22.10.2014 Views

2 - Rauma

2 - Rauma

2 - Rauma

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Hyllyt täynnä maailmoja<br />

7<br />

Työpöydällä makaa puolittain luettuja kirjoja. Takakansitekstit tuijottavat minua täyteläisinä; jotkut ovat houkuttelevia, jotkut<br />

ehkä luotaantyöntäviäkin. Pienessä kirjahyllyntapaisessa tilanne on jokseenkin vastaava, joskin tilan säästämiseksi kirjat<br />

eivät retkota hyllyssä avattuina, vaan kannet ovat kiinni, ja sivujen välissä liehuvat kirjanmerkit kertovat keskeneräisyydestä.<br />

Maailmoja, ne ovat maailmoja, eivät pelkkiä yhteennidottuja paperinivaskoja! Niihin voi paeta (joskaan en koe itseäni<br />

minään eskapistina): Länsimaisen filosofian historiaan koettelemaan tiedostamistaitoaan, Narkissokseen ja Kultasuuhun<br />

kiroamaan oman elämänsä paikallaanpysyvää tavanomaisuutta. Lukeminen on yksi niistä harvoista asioista, joista tunnen<br />

voivani saada jotain irti. Se on avain johonkin eksentriseen, johon käsiksi pääsemällä voin hetkeksi irrottautua oman elämäni<br />

– jota en kuvailisi millään tapaa mielenkiintoiseksi – kehästä.<br />

En tiedä, mistä erityinen kiinnostukseni kirjoihin on<br />

lähtöisin. Pienenä minulle luettiin – tietystikin – satuja:<br />

Pupen jouluseikkailu ja Richard Scarryn autokirja olivat<br />

mieluisimpia ja samalla myös pisimpiä lastenkirjalaatikosta<br />

löytyviä kertomuksia. Äiti ja isä suostuivat useimmiten<br />

– tosin lievästi ärtyneinä – lukemaan minulle noita miltei<br />

eeppisiin mittoihin yltäviä satuja. Ongelma kuitenkin<br />

poistui melko pian opittuani lukemaan neljä vuoden<br />

iässä.<br />

Lukutaitoisena satukirjat taisivat tosin menettää hohtonsa:<br />

kuunteleminen ja kuvien seuraaminen oli ollut paljon<br />

jännittävämpää. Syystä tai toisesta siirryin Aku Ankka<br />

-sarjakuviin – jotka ovat muuten säilyneet suosikkiruokapöytälukemisenani<br />

tähän päivään asti – ja kouluikäisenä<br />

taisinkin jo lukea joitakin niin sanottuja nuortenkirjoja.<br />

Yhdestäkään nuortenkirjasta ei ole jäänyt mitään sen<br />

ihmeellisempää muistikuvaa – ehkä ne eivät vain olleet<br />

minua varten. Johtuuko siitä myös se, että päädyin lukemaan<br />

Tuntemattoman sotilaan 11-vuotiaana? En tiedä, mutta ainakin voin näin jälkeenpäin tarkasteltuna nähdä sen jonkinlaisena<br />

siirtymäriittinä ”aikuismaisempaan” kirjallisuteen ja sillä tiellä olen edelleen. Pian tulivat Taru sormusten herrasta,<br />

Politkovskajan Toinen Tshetshenian sota, A.W. Yrjänän runokokoelmat...<br />

Viime aikoina mielenkiintoisia lukukokemuksia ovat olleet amerikkalaisten 1900-luvun kirjailijoiden teokset. Näistä kirjoittajista<br />

tärkeimpänä mainittakoon Bukowski, kaikkien renttujen kuningas. Hänen kauttaan asia johti toiseen ja kolmanteen...<br />

Ilman hänen ”Fante oli jumalani” -tyylisiä lausahduksia en olisi ehkä koskaan tullut tutustuneeksi John Fanten kauniisiin<br />

teoksiin. Fanteen perehdyttyäni taas luin myös hänen poikansa Danin rajuja romaaneja sekä Knut Hamsunin (se siitä amerikkalaisuudesta)<br />

upean Nälän. Kiitos tästä kaikesta kuuluu Bukowskille – lepää rauhassa.<br />

Tänään ymmärrän kirjojen kauneuden ja lukemisen merkityksen, haaveilen oman kirjan kirjoittamisesta ja haluan lukemalla<br />

kehittää ajattelu-, tiedostamis- sekä kirjoitustaitoani. Kenties vielä jonain päivänä valloitan työpöydälläni rehottavat lukemattomat<br />

maailmat ja annan sen jälleen täyttyä uusista.<br />

Joosua Lehtinen

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!