2 - Rauma
2 - Rauma
2 - Rauma
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Hyllyt täynnä maailmoja<br />
7<br />
Työpöydällä makaa puolittain luettuja kirjoja. Takakansitekstit tuijottavat minua täyteläisinä; jotkut ovat houkuttelevia, jotkut<br />
ehkä luotaantyöntäviäkin. Pienessä kirjahyllyntapaisessa tilanne on jokseenkin vastaava, joskin tilan säästämiseksi kirjat<br />
eivät retkota hyllyssä avattuina, vaan kannet ovat kiinni, ja sivujen välissä liehuvat kirjanmerkit kertovat keskeneräisyydestä.<br />
Maailmoja, ne ovat maailmoja, eivät pelkkiä yhteennidottuja paperinivaskoja! Niihin voi paeta (joskaan en koe itseäni<br />
minään eskapistina): Länsimaisen filosofian historiaan koettelemaan tiedostamistaitoaan, Narkissokseen ja Kultasuuhun<br />
kiroamaan oman elämänsä paikallaanpysyvää tavanomaisuutta. Lukeminen on yksi niistä harvoista asioista, joista tunnen<br />
voivani saada jotain irti. Se on avain johonkin eksentriseen, johon käsiksi pääsemällä voin hetkeksi irrottautua oman elämäni<br />
– jota en kuvailisi millään tapaa mielenkiintoiseksi – kehästä.<br />
En tiedä, mistä erityinen kiinnostukseni kirjoihin on<br />
lähtöisin. Pienenä minulle luettiin – tietystikin – satuja:<br />
Pupen jouluseikkailu ja Richard Scarryn autokirja olivat<br />
mieluisimpia ja samalla myös pisimpiä lastenkirjalaatikosta<br />
löytyviä kertomuksia. Äiti ja isä suostuivat useimmiten<br />
– tosin lievästi ärtyneinä – lukemaan minulle noita miltei<br />
eeppisiin mittoihin yltäviä satuja. Ongelma kuitenkin<br />
poistui melko pian opittuani lukemaan neljä vuoden<br />
iässä.<br />
Lukutaitoisena satukirjat taisivat tosin menettää hohtonsa:<br />
kuunteleminen ja kuvien seuraaminen oli ollut paljon<br />
jännittävämpää. Syystä tai toisesta siirryin Aku Ankka<br />
-sarjakuviin – jotka ovat muuten säilyneet suosikkiruokapöytälukemisenani<br />
tähän päivään asti – ja kouluikäisenä<br />
taisinkin jo lukea joitakin niin sanottuja nuortenkirjoja.<br />
Yhdestäkään nuortenkirjasta ei ole jäänyt mitään sen<br />
ihmeellisempää muistikuvaa – ehkä ne eivät vain olleet<br />
minua varten. Johtuuko siitä myös se, että päädyin lukemaan<br />
Tuntemattoman sotilaan 11-vuotiaana? En tiedä, mutta ainakin voin näin jälkeenpäin tarkasteltuna nähdä sen jonkinlaisena<br />
siirtymäriittinä ”aikuismaisempaan” kirjallisuteen ja sillä tiellä olen edelleen. Pian tulivat Taru sormusten herrasta,<br />
Politkovskajan Toinen Tshetshenian sota, A.W. Yrjänän runokokoelmat...<br />
Viime aikoina mielenkiintoisia lukukokemuksia ovat olleet amerikkalaisten 1900-luvun kirjailijoiden teokset. Näistä kirjoittajista<br />
tärkeimpänä mainittakoon Bukowski, kaikkien renttujen kuningas. Hänen kauttaan asia johti toiseen ja kolmanteen...<br />
Ilman hänen ”Fante oli jumalani” -tyylisiä lausahduksia en olisi ehkä koskaan tullut tutustuneeksi John Fanten kauniisiin<br />
teoksiin. Fanteen perehdyttyäni taas luin myös hänen poikansa Danin rajuja romaaneja sekä Knut Hamsunin (se siitä amerikkalaisuudesta)<br />
upean Nälän. Kiitos tästä kaikesta kuuluu Bukowskille – lepää rauhassa.<br />
Tänään ymmärrän kirjojen kauneuden ja lukemisen merkityksen, haaveilen oman kirjan kirjoittamisesta ja haluan lukemalla<br />
kehittää ajattelu-, tiedostamis- sekä kirjoitustaitoani. Kenties vielä jonain päivänä valloitan työpöydälläni rehottavat lukemattomat<br />
maailmat ja annan sen jälleen täyttyä uusista.<br />
Joosua Lehtinen