elkämeri - Rauma
elkämeri - Rauma
elkämeri - Rauma
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
elkämeri<br />
K A N S A L L I S P U I S T O<br />
Selkämeren kansallispuisto – suunnitelmat laiksi<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupunki 2007
Kansallispuisto Selkämerelle<br />
Ehdotus<br />
Isokoskelo, Selkämeren kansallispuiston tunnuslaji<br />
Selkämeri vai <strong>Rauma</strong>nmeri<br />
Kansallispuiston valmistelu – vuosikymmen aloitteesta<br />
ARVOT<br />
Selkämeren kansallispuiston perustamistarkoitus<br />
Luontoarvot<br />
Evoluution temmellyskenttä Janne Lampolahti<br />
Kulttuuriperintö<br />
Kulttuurin kerrostamaa Päivi Granö<br />
Selkämeren kansallispuisto strategioissa:<br />
Kansallispuisto Satakunnan kärkihanke<br />
Kansallispuisto sisältyy Lounais-Suomen ympäristöohjelmaan<br />
Selkämeren kansallispuisto – Satakunnan edunvalvonnan kärkihanke Anne Savola<br />
Kansallispuisto <strong>Rauma</strong>-kuvassa 2012<br />
Kansallispuisto maan hallituksen ohjelmassa<br />
Osaako kunta huolehtia kansallispuistosta Juhani Korpinen<br />
ALUE<br />
Naturan toteutusta<br />
Vyöhykemalli ohjaa käyttöä<br />
MATKAILU JA RETKEILY<br />
Portit kansallispuistoon<br />
Hyppykivet rannalla<br />
Muut tärkeät matkailusaaret<br />
Selkämeren kansallispuisto matkailuelinkeinon näkökulmasta Asko Aro-Heinilä<br />
Luontopolut, patikka- ja melontareitit<br />
Pieniä retkikohteita<br />
Selkämeri kesästä kesään – teemavuosi 2008-2009 Anne Erkkilä<br />
LIITTEET<br />
Selkämeren kansallispuiston tavoiterajaus<br />
Valtion nykyiset alueet tavoiterajauksessa<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupungin alueet ja vyöhykejaon pääpiirteet<br />
Hoidon ja käytön keskeiset periaatteet<br />
Kuvat: Raimo Sundelin (kansi), Altti Salo (arvot), Raimo Sundelin (alue), Antti Lehto (matkailu ja retkeily), Hannu Vallas (ilmakuva)<br />
Toimittaja: Juhani Korpinen<br />
Graafinen suunnittelu: Marko Tervonen<br />
Julkaisija: <strong>Rauma</strong>n kaupunki, Selkämeren kansallispuisto – suunnitelmat laiksi -projekti 2007<br />
3
Isokoskelo, Selkämeren<br />
kansallispuiston tunnuslaji<br />
Selkämeren kansallispuiston tunnuslaji on isokoskelo. Tehtäväänsä isokoskelo soveltuu hyvin.<br />
Saaristossa vieraileva näkee suurella todennäköisyydellä isokoskelon. Ulkomaalaiselle kävijälle<br />
tuo täällä tavallinen lintu voi olla täysin uusi havainto.<br />
Isokoskelo pesii lähinnä pohjoisen havumetsävyöhykkeen<br />
järvissä ja joissa tai vähäsuolaisilla merialueilla. Vain tuollaisista<br />
vesistä löytyy poikasten tarvitsemaa hyönteisravintoa.<br />
Lintua tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Pohjoisja<br />
Keski-Aasiassa. Euroopan pesimäkannan arvellaan olevan<br />
noin 50 000 paria, joista lähes puolet pesii Suomessa.<br />
Isokoskelot talvehtivat Itämeren etelärannikolla ja Pohjanmeren<br />
rannikolla. Osa suuntaa aina Mustallemerelle ja<br />
Kroatian rannikolle asti. Lauhoina talvina osa jää Selkämerellekin.<br />
Kevättalvella isokoskelo on merilokin ja harmaalokin<br />
kanssa saariston ensimmäisiä muuttolintuja.<br />
Isokoskelo on kolopesijä<br />
Isokoskelo ei ole kovin valikoiva pesäpaikan suhteen: se voi<br />
pesiä puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa,<br />
maankolossa tai pöntössä. Pesä voi sijaita jopa kilometrin<br />
päässä vesistöstä. Naaras munii huhtikuun alkupuolella 7-13<br />
munaa, joita se hautoo noin 34 vuorokautta. Poikueet liikkuvat<br />
laajalti ja siirtyvät usein alueelta toiselle. Emo puolustaa<br />
poikasiaan kiivaasti ja kantaa useampia poikasia selässään.<br />
Pesimäajan ulkopuolella isokoskelot ovat seurallisia ja jo<br />
loppukesästä ne kokoontuvat paikoitellen jopa tuhansien<br />
yksilöiden parviksi.<br />
saalistavat usein leveänä rintamana ajaen kalaparvia kohti<br />
rantaa. Ne sukeltelevat, loiskivat ja räpyttelevät siivillään,<br />
kunnes hajottavat rintamansa ja saalistavat sukellellen eri<br />
suuntiin. Koska saalistus perustuu isokoskeloilla vahvasti näkökykyyn,<br />
ne suosivat kirkasvetisiä ja vähäravinteisiä vesistöjä.<br />
Näkösyvyyden tulisi olla vähintään 2,5 metriä. Isokoskelo<br />
toimiikin niukkaravinteisten järvien bioindikaattorina.<br />
Isokoskelon uhat<br />
Isokoskeloa metsästetään melko vähän ja se on rauhoitettu<br />
pesimäaikaan. Luontaisilla vihollisilla, kuten isoilla lokeilla ja<br />
minkillä, ei ole kovin suurta vaikutusta isokoskelon kannansäätelyyn.<br />
Joskus isokoskelo joutuu saaliiksi merikotkaparin<br />
uuvuttamana. Kalansyöjänä isokoskelo altistuu raskasmetalleille<br />
ja ympäristömyrkyille, joita kerääntyy sen elimistöön.<br />
Tehokas kalastaja<br />
Isokoskelo syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä, poikaset<br />
myös hyönteisiä. Virtaviivainen ja pitkä vartalo ja sahalaitainen<br />
nokka tekevät siitä taitavan kalastajan. Isokoskelot<br />
4
Selkämeri vai <strong>Rauma</strong>nmeri<br />
Aloite Selkämeren kansallispuistosta on tehty <strong>Rauma</strong>nmeren kansallispuisto -nimisenä. Valmistelun<br />
alkuvaiheessa päädyttiin Selkämeri-sanan käyttöön. Sillä haluttiin korostaa hankkeen maakunnallisuutta.<br />
Nykyään <strong>Rauma</strong>nmereksi kutsutaan vain <strong>Rauma</strong>n edustan<br />
merialuetta. Merikartassa <strong>Rauma</strong>nmeri on merkitty Kylmäpihlajan<br />
ympäristön merialueen nimeksi. Aiemmin <strong>Rauma</strong>nmeri,<br />
Raumosjön, on kattanut koko eteläisen Pohjanlahden<br />
Ahvenanmaalta Merenkurkkuun.<br />
<strong>Rauma</strong>nmeri-nimitys esiintyy kirjallisissa lähteissä ainakin<br />
1730-luvulta lähtien. Vuonna 1736 Kärsämäen kirkkoherra,<br />
rovasti Frosterus kirjoittaa, että Pohjanlahden eteläpuolta noin<br />
60 merimailin laajuudelta kutsutaan <strong>Rauma</strong>nmereksi. <strong>Rauma</strong>lainen<br />
Sven Mellenius toteaa vuonna 1772 valmistuneessa<br />
väitöskirjassaan Historisk afhandling om sjöstaden Raumo<br />
kaupungin saaneen nimensä edustansa merialueen mukaan.<br />
1800-luvulla <strong>Rauma</strong>nmeri-nimitykselle ei löytynyt haastajaa.<br />
Sakari Topelius opettaa Maamme kirjassa 1870-luvulla,<br />
että <strong>Rauma</strong>nmereksi kutsutaan sitä Pohjanlahden osaa, joka<br />
huuhtelee Satakunnan rannikkoa. Historioitsija ja poliitikko<br />
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kuvailee ensimmäisessä<br />
suomenkielisessä Suomen historiaa käsittelevässä teoksessa<br />
Suomen Kansan Historia vuodelta 1881, miten Suomenmaan<br />
etelärannikkoa pitkin edettiin <strong>Rauma</strong>nmeren seudulle. K.E.F.<br />
Ignatius kirjoittaa vuonna 1891 valmistuneessa teoksessaan<br />
Suomen Maantiede Kansalaisille, että Ahvenanmaan saarien<br />
ja Merenkurkun välistä osaa kutsutaan <strong>Rauma</strong>nmereksi. Elias<br />
Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen sanakirja 1870-luvulta<br />
sisältää myös <strong>Rauma</strong>nmeri-nimityksen.<br />
Seuraavan vuosisadan alussa <strong>Rauma</strong>nmeren rinnalle,<br />
kartoissa aluksi sulkeissa, ilmestyi nimitys Selkämeri.<br />
Nopeasti sulkeet katosivat ja lopulta Selkämeri syrjäytti<br />
<strong>Rauma</strong>nmeren. <strong>Rauma</strong>lla sivuuttamisesta ei pidetty: vuonna<br />
1933 kaupunginhallitus pyysi Suomen Maantieteellistä<br />
Seuraa puuttumaan asiaan. Mitään ei tapahtunut, ja reilu<br />
vuosikymmen myöhemmin kaupunginhallitus haki muutosta<br />
asiaan suoraan valtioneuvostolta. Sieltäkään ei apua saatu, ja<br />
Selkämeri vakiinnutti asemansa historiallisen <strong>Rauma</strong>nmeren<br />
nimen tilalla.<br />
5
Kansallispuiston valmistelu<br />
– vuosikymmen aloitteesta<br />
Aloite kansallispuistosta Selkämerelle on lähtöisin kahdelta<br />
eri luonnonsuojeluyhdistykseltä, jotka 1990-luvun puolivälissä<br />
ehdottivat suojelualueita perustettavaksi Uudenkaupungin<br />
ja Satakunnan edustalle. Aloitteeseen on ajan myötä<br />
yhtynyt useita tahoja, joiden yhteinen tavoite on Selkämeren<br />
kansallispuisto. <strong>Rauma</strong>n kaupunki tarttui hankkeeseen<br />
vuonna 1998 ja on siitä lähtien toiminut hankkeen varsinaisena<br />
puuhamiehenä. Alusta lähtien <strong>Rauma</strong>n kaupunki on<br />
korostanut paikallisten tavoitteiden merkitystä.<br />
Kansallispuiston rajaus ja yhteistyötahot ovat muuttuneet<br />
vuosien aikana. Viimeistellyssä versiossa kansallispuiston<br />
eteläreuna ulottuu Santkarin pookille <strong>Rauma</strong>n edustalla ja<br />
pohjoisraja Luvian Ouran saaristoon.<br />
Selkämeren kansallispuisto – suunnitelmat laiksi -projekti<br />
Meneillään olevassa projektissa tuotetaan ehdotukset Selkämeren<br />
kansallispuistosta. Ehdotus toimitetaan ympäristöministeriölle.<br />
Lain Selkämeren kansallispuistosta hyväksyy eduskunta.<br />
Suunnittelutyötä ohjaa projektin ohjausryhmä. Siinä on ollut<br />
mukana kuntien, Satakuntaliiton, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen,<br />
Metsähallituksen sekä kansallispuistoaloitteen<br />
tehneen Satakunnan luonnonsuojelupiirin edustus. Työrukkasena<br />
toimii <strong>Rauma</strong>n kaupunki.<br />
Työn tuloksena syntyvät<br />
1. Ehdotus alueen hoito- ja käyttösuunnitelman keskeisistä<br />
periaatteista. Näitä ovat mm. kannanotot retkeilyn alueista,<br />
kalastuksesta, metsästyksestä, lintuluotojen pesimäaikaisesta<br />
maihinnousurajoituksesta ja kuntien retkeily- ja matkailutukikohdista.<br />
Asiakirjan kohdat siirtyvät kunnan ja valtion<br />
väliseen sopimukseen.<br />
2. Ehdotus valtion ja kunnan välisistä sopimuksista. <strong>Rauma</strong>lla<br />
sopimuksen käsittelee kaupunginvaltuusto. Sopimus<br />
tehdään ennen eduskuntakäsittelyä ja on siten myös kansanedustajilla<br />
lakikäsittelyn pohjana. Sopimus tulee olemaan<br />
voimassa toistaiseksi. Jos sen sisältöä aikanaan muutetaan,<br />
tapahtuu se molempien osapuolten yhteisellä sopimuksella.<br />
Sopijakumppanit ovat tasavertaisessa asemassa.<br />
3. Ehdotus Selkämeren kansallispuisto -lain ja lain perustelujen<br />
keskeisistä kohdista. Lain valmistelu Suomessa kuuluu<br />
asianomaiselle ministeriölle, mutta projektin työssä on jo<br />
tehty ehdotus mm. lain ensimmäisestä pykälästä. Siinä määritetään<br />
Selkämeren kansallispuiston perustamistarkoitus,<br />
joka on puiston hoidon ja käytön kannalta oleellisen tärkeä<br />
lainkohta. Asia sisällytetään myös <strong>Rauma</strong>n kaupungin ja<br />
valtion väliseen sopimukseen.<br />
4. Ehdotus Selkämeren kansallispuiston alueeksi. Asiakirja<br />
on kartta, jossa on kuvattu kansallispuistoon sisällytettävät<br />
valtion maa- ja vesialueet sekä kansallispuistoon sopimuksen<br />
perusteella liitettävät kuntien alueet. Asiakirjaan liitetään kartta<br />
aluekokonaisuudesta, jonka sisällä valtion maat tulevat osaksi<br />
kansallispuistoa sitä mukaa kuin ne päätyvät valtion omistukseen.<br />
Tavoiterajaukseen sisältyvät myös ne kuntien alueet,<br />
joita ehdotetaan mukaan, mutta joista ei vielä tehdä sopimusta.<br />
Tavoiterajauksen sisäpuoliset alueet eivät tule kuulumaan<br />
sataprosenttisesti kansallispuistoon edes pitkän ajan kuluessa.<br />
Tällaisia ovat mm. kesämökkitontit ja myös osa rakentamattomista<br />
alueista. Julkisessa omistuksessa oleva alue<br />
muodostaa jo nyt hyvän kokonaisuuden.<br />
Kuuleminen<br />
Meneillään olevan projektin työohjelmaan kuuluu yhtenä<br />
kuulemismuotona ns. sparrausryhmätoiminta. Kyse on eri<br />
teemojen alalta kootuista työryhmistä. Teemoina ovat elinkeinotoiminta<br />
sisältäen matkailun, luonnonsuojelu, kalastus ja<br />
metsästys, veneily ja sukeltaminen, loma-asutus ja yksityiset<br />
vesialueet, merenkulku sekä merialuetta kuormittava teollisuus.<br />
Sparrausryhmätyön ensimmäisessä vaiheessa kuultiin<br />
ryhmiä kansallispuistoaikeesta ilman projektin tuottamia ehdotuksia.<br />
Vaihe toteutettiin keväällä 2006. Toisessa vaiheessa<br />
samat ryhmät esittävät mielipiteensä niistä keskeisimmistä<br />
ehdotuksista, joita projektityön tuloksena esitetään.<br />
Hallintolain mukaisena menettelynä <strong>Rauma</strong>n kaupunki<br />
asettaa ehdotuksen yleisesti nähtäville mielipiteiden ilmaisemista<br />
varten.<br />
Tärkeä kuulemisen muoto on Selkämeren kansallispuistosta<br />
käyty yleinen keskustelu. Keskustelua on ollut mm. julkishallinnon<br />
toimielimissä, tiedotusvälineissä sekä epävirallisissa<br />
tapaamisissa.<br />
6
Projektin ohjausryhmän kokoonpano<br />
Sparrausryhmät ja niiden puheenjohtajat<br />
Kari Hannus<br />
Porin kaupunki<br />
Leena Hoikkala<br />
Pyhärannan kunta<br />
Pirjo Jaakkola<br />
Eurajoen kunta<br />
Juhani Keskitalo<br />
Merikarvian kunta<br />
Kari Ojalahti Luvian kunta (2006)<br />
Tomi Suvanto<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupunki<br />
Jouko Högmander Metsähallitus<br />
Seppo Kotiranta<br />
Lounais-Suomen ympäristökeskus<br />
Janne Lampolahti Satakunnan luonnonsuojelupiiri<br />
ry<br />
Anne Savola<br />
Satakuntaliitto<br />
Juhani Korpinen<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupunki<br />
Asko Aro-Heinilä<br />
Raimo Sundelin<br />
Markku Aikko<br />
Raimo Majama<br />
Heikki Luukkonen<br />
Janne Koivunen<br />
Seija Vatka<br />
Elinkeinotoiminnan<br />
edistäminen (sis. matkailun)<br />
Luonnonsuojelu<br />
Kalastus ja metsästys<br />
Veneily ja sukeltaminen<br />
Loma-asutus ja yksityiset<br />
vesialueet<br />
Merenkulku<br />
Merialuetta kuormittava<br />
teollisuus ja hajakuormitus<br />
7
8<br />
elkämeri<br />
K A N S A L L I S P U I S T O
Arvot<br />
9
Selkämeren kansallispuiston<br />
perustamistarkoitus<br />
Selkämeren rannikkoalueen edustavan saaristo- ja vedenalaisluonnon, geologian sekä ihmisen ja luonnon<br />
suhteeseen perustuvan kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä näiden ja luonnon muutosten<br />
esittelemiseksi perustetaan luonnonsuojelulain (1096/1996) mukainen Selkämeren kansallispuisto.<br />
Selkämeren kansallispuiston perustavan lain alussa määritetään<br />
puiston perustamistarkoitus. Lainkohdalla on oleellinen merkitys<br />
lain muulle sisällölle, hoito- ja käyttösuunnitelmalle sekä<br />
puiston ylläpidon käytännölle.<br />
kulttuuriperinnön sekä muutosten korostaminen. Näiden näkökulmien<br />
korostamisella haetaan vastausta vierailijoiden uusiin<br />
luontoharrastus- ja luontotuntemuskysymyksiin.<br />
Perustamistarkoituksessa omaleimaisinta on paikallisten<br />
luontoarvojen lisäksi ihmisen ja luonnon suhteeseen perustuvan<br />
Luontoarvot<br />
Selkämeren kansallispuiston luonnon voi kokea monella eri tavalla. Useille vierailijoista tärkeintä on<br />
maiseman avaruus, valo ja meren äänimaisema. Subjektiivisten luontokokemusten lisäksi oleellista<br />
ovat luontoarvot biologisina faktoina.<br />
Selkämeren kansallispuisto pitää sisällään niin karuja ulkoluotoja<br />
kuin vehreitä sisäsaaria lehtokasvustoineen. Se kattaa<br />
näin laajalti saaristoluonnon monimuotoisuutta. Selkämeren<br />
luonnonympäristön ainutlaatuisuus johtuu ennen kaikkea<br />
muutoksesta: kasvillisuusvyöhyke vaihtuu, merestä kohoava<br />
maa muokkaa maisemaa, ja ilmaston lämpeneminen tarjoaa<br />
mahdollisuuden tarkastella luonnon sopeutumista uusiin oloihin.<br />
Selkämeren alueen luonto on jatkuvassa muutostilassa.<br />
Selkämeren rannikolla hyvin näkyvä peruskallio havainnollistaa<br />
tietoa kallioperän muodostumisen vaiheista. Kansallispuiston<br />
geologisen kiinnostavuuden näkökulmia ovat myös Selkämeren<br />
altaan syntyhistoria ja pohjan kerrostuneisuus.<br />
Selkämeren vedenalaisen luonnon esittelyä kansallispuistossa<br />
puoltaa hyvä merialueen tila. Meren pohjan ja veden laadun<br />
vaaliminen on yhteydessä luonnon kestävän käytön kuten kalastuksen<br />
tavoitteisiin<br />
Kasvillisuusvyöhykkeiden vaihettuminen<br />
Selkämeren kansallispuisto kattaa pitkän kaistaleen eteläpohjoissuuntaista<br />
rannikkoa. Selkämeren alueella kohtaavat<br />
eteläinen tammivyöhyke ja pohjoinen havumetsävyöhyke. Usea<br />
kasvilaji sinnittelee alueella aivan levinneisyytensä pohjois- tai<br />
etelärajalla. Esimerkiksi tammi, verikurjenpolvi ja käärmeenpistoyrtti<br />
eivät tätä pohjoisempana menesty.<br />
Ilmaston lämpeneminen siirtänee tammivyöhykkeen rajaa<br />
kuitenkin pohjoisemmaksi. Eteläiset lajit valtaavat lisää alaa.<br />
Tämänhetkiset lajien levinneisyysrajat ja runsaussuhteet tulevat<br />
muuttumaan. Toiset lajit sopeutuvat muutokseen nopeasti ja<br />
hyötyvät siitä, herkimmät lajit saattavat kadota kokonaan.<br />
Vyöhykkeiden muutoksia ilmaston lämmetessä voi seurata aitiopaikalta<br />
Selkämeren kansallispuistossa.<br />
Meren antama maa<br />
Selkämeren rannat vapautuivat jäästä noin 10 000 vuotta sitten<br />
ja toipuvat sen painosta edelleen: maa kohoaa 5-6 mm vuodessa.<br />
Selkämeren alueen lukuisat erilaiset luontotyypit ja elinympäristöt<br />
ovat pitkälti maankohoamisen synnyttämiä. Luodot, pienvedet,<br />
rantaniityt ja primäärimetsät mahdollistavat monimuotoisen<br />
lajiston viihtymisen alueella.<br />
Rannikon muotoja muovaavat maankohoamisen lisäksi myös<br />
erilaisen aineksen kerääntyminen jään liikkeiden, virtausten, sedimentaation<br />
ja biologisen tuotannon seurauksena. Jokisuistoihin<br />
kasaantuu kiintoainesta ja ruoikot nopeuttavat kasautumista.<br />
Merestä kohoava maa joutuu aallokon ja virtausten muokkauksen<br />
kohteeksi jo pinnan alla.<br />
Selkämeren kansallispuiston maankohoamisrannikko on<br />
kansainvälisesti harvinaista elinympäristöä. Kasvillisuuden<br />
muuttumista, sukkessiota, voidaan tarkkailla parhaiten matalilla<br />
rannoilla. Autiolle rannalle saapuvat ensimmäiseksi pioneerila-<br />
10
jit. Rannalle ajautunut rakkolevä tarjoaa kasvualustan esimerkiksi<br />
merisauniolle. Vähitellen rannalle ilmaantuu pihlajaa,<br />
soveliaille paikoille Selkämeren tyyppilajia tyrniä. Rehevillä<br />
rannoilla kehitys kulkee rantaniityistä tervaleppien ja muiden<br />
lehtipuiden kautta kuusikoihin. Ajan kuluessa muodostuu myös<br />
aitoa vanhaa metsää.<br />
Pienvesiä syntyy kun matalasuiset merenlahdet kuroutuvat irti<br />
merestä. Flada-vaiheessa lahti on yhteydessä mereen vain parin<br />
kapean aukon kautta, joiden umpeutuessa muodostuu kluuvijärvi.<br />
Matala flada voi soistua umpeen jo ennen kluuvijärvi-vaihetta.<br />
Ravinneansana toimivat fladat muuttuvat usein kosteikoiksi<br />
ja lopulta kuivaksi maaksi.<br />
Mannerjäätikön arvellaan aiheuttaneen kallioperään jopa<br />
tuhannen metrin syvyyteen ulottuvan painauman. Jääkautta<br />
edeltäneelle tasolle on matkaa vielä noin sata metriä, joten kallioperän<br />
oikeneminen tulee jatkumaan vuosituhansia. Ilmaston<br />
lämpenemisen aiheuttama merenpinnan nousu tulee kuitenkin<br />
muuttamaan maankohoamisen vaikutuksia. Ennusteisiin liittyy<br />
runsaasti epävarmuutta.<br />
Selkämeren alueen luontotyypit<br />
Selkämeren saaristossa on säilynyt alueita lähes luonnontilaisina.<br />
Kasvisto on omaleimaista ja lajistossa on paljon valtakunnallisesti<br />
uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. EU:n luontodirektiivissä<br />
nimetyistä Natura 2000 -verkostoon sisälletyistä<br />
luontotyypeistä alueelta löytyy mm. riuttoja, laguuneja, vedenalaisia<br />
hiekkasärkkiä, harjusaaria ja maankohoamisrannikon<br />
primäärisukkessiovaiheen luonnontilaista metsää. Kaikkiaan<br />
Selkämeren saaristossa on parisenkymmentä luontodirektiivin<br />
mukaan suojeltavaa luontotyyppiä.<br />
EU:n tärkeiden lintualueiden (IBA) luetteloon Selkämeren<br />
alueelta sisältyvät mm. <strong>Rauma</strong>n ja Luvian saaristot, Ouran-Enskerin<br />
saaristo ja Porin rannikko. Lintudirektiivin ensimmäisessä<br />
liitteessä nimetään ne tärkeinä pidetyt lajit, joiden suojelemiseksi<br />
on osoitettava erityissuojelualueita. Liitteen lajeista<br />
kansallispuiston alueella esiintyy kymmenisen lajia, esimerkiksi<br />
lapintiira, räyskä ja liro. Selkämeren IBA-alueella viihtyy myös<br />
lajeja, joita ei helposti saaristoon yhdistä. Tällaisia ovat muun<br />
muassa kehrääjä, ruisrääkkä, pikkusieppo ja suopöllö. Uhanalaisiksi<br />
luokitelluista lajeista Selkämeren kansallispuiston alueella<br />
pesivät esimerkiksi merikotka, etelänsuosirri ja selkälokki.<br />
Selkämeri elinympäristönä<br />
Selkämeren rantojen karuimmat kasvupaikat edellyttävät<br />
kasveilta sietokykyä ja sopeutumista. Kalliorannan kasvit ovat<br />
alttiina aaltojen ja jään kulutukselle. Kivikkorannalle on vaikea<br />
juurtua. Kasvit löytävät kasvualustaa kalliohalkeamien ja kivien<br />
välien maatuvasta kasviaineksesta. Kallioperän painaumiin<br />
muodostuu usein lammikoita, joissa on aivan omanlaisensa<br />
eliöyhteisö.<br />
Selkämeren saariston kasvillisuus ei ole unohtanut purjelaivaaikakautta:<br />
painolastimaan mukana kulkeutuneita kasveja löytyy<br />
mm. Eurajoen Kaunissaaresta. Kallioniityillä kasvaa menneiden<br />
aikojen muistoina pukinpartaa, nurmimailasta, etelänaitovirnaa<br />
ja valkopeippiä.<br />
Selkämeren vedenalainen luonto tunnetaan melko huonosti.<br />
Itämerelle tyypillisesti lajeja on vähän, mutta yksilömäärät ja<br />
tuotanto voivat olla suuria. Lajistoon kuuluu niin makean veden<br />
kuin mereisiäkin lajeja. Kasvillisuus on kerrostunutta. Vesirajassa<br />
viihtyvät sinilevät, vedenpinnan alapuolella rihmalevät.<br />
Noin metrin syvyydessä alkaa esiintyä ruskoleviä, joista yleisin<br />
on rakkolevä. Rakkolevää, todennäköisesti kahta eri lajia,<br />
esiintyy koko Selkämeren alueella. Se kertoo merialueen olevan<br />
vielä hyvässä kunnossa. Rakkolevä on tärkeä tekijä merialueen<br />
eliöstön kannalta: suuri osa lajeista elää sen suojissa tai käyttää<br />
sitä ravintonaan. Selkämeren kalastoon kuuluu noin viitisenkymmentä<br />
kalalajia, yhtä paljon meri- kuin sisävesilajeja.<br />
Selkämeren alhainen suolapitoisuus mahdollistaa sisävesilajien<br />
lisääntymisen, mutta estää joidenkin merilajien leviämistä.<br />
Selkämeren alueen geologia<br />
Selkämeren saaristossa voi kulkea noin kaksi miljardia vuotta<br />
vanhan peruskallion päällä ja ihailla sen ainutlaatuisia kuvioita.<br />
Osaksi alueen kallioperä koostuu metamorfoituneista, kiteisistä<br />
kivilajeista, joita peittävät kerrostuneet kivilajit eli sedimenttikivet.<br />
Noin kolmasosa Selkämeren pohjasta on satoja miljoonia<br />
vuosia vanhan kalkkikiven peitossa. Luvian saariston pohjoisosat<br />
ulottuvat Satakunnan hiekkakivialueen eteläreunalle.<br />
Saariston kallioperä on pääosin kiillegneissejä ja kiilleliuskeita.<br />
Jääkauden kuvioimat silokalliot ovat tyypillisesti kiillegneissiä,<br />
jota rapakivigraniitit halkovat. Rapakivigraniittien lähistöltä<br />
löytyy usein diabaasijuonia. Näyttäviä ovat myös saariston<br />
mustavalkoiset amfiboliittikalliot.<br />
Selkämeren kansallispuiston alueen näkyvä topografia on tasaista.<br />
Myös meren pohja on loivasti syvenevää. Kansallispuiston<br />
alueella kulkee muutamia pääosin vedenalaisia harjumuodostelmia,<br />
joista osa on jäätikköjokiperäisiä. Esimerkiksi Säpin saarelta<br />
nousee esiin kaksi harjumuodostumaa. <strong>Rauma</strong>n Pihluksensäikästä<br />
työntyy merelle moreeniharjanne.<br />
Joet kuljettavat rannikon edustalle liejusavea, joka sedimentoituu<br />
meren pohjalle. Liejusaven alla on vanhempia savikerroksia<br />
ja alimpana erilaisia moreenikerrostumia.<br />
11
Evoluution temmellyskenttä<br />
Millaista luontoa kelpaisi esitellä ulkomaisille vieraille ainutlaatuisen suomalaisena,<br />
sellaista jota löytyy lähes tulkoon vain meiltä Suomesta? Pohjoisia havumetsiä ja järviä<br />
löytyy Norjasta itään aina Japaniin, soitakin riittää Venäjällä. Harjumetsät ovat jo Luoteis-Euroopan<br />
erikoisuus, mutta se todellinen erikoisuus löytyy Itämeren rannoilta, missä<br />
maa kohoaa merestä jäätikön valtavan painon alta elpyessään. Maankohoaminen näkyy<br />
selvimmin Pohjanlahdella nimenomaan Suomen puoleisilla laakeilla rannoilla, sillä<br />
Suomenlahdella, Viron rannoilla ja Ruotsin koillisrannikolla rannat ovat jyrkempiä tai<br />
maankohoaminenkin hitaampaa. Itämeren lisäksi vastaava ilmiö tunnetaan maailmassa<br />
vain Luoteis-Kanadassa, sielläkin asumattomalla osin ikijään peittämällä alueella.<br />
Pohjanlahdella voimme seurata merestä kohoavan maan verhoutumista kasvipeitteeseen<br />
ja vähittäistä metsittymistä tavattoman nopeassa aikataulussa, usein ihmisikä riittää hyvin<br />
merkittävien maisemallisten muutosten havaitsemiseen. Topeliuksen sanoin: Itämeri<br />
lahjoittaa Suomi-tyttärelleen ruhtinaskunnan verran maata vuosisadassa. Pohjolan nuori<br />
historia – jäätikkö suli vasta 10 000 vuotta sitten, murtovesi eli hyvin laimea merivesi,<br />
ennustamattomat meriveden nousut ilmanpaineiden mukaan sekä kylmä talvi, Pohjanlahti<br />
saa jääkannen vuosittain – ovat tehneet Pohjanlahden maannousemarannoista ainutlaatuisen<br />
evoluution temmellyskentän. Kymmenet kasvi- ja eläinlajit ovat yrittäessään selviytyä<br />
tällaisissa uudenlaisissa oloissa kehittyneet selvästi kantamuodostaan poikkeaviksi<br />
muodoiksi. Niistä syntyy Itämeren uusia kotoperäisiä lajeja kun vielä annamme toisen<br />
kymmentuhatvuotiskauden kulua.<br />
Mutta mitä näenkään Suomen kansallispuistokartalla: Pohjanlahdella on vain yksi kansallispuisto,<br />
sekin aivan Perämeren äärimmäisessä perukassa valtakunnan rajalla. Muualla<br />
maailmassa uusia saaria syntyy vain tulivuorten räjähdellessä, ja ne on ainutlaatuisuutensa<br />
takia rauhoitettu heti kansallispuistoiksi jo ennen kuin laava on ehtinyt jäähtyä.<br />
Selkämeren saaristo on myös pohjoisen ja eteläisen luonnon kohtaamispaikka. Eteläiset<br />
tammivyöhykkeen pitkistä syksyistä pitävät lajit ulottavat pohjoisimmat esiintymänsä<br />
ulkoluodoille ja rannikon lehtoihin, ja vastaavasti pohjoiset, Jäämeren rantojen viileästä<br />
alkukesästä pitävät Lapin lajit valuvat etelään ulkosaariston luotoja pitkin. Ilmaston lämmetessä<br />
on kiintoisaa seurata näiden ääriesiintymien kohtaloa.<br />
Kolmas luontoarvo on karikkoisen, matalavetisen Selkämeren ulkosaariston tuotantokyky,<br />
mikä heijastuu runsaina kala- ja lintukantoina. Silakan ja siian kutu karikoilla oli jo keskiajalla<br />
se luonnonvara, jonka turvin Selkämeren rannikko asutettiin. Hankalasti veneellä<br />
saavutettava Satakunnan ulkosaaristo on säästynyt mökittämiseltä, ja pesimälinnuston runsaus<br />
ulkoluodoilla on uskomaton. Siksi Satakunnassa suhteellisen laajat ulkosaaristoalueet<br />
ovat rantojensuojeluohjelman ja Natura 2000 -verkoston kohteita. Selkämeren kansallispuisto<br />
on luonteva tapa toteuttaa Natura 2000 -ohjelmaa Suomessa.<br />
Janne Lampolahti<br />
Suomen Luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin puheenjohtaja<br />
12
Kulttuuriperintö<br />
Selkämeren kansallispuistossa vaalittavaa ja esiteltävää kulttuuriperintöä ovat menneen ajan<br />
jäljet saaristossa sekä yhä edelleen elävänä säilyneet tavat käyttää saaristoa sopusoinnussa luonnon<br />
kanssa. Kulttuurihistoria, jonka jäljet ovat vielä nähtävissä, koskee mm. saaristolaisasutusta,<br />
viljelyä, kalastusta, metsästystä, merenkulkua, sodankäyntiä ja uskontoa. Osa kohteista on<br />
monumentaalisia rakennuksia kuten majakoita. Esimerkkinä toisesta ääripäästä taas ovat pienet<br />
merkinnät kivessä tai kalliossa. Kaikkiin näihin liittyy kulttuurihistoriallista tietoa ja tarinoita.<br />
Merkintä kalliossa voi olla Ruotsin vallan aikainen veromerkki tai muisto pienen tytön traagisesta<br />
eksymisestä metsäisessä saaressa. Osa kulttuuriperinnöstä, hylyt, ovat meren pohjassa.<br />
Perinnebiotooppeja ja kulttuurimaisemaa<br />
Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen maankäytön<br />
muovaamia luontotyyppejä kuten niittyjä, ketoja, hakamaita<br />
ja metsälaitumia. Ne ovat keskeisiä uhanalaisten lajien<br />
elinympäristöjä ja säilyvät vain aktiivisella hoidolla, niitolla<br />
ja laidunnuksella. Selkämeren kansallispuistossa tunnistaa<br />
kulttuurimaiseman mm. <strong>Rauma</strong>n saariston Nurmeksessa ja<br />
Omena puunmaassa. Reksaaren Rohelan rantaa on palautettavissa<br />
hakamaaksi. Eurajoen Kaunissaaressa on edustava<br />
kallioketo, jota hoidetaan niittämällä. Säpin majakkasaaren<br />
rakennettu ympäristö on saariston kulttuurimaisemaa kauneimmillaan.<br />
Ouran saaristo on kokonaisuudessaan valtakunnallisesti<br />
merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde.<br />
Jälkiä ihmisestä<br />
Ihminen on ollut läsnä saaristossa jo rautakaudella, mistä on<br />
todisteena mm. kiviröykkiö <strong>Rauma</strong>n Reksaaressa. Varsinaista<br />
asutusta Selkämeren kansallispuiston alueella on ollut<br />
1600-luvulta lähtien. <strong>Rauma</strong>n edustan suuret metsäiset saaret<br />
asutettiin ensimmäisinä: torppia nousi 1600-luvulla Nurmekseen,<br />
Omenapuumaahan ja Reksaareen. Jo aikaisemmin<br />
saaristoa hyödynnettiin etenkin laidunmaana ja polttopuun<br />
keruupaikkana. <strong>Rauma</strong>n saariston suurimmat saaret olivat<br />
muun muassa kuninkaan kartanon hevossiittolan laidunmaita.<br />
Saaristotilojen autioituminen käynnistyi 1950-luvulla. Pakollinen<br />
kansakoulu totutti 1930-luvulta lähtien lapset ja nuoret<br />
toisenlaiseen tapaan elää, ja saaristoon ei enää mielellään<br />
palattu. Omavaraistalouden aika oli myös hiipumassa eivätkä<br />
kalastus ja maatalous enää kannattaneet aiempaan tapaan.<br />
<strong>Rauma</strong>n porvarit rakennuttivat Niemi-Santakarin saarelle<br />
vuonna 1857 tunnusmajakan ohjaamaan laivoja satamaan<br />
johtavalle väylälle. Saarella oli jo aiemmin ollut tunnusmajakka,<br />
mutta se tuhottiin Oolannin sodan uhatessa. Santkarin<br />
pookina tunnettu nykyinen tunnusmajakka kunnostettiin ja<br />
sen alkuperäinen ilme palautettiin vuonna 1997 toteutetussa<br />
restauroinnissa.<br />
Kylmä-Santakarin saarelle valmistui vuonna 1862 luotsiasema,<br />
josta on jäljellä vain kivijalka. Saarelle rakennettiin<br />
myöhemmin uusi luotsitupa piharakennuksineen.<br />
Kylmäpihlajan varhaisinta kulttuurihistoriaa edustavat kallioihin<br />
tehdyt kaiverrukset. Vanhin vuosiluku löytyy kalliolta<br />
usean metrin päässä nykyisestä vesirajasta: vuosiluku 1782<br />
on jäkälän peitossa. Lähellä nykyistä satama-allasta sijaitsee<br />
rajankäyntikaiverrus, vaakunakuvio, jonka päällä on kruunu<br />
ja sivuilla vielä erotettavat liljat. Vuosisatojen ajan Kylmäpihlaja<br />
on ollut satunnaisten käyntien kohde. 1600-luvulla<br />
saari toimi vuokralaitumena lampaille. Asutusta ei saarella<br />
ole ollut ennen vuonna 1953 valmistunutta majakkaa ja<br />
luotsiasemaa, jotka ovat nykyään matkailukäytössä.<br />
Kuuskajaskari on lukuisten muiden saarten tavoin toiminut<br />
kesälaitumena 1600-luvulta lähtien. Ensimmäinen torppa<br />
saarelle rakennettiin 1900-luvun alussa. Tästä ensimmäisestä<br />
asutuksesta ovat jäljellä kivijalka ja vanhoja pihakasveja.<br />
Puolustusvoimien käyttöön saari siirtyi vuonna 1939 ja pysyi<br />
melko suljettuna alueena aina 1990-luvun puoliväliin asti, jolloin<br />
puolustusvoimat poistui Kuuskajaskarista. Puolustusvoimien<br />
entiset kiinteistöt toimivat nykyään matkailun tiloina.<br />
Nurmeksessa oli I maailmansodan aikana venäläinen kasar-<br />
13
mi, jonka jäänteitä on havaittavissa maastossa. Näkyvissä<br />
ovat myös kaksi tykinkehää. Nurmes-Aikonmaassa on useita<br />
vanhoja kalastustiloja. Nurmeksen Vesiluoman tilasta on jäljellä<br />
talli ja kaivo. Tilalle rakennettiin myöhemmin metsureiden<br />
käyttöön tarkoitetut sauna, laituri ja pieni majoitustila.<br />
Vesiluoma toimii nykyään melonta- ja vaellusretkien yöpymis-<br />
ja saunomispaikkana. Myös Vuorisolan ja Pinokarin tilojen<br />
jäljellä olevia rakennuksia voi varata majoituskäyttöön.<br />
Nurmes-Aikonmaassa kulkee patikointireitti, jonka varrella<br />
sijaitsevat muun muassa vanhat kalastustilat.<br />
Pihluksesta voi vielä löytää ryssänuuneiksi kutsuttuja<br />
kivilatomuksia. Näissä uuneissa paistoivat leipää <strong>Rauma</strong>lla<br />
vuonna 1714 poikenneen venäläisen kaleerilaivaston muonamiehet.<br />
Pihluksessa ovat vielä näkyvillä myös II maailmansodan<br />
aikaisen vartiotuvan rauniot.<br />
Reksaari oli rautakaudella tärkeä kauppapaikka. 1100-luvulla<br />
saarelle rakennettiin kappeliksi tai kalmistoksi tulkittu<br />
rakennelma, jonka perusta on vielä saarella nähtävänä. Selkämeren<br />
kansallispuiston alueella sijaitseva Rohelan torppa<br />
rakennettiin 1800-luvun lopulla. Itse torppa ja muutama<br />
piharakennus ovat vielä jäljellä, mutta torpan pellot ovat jo<br />
metsittyneet. Aiemmin varsin avoin pihapiiri on kasvamassa<br />
umpeen. Retkeilijät voivat nykyään varata Rohelan torpan<br />
vuorokaudeksi kerrallaan.<br />
Silakanpyynnin tukikohtina viime vuosisatoina toimineista<br />
Kallasta ja Susikarista on löydettävissä kalamajojen jäänteitä<br />
ja kivistä perattuja venepaikkoja.<br />
Kaunissaareen perustettiin höyrysaha vuonna 1874 ja<br />
enimmillään saarella asui yli 300 ihmistä. Luonnolle ei siis<br />
juurikaan jäänyt tilaa. Sahatoiminta loppui vuonna 1923 ja<br />
suurin osa rakennuksista siirrettiin muualle. Tällä hetkellä<br />
Kaunissaaren ainoa rakennus on uittomiehiä varten 1940-luvulla<br />
rakennettu kämppä. Teollisuushistoriasta muistuttavat<br />
laituriarkkujen ja sähköpylväiden jäänteet, saharakennuksen<br />
kivijalka ja painolastikasvit. Maastossa on jäljellä myös<br />
runsaasti jätepuuta, joka on osaltaan laajentanut saarta.<br />
Säpissä on ollut asutusta 1700-luvulta lähtien. Merenkulkua<br />
ohjaava merkki saarella oli ainakin vuodesta 1779 lähtien.<br />
Tunnusmajakan se sai vuonna 1852. Säpin majakka sekä<br />
siihen liittyvät asuin- ja talousrakennukset rakennettiin<br />
1870-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan aikaan saarella<br />
vartioi venäläinen joukko-osasto. Sen jäljiltä on nähtävillä<br />
vartiotuvan kivijalka ja ryssänuuneja. Majakan pihapiirissä<br />
sijaitsee kaksi majakanvartijoiden asuinrakennusta ja joitakin<br />
talousrakennuksia. Saarella on myös entinen luotsitupa.<br />
Ouran saaristo koostuu yli 300 vähäpuustoisesta tai puuttomasta<br />
saaresta ja luodosta. Alueen pääsaari Ouraluoto toimi<br />
luotsilaitoksen tukikohtana yli sata vuotta vuodesta 1851<br />
lähtien. Vuonna 1856 Ouran saaristo sai oman tunnusmajakkansa.<br />
Nykyinen luotsitupa rakennettiin Ouraluotoon<br />
vuonna 1937 vanhan luotsituvan paikalle. Ryssänkasarmiksi<br />
kutsuttu rakennus on vuodelta 1916. Se tehtiin alun perin<br />
venäläisten sotilaiden yöpymis- ja oleskelutilaksi. Samaan<br />
aikaan rakennetusta vartiotornista on jäljellä kivikasoja,<br />
joihin tornin jalat tukeutuivat. Luotsitupaa ja ryssänkasarmia<br />
voi vuokrata kokous- ja majoituskäyttöön.<br />
Vedenalaiset muistot<br />
Satakunnan edustalla on merenpohjassa satoja hylkyjä.<br />
Kaikkien tarinaa ei tunneta, mutta varsinkin 1800-luvun<br />
puolenvälin jälkeiset haaksirikot kertovat menneen ajan<br />
merenkulun ankaruudesta. Laivoja on upotettu etenkin sotien<br />
aikana. Oolannin sodassa englantilaiset ja I maailmansodassa<br />
saksalaiset sotatoimet koituivat usean aluksen kohtaloksi.<br />
Suurin osa hylyistä on kuitenkin loppuun palvelleiden alusten<br />
purettuja rankoja. Jotkin laivat on tarkoituksella haudattu<br />
upottamalla.<br />
Kulttuuriperinnön säilyttäminen<br />
Elävää kulttuuriperinnettä ovat esimerkiksi marjastus, sienestys,<br />
luonnonyrttien ja kasvinosien vanhat käyttötavat sekä<br />
kalastus ja metsästys. Selkämeren kansallispuisto tarjoaa<br />
hyvät puitteet myös perinneveneille ja isommille aluksille.<br />
Vapaa-ajan retkeilyllä saaristossa on myös jo niin vahvat<br />
juuret monen sukupolven ajalta, että kyse on kulttuuriperinteestä.<br />
Taiteen ja luonnon yhteys on vanha ja elää edelleen.<br />
Kansallispuistossa näiden kaikkien toimintojen yhteisenä nimittäjänä<br />
ovat ekologisesti kestävä suhde luontoon ja alueen<br />
muiden käyttäjien huomioon ottaminen.<br />
14
Kulttuurin kerrostamaa<br />
Selkämeren saaristo ja rannikko ovat historiallisesti kerrostunutta kulttuurimaisemaa.<br />
Saaristo on ollut vaativa ja suojaisa kulkuväylä, elinkeinon lähde, asuinsija ja taistelujenkin<br />
näyttämö. Saaristosta on katsottu ja lähdetty kauas. Saarien muodostamia maamerkkejä<br />
myötäillen on löydetty kotiin. Rannan raja on jatkuvassa muutoksessa, saaret kuroutuvat<br />
yhteen ja matalat lahdelmat kasvavat umpeen. Raja muuttuu sekä konkreettisesti että<br />
mielenmaisemana.<br />
Ihmisen toiminta on tuottanut saariston ja rannikon kulttuurimaiseman. Mutta myös koko<br />
alueen arvostus ja tapa nähdä ja kokea merellinen ympäristö on kulttuurisidonnainen. Maisemaa<br />
varsin vähän ja väliaikaisesti muuttanut toiminta on jäänyt taakse saaristolaistorppien<br />
ja kalamajojen myötä. 1900-luvun puolivälin jälkeen muutos on ollut suurta. Vakituinen<br />
asutus on vaihtunut vapaa-ajan käyttöön ja samalla kokemus merestä on muuttunut. Esteettinen<br />
luontoelämys on korostunut. Retkeilijä ja mökkiläinen tarkkailevat lähimaisemaansa<br />
ja sen muutoksia. Tieto ympäristöä uhkaavista muutoksista on mukana arvioivassa katseessa.<br />
Massiiviset tuotantolaitokset, maansiirrot ja laajeneva satamatoiminta ovat muuttaneet<br />
rannan siluettia, laajaa visuaalista maisemaa, mutta myös aistimaisemaa. Rakentamisen<br />
myötä rannat ovat sulkeutuneet tai sulkeutumassa.<br />
Tieto ympäristöstä on lisääntynyt samalla kun saaristoalueen käyttäjien tarpeet ovat muuttuneet.<br />
Lintuharrastajat, kalastajat, veneilijät, metsästäjät, mökkiläiset ja turistit toivovat<br />
tietynlaista, heidän tarpeisiinsa sopivaa saaristoympäristöä. Kysymys tulevaisuudesta ja<br />
omista vaikutusmahdollisuuksista herättää huolta. Ympäristön kokemiseen ja arvottamiseen<br />
liittyy aina sekä tieto että elämänkokemus. Selkämeren alueen suunnittelun suuri<br />
haaste on ottaa huomioon sekä ehdottomat luonnonsuojeluun liittyvät vaatimukset että<br />
se tulevaisuuden ihminen, jolle saaristomaisema on toivottavasti edelleenkin sekä rakas<br />
mielenmaisema että elämisen mahdollistava taloudellisen toiminnan paikka.<br />
Päivi Granö<br />
maisematutkimuksen ma. professori<br />
Turun yliopisto, kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen laitos<br />
15
SELKÄMEREN KANSALLISPUISTO<br />
STRATEGIOISSA:<br />
Kansallispuisto Satakunnan kärkihanke<br />
Satakuntaliitto on nimennyt yhdeksi edunvalvonnan kärkihankkeekseen<br />
Selkämeren kansallispuiston. Maakuntavaltuusto<br />
on päättänyt kärkihankkeistaan viimeksi 4.12.2006.<br />
Edunvalvonnan kärkihankkeilla tarkoitetaan sellaisia<br />
tavoitteita ja yksittäisiä hankkeita, joista päätetään maakunnan<br />
ulkopuolella, lähinnä eduskunnassa, valtioneuvostossa,<br />
ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Edunvalvonta on vaikuttamista<br />
etenkin kansalliseen ja EU:n päätöksentekoon. Se on<br />
maakunnan, sen elinkeinoelämän ja asukkaiden oikeuksien<br />
valvontaa. Maakunnan kehittämisohjelmien valmistelussa<br />
ja tavoitteiden asettelussa on ollut mukana laaja joukko<br />
satakuntalaisia.<br />
Satakuntaliitto toteaa kärkihankkeita käsittelevässä asiakirjassaan<br />
Selkämeren kansallispuiston perustamisen tähtäävän<br />
merkittävän luonnonnähtävyyden esilläpitoon sekä luonnontuntemuksen<br />
ja harrastuksen lisäämiseen. Hankkeella<br />
on tärkeä rooli rannikkokuntien matkailun kehittämisessä,<br />
ja kansallispuistotasoisten palveluiden luomiseen tullaan<br />
jatkossakin panostamaan. Keskeistä on myös suotuisan suojelutason<br />
saavuttaminen kansallispuiston alueella.<br />
Kansallispuisto sisältyy Lounais-Suomen<br />
ympäristöohjelmaan<br />
Lounais-Suomen ympäristöohjelma on laajan osallisuuden<br />
ja kuulemisen keinoin laadittu asiakirja Lounais-Suomen<br />
tavoiteltavista ympäristötoimenpiteistä. Ohjelman mukaan<br />
meriluonnon turvaaminen on seuraavien vuosikymmenten<br />
suurimpia haasteita. Tavoitteeksi on ohjelmassa asetettu paitsi<br />
Selkämeren kansallispuiston perustaminen myös vedenalaisen<br />
meriluonnon nykyistä parempi inventointi.<br />
16
Selkämeren kansallispuisto –<br />
Satakunnan edunvalvonnan<br />
kärkihanke<br />
Satakunnassa on käynnissä hanke kansallispuiston perustamisesta Selkämeren saaristoon.<br />
Tavoitteena on kansallispuistostatuksen myötä luoda Satakuntaan uusi matkailun vetovoima-alue,<br />
joka vaikuttaa niin Satakunnan matkailun, virkistysmahdollisuuksien kuin<br />
maakunnan tunnettavuuden yleiseen kehittämiseen. Toteutuessaan Selkämeren kansallispuistolla<br />
olisi tärkeä rooli matkailun kehittämisessä erityisesti rannikkokuntien alueella.<br />
Samalla se tukisi myös muiden maakunnan matkailukohteiden kehittämistä ja toimintaa.<br />
Tavoitteena on myös merkittävän luonnonnähtävyyden esilläpito sekä luontotuntemuksen<br />
ja -harrastuksen lisääminen.<br />
Kansallispuistostatuksen saaminen takaisi sen, että Selkämerellä olisi niin valtakunnallista<br />
kuin kansainvälistä näkyvyyttä. Samaa näkyvyyttä on jo UNESCO:n maailmanperintökohteilla<br />
sekä olemassa olevilla kansallispuistoilla. Kansallispuiston perustaminen Selkämerelle<br />
toisi mukanaan myös valtiovallan rahallista lisäpanostusta Satakuntaan.<br />
Satakunnan merellinen sijainti rannikolla on Satakunnan vahvuus, jota ei ole riittävästi<br />
hyödynnetty maakunnan kehittämisessä. Selkämeri kokonaisuutena on muutoinkin jäänyt<br />
Suomessa liian vähälle huomiolle. Selkämeren kansallispuiston perustaminen on yksi<br />
keino nostaa Satakunnan rannikon sekä Selkämeren arvostusta ja näkyvyyttä.<br />
Selkämeren kansallispuisto onkin yksi Satakunnan edunvalvonnan kärkihankkeista. Edunvalvonnan<br />
kärkihankkeet ovat tavoitteita ja yksittäisiä hankkeita, joista päätetään maakunnan<br />
ulkopuolella lähinnä eduskunnassa, valtioneuvostossa, ministeriöissä ja keskusvirastoissa.<br />
Satakunnan edunvalvonta on itse asiassa maakunnan, sen elinkeinoelämän ja<br />
asukkaiden edunvalvontaa. Uusin Satakunnan edunvalvontaa koskeva kärkihankeasiakirja<br />
on hyväksytty Satakuntaliiton maakuntavaltuustossa 4.12.2006.<br />
Anne Savola<br />
Ympäristösuunnittelija<br />
Satakuntaliitto<br />
17
Kansallispuisto <strong>Rauma</strong>-kuvassa 2012<br />
Kuntien tulevaisuustyötä ohjataan strategisella tavoitteen<br />
asettelulla. <strong>Rauma</strong>lla kaupunginvaltuusto on hyväksynyt<br />
kaupungin vision ja strategian 2012. Sen <strong>Rauma</strong>-kuvan<br />
mukaan kaupunki tunnetaan meri-, teollisuus- ja maailmanperintökaupunkina,<br />
jossa on monipuoliset palvelut ja<br />
turvallinen elinympäristö. <strong>Rauma</strong> on kehittyvä ja tulevaisuussuuntautunut<br />
yhteisö. Yritystoimintaan syntyy uusia<br />
toimialoja ja työpaikkoja. <strong>Rauma</strong> toimii aktiivisesti verkos-<br />
toissa. Päämäärän saavuttamiseksi on määritelty strategiset<br />
tavoitteet eri kehittämisnäkökulmista.<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupungin strategian 2012 tueksi on laadittu kaupungin<br />
hallitusohjelma, jonka valtuustoryhmät ovat hyväksyneet.<br />
Sen yhtenä tavoitekohtana on meri virkistyksen ja<br />
matkailun ympäristönä. Toteuttamiskeinona on Selkämeren<br />
kansallispuisto.<br />
Kansallispuisto maan hallituksen ohjelmassa<br />
Valtakunnan tasolla hallitusohjelma on maan hallitukseen<br />
osallistuvien puolueiden hyväksymä toimintasuunnitelma,<br />
jossa on sovittu hallituksen tärkeimmistä tehtäväalueista.<br />
Aiempien kahden hallitusohjelman kohta Natura-alueiden<br />
toteuttamisen tavasta on koettu Selkämeren kansallispuistoaietta<br />
tukevaksi.<br />
Nyt toimivan hallituksen ohjelman selvityskohteena on<br />
nimeltä mainiten Selkämeren kansallispuisto yhdessä Sipoonkorven<br />
kansallispuiston kanssa.<br />
18
Osaako kunta huolehtia<br />
kansallispuistosta?<br />
Luonnonsuojelulaki vuodelta 1996 mahdollistaa kunnan alueiden liittämisen osaksi kansallispuistoa.<br />
Toimenpide edellyttää kunnan suostumusta. Mutta riittääkö suostumus vai<br />
tarvitaanko myös luottamus kunnan tahtoon ja taitoon toimia kansallispuistoa rakentavana<br />
ja ylläpitävänä isäntänä alueellaan?<br />
Selkämeren kansallispuiston valmistelussa on ensimmäistä kertaa etsitty tapaa, jolla<br />
kunnan alueet liitetään kansallispuistoon. Kyse on <strong>Rauma</strong>n kaupungin alueista, joiden<br />
merkitys retkeilyn ja matkailun ydinalueina on ollut hankkeen kannalta käänteentekevä.<br />
<strong>Rauma</strong>n saariston säilyttäminen rakentamattomana retkeilyn ja suojelun tarkoituksiin ei ole<br />
uusi asia eikä ulkoapäin määrätty valtakunnallinen tai eurooppalainen pakko. <strong>Rauma</strong>laiset<br />
päättäjäpolvet toisensa jälkeen ovat torjuneet kilpailevat maankäyttömuodot. Sitovimmin<br />
tavoite on kirjattu 1970-luvun alussa maakunnalliseen maankäyttösuunnitelmaan, seutukaavaan.<br />
Kaupunginvaltuuston tuorein tahto on ilmaistu strategisessa yleiskaavassa 2005.<br />
Asetelma muistuttaa Vanhan <strong>Rauma</strong>n kulttuurimonumentin säilyttämistä. Ajan paineet torjuen<br />
kaupunki laati suojeluasemakaavan maailmanperinnön arvoisesti. Nyt vuosikymmenien<br />
jälkeen Vanhaa <strong>Rauma</strong>a vaalitaan vastuullisesti ja myös hyödynnetään vastuullisesti.<br />
Työtä se tosin on teettänyt.<br />
Selkämeren kansallispuiston <strong>Rauma</strong>-mallissa kunta toteuttaa kansallispuiston hoidon ja<br />
käytön tavoitteita omilla päätöksillään. Kansallispuisto tuo tähän asetelmaan valtakunnallisen<br />
intressin. Tuo intressi merkitsee samalla kohteen kuin myös sen vaalijan statuksen<br />
kohoamista.<br />
Paikallinen kansallispuisto-osaaminen on keino kokonaistaloudellisuuteen. Paikallistuntemusta<br />
tarvitaan toimenpiteiden oikeaan mitoitukseen. Kunnalla arvellaan olevan myös<br />
mahdollisuus eri tilanteissa oikea-aikaisesti reagoiden toteuttaa toimenpiteitä edullisemmin<br />
kuin kaukaa ohjatuissa operaatioissa. Tämä edellyttää toisaalta riittävää liikkumavaraa<br />
kunnalle ja toisaalta ylläpidon pitkäjänteisiä yleissuunnitelmia.<br />
Juhani Korpinen<br />
Ympäristötoimenjohtaja<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupunki<br />
19
20<br />
Alue
elkämeri<br />
K A N S A L L I S P U I S T O<br />
21
Alue<br />
Selkämeren kansallispuiston muodostaa etelä–pohjoissuuntainen karun ulkosaariston helminauha,<br />
joka yltää <strong>Rauma</strong>n Niemi-Santakarista Merikarvian Ouraan. Alue sijaitsee viidessä eri kunnassa:<br />
Merikarvia, Pori, Luvia, Eurajoki ja <strong>Rauma</strong>. Ulkosaarten lisäksi kansallispuistoon kuuluu<br />
monipuolista saaristoluontoa ja retkeilyn alueita <strong>Rauma</strong>n ja Eurajoen sisäsaaristosta.<br />
22
Naturan toteutusta<br />
<strong>Rauma</strong>n ja Merikarvian merialueiden välillä sijaitsevat valtion omistamat Natura 2000 –ohjelman<br />
kohteet halutaan toteuttaa perustamalla Selkämeren kansallispuisto. Valtion omistamista Metsähallituksen<br />
hallinnoimista alueista voitaisiin perustaa myös luonnonsuojelulain tarkoittama ns.<br />
tavallinen luonnonsuojelualue. Kansallispuistoa pidetään kuitenkin paikallisesta näkökulmasta<br />
luonnonsuojelualuetta parempana ratkaisuna, koska kansallispuiston käsitteeseen kuuluu suojelun<br />
lisäksi luonnonnähtävyyden esittely sekä luontoharrastuksen ja luontotuntemuksen edistäminen.<br />
Kansallispuistoa pidetään Natura-ohjelman yleisöystävällisimpänä toteuttamismuotona.<br />
Ouran, Pooskerin länsiosan, Gummandooran, Preiviikinlahden<br />
länsi-osan, Luvian saariston ja <strong>Rauma</strong>n saariston<br />
Natura-alueet ovat niitä kohteita, joita Selkämeren kansallispuiston<br />
on tarkoitus toteuttaa.<br />
Ehdotuksen mukaan kansallispuiston tavoiteraja poikkeaa<br />
muutamassa kohdin em. Natura 2000 -alueiden ulkorajoista.<br />
Nämä erot ovat seuraavat:<br />
• Natura-rajausten sisällä kansallispuisto voi koskea vain<br />
valtion alueita sekä sopimuksen mukaan kunnan omistamia<br />
alueita. Kansallispuistoon eivät kuulu yksityiset maaja<br />
vesialueet.<br />
• Merikarvialla pohjoisin alue on Ouran saaristo. Kasalanjokisuun<br />
Natura-aluetta ei ehdoteta mukaan.<br />
• Merikarvian Pooskerin Natura-alueesta ehdotetaan mukaan<br />
vain läntisintä osaa yksityiselle alueelle perustetun luonnon -<br />
suojelualueen ulkopuolella.<br />
puistorajauksen ulkopuolelle.<br />
• Porin Preiviikinlahden Natura-alueesta ehdotetaan mukaan<br />
vain valtion omistamia Katavan saaren lähialueita.<br />
• Kansallispuistoalueeksi on tarjolla myös Räyhän saarien<br />
alue Porin ja Luvian rajalla. Valtio omistaa saariryhmän.<br />
• Eurajoen Kaunissaarta ehdotetaan osaksi kansallispuistoa<br />
paitsi luonto- ja kulttuuriarvojensa myös hyvien retkeilymahdollisuuksiensa<br />
takia. Alueen omistavat Eurajoen kunta<br />
ja pieneltä osin valtio.<br />
• <strong>Rauma</strong>lla kansallispuiston rajausehdotusta on ohjannut<br />
Natura-alueiden lisäksi kunnan oma yleiskaava. Mukana<br />
on Natura-alueiden lisäksi myös kansallispuiston ideaan<br />
kuuluvia retkeily- ja matkailualueita. Sataman lähialueet ja<br />
laivaväylät eivät kuulu ehdotettuun rajaukseen.<br />
• Gummandooran Natura-alueesta Porissa mukaan ehdotetaan<br />
läntisintä osaa, joka on lähes kokonaan valtion aluetta. Mm.<br />
Natura-alueen nimikkosaari Gummandoora jää kansallis-<br />
23
Vyöhykemalli ohjaa käyttöä<br />
Kansallispuiston käyttöä jäsennetään vyöhykekuvausten<br />
avulla. Niiden avulla suunnataan palveluja eri kohteisiin ja<br />
ohjataan suurten vierailijajoukkojen kulkemista. Vyöhykejako<br />
antaa pitkäjänteisyyttä alueen kehittämiseen.<br />
Selkämeren kansallispuiston valmistelussa on kokeiltu,<br />
miten vyöhykemalli soveltuu <strong>Rauma</strong>n kaupungin omistamille<br />
alueille. Lähtökohtana on ollut, että <strong>Rauma</strong>n saaristoa on<br />
jo paljolti käytetty kansallispuiston tavoitteiden mukaisesti.<br />
Vyöhykemallia on räätälöity <strong>Rauma</strong>n lähisaariston retkeilyperinnettä<br />
huomioon ottavaksi.<br />
I Syrjävyöhyke<br />
Tavoitteena on mahdollisimman luonnontilainen alue, jonne<br />
ei ohjata retkeilijöitä eikä rakenneta uutta palveluvarustusta.<br />
Aluetta voidaan käyttää luontaiselinkeinojen tarpeisiin ja<br />
alueen erämaaluonteeseen soveltuviin matkailupalveluihin<br />
kuten opastettuihin retkiin. Syrjävyöhykkeen ei tarvitse<br />
olla maantieteellisesti syrjäinen tai vaikeasti saavutettava.<br />
Siellä voi olla yksittäisiä reittejä tai rakenteita. Poikkeustapauksissa<br />
syrjävyöhykkeen kautta voidaan osoittaa tarkasti<br />
määriteltynä ja perusteltuna uusia reittejä.<br />
Esimerkkeinä syrjävyöhykkeistä <strong>Rauma</strong>n saaristossa ovat<br />
pääosa kaupungin omistamista suurista metsäsaarista sekä<br />
osa huonosti veneellä saavutettavista pienistä saarista. Näillä<br />
alueilla liikkuu todennäköisesti sellaisia, jotka hakevat<br />
eniten yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Toisaalta esimerkiksi<br />
Nurmeksen aarnimetsään patikoinee myös luonto-oppaan<br />
ohjaamia tai omatoimisia ryhmiä.<br />
II Virkistys-/retkeilyvyöhyke<br />
Tavoitteena on virkistyskäytön kannalta vetovoimainen alue,<br />
jonne ohjataan kävijöitä opastuksella ja palvelurakenteilla.<br />
Virkistysvyöhyke voi olla pienialainen. <strong>Rauma</strong>lla virkistysvyöhyke<br />
jakaantuu kolmeen alaryhmään<br />
IIa Vaelluspolut<br />
Nurmeksen ja Aikonmaan sekä Reksaaren ja Omenapuunmaan<br />
metsäisillä saarilla vierailijaa opastetaan eri kohteisiin<br />
viitoitetuilla opasteilla ja kartan avulla. Osa polkuverkosta<br />
on luontopolkuja, jolloin reitillä on rastitauluja. Polkuverkko<br />
kulkee retkeilytukikohtien ja opastettujen luonto- tai kulttuurikohteiden<br />
kautta.<br />
IIb Retkeilyn tukikohdat<br />
Retkeilyn tukikohtia ovat laiturialueet, nuotio- ja laavupaikat<br />
sekä varaustuvat. Tukikohdissa on retkeilijän tarvitsemia<br />
peruspalveluja kuten polttorankoja ja käymälöitä. Vesiluoman<br />
varustukseen kuuluu myös sauna. Osassa tukikohtia on<br />
kaivo. Pihluksessa nuotiopaikan lisäksi on tärkeänä varusteena<br />
laituri. Laaja retkeilyn tukikohta-alue on Reksaaren<br />
Kartussa, jossa leirintäalueen katoksille ja nuotiopaikoille<br />
varataan lisää aluetta. Osa retkeilyn tukikohdista kuuluu jäljempänä<br />
mainittuun kulttuurivyöhykkeeseen. Sellaisia ovat<br />
Nurmeksen nokassa I maailmansodan aikainen kasarmialue,<br />
Pinokarin ranta vanhoine pihapiireineen, Kuuskajaskarin<br />
linnakesaaren osat, Kylmäpihlaja, Rohelan ranta ja Kartun<br />
pihapiiri.<br />
IIc Retkeilysaaret<br />
Virkistysvyöhykkeeseen kuuluvat ne <strong>Rauma</strong>n kaupungin retkeilysaaret,<br />
joita on vanhastaan käytetty saariretkien leiriytymispaikkoina.<br />
Näihin kohteisiin ei kuitenkaan ole järjestetty<br />
polttopuuhuoltoa eikä rakennettu rakennelmia. <strong>Rauma</strong>n kaupunginhallitus<br />
on laajentanut jokamiehen oikeutta siten, että<br />
leiriytyminen voi ulottua jopa viikon mittaiseksi ja että myös<br />
leiritulen pitäminen on mahdollista. Saarissa on runsaasti<br />
24
vanhoja nuotiopohjia, joita tulee tulentekopaikkoina käyttää.<br />
Nuotio sileällä kalliolla rapauttaa pinnan.<br />
III Kulttuurivyöhyke<br />
Tavoitteena on säilyttää perinteiseen käyttöön perustuvat<br />
luontotyypit ja rakennettu ympäristö tai palauttaa perinnebiotooppeja<br />
tai perinnemaisemia ja näille luontaisia luontotyyppejä.<br />
Myös arvokkaat rakennukset ympäristöineen<br />
kuuluvat kulttuurivyöhykkeeseen. Osa kulttuurivyöhykkeen<br />
kohteista toimii samalla retkeilyn ja matkailun tukikohtina.<br />
Ks. kohta IIb.<br />
nut valitsevat pesimäsaarekseen rauhallisen kohteen, jossa<br />
ihmiset eivät rannan kivikkoisuuden tai keliherkkyyden takia<br />
käy. Poikkeuksena on Kylmäpihlaja, jonka reunaosienkaan<br />
merkitsemistä rajoitusvyöhykkeeksi ei katsota tarkoituksenmukaiseksi.<br />
Siellä lapintiirojen syöksylentoja kulkijaa kohti<br />
ja toisaalta pesinnän häiriintymistä vältetään informaation<br />
avulla.<br />
Edellä kuvattua vyöhykemallia voidaan soveltaen käyttää<br />
Selkämeren kansallispuiston muissa osissa ottaen huomioon<br />
luonnon olosuhteet ja muut alueiden käytön vaatimukset.<br />
IV Rajoitusvyöhyke<br />
Tavoitteena on säilyttää alueen luonnonsuojelulliset arvot<br />
liikkumis- tai muilla kävijöitä koskevilla rajoituksilla. Nämä<br />
voivat olla myös määräaikaisia. <strong>Rauma</strong>lla tiedossa olevia<br />
rajoituskohteita ovat vesilintujen pesimäsaaret, joissa on<br />
pesimäaikainen maihinnousukielto. Useimmiten vesilin-<br />
25
Matkailu ja<br />
retkeily<br />
26
Portit kansallispuistoon<br />
Selkämeren kansallispuistoon ei suunnitella yhtä isoa opastuskeskusta, vaan matkailijan tarvitsemat<br />
palvelut ja informaatio tarjotaan useassa paikassa pitkin rannikkoa. Matkailijavirtaa ohjataan alueelle<br />
eri palvelupisteiden, porttien, kautta. Selkämeren kansallispuiston portit voivat olla kansallispuiston<br />
sisällä tai sen ulkopuolella. Mannerrannan kohteessa tai saarella on tarjolla kansallispuistoa koskevaa<br />
informaatiota ja matkailun peruspalveluja. Portit sijaitsevat varman, tiedossa olevan kulkureitin<br />
varrella tai päässä. Portin henkilökunnan tavoittaa puhelimitse tai sähköpostitse. Portit ovat yksi tapa<br />
luoda alueen matkailuelinkeinolle toimintaedellytyksiä. Seuraavassa on kuvattu kohteiden nykytilannetta.<br />
Tavoitteena on niiden kehittäminen ja matkailusesongin pidentäminen.<br />
<strong>Rauma</strong>n alueen portit<br />
Kylmäpihlajan majakkasaari on yhdeksän hehtaarin kokoinen.<br />
Se sijaitsee avoimen meren reunalla noin 40 minuutin vesibussimatkan<br />
päässä mantereesta. Satama-altaan vieressä sijaitseva<br />
Opasvaja toimii infopisteenä ja näyttelytilana. Kylmäpihlajan<br />
majakassa ja sen sivurakennuksessa on hotelli ja ravintola.<br />
Majakka on myös näkötorni. Sivurakennuksessa sijaitsevat<br />
sauna ja kappeli. Palveluja on myös omatoimisille retkeilijöille.<br />
Saarella on laituri- ja nuotiopaikat. Vanha hydrokopterisuuli<br />
keittokaminoineen tarjoaa suojaa sateelta ja tuulelta. Saarella<br />
pesii kolmisenkymmentä lintulajia. Saari on hyvä lintujen<br />
muuton tarkkailupaikka. Kasvilajeja Kylmäpihlajasta löytyy yli<br />
160. Kylmäpihlajassa on luontevat edellytykset merenkulkuun<br />
liittyvän saaristokulttuurin esittelyyn ja ohjelmapalveluihin.<br />
Kylmäpihlajaan liikennöi kesäisin vesibussi.<br />
Kuuskajaskari sijaitsee kansallispuistoalueen sisällä. Puolustusvoimien<br />
entisissä kasarmirakennuksissa toimii kahvila-, ravintola-<br />
ja majoituspalvelu. Kuuskajaskarista löytyy palveluja myös<br />
omatoimisille retkeilijöille. Laituri- ja nuotiopaikkojen lisäksi<br />
saarella on polkuverkosto ja yleisölle avoin näkötorni. Entinen<br />
linnakesaari on tyypillistä välisaaristoa ja enimmäkseen kuusivaltaisen<br />
sekametsän peittämä. Puolustusvoimien ajasta on<br />
jäljellä useita rakennuksia ja neljä tykkiasemaa ampumahautakaivantoineen.<br />
Kuuskajaskarissa on kaksi merivalvontatornia,<br />
sulkeiskenttä, käytöstä poistettu ampumarata ja pururata. Kuuskajaskarissa<br />
esitellään erityisesti alueen geologiaa. Kuuskajaskarin<br />
luonto kestää isonkin matkailijavirran paineet – ovathan<br />
sen maastoa tallanneet tuhannet varusmiehet lähes seitsemän<br />
vuosikymmenen ajan. Saarelle liikennöi kesäisin vesibussi.<br />
Reksaaressa Kartun tila on saaristoleirintäalue majoitustiloineen<br />
ja ravintoloineen. Tilaa ja ateriapalveluja tarjotaan myös<br />
kokousryhmille. Reksaaressa on sauna, useita laituripaikkoja,<br />
majoitustiloja ja nuotiopaikkoja. Alueen halki kulkee luontopolku,<br />
joka tutustuttaa saaren luontoon, jääkauden jälkiin ja rautakautiseen<br />
hautaan. Saarella kasvaa useita harvinaisia kasveja ja<br />
Kartun tilan läheisyydessä on lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva<br />
lehtoniitty. Kasvillisuuden ansiosta myös perhosia on runsaasti,<br />
esimerkiksi harvinainen pikkuapollo kuuluu Reksaaren hyönteislajistoon.<br />
Reksaari sijoittuu melontareitin varteen. Reksaaressa<br />
on vesibussin käyntilaituri.<br />
Syväraumanlahden laiturialue kansallispuistoalueen ulkopuolella<br />
on portti <strong>Rauma</strong>n mannerrannalla. Syväraumanlahti<br />
on saaristoon liikennöivien vesibussien kotisatama. Alueella<br />
sijaitsee Kiikartorniksi nimetty näkötorni, kesäisin auki oleva<br />
matkailuinfopiste, polttoaineen jakelupiste, kioskikahvila ja<br />
veneenlaskuluiska. Lähellä on uimarantoja, leirintäalue, maauimala,<br />
kesäteatteri, urheilualue ja ravintola.<br />
Luvian alueen portti<br />
Laitakarilla kansallispuiston ulkopuolella on sijaintinsa puolesta<br />
edellytykset portiksi Luvian saaristoon ja erityisesti Säpin<br />
majakkasaarelle. Laitakarin virkistysalueella Luvian mannerrannalla<br />
sijaitsevat virkistyskeskus, ravintola ja tanssilava.<br />
Ravintolan asiakaslaiturista voi vuokrata vierasvenepaikkoja.<br />
Porin alueen portti<br />
Porin alueella Reposaari kansallispuiston ulkopuolella sopii<br />
palvelujen ja informaation jakamisen paikaksi.<br />
Reposaari on Porin puukaupunginosa noin 30 km keskustasta.<br />
Se toimi 1700-luvusta lähtien kaupungin ulkosatamana. Tuulipuisto,<br />
linnakepuisto ja kirkko kellotapuleineen kuuluvat Reposaaren<br />
nähtävyyksiin. Reposaari on luonteva portti paitsi Porin<br />
edustan saaristoon myös Säppiin suuntautuville merimatkoille.<br />
Merikarvian alueen portti<br />
Mericamping on korkeatasoinen leirintäalue Merikarvialla<br />
kansallispuiston ulkopuolella. Se soveltuu hyvin Merikarvian<br />
kansallispuistoalueelle johtavaksi portiksi. Meren rannalla sijaitsevana<br />
matkailukohteena siihen kuuluu myös vierasvenesatama.<br />
29
Hyppykivet rannalla<br />
Selkämeren kansallispuistoon johtavien porttien lisäksi on omatoimisille vierailijoille tarjolla saaristoretkien<br />
lähtö- ja saapumispisteitä. Niiden vähimmäispalveluna on pysäköintimahdollisuus ja<br />
paikka kajakin tai kanootin vesillelaskuun. Nämä kohteet ovat kuin hyppykiviä rannalta merialueen<br />
muihin kohteisiin.<br />
Kaunissaari Eurajoen salmessa on paitsi retkikohde myös<br />
lähtö- ja saapumispiste retkillä <strong>Rauma</strong>n ja Eurajoen saaristoon.<br />
Eurajoen salmen pohjoisrannalla sitä tukevat Verkkokarin<br />
laiturialue ja Lahdenrannan ranta-alue.<br />
Meriretkille Merikarvian saaristoon voi lähteä Mericampin-<br />
gin lisäksi Krookan satamasta. Krookan vene- ja kalasatamassa<br />
on kalasavustamoja, taidegalleria ja kesäravintoloita.<br />
Sälttöö on mannerrannan tukikohta Merikarvialla. Sälttöö on<br />
jo itsessäänkin retkikohde. Alue on valtion omistuksessa.<br />
Muut tärkeät matkailusaaret<br />
Selkämeren kansallispuistossa on porteiksi kutsuttujen matkailukohteiden lisäksi muita palveluin<br />
varustettuja saaria. Tällaisia ovat jo nyt Merikarvian Ouraluoto ja Eurajoen Kaunissaari. Luvian<br />
Säpistä on kehitettävissä hyvä kohde.<br />
Säpin majakkamiljöö on kappale mennyttä maailmaa. Saaren<br />
päänähtävyys on vuonna 1872–73 rakennetut majakka,<br />
majakanvartioiden ja luotsien asuintalot sekä makasiini. Saaren<br />
rikasta luontoa edustavat laajat rantaniityt, tervaleppälehdot,<br />
kluuvit, ikimetsän kappaleet ja avokalliot. Säppi kuuluu<br />
kokonaisuudessaan rantojensuojeluohjelmaan ja osittain<br />
lehtojensuojeluohjelmaan. Säppi on suosittu lintujentarkkailukohde<br />
etenkin muuttoaikaan. Saarella on Porin lintutieteellisen<br />
yhdistyksen lintuasema. Reposaaren metsästysseura on<br />
tuonut saarelle mufloneita Sardiniasta vuonna 1949. Säppi<br />
on Suomen rannikon eristyneimpiä saaria. Tuulisella säällä<br />
saari on vaikeasti lähestyttävissä. Saaren matkailukäyttö<br />
tapahtuneekin järjestettyinä retkinä olosuhteita tuntevan<br />
opastuksella.<br />
Merikarvian Ouran saariston retkeilykohteet sijaitsevat<br />
Ouraluodossa ja Hamskerissa. Ouraluodossa pesii parikymmentä<br />
lintulajia. Kasvilajeja löytyy yli 60. Luotsitupaa<br />
ja ryssänkasarmia voi varata majoitus- ja kokouskäyttöön.<br />
Saarella on runsaasti rakennelmia retkeilyä varten. Ouraluodon<br />
valtteja on myös hiekkapohjainen uimaranta saunoineen<br />
ja uimalaitureineen.<br />
Eurajoen Kaunissaari on sekä kulttuurihistoriallinen että<br />
luontokohde. Alue on toiminut asuttuna sahayhdyskuntana<br />
vielä 1900-luvun alkupuolella. Rakentamisesta on jäljellä<br />
pääasiassa vain perustukset. Vierailijaa varten alueelle on<br />
rakennettu kulttuuripolku. Viitoitettu polku sisältää nuotiopaikat,<br />
käymälät, laiturit saaren etelä- ja pohjoisreunalla,<br />
katokset sekä opastaulut. Alueen luonto on monipuolista ja<br />
luontotietoa on hyvin tarjolla. Saarella pesii yli 60 lintulajia<br />
ja kasveja on kartoitettu kolmisen sataa. Myös saaren<br />
sienilajit on inventoitu. Kaunissaareen järjestetään yhteisiä<br />
veneretkiä, mutta omatoiminen retkeilijä voi myös vuokrata<br />
Kaunissaaren kulkemista varten soutuveneen läheiseltä Olkiluodon<br />
saarelta, jonne on tieyhteys. Kaunissaari soveltuu<br />
hyvin melontaretkien kohteeksi.<br />
30
Selkämeren kansallispuisto<br />
matkailuelinkeinon näkökulmasta<br />
Matkailuelinkeinon näkökulmasta sanalla kansallispuisto on positiivinen merkitys. Sana<br />
antaa matkailijalle odotusarvon, että kansallispuistossa voi kohdata luonnon ja eläimistön<br />
osalta jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista kansallispuiston ulkopuolella.<br />
Selkämeren kansallispuistosuunnitelma on erityisen tärkeä siksi, että <strong>Rauma</strong>n seudun<br />
matkailun kannalta merkittäviä, muista seuduista erottavia vetovoimatekijöitä ovat ihmisen<br />
aikaansaama kulttuuriperintö (Unescon maailmaperintökohteet Vanha <strong>Rauma</strong> ja Lapin<br />
Sammallahdenmäki sekä esimerkiksi Pyhäjärviseudun kulttuurikohteet) sekä veteen<br />
liittyvä luonto ja sen eläimistö. Veteen liittyvän luonnon osalta <strong>Rauma</strong>n seutu on aivan<br />
liian pitkään aliarvostanut omaa merellistä erilaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan: <strong>Rauma</strong>n ja<br />
Eurajoen rannikko ja pieni saaristo ovat ainutkertaisia. Tässä saaristossa on kompaktisti ja<br />
lähes yhdellä silmäyksellä saatavissa kuva sisäsaaristosta, ulkosaaristosta ja avomerestä.<br />
Selkämeren kansallispuiston merkitys on suuri matkailuelinkeinolle myös siksi, että<br />
<strong>Rauma</strong>n seudulla merenrannasta ja lähisaaristosta on luovutettu aikaisempina vuosikymmeninä<br />
paljon aluetta yritystoiminnan käyttöön – hyvä näin. Mutta tämä on samalla tuonut<br />
seudullemme maineen kovan teollisuuden alueena ja luonnon arvot ovat jääneet piiloon<br />
sekä seudun omien asukkaiden että matkailijoiden mielissä. Kansallispuistolla pystymme<br />
kertomaan, että teollisuudestaan ja kauppamerenkulustaan tunnetulla <strong>Rauma</strong>n seudulla on<br />
myös hienoja luontoarvoja, joista pidetään huolta ja joihin sekä alueen omien asukkaiden<br />
että matkailijoiden kannattaa tutustua.<br />
Selkämeren kansallispuiston yksi keskeinen tarkoitus pitää olla, että se osoittaa <strong>Rauma</strong>n<br />
seudun saaristossa, miten kansallispuisto, teollisuus ja paikalliset jokamiehenoikeudet<br />
voivat olla ja kehittyä alueella sovussa, ja tuo tätä kautta seudulle yhden uuden ja vahvan<br />
matkailullisen vetovoimatekijän.<br />
Asko Aro-Heinilä<br />
toimitusjohtaja<br />
<strong>Rauma</strong>n Seudun Kehitys Oy<br />
31
Luontopolut, patikka- ja melontareitit<br />
Selkämeren kansallispuistossa on luontopolkuja viidellä saarella: <strong>Rauma</strong>n Reksaaressa ja Omenapuumaassa,<br />
Eurajoen Kaunissaaressa, Porin Iso-Enskerissä ja Merikarvian Hamskerissa.<br />
Luontopolkua pidempi patikkareitti on <strong>Rauma</strong>n Nurmesluodossa ja Aikonmaassa. Melontaretkien<br />
kohteeksi soveltuvat etenkin <strong>Rauma</strong>n ja Eurajoen saaristojen suojaisat osat.<br />
Reksaaren luontopolun varrella esitellään saaren luontoa,<br />
jääkauden jälkiä ja rautakautinen hauta. Leirintäalueen<br />
pihapiiristä lähtevä polku on 3,5 km mittainen. Omenapuumaassa<br />
risteilee yli viiden kilometrin luontopolkuverkosto.<br />
Pääaiheena on lehtokasvillisuus. Omenapuumaahan on<br />
sekä vesi- että manneryhteys. Kaunissaaren kulttuuripolku<br />
tutustuttaa puolestaan saaren sahahistoriaan, kasveihin ja<br />
eläimiin. Kaunissaaren luonto on poikkeuksellisen monimuotoista:<br />
pesiviä lintulajeja on yli 60 ja kasveja saarella<br />
on kartoitettu kolmisen sataa. Iso-Enskerin luontopolku<br />
esittelee muun muassa komean pirunpellon.<br />
Nurmesluodon ja Aikonmaan patikkareitti tarjoaa mahdollisuuden<br />
erämaiseen retkeilyyn. Reitin varrella tutustutaan<br />
suurten saarten metsä- ja rantaluontoon, kulttuuriympäristöihin<br />
sekä saarelta avautuviin merinäkymiin. Pihluksen laituri<br />
soveltuu retken alku- ja päätepisteeksi. Reitillä sivuhaaroineen<br />
on luontokohteiden lisäksi Pihluksen ryssänuunit,<br />
toisen maailmansodan vartiotuvan rauniot ja ensimmäi-<br />
sen maailmansodan aikaisen venäläiskasarmin jäänteet.<br />
Nurmeksennokan fyyriltä eli loistolta avautuu näkymä<br />
avomerelle. Reitin varrella sijaitsevista saaristolaistiloista<br />
Vesiluoman tilan talli ja Vuorisolan talousrakennus toimivat<br />
varaustupina. Reitillä perinteisesti käytettyjä leiripaikkoja<br />
ovat Lemmenpuhti ja Pihluksen hiekkaranta.<br />
Melontavaelluksen <strong>Rauma</strong>nmeren melontareiteillä voi<br />
aloittaa jostain <strong>Rauma</strong>n matkailupalvelukohteesta, esimerkiksi<br />
Syväraumanlahdelta tai Poroholmasta. Reitti kulkee<br />
saariston suojaisimpia osia pitkin. Poikkeamispaikkoja ovat<br />
Hevoskartan melontatupa, Reksaaren Karttu ja Rohelan<br />
torppa. Kiertoreitillä voi käydä Pihluksessa, Pinokarissa<br />
tai Vesiluomassa. Niistä avautuu yhteys Nurmesluodon<br />
patikointireiteille. Reksaaressa ja Omenapuumaassa on<br />
myös luontopolut aivan ranta-alueita sivuten. Melontareitin<br />
tukikohtana kansallispuiston ulkopuolella on Loukveden<br />
laavu. <strong>Rauma</strong>n Mantereenpäässä reitin varrella on yleinen<br />
kyläsauna. Pääkohteena olevasta Kaunissaaresta on lyhyt<br />
matka Eurajoensalmen vastarannan Verkkokarin pienvenesatamaan<br />
ja Lahdenperän virkistysalueelle. Ne voivat toimia<br />
myös melontavaelluksen lähtö- tai päätepisteinä. Merivaelluksen<br />
voi yhdistää Eurajoen jokimelontaan.<br />
32
Pieniä retkikohteita<br />
Saaristoa ennestään tuntevat löytävät luonnonsatamat ja muut retkipaikkansa. Oudommalle kulkijalle<br />
tulee osoittaa ne retkien kohteet, joissa on tarjolla retken vähimmäispalveluja.<br />
Merikarvian Hamskerissa on luontopolku sekä laavuja, nuotiopaikkoja<br />
ja ruokailukatos. Myös Hajulan saarta kehitetään<br />
retkeilykäyttöön. Porin saaristossa on retkisatama valtion<br />
omistaman Iso-Enskerin eteläkärjessä.<br />
<strong>Rauma</strong>n saaristossa kehitetään neljää kohdetta autiokämpän<br />
tasoisiksi varaustuviksi. Näitä ovat Vesiluoma, Vuorisola,<br />
Rohela ja Hevoskarta. Viitoitetun venereitin päässä sijaitsee<br />
Pihluksen laituri ja nuotiopaikka. Patikkayhteyden takana on<br />
Nurmeksen nokka nuotiopaikkoineen. Riskonpöllän vesialueella<br />
on sukelluspuisto. <strong>Rauma</strong>n saariston retkeilyreitteihin<br />
kuuluu lisäksi muita taukopaikkoja ja luontopolkuja.<br />
34
Selkämeri kesästä kesään –<br />
Selkämeren teemavuosi 2008–2009<br />
Selkämereen alueen toimijat ovat nostaneet esiin meri- ja rannikkoalueen tilaan ja kehitykseen<br />
liittyviä kysymyksiä viime vuosina. Esiinmarssin syynä on alueen toimijoiden huoli<br />
Selkämeren rannikko- ja merialueen syrjäytymisestä. Ympäristöön liittyvässä tutkimusja<br />
kehittämistoiminnassa Selkämeri on pitkään jäänyt Saaristomeren ja Suomenlahden<br />
varjoon.<br />
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan vähäisyydestä johtuva tiedon ja resurssien puute heikentävät<br />
pitkällä aikavälillä rannikkoalueen kehittämisen edellytyksiä. Ympäristö muodostaa<br />
puitteet kaikelle toiminnalle, ja siksi ympäristöön liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta<br />
on tärkeää. Selkämeren alueella halutaan myös tulevaisuudessa ohjata suunnitelmallisesti<br />
kehitystä hyvään suuntaan.<br />
SATAVESI - Satakunnan vesistöohjelman puitteissa alueelliset toimijat ovat pyrkineet<br />
lisäämän tietoa ja tietoisuutta Selkämerestä mm. <strong>Rauma</strong>n kaupungin johtamissa hankkeissa.<br />
Keskustelun lisääminen tukee tavoitetta nostaa Selkämeri muiden merialueiden rinnalle<br />
kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Jatkona tälle työlle on suunniteltu Selkämeren teemavuotta.<br />
Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikkö<br />
selvittää alueellisessa yhteistyöhankkeessa teemavuoden järjestämistä.<br />
Teemavuosi on suunniteltu järjestettäväksi vuosien 2008–2009 aikana. Tavoitteena on<br />
koota yhteen ja tuoda aikaisempaa paremmin julki Selkämeren alueelle tyypillisiä ympäristöön,<br />
kulttuuriin ja ihmistoimintaan liittyviä teemoja. Näin selkeytetään ja terävöitetään<br />
kuvaa Selkämeren meri- ja rannikkoalueesta. Teemavuosi kootaan tapahtumista ja<br />
tilaisuuksista, jotka liittyvät Selkämereen tai järjestetään Selkämeren alueella. Siten se on<br />
ennen kaikkea Selkämeren alueen tiedotus- ja markkinointihanke, joka tukee tavoitetta<br />
lisätä yhteistyötä ja näkyvyyttä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tapahtumissa tarkoituksena<br />
on esitellä Selkämereen liittyviä teemoja, ja siten kiinnittää myös paikallisesti<br />
huomiota Selkämereen.<br />
Teemavuoden avulla voidaan nostaa paremmin julkiseen tietoisuuteen ja keskusteluun<br />
Selkämeren tulevaisuuden haasteita, ennen kaikkea ympäristön ja kulttuurin suojelu- ja<br />
kehittämistarpeita sekä ilmastonmuutokseen varautumisen ja sopeutumisen tarvetta. Näin<br />
teemavuoden järjestäminen liittyy luontevasti osaksi Selkämeren alueellista kehittämistä.<br />
Anne Erkkilä<br />
Yksikön päällikkö<br />
Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, Porin yksikkö<br />
35
elkämeri<br />
K A N S A L L I S P U I S T O<br />
Selkämeren kansallispuisto – suunnitelmat laiksi<br />
<strong>Rauma</strong>n kaupunki 2007
Change language