Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke - Hämeenlinna

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke

Lastensuojelupalvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen,

seudullisen palvelurakenteen kehittäminen

sekä

Hämeenlinnan lastensuojelun seudullisen

kehittämisyksikön luominen.

Matti Karvonen


Julkaisija:

HÄMEENLINNAN PERUSTURVAKESKUS

Raportti 4/2006

Hämeenlinnan kaupunki/Perusturva.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen loppuraportti.

63 sivua, 12 liitesivua

Kannen suunnittelu ja sivunvalmistus Tiina Kaila, Siniplaneetta Oy

www.siniplaneetta.fi

ISBN 952-9509-38-3

OffsetKolmio Hämeenlinna 2006


Tiivistelmä

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke oli valtakunnalliseen sosiaalialan kehittämishankkeeseen liittyvä

hanke. Hanke sai rahoitusta Sosiaali- ja terveysministeriöltä 50 % kokonaiskuluista seudullisen palvelurakenteen

kehittämiseen ja seudullisen asiakaspalvelutyötä tekevän kehittämisyksikön luomiseen sekä

lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen. Hankkeen toteuttamisaika

oli 01.09 2004 - 28.02.2006. Hankkeen toteuttamiseen osallistui hankkeeseen palkatun projektikoordinaattorin

sekä hankkeelle 20 % työpanosta tehneiden 6:n henkilön lisäksi 98 seudun työntekijää

yhteensä 295:n henkilötyöpäivän panoksella.

Hankkeen tavoitteina oli kehittää lastensuojelupalvelujen oikea-aikaisuutta, tarpeenmukaisuutta ja laatua.

Lisäksi pyrittiin jaettuun asiantuntijuuteen jossa osaamisen piirteinä olisivat puheeksi ottaminen ja varhainen

auttaminen. Tämän lisäksi tavoiteltiin seudullisen palvelurakenteen selkiytymistä niin, että perusja

erityispalvelut muodostaisivat yhtenäisen palveluverkoston ja lastensuojelun erityispalveluita tuottava

toiminta muodostaisi seudullisen lastensuojelun kehittämis- ja arviointiyksikön.

Hankkeen keskeisinä toimintoina olivat asiakastyön prosessien tarkasteleminen, Hämeenlinnan lastensuojelun

erityispalvelujen kehittämisprosessi, lastensuojelun seudullisen johtotiimin toiminnan kehittäminen,

lastensuojelun käsikirjan rakentaminen, perhetyön toimijoiden keskinäinen työn koordinointi, lastensuojelutyöntekijöiden

osaamiskartoitustyökalun kehittäminen sekä oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen tuloksina kiinnitettiin huomiota lastensuojelun asiakastyön prosessin

ongelmakohtiin, kartoitettiin seudun kuntien lastensuojelun resurssit, kehitettiin ja täsmennettiin

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen seudulle tarjoamia palveluita, rakennettiin internet-pohjaista

lastensuojelun työtä ohjaavaa ja opastavaa lastensuojelun käsikirjaa, kehitettiin perhetyön toimijoiden

keskinäistä työnjakoa ja vuosittain tehtävää huolikartoitusta, kartoitettiin lastensuojelun erityispalvelujen

työntekijöiden osaaminen sekä kehitettiin oppilaitos- ja tutkimusyhteistyötä.

Avainsanat ja -sanonnat: Lastensuojelun kehittämisyksikkö, lastensuojelun laatu, lastensuojelutarpeen arviointi,

osaamiskartoitus, lastensuojelun käsikirja, lastensuojelun seudullinen kehittäminen.


Sisällysluettelo:

1. Lapsen polku -hankkeen taustaa ja tarve 5

1.1. Kansalliset haasteet 6

1.2. Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet 7

1.3. Paikalliset selvitykset ja kartoitukset 7

1.4. Laaja-alainen lastensuojelun kehittämistyö 8

2. Hankkeen tavoitteet, toteutus ja tukirakenteet 11

2.1. Hankkeen tavoitteet 12

2.2. Hankkeen toteutus ja tukirakenteet 13

2.3. Hankkeen tiedotus ja yhteydet muihin lastensuojeluhankkeisiin 15

3. Hankkeen toteuttaminen ja tulokset 17

3.1. Asiakastyön prosessit 18

3.2. Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö 22

3.2.1. Arviointityöryhmä 24

3.2.2. Vastaanotto-osastotyöryhmä 28

3.2.3. Nuorisokotityöryhmä 31

3.2.4. Perhetalotyöryhmä 32

3.2.5. Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyön yhteenvetoa 33

3.3. Lastensuojelun seudullinen johtotiimi 33

3.4. Lastensuojelun käsikirja 35

3.5. Osaamiskartoitus 37

3.6. Perhetyön avainryhmä 43

3.7. Oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö 44

3.8. Kokeiluja, sivupolkuja ja joitakin alkuja 45

4. Keskustelua ja johtopäätöksiä 47

Lähteet 52

Liitteet 53-63


1. Lapsen Polku -hankkeen taustaa ja tarve


Lapsen Polku -hankkeen taustalla ovat olleet vaikuttamassa :

- lastensuojelulainsäädäntö

- kansallinen VEP (Verkostoituvat erityispalvelut) -hanke

- lapseen, lapsuuteen ja lastensuojeluun liittyvä viimeaikainen tutkimus

- Pikassos Oy:n hallinnoiman Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet

- erilaiset seudulliset ja paikalliset kartoitukset ja selvitystyöt sekä laaja-alainen lastensuojelun

kehittämistyö.

1.1. Kansalliset haasteet

Lastensuojelulaki edellyttää kuntien huolehtivan lastensuojelun järjestämisestä sisällöllisesti ja siinä

laajuudessa kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (Lsl 4§). Lastensuojelulain 1 § nojautuu Lapsen

Oikeuksien sopimukseen, minkä mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön,

tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Palvelut tulee järjestää

lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden. Lastensuojelulaki korostaa palvelujen kehittämistä eri toimijoiden

yhteistyönä.

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti vuonna 1997 kansallisen VEP-hankkeen, jonka tavoitteena oli aikaansaada

paremmin toimivat sosiaalihuollon erityispalvelut. Lastensuojelu määriteltiin yhdeksi erityisosaamista

ja erityispalvelua edellyttäväksi sosiaalihuollon palveluksi. Lastensuojelun kehittämistarpeiden

taustalla oli monenlaisia ja monentasoisia huolia:

- lastensuojelun tarve ja asiakkaana olevien lasten määrän lisääntyminen

- ongelmien monimutkaistuminen ja laaja-alaistuminen

- resursseissa, toimintakäytännöissä ja lastensuojelun palvelurakenteissa ilmeneviä seudullisia ja

alueellisia eroja

- kuntakoon ja seutukunnan vaikutus palvelujen saatavuuteen ja laatuun

- työn vaativuuden ja työmäärän lisääntyminen

- lapsen, nuoren ja perheen yksilöllinen tarve jää olemassa olevien palvelujen ensisijaisuuden

varjoon

- työskentelyprosesseissa ilmenevät saumakohdat ja palveluketjujen toimimattomuuden

korostuminen

- palvelujen tarpeen arvioinnin ongelmallisuus

- palvelujen tuottamisen ja organisoimisen hajanaisuus korostuu erityisesti isommissa kaupungeissa,

mistä seuraa asiakkaiden ohjaamisen vaikeutuminen, väliinputoamista, päällekkäistä toimintaa ja kokonaisvastuun

hämärtymistä.

STAKES tuotti Aiheita-sarjassaan selvityksen sosiaalihuollon erityispalvelujen tuotantomalleista ja sopimusmenettelyistä.

Selvityksessä todetaan muun muassa, että erityispalvelujen tuottamisen näkökulmasta

voidaan alle 10.000 asukkaan kuntaa pitää pienenä, ja sellaisena, joissa riittävien erityispalvelujen järjestäminen

itsenäisesti on vaikeaa, jopa mahdotonta. ( Laine 1999, 6.)

Viime vuosien aikana on tuotettu laajasti tutkimustietoa lastensuojelun tarpeessa olevista lapsista sekä

lapsiin ja lapsuuteen liittyvistä riskitekijöistä. Lapsuuden riskitekijöitä on tarpeen tarkastella myös palvelujärjestelmän

toimivuuden kautta, kuten Bardy & Heino (2002) toteavat selvitystyössään. Kirjoittajat

ovat kartoittaneet muun muassa lapsiperheiden palveluissa ja elämäntilanteissa tapahtuneita muutoksia

yhteiskuntapoliittisen keskustelun avaamiseksi. Kirjoittajat toteavat mm. psykososiaalisten palvelujen

sektoroitumisen ja niiden pirstaleisuuden voivan olla riskitekijä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Tutkimuksista nouseviin huoliin on pyritty vastaamaan kehittämällä uudenlaisia, ylisektorisia toimintamalleja,

joiden avulla saatetaan yhteen lapsen ja hänen perheensä kanssa työskentelevät tahot.


1.2. Osaava lastensuojelu -projektin esiintuomat kehittämistarpeet

Hämeenlinnan, Riihimäen ja osittain Forssan seudulla toteutettiin Pikassos Oy:n hallinnoimana Osaava

lastensuojelu -projekti 1.11.2001-31.12.2003. Se mahdollisti toimintansa aikana erilaisia käytännön työstä

nousevia kehittämishankkeita, tuki ja vahvisti laajan sosiaalityön ammattilaisten joukon osaamista koulutuksen

avulla sekä mahdollisti paikallisten lastensuojelu- ja lapsipoliittisten ohjelmien ja lastensuojelutyötä

tukevien rakenteiden luomista. Osaava lastensuojelu -projektissa kohdennettiin myös resursseja

lastensuojelun tutkimuksen ja käytännön välisten kytkentöjen paikantamiselle. Paikantamisen ja suuntaviivojen

luomiseksi rakennettiin lastensuojelun osaamista tukeva tutkimusohjelma. Tutkimusohjelman

laatijoiden, Tarja Heinon ja Tarja Pösön, mukaan Kanta-Hämeen alueella on kiinnostusta täyttää lastensuojelun

tietoaukkoja, jotka liittyvät muun muassa lastensuojelun asiakkaiden asiakkuusprosessien kulun

ja vaikutusten seurantaan yksilö- ja asiakassuhteen tasolla. Heino ja Pösö korostavat sellaisten rakenteiden

merkitystä, jotka mahdollistavat tutkimuksen jatkuvan kritiikin lastensuojelun käytännöstä käsin.

(Heino T. & Pösö T. 2003, 75 - 76)

Sosiaalityön arjessa lastensuojelun asiakasprosessit näyttäytyvät usein monimutkaisina ja pitkäkestoisina.

Systemaattinen kokonaisarvio on puutteellista eikä myöskään ole käytössä välineitä ja toimintamalleja,

joiden avulla erilaisten tukimuotojen vaikuttavuutta voitaisiin mitata. Asiakkaat saavat sitä palvelua, mitä

kunnan on mahdollista tarjota, ja jos kunnassa ei ole tarjota palveluita riittävästi tai asiakkaita ei ole

mahdollista ohjata erityispalvelujen piiriin, vaarantuu lapsen, nuoren ja perheen yksilöllisten tarpeiden

turvaaminen. (Ollila 2003.) Kokonaisvaltainen, suunnitelmallinen palvelutarpeen arviointi tulisi liittää

asiakasprosessien alkuvaiheeseen ja erityisesti silloin, kun työskentelyyn on välttämätöntä saada useita

ammattilaisia mukaan.

1.3. Paikalliset selvitykset ja kartoitukset

Paikallisella tasolla on toteutettu erilaisia selvityksiä palvelujen saatavuudesta asiakkaan näkökulmasta,

mutta myöskin työntekijöiden huolista työssään kohtaamistaan lapsista.

Hämeenlinnassa ja muutamassa seudun kunnassa oli toteutettu huolen kartoitus niiden ammattilaisten toimesta,

jotka kohtaavat työssään lapsia ja heidän perheitään. Kartoitukset osoittavat, että n. 8-10% kartoituksen

kohteena olevista lapsista kuuluu ns. harmaalle vyöhykkeelle, jolloin työntekijöillä on suurta huolta,

keinottomuutta ja epätietoisuutta auttamisen tavoista. Työntekijöille on tällaisissa tilanteissa muodostunut

kuva, että lapsilla ja perheillä on monenlaisia pulmia ja lasten ja perheiden kanssa työskentelee useita

tahoja. ( Hauhon lastensuojelun toimintaohjelma; Huolen harmaan vyöhykkeen kartoitus Hämeenlinnan

koulutoimessa 11/2002; Hyvärinen, J.& Salen, S. 2003). Sosiaaliasiamiehen selvityksen mukaan asiakkaita

hämmentää ja harmittaa sektoroitunut työnjako ja työntekijöiden toimenkuvan erikoistuminen, joka

aiheuttaa asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaiseen käsittelyyn puutteellisuutta. ( Hyvinvointitase 2003).

Tällaiset havainnot haastavat kehittämään edelleen moniammatillista yhteistyötä, yhteistä ja jaettua asiantuntijuutta

lapsen ja perheen tueksi.

Hämeenlinnassa on luotu kokonaiskuvaa kaikista niistä perus- ja erityispalveluista, joita lapsille, nuorille

ja perheille on tarjolla (Liite 1). Tällainen kuva mahdollistaa asiakasprosessien arvioinnin järjestelmäja

organisaatiolähtöisesti. Puutteena on, että palveluita ei välttämättä kohdenneta asiakaslähtöisesti eikä

asiakkaan tarpeita tunnistaen. Lastensuojelun heikko alue on myös palvelujen kohdentaminen erityisesti

lapsen tarpeiden mukaan. Sen sijaan lapsi ja lapsen tarpeet jäävät aikuisten tarpeiden jalkoihin.

Viime vuosina on kuitenkin kehitetty monenlaisia työvälineitä lapsen tarpeiden arvioimiseen, lapsen kuulemiseen

ja lapsen nostamiseen työskentelyn keskiöön. Tosiasiallisesti ammattilaisilla ei ole totuttuja yhteistyökäytäntöjä

erityisesti silloin, kun lapsen tarpeiden ja aikuisten tarpeiden välillä on ristiriitaisuutta.

Keinottomuus käsitellä tällaisia ristiriitatilanteita vaikeuttaa palvelujen oikeaa ja oikea-aikaista kohdentamista.


1.4. Laaja-alainen lastensuojelun kehittämistyö

Hämeenlinnan lastensuojelun kehittämisen vahvempi liikkeellelähtö tapahtui 1997, kun lastensuojelu

lähti mukaan osa-hankkeena PALMUKE-projektiin. Projektin aikana kehiteltiin dialogisia verkostotyön

malleja, huolen puheeksiottoa työmenetelmänä ja varhaisen puuttumisen työkäytäntöjä. Projektin aikana

saaduilla kokemuksilla on ollut merkittävä vaikutus myöhemmin eri puolilla Suomea käynnistyneisiin

yhteistyöhankkeisiin (Arnkil ym. 2000).

Hämeenlinnaan perustettiin Lastensuojelun erityispalveluyksikkö organisaatiomuutoksen yhteydessä

1.4.1999. Yksikössä on kolme eri toimipistettä: Perhekeskuksen osasto, Vaahteramäen perhetyö ( mukaan

lukien vauvatyö) ja sijaishuoltotoimisto. Yksikkö myy palveluitaan seudun muille kunnille resurssien ja

tarpeen mukaan. Sijaishuoltotoimistossa toimii myös seudullinen perhepankki kahden työntekijän voimin.

Vuonna 2004 sijaishuoltotoimistoon sijoittui myös seudullisen sosiaalipäivystyksen koordinaatio.

Perhepankki ja sosiaalipäivystyskoordinaatio toimivat seudullisen perusrahoituksen turvin.

HÄMEENLINNAN LASTENSUOJELUN ERITYISPALVELUT

Sijaishuoltotoimisto

– sijoitukset

– huostaanoton

valmistelu

– seudullinen

perhepankki

– sosiaalipäivystyskoordinaatio

Perhekeskus

– kriisipaikat

– avohuollon

sijoitukset

– osastokuntoutus

– turvakoti

Vahteramäen

perhetyö

– perhetyö

– kriisityö

– perhekartoitus

– arviointi ja

kuntoutus

– vauvaperhetyö

Kuvio 1. Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen palvelut.

Lastensuojelun erityispalveluyksikkö valikoitui sosiaalialan osaamiskeskusta valmistelevan hankkeen pilottiyksiköksi.

Yksikkö on ollut alusta lähtien mukana tiiviisti muovaamassa Osaamiskeskuksen toiminnan

painopistealueita. Osaamiskeskuksen myötä avautuivat väylät tutkimuksen ja teorian käytäntöihin

niin Hämeen Ammattikorkeakouluun kuin Tampereen yliopistonkin suuntaan.

Pikassos OY:n hallinnoiman Osaava lastensuojelu -projektin aikana lastensuojelutyön kehittäminen laajeni

seudulliseksi, mistä seurasi tarve vahvistaa Lastensuojelun erityispalveluyksikköä seudullisena yksikkönä.

Hämeenlinnan seutukuntaan kuuluu kahdeksan kuntaa, ja väestöpohjaltaan seutu on 89 000 asukasta.

Kunnista Hämeenlinna on ainoa kaupunki, Hattula ja Janakkala kaupunkimaisia kuntia ja loput maaseutumaisia

kuntia. Kuviossa 2 näkyvät kuntien koot vuoden 2004 väkiluvuilla.


Kuvio 2. Hämeenlinnan seudun kunnat 31.12.2004 asukaslukuineen.

Hämeenlinnan seudun kahdeksan kunnan alueella oli vuonna 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä

1100 lasta, huostassa 131 ja jälkihuollossa 34 lasta/nuorta (SOTKAnet). Kuntien erityispalvelujen tarpeet

liittyvät perhetyön palveluihin, osastokuntoutukseen, kriisitilanteissa osastosijoitukseen, verkostotyön

erityisosaamiseen ja lastensuojelun sosiaalityön konsultaatioon. Ylipäätään kunnissa toivotaan katkeamatonta

ja toimivaa perus- ja erityispalvelujen ketjua. Kehittämistarpeet liittyvät huoltosuunnitelmien

systemaattiseen käyttöön, lastensuojeluasiakkuuden määrittelyyn, koko perheen mukaanottoon, arviointijärjestelmien

kehittämiseen, resurssien oikeaan kohdentamiseen ja sosiaalityön roolin täsmentämiseen.

Lastensuojelun erityispalvelujen nykytilan kartoituksessa ennen Lapsen Polku -hankkeen alkua vahvuuksina

nähtiin olemassa oleva lastensuojelun erityispalveluyksikkö ja tiivis yhteys lasten ja nuorten psykiatriseen

erityishoitoon sekä erilaiset lastensuojeluhankkeet. Palvelujen tuottamista mahdollistavat eri tavoin

toteutetut ylisektoriset työparimallit, perheneuvolan konsultaatiokäytännöt ja lastenpsykiatrian erilaiset

toimintamallit, erilaiset lapsen kuulemisen menetelmät, toimiva seudullinen perhepankki ja tutkiva työote.

Lastensuojelun jatkuvan kehittämisen koettiin lisäävän alan houkuttelevuutta uusille työntekijöille.

Uhkina nähtiin kuntatalouden rapautuminen, sosiaalityöntekijöiden loppuun palaminen, epäselvä lastensuojelun

seudullinen johtaminen, sektorikeskeisyyden korostuminen ja ylisektoristen toimintamallien

puuttuminen.


2. Hankkeen tavoitteet, toteutus ja tukirakenteet

11


2.1. Hankkeen tavoitteet

1. Lastensuojelun tarpeessa olevat lapset saavat seudulla oikea-aikaisen, tarpeenmukaisen ja laadukkaan

palvelun.

Tavoitteen toteuttamiseksi oli tärkeää kehittää ja ottaa käyttöön erilaisia tapoja lastensuojelutyön laadun

tarkastelemiseksi. Hankkeen aluksi tarkasteltiin toteutuneita asiakasprosesseja ja niistä nousevia kysymyksiä.

Erityiseksi selvityksen ja kehittämisen kohteeksi nousi, kuinka lastensuojelun tarvetta ja niistä

syntyvää palvelutarvetta arvioidaan. Hämeenlinnan Perhekeskuksen toimintaa uudistettiin niin, että sinne

perustettiin arviointiosasto lastensuojelutarpeen selkeämpää kartoittamista varten. Työryhmässä määriteltiin

sellaiset asiakkuudet, joissa systemaattinen, pitempikestoinen ja yksilöllinen lastensuojelutarpeen

kartoittaminen on välttämätöntä. Samalla koottiin yhteen erilaisia työmenetelmiä ja -välineitä käytettäväksi

yleensä lastensuojelun tarpeen arvioinnin tueksi. Perhetyön osalta hankkeen aikana tarkennettiin

eri perhetyön toimijoiden roolia ja osaamista eri tyyppisten asiakkuuksien kohdalla. Laatua tarkasteltiin

myös valtakunnallisesti havaittujen pulmakohtien valossa.

2. Seudun lastensuojelun osaaminen tiivistyy jaetuksi asiantuntijuudeksi, jossa puheeksi ottaminen ja

varhainen auttaminen ovat yhteistä osaamisen pääomaa.

Hankkeen yhtenä tehtävänä oli ylläpitää erilaisia foorumeita, jotka mahdollistavat yhteisen keskustelun ja

työn suunnittelemisen laajemmalla perspektiivillä. Myös lastensuojelun ohjeistusta, käsikirjaa rakennettiin,

jotta saavutettaisiin yhtenäisiä työkäytäntöjä. Lisäksi lastensuojelun asiakkuusprosessien purkamisella

ja niistä nousseista kysymyksistä keskustelemalla rakennettiin jaettua asiantuntijuutta.

3. Lastensuojelun seudullinen palvelurakenne selkiytyy siten, että lastensuojelun perus- ja erityispalvelut

muodostavat yhtenäisen palveluverkoston ja lastensuojelun erityispalveluja tuottava toiminta muodostaa

pysyvän, seudullisen lastensuojelun kehittämis- ja arviointiyksikön.

Hankkeessa keskeisessä osassa olleen Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö tähtäsi

myös siihen, että seudun kunnat saavat parempaa ja selkeämmin määriteltyä palvelua lastensuojeluasiakkailleen.

Hankkeessa rakennettiin myös yhteyksiä Hämeen Ammattikorkeakouluun ja Tampereen

Yliopistoon.

Hankkeen tavoitteet olivat limittäisiä niin, että hankkeen eri toiminnat edistivät kaikkia tavoitteita omalta

osaltaan. Tavoitteissa ja hankkeen toiminnoissa voidaan nähdä myös erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia.

Tavoitteiden näkökulmina ovat:

1. Hanke johtamisen välineenä. Miten hanke tukee lastensuojelun johtamista niin paikallisella kuin

seudullisellakin tasolla?

2. Asiantuntijuuden jakaminen ja hyväksikäyttö. Lastensuojeluketjussa on monia toimijoita ja

organisaatioita. Miten saadaan luotua yhteistä linjaa, ja mitkä ovat ne foorumit, joissa käydään

keskustelua ja kehitetään työtä?

3. Rakenteet ja niihin vaikuttaminen. Miten saadaan organisoitua rakenteita ja foorumeita

keskustelulle ja kehittämiselle?

Hankkeen ulottuvuudet:

1. Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelut. Hämeenlinna tarjoaa erityispalveluita seudun kunnille ja

tärkeää on Hämeenlinnan kehittämistyö niin, että myös seudun kuntien näkökulma tulee huomioiduksi.

2. Seutunäkökulma. Sen lisäksi, että erityispalveluita kehitetään tulee myös kiinnittää huomiota kunnissa

tehtävään työhön sekä kannustaa ja tukea myös kuntien omien palvelujen kehittämistyötä.

3. Pikassos-alue. Jotkin kehittämisen osa-alueet ovat niin isoja ja siinä määrin yleisiä, että kehittämistyötä

12


on järkevää tehdä laajemmalla alueella. Hankkeessa yhteistyötä tehtiin Pirkanmaan ja Satakunnan kanssa

tietojärjestelmien ja lastensuojelun kuvausjärjestelmän puitteissa.

4. Koulutus- ja tutkimusyhteistyö. Hankkeessa on rakennettu koulutus- ja tutkimusyhteistyötä Hämeen

Ammattikorkeakoulun ja Tampereen Yliopiston kanssa. Yksi kehittämisyksikön haasteista on harjoittelijoiden

ja opinnäytetyön tekijöiden saaminen seudulle. Varsinkin pienempiin kuntiin heitä on ollut vaikea

saada. Kehittämisyksikkö voisi ottaa selkeän roolin opiskelijoiden harjoittelussa sekä myös opinnäytetyön

aiheitten välittämisestä oppilaitoksille.

2.2. Hankkeen toteutus ja tukirakenteet

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hanke toteutettiin ajalla 01.09.2004 - 28.02.2006 ja sitä hallinnoi

Hämeenlinnan kaupungin perusturva. Hankkeessa kokopäiväisenä työntekijänä työskenteli projektikoordinaattori

Matti Karvonen. 20% työajallaan hankkeen toteuttamiseen osallistuivat:

Karinsalo Ritva, sosiaalityön johtaja, Hämeenlinna

Ollila Anna, lastensuojelun johtaja, Hämeenlinna

Strang Camilla, johtava sosiaalityöntekijä, Hämeenlinna

Koivisto Virva, vastaava perhetyöntekijä, Hämeenlinna

Jaatinen Jaakko, vastaava ohjaaja, Hämeenlinna

Lahti Sari, sosiaalityöntekijä, Lammi

Näiden työntekijöiden lisäksi hankkeen toteuttamiseen erilaisissa työryhmissä ja kehittämisprosesseissa

osallistui yhteensä 98 työntekijää ja heidän yhteenlaskettu työpanoksensa hankkeelle oli 295 henkilötyöpäivää.

Hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset olivat 200 000 euroa, josta Sosiaali- ja terveysministeriön

myöntämää kehittämishankeavustusta oli 50 %. Kuntien osuudeksi tuleva 50% oli tarkoitus kerryttää

työpanoksena ja sen oli määrä olla vähintään 20% yksittäisen työntekijän työajasta. Kaikissa kunnissa

ei kuitenkaan ollut mahdollista irrottaa niin paljon työaikaa, mistä johtuen hankkeen kuntaosuudet työpanoksena

eivät toteutuneet. Tästä johtuen myös hankkeen kokonaiskustannuksia karsittiin jättämällä

toteuttamatta joitain etukäteen suunniteltuja toimintoja.

Hankkeen ohjaus- ja tukirakenteiksi ei muodostettu erillistä ohjausryhmää vaan ohjausryhmän tehtävät

sulautettiin olemassa oleviin erilaisiin johtotiimeihin ja suunnattiin niiden toimintaa enemmän kehittävään

ja hanketta ohjaavaan suuntaan. Hankkeen ohjaus- ja tukirakenteina toimi seuraavanlaisia ryhmiä:

Seudullinen lastensuojelun johtotiimi:

Karinsalo Ritva Sosiaalityön johtaja Hämeenlinna

Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna

Ylönen Paula (08/05 asti) Sosiaalityön johtaja Janakkala

Raidén Outi (12/05 alkaen) Sosiaalityön johtaja Janakkala

Lehmusmaa Paula Sosiaalityöntekijä Renko

Lahti Sari Sosiaalityöntekijä Lammi

Oksala Maija-Liisa Päivähoidonohjaaja Tuulos

Saranpää Irja Sosiaalityöntekijä Hauho

Järvinen Paula Sosiaalityöntekijä Kalvola

Laaksonen Elina Sosiaalityöntekijä Hattula

Sarkkola Tuula

Seudullinen sosiaalipäivystyskoordinaattori

Karvonen Matti

Projektikoordinaattori

13


Seudullisen lastensuojelun johtotiimin pääasiallisena tehtävänä oli miettiä ja tukea lastensuojelun seudullista

kehittämistä sekä kunnissa toteutettavan peruspalvelujen ja seudullisten erityispalvelujen suhdetta.

Johtotiimi kokoontui hankkeen aikana tiivistetysti noin kerran kuukaudessa, ja se myös raportoi toiminnastaan

seudun sosiaalijohtajien työvaliokunnalle.

Seitsikko-ryhmä (Hämeenlinnan lastensuojelun johtotiimi):

Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna

Järvelä Silja (09/05 asti) Sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Tallgren Tutta (09/05 alk.) Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Vitie-Mäkelä Mariitta (12/05 asti) Sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Nieminen-Kurki Tuija (01/06 alk.) Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Strang Camilla Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Koivisto Virva Vastaava perhetyöntekijä Hämeenlinna

Ventola Pirjo Vastaava ohjaaja Alvari-perhetyö

Jaatinen Jaakko Vastaava ohjaaja Hämeenlinna

Karvonen Matti

Projektikoordinaattori

Seitsikko-ryhmän tehtävänä on koordinoida ja kehittää Hämeenlinnan lastensuojelua sekä yhtenäistää

työkäytäntöjä ja tehdä linjauksia. Seitsikko-ryhmässä käsiteltiin hankkeen aikana muun muassa asiakasprosessien

purkamisista nousseita huomioita, lastensuojeluasiakkuuden määrittelyä ja asiakkaaksi tulemisen

prosesseja. Seitsikko-ryhmä myös kantaa vastuuta hankkeessa tehdyn lastensuojelun käsikirjan

asiasisällöstä. Seitsikko kokoontui hankkeen aikana noin kerran kuukaudessa.

Kvintetti-ryhmä (Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen johtotiimi):

Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna

Strang Camilla Johtava sosiaalityöntekijä Hämeenlinna

Koivisto Virva Vastaava perhetyöntekijä Hämeenlinna

Jaatinen Jaakko Vastaava ohjaaja Hämeenlinna

Karvonen Matti

Projektikoordinaattori

Kvintetti-ryhmän tehtävänä on ollut kehittää Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen johtamista ja

koordinoida Lapsen Polku -hankkeessa tehtyä erityispalvelujen kehittämisprosessia. Kvintetti-ryhmään

on hankkeen aikana osallistunut tarpeen mukaan erityispalvelujen kehittämisprosessin tukena ollut ulkopuolinen

konsultti Pekka Kuru Löytöretki Oy:stä. Kvintetti-ryhmä on hankkeen aikana kokoontunut

kerran kuukaudessa.

Hankkeen alkuvaiheessa kutsuttiin koolle myös asiantuntijaryhmä tuomaan näkökulmaa tutkimuksen,

oppilaitosten ja käytännön työelämän yhteistyöhön. Asiantuntijaryhmän jäseninä olivat edustajat

STM:stä, Stakesista, Pikassoksesta, Tampereen yliopistosta, Hämeen Ammattikorkeakoulusta sekä hankkeen

edustajina sosiaalityön johtaja, lastensuojelun johtaja ja projektikoordinaattori. Asiantuntijaryhmän

tehtävänä oli rakentaa lastensuojelun seudullisen arviointi- ja kehittämisyksikön toimintamallia

sekä kytkeä tutkimusta ja koulutusta kehittämisyksikön toimintaan ja valtakunnallisiin linjauksiin.

Asiantuntijaryhmä:

Karinsalo Ritva Sosiaalityön johtaja Hämeenlinna

Ollila Anna Lastensuojelun johtaja Hämeenlinna

Pösö Tarja Professori Tampereen yliopisto

Rimmi Pirkko Lehtori Hämeen ammattikorkeakoulu

14


Laiho Kristiina

Lastensuojelun kehittämispäällikkö Pikassos Oy/STM

Heino Tarja Tutkija Stakes

Rautniemi Lasse (05/05 asti) Toimitusjohtaja

Pikassos Oy

Janhunen Mervi (05/05 alk.) Suunnittelija

Pikassos Oy

Karvonen Matti Projektikoordinaattori Lapsen Polku -hanke

Asiantuntijaryhmässä mietittiin opiskelijoiden parempaa ja järjestelmällisempää mukaanottoa lastensuojeluun

sekä harjoittelun että opinnäytetöiden muodossa. Ryhmässä rakennettiin myös yhteyksiä

Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikköön, ja Satakunnan edustajat olivat kerran mukana ryhmän

kokouksessa. Hämeenlinnan ja Tampereen edustajat myös vierailivat Satakunnassa tammikuussa 2006.

Asiantuntijaryhmässä keskusteltiin myös valtakunnallista tilastointia paremmin lastensuojelua kuvaavan

tiedon keräämisestä ja sen pilotoinnista Hämeenlinnan seudulla. Pilotoinnin tarkoituksena olisi rakentaa

kuvausjärjestelmää siitä, miten lastensuojeluasiakkuus syntyy, mitä lastensuojelun prosesseissa tehdään

ja miten lapsi kulkee läpi lastensuojeluprosessin. Kuvausjärjestelmä-ajatus laajeni myöhemmin niin, että

pilotointia ryhdyttiin järjestämään Tampereella, koska siellä oli jo kerätty omiin tarkoituksiin erilaista lastensuojelua

kuvaavaa tilastointitietoa. Pilotointiin oli Lapsen Polku -hankkeen päättyessä lähdössä mukaan

Tampereen lisäksi mahdollisesti Hämeenlinna ja Pori sekä Tampereen seudun kuntia. Kuvausjärjestelmän

pilotoinnissa on mukana myös Stakesin ja Tampereen yliopiston edustus. Lapsen Polku Laadukkaaksi

-projektin asiantuntijaryhmä kokoontui hankkeen aikana kuusi kertaa.

2.3. Hankkeen tiedotus ja yhteydet muihin lastensuojeluhankkeisiin

Hankkeen alkuvaiheessa tavoitteista ja toteutettaviksi aiotuista toiminnoista tiedotettiin vierailemalla eri

työntekijätiimeissä, vierailuilla kunnissa sekä lastensuojelun johtotiimissä. Hankkeen toimintaa on esitelty

myös seuraavissa tapahtumissa:

- Hämeenlinnan sosiaalityön työkokous syyskuussa 2004

- Seutukehittäjien työkokous marraskuussa 2004

- Hämeenlinnan perusturvan laajennettu johtoryhmä maaliskuussa 2005

- Hämeenlinnan perusturvalautakunnan kokous huhtikuussa 2005

- STM:n valtakunnallinen lastensuojeluhankkeitten työkokous toukokuussa 2005

- Hämeenlinnan seudun sosiaalijohtajien työvaliokunta elokuussa 2005

- Sosiaalialan kehittämishankkeen alueellisen johtoryhmän Kanta-Hämeen jaoston seminaari

syyskuussa 2005

- Hämeenlinnassa järjestetyssä Lasten Oikeuksien Päivän päättäjille suunnatussa aamukahvitilaisuudessa

hankkeesta oli tietoa julisteen muodossa.

Yhteyksiä muihin kehittämishankkeisiin on pidetty yllä etupäässä STM:n järjestämissä valtakunnallisissa

lastensuojeluhankkeitten työkokouksissa, joita on Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana ollut

11 päivää. Etelä-Suomen lääninhallitus järjesti myös työkokouksen marraskuussa 2004 lasten ja nuorten

perheitten palveluihin keskittyville hankkeille, jossa Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen edustaja oli

mukana. Myös kuntaliiton seutuneuvonnan järjestämiin seutukehittäjien työkokouksiin on hankkeesta

pystytty osallistumaan kerran.

Hämeenlinnan lastensuojelun johtotiimi on käynyt myös Kotkassa tutustumassa Etelä-Kymenlaakson

seutukehittäjähankkeeseen ja Etelä-Kymenlaakson seudullisiin palveluihin. Joensuun seudun lastensuojelun

kehittämisyksikköhanke on käynyt tutustumassa Hämeenlinnan lastensuojelun seudullisiin palveluihin

ja Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeeseen. Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön edustajat

vierailivat Hämeenlinnassa hankkeen asiantuntijaryhmässä ja Hämeenlinnan edustajat vuorostaan

Porissa. Myös Lahden seudulla toteutettavan Kapsäkki-hankkeen edustaja on vieraillut Hämeenlinnassa

tutustumassa seudullisiin palveluihin ja niiden järjestämistapaan.

15


Hankkeen tiedottamisessa on hyödynnetty aiemmin toteutetussa Lastensuojelun verkkokollega -hankkeessa

rakennettuja sähköpostituslistoja, joilla on jäseninä noin 200 Kanta-Hämeen lastensuojelun työntekijää.

Sähköpostilistoilla on etupäässä välitetty tietoa erilaisista koulutuksista sekä Sosiaalialan kehittämishankkeen

lastensuojelun kehittämisohjelman eri osioita työstäneiden työryhmien tiedotteita ja väliraportteja.

Hankkeen perustiedot ovat olleet internetissä esillä Hämeenlinnan perusturvan sivuilla. Lisäksi hankkeen

toiminnasta ja sisällöstä rakennettiin internet-sivut Hämeenlinnan ja Riihimäen seudulla aiemmin

vaikuttaneen Lastensuojelun verkkokollega -hankkeen sivustolle. Sivusto löytyy osoitteesta http://www.

verkkokollega.com ja siellä on oma osio Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeelle.

16


3. Hankkeen toteuttaminen ja tulokset

17


Lapsen Polku Laadukkaaksi hankkeen keskeisinä toimintoina olivat:

- Asiakkuusprosessien purkaminen, tarkastelu ja kriittisten saumakohtien etsiminen

- Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö

- Lastensuojelun seudullisen johtotiimin toiminta

- Lastensuojelun käsikirjan rakentaminen

- Osaamiskartoitustyökalun rakentaminen

- Perhetyön avainryhmän toiminnan tehostaminen

- Lisäksi hanke oli mukana joissakin kokeiluissa, jotka kaikki eivät välttämättä lähteneet

etenemään ajatellulla aikataululla ja innostuksella.

3.1. Asiakastyön prosessit

Lastensuojelun keskusliitto ja Suomen kuntaliitto toteuttivat vuosina 2000 - 2004 Harava-projektin kolmella

pilottialueella: Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Länsi-Pohjan seutukunnassa. Keski-Suomen

pilottialueella kehitettiin Matka-malli eli moniammatillisen työn kehittäminen ja arviointi asiakastyön

prosessien avaamisen avulla. Matka -menetelmä on oppimisprosessi, jossa on tarkoitus lisätä osallistujien

valmiuksia moniammatilliseen työhön. Sen tarkoituksena on myös selkiyttää omaa ammatillista roolia,

lisätä luottamusta muita ammattilaisia kohtaan, jämäköittää asiakastyön prosesseja ja vahvistaa asiakaslähtöisyyttä.

(Kihlman 2004).

Matka-mallissa käydään läpi jonkin asiakastapauksen työprosessia kuvaamalla tapahtuneet asiat aikajanalle,

analysoimalla työssä mukana olleitten tai tiimin kanssa prosessia ja hyödyntämällä sen jälkeen oppimisprosessin

palautetta työn kehittämiseksi. Matka-menetelmän työskentelyvaiheet tiivistetysti ovat:

1. Ryhmän kokoaminen

2. Ryhmätoiminnan käynnistäminen

3. Prosessien kuvaaminen

- asiakkaan/perheen lupa

- tietojen keruu papereista ja mukana olleilta

- aikajanalle piirtäminen kohdistaen huomio palvelujen toimintaan

- esittely ryhmälle

4. Prosessien analysointi

- analysointi prosessissa mukana olleiden ja/tai työparin tai -tiimin kanssa

- asiakashaastattelu

- analysointi ryhmässä

5. Kertyneen kokemuksen ja tiedon hyödyntäminen

- oppimisprosessin palautteen kokoaminen

- ammattikuntakohtaiset toimivat käytännöt, muutostarpeet ja -keinot

- poikkihallinnollinen kehittämisohjelma

6. Menetelmän soveltaminen

- työnohjaus ja konsultaatio

- selkeyttämisväline itselle ja asiakkaalle

- huoltosuunnitelman tarkistuksessa tai huostaanoton valmistelussa

- eri sektoreiden moniammatillisen työn kehittämiseksi.

Lapsen Polku -hankkeessa lähdettiin heti hankkeen alkuvaiheessa purkamaan asiakastyön prosesseja.

Prosesseja purettiin kolmessa ympäristökunnassa ja Hämeenlinnassa kolmessa toimipisteessä.

Prosessikuvauksia rakennettiin niin, että asiakastapauksessa mukana ollut työntekijä luki asiakaskertomuksen

ja teki siitä tiivistellyn kuvauksen aikajanalle muuttaen samalla asiakastapauksen tunnistamattomaan

muotoon. Prosessikuvauksen ytimenä oli käytetyt palvelut ja erilaiset päätökset tai keskeiset kään-

18


nekohdat. Kuvaus sisälsi siis yksinkertaisen kuvauksen tapahtumista.

Kuvattaviksi prosesseiksi valikoituivat sellaiset tapaukset, jotka olivat päättyneet huostaanottoon tai avohuollon

sijoitukseen. Kahdessa tapauksessa prosessikuvauksen tekemisen hoitivat harjoitteluaan suorittavat

opiskelijat, joista toinen raportoi prosessikuvaustyöskentelyn omana kehittämistehtävänään Hämeen

Ammattikorkeakoululle. Prosessikuvaukset tehtiin paperille – joissakin tapauksissa fläppitauluille ja ne

koottiin myös koneelliseksi kuvaukseksi.

Kahdessa prosessikuvauksessa hyödynnettiin myös huolen vyöhykkeistöä piirtämällä ”huolikäyrää” asiakasprosessin

ajalta. Käyrä syntyi lukemalla asiakaskertomusta ja arvioimalla viikon huolen taso. Käyrä

kuvasi sitä, miten suurelta työntekijöiden huoli lapsesta näytti jälkeenpäin tai ”sivullisen” silmin katsottaessa.

Esimerkki asiakastyön prosessikuvauksesta huolikäyrän kanssa on esitetty kuviossa 3. Huolen

suuruutta ei välttämättä arvioinut työtä tehnyt työntekijä, koska myös työntekijävaihdoksia oli tapahtunut.

Huolen vyöhykkeistöä ja eri huolen asteelle sopivia työmenetelmiä on kehitetty aikanaan Palmuke-projektissa

ja jatkossa Stakesin Verkostotutkimus ja kehittämismenetelmät -ryhmässä (Stakes 2005). Huolen

suuruus oli jaoteltu 7-portaiselle asteikolle ja asteikkoja kuvaavalle työntekijän oman toiminnan kuvaukselle:

Huolen taso:

Oman toiminnan sopivuus:

0 - 1 Ei huolta. Läheis- ja työntekijätuki toimii. Oma toiminta liittyy hyvin

kokonaisuuteen.

2 - 3 Pieni huoli on käynyt mielessä. Ehkä ajatuksia lisävoimavarojen tarpeesta mutta

luottamus omiin mahdollisuuksiin on hyvä tai vahva.

4 - 5 Huoli on lisääntynyt. Luottamus omiin voimavaroihin on ehtymässä ja lisävoimavarojen

tarvetta koetaan selvästi.

6 - 7 Huolta on paljon ja lapsi on vaarassa. Asiaan on saatava muutos heti, eikä asia ratkea

omalla toiminnalla vaan tarvitaan lisävoimavaroja.

HUOLIKÄYRÄ

Mittauspiste - viikot

Kuvio 3. Asiakastyön prosessikuvaus huolikäyrän kanssa.

19


Asiakastyön prosessikuvauksessa aikajanalle kiinnitettiin huomiota myös eri työntekijöiden mukanaoloon

lapsen prosessissa. Kuvauksissa piirrettiin aikajanalle tapahtumien lisäksi myös eri työntekijöille

aikajanat siitä, missä vaiheessa he olivat olleet prosessissa mukana. Kuviossa 4 on kuvattuna esimerkki

prosessin avaamisesta.

Prosessien avaaminen ja niistä keskusteleminen toi esiin monenlaisia valaisevia seikkoja. Erään prosessin

avaamisen yhteydessä havaittiin, että yhden vuoden aikana oli lapsen asiakasdokumentaatiossa:

- 20 erilaista interventiota tai lastensuojelupäätöstä.

- Interventioista 18 oli sellaisia joilla oli konkreettisia vaikutuksia lapsen elämään (hoitotahon

vaihtuminen, perheen muutto, koululuokan vaihto, palaveri jossa päätetään sijoituspaikan vaihdosta

jne.). Siis noin kolmen viikon välein.

- Interventioista 13 oli sellaisia, joissa mukaan tuli uusi viranomainen tai lapsen asiaa hoitava työntekijä

vaihtui.

- Alkuperäisestä kouluterveydenhoitajan huolenilmaisusta lähtien vuoden kuluessa lapsen elämään

oli astunut 19 erilaista hänen asiaansa hoitavaa viranomaista (luvussa mukana vain niin sanotussa

lähivastuussa olevat työntekijät eli ei esimerkiksi hoitolaitosten koko hoitava henkilökunta).

Prosessikuvauksista keskusteltaessa työntekijöiden kanssa nousi esille huomionarvoisia seikkoja kuten:

- Kun asiakastyöhön tulee monia toimijoita alkaa kokonaisuuden hallinta olla vaikeaa. Kuka omistaa

moniammatillisen ja mahdollisesti montaa hallinnon alaa koskettavan prosessin? Kuka sitä johtaa?

- Asiakkuusprosessin alkupuolella lapsen ääni näyttää jäävän kuulumattomiin. Avohuollon sijoituksen

jälkeen lapset alkavat näkyä enemmän dokumentoinnissa, siihen asti dokumentointi keskittyy

vanhempiin.

- Lasten kanssa keskustelu muun muassa sijoituksen kestosta ei juurikaan näy dokumenteista; joissakin

tapauksissa vanhempien kerrotaan keskustelleen tilanteesta lasten kanssa.

- Pitäisikö uuden hoitotahon tullessa mukaan olla tarkempana, että lapsi ei kokisi tulevansa pompotelluksi.

- Asiakasprosessien avaaminen, huolikäyrän piirtäminen ja sen läpikäyminen asiakkaan kanssa on

joissakin asiakkuuksissa hyvä tapa valaista kokonaiskuvaa vanhemmille. Huolesta puhuminen myös

ulkoistaa ongelmaa, ja keskustelusta ei tule niin syyttävää kuin siitä helposti voisi tulla. Huolesta

puhuminen osallistaa vanhempia.

20


Pe r he:

Äit i 35 v

Hannu 10 v

Kertt u 8v

Ki r si 6 v

Isä toi sella

paikkakunn all

a – vähäin en

yhteyden pito.

Perhe:

Äiti 35 v,

Yksi

Pe r heneuvo l

akäynti.

Äid in

mielestä e i

hyötyä.

Kr iisi

koulu ssa.

Palave r i, jossa

laste npsykiat ri

a, sos . to imi ja

ls-perhetyö .

Pe r hetyö a lkaa

Pe r hetyön

r iittämätt ömy y

s. S ijoitu s lslaitok

seen.

Koulu n vaihto.

Palu u lslaitok

seen.

Hannu 10 v,

Kerttu 8 v,

Kirsi 6 v.

Isä toisella paikkakunnalla

– vähäinen

yhteydenpito.

Kriisi koulussa.

Palaveri, jossa lastenpsykiatri,

sostoimi

ja ls-perhetyö.

Perhetyö alkaa.

Perhetyön riittämättömyys.

Sijoitus

ls-laitokseen.

Koulun vaihto.

Paluu lslaitokseen.

Koulu tervey den

hoitajan huo li

Hannusta:

Ehd otus äi dille

Pe r heneuvolasta.

Kr iisi. Äi ti

hakeutuu

Hannun

kan ssa las ten

psyk. p olil le.

Käy nnit

alkavat

Si irto

pienluo k kaa n

kouluss a.

Hen k ilökoht aine

n avustaja.

Vakavaa oir eilua

ls-laitokse ssa.

Tut k im usjakso

lasten psykiat r ian

osastolla .

Saira alako ulu.

Hannun

sijoitu s

per hek otiin.

Yksi

Perheneuvolakäynti.

Äidin mielestä ei

hyötyä.

Kouluterveydenhoitajan

huoli

Hannusta:

Ehdotus äidille

Perheneuvolasta

Kriisi. Äiti

hakeutuu Hannun

kanssa lasten psyk.

polille.

Käynnit alkavat.

Siirto pienluokkaan

koulussa.

henkilökohtainen

avustaja.

Vakavaa oireilua

ls-laitoksessa.

Tutkimusjakso

lastenpsykiatrian

osastolla. Sairaalakoulu.

Hannun sijoitus

perhekotiin.

01 / 04 03 / 04 08 / 04

09 / 04 11 / 04 12 / 04 01 / 05 03 / 05 05 / 05

Työntekijät:

Kouluterveydenhoitaja

Työnte k ijät:

Koulutervey denhoi taja

Lastenpsykiatrian poliklinikka + perhetyö

Lastenpsyk iatrian poli klinikka + perhetyö

Sosiaalityöntekijä Hanna Sosiaalityöntekijä Saara

Sosi aalityö ntekijä Hanna

Sosi aalityö ntekijä Saara

Lastensuojelun perhetyö

Lastensu ojelun perh etyö

Ls-laitoksen omahoitaja

Ls-laitoksen omaho itaja

Psyk. osaston lääkäri ja omahoitaja

Kuvio 4. Esimerkki asiakastyön prosessikuvauksesta.

Psyk. os aston l ääkä ri ja omaho itaja

Kuvio 4. Esimerkki asiakastyön prosessikuvauksesta.

21


3.2. Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelut koostuu kolmesta eri yksiköstä jotka toimivat kolmessa eri

toimipisteessä. Erityispalvelujen yksiköitä ovat sijaishuoltotoimisto, Perhekeskus (lastensuojelulaitos ja

turvakoti) sekä Vaahteramäen perhetyö. Henkilökuntaa lastensuojelun erityispalveluissa on 26.

Sijaishuoltotoimistossa työskentelee lastensuojelun johtaja, johtava sosiaalityöntekijä, sijaishuollon sosiaalityöntekijä,

Perhepankin sosiaalityöntekijä ja vastaava ohjaaja, seudullinen sosiaalipäivystyskoordinaattori

sekä toimistosihteeri. Sijaishuoltotoimisto vastaa myös lastensuojelun palvelujen kehittämisestä

ja koordinoinnista. Sijaishuoltotoimiston palveluista Perhepankilla ja sosiaalipäivystyskoordinoinnilla on

seudullinen pysyvä rahoitus. Sijaishuollon sosiaalityö tarjoaa työparia huostaanottoprosessiin ja resurssien

salliessa työparia ja konsultaatiota on tarjottu myös seudun kunnille. Resurssit ovat kuitenkin olleet

niin vähäiset, ettei tätä ole paljoa tapahtunut. Perhepankki rekrytoi ja kouluttaa sijais- ja tukiperheitä sekä

hoitaa perheiden työnohjauksen ja tukemisen. Sijais- ja tukiperheitä välitetään kaikille Hämeenlinnan

seudun kunnille. Perhepankki järjestää myös sijoitettujen lasten vertaisryhmätoimintaa ja resurssien puitteissa

tutustuu perhekoteihin ja lastensuojelulaitoksiin. Sosiaalipäivystyksen seudullinen sosiaalityöntekijä

koordinoi sosiaalipäivystyksen toteutumista ja järjestää koulutusta ja tukea sosiaalipäivystäjille.

Sosiaalipäivystyksessä ovat mukana kaikki Hämeenlinnan seudun kunnat. Sijaishuoltotoimistosta hoidetaan

myös seudullisen lastensuojelun tukiryhmän koollekutsuminen ja käsiteltävien asioiden etukäteisvalmistelu.

Vaahteramäen perhetyössä työskentelee vastaava perhetyöntekijä ja viisi perhetyöntekijää. Perhetyö on

ehkäisevää, kuntouttavaa ja hoitavaa koko perheen tai yksittäisen perheenjäsenen kanssa tehtävää työtä,

ja sisällöltään se on muun muassa vanhemmuuden, vuorovaikutuksen ja jaksamisen arviointia. Perhetyö

vastaa myös perheiden erilaisiin kriisitilanteisiin 1-3 kerran tapaamisilla sekä suorittaa kartoitusvaihetyöskentelyä

ja lapsen kuulemisia. Vaahteramäen perhetyö tarjoaa palveluitaan myös Hämeenlinnan seudun

kunnille.

Hämeenlinnan Perhekeskus on lastensuojelulaitos, jonka yhteydessä toimii myös turvakoti. Henkilökuntaa

Perhekeskuksessa on vastaava ohjaaja, perhetyöntekijä, 9 ohjaajaa, emäntä sekä laitosapulainen.

Perhekeskus toimii ympärivuorokautisesti ja siellä on kriisi- ja turvakotipaikkojen lisäksi avohuollon

sijoituspaikkoja sekä perhearviointia ja -kuntoutusta. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen alkaessa

laitoksessa oli 12 paikkaa lapsille ja nuorille sekä 4 paikkaa kriisi- ja turvakotiperheille.

Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyö tapahtui viidessä kehittämispäivässä, joissa oli koko henkilökunta

mukana sekä kutsuttuina myös seudun kuntien ja Hämeenlinnan aluesosiaalityön edustajat.

Kehittämispäivien lisäksi kehittämistyötä tehtiin neljässä eri työryhmässä sekä seitsemässä iltapäivän palaverissa

joissa myös oli koko henkilökunta läsnä.

Kehittämistyön pohjaksi ensimmäisessä kehittämispäivässä marraskuussa 2004 käytiin ryhmissä läpi niitä

asioita, jotka koettiin vahvuuksiksi lastensuojelun erityispalveluissa sekä kehittämisen tarpeessa olevia

asioita. Vahvuuksista nousi esiin seuraavia asioita:

1. PALVELUVALIKOIMA, OSAAMINEN JA AMMATTITAITO

2. ERILAISET MENETELMÄT

3. Yhteistyö (valmiudet siihen ja kumppaneiden tunteminen)

4. KEHITTYMISHALU

5. ORGANISAATIO (Sopiva koko ja avoimuus työn kehittämiseen)

6. TIEDONKULKU.

22


Kehittämisen tarvetta puolestaan nähtiin seuraavanlaisissa asioissa:

A. OMASSA TYÖSSÄ TAI TOIMINTATAVOISSA:

1. TYÖMENETELMIEN VALINTA, SUUNNITELMALLISUUS JA SEURANTA

2. VARHAINEN PUUTTUMINEN, ASIAKKAAN KUULEMINEN JA TARPEIDEN

TUNNISTAMINEN

3. MONIAMMATILLISUUS JA YHTEISTYÖN PARANTAMINEN

4. OMASTA AMMATTITAIDOSTA JA TYÖKYVYSTÄ HUOLEHTIMINEN.

B. JÄRJESTELMÄSSÄ/ORGANISAATIOSSA:

1. YHTEISTYÖ (Moniammatillinen ja seudullinen)

2. RESURSSIT (Koko sosiaalityön resurssit, tavoitettavuus ja työntekijöiden vaihtuvuus)

3. PALVELUTARJONTA JA SEN SAUMATTOMUUS

4. OSAAMISEN HYÖDYNTÄMINEN JA TIEDONKULKU.

Seuraavassa kehittämistyön vaiheessa mietittiin lastensuojelun asiakasprofiilia tulevaisuudessa eli seikkoja,

jotka työntekijöiden näkemyksen mukaan tulisivat lisääntymään tai olemaan kuvaavia piirteitä lastensuojelun

asiakkaissa seuraavan viiden vuoden aikana. Havaittiin myös, että nämä seikat ovat näkyvissä

jo nykyisissäkin asiakkaissa.

A. LAPSET:

- lasten kuulumattomuus perheeseen, juurettomuus ja lasten eriarvoinen asema uusioperheissä

- lapsuuden häviäminen ja kasvaminen aikuisten maailmaan puutteellisin taidoin

- mielenterveysongelmat ja lisääntyvä terapian tarve

- näköalattomuus ja toisen sukupolven lastensuojeluasiakkuus

- rikollisuus, aggressiivisuus, päihteet ja hektisyys

- fyysiset vauriot esimerkiksi vanhempien päihteiden käytön vuoksi

- monikulttuurisuus

- sijoitusten pitkäaikaistuminen

- lasten tietoisuus oikeuksistaan.

B. PERHEET:

- perherakenteiden (uusio-, yksinhuoltajaperheet), perhekulttuureiden moninaisuuden ja perheen

merkityksen muuttumisen vaikutukset

- vuorovaikutustaitojen puute ja ”tunnevammaisuus” – myös taloudellisesti hyvin toimeentulevissa

perheissä

- lapsuuden häviäminen

- epärealistiset odotukset perheiden ja lasten kyvyistä ja tavoitteista

- rikollisuus, päihteet ja aggressiivisuus

- toimeentuloon liittyvät ongelmat

- kriisistä toiseen elävät perheet

- mielenterveysongelmat ja moniongelmaisuus

- tietoisuus omista oikeuksista ja lastensuojelun legalisoituminen

- monikulttuurisuuden lisääntyminen.

Työntekijät arvioivat myös lastensuojelun palveluita, joilla asiakkuuden haasteisiin tulevaisuudessa voitaisiin

vastata. Esiin nousivat seuraavanlaiset ajatukset palveluista ja työmuodoista, joita tulevaisuudessa

lastensuojelun erityispalveluissa nähtiin keskeisiksi:

- perhetalo: fyysinen rakennus, jossa työskennellään kokonaisvaltaisesti sekä laitostyyppisesti että

perheiden kotona

- varhainen, nopea ja kokonaisvaltainen puuttuminen

23


- moniammatillisuus ja intensiivisyys

- perheen, yksilön sekä hoidon ja kasvatuksen arviointi

- perhetyössä vanhemmuuden työstäminen sekä työskentely lapsen ja koko perheen kanssa

- osaamisen kehittyminen koulutuksen ja kokeiluiden kautta

- arvio ja pysäytys: väliintulon keinojen ja menetelmien kehittäminen sekä tarpeiden, tavoitteiden ja

suunnitelmien kartoittaminen

- ryhmien ja verkostojen hyödyntäminen

- kokemuksen ja toiminnallisuuden hyödyntäminen.

Helmikuussa 2005 järjestettiin toinen erityispalvelujen kehittämispäivä, jonne kutsuttiin myös

Hämeenlinnan aluesosiaalityön sekä ympäristökuntien edustajia mukaan. Kehittämispäivässä jatkotyöstettiin

vielä edellä mainittuja vahvuuksia, kehittämistarpeita sekä tulevaisuuden asiakasprofiilia. Päivän

aikana perustettiin myös 5 eri jatkotyöskentelyryhmää:

1. Arviointityöryhmä

2. Vastaanotto-osastotyöryhmä

3. Nuorisokotityöryhmä

4. Perhetalo-työryhmä

5. Seudullinen yhteistyö -työryhmä.

Työryhmistä neljä ensimmäistä jatkoi työskentelyä kehittämispäivän työryhmäkokoonpanolla,

mutta seudullisen yhteistyön kehittämistä päätettiin jatkaa seudullisessa lastensuojelun johtotiimissä.

3.2.1. Arviointityöryhmä

Arviointityöryhmän tarkoituksena oli kehittää lastensuojelutarpeen arviointia ja ensisijaisesti lastensuojelulaitoksessa

tapahtuvana. Arviointiin oli jo aiemmin valtakunnallisesti kehitetty työmenetelmiä.

Pesäpuu ry oli kehittänyt kartoitusvaiheen työskentelyyn menetelmiä, kuten lapsen kuulemisen menetelmät

ja perhekartoituksen sekä perhearvioinnin menetelmät. Näitä menetelmiä oli jo aktiivisessa käytössä

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen perhetyössä, mutta laitostyössä niitä käytettiin harvemmin.

Myös Heikki Waris -instituutin Kohtaavaa lastensuojelua -hankkeessa oli kehitetty alkuarvioinnin

menetelmiä, joita käytettiin Hämeenlinnassa toteutetussa Virtaa -hankkeessa.

Hämeenlinnassa oli myöskin koulutettuja verkostokonsultteja sekä läheisneuvonpidon koollekutsujia.

Verkostokonsultteja koulutettiin myös lisää erityispalvelujen kehittämistyön aikana Hämeenlinnassa toteutetussa

Perheet Vahvemmiksi -hankkeessa. Vaikka verkostokonsultteja oli tarjolla ja läheisneuvonpitoihin

oli valmius, ei näitä työmenetelmiä kovin paljon käytetty Hämeenlinnan seudulla.

Lastensuojelutarpeen arviointityöskentelyn kehittäminen oli tärkeää myös siitä syystä, että vuoden 2004

aikana oli havaittu korostuneena ilmiönä se, että useiden lasten kohdalla sijoitus oli epäonnistunut. Nämä

lapset tulivat perhe- tai laitossijoituksesta Hämeenlinnan perhekeskukseen odottamaan uuden sijaishuoltopaikan

löytymistä, ja sijoituksen purku oli tapahtunut joissakin tapauksissa hyvin lyhyellä varoitusajalla.

Tästä nousi ajatus siitä, olisiko tarkempi ja intensiivisempi arviointi tarpeen ennen sijoitusta sekä myös

siinä tapauksessa, että sijoitus purkautuu lapsen vaikeahoitoisuuden vuoksi ja joudutaan etsimään uutta

sijoituspaikkaa.

Lastensuojelutarpeen arvioinnin ajateltiin sopivan myöskin huostaanoton purkuvaiheen työskentelymuodoksi

arvioitaessa sitä, voidaanko huostaanotto purkaa, ja mitkä ovat kodin mahdollisuudet hoitaa lasta

huostaanoton purkautuessa. Lastensuojelun erityispalvelujen toiminnallisissa tavoitteissa oli myös mainittu

huostaanottojen purkumahdollisuuksien tarkistaminen vuosittain. Myös perhetyön kohdentaminen

enemmän lastensuojelun erityispalvelujen asiakkaita palvelevaksi oli toiminnallisissa tavoitteissa.

24


Arviointityöryhmän jäseninä olivat edustajat Perhekeskuksesta, perhetyöstä, vauvaperhetyöstä sekä

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeesta. Työryhmän ensimmäisenä tavoitteena oli miettiä arviointia ja

sen sopivaa paikkaa lastensuojeluprosessissa. Myös arviointijakson sisältö, toteutustapa sekä sovittaminen

lastensuojelulaitoksen arkeen olivat mietinnän alla. Perhekeskuksesta oli aiemmin tehty tutustumismatka

Lahden kaupungin lastensuojelulaitokseen, jossa oli toteutettu arviointijakso, ja Lahdessa tehtyä

kartoituslomaketta oli yritetty ottaa myös Perhekeskuksessa käyttöön, mutta sen systemaattinen käyttö ei

ollut vielä onnistunut. Arviointityöryhmän työskentelyn aikana oltiin myös uudelleen yhteydessä Lahden

lastensuojeluun kokemusten saamisen vuoksi. Lahdessa päällimmäinen kokemus oli, että nuorten kohdalla

arviointi oli helpompaa kuin alle kouluikäisten lasten kanssa. Syynä tähän nähtiin ainakin se, että

nuorten kohdalla ongelmat olivat niin selviä, että työntekijöille ja vanhemmille syntyi yhteisymmärrys

ja tarve saada arvioitua tilanne. Alle kouluikäisten lasten kohdalla oli havaittu eräänlaisia piilotavoitteita,

joita ei haluttu tuoda esiin esimerkiksi yhteistyön romuttumisen pelossa, ja nämä piilotavoitteet hankaloittivat

arviointia.

Arviointijaksoa suunniteltaessa lähtökohtana ja arvioinnin viitekehyksenä oli lapsen kehitystehtävät ja

niiden ydinprosessit, eli tarkoitus oli hakea vastauksia kysymyksiin:

MITEN LAPSI RATKAISEE SUHTEENSA:

A. OMAAN ITSEENSÄ?

B. FYSIOLOGISEEN TILANTEESEENSA?

C. IKÄTOVEREIHINSA?

D. VANHEMPIINSA?

E. YHTEISKUNTAAN?

Arviointijakson etenemisestä tehtiin prosessikuvaus joka on esitetty kuviossa 5

25


Huoltosuunnitelma

tehtynä

Taustalla:

• kuntoutusta

• Avohuollon tukitoimia

• Perhetyötä

• Kriisisijoitus

Pitkittynyt asiakkuus:

• Moniasiakkuus

• Sijoitus käynyt mielessä

• Sijoituspaikan vaihto

• Huostaanoton päättäminen

Suunnittelu +

Moniamm.

työtiimin

kasaaminen

Lastensuojelutarpeen

arviointi

osastojaksolla 1 – 3 kk:

Väliarviointi /

Raportointi

Lastensuojelun tarpeen arviointijakso

Moniamm.

arviointi

Markkinointi

perheelle

Suunnittelu +

Moniamm.

työtiimin

kasaaminen

Lähettävä

työntekijä

Yhteydenotto

Esitiedot

Kartoitustyöskentely

Kartoitustyöskentely

Väliarviointi/

Raportointi

Moniamm.

arviointi

Ei huoltosuunnitelmaa

Taustalla:

• Ei tietoa

• Ei yhteyksiä lastensuojeluun

Uusi asiakas:

• Suuri huoli

• Paljon hämärää

• Tuntematon asiakas

Toteutusmuodot

• Koko perhe asuu osastolla

• Lapset asuvat osastolla ja perhe

päivät paikalla

• Vain lapset asuvat osastolla

• Perheen päiväarviointi

Kuvio 5. Perhekeskuksen arviointijakson prosessi

Hoito- ja

kasv. suunn.

Sijoitus

Perhekeskuksen

kuntoutus

Ohjaus muiden

tukitoimien

piiriin

Lastensuojeluasiakkuus

Ei asiakkuutta

26


Arviointijaksolla on tarkoitus kuvata ja kirjata ylös lapsen elämän tilannetta eri näkökulmista ja suorittaa

arviointia kuvauksesta mahdollisuuksien mukaan vanhempien kanssa sekä tapauskohtaisesti kootun

moniammatillisen tiimin avulla. Arviointia voidaan suorittaa lapsen asuessa Perhekeskuksessa tavaten

vanhempia tiiviisti jakson aikana. Joissakin tapauksissa on mahdollista myös koko perheen asuminen

Perhekeskuksessa jakson ajan. Jakson pituudeksi työryhmä arvioi 1 - 3 kuukautta ja sen sisällöksi ajateltiin:

- Vanhempien tapaaminen ennen jakson alkua

- Tavoitteiden laatiminen jaksolle

- Perhetilanteen kartoitus: tämä päivä, terveys, talous, työ, päivärytmi

- Vanhemmuuden roolikartan työstäminen

- Päihteiden käytön arviointi

- Verkostojen ja yhteistyötahojen selkeyttäminen

- Tulevaisuuden ajatukset, huolet ja haaveet

- Vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnointi ja tukeminen sekä niiden haittatekijöiden

ennaltaehkäisy

- Perhe myös allekirjoittaa arviointijakson suunnitelmalomakkeen. Työskentelyssä

tärkeää on perheen ja työntekijöiden välinen avoimuus ja luottamuksellisuus. Arviointijakson aikana

on tarkoitus järjestää tarpeen vaatiessa läheisneuvonpito tai verkostokonsulttien vetämä ennakointidialogiin

pohjaava verkostoneuvonpito.

Lapsen ja perheen tilanteen kartoituksen sisällöksi ja keskusteluteemoiksi työryhmä kaavaili seuraavanlaista

Pesäpuu ry:n kehittämää runkoa:

Lapsi ja lapsen arki:

Aihetta työstetään esimerkiksi vahvuuskorttien, ajankäyttöympyrän ja tunnekorttien avulla.

Verkostot:

Perheen verkostojen avaaminen tehdään esimerkiksi verkostokartan tai sukutaulun avulla.

Lapsen ja vanhempien välinen suhde:

Lapsen ja vanhempien välisen suhteen työstäminen tehdään esimerkiksi erilaisia kortteja käyttämällä,

muun muassa elämän tärkeät asiat -kortteja tai tekemällä tarpeiden taulukko.

Kasvatus ja huolenpito:

Kasvatuksesta ja huolenpidosta voidaan keskustella erilaisten väittämäkorttien tai Valovoimapelin

avulla.

Asuinolosuhteet:

Käynnit perheen kotona.

Vanhemmuuden roolikartta:

Vanhemmuuden roolikartan viisi roolia käydään läpi keskustelemalla ja pohtimalla yhdessä vanhempien

ja työntekijöiden kesken.

Asiakkaiden sitoutuminen arviointiin ja sen aikana työskentelyyn on erittäin tärkeää, ja sen vuoksi luotiin

suunnitelmalomake arviointijakson alussa täytettäväksi. Suunnitelmalomakkeen sisältö Perhekeskuksessa

asuvan perheen arviointijaksoa varten muotoiltiin seuraavanlaiseksi:

1. Sitoudun työskentelemään yhteistyössä nimettyjen työntekijöiden ja Perhekeskuksen henkilökunnan

kanssa.

2. Työntekijät ottavat yhteyttä tarvittaessa muihin viranomaisiin itseeni ja perheeseeni liittyvissä asioissa.

Yhteydenotto tapahtuu yhteistyössä kanssani.

3. Sitoudun antamaan pyydettäessä huumeseulaan näytteen.

4. Sitoudun noudattamaan Perhekeskuksen sääntöjä.

27


5. Perhe asuu Perhekeskuksessa eikä yöpymisiä ole muualla jakson aikana.

6. Vastaan itse arviointijakson aikana lapseni hoidosta, ja olen silti valmis vastaanottamaan ohjausta ja

neuvontaa lapseni hyvinvointiin ja hoitoon liittyvissä asioissa.

7. Sitoudun olemaan päihteittä Perhekeskuksessa enkä käyttäydy uhkaavasti ja/tai väkivaltaisesti.

Hämeenlinnassa _____/_____ 200__

Allekirjoitukset:

_____________________

_____________________

___________________

___________________

Hämeenlinnan seudulla oli Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana käynnissä myös Tuotteistus,

Laatu ja Kilpailuttaminen -hanke. Hankkeessa oli tarkoitus tuotteistaa lastensuojelusta ainakin kaksi työskentelymuotoa,

ja Perhekeskuksen arviointijakso valittiin näistä toiseksi. Tuotteistamispohjatyötä tehtiin

syksyllä 2005, ja sen pohjalta tehtyä työaikaseurantaa toteutettiin ensimmäisellä perhearviointijaksolla

tammikuussa 2006.

3.2.2. Vastaanotto-osastotyöryhmä

Hämeenlinnan perhekeskus toimii seutua palvelevana vastaanotto-osastona kriisi- ja sosiaalipäivystystapauksissa.

Perhekeskuksessa toimii myös turvakoti perheväkivallan uhreille. Perhekeskuksen osastojako

oli kehittämistyön alkaessa sellainen, että toinen osasto toimi nuorten sijoituspaikkoina ja toinen lasten

ja perheitten osastona. Erityispalvelujen kehittämistyössä jakoa haluttiin muuttaa niin, että toinen osasto

toimisi arviointi- ja lyhytaikaisia sijoituksia palvelevana ja toinen vastaanotto-osastona.

Vastaanotto-osastoa kehittämään koottiin työryhmä, jossa oli edustus kaikista Hämeenlinnan lastensuojelun

erityispalvelujen toimipisteistä. Tarkoituksena oli kehittää vastaanotto- ja kriisityöskentelyn sisältöä ja

koittaa pureutua etenkin kriisityöskentelyyn silloin, kun lapsi tulee vastaanotto-osastolle. Ajatuksena oli

myös tehostaa perhetyön osuutta vastaanotto-osaston työssä sekä ottaa tehokkaammin käyttöön verkostotyön

menetelmiä. Turvakodin osalta oli toiveita erillisen, ehkä laajempaa aluetta palvelevan turvakodin

saaminen tulevaisuudessa. Vastaanottotyöryhmä kävi myös syksyllä 2005 tutustumassa vastaavanlaiseen

työhön Tammirinteen vastaanottokodissa Vantaalla.

Vastaanottotyöryhmän työskentelyn tuloksena syntyi työskentelymalli, jossa lapsen tultua osastolle pyritään

ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana keskustelemaan lapsen kanssa tilanteesta sekä tapaamaan

myös vanhempia. Lapsen kanssa keskustelemisen hoitaa omahoitaja perhetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän

kanssa, ja vanhempien kanssa keskustelemisen sosiaalityöntekijä perhetyöntekijän kanssa.

Sosiaalityöntekijänä näissä tapaamisissa on joko lähettävän kunnan tai alueen sosiaalityöntekijä tai sosiaalipäivystyskoordinaattori

ja perhetyöntekijänä Perhekeskuksen oma perhetyöntekijä tai niissä tapauksissa,

joissa perhetyötä on tehty aiemmin, perheessä työskennellyt perhetyöntekijä. Tulovaiheen työskentelyssä

on tarkoitus myös kokeilla verkostotyön menetelmien ja avointen dialogien mallien sopivuutta

lastensuojelun kriisityöhön.

28


Vastaanotto-osaston työskentelyssä haluttiin myös antaa omahoitajalle tilaisuus keskittyä enemmän lapsen

kanssa työskentelyyn vahvistamalla sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän osuutta koko perheen kanssa

tehtävässä työssä. Koska Perhekeskuksessa ei ole omaa sosiaalityöntekijää, suunniteltiin sosiaalipäivystyskoordinaattorin

työn kohdistamista osa-aikaisesti noin kahtena päivänä viikossa Perhekeskuksessa

tapahtuvaksi. Tämä palvelee myös niitä tilanteita, joissa lapsi on tullut Perhekeskukseen sosiaalipäivystyksen

kautta.

Vastaanotto-osastolla ensisijaisena tavoitteena on lapsen paluu kotiin, jonka vuoksi perheen kanssa työskentelyn

suunnitelma on tärkeää. Suunnitelma on tarkoitus tehdä osastolla oloaikana, ja perhetyötä on

tarkoitus jatkaa muutama kuukausi lapsen kotiutumisen jälkeen. Tarkoitus on myös tehdä seurantaa perheen

tilanteesta sovitun aikavälin kuluttua. Mikäli lapsi ei voi palata kotiin vastaanotto-osastolta, voi hän

siirtyä arviointijaksolle, lyhytaikaisten sijoitusten paikalle tai hänelle voidaan etsiä pitkäaikaista sijoituspaikkaa.

Vastaanotto-osaston työprosessi on kuvattuna kuviossa 6.

Vastaanottotyöryhmän työskentelyssä jatkossa ratkaistaviksi haasteiksi nousivat kysymykset siitä, miten

sosiaalityöntekijöiden resurssit riittävät nopeaan tilanteeseen reagointiin lapsen tultua osastolle. Myös

avohuollon perhetyön sekä Perhekeskuksen perhetyöntekijän välinen työnjako vaatii selventämistä, sekä

vanhempien kanssa tehtävän perhetyön järjestyminen niissä tapauksissa, joissa lapsi ei voi palata kotiin

vaan sijoitetaan perheen ulkopuolelle.

Vastaanottotyöryhmä mietti myös turvakodin osuutta Perhekeskuksen työskentelyssä, ja sen osalta päädyttiin

turva-asunnon eristämiseen yhdessä Perhekeskuksen siivessä. Tarkoituksena oli, että laajemmalla

väestöpohjalla toimivaa turvakotia odotellessa Perhekeskuksessa olisi tarjolla kahden huoneen ja keittiön

käsittävä asunto perheväkivalta-asiakkaille. Perhekeskuksen henkilökunta ei kuitenkaan panostaisi työajallisesti

kovin paljoa itse perheväkivaltatilanteen jälkiselvittelyyn, vaan sen hoitaisi asiakkaan sosiaalityöntekijä

tai sosiaalipäivystyskoordinaattori.

29


Nopea

lastensuojelun

tarve

Perhetyön

riittämättömyys

Vastaanotto-osasto:

1 – 3 pv:

Vastaanottoosasto

Nopea

kriisiin

reagointi

• Omahoitaja


perhett –

sos.tt.:

Lapsen

tapaaminen

Työskentely

lapsen kanssa

• Oma-hoitaja

• Tukityöverkosto

Perhetilanteen

työstäminen

• Oma-hoitaja

• Perhetyö

• Sosiaalityöntekijä

• Tukityöverkosto

• Sos.tt. –

Perhett:

Vanhempien

tapaaminen

Kuvio 6. Perhekeskuksen vastaanotto-osaston prosessi.

2 kk:

Jatkohoidon

arviointi ja

suunnitelma

Arviointijakso

Lyhytaik. sijoitus

Kuntoutus

Pitkäaik.

sijoitus

Paluu + tuki

kotiin

Perhetyö

max 3kk

30


3.2.3. Nuorisokotityöryhmä

Yhtenä lastensuojelun erityispalvelujen kehittämismahdollisuutena nähtiin pitkäaikaissijoitettujen lasten

ja nuorten yksikön saaminen Hämeenlinnan seudulle. Kunnallisena toimintana tällaista laitosta ei seudulla

ole, vaan lapset ja nuoret sijoitetaan pidempiaikaisesti perheisiin tai ulkopuolisiin perhekoteihin ja

laitoksiin. Hämeenlinnalaisia lapsia oli maaliskuussa 2005 ulkopuolisiin laitoksiin sijoitettuna 29 lasta,

joiden hoitopäivämaksut olivat keskimäärin 207 euroa vuorokaudessa.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen alkuvaiheessa Perhekeskukseen oli palautunut useita lapsia ulkopuolisista

sijaishuoltopaikoista yleensä vaikeahoitoisuuden vuoksi. Sijaishuoltopaikat saattoivat myös

nostaa pienelläkin varoitusajalla hoitopäivämaksujaan vedoten yleensä vaikeahoitoisuuteen tai esimerkiksi

ulkopuolisen terapian tai psykiatrisen hoidon tarpeeseen. Toisaalta Perhekeskuksessa oli myös useita

nuorisoikäisiä, joiden oireilu oli vähäistä, mutta jotka syystä tai toisesta eivät voineet asua kotonaan.

Perhekeskuksen kriisipainotteinen luonne puolestaan ei mahdollistanut pidempiaikaisia sijoituksia, ja

nuorisoikäisille perhehoitoa on hyvin vaikeaa järjestää. Näille suhteellisen helppohoitoisillekin nuorille

etsittiin sijoituspaikkaa jostakin ulkopuolisesta laitoksesta tai perhekodista.

Kehittämistyössä koettiin, että pienen kodinomaisen laitosyksikön perustaminen kunnallisena, kuntien

yhteistyönä tai kumppanuushankkeena voisi olla järkevää ja kannattavaa. Perhekeskuksessa laskettiin,

että 6-paikkainen yksikkö täyttyisi noin vuodessa sellaisista lapsista ja nuorista, jotka olivat edellisen

vuoden aikana sijoitettu Perhekeskuksesta johonkin toiseen laitokseen, ja jotka olisi voitu hoitaa omassakin

pitkäaikaissijoitettujen lasten yksikössä. Tällaisen kodinomaisen yksikön toiminnan ja sisältöjen

suunnittelemista varten koottiin nuorisokotityöryhmä, jossa oli edustus Perhekeskuksesta ja sijaishuoltotoimistosta.

Nuorisokotityöryhmä näki oman tai kumppanushankkeena toteutetun laitoksen perustamisen etuna sen,

että lapsen verkostojen hyödyntäminen työskentelyssä on paljon helpompaa jos sijoitus on kotikuntaa

lähellä. Myös perhetyö on helpompi toteuttaa. Lähelle sijoittaminen mahdollistaa myös sen, että koulu ja

mahdolliset erilaiset hoitokontaktit säilyvät samoina kuin ennen sijoitusta: lastensuojelulapsilla on usein

ja ehkäpä enenevässä määrin hoitosuhde myös psykiatriaan tai erilaisiin terapiapalveluihin. Myös sosiaalityöntekijän

yhteydenpito ja huoltosuunnitelmaneuvottelut olisivat helpompi hoitaa lähelle sijoitetun

lapsen kohdalla. Joissakin sijoituksissa tavoitteena on ollut nimenomaan etäisyyden hakeminen nuoren

kaveripiiriin, mutta näissäkin sijoituksissa oli havaittu kauas sijoitettujen nuorten viettävän lomiaan ja

viikonloppujaan kotipaikkakunnalla vanhassa kaveripiirissään.

Nuorisokotityöryhmä suunnitteli perustettavan laitoksen 6-paikkaiseksi, joka sen hetkisen tiedon mukaan

tulisi uudessa lastensuojelulaissa ja -asetuksessa olemaan suurin sallittu laitoksen osastokoko. Työryhmä

suunnitteli laitoksesta kodinomaista, jossa esimerkiksi ruokahuolto voitaisiin toteuttaa suurelta osin omin

voimin tai puolivalmisteilla. Jos yksikkö sijaitsisi lähellä Hämeenlinnan Perhekeskusta, voitaisiin sen

keittiöpalveluita mahdollisesti hyödyntää puolivalmisteiden osalta. Myös päivittäinen siisteys voitaisiin

hoitaa pitkälti omin voimin ohjaajien ja nuorten tekemänä ja laitosapulaisen apua tarvittaisiin lähinnä

perusteellisempiin ja vaativimpiin töihin.

Asiakaskunnaksi työryhmä näki huostaan otetut tai avohuollon tukitoimena sijoitetut noin 10-17 -vuotiaan

lapset, joiden sijoituksen arvioitiin kestävän yli vuoden. Sijoitusprosessissa ajateltiin hyödyntää

Perhekeskuksen tai perhetyöntekijöiden tekemää lastensuojelutarpeen arviointia. Laitoksesta ei kaavailtu

suljettua osastoa eikä pysäytyspaikkaa suuressa kriisissä olevalle lapselle, vaan rauhallisen kasvun ja kuntoutuksen

mahdollistavaa paikkaa. Työryhmä teki myös toiminnallista kustannuslaskelmaa ja hoitopäivän

hinta saatiin alle keskimääräisen ulkopuolisen sijoituksen hoitovuorokausihinnan. Nuorisokotityöryhmä

teki myös tutustumismatkan Lystinmäen nuorisokotiin Espoossa.

31


3.2.4. Perhetalotyöryhmä

Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämisprosessin alkuvaiheessa tehdyssä tulevaisuuden asiakasprofiilin

ja lastensuojelupalvelujen visioinnissa nousi esiin eri toimijoiden hajanaisuus ja mahdollinen päällekkäinen

työ. Perhetalo-ajatuksen pohjalla oli lastensuojeluperheiden kanssa työskentelevien tahojen

yhteistyön tehostaminen, ja tämän idean pohjalta perustettiin Perhetalo-työryhmä.

Työryhmä mietti alkuun haavetta fyysisestä rakennuksesta, jonne lastensuojelun perhetyötä tekevät tahot

olisivat keskittyneinä. Lastensuojeluperheiden kanssa työskentelee nykyään Vaahteramäen perhetyö,

Perhekeskuksella on oma perhetyöntekijä, sijaishuoltotoimisto ja perhepankki työskentelevät osaltaan

sijoitettujen lasten perheitten ja sijaisperheitten kanssa, perhetyön kodinhoitajat työskentelevät sosiaalitoimistojen

alaisuudessa ja lisäksi on vielä perheneuvolatyötä, yhdistyspohjaista Alvari-perhetyötä, neuvolatyötä

sekä erilaisissa hankkeissa tehtävää perhetyötä. Näiden osapuolien työn päällekkäisyyden poistamiseksi,

tiedonkulun lisäämiseksi ja työn koordinoimiseksi ryhmä haaveili lastensuojelun perhepalvelujen

keskittymää. Eri toimijoiden saattaminen fyysisesti yhteen ei kuitenkaan ollut lopullisena tavoitteena,

vaan Perhetalosta muotoutui virtuaalinen yläkäsite yhdessä lastensuojeluperheitten parhaaksi tehtävästä

työstä ja yhteisen vastuun kantamisesta.

Kehittämistyön aikana Perhetalo-työryhmän työn sisällöksi muotoutui Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen

perheitten kanssa tehtävän työn miettiminen ja seudullisesti tarjottavien palvelujen selkeyttäminen.

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalveluina oli työryhmän työskentelyaikana tarjolla seuraavanlaisia

palveluita:

- Sijaishuolto

- Perhetyö

- Kriisityö

- Arviointityö

- Vastaanotto-osasto

- Lyhytaikaiset sijoitukset

- Perhepankki

- Sosiaalipäivystyskoordinaatio

- Vauvaperhetyö.

Työryhmä kartoitti myös perhepalvelujen muotoja ja työskentelytapoja joita olivat:

- Ryhmävauvaperhetyö

- Yksilövauvaperhetyö

- Perhekartoitus

- Lapsen kuuleminen

- Kriisityö

- Yksilötyö

- Perhepankki - sijaisperheitten valmennus ja välittäminen

- Sijoitettujen lasten vertaisryhmät

- Perhearviointi

- Perhekuntoutus

- Vanhempien parisuhdetyö

- Itsenäistyvien nuorten valmennus.

Perheiden kanssa tehtävää työtä kehittää ja koordinoi Perhetyön avainryhmä, jossa on edustettuna eri

tahot, jotka lastensuojeluperheitten kanssa toimivat. Työtä ohjaavat myös Hämeenlinnan lastensuojelun

johtoryhmä Seitsikko sekä lastensuojelun seudullinen johtotiimi. Perhetalo-työryhmä näki tärkeimpinä

kehittämisen kohteina kriisiperheen saamisen hoitamaan akuutit pienten lasten sijoitukset sekä nuorisokoti-tyyppisen

laitoksen saamisen seutua palvelemaan pitkäaikaisiin, lähinnä nuorisoikäisiin sijoituksiin.

32


3.2.5. Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyön yhteenvetoa

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyön tuloksista tehtiin esitys Hämeenlinnan perusturvalautakunnalle

kesäkuussa 2005. Muutostarpeina lautakunnalle esitettiin:

- Perhekeskuksen rakenteen ja paikkaluvun muutos 11:ksi lastensuojelun sijoituspaikaksi sekä kahdeksi

turvakotipaikaksi. Lastensuojeluyksikön toiminnallinen painopiste nähtiin kriisi- ja vastaanottotyössä

sekä lastensuojelun tarpeen arvioinnissa. Kriisityön osalta haluttiin vahvistaa henkilöstön

osaamista ja henkilöstörakennetta sekä tarkistaa henkilöstömäärä lastensuojeluasetuksen mukaan.

- Pitkäaikaisen sijoituksen tarpeessa olevien lasten hoitopaikan perustaminen.

- Perhetyön suuntaaminen tavoitteellisesti lastensuojelun erityispalvelujen piirissä olevien lasten ja

perheiden tueksi, ja perhetyön kohdentaminen entistä selkeämmin kriisissä olevien perheiden auttamiseen,

lasten kuulemiseen ja perhearviointeihin.

- Sijaishuoltotoimiston ja aluesosiaalityön lastensuojelun tehtäväjaon tarkistaminen.

- Turvakodin toiminnan kehittäminen.

Hämeenlinnan perusturvalautakunta teki 20.06. 2005 kokouksessaan päätöksen, jonka sisältönä oli:

- Perhekeskuksen paikkaluvuksi vahvistettiin 11 lastensuojelupaikkaa ja 2 turvakotipaikkaa 1.1.2006

alkaen.

- Jatkotoimenpiteitä varten päätettiin linjata pitkäaikaista sijoitusta tarvitsevien lasten/nuorten hoitopaikan

perustaminen omana toimintana tai kumppanuushankkeena vuoden 2006 aikana.

- Maakunnan yhteistyönä päätettiin valmistella turvakodin perustaminen 2007 - 2008.

Kehittämistyöryhmät esittelivät työnsä tuloksia lastensuojelun seudulliselle johtotiimille sekä

Hämeenlinnan sosiaalityöntekijöille marraskuussa 2005.

Maakunnallista keskustelua lapsiperheitten palveluista yritettiin avata marraskuussa 2005 pidetyssä kokouksessa,

johon oli kutsuttu Kanta-Hämeen kuntien sosiaalijohtoa sekä järjestöjä. Kokouksessa keskusteltiin

myös pitkäaikaissijoitettujen lasten sijaishuoltoyksikön sekä maakunnallisen turvakodin perustamisesta.

Kokous poiki asioiden tiimoilta joitakin jatkoselvityksiä.

Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalveluissa kehittämistyö jatkui Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen

jälkeenkin. Nuorisokotityöryhmä jatkoi työskentelyä sopivan tilan etsimiseksi sekä tekemällä esityksiä

siitä, että Hämeenlinnan kaupunki rakentaisi tilat pitkäaikaissijoitettujen yksikölle, jos valmiita

tiloja ei löydy. Myös arviointityöryhmä jatkoi arviointityöskentelyn kehittämistä. Tuotteistus, laatu ja

kilpailuttaminen -hankkeen avulla arviointityön tuotteistamista jatkettiin. Toinen tuotteistamisen kohde

oli perhepankin perhesijoitusprosessi.

3.3. Lastensuojelun seudullinen johtotiimi

Lastensuojelun seudullinen johtotiimi kokoontui Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana tiivistetysti

noin kerran kuussa. Johtotiimi on perustettu vuonna 2003, ja sen pääasiallisena tehtävänä on miettiä

ja tukea lastensuojelun seudullista kehittämistä sekä kunnissa toteutettavan peruspalvelujen ja seudullisten

erityispalvelujen suhdetta. Johtotiimi raportoi toiminnastaan seudun sosiaalijohtajien työvaliokunnalle, ja

jäseninä siinä oli hankkeen aikana sosiaalityön johtajat Hämeenlinnasta ja Janakkalasta, Hämeenlinnan

lastensuojelun johtaja, kuudesta kunnasta sosiaalityöntekijä, sosiaalipäivystyskoordinaattori sekä Lapsen

Polku Laadukkaaksi -hankkeen projektikoordinaattori.

Seudullinen johtotiimi tutustui kokouksissaan seudullisesti tarjottaviin lastensuojelupalveluihin

Hämeenlinnassa sekä kävi keskustelua yhteistyöstä lastenpsykiatrian kanssa. Johtotiimissä kartoitettiin

myös kuntien lastensuojelun resursseja ja toimintaa. Sosiaalityöntekijöiden työpanoksen lisäksi lastensuojelussa

oli kolmessa kunnassa lastensuojelun perhetyötä ja neljässä kunnassa kotihoidon perhetyötä.

Neljä kuntaa osti Alvari-perhetyön palveluita Kanta-Hämeen perhetyön kehittämisyhdistykseltä.

33


Kahta kuntaa lukuun ottamatta kaikissa kunnissa toimi lastensuojelun tukiryhmä, ja lisäksi hyödynnettiin

Hämeenlinnassa kokoontuvaa seudullista lastensuojelun tukiryhmää. Lastensuojelun toimintaohjelma

löytyi kahdesta kunnasta, ja lapsipoliittinen ohjelma oli olemassa tai tekeillä kolmessa kunnassa.

Lastensuojelun resurssikartoituksen on tarkoitus olla säännöllisesti päivitettävä työkalu lastensuojelupalvelujen

seuraamiseen.

Lastensuojelun johtotiimissä työstettiin keväällä 2005 sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun kehittämisohjelman

seuturyhmän työskentelyn pohjalta Sirkka Rousun tekemän ”Palveluketjut ja seudulliset

palvelut” raportin esiin nostamia kehittämistarpeita ja kehittämiskohteita (Rousu, 2005). Lastensuojelun

seudullinen johtotiimi kävi läpi ongelmakohtia Hämeenlinnan seudun kuntien näkökulmasta ja pisteytti

kehittämistarpeita tärkeysjärjestykseen:

A. LAPSEEN JA PERHEESEEN VAIKUTTAVAT ONGELMATEKIJÄT:

1. Lastensuojelun kokonaisprosessin omistajan, sosiaalityöntekijän työ on

kriisiytynyt.

2. Mahdollisuudet toiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen ovat puutteelliset.

3. Ei ole riittävästi työaikaa lasten ja perheitten tukemiselle.

4. Lastensuojelutarpeen ennakointi on vaikeaa.

5. Lapsen palvelupolku on pitkä, katkeileva, sirpaleinen ja tehoton.

6. Ei ole selkeää porrastettua palveluketjua.

7. Asiakasmäärät ovat liian suuria.

8. Työntekijä jää liian usein yksin (Vastuu, arviointi, suunnitelman laatiminen,

päätösten valmistelu).

9. Lapsi ohjataan ”itseä paremmalle” asiantuntijalle.

10. Ei anneta tukea riittävän varhain ja tehokkaasti.

11. Pirstaleinen kehittämistyö.

12. Ei riittävää (intensiteetti, aikajänne) tukea riski- ja vaaratilanteissa

13. On epäselvyyttä tai ei ole mahdollisuutta nimetä päävastuullista työntekijää.

B. KUNTAAN VAIKUTTAVAT ONGELMATEKIJÄT:

1. Ei tuoteta seurantatietoa riskiolosuhteista ja asiakkuuksien syistä.

2. Riittämätön lähijohtajuus.

3. Kustannustietoisuus on heikkoa.

C. TYÖNTEKIJÖIHIN VAIKUTTAVAT ONGELMATEKIJÄT:

1. Työntekijöitten saatavuus ja vaihtuvuus.

D. PALVELUN TUOTTAJIIN VAIKUTTAVAT ONGELMATEKIJÄT:

1. Sijaisperheitten työskentelyolosuhteet kaipaavat kehittämistä.

2. Kunta ei ole valmis maksamaan korkeasta laadusta.

3. Kuntien hankintatavat kuormittavat.

Seudullisessa lastensuojelun johtotiimissä on myös käyty keskusteluja yhdessä hankittavan koulutuksen

järjestämisestä. Tärkeinä koulutuksen aiheina on nähty lastensuojelun tukiryhmien kouluttaminen, dokumentointikoulutus

sekä lastensuojelulakikoulutus. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana koulutuksia

ei ehditty järjestää, ja lastensuojelulakikoulutus sekä tukiryhmien koulutus oli järkevää siirtää

eteenpäin, kunnes saadaan tarkempaa tietoa uudesta lastensuojelulaista ja siinä mahdollisesti muuttuvasta

lastensuojelun tukiryhmän roolista.

Johtotiimissä on nostettu esiin myös mahdollisia osallistumisia erilaisiin pilotointeihin. Lapsen Polku

Laadukkaaksi -hankkeen asiantuntijaryhmässä oli noussut esiin ajatus lastensuojelua kuvaavan tiedon ke-

34


äämisestä. Valtakunnalliset lastensuojelun tilastot antavat vain numeerisen kuvauksen lastensuojeluasiakkaitten

määrästä ja joitakin jakaumia, mutta hyödyllistä olisi kerätä tietoa myös siitä, minkälaisista oloista

lastensuojelun asiakkaat tulevat, mitä heille asiakkuuden aikana tapahtuu ja mitä heille tapahtuu lastensuojeluasiakkuuden

jälkeen. Aihe kiinnosti myös Stakesia ja Tampereen yliopistoa, ja Hämeenlinnan seutua

kaavailtiin yhdeksi mahdolliseksi tiedon keruun pilotoinnin alueeksi. Seudun johtotiimi oli kiinnostunut

osallistumisesta siihen. Pilotointi kuitenkin lähti liikkeelle Tampereen seudulta, koska Tampereella oli jo

kerätty tietojärjestelmään paljon kuvaavaa tietoa. Hämeenlinnan seudun mukaan tuloa pilottiin myöhemmässä

vaiheessa pidettiin kuitenkin mahdollisena.

Johtotiimissä oli esillä myöskin Pelastakaa Lapset ry:n Lastensuojelun edunvalvoja -hanke, jonka tavoitteena

oli pilotoida sitä, ketkä voisivat toimia lastensuojelun edunvalvojina, millaista koulutusta heille olisi

tarkoituksenmukaista järjestää, sekä mitä kokemuksia edunvalvojana toimimisesta kertyisi. Johtotiimi

oli halukas lähtemään pilottiin mukaan, ja mahdollisina edunvalvojina nähtiin rikosasioiden sovittelijat.

Pilottiin osallistumisesta päätettiin keskustella lisää johtotiimissä Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen

päättymisen jälkeen.

3.4. Lastensuojelun käsikirja

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen yhtenä tavoitteena oli tehdä Hämeenlinnan seudulle lastensuojelun

laatukäsikirja. Laatukäsikirjaa mietittäessä havaittiin, että toiminnan pitäisi olla kuvattuna ennen

kuin laatukäsikirjaa voidaan rakentaa pidemmälle. Hämeenlinnassa oli toimintaohjekansio, jota ei paljon

käytetty, ja jonka tiedot olivat osin vanhentuneita. Asiakasprosessien avaaminen ja työntekijöiden kanssa

keskustelu toi tietoon, että toimintakäytännöt erilaisissa lastensuojelun tilanteissa saattoivat olla kirjavia.

Hankkeessa päätettiin sen vuoksi lähteä kasaamaan toiminnallista ohjekirjaa, lastensuojelun käsikirjaa

lähinnä sosiaalityöntekijöiden käyttöön.

Etelä-Suomen lääninhallitus oli tehnyt lastensuojelun käsikirjan vuonna 2001, josta onnistuttiin saamaan

vielä kappale malliksi. Lahden sosiaali- ja terveysvirasto puolestaan oli tehnyt lääninhallituksen tekemän

käsikirjan ja muiden kirjallisten lähteiden pohjalta oman ohjeistuksensa lastensuojeluun, ja Hämeenlinnan

seudulla päädyttiin käyttämään Lahden käsikirjaa pohjana omalle lastensuojelun käsikirjalle. Käsikirjaa

työstettiin erilaisissa pienissä työryhmissä joissa oli mukana sosiaalityöntekijöitä. Käsikirjaa lähdettiin

työstämään Hämeenlinnassa, koska siellä kokemuksia erilaisista lastensuojelun toimenpiteistä kuten

huostaanotoista oli eniten ja toisaalta myös tietoa erityispalveluista. Tarkoitus oli, että valmista käsikirjaa

olisi helppo hyödyntää soveltaen myös kaikissa seudun kunnissa. Tarkoitus oli myös tehdä käytännönläheinen

kirja, jossa kuvattaisiin hyväksi havaittuja menettelytapoja sekä jaettaisiin tietoa esimerkiksi

siitä, kenen vastuulla ovat erilaiset asiat, ja onko tiettyihin työprosessin vaiheisiin olemassa esimerkiksi

valmiita lomakkeita.

Käsikirjan sisällöksi muodostui seuraavanlainen luettelo:

1. LASTENSUOJELUILMOITUKSET

1.1. Ilmoitusvelvollisuus

1.2. Toimenpiteet

2. SOSIAALIHUOLLON ASIAKKAAN ASEMA JA OIKEUDET

2.1. Alaikäisen asiakkaan asema

2.2. Lapsen edun valvonta

2.3. Huoltosuunnitelma

3. AVOHUOLLON TUKITOIMET

3.1. Avohuollon palvelut

- Sosiaalityö

35


- Kotihoidon perhetyö

- Lastensuojelun erityispalvelujen perhetyö

- Perhekeskuksen vastaanotto-osasto

- Perhekeskuksen lastensuojelutarpeen arviointityö

- Perhekeskuksen lyhytaikaiset sijoituspaikat

- Perheneuvola

- Päivähoito

- Tukiperheet

- Läheisneuvonpito ja verkostokonsulttien vetämät verkostoneuvonpidot

- Taloudelliset tukitoimet

- Muut palvelut

- Alvari-perhetyö

3.2. Sijoitus avohuollon tukitoimena

4. KIIREELLINEN HUOSTAANOTTO

5. HUOSTAANOTTO

5.1. Huostaanoton etiikkaa

5.2. Huostaanottava kunta

5.3. Perusteet huostaanotolle

5.4. Huostaanoton valmistelu ja toteutus

5.4.1. Asianosaisuus, kuuleminen ja puhevalta

5.4.2. Todisteellinen kuuleminen

5.4.3. Kuulematta jättäminen

5.4.4. Päätöksenteko

5.5. Alistus hallinto-oikeuteen

5.6. Sijaishuollon järjestämisvastuu

5.7. Perintä

5.8. Itsenäistymisvarat

5.9. Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä

5.10. Huostaanottopäätöksen raukeaminen

5.11. Huoltosuunnitelma

6. HUOSTASSA OLEVA LAPSI JA NUORI

6.1. Huoltosuunnitelmat

6.2. Yhteydenpito huostassa olon aikana

6.3. Kulut tapaamisoikeudesta ja luonapidosta

6.4. Yhteydenpidon rajoitukset

6.6. Sijaishuollossa olevan lapsen käyttövarat

6.7. Itsenäistymisvarat

6.8. Sijaishuollon muutokset

6.9. Huostaanoton lopettaminen

7. JÄLKIHUOLTO

7.1. Lainsäädännöllinen peruste

7.2. Jälkihuollon toteuttaminen

7.3. Hämeenlinnan Seudun Nuorisoasunnot ry:n jälkihuollon tukipaketit

7.4. Asumisen tukeminen

7.5. Taloudellinen tukeminen

7.6. Itsenäistymisvarat

7.7. Opintojen tukeminen

7.8. Kodinperustamiskustannukset

36


7.9. Jälkihuollosta kieltäytyminen

8. MUUTA

8.1. Lastensuojelun tukiryhmä

8.2. Lastensuojelun seudullinen johtotiimi

8.3. Sosiaaliasiamies

8.4. Seudullinen sosiaalipäivystys

8.5. Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy

8.6. Työvoiman palvelukeskus

Käsikirjan sisällön tarkistajaksi valikoitui Hämeenlinnan lastensuojelun johtotiimi eli Seitsikko-ryhmä.

Kirjan työstäminen aloitettiin kevättalvella 2005, mutta sen työstäminen osoittautui hitaaksi työntekijöiden

työkiireiden vuoksi. Käsikirja päätettiin toteuttaa internet-pohjaisena, ja se sijoitettiin verkko-osoitteessa

http://www.verkkokollega.com olevaan Lapsen Polku -osioon, jossa sitä voi selata ja tulostaa

Word-dokumentteina. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana valmiiksi osioiksi saatiin työstettyä

Lastensuojeluilmoitukset-, Kiireellinen huostaanotto- ja Huostaanotto-osiot. Muista osioista saatiin tehtyä

raakaversiot, joita on mahdollista työstää loppuun hankkeen jälkeenkin.

3.5. Osaamiskartoitus

Lastensuojelutyöntekijöitten osaamiskartoituksen taustalla oli kuntien täydennyskoulutusvelvollisuus,

joka tuli voimaan elokuussa 2005. Sen pohjaksi Hämeenlinnan perusturvassa oli tarkoitus kartoittaa eri

sosiaalialan työntekijöiden osaamista ja osaamisen kohentamisalueita. Osaamiskartoitus auttaa myös esimiehiä

työn kehittämisessä, ja sen on tarkoitus olla tukevana tekijänä myös kehityskeskusteluissa.

Lapsen Polku -hankkeessa päätettiin lähteä luomaan osaamiskartoituslomaketta, joka voitaisiin ottaa

käyttöön ensin Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalveluissa ja myöhemmin laajemminkin seudun

kunnissa, jos se koetaan tarpeelliseksi. Osaamiskartoitusta lähti työstämään nelihenkinen lastensuojelun

erityispalvelujen henkilökunnasta koostuva työryhmä vuoden 2004 lopulla.

Osaamiskartoituksen pohjaksi oli tarpeellista luoda osaamiskartta sellaisista osaamisen alueista, jotka

lastensuojelutyössä ovat tarpeellisia. Näitä osaamisalueita tarkasteltiin myös Hämeenlinnan perusturvan

strategiasta käsin. Hämeenlinnan perusturva on tehnyt strategian vuosille 2004 - 2010, jota päivitetään

vuosittain, ja jonka tarkoituksena on ohjata perusturvan toimintaa vuoteen 2010 saakka. Tästä saatiin hyvä

perusrunko osaamiskartalle. Perusturvan strategiaa voidaan kuvata lyhyesti kolmen peruspilarin avulla.

37


PERUSTURVAN ARVOT:

• ASUKASLÄHTÖISYYS

• TOIMIVA VUOROVAIKUTUS

• YHTEISVASTUU JA TURVALLISUUS

• TASA-ARVO JA OIKEUDENMUKAISUUS

• UUDISTUMISKYKY JA OMA-ALOITTEISUUS

HÄMEENLINNAN PERUSTURVAN VISIO:

• YHTEINEN VASTUU LAPSISTA JA NUORISTA

• OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN JA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY

• HYVÄ KAUPUNKI IKÄIHMISILLE

STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT:

• VUOROVAIKUTTEINEN HÄMEENLINNA

• TOIMIVAT PERUSPALVELUT

• KILPAILUKYKYINEN JA ELINVOIMAINEN HÄMEENLINNA

Kuvio 7. Hämeenlinnan perusturvan strategian perusta.

Lastensuojelun erityispalvelujen osaamiskartan perustaksi työryhmässä valittiin perusturvan strategiset

päämäärät ja niiden pohjalta tarkasteltiin lastensuojelutyötä. Strategisten päämäärien pohjalta pilkottiin

työssä osaaminen 7:ään eri osa-alueeseen ja tehtiin osaamisen kysymyksenasettelua eri osa-alueille:

1. VUOROVAIKUTTEINEN HÄMEENLINNA:

- LAPSILÄHTÖISYYS:

- Miten lapsen etu toteutuu työssä?

- Miten lapsi, vanhemmat ja lähiverkostot otetaan huomioon työssä?

- Miten asiakastyötä dokumentoidaan?

- Miten hyvin osaamme kohdata ja ymmärtää eri kulttuureita ?

- VUOROVAIKUTUSTAIDOT

- Miten hyvin osaamme tehdä työtä asiakaskohtaamisessa?

- Miten osaamme yhteistyötaidot työyhteisössä, tiimeissä ja yhteistyöverkostoissa?

- Miten hyvin osaamme ottaa huolet puheeksi?

2. TOIMIVAT PERUSPALVELUT

- PERUSTEHTÄVÄT

- Miten hyvin osaamme lapsen iän mukaisen hoidon tai sen arvioimisen?

- Miten hyvin osaamme lapsen, vanhempien tai koko perheen kanssa työskentelyn?

- Miten osaamme tunnistaa riskejä työssä, ja osaammeko keskeisen lainsäädännön?

- Miten hyvin tunnemme yhteistyökumppaneiden palvelut sekä oman alueemme ja väestön erityispiirteitä?

38


- SITOUTUMINEN

- Miten hyvin osaamme sitoa työmme strategiaan?

- Miten hyvin tiedämme organisaation vastuunjaot ja päätöksenteon?

- Miten hyvin osaamme joustaa erilaisissa työtilanteissa, olla valmiita suunnitelmien muutoksiin

ja osaamme pitää aikatauluista kiinni?

3. KILPAILUKYKYINEN JA ELINVOIMAINEN HÄMEENLINNA

- LAATUTYÖOSAAMINEN

- Miten osaamme opastaa muita työntekijöitä ja esimerkiksi harjoittelijoita työssämme?

- Miten hyvin osaamme hyödyntää teknisiä apuvälineitä ja atk:ta työssämme?

- Miten hyvin hallitsemme laatua ja mittaamme työmme tuloksia?

- Miten hyvin osaamme huolehtia tietosuojasta?

- Miten hyvin osaamme hoitaa tiedottamisen ja ilmaista itseämme?

- ITSENSÄ KEHITTÄMINEN

- Miten hyvin osaamme pitää yllä työkykyä?

- Miten hyvin osaamme antaa ja ottaa vastaan palautetta?

- Miten hyvin osaamme kehittää omaa osaamista, seurata aikaamme ja kouluttautua?

4. ERITYISOSAAMINEN

- Edellä mainittujen lisäksi osaamiskarttaan otettiin myös erilaisten työmenetelmien osaamisen

kartoitus.

Keskeisten osaamisalueitten jaottelun jälkeen piirrettiin lastensuojelun erityispalvelujen osaamiskartta ja

lähdettiin miettimään tarkennettuja kysymyksiä itse osaamiskartoituskyselylomakkeeseen.

-

-

Kuvio 8. Lastensuojelun erityispalvelujen osaamiskartta.

39


Osa-alueille tarkennetut kysymykset laadittiin osaamiskartoitusta laatineessa työryhmässä, ja ennen lopullista

kartoituskyselyä ne käytettiin vielä testikierroksella joillakin työntekijöillä. Testikierroksen jälkeen

tehtiin vielä korjauksia lopulliseen lomakkeeseen.

Koska työntekijöiden toimenkuvat olivat erilaiset, ja kartoituslomakkeen tuli olla kattava, niin työntekijät

arvioivat kyselylomakkeessa ensinnäkin jokaisen osaamiskysymyksen tärkeyden työtehtävässään asteikolla

1: Ei ollenkaan tärkeä … 5: Erittäin tärkeä. Tämän lisäksi työntekijät arvioivat oman osaamisensa

tason sekä oman tavoitetason asteikolla 1 - 5 joissa asteikon numeroille oli annettu tasot:

1: Perehtyvä - osaan toimia ohjeitten ja sääntöjen pohjalta mutta tarvitsen työkaverin tukea.

2: Suoriutuva - useissa tilanteissa pystyn suoriutumaan itsenäisesti.

3: Pätevä - hallitsen tehtävän hyvin ja osaan soveltaa tietoa muuttuvissa tilanteissa.

4: Luotettu osaaja - hallitsen teorian ja käytännön. Osaan tutkia ja kehittää uusia toimintamuotoja.

5: Asiantuntija - Ohjaan kehitystä ja pystyn toimimaan kouluttajana / konsulttina omassa organisaatiossa

tai laajemmin. Erityiskoulutusta osaamisalueella.

Esimerkkinä kartoituslomakkeen kysymyksistä on alla oleva arviointikysymys:

OSAAMISALUEET:

Osaamisen tärkeys

työtehtävässäni

1 … 5

Osaamisen

nykytaso

1 … 5

Osaamisen

tavoitetaso

1 … 5

1. PERUSTEHTÄVÄT

Lapsen iän mukaisen hoidon osaaminen ja arvioiminen:

• vauva

• leikki-ikäinen

• ala-aste -ikäinen

• yläaste -ikäinen

• itsenäistyvä nuori

Kuvio 9. Esimerkkikysymys osaamiskartoituslomakkeesta.

Osaamiskartoituskysely toteutettiin tammikuussa 2006, ja siihen osallistui 19 Hämeenlinnan lastensuojelun

erityispalvelujen työntekijää lastensuojelulaitoksesta, perhetyöstä sekä sijaishuoltotoimistosta. Jokaisesta

työntekijästä tehtiin oma välilehtensä sekä graafinen kuvaus osaamisesta ja tavoitteista. Jokaisesta työyksiköstä

tehtiin myös keskiarvokooste. Osaamiskartoituksen tuloksia hyödynnetään osana esimiesten

pitämissä kehittämiskeskusteluissa sekä kehittämistarpeiden arvioinnissa. Osaamiskartoituksen kyselylomake

on liitteenä 2.

Kartoituslomakkeesta tuli loppujen lopuksi laaja 84 kysymyksen kyselylomake, josta palaute oli, että se

oli raskas täyttää ja joiltakin osin vaikeasti ymmärrettävissä. Kartoitus antoi kuitenkin kuvaa osaamisen

kehittämiskohteista ja myös sellaisista alueista, joihin ei perinteisesti haeta koulutusta. Esimerkiksi koko

lastensuojelun erityispalvelujen koostetaulukosta selviää, että sellaisista tärkeiksi koetuista työtehtävistä,

joissa on suurin matka osaamisen nykytilasta tavoitetasoon, eivät ole vain asiakastyön menetelmiin liittyviä,

vaan iso osa näistä liittyy dokumentointiin ja atk-osaamiseen.

Osaamiskartoituksen tuloksia voi tulkita yksilötasolla, jolla se varmaankin on antoisinta, mutta myös yleisemmin

työyksikköä tai koko lastensuojelun erityispalvelua koskevana. Seuraaviin kuvioihin 10 ja 11 on

koottu sellaisia tärkeitä (osaamisen tärkeys työssä koettu yli 4 arvoiseksi) ja keskitärkeitä (tärkeys 3 - 4)

osaamisen alueita, joissa keskiarvoisesti matka osaamisen nykytasosta tavoitetasoon on yli 1 asteikolla

1- 5.

40


Osaamiskartoitus oli esillä myös seudullisessa lastensuojelun johtotiimissä, mutta seudun kunnissa sitä

ei hankkeen aikana toteutettu. Osaltaan johtotiimissä koettiin myös, että pienemmissä kunnissa sosiaalityöntekijän

toimenkuvaan kuuluu niin paljon muutakin kuin lastensuojelutyötä, että pelkän lastensuojelun

osaamiskartoituksen tekeminen ei ole tarpeeksi kattavaa.

ä

Kuvio 10. Tärkeät osaamisen alueet, joissa matka osaamisen nykytasosta tavoitetasoon on yli 1 asteikolla

1- 5.

41


Kuvio 11. Keskitärkeät osaamisen alueet, joissa matka osaamisen nykytasosta tavoitetasoon on yli 1

asteikolla 1- 5.

42


3.6. Perhetyön avainryhmä

Perhetyön avainryhmä sai alkunsa perhetyön teemaneuvonpidosta keväällä 2004. Avainryhmässä oli

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana perhetyön asiantuntijoita Kanta-Hämeen perhetyön kehittämisyhdistyksestä,

kodinhoidon perhetyöstä, neuvolasta, Kimppa perhetyö -hankkeesta, Vaahteramäen

perhetyöstä, Perhepaja Vaahterasta, Perhekeskuksesta ja Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeesta.

Hankkeen jälkeen perhetyön avainryhmään on tullut myös lasten- ja nuorten psykiatrian perhetyön edustusta.

Tavoitteena ryhmän perustamiselle oli koota perhetyön asiantuntijaryhmä kehittämään yhteistä perhetyötä

Hämeenlinnassa. Tavoitteena on myös ollut kartoittaa perhetyön osaamista, työn päällekkäisyyttä, ketjuuntumista

ja kohdentamista lapsen/perheen tarpeiden mukaan. Kokoontumisia oli alkuun kaksi kertaa

keväällä ja syksyllä. Nykyisin perhetyön avainryhmä kokoontuu kolme kertaa keväisin ja syksyisin.

Perhetyölle on paljon haasteita ja odotuksia. Lapset ja perheet tarvitsevat perhetyön erityisosaajien palveluita

kun perheissä on tarvetta muun muassa vanhemmuuden sekä lapsen perushoidon tukemiseen silloin,

kun peruspalvelut eivät riitä. Kokoontumisilla työstettiin vuonna 2005 seuraavia aiheita:

1. Perhetyön tuloksellisuuden seuranta.

Tavoitteena on ollut selkeyttää erilaisten perhetyön muotojen sijoittuminen ennaltaehkäisevällä, kuntouttavalla

ja sijoitukseen johtavalla polulla. Avainryhmässä jokainen sektori kartoitti sijoittumisensa lapsen

polulle (Liite 3). Näkyväksi tuli se, että perhetyön palveluita tarvitaan jokaisella polulla. Perhetyön osaamista

löytyy erilaisiin lapsen ja perheen tarpeisiin.

2. Osaamiskartoitus perhetyöntekijöiden koulutuksista ja erityisosaamisesta.

Erityisosaamisen kartoittamisen kautta saatiin esille monenlaista erityisosaamista muun muassa päihdeperheiden

kohtaamisessa, terapeuttisessa perhetyössä, lapsen kuulemisessa, toiminnallisten menetelmien

käytössä, perhetilanteen arvioimisessa, varhaisen vuorovaikutuksen havainnoimisessa, verkostotyön menetelmien

käytössä, väkivaltaperheiden parissa työskentelemisessä ja ryhmien vetämisessä. Kartoituksen

avulla pystytään entistä paremmin hyödyntämään työntekijöitä perhetyön palvelukentässä sekä ohjaamaan

perheet oikean avun piiriin.

3. Perhetyön prosessin avaus.

Perheiden asiakkaaksi tulon kuvaamisella pyritään kartoittamaan esimerkiksi päällekkäistä perhetyötä,

ketjuuntumista sekä työskentelyn oikea-aikaisuutta.

4. Huolikartoitus asiakkaista.

Perhetyön avainryhmän eri sektorit tekivät huolikartoituksen keväällä 2005 jokaisesta sen hetkisestä asiakkuudestaan.

Tavoitteena oli perhetyön tarpeellisuuden selkiyttäminen. Huolikartoituksessa arvioidaan

työntekijän subjektiivista huolta asiakkaistaan ja arviossa käytetään huolen vyöhykkeitä, jossa huolen

voimakkuus on jaettu 7 vyöhykkeeseen. Työntekijät arvioivat erikseen huolensa lapsista ja vanhemmista

eli yhteensä 651 asiakkaasta. Sen lisäksi työntekijät listasivat ne asiat, joihin heidän huolensa liittyi.

Liitteessä 4 on kuvattu huolen vyöhykkeet sekä huolikartoituksen kokonaistulokset. Tuloksista näkyy,

että noin 15 %:n kohdalla työntekijän huoli on niin tuntuva, että luottamus omiin mahdollisuuksiin alkaa

heiketä ja tulee tarvetta lisäresursseille. Avainryhmässä sovittiin huolikartoituksen käyttöönotosta jokaisen

yksikön säännölliseksi työvälineeksi.

5. Lapsen kuuleminen ja kartoitusvaihetyöskentely.

Tavoitteena on ollut vahvistaa lapsiperheiden kartoitusvaihetyöskentelyä sekä verkostotyötä. Lapsen

kuulemista ja kartoitusvaihetyöskentelyä vahvistetaan jatkossakin eri sektoreiden välisellä yhteistyöl-

43


lä. Avainryhmässä haluttiin myös vahvistaa työntekijöiden luottamusta siihen, että jokaisella perheiden

kanssa työskentelevällä on oikeus olla tilaajana verkostokonsulttien vetämässä verkostoneuvonpidossa.

Verkostoneuvonpidossa pyritään saamaan asiakkaan lähiverkosto mukaan työskentelyyn.

6. Janakkalan ja Lammin perhetyöntekijöiden haastattelut.

Janakkalassa perhetyöntekijöitä on kaksi ja Lammilla yksi, ja haastatteluita hoiti perhetyön avainryhmän

puheenjohtaja. Tavoitteena oli peilata seutukunnan perhetyön eroavaisuuksia ja samanlaisuutta

Hämeenlinnan perhetyöhön verrattuna. Haastattelusta ilmeni, että perhetyön haasteet ja palvelut näyttäytyvät

seutukunnassa samanlaisina kuin Hämeenlinnassa. Avainryhmä pohtii myös, otetaanko seutukunnan

edustajia mukaan Perhetyön avainryhmään.

Perhetyön avainryhmän haasteet jatkossa:

Huolikartoitusta ja sen käyttämistä työn kehittämiseen ja seurantaan työstetään edelleen. Tarkoituksena on

kehittää tilastointia ja suoritteita huolikartoituksesta saatujen kokemusten pohjalta. Perhetyötä on tarkoitus

myös jatkuvasti kehittää ja arvioida sekä kehittää perhetyön vaikuttavuutta ja sen tutkimista. Yhtenä

tapana vaikuttavuuden arvioimiseen on se, että työntekijät määrittelisivät huolensa asteen työskentelyn

alussa, väliarvioinnissa sekä lopussa. Perhetyön avainryhmän jatkosuunnitelmina oli pitää teemaneuvonpito

psykiatrisen perhetyön sekä päivähoidon kanssa. Psykiatrisen perhetyön teemaneuvonpito toteutuikin

keväällä 2006.

3.7. Oppilaitos- ja tutkimusyhteistyö

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen asiantuntijaryhmän yksi keskeisistä tehtävistä oli miettiä oppilaitos-

ja tutkimusyhteistyötä. Keväällä 2005 asiantuntijaryhmässä kerättiin ideoita siitä, miten lastensuojelun

kehittämisyksikkö voisi pitää esillä tutkimuksen näkökulmaa. Esille nousi seuraavanlaisia teemoja:

- Erilaiset tutkimusten tai selvitysten valmistelut tai pilotoinnit kuten tilastopilotti.

- Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksella oltiin ottamassa intranettiin käyttöön

graduaiherekisteriä. Kehittämisyksikkö voisi koota keskitetysti opinnäytetöiden aiheita, saada

tunnukset intranettiin ja tuoda aiheita esille.

- Kehittämisyksikön vastuulla on osittain myös se, että työntekijöillä olisi myönteinen suhtautuminen

tutkimukseen.

- Opiskelijoiden harjoittelujaksoja voisi suunnata kehittämisyksikköön, jonka avulla mahdollistettaisiin

ehkä osa harjoittelusta tehtäväksi pienemmissä kunnissa, joihin nykyään on vaikea saada harjoittelijoita.

- Tutkimuksen osuus ei välttämättä tarvitsisi rajoittua vain opinnäytetöihin tai laajempiin tutkimuksiin,

vaan tutkimusta voisi toteuttaa myös muussa mittakaavassa, esimerkiksi artikkeleiden muodossa,

jotka voisivat ”ruokkia” laajempaa tutkimusta.

- Mielessä pitäisi pitää myös rakenteiden uusimista tutkimusta toteuttavaan suuntaan. Onko esimerkiksi

lastensuojelun professuuri pidemmän tähtäimen haaveena? Rakenteiden luominen lastensuojelun

tutkimukselle toisi mukanaan pysyvyyttä, houkuttelevuutta ja pohjaa suuremmille tutkimuksellisille

tavoitteille.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana opiskelijoita oli mukana alkuvaiheen asiakastyön prosessien

purkamisissa. Heistä toinen, sosionomiopiskelija teki kehittämistehtävänään Hämeenlinnan perhekeskukselle

ehdotusta asiakasprosessien tarkastelemisesta aika ajoin. Hankkeessa harjoittelunsa suorittanut

sosionomiopiskelija teki kehittämistehtävänsä lastensuojelun tukihenkilötoiminnan ja -koulutuksen järjestämisestä

joissakin Suomen kaupungeissa, ja miten se mahdollisesti voitaisiin toteuttaa Hämeenlinnan

seudulla.

44


Hankkeessa tehtiin myös yhteistyötä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa työntekijätasolla. Hankkeen

projektikoordinaattori ja hankkeelle työosuutta tekevä sosiaalityön johtaja kävivät luennoimassa sosionomiopiskelijoille

lastensuojelun laatutyöstä sekä kartoitusvaihetyöskentelystä. Aloitettiin myös keskusteluja

siitä, miten työelämästä voitaisiin tuoda esiin kokemusta ja käytäntöjä opiskelijoille ja voisiko ammattikorkeakoulu

puolestaan tuoda jotakin panosta esimerkiksi työntekijöiden täydennyskoulutukseen.

3.8. Kokeiluja, sivupolkuja ja joitakin alkuja

Hankkeitten yksi piirre, joka on hyödyllinen mutta voi myös olla vaarallinen, on se, että niissä on yleensä

liikkumatilaa lähteä mukaan erilaisiin uusiin kokeiluihin. Mahdollisuuksia ne ovat siinä mielessä, että

uusista kokeiluista voi lähteä elämään hyödyllisiä prosesseja, ja näille prosessien aluille on hyvä antaa

maaperää ja tukea. Vaarana on toisaalta se, että ne saattavat alkaa kasvaa ja syödä aikaa hankkeen muilta

toiminnoilta. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana lähdettiin mukaan muutamaan haasteeseen

ja kokeiluun.

West Side Story

Syksyllä 2004 koulutoimi kutsui koolle kokouksen, jossa oli tarkoitus herätellä keskustelua siitä, miten

lasten oppimista sekä arviointia voisi tukea moniammatillisesti. Kokoukseen oli kutsuttu koulutoimen,

sosiaalityön, lastensuojelun, päivähoidon, perheneuvolan sekä Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen

edustajat. Keskusteluiden pohjalta heräsi ajatus moniammatillisen arvioinnin ja tukemisen kokeilusta,

jota päätettiin herätellä kokeiluna henkiin Hämeenlinnan läntisellä alueella. Kokeilu nimettiin

West Side Storyksi, ja kokeilun tavoitteena oli laatia moniammatillisen oppimisen ja kasvun tukemisen

alueellinen toimintamalli, pelisäännöt ja laatukriteerit.

West Side Story kutsui koolle muutamia kertoja Hämeenlinnan läntisen alueen kaikkien koulujen, terveydenhuollon,

aluesosiaalityön, päivähoidon, lastensuojelun, nuorisotyön sekä Tampereen yliopiston

opettajankoulutuslaitoksen edustajat. Kokousten puheenaiheena oli muun muassa lasten turvallisemmat

siirtymävaiheet päivähoidosta kouluun, koulusta toiseen tai kouluasteelta toiselle. Puhuttiin myös opettajankoulutuslaitoksen

halusta ohjata opettajaopiskelijoita harjoittelujaksoille muuallekin kuin harjoittelukouluun

- vaikkapa lastensuojelulaitokseen tukemaan lasten oppimista. Yliopisto herätti myös keskustelua

siitä, voisivatko yliopisto ja käytännön työntekijät lähentyä toisiaan vaikkapa luennointi- ja täydennyskoulutusyhteistyön

ja tutkimuksen avulla.

West Side Story saattoi keskusteluyhteyteen eri hallinnon alojen edustajia, ja keskustelu kokoontumisissa

oli hyödyllistä ja erilaisia näkökulmia antavaa. Suunnitelmiin kuului tutustua yhteistyökumppaneiden

tavoitteisiin ja strategisin linjauksiin, järjestää henkilöstön tutustumistilaisuus, luoda poikkihallinnollisia

tavoitteita ja alueen palvelukartta sekä sitouttaa johtoa suunnitelmiin. Tavoitteena oli myös hankkeistaa

toiminta myöhemmässä vaiheessa. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana asiat eivät kuitenkaan

ehtineet edetä muutamia tapaamisia ja suunnitelmia pidemmälle. West Side Story oli toimintaa, joka sopii

hyvin lastensuojelun kehittämisyksikölle, mutta se toi myöskin esille hankaluuksia poikkihallinnollisen

työn kehittämisessä ja johtamisessa.

Tilastopilotti

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen asiantuntijaryhmässä puheeksi nousi lastensuojelun tilaa kuvaavan

tiedon keräämisen tärkeys. Stakesin tekemässä raportissa lastensuojelun avohuollon tilaston haasteista

kerrotaan kunnille tehdyn kyselyn tuloksista (Heino ym. 2005). Raportissa nähdään yhtenä tilastoinnin

kehittämiskohteena lastensuojelun asiakkuuteen johtavien syiden ja taustojen tarkempaa keräämistä

erillisselvityksenä 3 - 4 vuoden välein. Aihe oli puheena Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen asiantuntijaryhmässä

keväällä 2005 ja päädyttiin lähteä työstämään selvityskyselyn pilotointia Hämeenlinnan

seudulla, jos kunnat olisivat halukkaita lähtemään pilottiin mukaan. Hämeenlinnan seudullisessa johto-

45


tiimissä asia sai myönteisen vastaanoton ja asian valmistelusta järjestettiin valmistavaa materiaaliakin ja

suunnittelukokous.

Syksyllä 2005 kävi kuitenkin ilmi, että Tampereella oli jo kerätty tietojärjestelmään paljon taustatietoa

esimerkiksi siitä, miten lastensuojelun asiakkaaksi tullaan, mistä lastensuojeluilmoitukset tulevat ja mitkä

ovat ilmoitusten syyt. Keskustelu sosiaalityöntekijöiden kanssa siitä, kuvaako kerätty tieto todellisuutta ja

mitä muuta tulisi näkyä, että lastensuojelusta saisi totuudellisen kuvan, olisi helpompi aloittaa sellaisella

seudulla, jossa jotakin tilastoitua tietoa on jo olemassa. Tämän vuoksi tilastopilotin valmistelu päätettiin

aloittaa Tampereen seudulla. Pilotin valmisteluissa oli mukana Pikassos Oy, Tampereen seutukunta,

Hämeenlinna ja Pori sekä Tampereen yliopisto. Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen aikana ei pilotin

suunnittelukokouksissa Tampereella oltu mukana kuin kaksi kertaa, mutta Hämeenlinnan seudulle jäi

mahdollisuus liittyä pilottiin myöhemmässä vaiheessa.

Atk-koulutus

Koulutusta tietotekniikassa on vuosien varrella ollut, mutta suurelta osin se on liittynyt uusien ohjelmistojen

käyttöön. Työntekijöistä huomaakin, että he ovat eräällä tavalla täsmäoppineita käytössä olevien

ohjelmistojen käyttöön, ja monista ongelmatilanteista he selviäisivät, jos he osaisivat yleisesti tietokoneen

käyttötaitoja. Taitojen puute tuli konkreettisesti esille 2006 talvella, kun Hämeenlinnassa siirryttiin

käyttämään henkilökohtaisia verkkolevyjä, eikä tarkoitus sen jälkeen ollut tallentaa enää mitään työtiedostoja

tietokoneitten omille kiintolevyille. Tietojen siirtämistä verkkolevyille monetkaan työntekijät eivät

osanneet, joten Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeessa päätettiin järjestää pikakoulutusta asiassa.

Kouluttajina toimivat Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen projektikoordinaattori sekä Hämeenlinnan

perusturvan asiakastietojärjestelmän pääkäyttäjä. Kutsu koulutuksiin lähetettiin 48:lle Hämeenlinnan lastensuojelun

työntekijälle, joista 33 ilmoittautui koulutukseen vaikka sisältönä kutsussa mainostettiin aivan

tietokoneen käytön perusteita:

- Verkkolevyt ja niiden käyttö (mitä niiltä löytyy, mitä niille voi tallentaa, tietosuoja...).

- Kansioiden luominen ja tiedon järjestäminen, tiedostojen kopioiminen ja siirto.

- Hiiri, hiirenkorvat ja sen sielunelämän säätäminen.

- Vinkkejä ja vastauksia Wordiin ja muuhun koneella työskentelyyn (tekstin kopioiminen ja siirto toiseen

ohjelmaan, tiedostojen suojaus…).

- Koneen lukitseminen sivullisilta kahvitauon ajaksi.

- Kadonneitten tiedostojen etsintä.

- Jumiin menneen tietokoneen elvyttäminen.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeessa tehdyssä osaamiskartoituksessa kartoitettiin työntekijöiden

omaa arviota osaamisestaan sekä tavoitetasoaan yhteensä 84:llä eri osa-alueella, joita lastensuojelutyöntekijä

työssään tarvitsee. Kartoituksessa ehkä yllättävää oli, että asiakastyön menetelmien osaamisessa

ei laajalti puutteita koettu, mutta osaamisen tason kohentamista kaivattiin muun muassa atk-osaamisessa,

asiakastietojärjestelmän käytössä, tietosuoja-osaamisessa, kirjallisessa ilmaisussa sekä arkistoinnissa.

Tämäkin osoittaa, että atk-taitojen osaamisen ja dokumentoinnin kehittämiseen koetaan tarvetta. Atkkoulutus

ei alun perin kuulunut hankkeen suunnitelmiin, mutta toisaalta lastensuojelun kehittämistyö ei

voikaan rajoittua pelkästään esimerkiksi asiakastyön menetelmiin kun lastensuojelutyöhön kuuluu paljon

muutakin kuin suoraa asiakastyötä.

46


4. Keskustelua ja johtopäätöksiä

47


Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen päätyttyä projektikoordinaattori kävi keskustelua kokemuksista,

havainnoista ja johtopäätöksistä myös ulkopuolisena konsulttina ja Perhekeskuksen työnohjaajana toimineen

henkilön kanssa. Keskustelu oli palautekeskustelua Perhekeskuksen kehittämisprosessista, mutta

myös projektin toteutumisen arviointia ja havaintoja yleisesti projektien onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä.

Keskustelussa nousi esiin seuraavanlaisia seikkoja:

1. Jaettu prosessi ja osallisuus

Miten projektissa toteutetut asiat muodostuvat jaetuksi prosessiksi? Miten kehittäminen, muutos ja oppiminen

muodostuvat jaetuksi prosessiksi, jossa työntekijät ja projektin toimintoja toteuttavat ihmiset

ovat osallisia muutoksiin ja kehittämiseen? Jaettu prosessi ja osallisuus ovat edellytyksiä onnistumiselle.

Lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyössä osallisuus oli olemassa, ja tärkeänä asiana nähtiin, että

kehittämistyössä oli koko henkilökunta mukana. Kehittämispäiviin ja -työryhmiin eivät osallistuneet ainoastaan

johtavat työntekijät tai kasvatuksesta ja päätöksistä vastaavat henkilöt, vaan koko henkilökunta

ruokahuoltoa ja siivoustyötä myöten. Koko henkilökunta nähtiin tasavertaisena tutkimassa, kyselemässä,

haasteita esittämässä sekä hakemassa ratkaisuja. Koko henkilökunnan mukaan ottaminen loi osallisuutta.

Erityispalvelujen viimeisessä kehittämispäivässä osallisuus tuli hyvin esille, kun jokainen työryhmä esitti

aikaansaannoksiaan ja niistä nähtiin, että työryhmät olivat ottaneet omakseen ongelmia ja esittivät niihin

ratkaisuja.

2. Moniääninen puhe

Kehittämisen yksi edellytyksistä on se, että sallitaan moniääninen puhe ja siihen kannustetaan. Moniäänisyys

kehittämistyössä tarkoittaa, että on olemassa foorumeita, joilla voidaan, saadaan ja uskalletaan jakaa mielipiteitä

ja keskustella, kysellä sekä tuoda esiin näkökulmia. Moniäänisyydessä on kysymys sen varmistamisesta,

että työntekijät ja työryhmät ovat ymmärtäneet ja kyselevät, mitä eivät ole ymmärtäneet. Tällä

varmistetaan osallisuutta ja tasavertaista asioiden tutkimista.

3. Tehtävä- ja tavoitelähtöisyys

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeessa tehtävä- ja tavoitelähtöisyyttä yritettiin pitää yllä mahdollisimman

kattavasti. Arvojen, perustehtävien, tavoitteiden ja visioitten ylläpito keskustelussa oli hankkeen ja

kehittämistyön aikana tärkeää. Se on myös edellytys sitoutumiseen ja muutokseen sekä niiden hallintaan.

Keskustelu ilman strategista ydintä ei kanna, ja ilman keskustelua ei synny kehitystä. Tehtävä- ja tavoitelähtöisyys

ohjaa myös työskentelyn rajaamista - se tarjoaa hyväksytyt kehykset toiminnalle.

4. Johdon läsnäolo

Positiivisena asiana Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeessa ja varsinkin lastensuojelun erityispalvelujen

kehittämistyössä oli johdon läsnäolo ja aktiivisuus. Johdolla oli eri ulottuvuuksia ja näkökulmia: Lapsen

Polku -hanke toi kehittämis- ja muutostyölle prosessijohtajuutta, joka vaati malttia prosessin dokumentoinnissa,

kuvaamisessa ja kokonaishallinnassa. Sosiaalityön ja lastensuojelun johtajat toivat mukanaan

päättäväisyyttä ja linjauksia: ”Tämä tehdään ja tähän suuntaan edetään”. Muutos tarvitsee johtajuutta ja

sellaista johtajuutta, jossa on strategia pohjalla. Lähiesimiesten tehtävä puolestaan on toiminnan johtaminen

työntekijätasolla, ja heidän tulisi olla sitoutuneita kehittämiseen ja muutokseen sekä otettava muutoshaasteet

vastaan. Johto siis mahdollistaa muutosta ja muutosta ei tapahdu ilman johtamista. Johtajuutta oli

siis nähtävissä kolmella tasolla:

- Kokonaisuuden muutosjohtaminen

- Kehittämisen prosessijohtaminen

- Toiminnan johtaminen

5. Onnistuneen kehityksen tunnistaminen

Onnistuneen kehityksen, oppimisen ja muutoksen tunnistaminen on kehittämisprosessin toteutumisen

kannalta keskeistä. Samoin myös niiden tekijöiden tunnistaminen, jotka ovat vaikuttaneet onnistumiseen.

Kehittämis- ja muutosprosessissa mukana olevien ihmisten pitää tunnistaa, miten muutos tapahtuu. Tähän

48


tunnistamiseen tarvitaan mittaamista, kyselyitä, keskusteluja ja niiden tulkintaa. Muutoksen tunnistaminen

ei saa myöskään olla vain projektin tai johtajien asia vaan tulee varmistaa, että kaikki osalliset tunnistavat

muutokset. Tunnistamiseen liittyy myös sopivissa kohdissa tapahtuva palkitseminen. Tärkeätä on

myös nähdä jatkuvuus ja tunnistaa sellaiset muutokset, jotka jatkuvat myös projektin päättymisen jälkeen.

Vaikka projekti päättyykin, niin siinä aloitettu prosessi jatkuu normaalissa perustyössä, ja sen tunnistaminen

sekä esillä pito on olennaista. Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyön kohdalla

tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeessa tehdyn henkilöstön osaamiskartoituksen

jatkotyöstämistä ja keskustelua, loppuseminaarin annin jatkotyöstämistä ja jatkokehittämistä

vaativien asioiden työstämistä, kuten esimerkiksi hoito- ja kasvatussuunnitelmien tekeminen tai omaohjaajan

roolin jäsentäminen.

6. Vuorovaikutuksen ja yhteisen keskustelun merkitys.

Projektia suunniteltaessa sille asetetaan yleensä kehittämistehtävä, joka etenee eri tavalla kuin perustyö.

Kehittämisen tarkoituksena on kehittää perustyötä, mutta projektin tavoitteet ja lisäresursointi on suunnattu

sellaisiin asioihin, joihin normaalissa perustyössä ei voida keskittyä. Projektin aikana on olemassa

vaara, että kehittäminen etenee eri suuntaan ja irrallaan perustyöstä. Tämän vuoksi on tärkeää, että projektin

aikana huolehditaan vuorovaikutuksesta ja keskustelusta perustyötä tekevien kanssa, ja mahdolliset

perustyössä olevat kehittämistyötä tekevät työryhmät ovat tietoisia siitä, mihin suuntaan projektin kehittäminen

on menossa. Kuviossa 12 on kuvattu projektin etenemistä sekä perustyön aika ajoin tapahtuvaa

sitouttamista projektiin.

Kuvio 12. Projektin eteneminen tavoitteeseensa ja perustyön sitouttaminen.

Perustyön sitouttaminen projektiin tapahtuu normaalisti esimerkiksi kehittämistyöryhmien työn purkutilaisuuksissa,

mutta erittäin tärkeä sitouttamisen muoto on myös kehittämisen jatkuva dokumentointi

projektin toteuttamisen aikana.

49


Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen kokemuksia

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen tavoitteina oli kehittää lastensuojelupalvelujen oikea-aikaisuutta,

tarpeenmukaisuutta ja laatua. Lisäksi pyrittiin jaettuun asiantuntijuuteen jossa osaamisen piirteinä olisivat

puheeksi ottaminen ja varhainen auttaminen. Tämän lisäksi tavoiteltiin seudullisen palvelurakenteen

selkiytymistä niin, että perus- ja erityispalvelut muodostaisivat yhtenäisen palveluverkoston ja lastensuojelun

erityispalveluita tuottava toiminta muodostaisi seudullisen lastensuojelun kehittämis- ja arviointiyksikön.

Hankkeen tavoitteet olivat varsin laaja-alaisia ja osittain myös luonteeltaan sellaisia, että niiden toteutuminen

yksiselitteisesti ja lopullisesti on mahdotonta. Tavoitteet olivat pikemminkin antamassa suuntaa

siitä, mihin suuntaan lastensuojelun kehittämistä haluttaisiin ohjata. Hanke kesti 1,5 vuotta, jonka aikana

ei kovin suuriin muutoksiin esimerkiksi rakenteissa ja toimintatapojen uudistamisessa päästy. Hankkeen

aikana kävikin selväksi, että varsinaista kehittämisyksikköä ei sen aikana ehditä luoda. Varsinkin kun

valtakunnallisesti kehittämisyksikön kriteereitäkin vasta mietittiin hankkeen toteutumisen aikaan. Lapsen

Polku Laadukkaaksi -hanke osaltaan muitten lastensuojelun kehittämishankkeitten kanssa kuitenkin

kokeili ja toi esille erilaisia lähestymistapoja kehittämisyksiköitten rooliin ja tehtäviin. Näistä kokeiluista

ja toiminnoista keskusteltiin ja vaihdettiin kokemuksia STM:n Sosiaalialan kehittämishankkeen

Lastensuojelun kehittämisohjelman järjestämissä valtakunnallisissa lastensuojelun valtionavustushankkeitten

työkokouksissa. Lapsen Polku -hankkeessa nousi esiin joitakin teemoja, jotka herättivät keskustelua

ja jatkokehittämisen tarvetta.

Kehittäminen ja lastensuojelun laatutyö

Hankkeessa kokeiltiin erilaisia tapoja kehittää ja tarkastella lastensuojelun laatua. Käytännössä hankkeessa

kokeiltiin lähellä kenttätyötä tapahtuvia laadun ja kehittämisen seurantatapoja. Näitä olivat esimerkiksi

asiakastyön prosessien tarkastelu, osaamiskartoitus ja valtakunnallisesti esiin nostettujen kehittämiskohteiden

työstäminen Hämeenlinnan seudun näkökulmasta. Nämä tarkastelutavat antoivat näkymää

ja avasivat keskustelua toisaalta lastensuojelun toimivista käytännöistä ja toisaalta pulmakohdista.

Hankaluudeksi osoittautui kuitenkin erilaisten laadun tarkkailun työkalujen ottaminen säännöllisiksi työvälineiksi.

Asiakasprosessien tarkastelu ja niistä keskusteleminen avasi myös näkökulmaa siihen, miten

hankalaa lastensuojelun kehittäminen voi olla. Tästä esimerkkinä voi mainita jo sen, ettei välttämättä löytynyt

yhteneväistä käsitystä siitä, kuka on lastensuojelun asiakas sekä missä vaiheessa ja millä kriteereillä

hänet kirjataan lastensuojeluasiakkaaksi.

Asiantuntijuuden jakaminen ja hyväksikäyttö

Hämeenlinnan seudulla on paljon pitkään työskennelleitä lastensuojelun ammattilaisia. Toisaalta on myös

uusia ja innokkaita työntekijöitä sekä toisaalta hankaluutta saada päteviä työntekijöitä sijaisuuksiin tai

avoimiin virkoihin ja toimiin. Asiantuntijuuden jakaminen ja kokemusten sekä ammattitaidon hyväksikäytön

siirtäminen tarvitsee keskustelua ja myös työntekijöiden keskinäistä tuttuutta. Lastensuojelun ja

sen kehittämisyksikön yksi haasteista onkin siinä, miten organisoidaan ja tehdään rakenteita ja foorumeita

keskusteluille ja uusille avauksille. Lisähankaluutta asiantuntijuuden hyväksikäytölle tuo se, että

lastensuojelun palveluketjussa on monenlaisia toimijoita, jotka sijoittuvat myöskin eri organisaatioihin

ja hallinnonaloihin. Tämä on haaste johtamiselle, mutta myös asiakastyötä tekeville työntekijöille. Hyvät

käytännöt eivät helposti siirry ilman keskustelua ja yhteisiä foorumeita ja ilman keskustelua tuskin syntyy

myöskään yhteisiä linjauksia työn tekemiseen. Seudullisesti merkittävä foorumi Hämeenlinnan seudulla

onkin seudullinen lastensuojelun johtotiimi.

50


Johtaminen ja johtamisen rakenteet

Hankkeen aikana useissa yhteyksissä keskustelun aiheena oli myös johtaminen ja sen haasteet. Haasteina

ei nähty ainoastaan johtamisen ongelmia vaan toisaalta myös johdettavana olemisen ongelmat. Ihmisten

kanssa työskentely on monimuotoista ja tapauskohtaisesti erilaisia vivahteita sisältävää jolloin tiukkojen

kehysten ja toimintatapojen luominen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kuitenkin asiakkaiden tasapuolinen

kohtelu vaatii paljon johtajuudelta sekä työntekijöiltä johdettavana olemisen hyväksymistä.

Tilannetta ei helpota työntekijöitten vaihtuvuus, joka osaltaan tekee lähi- ja henkilöstöjohtamisen haastavaksi.

Toisaalta kokeneitten työntekijöitten voi olla vaikea asiakastyön paineen alla omaksua ja ottaa

käyttöön uusia toimintatapoja tai johdon visioita siitä, mihin suuntaan työtä tulisi kehittää. Johtaminen

ja johdettavana oleminen oli myös yksi Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalvelujen kehittämistyössä

työstetty teema. Oman lisänsä johtamisen haasteisiin tuo moniammatillisuus, poikkihallinnollinen työ

sekä seudullinen työ. Miten johtaminen hoidetaan kun asiakastyötä tehdään yli hallintokuntien rajojen?

Tai miten johdetaan seutukunnallista työtä? Yli totuttujen rajojen tehtävän työn johtaminen luo haasteita

tulevaisuudelle.

Rakenteet

Lastensuojelun seudullisen kehittämisyksikön rakenteellinen luominen oli esillä keskusteluissa hankkeen

aikana. Hankeaika oli lyhyt rakenteitten luomiseen ja hanke keskittyikin lastensuojelun laadun sisällöllisen

kehittämisen osa-alueisiin. Seudullisten erityispalvelujen rakenteita kehitettiin samaan aikaan hankkeen

aikana, mutta tehtyyn esitykseen seudun kunnat eivät lähteneet mukaan. Hankkeen toteuttamisaikaa

leimasivat myös kuntauudistusesitykset ja kuntien epävarmuus tulevaisuudesta. Hankkeessa kehitettiin

seudullisesti tarjottavia Hämeenlinnan lastensuojelun erityispalveluita ja luotiin rakenteellinen malli,

jonka Hämeenlinnan perusturvalautakunta hyväksyi kesäkuussa 2005. Edelleen kehitettäviksi asioiksi

jäivät pitkäaikaissijoitettujen lasten yksikön perustaminen sekä se, miten perheväkivallan uhreille tarjottavat

turvakotipalvelut toteutettaisiin muuten kuin lastensuojelulaitoksen yhteydessä ja mahdollisesti

laajemmalla väestöpohjalla kuin Hämeenlinnan seutu. Kehittämisyksikön rakenteet ja hallinnollinen sijoittuminen

ovat keskeisiä ratkaistavia asioita, jotta seudun ääni saadaan otettua huomioon siinä, miten

kehittämisyksikkö lastensuojelun kehittämistyöhön tarttuu. Haasteina kehittämisyksikölle ovat myös sen

suhde kunnalliseen, seudulliseen, osaamiskeskusalueelliseen ja valtakunnalliseen kehittämistyöhön sekä

oppilaitoksiin ja tutkimukseen.

Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen loppuseminaari järjestettiin maaliskuun 2006 lopussa. Seminaarin

teemana oli: ”Projekti päättyy mutta prosessi jatkuu”. Projekteja syytetään usein siitä, että niiden päättyessä

lisäresurssit häviävät, ja hankkeen tuotokset eivät jää enää elämään. Usein kuitenkin jäävät helposti

huomaamatta ne toimintatavat ja käytännöt, jotka jäävät elämään. Jos hanke on onnistuttu sopivasti liittämään

olemassa oleviin rakenteisiin ja kehittämisfoorumeihin on kehittämistyön jatkuminen helpompaa –

toisaalta silloin jää helposti huomaamatta, että kyseessä on hankkeen liikkeelle sysäämä prosessi. Lapsen

Polku Laadukkaaksi -hankkeessa toteutettu kehittämistyö jatkuu monelta osin ja prosessi jää elämään.

Hankkeelle haettiin ja myös saatiin jatkorahoitusta Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Kahden vuoden mittainen

jatkohanke jatkaa Lapsen Polku Laadukkaaksi -hankkeen alulle panemaa pysyvän kehittämisyksikön

luomista ja tulee tarjoamaan muun muassa seudullisten erityistyöntekijöiden palveluita.

51


Lähteet:

Arnkil, T. E. & Arnkil, R.& Eriksson, E. (2000). Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa.

Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin. STAKES. Raportteja

253.

Bardy, M. & Salmi, M. & Heino, T. (2001). Mikä lapsiamme uhkaa? Suuntaviivoja 2000-luvun

lapsipoliittiseen keskusteluun. STAKES. Raportteja 263.

Heino T. & Pösö T. (2003). Lastensuojelun osaamista tukeva tutkimusohjelma. Teoksessa Laiho

K. & Ritala-Koskinen A. (toim.) Lastensuojelu osaamiskeskuksen pilottina. Osaava Lastensuojelu

-hankkeen loppuraportti. Pikassos Oy. Raportteja 1 / 2003.

Heino T. & Kuoppala T. & Säkkinen S. (2005). Lastensuojelun avohuollon tilaston haasteet.

Kuntakyselyn yhteenveto. Stakesin työpapereita 5/2005.

http://www.stakes.fi/FI/JUlkaisut/verkkojulkaisut/tyopapereita05/Tp5-2005.htm. Viitattu 15.8.

2006.

Huolen harmaa vyöhyke -kartoitus. Hämeenlinnan opetusvirasto. 2003.

Hyvinvointitase. Hämeenlinnan kaupunki. 2003.

Hyvärinen, J.& Salen, S. (2003). Huono-osaisuuden kasautuminen. Tutkielma Kanta-Hämeen

kuntien lapsiperheistä. Tutkimusopinnot-kurssin julkaisematon tutkielma. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön

laitos.

Kihlman Eila (2004). Matka. Moniammatillisen työn kehittäminen ja arviointi asiakastyön prosessien

avaamisen avulla. Suomen kuntaliitto ja Lastensuojelun keskusliitto. Myös verkkojulkaisuna

osoitteessa:

http://www.harava.net. Viitattu 15.8.2006.

Laine, J. (1999) Selvitys sosiaalihuollon erityispalveluiden tuotantomalleista ja sopimusmenettelyistä

- esimerkkejä toimivista käytännöistä. STAKES. Aiheita-sarja. 38/ 1999.

Ollila, A. (2003). Verkostotyö lastensuojelussa. Osaava lastensuojelunprojektin osahanke.

Pikassos Oy.

Rousu, S. (2005). Palveluketjut ja seudulliset palvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö, Sosiaalialan

kehittämishanke, Lastensuojelun kehittämisohjelma, seuturyhmän työraportti.

http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;353;10336;59563;76676. Viitattu

15.8.2006.

SOTKAnet. Stakesin indikaattoripankki. Www-sivu.

http://www.sotkanet.fi. Viitattu 15.8.2006.

Stakes (2005). Verkostomenetelmät. Www-sivu. http://groups.stakes.fi/VERK/FI/

Verkostomenetelmat/HuolenVyohykkeisto/index.htm. Viitattu 15.8.2006.

52


Liitteet:

1. Lapsen Polku -kaavio

2. Osaamiskartoituslomake

3. Perhetyön sijoittuminen Lapsen Polulle

4. Perhetyön huolikartoitus

53


LAPSEN POLKU

Liite 1

EHKÄISEVÄN TUEN POLKU

lapsi ei ole lastensuojelun asiakas

lapsi omassa kodissa

PERUSPALVELUT

lasten ja äitiysneuvolat

muu terveydenhuolto

päivähoito

perhetyö päivähoidossa

koulu

kouluterveydenhuolto

koulun oppilashuolto

alueellinen sosiaalityö

kotipalvelu

nuorisotyö

sovittelutoiminta

maahanmuuttajan palvelupiste

vammaispalvelut

toimeentuloturva

kela

seurakunta

työvoima

perheneuvola

poliisi

päihdetyö

järjestötyö

lähiötyö

A

R

V

I

O

I

N

T

I

KUNTOUTTAVA

POLKU

lapsi lastensuojelun asiakas

avohuollon tukitoimet

lapsi omassa kodissa tai

lyhytaikaisessa hoidossa

aluesosiaalityö koordinoi

ERITYISPALVELUT

lastensuojelun sosiaalityö

lyhytaikainen sijoitus

vanhemmuuteen ja lapsen tukemiseen

liittyvät projektit

kohdennetut ryhmät

nuorisotyö

perhekeskuksen kriisipaikka

perhekeskuksen arviointijakso

perhekeskuksen osastokuntoutus

perhekeskuksen turvakoti

Vaahteramäen perhetyö

Perhepaja Vaahtera

Alvari perhetyö

lastensuojelun kotipalvelu

perheneuvola

tukiasuminen

psykiatrinen hoito

päihdetyö

tukiperhetyö

A

R

V

I

O

I

N

T

I

SIJOITUKSEEN JOHTA-

VA POLKU

lapsi lastensuojelun asiakas

avohuollon sijoitus

kiireellinen huostaanotto

huostaanotto

lapsi ei omassa kodissa

sijaishuolto koordinoi

ERITYISPALVELUT

sosiaalityö

perhehoito

ammatillinen perhekotihoito

perhekeskus

muu laitoshoito

koulukoti

lasten/nuorten psykiatrinen

hoito

katkaisu ja kuntoutushoito

A

R

V

I

O

I

N

T

I

JÄLKIHUOLLON

POLKU

lapsi lastensuojelun asiakas

sijoituksen jälkeen enintään

21-ikävuoteen asti

aluesosiaalityö koordinoi

ERITYISPALVE-

LUT

sosiaalityö

räätälöity suunnitelma

asunto

opinnot/työ

taloudellinen tuki

KEHITTÄMINEN, TUTKIMUS

54


Liite 2

-

-

55


OSAAMISKARTOITUKSEN TÄYTTÖOHJEET:

1. Perehtyvä

Omaan ammatilliset perustiedot tältä alueelta ja osaan toimia opittujen sääntöjen ja ohjeitten pohjalta.

Tarvitsen työkaverin tukea ja opastusta mutta joissakin yksinkertaisissa ja yleisissä asioissa osaan toimia

itsenäisesti.

2. Suoriutuva

Useissa tilanteissa pystyn toimimaan itsenäisesti. Tarvitsen kuitenkin työkavereiden ja -yhteisön tukea ja

tunnistan itsessäni tuen tarpeen. Pystyn asettamaan tavoitteita ja tekemään suunnitelmia.

3. Pätevä

Hallitsen tehtävän hyvin ja pystyn toimimaan itsenäisesti ja riittävän laadukkaasti. Osaan soveltaa tietoa

muuttuvissa tilanteissa. Pystyn toimimaan asiassa perehdyttäjänä ja ohjaajana.

4. Luotettu osaaja

Hallitsen osaamisalueen teorian ja käytännön hyvin. Pystyn toimimaan itsenäisesti ja ratkaisemaan pätevästi

useimmat poikkeustilanteet. Osaan tutkia ja kehittää uutta tietoa ja uusia toimintamuotoja.

5. Asiantuntija

Ohjaan työni kautta kehitystä ainakin omassa työorganisaatiossani, ehkä myös laajemminkin. Pystyn toimimaan

asiassa kouluttajana/konsulttina/tutkijana. Minulla on erityiskoulutusta osaamisalueella. Minulla

on kykyä ja halua kehittämistehtäviin ja minua kysytään asiantuntijaksi asiassa.

OSAAMISEN TÄRKEYS OMASSA TYÖTEHTÄVÄSSÄNI

1 = Ei ollenkaan tärkeä

2 = Ei kovin tärkeä

3 = Keskitärkeä

4 = Melko tärkeä

5 = Erittäin tärkeä

56


Nimi: Pvm:

OSAAMISALUEET:

1. PERUSTEHTÄVÄT

Osaamisen tärkeys

työtehtävässäni

1 … 5

Osaamisen

nykytaso

1 … 5

Osaamisen

tavoitetaso

1 … 5

Lapsen iän mukaisen hoidon osaaminen ja arvioiminen:

• vauva

• leikki-ikäinen

• ala-aste -ikäinen

• yläaste -ikäinen

• itsenäistyvä nuori

Lapsen kehitysvaiheitten tunnistaminen

Arkielämän säännöllisyyteen kasvattaminen ja sen arvioiminen

Asiakkaan itsetuntemuksen vahvistamisen taito (motivointi, tuki,

rohkaisu, ohjaus)

Lasten kanssa tehtävä työ

Vanhempien kanssa tehtävä työ

Koko perheen kanssa tehtävä työ

Työhön liittyvän keskeisen lainsäädännön tunteminen

Turvallisuusriskien tunnistaminen:

• Työympäristön riskien tunnistaminen

• Väkivaltauhkan tunnistaminen

Lapsen edun näkökulmasta

• Terveysriskien minimointi

Oman työyhteisön ja yhteistyökumppaneiden tarjoamien palvelujen

tuntemus

Oman alueen, väestön ja asiakasrakenteen tunteminen (kaupunginosat,

millaista väkeä asuu jne.)

2. ASIAKAS/LAPSILÄHTÖISYYS

Lapsen edun mukainen auttaminen:

• Kriisitilanteissa

• Lyhyen tähtäimen tavoitteiden mukaisissa suunnitelmissa

• Pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisissa suunnitelmissa

• Oikea-aikaisesti

Asiakkaan kuuleminen

Lapsen kuuleminen

• Vanhempien kuuleminen

• Vauvan/lapsen - vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen

havainnointi, häiriötekijöiden tunnistaminen ja

niissä auttaminen

57


Nimi:

Pvm:

OSAAMISALUEET:

Lapsen ja verkostojen huomioiminen:

Osaamisen tärkeys

työtehtävässäni

1 … 5

Osaamisen

nykytaso

1 … 5

Osaamisen

tavoitetaso

1 … 5

• Lapsi/perhe ja lähiverkosto mukana

suunnittelussa

• Verkostotyön menetelmien käyttö (verkostoneuvonpidot,

läheisneuvonpidot…)

Asiakastyön dokumentointi

• arkisto (paperiversiot)

• perhehuolto-ohjelma (Effica)

• lausunnot, yhteenvedot

• tietosuoja

Eri kulttuurien kohtaaminen/ymmärtäminen

3. SITOUTUMINEN

Strategiaosaaminen ( Tietoisuus perusturvan strategiasta,

ls-erityispalvelujen toiminnallisista tavoitteista jne.)

Organisaatio-osaaminen (päätöstenteko, vastuut..)

Palvelusitoumus - sen mukaan työskentely

Kyky joustaa työtehtävissä ja työtilanteissa ”naapuriapu”

Valmius suunnitelmien muutoksiin

Ajoitus - aikatauluista kiinni pitäminen

Vastuun ottaminen

4. VUOROVAIKUTUSTAIDOT

Työ omaisverkostojen kanssa

Suora kontakti asiakkaaseen, asiakaskohtaaminen

Työ yhteistyöverkostojen kanssa

Yhteisöosaaminen

• työyhteisö

• asiakasryhmät

Tiimityötaidot

Työparityöskentely

Neuvottelutaidot

Huolen puheeksi otto

58


Nimi:

Pvm:

OSAAMISALUEET:

Osaamisen tärkeys

työtehtävässäni

1 … 5

Osaamisen

nykytaso

1 … 5

Osaamisen

tavoitetaso

1 … 5

5. ITSENSÄ ARVIOIMINEN, JOHTAMINEN JA KEHITTÄMINEN

Työnohjauksen käyttäminen

Kouluttautumishalu

Työkyvyn ylläpito

Palautteen vastaanottaminen

Palautteen antaminen

Turhautumisen sieto

Oman osaamisen kehittäminen

”Ajan hermolla kulkeminen” (kirjallisuus, elokuvat, TV

ym.)

6. LAATUTYÖOSAAMINEN

Ohjaamisen ja opastamisen taidot

• Työntekijöiden välinen (esim. mentorointi,

sisäinen kouluttaminen)

• Opiskelijat

• Sijaiset, siviilipalvelumiehet jne.

• Perehdyttäminen

Teknisten työvälineiden hyödyntäminen ( puhelin, fax

jne.)

Tiedotusosaaminen

• Ls-erityispalvelujen sisäinen

• Ulkoinen tiedottaminen

Seurantatiedon kerääminen

Työn tulosten mittaaminen

Atk-osaaminen

Taloudellisuuden ja laadunhallinnan ( työn laadun suunnittelu,

laadun varmistaminen, laadun parantaminen)

osaaminen

Tietosuoja-osaaminen

Kielitaito ja kirjallinen ilmaisu

• Suullinen ilmaisutaito

• Kirjallinen ilmaisutaito

• Työssä tarpeellisten vieraiden kielten taidot

59


Nimi:

Pvm:

OSAAMISALUEET:

Osaamisen tärkeys

työtehtävässäni

1 … 5

Osaamisen

nykytaso

1 … 5

Osaamisen

tavoitetaso

1 … 5

7. ERITYISOSAAMINEN

Työmenetelmäosaaminen

• Verkostoneuvonpito (verkostokonsulttina toimiminen)

• Verkostoneuvonpitojen tilaaminen ja valmistelu

• Läheisneuvonpito (koollekutsujana toimiminen)

• Läheisneuvonpitojen tilaaminen ja valmistelu

• Kartoitusvaihetyöskentely (Perhekartoitus,

lapsen kuuleminen, vuorovaikutuksen havainnointi

vauvan ja vanhempien välillä,

Lupaus Lapselle -välineet, alkuarviointi…)

• Vanhemmuuden arviointi

• Varhainen vuorovaikutus

• Reflektiivinen työskentely

• Video-ohjaus

• Menneisyysmatkailu

• Toiminnalliset menetelmät

• PRIDE

• Vertaisryhmätoiminta

Muu työmenetelmäosaaminen, mitä?











60


Muut henkilökohtaiset taidot ja koulutus

Koulutukset:

Ammatilliset tutkinnot

Muu koulutus

Mielenkiinnot

Valmiudet, halukkuudet

Harrastukset, joita haluaisin hyödyntää työssäni

61


Liite 3

Perhetyön sijoittuminen EHKÄISEVÄN/ KUNTOUTTAVAN / SIJOITUKSEEN JOHTAVALLE

POLULLE

EHKÄISEVÄN TUEN POLKU KUNTOUTTAVAN TUEN POLKU SIJOITUKSEEN JOHTAVA

POLKU

VAAHTERAMÄEN PERHETYÖ VAAHTERAMÄEN PERHETYÖ

- 0-18-vuotiaat - päihde, mielenterveys, ristiriidat

KIMPPA-PERHETYö

PERHEKESKUKSEN OSASTON

- päiväkoti-ikäiset PERHETYÖ

( 0-18-vuotiaat lapset, nuoret, perheet)

ALVARI-PERHETYö ALVARI-PERHETYÖ ALVARI-PERHETYÖ

- lapsiperheet - ls-perheet,

- mielenterveysongelmat

NEUVOLAN PERHETYÖ

- odottavat äidit

- vauvat ja alle kouluikäiset

LASTENSUOJELUN

PERHETYÖ

- pääpaino vauvaja

leikki-ikäisissä

PERHE 2000-HANKE PERHE 2000 -HANKE PERHE 2000 -HANKE

- erityisen tuen tarpeessa olevat lapset

- (masentuneet)

PERHEPAJA VAAHTERA

- odottavat äidit

- vauvat alle 1-v

PERHEPAJA VAAHTERA

62


Liite 4

Huolikartoitus/ Perhetyö 11.04.-15.04.2005

TYÖNTEKIJÖIDEN SUBJEKTIIVISTEN HUOLTEN JAKAUTUMINEN HUOLTEN

VYÖHYKKEILLÄ

1 2 3 4 5 6 7

EI LAINKAAN

HUOLTA;

HUOLETON

TILANNE

PIENI HUOLI TAI

IHMETTELY käynyt

mielessä;

Huoli tai ihmettely

käynyt TOISTUVASTI

mielessä;

HUOLI KASVAA;

HUOLI TUNTUVA;

ASIAKAS

VAARASSA;

HUOLTA PALJON/

JATKUVASTI.

(ehkä näin:

asiakas tulee

autetuksi, ”rutiinitilanne”)

LUOTTAMUS OMIIN

MAHDOLLISUUKSIISI

VAHVA.

LUOTTAMUS OMIIN

MAHDOLLISUUKSIISI

HYVÄ.

AJATUKSIA

LISÄRESURSSIEN

TARPEESTA.

LUOTTAMUS OMIIN

MAHDOLLISUKSIISI

HEIKKENEE.

TAVOITE

LISÄVOIMAVAROISTA

KASVAA / ON JO

OLEMASSA.

OMAT

VOIMAVARASI JA

MAHDOLLISUUTESI

EHTYMÄSSÄ.

SELVÄSTI KOETTU

LISÄVOIMAVARO-

JEN TARVE/ ON JO

MUKANA.

OMAT KEINOSI

LOPPUMASSA.

LISÄVOIMAVAROJA

SAATAVA MUKAAN

HETI/ ON JO

MUKANA.

LAPSIA

YHT 383

141

36,8 %

93

24,3 %

59

15,4 %

33

8,6 %

29

7,6 %

24

6,3 %

VANHEM-

PIA

YHT 268

69

25,7 %

YHT 651 210

32,3 %

56

20,9 %

149

22,9 %

58

21,6 %

117

18,0 %

46

17,2 %

79

12,1 %

20

7,5 %

49

7,5 %

18

6,7 %

42

6,5 %

ASIAKAS

VÄLITTÖMÄSSÄ

VAARASSA.

HUOLI ERITTÄIN

SUURI.

OMAT KEINOSI

LOPPUMASSA.

MUUTOS

ASIAKKAAN

TILANTEESEEN

SAATAVA HETI.

4

1,0 %

1

0,4%

5

0,8%

63

More magazines by this user
Similar magazines