varhaiskasvatussuunnitelma 2013 - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

varhaiskasvatussuunnitelma 2013 - Hämeenlinna

Hämeenlinnan kaupungin2013

varhaiskasvatussuunnitelma


SISÄLLYS

SAATTEEKSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

1. VARHAISKASVATUKSEN LÄHTÖKOHDAT HÄMEENLINNASSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

2. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HÄMEENLINNASSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

2.1 Lapsi on päähenkilö omassa elämässään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

2.2 Lapsi ansaitsee ”rikkaan” aikuisen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

2.3 Lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

2.4 Lapsella on ”sata kieltä” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

2.5 Pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

3. KASVATUSKUMPPANUUS JA VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA . . . . . 9

4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

5. HÄMEENLINNALAISIA PAINOTUKSIA VARHAISKASVATUKSESSA. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

5.1 Kielikylpy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

5.2 Montessoripedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

5.3 Metsä- ja luontoryhmät sekä Case Forest -pedagogiikka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

5.4 Liikunnallista varhaiskasvatusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

5.4 Ilmaisukasvatus varhaiskasvatuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

6. KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA OSANA TOIMINNAN LAADUN JA

ARVIOINNIN KEHITTÄMISTÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

LÄHTEET: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

2


SAATTEEKSI

Käsissäsi on Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelman lähtökohtana on lasten

ja nuorten palvelujen ”lapsen ja nuoren hyvä päivä”-strategia sekä Reggio Emilia-pedagogiikkaan perustuva

hämeenlinnalainen satakielipedagogiikka. Hämeenlinna on ollut vuoden 2012 Suomen Unicef-kaupunki.

Vuoden aikana toiminnassa on tuotu esiin lapsen oikeuksia turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön

ja osallisuuteen lasten elämään vaikuttavissa ratkaisuissa. Unicef-teema jatkuu vuonna 2013, jolloin kaupungissamme

kehitetään lapsiystävällisen kunnan mallia yhdessä Unicefin kanssa. ”Reggiolaisuuden” ajatukset

ja arvot: osallisuus, demokratia ja dialogi kaupungin kanssa, ovat sisällöltään samoja kuin Unicefin lapsiystävällisessä

kunnassa.

Varhaiskasvatuspalveluissa kyse on hoivan ja kasvatuksen tarjoamisesta lasten osallisuutta kunnioittaen.

Kasvatustyön perustana on kasvatuskumppanuus, joka tarkoittaa tasa-arvoista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa

vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken lapsen parhaan toteutumiseksi. Pienen

lapsen elämässä varhaiskasvatus on kokonaisuus, jossa perhe ja vanhemmat ovat tärkeimmässä roolissa.

Varhaiskasvatuspalvelujen tehtävänä onkin kysyä, mitä on varhaiskasvatuspalvelujen osallisuus lapsen ja

perheen elämässä.

Lapsen maailma on monitasoinen ja rikas. Varhaiskasvattajan tehtävänä on yhdessä vanhempien ja lapsen

elämänpiirissä vaikuttavien muiden aikuisten kanssa mahdollistaa hyvä päivä lapselle. Hyvään päivään kuuluvat

turvallisuus, hyväksyntä, rajat ja rakkaus. Siihen kuuluu myös oikeus rakentaa omaa elämäänsä omista

tarpeistaan, taidoistaan ja kiinnostuksen kohteistaan lähtien. Hyvä päivä antaa mahdollisuuden lapsen kysymyksille,

oivalluksille, oppimiselle, itsensä toteuttamiselle, ilon ja surun ilmaisemiselle, toisista ihmisistä

välittämiselle sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiselle.

Reggio Emilia –pedagogiikka on tutkivaa oppimista, jossa lapsella nähdään olevan paljon taitoja ja kykyjä –

lapsella on sata kieltä: sata tapaa ajatella, pohtia, toimia ja ilmaista itseään. Kasvattajan tehtävänä on havainnoida

ja dokumentoida näitä lapsen oppimisprosesseja. Tärkeintä on se, mitä lapsessa tapahtuu toiminnan

aikana – ei lopullinen tuotos. Havainnoinnin ja dokumentoinnin avulla varhaiskasvatus tehdään kaikille

näkyväksi. Sen avulla lapset voivat seurata oman kasvamisensa polkuja ja havainnoida ja arvioida omaa

toimintaansa. Se mahdollistaa kasvattajalle hänen oman kasvunsa havainnoinnin sekä uuden suunnittelun.

Lasten ideoimien projektien dokumentointi antaa vanhemmille mahdollisuuden aktiiviseen läsnäoloon

lasten kasvussa ja kehityksessä myös hoitopäivän aikana.

Varhaiskasvatustyössä kehitetään yhä vahvemmin lasten aloitteista viriävää toimintaa, vuorovaikutusta,

leikkiä ja lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Keskeisessä roolissa on myös kasvatuskumppanuuden vahvistaminen.

Jokainen kohtaaminen ja vuorovaikutustilanne aikuisen ja lapsen/vanhemman ja työntekijän

välillä on merkityksellinen. Kohtaamiseen tarvitaan hyvin organisoitua, kiireetöntä arkea, jossa jokaista hetkeä

osataan arvostaa.

Tämän varhaiskasvatussuunnitelman tehtävä on toimia apuna lapsuuden tuottaman kulttuurin tunnistamisessa

ja työstämisessä. Se haluaa tukea ammatillisuuden käsitteen muutosta opettamisesta yhteiseen

oppimiseen sekä vakiinnuttaa dokumentoinnin varhaiskasvatuksen työmenetelmäksi hämeenlinnalaisessa

varhaiskasvatuksessa.

Seija Mäkinen

Tilaajapäällikkö

3


1. VARHAISKASVATUKSEN LÄHTÖKOHDAT HÄMEENLINNASSA

Hämeenlinna on vuosina 2012–2013 pilottikaupunkina Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -hankkeessa,

jossa kehitetään UNICEFin kansainvälistä Child Friendly City -mallia Suomessa. Mallin tavoitteena on

toteuttaa lapsen oikeuksien sopimus 1 kuntatasolla. Hämeenlinnan kaupunkistrategiassa lasten ja nuorten

palvelujen strategisena painopisteenä on tarvelähtöisten, elämänkaarimallin mukaisten palvelujen kehittäminen

ja palvelujen järjestäminen monituottajamallilla. Strategiaa toteutetaan Hämeenlinnassa Lapsen

ja nuoren hyvä päivä -palvelukonseptilla. Palvelukonsepti rakennetaan niin, että ratkaisu vahvistaa alueen

omien toimijoiden aktiivisuutta ja alueen elinvoimaisuutta, lisää tuottavuutta, vähentää palvelujen päällekkäisyyttä

ja vähentää raskaiden palveluiden tarvetta. Lapsiystävällinen kunta -hanke nivoutuu Hämeenlinnassa

tämän palvelukonseptin kehittämiseen.

UNICEFin mukaan lapsiystävälliseksi voidaan sanoa sellaista kuntaa, jossa lapsen oikeudet toteutuvat. Lapsen

oikeuksien sopimuksen ja Suomen UNICEFin strategian mukaisesti kunnan lapsiystävällisyyttä arvioivassa

kriteeristössä painotetaan lasten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Varhaiskasvatuksen arvopohja

perustuu lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jossa korostuu vaatimus lasten tasa-arvoisesta kohtelusta,

oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin sekä oikeus tuttuun ja turvalliseen ympäristöön ja leikkiin. Varhaiskasvatus

on taitojen, ajattelun ja oppimisstrategioiden oppimista yhteisöissä, jossa lapset ja aikuiset kohtaavat

elämän yhdessä.

Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) 2013 perustuu valtakunnallisen Varhaiskasvatussuunnitelman

perusteisiin (2005) ja perusteiden pohjana olevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen

(28.2.2002). Hämeenlinnan vasussa on kuitenkin vahvasti vaikutteita Italiassa sijaitsevan Reggio Emilian

kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa kehitetystä pedagogiikasta, jossa painotetaan yhteisöllisiä arvoja.

Näitä ovat lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita, moninaisuuden kunnioitus,

demokratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo ja tunteet. Oppimisen ainekset löytyvät ympäröivästä yhteiskunnasta

ja lähiympäristöstä.

Hämeenlinnan kaupungin vasu on laadittu Reggio Emiliasta saatujen vaikutteiden myötä omaleimaiseksi

ja paikalliseen, hämäläiseen kulttuuriin ja toimintaympäristöön soveltuvaksi. Reggiolaisen pedagogiikan

tulkintana on syntynyt hämeenlinnalainen Satakieli-pedagogiikka ja kasvatusajattelu, joka perustuu seuraavien

teesien ympärille:

• lapsi on päähenkilö omassa elämässään

• lapsi ansaitsee ”rikkaan” aikuisen

• lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa

• lapsella on sata kieltä

• satakielen työmenetelmät ovat pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely.

Satakieli-pedagogiikassa keskeistä on oppiminen teematyöskentelyn kautta. Teemojen toteutuksessa

käytetään hyväksi taideilmaisua, leikkiä, tutkivaa oppimista ja lapsuuden kulttuurin aineksia. Satakieli-pedagogiikan

toteuttaminen edellyttää lapsen näkemistä aktiivisena, arvokkaana oman elämänsä päähenkilönä

ja toimijana. Oppiminen on yhteisöllistä, lasten ja aikuisten yhteistä prosessia, joka dokumentoidaan.

Lapsille varhaiskasvatuksessa tärkeää ovat aika, lämpö ja rauha sekä kaverit. Lasten välisiin suhteisiin

tulee panostaa. Kaikilla pitää olla kaverit. Lapset arvostavat sitä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja että heille

tärkeät aikuiset, kuten mummut, papat, kummit, ystävät sekä omat vanhemmat, kävisivät päiväkodissa

1

http://www.unicef.fi/lapsen oikeuksien sopimus

4


leikkimässä tai osallistumassa toimintaan. Lapset nauttivat leikkimisestä, ulkoilusta, hyvästä ruuasta, askartelusta

ja piirtämisestä sekä erilaisten asioiden oppimisesta ja aikuisten kanssa juttelusta. Erilaiset juhlat ja

tapahtumat innostavat koko yhteisöä.

Kasvatuksen tarkoituksena on ihmisyyden edistäminen, joka varhaiskasvatuksessa näkyy huolenpitona

ja välittämisenä. Ihmisiä, ympäristöä ja itseä kunnioitetaan. Lapsista tylsintä varhaiskasvatuksessa on kiusaaminen

tai kun ei ole kavereita. Aikuisten tulee tehdä suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja puuttua

välittömästi kiusaamiseen. Aikuisen vastuulla on auttaa lasta säätelemään tunteita. Jos lapseen sattuu ja hän

on surullinen, aikuinen jakaa surun tunteen lapsen kanssa samoin kuin hän jakaa myös ilon ja riemun tunteet.

Myös lasten pelkoihin tulee suhtautua vakavasti. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että aikuinen ymmärtää

pelon tai säikähdyksen syyn. Lapsi tarvitsee aikuisen apua pelon tunteen käsittelyyn.

”Täällä päiväkodissa on tärkeetä, ettei ketään jätetä pois leikistä ja se,

että saa katsoa kavereitten leluja” (Lapsi Jukolan päiväkodissa 2012)

Jokaisella lapsella on yksilölliset tarpeet hoivaan, kuten ruokailuun, nukkumiseen ja siisteyskasvatukseen

liittyen. Hoivaan liittyvistä käytänteistä tulee sopia lapsen vanhempien kanssa. Monet lapset pitävät esimerkiksi

päivähoidossa nukkumista ikävänä ja osin pelottavanakin asiana. Jokaisella lapsella on yksilöllinen

levon tarve, jota on kunnioitettava ja josta vanhempien kanssa on yhteisessä ymmärryksessä sovittava. Aikuisen

tulee muuttaa tarvittaessa toimintakäytänteitään, jotta päivälepo ja muut hoivan käytänteet saadaan

kaikille lapsille miellyttäväksi ja riittäväksi hoitopäivän aikana.

Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa voi havainnoida

sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri

tilanteisiin liittyvää kieltä. Kieli tukee lapsen ajattelutoimintojen ja kommunikaation kehitystä merkitysten

välittäjänä. Aikuisen tehtävänä on tukea ja kannustaa lasta erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole sekä

ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kirjoitettu tai puhuttu kieli (viittomat, ilmeet, eleet).

Varhaiskasvatuksen ympäristö muodostuu näkyvästä fyysisestä ympäristöstä sekä psyykkisestä ilmapiiristä.

Hyvä varhaiskasvatuksen ympäristö on terveellinen, turvallinen ja virikkeellinen. Terveellisyys tarkoittaa

tilojen kuntoa, siisteyttä ja ilmanvaihtoa. Fyysinen päivähoitoympäristö käsittää sisä- ja ulkotilat, kaluston ja

välineet. Virikkeellinen ympäristö herättää lapsessa halun leikkiä, tutustua uuteen ja osallistua.

Psyykkisellä ympäristöllä tarkoitetaan päiväkodin ilmapiiriä, henkilökunnan sitoutuneisuutta päivähoidon

hyviin käytäntöihin ja lapsen kokemaa turvallista aikuisuutta. Turvallinen aikuinen toimii empaattisesti, on

läsnä oleva, kuuntelee ja kannustaa lasta sekä toimii johdonmukaisesti. Hyvä päivähoitoilmapiiri syntyy

siitä, että lapsi otetaan hoitopäivän alussa hyvin vastaa. Henkilökunta huomioi myös perheen. Päiväkodissa

vallitsee työntekijöiden välillä hyvä henki ja lapsi kokee olevansa hyväksytty. Oppimisen näkökulmasta kyseenalaistamiset

ja virheet ovat tervetulleita.

Kestävä kehitys on näkökulma kaikkeen siihen, mitä teemme varhaiskasvatuksessa. Päiväkoteja kestävän

kehityksen työhön velvoittaa varhaiskasvatussuunnitelma. Kestävän kehityksen päämääränä on taata terveelliset,

turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville sekä

turvata ympäristön kantokyvyn, luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurien kirjon säilyminen. Varhaiskasvatuksessa

kestävä kehitys tarkoittaa hyvin konkreettisia asioita, kuten kavereista huolehtimista, lähiympäristön

tutkimista ja kestävämpien arkikäytäntöjen oppimista. Päiväkodin arki ja toiminta tulisi järjestää

siten, että ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän ja että lapset pääsevät osallistumaan päätöksentekoon

ja kestävän kehityksen työn toteuttamiseen. Kestävän kehityksen tuominen osaksi päiväkodin

5


toimintaa ei vaadi mullistavia muutoksia. Kestävän kehityksen ohjelma on työväline, jonka avulla kestävän

elämäntavan oppimisesta tehdään suunnitelmallinen osa päiväkodin toimintaa.

2. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HÄMEENLINNASSA

2.1 Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

Lapsi nähdään kasvunsa ja kehityksensä päähenkilönä. Jokaisella lapsella on oikeus kunnioitukseen, arvostukseen

omana itsenään, ainutlaatuisuuteen, erilaisuuteen sekä omaan kasvun rytmiin ja kehitykseen.

Pieni lapsi on kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä.

Maailma on sitä rikkaampi, mitä useammasta näkökulmasta sitä tarkastelee – ei ole olemassa yhtä ainoaa

totuutta!

Lasta tuetaan ja rohkaistaan löytämään kaikesta

toiminnasta oppimisen ilo. Lapsi on

aktiivinen tiedonrakentaja, osaaja ja toimija.

Lapsi on loputtoman utelias, ja hänen kysymyksensä

ovat tärkeitä ja merkityksellisiä,

joihin aikuisen tulee suhtautua vakavasti ja

kunnioittaen. Itse kokeilemalla, keksimällä

ja tutkimalla löytyvät tärkeimmät polut kasvuun

kokonaiseksi ihmiseksi.

Lasten omaa kulttuuria tulee tukea ja arvostaa

itsessään osana yhteisöä. Tämä tarkoittaa

lasten tulemista kuulluksi ja nähdyksi: lapsen

tapaa ajatella, toimia ja kommunikoida sekä

luoda omaa ja yhteistä kulttuuria. Se tulee

nähdä toiminnan, leikin ja mielikuvituksen

maailmana, jossa lapsella on mahdollisuus

vaikuttaa ja olla aloitteellinen sekä ottaa

haltuun lähiympäristö tutkimalla, kuvallisin

keinoin tai vaikkapa laulamalla.

2.2 Lapsi ansaitsee ”rikkaan” aikuisen

Lapsi tarvitsee aikuisia, jotka näkevät ja kuulevat silmillä, sielulla ja sydämellä. Lapsen hyvä elämä rakentuu

vuorovaikutuksessa välittävien aikuisten kanssa. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa kasvattaja on sensitiivinen,

innostunut, lämminhenkinen ja lapsen toiminnasta lumoutuva sitoutunut ammattilainen. Varhaiskasvatuksessa

kasvattaja on vahvasti läsnä arjessa.

Aluksi pieni lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Lapsi tarvitsee lähelleen

kasvattajan, joka eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen.

Aikuisen tärkein tehtävä on kuunnella. Jotta aikuinen voi kuunnella, hänen täytyy oppia

vaikenemaan ja olemaan aidosti läsnä. Kuunteleminen johdattaa pohdiskelemaan, olemaan kutsuva ja avoin

itselle ja muille; se on edellytys keskusteluun ja kasvuun.

6


Kasvattajan on tärkeä oppia katsomaan jokaista ryhmänsä lasta yksilönä, jolla on paljon kykyjä. Kasvattajat

tarvitsevat paljon erilaisia strategioita, jotta kaikki lapset pääsevät käyttämään kykyjään. Strategioita ovat

oppimista innostavat välineet, monenlaiset materiaalit, ympäristö ja kasvattajat itse. Kasvattajan tulee ruokkia

myös oman kiinnostuksen säilymistä ja opittava oppimaan lapsen kanssa. Uteliaisuus ja kiinnostus ovat

työn suola.

Sensitiiviset ja sitoutuneet kasvattajat tunnistavat lasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksia

ja vastaavat niihin. Kasvattajat tutustuvat lasten todellisuuteen havainnoimalla lasten leikkiä. Lasten iästä,

leikkimisen taidoista, leikin lajista ja muista tilannetekijöistä riippuen kasvattajan tehtävä vaihtelee leikkiin

osallistumisesta ulkopuoliseen havainnoimiseen. Kasvattajat tiedostavat ja osaavat käyttää hyväkseen leikin

kytkentöjä kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, mutta antavat tilaa myös lapsesta lähteville hetkellisesti rajuillekin

leikki-ideoille.

2.3 Lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa

Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään koko kaupunkiympäristöä. Varhaiskasvatuksen fyysinen ympäristö

on innostava, ja se kannustaa lapsia uteliaisuuteen, tutkimiseen ja vuoropuheluun. Hyvä varhaiskasvatusympäristö

vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua, herättää lapsessa halun oppia uusia asioita ja

innostaa kehittämään omia taitojaan. Leikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen

lasten kiinnostuksen aiheiden mukaan ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Lapset osallistuvat ympäristön

luomiseen ja ylläpitämiseen kykyjensä mukaan. Leikkiympäristön rikastuttaminen tarjoaa luontevan

yhteistyömahdollisuuden myös lasten vanhemmille.

Mielikuvitus ei synny tyhjästä, vaan se heijastaa kokemuksia olemassa olevasta todellisuudesta. Lapsen

kokemus maailmasta on vielä pieni. Kasvattajan tehtävänä on tuoda rakennusaineksia mielikuvituksen rakentamiselle.

Kuvitellessaan lapsi työstää havaintojaan ja kokemuksiaan. Mielikuvituksen avulla lapsen on

mahdollista kehitellä uusia ratkaisuja, eläytyä omiin ja muiden tunteisiin sekä kuvitella asioita, jotka eivät

todellisuudessa ole mahdollisia. Mielikuvitus on lapsen oikeus – se avaa siivet lentoon!

Varhaiskasvatuksen rooli nähdään Hämeenlinnassa eri kaupunginosa alueiden toiminnallisuuden, ilon ja

mahdollisuuksien luojana. Tavoitteena on avata varhaiskasvatuskeskusten ja päiväkotien ovet eri toimijoille

sekä lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kaikkien kaupunkilaisten kesken.

2.4 Lapsella on ”sata kieltä”

Lapsi tarvitsee itse oivaltamisen kokemuksia ja rauhaa oppiakseen arvostamaan itseään ja muita. Varhaiskasvatuksessa

on optimistinen näkemys lapsesta, jolla on kykyä ilmaista itseään monin eri tavoin. Lapsella

on sata kieltä ja sata tapaa ajatella, ilmaista itseään, ymmärtää sekä kohdata muita.

Tieto muodostuu vahvojen emotionaalisten kokemusten perusteella. Lapsille ominaiset tavat toimia – taiteellinen

kokeminen ja ilmaiseminen, leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen – kasvattavat ja kehittävät

mielikuvitusta. Lapsen ajattelun kehitystä vahvistaa kokemuksellisuus ja mielikuvitus. Mitä runsaampia ja

monipuolisempia tilanteet ovat, sitä enemmän ne vahvistavat ajattelua ja ruokkivat mielikuvitusta.

Lapsella on mahdollisuus etsiä tietoa itsestään ja ympäröivän maailman ilmiöistä tutkivan ja kokeilevan

sekä taiteellisen toiminnan avulla. Taide vahvistaa lapsen kulttuurista identiteettiä ja esteettistä suhdetta

maailmaan, koska se vahvistaa aisti- ja tunneherkkyyttä, havaintokykyä, kuvittelua sekä luovuutta. Lapsen

7


esteettistä suhdetta maailmaan tulee tukea tarjoamalla kokemuksia. Kokemusten tulisi tuottaa iloa ja nautintoa,

ihmettelyä ja jännitystä sekä mahdollisuutta havaita asioita ikään kuin ensimmäistä kertaa.

2.5 Pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely

Lasten parissa tehtävä työ on tärkeää dokumentoida. Pedagoginen dokumentointi tekee lapsen maailman

näkyväksi. Pedagogisessa dokumentoinnissa kyse on oppimisen näkyväksi tekemisestä. Pedagoginen dokumentointi

työmenetelmänä auttaa oivaltamaan ja tekemään näkyväksi lasten oppimisprosessia. Jatkuva

dokumentointi auttaa ymmärtämään lasten oppimisen laatua. Pedagoginen dokumentointi vaatii suunnittelua

ja valmistelua aina kulloisenkin lapsiryhmän tarpeiden mukaan.

Dokumentointi edellyttää kykyä havainnoida lapsen omaehtoista toimintaa, kasvuyhteisöä sekä sen sisällä

tapahtuvaa vuorovaikutusta. Aikuinen kirjaa ja piirtää lapsen tekemisen prosessia. Dokumentointia

tukee myös esimerkiksi valokuvaaminen ja lasten ja aikuisten keskustelujen nauhoittaminen. Pedagoginen

dokumentointi tarkoittaa käytännössä sitä, että muistiinpanovihot ovat koko ajan kasvattajien ”käsillä”.

Havainnointi auttaa hahmottamaan lapsessa kehittymässä olevia taitoja. Kasvattaja tarkkailee, mikä lasta

kiinnostaa, minkä asioiden parissa lapsi viihtyy ja ponnistelee, mitä hän pohdiskelee ja haluaa oppia ja mihin

hän kykenee kasvuympäristönsä tuen avulla.

8


Lasten tai aikuisten ideoista valitaan yksi tai useampi teema, jota lähdetään projektimaisesti työstämään

yhdessä lasten kanssa. Tätä kutsutaan teematyöskentelyksi, joka innostaa lapsia ihmettelyyn, tutkimiseen

ja kokeiluun. Teematyöskentelyn dokumentointi auttaa aikuisia tulkitsemaan lasten tapaa ajatella ja kohdata

erilaisia ilmiöitä, oppia sekä toimia vuorovaikutuksessa. Sen avulla yhteinen oppimisprosessi tehdään

näkyväksi kaikille ja siitä tulee yhteistä pääomaa, niin lapsille kuin aikuisille. Se antaa toiminnalle lisäarvoa

ja selkeyttä sekä yhdistää Satakieli-mallin käytäntöön.

Toiminnan suunnittelussa huomioidaan lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnittelu

perustuu jatkuvaan havainnointiin, pedagogiseen dokumentointiin, arviointiin ja dialogiin muiden kasvattajien

kanssa. Projektien toteuttamisessa aikuinen huolehtii orientaatioiden mukaan tuomisen rikastuttaen

näin käsiteltävän teeman sisältöaineksia. Sisällölliset orientaatiot ovat kasvattajan työväline ja tapa suunnata

katse teemaan erilaisista näkökulmista. Sisällölliset orientaatiot ovat matemaattinen, luonnontieteellinen,

historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eettinen ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio.

3. KASVATUSKUMPPANUUS JA VANHEMPIEN OSALLISUUS

LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA

Kaupunkistrategian keskeisenä arvona on asukaslähtöisyys ja palveluhenkisyys. Tavoitteena on, että varhaiskasvatuksessa

toimitaan kasvatuskumppanuusperiaatteiden mukaisesti. Lapsen elämänkulun jatkumoon

kuuluu oleellisesti lapsen siirtyminen sujuvasti ja turvallisesti kehitysyhteisöstä, kuten päivähoidosta,

koulusta ja vapaa-ajanympäristöstä toiseen. Kehitysyhteisöjen muodostamaa kokonaisuutta ja keskinäistä

yhteistyötä voidaan kutsua kasvatuskumppanuudeksi.

Kasvatuskumppanuus on jatkuvaa ja vastavuoroista kanssakäymistä vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten

välillä. Kumppanuus alkaa tutustumisesta lapsen aloittaessa päivähoidon ja syvenee vanhempien ja

henkilöstön kohtaamisissa. Kasvatuskumppanuudessa oleellista on kuulluksi tulemisen kokemus ja yhteisen

ymmärryksen saavuttaminen lasta koskevissa asioissa. Kasvattajan tulee sisäistää ja siirtää toimintaansa

kasvatuskumppanuuden neljä perusperiaatetta: kuuntelu, kunnioitus, luottamus ja dialogi.

Perheen odotusten kuuleminen sekä lapsen, huoltajien ja ammattikasvattajien tutustuminen toinen toisiinsa

on lähtökohta kumppanuudelle. Kasvatuskumppanuusprosessi

jatkuu lapsen siirtyessä varhaiskasvatuksesta

esiopetukseen. Tässä elämänkulun mukaisessa

nivelvaiheessa tarvitaan aikuisten hyvää keskinäistä

yhteistyötä. Samoin lapsen siirtyessä esiopetuksesta

kouluun kohtaavat lapsi ja huoltajat sekä esikoulun

opettaja ja luokanopettaja toisensa tukien lasta kasvatuksen

ja opetuksen jatkumossa.

Monialaisessa kasvatuskumppanuudessa on keskeistä

elämänkaariajattelu ja sektorirajat ylittävän palvelun

toimintamallien kehittäminen ja vieminen käytäntöön.

Monitoimijainen kumppanuus tarkoittaa vuorovaikutteisen

yhteistyön luomista palvelujen välille,

eri ammattiryhmien kesken ja perheiden kanssa. Uusi

kumppanuuskulttuuri edellyttää sekä vanhempien

että lasten osallisuuden vahvistamista ja vertaisvuorovaikutuksen

lisäämistä.

9


4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA

Lapsen tarvitsema erityinen tuki on osa varhaiskasvatuksen jokapäiväistä arjen toimintaa ja jokaisen työntekijän

työtä. Erityisen tuen tarve voi liittyä lapsen kehityksellisiin ominaisuuksiin tai tilanteeseen, jossa lapsen

kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa hänen kehitystään. Lapsen tuen tarpeen havaitseminen edellyttää

kasvattajalta lapsen kehityksen hyvää tuntemista. Kasvattajan tulee luoda kasvatuskumppaneina yhdessä

vanhempien kanssa kokonaiskuva lapsesta, hänen mielenkiinnon kohteistaan ja vahvuuksistaan lapsen tuen

tarvetta arvioidessaan. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen

kehityksen osa-alueella. Varhaiskasvatuksessa lapsen havainnointi ja kehityksen etenemisen seuraaminen

ovat tärkeä osa perustyötä.

Havaintojen ja arvioinnin tueksi lapsi voidaan tarvittaessa ohjata tarkoituksenmukaisen asiantuntijan tutkimuksiin.

Lapsen tuen tarpeen huomaamisen jälkeen aloitetaan kuitenkin heti arjen tarvittavat tukitoimet.

Kasvattajien on tärkeää muistaa, että lapsi on ensisijaisesti kasvava ja kehittyvä ainutlaatuinen lapsi, vaikka

hänellä olisikin vamma, sairaus tai muu peruste erityisen tuen tarpeelle.

Koska lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, on tärkeää, että lapsen kasvun ja kehityksen ohjaus

ja tukeminen kytketään päivittäisiin askareisiin ja kokemuksiin, joiden tietoinen ja suunnitelmallinen

hyödyntäminen on keskeistä. Lämmin ja luottamuksellinen lapsen ja kasvattajan välinen suhde ja molemminpuolinen

tuntemus rohkaisevat lasta kokeilemaan harjoiteltavia asioita. Kasvattajan tulee muistaa positiivisuus

vuorovaikutuksessa, kannustaa ja kehua lasta hyvin menneistä tilanteista. Näin lapsen itsetunto

ja minäkuva vahvistuvat.

Toimimalla päivittäin pienryhmässä ja porrastamalla lapsiryhmän toimintaa kasvattajalla on paremmin aikaa

huomioida lasten erilaiset tarpeet. Arjen tilanteet, kuten esimerkiksi pukemis- ja ruokailutilanteet, ovat

myös oppimistilanteita. Päivähoidon arjessa suunnitellaan myös lapsen ympäristö ja aikuisten toimintatavat

lapsen kehitystä tukevaksi.

Erityisen tuen järjestäminen perustuu myös moniammatilliselle vuorovaikutukselle. Tämä edellyttää ammattitaitoisia,

yhteistyökykyisiä ja yhteisiin sopimuksiin sitoutuneita kasvattajia. Erityisen tuen toteuttamisen

lähtökohtana on lapsen yksilöllisten toimintamahdollisuuksien arvostaminen ja kunnioittaminen.

5. HÄMEENLINNALAISIA PAINOTUKSIA VARHAISKASVATUKSESSA

5.1 Kielikylpy

Kielikylpy päiväkodissa tavoitteena on mielenkiinnon ja myönteisen asenteen kehittyminen englanninkieltä

kohtaan sekä rohkea kielenkäyttö niitä kielellisiä taitoja ja resursseja käyttäen, jotka lapsi on omaksunut. Tavoitteena

on, että lapsi omaksuu hänen elämänpiiriinsä arkipäivän tilanteisiin liittyvää sanastoa. Lapsen passiivinen

sanavarasto on aina moninkertainen aktiiviseen sanavarastoon verrattuna. Tavoitteena on, että lapsi

oppii käytännön kokemusten kautta ymmärtämään päiväkodin arkeen liittyviä asioita englannin kielellä.

Englanniksi puhutaan asioita, jotka voidaan näyttää konkreettisesti lapselle tai kuvia apuna käyttäen saada

lapsi ymmärtämään sanoman sisällön. Lapsille opetetaan asioita englanninkielellä, ei englanninkieltä. Didaktiikan

kannalta olennaista on, että englanninkieli on opetuksen väline, ei tavoite. Englanninkieltä omaksutaan

ennen kaikkea luonnollisissa tilanteissa, mutta mukana on myös vaikutteita ohjatusta opetuksesta.

Kielikylpyyn liittyvän toimintafilosofian ja periaatteet edellyttävät, että vanhemmat pyydetään tutustumaan

10


osittaisen englanninkielisen varhaiskasvatuksen erityistavoitteisiin ja –käytäntöihin jo ennen varsinaista

kielikylpypäiväkoti paikan hakemista.

5.2 Montessoripedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus

Italialainen Maria Montessori kehitti menetelmän, jossa lapsen luontaista kasvua ja yksilöllisiä tarpeita tuetaan

ikäkaudelle sopivassa ympäristössä. Lapsi toimii vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten

kanssa. Kasvatuksen mottona on ”auta minua tekemään itse”. Montessoriympäristö houkuttelee lasta kiinnostavien

askareiden pariin ja ohjaa omatoimisuuteen. Menetelmän mukaan aikuisen tehtävänä on lapsen

kasvun tukeminen ja oikeiden virikkeiden antaminen silloin, kun lapsi on valmis niitä vastaanottamaan.

Montessorin tunnistamat herkkyyskaudet ovat niitä hetkiä elämässä, jolloin lapsi oppii erilaisia taitoja helposti

ja opettelematta kuin luonnostaan. Tällaisia taitoja voi olla esim. lukeminen, kauniit käytöstavat tai

vaikkapa oikean ja väärän välinen suhde.

Montessori-esikoulussa oppiminen tapahtuu lapsen oman valinnan ja mieltymysten mukaan. Lapsi saa

valita työnsä itse omien kykyjensä mukaisesti. Montessori-menetelmän keskeisenä tekijänä ovat ympäristö

ja sen välineet. Välineistö ohjaa lasta askeleittain konkreettisesta abstraktiin, esimerkiksi matematiikassa,

äidinkielessä ja taiteissa. Toinen tärkeä tekijä ympäristössä ovat muut lapset sekä aikuiset. Eri-ikäiset lapset

oppivat toisiltaan kuin sisarukset suurperheessä ja harjoittelevat yhdessä sosiaalisen elämän sääntöjä.

Jokainen lapsi antaa oman panoksensa yhteiseen hyvään. Aikuinen on ympäristössä tarkkailija, ohjaaja ja

virikkeiden antaja.

5.3 Metsä- ja luontoryhmät sekä Case Forest -pedagogiikka

Case Forest -pedagogiikka on motivoiva ja innostava lapsilähtöinen

oppimismenetelmä, joka toteutetaan pääsäätöisesti

luonnossa ja lasten tukikohtana on lähiympäristöön rakennettu

kota. Pedagogiikan lähtökohtana ovat lasten kysymykset

sekä heidän esiin nostamansa ilmiöt sekä niitä edustavat

kohteet. Näitä havainnoidaan lapsiryhmässä yhteistoiminnallisesti

havainnoiden. Oppimisprosessi etenee ohjatusti

yhdessä tutkien, pohtien ja ihmetellen.

Kasvattajan roolissa painottuu ajattelua ja toimintaa avaava,

ohjaava ja kannustava suhtautuminen. Toiminnassa korostuu

tutkimisen, toiminnallisen oppimisen, leikin ja liikunnan sekä

vertaisryhmän merkitys. Lasten toiminta on aktiivinen prosessi,

jossa lapsi rakentaa tietämystään tutkien, kokeillen ja

havainnoiden vuorovaikutuksessa muiden vertaisryhmäläisten

kanssa. Keskeistä on lapsen oma aktiivisuus. Case Forest

-pedagogiikka eheyttää ja yhdistää erilaiset tavat toimia,

kuten tutkimisen, leikin ja liikunnan. Tavoitteena on lapsen

kokonaisvaltainen kasvaminen ja kehittyminen. Lapsi oppii

kunnioittamaan luontoa ja huolehtimaan ympäristöstään

kestävän kehityksen arvot huomioiden.

Metsäryhmissä ja luontopainotteisissa ryhmässä toimitaan

oman lähiympäristön mahdollisuudet huomioiden. Tietoja ja

havaintoja uudesta asiasta hankitaan liikkumalla päiväkodin

11


ulkopuolella sekä kutsumalla vierailijoita omaan kotaan. Pedagogiikka yhdistää erilaisia verkostoja ja yhteistyötahoja

lapsiryhmän tutkimustehtävän ääreen. Uutta tietoa hankitaan esim. vierailemalla eri kohteissa.

Asiantuntijoita ja vanhempia käytetään apuna oppimisessa.

5.4 Liikunnallista varhaiskasvatusta

Lapselle liikkuminen ja leikkiminen ovat ominaisia tapoja toimia ja oppia. Päivittäinen liikkuminen on lapsen

hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee, iloitsee, ilmaisee tunteitaan ja oppii

uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elämyksiä, hikeä ja hengästymistä sekä luonnollinen tapa tutustua

itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä.

Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja

sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle.

Kasvattajayhteisön toiminnassa ja arjen

valinnoissa on tärkeää, että lapselle annetaan

mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen.

Kasvattajan tehtävänä on luoda lapsille

liikuntaan virittävä ympäristö, poistaa

liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallista

liikkumista. Kasvattajien tietämys

arkiliikunnan mahdollisuuksista ja sen

hyödyntäminen myös erilaisissa siirtymätilanteissa

sekä omaehtoisen leikin hetkillä

innostaa lapsia toimimaan. Kasvattajayhteisön

yhteinen pohdinta liikunnan merkityksestä

lasten oppimiselle luo perustan

laadukkaalle liikunta- ja terveyskasvatukselle

sekä liikuntamyönteiselle toimintakulttuurille.

Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa

asiaan on panostettu tekemällä

yhteistyötä Nuoren Suomen kanssa.

Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa

lapsen luonnollista liikkumisen halua. Ympäristön

tulee olla sopivan haasteellinen

sekä liikkumaan ja leikkimään motivoiva.

Piha on lapsen keskeinen liikuntapaikka,

jonka tulee olla liikkumiseen houkutteleva.

Liikuntavälineiden tulee olla lasten

käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan

ja leikin aikana. Ympäröivän luonnon ja

alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet

hyödynnetään sekä järjestetään yhteisöllisiä,

liikunnallisia koko perheen tapahtumia.

12


5.4 Ilmaisukasvatus varhaiskasvatuksessa

Ilmaisu- ja kulttuuripainotteisessa päivähoidossa edistetään lapsen osallistumista oman päivähoitopäivänsä

rakentamiseen. Tärkeitä ovat luovat ja osallistavat menetelmät. Lasta rohkaistaan keskustelemaan ja ideoimaan

uusia asioita ja osallistumaan erilaisiin toimintoihin päiväkodissa. Päivähoidon sisältönä on taidekasvatusta,

musiikillista ja liikunnallista ilmaisua, draamaa ja tanssia, satujen ja kertomusten tuottamista ja

kuvittamista.

Päivähoidossa tutustutaan myös vieraisiin kulttuureihin ja opetellaan ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta.

Myös oman kulttuurin perinteet ovat tärkeitä. Tutustutaan vuoden kiertoon ja vuodenaikoihin

sekä juhlistetaan joulua, pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Tutustutaan kotiseudun kulttuurinähtävyyksiin ja

perinteisiin.

6. KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA OSANA TOIMINNAN

LAADUN JA ARVIOINNIN KEHITTÄMISTÄ

Hämeenlinnan kaupungin strategiassa sekä lasten ja nuorten palveluita ohjaavissa asiakirjoissa asiakasnäkökulma,

vaikuttaminen ja osallisuus ovat keskeisiä tekijöitä toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

Hämeenlinnan opetuspalvelut ovat valinneet Perusopetuksen valtakunnallisista laatukriteereistä

(OKM 2010) laadun kehittämiskohteiksi seuraavat: osallisuus ja vaikuttaminen, kodin ja koulun yhteistyö

sekä oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuki.

13


Hämeenlinnan kaupungin vasun 2013 todentuminen arjessa edellyttää perusopetuksen tavoin laadun parantamiseksi

tiettyjen oleellisten painopistealueiden nostamista kehittämiskohteiksi. Näitä ovat varhaiskasvatuksessa

seuraavat: lapsilähtöisyys, osallisuus, kasvatuskumppanuus ja pedagogiikan kehittäminen.

Laatukriteerit määritellään konkreettisesti yksikkökohtaisesti Satakieli-teesien pohjalta seuraavaan tapaan:

• lapsi on päähenkilö omassa elämässään

- laatukriteeri 1: yksikön tavoite teesin suhteen, mitä tehdään, miten arvioidaan, milloin arvioidaan

- laatukriteeri 2: jne.

• lapsi ansaitsee ”rikkaan” aikuisen

- laatukriteeri 1: jne.

• lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa

• lapsella on sata kieltä

• satakielen työmenetelmät ovat pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely.

Varhaiskasvatuksen laadun kehittäminen on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja kaupunkiympäristöön.

Varhaiskasvatuksessa on huomioitava teknologian kehittymisen vaikutukset, kansainvälistyminen,

kestävä kehitys, monikulttuurisuus sekä eri tekijöiden ”kilpailu” lasten ajasta ja elämästä. Varhaiskasvatuksella

on keskeinen rooli eriarvoisuuden ehkäisemisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Hyvällä varhaiskasvatuksella

on positiivisia pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämässä.

Yhteistyössä Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluiden kanssa kehitetään yhteisöllisyyttä ja keskustelevaa

arviointikulttuuria, lisätään hyvinvointia ja osallisuutta, kerätään ja dokumentoidaan arviointitietoa

systemaattisesti sekä kehitetään varhaiskasvatusta kerätyn tiedon avulla. Arvioinnin ja kehittämisen lähtökohtana

on lapsilähtöisyyden vahvistaminen sekä lasten vanhempien osallisuuden parempi huomioon

ottaminen.

Henkilöstön hyvinvoinnista ja täydennyskoulutuksesta huolehtiminen on tärkeä laatuun vaikuttava tekijä.

Seuranta ja lapsivaikutusten arviointi suunnitellaan systemaattiseksi ja säännölliseksi kunnan päätöksentekoa

tukevaksi toiminnaksi. Jokainen hämeenlinnalainen varhaiskasvatuksen yksikkö ja toimija lähtee kehittämään

toimintaansa yhteisesti hyväksyttyjen, tässä vasussa esitettyjen tavoitteiden, teesien ja periaatteiden

suuntaisesti, kukin omista lähtökohdistaan.

14


LÄHTEET:

Custódio, I. 2012. ”Että tykättäis lapsista ja nuorista”. Lapsiystävällinen kunta -hanke/Hämeenlinnan pilottiprojektien

alkukartoitus. Suomen UNICEF.

Gambetti, A. 2011. Reggio Emilia -seminaari. Hämeenlinna. Marja-Liisa Akselinin luentomuistiinpanot.

Heinimaa, E. 2011. Reggio Emilia-seminaari Hämeenlinnassa. Reggio emilia Suomen Reggio Emilia –yhdistys ry:n

jäsenlehti 2/2011. 4-5.

Heinämäki, L. 2004. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa. Erityispäivähoito – lapsen mahdollisuus. Stakes oppaita 58.

Saarijärvi; Gummerus.

Hujala, E., Heikka, J., Viittala, K. & Pullinen, A. 2008. Lapsikohtainen havainnointi varhaiskasvatuksessa. Ohjeita lapsihavainnointiin.

Moniste.

Hyvä tulevaisuus lapsille ja nuorille. Hämeenlinnan perusopetuksen laatukriteerit. Moniste.

Keke päiväkodissa. Kestävän kehityksen opas. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy

4V – Välitä, Vaikuta, Viihdy, Voi hyvin

Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. 2010. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen

suunnitelman laatiminen. MLL, Folkhälsan. Helsinki: Fram.

Korhonen, A. 2011. Kasvatuskumppanuus perheiden kanssa ja monialainen kasvatuskumppanuus varhaiskasvatuksessa,

esiopetuksessa, perusopetuksessa (4-8-vuotiaiden palveluissa). Moniste.

Launonen, P. 2011. Anna lapsellesi lahja 1. Perusta on sama kaikissa kulttuureissa. Suomen lääkärilehti 3/2011. 190-

191.

Lipponen, L. 2012. Ajatuksia varhaiskasvatuksesta. Luento.

Ojanen, E. 2011. Kasvatuksen tarkoitus on ihmisyyden edistys. Hämeen Sanomat 14.8.2011.

Parikka-Nihti, M. 2011. Pieniä Puroja – Kasvua kohti kestävää kehitystä.

Reunamo, J. 2012. Hämeenlinnalaisten lasten kokemukset päivähoidossa. Moniste.

Rusanen, S. 2009. Taide ja kulttuuri lapsen kasvussa. Luento. Helsinki.

Saarinen, E. 2012. MiniVerso vertaissovittelu. Moniste.

Sarras, S. 2012. Lapset oman elämänsä, oppimisensa ja kulttuurinsa osallisina tuottajina ja toimijoina. Helsinki. Luento.

Satakieli- pedagogiikka Hämeenlinnassa 2012. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen ja lasten ja nuorten kulttuurikeskus

ARXin yhteinen Into-työryhmä Malaguzzi, L ja Wallin, K. ajatusten innoittamana. Ohjaus Heinimaa, E. Moniste.

Sihvonen, T. 2012. Kohti sataa kieltä. Kuinka Reggio Emilia –ajatukset saivat alkunsa Hämeenlinnassa? Reggio emilia

Suomen Reggio Emilia –yhdistys ry:n jäsenlehti 1/2012. 11-13.

Soirila, E. & Oksanen, P. 2012. Sadan kielen pedagogiikka. Kasvu 1.2012. 28-30.

Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. STM, Nuori Suomi ry, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17.

Helsinki 2005.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. Stakes. oppaita 56. Vaajakoski: Gummerus.

www.smy.fi /Case Forest – pedagogiikka

15

More magazines by this user
Similar magazines