Janakkalan Joutjärven veden laatu ja kuormitus - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

Janakkalan Joutjärven veden laatu ja kuormitus - Hämeenlinna

Janakkalan Joutjärven veden laatu ja kuormitus

Anne Peltonen ja Heli Jutila

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 2

2005

Hämeenlinnan kaupunki


Peltonen, A. & Jutila, H. 2005: Janakkalan Joutjärven veden laatu ja kuormitus. – Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen monisteita 2. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKIhanke.

34 s. ja 6 liitettä.

ISBN 952-9509-19-7

ISSN 1795-9004


TIIVISTELMÄ

Tämän työn tavoitteena oli selvittää Janakkalassa sijaitsevan Joutjärven vedenlaadun

nykytilaa ja järveen kohdistuvaa kuormitusta. Työ on tehty Kanta-

Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hankkeessa, joka on Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen vetämä EU-projekti.

Työhön on koottu ajanjaksolla 1966-2005 otettuja järvivesinäytetietoja sekä keväästä

2003 lähtien tutkittuja Joutjärveen laskevien ojavesien analyysitietoja.

Haja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta on selvitetty syyskuussa 2003 lähetetyn

kyselyn avulla. Kyselyjä lähetettiin 40 kappaletta ja vastauksia saatiin 23 (58

%).

Joutjärvi on keskikokoinen järvi, joka on Hyvikkälänjoen vesistöalueen latvajärvi

ja jonka vedet laskevat Rehakanjärveen. Järven vesi on peruslaadultaan

kirkasta ja väritöntä. Joutjärvi on alun perin ollut karu, mutta nykyään se on keskiravinteinen

järvi, jossa syvänteen kesäaikaiset alhaiset happipitoisuudet ovat

tavallisia. Joutjärven, silloisen Joutsijärven, veden pintaa laskettiin n. 70 cm

1880-luvulla. Tervakoski Osakeyhtiö sai luvan veden juoksuttamiseen paperitehtaalle,

ja lupa uusittiin 1950-luvulla.

Joutjärvi kuuluu yleisen käyttökelpoisuusluokituksen hyvään eli II-luokkaan.

Alusveden happitietojen osalta järvi on tyydyttävä. Joutjärven veden laatua ei

ole juuri muuttunut 1960-luvulta nykypäivään. Sedimenttitutkimustenkin mukaan

järvi on hyvässä kunnossa, joskin se on ollut aiemmin vielä nykyistä karumpi.

Vaara Joutjärven rehevöitymiseen ja veden laadun huononemiseen on

kuitenkin olemassa, kun tarkastellaan ojavesistä saatuja arvoja. Varsinkin typpija

fosforipitoisuudet ovat huolestuttavan korkeat Joutjärveen laskevissa ojissa.

Joutjärven ranta-asukkaille lähetetyistä kyselyistä selvisi, että monella kiinteistöllä

jätevesien käsittelyssä on parantamisen varaa. Kymmenellä kiinteistöllä (43

%) ei ollut lainkaan jätevesien käsittelyä. Kahdeksan näistä kaatoi pesuvetensä

suoraan maahan ja kaksi kaatoaltaan kautta maaperään. Näillä kymmenellä kyselyyn

osallistuneella kiinteistöllä jätevesien käsittely on mahdollisesti riittämättömästi

hoidettu. Kolmella kiinteistöllä sijaitsevat imeytyskentät on rakennettu

virheellisesti. Muutaman kiinteistön erilliset käymälät on rakennettu liian lähelle

Joutjärven rantaa aiheuttaen näin vesistön pilaantumisvaaran. Kun jätevesien

määrä on vähäinen, eivätkä ne sisällä käymäläjätevesiä eikä niistä aiheudu ympäristön

pilaantumisen vaaraa, ne voidaan johtaa puhdistamatta maahan.

Asiasanat

Sivut

Joutjärvi, haja-asutus, jätevedet, järviveden laatu, rehevöityminen, kuormitus

34 + 6 liitettä

Ympäristötoimen monisteita 2 1


ABSTRACT

The aim of this work was to investigate the quality of water and load to Lake

Joutjärvi in Janakkala. This work has been done in the regional lake rehabilitation

project JÄRKI, which is lead by the Hämeenlinna region Environment Authority.

Lake water sample data during years 1966-2005 and ditch water data since 2003

has been collected for the work. The load coming from the rural settlements has

been studied with a questionnaire sent in September 2003. Forty questionnaires

were sent and 25 answers were received (58 %).

Joutjärvi is a middle sized lake, which is the upper course lake of the River Hyvikkälänjoki

waterway and whose waters run to the Lake Rehakka. The water is

basically clear and colourless. Joutjärvi has been initially oligotrophic, but nowadays

it is a mesotrophic lake, in which the summer time oxygen levels in the

deep site are often low. The level of Lake Joutjärvi, previously Lake Joutsijärvi,

was lowered about 70 cm during 1880’s. Tervakoski Corporation received a

permit to run the water to the paper mill, and the permit was renewed during

1950’s.

In the general water quality classification Lake Joutjärvi belongs to the second

class, good. Based on oxygen levels the Lake is satisfactory. The quality of water

in Lake Joutjärvi has not changed almost at all from 1960’s till the current

day. According to the sediment survey the lake is in good condition, even

though before it used to be even more oligotrophic than today. The danger of eutrophication

and deterioration of the water quality does though exist based on

the studied ditch water quality. Particularly the nitrogen and phosphorous concentrations

are distressingly high in the ditches running to the Lake Joutjärvi.

It was found out in the questionnaires sent to the shore estate owners, that there

is a need for improvements in the waste water management in many estates. Ten

estates (43 %) did not have any waste water treatment system. In eight of them

the waste water was poured on to the ground and in two cases through a pool. In

these ten estates the waste water treatment is possibly insufficiently managed. In

three estates the infiltration fields are incorrectly built. In some estates the separate

toilets are built too close to the Lake Joutjärvi causing the risk of waterway

contamination. When the amount of waste water is small and it does not include

WC waters or is not causing a danger of contamination of the environment, it

can be led to the ground without purification.

Keywords

Pages

Joutjärvi, scattered settlement, waste water, lake water quality, eutrophication,

loading

34 + 6 appendices

Ympäristötoimen monisteita 2 2


SISÄLLYS

1 Johdanto _______________________________________________________________ 5

1.1 Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hanke ___________________ 5

1.2 Haja-asutuksen jätevedenkäsittely ___________________________________________ 5

1.2.1 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen

ulkopuolisilla alueilla _______________________________________________________ 6

1.2.2 Menetelmät _______________________________________________________________ 6

1.2.2.1 Saostuskaivot______________________________________________________ 7

1.2.2.2 Imeytyskenttä ja imeytysojasto ________________________________________ 7

1.2.2.3 Maasuodatin ______________________________________________________ 8

1.2.2.4 Pienpuhdistamo ____________________________________________________ 8

1.2.2.5 Umpikaivo________________________________________________________ 9

2 Tutkimusalue ja menetelmät________________________________________________ 9

2.1 Joutjärvi valuma-alueineen _________________________________________________ 9

2.2 Ympäristökartoituskyselyn toteutus _________________________________________ 10

2.3 Vesinäytteenotto _________________________________________________________ 10

3 ympäristökartoituksen tulokset ja niiden tarkastelu ____________________________ 10

3.1 Kiinteistöjen vesihuolto ___________________________________________________ 11

3.2 Kiinteistöjen käymälät ____________________________________________________ 11

3.3 Kiinteistöjen jätevedet ____________________________________________________ 12

3.3.1 Jätevedet ________________________________________________________________ 12

3.3.2 Jätevesikaivojen rakenne____________________________________________________ 13

3.4 Muu jätehuolto __________________________________________________________ 14

3.5 Ranta-asukkaiden mielipide Joutjärven tilan muutoksista ______________________ 15

3.6 Joutjärven virkistyskäyttö _________________________________________________ 15

4 Joutjärven veden laatu ___________________________________________________ 16

4.1 Käyttökelpoisuusluokitus__________________________________________________ 16

4.2 Minimiravinne ja ravinnepitoisuus__________________________________________ 17

4.3 Kokonaisfosfori __________________________________________________________ 18

4.4 Kokonaistyppi ___________________________________________________________ 20

4.5 Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste _______________________________________ 21

4.6 pH_____________________________________________________________________ 22

4.7 Alkaliteetti ______________________________________________________________ 23

4.8 Sähkönjohtavuus_________________________________________________________ 24

4.9 Väri____________________________________________________________________ 25

4.10 Sameus _________________________________________________________________ 25

5 ojavesinäytteet __________________________________________________________ 26

5.1 pH_____________________________________________________________________ 27

5.2 Sähkönjohtavuus_________________________________________________________ 27

Ympäristötoimen monisteita 2 3


5.3 Väri____________________________________________________________________ 27

5.4 Sameus _________________________________________________________________ 28

5.5 Kokonaisfosfori __________________________________________________________ 28

5.6 Kokonaistyppi ___________________________________________________________ 28

5.7 KMnO 4 -luku ja kemiallinen hapentarve _____________________________________ 29

5.8 Nitraatti ________________________________________________________________ 29

5.9 Lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja fekaaliset streptokokit _________________ 30

6 Joutjärven hoito- ja kunnostusmenetelmistä __________________________________ 30

7 Joutjärven luontoarvoista _________________________________________________ 31

8 Yhteenveto _____________________________________________________________ 31

9 LÄHDELUETTELO _____________________________________________________ 33

9.1 Julkaistu kirjallisuus _____________________________________________________ 33

9.2 Muu kirjallisuus _________________________________________________________ 33

9.3 Internetlähteet___________________________________________________________ 34

LIITTEET

Liite 1

Liite 2

Liite 3

Liite 4

Liite 5

Liite 6

Joutjärven valuma-alue

Tiedotekirje

Kyselykaavake

Järvi- ja ojavesipisteiden sijainti

Järvivesitulokset

Ojavesitulokset

Ympäristötoimen monisteita 2 4


1 JOHDANTO

Monet Suomen järvistä ovat rehevöitymässä tai jo rehevöityneet. Kun järvivesi

rehevöityy, sen virkistyskäyttömahdollisuudet heikkenevät. Rehevöityminen

on seurausta järveen joutuvien ravinteiden liiallisista määristä.

Järveen tulee kuormitusta useista ravinnelähteistä. Näitä ovat esimerkiksi

viljelysmaat, metsät, haja-asutus, yhdyskunnat, elinkeinotoiminnot, laskeumat

ilmasta ja vapaa-ajanasutus. Rehevöityminen on hitaasti etenevä,

jopa vuosikymmeniä kestävä prosessi, josta palautuminen voi viedä vuosia.

Rehevöitymiseen on siis puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Liiallinen rehevöityminen on ongelma, jota voidaan torjua ja jonka

syihin pystytään vaikuttamaan.

Janakkalassa sijaitseva Joutjärvi on keskikokoinen latvajärvi. Sen rantaasukkaat

ovat perustaneet suojeluyhdistyksen, joka on toiminut ahkerasti

estääkseen järven rehevöitymistä. Esimerkiksi viime vuosina on niitetty

rantakasvillisuutta sekä suoritettu hoitokalastusta.

1.1 Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hanke

Joutjärven suojeluyhdistys ja Janakkalan kunta ovat mukana EUprojektissa

Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen (JÄRKI-hanke).

JÄRKI-hanke on Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen (aiemmin

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston)

projekti, joka käynnistyi toukokuussa 2002, ja jatkuu vuoden 2006 alkupuolelle.

Hankkeen keskeisiä toimijoita ja rahoittajia ovat kahdeksan

kantahämäläistä järven suojeluyhdistystä, alueen kunnat, Hämeen ammattikorkeakoulu

sekä Hämeen ympäristökeskus (Jutila 2002).

JÄRKI-hanke on ottanut Joutjärvellä järvi- ja ojavesinäytteitä, teettänyt

sedimenttitutkimuksen, niittänyt ja rakennuttanut laskeutusaltaan Joutjärveen

laskevaan Läntisenojaan sekä tutkinut sen toimivuutta. Lisäksi JÄR-

KI-hankeessa on laadittu tiedotetauluja Joutjärven rannalle sekä kirjoitettu

hoito- ja käyttösuunnitelma. Käsillä oleva julkaisu on tehty JÄRKIhankkeessa

ja sen tavoitteena oli selvittää Joutjärveen tulevaa kuormitusta

ja veden laatua (Jutila 2005, Joutjärvi Lehti 01/2004 ja 02/2004).

1.2 Haja-asutuksen jätevedenkäsittely

Yleisten viemäriverkostojen ulottumattomissa asuu noin miljoona suomalaista,

suurin osa näistä haja-asutusalueilla. Vesistöjen kokonaiskuormituksesta

tämä yksi viidesosa väestöstä tuottaa merkittävän osuuden fosforikuormituksesta

- arvioiden mukaan yli puolitoista kertaa sen, mitä kaupungeissa

ja taajamissa asuva neljä viidesosaa väestöstä. Lisäksi lomaasunnoilla

asuu osan vuotta noin miljoona vapaa-ajan asukasta lähellä vesistöjä

(Kujala-Räty & Santala 2001).

Potentiaalinen vesistökuormitus kasvaa jatkuvasti, sillä loma-asuntojen

määrä, vuotuinen käyttöaste ja varustetaso ovat kasvamassa. Haja- ja lo-

Ympäristötoimen monisteita 5


ma-asutuksen merkitystä vesistökuormittajina korostaa yhdyskuntien ja

teollisuuden jätevesien käsittelytehon parantuminen 1980- ja 1990-

luvuilla. Orgaanista, vesistöjen happivaroja kuluttavaa kuormitusta sekä

rehevöitymistä aiheuttavaa fosforikuormitusta saadaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla

vähennettyä jo keskimäärin 94 % (Kujala-Räty &

Santala 2001).

Yleisten viemäriverkostojen puuttuessa joudutaan haja-asutusalueilla käyttämään

kiinteistökohtaisia jäteveden käsittelymenetelmiä. Menetelmiä on

paljon ja monista niistä on kokemuksia pitkältä ajalta, mutta käytännössä

ne ovat usein puutteellisia tai epävarmoja vesistöjen ja pohjaveden suojelun

tai yleisen ympäristöhygienian kannalta. Lisäksi vanhojen asuntojen

jätevesijärjestelmille niiden rakennusvaiheessa asetetut vaatimukset ovat

nykykäsityksen mukaan puutteellisia. Vesistökuormituksen kannalta erityisen

haitallista on kiinteistökohtaisten laitteiden ja menetelmien huono

fosforinpoistoteho. Pohjavesien kannalta ongelmallisinta on huono teho

typpiyhdisteiden ja bakteerien poistossa.

Monet haja-asutusalueiden asukkaista kokevat jätevesien käsittelyssä useita

asioita ongelmallisiksi. Vaikeuksia on esimerkiksi menetelmän valinnassa,

suunnittelussa ja rakentamisessa. Asiaa vaikeuttaa lisäksi se, että

monissa kunnissa resurssit ohjata ja neuvoa asukkaita ovat vähentyneet

1990-luvun puolesta välistä alkaen. (Kujala-Räty & Santala 2001)

1.2.1 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen

ulkopuolisilla alueilla

Valtioneuvoston asetus 542/2003 talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen

ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Sen tarkoituksena

on vähentää talousvesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista ottaen erityisesti

huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet

(www.finlex.fi).

Asetuksen mukaan talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on

vähennettävä orgaanisen aineen (BHK 7 ) osalta vähintään 90 prosenttia,

kokonaisfosforin osalta vähintään 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta

vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen

(www.finlex.fi).

Uuden asetuksen mukaan niillä kiinteistöillä, joilla on vesikäymälä, on oltava

1.1.2006 mennessä selvitys jätevesijärjestelmästä. Selvitys on kuvaus

kiinteistön jätevesien käsittelyratkaisusta sekä perusteltu arvio ympäristöön

joutuvasta kuormituksesta ja käsittelyvaatimusten täyttymisestä. Selvityksessä

on oltava asemapiirros, johon merkitään jätevesijärjestelmän sijainti

ja purkupaikka. Lisäksi mukana on oltava käytön, huollon, hoidon ja

valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Selvitys on tehtävä 1.1.2008 mennessä

kiinteistöllä, joilla ei ole vesikäymälää (www.finlex.fi).

1.2.2 Menetelmät

Ympäristötoimen monisteita 6


Viemäriverkostojen puuttuessa joudutaan haja-asutusalueilla käyttämään

kiinteistökohtaisia jätevedenkäsittelymenetelmiä. Yleisimpiä näistä ovat

saostuskaivot, imeytyskentät ja -ojastot, maasuodattimet, pienpuhdistamot

sekä umpikaivot (Ympäristöministeriö ym. 2004).

1.2.2.1 Saostuskaivot

Jäteveden selkeytys saostuskaivoissa on useiden käsittelymenetelmien ensimmäinen

vaihe. Kiinteä aine laskeutetaan saostuskaivojen pohjalle lietteeksi

ja selkeytetty jätevesi johdetaan seuraavaan käsittelyvaiheeseen.

Saostussäiliöt tulee tyhjentää vähintään kaksi kertaa vuodessa. Pelkkien

pesuvesien yhteyteen rakennettuna tyhjennys täytyy tehdä kerran vuodessa.

Hyvin toimivat ja hoidetut saostussäiliöt poistavat noin 70 % jätevesien

kiintoainekuormasta, mutta biologinen hapenkulutus, typpi ja fosfori vähenevät

tavallisesti vain noin 15–20 %. Pelkkiä saostuskaivoja ei siis pidetä

puhdistusteholtaan riittävinä, sillä kuormituksen väheneminen niissä on

parhaimmissakin olosuhteissa vain noin kymmenen prosenttia (Jutila ym.

2003).

Kun kaikki jätevedet käsitellään yhdessä, tulee saostuskaivon olla kolmiosainen

ja tilavuudeltaan vähintään 2,5 m 3 tai 0,6m 3 /asukas, jos ei valmistaja

takaa pienemmän tilavuuden riittävyyttä. Yli puolet saostuskaivojen

kokonaistilavuudesta tulee olla ensimmäisessä osassa. Mikäli käymälästä

syntyvät jätevedet käsitellään erillään riittää pelkille pesuvesille kaksiosainen

saostuskaivo, jonka tulee olla tilavuudeltaan vähintään 1,5 m 3 .

Valmiiden saostuskaivojen tulee täyttää viranomaisten asettamat laatuvaatimukset

(Jutila ym. 2003).

1.2.2.2 Imeytyskenttä ja imeytysojasto

Maahan imeytyksessä maakerrokset toimivat mekaanis-biologiskemiallisena

vedenpuhdistamona. Jätevesi johdetaan saostuskaivosta joko

suoraan tai jakokaivon kautta jakoputkiin ja niistä imeytysputkiin, jotka on

kaivettu maan sisään. Rei’itetyistä putkista vesi pääsee jakokerrokseen,

joka on tehty sepelistä tai somerosta. Jakokerroksessa vesi leviää alas ja

sivuille tavoittaen luonnollisen maanpinnan. Tähän imeytyspintaan ja välittömästi

sen alapuolelle muodostuu biologisesti aktiivinen biokerros. Siinä

pieneliöt hajottavat suurimman osan jäteveden sisältämästä eloperäisestä

aineksesta.

Jäteveden valuessa syvemmälle maakerroksiin lika-ainekset suodattuvat ja

sitoutuvat kemiallisesti. Ravinteista fosfori pidättyy maarakeisiin kemiallisten

reaktioiden ansiosta. Typestä suurin osa kulkeutuu nitraattimuodossa

syvemmälle ja vain pieni osa siitä haihtuu ja sitoutuu kasveihin tai maaperään.

Jo noin metrin syvyydellä orgaanisen aineksen hajoaminen, bakteerien

tuhoutuminen ja fosforin sitoutuminen on riittävän tehokasta.

Biokerroksen pysyessä vedellä kyllästymättömänä, voidaan imeytysojastolla

tai -kentällä saavuttaa hyviä puhdistustuloksia. Puhdistustulosten selvittäminen

luotettavasti on kuitenkin imeytyksestä vaikeaa, koska siinä ei

Ympäristötoimen monisteita 7


1.2.2.3 Maasuodatin

ole purkuputkea, josta analysoitava näyte voitaisiin ottaa. Imeytys ei ole

useinkaan riittävä ratkaisu WC-vesille.

Maaimeytyksen teho vähenee ajan myötä, ja siksi imeyttämön alueen massat

on vaihdettava, tai se on sijoitettava uuteen kohtaan. Imeytyksen riskinä

on maaperän typettyminen sekä pohja- tai pintaveden pilaantumisvaara.

Maasuodatin on maahan kaivettu hiekkapuhdistamo. Siinä jätevesi johdetaan

saostuskaivosta imeytysputkiston avulla erityisen suodatinkerroksen

läpi. Tavalliseen maasuodattimeen voidaan myös lisätä fosforinpoistoa tehostava

materiaali. WC-vesiä käsiteltäessä vaaditaan nykyisin maasuodatuksen

lisäksi fosforinpoistoyksikkö. Suodatinhiekassa puhdistunut jätevesi

kerätään kokoomaputkilla ja johdetaan esimerkiksi avo-ojaan (Vilpas

ym. 2005).

Maasuodattimesta ja maaimeyttämöstä on oltava riittävät suojaetäisyydet

talousvesikaivoihin. Jos pohjaveden suojaaminen sitä vaatii, voidaan maasuodatin

tarvittaessa eristää pohjamaasta esimerkiksi tiivistekalvolla. Maasuodattimen

kaivannon pohjan etäisyys ylimpään pohjaveden pintaan tulee

olla vähintään 25 cm (imeyttämö 80 cm). Maasuodattimen rakentamisen

edellytyksenä on riittävä korkeusero tuloviemärin ja purkupaikan välille

(noin 1,5 m). Jos apuna käytetään jäteveden pumppausta, voidaan maasuodatin

rakentaa tasaisempaankin maastoon (Vilpas ym. 2005).

Jätevesi johdetaan maasuodattimeen rei’itetyistä imeytysputkista, josta vesi

menee sepelistä tai somerosta tehtyyn jakokerrokseen. Siinä vesi leviää

alas ja sivuille tavoittaen suodatinhiekkakerroksen pinnan. Tähän imeytyspintaan

ja sen alapuolelle muodostuu biologisesti aktiivinen ns. biokerros.

Siinä pieneliöt hajottavat pääosan jäteveden sisältämästä eloperäisestä

aineksesta. Jätevesi puhdistuu painuessaan suodatinhiekkakerroksen läpi.

Suodatinhiekan alle tulee pestyä sepeliä tai someroa, jonka sisään tulevat

suodattimen läpi tulleen veden kokoomaputket. Suodatinhiekan läpi imeytynyt

vesi kootaan kokoomaputkistolla ja johdetaan ojaan (Vilpas ym.

2005).

Maasuodatinta käytettäessä ravinteista fosfori pidättyy osittain suodatinhiekkaan

kemiallisten reaktioiden ansiosta. Typpiyhdisteistä nitraatti läpäisee

maasuodattimen, mutta osa kokonaistypestä sitoutuu hiekkaan.

Maasuodattimenkin puhdistusteho kuitenkin heikkenee ajan kuluessa, ja

massa on vaihdettava tai kohde siirrettävä uuteen paikkaan (Vilpas ym.

2005).

1.2.2.4 Pienpuhdistamo

Pienpuhdistamot ovat yhden tai usean talouden yhteispuhdistuksessa kuin

yhden perheen käytössä. Laitepuhdistamo ei yleensä sovi talouksiin, joissa

jätevettä syntyy vain osan aikaa vuodesta, kuten loma-asunnoille. Jotta

Ympäristötoimen monisteita 8


puhdistamo toimii tehokkaasti, se vaatii kiinteistön omistajalta jatkuvaa ja

säännöllistä huoltoa.

Pienpuhdistamoita on useita erilaisia malleja ja ne eroavat toisistaan hyvinkin

paljon. Niillä on erilaiset puhdistustehot ja ne poikkeavat huomattavasti

rakenteellisilta ominaisuuksiltaan. Parhaimmillaan puhdistustehot

ovat orgaanisen aineksen osalta 20 - 90 %, fosforin osalta 10 - 80 % ja typen

osalta 10 - 50 %.

Kaikkien pienpuhdistamojen toiminta perustuu kuitenkin jäteveden mekaaniseen,

kemialliseen ja biologiseen käsittelyyn. Laitteet sisältävät jäteveden

esikäsittelyosan, varsinaisen puhdistusprosessiosan sekä mahdollisesti

erillisen fosforinpoistojärjestelmän. Jäteveden puhdistaminen perustuu

biologiseen prosessiin, jossa jäteveden bakteerit ja muut pieneliöt hajottavat

orgaanista ainesta. Fosfori puolestaan saostetaan usein kemikaalilla.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu laitepuhdistamo hajottaa tehokkaasti orgaanista

ainetta, jos puhdistamoa käytetään ja huolletaan oikein (Vilpas

ym. 2005).

Puhdistamo voidaan sijoittaa monenlaiseen paikkaan, koska maaperän tai

maaston laatu eivät vaikuta menetelmän toimivuuteen. Puhdistamon etuna

on myös sen pieni koko. Puhdistamon puhdistusteho ei ole välttämättä heti

asennuksen jälkeen hyvä, vaan sen käynnistäminen saattaa viedä aikaa.

Puhdistamosta tulevassa purkuvedessä saattaa olla suuria määriä bakteereja

sekä viruksia, joten puhdistamon jälkeen suositellaan asennettavaksi

pientä maasuodatinta tai kivipesää (Vilpas ym. 2005).

1.2.2.5 Umpikaivo

Umpisäiliö on vesitiivis, eikä siitä ole jäteveden purkuputkea ympäristöön.

Umpisäiliö on tarkoitettu talousjäteveden tai lietteen tilapäiseen varastoimiseen

ennen kuljetusta muualle käsiteltäväksi, joten se ei varsinaisesti ole

jätevedenkäsittelymenetelmä. Umpisäilöt ovat harkittava vaihtoehto esim.

tärkeillä pohjavesialueilla, vesistöjen rannalla sekä jyrkillä rinnetonteilla.

(Nurmijärven kunta 2004)

Umpisäiliön täyttyessä se tyhjennetään ja jätevesi kuljetetaan kunnalliselle

jätevedenpuhdistamolle. Umpisäiliön pitää olla vähintään 5 m 3 :n kokoinen

ja se on varustettava täyttymistä osoittavalla hälytyslaitteistolla (Nurmijärven

kunta 2004).

2 TUTKIMUSALUE JA MENETELMÄT

2.1 Joutjärvi valuma-alueineen

Joutjärvi sijaitsee Janakkalassa, Hyvikkälänjoen vesistöalueella. Se on

keskikokoinen latvajärvi ja sen vedet laskevat Rehakanjärveen. Joutjärvi

on pinta-alaltaan 117 ha ja sen suurin syvyys on 11 metriä. Valuma-alueen

pinta-ala on noin 800 ha, josta peltojen osuus on noin 60 ha (7,5 %). Jär-

Ympäristötoimen monisteita 9


ven tilavuus on suunnilleen 4,3 milj.m 3 . Veden teoreettinen keskiviipymä

on Joutjärvessä noin yksi vuosi.

Joutjärven valuma-alueella on metsää. Järven pohjois- ja luoteisosassa on

myös peltoja, joiden läpi virtaavien ojien mukana tulee ravinnekuormitusta.

Koillispuolella järveä on laaja ojitettu suoalue, joka osaltaan aiheuttaa

kuormitusta Joutjärveen. Pääosa suosta kuuluu kuitenkin toiseen valumaalueeseen.

Pääosa ranta-asutuksesta, joka sekin kuormittaa järveä, on koillis-

ja etelärannoilla. Liitteessä 1 on esitetty Joutjärven valuma-alue.

Joutjärveen tulevaa kuormitusta ja veden laatua selvitettiin kyselyn, eli

ympäristökartoituksen avulla ja toisaalta tarkastelemalla vesinäytteiden

tutkimustuloksia.

2.2 Ympäristökartoituskyselyn toteutus

Joutjärven ranta-asukkaille postitettiin tiedotekirje (liite 2) ja kyselykaavake

(liite 3) syyskuussa 2003. Kyselyllä pyrittiin selvittämään järven rannalla

asuvien ihmisten aiheuttamaa kuormitusta sekä heidän mielipiteitään

Joutjärven tilasta. Asutuksen aiheuttamaa hajakuormitusta arvioitiin mm.

asukkaiden jätevesi- ja käymäläratkaisuihin perehtymällä. Kyselyjä lähetettiin

yhteensä 40 kappaletta ja niitä saatiin täytettynä takaisin 23 kappaletta

(58 %). Vastauksista osa oli puutteellisia ja niitä jouduttiin tulkitsemaan.

2.3 Vesinäytteenotto

Joutjärven veden laatua on tutkittu vuosina 1966, 1984, 1992, 1993, 1998

2001, 2002, 2003, 2004 ja 2005. Näytteet on otettu kaikkina vuosina järven

11 metrin syvänteestä usealta eri syvyydeltä. Joutjärven ojien vedenlaatua

on alettu seurata vuoden 2003 keväällä. Näytteitä on otettu kaikkiaan

12 ojanäytepisteestä (Ratilainen & Salminen 2001, Heikkilä & Saarikivi

2002, Ikonen ym. 2003, Alastalo & Grönholm 2004, JÄRKI-arkisto).

3 YMPÄRISTÖKARTOITUKSEN TULOKSET JA NIIDEN TARKAS-

TELU

Ainoastaan yksi kyselyyn vastanneista ilmoitti asuvansa vakituisessa

asunnossa ja 22 loma-asunnossa. Loma-asunnoissa oli keskimäärin kolme

käyttäjää ja kyselyyn vastanneessa vakituisessa asunnossa kaksi asukasta.

Suurin osa loma-asukkaista ilmoitti käyttävänsä asuntoaan 3-5 kuukautta

vuodessa. Neljä loma-asukasta vastasi käyttävänsä kiinteistöään ympärivuotisesti

(kuvio 1).

Ympäristötoimen monisteita 10


kyselyyn vastanneet (kpl)

14

12

10

8

6

4

2

0

1-2 kk 3-5 kk 6-12 kk

käyttökuukaudet

KUVIO 1

Loma-asuntojen käyttökuukaudet

Kyselykaavakkeessa kysyttiin tontilla olevien rakennusten etäisyyttä Joutjärven

rannasta. Kaavakkeessa eriteltiin asuinrakennus, sauna sekä käymälä.

Kyselyyn vastanneista yhdellätoista (48 %) oli erillinen saunarakennus

ja 21 kiinteistöllä (91 %) erillinen käymälä. Asuinrakennusten etäisyydet

Joutjärvestä vaihtelivat 2-300 m välillä, keskiarvon ollessa 46 m ja mediaanin

30 m. Erillisten saunojen etäisyydet Joutjärvestä vaihtelivat 10-40 m

välillä, keskiarvon ollessa noin 19 m ja mediaanin 15 m. Kiinteistöjen erilliset

käymälät sijaitsivat keskimäärin 38 m päässä Joutjärven rannasta. Lähin

käymälä sijaitsi 10 m päässä järvestä, ja etäisyyksien mediaani oli 30

m. Osa erillisistä käymälöistä sijaitsee varsin lähellä Joutjärveä, ja ne saattavat

aiheuttaa vesistön pilaantumisvaaran.

3.1 Kiinteistöjen vesihuolto

Yhdeksällä kyselyyn vastanneista (39 %) oli oma kaivo. Kiinteistöistä, jotka

omistivat kaivon, ainoastaan kaksi oli tutkituttanut vetensä viimeisen

kolmen vuoden aikana, mikä on yleinen suositus. Neljä vastanneista ei ollut

tutkituttanut kaivovetensä laatua lainkaan. Kaivovetensä tutkituttaneet

ilmoittivat veden täyttävän juoma- ja talousveden terveydelliset ja teknisesteettiset

laatuvaatimukset.

Neljätoista kyselyyn vastanneista (61 %) ilmoitti hoitavansa vesihuoltonsa

tuomalla veden itse muualta. Kahdeksan kiinteistöä (35 %) kertoi nostavansa

vettä myös Joutjärvestä.

3.2 Kiinteistöjen käymälät

Vastanneiden keskuudessa tiivisaltainen kuivakäymälä oli suosituin (48

%) käymäläratkaisu. Kahdeksalla kiinteistöllä (35 %) oli kompostoiva

tehdasvalmisteinen käymälä ja seitsemällä (30 %) vesikäymälä. Neljä vastanneista

(17 %) ilmoitti omistavansa maapohjaisen kuivakäymälän ja

kolmella se oli ainoa kiinteistön käymälä. Maapohjainen kuivakäymälä

Ympäristötoimen monisteita 11


saattaa olla vesiensuojelullisesti ongelmallinen ratkaisu. Seitsemällä vastanneista

oli kaksi erilaista käymäläratkaisua kiinteistöllään.

TAULUKKO 1

Suosituimmat käymäläratkaisut.

Lkm %

tiivisaltainen kuivakäymälä 11 48

kompostoiva tehdasvalmisteinen käymälä 8 35

vesikäymälä 7 30

maapohjainen kuivakäymälä 4 17

Kaksitoista kiinteistöä ilmoitti tyhjentävänsä käymälänsä kerran, kaksi

kiinteistöä kahdesti, kaksi kolmesti, kaksi neljästi ja kaksi kiinteistöä kuudesti

vuodessa. Kolmetoista kiinteistöä ilmoitti tyhjentävänsä käymälän

jätteet kompostiin. Kompostien etäisyys Joutjärvestä oli keskimäärin 42

m, lähimmän kompostin sijaitessa 15 m päässä. Kuusi vastanneista ilmoitti

tyhjentävänsä käymäläjätteet omalle pellolleen, jonka etäisyys järvestä

vaihteli 40 ja 500 m välillä ollen keskimäärin 156 m.

Kuivakäymälän jätteet tulisi kompostoida siten, että niistä ei aiheudu valumia

vesistöihin eikä terveydellistä haittaa. Käsittelemättöminä käymäläjätteitä

tai -jätevesiä ei saa levittää peltoon. Käsittelynä voi olla mädätys

tai kalkkistabilointi. Jätteiden hautaaminen maahan on puutteellista jätteiden

käsittelyä ja monesti jopa lain vastaista. Erityisen haitallista se on juuri

pohjavesialueilla ja vesistöjen läheisyydessä.

3.3 Kiinteistöjen jätevedet

3.3.1 Jätevedet

Kyselykaavakkeessa eroteltiin asuinkiinteistön sekä erillisen saunan jätevedenkäsittelymenetelmät

toisistaan.

Kuusi kiinteistöä vastasi johtavansa asuinrakennuksen WC-vedet umpisäiliöön.

Yksi kiinteistöistä ilmoitti johtavansa WC-vedet saostuskaivojen

kautta imeytyskentälle. Viimeksi mainittu lienee uuden lainsäädännön

mukaan riittämätön jäteveden käsittelymenetelmä.

Harmaiden vesien eli pesuvesien yleisin käsittelymuoto oli johtaminen saostuskaivojen

kautta imeytyskentälle (7 kiinteistöä, taulukko 1). Viisi kiinteistöistä

johti pesuvedet suoraan imeytyskuoppaan. Kaksi vastaajaa kertoi

kaatavansa pesuvetensä kaatoaltaasta suoraan maaperään ja kahdeksalla

kiinteistöllä ei ollut lainkaan viemäröintiä, joten he ilmoittivat kaatavansa

pesuvetensä maastoon. Näillä kymmenellä kiinteistöllä oli käytössä kannettu

vesi, joten jätevesimäärä oli vähäinen ja siksi käsittelymenetelmän

riittävyyttä tulee arvioida suhteessa ympäristön pilaantumishaittaan. Mahdollisesti

osalla mainituista kiinteistöistä olisi parantamisen varaa harmaiden

jätevesien käsittelyssä. Jos kiinteistöllä on esim. pyykinpesukone,

voidaan tulkita, että jätevesimäärä ei ole enää vähäinen ja harmaatkin vedet

tulee käsitellä.

Ympäristötoimen monisteita 12


TAULUKKO 2

Pesuvesien käsittely kiinteistöillä

Lkm %

Umpisäiliöön 1 4

Saostuskaivojen kautta imeytyskenttään 7 30

Imeytyskaivoon/kuoppaan 5 22

Kaatoaltaasta suoraan maaperään 2 9

Pesuvedet kaadetaan suoraan maastoon 8 35

Kolmellatoista kyselyyn vastanneista oli erillinen saunarakennus. Kolme

kiinteistöä johti saunavetensä saostuskaivoon ja sieltä imeytykseen. Kuusi

erillisen rantasaunan omistavaa kiinteistöä johti pesuvedet imeytyskaivoon

ja neljä suoraan maahan. Saunavedet suoraan maahan johtavilla kiinteistöillä

voi olla tarvetta parantaa jäteveden käsittelyä. Jätevesimäärät ja niiden

aiheuttama ympäristöhaitta ovat keskeisiä arvioitaessa jätevesien käsittelymenetelmän

parantamisen tarpeellisuutta. Pienetkin saunan jätevesimäärät

on järven rannalla järkevä käsitellä vähintään imeytyskuopassa.

3.3.2 Jätevesikaivojen rakenne

Seitsemällä kyselyyn vastanneista (30 %) oli tiivis tyhjennettävä umpisäiliö.

Säiliön materiaalina oli lasikuitu (4 kpl), betoni (2) ja muovi (1). Keskimäärin

umpisäiliöitä oli yksi kappale/kiinteistö. Säiliöiden tilavuudet

vaihtelivat kolmen ja seitsemän kuution välillä ollen keskiarvoltaan 5,1

kuutiota. Tyhjennyskertojen keskiarvo oli 2,1 vaihdellen 1-4 kertaa/vuosi.

Kaksi vastanneista hoiti jätevetensä ainoastaan umpisäiliön kautta, muilla

kiinteistöillä oli umpisäiliön lisäksi myös muita jätevedenkäsittelyratkaisuja.

Seitsemällä kiinteistöllä vesikäymälä ja näistä kiinteistöistä kuusi tyhjensi

WC-vetensä umpisäiliöön. Yksi näistä kiinteistöistä johti myös pesuvetensä

umpisäiliöön, ja loput saostuskaivojen kautta imeytykseen. Yhdellä

kiinteistöistä myös WC-vedet menivät saostuskaivojen kautta imeytykseen.

Saostuskaivojen lukumäärä vaihteli kiinteistöillä yhden ja kahden välillä.

Kuudella kiinteistöllä sakokaivoja oli yksi ja neljällä kaksi. Yksi vastaajista

ei ilmoittanut kaivojen lukumäärää. Saostuskaivojen tilavuus oli keskimäärin

kiinteistöillä yksi kuutio vaihdellen kuuden ja 0,2 kuution välillä.

Kolme kiinteistöä ilmoitti tyhjentävänsä sakokaivonsa kerran vuodessa ja

yksi kiinteistö kaksi kertaa vuodessa. Muut vastaajat eivät ilmoittaneet

tyhjennysväliä.

Kymmenen kiinteistöä johti jätevetensä saostuskaivoista maahanimeytykseen.

Näistä kahdelle kiinteistölle imeytys oli rakennettu 1980-luvun puolivälissä,

viidelle kiinteistölle 1990-luvun lopulla ja kahdelle kiinteistölle

2000-luvulla. Yksi kiinteistö ei ilmoittanut imeytyskentän rakennusvuotta.

Kolmen talouden imeytys oli rakennettu saviseen maahan. Saven ilmoitettiin

kuitenkin esiintyvän hiekan, soran ja turpeen kanssa. Kolmella kiin-

Ympäristötoimen monisteita 13


teistöllä imeytyksen maaperä oli moreeni ja kolmella hiekka. Yksi kiinteistö

ei ilmoittanut, minkälaiseen maaperään oli imeytyksen rakentanut.

Hiekka ja moreeni ovat hyviä maaperiä imeytykselle, koska ne läpäisevät

sopivasti vettä. Saviseen maahan imeytystä ei kuitenkaan suositella rakennettavaksi.

Vastausten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava, että kaikki

vastaajat eivät ehkä tunnista maalajeja ja saattavat siksi ilmoittaa ne virheellisesti.

Imeytyksen etäisyydet Joutjärven rannasta vaihtelivat kahdenkymmenen ja

viidenkymmenen metrin välillä ollen keskimäärin 33 metriä. Suosituksen

mukaan maahanimeytyksen suojaetäisyys vesistöön tulisi olla vähintään

20 metriä, joten tältä osin kiinteistöt ovat rakentaneet imeytyksensä oikein.

Kymmenellä kiinteistöllä (43 %) vastaajista ei ollut lainkaan jätevesikaivoja.

Kahdeksan näistä kaatoi pesuvetensä suoraan maahan ja kaksi

imeytyskuoppaan. Voidaan todeta, että näillä kymmenellä kyselyyn osallistuneella

kiinteistöllä jätevesien käsittelyä voisi parantaa. Kuitenkin ainoastaan

yksi kyselyyn vastanneista ilmoitti, että suunnitelmissa on tehostaa

erillisen saunan pesuvesien käsittelyä.

Huoltoliike huolehti viiden kyselyyn vastanneiden jätteiden kuljetuksesta.

Kaikilla huoltoliikkeen kanssa sopimuksen tehneillä kiinteistöillä oli vesikäymälä.

3.4 Muu jätehuolto

Vastanneista kuudellatoista kiinteistöllä (70 %) oli komposti. Kompostien

etäisyydet Joutjärven rannasta vaihtelivat 15-300 metrin välillä. Etäisyyksien

keskiarvo oli 59 metriä ja mediaani 30 metriä. Suosituin kompostimalli

kiinteistöillä oli avokomposti, joita oli seitsemällä vastaajista. Kuudella

vastaajista oli kehikkokomposti. Talvikäyttöinen lämpöeristetty

komposti oli kahdella vastaajista ja yhdellä oli tehdasvalmisteinen muovinen.

Yksitoista kiinteistöä vastasi kompostoivansa puutarhajätettä. Talousja

käymäläjätettä kompostoitiin vastanneiden keskuudessa seitsemällä

kiinteistöllä.

Kaikki vastanneet ilmoittivat huolehtivansa itse jätteidensä keräyksestä ja

kuljetuksesta. Yhdeksäntoista kiinteistöä vei osan jätteistä kaupunkiasuntonsa

jäteastiaan. Kahdeksan vastanneista ilmoitti polttavansa osan jätteistä

ja viisi kiinteistöä vei loma-asuntonsa jätteet yleiselle kaatopaikalle.

Kyselykaavakkeessa tiedusteltiin ihmisten halukkuutta käyttää yhteistä jätteiden

keräyspistettä, jos sellainen perustettaisiin Joutjärvelle. Vastaukset

kysymyksen suhteen jakautuivat puoliksi – yksitoista kiinteistöä ilmoitti

halukkuutensa käyttää keräyspistettä ja yksitoista ei ollut kiinnostuneita

asiasta. Yksi vastaajista ei ollut varma mielipiteestään. Vastaajista monella

käyttö riippui tietenkin mahdollisen keräyspisteen sijainnista.

Ympäristötoimen monisteita 14


3.5 Ranta-asukkaiden mielipide Joutjärven tilan muutoksista

Kymmenen vastaajan mukaan Joutjärven vedenlaatu ei ole huonontunut

viimeaikojen kuluessa. Kahdeksan kiinteistön mukaan vesi oli huonontunut

ja neljä ei osannut sanoa mielipidettään asiasta. Vaikka vain kahdeksan

kiinteistöä ilmoitti, ettei ollut huomannut veden huonontumista, silti

kaksitoista kiinteistöä ilmoitti vesikasvien runsastumisen huonontavan järviveden

laatua. Vastaajat olivat huomanneet vedenlaadun huonontumisen

myös muun muassa leväkukintojen ilmestymisenä, veden sameutumisena

sekä näkösyvyyden heikkenemisenä.

Ranta-asukkaiden mielipide Joutjärven veden

laadusta

12

10

8

6

4

2

0

ei ole huonontunut on huonontunut ei osaa sanoa

KUVIO 2

Joutjärven rannan asukkaiden mielipide järvi veden laadusta

Kuuden vastaajan mukaan Joutjärven kalakannoissa oli tapahtunut selviä

muutoksia viime vuosina. Neljätoista vastaajaa ei osannut sanoa mielipidettään

kalakannassa tapahtuneista muutoksista ja kahden vastaajan mukaan

muutoksia ei lähivuosina ole tapahtunut. Kahden kiinteistön mukaan

roskakalat ovat lisääntyneet Joutjärvellä, mutta neljä vastaajaa oli täysin

päinvastaista mieltä. Heidän mukaan roskakalat olivat vähentyneet ja kalojen

koko kasvanut.

3.6 Joutjärven virkistyskäyttö

Luonnonrauha sekä mahdollisuus mökkisaunomiseen ja uimiseen olivat

tärkeimpiä asioita, joihin vastanneet kiinnittivät huomiota viettäessään aikaa

järvellä. Luonnonrauhaa arvostettiin eniten. Suurin osa vastanneista

ilmoitti hankkineensa kiinteistön Joutjärven rannalta juuri luonnon kauneuden

ja rauhan takia sekä saadakseen mahdollisuuden virkistäytyä veden

äärellä.

Eniten vastanneita huolestutti järven liiallinen vesikasvillisuuden määrä

sekä veden alhainen korkeus. Tärkeäksi huolenaiheeksi vastaajat luokittelivat

myös järviveden huonon laadun. Muut vastauskaavakkeessa luetellut

Ympäristötoimen monisteita 15


tekijät, jotka saattaisivat haitata järven virkistyskäyttöä, eivät huolestuttaneet

kyselyyn osallistuneita.

Kyselyyn vastanneet ehdottivat monia toimenpiteitä, joita järven virkistyskäytön

ja suojelun parantamiseksi tulisi tehdä. Tärkeimpinä toimenpiteinä

vastaajat pitivät veden korkeuden nostoa ja vesikasvillisuuden karsimista.

Kaksikymmentä kyselyyn osallistuneista, eli lähes kaikki vastanneista, ilmoittivat

tehneensä erilaisia toimia järven hyväksi. Kolmetoista kiinteistöä

kertoi poistaneensa vesikasvillisuutta oman tonttinsa kohdalta edistääkseen

järven virkistyskäyttöä ja suojelua. Kuusi vastaajaa ilmoitti myös

kuuluvansa järven suojeluyhdistykseen ja edistäneensä näin järven suojelua.

Kaksikymmentäyksi vastaajaa ilmoitti olevansa myös jatkossa kiinnostunut

järven kuntoa parantavaan toimintaan. Yksi ei ollut halukas tulemaan

mukaan toimintaan ja yksi ei vastannut kysymykseen lainkaan.

Kaksikymmentä kiinteistön omistajaa ilmoitti olevansa valmiita osallistumaan

järven kunnossapitoon myös rahallisesti. Kaksitoista ilmoitti halukkuutensa

sijoittaa 20-100 euroa vuosittain järven suojelutoimintaan ja seitsemän

vastaajaa oli valmiita noin 20 euron panostukseen. Yksi vastaajista

oli valmis osallistumaan kustannuksiin 300 eurolla vuosittain.

4 JOUTJÄRVEN VEDEN LAATU

Joutjärven veden laatua on tutkittu yhdeltä näytteenottopisteeltä (liite 4)

vuosina 1966, 1984, 1992, 1993, 1998, 2001, 2002, 2003, 2004 ja 2005.

Näytteiden otoista ovat huolehtineet Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys,

Uudenmaan ympäristökeskus, Hämeen ammattikorkeakoulu sekä

JÄRKI-hanke. Näytteet on otettu Joutjärven 11 metrin syvänteestä eri syvyyksiltä.

Joutjärven järvivesinäytteiden tulokset on esitetty kokonaisuudessaan

liitteessä 5 (mm. Ratilainen & Salminen 2001, Heikkilä & Saarikivi

2002, Ikonen ym. 2003, Alastalo & Grönholm 2004, JÄRKI-arkisto).

4.1 Käyttökelpoisuusluokitus

Suomen ympäristökeskus on tehnyt vesistöille yleisen käyttökelpoisuusluokituksen,

jossa vesistöt jaetaan viiteen luokkaan ominaisuuksiensa mukaan.

Luokat ja niiden pitoisuusrajat on esitetty taulukossa 3./??12/

TAULUKKO 3

Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen raja-arvot.(Alueelliset ympäristökeskukset

& Suomen ympäristökeskus 2005)

I II III IV V

Erinomainen

Hyvä

Tyydyttävä

Välttävä

Huono

Klorofylli-a µg/l < 4 < 10 < 20 20–50 > 50

(sisävesi)

Kokonaisfosfori

µg/l (sisävesi)

< 12 < 30 < 50 50–100 > 100

Näkösyvyys m > 2,5 1-2,5 > 1

Ympäristötoimen monisteita 16


Sameus FTU < 1,5 > 1,5

Väriluku < 50

50–100

( 150

Happipitoisuus, %

80–110 80–110 70–120 40–150 vakavia O 2

päällysvedessä

ongelmia

Alusveden hapettomuunaista

satun-

ei ei

esiintyy yleistä

Hygienian indikaattori-bakteerit

< 10 < 50 < 100 < 1000 > 1000

kpl /100ml

Petokalojen Hgpitoisuus,

mg/kg

< 1

As, Cr, Pb, µg/l < 50 > 50

Hg µg/l < 2 > 2

Cd µg/l < 5 > 5

Kokonaissyanidi

µg/l

Levähaitat

Kalojen makuvirheet

ei

satunnaisesti

toistuvasti

< 50 > 50

yleisiä runsaita

yleisiä yleisiä

Erinomaiseksi luokitellaan luonnontilaiset vesialueet, hyviä ovat melkein

luonnontilaiset, lievästi humuspitoiset järvet. Tyydyttävät vesistöt ovat

erittäin humuspitoisia ja luonnostaan reheviä tai vesistöjä, joissa ihmistoiminnan

aiheuttama kuormitus on selvästi havaittavissa. Välttävässä ja

huonossa luokassa ihmistoiminnan vaikutus on selkeä ja järvien käyttöä

joutuu rajoittamaan terveydellisistä syistä. ??(Alueelliset ympäristökeskukset

& Suomen ympäristökeskus 2005).

Joutjärvi kuuluu yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvään eli

II-luokkaan. Alusveden happitietojen osalta järvi kuuluu juuri tyydyttävän

puolelle, mutta muiden tietojensa perusteella hyvään luokkaan.

4.2 Minimiravinne ja ravinnepitoisuus

Biomassan kasvunopeuteen vaikuttaa Liebigin minimitekijälain mukaan se

tekijä, jota on suhteellisesti vähiten saatavilla. Levien biomassa koostuu

hiilestä, typestä ja fosforista painosuhteessa 40C : 17N : 1P. Vaikka fosforia

tarvitaan solussa suhteellisesti typpeä paljon vähemmän, fosforin määrä

rajoittaa yleensä biomassan kasvua sisävesistöissä. Ravinnesuhdetarkasteluilla

voidaan selvittää alustavasti vesistön minimiravinne. Tarkasteluvaihtoehtoja

on kolme, joista tarkin on ravinteiden tasapainosuhde. Kasvua

rajoittava epäsuotuisa tekijä voi olla myös liian suuri määrä jotain

kasvutekijää. /15/

Kun kokonaisravinnesuhde on yli 17, on fosforin arvioitu olevan tuotannon

minimiravinne. Jos kokonaisravinnesuhde on alle 10, on typpi todennäköisesti

tuotannon minimiravinne.

Ympäristötoimen monisteita 17


Kokonaisfosfori ilmoittaa vedessä olevien fosforin eri muotojen kokonaismäärän.

Normaalihappisessa järvessä fosforia sedimentoituu järven

pohjaan rautaan sitoutuneena. Kun happi kuluu loppuun järven pohjasta,

vapautuu sitoutunut fosfori pohjasta. Tämä on yksi sisäisen kuormituksen

muoto. Vapautuvan fosforin määrä riippuu happikadon mittasuhteista. /15/

Typpi on järven tuottajien toiseksi tärkein ravinne ja siksi rehevöitymisen

kannalta tärkeä. Kokonaistyppipitoisuus sisältää kaikki typen orgaaniset ja

epäorgaaniset esiintymismuodot. Humuspitoisen veden typpipitoisuudet

ovat korkeammat kuin kirkkaan, ja pohjaveden hapettomuus nostaa typpipitoisuuksia,

kun ammoniumia vapautuu pohjalietteestä happikadon seurauksena.

Typen pitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan: kesällä

pitoisuudet ovat pienemmät, kun typpeä käytetään yhteyttämiseen. Vertikaalisuunnassa

typpeä on enemmän pohjan läheisessä vedessä kuin pintavedessä,

koska mineralisaation seurauksena alusveteen vapautuu typpiyhdisteitä.

15/

Joutjärven minimiravinne on fosfori, koska kokonaisravinnesuhde on suurempi

kuin 17 sekä päällysveden että kaikkien vesinäytteiden keskiarvojen

suhteen. Kokonaisravinnesuhteen kehitys koko vesipatsaassa on esitetty

kuviossa 2.

Ravinnesuhde

80

70

60

50

40

30

20

10

0

Joutjärven kokonaisravinnesuhde 1992-2003

1992 1993 1998 2001 2003 2005

Vuosi

1m

10m

ka

KUVIO 3

Joutjärven kokonaisravinnesuhde laskettuna pinta- ja alusvesinäytteille

erikseen sekä kaikille näytteille yhteensä jakamalla kokonaistyppipitoisuus

kokonaisfosforipitoisuudella vuosina 1992-2005. Näytteet on jaettu kahteen

syvyysryhmään (


sa. Fosforia kerääntyy sedimenttiin kiintoaineen mukana ja pysyy siellä

niin kauan kuin olosuhteet säilyvät hapellisina. Hapettomissa oloissa fosforia

vapautuu veteen liukoisessa muodossa (Oravainen 1987)

TAULUKKO 4 Järven rehevyystaso fosforin ja typen määrän perusteella /16/

Rehevyysluokka Kok. P µg/l Kok. N µg/l

Ultraoligotrofinen < 5 < 400

Oligotrofinen 5 - 10 400 – 800

Mesotrofinen 10 - 30 700 – 1300

Eutrofinen 30 - 100 1300 – 2700

Hypereutrofinen > 100 > 2700

Joutjärven pintavedessä fosforipitoisuus on vaihdellut tasaisesti välillä 8-

15 µg/l keskiarvon ollessa 12,4 µg/l (kuvio 7). Pohjakerroksissa fosforipitoisuus

on vaihdellut paljon 5,7-112 µg/l välillä. Korkeimmat arvot kokonaisfosforipitoisuudessa

on mitattu kesäkuukausina 1998 (94 µg/l) ja 2002

(112 µg/l) syvänteen pohjalta. Kyseiset fosforipitoisuudet kertovat pohjasedimentistä

vapautuvasta fosforista, mikä on riskitekijä järven kokonaistilan

kannalta. Lukuun ottamatta vuoden 2002 fosforihuippua, 2000-

luvun kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Joutjärvi voidaan luokitella

keskiravinteiseksi järveksi.

Sedimenttitutkimuksen perusteella Joutjärvi on alun perin ollut hyvin

niukkaravinteinen järvi, mutta järven rehevyystaso on noussut 1950−1980

-luvuilla siten, että järvi on nyt lievästi rehevä. 1990−2000 -luvuilla rehevyystaso

on pysynyt suunnilleen samana (JÄRKI-hanke 2005).

120

100

Kokonaisfosfori (µg/l)

80

60

40

20

1 metri

5 metriä

10 metriä

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

KUVIO 4

Joutjärven kokonaisfosforipitoisuus vuosina 1966-2005. Näytteet on jaettu

syvyysryhmiin >3 m, 3-7 m ja 8-11 m.

Ympäristötoimen monisteita 19


Joutjärven happi- ja fosforipitoisuudet

120

100

100

80

kokonaisfosfori ( ug/l )

80

60

40

60

40

happen kyllästysaste ( % )

fosfori, kesä 1 m

fosfori, talvi 1 m

fosfori, kesä 10 m

fosfori, talvi 10 m

happi, kesä 1 m

happi, talvi 1 m

happi, kesä 10 m

happi, talvi 10 m

20

20

0

KUVIO 5

1966 1984 1992 1993 1998 2002 2003 2004 2005

vuosi

Joutjärven pinta- ja alusveden kokonaisfosforipitoisuus ja happikyllästysaste

vuosina 1966-2005.

0

4.4 Kokonaistyppi

Typpi on fosforin ohella toinen levien kasvua säätelevä pääravinne. Suomen

järvissä typpi on harvoin levien kasvua rajoittava tekijä. Vain luonnontilaisissa

järvissä sekä järvissä, joihin on tullut paljon jätevesien tuomaa

fosforia, typpi voi olla perustuotantoa rajoittava tekijä (Oravainen

1987).

1200

1000

Kokonaistyppi (µg/l)

800

600

400

200

1 metri

5 metriä

10 metriä

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

KUVIO 6

Veden kokonaistyppipitoisuus vuosina 1966-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin

>3 m, 3-7 m ja 8-11 m.

Ympäristötoimen monisteita 20


Joutjärvessä kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet 370-800 µg/l välillä

(kuvio 8). Korkein arvo on mitattu veden pinnasta vuonna 1966, jonka

jälkeen kokonaistyppipitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Alimmillaan

typpipitoisuudet ovat olleet vuosina 1984, 1993 ja 2003. Keskiarvolta typpipitoisuus

on 476 µg/l eli sekin osoittaa oligotrofiaa.

4.5 Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste

Suurin osa veteen liuenneesta hapesta on liuennut suoraan ilmasta. Veden

ilmastumiseen vaikuttaa eniten tuuli, joka sekoittaa vettä ja aiheuttaa aaltoja.

Sekoittumisen takia ilman kanssa kosketuksissa oleva vesi vaihtuu,

jolloin hapen määrä vedessä kasvaa. Aallot lisäävät veden pinnan alaa, jolloin

happea voi liueta suuremmalta alalta. Perustuottajat vaikuttavat myös

osaltaan happipitoisuuksiin vapauttaessaan happea yhteytyksessä. Happea

kuluu eliöiden hengitykseen ja orgaanisen aineen hajotukseen (Oravainen

1987).

Järven hyvä happipitoisuus on osoitus vesistön hyvästä kunnosta. Hapen

liukoisuus veteen riippuu lämpötilasta siten, että kylmään veteen liukenee

enemmän happea kuin lämpimään. Normaali päällysveden happipitoisuus

talvella on noin 12-13 mg/l lämpötilan ollessa 0,5-1,0 ºC. Kesällä normaali

happipitoisuus on 8-9 mg/l lämpötilan ollessa 18-20 ºC (Alueelliset ympäristökeskukset

& Suomen ympäristökeskus 2005)

120

Kesä

100

Hhapen kyllästysaste (%)

80

60

40

20

1 metri

5 metriä

10 metriä

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

KUVIO 7

Hapen kyllästysaste avoveden aikana vuosina 1966-2005. Näytteet on jaettu

syvyysryhmiin >3 m, 3-7 m ja 8-11 m.

Joutjärvestä mitatut happipitoisuudet ovat olleet kesäkuukausina varsin

hyvät aina viiden metrin syvyyteen asti. Happipitoisuudet ovat olleet vuosien

1966-2004 välisenä aikana 1-5 metrin syvyyksissä välillä 5-12,23

mg/l, ollen keskiarvoltaan 8,92 mg/l (kuvio 9). Hapen kyllästysprosentit

ovat olleet päällysvedessä myös erinomaiset. Syvemmissä vesikerroksissa

happitilanteet ovat vaihdelleet paljon vuosien aikana. Parhaimmillaan

happipitoisuudet ja kyllästysasteet ovat olleet vuosina 2001 kahdeksan

Ympäristötoimen monisteita 21


metrin syvyydessä (11,53 mg/l ja 97,4 %) ja 1966 kymmenen metrin syvyydessä

(10,5 mg/l ja 91 %). Muina vuosina tilanne on ollut huomattavasti

heikompi. Vuosina 1993, 1998, 2003 ja 2004 veden happipitoisuudet

ovat vaihdelleet pohjakerroksissa välillä 0-2,2 mg/l ja hapenkyllästysasteet

välillä 0-21 %. Vuosina 1998 ja 2004 järven syvänne on ollut täysin hapeton.

Talvikuukausina liukoisen hapen pitoisuudet ja kyllästysasteet järven päällysvedessä

ovat olleet hyvät. Vuosina 1984-2004 hapen pitoisuudet ovat

vaihdelleet tasaisesti 1-5 m syvyyksissä 8,5 -13,5 mg/l välillä ollen keskiarvolta

11,36 mg/l (kuvio 10). Kyllästysasteet ovat vastaavasti vaihdelleet

välillä 62-94 %. 8-10,5 m syvyyksissä hapen pitoisuudet ovat hieman

laskeneet. Huonoimmillaan happitilanne on ollut vuonna 1984 10,5 m syvyydessä

(3,3 mg/l ja 25 %) ja parhaimmillaan vuonna 2004 maaliskuussa

yhdeksän metrin syvyydessä (8,5 mg/l ja 62 %).

Talvi

120

100

Hhapen kyllästysaste (%)

80

60

40

20

1 metri

5 metriä

10 metriä

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

KUVIO 8 Hapen kyllästysaste ja liukoisuus järven ollessa jäässä vuosina 1984-2005.

Näytteet on jaettu syvyysryhmiin >3 m, 3-7 m ja 8-11 m.

Järven sedimenttitutkimuksen mukaan syvänteen happitilanne on heikentynyt

etenkin kerrostuneisuuskausien lopulla johtuen runsaasta hajoavan

orgaanisen aineksen määrästä (JÄRKI-hanke 2005).

4.6 pH

Veden normaali pH on lähellä neutraalia eli pH 7,0:ää. Luonnontilaisissa

järvissä pH kuitenkin vaihtelee valuma-alueen ja vuodenajan mukaan. Arvot

vaihtelevat suovesien alle neljästä rehevien järvien yli kahdeksaan.

Suomen vesistöissä pH on yleensä lievästi hapan (pH 6,5-6,8), mikä johtuu

vesien luontaisesta humuskuormituksesta (Oravainen 1987).

Joutjärvessä pH on ollut pohjan läheisyydessä hieman happaman puolella

(pH 6,7 +0,2)(kuvio 2). Pintaa kohti mennessä pH on noussut kuitenkin

emäksisen puolelle. Vuonna 2004 veden pH:ta ei ole määritetty, mutta

Ympäristötoimen monisteita 22


2003 vuonna pH oli metrin syvyydessä 7,7 ja kymmenen metrin syvyydessä

se oli laskenut 6,6:teen. Alhaisimmat pH-arvot on mitattu Joutjärven

syvänteen pohjasta vuosina 1992, 1993 ja 2002, jolloin arvo on ollut 6,6.

Vuonna 2002 pH oli myös veden pinnassa 6,6. Korkeimmillaan pH on ollut

1998, jolloin se oli kohonnut veden pinnassa 8:aan.

Joutjärvellä ei ole happamoitumisvaaraa, ja pH arvot ovat normaaleja ja

vaihtelu vähäistä.

8,5

Joutjärven pH-arvot

8

1 metri

7,5

pH

7

5 metriä

6,5

10 metriä

6

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

KUVIO 9 Veden pH vuosina 1966-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin >3 m, 3-7

m ja 8-11 m.

4.7 Alkaliteetti

Alkaliteetti kuvaa veden puskurikykyä eli kykyä vastustaa veden happamoitumista.

Suomessa alkaliteetit ovat yleisesti hyvin alhaisia ja on yleistä,

että arvo on 0,2 erinomainen erittäin hyvin puskuroitu

Joutjärven alkaliteettia on määritetty vuosina 1984, 1992, 1993, 1998,

2001 ja 2002 (kuvio 3), ja se on aina ollut erittäin hyvä. Pienimmillään alkaliteetti

oli vuonna 1984 (0,34 mmol/l) ja korkeimmillaan vuonna 2002

syvänteen pohjassa (0,74 mmol/l). Joutjärven veden alkaliteetin keskiarvolta

on 0,48 mmol/l eli järven kyky vastustaa happamoitumista on erittäin

hyvä.

Ympäristötoimen monisteita 23


Alkaliteetti (mmol/l)

0,8

0,7

0,6

0,5

0,4

0,3

0,2

0,1

0

1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

Vuosi

1 metri

5 metriä

10 metriä

KUVIO 10 Veden alkaliteetti vuosina 1984-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin >3

m, 3-7 m ja 8-11 m.

4.8 Sähkönjohtavuus

Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien suolojen määrää. Jätevedet (jätevesien

sähkönjohtavuus 50-100 mS/m) sekä peltolannoitus kasvattavat

sähkönjohtavuutta. Voimakkaasti viljellyillä alueilla sähkönjohtavuus on

15-20 mS/m (Oravainen 1987).

Joutjärvessä sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 1,8-10,2 mS/m ja keskiarvo

on 7,8 mS/m (kuvio 4). Vuonna 2003 elokuussa sähkönjohtavuus

oli Joutjärvessä alempana kuin koskaan ennen (1,8 mS/m). Alhainen sähkönjohtavuus

kertoo osaltaan hyvästä veden laadusta.

12

Sähkönjohtavuus (mS/m)

10

8

6

4

2

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

1 metri

5 metriä

10 metriä

KUVIO 11

Veden sähkönjohtavuus vuosina 1964-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin

>3 m, 3-7 m ja 8-11 m.

Ympäristötoimen monisteita 24


4.9 Väri

Väri kertoo veden ruskeusasteen, ja siihen vaikuttavat pääasiassa humus,

plankton ja saviainekset. Happipitoisuuden laskiessa sedimentistä vapautuvat

rautaa ja mangaania värjäävät alusvedettä. Voimakas veden väri vaimentaa

perustuottajille tärkeät valon aallonpituudet aikaisin ja rajaa, kuinka

syvällä perustuotanto on vielä mahdollista (Oravainen 1987).

Joutjärvessä pintaveden väriluku on vaihdellut 5 ja 30 mg Pt/l välillä (kuvio

5). Pohjan tuntumassa se on ollut vähän korkeampi (15-60 mg Pt/l).

Viimeksi väri on määritetty Joutjärvestä vuonna 2002 syyskuussa, jolloin

pohjaveden väri on ollut 60 mg Pt/l ja pintaveden 30 mg Pt/l.

70

60

Väri (mg Pt/l)

50

40

30

20

10

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

1 metri

5 metriä

10 metriä

KUVIO 12 Veden väri vuosina 1966-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin >3 m, 3-7

m ja 8-11 m.

4.10 Sameus

Sameus aiheutuu vedessä olevista hiukkasista, jotka saavat valon siroamaan.

Sameus vaikuttaa valon vaimenemiseen vedessä ja täten veden perustuotantoon.

Valo ei pääse tunkeutumaan syvälle veteen ja tuottava kerros

jää ohuemmaksi. Lievästi sameaksi voidaan luokitella vesi, jonka sameusarvo

on 1-5 FTU (Oravainen 1987).

Joutjärvessä sameus on ollut pienimmillään joulukuussa 1992 (0,55 FTU)

(kuvio 6). Korkein sameusluku on mitattu syvänteen pohjasta syyskuussa

2002 (13 FTU), mikä kielii resuspensiosta pohjassa. Veden pintakerroksissa

sameus on ollut noin 1 FTU, mukaan ottamatta vuotta 2002, jolloin sameus

oli veden pinnassa 12,3 FTU. Alusveden sameus on vaihdellut paljon

1 ja 13 FTU:n välillä.

Ympäristötoimen monisteita 25


14

12

Sameus (FNU)

10

8

6

4

1 metri

5 metriä

10 metriä

2

0

1990 1995 2000 2005 2010

Vuosi

KUVIO 13 Veden sameus vuosina 1992-2005. Näytteet on jaettu syvyysryhmiin >3 m,

3-7 m ja 8-11 m.

5 OJAVESINÄYTTEET

Joutjärven ojavesien laatua on seurattu vuodesta 2003 lähtien. Ojavesinäytteitä

on otettu yhteensä kahdeltatoista näytteenottopisteeltä (liite 6),

joista yksi (nro 8) sijaitsee järvestä poispäin laskevassa ojassa. Muut pisteet

sijaitsevat ojissa, jotka laskevat järveen.

TAULUKKO 6 Ojavesinäytteiden määrä näytteenottopaikoittain

ojapisteen numero

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

alkaliniteetti

ammoniumtyppi 1 1 1 1

fekaaliset streptokokit 3 1 1 1 1 1 1 6 4 4 1

fosfaatti fosforina 3 1 1 1 1 1 1 9 5 6 1

hapen kyllästysaste 1 1 1 1 1 2 1 1

liukoinen happi 1 1 1 1 1 2 1 1

kemiallinen hapenkulutus 2 4 3 2 2 1 2 1 1 10 7 7 1

kiintoaine 1 4 2 2 2 1 1 2 2 10 6 7 1

KMnO4 – luku 3 1 1 1 1 1 1 10 6 7 1

kokonaisfosfori 2 4 3 2 2 1 2 2 2 10 6 7 1

kokonaistyppi 2 4 3 2 2 1 1 2 2 10 7 7 1

koliformiset bakteerit 4 2 2 1 1 1 1 6 4 4 1

nitraatti typpenä 1 3 1 1 1 1 1 1 10 6 7 1

pH 2 4 3 2 2 1 2 2 2 10 7 7 1

rauta 1 4 1 1

sameus 1 3 2 2 2 1 1 2 2 9 6 6 1

sähkönjohtavuus 1 3 2 1 1 1 1 1 1 10 7 7 1

väriluku 2 1 1 1 1 1 1 9 6 6 1

Ympäristötoimen monisteita 26


Joutjärven läntiseen päähän laskevaan ojaan rakennettiin 23.-24.5.2003

laskeutusallas, jotta ojan kuormitukset järveen vähenisivät. Näytteenottopisteiden

10, 11 ja 12 vesituloksia voidaan käyttää analysoitaessa laskeutusaltaan

toimintaa. Näytteenottopiste 10 sijaitsee ennen laskeutusallasta,

näytteenottopiste 11 vesinäytteet on otettu laskeutusaltaasta ja 12 laskeutusaltaan

jälkeen. Laskeutusaltaan toimintaa seuraavien näytteenottopisteiden

vesiarvot on analysoitu erikseen. Laskeutusaltaan toimintaa tarkasteltaessa

on otettava huomioon, että sen toiminta tehostuu ajan myötä, kun

laskeutusaltaaseen kehittyy kasvillisuutta ja allas muovautuu enemmän

kosteikkomaiseen suuntaan.

Ojavesinäytteiden sekä laskeutusaltaasta otettujen näytteiden tulokset on

kokonaisuudessa esitetty liitteessä 7.

5.1 pH

Joutjärveen laskevien ojien veden pH on keskimäärin happaman puolella

(6,4). Alimmat pH-arvot (3,9 ja 3,7) mitattiin vuoden 2003 touko- ja lokakuussa

ojista 5 ja 6, jotka tulevat suoraan suolta. Suolta tulee myös oja 9,

jonka pH on ollut keväällä 2003 4,7 ja syksyllä 2003 5,6. Muiden järveen

laskevien ojien pH-arvot ovat olleet välillä 5,6-7,2. Järven laskuojassa

(näytteenottopiste 8) pH-arvo oli toukokuussa 2003 6,5 ja lokakuussa

2003 6,6.

Näytteenottopiste 10:n, joka sijaitsee ennen laskeutusallasta, pH-arvot

ovat välillä 6,3-7 ollen keskiarvoltaan 6,7. Laskeutusaltaassa pH-arvojen

keskiarvo (näytteenottopiste 11) oli myös 6,7 ja laskeutusaltaan jälkeen

(näytteenottopiste 12) 6,8. Laskeutusallas ei ole vaikuttanut ojaveden pHarvoihin.

5.2 Sähkönjohtavuus

Joutjärveen laskevien ojien sähkönjohtavuudet ovat olleet välillä 5,25-28,5

mS/m ja keskiarvo on 12,9 mS/m, eli kyseessä ovat melko alhaiset pitoisuudet.

Suurin arvo mitattiin vuoden 2003 toukokuussa näytteenottopisteestä

1, jonka valuma-alueella sijaitsee paljon peltoa. Järvestä poispäin

laskevan ojan sähkönjohtavuus oli vuonna 2003 toukokuussa 8,29 mS/m.

Ennen laskeutusallasta (no 10) sähkönjohtavuusi oli 10,5-17,4 mS/m (ka.

13,3 mS/m). Laskeutusaltaasta otettujen vesinäytteiden sähkönjohtavuudet

ovat välillä 10,7-17,7 mS/m (keskiarvo = x = 13,7 mS/m) ja laskeutusaltaan

jälkeen myös välillä 11,2-17,7 mS/m (x = 13,3 mS/m). Laskeutusaltaaseen

tulevan ja siitä lähtevän veden sähkönjohtavuuksissa ei ole eroa.

5.3 Väri

Järveen laskevien ojien väriluku on vaihdellut välillä 15 ja 520 mg Pt/l.

Suurimmat väriluvut on mitattu ojapisteissä 5, 6 ja 9, mikä selittyy erittäin

Ympäristötoimen monisteita 27


soisella valuma-alueella. Näiden ojapisteiden väriluvun keskiarvo on 428

mg Pt/l, kun taas muiden ojapisteiden keskiarvo on 54 mg Pt/l. Laskuojan

väriluvuksi mitattiin vuoden 2003 toukokuussa 20 mg Pt/l.

Laskeutusallas ei onnistunut pienentämään värilukua. Ennen laskeutusallasta

mitatut väriluvut ovat keskiarvoltaan 48 mg Pt/l, laskeutusaltaassa

keskiarvo on 53 mg Pt/l ja laskeutusaltaan jälkeen 50 mg Pt/l.

5.4 Sameus

Ojavedet ovat yleensä järvivesiä sameampia johtuen voimakkaammasta

eroosiosta. Keväisin sameus saattaa kohota savialueen ojissa jopa yli 100

FTU:n, mutta tällaisia arvoja ei Joutjärveen laskevissa ojissa esiinny. Sameus

on vaihdellut laskevissa ojissa välillä 1,1-68 FTU ollen keskiarvolta

14,3 FTU. Lakuojassa sameus oli toukokuussa 2003 1,9 FTU ja samana

vuonna lokakuussa 0,7 FTU.

Laskeutusallas ei ole pienentänyt ojaveden sameutta. Ojapisteessä 10 sameuden

keskiarvo on 12,0 FTU ja laskeutusaltaassa keskiarvo on 15,5

FTU, kun taas laskeutusaltaan jälkeen ojapisteessä 12 sameuden keskiarvo

on 17,7 FTU.

5.5 Kokonaisfosfori

Joutjärveen laskevien ojien kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat 6 µg/l ja

1100 µg/l välillä keskiarvon ollessa 68,5 µg/l (Md= 35 µg/l). Korkeimmat

kokonaisfosforipitoisuudet olivat ojapisteillä 1 (x= 576 µg/l, max= 1100

µg/; peltoalueita), 5 (135,3 µg/l; suota) ja 7 (135,5 µg/l; metsää). Alin pitoisuus

mitattiin ojapisteellä 2 (x= 25 µg/l), joka sijaitsee Läntisenojassa

pari sataa metriä lasketusaltaan yläpuolella. Korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet

omaavien ojien valuma-alueet ovat hyvin erilaiset: Ojapiste

1:n valuma-alueella on hyvin paljon peltoja, ojapiste 5:n valuma-alue on

erittäin soista, kun taas ojapiste 7:n valuma-alue on metsää. Joutjärvestä

laskevan ojan kokonaisfosforipitoisuus on ollut toukokuussa 2003 20 µg/l.

Laskeutusallas ei ole vaikuttanut ojan kokonaisfosforipitoisuuteen. Ojapisteiden

10, 11 ja 12 kokonaisfosforikeskiarvot luokitellaan reheviksi. Ennen

laskeutusallasta mitatut kokonaisfosforipitoisuudet olivat välillä 10-55

µg/l keskiarvon ollessa 31 µg/l. Laskeutusaltaasta otettujen vesinäytteiden

pitoisuudet vaihtelivat 15-52 µg/l ja kokonaisfosforin keskiarvo oli 33

µg/l. Laskeutusaltaan jälkeen mitatut kokonaisfosforipitoisuudet olivat välillä

15-55 µg/l keskiarvon ollessa 34 µg/l.

5.6 Kokonaistyppi

Kokonaistyppipitoisuudet ovat hyvin ruskeissa vesissä yli 1000 µg/l ja

runsaasti viljellyillä alueilla ne voivat olla välillä 2000-4000 µg/l (Oravainen

1987). Joutjärveen laskevien ojien kokonaistyppipitoisuuksissa on

suurta vaihtelua (250-18 900 µg/l) keskiarvon asettuessa 2 761 µg/l. Suu-

Ympäristötoimen monisteita 28


immat arvot mitattiin lokakuussa 2003. Tällöin ojapiste 1:ssä kokonaistyppipitoisuus

oli 11 110 µg/l, ojapiste 2:ssa 18 900 µg/l ja ojapiste 3:ssa

16 280 µg/l. Kaikki nämä pisteet ovat Läntisenojassa ja sen haaroissa.

Muissa ojapisteissä pitoisuudet ovat olleet maltillisempia (250-6400 µg/l).

Joutjärvestä laskevan ojan kokonaistyppipitoisuus oli vuoden 2003 toukokuussa

520 µg/l ja lokakuussa 460 µg/l.

Laskeutusaltaalla ei näytä olleen merkittävää vaikutusta kokonaistyppipitoisuuteen.

Ennen laskeutusallasta mitattujen kokonaistyppiarvojen keskiarvo

on 1725 µg/l, laskeutusaltaassa keskiarvo on 1770 µg/l ja laskeutusaltaan

jälkeen 1700 µg/l.

5.7 KMnO 4 -luku ja kemiallinen hapentarve

KMnO 4 -luku ja KHT eli kemiallinen hapentarve ilmaisevat samaa asiaa.

KHT-arvo saadaan kertomalla KMnO 4 -arvo luvulla 0,253. Kemiallinen

hapentarve kuvaa vedessä olevaa eloperäistä ainetta, joka voi olla humusta,

jätevettä, karjatalouden päästöjä tai luonnonhuuhtoumaa. Humusvesissä

kemiallinen hapentarve on 10-20 mg O 2 /l. Seuraavassa KMnO 4 -luvut

on muutettu KHT-arvoiksi (Jutila & Peltonen 2001).

Kemiallinen hapentarve vaihteli ojavesinäytteissä paljon, 1,6-149 mg/l,

keskiarvon ollessa 16 mg/l. Korkein kemiallinen hapentarve mitattiin suoalueelta

tulevassa humuspitoista vettä sisältävässä ojassa 9. Järvestä laskevan

ojan kemiallinen hapentarve oli vuonna 2003 toukokuussa 70,84 mg/l

ja lokakuussa 8,8 mg/l.

Ennen laskeutusallasta veden kemiallinen hapentarve vaihteli välillä 1,59-

17,96 mg/l ollen keskiarvoltaan 7,39 mg/l. Kemiallinen hapentarve laski

laskeutusaltaassa, jossa keskiarvo oli 7,08 mg/l sekä laskeutusaltaan jälkeen,

jossa kemiallisen hapentarpeen keskiarvo oli 7,65 mg/l.

5.8 Nitraatti

Avovesiaikana levät ottavat nitraatin käyttöönsä ja sen pitoisuus voi olla

loppukesällä pieni, alle 5 µg/l. Nitraatin vähyys on merkki aktiivisesta levätuotannosta.

Talvella ja keväisin vesien nitraattipitoisuus saattaa kuitenkin

olla 500-1000 µg/l (Oravainen 1987).

Joutjärveen laskevien ojien nitraattipitoisuudet vaihtelevat 1,2-5700 µg/l

keskiarvon ollessa 1140 µg/l. Suurimmat nitraattipitoisuudet mitattiin ojapisteillä

10, 11, 12, 2 ja 3, joissa pitoisuus oli yli 1000 µg/l. Muissa näytteenottopisteissä

nitraattipitoisuus jäi selvästi alle 1000 µg/l.

Ennen laskeutusallasta otettujen vesinäytteiden nitraattipitoisuus oli keskimäärin

1448 µg/l keväällä 2004 mitatun korkeimman pitoisuuden noustessa

5600 µg/l:aan. Laskeutusaltaassa nitraattipitoisuus oli keskimäärin

1462 µg/l. Korkein pitoisuus, 5700 µg/l, mitattiin jälleen keväällä 2004.

Laskeutusaltaan jälkeen nitraattipitoisuus oli keskimäärin 1391 µg/l. Laskeutusallas

näyttäisi aavistuksen vähentäneen nitraattipitoisuutta.

Ympäristötoimen monisteita 29


5.9 Lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja fekaaliset streptokokit

Ulosteperäisen kuormituksen indikaattoreina käytetään lämpökestoisten

koliformisten bakteerien ja fekaalisten streptokokkien määrän analysointia.

Niiden esiintyminen kertoo mahdollisesta taudinaiheuttajien esiintymisriskistä.

Haja-asutus ja karjatalous voivat aiheuttaa ulosteperäistä

kuormitusta. Ojavesissä bakteerien pitoisuudet laskevat nopeasti, jos lisää

jätevettä ei pääse jatkuvasti veteen. Siksi vähäisetkin ja yksittäiset korkeat

bakteeripitoisuudet pitää huomioida.

Fekaalisten streptokokkien määrä on pysynyt kaikissa Joutjärveen laskevissa

ojissa pienenä. Suurin määrä on mitattu ojapisteessä 2, jossa määrä

oli vuoden 2003 syyskuussa 30 kpl/100 ml. Muissa näytteenottopisteissä

määrä on ollut alle 20 kpl/100 ml. Koliformisten bakteerien määrä on ollut

hyvin pieni lukuun ottamatta ojapisteitä 3 ja 4. Kummassakin ojapisteessä

on mitattu vuoden 2003 syksyllä ja keväällä yli 100 kpl/100 ml lämpökestoisia

koliformisia bakteereita. Ojapisteessä 4 laskettiin vuonna 2003 toukokuussa

690 kpl/100 ml lämpökestoisia koliformisia bakteereita. Joutjärvestä

laskevassa ojassa fekaalisten streptokokkien määrä oli vuoden 2003

toukokuussa 10 kpl/100 ml ja lämpökestoisten koliformisten bakteerien

määrä 40 kpl/100 ml.

Laskeutusaltaan yhteydestä mitatut fekaalisten streptokokkien määrät ovat

olleet vähäisiä. Fekaalisten streptokokkien määrät ovat vaihdelleet ennen

laskeutusallasta, laskeutusaltaassa sekä sen jälkeen välillä 7-70 kpl/100

ml. Lämpökestoisia koliformisia bakteereja on ollut huomattavasti enemmän

kuin fekaalisia streptokokkeja. Vuonna 2003 heinäkuussa lämpökestoisten

koliformisten bakteerien määrä on ollut suurimmillaan, jolloin niitä

laskettiin 880 kpl/100 ml. Laskeutusaltaassa niitä laskettiin olevan samana

päivänä kuitenkin huomattavasti vähemmän 110 kpl/100 ml. Ennen laskeutusallasta

lämpökestoisia koliformisia bakteereja on ollut keskimäärin

215 kpl/100 ml. Laskeutusaltaassa bakteerien määrä on vaihdellut 10-110

kpl/100 ml välillä ollen keskiarvolta 78 kpl/100 ml. Laskeutusaltaan jälkeen

lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä on laskettu kolmena

kertana, jolloin bakteereja on ollut vedessä 7, 60 ja 100 kpl/100 ml. Lasketusallas

on siis vähentänyt bakteerien määrää.

6 JOUTJÄRVEN HOITO- JA KUNNOSTUSMENETELMISTÄ

Joutjärven tilan säilyttämiseksi hyvänä tulevaisuudessakin on tarpeellista

selvittää ja vähentää järven ulkoista kuormitusta, joka aiheutuu jokien, purojen

ja ojien kautta järveen tulevista likaisista ja kasviravinteita sisältävistä

vesistä. Järveen kohdistuvaa kuormitusta arvioitaessa on tärkeää tarkastella

koko järven valuma-aluetta. Mahdollisia kunnostustoimenpiteitä voivat

olla suojavyöhykkeiden, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen perustaminen

sekä haja- ja vapaa-ajan asuntojen jätteiden ja jätevesien käsittelyn parantaminen.

Ympäristötoimen monisteita 30


Eniten käytetyt kunnostustoimenpiteet Suomen järvissä ovat olleet hapetus,

vesikasvien poisto ja vedenpinnan nostaminen. Joutjärvellä veden

pinnan korkeuden muutoksia pohditaan suojeluyhdistyksessä ja tavoitteena

on nostaa maltillisesti järven veden korkeutta (Ikonen 2005). JÄRKIhankkeessa

mukana oleville järville valmisteillaan hoito- ja käyttösuunnitelmia.

7 JOUTJÄRVEN LUONTOARVOISTA

Pääosa Joutjärven rannoista on kovapohjaisia ja kaltevia sekä veden puolelta

hiekkapohjaisia. Eteläpuolella on jyrkkiä kallioiden luonnehtimia veden

puolella, kasvittomia rantoja. Tietynlahden itäpuolinen kallionaluskuusikko

on säästämisen arvoinen. Itäosassa on pehmeäpohjaista ja osin

luhtaista rantaa. Järven ainoassa saaressa, Joutsaaressa, on vanhaa mäntyvaltaista

sekametsää. Siellä on pesinyt vaarantunut selkälokki (Häyhä ym.

1999). Joutjärven linnustoon kuuluvat myös kuikka, telkkä ja tavi (Jutila

kirjal. 2005).

Joutjärven vesi- ja rantakasvillisuus on tyypillistä keskiravinteiselle järvelle.

Järviruoko ja -korte ilmaversoisista ja ulpukka ja lumme kelluslehtisistä

muodostavat laajimmat kasvustot. Vesikasvillisuuteen kuuluvat myös järvikaisla,

pullosara, rantaluikka, uistinvita, ahven- ja heinävita, ruskoärviä

ja vesirutto. Rantoja koristavat myös rantakukka ja -alpi, luhtatähtimö,

rantaleinikki, isohierakka ja ratamosarpio. Osmankäämivaltaista ilmaversoiskasvillisuutta

ja ulpukoiden ja uitinvitojen luonnehtimaa kelluslehtistä

kasvillisuutta esiintyy varsiin runsaana luusuan lahdella (Jutila kirjal.

2005).

8 YHTEENVETO

Suurin osa Joutjärveen kohdistuneesta kuormituksesta tulee järven läntisen

ja pohjoisen puolen pelloilta sekä koillispuolen suoalueelta. Lisäksi hajaasutus

muodostaa osan kuormituksesta.

Tarkasteltaessa Joutjärven ranta-asukkaiden jätevedenkäsittelyratkaisuja

voidaan todeta, että kymmenellä kiinteistöllä jätevedenkäsittely on mahdollisesti

riittämättömästi hoidettu. Näistä kahdeksan ilmoitti kaatavansa

pesuvedet suoraan maastoon ja kaksi kaatoi pesuvetensä maastoon kaatoaltaan

kautta. Kolmella maahanimeytyksen avulla jätevetensä hoitavista

kiinteistöistä imeytyksen maaperä ei ole paras mahdollinen. He ilmoittivat

imeytyksen maaperäksi osaltaan savisen maan. Kyselyistä selvisi, että osa

käymälöistä sekä käymäläjätteen purkupaikoista sijaitsi liian lähellä Joutjärveä

aiheuttaen vesistön pilaantumisriskin.

Joutjärven veden laatu on hyvä kaikkien vesinäytteistä tutkittujen suureiden

osalta. Suuria eroja ei ole havaittavissa 1966 vuoden vesitulosten ja

1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tulosten välillä. Vaara järven rehevöitymiseen

ja veden laadun huononemiseen on kuitenkin olemassa, kun

tarkastellaan ojavesistä saatuja arvoja. Varsinkin typpi- ja fosforipitoisuudet

ovat huolestuttavan korkeat Joutjärveen laskevissa ojissa. On kuitenkin

Ympäristötoimen monisteita 31


huomattava, että ojavesien laatuun perustuva tutkimusmateriaali on erittäin

suppea. Näytteitä on otettu vasta muutaman kerran ja on luultavaa, että

esimerkiksi fosfori- ja typpipitoisuudet eivät tule olemaan tulevaisuudessa

ainakaan säännöllisesti yhtä korkeat.

Laskeutusaltaan rakentaminen Joutjärven läntiseen päähän laskevaan

ojaan ei ainakaan toistaiseksi ole parantanut kyseisen ojan veden laatua.

On kuitenkin huomioitava, että laskeutusallas on vasta rakennettu ja sen

toiminnan käynnistyminen saattaa viedä vuosia.

Ympäristötoimen monisteita 32


9 LÄHDELUETTELO

9.1 Julkaistu kirjallisuus

Alueelliset ympäristökeskukset & Suomen ympäristökeskus 2005. Pintavesien

laatu 2000-2003. Yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Esite.

Jutila, H. 2002. Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen. Hankehakemus

Tavoite 2 –ohjelmaan. Ympäristöosaston monisteita 42. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 20 s. + 17

liitettä (66 liitesivua).

Jutila H., Hillebrandt K., Järveläinen E. & Leimu H. 2003. Katumajärveä

kunnostamaan. Ympäristöosaston julkaisuja 24, JÄRKI-hanke ja Katumajärven

suojeluyhdistys ry. 40 s.

Jutila, H. & Peltonen, A. 2001. Ruununmyllyojan valuma-alueen veden

laatu ja kuormitus. – Ympäristöosaston julkaisuja 16. Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 29 s. ja 6 liitettä.

JÄRKI-hanke 2004. Janakkalan Joutjärven, Riihimäen Paalijärven, Tammelan

Liesjärven ja Hämeenlinnan Katumajärven sedimenttitutkimukset

vuonna 2003. - Ympäristöosaston julkaisuja 27. Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 63 s.

Kujala-Räty, K. & Santala, E. 2001. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn

tehostaminen. Suomen ympäristö 491, ympäristönsuojelu, 299 s.

Oravainen, R. 1987. Opasvihkonen velvoitetarkkailutulosten tulkitsemiseksi.

Salonen, S., Frisk, T., Kärmeniemi, T., Niemi, J., Pitkänen, H., Silvo, K.

& Vuoristo, H. 1992: Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä - vaikutusten

arviointi. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarja A 96. Helsinki.

122 s.

Vilpas, R., Kujala-Räty, K., Laaksonen T. & Santala, E. 2005. Hajaasutuksen

ravinnekuormituksen vähentäminen – Ravinnesampo. Osa 1:

Asumisjätevesien käsittely. Suomen ympäristö 762, ympäristönsuojelu,

111 s.

Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus & Suomen vesiensuojeluyhdistysten

liitto ry. 2004. Hyvä jätevesien käsittely. Esite.

9.2 Muu kirjallisuus

Alastalo, M. & Grönholm, J. 2004. Joutjärvi. Tutkimusraportti. Kanta-

Hämeen järvet kestävään kehitykseen. Hämeen ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologian

ko.:n harjoitustyö.

Ympäristötoimen monisteita 33


Heikkilä E. & Saarikivi, H. 2002. Joutjärven vedenlaadun tutkimusraportti

2002. Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen projekti. Hämeen ammattikorkeakoulu,

ympäristöteknologian ko.:n harjoitustyö.

Häyhä, T., Ratia, A. & Lehtinen, A. 1999. Ranta-alueiden luontoinventointi.

Janakkalan yleiskaavan tarkistus. Moniste.

Ikonen, J. 2005. Joutjärven vedenpinnan nosto ja vedenpinnan nostosuunnitelma.

Opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulu.

Ikonen, J., Tuomaala, M., Virta, S. & Virtanen M. 2003. Joutjärvi. Tutkimusraportti.

Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen. Hämeen ammattikorkeakoulu,

ympäristöteknologian ko.:n harjoitustyö.

Joutjärvi Lehti 1/2004.

Joutjärvi Lehti 2/2004.

Jutila, H. 2005. JÄRKI eli Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen.

Väliraportti 7 (1.1.2005-30.6.2005).

Ratilainen T. & Salminen P. 2001. Tutkimusraportti Joutjärven vedenlaadusta.

9.3 Internetlähteet

Nurmijärven kunta 2004. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. WWWdokumentti.

http://www.nurmijarvi.fi/palvelut/terveys/terveydensuojelu/fi_FI/hajaasutusalueen.

Luettu 1.6.2005.

Järvivesitulosten analysoinnin ohjeet ympäristökeskuksen internetsivuilla.

www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=64113&lan=FI 15.4.2004.

Valtioneuvoston asetus talousvesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen

ulkopuolisilla alueilla. WWW-dokumentti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2003/20030542. 542/2003. Luettu

1.6.2005.

Ympäristötoimen monisteita 34


Liite 1

Joutjärven valuma-alue

Copyright Maanmittauslaitos/HÄME/546/05

Heli Jutila, JÄRKI-hanke

Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi


Tiedotekirje Liite 2

Arvoisa ranta-asukas

Joutjärven ranta-asutuksen ympäristökartoitus

Joutjärvi valuma-alueineen on yksi järvistä, jotka kuuluvat EU-projektiin nimeltä Kanta-Hämeen

järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hankkeeseen. Päättötyöni käsittelee Joutjärveä ja sen

valuma-aluetta. Tämä kysely on osa opinnäytetyötäni.

Koko ravinnekuormitus koostuu useista osista, kuten pelloilta valuvista ravinteista, metsien

hoidosta ja hakkuusta vapautuvista ravinteista sekä haja-asutuksen aiheuttamasta kuormituksesta.

Kun tiedetään mistä ravinteita järveen tulee ja kuinka paljon, voidaan panostaa merkittävimpien

ravinnelähteiden päästöjen vähentämiseen ja näin estää järven rehevöitymistä tehokkaammin.

Kyselyn tarkoituksena on osaltaan kartoittaa Joutjärveä kuormittavia tekijöitä ja informoida rantaasukkaita

järven laatuun vaikuttavista tekijöistä.

Pyydämme teitä täydentämään oheisen lomakkeen ja palauttamaan sen 18.10.2003 mennessä

palautuskuoressa. Lisätietoja antavat mielellään JÄRKI-hankkeen työntekijät puh. 03-6725 963,

projektipäällikkö Heli Jutila puh. 050-554 6736 tai sähköpostitse heli.jutila@ymos.htk.fi, sekä

Anne Peltonen anne.peltonen@hattelmala.hamk.fi.

Syysterveisin

Anne Peltonen

JÄRKI-hankkeen opinnäytetyöntekijä


Kyselykaavake Liite 3

JOUTJÄRVEN RANTA-ASUTUKSEN YMPÄRISTÖKARTOITUS

I YLEISTÄ

Kiinteistön tiedot:

Omistaja/haltija:__________________________________________________________________

Kiinteistön osoite:_________________________________________________________________

Omistajan talviosoite:______________________________________________________________

Puhelin kesä/talvi:_________________________________________________________________

Kiinteistön nimi:__________________________________________________________________

Kiinteistön rek.nro:________________________________________________________________

Kiinteistön pinta-ala:_______________________________________________________________

Onko kiinteistönne käyttötarkoituksessa tai vesihuoltoratkaisuissa tehty muutoksia viiden

viime vuoden aikana?

ei

kyllä, mitä?________________________________________________________________

Kiinteistön käyttötarkoitus:

vakituinen asunto, asukkaiden määrä____

loma-asunto, käyttäjien määrä____, käyttökuukaudet/vuosi____

muussa käytössä, missä?__________________________________________________________

Vesihuolto:

omakaivo, veden laatu____________________________________________, tutkittu v________

tuodaan vesi itse muualta

nostetaan vesi pumpulla järvestä

Rakennusten etäisyys Joutjärven rannasta:

asunto ____m

erillinen sauna ____m

erillinen käymälä ____m

________________________________________________________________________________

II KIINTEISTÖN KÄYMÄLÄ

vesikäymälä (WC)

tiivisaltainen kuivakäymälä

maapohjainen kuivakäymälä

kompostoiva tehdasvalmisteinen

kemiallinen käymälä


Kyselykaavake Liite 3

Käymälän huolto:

tyhjennetään____ kertaa vuodessa

käymäläjäte kuljetetaan:

omalle pellolle, etäisyys järvestä _____m

puhdistamolle/kaatopaikalle

kompostiin, etäisyys järvestä _____m

minne muualle (huoltoliike tms.)?___________________________________________________

________________________________________________________________________________

III KIINTEISTÖN JÄTEVEDET

Asuinkiinteistön jätevesien käsittelymenetelmät:

WC-vedet umpisäiliöön, etäisyys rannasta _____m

pesuvedet (harmaat) umpisäiliöön, etäisyys rannasta _____m

WC-vedet saostuskaivojen kautta imeytysojastoon/kentälle, etäisyys rannasta _____m

pesuvedet (harmaat) saostuskaivojen kautta imeytysojastoon/kentälle, etäisyys rannasta _____m

pesuvedet imeytyskaivoon/kuoppaan, etäisyys rannasta _____m

pesuvesien imeytys kaatoaltaasta suoraan maaperään (pinnalle tai maan sisään), etäisyys rannasta

_____m

kiinteistöllä ei ole lainkaan viemäröintiä, vaan pesuvedet kaadetaan maastoon, esim. kompostiin,

etäisyys rannasta _____m

pesuvedet suoraan vesistöön

Erillisen rantasaunan pesuvedet:

Johdetaanko vedet

umpisäiliöön, etäisyys rannasta _____m

saostuskaivoon ja imeytykseen, etäisyys rannasta _____m

imeytyskaivoon tai kuoppaan, etäisyys rannasta _____m

suoraan maahan, etäisyys rannasta _____m

suoraan Joutjärveen

________________________________________________________________________________

IV JÄTEVESIKAIVOJEN RAKENNE

Kiinteistöllä on

tiivis tyhjennettävä umpisäiliö, määrä

- säiliön materiaali_________________________________________________________________

- säiliön tilavuus__________________________________________________________________

- tyhjennyskerrat/vuosi_____________________________________________________________


Kyselykaavake Liite 3

saostuskaivot ja imeytysratkaisu

- saostuskaivojen lukumäärä_________________________________________________________

- saostuskaivojen tilavuus___________________________________________________________

- tyhjennyskerrat/vuosi_____________________________________________________________

- koska imeytys on rakennettu, vuosi__________________________________________________

- imeytyspaikan maaperä____________________________________________________________

- imeytyksen etäisyys rannasta_______________________________________________________

jätevesikaivoja ei ole kiinteistöllä lainkaan

Onko teillä ongelmia omien jätevesien suhteen?

ei

kyllä, millaisia? _________________________________________________________

Aiheuttavatko muiden jätevedet teille ongelmia?

ei

kyllä, millaisia? _________________________________________________________

Oletteko aikoneet lähitulevaisuudessa tehostaa jätevesienne käsittelyä?

ei

kyllä, miten? ___________________________________________________________

________________________________________________________________________________

V RANTATONTTINNE MAASTON VIETÄVYYS JOUTJÄRVEEN

jyrkkä loiva tasainen

________________________________________________________________________________

VI PESETTEKÖ/HUUHTELETTEKO PYYKKIÄ/MATTOJA KIINTEISTÖLLÄ?

rannassa, etäisyys järvestä

järvessä

en pese pyykkiä rannassa enkä järvessä

Kuinka usein em. toimintaa tapahtuu?_________________________________________________

Mitä pesuainetta käytätte?___________________________________________________________

________________________________________________________________________________

VII MUU JÄTEHUOLTO

Onko kiinteistöllä komposti?

kyllä, etäisyys Joutjärven rannasta_____m

ei ole


Kyselykaavake Liite 3

Kompostin laatu:

talvikäyttöinen lämpöeristetty

eristämätön säiliö, millainen? ______________________________________________________

kehikko

auma eli avokomposti

Kompostoitava jäte:

talousjäte

puutarhajäte

käymäläjäte

Jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta huolehtii:

jätehuoltoyhtiö, mikä?

huolehditaan itse

viedään kaupunkiasunnon roskiin

viedään yleiselle kaatopaikalle

poltetaan itse

Mikäli Joutjärvelle perustettaisiin yhteinen jätteiden keräyspiste, olisitteko valmis

käyttämään sitä?

kyllä

ei

________________________________________________________________________________

VIII MIELIPITEENNE JOUTJÄRVEN TILAN MUUTOKSISTA

Onko Joutjärven vedenlaatu mielestänne selvästi huonontunut viime aikoina?

ei kyllä en osaa sanoa

Vedenlaadun huononeminen on ilmentynyt:

vesikasvillisuuden runsastumisena, missä?____________________________________________

rantakivien peittymisenä levään missä?_______________________________________________

ڤ

selvästi havaittavana leväkukintona, missä?__________________________________________ veden hajun/maun huonontumisena, missä?___________________________________________

muina ilmiöinä, millaisina?________________________________________________________

Onko Joutjärven kalakannoissa tapahtunut mielestänne selviä muutoksia viime vuosina?

ei kyllä en osaa sanoa


Kyselykaavake Liite 3

Kalakannoissa on tapahtunut seuraavia muutoksia:

ns. roskakalakantojen runsastumista, kalalajit: ________________________________________

muuta kalakannoista?_____________________________________________________________

________________________________________________________________________________

IX VIRKISTYSKÄYTTÖ

Mitkä ovat teille tärkeitä asioita, joihin kiinnitätte huomiota ollessanne järvellä? Numeroi

tärkeysjärjestys 1=tärkein jne.

ڤ

kalastus, muu hyötykäyttö_________________________________________________________ ڤ

luonnonrauha ڤ

luonnon tarkkailu (linnut, kasvit eläimet…) ڤ

mökkisaunoittelu ڤ

soutelu, melominen ڤ

talvikäyttö ڤ

uintimahdollisuus ڤ

muu, mikä?____________________________________________________________________ Kiinteistön hankinnan pääsyy: Miksi hankitte kiinteistön Joutjärven rannalta?

ڤ

mahdollisuus virkistäytyä veden äärellä ڤ

sijoitus ڤ

luonnon kauneus ja rauha ڤ

huvittelupaikka ڤ

muu, mikä?____________________________________________________________________ Mitä huolen aiheita teillä on liittyen Joutjärveen? Mitkä tekijät vähentävät järven käyttö- ja

nautinta-arvoa? Merkitse tekijät tärkeysjärjestykseen: 1= hyvin tärkeä, 2= tärkeä, 3= melko tärkeä, 4=

jonkin verran merkitystä, 5= ei juurikaan merkitystä, 6= ei lainkaan merkitystä (samoja numeroita voi käyttää

useasti paitsi numeroa 1.)

ڤ

järviveden huono laatu ڤ

leväkukintojen tiheys ja runsaus ڤ

liiallinen vesikasvillisuuden määrä ڤ

arvokalojen alhainen määrä ڤ

roskakalojen liian suuri määrä ڤ

lokkien tai muiden lintujen liian suuri määrä ڤ

linnustoarvon vähentyminen ڤ

vesilintujen häirintä ڤ

ahtaus ja liian suuri järven käyttäjien määrä ڤ

ruma rantarakentaminen ڤ

roskaaminen järvellä ja rannoilla ڤ

veden liiallinen korkeus ڤ

veden liian alhainen korkeus ڤ

veden korkeuden liika vaihtelu ڤ

muu, mikä?____________________________________________________________________


Kyselykaavake Liite 3

Mitä toimenpiteitä järven suojelun ja virkistyskäytön parantamiseksi tulisi mielestänne

tehdä?

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

Mitä toimia itse olette tehneet järven suojelun ja virkistyskäytön edistämiseksi?

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

X ASENNEKYSYMYS

Olisitteko valmis osallistumaan järven kuntoa ratkaisevasti parantavaan toimintaan?

ei

kyllä

Kuinka suurella summalla vuosittain? Esim. jäsenmaksu tai osuus parantamiskustannuksista

tms.

< 20 euroa

20-100 euroa

100-300 euroa

>300 euroa

Muita havaintoja liittyen Joutjärven tilaan tai kuormitukseen.

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________

_____________________________,___.___.2003_______________________________________

paikka aika täyttäjän allekirjoitus

Kiitos vaivannäöstänne!


Liite 4

Järvi- ja ojavesipisteiden sijainti

Näytteenottopisteet

järvipiste

ojapiste

2

10

4

1

11

3

12

Tokeenmäki 1

9

5

6

8

7

Copyright Maanmittauslaitos/HÄME/546/05

Heli Jutila, JÄRKI-hanke

Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi


Liite 5. 1/2

Järvivesitulokset

pvm Näytteenottopiste Syvyys Alkaliniteetti

Ammonium

typpenä

Hapen

kyllästys

aste

Happi,

liukoinen

Kemiallinen

hapen

kulutus Kiintoaine

Kokonaisfosfori

Kokonaistyppi

Koliformiset

bakteerit Lämpötila pH Sameus

Sähkönjohtavuus

Väriluku

Näytteenottaja

Syv. ALK NH4 O2S O2D CODMn SS Ptot Ntot Kolif. TEMP pH TURB COND CNR

m mmol/l µg/l % mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l kpl/100ml °C FNU mS/m mg Pt/l

Piste-A/Tokeenmäki1

YK-pohj. 6750518

YK-itä 3368627

29.9.1966 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0 92 10,6 4,8 2 10 800 7,8 6,9 6,9 15 Uudenmaan ympäristökeskus

9.2.1984 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,34 86 12,5 8 370 0,1 7,2 9,6 5 Kokemäen vesistön vsy.

29.12.1992 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,42 69 94 13,3 5,3 13 490 1,1 7,4 0,55 10,1 10 Uudenmaan ympäristökeskus

21.7.1993 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,4 2 101 9,3 5,5 13 370 19,6 8 0,99 9,2 10 Uudenmaan ympäristökeskus

29.7.1998 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,41 94 8,7 6,2 14 500 3 18,8 7,7 1,5 8,6 15 Kokemäen vesistön vsy.

23.10.2001 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,6 103,7 12,23 10,2 410 8,2 6,7 1,3 6,8 Hämeen ammattikorkeakoulu

19.9.2002 Piste-A/Tokeenmäki1 1 0,46 9 84 8,5 7,6 13 15,1 6,6 12,3 7,9 30 Hämeen ammattikorkeakoulu

19.8.2003 Piste-A/Tokeenmäki1 1 85 7,9 2,2 15 470 19 7,7 1,8 1,8 15 JÄRKI

19.2.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 1 94 13,5 1,0 JÄRKI

18.3.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 1 82 11,6 1,0 JÄRKI

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 1 107 9,8 20,4

10.3.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 1 74 10,3 2,3 JÄRKI

21.7.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 1 97 8,4 22,9 JÄRKI

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 1 95 9,1 18 JÄRKI

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki 1 0,63 95 9,3 20 410 17,1 7,8 1,5 8,49 20 JÄRKI

29.12.1992 Piste-A/Tokeenmäki1 3 0,406 79 10,8 2,5 7,1 9,6 Uudenmaan ympäristökeskus

21.7.1993 Piste-A/Tokeenmäki1 3 0,403 103 9,4 19,6 8 9,2 Uudenmaan ympäristökeskus

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 3 107 9,5 20,1

10.3.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 3 53 7,1 4,1 JÄRKI

21.7.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 3 93 8,1 22,8 JÄRKI

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 3 90 8,6 18 JÄRKI

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 3 93 9,1 17 JÄRKI

23.10.2001 Piste-A/Tokeenmäki1 4 0,6 98,5 11,61 61 7,2 420 8,2 6,7 1,2 7,2

9.2.1984 Piste-A/Tokeenmäki1 4 62 8,5 2,5 6,8 9,7 Kokemäen vesistön vsy.

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 4 88 8,5 19,7

29.7.1998 Piste-A/Tokeenmäki1 5 69 6,5 15 490 18,1 7,4 2 8,6 Kokemäen vesistön vsy.

19.8.2003 Piste-A/Tokeenmäki1 5 81 7,6 2,8 16 580 18,2 7,7 2,4 2,4 15 JÄRKI

19.2.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 5 81 11,2 1,9 JÄRKI

18.3.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 5 69 9,5 2,2 JÄRKI

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 5 5 50 17,1

10.3.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 5 44 5,8 4,4 JÄRKI

21.7.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 5 13 1,3 9,1 JÄRKI

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 5 89 8,5 17,8 JÄRKI

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki2 5 0,44 85 8,3 18 640 16,7 7,5 1,3 8,56 20 JÄRKI

21.7.1993 Piste-A/Tokeenmäki1 5,5 0,405 2 94 8,8 5,3 14 390 18,3 7,6 1 9,3 10 Uudenmaan ympäristökeskus

29.7.1998 Piste-A/Tokeenmäki1 7 4 0,4 11,6 Kokemäen vesistön vsy.

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 7 21 2,2 12,3

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 7 43 4,2 15,3 Järki


Liite 5. 2/2

pvm Näytteenottopiste Syvyys Alkaliniteetti

Ammonium

typpenä

Hapen

kyllästys

aste

Happi,

liukoinen

Kemiallinen

hapen

kulutus Kiintoaine

Kokonaisfosfori

Kokonaistyppi

Koliformiset

bakteerit Lämpötila pH Sameus

Sähkönjohtavuus

Väriluku

Syv. ALK NH4 O2S O2D CODMn SS Ptot Ntot Kolif. TEMP pH TURB COND CNR

m mmol/l µg/l % mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l kpl/100ml °C FNU mS/m mg Pt/l

Näytteenottaja

9.2.1984 Piste-A/Tokeenmäki1 8 42 5,7 2,9 Kokemäen vesistön vsy.

29.7.1998 Piste-A/Tokeenmäki1 8 1 0,1 16 10,5 1,2 Kokemäen vesistön vsy.

23.10.2001 Piste-A/Tokeenmäki1 8 0,6 97,4 11,53 5,7 430 8 6,8 1 7,2

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 8 10 1,3 9,3

21.7.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 8 8 1 9,1 JÄRKI

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 8 1 0,1 9,2 JÄRKI

19.8.2003 Piste-A/Tokeenmäki1 9 12 1,4 2,1 15 370 8,3 6,9 1,9 1,9 15 JÄRKI

19.2.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 9 49 6,4 2,3 JÄRKI

18.3.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 9 62 8,5 2,6 JÄRKI

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 9 5 0,7 7,8

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 9 4 0,5 9,5 Järki

29.9.1966 Piste-A/Tokeenmäki1 10 0 91 10,5 5,3 3 20 400 7,6 7 6,9 15 Uudenmaan ympäristökeskus

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki1 10 2 0,3 7,1

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki1 10 2 0,2 7,8 JÄRKI

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki 10 0,76 62 960 6,9 4,5 10,8 55 JÄRKI

29.12.1992 Piste-A/Tokeenmäki1 10,3 0,412 38 43 5,6 6 17 730 4,3 6,6 1,3 10,1 20 Uudenmaan ympäristökeskus

21.7.1993 Piste-A/Tokeenmäki1 10,3 0,493 85 3 0,4 5,7 44 440 7,6 6,6 4,5 10,2 35 Uudenmaan ympäristökeskus

9.2.1984 Piste-A/Tokeenmäki1 10,5 25 3,3 10 3,6 6,7 10 Kokemäen vesistön vsy.

29.7.1998 Piste-A/Tokeenmäki1 10,5 0 0 94 750 7,9 6,7 11 10,1 Kokemäen vesistön vsy.

19.9.2002 Piste-A/Tokeenmäki1 10,5 0,74 468 ei tulosta ei tulosta 8,9 112 8,6 6,6 13 7,6 60

21.7.2004 Piste-A/Tokeenmäki2 11 0 0 6,8

10.3.2005 Piste-A/Tokeenmäki2 11 10 1,3 4,6 JÄRKI

21.7.2005 Piste-A/Tokeenmäki2 11 3 0,4 7,3 JÄRKI

19.8.2005 Piste-A/Tokeenmäki2 11 2 0,3 7,5 JÄRKI

7.9.2005 Piste-A/Tokeenmäki 11 3 0,4 8,3 JÄRKI

Näytteenottopiste D, kaislikko

9.10.2002 Piste-A/Tokeenmäki1 0,5 0,54


Liite 6. 1/2

Ojavesitulokset

kohdeavain 16207

Ojapiste 1

PK-pohjoinen = 6748311,16

PK-itä = 2530520,70

Ojapiste 2 (ennen laskeutusallasta)

PK-pohjoinen = 6748533,41

PK-itä = 2530814,38

Ojapiste 3

PK-pohjoinen = 6748283,38

PK-itä = 2530989,02

Ojapiste 4

PK-pohjoinen = 6748588,97

PK-itä = 2532302,69

Ojapiste 5

PK-pohjoinen = 6748184,16

PK-itä = 2532842,44

Ojapiste 6

PK-pohjoinen = 6748140,50

PK-itä = 2532905,95

Ojapiste 7 (metsäautotien läheltä)

PK-pohjoinen = 6747684,10

PK-itä = 2532040,74

Ojapiste 9 (järven rannasta)

PK-pohjoinen = 6748381,07

PK-itä = 2532688,59

Ojapiste 10 (ennen laskeutusallasta)

PK-pohjoinen = 6748385,94

PK-itä = 2530917,30

pvm

näytteenottopiste, ojapiste alkaliniteetti ammoniumtyppi

kemiallinen

hapenkulutus

(CODMn)

hapen

kyllästysaste

fekaaliset fosfaatti

happi,

KMnO4 - kokonaisfosfortyppi

kokonais-

koliformiset nitraatti

streptokokit fosforina

liukoinen

kiintoaine luku

bakteerit typpenä pH rauta sameus

ALK NH4 PFE PO4 O2S O2D CODMn SS KMnO4 Ptot Ntot kolif.bakt. NO3 pH FE TURB COND CNR

mmol/l µg/l kpl/100ml µg/l % mg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l kpl/100ml µg/l mg/l FNU mS/m mg Pt/l

sähkönjohtavuus

väriluku näytteenottaja

8.10.2003 1 63 9,1 17,6 3,8 1100 11110 6,6 24 HAMK

21.9.2004 1 29 6,4 28,5 HAMK

5.10.2004 1 21 52 6500 11,76 0,7 HAMK

22.5.2003 2 (ennen laskeutusallasta) 10 6 12,65 1 50 17 2400 8 1800 6,7 4,7 11,8 60 JÄRKI

10.9.2003 2 (ennen laskeutusallasta) 30 9 1,9734 10 7,8 22 930 10 700 7 22 6,6 25 JÄRKI

8.10.2003 2 (ennen laskeutusallasta) 99 11,8 15,5 34,75 6 18900 58 6,3 68 HAMK

12.7.2005 2 (ennen laskeutusallasta) 230 20 10,626 15 42 54 1700 9000 390 6,9 8,04

26.5.2003 3


Liite 6. 2/2

pvm

näytteenottopiste, ojapiste alkaliniteetti ammoniumtyppi

kemiallinen

hapenkulutus

(CODMn)

hapen

kyllästysaste

fekaaliset fosfaatti

happi,

KMnO4 - kokonaisfosfortyppi

kokonais-

koliformiset nitraatti

streptokokit fosforina

liukoinen

kiintoaine luku

bakteerit typpenä pH rauta sameus

ALK NH4 PFE PO4 O2S O2D CODMn SS KMnO4 Ptot Ntot kolif.bakt. NO3 pH FE TURB COND CNR

mmol/l µg/l kpl/100ml µg/l % mg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l kpl/100ml µg/l mg/l FNU mS/m mg Pt/l

sähkönjohtavuus

väriluku näytteenottaja

Ojapiste 11 (laskeutusallas)

PK-pohjoinen = 6748355,93

PK-itä = 2530956,93

Ojapiste 12 (laskeutusaltaan jälkeen)

PK-pohjoinen = 6748330,62

PK-itä = 2530965,12

Ojapiste 13

10.7.2003 11 (laskeutusallas)

More magazines by this user
Similar magazines