ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012 - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012 - Hämeenlinna

Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen,

Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja

Teuronjärvien kalastoselvitys 2012

Mikko Känkänen & Sami Vesala

Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 21

2012


Kannen kuva: Verkkojen kokemista Pyhäjärvellä. Mikko Känkänen 18.9.2012.

Sisäkannen kuva: Pyhäjärven made. Mikko Känkänen 19.9.2012.

Lähdeviite: Känkänen Mikko & Vesala Sami 2012: Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen,

Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012 – Hämeenlinnan

ympäristöjulkaisuja 21. 33 sivua ja 6 liitettä (6 sivua). Hämeenlinnan kaupunki.

ISBN painotuote: 978-952-5962-14-7

ISBN verkkojulkaisu: 978-952-5962-15-4

ISSN-L 1798-0704

ISSN 1798-0704 (painettu)

ISSN 1798-0712 (verkkojulkaisu)

1


TIIVISTELMÄ ...................................................................................................................................................... 3

ABSTRACT ............................................................................................................................................................ 4

1. JOHDANTO ................................................................................................................................................... 5

2. KOEKALASTUKSEN TOTEUTTAMINEN .............................................................................................. 5

3. TULOKSET .................................................................................................................................................... 7

3.1. TAKANEN ................................................................................................................................................. 7

3.2. LEHEE .................................................................................................................................................... 11

3.3. SUOLIJÄRVI ............................................................................................................................................ 15

3.4. OKSJÄRVI ............................................................................................................................................... 19

3.5. TEURONJÄRVI ........................................................................................................................................ 22

3.6. PYHÄJÄRVI ............................................................................................................................................ 26

4. TULOSTEN TARKASTELU ..................................................................................................................... 31

4.1. TAKANEN ............................................................................................................................................... 31

4.2. LEHEE .................................................................................................................................................... 31

4.3. SUOLIJÄRVI ............................................................................................................................................ 31

4.4. OKSJÄRVI ............................................................................................................................................... 32

4.5. TEURONJÄRVI ........................................................................................................................................ 32

4.6. PYHÄJÄRVI ............................................................................................................................................ 32

5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA KALASTOON LIITTYVÄT TOIMENPIDESUOSITUKSET ................... 32

KIRJALLISUUS .................................................................................................................................................. 33

LIITTEET

Liite 1. Takasen pyyntikartta.

Liite 2. Leheen pyyntikartta.

Liite 3. Suolijärven pyyntikartta.

Liite 4. Oksjärven pyyntikartta.

Liite 5. Teuronjärven pyyntikartta.

Liite 6. Pyhäjärven pyyntikartta.

2


TIIVISTELMÄ

Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa yhteensä

kuusi järveä kesällä 2012. Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja

Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa

Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Kalastusten tarkoituksena oli selvittää järven

kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen on

tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioidaan mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien

tarvetta kyseisissä vesistöissä.

Pyydyksenä koekalastuksissa käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset

perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa

syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet oli jaettu

maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m, 3-10 m, 10-20

m ja >20 m). Pyyntivuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven

pinta-alan ja syvyyssuhteiden mukaan.

Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko).

Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Järven

ekologista tilaa arvioitiin kalaston perusteella indeksillä (EQR 4 ), mikä laskettiin neljästä eri

kalayhteisömuuttujasta: biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä

hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 2006).

Vuoden 2012 koekalastusten perusteella arvioitu vesistön ekologinen tila oli Takasen, Leheen

ja Teuronjärven tapauksissa tyydyttävä. Takasessa ja Teuronjärvessä havaittiin kalastusten

yhteydessä syvänteen happivajetta. Edellä mainituista Teuronjärvi on ainoa, jossa

hoitokalastuksella saatettaisiin saada vedenlaatua parantavaa vaikutusta. Suoli-, Oks- ja

Pyhäjärven vesistöjen ekologinen tila arvioitiin kalaston perusteella hyväksi vuonna 2012.

Näissä kohteissa kalastoon kohdistuvia hoitotoimia ei ole taloudellisesti järkevää tehdä.

Hakusanat: verkkokoekalastus, kalayhteisö, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi,

Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- yleiskatsausverkko, yksikkösaalis, järven ekologinen tila,

EQR 4

3


ABSTRACT

Suomen vesistöpalvelu- co-operative society did a gillnet test fishing in six lakes of

Hämeenlinna region in the summer of 2012. The target lakes were Takanen, Lehee,

Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi and Pyhäjärvi. Test fishing was funded by the City of

Hämeenlinna as a part of ongoing project to improve the quality of waterbodies in Tuulos

region. The test fishing was used to study the fish community and evaluate its ecological

status in the target lakes. The collected data was used as background information to evaluate

the need of biomanipulation as a restoration method in the target lakes.

The gill net test fishing was carried out by Nordic- multimesh gillnets. Sampling procedure

was stratified and randomized. The lakes were divided into one to four depth zones depending

on maximum depth (0-3 m, 3-10 m, 10-20 m and >20 m). The fishing effort was related to

depth and area of the target lake (Kurkilahti & Rask 1999) and it varied between two to four

nights per lake.

The total catch was divided to a catch per unit of effort (CPUE and YPUE). The length of

individual fishes in a catch was also recorded to define the length distribution for each

species. The ecological status was evaluated with the EQR 4 index, which is based on four

variables in fish community: biomass of the catch (CPUE in grams), number of fish in the

catch (YPUE, number of fish per gillnet), proportion of cyprinids in the biomass and

abundance of indicator species (Tammi et al. 2006). Based on the catch results the ecological

status of fish community in lakes Takanen, Lehee and Teuronjärvi was satisfactory. Depletion

of oxygen was observed in the test fishing in deep areas of the lakes Takanen and Teuronjärvi.

Lake Teuronjärvi is the only lake that might benefit from biomanipulation. In lakes Suolijärvi,

Oksjärvi and Pyhäjärvi the ecological status of the fish community was good. In these lakes

the biomanipulation is not economically reasonable.

Keywords: gillnet test fishing, fish community, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi,

Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- multimesh gillnet, CPUE, ecological status, EQR 4

4


1. Johdanto

Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa kuudella

järvellä kesällä 2012. Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja

Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa

Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Koekalastusten tarkoituksena oli selvittää

järven kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen oli

tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioitiin mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien

tarvetta kyseisissä vesistöissä.

2. Koekalastuksen toteuttaminen

Koekalastukset toteutettiin kesällä 2012 seuraavalla aikataululla: Takanen 27.–29.6., Lehee

2.–4.7., Suolijärvi 9.–11.7., Oksjärvi 4.–6.7., Teuronjärvi 11.–13.7. ja Pyhäjärvi 17.–21.9.

Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa (1,5 m x 30 m), joka koostuu 12 eri

solmuvälistä (43, 19.5, 6.25, 10, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm), kunkin paneelin

pituuden ollessa 2,5 m (Kuva 1.). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan,

jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask

1999). Tätä varten järvet oli jaettu maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri

syvyysvyöhykkeeseen (0-3 m, 3-10 m, 10-20 m ja >20 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista

varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen. Myös verkkojen suunta

rantaviivaan nähden satunnaistettiin. 0-3 m syvyysvyöhykkeellä käytettiin ainoastaan yhtä

pohjaverkkoa pyyntiruutua kohden. 3-10 m syvyysvyöhykkeellä pyyntiruudun jadassa oli

pohjaverkon lisäksi myös pintaverkko (1 m tapsit). 10-20 m syvyysvyöhykkeellä jadassa oli

pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit) ja pintaverkko. Yli 20 m syvyysvyöhykkeellä

jadassa oli pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit), välivesiverkko (15 m tapsit) ja

pintaverkko.

Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiajaksi kertyi noin 12-14

tuntia. Verkkovuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven pintaalan

ja syvyyssuhteiden mukaan. Jakamalla kalastus vähintään kahdelle eri päivälle voitiin

vähentää ympäristötekijöistä esim. säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa.

Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne.

Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot

gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella

laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin yhden

cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Saaliista laskettiin erikseen

5


petoahventen (≥15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino. Em. petoahvenet liitettiin petokalaaineistoon

petokalojen kokonaisosuuden selvittämistä varten. Järven ekologista tilaa arvioitiin

kalaston perusteella indeksillä (EQR 4 ), mikä laskettiin neljästä eri kalayhteisömuuttujasta:

biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen

biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 2006). Lammin biologinen

asema on tehnyt Lehee, Suoli-, Teuron- ja Pyhäjärvellä vastaavanlaisen kalastoselvityksen

vuonna 1998 (Ala-Opas 1999). Tämän selvityksen tuloksia on liitetty vertailun vuoksi

yksikkösaalis- ja pituusjakaumakuvaajiin.

Hauen poikanen (Esox lucius) Hauhon Kalijärvessä. Karri Jutila.

6


3. Tulokset

3.1. Takanen

Takasen koekalastuksessa verkkovuorokausia kertyi 16 jakautuen kahdelle päivälle eli

pyynnissä oli 8 verkkoa/vrk. Takasen kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012

koekalastuksissa 1163 g/verkko ja 80 kpl/verkko (Taulukko 1.). Koekalastusten perusteella

Takasessa esiintyy ainakin seitsemän eri kalalajia.

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (572 g/verkko) ja

ahven (346 g/verkko)(Kuva 2.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (40

kpl/verkko) ja ahven (32 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat hauki (149 g ja 0,13

kpl/verkko), lahna (41 g ja 2,81 kpl/verkko), pasuri (37 g ja 2,44 kpl/verkko), kiiski (13 g ja

3,4 kpl/verkko) sekä salakka (6 g ja 0,25 kpl/verkko).

Painosaaliista 79 % muodostui ahvenesta ja särjestä. Yksilösaaliista 89 % oli ahventa ja

särkeä.

Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 56,4 % osuudella

saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 30,8 %. Lukumääräsaaliin osalta

särkikalat olivat vallitsevia 56,3 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden jäädessä 43,5 %.

Petokalojen (≥15 cm ahven ja hauki) osuus Takasen painosaaliista oli 21 %, mutta

yksilösaaliista vain 1,2 %. Tämä selittyy tässä tapauksessa kahdella saaliiksi saadulla hauella,

jotka painoltaan eroavat merkittävästi muista saaduista kaloista.

Taulukko 1. Takasen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

(g) g/verkko osuus %

saalis

(kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 5530,0 345,6 29,7 504,0 31,5 39,3

Hauki 2390,0 149,4 12,8 2,0 0,1 0,2

Kiiski 200,0 12,5 1,1 55,0 3,4 4,3

Lahna 660,0 41,3 3,6 45,0 2,8 3,5

Pasuri 584,0 36,5 3,1 39,0 2,4 3,0

Salakka 92,0 5,8 0,5 4,0 0,3 0,3

Särki 9158,0 572,4 49,2 635,0 39,7 49,5

Yhteensä 18614,0 1163,4 100,0 1284,0 80,3 100,0

Ahvenkalat 5730,0 358,1 30,8 559,0 34,9 43,5

Särkikalat 10494,0 655,9 56,4 723,0 45,2 56,3

Petoahvenet

(>= 15 cm) 1513,5 94,6 8,1 13,0 0,8 1,0

Petokalat

(muut) 2390,0 149,4 12,8 2,0 0,1 0,2

7


Takanen 2012

45

40

35

30

kpl/verkko

25

20

15

10

5

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Särki

Takanen 2012

700

600

500

g/verkko

400

300

200

100

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Särki

Kuva 2. Eri kalalajien yksikkösaaliit Takasessa vuonna 2012. Ylempi kuva kpl/verkko ja alempi

g/verkko.

Takasen ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti vuosiluokkaan 2011 kuuluvista ~8 cm

pituisista yksilöistä (Kuva 3.). Vuoden 2012 poikaset (4-5 cm) eivät vielä näkyneet saaliissa

johtuen viileästä alkukesästä sekä varhaisesta koekalastusajankohdasta. Petoahvenia (> 15

cm) Takasen saaliissa oli erittäin pieni määrä. Kiiskisaaliin pituusjakauma koostui 5-9 cm

yksilöistä, joista runsain kokoluokka 6 cm.

Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-14 cm (Kuva 4.). Tarkempien

ikänäytteiden puuttuessa voi vain veikata, että edellä mainitut kuuluivat todennäköisesti

kahteen tai kolmeen eri vuosiluokkaan. Pasurin saalis koostui useista eri vuosiluokista

pituuksien ollessa pääosin välillä 6-14 cm. Lahnan pituusjakaumassa erottui selvästi kaksi

huippua 6-7 cm ja 13-14cm.

8


Ahven

25

20

15

10

5

kpl/verkko

0

2,5

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35

Kiiski

2

1,5

1

0,5

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

Kuva 3. Takasen ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 2012.

Säyne (Leuciscus idus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila.

9


Särki

8

7

6

5

4

3

2

1

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Pasuri

0,6

0,5

kpl/verkko

0,4

0,3

0,2

0,1

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Lahna

0,9

0,8

0,7

0,6

0,5

0,4

0,3

0,2

0,1

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Kuva 4. Takasen runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 2012.

10


3.2. Lehee

Leheen koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 20 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Leheen

kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 1269 g/verkko ja 70 kpl/verkko

(Taulukko 2.). Koekalastusten perusteella Leheessä esiintyy ainakin yhdeksän eri kalalajia.

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (503 g/verkko),

pasuri (283 g/verkko) ja ahven (241 g/verkko)(Kuva 5.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit

olivat särki (39 kpl/verkko) ja ahven (15 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat lahna (96 g ja

2,8 kpl/verkko), suutari (94 g ja 0,2 kpl/verkko), hauki (26 g ja 0,15 kpl/verkko), kiiski (13 g

ja 2,35 kpl/verkko), sorva (6,85 g ja 0,05 kpl/verkko sekä salakka (6 g ja 0,5 kpl/verkko).

Painosaaliista 81 % muodostui ahvenesta, pasurista ja särjestä. Yksilösaaliista 78 % oli

ahventa ja särkeä.

Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, pasuri, lahna, suutari ja sorva) olivat vallitsevia

78 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 20 %.

Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 74,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen

osuuden jäädessä 25,4 %. Petokalojen (≥15 cm ahven ja hauki) osuus Leheen painosaaliista

oli 11 %, mutta yksilösaaliista vain 2,1 %.

Taulukko 2. Leheen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

saalis

(g) g/verkko osuus % (kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 4811,0 240,6 19,0 308,0 15,4 22,0

Hauki 510,0 25,5 2,0 3,0 0,2 0,2

Kiiski 268,0 13,4 1,1 47,0 2,4 3,4

Lahna 1921,0 96,1 7,6 56,0 2,8 4,0

Pasuri 5659,0 283,0 22,3 186,0 9,3 13,3

Salakka 127,0 6,4 0,5 10,0 0,5 0,7

Sorva 137,0 6,9 0,5 1,0 0,1 0,1

Suutari 1877,0 93,9 7,4 4,0 0,2 0,3

Särki 10062,0 503,1 39,7 784,0 39,2 56,0

Yhteensä 25372,0 1268,6 100,0 1399,0 70,0 100,0

Ahvenkalat 5079,0 254,0 20,0 355,0 17,8 25,4

Särkikalat 19783,0 989,2 78,0 1041,0 52,1 74,4

Petoahvenet

(>= 15 cm) 2293,3 114,7 9,0 26,0 1,3 1,9

Petokalat

(muut) 510,0 25,5 2,0 3,0 0,2 0,2

11


kpl/verkko

50

45

40

35

30

25

20

15

10

5

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Sorva Suutari Särki

2012 1998

1000

900

800

700

g/verkko

600

500

400

300

200

100

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Sorva Suutari Särki

2012 1998

Kuva 5. Eri kalalajien yksikkösaaliit Leheessä vuosina 2012 ja 1998.

Leheen ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti kahteen vuosiluokkaan 2010 ja 2011

kuuluvista 7-9 cm sekä 10-12 cm pituisista yksilöistä (Kuva 6.). Kiiskisaaliin pituusjakauma

koostui 6-9 cm yksilöistä, joista runsain kokoluokka 7 cm. Särjen pituusjakaumassa suurin

osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-14 cm (Kuva 7.). Sekä pasurin ja lahnan saaliit koostuivat

useista eri vuosiluokista pituuksien ollessa pääosin 8-13 cm. Pisin pasuri oli 30 cm ja pisin

lahna 34 cm.

12


Ahven

kpl/verkko

5

4,5

4

3,5

3

2,5

2

1,5

1

0,5

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Kiiski

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

Kuva 6. Leheen ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 2012 ja 1998 (kiiskistä ei

pituusjakaumatietoja vuodelta 1998).

Särki (Rutilus rutilus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori.

13


Särki

12

10

8

6

4

2

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31

2012 1998

Pasuri

3

2,5

kpl/verkko

2

1,5

1

0,5

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Lahna

0,8

0,7

0,6

0,5

0,4

0,3

0,2

0,1

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34

2012 1998

Kuva 7. Leheen runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 2012 ja

1998.

14


3.3. Suolijärvi

Suolijärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 26 jakautuen kahdelle pyyntiyölle.

Suolijärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 979,8 g/verkko ja 70,4

kpl/verkko (Taulukko 3.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin kahdeksan

eri kalalajia

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat ahven (396,7 g/verkko) ja

särki (325,9 g/verkko)(Kuva 8.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat ahven (41

kpl/verkko) ja särki (38 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat kuha (104 g ja 0,5 kpl verkkoa

kohti), salakka (94 g ja 7,0 kpl/verkko), pasuri (35 g ja 1,8 kpl/verkko), kiiski (15 g ja 5,2

kpl/verkko), hauki (5,5 g ja 0,04 kpl/verkko) ja lahna (4 g ja 0,35 kpl/verkko). Painosaaliista

84 % muodostui ahvenesta, kuhasta ja särjestä. Yksilösaaliista 51 % oli ahventa ja särkeä.

Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kiiski ja kuha) olivat vallitsevia 52,6 % osuudella

saaliista, särkikalojen (särki, salakka, pasuri ja lahna) osuuden ollessa 46,9 %.

Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 51,1 % osuudella saaliista, ahvenkalojen

osuuden ollessa 48,9 %. Petokalojen (≥15 cm ahven, kuha ja hauki) osuus Suolijärven

painosaaliista oli 21 %, mutta yksilösaaliista vain 2.1 %.

Taulukko 3. Suolijärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna

2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

(g) g/verkko osuus %

saalis

(kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 10315,0 396,7 40,5 748,0 28,8 40,9

Hauki 144,0 5,5 0,6 1,0 0,0 0,1

Kiiski 379,0 14,6 1,5 134,0 5,2 7,3

Kuha 2702,0 103,9 10,6 12,0 0,5 0,7

Lahna 109,0 4,2 0,4 9,0 0,4 0,5

Pasuri 922,0 35,5 3,6 47,0 1,8 2,6

Salakka 2432,0 93,5 9,6 183,0 7,0 10,0

Särki 8472,0 325,9 33,3 695,0 26,7 38,0

Yhteensä 25475,0 979,8 100,0 1829,0 70,4 100,0

Ahvenkalat 13396,0 515,2 52,6 894,0 34,4 48,9

Särkikalat 11935,0 459,0 46,9 934,0 35,9 51,1

Petoahvenet

(>= 15 cm) 2451,1 94,3 9,6 25,0 1,0 1,4

Petokalat

(muut) 2846,0 109,5 11,2 13,0 0,5 0,7

15


35

30

25

kpl/verkko

20

15

10

5

0

Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä

2012 1998

450

400

350

300

g/verkko

250

200

150

100

50

0

Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä

2012 1998

Kuva 8. Eri kalalajien yksikkösaaliit Suolijärvessä vuosina 2012 ja 1998.

Suolijärven ahvensaaliissa runsaslukuisimmin erottuivat samat kaksi vuosiluokkaa kuin em.

järvissä niin, että suurin osa ahvenyksilöistä oli pituudeltaan 8-12 cm (Kuva 9.). Kiiskisaaliin

pituusjakauma koostui 4-9 cm yksilöistä, joista runsain pituusluokka 6 cm.

Ahven (Perca fluviatilis) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila.

16


Ahven

9,0

8,0

7,0

6,0

5,0

4,0

3,0

2,0

1,0

kpl/verkko

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Kiiski

4,0

3,5

3,0

2,5

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

2012 1998

Kuva 9. Suolijärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina

2012 ja 1998.

Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 8-14 cm (Kuva 10.).

Salakoiden jakaumassa yksilöt olivat pituudeltaan 9-16 cm. Salakoiden jakaumista ei

erottunut selvästi useampia vuosiluokkia. Pasurin pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli

pituudeltaan 6-13 cm. Näistä valtaosa oli hyvin pieniä yksilöitä, joista runsaimman

pituusluokan muodostivat 6 cm pituiset yksilöt, jotka olivat todennäköisesti kesän 2011

vuosiluokkaa.

17


Särki

10,0

9,0

8,0

7,0

6,0

5,0

4,0

3,0

2,0

1,0

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Salakka

kpl/verkko

1,8

1,6

1,4

1,2

1,0

0,8

0,6

0,4

0,2

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Pasuri

0,5

0,4

0,4

0,3

0,3

0,2

0,2

0,1

0,1

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Kuva 10. Suolijärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina

2012 ja 1998.

18


3.4. Oksjärvi

Oksjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 28 jakautuen kahdelle pyyntiyölle.

Oksjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 729 g/verkko ja 65

kpl/verkko (Taulukko 4.). Koekalastusten perusteella Oksjärvessä esiintyy ainakin kahdeksan

eri kalalajia.

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (326 g/verkko) ja

ahven (274 g/verkko)(Kuva 11.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (43

kpl/verkko) ja ahven (15 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat salakka (53 g ja 5,7

kpl/verkko), made (24 g ja 0,04 kpl/verkko), hauki (22 g ja 0,1 kpl/verkko), lahna (11 g ja 0,3

kpl/verkko), muikku (11 g ja 0,1 kpl/verkko) ja kiiski (8 g ja 1,1 kpl/verkko). Painosaaliista

82 % muodostui ahvenesta ja särjestä. Yksilösaaliista 89 % oli ahventa ja särkeä.

Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, lahna) olivat vallitsevia 53,6 % osuudella

saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 38,7 %. Lukumääräsaaliin osalta

särkikalat olivat vallitsevia 74,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden jäädessä 25,3 %.

Petokalojen (≥15 cm ahven, hauki ja made) osuus Oksjärven painosaaliista oli 26 %, mutta

yksilösaaliista vain 1,6 %.

Taulukko 4. Oksjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

(g) g/verkko osuus %

saalis

(kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 7672,0 274,0 37,6 430,0 15,4 23,6

Hauki 613,0 21,9 3,0 2,0 0,1 0,1

Kiiski 222,0 7,9 1,1 31,0 1,1 1,7

Lahna 320,0 11,4 1,6 7,0 0,3 0,4

Made 668,0 23,9 3,3 1,0 0,0 0,1

Muikku 296,0 10,6 1,5 4,0 0,1 0,2

Salakka 1490,0 53,2 7,3 159,0 5,7 8,7

Särki 9138,0 326,4 44,8 1192,0 42,6 65,3

Yhteensä 20419,0 729,3 100,0 1826,0 65,2 100,0

Ahvenkalat 7894,0 281,9 38,7 461,0 16,5 25,3

Särkikalat 10948,0 391,0 53,6 1358,0 48,5 74,4

Petoahvenet

(>= 15 cm) 3919,4 140,0 19,2 25,0 0,9 1,4

Petokalat

(muut) 1281,0 45,8 6,3 3,0 0,1 0,2

19


Oksjärvi 2012

45

40

35

30

kpl/verkko

25

20

15

10

5

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Made Muikku Salakka Särki

Oksjärvi 2012

350

300

250

g/verkko

200

150

100

50

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Made Muikku Salakka Särki

Kuva 11. Eri kalalajien yksikkösaaliit Oksjärvessä vuonna 2012.

Oksjärvenkin ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti kahteen vuosiluokkaan 2010 ja

2011 kuuluvista 7-9 cm sekä 10-12 cm pituisista yksilöistä (Kuva 12.). Saaliissa esiintyi

useita yli 20 cm pituisia ahvenyksilöitä suurimman ollessa 29 cm. Särjen pituusjakaumassa

suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 6-10 cm (Kuva 13.). Oksjärven särkisaaliissa oli

suhteellisen paljon pieniä 6 cm yksilöitä.

20


Ahven

kpl/verkko

5,0

4,5

4,0

3,5

3,0

2,5

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Kuva 12. Oksjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna

2012.

Näkymä Oksjärveltä. Heli Jutila

21


Särki

14

12

10

8

6

4

2

kpl/verkko

0

1,6

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25

Salakka

1,4

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25

Kuva 13. Oksjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa

vuonna 2012.

3.5. Teuronjärvi

Teuronjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 16 jakautuen kahdelle pyyntiyölle.

Teuronjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 1929 g/verkko ja

112 kpl/verkko (Taulukko 5.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin

seitsemän eri kalalajia.

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (758 g/verkko) ja

ahven (514 g/verkko)(Kuva 13.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (64

kpl/verkko) ja ahven (33 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat hauki (327 g ja 0,3 kpl/verkko),

lahna (173 g ja 9,4 kpl/verkko), suutari (86 g ja 0,1 kpl/verkko), kiiski (56 g ja 4,2 kpl/verkko)

sekä pasuri (15 g ja 0,3 kpl/verkko).

22


Painosaaliista 83 % muodostui ahvenesta, särjestä ja hauesta. Yksilösaaliista 87 % oli ahventa

ja särkeä.

Painosaaliin osalta särkikalat (särki, suutari, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 53,5 % osuudella

saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 29,6 %. Lukumääräsaaliin osalta

särkikalat olivat vallitsevia 66,2 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden ollessa 33,5 %.

Petokalojen (≥15 cm ahven ja hauki) osuus Takasen painosaaliista oli 36 %, mutta

yksilösaaliista vain 2,0 %.

Taulukko 5. Teuronjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna

2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

(g) g/verkko osuus %

saalis

(kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 8229,0 514,3 26,7 532,0 33,3 29,7

Hauki 5224,0 326,5 16,9 5,0 0,3 0,3

Kiiski 891,0 55,7 2,9 67,0 4,2 3,8

Lahna 2775,0 173,4 9,0 150,0 9,4 8,4

Pasuri 232,0 14,5 0,8 4,0 0,3 0,2

Suutari 1383,0 86,4 4,5 1,0 0,1 0,1

Särki 12126,0 757,9 39,3 1030,0 64,4 57,6

Yhteensä 30860,0 1928,8 100,0 1789,0 111,8 100,0

Ahvenkalat 9120,0 570,0 29,6 599,0 37,4 33,5

Särkikalat 16516,0 1032,3 53,5 1185,0 74,1 66,2

Petoahvenet

(>= 15 cm) 5986,6 374,2 19,4 30,6 1,9 1,7

Petokalat

(muut) 5224,0 326,5 16,9 5,0 0,3 0,3

23


70

60

50

kpl/verkko

40

30

20

10

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Suutari Särki

2012 1998

900

800

700

600

g/verkko

500

400

300

200

100

0

Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Suutari Särki

2012 1998

Kuva 13. Eri kalalajien yksikkösaaliit Teuronjärvessä vuosina 2012 ja 1998.

Teuronjärven ahvensaaliissa esiintyi jo jonkin verran vuoden 2012 ahvenen poikasia

(pituusluokka 4 cm)(Kuva 14.). Suurimpana kokoluokkana erottuivat 8 cm yksilöt. Suurin

ahven oli pituudeltaan 32 cm. Teuronjärven kiisket olivat melko isoja verrattuna muihin

tutkimusjärviin, sillä pääosa yksilöistä kuului kokoluokkiin 9-12 cm. Särjen pituusjakaumassa

suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-12 cm (Kuva 15.). Teuronjärven saaliissa esiintyi

myös melko suuria särkiyksilöitä suurimman ollessa 25 cm.

24


Ahven

25

20

15

10

5

0

3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35

kpl/verkko

2012 1998

Kiiski

1,6

1,4

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

2012 1998

Kuva 14. Teuronjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa

vuosina 2012 ja 1998.

25


Särki

18

16

14

12

10

8

6

4

2

kpl/verkko

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Lahna

3,5

3

2,5

2

1,5

1

0,5

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Kuva 15. Teuronjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina

2012 ja 1998.

3.6. Pyhäjärvi

Pyhäjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 64 jakautuen neljälle pyyntiyölle.

Pyhäjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2012 koekalastuksissa 660 g/verkko ja 30

kpl/verkko (Taulukko 6.). Koekalastusten perusteella Pyhäjärvessä esiintyy ainakin

kaksitoista eri kalalajia.

Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (237 g/verkko),

ahven (175 g/verkko) ja salakka (101 g/verkko)(Kuva 16.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit

olivat ahven (10 kpl/verkko), särki (7 kpl/verkko) ja salakka (6 kpl/verkko). Muita saalislajeja

olivat hauki (58 g ja 0,1 kpl/verkko), pasuri (31 g ja 2,1 kpl/verkko), kuha (14 g ja 0,03

kpl/verkko), kiiski (12 g ja 2,8 kpl/verkko), made (12 g ja 0,01 kpl/verkko), lahna (9 g ja 0,2

kpl/verkko), kuore (9 g ja 1 kpl/verkko), sorva (2 g ja 0,01 kpl/verkko) sekä muikku (0,3 ja

0,03 kpl/verkko).

26


Painosaaliista 78 % muodostui ahvenesta, särjestä ja salakasta. Yksilösaaliista 79 % oli

ahventa, särkeä ja salakkaa.

Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, sorva, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 57,6 %

osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) osuuden ollessa 30,5 %.

Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 51,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen

osuuden ollessa 44,5 %. Petokalojen (≥15 cm ahven, kuha, made ja hauki) osuus Takasen

painosaaliista oli 20 %, mutta yksilösaaliista vain 2,6 %.

Taulukko 6. Pyhäjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna

2012.

Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis

(g) g/verkko osuus %

saalis

(kpl) kpl/verkko osuus %

Ahven 11194,0 174,9 26,5 665,0 10,4 34,9

Hauki 3710,0 58,0 8,8 8,0 0,1 0,4

Kiiski 793,0 12,4 1,9 182,0 2,8 9,5

Kuha 894,0 14,0 2,1 2,0 0,0 0,1

Kuore 556,0 8,7 1,3 66,0 1,0 3,5

Lahna 580,0 9,1 1,4 15,0 0,2 0,8

Made 740,0 11,6 1,8 2,0 0,0 0,1

Muikku 18,0 0,3 0,0 2,0 0,0 0,1

Pasuri 2012,0 31,4 4,8 133,0 2,1 7,0

Salakka 6435,0 100,6 15,2 366,0 5,7 19,2

Sorva 147,0 2,3 0,4 1,0 0,0 0,1

Särki 15180,0 237,2 35,9 466,0 7,3 24,4

Yhteensä 42259,0 660,3 100,0 1908,0 29,8 100,0

Ahvenkalat 12881,0 201,3 30,5 849,0 13,3 44,5

Särkikalat 24354,0 380,5 57,6 981,0 15,3 51,4

Petoahvenet

(>= 15 cm) 3128,2 48,9 7,4 38,0 0,6 2,0

Petokalat

(muut) 5344,0 83,5 12,7 12,0 0,2 0,6

27


14

12

10

kpl/verkko

8

6

4

2

0

Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Siika Lahna Made Muikku Pasuri Salakka Sorva Särki

2012 1998

250

200

g/verkko

150

100

50

0

Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Siika Lahna Made Muikku Pasuri Salakka Sorva Särki

2012 1998

Kuva 16. Eri kalalajien yksikkösaaliit Pyhäjärvessä vuosina 2012 ja 1998.

Pyhäjärven myöhäisemmästä pyyntiajankohdasta johtuen vuoden 2012 vuosiluokka (tässä

tapauksessa 5-7 cm yksilöt) näkyi jo selvästi ahvenen pituusjakaumissa (Kuva 17.).

Petoahventen >15 cm määrä suhteessa ahvensaaliin kokonaismäärään ei Pyhäjärvessä ollut

kovinkaan suuri. Särkisaaliin pituusjakauman perusteella Pyhäjärven särjet olivat pääosin

kohtalaisen isoja yksilöitä runsaslukuisimman kokoluokan ollessa 16 cm (Kuva18.). Myös

Pyhäjärven salakat olivat kookkaita (pääosa 14-15cm), kun sitä vastoin saaliiksi saadut pasurit

olivat keskimäärin hyvin pieniä alle 10 cm yksilöitä.

28


Ahven

3,0

2,5

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31

kpl/verkko

2012 1998

Kiiski

1,4

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

2012 1998

Kuva 17. Pyhäjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina

2012 ja 1998.

Kuore (Osmerus eperlanus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila.

29


Särki

1,6

1,4

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Salakka

1,8

1,6

1,4

1,2

kpl/verkko

1,0

0,8

0,6

0,4

0,2

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

2012 1998

Pasuri

0,6

0,5

0,4

0,3

0,2

0,1

0,0

4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Kuva 18. Pyhäjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina

2012 ja 1998 (pasurista ei pituusjakaumatietoja vuodelta 1998).

30


4. Tulosten tarkastelu

4.1. Takanen

Vedenlaatutietojen perusteella Takanen on rehevä järvi. Koekalastustulosten perusteella

Takasen kalayhteisön rakenne on särkikalavaltainen (särjen osuus 56,4 %), mikä on tyypillistä

rehevöityneelle järvelle. Vuoden 2012 kokonaisyksikkösaalis oli kuitenkin tyypillisen

rehevän järven saaliisiin nähden melko pieni (1163 g/verkko, 80 kpl/verkko). Järven pieni

pinta-ala saattaa osaltaan selittää tämän, mutta suurempi syy pieneen yksikkösaaliiseen lienee

kuitenkin jo aikaisemmin tiedossa ollut järven alusveden happivaje. Tätä tietoa vahvisti

koekalastuksessa tyhjäksi jäänyt verkko, joka oli pyynnissä 4-5 m syvyydessä. Yksi osoitus

järven rehevyydestä oli se, että ahvensaalis koostui suurimmaksi osaksi pienistä alle 10 cm

kaloista. Tämä viittaa voimakkaaseen ravintokilpailuun ja hidastuneeseen kasvuun. Eri

kalalajien ikäjakaumat olivat normaaleja (ei havaittu esim. yksittäisen vuosiluokan puuttuvan,

jonkin häiriön aiheuttamana) Petokalojen osuus saaliista oli vähäinen, mikä on tyypillistä

rehevöityneille järville. Täytyy kuitenkin muistaa, että koekalastusmenetelmä tavallisesti

aliarvioi haukien osuutta saaliissa, sillä hauen pyydystettävyys koeverkoilla keskikesällä on

yleensä melko heikko ja satunnainen.

Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Takasen ekologinen tila oli vuonna 2012

TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =0,56). Täytyy kuitenkin muistaa, että kalasto on vain yksi neljästä

biologisesta tekijästä veden laadun ohella, joiden perusteella järven ekologinen tila

kokonaisuudessaan määritellään.

4.2. Lehee

Vedenlaatutietojen perusteella Lehee on rehevyystasoltaan hyvin samankaltainen kuin

yläpuolella sijaitseva Takanen. Koekalastustulosten perusteella Leheen kalayhteisön rakenne

oli kaikista tutkimusjärvistä särkikalavaltaisin. Leheessä särkikalojen osuus oli 78 %

kokonaispainosaaliista, mitä voidaan pitää erittäin korkeana. Tämän lisäksi petokalojen osuus

oli hyvin pieni (11 %). Toisaalta kokonaisyksikkösaalis (1269 g/verkko, 70 kpl/verkko) oli

Takasen tavoin melko pieni rehevän järven tyypillisiin saaliisiin verrattuna. Leheen kalalajien

ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia.

Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Leheen ekologinen tila oli vuonna 2012

TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =0,55).

4.3. Suolijärvi

Koekalastustulosten perusteella Suolijärvi oli ahvenkalavaltainen. Ahvenkalojen osuus 52,6

% painosaaliissa oli suurelta osin ahventa ja kuhaa. Yksikkösaalis Suolijärvessä jäi melko

pieneksi (980 g/verkko, 70 kpl/verkko). Petokalojen osuus painosaaliista oli > 20%, mitä

voidaan pitää hyvänä. Suolijärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia.

Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Suolijärven ekologinen tila oli vuonna 2012 HYVÄ

(EQR 4 =0,65).

31


4.4. Oksjärvi

Koekalastustulosten perusteella Oksjärvi oli lievästi särkikalavaltainen (särjen osuus

biomassasta 53,6 %). Petokalojen osuus oli kuitenkin melko korkea 25,5 %.

Särkikalavaltaisuudestaan huolimatta arvioitu Oksjärven ekologinen tila oli vuonna 2012

HYVÄ (EQR 4 =0,60). Tämä tulos johtuu suurelta osin siitä, että EQR 4 - indeksin laskukaava

painottaa tiettyjä harvinaisempia indikaattorilajeja. Oksjärvestä näitä lajeja löytyi kaksi: made

ja muikku. Ilman näitä lajihavaintoja ekologinen tila olisi ollut lähempänä luokkaa tyydyttävä.

Saalis- ja maastohavaintojemme perusteella Oksjärvi vaikutti jakautuvan kahteen tyypiltään

hieman erilaiseen altaaseen. Pohjoispää näytti saalistietojen perusteella jonkin verran

karummalta kuin Eteläpää. Tämän raportin aineisto käsittelee Oksjärveä kuitenkin yhtenä

kokonaisuutena. Oksjärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia.

4.5. Teuronjärvi

Teuronjärvi on vedenlaatutietojen mukaan samaa rehevyystasoa kuin Takanen ja Lehee.

Särkikalojen osuus kokonaispainosaaliista oli 53,5 %, joten Teuronjärvenkin kalasto oli

särkikalavaltainen. Teuronjärven painoyksikkösaalis oli tutkimusjärvistä suurin (1929

g/verkko). Petokalojen osuus painosaaliissa oli melko suuri, johtuen osin viidestä saaliiksi

saadusta hauesta. Takasen tavoin Teuronjärvessä havaittiin happivajetta syvänteen pohjalla.

Alueelle noin 4 metrin syvyyteen lasketut verkot olivat poikkeuksetta tyhjiä. Leheen

kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia.

Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Teuronjärven ekologinen tila oli vuonna 2012

TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =0,50).

4.6. Pyhäjärvi

Pyhäjärvi oli kalastetuista tutkimusjärvistä pinta-alaltaan selvästi suurin. Se oli myös ainoa

järvi, josta löytyi yli 20 metrin syvyysvyöhykkeitä. Pyhäjärvi oli kalastustulosten perusteella

särkikalavaltainen, osuuden ollessa painosaaliista 57,6 % ja lukumääräsaaliistakin 51,4 %.

Painosaaliin suuruutta suhteessa lukumääräsaaliiseen selittää se, että Pyhäjärven särkikalat

olivat melko kookkaita (särjet ~16 cm ja salakat ~14 cm). Lisäksi tulee mainita, että yhtenä

neljästä pyyntipäivästä saatiin tuntemattomasta syystä saaliiksi poikkeuksellisen paljon

salakoita, joka osaltaan nosti särkikalojen osuutta. Pyhäjärven yksikkösaaliit olivat yleisesti

ottaen kuitenkin hyvin pienet (660 g/verkko, 30 kpl/verkko). Lisäksi indikaattorilajeista

tavattiin madetta ja muikkua. Näistä syistä johtuen koekalastussaaliin perusteella arvioitu

Pyhäjärven ekologinen tila oli vuonna 2012 HYVÄ (EQR 4 =0,71).

5. Johtopäätökset ja kalastoon liittyvät

toimenpidesuositukset

Takasen kalayhteisön rakenne todettiin särkikalavaltaiseksi, mutta pienestä yksikkösaaliista

johtuen laajamittaisella hoitokalastuksella ei saataisi toivottua vaikutusta järven vedenlaatuun.

Koekalastuksissa saatiin vahvistusta jo tiedossa olevaan Takasen syvänteen happiongelmaan.

Tähän ongelmaan ollaan tietojemme mukaan puuttumassa ravinteiden saostuskäsittelyllä. Kun

saostus toteutetaan, vaikuttaa se hyvin suurella todennäköisyydellä myös kalaston

rakenteeseen. Mielestämme Takasen tapauksessa koekalastus tulee uusia muutaman vuoden

sisällä saostuksen jälkeen, jos halutaan saada uusi arvio kalaston rakenteesta.

32


Leheen kalayhteisön rakenne oli erittäin särkikalavaltainen ja petokaloja oli vähän.

Yksikkösaalis Leheessä oli Takasen tavoin melko pieni, joten Leheenkin tapauksessa

hoitokalastuksen teho on vähintäänkin kyseenalainen. Tämän lisäksi Lehee on

keskisyvyydeltään erittäin matala järvi, mikä tekee vedenlaadun parantamisen kalaston kautta

melko mahdottomaksi. Leheen vuoden 2012 ja 1998 saalistietoja verrattaessa voidaan todeta,

että yksikkösaaliissa ja kalaston rakenteessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.

Mahdolliset muutokset selittyvät lähes täysin vuosien välisellä vaihtelulla.

Teuronjärven kalayhteisö oli biomassan osalta lievästi särkikalavaltainen. Painoyksikkösaalis

oli tutkimusjärvien korkein (1 929 g) ja kasvoi vuoteen 1998 verrattuna noin 400 grammaa.

Tämäkin kasvu johtui kuitenkin suurimmaksi osaksi muutamasta isommasta hauesta ja

ahvenesta. Yksikkösaalistiedoista voidaan havaita, että vertailuvuosien särkien

painoyksikkösaalis on samaa tasoa, mutta kappalemäärä on kaksinkertaistunut vuodesta 1998

vuoteen 2012. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että särjen keskikoko on puolittunut tänä

aikana. Tämä on huomionarvoinen seikka kun tiedetään, että särjen keskikoon pieneneminen

on tyypillinen ilmiö kalaston muuttuessa ”rehevämpään” suuntaan.

Paikallisen tiedon mukaan Teuronjärvessä on runsaasti isokokoisia haukia, joita saatiin

poikkeuksellisen paljon myös koekalastuksissa. Kun tähän lisätään petoahventen kohtuullinen

määrä saaliissa, voidaan todeta, että Teuronjärven yhteenlaskettu petokalayksikkösaalis on

tyydyttävää tasoa. Jos hoitokalastusta Teuronjärvessä harkitaan, kannattaa se kohdistaa niin,

että särkikaloista etenkin särkien määrään saadaan vaikutettua pienentävästi. Tulee kuitenkin

muistaa, että Teuronjärven painoyksikkösaalis ei vielä ole hälyttävää tasoa verratessa muihin

samantyyppisiin järviin, joissa yksikkösaalis voi olla moninkertainen.

Suoli-, Oks- ja Pyhäjärvien kalastoon perustuvat ekologiset tilat todettiin kaikissa hyväksi,

joten emme suosittele kalastoon liittyviä toimenpiteitä näissä kohteissa.

Kirjallisuus

Ala-Opas P. 1999. Selvitys Lammin ja Tuuloksen järvien kalastosta — Helsingin yliopisto,

Lammin biologinen asema. Moniste, 56 s.

Kurkilahti M. & Rask M. 1999. Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling P. ja Rahikainen

M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden

tutkimuslaitos, Helsinki. s. 151-161.

Tammi J., Rask M. & Olin M. 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja

seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383: 1-51.

RKTL, Helsinki.

33


Liite 1. Takasen pyyntikartta.

34


Liite 2. Leheen pyyntikartta.

35


Liite 3. Suolijärven pyyntikartta.

36


Liite 4. Oksjärven pyyntikartta.

37


Liite 5. Teuronjärven pyyntikartta.

38


Liite 6. Pyhäjärven pyyntikartta

39

More magazines by this user
Similar magazines