Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002.

hameenlinna.fi

Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002.

Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun

yrityksissä vuonna 2002

Johanna Alanen

Ympäristöosaston julkaisuja 19

2002

EAKR


Lähdeviite:

Alanen, J. 2002: Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002.

Ympäristöosaston julkaisuja 19. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

41 s. + 3 liitettä.

ISBN 952-5251-60-8

ISSN 1455-9102


Esipuhe

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston hallinnoimaa Ekoverkko-hanketta

toteutetaan kuuden kunnan alueella: Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola

ja Renko. Ekoverkko-hankkeen päätavoitteena on pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten)

jätehuollon, kemikaalien käytön ja energiankulutuksen parempi hallinta sekä yhteistyön lisääntyminen

ympäristöasioissa. Ekoverkko-hanketta rahoittavat ympäristöosaston ja em. kuntien lisäksi Euroopan

aluekehitysrahasto (EAKR).

Tässä selvityksessä on kyselylomakkeen avulla kartoitettu Hämeenlinnan seudun yritysten ympäristöasioiden

hoidon tilaa ja vertailtu saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin.

Hämeenlinnan seudulla tarkoitetaan Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän kuntia (Hattula,

Hauho, Hämeenlinna, Kalvola ja Renko) sekä Janakkalan kuntaa. Lisäksi tavoitteena on ollut

ympäristökoulutuksen ja –tiedon tarpeen selvittäminen sekä tiedon tuottaminen kestävän kehityksen

seurantaa varten ja Ekoverkko-hankkeen käyttöön.

Selvitys on tehty kesällä 2002 ja sen tekemisestä vastasi korkeakouluharjoittelija Johanna Alanen

Tampereen yliopistosta. Työtä ohjasi Ekoverkko-hankkeen projektipäällikkö Sirpa Viholainen.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto kiittää selvitykseen osallistuneita

yrityksiä.

Hämeenlinnassa 24.09.2002

Sara Saari

Terveysvalvonnan johtaja

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 1


SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE........................................................................................................................................................................... 1

TIIVISTELMÄ ................................................................................................................................................................. 3

1. JOHDANTO.................................................................................................................................................................. 4

2. KESTÄVÄ KEHITYS JA YRITYKSET.................................................................................................................... 5

2.1 KESTÄVÄN KEHITYKSEN MÄÄRITTELYÄ ................................................................................................................... 5

2.2 KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMINEN YRITYKSISSÄ............................................................................................... 6

2.2.1 Energiansäästö................................................................................................................................................. 7

2.2.2 Jätehuolto......................................................................................................................................................... 8

2.2.3 Kemikaalit ........................................................................................................................................................ 9

2.2.4 Työkaluja yritysten ympäristöasioiden toteuttamiseksi.................................................................................. 10

3. YRITYSTEN YMPÄRISTÖVASTUU JA YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNTÖ ...................................................... 11

4. YRITYSTEN JA KUNNAN YMPÄRISTÖYHTEISTYÖ...................................................................................... 11

4.1 EKOVERKKO-HANKE............................................................................................................................................... 12

5. HÄMEENLINNAN SEUDUN YRITYKSET PÄHKINÄNKUORESSA .............................................................. 13

6. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS .................................................................................................. 13

6.1 TAVOITTEET ........................................................................................................................................................... 13

6.2 MENETELMÄT......................................................................................................................................................... 14

7. TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA..................................................................................................................... 14

7.1 YRITYSTEN TAUSTATIEDOT JA KYSELYN EDUSTAVUUS .......................................................................................... 14

7.2 YMPÄRISTÖASIOIDEN VASTUUHENKILÖISTÄ JA YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOIDEN TOTEUTTAMISEN TYÖKALUISTA17

7.3 YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOIHIN LIITTYVÄN KOULUTUKSEN JA TIEDON TARVE ..................................................... 20

7.4 SEURANTATIETO..................................................................................................................................................... 21

7.5 YMPÄRISTÖASIOIDEN HOIDOSTA SAATAVA HYÖTY................................................................................................. 23

7.6 HAITALLISTEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN LAAJUUS JA YMPÄRISTÖASIOIDEN HOIDON PARANTAMINEN YRITYSTEN

TOIMINNASSA ............................................................................................................................................................... 25

7.7 JÄTTEET.................................................................................................................................................................. 30

7.8 YMPÄRISTÖASIOIDEN HYVÄÄN HOITOON LIITTYVIEN VÄITTÄMIEN KUVAAVUUS ................................................... 32

8. YHTEENVETO .......................................................................................................................................................... 38

LÄHDELUETTELO ...................................................................................................................................................... 40

LIITTEET ....................................................................................................................................................................... 42

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 2


Tiivistelmä

Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Hämeenlinnan seudun kuntien (Hattula, Hauho,

Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola, Renko) alueella toimivien yritysten ympäristöasioiden hoidon

tilasta ja kehittämistarpeista, sekä kartoittaa ympäristöasioiden hoidon tilassa tapahtuneita muutoksia

vertaamalla saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin. Lisäksi tavoitteena oli

ympäristökoulutuksen ja tiedon tarpeen selvittäminen sekä tiedon tuottaminen kestävän kehityksen

seurantaa varten ja Ekoverkko-hankkeen käyttöön.

Selvitys toteutettiin kirjekyselynä (ks. liitteet 1 ja 2) ja se lähetettiin kesäkuussa 2002 Hämeenlinnan

seudun 134 yritykseen. Kohdeyrityksissä oli vähintään 20 työntekijää. Lisäksi mukana

olivat pienemmät yritykset, joiden toiminnasta on tehty ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle

ympäristönsuojelun tietojärjestelmää varten. Kysymykset pohjautuivat osittain vuonna 1998 tehtyyn

kyselyyn, mutta uusi kysely oli sisällöltään laajempi. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 56

yritystä. Kyselyn vastausprosentti oli 42. Vastausten vähyyttä selittää varmasti se, että kysely tehtiin

kesäkuukausien aikana, jolloin useimmissa yrityksissä oli lomakausi parhaimmillaan. Vuoden 1998

kyselyä mukaillen yritysrekisteristä valittiin kaikkien muiden toimialojen yritykset lukuun ottamatta

julkisen hallinnon, maa- ja metsätalouden, rahoitustoiminnan sekä terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen

yrityksiä. Pienen vastausprosentin vuoksi tulosten perusteella ei voida tehdä laajoja yleistyksiä,

mutta tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavina. Vastausten määrä oli miltei sama

kuin vuonna 1998 (43 kpl), joten vertailut vuosien 1998 ja 2002 välillä ovat melko päteviä. Lisäksi

yritysten toimiala- ja kokojakauma olivat molempina vuosina hyvin samankaltaiset.

Yritykset olivat arvioineet omat haitalliset ympäristövaikutuksensa yleisesti ottaen joko vähäisiksi

tai kohtalaisiksi tai niitä ei joillain osa-alueilla ollut lainkaan. Yritykset arvioivat parantaneensa

ympäristöasioidensa hoitoa eri osa-alueilla enimmäkseen jonkin verran. Erilaisiin ympäristöasioiden

hyvää hoitoa kuvaaviin väittämiin yritykset vastasivat suurimmaksi osaksi joko ”kuvaa

jonkin verran” tai ”kuvaa hyvin”. Ympäristöasiat olivat siis jo kiinteä osa yritysten toimintaa, mutta

paljon on vielä tekemistä. Tuloksia tulkittaessa on myös otettava huomioon, että kyse on yritysten

subjektiivisista mielipiteistä, joilla saattaa olla taipumusta itsekritiikittömyyteen.

Yrityksen koko ei vaikuttanut merkittävästi haitallisten ympäristövaikutusten laajuutta tai

hoidon parantamista kartoittaneiden kysymysten eikä myöskään ympäristöasioiden hyvää hoitoa

koskevien väitteiden vastausprosentteihin. Sen sijaan toimiala vaikutti jossain määrin vastauksiin.

Vastauksia tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että toimialojen vastausprosentit vaihtelivat

paljon. Lisäksi toimialojen erilaiset piirteet vaikuttivat ilmeisesti vastauksiin, joten eri toimialojen

välisen vertailun tulokset ovat vain heikosti suuntaa-antavia. Kun vertaa vuosia 1998 ja 2002, ei

yrityksissä ole tapahtunut suuria muutoksia. Koulutuksen ja tiedon tarve on yhä hyvin ilmeinen, ja

se on jopa lisääntynyt neljässä vuodessa. Eniten tietoa kaivattiin ympäristölainsäädännöstä. Myös

hyödyt, joita yritykset kokevat saavansa ympäristöasioiden hoidolla, olivat pysyneet samoina. Eniten

hyötyä oli nytkin saatu erilaisten säästöjen muodossa. Ympäristövastaavien määrä yrityksissä oli

hieman lisääntynyt ja enemmistöllä (70 %) oli ympäristöjärjestelmä tai oma ympäristöohjelma. Tämä

tietenkin on positiivista.

Yrityksillä oli runsaasti seurantatietoa erilaisista ympäristöön liittyvistä toiminnoista. Etenkin

suuret yritykset olivat kunnostautuneet seurantatiedon keräämisessä. Eniten seurantatietoa yrityksillä

oli sähkön käytöstä. Kuitenkin vain vajaa kolmasosa yrityksistä oli valmis luovuttamaan

seurantatietoa ympäristöosaston käyttöön kestävän kehityksen indikaattorien kehittämistä varten.

Suuret yritykset olivat halukkaampia luovuttamaan seurantatietojaan kuin pienet yritykset.

Eniten yritykset kiinnittivät huomiota ns. perinteisiin ympäristöasioihin, kuten jätehuoltoon

ja energia-asioihin. Eri jätelajikkeet lajiteltiin suhteellisen hyvin. Kestävän kehityksen huomioiminen

useilla eri osa-alueilla, kuten esimerkiksi hankinnoissa tai johdon ja henkilöstön sitoutumisessa

yrityksen ympäristöasioiden kehittämiseen kaipaavat vielä parantamista. Kaikki yritykset ovat kuitenkin

lähteneet kestävän kehityksen tielle ja tehneet parannuksia useilla osa-alueilla. Yritysten va-

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 3


paaehtoisuuteen perustuva kestävän kehityksen työ edellyttää eri organisaatioilta paljon neuvontaja

ohjauspalveluja, joille kyselyn mukaan on yhä sekä kysyntää että tarvetta.

1. Johdanto

Suomen ympäristöpolitiikkaa hallitsee tällä hetkellä pyrkimys kestävään kehitykseen. Keskustelu

kestävästä kehityksestä on lähtenyt voimakkaasti liikkeelle kesällä 1992 Rio de Janeirossa pidetyn

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen. Riossa hyväksyttiin toimintaohjelma Agenda 21,

jonka mukaisesti maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansallisessa toiminnassa

ja kansainvälisessä yhteistyössä. Samassa toimintaohjelmassa velvoitetaan myös yritykset

tekemään omia ympäristöohjelmiaan. (Laurila & Sironen 1997: 144.) Yritykset ovat keskeisiä toimijoita

ympäristöongelmien vähentämisessä erityisesti energian ja raaka-aineiden käytön sekä liikenteen

aiheuttamien ympäristöongelmien osalta.

Kestävä kehitys asettaa nykyisin ja tulevaisuudessa tuotannolle, kulutukselle ja koko taloudelliselle

toiminnalle hyvin olennaiset reunaehdot. Kestävän kehityksen turvaaminen on riippuvainen

yhtäältä yhteiskunnan ohjauksesta sekä toisaalta yritysten, kuluttajien ja eri sidosryhmien itseohjauksesta.

Tulevaisuudessa ympäristönsuojelua toteutetaan kasvavasti yritysten, osakkaiden, kuluttajien

ja erilaisten sidos- ja intressiryhmien asenteiden ja niissä tapahtuvien muutosten mukaisesti.

Näiden kehitystrendien myötä ympäristöasioiden hoitamisesta on tullut tärkeä kilpailukykytekijä

myös liiketoiminnassa. (Loikkanen, Mälkki, Virtanen, Katajajuuri, Seppälä, Leivonen & Reinikainen

1999: 1.)

Perinteisesti pääpaino yrityksen ympäristönsuojelutyössä on ollut lainsäädännön ja määräysten

noudattamisessa. Vähitellen ympäristönsuojelutyön sisältö on laajentunut päästöjen ja jätteiden

vähentämisestä koskemaan yhä laajemmin myös tuotteita ja niiden ympäristövaikutuksia koko elinkaaren

ajan. Ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja sen seurauksena myös yrityksen toiminnasta

kiinnostuneiden sidosryhmien joukko. Viranomaisten vaatimusten noudattamisen rinnalla yritykset

ennakoivat sidosryhmien odotuksia ja vaatimuksia sekä pyrkivät uudistuneilla tuotevalikoimillaan

myös vaikuttamaan markkinoihin. Ympäristötietoisuuden ja ohjausmekanismien muuttuminen ovat

edellyttäneet myös asenteiden ja toimintatapojen muutosta. Yritysten toimintatavat ympäristöasioissa

ovat muuttuneet passiivisesta ja varauksellisesta aktiiviseksi ja avoimeksi. Ympäristöraportit ja

EMAS -selonteot ovat esimerkkejä tästä muutoksesta. (Valtion ympäristöhallinto 2002a.)

Ympäristönsuojelusta on kehittymässä yrityksille tärkeä kilpailutekijä hinnan ja laadun rinnalle.

Myös pienet ja keskisuuret yritykset uskovat ympäristöasioiden olevan entistä tärkeämpiä

jatkossa. (Larnimaa 1999: 11.) Ympäristöasioiden hyvä hoito on osa yritysten nykypäivää, yritystoiminnan

kehittämistä ja toimintaedellytysten turvaamista. Ympäristöasioiden järjestelmällisellä

hoidolla lisätään tuottavuutta, työturvallisuutta ja -viihtyvyyttä sekä säästetään voimavaroja. Ympäristöasioiden

huomioonottaminen parantaa yrityskuvaa ja helpottaa yhteistyötä eri sidosryhmien

kanssa. Ennen kaikkea ympäristöasioiden hoidosta hyötyy ympäristö niin paikallisesti kuin globaalistikin.

(Törnblom 1999: 8.)

Markkinoiden vihertyminen lisää yhä enenevässä määrin tarvetta ympäristöasioiden neuvonta-

ja ohjauspalveluille. Lupa- ja valvontaviranomaisena toimiminen on edelleen keskeisin ympäristöviranomaisen

lakisääteinen tehtävä, mutta kestävän kehityksen edistämiseksi tarvitaan myös

muunlaista yhteistyötä yritysten kanssa. Osa Hämeenlinnan seudun yrityksistä (Hämeenlinna, Hattula,

Hauho, Kalvola ja Renko) on ollut mukana laatimassa Hämeenlinnan seudun kestävän kehityksen

toimintaohjelmia. Kestävän kehityksen toimintaohjelmien edistämiseksi Hämeenlinnan seudun

kunnat ovat myös olleet mukana Suomen Kuntaliiton vetämässä Paikallinen Agenda 21 -

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 4


projektissa, jonka yhtenä kolmesta sisällöllisestä painopisteestä on ollut kunnan ja yritysten yhteistyön

kehittäminen. Osana seudullista paikallisagenda 21 -projektia sekä yritysten ja kunnan yhteistyötä

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosastolla toteutettiin kesällä

1998 kysely Hämeenlinnan seudun kuntien yritysten ympäristöasioiden hoidon tilasta.

Tämä selvitys pohjautuu kesällä 2002 toteutettuun seurantakyselyyn, jonka tarkoituksena oli

selvittää, mikä on yritysten ympäristöasioiden hoidon tila tällä hetkellä ja minkälaisia mahdollisia

muutoksia yrityksissä on tapahtunut sitten vuoden 1998. Tällä kertaa kartoituksessa oli mukana

myös Janakkalan kunta.

2. Kestävä kehitys ja yritykset

2.1 Kestävän kehityksen määrittelyä

Tämän hetken merkittävimpiä ympäristöongelmia ovat luonnonvarojen hupeneminen, kasvihuonekaasujen

pitoisuuden lisääntyminen ilmakehässä ja sen aiheuttama ilmastonmuutos, vauriot yläilmakehän

otsonikerroksessa, maaperän tuottokyvyn rappeutuminen sekä luonnon monimuotoisuuden

heikkeneminen. Kestävä kehitys on laajemman ympäristöajattelun sanapari, jonka avulla näihin

ongelmiin pyritään tarttumaan. Käsitettä kestävä kehitys on käytetty jo 1970-luvulla, mutta yleiseen

poliittiseen kielenkäyttöön sen nosti vuonna 1987 mietintönsä jättänyt YK:n ympäristön ja kehityksen

maailmankomissio eli ns. Brundtlandin komissio. Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio

määritteli kestävän kehityksen seuraavasti:

“Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta

mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.“ (Suomen Kuntaliitto 1994: 8.)

Kestävällä kehityksellä on kolme ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.

Lisäksi puhutaan kulttuurisesta kestävyydestä, mutta se luetaan usein sosiaalisen kestävyyden

osaksi. Näiden kolmen ulottuvuuden yksittäinen rajaaminen on mahdotonta, sillä kestävän kehityksen

ulottuvuudet kietoutuvat toisiinsa. Jako on kuitenkin hyödyllinen, koska se osoittaa käsitteen

kattavuutta. (Jeronen, Kaikkonen & Virkkula 1999: 20.) Myös eri osa-alueiden yhteensovittaminen

on vaikea tehtävä juuri käsitteen monitulkintaisuuden takia. Tulkinta saa kuitenkin uutta sisältöä

yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta tiedon jatkuvasti lisääntyessä ja olosuhteiden muuttuessa.

(Lähdesmäki 1999: 7.)

Ekologisesti kestävässä kehityksessä keskeisintä on luonnon elinvoiman vaaliminen. Jos inhimilliset

toiminnot johtavat luonnon elinvoiman rappeutumiseen, inhimilliset toiminnot eivät voi

olla kestävällä pohjalla. (Haila 1995: 8.) Kestävän kehityksen perusehtona on ekosysteemien toimivuuden

ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan

sopeuttaminen luonnon kestokykyyn pitkällä aikavälillä. Ekologinen kestävyys on myös

kestävän kehityksen perusehto, sillä ilman sitä ei voida turvata muita kestävän kehityksen tavoitteita.

(Lähdesmäki 1999: 7-8.)

Taloudellinen kestävyys voidaan määritellä sisällöltään ja laadultaan tasapainoiseksi kasvuksi,

joka pitkällä aikavälillä ei perustu velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Se edellyttää,

että tavarat ja palvelut tuotetaan maailmanlaajuisesti nykyistä vähemmän ympäristöä rasittaen

ja luonnonvaroja säästäen. Kestävässä taloudessa otetaan huomioon tuotannon ja kulutuksen koko

elinkaaren aikaiset ympäristö- ja terveysvaikutukset. Taloudelliseen kestävyyteen liittyy voimakkaasti

ympäristöteknologian ja säästävän teknologian kehittäminen. (Lähdesmäki 1999: 8.) Taloudellisessa

kestävyydessä kehitys on taloudellisesti tehokasta ja kehityksen tulokset jaetaan oikeudenmukaisesti

sukupolvien välillä ja sisällä (Ojala 2000: 10-11). Toiminta on kuitenkin taloudelli-

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 5


sesti kestävää vain, jos sen ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset eivät pitkällä aikavälillä

vaaranna elinedellytysten tasapuolista saatavuutta (Suomen Kuntaliitto 1994: 20).

Sosiaalinen kestävyys on kestävän kehityksen ehto ja sen saavuttamisen keino (Niemenmaa

1999: 13). Sosiaalinen kestävyys turvaa ihmisille tasavertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa

luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytyksien hankkimiseen sekä mahdollisuuden

tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa. (Jeronen ym. 1999:

20.) Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeistä on taata, että hyvinvoinnin edellytykset

siirtyvät sukupolvilta toisille. Kulttuuriin kuuluvat muun muassa arvot, jokapäiväisen elämän käytännöt,

kansalliset toimintamallit sekä erilaiset ympäristöt. Kestävän kehityksen edistämisessä onkin

otettava huomioon kulttuurisen toimintaympäristön antamat mahdollisuudet ja samalla myös sen

asettamat rajoitukset. (Lähdesmäki 1999: 8.) Yritysmaailman sosiaalisesti kestävästä kehityksestä

hyviä esimerkkejä ovat muun muassa asiakkaiden toiveiden huomioonottaminen, yrityksen henkilöstön

ottaminen mukaan yrityksen ympäristöasioiden suunnitteluun ja globaalilla tasolla lapsityövoiman

välttäminen tuotteiden valmistuksessa.

Brundtlandin komission innovaatio, kestävä kehitys, esitettiin ajattelu- ja toimintamalliksi,

jonka avulla taloudellista kasvua ja sosiaalista edistystä voitaisiin tavoitella sopusoinnussa ympäristön

hyvinvoinnin kanssa. Nykyään kehityksen, talouden ja ympäristön välinen side tunnustetaankin

varauksetta erottamattomaksi. (Uurtimo 1998: 160.) Talouden uusi suunta edellyttää yrityksiltä entistä

tiukempaa pureutumista ympäristöasioihin. Tämä merkitsee asteittaista siirtymistä ympäristöjohtamisesta

ympäristöosaamisen kautta kestävään kehitykseen. Ympäristöjohtaminen liikkuu talouden

ja ekologian välisellä akselilla. Se määritellään suppeimmaksi ja usein lähinnä yrityksen

sisäiseksi ympäristötoiminnaksi. Ympäristöosaaminen on laajempi käsite, joka kattaa myös toimintaa

yrityksen seinien ulkopuolella. Kestävä kehitys on käsitteistä laajin ja mutkikkain. Se tarkoittaa

muun muassa yrityksen mahdollisimman saumatonta sopeutumista ympäristöönsä pitkällä aikavälillä.

(Fiilin 2001: 56-57.)

2.2 Kestävän kehityksen edistäminen yrityksissä

Suomalainen ympäristöpolitiikka pohjautuu oikeudellis-hallinnolliselle ohjaukselle ja lupamenettelylle.

Tämä on johtanut siihen, että suurten teollisuuslaitosten aiheuttama pistekuormitus kontrolloidaan

aiempaa paremmin. Nyt huomio tulisi kiinnittää pk-yritysten aiheuttamaan hajakuormitukseen.

Pk-yritykset työllistävät Suomessa noin 650 000 henkeä. Tämä tarkoittaa, että työvoimasta noin 58

% työskentelee pk-yrityksissä. Pk-sektorille ennakoitu kasvu aiheuttaa hajakuormituksen lisääntymistä.

Pienillä yrityksillä ei kuitenkaan usein ole resursseja panostaa ympäristönsuojeluun; ympäristöjärjestelmät

ja muut yritysten vapaaehtoiset ympäristönsuojelutoimenpiteet ovat etupäässä räätälöity

suurten yritysten tarpeisiin. (Ilomäki 1999: 9-10.)

Kun kestävää kehitystä lähdetään edistämään yrityksessä, tarvitaan aluksi päätös siitä, että

ympäristöasiat otetaan järjestelmällisesti osaksi toimenkuvaa. Seuraava askel on kartoittaa yrityksen

nykytila. Kartoituksessa selvitetään yrityksen voimassa olevat lupa-asiat, ympäristövaikutukset,

toimintaperiaatteet ja vastuut. Kartoituksen perusteella asetetaan aluksi päämääriä ja tavoitteita asioiden

toteuttamiseksi ja sen jälkeen mietitään toimenpiteet niiden toteuttamiseksi. Jotta päämäärät

saavutettaisiin, on tärkeää asettaa toimenpiteille vastuuhenkilöt ja aikataulut, kouluttaa henkilöstöä

ja tiedottaa etenemisestä säännöllisin väliajoin. Lopuksi on tärkeää seurata päämäärien ja tavoitteiden

toteutumista, lisätoimien tarvetta ja mahdollisia ongelmatilanteita sekä tiedottaa saavutuksista

myös sidosryhmille. (Törnblom 1999: 23-32.)

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 6


Ympäristöasioiden hallinta perustuu siihen, että erilaisia päästöjä veteen ja ilmaan, jätteitä

sekä energian ja raaka-aineiden kulutusta tarkastellaan samanaikaisesti niiden keskinäiset riippuvuussuhteet

huomioon ottaen. Tavoitteena on tiettyyn toimintaan tai laitokseen liittyvien erilaisten

päästöjen ja muiden kuormitustekijöiden sekä niiden keskinäisten vuorovaikutusten tunnistaminen

ja niistä aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten estäminen tai vähentäminen ympäristön kannalta

parhaalla tavalla. Kokonaistarkasteluja voidaan käyttää mm. yritysten ympäristönsuojelutason

parantamisessa ja tuotepolitiikan kehittämisessä, viranomaistoiminnan kehittämisessä ja ympäristöpolitiikan

suuntaamisessa. (Valtion ympäristöhallinto 2002b.)

Kestävässä yhdyskunnassa käytetään energiaa säästäen ja hyödynnetään uusiutuvia energiamuotoja.

Myös muita luonnonvaroja kuin energiaa käytetään säästeliäästi ja luonnonvaroista

mieluummin uudistuvia kuin ehtyviä. Kestävässä yhdyskunnassa päästöjä ja jätteitä tuotetaan mahdollisimman

vähän. Torjuttavia päästöjä ovat niin paikalliset ilmansaasteet ja melu kuin maapallon

ilmastoon vaikuttavien kasvihuonekaasujen vapautuminen ja yläilmakehän otsonikerrosta heikentävät

kaasut. Jätteiden määrän vähentäminen, uusiokäyttö, kierrätys sekä lopputuotteen hyväksikäyttö

aina ravinteiden ravinnontuotantoon palauttamista myöten ovat osa yhdyskunnan kestävää aineiden

kierron hallintaa. (Ojala 2000: 11.)

Yrityksillä on merkittävä rooli yhdyskuntien kestävän kehityksen edistämisessä, sillä ne kuluttavat

suuret määrät energiaa sekä raaka-aineita ja aiheuttavat päästöjä niin maaperään, veteen

kuin ilmaankin. Yritykset suhtautuvat ympäristöasioihin hyvin eri tavoin. Osa yrityksistä on edelläkävijöitä,

joille ympäristöarvot ovat tärkeä osa yrityksen johtamiskulttuuria, kun taas toiset yritykset

heräävät ympäristökysymyksiin vasta sitten, kun lainsäädännön muutokset asettavat toiminnalle

uusia vaatimuksia. Hämeenlinnan seudun kunnissa käynnistyi vuonna 1998 yritysten, ympäristöviranhaltijoiden

ja elinkeinotoimen välinen yhteistyöhanke. Ekoverkko-hankkeen avulla yrityksille on

kerrottu ympäristömyönteisestä yritystoiminnasta ja siitä koituvista konkreettisista hyödyistä.

Hankkeen painopistealueita ovat pienyritysten keskeiset ympäristönäkökohdat (jätehuolto, kemikaalien

käyttö ja energiankulutus) ja niiden kehittäminen. Vuoden 2002 painopistealueita ovat energiankulutus

ja kestävän kehityksen indikaattorien kehittäminen edellä mainittujen ympäristönäkökohtien

seurantaa varten. Seuraavissa kappaleissa käsitellään edellä mainittuja painopistealueita yritysten

näkökulmasta.

2.2.1 Energiansäästö

Kaikesta Suomessa käytettävästä energiasta teollisuus käyttää puolet. Sähköstäkin teollisuus käyttää

yli puolet. Kestävän kehityksen näkökulmasta on oleellista, käytetäänkö uusiutuvia vai uusiutumattomia

energialähteitä. Uusiutumaton energia on pääosin fossiilista, maapallon maaperään sitoutunutta

hiiltä, jonka polttaminen siirtää hiilen hiilidioksidina ilmakehään ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.

(Ojala 2000: 114.) Energia liittyy joko suoraan tai välillisesti lähes kaikkiin yrityksen

toimintoihin aina raaka-aineesta lopullisiin tuotteisiin asti. Tuotannon energiankulutuksen selvittämiseksi

ja säästömahdollisuuksien arvioimiseksi on selvitettävä tuotantolaitoskohtaisesti prosessien,

osaprosessien ja laitteiden energiataseet. Energiansäästöä voidaan saada aikaan ajo- ja käyttötapoja

muuttamalla, prosessien jätelämpöä hyödyntämällä, laitteita uusimalla sekä tuotannon suunnittelulla

ja ohjauksella. Ottamalla huomioon energiatehokkuus jo investointivaiheessa on mahdollista saavuttaa

merkittäviä energiakustannussäästöjä tuotantoyksikön koko elinkaaren aikana. (Motiva 2000:

7-8.)

Tuotannon lisäksi energiaa tarvitaan toimitiloissa ja rakennuksissa tilojen lämmitykseen, ilmastointiin,

käyttöveden lämmitykseen ja sähkölaitteisiin. Energiankulutuksen voi ottaa huomioon

myös tuotesuunnitteluvaiheessa, sillä tuotesuunnittelu vaikuttaa tuotteen valmistukseen tarvittavaan

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 7


energiaan sekä tuotteen käytönaikaiseen energiantarpeeseen. Myös hankinnoista suurin osa vaikuttaa

yrityksen energiantarpeeseen. Siksi mm. hankittavien laitteiden energiatehokkuuden ja eri vaihtoehtojen

elinkaarikustannusvertailu kannattaa sisällyttää yrityksen hankintapolitiikkaan. (Motiva

2000: 8.)

Kuljetusten energiankäyttöön vaikuttaa kuljetusmuoto, kuljetettava matka, raaka-aineiden ja

tuotteiden paino sekä tilantarve. Kuljetusten logistinen suunnittelu, tuotteiden painon ja tilantarpeen

huomiointi suunnittelussa, sopivimman kuljetuskaluston valinta sekä taloudellisen ajon koulutus

ovat keinoja, joilla yritykset voivat saavuttaa suuriakin säästöjä. (Motiva 2000: 8-9.)

Nykytilan arviointi on ensimmäinen vaihe energiansäästön toteuttamisessa. Arvioinnissa

muodostetaan kokonaiskuva yrityksen energiankäytöstä sekä selvitetään yrityksen energiansäästömahdollisuudet

ja säästötoimien kannattavuus. Arvioinnin pohjalta laaditaan yritykselle konkreettinen

toimenpidesuunnitelma, jonka toteutusta seurataan säännöllisesti. Yritys voi myös palkata asiantuntijan

suorittamaan perusteellisen kartoituksen rakennuksen ja tuotantoprosessien energian ja

veden käytöstä sekä kaikista kannattavista säästömahdollisuuksista. Toimenpidettä kutsutaan energiakatselmukseksi

ja se on yleisnimitys kauppa- ja teollisuusministeriön ja Motivan kehittämille

menetelmille energiansäästön selvittämiseksi erilaisissa kohteissa. Toinen yleistyvä vaihtoehto on

allekirjoittaa teollisuuden ja kauppa- ja teollisuusministeriön välinen vapaaehtoinen energiansäästösopimus.

Sopimukseen liittyneen yrityksen keskeiset tehtävät ovat: nimetä vastuuhenkilö, laatia

energiankäytön tilanneselvitys, toteuttaa energiakatselmukset ja -analyysit, laatia tehostamissuunnitelma,

ottaa energiansäästö huomioon investoinneissa, pyrkiä energiaa säästävien tekniikoiden käyttöönottoon

sekä raportoida vuosittain energian käytöstä ja toteutuneista tehostamistoimenpiteistä.

Energiansäästö on osana yrityksen toimintaa, kun sillä on ISO 14 001 tai EMAS -

ympäristöjärjestelmä. (Motiva 2000: 28-39.)

2.2.2 Jätehuolto

Luonnonvarojen riittävyys on kestävän kehityksen perusedellytyksiä. Kestävä kehitys edellyttää

yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia uudistuksia sekä arvojen, tuotantotapojen ja kulutustottumusten

muutoksia. Jätteitä muodostuu luonnonvarojen käyttöönotossa, raaka-aineiden tuotannossa, tuotteiden

valmistuksessa ja kulutuksessa. Suuri osa jätteistä voidaan palauttaa tuotannon raaka-aineiksi

tai käyttää muutoin hyödyksi. Kierrätystä tehokkaammin voidaan luonnonvarojen järkevää käyttöä

edistää lisäämällä luonnonvarojen käytön tehokkuutta ja muuttamalla tuotannon rakennetta aineellisesta

aineettomampaan. Jätelain mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja

siitä ei aiheudu kohtuutonta lisäkustannusta verrattuna muutoin järjestettyyn jätehuoltoon. Ensisijaisesti

on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti energia. Viimeisenä tavoitteena

on jätteen turvallinen loppusijoitus. (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 1998:

3-5.)

Parasta jätehuoltoa on jätteen synnyn ehkäisy, josta jätelakikin lähtee liikkeelle. Jätemäärää

voi vähentää kuluttamalla aikaisempaa vähemmän, tekemällä entistä kestävämpiä tuotteita ja käyttämällä

niitä yhä tehokkaammin. Paras paikka lajitella jätteet on siellä, missä tuotteet ja materiaalit

muuttuvat jätteeksi. Jätteen raaka-aineiden kierrättäminen säästää energiaa ja luonnonvaroja sekä

pienentää jätehuollon kustannuksia ja ympäristöhaittoja. (Ojala 2000: 146-158.)

Noin 95 % jätteistä syntyy tuotannossa. Tuotannon jätteistä pääosa on peräisin teollisesta

toiminnasta ja maataloudesta. Teolliseksi toiminnaksi luetaan kaivostoiminta, teollisuus, sekä energia-

ja vesihuolto. Teollisuuden jätteitä syntyy eniten massa- ja paperiteollisuudessa sekä mekaanisessa

metsäteollisuudessa. Myös metalli- ja kemianteollisuus ovat suuria jätteen tuottajia. (Ympäristöministeriö

ja Suomen ympäristökeskus 1998: 4-5.) Yritys voi ympäristön huomioonottavalla toiminnalla

säästää raaka-aineita ja energiaa sekä vähentää jätteen syntymistä. Tämä kaikki säästää

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 8


myös rahaa. Yritys voi myös käyttää ympäristöinvestointejaan hyväksi omassa markkinoinnissaan

ja lisätä tällä tavoin ympäristönsuojelutyön taloudellista merkitystä. Tuotteen ympäristövaikutuksia

arvioitaessa on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari raaka-aineiden valmistuksesta tuotteen

valmistukseen ja käyttöön sekä käytöstä poistamiseen saakka. Myös kuljetukset ja varastointi ovat

osa tuotteen elinkaarta.

2.2.3 Kemikaalit

Kemikaalit liittyvät lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan ja niille löydetään yhä uusia työntekoa

tehostavia ja arkielämää helpottavia käyttökohteita. Suomen kemianteollisuuden tuotteista ja maahantuoduista

kemikaaleista valtaosa käytetään teollisessa toiminnassa. Kemikaalien käyttömäärien

perusteella keskeisiä teollisuudenaloja ovat öljynjalostus, petrokemianteollisuus, muoviteollisuus,

teollisuuden peruskemikaalien ja lannoitteiden valmistus sekä sellun ja paperin valmistus. Suuret

tuotanto- ja käyttömäärät eivät automaattisesti johda suuriin haittoihin. Suomen saastuneimmiksi

todetuista maa-alueista suuressa osassa saastumisen on aiheuttanut pieni ja keskisuuri teollisuus,

kuten sahat, kyllästämöt, korjaamot ja romuttamot. Pk-teollisuuden aiheuttama haitallisten aineiden

kuormitus tunnetaan Suomessa huonosti. (Vesi- ja ympäristöhallitus 1994: 9-17.) Työnantajalla

tulee olla riittävät tiedot työpaikalla käytössä olevien kemikaalien ominaisuuksista ja vaarallisuudesta

ja hänen on noudatettava kemikaalien käytössä riittävää varovaisuutta. Työpaikalla ei saa

käyttää kemikaaleja, joissa ei ole kemikaalilain mukaisia varoitusmerkintöjä ja joista ei ole käyttöturvallisuustiedotteita.

(Riala, Pylkkö, Lameranta & Silvo 1999: 8.)

Kemikaalien luokittelun ja merkintöjen avulla varoitetaan kemikaalien vaaroista. Suomessa

ympäristölle vaarallisten kemikaalien luokitteluvelvoite astui voimaan vuonna 1993. Luokitus perustuu

lähinnä kolmeen tekijään: aineen välittömään myrkyllisyyteen vesieliöille, nopeaan biologiseen

hajoavuuteen ja kertymistaipumukseen. Aine voidaan luokitella ympäristölle vaaralliseksi

myös muulla perusteella, esimerkiksi otsonikerrosta tuhoavan ominaisuutensa vuoksi. Aineen pysyvyys

on erittäin merkittävä ympäristövaarallisuuteen vaikuttava tekijä. Pysyvät aineet kertyvät ympäristöön

ja voivat aiheuttaa jo pieninä määrinä haittoja. (Suomen ympäristökeskus 1995: 2-6.)

Kemikaalilaki asettaa ensisijaisesti kolme velvoitetta ympäristölle vaaralliseksi luokitellun kemikaalin

valmistajalle, maahantuojalle tai markkinoille luovuttajalle:

1. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit on merkittävä vaarallisten kemikaalien merkintäjärjestelmän

mukaisesti.

2. Ympäristölle vaarallisista kemikaaleista on laadittava käyttöturvallisuustiedote, joka sisältää täsmälliset

tiedot kemikaalin ja sen sisältämien aineiden ympäristövaarallisuudesta.

3. Ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistus, tekninen käyttö, varastointi ja muu teollinen

käsittely edellyttää toiminnan laajuudesta ja laadusta riippuen joko yleisten säädösten noudattamista,

ilmoitusta kunnan kemikaaliviranomaiselle, ilmoitusta teknillisen tarkastuskeskuksen piiritoimistolle

tai lupaa teknilliseltä tarkastuskeskukselta tai sen piiritoimistolta. (Suomen ympäristökeskus

1995: 7.)

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 9


2.2.4 Työkaluja yritysten ympäristöasioiden toteuttamiseksi

Ympäristötietoisuus lisääntyy yhteiskunnassa jatkuvasti ja sen myötä asiakkaiden ja viranomaisten

vaatimukset ohjaavat ympäristökeskustelua myös pienempiin yrityksiin. Uusi jätelaki ja EU:n direktiivit

tuovat omat paineensa. Suuret yritykset sitoutuvat kestävän kehityksen periaatteisiin ja

vyöryttävät alihankintaketjussa vaateita alaspäin. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat näiden vaateiden

edessä usein ymmällään. Suurten yritysten tarpeisiin suunnitellut ympäristöjohtamisen työkalut

tuntuvat ylimitoitetuilta ja kohtuuttomia kustannuksia vaativilta. (Halme 1995: 7.)

Ympäristöasioiden hoidon työkaluja ovat esimerkiksi erilaiset hallintajärjestelmät, elinkaariarvioinnit

ja ympäristömerkinnät. Ympäristöjärjestelmät ovat asiasisällöltään hyvin samanlaisia.

Periaatteena on, että yritykset hoitavat ympäristöasiansa tietyn järjestelmän mukaisesti ja sitoutuvat

noudattamaan ja kehittämään toimintaansa tietyin menetelmin. EMAS on yksityisen sektorin sekä

julkishallinnon yrityksille ja organisaatioille tarkoitettu vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä, joka

auttaa organisaatiota hoitamaan ympäristöasioita suunnitelmallisesti. EMAS -organisaatio sitoutuu

ympäristönsuojelunsa jatkuvaan parantamiseen. Rekisteröity yritys saa käyttöönsä EMAS -logon,

jota se voi käyttää viestinnässä. EMAS -järjestelmä perustuu EU:n EMAS -asetukseen 761/2001.

EMAS on lyhennys sanoista The Eco-Management and Audit Scheme (vapaaehtoinen ympäristöasioiden

hallinta- ja auditointijärjestelmä). EMAS -järjestelmä on käytössä EU:n ja ETA:n alueella.

EMAS -järjestelmä muodostuu ISO 14001-standardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä sekä ympäristöselonteosta.

EMAS -selonteko on viestintään tarkoitettu raportti, jossa yritys kertoo avoimesti

ympäristöasioistaan. Ulkopuolinen todentaja vahvistaa aina ympäristöselonteon tietojen luotettavuuden.

(Valtion ympäristöhallinto 2002c.)

ISO 14 000 on kansainvälisen standardisoimisjärjestö ISO :n (International Organization for

Standardization) standardisarja, joka käsittelee organisaatioiden ympäristöasioiden hallintaan liittyviä

asioita mm. ympäristöjärjestelmiä ja -auditointeja, elinkaariarviointeja ja erilaisia ympäristömerkintöjä.

ISO 14 001 on ympäristöjärjestelmästandardi. Standardi hyväksyttiin 1996. EMAS menee

askeleen pidemmälle. Keskeinen ero EMAS -asetuksen ja ISO 14 001 -standardin välillä koskee

avoimuutta ja ympäristölainsäädännön noudattamista. EMAS edellyttää aina julkista ympäristöselontekoa.

ISO 14 001 mukaan julkinen ympäristöraportti on vapaaehtoinen. EMAS -asetus edellyttää

myös, että organisaatio noudattaa ympäristölainsäädäntöä. ISO 14 001 -standardin mukaan

riittää, että organisaatiolla on menettelytavat, joiden avulla se pääsee lainmukaisuuden tilaan tietyn

ajan kuluttua. (Valtion ympäristöhallinto 2002d.)

Yrityksissä ympäristöasioita hoidetaan yhä useammin ympäristöjärjestelmän (ISO 14 001 tai

EMAS) avulla. Etenkin suuremmissa yrityksissä ympäristöjärjestelmät ovat käytössä suhteellisen

yleisesti. Myös Pk-yrityksissä ympäristöasioiden systemaattisen hoidon merkitys on huomattavasti

kasvanut viime vuosien aikana. Niissä ei kuitenkaan aina katsota tarpeelliseksi rakentaa esim. ISO

14 001:n mukaista sertifioitua ympäristöjärjestelmää, koska siitä syntyisi kohtuuttomia kustannuksia.

(Kippo-Edlund 1999: 11.)

Ympäristömerkit kertovat yrityksen valmistaman tuotteen täyttävän tietyt ympäristönsuojelun

kannalta asetetut kriteerit. Yleisimmät ympäristömerkit ovat Pohjoismainen ympäristömerkki eli

joutsenmerkki ja EU:n kukkamerkki. Ne myöntää SFS-Sertifiointi Oy noin kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Myöntämisperusteena ovat tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutukset. Elinkaariarvioinnin

tarkoitus on taas selvittää tuotteen tai toiminnan ympäristövaikutukset kokonaisuudessaan

tuotteen koko elinkaaren ajalta. Elinkaariarviointi on konkreettinen esimerkki yhden kestävän kehityksen

osa-alueen, taloudellisen kestävyyden edistämisestä. (Törnblom 1999: 19-20.)

Ympäristövaikutusten arviointimenettely eli YVA-menettely on keino, jolla pyritään selvittämään

ja ehkäisemän isojen hankkeiden ympäristöhaittoja. Näin voidaan ehkäistä merkittäviä vaikutuksia

ihmisten terveyteen, maaperään ja ilmastoon sekä eliöihin ja kasvillisuuteen. Yritys voi

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 10


myös laatia oman ympäristöasioiden hoitosuunnitelman, toteuttaa ja seurata sitä omilla ehdoillaan.

Yritys ei tällöin saa standardin mukaista sertifikaattia, mutta asioiden huolellinen miettiminen ja

toteuttaminen kertoo yrityksen kiinnostuksesta ja edistyksellisyydestä ympäristöasioiden hoidossa

ja tuo muitakin hyötyjä. (Törnblom 1999: 20.)

3. Yritysten ympäristövastuu ja ympäristölainsäädäntö

Ympäristövastuulla tarkoitetaan toiminnanharjoittajien sekä kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden

kokonaisvaltaista vastuuta ympäristön huomioonottamisessa. Oikeudelliselta kannalta ympäristövastuu

voidaan jakaa neljään elementtiin: tieto-, vahingonkorvaus-, kunnostus- sekä rikosvastuuseen.

Tietovastuu tarkoittaa sitä, että yrityksen on oltava selvillä aiheuttamastaan ympäristörasituksesta

ja sen aiheuttamista rajoittavista lainsäädännön vaatimuksista. Ympäristövahinkovastuu velvoittaa

toiminnanharjoittajia korvaamaan toiminnasta ulkopuolisille aiheutuvat ympäristöhäiriöt ja -

vahingot. Kunnostusvastuu on yrityksen tai kiinteistön omistajan/haltijan vastuuta pilaantuneen

ympäristön kunnostustoimenpiteistä tai niiden kustannuksista. Ympäristörikosvastuu on perinteistä

oikeudellista vastuuta. (Marttinen, Saastamoinen & Suvanto 2000: 17-18.)

Lainsäädäntö velvoittaa yrityksiä suojelemaan ympäristöä ja yrityksillä on vastuu toimintansa

aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Yritysten toimintaan vaikuttavat useat lait, asetukset ja

määräykset kuten valtioneuvoston, ministeriöiden ja kuntien määräykset. (Törnblom 1999: 11.)

Ympäristönsuojelulainsäädäntö on yritysten tietovastuun kannalta yleisesti ottaen merkittävin osa

ympäristösääntelystä. Lainsäädännön merkittävimmät lait ovat ympäristönsuojelulaki ja jätelaki.

Lisäksi teollisuustoimintojen ympäristönsuojelua säännellään kemikaalien ja teollisuusonnettomuuksien

ehkäisemisessä kemikaalilailla. Edellisten lakien mukainen sääntely koostuu laeissa olevista

tai lakien mukaan annetuista alemmanasteisissa säädöksissä olevista velvoittavista säännöksistä

ja erilaisista lupa- ja ilmoitusmenettelyistä. Lupajärjestelmistä merkittävin on ympäristönsuojelulain

mukainen ympäristölupajärjestelmä. Myös kemikaalilaissa ja sen mukaan annetussa asetuksessa

vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista on erityinen lupa- ja ilmoitusmenettely

kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista. (Marttinen, Saastamoinen & Suvanto

2000: 19-20.)

4. Yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyö

Kunnalla on toiminnassaan eri rooleja. Se luo edellytyksiä asukkailleen ja alueensa yrityksille.

Kunnan tärkeä tehtävä on myös tukea ja kehittää alueensa elinkeinoelämää ja yritystoimintaa. Kunta

on myös lupa- ja valvontaviranomainen lukuisissa yritysten ympäristöasioiden hoitamiseen liittyvissä

asioissa. (Kippo-Edlund 1999: 9.)

Paikallinen agenda 21 eli paikallinen kestävän kehityksen toimintaohjelma on hyvä työkalu,

kun kunta haluaa lähteä toteuttamaan kestävää kehitystä alueellaan (Kippo-Edlund 1999: 9). Kunnat

näkevät yritykset keskeisinä yhteistyötahoina paikallisessa kestävän kehityksen työssä. Kestävän

kehityksen haaste ja asiakkaiden kasvamassa olevat ympäristövaateet ovat merkittävästi vaikuttaneet

sekä kuntien että yritysten haluun kehittää omaa ympäristöosaamistaan. Samoista syistä myös

yhteistyö yritysten ja kunnan välillä nähdään tärkeänä. (Kippo-Edlund 2001: 5-7.) Yritykset ja kunnat

ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ympäristöasioissa. Yhteistyö on painottunut lakisääteisten

lupien käsittelyyn ja valvontaan. Viime vuosien aikana kuntien ja elinkeinoelämän välinen yhteistyö

on alkanut vähitellen muuttaa muotoaan ja kehittyä avoimempaan, molempia osapuolia hyödyttävään

suuntaan. Monissa kunnissa ympäristönsuojeluviranomaisen työ on alkanut painottua enem-

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 11


män ennaltaehkäisevään kehittämistyöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi yritysten neuvontaa.

(Kippo-Edlund 1999: 7.)

Kunnan näkökulmasta yhteistyön tavoitteena on ympäristön tilan paraneminen, yritysten tukeminen

ja neuvominen niiden omaehtoisessa ympäristötyössä sekä yritysten lainmukaisen toiminnan

varmistaminen. Yritysten ympäristöosaamiseen perustuvan kilpailukyvyn parantuminen lisää

koko alueen elinvoimaa ja kilpailukykyä. Käytännössä tämä merkitsee kunnalle esimerkiksi viihtyisää

ja terveellistä elinympäristöä sekä työllisyyttä. (Kippo-Edlund 1999: 19.)

Yritykset harjoittavat toimintaansa liiketaloudellisten lainalaisuuksien perusteella. Kilpailukyvyn

parantaminen ympäristöosaamisen avulla on yhä useamman yrityksen tavoite. Yhteistyöltä

kunnan kanssa yritykset odottavat tietoa yrityksen toimintaa koskevasta lainsäädännöstä. Yritykset

odottavat myös, että yhteistyö auttaisi niitä mm. ennakoimaan muutoksia toimintaympäristössä,

kehittämään toimintatapojaan ympäristöasioissa sekä kehittämään ympäristöteknologian tuotteita.

Kaiken kaikkiaan, yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyön tavoitteena voi olla näkemysten välittyminen

eri osapuolten välillä, osapuolten sitoutuminen ja/tai tiedottaminen. (Kippo-Edlund 1999: 19-

20.)

Kunta ja sen alueen yritykset voivat tehdä yhteistyötä monella tavalla. Käytettävä tapa tai

keino riippuu paitsi yhteistyön tavoitteesta myös yhteistyön kohteena olevasta yrityksestä. Erilaisia

yhteistyön keinoja ovat mm. työryhmätyöskentely paikallisagendassa, erilaiset yhteistyöryhmät,

tapaamiset, verkostoituminen, neuvottelut, koulutus, kirjallisen aineiston tuottaminen, yrityksen

ympäristöpalkinto, kyselyt ja neuvonta. (Kippo-Edlund 1999: 23.)

Yhteistyön hyödyt voidaan kiteyttää seuraavasti:

* Kunnan ympäristön laatu ja ympäristökuva paranevat.

* Ympäristötietoisuus lisääntyy.

* Yritysten haitalliset ympäristövaikutukset pienenevät.

* Yritys voi vaikuttaa kunnan kehittämiseen.

* Yrityksen ympäristöosaaminen ja sitä kautta kilpailukyky kehittyy myönteisesti.

* Kunnan alueen kilpailukyky kasvaa ja elinvoima lisääntyy sekä työllisyys paranee.

* Yhteistyöosapuolet saavat tietoa toistensa toiminnasta.

* Toiminnot tehostuvat päällekkäisen työn poistuessa.

* Yritykset voivat helpommin ennakoida tulevat kehittämistarpeensa. (Kippo-Edlund 1999: 22.)

4.1 Ekoverkko-hanke

Hämeenlinnan seudun kunnat (Hattula, Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Renko) ovat laatineet kestävän

kehityksen toimintaohjelmat, joiden laadintaan on osallistunut myös osa seudun yrityksistä.

Suurin osa yrityksistä ei kuitenkaan ole ollut mukana paikallisagendatyössä ja ympäristöviranomaisilla

onkin suuri haaste saada yritykset panostamaan enemmän ympäristöasioiden hoitoon. Hämeenlinnan

seudun kunnissa uudenlainen yritysten, ympäristöviranhaltijoiden ja elinkeinotoimen välinen

yhteistyö käynnistyi vuonna 1998. Ekoverkko-hankkeen avulla yrityksille on kerrottu ympäristömyönteisestä

yritystoiminnasta ja siitä koituvista konkreettisista hyödyistä. Hankkeen voimavarat

suunnataan pienyritysten keskeisten ympäristönäkökohtien (jätehuolto, kemikaalien käyttö ja energiankulutus)

kehittämiseen. Vuoden 2001 teemana on ollut jätehuolto ja kemikaalien käyttö. Ekoverkko-hanke

on tehnyt jätehuoltosuunnitelmia ja ohjeita niille yrityksille, jotka sitä ovat halunneet.

Myös yritysten kemikaaleja on kartoitettu. Jätehuollossa on tehty tiiviisti yhteistyötä

KIERTOKAPULA OY:n pk-yritysten jäteneuvontahankkeen kanssa. Vuoden 2002 painopistealuei-

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 12


na on energiansäästö ja kestävän kehityksen indikaattorien kehittäminen edellä mainittujen ympäristönäkökohtien

seurantaa varten.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto on saanut rahoitusta

EU:n tavoite 2-ohjelman Ekoverkko-hankkeelle. Rahoitus koskee vuosia 2000-2002. EUrahoitusta

saadaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR). Kuntarahoittajina hankkeessa ovat

ympäristöosaston lisäksi Hämeenlinnan kaupunki sekä Hattulan, Hauhon, Janakkalan, Kalvolan ja

Rengon kunnat. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat pk-yritykset, Hämeen ammattikorkeakoulu,

Hämeen Kauppakamari, Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus, Hämeen Yrittäjät ry., Kehittämiskeskus

Oy Häme, KIERTOKAPULA OY, kuntien yrittäjäyhdistykset, elinkeinotoimi ja ympäristöviranomaiset

sekä Riihimäen seudulla toimiva Yky -hanke.

Ekoverkko-hankkeessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä autetaan hallitsemaan ympäristöasioitaan.

Tavoitteena on yritysten ympäristötietoisuuden lisääminen ja valmiuksien parantaminen toiminnan

ympäristövaikutusten arvioimisessa. Hankkeessa on mukana parisenkymmentä yritystä rahoittajakunnista.

Hanke tukee yrityksiä myös ympäristöjärjestelmien tekemisessä. Ekoverkkohankkeesta

hyötyvät eniten yritykset, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöasioiden hyvästä hoidosta

yrityksessä ja joilla on jokin tai joitakin ratkaisemattomia asioita jätehuollossa, kemikaalien käytössä

tai energiankulutuksessa. Yritykset ovat sitoutuneet hankkeeseen joko aktiivisina toimijoina tai

tiedotuksen kohteina. Jotkut yritykset toimivat taas tiedottajina tai asiantuntijoina.

5. Hämeenlinnan seudun yritykset pähkinänkuoressa

Hämeenlinnan seudun kunnissa oli 1.1.2002 yhteensä 80 602 asukasta, joista Hämeenlinnan kaupungissa

asui 46 352 ja maalaiskunnissa (Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) yhteensä 18 849 asukasta.

Janakkalassa asukkaita oli 15 401.

Tilastokeskuksen yritystilaston (heinäkuu 2002) mukaan Hattulassa on oikeudellisia yritystoimipaikkoja

364 kpl, Hauholla 227 kpl, Hämeenlinnassa 2372 kpl, Kalvolassa 163 kpl, Rengossa

134 kpl ja Janakkalassa 717 kpl. Euroopan unionissa pk-yritykseksi luetaan yritykset, jonka henkilöstö

on alle 250 henkilöä ja liikevaihto on alle 39 miljoonaa euroa. Hämeenlinnan seudun yrityksistä

pk-yrityksiä on henkilöstömäärän perusteella tarkasteltuna 3970 kappaletta eli kaikista alueen

yrityksistä 99,8 %. Pieniä yrityksiä, joiden henkilöstömäärä on alle 50 henkilöä, on Hämeenlinnan

seudun yrityksistä 3920 kappaletta eli noin 98,6 %. Mikroyrityksiä, joissa henkilöstömäärä on alle

10 henkilöä, on 3673 kpl eli noin 92,4 % kaikista yrityksistä. (Tilastokeskus 2002.)

6. Selvityksen tavoitteet ja toteutus

6.1 Tavoitteet

Selvityksessä tarkastellaan Hämeenlinnan seudun yritysten ympäristöasioiden hoidon tilaa ja vertaillaan

saatuja tuloksia vuonna 1998 toteutetun selvityksen tuloksiin. Hämeenlinnan seudulla tarkoitetaan

tässä selvityksessä Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän kuntia (Hattula, Hauho,

Hämeenlinna, Kalvola ja Renko) sekä Janakkalan kuntaa. Jatkossa puhutaan vain Hämeenlinnan

seudusta. Selvityksen tavoitteena on:

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 13


* tuottaa tietoa Hämeenlinnan seudun kuntien alueella toimivien yritysten ympäristöasioiden hoidon

tilasta ja kehittämistarpeista sekä ympäristöasioihin liittyvän koulutuksen ja tiedon tarpeesta,

* kartoittaa ympäristöasioiden hoidon tilassa tapahtuneita muutoksia,

* tuottaa tietoa kestävän kehityksen seurantaa varten sekä

* tuottaa tietoa Ekoverkko-hankkeen käyttöön.

6.2 Menetelmät

Selvitys toteutettiin kirjekyselynä (ks. liitteet 1 ja 2) ja se lähetettiin kesäkuussa 2002 Hämeenlinnan

seudun 134 yritykseen. Kohdeyrityksissä oli vähintään 20 työntekijää. Lisäksi mukana olivat pienemmät

yritykset, joiden toiminnasta on pitänyt tehdä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle

ympäristönsuojelun tietojärjestelmää varten. Kysymykset pohjautuivat osittain vuonna 1998 tehtyyn

kyselyyn, mutta uusi kysely oli sisällöltään laajempi. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 56

yritystä. Kyselyn vastausprosentti oli 42 %.

Vuoden 1998 kyselyä löyhästi mukaillen yritysrekisteristä valittiin kaikkien muiden toimialojen

yritykset lukuun ottamatta julkisen hallinnon, maa- ja metsätalouden, rahoitustoiminnan sekä

terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen yrityksiä.

7. Tulokset ja niiden tulkinta

7.1 Yritysten taustatiedot ja kyselyn edustavuus

Vastauksia kyselyyn saatiin harmillisen vähän, sillä vastausprosentti oli vain 42 % (56 kpl). Vastausten

vähyyttä selittää varmasti se, että kysely tehtiin kesäkuukausien aikana, jolloin useimmissa

yrityksissä oli lomakausi parhaimmillaan. Ensimmäiseen palautuspäivään mennessä vastauksia tuli

vain 35 kpl. Siksi kysely päätettiin lähettää vielä uudelleen sähköpostitse yrityksille, joiden sähköpostiosoite

löydettiin. Kysely lähti uudelleen 31 yritykselle, mutta sähköpostitse saatiin vain kaksi

lisävastausta. Uusintakyselyn vuoksi pidentynyt vastausaika toi vielä postissakin lisää kirjallisia

vastauksia. Tuloksien perusteella ei voi tehdä laajoja yleistyksiä, mutta vastauksia voidaan kuitenkin

pitää suuntaa-antavina. Lisäksi vastausten määrä on miltei sama kuin vuonna 1998 (43 kpl),

joten vertailut vuosien 1998 ja 2002 välillä ovat melko päteviä. Reilu viidesosa (23 %) vastanneista

yrityksistä oli samoja kuin vuonna 1998. Tämä ei kuitenkaan haittaa vertailua, sillä toimialajakauma

ja vastanneiden yritysten kokojakauma olivat molempina vuosina hyvin samankaltaiset.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 14


Henkilöstön määrä

0-4 henkilöä

9

5-9 henkilöä

5

10-19 henkilöä

4

20-49 henkilöä

36

50-99 henkilöä

20

100-199 henkilöä

9

200-499 henkilöä

5

500 tai enem m än

13

0 10 20 30

%

40

Kaavio 1. Henkilöstön määrä yrityksissä.

Alle 50 henkeä työllistäviä yrityksiä kutsutaan tässä raportissa pieniksi ja vastaavasti vähintään

50 henkeä työllistäviä suuriksi yrityksiksi. Eniten vastauksia (36 %) saatiin 20-49 henkeä työllistäviltä

yrityksiltä (ks. kaavio 1). Näin oli myös vuonna 1998 tehdyssä selvityksessä. Toiseksi eniten

vastauksia tuli 50-99 henkeä työllistäviltä yrityksiltä, joita oli vastaajista 20 %. Samoin kuin

vuonna 1998, suurin osa vastanneista yrityksistä oli pk-yrityksiä, joiden henkilöstömäärä alittaa 250

henkeä. Hieman yli puolet (54 %) vastanneista yrityksistä työllisti alle 50 henkeä ja lähes puolet (46

%) vähintään 50 henkeä. Näin myös vertailut pienten ja suurten yritysten välillä ovat tilastollisesti

päteviä. Kyselyyn vastasi 6 kappaletta yli 500 henkeä työllistävää yritystä, vaikka Hämeenlinnan

seudun yrityksistä vain 2 kappaletta on näin suuria. Tämä selittyy sillä, että vastaajayrityksistä monet

ovat ilmoittaneet yrityksen henkilöstömääräksi kaikkien toimipisteiden yhteenlasketun henkilömäärän,

eikä pelkästään Hämeenlinnan seudulla olevan toimipisteen henkilömäärää.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 15


Yrityksen toimiala

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

m ajoitus- ja ravitsem ustoim inta

9

9

9

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

5

kiinteistöalapalvelut

2

teollisuus

45

muu

21

0 10 20 30 40 50

%

Kaavio 2. Yritysten toimialajakauma.

Kyselyyn vastasi yrityksiä yhteensä 13 eri toimialalta (vuonna 1998 12 toimialalta). Toimialoittain

tarkasteltuna eniten vastauksia saatiin teollisuusyrityksiltä (45 %) (samoin vuonna 1998).

Annettujen vaihtoehtojen lisäksi muu toimiala –vaihtoehdon olivat valinneet itsepalvelukorjaamo,

huoltamot, joissa on myös kahvio, maanpuolustus, kunnossapitoyritys, posti, turvetuotanto-, tiemerkintä-

sekä jätehuoltoyritys. Muut toimialat muodostivat toiseksi suurimman vastaajaryhmän

(21 %). Maa- ja metsätalousyritykset, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritykset sekä rahoitusyritykset

oli rajattu tällä kertaa tutkimuksen ulkopuolelle. Suurten yritysten toimiala painottui selkeästi

teollisuuteen, kun taas pienillä yrityksillä painottui ”muu toimiala” –vaihtoehto (ks. kaavio 3).

Yrityksen toim iala vs. henkilöstön m äärä

0-4 henkilöä

5-9 henkilöä

10-19 henkilöä

20-49 henkilöä

50-99 henkilöä

100-199 henkilöä

200-499 henkilöä

500 tai enemmän

0 % 50 % 100 %

rakentaminen

tukku- ja

vähittäiskauppa

m a jo itus - ja

ravitsem ustoim inta

kuljetus, varastointi ja

tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

muu

Kaavio 3. Yritysten toimialat verrattuina yritysten henkilöstömääriin.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 16


Yrityksen ikä

alle 5 vuotta

4 %

6-15 vuotta

29 %

yli 25 vuotta

54 %

16-25 vuotta

13 %

Kaavio 4. Yritysten ikäjakauma

Kyselyyn vastanneista yrityksistä yli puolet (54 %) on toiminut jo yli 25 vuotta (ks. kaavio

4). Näin oli myös vuonna 1998. Vastaajayritysten ikäjakaumaan vaikutti todennäköisesti se, että yli

20 henkeä työllistävät yritykset ovat yleensä jo toimineet pidemmän aikaa.

7.2 Ympäristöasioiden vastuuhenkilöistä ja yritysten ympäristöasioiden

toteuttamisen työkaluista

Suurimmalla osalla (69 %) yrityksistä oli ympäristöasioille nimetty oma vastuuhenkilö (ks. kaavio

5). Osuus on hieman kasvanut, sillä vuonna 1998 ympäristövastaavia oli 61 % yrityksistä.

O nko yrityksessänne ym päristöasioiden

vastuuhenkilöä ?

ei

27 %

eos

4 %

kyllä

69 %

Kaavio 5. Yritysten vastuuhenkilöt.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 17


Vastuuhenkilö vs. yrityksen henkilöstömäärä

0-49

50 tai enemmän

kyllä

ei

eos

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 6. Vastuuhenkilöiden määrä verrattuna yrityksen henkilöstömäärään.

Yrityksen toimiala vs. "Yrityksellä on ympäristöasioiden

vastuuhenkilö".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

kyllä

ei

eos

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 7. Yrityksen toimiala verrattuna ympäristöasioiden vastuuhenkilöiden määrään.

Hieman useammin ympäristövastaava oli nimetty suurissa, vähintään 50 henkeä työllistävissä

yrityksissä (77 %) kuin pienissä, alle 50 henkeä työllistävissä yrityksissä (62 %). Näin oli myös

vuonna 1998. Verrattaessa yrityksen toimialaa vastuuhenkilöiden määrään, voidaan todeta, että rakennusalalla

ympäristöasioiden vastuuhenkilöitä oli vain 20 %:lla vastanneista yrityksistä. Tukkuja

vähittäiskaupan alalla sekä majoitus- ja ravitsemusalalla oli kyllä-vastauksia yhtä paljon (80 %).

Kiinteistöalan suuri kyllä-vastausten prosenttiosuus selittyy sillä, että vain yksi vastanneista yrityksistä

edusti kiinteistöalapalveluita. Teollisuuden vastauksista 68 % ja muun toimialan vastauksista

91 % oli kyllä-vastauksia.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 18


Taulukko 1. Mitkä seuraavista ympäristöasioiden toteuttamisen työkaluista löytyvät yrityksestänne?

Yrityksen henkilöstömäärä

0-49 50 tai enemmän % yhteensä

ISO 14 001 ympäristöjärjestelmä

13 % 54 % 32 %

käytös-

sä tai rakenteilla

Oma ympäristöohjelma

33 % 42 % 38 %

Laatujärjestelmä 50 % 69 % 59 %

käytössä tai rakenteilla

Tuotteella ympäristömerkki

3 % 4 % 4 %

Joku muu 7 % 15 % 11 %

Eos 20 % 0 % 11 %

Tyhjä 7 % 8 % 7 %

Yrityksissä ympäristöasioita hoidetaan yhä useammin ympäristöjärjestelmän (ISO 14 001 tai

EMAS) avulla. Pk-yrityksissä ympäristöasioiden systemaattisen hoidon merkitys on kasvanut huomattavasti

viime vuosien aikana. Yrityksissä ei kuitenkaan läheskään aina katsota tarpeelliseksi

rakentaa esim. ISO 14 001:n mukaista ympäristöjärjestelmää. (Kippo-Edlund 1999: 11.) Kun yrityksiltä

kysyttiin, löytyykö yrityksiltä ympäristöjärjestelmiä, omia ympäristöohjelmia, laatujärjestelmiä,

ympäristömerkkejä tai jotain muita ympäristöasioiden toteuttamisen työkaluja, eniten löytyi

joko käytössä tai rakenteilla olevia laatujärjestelmiä (59 %) ja yritysten omia ympäristöohjelmia (38

%) (ks. taulukko 1). Myös joko käytössä tai rakenteilla olevia ISO 14 001 –ympäristöjärjestelmiä

löytyi 18 kappaletta eli 32 % yrityksistä. Suurilla yrityksillä oli huomattavasti enemmän ISO 14 001

–ympäristöjärjestelmiä (14 kpl) kuin pienillä (4 kpl). Tämä johtuu ilmeisimmin siitä, että kyseinen

järjestelmä on räätälöity paremminkin suurille yrityksille. Suurilla yrityksillä on myös enemmän

resursseja ottaa ympäristöjärjestelmiä käyttöön. EMAS –ympäristöjärjestelmiä ei ollut yhdelläkään

vastanneista.

Yli puolet (58 %) suurista yrityksistä ilmoitti, että niillä on edellä olevan taulukon vaihtoehdoista

kaksi tai useampi. Pienten yritysten prosenttiosuus oli 27 %. Joku muu -kohdassa oli mainittu

seuraavanlaisia ohjelmia ja järjestelmiä: Motivan energiansäästösopimus, oma valvontajärjestelmä,

ISO 2000 toimintojen kuvaus, linja-autoalan energiansäästöohjelma, toimintajärjestelmä (laatu,

työturvallisuus ja ympäristö), OHSAS –työterveys- ja turvallisuusjärjestelmä ja pakkausten kierrätysmerkki.

Sellaisia yrityksiä, joissa on sekä laatu- että ympäristöjärjestelmä oli 14 kappaletta. Näistä

11 kappaletta oli suuria yrityksiä, joista taas 82 % oli teollisuusyrityksiä. Näin oli myös vuonna

1998.

Pienyritysten suurimpia vahvuuksia on sen tuotannollinen ja hallinnollinen joustavuus. Nopea

reagointikyky ei merkitse suunnittelemattomuutta vaan pienyrityksille tunnusomaista toimintatapaa.

Pienyritysten päätöksentekoa luonnehtiikin enemmän reagoiva kuin ennakoiva käyttäytyminen.

(Ilomäki 1999: 13.) Ehkä tämä selittää hieman sitä, ettei kaikista pienistä yrityksistä löydy

omaa ympäristöohjelmaa, joka edustaisi juuri ennakoivaa ajattelua.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 19


Ympäristöjärjestelmä sertifioitu

33 %

kyllä

ei

67 %

Kaavio 8. Sertifioiden ympäristöjärjestelmien prosenttiosuus kaikista ilmoitetuista ympäristöjärjestelmistä.

ISO 14 001 –ympäristöjärjestelmä löytyi siis 18 yritykseltä (14 kpl isoilla ja 4 kpl pienillä

yrityksillä). Se oli sertifioitu 12 näistä yrityksistä (67 %) (ks. kaavio 8). Sertifioidun ympäristöjärjestelmän

omaavista yrityksistä 75 % oli suuria ja vastaavasti 25 % pieniä yrityksiä. Kuten jo aikaisemmin

mainittiin, pienillä yrityksillä ei ole välttämättä resursseja tai tarvetta sertifioida ympäristöjärjestelmiään

niin usein. Järjestelmä voi myös olla vasta rakenteilla, minkä vuoksi sitä ei vielä ole

sertifioitu.

Sertifioitujen ympäristöjärjestelmien määrä toimii Hämeenlinnan seudulla tällä hetkellä kestävän

kehityksen indikaattorina, kun seurataan yritysten ympäristöasioiden tilaa. Sertifioitujen ympäristöjärjestelmien

lukumäärä ei kerro kuitenkaan koko totuutta yritysten ympäristöjohtamisesta.

Ympäristöjohtamisella tarkoitetaan ympäristönsuojelutavoitteiden huomioimista yrityksen toiminnoissa.

Useissa yrityksissä on rakennettu esimerkiksi ISO 14 001-standardin mukainen järjestelmä,

mutta sitä ei ole nähty tarpeelliseksi sertifioida. Useat yritykset ovat myös aloittaneet alustavat ympäristövaikutusten

kartoitukset selvittääkseen, mitä ympäristöjärjestelmän rakentaminen yritykseltä

vaatisi. Isot asiakkaat vaativat usein alihankkijoiltaan selontekoa alihankintayrityksen ympäristövaikutuksista,

vaikka mitään sertifioitua järjestelmää ei vaadittaisikaan. Kaikki tällaiset toimenpiteet

ovat ensiaskelia vapaaehtoisen ympäristöpolitiikan tiellä ja usein näiden ensiaskelten jälkeen yritys

päätyy myöhemmin rakentamaan omaa ympäristöjärjestelmäänsä. (Ilomäki, 1999: 23-24.)

7.3 Yritysten ympäristöasioihin liittyvän koulutuksen ja tiedon tarve

Jotta yritysyhteistyötä voitaisiin kehittää edelleen, katsottiin ympäristöosastolla tarpeelliseksi kartoittaa

yritysten koulutus- ja tiedontarvetta (ks. taulukko 2). Enemmistö eli 72 % yrityksistä katsoi

tarvitsevansa koulutusta tai tietoa ympäristöasioihin liittyen. Vuonna 1998 vastaava luku oli 56 %

eli koulutuksen tarve on hieman kasvanut.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 20


Taulukko 2. Yritysten ympäristöasioihin liittyvän koulutuksen ja tiedon tarve.

Yrityksen henkilöstömäärä

Koulutus/tieto 0-49 50 tai enemmän % yhteensä

Ympäristölainsäädäntö 40 % 62 % 50 %

Jätehuolto 27 % 38 % 32 %

Energiansäästö 27 % 42 % 34 %

Kemikaalien käyttö 10 % 31 % 20 %

Ympäristöjärjestelmät 7 % 23 % 14 %

Kunnalliset määräykset 27 % 38 % 32 %

Ympäristönsuojeluun liittyvä 23 % 15 % 20 %

rahoitus

Ympäristömerkit 15 % 7 %

Hyötyjätteiden kierrätykseen 17 % 35 % 25 %

erikoistuneet yritykset

Ympäristöalan palveluyritykset

3 % 35 % 18 %

Joku muu 7 % 4 %

Yrityksemme ei tarvitse koulutusta

20 % 31 % 20 %

Tyhjä 10 % 4 % 7 %

Eniten koulutusta kaivattiin ympäristölainsäädännöstä (50 %), energiansäästöstä (34 %),

kunnallisista määräyksistä (32 %) ja jätehuollosta (32 %). Neljäsosa yrityksistä (25 %) oli kiinnostunut

myös hyötyjätteen kierrätykseen erikoistuneista yrityksistä, ja etenkin tämä kiinnosti suuria

yrityksiä. Suuret yritykset olivat myös huomattavasti kiinnostuneempia ympäristöalan palveluyrityksistä.

Vain ympäristönsuojeluun liittyvä rahoitus kiinnosti enemmän pieniä yrityksiä. Vähiten

tietoa kaivattiin ympäristömerkeistä. Yksi yritys kaipasi tietoa ongelmajätteiden käsittelystä. Yrityksistä

20 % ei katsonut tarvitsevansa ympäristöasioihin liittyvää koulutusta tai tietoa. Tilanne oli

hyvin samankaltainen kuin vuonna 1998, sillä myös silloin eniten tietoa kaivattiin ympäristölainsäädännöstä

ja vähiten ympäristömerkeistä.

Suuri osa yrityksistä (61 %) katsoi tarvitsevansa koulutusta joko kahdesta tai useammasta

annetusta vaihtoehdosta. Suurista yrityksistä 77 % katsoi tarvitsevansa koulutusta tai tietoa joistain

edellä mainituista ympäristöasioista. Vastaava luku pienillä yrityksillä oli 70 %. Tilanne on tasoittunut

sitten vuoden 1998. Suuret yritykset (67 %) katsoivat silloin tarvitsevansa koulutusta selvästi

pienempiä (42 %) enemmän.

7.4 Seurantatieto

Ympäristöosasto etsii tällä hetkellä lisää kestävän kehityksen indikaattoreita mittaamaan yritysten

ympäristöasioiden tilaa. Siksi yrityksiltä kysyttiinkin, mistä ympäristöön liittyvistä toiminnoista

heillä on kerättynä seurantatietoa (ks. taulukko 3).

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 21


Taulukko 3. Yritysten keräämä seurantatieto ympäristöön liittyvistä toiminnoista (esim. mittaustulokset).

Yrityksen henkilöstömäärä

0-49 50 tai enemmän % yhteensä

Energian käyttö 47 % 77 % 61 %

Sähkön käyttö 67 % 85 % 75 %

Veden käyttö 47 % 81 % 63 %

Kemikaalien käyttö 20 % 46 % 32 %

Jätteiden määrä 37 % 81 % 57 %

Joku muu 7 % 19 % 13 %

Tyhjä 13 % 0 % 7 %

Eniten seurantatietoa löytyi sähkön käytöstä (75 %). Sähkön käyttötietoa on ilmeisesti kaikkein

helpointa saada. Seuraavina tulivat veden käyttö (63 %), energian käyttö (61 %) sekä jätteiden

määrä (57 %). Kohtaan “joku muu“ oli kirjattu kloorin käyttö, raaka-aineen kulutus, polttoaineen

kulutus, päästöt ilmaan, melu ja kierrätykseen menevä jäte. Suuret yritykset keräsivät seurantatietoa

kaikista toiminnoista prosentuaalisesti enemmän. Niillä on mitä ilmeisemmin enemmän taloudellista

hyötyä seurata ja pyrkiä vähentämään esimerkiksi energian käyttöä kuin pienillä yrityksillä. Erot

selittyvät suureksi osaksi myös sillä, että suuret yritykset käyttävät toiminnassaan esimerkiksi

enemmän kemikaaleja tai vettä ja katsovat näin myös seurannan mielekkääksi. Seurannan merkitys

kuitenkin ymmärretään jo paremmin ja pienetkin yritykset ovat myös melko ahkerasti keränneet

seurantatietoa.

Seurantatiedon luovuttaminen

29 %

10 %

32 %

kyllä

ei

eos

tyhjä

29 %

Kaavio 9. Yritysten halukkuus luovuttaa seurantatietoa ympäristöosastolle ympäristöasioiden seurantatiedon

kehittämistä varten.

Vain vajaa kolmasosa (32 %) yrityksistä olisi valmis luovuttamaan seurantatietoja ympäristöosaston

käyttöön kestävän kehityksen indikaattorien kehittämistä varten (ks. kaavio 9). Kieltäytyneitä

yrityksiä oli 29 % ja yrityksiä, jotka eivät osanneet sanoa tai olivat jättäneet kohdan tyhjäksi

39 %. Suuret yritykset (42 %) olivat halukkaampia luovuttamaan seurantatietojaan kuin pienet yritykset

(23 %). Suurten yritysten seurantatiedot saattavat olla systemaattisempia ja pidemmältä aikaväliltä,

jolloin niitä on helpompi myös esitellä. Muutamat kieltäytyneet ja epäröivät yritykset olivat

kuitenkin kirjoittaneet vastauksensa viereen, että tietojen luovuttaminen olisi neuvottelukysymys.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 22


Toimiala vs. "Seurantatiedon luovuttaminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

kyllä

ei

eos

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 10. Yritysten toimiala verrattuna halukkuuteen luovuttaa seurantatietoa ympäristöosaston

käyttöön.

Kun verrataan yrityksen toimialaa ja halukkuutta luovuttaa seurantatietoa ympäristöosaston

käyttöön, voidaan todeta, että vain rakennusala, tukku- ja vähittäiskaupanala, teollisuus ja muu toimiala

–vaihtoehdon valinneet yritykset olivat valmiita luovuttamaan seurantatietoa. Teollisuudesta

43 % ja muun toimialan valinneista yrityksistä 45 % oli valmis luovuttamaan seurantatietoa. Kun

verrataan kaavion kolmea ensimmäistä toimialaa, joiden vastausprosentti oli sama, voidaan todeta,

että majoitus- ja ravitsemustoiminta vastasi näistä kolmesta ainoana pelkästään joko ei tai en osaa

sanoa. Rakennusala (40 %) oli hieman tukku- ja vähittäiskaupanalaa (33 %) halukkaampi luovuttamaan

seurantatietoa.

7.5 Ympäristöasioiden hoidosta saatava hyöty

Vielä muutama vuosi sitten yrityksissä oltiin usein sitä mieltä, että ympäristöratkaisut ovat ainoastaan

kustannusten aiheuttajia. Käsitys on peräisin ajalta, jolloin ympäristöratkaisut ymmärrettiin

lähinnä päästöjen puhdistamiseksi. Jos yrityksessä vallitseva perusolettamus on, että ympäristönsuojelu

vain lisää kustannuksia, on vaikeaa tunnistaa niitäkään toimenpiteitä, jotka olisivat taloudellisen

toteuttamisen rajoissa. Pieniäkään parannuksia ei “keksitä“ ja toisaalta taas ympäristöinvestointeja

tarkastellaan lyhyellä aikavälillä eikä huomioida niiden tuottamia potentiaalisia pitkän aikavälin

säästöjä. (Halme 1995: 11.)

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 23


Taulukko 4. Mitä hyötyjä ympäristöasioiden hoito on tuonut yrityksellenne?

Yrityksen henkilöstömäärä

0-49 50 tai enemmän

% yhteensä

Kustannussäästöjä 37 % 54 % 45 %

Materiaalisäästöjä 13 % 42 % 27 %

Energiansäästöä 23 % 38 % 30 %

Tehokkaampaa tuotantoa 3 % 27 % 14 %

Investointien parempaa hallittavuutta 7 % 15 % 11 %

Edullisempaa rahoitusta 3 % 0 % 2 %

Edullisempia vakuutuksia 0 % 4 % 2 %

Entistä parempia tuotteita 0 % 12 % 2 %

Lisää markkinaosuutta 3 % 12 % 7 %

Parempia viranomaissuhteita 10 % 31 % 20 %

Kannattavuuden nousua pitkällä aikavälillä

17 % 15 % 16 %

Jotain muuta 17 % 31 % 23 %

En osaa sanoa 23 % 12 % 18 %

Tyhjä 10 % 0 % 5 %

Yrityksiltä tiedusteltiin, mitä hyötyä ne arvelivat saavuttaneensa ympäristöasioiden hoitamisella.

Yritykset saivat halutessaan valita useamman kuin yhden vaihtoehdon (ks. taulukko 4). Lisäksi

yritykset voivat kirjoittaa ”joku muu” –kohtaan annettujen vaihtoehtojen lisäksi muita hyötyjä.

Samoin kuin vuonna 1998 yritykset katsoivat nytkin saavuttavansa useita erilaisia hyötyjä ympäristöasioiden

hoidolla. Kustannus-, materiaali- ja energiansäästöt, olivat molempina vuosina tärkeimmiksi

arvioidut hyödyt. Yrityksistä 45 % oli sitä mieltä, että yritys oli saanut ympäristöasioiden

hoidolla aikaan kustannussäästöjä. Noin kolmasosalla (30 %) ympäristöasioiden hoito oli tuonut

energiansäästöä ja 27 %:lle materiaalisäästöjä. Pienille yrityksille ympäristöasioiden hoito saattaa

helpommin tuntua vain ylimääräiseltä kustannukselta. Suuret erot materiaalisäästöissä ja tuotannon

tehokkuudessa suurten ja pienten yritysten välillä selittyvät sillä, että vastanneet suuret yritykset

olivat suurimmaksi osaksi teollisuusyrityksiä, joiden voidaan olettaa käyttävän enemmän raakaaineita.

Samalla suuressa mittakaavassa tehdyt ympäristöparannukset ja niistä aiheutuvat parannukset

tuotannon tehokkuudessa näkyvät paremmin. Pienet yritykset ovat taas usein erilaisia alihankintayrityksiä,

jotka myyvät jo valmiita tuotteita.

Viidesosa yrityksistä (20 %) oli kirjannut kohtaan ”jotain muuta” seuraavanlaisia hyötyjä:

• yrityksen imagon paraneminen

• mainosarvo varsinkin ulkomaille

• puhtautta ympäristölle

• siisteyttä ja järjestystä

• kokonaiskuvan muodostuminen ympäristöasioiden tärkeydestä

• lisääntynyt tietoisuus omasta toiminnasta ja tuotteiden ympäristövaikutuksista

• toiminnan selkeytyminen niin yrityksen sisällä kuin asiakkaan luona

Muut hyödyt olivat hyvin samankaltaisia kuin vuonna 1998. Yksi yritys oli kirjannut kohtaan

”kustannuksia”. Kyseessä oli pieni yritys. Lähes puolet yrityksistä katsoi saavuttaneensa ympäristöasioiden

hoidon avulla vähintään kaksi hyötyä. Keskiarvo oli 2,76 hyötyä eli vähemmän kuin vuon-

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 24


na 1998 (4,5 hyötyä).

Ympäristönsuojelun suhdetta yritysten kilpailukykyyn on perinteisesti pidetty vastakohtaasetteluna.

Jos yritys "on joutunut" tekemään ympäristöä suojelevia toimenpiteitä, on sen laskettu

suoraan lisäävän kokonaiskustannuksia - ympäristönsuojelua on siis pidetty kiusallisena pakkona.

Ympäristönsuojelun ei ole aiemmin juurikaan ajateltu edistävän liiketoimintaa ja toimintaan liittyvää

ympäristönsuojelullista sääntelyä valtion ja muiden auktoriteettien puolelta on usein voimakkaasti

vastustettu. Kokonaisuutena yritysten suhtautuminen ympäristönsuojeluun on ollut perinteisesti

hieman vastahakoista. (Laurila 2002.)

Koska yritysten suhtautuminen ympäristönsuojeluun ja kiristyviin sääntöihin on hyvin kirjavaa,

ovat myöskin tehdyt toimenpiteet toisistaan poikkeavia. Pieni osa yrityksistä on ns. edelläkävijöitä,

jotka kulkevat koko ajan "edellä aikaansa" eli suojelevat ympäristöään vaadittua enemmän.

Suurin osa yrityksistä noudattaa annettuja suojelusäännöksiä sanktioiden pelosta ja loput vastustavat

kaikenlaista sääntelyä voimakkaasti, yleensä vetäytymällä täysin passiivisiksi vaadittujen parannusten

suhteen. Perusteluina tällaiset yritykset käyttävät kustannuksia. (Laurila 2002.)

7.6 Haitallisten ympäristövaikutusten laajuus ja ympäristöasioiden hoidon

parantaminen yritysten toiminnassa

Yrityksiä pyydettiin arvioimaan erilaisten haitallisten ympäristövaikutusten laajuutta toiminnassaan

nykyisin. Kuvioista on jätetty tyhjien vastausten prosenttiosuudet pois kuvion selkeyttämiseksi.

Prosenttiosuudet on laskettu vastanneiden yritysten mukaan. Kysymys rakentui niin, että yritys voi

valita jonkin seuraavista vaihtoehdoista kuvaamaan oman yrityksensä toiminnan vastaavuutta erilaisiin

lausekkeisiin: ei lainkaan, vähän, kohtalaisesti tai paljon (ks. kaavio 11).

Miltei kaikki yritykset arvioivat erilaiset päästönsä ja energian, sähkön, veden tai raakaaineiden

kulutuksensa joko vähäisiksi tai kohtalaisiksi tai niitä ei ole lainkaan. Raaka-aineita, energiaa,

vettä ja sähköä kului vain muutamien, pääasiassa suurten yritysten mukaan paljon. Mikään

yrityksistä ei katsonut tuottavansa paljon päästöjä vesistöön tai aiheuttavansa paljon maaperän pilaantumista.

Näissä kohdissa oli myös suurimmat osuudet vaihtoehdossa ”ei lainkaan”. Valtaosa (86

%) yrityksistä katsoi, ettei niiden toiminta aiheuta maaperän pilaantumista. Myös valtaosa (70 %)

yrityksistä arvioi, etteivät ne aiheuta toiminnallaan päästöjä vesistöön lainkaan. Myös päästöt ilmakehään

olivat valtaosan (56 %) mielestä vähäisiä tai kohtalaisia tai niitä ei syntynyt lainkaan (43 %).

Suurin osa (83 %) yrityksistä arvioi, etteivät ne aiheuta toiminnallaan päästöjä ilmakehään lainkaan

tai aiheuttava niitä vähän. Tämä on positiivista. Kohtaan “Toiminnassa syntyy jätettä“ valtaosa ( 86

%) yrityksistä vastasi, että jätettä syntyy joko vähän tai kohtalaisesti. Vaarallisia kemikaaleja käsitteli

toiminnassaan vähän (56 %) tai ei lainkaan (30 %) valtaosa vastanneista yrityksistä (86 %).

Toiminnassa syntyi joko vähän tai kohtalaisesti ongelmajätettä 85 % ja ei lainkaan 11 % yrityksistä.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 25


Haitallisten ympäristövaikutusten laajuus yritysten toiminnassa

Toiminnasta syntyy päästöjä

vesistöön.

Toiminnasta syntyy päästöjä

ilmakehään.

Toiminnasta aiheutuu

maaperän pilaantumista.

Toiminnasta syntyy

häiritsevää melua.

Toiminta kuluttaa raakaaineita.

Toiminta kuluttaa muuta

energiaa.

Toiminta kuluttaa sähköä.

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

Toiminta kuluttaa vettä.

Toiminnassa syntyy

ongelmajätettä.

Käsittelemme vaarallisia

kemikaaleja.

Toiminnasta syntyy jätettä.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 11. Haitallisten ympäristövaikutusten laajuus yrityksissä.

Yritysten toiminta kulutti vähän tai kohtalaisesti vettä 84 %, sähköä 83 % ja muuta energiaa

74 % yrityksistä. Raaka-aineita ei kulunut lainkaan 17 % ja vähän tai kohtalaisesti 57 % yrityksistä.

Useat yritykset olivat ilmeisesti vastatessaan ajatelleet puhtaasti vain tuotantoprosessejaan, sillä on

esimerkiksi miltei mahdotonta, ettei yritys kuluta lainkaan lämmitykseen energiaa tai siltä ei synny

lainkaan ongelmajätettä (loistelamppuja, pattereita yms.). Yli neljä viidesosaa (82 %) yrityksistä

arvioi, ettei toiminnassaan aiheuta häiritsevää melua joko lainkaan tai aiheuttaa sitä vähän. Alle

viidesosa (17 %) yrityksistä arvioi aiheuttavansa melua kohtalaisesti.

Kun verrataan eri väittämiä yrityksen toimialaan, on huomioitava, että toimialojen väliset

vertailut ovat vain suuntaa-antavia, sillä toimialojen vastausprosentit olivat hyvin erilaiset (ks. kaavio

2). Vain rakennusala, tukku- ja vähittäiskauppa sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta ovat keskenään

verrannollisia, sillä jokaisen vastausprosentti oli 9 %. Tarkasteluja tuleekin tehdä enemmänkin

toimialojen sisällä. Tekstiin on valittu vain muutamia kiinnostavia kaavioita toimialan ja vastausten

välisistä vertailuista. Lisää kaavioita löytyy liitteestä 3.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 26


Toimiala vs. "Toiminnassa syntyy jätettä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 12. Yrityksen toimiala verrattuna kohtaan ”Toiminnasta syntyy jätettä”.

Vain osa teollisuudesta (24 %), majoitus- ja ravitsemustoiminnasta (20 %) sekä rakennusalasta

(20 %) arvioi toimintansa synnyttävän jätettä paljon. Samoin vain kolmesta toimialasta osa,

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (33 %), teollisuus (8 %) ja muut toimialat (9 %) katsoi käsittelevänsä

toiminnassaan vaarallisia kemikaaleja paljon. Teollisuus oli ainoa, joka oli valinnut kohdissa

”Toiminnasta syntyy päästöjä ilmakehään” ja ”Toiminnassa syntyy ongelmajätettä” vaihtoehdon

”paljon” (4 % ja 8 %). Ainoastaan teollisuusyritykset olivat myös valinneet vaihtoehdon ”kohtalaisesti”

kohdassa ”Toiminnasta syntyy päästöjä vesistöön”. Kohtalaisesti päästöjä ilmakehään katsoivat

aiheuttavansa rakennusala (20 %), kuljetus, varastointi ja tietoliikennealat (50 %), teollisuus (16

%) ja muut toimialat (18 %).

Vain rakennusala oli valinnut vaihtoehdon ”paljon” (20 %) kohdassa ”Toiminnasta syntyy

häiritsevää melua”. Vedenkulutusta arvioivat toiminnassaan olevan paljon vain majoitus- ja ravitsemustoiminta

(20 %), teollisuus (20 %) ja muut toimialat (9 %). Teollisuudesta 29 % arvioi kuluttavansa

toiminnassaan sähköä paljon. Vastaava luku oli tukku- ja vähittäiskaupalla sekä majoitus- ja

ravitsemusalalla 20 %. Muut alat eivät olleet valinneet kohtaa ”paljon”. Kolmasosa (33 %) kuljetus,

varastointi ja tietoliikenne –kohdan valinneista yrityksistä katsoi kuluttavansa muuta energiaa paljon.

Vastaava luku oli teollisuudella 12 % ja muu toimiala –kohdan valinneilla 9 %.

Toimiala vs. "Toiminta kuluttaa raaka-aineita".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus , v aras tointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollis uus

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 13. Yrityksen toimiala verrattuna kohtaan ”Toiminta kuluttaa raaka-aineita”.

Teollisuusyrityksistä 88 % arvioi toimintansa kuluttavan raaka-aineita joko kohtalaisesti tai

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 27


paljon. Myös rakennusalan yrityksistä 80 % arvioi toimintansa kuluttavan raaka-aineita joko kohtalaisesti

tai paljon. Teollisuuden ja rakennusalan prosenttiosuudet kohdassa ”paljon” olivat yhtä suuret

(40 %). Toimialojen toiminnan luonne selittää suuret prosenttiosuudet. Majoitus- ja ravitsemusalan

yrityksistä peräti 75 % arvioi kuluttavansa raaka-aineita kohtalaisesti ja 25 % paljon. Muut

toimialat ovat yleensä enimmäkseen alihankintayrityksiä, jotka eivät kuluta raaka-aineita. Jos tarkastellaan

kaikkia kohtia yhtä aikaa, voidaan todeta, että teollisuudella on lukumääräisesti eniten

kohtia, joissa se on valinnut vaihtoehdon ”paljon”. Yritysten koko sen sijaan ei aiheuttanut merkittäviä

eroja vastauksiin. Suurilla, yli 50 henkeä työllistävillä yrityksillä oli kaikissa kohdissa hieman

suuremmat prosenttiosuudet, mutta ne selittyvät yrityksen koon vaikutuksella (vaikutukset nähdään

suuremmassa mittakaavassa) sekä sillä, että suurin osa suurista yrityksistä oli teollisuusyrityksiä

(toiminnan luonne).

Yrityksiä pyydettiin myös arvioimaan, kuinka paljon ne ovat viime vuosien aikana parantaneet

ympäristöasioiden hoitoa eri osa-alueilla (ks. kaavio 14). Vaihtoehdot olivat ”ei lainkaan”,

”jonkin verran”, ”paljon” ja ”ei voi koskea yritystä”. Eniten yrityksissä oli kiinnitetty huomiota jäteasioihin.

Yrityksistä 66 % oli vähentänyt jätteen syntyä jonkin verran ja 26 % paljon. Samoin jätteen

hyötykäytön tehostamiseen oli panostanut jonkin verran 48 % ja paljon 35 % yrityksistä.

Ympäristöasioiden hoidon parantaminen

Ympäristöriskien hallinta

Ilmapäästöjen vähentäminen

Jätevesipäästöjen vähentäminen

Melun torjunta

Raaka-aineiden säästö

Energiansäästö

Sähkön säästö

Veden säästö

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

Vaarallisten kemikaalien käytön vähentäminen

Jätteen hyötykäytön tehostaminen

Jätteen synnyn vähentäminen

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 14. Ympäristöasioiden hoidon parantaminen yrityksissä.

Kaikissa kohdissa eniten vastauksia oli sarakkeessa “jonkin verran“. Mikään yrityksistä ei

vastannut kaikkiin kohtiin “ei lainkaan“. Jotain on siis kaikissa yrityksissä tehty, mutta parantamisen

varaa on vielä ilmeisesti paljon. Esimerkiksi veden säästöön ei ollut paneutunut ollenkaan 36 %

yrityksistä ja sähkön säästöön 31 % yrityksistä. Missään kohdassa yli puolet yrityksistä ei vastannut

”paljon”. Muutamat yritykset valitsivat kohdissa (kaaviossa 14 alhaalta ylös) 1, 2, 4, 5 ja 6 vaihtoehdon

“ei voi koskea yritystä“. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, ettei toiminta esimerkiksi

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 28


kuluta lainkaan sähköä tai tuota jätettä. Lisäksi mikään yritys ei edellisessä kohdassa, jossa niitä

pyydettiin arvioimaan tiettyjen ympäristöasioiden laajuutta, vastannut, että yritys ei tuota jätettä.

Ehkä yritykset olivat tulkinneet kohdan niin, että kaikki mahdollinen on jo tehty tai yrityksellä ei

ole resursseja toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä. Toisaalta taas yritykset ovat voineet ajatella, että

esimerkiksi veden käyttö on niin vähäistä, ettei siinä kannata säästää. Tämä voisi selittää myös sen,

miksi kohdassa ”veden säästö” oli eniten ”ei lainkaan ” vastauksia. Yritykset ovat voineet ajatella

vastatessaan myös pelkästään tuotantoprosessiaan. Vaihtoehdon “ei voi koskea yritystä“ valinta

esimerkiksi kohdassa “Vaarallisten kemikaalien käytön vähentäminen“ on taas täysin loogista, jos

yritys ei käytä toiminnassaan kemikaaleja.

Kohtaan “ilmapäästöjen vähentäminen“ vastasi “ei lainkaan“ 20 % ja “ei voi koskea yritystä“

28 % yrityksistä. Ilmeisesti useat yritykset, joka olivat vastanneet “ei lainkaan“, tarkoittavat itse

asiassa, ettei kohta voi koskea yritystä. Aikaisemmassa kohdassa, jossa yrityksiä pyydettiin arvioimaan

erilaisten ympäristöasioiden laajuutta toiminnassaan, 43 % yrityksistä ilmoitti, ettei niiden

toiminnassa synny päästöjä ilmakehään lainkaan. Näin on käynyt myös muutamissa muissa kohdissa,

kun yritykset eivät ole vastanneet yhdenmukaisesti samaa aihetta koskeviin kysymyksiin. Eniten

“jonkin verran“ vastauksia oli kohdissa jätteen synnyn vähentäminen (66 %) ja energiansäästö (68

%).

Suurten ja pienten yritysten välillä ei ollut merkittäviä eroja ympäristöasioiden hoidon parantamisessa.

Pienillä yrityksillä oli suuremmat prosenttiosuudet vaihtoehdossa ”ei lainkaan” miltei

kaikissa kohdissa. Suurilla yrityksillä oli vastaavasti jokaisessa kohdassa hieman suuremmat prosenttiosuudet

vaihtoehdossa jonkin verran, mutta erot suurimmaksi osaksi selittyvät yritysten toimialan

luonne- ja laajuuseroilla. Esimerkiksi kemikaaleja käytetään ja jätettä syntyy enemmän suurissa

yrityksissä ja siksi myös niiden vähentämiseen on suuremmat mahdollisuudet.

Toimiala vs. "Jätteen synnyn vähentäminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 15. Yrityksen toimiala verrattuna kohtaan ”Jätteen synnyn vähentäminen”.

Toimialan vaikutusta vastauksiin tarkasteltaessa voidaan todeta, että vain rakennusalan ja

kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen vastauksista osa oli ”ei lainkaan” kohdassa ”Jätteen synnyn

vähentäminen”. Tukku- ja vähittäiskauppa (50 %), majoitus- ja ravitsemustoiminta (40 %) sekä

muut toimialat (36 %) olivat valinneet kohdassa muita aloja enemmän vaihtoehdon ”paljon”. Teollisuuden

(21 %) ja rakennusalan (21 %) osuudet olivat miltei samat (ks. kaavio 15). Majoitus- ja

ravitsemustoiminnan vastauksista kohdassa ”Jätteen hyötykäytön tehostaminen” oli suurin osa (60

%) ”paljon” -vastauksia. Vastaavat osuudet olivat tukku- ja vähittäiskaupalla 50 % ja muilla toimialoilla

50 %. Majoitus- ja ravitsemustoiminta oli kunnostautunut myös veden, sähkön, energian ja

raaka-aineiden säästössä. Sillä oli näissä kaikissa kohdissa eniten paljon-vastauksia.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 29


Toimiala vs. "Sähkön säästö".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 16. Yrityksen toimiala verrattuna kohtaan ”Sähkön säästö”.

Teollisuudesta 52 % ja tukku- ja vähittäiskaupasta 50 % ei ole panostanut veden säästöön

lainkaan. Kiinteistöalapalvelut (vain yksi vastaus) eivät ole panostaneet lainkaan sähkön säästöön.

Vastanneista rakennusalan yrityksistä 40 % ja teollisuudesta 38 % ei ole panostanut myöskään sähkön

säästöön. Majoitus- ja ravitsemustoiminta oli kaiken kaikkiaan valinnut eniten vastauksen ”paljon”

viidessä kohdassa: jätteen hyötykäytön tehostaminen, raaka-aineiden käytön vähentäminen

sekä sähkön, energian ja veden säästö. Tuloksia tulkitessa on kuitenkin otettava huomioon, että vastauksiin

vaikuttaa kunkin toimialan toiminnan luonne. Esimerkiksi vaarallisten kemikaalien vähentäminen

ei varmastikaan kuulu majoitus- ja ravitsemustoiminnan tavoitteisiin. Voidaan kuitenkin

olettaa, että majoitus- ja ravitsemustoiminnan yritykset ovat panostaneet ympäristöasioiden hoitoon

hieman muita aloja enemmän.

7.7 Jätteet

Yrityksillä oli eniten käytössä irtojäteastioita (50 %) ja yhteiskeräysastioita (mustavaaleapussijärjestelmä)

(52 %). Biojätteen erilliskeräysastia löytyi yhdestätoista (21 %) yrityksestä.

Taulukko 5. Yritysten käytössä olevat jäteastiat.

Yrityksillä käytössä olevat jäteastiat Yhteensä %

Yhteiskeräysastia (musta-vaaleapussijärjestelmä) 52 %

Irtojäteastia 50 %

Biojätteen erilliskeräysastia (pussittamaton biojäte) 21 %

En osaa sanoa 7 %

Tyhjä 7 %

Kyselyllä kartoitettiin myös sitä, miten yritykset hoitavat erilaiset jätelajikkeet (ks. kaavio

17). Lajittelu oli järjestetty parhaiten keräyspaperille (94 %), ongelmajätteille (85 %), pahville (85

%), toimistopaperille (85 %) ja metallille (83 %). Toimistopaperin korkea lajitteluprosentti saattaa

selittyä sillä, että toimistopaperi kierrätetään keräyspaperin joukossa. Myös biojäte (64 %) ja lasi

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 30


(63 %) lajitellaan yli puolessa yrityksistä. Kehitettävää kuitenkin vielä on, sillä esimerkiksi lasi

hankaloittaa kuivajätteen joukossa jätteen käsittelyä ja biojäte aiheuttaa kuivajätteen mukana mädäntyessään

metaania, joka on 20 kertaa voimakkaampaa kasvihuonekaasua kuin hiilidioksidi.

Hieman 50 kierrätysprosentin alle jäivät kartonki (41 %), puu ja puru (46 %), energiajäte (40 %) ja

rakennusjäte (40 %). Muovin lajittelu on ongelmallisin. Sen laittaa kuivajätteeseen yli puolet (60 %)

yrityksistä. Kierrätysmuoville ei vielä ole olemassa moniakaan käyttökohteita, eikä sen keräystä ole

useilla paikkakunnilla edes järjestetty.

Miten yrityksenne hoitaa seuraavat jätelajikkeet?

Metalli

Kartonki

Pahvi

Puu ja puru

Rakennusjätteet

Muovi

Ongelmajätteet

Lasi

Toimistopaperi

ei synny

lajittelu järjestetty

laitetaan

kuivajätteeseen

Keräyspaperi

Energiajäte

Biojäte

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 17. Jätelajikkeiden käsittely yrityksissä.

Energiajäte saattaa olla käsitteenä yrityksille outo. Se voi myös selittää sen, miksi kolmasosa

energiajätteestä päätyy yritysten mukaan kuivajätteeseen. Kartongin ja rakennusjätteen kierrätyksessä

on myös parantamisen varaa, sillä molemmissa lähes neljäsosa päätyy kuivajätteeseen.

Yritykset olivat ilmeisesti vastatessaan ajatelleet puhtaasti vain tuotantoprosessejaan, sillä

on esimerkiksi miltei mahdotonta, ettei yrityksessä synny ollenkaan muovi-, paperi- tai biojätettä.

Yritysten koko tai toimiala eivät vaikuttaneet merkittävästi vastauksiin.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 31


7.8 Ympäristöasioiden hyvään hoitoon liittyvien väittämien kuvaavuus

Kyselylomakkeen laajin kysymys pyysi yrityksiä arvioimaan erilaisten ympäristöasioiden hyvään

hoitoon liittyvien väittämien kuvaavuutta yritysten sisäisessä toiminnassa tällä hetkellä. Vaihtoehtoina

olivat ”ei kuvaa”, ”kuvaa jonkin verran”, ”kuvaa hyvin” ja ”ei voi koskea yritystä”. Kysymyksessä

oli 21 kohtaa. Laajuuden vuoksi väittämät on jaettu kolmeen ryhmään, joista ensimmäisessä

on muun muassa hankintoihin, jätteisiin ja tuotesuunnitteluun, toisessa yritysten energia-asioihin ja

viimeisessä ympäristöasioista tiedottamiseen ja ympäristöasioihin sitoutumiseen, ns. sosiaaliseen

kestävyyteen, liittyviä väittämiä.

Myös tässä kohdassa ilmeni ongelmia sarakkeen “ei voi koskea yritystä“ ymmärtämisessä.

Useissa kohdissa muutama yritys oli valinnut kyseisen sarakkeen “ei kuvaa“ sarakkeen sijasta,

vaikka kyseiset väittämät eivät voi olla mahdottomia toteuttaa. Tuskin esimerkiksi mikään yritys

pyörii ilman minkäänlaisia hankintoja tai yritys ei tuota ollenkaan jätteitä ja näin ei tarvitse ohjeita

niiden käsittelyyn. Yritykset olivat ilmeisesti tulkinneet kohdat niin, että kaikki mahdollinen on jo

tehty tai yrityksellä ei ole resursseja toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä. Kyseinen toiminta voi olla

myös yrityksen mielestä niin pienimuotoista, ettei siihen kannata puuttua.

Kaikissa kohdissa yritykset olivat enimmäkseen valinneet vaihtoehdot ”kuvaa jonkin verran”

tai ”kuvaa hyvin” (ks. kaavio 18). Eniten “kuvaa hyvin“ sarakkeeseen ensimmäisessä ryhmässä

tuli vastauksia kohdissa “Yrityksemme hoitaa ongelmajätteensä ja kemikaalinsa vastuullisesti ja

ohjeita noudattaen“ (83 %), “Jätteiden lajittelu-, kemikaalien käsittely- ym. ohjeet ovat henkilöstön

helposti saatavissa“ (62 %) ja “Olemme kiinnittäneet huomiota yrityksemme piha-alueen siisteyteen“

(61 %). Muutenkin vaihtoehto ”kuvaa hyvin” oli viidessä väittämässä kahdeksasta yleisin.

Väittämät ”Ympäristölle vaaralliset kemikaalit on merkitty kemikaalilain määräysten mukaisesti”

(57 %) ja ”Toiminnan ympäristöriskit ovat tiedossamme ja valvonta on luotettavaa” (58 %) saivat

yli puolelta yrityksistä vastauksen ”kuvaa hyvin”.

Perinteisesti pääpaino yrityksen ympäristönsuojelutyössä on ollut lainsäädännön ja määräysten

noudattamisessa. Ympäristönsuojelutyön sisältö on kuitenkin vähitellen laajentunut päästöjen ja

jätteiden vähentämisestä koskemaan yhä laajemmin myös tuotteita ja niiden ympäristövaikutuksia

koko elinkaaren ajan. Reilusti yli puolet (67 %) yrityksistä arvioi, että ne kiinnittävät joko hyvin tai

jonkin verran huomiota tuotesuunnittelussa tuotteen koko elinkaareen ja sen ympäristövaikutuksiin.

Myös tässä yhteydessä on oleellista huomata, että pk-yrityksistä valtaosa työskentelee alihankkijana

jollekin suuremmalle yritykselle (metalliteollisuus hyvänä esimerkkinä) ja tuotteet ovat sellaisia,

ettei alihankintayritys voi vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Vaikka pk-yritys ei olisikaan alihankintayritys,

ovat useimpien pk-yritysten tuotteet vain harvoin kodinkoneita tai vastaavia, joissa jätteen

synnyn ehkäisyä voidaan edistää tuotteiden huollettavuudella tai korjauskelpoisuudella. (Ilomäki

1999: 92.) Ehkä juuri tästä syystä 29 % vastanneista arvioi, ettei väite voi koskea yritystä. Näistä

yrityksistä valtaosa (63 %) oli pieniä yrityksiä.

Väitteessä ” Ympäristöasiat ovat oleellinen kriteeri hankintoja tehtäessä” oli eniten vastauksia

”ei kuvaa” (11 %) ja myös eniten vastauksia ”kuvaa jonkin verran” (60 %). Yritykset eivät siis

ole vielä panostaneet ympäristönäkökohtiin hankinnoissa kovinkaan paljon. Vain neljäsosa yrityksistä

vastasi että väite kuvaa hyvin heidän toimintaansa. Väite ”Ympäristöjärjestelmämme toimii

käytännössä hyvin” kuvasi jonkin verran tai hyvin miltei kaikkia vastanneita (92 %).

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 32


Jätteet,tuotesuunnittelu, hankinnat jne.

Huomio piha-aluiden

siisteyteen

Ympäristönhallintajärjestelmä

toimii hyvin

Toiminnan ympäristöriskit

tiedostettu ja valvonta

luotettavaa

Ympäristölle vaaralliset

kemikaalit merkitty

kemikaalilain mukaisesti

Ongelmajätteet ja kemikaalit

hoidetaan vastuullisesti

Jätteiden lajittelu- ym. ohjeet

helposti saatavilla

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea

yritystä

Tuotesuunnittelussa huomio

tuotteen elinkaareen

Ympäristöasiat oleellinen

kriteeri hankinnoissa

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 18. Väittämät koskien yritysten hankintoja, jätteiden käsittelyä, tuotesuunnittelua jne.

Kun tarkastellaan toimialojen vaikutusta vastauksiin, teollisuusyrityksistä 92 % oli vastannut

kohtaan ”Tuotesuunnittelussa kiinnitämme huomiota tuotteen koko elinkaareen ja sen ympäristövaikutuksiin”

joko ”kuvaa jonkin verran” tai ”kuvaa hyvin”. Majoitus – ja ravitsemustoiminnan

vastaava prosenttiosuus oli 80. Teollisuuden suurin prosenttiosuus tuotesuunnittelun elinkaariajattelun

soveltamisessa selittyy ilmeisesti sillä, että teollisuusyritykset valmistavat tuotteita toisin kuin

monet pienemmät eri toimialojen yritykset. Tämä taas selittää suuren prosenttiosuuden (100 %)

tukku- ja vähittäiskaupan kohdalla, sillä kaupat eivät tuotteitaan juuri valmista.

Kaavio 19. Yrityksen toimiala verrattuna väitteeseen ”Tuotesuunnittelussa kiinnitämme huomiota

Toim iala vs. "Tuotesuunnittelussa kiinnitäm m e huom iota tuotteen koko

elinkaareen ja sen ym päristövaikutuksiin".

rakentam inen

tukku- ja vähittäiskauppa

m a jo itu s - ja ra vits e m u s to im in ta

k u lje tu s , va ra s to in ti ja tie to liik e n n e

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

m u u

ei kuvaa

k u va a jo n k in ve rra n

kuvaa hyvin

e i vo i k o s k e a yritys tä

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

tuotteen koko elinkaareen ja sen ympäristövaikutuksiin”.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 33


Energiankäyttöön liittyvät väittämät

Yrityksellämme on vapaaehtoinen

energiansäästösopimus

Osa yrityksemme sähköstä tuotetaan uusiutuvilla

energialähteillä

Suunnitelma energiankulutuksen vähentämiseksi

toteutettu

Oma energiankulutusselvitys tehty

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

MOTIVA-energiakatselmus tehty

Välillisen energiankulutuksen selvittäminen

kuvaa hyvin

ei voi koskea

yritystä

Tuotannon ja toimitilojen energiankulutuksen

selvittäminen

Investoinnit energiaa säästäviin laitteisiin

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 20. Väittämät koskien yritysten energia-asioita.

Energia-asioita koskevissa väittämissä eniten ”kuvaa hyvin” sarakkeeseen tuli vastauksia

kohdassa ”Yrityksessämme on selvitetty, kuinka paljon energiaa kuluu tuotannossa sekä toimitiloissa”

(53 %) (ks. kaavio 20). Samassa kohdassa oli myös eniten yhteenlaskettuna kohtia ”kuvaa jonkin

verran” tai ”kuvaa hyvin”. Eniten “ei kuvaa“ sarakkeeseen vastauksia tuli kohdissa “Osa yrityksemme

sähköstä tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä“ (78 %), “Yrityksellämme on vapaaehtoinen

energiansäästösopimus“ (73 %) ja “Yrityksessämme on tehty MOTIVA -energiakatselmus“ (71 %).

Vapaaehtoiset energiansäästösopimukset ja MOTIVA:n energiakatselmukset eivät siis vielä ole

kovin yleisiä. Yrityksistä runsas puolet (54 %) vastasi kuitenkin kohtaan “Yrityksessämme on tehty

oma selvitys energiankulutuksen vähentämiseksi joko “kuvaa jonkin verran“ tai “kuvaa hyvin“.

Lisäksi 52 % yrityksistä ilmoitti, että kohta “Suunnitelma energiankulutuksen vähentämiseksi on

toteutettu“ kuvaa joko jonkin verran tai hyvin yrityksen sisäistä toimintaa.

Enemmistö (75 %) yrityksistä ilmoitti investoineensa energiaa säästäviin laitteisiin joko

jonkin verran tai paljon. Samoin 85 % (kuvaa joko jonkin verran tai hyvin) ilmoitti selvittäneensä,

kuinka paljon energiaa kuluu tuotannossa sekä toimitiloissa ja 74 % kuinka energiaa voidaan säästää

välillisesti. Vain 4 % yrityksistä ilmoitti, että väite ”Osa yrityksemme sähköstä tuotetaan uusiutuvilla

energialähteillä” kuvaa hyvin yritystä. Lähes viidesosa (16 %) yrityksistä katsoi, ettei moinen

voi koskea heidän yritystään. Yritykset saattoivat ajatella, että uusiutuvilla energialähteillä tuotettu

energia on niin arvokasta, ettei yrityksellä ole mahdollista sitä tilata. Näin kokivat etenkin pienet

yritykset.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 34


Toimiala vs. "Yrityksemme on investoinut energiaa

säästäviin laitteisiin".

rakentaminen

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 21. Yrityksen toimiala verrattuna väittämään ”Yrityksemme on investoinut energiaa säästäviin

laitteisiin”.

Majoitus- ja ravitsemustoiminnan kunnostautuminen energian säästössä näkyi myös energiansäästöä

koskevien väittämien vastauksissa. Kolme neljäsosa (75 %) yrityksistä katsoi, että väite

”Yrityksemme on investoinut energiaa säästäviin laitteisiin” kuvasi niiden toimintaa hyvin.

Toimiala vs. "Yrityksessämme on tehty oma selvitys

energiankulutuksen vähentämiseksi".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

muu

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 22. Yrityksen toimiala verrattuna väittämään ”Yrityksessämme on tehty oma selvitys energiankulutuksen

vähentämiseksi”.

Myös välillisten energiansäästökohteiden selvittäminen kuvasi hyvin prosenttimääräisesti

majoitus- ja ravitsemustoimintaa. Väitteen ”Yrityksessämme on tehty oma selvitys energiankulutuksen

vähentämiseksi” kohdalla 75 % majoitus- ja ravitsemustoimialan yrityksistä katsoi väitteen

kuvaavan heidän toimintaansa hyvin. Samassa kohdassa oli kuitenkin hyvin korkeita prosenttiosuuksia

vaihtoehdossa ”ei kuvaa”. Teollisuudesta 52 % ja tukku- ja vähittäiskaupan yrityksistä 50

% katsoi, ettei väite kuvaa yritystä.

Väite ”Suunnitelma energiankulutuksen vähentämiseksi on toteutettu” kuvasi myös eniten

(75 %) joko ”jonkin verran” tai ”hyvin” juuri majoitus- ja ravitsemustoimintaa. Samoin kuin edellisessä

kohdassa, teollisuudella (54 %) ja tukku- ja vähittäiskaupan yrityksillä (50 %) oli korkeimmat

prosenttiosuudet kohdassa ”ei kuvaa”. Yrityksen koko ei juurikaan vaikuttanut vastauksiin.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 35


Ympäristöasioista tiedottaminen ja sitoutuminen

ympäristöasioihin

Tiedotamme yrityksen

ympäristöasioista

henkilöstölle

Tiedotamme yrityksen

ympäristöasioista

asiakkaille

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

Tiedonkulku avointa ja

toimivaa

Johto sitoutunut

ympäristöasioihin

Henkilöstö sitoutunut

ympäristöasioihin

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 23. Väittämät koskien yritysten sosiaalista kestävyyttä.

Ylimmän johdon hyväksyntä ja sitoutuminen ovat välttämättömiä kokonaisvaltaisen ympäristöjohtamisen

toteutumiselle. Yhtä tärkeää on myös, että henkilöstö on motivoitunut osallistumaan

aktiivisesti ympäristöjohtamisprosessiin. Ympäristöratkaisuissa kokonaisuuden onnistuminen on

kiinni monista pienistä toimista, joista vastuun voi kantaa ainoastaan työntekijä itse. (Halme 1995:

10.) Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että henkilöstölle on annettava mahdollisuus osallistua ja sitoutua

kehittämään yrityksen ympäristöasioita. Kyselyyn vastanneista yrityksistä 79 % arvioi, että väite

yrityksen henkilöstön sitoutumisesta kehittämään ympäristöasioita kuvaa yritystä joko jonkin verran

tai hyvin (ks. kaavio 23). Hyvin se kuvaa kuitenkin vain 21 % yrityksistä. Samoin enemmistö (90

%) arvioi, että väite johdon sitoutumisesta ympäristöasioiden kehittämiseen kuvaa yritystä joko

jonkin verran tai hyvin. Hyvin se kuvaa yli puolta yrityksistä (56 %). Yritykset, jotka ovat vastanneet

näihin kohtiin “ei voi koskea yritystä“, ovat yhden tai muutaman hengen yrityksiä, joissa ei

varsinaista johtoa tai henkilöstöä ole, ja joissa viestintä työntekijöiden välillä toimii ehkä paremmin

kuin suuremmissa yrityksissä.

Vastuun ottaminen vaatii henkilöstön sitoutumista. Yksi sitoutumisen edellytyksistä on, että

ympäristön säilyminen koetaan tärkeäksi. Ensimmäinen askel on yrityksen ympäristövaikutuksista

tiedottaminen henkilöstölle. Tällöin henkilöstön on helpompi ymmärtää, miksi toimenpiteet ovat

tarpeellisia. Lisäksi henkilöstö voi itse tunnistaa uusia toimenpiteitä, joilla voi vähentää ympäristökuormitusta.

Hyvinkin alkanut ympäristöparannusten toteuttaminen voi karahtaa karille, jos tieto eri

toimintojen välillä ei kulje. (Halme 1995: 10-11.) Suurin osa yrityksistä (88 %) arvioi, että väite

“Tiedonkulku on avointa ja toimivaa“ kuvaa joko jonkin verran tai hyvin yritystä (ks. kaavio 16).

Hyvin se kuitenkin kuvaa vain alle puolta (44 %) yrityksistä. Yrityksistä 74 % arvioi tiedottavansa

yrityksen ympäristöasioista asiakkailleen ja 85 % henkilöstölle joko jonkin verran tai hyvin. Kuitenkin

vain vajaa kolmasosa (32 %) yrityksistä arvioi, että tiedotus ympäristöasioista asiakkaille

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 36


sujuu hyvin. Tiedotus henkilöstölle sujuu paremmin, sillä 53 % yrityksistä arvioi väitteen kuvaavan

hyvin yritystä. Avoimuudessa on kuitenkin vielä paljon parannettavaa.

Toimiala vs. "Johto on sitoutunut kehittämään

yrityksemme ympäristöasioita".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 24. Yrityksen toimiala verrattuna väittämään ”Johto on sitoutunut kehittämään yrityksemme

ympäristöasioita”.

Toimialalla ei juuri ollut vaikutusta sosiaalisen kestävyyden väittämiin. Vain rakennusalalla

oli useimmissa kohdissa eniten ”ei kuvaa” -vastauksia. Kun taas huomioidaan yritysten koon vaikutus

vastauksiin, ei suuria eroja ollut.

Vuorovaikutus ja yhteistyö ovat kestävän kehityksen kannalta erittäin tärkeitä käsitteitä.

Osallistuminen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen voivat muuttaa ihmisten asenteita kestävän kehityksen

kannalta positiivisempaan suuntaan, sillä kun ihmiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan,

heidän kiinnostuksensa asiaan voi lisääntyä. Osallistumiselle löytyy näin vahvat perustelut. Sen

lisäksi, että se tukee oikeudenmukaisuutta, se lisää myös sitoutumista. Vasta, kun kaikilla osapuolilla

on mahdollisuus olla mukana muovaamassa näkemystä kestävän kehityksen sisällöstä, voi heidän

olettaa myös sitoutuvan asiaan. (Niemenmaa 1999: 16.)

Olisiko yrityksellenne hyödyllistä saada todistus

ympäristöasioiden hoidosta?

38 %

7 %

23 %

32 %

kyllä

ei

eos

tyhjä

Kaavio 25. Yritysten mielipide ympäristöasioiden hoidosta saadun todistuksen tarpeellisuudesta.

Kyselyn lopuksi yrityksiltä kysyttiin, olisiko yritykselle hyödyllistä saada todistus ympäristöasioiden

hoidosta (ks. kaavio 25). Todistuksen saannin edellytyksenä olisi ympäristöviranomaisen

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 37


tai muun puolueettoman tahon suorittama maksullinen tarkastus, jonka perusteella todistus luovutettaisiin.

Yrityksistä 32 % oli sitä mieltä, ettei todistuksesta olisi heille hyötyä (ks. kaavio 25).

Enemmistönä oli epäröivien joukko (38 %). Vain vajaa neljäsosa yrityksistä (23 %) oli myönteisellä

kannalla. Yli 50 henkeä ja alle 50 henkeä työllistävien yritysten vastauksissa ei ollut merkittävää

eroa.

Yrityksen toimiala vs. "Todistus ympäristöasioiden hoidosta

hyödyllinen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

kyllä

ei

eos

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kaavio 26. Yrityksen toimiala verrattuna lausekkeeseen ”Todistus ympäristöasioiden hoidosta hyödyllinen”.

Toimialoista tukku- ja vähittäiskauppa (67 %) sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta (60 %)

vastasivat eniten ”kyllä”. Kielteisimmin suhtautui rakennusala (kiinteistöalapalveluilta vain yksi

vastaus).

8. Yhteenveto

Yrityksensä ympäristöasioita pohtivan kannattaa muistaa, että ympäristöongelmia on pitkään pidetty

liiketoimintaan kuulumattomina. Ympäristöpolitiikan toteuttaminen saattaa olla hidasta ja se vaatii

sitkeyttä. Kestävä kehitys tuo ympäristöajatteluun mukaan myös muita ulottuvuuksia, kuten sosiaalisen

ja kulttuurisen kestävyyden. Siksi ympäristöjohtamista ei pidä valjastaa ainoastaan taloudellisten

etujen hankkimisen välineeksi. Kannattaa kuitenkin miettiä ehdotettujen toimenpiteiden potentiaalista

kustannussäästöä tai kilpailuetua. Se auttaa usein kääntämään vastahakoisia päitä. (Halme

1995: 12.)

Yritykset olivat arvioineet omat haitalliset ympäristövaikutuksensa yleisesti ottaen joko vähäisiksi

tai kohtalaisiksi tai niitä ei joillain osa-alueilla ollut lainkaan. Yritykset arvioivat parantaneensa

ympäristöasioiden hoitoa eri osa-alueilla enimmäkseen jonkin verran. Erilaisiin ympäristöasioiden

hyvää hoitoa kuvaaviin väittämiin yritykset vastasivat suurimmaksi osaksi joko ”kuvaa

jonkin verran” tai ”kuvaa hyvin”. Ympäristöasiat ovat siis jo kiinteä osa yritysten toimintaa, mutta

paljon on vielä tekemistä. Prosenttiosuudet eivät ylittäneet esimerkiksi ympäristöasioiden hoidon

parantamista koskevien lausekkeiden sarakkeessa ”paljon” missään kohdassa 50 % rajaa. Vain yhdessä

kohdassa ”paljon” –vastauksia oli 35 % (jätteen hyötykäytön tehostaminen). Prosenttiosuudet

eivät myöskään ylittäneet väittämien sarakkeessa ”kuvaa hyvin” kuin kahdeksassa kohdassa 21:stä

50 % rajan. Näin ollen paljon parannettavaa on vielä. Lisäksi on otettava huomioon, että on kyse

yritysten subjektiivisista mielipiteistä, joilla saattaa olla taipumusta itsekritiikittömyyteen.

Yrityksen koko ei vaikuttanut merkittävästi haitallisten ympäristövaikutusten laajuutta tai

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 38


ympäristöasioiden hoidon parantamista kartoittaneiden kysymysten vastauksiin eikä myöskään ympäristöasioiden

hyvää hoitoa koskevien väitteiden vastausprosentteihin. Suurten yritysten hieman

suuremmat vastausprosentit esimerkiksi ympäristöasioiden hoidon parantamisessa selittyvät sillä,

että suuret yritykset ajattelevat toimintaansa suuremmassa mittakaavassa. Sen sijaan toimiala vaikutti

joissain määrin vastauksiin. Majoitus- ja ravitsemustoiminta näytti olevan muita aloja valveutuneempi

etenkin energiansäästöasioissa. Vastauksia tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon,

että toimialojen vastausprosentit vaihtelivat paljon. Toimialojen erilaiset piirteet vaikuttivat ilmeisesti

myös vastauksiin, joten eri toimialojen vertailun tulokset ovat vain suuntaa-antavia.

Kun verrataan vuosia 1998 ja 2002, ei suuria muutoksia yrityksissä ole tapahtunut. Koulutuksen

ja tiedon tarve on yhä hyvin ilmeinen, ja se on jopa lisääntynyt neljässä vuodessa. Koulutusta

kaivataan yhä eniten ympäristölainsäädännöstä, energiansäästöstä, jätehuollosta ja kunnallisista

määräyksistä. Myös hyödyt, joita yritykset kokivat saavansa ympäristöasioiden hoidolla, ovat pysyneet

samoina. Samoin miltei kaikki yritykset katsoivat yhä, että he ovat saavuttaneet hyötyä ympäristöasioiden

hoidolla. Eniten hyötyä oli nytkin saatu erilaisten säästöjen muodossa. Ympäristövastaavien

määrä oli hieman kasvanut, joka tietenkin on positiivista. Myös suurimmalla osalla yrityksistä

oli joko oma ympäristöohjelma tai ympäristöjärjestelmä käytössään tai rakenteilla.

Yrityksillä oli runsaasti seurantatietoa erilaisista ympäristöön liittyvistä toiminnoista. Etenkin

suuret yritykset olivat kunnostautuneet seurantatiedon keräämisessä. Eniten seurantatietoa yrityksillä

oli sähkön käytöstä. Kuitenkin vain vajaa kolmasosa yrityksistä oli valmis luovuttamaan

seurantatietoa ympäristöosaston käyttöön kestävän kehityksen indikaattorien kehittämistä varten.

Suuret yritykset olivat halukkaampia luovuttamaan seurantatietojaan kuin pienet yritykset.

Eniten yritykset kiinnittivät huomiota ns. perinteisiin ympäristöasioihin, kuten jätehuoltoon

ja energia-asioihin. Eri jätelajikkeet kierrätetään suurelta osin hyvin. Kestävän kehityksen huomioonottaminen

useilla eri osa-alueilla, kuten esimerkiksi hankinnoissa tai johdon ja henkilöstön sitoutumisessa

kaipaavat kuitenkin vielä parantamista. Kaikki yritykset ovat kuitenkin lähteneet kestävän

kehityksen tielle ja tehneet parannuksia useilla osa-alueilla. Yritysten vapaaehtoisuuteen perustuva

kestävän kehityksen työ edellyttää eri organisaatioilta paljon neuvonta- ja ohjauspalveluja,

joille kyselyn mukaan on yhä sekä kysyntää että tarvetta.

Ympäristöä koskevien asenteiden tulee muuttua. Tämä koskee sekä yrityksiä että kuluttajia.

Kaikkien yritysten on huomattava ympäristöasioiden merkitys. Vaikka suuri osa ympäristökysymyksestä

merkitsee edelleenkin uusia kustannustekijöitä, myös sen positiiviset vaikutukset on kaikilla

toimialoilla tunnistettava. (Peltomäki M. & Kamppinen M. 1995: 83.)

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 39


Lähdeluettelo

Fiilin P. 2001: Vuorossa kestävä kehitys. Fakta 4, 56-57.

Haila Y. 1995: Kestävän kehityksen luontoperusta. Mitä päättäjien tulee tietää ekologiasta? Suomen

Kuntaliitto. Helsinki: Kuntaliiton painatuskeskus.

Ilomäki M. 1999: Materiaalitehostamisen ja jätteen synnyn ehkäisyn mahdollisuudet pkt-yrityksissä

-yritysten näkökulma. Pirkanmaan ympäristökeskus. Suomen ympäristö 369. Helsinki: Hakapaino

Oy.

Jeronen E., Kaikkonen M. & Virkkula O. 1999: Ympäristökasvatuksella kohti kestävää elämäntapaa.

Opettaja 18-19, 20-21.

Kippo-Edlund P. 1999: Elinvoimaa yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyöllä - kokemuksia, ideoita,

yhteistyömalleja. Suomen Kuntaliitto. Helsinki: Kuntaliiton painatuskeskus.

Kippo-Edlund P. 2001: Yritysten ja kunnan ympäristöyhteistyö. Miten onnistua? Suomen Kuntaliitto.

Painorauma 2001.

Laurila 2002: Internet: 15.6.2002

Laurila P. & Sironen A. 1997: Ympäristötiedon haaste pk-yrityksissä. Vaasan yliopiston tutkimuslaitos,

julkaisuja no 72.

Loikkanen T., Mälkki H., Virtanen Y., Katajajuuri J-M., Seppälä J., Leivonen J. & Reinikainen A.

1999: Elinkaariarviointi yritysten ja viranomaisten ympäristöhallinnan päätöksenteon tukena - nykytila

ja kehittämistarpeet. Teknologian kehittämiskeskus. Teknologiakatsaus 68/99. Sipoo: Paino-

Center Oy.

Lähdesmäki S. O. 1999: Mitä kestävä kehitys on? Teoksessa S. O. Lähdesmäki (toim.) Kestävä

kehitys ja koulutyö. Kehittyvä koulutus 3/1999. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino Oy, 7-10.

Marttinen K., Saastamoinen S. & Suvanto S. 2000: Yrityksen ympäristövastuut. Saarijärvi: Saarijärven

Offset Oy.

Motiva 2000: Pk-teollisuuden energiansäästöopas. Motivan julkaisuja 4/2000.

Niemenmaa V. 1999: Sosiaalista kestävyyttä etsimässä. Teoksessa V. Niemenmaa (toim.) Näkökulmia

sosiaaliseen kestävyyteen. Paikallinen Agenda 21 -projektin julkaisu. Suomen Kuntaliitto.

Helsinki: Kuntaliiton painatuskeskus, 11-18.

Ojala K. 2000: Kestävän yhdyskunnan käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Peltomäki M. & Kamppinen M. 1995: Yritysmaailma ja ympäristökysymys. Sykesarja A7. Turun

yliopisto. Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus. Turku: Painosalama Oy.

Riala R., Pylkkö T., Lameranta J. & Silvo Kimmo (toim.) 1999: Auto- ja huoltamokemikaalien turvallinen

käsittely. Työterveyslaitos.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 40


Suomen Kuntaliitto 1994: Kestävän kehityksen käsikirja kunnille. 2. painos. Forssa: Forssan kirjapaino.

Suomen ympäristökeskus 1995: Ympäristölle vaarallisten kemikaalien luokittelu ja merkinnät. Kemikaaliyksikkö.

Esite.

Tilastokeskus 2002: Tilastokeskuksen yritystilasto. Sähköposti 15.7.2002.

Törnblom K. 1999: Elektroniikka-alan ympäristöopas - tietoa yrityksen materiaali- ja jäteasioista.

Suomen ympäristökeskus. Helsinki: Oy Edita Ab.

Uurtimo Y. 1998: Hyvän elämän perusta. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.

Valtion ympäristöhallinto 2002a: Internet:

15.6.2002

Valtion ympäristöhallinto 2002b: Internet:

15.6.2002

Valtion ympäristöhallinto 2002c: Internet:

15.6.2002

Valtion ympäristöhallinto 2002d: Internet:

15.6.2002

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 1998: Vähemmän jätteeksi. Enemmän hyödyksi.

Esite valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta vuoteen 2005.

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 41


Liitteet

1. Kyselyn saatekirje

2. Kyselylomake

3. Kaavioita

Ympäristöosaston julkaisuja 19…………………………………………………………… 42


Liite 1

PL 560, 13111 Hämeenlinna

Hämeenlinnan seudun ja Janakkalan yrittäjille 19.6.2002

YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOIDEN KARTOITUS

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto kartoitti

alueensa yritysten ympäristöasioita viimeksi vuonna 1998. Hämeenlinnan

kuntayhtymän kuntien lisäksi kartoituksessa on nyt mukana myös Janakkalan

kunta. Tämän kyselyn tarkoituksena on päivittää tietoja sekä etsiä kestävän

kehityksen indikaattoreita, joiden avulla voidaan jatkossa seurata yritysten

ympäristöasioiden tilaa. Tällä hetkellä indikaattoreina toimivat vapaaehtoiset

energiansäästösopimukset sekä sertifioidut ympäristönhallintajärjestelmät.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston

hallinnoima Ekoverkko-hanke toteutetaan kuuden kunnan alueella (Hattula,

Hauho, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola ja Renko). Ekoverkko-hankkeen

päätavoitteena on pienten ja keskisuurten yritysten jätehuollon, kemikaalien

käytön ja energiankulutuksen parempi hallinta sekä yhteistyön lisääntyminen

ympäristöasioissa. Ekoverkko-hanketta rahoittavat ympäristöosaston ja em.

kuntien lisäksi Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR).

Hankkeen ja kuntien tavoitteena on kyselyn tulosten avulla kehittää edelleen

yhteistyötä yritysten kanssa sekä lisätä yrityksille kohdistettua neuvontaa ja

koulutusta. Antamianne tietoja käsitellään luottamuksellisina. Kyselyn vastauksista

tullaan tekemään yhteenveto, jossa ei esitetä yksityiskohtaisia tietoja

yrityksestänne.

Pyydämme teitä vastaamaan kyselyyn kirjeitse oheisessa palautuskuoressa

5.7.2002 mennessä.

Lisätietoja kyselystä antavat allekirjoittaneet.

Yhteistyöterveisin

Sirpa Viholainen

Johanna Alanen

Projektipäällikkö, Ekoverkko-hanke

Harjoittelija

Hämeenlinnan seudun ktt:n ky:n ympäristöosasto email ja61510@uta.fi

puh. (03) 6521 638, 050-526 4466 puh. 050-5830438


Liite 2 (2/1)

KYSELY YRITYSTEN YMPÄRISTÖASIOISTA

Monivalintakysymyksissä ympyröikää oikea vaihtoehto.

1. Yrityksen nimi ja osoite:_____________________________________________

2. Yhteyshenkilö, puhelinnumero ja email:________________________________

3. Yrityksen toimiala?

1 Maa- ja metsätalous

2 Rakentaminen

3 Tukku- ja vähittäiskauppa

4 Majoitus- ja ravitsemustoiminta

5 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

6 Rahoitustoiminta

7 Kiinteistöalapalvelut

8 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut

9 Teollisuus, mikä teollisuudenala?_______________________________________

10 Muu, mikä?________________________________________________________

4. Yrityksen ikä?

1 Alle 5 vuotta

2 6-15 vuotta

3 16-25 vuotta

4 Yli 25 vuotta

5. Henkilökunnan määrä

1 0-4 henkilöä

2 5-9 henkilöä

3 10-19 henkilöä

4 20-49 henkilöä

5 50-99 henkilöä

6 100-199 henkilöä

7 200-499 henkilöä

8 500 tai enemmän

6. Onko yrityksessänne ympäristöasioiden vastuuhenkilöä?

1 Kyllä

nimi, osoite ja sähköpostiosoite___________________________________________

2 Ei

3 En osaa sanoa


(2/2)

7. Arvioikaa seuraavien ympäristöasioiden laajuutta yrityksenne toiminnassa nykyisin. Rastittakaa

oikea vaihtoehto.

ei lainkaan vähän kohtalaisesti paljon

1 Toiminnassa syntyy

jätettä. ( ) ( ) ( ) ( )

2 Käsittelemme vaarallisia

kemikaaleja. ( ) ( ) ( ) ( )

3 Toiminnassa syntyy ongelmajätettä. ( ) ( ) ( ) ( )

4 Toiminta kuluttaa vettä. ( ) ( ) ( ) ( )

5 Toiminta kuluttaa sähköä. ( ) ( ) ( ) ( )

6 Toiminta kuluttaa muuta energiaa. ( ) ( ) ( ) ( )

7 Toiminta kuluttaa raaka-aineita. ( ) ( ) ( ) ( )

8 Toiminnasta syntyy häiritsevää

melua. ( ) ( ) ( ) ( )

9 Toiminnasta aiheutuu

maaperän pilaantumista. ( ) ( ) ( ) ( )

10 Toiminnassa syntyy päästöjä

ilmakehään. ( ) ( ) ( ) ( )

11 Toiminnassa syntyy päästöjä

vesistöön. ( ) ( ) ( ) ( )

8. Mitkä seuraavista löytyy yrityksestänne? Voitte ympyröidä useamman vaihtoehdon.

1 ISO 14001 -ympäristöjärjestelmä käytössä tai rakenteilla

2 EMAS -ympäristöjärjestelmä käytössä tai rakenteilla

3 Oma ympäristöohjelma

4 Laatujärjestelmä käytössä tai rakenteilla

5 Tuotteella/tuotteilla on ympäristömerkki

6 Joku muu, mikä?____________________________________________________

7 En osaa sanoa

9. Jos yrityksessänne on ympäristöjärjestelmä, onko se sertifioitu?

1 Kyllä

2 Ei

3 En osaa sanoa


10. Mitä ympäristöasioihin liittyvää koulutusta tai tietoa yrityksenne tarvitsee?

Voitte ympyröidä useamman vaihtoehdon.

(2/3)

1 Ympäristölainsäädäntö

2 Jätehuolto

3 Energiansäästö

4 Kemikaalien käyttö

5 Ympäristöjärjestelmät

6 Kunnalliset määräykset

7 Ympäristönsuojeluun liittyvä rahoitus

8 Ympäristömerkit

9 Hyötyjätteiden kierrätykseen erikoistuneet yritykset

10 Ympäristöalan palveluyritykset

11 Joku muu, mikä?____________________________________________________

12 Yrityksemme ei tarvitse koulutusta

11. Viime vuosien aikana yrityksenne on parantanut ympäristöasioiden hoitoa seuraavilla

osa-alueilla: Rastittakaa oikea vaihtoehto.

ei lainkaan jonkin verran paljon ei voi koskea

yritystä

1 Jätteen synnyn vähentäminen ( ) ( ) ( ) ( )

2 Jätteen hyötykäytön

tehostaminen ( ) ( ) ( ) ( )

3 Vaarallisten kemikaalien käytön

vähentäminen ( ) ( ) ( ) ( )

4 Veden säästö ( ) ( ) ( ) ( )

5 Sähkön säästö ( ) ( ) ( ) ( )

6 Energiansäästö ( ) ( ) ( ) ( )

7 Raaka-aineiden säästö ( ) ( ) ( ) ( )

8 Meluntorjunta ( ) ( ) ( ) ( )

9 Jätevesipäästöjen vähentäminen ( ) ( ) ( ) ( )

10 Ilmapäästöjen vähentäminen ( ) ( ) ( ) ( )

11 Ympäristöriskien hallinta ( ) ( ) ( ) ( )

12. Mistä seuraavista ympäristöön liittyvistä toiminnoista yrityksellänne on

kerättynä seurantatietoa (esim. mittaustuloksia)? Voitte ympyröidä useamman vaihtoehdon.

1 Energian käyttö

2 Sähkön käyttö

3 Veden käyttö

4 Kemikaalien käyttö

5 Jätteiden määrä

6 Joku muu, mikä?________________________________________________


13. Voiko yrityksenne antaa em. seurantatietoja ympäristöosaston käyttöön

ympäristöasioiden seurantatiedon kehittämistä varten?

(2/4)

1 Kyllä

2 Ei

3 En osaa sanoa

14. Miten yrityksenne hoitaa seuraavat jätelajikkeet? Rastittakaa oikea vaihtoehto.

ei synny lajittelu laitetaan

järjestetty kuivajätteeseen

1 Biojäte ( ) ( ) ( )

2 Energiajäte ( ) ( ) ( )

(polttoon toimitettava jäte)

3 Keräyspaperi ( ) ( ) ( )

(lehdet, mainokset, kirjekuoret)

4 Toimistopaperi ( ) ( ) ( )

(valkoinen paperi, atk-tulosteet)

5 Lasi ( ) ( ) ( )

6 Ongelmajätteet ( ) ( ) ( )

7 Muovi ( ) ( ) ( )

8 Rakennusjätteet ( ) ( ) ( )

9 Puu ja puru ( ) ( ) ( )

10 Pahvi ( ) ( ) ( )

(ruskea aaltopahvi)

11 Kartonki ( ) ( ) ( )

(nestepakkauskartonki, muro- ja keksipaketit, paperipussit)

12 Metalli ( ) ( ) ( )

13 Joku muu, ( ) ( ) ( )

mikä?_______________________________________________

15. Mitkä seuraavista jäteastioista on yrityksenne käytössä?

Voitte ympyröidä useamman vaihtoehdon.

1 Yhteiskeräysastia (musta-vaaleapussijärjestelmä)

2 Irtojäteastia

3 Biojätteen erilliskeräysastia (pussittamaton biojäte)

4 En osaa sanoa

16. Mitä hyötyjä ympäristöasioiden hoito on tuonut yrityksellenne?

Voitte ympyröidä useamman vaihtoehdon.

1 Kustannussäästöjä

2 Materiaalisäästöjä

3 Energiansäästöä

4 Tehokkaampaa tuotantoa

5 Investointien parempaa hallittavuutta

6 Edullisempaa rahoitusta


7 Edullisempia vakuutuksia

8 Entistä parempia tuotteita

9 Lisää markkinaosuutta

10 Parempia viranomaissuhteita

11 Kannattavuuden nousua pitkällä aikavälillä

12 Jotain muuta, mitä?__________________________________________________

13 En osaa sanoa

(2/5)

17. Arvioikaa, miten hyvin seuraavat ympäristöasioihin liittyvät väittämät kuvaavat yrityksenne

sisäistä toimintaa tällä hetkellä. Rastittakaa oikea vaihtoehto.

ei kuvaa kuvaa kuvaa ei voi koskea

jonkin verran hyvin yritystä

1 Ympäristöasiat ovat oleellinen kriteeri

hankintoja tehtäessä. ( ) ( ) ( ) ( )

2 Tuotesuunnittelussa kiinnitämme huomiota

tuotteen koko elinkaareen ja sen

ympäristövaikutuksiin. ( ) ( ) ( ) ( )

3 Jätteiden lajittelu-, kemikaalien käsittelyym.

ohjeet ovat henkilöstön helposti

saatavissa. ( ) ( ) ( ) ( )

4 Yrityksemme hoitaa ongelmajätteensä ja

kemikaalinsa vastuullisesti ja ohjeita

noudattaen. ( ) ( ) ( ) ( )

5 Ympäristölle vaaralliset kemikaalit

on merkitty kemikaalilain

määräysten mukaisesti. ( ) ( ) ( ) ( )

6 Yrityksemme on investoinut energiaa

säästäviin laitteisiin. ( ) ( ) ( ) ( )

7 Yrityksessämme on selvitetty, kuinka

paljon energiaa kuluu tuotannossa sekä

toimitiloissa (sähkö- ja lämpöenergia). ( ) ( ) ( ) ( )

8 Yrityksessämme on selvitetty, kuinka

energiaa voidaan säästää välillisesti

(hankinnat, kuljetukset tuotesuunnittelu). ( ) ( ) ( ) ( )

9 Yrityksessämme on tehty MOTIVAenergiakatselmus.

( ) ( ) ( ) ( )

10 Yrityksessämme on tehty oma selvitys

energiankulutuksen vähentämiseksi. ( ) ( ) ( ) ( )


ei kuvaa kuvaa kuvaa ei voi koskea

jonkin verran hyvin yritystä

(2/6)

11 Suunnitelma energiankulutuksen

vähentämiseksi on toteutettu. ( ) ( ) ( ) ( )

12 Osa yrityksemme sähköstä tuotetaan

uusiutuvilla energialähteillä (tuuli,

aurinko, puu). ( ) ( ) ( ) ( )

13 Yrityksellämme on vapaaehtoinen

energiansäästösopimus. ( ) ( ) ( ) ( )

14 Henkilöstö on sitoutunut kehittämään

yrityksemme ympäristöasioita. ( ) ( ) ( ) ( )

15 Johto on sitoutunut kehittämään

yrityksemme ympäristöasioita. ( ) ( ) ( ) ( )

16 Tiedonkulku on avointa ja toimivaa. ( ) ( ) ( ) ( )

17 Toiminnan ympäristöriskit

ovat tiedossamme ja valvonta on

luotettavaa. ( ) ( ) ( ) ( )

18 Tiedotamme yrityksen

ympäristöasioista asiakkaille ( ) ( ) ( ) ( )

19 Tiedotamme yrityksen

ympäristöasioista henkilöstölle ( ) ( ) ( ) ( )

20 Ympäristönhallintajärjestelmämme

toimii käytännössä hyvin. ( ) ( ) ( ) ( )

21 Olemme kiinnittäneet huomiota

yrityksemme piha-alueen siisteyteen. ( ) ( ) ( ) ( )

18. Olisiko yrityksellenne hyödyllistä saada todistus ympäristöasioiden hoidosta?

Todistuksen saannin edellytyksenä on ympäristöviranomaisen tai muun

puolueettoman tahon suorittama maksullinen tarkastus, jonka perusteella

todistus luovutetaan.

1 Kyllä

2 Ei

3 En osaa sanoa

Kiitos vastauksistanne!


Liite 3 (3/1)

Toimiala vs. "Käsittelemme vaarallisia kemikaaleja".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminta kuluttaa vettä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminnassa syntyy ongelmajätettä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/2)

Toimiala vs. "Toiminta kuluttaa sähköä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminta kuluttaa muuta energiaa".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminnasta syntyy häiritsevää melua".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/3)

Toimiala vs. "Toiminnasta syntyy päästöjä ilmakehään".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminnasta aiheutuu maaperän

pilaantumista".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminnasta syntyy päästöjä vesistöön".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

vähän

kohtalaisesti

paljon

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/4)

Toimiala vs. "Jätevesipäästöjen vähentäminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Ilmapäästöjen vähentäminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Ympäristöriskien hallinta".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/5)

Toimiala vs. "Raaka-aineiden säästö".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Meluntorjunta".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Energian säästö".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/6)

Toimiala vs. "Jätevesipäästöjen vähentäminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Ilmapäästöjen vähentäminen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Ympäristöriskien hallinta".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei lainkaan

jonkin verran

paljon

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/7)

Toimiala vs. "Ympäristöasiat ovat oleellinen kriteeri hankintoja tehtäessä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Jätteiden lajittelu-, kemikaalien käsittely- ym. Ohjeet ovat henkilöstön

helposti saatavissa

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/8)

Toimiala vs. "Yrityksemme hoitaa ongelmajätteensä ja

kemikaalinsa vastuullisesti ja ohjeita noudattaen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus , v aras tointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollis uus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Ympäristölle vaaralliset kemikaalit on merkitty

kemikaalilain määräysten mukaisesti".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

muu

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toim iala vs."Yrityksessäm m e on selvitetty, kuinka energiaa

voidaan säästää välillisesti".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus , v aras tointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollis uus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/9)

Toimiala vs. "Yrityksellämme on vapaaehtoinen

energiansäästösopimus".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Yrityksessämme on tehty MOTIVAenergiakatselmus".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Suunnitelma energiankulutuksen

vähentämiseksi on toteutettu".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/10)

Toimiala vs. "Toiminnan ympäristöriskit ovat

tiedossamme ja valvonta on luotettavaa".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Osa yrityksemme sähköstä tuotetaan

uusiutuvilla energialähteillä".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollis uus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Toiminnan ympäristöriskit ovat

tiedossamme ja valvonta on luotettavaa".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/11)

Toimiala vs. "Tiedonkulku on avointa ja toimivaa".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollis uus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Tiedotamme yrityksen ympäristöasioista

henkilöstölle".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus - ja rav its emus toiminta

kuljetus , v aras tointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollis uus

ei kuvaa

kuv aa jonkin v erran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Tiedotamme yrityksen ympäristöasioista

asiakkaille".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


(3/12)

Toim iala vs. "Ym päristönhallintajärjestelm äm m e toim ii

käytännössä hyvin".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toim iala vs. "Ym päristönhallintajärjestelm äm m e toim ii

käytännössä hyvin".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

teollisuus

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Toimiala vs. "Olemme kiinnittäneet huomiota yrityksemme

piha-alueen siisteyteen".

rakentaminen

tukku- ja vähittäiskauppa

majoitus- ja ravitsemustoiminta

kuljetus, varastointi ja tietoliikenne

kiinteistöalapalvelut

teollisuus

ei kuvaa

kuvaa jonkin verran

kuvaa hyvin

ei voi koskea yritystä

muu

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %


Ympäristöosaston julkaisuja on Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston

julkaisusarja. Ympäristöosasto julkaisee suppeampia selvityksiä ja tutkimuksia Ympäristöosaston

monisteita –sarjassa.

Sarjassa ilmestyneitä julkaisuja:

Paasivaara, S. & Jutila, H. 2002: Renkajärven ranta-alueen kasvillisuusselvitys kesällä 2001. –

Ympäristöosaston julkaisuja 18. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

125 s. + 5 liitettä.

Huotari, T. 2002: Hämeenlinnalaisen ekologinen jalanjälki vuonna 1999. – Ympäristöosaston

julkaisuja 17. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 43 s. ja 17

liitettä. Hämeenlinna.

Jutila, H. & Peltonen, A. 2001: Ruununmyllyojan valuma-alueen veden laatu ja kuormitus. –

Ympäristöosaston julkaisuja 16. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

29 s. ja 6 liitettä. Hämeenlinna.

Vanninen, V. & Jutila, H. 2001: Raskasmetallit metsäsienissä ja hirvien sisäelimissä. – Ympäristöosaston

julkaisuja 15. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

35 s. ja 5 liitettä. Hämeenlinna.

Ympäristölautakunnan toimintakertomus 2000. – Ympäristöosaston julkaisuja 14. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 52 s. Ilves-Paino Oy, Hämeenlinna

2001.

Harle, K. 2000: Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen vähentämisohjelma. - Ympäristöosaston

julkaisuja 13. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 37 s. Hämeenlinna.

Vuosikertomus 1999. - Ympäristöosaston julkaisuja 12. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön

kuntayhtymän ympäristöosasto. 24 s. Offset-Kolmio Ky, Hämeenlinna 2000.

Grönholm, T. 2000: Selvitys Hämeenlinnan kasvihuonekaasupäästöistä. - Ympäristöosaston

julkaisuja 11. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 55 sivua +

10 liitettä. Hämeenlinna.

Käyntiosoite: Kutalantie 5

Postiosoite: Pl 560

Postitoimipaikka: 13111 Hämeenlinna

Puhelin: 03-65 211

Telekopio: 03-6521 500

Kotisivu: http://www.htk.fi/asteri/HSKK/9sivu1.htm

More magazines by this user
Similar magazines