Hämeenlinnan taajamageokemia

hameenlinna.fi

Hämeenlinnan taajamageokemia

Hämeenlinnan taajamageokemia

Timo Tarvainen

Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 17

2011


Kannen kuva: Näytteenottajia Hämeenlinnan toripuistossa kesällä 2010. Kuvaaja Tauno Valli GTK.

Sisäkannen kuva: Näytteenottoa puistossa Hämeenlinnassa. Kuvaaja Timo Tarvainen GTK.

Lähdeviite: Tarvainen Timo 2011: Hämeenlinnan geokemia. – Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 17.

30 sivua. Geologian tutkimuskeskus ja Hämeenlinnan kaupunki, Yhdyskuntarakenne- ja ympäristöpalvelut.

ISBN 978-952-5962-10-9

ISSN-L 1798-0704

ISSN 1798-0704 (painettu)

ISSN 1798-0712 (verkkojulkaisu)

2


Sisällysluettelo

Tiivistelmä ............................................................................................................................................... 4

Abstract ................................................................................................................................................... 4

1 Johdanto .......................................................................................................................................... 5

2 Kanta-Hämeen kallioperä, maaperä ja geokemialliset provinssit .................................................... 6

3 Näytteenotto ja analytiikka ............................................................................................................. 8

3.1 Näytteenotto ........................................................................................................................ 8

3.2 Analytiikka ......................................................................................................................... 8

3.3 Analytiikan laadunvarmistus ............................................................................................ 11

3.3.1 Seurantanäytteet ................................................................................................................ 11

3.3.2 Uusinta-analyysit .............................................................................................................. 13

3.3.3 Laadunvarmistustulosten johtopäätökset .......................................................................... 14

3.4 Tilastolliset menetelmät ja karttatuotanto ......................................................................... 16

4 Tulokset ja pohdinta ...................................................................................................................... 16

4.1 Arseenipitoisuudet pintamaassa ............................................................................................ 16

4.2 Muiden alkuaineiden pitoisuudet pintamaassa ...................................................................... 18

5 Johtopäätökset ............................................................................................................................... 29

Kiitokset ................................................................................................................................................ 29

Kirjallisuus ............................................................................................................................................ 29

3


Tiivistelmä

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperägeokemian tietokantaa täydennettiin vuonna 2010 keräämällä ja

analysoimalla Hämeenlinnan kaupungin taajamien alueelta 400 pintamaaperänäytettä. Taajamien maaperänäytteet

edustivat erilaisia maankäyttömuotoja Hämeenlinnan keskustan ja lähiöiden taajama-alueella. Pintamaanäytteet

otettiin 10 cm syvyisestä pintamaakerroksesta Euroopan geologisten tutkimuslaitosten (EuroGeoSurveys)

tekemän ohjeistuksen mukaisesti. Näytteistä analysoitiin 53 alkuaineen kuningasvesiliukoiset pitoisuudet. Lisäksi

määritettiin maaperän hiilipitoisuus ja pH. Hämeenlinnan kaupunki auttoi näytepisteiden paikan valinnassa ja

tilasi kuningasvesiliukoiset analyysit.

Arseenipitoisuudet ovat Hämeenlinnan taajamien pintamaassa suuremmat kuin PIMA-asetuksen kynnysarvo 5

mg/kg. Hämeenlinnan keskustan ja Kalvolan maaperän arseenin suurimmaksi suositelluksi taustapitoisuusarvoksi

laskettiin 25 mg/kg. Muiden Hämeenlinnan taajama-alueiden suurimmaksi suositelluksi arseenin taustapitoisuusarvoksi

saatiin 9 mg/kg. Kalvolassa ja keskustassa myös koboltin taustapitoisuus on suurempi kuin PIMAasetuksen

kynnysarvo 20 mg/kg. Suurimmaksi suositelluksi taustapitoisuusarvoksi laskettiin 21,5 mg/kg.

Taajamien pintamaiden alkuainepitoisuuksia verrattiin ympäröivien luonnonmaiden pitoisuuksiin. Kadmiumin,

koboltin, kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin, vanadiinin, hopean, kullan, elohopean, hiilen, kalsiumin,

mangaanin ja strontiumin pitoisuudet olivat taajamien pintamaassa suuremmat kuin ympäröivillä luonnonmailla.

Asiasanat (kohde, menetelmät jne.)

Ympäristögeologia, geokemialliset tutkimukset, maaperä, perustilan kartoitus, alkuaineet, pitoisuus, arseeni

Abstract

The Geological Survey of Finland (GTK) has investigated geochemical baselines in the city of Hämeenlinna.

Altogether, 400 topsoil samples were collected from the city centre and suburban areas of Hämeenlinna in 2010.

The sample sites represented various land uses in urban areas. Samples were collected from 10-cm-deep pits according

to the guidelines of the EuroGeoSurveys urban geochemistry sampling protocol. Aqua regia extractable

concentrations of 53 elements as well as the total carbon content and soil pH were determined from all samples.

The sampling sites were selected in co-operation with the environmental authorities of the City of Hämeenlinna.

Arsenic concentrations in the urban soils exceeded the guideline value of 5 mg/kg given in the Government Decree

on the Assessment of Soil Contamination and Remediation Needs (214/2007). The upper limit of baseline

variation was 25 mg As/kg in the city centre and in the Kalvola suburban area, while the baseline value for other

parts of Hämeenlinna was 9 mg As/kg. The baseline concentration of cobalt also exceeded the guideline value in

the urban soils of the city centre and Kalvola. The estimated upper limit for baseline variation was 21.5 mg

Co/kg.

The concentrations of several metals in urban soils were compared with concentrations in natural soils. Cadmium,

cobalt, chromium, copper, lead, nickel, zinc, vanadium, silver, gold, carbon, calcium, manganese and strontium

showed higher concentrations in urban soils than in the surrounding natural environment.

Keywords

Environmental geology, geochemical surveys, soil, baseline mapping, element, concentration, arsenic

4


1 Johdanto

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperägeokemian tietokantaa täydennettiin vuonna 2010 keräämällä

ja analysoimalla Hämeenlinnan kaupungin taajamien alueelta 400 pintamaaperänäytettä. Taajamien

maaperänäytteet edustivat erilaisia maankäyttömuotoja Hämeenlinnan keskustan ja lähiöiden

taajama-alueella. Pintamaanäytteet otettiin 10 cm syvyisestä pintamaakerroksesta Euroopan geologisten

tutkimuslaitosten (EuroGeoSurveys) tekemän ohjeistuksen mukaisesti. Samanlaista tutkimusta ollaan

tekemässä 9 muussa Euroopan kaupungissa EuroGeoSurveysin URGE-hankkeen ohjeiden mukaisesti.

Hämeenlinnan 10 cm pintamaanäytteiden kanssa samaan aikaan kerättiin 40 pisteestä hieman syvemmät

25 cm:n näytteet, joiden tulokset on raportoitu jo aiemmin (Tarvainen 2010a). Tässä raportissa

esiteltävät 10 cm näytteiden tulokset antavat paljon yksityiskohtaisemman kuvan alkuaineiden pitoisuusjakaumasta

Hämeenlinnan taajamissa kuin aiemmin raportoidut 40 näytettä. Sekä 25 cm:n että 10

cm:n näytteistä analysoitiin kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kuningasvesiliuotusmenetelmää on

yleisesti käytetty maanäytteiden analyyseissä geokemian kartoitusprojekteissa ja maaperän pilaantuneisuuden

arvioinneissa.

Nykyisillä analyysimenetelmillä voidaan analysoida luotettavasti sellaisia ympäristöselvitysten kannalta

keskeisiä alkuaineita (mm. arseeni, kadmium, lyijy ja elohopea), jotka ovat puuttuneet lähes kokonaan

aiemmista geokemiallisista kartoitusohjelmista. Tavoitteena oli tuottaa ensivaiheessa kasvukeskusten

kaavoitus- ja ympäristöviranomaisille päätöksenteossa tarvittavaa tietoa geologiasta ja diffuusista

ilmalaskeumasta peräisin olevien haitallisten aineiden taustapitoisuuksista maaperässä. Taustapitoisuustietoja

tarvitaan muun muassa maa-alueiden pilaantuneisuutta arvioitaessa.

GTK on kartoittanut myös Hämeenlinnan taajamia ympäröivien luonnonmaiden taustapitoisuuksia.

Taajamien ulkopuolelta otettujen näytteiden tulokset on aiemmin raportoitu esiselvityksessä (Tarvainen

2010b). Vastaavia tutkimuksia on tehty Porvoon (Tarvainen ym. 2003), pääkaupunkiseudun kehyskuntien

(Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava ja Sipoo) alueella

(Tarvainen ym. 2006), Pirkanmaalla (Hatakka ym. 2010), Satakunnassa (Kuusisto ym. 2007) ja Espoossa

(Tarvainen 2010c).

GTK on tehnyt kaksi laajaa valtakunnallista moreenigeokemiallista kartoitusta: suuralueellisen kartoituksen

näytteenottotiheydellä 1 näyte/300 km 2 (Koljonen 1992) ja alueellisen kartoituksen tiheydellä 1

näyte/4 km 2 (Salminen 1995). Molemmissa kartoituksissa on otettu näytteitä ainoastaan (lähes) muuttumattomasta

pohjamaasta. Molemmissa kartoituksissa on analysoitu


2003). Baltic Soil Survey -kartoituksen mukaan useiden hivenalkuaineiden pitoisuudet ovat keskimääräistä

korkeammat savimailla kuin muissa maalajeissa. Etelä-Suomen savien alkuainepitoisuuksia ovat

kuvanneet myös Salminen ym. (1997).

Lapista on tehty geokemiallista maaperäkartoitusta lisäksi Pohjoiskalottihankkeen (Bølviken ym.

1986), Kuolan ekogeokemian hankkeen (Reimann ym. 1998) ja Barentsin ekogeokemiallisen kartoitushankkeen

yhteydessä (Salminen ym. 2004). Koko Suomesta on uusia analyysituloksia Euroopanlaajuisen

FOREGSin geokemiallinen kartoituksen julkaisussa (Salminen ym. 2005).

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää yli 50 alkuaineen taustapitoisuudet Hämeenlinnan taajamaalueiden

pintamaassa ja verrata tuloksia Kanta-Hämeestä kerättyjen luonnonmaanäytteiden alkuainepitoisuuksiin.

Tulokset lisätään myös valtakunnalliseen taustapitoisuusrekisteriin

(http://www.geo.fi/tapir).

2 Kanta-Hämeen kallioperä, maaperä ja geokemialliset

provinssit

Kanta-Hämeen pohjoisimman osan kallioperä kuuluu Pirkkalan migmatiittialueeseen, jota hallitsevat

turbidiittisyntyiset gneissit. Paikoin esiintyy mustaliuskeita ja grafiittipitoisia liuskeita. Migmatiittialueen

eteläosassa on emäksisiä vulkaniitteja (Kähkönen 1998).

Pääosa Kanta-Hämeen kallioperästä kuuluu Hämeen liuskealueeseen. Alueella on runsaasti metavulkaniitteja.

Liuskealuetta pilkkovat syväkivet ovat koostumukseltaan granitoideja ja kaligraniitteja.

Kanta-Hämeen maaperä on monimuotoinen. Kanta-Hämeen länsiosassa (Humppila, Jokioinen, Ypäjä)

on runsaasti savikoita ja vähemmän moreenia ja kalliopaljastumia verrattuna muuhun tutkimusalueeseen.

Suuri osa savimailta otetuista näytteistä on peräisin Kanta-Hämeen länsiosasta. Tammelassa on

Humppilaan jatkuva harjujakso ja muutama pienempi hiekka- ja soramuodostuma.

Kanta-Hämeen pohjois- ja keskiosissa (Hämeenlinna, Hattula) on runsaasti moreenia ja laajoja hiekkasoramuodostumia.

Kanta-Hämeessä on myös isoja soita, jotka eivät sisälly geokemialliseen taustapitoisuuskartoitukseen.

Kanta-Hämeen kaakkoisosassa (Janakkala, Hausjärvi) savikot ja muut hienojakoiset maalajit ovat

yleisiä. Hausjärveltä Janakkalaan kulkevasta harjujaksosta on otettu useita näytteitä. Hausjärvellä kulkee

myös ensimmäinen Salpausselkä, josta on myös otettu hiekkanäytteitä. Kanta-Hämeen lounaisosassa

Lopella on kerätty näytteitä moreenista ja Lopen läpi kulkevasta isosta harjujaksosta.

Maaperän monipuolisuuden lisäksi Kanta-Hämeen maaperän kemiallinen koostumus on mielenkiintoinen.

Suomesta on tunnistettu valtakunnallisten geokemiallisten kartoitusten perusteella niin sanottuja

metalliprovinsseja, joissa moreenimaiden koboltti-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki- tai vanadiinipitoisuudet

ovat korkeammat kuin muualla Suomessa (Hatakka ym. 2010). Kanta-Hämeen pohjoisosa

kuuluu Etelä-Suomen metalliprovinssiin (kuva 1). Metalliprovinssin alueella metallien taustapitoisuudet

moreeni- ja hiekkamailla saattavat ylittää PIMA-asetuksen kynnysarvot (Valtioneuvoston asetus

maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista 214/2007). Hämeenlinnan kaupunki kuuluu

pääosin metalliprovinssin alueeseen. Valtakunnalliseen, harvaan näyteverkkoon perustuva provinssin

aluerajaus ei kuitenkaan kovin tarkka.

6


Kuva 1. Kanta-Hämeen alue. Etelä-Suomen metalliprovinssi merkitty siniharmaalla. Hiekka- ja moreeninäytteiden

kuparipitoisuus taajamien ulkopuolella on esitetty symboleilla. Pohjakartta © Maanmittauslaitos,

lupanro 132/MML/12.

Kuva 2. Etelä-Pirkanmaan arseeniprovinssi merkitty punertavalla sävyllä. Hiekka- ja moreeninäytteiden

arseenipitoisuus taajamien ulkopuolella on esitetty symboleilla. © Maanmittauslaitos, lupanro

132/MML/12.

7


Arseenin alueellinen pitoisuusjakauma on erilainen kuin useiden metallien pitoisuusjakauma valtakunnallisissa

kartoituksissa. Metalliprovinssien lisäksi on määritetty valtakunnallisia arseeniprovinsseja.

Koko eteläinen Suomi kuuluu Etelä-Suomen arseeniprovinssiin, jossa arseenin taustapitoisuudet

moreenimailla saattavat ylittää PIMA-asetuksen kynnysarvon 5 mg/kg. Erityisen korkeita pitoisuudet

ovat Etelä-Pirkanmaalta Kanta-Hämeen pohjoisosiin ulottuvan arseeniprovinssin moreeni- ja hiekkamailla

(pohjamoreenissa jopa 233 mg/kg arseenia). Kanta-Hämeen pohjoisosa kuuluukin Etelä-

Pirkanmaan arseeniprovinssiin (kuva 2) ja muu Kanta-Häme Etelä-Suomen arseeniprovinssiin. Hämeenlinnan

kaupungin keskusta ja Kalvola kuuluvat Etelä-Pirkanmaan korkeiden arseenipitoisuuksien

provinssin alueeseen. Renko sijaitsee provinssin etelälaidalla, Hauho provinssin itälaidalla, Tuulos ja

Lammi ovat provinssin ulkopuolella.

3 Näytteenotto ja analytiikka

3.1 Näytteenotto

Näytteenottopisteet valittiin mahdollisimman tasaisella näytteenottoverkolla (noin 5 näytettä/km 2 )

Hämeenlinnan taajama-alueilta kaupungin omistamilta mailta. Taajama-alueita ovat Hämeenlinnan

vanhan kaupunkikeskustan lisäksi Kalvola, Renko, Hauho, Eteläinen, Tuulos ja Lammi (kuva 3).

Näytteenotossa vältettiin peltomaita. Tarkoituksena oli kartoittaa taajamien taustapitoisuuksia, varsinaisia

pilaantuneita maita ei sisällytetty suunnitelmaan. Sen sijaan tavanomaista liikenteestä, teollisuudesta

ja asutuksesta johtuvaa taajamien nuhraantumista ei vältetty. Osa näytteenottopisteistä sijoittui

täyttömaille, tosin aivan tuoreita täyttömaita vältettiin. Näytteenoton alussa järjestettiin näytteenottokurssi

Hämeenlinnassa ja Norjan geologian tutkimuskeskuksen tutkija Tor Erik Finne opasti näytteenottajia

kolmena ensimmäisenä päivänä.

Alustavat näytteenottopaikat oli merkitty kartoille. Tarkempi näytteenottopiste valittiin maastotarkastelun

perusteella. Näytteenotossa suosittiin kohteita, missä mahdollinen nurmikko oli kulunut pois. Jos

alue oli laaja täyttömaa-alue, täyttömaista valittiin ensisijaisesti runsaasti hienoainesta sisältävä maalaji.

Valittuun pisteeseen kaivettiin lapiolla vähintään 10 cm syvyinen kuoppa, jonka reunalta otettiin

maaperänäyte muovikauhalla Rilsan © -pussiin. Näytetunnus merkittiin sekä tussilla että tarralla pussiin.

Joka 20. pisteestä otettiin myös rinnakkaisnäyte. Näytteenottopaikalla täytettiin kenttähavaintokortti,

johon merkittiin näytteen tunnus, koordinaatit, osoite, näytteenottopäivä, näytteenottajien nimikirjaimet,

maalaji ja maankäyttömuoto. Näytteenottopaikasta otettiin kaksi valokuvaa: yksi lähikuva ja

yksi yleiskuva (kuvat 4 ja 5).

3.2 Analytiikka

Hämeenlinnan taajamista otetut 10 cm maanäytteet toimitettiin Labtium Oy:n akkreditoituun laboratorioon

Espooseen, jossa näytteet kuivattiin alle 40 o C lämpötilassa ja seulottiin


Kuva 3. Hämeenlinnan taajama-alueiden sinkkipitoisuudet. Pohjakartat © Maanmittauslaitos, lupa

nro 132/MML/12 ja Logica Suomi Oy.

9


Kuva 4. Lähikuva näytteenottopisteestä TTTA-2010-167 läheltä Ojoisten koulua. Tauno Valli GTK.

Kuva 5. Maisemakuva edellisen kuvan näytekuopan ympäristöstä. Kuva. Tauno Valli GTK.

10


innakkaisnäytteet oli sijoitettu näytelistaan hyvin lähelle niihin liittyviä varsinaisia näytteitä. Lisäksi

laboratorio lisäsi analyysieriin omiksi seurantanäytteikseen kansainvälisiä referenssinäytteitä. Analyysit

tehtiin kahdessa erässä joulukuussa 2010 ja tammikuussa 2011. Laboratoriossa tapahtuneen virheen

vuoksi noin puolesta näytteistä tehtiin analyysit myös hienommasta alle 180 µm raekokolajitteesta.

Kuivatut ja seulotut näytteet liuotettiin kuumaan kuningasveteen. Punnitus oli 15 g. 53 alkuaineen pitoisuudet

mitattiin liuoksesta ICP-MS-menetelmällä (taulukko 1). Neljän näytteen analyysi epäonnistui

pienen näytemäärän takia.

Taulukko 1. Hämeenlinnan 10 cm maaperänäytteistä määritettyjen kuningasvesiliukoisten alkuainepitoisuuksien

määritysrajat.

Alkuaine Yksikkö Määritysraja

Ag µg/kg 2

Al % 0,01

As mg/kg 0,1

Au µg/kg 0,2

B mg/kg 1

Ba mg/kg 0,5

Be mg/kg 0,1

Bi mg/kg 0,02

Ca % 0,01

Cd mg/kg 0,01

Ce mg/kg 0,1

Co mg/kg 0,1

Cr mg/kg 0,5

Cs mg/kg 0,02

Cu mg/kg 0,01

Fe % 0,01

Ga mg/kg 0,1

Ge mg/kg 0,1

Hf mg/kg 0,02

Hg µg/kg 5

In mg/kg 0,02

K % 0,01

La mg/kg 0,5

Li mg/kg 0,1

Mg % 0,01

Mn mg/kg 1

Mo mg/kg 0,01

Alkuaine Yksikkö Määritysraja

Na % 0,001

Nb mg/kg 0,02

Ni mg/kg 0,1

P % 0,001

Pb mg/kg 0,01

Pd µg/kg 10

Pt µg/kg 2

Rb mg/kg 0,1

Re µg/kg 1

S % 0,02

Sb mg/kg 0,02

Sc mg/kg 0,1

Se mg/kg 0,1

Sn mg/kg 0,1

Sr mg/kg 0,5

Ta mg/kg 0,05

Te mg/kg 0,02

Th mg/kg 0,1

Ti % 0,001

Tl mg/kg 0,02

U mg/kg 0,1

V mg/kg 2

W mg/kg 0,1

Y mg/kg 0,01

Zn mg/kg 0,1

Zr mg/kg 0,1

3.3 Analytiikan laadunvarmistus

3.3.1 Seurantanäytteet

URGE-hankkeen omien seurantanäytteiden pitoisuustasoa tutkittiin analyysijärjestyksessä

kuvaajilla, jossa seurantanäytteestä tehtyjä pitoisuusmäärityksiä verrattiin kyseisten pitoisuusmääritysten

mediaanipitoisuuteen ja +/-10%, +/-20% ja +/-30% poikkeamiin mediaaniarvosta

(kuvat 6 ja 7).

11


Kuva 6. Ceriumin pitoisuus hankkeen omassa seurantanäytteessä, joka on analysoitu 21 kertaa varsinaisten

maaperänäytteiden joukossa. Määritysten mediaani on 28,3 mg/kg. Seurantanäytteestä tehdyt määritykset

poikkeavat korkeintaan noin 10 % (tiheät katkoviivat) kumpaankin suuntaan mediaanista 28,3 mg/kg.

Kuva 7. Seurantanäytteestä tehdyt hopeapitoisuusmääritykset. Seurantanäytteestä tehdyt hopeamääritykset

ovat hyvin toistettavia lukuun ottamatta yhtä poikkeuksellisen suurta havaintoa. Hopea saattaa esiintyä

hankkeen seurantanäytteessä paikoin hippumaisena kullan yhteydessä.

12


Hankkeen oman seurantanäytteen lisäksi analyysieriin oli lisätty ACME-laboratorion käyttämää kansainvälistä

referenssimateriaalia. Esimerkiksi hopeapitoisuus, jossa näkyy yksi poikkeava arvo hankkeen omassa

seurantanäytteessä, pysyy hyvin vakiona kansainvälisestä referenssinäytemateriaalista tehdyissä määrityksissä.

On mahdollista, että norjalaisten toimittama hankekohtainen seurantanäyte ei ole yhtä tasalaatuista kuin

laboratorion käyttämä kansainvälinen referenssinäytemateriaali.

Hiilipitoisuus- ja pH-määrityksien laadunvarmistukseen käytettiin kansainvälisiä referenssimateriaaleja, jotka

Labtium Oy lisäsi analysoitavien näytteiden joukkoon. Näiden pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä poikkeamia.

3.3.2 Uusinta-analyysit

Analytiikan toistettavuutta tutkittiin myös uusinta-analyyseillä. Joka 20. näytteen kuivattu ja seulottu


Kuva 9. Kuparin uusinta-analyysien luotettavuutta kuvaava Thompsonin ja Howarthin kuvaaja. Vaakaakselilla

on normaalin analyysin ja uusinta-analyysin kuparipitoisuuksien keskiarvo. Pystyakselilla on normaalin

analyysin ja uusinta-analyysin pitoisuuksien erotus. Poikkeama on pääosin alle 10 %, kolmella näytteellä

10 – 20 % ja yhdellä näytteellä suurempi kuin 20 %.

3.3.3 Laadunvarmistustulosten johtopäätökset

Yhteenveto hankkeen oman seurantanäytteen analyysituloksiin sekä uusinta-analyyseihin perustuvasta laadunvarmistuksesta

on taulukossa 2. Taulukossa on kommentoitu hankkeen oman seurantanäytteen tuloksia.

Sen lisäksi oli käytettävissä ACMEn laboratorion käyttämän seurantanäytteen tulokset. ACMEn käyttämä

seurantanäyte oli parempi joidenkin alkuaineiden pitoisuuksien seurantaan, koska kyseisten alkuaineiden pitoisuudet

saattoivat olla pienet hankkeen omassa seurantanäytteessä. ACMEn käyttämässä seurantanäytteessä

ei ollut ongelmia hopean, berylliumin, kadmiumin, indiumin, niobiumin, palladiumin, platinan, reniumin,

rikin, tinan telluurin, talliumin tai wolframin pitoisuuksissa. Kullan on kuvattu esiintyvän hippumaisesti

hankkeen omassa seurantanäytteessä ja myös ACMEn käyttämässä seurantanäytteessä on pientä huojuntaa

kultapitoisuuksissa. Boorin ja hafniumin pitoisuudet olivat semikvantitatiivisia molemmissa seurantanäytteissä.

Antimonin ja seleenin pitoisuuksissa oli huojuntaa molemmissa seurantanäytteissä. Germaniumin ja

tantaalin pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan molemmissa seurantanäytteissä.

Taulukko 2. Analytiikan laadunvarmistuksen havainnot. Seurantanäytteen kohdalla esitetään pitoisuuksien

poikkeama mediaanin ympärillä tai sanallinen kuvaus hajonnan suuruudesta. Semikvantitatiivinen tarkoittaa

sitä, että alkuaineen pitoisuus on pieni ja tuloksissa on esitetty vain muutama erilainen lukuarvo. CV% on

uusinta-analyysien variaatiokerroin. Lopuksi kommentti uusinta-analyysien hajontakuviosta.

Alkuaine Seurantanäyte CV% Hajontakuvio

Ag Yksi iso arvo, muuten ok 622,6 Yksi näyte jossa iso Ag-pitoisuus poikkeava

Al -20% - +20% 0,4

As -20% - +20% 9,5

Au Esiintyy hippumaisesti 263,6 Hajontaa kaikilla pitoisuustasoilla

Alkuaine Seurantanäyte CV% Hajontakuvio

14


B Semikvantitatiivinen 33,3 Hajontaa kaikilla pitoisuustasoilla

Ba -20% - +20% 25,0 Tasaista vähäistä hajontaa

Be Semikvantitatiivinen 9,1

Bi -30% - +30% 1,4

Ca -20% - +20% 0,1

Cd Kaksi poikkeavan suurta 1,2

Ce -20% - +10% 10,5 Tasaista vähäistä hajontaa

Co -20% - +20% 5,5

Cr -20% - +20% 15,9 Tasaista vähäistä hajontaa

Cs -20% - +10% 0,7

Cu -20% - +20% 19,4 Hajontaa pienimmissä pitoisuuksissa

Fe -20% - +20% 0,6

Ga -20% - +20% 3,6

Ge Alle määritysrajan 4,9

Hf Semikvantitatiivinen 0,5

Hg 4 näytteellä suuri hajonta 3546,2 Yksi näyte jossa iso Hg-pitoisuus poikkeava

In Alle määritysrajan 0,5

K -20% - +10% 0,1

La -20% - +20% 4,9

Li -30% - +20% 9,7

Mg -30% - +20% 0,2

Mn -20% - +20% 228,0 Tasaista vähäistä hajontaa

Mo -20% - +30% 0,5

Na -30% - 30% 0,0

Nb 3 poikkeamaa 1,3

Ni -20% - +30% 7,9

P -20% - +30% 0,0

Pb -20% - +30% 458,2 Yksi näyte jossa iso Pb-pitoisuus poikkeava

Pd 1 suuri, muut alle määr.r. 36,7 Lähes kaikki alle määritysrajan

Pt Alle määritysrajan 69,6 Lähes kaikki alle määritysrajan

Rb -20% - +10% 11,8 Tasaista vähäistä hajontaa

Re Alle määritysrajan 25,6 Lähes kaikki alle määritysrajan

S Alle määritysrajan 0,0

Sb Yksi iso arvo, muuten ok 0,5

Sc -20% - +20% 0,9

Se Semikvantitatiivinen 9,6 Hyvin pieniä pitoisuuksia, hajontaa

Sn Yksi poikkeama 2,1

Sr -20% - +20% 8,7

Ta Alle määritysrajan 0,0 Kaikki alle määritysrajan, siksi ei hajontaa

Te Semikvantitatiivinen 2,8

Th -20% - +30% 1,8

Ti -30% - 30% 0,0 Erittäin hyvä toistettavuus

Tl Yksi pieni arvo, muuten ok 0,2

U -20% - +20% 2,3

V -30% - +20% 15,8 Tasaista vähäistä hajontaa

W Semikvantitatiivinen 1,5

Y -20% - +20% 1,8

Zn -30% - 30% 36,1 Tasaista vähäistä hajontaa

Zr -30% - 30% 4,9

15


3.4 Tilastolliset menetelmät ja karttatuotanto

Kenttähavainnot ja analyysitulokset yhdistettiin SPSS- tilasto-ohjelmalla. Samalla tarkistettiin pitoisuustasot

mahdollisten raportointivirheiden havaitsemiseksi ja verrattiin eri analyysierissä käytettyjä määritysrajoja.

Kuvien työstämisessä on käytetty ArcMap- ohjelmaa.

Taustapitoisuuskartoituksen yhtenä tavoitteena on määrittää Hämeenlinnan eri taajamille tavanomaisen

taustapitoisuusjakauman yläraja eli suurin suositeltu taustapitoisuusarvo (SSTP). SSTParvo

perustuu SFS-ISO-standardin 19258 suosituksen mukaisesti laatikko-jana-kuvaajan (boxwhisker-plot)

ylemmän whisker-janan ylärajaan riittävän suuresta näytejoukosta. Lukuarvo laskettiin

seuraavasti

SSTP AA = P 75 + 1,5 x (P 75 – P 25 ) [1]

jossa

SSTP AA = alkuaineen AA suurin suositeltu taustapitoisuusarvo

P 75 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 75. persentiili

P 25 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 25. persentiili.

Kuitenkin, jos laskettu SSTP-arvo oli suurempi kuin suurin mitattu pitoisuusarvo, SSTP-arvona on käytetty

aineiston maksimia. Kaavan [1] avulla pyritään laskemaan taustapitoisuudelle arvo, jossa huomioidaan tavanomaiset

suuret pitoisuudet, mutta jossa poikkeukselliset arvot jätetään huomioimatta.

4 Tulokset ja pohdinta

4.1 Arseenipitoisuudet pintamaassa

Arseenipitoisuudet ovat koko Kanta-Hämeessä suuremmat kuin Suomessa keskimäärin. Suomen yleisimmän

mineraalisen maalajin moreenin keskimääräinen arseenipitoisuus on noin 3 mg/kg (Koljonen 1992). PIMAasetuksen

(214/2007) kynnysarvo on 5 mg/kg. Näitä suuremmat pitoisuudet ovat yleisiä koko eteläisessä

Suomessa (Koljonen 1992).

Hämeenlinnan kaupungin luoteisosa kuuluu korkeiden luontaisten arseenipitoisuuksien alueena tunnettuun

Etelä-Pirkanmaan arseeniprovinssiin (kuva 2). Pirkanmaan arseenipitoisuuksia ja siitä aiheutuvia riskejä sekä

niiden huomioimista maankäytössä on tutkittu mm. RAMAS-hankkeessa (esim. Backman ym. 2006) ja Pirkanmaan

taustapitoisuuskartoituksessa (Hatakka ym. 2010). Sama korkeiden maaperän arseenipitoisuuksien

vyöhyke jatkuu Kanta-Hämeen luoteisosiin. Tässä työssä tutkituista taajamista Hämeenlinnan vanha keskusta

ja Kalvola kuuluvat selvästi Etelä-Pirkanmaan (ja Kanta-Hämeen) geokemialliseen provinssiin. Hämeenlinnan

muut taajamat (Renko, Hauho, Eteläinen, Tuulos ja Lammi) kuuluvat laajaan Etelä-Suomen arseeniprovinssiin.

Etelä-Suomen arseeniprovinssin maaperässä arseenipitoisuudet ovat yleisesti suurempia kuin PIMAasetuksen

kynnysarvo 5 mg/kg, mutta yli 15 mg/kg pitoisuuksia ei löydy yleisesti niin kuin Etelä-

Pirkanmaan arseeniprovinssin alueella. Taajamien ulkopuolelta kerättyjen näytteiden analyysitulokset on kuvattu

aiemmin Geologian tutkimuskeskuksen arkistoraportissa S41/2010/22 (Tarvainen 2010b). Tässä raportissa

verrataan taajamien ulkopuolelta kerättyjen maaperänäytteiden arseenipitoisuuksia taajamien pintamaasta

kerättyjen näytteiden pitoisuuksiin. Taajamien ulkopuolella näytteenottosyvyys oli 0 – 25 cm, taajamissa

0 – 10 cm.

16


Taulukossa 3 on esitetty pintamaan arseenipitoisuuksien tunnusluvut eri maalajeissa Etelä-Suomen arseeniprovinssin

(provinssi 1) ja Etelä-Pirkanmaan arseeniprovinssin (provinssi 4) Kanta-Hämeen taajamien ulkopuolelta

otetuissa näytteissä ja taajamien sisältä otetuissa näytteissä. Kynnysarvon 5 mg/kg ylitykset ovat

yleisiä kummankin provinssin alueella kaikissa maalajeissa luonnonmailla, samoin taajamien pintamaanäytteissä.

Arseeniprovinssin 4 alueella pitoisuudet ovat huomattavan suuria luonnonmailla, moreenissa joidenkin

näytteiden taustapitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen alemman ohjearvon 50 mg/kg. Suurin suositeltu

taustapitoisuusarvo on jokaiselle maalajille kummassakin arseeniprovinssissa suurempi kuin PIMA-asetuksen

kynnysarvo 5 mg/kg, joten taustapitoisuutta tulee käyttää maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa kynnysarvon

tilalla. Hämeenlinnan keskustalle ja Kalvolan taajamalle suositellaan suurimmaksi arseenintaustapitoisuusarvoksi

25 mg/kg, muissa tutkituissa taajamissa 9 mg/kg.

Suurimmat arseenipitoisuudet mitattiin karkeiden täyttömaiden ja hiekkamaiden näytteistä (kuva 10). Arseeni

poikkeaa näin ollen useista metalleista, joiden suurimmat pitoisuudet havaitaan yleensä hienojakoisimmista

maalajeista.

Taulukko 3. Kanta-Hämeen alueen maaperänäytteiden arseenipitoisuuksien tunnuslukuja. Provinssi 1

=Etelä-Suomen arseeniprovinssi, 4 = Etelä-Pirkanmaan arseeniprovinssi. N = näytemäärä. SSTP =suurin

suositeltu taustapitoisuusarvo.

Arseeniprovinssi Maalaji N Keskiarvo Mediaani SSTP Maksimi

tai taajama mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg

1 Savi 19 8,35 7,76 15,9 25,2

Hiekka 20 5,27 3,93 13,8 18,1

Moreeni 51 4,91 4,39 9,8 20,7

4 Savi 14 11,9 10,1 24,5 25,8

Hiekka 24 14,1 11 23,2 43

Moreeni 43 15,2 9,23 28,3 90,8

Hämeenlinnan

keskusta ja

Kalvola 292 12,1 10,7 25 43,6

Muut taajamat 104 4,10 3,60 9 9,3

Kuva 10. Hämeenlinnan taajamien pintamaan arseenipitoisuus maalajin mukaan luokiteltuna. Täyttö K =

karkearakeinen täyttömaa, Täyttö V = täyttömaa jossa vaihteleva raekoko, Täyttö H = hienojakoinen täyttömaa.

Alle 2 mm raekokolajite.

17


4.2 Muiden alkuaineiden pitoisuudet pintamaassa

Kuvan 1 mukaan suurin osa Hämeenlinnan kaupungista kuuluisi Etelä-Suomen metalliprovinssin alueeseen.

Harvaan valtakunnalliseen näyteverkkoon perustuva aluerajaus ei ole kuitenkaan tarkka. Tässä työssä päätettiin

jakaa Hämeenlinnan taajamat kahteen ryhmään: keskustan ja Kalvolan metallipitoisuuksia verrattiin Etelä-Suomen

metalliprovinssin luonnonmaiden metallipitoisuuksiin, muiden taajamien metallipitoisuuksia verrattiin

metalliprovinssin ulkopuolelta otettujen maaperänäytteiden metallipitoisuuksiin.

Kuvassa 11 on esitetty taajamien pintamaanäytteiden kobolttipitoisuus jaoteltuna taajaman mukaan: Keskusta

ja Kalvola erottuvat yleistasoltaan korkeiden kobolttipitoisuuksien alueena. Taulukoissa 4 ja 5 on esitetty

metallipitoisuuksien tunnuslukuja Etelä-Suomen metalliprovinssin alueelta otetuissa ja provinssin ulkopuolelta

otetuissa pintamaanäytteissä taajamien ulkopuolen luonnonmailla ja Hämeenlinnan taajamissa. Valtakunnalliset

metalliprovinssit on rajattu moreenin koboltti-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki- ja vanadiinipitoisuuksien

perusteella. Esimerkiksi kuparin pitoisuudet ovat Kanta-Hämeessä yleensä suuremmat metalliprovinssin

alueella kuin sen ulkopuolella (kuva 1). Metalliprovinssin määrittelyyn käytettyjen metallien lisäksi

useiden muiden alkuaineiden (Ag, Al, Ba, Be, Cd, Fe, K, Mg, Mo ja Pb) pitoisuudet ovat keskimääräistä

korkeammat metalliprovinssin moreeni- ja hiekkanäytteissä. Näiden alkuaineiden mediaanipitoisuudet pintamaassa

on esitetty taulukossa 4 ja maksimiarvot taulukossa 5.

Kuva 11. Hämeenlinnan taajamien kobolttipitoisuus taajamittain jaoteltuna. Etelä-Suomen metalliprovinssin

sisään selvästi kuuluvien Kalvolan ja keskustan näytteiden kobolttipitoisuus on yleisesti ottaen suurempi

kuin muiden taajamien kobolttipitoisuus. Kuningasvesiliuotus alle 2 mm raekoosta.

Hämeenlinnan taajamien näytteet on jaettu kahteen ryhmään. Keskustan ja Kalvolan näytteiden pitoisuuksia

on verrattu Etelä-Suomen metalliprovinssin alueelta otettujen luonnonmaanäytteiden pitoisuuksiin, muiden

taajamien pintamaanäytteiden pitoisuudet taas ovat lähempänä metalliprovinssin ulkopuolelta otettujen luonnonmaanäytteiden

pitoisuuksia. Koboltti on arseenin ohella ainut PIMA-asetuksen alkuaine, jonka laskennallinen

suurin suositeltu taustapitoisuus Hämeenlinnan keskustan ja Kalvolan taajaman 0 – 10 cm pintamaanäytteissä

on suurempi kuin kynnysarvo 20 mg/kg. Hämeenlinnan keskustan ja Kalvolan taajamien pintamaille

suositellaan suurimmaksi taustapitoisuusarvoksi 0 – 10 cm näytteiden perusteella 21,5 mg/kg. Aiem-

18


min tutkittujen 0 – 25 cm näytteiden perusteella koboltin taustapitoisuusarvoksi suositeltiin 24 mg/kg (Tarvainen

2010a). Taajamanäytteiden suurimmat kobolttipitoisuudet mitattiin Kalvolassa, jossa yhden näytteenpitoisuus

ylitti koboltin alemman ohjearvon 100 mg/kg ja seitsemän muuta näytettä suurimman suositellun

taustapitoisuusarvon 21,5 mg/kg (kuva 12). Kalvolassa on lasiteollisuutta, kobolttia käytetään joidenkin lasituotteiden

valmistukseen.

Kuva 12. Kalvolan taajaman pintamaan (0 – 10 cm) kobolttipitoisuudet kesällä 2010. Alle 2 mm raekoko,

kuningasvesiliuotus. Keltainen pallo: pitoisuus yli suurimman suositellun taustapitoisuuden. Punainen pallo:

Pitoisuus yli alemman ohjearvon. Pohjakartat © Maanmittauslaitos, lupa nro 132/MML/12 ja Logica Suomi

Oy.

Koboltin lisäksi kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin ja vanadiinin pitoisuudet ovat Hämeenlinnan keskustan

ja Kalvolan pintamaissa suuremmat kuin ympäröivillä luonnonmailla. Muissa Hämeenlinnan taajamissa

pintamaiden kromi-, kupari-, sinkki- ja vanadiinipitoisuus on hieman suurempi kuin ympäröivien

luonnonmaiden pitoisuudet. Kromipitoisuudet eivät ylittäneet PIMA-asetuksen ylimpää kynnysarvoa 100

mg/kg. Yhden keskustasta otetun näytteen kuparipitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon 200 mg/kg ja toisen

näytteen kuparipitoisuus oli suurempi kuin kynnysarvo 100 mg/kg. Lyijypitoisuudet olivat suurimmat Hämeenlinnan

keskustassa, useiden näytteiden pitoisuus ylitti PIMA-asetuksen kynnysarvon 60 mg/kg (kuva

13).

Suurimmat nikkelipitoisuudet mitattiin Kalvolan pintamaanäytteistä. Yhden näytteen pitoisuus ylitti nikkelin

alemman ohjearvon ja kahden muun näytteen pitoisuus kynnysarvon. Kalvolassa myös yhden näytteen vanadiinipitoisuus

ylitti kynnysarvon 100 mg/kg. Sinkkipitoisuudet olivat keskimäärin suurimmat Etelä-Suomen

metalliprovinssin alueelle sijoittuvissa Kalvolassa ja keskustassa, kynnysarvon (200 mg/kg) ylittyessä useissa

näytteissä. Lammin Kuusimäellä yhden näytteen sinkkipitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon 400 mg/kg,

mutta kaikkien muiden Lammin näytteiden pitoisuudet olivat alle 100 mg/kg (kuva 3).

Kadmium käyttäytyy luonnossa yleensä samaan tapaan kuin sinkki. Kuvassa 14 on esitetty Hämeenlinnan

pintamaanäytteiden sinkki- ja kadmiumpitoisuuksien hajontakuvaaja. Sinkin ja kadmiumin pitoisuudet korreloivat,

mutta muutama näyte poikkeaa pääjoukosta. Yhdessä Lammin ja yhdessä keskustan näytteessä on

poikkeuksellisen runsaasti sinkkiä. Kalvolassa on taas muutama näyte, joiden kadmiumpitoisuus on suuri

verrattuna niiden sinkkipitoisuuteen (kuva 15).

19


Kuva 13. Hämeenlinnan keskustan pintamaan (0 – 10 cm) lyijypitoisuus (alle 2 mm raekoko, kuningasvesiliuotus).

Keltainen pallo: Pitoisuus yli kynnysarvon. Pohjakartat © Maanmittauslaitos, lupa nro

132/MML/12 ja Logica Suomi Oy.

20


Taulukko 4. Alkuaineiden pitoisuuksien mediaaniarvoja Kanta-Hämeen luonnonmaiden pintamaassa

(näytteenottosyvyys 0 – 25 cm) ja Hämeenlinnan taajamien pintamaassa (näytteenottosyvyys

0 – 10 cm). Metalliprovinssin rajaamiseen käytetyt metallit on varjostettu. Keltaisella korostettujen

alkuaineiden pitoisuudet ovat taajamanäytteissä suuremmat kuin luonnonmaissa. Kuningasvesiliuotus


Taulukko 5. Alkuaineiden pitoisuuksien maksimiarvoja Kanta-Hämeen luonnonmaiden pintamaassa (näytteenottosyvyys

0 – 25 cm) ja Hämeenlinnan taajamien pintamaassa (näytteenottosyvyys 0 – 10 cm). Metalliprovinssin

rajaamiseen käytetyt metallit on varjostettu. Keltaisella korostettujen alkuaineiden pitoisuudet

ovat taajamanäytteissä suuremmat kuin luonnonmaissa. Kuningasvesiliuotus


Kuva 14. Hämeenlinnan pintamaan sinkki- ja kadmiumpitoisuuksien hajontakuvio (alle 2 mm raekoko, kuningasvesiliuotus).

Taajamat esitetty värisymboleilla. Niille näytteille, joiden sinkki- tai kadmiumpitoisuus

on suurehko, on esitetty myös näytenumero.

Kuva 15. Kalvolan pintamaan kadmiumpitoisuudet vuonna 2010. Keltainen pallo: Pitoisuus yli kynnysarvon.

Pohjakartat © Maanmittauslaitos, lupa nro 132/MML/12 ja Logica Suomi Oy.

23


Kuva 16. Hämeenlinnan keskustan pintamaan hopeapitoisuus (


Kuva 17. Hämeenlinnan keskustan pintamaan kultapitoisuus (


Keltaisella korostettujen alkuaineiden pitoisuudet ovat taajamanäytteissä suuremmat kuin luonnonmaissa.

Kuningasvesiliuotus


Taulukko 7. Alkuaineiden pitoisuuksien maksimiarvoja Kanta-Hämeen luonnonmaiden pintamaassa (näytteenottosyvyys

0 – 25 cm) ja Hämeenlinnan taajamien pintamaassa (näytteenottosyvyys 0 – 10 cm). Keltaisella

korostettujen alkuaineiden pitoisuudet ovat taajamanäytteissä suuremmat kuin luonnonmaissa. Kuningasvesiliuotus


Kuva 19. Hämeenlinnan taajamien pintamaan kromipitoisuus maalajin mukaan luokiteltuna. Täyttö K =

karkearakeinen täyttömaa, Täyttö V = täyttömaa jossa vaihteleva raekoko, Täyttö H = hienojakoinen täyttömaa.

Alle 2 mm raekokolajite.

Kuva 20. Hämeenlinnan taajamien pintamaan kadmiumpitoisuus maalajin mukaan luokiteltuna. Täyttö K =

karkearakeinen täyttömaa, Täyttö V = täyttömaa jossa vaihteleva raekoko, Täyttö H = hienojakoinen täyttömaa.

Alle 2 mm raekokolajite.

28


5 Johtopäätökset

Hämeenlinnan kaupungin taajamien maaperän arseenipitoisuudet ovat suuremmat kuin maaperän tavanomaiset

arseenipitoisuudet muualla Suomessa ja PIMA-asetuksen (214/2007) kynnysarvot ylittyvät yleisesti pintamaassa.

Tämän tutkimuksen 10 cm pintamaanäytteiden perusteella Keskustan ja Kalvolan taajamien pintamaille

laskettu suurin suositeltava taustapitoisuus on 25 mg/kg, muille Hämeenlinnan taajamille laskettu

suurin suositeltu taustapitoisuusarvo on 9 mg/kg.

Useiden metallien pitoisuudet ovat tavanomaista suurempia Kanta-Hämeen pohjoisosassa ja Hämeenlinnan

taajama-alueilla. Keskustan ja Kalvolan taajamien maaperässä koboltin suurin suositeltu taustapitoisuus on

21,5 mg/kg, mikä ylittää PIMA-asetuksen kynnysarvon 20 mg/kg. Hämeenlinnassa on arseenille ja koboltille

syytä käyttää taustapitoisuuksia kynnysarvojen tilalla maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa.

Arseeni on tärkein luonnosta peräisin oleva haitta-aine Hämeenlinnan taajamien maaperässä. Koska rakentamisen

yhteydessä maaperästä kaivettavat maamassat sisältävät usein PIMA-asetuksen kynnysarvon ylittäviä

arseenipitoisuuksia, arseenipitoisuus kannattaa ottaa huomioon jo kaavoitusvaiheessa erityisesti Kalvolan

ja keskustan alueilla.

Kiitokset

Atk-suunnittelija Heimo Savolainen suunnitteli Hämeenlinnan kaupungin alueelta kerättyjen näyte-pisteiden

sijainnin. Hämeenlinnan kaupunki on toimittanut näytteenoton suunnittelussa käytettyä karttamateriaalia ja

kommentoinut näytteenottosuunnitelmaa sekä järjestänyt tilat hankkeen aloitus-kokoukselle ja näytteenottokurssille

sekä tulosten tulkintakokoukselle. Mikael Eklund on määritellyt arseeni- ja metalliprovinssien rajaukset

ja Heimo Savolainen on tarkentanut Etelä-Pirkanmaan arseeni-provinssin rajoja. Tauno Valli ja Kari

Jauhiainen GTK:sta vastasivat näytteenotosta. Kartat piirsi Kirsti Keskisaari GTK:sta. Samrit Luoma, Tarja

Hatakka, Jaana Jarva, Reijo Hemilä ja Heli Jutila lukivat ja kommentoivat raportin käsikirjoitusta.

Kirjallisuus

Ajmone-Marsan, F. & Biasioli, M. 2010. Trace elements in soils of urban areas. Water, Air and Soil Pollution

213, 121-143.

Backman, B., Luoma, S., Ruskeeniemi, T., Karttunen, V., Talikka, M. & Kaija, J. 2006. Natural Occurrence

of Arsenic in the Pirkanmaa Region in Finland. Geologian tutkimuskeskus, Erikoisjulkaisut 82 s.

Bølviken, B., Bergström, J., Björklund, A., Kontio, M., Lehmuspelto, P., Lindholm, T., Magnusson, J.,

Ottesen, R.T., Steenfelt, A. & Volden, T. 1986. Geochemical Atlas of Northern Fennoscandia. Scale 1:4

000 000. Mapped by the Geological Surveys of Finland, Norway and Sweden in co-operation with the

Swedish Geological Co. and the Geological Survey of Greenland, Uppsala-Espoo-Trondheim. Korsnäs

Offset Kb. 19 p., 155 app. maps.

Hatakka, T., (toim.), Tarvainen, T., Jarva, J., Backman, B., Eklund, M., Huhta, P., Kärkkäinen, N., Luoma,

S. 2010. Pirkanmaan maaperän geokemialliset taustapitoisuudet. Summary: Geochemical baselines in

Pirkanmaa area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti – Geological Survey of Finland, Report of

Investigation 182

Koljonen, T. 1992. Results of the mapping. In: Koljonen, T. (ed.) Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni -

The Geochemical Atlas of Finland, Part 2: Till. Geological Survey of Finland, Espoo, pp. 106-125.

Kuusisto, E., Tarvainen, T. & Huhta, P. 2007. Alkuaineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Satakunnan

alueella. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S41/1141/2007/1. 22 s.

Kähkönen, Y. 1998. Svekofenniset liuskealueet – merestä peruskallioksi. Sivut 200-227 teoksessa Lehtinen,

M., Nurmi, P. & Rämö, T. (toim.) 3000 vuosimiljoonaa. Suomen kallioperä. Helsinki: Suomen Geologinen

Seura. 375 s.

29


Reimann, C., Äyräs, M., Chekushin, V. A., Bogatyrev, I.V., Boyd, R., de Caritat, P., Dutter, R., Finne, T.E.,

Halleraker, J. H., Jæger, Ø., Kashulina, G., Lehto, O., Niskavaara, H., Pavlov, V. A., Räisänen, M.L.,

Strand, T., Volden, T. 1998. Environmental geochemical atlas of the central Barents region. Trondheim:

Geological Survey of Norway. 745 p.

Reimann, C., Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Lukashev,

V., Matinian, N.N. & Pasieczna, A. 2003. Agricultural Soils in Northern Europe : A Geochemical

Atlas.- Geol. Jb. Sonderheft SD 5 : 1-270; Hannover. ISBN 3-510-95906-X.

Salminen, R. (ed.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa vuosina 1982-1994. English Summary:

Regional geochemical mapping in Finland in 1982-1994. Geological Survey of Finland, Report of

Investigation 130. 47 p.

Salminen, R. (ed.); Batista, M. J.; Bidovec, M.; Demetriades, A.; De Vivo, B.; De Vos, W.; Duris, M.;

Gilucis, A.; Gregorauskiene, V.; Halamic, J.; Heitzmann, P.; Lima, A.; Jordan, G.; Klaver, G.; Klein, P.;

Lis, J.; Locutura, J.; Marsina, K.; Mazreku, A.; O'Connor, P. J.; Olsson, S. Å.; Ottesen, R.-T.; Petersell,

V.; Plant, J. A.; Reeder, S.; Salpeteur, I.; Sandström, H.; Siewers, U.; Steenfelt, A.; Tarvainen, T. 2005.

Geochemical atlas of Europe. Part 1: Background information, methodology and maps. Espoo: Geological

Survey of Finland. 525 p.

Salminen, R., Kukkonen, M., Paukola, T. & Töllikkö, S. 1997. Chemical Composition of clays in southwestern

Finland. In: S. Autio (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 1995-1996. Geological

Survey of Finland, Special Paper 23, 117-126.

Salminen, R., Tarvainen, T., Demetriades, A., Duris, M., Fordyce, F. M., Gregorauskiene, V., Kahelin, H.,

Kivisilla, J., Klaver, G., Klein, H., Larson, J. O., Lis, J., Locutura, J., Marsina, K., Mjartanova, H.,

Mouvet, C., O'Connor, P., Odor, L., Ottonello, G., Paukola, T., Plant, J. A., Reimann, C., Schermann, O.,

Siewers, U., Steenfelt, A., Van der Sluys, J., Vivo, B. de, Williams, L. 1998. FOREGS geochemical mapping

field manual. Geologian tutkimuskeskus. Opas 47 . 36 p. + 1 app.

Salminen, R., Chekushin, V., Tenhola, M., Bogatyrev, I., Glavatskikh, S.P., Fedotova, E., Gregorauskiene,

V., Kashulina, G., Niskavaara, H., Polischuok, A., Rissanen, K., Selenok, L., Tomilina, O. & Zhdanova,

L. 2004. Geochemical Atlas of the Eastern Barents Region. Amsterdam: Elsevier. 548 p.

Tarvainen, Timo 1995. The geochemical correlation between coarse and fine fractions of till in southern Finland.

Journal of Geochemical Exploration 54 (3), 187-198.

Tarvainen, T. & Kallio, E. 2002. Baselines of certain bioavailable and total heavy metal concentrations in

Finland. Applied Geochemistry 17, 975-980.

Tarvainen, T. & Kuusisto, E. 1999. Baltic Soil Survey: Finnish Results. In: Autio, S. (toim.) Geological Survey

of Finland. Current Research 1997-1998. Geological Survey of Finland, Special Paper 27, 69-77.

Tarvainen, T., Hatakka, T., Kumpulainen, S., Tanskanen, H., Ojalainen, J. & Kahelin, H. 2003. Alkuaineiden

taustapitoisuudet eri maalajeissa Porvoon ympäristössä. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti

S/41/3021/2003/1. 56 s. 1 liite.

Tarvainen, Timo (toim.), Mikael Eklund, Maija-Haavisto Hyvärinen, Tarja Hatakka, Jaana Jarva, virpi Kerttunen,

Erna Kuusisto, Jukka Ojalainen & Eeva Teräsvuori. 2006. Alkuaineiden taustapitoisuudet

pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti. 40 s.

Tarvainen, T. 2010a. Hämeenlinnan maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti

S41/2010/57. 24 s.

Tarvainen, T. 2010b. Hämeen maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti

S41/2010/22. 24 s.

Tarvainen, T. 2010c. Espoon maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti

S41/2010/39. 32 s.

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistusterpeen arvioinnista, (214/2007) annettu 1

.3.2007.

30

More magazines by this user
Similar magazines