Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus - Hämeenlinna

Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus

Heli Jutila

Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 22

2012


Saniaisvaltainen lehto kuviolla 36. 10.7.2009.

Etukannen kuvat: Vasemmalla ylhäällä koiranvehnää (Elymus caninus)Tuomiston eteläpuolen lehdossa, ja

oikealla puronvarren kosteaa lehtoa kuviolla 2 10.7.2009. Alhaalla vesikasvillisuutta Siiriin Ruununmyllyojaan

padotussa lammessa 6.11.2008.

Valokuvat ovat Heli Jutilan, jollei toisin mainita.

Karttojen copyright Maanmittauslaitos 2013. Aineistonvaihtosopimus Hämeenlinnan kaupungin kanssa.

Lähedeviite: Jutila Heli 2013: Siirin ja Velssin kasvillisuuskartoitus.– Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 22.

33 sivua. Hämeenlinnan kaupunki.

ISBN painotuote: 978‐952‐5962‐17‐8

ISBN verkkojulkaisu: 978‐952‐5962‐15‐4

ISSN‐L 1798‐0704

ISSN 1798‐0704 (painettu)

ISSN 1798‐0712 (verkkojulkaisu)

1


Sisältö

Tiivistelmä _____________________________________________________________________________ 4

Abstract _______________________________________________________________________________ 5

Johdanto ______________________________________________________________________________ 6

Työn tarkoitus ________________________________________________________________________ 6

Aikaisemmat tutkimukset ______________________________________________________________ 6

Menetelmät ____________________________________________________________________________ 6

Tulokset _______________________________________________________________________________ 6

Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28) ________________________________________________________ 6

Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23) ________________________________ 8

Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22) _____________________________________________________ 9

Noron varren lehto (kuvio 2) ____________________________________________________________ 9

Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1) _____________________________________________ 11

Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3) ___________________________________ 11

Tuore sekametsäkangas (kuvio 4) _______________________________________________________ 11

Lehtipuuvaltainen rinne (kuvio 12) ______________________________________________________ 12

Siirin lehto (kuvio 11) _________________________________________________________________ 13

Siirin eteläinen pelto (kuvio 0) __________________________________________________________ 16

Kuusivaltainen tuore kangas (kuvio 10) __________________________________________________ 16

Ruoho‐ ja heinäkorpi (kuvio 13) _________________________________________________________ 17

Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7) _______________________________ 18

Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8) ____________________________________ 18

Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9) _________________________________________________________ 19

Ojitettua lehtoa ja korpea (kuvio 14) ____________________________________________________ 21

Tien varren varttuva kuusikko (kuvio 17) _________________________________________________ 21

Suurruohoniittyaukio (kuvio 15) ________________________________________________________ 21

Taimikko (kuvio 18) __________________________________________________________________ 22

Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6) ________________________________ 22

Lehtokuvio (kuvio 19) _________________________________________________________________ 23

Siirtolohkareiden alue (kuvio 20) ________________________________________________________ 23

Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5) ________________________________________________________ 24

Sekametsäinen lehtomainen kangas (kuvio 30) ____________________________________________ 25

Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31) ____________________________________________________ 27

Entinen peltolaikku (kuvio 32) __________________________________________________________ 27

Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33) ____________________________________________ 27

2


Tuore lehto (kuvio 34) ________________________________________________________________ 27

Mäkien tuore kangas (kuvio 29) _________________________________________________________ 28

Hakkuuaukea (kuvio 27) _______________________________________________________________ 29

Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli) ____________________________________________ 29

Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37) ______________________ 29

Tulosten tarkastelu _____________________________________________________________________ 31

Kirjallisuus ____________________________________________________________________________ 33

Punakärpässieniä kuvilla 20. 21.9.2012.

3


Tiivistelmä

Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys on osa laajempaa Siirin ja

Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien 2008‐2012 aikana useammalla

kartoituskäynnillä ja kuvioiden rajaamisessa hyödynnettiin ilmakuvia.

Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto on maakunnallisesti arvokas metsälakikohde ja edustavaan

kasvilajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli‐tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus),

koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja soreahiirenporras (Athyrium filixfemina)

sekä pitkäpääsara (Carex elongata). Ruununmyllyjoen varsi on tärkeä myös linnustollisesti ja lepakkojen

kannalta. Purossa on luontainen taimenkanta. Soratien länsipuolella lehtoalue jatkuu ja suunnitellulla

Siirintaustan tien risteysalueella on säästämisen arvoista noronvarsilehtoa.

Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan

huomionarvoinen metsälakikohde. Alueen varttunut kuusivaltainen metsä on kehittynyt nykytilaansa melko

häiriöttömästi. Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon

ilmentäjälajeja: mustakonnanmarja, sinivuokko (Hepatica nobilis), keltavuokko (Anemone ranunculoides),

oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä (Pulmonaria obscura), metsä‐ ja

lehtokorte (Equisetum sylvaticum and E. pratense). Kosteimmissa kohdissa esiintyy lähteistä ja korpimaista

saniaislehtoa, jonka lajistosta mainittakoon suokeltto (Crepis paludosa) ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata).

Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luontotyyppi

Etelä‐Suomessa ja Hämeenlinnan hallinto‐oikeus on päättänyt, että alueelle ei voi sijoittaa rakentamista.

Siirin lehdon kasvillisuutta ja eläimistöä selvitetään lisää kesällä 2013.

Kuvion 13 ruoho‐ ja heinäkorpi on säilyttämisen arvoinen, sillä Etelä‐Suomessa tämä luontotyyppi on erittäin

uhanalainen tai vaarantunut.

Neljän suuren siirtolohkareen alue on moreenimäkien tuntumaan sijoittuvaa aluetta, jolla viihtyvät mm.

kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), sini‐ ja valkovuokko, tähtitalvikki (Moneses uniflora) ja häränsilmä (Hypoceris

maculata).

Pesosen lampeen laskevan norolaakson (kuvio 36 ja itäpuoli) kosteassa saniaisten ja suurruohojen vallitsemassa

lehdossa on kuollutta puuainesta. Kokonaisuus jatkuu maakunnallisesti arvokkaana Ruununmyllyjoen

puronvarsilehtona (kuvio 37), jossa muutamien metsälehmusten (Tilia cordata) luonnehtimassa puron

varressa kasvoivat mm. näsiä (Daphne mezereum) ja humala (Humulus lupulus).

Siirin ja Velssin suunnan kasvillisuus on pääosin melko rehevää ja siksi alueelta löytyy varsin paljon lehtoja.

Alueen putkilokasvilajisto osoittautui varsin runsaaksi. Alueen suunnittelussa tulee huomioida myös norot

ja puro sekä kaivetut ojauomat.

Selvityksessä viitataan alueelta tehtyihin liito‐orava‐, lepakko‐ ja linnustoselvityksiin.

4


Abstract

The vegetation survey made for the land use planning of Street Siirinkatu and Road Siirintaustantie is part

of the broader nature survey of Siiri and Mykkänen area. The vegetation of the area was studied on several

visits during summers 2008‐2012 and aerial photographs were utilized in delineating the patches.

The herb‐rich deciduous forest of the turning of Ruununmyllyjoki is provincially valuable forest act site and

to the representative flora belong e.g. Touch‐me‐not Balsam (Impatiens noli‐tangere), Eurasian Baneberry

(Actaea spicata), common lady‐fern (Athyrium filix‐femina), Ranunculus cassubicus, Elymus caninus, and

Carex elongata. The shore of stream Ruununmyllyjoki is important also for birds and bats. There is a natural

trout population in the brook. On the west side of the gravel road the herb‐rich deciduous forest continues

and in the crossing area of the planned Road Siirintausta there is valuable herb‐rich deciduous forest of e

rivulet.

The herb‐rich deciduous forest of Siiri is approximately 5,8 hectares area, valuable forest act site and is

composed of herb‐rich deciduous forest, peat forming herb‐rich deciduous forest and near herb‐rich forest.

The aging forest has developed to the current state fairly undisturbed. The deciduous forest is mainly mesic

herb‐rich deciduos type (HeOT, OMaT), where the following indicator species are found: Actaea spicata

Hepatica nobilis, Anemone ranunculoides, Maianthemum bifolium, Oxalis acetosella, Pulmonaria obscura,

Equisetum sylvaticum and E. pratense. In wet sites there is spring and peat effected fern forest, where

Crepis paludosa and Dryopteris cristata can be found. The herb‐rich deciduous forest of Siiri has to be left

unbuilt. The peat forming herb‐rich deciduous forest is endangered nature type in South Finland. The administrative

court of Hämeenlinna has decided, that it is not possible to build in its area. The flora and fauna

of the herb‐rich deciduous forest of Siiri is inventoried more during the summer 2013.

In the patch there is valuable herb and grass dominated peat effected forest, which is endangered or vulnerable

in South Finland.

The area of four large glacial erratic locates close to till area, where Lathyrus vernus, Hepatica nobilis,

Anemone nemorosa, Moneses uniflora and Hypoceris maculata can be found.

In the rivulet valley running to the pond of Pesonen (patch 36, and east side) moist fern and tall herb dominated

forest includes dead wood. The entity continues as provincially valuable herb‐rich forest of the

Ruununmyllyjoki stream side (patch 37), where Tilia cordata, Daphne mezereum and Humulus lupulus were

growing.

The vegetation of Siiri and Velssi is mainly eutrophic and that is why there are so many herb‐rich deciduous

forests. The vascular plant species richness of the area proved to be fairly high. In the planning of the area

the streams, rivulets and dikes shall be taken into consideration.

In the survey the flying squirrel, bat and bird studies shall be referred to.

5


Johdanto

Työn tarkoitus

Siirinkadun ja Siirintaustantien kaavoitusta varten laadittu kasvillisuusselvitys on osa laajempaa Siirin ja

Mykkäsen alueen luontoselvitystä. Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien 2008, 2009, 2011 ja 2012 aikana

useammilla kartoituskäynneillä. Julkaisussa esitetään alueen kasvillisuustyyppejä kuvioittain pohjautuen

maastokartoituksiin, ilmakuviin ja muuhun aineistoon. Huomionarvoinen kasvilajisto, mukaan lukien

uhanalaiset tai harvinaiset lajit sisältyvät myös selvitykseen. Kohdekuvausten yhteydessä esitetään suosituksia

alueiden kaavoitusratkaisuiksi ja käyttömuodoiksi. Työ on tehty Hämeenlinnan kaupungin maankäytön

suunnittelussa ympäristöasiantuntijan toimesta.

Aikaisemmat tutkimukset

Työn pohjana käytettiin Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset vuosina 1998‐1999 –julkaisua, joka

osittain ulottuu tarkasteltavalle alueelle.

Katumajärven itäpuolen kasvillisuusselvityksessä Siirintaustan tielinjauksen pohjoisosan paikkeilla on osaalue

nimeltään Joentaustan kankaat, josta todetaan, että jokivarsi on hyvä säästää rakentamatta. Kuvauksen

mukaan metsätyyppi vaihtelee tuoreesta lehtomaiseen kankaaseen ja tuoreeseen lehtoon (HeOT).

Maininnanarvoista lajistoa ovat mm. tähtitalvikki (Moneses uniflora), peurankello (Campanula glomerata)

ja mäkikattara (Brachypodium pinnatum).

Menetelmät

Alueen kasvillisuuteen tutustuttiin kesien 2008‐2012 aikana useammalla kartoituskäynnillä (6.11.2008,

15.4.2009, 19.5.2009, 10.7.2009, 1.9.2009, 7.9.2012, 21.9.2012, 19.11.2012). Kasvillisuuskuvioiden rajat

piirrettiin MapInfo‐ohjelmalla Maanmittauslaitoksen ilmakuvia ja Hämeenlinnan kaupungin vuonna 2010

kustantamia vääräväri‐ilmakuvia hyödyntäen.

Tulokset

Tulokset esitetään kuvailemalla kasvillisuustyypit, jotka sijoittuvat Siirintaustantien ja Siirinkadun tuntumaan,

sekä liittämällä valokuvia ja karttoja kuvauksen havainnollistamiseksi. Kasvilajistosta mainitaan yleisiä

ja huomionarvoisia lajeja. Eläimistöstä ja sienistä esitetään samassa yhteydessä tehdyt hajahavainnot.

Ruununmyllyjoen varsi (kuvio 28)

Joentaustan tilalle vievän tien ja Velssin soratien välisellä alueella Ruununmyllyjoessa kasvaa palpakkoa

(Sparganium ssp.), uistinvitaa (Potamogeton natans), vesiruttoa (Elodea canadensis) ja pikkulimaskaa

(Lemna minor). Rannassa on vallitsevana pullosaraa (Carex rostrata), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus),

ojasorsimoa (Glyceria fluitans), kiiltopajua (Salix phylicifolia) ja tervaleppää (Alnus glutinosa). Luonteenomaisia

ovat myös käenkukka (Lychnis flos‐cuculi), luhtalitukka (Myosotis scorpioides), mesiangervo (Filipendula

ulmaria), luhtakastikka (Calamagrostis stricta), ranta‐alpi (Lysimachia vulgaris) ja vehka (Calla palustris).

Purouoma mutkittelee ja on muodostunut uomasta irrallinen makkaralampare. Toisaalta aikojen

saatossa jokiuomaa on oikaistu reilusti, mistä jäänteenä tilanrajat kertovat vanhan rantaviivan mutkittelevaa

sijaintia.

Joen eteläpuolinen pelto on ollut jo jonkin aikaa poissa maatalouskäytöstä, ja siksi pensoittunut ja muuttunut

suurruohoiseksi ja heinäiseksi. Pellon länsipäässä on mesiangervo‐, metsäkurjenpolvi‐ (Geranium sylva‐

6


ticum) ja vuohenputkivaltainen (Aegopodium podagraria) suurruohosto. Ojan luona, lähellä jokea on lehtokuvio,

jossa kasvavat mm. metsä‐ ja lehtokorte (Equisteum sylvaticum ja E. pratense) sekä valkovuokko

(Anemone nemorosa). Rannassa kasvaa ruokohelpiä (Phalaris arundinaceae), ojakellukkaa (Geum rivale),

rentukkaa (Caltha palustris), punaherukkaa (Ribes spicatum) ja puna‐ailakkia (Silene dioica). Kuusia (Picea

abies) ja hieskoivuja (Betula pubescens) ulottuu rantaan asti. Puro on varsin matala (0,5 m). Leveys joen

mutkassa on n. 4,5 m. Ruununmyllyjoki luokitellaan vesilain mukaan puroksi.

Makkaralampare Ruununmyllyjoen varressa Joentaustan länsipuolella ja oikealla Puu yli Ruununmyllyjoen uoman.

Heli Jutila 10.7.2009.

Kartta 1. Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos.

7


Pellon ja jokivarren pensaikossa viihtyvät yölaulajat kuten satakieli (Luscinia luscinia) ja luhtakerttunen (Acrocephalus

palustris). Muuta tavanomaista linnustoa ovat keltasirkku (Emberiza citrinella) ja kirjosieppo

(Ficedula hypoleuca).

Suositus: Ruununmyllyjoen uoma on tärkeä ekologinen yhteys, joka näillä main on rantojen muutoksista

huolimatta tärkeä myös rantakasvillisuudelle.

Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto (kuviot 26, 23)

Joen kääntyessä pohjoiseen Velssin soratien länsipuolella sen länsipuolelle jää lehto, jonka puuston valtalajina

vaihtelevat harmaaleppä, hies, haapa (Populus tremula) ja kuusi. Puuston korkeus kasvaa mutkakohdalla

tehdyn hakkuun pensaikosta, n. 12 metriseen lehtipuustoon ja edelleen noin 20 m kuusikkoon. Lehdon

edustavaan lajistoon kuuluvat mm. lehtopalsami (Impatiens noli‐tangere), lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus),

koiranvehnä (Elymus caninus), mustakonnanmarja (Actaea spicata), sudenmarja (Paris quadrifolia),

valkovuokko ja soreahiirenporras (Athyrium filix‐femina). Luhtaisuus lisääntyy jokirantaa ja pohjoista kohden.

Paikoin on lähes putkilokasvittomia tulvineita pintoja, joilla viihtyvät sammalet. Putkilokasvilajeista

mainittakoon mm. pitkäpääsara (Carex elongata).

Etelään päin mäkeä noustaessa lehto muuttuu lillukka‐ (Rubus saxatilis), kielo‐ (Convallaria majalis), valkovuokkovaltaiseksi

tuoreen lehdon lehtimetsäksi, joka voisi sopia pikkutikallekin. Vuohenputki‐ ja saniaistyypin

lehtoa on merkitty kuviolle 23.

Alue on lepakkojen, liito‐oravien ja linnuston kannalta tärkeä tai soveltuva kohde (Erkinaho & Nieminen

2011, Nieminen ym. 2011, Niiranen & Nieminen 2011).

Suositus: Ruununmyllyjoen mutkan luhtainen rantalehto on maakunnallisesti arvokas ja tulee suojella kaavoituksessa.

Alue on tärkeä. Ruununmyllyjoen meanderoiva ekologinen yhteys on tärkeä erityisesti kasviston,

linnuston ja lepakoiden säilyttämisen kannalta. Joessa on luontainen taimenkanta.

Ruununmyllyjoen mutka pohjoiseen Tuomiston eteläpuolella ja luhtaista kuusien ja haapojen luonnehtimaa lehtoa.

Heli Jutila 10.7.2009.

8


Velssin soratien länsipuoli (kuvio 22)

Velssin soratien länsipuolella on avohakattu lehto, jossa on tuoreen (OMaT) ja kostean lehdon (FT, AoT)

piirteitä. Valtalajina vaihtelevat metsäkorte (Equisetum sylvaticum), suo‐ohdake (Cirsium palustre), nurmitädyke

(Veronica chamedrys), vuohenputki (Aegopodium podagraria), suokeltto (Crepis paludosa), lehtoleinikki

ja tesma (Milium effusum). Kantojen perustella paikalla kasvoi aiemmin suuria kuusia ja lehtipuita.

Jokivarresta noin 150 m etelään kasvaa pari yksilöä lehtomataraa (Galium triflorum) ja edustavaan lajistoon

kuuluvat myös mustakonnanmarja ja lehtopalsami. Aluskasvillisuus kertoo alueen olevan selvää lehtomaata,

vaikka se nyt onkin hakattu. Tielinjaus tulee kulkemaan osin tämän hakatun lehtoalueen läpi.

Suositus: Suunnitellun Siirintaustantien linjauksen tulee mahdollisimman paljon hyödyntää olemassa olevaa

Velssin soratietä, jotta aluetta ei turhaan pirstota ja lehtoaluetta säästyy länsipuolella. Kuvioiden 22 ja

25 luontoarvoja tulee selvittää lisää kesällä 2013, jos risteysaluetta siirretään pohjoisemmas.

Siirin soratien kohdan hakkuualuetta ja kasvillisuutta ennen tien rakentamista (vas. 1.9.2009, oik. 10.7.2009)

Noron varren lehto (kuvio 2)

Velssin soratien Tieuran kaartuessa itään päin sen länsipuolella on kosteata mesiangervo – luhtakastikkavaltaista

lehtoa, joilla esiintyvät myös rentukka (Caltha palustris), keräpäävihvilä (Juncus conglomeratus) ja

suokeltto (Crepis paludosa). Ylispuustona on yksittäisiä n. 16 m hieksiä (Betula pubescens) ja n. 8 m harmaaleppää

(Alnus incana) sekä alikasvoksena 2‐4 m kuusia. Hieman ennen soratien mutkaamista itään tien länsipuolella

esiintyy myös muita kostean lehdon luonnehtijoita kuten lehtopalsamia (Impatiens noli‐tangere),

solmu‐, ranta‐ ja konnanvihvilää (Juncs articulatus, J. alpinoarticulatus, J. bufonius), rantaminttua (Mentha

arvensis), suo‐orvokkia (Viola palustris) ja vuohenputkea. Rakennetun tien myötä paikalle on tullut myös

ruderaatteja kuten pelto‐ ja kirjavapillikettä (Galeopsis bifida, G. speciosa), kalliovillakkoa (Senecio sylvaticus)

ja savijäkkärää (Gnaphalium uliginosum). Mainittakoon myös kielo, rantamatara (Galium palustre),

rätvänä (Potentilla erecta), vadelma (Rubus idaeus), särmäkuisma (Hypericum maculatum), maito‐ ja amerikanhorsma

(Epilobium angustifolium, E. adenocaulon).

Vähän matkaa etelään kuljettua tullaan noron varteen, joka on kesällä osin kuiva, mutta syksyllä ja keväällä

virtaa ihan mukavasti vettä. Jo Velssin soratien linjaa suunniteltaessa noro todettiin luonnontilaisen kaltaiseksi

ja säästettäväksi. Siirintaustan tienlinjauksen itäpuolella ojauoman pohjalla on paikoin kiviä ja kalliotakin.

Siirintaustan tienlinjauksen suunnitellulla kohdalla maaperän pehmeys ja veden heikko johtavuus tulee

esiin alueella ajaneen metsäkoneen renkaiden jättämissä todella syvissä painaumissa, joissa oli kesälläkin

vettä. Syksyisellä käynnillä norossa virtasi reippaasti vettä. Puuston valtalajit ovat harmaaleppä sekä raudus‐

(Betula pendula) ja hieskoivu. Tuomi (Prunus padus), pihlaja (Sorbus aucuparia)ja raita (Salix caprea)

9


kuuluvat myös lajistoon. Kosteiden lehtojen lajisto luonnehtii noronvarren kasvillisuutta: soreahiirenporras,

lehto‐ (Equisetum pratense) ja metsäkorte, lehtopalsami, koiranvehnä, korpikaisla, ranta‐alpi (Lysimachia

vulgaris), luhtakastikka, kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum), lehtohorsma (Epilobium montanum)

sekä metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) ja mesiangervo. Puron varren monipuolista lajistoa

ovat myös rentukka, rönsyleinikki (Ranunculus repens), konnanleinikki (R. sceleratus), rönsyrölli (Agrostis

stolonifera), luhtalemmikki, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) ja suo‐ohdake. Noron varren kasvillisuus

on saniaistyypin kosteaa lehtoa (FT).

Noro virtaa länteen päin kohti peltoa ja edelleen kohti Ruununmyllynojaa. Pellon eteläpuolisessa metsän

reunassa puron varsi on havupuuvaltaisempi eikä kaikilta osin kasvistollisesti yhtä edustava kuin kuvion

itäosa. Puro on uurtanut itselleen kohtalaisen uoman Siirin peltoalueelle. Siirin eteläisen, nykyisin niittynä

pidetyn pellon eteläreunaan tulee muitakin pienempiä norouomia ja sieltä löytyy myös tihkupintaa. Lehtipuuvaltainen

lehto tai lehtomainen kasvillisuus ulottuu myös tänne.

Vasemmalla harmaaleppävaltaista noron varren saniaislehtoa. Oikealla lehtopalsami puronvarren pohjoispuolen

lehdossa.

Kuviolla tavattuja lintuja ovat mm. hippiäinen, tiltaltti, kuusitiainen, tilhi, pyy, närhi, naakka ja varis.

Suositus: Puronvarren harmaaleppä‐ ja hieskoivuvaltainen saniaislehto on paikallisesti arvokas metsälain

mukainen noronvarsilehto, joka tulee säästää. Vesilain mukaisesti metsäalueella uoma lienee lähinnä luonnontilainen

noro, jonka luonnontilaa ei saa muuttaa ilman vesilain lupaa. Siirintaustantien ja Siirinkadun

suunniteltu risteysalue tulee siirtää pohjoisemmaksi, pois noron päältä.

10


Kartta 2.

Nuorehko lehtipuuvaltainen kangas (kuvio 1)

Lehtipuuvaltainen lehto‐ ja lehtomaisen kankaan kasvillisuus jatkuu myös puron varren eteläpuolella, missä

puusto on monin paikoin melko nuorta. Lehtolajistoa edustavat mm. sinivuokko (Hepatica nobilis), ahomansikka

(Fragaria vesca), nurmitädyke, kastesammal (Plagiochilia asplenoides) ja ruusukesammal (Rhodobryum

roseum). Lisäksi tavataan mm. metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) ja kerrossammal (Hylocomium

splendens).

Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle.

Suositus: Ekologisen käytävän jättäminen Siirin pellon reunaan on tarpeen. Hoidossa on säilytettävä riittävän

tiivis ja monikerroksinen metsän rakenne. Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita.

Tuoreen kankaan kuusikko, jossa linnustoarvoja (kuvio 3)

Tielinjauksen itäpuolelle jää jyrkkärinteinen pieni mäki, jota luonnehtivat varttuneet ja kookkaat kuuset.

Tässä tuoreen kankaan kuusimetsikössä on kuollutta pystypuustoa keloina ja kohde onkin havaittu kartoituksissa

linnustollisesti arvokkaaksi (Niiranen & Nieminen 2011). Tapasin siellä kartoituskäyntieni yhteydessä

mm. käpytikan, palokärjen, pyyn, tiltaltin, punatulkun ja kuusitiaisen. Pohjakerroksessa kasvaa kerros‐ ja

seinäsammalen (Pleurozium schreberi) lisäksi sulkasammalta (Ptilium crista‐castrensis).

Kohde on paikallisesti arvokas järeän puustonsa ja linnustonsa ansiosta.

Suositus: Lahopuusekoituksen säästäminen linnustollisesti arvokkaan mäen metsänhoidossa on tärkeää.

Tuore sekametsäkangas (kuvio 4)

Moreenimäen päällä oleva tuoreen kankaan sekametsä, jossa lehtipuuston osuus on kuviota 3 suurempi.

Linnustollisesti arvokas kolopuita sisältävä metsäalue ulottuu osin tällekin kuviolle.

Suositus: Linnuston säilyttämisen kannalta on tärkeää säästää kolopuita.

11


Linnustollisesti arvokasta kuusikkoa vasemmalla ajouralta ja oikealla kuvion itäreunalta.

Lehtipuuvaltainen rinne (kuvio 12)

Lehtomaisen kankaan lehtipuuvaltainen rinnesekametsä, jossa siellä täällä on suuria lehtipuita esim. rauduskoivuja.

Lehtolajistosta esiintyvät mm. sinivuokko ja lehtosammalet. Rinteen kuusissa on paikoin maannousemasientä.

Lajistoon kuuluvat mm. riidenlieko (Lycopodium annotinum), sinivuokko ja metsäkastikka

(Calamagrostis arundinaceae).

Suositus: Siirin pellon etelälaitaan tulee jättää ekologisen käytävä.

Kartta 3.

12


Siirin lehto (kuvio 11)

Siirin lehto on 5,8 ha laajuinen lehdon, lehtokorven ja lehtomaisen kankaan muodostama luontoarvoiltaan

huomionarvoinen kokonaisuus, joka inventoitiin syksyn 2008 aikana Siiri II: luontoselvitysten yhteydessä

(Honkala & Kyheröinen 2008), mutta jonka arvo selvisi varsinaisesti vasta ympäristöasiantuntija Jutilan käytyä

kohteella syksyllä 2008.

Alueen varttunut kuusivaltainen metsä (25‐30 m korkea) on kehittynyt nykytilaansa häiriöttömästi, sillä

harvennushakkuita tai ojituksia ei ole tehty. Sekapuuna on jonkin verran hieskoivuja, raitoja ja mäntyjä,

valoisimmissa paikoissa, kuten pellon reunassa myös haapoja. Paikoitellen on mukurakuusia ja yhdestä

raidasta löytyi pahka. Pensaskerroksen lajeja olivat mm. saarni (Fraxinus excelsior), pihlaja, harmaaleppä,

puna‐ ja mustaherukka (Ribes nigrum), terttuselja ja taikinamarja (R. alpinum). Alueella on pikkukumpareita,

joita ei ole kartassa. Metsä karuuntuu itään päin.

Lehto on pääasiassa tuoretta lehtoa (HeOT, OMaT), jossa esiintyy mm. seuraavia lehdon ilmentäjälajeja:

mustakonnanmarja, sinivuokko, oravanmarja (Maianthemum bifolium), käenkaali (Oxalis acetosella), imikkä

(Pulmonaria obscura), metsä‐ ja lehtokorte, karhunputki, hiirenporras, iso‐ ja metsäalvejuuri, metsäimarre

(Gymnocarpium dryopteris). Mainittakoon myös vuohenputki, sormisara (Carex digitata), tuppisara (Carex

vaginata), metsäorvokki (Viola riviniana), viitaorvokki (Viola palustris * epipsila), pikkutalvikki (Pyrola minor),

kallioimarre (Polypodium vulgare), ja koiranvehnä. Keväällä lehdon huomiota herättävin laji oli runsaana

kukkiva valkovuokko, jonka joukosta löytyi myös keltavuokkoa (Anemone ranunculoides). Kuusivaltaisessa

metsässä on paikoin valoaukkoja, joissa viihtyvät mm. ahomansikka (Fragaria vesca), niittyhumala

(Prunella vulgaris), kurjenkello (Campanula persicifolia), purtojuuri (Succisa pratensis) ja metsävirna (Vicia

sylvatica). Imikkää kasvoi mm. luontoselvitysalueen luoteisosan koilliseen antavan rinteen alaosassa

sekä toisaalta lehdon pellon reunassa lähellä kartalle merkittyä polun kääntymiskohtaa.

Siirin II lehdossa on hieman lahoavaa puutakin. Oikealla mukurakuusi Siiri II lehdossa. 19.5.2012.

13


Kosteimmissa kohdissa esiintyy FiOT‐lehtoa. Muutamin paikoin, ajourien rikkottua maata pohjavettä on

purkautunut pintaan ja tihkupintaisuuttaa havaitaan alueella. Märissä kohdissa mesiangervo, ojakellukka

sekä lähetisyyttä ja korpimaisuutta indikoiva suokeltto (Crepis paludosa) ovat yleisiä. Ylipäätään suokeltto

esiintyy alueella varsin laajasti. Muita kostean lehdon luonnehtivia lajeja ovat korpi‐imarre, luhtalemmikki

ja korpialvejuuri (Dryopteris cristata).

Lehtomaisen kankaan alueella sammalpeite on laajalti yhtenäinen ja komea. Sammallajistoon kuuluvat mm.

isokastesammal (Plagiochilia asplenoides), kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum), ruusukesammal,

palmusammal (Climacium dendroides), sulkasammal (Ptilium crista‐castrensis) ja metsäliekosammal. Kosteammissa

korpipainanteissa vallitsevat rahkasammalet (Sphagnum sp., esim. korpirahkasammal Sphagnum

squarrosum). Alueen sammallajistoa on tarve selvittää vielä. Havaituista suursienistä mainittakoon

melko runsaana esiintynyt kuusiherkkusieni.

Rinteen lehto ja lehtomainen kangas vaihtuvat alempana lehtokorveksi, jossa pohjavesivaikutus ilmenee

mm. isokastesammalen runsaana esiintymisenä. Kohteen lähteisyys on mahdollisesti ollut aikaisemmin

voimakkaampaa ja ojituksen myötä kohde lienee kuivunut. Alueella on vähävetinen lähteensilmä, joka täyttää

vesilain luontotyyppikohteen kriteerit.

Kuusivaltaisen lehdon kenttäkerros on valkovuokkovaltainen Siiri II. 19.5.2009.

14


Keltavuokkoa (Anemone ranunculoides) Siirin lehdossa. 19.5.2009.

Rinteestä tuleva noro on nyt sulamisvesien aikaan hyvin nähtävissä. Se on kohde, jonka luonnonhoitoon

tulee kiinnittää huomiota. Se voitaneen lukea myös vesilain mukaiseksi noroksi. Rakentamisen ulkopuolelle

se käsittääkseni jää. Alempana puro muuttuu maanalaiseksi. pikkuvesitähti (Callitriche palustris),

Luontoselvityksessä linnuista tavattiin mm. tiltaltti (Phylloscopus collybita) sekä pyy (Bonasia bonasia), joiden

lisäksi alue soveltuu hyvin pöllöille. Juhani Koivun mukaan alueelle saalistelee viirupöllö (Strix uralensis),

jonka lähin pesä on Katisten kartanon mailla Kaakkolammin suunnalla. Muista linnuista mainittakoon

sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), hippiäinen (Regulus regulus), peippo (Fringilla coelebs), laulurastas (Turdus

philomelos)ja punarinta (Erithacus rubecula).

Liito‐oravaselvityksessä (Timo Metsänen 2009) lehdon pohjoisosasta löytyi merkkinä liito‐oravan esiintymisestä

papanoita. Alueen itäosassa on mäyrälle sopiva kolosto, ja luoteisosassa havaittiin supikoiran tai ketun

käytävä. Siirin lehdosta ei ole tehty lepakkohavaintoja, mutta Ruununmyllyjokivarsi on todettu lepakoille

tärkeäksi ekologiseksi yhteydeksi. Lepakoiden esiintymistä tullaan selvittämään jatkossa.

Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat Suomessa vaarantuneita luontotyyppejä, kosteat keskiravinteiset lehdot

ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat ovat silmälläpidettäviä

luontotyyppejä. Lehtokorvet ovat luontotyyppeinä vaarantuneita ja erittäin uhanalaisia luontotyyppejä

Etelä‐Suomessa (Raunio ym. 2008).

Siirin luontoselvityksessä on ehdotettu ekologisen käytävän jättämistä Siirin pellon etelälaitaan, jos lehto

säästetään. Koska Siirin lehto on todettu kaavassa säästettäväksi, myös ekologinen käytävä tulee jättää.

Siirinkadun uuden linjauksen osalta täydennetään liito‐orava‐, linnusto‐ ja lepakkoselvityksiä sekä tehdään

sammallajiston selvitys ja luontotyypin uudelleentarkastus ja varsinkin uuden linjauksen kohdan tarkka

selvittäminen.

15


Suositus: Siirin lehto tulee jättää rakentamisen ulkopuolelle. Lehtokorpi on erittäin uhanalainen luontotyyppi

Etelä‐Suomessa ja Hämeenlinnan hallinto‐oikeus on päättänyt, että alueelle ei voi sijoittaa rakentamista.

Siirin lehdon kasvillisuutta ja eläimistöä selvitetään lisää kesällä 2013.

Kartta 4.

Siirin eteläinen pelto (kuvio 0)

Siirin peltoalue ei ole viime vuosina ollut aktiivisessa viljelyssä ja on muuttunut niittymäiseksi. Alueen läpi

kulkee etelästä pohjoiseen norolaakso, joka on uurtanut kohtalaisen uoman hienojakoiseen maahan. Alueen

kasvistosta mainittakoon särmäkuisma, purtojuuri, huopaohdake, suo‐ohdake ja myyränsammal (Atrichum

undulatum),

Pellon pohjoispuolella talon luona on Ruununmyllyojaan padottu lampare. Maisemassa komea on myös

suuri pihakuusi. Joen eteläpuolella on melko varttunut haavikko, ja sinne sijoittuu myös maisemallisesti

kaunis pallomainen mänty, joka olisi sopiva luonnonmuistomerkkikohde.

Kuusivaltainen tuore kangas (kuvio 10)

Rinteen ja pienten mäkien alueella sijaitsee kuusivaltainen tuoreen kankaan metsä, jonka pohjakerros on

kerrossammal ja seinäsammalvaltainen. Kenttäkerroksessa mustikka (Vaccinium myrtillus) ja metsäkastikka

ovat tavallisimmat. Paikoin on rehevämpiä piirteitä. Yksittäinen terttuselja kasvaa tervahaudan viereisellä

mäellä. Muistuttaa paljon laajempaa kuusivaltaista tuoreen kankaan kuviota, joka sijoittuu eteläpuolelle.

Yksi tervahaudan pohja on nähtävissä tälläkin kuviolla aivan ajouran länsipuolella, noin 100 m Museoviraston

löytämästä tervahaudan pohjasta pohjoiseen.

16


Suositus: Hoidossa tulee säilyttää alueen metsärakenne, sillä kuvio toimii yhteytenä Siirin lehdon ja siirtolohkareiden

alueen välillä.

Siirin mänty (vas.) ja komea pihakuusi (oik.) 6.11.2008.

Ruoho­ ja heinäkorpi (kuvio 13)

Tässä kostean painanteen kohdalla metsäkoneet ovat vajonneet tielinjalla syvälle ja vesi on täyttänyt muodostuneet

lampareet. Tielinjan länsipuolella ruoho‐ ja heinäkorven kuviolla on paljon lehtipuustoa. Tielinjan

itäpuolta luonnehtii kuuvaltainen korpi, jossa on kohtalaisesti hieskoivua ja aukkoisuutta. Varsinaista puroa

tai noroa ei kartan mukaan alueen länsiosassa ole, mutta ilmakuvasta on nähtävissä metsäkuvan aukkoisuus,

joka tässä tapauksessa johtuu kasvualustan kosteudesta. Paikalla viihtyvät kosteiden luhtien ja korpien

lajit, kuten ojakellukka, rönsyleinikki, suo‐ohdake, solmuvihvilä, luhtalemmikki, metsäkorte, metsäalvejuuri

ja luhtakastikka. Saniaisista soreahiirenporras ja sananjalka (Pteridium aquilinum) ovat yleisiä. Lehtomaisuutta

on nähtävissä mm. syyläjuuren (Schrophularia nodosa), käenkaalin, vuohenputken ja metsäorvokin

esiintymisessä. Muita huomionarvoisia lajeja ovat metsäapila (Trifolium medium) ja kurjenkello. Pohjakerroksesta

mainittakoon kastesammal. Kuvion itäosasta lähtee uoma, joka laskee kaakon suuntaan.

Eläimistöstä tehtiin havaintoja mm. hirven papanoiden perusteella.

Vesi seisoi ajourassa jo syyskuun alussa. Lokakuussa sananjalat ovat kuihtuneet ajouran itäpuolen avoimessa kosteassa

metsässä.

17


Suositus: Ruoho‐ ja heinäkorpi sekä kangas muodostavat paikallisesti arvokkaan ja säästettävän kokonaisuuden.

Korvet ovat Etelä‐Suomessa erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Kaavamerkintä voisi olla SL tai

VR.

Kartta 5.

Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttunut kuusikko (kuvio 7)

Kuvio on lähes yksinomaan varttuneista ja kookkaista kuusista koostuva lehtomaisen, ja mäkien päällä tuoreen,

kankaan kangasmetsä, joka on varsin häiriintymättömän oloinen, kuten jo vuoden 2000 kasvillisuuskartoitusjulkaisussa

(Jutila ym. 2000) todetaan.

Kenttäkerroksen kasvillisuuden valtalajit ovat metsäkastikka, mustikka, käenkaali ja oravanmarja, ja kasvilajistoon

kuuluvat mm. sinivuokko, vanamo (Linnaea borealis), lillukka, metsäkurjenpolvi, puolukka (Vaccinium

vitis‐idaea), kangasmaitikka (Melampyrum pratense), tammi (Quercus robur), metsäimarre, kallioimarre,

salokeltano (Hieracium vulgatum), ahomatara ja sormisara. Riidenlieko, rohtotädyke (Veronica officinalis),

hiirenvirna (Vicia cracca), kultapiisku (Solidago viragaurea), kataja (Juniperus communis) ja metsälauha

(Deschampsia flexuosa) ovat alueelta kirjattuja lajeja. Pohjakerroksen sammallajistoon kuuluvat mm.

kangaskynsisammal (Dicranum polysetum), kerros‐ ja lähdesammal.

Museovirasto on ilmoittanut tältä kuviolta tervahaudan pohjan, joka sijoittuu Siirintaustan tien linjaukselle.

Löysin myös toisen samanlaisen jonkin verran edellisestä pohjoiseen ja tielinjalta länteen. Myös terttuselja

(Sambucus racemosa) kertoo ihmisvaikutuksesta alueella. Sienistä kirjattiin mm. punainen kärpässieni, kangasrousku

ja limanuljaska. Kuvion linnustoon kuuluvaksi havaittiin käpytikka, närhi ja hippiäinen.

Alueen metsän arvot liittyvät lähinnä häiriöttömään metsän rakenteeseen ja alueen yhteysluonteeseen.

Alueen länsireunaan on osoitettu Ruununmyllyjoelta etelään jatkuva lepakoiden yhteysreitti. Muutoin kuusivaltainen

metsä on tavanomaista talousmetsää.

Suositus: Soveltuu rakentamiseen. Lepakoiden kulkuyhteys on huomioitava.

Rauduskoivujen luonnehtima kangas ja hakkuu (kuvio 8)

Kurjenpesänsuon koillispuolelle sijoittuu varttuva rauduskoivikko ja itäpuolelle hakkuualue, jonka itäpuolella

on jälleen rauduskoivikko. Pääosa alueesta on tuoretta kangasta. Kuvion keskiosan halki kulkee oja ker‐

18


toen, että maa on ollut näillä kohdin heikosti läpäisevää ja siksi metsänkuivatukseen on ryhdytty. Hakkuun

jälkeen tapahtuva pohjaveden nousu näkyy kostean niittymäisessä kasvillisuudessa, joka sijoittuu alueen

halki kulkevan ojan varrelle. Metsä‐ ja nurmilauha, metsäkastikka, sormisara, kevätpiippo (Luzula pilosa) ja

puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Ojan varren kasvistoon kuuluvat mm. metsäalvejuuri, amerikanhorsma,

suo‐ohdake, huopaohdake (Cirsium helenioides) ja luhtakastikka.

Suositus: Soveltuu rakentamiseen.

Kuusikon pohjoisreunaa rinteen alaosassa ja kuusikkoa mäellä eteläosassa kuviota.

Museoviraston merkitsemä tervahaudan ränni. Oikealla toinen ränni ajouran länsipuolella n. 100 m edellisestä

pohjoiseen.

Ikkunaladonsuon alue (kuvio 9)

Ikkunaladonsuo, joka lienee ollut rehevä korpi, on kuivatettu niin, että paikalla on nyt hieskoivuvaltainen

metsä, jossa on tiheä kuusitaimikko. Alueen halki kulkevissa ojissa oli vettä ainakin syksyllä ja läntinen oja

19


virtasi pohjoispäästä pohjoisen suuntaan, vaikka peruskartassa tämän suon vesien on merkitty valuvan etelän

suuntaan. Kenttäkerroksen lajistosta mainittakoon mm. orvontädyke (Veronica serpyllifolia), kivikkoalvejuuri

(Dryopteris filix‐mas), luhtatähtimö, peltopillike ja lehtomatara. Ojissa kasvaa vesitähteä (Callitriche

palustris)

Suositus: Alueen painanneluonne on järkevä huomioida suunnittelussa esim. hulevesien hallintaan soveltuvana

kohteena.

Metsälauhan luonnehtima rauduskoivikko.

Hakattu ja ojitettu soistuva kangas.

20


Kartta 6.

Ojitettua lehtoa ja korpea (kuvio 14)

Länsiosa tästä kuviosta on hakattu ja itäosa varttunutta kuusikkoa. Kaivettujen ojien paikalla lienee aikanaan

ollut korpea ja lehtokorpea. Ikkunaladonsuon paikkeilla, itä‐länsisuuntaisen metsätien pohjoispuolella

on kosteaa ojitettua lehtokorpea, jonka puustoa vallitsevat hieskoivu ja harmaaleppä sekä kohtalaisen kokoinen

kuusitaimikko. Tien varressa on mäntymetsää. Pensaskerroksesta mainittakoon myös taikinamarja.

Alueen kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. luhtatädyke, rentukka, ojakellukka, mesiangervo, soreahiirenporras,

metsäalvejuuri ja käenkaali. Pohjakerroksessa esiintyy mm. ruusukesammal.

Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava.

Tien varren varttuva kuusikko (kuvio 17)

Edelliseen kuvioon verrattuna tien varsi on tällä kuviolla kuusivaltaisempi. Tien varren kasvistoon kuuluvat

mm. harakankello (Campanula recutita), ketosilmäruoho (Euphrasia stricta), ahomansikka, nurmirölli (Agrostis

capillaris), syysmaitiainen (Leontodon autumnalis), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), niittyhumala,

niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), puna‐apila (Triolium pratense), timotei (Phleum pratense),

niittynurmikka (Poa pratensis), jänönsara (Carex ovalis), pikkulaukku (Rhinanthus minor) ja karhunputki

(Angelica sylvestris).

Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava.

Suurruohoniittyaukio (kuvio 15)

Kärrytien ja polun haarassa on niittyaukio, joka lienee jäänne aiemmasta asutuksen paikasta. Suurruohoniityn

kasvillisuuden valtalajeja ovat mesiangervo, vuohenputki ja nurmilauha. Viereiseen metsäkuvioon on

21


istutettu siperianlehtikuusta (Larix sibirica) ja toisella puolella on istutuskuusikko. Niityn koilliskulmasta

lähtee metsäajoura, jonka alkupäässä kasvaa huomionarvoista imikkää. Niityn kasviston luonnehtijalajistoon

kuuluvat myös niittysuolaheinä (Rumex acetosa), piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba), huopaohdake,

koiranputki (Anthriscus sylvestris), niittyleinikki (Ranunculus acris), nokkonen (Urtica dioica), purtojuuri,

nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja heinätähtimö (Stellaria graminea). Pensaskerroksen lajeista mainittakoon

taikinamarja ja kataja. Samantyylinen niittymäinen kasvillisuus jatkuu ajouran varrella myöhemminkin.

Sienistä kirjattiin karvarousku. Linnuista havaittiin palokärki.

Suositus: Ojan kulku alueen läpi on huomioitava.

Kosteaa lehtoa ja niittyä. Ojikon lehtipuuvaltainen, mutta kuusien taimettama metsä.

Taimikko (kuvio 18)

Polku jatkaa pohjoista kohti läpi hakkuualueen, joka on vain epätasaisesti taimettunut ja ilmeisesti hirvet

ovat aiheuttaneet taimituhoja. Heinävaltaista kasvillisuutta luonnehtii metsäkastikka ja aukkopaikoissa

tavataan myös särmäkuismaa ja ojakärsämöä (Achillea ptarmica).

Suositus: Ei erityistä huomioitavaa. Soveltuu rakentamiseen.

Nuoren lehtipuuston ja kuusen luonnehtima ojikko (kuvio 6)

Ojitetun painanteen metsä on eteläpäässä hieskoivu‐kuusivaltainen ja kenttäkerrosta luonnehti viitakastikka

(Calamagrostis canescens). Syksyllä oli vain vähän vettä ojassa, eikä virtausta havaittu. Tulva‐aikana virtaussuunta

on kaakkoon. Painanteen luoteispää on lehtipuuvaltaisempi.

Suositus: Alueen merkitys valumavesien reittinä on huomioitava.

22


Lehtokuvio (kuvio 19)

Ojan pohjoispuolella on kostea – tuore lehto, missä kasvaa imikkää, mäkilehtolustetta (Brachypodium pinntum),

vuohenputkea, isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata) ja mustaherukkaa. Puustona on noin 18 m

korkea hieskoivu ja kuusi. Kuvio on suhteellisen pienalainen ennen mäntyistutuksen alkamista pohjoisessa.

Suositus: Imikän esiintymispaikka tulee turvata.

Kartta 7.

Siirtolohkareiden alue (kuvio 20)

Neljä suurta siirtolohkaretta sijoittuvat ojitettujen soiden väliin jäävien kolmen moreenimäen kookaspuustoiselle

tuoreelle kankaalle Joentaustan eteläpuolella (kuva x). Mäkien päällystät ovat pieneltä osaltaan

kuivahkoa kangasta, mutta pääosa alueesta on metsäkastikan luonnehtimaa tuoretta ja lehtomaista kangasta.

Metsä‐tyypeissä on selvää harjuvaikutteisuutta. Lajistoon kuuluvat mm. kevätlinnunherne, sini‐ ja

valkovuokko, tähtitalvikki (Moneses uniflora), isotalvikko (Pyrola rotundifolia) ja häränsilmä (Hypoceris maculata)

sekä nuokkuhelmikkä, lampaannata (Festuca ovina) ja mäntykukka (Monotropa hypopitys). Sammallajistosta

mainittakoon isokastesammal (Plagiochila asplenoides) ja metsäliekosammal. Kuuset ovat jopa 30

m korkuisia ja muutama koivu on pökkelökääpien peitossa. Alueella kasvoi myös varttuneita haapoja. Suurin

siirtolohkare on aktiivisessa käytössä ja päältä roikkuu kiipeilyköysi. Kiven päällä on koivun taimi. Toisen

lohkareen päällä kasvoi kuusen taimi. Sienilajistoon kuuluvat mm. suppilovahvero, herkkutatti, voitatti,

isohapero, punakärpässieni ja vaalea orakas. Linnuista havaittiin hömötiainen, kuusitiainen, närhi ja peippo

ja kaakkoisimman kiven alla näytti mahdollisesti olevan supikoiran tai ketun pesä.

23


Siirin siirtolohkareista suurin suuren kuusen ja koivun juurella.

Suositus: Kookkaiden siirtolohkareiden alue tulee merkitä kaavaan virkistys‐ (VR) tai suojelualueeksi (SL).

Kaakkoisin siirtolohkare ja oikealla siitä seuraavaa luoteeseen päin.

Ojikkoa ja noron vartta (kuvio 5)

Kaakkoisosa kuviosta on ojitettua suojuottia, jonka kuusi‐ ja lehtipuuvaltainen puusto on nuorehkoa. Luoteispää

kuviosta on kuusivaltaista tuoretta lehtoa. Kuvion lajistoon kuuluva mm. lehtopalsami, korpikaisla,

tuomi, lehtokorte, valkovuokko ja kivikkoalvejuuri. Sienilajistoon kuului mm. veriseitikki.

Suositus: Kuvion luoteispään luontoarvot ovat säilyttämisen arvoiset. Idempänä lähinnä huomioitava hulevesien

hallinnan suunnittelussa.

24


Kartta 8.

Sekametsäinen lehtomainen kangas (kuvio 30)

Tien eteläreuna kulkisi lehtomaisen ja ehkä hiukan korpivaikutteisen alueen. Kenttäkerroksen valtalajistoon

kuuluvat mm. valko‐ ja sinivuokko, oravanmarja ja metsämaitikka. Mainittakoon myös nurmitatar (Persicaria

vivipara), metsäorvokki, kivikko‐ ja isoalvejuuri (Dryopteris expansa), metsäimarre ja sananjalka. Linnuista

lauleli tiltaltti (Phylloscopus collybita).

Suositus: Rakentamiseen soveltuvan alueen rajoja tarkennettava kesän 2013 kartoituksella.

25


Rehevä noron varsi ja oikealla harmaaleppä pönttöpuuna kuviolla 5 21.9.2012.

Puronvarren kosteaa lehtoa kuvion 2 ja 5 rajamailla. Lehtomatara, oravanmarja, valkovuokko ja mansikka tielinjalla

kuviolla 22. 10.7.2009.

26


Tuore kuusivaltainen lehto (kuvio 31)

Entiseen peltolaikkuun lännessä, pohjoisessa ja idässä rajoittuva tuore lehto on vattu‐, ahomansikka‐ ja

sudenmarjavaltaista lehtoa, jonka puusto on pohjoisreunalla suuria kuusia ja etelään päin harmaaleppää (7

m) sekä hieskoivua (12 m). Toisessa kohdassa lajiston valtalajina ovat sinivuokko ja metsäkorte. Alueella on

erittäin uhanalaista sinivuokko‐käenkaalityypin tuoretta lehtoa (HeOT). Lajistosta mainittakoon myös isokaste‐,

ruusuke‐, sulkasammal, lehtohorsma ja lehtoleinikki

Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta ja osoittaa suojelualueena.

Entinen peltolaikku (kuvio 32)

Entisen pellon kasvillisuus on muuttunut niittymäiseksi. Huomionarvoisena lajina mainittakoon nurmikaunokki

(Centaurea phrygia).

Suositus: Soveltuu rakentamiseen.

Kuusivaltainen lehtomainen kangas (kuvio 33)

Entisen peltoalueen itäpuolella tielinja kulkee lehtomaisen kankaan varttuneessa kuusikossa, joka vaihtuu

mäkien päällä tuoreeksi metsäkastikkakankaaksi. Lajistosta mainittakoon kaiheorvokki ja peukaloinen.

Suositus: Kaiheorvokkiesiintymä olisi hyvä säästää. Tulee paikantaa tarkemmin.

Tuore lehto (kuvio 34)

Entisen peltoalueen etelä‐ ja itäpuolella on kuusivaltaista tuoretta lehtoa (HeOT), jonka takia aikanaan suositeltiin

siirtämään tielinjaan pohjoiseen n. 10‐20 metrillä kivitien rakentamisen yhteydessä. Lajistosta mainittakoon

kaiheorvokki (Viola selkirkii) ja peukaloinen (Troglodytes troglodytes).

Suositus: Lehtoalue tulee säästää rakentamiselta. Kuvion lehtotyyppejä tulee selvittää lisää.

Entinen pelto on tuoretta suurruohoniittyä kuviolla 32. Oikealla entisen pellon reunuslehtoa ja kärrytien pohjaa

kuviolla 31. 10.7.2009.

27


Vasemmalla tuoreen lehdon kuusikkoa ja oikealla tuoretta lehtoa ent. pellon itäpuolella kuviolla 34. 10.7.2009.

Mäkien tuore kangas (kuvio 29)

Soratien pohjoispuolella on varttunutta, lehtomaista ja tuoretta kangasta, jonka valtapuustona on n. 28 m

mäntyjä ja kuusia. Kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat etelärinteessä mm. valko‐ ja sinivuokko, oravanmarja

ja metsämaitikka. Mäen päällä ja pohjoisrinteellä lajisto on tavanomaisempaa. Linnuista lauleli

tiltaltti.

Tuoretta sekametsäkangasta kuvion 29 mäellä 1.9.2009. Oikealla paisteinen moreenimäki kuviolla 20.

28


Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta.

Hakkuuaukea (kuvio 27)

Soratien itäpuolella on hakkuukuvio, joka on jo taimettunut.

Suositus: Soveltuu rakentamiseen luonnonarvojensa puolesta.

Norolaakson kostea lehto (kuvio 36 ja itäpuoli)

Pesosen lampeen laskeva puron uoma on uurtanut laakson Velssin talon luoteispuolelle. Kohde on paikallisesti

arvokas kostea saniaisten ja suurruohojen vallitsema lehto, jossa on myös kuollutta puuainesta. Lajistosta

mainittakoon isotalvikki ja pakurikääpä.

Suositus: Lehtomainen noronuoma, joka tulee säästää rakentamiselta. Alueen arvoja tulee selvittää lisää.

Metsään tehty linja Siirin tielinja kuviolla 35. 1.9.2009. Oikealla Pesosen lampeen laskeva purouoma. 10.7.2009.

Ruununmyllyjoen puronvarsilehtoa Velssinlammen alapuolella (kuvio 37)

Muutamien metsälehmusten luonnehtimassa luontaistuneessa puron varressa kasvoivat mm. soreahiirenporras,

mesiangervo, korpikaisla, puna‐ailakki, suo‐orvokki ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) sekä näsiä

(Daphne mezereum). Valtapuustoon kuuluvat hieskoivu, pihlaja, harmaaleppä, tuomi ja kuusi. Erikoisuutena

köynnösteli humala (Humulus lupulus).

Suositus: Maakunnallisesti arvokas puronvarsilehto tulee osoittaa kaavassa SL‐alueena. Kohde on osa tärkeää

ekologista yhteyttä kasveille ja vesieliöille. Alueen luontoarvoja tulee selvittää lisää.

29


Metsälehmuksia Joentaustassa Ruununmyllyjokivarressa. Oikealla Puro solisee metsälehmusten juurella Joentaustan

yläjuoksun puolella. Heli Jutila 1.9.2009.

Kartta 9.

30


Tulosten tarkastelu

Siirintaustantien ja Siirinkadun alueiden kasvillisuutta selvitettiin pääosin kesien 2009 ja 2012 aikana. Alueelta

löytyi useita luonnoltaan arvokkaita kohteita (kartta 10). Ruununmyllyjoen varren alueet ovat paitsi

kasvistollisesti myös paikoin linnuston ja liito‐oravan kannalta tärkeitä. Näiden alueiden arvo on monin paikoin

maakunnallinen. Lehtoja on varsinkin Velssinlammen luona ja kohta sen alapuolella ja jokimutkan

paikkeilla Tuomiston luona. Siirin lehto on paikallisesti arvokas ja sieltä tulee olla ekologinen yhteys edelleen

itään. Tähän kokonaisuuteen liittyy Siirinnoron varren lehto Velssinlammen eteläpuolella. Alueen putkilokasvilajisto

on monipuolinen, mutta varsinaisia uhanalaisia lajeja ei tavattu. Harvinaisimpiin lajeihin

kuuluvat saarni, metsälehmus, näsiä, humala, imikkä, lehtoleinikki, lehtomatara, lehtopalsami, suokeltto ja

koiranvehnä. Lehdot jatkuvat Siirin soratien eteläpuolella itään päin.

Linnustollisesti arvokkaan mäen lähistöllä on itä‐länsisuuntainen korpikuvio, joka on paikallisesti arvokas.

Alueen kasvillisuuden selvityksiä tulisi vielä täydentää. Siirtolohkareiden alue on tästä kuviosta itäänpäin

paikallisesti säästettävä kohde. Neljän suuren siirtolohkareen lisäksi alueella on paisteista moreenirinnettä

ja korkeita kuusia. Yksittäisempiä arvokohteita ovat muutama imikän kasvupaikka ja luonnonmuistomerkiksi

sopiva Siirin mänty sekä kookkaat kuuset.

Sekä Siirintaustantien että Siirinkadun uuden linjauksen suunnittelu tulee toteuttaa niin, että väylällä ei

tuhota alueella olevaa arvokasta lehto‐ ja noroluontoa. Siksi esillä ollutta risteysalueen sijaintia tulee muuttaa

pohjoisemmas. Suunnittelussa tulee huomioida myös ekologiset yhteydet.

31


Kartta 10. Siirin alueen luonnoltaan arvokkaita kohteita.

32


Kirjallisuus

Erkinaho Mikko & Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava‐alueiden lepakkoselvitys

vuonna 2011. Faunatica Oy. Espoo. 23 s.

Honkala Juha & Eeva‐Mari Kyheröinen 2008: Siiri II luontoselvitys. Käsikirjoitus.

Jutila Heli, Ranta Pertti, Seppälä Outi & Tapola S. 2000: Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset

vuosina 1998‐1999. – Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän

ympäristöosasto. 84 s. ja 6. liitettä.

Metsänen Timo 2009: Siiri II liito‐oravaselvitys. Hämeenlinnan kaupunki.

Nieminen Marko, Schrader Marko & Ahola Aapo 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavaalueiden

liito‐oravaselvitys vuonna 2011. Faunatica Oy. Espoo. 21 s.

Niiranen Seppo ja Nieminen Marko 2011: Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava‐alueiden linnustoselvitys

vuonna 2011. Faunatica Oy. Espoo. 34 s.

Raunio Anne, Schulman Anna ja Tytti Kontula (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. ‐ Suomen

ympäristö 8/2008, Luonto, Osa 1: 264 s., Osa 2: 572 s. Suomen ympäristökeskus.

33

More magazines by this user
Similar magazines