Kalvolan Kotkajärvi - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

Kalvolan Kotkajärvi - Hämeenlinna

Kalvolan Kotkajärvi

Heli Jutila, Aki Järvinen, Karri Jutila ja Matti Huttunen

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 11

2006

Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi


Valokuvat: Heli Jutila

Kannen kuvat: Kirkasvetisen Kotkajärven ulappaa kesällä 2003.

Lähdeviite:

Jutila Heli, Järvinen Aki, Jutila Karri & Huttunen Matti 2006: Kalvolan Kotkajärvi. – Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13. 44 s. + 7 liitettä.

ISBN 978-952-9509-43-0

ISSN 1795-8997


SISÄLLYSLUETTELO

1. Tiivistelmä ____________________________________________________ 4

2. Abstract ______________________________________________________ 5

3. Johdanto______________________________________________________ 6

4. Yleistä Kotkajärvestä____________________________________________ 6

5. Kotkajärven tila ennen ja nyt _____________________________________ 6

5.1. Happitilanne __________________________________________________________ 8

5.2. Ravinnetilanne _______________________________________________________ 11

5.2.1. Minimiravinne ja ravinnepitoisuus ________________________________________________11

5.2.2. Kokonaisfosforipitoisuus ________________________________________________________11

5.2.3. Kokonaistyppipitoisuus _________________________________________________________12

5.3. Happamuus, alkaliniteetti ja sähkönjohtavuus _____________________________ 12

5.4. Sameus, kiintoaine ja väri ______________________________________________ 13

5.5. Kemiallinen hapenkulutus eli COD ja sähkönjohtavuus _____________________ 14

5.6. Metallit______________________________________________________________ 15

5.7. Näkösyvyys __________________________________________________________ 15

6. Kotkajärven kasvillisuus________________________________________ 17

6.1. Johdanto ____________________________________________________________ 17

6.2. Menetelmät __________________________________________________________ 17

6.3. Kotkajärven kasvillisuuden yleispiirteitä__________________________________ 18

6.4. Kasvillisuus osa-alueittain ______________________________________________ 18

6.4.1. Pihlajamäen- eli Niemelänlahti ___________________________________________________18

6.4.2. Isonsuonlahti eli Luusuan lahti ___________________________________________________20

6.4.3. Kotkajärven koillisosa __________________________________________________________21

6.4.4. Jauhosaaren ympäristö __________________________________________________________21

6.4.5. Jylhynlahden ympäristö (Mannerniemi - Amalinkivi)__________________________________22

6.4.6. Mertalahden suorannat__________________________________________________________24

6.4.7. Selkäsaarten tuntuma (Mannerniemi – rauhoituspiirin länsirajan nimeämätön luoto)__________24

6.4.8. Järvenpäänlahti _______________________________________________________________25

6.4.9. Niemikotka___________________________________________________________________25

6.5. Päätelmät kasvillisuudesta______________________________________________ 26

6.5.5. Vesikasvisto __________________________________________________________________26

6.5.6. Vesikasvillisuus _______________________________________________________________27

7. Kotkajärveen kohdistuva kuormitus ______________________________ 29

7.1. Kotkajärven ojien aiempia tutkimuksia___________________________________ 29

7.2. Kotkajärveen laskevien ojien veden laatu _________________________________ 29

7.2.1. Myllyoja_____________________________________________________________________30

7.2.2. Viljasenoja ___________________________________________________________________31

7.2.3. Perälamminoja ________________________________________________________________32

7.2.4. Perälänoja (Heikkilä) ___________________________________________________________32

7.2.5. Peuraoja _____________________________________________________________________32

7.2.6. Kotkajärvenkujan oja ___________________________________________________________33

7.2.7. Järvenpäänoja_________________________________________________________________33

7.2.8. Pihlajamäenoja________________________________________________________________33

7.2.9. Yhteenveto ojavesitutkimuksista __________________________________________________34

7.3. Ranta-asutus _________________________________________________________ 34

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 2


7.4. Niemikotkan lomamökit________________________________________________ 34

7.4.1. Jätevedenkäsittelymenetelmien kustannusvertailu_____________________________________ 35

8. Kyselypohjainen ulkoisen kuormituksen selvitys ___________________37

8.1. Kyselyn pääperiaatteet _________________________________________________ 37

8.2. Kyselyn toteutus ______________________________________________________ 37

8.3. Kyselyn tulokset ______________________________________________________ 37

8.3.1. Yleiset kysymykset ____________________________________________________________ 37

8.3.2. Etäisyydet Kotkajärveen ________________________________________________________ 38

8.3.3. Vesihuolto ___________________________________________________________________ 38

8.3.4. Käymäläratkaisut______________________________________________________________ 38

8.3.5. Jätevesien käsittely ____________________________________________________________ 39

8.3.5.1. Mustat ja harmaat jätevedet omiin viemäreihinsä ___________________________________ 39

6.3.5.2. Kaikki jätevedet samaan viemäriin_______________________________________________ 39

8.3.6. Jätehuoltokysymykset __________________________________________________________ 40

8.4. Kyselyn tulosten tulkinta: epäkohtia ja parannusehdotuksia _________________ 41

9. Hoito- ja seurantasuosituksia ____________________________________43

10. Lähteet_______________________________________________________44

10.1. Kirjallisuus __________________________________________________________ 44

10.2. Internet _____________________________________________________________ 44

10.3. Muut________________________________________________________________ 45

LIITTEET

Liite 1. Kotkajärven järvivesinäytetietoja.

Liite 2. Kotkajärven Niemi-Kotkan rannalta otetut uimavesinäytteet vuosilta 1997-2003.

Liite 3. Helsingin yliopiston kasvimuseon listaus Kotkajärven ympäristön kasveista vuodelta 2003.

Liite 4. Kotkajärven kasvillisuuskartoituksen osa-alueiden kasvilajisto.

Liite 5. Kotkajärven päävyöhyke kasvillisuuslinjojen lajien peittävyys ja yleisyys vyöhykkeittäin.

Liite 6. Kotkajärven ojavesinäytteet.

Liite 7. Kysely Kotkajärven seudun asukkaille.

3 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


1. Tiivistelmä

Tässä julkaisussa käsitellään Kalvolassa sijaitsevaan Kotkajärveen kohdistuvia kuormittavia tekijöitä

sekä Kotkajärven kasvillisuutta. Työn käynnistymiseen vaikutti Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys

ry:n aktiivinen toiminta.

Kotkanjärven tila on ollut erinomainen. Suomen ympäristökeskuksen HERTTA -tietokannasta

löytyy Kotkajärven seurantatuloksia vuodesta 1966 lähtien, joskaan ei joka vuodelta. Näytteitä on

otettu kahdelta seurantapisteeltä Sittala 1 ja Taljala 2 sekä talvella että kesällä kaikkiaan kahdeksan

kertaa. Kotkajärven syvänteistä happi on loppunut tai happikyllästysaste on laskenut lähelle nollaa

ajoittain kerrostuneisuuskauden lopulla. Kotkajärvi on karu eli oligotrofinen järvi, jonka kokonaisfosforipitoisuuden

keskiarvo on noin 7,6 µgP/l (n= 29), ja kokonaistyppipitoisuudenkin perusteella (keskiarvo

530 µgN/l; n=34) järvi on niukkaravinteinen. Kotkajärven kirkkaassa vedessä on jonkin verran

humusta, ja keskimääräinen näkösyvyys ulottuu 2,98 metriin. Kotkajärven puskurikyky on erinomainen

ja pH miltei neutraali. Sähkönjohtokyky (keskiarvo 6,15 mS/m; n=40) ilmentää valuma-alueelta

tulevan varsin vähän suoloja.

Tutkimuksessa selvitettiin Kotkajärven kasvillisuutta analysoimalla ilmakuvia, kiertelemällä

rannalla ja soutamalla järvellä. Uhanalaisten ja harvinaisten lajien lisäksi selvitettiin arvokkaat luontotyypit.

Järvi jaettiin yhdeksään tutkimusalueeseen. Kymmenellä 5 m leveällä päävyöhykelinjalla kasvillisuutta

kartoitettiin tarkemmin. Kartoitus toteutettiin pääosin heinä- ja elokuussa 2003, ja sitä täydennettiin

vuosina 2002 ja 2004 tehdyillä havainnoilla.

Kasvillisuuden perusteella Kotkajärvi on karu, moreenirantainen korte–ruokotyypin järvi. Kotkajärven

niukkaravinteisuudesta kertovat mm. tummalahnaruoho ja äimäruoho. Yllättäen nuottaruohoa

ei järvestä löytynyt lainkaan. Rehevöitymisestä on vain vähäisiä merkkejä joillakin yksittäisillä järven

alueilla. Paikoin kelluslehtiset ovat runsastuneet ravinnelisäyksen seurauksena esim. Jylhynlahdella.

Osin ulpukan ja lumpeen laajat kasvustot Pihlajamäen- ja Järvenpäänlahdilla johtuvat pehmeistä pohjista.

Silmiinpistävää oli paikoin järvisienen runsaus. Kotkajärven vesikasvilajisto jäi varsin niukaksi

ja harauksia olisi ehkä tarvinnut tehdä enemmän. Mielenkiintoisimmiksi kasvistollisesti osoittautuivat

Lortti- ja Selkäsaarten ympäristö, missä oli useita harvinaisia lajeja.

Kahdeksasta Kotkajärveen laskevasta ojasta otettiin vesinäytteitä ja mitattiin ojien virtausnopeudet

touko–kesäkuussa 2003. Suurimpien ojien osalta on olemassa yksittäisiä aikaisempia tietoja,

joista ilmenee ojavesien ruskeana värinä näkyvä runsas humuspitoisuus sekä 1970-luvulla havaittu

alentunut alkaliteetti. Kotkajärven merkittävin kuormittaja on Myllyoja johtuen suuresta valumaalueesta.

Myllyojan vesi oli kevätvalunnan aikaan rehevöittävää ja humuspitoista, mutta myöhemmin

otetussa näytteessä rehevöittävä vaikutus oli pienempi. Peuraojan valuma-alue lienee toiseksi suurin ja

siksi kuormituskin muodostuu ylivalumakaudella huomioitavaksi. Perälän- ja Perälammin- sekä Kotkajärvenkujan

ojien ajoittain korkeat fosforipitoisuudet lisäävät Kotkajärven kuormitusta, mutta näiden

ojien vesimäärät ovat sen verran pienet, että kokonaiskuormitusvaikutus jää melko vähäiseksi.

Toisaalta ravinteikkaimmilla ojilla kuormitusta vähentävät toimenpiteet toimivat tehokkaimmin. Viljasaaren

ojasta tulee järveen suuri määrä typpeä sekä jonkin verran tauteja aiheuttavia bakteereja. Järvenpään

ja Pihlajanmäen ojien vesien pH-arvot olivat matalia ja humuspitoisuus korkea, mutta virtaus

lähes olematonta.

Kotkajärveä kuormittavat loma- ja vakituisten asuntojen jätevesipäästöt. Jätevesien eri käsittelyjärjestelmien

hankinta- ja käyttökustannuksia verrattiin Niemikotkan lomamökkikylän kohdalla. Vertaillut

menetelmät olivat: 1) kaikki umpisäiliöön, 2) musta vesi umpisäiliöön ja harmaa vesi maaimeytykseen,

3) vedet 3-osaiseen saostussäiliöön ja edelleen maaimeytykseen. Laskelmat perustuvat vuoden

2003 hintatilanteeseen.

Kotkanjärven ympäristön asukkaille tehtiin jätevesikuormitusta selvittävä kysely, johon vastasi

46 taloutta 130:stä. Joissakin kiinteistöistä jätevedet imeytettiin suoraan maahan ilman minkäänlaista

käsittelyä. Mustat ja harmaat jätevedet johdettiin monessa tapauksessa sakokaivojen kautta imeytykseen

ilman fosforinpoistoa. Saunojen jätevesien asianmukaisen käsittelyyn aiheutuu ongelmia saunojen

sijoittumisesta hyvin lähelle rantaa. Huolestuttavaa oli, että vain kolmannes vastanneista oli liittynyt

järjestettyyn jätehuoltoon. Julkaisussa esitetään myös hoito- ja seurantasuosituksia.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 4


2. Abstract

In this publication loading factors and vegetation of Lake Kotkajärvi located in Kalvola, Finland are

studied. The start of the study was influenced by the active actions of the Lake Kotkajärvi Development

and Protection Association.

The state of Lake Kotkajärvi has been excellent. The database HERTTA of the Finnish Environment

Institute includes monitoring results of Lake Kotkajärvi since 1966, however not of every

year. The samples have been taken from two monitoring sites, Sittala 1 and Taljala 2, both during winter

and summer, altogether eight times. Oxygen has run out or the concentration of oxygen has declined

close to zero at times in the end of the stratification. Kotkajärvi is an oligotrophic lake, in which

the mean of total phosphorous concentration is about 7,6 µgP/l (n= 29). Also the total nitrogen concentration

indicates oligotrophy (mean 530 µgN/l; n=34). In the clear water of Lake Kotkajärvi there

is some humus, and the mean secci depth is 2,98 m. The alkalinity is excellent in Lake Kotkajärvi and

pH is almost neutral. Conductivity (mean 6,15 mS/m; n=40) indicates that only a little salts is released

from the drainage basin.

In the survey the vegetation of Lake Kotkajärvi was studied by analysing aerial photographs,

walking on the shores and rowing a boat on the lake. In addition to the threatened and rare species,

also valuable biotopes were mapped. The lake was divided into nine study areas. In ten 5 meters broad

main zone transect the vegetation was mapped more thoroughly. The mapping was mainly done in

July and August 2003, and it was supplemented with studies during years 2002 and 2004. Based on

vegetation Lake Kotkajärvi is an oligotrophic, till shored Equisetum–Phragmites type lake. The

oligotrophy of Lake Kotkajärvi is indicated by quillwort (Isoëtes lacustris) and awlwort (Subularia

aquatica). Surprisingly water lobelia (Lobelia dortmanna) was not found at all in the lake. Only minor

signs of eutrophication were detected in some individual areas of the lake. In some places the nympheids

have become more abundant due to nutrient addition for example in Bay Jylhynlahti. Partly the

large stands of yellow and white water-lily are due to the soft bottoms in Bays Pihlajamäenlahti and

Järvenpäänlahti. Striking is the abundance of the common freshwater sponge (Spongilla lacustris).

The flora of Lake Kotkajärvi was quite modest and more harrowing might have been needed. Florally

most interesting places appeared to be the surroundings of Islands Lorttisaari and Selkäsaari, where

there are several rare species.

Water samples were taken and flow rates measured from eight ditches and streams running into

Lake Kotkajärvi in May to June 2003. About the biggest streams there was some earlier information

indicating high humus concentration appearing in brown colour and lowered alkalinity in 1970s. The

most significant loader of Lake Kotkajärvi is stream Myllyoja due to large drainage basin. The water

of Myllyoja was very etrophic and humus concentrated during the spring flow, but according to the

samples taken later the eutrophying factor was smaller. The drainage basin of ditch Peuraoja is the

second largest and that is why also the load becomes noticeable during the over flow period. The in

times high phosforous concentrations of ditches Perälänoja, Perälamminoja and Kotkajärvenkujanoja

increase the load into Lake Kotkajärvi, but the water amounts of these ditches are so small, that their

total influence is fairly minor. On the other hand in more nutritious ditches the water protection actions

work more efficiently. A lot of nitrogen and some infectious bacteria come form the Viljasaarenoja

to the lake. The pH values of the waters of Järvenpäänoja and Pihlajanmäenoja were high,

but the flow was almost non-existent.

Sewage of holiday and permanent residences loads Lake Kotkajärvi. The acquisition prices and

use costs of various sewage treatment systems were compared in the case of Niemikotka holiday

camp. The methods were 1) all waters into a closed tank, 2) black sewage into closed tank and grey

water to soil infiltration, 3) waters into a three part sedimentation tank and further to soil infiltration.

The calculations are based on to the prices of year 2003. A questionnaire about sewage load to the

Lake Kotkanjärvi was conducted for the inhabitants in the surroundings. It was answered by 46 of 130

households. In many estates sewage was infiltrated directly to the soil without any treatment. Black

and grey sewage was carried through sedimentation tanks into soil infiltration without phosphorous

removal. Some problems are caused on effective treatment of sewage from some saunas due to their

location very close to the shore. Worrying is that only third of the answerers have affiliated to the arranged

waste management. Monitoring and management suggestions are made in the publication.

5 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


3. Johdanto

Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n aktiivinen toiminta käynnisti työn Kotkajärven tilan,

kuormituksen ja vesikasvillisuuden selvittämiseksi vuonna 2003. Työssä selvitettiin, mitkä tekijät

kuormittavat Kalvolassa sijaitsevaa Kotkajärveä ja mitä toimia voidaan tehdä ulkoisen kuormituksen,

erityisesti jätevesikuormituksen, vähentämiseksi. Merkittävin ihmisen toiminasta peräisin oleva Kotkajärveä

kuormittava tekijä ovat asutuksen jätevedet. Valuma-alueen metsistä ja soilta tulee luonnonkuormitusta,

jota talouskäyttö lisää. Itse asiassa Kotkajärven kuormituksesta suurin osa tulee metsätalousalueilta,

sillä peltoalaa on valuma-alueella niukasti. Luonnonkuormitukseen ei kuitenkaan voida

vaikuttaa, joten se on jätetty tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle. Rannan kiinteistöistä suurin osa

(noin 90 %) on kesämökkejä, mutta joukkoon mahtuu myös ympärivuotisessa käytössä olevia asuinkiinteistöjä.

4. Yleistä Kotkajärvestä

Kokemäenjoen vesistöön kuuluva, Kalvolan kunnan eteläosassa sijaitseva Kotkajärvi (karttalehdet

213103, 211312) on karu ja melko kirkasvetinen järvi (Jutila & Harju 2004), joka soveltuu hyvin virkistyskäyttöön.

Se on kahta syvännettä lukuun ottamatta matala. Kotkajärvi ei ole juuri rehevöitynyt.

Valuma-alueella sijaitsee kaksi lampea: Perälammi ja Ujalanlammi.

Taulukko 1.

Numerotietoa Kotkajärvestä (www.kotkajarvi.net ja Hertta-tietokanta).

Pinta-ala 2,84 km 2

Tilavuus 8 300 000 m 3

Keskisyvyys

Suurin syvyys

3 m

n.11 m

Valuma-alueen pinta-ala 20 km 2

Veden viipymä

Rantaviivan pituus

Kiinteistöjä

Rannan asutustiheys

n. 18 kk

17,8 km

n. 130 kpl

9 kiinteistöä/km

5. Kotkajärven tila ennen ja nyt

Suomen ympäristökeskuksen HERTTA -tietokannasta löytyy Kotkajärven seurantatuloksia vuodesta

1966 lähtien, joskaan ei joka vuodelta (Liite 1). Näytteitä on otettu kahdelta seurantapisteeltä Sittala 1

ja Taljala 2 pääosin yhden, viiden ja kymmenen metrin syvyyksiltä (Kartta 1). Sekä talvella että kesällä

(jäätön aika) näytteitä on otettu kahdeksan kertaa, mutta olennaisia suureita kuten fosforia on analysoitu

enemmän talvinäytteistä. Sittalan syvänteellä näytteitä on otettu 15 kertaa ja Taljalassa kolme

kertaa. Kaikkiaan Kotkajärvestä otettujen näytteiden määrä on varsin alhainen, ja järven tilasta ja sen

kehityksestä saataisiin parempi käsitys, jos näytteenotto olisi säännöllisempää.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 6


Kartta 1. Kalvolan Kotkajärven näytteenottopisteet Hertta-tietokannassa.

Loppukesällä 1997 ja lopputalvella 1998 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys tutki

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston toimesta Kotkajärven tilaa

(ymla 1998). Kotkajärven veden peruslaatu oli selvästi humussävytteinen. Sateisina kausina veden

väriluvun arvioitiin kohoavan varsin suureksi. Ravinnetaso oli sekä fosforin että typen osalta alhainen,

ja Kotkajärvi oli säilyttänyt karun luonteensa. Hajakuormitus arvioitiin vähäiseksi valuma-alueen pienen

peltoalan vuoksi. Pienialaisissa syvänteissä esiintyi loppukesällä happivajetta ja rautapitoisuus oli

hieman kohollaan, mutta ravinteiden vapautumista sedimentistä ei todettu. Talvella syvänteen happitilanne

todettiin hyväksi. Klorofyllipitoisuus (joka on mitattu vain kerran Kotkajärvellä, joten arvo on

korkeintaan suuntaa antava) oli lievää rehevyyttä osoittava 5,8 µg/l, Veden pH oli humuspitoisuuden

vuoksi hapan, mutta puskurikyky oli hyvä. Kotkajärven veden laatu arvioitiin hyväksi ja vakaana pysyneeksi

(Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys 1998). Nämä tulokset ovat mukana Herttatietojärjestelmässä,

ja niitä on myös hyödynnetty tämän tutkimuksen aineistona.

Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten laatimassa ”Pintavesien laatu

2000–2003, yleinen käyttökelpoisuus” -luokituksessa Kotkajärvi on merkitty erinomaiseksi. Jätevesien

pilaava vaikutus ei juuri ole vielä havaittavissa. Kolmen viime vuoden aikana Kotkajärven tila on osin

hieman parantunut, vaikkakin vesikasviongelma matalissa lahdissa on lisääntynyt. Erityisesti siimapalpakko

(Sparganium gramineum) haittaa paikoitellen virkistyskäyttöä (veneilyä, kalastusta ja uimista).

Järven suojelu on järkevää aloittaa nyt, kun veden laatu on vielä erinomainen.

Kotkajärven Niemi-Kotkan rannalta on otettu pintavesinäytteenä nk. uimapaikkanäytteitä

1.7.2003, 20.6.2001, 28.6.2000, 29.6.1999, 27.7.1998 ja 16.6.1997. Näiden näytteiden tulokset antavat

samansuuntaisen kuvan kuin varsinaiset vesistönäytteet, ja tulokset on esitetty liitteessä

2.

7 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Taulukko 2. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuuden arvioinnissa käytettyjen vedenlaatumuuttujien

luokkarajat sekä sinisellä Kotkajärven tietojen sijoittuminen (Herttatietokanta,

Alueelliset ympäristökeskukset & Suomen ympäristökeskus 2005).

I II III IV V

Erinomainen

Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

< 4 < 10 < 20 20–50 > 50

Klorofylli-a µg/l (sisävesi)

Kokonaisfosfori µg/l (sisävesi)

< 12 < 30 < 50 50–100 > 100

Näkösyvyys m > 2,5 1-2,5 > 1

Sameus FTU < 1,5 > 1,5

Väriluku < 50 50–100 < 150 > 150

( 1000

kpl /100ml

Petokalojen Hg-pitoisuus,

< 1

mg/kg

As, Cr, Pb, µg/l < 50 > 50

Hg µg/l < 2 > 2

Cd µg/l < 5 > 5

Kokonaissyanidi µg/l < 50 > 50

Levähaitat ei satunnaisesti

toistuvasti yleisiä runsaita

Kalojen makuvirheet yleisiä yleisiä

5.1. Happitilanne

Hapen liukenevuus veteen riippuu lämpötilasta: mitä kylmempi vesi, sitä enemmän happea siihen liukenee.

Happikyllästysaste kertoo, kuinka paljon happea vedessä on siitä määrästä, mikä lämpötilan

perusteella siihen olisi voinut liueta. Jos happi loppuu veden pohjakerroksista, vapautuu ravinteita

takaisin järveen. Hapen vähetessä vesipatsaasta alkavat kalat kärsiä, ja kun happitilanne heikentyy

tarpeeksi, kalat kuolevat.

Hyvä happipitoisuus on osoitus vesistön hyvästä kunnosta. Normaalissa puhtaana ja hyvänä säilyneessä

järvessä alusveden happitilanne pysyy hyvänä ympäri vuoden. Pienialaiset syvänteet voivat

olla vähähappisia luontaisista syistä ilman ulkoista kuormitusta. Heikoimmillaan happitilanne on kerrostuneisuuskausien

loppupuolella eli maaliskuussa talven jälkeen ja elokuussa ennen syyskiertoa.

Kotkajärven syvänteistä happi on loppunut tai happikyllästysaste on laskenut lähelle nollaa

ajoittain kerrostuneisuuskauden lopulla. Näin kävi sekä kesällä että talvella vuonna 1991 (0 % ja 5 %)

ja talvella 1997 (4 %). Alusveden happipitoisuuksissa on suuriakin vuosien välisiä vaihteluita. Satunnaiset

alusveden happiongelmat viittaavat tyydyttävään tilaan. Kotkajärven kaksi syvännettä ovat pinta-alaltaan

hyvin pienet, joten niiden merkitys järven kannalta on vähäinen.

Pintavedessä happea on riittänyt sekä kesällä (lukuun ottamatta vuonna 2003 havaittua 73 %

kyllästysastetta) että talvella eikä kyllästeisyys ole noussut juuri yli sadan (mikä olisi viite leväkukinnoista)(kaaviot

1, 2 ja 3). Avovesikaudella tuuli sekoittaa matalan järven vettä tehokkaasti ja tämä

parantaa pohjan happitilannetta.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 8


14

13

12

11

10

9

8

mg/l

7

6

5

4

3

2

1

0

66 75 76 91 96 97 98 03

Vuosi

Kaavio 1

1m 5m 10m

Happipitoisuuden muutokset Kotkajärvessä Sittalan pisteellä (HERTTA).

Kaikkien Kotkajärven happinäytteiden (n= 58) pitoisuuskeskiarvo on 7,63 mg/l (vastaava kyllästysprosentti

on 65,0; n=58), joka on 0,1 mg/l korkeampi kuin Hämeenlinnan Katumajärven (Jutila

& Salminen 2006). Hapen pitoisuus on ollut 0–13,2 mg/l (0–105 %). Pintaveden (1m) näytteiden happipitoisuuden

keskiarvo on 88,4 % (n=15).

Kotkajärven koillisosaa 25.7.2003.

9 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


30,0

120,0

25,0

100,0

kokonaisfosforipitoisuus (ug/l)

20,0

15,0

10,0

80,0

60,0

40,0

hapen kyllästysaste (%)

P, kesä, 1m

P, talvi, 1m

P, kesä 10 m

P, talvi 10 m

O2, kesä, 1m

O2, talvi, 1m

O2, kesä, 10m

O2, talvi, 10m

5,0

20,0

0,0

1966 1975 1976 1991 1996 1997 1998 2003

Vuosi

0,0

Kaavio 2 Kotkajärven Sittalan syvänteen fosfori- ja happipitoisuuksien kehitys. Tiedot Herttajärjestelmästä

30,0

100,0

90,0

25,0

80,0

kokonaisfosforipitoisuus (ug/l)

20,0

15,0

10,0

70,0

60,0

50,0

40,0

30,0

hapen kyllästysaste (%)

P, kesä, 1m

P, talvi, 1m

P, kesä, 10 m

P, talvi, 10 m

O2, kesä, 1m

O2, talvi, 1m

O2, kesä, 10m

O2, talvi, 10 m

5,0

20,0

10,0

0,0

1966 1975 1976 1991 1996 1997 1998 2003

Vuosi

0,0

Kaavio 3 Kotkajärven Taljalan syvänteen fosfori- ja happipitoisuuksia. Tiedot Hertta-järjestelmästä

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 10


5.2. Ravinnetilanne

5.2.1. Minimiravinne ja ravinnepitoisuus

Biomassan kasvunopeuteen vaikuttaa Liebigin minimitekijälain mukaan se tekijä, jota on suhteellisesti

vähiten saatavilla. Levien biomassa koostuu hiilestä (C), typestä (N) ja fosforista (P) painosuhteessa

40C : 17N : 1P. Vaikka fosforia tarvitaan solussa suhteellisesti typpeä paljon vähemmän, fosforin

määrä rajoittaa yleensä biomassan kasvua sisävesistöissä. Ravinnesuhdetarkasteluilla voidaan selvittää

alustavasti vesistön minimiravinne. Tarkasteluvaihtoehtoja on kolme, joista tarkin on ravinteiden tasapainosuhde.

Kasvua rajoittava epäsuotuisa tekijä voi olla myös liian suuri määrä jotain kasvutekijää

(Salonen ym. 1992).

Kokonaisfosfori ilmoittaa vedessä olevien fosforin eri muotojen kokonaismäärän. Normaalihappisessa

järvessä fosforia sedimentoituu järven pohjaan rautaan sitoutuneena. Kun happi kuluu loppuun

järven pohjasta, vapautuu sitoutunut fosfori pohjasta. Tämä on yksi sisäisen kuormituksen muoto.

Vapautuvan fosforin määrä riippuu happikadon mittasuhteista (Salonen ym. 1992).

Typpi on järven tuottajien toiseksi tärkein ravinne (taulukko 3) ja siksi rehevöitymisen kannalta

tärkeä. Kokonaistyppipitoisuus sisältää kaikki typen orgaaniset ja epäorgaaniset esiintymismuodot.

Humuspitoisen veden typpipitoisuus on korkeampi kuin kirkkaan, ja pohjaveden hapettomuus nostaa

typpipitoisuuksia, kun ammoniumia vapautuu pohjalietteestä. Typen pitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen

mukaan: kesällä pitoisuudet ovat pienemmät, kun typpeä käytetään yhteyttämiseen. Vertikaalisuunnassa

typpeä on enemmän pohjan läheisessä vedessä kuin pintavedessä, koska mineralisaatiossa

alusveteen vapautuu typpiyhdisteitä (Salonen ym. 1992). Kotkajärven minimiravinne on fosfori, sillä

kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde oli kaikkien vesinäytteiden keskiarvona 76 (n=29), joka viittaa

voimakkaaseen fosforirajoitteisuuteen.

Taulukko 3.

Järven rehevyystaso fosforin ja typen määrän perusteella.

Rehevyysluokka Kok. P µg/l Kok. N µg/l

Ultraoligotrofinen < 5 < 400

Oligotrofinen 5 – 10 400 – 800

Mesotrofinen 10 – 30 700 – 1300

Eutrofinen 30 – 100 1300 – 2700

Hypereutrofinen > 100 > 2700

5.2.2. Kokonaisfosforipitoisuus

Kokonaisfosforipitoisuus ilmoittaa nimensä mukaisesti vedessä olevan fosforin kokonaismäärän. Fosforipitoisuus

on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa. Kotkajärvessä se on myös perustuotannon

minimitekijä. Erittäin karujen vesien fosforipitoisuus on alle 5 µgP/l ja karujen välillä 5–10 µgP/l.

Kun fosforipitoisuus on 10–30 µgP/l, järvi on lievästi rehevä. Tätä korkeammat pitoisuudet ovat ominaisia

reheville ja rehevöityneille järville.

Fosforipitoisuus jakautuu vertikaalisesti siten, että pintavedessä on pääsääntöisesti alempi pitoisuus

kuin pohjalla, sillä sedimentoituva aines vie fosforia alusveteen. Terveessä järvessä, jossa ei ole

alusveden happiongelmia, fosfori pidättyy pohjalietteeseen eikä alusveden pitoisuustaso nouse kovin

voimakkaasti. Pienialaisten syvänteiden aivan alimman vesikerroksen kohonneet fosforiarvot eivät ole

välttämättä vielä kovin hälyttäviä, jos päällysveden fosforitaso on normaali.

Näytteiden perusteella Kotkajärvi on karu eli oligotrofinen järvi. Keskiarvo järven kokonaisfosforipitoisuudelle

on noin 7,6 µgP/l (kaaviot 2 ja 3). Lievästi rehevää fosforipitoisuutta osoittava taso

on saavutettu vain vuonna 1991, jolloin sekä syvänteen talvi- että kesänäyte Sittalassa ja kesän pintaja

pohjanäytteet Taljalassa nousivat keskiarvoa korkeammiksi ja niukasti lievästi rehevän puolelle.

Kokonaisfosfori oli suurimmillaan vuonna 1991 kymmenen metrin syvyydeltä otetussa näytteessä 15

11 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


µg/l (Taljala, samana ajankohtana 11 µg/l Sittalassa). Kotkajärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat

pysyneet melko vakaina eikä selvää suuntausta voida osoittaa. Suomen ympäristökeskuksen yleisen

käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vesi on laadultaan erinomaista, jos fosforipitoisuus on ≤ 12 µg/l.

5.2.3. Kokonaistyppipitoisuus

Kokonaistyppipitoisuus sisältää kaikki typen eri esiintymismuodot, kuten orgaanisen typen ja epäorgaaniset

muodot (nitraatti, nitriitti ja ammonium). Typpipitoisuus kertoo järveen tulevasta kuormituksesta.

Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200–500 µgN/l. Humusvesissä taso on

hiukan korkeampi 400–800 µgN/l. Hyvin ruskeissa vesissä typpeä on luonnostaakin yli 1000 µg/l.

Kesällä tuotanto kuluttaa typpivaroja ja talvella typen käyttö on vähäisempää, joten pitoisuudet pysyvät

korkeammalla. Typpipitoisuudet tavallisesti kasvavat syvemmälle mentäessä, koska alusveteen

vapautuu mineralisaation yhteydessä typpiyhdisteitä.

Kotkajärven kokonaistyppipitoisuuden keskiarvo on noin 530 µgN/l (n=34; pintavesi 500 ja

alusvesi 533 µgN/l)(kaavio 4), joka on 50 µgN/l pienempi kuin Hämeenlinnan Katumajärvellä (Jutila

& Salminen 2006). Pitoisuuksien vaihtelu on suurta: 260–1000 µgN/l. Korkein pitoisuus on syyskiertoaikaisesta

näytteestä. Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvon perusteella Kotkajärvi on vedenlaadultaan

oligotrofinen eli niukkaravinteinen (taulukko 3).

Kotkajärven kaikkien näytteiden kokonaistyppipitoisuuden kehityksessä ei ole selvää muutosta

ajan suhteen. Typpipitoisuudelle ei SYKE:n luokkarajaa ole merkitty, sillä Suomen järvissä fosfori on

minimiravinne ja näin ollen typen merkitys rehevöitymisen kannalta on olennaisesti pienempi.

900,0

800,0

kokonaistyppipitoisuus (ug/l)

700,0

600,0

500,0

400,0

300,0

200,0

100,0

kesä 1 m

talvi 1 m

kesä 10 m

talvi 10 m

0,0

1966 1975 1976 1991 1996 1997 1998 2003

Vuosi

Kaavio 4 Kotkajärven Sittalan syvänteen kokonaistyppipitoisuudet vuosikeskiarvoina (HERTTA).

5.3. Happamuus, alkaliniteetti ja sähkönjohtavuus

Alkaliniteetti mittaa veden kykyä vastustaa pH:n muutosta eli puskurikykyä. Suomen vesistöjen puskurikyky

on huono. Happamoituminen näkyykin ensin puskurikyvyn laskuna ja sitten pH:n muutoksena.

Puskurikyky riippuu suuresti järven valuma-alueesta: peltovaltaisuus vähentää happamoitumisris-

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 12


kiä ja karut, kallioiset, ohuen moreenikerroksen valuma-alueen järvet ovat alttiimpia happamoitumiselle.

Järven puskurikyky ja happamoitumisaste alkaliniteetin perusteella on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4.

Järven puskurikyky alkaliniteetin perusteella.

Alkaliniteetti mmol/l Puskurikyky Happamoitumisaste

< 0,01 huono voimakkaasti happamoitunut

0,011-0,05 välttävä happamoitunut

0,051-0,1 tyydyttävä happamoitumassa

0,11-0,2 hyvä hyvin puskuroitu

> 0,2 erinomainen erittäin hyvin puskuroitu

Suomen vesistöjen pH on keskimäärin 6,5–6,8 eli lievästi hapan, mikä johtuu luontaisesta humuskuormituksesta.

Syvänteiden pintavesien kesäajan pH-arvojen keskiarvo on noin 6,9. Kesäisin pH

on hieman korkeampi kuin talvella levätuotannon takia. Pintaveden pH on alusvettä korkeampi, koska

alusveteen vapautuu hajotustoiminnan seurauksena hiilidioksidia, joka veden kanssa reagoidessaan

laskee pH -arvoa. Vesistöjemme eliöt ovat sopeutuneet elämään pH-alueella 6–8.

Kotkajärven veden alkaliniteettimittausten (n=31) tulosten keskiarvo on 0,24 eli järviveden puskurikyky

on erinomainen. Alin arvo on 0,18 mmol/l, joka sekin on vielä hyvä (kaavio 5). Näin ollen

pelko happamoitumisesta on vähäinen. Alkaliniteettiarvojen kehitys lienee hienoisesti nouseva.

Kotkajärven veden pH on hyvällä tasolla keskiarvon ollessa 6,76 (n=42). Koko tutkimusjakson

ajan se on ollut lähellä neutraalia (kaavio 5). Korkein mitattu arvo on 7,7 ja alhaisin 6,2. Kehitys on

ehkä vähän laskusuunnassa.

9

8

0,4

0,35

alkaliniteetti (mmol/l)

PH

7

6

5

4

3

2

0,3

0,25

0,2

0,15

0,1

pH

Alkaliniteetti

1

0,05

0

1960 1970 1980 1990 2000 2010

Vuosi

Kaavio 5 Kotkajärven pH:n ja alkaliniteetin kehitys (HERTTA).

Kotkajärven sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 6,0–6,7 mS/m, keskiarvon ollessa 6,15

(n=40). Tämä on hyvä arvo. Sähkönjohtavuus on ollut huono mittausvuosista vuonna 1966, jolloin

sähköjohtavuus oli 4,5 mS/m.

0

5.4. Sameus, kiintoaine ja väri

Sameus mittaa nimensä mukaan vedessä olevaa samennusta ja sen yksikköinä käytetään FTU-, NTUja

FNU- arvoja, jotka tarkoittavat samaa asiaa. FTU-lyhenne tulee sanoista Formazin Turbidity Units.

Kirkkaan veden sameus on


nus kasvaa kirkkaissakin vesissä ja sameus voi olla 5–10 FTU. Kesällä sameus on suurempi kuin talvella

leväsamennuksen vuoksi.

Kotkajärvellä kaikkien näytteiden sameuden keskiarvo on 1,61 FNU (n=37) eli vesi on miltei

kirkasta. Mediaani on tasan 1, joten yleensä Kotkajärven vesi voitaneen luokitella kirkkaaksi. Arvot

vaihtelevat välillä


orgaanista ainetta, kuten humusta, jätevettä, karjatalouden päästöjä tai luonnon-huuhtoumaa. Kaikki

orgaaninen aines ei kuitenkaan hapetu, joten tulokset ovat suhteellisia. Humus-vesissä eli ruskeissa

vesissä COD-arvo on 10–20 mg O 2 /l ja värittömissä vesissä 4–10 mg O 2 /l.

Kotkajärven kemiallisen hapenkulutuksen keskiarvo (sisältää COD Mn -arvot ja KMnO 4 -

muunnetut arvot) on 9,52 mg/l (n=29; 6,8–13,0) eli melko värittömille järvivesille tyypillinen. Pitoisuuksissa

ei ole havaittavissa selkeää ajallista trendiä.

Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien suolojen määrää: mitä suurempi arvo, sitä enemmän

suoloja. Järvivedet sisältävät lähinnä natrium-, kalium-, kalsium-, magnesium-, kloridi- ja sulfaattiioneja.

Järviveden sähkönjohtavuus on yleensä 5–10 mS/m, voimakkaasti viljeltyjen alueiden vesistöjen

jopa 15 - 20 mS/m. Sähkönjohtavuus kasvaa talvisin ja pohjaan päin siirryttäessä.

Kotkajärven keskimääräinen sähkönjohtokyky on 6,15 mS/m (n=40; 4,6–7,3) eli se ilmentää valuma-alueelta

tulevan varsin vähän suoloja. Sähkönjohtokyky on ollut tutkimusaikana melko vakaa.

5.6. Metallit

Kotkajärvestä on tehty jonkin verran metallimittauksia. Alumiinia on tutkittu 8 näytteestä ja arvot ovat

vaihdelleet 21–69 µg/l (keskiarvo 43,1 µg/l). Myös kaliumin, kalsiumia, natriumia ja magnesiumia on

tutkittu 8 näytteestä. Mangaania on tutkittu 21 näytteestä ja tulokset osoittavat suurta vaihtelua (keskiarvo

60,52 µg/l; vaihteluväli 5,0 – >1500,0). Elokuussa 1991 oli sekä Sittalan että Taljalan syvännepisteellä

havaittavissa mangaanin vapautumista alusveteen. Fosforipitoisuudet ovat kyseissä tilanteissa

hieman kohonneet. Rautapitoisuutta on määritetty 34 kertaa, ja keskiarvo on 277,5 µg/l (60–1900

µg/l). Rautapitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan samoina aikoina kuin mangaanipitoisuudetkin ja

lisäksi kesällä 1975 oli havaittu normaalia korkeampi arvo. Rauta ja mangaani sitovat fosforia ja niukkahappisissa

oloissa nämä yhdisteet hajoavat. Kotkajärvessäkin korkeimmat arvot osuvat syvänteen

alusveden niukkahappisiin ajankohtiin.

5.7. Näkösyvyys

Näkösyvyys tarjoaa hyvän seurantasuureen, jota voi tarkkailla myös omassa rannassa. Näkösyvyys

vaihtelee säätilan, tuulisuuden, pilvisyyden, sateisuuden jne. mukaan ja sitä vähentävät mm. valumaalueelta

tuleva kiintoainekuormitus sekä leväkukinnat. Kotkajärven keskimääräinen näkösyvyys on

2,98 m eikä selvää ajallista trendiä ole havaittavissa (kaavio 7). Kotkajärven ranta-asujien kannattaisi

aloittaa omatoiminen näkösyvyyden seuranta. Pitkäjännitteisellä seurannalla voisi pienin kustannuksin

kerryttää korvaamatonta tietoa järven tilasta.

5.8. Suolistoperäiset enterokokit ja koliformiset bakteerit

Lämpökestoiset koliformit ovat indikaattoribakteereja, joita käytetään veden hygieenisen laadun mittaamiseen.

Koliformisten bakteerien esiintymistä voidaan pitää vain veden yleisen likaantumisen ilmentäjänä.

E. colia lukuun ottamatta kyseiset bakteerit saattavat olla peräisin muualtakin kuin ihmisen

tai tasalämpöisen eläimen ulosteista. Suolistoperäiset kolibakteerit ja suolistoperäiset enterokokit eivät

ole varsinaisia taudin aiheuttajia, mutta niiden esiintyminen kertoo mahdollisesta riskistä, että vedessä

voi olla myös taudin aiheuttajia. Jätevesien lisäksi normaali haja-asutus aiheuttaa ulosteperäistä kuormitusta.

Tulosten tulkinta voi olla vaikeaa siinä mielessä, että ei voida aina varmuudella sanoa, onko

kuormitus ollut ulosteperäistä ja mikä on ollut mahdollinen lähde. Runsas bakteerikasvu ei välttämättä

osoita tautiriskiä, mutta kylläkin veden likaisuutta.

Uimavesi on hyvälaatuista, kun koliformisten bakteerien tiheys on alle 10 000/100 ml, fekaalisten

koliformien alle 500 pmy/100 ml ja suolistoperäisten enterokokkien alle 200/100 ml. Lyhenne pmy

kuvaa tutkimusmaljalle joutuneiden elävien bakteerisolujen lukumäärää. Talousvedelle ja juomavedel-

15 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


le on asetettu tiukempia rajoja bakteerien suhteen. Kotkajärven vettä käytetään juomavetenä yhdellä

lomakiinteistöllä, ja talousvetenä sitä käytetään osassa alueen kiinteistöistä.

Kotkajärven näkösyvyys

6

5

näkösyvyys (m)

4

3

2

Sittala 1

Taljala 2

1

0

1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

Vuosi

Kaavio 7 Kotkajärven näkösyvyyden kehitys (HERTTA).

Kotkajärven vesinäytteistä on analysoitu koliformisia bakteereja neljä kertaa vuosina 1975 ja

1976. Näiden näytteiden keskiarvo on 7,5 pmy/100 ml, mikä on hyvin alhainen määrä. Suolistoperäisiä

enterokokkeja on analysoitu kaksi kertaa vuosina 1975 ja 1976, joista toisella kerralla bakteereja ei

havaittu ja toisella kerralla tulos oli 160 pmy/100 ml.

Ilmakuva Kotkajärven Pihlajamäenlahdelta. Vallas Oy elokuu 2003.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 16


6. Kotkajärven kasvillisuus

6.1. Johdanto

Kotkajärven vesikasvillisuutta ei ole aiemmin systemaattisesti kartoitettu. Järveltä ja sen ympäristöstä

on kerätty useita kasvinäytteitä ja Helsingin kasvimuseon rekistereistä Kotkajärven seudulta löytyy

peräti 57 näytetietoa (Liite 3). Tavatuista vesi- ja rantakasveista mainittakoon isovesitähti (Callitriche

cophocarpa), purolitukka (Cardamine amara), nuija- (Carex buxbaumii), kelta-, (Carex flava), hirssi-

(Carex panicea) ja hernesara (Carex viridula ssp. viridula), vesikuusi (Hippuris vulgaris), rentovihvilä

(Juncus supinus), ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), rantaleinikki (Ranunculus reptans) ja kaitapalpakko

(Sphagnum angustifolium). Muita mielenkiintoisimpia lajeja ovat mäkiarho (Arenaria serpyllifolia),

ketonoidanlukko (Botrychium lunaria), pussikämmekkä (Coeloglossum viride), ketunlieko

(Huperzia selago), sykeröpiippo (Luzula sudetica), keltanokitkerö (Picris hieracioides) ja pystyhanhikki

(Potentilla recta).

6.2. Menetelmät

Kotkajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitusten tausta-aineistoksi saatiin elokuun lopulla 2003 lennetty

ilmakuvausaineisto (Vallas Oy). Kasvillisuuskartoituksessa oli tavoitteena selvittää Kotkajärven

vesi- ja rantakasvillisuus, kasvisto (sekä putkilo- että sammalkasvisto) ja arvokkaat luontotyypit.

Uhanalaisten (mukaan lukien alueellisesti uhanalaiset) lajien, erityisesti suojeltavien lajien ja Suomen

kansainvälisten vastuulajien esiintymät selvitettiin. Pääosin keskityttiin vesikasvillisuuteen, mutta

kasvistoltaan mielenkiintoisimmissa kohdissa selvitettiin myös rannan ja saarien lajistoa. Aluetta tutkittiin

ilmakuvista. Lajiston ja kuvioiden kartoitus tehtiin aluksi rannalta ja soudelleen sekä haraten

käyden koko järven ympäri. Järvi jaettiin yhdeksään tutkimusalueeseen (kartta 2).

Kotkajärven ilmakuvat yhdistettynä. Vallas Oy 2003.

17 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Kymmenellä 5 m leveällä päävyöhykelinjalla kasvillisuutta kartoitettiin tarkemmin. Rannalta

järven ulapalle kohtisuoraan suunnattu linja jaettiin osiin kasvillisuusvyöhykkeiden perusteella ja näiltä

osilta määritettiin sekä kasvilajien peittävyys (prosentteina) että yleisyys (1-10-asteikolla). Useimmiten

linjat koostuivat kolmesta osasta: ranta(luhta), ilmaversoisvyöhyke ja kelluslehtivyöhyke. Toisinaan

ilmaversois- ja kelluslehtivyöhykkeet olivat sulautuneet käytännössä toisiinsa.

Kartoitus toteutettiin pääosin heinä- ja elokuussa 2003, ja sitä täydennettiin vuosina 2002 ja

2004 tehdyillä havainnoilla. Kartoittajina toimivat Heli Jutila ja Matti Kouvo, ja tekstin kirjoittamisesta

vastasi Heli Jutila.

6.3. Kotkajärven kasvillisuuden yleispiirteitä

Kirkasvetisen Kotkajärven rannat ja ulappavedet ovat laajalti verraten kasvittomia, mikä johtuu rantojen

ja pohjien suurista kivistä sekä osin myös runsaista liekopuista. Liekopuut ovat vedessä makaavia

puita tai juurakoita. Nk. eroosiorannat ovat niukkakasvistoisia, mutta lahdelmissa, joihin kulkeutuu

maa-ainesta järveltä ja niihin laskevista ojista, on runsaammin vesikasvillisuutta. Jonkin verran rantojen

kasvillisuutta on vähentänyt rantojen tiheä mökkiasutus, ja siihen liittyvä rantojen hoito.

Runsaimmat lummekasvustot (Nymphaea candida) löytyvät Pihlajaniemen ja Järvenpäänlahdilta.

Kelluslehtisistä yleinen on myös siimapalpakko (Sparganium gramineum), joka kasvaa monessa

lahdessa ja erityisen runsaana Jylhynlahdessa. Harva järviruovikko (Phragmites australis) verhoaa

rantaa paikoitellen. Niemi-Kotkan tuntumassa on hiekkarantoja, jossa esiintyy vesikasvina mm. äimäruohoa

(Subularia aquatica) ja rantakasvina harvinaista vataa (Myosoton aquatica). Järven koillisosan

hiekkarannalla tavataan Nitella batrachosperma -näkinpartaislevää, ja siellä esiintyvät myös Kotkajärven

ainoat järvikaislakasvustot (Schoenoplectus lacustris). Järven itäosissa Mertaniemen kohdilla

luonteenomaisia ovat rämerannat. Selkäsaarten tuntumasta löytyy mielenkiintoista kasvistoa mm. nuijasara,

hirssi- ja hernesara sekä rentovihvilä. Kotkajärven vesikasvistoon kuuluvat mm. pikkuvita (Potamogeton

berchtoldii), tummalahnaruoho (Isoetes lacustris) ja jokileinikki (Ranunculus lingua).

Myös järvisieni (Spongilla lacustris) on yleinen. Rantojen tyypillisimpiä heiniä ovat ylärannassa viihtyvä

siniheinä (Molinia caerulea). Muita Kotkajärven rantojen maininnan arvoisia lajeja ovat mm.

lehmus (Tilia cordata), jäkki (Nardus stricta), kangaskorte (Equisetum hyemale), luhtatähtimö (Stellaria

palustris), katinlieko (Lycopodium clavatum) sekä luhta- ja purolitukka (Cardamine pratensis ja C.

amara).

Kasvillisuuskartoituksen tulokset on esitetty liitteissä 4 ja 5. Liitteessä 4 on kunkin osa-alueen

lajisto yleisyyksittäin. Liitteessä 5 ovat linjatutkimusten tulokset.

6.4. Kasvillisuus osa-alueittain

6.4.1. Pihlajamäen- eli Niemelänlahti

Osa-alueen tunnusomaisin kasvillisuuspiirre ovat länsi- ja eteläosaan sijoittuvat kellulehtiskasvustot,

joita luonnehtivat ulpukka (Nuphar lutea), lumme, uistinvita (Potamogeton natans) ja siimapalpakko.

Uistinvidan, ulpukan ja lumpeen kohdalla pohja on mutaista, sillä lahtiin tyypillisesti kulkeutuu ja

kerrostuu ainesta, myös orgaanista ainesta, enemmän kuin niemiin. Osa-alueen rannat ovat metsäiset

ja kiviset, ja veteen kaatuneita puita on varsin paljon. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat lahdelmia lukuun

ottamatta kapeat.

Osa-alueen ilmaversoisista yleisimmät olivat järvikorte (Equisetum fluviatile) ja pullosara (Carex

rostrata). Lahden eteläkulmauksessa oli järvikortteen luonnehtima rehevä lahdelma. Kurjenmiekka

tavattiin länsipään lahdelmassa, missä oli myös muita Iris -suvun lajeja, joten esiintymä saattaa olla

istutettu. Uposkasveista yleisin oli ruskoärviä. Vesiruttoa tavattiin muutamassa yksittäisessä kasvustossa.

Muutaman sadan metrin päässä Niemikotkan luoteisrantavedessä oli soraa ja hiekkaa, ja pohjalla

tavataankin mm. äimäruohoa, joka ei menesty orgaanisten sedimenttien luonnehtimalla pohjalla.

Pohjaruusukkeisiin kuului myös rantaleinikki.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 18


Pihlajamäenlahdella tavattiin 65 putkilokasvilajia. Rantakasvilajeista mainittakoon isoalvejuuri (Dropteris

expansa) ja katinlieko. Vesikasvistossa niukkana esiintyi myös keiholehti (Sagittaria sagittifolia).

Kartta 2. Kotkajärven kasvillisuuskartoituksen tutkimusalueet ja kasvillisuuslinjat.

Tämän osa-alueen kasvillisuuslinjan 1. vyöhykkeiden yhteispituus oli 25,5 m. Syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä oli 238 cm. Yleisin kapean (1,5 m) rantavyöhykkeen laji oli tervaleppä (Alnus

glutinosa) (peittävyys 70 %/ yleisyys 8). Kenttäkerroksessa runsaimpia olivat pullosara (peittävyys 5

%/ yleisyys 3) ja luhtarölli (Agrostis canina, 3% peittävyys/yleisyys 2). Vyöhykkeessä tavattiin 16

putkilokasvilajia. 11,5 m leveä ilmaversoisvyöhyke käsitti vaihettumaa kellulehtisten vyöhykkeeseen

ja siksi yleisin laji oli uistinvita (15 %/4). Vyöhykkeen luonnehtijalaji oli järvikorte (Equisetum fluviatile;

5 %/2) ja siinä tavattiin 5 putkilokasvilajia. 12,5 m leveässä kelluslehtivyöhykkeessä dominoi

uistinvita (80 %/9).

Osa-alueen I kasvillisuuslinjan 2. vyöhykkeiden yhteispituus oli 17 m. Syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä 200 cm. Kapean (1,5 m) rantavyöhykkeen runsaimmat lajit olivat tuhkapaju (Salix

cinerea; 40 %/5), tervaleppä (15 %/2), järviruoko (15 %/4) ja viitakastikka (Calamagrostis cansescens;

7%/4). Siinä tavattiin 10 putkilokasvilajia. Ilmaversoisvyöhykkeessä yleisin laji oli järviruoko

(30 %/5), ja kelluslehtivyöhykkeessä siimapalpakko (20 %/4) ja isoulpukka (20 %/4). Molemmat vyöhykkeet

olivat 8 m pitkiä.

19 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Näkymä Pihlajamäenlahdelta 25.7.2003.

6.4.2. Isonsuonlahti eli Luusuan lahti

Tämän osa-alueen rannat ja ulappavedet olivat verraten kasvittomia, mikä johtui rantojen ja pohjien

suurista kivistä sekä osin myös runsaista liekopuista. Toisaalta harva ruovikko verhosi rantaa eritoten

lähestyttäessä osa-alueen itärajaa. Laikkuina tavattiin myös uistinvitaa, mutta lumpeet ja ulpukat esiintyivät

lähinnä yksittäin. Tyypillisiä rantojen reunustajia olivat pullo- ja jouhisara (Carex lasiocarpa),

missä vain vähän maata oli jäänyt kivien väliin. Luusuassa, mistä laskujoki lähtee, oli melko runsasta

kasvillisuutta, johon kuuluivat mm. luhtakastikka (Calamgrostis stricta), vehka (Calla palustris) ja

leveäosmankäämi (Typha latifolia).

Kotkajärven luusuan lahti. Heli Jutila.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 20


Tämän osa-alueen kasvillisuuslinjan vyöhykkeiden yhteispituus oli 16 m. Syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä oli 102 cm. Runsaimmat rantavyöhykkeen lajit olivat ranta-alpi (Lysimachia vulgaris,

40%/7), jouhi- (30%/7) ja pullosara (20%/5). Harvassa 15 m leveässä ilmaversois–kelluslehtivyöhykkeessä

yleisin laji oli pullosara (10%/4), ulpukan peittäessä n. 5% (yleisyys 4).

6.4.3. Kotkajärven koillisosa

Tämä osa-alue koostui tyypillisesti kivisistä rannoista. Ulajansaarten tarjoamasta suojasta huolimatta

alue on altis etelätuulille, mikä heijastuu Kotkajärvenkin mitassa niukkana kasvillisuutena. Koillisosan

lahdelmaan tulee lähdevaikutteisen ojan vettä, joka kulkee neljän kalalammikon läpi ennen järveen

tulemistaan. Nykyisellään kalalammikot eivät ole enää alkuperäisessä käytössä, mutta toiminevat laskeutusaltaiden

tapaan vähentäen järveen tulevaa kuormitusta. Yli kaksi metriä syvät altaat ovat melko

niukkakasvistoisia tumman vedenkin vuoksi. Ylin kalalammikko oli korpikaislan (Scirpus sylvaticus),

viiltosaran ja rantamataran (Galium palustre) luonnehtima.

Koillisosan lahdelma oli pääosin hiekka- ja silttipohjainen. Lahden luoteisosassa oli lumpeiden

ja ulpukoiden luonnehtimia kellulehtiskasvustoja, ja lahdella oli myös siimapalpakkokasvustoja. Lahden

pohja oli harvakseltaan ruskoärviän ja ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus) peittämää. Rantakasvistoon

kuuluivat mm. luhtalitukka, niittymaarianheinä (Hierochloe hirta), katinlieko, rantaminttu

(Mentha arvensis) sekä kullero (Trollius europaeus), joka lienee istutettu.

Mäntykankaiselta Ulajansaarelta tavattiin pikaisella käynnillä 36 putkilokasvilajia. Tämän osaalueen

kasvillisuuslinjan vyöhykkeiden yhteispituus oli vain n 5,7 m. Syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä 195 cm. Alle metrin levyistä rantavyöhykettä vallitsi siniheinä (35%/7) sekä puista mänty

(25%/1) ja tervaleppä (10%/2). Ilmaversois-kelluslehtivyöhykkeessä yleisin laji oli isoulpukka

(25%/6), ja ruskoärviääkin (10%/4) oli mainittavassa määrin.

Kotkajärven karua pohjoisrantaa.

6.4.4. Jauhosaaren ympäristö

Tältä osa-alueelta löytyy moreenirannan lisäksi myös kallio- ja hiekkarantaa. Pohjoisemmassa, hiekkarantasessa

lahdelmassa esiintyi vesikasvina mm. äimäruohoa sekä Nitella batrachosperma -

näkinpartaislevää. Täällä esiintyivät myös Kotkajärven ainoat järvikaislakasvustot. Eteläisempi lahdelma

on pääosin moreenirantainen.

21 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Jauhosaaren lähistön hiekka- ja kalliorantaa.

6.4.5. Jylhynlahden ympäristö (Mannerniemi - Amalinkivi)

Jylhynlahti edustaa järven rehevintä ranta- ja ulappakasvillisuutta, minkä johdosta lahden rannalle

perustettiin kaksi kasvillisuuslinjaa. Jylhynlahden laakealla rannalla esiintyi tyypillisen selkeä jako

kasvillisuuden alavyöhykkeisiin. Lahden kasvillisuus koostui sekä puhtaan veden lajeista että metsäojan

tuoman ravinteiden ja kiintoaineen johdosta taajoista kelluslehtilautoista. Lajistosta päätellen

metsäoja saattaa kuitenkin olla alun perin lähdevaikutteinen pienvesi.

Ensimmäisen kasvillisuuslinjan (5a) runsaslajisen (37 putkilokasvilajia) rantavyöhykkeen runsain

laji oli siniheinä (20 %/7). Tervaleppä (10 %/4), luhtarölli (5%/3) ja kurjenjalka (Potentilla palustris,

4%/3) olivat seuraavaksi runsaimpia lajeja. Kapeassa ilmaversoisvyöhykkeessä (1 m) selvästi

runsain ja yleisin laji oli pullosara (80%/10), jonka ohella tavattiin jouhisara ja rantaleinikki sekä 8

muuta putkilokasvilajia. Kelluslehtisten luonnehtimassa vyöhykkeessä (16 m) runsaimpia lajeja olivat

uistinvita (20%/7) ja ulpukka (10%/4). Melko runsaina esiintyivät myös ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica;

7%/4) ja palpakot. Ilmeisesti välillä mataloituvan rantaprofiilin takia seuraava kasvillisuusvyöhyke

oli jälleen ilmaversoisten, pullosaran (70%/9) ja jouhisaran (10%/3) luonnehtimaa vyöhykettä

(13 m), missä rantaleinikki oli paikoin runsas (7%/3). Uloin, 50 m pitkä vyöhyke ulottui 2 m

syvyyteen. Siinä oli harvakseltaan kellus- ja uposlehtisiä, ulpukan (7%/6), siimapalpakon (5%/7) ja

ruskoärviän (1%/5) ollessa yleisimmät lajit.

Toisen kasvillisuuslinjan (5b) runsaslajisen rantavyöhykkeen runsaimpia lajeja olivat jouhisara

(25%/8), viitakastikka (17%/6), ranta-alpi (15%/4), siniheinä (7%/4) ja tervaleppä (20%/4). Muista

lajeista mainittakoon luhtarölli, hirssisara, suoputki (Peucedanum palustre) a rantaminttu. Ilmaversoisvyöhykkeessä

(12,5 m) selvästi runsain ja yleisin laji oli jouhisara (70%/10), jonka ohella vyöhykkeessä

esiintyi niukahkona peräti 14 putkilokasvilajia. Seuraavassa upos- ja kelluslehtisten sekavyöhykkeessä

runsain laji oli rantaleinikki (15%/6), mutta siimapalpakko saavutti yhtä suuren yleisyyden

(7%/6). Myös uloin, peräti 200 m pitkä ja 3,3 m syvyyteen ulottuva vyöhyke oli kellus- ja uposlehtisten

luonnehtima, mutta peittävyys siinä oli edellistä vyöhykettä alhaisempi ja esiintyminen katkonaisempi.

Tyyppilajeja olivat ulpukka, lumme, siimapalpakko, rönsyleinikki ja ahvenvita.

Jylhynlahden rannalta tavattiin myös herne-, hirssi- ja tuppisara (Carex vaginata), luhtalitukka,

niittymaarianheinä (Hierochloe hirta), rantaminttu, jäkki, hanhenpaju (Salix repens) ja luhtavuohennokka

(Scutellaria galericulata). Vesikasveista mainittakoon myös hapsiluikka (Eleocharis acicula-

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 22


is), vesirutto (Elodea canadensis), tummalahnaruoho, pikkuvita, järvisätkin, purovita (Potamogeton

alpinus) ja isovesiherne (Utricularia vulgaris). Hyvin niukkana tavattu pikkulimaska (Lemna minor)

on yksi ilmeisimmistä rehevöitymisen ilmentäjistä. Kaikkiaan Jylhynlahdella ja aivan rannan tuntumassa

tavattiin 82 putkilokasvilajia.

Kotkajärven Jylhynlahti.29.7.2003

Jylhynlahden länsipuolisen pienen Mertalahden rannoilla olivat kapeat pullosaravaltaiset ilmaveroisvyöhykkeet,

joissa esiintyi myös jouhisara. Kelluslehtiset, varsinkin uistinvita ja ulpukka, muodostivat

muutamia kasvustoja. Kivisiä ja soistuneen kangasmetsän luonnehtimia rantoja kiersi kapea

siniheinävyö. Muista rantakasveista mainittakoon suopursu (Ledum palustre). Amalinkiven lähistöllä

esiintyi myös pääosin niukkoja ilmaversois- ja kelluslehtikasvustoja. Uposkasvistossa tavallisin on

ruskoärviä. Alueelta löytyi myös Nitella flexilis -näkinpartaislevää.

Jylhynlahden pohjukka on rehevöitynyt 29.7.2003.

23 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


6.4.6. Mertalahden suorannat

Tällä alueella tunnuspiirteenä ovat korkeapuustoiset rämerannat. Kasvillisuus oli niukkaa kasautuvan,

pehmeän, ilmeisesti hajoavasta puusta muodostuvan kiintoaineksen ja liekopuiden vuoksi.

Pari metriä leveä, melko runsaslajinen (18 putkilokasvilajia) rantavyöhyke oli viitakastikan

(30%/7), siniheinän (20%/4) ja juolukan (Vaccinium uliginosum, 15%/5) luonnehtima. Suolajistosta

olivat edustettuina myös mm. vehka (Calla palustris), tupasvilla (Eriophorum vaginatum), suopursu ja

karpalo (Vaccinium oxycoccos). Ilmaversoisvyöhykkeen selvä valtalaji oli järvikorte (20%/9), ja tyypillisiä

olivat myös sarat. Sekä ilmaversoisvyöhyke että sitä seuraava vesirutto (15%/4) –

ulpukkavaltainen (10%/5) sekavyöhyke olivat 10 m pitkiä. Uloin, varsin niukkakasvustoinen uposkasvien

luonnehtima vyöhyke oli 20 m, ja siinä tavallisimmat lajit olivat vesirutto (2%/3) ja ruskoärviä

(3%/4). Mainittakoon, että linjalla tavattiin myös purovita (Potamogeton alpinus).

Mertalahtea 29.7.2003.

6.4.7. Selkäsaarten tuntuma (Mannerniemi – rauhoituspiirin länsirajan

nimeämätön luoto)

Selkäsaaret, Lorttisaari ja Mäntysaari tarjoavat vesikasvillisuudelle suojaa. Niiden lomassa viihtyivätkin

yksittäiset lummelautat ja ulpukat. Myös uistinvita muodosti pistekasvustoja. Mantereen puoleisilla

rannoilla siimapalpakko kasvoi huomattavina lauttoina. Toisaalta mantereen rannat olivat valtaosin

kivikkoisia, mistä johtuen niillä tavataan lähinnä harvoja saraikkoja sekä paikoitellen runsaana terttualpia

(Lysimachia thyrsiflora).

Jyrkkäprofiilisen kuusivaltaisen rannan rantavyöhyke lähes puuttui. Alpit, rantakukka (Lythrum

salicaria) ja harmaaleppä (Alnus glutinosa) esiintyivät niukkoina metsäkasvien ohella lohkareisella

rannalla. Siimapalpakko (1%/2) oli ainoa seuraavan erittäin alhaisen peittävyyden omaavan vyöhykkeen

ainoa laji.

Selkäsaarten eteläpuolisen mannerrannan lajistoon kuuluivat mm. pullo- ja hernesara, ranta- ja

rentovihvilä, katinlieko, mäntykukka (Monotropa hypopitys), luhtalemmikki, luhtakuusio, purovita ja

isovesiherne.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 24


Sen sijaan osa-alueen saaret, Mäntysaari, Selkäsaaret, Lorttisaari ja sen itäpuolinen saari olivat

kasvistollisesti mielenkiintoisia. Mäntysaari on soistunutta mänty–hieskoivukangasta, jossa kenttäkerroksen

valtalajit olivat mustikka (Vaccinium myrtillus) ja puolukka, ja luonnehtivina esiintyivät variksenmarja

(Empetrum nigrum), suopursu ja järviruoko. Mainittakoon myös lehtokorte (Equisetum pratense),

luhtavilla (Eriophorum latifolium), rentovihvilä ja rantaleinikki.

Kuusi-, mänty- rauduskoivusekametsäisen Lorttisaaren kenttäkerrosta luonnehtivat mustikka,

juolukka ja sarjakeltano (Hieracium umbellatum). Rannalla kasvoivat yleisenä lepät, terttualpi ja kurjenjalka.

Rannan ilmaversoisvyöhykettä vallitsivat pullosara ja järvikorte. Kelluslehtisistä runsaimpia

olivat siimapalpakko, ulpukka, lumme ja uistinvita. Uposkasveista tavallisin oli puhdasta veden laatua

indikoiva ruskoärviä. Monilajisessa Lorttisaaressa ja sen rannoilla viihtyi peräti 67 putkilokasvilajia,

joista mainittakoon myös valkovuokko (Anemone nemorosa), rentukka (Caltha palustris), nuija-, hirssi-

ja tähtisara, isoalvejuuri, kurjenmiekka, katinlieko, siniheinä, konnanleinikki (Ranunculus sceleratus),

keihonlehti ja äimäruoho. Lisäksi tavattiin järvisientä.

Lorttisaaren itäpuoliselta saarelta mainittakoon nuija-, hirssi- ja hernesara, rentovihvilä, sammakonvihvilä

(J. ranarius), siniheinä, järvisätkin, rantaleinikki ja luhtavuohennokka.

Eteläisemmän Selkäsaaren lajistoon kuuluivat mm. pallo- ja hernesara, katinlieko, mäntykukka,

siniheinä, luhtavuohennokka ja pikkupalpakko. Saarelta kirjattiin pikaisella käynnillä 56 lajia.

6.4.8. Järvenpäänlahti

Järvenpäänlahden etelään antava pohjoisranta oli lähinnä niukkaa ruovikkovyötä, mutta lahden koilliskolkka

tarjosi hyvän kasvualustan runsaalle lumme- ja ulpukkakasvustolle. Osa-alueessa vuorottelivat

rannanmyötäinen kelluslehtivyöhyke ja ulapan syvyysvaihteluista johtuva "kelluslehtisaarekkeisuus".

Kelluslehtisten peittävyys lahden pohjukassa oli noin 15 % luokkaa. Ruovikkojen lisäksi rannoilla

oli jokunen kortteikkokohta ja yksi harva osmankäämikkö. Monin paikoin ranta oli pullo- tai

jouhisaran luonnehtima. Tavallisin uposkasvi oli ruskoärviä, joka oli runsas varsinkin pohjoisrannan

edustalla. Lahden pohjoispäästä löytyi pienehkö vesiruttokasvusto.

Järvenpään eteläranta oli kivikkoista, mutta eteläisimmän länteen antavan pohjukan matalassa

rannassa esiintyi rinnan mm. järvikortetta, tummalahnaruohoja, palpakkojen taimia, ahvenvitaa, uistinvitaa

ja pikkuvitaa - tyypillinen järvityyppimosaiikki pienessä mittakaavassa. Lahdelmassa tavattiin

myös ahven- ja heinävidan risteymäksi arvioitu laji. Jylhynlahden tapaan lahteen laskeva oja saattaa

olla entinen pienvesi. Keskimmäiseen, länteen antavaan lahdelmaan laskee oja, jonka suulla tavattiin

ravinteisuudesta kertovaa leveäosmankäämiä ja viiltosaraa. Järvenpäänlahdella oli paljon ”liekopuita”.

Tämän osa-alueen kasvillisuuslinjan vyöhykkeiden yhteispituus oli 61m. Syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä oli 215 cm. Rantavyöhykettä luonnehtivat viitakastikka (45%/6), hieskoivu

(20%/3) ja järviruoko (15%/4). Ilmaversoisvyöhykkeessä yleisin laji oli järviruoko (25%/8). Kelluslehtivyöhykkeessä

yleisin laji oli isoulpukka (40%/9) lumpeen jäädessä n. 10% peittävyyteen.

6.4.9. Niemikotka

Niemikotkan rannat ovat melko ”liekopuisia”, kivikkoisia ja harvan ruovikon luonnehtimia Pukkisaaren

lounaispuoliseen luotoon asti. Niemikotka eteläpuoleisen rannan lajistoon kuuluivat mm. siniheinä,

vesirutto, isovesiherne ja äimäruoho.

Niemikotkan niemen itäisimmässä osassa oli hiekkarantaa, jossa kasvoi mattomaisina kasvustoina

rantaleinikkiä. Lisäksi tavattiin tummalahnaruohoa, järvisätkintä ja äimäruohoa. Rannan lajistoon

kuuluivat myös harvinainen vata, luhtalitukka, rantavihvilä, rantaminttu, siniheinä ja luhtavuohennokka.

Pukkisaaren ja Keinusaaren vastaiset rannat mantereella ovat kivikkopohjaisia, ja niiden edustoilla

tavattiin huomattavia siimapalpakkokasvustoja.

Osa-alueen 9 kasvillisuuslinjan vyöhykkeiden yhteispituus oli 8 m ja syvyys kelluslehtivyöhykkeen

päässä 90 cm. Yleisin laji rantavyöhykkeessä oli järviruoko (70%/9). Runsaahkoja olivat myös

terttualpi, siniheinä, mänty ja korpipaatsama. Ilmaversois–kelluslehtivyöhykkeessä yleisin laji järviruoko

(35%/5).

25 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Äimäruoho (Subularia aquatica) ja ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) Kotkajärvellä.

6.5. Päätelmät kasvillisuudesta

6.5.5. Vesikasvisto

Kotkajärvellä tavattiin 58 vesien putkilokasvilajia (perustuen Uotilan Vesioppaaseen tekemiin taulukoihin)

sekä kaksi muuta makrofyyttiä (Chara ssp. ja Nitella flexilis). Vesisammaleista merkittiin

muistiin yksi laji, mutta varsinaisesti vesisammaleita ei kartoitettu. Irokellujista tavattiin pikkulimaska

ja irtokeijuista isovesiherne. Uposlehtisiä tavattiin kahdeksan lajia, pohjalehtisiä neljä ja kelluslehtisiä

viisi. Ilmaversoisia tavattiin 12 lajia ja rantakasveja 27 lajia (Uotilan Vesioppaan taksonilistaan pohjautuen).

Näissä elomuotoluvuissa ovat putkilokasvit. Varsinaisten vesiputkilokasvien taksonimäärä,

johon lasketaan pohjalehtiset, uposlehtiset, kelluslehtiset, irtokellujat ja -keijujat jää varsin alhaiseksi

eli 19 lajiin kertoen järven karuudesta.

Kun tarkastellaan lajien vaateliaisuustasoa tai ravinneindikaatiota (Uotilan 1978 mukaan) havaitaan,

että eutrofiaa eli ravinteisuutta indikoi neljä lajia, meso-eutrofiaa 10 ja mesotrofiaa 10 lajia.

Niukkaravinteisuutta indikoi kolme lajia ja lähes niukkaravinteisuutta kuusi lajia. Noin 47 % lajeista

oli joko indifferenttejä tai luokittamattomia. Varsinaisissa vesikasveissa on havaittavissa oligotrofiaa

ja meso-oligotrofiaa ilmentävien lajien suuri suhteellinen osuus.

Taulukko 6. Kotkajärven vesikasviston jakautuminen elomuodoittain ravinnetasoa ilmentäviin luokkiin.

o = niukkaravinteisuuden (oligotrofian) ilmentäjät, o-m = niukka-keskiravinteisuuden (oligomesotrofian)

ilmentäjät, m = keskiravinteisuuden (mesotrofian) ilmentäjät, m-e = keskirunsasravinteisuuden

(meso-eutrofian) ilmentäjät, e = runsasravinteisuuden (eutrofian) ilmentäjät, i =

ekologisesti laaja-alaiset (indifferentit), - = luokittelemattomat (Uotila 1978 pohjalta).

Elomuoto e m-e m o-m o i - Yhteensä

irtokelluja 0 1 0 0 0 0 0 1

irtokeijuja 0 0 0 0 0 1 0 1

uposlehtinen 1 1 0 2 0 2 1 7

pohjalehtinen 0 0 0 1 2 1 0 4

kelluslehtinen 0 0 1 0 1 3 0 5

ilmaversoinen 2 4 0 2 0 4 0 12

rantakasvi 1 3 8 1 0 3 11 27

vesisammal 0 0 0 0 0 0 2 2

Nitella ja Chara 0 1 1 0 0 0 0 2

Spongilla lacustris 0 0 0 0 0 0 1 1

Yhteensä 4 10 10 6 3 14 15 62

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 26


6.5.6. Vesikasvillisuus

Kasvillisuuden perusteella Kotkajärvi on niukkaravinteinen, pääosin moreenirantainen järvi, jonka

vesikasvilajistossa on vain vähäisiä merkkejä rehevöitymisestä. Kotkajärvi voitaneen luokitella korte–

ruokotyypin järveksi (Maristo 1941). Nuottaruohojärven piirteetkin ovat sille varsin osuvia lukuun

ottamatta seikkaa, että itse nuottaruoho ei järvestä tavattu. Kotkajärvi on luonnontilassa ollut hyvin

karu, jonkin verran humuspitoinen järvi. Tammelan Liesjärvi (Häyhä & Jutila 2006) ja Hämeenlinnan

Katumajärvi (Jutila & Kouvo 2006) voidaan lukea samaan botaaniseen järvityyppiin ja näistä järvistä

Kotkajärvi on lähimpänä luonnontilaista. Vähäistä rehevöitymistä on kyllä havaittavissa lahtialueilla.

Paikoin kelluslehtiset ovat runsastuneet ravinnelisäyksen seurauksena esim. Jylhynlahdella. Osin ulpukan

ja lumpeen laajat kasvustot Pihlajamäen- ja Järvenpäänlahdilla johtuvat pehmeistä pohjista,

joita Kotkajärveltä löytyy varsin runsaasti. Puut saavat kaatua monin paikoin järveen vapaasti ja niiden

puuaineksen hajoamistuloksena syntyy rantaan kulkeutuvaa kariketta, jonka päälle vain harvat kasvit

pystyvät juurtumaan.

Silmiinpistävää järvellä oli paikoin järvisienen runsaus. Kotkajärven niukkaravinteisuudesta

kertovat mm. tummalahnaruoho ja äimäruoho. Yllättäen nuottaruohoa ei järvestä löytynyt lainkaan.

Järven vesikasvilajisto jäi varsin niukaksi ja harauksia olisi ehkä tarvinnut tehdä enemmän. Mielenkiintoisimmiksi

kasvistollisesti osoittautuivat Lortti- ja Selkäsaarten ympäristö, missä oli useita harvinaisia

lajeja. Niemikotkan hiekkarannoilta voisi olla löydettävissä vielä lisää vaativaa lajistoa.

Ranta-asukkaiden systemaattisia havaintoja vesikasvillisuuden kehityksestä järvellä voidaan

hyödyntää järven tilan seurannassa. Tämä tietysti edellyttää vesikasvilajiston tuntemusta. Tässä julkaisussa

on vain niukasti vesikasvien kuvia, eikä se pyri olemaan määritysopas. Suomeksi on saatavilla

lukuisia hyviä kasvioita, joissa on esitelty myös vesikasvit. Vesikasvilajiston tuntemuksen lisäämiseksi

on varmasti jatkossakin hyvä järjestää lajintuntemuskursseja kuten Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys

on jo tehnytkin. Vesioppaassa esitellään vesikasvilajeja, ravinteisuuden indikaattoreita ja

siinä on myös paljon muuta hyvää tietoa vesiekosysteemistä (Tyystjärvi-Muuronen 1985).

Vesikasvillisuuden niittoa on hyvä tehdä harkitusti. Kotkajärvi on sen verran karu järvi, että niitot

kannattaa rajoittaa laiturien läheisyyteen. On hyvä muistaa, että myös vesikasvit kuuluvat vesiluontoon.

Tiettyjen lajien niittäminen voi myös joskus johtaa toisten lajien ilmaantumiseen, esim. ilmaversoisten

tilalle tulevat kelluslehtiset, kelluslehtisten tilalle tulee uposkasvit tai sinilevät. Lahtialueittan

perustetut talkooryhmät ovat varmasti hyvä ajatus järven hoidon käytännön toteuttamiseksi.

Mertalahden suorantaa. 29.7.2003.

27 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Kasvillisuuslinjoilla peittävimpinä esiintyivät pullosara, järviruoko ja jouhisara, jotka ovat ilmaversoisia.

Kelluslehtisistä ulpukka ja uistinvita olivat peittävimmät. Monen rantakasvin nousu peittäväksi

kuvaa osaltaan vesikasvillisuuden harvuutta (Kaavio 8).

Kasvillisuuslinjoilla tavattu lajin

peittävyysprosenttien summa

250,0

200,0

150,0

100,0

50,0

0,0

Carex rostrata

Phragmites australis

Carex lasiocarpa

Nuphar lutea

Alnus glutinosa

Potamogeton natans

Molinia caerulea

Calamagrostis canescens

Lysimachia vulgaris

Sparganium gramineum

Pinus sylvestris

Salix cinerea

Betula pubescens

Ranunculus reptans

Equisetum fluviatile

Rhamnus frangula

Myriophyllum alterniflorum

Elodea canadensis

Nymphaea alba ssp. candida

Alnus incana

Lajit

Kaavio 8. Kotkajärven vesi- ja rantakasvillisuuden päävyöhykelinjoilta arvioitujen 20 runsaimman

lajin peittävyyksien summat. Muut lajit muodostivat yhteensä 226 % peittävyyden.

Kasvillisuuslinjojen yleisyyksien keskiarvot

2

1,8

1,6

1,4

1,2

1

0,8

0,6

0,4

0,2

0

Nuphar lutea

Carex rostrata

Phragmites australis

Carex lasiocarpa

Sparganiumgramineum

Molinia caerulea

Potamogeton natans

Calamagrostis canescens

Myriophyllumalterniflorum

Equisetumfluviatile

Ranunculus reptans

Alnus glutinosa

Lysimachia vulgaris

Nymphaea alba ssp. candida

Lythrumsalicaria

Potentilla palustris

Lysimachia thyrsiflora

Elodea canadensis

Peucedanumpalustre

Potamogeton perfoliatus

Rhamnus frangula

Lajit

Kaavio 9. Kotkajärven vesi- ja rantakasvillisuuden päävyöhykelinjoilta tavattujen 20 yleisimmän lajin

yleisyyksien (0-9) keskiarvot.

Päävyöhykelinjojen kasvilajien yleisyyksien keskiarvokaavio (kaavio 9) osoittaa ehkä paremmin

tavanomaisimmat vesikasvit. Kahdenkymmenen yleisimmän joukkoon nousee jo mainittujen runsaiden

vesikasvilajien lisäksi mm. siimapalpakko, ahvenvita ja yllättäen vesiruttokin.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 28


7. Kotkajärveen kohdistuva kuormitus

7.1. Kotkajärven ojien aiempia tutkimuksia

Kotkajärven ojista kolmea oli tutkittu aikaisemmin Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän

ympäristöosaston tilaamana syksyllä 1997. Mittaustulokset on esitetty taulukkomuodossa (taulukko

7). Vuoden 1997 tutkimuksen mukaan ojavedet olivat samentumattomia, mutta humuksen leimaamia.

Runsaasta humuksen määrästä huolimatta ojissa ei havaittu happamuutta, ja pH-arvot olivat

lähellä neutraalia. Ojavedet olivat väriltään ruskeita, mikä myös kertoi runsaasta humuspitoisuudesta.

Kotkajärven ojien kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 16–29 µgP/l, mikä on varsin maltillinen

lukema ojavesille. Humuksen runsaus jo sinällään nosti ravinteiden määrä. Ammoniumtypen määrä

oli pieni, eikä kohonneeseen hajakuormitukseen viittaavia muutoksia löydetty. Ojat olivat hygieeniseltä

laadultaan hyviä, eikä likaantumista todettu.

Taulukko 7. Kotkajärven ojien vesinäytetulokset 14.10.1997. Lähde: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys

r.y.

Oja

Happamuus

(pH)

Sameus

(FTU)

Kokonaisfosfori

(µg/l)

Kokonaistyppi,

N

(µg/l)

Kotkajärvenkuja 6,1 0,77 29 1100 6

Myllyoja, Rantala 6,3 0,77 16 800 5

Peuraoja 6,5 1,9 18 1200 40

Sähkönjohtavuus

(mS/m)

Lämpötila

C

COD Mn

(mg/l)

Kotkajärvenkuja 7,4 4 50,0 15

Myllyoja, Rantala 5,2 4,1 41,0 5

Peuraoja 6,7 3,9 39,0 30

Fekaaliset

streptokokit

(pmy/100ml)

Ammonium,

NH4-N

(µg/l)

Ojavesien laatu oli kokonaisuudessaan hyvä. Ainoaksi haitaksi todettiin veden runsas humuspitoisuus,

joka näkyi veden ruskeana värinä. Valuma-alueen ojituksissa tulisi noudattaa varovaisuutta,

jotta järven kuormitus ei tarpeettomasti lisääntyisi. Suoalueiden ojitus lisää varsinkin järveen tulevan

typen määrää (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys 1998).

Jo vuonna 1975 ympäristöhallinto otti näytteitä Myllyojasta ja Perälamminojasta (Liite 6).

Kummassakin ojassa oli tuolloin alentunut alkaliniteetti, Perälamminojassa se oli huono ja Myllyojassa

välttävä. Vesi oli tammikuussa hyvin tummaa, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli karulle vedelle

tyypillinen Myllyojassa (josta se olikin ainoastaan määritetty).

7.2. Kotkajärveen laskevien ojien veden laatu

Tässä tutkimuksessa vesinäytteitä otettiin kahdeksasta Kotkajärveen laskevasta ojasta touko–

kesäkuussa 2003 laboratorioanalyysejä varten. Näytteidenottopaikat on merkitty karttaan 3. Näytteet

tutkittiin Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristö- ja elintarvikelaboratoriossa.

Näytteenottojen yhteydessä mitattiin myös ojien virtaamat.

29 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Kartta 3. Kotkajärven valuma-alue sekä järveen laskevat ojat mittauspisteineen.

7.2.1. Myllyoja

Ensimmäinen näyte Myllyojasta (eli Rantalanojasta) otettiin 4.5.2003 kevätylivalumakaudella ja toinen

5.6.2003 vesimäärien jo laskettua kesäiselle tasolle. Virtaus ojassa pienentyi selkeästi toukokuun

alun 116 l/s:sta kesäkuun alun lukemaan 23 l/s.

Myllyojan toukokuinen väriarvo, 110 mgPt/l, kertoi ojaveden olevan erittäin ruskeaa vettä. Kyseessä

oli suovettä sisältävä oja, jonka ruskea väri syntyi vedessä olevasta humuksesta. Myllyojan

toukokuinen sähkönjohtavuus, 5,32 mS/m, edusti tyypillistä, alhaista suomalaista arvoa. Vesien vähäsuolaisuuden

takia luvut eivät ole yleensä korkeita ellei veteen ole päässyt jätevesiä.

Toukokuussa veden pH oli 6,7, ja kesäkuun alkuun mennessä arvo oli pienentynyt 5,8:aan. Näin

alhainen pH-luku on veden eliöstölle haitallinen. Veden happamoituminen voi johtua ammoniumin

määrän vähenemisestä tasosta 55 µg/l tasolle 5µg/l. Permanganaatti-luku (74 mg/l) kertoo ojassa olevan

paljon kemiallisesti hapettavaa orgaanista ainesta, kuten humusta. Yllä mainittu luku on hyvin

tyypillinen humusvesille.

Kokonaistyppeä Myllyojassa oli toukokuun alussa 2003 1 100 µg/l, mutta määrä oli tippunut lukemaan

510 µg/l kesäkuu alkuun tultaessa. Korkean humuspitoisuuden vuoksi myös kokonaistypen

määrä nousi korkealle, mikä on tyypillistä hyvin ruskeille vesille. Kirkkaissa vesissä kokonaistypen

määrä vaihtelee 200–500 µg/l:n välillä. Ammoniumin määrä (55 µg/l) ei aiheuta näissä määrissä vielä

hapenkulutusta vesistössä. Turvesoiden valumavesissä ammoniumtyppeä saattaa olla jopa 100–300

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 30


µg/l. Nitraattia oli 400 µg/l, mikä on ojaveden pitoisuudeksi melko kohtuullinen. Kesäisin järvessä ei

yleensä ole näin korkeita lukemia, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä.

Kokonaisfosforia oli toukokuun alun ylivalumakaudella 29 µg/l, mikä kertoi veden olevan rehevää,

joskin ojavedelle arvo oli varsin maltillinen. Kokonaisfosforipitoisuus oli pudonnut virtaaman

pienentymisen myötä ojavedelle varsin alhaiseen lukemaan 8 µg/l, joka ei rehevöitä järveä. Koska vesi

on humuspitoista, korkea fosforin määrä ei ole niin huolestuttava, sillä fosforia sitoutuu humusyhdisteisiin.

Humus estää valon pääsyä veteen, joka puolestaan rajoittaa perustuotantoa. Toisaalta Kotkajärvessä

vesi on melko kirkasta, joten kaikki veteen päätyvä fosfori on haitallista. Myllyojan fosfaattifosforin

määrä oli alhainen (


7.2.3. Perälamminoja

Ensimmäinen näyte otettiin 4.5.2003. PH (6,6), sähkönjohtavuus (10,9 mS/m), nitraatti (310 µg/l),

fosfaatti (11µg/l), kiintoaine (2,4 mg/l), suolistoperäiset enterokokit (10 pmy/100ml) ja lämpökestoiset

koliformiset bakteerit (10 pmy/100ml) olivat samalla tasolla kuin Myllyojan arvot, joten niiden vaikutukset

Kotkajärveen olivat samantyyppisiä. Eroa löytyi väristä (90 mgPt/l), joka viittasi Perälamminojan

veden olevan hieman vähemmän humuspitoista kuin Myllyojan vesi. Tähän suuntaan osoitti

myös kokonaistypen määrä (700 µg/l). Kokonaisfosfori (21 µg/l) kertoi veden olleen juuri ja juuri

rehevän puolella; riippuen siitä käytetäänkö rehevyysluokitusta vai yleisluokitusta.

Toinen näyte otettiin 5.6.2003, jolloin ojan virtaus oli hyvin vähäinen. Suurimmat muutokset

olivat tapahtuneet kokonaisfosforin ja kokonaistypen kohdalla. Kokonaisfosforipitoisuus oli noussut

21 µg/l:sta 93 µg/l:aan. Tällöin vesi voidaan luokitella lähes ylireheväksi. Myös kokonaistypen määrä

oli noussut 1200 µg/l:aan. Tämä voi johtua lisääntyneestä humuksesta vedessä. PH:ssa oli tapahtunut

myös selkeä muutos. Vesi oli selvästi happamampaa (pH 5,7) kuin edellisen näytteen aikaan. Bakteerien

määrät eivät olleet kasvaneet edellisestä näytteestä. Permanganaattiluku kertoi ojan veden olleen

erittäin humuspitoista. Soista oli ilmeisesti valunut erittäin humuspitoista vettä ojaan.

Yleisarvio: Perälamminojan virtaus ensimmäisessä, ylivalumakautta edustavassa näytteenotossa,

oli vain noin kolmasosa (42 l/s) Myllyojan virtauksesta, ja tuolloin Perälamminojan vesi oli laadultaan

lievästi parempaa kuin Myllyojan vesi, joten sen kuormittava vaikutus jäi pienemmäksi kuin Myllyojan.

Toisen näytteenoton tuloksien perusteella vesi oli selvästi rehevöittävämpää ja happamampaa

kuin aikaisemmin, mutta ojan virtaus oli olematonta ja kokonaisvaikutus järveen jäi siten varsin pieneksi.

7.2.4. Perälänoja (Heikkilä)

Ensimmäinen näyte otettiin 4.5.2003. Väri (90 mgPt/l), pH (6,5) ja suolistoperäiset enterokokit (10

pmy/100ml) olivat samaa kertaluokkaa kuin Mylly- ja Perälamminojissa. Sähkönjohtavuus (10,9

mS/m) oli kaksi kertaa ja kiintoainepitoisuus (20 mg/l) kymmenen kertaa suurempi kuin Myllyojan

vedessä johtuen peltolannoituksesta. Kokonaistypen (2 800 µg/l) ja ammoniumtypen (88 µg/l) kohonneet

pitoisuudet selittynevät myös valuma-alueen viljelyllä. Perälänojan kokonaisfosforipitoisuus (59

µg/l) kertoi veden olevan erittäin rehevää ja tarjoavan siten mahdollisuuden korkeaan tuotantoon ja

sinilevien massaesiintymiin. Nitraattiakin (2 100 µg/l) tässä ojassa oli jopa 5–6 kertaa enemmän kuin

Mylly- tai Perälamminojissa. Koliformisia bakteereita (40 pmy/100ml) oli myös selkeästi enemmän

kuin edellä mainituissa ojissa.

Toinen näyte otettiin 5.6.2003. Vedenlaadussa oli tapahtunut huomattavaa parantumista, kun

verrataan kokonaisfosforin, kokonaistypen ja ammoniumin määriä aiempaan näytteeseen. Typpi oli

vähentynyt noin kolmasosaan ollen 740 µg/l. Fosforin pitoisuus oli tullut myös alas 9:ään µg/l:aan.

Ammoniumia oli 13 µg/l entisen 88 µg/l sijaan. Muutoin veden laatu oli pysynyt lähes muuttumattomana.

Permanganaattiluvun (33 mg/l) mukaan kemiallinen hapenkulutus oli alhainen.

Yleisarvio: Perälänojasta tulee Kotkajärveen ylivalumakaudella kohtalaisesti ravinteikkaita ja

rehevöittäviä vesiä. Ensimmäisen näytteenoton yhteydessä mitattu virtaus (16 l/s) oli kuitenkin huomattavasti

pienempi kuin Myllyojassa ja kaksi kertaa pienempi kuin Perälamminojassa. Toisen näytteenoton

yhteydessä virtaus oli todella pieni (3 l/s). Vähävetisempänä aikana Perälänojan kuormitusvaikutus

on mitätön.

7.2.5. Peuraoja

Ensimmäinen näyte otettiin 4.5.2003, jolloin ojassa oli kova virtaus (69 l/s). Väri (120 mgPt/m), pH

(6,5), fosfaatti (5 µg/l), kiintoaine (2,8 mg/l), kokonaisfosfori (30 µg/l), fekaaliset streptokokit (10

pmy/100ml) ja lämpökestoiset koliformiset bakteerit (10 pmy/100ml) noudattivat samoja kertalukuja

kuin Mylly- ja Perälamminojat. Huomattavaa oli korkea ammoniumtypen (190 µg/l) pitoisuus muihin

ojiin nähden. Tämä saattoi johtua turvesuon vesien pääsystä ojaveteen. Näissä määrissä ammoniumtyppi

saattoi aiheuttaa jopa hapenkulutusta ja kiihdyttää happikatoa järvessä. Nitraattia oli melko runsaasti

muihin ojiin verrattuna ja syynä tähän oli soista valunut aines.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 32


Toinen näyte otettiin 10.6.2003, jolloin ojassa ei ollut lainkaan virtausta. Tilanne ei ollut juurikaan

muuttunut. Kokonaisfosforin määrä oli pienentynyt jonkin verran. Vesi voitiin siten luokitella

rehevän sijasta lievästi reheväksi. Kemiallinen hapenkulutus oli melko suuri (KMnO 4 -luku = 110

mg/l). Vedessä oli siis paljon kemiallisesti hapettavaa orgaanista ainesta, kuten humusta.

Yleisarvio: Peuraojan jonkintasoinen kuormitusvaikutus Kotkajärveen ilmeni ylivalumakaudella,

mutta myöhemmin kesällä kuormitusvaikutus loppui.

7.2.6. Kotkajärvenkujan oja

Ensimmäinen näyte otettiin 4.5.2003, jolloin ojan virtaus oli hyvin vähäinen (7,5 l/s) verrattuna edellä

mainittuihin ojiin. Kotkajärvenkujan ojan vesi voitiin luokitella erittäin ruskeaksi väriluvun perusteella

(160 mgPt/l). Ainoastaan Järvenpäänojan vesi oli ruskeampaa kuin tämän ojan vesi. Veden humuspitoisuus

laski happamuutta jonkin verran (pH 6,2). Kiintoainetta tässä ojassa oli peräti 50-kertainen

määrä muihin ojiin nähden. Osasyynä saattoivat olla metsänhakkuut. Kokonaistyppeä oli erittäin ruskealle

vedelle tyypillisesti 1 600 µg/l, ja ammoniumtypen määräkin (98 µg/l) oli varsin korkea. Sähkönjohtavuus

oli lähes sama kuin kaikissa muissakin ojissa (8,2 mS/m) ilmentäen suolojen vähyyttä.

Kokonaisfosforin pitoisuus oli korkea (90 µg/l) ilmentäen erittäin rehevää vettä, ja fosfaattipitoisuuskin

oli suhteellisen korkea (59 µg/l). Suolistoperäiset enterokokit (10 pmy/100ml) ja lämpökestoiset

koliformiset bakteerit (10 pmy/100ml) olivat vähissä, kuten melkein kaikissa muissakin alueen ojissa.

Toinen näyte otettiin virtaamattomasta vedestä 10.6.2003, jolloin saadut mittaustulokset olivat

hieman huonompia kuin aiemmin. Kokonaisfosforin määrä (150 µg/l) oli noussut entisestään ja vesi

luokiteltiin ylirehevöityneeksi. Ammoniumin määrä oli laskenut noin kymmenesosaan eli yhdeksään

µg/l. Bakteereita vedessä oli saman verran kuin 4.5.2003 otetussa näytteessä. Vesi oli myös erittäin

sameaa (12 NTU). Syynä voi olla levien aiheuttama samennus tai suuri humuspitoisuus.

Yleisarvio: Tämä oja tuo Kotkajärveen runsaasti fosforia sisältävää vettä, mutta melko vähäinen

virtaus johtaa kohtalaisen alhaiseen kuormitusvaikutukseen ylivalumakaudella. Kesällä ojan vaikutus

on vähäinen virtauksen puutteesta johtuen. Voimakkaiden sadekuurojen yhteydessä kuormitusta voi

kuitenkin tulla johtuen korkeasta seisovan ojaveden fosforipitoisuudesta.

7.2.7. Järvenpäänoja

Ensimmäinen näyte otettiin 4.5.2003, jolloin virtaus oli vain 1 l/s (kaikista ojista pienin). Erittäin ruskean

veden (200 mgPt/m) happamuusarvo oli poikkeuksellisen matala (pH 5,6), ja viittaisi suureen

humuspitoisuuteen. Näin matala pH vaikuttaa jo eliöstöön. Happamuus ei ole akuutisti tappava, mutta

hiljalleen eläinkantaa vähentävä. Ammoniumia (8 µg/l), fosfaattia (7 µg/l) ja kiintoainetta (2,0 mg/l) ei

ole paljoa tämän ojan vedessä. Kokonaistypen määrä (1 400 µg/l) oli hyvin luonteenomaista ojalle,

jossa on paljon humusta. Kokonaisfosforipitoisuus (50 µg/l) kertoi veden olevan erittäin rehevää. Nitraattipitoisuus

(370 µg/l) oli tavanomainen. Bakteerien määrät olivat vähäisiä (


erittäin rehevä. Suolistoperäisiä enterokokkeja (40 pmy/100ml) oli jonkin verran, mutta lämpökestoisia

koliformisia bakteereja ei juuri ollut (


7.4.1. Jätevedenkäsittelymenetelmien kustannusvertailu

Jätevesien eri käsittelyjärjestelmien hankinta- ja käyttökustannuksia verrattiin Niemikotkan lomamökkikylän

kohdalla (Taulukko 9). Vertaillut menetelmät olivat: 1) kaikki umpisäiliöön, 2) musta vesi

umpisäiliöön ja harmaa vesi maaimeytykseen, 3) vedet 3-osaiseen saostussäiliöön ja edelleen maaimeytykseen.

Hankintakustannuksissa ei huomioitu imeytyskentän rakentamisen aiheuttamia kustannuksia,

sillä ne ovat sekä vaihtoehdossa kaksi että kolme samansuuruiset, joten ne eivät synnytä eroa

näiden vaihtoehtojen välille.

Taulukko 9. Muutaman valmistajan jätevesien käsittelyjärjestelmien hankintahinnat esimerkinomaisesti

4.11.2003 Niemikotkan lomamökeille.

Umpisäiliö Labko (lujitemuovi)

Saostuskaivot Green pack

mini sako 2

Hankintakustannukset yht.

/ yksi laitteisto

1. Kaikki umpisäiliöön 2. Musta vesi umpisäiliöön,

harmaa maaimeytykseen

998,29 € 998,29 € ---------------

--------------- 1 708,00 € 1 708,00 €

998,29 € 2 706,29 € 1 708,00 €

3. Kaikki 3-osaiseen saostuskaivoon

ja edelleen

maaimeytykseen

Aika, jossa järjestelmä maksaa itsensä takaisin, on laskettu jakamalla laitteen hankintakustannusten

ja käyttökustannuksiltaan kalleimman vaihtoehdon (kaikki umpisäiliöön) hankintakustannusten

erotus kyseisen laitteiston käyttökustannuksiltaan kalleimman laitteiston käyttökustannuksiin verrattuna

aikaansaamalla vuotuisella kustannussäästöllä (taulukko 10).

Laskelmien mukaan halvinta on johtaa kaikki jätevedet umpisäiliöön ja seuraavaksi edullisinta

on kaikkien jätevesien johtaminen 3-osaisen saostuskaivon kautta maaimeytykseen. Tässä vertailussa

on kuitenkin jätetty huomiotta fosforinpoistonpaketin hinta, joka on haja-asutuksen

talousjätevesiasetuksen nykytulkinnan mukaan välttämätön vaihtoehdon 3 tilanteessa.

Maasuodatus on maaimeytystä suositeltavampi vaihtoehto ja sekin vaatii

fosforinpoiston tuekseen, jos kaikki jätevedet johdetaan järjestelmään. Maaimeytyksen

toimivuutta on vaikea selvittää. Todettakoon vielä, että umpisäiliö ei ole

jätevesien puhdistusmenetelmä. Siinä jätevedet vain kerätään yhteen ja ympäristövaikutuksiltaan

merkitykselliseksi muodostuu kuljetus mahdollisesti pitkällekin.

Yksi jätevesienkäsittelymahdollisuus on laite- eli pienpuhdistamo, jolloin

alueen kaikista mökeistä jätevedet johdettaisiin yhteen alueelliseen puhdistamoon.

Tämä edellyttää putkistojen rakentamista, mikä tulee huomioida kustannuslaskelmissa. Pienpuhdistamoissa

jätevesien puhdistustulos on yleensä hyvä.

Kuva 1. Green rock Aqua Stone

alumiinisulfaatin

annostelija

35 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Taulukko 10. Jätevedenkäsittelyn kustannusvertailu. Hinnat 4. – 9.11.2003.

Tyhjennettävän säiliön

tilavuus (m 3 )

Yhden tyhjennyskerran

hinta / säiliö

Tyhjennyksiä vuodessa /

mökki

Umpisäiliön tyhjennysten

hinta yhteensä / vuosi

/ mökki

Muut kustannukset /

vuosi / mökki

Kokonaiskustannukset /

vuosi / mökki

Kaikki umpisäiliöön

Musta vesi

umpisäiliöön,

harmaa vesi

maaimeytykseen

5 5 0,4

100 € 100 € 50 €

5 2 2

500 € 200 € 100 €

- € 100 € - €

500 € 300 € 100 €

3-osainen

saostussäiliö

+ Maaimeytys

Mökkejä yhteensä 9 9 9

Kokonaiskustannukset

yhteensä / vuosi

Vuotuinen kustannussäästö

yhteensä

4 500 € 2 700 € 900 €

- € 1 800 € 3 600 €

Laitteiston hankintakustannukset

/ mökki

998 € 2 706 € 1 708 €

Laitteiston hankintakustannukset

yhteensä

8 985 € 24 357 € 15 372 €

Maksaa itsensä takaisin

(vuodessa)

8,5 1,8

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 36


8. Kyselypohjainen ulkoisen kuormituksen selvitys

8.1. Kyselyn pääperiaatteet

Kyselyn avulla kartoitettiin, millaista ulkoista kuormitusta Kotkajärveen asutuksen taholta kohdistuu

ja miten kuormitusta voitaisiin vähentää. Käytännössä pyrittiin selvittämään ranta-asukkaiden jätevedenkäsittelyjärjestelmien

puutteet ja löytämään keinoja niiden korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi

nykyisen lainsäädännön vaatimuksia vastaavaksi.

8.2. Kyselyn toteutus

Kysely toteutettiin yhteistyössä Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n järvitoimikunnan

kanssa. Aluksi laadittiin kyselypohja muutaman vastaavissa tutkimuksissa aiemmin käytetyn kyselyn

pohjalta. Tämän jälkeen kyselyä muokattiin useaan otteeseen sekä järvitoimikunnan että selvityksen

tarpeisiin sopivaksi. Jätehuoltoa koskevat kysymykset ovat mukana järvitoimikunnan nimenomaisesta

pyynnöstä.

Kyselyn postitus hoidettiin talkoilla järviryhmäläisten kanssa. Osoitteet saatiin suojeluyhdistyksen

rekisteristä. Suojeluyhdistys laittoi samaan kuoreen informaatiota omasta toiminnastaan sekä Kotkajärvipäivästä.

Yhtenä asiana vuoden 2003 Kotkajärvipäivällä oli kyselyn tulosten esittely. Kysely

lähetettiin kaikkiaan 130 kiinteistölle. Vastausta toivottiin parin viikon kuluessa. Tänä aikana vastauksia

saatiin kuitenkin vain 35 kpl, joten kiinteistöille lähetettiin ”karhukirje”. Karhukirjeessä toivottiin

vastauksia 1.8.2003 mennessä, jotta Kotkajärvipäivään (3.8.2003) mennessä saataisiin mahdollisimman

suuri otanta esitettäväksi aiotun yhteenvedon perustaksi. Kotkajärvipäivään mennessä tuli kuitenkin

vain runsaat 30 vastausta lisää, joten vastausprosentti oli 24 %. Kotkajärvipäivässä saatiin osallistujilta

n. 10 vastausta lisää ja tilaisuuden jälkeen postissa vielä viisi vastausta. Lopulliseksi vastausprosentiksi

muodostui 40 % (Kyselykaavake liitteenä 6).

8.3. Kyselyn tulokset

8.3.1. Yleiset kysymykset

Kotkajärven ranta-asutuksesta suurin osa eli 87 % on loma-asuntoja. Kymmenesosa on vakituisia

asuntoja. Muita kuin asuinkiinteistöjä ei Kotkajärven ranta-alueella ole.

Vakituisista kiinteistöistä 85 % on kahden asukkaan käytössä. Muutamalla kiinteistöllä (15 %)

asuu säännöllisesti kolme ihmistä. Myös vapaa-ajan asunnoista noin puolta käyttää pääasiassa kaksi

henkilöä. Kolmen ihmisen talouksia vapaa-ajanasunnoista on noin neljäsosa. Yhden, neljän ja yli viiden

henkilön käyttämiä kiinteistöjä on kaikista noin 30 %. Loma-asuntojen osalta käyttäjien määrän

tilastointia hankaloitti se, että useassa paperissa oli käyttäjien määräksi merkitty esimerkiksi 1–8. Ero

vakituisten ja tilapäisten käyttäjien välillä jäi epäselväksi.

Vajaa puolet vapaa-ajan kiinteistöistä on käytössä 1–2 kuukautta vuodessa. Noin kolmasosa on

käytössä kolmesta neljään kuukautta vuodesta. Kuudesosa kiinteistöistä on käytössä yli neljä kuukautta

vuodesta. Alle yhden kuukauden käytetään vain seitsemää prosenttia loma-asunnoista.

Kotkajärven ympäristön rakennuskanta on vanhaa. 59 % rakennuksista on rakennettu ennen

vuotta 1970. Ennen vuotta 1950 rakennettuja on 22 %. Vanhin kiinteistö on rakennettu 1800-luvun

lopussa. ”Jätevedenkäsittelyjärjestelmistäkin” yli 40 % on peräisin ajalta ennen vuotta 1970. Tämän

vuoksi on todennäköistä, että jätevesien käsittely ei tapahdu nykyisen lainsäädännön edellyttämällä

tavalla. Erillinen sauna on 72 prosentilla kiinteistöistä ja erillinen käymälä 76 prosentilla kiinteistöistä.

Kotkajärven ympäristön tonttien maalajeista yleisimmät ovat sora (28 %), hiekka (25 %) ja moreeni

(20 %). Siltin, kivikon ja mullan osuudet maalajeista ovat 6 % kukin.

37 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


8.3.2. Etäisyydet Kotkajärveen

Asuinrakennuksia ei ole aivan rannassa ollenkaan. Eniten asuinrakennuksia (36 %) sijaitsee 10–30

metrin päässä rannasta. Neljännes asuinrakennuksista sijaitsee 31–50 metrin sekä yli sadan metrin

etäisyydellä. 12 % asunnoista sijaitsee 51–100 metrin etäisyydellä rannasta.

Erillisistä saunoista suurin osa (86 %) sijaitsee alle 30 metrin päässä rannasta. Tästä määrästä 24

% sijaitsee alle kymmenen metrin etäisyydellä rannasta. Ainakin yksi sauna sijaitsee aivan vesirajassa

kiinni. 11 % saunoista sijaitsee yli sadan metrin päässä ja kolme prosenttia välillä 31–50 m rannasta.

Käymälöistä lähes puolet (48 %) sijaitsee 31–50 metrin etäisyydellä rannasta. 19 % sijaitsee

etäisyydellä 51–100 m, 17 % yli 100 m ja 12 % 10–30 m rannasta. Käymälöistä viisi prosenttia sijaitsee

liian lähellä rantaa, eli etäisyyttä on alle kymmenen metriä.

Jäteastioita ei ole sijoitettu lähelle rantaa. Vain yhdeksän prosenttia jäteastioista sijaitsi 31–50

metrin päässä rannasta. Yli 70 % jäteastioista sijaitsi yli sadan metrin päässä rannasta. Käymäläjäte

loppusijoitetaan joissain tapauksissa turhan lähelle rantaviivaa. Kuusitoista prosenttia kiinteistöistä

ilmoitti sijoittavansa sen alle kymmenen metrin päähän vesirajasta. Kolmannes kiinteistöistä loppusijoitti

käymäläjätteen kuitenkin yli 50 metrin päähän rannasta.

Suurin osa (84 %) komposteista sijaitsee yli 30 metrin päässä rannasta. Alle kymmenen metrin

etäisyydellä rannasta on 4 % komposteista ja 10–30 m etäisyydellä 12 % komposteista. Osa komposteista

on liian lähellä rantaviivaa.

8.3.3. Vesihuolto

Talousveden ottaa omasta kaivostaan n. 70 % vastaajista. Vajaa neljännes kiinteistöistä käyttää Kotkajärven

vettä, joka lähestulkoon täyttää viranomaisten talousvedelle asettamat vaatimukset. Muutamalle

vähän käytetylle kiinteistölle talousvesi tuodaan asukkaiden mukana.

Juomaveden tuo mukanaan noin 14 % vastaajista. Suurin osa, eli yli 80 %, ottaa juomavetensä

omasta kaivosta. Yhden kiinteistön asukkaat ilmoittivat juovansa Kotkajärven vettä.

Reilulla puolella kiinteistöistä juokseva vesi tulee sekä keittiöön että saunalle. Noin 35 prosentissa

kiinteistöistä juoksevaa vettä ei ole lainkaan, vaan vesi kannetaan ämpäreillä Kotkajärvestä niin

keittiöön kuin saunallekin. Kahdeksassa prosentissa kiinteistöistä juokseva vesi on vain keittiössä ja

kuudessa prosentissa vain saunalla.

8.3.4. Käymäläratkaisut

Käymälät jakautuivat kyselyn mukaan melko tasaisesti eri käymälätyyppeihin, lukuun ottamatta kemiallisia

käymälöitä, joita ei tavattu (Kaavio 10). Kolmannes käymälöistä oli kompostoivia käymälöitä.

Toiseksi yleisin oli tiivispohjainen kuivakäymälä, joita oli lähes yhtä paljon eli 28 % kaikista käymälöistä.

Vesikäymälöiden osuus oli 22 % ja maapohjaisen kuivakäymälän 20 %. Osalla kiinteistöistä oli

kaksi käymälää, joista toinen, useimmiten vesikäymälä oli todennäköisesti talvikäyttöä varten. Joukossa

oli myös kiinteistöjä, joilla oli sekä kompostikäymälä että muu kuivakäymälä. Ilmeisesti tällaisia

kiinteistöjä remontoitiin parhaillaan, ja vanhan maapohjaisen kuivakäymälän tilalle oli rakennettu

moderni kompostikäymälä vanha käymälän ollessa kuitenkin yhä paikallaan.

Kuivakäymälä ja kompostikäymälä tyhjennetään tarpeen mukaan. Mikään laki tai asetus ei määrää

tyhjennysvälin maksimipituutta kuten sako- ja umpisäiliöille on määrätty. Kyselyssä mukana olevista

käymälöistä hieman yli puolet eli 55 % tyhjennettiin kerran vuodessa. 17 % tyhjennettiin kahdesti

ja 19 % kolmesti vuodessa. Useammin kuin kolmesti vuodessa tyhjennettiin 10 prosenttia käymälöistä.

Lähes puolella (48 %) kiinteistöistä käymäläjäte (ei vesikäymälän) haudattiin omalle tontille.

Käymäläjäte kaadettiin kompostiin reilulla 40 % kiinteistöistä. Pellolle käymäläjätettä levittävien

osuus oli 7 % ja muulla tavalla käsittelevien 4 %. Muita käsittelyvaihtoehtoja olivat mm. erillinen

kompostori ja kuljetus omalle metsäpalstalle. Kaatopaikalle tai jätevedenpuhdistamolle käymäläjätettä

ei kuljettu lainkaan. Viemäriverkosto ei ulottunut lähelle Kotkajärveä.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 38


Käymälätyyppi

0 %

21 %

29 %

Vesi

Tiivisaltainen

Maapohjainen

Kompostoiva

Kemiallinen

29 %

21 %

Kaavio 10. Kotkajärven ranta-asutuksen käymälätyypit prosentteina.

8.3.5. Jätevesien käsittely

Kaikilla vakituisilla asunnoilla oli vesikäymälä, kun se loma-asunnoista oli 13 prosentilla (koko aineistossa

siis 24 prosentilla oli vesikäymälä). Täysin viemäröimättömiä (ts. jätevedet kannetaan ämpärillä

ulos) oli 9 % lomakiinteistöistä. Kaikista kiinteistöistä viemäröimättömien osuus oli 8 %.

Vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa joko omaan erilliseen viemäriinsä tai samaan viemäriin

muden jätevesien kanssa. WC-vesien erottamista puoltaa esimerkiksi se, että nk. harmaat vedet (muut

kuin vesikäymälän jätevedet) voidaan käsitellä kevyemmin. Umpisäiliön tyhjentäminen on kallista

(jopa 100 €, 5m 3 säiliö), jolloin erottelemisella voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä.

Mustat vedet (=WC-vedet) ja harmaat vedet eroteltiin 69 prosentilla kaikista kiinteistöistä, 83

prosentilla loma-asunnoista ja 57 prosentilla vakituisista asuinkiinteistöistä. WC-vedet samaan viemäriin

muiden jätevesien kanssa laskevien kiinteistöjen prosenttiosuudet ovat siis vastaavasti 31 % kaikista

kiinteistöistä, 17 % loma-asunnoista ja 43 % vakituisista asuinkiinteistöistä.

8.3.5.1. Mustat ja harmaat jätevedet omiin viemäreihinsä

Musta jätevesi johdettiin kaikilla kiinteistöillä asianmukaisesti umpisäiliöön, jonka loka-auto käy tyhjentämässä

ja kuljettaa lietteen sen jälkeen jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi.

Kaksoisviemäröidyistä kiinteistöistä kolmanneksella harmaat vedet menevät suodatuksen kautta

maaimeytykseen. Suoraan maaimeytykseen harmaat jätevetensä johtaa myös noin kolmannes kiinteistöistä.

Sakokaivojen kautta maaimeytykseen vetensä johtaa 22 % ja sakokaivojen ja suodatuksen kautta

maaimeytykseen 11 % kiinteistöistä.

6.3.5.2. Kaikki jätevedet samaan viemäriin

Ne kiinteistöt, joilla kaikki jätevedet johdetaan samaan viemäriin, ovat kaikki valinneet käsittelytavakseen

sakokaivot ja maaimeytyksen. Minkäänlaista suodatinta tai pienpuhdistamoa ei ole yhdelläkään

kiinteistöllä.

39 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


Suoraan järveen

3 %

Suod.+ järvi

3 %

SAKO+ m aaim .

3 %

Um pisäiliö

3 %

Erillisen saunan jätevedet

Suod.+ Maaim .

27 %

Suoraan m aaim .

61 %

Kaavio 11. Kotkajärven erillisten saunojen jätevesien käsittely.

Niistä kiinteistöistä joilla ei ole vesikäymälää, imeytetään 55 prosentilla (harmaat) jätevedet sellaisenaan

maahan. 30 % johtaa jätevetensä suodattimeen ja yhdeksän prosenttia saostuskaivoihin ennen

maahan imeyttämistä. Kuudella prosentilla kiinteistöistä jätevedet kerätään umpisäiliöön.

Erillisistä saunoista 62 prosentilla jätevedet imeytetään sellaisenaan maahan. 30 % johtaa jätevetensä

suodattimelle ja 3 % saostuskaivoille ennen imeyttämistä maahan. Kolmella prosentilla erillisistä

saunoista jätevedet johdetaan umpisäiliöön ja 3 %:lla suoraan järveen (kaavio 11).

8.3.6. Jätehuoltokysymykset

Järjestettyyn jätteenkuljetukseen oli liittynyt vain kolmannes kiinteistöistä. Joillakin kiinteistöillä oli

kuntayhtymän ympäristöosaston myöntämä vanha vapautus järjestetystä jätteenkuljetuksesta. Tämä

vapautus ei kuitenkaan ole enää voimassa, ja myös lomakiinteistöjen tulee olla järjestetyn jätteenkuljetuksen

piirissä. Tämä voitaisiin järjestää esimerkiksi tiekuntien organisoimien yhteisten keräyspisteiden

kautta.

Kyselyyn vastanneista kiinteistöistä 78 prosentilla kompostoitiin kaikki kiinteistöllä syntyvä

biojäte. Kyselyssä ei eritelty tarkemmin elintarvike- ja puutarhajätteen kompostointia, vaan ne molemmat

sisällytettiin termin ”biojäte” alle. Osa vastaajista oli saattanut ymmärtää, että biojätteellä tässä

yhteydessä tarkoitettiin vain elintarvike- tai puutarhajätettä. Osa vastaajista oli mieltänyt myös käymäläjätteen

biojätteeksi. Ne kiinteistöt, joilla biojätteitä ei kompostoitu, laittoivat biojätteet sekajätteen

sekaan tai kuljettivat biojätteen kaupunkiasunnon biojäteastiaan.

Asukkaat lajittelevat sekajätteestä erilleen eri hyötyjätejakeet seuraavan taulukon 11 mukaisesti,

joten jätteiden lajittelussa olisi parantamisen varaa. Paperin osuus oli metallia suurempi todennäköisesti

siksi, että joillakin kiinteistöillä syntyy hyvin vähän metallijätettä.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 40


Taulukko 11. Kalvolan Kotkajärven ranta-asukkaiden lajittelemat jätejakeet ja lajittelevien kiinteistöjen

osuus kaikista kiinteistöistä.

Lasi 45 %

Pienmetalli 41 %

Paperi 43 %

Pahvi- ja kartonki 35 %

Jätteiden lajittelusta annettujen vastausten luotettavuuteen on syytä suhtautua varauksella. Epäselvyyttä

aiheutti se, että kyselykaavakkeessa ei selitetty, mitä lajittelulla tässä yhteydessä tarkoitettiin.

Toiset vastaajista ilmeisesti lajittelivat sen jätteen, mikä kuljetettiin pois kiinteistöltä esimerkiksi kaupunkiasunnon

jäteastiaan. Toisilla kiinteistöillä lajiteltiin myös se jäte, joka hävitettiin omalla kiinteistöllä

esimerkiksi polttamalla.

Yhteensä 90 prosentilla kiinteistöistä ongelmajätehuolto on kunnossa: 66 % kiinteistöistä toimitti

ongelmajätteet kunnan tai Kiertokapula Oy:n ylläpitämään keräyspisteeseen, ja 24 % vei ne kaatopaikalle.

Kymmenen prosenttia vastanneista antoi käsityksen, että ongelmajätteet laitetaan kyseisillä

kiinteistöillä sekajätteen joukkoon. Ongelmajätteiden sijoittaminen muiden jätteiden sekaan on laitonta.

Kompostorien yhteishankinnasta oli kiinnostunut vain 17 % vastanneista. Syynä oli todennäköisesti

kompostorien korkea hinta sekä se, että osalla vastanneista kompostori oli jo hankittuna.

Kotkajärven suojelu- ja kehittämisyhdistyksen kerran vuodessa jäsentensä käyttöön tilaamaa yhteistä

jätelavaa sen sijaan kannatti 62 % vastanneista. Lavan tilausajankohdasta esiintyi vastauksissa

eriäviä mielipiteitä. Kyselykaavakkeessa esimerkkinä ehdotettu alkukesä sai melkoisesti kannatusta,

mutta monet pitivät myös loppukesää tai alkusyksyä parempana.

8.4. Kyselyn tulosten tulkinta: epäkohtia ja parannusehdotuksia

Vastausten perusteella pahimmat epäkohdat olivat jätevesien imeyttäminen sellaisenaan maahan,

käymälöiden, saunojen ja asuinkiinteistöjen sijainti liian lähellä rantaa sekä jätehuollon järjestäminen.

Vesikäymälöitä oli 22 %:lla vastanneista kiinteistöistä. Suurin osa lomakiinteistöistä oli siis

edelleen komposti- tai muun kuivakäymälän varassa. Jos kuivakäymälä sijoitetaan, sitä käytetään ja

huolletaan ja jäte edelleen käsitellään asianmukaisesti, se on vesiensuojelullisesti vesikäymälää parempi

vaihtoehto. Tämä helpottaa näillä kiinteistöllä jätevesien käsittelyä. Harmaillekin vesille, joita

kuivakäymäläkiinteistöillä tulee esimerkiksi tiskien pesusta ja saunomisesta, vaaditaan jokin käsittelymenetelmä.

Vähäisten vesimäärien kohdalla se voi olla suodatuskuoppa, mutta varsinkin pumpattua

vettä käytettäessä tulee hankkia harmaille vesille asianmukainen menetelmä.

Selvityksen mukaan WC-vedet johti samaan viemäriin muiden jätevesien kanssa 31 % kaikista

kiinteistöistä, 17 % loma-asunnoista ja 43 % vakituisista asuinkiinteistöistä. Tässä on pieni epäsuhta

verrattuna siihen, että vesikäymälöitä omisti 21 % vastanneista kiinteistöistä. Mustat ja harmaat jätevedet

johdettiin näillä kiinteistöillä saostuskaivon kautta maaimeytykseen. Tämä on riittämätöntä

haja-asutusalueiden talousjätevesiasetuksen perusteella. Sakokaivot poistavat suurimman osan vedessä

olevasta kiintoaineesta, ja pienentävät siten jäteveden biologista hapenkulutusta (BOD), mutta

ravinteiden määrään ne eivät vaikuta. Typpiyhdisteitä poistuu maaimeytyksessä, mutta fosforin osalta

poistuminen on varsin vähäistä. Mustien vesien käsittely maaimeytyksellä edellyttääkin nykyisin

fosforinpoistoyksikön. Lisäksi maaimeytyksestä pyritään siirtymään maasuodatukseen aina, kun

maaperä mahdollistaa sen, sillä maasuodatuksen toimivuutta voidaan seurata.

Mustat vedet (=WC-vedet) ja harmaat vedet eroteltiin 69 %:ssa kiinteistöistä (83 % lomaasunnoista

ja 57 % vakituisista asunnoista). Musta jätevesi johdettiin näillä kiinteistöillä asianmukaisesti

umpisäiliöön. Kaksois-viemäröidyistä kiinteistöistä harmaat vedet menivät joko sakokaivojen

ja/tai suodauksen kautta maaimeytykseen tai ne imeytettiin maahan suoraan. Virtsan ja ulosteen erottaminen

umpisäiliöön poistaa jäteveden aiheuttamasta fosforikuormasta 80 % ja typpikuormasta 90 %.

Mustan ja harmaan jäteveden erottamisella päästään siihen, että jätevedet eivät laimene ja ne voidaan

41 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


käsitellä siten asianmukaisemmin. Käytännössä ranta-asutuksessa mustat vedet johdetaan umpisäiliöön

ja harmaille vesille rakennetaan yleensä maaperäkäsittelypohjainen menettely.

Taulukko 12. Jäteveden aiheuttaman ympäristökuormituksen jakautuminen eri kuormitustekijöihin.

Kuormituksen orgaaninen

kokonaisfosfori kokonaistyppi

alkuperä aines, BHK7

g/p/d % g/p/d % g/p/d %

uloste 15 30 0,6 30 1,5 10

virtsa 5 10 1,2 50 11,5 80

muu 30 60 0.4 20 1,0 10

yhteensä 50 100 2,2 100 14 100

Sakokaivot ja suodatus ovat erittäin tärkeitä myös pelkkien harmaiden vesien käsittelyssä. Kuten

taulukosta 12 nähdään, virtsan ja ulosteen erotteleminen poistaa biokemiallista hapenkulutusta aiheuttavasta

kuormasta (BHK) vain 40 %. Tässä suhteessa saostussäiliöt ja kivikuitusuodatin ovat avainasemassa,

sillä ne poistavat vedestä kiintoainetta, jonka hajoaminen vesistössä lisää juuri biologista

hapenkulutusta.

Pelkän harmaan veden osalta suora maahan imeytys oli kyselyyn vastanneilla yleisin käsittelymenetelmä

(kiinteistöt, joilla ei vesikäymälää). Jätevesien maaimeyttämöiden kohdalla on hyvä olla

erityisen huolellinen: imeytyskenttä on syytä mitoittaa suositusten mukaiseksi, kentässä on syytä käyttää

tarkoitukseen suositeltuja materiaaleja ja erityisen huolellinen on oltava suojaetäisyyksien kanssa,

jotta jätevedet eivät aiheuta pohjaveden pilaantumista tai muuta ympäristöhaittaa.

Suodatusta ja selkeytystä käytetään kumpaakin yleisesti jäteveden esikäsittelyyn. Näiden menetelmien

käyttöä olisi syytä huomattavasti lisätä. Suodatus poistaa tehokkaasti ravinteita vedestä, esimerkiksi

kivikuitusuodatin toimii tehokkaasti bakteerikantansa ansiosta. Kiinteistön paikasta, erityisesti

maaperästä ja etäisyydestä vesistöön, sekä syntyvän jäteveden määrästä ja laadusta riippuu millainen

esikäsittely on tarpeen.

Myös turvaetäisyyksistä löytyi parannettavaa. Jätevedenkäsittelyjärjestelmän ohjeellinen etäisyys

on vähintään 30 metrin päässä rannasta. Käymälä on osa mainittua järjestelmää. Aikaisemmin on

todettu, että 17 % vastaajien käymälöistä ei täyttänyt tätä vaatimusta. Tiivispohjainen käymälä, jossa

suotonesteet joko haihdutetaan tai kerätään erilliseen säiliöön, voi sijaita lähempänä rantaa, jos esimerkiksi

tontin koko ei anna muuta mahdollisuutta. Myös tontin maaperä ja topografia on huomioitava

käymälän sijoittamisessa. Alle 10 metrin etäisyydellä rannasta sijaitseva maapohjainen käymälä on

ehdottomasti siirrettävä kauemmas rantaviivasta.

Erillisistä saunoista 86 % sijaitsi alle 30 metrin ja näistä 24 % alle 10 metrin päässä rantaviivasta.

Ainakin yksi sauna oli osittain järven päällä. Tällaisen järven päällä sijaitsevan saunan omistajan

tulisi kiinnittää erityistä huomiota saunansa jätevesijärjestelmään saadakseen pitää saunansa nykyisellä

paikallaan. Jätevedet voidaan johtaa saunan lattiakaivosta ja pumpata edelleen kauemmas maalle. Viranomaiset

voivat määrätä saunan purettavaksi, jos sen jätevedet aiheuttavat vesistön pilaantumista.

Asuinrakennuksiakin sijaitsi alle 30 metrin etäisyydellä rannasta, joten jätevesien käsittelyyn

täytyy myös niissä kiinnittää erityistä huomiota. Kompostien ja käymäläjätteen loppusijoituspaikan

kannalta on oikeaa suojaetäisyyttä erittäin vaikea antaa, sillä se riippuu jätteen esikäsittelytavasta.

Pitkälle kompostoitunut valmis multa voidaan sijoittaa hyvin lähelle rantaviivaa, jos varmistetaan,

etteivät sade ja aallot huuhdo multaa ja ravinteita järveen.

Järjestetyn jätehuollon osalta oli myös paljon parannettavaa, sillä vain kolmannes kiinteistöistä

oli liittynyt järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Muutamat kiinteistöt käyttävät naapurin tai naapurien

kanssa yhteistä jäteastiaa. Kotkajärvelläkin roskia on viety (todennäköisesti luvatta) toisten roskaastioihin.

Jätelain mukaan kiinteistön on oltava liittynyt järjestettyyn jätteen keräykseen. Jonkinlainen

yhteisjärjestely jätteiden keräilyn osalta tulisi organisoida vapaa-ajan asukkaiden ja jätteiden keräilijätahon

kanssa. Esimerkiksi tiekunnat voisivat ottaa asian hoitaakseen. 1.1.2004 voimaan tulleessa hajaasutusalueen

jätevedenkäsittelyä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa määritellään myös saostusja

umpisäiliölietteet järjestetyn jätteenkuljetuksen piiriin kuuluvaksi.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 42


9. Hoito- ja seurantasuosituksia

Lahtialueittan perustetut talkooryhmät ovat varmasti hyvä ajatus järven hoidon käytännön toteuttamiseksi.

Rantaryönän poisto kuuluu jokakeväiseen ja –kesäiseen rantakiinteistöjen järvenhoitotyöhön.

Vesikasvillisuuden niittoa on hyvä tehdä harkitusti, ja on hyvä muistaa, että myös vesikasvit kuuluvat

vesiluontoon. Kotkajärvi on sen verran karu järvi, että niitot kannattaa rajoittaa laiturien läheisyyteen.

Tiettyjen lajien niittäminen voi myös joskus johtaa toisten lajien ilmaantumiseen.

Koska Kotkajärveen laskevien ojien ravinnepitoisuudet ovat varsin maltillisia, lasketusaltaita ei

kannata rakentaa ellei valuma-alueella tapahdu muutoksia. Suo- ja metsäojitusten yhteydessä tulee

huolehtia siitä, että laskeutusaltaita tai ojakatkoja rakennetaan. Pohjapatojen ja niihin liittyvien lietetaskujen,

ojakatkojen tai pintavalutuskenttien rakentamisen mahdollisuuksia voisi tukia varsinkin ravinnepitoisimpien

ojien kohdalla. Toimet voivat aiheuttaa maan vettymistä padon läheisyydessä. Rakentamiseen

tarvitaan maanomistajan lupa, ja luontevinta olisi, jos maanomistaja vastasi rakentamisesta

tai osallistuisi siihen. Rakennettuja kohteita tulee myös hoitaa esim. poistamalla lietetaskuista ajoittain

lietettä. Rahoitusta voi selvitellä metsäalan asiantuntijoilta. Maatalouden tukijärjestelmiä voidaan

hyödyntää viljelyalueilla, joita toisin on varsin vähä Kotkajärven valuma-alueella. Myös maaseutu- ja

aluekeskusohjelmien kautta rahoituksen saaminen on mahdollista.

Ravintoketjukunnostus eli särkikalojen tehokas poistokalastus ei ole karulla Kotkajärvellä järkevä

hoitotoimi, mutta tavanomainen kalastus ja siihen liittyvä särkikalojen poisto on hyödyksi. Jos kalastoon

liittyviä toimia halutaan toteuttaa, tulee koekalastus tehdä ennen toimien aloittamista. Vinkkejä

Kotkajärven hoitoon saa myös JÄRKI-hankeen nettisivuilta sekä hankkeen tuottamasta laajasta aineistosta

(esim. Jutila 2006a ja 2006b)

Viranomaisten mahdollisuudet vesistöjen seurantaan ovat hyvin rajalliset. Hämeenlinnan seudullisella

ympäristötoimella on perusrahoituksensa turvin mahdollisuutta tutkia Kotkajärveä kerran 40

vuodessa, jos kaikkia Kalvolan järviä pyritään seuraamaan. Koska Kotkajärvi on merkittävä vesistö,

tutkimusfrekvenssi on kuitenkin korkeampi ehkä noin kerran kymmenessä vuodessa. Ojavesiä voidaan

selvittää tätäkin harvemmin. Hämeen ympäristökeskus on tutkinut Kotkajärveä ajoittain, noin 2-3 kertaa

vuosikymmenessä ja kohde on ollut mukana alueellisessa järvisyvänneseurannassa, mutta nyttemmin

se on poistettu siitä. Ojavesiä on tutkittu valtion ympäristöhallinnon toimesta harvemmin kuin

kerran kymmenessä vuodessa.

Ojavesiseurannassa auttaa, jos paikalliset ovat mukana ohjeistetusti ottamassa näytteitä. Hämeen

ammattikorkeakoulu on yksi yhteistyötaho, joka voi innostua vesien analysoinnista, joskaan tulokset

eivät välttämättä ole luotettavuudeltaan akkreditoitujen laboratorioiden tasoa. Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi on mielellään antamassa asiantuntija-apua ojavesiseurantojen organisoinnissa

rajallisten resurssiensa puitteissa. Ojavesitutkimuksissa on hyvä keskittyä ylivalumakauteen (kevät ja

syksy, mutta muutoksia tullut jo ilmastonmuutoksen myötä), jolloin mitataan sekä virtaama että tutkitaan

veden laatua. Ojavesiseurannoissa ongelmallista on, että yksittäiset tulokset saattavat olla heikosti

edustavia, sillä vesimäärissä ja veden laadussa tapahtuu suuria muutoksia pienelläkin aikavälillä. Luotettavien

tuloksien saamiseksi tarvittaisiin jatkuvatoimista näytteenottoa joko sähköisin menetelmin tai

automaattista näytteenkerääjää käyttäen. Tutkimukset ovat varsin kalliita, joten ehkä kuitenkin tehokkainta

rahat olisi käyttää ojavesiseurantojen sijaan esim. kiinteistöjen jätevesi- ja jätehuollon tehostamiseen.

Ranta-asukkaiden systemaattisia havaintoja vesikasvillisuuden kehityksestä järvellä voidaan

hyödyntää järven tilan seurannassa. Ranta-asukkaat voivat kerätä tietoa näkösyvyydestä ja veden korkeudesta

(edellyttää vedenkorkeusasteikkoa), ja toimittaa sitä edelleen Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen

käyttöön, jolloin voidaan koostaa analyyseja järven tilan kehityksestä. Ylipäätään tärkeää

on, että kotkajärveläiset välittävät ajanmukaista tietoa järven tilasta ja ovat yhteyksissä viranomaisiin,

jolloin nämä pystyvät paremmin suunnittelemaan ja kohdistamaan toimiaan mahdollisiin ongelmakohtiin.

43 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


10. Lähteet

10.1. Kirjallisuus

Alueelliset ympäristökeskukset & Suomen ympäristökeskus 2005. Pintavesien laatu 2000-2003. Yleinen

käyttökelpoisuus. Moniste.

Häyhä T. & Jutila H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus – Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi,

JÄRKI-hanke. 77 s. + 8 liitettä

Jutila H. 2006a: JÄRKI-hankkeen järvien hoito- ja käyttösuunnitelmat. – Hämeenlinnan seudullisen

ympäristötoimen julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 50 s. +

16 liitettä.

Jutila H. 2006b: Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hankkeen loppuraportti

1.5.2002–30.4.2006. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 11. TehoPrint Oy,

Hämeenlinna. 31 s.

Jutila H. & Harju H. 2004. Kalvolan luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 49 s.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 1998. Kotkajärven veden laadun tarkkailutulokset

14.8.97 ja 16.3.98. 4 s.

Jutila H. & Kouvo M. 2006: Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus – Hämeenlinnan seudullisen

ympäristötoimen julkaisuja 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 28

s. + 17 liitettä

Maristo L. 1941: Die Seetypen Finnlands auf floristischer und vegetationsphysiognomischer Grundlage.

− Annales Botanici Societatis 'Vanamo' 15 (5).

Salonen S, Frisk T, Kärmeniemi T, Niemi J, Pitkänen H, Silvo K & Vuoristo H. 1992: Fosfori ja typpi

vesien rehevöittäjinä - vaikutusten arviointi. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja - sarja A 96.

Helsinki. 122 s.

Santala E, Kujala-Räty K & Holm R. 2002: Haja-asutuksen vesiensuojelu kuntoon. Esite, Suomen

ympäristökeskus, Helsinki.

Tyystjärvi-Muuronen K. (toim.) 1985: Vesiopas – vedet ja vesiluonto. Suomen Luonnonsuojelun Tuki,

Helsinki. s. 61−90.

Uotila P. 1985. Vesien suurkasvit. – I: Tyystjärvi-Muuronen K. (toim.), Vesiopas – vedet ja vesiluonto.

Suomen Luonnonsuojelun Tuki, Helsinki. s. 61−90.

10.2. Internet

www.greenrock.fi

www.kvvy.fi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys r.y.

www.kotkajarvi.net

www.labko.fi

www.mtt.fi/tutkimus/kasvit/tarhat/termeja.html Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=53904&lan=fi 3. Ecobox - pienpuhdistamon toimivuusselvitys

(Sallanko 1997)

www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=53923&lan=fi&clan=fi7. Green Pack jätevedenpuhdistamoiden

toimivuus käyttökohteissa (Pussinen 1999).

www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=53988&lan=fi14. Kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyn

toimivuusselvitys Upoclean 5 panospuhdistamoilla Vihdissä ja Lohjalla (Kosunen & Yli-Tolppa

2003)

www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=53872&lan=fi 9. Avloppsvattenrening från egnahemshus ja

Utvärdering av avloppsvattenrening i markbäddar i Larsmo kommun (Wistbacka, R.& Jakobsson,

R. 1999 ja Wistbacka, B 2002)

www.ymparisto.fi/hoito/vesihuo/laitteet/laitteet.htm

wwws.ymparisto.fi. Suomen ympäristökeskuksen HERTTA-tietokanta.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13 ……………….. 44


10.3. Muut

Niemikotkan lomamökit OY:n omistaja (haastattelu).

Reijo Hemilä kommentointi.

Karri Jutila haastattelu.

Harri Mattila ohjeistus.

Kotkajärvipäivän yleisöä 23.7.2003. Etualalla Aki Järvinen. Kuva Karri Jutila

45 ……………….. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13


LIITE 1. Järvivesinäytteet.xls Sivu 1

Liite 1. Kotkajärven järvivesinäytetietoja.

Näyttenottajat: UYK:Uudenmaan ymp.keskus, PYK:Pirkanmaan ymp.keskus, KVVY:Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyvesiensuojeluyhdistys r.y.

Näytteen

ottosyvy

ys

Jään

paksuu Näkösyv Alkalinit Alumii

s yys eetti ni

Hapen

kyllästysast

e

Kemiallinen

hapen

kulutus

pvm Vuosi

Näytteen

ottopiste Piste

likim.

Syvyys

vuodenai

ka

Fosfaatti

fosforina

Happi,

liukoinen

Kaliu

m Kalsium

Kalsium +

magnesium

Kloridi

Kiintoai

ne

Syv. ALK Al PO4 O2S O2D K Ca CODMn Cl SS

m m cm m mmol/l µg/l µg/l % mg/l mg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l mg/l

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 1,0 1,0 kesä 3,3 105,0 9,3

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 1,0 1,0 talvi 0,2 2,2 0,2 5,0 89,0 12,3 0,2 13,0 3,4 1,0

1.7.1975 1975 Sittala 1 10,3 1,0 1,0 kesä 3,3 0,2 98,0 9,1 0,2 11,0 3,2 3,0

6.8.1975 1975 Sittala 1 10,0 1,0 1,0 kesä 0,2 93,0 7,9 0,2 10,0 3,8

16.9.1975 1975 Sittala 1 10,1 1,0 1,0 kesä 3,3 0,2 93,0 9,3 0,3 9,3 3,2 4,0

23.2.1976 1976 Sittala 1 10,2 1,0 1,0 talvi 0,7 0,3 2,0 0,3 8,6 3,1 1,0

20.2.1991 1991 Sittala 1 11,0 1,0 1,0 talvi 0,5 5,0 0,2 26,0 91,0 13,2 0,8 7,8 7,4

15.8.1991 1991 Sittala 1 10,4 1,0 1,0 kesä 2,7 0,2 33,0 88,0 8,1 0,7 7,0 7,8 2,0

7.2.1996 1996 Sittala 1 10,5 1,0 1,0 talvi 0,4 3,2 0,3 89,0 12,6 8,3

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 1,0 1,0 kesä 2,4 0,2 81,0 7,4 11,0

16.3.1998 1998 Sittala 1 10,5 1,0 1,0 talvi 0,4 4,2 0,3 92,0 12,9 10,0

17.2.2003 2003 Sittala 1 10,7 1,0 1,0 talvi 0,8 2,2 0,3 73,0 10,2 35,0 2,6

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 2,0 1,0 talvi 0,2 2,2 88,0 12,0

23.2.1976 1976 Sittala 1 10,2 2,0 1,0 talvi 0,7 83,0 11,3 8,5

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 3,0 5,0 kesä 3,3 102,0 9,3

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 3,0 5,0 talvi 0,2 2,2

20.2.1991 1991 Sittala 1 11,0 3,0 5,0 talvi 0,5 5,0 0,2 83,0 11,7

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 4,0 5,0 talvi 0,2 2,2

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 5,0 5,0 kesä 3,3 90,0 8,8

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 5,0 5,0 talvi 0,2 2,2 79,0 10,6

1.7.1975 1975 Sittala 1 10,3 5,0 5,0 kesä 3,3 0,2 87,0 8,4 0,2 10,0 3,2 5,0

16.9.1975 1975 Sittala 1 10,1 5,0 5,0 kesä 3,3 0,2 93,0 9,2 0,2 9,2 3,2 4,0

23.2.1976 1976 Sittala 1 10,2 5,0 5,0 talvi 0,7 0,2 2,0 64,0 8,4 0,3 8,2 3,1 0,6

7.2.1996 1996 Sittala 1 10,5 5,0 5,0 talvi 0,4 3,2 57,0 7,5

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 5,0 5,0 kesä 2,4 36,0 3,4

16.3.1998 1998 Sittala 1 10,5 5,0 5,0 talvi 0,4 4,2 45,0 6,0

17.2.2003 2003 Sittala 1 10,7 5,0 5,0 talvi 0,8 2,2 59,0 7,7

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 6,0 5,0 talvi 0,2 2,2

6.8.1975 1975 Sittala 1 10,0 6,0 5,0 kesä 0,2 48,0 4,5 0,2 9,3 3,6

15.8.1991 1991 Sittala 1 10,4 6,0 5,0 kesä 2,7 78,0 7,3


LIITE 1. Järvivesinäytteet.xls Sivu 2

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 6,0 5,0 kesä 2,4 5,0 0,5

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 7,0 5,0 kesä 3,3 85,0 8,6

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 7,0 5,0 talvi 0,2 2,2 66,0 8,7

1.7.1975 1975 Sittala 1 10,3 7,0 5,0 kesä 3,3 55,0 5,8

23.2.1976 1976 Sittala 1 10,2 7,0 5,0 talvi 0,7 59,0 7,6 8,8

15.8.1991 1991 Sittala 1 10,4 7,0 5,0 kesä 2,7 24,0 2,3

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 8,0 10,0 talvi 0,2 2,2

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 8,0 10,0 kesä 2,4 6,0 0,7

16.3.1998 1998 Sittala 1 10,5 8,0 10,0 talvi 0,4 4,2 37,0 4,9

15.8.1991 1991 Sittala 1 10,4 8,5 10,0 kesä 2,7

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 9,0 10,0 kesä 3,3 78,0 7,9

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 9,0 10,0 talvi 0,2 2,2

1.7.1975 1975 Sittala 1 10,3 9,0 10,0 kesä 3,3 0,2 49,0 5,3 0,3 12,0 3,2 6,0

6.8.1975 1975 Sittala 1 10,0 9,0 10,0 kesä 0,2 54,0 5,7 0,2 10,0 3,5

16.9.1975 1975 Sittala 1 10,1 9,0 10,0 kesä 3,3 0,2 92,0 9,2 0,2 9,5 3,2 3,0

23.2.1976 1976 Sittala 1 10,2 9,0 10,0 talvi 0,7 0,3 80,0 10,2 0,3 8,0 3,5 0,6

15.8.1991 1991 Sittala 1 10,4 9,4 10,0 kesä 2,7 0,3 52,0 5,0 0,5 0,7 7,5 8,5 2,0

15.6.1966 1966 Sittala 1 9,5 9,5 10,0 kesä 3,3 76,0 7,8

7.2.1996 1996 Sittala 1 10,5 9,5 10,0 talvi 0,4 3,2 42,0 5,5

16.3.1998 1998 Sittala 1 10,5 9,5 10,0 talvi 0,4 4,2 31,0 4,0

19.2.1975 1975 Sittala 1 10,5 10,0 10,0 talvi 0,2 2,2 0,2 5,0 53,0 7,0 0,2 13,0 3,5 2,4

20.2.1991 1991 Sittala 1 11,0 10,0 10,0 talvi 0,5 5,0 0,3 62,0 45,0 6,0 0,7 9,4 8,5

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 10,0 10,0 kesä 2,4 4,0 0,4

17.2.2003 2003 Sittala 1 10,7 10,2 10,0 talvi 0,8 2,2 0,3 37,0 4,8 35,0 2,3

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,1 0,0-2,0 1,0 kesä 2,4

19.2.1975 1975 Taljala 2 12,0 1,0 1,0 talvi 2,3 0,2 4,0 88,0 12,2 0,2 13,0 3,5 1,6

20.2.1991 1991 Taljala 2 12,0 1,0 1,0 talvi 0,5 4,0 0,2 21,0 87,0 12,6 0,8 7,4 6,8 2,1

15.8.1991 1991 Taljala 2 12,0 1,0 1,0 kesä 2,9 0,2 33,0 88,0 8,1 0,7 6,8 7,9 2,1

19.2.1975 1975 Taljala 2 12,0 2,0 1,0 talvi 2,3 90,0 12,2

20.2.1991 1991 Taljala 2 12,0 3,0 5,0 talvi 0,5 4,0 0,2 81,0 11,4

19.2.1975 1975 Taljala 2 12,0 5,0 5,0 talvi 2,3 75,0 10,0

15.8.1991 1991 Taljala 2 12,0 6,0 5,0 kesä 2,9

15.8.1991 1991 Taljala 2 12,0 7,0 5,0 kesä 2,9 36,0 3,5

19.2.1975 1975 Taljala 2 12,0 8,0 10,0 talvi 2,3 66,0 8,7

20.2.1991 1991 Taljala 2 12,0 10,2 10,0 talvi 0,5 4,0 0,2 49,0 33,0 4,3 0,7 8,4 7,3 2,3

15.8.1991 1991 Taljala 2 12,0 10,5 10,0 kesä 2,9 0,4 69,0 0,0 0,0 0,7 7,5 9,2 2,1

19.2.1975 1975 Taljala 2 12,0 11,0 10,0 talvi 2,3 0,2 8,0 61,0 8,0 0,2 12,0 3,5 1,2


LIITE 1. Järvivesinäytteet.xls Sivu 3

pvm

Vuosi

Näytteen

ottopiste

Kokon

aisfosfo Kokonai

Ravinne

suhde Lämpötil Magne Mangaa

Nitraa

tti

typpen Nitriitti

Klor

Sähkönjohta

ri styppi N:P a sium ni Natrium ä typpenä pH Rauta ofylli Sameus Sulfaatti vuus Väri

Ptot Ntot TEMP Mg Mn Na N NO2-N pH Fe KLO TURB SO4 COND CNR

µg/l µg/l °C mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU mg/l mS/m mg Pt/l

15.6.1966 1966 Sittala 1 500,0 19,8 7,2 4,6 45,0 UYK

19.2.1975 1975 Sittala 1 5,0 580,0 116,0 0,9 10,0 170,0 0,0 6,7 140,0 0,7 6,5 69,0 UYK

1.7.1975 1975 Sittala 1 490,0 17,5 80,0 7,2 960,0 1,1 6,4 47,0 UYK

6.8.1975 1975 Sittala 1 2,0 260,0 130,0 22,6 31,0 7,7 62,0 1,0 5,7 38,0 UYK

16.9.1975 1975 Sittala 1 11,0 1000,0 90,9 14,0 52,0 6,6 110,0 1,6 6,6 38,0 UYK

23.2.1976 1976 Sittala 1 8,0 850,0 106,3 0,2 170,0 69,0 1,0 6,8 110,0 1,5 6,7 32,0 UYK

20.2.1991 1991 Sittala 1 8,0 390,0 48,8 0,2 1,0 5,0 2,2 44,0 L1 7,0 60,0 0,5 9,6 6,8 40,0 UYK

15.8.1991 1991 Sittala 1 7,0 330,0 47,1 19,5 0,9 31,0 1,9 8,0 1,0 7,3 97,0 0,8 33,0 5,6 25,0 UYK

7.2.1996 1996 Sittala 1 7,0 410,0 58,6 1,0 6,8 60,0 0,4 6,4 35,0 KVV

14.8.1997 1997 Sittala 1 7,0 19,7 6,0 6,7 96,0 1,8 5,6 60,0 KVV

16.3.1998 1998 Sittala 1 7,0 510,0 72,9 1,5 74,0 6,8 63,0 0,3 6,5 35,0 KVV

17.2.2003 2003 Sittala 1 8,0 460,0 57,5 1,5 45,0 6,7 61,0


LIITE 1. Järvivesinäytteet.xls Sivu 4

15.6.1966 1966 Sittala 1 13,6 6,9 4,6 40,0 UYK

19.2.1975 1975 Sittala 1 2,3 UYK

1.7.1975 1975 Sittala 1 11,7 6,7 1,6 6,5 47,0 UYK

23.2.1976 1976 Sittala 1 3,2 6,6 1,6 6,5 29,0 UYK

15.8.1991 1991 Sittala 1 16,6 UYK

19.2.1975 1975 Sittala 1 2,4 UYK

14.8.1997 1997 Sittala 1 11,2 KVV

16.3.1998 1998 Sittala 1 4,0 KVV

15.8.1991 1991 Sittala 1 14,7 UYK

15.6.1966 1966 Sittala 1 300,0 12,7 6,8 4,6 45,0 UYK

19.2.1975 1975 Sittala 1 2,4 UYK

1.7.1975 1975 Sittala 1 850,0 10,7 15,0 180,0 6,5 1600,0 2,0 6,4 54,0 UYK

6.8.1975 1975 Sittala 1 9,0 410,0 45,6 11,7 35,0 6,6 220,0 1,1 6,0 51,0 UYK

16.9.1975 1975 Sittala 1 4,0 730,0 182,5 13,9 60,0 6,8 110,0 1,6 6,5 38,0 UYK

23.2.1976 1976 Sittala 1 8,0 400,0 50,0 3,6 250,0 150,0 1,0 6,6 80,0 1,3 7,3 29,0 UYK

15.8.1991 1991 Sittala 1 11,0 600,0 54,5 13,4 1,0 C1200 1,8 82,0 3,0 6,5 950,0 5,8 52,0 6,5 70,0 UYK

15.6.1966 1966 Sittala 1 12,5 UYK

7.2.1996 1996 Sittala 1 7,0 450,0 64,3 4,4 6,4 120,0 0,7 6,6 KVV

16.3.1998 1998 Sittala 1 8,0 660,0 82,5 4,2 220,0 6,3 250,0 0,6 7,0 KVV

19.2.1975 1975 Sittala 1 9,0 600,0 66,7 2,6 25,0 280,0 0,0 6,5 190,0 1,4 6,8 70,0 UYK

20.2.1991 1991 Sittala 1 11,0 490,0 44,5 3,7 1,1 43,0 2,1 140,0 L1 6,4 160,0 0,6 10,0 7,0 35,0 UYK

14.8.1997 1997 Sittala 1 8,0 11,0 48,0 6,2 750,0 5,2 6,4 KVV

17.2.2003 2003 Sittala 1 10,0 430,0 43,0 4,7 64,0 6,5 90,0 0,5 PYK

14.8.1997 1997 Sittala 1 KVV

19.2.1975 1975 Taljala 2 6,0 580,0 96,7 0,9 16,0 170,0 2,0 6,5 120,0 5,8 0,8 6,5 70,0 UYK

20.2.1991 1991 Taljala 2 7,0 350,0 50,0 0,2 1,0 5,0 2,1 40,0 L1 6,9 95,0 0,9 9,4 6,0 30,0 UYK

15.8.1991 1991 Taljala 2 12,0 380,0 31,7 19,6 0,9 95,0 1,8 7,0 L1 7,2 120,0 0,8 8,9 5,7 25,0 UYK

19.2.1975 1975 Taljala 2 1,3 UYK

20.2.1991 1991 Taljala 2 1,4 6,9 5,6 UYK

19.2.1975 1975 Taljala 2 1,9 UYK

15.8.1991 1991 Taljala 2 18,6 UYK

15.8.1991 1991 Taljala 2 16,6 UYK

19.2.1975 1975 Taljala 2 2,3 UYK

20.2.1991 1991 Taljala 2 6,0 400,0 66,7 3,8 1,1 160,0 2,1 91,0 L1 6,4 140,0 0,5 9,0 6,3 30,0 UYK

15.8.1991 1991 Taljala 2 15,0 700,0 46,7 10,6 1,0 C1500 1,8 23,0 4,0 6,5 1900,0 14,0 6,0 6,6 140,0 UYK

19.2.1975 1975 Taljala 2 5,0 440,0 88,0 2,5 15,0 180,0 1,0 6,2 150,0 0,9 6,6 62,0 UYK


LIITE 2. Kotkajärven Niemi-Kotkan rannalta otetut uimavesinäytteet vuosilta 1997-2003.

Näyte

otettu:

lämpötila

(°C): pH:

Väri

(mg/l Pt):

Sameus

(NTU):

KMnO4-

luku

(mg/l):

Kokonaisfosfori,

P

(µg/l):

Kokonaistyppi

(µg/l):

Ammonium,

NH4-N

(µg/l):

Suolistoperäiset

enterokokit,

(pmy/100ml)

Lämpökest.

Kolif. Bakt.

(pmy/100ml):

1.7.2003 18 7,8 25 0,9 38 9 420


LIITE 3/1

LIITE 3. Helsingin yliopiston kasvimuseon listaus Kotkajärven ympäristön kasveista vuodelta 2003.

TAX Sparganium angustifolium

GRI 676:33

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kotkajärvi, Kotkajärven eteläosa

WDE 50 cm

HAB Mutapohjalla

NAM Rintanen, Tapio

DAT 1983-07-29

SOU Herb

HER H

SER 622459

DOB 86/21

TAX Sparganium angustifolium

GRI 676:33

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kotkajärvi, Kotkajärven eteläosa

WDE 70 cm

HAB Mutapohjalla

NAM Rintanen, Tapio

DAT 1983-07-29

SOU Herb

HER H

SER 622495

DOB 86/21

TAX Sparganium angustifolium

GRI 676:33

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kotkajärvi, Kotkajärven eteläosa

WDE 50 cm

HAB Hieta-mutapohjalla

NAM Rintanen, Tapio

DAT 1983-07-29

SOU Herb

HER H

SER 622494

DOB 86/21

TAX Sparganium angustifolium

GRI 676:33

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kotkajärven eteläosa

HAB Mutapohjalla

WDE 60 cm

NAM Rintanen, Tapio

DAT 1983-07-29

SOU Herb

HER H

SER 625685

LAN S

DOB 1987-07-15

WRB H-HK

TAX Dryopteris carthusiana x cristata

CFR Sarvela, Jaakko 1992

GRI 676:33

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kotkajärvi, Niemikotka

HAB Kuusikkokorpi, vanhan ojan reunalla

OBS Picea abies

HCO 230

DAT 1975-08-18

NAM Uotila, Pertti

NAM Kalliola, Reino

SOU Herb

HER H

SER 545683

LAN S

AD3 Tieto poistettu vanhasta rekisteristä ja

tallennettu uuteen. Seen

for Flora Nordica by Jaakko Sarvela 1992

DOB 1992-05-25

WRB H-RL

DOKUMENTTI 98854583

TAX Carex rhynchophysa x rostrata

AD1 Pollen grains largely abortive

DET Toivonen, Heikki 1988

FID Carex rhynchophysa

GRI 676:34 *G1

PRO EH

COM Kalvola

SIT Kutila-Kotkajärven tie, Pastinlammi

HAB Nevakorpi

HCO 230

NAM Kalliola, Reino

DAT 1967-08-02

SOU Herb

HER H

SER 334283

AD3 Pollen sample 21.1.1988

AD3 Tieto siirretty vanhasta uuteen rekisteriin

UPD 2001-03-29

DOKUMENTTI 98868223

TAX Carex viridula var. viridula

DET Pykälä, Juha 1988


LIITE 3/2

FID Carex serotina

GRI 676:33

PRO EH

COM Tammela

SIT Tammela, NE corner: Kotkajärvi village, W

Kolmijokisen lampi

HAB Pond shore fen

HCO 325

NAM Uotila, Pertti

NAM Kalliola, Reino

DAT 1979-08-02

SOU Herb

HER H

SER 548908

AD3 Tieto siirretty vanhasta uuteen rekisteriin

UPD 1999-12-21

DOKUMENTTI 98000210

TAX Huperzia selago

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98031792

TAX Botrychium lunaria

GRI 677:34

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI AHO

HCO 830

NAM PAALANEN A

DAT 1931-06-01--1931-06-30

SOU Herb

HER OULU

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98074363

OBS Nuphar lutea

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98081400

OBS Caltha palustris

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98101997

OBS Ranunculus reptans

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98133443

TAX Arenaria serpyllifolia

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 700

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98230811

TAX Barbarea vulgaris

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI MAANTIEN VARRELLA

HCO 740

NAM KALLIOLA R

DAT 1965-07-01--1965-07-31


LIITE 3/3

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98235931

TAX Cardamine amara

GRI 677:34

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI LIEJUINEN RANTA

HCO 323

NAM PAALANEN A

DAT 1931-06-01--1931-06-30

SOU Herb

HER OULU

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98268898

TAX Salix starkeana

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT RANTALA-LEHTIVEHMAS KOTKAJÄR

HCO 800

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98272402

TAX Salix rosmarinifolia

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 365

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98391963

OBS Potentilla palustris

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98401506

TAX Potentilla recta

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI NIITYN REUNA KUIV

HCO 800

NAM ROSENLÖF E

DAT 1952-07-01--1952-07-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98456618

OBS Lythrum salicaria

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98465603

TAX Epilobium adenocaulon

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI PURO

HCO 340

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98466397

TAX Epilobium ciliatum

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI PURO

HCO 340


LIITE 3/4

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98467251

TAX Epilobium palustre

GRI 677:34 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KUTILAN-KOTKAJÄRVEN TIE MURH

HCO 365

NAM KALLIOLA R

DAT 1970-07-01--1970-07-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98473105

OBS Myriophyllum alterniflorum

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98527080

OBS Menyanthes trifoliata

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98546906

TAX Myosotis arvensis

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI PELLON REUNA

HCO 600

NAM HELENIUS L

DAT 1955-07-01--1955-07-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98574182

OBS Callitriche cophocarpa

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98607749

TAX Pedicularis palustris

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98624480

TAX Hippuris vulgaris

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI SAHA KOTKAJÄRVEN

HCO 430

NAM KALLIOLA R

DAT 1969-08-01--1969-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98635751

TAX Solidago virgaurea

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA


LIITE 3/5

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 101

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98699664

TAX Picris hieracioides

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KUTILA-KOTKAJÄRVI LEHTIVEHMA

HCO 701

NAM KALLIOLA R

DAT 1970-08-01--1970-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98708007

TAX Crepis tectorum

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI TIEN VIERI HIEKKA

HCO 740

NAM KALLIOLA R

DAT 1971-08-01--1971-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98733216

TAX Coeloglossum viride

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI HAAPALEHTO

HCO 130

NAM PAALANEN A

DAT 1931-06-01--1931-06-30

SOU Herb

HER OULU

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98747105

OBS Alisma plantago-aquatica

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98754054

OBS Potamogeton natans

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98767684

OBS Sparganium emersum

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98782692

TAX Juncus bulbosus

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVEN LASKUJOEN NISKA

HCO 430

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98783086

OBS Juncus bulbosus

GRI 677:33


LIITE 3/6

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98783363

TAX Juncus alpinoarticulatus

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98784181

TAX Juncus alpinoarticulatus subsp.

alpinoarticulatus

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI SORRONSUO SUOPELL

HCO 460

NAM KALLIOLA R

DAT 1966-08-01--1966-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98788381

TAX Luzula multiflora

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI MAHLAMÄKI PURONVA

HCO 805

NAM KALLIOLA R

DAT 1964-07-01--1964-07-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98792767

TAX Luzula sudetica

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI MAHLAMÄKI PURONVA

HCO 805

NAM KALLIOLA R

DAT 1964-07-01--1964-07-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98799952

OBS Schoenoplectus lacustris

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98819061

OBS Eleocharis palustris

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98847886

OBS Carex lasiocarpa

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98850776


LIITE 3/7

TAX Carex rostrata

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI SAVIKUOPPA HAKAME

HCO 461

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98850777

TAX Carex rostrata

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98851489

OBS Carex rostrata

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98858636

TAX Carex panicea

GRI 677:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI RANTALA SUONIITTY

HCO 850

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98864958

TAX Carex flava

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98867282

TAX Carex flava x serotina

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER KOTKAJÄRVI W KOLMI

HCO 213

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98883695

TAX Carex buxbaumii

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98978824

TAX Calamagrostis arundinacea

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 101

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä


LIITE 3/8

DOKUMENTTI 98995186

OBS Phragmites australis

GRI 677:33

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI

HCO 420

NAM MARISTO L

DAT 1800-01-01--1941-12-31 *DAT *OLD

REF MARISTO L 1941A

SOU Kirj

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 98997789

TAX Molinia caerulea

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM TAMMELA

SIT NE CORNER: KOTKAJÄRVI KOLMIJ

HCO 325

NAM UOTILA &

DAT 1979-08-01--1979-08-31

SOU Herb

HER H

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä

DOKUMENTTI 99125985

TAX Carex rostrata

GRI 676:33 *G3

PRO EH

COM KALVOLA

SIT KOTKAJÄRVI SAVIKUOPPA HAKAME

HCO 309

NAM KALLIOLA R

DAT 1967-08-01--1967-08-31

SOU Herb

HER OULU

AD3 Tieto vanhassa rekisterissä


LIITE 4.xls

Kotkajärven kasvillisuuskartoitus Liite 4

Osa-alue 1 3 2 3 5 5 6 7 7 7 7 7 8 9

Yleisyys esitetty joillakin osa-alueilla asteikolla 1-9

Niemikotkan

niemen

eteläranta

Pihlaja

mäenla

Ulajan

Kotkajarve

n N-paan

Koillisl

ahdelm Jylhynl

Mertaniemi,

kuuluu osaal

6, Mertala Mantys

Selkas

mannerra Lorttis

Lorttisaar

Lorttisaaren

leveydelle,

Järvenpä

3.8.2003,

Lajit

hti

saari

lajisto

a ahti

10.7.2004

hti aari

aari S nta aari

en e-puoli änlahti

3.8.2002

Acer platanoides vaahtera p 1

Achillea millefolium siankärsämö r 1

Achillea ptarmica ojakärsämö r 1

Aegopodium podagraria vuohenputki r 1

Agrostis canina luhtarölli h 2 2 1 3 1 1 2

Agrostis capillaris nurmirölli h 1 1 1

Agrostis stolonifera rönsyrölli h 1 2 1 2 1 1 1 1

Alisma plantago-aquatica ratamosarpio y 2 1 3 1 2

Alnus glutinosa tervaleppä p 4 1 3 1 2 1 3 1 1 4 7 2

Alnus incana harmaaleppä p 4 1 1 1 1 1 4 1

Alopecurus aequalis rantapuntarpää h 1 1

Alopecurus geniculatus polvipuntarpää h 1

Anemone nemorosa valkovuokko r 1 1 1

Angelica sylvestris vuohenputki r 1 1 1

Anthriscus sylvestris koiranputki r 1

Athyrium filix-femina soreahiirenporras s 1 1 2 3

Barbarea vulgaris peltokanankaali r 1

Betula pendula rauduskoivu p 6 1 8 1 4 1 1 1 6 1 1

Betula pubescens hieskoivu p 1 1 1 7 1 5 1 5

Calamagrostis arundinacea metsäkastikka h 1 1 1

Calamagrostis canescens viitakastikka h 3 3 2 1 3 1 3 1 3 1

Calamagrostis epigejos hietakastikka h 1 1 1 1

Calamagrostis purpurea korpikastikka h 2 2 1 1 2 3

Calamagrostis stricta luhtakastikka h 2 1 2 1 1 4

Calla palustris vehka y 3 3 2 1 1 1 1 3 4

Calliergon ssp. kuirinsammal b 1 1

Calluna vulgaris

kanerva

v 3 1 3 1

3

1

3 1 2

Caltha palustris

rentukka

r 3

2 1 1

2 1 1

3

1

Campanula patula harakankello r 1

Heli Jutila Sivu 1 2.1.2007


LIITE 4.xls

Campanula rotundifolia kissankello r 1 1

Capsella bursa-pastoris lutukka r 1 1

Cardamine amara purolitukka r 1

Cardamine pratensis luhtalitukka r 1 1 1

Carex buxbaumii nuijsara h 1 1

Carex canescens harmaasara h 1 1 1 1 1 1

Carex echinata tähtisara h 1 1 1 1

Carex globularis pallosara h 1

Carex lasiocarpa

jouhisara

h 2 1

3

7

4 1 3 1 1 2 1 6

Carex nigra

jokapaikansara h 3 1

1 1 1

2

1 1 3 1 1

Carex ovalis jänönsara h 1 2 1

Carex panicea hirssisara h 1 1

Carex rostrata pullosara h 6 1 5 1 4 5 1 1 1 6 1 6 1

Carex vaginata tuppisara h 1 1

Carex vesicaria luhtasara h 1 1 1

Carex virdula hernesara h 1 1 1

Cerastium fontanum nurmihärkki r 1 1 1 1 1

Chara ssp. näkinpartaiset l 1

Cicuta virosa myrkkykeiso r 1

Cirsium palustre suo-ohdake r 1 1

Convallaria majalis kielo r 2 1 2 1 1

Deschampsia cespitosa nurmilauha h 1 1

Deschampsia flexuosa metsälauha h 1 1 1 1

Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri s 1 1 2 1 1 1

Dryopteris expansa isoalvejuuri s 1 1 1

Eleocharis acicularis hapsiluikka h 2 3

Eleocharis mamillata mutaluikka h 1

Eleocharis palustris rantaluikka h 1 1 1 1

Elodea canadensis vesirutto r 1 2 1 1 1

Elymus repens juolavehnä h 1

Empetrum nigrum variksenmarja v 1 2 1 1 2 1 5 1 1 1

Epilobium angustifolium maitohorsma r 1 1 1

Epilobium palustre suohorsma r 1 1

Equisetum arvense peltokorte s 1

Equisetum fluviatile järvikorte s 6 1 5 4 2 6 4

Equisetum hyemale kangaskorte s 1

Equisetum palustre suokorte s 2

Equisetum pratense lehtokorte s 1 1 1

Heli Jutila Sivu 2 2.1.2007


LIITE 4.xls

Equisetum sylvaticum metsäkorte s 1 2 1 1

Eriophorum angustifolium luhtavilla h 1 1

Eriophorum vaginatum tupasvilla h 1

Fallopia convolvulus kiertotatar r 1

Festuca ovina lampaannata h 1 1

Festuca rubra punanata h 1 1

Filipendula ulmaria mesiangervo r 1 1 1 2 1 1 1 1 1

Fragaria vesca ahomansikka r 1

Galium boreale

ahomatara

r

1 1

Galium palustre

rantamatara

r 1 1 2 1 4 3 1 2 1 1 1 3 1

Galium uliginosum luhtamatara r 1

Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi r 1

Glechoma hederacea maahumala r 1

Gymnocarpium dryopteris metsäimarre s 1 1 2

Hieracium umbellatum sarjakeltano r 3 1 2 1 3

Hieracium vulgata -ryhmä salokeltanot r 1

Hierochloe hirta niittymaarianheinä h 1 1 1

Iris pseudacorus keltakurjenmiekka y 1 1 1 1

Iris ssp. istutettu lilja y 1 1

Isoetes lacustris tummalahnaruoho s 2 2 1 1 1

Juncus alpinoarticulatus rantavihvilä h 1 1 1 1

Juncus bufonius konnanvihvilä h 1 1

Juncus bulbosus rentovihvilä h 1 1 1

Juncus conglomeratus keräpäävihvilä h 1

Juncus effusus röyhyvihvilä h 1

Juncus filiformis jouhivihvilä h 2 1 2 1 1 1 1 1 2 1 1 1

Juncus ranarius h 1

Juniperus communis kataja p 2 2 1 1 1 1 1 1 2 1 2 1

Lapsana communis linnunkaali r 1

Ledum palustre suopursu v 3 1 3 1 4 1 5 1 3 1 2

Lemna minor pikkulimaska r 1 1

Leontodon autumnalis syysmaitiainen r 1 1

Linnaea borealis vanamo v 1 2 1 1

Luzula multiflora nurmipiippo h 1

Lycopodium annotinum riidenlieko s 1 1 2 1

Lycopodium clavatum katinlieko s 1 1 1 1 1

Lysimachia thyrsiflora terttualpi r 4 1 4 2 2 1 3 1 4 5 1

Lysimachia vulgaris ranta-alpi r 1 1 3 1 1 3 1 1 2 1

Heli Jutila Sivu 3 2.1.2007


LIITE 4.xls

Lythrum salicaria rantakukka r 2 1 3 1 2 1 2 2 1 3 1

Maianthemum bifolium oravanmarja r 1 1 1 1

Melampyrum pratense kangasmaitikka r 1 1 1 1 1 1

Melampyrum sylvaticum metsämaitikka r 1 1 1

Melica nutans nuokkuhelmikkä h 1

Mentha arvensis rantaminttu r 1 1 1 1 1 1

Molinia caerulea siniheinä h 1 1 3 2 3 1 3 1 1 1 3 1

Monotropa hypopitys mäntykukka r 1

Myosotis arvensis peltolemmikki r 1

Myosotis scorpioides luhtalemmikki r

Myosoton aquaticum vata r 1

Myriophyllum alterniflorum ruskoärviä r 7 5 9 3 5 1 1 7 1 5 1

Nardus stricta jäkki r 1

Nitella flexilis l 1

Nuphar lutea ulpukka r 6 4 5 3 7 3 2 1 6 1 7 1

Nymphaea candida pohjalumme r 4 4 5 9 1 1 2 1 4 6

Orthilia secunda nuokkutalvikki r 1 1

Pedicularis palustris luhtakuusio r 1

Persicaria lapathifolia ukontatar r 1

Peucedanum palustre suoputki r 3 1 3 1 1 2 1 3 1 3 1

Phleum pratense timotei h 1 1

Phragmites australis järviruoko h 3 1 1 2 1 1 5 1 3 1 4 3

Picea abies kuusi p 6 1 1 3 1 2 1 1 6 1 5

Pilosella officinarum huopakeltano r 1

Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri r 1

Pinus sylvestris mänty p 6 1 1 4 7 1 6 1 1 6 1 7 1

Plantago major piharatamo r 1 1

Poa annua pihanurmikka h 1 1 1 1

Poa pratensis peltonurmikka h 1

Polygonum aviculare pihatatar r 1 1

Populus tremula haapa p 1 1 1 1 1

Potamogeton alpinus purovita y 1

Potamogeton berchtoldii pikkuvita y 1 1

Potamogeton natans uistinvita y 4 1 4 2 1 1 1 4 4

Potamogeton perfioliatus ahvenvita y 2 5 2 1 1 2 1 3 1

Potentilla erecta rätvänä r 1 1 1 2 2

Potentilla palustris kurjenjalka r 4 1 1 3 3 1 3 1 1 4 1 6 1

Prunella vulgaris niittyhumala r 1

Heli Jutila Sivu 4 2.1.2007


LIITE 4.xls

Prunus padus tuomi p 1 1

Pteridium aquilinum sananjalka s 1

Ranunculus flammula ojaleinikki r 1 1 1

Ranunculus lingua jokileinikki r

Ranunculus peltatus järvisätkin r 3 2 3 1 1

Ranunculus repens rönsyleinikki r 1 1 1 1 1 1 1

Ranunculus reptans rantaleinikki r 3 1 5 1 1 1 3 1

3

Ranunculus sceleratus

konnanleinikki r

4

Rhamnus frangula korpipaatasama p 3 1 1 2 2 1 2 1 2 1 2 1

Ribes nigrum mustaherukka p 1

Rubus idaeus vadelma r 1 2

Rubus saxatilis lillukka r 1 1 1

Rumex acetosa niittysuolaheinä r 1 1

Rumex acetosella ahosuolaheinä r 1 1 1

Rumex crispus poimuhierakka r 1

Sagina procumbens rentohaarikko r 1 1 1

Sagittaria sagittifolia keiholehti y 1 1

Salix alba valkopaju p 1

Salix caprea raita p 1

Salix cinerea tuhkapaju p 3 1 1 1 1 3 2

Salix fragilis salava p 1 2

Salix myrsinifolia mustuvapaju p 1

Salix pentandra halava p 1 1

Salix phylicifolia kiiltopaju p 1 1 3 1 2 1

Salix repens jänönpaju p 5

Salix rosmariinifolia rosmariinipaju p 1

Salix starkeana ahopaju p 1

Sambucus racemosa terttuselja p 1

Schoenoplectus lacustris järvikaisla h 1

Scirpus sylvaticus korpikaisla h 1 3

Scutellaria galericulata luhtavuohennokka r 1 1 1 1 1 1 1 1

Silene dioica puna-ailakki r 1

Solidago virgaurea kultapiisku r 1 1

Sonchus arvensis peltovalvatti r 1

Sorbus aucuparia pihlaja p 3 1 1 1 1 1 1 1 3 1 1

Sparganium angustifolium kaitapalpakko y 2

Sparganium emersum rantapalpakko y 1 1

Sparganium gramineum siimapalpakko y 6 5 7 1 1 1 2 1 6 3 1

Heli Jutila Sivu 5 2.1.2007


LIITE 4.xls

Sparganium minimum pikkupalpakko y 1 1 1 1

Spongilla lacustris järvisieni f 3 3

Stachys palustris

peltopähkämö r

1

Stellaria media

pihatähtimö

r

1

Stellaria palustris luhtatähtimö r 1

Subularia acuatica äimäruoho r 3 2 3 1

Succisa pratensis

purtojuuri

r

1

Tanacetum vulgare

pietaryrtti

r

1

Taraxacum ssp. voikukka r 1 1

Tilia cordata

metsälehmus

r

1

Thelypteris phegopteris

korpi-imarre

s

1 1 1

Trientalis europaea metsätähti r 1 1 1 1 3

Trifolium pratense

puna-apila

r

1

Trifolium repens

valkoapila

r

1

Tripleurospermum inodorum peltosaunio r 1

Trollius europaeus kullero r 1 ist.

Tussilago farfara

leskenlehti

r

1 1 2

1

1

1

Typha latifolia

leveäosmankäämi h 2

1

1 2

2

Urtica dioica nokkonen r 1 1

Utricularia vulgaris

isovesiherne

r

1

1

Vaccinium myrtillus

mustikka v 3 1

1 7 1 8 1 1 1 4

1

Vaccinium oxycoccus isokarpalo v 1 2 1 3 1

Vaccinium uliginosum

juolukka

v 3

1

8 1 3 1

3 1 5

Vaccinium vitis-idaea

puolukka

v

1

1 1

4 1 8 1

1 3 1

Veronica chamaedrys nurmitädyke r 1 1 1

Veronica officinalis rohtotädyke r 1

Veronica scutellata

luhtatädyke

r

1 1

Veronica serpyllifolia

orvontädyke

r

1

Vicia cracca hiirenvirna r 1 1

Viola palustris

suo-orvokki

r

1 1 1 4 1 4

Warnstorfia

b

65 36 73 98 83 70 41 41 56 14 67 34 73 80

Heli Jutila Sivu 6 2.1.2007


Linjat

Kotkajärven kasvillisuuslinjojen lajien peittävyys ja yleisyys vyöhykkeittäin Liite 5

A: rantavyöhyke B: ilmaversoisten vallitsema vyöh. C: kelluslehtisten vall. vyöh., D: uposkasvien vall. vyöh., E: toinen kelluslehtisten luonnoh. vyöh.

Linjat ko1A ko1B ko1C ko1bA ko1bB ko1bC ko2A ko2B ko3A ko3B ko5aA ko5aB ko5aC ko5aD

Lajit % y. % y. % y % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y.

Agrostis canina 3 2 5 3

Alisma plantago-aquatica 1 1 7 4 0,2 1

Alnus glutinosa 70 8 15 2 10 2 10 4

Alnus incana 5 2 5 1

Alopecurus aequalis 10 5

Betula pubescens 5 1

Calamagrostis canescens 7 4

Calamagrostis purpurea 0,2 1

Calamagrostis stricta

Calla palustris

Caltha palustris 0,5 1 0,2 1 0,2 1

Cardamine pratensis 0,2 1

Carex canescens

Carex lasiocarpa 30 7 0,2 1 5 3 10 3

Carex nigra 0,1 1

Carex panicea 0,2 1

Carex rostrata 5 3 1 1 20 5 10 4 5 3 80 10 70 9

Carex vaginata 0,2 1

Dryopteris carthusiana

Eleocharis acicularis 0,2 1 0,2 1

Elodea canadensis 0,1 1 3 2

Empetrum nigrum 1 1

Equisetum fluviatile 0,5 1 5 2 1 1 2 3

Equisetum palustre

Equisetum sylvaticum

Eriophorum vaginatum

Filipendula ulmaria

Galium palustre 0,1 1 0,5 4

Hierochloe hirta 0,2 1

Impatiens glandulifera

Isoetes lacustris 0,2 1

Juncus filiformis 0,1 1

Juniperus communis 1 2

Ledum palustre

Lemna minor 0,2 1

Linnaea borealis 0,1 1

Lysimachia thyrsiflora 0,1 1 0,1 1 0,1 1 0,5 1 1 1

Lysimachia vulgaris 40 7 0,1 1 1 2

Heli Jutila Sivu 1 11.1.2007


Linjat

Linjat ko1A ko1B ko1C ko1bA ko1bB ko1bC ko2A ko2B ko3A ko3B ko5aA ko5aB ko5aC ko5aD

Lythrum salicaria 1 1 2 2 0,1 1 1 4

Mentha arvensis

Molinia caerulea 0,5 1 0,1 1 35 7 20 7

Myriophyllum alterniflorum 0,1 1 0,1 1 10 4 0,2 1

Nardus stricta 0,2 1

Nuphar lutea 20 4 5 3 25 6 2 2 10 4 1 2

Nymphaea alba ssp. candida 0,1 1 0,1 1 0,1 1 0,2 1

Peucedanum palustre 0,5 1 0,1 1 5 3 0,5 2 0,5 2

Phragmites australis 15 4 30 5

Picea abies 0,5 1

Pinus sylvestris 25 1 0,2 1

Potamogeton alpinus

Potamogeton berchtoldii

Potamogeton natans 15 4 80 9 4 3 20 7 2 3

Potamogeton perfoliatus 0,1 1

Potentilla erecta 2 4

Potentilla palustris 0,1 1 2 3 4 3

Pyrola minor 0,1 1

Ranunculus peltatus

Ranunculus repens 0,2 1

Ranunculus reptans 0,5 2 0,2 1 7 3 7 3

Rhamnus frangula 5 1 2 4

Rubus saxatilis 0,1 1

Salix cinerea 2 1 40 5 3 2

Salix pentandra

Salix phylicifolia 1 2

Salix repens 0,2 1

Scutellaria galericulata 0,2 1

Sorbus aucuparia 0,2 1

Sparganium emersum 3 3 2 5

Sparganium gramineum 0,1 1 0,1 1 20 4 5 3

Trientalis europaea 2 5

Tussilago farfara 0,2 1 0,2 1

Typha latifolia 0,2 1

Utricularia vulgaris 0,1 1

Vaccinium myrtillus 0,1 1 2 2

Vaccinium oxycoccos

Vaccinium uliginosum 0,2 1

Vaccinium vitis-idaea 0,5 2 0,1 1 4 3

Viola palustris 0,2 2

Warnstorfia sp.

Heli Jutila Sivu 2 11.1.2007


Linjat

ko5aE ko5bA ko5bB ko5bC ko5bD ko6A ko6B ko6C ko6D ko7A ko7B ko8A ko8B ko8C ko9A ko9B

% y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y. % y.

5 2 0,1 1

0,1 1

20 4 0,1 1

1 1 2 1 5 4

7 1 10 4 20 3 0,1 1

17 6 30 7 45 6 3 2

0,5 1

4 3

1 1

25 8 70 10 3 3

0,2 1

0,2 1 0,2 1

0,5 1

1 1

0,2 1

1 3 15 4 2 3

1 2

0,5 2 0,5 2 20 9 2 3

1 2

5 2

5 3

1 1 2 2

1 4 0,2 1 0,1 1

0,2 1

0,2 1

0,1 1

10 3 3 1

2 2

0,2 1

1 2 1 1 2 2 10 4

15 4 0,2 1 3 2 2 2 0,1 1

Heli Jutila Sivu 3 11.1.2007


ko5aE ko5bA ko5bB ko5bC ko5bD ko6A ko6B ko6C ko6D ko7A ko7B ko8A ko8B ko8C ko9A ko9B

0,2 1 0,2 1 2 2 2 1 1 1 0,5 1 2 3

0,2 1 0,2 1

7 4 20 4 25 6

1 5 3 3 3 4 5 6

Linjat

7 6 0,5 2 2 3 5 3 2 3 10 5 1 2 1 1 40 9 0,1 1

0,2 1 0,5 1 5 3 0,2 2 0,2 2 3 2 10 4

0,2 1 0,1 1 1 2

0,2 1 15 4 25 8 70 9 35 5

0,2 1 15 3

8 1 15 2

0,2 1

2 2

1 1 1 1

1 1 1 3 5 3 3 5

5 3 3 3 1 1 0,5 1

0,2 1

0,2 1

5 1 0,2 1 1 3 15 6 5 3

1 1 10 4 0,5 1 10 2

7 1

3 2

0,2 1

2 1 2 2

5 7 7 6 5 3 0,2 1 1 2 10 4

0,2 1

1 1

2 2

10 4 1 1

0,2 1

2 3 15 5

2 3

3 2

Heli Jutila Sivu 4 11.1.2007


Liite 6. Kotkajärven ojavesinäytteet.

LIITE 6/1

Väri

(mg/l

Pt):

Sähkönjohtavuus

(mS/m):

Kiintoaine

(mg/l):

KMnO4-

luku

(mg/l):

Ojan

nimi Kunta:

Näyte

otettu: Vuosi

Vuoden

aika: Virtaama

Näkösyvyys

(cm):

lämpötila

(°C): pH:

Sameus

(NTU):

Perälänoja

(Heikkilä) Kalvola 4.5.2003 2003 kesä 15,96 15,96 6,5 90 10,9 20

Perälänoja

(Heikkilä) Kalvola 10.6.2003 2003 kesä 0,25 0,25 6,5 - -

Jauhosaarenoja Kalvola 4.5.2003 2003 kesä 2,14 2,14 6,1 100 9,2 2,4

Järvenpäänoja Kalvola 4.5.2003 2003 kesä 0,13 0,13 5,6 200 6,4 2

Järvenpäänoja Kalvola 10.6.2003 2003 kesä - - 5,9 - 1,7 4,2 160

Kotkajärvenkujan oja Kalvola 14.10.1997 1997 kesä - - 4 6,1 0,77 7,4

Kotkajärvenkujan oja Kalvola 4.5.2003 2003 kesä 0,75 0,75 6,2 160 8,2 110

Kotkajärvenkujan oja Kalvola 10.6.2003 2003 kesä - - 6,1 - 12 6 56

Myllyoja,

A Kalvola 16.9.2004 2004 kesä - - 6,8 220 4,32


LIITE 6/2

Kokonaisfosfori,

P

(µg/l):

Kokonaistyppi

(µg/l):

Ammonium,

NH4-N

(µg/l):

Nitraatti,

NO3-N

(µg/l):

Fenkaaliset

streptokokit

(pmy/100ml):

Lämpökest.

Kolif. Bakt.

(pmy/100ml):

Ojan

nimi Kunta:

Näyte

otettu:

Fosfaattifosfori,

PO 4 (µg/l)

Perälänoja

(Heikkilä) Kalvola 4.5.2003 59 11 2800 88 2100 10 40

Perälänoja

(Heikkilä) Kalvola 10.6.2003 9 - 740


24.6.2003 1

LIITE 7. Kysely Kotkajärven seudun asukkaille.

Arvoisat Kotkajärven vakinaiset asukkaat ja mökkiläiset,

Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry kartoittaa tänä kesänä Kotkajärven tilaa

kasvillisuuskartoituksen ja ulkoisen kuormituksen selvityksen avulla. Kartoittamalla rantaasutuksenne

käymälä- ja jätevesien käsittelyn nykytilaa saadaan selville ranta-asutuksesta aiheutuva

järven kuormitus. Koska Kotkajärveä ei kuormita juuri mikään muu kuin sen ranta-asutus, on

jokainen parannus käymälä- ja jätevesiasioissa järven kannalta hyväksi.

Jotta yhdistys kykenee auttamaan omaehtoisessa käymälöiden ja jätevesien käsittelyssä, tarvitaan

tietoa asukkaiden tarpeista ja jätevesiasioiden nykytilasta. Kotkajärven puhtaudesta huolehtiminen

on kaikkien seudun asukkaiden edun mukaista. Lisäksi on syytä muistaa, että nykyaikainen, tehokas

ja toimiva jätevesijärjestelmä nostaa kiinteistönne arvoa huomattavasti.

Myös laki edellyttää meiltä kaikilta jäteasioiden osalta toimenpiteitä. Ympäristönsuojelulain

mukaan jätevedet eivät saa aiheuttaa ympäristöhaittaa eivätkä edes ympäristön pilaantumisen

vaaraa. Lisäksi eduskunta hyväksyi 11.6.2003 kiinteistökohtaista jätevedenkäsittelyä tarkemmin

saatelevänasetuksen. Asetus astuu voimaan ensi vuoden alusta ja se koskee kaikkia

viemäriverkoston ulkopuolella olevia uudisrakennuksia heti. Vanhoilla kiinteistöillä on 10 vuotta

aika laittaa ”systeemit” kuntoon. Kyseisen asetuksen mukaan jokaisella kiinteistöllä tulee olla

kirjallinen selvitys siitä, miten ko. kiinteistöllä syntyvät jätevedet käsitellään sekä

käsittelylaitteiston käyttö- ja huolto-ohjeet. Tästä syystä kysely lähetetään kahtena kappaleena,

joista vain toinen palautetaan. Toinen kappale jää teille itsellenne ja se kelpaa viranomaiselle em.

selvitykseksi. Luonnollisesti sillä edellytyksellä, että se on täytetty huolella. Kyselyyn kannattaa siis

vastata. Siinä hoituu kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Palauttakaa kysely oheisessa palautuskuoressa (postimaksu maksettu) 14.7. mennessä.

Kyselyn alustavat tulokset kuullaan Kotkajärvi -päivässä 3.8, jolloin myös arvotaan kaikkien

vastanneiden kesken yllätyspalkinto. Tulokset kokoaa yhteen ympäristöteknologian opiskelija

Aki Järvinen Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Kyselyyn voi vastata myös nimettömänä, mutta nimettömät vastaukset eivät osallistu arvontaan.

Yhteistyöstä kiittäen,

Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry:n järvitoimikunta ja Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymä/ ympäristöosasto.

Kiinteistön omistaan nimi_______________________________________________________

Kiinteistön osoite_____________________________________________________________

1. Yleistä kiinteistöstänne

1.1 Käyttötarkoitus

Vakituinen asunto, asukkaiden määrä __________

Loma-asunto, käyttäjien määrä _________

Asunnolla ollaan _______ kuukautta vuodessa.

Asuntonne on rakennettu vuonna ___________


24.6.2003 2

Jätevedenkäsittelylaitteisto on rakennettu vuonna ____________

Millainen maaperä tontillanne on?_________________________

1.2 Talousveden otamme

Kotkajärvestä

Omasta kaivosta

Talousvesi järvestä ja juomavesi tuodaan muualta

Onko keittiössä juokseva vesi? Kyllä, Ei

Entä saunalla? Kyllä, Ei

1.3 Rakennustenne etäisyys rannasta

Asunto _______m

Erillinen sauna _______m

Erillinen käymälä _______m

2. Kiinteistön käymälä

2.1 Käymälän tyyppi?

WC

Tiivisaltainen puucee (nesteet erilliseen astiaan)

Maapohjainen puucee (nesteet vapaasti maahan)

Kompostoiva tehdasvalmisteinen käymälä

Kemiallinen käymälä

2.2 Käymälän (ei vesi-WC) huolto

2.2.1 Käymälä tyhjennetään ______ kertaa vuodessa

2.2.2 Käymäläjäte kuljetetaan

Omalle pellolle. Etäisyys rannasta _______m

Haudataan omalle tontille. Etäisyys rannasta _______m

Kompostiin. Etäisyys rannasta _______m

Jätevedenpuhdistamolle

Muualle minne? _______________________________

3. Jätevedet

Kiinteistöllä ei ole lainkaan viemäröintiä. Jätevedet kaadetaan esim.

kompostiin.

3.1 Kiinteistöt joilla vesikäymälä

3.11 Johdetaanko kiinteistöllänne

Kaikki jätevedet samaan viemäriin.

WC-vedet ja muut jätevedet omiin viemäreihinsä

3.12 Miten vedet käsitellään?

3.121 WC-vedet

Umpisäiliöön, tyhjennetään _____ kertaa vuodessa.

Säiliön tilavuus _________

Muuten; Miten? __________________________________


24.6.2003 3

3.122 Muut vedet

Umpisäiliöön, tyhjennetään _____ kertaa vuodessa.

Säiliön tilavuus ___________

Suodatuksen kautta maaimeytykseen

Suoraan maaimeytykseen

3.123 Kiinteistöt joilla kaikki vedet johdetaan samaan viemäriin

Kiinteistökohtainen pienpuhdistamo

Saostuskaivot (kpl.____) suodatus maaimeytys

Saostuskaivot (kpl.____) maaimeytys

Saostuskaivot (kpl.____) tyhjennetään _____ kertaa vuodessa

Saostuskaivojen tilavuus __________

3.2 Kiinteistöt joilla ei ole vesikäymälää

Umpisäiliöön, tyhjennetään _____ kertaa vuodessa.

Säiliön tilavuus ___________

Suodatuksen kautta maaimeytykseen

Suodatuksen kautta järveen

Suoraan maaimeytykseen

Suoraan järveen

3.3 Erillisen saunan jätevedet

Umpisäiliöön, tyhjennetään _____ kertaa vuodessa.

Säiliön tilavuus ___________

Suodatuksen kautta maaimeytykseen

Suodatuksen kautta järveen

Suoraan maaimeytykseen

Suoraan järveen

3.5 Puhdistuslaitteet

Kaivojen materiaali _______________________

Suodattimen materiaali ____________________

Suodattimen tilavuus ____________________

Maaimeytykseen käytetään

imeytyskaivoa tai –kuoppaa, Tilavuus________

imeytyskenttää, pinta-ala________

4. Jäteyhteistyön tarve

Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys ry on pohtinut yhteistyömahdollisuuksia myös

muuhun jätehuoltoon liittyvissä asioissa. Siksi tiedustelemme:

4.1 Kompostoitteko biojätteenne? Kyllä Ei

4.2 Mikä on kompostinne etäisyys rannasta?_________m

Entä jäteastianne? __________m

4.3 Olisitteko kiinnostunut kompostorin hankkimisesta yhteishankintana muiden

kanssa? Kyllä En

4.4 Yhdistys on suunnitellut myös jätelavan vuokraamista jäsentensä käyttöön

kerran vuodessa (esim. alkukesästä).

Onko lava mielestänne tarpeellinen? Kyllä Ei


24.6.2003 4

4.5 Onko kiinteistöllänne jäteastia, joka jäteauto käy tyhjentämässä? Kyllä Ei

4.6 Mitkä jätejakeet lajittelette erilleen sekajätteestä?

Lasi, Metalli, Paperi,  Pahvi- ja kartonkipakkaukset

4.7 Minne viette kiinteistöllänne syntyvät ongelmajätteet?

4.8. Mistä jätehuoltoon liittyvistä asioista haluaisitte lisätietoa?

5. Piirtäkää alla olevaa esimerkkikuvaa vastaava tonttipiirustus, jossa näkyy tontillanne olevien

rakennusten (asuinrakennus, sauna, käymälä) sekä talousvesikaivojen ja

jätevedenkäsittelyjärjestelmän (= saostuskaivot, imeytyskenttä, jne.) sijainti ja etäisyys

kotkajärvestä / siihen johtavasta ojasta.

Kotkajärvi tai siihen johtava oja

Oma Piirroksenne

6. Kysyttävää tai kommentoitavaa?

7. Liity jäseneksi Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistykseen

Yhdistys on perustettu 18.4.2002 ja sen tarkoituksena on järven hoitaminen ja

virkistyskäytön edistäminen kestävällä tavalla. Yhdistyksen toimintavarat koostuvat

1.1.2004 jälkeen jäsenmaksuista. Vuotuinen jäsenmaksu on 20 euroa. Jäsenmäärä on tällä

hetkellä jo 72.

Liittyisitkö sinäkin jäseneksi?

Jäseneksi liittyminen on helppoa. Maksat vain jäsenmaksun 20 euroa pankkiin

yhdistyksen pankkitilille: 568044-20018028. Muistathan kirjoittaa viestiin nimesi ja

osoitteesi sekä ”jäsenmaksu 2003”. Tervetuloa mukaan hoitamaan järveä ja tutustumaan

muihin Kotkajärveläisiin!

Kiitos vastauksistanne ja hauskaa kesänjatkoa!!!

Nähdään Kotkajärvi -päivässä Niemikotkan lasiterassilla 3.8!!!


Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja on Hämeenlinnan seudullisen

ympäristötoimen julkaisusarja ja jatkaa Ympäristöosaston julkaisuja sarjan seuraajana.

Ympäristötoimi julkaisee suppeampia selvityksiä ja tutkimuksia Hämeenlinnan seudullisen

ympäristötoimen monisteita -sarjassa. Aiemmin julkaisuja -sarjoissa ilmestyneitä:

Palokangas L. 2006: Opettaja ympäristökasvatuksen muutosagenttina – Tapaustutkimus

Hämeenlinnan seudun luontokoulun järjestämästä täydennyskoulutuksesta. – Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 12.

Jutila H. 2006: Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hankkeen loppuraportti

1.5.2002–30.4.2006. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 11. TehoPrint Oy,

Hämeenlinna. 31 s.

Jutila H. 2006: JÄRKI-hankkeen järvien hoito- ja käyttösuunnitelmat. – Hämeenlinnan seudullisen

ympäristötoimen julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 50 s. ja 16 liitettä.

Simola A. & Jutila H. 2006: Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävään

kehitykseen -hankkeessa. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9. Hämeenlinnan

seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 254 s. ja 8 liitettä.

Jutila H. & Kouvo M. 2006: Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus. – Hämeenlinnan

seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke 28 s. ja

17 liitettä.

Kokko M. 2006: Hämeenlinnan seudun hyvä tulevaisuus -projektin loppuraportti 1.1.2003 -

31.12.2005. – Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 7. Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi. 34 s. + 1 liite.

Häyhä T. & Jutila H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus. –

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKIhanke.

77 s + 8 liitettä.

Jutila H., Kokko M., Laine T., Räsänen N., Sieppi P., Suominen P., Viholainen S. 2006: Hämeenlinnan

seudullinen ympäristötoimi – Ympäristölautakunnan toimintakertomus ja ympäristöraportti 2005.

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 5. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi. 32 s.

Käyntiosoite: Kutalantie 5

Postiosoite: PL 63, 13101 Hämeenlinna

Puhelin: 03-6211/vaihde

Telekopio: 03-621 3779

Kotisivu: http://www.ymparistotoimi.fi

ISSN 1795-8997

ISBN 952-9509-35-9

More magazines by this user
Similar magazines