Katsaus Hämeenlinnan ympäristön tilaan

hameenlinna.fi

Katsaus Hämeenlinnan ympäristön tilaan

Katsaus Hämeenlinnan ympäristön tilaan

Ympäristöosaston julkaisuja 34

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä


Lähdeviite:

Susanna Kiijärvi (toim.). 2005. Katsaus Hämeenlinnan ympäristön tilaan. Ympäristöosaston julkaisuja

34. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Tekstit:

Kartat:

Kannen valokuvat:

Taitto ja painatus:

Kustannus:

Reijo Hemilä, Heli Jutila, Karri Jutila, Susanna Kiijärvi ja Sirpa Viholainen

Marja Kokko

Hämeen linna (Marjukka Välimaa), Ahvenistonharju (Karri Jutila),

Katumajärvi (Heli Jutila), Vanajavesi (Timo Viinanen)

OffsetKolmio Oy, Hämeenlinna

Interreg IIIA -hanke Ympäristötietoisuuden ja verkostoitumisen lisääminen

Suomen ja Viron paikallishallinnossa

ISBN 952-5251-95-0

ISSN 1455-9102

Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön

kuntayhtymä

HÄMEEN

YMPÄRISTÖKESKUS


Esipuhe

Aluksi

Hämeenlinnan ensimmäisen ympäristöntila-katsauksen tavoitteena on tarjota hämeenlinnalaisille ajankohtaista

tietoa heidän ympäristönsä nykytilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Riittävä tieto on kaiken päätöksenteon ja osallistumisen perusedellytys. Kuntalaiset kaipaavat jatkuvasti

tietoa elinympäristöstään. Ympäristötietoa tarvitaan erityisesti arvioitaessa erilaisten suojelutoimenpiteiden

vaikuttavuutta ja etsittäessä ratkaisuja ympäristöämme koskeviin ongelmiin. Hämeenlinnan ympäristöntila

-katsaus ei ole tyhjentävä kuvaus kaupunkimme ympäristön tilasta, vaan tarjoaa näkökulmia

keskeisimpiin ympäristömme asioihin.

Ympäristö on laaja käsite. Se pitää sisällään luonnonympäristön ja rakennetun ympäristön ja sillä viitataan

usein myös ihmisen sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaympäristöön. Luonnonympäristö käsittää

kallio- ja maaperän, kasvi- ja eläinlajiston ja vesistöt. Rakennettua ympäristöä ovat mm. puistot, kadut,

pihat ja rakennukset.

Tässä katsauksessa painopiste on luonnonympäristössä ja siihen vaikuttavien ihmistoimintojen kuvauksessa.

Tiukka rajanveto on kuitenkin mahdotonta. Ihmisen ja luonnon vuorovaikutus alueella on jatkunut

vuosituhansia. Monet arvokkaat elinympäristöt ovat syntyneet ihmistoiminnan tuloksena ja vaativat

säilyäkseen jatkuvaa hoitoa. Toisaalta ihmisen vaikutus ulottuu kaikkialle eikä alkuperäistä luontoa sanan

varsinaisessa merkityksessä enää ole.

Hämeenlinnan ympäristön tilaa käsitellään kolmen luonnon peruselementin - maan, veden ja ilmankautta.

Ympäristön tilan seuraaminen on tärkeää, paitsi luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta,

myös ihmisen terveyden ja luonnonvarojen riittävyyden näkökulmasta. Luonto tarjoaa meille ruuan

jota syömme, veden jota juomme ja ilman jota hengitämme, raaka-aineita, energiaa, kauniita maisemia

ja paikan virkistäytyä.

Kunnan velvollisuuksiin kuuluu alueensa ympäristön tilan seuranta ja siitä tiedottaminen. Tämä katsaus

on koottu Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston ympäristönsuojelun

henkilökunnan yhteistyönä. Katsaus on laadittu osana EU:n Interreg IIIA -rahoitteista hanketta

“Ympäristötietoisuuden ja verkostoitumisen lisääminen Suomen ja Viron paikallishallinnossa”.

Ympäristön säilyminen edellyttää ympäristökuormituksen vähentämistä, riskitekijöiden hallintaa, negatiivisten

muutosten ennaltaehkäisyä ja tiedon lisäämistä. Ympäristöongelmien ennakointi on erityisen

tärkeää, sillä monet vaikutukset näkyvät viiveellä ja säilyvät luonnossa pitkään, vaikka aiheuttaja saataisiinkin

kuriin. Hyvän ympäristön vaaliminen on kaikkien yhteinen asia: virkamiesten, asukkaiden,

päättäjien, yritysten ja yhteisöjen.

3


Sisältö

Sisältö

ALUKSI ........................................................................................................................................ 3

HÄMEENLINNA TÄNÄÄN ...................................................................................................... 5

Kaupunki Vanajaveden rannalla ...................................................................................... 6

Ympäristöä suojellaan monin keinoin .............................................................................. 7

Maankäytön kokonaisvaltainen suunnittelu avainasemassa .............................................. 8

MAA .......................................................................................................................................... 9

Pienellä alueella laaja luonnonkirjo ................................................................................ 10

Monipuolisia suojelualueita ja -kohteita .......................................................................... 12

Hämeenlinnan kasvilajisto tunnetaan hyvin .................................................................... 18

Puistojen verkosto toimii ekologisena käytävänä ............................................................ 20

Kansallinen kaupunkipuisto - ikkuna suomalaiseen historiaan ja luontoon .................... 22

Kokonaisjätemäärä kasvaa, yhdyskuntajätteen määrä laskussa ...................................... 24

Kaatopaikoille tiukemmat vaatimukset .......................................................................... 27

Vanhat kaatopaikat riski maaperälle .............................................................................. 27

VESI ........................................................................................................................................ 29

Runsaat pohjavesivarat takaavat puhdasta juomavettä hämeenlinnalaisille .................... 30

Pintavesien tila vaihtelee välttävästä erinomaiseen .......................................................... 33

Hämeenlinnan järviä ...................................................................................................... 35

Hajakuormitus rehevöittää Vanajavettä - pistekuormitus saatu kuriin ............................ 36

Katumajärveä kunnostamaan .......................................................................................... 40

ILMA ........................................................................................................................................ 43

Ilmanlaatua seurataan päivittäin .................................................................................... 44

Liikenne ja energiantuotanto kuormittavat ...................................................................... 47

Ilmastonmuutos koskee kaikkia ...................................................................................... 49

Ilma kuljettaa myös melusaastetta .................................................................................. 52

HÄMEENLINNA HUOMENNA .............................................................................................. 55

LÄHTEET .................................................................................................................................. 57

4


Hämeenlinna tänään

Hämeenlinnassa yhdistyvät rikas

luonto, kulttuurihistoria ja kasvava

elinvoimainen kaupunki.

Ainutkertaiset ominaispiirteet asettavat

haasteita kaupungin kehittämiselle.

Luonnonympäristö, historia

ja kehitys tulee sovittaa yhteen niin,

että myös tulevat hämeenlinnalaiset

voivat nauttia kaupunkinsa monipuolisesta

ympäristöstä.

5


Hämeenlinna tänään

Kaupunki Vanajaveden rannalla

Hämeenlinnan kaupunki on syntynyt pienilmastoltaan edulliseen ja maaperältään hedelmälliseen Vanajaveden

laaksoon. Maisemalle tyypillisiä ovat kaupunkia halkovat vesistöt, harjuselänteet sekä rehevät

lehdot. Kaupungin maamerkkeinä tunnetaan Hämeen keskiaikainen linna sekä Aulangon puistometsä.

KUVA KARRI JUTILA

Luonnonympäristön elementit ovat tarjonneet edellytykset

maanviljelyyn, helppoihin kulkureitteihin ja puolustusasemiin.

Alueen asutuksen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse.

Keskiaikaisen kivilinnan rakennustyöt on aloitettu todennäköisesti

jo 1300-luvun lopulla. Hämeenlinna on Suomen vanhin sisämaakaupunki.

Varsinaiset kaupunkioikeudet Hämeenlinnalle

myönnettiin vuonna 1639 ja vuodesta 1775 Hämeenlinna on

toiminut läänin pääkaupunkina. Vuonna 1862 valmistui rautatieyhteys

Helsingistä ja samoihin aikoihin alkoi vilkas höyrylaivaliikenne

Vanajaveden reitillä.

Hämeenlinna säilyi pitkään pienenä idyllisenä kaupunkina. Varsinainen kasvukausi ajoittuu toisen maailmansodan

jälkeiseen aikaan. Siirtoväki, teollistuminen ja suuri maaltamuutto kasvattivat kaupungin

väkiluvun muutamassa vuosikymmenessä moninkertaiseksi. Sodan jälkeisen kasvun perusedellytyksenä

on ollut kaupungin edullinen sijainti.

Tänä päivänä Hämeenlinna on edelleen Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, monipuolinen hallinto- ja

kulttuurikaupunki ja liikenteen risteyskohta. Hämeenlinnassa kietoutuvat yhteen rikas luonnonympäristö,

kulttuurihistoria ja kasvavan kaupungin elinvoimaisuus.

Hämeenlinnan asukasmäärä on lisääntynyt jatkuvasti 1980-luvun loppupuolelta alkaen lähinnä muuttoliikkeen

seurauksena. Vuonna 2003 kaupungin väkiluku oli lähes 47 000, ja vuosittainen kasvu on viimeisen

kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin 270 henkeä. Väestön ennustetaan kasvavan myös

jatkossa. Suurin osa hämeenlinnalaisista työskentelee palveluammateissa ja teollisuuden piirissä.

Jokaisen elinvoimaisen kaupungin tavoitteena on ylläpitää elinympäristöä, jossa ihmiset haluavat asua

ja työskennellä. Yksi Hämeenlinnan menestystekijöistä on kaunis luonnonympäristö, joka tarjoaa asukkaille

mittavat ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuudet. Luonnolla on merkitystä myös kaupungin matkailuvalttina.

Hämeenlinnan haasteena onkin alkuperäisen luonnon suojelun, kulttuurihistoriallisten

ympäristöjen säilyttämisen sekä kaupungin kasvun aiheuttaman laajentumispaineen yhteensovittaminen.

Hämeenlinna lukuina

Perustettu 1639

Pinta-ala 185.1 km 2

Vesistöjä

18.5 km 2 , 10 % kaupungin pinta-alasta

Väkiluku 31.12.2003 46 909

Väestönmuutos 2002-2003 +175 henkeä, kasvu 0.4 %

Väestöntiheys 281.5 henkeä / maa-km 2

Työttömyysaste 31.12.2003 11.9 %

Elinkeinorakenne 2002 palvelut 71.2 %, teollisuus 26.5 %, muut 2.3 %

6


Hämeenlinna tänään

Ympäristöä suojellaan monin keinoin

Lainsäädäntö asettaa vaatimuksia ympäristönsuojelulle. Ympäristönsuojelun ohjauskeinoilla tarkoitetaan

yleensä viranomaisten toimia, joilla ihmisten ja yritysten ympäristölle haitallista käyttäytymistä pyritään

rajoittamaan tai muuten ohjaamaan lainsäädännön mukaisesti. Näiden rinnalla keskeistä on

kaikkien toimijoiden yhteinen vastuu ympäristön tilasta.

Maankäytön suunnittelulla ohjataan erilaisten toimintojen sijoittamista ja rakentamista kaupungin alueella:

mitä saa rakentaa, mihin ja millä tavalla. Maankäytön suunnittelu on yksi tärkeimmistä keinoista

ehkäistä negatiivisia ympäristövaikutuksia. Suunnittelujärjestelmä kulkee portaittain yleispiirteisestä

maankäytön suunnittelusta yksityiskohtaisempiin asemakaavoihin. Hämeenlinnan kaupungin kaavoitustoimisto

vastaa kaupungin yleis- ja asemakaavojen laatimisesta ja Hämeen liitto maakuntakaavasta.

Kaavoitettavista alueista tehdään erilaisia ympäristöselvityksiä esimerkiksi alueen luontoarvoista, melukysymyksistä,

ilmanlaadusta, maaperän pilaantumisesta sekä maisema- ja kulttuuriarvoista.

Lupa- ja ilmoitusmenettelyt sekä tarkkailu ja valvonta perustuvat lukuisiin eri lakeihin ja kunnassa niistä

huolehtivat kunnan ympäristöviranomainen sekä valtiohallinnon alueelliset ympäristöviranomaiset.

Luvat koskevat esimerkiksi terveyden-, ilman-, vesistöjen- ja alkuperäisen luonnon suojelua, meluntorjuntaa

ja jätehuoltoa. Tyypillisiä luvitettavia toimintoja ovat polttonesteiden jakeluasemat ja teollisuuslaitokset.

Hämeenlinnassa luvat myöntää Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston

ympäristölautakunta ja laajemmissa hankkeissa Hämeen ympäristökeskus tai Länsi-Suomen

ympäristölupavirasto.

Alkuperäisen luonnon suojelulla pyritään turvaamaan eläin- ja kasvilajiston sekä niiden elinympäristöjen

monimuotoisuus. Keskeisiä suojelukeinoja ovat eriasteiset suojelualueet ja -ohjelmat sekä lajien

uhanalaisluokitukset ja rauhoittaminen. Luonnon monimuotoisuuden suojelu käsittää kuitenkin paljon

muutakin kuin alueiden koskemattomuuteen tähtääviä ehdottomia suojelukeinoja. Monimuotoisuutta

ylläpidetään myös talousmetsissä sekä kaupunki- ja kulttuuriympäristöissä. Tällöin suojelukeinot sovitetaan

yhteen alueiden muun käytön kanssa.

Luonnonvarojen kestävä käytöllä pyritään sopeuttamaan ihmistoiminta hyödynnettävien luonnonvarojen

määrään. Luonnonvaroiksi ymmärretään yleensä tuotteet tai ilmiöt, joita ihminen voi hyödyntää

raaka-aineena tai energiana. Laajasti ajateltuna luonnonvaroja ovat myös puhdas ilma, kaunis maisema

ja vapaasti käytettävissä oleva järven ranta. Lainsäädäntö määrittelee, milloin luonnonvarojen käyttö on

luvanvaraista ja milloin käytön vaikutuksista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Tyypillistä luvanvaraista

luonnonvarojen hyödyntämistä ovat pohjaveden pumppaaminen talousvedeksi ja maa- ja

kiviaineisten otto.

Ympäristöasioista tiedottaminen, ympäristökasvatus ja -valistus ovat keskeisimmät tiedollisen ohjauksen

keinot. Ympäristön tilan seuranta ja siitä tiedottaminen sekä tutkimus, koulutus ja ympäristötietoisuuden

lisääminen tarjoavat niin päättäjille, viranomaisille kuin asukkaille perustan ympäristön kannalta

vastuullisten valintojen tekemiseen.

7


Hämeenlinna tänään

Maankäytön kokonaisvaltainen suunnittelu avainasemassa

Hämeenlinna on selkeästi kaupunkiympäristö. Taajama-aste on 98,5 % eli lähes kaikki hämeenlinnalaiset

asuvat taajama-alueilla. Kaupungin sydän on historiallinen ruutukaavakeskusta, jonka ympärille on

rakentunut lähiöiden kehä. Harjut, Vanajavesi ja moottoritie pirstovat kaupunkirakennetta, ja kaupungin

kasvaessa yhdyskuntarakenne on pyrkinyt hajaantumaan.

Vuonna 2002 kaupungin alueesta 34,4 km 2 eli 19 % oli asemakaavoitettua aluetta. Uusia asemakaavoja

laaditaan niin täydennysrakennusalueille kuin uusille alueille. Viimeaikaisena esimerkkinä täydennysrakentamisesta

on Keinusaaren asemakaava ja uuden alueen käyttöön otosta vuoden 2007 asuntomessujen

alue Harvoilanmäessä. Hämeenlinnassa on voimassa pääosin vuonna 1984 hyväksytty yleiskaava,

jota on päivitetty tarpeen mukaan. Tällä hetkellä valmisteilla on Katumajärven itäpuolen osayleiskaava.

Neljä vuotta valmisteilla ollut maakuntakaava hyväksyttiin Hämeen liiton maakuntavaltuustossa marraskuussa

2004 ja se odottaa ympäristöministeriön vahvistusta. Voimassa oleva seutukaava muodostuu

vaiheittain laadittujen seutukaavojen yhdistelmästä ja sitä on viimeksi päivitetty vuonna 1996.

Maankäytön ratkaisut vaikuttavat pysyvästi ympäristöön eivätkä ne aina ole ristiriidattomia. Maankäytön

suunnittelussa tyypillistä keskustelua käydään kaupunkirakenteen tiivistämis- ja hajautumisnäkökulmien

ympärillä. Yhdyskuntarakenteen hajautumisella tarkoitetaan asutuksen ja toimintojen levittäytymistä

siten, että työssäkäynti- ja asiointietäisyydet kasvavat, mikä puolestaan lisää liikenneverkoston

rakentamis- ja ylläpitokustannuksia, liikennemääriä sekä rakennetun maa-alan osuutta. Toisaalta yhdyskuntarakenteen

tiivistäminenkään ei aina ole ainoa oikea vaihtoehto, kun halutaan säilyttää luonnonarvoiltaan,

historiallisesti tai maisemallisesti tärkeitä ympäristöjä.

Kaupungin kehitys asettaa haasteita maankäytön suunnittelulle ja erilaisten toimintojen sijoittamiselle

kaupungin alueella. Hämeenlinnassa käynnistyi vuonna 2001 kaupunkirakenteen strategiatyö, jossa linjataan

kokonaisvaltaisesti Hämeenlinnan kehityksen suuntaa. Strategiatyössä pyritään kytkemään yhteen

merkittävät elinkeinopoliittiset, seudulliset ja useiden toimijoiden yhteishankkeet sekä muu maankäytön

suunnittelu. Toinen maankäytön strategian keskeinen tavoite on määritellä, minkälaista Hämeenlinnan

kehitys tulisi olla pitkällä aikavälillä ja miten hämeenlinnalaisille luodaan hyvä ja viihtyisä

elinympäristö.

Hämeenlinnan maankäyttöluokkien jakauma (%)

10,0 %

1,5 %

3,3 %

0,1 %

12,4 %

Asuin- ja vapaa-ajan alueet

Liiketoiminnan, hallinnon ja

teollisuuden alueet

Liikennealueet ja

yhdyskuntatekniikka

Kallio- ja maa-ainesten ottoalueet

Maatalousmaat

62,8 %

9,9 %

Vesistöt

Luokittelemattomat

metsätalousmaat

Lähde: Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta

Kuva 1. Hämeenlinnan maankäyttö

8


Maa

Geologinen monimuotoisuus on

elollisen luonnon perusta. Kallio- ja

maaperä vaikuttavat alueen kasvillisuuteen

ja muuhun eliöstöön. Lisäksi

kallio- ja maaperämuodostumat

ovat oleellinen osa maisemaa ja

niillä on tärkeä virkistykseen ja

kulttuuriperintöön liittyvä merkitys.

Maaperän tehtävänä on toimia aineiden

kierrossa suodattajana, puskurina

ja muuntajana sekä toimia

elinympäristönä monille eliölajeille.

Maaperällä on tärkeä merkitys

myös pohjaveden muodostajana ja

suojana sekä ravinnon tuottajana.

9


Maa

Pienellä alueella laaja luonnonkirjo

Hämeenlinna sijaitsee Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueella, joka kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen.

Vesistöreitit ja järvet, harjut ja reunamuodostumat sekä hedelmällinen maaperä

tarjoavat monipuolisen elinympäristön eri eliölajeille. Pakkaspäivien, lumipeiteajan, auringonpaistetuntien

sekä kasvukauden pituuden perusteella Kanta-Häme kuuluu maamme edullisimpiin alueisiin.

KUVA KARRI JUTILA

Hämeenlinnan kallioperä on etelässä mikrokliinigraniittia ja

keski- ja pohjoisosassa granodioriittia. Tammelan-Kalvolan

uraliittiporfyriittimuodostuma ulottuu kaupungin luoteisosaan

saakka. Hämeenlinna on maastomuodoiltaan melko

tasainen. Kalliopaljastumia on eniten kaupungin pohjoisja

itäosissa. Vanajaveden rannoilla kohoaa korkeita kalliomäkiä

ja Aulangon alueella sijaitseva Käärmekallio on luokiteltu

valtakunnallisessa inventoinnissa hyvin arvokkaaksi

kallioalueeksi.

Kanta-Hämeen maaperä on pääosin moreenia sekä harjumuodostumissa hiekkaa ja soraa. Viljelysalueet

ovat savimaata. Maisemaa halkoo luode-kaakko -suuntainen harjujakso, jonka eteläosa tunnetaan Hattelmalan-

ja pohjoisosa Ahvenistonharjuna. Harjut ovat osa III Salpausselkään liittyvää pitkittäisharjujaksoa,

joka alkaa Hausjärven Hikiältä jatkuen aina Tampereen Pyhäjärvelle saakka.

Hämeenlinnasta löytyy pienellä alueella monipuolinen kirjo merkittäviä luontotyyppejä. Ahveniston- ja

Hattelmalanharjut ovat tunnettuja edustavasta harjukasvillisuudestaan. Hattelmalanharjulla sijaitsee

merkittävä pähkinäpensaslehto ja Ahvenistonharjulla tavataan harvinainen ja erittäin uhanalainen hämeenkylmänkukka.

Hämeenlinnan metsät ovat pääosin reheviä ja havupuuvaltaisia. Kaupungin alueella on runsaasti arvokkaita

lehtoja sekä muutamia jalopuumetsiä ja vanhojen metsien suojelukohteita, kuten Karittainmäen-

Ahvenistonlammin Natura-alue Hämeenlinnan koillisosassa. Vähäiset jäljellä olevat luonnontilaisimmat

suot, Heinisuo ja Raimansuo, ovat suojelukohteita. Koko Suomesta häviämässä olevat perinnemaisemat

ovat käyneet harvinaisiksi myös Hämeenlinnassa. Viimeisimmässä inventoinnissa jäljellä oli enää kaksi

paikallisesti arvokasta kohdetta.

Uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja Hämeenlinnassa tunnetaan yli 80. Kasvilajisto tunnetaan hyvin, mutta

tiedot eläinlajistosta eivät ole yhtä kattavia. Eläimistöstä nisäkkäät tunnetaan parhaiten, linnustoa ja kalastoa

jonkin verran. Julkaistua tietoa selkärangattomista

ei juuri ole. Näytteinä eläimistöstä

voidaan luetella vaarantunut liito-orava

ja Varikon- ja Alangonniemellä tavatut harvinaiset

lepakkolajit. Valtakunnallisesti erittäin

uhanalaiseksi luokiteltu susi vierailee kaupungissa

harvakseltaan. Uhanalaisista lintulajeista

Hämeenlinnassa on havaittu mm. selkälokki

ja pikkutikka, jotka luokitellaan vaarantuneiksi

lajeiksi. Valtakunnallisesti vaarantuneeksi

luokitelluista selkärangattomista Hämeenlinnassa

tavataan jumiloisikka.

KUVA KARRI JUTILA

10


Maa

Alkuperäisen luonnon suojelukeinoja

Luonnonsuojelualueiden perustamisen tavoitteena on kaikkien Suomessa tavattavien luontotyyppien

säilyttäminen. Samalla ylläpidetään niille tyypillistä eläin- ja kasvilajistoa ja turvataan

uhanalaisia lajien säilyminen. Luonnonsuojelualue voidaan perustaa joko valtion tai maanomistajan

suostumuksella yksityiselle maalle.

Valtioneuvoston hyväksymillä valtakunnallisilla suojeluohjelmilla pyritään suojelemaan ekologisesti

edustavia näytteitä erilaisista luontotyypeistä ja luonnonympäristöistä. Valtioneuvosto on hyväksynyt

seitsemän suojeluohjelmaa: kansallis- ja luonnonpuisto-, soiden-, lintuvesien-, harjujen-, lehtojen-,

rantojen- ja vanhojen metsien suojeluohjelmat.

Natura 2000 -verkostosuojeluohjelma perustuu EU:n luonto- ja lintudirektiiveihin, jotka edellyttävät

että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan. Kohteet valitaan koko EU-alueen näkökulmasta.

Natura-alueiden toteuttamiskeinoja ovat mm. luonnonsuojelulaki, vesilaki, erämaalaki, maa-aineslaki,

koskiensuojelulaki ja metsälaki.

Luontotyypit ovat ympäristöstään erottuvia maa- tai vesialueita, joilla kullakin on tietyt, melko yhdenmukaiset

ympäristöolot sekä niille luonteenomainen eliölajisto. Luonnonsuojelulaissa nimetään

suojelukohteina yhdeksän luontotyyppiä: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet,

hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja yksittäiset suuret maisemapuut.

Metsälaissa luokitellaan metsäiset erityisen arvokkaat elinympäristöt eli avainbiotoopit harvinaisten

tai vaateliaiden eläin- tai kasvilajien perusteella. Nämä erottuvat selvästi muusta ympäristöstä ja

ovat usein pienialaisia ja lähellä luonnontilaista metsää. Metsälaki suojelee seitsemän erityisen tärkeää

elinympäristöä.

Luonnonmuistomerkki on puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma,

jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun

vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella.

Lajien suojelun tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet.

Harvinaisia ja häviämisvaarassa olevia lajeja suojellaan rauhoittamalla ja

uhanalaisluokituksen avulla.

11


Maa

Monipuolisia suojelualueita ja -kohteita

Hämeenlinnassa pinta-alasta 871,7 hehtaaria eli noin 4,7 % on luonnonsuojelulain mukaista luonnonsuojelualuetta

tai kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelualueita on 11 ja Natura-kohteita

kahdeksan. Suhteessa kaupungin pinta-alaan suojelualueita on enemmän kuin monissa muissa kaupungeissa,

mutta kokonaispinta-alaltaan alueiden määrä ei kuitenkaan ole riittävä turvaamaan alkuperäisen

luonnon monimuotoisuuden säilymistä kaupungin alueella. Rakennettu ympäristö on pirstonut alkuperäistä

luonnonympäristöä ja vaikuttanut esimerkiksi lajistoon.

Valtaosa luonnonsuojelualueista on kaupungin tai valtion omistuksessa. Yksityisten maaomistajien suostumuksella

rauhoitettuja alueita on kolme ja julkisyhteisöjen mailla sijaitsee kahdeksan kohdetta. Hämeenlinnan

tunnetuimmat luonnonsuojelukohteet ovat Aulangon puistometsä sekä Hattelmalan ja Ahveniston

harjut.

KUVA KARRI KUUSELA

12


Maa

Kartta 1. Hämeenlinnan luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueet

Taulukko 1. Hämeenlinnan luonnonsuojelualueiden ja Natura 2000 -kohteiden pinta-alat

Luonnonsuojelualueet Pinta-ala (ha) Natura 2000 -alueet Pinta-ala (ha)

Ahveniston luonnonsuojelualue 85,2 Ahvenistonharju-Vuorenharju 130,0

Aulangon luonnonsuojelualue 150,9 Aulangon alue 353,0

Aulangon luonnonsuojelualue, Lusikkaniemi 2,4 Hattelmalanharju 39,0

Hattelmalan luonnonsuojelualue 5,3 Hattelmalanjärvi 62,0

Hattelmalanharjun luonnonsuojelualue 24,5 Heinisuo 320,0

Helgelidin tilan vanhapuustoinen piha-alue 0,4 Karittainmäki-Ahvenistonlampi 134,0

Katisten tilan jykevä lehtikuusikko 0,3 Matinsilta 14,0

Kukkolansuon luonnonsuojelualue 5,2 Raimansuo-Miemalanharju 131,0

Miemalanharjun luonnonsuojelualue 25,5

Norjanmäki 6,6

Raimansuon luonnonsuojelualue 30,0

Yhteensä 336,3 ha 1183,0 ha

Huom. Osa kohteista sijaitsee osittain muiden kuntien alueella ja lähes kaikki luonnonsuojelualueet sisältyvät

Natura 2000 -kohteisiin.

13


Maa

KUVA KARRI JUTILA

KUVA MATTI HUTTUNEN

14


Maa

Aulangon alue on maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan valtakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Aulangon

luonnonsuojelualue perustettiin jo vuonna 1930 ja vuonna 1991 Lusikkaniemi liitettiin suojelukohteeseen.

Aulangon Natura 2000 -alue muodostuu luonnonsuojelualueesta ja sen reunavyöhykkeestä sekä

Aulangonjärven itäpuolisesta metsäalueesta. Aulanko on olennainen osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaa

sekä valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Lisäksi alue kuuluu Hämeenlinnan kansalliseen

kaupunkipuistoon.

Aulangon alueen omaleimaisuus perustuu 1800-luvun loppupuolen tyypilliseen tapaan yhdistää erilaisia

puistoalueita. Eversti Hugo Standertskjöld rakennutti Karlbergin entisten kartanorakennusten läheisyyteen

saksalaistyyppisen koristeellisen maisemapuiston ja Aulangonjärven läheisyyteen englantilaistyylisen

maisemapuiston tekojärvineen. Perustamisvaiheessa alueelle istutettiin lukuisia ulkomaisia puu- ja

pensaslajeja.

Alun perin varsin tarkasti hoidettu alue on vuosien saatossa muuttunut luonnontilaisemmaksi. Kokonaisuuteen

kuuluu vanhaa metsää, rehevää, pääosin lehtomaista tai tuoretta kangasmetsää sekä yksittäisiä

metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa suojeltuja arvokkaita elinympäristöjä. Näyttävät kalliot kohoavat yli

30 metriä Aulangonjärven yläpuolelle. Näistä Käärmekalliot on luokiteltu valtakunnallisessa kallioinventoinnissa

hyvin arvokkaaksi kallioalueeksi.

Aulangolla käy karkeasti arvioiden 650 000 ulkoilijaa ja vierailijaa vuodessa ja alueen virkistysmerkitys

on valtava. Aulangosta on lähdetty aktiivisesti kehittämään monipuolista matkailukohdetta alueen yritysten

ja Hämeenlinnan kaupungin yhteistyönä. Aulangon alueen suojelussa joudutaankin sovittamaan

yhteen runsaan virkistyskäytön vaatima kulutuskestävyys sekä herkät ja arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt.

Aulangon luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueille sekä kansallisen kaupunkipuiston alueelle

on laadittu kattavat hoito- ja käyttösuunnitelmat.

KUVA KARRI JUTILA

15


Maa

KUVA KARRI JUTILA

Hattelmalan- ja Ahvenisto-Vuorenharjun suojelualueet ovat tunnettuja runsaasta ja monipuolisesta harjukasvillisuudestaan.

Hattelmalanharju on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas harju- ja

lehtokokonaisuus. Harju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon

sekä osittain valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Hattelmalan harjun koillis- ja lounaisrinteellä

esiintyy harvinainen, lähes luonnontilaisena säilynyt harjulehto, jolle tyypillistä on erityisesti pähkinäpensaiden

peittävyys pensaskerroksessa.

Ahveniston alue muodostuu useista rinnakkaisista harjunselistä, joiden väliin jää syvä harjujärvi Ahvenistonjärvi.

Ahveniston-Vuorenharjun alue on Natura 2000 -kohde ja kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.

Ahvenistonharjun geomorfologisen monimuotoisuuden ja runsasravinteisen maaperän

myötä alueelta löytyy poikkeuksellisen rikas harjukasvillisuus. Alueen herkimpiä asukkeja ovat

erittäin uhanalainen ja rauhoitettu hämeenkylmänkukka sekä erittäin uhanalainen vanakeltto. Ahvenistonjärven

eteläpuolella sijaitsee aarnimetsäalue.

Aulangon tapaan Hattelmalan ja Ahveniston harjualueet ovat ahkerassa virkistyskäytössä. Vuosittain

alueilla vierailee arviolta puoli miljoonaa ulkoilijaa. Harjualueille on laadittu vuonna 1996 kattava hoito-

ja käyttösuunnitelma “Harjujen huominen”.

Muista Hämeenlinnan monipuolisista suojelualuekohteista voidaan mainita Heinisuo kaupungin eteläosassa

ja Raimansuo Miemalassa. Molemmat kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja

Natura 2000 -verkostoon ja edustavat kaupungin harvoja ojittamattomina säilyneitä suoalueita. Hattelmalanharjun

kupeessa sijaitseva Hattelmalanjärvi kuuluu puolestaan Natura-verkoston ohella valtakunnalliseen

lintuvesiensuojeluohjelmaan. Järvellä on tavattu pesimässä 80 lintulajia.

16


Maa

Kartta 2. Luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit ja luonnonmuistomerkit Hämeenlinnassa

Suojelualueiden lisäksi Hämeenlinnassa sijaitsee viisi luonnonsuojelulain mukaista luontotyyppiä, kaksi

pähkinälehtoa ja kolme jalopuumetsikköä. Metsälakikohteita on Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen

kartoituksissa löytynyt yksityismetsistä kymmenen. Kohteiden yhteispinta-ala on 3,8 hehtaaria ja ne

edustavat kaikkia metsälain suojelemia seitsemää erityisen tärkeää elinympäristöä. Vuoden 2004 lopussa

Hämeenlinnassa sijaitsi 12 rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä.

Kuten koko Suomessa, myös Hämeenlinnassa perinnemaisemat ovat katoava luonnonvara. Perinnemaisemat

ovat syntyneet lähinnä perinteisen maatalouden, kuten laidunnuksen, niiton ja kaskeamisen seurauksena.

Kaupungistuminen ja maaseudun rakennemuutos ovat johtaneet perinnemaisemien määrän

romahdukseen ja niiden säilyttäminen vaatii jatkuvaa hoitoa.

Kanta-Hämeen perinnemaisemat on inventoitu vuosina 1994-1995 sekä 2002. Vuonna 1995 Hämeenlinnassa

löydettiin kolme kohdetta, joista kaksi luokiteltiin maakunnallisesti ja yksi paikallisesti arvokkaaksi

kohteeksi. Vuonna 2002 jäljellä oli enää kaksi paikallisesti arvokasta kohdetta, Kalmanmäki ja

Metsäkylän laitumet. Kohteiden yhteispinta-ala on 3,6 ha, lähes puolet vähemmän kuin vuonna 1995.

17


Maa

Hämeenlinnan kasvilajisto tunnetaan hyvin

Hämeen kasvisto on runsaampaa kuin millään muulla sisämaaseudulla Suomessa ja alueella tavataan

kolmanneksi eniten putkilokasvilajeja. Tyypillistä alueella on lehtokasvillisuuden runsaus, joka on paikoitellen

vallannut myös harjualueet. Hämeenlinnan kasvisto tunnetaan hyvin. Ensimmäinen lajiluettelo

on peräisin jo 1800-luvun loppupuolelta. Tiedot eläimistöstä sekä itiökasvista ja sienistä ovat suppeammat.

Hämeenlinnassa esiintyy joukko valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokiteltuja kasvi-, sieni- ja eläinlajeja.

Näiden ohella alueella tavataan runsas joukko alueellisesti vaarantuneita lajeja. Valtakunnallisesti

uhanalaisiksi tai silmälläpidettäväksi luettavia putkilokasvilajeja on tavattu kaikkiaan 31. Valtakunnallisesti

uhanalaiseksi luokiteltujen lajien määrissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia lähimmän kolmenkymmenen

vuoden aikana. Sen sijaan viimeisen sadan vuoden aikana alueelta on hävinnyt lukuisia lajeja.

Hämeenlinnan lajistoon kuuluu seitsemän valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltua putkilokasvilajia.

Näistä erittäin uhanalaisiksi luokitellaan hämeenkylmänkukka ja vanakeltto. Kylmänkukan pääesiintymisalueet

ovat Siperian aroilla ja Pohjois-Amerikan preerioilla, mutta EU:n alueella lajia tavataan Kanta-Hämeen

ulkopuolella ainoastaan kolmessa muussa kunnassa. Vanakelttoa tavataan Hämeenlinnan lisäksi

ainoastaan Ahvenanmaan Hammarlandissa ja Pohjan pitäjässä.

Kylmänkukka on Hämeenlinnan tunnuslaji

Hämeenlinnan kasvilajistosta erityismaininnan

ansaitsee harvinainen ja kaunis hämeenkylmänkukka

(Anemone patens). Kylmänkukka on

harjujen ja valoisien metsäkumpareiden koriste

ja kasvaa suppeilla alueilla Hämeenlinnassa ja

ympäryskunnissa. Hämeenlinnassa esiintymiä

on useita kymmeniä esimerkiksi Ahveniston ja

Ruununmyllyn alueilla.

KUVA KARRI JUTILA

Kylmänkukka kukkii keväällä huhti-toukokuussa. Karvaisen varren päässä oleva sinipunainen kukka

on vaikuttava näky, mutta kukinta kestää vain muutaman päivän. Lehdet kasvavat vasta kukinnan

päätyttyä ja kuihtuvat syksyllä. Kylmänkukkayksilöt ovat pitkäikäisiä, mutta uudistuvat huonosti

siemenestä.

Viime vuosina kylmänkukkakanta on taantunut. Monet kasvupaikoista ovat jääneet asutuksen ja

muun rakentamisen alle. Lisäksi metsänhoidosta on ollut sekä hyötyä että haittaa: harvennushakkuut

parantavat kasvuoloja, mutta hakkuiden jälkeinen tiheä taimikko on kylmänkukalle liian varjoisa

kasvuympäristö.

Hämeenkylmänkukka on rauhoitettu laji ja se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Hämeenlinnan

kylmänkukkaesiintymiä seurataan tarkasti ja kasvupaikkoja pyritään merkitsemään niiden tuhoutumisen

estämiseksi.

18


Maa

Taulukko 2. Hämeenlinnan valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja

Laji

Luokka

Putkilokasvit

Hämeenkylmänkukka Anemone patens erittäin uhanalainen

Vanakeltto Crepis praemorsa erittäin uhanalainen

Keltamatara Galium verum vaarantunut

Ketoraunikki Gypsophila muralis vaarantunut

Kynäjalava Ulmus laevis vaarantunut

Lettohernesara Carex viridula var. bergrothii vaarantunut

Vuorijalava Ulmus glabra vaarantunut

Sienet

Tuoksukääpä Trametes suaveolens erittäin uhanalainen

Nisäkkäät

Ripsisiippa Myotis nattereri erittäin uhanalainen

Liito-orava Pteromys volans vaarantunut

Linnut

Käenpiika Jynx torquilla vaarantunut

Naurulokki Larus ridibundus vaarantunut

Pikkutikka Dendrocopos minor vaarantunut

Selkälokki Larus fuscus vaarantunut

Tiltaltti Phylloscopus trochilus vaarantunut

Selkärangattomat

Jumiloisikka Pelecotoma fennica vaarantunut

19


Maa

Puistojen verkosto toimii ekologisena käytävänä

Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa oleviksi viheralueiksi luetaan maa- ja metsätalousalueet, luonnonsuojelualueet,

puistot ja virkistysalueet, liikenteen viheralueet ja kaupungin omistamien kiinteistöjen

piha-alueet. Viheralueet tarjoavat hämeenlinnalaisille virkistysmahdollisuuksia ja kauniimman ja viihtyisämmän

ympäristön, mutta toimivat myös luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä ja ekologisina

käytävinä lajistolle.

Viheralueita hoidetaan eri tavalla riippuen alueen luonnonominaisuuksista, käyttötarkoituksesta, rakentamisasteesta

ja tavoitteista. Valtakunnallisesti viheralueet jaetaan kolmeen pääluokkaan: rakennetut viheralueet,

avoimet viheralueet ja taajamametsät.

Hämeenlinnan viheralueita hoidetaan vuonna 1998 laaditun ja vuonna 2004 päivitetyn viheralueohjelman

mukaisesti. Ohjelman painopistealueita ovat mm. kansallisen kaupunkipuiston kehittäminen, historiallisten

puistojen arvojen säilyttäminen peruskorjaamalla ja rantojen säilyttäminen yleisessä virkistyskäytössä.

Hämeenlinnassa on poikkeuksellisen rikas ja vanha puistokulttuuri. Puistot ovat suunnitelmallisesti rakennettuja

kulttuuriympäristöjä ja pitkäaikaisen hoidon tulosta. Erityisesti historialliset puistot ovat

merkittävä osa kaupunkikuvaa. Esimerkiksi Kaupunginpuisto on Suomen vanhimpia kaupunkilaisia

varten perustettuja maisemapuistoja.

Vuonna 2003 Hämeenlinnassa oli asemakaavoitettuja puisto- ja lähivirkistysalueita 793 hehtaaria, josta

160 hehtaaria oli rakennettuja puistoja.

Taulukko 3. Hämeenlinnan puistot ja viherpalvelut

1999 2003

Asemakaavoitettuja puistoja 767 ha 793 ha

Rakennettuja puistoja 140 ha 160 ha

Leikkipaikkoja 84 kpl 85 kpl

Pienkenttiä 44 kpl 48 kpl

Lähde: Hämeenlinnan kaupunki

20


Maa

KUVA KARRI JUTILA

KUVA SUSANNA KIIJÄRVI

21


Maa

Kansallinen kaupunkipuisto - ikkuna suomalaiseen

historiaan ja luontoon

Hämeenlinnaan perustettiin keväällä 2001 Suomen

ensimmäinen ja maailman toinen kansallinen

kaupunkipuisto. Puisto ulottuu rakennetusta

kaupunkikeskustasta molemmin puolin Vanajavettä

aina Aulangon laajoihin yhtenäisiin metsäalueisiin.

Puiston kokonaisala on 738 hehtaaria.

Ajatus kansallisten kaupunkipuistojen perustamisesta

on syntynyt tarpeesta suojella maisemakokonaisuuksia

kaupunkiympäristössä. Kasvupaineet

pirstovat kaupunkiluontoa sekä kulttuuriympäristöjä.

Ympäristöministeriön määrittämien

kriteereiden mukaan kasallisen kaupunkipuiston

tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden

kannalta merkittäviä luonnonalueita,

historian kannalta tärkeitä kulttuuriympäristöjä

sekä merkittäviä puistoja tai viheralueita.

Kaupunkipuistoissa rakennettu ja rakentamaton

ympäristö yhdistyvät saumattomasti.

KUVA KARRI JUTILA

Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto on

näyttävä kokoelma kaikkia edellä mainittuja.

Ainutlaatuisen historiallis-kulttuurisen ytimen

muodostaa keskiaikainen Hämeen linna ympäristöineen.

Ruutukaavakeskustan rantapuistot ja

kirjaston ympäristön puutalokorttelit yhdistävät

puiston kiinteäksi osaksi ruutukaavakeskustaa.

Vanajaveden toisella puolella puistoon kuuluvat

Varikonniemi muinaismuistoalueineen ja vanhoine

saharakennuksineen sekä Suomen ensimmäisen

rautatien pääteasema. Laajimman kokonaisuuden

muodostaa Aulangon alue, joka on sekä

puistoarkkitehtonisesti, maisemallisesti että

luonnonsuojelullisesti merkittävä osa kansallista

kaupunkipuistoa.

KUVA MARJUKKA VÄLIMAA

Kansallinen kaupunkipuisto sijaitsee valtakunnallisesti

arvokkaalla Vanajaveden laakson maisema-alueella,

siihen kuuluu valtakunnallisesti

merkittäviä rakennettuja ympäristöjä, luonnonsuojelualue

sekä kaksi Natura 2000 -kohdetta.

Turhaan ei ympäristöministeriö ole todennut

Hämeenlinnan kansallisen kaupunkipuiston olevan

Suomen historian ja suomalaisen luonnon

näyteikkuna.

22


Maa

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti

kansalliselle kaupunkipuistolle on laadittu

hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka tavoitteena

on vaalia alueen kulttuurihistoriallisia arvoja

ja eheiden maisema- ja luontokokonaisuuksien

säilymistä nykyisille ja tuleville sukupolville.

Suunnitelmassa määritellään

alueisiin liittyvät hoidon ja käytön tavoitteet

ja toimenpiteet.

Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto

tarjoaa hämeenlinnalaisille erinomaisen

mahdollisuuden oppia oman kaupunkinsa

historiasta, kulttuurimerkityksestä sekä

luonnonarvoista, ja miten näitä tulisi vaalia

siten, että niiden säilyminen tulevaisuudessa

on turvattu.

KUVA KARRI JUTILA

KUVA SUSANNA KIIJÄRVI

23


Maa

Kokonaisjätemäärä kasvaa - yhdyskuntajätteen määrä laskussa

Nykyisiin tuotanto- ja kulutustapoihin kytkeytyvä luonnonvarojen kohtuuton käyttö on merkittävä ympäristöongelma.

Lisääntyvän tuotannon ja kulutuksen kääntöpuolena on kasvava jätteiden määrä. Ympäristöön

liittyviä vaikutuksia syntyy jäteketjun jokaisessa vaiheessa: keräyksessä, kuljetuksessa, käsittelyssä

ja loppusijoittamisessa.

Suomessa syntyy jätettä vuosittain noin 70 miljoonaa tonnia. Suurin osa on peräisin teollisuudesta, kaivostoiminnasta

ja maataloudessa. Kotitalouksien ja pienempien yritysten ja julkisyhteisöjen tuottaman

yhdyskuntajätteen osuus on noin 5 % kokonaisjätemäärästä. Kokonaisjätemäärä on kasvanut vuosittain.

Yhdyskuntajätteen määrä on sen sijaan vähentynyt vuodesta 1990 lainsäädännön muutosten ja tehokkaamman

lajittelun ansiosta.

Hämeenlinnan jätehuollosta vastaa 17 kunnan yhteisomistuksessa oleva jätehuoltoyhtiö Kiertokapula

Oy. Kaupungin alueella yhtiö huolehtii mm. Karanojan jätteidenkäsittelyalueen ja hyötyjätteiden aluekeräyspisteiden

ylläpidosta sekä jäteneuvonnasta. Hämeenlinnaa koskevia jätehuollon tavoitteita, toimenpiteitä

ja ohjeita on kirjattu alueelliseen jätestrategiaan sekä Hämeenlinnan kaupungin jätehuoltomääräyksiin.

Karanojan jätteidenkäsittelyalue Hämeenlinnassa ottaa vastaan jätteitä Hämeenlinnasta, Janakkalasta,

Hattulasta, Hauholta, Kalvolasta, Lammilta, Rengosta, Tuuloksesta ja Valkeakoskelta. Alueella on loppusijoitusalueen

lisäksi hyötyjätteiden ja ongelmajätteen vastaanottopisteet sekä yhdyskuntajätteen erottelulaitos.

Vuonna 2003 Karanojan jätteidenkäsittelyalueella otettiin toimialueelta vastaan 93 104 tonnia jätettä,

34 % edellisvuotta enemmän. Eniten lisääntyivät maa-ainesten ja yhdyskuntajätteiden osuudet. Vuosien

2000-2001 välillä tapahtunut yhdyskuntajätteen määrän lisäys on seurausta yhdyskuntajätteen optisen

erottelulaitoksen käyttöönotosta, jolloin yhdyskuntajätettä alettiin tuoda Karanojalle myös Kiertokapulan

toimialueen eteläosista.

Hämeenlinnassa tuotetun yhdyskuntajätteen määrä on pääasiassa vähentynyt 2000-luvulla. Yhdyskuntajätteen

hyödyntämisaste on vastaavasti kasvanut. Vuonna 2003 yhdyskuntajätettä syntyi noin 400 kg

hämeenlinnalaista kohden. Tästä jätemäärästä hyödynnettiin noin 35 %.

Asetettuihin tavoitteisiin nähden sekä yhdyskuntajätteen kokonaismäärän vähentäminen että hyödyntämisaste

ovat edelleen haasteellisia tehtäviä Hämeenlinnassa. Kiertokapula on käynnistänyt tarjouskilpailun

jätteiden energiahyötykäytöstä eli sähkön ja lämmön tuotannosta jätteitä polttamalla. Tällä pyritään

saavuttamaan valtakunnalliset jätteiden hyödyntämistavoitteet ja vastaamaan kaatopaikoille asetettuihin

uusiin vaatimuksiin.

24


Maa

Lainsäädäntö tähtää jätteiden määrän vähentämiseen

EU- ja kansallinen lainsäädäntö, lainsäädännön sisältämien tehtävien hoitamiseksi ja kehittämiseksi

laaditut kansalliset ja alueelliset strategiat sekä kuntakohtaiset jätehuoltomääräykset ohjaavat

jätetoimialaa.

Jätelainsäädännön punaisena lankana on nk. jätehierarkia, joka määrittelee jätehuollon tavoitteet

seuraavasti:

I Jätteiden määrän vähentäminen

II Ensisijaisesti jätteiden sisältämän aineen ja toissijaisesti energian hyödyntäminen

III Jätteiden turvallisen loppukäsittelyn järjestäminen

Yhdyskuntajätteen määrä ja hyödyntämistä koskevia tavoitteita on kirjattu mm. valtakunnalliseen

jätestrategiaan, jonka mukaan yhdyskuntajätteen hyödyntämisaste tulee olla vähintään

70 % vuonna 2010.

KUVA SUSANNA KIIJÄRVI

25


Maa

Taulukko 4. Karanojan jätteidenkäsittelyalueella vastaanotetun jätteen määrä 1998-2003

Jätejae 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Yhdyskuntajäte 47 900 41 960 41 957 52 501 51 738 54 789

Biojäte 85

Rakennusjäte 4 267 9 248 7 440 11 055 14 527 11 149

Maa-ainekset

(ml. pilaantuneet maa-ainekset) 5 956 6 791 2 203 12 671 872 25 127

Öljyiset maa-ainekset 18 434 0 0

Erityiskäsiteltävä jäte 4 399 4 462 4 870 2 469 2 173 1 954

Yhteensä (tonnia) 62 522 62 461 56 488 79 130 69 310 93 104

Lähde: Kiertokapula Oy, Vuosi ja ympäristökatsaus 2003

kg/asukas

600

500

Yhdyskuntajätteen määrä asukasta kohden (kg)

Hämeenlinnassa 2000-2003

Hyödynnetyn yhdyskuntajätteen määrä

Kaatopaikalle loppusijoitetun

yhdyskuntajätteen määrä

400

300

200

100

0

Lähde: Kiertokapula, Paperinkeräys Oy

2000 2001 2002 2003

Kuva 2. Hämeenlinnassa tuotetun yhdyskuntajätteen määrä asukasta kohti 2000-2003

26


Maa

Kaatopaikoille tiukemmat vaatimukset

Jätteiden loppusijoittaminen kaatopaikalle aiheuttaa monenlaisia ympäristövaikutuksia. Orgaaninen aines

synnyttää tehokasta kasvihuonekaasua, metaania, hajotessaan hapettomissa olosuhteissa. Jätteet aiheuttavat

myös maaperän sekä pohja- ja pintavesien pilaantumisriskin. Kaatopaikka peittää laajan maaalueen

ja rikkoo maisemaa. Lopetetut kaatopaikat luokitellaan pilaantuneiksi maa-alueiksi, jotka tulee

kunnostaa ennen mahdollista muuta käyttöä.

Vuonna 2000 voimaan tulleen EU:n kaatopaikkadirektiivin tavoitteena on

vähentää jätteidenkäsittelyalueiden haitallisia, etenkin maaperään, pinta- ja

pohjavesiin, ilmakehään ja ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia. Direktiivi

rajoittaa erityisesti jätteiden loppusijoittamista kaatopaikoille ja kaatopaikkakaasujen

vapautumista ilmakehään.

Karanojan jätteidenkäsittelyalue sijaitsee Hämeenlinnan eteläosassa. Kaatopaikka

on toiminut nykyisellä alueella vuodesta 1983. Jätteidenkäsittelyalueen

pinta-ala on 33 hehtaaria, josta jätteiden täyttöalueen osuus on 14,5 hehtaaria.

Karanojan kaatopaikan ympäristövaikutuksia seurataan säännöllisesti.

Näytteitä otetaan mm. viemäriin johdettavista jätevesistä, kaatopaikan ohi

virtaavasta Karanojasta ja Lähdelammesta sekä pohjavesistä.

KUVA KIERTOKAPULA OY

Kaatopaikkoja koskevat lainsäädännölliset vaatimukset ovat aiheuttaneet muutoksia myös Karanojan

jätteidenkäsittelyalueen toiminnassa. Alueelle on rakennettu noin kolmen hehtaarin laajennusosa, jossa

on huomioitu uudet mm. suojarakenteita koskevat vaatimukset. Vanha osa poistuu käytöstä vuoteen

2007 mennessä.

Vuonna 2003 Karanojan jätetäyttöalueella pääsi ilmakehään 1 474 tonnia metaania. Edellisvuoteen lisäystä

oli 2,5 %. Vuodesta 2001 lähtien jätetäyttöalueelta on otettu talteen kaatopaikkakaasua. Osa

kaasun sisältämästä energiasta hyödynnetään kaatopaikan suotoveden haihduttamisessa, optisen erottelulaitoksen

lämmittämisessä ja loput poltetaan soihtupolttimessa. Vuonna 2003 kaatopaikkakaasua saatiin

talteen 1,9 miljoonaa Nm 3 , jossa metaanipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 54 %.

Monet vanhat kaatopaikat aiheuttavat kuitenkin edelleen haitallisia ympäristövaikutuksia. Suljetut kaatopaikat

luokitellaan yleensä pilaantuneiksi maa-alueiksi. Vanhojen kaatopaikka-alueiden maankäyttö

on rajoitettua ja alue tulee kunnostaa ennen uudelleenkäyttöä.

Kaatopaikkoja koskevia vaatimuksia

Kaatopaikoille ei saa sijoittaa käsittelemätöntä jätettä.

Kaatopaikoille ei saa sijoittaa yhdyskuntajätettä, josta ei ole erotettu suurinta osaa biohajoavaa jätettä.

Vuoteen 2007 mennessä käytössä olevien kaatopaikkojen tulee olla pohjaltaan tiiviitä ja ympäristöstään

täysin eristettyjä altaita, joissa syntyvät kaatopaikkavedet ja -kaasut pystytään hallitsemaan.

Lähde: Kaatopaikkadirektiivi (31/99/EY), Valtioneuvoston päätökset (861/97, 1049/99, 552/01, 13/02)

27


Maa

Vanhat kaatopaikat riski maaperälle

Maa-alue luokitellaan mahdollisesti pilaantuneeksi, jos siellä on aiemmin ollut tai on toimintaa, joka on

voinut liata maa-alueen. Maaperä katsotaan pilaantuneeksi, kun siihen ihmisen toiminnan seurauksena

päässeet aineet voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle ja luonnolle, vähentää ympäristön viihtyisyyttä

tai käyttöarvoa tai muuten loukata yleistä tai yksityistä etua.

Maaperän pilaantuminen voi aiheuttaa haittoja ympäristölle ja ihmisen terveydelle. Mahdollisia vaikutuksia

ovat pinta- ja pohjavesien saastuminen, haitallisten aineiden leviäminen kaasuina tai pölynä, haitallisten

aineiden rikastuminen alueen kasveihin sekä myrkyllisyys alueen muille eliöille. Negatiivisten

ympäristövaikutusten riski on erityisen suuri, jos saastuneelle alueelle on rakennettu asuin-, oleskelu- tai

työtiloja tai alue sijaitsee pohjavesialueella.

Vanhoille kaatopaikoille on aikanaan sijoitettu paljon ongelmajätteeksi luokiteltavia aineita. Erityisen

ongelmallisia ovat nestemäiset kemikaalit, kuten öljytuotteet, polttoaineet, liuottimet, synteettiset pesuaineet

sekä kasvi- ja puunsuoja-aineet, jotka imeytyvät maaperään nopeasti. Suljetut kaatopaikat luokitellaan

yleensä pilaantuneiksi maa-alueiksi. Niiden maankäyttö on rajoitettua ja alue tulee kunnostaa

ennen uudelleenkäyttöä.

Hämeenlinnan alueella sijaitsee parikymmentä kaupungin vanhaa yhdyskuntajätteen kaatopaikkaa, joista

pääosa on lakkautettu 1960-luvulla. Tämän lisäksi kaupungin alueella on suurin piirtein saman verran

vanhoja maan- ja lumenkaatopaikkoja. Hämeenlinnan mahdollisesti pilaantuneita kohteita on tutkittu

vuodesta 1989 lähtien. Kartoitusten perusteella on arvioitu, että Hämeenlinnassa on 118 pilaantuneeksi

luokiteltavaa maa-aluetta. Näistä suurin osa, lähes 40 %, on vanhoja jätteenkäsittely- ja kaatopaikka-alueita.

Näistä alueista noin puolet on tutkittu tai kunnostettu.

Hämeenlinnan pilaantuneiden maa-alueiden

kunnostustilanne toimialoittain

Jätteiden käsitely & kaatopaikat

Ampumaradat

Huolto- ja jakeluasemat

Teollisuus

Korjaamot, varikot,

maalamot ja romuttamot

Energialaitokset ja polttonesteiden

varastot (>50m 3 )

Sahat ja puuteollisuus

Asfaltti-, öljysora- ja

murskausasemat

Muut

ei toimenpiteitä

kokonaan tai osittain tutkitut

kokonaan tai osittain kunnostetut

0 10 20 30 40 50

kpl

Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto ja Hämeen ympäristökeskus

Kuva 3. Hämeenlinnan pilaantuneiksi luokiteltujen maa-alueiden kunnostustilanne toimialoittain

28


Vesi

Puhdas suolaton vesi on maailman

arvokkain luonnonvara. Siellä missä

on vettä, on myös elämää. Suomessa

on lukumääräisesti paljon

järviä, jotka peittävät 10 % maamme

pinta-alasta. Pohjavesiä on runsaasti,

ja noin 60 % suomalaisten

käyttämästä talousvedestä on pohjavettä.

Tuhansista järvistä huolimatta vesistöjen

sisältämä vesimäärä on pinta-alaan

nähden pieni. Monet järvistämme

ovat matalia ja reheviä ja

siksi herkkiä pilaantumaan. Pistemäisistä

lähteistä tuleva kuormitus

on saatu hyvin kuriin, mutta maaja

metsätalouden sekä haja-asutusalueiden

hajakuormitus rehevöittää

vesistöjämme. Pohjavesien suurimpina

uhkina ovat talvinen teiden

suolaus, pohjavesialueilla sijaitsevat

polttonesteiden jakeluasemat sekä

maatalouden päästöt.

29


Vesi

Runsaat pohjavesivarat takaavat puhdasta juomavettä

hämeenlinnalaisille

Pohjavesi on maankamaran vapaasti liikkuvaa vettä, joka syntyy kun sadevesi vajoaa maaperässä painovoiman

vaikutuksesta alaspäin kunnes saavuttaa läpäisemättömän alustan, kuten kallion tai savikerroksen.

Pohjavesi täyttää maaperän huokoset sekä kallioperän halkeamat ja sitä muodostuu eniten alueilla,

joilla maaperä koostuu hyvin vettä johtavista sora- ja hiekkamuodostumista. Pohjaveden määrää uhkaavia

toimintoja ovat liiallinen vedenotto ja maaperän käsittely. Laatua uhkaavia riskitoimintoja ovat mm.

polttonesteiden jakeluasemat, teiden suolaaminen, maatalous ja erilaiset kemikaalikuljetukset.

Pohjavesialueeksi sanotaan tutkimuksin rajattua aluetta, jonka vettä käytetään tai voidaan käyttää talousvedeksi.

Pohjavesialueet luokitellaan kolmeen luokkaan: vedenhankinnan kannalta tärkeisiin I-luokan

alueisiin, vedenhankintaan soveltuviksi II-luokan alueisiin ja III-luokan muihin pohjavesialueisiin.

Hämeenlinnan pohjavesivarojen perustana on harjualueiden kyky suodattaa ja varastoida puhdasta talousvedeksi

kelpaavaa pohjavettä. Hämeenlinnan alueella on kaksi merkittävää I-luokan pohjavesialuetta,

jotka sijaitsevat Ahveniston ja Hattelmalan harjujen alla. Kaupungin talousvedenhankinta perustuu

näihin luonnonmukaisiin pohjavesivaroihin sekä tekopohjaveteen. Kankaisten ja Katiskosken pohjavesialueet

kuuluvat III-luokkaan. Ahveniston pohjavesialueen luoteispuolelta alkaa välittömästi Parolan I-

luokan pohjavesialue, joka jatkuu Hattulan puolelle. Näiden lisäksi Hämeenlinnan puolelle ulottuvat

pääosin Janakkalassa sijaitsevat Vuortenkylän I-luokan pohjavesialue ja II-luokkaan kuuluvat Harvialan

ja Hietamäen pohjavesialueet.

Hämeenlinnan tärkein pohjavesialue sijaitsee Ahvenistolla. Alueella sijaitsevalla Hämeenlinnan Seudun

Vesi Oy:n vedenottamolla pumpataan paitsi harjussa luontaisesti syntyvää pohjavettä, myös Alajärvestä

pumpattavaa harjuun imeytettävää tekopohjavettä. Vuonna 2003 vettä otettiin tekopohjaveden raakaaineeksi

noin 7 052 m 3 päivässä. Ahveniston vedenottamolla on lupa ottaa vettä 20 000 m 3 päivässä tekopohjavesi

mukaan lukien ja vettä pumpataan noin 7 500-8 000 m 3 /d. Hattelmalan pohjavesialueella

sijaitsee vesihuoltoyhtiön Kylmälahden vedenottamo, jossa pumpataan vajaa puolet Ahvenistonharjun

vesimääristä.

Vesihuoltoyhtiö seuraa talousveden laatua ottamalla näytteitä raakavesikaivoista, laitoksilta ja vesijohtoverkosta.

Vuonna 2003 otettiin 637 vesinäytettä, joista tehtiin 4 708 analyysiä. Yhdestäkään näytteestä

ei löytynyt mikrobiologisia eikä kemiallisia ongelmia, jotka olisivat voineet aiheuttaa haittaa käyttäjien

terveydelle.

30


Vesi

Taulukko 5. Hämeenlinnan alueella kokonaan sijaitsevat pohjavesiesiintymät

Alueluokka Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen Arvio muodospinta-ala

km 2

tuvasta pohjavesimäärästä

m 3 /d

Hattelmalanharju I 3,71 2,12 1500

Ahvenisto I 5,59 3,68 3650

Katiskoski III 0,78 0,25 150

Kankainen III 1,97 1,07 680

Lähde: Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta

Kartta 3. Hämeenlinnan I ja II luokan pohjavesialueet ja vedenottamot

31


Vesi

Pohjavesien pilaamiskielto on ehdoton. Pohjavesiä on tärkeää suojella ennaltaehkäisevästi, sillä pilaantuneen

pohjaveden puhdistaminen on vaikeaa, kallista ja aikaa vievää. Maankäytön suunnittelu on

avain pohjavesien suojeluun. Tärkeille pohjavesialueille ei tulisi kaavoittaa toimintaa, jonka aiheuttama

pilaamisriski on ilmeinen.

Hämeenlinnassa pohjavettä vaarantavia tekijöitä ovat mm. liikenne, asutus ja pilaantuneet maa-alueet.

Valtatiet 3 ja 10 kulkevat Hattelmalanharjun yli. Talvinen teiden kunnossapito aiheuttaa pilaantumisriskin,

sillä liukkauden torjunnassa käytettävä suola kulkeutuu pohjaveteen ja nostaa pohjaveden kloridipitoisuutta.

Riskiä torjutaan ennaltaehkäisevästi teiden suojarakenteilla sekä suolausmääriä tarkkailemalla.

Haja-asutusalueilla vesi- ja viemäriverkoston puuttuminen lisää jätevesien puutteellisen käsittelyn aiheuttamaa

pilaantumisriskiä. Kunnallistekniikan piiriin kuulumaton Vuorentaka-Hirvilammen asuntoalue

sijaitsee osittain Ahveniston pohjavesialueella. Hämeenlinnassa laadittiin vuonna 2003 kunnan ja

vesihuoltolaitoksen yhteistyössä vesihuollon kehittämissuunnitelma. Vuorentaan-Hirvilammen alue on

yksi suunnitelmassa luetelluista yhdeksästä kohteesta, joille ehdotetaan rakennettavaksi vesi- ja viemäriverkosto.

Maaperään pääsevät haitalliset aineet saattavat kulkeutua maakerrosten läpi pohjaveteen. Pohjavesien

ja maaperän suojelu kulkevat siten käsi kädessä. Hämeenlinnan pilaantuneista maa-alueista on kerätty

tietoa vuodesta 1989 lähtien. Tutkimusten perusteella on arvioitu, että Hämeenlinnassa on kaikkiaan

118 mahdollisesti saastunutta maa-aluetta. Näistä 18 sijaitsee I luokan pohjavesialueilla. Eniten pilaantumisriskiä

Hämeenlinnassa aiheuttavat vanhat kaatopaikat, usein jo käytöstä poistuneet vanhat polttonesteiden

jakeluasemat sekä teollisuus.

Maaperän pilaantumisen ennaltaehkäisemiseksi Hämeenlinnan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiin

on kirjattu, että pohjavesialueilla ja vedenhankinnan kannalta tärkeillä ranta-alueilla sijaitsevat

maanpäälliset kemikaali- ja öljysäiliöt on varustettava riittävillä hälytys- ja varmuusjärjestelmillä. Lisäksi

näillä alueilla ja kaikilla ranta-alueilla vanhat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava ja niistä on tehtävä

ilmoitus ympäristöosastolle ja pelastuslaitokselle. Uusia maanalaisia säiliöitä ei saa sijoittaa pohjavesialueille

ja vanhat säiliöt on poistettava pohjavesialueilla ja vedenhankinnan kannalta tärkeiltä rantaalueilta

vuoden 2006 loppuun mennessä.

Hämeenlinnan tärkeimmille pohjavesialueille on laadittu vuonna 1994 pohjavesien suojelusuunnitelma,

jossa on käsitelty alueilla sijaitsevien riskitoimintojen haitallisuus ja riskien poistamisen kiireellisyysjärjestys.

Suunnitelmaa on päivitetty vuosina 2000-2001.

32


Vesi

Pintavesien tila vaihtelee välttävästä erinomaiseen

Vesi kuuluu olennaisena osana Hämeenlinnan kaupunkikuvaan. Vesistöt peittävät 10 % kaupungin pinta-alasta

ja kaupungin alueella esiintyy Suomen vesistötyyppien koko kirjo.

Hämeenlinnassa on 22 järveä, joista 11 on pienehköjä, alle 10 hehtaarin kokoisia. Monet järvistä ovat

matalia ja luontaisesti reheviä, mutta kaupungista löytyy myös karuja kirkasvetisiä järviä, kuten poikkeuksellisen

syvä harjujärvi, Ahvenistonjärvi. Hämeenlinnan järvet kuuluvat Kokemäenjoen vesistöalueeseen,

joka alkaa Janakkalan eteläosista ja laskee Pohjanlahteen Porin kohdalla.

Vesistöjen tilaa seurataan sekä velvoitetarkkailuna että säännöllisillä vesistönäytteillä. Vanajaveden reitti

ja Alajärvi kuuluvat velvoitetarkkailun piiriin. Muista järvistä otetaan näytteitä vuosittaisten näytteidenottosuunnitelmien

mukaan. Lisäksi Hämeenlinnassa seurataan yleisten uimarantojen vedenlaatua ja

kuntoa. Hämeenlinnassa on 16 uimarantaa, jotka käydään tarkastamassa vähintään kerran kuussa uimakauden

aikana. Vesistöjen tilan seurannasta huolehtivat mm. ympäristöosasto, Hämeen ympäristökeskus

ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.

Järvien vedenlaatua arvioidaan useimmiten viisiportaisella yleisellä käyttökelpoisuusluokituksella, joka

kuvaa vesiemme keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön.

Laatuluokka määräytyy vesistön luontaisen vedenlaadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien

mukaan. Vesistöt luokitellaan erinomaisiin, hyviin, tyydyttäviin, välttäviin ja huonoihin.

Hämeenlinnan järvet ovat pääosin tyydyttävässä kunnossa. Erinomaiseksi luokitellaan Kankaistenjärvi.

Kaupunkia halkovan Vanajaveden vedenlaatu on välttävä.

Hämeenlinnan järvien tila on parantunut huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Teollisuuslaitosten

ja jätevedenpuhdistamon pistekuormitus on saatu kuriin lainsäädännön ja paremman puhdistustekniikan

avulla. Ongelmia aiheuttaa vaikeammin hallittavissa oleva hajakuormitus, jota tulee Hämeenlinnan

vesistöihin mm. hulevesissä, maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen jätevesissä.

Järviin kohdistuva kuormitus voi olla

pistekuormitusta, joka on peräisin selvästi osoitettavasta lähteestä ja kohdistuu tietylle vesialueelle.

Pistekuormitusta tulee vesistöihin teollisuuslaitoksista tai asutuksen jätevesipuhdistamoilta.

hajakuormitusta, joka käsittää maa- ja metsätalouden ja ranta- ja loma-asutuksen päästöt sekä ilmaperäisen

laskeuman ja luonnonhuuhtouman. Hajakuormitus on peräisin useista pienistä päästölähteistä

ja siksi sitä on vaikea hallita.

luonnonhuuhtoumaa, joka on ilman ihmistoiminnan vaikutusta vesistöön valuma-alueelta kulkeutuva

ravinnevirta.

laskeumaa, joka on ilmakehästä tulevaa kuormitusta, joka joutuu vesistöihin joko sateen mukana tai

kuivalaskeumana. Ilmaperäinen laskeuma aiheuttaa esimerkiksi vesistöjen happamoitumista.

sisäistä kuormitusta, mikä tarkoittaa tilannetta, jossa järven pohjalietteeseen kertyneet ravinteet vapautuvat

takaisin veteen tarjoten kasvumateriaalia mm. leville.

33


Vesi

Kartta 4. Hämeenlinnan järvien vedenlaatu yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan (Lähde: Ympäristöosasto)

UIMAVESIEN LAATU HÄMEENLINNASSA 2002

Aulangon ulk.maja*

UIMAVESIEN LAATU HÄMEENLINNASSA 2003

Aulangon ulk.maja*

Kahtoilampi

OTK:n ranta

hyviä

heikkoja tai

välttäviä

Kahtoilampi

OTK:n ranta

hyviä

heikkoja tai

välttäviä

Kankaistenjärvi

Kankaistenjärvi

Uimahallin ranta (EU)

Uimahallin ranta (EU)

Ahvenisto (EU)*

Ahvenisto (EU)*

Tervaniemi (EU)

Tervaniemi (EU)

Idänpää (EU)

Idänpää (EU)

Kihtersuo (EU)

Kihtersuo (EU)

0 2 4 6 8 10

näytteitä kpl

Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto

0 2 4 6 8 10

näytteitä kpl

* luku sisältää kaksi avantonäytettä

Kuva 4. Hämeenlinnan yleisten ja EU -uimarantojen vedenlaatu 2002 ja 2003

34


Vesi

Hämeenlinnan järviä

Vanajavesi on matala ja luontaisesti runsasravinteinen reittivesistö, joka Hämeenlinnan kohdalla laajenee

kaakossa Miemalanseläksi ja luoteessa Hattulanseläksi. Vanajaveden vesi on sameaa ja humuspitoista.

Molemmat selkäalueet kuuluvat erittäin rehevään vesistötyyppiin. Vanajavesi luokitellaan vedenlaadultaan

välttäväksi. Vesistön yleislaadussa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaikka

Paroisten jätevedenpuhdistamon kuormitus on vähentynyt huomattavasti, runsas hajakuormitus rehevöittää

Vanajavettä.

Katumajärvi (378 ha) sijaitsee Hämeenlinnan keskustan välittömässä läheisyydessä. Katumajärvi on

luontaisesti melko karu, mutta järvi on rehevöitynyt voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy mm. sinileväkukintojen

lisääntymisenä. Suurin rehevöittävä tekijä on valuma-alueen maa- ja metsätalouden hajakuormitus.

Järveä on ryhdytty kunnostamaan EU-rahoituksen turvin Kanta-Hämeen järvet kestävän kehitykseen

-hankkeessa. Katumajärven vedenlaatu luokitellaan tyydyttäväksi.

Aulangonjärvi (78 ha) on keskikokoinen ja luontaisesti niukkaravinteinen järvi, jonka vesi on puhdasta

ja soveltuu hyvin virkistyskäyttöön. Järvi kuuluu lievästi rehevään vesistötyyppiin ja on virkistyskäyttöluokitukseltaan

hyvässä kunnossa. Järven valuma-alue on muutamia neliökilometrejä, pääosin metsäistä

maastoa, jolta tuleva hajakuormitus on merkittävin järven tilaan vaikuttava tekijä. Pääosan kuormituksesta

tuo järveen laskeva Kihtersuonoja.

Ahvenistonjärvi (10 ha) on karu ja kirkasvetinen, kahden harjujakson väliin syntynyt järvi. Järvi on Hämeenlinnan

syvin (30 metriä), mikä aiheuttaa ajoittain ongelmia alusveden happitilanteessa. Kokonaisuudessaan

Ahvenistonjärven vedenlaatu luokitellaan hyväksi. Järven tila on parantunut huomattavasti

verrattuna tilanteeseen 1970-luvulla, jolloin järvessä havaittiin useita kalakuolemia.

Alajärvi (626 ha) on Hämeenlinnan suurin yksittäinen järvi ja luontaisesti kohtuullisen karu. Alajärvi

kuuluu säännöllisen velvoitetarkkailun piiriin, sillä järven vettä käytetään Ahvenistonharjulla tekopohjaveden

raakavetenä. Alajärven vedenlaatu luokitellaan hyväksi. Järven ravinnepitoisuudet ovat alhaiset,

mutta lievästä rehevöitymisestä kertoo alusveden kerrostusaikainen happivajaus. Alajärveen kohdistuva

kuormitus on pääasiassa ympäröivien peltoalueiden ja järven ranta-asutuksen aiheuttamaa hajakuormitusta.

Kankaistenjärvi (272 ha) on luontaisesti karu ja kirkasvetinen järvi ja vedenlaadultaan selvästi Hämeenlinnan

paras, erinomainen. Järven valuma-alue on säilynyt suhteellisen luonnontilaisena, mikä on hillinnyt

hajakuormitusta ja luonut edellytykset järven säilymiselle hyvässä kunnossa. Kankaistenjärven tilaa

tulee vaalia jatkossakin. Erilaiset riskitoimet, kuten hakkuut, ojitukset ja loma-asutus tulee sopeuttaa

järven tilan säilyttävällä tavalla.

Hattelmalanjärvi (25 ha) on pieni, matala ja rehevä lintuvesi. Virkistyskäyttöluokitukseltaan järvi on

tyydyttävässä kunnossa. Hattelmalanjärven tila on muuttunut huolestuttavasti 1980-luvulta lähtien. Veden

pinta on laskenut ja järvi on kasvamassa umpeen. Tämä on vaikuttanut myös järven arvoon lintuvetenä,

vaikka se kuuluu sekä Natura 2000 -verkostoon että valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Suurin osa kuormituksesta tulee valuma-alueen pelloilta.

35


Vesi

Hajakuormitus rehevöittää Vanajavettä - pistekuormitus saatu

kuriin

Viime vuosikymmeninä vesiensuojelussa on kyetty puuttumaan tehokkaimmin suuriin kuormittajiin ja

pistelähteisiin. Vaikeampi tehtävä on monista lähteistä tulevan hajakuormituksen hallinta, joka on hidasta

ja kumuloituvaa muutosta. Hajakuormituksen merkittävin vaikutus on ravinnehuuhtoutumien aiheuttama

rehevöityminen. Suurin vesistöjen kuormituslähde on maatalous, vaikka EU:n ympäristötuki

on parantanut päästöjen hallintaa.

Vanajavesi on leimaa-antava Hämeenlinnan kaupunkikuvalle ja sillä on tärkeä virkistysmerkitys kaupunkilaisille.

Vanajaveden vedenlaatu luokitellaan välttäväksi. Vesistölle tyypillistä on ajoittainen happivaje,

ylivalumien aikaan ilmenevä voimakas sameus sekä runsaiden sateiden jälkeinen ravinnepitoisuuksien

kohoaminen ja hygieniatason lasku. Kesäajan rehevyys on viime vuosina lisääntynyt ja sinileväkukintojen

esiintyminen yleistynyt. Vedenkorkeus vaihtelee paljon, aiemmin luontaisesti, mutta nykyään

yhä enemmän Lempäälän kanavalla tapahtuvan säännöstelyn seurauksena.

Vanajaveden tilanne on kuitenkin parantunut huomattavasti verrattuna aikaisempaan ajoittaiseen uimakelvottomuuteen

ja kalakuolemiin. 1970-luvulla koettiin jätevedenpuhdistamolta ja Vanajaveden rantojen

teollisuudesta tulevan pistekuormituksen huippu, minkä jälkeen lainsäädäntö on tiukentunut ja puhdistustekniikka

sekä hoito- ja kunnostustoimenpiteet ovat parantuneet huomattavasti.

Vanajaveden tilaa on seurattu 1960-luvulta lähtien. Seurantaa tehdään nk. yhteistarkkailuna, jonka piiriin

Hämeenlinnassa kuuluvat Rautaruukki Steel Oy, Fortumin Vanajan voimalaitos sekä Hämeenlinnan

Seudun Vesi Oy:n Paroisten jätevedenpuhdistamo.

KUVA KARRI JUTILA

36


Vesi

Vesistöjä kuormittavia tekijöitä

Typpi (N) on ravinne, joka lisää biomassan eli kasvien koon ja määrän kasvua vesistöissä. Typpeä

pääsee vesistöihin mm. asustuksen jätevesistä ja peltojen lannoittamisen seurauksena.

Fosfori (P) on keskeinen vesistöjen rehevyyttä rajoittava ravinne eli minimiravinne. Fosforia on

suhteellisen vähän kasvien kasvun kannalta, minkä seurauksena pienikin fosforimäärän lisäys

voimistaa levien kasvua. Fosforikuormitusta aiheuttavat mm. maatalous ja haja-asutuksen jätevedet.

Biologinen hapenkulutus (BHK 7 ) kuvaa, kuinka paljon happea mikro-organismit kuluttavat

seitsemän päivän aikana hajottaessaan vesistössä olevaa orgaanista ainetta. Korkea BHK -arvo

kertoo rehevöitymisestä, joka aiheuttaa syvänteissä happikatoa varsinkin talvella.

KUVA KARRI JUTILA

37


Vesi

Pitkällä aikavälillä Vanajaveden reittiin kohdistuva kuormitus on vähentynyt huomattavasti. 1970-lukuun

verrattuna sekä BHK- että fosforikuormitus ovat vähentyneet noin 90 %, lähinnä kausiteollisuuden

loppumisen ja paremman puhdistustekniikan seurauksena. Sen sijaan typpikuormitus on pysynyt lähes

samana 1970-luvusta lähtien, tosin 1990-luvun puolivälissä jätevedenpuhdistamolla tehtyjen typen

pelkistämiskokeilujen seurauksena typpikuormassa on havaittavissa laskua. Nykyinen BHK-kuorma on

noin 300-500 kg/d, fosforikuorma 10-15 kg/d ja typpikuormitus noin 600-700 kg/d.

Tänä päivänä runsas hajakuormitus rehevöittää Vanajavettä. Vesistön valuma-alue on laaja ja suurilta

osin maatalouskäytössä. Hajakuormitusta on vaikea mitata ja monesti sen määrästä pystytään antamaan

vain arvioita. Pistekuormituksen seuraaminen on sen sijaan helpompaa.

Hämeenlinnan kohdalla Vanajaveteen kohdistuva kuormitus on pääosin asutuksen jäte- ja hulevesiä sekä

teollisuuslaitoksista tulevaa pistekuormitusta. Suurin pistekuormittaja kaupungin alueella on Paroisten

jätevedenpuhdistamo, jonka kautta johdetaan pääosa alueen asutuksen, yritysten ja teollisuuden jätevesistä.

Jätevedenpuhdistamon kuormitus kohdistuu Hattulanselkään. Jätevedet johdetaan avo-ojassa Kirstulansalmeen

Hattulanselän länsipuolelle. Tämä lisää varsinkin kokonaistypen osuutta Hattulanselän kuormituksesta.

Talvella jätevesien on havaittu kulkeutuvan syvänteisiin ja kuluttavan pohjalietteen ja alusveden

happivarat. Vaikutuksia Hattulanselän hygieniatasoon ei ole havaittu.

Jätevesien puhdistustekniikka on kehittynyt 1970-luvun tilanteeseen verrattuna. Tänä päivänä jätevedenpuhdistamoilla

saadaan yleisesti talteen noin 95 % jäteveden fosforista ja 20-30 % jäteveden typestä.

1990-luvun puolivälissä Paroisten jätevedenpuhdistamolla kokeiltiin denitrifioivaa ajotapaa, mikä

vaikutti erityisesti ammoniumtypen määrään.

KUVA MARJUKKA VÄLIMAA

38


Vesi

Kokonaistyppikuormitus 1988-2002

kg/vuosi

500 000

450 000

400 000

350 000

300 000

250 000

200 000

150 000

100 000

50 000

0

1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

kg/vuosi

160 000

BHK 7 -kuormitus 1988-2002

140 000

120 000

100 000

80 000

60 000

40 000

20 000

0

1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

kg/vuosi

9 000

Kokonaisfosforikuormitus 1988-2002

8 000

7 000

6 000

5 000

4 000

3 000

2 000

1 000

0

1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002

Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä VAHTI.

Kuva 5. Paroisten jätevedenpuhdistamon kuormituksen kehittyminen

39


Vesi

Katumajärveä kunnostamaan

Vesistöjä kunnostetaan ja hoidetaan virkistyskäyttöedellytysten, luonnonarvojen

tai arvokkaan maiseman säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Vesienhoidossa

keskeistä on kuormituksen vähentäminen, sillä muuten kunnostustoimenpiteet

tuottavat helpotusta vain hetkeksi. Järvien kunnostus koskee

siis koko valuma-aluetta ja kaikkia sen toimijoita.

Katumajärvi sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustan tuntumassa. Järven

merkitys hämeenlinnalaisille on suuri: rannalla asutaan ja lomaillaan, uidaan

neljällä yleisellä uimarannalla, golfataan ja virkistäydytään. Lähes 80 % rannasta

on erilaisten rakennusten vaikutuspiirissä.

Järven pinta-ala on 373 hehtaaria, suurin syvyys 18 metriä ja veden teoreettinen

keskiviipymä 21 kuukautta. Järvi saa vetensä pääosin Kankaistenjärvestä

laskevasta Myllyjoesta, joka virtaa läpi peltoalueiden ja humusvetisen

Matkolammin ja tuo huomattavan ravinnekuormituksen mukanaan. Katumajärvi

luokitellaan lievästi reheväksi vesistöksi ja järven vedenlaatu on perinteisesti

ollut hyvä. Viime vuosina järven tila on kuitenkin heikentynyt ja

vedenlaatu luokitellaan virkistyskäyttökelpoisuudeltaan enää tyydyttäväksi.

KUVA HELI JUTILA

Merkittävimmin järven tilaan vaikuttaa valuma-alueelta tuleva hajakuormitus,

josta suurimman osan tuo Ruununmyllynjoki, jonka kautta kaukovaluma-alueen

maatalouden päästöt kulkeutuvat Katumajärveen. Suhteellisesti

eniten järveä kuormittavat kuitenkin ranta-asutuksen hule- ja suotovedet.

Myös lähivaluma-alueen maa- ja metsätalouden kuormitus sekä golfkentiltä

tuleva kuormitus voimistavat rehevöitymiskehitystä. Pistekuormituksen merkitys

Katumajärven vedentilaan on hajakuormitusta vähäisempi.

Tämän lisäksi Katumajärvi on sisäkuormitteisessa tilassa. Pohjasedimentin

tutkimukset ovat osoittaneet, että pohjaan painuneesta lietteestä vapautuu

järveen ravinteita. Sedimenttinäytteiden mukaan pohjalietteen ravinnevarastot

ovat alkaneet kasvaa 1970-luvun alussa, oletettavasti juuri maatalouden

aiheuttaman hajakuormituksen seurauksena. Erityisesti pohjasedimentin fosforivarasto

on suuri.

Kuormituksen seurauksena Katumajärven syvänteet ovat lähes hapettomia

kesäkerrostuneisuuden lopulla ja niukkahappisia talvisin. Ajoittaiset sinileväesiintymät,

järvisyyhy ja kalastusverkkojen limoittuminen haittaavat järven

virkistyskäyttöä. 1970-luvulta lähtien myös veden näkösyvyys on heikentynyt

vähitellen.

Tärkein keino Katumajärven hajakuormituksen ehkäisemiseen on valumavesien

ravinteisuuden vähentäminen. Ympäristöosastolla käynnistyi kesällä

2002 Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen (JÄRKI) -hanke, jonka

tavoitteena on kahdeksan kantahämäläisen järven vedenlaadun parantaminen

ja säilyttäminen hyvänä. Katumajärvi on yksi JÄRKI-hankkeen kohdejärvistä.

KUVA HELI JUTILA

40


Vesi

Hankkeen aikana on kehitetty valumavesien käsittelymenetelmiä,

tehty useita tutkimuksia ja järven

ranta-asukkaille suunnattu opas sekä lisätty valuma-alueen

toimijoiden yhteistyötä. Katumajärvelle

on rakennettu laskeutusallas Jokelanojaan Iso-

Harvoilaan ja allaskosteikko Kihtersuonojaan. Lisäksi

Niemeläojan allas on tyhjennetty ja Petäjänharjulle

on tehty allasketjusuunnitelma, joka on

tarkoitus toteuttaa vuoden 2005 aikana. Kesäisin

Katumajärvellä on hoitokalastettu ja niitetty.

Hankkeessa on alusta asti ollut mukana järvien

suojeluyhdistyksiä. Näin pyritään turvaamaan

suojelun jatkuvuus myös hankkeen päätyttyä vuoden

2005 lopussa. Hoitotoimenpiteiden ohella

hankkeeseen on pyritty sitouttamaan koko valuma-alueen

toimijajoukko - asukkaat, yritykset, viranomaiset

ja tutkimusinstanssit. Järvien kunnostus

on pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset näkyvät

yleensä hitaasti ja vaativat jatkuvia toimia vaikutusten

säilyttämiseksi. Tämän vuoksi vesienhoidon

suunnittelun toteuttaminen kokonaisvaltaisesti ja

pitkällä tähtäimellä on erittäin tärkeää.

KUVA HELI JUTILA

KUVA HELI JUTILA

41


Vesi

Katumajärven fosforikuormitus

Katumajärven typpikuormitus

8

1

17 %

2

1

11 %

37 %

12 %

6

6

36 %

Lähde: Hassinen (1997) & JÄRKI-hanke

63 %

Lähde: Hassinen (1997) & JÄRKI-hanke

Ruununmyllyoja

Maatalous

Haja- ja loma-asutus

Pistekuormitus

Luonnon laskeuma

Luonnon huuhtouma

Kuva 6. Katumajärven typpi- ja fosforikuormitus päästölähteittäin

Uusi lainsäädäntö yhtenäistää vesiensuojelua

Euroopan Unioni antoi vuonna 2000 direktiivin alueensa vesiensuojelun puitteista. Vesipolitiikan

puitedirektiivi koskee sekä pinta- että pohjavesiä. Yleisenä tavoitteena on, että vesistöjen tila on

hyvä koko EU-alueella vuoteen 2015 mennessä.

Suomessa valtioneuvosto on hyväksynyt neljä lakiehdotusta, joilla direktiivin vaatimukset sisällytetään

kansalliseen lainsäädäntöön. Keskeisin näistä on uusi laki vesien hoidon järjestämisestä, joka

sisältää säännöksiä vesien laatuluokittelusta ja vesienhoidon suunnittelun järjestämisestä.

Vesien tilaa tullaan jatkossa arvioimaan entistä monipuolisemmin. Nykyinen luokitus perustuu veden

käyttökelpoisuuteen ihmisen kannalta. Uudessa luokituksessa otetaan huomioon koko ekosysteemin

tila, ja järven tilaa verrataan entistä enemmän hyvään ekologiseen eli mahdollisimman

luonnonmukaiseen tilaan.

Vesien hoidon suunnittelu järjestetään tulevaisuudessa kokonaisvaltaisemmin. Suomi on jaettu viiteen

kansalliseen ja kahteen kansainväliseen vesienhoitoalueeseen. Jokaiselle alueelle laaditaan hoitosuunnitelma

sekä tähän liittyvä toimenpideohjelma tai -ohjelmia. Suunnittelu toteutetaan valuma-alueittain

ja siihen pyritään sitouttamaan kaikki toimijat viranomaisista maanomistajiin.

42


Ilma

Ilmakehä kuljettaa tehokkaasti monia

kaasumaisia ja hiukkasmaisia

aineita päästölähteiden lähialueille

sekä kaukokulkeumana ympäri

maapalloa. Ilmanlaadulla on suuri

merkitys niin ihmisen hyvinvoinnin

kuin luonnon kannalta. Ilmansaasteet

lisäävät maaperän ja vesistöjen

happamoitumista, muodostavat

alailmakehään haitallista otsonia ja

huonontavat hengitysilman laatua.

Maailmanlaajuisista ilmasto-ongelmista

tunnetuimpia ovat kasvihuoneilmiön

voimistuminen sekä otsonikato.

Suomessa ilmanlaatu on pääasiassa

hyvä. Ilmansuojelun ansiosta rikkidioksidipäästöt

ovat pudonneet

kuudennekseen 1980-luvun tasosta,

lyijyttömän polttonesteen käyttöönoton

ansiosta lyijypäästöt ovat

poistuneet ongelmien joukosta ja

happamoitumiskehitys on saatu pysäytettyä.

Kuormitusta aiheuttavat

nykyään etenkin liikenteen pienhiukkas-

ja typenoksidipäästöt.

Suurin haaste ilmansuojelulle on

kuitenkin kasvihuonekaasupäästöjen

vähentäminen, sillä Suomessa

ne lisääntyvät jatkuvasti.

43


Ilma

Ilmanlaatua seurataan päivittäin

Hämeenlinnan ulkoilman laatu on pääasiassa hyvä. Suurimmat ilmanlaatua heikentävät tekijät ovat liikenne

sekä lämmön- ja energiantuotanto. Ulkoilmanlaatua seurataan päivittäin yhdellä ilmanlaadun

mittausasemalla. Kaupungissa on vuosittain keskimäärin muutamia ilmanlaadultaan huonoja ja välttäviä

päiviä, jotka aiheutuvat yleensä typenoksidien ja pienhiukkasten ohjearvot ylittävistä määristä.

Hämeenlinnassa on tehty kaksi ilmanlaadun esiselvitystä vuosina 1989 ja 2004. Ilmanlaatu on parantunut

merkittävästi 15 vuoden aikana: typenoksidipäästöt ovat vähentyneet 35 %, rikkidioksidipäästöt

73 % ja hiukkaspäästöt 76 %. Typenoksidipäästöjen vähentymiseen on vaikuttanut mm. katalysaattorien

käyttöönotto autoissa ja rikkidioksidipäästöihin energiantuotannon päästöjen pieneneminen puhtaampien

polttoaineiden ja paremman puhdistustekniikan myötä.

Hämeenlinnan ilmanlaatua on seurattu jatkuvatoimisesti vuodesta 1993 ympäristöosaston, entisten ilmansuojelu

ilmoitusvelvollisten laitosten ja Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämällä mittausasemalla.

Mittauspistettä on siirretty kymmenen vuoden aikana kolme kertaa, ensin Hämeentieltä Turuntielle,

sieltä Cygnaeuksenkadulle Kaurialaan ja tämän jälkeen nykyiselle paikalle Kaivokadulle moottoritien

viereen. Näin on saatu tietoa sekä ns. taustapitoisuuksista että keskusta-alueen ilmanlaadusta.

Vuodesta 2000 mittausasemalla on ollut käytössä YTV:n ympäristötoimiston kehittämä ilmanlaatuindeksi,

joka kertoo ilmanlaadusta reaaliaikaisesti. Indeksi lasketaan tunneittain eri ilman epäpuhtauksista.

Ilmanlaatuluokkia on viisi: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Luokitus kertoo ilmanlaadun

vaikutuksista ihmisten terveyteen sekä ympäristölle aiheutuvista haitoista. Hämeenlinnan ilmanlaatuindeksissä

otetaan huomioon typpidioksidi (NO2), hengitettävä pöly (PM10) ja hiilimonoksidi

(CO).

2000-luvulla Hämeenlinnan ilmanlaatu on ollut pääasiassa hyvä tai tyydyttävä. Välttävien ja huonojen

päivien syynä on yleensä ilmassa olevan hengitettävän pölyn määrä. Vuonna 2004 ilmanlaatu huononi

selvästi edellisvuosiin verrattuna. Välttäviä, huonoja ja erittäin huonoja päiviä oli kaikkiaan 82. Syynä

tähän oli säätila, joka aiheutti etenkin huhtikuun alkuviikkoina ilmansaasteiden jäämisen lähelle maanpintaa.

Suorien mittauksien ohella ilmanlaatua voidaan seurata tarkkailemalla ilmansaasteiden vaikutuksia

luonnossa. Eliöitä, eliöyhdyskuntaa tai sen osaa, jonka avulla tutkitaan ympäristön tilaa, kutsutaan

bioindikaattoriksi. Hämeenlinnassa on tehty bioindikaattoritutkimuksia vuosina 1986, 1991 sekä 2001-

2002.

Viimeisimmässä Hämeen ympäristökeskuksen toteuttamassa Kanta-Hämeen alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksessa

indikaattoreina käytettiin mäntyjen neulaskatoa eli harsuuntumista sekä mäntyjen

runkojäkälien ja humuskerroksen pitoisuuksia. Hämeenlinnassa sijaitsi kaikkiaan 15 havaintoalaa,

joilla kaikilla otettiin neulasnäytteet ja 12:lla sammal- ja humusnäytteet.

Mäntyjen neulaskadon todettiin olevan noin 20 % ja neulasten typpipitoisuudet olivat maakunnallista

keskitasoa. Sen sijaan rikkipitoisuudet nousivat keskiarvoa korkeammiksi, mikä johtuu todennäköisesti

havaintoalojen sijainnista lähellä liikenneväyliä. Verrattuna aiempiin tutkimuksiin kaupungin keskustaalueen

jäkälälajisto on runsastunut ja jäkälien kunto parantunut, vaikka lajimäärä jää hieman maakunnallista

keskitasoa alhaisemmaksi.

44


Ilma

Inversio heikensi ulkoilmanlaatua vuonna 2004

Hämeenlinnan ilmanlaatu oli vuonna 2004 selvästi heikompi kuin edeltävinä vuosina. Syynä

muutokseen oli kevättalven säätila. Inversiotilanne syntyy, kun kahden erilämpöisen ilmamassan

väliin syntyy niin voimakas rajapinta, että ilman epäpuhtaudet jäävät lähelle maanpintaa. Ilmanlaatu

huononee erityisesti talven heikkotuulisissa korkeapainetilanteissa. Pahimmat tilanteet

muodostuvat kirkkaan yön jälkeen, jolloin maanpinnasta lähtevä lämmön ulossäteily on voimakasta.

Maanpinta ja sen lähellä oleva ilma jäähtyy niin, että kylmempi ilma jää ylempänä olevan

lämpimämmän ilman alle ja näiden välille muodostuu inversiokerros. Vuonna 2004 esimerkiksi

huhtikuun alkupuolella yöt olivat kylmiä ja kirkkaita, jolloin inversiotilanne pääsi muodostumaan

ja ilmanlaadultaan erittäin huonoja päiviä oli useita.

Kaupunki-ilmalle tyypillisiä ilmasaasteita

Typenoksideja NOX (typpimonoksidi NO, typpidioksidi NO2) syntyy palamisen yhteydessä. Suurimmat

päästölähteet ovat liikenne ja energiantuotanto. Kaupungissa typenoksidipitoisuudet ovat

korkeimmat ruuhka-aikoina, etenkin tyynillä pakkassäillä. Typenoksidit aiheuttavat hengityselinoireita

ja altistavat hengityselinsairauksille. Lisäksi typenoksidit vaurioittavat kasvien lehtiä ja

neulasia sekä happamoittavat ja rehevöittävät vesistöjä sekä maaperää.

Hiukkaset ovat nykyään kaupunki-ilman keskeisimpiä ongelmia. Suurin osa on peräisin liikenteen

nostattamasta katupölystä, mutta myös dieselajoneuvojen päästöt lisäävät merkittävästi

hiukkaspitoisuuksia. Etenkin keväisin hiukkaspitoisuuden kohoavat, kun hiekoitushiekka ja asfalttipöly

pääsevät ilmaan lumen sulettua. Hiukkaset likaavat, aiheuttavat allergioita ja ärsyttävät

hengityselimiä. Pienimmät hiukkaset ovat haitallisimpia terveydelle, sillä ne tunkeutuvat keuhkorakkuloihin

saakka.

Rikkidioksidi (SO2) on pääosin peräisin energiantuotannosta. Rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet

merkittävästi viime vuosikymmeninä puhtaampien polttoaineiden ja paremman puhdistustekniikan

ansiosta. Suuret rikkidioksidipitoisuudet ärsyttävät ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia

ja lisäävät hengitystieinfektioita ja astmaoireita. Luonnossa rikkidioksidi happamoittaa

maaperää ja vesistöjä.

Hiilimonoksidi eli häkä (CO) on peräisin pääosin henkilöautojen pakokaasupäästöistä. Häkäpitoisuudet

ovat pienentyneet katalysaattoritekniikan sekä puhtaamman polttoaineen käytön myötä.

Hiilimonoksidi voi aiheuttaa hengitystieoireita etenkin sydän- ja keuhkosairauksista kärsiville.

45


Ilma

Ilmanlaatuindeksi Hämeenlinnassa vuosina 2000-2004

2004

2003

2002

2001

hyviä päiviä

tyydyttäviä päiviä

välttäviä päiviä

huonoja päiviä

erittäin huonoja

2000

0 100 200 300

päiviä kpl

Lähde: Hämeenlinnan seudun ktt ky ympäristöosasto, JPP-Kaliprointi

Kuva 7. Hämeenlinnan ilmanlaatu vuosina 2000-2004

Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksin määritelmä

LUOKKA Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Erittäin huono

TERVEYS-

VAIKUTUKSET Ei todettuja Hyvin epä- Epätodennäköisiä Mahdollisia Mahdollisia

todennäköisiä herkillä yksilöillä herkillä väestöryhmillä

MUUT

VAIKUTUKSET Lieviä luonto- Lieviä Selviä Selviä Selviä

vaikutuksia luonto- kasvillisuus- ja kasvillisuus- ja kasvillisuus- ja

pitkällä aika- vaikutuksia materiaali- materiaali- materiaalivälillä

pitkällä vaikutuksia vaikutuksia vaikutuksia

aikavälillä pitkällä pitkällä pitkällä

aikavälillä aikavälillä aikavälillä

46


Ilma

Liikenne ja energiantuotanto kuormittavat

Hämeenlinna on liikenteen risteyskohta. Etelä-pohjois -suunnassa kaupungin halkaisee Hämeenlinna-

Tampere -moottoritie ja itä-länsi -suunnassa valtatie 10. Liikenne, etenkin henkilöautoliikenne, on Hämeenlinnan

suurin ulkoilman saastuttaja. Liikenteen aiheuttamia tyypillisiä ongelmia ovat ruuhka-aikojen

kohonneet typenoksidi- ja hiilimonoksidipitoisuudet sekä keväinen katujen puhdistuksesta aiheutuva

pölyäminen. Muita kuormittajia ovat mm. energiantuotanto, asutus sekä kaukokulkeuma.

Sekä henkilöautojen määrä, että ajetut kilometrit ovat lisääntyneet.

Tästä huolimatta liikenteen hiilimonoksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöt

ovat vähentyneet karkeasti noin puoleen ja rikkidioksidipäästöt

alle kymmenesosaan vuoteen 1988 verrattuna. Tähän ovat

vaikuttaneet erityisesti katalysaattoritekniikka ja puhtaamman polttoaineen

käyttöönotto. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä ei sen sijaan

ole saatu kuriin, vaan ne nousevat vuosittain sekä kansallisella

tasolla että Hämeenlinnassa.

Suurin osa teollisuuden ilmapäästöistä syntyy energian- ja lämmöntuotannossa.

Vuonna 2003 Hämeenlinnassa oli 10 teollisuuslaitosta

ilmanlaadun velvoitetarkkailun piirissä. Näistä suurimmat ilmanpäästöt

tuotti Fortum Power and Heat Oy:n Vanajan voimalaitos.

Fortumin osuus teollisuuden hiilidioksidikuormituksesta oli 65 %, typenoksidipäästöistä 69 %, rikkidioksdidipäästöistä

99 % ja hiukkaspäästöistä 37 %. Toinen merkittävä teollisuuden kuormittaja on

Rautaruukki Oy, jonka vastaavat osuudet olivat 31 % hiilidioksidipäästöistä, 28 % typenoksidipäästöistä

ja 53 % hiukkaspäästöistä.

KUVA MARKKU JOHANSSON

Vanajan voimalaitos käyttää tällä hetkellä pääpolttoaineenaan maakaasua ja lisänä turvetta, kivihiiltä ja

puupolttoainetta. Kivihiiltä ja puuta ei poltettu vuonna 2004 lainkaan. Fortumin edullinen maakaasusopimus

on päättymässä. Tämän jälkeen käytettävästä energialähteestä ei ole varmuutta. Vaihtoehtoina on

mainittu mm. öljy, kivihiili ja jätteiden energiahyötykäyttö. Joka tapauksessa energiantuotannon pääpolttoaineen

vaihtuminen merkitsee ilmakehään kohdistuvan kuormituksen lisääntymistä.

Asutuksen aiheuttamat päästöt ilmaan johtuvat lähinnä kotitalouksien lämmityksestä. Hämeenlinnassa

asutuksen päästöjen merkitys on pieni, sillä kaukolämmöntuottaja Vattenfallin arvion mukaan vuonna

2004 noin 90 % kiinteistöjen lämmitettyistä kuutioista oli kaukolämpöverkon piirissä. Tällöin kuormitus

sisältyy kaukolämmöntuottajan päästölukuihin. Kaukokulkeumia Hämeenlinnaan aiheuttavat naapurikaupunkien

teollisuus, mutta myös valtiorajat ylittävät, lähinnä Keski-Euroopasta tulevat teollisuuslaskeumat.

47


Ilma

Hiilimonoksidi- eli häkäpäästöt (CO)

2078,0

2000

2078

1500

500

400

466,5

Typenoksidipäästöt (NO x )

453,3

1000

300

200

184,1

500

0

74,0

5,9

100

0

3,5

Liikenne Lämmön- ja energiantuotanto Teollisuus Asutus Liikenne Lämmön- ja energiantuotanto Teollisuus Asutus

100

Rikkidioksidipäästöt (SO 2 )

30

Hiukkaspäästöt

80

78,19

25

25,1

60

20

15

40

10

20

0

1,6

0,68

5,6

5

0

3,35

5,5

4,8

Liikenne Lämmön- ja energiantuotanto Teollisuus Asutus

Liikenne Lämmön- ja energiantuotanto Teollisuus Asutus

Päästöjen jakautuminen

3

1

33 %

63 %

CO NO x SO 2

Hiukkaset

Huom. kaaviot eivät sisällä taustapitoisuuksia

Lähde: Tuomaala (2004) Hämeenlinnan kaupungin ilmanlaadun esiselvitys

Kuva 8. Hämeenlinnan ulkoilman kuormitus päästölähteittäin vuonna 2002

48


Ilma

Ilmastonmuutos koskee kaikkia

Ilmaston lämpeneminen on tunnetuimpia maailmanlaajuisia ympäristöongelmia. Kasvihuoneilmiö kiihtyy

ihmistoiminnan seurauksena ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen vaikutuksesta.

Kasvihuoneilmiö itsessään kuuluu luontoon. Kasvihuonekaasut muodostavat ilmakehään kerroksen, joka

estää kaiken auringon lämpöenergian purkaantumisen takaisin avaruuteen. Tämä mahdollistaa elämän

maapallolla. Ihmistoiminnan seurauksena kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä kasvaa ja suurempi

määrä lämpöä jää maanpinnalle. Tämän seurauksena alailmakehän lämpötila kohoaa ja aiheuttaa

lukuisia vaikutuksia ympäristössä.

Tyypillisiä kasvihuonekaasuja - hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia - syntyy mm. energiantuotannossa,

liikenteessä ja jätteiden käsittelyssä. Näistä merkittävin on hiilidioksidi. Suurin osa ihmisen tuottamasta

hiilidioksidista vapautuu fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) polton yhteydessä.

Kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet jatkuvasti sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Suomi on

osana EU:ta sitoutunut Kioton ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Kioton pöytäkirja velvoittaa teollisuusmaat

vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä 5,2 % verrattuna vuoden 1990 tasoon tavoitekaudella

2008-2012. Vuonna 2003 Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat 20 % suuremmat kuin

vuonna 1990. Eniten lisääntyivät energiantuotannon (40 %) ja liikenteen (5 %) päästöt. Jätteidenkäsittelyn

ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet.

Hämeenlinnan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 1990 yhteensä 354 400 tonnia ja 412 900 tonnia

vuonna 1998. Kasvu vuoteen 1990 nähden oli 16,5 %. Eniten nousivat energiantuotannon ja teollisuuden

päästöt. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt nousivat ajanjaksolla 1.5 %. Jätteidenkäsittelyn ja

maatalouden aiheuttamat päästöt laskivat. Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää ei ole laskettu

samalla menetelmällä vuoden 1998 jälkeen.

Tyypillisiä kasvihuonekaasuja

Hiilidioksidi (CO2) on ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista merkittävin. Sitä on ilmakehässä

huomattavasti enemmän suhteessa muihin kasvihuonekaasuihin. Ilmakehään vapautuu hiilidioksidia

mm. merten pintaosista, maaperästä ja kasvillisuudesta sekä fossiilisia polttoaineita poltettaessa ja

metsiä hävitettäessä, sillä kasvit sitovat hiilidioksidia ja toimivat hiilidioksidin varastoijina eli nieluina.

Metaania (CH4) on ilmakehässä huomattavasti hiilidioksidia vähemmän, mutta ilmakehän metaanipitoisuus

kasvaa suhteessa paljon nopeammin kuin hiilidioksidipitoisuus ja metaanin vaikutus on

hiilidioksidiin verrattuna 23-kertainen. Metaanilähteistä merkittävin on hapeton hajoaminen eli mätäneminen.

Suomessa merkittävin metaanilähde on kaatopaikat.

Typpioksiduuli (N2O) on hyvin pysyvä kasvihuonekaasu. Sen iän arvellaan olevan keskimäärin toistasataa

vuotta ja sen vaikutus kasvihuoneilmiöön on hyvin tehokas. Typpioksiduulia vapautuu mm.

erityyppisen palamisen, esimerkiksi energiantuotannon ja polttomoottorien käytön, yhteydessä.

Vaikka typpioksiduulipitoisuus on hyvin pieni verrattuna hiilidioksidin määrään ilmakehässä, sen

vaikutus on monisatakertainen.

49


Ilma

tonnia/a

250000

200000

Hiilidioksidipäästöt päästölähteittäin Hämeenlinnassa 2002

203 539,8

150000

100000

78 448,6

10 0252,0

50000

0

Liikenne

Lämmön- ja

energiantuotanto

Teollisuus

Lähde: Tuomaala 2004. Hämeenlinnan kaupungin ilmanlaadun esiselvitys

Kuva 9. Hämeenlinnan suurimmat hiilidioksidipäästölähteet vuonna 2002

Milj. km/a

350

340

330

320

310

300

290

280

Liikennesuorite ja liikenteen hiilidioksidipäästöt

Hämeenlinnassa 1998-2003

1998 1999 2000 2001 2002 2003

Liikennesuorite Mkm/a Hiilidioksidi (CO 2

)

Tonnia/a

81000

80000

79000

78000

77000

76000

75000

74000

73000

72000

Lähde: VTT, LIISA laskentajärjestelmä 2003

Kuva 10. Liikennemäärien ja liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys Hämeenlinnassa vuosina

1998-2003

50


Ilma

Kasvihuonekaasuista eniten Hämeenlinnassa syntyy hiilidioksidia. Kokonaishiilidioksidipäästöt laskivat

vuodesta 1990 vuoteen 1998 6,8 %. Suurinta lasku oli sähkön- ja kaukolämmöntuotannon sektorilla.

Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat sen sijaan nousseet tasaisesti liikennesuoritteiden määrän kasvun

seurauksena. Vuonna 2002 Hämeenlinnan suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja oli lämmön- ja energiantuotanto,

joka vastasi 53 % kaikista päästöistä.

Hämeenlinnan kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa selvityksessä vuodelta 2000 ennustetaan kasvihuonekaasupäästöjen

kasvavan myös tulevaisuudessa. Kasvua odotetaan sekä energiantuotanto-, teollisuusettä

liikennesektorilla. Selvitys on osa kuntaliiton ilmastonsuojelukampanjaa, johon Hämeenlinnan kaupunki

osallistui. Kampanjan yhteydessä laadittiin myös kasvihuonekaasujen vähentämisohjelma.

Ilmastonmuutoksen ennustaminen on vaikeaa

Ilmastonmuutoksen etenemistä ja seurauksia

on vaikea arvioida luotettavasti. Kasvihuonekaasujen

määrään vaikuttavat monenlaiset

tekijät, kuten väestönkasvu, talouden kehitys,

energiankulutus ja -tuotantotavat sekä puhdistustekniikan

kehittyminen. Yleensä päästöjen

kehitys esitetään skenaariona, joka kuvaa

kehitystä tietyillä oletuksilla.

Vuoden 2004 lopussa valmistui Arktisen neuvoston

käynnistämän nelivuotisen ACIA -

hankkeen tulokset. Hankkeeseen osallistui lähes

300 tutkijaa 15 maasta. Tutkimusraportin

mukaan arktisen alueen ilmasto lämpenee

parhaillaan nopeasti ja muutosten odotetaan

voimistuvan entisestään.

Hämeenlinna tammikuussa 2005.

Arktisen alueen ilmastonmuutos on rajumpaa kuin muualla maailmassa. Seuraavan

sadan vuoden aikana ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan suuria

fyysisiä, ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Arktisen alueen muutokset

vaikuttavat koko muuhun maailmaan ilmaston lämpenemisen ja merenpinnan

nousun kautta.

51


Ilma

Ilma kuljettaa myös melusaastetta

Melu on ääntä, joka on terveydelle haitallista tai joka vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai haittaa

työntekoa. Melun kokeminen on subjektiivista. Eri ihmiset kokevat erilaiset äänet eri tavalla epämiellyttävinä

tai häiritsevinä. Melun häiritsevyys ei siis aina ole sidoksissa melun voimakkuuteen. Melu voi aiheuttaa

ihmiselle sekä fyysisiä että psyykkisiä haittoja, kuten stressiä, unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia,

verenpaineen nousua ja ääritapauksissa kuulovaurioita.

Yleisimmin käytetty melutason ohjearvo on 55 dB, joka koskee uusia ja vanhoja asuntoalueita sekä oppilaitosalueita

päivisin. Yöaikaan sekä virkistys-, luonnonsuojelu-, loma-asunto- ja leirintäalueilla ohjearvot

ovat 5-10 dB alhaisemmat. Tällä hetkellä noin 1 000 000 suomalaista eli 20 % väestöstä altistuu

55 desibelin ohjearvon ylittävälle melulle päivittäin.

Hämeenlinnan melutilannetta luonnehtii muutama erityispiirre: Helsinki-Tampere -moottoritie halkaisee

kaupungin ja Ahveniston luonnonsuojelu- ja virkistysalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee sekä

moottorirata että ampumarata. 8 658 hämeenlinnalaista eli noin 19 % asui vuonna 2004 alueella, jonka

päivämelun keskitaso ylitti 55 dB. Hämeenlinnan melualueilla sijaitsee melulle erityisen herkkiä toimintoja,

kuten kouluja, päiväkoteja ja luonnonsuojelualue. Lisäksi sekä moottoritien että rautatien varressa

sijaitsee useita asuma-alueita.

Hämeenlinnan merkittävin ympäristömelulähde on liikenne. Taajama-alueen pääliikenneväyliä ovat

mm. Paasikiventie, Viipurintie, Turuntie, Lahdensivuntie, Tampereentie ja Eureninkatu. Esimerkiksi

Paasikiventiellä ja Turuntiellä melutaso lähentelee 70 desibeliä. Lisäksi ruutukaava-alueella monella kadulla

vuorokausimelutaso ylittää 55 dB:n rajan. Raideliikenteen melu keskittyy radan varrelle ja on

luonteeltaan hetkellistä, mutta toistuvaa. Myös raideliikenne on kasvanut vuosien saatossa. Helsinki-

Tampere välillä liikennöi yli 30 000 junaa vuosittain.

Vapaa-ajan toiminnoista tilapäistä melua aiheuttavat ampumaradat, moottorirata ja rakentaminen sekä

kertaluontoisista toiminnoista mm. ulkoilmakonsertit, joista tulee tehdä etukäteen meluilmoitus ympäristöosastolle.

Hämeenlinnassa on tehty melutilanteen peruskartoitus vuonna 2000. Selvityksessä todettiin Hämeenlinnan

melutilanteen vastaavan muiden samankokoisten kaupunkien tilannetta. Ympäristömelun ja sille altistuvien

määrän arvioitiin lisääntyvän tulevaisuudessa ja liikennemäärien kasvavan jatkuvasti.

52


Ilma

Erilaisten äänten äänenpainetasoja

dBA

Kuulokynnys 0

Lehtien havina 10-20

Keskustelu 50

Melutason ohjearvo asuinalueilla

klo 7-22 55

Autoliikenne 65-80

Rock-konsertti 100-120

Kipukynnys 110-130

KUVA MARKKU JOHANSSON

Taulukko 7. Tieliikennemääriä Hämeenlinnassa vuosina 1994-2003

1994-1999 autoa/vrk 2000-2003 autoa/vrk

Viipurintie 21 920 22 505

Paasikiventie 9 900 13 552

Turuntie 10 150 11 685

Meluhaittojen keskeisin ennaltaehkäisyn keino on maankäytön suunnittelu. Ympäristömelua aiheuttavia

toimintoja ei tulisi kaavoittaa asuma-alueiden läheisyyteen, ja toisaalta uusia asuma-alueita ei tulisi sijoittaa

melualueille. Täydennysrakentamisessa ei kuitenkaan aina pystytä välttämään melulle altistumista,

ja tällöin melukysymykset huomioidaan rakennusten suunnittelussa esimerkiksi sijoittamalla olo- ja

makuuhuoneet rakennuksen hiljaisemmalle puolelle.

Meluhaittoja voidaan pienentää myös jo olemassa olevilla melualueilla. Hämeenlinnassa liikenteen aiheuttamaa

ympäristömelua on pyritty hallitsemaan nopeusrajoituksin ja katuverkostoa kunnostamalla.

Moottoritien varteen ja moottoriradan ympäristöön on rakennettu melun leviämistä estäviä rakenteita.

Keskustan ympäristömelua on vähentänyt kävelykadun jatkaminen. Tulevaisuudessa mahdollinen

Paasikiventien jatke tulee helpottamaan Viipurintien meluongelmaa.

53


Ilma

Onko hiljaisia alueita enää olemassa?

Hiljaisuus on kaupunkiympäristössä nopeasti häviävä

luonnonvara. Luonnonhiljaisuus ja -rauha ovat

asioita, joiden puutteeseen - ja tämän myötä myös

suojeluun, on vähitellen herätty.

Hiljaisilla alueilla tarkoitetaan alueita, joilla ihmisen

toiminnan aiheuttamia ääniä ei kuulu juuri ollenkaan

tai kuuluu vain ajoittain. Kaupunkimaiseksi hiljaiseksi

alueeksi voidaan mieltää alue, jossa ihmisen toiminnan

aiheuttamia ääniä on selvästi havaittavissa,

mutta alue on riittävän hiljainen virkistäytymisen

kannalta.

Keväällä 2004 valmistuneessa ehdotuksessa valtakunnalliseksi

meluntorjuntaohjelmaksi yhdeksi tärkeimmistä

toimenpiteistä on listattu kriteerien ja

määritelmien laatiminen erityyppisille hiljaisille

alueille ja toimenpiteiden suunnittelu hiljaisten alueiden

turvaamiseksi. Ympäristömme muuttuminen meluisammaksi

nostaa hiljaisten alueiden säilyttämisen

entistä tärkeämmäksi.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän

ympäristöosasto kartoittaa kevään 2005 aikana

Hämeenlinnan hiljaisia alueita. Kartoitus toteutetaan

asukkaiden mielipidettä kysymällä sekä kartta-analyysillä,

jossa melualueet rajataan pois tarkastelusta.

Kartoitusta voidaan hyödyntää maankäytön suunnittelussa

sekä matkailu- ja virkistyspalveluiden kehittämisessä.

Tavoitteena on, että Hämeenlinnan hiljaiset

alueet säilyvät myös tuleville sukupolville.

54


Hämeenlinna huomenna

Häme säilyy ja paranee.

Puhtaat vedet, monimuotoiset

metsät, terveellinen elinympäristö

ja rikas kultturiympäristö.

Hämeen ympäristöstrategian

visio vuoteen 2020

55


Hämeenlinna huomenna

Hämeenlinna huomenna

Muutaman lähimmän vuosikymmenen aikana kaikilla ympäristönsuojelun osa-alueilla on edetty. Ympäristölainsäädäntö

on lisääntynyt ja tiukentunut ja kunnostus- ja puhdistusmenetelmät parantuneet. Painopiste

on siirtynyt ympäristöongelmien jälkihoidosta ennaltaehkäisyyn.

Asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä on lisätty huomattavasti. Pelkät numerot

eivät riitä kertomaan ympäristömme tilasta, sillä ihmisten kokemukset ja arvostukset vaikuttavat siihen,

mikä kulloinkin koetaan ympäristöongelmaksi.

Hämeenlinnassa luonnonympäristö on osa kaupungin identiteettiä ja kaupungin valttikortti. Ympäristön

tilan muutokset ovat olleet pääasiassa parempaan päin, mutta parantamisen varaa riittää vielä monessa

asiassa. Hämeenlinnan vesistöjen tila on parantunut huomattavasti ja kaupungin monipuolisia

luontokohteita on suojeltu hyvin. Tulevaisuuden haasteina ovat esimerkiksi vesistöihin kohdistuvan hajakuormituksen

hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu, liikenteen lisääntymisen aiheuttamien

melu- ja ilmanpäästöongelmien torjuminen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen.

Hämeenlinnan ympäristön tilan kehitystä seurataan monin tavoin. Ympäristöosasto julkaisi vuonna

2004 51 kestävän kehityksen indikaattoria eli mittaria. Näistä 38 liittyy suoraan tai välillisesti ympäristön

tilan seurantaan. Mittareita päivitetään vuosittain ja ne ovat nähtävissä internetissä osoitteessa

http://www.hameymos.fi/agenda/indikaattorit.htm.

Tärkeä tavoite on ympäristöasioiden vieminen läpäisyperiaatteella kaikkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon,

mutta yhä suurempi merkitys on myös jokaisen ihmisen valinnoilla ja toimintatavoilla. Tämä

edellyttää kaikkien osapuolien yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin päämääriin sekä tietoa ympäristön tilasta,

sen kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Ympäristökysymykset eivät noudata kuntarajoja, vaan ovat seudullisia, kansallisia ja maailmanlaajuisia.

Kunnalla on vastuu ympäristöasioiden valvonnasta ja seurannasta. Toiminnanharjoittajat vastaavat toimintansa

ympäristövaikutuksista ja -riskeistä ja niiden vähentämisestä, ja jokainen asukas omista valinnoistaan.

Vastuu hyvästä ympäristöstä ja sen säilymisestä tulevaisuudessa kuuluu siis kaikille.

56


Lähteet

Lähteet

ACIA (2004). Impacts of a Warming Arctic. Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University

Press. http://www.acia.uaf.edu/.

Grönholm, T. (2000). Selvitys Hämeenlinnan kasvihuonekaasupäästöistä. Ympäristöosaton julkaisuja

11. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Grönholm, T. (2001). Hämeenlinnan kasvihuonekaasupäästöt. Ympäristöosaston monisteita 38.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Hakala, H. & Välimäki, J. (2003). Ympäristön tila ja Suojelu Suomessa. Tammer-Paino. Tampere.

Harle, K. (2000). Hämeenlinnan kasvihuonekaasujen vähentämisohjelma 2000. Ympäristöosaston

julkaisuja 13. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. & Sandborg, M (1993). Soranoton vaikutus

pohjaveteen, raportit I-VI. Vesi- ja ympäristöhallitus.

Hämeenlinnan kaupunki. http://www.hameenlinna.fi/

Hämeenlinnan kaupunki (1996). Harjujen huominen. Metsätoimisto.

Hämeenlinnan kaupunki (2000). Kaatopaikat 1940-2000. Tekninen virasto.

Hämeenlinnan kaupunki (2002). Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto. Hoito- ja käyttösuunnitelma.

Tekninen virasto.

Hämeenlinnan kaupunki. (2004). Viheralueohjelman -2010 seuranta ja päivitys. Luonnonhoitotoimisto.

Hämeen liitto. http://www.hameenliitto.fi/index.php?id=17

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. http://www.hameymos.fi/

Hämeen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=115954&lan=fi

Hämeen ympäristöstrategia (2004). http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=71685&lan=FI

Häyhä, T. (2003). Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. Alueelliset ympäristöjulkaisut 306. Hämeen ympäristökeskus.

Ilmatieteen laitos. Mitä hengitämme? http://www.fmi.fi/kuvat/Mita_hengitamme.pdf.

Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan yhteinen kestävän kehityksen projekti Keke-Saimaa. Tunnetko

maaperäriskit? - Puhdasta asiaa pilaantuneesta maaperästä.

http://www.lappeenranta.fi/ymparisto/Maaper%E4riskit.pdf

Jutila, H. (2005). Hämeenlinnan luonto-opas. Käsikirjoitus.

Jutila, H. (1998). Hämeenlinnan ympäristön tila vuonna 1996. Käsikirjoitus.

Jutila, H., Hillebrandt, K., Järveläinen, E. & Leimu, H. (2003). Katumajärveä kunnostamaan. Ympäristöosaston

julkaisuja 24. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

57


Lähteet

Jutila, H., Ranta, P., Seppälä, O. & Tapola, S. (2000). Katumajärven itäpuolen kasvillisuuskartoitukset

vuosina 1998-1999. - Ympäristöosaston julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän

ympäristöosasto.

Kanta-Hämeen järvet kestävän kehitykseen, JÄRKI -hanke. http://www.htk.fi/asteri/HSKK/yosasto/jarki/index.htm

Kiertokapula Oy (2004). Vuosi- ja ympäristökatsaus 2003.

Kokko, M. (2004). Hämeenlinna - Kestävän kehityksen mittarit. Ympäristöosaston julkaisuja 21.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä.

Liedenpohja-Ruuhijärvi, M. (2003). Kanta-Hämeen kuntien ympäristön tilan seurantaprojekti 2001-

2003. Loppuraportti 2003. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 76/2003.

Lohjan ympäristön tila. (2003). Julkaisu 2/03. Lohjan ympäristölautakunta.

Lukkarinen, H. (2000). Melutilanteen perusselvitys 2000. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön

kuntayhtymän ympäristöosasto.

Mikkola, M., Jutila, H., Putkonen, L. & Seppälä, S-L. (2001). Vanajaveden laakson maisema, esihistoria,

rakennettu kulttuuriympäristö ja luonto. Alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeen ympäristökeskus.

Moilanen, P. 1996. Hämeenlinnan seudun luonto. http://www.cc.jyu.fi/~pjmoilan/hmll.html

Naantalin kaupunki, kaavoitus- ja ympäristölautakunta. Naantalin ympäristön tila. Ympäristöraportti

2002. http://www.naantali.fi/ymparisto/ymprap.pdf

Niskanen, I., Ellonen, T., Nousiainen, O. & Polojärvi, K. (2003), Kanta-Hämeen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus

vuosina 2001-2002. Alueelliset ympäristöjulkaisut 290. Hämeen ympäristökeskus.

Oravala, R. (2004). Vuosiyhteenveto Vanajaveden ja Pyhäjärven vesistöalueen yhteistarkkailusta vuodelta

2003. Julkaisu no. 501. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys Ry.

Paasivaara, S., Salmi, M., Liedenpohja-Ruuhijärvi, M. (2003). Kanta-Hämeen perinnemaisemien

seurantatutkimus 2002. Hämeenlinna. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 65.

POSKI-projekti (2003). Kallioalueiden käyttöselvitys. Hämeen Liitto, Geologian tutkimuskeskus. Luonnos

31.3.2003.

Tilastokeskus. http://www.tilastokeskus.fi/

Tuomaala, M. (2004). Hämeenlinnan kaupungin ilmanlaadun esiselvitys. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön

kuntayhtymän ympäristöosasto.

Vesienhoidon järjestämisestä neljän lakiehdotuksen paketti. Ympäristöministeriön tiedote 10.6.2004.

Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu. http://www.ymparisto.fi/

VTT:n tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä LIISA. http://lipasto.vtt.fi/

Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä VAHTI.

Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta.

58


Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön

kuntayhtymä

HÄMEEN

YMPÄRISTÖKESKUS


Ympäristöosaston julkaisuja on Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston

julkaisusarja. Ympäristöosasto julkaisee suppeampia selvityksiä ja tutkimuksia Ympäristöosaston

monisteita –sarjassa. Julkaisusarjassa ilmestyneitä julkaisuja:

Kanto H 2005: Kestävän kehityksen arviointi kaupunkisuunnittelussa. – Ympäristöosaston julkaisuja

35. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 65 s.

Laine T 2004: JUPA-projektin I-vaiheen loppuraportti. - Ympäristöosaston julkaisuja 33. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto ja Seutukeskus Oy Häme. 45 sivua + 24 liitettä.

Jutila H 2004: Hauhon luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 32. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön

kuntayhtymän ympäristöosasto. 60 s.

Viholainen S 2004: Ekoverkko-hankkeen loppuraportti. – Ympäristöosaston julkaisuja 30. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 40 s.

Harju H & Jutila H 2004: Kalvolan luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 48 s.

Laine T (toim) 2004: Ympäristölautakunnan toimintakertomus 2003 ja ympäristöosaston ympäristöraportti.

–Ympäristöosaston julkaisuja 28. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, ympäristöosasto.

95 s.,

Jutila H (toim) 2004: Janakkalan Joutjärven, Riihimäen Paalijärven, Tammelan Liesjärven ja Hämeenlinnan

Katumajärven sedimenttitutkimukset vuonna 2003. – Ympäristöosaston julkaisuja 27. Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 64 s.

Harju H & Jutila H 2004: Rengon luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 26. Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 40 s.

Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön

kuntayhtymä

Käyntiosoite: Kutalantie 5

Postiosoite: Pl 560

Postitoimipaikka: 13111 Hämeenlinna

Puhelin: 03-65 211, Telekopio: 03-6521 500

Kotisivu: http://www.hameymos.fi

ISBN 952-5251-95-0

ISSN 1455-9102

HÄMEEN

YMPÄRISTÖKESKUS

KUVA KARRI JUTILA

More magazines by this user
Similar magazines