Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma - Hämeenlinna

hameenlinna.fi

Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma - Hämeenlinna

Hattelmalanjärven hoito- ja

käyttösuunnitelma

Rauno Yrjölä & Teppo Häyhä

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 9

2007

Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi

NAPA-projekti


Lähdeviite: Yrjölä R. ja T. Häyhä 2007: Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelma. –

Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 9. Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi, NAPA-projekti. 36 sivua ja 3 liitettä.

Kuvat tekijöiden.

ISBN 978-952-9509-47-8

ISSN 1795-9004


SISÄLLYS

Alkusanat.......................................................................................................2

1. Johdanto ....................................................................................................3

2. Hattelmalanjärven Natura-alue...............................................................3

2.1. Lähtöaineisto .......................................................................................7

3. Selvitykset ja suunnittelun kulku ............................................................7

4. Alueiden nykytila ......................................................................................8

4.1. Järvi ja sen kehityshistoria...................................................................8

4.2. Vedenlaatu...........................................................................................8

4.3. Hattelmalanjärven vedenkorkeuden vaihtelu ......................................8

4.4. Kasvillisuus ja kasvisto .......................................................................9

4.5. Linnusto.............................................................................................12

4.6. Liito-orava .........................................................................................13

4.7. Sudenkorennot...................................................................................14

4.8. Kalastus ja kalat.................................................................................15

4.9. Muut eläimet......................................................................................15

4.10. Virkistyskäyttö.................................................................................15

4.11. Kaavoitustilanne ..............................................................................15

5. Hoidon ja käytön tarve ja tavoitteet......................................................16

5.1. Asukaskysely.....................................................................................17

5.2. Alueen luonnonsuojelutavoitteet .......................................................17

6. Toimenpidesuositukset ...........................................................................18

6.1. Veden pinnan nosto ...........................................................................18

6.2. Avovesialueen lisääminen ruoppaamalla ..........................................18

6.3. Laskeutusaltaat ja kosteikot...............................................................19

6.4. Rantaluhtien avaaminen ....................................................................20

6.5. Pensaikon poisto................................................................................20

6.6. Lehtipuiden suosiminen rantametsissä ..............................................20

6.7. Pienpetojen poisto..............................................................................20

6.8. Virkistys- ja luonto-opetusrakenteet..................................................21

7. Toimet eri luontoarvojen kannalta........................................................23

7.1. Linnut ................................................................................................23

7.2. Arvokkaat luontotyypit......................................................................24

7.3. Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvilajit........................................26

8. Toimenpiteiden arvioidut vaikutukset..................................................26

9. Seuranta...................................................................................................34

Linnustoseuranta ..................................................................................34

Kasvillisuuden seuranta........................................................................35

Liito-orava seuranta..............................................................................35

Sudenkorennot......................................................................................35

Vedenkorkeuden ja veden laadun seuranta ..........................................35

10. Lähteet: ..................................................................................................36

LIITTEET

Liite 1. Asukaskysely.

Liite 2. Kasvillisuuskuviot.

Liite 3. Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvit.


ALKUSANAT

Hämeenlinnan kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto (nyk. Hämeenlinnan seudullinen

ympäristötoimi) osallistui 1.11.2001–31.5.2005 Lahden kaupungin valvonta- ja

ympäristökeskuksen johtamaan luonnonsuojelun NAPA -hankkeeseen (”Sustainable Management

and Strategies for Nature and Protected Areas in Finland, Estonia and Latvia”). Hankkeessa

tutkittiin, suunniteltiin ja hoidettiin arvokkaita luontokohteita ja lajeja. Yksi Hämeenlinnan seudun

pääkohteita oli Natura 2000 -ohjelmaan sisällytetty Hämeenlinnan Hattelmalanjärvi.

Järvellä viime vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista näkyvin on ollut satapäisen

naurulokkiyhdyskunnan häviäminen. Pesimärauhaa puolustaessaan lokkiyhdyskunta tarjosi

siipensä suojaa sorsalinnuille, uikuille ja kahlaajille. Pesimälinnuston vähenemisestä huolimatta

Hattelmalanjärvellä esiintyy edelleen uhanalaista kasvilajistoa. Suorantaisuutensa johdosta vapaaajanasumiseen

soveltumaton matala ja rehevä järvi on myös tärkeä muuttavien vesilintujen lepäilyja

ruokailualue. Lisäksi järvellä on huomattava virkistyksellinen ja opetuksellinen merkitys – se

sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien piirissä vain kolmen kilometrin päässä Hämeenlinnan

kauppatorista, ja siellä sijaitsee kaupungin toistaiseksi ainoa lintutorni.

Järven tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat vedenpinnan lasku sekä valuma-alueella kaavoituksen

seurauksena tapahtuvat muutokset. Vedenpinnan lasku edesauttaa umpeenkasvua ja vähentää vesija

rantalintujen pesimiselle tärkeää rantaviivaa ja saarekkeiden määrää. Jotta järvi vastakin säilyisi

rehevänä lintukeitaana sekä tärkeänä virkistys- ja opetuskohteena, vuonna 2003 NAPA -

hankkeessa koottiin aiempi tieto järven eliöistä ja päivitettiin tietämys keskeisistä lajiryhmistä

(sammalet, kasvit, sudenkorennot ja linnut). Työn yhteydessä myös luonnonsuojelulaissa

määritellyt arvokkaat luontotyypit rajattiin. Järjestelmällisesti kerätty ja tallennettu tieto luo pohjan

mahdollisimman onnistuneelle jatkosuunnittelulle.

Luontokartoitusten tulokset hyödynnettiin lopuksi laatimalla järvelle hoito- ja käyttösuunnitelma.

Hoito- ja käyttösuunnitelmia tarvitaan erityisesti luonnonsuojelualueilla, joiden säilyminen syystä

tai toisesta on uhattuna. Nyt laaditussa suunnitelmassa esitetään konkreettisia toimenpideehdotuksia,

jotka tähtäävät Hattelmalanjärven suojeluarvon säilyttämiseen ja lisäämiseen.

Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi kiittää työn tehnyttä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:tä

tämän raportin tuottamisesta. NAPA -hanketta rahoittivat Hämeen ympäristökeskus (kansallinen

rahoitus) ja Varsinais-Suomen liitto (Euroopan aluekehitysrahasto).

2


1. JOHDANTO

Tässä raportissa selostetaan Hämeenlinnan Hattelmalanjärven nykytilaa ja annetaan käyttö- ja

hoitosuositukset Natura-alueelle. Työ on tehty Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön NAPA -

hankkeen tilauksesta ja työtä ohjaamaan perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Karri Jutila

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymästä, Kaarina Aulin Hämeenlinnan

kaupungista sekä Ari Lehtinen Hämeenlinnan ympäristökeskuksesta (kuva 1).

Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n puolesta hoito- ja käyttösuunnitelman ovat laatineet Rauno Yrjölä

ja Teppo Häyhä. Maastotöihin ovat osallistuneet myös Antti Tanskanen, Kari Degerstedt ja Jussi

Mäkinen. Työn aikana on pidetty asukkaille esittelytilaisuus, ja lisäksi ohjausryhmä on

kokoontunut tarvittaessa.

Alueen asukkaat,

käyttäjät,

maanomistajat, kunta

Hämeenlinnan

kaupunki

Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön

kuntayhtymä

Hämeen

ympäristökeskus

Ohjausryhmä

Käyttö- ja

hoitosuunnitelman ja

selvitysten laatijat

Kuva 1. Hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen osallistuneet tahot.

2. HATTELMALANJÄRVEN NATURA-ALUE

Hattelmalanjärvi sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa, Hattelmalanharjun länsipuolella,

Hämeenlinna-Turku valtatien varrella (kuva 2). Järvi on kasvanut voimakkaasti umpeen,

umpeenkasvua ovat saattaneet kiihdyttää laskuojan säännöstelypadon ja laskuojan virtausten

muutokset viime vuosikymmenten aikana mm. tien rakentamisen seurauksena. Ympärillä

tapahtunut rakentaminen on myös muuttanut valuma-alueen virtauksia niin, että osa sadevesistä

kulkeutuu teiden varsien sadevesiojia pitkin ohi järven. Nykyisin Hattelmalanjärvellä avovesialue

on keskiosastaan vielä laaja, mutta hyvin matala. Soistuneiden ranta-alueiden suot ovat vähitellen

kasvamassa umpeen koivujen ja pajujen takia.

3


Kuva 2. Hattelmalanjärven sijainti.

Natura-alueen pinta-ala on 62 hehtaaria, josta 17 % on suojeltu yksityisenä Hämeenlinnan

kaupungin luonnonsuojelualueena (kuva 3). Tämä alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon

lintudirektiivin perusteella, nk. SPA -alueena (Special Protection Area) eli linnustonsuojelualueena.

Hattelmalanjärvi on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, joka on vuodesta 1982

kuulunut valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Hattelmalanjärvi on tärkeä lintujen

muutonaikainen levähdyspaikka, lisäksi sillä pesii monipuolisesti vesi-, kahlaaja- ja

ruovikkolinnustoa. Keskeisen sijaintinsa takia lähellä taajamaa järvellä on myös virkistyksellistä ja

opetuksellista merkitystä.

Natura-alueella Hattelmalanjärven rannat ovat pääosin rakentamattomia. Järven lounaispuolella on

yksi venevalkama, luoteispäässä vedenottopaikka ja lisäksi pohjoisrannan viljelysalue rajoittuu

aivan järven rantaan. Alue rajoittuu eteläpuolelta Hämeenlinna-Turku valtatiehen.

Linnuston kannalta Natura-alueen arvokkain osa ovat rannat ja rantasuot, joilla pesii mm. kurki ja

laulujoutsen. Pesivien vesilintujen määrä on alueella vähentynyt huomattavasti viime

vuosikymmeninä. Joutsenen ja kurjen lisäksi Hattelmalanjärven arvokkaimpia pesimäaikaisia lajeja

kesällä 2003 olivat mm. luhtahuitti, viita- ja luhtakerttunen sekä metsälajeista teeri ja palokärki.

Vesilinnuista runsaimpia olivat telkkä ja sinisorsa.

Etelä-Suomessa paikoittain esiintyvä ja harvinaistunut liito-orava elää kesän 2003 tutkimuksen

perusteella Hattelmalanjärven länsireunan metsissä. Kuusikot, joissa kasvaa paikoin myös sopivia

kolohaapoja, ovat tärkeä ympäristö tikoille ja tikankoloja pesäpaikkanaan käyttävälle liito-oravalle.

Hattelmalanjärveltä ei vuonna 2003 löytynyt luontodirektiivin liitteisiin II tai IV(a) kuuluvia

sudenkorentolajeja, mutta harvinaisia ja vähälukuisia lajeja edusti isokeijukorento.

Kasvillisuudeltaan Hattelmalanjärvi on myös edustava. Sen alueella havaittiin kesän 2003

inventoinneissa viittä luontodirektiivin liitteeseen I kuuluvaa luontotyyppiä, joista parhaiten

edustettuina ovat rantasuot ja -luhdat sekä puustoiset suot. Lisäksi tällä alueella on boreaalista

lehtoa, kaksi pientä lettoa ja yksi metsäluhta. Arvokkaita kasvilajeja ovat punakämmekkä ja

4


hoikkavilla, sekä sammalista notkoritvasammal, lettokilpisammal, korpihohtosammal,

etelänkehräsammal, turrisammal, lepikkolaakasammal ja käyrälehtirahkasammal.

Hattelmalanjärven Natura-alueen suojelun toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki.

Hämeen seutukaavassa tämä järvi on SL1/60 (74 ha) -merkinnällä. Hattelmalanjärven länsiosassa

on Hämeenlinnan kaupungin omistama rauhoitettu suojelualue. Alueella on ranta-asemakaava,

jossa ei ole esitetty lisärakennusoikeutta.

Kuva 3. Hattelmalanjärven Natura-alue. Avovesialue on merkitty sinisellä, Natura-alueen raja

punaisella. Eteläosan luonnonsuojelualueen raja ja Lassilan ranta-asemakaavan alue ovat

vihreällä katkoviivalla. Koko Natura-alueella toteutuskeinoina ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki.

© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03.

5


Kuva 4. Hattelmalanjärvi toukokuun alussa vuonna 2003. Järvi on vielä pääosin jäässä, huomaa

kuitenkin näkyviin tulleet mustat pohjalietteen alueet Talvella 2002–2003 vesi oli hyvin matalalla

ja järvi jäätyi lähes kauttaaltaan pohjaan asti.

Kuva 5. Hattelmalanjärvi elokuussa vuonna 2004. Avovesialueella on runsaasti vettä, toisin kuin

kesällä 2003.

6


2.1. Lähtöaineisto

Hattelmalanjärven Natura-tietolomakkeella alueella on ilmoitettu esiintyviksi seuraavat suojeltavat

luontoarvot:

Luontodirektiivin luontotyypit alueella:

Magnopotamion- tai Hydrocharition -kasvustoiset luontaisesti ravinteiset järvet 55 %

Vaihettumissuot ja rantasuot 45 %.

Lintudirektiivin liitteen I lajit alueella:

Kaakkuri (Gavia stellata) muuttoaikana 2–10

Kalatiira (Sterna hirundo)

esiintyy järvellä

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) muuttoaikana 10–30

Liro (Tringa glareola)

1–3 paria

Luhtahuitti (Porzana porzana)

0–1 paria

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

0–1 paria

Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus)

esiintyy järvellä

Sinisuohaukka (Circus cyaneus) muuttoaikana 1–5

Suokukko (Philomachus pugnax) muuttoaikana 0–1

Kalasääski (Pandion haliaëtus) muuttoaikana 1–3

Uivelo (Mergus albellus) muutoaikana 1–10

Vesipääsky (Phalaropus lobatus) muuttoaikana 3

Muut huomionarvoiset lajit

Linnut:

Jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus)

muuttoaikana

Naurulokki (Larus ridibundus) 100–200

Lampiviklo (Tringa stagnatilis)

satunnainen

Nokikana (Fulica atra)

pesimälaji

Harmaasorsa (Anas strepera)

pesimälaji

Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) pesimälaji

Sinisorsa (Anas platyrhynchos)

pesimälaji

Tavi (Anas crecca)

pesimälaji

Taivaanvuohi (Gallinago gallinago)

pesimälaji

Kuovi (Numenius arquata)

pesimälaji

Kasvit:

Suovalkku (Hammarbya paludosa)

Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata)

3. SELVITYKSET JA SUUNNITTELUN KULKU

Käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen aloitettiin vuonna 2003 perusaineistojen keräämisellä.

Hattelmalanjärvellä on aikaisemmin tehty kasvillisuusselvitys (Lehmusvuori 1989, Männynoksa

1997), lintulaskentoja (Kirjavainen 1981)sekä vedenkorkeuden mittauksia. Käyttö- ja

hoitosuunnitelman laatimiseksi tarvittiin täydennyksiä tietoihin ja siksi sieltä tehtiin vuonna 2003

seuraavat luontoselvitykset:

• pesimälinnuston kartoituslaskenta

• liito-oravareviirien kartoitus

• kasvillisuuskartoitus

• sudenkorentoselvitys

7


4. ALUEIDEN NYKYTILA

4.1. Järvi ja sen kehityshistoria

Hattelmalanjärvi sijaitsee Hattelmalanharjun lounaispuolella. Järvi kuuluu Vanajaveden

vesistöalueeseen ja laskee Tyrynojaa myöten Vanajaveteen. Järven ympäristö on perinteistä

viljelyaluetta ja aikaisemmin Hattelmalanjärven rannoilla onkin ollut laajemmin rantaniittyjä.

Hattelmalanjärveen tulee vesiä pääosin ojia pitkin Hattelmalanharjun lounaispuolelta sekä lännestä

Luolajan ja Ratasniityn alueilta. Valuma-alue on suhteellisen pieni, joten kaikki muutokset valumaalueen

vesitaloudessa voivat heijastua järveen. Rakentaminen on saattanut muuttaa veden

virtauksia ja kertymistä järveen. Esimerkiksi Ratasniityn teollisuusalueen rakentaminen ja

viemäröinti, valtatien nro 10 rakentaminen ja sen kuivatusjärjestelyt sekä Tyrynojan padon

tuhoutuminen rakentamisen yhteydessä vuonna 1992 ovat vaikuttaneet järven vesitalouteen.

Hattelmalanjärvelle laadittiin 1950-luvulla säännöstelysuunnitelma, jolla oli tarkoitus torjua

vedenkorkeuden vaihtelun haittoja maanviljelykselle. Järven laskuojaan rakennettiin

säännöstelypato, joka kuitenkin Hämeenlinna-Turku -tien leventämisen yhteydessä tuhoutui.

Virtaamaa säätelee nykyisin vain tierumpu ja virtausnopeutta laskuojan umpeenkasvu. Järven

vesialueet kuuluvat pääosin kiinteistön omistajille, mutta sen lisäksi Hattelmalanjärvellä on myös

jakokunnan yhteinen vesialue. Hattelmalanjärvellä on oma järjestäytynyt osakaskunta, jonka

tehtäviin kuuluvat mm. kalastuksen järjestäminen sekä vesialueen hoidosta ja käytöstä päättäminen.

4.2. Vedenlaatu

Hattelmalanjärvi on luontaisilta ominaisuuksiltaan rehevä ja sen vedenvaihtuvuus huono. Järven

vedenlaatu oli tutkimusten mukaan vuonna 2001 tyydyttävä (Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymä). Huono veden vaihtuvuus kesällä, mahdollinen hapettomuus

talvella sekä ympäröiviltä aluilta kenties valuvat ravinteet vaikuttavat osaltaan veden huonoon

laatuun.

4.3. Hattelmalanjärven vedenkorkeuden vaihtelu

Hattelmalanjärven vedenkorkeustiedot ovat Hattelmalanjärven ja -harjun osayleiskaavaa varten

tehdyistä raporteista (Hämeenlinnan kaupunki 1996, taulukko 1). Hattelmalanjärven valuma-alueen

koko on noin 3,2 km 2 , järven pinta-ala on noin 0,26 km 2 . Järven keskisyvyys on 70 cm, suurin

syvyys keskiveden aikaan (MW) on 1,3 m ja aliveden aikaan (NW) 1,05 m.

Taulukko 1. Hattelmalanjärven vedenkorkeudet (Hämeenlinnan kaupunki 1996).

Ylivesi HW 103,76 m (N60)

Keskivesi MW 103,23 m

Alivesi NW 103,00 m

Alimman ja ylimmän vedenkorkeuden ero Hattelmalanjärvessä on ollut 0,76 metriä. Veden

teoreettinen viipymä Hattelmalanjärvessä on 1-2 kuukautta. Veden korkeuden vaihtelusta on tietoja

aiemmiltakin vuosilta. Esimerkiksi vuonna 1989 vesi oli kesällä alhaalla: heinäkuussa alimmillaan

noin 103,05m ja vasta lokakuussa vesi nousi tasolle 103,20m.

Vuonna 2003 huhtikuun alussa veden korkeus oli tasolla 103,40 m, mikä oli saman ajanjakson taso

myös vuosina 1989 ja 1990. 15.8.2003 taso oli 103,16 m, mutta on oletettavaa että keskikesällä

taso on ollut vielä alempi. Vuodelta 2004 on jatkuva mittaussarja ja silloin veden pinta oli kesällä

alimmillaan 103,30m. Loppukesän voimakkaat sateet nostivat vedenpintaa (kuva 6).

8


103.8

103.7

103.6

Pinnan taso

103.5

103.4

103.3

103.2

103.1

8.4.2003

15.8.2003

103

20.3.2003

28.6.2003

6.10.2003

14.1.2004

23.4.2004

1.8.2004

9.11.2004

17.2.2005

Päivä

Kuva 6. Hattelmalanjärven vedenkorkeustietoja vuosilta 2003–2005.

Hattelmalanjärven virtaamat ilmenevät taulukosta 2. Virtaama on kuivina kesinä käytännössä

olematon ja umpeenkasvun jatkuminen on todennäköistä. Kaavoitusraportissa tehty

ilmakuvavertailu vuosien 1985 ja 1995 välillä osoitti selvää umpeenkasvamista, joka on edelleen

jatkunut.

Taulukko 2. Hattelmalanjärven virtaamatiedot (Hämeenlinnan kaupunki 1996).

Ylivirtaama HQ 0,6 m 3 /s

Keskivirtaama MQ 0,06 m 3 /s

Alivirtaama NQ 0 m 3 /s

4.4. Kasvillisuus ja kasvisto

Hattelmalanjärvi vastaa botaaniselta järvityypiltään rehevöitynyttä osmankäämi-sarpio (Typha-

Alisma-t.) -tyypin järveä. Järven avovesialueella, 0,5–1,0 metrin syvyisessä vedessä, on harvahkoa

uposlehtistä vesikasvillisuutta valtalajinaan pikkuvita (Potamogeton berchtoldii). Niukempina

kasvavat tylppälehtivita (Potamogeton obtusifolius) ja ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum).

Vesirajan läheistä matalikkovyöhykettä luonnehtii kohtalaisen runsas kelluslehtinen

vesikasvillisuus, jonka muodostavat isoulpukka (Nuphar lutea), uistinvita (Potamogeton natans),

rantapalpakko (Sparganium emersum) ja vesitatar (Persicaria amphibia). Uposlehtisistä matalassa

vyöhykkeessä kasvaa harvakseltaan pikkupalpakkoa (Sparganium natans), pikkuvitaa ja

tylppälehtivitaa. Irtokeijujista isovesiherne (Utricularia vulgaris) on niukka. Ilmaversoisista

matalassa vedessä on paikoin pieniä järvikortteen (Equisetum fluviatile) muodostamia kasvustoja.

Hattelmalanjärven rantasoiden kasvillisuus on vyöhykkeistä. Keskimääräisen vedenpinnan tason

tuntumassa on erotettavissa seitsemän eri luhtakasvillisuustyyppiä, joista vallitsevia ovat

leveäosmankäämiluhta, leveäosmankäämi-pullosaraluhta, pullosaraluhta ja järviruokoluhta.

Avoluhtien ja kivennäismaan välissä on 20–80 metriä leveä puustoisten soiden vyöhyke.

Järven ja siten myös rantasoiden hydrologiseen luonnontilaan ovat vaikuttaneet valuma-alueella

tapahtuneet muutokset, joiden seurauksena järveen tulevat pintavalumat ovat vähentyneet. Tämä on

pienentänyt kevättulvia ja aiheuttanut keskimääräisen vedenpinnan tason alenemisen. Vesirajan

9


luhtavyöhykkeet ovat levittäytyneet avovesialueelle ja samalla kauempana vesirajasta sijaitsevat

nevat ja luhdat ovat kuivuneet, jolloin puustoisten ja avointen luhtakasvillisuusvyöhykkeiden raja

on siirtynyt vesirajaa kohti. Hattelmalanjärven suojelualueen kasvisto koostuu vesien, soiden,

metsien ja kulttuuriympäristöjen kasveista. Suojelualueelta löydettiin 219 putkilokasvi-, 97

lehtisammal- ja 21 maksasammaltaksonia. Siten alue on kasvistollisesti varsin monipuolinen. Suuri

lajimäärä perustuu kasvillisuustyyppien määrään, joka on korkea suhteessa alueen pinta-alaan.

Tutkimusalueella sijaitsevien Luontodirektiivin liitteen 1 luontotyyppien edustavuus, luonnontila ja

yleisarvio on kerrottu taulukossa 3. Taulukossa 4 on tutkimusalueelta löydetyt uhanalaiset

putkilokasvit ja sammalet.

Taulukko 3. Tutkimusalueella sijaitsevat Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit, tyyppien

edustavuus, luonnontila ja yleisarvio (A=erinomainen, B=hyvä, C=tyydyttävä).

LUONTOTYYPPI KOODI EDUSTA-

VUUS

LUONNON-

TILA

YLEIS-

ARVIO

Rantasuot ja -luhdat 7140 A B A

Puustoiset suot, koivuvaltaiset 91D1 A B B

Boreaaliset lehdot 9050 B A B

Letot 7230 B B B

Metsäluhdat 9080 A A B

Taulukko 4. Uhanlaiset putkilokasvit ja sammalet. VU= vaarantunut (vulnerable), NT=

silmälläpidettävä (near threatened), RT = alueellisesti uhanalainen (regionally threatened).

Putkilokasvit

Luokka

Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) NT/RT

Hoikkavilla (Eriophorum gracile)

RT

Rimpivihvilä (Juncus stygius)

RT

Sammalet

Luokka

Notkoritvasammal (Amblystegium radicale)

NT

Lettokilpisammal (Cinclidium stygium)

RT

Korpihohtosammal (Herzogiella turfacea)

VU

Etelänkehräsammal (Moerckia hibernica)

VU

Turrisammal (Oxystegus tenuirostris)

NT/RT

Lepikkolaakasammal (Plagiothecium latebricola) VU

Käyrälehtirahkasammal (Sphagnum contortum) NT/RT

Punakämmekkä kasvaa keskiravinteisilla nevoilla, letoilla ja rantaniityillä. Kasvi on harvinaistunut

Etelä-Hämeessä soiden ojitusten seurauksena. Lisäksi kasvupaikkoja ovat hävittäneet järvien ja

lampien laskut sekä rantaniittyjen umpeenkasvu. Hattelmalanjärven rantasoilla punakämmekkää

kasvaa useissa eri kohdissa. Kasvi on kerätty näytteeksi vuonna 1965 (K. Heinonen, H). Vuonna

2003 löydettiin yhteensä 121 yksilöä seitsemästä eri paikasta. Laajin kasvusto järven etelärannan

suolla koostuu muutamasta erillisestä osakasvustosta. Suurimmat kasvustot (yli 40 yksilöä)

sijaitsivat järven etelärannan suolla ja länsirannan lettoisella rantaluhdalla. Kasvin yksilömäärä on

vaihdellut vuosittain melko paljon, mikä on kasville tyypillinen piirre. Vuonna 1990 etelä- ja

lounaisrannan soilta laskettiin yhteensä 162 kukkivaa ja 11 kukkimatonta kasvia (Harjula-Tiainen

& Tiainen 1991). Tarkkoja havaintoja on sen verran vähän, että selvää suuntausta kasvin

taantumisesta tai runsastumisesta ei voida osoittaa. Lounaisrannan lettokorvessa punakämmekän

elinmahdollisuudet ovat saattaneet heikentyä kuivumisen ja umpeenkasvun takia, joskin vuonna

2002 paikalla kasvoi vielä yli 20 kukkivaa yksilöä.

10


Hoikkavilla on levinneisyydeltään pohjoinen keskiravinteisten nevojen ja luhtarantojen kasvi.

Kanta-Hämeestä tunnetaan hieman yli 60 esiintymää, joista vähintään kolmannes on hävinnyt

(Häyhä 2003). Uhanalaistumisen tärkeimmät syyt ovat samat kuin punakämmekällä eli soiden

ojitus ja vesistöjen laskut. Hoikkavilla on kerätty Hattelmalanjärveltä näytteeksi vuonna 1985

(Raino Lampinen, H). Vuonna 2003 etelärannan nevalla havaittiin vain 19 kukkivaa versoa 15x7

metrin alueella.

Rimpivihvilän tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat keskiravinteisten nevojen ja lettojen keskiosat;

muutamia kasvupaikkoja on myös lampien nevareunuksissa ja rantasoilla. Kanta-Hämeestä

tunnetaan 22 löytöpaikkaa, joista laji on varmuudella säilynyt vain seitsemällä paikalla (Häyhä

2003). Hattelmalanjärveltä varhaisin tieto on vuodelta 1959 ja viimeisin tiettävästi vuodelta 1983.

Vuonna 2003 tarkan etsinnän tuloksena kasvia ei löydetty vanhalta kasvupaikaltaan etelärannan

nevalta eikä muualtakaan tutkimusalueelta. Siten laji on todennäköisesti hävinnyt alueelta.

Notkoritvasammal on kosteiden ja varjoisten paikkojen laji, joka tyypillisimmin kasvaa erilaisissa

kosteissa korvissa. Kasvualustana on lahopuu tai karikkeinen maa. Kasvin yleisyys ja levinneisyys

Suomessa tunnetaan melko huonosti. Kanta-Hämeestä on vain muutama löytöpaikka. Kasville

sopivat elinympäristöt ovat vähentyneet merkittävästi soiden ojitusten ja lahopuun vähenemisen

takia. Notkoritvasammal löytyi vuonna 2003 Hattelmalanjärven lounaisrannan paju-koivuluhdasta

ja paju-harmaaleppäluhdasta ja itärannan paju-harmaaleppäluhdasta. Molemmat esiintymät ovat

suppeita (alle kaksi aaria) ja niukkoja.

Lettokilpisammal kasvaa erilaisilla letoilla ja lähteiköissä rimpipinnoilla. Lajin kanta on etenkin

Etelä-Suomessa pienentynyt soiden ja lähteikköjen ojitusten takia. Kanta-Hämeen jäljellä olevilla

lettoisilla soilla kasvupaikkoja on vielä kohtalaisesti jäljellä, sillä tuoreita havaintoja on lähes

kahdeltakymmeneltä paikalta. Lettokilpisammal kasvaa Hattelmalanjärven länsirannan

lettokorvessa. Sammalta on pieninä kasvustoina kuvion märimmissä osissa rimpipinnoilla.

Esiintymän pinta-ala on noin kolme aaria.

Korpihohtosammaleen kasvupaikkoja ovat erilaiset korvet, kuten tervaleppäkorvet, varsinaiset

korvet ja luhtaiset puronvarsikorvet. Kasvualustana on lahopuu tai turve. Korpihohtosammal on

ollut Etelä-Suomen sisämaassa luonnontilaisten korpisoiden tyyppilajeja, mutta kanta on

pienentynyt suuresti kasvupaikkojen ojitusten takia. Sammal löytyi Hattelmalanjärven

lounaisrannan paju-koivuluhdasta, samalta paikalta kuin notkoritvasammal. Esiintymä on niukka,

sillä paikalta löydettiin vain yksi pieni kasvusto.

Etelänkehräsammal kasvaa kalkkivaikutteisilla kosteilla paikoilla, kuten rimpiletoilla,

lettorämeiden ja -korpien rimpi- ja välipinnoilla sekä soistuneilla rantaniityillä. Lajille sopivat

kasvupaikat ovat vähentyneet etenkin soiden ojitusten takia. Kanta-Hämeestä laji on löydetty

viideltä eri suolta. Hattelmalanjärvellä etelänkehräsammal kasvaa lounaisrannan lettokorvessa ja

länsirannan lettoisessa ruohokorvessa. Kummallakin paikalla on useita pieniä kasvustoja, mutta

ruohokorven kasvustot ovat keskimäärin laajempia. Esiintymän pinta-ala on lettokorvessa noin

neljä aaria ja lettoisessa ruohokorvessa kolme aaria.

Turrisammal kasvaa kivialustalla varjoisissa lehdoissa, puronvarsissa, hakamaiden lepikoissa ja

joskus keski- tai runsasravinteisilla kallionseinämillä. Kasville sopivien elinympäristöjen määrä on

vähentynyt avohakkuiden ja purojen perkausten takia. Kanta-Hämeestä on tuoreita havaintoja lähes

kahdeltakymmeneltä paikalta. Turrisammal kasvaa kivikkoisessa tuoreessa lehdossa, lintutornille

menevän polun varressa lähellä puustoisen suon reunaa. Neljällä kivellä, 12 x 4 metrin laajuisella

alueella on yhteensä viisi kasvustoa. Pienimmän kasvuston koko on kymmenen neliösenttimetriä ja

isoimman noin neljäsataa neliösenttimetriä.

Lepikkolaakasammal kasvaa kosteissa ja varjoisissa paikoissa, tyypillisimmin kosteissa lehdoissa

lahopuulla tai hiirenporrasmättäiden tyvellä. Kasville sopivien elinympäristöjen määrä on

vähentynyt lehtometsien avohakkuiden, rehevien korpien ojitusten ja lahopuun määrän

11


vähenemisen takia. Kanta-Hämeestä tuoreita havaintoja on hieman yli kymmeneltä paikalta.

Hattelmalanjärvellä lepikkolaakasammal kasvaa lounaisrannan ruohokorvessa. Kaksi kasvin versoa

löytyi kuviolta kerätyn toisen sammallajin näytteen seasta. Kohtalaisen tarkka koko

kasvillisuuskuvion kattanut etsintä ei tuottanut lisähavaintoja lajista, joten esiintymän on oltava

hyvin niukka.

Käyrälehtirahkasammal kasvaa keskiravinteisilla nevoilla, rehevillä rantaluhdilla ja erilaisilla

letoilla. Lettojen ja nevojen ojitukset sekä järvien ja lampien laskut ovat vähentäneet kasville

sopivien esiintymien määrää ja hävittäneet esiintymiä. Lajilla on kuitenkin vielä useita esiintymiä

Kanta-Hämeen jäljellä olevilla lettosoilla ja lampien rantasoilla. Hattelmalanjärvellä

käyrälehtirahkasammalta on ainakin kahdessa paikassa: etelärannan lettonevalla ja lounaisrannan

lettokorvessa. Lettonevalla sammal on yksi pohjakerroksen runsaimmista lajeista noin viidentoista

aarin alalla. Lettokorvessa on vain pari pientä kasvustoa.

4.5. Linnusto

Hattelmalanjärven pesimälajeista arvokkaimpia ovat pesivä joutsen sekä kurki. Metsäkanalinnuista

Natura-alueella havaittiin teeri. Rantametsien arvokkainta lajistoa olivat vuonna 2003 palokärki ja

tiltaltti. Edellä mainitut kuuluvat kaikki joko lintudirektiivin liitteeseen I tai ovat Suomessa

uhanalaisia ja näiden lajien esiintymisen turvaaminen Hattelmalanjärvellä on ensisijaisen tärkeää.

Hattelmalanjärven vesi- ja rantalinnusto on esitetty taulukossa 5. Varpuslinnuista kosteikkoalueen

runsaimmat lajit olivat ruokokerttunen ja pajusirkku, reunametsien runsaimpia lajeja olivat

pajulintu, peippo, rastaat ja tiaiset. Lajisto oli melko monipuolinen ja siihen kuului sekä kulttuurin

piirissä että metsäalueilla viihtyviä lajeja.

Taulukko 5. Hattelmalanjärven harvalukuinen vesi- ja rantalinnusto vuonna 2003. Lajin kohdalla

on merkintä, jos se kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin (D) tai uhanalaisiin lajeihin (VU=

vaarantunut, vulnerable, NT= silmälläpidettävä, near threatened). + = havaittiin sopivassa

pesimäympäristössä, mutta pysyvää reviiriä ei laskennoissa tulkittu.

Laji Pareja 2003

Natura-alue Vieressä

Mustakurkku-uikku (D) +

Joutsen (D) 1

Teeri (NT) 1

Luhtahuitti (D) 1

Kurki (D) 1

Liro (D) +

Naurulokki (VU) +

Pikkulokki (D) +

Selkälokki (VU) +

Palokärki (D) +

Pensastasku (NT) 1

Tiltaltti (VU) 1 1

Kottarainen (NT) +

Varpunen (NT) +

Lisäksi järvellä tavataan säännöllisesti kalasääskiä kesäaikana ruokailemassa (D, NT). Laji pesii

hieman kauempana järveltä. Suurimmat muutokset Hattelmalanjärven linnustossa ovat kokeneet

uikut, jotka ovat vuonna 2003 hävinneet pesimälajistosta. Samoin naurulokki ei enää pesi järvellä

ja nokikanojen määrä on pudonnut selvästi (taulukko 6). Uusina pesimälajeina ovat mm. kurki ja

laulujoutsen.

12


Taulukko 6. Hattelmalanjärven vesilintujen, kahlaajien ja lokkien parimääriä vuosilta 1969,

1980–81 ja 2003 (Mansikkamäki 1981, Kirjavainen 1981).

Laji 1969 1980–81 2003

Joutsen 1

Silkkiuikku 3 1–3

Härkälintu 7 1–2

Mustakurkku-uikku 5 2

Sinisorsa 7 n. 5 5

Tavi 3 1–3 4

Heinätavi 1

Haapana n. 2

Lapasorsa 1 1

Tukkasotka 3 n. 2 1

Punasotka 1 1

Telkkä 1 1–2 6

Nokikana 18 10–15 3

Luhtahuitti x 1

Kurki 1

Töyhtöhyyppä 10 3–5

Punajalkaviklo 1

Suokukko

x

Isokuovi 3 1 1

Metsäviklo 1

Rantasipi 2

Taivaanvuohi 5 3–5 4

Naurulokki n. 500 n. 150

4.6. Liito-orava

Liito-oravan esiintyminen Hattelmalanjärven Natura-alueella kartoitettiin keväällä 2003

linnustolaskentojen ja kasvillisuustutkimuksen yhteydessä. Menetelmänä käytettiin liito-oravan

papanoiden etsintää puiden alta. Tämä oli verrattain helppoa tehdä lintulaskennan yhteydessä

tarkastamalla sopivan näköisten haapojen ja kuusten tyvet. Liito-oravan talvella ja keväällä

ulostamat papanat säilyvät keltaisina ja hajoamatta pitkälle toukokuuhun.

Liito-oravan esiintymiseen Hattelmalanjärven ympäristössä vaikuttavat sopivien haapa-kuusisekametsien

esiintyminen. Hattelmalanjärven lounaispuolen metsästä on liito-oravahavaintoja lähes

vuosittain vuodesta 1988 alkaen. Pesintä varmistettiin vuonna 1996, jolloin liito-orava pesi

luontopolun varren pöntössä (A. Lehtinen suullinen ilmoitus). Tutkimuksessa alueelta löytyi kolme

liito-oravan asuttamaa laikkua. Lisäksi tornilla tavattu lintuharrastaja kertoi nähneensä talvella

jätöksiä aivan tornille menevän polun varrella (kuva 7). Todennäköisesti koko pysäköintialueen ja

lintutornin välinen metsä on liito-oravan esiintymisaluetta.

13


Kuva 7. Liito-oravan havaitut esiintymät Hattelmalanjärvellä keväällä ja kesällä 2003.

Vaaleanpunainen on lintuharrastajalta saatu tieto. © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03.

Kuva 8. Hattelmalanjärven länsirannan metsät lintutornin ja paikoitusalueen välillä soveltuvat

liito-oravalle ja tikoille.

4.7. Sudenkorennot

Hattelmalanjärven Natura 2000 -alueen sudenkorentolajisto selvitettiin kesä-elokuussa 2003.

Samanaikaisesti selvitettiin myös kolmen muun alueen lajisto, joten lajistoista voidaan tehdä

vertailuja. Hattelmalanjärveltä löytyi 15 sudenkorentolajia. Vuonna 2003 tutkittujen neljän Natura-

14


alueen yhteinen lajimäärä oli 23. Hattelmalanjärven lajimäärä oli näistä vaatimattomin. Syynä

tähän on ainakin osittain se, että Hattelmalanjärvellä oli tutkituista järvistä vähiten erilaisia

sudenkorennoille soveltuvia biotooppeja. Esimerkiksi virtavedet puuttuvat sieltä.

Hattelmalanjärveltä ei löytynyt luontodirektiivin liitteissä II ja IV(a) mainittuja sudenkorentolajeja.

4.8. Kalastus ja kalat

Hattelmalanjärven kalastuksesta ei ole paljoa tietoa. Järven kalakanta koostunee pääosin

särkikaloista (ainakin ruutana, särki, lahna), aikaisemmin on ollut myös ahventa. Keväällä 2003

hapettoman talven jälkeen lokit näyttivät nautiskelevan jäällä runsaasta särkikala-ateriasta.

Hattelmalanjärvi ei ole ollut tärkeä virkistyskalastuskohde, eikä sitä ole sellaisena tarpeen

kehittääkään. Lähialueilta löytyy paljon parempia kalavesiä.

4.9. Muut eläimet

Suurista eläimistä Hattelmalanjärven ympäristössä liikkuvat ainakin hirvet, metsäkauriit sekä kettu

ja mäyrä. Järvellä on havaittu myös minkki ja supikoira, jotka voivat olla haitallisia pesivälle

vesilinnustolle. Asukkailta saadun tiedon mukaan supikoirakanta on vahvistunut selvästi. Lähistöllä

asustaa pieni määrä metsäkauriita. Nykyisin Hattelmalanjärvi on jo niin tiiviisti asuinalueiden ja

teiden puristuksessa, että esimerkiksi hirvet todennäköisesti vain kulkevat alueen kautta.

Sammakkoeläimistä järvellä elävät ainakin sammakko ja viitasammakko, joka kuuluu

luontodirektiivissä mainittuihin suojeltaviin lajeihin.

4.10. Virkistyskäyttö

Hattelmalanjärven tärkeimmät virkistyskäyttömuodot ovat lintu- ja luontoretkeily etenkin

lintutornilla. Lisäksi järven pohjoispuolella peltojen poikki kulkeva reitti on ulkoilijoiden

suosiossa. Järven luoteispuolella on lisäksi ratsastuskeskus. Virkistyskäytön kehittämiseksi

lintutornin ja pysäköintialueen välille on suunniteltu luontopolku. Järven pohjoisreunalle voisi

tehdä pienen katselupaikan järvelle, jotta myös pohjoisenpuolelta kulkevat ulkoilijat voivat katsella

järven luontoarvoja. Viime vuosiin asti lähiseutujen asukkaat ovat syksyisin poimineet huomattavia

määriä karpaloita järven reunasoilta.

4.11. Kaavoitustilanne

Alueella on tällä hetkellä voimassa Hattelmalanjärven ja -harjun osayleiskaava (kuva 9). Järven

osalta se noudattelee seutukaavaa, jossa Hattelmalanjärvi on merkitty valtakunnalliseksi

linnustonsuojelualueeksi (merkintä SL-1/60). Järveä reunustaa pohjoispuolelta vanha viljelysalue,

jolla on vanhoja muinaisjäännöksiä ja vanhimman Härkätien ura. Lounaan metsäalueella on paitsi

metsätaloudellisia myös maisemallisia arvoja. Länsipään ratsastuskeskuksen alue on

virkistysaluetta. Uudessa Kanta-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistamaton) Hattelmalanjärvi on

merkitty luonnonsuojelulailla toteutettavaksi lintuvesikohteeksi merkinnällä SL7. Pääosa järven

ympäristöstä on yksityisomistuksessa, lintutornin ja pysäköintialueen välinen luonnonsuojelualue

on Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa.

15


Kuva 9. Hattelmalanjärvi seutukaavassa (Hämeen liitto 1.10.1998).

Merkkien selitykset: SL1 = valtakunnallinen luonnonsuojelualue, MY = maa- ja

metsätalousvaltainen, luonnonsuhteiltaan ja maisemaltaan arvokas alue, MT =maa ja

metsätalousalue, SM = muinaismuistoalue, V2 = urheilu- ja virkistyspalvelujen alue.

5. HOIDON JA KÄYTÖN TARVE JA TAVOITTEET

Hattelmalanjärven lintuveden suojelun tavoitteet on esitetty alueen perusteluissa Natura 2000 -

verkostoon sekä lintuvesien suojeluohjelmassa. Hoidon ja käytön suunnittelu perustuu näiden

asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen niin, että alueen suojeluarvot ja monimuotoisuus säilyvät.

Myös alueen virkistyskäyttö ja muu toiminta alueella on otettava huomioon. Hattelmalanjärvi on

liitetty Natura -verkostoon lintudirektiivin perusteella, joten linnut ja niiden elinolot ovat

ensisijaisia tämän alueen hoidon ja käytön suunnittelussa. Alueella sijaitsevat luontodirektiivin

luontotyypit tulisi myös säilyttää. Niitä uhkaavat lähinnä umpeenkasvun ja kuivumisen myötä

tapahtuvat muutokset.

Kuva 10. Joutsen pesällään. Joutsen on kotiutunut rehevälle ja rauhalliselle Hattelmalanjärvelle,

mutta allikoiden vähyys ja suoreunojen kuivuminen vähentävät poikasten turvapaikkoja ja

mahdollistavat maapetojen liikkumisen pesälle.

Järven käyttö virkistykseen heikkeni merkittävästi jo kymmeniä vuosia sitten umpeenkasvun

kiihdyttyä. Nykyisin tämän alueen virkistyskäyttö muutoin kuin luontoretkeilyssä on vähäistä.

Hattelmalanjärvellä on merkitystä myös retki- ja opetuskohteena, koska se sijaitsee keskeisellä

paikalla lähellä kaupungin keskustaa. Retkeilyn ohjaaminen ja palveluvarustuksen parantaminen

16


vähentävät luontoon kohdistuvaa häiriötä, ja samalla parantavat alueen käyttöarvoa antamalla

lisätietoa ja opastusta. Hattelmalanjärven kunnostuksessa arvokkaana lintuvetenä on keskeistä

umpeenkasvun pysäyttäminen. Umpeenkasvun seurauksena avovesipintoja vaativat lajit katoavat,

mutta niitä voidaan palauttaa tekemällä esimerkiksi ruoikkoon avoimia lampareita ja väyliä, joiden

väleissä on keinosaaria (Nummi & Väänänen 2000).

5.1. Asukaskysely

Hattelmalanjärven ympäristön asukkaille lähetettiin vuoden 2004 alussa kysely, jossa kysyttiin

Hattelmalanjärven nykyisiä arvoja sekä mitä toimenpiteitä heidän mielestään tulisi tehdä

(kyselykaavake liitteenä 1). Lomakkeita jaettiin n. 30, vastauksia saatiin 8 kappaletta.

Kysymykset olivat:

• Mitä hyvää tai arvokasta Hattelmalanjärvessä on nyt?

• Mikä tai mitkä tekijät ensisijaisesti uhkaavat Hattelmalanjärveä tai haittaavat sen

virkistyskäyttöä?

• Mitä toimenpiteitä järvellä tulisi tehdä luontoarvojen palauttamiseksi?

• Mitä toimenpiteitä, palveluita tai rakenteita pitäisi toteuttaa Hattelmalanjärven

virkistyskäytön parantamiseksi?

Asukkaiden vastauksissa Hattelmalanjärven arvona pidettiin mm. rauhallisuutta, luonnontilaisuutta,

maisema- ja kulttuuriarvoja sekä harvalukuisten lintujen ja kasvien esiintymistä järvellä. Toisaalta

myös mainittiin alueen luontoarvoja liioitellun. Suurimmaksi uhkatekijäksi todettiin umpeenkasvu.

Lisäksi ihmisten häirintä, pienpedot ja rantojen pensoittuminen sekä vanhan perinnemaiseman

katoaminen huolestuttivat ihmisiä. Maanviljelylle taas vedenpinnan nosto toisi ongelmia.

Luontoarvojen parantamiseksi ehdotettiin pienpetojen pyyntiä, ruoppauksia vesialueen

syventämiseksi, vedenpinnan nostoa, puuston ja pensaikkojen poistoa sekä pesimäsaarekkeiden

rakentamista. Maisema ja kulttuuriympäristö tulisi ottaa huomioon paremmin. Liiallinen

virkistyskäyttö olisi haitaksi luontoarvoille. Virkistyskäytön parantamiseksi ehdotettiin

luontopolkua järven ympäri, vanhan polun kunnostusta, lisää opastauluja, meluvallia valtatien ja

järven väliin, laitumien kunnostusta ja toimien keskittämistä länsirannalle nykyisen lintutornin

lähettyville.

5.2. Alueen luonnonsuojelutavoitteet

Hattelmalanjärven linnustollisen arvon parantamiseksi pitäisi kiinnittää huomio seuraaviin kohtiin:

• Vedenpinnan tulisi säilyä vähintään luvan mukaisessa tasossa (+103,23 m), jotta

umpeenkasvu ei nykyisestään kiihdy.

• Vesilinnuille nykyistä sopivampi pesimäympäristö olisi todennäköisesti

mosaiikkimainen ranta, jossa on matalia allikkoalueita ja suojaisia, veden ympäröimiä

pesimäsaarekkeita.

• Lokkilintujen pesintä järvellä todennäköisesti houkuttelisi myös enemmän vesilintuja

pesimään järvelle. Siksi naurulokille sopivan pesimäsaarekkeen teko voisi olla eduksi.

• Vedenpinnan vaihtelurytmin täytyisi säilyä luontaisena (selvät kevät- ja syystulvat).

Siten kasvillisuuden vyöhykkeisyys säilyy ja kehittyy luontaisen kaltaisesti. Tämä

monipuolistaa alueen luontotyyppejä, sekä auttaa arvokkaiden

kosteikkoluontotyyppien ja linnuston säilymistä.

Naurulokkeja on pesinyt järvellä vuonna 1969 noin 500 paria, vuonna 1981–82 noin 150 paria ja

vuonna 2003 ei enää yhtään. Tämä saattaa olla yksi syy myös vesilintujen melko pieneen

parimäärään. Naurulokkikoloniassa pesiessään vesilinnut saavat lokeista turvaa variksia ja muita

petoja vastaan. Lokkien puuttuessa pesintämenestys ja poikastuotto ovat saattaneet laskea.

17


Erityisesti huomio kiinnittyy uikkujen häviämiseen järveltä. Esimerkiksi vuonna 1969 järvellä oli 3

paria silkkiuikkuja, 7 paria härkälintuja ja 5 paria mustakurkku-uikkuja. Nyt ne ovat ilmeisesti

kaikki kadonneet. Uikkujen puuttuminen saattaa kertoa jotakin vesieliöstön runsaudesta.

Mahdollisesti järven jäätyminen talvisin pohjaa myöten vähentää uikuille sopivaa ravintoa. Myös

liian matala vesi voi olla niille haitaksi.

Järven ranta-alueet ovat kauttaaltaan sellaisia, että ne sopivat kosteikkolinnustolle. Ranta-alueilla ei

kuitenkaan ole saarekkeita, eikä suojaisia allikoita. Avointen allikoiden raivaus ja saarekkeiden

teko muutamiin kohtiin voisi parantaa lintujen viihtyvyyttä alueella. Kahlaajille ja niittylajeille

Hattelmalanjärven rantaan asti ulottuvien niittyjen palauttaminen paikoin olisi eduksi. Järven

pohjoisrannan pensaikkoalueita voitaisiin raivata ja kasvillisuutta niittää säännöllisesti. Vielä

parempi olisi, jos alueelle saataisiin karjaa laiduntamaan. Tämä todennäköisesti monipuolistaisi

sekä linnustoa että kasvillisuutta alueella. Lisäksi matalakasvuiset rantaniityt houkuttelisivat myös

muuttavia vesilintuja ruokailemaan niille.

6. TOIMENPIDESUOSITUKSET

6.1. Veden pinnan nosto

Veden pinnan nosto saa aikaan vesihyönteisten määrän kasvun ja vesihyönteiset ovat sorsalintujen

poikueille tärkeää ravintoa. Lisäksi luhtien muuttuminen märemmiksi voi osaltaan estää petoja

pääsemästä pesille. Vedenpinnan nostoja ja myös laskeutusaltaita on käytetty riistanhoidollisina

keinoina (Nummi & Väänänen 2000). Tutkimuksissa sorsapoikueet ovat käyttäneet tutkittuja

vesialueita selvästi enemmän vedenpinnan noston jälkeen. Hyvin merkittävä tekijä sorsalintujen

viihtyvyydelle on matalan vesialueen laajuus, sillä siellä on eniten kasvillisuus- ja

hyönteistuotantoa. Luhtien vesitalouden muuttaminen muuttaa myös kasvillisuutta. Veden pinnan

nosto vähentää mm. rahkasammalten määrää ja vähentää puuston ja pensaikoiden lisääntymistä.

Kosteammalla paikalla viihtyvät sara- ja heinälajit saavat enemmän elintilaa.

Hattelmalanjärven veden korkeutta on aiemmin säädelty laskuojassa olleen padon avulla, mutta

pato tuhoutui Hämeenlinna–Turku valtatien parannuksen yhteydessä, eikä uutta patoa ole

rakennettu. Veden korkeutta on säädellyt rummun korkeus. Lisäksi laskuojan pensoittuminen on

todennäköisesti vaikuttanut valuntaan ja ehkä myös vedenpinnan korkeuteen. Toimenpiteenä

ehdotetaan, että Hattelmalanjärven pinta nostetaan luvan mukaiseen tasoon (103,20 m). Veden

säätelyyn voisi soveltua laskuojaan tehtävä pohjapato, joka muodoltaan olisi sellainen, että

kevättulvan huipulla virtaama kasvaisi, mutta kesällä pohjapato estäisi vedenpintaa laskemasta

kovin alas. Kevättulvan huippu ja kalat pääsisivät padon yli.

+ lisää vesitilavuutta

+ jos nosto huomattava, myös avovesialue suurenee

– vaatii patoratkaisuja

– vähäinen vedenpinnan nosto ei auta linnustoa, ellei sitä tueta ruoppauksin

– liian suuri nosto haittaisi maanviljelystä ja tienpitoa

6.2. Avovesialueen lisääminen ruoppaamalla

Avovesialuetta ehdotamme lisättäväksi ruoppaamalla. Avovesialueen reunoille voidaan muodostaa

linnuille suojaisia pesimäsaarekkeita kaivamalla ympäröivä mätäspinta auki. Hattelmalanjärven

länsipäähän voitaisiin ruopata laajempi yhtenäinen vesialue nykyisen suon ja ojan kohdalle. Jotta

ruoppauksesta olisi pysyvää hyötyä, pitäisi ruopatun vesialueen olla riittävän syvää, jotta

kasvillisuus ei valtaa sitä heti uudelleen. Syvyyden olisi parasta olla yli 1,5 metriä. Ruopattava

maa-aines on kuljetettava pois vesialueelta, paitsi se osa josta tehdään pesimäsaarekkeet linnuille.

Jos ruoppausmassa läjitetään vesialueiden viereen, läjät pensoittuvat muutamassa vuodessa ja ne

myös estävät veden virtausta avovesialueiden ja luhdan välillä. Hattelmalanjärven keskiosaa

18


voitaisiin imuruopata syvemmäksi ja imettävä ruoppausmassa voitaisiin läjittää suoraan järven

ympäristön pelloille tai niityille ja näin kustannukset pienenisivät. Ennen ruoppaustavan valintaa on

tehtävä selvitys pohjan sedimenteistä.

+ lisää vesitilavuutta

+ tehoaa nopeasti

– kallista

– vaatii läjitysalueita

Kuva 11. Kaivinkoneella kaivettuja allikoita ja pesimäsaarekkeita Parikkalan Siikalahdella vuonna

2004.

6.3. Laskeutusaltaat ja kosteikot

Laskeutusaltaita ja kosteikoita voidaan tarvittaessa perustaa Natura -alueen ulkopuolelle pieniin

puroihin ja valtaojiin. Laskeutusaltaan tarkoituksena on hiljentää veden virtausnopeutta, jolloin

karkea kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle (Harjula & Sarvilinna 2003). Altaan pohjasta täytyy

tarpeen vaatiessa tyhjentää lietettä, jotta altaan puhdistusteho säilyy. Liete voidaan levittää pellolle.

Kosteikko on laskeutusallasta kevyempi vaihtoehto, jossa veden virtausnopeutta pyritään

pienentämään kasvillisuuden avulla, jolloin vesi ei pysty kuljettamaan enää niin paljoa kiintoainetta

mukanaan. Hiukkaset laskeutuvat kasvillisuuteen, joka sitoo myös ravinteita. Pieniä kosteikkoja

voidaan perustaa esimerkiksi valtaojien risteyskohtiin. Hattelmalanjärven ympäristössä

laskeutusaltaat, kosteikot ja pintavaluntakentät voisivat tulla kyseeseen ehkä vain länsipäähän

tulevan ojan vesien käsittelemiseksi. Hattelmalanjärvellä kosteikoista ja laskeutusaltaista ei ole

juurikaan hyötyä, sillä se jo itsessään toimii laskeutusaltaana. Lisäksi järven sisäinen kuormitus on

todennäköisesti merkitsevämpi tekijä kuin ulkoinen kuormitus.

+ vähentää vesistöön tulevaa kuormitusta

– kallista

– hyödytöntä, jos järven sisäinen kuormitus suuri

19


6.4. Rantaluhtien avaaminen

Rantaluhtien avaaminen ja niiden kosteuden kasvu on erityisesti sorsalinnuille ja kahlaajille

hyödyllistä. Keväällä, kun järvet vielä ovat pääosin jäässä, rantaluhdat ovat jo sulia. Tuolloin ne

ovat tärkeitä ruokailualueita mm. kurjille ja joutsenille. Kostealta rantaluhdalta linnut löytävät

keväällä edellisvuoden siemeniä ja versoja sekä hyönteisiä ja hämähäkkejä ravinnokseen.

Rantaluhdat ovat myös erityisen otollisia kahlaajien pesäpaikkoja. Töyhtöhyypät, kuovit ja viklot

valitsevat mielellään avoimen pesäpaikan, jossa ne voivat havaita mahdollisen vihollisen jo kaukaa.

Esimerkiksi Parikkalan Siikalahdella uudelleen avatut rannat houkuttelivat heti ensimmäisenä

vuonna töyhtöhyyppiä pesimään niillä ja myös muutolla levähtävät kahlaajat keskittyivät näille

alueille. Rantaluhtien avaamisen jälkeen suurin ongelma on niiden pitäminen avoimena. Ne

pensoittuvat hyvin nopeasti ellei niitä laidunneta tai niitetä säännöllisesti.

+ lisää vesilinnuille sopivia märkiä rantaniittyjä

+ lisää maiseman avoimuutta

+ tehoaa nopeasti

– melko kallista

– vaatii jatkuvaa hoitoa ja mieluimmin karjan laidunnuksen, joka ei onnistu kovin upottavilla

luhdilla

6.5. Pensaikon poisto

Hattelmalanjärven rannoilla on paikoin lehtipensaikkoa, joka on levittäytynyt metsänreunan ja

avosuon välille. Pensaikko on toisaalta joillekin lintulajeille keskeinen elinympäristö, mutta

levittäytyessään pensaikko sulkee elinympäristöjä ja uhkaa avointen luontotyyppien ja niiden

kasvilajien säilymistä.

+ lisää avointa ympäristöä

+ vähentää pensaiden haihduttavaa vaikutusta ja parantaa kosteusoloja

+ nopea tehdä

– melko kallista

– vaatii toiston, ellei ympäristö muutu pensaille epäsuotuisaksi

6.6. Lehtipuiden suosiminen rantametsissä

Hattelmalanjärvellä on muutamin paikoin säilynyt haavikoita ja myös suppeita koivikoita. Näiden

säilyttäminen auttaa sekä tikkoja että liito-oravaa. Erityisesti järven etelä- ja länsireunan metsät

ovat tärkeitä.

+ lisää tikoille ja liito-oravalle sopivaa elinympäristöä

+ yksinkertaista toteuttaa

– vaatii uusimista ja työvoimaa

6.7. Pienpetojen poisto

Hattelmalanjärven alueella minkki ja supikoira voivat olla vaarana sorsa- ja lokkilinnuille.

Molemmat pienpedot ovat yleisiä Etelä-Suomen lintukosteikoilla. Näiden petojen poistopyyntiin

tulee ryhtyä viimeistään silloin, jos vesilintujen poikastuotto vähenee muista kunnostustoimista

huolimatta.

Pienpetojen mahdollinen loukkupyynti on toteutettava yhteistyössä osaavien metsästäjien kanssa.

Loukkupyynti tulisi keskittää linnustollisesti tärkeimmille alueille. Loukkupyynnin tulee olla

jatkuvaa, sillä alueelle siirtyy varmasti muualta uusia yksilöitä poistettujen tilalle. Loukkupyynnin

20


tehokkuus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin pyynti onnistuu poistamaan vanhoja, lisääntyviä

yksilöitä, jotka myös osaavat karttaa paremmin loukut.

+ parantaa vesilintujen poikastuottoa

jatkuvaa toimintaa

– vaatii osaavia metsästäjiä

6.8. Virkistys- ja luonto-opetusrakenteet

Tärkeä tekijä Natura-alueiden luontoarvojen säilyttämisen kannalta on myös paikallisen väestön

tietoisuus Natura-alueen luontoarvoista. Luontoarvojen säilyttämistä auttaa, jos asukkaat pitävät

sitä tärkeänä ja jos he itse pystyvät näkemään ja nauttimaan niistä. Tämän takia on tärkeää, että

Hattelmalanjärven Natura-alueella on myös osia, joiden luonnosta ihmiset pääsevät nauttimaan.

Nykyisin järveä voi tähyillä lintutornista, ja luontopolku on myös suunnitteilla. Jos järven

pohjoisrannat avataan, pääsee myös sieltä näkemään järvelle.

Tavallisen luonnosta nauttivan ihmisen kannalta lintutornin tai pitkospuiden ei tarvitse olla juuri

suurimman harvinaisuuden tai runsaimman lintukolonian vieressä. Laulavat satakielet tai kauniit

kukat riittävät ja kävijät uskovat, että harvinaisiakin lintuja voi alueella nähdä. Siksi on tärkeää, että

ihmiset pääsevät kokemaan osan luonnosta, koska toisena ääripäänä he kokevat heiltä vietävän

jotakin ja estettävän ympäristöstään nauttimisen.

+ kertoo suurelle yleisölle Hattelmalanjärven luontoarvoista

+ ohjaa virkistyskäyttöä

+ parantaa ihmisten virkistysmahdollisuuksia

– rakenteiden kustannukset

– rakenteet vaativat jatkuvaa kunnossapitoa

21


Kuva 12. Hattelmalanjärven kunnostustoimien sijainti. © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03.

22


7. TOIMET ERI LUONTOARVOJEN KANNALTA

Seuraavassa on tarkasteltu ehdotettuja toimenpiteitä Hattelmalanjärven luontoarvojen

säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Lintuvesilajien elinolosuhteiden parantamisesta on laajempi

yhteenvetotaulukko Mikkola-Roosin (1995) raportissa.

7.1. Linnut

Vesilinnut

Vesilinnuista joutsen sekä puolisukeltajasorsat hyötyvät vesialueiden avaamisesta, veden pinnan

noususta sekä sopivien laidunnusrantojen luomisesta. Sorsien pesät saattavat sijaita kaukanakin

vesialueesta, jolloin myös rantametsien käsittely ja pienpetojen määrät Natura-alueen ympärillä

vaikuttavat niihin.

Sukeltajasorsista sotkat hyötyvät avovesialueen lisäämisestä sekä suojaisista pesimäsaarekkeista.

Vesilintujen kannalta olisi myös hyödyksi, jos naurulokit asettuisivat jälleen pesimään

Hattelmalanjärvelle, koska naurulokkikolonia tarjoaa vesilinnuille suojaisan pesimäpaikan

esimerkiksi variksia vastaan.

Kalasääski ja nuolihaukka

Nämä lajit käyttävät Hattelmalanjärveä ruokailualueenaan. Vesialueen laajentaminen parantaa

kalasääsken kalastusmahdollisuuksia alueella. Vedenpinnan nosto ja rantaluhtien muuttuminen

märemmiksi puolestaan lisäävät nuolihaukan saaliseläinten eli lentävien hyönteisten määrää.

Erityisesti nuolihaukka saalistaa sudenkorentoja.

Kanalinnut

Hattelmalanjärven Natura-rajauksen sisällä havaittiin vuonna 2003 kanalinnuista vain teeri.

Hattelmalanjärven metsien vanhan puuston säilyttäminen parantaa lajin elinmahdollisuuksia, mutta

Natura-alue yksin ei pysty ylläpitämään lajin kantaa alueella, vaan myös viereisten alueiden

täytyisi säilyä lajille sopivina. Todennäköisesti teeri katoaa lähialueiden lajistosta.

Kurki

Kurki vaatii pesimäpaikakseen rauhallisen alueen. Ennen kaikkea tärkeää on pesän sijainti. Sen ei

tarvitse välttämättä olla kaukana ihmisasutuksesta, mutta hautovan emon on pystyttävä pesältä

esteettömästi tarkkailemaan ympäristöä eikä pesän läheisyydessä saa olla häiriötä. Tällä hetkellä

Hattelmalanjärvi on kurjelle sopiva pesimä-alue. Rantojen pensoittuminen pienentää sopivaa

pesimäbiotooppia, mutta toisaalta pensaikot ja metsät pesimäluhdan ympärillä estävät häiriöitä.

Rantakanat

Luhtahuitti sekä nokikana hyötyisivät selvästi vedenpinnan nostosta ja mosaiikkimaisen

kosteikkoalueen luomisesta. Nokikanalle avovesialue on ehdoton ja luhtahuitti katoaa, jos

rantaluhdat kuivuvat liikaa.

Kahlaajat

Hattelmalanjärven pesivien kahlaajien määrä on vähentynyt viime vuosina. Syynä tähän on

suoalueiden kuivuminen ja toisaalta kahlaajille sopivien avointen ja matalien rantojen

umpeenkasvu. Todennäköisesti kaikki kahlaajat hyötyisivät vedenpinnan nostosta ja veden

23


lisäämisestä suopinnoilla. Myös rantaniittyjen avaaminen lisäisi kahlaajien pesintä- ja

ruokailualueita.

Lokkilinnut

Vuonna 2003 Hattelmalanjärvellä ei pesinyt lainkaan lokkilintuja. Suurin osa havaituista lokeista

oli alueella ruokailijoita. Lokkilinnut hyötyisivät veden pinnan nostosta sekä vesialueiden

lisäämisestä, erityisesti jos samalla luodaan niille sopivia pesimäsaarekkeita. Naurulokin

palaaminen Hattelmalanjärven pesimälajiksi helpottaa vesilintujen pesimistä, sillä valppaat

naurulokit ja kalatiirat suojaavat pesimäpaikkoja esimerkiksi variksia vastaan.

Tikat

Tikat hyötyvät vanhojen lehtipuiden säästämisestä rantametsissä. Hattelmalanjärven rannoilla on

tikoille sopivia lehtipuuvaltaisia metsiköitä, joista löytyy riittävän paksuja runkoja pesäkoloja

varten. Tikkojen elinympäristön hoito auttaa samalla myös liito-oravaa. Rantametsien

kuusettuminen vähentää lehtipuualueita ja samalla vähenevät tikkojen (palokärkeä lukuun

ottamatta) ruokailu- ja pesimäalueet.

Kosteuden lisäys rantametsissä suosii tikkoja, sillä todennäköisesti lahoavan lehtipuun määrä

kasvaa. Toisaalta kosteuden kasvaminen pysäyttää kuivumissukkession ja saattaa jopa pienentää

tikoille hyvin sopivien koivu- ja leppävaltaisten korpien pinta-alaa.

Pensaikkojen varpuslinnut

Pensaikkojen varpuslinnuista Hattelmalanjärvellä arvokkaimpia lajeja ovat kerttuset. Pensaikkoja

alueella on runsaasti, eikä pensaikoiden poisto muutamin kohdin vaaranna lajien esiintymistä

alueella.

Rantametsien varpuslinnut

Rantametsien varpuslinnuista harvalukuisimpia ovat kosteisiin korpi- ja lehtolaikkuihin

keskittyneet mustapääkerttu ja sirittäjä sekä kosteiden kuusikoiden tiltaltti. Korpien kosteuden

säilyminen ja lehtojen hoito auttavat kaikkia näitä lajeja.

7.2. Arvokkaat luontotyypit

Seuraavassa on esitetty hoitotoimet kasvillisuuskuvioittain. Kuvioiden numerointi viittaa

karttaliitteeseen (Liite 2). Karttaliitteessä on esitettynä kasvillisuuskuvioita sekä pohjakartan kanssa

että lukemisen helpottamiseksi ilman pohjakarttaa.

Kuviot 3–7. Järvikorte-, suursara- ja järviruokoluhta, sara- ja viiltosaraniitty

Erityisarvot: laaja kokonaisuus erilaisia luhta- ja nevatyyppejä (umpeenkasvusukkession eri

vaiheita), lajisto monipuolista, useita huomionarvoisia lajeja, yksi silmälläpidettävä putkilokasvi

(punakämmekkä) ja yksi alueellisesti uhanalainen putkilokasvilaji (hoikkavilla).

Tavoite: kasvistoon ja kasvillisuuteen liittyvien arvojen säilyttäminen, kuivumiskehityksen

(pensoittumisen) hidastaminen.

Hoitosuositus: lievä vedenpinnan korkeuden nosto, vedenkorkeuden luontaisen vaihtelurytmin

säilyttäminen tärkeää (kunnon kevättulvat). Lievää voimakkaampi vedenpinnan nosto saattaa

muuttaa kasvillisuutta voimakkaasti ja yksipuolistaa lajistoa.

24


Kuvio 14. lettoneva

Erityisarvot: harvinainen ja uhanalainen kasvillisuustyyppi, kaksi silmälläpidettävää kasvia

Tavoite: lajiston säilyttäminen, umpeenkasvun estäminen

Hoitosuositus: lievä vedenpinnan korkeuden nostaminen estää kasvillisuuskuvion pinta-alan

pienentymisen, vedenkorkeuden luontaisen vaihtelurytmin säilyttäminen tärkeää (kunnon

kevättulvat). Kasvillisuuden kehitystä tulee seurata. Lievää voimakkaampi vedenpinnan nosto

saattaa muuttaa kasvillisuutta voimakkaasti ja yksipuolistaa lajistoa.

Kuviot 16–20. Puustoiset luhdat

Erityisarvot: eri-ikäisiä vaihettumissoiden ja puustoisten soiden sukkessiovaiheita, muutamilla

kuvioilla lahoa lehtipuustoa kohtalaisesti.

Tavoite: kasvillisuuden ja puuston luontaisen kehityksen turvaaminen, kuivumiskehityksen

hidastaminen. Lahopuuston määrän lisääminen.

Hoitosuositukset: Ei toimenpiteitä. Lievä vedenpinnankorkeuden nosto ei uhkaa arvojen säilymistä.

Puustoa ei tule hakata.

Kuvio 21. Lettokorpi

Erityisarvot: harvinainen ja uhanalainen kasvillisuustyyppi, useita harvinaisia ja uhanalaisia

suokasveja.

Tavoite: Rimpi- ja välipintojen lettokasvillisuuden säilyttäminen. Umpeenkasvun estäminen,

kuivumiskehityksen pysäyttäminen.

Hoitosuositukset: Vedenpinnan nosto on välttämätön umpeenkasvun estämiseksi. Kuvio on jo

pitkälle kuivunut ja arvokasta lajistoa on häviämässä. Mätäspintojen mahdollista levittäytymistä

tulee tarkkailla. Jos vedenpinnan nosto ei riitä kuivumisen estämiseksi, mahdollista on (1) puuston

harvennus kuvion etelä- ja itäreunalta, jolloin puuston kuivattava vaikutus vähenee ja (2)

välipintojen saraikon niitto.

Kuvio 22. Ruohokorpi

Erityisarvot: harvinainen ja uhanalainen kasvillisuustyyppi, yksi uhanalainen sammallaji,

kohtalaisesti lahopuustoa.

Tavoite: arvojen säilyttäminen.

Toimenpiteet: Ei toimenpiteitä. Lievä vedenpinnankorkeuden nosto ei uhkaa arvojen säilymistä.

Kuvio 23. Lettoinen ruohokorpi

Erityisarvot: harvinainen ja uhanalainen kasvillisuustyyppi, yksi uhanalainen laji ja

huomionarvoista lajistoa.

Tavoite: lettokasvillisuuden säilyttäminen, kuivumiskehityksen pysäyttäminen.

Hoitosuositukset: järven vedenpinnan korkeuden nosto ja tulvan voimistaminen edesauttaisi

mahdollisen kuivumiskehityksen estämisessä. Kasvillisuuden kehitystä tulee seurata. Tarvittaessa

kuivumista voidaan estää puustoa harventamalla.

Kuviot 25–27. Turvekankaat

Erityisarvot: Runsas- ja tiheäpuustoista metsää, paikoin runsaasti lahopuustoa, osa liito-oravan

elinaluetta.

Tavoite: kasvillisuuden ja puuston luontaisen kehityksen turvaaminen, kuivumiskehityksen

pysäyttäminen.

Hoitosuositukset: Ei toimenpiteitä.

25


Kuvio 30 Tuore lehto

Erityisarvot: luonnonmetsäpiirteitä sisältävä järeäpuustoinen metsä, liito-orava

Tavoite: luonnonmetsäpiirteiden säilyttäminen, lahopuuston lisääminen, haapojen

kasvumahdillisuuksien turvaaminen

Hoitosuositukset: Kuvion pohjoisreunalta kaadetaan muutama haapojen kasvua haittaava kuusi.

Itäreunalta (polun varresta) kaadetaan tai tapetaan pystyyn yksi tai kaksi isohkoa haapoja

varjostavaa kuusta, ei kuitenkaan kaikkein järeimpiä kuusia.

Kuviot 31 ja 32

Erityisarvot: edustavia lehtokasvillisuustyyppejä, lehtipuuvaltaisia metsiköitä, liito-orava ja

huomionarvoista kasvilajistoa.

Tavoite: rakenteeltaan luonnontilaisten lehtipuuvaltaisten metsien kasvattaminen, lahopuuston

lisääminen.

Hoitosuositukset: puustoa hoidetaan lehtipuustoa suosien. Ei kiireellisiä hoitotoimia.

7.3. Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvilajit

Punakämmekkä, hoikkavilla, käyrälehtirahkasammal, lettokilpisammal, etelänkehräsammal

Hoitosuositukset: Lievä vedenpinnankorkeuden nosto ja tulvan voimistaminen edesauttaa olemassa

olevien esiintymien säilymistä. Vähäistä suurempi vedenpinnan korkeuden nosto sen sijaan on

uhka, vaikka pitkällä tähtäyksellä useimmille em. lajeille tulee lisää soveliaita

elinympäristölaikkuja. Kuviolla 21 saatetaan tarvita välipintasaraikon niittoa.

Notkoritvasammal, korpihohtosammal

Hoitosuositukset: Ei toimenpiteitä. Vähäistä suurempi vedenpinnan nosto on esiintymien

säilymiselle uhka.

Lepikkolaakasammal, turrisammal

Hoitosuositukset: Ei toimenpiteitä. Voimakaskaan vedenpinnakorkeuden nosto ei ole uhka

kummallekaan lajille.

Lajien esiintymät ovat liitekartalla (Liite 3).

8. TOIMENPITEIDEN ARVIOIDUT VAIKUTUKSET

Hattelmalanjärven pesivän ja levähtävän vesilinnuston kannalta tärkein toimenpide on

avovesialueen ruoppaus syvemmäksi. Tämä toimenpide tuo heti lisää vesitilavuutta, ja jos siihen

yhdistetään pesimäsaarekkeiden teko tai keinotekoisen kelluvan pesimäsaaren rakentaminen,

linnuston elinoloja saadaan muutetuksi huomattavasti ja nopeasti. Esimerkiksi Parikkalan

Siikalahdella lokkilinnut ovat asettuneet uusille pesimäsaarekkeille jo raivauksia seuraavana

keväänä (Yrjölä ym. 2003).

On tärkeää saada kevättulva viipymään mahdollisimman pitkään Hattelmalanjärven reuna-alueiden

nevoilla ja tuleva vesi pitäisi saada leviämään tasaisena pintavaluntana. Luontaisen tulvarytmiikan

saavuttaminen olisi luontotyyppien suojelun kannalta ehdottoman tärkeää. Metsähallituksen

tekemissä soiden ennallistamistutkimuksissa on havaittu, että ojitettujen nevakorpien

ennallistaminen on vaikeaa, jos niihin pääsee kasvamaan tiheä puusto. Ensimmäisessä vaiheessa

26


tällaisen alueen valtaa koivu ja toisessa vaiheessa tämän alle ilmestyvät ensimmäiset kuusentaimet

(mm. Jokinen 1996). Ojituksien jälkeen vallitseva umpeenkasvulaji on Seitsemisen

kansallispuiston Isonevalla tehdyissä tutkimuksissa ollut pullosara (Carex rostrata) (Seppä

ym.1994).

Puiden ja pensaiden poisto nevapinnoilta on myös tärkeää, sillä ne saattavat haihduttaa hyvin

runsaasti vettä ja edistää kuivumista (Heikkilä & Lindholm 1994). On tärkeää saavuttaa sellainen

hydrologinen tila, jossa kosteusolot pysyvät nevakasvillisuudelle suotuisina eikä pensoittuminen

lisäänny. On huomioitava, että soiden ennallistamistutkimuksissa pelkkä ojien patoaminen ja

vesipinnan nosto eivät monissa tapauksissa ole onnistuneet palauttamaan luonnontilaa. Syynä on

ilmeisesti se, että laajemman alueen vesitalous on muuttunut (Heikkilä & Lindholm 1994). Vaarana

voi olla myös järviruo'on tai osmankäämin leviäminen nevalle ulkoreunalta päin. Parikkalan

Siikalahdella vedenpinnan nosto aiheutti osmankäämin ja ruoikon levittäytymisen rantasaraikon

tilalle (Hynynen & Veijola 1999).

Rantaniittyjen avoimena pitäminen on erittäin hyvä kunnostuskeino kahlaajien ja avomaan

varpuslintujen pesimäbiotoopin sekä sorsien ruokailualueiden lisäämiseksi. Niiton ja laidunnuksen

järjestäminen voi olla ongelmallista. Paras menetelmä on ensin raivata koneellisesti rantaniityt

avoimeksi ja sen jälkeen tuoda niille karja laiduntamaan. Laidunnuspaineen tulee olla riittävä, sillä

muutoin hyöty menetetään (Mikkola-Roos 1995). Laidunnusta joudutaan todennäköisesti aika ajoin

tukemaan koneellisilla niitoilla.

Vesikasvillisuuden poistot parantavat alueen maisema-arvoa. Lisäksi niitoilla voidaan saada aikaan

myös vesilinnuille paremmin soveltuvia vesialueita. Parikkalan Siikalahdella säännölliset

osmankäämikön niitot ovat onnistuneet hyvin ja uusimalla niitot tietyin väliajoin voidaan

vesilinnuille luoda niiden tarvitsemia vapaan veden alueita (Hynynen & Veijola 1999). Sama

tavoite voidaan asettaa Hattelmalanjärvelle. On kuitenkin muistettava, että niitot eivät ole

kertaluonteinen toimenpide, sillä Siikalahdellakin vain osalla alueista kasvillisuuden leviäminen

selvästi pysähtyi ja muualla kasvu alkoi uudestaan.

Kuva 13. Hattelmalanjärvellä rantasoiden kuivumiskehitys on nopeaa – ilman puuston poistoa

nevakorvet muuttuvat parissa vuosikymmenessä puustoltaan sulkeutuneiksi korviksi.

27


Kuva 14. Kosteapohjaista pellon alareunaa Lassilan talon kohdalla. Pajuvyöhyke erottaa niityn

avovedestä. Tässä kohdassa pajut voisi poistaa ja avata niityn rantaan asti.

Kuva 15. Hattelmalanjärven suot kasvavat pientä koivua. Koivut haihduttavat runsaasti vettä, mikä

osaltaan kuivattaa suopintoja ja edistää niiden metsittymistä. Suokasvillisuudeltaan

arvokkaimmilta alueilta koivuja tulisi poistaa etenkin järven etelärannan suolta.

28


Kuva 16. Näkymä Hattelmalanjärvelle eteläreunasta kohti luodetta keväällä 2003. Vesi oli

matalalla ja paikalla oli runsaasti lokkeja, mutta pesimään ne eivät jääneet. Ilmeisesti turvalliselta

tuntuvien pesimäsaarekkeiden puute on yksi syy siihen, miksi lokit eivät nykyisin pesi

Hattelmalanjärvellä. Valppaiden naurulokkien puuttuessa myös vesilintuja on niukalti.

29


Taulukko 7. Yhteenveto toimenpiteiden tavoitteista.

Vedenpinnan

taso

Ruoppaus

Ranta-luhtien

avaaminen

Tavoite Mitä vaatii? Suoritusväli ja tärkeys linnuston

kannalta (I täkein, II melko

tärkeä)

Veden pinta pyritään saamaan

luvan mukaiselle tasolle. Kuivina

vuosina veden pinta on ollut selvästi

alempana. Pinnan pysyminen luvan

mukaisella tasolla hidastaa

kasvillisuuden levittäytymistä

avovesialueelle ja toisaalta

rantaluhdat pysyvät kosteampina.

Suurempi vesitilavuus vähentää

happikadon riskiä talven aikana.

Ruoppauksella syvennetään

vesialuetta ja vähennetään

kasvillisuuden mahdollisuuksia

levittäytyä.

Tavoitteena on palauttaa

rantasoiden luonnontila ja estää

niiden kuivuminen. Samalla

parannetaan vesilintujen ja

kahlaajien elinoloja.

Tien rakentamisen yhteydessä

tuhoutunut laskuojan pato

rakennetaan uudelleen.

Imuruoppauskalustolla massa

pitäisi imeä lähialueelle

läjitettäväksi. Jos se ei onnistu,

massa joudutaan kuljettamaan

tankkiautoilla, mikä kasvattaa

kustannuksia huomattavasti.

Vaatii pensaikon ja puiden

poistoa, jotta esimerkiksi

haihdunta vähenee. Pintavesien

valunta ja tulvien nousu on tehtävä

mahdolliseksi.

Kertatoimenpide,

padotuksen ja virtausten

vaikutusta tulee seurata

ja tarvittaessa korjata

tilanne.

Ei tarvitse uusia

vuosikymmeniin, jos

sedimentin kertyminen

ei voimistu.

Jos vesitys onnistuu, ei

avaamisen toistamiseen

ole tarvetta

vuosikymmeniin,

muutoin toimenpide

uusittava 10–30 vuotta.

I

I

II

Pienpetopyynti

Virkistyskäytön

ohjaus

Poistamalla pienpetoja

vähennetään erityisesti vesilintuihin,

kahlaajiin ja lokkilintuihin

kohdistuvaa saalistuspainetta.

Ohjataan ulkoilua niin, että linnusto

ja uhanalaiset luontotyypit säilyvät.

Yhteistyötä osaavien metsästäjien

kanssa, toiminnan oltava jatkuvaa,

sillä uusia eläimiä saapuu alueelle.

Sisältää opastusta, luontopolkujen

ja lintutornien rakentamista sekä

esitteiden tekemistä.

Jatkuvaa toimintaa,

elleivät petokannat

lähde selvästi ja

pysyvästi laskuun.

Kertaluonteinen toimi,

rakenteiden

kunnostusväli noin 5-10

vuotta.

II

II

Taulukossa 7 on yhteenvetona esitetty toimenpiteiden tavoitteista Hattelmalanjärvellä.

Toimenpiteiden vaikutusta eri eliöryhmille on hahmoteltu taulukossa 8, jossa esitetään eri

toimenpiteet ja niiden mahdolliset positiiviset tai negatiiviset vaikutukset lajistoon. Taulukossa

ovat mukana Hattelmalanjärven Natura -tietolomakkeella mainitut tai vuoden 2003 tutkimuksessa

havaitut luontotyypit ja lajit.

30


Taulukko 8. Käyttö- ja hoitosuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden arvioidut vaikutukset.

0=ei vaikutusta tai todennäköisesti ei vaikutusta,

++ = parantaa merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja.

+ = parantaa jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja.

-- = heikentää merkittävästi luontotyypin tai lajin elinoloja.

- = heikentää jonkin verran luontotyypin tai lajin elinoloja.

.. = toimenpide ei kohdistu lajiin tai luontotyyppiin.

Veden

-

pinnan

nosto

Ruopp

aus

Rantal

uhtien

avaam

inen

Ranta

metsä

n hoito

Pienpe

topyyn

ti

Luontotyypit

Rantasuot ja -luhdat - - ++ 0 .. +

Puustoiset suot, 0 .. +- + .. +

koivuvaltaiset

Puustoiset suot, + .. +- + .. +

kuusivaltaiset

Boreaaliset lehdot 0 .. .. ++ .. +

Letot + .. +- + .. +

Metsäluhdat 0 .. +- + .. +

Putkilokasvit

Punakämmekkä 0 .. ++ + .. +

(Dactylorhiza incarnata

ssp. incarnata)

Hoikkavilla

0 .. ++ + .. +

(Eriophorum gracile)

Rimpivihvilä (Juncus + .. ++ + .. +

stygius)

Sammalet

Lettokilpisammal + .. + .. .. +

(Cinclidium stygium)

Notkoritvasammal 0 .. .. + .. +

(Amblystegium

radicale)

Korpihohtosammal + .. .. + .. +

(Herzogiella turfacea)

Turrisammal

0 .. .. + .. +

(Oxystegus

tenuirostris)

Lepikkolaakasammal + .. .. + .. +

(Plagiothecium

latebricola)

Käyrälehtirahkasammal + - + .. .. +

(Sphagnum contortum)

Etelänkehräsammal + +- + .. .. ..

(Moerckia hibernica)

Linnut

Mustakurkku-uikku ++ ++ .. .. ++ +

(Podiceps auritus)

Laulujoutsen (Cygnus + ++ + .. ++ +

cygnus)

Ruskosuohaukka + +- + .. ++ +

(Circus aeruginosus)

Luhtahuitti (Porzana + + + .. ++ +

porzana)

Luhtakana (Rallus + + + .. ++ +

aquaticus)

Kurki (Grus grus) +- +- + .. + +

Pyy (Bonasa bonasia) .. .. .. + + +

Kalatiira (Sterna

hirundo)

taulukko jatkuu seuraavalla sivulla.

++ ++ .. .. ++ +

Virkist

yskäytön

ohjaus

Huomautuksia

Vedenpinnan nosto kosteuttaa

suotyyppejä ja auttaa niitä

säilymään. Ruoppauksissa

menetetään hieman rantasoita

ja -luhtia, mutta biotoopin

esiintyminen alueella ei

vaarannu.

Näille kasveille olennaista on

kasvupaikan pysyminen

avoimena ja kosteana.

Sammalien suurin uhka on

elinympäristön liika

muuttuminen, esim.

suopintojen umpeenkasvu ja

kuivuminen sekä korpien

kuivuminen.

Vesi- ja lokkilinnut hyötyvät

vedenpinnan nostosta, uusista

vesialueista ja

pienpetopyynnistä.

Ruskosuohaukka, kurki ja

rantakanat menettävät

ruoppauksissa hieman

sopivaa pesimäbiotooppia,

mutta vedenpinnan nosto

estää ruoikon liian kuivumisen

ja on lajeille eduksi.

31


Veden Ruopp

- aus

pinnan

nosto

Rantal

uhtien

avaam

inen

Ranta

metsä

n hoito

Pienpe

topyyn

ti

Naurulokki (Larus ++ ++ + .. ++ +

ridibundus)

Pikkulokki (Larus ++ ++ + .. ++ +

minutus)

Liro (Tringa glareola) ++ ++ + .. + +

Suokukko

++ ++ + .. + +

(Philomachus pugnax)

Palokärki (Dryocopus

martius)

Lapasorsa (Anas ++ ++ + .. ++ +

clypeata)

Punasotka (Aythya ++ ++ 0 .. ++ +

ferina)

Tukkasotka (Aythya ++ ++ 0 .. ++ +

fuligula)

Teeri (Tetrao tetrix) .. .. + + + +

Kuovi (Numenius + 0 ++ .. + +

arquata)

Viitakerttunen .. .. + + + +

(Acrocephalus

dumetorum)

Mustapääkerttu (Sylvia .. .. 0 + 0 +

atricapilla)

Tiltaltti (Phylloscopus .. .. 0 + 0 +

collybita)

Pensastasku (Saxicola .. .. + .. + +

rubetra)

Nisäkkäät

Liito-orava (Pteromys

volans)

Virkist

yskäytön

ohjaus

Huomautuksia

Naurulokin ja pikkulokin osalta

paras keino pesivien

lokkilintujen houkuttelemiseksi

olisivat matalat

keinosaarekkeet ruopattujen

avovesialueiden keskellä.

Puolisukeltajasorsat hyötyvät

myös rantaniittyjen

avaamisesta, koska ne usein

laiduntavat niityillä. Samoin

kahlaajat ja pensastasku

hyötyvät niityistä.

Tikat ja liito-orava hyötyvät

hoidetusta rantametsästä,

missä säilytetään lehti- ja

kolopuita.

Rantametsän varpuslinnuille

on eduksi lehtoalueiden

säilyminen sekä biotooppien

monipuolisuuden säilyminen.

Korpimetsien kosteuden tulisi

säilyä.

.. .. 0 + 0 + Liito-oravan kannalta järeiden

kolohaapojen ja kuusien

muodostamat sekametsät ovat

optimaalista aluetta.

32


Toimenpiteet vaativat tarkemman toimenpidesuunnitelman, joka laaditaan hoito- ja

käyttösuunnitelman jälkeen. Osa toimenpiteistä vaatii erillisiä lupia (mm. vesilain mukainen

ympäristölupaviraston lupa).Kaikkia toimia ei voida aloittaa vuonna 2006 vaan käytännössä toimet

jakautuvat useamman vuoden ajalle. Taulukossa 9 on esitetty eri toimenpiteiden mahdollinen

aikataulu ja toteuttajatahot sekä esitetty arvioita toimenpiteiden toistuvuudesta.

Taulukko 9. Toimenpiteiden aikataulu ja mahdolliset toteuttajat.

Toimenpide Alue Toistuvuus Toteutusaika Vastuu toiminnan

käynnistämiseen

Vedenpinnan

palauttaminen luvan

mukaiselle tasolle

Avovesialue Kerran 2009 Hämeen

ympäristökeskus,

Kuntayhtymä,

Hämeenlinnan

kaupunki,

Tiehallinto

Ruoppaus ja

pesimäsaarekkeiden

teko

Rantaluhtien

avaaminen

Rantametsien hoito

Pienpetopyynti

Avovesialue 10 v. välein 2009

Pohjan laatu tulee

selvittää ensin.

Umpeenkasvaneet

luhtapinnat

Hattelmalanjärven

arvokkaiden

kasvillisuustyyppien

laikut sekä liitooravan

ja tikkojen

asuttamat

rantametsät

Hattelmalanjärvi ja

sen ympäristö

Kerran, vaatii

järven

pohjoisreunalle

laidunnuksen

järjestämistä.

Vaatii

todennäköisesti

vuosittain

tukiniitot.

Uhanalaisten

kasvien

kasvupaikat

raivattava

pensaista ja

puista

käsipelillä.

5-10 vuoden

välein

Virkistyskäytön ohjaus Koillisnurkkaan Kerran, vaatii

katselulava. huoltoa ja

Luontopolku kunnossapitoa

lintutornin metsikköön

Hämeen

ympäristökeskus,

Kuntayhtymä,

Hämeenlinnan

kaupunki

2009 alkaen Hämeen

ympäristökeskus,

Kuntayhtymä,

Hämeenlinnan

kaupunki

2006-lähtien

Hämeen

ympäristökeskus,

Kuntayhtymä,

Hämeenlinnan

kaupunki

Jatkuva 2006 lähtien Paikallinen

metsästysseura

2005-6 Hämeen

ympäristökeskus,

Kuntayhtymä,

Hämeenlinnan

kaupunki

Taulukossa 10 on esitetty toimenpiteiden yksikkökustannuksia. Kokonaiskustannukset määräytyvät

mm. varsinaisessa kunnostussuunnitelmassa esitettävien pinta-alojen perusteella. Kallein

kustannuserä on ruoppaus, esimerkiksi vesialueen syventäminen metrillä kolmen hehtaarin alalta

maksaa noin 200 000–350 000 euroa riippuen kalustosta, jolla ruoppaus tehdään.

33


Taulukko 10. Toimenpiteiden kustannuksia. (Suomen ympäristökeskus ja Metsähallitus,

julkaisematon aineisto)

Menetelmä Kustannukset Huomautuksia

Vesikasvien ruoppaus

Traktorikaivuri < 0,5 €/m 3 kesätyö

Kaivinkone 1,73 €/m 3 kesätyö

Ponttonitela-kaivinkone 4,5–5,0 €/m 3 kesätyö

Lumen ja jäänpoisto 0,25 €/m 3 talvityö

Massojen siirto 1,8 €/m 3 lähelle traktorilla

Vesikasvien leikkuu

Uiva leikkuualus

järvikaisla

vesisammal

1220 €/ha

2530-3430 €/ha

Niittyjen raivaus

Alkuraivaus 2 500- 4 000 €/ha kevyt raivaus

jatkoraivaus 500–800 €/ha kevyt raivaus

Ojitetun rantaniityn 330 €/ha kevyt raivaus

penkat

Ponttonitela-kaivinkone 1 000–3 800 €/ha raskas raivaus

Sekamassojen siirto 1,7 €/m 3 raskas raivaus

Kantojen poisto 340 €/ha raskas raivaus

Niittyjen niitto ja hoito

niitto ilman korjausta

niitto ja korjaus

Vapon erikoiskalusto

Ojien täyttö

laidunaita

150–155 €/ha

200–220 €/ha

255 €/ha

1 €/m

3 €/m

Vedenpinnan nosto

Pohjapato 400 €/ha 4 ha ala

Pohjapato 73 €/ha 15 ha ala

Maapatojen moreeni 7,25 €/m 3

Suojauksen kiviheitoke 8,70 €/m 3

Suodatinkangas 0,60 €/m 3

9. SEURANTA

Kunnostustoimien onnistumista ja vaikuttavuutta tulee seurata erikseen laadittavalla

seurantaohjelmalla, jossa määritellään seurattavat kohteet (esim. linnusto, vedenlaatu, kasvillisuus

tms.) ja seurannan menetelmät sekä seurantaväli. Seurantaohjelmaan suositellaan ainakin

seuraavana lueteltuja kohteita.

Linnustoseuranta

Pesimälinnustoa tulee seurata niin, että heti kunnostustoimien päättymistä seuraavana keväänä

pesimälinnusto kartoitetaan samalla menetelmällä kuin vuonna 2003 ja sen jälkeen pesimälinnuston

laskenta tehdään viiden vuoden välein. Näin pystytään toteamaan kunnostustöiden pitkäaikaiset

vaikutukset, jotka saattavat näkyä lajien pesimäkannassa vasta usean vuoden jälkeen.

34


Vesilintujen pistelaskenta vaatii vähemmän resursseja kuin pesimälinnuston kartoituslaskenta.

Pistelaskentaa voidaan käyttää poikastuoton ja mahdollisen pienpetopyynnin vaikutusten

arviointiin. Parimäärien arviointi vaatii minimissään 3–5 pistelaskentaa toukokuussa ja

poikastuoton arviointi 3 pistelaskentaa heinäkuussa. Todennäköisesti tämä on järjestettävissä

kustannustehokkaasti ja laskentaa suositellaan tehtäväksi vuosittain ainakin kolme vuotta

kunnostusten jälkeen. Tämän jälkeen voidaan siirtyä laskemaan joka toinen vuosi.

Pistelaskennat voidaan yhdistää muutonaikaisten levähtäjien seurantaan. Levähtäjien määrä

voidaan laskea samoista pisteistä kuin pesivät vesilinnutkin, mutta laskenta aloitetaan keväällä

jäiden lähtiessä ja syyslaskenta käynnistetään elokuun puolivälissä ja jatketaan jäätymiseen asti.

Tämä suositellaan tehtäväksi kunnostustöitä seuraavana vuotena ja sitten kerran viidessä vuodessa.

Esimerkiksi kevään laskentoja voi yrittää tehdä vuosittain esimerkiksi sopimalla paikallisen

lintuyhdistyksen kanssa havaintojen kokoamisesta.

Kasvillisuuden seuranta

Uhanalaisten kasvien seuranta tulee tehdä niin, että kunnostuksia seuraavana vuonna tutkitaan

lajien esiintymät ja sen jälkeen joka viides vuosi, ellei ole erityistä syytä seurata tiheämmin.

Hoidon vaikuttavuutta kasvillisuuteen seurataan kasvillisuuskuvioiden ja luontotyyppien

seurannalla, johon voidaan käyttää hyväksi ilmakuvia. Ilmakuvaus ja kuvioinnin muutokset tulisi

tarkistaa viiden vuoden välein. Kunnostusten jälkeinen sukkessio muuttaa kuvioita, joten

kuviokarttaa tulee päivittää säännöllisesti. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kasvien tai

luontotyyppien esiintymisessä mahdollisesti tapahtuvat muutokset seurannan aikana täytyy

huomioida heti. Muutokset päivitetään ja samalla tarkistetaan, täytyykö hoitotoimenpiteitä tai

alueella liikkumista muuttaa näiden muutosten vuoksi.

Liito-orava seuranta

Liito-orava elää Hattelmalanjärvellä reunaosien metsäalueilla. Liito-oravan esiintymislaikkujen

määrää tulee seurata viiden vuoden välein.

Sudenkorennot

Hattelmalanjärven sudenkorentolajisto selvitetään samalla menetelmällä kuin vuonna 2003 heti

kunnostuksia seuraavana vuonna ja sen jälkeen viiden vuoden välein.

Vedenkorkeuden ja veden laadun seuranta

Vedenkorkeus ja virtaamatiedot selvitetään perusteellisemmin kunnostusten jälkeen ainakin 3–5

vuoden ajan. Veden laadun vaihtelua seurataan ottamalla säännöllisesti vesinäytteen järveltä 2–3

kertaa vuodessa muutaman vuoden ajan. Sen jälkeen seurantaa voidaan harventaa.

35


10. LÄHTEET:

Harjula, H. & Sarvilinna, A. 2003: Maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteitä. –

Teoksessa Jormola, J., Harjula, H. & Sarvilinna, A. (toim.) 2003: Luonnonmukainen

vesirakentaminen. Uusia näkökulmia suunnitteluun. Suomen ympäristö 631. Suomen

ympäristökeskus.

Harjula-Tiainen, A. & Tiainen, H. 1991: Punakämmekkäkesä Hattelmalanjärvellä. –

Hämeenlinnan Seudun Luonto 5:24–26.

Heikkilä, H. & Lindholm, T. 1994: Seitsemisen kansallispuiston soiden

ennallistamissuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B no 13.

Hynynen, J. & Veijola, H. 1999: Siikalahden kasvillisuus vuonna 1996. Metsähallituksen

luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A no 102.

Hämeenlinnan kaupunki 1996: Hattelmalanjärven ja Harjun osayleiskaava 17.12.1996.

Häyhä, T. 2003: Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 306.

Hämeen ympäristökeskus. 129 s.

Jokinen, J. 1996. Kurjenrahkan suunnitellun kansallispuiston kasvillisuus. – Metsähallituksen

luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A no 66.

Kirjavainen, J. 1981: Hattelmalanjärven linnustoluettelo.

Lehmusvuori, M. 1989: Hämeenlinnan Hattelmalanjärven ja Askolan Vahijärven sekä Etu- ja

Takajärven kasvilajisto ja kasvillisuus. – Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri. Käsikirjoitus.

31 s.

Mansikkamäki, R. 1981: Muistio Hattelmalanjärven luonnontilasta.

Mikkola-Roos, M. 1995: Lintuvesien kunnostus ja hoito. – Metsähallituksen

luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A no 45.

Männynoksa, S. 1998: Hattelmalanjärven kasvillisuusselvitys 1997. – Ympäristöosaston

monisteita 7. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

11 s. + liitteet.

Nummi, P. & Väänänen, V-M. 2000: Vedennosto sorsien ympäristön hoidossa. Teoksessa

Nummi, P. & Väänänen, V-M. (toim.) Riistanhoito. Metsälehtikustannus.

Seppä, H., Lindholm, T. & Vasander, H. 1994: Metsäojitettujen soiden luonnontilan

palauttaminen. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A no 17.

Tiainen, H. 1980: Hattelmalanjärvi – Hämeenlinnan arvokas kosteikkoalue. – Hämeenlinna-

Wanaja kotiseutujulkaisun 30-vuotisjuhlanumero. S. 7–10.

Väänänen, V-M. 2000. Lokkiyhdyskunnat pesien suojana. Teoksessa Nummi, P. &

Väänänen,V-M. (toim.) Riistanhoito. Metsälehtikustannus.

Yrjölä, R., Kontiokorpi, J. Aalto, H. & Aalto, J. 2003: Siikalahden pesimälinnusto 2003.-

Metsähallitus, moniste.

Yrjölä, R., Häyhä, T. & Mäkinen, J. 2004: Hattelmalanjärven kasvillisuus ja kasvisto,

linnusto, sudenkorennot ja liito-oravat vuonna 2003. Hämeenlinnan seudun

kansanterveystyön kuntayhtymä, julkaisematon raportti.

36


Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä

Ympäristösasto LIITE 1

PL 560

13111 Hämeenlinna puh.03-6521492 1/2

Hattelmalanjärven lintuvesikunnostus

Hattelmalanjärven hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on parantaa arvokkaan lintuveden suojeluarvoa

sekä luoda mahdollisuuksia kestävälle virkistyskäytölle. Tällä lomakkeella voitte kertoa oman

näkemyksenne tai mielipiteenne järven kunnostustyötä varten. Tarvittaessa voitte myös paikantaa

ehdotuksenne oheiseen karttaotteeseen. Lomakkeen voi palauttaa yleisötilaisuudessa tai Hämeenlinnan

seudun kansanterveystyön kuntayhtymään, Ympäristösasto, PL 560, 13111 Hämeenlinna.

Hattelmalanjärven nykyinen arvo

Mitä hyvää tai arvokasta Teidän mielestänne Hattelmalanjärven luonnossa on nyt?

Asia

Perustelu

1)

2)

3)

Muu, mikä:

Suojeluarvon ja virkistyskäytön parantaminen

Mikä tai mitkä tekijät mielestänne ensisijaisesti uhkaavat Hattelamalanjärveä tai

haittaavat sen virkistyskäyttöä?

(esimerkiksi umpeenkasvu, mataloituminen, yleinen rehevöityminen, häiriö ym.)

Tekijä

1)

Perustelu

2)

3)

Muu, mikä:

Luontoarvojen parantaminen

Mitä toimenpiteitä järvellä tulisi Teidän mielestänne tehdä järven luontoarvojen parantamiseksi?

(esimerkiksi: ruoppaus, vesikasvien niitto, veden pinnan nosto, puuston poisto ym.)

1


Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä

Ympäristösasto LIITE 1

PL 560

13111 Hämeenlinna puh.03-6521492 2/2

Toimenpide

1)

Perustelu

2)

3)

Muu, mikä:

Virkistyskäytön parantaminen

Mitä toimenpiteitä, palveluita tai rakenteita Teidän mielestänne pitäisi toteuttaa Hattelamalanjärven

virkistyskäyttöarvon parantamiseksi?

(esimerkiksi: luontopolku, vesialueen lisääminen, opasteita, ym.)

Toimenpide

1)

Perustelu

2)

3)

Muu, mikä:

Muuta:

Vastaajan nimi ja yhteystiedot:

Kiitos vastauksestanne!

2


Liite 2. Kasvillisuuskuviot pohjakartalla (sivu 1) ja ilman pohjakarttaa (sivu 2).

LIITE 2

1/2

1


2

LIITE 2

2/2


Liite 3. Silmälläpidettävät ja uhanalaiset kasvit.

LIITE 3

1/2


LIITE 3

2/2

More magazines by this user
Similar magazines