Lataa (pdf) - Kuntatekniikka.Fi

“Näyttävyys on katsojan
silmissä. Minusta massa
on huutamista, tämä on
kuiskaamista.”
Hannu ja Elisa Säilä antavat kaikkien kukkien kukkia – jopa ruohosipulin,
josta hyötypuutarhuri nappaa kukinnon pois paremman sadon
toivossa.
lee. Kierrätysmateriaalista ei etukäteen
tiedä, millaista löytää, Säilä
toteaa.
Myös standardit harmittivat
taitelija-puutarhuria. Ekoluodon
tasanteelle kaivettiin vanhoja
laattoja, jotka ovat peräisin Nousiaisten
Osuuskaupan pihalta.
– Mistä minä tiedän, ovatko ne
Betoniliiton suositusten mukaisia?
Kun kaupasta ostaa uutta tavaraa,
niistä on tiedot ja tutkimukset olemassa.
Vanhoista ei ole.
Säilä kaipaa ekologisen rakentamisen
suhteen enemmän joustavuutta
säädöksien suhteen, sillä
siten säästyisi kuluja. Vaikka ei
hän uskokaan löytävänsä virkamiestä,
joka antaisi luvan tehdä
mitä tahansa taiteilija haluaa.
Turun kaupungin kiinteistön
ylläpitoinsinööri Tuija Nummela
ei puolestaan kokenut lupa-asioita
hankaliksi.
– Koska tila on julkinen, meidän
tehtävämme on valvoa, että
se täyttää normaalit terveellisyyden
ja turvallisuuden kriteerit.
Käyttäjät eivät saa liukastua, kaiteiden
on oltava kunnolliset ja vesielementtien
turvallisia.
Toisaalta Ekoluodon suunnittelu
ja toteutus sujuivat hyvin.
Etuna oli, että Säilä hoiti molemmat
itse. Apunaan hänellä oli yrityksensä
Perniön Taimiston henkilökuntaa.
– Olin aikoinani Turun kaupungin
viheryksikössä töissä.
Kun ollaan maastossa, huomataan,
etteivät kaikki suunnitelmat
toimi käytännössä. Sitten aina
miettii, minkä verran voi vaivata
suunnittelijaa.
Perennat kilpasilla
Säilän puoliso, Elisa Säilä sijoitti
100 neliölle yli 150 luonnonkasvia
ja maatiaislajia, jotka ovat
kestäviä geeniperimältään. Sisua
kasveilta vaaditaankin, sillä ensihoidon
jälkeen niiden on tarkoitus
pärjätä lähes omillaan. Ekoluodon
pitäisi pitkässä juoksussa
hoitaa itse itsensä.
– Ihmisellä on tarve kontrol-
loida kaikkea, mutta täällä kasvit
saavat vaeltaa vapaasti. Toisena
vuonna jokin laji menestyy paremmin
kuin toisena, Elisa Säilä
sanoo.
Myös rikkaruohoilla on tapana
vaeltaa – vieläpä hyvällä menestyksellä.
Miten puutarha aikoo
hoitaa ne?
– Mietipä, mikä on rikkaruoho.
Se on vain kasvi, joka on
jonkun mielestä väärässä paikassa.
Täällä saavat kasvaa kaikki.
Keväällä tuossa penkissä oli esimerkiksi
voikukka, Hannu Säilä
hymähtää.
Aggressiivisille rajat
Yksinäinen voikukka sai komeilla
rauhassa. Mutta puutarhurit lupaavat,
että jos jokin kasvi äityy
aggressiiviseksi, sen valloittamaa
alaa saatetaan rajoittaa.
Säilien kasvatusmetodi eroaa
yleisestä puistosuunnittelusta.
Usein muutamaa lajia istutetaan
yhteen paikkaan paljon, jotta siitä
saadaan näyttävä. Värikylläisyyttä
lisäävät jalostetut kesäkukat.
– Pitääkö sen olla niin? Näyttävyys
on katsojan silmissä. Minusta
massa on huutamista, tämä
on kuiskaamista, Hannu Säilä
sanoo.
Puisto on tausta taiteelle
Ekoluoto perustettiin ideakilpailun
myötä Wäinö Aaltosen museon
tontille. Intendentti Riitta Kormanon
mukaan Säilä osui suunnitelmallaan
naulan kantaan.
– Ekoluoto kunnioittaa kaupungin
strategian ympäristöarvoja.
Tämä on se suuntaus, mihin ollaan
menossa. Hulevedet hyödynnetään
kastelussa ja kasvit on valittu
ekologisesti. Puisto on neutraali
tausta esittävälle taiteelle. Lisäksi
se on luiskien takia saavutettavissa
myös vammaisille.
Elisa Säilä valikoi osan taimista
sen perusteella, että ne istutettaisiin
museon naapuriin. Vanhaa
perimää säilyy harvinaisissa suomalaisissa
luonnonkasveissa.
– Ojakurjenpolvi on uhanalainen
ja lehtoängelmä hyvin harvinainen.
Tuossa on tuttu kissankäpälä.
Se ei ole uhanalainen, mutta
on tarkkailussa, sillä sen luonnolliset
kasvupaikat ovat häviämässä,
Elisa Säilä kertoo.
Väliaikaisuus varjostaa
Reilun 1 000 neliön puistoon on
jätetty kuivaa rinnettä, metsää ja
kosteikkoa, joten kasvuolosuhteiltaan
ja kasvistoltaan se on
monipuolinen. Maa on käytettyä
multaa, joten sen joukosta saattaa
vielä nousta yllätyksiä.
Yksi yllätyksistä on ekopuutarhassa
sijaitseva pieni parkkipaikka.
Sitä Säilä ei alun perin
Ekoluotoon halunnut, mutta
museon henkilökunta tahtoi jättää
autoilleen pysäköintitilan.
Toinenkin epäekologinen piirre
varjostaa puiston tulevaisuutta.
Se on suunniteltu väliaikaiseksi,
sillä museolla on tontille rakennusoikeus.
Isokonnantataret ja
ailakit kuitenkin hiippailevat vapaasti
Aurajoen rantamilla ainakin
vielä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden
2011.
EKOLUOTO
■ Avattiin toukokuussa 2009
■ Ekologinen monimuotoisuus
syntyy istuttamalla puistoon
monenlaisia, geeniperimältään
Suomen luontoon sopeutuneita
ja kestäviä kasveja.
■ Hoito on yksinkertaista.
■ Ideologia tukee kaupungin
kestävää kehitystä.
■ Hanke rahoitettiin Turun kaupungin
Kaunistamisrahaston
määrärahoilla.
■ Koko Ekoluodon budjetti
oli 37 000 euroa, josta Perniön
Taimiston osuus oli 28 000
euroa.
32 Kuntatekniikka 5/2009