Esse 44/2012 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat
Esse 44/2012 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat
Esse 44/2012 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Ääriviivaversioita saa käyttää väritaustaan tai kuvaan upotettuina.<br />
esse ❘ <strong>Espoon</strong> <strong>seurakuntasanomat</strong> ❘ Perustettu 1972 ❘ www.esse.fi ❘ Tuomiokirkko ❘ <strong>Espoon</strong>lahti ❘ Leppävaara ❘ Olari ❘ Tapiola ❘ Kauniainen<br />
1.11.<strong>2012</strong> ❘ esse<br />
3<br />
1.11.<strong>2012</strong><br />
Pyhäinpäivä katsoo rajan taakse<br />
K a u p u n k i p o l u t<br />
Valomerkkejä pimeässä<br />
Ensi lauantaina hautausmaiden portit käyvät<br />
tiuhaan. Jo iltapäivän hämärässä loistaa valomeri.<br />
Ihmisiä kulkee käytäviä pitkin. Haudoilla<br />
seisahdutaan, asetetaan kynttilät paikoilleen,<br />
sovitetaan lyhty telineeseen. Pyhäinpäivä.<br />
Oman kynttiläni käyn sytyttämässä muistelupaikalle,<br />
niin kuin moni muukin. Läheisteni<br />
haudat ovat kaukana, mutta haluan tehdä matkan<br />
hautausmaalle. Elämän ruuhkan keskellä<br />
voi pysähtyä ja muistaa konkreettisella tavalla.<br />
Viime vuonna muistelupaikan kynttiläruuhkassa<br />
silmiin osui kynttilä, johon on kirjoitettu<br />
viesti. ”Hei mummi, onko sinulla kaikki nyt<br />
hyvin”, kyseli lapsenlapsi. ”Minulla on ikävä.”<br />
Jokaisella kynttilän sytyttäjällä on oma<br />
viestinsä ja oma tilanteensa. Suru voi olla tuore<br />
ja kipeä. Tai tilalla on jo seestynyt kaipaus –<br />
kun muistaminen ei satu enää. Tai sitten tilanne<br />
on jotakin aivan muuta, sinun omaasi.<br />
Pyhäinpäivän satoihin tuhansiin kynttilöihin<br />
sisältyy lukemattomia tunteita ja viestejä.<br />
Tapa antaa tilan ja mahdollisuuden muistaa,<br />
surra ja toivoa. Hautausmaiden kynttilät ovat<br />
kuin valomerkkejä taivaaseen.<br />
”Hautausmaiden<br />
kynttilät ovat kuin<br />
valomerkkejä<br />
taivaaseen.”<br />
Ensimmäinen sairaala<br />
Hautausmaan portilla kiteytyy usein myös kirkon<br />
arvo ja merkitys. Se käy selvästi ilmi juuri<br />
julkaistusta kirkon nelivuotiskertomuksesta,<br />
joka kuvaa ja analysoi kirkon sekä sen jäsenten<br />
toimintaa ja asenteita.<br />
Hautaan siunaaminen, tuki surun kohdatessa<br />
ja hautausmaiden hoito ovat ihmisille yhä<br />
edelleen merkittäviä asioita.<br />
Myös kirkkoon kuulumattomista lähes seitsemänkymmentä<br />
prosenttia siunataan hautaan<br />
kirkollisesti.<br />
Kirkon jäsenet pitävät erityisessä arvossa<br />
seurakuntien auttamistyötä ja se on monelle<br />
tärkein syy kuulua tähän joukkoon. Sururyhmät<br />
ovat yksi esimerkki tästä rinnalla kulkemisesta.<br />
Ohjatussa vertaistukiryhmässä läheisen<br />
kuolemaa voi käydä läpi muiden samassa elämäntilanteessa<br />
olevien kanssa.<br />
Sururyhmiä järjestetään myös niille, jotka<br />
ovat joutuneet kohtamaan läheisensä itsemurhan<br />
tai ovat menettäneet lapsensa. Apu ja tuki<br />
voivat olla joskus kuin valomerkkejä taivaasta.<br />
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan uskonnollisuus<br />
muuttaa muotoaan. Teemme asioita<br />
yhä harvemmin siitä syystä, että näin on aina<br />
ennenkin tehty.<br />
Oma uskontulkintamme etsii uusia muotoja<br />
ja sanoja, jotka vastaavat elämän kysymyksiin<br />
– niihin oikeisiin ja todellisiin.<br />
Kuoleman edessä oma tieto lakkaa ja sanat<br />
häviävät. Kuoleman edessä toivomme, että valomerkkiimme<br />
vastataan.<br />
Sarjassa esitellään <strong>Espoon</strong> kaupunkipolkuja. Katso verkossa www.kaupunkipolut.fi.<br />
Urpu Sarlin<br />
päätoimittaja<br />
urpu.sarlin@evl.fi<br />
Pitkä sentti<br />
Kirkon nelivuotiskertomus julkaistiin<br />
viime viikolla. Madonluvut<br />
kertovat, että joitakin<br />
kymmeniätuhansia suomalaista<br />
jättää kirkon jäsenyyden joka<br />
vuosi.<br />
Monelle päätös on talousmatematiikkaa.<br />
Eroa perustellaan<br />
toteamalla, että jäsenmaksusta<br />
koituva hyöty on maksajalle olematon.<br />
Lähtökohtaisesti kirkollisvero on luonteeltaan lahja. Se annetaan,<br />
jotta kirkko ohjaisi rahat sinne, missä niitä tarvitaan.<br />
Jos joku kysyy, mitä itse hyötyy maksamastaan kirkollisverosta,<br />
vastaukseksi pitäisi melkeinpä kelvata, että pulittamalla<br />
jäsenmaksunsa saa hyvän mielen.<br />
Veroista voi yleisesti todeta, että lapsettomien veroilla rakennetaan<br />
päiväkoteja ja terveiden veroilla sairaaloita. Harvemmin<br />
tätä verologiikkaa kuulee kyseenalaistettavan. Sivistysvaltion<br />
verotus perustuu yhteisvastuuseen ja kykyyn<br />
katsoa omaa nenänpäätään pidemmälle.<br />
Kirkollisvero on Espoossa yksi sentti jokaisesta tienatusta<br />
eurosta. Näillä senteillä pidetään rippikoulut ja järjestetään<br />
päihdevapaata tekemistä teineille. Niillä pidetään kerhoja ja<br />
leirejä lapsille, ylläpidetään kattava diakoniatyön verkosto,<br />
joka etsii syrjäytyneet ja yksinäiset. Hoidetaan rakennukset<br />
ja hautausmaat. Messutaan, kastetaan, vihitään ja haudataan.<br />
Perheneuvotaan. Autetaan maapallon kriisialueilla.<br />
Ynnä vaikka mitä muuta.<br />
Kukaan ei tarvitse itselleen joka päivä tuota kaikkea.<br />
Hämmästyn kuitenkin, kun joku väittää, ettei koskaan tarvitse<br />
itselleen mitään, mitä kirkko tuottaa ja ylläpitää.<br />
Emme me jokainen tarvitse palokuntaa, poliisia, lastensuojelua<br />
tai palvelulinjan pikkubussia joka päivä – joku ei<br />
koskaan. Melko mukisematta onneksi maksamme verot,<br />
joilla nämä rahoitetaan.<br />
Kirkollisveron maksaminen on ainakin sentin verran pois<br />
kaikki-mulle-heti-maailmasta. Varsin pitkä sentti monin<br />
tavoin, siis.<br />
Toivoa sopisi, että kirkko-organisaatio viestinnässään<br />
muistuttaisi tästä kaikesta hieman suorasukaisemmin. Ei<br />
ole olemassa mitään aarre-aittaa, josta rahaa voi hakea, kun<br />
kirkollisverotuotot katoavat. Jos massi loppuu, loppuu myös<br />
kirkon toiminta.<br />
5<br />
Ville Talola<br />
Kirjoittaja on tv-toimittaja ja pastori,<br />
joka asuu Tillinmäessä.<br />
ville.talola@gmail.com<br />
<strong>Espoon</strong> keskustassa, nykyisen Samarian sosiaali-<br />
ja terveysaseman pihalla, seisoo tyylikkäitä<br />
vanhan ajan rakennuksia. Paikalla oli<br />
ennen Muuralan sairaala, <strong>Espoon</strong> ensimmäinen<br />
ja pitkään ainoa sairaala.<br />
Arkkitehti Wasastjernan suunnittelema uusi<br />
ja edistyksellinen laitos valmistui 1920. Uudessa<br />
sairaalassa oli 20 potilaspaikkaa ja 25<br />
epidemiapaikkaa. Elettiin vielä espanjantaudin<br />
ja muiden kulkutautien aikaa.<br />
Sairaalassa oli lääkäri, ja Espoossa oli<br />
1950-luvulle tultaessa lisäksi kaksi kunnanlääkäriä.<br />
Vaativat tapaukset hoidettiin Helsingissä.<br />
Pappilan niitylle rakennetut sairaalarakennukset<br />
ovat merkittävää osa historiaa ja siksi<br />
ne on säilytetty.<br />
Kuva ja teksti Mauritz Hellström<br />
Kynttilän sytyttäminen haudalle<br />
on pyhä rituaali, joka luo yhteyden<br />
pois nukkuneeseen rakkaaseen.<br />
Teksti Taneli Kylätasku<br />
Kuva Jukka Granström<br />
Ensi lauantaina 3. marraskuuta<br />
hautausmailla on ruuhkaa,<br />
kun suomalaiset käyvät<br />
omaistensa ja rakkaidensa haudoilla<br />
sytyttämässä kynttilän tai viemässä<br />
seppeleen.<br />
Pimenevää vuodenaikaa valaiseva<br />
kynttilämeri on muistutus<br />
kristillisestä toivosta: kuolema on<br />
voitettu. Me, jotka elämme kuoleman<br />
rajan tällä puolella, rukoilemme<br />
samaa Jumalaa kuin pois nukkuneet.<br />
”Kynttilän sytyttäminen on rituaali,<br />
jonka avulla luomme yhteyden<br />
poisnukkuneen rakkaamme<br />
kanssa”, Turun yliopiston uskontotieteen<br />
professori Veikko Anttonen<br />
sanoo.<br />
Pyhäinpäivä vie ajatukset rajaan,<br />
joka erottaa toisistaan tunnetun<br />
ja tuntemattoman, tämän- ja<br />
tuonpuoleisen.<br />
”Mutta samalla pyhä yhdistää<br />
nämä toisiinsa. Pyhäinpäivänä<br />
elämän ja kuoleman perustavanlaatuinen<br />
raja poistuu hetkeksi”,<br />
Anttonen sanoo.<br />
Uusi tapa,<br />
vanha perinne<br />
Kynttilän vieminen haudalle on<br />
moderni tapa, joka on syntynyt<br />
vasta toisen maailmansodan jälkeen.<br />
Mutta vainajien kunnioittaminen<br />
pyhäinpäivän tienoilla on<br />
vanhaa perua.<br />
Maatalousyhteiskunnassa marraskuun<br />
ensimmäisenä päivänä<br />
vietettiin kekriä, sadonkorjuun<br />
juhlaa, joka merkitsi samalla vuoden<br />
vaihtumista. Taitekohta oli<br />
myös ”sielujen päivä”, jolloin vainajien<br />
henkien uskottiin olevan<br />
liikkeellä. Vainajia varten saatettiin<br />
lämmittää sauna ja kattaa ruokapöytä.<br />
Kristillistä kaikkien uskovien<br />
päivää ja vainajien päivää on vietetty<br />
Suomessa vuodesta 1772 lähtien.<br />
Kristillisen pyhäinpäivän juuret<br />
ulottuvat aina ensimmäisille kristillisille<br />
vuosisadoille, jolloin alettiin<br />
viettää uskonsa tähden kuolleiden<br />
kristittyjen muistopäiviä.<br />
Yhteisen pyhän<br />
jälkiä<br />
Pyhän viettämiseen on aina liittynyt<br />
sääntöjä, jotka määrittävät<br />
www.esse.fi<br />
<strong>Espoon</strong> <strong>seurakuntasanomat</strong><br />
Toimitus<br />
Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki<br />
PL 279, 00181 Helsinki<br />
p. 020 754 2000<br />
esse.toimitus@kotimaa.fi<br />
Menovinkit<br />
esse.tavataan@kotimaa.fi<br />
Lukijaposti<br />
esse.lukijoilta@kotimaa.fi<br />
Sähköpostit<br />
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi<br />
oikeanlaista käyttäytymistä. Esimerkiksi<br />
”sielujen päivänä” noudatettiin<br />
puhtaussääntöjä<br />
ja säntillisyyttä<br />
eli ”santtia”.<br />
Pyykinpesu, teurastaminen<br />
tai lampaan<br />
keritseminen<br />
ei käynyt kekrinä<br />
päinsä.<br />
Elämän ja kuoleman<br />
rajan lisäksi<br />
pyhä merkitsi esi-isillemme maantieteellistä<br />
rajaa. Pyhäksi kutsuttiin<br />
Päätoimittaja<br />
Urpu Sarlin, p. (09) 8050 2520<br />
urpu.sarlin@evl.fi<br />
<strong>Espoon</strong> seurakuntayhtymä<br />
Toimituspäällikkö<br />
Ulla Lötjönen, p. 020 754 2243<br />
Toimitussihteeri<br />
Paula Huhtala, p. 020 754 2325<br />
Alue: Leppävaara, Tapiola<br />
Toimittajat<br />
Taneli Kylätasku, p. 020 754 2221<br />
Alue: <strong>Espoon</strong>lahti, Olari<br />
Elina Raunio, p. 020 754 2346<br />
Alue: Tuomiokirkkoseurakunta,<br />
Kauniainen<br />
”Pyhäinpäivänä elämän<br />
ja kuoleman<br />
perustavanlaatuinen raja<br />
poistuu hetkeksi.”<br />
usein paikkaa, jossa oma elinpiiri<br />
päättyi. Monet pyhät luonnonpaikat<br />
olivat myös<br />
portteja tuonpuoleiseen.<br />
Tämän päivän<br />
suomalaiset eivät<br />
Veikko Anttosen<br />
mukaan jaa enää<br />
yhtä, yhteistä käsitystä<br />
siitä, mikä<br />
on pyhää. Yhteisen<br />
pyhän jälkiä on kuitenkin yhä<br />
helppo tunnistaa.<br />
Osoite- ja tilausasiat<br />
Puhelin (09) 8050 2327<br />
essetilaukset.espoo@evl.fi<br />
Osoitemuutokset päivittyvät<br />
väestötietojärjestelmästä.<br />
Lehti jaetaan koteihin perheen<br />
vanhimman seurakunnan jäsenen<br />
nimellä.<br />
Taitto ja kuvankäsittely<br />
Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa<br />
Ilmoitusmarkkinointi<br />
Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309<br />
Pirjo Teva p. 020 754 2284<br />
Myynti- ja markkinointipäällikkö:<br />
Minna Zilliacus, p. 020 754 2361<br />
Ilmoitustrafiikki /-valmistus<br />
Kotimaa-yhtiöt / Tuula Hurri<br />
Pl 279, 00181 Helsinki<br />
p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343<br />
ilmoitusmyynti@kotimaa.fi<br />
Ilmoitusvaraukset ja -aineistot<br />
viimeistään julkaisupäivää edeltävän<br />
viikon keskiviikkona klo 16 mennessä.<br />
Ilmoitushinnat<br />
1,80 e / pmm + alv 23 %.<br />
Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 e /<br />
pmm + alv 23 %.<br />
”Erityiset luonnonpaikat saattavat<br />
edelleen nostaa pintaan tunteen<br />
pyhästä. Useimmille meistä<br />
myös kodin piiri on suojattu ja pyhitetty<br />
alue. Suomalaisessa lainsäädännössä<br />
on uskonrauhaa suojaava<br />
pykälä ja isänmaan pyhyyteen<br />
liittyy koskemattomuutta”, Anttonen<br />
listaa.<br />
Pyhä löytyy<br />
omasta arjesta<br />
Veikko Anttosen mukaan pyhän<br />
avulla on aina pyritty suojaamaan<br />
Julkaisija<br />
<strong>Espoon</strong> seurakuntayhtymä<br />
viestinta.espoo@evl.fi<br />
p. (09) 8050 2327<br />
Toimitusneuvosto<br />
Anssi Siukosaari (Leppävaara) pj.<br />
anssi.siukosaari@pp.inet.fi<br />
Erkki Berg (Tapiola).<br />
Marita Helki (<strong>Espoon</strong>lahti).<br />
Antti Kujanpää<br />
(Tuomiokirkkoseurakunta).<br />
Kirsi Rostamo (Olari).<br />
Mauri Vihko (Kauniainen).<br />
Juha Vähäsarja<br />
(Tuomiokirkkoseurakunta).<br />
Urpu Sarlin, julkaisija.<br />
Mikko Hormio, kustantaja.<br />
sitä, mikä on itsessään puolustuskyvytöntä.<br />
Siksi lapsuus ja lapset<br />
ovat pyhä asia. Kristinuskossa<br />
lapsuuden pyhyys näkyy joulun<br />
kuvassa seimeen syntyvästä Jeesuksesta.<br />
”Samasta syystä myös elämän<br />
päätösvaihe, ikääntyminen ja vanhuus,<br />
ovat keskeisiä arvokeskustelun<br />
aiheita. Se, miten vanhuksia<br />
hoidetaan, kertoo ihmiskuvastamme:<br />
siitä, mikä on meille pyhää<br />
ja mihin arvomme kiinnittyvät.”<br />
Moderni yhteiskunta on tuonut<br />
mielenmaisemaamme uudenlaisen<br />
rajan: siinä hengellinen ja maallinen<br />
eli sekulaari elämänalue erotetaan<br />
selkeästi toisistaan.<br />
Maallistuminen jatkuu edelleen,<br />
mutta silti uskontotieteilijät<br />
puhuvat jo sekulaarin ajan päättymisestä<br />
ja uudenlaisesta, jälkisekulaarista<br />
tilanteesta.<br />
”Jälkisekulaarissa maailmassa<br />
ei ole enää yhteisesti määritettyä<br />
rajaa maallisen ja pyhän alueen<br />
välillä. Yhä useammin yksilölliset<br />
tarpeet ja ratkaisut määräävät<br />
sen, miten pyhää koetaan omassa<br />
elämässä ja arjessa”, Anttonen sanoo.<br />
Hiljaisuus vai<br />
kurpitsa?<br />
Anttosen mukaan tämän päivän<br />
suomalaisten pyhät asiat näkyvät<br />
siinä, mitä teemme arjessa ja mikä<br />
on meille erityisen merkityksellistä.<br />
”On sitten toinen asia, ajattelevatko<br />
ja tunnustavatko ihmiset itse<br />
toteuttavansa hengellisyyttä.”<br />
Hiljaisuudesta on Anttosen<br />
mukaan tullut entistäkin tärkeämpi<br />
väylä pyhän kokemiseen. Kun<br />
yhteiskunnan muutokset heittelevät<br />
ihmisiä, rukous, meditaatio<br />
ja kokonaisvaltainen terveydestä<br />
huolehtiminen tuovat pyhän osaksi<br />
itseä.<br />
”Se ei kuitenkaan tarkoita pyhän<br />
liittymistä vain omaan egoon,<br />
vaan tärkeäksi tulevat myös suhteet<br />
toisiin ihmisiin”, Anttonen tähdentää.<br />
Sen sijaan Suomeen rantautuneessa<br />
Halloweenin vietossa uskontotieteilijä<br />
ei tunnista pyhän<br />
häivähdyksiä. Anttonen ei paheksu<br />
kauhugenrestä ammentavaa<br />
juhlaa, eikä pidä sitä uhkana pyhän<br />
kokemiselle.<br />
”Kyseessä on vain markkinavetoinen,<br />
amerikkalaisesta kulttuurista<br />
ponnistava syksyinen kurpitsahulluttelu.”<br />
Kustantaja<br />
Kustannus-Osakeyhtiö<br />
Kotimaa<br />
Viestintäpalvelut,<br />
johtaja Mikko Hormio<br />
p. 020 754 2000<br />
ISSN 1455-2310<br />
Painos 81 300 kpl<br />
41. vuosikerta<br />
Jakelu<br />
Itella Posti Oy
Change language