1/2008 - Väestöliitto

vaestoliitto.fi

1/2008 - Väestöliitto

Väestöliitto 1/08

Haastattelussa

oikeusministeri

Tuija Brax

Onko

parisuhteesi

voimissaan?

s. 29

Tukea suhteen

alkumetreillä

Mikko

Kuustonen:

Katse maailman

naisiin

Ihmisen ikävä

toisen luo


päätoimittajalta

PÄÄTOIMITTAJA

Helena Hiila

Toimitussihteeri

Paula Alkio

Ulkoasu ja taitto

Innocorp Oy/Päivi Kiljunen

Toimitusneuvosto

Anne Alitolppa-Niitamo

Paula Alkio

Kirsikka Bonsdorff

Raisa Cacciatore

Helena Hiila

Elina Korhonen

Keijo Markova

Anna Rotkirch

Riitta Salonen

Päivi Seppälä

Pirjo Somerkivi

Jaana Syrjälä

Toimituksen osoite

Kalevankatu 16 A

PL 849, 00101 Helsinki

Puh. (09) 228 050

pari.perhe@vaestoliitto.fi

Tilaajapalvelu

Kansikuva

Shutterstock

Kustantaja

Väestöliitto ry.

www.vaestoliitto.fi

Painopaikka

Edita Oy

Tilaukset ja

osoitteenmuutokset

Kaarina Happo, (09) 2280 5129

kaarina.happo@vaestoliitto.fi

ISSN 1796-850X (Painettu)

ISSN 1796-8518 (Verkkolehti)

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa

Toinen vuosikerta

Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Seuraavassa

numerossa

aiheena

nuorten

hyvinvointi

Aikaa vai

tavaraa?

Terveys, perhe ja työ ovat se kolmiyhteys,

josta hyvä elämä monien

tutkimusten mukaan muodostuu.

Kansakuntamme tulevaisuus on kiinni

erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Suurin osa lapsistamme voi hyvin, ehkä

paremmin kuin koskaan. Kuitenkin 60 000

lasta – noin yhden ikäluokan verran – on

erilaisten lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa.

He ovat suuressa vaarassa siirtyä

koulupudokkaiden ja sitä mukaa työelämästä

syrjäytyneiden joukkoon. Erityisesti pojat

jäävät liian usein heitteille.

PISA-tutkimuksen hienot tulokset eivät

ole koko totuus. Kouluterveydenhuolto

on taantunut 80-luvun tasolle. Samaan

aikaan koulutyö on muuttunut haastavammaksi

monia eri kulttuuritaustoja edustavien

lasten ja nuorten myötä. Erityisopetuksen

tarpeessa olevien lasten määrä kasvaa

jatkuvasti. Ei auta syyllistää opettajia, jos

he eivät huomaa ajoissa kaikkia hälyttäviä

muutoksia oppilaissaan.

Koko kouluyhteisön henkistä ja sosiaalista

hyvinvointia on parannettava. Se on investointi

tulevaisuuteen. Kasvatusvastuuta

ei kuitenkaan voida sysätä kokonaan koululle

tai yhteiskunnalle. Perheet ja kodit

ovat aina olleet ja tulevat olemaan lapsuuden

tärkein voimavara.

Tukeeko yhteiskunta perheitä tarpeeksi

ja oikealla tavalla? Olemme hehkuttaneet

erinomaisella perhepolitiikalla, mutta muut

Euroopan maat ovat jo monissa etuuksissa

ajaneet meistä ohi. Suurin ylpeydenaiheemme

on subjektiivinen oikeus päivähoi-

toon, mutta pikkulapsivaiheessa useimmat

vanhemmat valitsevat kotihoidon. Useimmissa

Euroopan maissa taas esikoulu- ja

varhaisopetus käynnistyvät paljon meitä

aikaisemmin.

On aika tunnustaa, että perhepolitiikkamme

on korkeintaan eurooppalaista keskitasoa.

Meiltä puuttuvat monet elementit,

kuten lapsivähennykset verotuksessa

ja osa-aikatyömahdollisuus, jotka muualla

keventävät perheiden taakkaa ja auttavat

sovittamaan yhteen työn ja perhe-elämän

vaatimuksia. Lapset ja nuoret tarvitsevat

vanhempiensa aikaa ja yhdessäoloa. Kaikkea

ei voi rahalla ja tavaralla korvata. Myös

parisuhteen hyvinvointi edellyttää yhteisen

ajan löytymistä. Vanhempien keskinäinen

suhde vaikuttaa suoraan lapsen hyvinvointiin.

Aikaa ja voimia kannattaa säästää myös

itselle ja lähimmilleen. Se luultavasti auttaa

jaksamaan pitempään ja terveempänä

työssä.

Helena Hiila

2

pari & perhe 1/2008


pari & perhe 1/2008

20

”Naisten aseman vahvistaminen on keskeistä köyhyyden

poistamisessa ja ihmisoikeuksien toteutumisessa.”

8

Tuija Braxin haastattelu.

14

4 Ihmisen ikävä toisen luo

8 Oikeusministeri Tuija Brax:

”Yhteinen kieli helpottaa

eron oikeuskäsittelyä”

10 Vanhempien parisuhde

– paras turva lapsen kasvulle?

12 Kaikkihan niin tekevät?

Uskottomuus – yksi

vakavimmista uhista liitoille

14 Elsa Enäjärvi-Haavio

-palkinto taiteilija

Kristiina Louhelle

Tunnustusta perhe- ja

lapsimyönteisyyden

lisäämisestä

17 Tukea suhteen

alkumetreillä

20 Mikko Kuustonen:

Feminismiä, alkemiaa ja

onnellisuuden puoskarointia

22 Mistä puoliso?

– Ylirajaisten perheiden

avioliitot luovat haasteita

25 Väkivallattomaan

parisuhteeseen

26 Hyvä kehrä säteilee ja

kantaa pitkälle

28 Pieni parisuhdegallup

Taiteilija Kristiina Louhi

Pieni parisuhdegallup s. 28

Onko parisuhteesi voimissaan? Testaa s. 29

pari & perhe 1/2008 3


TEKSTI Vuokko Malinen ja Kari Kaimola

Kiireinenkin halaus helpottaa; viiden minuutin

läheinen hyväily tyynnyttää, rauhoittaa,

lohduttaa ja rentouttaa; koko elämän jatkuva

kosketus tekee olon turvalliseksi, rakastetuksi,

onnelliseksi ja terveeksi.

(Penny Rich)

Ihmisen ikävä

toisen luo

Kosketus on valtatie kahden ihmisen välillä. Pariterapeutit

ja parisuhdeoppaat ovat kuitenkin kautta aikojen

kehottaneet ihmisiä puhumaan, rakentamaan

kommunikaatiota sanojen kautta. Puhumisen ja sanojen

merkitystä ei voi kiistää, mutta on hyvä huomata, että samoilla

sanoilla voidaan yhtä hyvin ilmaista ja luoda yhteyttä kuin

peittää ja ylläpitää etäisyyttä. ”Puhukaa” on usein myös kohtuuton

kehotus – monille ihmisille se ei aukea, mutta monet kylläkin

kuuliaisesti nyökyttelevät näille saamilleen ohjeille. Keho ja kehollisuus

ovat huomattavasti suorempia viestintäkanavia. Niiden

kautta välittyy myös paljon sellaista, mille ei ole edes sanoja.

Sylin kaipuu

Ensimmäinen kontaktimme maailmaan syntyy kosketuksen kautta.

Pieni lapsi kokee koko olemuksellaan yhteyden häntä hoitavaan

aikuiseen. Se on hyvin kehollinen yhteys. Vauva vaistoaa

herkästi kosketuksen kautta onko hän toivottu, rakastettu ja onko

hän ilon aihe hoitajalleen. Vauva syntyy syliin ja siitä alkaa koko

elämän jatkuva tarina sylin kaipuusta. Meillä kullakin on oma

tarinamme, kokemuksemme siitä, onko meillä ollut elämän aikana

sylejä, jotka ovat nauttineet meistä ja kutsuneet turvallisesti meitä

vai ovatko elämämme sylit olleet kylmiä, varautuneita tai joskus

jopa hyväksikäyttäviä.

Meillä on erilaisia tarinoita matkassamme äidin ja isän sylistä,

isovanhempien sylistä, muiden läheisten syleistä, seurusteluihin

liittyneistä syleistä, rakastelusyleistä ja syleistä, joista olemme hakeneet

lohtua menetysten hetkinä. Hetket, jolloin olemme tarvinneet

syliä ovat moninaiset, samoin kehon ja mielen arkistoihin varastoituneet

sylikokemukset.

Rakastumisen lumo

Parisuhde alkaa usein hyvin kehollisena. Kun löytää toisen, joka

herättää rakkauden tunteet, haluaa koskettaa häntä, varmistaa

kosketuksen kautta, että hän on todellinen ja olemassa oleva.

Rakastuessa on luontevaa ottaa toista kädestä ja suudella julkisesti,

painautua toiseen ja jättäytyä rakastetun kanssa yhä uudelleen

aistillisen, eroottisen ja seksuaalisen intohimon vietäväksi

rakastavaisten lumotussa kahdenkeskisyydessä. Lumoon

4

pari & perhe 1/2008


Shutterstock

Arkiaskareiden jakaminen

ja yhdessä tekeminen rakentavat

positiivista ilmapiiriä.

liittyy tunne siitä, että tämä fyysinen ja henkinen yhteys jatkuu

loputtomiin – on niin helppo työntää mielestä tietoisuus siitä,

että samoin kuin arki seuraa juhlapyhiä, rakastumisen huumaa

seuraavat parisuhteessakin arjen

haasteet.

Rakkaus on yhteydessä sylikokemukseen.

Rakkaus on sitä, että voi iloita

siitä, että toinen on olemassa ja kokea

saavansa häneltä samaa iloa omasta

olemassaolosta. Läpi elämän tuota hyväksyntää

haetaan ja ilmaistaan sylin

kautta. Jos henkinen syli, läheisyyden

ja hellyyden syli ja seksuaalinen syli

mahdollistuvat parisuhteessa, niin se

rakentaa ja vahvistaa tunnetta turvallisuudesta.

Turvallinen syli kertoo sen,

että olen rakastettava. Hyväksyvä kosketus

vahvistaa, että riitän omana itsenäni. Ilman syliä on vaikea

kokea itsensä varauksettomasti hyväksytyksi. Parisuhteen alun

”Rakkaus on sitä,

että voi iloita siitä,

että toinen on

olemassa ja kokea

saavansa häneltä

samaa iloa omasta

olemassaolosta.”

hurmioituminen ja intohimo liittyvätkin osin siihen, että voi kokea

itsensä hyvänä – omassa alastomuudessaankin ihminen on

silloin ihailtu.

Häpeän pitkät varjot

Sylikokemukseen oleellisesti kuuluva

tunne siitä, että voi hetkeksi sulautua

yhdeksi toisen kanssa, tuntuu suhteen

alussa mahdolliselta ja luonnolliselta.

Jos elämän sylikokemukset syntymästä

tähän päivään ovat kuitenkin sisältäneet

torjutuksi tulemista, välinpitämättömyyttä

tai suoranaista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä,

voi tuntua vaikealta luotaa

syliin – siihen, että se on minua varten.

Silloin sylikokemusta saattavat varjostaa

omat käsittelemättömät häpeän tunteet.

Häpeä on sitä, että ei voi luottaa siihen, että toinen ottaisi minut

vastaan sellaisena kuin tänään olen.

pari & perhe 1/2008 5


Parisuhteessa etäisyyden pitämisen ja etääntymisen taustalla on

usein ristiriita meissä jokaisessa olevien sylitoiveiden ja elämän

varrella syntyneen pelon välillä, ettei omana itsenä riitä ja tule

hyväksytyksi. Kuinka näin kävikään alun onnen ja intohimon jälkeen?

Onko rakastumisen lumoon liittyvä turvallisuuden tunne

vain harhaa?

Rakastumisesta rakkauteen

Parisuhteen sanotaan alkavan vasta siinä vaiheessa, kun ensirakkauden

huumasta laskeudutaan takaisin arkeen. Silloin vasta näkee,

kenen kanssa on lyöttäytynyt yhteen. Usein tämä tapahtuu

suhteen ensimmäisen vuoden tai kahden aikana. Silloin ei vain

näe kumppaniaan uusin silmin, vaan tulee uudella tavalla tietoiseksi

itsestään. Toiset kokevat

tämän hienona uutena

mahdollisuutena syventää

suhdetta. Juuri sitähän

se parisuhteen kehityskaaressa

onkin eli siirtymävaihe

rakastumisesta

rakkauteen. Toiset

eivät kuitenkaan osaa

tai halua luopua tästä

suhteen alkulumosta.

Onko nykyisin

niin tavallisten toisiaan

seuraavien pätkäsuhteiden

ja rinnakkaissuhteiden

taustalla toive yhä

uusista ja uusista

maksimaalista

mielihyvää tuottavista

rakastumisen

kokemuksista?

Jos ihminen

heittäytyy

suhteessa

vain hetken aistilliseen

intohimoon, suhteelta saattaa jo alusta

pitäen puuttua näköalat, joita toiseen tutustuminen voisi

avata. Toisesta unelmointi, mielikuvien luominen ja kaipuu ovat tärkeä

osa seurustelua ja parisuhteen luomista. Niiden kautta voi peilata

sitä, mitä itse olen suhteessa kumppaniini, miten maailmamme

kohtaavat, onko meillä yhteistä suuntaa elämässä.

Mistä nykypäivänä yleistyneet avio- ja avoerot jo parisuhteiden

ja perhe-elämän alkuvuosina kertovat? Onko kenties niin, että

emme edes enää tunne parisuhteen kehitysvaiheita, vaan tuudittaudumme

sokeasti aikakautemme ikuista intohimon kuorrutusta

pursuaviin romanttisiin harhoihin. Kun lumous haihtuu ja voisimme

tutustua kumppaniimme todellisena ihmisenä, emme ehkä

osaakaan jatkaa siitä eteenpäin, vaan tuntuu turvallisemmalta palata

taas alkupisteeseen ja etsiä uutta kokemusta? Ei ole kysymys

uskalluksesta kohdata toista, vaan meiltä puuttuu rohkeus kohdata

itsemme, oikeasti sellaisena kuin olemme. Pakenemme mieluummin

uusiin kokemuksiin.

Eeva Mehto /Kuvaliiteri

Kosketus vahvistaa olemassaolomme kokemusta

Onko intohimo mahdollista säilyttää tai löytää uudelleen pitkässä

parisuhteessa vai onko se vain luonnon tapa houkutella kaksi

ihmistä yhteen, jotta lisääntyminen ja lajin jatkuminen voisivat

toteutua? Varmaan taustalla on paljon biologiaa, mutta se,

että monet onnistuvat säilyttämään tyydytystä antavan sitoutuneen

suhteen, jopa läpi aikuiselämänsä kertoo suhteisiin piilevistä

muistakin mahdollisuuksista. Toimivissa parisuhteissa säilyy toisen

arvostaminen ja ihailu sekä toisen puoleen kääntyminen. Puolisot

ovat aidosti kiinnostuneita siitä, mitä toinen tuntee, kokee ja

tarvitsee. Se on eläytymistä toisen unelmiin. Vain näin voi saada

tunteen siitä, että on toiselle näkyvä ja tärkeä.

Toimivissa suhteissa arkihellyys säilyy. Kosketus on silloin

muutakin kuin seksuaalinen kutsu. Kosketus kertoo ihmisen ikävästä

toisen luo; halusta tulla huomatuksi, saada ja antaa tukea

arjen haasteissa ja turvallisuuden kaipuusta. Ihminen toteuttaa

itseään vain turvallisessa ilmapiirissä. Turvattomassa ilmapiirissä

hän on puolestaan varuillaan, valmiustilassa pakenemaan tai

hyökkäämään. Sellainen ilmapiiri ei kannusta intohimoon liittyipä

se sitten henkiseen jakamiseen, fyysiseen läheisyyteen tai seksuaaliseen

kanssakäymiseen.

Hyviä parisuhdetekoja ohimennen

Puhumista painottava parisuhdeneuvonta on saanut monet parit

luulemaan, että suhdetta hoidetaan vain pitkillä syvällisillä keskusteluilla,

joissa keskitytään vakaviin asioihin. Monille sellainen

on kuitenkin täysin vierasta. On hyvä purkaa uskomus, että suhteen

hoitamiseen menisi paljon aikaa ja se vaatisi erityisjärjestelyjä.

Toki näin on silloin, jos suhde on jo päässyt täysin lukkiutumaan.

Arjen pienet, hyvät parisuhdeteot eivät vie aikaa. Tervehdys

kun toinen tulee kotiin, ”Mitä sinulle kuuluu?” -kysymys, hymy,

kosketus ohimennen, arkiaskareiden jakaminen, yhteinen hetki

illan mittaan tai vaikka yhdessä ulkoileminen ovat asioita, jotka

eivät tunnu lainkaan dramaattisilta. Jos ne kuuluvat parisuhteen

arkipäivään, niiden vaikutus on usein kuitenkin hyvinkin suuri.

Niiden puuttuminen vaikuttaa toiseen, ei-toivuttuun suuntaan!

Juuri arjen pienet, hyvät parisuhdeteot rakentavat positiivista ilmapiiriä.

Ne luovat tunteen parisuhteesta, joka niin helposti hukkuu

arjessa vanhemmuuden, työ- ja muiden rooliemme alle.

Rakkauden ydin

Rakastumisen huumassa olemme varmaan kaikki hehkutelleet kokemuksella

siitä, että ”hän huomaa minut”, ”kuinka ihanaa on, kun

hän huomioi minua” tai ”voi kuinka paljon me rakastammekaan

toisiamme”. Miksi tämä ei olisi meille tärkeää myös pitkässä parisuhteessa?

Ehkä puhe rakkaudesta ja intohimosta on liian käsitteellistä

ja mystistä. Olisiko syytä puhua toisen huomaamisesta ja

huomioimisesta – juuri siitähän paljolti on kyse! Huomioiduksi tuleminen

antaa lupaa tulla syliin, niin henkisesti kuin aivan konkreettisestikin

syliin käpertyen. Pitkän parisuhteen turvallisessa sylikokemuksessa

onkin ehkä juuri jotain rakkauden ytimestä: siihen

liittyy lupaus mahdollisuudesta eheytyä vuosien varrella sellaiseksi

naiseksi ja mieheksi, jollainen pohjimmiltamme olemme. l

Vuokko Malinen

Psykologi, pari- ja perheterapeutti, kouluttaja

Väestöliitto

Kari Kaimola

Psykologi, kliininen seksologi (NACS)

6

pari & perhe 1/2008


Vuoden

valopilkku

Mohamed Moallin, Anne Alitolppa-Niitamo, Mina Zandkarimi ja

Anita Novitsky iloitsevat työnsä saamasta tunnustuksesta. Väestöliiton

monikulttuurisuuskysymysten osaamis- ja resurssikeskus

Kotipuu valittiin Sosiaalialan vuoden valopilkuksi. Kotipuu sai eniten

ääniä Sosiaaliturva-lehden verkkopalvelun Sosiaalialan vuoden

valopilkku -äänestyksessä. Valintaa perusteltiin muun muassa näin:

“Kotipuu on tehnyt uraa uurtavaa maahanmuuttajatyötä yhteistyössä

eri viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Kynnys ottaa yhteyttä niin maahanmuuttajien itsensä

kuin viranomaistenkin on ollut äärettömän matala.

Jos siihen hetkiseen ongelmaan ei heti ole saatu

ratkaisua on yhdessä kehitetty uusia toimintamuotoja,

jotta asiat menisivät eteenpäin.

Upeaa ja sympaattista

työtä!” l

1

Järjestyksessä toisen avioliiton riski

päättyä eroon on ruotsalaisen tutkimuksen

mukaan lähes kaksinkertainen

ensimmäiseen avioliittoon verrattuna.

2

Uusperheiden määrä on kasvanut

hitaasti vaikka avio- ja avoerot ovatkin

yleisiä. Uusperheellä tarkoitetaan

tilastoissa sellaista perhettä,

jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias

lapsi, joka on vain toisen puolison

lapsi. Vuonna 2006 uusperheitä

oli lähes 53 000.

4

la, tai siinä vaiheessa, kun lapset

ovat jo vähän vanhempia.

Avioliiton solmiminen on hieman

yleistynyt viime vuosina. Varsinkin

yli kolmekymppisten, vielä naimattomien

avioituminen on lisääntynyt

2000-luvulla.

on puolisonaan ulkomailla syntynyt

mies.

Lähteinä käytetty mm. Tilastokeskuksen

Väestörakenne- ja Väestönmuutostilastoja.

3

Pikkulapsivaihe ei tutkimusten mukaan

ole erolle herkintä aikaa, vaikka

arkielämä varmasti tuossa vaiheessa

koetteleekin kummankin

puolison hermoja. Eronneisuus on

yleisintä (vielä) lapsettomilla pareil-

5

Kansainvälistyminen näkyy myös

perhetilastoissa. Runsaalla 27 000

suomalaisella (Suomessa syntyneellä)

miehellä on puolisonaan ulkomailla

syntynyt vaimo, ja vastaavasti

noin 24 000 suomalaisella naisella

pari & perhe 1/2008 7


Teksti Kirsikka Bonsdorff

Oikeusministeri Tuija Brax:

”Yhteinen kieli helpottaa

eron oikeuskäsittelyä”

Yhteinen kieli puuttuu erotilanteessa

usein muiltakin

kuin riitelevältä parilta. ”Sosiaalityöntekijät

puhuvat

pehmeämpää, kuvailevampaa kieltä selittäessään

perheen tai parin tilannetta. Kun

taas tuomioistuin, jolla on asiassa ratkaisupakko,

käyttää kovempaa kieltä arvioidessaan

vaikka heitteillejätön tai väkivallan

uhan todennäköisyyttä”, oikeusministeri

Tuija Brax kuvailee.

”Kun yhteismitallinen teksti puuttuu,

erokäsittely pitkittyy. Liian moniselitteiset

lausunnot, joita kukin voi tulkita oman näkökulmansa

mukaan, antavat pariskunnan

molemmille osapuolille vain lisää aihetta

riitelyyn.”

Pitkä prosessi riitoineen ei ainakaan

helpota parien ja lasten tilannetta. Pää-

1

Noin kaksi miljoonaa suomalaista

elää avioliitossa ja puoli miljoonaa

avoliitossa.

2

3

Avioliittoja purkautuu vuosittain

13 000 ja avoliittoja 30 000.

Jo 40 prosenttia lapsista syntyy

avoliittoihin.

kaupunkiseudulla voi Braxin mukaan

pahimmillaan kestää puolitoista vuotta

huoltajuuskäsittelyn alkamisesta siihen

hetkeen, kun sosiaalityöntekijä vierailee

perheen luona ja antaa lausunnon

tilanteesta. Tilanne on kohtuuton kaikille

osapuolille. Sosiaaliviranomaisen onkin

lausunnollaan pyrittävä antamaan tuomioistuimelle

selkeitä eväitä asian ratkaisemiseksi.

Tuomarit kouluttautuvat

huoltajuuskysymysten osaajiksi

Oikeusministeriön työryhmä esitti käräjäoikeuksien

määrän puolittamista Suomessa.

Tuomioistuinreformin tavoitteena on tehostaa

käräjäoikeuksien toimintaa ja parantaa

lainkäytön laatua. Monella paikkakunnalla

on esitetty huolestuneita puheenvuoroja

4

5

6

Eroriski on suurempi, jos parilla ei

ole lapsia. Eroriski pienenee lapsiluvun

kasvaessa.

Miehen pienet tulot kasvattavat

eroriskiä.

Parit pysyvät yhdessä sitä varmemmin,

mitä kauemmin avoliitto on

kestänyt.

Lähde: YLE/uutiset. Tutkimusavustaja Elina

Mäenpää tekee Helsingin yliopistossa

väitöskirjaa avoeroista.

lähioikeuden siirtymisestä kauemmas. Oikeusministeri

kuitenkin näkee uudistuksen

mahdollisuutena panostaa laatuun.

”Kun käräjäoikeudet ovat riittävän suuria

ja korkeatasoisia, ne voivat nykyistä

paremmin tarjota tuomareille koulutusta

muun muassa lapsia koskevien oikeusriitojen

hoitamisessa. Tuomareiden on hyvä

kouluttautua asiantunteviksi myös esimerkiksi

monikulttuurisuuskysymyksissä, tämä

on erityisen tärkeää suurempien kaupunkien

tuomioistuimissa.”

Espoossa huoltajuuskysymyksiin erikoistuneet

tuomarit kouluttautuvat jo

nyt yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa

kaksi kertaa vuodessa. Tuomarit, jotka käsittelevät

huoltajuuskiistoja, saavat koulutusta

mm. lapsipsykologiassa, lapsen edun

arvioinnissa sekä asiantuntijoiden hyödyntämisessä

oikeusprosessin tukena.

Kohtuullisuutta avopuolison

asemaan

Lapsen aseman kannalta ei ole merkityksellistä,

ovatko vanhemmat avio- vai avoliitossa.

Lasten oikeudellinen asema on

jokseenkin samanlainen liiton muodosta

riippumatta. Omaisuuden jakaminen

avopuolisoiden kesken on monimutkaisempaa.

Avoliitto kun on avioliittoon rinnastettavissa

oleva asuinliitto, mutta juridisesti

ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä

oikeuksia ja velvollisuuksia.

Perhe- ja perintöoikeudessa avopuolison

asema onkin heikompi kuin aviopuolison.

Etenkin pienempituloisen, kuten esimerkiksi

kotona lapsia pitkään hoitaneen

puolison, asema on turvaton. Brax ei lupaa

avoliitto- tai avoerolakia, mutta kertoo,

että valmisteilla on erittäin pitkien

8

pari & perhe 1/2008


Ero- ja huoltajuusriidat pitkittyvät, jos

sosiaaliviranomainen ja tuomioistuin puhuvat eri

kieltä keskenään. Moni perhe hyötyisi sovittelusta,

jossa eroon liittyvät asiat käydään läpi yhdessä

psykologin ja tuomarin kanssa.

avoliittojen kohtuullisuusnormi ja selvittäjähenkilön

käyttäminen avoeroissa.

Norjan malliin

Oikeusministeri Brax kävi joulukuussa tutustumassa

Norjan malliin hoitaa lapsiperheiden

huoltajuusriitoja. Perheille tarjotaan

sovittelumahdollisuutta tuomioistuinmenettelyn

vaihtoehtona. Psykologi vierailee

kodissa ja haastattelee myös lapset. Vaihtoehtoisen

riidanratkaisun istunnoissa on

paikalla sekä tuomari että psykologi.

”Norjan malli teki minuun suuren vaikutuksen”,

Brax kertoo. ”Yhteinen kieli löytyy,

kun eri alan ihmiset istuvat yhdessä

ja arvioivat tilanteen. Norjassa tehdään

tänä vuonna hinta-laatu-analyysi, jossa

mitataan ihmisten tyytyväisyyttä ja sovittelun

kuluja. Arvio on, että uusi menettely

on vähentänyt riitelyä niin paljon,

että se on myös taloudellisesti kannattava.”

Omaan oikeudenkäyntilainsäädäntöömme

sisältyy sovinnon mahdollisuuden kartoittaminen

osana oikeudenkäyntiä. Sen

sijaan meillä Suomessa ei tällä hetkellä ole

säännöksiä sovittelusta oikeudenkäynnille

kokonaan vaihtoehtoisena riidanratkaisumenettelynä.

”Sovittelu on menettely, josta meillä

Suomessa on pulaa. Seurakunnat, kunnat

ja vapaaehtoiset järjestäjät toteuttavat sovittelua

jonkin verran, mutta palveluja tarvittaisiin

lisää perheiden tueksi”, toteaa

Brax. l

pari & perhe 1/2008 9


TEKSTI Pirjo Tuhkasaari

Vanhempien

parisuhde

– paras turva lapsen kasvulle?

”On mahdollista, että ydinperhe väistyy perheiden paikalta, mutta tämä

ei muuta tarvetta saada perheen suomaa turvaa eikä tarvetta huolehtia.”

(Sonya Michel 2007)

10

pari & perhe 1/2008

Jyrki Komulainen /Gorilla


Lapsi tarvitsee läsnä olevan vanhemman

ja kiintymyssuhteen,

jossa hän saa tarvitsemaansa

rakkautta, hoivaa, huolenpitoa

ja suojelua. Pienen lapsen kokemus omasta

olemassaolostaan ja sen jatkuvuudesta

toteutuu vanhemman turvallisuuden varassa.

Ihminen tulee omaksi itseksi vain

suhteessa toiseen ihmiseen. Äidin tai ensisijaisen

hoivaajan mielen avulla lapsen

omaan mieleen rakentuvat ne toiminnot,

joiden avulla hän alkaa vähitellen käsitellä

omia tunteitaan. Lapsi ihmettelee, etsii,

harjoittelee ja vähitellen löytää maailman

elämäänsä kuuluvine ihmissuhteineen.

Lapsi ”tietää” jo kohdussa vanhempansa

parina. Lapset seuraavat vanhempiaan

alusta asti. He aistivat ja näkevät pienimmät

yksityiskohdat ihmisten välisessä

kommunikaatiossa. He tarkkailevat vanhempiaan,

kuuntelevat tarkkaan vanhempiensa

sanoja ja pohtivat, mitä vanhemmat

jättivät sanomatta. Lapset tekevät

myös päätöksiä. He haluavat tulla samanlaiseksi

kuin äiti ja isä tai erilaiseksi kuin

jompikumpi heistä. Lapsi tuntee vanhempiaan

kohtaan voimakasta rakkautta, ihailua,

kateutta, pettymystä, vihaa, pelkoa ja

myötätuntoa. Vanhempien toimiva parisuhde

herättää lapsessa mustasukkaisuutta

ja ulkopuolisuudentunteita, mutta kuitenkin

viime kädessä turvallisuutta. Lapsi

miettii, mikä on hänen paikkansa vanhempien

välisessä suhteessa. Vanhempien

suhteen ja perheen kuva piirtyy lapsen sydämeen

ja mieleen, sisäiseksi näyttämöksi,

joka muokkaa hänen odotuksiaan, toiveitaan

ja pelkojaan.

Lapsi on hyvin tietoinen ja kiinnostunut

vanhempiensa välisestä suhteesta.

Lapsi ei samastu vanhempiinsa vain

yksilöinä, vaan parisuhteeseen heidän

välillään. Tämä vaikuttaa myöhemmin hänen

tulevaan puolisovalintaansa, parisuhteeseensa

ja vanhemmuuteen sitoutumiseensa.

Vanhemmuuden näkymätön

rakenne

Vanhemmat luovat turvallisen ja tukea antavan

paikan lapsille, joiden tehtävänä on

leikkiä, käydä koulua, ystävystyä ja kasvaa.

Vanhemmat ovat ikään kuin näyttämön

takana ja pitävät huolta esityksen

jatkumisesta. He kannustavat, tukevat, taputtavat,

ruokkivat ja huolehtivat esiintyjistä.

Vanhemmat auttavat ja lohduttavat

lasta, kun hän epäonnistuu.

Kyse on vanhemmuuden näkymättömästä

rakenteesta. Ikään kuin sylistä,

jossa on turvallista olla oma itsensä. Tämä

toimii, kun vanhemmat välittävät toisistaan,

keskustelevat keskenään ja tekevät

yhteistyötä jaetun

vanhemmuuden

pohjalta. Jaettu

vanhemmuus tarkoittaa

äidin ja isän

vastuuta, vanhemmuuteen

liittyvien

tunteiden, ajatusten

ja kokemusten

jakamista, työnjakoa,

tunnesuhteen

jatkuvuutta sekä toistensa tukemista tavallisessa

arjessa selviytymisessä. Se on

myös oman ja puolison vanhemmuuden

arvostamista.

Parisuhde ja vanhemmuus

edellyttävät pitkäaikaista

sitoutumista

Aina ei ole itsestään selvää, että lapsi mahtuu

parisuhteeseen tai että puolisot kykenevät

suhteeseen, jossa on kolme henkilöä.

On tilanteita, joissa puolisot näkevät

vain toisensa, ja lapsi tarpeineen jää heille

näkymättömäksi. Lapsen uskotaan täyttävän

aikuisten tarpeita, eikä häntä kyetä

näkemään ikäisenään lapsena. Vanhemmat

saattavat ajatella, että elämä on voitava

järjestää niin, ettei lapsi millään tavalla

muuta aikuisten arkea, työtä ja harrastuksia.

Parisuhteen ja vanhemmuuden roolien

samanaikaisuus haastaa puolisoiden

aikuisuuden. Puolisoiden aikuistumisessa

keskeneräiseksi jääneet asiat voivat ottaa

lapselle kuuluvan tilan. Omassa vaikeutuneessa

tilanteessaan puolisot voivat

tunnetasolla hylätä toisensa. Vanhemmuudesta

voi tulla suorittamista, kilpailua siitä,

kumman vuoro on hoivata tai antaa

lapselle ruokaa tai kumpi saa olla vapaana.

Tasa-arvon nimissä taistellaan siitä, kumpi

pääsee lapsesta vähemmällä. Kun lapsi ei

mahdu parisuhteeseen ja vanhemmuus on

vaikeutunut, vanhempi ei tingi omista harrastuksistaan

tai työnteostaan.

Vanhempien erotessa parisuhteen

tunneyhteys katkeaa, ja vanhemmuuden

näkymätön rakenne heikentyy osittain

tai kokonaan. Lapsi menettää vanhempansa

parina. Silloin vanhemmat

ottavat näyttämön keskiön itselleen, ja

roolit kääntyvät päinvastaisiksi: lapsi

”Tasa-arvon

nimissä taistellaan

siitä, kumpi

pääsee lapsesta

vähemmällä.”

alkaa kannatella vanhempaa. Lapselle tulee

rooleja, joista selviytyminen vaatii veronsa.

Hän alkaa huolehtia itse itsestään,

ja vanhemmat ovat omien paineidensa

vuoksi ylikuormitettuja, jolloin heillä ei ole

aikaa iloita ja nauttia

lapsestaan.

Lapsen turvallisuuden

kannalta

on keskeistä, miten

muutoksista huolimatta

vanhemmuus

jatkuu niin,

että hän ei koe itseään

liian yksinäiseksi

ja pelokkaaksi.

Lapsen tulisi voida luottaa siihen, että

hänestä välitetään, häntä rakastetaan ja

häntä kestetään ikäisenään lapsena.

Lapsen turva on ensisijaisesti rakastavassa

ja huolta pitävässä vanhemmuudessa.

Vanhemmuuden turva on rakastavassa

ja huolta pitävässä parisuhteessa ja/tai

muun verkoston tuessa. Parisuhteen turva

on perheen rakenteissa, isovanhempien,

sukujen, ystävien, työyhteisöjen ja yhteiskunnan

kannattelussa. Vanhempien

parisuhde on lapsen elämän ensimmäinen

teatteri ja tärkein koulu, missä hän oppii

itsestään ja muista. Se toimii pohjana lapsen

kaikelle tulevalle vuorovaikutukselle

yhteiskunnassa (Wallerstein 2007). l

Kirjoittaja on psykoterapeutti,

perhe- ja paripsykoterapiakouluttaja.

Shutterstock

pari & perhe 1/2008 11


TEKSTI Arto Koskinen PIIRROS Anssi Keränen

Kaikkihan

niin tekevät?

Uskottomuus on yksi merkittävimmistä haasteista parisuhteille.

Tuskin kukaan välttyy törmäämästä siihen

joko omassa parisuhteessaan tai läheisissä sukulais-,

ystävä- tai työkaveripiireissä. Yleistymisestään

huolimatta uskottomuuden kokemuksellinen kipeys ei ole lieventynyt,

eikä siitä yli pääseminen ole helpottunut.

Kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse?

Suomessa on tehty seksuaalista uskottomuutta kartoittavia väestötasoisia

tutkimuksia 1970-luvun alusta lähtien. Ensimmäiseen

kyselyyn vastanneista miehistä alle kaksi kymmenestä ja naisista

yksi kymmenestä oli joskus ollut seksuaalisesti uskoton. 1990-luvulle

tultaessa tilanne oli muuttunut niin, että neljä kymmenestä

miehestä ja kolme kymmenestä naisesta oli joskus pettänyt seksuaalisesti.

Viimeisin raportointi koskee

1990-luvun lopun tilannetta, jolloin sekä

miesten että naisten luvut olivat laskeneet

muutamalla prosenttiyksiköllä. Miehistä 35

prosenttia ja naisista 30 prosenttia myönsi

joskus olleensa seksuaalisesti uskoton.

Ihmislajin kehityshistorian tutkijoiden

joukossa on vähitellen vahvistunut käsitys,

että ihminen on suhteellisen yksiavioinen

laji. Suomalaisten tutkimustulosten perusteella

voidaan todeta, että ainakin seksuaalisessa mielessä uskottomuus

on selvästi vähemmistöä koskeva ilmiö – kaikki eivät siis

tee niin. Lisäksi näyttää siltä, että uskottomuuden yleistyminen

olisi taittumassa. On myös hyvä huomata, että toisin kuin yleisesti

ehkä luullaan, miehet ja naiset eivät juuri eroa toisistaan tässä

asiassa.

Seksuaalisen uskottomuuden lisäksi puhutaan emotionaalisesta

uskottomuudesta. Se tarkoittaa tilannetta, jossa kolmanteen

osapuoleen on tunnealueella muodostunut intiimi ja keskeinen

suhde, josta ei voida tai haluta kertoa vakikumppanille.

”Näyttää siltä, että

uskottomuuden

yleistyminen olisi

taittumassa.”

Uskottomuus pahin vaiva suhteissa

Väestöliiton vuoden 2003 Perhebarometriä varten kartoitettiin

vuonna 1995 avioliiton solmineiden, mutta jo eronneiden käsityksiä

tärkeistä eroon johtaneista syistä. Kolme tärkeintä, sekä

naisten että miesten ilmoittamaa syytä olivat: rakkauden ja läheisyyden

puute, vaikeudet puhua/selvittää erimielisyyksiä ja parisuhteen

hoitamisen laiminlyönti. Uskottomuus sijoittui yhdenneksitoista.

Naisista 15 prosenttia ja

miehistä 21 prosenttia piti uskottomuutta

lopullisena syynä eroonsa.

Uskottomuus ei ole yleisin parisuhteita

rasittava ilmiö, mutta yhden vakavimmista

uhista se liittojen jatkuvuudelle aiheuttaa.

Kaiken se kestää

Uskottomuus hävittää yhdessä hetkessä liiton

keskeisen peruspilarin – luottamuksen.

Uskottomuuteen liittyy itse pettämisen lisäksi

lähes aina valehtelua. Uskottomuuden paljastuminen

aiheuttaa pahan kriisin liittoon. Liiton

menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

on hahmotettava uudestaan.

Petetyksi tuleminen on

traumaattinen kokemus puolisolle.

Tätä eivät kriisin kourissa olevat

itse, eivätkä ammattiauttajatkaan näytä

aina ymmärtävän.

Tapahtunutta koskevat ajatukset, tuntemukset,

mielikuvat ja kysymykset tunkevat

mieleen koko ajan. Petetty tuntee

pakottavaa tarvetta saada tietää koko totuus. Koko hänen maailmansa

sellaisena kuin hän on sen kokenut, on romahtanut. Koska

hän on uskottomuustapahtumiin nähden ulkopuolinen, hän ei voi

tietää, missä todella mennään. Siksi hänen ainoa keinonsa tilanteen

hahmottamiseksi on saada tietoja puolisoltaan.

Uskottoman osalta tilanne on toinen. Hän on ollut koko ajan sisällä

tapahtumissa ja tietää, enemmän tai vähemmän, missä mennään

ja mitä on tapahtunut. Hänellä voi olla käsissään akuutti ristiriitatilanne:

mitä tehdä liiton ja kolmannen osapuolen kanssa.

Tilanne on kummallekin puolisolle äärettömän raskas ja estää kaikenlaisen

etenemisen asian suhteen. Vasta, kun uskoton on tehnyt

selvän päätöksen liittoon jäämisestä, voivat puolisot alkaa

työstää asiaa.

Valitettavasti monet, erityisesti uskottomat, ajattelevat, että tämä

on vaihe, jossa asian käsittely kannatta lopettaa ja palata normaaliin

elämään. Heidän on syyllisyyden ja häpeän tunteittensa

vuoksi vaikeaa paneutua käsittelemään tapahtunutta puolisonsa

kanssa. Niinpä pariskunta joutuu usein tilanteeseen, jossa toinen

12

pari & perhe 1/2008


haluaa tai hän tuntee, että hänen on pakko saada tietää ja toinen

puolestaan haluaa jättää asian taakseen tai unohtaa koko jutun.

Tämän vuoksi asian käsittely usein jää vähäiseksi tai kiertää

hedelmättömiä kehiä. Petetyn on kuitenkin vaikea tai lähes mahdotonta

jatkaa elämää normaalisti. Hänen luottamuksensa puolisoaan

kohtaan on poissa. Keskinäisen luottamuksen puuttuessa

on mahdotonta elää normaalia liittoa.

Uskottomuus aiheuttaa liiton jatkuvuudelle vaikean haasteen

juuri siksi, että ihmiset eivät tiedä, voiko luottamusta saada takaisin

ja mitä se käytännössä vaatisi. Luottamus ei palaa itsestään

suullisella eikä kirjallisellakaan sopimuksella, sillä toisen sanaan

ei voi enää luottaa.

Käymme yhdessä vai…

Jos pariskunta todella haluaa jatkaa yhteistä liittoaan jotakuinkin

tavallisena elämänä, on vaikea nähdä muuta tietä kuin asioiden

perinpohjainen läpikäynti. Sen kautta pyritään hahmottamaan uskottomuutta

ja siihen kytkeytyvien asioiden merkityksiä kummallekin

puolisolle. Samalla saadaan selvyyttä tapahtumiin liittyviin

vaikuttimiin ja pystytään paremmin arvioimaan uskottomuuden

toistumisen todennäköisyyttä ja samalla liiton pysyvyyden ennustetta.

Pariskunnalle muodostuu jaetumpi kuva yhteisestä taipaleesta,

kummankin henkilökohtaisista kokemuksista ja uskottomuuteen

liittyvistä seikoista. Tämä tarjoaa konkreettisia aineksia

luottamuksen paluun käynnistymiselle.

Voimakkaiden, ristiriitaisten tunteiden takia puolisoiden on

usein vaikea käydä kahdestaan läpi uskottomuuteen liittyviä asioita.

Ammattiavusta voi olla tukea, ellei siellä käsitellä tapahtunutta

yhtenä tavallisena ristiriitatilanteena ja pyritä keskittymään

nopeasti vain siihen, mikä puolisoiden elämässä ja liitossa on hyvää

ja sujuvaa.

Uskottomuudesta ylipääseminen vie parhaassakin tapauksessa

kuukausia ja voi venyä vuosiksikin. Sen kunnollinen läpikäyminen

ajallisessa ja emotionaalisessa vaativuudessaan voi itsessään olla

yksi uskottomuuden uusiutumisen este. l

Kirjoittaja toimii psykologina ja pariterapeuttina

Väestöliiton Tampereen klinikalla.

pari & perhe 1/2008 13


”Kirjojeni aiheet ja

tunnelmat ammennan

oman elämäni ja omien

kokemusteni palasista.

Iloista ja suruista, siitä

mitä näen ja kuulen.”

KUVA Joona Louhi

Elsa Enäjärvi-Haavio -palkinto

taiteilija

Kristiina Louhelle

Väestöliitto palkitsi taiteilija Kristiina Louhen tunnustuksena

perhe- ja lapsimyönteisyyden lisäämisestä

suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Kristiina Louhi on rakastetuimpia lastenkirjailijoitamme.

Hän on jo yli 20 vuotta ilahduttanut suomalaisten perheiden

arkea lastenkirjoillaan”, kuvailee Väestöliiton toimitusjohtaja

Helena Hiila. ”Aino- ja Tomppa-kirjoissaan Louhi kuvaa

perhe-elämää hyvin realistisesti, mutta herkällä ja kauniilla tavalla.

Tarinoihin sisältyy aina aimo annos hellyyttä.”

”Taiteen merkitys perhemyönteisyyden tukemisessa on yhteisen

elämyksen jakamisessa”, Kristiina Louhi uskoo. ”Yhteinen taidekokemus,

muodostuupa se sitten musiikista, kuvataiteesta tai

kirjallisuudesta, voi aivan erityisellä tavalla rikastuttaa sekä lapsen

että aikuisen tunne-elämää ja rakentaa siltaa eri sukupolvien

välille.”

Taiteen avulla voidaan ilmaista ja välittää sellaisiakin asioita,

joille ei löydy nimeä, tai joista vain on vaikea puhua. ”Esimerkiksi

Aino-kirjojen syntyyn vaikutti paljon se, että tuolloin kolmen

pienen lapsen äitinä omaan arkeeni ilmaantui jatkuvasti asioita,

joiden edessä koin avuttomuutta ja joita sitten aloin ikään kuin

pohtia, tai paremminkin jakaa yhdessä lukijoiden kanssa, Kristiina

Louhi muistelee.”

”Olen kokenut, että meille kaikille, pienille ja isoille, antaa jo

lohtua huomata, ettei ole yksin ongelmineen. Toki tahdoin kuvata

myös sitä onnen- ja ilon tunnetta, mitä pienen ihmisen kanssa

eläessään saa kokea. Kaikki eletty ja koettu antaa oman värinsä ja

muotonsa siihen, mitä kulloinkin teen.”

Elsa Enäjärvi-Haavion palkinto jaetaan naiselle, joka työssään

tai toiminnassaan on merkittävästi osallistunut perhe- ja väestöpolitiikan

kehittämiseen tai edistänyt naisen osallistumismahdollisuuksia

perheen, työn tai yhteiskunnallisen toiminnan piirissä.

Väestöliitto jakoi palkinnon nyt kolmannen kerran. l

14

pari & perhe 1/2008


Teksti Vuokko Hurme Kuva Mari Hohtari

Ystävyyttä ja

seurustelua oppimaan

”Seksuaalikasvatus on paljon muutakin

kuin ehkäisyvalistusta tai

seksitaudeista puhumista. On

tärkeää käsitellä myös tunteita

ja vuorovaikutukseen liittyviä teemoja”,

muistuttaa Anne Pelander Nuorten

Avoimista Ovista.

Väestöliiton sivuilta ladattavissa olevat

ihmissuhdetaitoja mittaavat testit, ystävyys-

ja seurustelupeli, toimivat nuorten

aktivoijina. ”Testien avulla seksuaalikasvatuksesta

saadaan henkilökohtaisempaa ja

osallistavampaa. Lapset ja nuoret pääsevät

itse tekemään ja kokemaan”, Pelander sanoo.

”Työntekijöille testit toimivat työvälineenä

käsiteltäessä ihmissuhteisiin liittyviä

kysymyksiä ja pulmia, kuten suhteiden

solmimista, päättämistä ja ristiriitatilanteista

selviämistä.”

Ystävyyden pelisäännöt

toimivat seurustelussakin

Nuoremmille oppilaille suunnattu ystävyyspeli

ja jo seurustelua pohtiville tarkoitettu

seurustelupeli eroavat toisistaan

vain vähän. ”Ystävyyden pelisäännöt

pätevät myös seurustelusuhteessa. Hyvän

ystävän ominaisuuksia: rehellisyyttä

ja luotettavuutta, arvostetaan myös

seurustelukumppanissa”, Pelander kuvailee.

”On tärkeää

kertoa nuorille ihmissuhteiden

pulmatilanteista.

Esimerkiksi

toisesta

saa olla tykkäämättä. Tämä täytyy kuitenkin

ilmaista toista kunnioittaen ja loukkaamatta.

Ystävyys- ja seurustelupeleissä

käydään läpi esimerkiksi tällaisia asioita.”

Provosoivat vastaukset

herättelevät keskustelemaan

Opettajat ovat ottaneet testit vastaan positiivisin

mielin. Mutta entä lapset ja nuoret,

miten he ovat suhtautuneet?

”Oppilaat saavat vastata testiin omassa

rauhassa ja kilpailevat ainoastaan itsensä

kanssa. Tämä tukee jokaisen omaa

intimiteettiä”, Pelander kuvailee. Oppilaiden

vastauksia voidaan myös myöhemmin

”Pelit avaavat

ovia keskustelulle

kouluissa.”

tarkastella nimettöminä. Usein luokalle on

yllätys, miten vastuuntuntoisia seurustelun

ja ystävyyden suhteen ollaan.

Ymmärrettävästi seksuaalisuus kuitenkin

myös hämmentää. Tämä saatetaan pukea

provosoivaan

käytökseen. ”Kyllä

luokasta aina joku

pilailija löytyy, joka

määrittyy testin

mukaan henkilöksi,

jolla on petrattavaa omissa vuorovaikutustaidoissa,

ja ilmoittaa tämän vielä kovaan

ääneen meille muillekin”, Pelander

nauraa.

Usein juuri nämä provosoivat vastaukset

ovat Pelanderin kokemuksen mukaan

parhaita keskustelunherättelijöitä. Niiden

kautta päästään tarttumaan haastavampiin

kysymyksiin. l

Ystävyys- ja seurustelupelit löytyvät osoitteesta:

www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/

ammattilaiset/tyokalupakki/valineita_opetukseen.

pari & perhe 1/2008 15


16

pari & perhe 1/2008

Kristiina Leinonen /Gorilla


Teksti Vuokko Hurme

Tukea suhteen

alkumetreillä

Nuoret kaipaavat tukea seurustelua aloitellessaan ja perhettä

perustaessaan. Kun osoittaa rakkautta jo aikuiseksi kasvaneille

lapsille, tunne moninkertaistuu seuraavassa polvessa.

Tutustuessaan nuorten aikuisten

parisuhteisiin, Helsingin

yliopiston tutkija, sosiologi

Heli Vaaranen sai leipoa

kakun poikineen. Tutkija haastatteli kotonaan

kolmen vuoden aikana viittäkymmentä

nuorta aikuista. Samalla kun nuoret

kertoivat ajatuksistaan ja elämästään, uunissa

paistuivat muffinssit ja piirakat. Mikä

nuorten kertomassa eniten sykähdytti?

”Yksinäisten ja onnettomien määrä yllätti.

Monet seurustelevat nuoret ovat valmiita

luopumaan ihanteistaan ja voimattomia

lähtemään huonoista parisuhteista.

Yksinäisyyden tunteita on paljon.” Vaarasen

mukaan usein juuri naisten kohdalla äitiyden

kaipuu, yksinäisyyden pelko tai hoivan

halu saattavat naamioitua rakkaudeksi:

”Saatetaan sanoa, että tämä on rakkautta,

mutta ei tunneta itseä rakastetuksi.”

Miesten kohdalla Vaarasen yllätti puolestaan

heidän herkkyytensä ja se, miten

paljon rakkautta mies kaipaa: ”Mies kaipaa

ensisijaisesti hyvää suhdetta naiseen. Vasta

sen jälkeen tulevat perhe ja lapset.”

Monet nuoret jäävät liian helposti suhteeseen,

joka on ontto sisältä. Näissä suhteissa

ei ole tulevaisuuden suunnitelmia.

Yhdessä pysytään

arkirutiineja toistamalla

sekä ympäristöstä

tulevien oletusten

vuoksi.

”Useat naiset

odottavat vuosia

mieheltä merkkiä,

jonka voimin erota,

mutta sitä ei tunnu

kuuluvan. Lopulta juuri naiset päättävät nämä

”kevytsuhteet”, Vaaranen kuvailee.

Tukea parinvalintaan ja

perhetaitojen opetteluun!

Vaaranen arvioi nuorten kaipaavan eniten

tukea nimenomaan parinvalinnassa: ”Puolisolta

kannattaa vaatia vähintään samaa,

”Puolisolta

kannattaa vaatia

vähintään samaa,

mitä itseltään.”

mitä itseltään. Ihminen haluaa luontaisesti

olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa

on mukavaa.” Huonotuulinen seura vetää

puoleensa samanlaista.

Parisuhteessa tärkeää on myös arkinen

tasa-arvo. ”Suuri

osa ihmisen ajasta

menee arkiaskareisiin.

Jos ne ovat

aina vastenmielisiä

tai niihin liittyy valta-taistelua,

on tästä

puhuttava”, Vaaranen

sanoo, ”Usein

juuri sellaiset nuoret,

jotka ovat kasvaneet harmonisessa perheessä,

osaavat vaatia tasapainoista parisuhdetta.

Riitojen keskellä eläneet taas saattavat

tyytyä riitaisaan suhteeseen”.

Apua on kuitenkin saatavilla. Kotikiusaaminen

on lopetettava alkuunsa ja perhetaipari

& perhe 1/2008 17


toja voi jokainen opetella. Vaaranen muistuttaa,

että esimerkiksi kirkko on herännyt

viime vuosina tukemaan nuorten parisuhteita:

”Avun hakeminen on kuitenkin yhteiskunnallisesti

jakautunutta. Ne, joilla ei

ole varaa terapiaan, turvautuvat netin keskustelufoorumeihin.”

Vapaata ja vaarallista

sinkkuelämää?

Vaaranen uskoo, että sitoutumisen tarve

on sekä kulttuurista että biologista. Kaikki

eivät kuitenkaan totuttuun kaavaan asetu.

Ei ehkä halutakaan sitoutua. Sinkkuutta

on alettu markkinoida seksikkäänä ja

vapaana elämäntapana. Ja joillekin se sitä

onkin.

”Sinkkuudessa voi nähdä selkeästi erilaisia

suuntauksia. Toiset ovat hirvittävän

itsenäisiä, niin sanottuja ’salaliittoteoreetikkoja’,

jotka kyseenalaistavat normeihin

perustuvan parisuhteen ja kieltäytyvät siitä.

He keskittyvät opiskeluun, ystäviin ja

työhön.”

”Surullisen usein sinkut ovat kuitenkin

myös hyvin yksinäisiä. He haluaisivat löytää

sen oikean ja ovat kauhuissaan biologisen

kellon tikittämisestä. Vaatimukset

kumppanin suhteen saattavat olla matalalla.”

Tällöin olisi Vaarasen mielestä hyvä

rauhoittua ja keskittyä

omaan hyvinvointiin:

”Kun

elää mielenkiintoista

ja tyydyttävää

elämää, vetää

puoleensa mielenkiintoisia

ihmisiä.”

”Kun elää

mielenkiintoista ja

tyydyttävää elämää,

vetää puoleensa

mielenkiintoisia

ihmisiä.”

Lapsi edustaa

jatkuvuutta

Vaaranen nostaa

hattua aikamme nuorille naisille: ”Nykynainen

on kovien paineiden alla. Väittäisin,

että kovempien kuin koskaan. Samalla

pitää panostaa opiskeluun, työhön ja parisuhteeseen.

Ja jossain välissä pitäisi hankkia

lapsetkin ja hoitaa ne.” On ymmärrettävää,

että osa ei halua lähteä mukaan

tähän oravanpyörään.

”Vapaaehtoinen lapsettomuus on rohkea

päätös. Nämä naiset joutuvat usein

kokemaan epäreilua kohtelua”, Vaaranen

sanoo. ”Ympäristö saattaa kokoajan odottaa,

milloin nainen pyörtää päätöksensä ja

ikään kuin kantaa saman vastuun kun kaikki

muutkin. Aikuisten lasten vanhempien olisikin

hyvä muistaa, ettei lasten hankintaan

saisi painostaa.”

Kun perheeseen

syntyy lapsi, punnitaan

perhetaidot

erityisen tarkasti.

Tarvitaan avuliaisuutta

ja toisen

kunnioittamista.

Arkitaitojen on onnistuttava

kummaltakin

osapuolelta.

”Kumpikaan

puolisoista ei saa lisätä toisen työtaakkaa.

Kannattaa muistaa, että vaikka lapset olisivat

kuinka ihania tahansa, on kumppani

kuitenkin se parisuhteen tärkein osapuoli.

Voi ajatella: me olemme toinen toisellemme

paras tiimi”, Vaaranen pohtii.

Tätä kautta myös lapsi saa parhaat taidot

rakentaa omaa onnellisuuttaan ja tulevia

ihmissuhteitaan. Parisuhteeseen

tuodaan omien taitojen rinnalle myös edellisten

sukupolvien parisuhdetaidot.

Lisää aiheesta: Heli Vaaranen (2007):

Parisuhdepalapeli - Nuorten aikuisten parisuhteet.

Kirjapaja. l

Nimitys

Perhetoimintojen johtajan sijaisuutta

hoitamaan on valittu valtiotieteen

tohtori, perhesosiologi

ja etnografi Heli Vaaranen, 46

v. Heli Vaaranen siirtyi Väestöliittoon

1.2.2008 Helsingin yliopiston

sosiologian laitokselta,

jossa hän on tehnyt tutkimusta

vuodesta 1999. Vaaranen

kirjoitti väitöskirjansa aiheesta

”Kaaharipoikia ja rappioromantiikkaa”

ja väitteli

vuonna 2004. Sen jälkeen

hän on tutkinut nuorten aikuisten

parisuhteita ja osallistunut

yhteiskunnalliseen

keskusteluun nuorista parisuhteista

ja perheistä.

Heli Vaaranen on 18-vuotiaan Carolinan ja 17-vuotiaan

Maxin äiti, joka harrastaa ruoanlaittoa, luonnossa samoilua ja

kirjallisuutta. l

Kotitalouspalveluilla kohti

sujuvampaa arkea

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Palapeli-tutkimushanke

selvitti vuosina 2004–07, ovatko työssä käyvät kiinnostuneita

käyttämään kotitalouspalveluja. Suuri osa tutkimukseen osallistuneiden

pk-yritysten henkilöstöstä oli kiinnostunut palvelujen

käytöstä, mutta vain harva oli käyttänyt niitä.

”Käytön esteitä olivat mm. asenteet. Suomalaiset pitävät

omaa kotia yksityisenä alueena, jonka siivous kuuluu tehdä itse

ja jonka sotkuja vieraiden ei haluta näkevän”, kertoo hankkeen

päätutkija Tia Ristimäki Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta.

Palapeli-hankkeen tutkijat kehittivät palvelumallin, jonka

avulla työnantaja voi osallistua työntekijöiden käyttämien palvelujen,

kuten sairaan lapsen hoidon tai siivouspalvelun organisointiin

tai kustannuksiin. Tutkijat ehdottavat, että kotitalouspalveluille

määriteltäisiin verotusarvo työsuhde-etuna.

Tällöin työnantajat voisivat kehitellä työntekijöilleen lounastai

liikuntasetelin kaltaisen palvelusetelin helpottamaan tasapainoilua

työn ja perhe-elämän välillä. l

Lue lisää: www.vaestoliitto.fi/tyojaperhe.

Tia Ristimäki, Henna Meriläinen, Eeva Kylä-Setälä, Milla Holmberg

2008: Kotitalouspalvelut osana työn ja perheen yhteensovittamista.

Julkaisua saa tilata veloituksetta: mika.takoja@vaestoliitto.fi

tai puh. 228 05 117.

18

pari & perhe 1/2008


KUVA Mari Hohtari

Uusi nettipalvelu

murrosikäisten vanhemmille

www.murkunkanssa.fi

Internetistä löytyy monia tieto- ja keskustelusivustoja

pienten lasten perheille, mutta murrosikäisten lasten vanhempien

on ollut vaikea löytää tukea ja tietoa.

Vakuutusyhtiö Tapiolan ja Väestöliiton joulukuussa

käynnistämän www.murkunkanssa.fi -sivuston tarkoituksena on

tukea murrosikäisten vanhempia. Sivusto tarjoaa vanhemmille

tietoa murrosiästä ja murrosikäisen vanhempana olemisesta.

Sivustolla käsitellään nuoren kaverisuhteita, seksuaalisuutta

ja seurustelua sekä kotia, koulua ja vapaa-aikaa nuoren tärkeinä

toimintaympäristöinä. Sivustolla on osiot erilaisista vanhempia

huolestuttavista kysymyksistä, kuten nuorten päihteiden käytöstä

ja mielenterveydestä. Sieltä saa myös lisätietoa ja linkkejä

eteenpäin.

Vanhemmat voivat nimettömästi lähettää vanhemmuuteen ja vanhempien

huolenaiheisiin liittyviä kysymyksiä sivuston kysymys–

vastauspalstalle. Kysymyksiin vastaavat Väestöliiton asiantuntijat.

Lukemalla vastauksia toisten vanhempien kysymyksiin, vanhemmat

voivat löytää uusia näkökulmia myös oman ”murkun” ja perheen

tilanteeseen.

Nettisivustolla on kahden kuukauden aikana ollut noin 6 750

käyttäjää. Käyttäjien palautetta, kommentteja, ehdotuksia ja kysymyksiä

otetaan mielellään vastaan. l

Maija Lehtikangas

Projektityöntekijä

Murkun kanssa -nettipalvelu

Tule mukaan

tukemaan!

Väestöliiton lahjoitustilit:

Nordea 157230-378182 tai

Sampo 800019-52392

Lahjoituksien käytölle voi halutessaan määrittää

kohteen kotimaassa tai kehitysmaissa tehtävän

työn hyväksi:

- Seksuaaliterveys- ja perhetoiminta

Suomessa viitenumero 11112

- Kehitysmaissa toteutettava seksuaalikasvatustyö

viitenumero 22224

Väestöliitto käynnisti viime vuonna lahjoitusten ja

yhteistyön avulla useita uusia palveluja, kuten

pikkulasten vanhempia tukevan Perheverkon

nettivastaanoton, poikia neuvovan Poikien

Puhelimen ja murrosikäisten vanhempwia auttavan murkunkanssa.fi

-sivuston.

Väestöliiton kehitysyhteistyöhankkeissa Malawissa ja Nepalissa

vahvistetaan naisten ja nuorten asemaa ja terveyttä tarjoamalla

heille seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää tietoa ja palveluita.

Toiminnalla edistetään mm. turvallista äitiyttä, vähennetään

ei-toivottuja raskauksia sekä ehkäistään sukupuolitautien ja hivtartuntojen

leviämistä.

Lahjoituksia ja yhteistyötä tarvitaan edelleen. Kumppaneiden ja

lahjoittajien tuella edistetään ihmisten hyvinvointia sekä Suomessa

että kehitysmaissa.

Yleishyödyllisenä järjestönä Väestöliitto ei

maksa saamistaan lahjoituksista veroa. Rahankeräyslupapäätös

OKH734A (1.1.–31.12.2008).

Yritysyhteistyö

Monet yritykset ja yhteisöt haluavat vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan

ja maailmaan. Väestöliiton toiminnat sopivat hyvin eri tahojen

kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja palveluilla voidaan edistää

myös yhteistyöyrityksen työntekijöiden ja perheiden hyvinvointia.

Väestöliiton yhteyspäällikkö Pia Tornikoski p. (09) 2280 5114 vastaa

mielellään lahjoituksiin ja yritysyhteistyöhön liittyviin kysymyksiin. l

pari & perhe 1/2008 19


Teksti Mikko Kuustonen Kuva Jari Kivelä

Feminismiä, alkemiaa ja

onnellisuuden

puoskarointia

Vierastan isoja organisaatioita;

oli sitten kysymys YK:sta,

Kirkosta, Valtionhallinnosta

tai Yleisradiosta. Silti työskentelen

kaikkien näiden kanssa. Motivaation

ydin piilee siinä ruohonjuuritason

työssä, jonka mahdollistuminen

tarvitsee myös isoja toimijoita. Itsekäs

byrokratian ja hitaan päätöksenteon kammoaminen

saa väistyä, jos loppupelissä

maailma muuttuu edes hieman armollisemmaksi.

Olen kahden vuosikymmenen puskareissuilla

toiminut lukuisten kansalaisjär-

jestöjen juoksupoikana. Voimakkain yhteinen

nimittäjä tässä työssä sisältyy juuri

Väestöliiton ja YK:n väestörahaston, UN-

FPAn, ydinteemaan: naisten aseman

vahvistaminen on keskeistä köyhyyden

poistamisessa ja ihmisoikeuksien toteutumisessa.

Ihmiset auttavat itse

itseään, jos heillä on siihen

mahdollisuus

Vuosien varrella kehitysyhteistyö on kulkenut

kauas almujen ojentelusta tai oman

teknologian tuputtamisesta. Onneksi. Ihmiset

auttavat itse itseään, mutta toisinaan

alkuun auttaminen luo turvaverkon,

jonka varassa mahdoton tulee mahdolliseksi.

Näin olen nähnyt tapahtuvan lukuisia

kertoja juuri naisryhmien pienluottohankkeissa.

Altiplanon ylängöltä Boliviasta muistan

pienluottoryhmän, joka oli kokoontunut

maksamaan kuukausieriään takaisin. Pienessä

huoneessa oli kymmenkunta intiaaninaista

pitkine hameineen, hattuineen ja

letteineen. He takasivat toistensa lainoja,

joten maksuseremonia oli kuin pyhä toimitus

ja onnistumisen symboli.

20

pari & perhe 1/2008


Vaikka yrittäminen onkin riskialtista, olen

usein nähnyt olennaisen muutoksen toteutuvan

näin. Joku hankkii ompelukoneen

ja toinen maissimyllyn. Toisinaan perustetaan

yhteinen puutarha, possukarsina

tai silkkipaja, jolla talouteen saadaan vakautta

ja perheelle valinnan mahdollisuuksia.

Ketjureaktiot ovat selkeitä: kun lapset

vapautuvat liiallisista työvelvoitteista,

he pääsevät kouluun

ja sitä kautta

portti äärimmäisen

köyhyyden

kierteestä raottuu.

Kouluttamattomat

naiset

synnyttävät eniten

lapsia, joten

pienluottohankkeilla

on selkeä

vaikutus jopa väestökysymyksiin.

Ajatuksen pienluotoista kehitti bangladeshiläinen

taloustieteilijä Mohammad Yunus.

Hän alkoi testata ideaa jakamalla lompakostaan

kymmenen ja kahdenkymmenen

taalan lainoja naisryhmille toimeentuloideaa

vastaan. Mohammad oppi nopeasti, että köyhät

naiset maksoivat aina velkansa takaisin.

Nyt Aasiassa toimii suuri Grameen-pankki,

joka koordinoi pienluottoja. Työ on saanut

tunnustusta Nobel-palkintoa myöten.

Kyse ei ole puuhastelusta vaan

päätöksenteosta

Taloustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että

köyhiä autetaan parhaiten sijoittamalla

inhimilliseen pääomaan. Maailmankansalaisina

meille on olennaista ymmärtää

muutosten mahdollisuus ja voima:

parilla prosentilla maailmamme varallisuudesta

saataisiin puhdasta vettä, ruokaa,

perusterveydenhuoltoa ja koulutusta

kaikille.

Peli ei siis ole pelattu, jos yritysten yhteiskuntavastuu

kehittyy terveeseen suuntaan.

Tällä polulla kulkemiseen vaaditaan

globaalitalouden ohjausta siten, että myös

kehitysmaat hyötyvät kaupan rahavirroista.

Tämä puolestaan tarkoittaa myös kuluttajien

aktiivista asennemuutosta – tiedostamista

ja peiliin katsomista.

Kauppapolitiikan osalta konkretiaa saisivat

aikaan esimerkiksi köyhien maiden

vientitullien laskeminen ja reilun kaupan

kehittäminen. Raskaita velkataakkoja on

edelleen annettava anteeksi, kunhan kestävän

kehityksen ponnisteluihin, ihmisoikeuksiin

ja demokratisoitumiseen voidaan

sitoutua. Näen tässä toivon jättää

lapsillemme turvallisempi ja mahdollisempi

maailma.

Myös kehitysyhteistyön on kehityttävä

kohti vuorovaikutuksellisempaa ja kuuntelevampaa

kumppanuutta. Naisten ja naisryhmien

rooli yhteisöjen muutoksen ytimessä

on kristallisoitunut. Naisten asemaa

parantamalla kehittyy myös uuden sukupolven

muutoksentekijöitä,

joita olen kohdannut

paljon

esimerkiksi

nuorten

ja lasten parlamenteissa

ympäri maailman.

Kyse ei

ole puuhastelusta

vaan päätöksenteosta

ja

muutosvoiman oppimisesta.

Olisin onnellisempi veronmaksaja,

jos Suomi toimisi tässä kansaa kuunnellen:

kehitysyhteistyön määrärahat

ovat prosentuaalisesti edelleen häpeällisen

pienet. Eurooppalainen arvomaailma

ohjaa tehokkuudessaan enemmän varoja

omille lehmille kuin köyhille muukalaisille.

”Naisten aseman

vahvistaminen on

keskeistä köyhyyden

poistamisessa ja

ihmisoikeuksien

toteutumisessa.”

Oma köyhyytemme näkyy

usein pahoinvointina

Meillä on paljon opittavaa täällä tehokkuuden

ja nopean ajan viidakossa. Vaurauden

keskellä oma köyhyytemme näkyy usein

pahoinvointina – kun kaikkea on liikaa, ei

YK:n väestö- ja kehityskonferenssi Kairossa

v. 1994 korosti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä

osana ihmisoikeuksia ja

köyhyyden vähentämistä. Ajatus oli, että

kun parit ja yksilöt voivat vapaasti päättää

lastensa lukumäärästä ja ajoituksesta,

se johtaa pienempään lapsilukuun ja

edistää perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia.

Tuolloin luotiin olennaista pohjaa

myös YK:n vuosituhattavoitteille, joiden

keskeisin päämäärä on puolittaa äärimmäisessä

köyhyydessä elävien ihmisten

lukumäärä vuoteen 2015 mennessä. Tällä

tarkoitetaan yli miljardia ihmistä, jotka

joutuvat tulemaan toimeen alle dollarilla

päivässä.

millään ole merkitystä. Puutetta löytyy jokaisesta

maailmankolkasta, mutta oma

sudenkuoppamme saattaa olla siinä, että

täällä onnellisuuden kehitysmaassa kadotamme

elämästämme syvyyden ja merkityksen.

Häkellymme ulkopuolisuudesta

elämässämme ja kaipaamme kipeästi kykyä

olla totta edes pienissä hetkissä.

Koen, että katsellessani afrikkalaisperheen

pihapiiriä, löydän samassa näkökentässä

kirkkaammin olennaisen

– syntymästä kuolemaan. Kuva on kenties

romanttinen pohtiessani sitä täällä sohjon

valtakunnassa. Mutta uskon, että sillanrakentaminen

kannattaa. Itse en muutoin

jaksaisi olla olemassa. l

pari & perhe 1/2008 21


TEKSTI Minna Säävälä

Mistä puoliso?

– Ylirajaisten perheiden avioliitot luovat haasteita

Kun perhe lähtee siirtolaisiksi tai pakolaisiksi ja asettuu

asumaan uuteen maahan, perhesuhteet korostuvat.

Vieraassa ympäristössä oma perhe on elämän ankkuri.

Jos uuteen maahan muuttaneet ihmiset kohtaavat

syrjintää tai vihamielisyyttä, he turvautuvat perheeseen entistäkin

tiukemmin. Niinpä monet maahanmuuttajavanhemmat haluavat lastensa

avioituvan turvallisesti oman ryhmän jäsenen kanssa.

Järjestetty muttei välttämättä pakotettu

Järjestetty avioliitto – sanapari herättää kummastusta ja moraalista

paheksuntaa useimmissa suomalaisissa. Meillä elämänkumppanin

löytäminen omin avuin kohtalon johdattamana on itsestäänselvyys,

jolle ei nähdä hyväksyttäviä vaihtoehtoja. Järjestetty avioliitto ei kuitenkaan

ole sama kuin pakkoavioliitto. Pakkoavioliitto solmitaan vastoin

toisen tai molempien osapuolten tahtoa, kun taas järjestetty

avioliitto voi olla molempien osapuolien tahdon mukainen.

Kosovosta Suomeen

muuttaneet albaaninaiset

kertoivat omista elämäntarinoistaan

ja ajatuksistaan

avioliitosta

Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella

tehdyssä

tutkimuksessa vuonna

2006. Naxhije, itse

rakkausavioliiton kosovolaisen

miehen kanssa

solminut nuori nainen,

haluaa hälventää ennakkoluuloja

järjestettyjä

avioliittoja kohtaan.

Hän vertaa niitä sokkotreffeihin.

Minna Säävälä on erikoistunut

maahanmuuttokysymyksiin ja

Intian-tutkimukseen.

”Monesti on niitä tapauksia,

että suku tietää

jonkun hyvän pojan ja

tarjoaa sitä vaihtoehtoa.

Meistä se ei ole niin järjestetty juttu, siinä vain esitellään. Tehdäänhän

täälläkin semmoista että, no sokkotreffeille”.

Kosovolaiset, kuten monet muutkin yhteisöt, arvostavat avioitumista,

eikä naimattomaksi jäämistä pidetä toivottavana.

Ei yhtä maahanmuuttaja-avioliiton mallia

Eri maahanmuuttajaryhmien avioitumistavat poikkeavat toisistaan

suuresti. Venäläiset, filippiiniläiset, thaimaalaiset ja virolaiset hyväksyvät

avioitumisen suomalaisen miehen kanssa. Avioliitto onkin näistä

maista tuleville naisille yksi yleisimmistä maahanmuuton perusteista.

Muun muassa somalialaiset, afganistanilaiset, kurdit, intialaiset

ja kosovolaiset suhtautuvat yleensä kielteisesti naisten avioliittoihin

oman ryhmän ulkopuolisten kanssa, vaikka miesten kansainvälisiä

avioliittoja voidaan sietää. Suomalaisen miehen kanssa avioituva tyttö

voi rikkoa välinsä sukuyhteisöön.

Kosovolais-taustaisissa perheissä aviopuolison valintaa koskevat

sovittamattomat ristiriidat ovat harvinaisia. Useimmat Suomessa

kasvaneet nuoret suhtautuvat periaatteessa suopeasti järjestettyihin

avioliittoihin ja haluavat puolison omasta ryhmästään. Kosovosta

Suomeen alakouluiässä pakolaisena muuttanut Rezarta opiskelee

korkeakoulussa ja kertoo nauraen:

”Kyllä mä ajattelen että jossain vaiheessa pitäähän mieskin löytää

ja mennä naimisiin! Mutta ei mitään kiirettä, sen pitäisi ehdottomasti

albaani olla se mies”.

Rezarta pitää tärkeänä albaniankielistä puolisoa, koska siten kosovonalbaanien

kulttuuri voi siirtyä uudelle polvelle ja lapsille kehittyä

ehjä identiteetti. Hänen mielestään samasta yhteisöstä tulevat

puolisot ymmärtävät toisiaan paremmin kuin taustaltaan erilaiset.

Pelkkä samankielisyys ei kuitenkaan riitä.

”Sen pitäisi olla ehdottomasti koulutettu ihminen joka ymmärtää

elämää. Ei ehkä pitkälle koulutettu, mutta edes jonkun verran niin

kuin minä. Muuten siitä ei tule mitään”.

Vaihtoehtoja on mutta kaikissa on riskinsä

Suomessa kasvaneille tytöille sopivan puolison löytäminen on

haastavaa. Oman ryhmän sisäistä avioitumista korostavien ryhmien

nuorilla on useita keinoja elämänkumppanin löytämisek-

22

pari & perhe 1/2008


si. Yksikään vaihtoehdoista ei ole ongelmaton, ja tyttöjen tilanne

on poikia hankalampi. Nuori tai hänen sukunsa voi etsiä sopivaa

puolisoa omasta, Suomeen asettuneesta yhteisöstään. Koska monet

etniset ryhmät ovat vähälukuisia, sopivaa kumppania ei välttämättä

löydy.

Suku voi järjestää liiton myös lähtömaasta tai nuori voi itsenäisesti

solmia suhteen siellä lomail-

lessaan. Kosovossa avioitumiseen ja

muuttoon johtavat romanssit ovat yleisiä.

Yksi vaihtoehto on avioitua oman

ryhmän ulkopuolelle, jolloin nainen voi

joutua rikkomaan välinsä omiin sukulaisiinsa.

Viimeisenä vaihtoehtona hän voi jättäytyä

kokonaan naimattomaksi. Tätä

pidetään monissa etnisissä ryhmissä vanhempien epäonnistumisena,

koska heillä on vastuu lastensa hyvinvoinnista ja maineesta.

Ajattelutapa on hyvin erilainen kuin yksilökeskeisessä suomalaisessa

mallissa, jossa nuoret itsenäistyvät varhain ja toteuttavat

omia ihanteitaan riippumatta suvun toiveista.

”Suomessa kasvaneille

tytöille sopivan

puolison löytäminen

on haastavaa.”

Sukupuolimallit murroksessa

Perheen perustaminen toisen Suomessa kasvaneen kanssa ei sekään

aina ole helppoa. Kasvaessaan suomalaisessa koulussa ja

suomalaisten ystävien ympäröimänä, nuorten naisten ajattelutavat

ovat muuttuneet heidän äitiensä tarjoamasta mallista. Toisaalta on

poikia, joille ripustautuminen perinteisinä pidettyihin tapoihin voi

olla keino selviytyä vihamielisessä ympäristössä,

jossa heidän on vaikea menestyä

enemmistön ehdoilla.

Nuoret elävät ristipaineissa: koti ja

perhe ovat elämän keskiössä, mutta ylirajaisen

liikkuvuuden kasvaessa puolisoiden

odotukset naisena ja miehenä

olemisesta voivat aiheuttaa kitkaa. Maahanmuuttajataustaisten

nuorten parisuhteiden

kriiseissä tarvitaan asiantuntevia, kulttuuristen kysymysten

dynamiikkaa ymmärtäviä tukipalveluja. l

Kirjoittaja on sosiaaliantropologi, joka toimii tutkijana

Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksessa.

pari & perhe 1/2008 23


Etiopialaisen

kylän ensimmäinen

ympärileikkaamaton

tyttö äitinsä

sylissä.

Ylpeys itsestä kivusta

huolimatta

Mulki Mölsän tekemässä haastattelututkimuksessa

eräät maahanmuuttajanaiset

kertoivat varta vasten halunneensa leikkauksen,

sillä he näkivät tulevansa naiseksi

sen avulla. Kivusta ja pelosta huolimatta

he olivat iloisia ja ylpeitä itsestään

leikkauksen jälkeen. Ympärileikkaus onkin

voimakas siirtymäriitti aikuisuuden maailmaan.

Sen kautta tytöt muuttuvat naisiksi

yhteisön silmissä.

Ilo ja ylpeys leikkauksesta saattavat kuitenkin

haihtua kipuihin ja ongelmiin, joita

ympärileikkaus tuo tullessaan. Sukupuolielämä

on leikatuille naisille yleensä kivuliasta

ja epätyydyttävää. Lasten synnytys

on samaten kivuliasta, mutta lisäksi usein

hengenvaarallista. Moni Suomeen muuttaneista

naisista voikin turvautua avausleikkaukseen,

jonka avulla synnytykset ovat

turvallisempia ja helpompia.

Muutosta tapahtumassa

Perinteen muuttamiseksi tehdään kovasti

töitä sekä pohjoisen että etelän maissa.

Vaikka maahanmuuttajaryhmien asenteet

naisten ympärileikkausta kohtaan ovat

muuttumassa, on leikkauksen riski kuitenkin

olemassa etenkin entiseen kotimaahan

matkustettaessa. Vaihtoehtoiset naiseksi

tulemisen seremoniat sekä valistus perinteen

haitoista ovat purreet. Paikoitellen

perinteestä on jo täysin luovuttu. l

Teksti Laura Lipsanen Kuva Marja-Leena Salin

Ympärileikkauksella

kunnolliseksi naiseksi?

24

pari & perhe 1/2008

Maahanmuuttajien saapuminen

maista, joissa tyttöjen

ja naisten ympärileikkauksella

on vahvat

kulttuuriset perinteet, avasi meilläkin keskustelua

tästä käytännöstä. Miksi perinne

jatkuu siitä huolimatta, että se voi aiheuttaa

vaikeita fyysisiä ja psyykkisiä vammoja?

Miksi lukuisat tytöt ja naiset haluavat

itselleen leikkauksen, vaikka olisivat nähneet

sen aiheuttavan kipua ja kärsimyksiä

lähipiirissään?

Yksi merkittävimmistä tekijöistä ympärileikkauksen

taustalla lienee se, ettei

naisella katsota olevan mahdollisuuksia

päästä naimisiin ja perustaa perhettä

leikkaamattomana. Umpeen kurottu nainen

on miesten silmissä haluttava vaimokandidaatti,

sillä näin kunniallisuus, puhtaus

ja koskemattomuus ennen avioliittoa

on taattu. Yhteiskunnissa, joissa nainen on

monella tapaa miehestä riippuvainen, naiset

eivät helposti horjuta perinnettä, joka

takaa heidän asemansa avioliittomarkkinoilla.

1

Vaikka operaatiota kuvataankin usein

termillä silpominen, suosittelee Ihmisoikeusliitto

ympärileikkaus-termiä,

sillä neutraalimpana se soveltuu

paremmin ennaltaehkäisevään työhön.

2

3

4

5

6

130 miljoonan naisen arvioidaan kokeneen

ympärileikkauksen. Vuosittain

2 miljoonaa tyttöä ja nuorta

naista uhkaa silpominen.

Käytäntöä esiintyy eri puolilla Afrikkaa,

Aasiaa ja Arabian niemimaata.

Naisten ympärileikkaukset ovat hyvin

yleisiä esimerkiksi Somaliassa, Etiopiassa

ja Sudanissa. Malawissa, jossa

Väestöliitolla on kehitysyhteistyöhanke,

ympärileikkausta ei esiinny.

Naisten ympärileikkauksen tavat

vaihtelevat pienistä viilloista ja verenvuodatuksesta

ulkoisten sukupuolielinten

osittaiseen tai täydelliseen

poistamiseen. Jälkimmäisessä,

”faraonisessa ympärileikkauksessa”,

typistetyt häpyhuulet ommellaan

yhteen sekä virtsan ja kuukautisveren

poistumiselle jätetään pieni

aukko.

Suomessa sukuelinten silpominen

on rikoslain mukaan rangaistava

teko.

Naisten ympärileikkausta perustellaan

usein uskonnollisilla syillä,

mutta koraanista ei löydy naisten

ympärileikkaukselle tukea. Silpomista

harjoitetaan myös kristittyjen parissa.

www.ihmisoikeusliitto.fi/projektit/kokonainen


Teksti Suvi Arapkirli Piirros Osmo Penna

Väkivallattomaan

parisuhteeseen

Tuskin kukaan menee pahoinpitelijän kanssa naimisiin.

Ei, hän menee ihanan miehen (tai naisen) kanssa naimisiin.

Hän menee naimisiin rakkaudesta.

Uhriksi muututaan aivan huomaamatta. Elinpiirin

kutistumista ja kuristumista ei aluksi edes huomaa. Kontrollointi,

nimittely, sukulaisten tai ystävien tapaamisten rajoittaminen, taloudellinen

kiristäminen, kaikki se kehittyy jopa fyysiseksi väkivallaksi

juuri näin; vähitellen ja asteittain, kuin salaa hiipien, kuin varkain.

Taju siitä, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia parisuhteessa,

katoaa lopulta kokonaan.

Mutta väkivalta ei kuulu parisuhteeseen. Henkinen väkivalta ei

kuulu parisuhteeseen. Pahoinpitely on rikos ja ihmisoikeusloukkaus

myös parisuhteessa. Rikoksia on yritettävä estää. Myös Kalle ja

Katariina Kansalaisella on siihen jokamiehenoikeus ja -velvollisuus.

Hienoja ja hyviä periaatteita

Hienojen ja hyvien periaatteiden muuntuminen hienoiksi ja hyviksi

käytännöiksi on vaikeaa. Varsinkin Suomessa, joka on länsieurooppalaisittain

mittailtuna tunnetusti hyvin väkivaltainen

maa.

Ennen kaikkea tarvitaan asenteiden muuttumista. Parisuhdeväkivaltaan

saa ja pitää puuttua. Se on meidän

kaikkien velvollisuus niin ammattiauttajina kuin siskoina,

veljinä, naapureina, ystävinä tai sählyporukkakavereina.

Kenenkään ei pidä eikä tarvitse kestää väkivaltaa

parisuhteessaan. Kenenkään ei pidä katsella vierestä,

kun epäilee jotakuta väkivallan uhriksi tai sen harjoittajaksi.

Uhrille voi riittää, että viranomainen kuuntelee

häntä sen ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran, kun uhri

uskaltaa puhua asiasta. Uhrille voi riittää, että ystävä

kysyy mustelmasta eikä usko ensimmäistä selitystä. Padot

voivat aueta, kyynelet virrata, ja niiden takaa paljastua totuus

helvetistä, jonka useimmat yrittävät peittää mitä hämmästyttävimmällä

taidokkuudella. Ihminen on hyvä peittelemään silloin

kun hän on tuskaisen häpeissään. Kodin pitäisi olla uskon, toivon

ja rakkauden tyyssija, ei pelon, epätoivon ja masennuksen. Meidän

sisäsyntyinen moraalikoodimme ei halua myöntää, että

rakkaudesta on tullut raakaa rakkaudettomuutta. Uhria parempaa

hämääjää ei olekaan.

Älkääkä luulko, että helvetti olisi aina köyhä. Ehei, ei suinkaan.

Se voi olla erittäin tyylikäs, kaunis ja aistikkaasti sisustettu. Väkivaltaisen

parisuhteen helvetti saattaa rätistä polttavan kuumana

myös äveriäissä osoitteissa.

Väkivallan tekijä on aina vastuussa väkivallastaan, ei uhri.

Mutta väkivallan harjoittajaakin saa ja pitää auttaa. Auttamistahoja

on. Voisiko avun hakemiseen tyrkkijä olla tästä lähtien myös

kaveri eikä enää niin usein uhri eli puoliso?

Kampanja parisuhdeväkivaltaa vastaan

Suomessa toteutetaan vuonna 2008 muiden Euroopan neuvoston

jäsenmaiden tapaan naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan vastainen

viestintäkampanja. Kampanjasta vastaa Väestöliitto yhdessä

muiden kansalaisjärjestöjen ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa

RAY:n rahoituksella. Haastamme erityisesti Suomen miehet pohtimaan

keinoja asenteiden muuttamiseksi ja väkivallan vähentämiseksi.

Suuren yleisön tietoisuuteen kampanja

nousee keväällä 2008, ja julkisuus

jatkuu vuoden loppuun

asti. l

Kampanjan nettisivusto

www.kotirauhaa.fi

avautuu 27.3.2008.

pari & perhe 1/2008 25


Tero Pajukallio /Kuvaliiteri

Teksti Paula Alkio

Hyvä kehrä säteilee ja

kantaa pitkälle

Ihmiset tulevat parisuhteeseen erilaisina

ja tuovat mukanaan omat

geeninsä, taustansa, kokemuksensa

ja arvomaailmansa. Ne ohjaavat

usein tiedostamattomasti käyttäytymistämme.

Väestöliiton Parisuhdeprojektin psykologit,

pari- ja perheterapeutit Sinikka

Kumpula ja Vuokko Malinen ovat kehittäneet

toimivaa parisuhdetta kuvaavan

Parisuhteen kehrä -mallin. Sen tarkoituksena

on tehdä näkyväksi ja tietoiseksi

käyttäytymiseemme vaikuttavien asioiden

suuri kirjo ja rohkaista puolisoita keskustelemaan

niistä.

Kehrän keskellä ovat tyydyttävän ja hyvän

parisuhteen keskeiset edellytykset, joiden

varassa pari saa suhteensa jatkumaan

eroavuuksista tai ristiriidoista huolimatta ja

pystyy kehittämään suhdettaan olosuhteiden

muuttuessa. Tähän tarvitaan sitoutumista,

luottamusta, tahtoa, uskoa ja toivoa.

Kaiken ytimenä on rakkaus.

Kehrän siivekkeillä olevat elementit ilmentävät

suhteen eri puolia. Ne limittyvät

ja kietoutuvat toisiinsa. Kun jokainen

kehrän osa toimii riittävän hyvin, ratas saa

voimaa ja alkaa pyöriä. Samalla se tuottaa

valoa ja energiaa ympärilleen.

Suhde perheeseen, sukuun ja

ympäristöön

Jokainen tuo parisuhteeseen myös oman

perheensä ja sukunsa – jos ei konkreettisesti

niin ainakin mielikuvissaan. Meillä on

erilaisia käsityksiä ja toiveita siitä, miten

kiinteässä suhteessa haluamme aiempiin

ihmissuhteisiimme olla ja miten suurta painoarvoa

asetamme niille.

Toimivassa parisuhteessa molempien

osapuolten on kyettävä irtautumaan tunneperäisistä

siteistään lapsuudenperheeseensä

ja kyettävä sitoutumaan uuteen suhteeseen.

Tärkeää on myös tutustua kumppanin

perheeseen ja liittyä siihen. Jommankumman

puolison liian riippuvaiset suhteet alkuperäisperheeseen

voivat kilpailla parisuhteen

kanssa. Puolisot ovat onnistuneet

irtautumisessa, kun he esimerkiksi ratkaisevat

erilaiset kiistakysymykset neuvottelemalla

ensin keskenään eikä sopeutumalla

omien vanhempiensa vaatimuksiin.

Unelmat, odotukset ja

parisuhdetarinat

Ihmisillä on erilaisia tarinoita ja pyrkimyksiä

oman elämänsä suhteen. Ne voivat olla

suuria unelmia, pieniä toiveita tai arvoja,

joista on vaikea tinkiä. Ihmiset omaksuvat

lapsuudenkodistaan vuorovaikutusmalleja

ja luovat niiden pohjalta odotuksia siitä,

miten parisuhteessa kuuluu olla. Nämä

heijastuvat usein arkisiin tekemisiimme

erilaisina odotuksina ja pettymyksinä.

Unelmista ja toiveista on hyvä jutella

kumppanin kanssa, jotta hän ymmärtäisi niiden

yhteyksiä ja ilmenemistä suhteessa. Kummallakin

on oma tarinansa, joiden yhteensovittaminen

on parisuhteen suuri haaste.

26

pari & perhe 1/2008


Kiintymys, rakkauden kartat,

arvostus ja ihailu

Jatkuva kiintymyksen ja kiinnostuksen

osoittaminen toista kohtaan kantaa pitkälle.

On hyvä antaa toiselle päivittäin hetki

aikaa kertoa kuulumisiaan omalla tavallaan,

eikä olettaa täysin tuntevansa hänen

mielenliikkeitään. Toisaalta jokaisella

on myös oikeus pitää joitakin asioita ominaan,

eikä toisen pidä siitä loukkaantua.

Kaikkea ei tarvitse jakaa kumppanin tai

kenenkään muunkaan kanssa.

Arvostus ja ihailu kumppanien kesken

ovat tärkeitä, ja niiden vastakohdat, kuten

jatkuva kritisointi ja toisen halveksunta,

voivat olla suhteelle erittäin tuhoisia. Kun

kumppanit osoittavat toisilleen paljon arvostusta

ja vuorovaikuttavat myönteisesti,

suhteessa ja perheessä säilyy myönteinen

pohja, joka kestää myös ristiriitoja. Arvostusta

voi osoittaa pienilläkin eleillä, kuten

toisen puoleen kääntymällä, kun hän

ottaa kontaktia. Aito kuuntelu lienee yksi

tehokkaimmista arvostuksen osoituksista

arjessa.

Seksuaalisuus, hellyys ja

intiimiys

Seksuaalisuuden toteutumiseen ja laatuun

vaikuttavat lähes kaikki suhteen

elementit: myönteinen asenne, yhteiset

odotukset, kiintymys, ihailu ja arvostus,

vuorovaikutus sekä ristiriitojen rakentava

käsittely. Parisuhteessa tarvitaan kykyä

sietää hyviä ja huonoja kokemuksia

ja kykyä ylläpitää vaikeinakin aikoina

riittävän hyvää kuvaa toisesta

omassa mielessään.

Hyvän seksisuhteen kehrä rakennuspalikoita

ovat

mm. luottamus, intiimiys,

tietoisuus itsestä

ja toisesta,

lohdutuksen mahdollisuus

sekä turvallisuus.

Seksuaalisuhteen

luonne,

kiihottavuus ja tyydyttävyys

vaihtelevat

suhteen kehittyessä.

Suhteen

alun intohimo ei ole

pysyvää, vaikka elementtejä

siitä voi tavoittaa

myöhemminkin.

Vaikeudet seksuaalisuudessa

ovat normaaleja. On myös

luonnollista, ettei seksi aina haluta

yhtä paljon.

Jatkuvat ristiriidat ja

ratkaistavat ongelmat

Tutkimusten mukaan noin kaksi kolmasosaa

parisuhteen ristiriidoista on ikuisia eli

ratkaisemattomia, ja ratkaistavissa olevia

on yksi kolmannes. Sellaista paria ei olekaan,

jolla ei olisi suhteessaan jännitteitä.

Parin ratkaisemattomat ongelmat liittyvät

useimmiten persoonallisuus- ja temperamenttieroihin

sekä erilaisiin elämäntapoihin,

vakaumuksiin, ideologioihin.

Ikuisia ongelmia

ei juuri kannatakaan

Pari-

Kiintymys

suhde-

odotukset

Henkilökohtaiset

unelmat

Ihailu

Arvostus

Kumppanin

tunteminen

Parisuhteen kehrä

Suhde

ympäristöön

Henkilökohtainen

elämä

Suhde

sukuun

”Kahdelle ihmiselle

voi muodostua vain

heille kuuluvia

omia juttuja,

omaa huumoria,

muistoja ja

salaisuuksia.”

Hellyys

Toivo

T

a

h

t Rakkaus

o

Luottamus

Luottamus

Sitoutuminen

Suhde

perheeseen

Intiimiys

Ristiriidat ja

ongelmat

U

s

k

o

Sitoutuminen

Omat parisuhdetarinat

Seksuaalisuus

nen

Mehenkisyys

Reagointija

käsittelytavat

Tunneyhteyden

rituaalit

Jaettujen

merkitysten

luomi-

yrittää ratkaista.

Oleellista on, miten

pari oppii tulemaan

toimeen niiden kanssa

ja käymään niistä

rakentavaa keskustelua

ymmärtääkseen,

mistä oikein

on kyse. Parin on

hyvä tehdä kompromisseja

tai löytää

uusia ratkaisumalleja käytännön tilanteisiin.

Ongelmien riittävän hyvä ratkaisu on

välttämätön edellytys myös seksuaalisuuden

ja intiimiyden toimivuudelle ja tyydyttävyydelle.

Onnellisen parisuhteen salaisuus ei ole

vaikeuksien ja ongelmien puute vaan, se

että pari pystyy jatkamaan vuorovaikutusta

ongelmistaan huolimatta. Tärkeää on,

että molemmilla on riittävästi sitoutumista

ja tahtoa kuunnella ja ymmärtää toisen voimakkaitakin

tunteenpurkauksia.

Tunneyhteyden rituaalit,

jaettujen merkitysten luominen

ja me-henkisyys

Myönteisen tunneyhteyden säilyttäminen

on parisuhteessa tärkeää. Pari luo vuorovaikutuksen

kautta yhteisiä merkityksiä.

Yhteisyyden ja mehengen

ylläpitäminen

vahvistavat

suhdetta. Kahdelle

ihmiselle voi muodostua

vain heille

kuuluvia omia juttuja,

omaa huumoria,

muistoja ja salaisuuksia.

Pari

voi luoda itselleen

myös ns. tunnevuorovaikutuksen

rituaaleja,

joilla kumppanit voivat ilmaista

myönteisiä tunteita päivittäin. Tällaisia

ovat esimerkiksi halaus erotessa ja tavat

pitää yhteyttä erillään ollessa.

Kehrän vaikutukset

ympäristöön

Kun parisuhteen osatekijät toimivat riittävän

hyvin ja harmonisesti, parisuhde

tuottaa energiaa myös ympäristöönsä.

Parisuhteen kehrä -mallissa toimivan ja

dynaamisen suhteen ympärille leviää valoa.

Suhde säteilee auringonkehrän tavoin

lämmintä energiaa ympäristöön,

muihin ihmissuhteisiin ja

ennen kaikkea lapsiin. Parisuhteen

laatu vaikuttaa

suuresti vanhemmuuteen.

Vanhempien välisen

suhteen sanotaan

olevan ”lapsen

koti” eli se elinpiiri,

jolla on ratkaiseva

merkitys lapsen kehitykseen.

l

Lähde:

Sinikka Kumpula ja

Vuokko Malinen

Unelma paremmasta

parisuhteesta. Navigointiopas

aikuissuhteeseen.

Kirja on saatavilla Väestöliiton

nettikaupasta: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa.

Hinta 25 euroa + toimituskulut.

pari & perhe 1/2008 27


Teksti Kirsikka Bonsdorff

Pieni parisuhdegallup

1. Millaisia pieniä, hyviä ja arkisia parisuhdetekoja teet?

2. Millaisia haasteita elämäntilanteesi tuo parisuhteeseesi?

1

2

3

4

1 Kulttuuri- ja urheiluministeri

Stefan Wallin

1. Huolehdin lasteni iltatoimista ja -sadusta

aina kun olen arki-iltana kotona.

Näin jää puolisolle omaa aikaa käydä

lenkillä, lukea tai työskennellä.

2. Ajankäytön suunnitteleminen on suuri

haaste. Pyrin olemaan arjessa läsnä niin

paljon kun mahdollista. Laatu-aika käsitteeseen

en usko, koska laatu ei määrää

korvaa.

2 Oikeusministeri

Tuija Brax

1. Paras parisuhdetekoni on, etten kerro

parisuhteestani julkisuuteen mitään.

Suojelen perhettäni ja parisuhdettani.

2. Normaalit, työssäkäyvän ihmiset kiireet

ja haasteet.

3 Väestöliiton

yhteyspäällikkö

Pia Tornikoski

1. Hellät tekstiviestit keskellä päivää ja pitkän

työpäivän jälkeen sohvalla jalkahierontaa.

Odottamattomia yllätyksiä miehelleni ovat

myös älyttömät lahjat ilman syytä.

hyitä ja lasten nukkumaanmenoaikaan

nukahtaa usein itsekin. Väsyneenä tulee

riideltyä helpommin aika turhista

asioista. Kiitos ystävien ja sukulaisten

lastenhoitoapua on ollut tarvittaessa ja

miehen kanssa on saatu otettua pieniä

irtiottoja mm. viikonlopun kaupunkilomia.

4 SKLU:n puheenjohtaja

Ringa Junnila

1. Kiireen keskellä parisuhdeteot ovat todellakin

pieniä. Tyypillisin hellittelyjuttu

on Juhan mieliruokien teko. Yksi, jo

nuoruusvuosiltamme ollut herkku, on

japanilaisen ruuan valmistus. Valitettavasti

en ehdi tehdä sitä kovinkaan usein,

ehkä keväällä ja syksyllä rapujuhlien aikaan.

Toinen Juhan herkku on ihan arkinen

suutarinlohi. Olen siinä muuten aika

haka!

2. Arjen pyöritys on rankkaa, sillä Juha

on viikot töissä Helsingissä. Viikonlopuissa

Juhan aika menee pitkälti maatilan

töitä tehden, kun ei kerran viikolla

ehdi niitä tehdä. Yhteistä aikaa

ei siis luonnollisesti löydy, siksi sitä on

oikein raivattava. Jos me yksi tai kaksi

kertaa vuodessa johonkin yhdessä

pääsemme, luulen sen olevan melko

lähellä totuutta. Olemme sen verran

2. Aikaa parisuhteelle eikä omalla itsellekään

löydy helposti. Arki-illat ovat lyperhekeskeisiä,

että pienetkin vapaan

poikaset haluamme viettää yhdessä lasten

kanssa.

Kuka tekee kotityöt?

Kenen vuoro on tänään tiskata, viedä

koira ulos, hakea lapset tarhasta? Väestöliiton

Väestöntutkimuslaitoksella tehdyn

kyselytutkimuksen perusteella sukupuoli

ohjaa edelleen valintojamme:

naiset tekevät noin kaksi kolmasosaa kotona

tehdystä palkattomasta työstä.

Lasten hoitoon liittyviä tehtäviä jaetaan

perheissä kuitenkin jo hieman tasaisemmin.

Isät osallistuvat lastenhoitoon etenkin

lasten ollessa jo vähän isompia. ”Nuorille

miehille vastuu kotitöistä ja lasten

kasvattamisesta alkaa jo olla itsestäänselvyys

asenteiden tasolla, mutta käytännön

arkielämässä muutokset tapahtuvat hitaasti”,

toteaa tutkija Anneli Miettinen.

Työelämän ilmiöt heijastuvat kotiin. Äidin

työn katkonaisuus ja pitkä kotonaolo

vahvistavat helposti perinteistä työnjakoa

perheessä. Työssäkäyvät pienten lasten

äidit ovat kaikkein tyytymättömimpiä

työnjakoon kotona. l

Anneli Miettinen 2008: Kotityöt, sukupuoli

ja tasa-arvo. Hinta on 25 euroa

+ postikulut. Tilaukset: mika.takoja@

vaestoliitto.fi tai puh. 228 05 117.

28

pari & perhe 1/2008


Teksti Helena Hiila

Myös Australiassa sovitellaan

Australiassa sovittelua käytetään

avioeroissa tuomioistuinmenettelyn

vaihtoehtona

lapsen huoltajuudesta päätettäessä.

Maan liittohallitus lanseerasi sovittelumenettelyn

vuonna 2006, jotta raastavilta

ja usein kalliilta tuomioistuinmenettelyiltä

vältyttäisiin ja vanhemmat voisivat sopia

lapsen huoltajuudesta. Tuomarien sijasta

vanhempien apuna ovat psykologit ja sosiaalityöntekijät.

Sovittelua järjestävät erilaiset parisuhdeneuvontaan

erikoistuneet tahot, kuten katolisen

ja anglikaanisen kirkon perheasian

neuvottelukeskukset sekä suurin parisuhdepalveluja

tuottava, uskonnollisesti sitoutumaton

Relationship Australia -järjestö.

Hallitus on kilpailuttanut sovittelupalvelun

tuottajat ja valvoo niiden palvelujen laatua.

New South Walesin Relationship Australia

-organisaatiota vetää suomalais-

syntyinen psykologi ja sosiaalityöntekijä

Anne Hollonds. Uudesta sovittelumahdollisuudesta

on hänen mukaansa pelkästään

hyviä kokemuksia.

”Keskitymme lapsen etuun, emme ole

sen enempää äidin kuin isänkään puolella.

Meihin luotetaan asiantuntevana ja puolueettomana

tahona”, Hollonds toteaa.

”Alun pitäen hallituksen tavoitteena oli

vähentää eroja ja oikeudenkäyntikustannuksia

sekä parantaa lapsen edun toteutumista.

Jälkimmäisissä tavoitteissa on onnistuttu”,

Anne Hollonds iloitsee.

Palvelu on asiakkaalle maksutonta ja

siihen kuuluu kolme sovittelukertaa. Jos

asiat eivät selviä tässä ajassa, voi asiakas

ostaa omaan laskuun lisää palvelua. Ilmaiseen

sovitteluun ei kuulu omaisuuden

jakoasiat eivätkä muut taloudelliset seikat,

jotka eivät liity suoraan lapsen huoltoon.

l

Relationship Australia on perustettu

sodan jälkeen auttamaan kotiutuvia

sotilaita ja heidän puolisoitaan. Tätä

nykyä se toimii kaikissa osavaltioissa

ja on maan johtava perhesuhteiden

asiantuntijaorganisaatio. Se tuottaa

parisuhteisiin ja vanhemmuuteen liittyviä

palveluja, koulutusta ja tutkimusta.

Uusimpana aluevaltauksena on tuen

antaminen ihmissuhdeongelmissa

työpaikoilla.

Lue lisää:

www.relationships.com.au

Väestöliitto kutsuu oikeus- ja sosiaalitoimen edustajat kesäkuun alussa seminaariin

keskustelemaan sovittelumenettelystä Suomessa.

Onko parisuhteesi

voimissaan?

1

2

3

4

5

6

7

Minkälaista on elää SINUN kanssasi?

KUVITTELE!

Jos kysyisit saman kysymyksen puolisoltasi,

minkälaista sinun kanssasi on elää, mitä hän

vastaisi? KUVITTELE!

Miten hoidat suhdettasi tällä hetkellä?

kannattaako parisuhteesta pitää huolta? Jos

osoitat puolisolle välittämistä, mitä se

mahdollistaa suhteessasi?

Mitä iloa saat, jos kuuntelet häntä?

rohkenisitko tehdä kysymyksiä kumppanillesi?

kannattaako suhteessa avautua kuulemaan

mitä toinen todella sanoo? Mitä vikaa olisi

itsensä altistamisessa?

Mitä minun tulee kysyä itseltäni, kun suhteeni ei toimi?

Vastaa ensin muutamiin kysymyksiin parisuhteestasi?

8

9

10

11

12

kannattaako kiihdyksissä olevan ihmisen

kanssa keskustella?

Mitä mieltä olet, kannattaako muistaa

minkälaisia lähtökohtia ja omia pari- ja

perhetraditioita sinulla oli kasvuperheessäsi?

Miten on unelmointisi laita, kannattaako sinun

ylipäätänsä unelmoida mistään parisuhteessasi?

Kannattaako antaa ja jakaa?

Kannattaako uskoa tähän suhteeseen?

Mitä jos halaisit kumppaniasi silloin,

kun haluaisit itse tulla halatuksi?

Joitakin vastauksia löydät osoitteesta

www.vaestoliitto.fi/toimiva _parisuhde.

pari & perhe 1/2008 29


Tahdolla ja taidolla

Ensimmäiset

parisuhdeohjaajat

kouluttautuvat

Parisuhdeongelmia ennalta ehkäisevät ohjelmat ovat eri maista

saatujen kokemusten mukaan osoittautuneet toimiviksi ja kustannustehokkaiksi.

Vaikuttavuudeltaan ja pysyvyydeltään parhaita

ovat erityisesti parien suhdetaitojen kehittämiseen keskittyvät

ohjelmat.

Väestöliitto käynnisti viime syksynä ensimmäisen Tahdolla

ja taidolla -ohjaajakoulutuksen parisuhdeongelmien ennalta ehkäisemiseksi.

Koulutukseen osallistuu 35 sosiaali- ja terveydenhuollon

ammattilaista 14 eri kunnasta.

”Koulutuksen tavoitteena on antaa koulutettaville valmiudet

suunnitella ja toteuttaa omissa kunnissaan ohjaajan käsikirjan

pohjalta vastaavia, paikallisiin oloihin sovellettuja pareille tarkoitettuja

parisuhdetaitoja ja -tietoa lisääviä tilaisuuksia,” kertoo ohjaajakoulutuksen

johtaja Vuokko Malinen.

”Tarkoituksena on lisätä osallistujien parisuhdetyytyväisyyttä

ja samalla ennalta ehkäistä ongelmien syntyä. Parisuhdetaitoja

harjoitellaan paikan päällä oman parin kanssa”.

Ohjaajakoulutus etenee Väestöliiton parisuhdeprojektin kehittämän

parisuhteen Kehrä -mallin mukaisesti. Käsiteltäviä aihealueita

ovat mm. suhteen positiivisen pohjan ja vuorovaikutuksen

vahvistaminen, negatiivisen vuorovaikutuskehän helpottaminen,

ristiriitojen rakentava käsittely ja seksuaalisuus. Jokaista aihealuetta

käsitellään ensin teoreettisesti vetäjien alustuksella, esimerkeillä

ja demonstraatioilla, minkä jälkeen asiaa harjoitellaan

kumppanin kanssa.

Kahdeksan lähiopetuspäivän lisäksi

ohjaajakoulutukseen kuuluu

itsenäistä teoriaopiskelua,

käytännön harjoituksia

ja omalla paikkakunnalla

toteutettavan koulutustilaisuuden

suunnittelu

ja vetäminen kouluttajien

työnohjauksessa. l

-P.A.

Seuraava

Tahdolla ja taidolla

-ohjaajakoulutus käynnistyy

syksyllä 2008 Tampereella.

Katso tarkemmin:

www.väestöliitto/fi/toimiva_parisuhde/ammattilaiset.

Tahdolla ja taidolla –koulutuksesta

varmuutta omaan työhön

Väestöliiton ensimmäiseen Tahdolla ja taidolla -parisuhdeohjaajakoulutukseen

osallistuneet espoolaiset Aino Ruotsalainen ja

Kirsi Kanerva ovat huolissaan parisuhdeosaamisen vähyydestä

esimerkiksi kuntien perusterveydenhuollossa. He

kokevat saaneensa uuden tiedon

lisäksi hyvää

käytännön harjoitusta

ja avartavia

oivalluksia parisuhteiden

kehittämiseen.

”Erityisesti koulutus

on syventänyt

omaa osaamista ja tutkimustieto

antaa lisävarmuutta

työhön”,

Kirsi Kanerva

ja Aino Ruotsalainen

kaipaavat

lisää parisuhdeosaamista

ja

uskallusta sekä

kunnan peruspalveluihin

että seurakuntatyöhön.

kertoo projektipäällikkö Aino Ruotsalainen Espoon kaupungin

sosiaali- ja terveystoimesta. ”Muuttokuntana Espoo eroaa joistakin

muista siinä, että meillä on paljon pareja, joilta puuttuu vertaistuki,

esimerkiksi omat vanhemmat asuvat usein kaukana. Tällöin

tukea on saatava muualta. ”

”Koulutus on antanut hyviä työkaluja kaikkien ihmisten kohtaamiseen,

mutta tietysti ennen kaikkea parien”, toteaa perhetyönohjaaja

Kirsi Kanerva Espoon tuomioseurakunnasta. Erityisesti

nuorten perheiden tilanne huolestuttaa Kanervaa. ”Monilla

nuorilla on arjessa eläminen hukassa, heillä on suuret odotukset

eikä aina huomata, että parisuhde vaatii oikeasti työtä”, hän pohtii.

”Liian moni elää vain omaa elämäänsä eikä huomaa, että parisuhde

on yhteinen juttu.”

Aino Ruotsalaisen ja Kirsi Kanervan ensimmäinen kolmen tapaamiskerran

Tahdolla ja taidolla -parisuhdekurssi käynnistyy 26.

maaliskuuta Suvelan kappelilla Espoon

keskuksessa. ”Kurssilla

painotetaan erityisesti niitä tietoja

ja taitoja, joita tarvitaan

parisuhteen positiivisessa

vuorovaikutuksessa”, vetäjät

toteavat yhteen ääneen.

l

-P.A.

30

pari & perhe 1/2008


Äidin kielletyt tunteet

Toim. Kristiina Janhunen ja

Minna Oulasmaa

Äidin kielletyt tunteet kertoo

suomalaisten äitien tunteista

Väestöliiton keräämän kirjoitusaineiston

pohjalta. Kielletyiksi

koettujen tunteiden

kätkeminen lisää harhaa

”sopivista” äitiystunteista ja

luo samalla noidankehän: vaikeneminen

voi pahentaa ongelmia, ja häpeä omasta

kuvitellusta poikkeavuudesta ehkäisee avun hakemista.

”Tuntui vaikealta puhua ihmisille negatiivisista tunteista,

kaikki olettivat, että tuore äiti on nyt onnensa kukkuloilla.”

Kirjan tekijät peräänkuuluttavat jaettua kasvatusvastuuta,

jossa lapsen hoitoon osallistuu äidin lisäksi muita aikuisia.

Kielteiset tunteet nähdään osittain oireina siitä, etteivät

vastuujako ja kasvattamisen yhteisöllinen puoli ole toteutuneet

riittävän hyvin, jolloin äideille jäävä taakka on liian

suuri.

”Tuskin olen ainoa, joka on lähes tukehtunut vihaansa,

mutta missään en ole kyllä kuullut muista eikä negatiivisista

tunteista juuri puhuta, lähinnä masennuksesta, muttei koskaan

raivosta ja vihasta lasta kohtaan.”

Kirja on syntynyt tarpeesta kuulla ja ymmärtää äitien kokemia

kielteisiä tunteita sekä välittää niistä tietoa äideille,

äitien läheisille ja lapsiperhetyötä tekeville ammattilaisille.

Kirja on tarkoitettu myös yhteiskunta- ja muiden ihmistieteiden

tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön.

Hinta 10 euroa + postikulut.

Tilaukset: perheverkko@vaestoliitto.fi

Raisa Cacciatore:

Kiukkukirja –

aggressiokasvattajan

käsikirja vauvasta

kouluikään

Toim. Vuokko Hurme

Vauva itkee, kolmevuotias

kiljuu kaarella, eskarilainen

räjähtelee. Ei hätää!

Aggressio kuuluu jokaisen

lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Se on sisuuntumista, voimaa

ja itsenäisyyttä. Sen kautta kasvetaan aikuisiksi, jotka kunnioittavat

itseään ja vaativat hyvää kohtelua.

Aggressiokasvattajan käsikirja antaa vanhemmille keinoja

kohdata lapsi kokonaisena, kiukkuineen kaikkineen ja

auttaa vanhempia käsittelemään omia tunteitaan rakentavasti.

Miten kasvattaa hermostumatta, millaista lapsen toimintaa

voi sietää, milloin taas vetää luja ja selkeä raja?

Aggressio voi toteutua tekona, joka voi olla negatiivinen,

jopa tuhoava, mutta myös rakentava ja positiivinen. Aggressio

on kuohahtamista, sisuuntumista ja mahtavaa energiaa!

Se on puolensa pitämistä, määrätietoista taistelua oikeudenmukaisuuden

puolesta ja rohkeutta sanoa ääneen mielipiteensä.

Lapset, joita ohjataan käsittelemään ja tunnistamaan

omia tunteitaan, kasvavat itsestään huolta pitäviksi aikuisiksi.

Hinta: 24 euroa + toimituskulut

Kirja ilmestyy huhtikuussa.

Ennakkotilaukset: aija.vaisanen@vaestoliitto.fi tai

puh. (09) 228 05136

Pari & perhe -lehden palvelukortti

• Pari & perhe ilmestyy neljä

kertaa vuodessa.

Tilaan Pari & perhe -lehden alkaen 2008

• Tilaushinta 30 euroa/

vuosikerta.

Itselleni Lahjaksi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun.

Käytä palvelukorttia, kun

- tilaat lehden

- ilmoitat osoitteentai

nimenmuutoksen

- peruutat tai irtisanot

tilauksesi

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun

• Tilauksen maksaja/Vanha osoite

• Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite

2008 alkaen

Väestöliitto ry

Sukunimi

Jakeluosoite

Postinumero

Etunimi

Postitoimipaikka

Sukunimi

Jakeluosoite

Postinumero

Etunimi

Postitoimipaikka

Tunnus 5005241

00003 VASTAUSLÄHETYS

Puhelin

Päiväys ja allekirjoitus

pari & perhe 1/2008 31


Konferensseja Seminaareja Koulutusta

Kestävä

liitto – unelmaa

vai totta?

Avioliitto eri kulttuureissa,

seksuaalisuus, vanhemmuus

Kansainvälinen pari- ja perhesuhdejärjestö ICCFR ja

Väestöliitto järjestävät parisuhdekonferenssin ammattilaisille

Helsingissä 10.–13.6.2008.

Huippuluennoitsijoina Göran Therborn, Osmo Kontula ja

amerikkalaisen avioliittojuristi Anne Bergerin tiimi.

Konferenssikieli on englanti.

Seminaarissa keskitytään ongelmia ehkäisevään parisuhdetyöhön ja

prekonferenssissa suomalaisten perheiden hyvinvointiin.

Hintatiedot, ilmoittautumisohjeet ja

ohjelma osoitteessa

www.iccfr.org.

Tapaamis- ja keskustelufoorumi alan

päättäjille, tutkijoille ja käytännön

työntekijöille.

Rakkaus ja viha

– hyvä ja paha parisuhteessa

Mikä paripsykoterapiassa vaikuttaa?

Aika: 15.–16.05.2008,

Paikka: Helsingin yliopisto, Bulevardi 18, Helsinki

Osallistumismaksu: 350 euroa (sis. alv.)

Paripsykoterapian

intensiivikoulutus

syksy 2008–kevät 2009

Täydennyskoulutusta ammattilaisille

Paikka: Väestöliitto, Kalevankatu 16 A, 5 krs., Helsinki

Osallistumismaksu: 1 200 euroa (sis.alv.)

Koulutuskalenterin löydät: www.vaestoliitto.fi/koulutus


KOKEMUSTEN

JAKAMINEN ON ARVOKASTA, JA

TÄRKEÄÄ ON MYÖS HUOMATA MITEN RIKASTA

ELÄMÄÄ MEISTÄ JOKAINEN ELÄÄ”.

Palkintoraadin puheenjohtaja ja Suomen Kehitysvammaisten

Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtaja Ringa Junnila

HYVÄ ME!

KIRJOITUS- JA VALOKUVAKILPAILU

Osallistu Väestöliiton Perheverkon kirjoitus- ja valokuvakilpailuun!

Lähetä meille omia ja perheesi kokemuksia vammaisuudesta ja

pitkäaikaissairaudesta. Kerro tarinasi kuvin tai sanoin. Parhaat

työt palkitaan raha- ja tuotepalkinnoilla ja kootaan kirjaksi.

Erilainen perheeni – voimavarani, rikkauteni.

Mistä saan voimaa arkeen? Elämää ilman esteitä.

Hyvä, meidän perhe!

Kilpailun osallistumisohjeet osoitteessa www.vaestoliitto.fi/pikkulasten_vanhemmat Lisätietoja: Minna Oulasmaa (09) 2280 5233

More magazines by this user
Similar magazines