Uskallus & innovaatiot, uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali - Tekes

katsaus 298/2013
Uskallus &
innovaatiot
Uusia näkökulmia suomalaisiin
sosiaali- ja terveyspalveluihin

Uskallus & innovaatiot
Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin
Tekesin katsaus 298/2013
Tekes 2013

Tekes – rahoitusta ja asiantuntemusta
Tekes on innovaatiorahoittaja. Rahoitamme kasvuun ja uuteen liiketoimintaan tähtäävien
innovaatioiden kehittämistä ja uuden osaamisen luomista. Kannustamme edelläkävijyyteen.
Asiakkaitamme ovat yritykset, tutkimusorganisaatiot ja julkisten palvelujen tarjoajat. Tekesillä on
vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 550 miljoonaa euroa tutkimus- ja
kehitysprojektien rahoitukseen.
Tekesin ohjelmat – valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi
Tekesin ohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja
yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Ohjelmilla luodaan uutta osaamista ja
yhteistyöverkostoja.
Copyright Tekes 2013. Kaikki oikeudet pidätetään.
Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu
Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.
Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa.
Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.
Lainattaessa on lähde mainittava.
Suunnittelu ja toteutus: Recommended Finland
Henkilökuvat: Pekka Kiirala ja EUROFORUM/Gust. (Ville Öhman)
Painatus: Markprint Oy
© Tekes 2013
ISBN 978-952-457-562-1
ISSN 1797-7339

Suomi on asukasmäärältään ja geeniperimältään kiehtova maa. Pienuus voi tarjota
ainutlaatuisia näkymiä rohkeille kehittäjille ja innovaattoreille. Samaan aikaan
vanheneva väestö, vinoutuva huoltosuhde ja pitkät välimatkat asettavat ennen
näkemättömiä haasteita kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi.
Tulevaisuutta tekevä kokija ja näkijä ei hätkähdä. Haasteet ovat mahdollisuuksia,
kun ne sellaisiksi käännetään.
Tässä julkaisussa kuusi asiantuntijaa antaa ajatuksen lentää ja katseen kantaa.
Tarkastelualustana toimii Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelma,
jonka johtoryhmän jäseniä kaikki ovat.
Vauhtia pohdintaan antavat näkemyksillään Tekesin pääjohtaja Pekka Soini ja
sosiaali- ja terveysministeriön kanslia päällikkö Päivi Sillanaukee.

6
Pekka Soini
Pääjohtaja, Tekes
Luutaa luutuneille ajatuksille
10
14
18
Päivi Sillanaukee
Kansliapäällikkö, Sosiaali- ja terveysministeriö
Äidin logiikkaa myös terveyspalveluihin
Juha Tuominen
Johtava ylilääkäri, Suomen Terveystalo
Juha Tuominen kurkottaisi korkealle
Karita Reijonsaari
Terveydenhuollon konsultti ja tutkija
Vain vaikuttava palvelu auttaa asiakasta
Case
Nelinkertainen
win-win vapaaehtoisuudesta
17
Kunnille eväitä
Lasten ikihyvästä
21
22
Petri Lehto
Teollisuusneuvos, Työ- ja elinkeinoministeriö
Julkinen sektori tarvitsee
fiksua uudistumista
Toimiva avohoito
on potilaan etu
25
26
Olli Kerola
Apulaisosasto päällikkö, Sosiaali- ja terveys ministeriö
Hyvällä strategialla toimivia palveluita
Sujuva hoitopolku
vie suoraan kotiin
28
30
34
Paavo Voutilainen
Palveluekosysteemissä arvo
syntyy yhdessä asiakkaan kanssa
Ville Öhman
Tekoäly räjäyttää diagnostiikan
Ryhmävoimaa
sydänsairauden
hoitoon
32
Älykäs
palvelu logiikka
helpottaa
36
Innovaatiot sosiaali- ja
terveyspalveluissa
2012–2015
38

Tulevaisuus on oivaltavissa
hyvinvointipalveluissa
Sosiaali- ja terveysala ei ole pelkkä kulu. Tutkimus- ja kehitystoiminta on
tuottanut tulosta ja yhä useammat alkavat nähdä mahdollisuuksia hyvinvointipalveluiden
kehittämisessä.
Innovaatiot, yritystoiminta ja oivaltavat, uudet ratkaisut edesauttavat
tulevaisuuden rakentamista. Mahdollisuuksia pitää uskaltaa hyödyntää.
Meillä jokaisella on myös osavastuu niin omasta kuin läheistemmekin
hyvinvoinnista. Kaikkiin olosuhteisiin emme itse voi vaikuttaa, mutta jokainen
meistä voi useimmiten tehdä jotain.
Tavoitteena pitää olla, että suomalaiset elävät mahdollisimman pitkään
entistä terveempinä ja voivat myös toimia aktiivisesti mukana yhteiskunnassa.
Hyvinvointisektorin kaikkien toimijoiden on syytä sukkuloida erilaisissa
verkostoissa ja hakea niistä lisäarvoa tavoitteen saavuttamiseksi.
Paremmin voivan ja vanhemmaksi elävän väestön maassa hyvinvointipalvelut
antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda uutta: halutessamme
kansakunnan ikääntymisestä tulee tuottavaa ja aukeaa aivan uusia
liiketoimintamahdollisuuksia. Parhaita ideoita monistamalla saamme myös
tuotteita, joista naapurimmekin ovat kiinnostuneita.
Tässä julkaisussa ajatuksiaan avaa kahdeksan hyvinvointipalveluita
eri näkökulmista tarkastelevaa ammattilaista.
Mukana on myös kuusi esimerkkiä tuloksellisista hankkeista.
Keskustelu aiheen parissa jatkukoon!
Raimo Pakkanen
Tekesin Innovaatiot
sosiaali- ja terveyspalveluissa
-ohjelman ohjelmapäällikkö
Minna Hendolin
Tekesin Elinvoimainen ihminen
-vastuualueen johtaja

Pekka Soini Pääjohtaja, Tekes
Tekesin pääjohtaja, diplomi-insinööri Pekka Soini toimi aiemmin
Nokia Siemens Networksin Suomen maajohtajana ja globaalina
kehitysjohtajana. Sitä ennen hänellä oli mittava ura muissa Nokian
tehtävissä ja muun muassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä
Yhdysvalloissa. Hänellä on yli kahden vuosikymmenen kokemus
globaalista suuryrityksestä sekä yrityskokemusta ja -tuntemusta.
Hyvinvoinnistaan hän huolehtii liikkumalla ja hyötyliikkumalla ja
muistuttaa lisäksi, että lomiakin kannattaa työn ohessa muistaa pitää.
6
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Luutaa
luutuneille
ajatuksille
Tekesin pääjohtaja Pekka Soini puhuu vuolaasti ja paljon. Hänessä on teekkarin
intoa tarkastella asiakokonaisuuksia uusista näkökulmista. Hän tunnustaa Suomessa
vallitsevat päätöksenteko- ja valtarakenteet mutta uskoo lujasti hyvien käytäntöjen
levittämisen voimaan. Sosiaali- ja terveyspalveluita Soini kehittäisi pala kerrallaan
hyviä ideoita naapurille monistamalla.
7

Toisin kuin moni kunta- ja terveydenhuoltorakenteiden
kanssa kipuileva
päättäjä, Soini ei näe suomalaisten terveyspalvelujen
järjestämistä ongelmana
vaan mahdollisuutena.
– On totta, että meillä on paljon erilaisia
toimijoita ja heidän joukossaan voi
vallita luutuneitakin käsityksiä rooleista
ja rakenteista. Juuri Tekesin tehtävä on
toimia katalysaattorina ja saattaa eri
tahoja yhteen, Soini sanoo.
Hän on innoissaan tehtävänsä antamista
näköaloista.
– Suomi on mahtava toiminta-alue.
Olemme geneettisesti kiinnostava saareke.
Suomi voi toimia tutkijoille eräänlaisena
elävänä laboratoriona.
Hän toteaa, että Suomi ei riitä markkina-alueeksi
kunnon liiketoiminnalle.
– Maan pienuudesta ja sen eri alueista
voi olla hyötyä. Kuntien, yliopistojen ja
liike-elämän voimavarat pitää suunnata
yhteiseen tavoitteeseen ja houkutella yrittäjiä,
jotka sijoittavat suomalaiseen osaamiseen,
Soini maalaa.
Hän uskoo esimerkiksi biotalouden
mahdollisuuksiin.
– Biotalous kattaa niin energian, ruuan,
lääkkeet kuin monia muitakin hyvinvoinnin
lähteitä, Soini listaa.
Myös avoin data avaa uusia mahdollisuuksia.
Voimaan tuleva biopankkilaki
voi avata aivan uusia näkymiä sekä suomalaisille
että muualta tuleville tutkijoille
ja palveluiden kehittäjille.
– Tässä voidaan yhdistää ainutlaatuista
suomalaista bioinformaatiota ja
ICT-teknologiaa, Soini toteaa.
Taitoa toimintaan ja hankintaan
Yrityselämää koko työuransa seuranneena
Pekka Soini ymmärtää hintakilpailun
säännöt ja hyödyt. Sosiaali- ja
terveysalalla on hänen mielestään välillä
menty kilpailutuksessa liian pitkälle.
– Jonkun yksikön alhainen hinta ei
takaa sitä, että lopputulos on edullinen.
Osien kilpailutuksesta pitäisi päästä
kokonaisuuksien hallintaan. Nyt ostetaan
halvimmalla ja siihen yleensä liittyy
suuri volyymi. Pitäisi ajatella holistisesti
sitä, mitä saadaan aikaan, Soini toteaa.
Hankintaan pitäisikin hänen mielestään
innovoida aivan uusia käytäntöjä.
– Kyse on osto-osaamisesta esimerkiksi
kunnissa. Koulutuksia järjestetään,
mutta sitä pitäisi olla paljon enemmän
ja sen pitäisi tuottaa tulosta. Pitää oivaltaa,
miten innovatiivisia julkisia hankintoja
voi hyödyntää.
Suomessa julkisen sektorin hankintojen
arvo on 32 miljardia euroa vuodessa.
Se on enemmän kuin puolet valtion
vuosibudjetin kokonaissummasta. Soini
ei ihmettele uutisia esimerkiksi suurista,
tuottamattomista IT-hankkeista.
– Spesifioidaan liian tarkasti se, mitä
luullaan haluttavan alkuvaiheessa. Sitten
kun hanke on vuosien jälkeen päättynyt,
lähtökohta on vanhentunut ja tilanne
muuttunut.
Asioita pidetään hänen mukaansa
usein niin isoina, ettei niitä osata lähestyä.
Hänen mukaansa innovaatiorahoituksessa
lähdetään siitä, että pitää voida
testata ja kokeilla pienempääkin kokonaisuuden
osaa.
– Etsitään kokeilunhaluisia kumppaneita
ja järjestetään rahoitus. Kaikkien
kanssa ei tarvitse toimia mutta pitää
päästä alkuun.
Pelkkä tutkimustulos ei kuitenkaan
Soinin mukaan enää riitä varsinkaan sosiaali-
ja terveyspalveluissa.
– Kun toimivia tuloksia saadaan, ne
pitää jalkauttaa. Hyviä käytäntöjä sosiaalija
terveyspalveluissa pitää jakaa.
Harmaat pantterit palveluihin
Kansalaisena ja veronmaksajana Pekka
Soini on huolissaan siitä, että suomalaisten
hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden
haasteita ei oivalleta. Hän toteaa,
että suomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin
käytetään valtavia summia.
Sen seurauksena ihmiset elävät vanhemmiksi
ja huoltosuhde näyttää siltä, miltä
näyttää.
– Sen voisi kääntää. Meillä on entistä
enemmän parempikuntoisia eläkeläisiä,
jotka haluaisivat olla hyödyksi yhteiskunnassa.
Se on resurssi. Siihen pitää kehittää
palvelukonsepteja ja siihen olisi myös
globaalit markkinat, Soini huomauttaa.
Hyvinvointi-, terveys- tai sosiaalipalvelut
ovat alkaneet kiinnostaa Soinia
entistä enemmän.
– Innovaatiorahoituksessa hyvinvointi
tulee vastaan kaikkialla. Terveyden
lisäksi tarkastellaan myös kaikkia muita
hyvinvointiin liittyviä asioita, niin henkisiä
virikkeitä kuin toimivaa ja ihmislähtöistä
ympäristöäkin. Jos tähän kaikkeen
löydetään uusia innovaatioita ja uuden-
8
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Meillä on entistä enemmän parempikuntoisia eläkeläisiä, jotka
haluaisivat olla hyödyksi yhteiskunnassa. Se on resurssi. Siihen pitää
kehittää palvelukonsepteja ja siihen olisi myös globaalit markkinat.
laisia tapoja toimia, ne käytännöt ovat
myös monistettavissa, Soini uskoo.
Siten puolestaan saadaan uutta liiketoimintaa.
– Hyödyn tavoittelu ajaa sekä ihmisiä
että organisaatioita ongelmien ratkaisuun.
Kun ratkaisu on hyödyllinen, sille
myös löytyy maksajia, Soini summaa.
Ihmisen on kannettava vastuunsa
Soini ei kavahda puhumista ihmisen
omasta terveysvastuusta. Elämäntapasairauksien
hintalappu on iso ja usein
edes jotain on tehtävissä ominkin voimin.
Itse hän pyrkii pysymään päivittäisessä
vireessä hyötyliikkumalla työpaikalla.
Autotallista on työhuoneeseen 140 porrasaskelmaa
ja ruokalaan 120 suuntaansa.
Innovaatiomiehen innolla Soini näkee
terveyden omavastuussakin suuria tulevaisuudennäkyjä.
– Esimerkiksi tietotekniikka on vasta
aivan alkumetreillä siinä, mitä se voi antaa.
Ihmisten terveystietämys ja myös omavastuu
lisääntyvät oman terveydentilan
monitoroinnin ja sensoroinnin kautta.
Ihmisiä kiinnostaa se, että heillä on mahdollisuus
itse seurata omaa terveydentilaansa
ja sitten vaikuttaa siihen, Soini
uskoo.
Palveluiden pitää olla Soinin mukaan
siellä, missä niitä tarvitaan. Vaikka väki olisi
kuinka tervettä, joskus apua tarvitaan.
– Palveluita on saatava helpommin ja
hajautetummin. Meillä on jo esimerkkejä
kauppakeskuksissa toimivista klinikoista.
Meillä on myös hyvä apteekkiverkosto,
jota voidaan hyödyntää, Soini toteaa.
Hän muistuttaa jo aiemmin toteamastaan:
ei pidä yrittää tehdä valmista heti,
vaan kannattaa edetä pala ja porras kerrallaan
innovaatioille avoimena.
9

Päivi Sillanaukee
Kansliapäällikkö, Sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee on koulutukseltaan lääketieteen tohtori.
Ennen kansliapäällikön tehtävää hän toimi ministeriössään osastopäällikkönä. Aiemmin hän on työskennellyt
muun muassa Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana.
Fysiikastaan Sillanaukee huolehtii sauvakävelemällä, hiihtämällä ja harrastamalla avantouintia.
Henkistä hyvinvointia tuo omien lasten lisäksi kanteleen soitto sisarusten kesken.
Äidin logiikkaa myös
terveyspalveluihin
Kun Päivi Sillanaukeelta kysyy oman elämän hyvinvoinnin elementtejä, hän mainitsee
liikunnan ja musiikkiharrastuksen ohella painokkaasti omien lastensa merkityksen.
Vaikka sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä istuva lääketieteen tohtori
voidaan määritellä uranaiseksi, lapset kuuluvat kuitenkin elämän keskipisteeseen.
10
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

– Kun istun keinutuolissa, tiedän, että lasten
kehitys ei ole työuran takia turmeltunut,
Sillanaukee kuittaa.
Sillanaukeen ratkaisut terveyspalveluiden
hyvän kehityksen takaamiseksi
ovat yhtä selkeitä kuin vanhemmuudesta
kumpuava arkilogiikka: keskitytään
olennaiseen, karsitaan päällekkäisyydet
pois, annetaan apua oikeaan paikkaan
heti, kun tarvitaan, ja otetaan terveen
elämän edellytykset lähtökohdaksi päätöksentekoon.
– Ongelmana on, että päättäjät katsovat
lukuja usein vain vuoden tasolla.
Vaikutuksia ei uskalleta nähdä eikä osata
arvioida pidemmälle, Sillanaukee toteaa.
Hänen mallissaan koko maan yhteiskunta-
sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan
pitäisi pohjautua hyvinvoinnin ja terveyden
edistämiseen. Sen pitäisi koskea
yhtä hyvin kuntien kuin valtionkin toimintaa.
– Se olisi inhimillisesti, eettisesti ja
taloudellisesti täysin perusteltua, Sillanaukee
sanoo.
Kokonaisuus hallintaan
Sillanaukee toivoo, että tulevaisuudessa
esimerkiksi kaavoitusratkaisujen lähtökohdaksi
otetaan ikääntyvän väestön
liikkuminen, virkistysmahdollisuudet ja
kotona asumisen tukeminen. Kun kokonaisuuden
vaikutukset huomioidaan
jo suunnitteluvaiheessa, säästytään
monelta kalliilta pakkoratkaisulta myöhemmin.
Osaamista Suomesta Sillanaukeen
mukaan löytyy, mutta toteuttaminen
kansallisessa ja paikallisessa politiikassa
ontuu, vielä toistaiseksi.
– Meillä alkaa olla nyt valmiuksia isoihin
tulevaisuutta koskeviin päätöksiin, se
on väistämätöntä.
Avoimen, älyllisen ja reippaankin keskustelun
Sillanaukee toivottaa tervetulleeksi.
– Kenttä on moninainen, mutta eri intressiryhmien
pitää olla mukana keskustelussa.
Se on vaikeaa, mutta ei se huono asia
ole. Ratkaisut syntyvät keskustelun kautta.
Ensin pitäisi järkeistää kaksi asiaa: rahoitus
ja järjestämisvastuu.
– Meillä on keskimäärin kaksin verroin
työntekijöitä sosiaali- ja terveyssektorilla
verrattuna siihen, mitä muualla Euroopassa.
Se ei ole ihme, sillä meillä on päällekkäisiä
toimintoja.
Keskitytään olennaiseen, karsitaan päällekkäisyydet pois,
annetaan apua oikeaan paikkaan heti, kun tarvitaan, ja otetaan
terveen elämän edellytykset lähtökohdaksi päätöksentekoon.
12
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Sillanaukee luettelee: on julkista terveydenhuoltoa
kunnissa ja sairaanhoitopiireissä,
yksityistä terveydenhuoltoa,
työterveyshuolto ja ylioppilasterveydenhuolto.
– Yksityistä palvelua on ostopalveluina
sellaisillakin alueilla, joissa kuitenkin
sairaanhoitopiirin kautta toisen jäsenkunnan
vuoksi on valmius tuottaa itse
samat palvelut. Järjestelmämme pitäisi
olla sellainen, ettei se edesauta tällaisia
päällekkäisyyksiä. Silloin saataisiin tuottavuutta
nostettua ja henkilöstökin riittäisi
paremmin.
Sillanaukeen mukaan potilaan pitää
saada palvelua mutta hänen osaltaan
merkitystä ei ole sillä, kuka palvelun
tuottaa. Kokonaisuuden pitäisi olla rahoituksellisesti
yhden tahon hallinnassa.
Hän ei usko markkinoiden kaikkivoivaan
valtaan, vaikka markkinat ja kilpailutus ei
sinällään huono asia olekaan.
– Markkinoiden ja vapaan kilpailun
kautta jollakin aikavälillä saatettaisiin
saavuttaa palvelujen sijoittuminen
vastaamaan tarvetta. Suomi on kuitenkin
iso ja harvaanasuttu maa. Tarvitaan
sääntelyä ja alueellista palveluverkkojen
suunnittelua, jotta perustuslailliset
perusoikeudet riittäviin ja yhdenvertaisiin
palveluihin voidaan turvata, Sillanaukee
muistuttaa.
Varhaisen puuttumisen säästöt
Sillanaukee puhuu painokkaasti siitä, että
asioihin pitää tarttua ajallaan.
– Tarvitsemme sosiaali- ja terveyspalveluita,
joissa on monenlaista osaamista
yhtäaikaisesti. Osaaminen pitää soveltaa
kulloiseenkin tilanteeseen. Siten
päästään nopeammin kiinni potilaan ja
asiakkaan asiaan niin, ettei häntä vain
lähetellä paikasta toiseen sillä seurauksella,
että hän hukkuu hoitoketjun väliin
ja alkuperäinen vaiva jää hoitamatta.
Sillanaukeen mukaan erillisten organisaatioiden
ketjumainen rakenne ei toimi.
– Ihmiset ohjautuvat sattumanvaraisesti,
flipperimäisesti, eri organisaatioiden
ja palvelunjärjestäjien huomaan.
Asiakkaan kanssa kulloinkin tekemisissä
olevan henkilön pitäisi automaattisesti
pystyä toimimaan palvelunohjaajana
niin, että henkilö jatkaa loogisesti
oikealla tiellä hoitoketjussa.
– Palvelunohjaaja voi olla lääkäri, hoitaja,
sosiaalityöntekijä tai joissakin tapauksissa
jopa tietokoneohjelma, joiden innovaatiot
pystyvät nykyisin antamaan tukea
esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollossa,
Sillanaukee kuvaa.
Tärkeintä hänen mielestään olisi toimia
asetettujen päämäärien mukaisesti.
– Jos tavoitteena on syrjäytymisen
ehkäisy, pitää aloittaa miettimällä, mistä
hyvinvointi- ja terveyserot johtuvat. Sitten
pitää pohtia, mitä niille asioille tehdään,
Sillanaukee toteaa.
Hänestä on kummallista, että esimerkiksi
lapsiperheen asunnottomuuteen tai
päihdeongelmiin ei löydy heti apua. Tilanteet
etenevät, kroonistuvat ja myös kallistuvat
ajan kanssa.
– Sitten myöhemmin maksetaan hoidosta
moninkertainen hinta sekä taloudellisesti
että inhimillisesti.
Sillanaukee uskoo, että poliittista tahtoa
saadaan aikaan asioiden yhteiseen
parantamiseen, jos kansalaiset haastetaan
mukaan prosesseihin.
– Ihmisillä on taipumus sitoutua asioihin,
jos he saavat itse olla mukana niistä
päättämässä. En tarkoita sitä, että ihmiset
pitäisi saada entistä enemmän pelkästään
vain osallistumaan omiin kustannuksiinsa,
vaan sitä, että saadaan ihmiset mukaan
keskustelemaan yhteisestä hyvästä.
Sillanaukeen mukaan se lisää myös
osallistumisen tunnetta, joka itsessään on
yksi tulevaisuudenkin hyvinvoinnin elementti.
13

Parhaimmillaan toimintatapojen
muutos johtaa sekä parempaan
laatuun että halvempaan hintaan.
14
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Juha Tuominen
kurkottaisi korkealle
Juha Tuomisen perspektiivi terveydenhuollon kenttään on laaja.
Kokemusta lääketieteen tohtorille on kertynyt niin tutkijan kuin
johtajan tehtävistä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Hän haastaa kaikki toimijat ajattelemaan laajemmin ja
asettamaan tavoitteet korkealle.
Kohti 2020-lukua mentäessä Suomella
on Tuomisen mielestä ainutlaatuinen
tilaisuus rakentaa terveydenhuoltojärjestelmä
aikaa ja yhteiskuntaa vastaavaksi.
Nykyinen järjestelmä tuli vuosikymmenten
kehitystyön jälkeen käytännössä valmiiksi
viimeistään pari vuosikymmentä
sitten. Nyt se voi pelkästään rapautua.
– Nykyisellä mallilla rahat eivät riitä,
koska se tulee viemään työvoimaa loputtomasti,
Juha Tuominen toteaa.
Palveluihin ei pystytä ikuisesti lisäämään
käsipareja. Nyt niin on tehty koko
ajan terveydenhuollossa, mutta siinä
tulee raja vastaan.
– Verot nousevat hallitsemattomasti
ja sen seurauksena ihmisten ostovoima
häviää. Meillä on silloin sekä terveyden-
huollon että yhteiskunnan kriisi, Tuominen
ennustaa.
Silloin pitää hänen mukaansa rakentaa
jotain uutta.
– Jotta sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestelmä olisi kestävä ja pystyisi tuottamaan
palvelut meille ja meidän lapsillemme
ja isovanhemmillemme, sen on
kehityttävä, Tuominen peräänkuuluttaa.
Tavoitteiden pitää olla isommat ja
korkealla. Tuomisen mielestä palvelutuotannon
isommista kokonaisuuksista
puhuminen ei sellaisenaan johda mihinkään.
– Tuotantoyksikön suuruus ei terveydenhuollossa
välttämättä johda
tehokkuuteen. Palvelun tilaaja voi olla
iso yksikkö, mutta tuottajahan voi olla
Juha Tuominen
Johtava ylilääkäri,
Suomen Terveystalo
Terveystalon johtava ylilääkäri,
dosentti Juha Tuominen toimi
aiemmin HUS:n johtajaylilääkärinä
ja toimitusjohtajan varamiehenä.
Sitä ennen hänellä oli mittava ura
muissa HUS:n johtotehtävissä ja
lääketieteellisenä johtajana lääketeollisuudessa.
Hän on aktiivinen
terveyspoliittinen vaikuttaja ja osallistuu
terveydenhuollosta käytävään
keskusteluun niin esitelmien kun
kirjoitustenkin avulla.
Omasta hyvinvoinnistaan hän
huolehtii veneillen sekä mökkeillen
perheen parissa.
15

Tuotantoyksikön suuruus ei terveydenhuollossa
välttämättä johda tehokkuuteen.
Palvelun tilaaja voi olla iso yksikkö,
mutta tuottaja voi olla palvelusta riippuen
mitä tahansa yhden ihmisen yrityksestä
yliopistosairaalaan.
palvelusta riippuen mitä tahansa yhden
ihmisen yrityksestä yliopisto sairaalaan,
Tuominen kuvaa.
Tuomisen reseptinä
potilaan oikeus
Tuomisen resepti parempaan terveydenhuoltojärjestelmään
lähtee siitä, mitä
potilas tarvitsee. Toimintamallit, innovaatiot
ja rakenteet tulevat sen jälkeen.
– Terveydenhuollon pitää vastata
potilaan oikeuteen saada hoitoa oikealla
tavalla, Tuominen toteaa.
Hän kaataisi reippaasti aitoja eri toimijoiden
väliltä.
– Julkinen ja yksityinen sektori sekä
työterveyshuolto ovat kaikki hirveän
yksin siiloissansa. Julkinen sektori, joka
tuottaa suurimman osan palveluista, ei
hanki kuin pienen osan alihankinnalla.
Se kertoo, että kumppanuuksia, kilpailua
ja verkostoja ei ole käytetty hyväksi,
Tuominen pohtii.
Hänen mielestään yksityiset yritykset
voisivat toimia julkisen terveydenhuollon
kyljessä ”kirittäjinä”.
– Julkinen terveydenhuolto pitää
saada tasavertaiseen asemaan yksityisen
kanssa ja toisaalta toisin päin. Antamalla
joitakin asioita yksityisen palvelutuotannon
haltuun, voidaan toimia edullisemmin.
Tästä on jo esimerkkejä. Parhaat
käytännöt on saatava käyttöön, Tuominen
muistuttaa.
Hänen mukaansa potilas, kansalainen
ja veronmaksaja hyötyisivät siitä,
että löytyisi uusia toimintamalleja. Mahdollisuudet
hyödyntää eri toimijoiden
osaamista ja yhteistyötä pitäisi käyttää
suurissa muutosvaiheissa hyödyksi.
EU-lainsäädäntö on tuonut oman
lisänsä suomalaisen terveydenhuollon
toimintaympäristöön. Kohta 20 vuotta
Suomessa on puhuttu muun muassa
työvoiman vapaasta liikkuvuudesta EU:n
myötä.
– Siihen ei liity pelkästään terveen
työvoiman vapaa liikkuvuus, vaan myös
sairaan työvoiman vapaa liikkuvuus, Tuominen
huomauttaa.
Hän muistuttaa, että EU:n potilasliikkuvuusdirektiivi
pakottaa läpinäkyvyyteen
hoitojen tuotteistuksessa ja
hinnoittelussa.
Hinnat ovat iloinen asia
Avoin hintojen määrittely ja niistä keskustelu
myös terveydenhuollossa voi
saada Tuomisen mukaan aikaan positiivista
kehitystä. Hinnoista keskustelu ja
niiden määrittely johtaa uusien toimintamallien
kehittämiseen. Ennen kaikkea
se on Tuomisen mielestä oikeudenmukaisuuskysymys
kansalaisen, potilaan ja
veronmaksajan näkökulmasta.
– Asiakkaalla on mahdollisuus hankkia
terveydenhuoltopalvelunsa julkiselta
puolelta mistä vain. Kotikunnan olisi
kuitenkin syytä tietää, mitä se maksaa.
Toisaalta myös palvelun tuottajakunnassa
veronmaksajan on oikeus tietää,
millä hinnalla omia palveluita tuotetaan.
Koko Amerikka pystyy tähän, miksi siis
emme me, Tuominen haastaa.
Hän myöntää, että terveydenhuollossa
palveluita ei osata meillä vielä
tuotteistaa eivätkä ilmoitetutkaan hinnat
ole vertailukelpoisia.
– Ei tuotteistaminen ja hinnoittelu
kuitenkaan vaikeaa ole, jos siihen on
halua. Mutta perusterveydenhuollossa
ei ole vielä jouduttu asian kanssa vastakkain.
Ongelmana ovat myös vuosikymmenten
aikana synnytetyt rakenteet.
– Kunnalliseen monopoliin nojaava
terveydenhoitojärjestelmämme on
vanhakantaisesti rakennettu. Siinä kuljetaan
ennalta määrättyä polkua pitkin,
joka on hyvin organisaatiokeskeinen.
Tuominen vertaa siihen, miten muualla
Euroopassa kansalaisesta on tehty
aktiivinen valitsija. Henkilöllä on oikeudet
kaikkiin hoitoihin, mutta hän päättää
itse, mistä ne hankkii.
– Näin toimijoiden on ollut pakko
kiinnittää huomiota ensin palvelun saatavuuteen.
Samalla ovat kehittyneet muutkin
elementit. Niitä ei varsinaisesti määritellä
hoidon laadun näkökulmasta,
mutta potilaalle ne voivat usein edustaa
sitä: omakielinen palvelu, aukioloajat,
kommunikointi, kontaktit.
Tuomisen mukaan suunta on Suomessakin
kohti länsinaapureitten järjestelmää:
ruotsalaisempaa, saksalaisempaa,
englantilaisempaa mallia.
16
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Nelinkertainen
win-win vapaaehtoisuudesta
Nelinkertainen win-win-tilanne: hoivakodin asukas pääsee
ulos, hänen vapaaehtoinen kävelykaverinsa saa päiväänsä
piristystä, hoivakodin hoitajalla on virkeämpi asukas ja hoivakodin
palveluiden kokonaislaatu nousee.
– Ei niin, että kopioisimme mitään
sellaisenaan, mutta voimme ottaa näistä
elementtejä, joilla kansalaiset voivat
saada parempaa hoitoa; niin paremman
saatavuuden kuin laadunkin, Tuominen
sanoo.
Innovaatiot ovat järjenkäyttöä
Tuomisen mukaan toimintaympäristön
pitää tukea innovaatioita.
– Me tarvitsemme leukemiahoidot,
päivystysjärjestelyt ja muut, mutta siitä
huolimatta järjestelmän sisällä on paljon
elementtejä, joita terävöittämällä voitaisiin
saada yrittäjähenkisyyttä ja markkinaehtoisuutta.
Niiden kautta voi syntyä palveluinnovaatioita
ja teknisiä tukijärjestelmiä
taustalle, monistettavuutta ja vientimahdollisuuksia
Suomelle. Tuominen
muistuttaa, että innovaatioiden hyödyntäminen
voi olla hyvin arkipäiväistä.
– Innovaatiothan eivät ole yleensä
mitään akateemisia juttuja, vaan tervettä
järkeä. Yksinkertaisimmillaan se on
sitä, että on joku, joka pitää huushollin
järjestyksessä ja vahtii kuluja. Sekin on
innovatiivinen toimintatapa, vaikka siinä
ei ole mitään monimutkaista. Parhaimmillaan
toimintatapojen muutos johtaa
sekä parempaan laatuun että halvempaan
hintaan, Tuominen summaa.
Tällaisia kokemuksia saatiin Laurea-ammattikorkeakoulun
ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Vapari-hankkeessa.
Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman
rahoituksen avulla toteutetussa hankkeessa luotiin vapaaehtoisten
henkilöiden ja hoivayritysten yhteistyötä edistävä
kumppanuusmalli.
Toiminta sijoittuu rajapintaan, joka saattaa herättää myös
epäluuloa. Tyypillisenä pelkona on, että vapaaehtoisilla teetetään
työtä, joka kuuluu ammattilaisille. Tämä riski vältetään
toiminnan perusteellisella suunnittelulla ja yhteisellä määrittelyllä.
Vapaaehtoiset eivät tee, eivätkä saa tehdä, varsinaista
hoitotyötä.
Vapaaehtoistyö voi toimia vain, kun se suunnitellaan yhdessä
hoivapaikan henkilökunnan kanssa niin, että hoivakodin rutiinit
ja vapaaehtoistoiminnan sisällöt saadaan sovitettua yhteen.
Asiasta innostuva kansalainen voi periaatteessa ottaa itse
yhteyttä hoivapaikkaan ja tiedustella, onko vapaaehtoistoimintaa
paikassa harrastettu. Ellei ole, henkilökunnalta voi pyytää
yhteistä tapaamista, jossa asiaa ideoidaan.
Vapari-hankkeen aikana luotiin valmis kumppanuusmalli, jota
on helppo kopioida ja monistaa vastaavaan käyttöön missä
vain. Mallissa hoivayritys määrittelee itselleen selkeät toimintamallit
ja vapaaehtoistyön koordinaattorit. Tarvittavat tiedot
kerrotaan esimerkiksi hoivayrityksen nettisivuilla. Olennaista
on, että toiminnassa päästään mahdollisimman helposti käytäntöihin.
Se onnistuu selvittämällä ensin, millaisesta toiminnasta
vapaaehtoinen on kiinnostunut ja millaista toimintaa
hoivapaikan asukkaat tarvitsevat tai haluavat vastaanottaa.
Kumppanuusmallin myötä syntyi myös jatkosuunnitelmia. Eräs
hankkeesta kummunnut ajatus on ideoida kokonainen vapaaehtoistyön
koulutusohjelma. Siihen voisivat osallistua yritysten
edustajat ja vapaaehtoiset yhtä aikaa. Myös kunnissa voitaisiin
kouluttaa organisaatioita vapaaehtoistyöhön niin, että se edistäisi
osaltaan myös yrityksissä tapahtuvaa vapaaehtoistyötä.
17

Vain vaikuttava
palvelu auttaa
asiakasta
Vanhassa mainoslauseessa todetaan, että vain otettu lääke auttaa.
Hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuteen väitöstutkimuksessaan perehtynyt
Karita Reijonsaari todistaa samaa terveys- ja hyvinvointipalveluiden
osalta. Hän on huolissaan siitä, että monia hyvinvointipalveluita
tarjotaan ja käytetään ilman riittävää näyttöä niiden vaikuttavuudesta.
Perinteinen terveydenhuolto toimii Reijonsaaren
mukaan liian usein mekanismina, jossa
pyritään palauttamaan asiakas takaisin ”normaaliin”
tilaan. Hänen elämäänsä tehdään
interventioita vain silloin, kun esimerkiksi sairaus
sitä vaatii.
Reijonsaari muistuttaa, että ihmiset tarvitsevat
normaaliin elämäänsä nykyistä enemmän
tukea terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon,
jotta esimerkiksi vauhdilla yleistyvät elämäntapasairaudet
saadaan kuriin.
– Meillä tulisi olla tehokkaampia palveluja,
jotka tukevat asiakasta päivittäisessä terveenä
pysymisen ja hyvinvoinnin ylläpitämisen prosessissa.
Hänen mukaansa palveluista ei kuitenkaan
ole hyötyä, ellei niiden vaikuttavuutta ole kunnolla
tutkittu, ja elleivät ne mukaudu ihmisen
elämän eri tilanteisiin.
Analyysiä kehitystyön pohjaksi
Karita Reijonsaari toteaa, että hyvinvointipalvelut
ja niiden kylkeen kehitellyt sovellukset
ovat toistaiseksi varsin staattisia.
– Palveluiden pitää elää ja reagoida asiakkaiden
motivaation muutoksiin. Tällä hetkellä
niin ei ole.
Reijonsaari ottaa esimerkiksi Suomen teknologiakehityksen
ja suomalaisten valmiuden
käyttää teknologiaa. Suomesta on puhuttu pitkään
mobiilin toiminnan tulevaisuuden maana
ja siihen kohdistuu paljon odotuksia. Myös valmiita
applikaatioita, sovelluksia ja malleja, on
olemassa ja niitä voitaisiin käyttää innovatiivisemmin.
– Applikaatioita on jo olemassa kaikkiaan
noin parikymmentä tuhatta, mutta niitä tulee
vähän käyttöön. Ja vaikka niitä otetaankin käyttöön,
käyttäjät hylkäävät ne nopeasti sitten, kun
18
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Karita Reijonsaari
Terveydenhuollon
konsultti ja tutkija
Tekniikan tohtori (väit.) Karita
Reijonsaari on peruskoulutukseltaan
kauppatieteilijä. Lisensiaatintyönsä
hän teki USA:ssa Stanford Medical
Schoolissa ja väitöskirjassaan hän
tutki palvelujen merkitystä yksilön
terveyden tukemisessa. Hän on
toiminut Aalto-yliopiston terveydenhuollon
yksikön HEMA-instituutissa
(Healthcare Engineering, Management
and Architecture) ja nykyisin hän
työskentelee terveydenhuollon
konsulttina ja tutkijana.
Hän rakastaa liikuntaa ja harrastaa
monipuolista liikuntaa aina maratooneihin
asti. Ravintoloitsijoiden
tyttärenä puhdas, suomalainen
lähiruoka on hänelle sydämenasia.
19

eivät enää motivoidu palvelun avulla, Reijonsaari
kuvaa.
Hän peräänkuuluttaa analysoitua tietoa
ihmisten käyttäytymisestä kliinisen
työn ja sitä kautta tulevaisuuden hyvinvointipalveluiden
kehittämisen pohjaksi.
– Esimerkiksi mobiilipalveluiden osalta
pitää analysoida, mikä mobiilissa on ihmisille
puhtaasti huvia ja mistä asioista puolestaan
voi olla oikeasti apua kliinisessä
työssä. Vasta sitä kautta voidaan saada
itse palveluihin vaikuttavuutta.
Reijonsaaren mukaan se edellyttää
lisäksi tutkimustyön tulosten soveltamista
niin, että prosesseja voidaan standardisoida
systemaattisesti hyvinvointipalveluiden
osaksi.
Hän uskoo, että nurkan takana on
aika, jolloin palvelut muuttuvat ihmisten
mukana.
Terveenä pysymisestä palveluita
Reijonsaaren mukaan korkealle kehittyneissä
länsimaisissa yhteiskunnissa on
nyt käyty läpi se kehitys, että järjestelmäkeskeisyydestä
ollaan siirtymässä yksilölähtöisyyteen.
– Meillä on taipumus ajatella, että
järjestelmä hoitaa. Sitä kautta on kuitenkin
päädytty siihen, että ihmisten kunto
on retuperällä. Toivon, että trendi on nyt
kääntymässä. Joka tapauksessa oman
itsen hoitamiseen kiinnitetään koko ajan
entistä enemmän huomiota.
Kehitys on Reijonsaaren mukaan tervetullut.
Hän muistuttaa, että ihmisellä
itsellään tulisi pääsääntöisesti olla vastuu
ja keinot pitää itsensä terveenä, jos hän
on perusterve.
– Normaalit terveenä pysymisen prosessit
pitäisi muotoilla palveluiksi ja vielä
niin, että niistä voidaan muokata liiketoimintaa,
Reijonsaari sanoo.
Ihminen on ympäristönsä osa
Reijonsaari kuvaa ihmisen omasta toimintaympäristöstä
kumpuavaa suhdetta
monimuotoisiin ja muuttuviin palveluihin
sanalla palveluekosysteemi.
– Ymmärrystä palvelukentästä ja
-markkinasta tulee laajentaa. Yrityksiä ja
tutkimuslaitoksia pitää haastaa innovoimaan
sen ympärillä, mitkä ovat nimenomaan
sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää
tukevat hyvinvointia ja terveyttä
ylläpitävät ekosysteemit.
Reijonsaari muistuttaa, että mikään
yksittäinen palvelu sellaisenaan ei riitä
eikä toimi, vaan on aina osa jotakin suurempaa
ekosysteemiä, joka siihen myös
vaikuttaa.
– Kaikki kuuluu itsessään elämään
eikä ole vain jokin irrallinen osa siitä.
Asiakaskeskeinen palveluekosysteemi
tukee sitä, että riskit tunnistetaan ja niiden
vaikutuksia pystytään hoitamaan.
– Samalla ihmistä voidaan tukea siihen,
että hän pysyy terveenä ja työkykyisenä
ilman, että hänen tarvitsee olla
yhteydessä varsinaiseen terveyspalvelujärjestelmään.
Reijonsaaren mukaan tästä lähtökohdasta
luodut innovaatiot kiinnostavat
myös työnantajia. Kokonaisuudella voi
olla suora vaikutus tuottavuuteen.
Seurantaa riittävän ajoissa
Kompakti suomalainen yhteiskunta luo
Reijonsaaren mukaan hyviä edellytyksiä
palveluiden kehittämiselle ekosysteeminäkökulmasta.
– Tietojärjestelmillä on tärkeä rooli
auttaa palveluja aktiivisesti käyttäviä,
mutta samalla myös tunnistaa ne, jotka
tippuvat palveluiden ulkopuolelle. Tietotekniikka
tarjoaa keinoja tunnistaa syrjäytymisvaarassa
olevia. Tämän ihmisjoukon
tavoittettavuuteen ja palveluiden piiriin
saamiseen tulisi erityisesti panostaa palveluita
uudelleen suunnittelemalla.
Hänen mielestään koko yhteiskunnan
tasolla olisi tärkeää tukea jokaisen
yksilön terveenä säilymistä mahdollisimman
varhain.
– Terveenä pysymisen tuki pitäisi
ulottaa koko elämänkaareen.
Reijonsaari myöntää, että yhteiskunnan
kahtiajakautuminen parempiosaisiin
ja syrjäytymisvaarassa oleviin on asia,
johon on vaikea puuttua niin, että saataisiin
vaikuttavuutta.
– Modernit applikaatiotkaan eivät
tuo apua, ellei ihminen itse ole asiasta
kiinnostunut ja motivoitunut toimimaan
tarvittavalla tavalla, Reijonsaari myöntää.
Hän uskoo kuitenkin, että nuorisossa
saattaa piillä yllättäviäkin voimavaroja
myös syrjäytymisen ehkäisyyn.
– Mobiilipalveluissa saattaa olla vastaus
moneen. Nuoriso yleensä omaksuu
uudet applikaatiot helpoimmin, Reijonsaari
muistuttaa.
Esimerkkinä hän mainitsee vaikkapa
tupakoimattomuuteen, terveelliseen
ruokaan tai sosiaaliseen liikkumiseen liittyviä
palveluvariaatioita.
– Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä
ei ole todellisia rajoitteita. Siellä
on hirvittävä määrä mahdollisuuksia,
uuden ajan terveyspalvelujen visioija
tuumii.
20
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Tietojärjestelmillä on tärkeä rooli auttaa
palveluja aktiivisesti käyttäviä, mutta samalla
myös tunnistaa ne, jotka tippuvat palveluiden
ulkopuolelle. Tietotekniikka tarjoaa keinoja
tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevia.
Kunnille eväitä
Lasten ikihyvästä
Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä
-ohjelman puitteissa toteutetun Lasten ikihyvä
-hankkeen tuloksia voitaisiin hyödyntää kunnissa lasten
hyvinvoinnin seurannassa.
Vuosina 2010–2012 toteutetussa Lasten ikihyvä -hankkeessa
perehdyttiin päijäthämäläisten alakoululaisten
kokemuksiin omasta hyvinvoinnistaan.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula pitää hyödyllisenä
alakouluikäisten lasten hyvinvoinnin mittaamisesta saatuja
tuloksia. Aula oli mukana Lasten ikihyvä -hankkeen
johtoryhmässä.
Tutkimuksessa yhdistettiin yhteiskunta- ja humanististen
tieteiden tutkimustraditiota. Yhteiskuntatieteistä hyödynnettiin
erityisesti lastensuojelun näkökulmia ja humanistisista
tieteistä musiikkikasvatuksen metodologiaa.
Lapsiasiavaltuutettu Aula on tyytyväinen tutkimuksen
esiin tuomiin asioihin ja testattuun kyselymalliin.
– Alakouluikäisten hyvinvoinnista ei ole vastaavaa valtakunnallista
seurantaa kuin yläkoululaisten kouluterveyskysely
on. Olisi hyvä, jos yksittäiset kunnat voisivat hyödyntää
tässä hankkeessa käytettyä kyselymallia, Aula pohtii.
Hän huomauttaa, että kunnissa pitää tehdä valtuustokausittain
lakisääteinen lasten, nuorten ja perheiden
hyvinvointisuunnitelma.
– Kuntien suunnitelmien perustaksi tarvitaan lapsilta
kerättyä tietoa. Lasten oma kokemus antaa tuntuman siitä,
mitä hyvinvoinnin osatekijöitä juuri meidän kunnassa on
tarpeen parantaa, Aula kuvaa.
Tutkimuksessa esiin tulleet sisällöt hyvinvoinnista olivat
tuttuja huomioita lapsille tärkeistä asioista. Maria Kaisa
Aulan mukaan kyse on yleensä hyvin tavallisista asioista.
– Tutkimuksen arvo on siinä, että se todensi luotettavan
menetelmän kautta niitä lasten hyvinvoinnin tekijöitä,
jotka toistuvasti tulevat esiin lasten kanssa keskustellessani.
Niitä ovat läheiset ihmissuhteet, kodin tunnelma,
kaverien merkitys. Myös hyvä ruoka tulee varsin usein
esiin, kuten tässäkin tutkimuksessa, Aula kertoo.
Alakouluikäisten, siis 8–12-vuotiaiden, suomalaislasten
hyvinvoinnin kokemusta on tutkittu vähän. Lasten ikihyvä
-hankkeen raportin mukaan tutkimuksessa saatiin uusia
näkökulmia lapsilähtöiseen tutkimusmetodologiaan.
Hankkeessa kehitetty malli tähtää erityisesti lasten positiivisen
hyvinvoinnin mittaamiseen. Perinteisesti hyvinvoinnin
seuranta on ollut ongelmalähtöistä, eli oikeastaan on mitattu
pahoinvointia. Tutkimusraportin mukaan lapsilta itseltään
kerättyä kokemustietoa tarvitaan, koska lapset ovat palveluiden
asiakkaita, mutta usein heidän äänensä kuuluu käytännössä
vain aikuisten välittämänä ja tulkitsemana.
21

22
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Julkinen sektori
tarvitsee fiksua
uudistumista
Teollisuusneuvos Petri Lehto pohtii työkseen työvoima- ja
elinkeino ministeriössä muun muassa käyttäjälähtöisiä innovaatioita.
Elinkeinopolitiikalla on paljon annettavaa sosiaalija
terveyspalvelujen kehittämiseen. Lehdon mukaan eletään
murroskautta, jolloin ajattelun on muututtava organisaatiolähtöisyydestä
asiakaskeskeiseksi.
Elinkeinopolitiikan, yritystoiminnan ja terveyspalveluiden
yhteistyön pitää Petri Lehdon
mukaan lähteä siitä, että eri osapuolet
etsivät aidosti parhaita innovatiivisia ratkaisuja
laajasta näkökulmasta. Ensi askeleita
alettiin ottaa lähes parikymmentä vuotta
sitten ja paljon on jo muuttunut. Vielä
isompia muutoksia saattaa olla edessä seuraavien
lähivuosikymmenten aikana.
– Suomen kokoinen maa pystyy tarvittaviin
uudistuksiin, kun yhdistetään innovaatioita
ja toimintatapoja. Mutta se vaatii
asennemuokkausta ja toimintatapojen
kehittämistä, Lehto arvioi.
Hän myöntää, että tähän mennessä
vuosien varrella käydyssä keskustelussa
on ollut kivuliaitakin hetkiä. Sävy on kuitenkin
parantunut ja tavoite nähdään yhä
selkeämmin.
– Samalla on opittu ymmärtämään toisten
näkökulmia ja puhaltamaan yhteen hiileen,
Lehto toteaa.
Säästöjen tie on käyty loppuun
Julkisen sektorin kustannuspaineita on
Lehdon mukaan tähän asti lähestytty
nopeimmalla ratkaisulla: säästämällä.
Se tie on kuitenkin käyty loppuun.
– Haasteet ovat niin isoja, että vastauk
sen täytyy löytyä innovaatioista,
Lehto linjaa.
Sosiaali- ja terveyssektori on työvoima-
ja elinkeinoministeriössä määritelty
strategisesti tärkeäksi painopistealueeksi.
Jatkossa tärkeimpiä
kumppaneita tulee olemaan sosiaalija
terveysministeriö.
– Haasteet sosiaali- ja terveyspalveluissa
ovat yhä enemmän systeemisiä
eli yksi ministeriö ei voi ratkaista niitä.
Siksi yhteistyötä tulee rakentaa asioiden
kautta. Sitä kautta lisääntyy myös
luottamus, Lehto toteaa.
Hän sanoo, että julkisella sektorilla
tarvitaan tulevina vuosikymmeninä
uudistumista monella eri tasolla.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että parhaimmillaan
voidaan luoda yllättäviäkin
yhteistyömuotoja ja saada aikaan
odottamattoman hyviä tuloksia.
– Yrityksillä on siinä ilman muuta
oma roolinsa. Sekä järjestelmä että yritykset
hyötyvät hyvästä yhteistyöstä.
Samalla voi syntyä uusia kaupallisesti
toimivia konsepteja myös kansainvälisesti,
Lehto toteaa.
Petri Lehto
Teollisuusneuvos,
Työ- ja elinkeinoministeriö
Teollisuusneuvos, ryhmäpäällikkö
Petri Lehto toimii työ- ja elinkeinoministeriössä
vastuualueenaan
innovaatiopolitiikka. Hän toimi
aiemmin kauppa- ja teollisuusministeriössä
erilaisissa elinkeinopolitiikan
tehtävissä, tutkijana
Turun yliopistossa sekä erikoistutkijana
kilpailuvirastossa.
Hänellä on yli 15 vuoden työkokemus
erilaisista näkökulmista
elinkeino politiikkaan. Kolmen
vuoden ajan hän työskenteli teollisuusneuvoksena
Suomen pysyvän
edustuston palveluksessa OECD:ssa,
Pariisissa. Hän on valtiotieteen tohtori,
ja hänen väitöskirjansa käsitteli
kilpailun talousteoriaa.
Vapaa-aikanaan hän rakentaa
kakkosasuntoa, puuhastelee
lastensa kanssa ja pelaa tennistä.
23

Suomen kokoinen maa pystyy tarvittaviin uudistuksiin
kun yhdistetään innovaatioita ja toimintatapoja. Mutta se
vaatii asennemuokkausta ja toimintatapojen kehittämistä.
Kansainvälistyvät yhteydet ovat arkipäivää
useimmilla aloilla ja jatkossa
maailma pienenee entistä enemmän.
Lehdon mukaan pelkkä teknologian
kehittäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu.
– Teknologia tarvitsee tuekseen palvelukomponentin,
jotta asiakkaan ongelmia
kyetään laajemmin ratkaisemaan.
Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden
kohdalla mukaan tulee myös kysymys
palvelujen järjestämisestä. Sillä tavalla
asiat linkittyvät ja syntyy suurempi symbioosi,
Lehto kuvaa.
Kumppanuus lähtökohdaksi
tekemiseen
Lehto peräänkuuluttaa moderneja ajattelu-
ja toimintatapoja. Se edellyttää pitkän
tähtäimen kokonaisvaltaista ajattelua.
Innovatiiviset julkiset hankinnat haastavat
esimerkiksi kuntasektorin.
Aito kumppanuus tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että kunnat kutsuvat yksityisen
puolen mukaan miettimään ratkaisuja
julkiselle sektorille. Ratkaisuissa otettaisiin
huomioon yksityisen sektorin osaaminen,
ja tuloksena voi olla aivan uusi,
mutta yhteinen, tulevaisuuteen katsova
näkökulma.
Esimerkkejä on jo. Oulussa on toteutettu
hanke, jossa uudistetaan alueen
hyvinvointipalveluita ja niitä tukevia teknologiaratkaisuja
useiden toimijoiden
yhteistyönä.
– Meidän pitää pystyä entistä enemmän
tarttumaan tällaiseen nykyistä
isompaan tekemiseen. Se varmistaa helpommin
muutoksen juurtumisen ympäristöönsä,
Lehto huomauttaa.
Palvelumuotoilu auttaa
kuulemaan asiakasta
Lehdon mukaan yksilöidysti räätälöityjen
palvelujen tuottaminen on tulevaisuudessa
melkoinen haaste perinteiselle,
organisaatiokeskeiselle palvelutuotannolle.
Lehto kertoo palvelumuotoilun
olevan yksi tapa lähestyä asiaa. Palvelumuotoilussa
asiakas on keskipisteessä.
– Monissa maissa palvelumuotoilu on
jo tuotu välineeksi julkisten palvelujen
järjestämiseen. Se tarkoittaa, että ensin
mietitään käyttäjiä ja heidän tarpeitaan,
ja sitten puretaan se, miten palvelut käy-
tännössä järjestetään. Tuloksia syntyy, kun
kansalaiset kokevat palvelut paremmiksi
ja kustannukset laskevat, Lehto sanoo.
Kyse voi olla organisaatioiden uudistamisesta,
esimerkiksi siitä, miten terveyskeskuksen
palvelut järjestetään.
Toisaalta kyse voi olla järjestelmätason
muutoksista, kuten Helsingissä sosiaalija
terveyspalvelujen yhdistämisestä.
Tekesin Innovaatiot sosiaali ja terveyspalveluissa
-ohjelmassa on toteutettu
palvelumuotoilun periaatteita hyödyntävä
hanke. Tulokset olivat rohkaisevia
etenkin siksi, että palvelun parantaminen
ei aina vaadi lisää rahaa tai muita
resursseja. Pitkälle päästään jo perinteisten
käytäntöjen kyseenalaistamisella ja
yhteisellä uudistamisella.
– Ylipäätään tarvitaan vakiintuneiden
toimintatapojen haastamista, kutsua
yrityksille ja julkiselle sektorille toimia
yhdessä. Samalla pitää kuitenkin hyväksyä
se, että uutta maailmaa ei päivässä
rakenneta, työvoima- ja elinkeinoministeriön
Lehto muistuttaa.
24
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Toimiva avohoito
on potilaan etu
Sairaanhoidon ulkoistaminen ei tarkoita sitä, että säästöjä haetaan henkilökunnan
ja potilaiden kustannuksella. Sen osoittaa Satakunnassa toteutettu
erikoissairaanhoidon hanke, joka sai rahoitusta Tekesin Innovaatiot sosiaalija
terveyspalveluissa -ohjelmasta.
Projektissa kehitettiin psykiatrista avohoitoa ja sen tutkimusta. Hankkeen
kautta selvitettiin jokaisen hoitoon tulevan potilaan osalta psykiatrisen ja
somaattisen hoidon hoitoketju ja kokonaiskustannukset.
Pirstaleisen sairaanhoitojärjestelmän eri osat toimivat usein liian toisistaan
riippumatta ja hoitomalli on sairaalapainotteisena kallis. Hankkeen tavoitteena
oli muuttaa hoitomallia avopalvelupainotteiseksi ja saada laitoshoidon
kustannuksiin säästöjä. Potilaan voinnin kustannuksella muutoksia
ei kuitenkaan tehty, vaan hankkeessa on seurattu potilaan elämänlaadun
kehitystä järjestelmällisesti. Potilaiden elämänlaatu parantuikin hankkeen
aikana huomattavasti.
Hankkeen aikana kaikki toimijat osallistuivat ohjausryhmätyöskentelyyn,
missä muodostettiin kokonaiskuva hoitojärjestelmän toimivuudesta.
Yhteisenä tavoitteena oli tarjota tarkoituksenmukaista avohoitoa nopeasti
kaikille sitä tarvitseville. Tämä tarkoitti sitä, että ensin potilasmäärät avohoidossa
kasvoivat, kun hoitoonpääsyn kynnys aleni.
Toisen toimintavuoden aikana uusien avohoitoon tulevien potilaiden määrä
tasaantui ja kääntyi jopa laskuun. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että
isompi osa potilaita hoidettiin avohoidossa ja laitoshoidon osastoja pystyttiin
sulkemaan ilman, että laitoshoidon hoitoon pääsy kuitenkaan hankaloitui
tai sen kynnystä olisi jouduttu nostamaan.
Hankkeen erityinen arvo syntyi myös siitä, että tavoitteiden ja kokonaisuuden
määrittäminen yhteistyökumppaneiden kanssa alkuvaiheessa takasi
sen, että hanke pysyi projektiluontoisena mutta tähtäsi samalla pitkäaikaiseen
hyötyyn.
Lisäksi kokonaisvaltaisen hankkeen etuna on, että tilaaja ei tilaa vain tiettyä
henkilömitoitusta tai työmäärää, vaan muutosta toimintamalliin. Jos
lähtökohtaan sitoudutaan, myös tuloksia saavutetaan.
Tuloksena saatiin kustannusten hallinnan ja palvelutuotannon etujen yhdistämisen
toimintamalli. Hankkeen kustannusvaikuttavuusmalli muotoillaan
syksyn 2013 aikana.
25

Hyvällä
strategialla
toimivia
palveluita
Sosiaalisesti kestävä kehitys on lause, joka määrittelee
sosiaali- ja terveysministeriön strategisen
linjan. Sosiaali- ja terveyspalveluita ministeriön
näkökulmasta pitkään seurannut Olli Kerola tietää,
mikä on hyvän strategian merkitys myös suomalaisten
sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudenkuvassa.
Aina tullaan tarvitsemaan ministeriöitä ja lainvalmistelukoneistoa ja
niistä tulevaa strategista ohjausta. Lainsäädäntö antaa toimintaan
normit ja sosiaali- ja terveyspolitiikalle suuntaviivat, Kerola määrittelee.
Puitteiden lisäksi tarvitaan poliitikoilta kykyä ja rohkeutta tehdä
päätöksiä. Suomalainen edustuksellinen ja demokraattinen päätöksenteko
pakottaa väistämättä eri tahot yhteistyöhön, mutta se merkitsee
myös kompromisseja. Ne voivat joskus olla vaikeitakin. Kerola
muistuttaa kuitenkin myös kokonaisuuden hallinnasta.
– Ensin pitää muodostaa iso kuva. Jos se puuttuu, on vaikea mennä
eteenpäin.
Hän toteaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu
on joka tapauksessa kunnilla. Perustuslain mukaan julkisen vallan on
turvattava suomalaisille asuinpaikasta riippumatta riittävät sosiaali- ja
terveyspalvelut.
– Voidaan keskustella, mitkä ovat riittävät palvelut. Ja keskusteluahan
käydään. Mutta perustuslain kirjausta tuskin muutetaan tulevaisuudessakaan,
Kerola toteaa.
Yllättävillä yhdistelmillä eteenpäin
Kerola toteaa, että ministeriöt ovat osa valtioneuvostoa. Organisaatiosta
voisi hänen mielestään saada enemmän irti, jos toiveet ja puheet
26
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Olli Kerola
Apulaisosastopäällikkö,
Sosiaali- ja
terveys ministeriö
Sosiaalineuvos Olli Kerola on sosiaali-
ja terveyssektorin pitkän linjan
tuntija, joka työskentelee sosiaali- ja
terveysministeriössä hyvinvoinnin
ja terveyden edistämisen osaston
apulaisosastopäällikkönä. Hän on
aiemmin työskennellyt Kemijärvellä
sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajana,
johtanut Sosiaalihallituksessa
suunnitteluosastoa, toiminut
Suomen Kuntaliitossa sosiaali- ja terveysvastuualueen
päällikkönä sekä
Invalidisäätiössä toimitusjohtajana.
Meillä on aina uskottu, että järjestelmä
tietää, mikä kullekin potilaalle tai asiakkaalle
parhaimmin sopii. Ajatus on kääntymässä
toisin päin. Potilas otetaan mukaan pohdintaan.
Omaa hyvinvointiaan hän pitää
yllä harrastamalla hyötyliikuntaa
ja kävelemällä noin puolen tunnin
työmatkan. Talvella kuvassa on lisäksi
mukana murtomaahiihtoa ja kesällä
golfia. Hän pyrkii syömään hyvin
mutta kohtuullisesti.
27

toimintatapojen muutoksista hallinnossa
myös muuttuisivat todeksi.
– Ministeriöiden välisestä yhteistyöstä
puhutaan paljon, mutta todellisuudessa
poikkihallinnollisuus ei oikein toteudu.
Perinteisesti on totuttu toimimaan kategorisesti
aika tavalla oman ministeriön
sisällä, hän myöntää.
Kerola kuitenkin uskoo, että juuri sosiaali-
ja terveyspalveluissa uudet, yllättävätkin
tahot voivat miettiä uudelleen
asioiden toteuttamista käytännössä.
Siten saadaan käytännössä synnytettyä
toimintatapoja, joissa kohtaavat useat
eri hallinnonalat.
– Meillä on aina uskottu, että järjestelmä
tietää, mikä kullekin potilaalle tai
asiakkaalle parhaimmin sopii. Ajatus on
kääntymässä toisin päin, potilas otetaan
aiempaa kiinteämmin mukaan prosessiin.
Kerola puhuu palvelumuotoilusta.
Sana on hiipinyt sosiaali- ja terveysalan
tutkijoiden ja toimijoiden kieleen uudistuksia
ja tulevaisuutta pohtineiden työryhmien
työstä. Juuri palvelumuotoilun
Kerola uskoo myös olevan avain eri tahojen
aktivoimiseksi hoitamaan potilasta
ja kansalaista kokonaisuutena.
– Meillä on jo kunnissakin raateja
antamassa asioista kommentteja ja
osallistumassa varsinaisen päätöksenteon
rinnalla. Tässä on kyse samasta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnitteluun
tarvitaan mukaan teknistä
väkeä, muotoilijoita, suunnittelijoita.
Siis paljon muitakin, kuin perinteisiä
sosiaali- ja terveyspuolen osaajia. Siten
saadaan poikkeuksellisia näkökulmia ja
uusia mahdollisuuksia, Kerola sanoo.
Palvelua ja itsepalvelua
Olli Kerola ei usko, että kunnat saavat
valtiolta tulevaisuudessa nykyistä
enempää valtionosuuksia sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämiseen.
Pikemminkin päinvastoin. Siksi palveluiden
järjestäminen ja toteuttaminen
oikealla tavalla on niin tärkeää. Ja siksi
asiasta käydään lähes lakkaamatta kiihkeää
keskustelua.
– Tehokas, toimiva ja kustannustehokas
palvelurakenne synnyttää myös
hyvän työnjaon. Tärkeää on karsia päällekkäisyyksiä.
Kerola uskoo, että tulevaisuuden
palvelut syntyvät useiden eri toimintojen
yhdistelmistä.
– Varmasti monet perinteiset ja totutut
palvelut säilyvät ja niitä tarvitaan.
Meillä on kuitenkin jo olemassa sähköisiä
palveluita, liikkuvia palveluita ja
itsehoito-ohjelmia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden
asiakkaat varaavat jo aikoja
netistä ja täyttävät kysymys-vastaus -patteristoja,
Kerola listaa.
Hän on vakuuttunut siitä, että sähköisen
palvelukulttuurin eteneminen
on jo helpottanut resurssikysymyksiä.
– Aina asiakkaan ei tarvitse liikkua,
vaan monia asia hoituu muutoinkin.
Hyvinvointi ei tule rahatta
Kuten moni muukin sosiaali- ja terveysalan
ammattitoimija, myös Olli Kerola
muistuttaa, että lopullisesti palvelumuotoiluihin
voidaan päästä käsiksi
vasta silloin, kun rahoituskysymykset
on ratkaistu.
Sujuva hoitopolku vie suoraan kotiin
Vielä vuonna 2008 tekonivelsairaala Coxasta Pirkanmaalla
kuntoutui leikkauksen jälkeen suoraan kotiin noin joka
kymmenes potilas – loput siirtyivät jatkohoitopaikkoihin.
Viisi vuotta myöhemmin leikkauksesta pääsee hyvän
leikkaukseen valmistautumisen ansiosta suoraan kotiin
jo 60 prosenttia leikatuista.
Tekesin rahoittamassa Coxasta kotiin -hankkeessa neljä
toimijatahoa loi Pirkanmaalle yhdessä sujuvan hoitopolun
tekonivelleikkauspotilaille. Huolellisen leikkaukseen
valmistautumisen ansiosta yhä useampi potilas
pääsee suoraan tekonivelsairaalasta kotiin sen sijaan,
että siirtyisi esimerkiksi kotikuntansa terveyskeskuksen
vuodeosastolle. Yhteistyössä mallia kehittivät Pirkanmaan
sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Sastamalan perusturvakuntayhtymä,
tekonivelsairaala Coxa sekä ortopediayritys
Biomet.
Ennen projektia Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kunnilla
oli keskenään hyvin erilaisia käytäntöjä potilaan ohjaamisessa
ennen leikkausta. Projektissa luotiin informaatiomateriaaleja
myöten yhtenäinen leikkaukseen valmistavan
ohjauksen malli, joka levitettiin alueen joka kuntaan.
Ennakkovalmentautuminen koordinoitiin kuntien perusterveydenhuollon
ja sairaalan välillä niin, että päällekkäisyydet
poistuvat.
28
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Suomalaista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää
on rakennettu vuosikymmenten
ajan kuin tilkkutäkkiä, lisäämällä aina
palveluita ja rahaa sinne, missä niitä on eniten
tarvittu, ja missä niitä ei ehkä ole ensinkään
ollut. Siten ovat syntyneet esimerkiksi
sairausvakuutus, lapsilisät, opiskelijaterveydenhuolto
ja työterveyshuolto.
Etenemisjärjestys on ollut perusteltu,
mutta samaan aikaa on syntynyt useita
eri kanavia, joita kautta rahaa palveluihin
ohjataan. Tämä monikanavainen rahoitus
luo itsessään väistämättä päällekkäisiä
toimintoja ja lisää osaoptimointia. Mutta
mikään taho ei halua luopua rahoistaan,
joten toiminnallisetkin moninkertaisuudet
säilyvät.
– On totta, että monikanavainen rahoitusmalli
on sekavahko ja aiheuttaa päällekkäisyyttä.
Sille on varmasti pakko jossakin
vaiheessa tehdä jotain, Kerola arvioi.
Hän ei halua uusia rahoituskanavia,
mutta nykyisiä hän ohjaisi voimakkaasti siihen
suuntaan, että mahdollisimman moni
suomalainen pystyisi tekemään työtä. Edes
jotain, edes vähän voimiensa mukaan.
– Tilastojenkin mukaan työ on ihmiselle
parasta sosiaaliturvaa, hän toteaa.
Siksi hän ei näe sosiaali- ja terveyspalveluita
varsinaisesti yhteiskunnallisena
kustannuseränä, vaan mahdollisuutena,
johon saadaan resursseja toimeliaisuuden
ja toiminnallisuuden kautta.
– On erittäin tärkeää, että jokaisella
ihmisellä olisi mahdollisimman hyvät
lähtökohdat luoda perusta omalle elämälleen.
Se perusta syntyy toimivan
päivä hoidon, koulutuksen ja työn kautta.
Sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat tätä
varsinaista prosessia. Palvelujen avulla
ihminen toivottavasti myös voidaan tarvittaessa
auttaa takaisin omalle varsinaiselle
elämänpolulleen.
Kerola muistuttaa myös, että pohjimmainen
vastuu hyvinvoinnista on aina
ihmisellä itsellään.
– Ei voida ajatella, että järjestelmä
hoitaa kaiken. Siinä ehkä tarvitaan hieman
vielä asennemuutostakin.
Suurin hyötyjä on potilas
Coxasta kotiin -projektissa kehitetty toimintatapa pohjautuu
maailmanlaajuisen ortopediayritys Biometin
Rapid Recovery -malliin, joka on Euroopassa käytössä
16 maassa. Ison-Britannian, Hollannin ja Tanskan käytäntöihin
käytiin tutustumassa myös Pirkanmaalta.
Toimintatapa on menestys julkiselle terveydenhuollolle
kokeilualueella. Laskennallinen arvio kunnille syntyvästä
säästöstä jokaisesta suoraan kotiutuvasta potilaasta on
arvioitu 1 800 euroksi. Jos potilaita on vuositasolla esimerkiksi
puolitoistatuhatta, saadaan säästöäkin aina kahteen
ja puoleen miljoonaan euroon asti.
Lisäksi säästöjä voi kertyä myös sitä kautta, että
suoraan kotiutuessaan potilas todennäköisesti välttää
infektiotaudit, jotka usein ovat riesana eri sairaaloiden
ja kuntoutuslaitosten osastoilla. Myös laitostumisen
riski on minimissä, kun laitosaika lyhenee.
Suurin voittaja on kuitenkin potilas itse. Perusteellisen
valmistautumisen ja informaation myötä potilas tietää,
mitä on tulossa ja osaa sitoutua sekä leikkaukseen
että sen jälkeiseen kuntoutumisvaiheeseen.
29

Kun ei kuljeta herkästi asiakkaan ja tämän
tarpeiden, vaan organisaation tarpeiden mukaan,
syntyy myös huomattavia tuottavuusmenetyksiä.
30
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Paavo Voutilaisen visio:
Palveluekosysteemissä
arvo syntyy yhdessä
asiakkaan kanssa
Paavo Voutilainen näkee tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän
ekosysteeminä, joka haastaa vanhat organisaatiot.
Erilaisia organisaatioita tarvitaan, mutta ajattelutapa pitäisi kääntää
nurin niskoin.
– Kulttuurissamme on 3 000 vuotta
lähdetty siitä, että koulutettu professio
aina tietää, mikä on ihmiselle parasta.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ajattelua
pitää asteittain muuttaa siihen suuntaan,
että ihmisellä itsellään on käsitys
siitä, mikä hänelle on hyväksi, Voutilainen
ennustaa.
Hänen laajoja kaaria maalaava ajattelunsa
pohjaa poikkitieteelliseen elämänkokemukseen.
Yliopistollinen
perustutkinto Voutilaisella on moraalifilosofiasta
ja teologiasta, ja hän on
opiskellut itselleen myös sosiaali- ja terveysjohtamisen
MBA-tutkinnon. Löytyvätpä
varhemmasta menneisyydestä
niin maanviljelysteknikon kuin sairaanhoitajankin
tutkinnot.
Voutilainen on ollut 1980-luvun
puolivälistä lähtien katkotta sosiaali- ja
terveysalalla, ja 80-luvun lopulta päätoimisena
johtajana alalla. Työkokemusta
on kertynyt niin koulutuksen ohjauksesta,
yksityiseltä sektorilta kuin yleis-
hyödyllisen säätiön palveluksesta. Tekesin
Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa
-ohjelman johtoryhmässä Voutilainen on
päässyt visioimaan uusia mahdollisuuksia.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin
vahvuutena Voutilainen pitää
sen kulttuurista, juridista ja ideologista
pohjaa. Malli on Voutilaisen ajattelussa
myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
keskeinen tae, ja se toimii turvallisena
rakennusalustana uusien käytäntöjen
luomiselle.
– Hyvä palveluekosysteemi lähtee
asiakkaan omasta käsityksestä mutta
mukana ovat kolmannen sektorin, yksityisen
palvelutuotannon, vapaaehtoisaktiviteettien
ja sosiaalisen pääoman
tuottamiskoneistot, Voutilainen sanoo.
Iso kysymys hänen mielestään on, pystytäänkö
palveluajattelua muuttamaan
hyvinvointietiikan sisällä.
– Hyvinvointiyhteiskuntaeetos on kunnossa
mutta palvelujen järjestämisen malli
on tällä hetkellä huono, Voutilainen toteaa.
Paavo Voutilainen
Paavo Voutilainen on ollut 1980-
luvun puolivälistä lähtien katkotta
sosiaali- ja terveysalalla, ja 80-luvun
lopulta päätoimisena johtajana
alalla. Työkokemusta on kertynyt
kirkon diakoniasta, koulutuksen
ohjauksesta, yksityiseltä sektorilta,
yleishyödyllisistä säätiöistä ja viimeksi
suuresta kaupungista. Yliopistollinen
perustutkinto hänellä on moraalifilosofiasta
ja teologiasta, ja hän on
opiskellut itselleen myös sosiaali- ja
terveysjohtamisen MBA-tutkinnon.
Löytyvätpä varhemmasta menneisyydestä
niin maanviljelysteknikon
kuin sairaanhoitajankin tutkinnot.
Omasta hyvinvoinnistaan hän
huolehtii perheen arkea elämällä,
säännöllisellä liikunnalla, jatkuvalla
lukemisella ja kaikenlaisen urheilun
innokkaalla seuraamisella.
31

Ryhmävoimaa
sydänsairauden hoitoon
Niin kuin kurkiaura käyttää ryhmän voimaa ilmanvastuksen pienentämiseen,
asiakaslähtöisen hoidon kehittämisessä eri toimijat tähtäävät yhdessä eteenpäin.
Kyseessä on Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman
rahoittama hanke sepelvaltimotautiin sairastuneiden keskuudessa.
Kurkiaura-hanketta johtaa Hämeenmaan Sydänpiiri. Tavoitteena on saada
sekä hoitoon että kuntoutukseen yleistettävä ratkaisumalli pirstaleisen ja
monikanavaisen toiminnan ja palveluverkon hallinnan tueksi. Hanke syntyi,
koska niin potilailla kuin terveyden- ja sairaanhoidonkin palveluntuottajilla
kokemuksena on, että terveydenhuollossa ei riittävästi tunnisteta asiakkaiden
erilaisia tarpeita.
Potilaita hoidetaan sinänsä tasa-arvoisesti diagnoosin mukaan samalla mallilla.
Mutta vaikka sairauden otsikko olisikin sama, jokaisella potilaalla on siitä
oma, yksilöllinen kokemuksensa. Samasta syystä myös palvelukokonaisuuden
pitää olla yksilöity ja räätälöity.
Palveluntarjonnan pitää olla myös palveluntuottajien näkökulmasta selkeä,
vaikuttava ja kustannustehokas. Toimintamallin pitää joustaa ja muuttua toimintaympäristön
muutosten mukaan.
Sepelvaltimotauti on yksi merkittävimmistä suomalaisista kansansairauksista.
Se koskettaa hyvin erilaisia ja eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä, sekä miehiä
että naisia. Hankkeen tavoitteena on, että tautiin sairastunut saa hoitoprosessissa
vahvemman aseman. Sitä kautta hän pystyy kykyjensä mukaan toimimaan
oman terveytensä sekä sairautensa hoidon asiantuntijana.
Kurkiaura-hanke jatkuu vuoteen 2014 saakka. Sen pohjaksi tehtiin esiselvitys,
jossa tutkittiin, mitä aito asiakasnäkökulma tarkoittaa. Lisäksi kartoitettiin jo
käytössä tai kehitteillä olevia hyviä käytäntöjä ja teknologisia ratkaisuja, jotka
voivat tukea asiakaslähtöisen palvelujärjestelmän toteutumista.
Hankkeen puolivälin tienoilla kokemuksena on, että mallinnus toimii riittävän
pienten yksiköiden kesken; mukana on rajallinen määrä potilaita ja hoitohenkilökuntaa,
jotka oppivat tuntemaan toisensa. Tällöin yksittäisten asiakkaiden
hoitopolut pystytään todentamaan ja niissä olevat ongelmakohdat paikantamaan.
Selvää on jo hankkeen vielä jatkuessa, että ongelmat syntyvät pirstaleisuudesta.
Siitä, että palveluiden asiakkaana olevan potilaan oma tarina lipuu
organisaatiosta toiseen ja kehittyy koko ajan. Erikoisimmissa tapauksissa
potilaalla voi olla pitkä lista järjestelmän tekemiä toimia ja niiden tuloksia,
joista hänellä itsellään ei ole selkeää käsitystä.
Prosessien ongelmakohdat paikantamalla myös parannukset ovat mahdollisia.
Käytännössä se yleensä tarkoittaa totuttujen käytäntöjen muuttamista
myös hoitoprosesseissa.
32
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Uutta yhteisöllisyyttä syntyy
Paavo Voutilainen ennustaa, että yhteiskuntamme
luo tulevaisuudessa aivan
uutta yhteisöllisyyttä. Silloin myös sosiaali-
ja terveyspalvelut nivoutuvat asiakkaiden
tarpeisiin uudella tavalla.
– Nykyinen palvelujärjestelmämme
tuli käytännössä valmiiksi 1980-luvulla.
Se oli vastaus silloiseen sosiaalipoliittiseen
tilanteeseen, jossa rakenne oli
reagoiva osapuoli. Ihmistä on yritetty
sovittaa siihen rakennelmaan, mutta se
ei enää toimi.
Voutilaisen mukaan murros on väistämättä
käsillä. Koko ajan syntyy uutta
ajattelua, joka tuottaa uudenlaista liikettä
ja uudenlaisen toimintamaiseman.
– Tarvitaan monimuotoisuutta ja
joustavuutta. Uskon, että saamme aikaan
aivan uutta yhteisöllisyyttä, joka suhtautuu
uudella tavalla ympäröivään yhteiskuntaan
ja sen rakenteisiin. Saamme
uutta kulttuuria kavereista huolehtimiseen,
Voutilainen sanoo.
Tarvitaan rohkeaa näkemystä
Hänen mielestään keskustelu palveluiden
tulevaisuudesta pitää yllä hyvää jännitettä.
Siinä on hyvä tuoda esiin asiaan
vaikuttavia erilaisia näkökulmia.
– Kun asiakasta palvellaan palveluekosysteemin
kautta, myös ekosysteemin
hyvinvointi, sen keskinäiset suhteet,
luovuuspotentiaali ja ohjaus eli orkestrointi
ovat aivan keskeisiä kysymyksiä.
Ohjaus kuuluu kunnalle, Voutilainen
korostaa.
Voutilaisen mukaan on aiheellinen
kysymys, ottavatko kunnat ohjauksen
velvollisuuden tosissaan.
– Onko kunnilla osaamista hoitaa
ohjaus, onko niillä näkemystä, ja muuntuuko
näkemys palvelustrategiaksi, joka
alkaa jäsentää ekosysteemiä? Liike-elämässä
alan vahvin toimija muuntuu
ekosysteemin orkestroijaksi. Kuntapuolella
kunta on vielä selkeästi vahvin palveluntuottaja,
ja samalla sillä on järjestämisvastuu.
Ekosysteemiajattelu voi mahdollistaa
asiakaskeskeisyyden, joka ei tällä hetkellä
sosiaali- ja terveydenhuollossa toteudu
Voutilaisen mukaan niin hyvin kuin pitäisi.
Kun ei kuljeta herkästi asiakkaan ja tämän
tarpeiden vaan organisaation tarpeiden
mukaan, syntyy myös huomattavia tuottavuusmenetyksiä.
– Arvontuotannosta puhuminen
alkaa käydä vanhanaikaiseksi. Sanotaan,
että syntyy arvoa asiakkaalle, jolloin se
asiakas on objekti, Voutilainen analysoi.
Vasta silloin ollaan hänen mukaansa
ytimessä, kun arvo syntyy vuorovaikutuksessa
asiakkaan kanssa.
– Järjestelmäkeskeinen systeemimme
ei toimi niin. Se haluaa sijoittaa asiakkaan
valmiiksi synnyttämiinsä lokeroihin ja
organisatorisiin valikoihin.
Mahdollisuuksien kirjo avautuu
Voutilainen haastaa palveluajattelussa
asiakaslähtöisyyteen. Samalla hän kuitenkin
haastaa hyödyntämään vasta
avautumassa olevia mahdollisuuksia.
– Luulemme, että osaamme hyödyntää
teknologiaa. Ei se niin ole. Meillä
on vasta pieniä esimerkkejä mahdollisuuksista.
Todella lähellä on jo se, että
kauppakassi tulee automaattisesti kotiin
profiilin mukaisesti. Mitä kaikkea se tarjoaakaan
hyvinvointipalvelujen näkökulmasta!
Voutilainen tähdentää, että impulssien
pitäisi antaa tulla eri suunnista.
– Ihmiset kommunikoivat jo globaalisti.
Palveluja ei voi enää ajatella vain tietyn
alan sisäisesti vaan mahdollisuuksia
pitää hyödyntää kaikkia rajoja ylittäen.
Hän peräänkuuluttaa ajattelun ja käytäntöjen
uudistamista kaikilla tasoilla.
– Hankintojen kehittäminen, innovatiiviset
hankinnat, ohjausmekanismit,
suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon
tuottavuuden kehittäminen luovan
innovaation kautta, Voutilainen luettelee.
Hän toivoo, että löydettäisiin sellaisia
tuottavuusnäkemyksiä, jotka olisivat kestäviä
ja luonteeltaan radikaaleja.
– Tuottavuusajattelu, jossa yritetään
toimintoja ja prosesseja tehostamalla
lisätä tuottavuutta, alkaa vanhentua täysin
käsiin. Se sarka on melkein kynnetty.
Pitää ottaa loikka, ja rajoja ylittävällä toiminnalla
on siinä suuri rooli, Voutilainen
näkee.
Tärkeintä on pystyä hahmottamaan
riittävän kirkkaat näyt siitä, mihin suuntaan
halutaan mentävän.
– Niitä näkyjä tulee tukea rahoituksen
ja erillisten hankkeiden kautta.
33

Tekoäly räjäyttää
diagnostiikan
Yksi supertietokone pystyy muutamassa hetkessä omaksumaan,
yhdistelemään ja analysoimaan potilaan oireet hyödyntämällä
kaikkea saatavilla olevaa lääketieteellistä tietoa. Terveydenhuollon
ja teknologian rajapinnassa työskentelevä Ville Öhman
heittää tähän liittyen villin näkemyksen tulevaisuudesta.
– Muutaman vuoden kuluttua vakuutusyhtiöt
ja jopa valtioiden terveydenhuollon
rahoitus edellyttävät, että määritelty
diagnoosi varmistetaan tekoälyn kautta.
Muuten hoitoa ei välttämättä korvata,
Öhman sanoo.
Hän toteaa, että tietokone pystyy
omaksumaan ja käyttämään miljoona
kertaa enemmän tietoa, kuin yksittäinen
lääkäri.
– Lääkäri ei ehdi millään hankkia
samaa tietomäärää ja työssä on aina
myös inhimillisen erehtymisen riski.
Suomessa sosiaali- ja terveyssektorin
rakenteet ja järjestelmät eivät tue
uusien toimintamallien kehittämistä tai
käyttöön saamista. Kelan korvausjärjestelmässä
ei tunneta lainkaan käsitettä
etälääketiede. Monissa maissa se on jo
tärkeä ja keskeinen osa lääketiedettä.
Öhman ei halua työntää suomalaisia
tai muitakaan ihmisiä hoidettavaksi pelkästään
tekoälyn tai koneiden ”armoille”.
Kasvotusten toteutuvan lääkärikontaktin
ei tarvitse hävitä mihinkään. Päinvastoin,
sitä voidaan käyttää aina tarvittaessa ja
silloin, kun se on tarkoituksenmukaista
vaikkapa psykologisista syistä.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että ensimmäiset kontaktit
potilaan ja lääkärin välillä tapahtuvat
kasvokkain, mikäli potilas näin haluaa.
Myös kasvokkain tapahtuvassa hoidossa
lääkäri diagnosoi tekoälyn avulla. Diagnoosin
jälkeisessä hoidossa ja sen seurannassa
puolestaan voi useinkin riittää
nettikamerayhteys potilaan ja lääkärin
välillä.
– Tässä ei ole kyse eri sairauksien
arvottamisesta, vaan siitä miten kannattaa
toimia. Potilaan kohtaaminen voi
joissain tapauksissa olla valinta asiasta ja
tilanteesta riippuen, Öhman sanoo.
Hänen mukaansa ideaalinen tulevaisuuden
tilanne on se, että vaihtoehtoja on
runsaasti. Tällöin potilas, vakuutusyhtiö
34
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Ville Öhman
Ville Öhman on ollut perustamassa
ja kehittämässä useita terveydenhuollon
palvelu- ja teknologiayrityksiä
sekä yrittäjänä että konsulttina.
Hänellä on myös kansainvälistä
kokemusta terveydenhuollon eri
malleista.
35

tai työnantaja voivat valita sopivan vaihtoehdon
hoidon toteuttamiseen.
Mistä maksamme
terveyspalveluissa
Tekoälyn käyttö diagnostiikassa tai valinnanvapauden
lisääntyminen ovat Ville
Öhmanin mukaan automaattisia lisäarvoja
terveyspalveluissa. Tärkeintä olisi
hänen mielestään käydä ensin avoin
keskustelu siitä, mistä terveydenhuollossa
maksetaan. Sitä ei ole Suomessa
koskaan käyty.
– Suomessa käydään perinteisesti keskustelua
siitä, kuka maksaa. Käytännössä
valta on sillä, joka saa istua rahapussin
päällä, sillä joka saa käytettävissä olevan
rahan kanavoitavakseen, Öhman sanoo.
Hän toteaa, että innovaatioita ei pystytä
hyödyntämään, koska rahojen käyttöä
ei kanavoida tuotettavan palvelun
näkökulmasta.
– Jos halutaan käyttää budjettirahaa
vaikkapa kännykkäsovellusten tai pelien
hyödyntämiseen terveyspalveluissa, sille
tarvitaan todennäköisesti aina oma uusi
momentti. Sitten mietitään, kuka maksaa;
potilas, työnantaja, vakuutusyhtiö
vai julkinen sektori. Rahan käyttöä ei tarkastella
palveluntuottamisen ja -saamisen
näkökulmasta, puhumattakaan, että
annettaisiin potilaan itse vaikuttaa siihen,
millaiseen hoitoon hän haluaisi itse rahat
ohjata, Öhman kuvaa.
Maksajatahot voivat olla edelleen
samoja kuin tähänkin asti. Keskustelua
pitää sen sijaan käydä siitä, millaisesta
diagnostiikasta ja hoidosta maksetaan,
mitkä ovat korvaustasot ja mitkä ovat eri
tutkimusten kustannukset henkilötyöllä
mitattuna tai sairausryhmäkohtaisesti tarkasteltuna.
– Terveydenhuollon palvelutuotannon
kustannukset pitäisi avata kokonaan.
Se liittyy koko toimialan rakenteen uudistamiseen
ja tehostamiseen.
Öhman sanoo suoraan, että erilaisten
”himmeleiden” muuttamisella ei saada
mitään aikaan. On hukkaan heitettyä
energiaa vääntää kättä siitä, montako porrasta
tai kanavaa järjestelmissä on. Öhman
toivottaisi tervetulleeksi kaikki sellaiset järjestelyt,
jotka haastavat totuttuja toimintamalleja.
– Kuinka moni isoista terveydenhuollon
maksajista suuntaa budjettivaroja
rakenteiden, toimintatapojen ja teknologioiden
tarkasteluun, Öhman huomauttaa.
Esimerkiksi teknologioiden tutkiminen
nähdään usein ihan ylimääräisenä
prosessina vaikka rakenteiden tarkastelulla
on saatu huikeita tuloksia. Vieläpä
niin, että kustannukset eivät lisäänny,
vaan työsuoritteet muuttuvat tehokkaammiksi
ja tarkoituksenmukaisiksi
sekä potilaan että henkilökunnan näkökulmasta.
– Kun järjestelmä saadaan Suomessa
siihen muotoon, että se kannustaa
uuden kehittämiseen ja auttaa vaihtamaan
käyttöön uusia entistä parempia
ja tehokkaampia ratkaisuja, tulevaisuuden
menestys on taattu, Öhman uskoo.
Hoitopolut remonttiin
Öhman kavahtaa sitä, että määritellään
valmiiksi järjestelmiä, joiden mukaan
tulee toimia. Siten luodaan vain ennalta
polkuja, jotka muuttuvat ajan mittaan
tehottomiksi.
Älykäs
palvelulogiikka
helpottaa
Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman rahoittamana
saatiin vuoden 2012 lopulla tutkitusti esiin se tieto, että muutos
on mahdollinen, jos asenne on kohdallaan. Älykkään palvelulogiikan
hanke keskittyi vuosina 2010–2012 tutkimaan, miksi palvelut toimivat
niin kuin toimivat. Lopputulos oli rohkaiseva: aina ei tarvita lisää
aikaa, rahaa, ihmisiä tai tietojärjestelmiä. Moni asia voi alkaa toimia
paremmin nykykäytäntöjä tarkkailemalla ja uutta asennetta etsimällä.
Älykään palvelulogiikan hankkeen toteuttivat Lappeenrannan ja Tampereen
teknillisen yliopiston tutkijat. Kahden vuoden aikana löydettiin
ratkaisuja, joissa yhdistyivät ammattilaisten tarpeet ja osaaminen,
asiakkaan päämäärät sekä organisaation johdon pitemmän aikavälin
tavoitteet ja valinnat.
Hanketta johtanut professori Janne Huiskonen Lappeenrannan
teknillisestä yliopistosta toteaa, että hyvinvointipalveluissa käytetään
palveluhenkisyyttä korostavaa terminologiaviidakkoa, mutta
36
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Tämän päivän ratkaisuilla voidaan
saavuttaa valtavia laadullisia parannuksia
sekä kustannustehokkuuksia kohtalaisen
pienellä vaivalla, jos vain löytyy uskallusta
ja halua ajaa asioita eteenpäin.
Suomessa on vuolaasti kiitelty Ruotsin
terveydenhuollon uudistusta, jossa
raha seuraa asiakasta. Ruotsissa työskennellyt
Öhman muistuttaa, että Ruotsin
mallissa raha seuraa asiakasta, mutta
asiakas on pakotettu valitsemaan vain
hyvin samankaltaisten vaihtoehtojen
välillä. Valinnanvapaus ei siis sielläkään
tarkoita, että potilas voisi valita eri hoitomuotojen
välillä.
– Hoidon substanssiin ei puututa.
Kuitenkin pitäisi tarkastella, mitä palvelutuotantomuotoja
voidaan toteuttaa,
millaista teknologiaa voidaan tuoda
mukaan ja miten kokonaisuus on tehokas
ja kannattaa järjestää.
Öhman ei myöskään hyväksy tietoturvan
tai potilasturvallisuuden käyttämistä
keppihevosena silloin, kun vastustetaan
muutoksia.
– Potilasturvallisuus ja tietoturva ovat
perusteina sille, että kustannuksista ei
voida käydä avointa keskustelua.
Potilasturvallisuutta pitää hänen
mukaansa lähestyä lääketieteellisenä
kysymyksenä ja kysyä, miten nykymallissa
varmistutaan siitä, että diagnostiikassa
toimitaan parhaiden käytäntöjen
mukaan. Teknologia puolestaan on
Suomessa jämähtänyt tietoturvaan
liittyviin pelkotiloihin. Ne ovat Öhmanin
mukaan pitkälti myyttejä.
– Esimerkiksi isoissa yksiköissä
tieto turvaongelmat eivät suinkaan ole
verkossa, vaan sairaaloiden kulunvalvonnassa.
Käytännössä kuka tahansa
voi vetää valkoisen takin päälle ja
kävellä sairaalaan urkkimaan huoneista
potilastietoja. Moderneista
tieto järjestelmistä niitä on paljon vaikeampaa
saada ulos, Öhman toteaa.
Hän peräänkuuluttaakin kautta
linjan kykyä nähdä se, että uudistumiseen
on paljon mahdollisuuksia.
Suomalainen terveydenhuolto on
näinä vuosina joka tapauksessa suuressa
murroksessa, joten etsikkoaikaa
ei Öhmanin mielestä kannattaisi
hukata.
– Tämän päivän ratkaisuilla voidaan
saavuttaa valtavia laadullisia parannuksia
sekä kustannustehokkuuksia
kohtalaisen pienellä vaivalla, jos vain
löytyy uskallusta ja halua ajaa asioita
eteenpäin, Öhman kannustaa.
palveluhenkisyys ei aina näy asiakkaalle saakka: hoitopolut
ovat välillä hyvinkin mutkikkaita. Hankkeessa keskityttiin
esimerkkien voimalla siihen, mitä voidaan tehdä
paremmin totutuista rajoitteista huolimatta.
– Hoito- ja hoiva-alalla ei ehkä vielä ole tunnistettu sitä,
että työprosessien kehittäminen on eri asia kuin itse
ammattimainen hoitotyö. Prosessien kehittäminen koetaan
helposti uhkana oman työn kannalta.
Hänen mukaansa työntekijöillä on kyllä vastaanottokykyä
prosessien tarkasteluun ja kehittämiseen, kun asiat tuodaan
esiin oikealla tavalla. Kaksivuotinen tutkimushanke
oli Huiskosen mukaan siinä erinomainen työväline.
– Hankkeissa on pidempi jänne kuin vaikkapa yksittäisissä
konsulttiprojekteissa. Käytäntöjä voidaan tuoda rauhallisemmin
työyhteisöön, jossa osaaminen kuitenkin on
valmiina, Huiskonen kuvaa.
Näin ei kuitenkaan Huiskosen mukaan ole.
– Ammattityö ja prosessiosaaminen pitää osata erottaa
kehittämistyössä. Kehittäjän pitää tarkastella asioita palveluprosessien
kokonaisuuden näkökulmasta, ei hoitoalan
– tai muunkaan alan – työn ammatillisesta näkökulmasta.
Teollisuudessa tämä ajattelutapa on omaksuttu hyvin,
Huiskonen vertaa.
37

Innovaatiot sosiaali- ja
terveyspalveluissa
2012–2015
Tekesin ohjelma
Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman visiona
ovat innovaatiotoiminnan avulla uudistuneet sosiaali- ja terveyspalvelut
sekä lisääntyneet liiketoimintamahdollisuudet.
Ohjelman tavoitteina ovat:
• vaikuttavat ja asiakaslähtöiset sosiaali- ja terveyspalvelut
• lisääntynyt ennaltaehkäisevä toiminta
• monipuolistunut kumppanuus ja yhteistyö.
Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi
Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa
otetaan entistä paremmin huomioon asiakkaan näkökulma.
Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan muun muassa
innovatiivisen hankintaosaamisen lisäämistä, esikaupallisten
hankintojen toimintamallin hyödyntämistä sekä yleistä hankintakulttuurin
kehittämistä.
Palvelujen organisointi ja johtaminen tuottavaksi
Kannustamme työelämäinnovaatioihin. Parhaaseen tulokseen
päästään, kun johto ja henkilöstö uudistavat yhdessä työpaikan
käytäntöjä. Muutosten tulee johtaa mitattavissa oleviin
parannuksiin niin tuottavuudessa kuin työelämän laadussa.
Palvelutuotanto ja työelämä uudistuvat, kun samanaikaisesti
kehitetään niin sosiaali- ja terveyspalveluja, tuotteita, menetelmiä
kuin uusia liiketoimintakonsepteja sekä työorganisaation
toimintatapoja ja johtamista.
Edistämme kansallisten ja kansainvälisten yritysten muodostamien
arvoverkostokokonaisuuksien syntyä. Tavoitteena on
kehittää uusia kumppanuuteen perustuvia, asiakaslähtöisiä ja
kokonaisvaltaisia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Arvoverkoissa
voi olla mukana julkisia ja kolmannen sektorin toimijoita.
Uuden sukupolven toimintamalli sosiaali- ja
terveydenhuoltoon
Olemme mukana uudistamassa julkisen sektorin järjestämisvastuulla
olevia sosiaali- ja terveyspalveluita. Sosiaali- ja terveysministeriö,
Tekes ja Sitra rahoittavat yhteistä kehittämishanketta
kukin omasta roolistaan käsin.
Yritykset, kunnat, sairaanhoitopiirit ja järjestöt voivat hakea
ohjelmasta rahoitusta jatkuvasti. Tutkimusorganisaatioille
järjestetään hakuja, joista tiedotetaan erikseen Tekesin ja
ohjelman sivuilla.
www.tekes.fi/sosiaalijaterveyspalvelut
Kansainvälisyyttä ja kasvua yritystoimintaan
Kannustamme yrityksiä kansainvälistymiseen sekä kasvuun kotimarkkinoilla.
Arvostamme hankkeita, joissa pyritään terveyden
ja hyvinvoinnin edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
38
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

40
Uskallus & innovaatiot Uusia näkökulmia suomalaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin

Kyllikinportti 2, Länsi-Pasila
PL 69, 00101 Helsinki
Vaihde: 029 50 55000
www.tekes.fi
Ohjelmapäällikkö
Raimo Pakkanen
Innovaatiot sosiaali- ja
terveyspalveluissa -ohjelma
Puh. 029 50 55829
raimo.pakkanen@tekes.fi
www.tekes.fi/
sosiaalijaterveyspalvelut
Toukokuu 2013 | Paino: Markprint Oy | Suunnittelu: Recommended Finland | Henkilökuvat: Pekka Kiirala