Lataa (pdf) - Kuntatekniikka

lehti.kuntatekniikka.fi

Lataa (pdf) - Kuntatekniikka

ALANSA YKKÖNEN

6 /2012

Heli Jutila puolustaa

Hämeenlinnan

luontoa

vieraslajeja

vastaan. sivu 36

YMPÄRISTÖ-

TEKNIIKKAMESSUT

9.–12.10.2012

VIRALLINEN MESSU-

LUETTELO KESKI-

AUKEAMALLA

Kuivakäymälä

tekee tehtävänsä

kerrostalossakin sivu 12

Digiroad-järjestelmästä

helppokäyttöisempi ja

monipuolisempi sivu 20

Kaivot kaipaavat

säännöllistä

kunnossapitoa sivu 44

Paperinkeräys Oy:n Jaakko Jäntti huolehtii hyötyjätteistä

OULUN JÄTEHUOLLON

UUDET TUULET sivu 6


Tee oikea

s rto




Kunnalliset ja teolliset jätevedet sisältävät poikkeuksetta kiinteitä

aineita, jotka tuovat pumppujen toimintaan lisää haastetta.

Gorman-Rupp on itseimevien jätevesipumppujen johtava valmistaja

maailmassa. Pumppumallistosta löytyy ratkaisu vaikeisiinkin

kohteisiin.

Ultra V -mallisto siirtää itseimevät pumput täysin uudelle tasolle. Uskomattoman suorituskykyinen

Ultra V pystyy jopa 100 metrin nostokorkeuteen ja sen läpi kulkee jopa

halkaisijaltaan 76mm kiintoainepartikkelit. Asennus ja huolto on uppopumppua helpompaa.

Myös pumpun käyttökustannukset ovat hyvin ennakoitavissa.

Maahantuoja:

SGN Tekniikka Oy

Juurakkokuja 4,

01510 Vantaa

Puh. 030 650 50

www.sgntekniikka.fi

Gorman-Rupp on Yhdysvalloissa 1933 perustettu yritys, joka

suunnittelee ja valmistaa pumppuja useisiin eri teollisuuden

sovelluksiin. Tuoteohjelmaan kuuluu mallisto raskaasta teollisuuspumppauksesta

jätevesien käsittelyyn, öljyjen ja polttonesteiden

pumppaamiseen sekä myös maatalouden erilaisiin

kohteisiin.

Osaavan ammattilaisorganisaatiomme apuna on päämiehen

vahva tuki ja vuosikymmenien kokemus erilaisten pumppuratkaisujen

suunnittelusta ja valmistuksesta.

Lisätietoa osoitteesta: www.gormanrupp.com


SISÄLTÖ

6 / 2012

4. lokakuuta

22–25 Näkemykset kaupunkisuunnittelun

asemasta ja roolista vaihtelevat suunnitteluammattilaisten

ja poliittisen päätöksenteon

keskuudessa. Oulun Rotuaarin

uudistuksessa onnistuttiin hyvin.

15 Tampereen Laukontorin jätesäiliössä on

kiinteästi asennetut aurinkopaneelit, joiden

kaltevuutta voidaan säätää.

16 Tammerkosken yläjuoksu muuttuu, kun

Palatsinsilta valmistuu syksyllä ja parantaa

kevyen liikenteen reitistöä ydinkeskustassa.

44 Kaivot vaativat säännöllistä kunnossapitoa.

Kalkkikivialkalointi voi auttaa rengaskaivojen

rautapitoisuuden hallinnassa.

JÄTEHUOLTO

Oulun Jätehuolto aukoo uusia uria 6

Paperinkeräys Oy vastaa

Oulun ekopisteistä 10

Kuivakäymälät sopivat myös

kerrostaloihin 12

Aurinkoenergiaa jätehuoltoon 15

LIIKENNE

Tammerkosken yläjuoksu

saa uuden ilmeen 16

Digiroad uudistuu 20

YHDYSKUNTA

Hyvä kaupunkiympäristö

on kilpailuvaltti 22

Suunnittelun roolit hukassa 24

Energiakaavoitus tekee tuloaan 26

YHTEISTYÖJÄRJESTÖMME

Suomen kuntatekniikan yhdistys 31

UKTY 34

YMPÄRISTÖ

Jättiputket monen kunnan

riesana 36

Energialaitosten investoitava lisää

päästöjen hallintaan 40

Vedestä tullut maailmanlajuinen

ongelma 42

VESIHUOLTO

Rengaskaivojen kunto

näkyy veden laadussa 44

Hulevesien tonttikohtainen

käsittely yleistyy 48

PALSTAT / KOLUMNIT

Pääkirjoitus 5

Rytilät/Pekka Rytilä:

Hanko 29

Lukijoilta:

Hankintalakiuudistus

ei saa jäädä suutariksi 51

Uutisia 52

Tuoteuutuuksia 55

Henkilöuutisia 56

Tapahtumia 57

Palveluja 58

Kuntatekniikka 6/2012 3


lehti.kuntatekniikka.fi

KUNTATEKNIIKAN AMMATTILEHTI

Energia

Hankinnat

Ilmastonmuutos

Infra-IT

Jätehuolto

Kiinteistöt

Kunnossapito

Liikenne ja väylät

Liikuntapaikat

Maankäytön suunnittelu

Maarakennus

Rakentaminen

Turvallisuus

Uimahallit ja kylpylät

Vesihuolto

Viheralueet

Ympäristö

ALANSA YKKÖNEN

Kuivakäymälä

tekee tehtävänsä

kerrostalossakin sivu 12

Digiroad-järjestelmästä

helppokäyttöisempi ja

monipuolisempi sivu 20

Kaivot kaipaavat

säännöllistä

kunnossapitoa sivu 44

6 /2012

Heli Jutila puolustaa

Hämeenlinnan

luontoa

vieraslajeja

vastaan. sivu 36

Paperinkeräys Oy:n Jaakko Jäntti huolehtii hyötyjätteistä

OULUN JÄTEHUOLLON

UUDET TUULET sivu 6

YMPÄRISTÖ-

TEKNIIKKAMESSUT

9.–12.10.2012

VIRALLINEN MESSU-

LUETTELO KESKI-

AUKEAMALLA

Kannen kuva: Pekka Fali

TOIMITUS

Toinen linja 14, 00530 Helsinki

Internet: lehti.kuntatekniikka.fi

S-posti: toimitus@kuntatekniikka.fi

Päätoimittaja DI Paavo Taipale

Puh. 09 771 2557, 050 380 8368

Toimitussihteeri DI Tuija Käyhkö

Puh. 09 771 2533

Toimituksen sihteeri Monica Honkaniemi

Puh. 09 771 2087, 050 310 4811

TOIMITUSNEUVOSTO

Heikki Lonka

Kirsi Rontu

Juhani Sandström

Sami Sillstén

Paavo Taipale

TILAUKSET

Puh. 09 771 2442

asiakaspalvelu@kuntatekniikka.fi

Vuodessa 8 numeroa

Kestotilaus 73 € (+ alv 9 %)

Vuosikerta 82 € (+ alv 9 %)

Irtonumero 10 € (+ alv 23 %)

ILMOITUKSET

Marianne Lohilahti

Puh. 040 708 6640

marianne.lohilahti@netti.fi

TYÖPAIKKAILMOITUKSET

S-posti: toimitus@kuntatekniikka.fi

Hinta 3,65 €/palstamm

SIVUNVALMISTUS

Aste Helsinki Oy

PAINOPAIKKA

Oy Scanweb Ab, Kouvola

ISSN 1238-125X

67. vuosikerta

Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

KUSTANTAJA/JULKAISIJAT

KL-Kustannus Oy/Suomen Kuntaliitto ry

Suomen kuntatekniikan yhdistys ry SKTY

PÄÄKIRJOITUS

Paavo Taipale

paavo.taipale@kuntatekniikka.fi

Roskat rahaksi


Vanha kampanjalause on aina ajankohtainen. Luonnonvarojen kulutusta pitää

hillitä ja jätteen määrää vähentää. Myös jätteen taloudellisessa hyödyntämisessä

on parantamisen varaa. Asiaa ovat jo kauan pitäneet esillä etenkin

jätealan yksityiset yritykset ja niiden edunvalvojat. Ne ovat suhtautuneet

kriittisesti kuntien jäteyhtiöiden uusiin suuriin polttolaitoshankkeisiin epäillen

polton johtavan tarpeettomaan materiaalihukkaan.

Jo useampi energia- ja jäteyhtiö on kuitenkin osoittanut, että polttaa voi

myös viisaammin. Keväällä käyttöön otettu Lahden kaasutusvoimala on siitä

hyvä esimerkki. Tämän lehden esimerkkimme tulee Oulusta, jossa äskettäin

on otettu käyttöön sekä uusi jätteiden lajittelukeskus että polttolaitos. Poltettavaksi

menee lajiteltu sekajäte, joka ei muuhun hyötykäyttöön kohtuudella

kelpaa. Roskat muuttuvat joko materiaalihyödyntämisen kautta rahaksi tai

sitten polttolaitoksessa lämmöksi ja sähköksi, joista maksetaan.

Oulun jätehuollossa on saatu hyviä kokemuksia myös kumppanuudesta

yksityisen toimijan kanssa hyötyjätepisteiden hoidossa. Järjestely on lajissaan

maamme laajin ja ensimmäisen vuoden kokemukset ovat hyviä. Jätelaitos

säästi ja kierrätysyritys sai hyödyntämiskelpoista materiaalia.

Jätteenpolttolaitoshankkeita on edelleen vireillä useita ja epäilyt polttoon

soveltuvan, muuhun hyötykäyttöön kelpaamattoman jäteraaka-aineen riittävyydestä

kaikille elävät vahvana. Se voi olla yksi syy joidenkin hankkeiden viivästymiseen.

Pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitoksen rakentaminen tuntuu

kuitenkin takkuavan muista syistä. Olisiko pääkaupunkiseudun jätehuoltopäättäjille

paikallaan opintomatka Kotkaan, Lahteen, Riihimäelle tai Ouluun?

Syksyn keskellä on tarjolla mainio tilaisuus päivittää jätehuollon ohella

muutkin rakennus- ja ympäristöalan tiedot monipuolisessa messukokonaisuudessa

Helsingin Messukeskuksessa 9.–12. lokakuuta. Samanaikaisesti järjestetään

neljä messutapahtumaa. Kuntatekniikka on totuttuun tapaan Ympäristötekniikka-messutapahtuman

mediayhteistyökumppani. Tavataan ständillä!

Kuntatekniikka ei yllä vaaliteemaksi

Muutama viikko sitten valtakunnan suurimman päivälehden kolumnisti kirjoitti

osuvasti, että ”pian taas keskustellaan sosiaali- ja terveydenhuollosta,

kouluista…”. Kuten arvata saattaa, kuntatekniikasta ei ole vaalien aiheeksi.

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – sitä sivutaan keskusteltaessa homekouluista

tai kyläkoulujen lakkauttamisesta. Jos jotakin ympäristöhaittaa mahdollisesti

aiheuttavaa liiketoimintaa ollaan kunnassa käynnistämässä, niin

rakennus- ja ympäristölupa-asiat saattavat nousta vaaliteemaksi. Äänestämään

kannattaa mennä kaikesta huolimatta. Kaikkialla sellaista mahdollisuutta

ei ole.

Seuraavat nrot Aineisto Ilmestyy TEEMAT

7/2012 11.10. 1.11. ICT kuntatekniikassa Kiinteistöt Vesihuolto

8/2012 21.11. 13.12. Energia Valaistus


Suomen suurin viherkatto jätekeskukseen

Oulun Jätehuolto

aukoo uusia uria

Oulun Jätehuollon johtaja

Markku Illikainen myhäilee tyytyväisenä

Suomen suurimmalla viherkatolla.

Katon alta löytyy lokakuussa käyttöön otettava

uusi lajitteluasema, joka hakee vertaistaan.

6 Kuntatekniikka 6/2012


JÄTEHUOLTO

Ruskon uuteen lajitteluareenaan

arvioidaan päätyvän

noin 50 000 tonnia sellaista

yritysten ja yksityisten

jätekeskukseen tuomaa

sekajätettä, jota ei viedä

suoraan poltettavaksi uuteen

ekovoimalaan.

TEKSTI Pekka Moliis

KUVAT Pekka Fali

Ouluun valmistuva jätteiden

lajitteluasema Lare on ensimmäinen

näin suuri lajitteluareena

Suomessa. Se on Suomen suurin

katettu kaatopaikka.

– Tämä on jätteen lajittelun

tulevaisuutta, Markku Illikainen

vakuuttaa.

3,3 miljoonaa euroa maksaneen

lajitteluareenan pinta-ala

on 3145 neliötä. Samalla rahalla

olisi Illikaisen mukaan saatu rakennettua

viisi hehtaaria tavallisen

kaatopaikan pohjarakennetta.

Lajitteluareenan viherkatolla

kasvaa maksaruohoa.Helsingin

yliopisto on perustanut katolle

20 koepalstaa, joilla etsitään

suomalaisiin olosuhteisiin sopivia

kasveja viherkatoille.

Ruskon jätekeskuksen lajitteluareenaan

arvioidaan päätyvän

noin 50 000 tonnia sellaista yritysten

ja yksityisten sekajätettä,

jota ei viedä suoraan poltettavaksi

uuteen ekovoimalaan. Saapuvien

sekajätteiden lajittelusta tulee

vastaamaan urakoitsija, jolle

on jo etukäteen määritelty selkeät

askelmerkit: polttoon kelpaavaa

sekajätettä vähintään 20 000 tonnia

vuodessa, kierrätykseen 5 000

– 10 000 tonnia ja loppu sekajäte

penkkaan.

– Tänne tulevat kuormat, jotka

eivät mene suoraan ekovoimalalle.

Mitä enemmän urakoitsija

saa lajiteltua materiaalikierrätykseen

tai ekovoimalaitokselle, sitä

kannattavampaa toiminta hänelle

on, Illikainen kertoo.

Lämpöä ja sähköä

sekajätteillä

Oulun seudun sekajätteet katoavat

jatkossa Toppilassa sijaitsevan

Oulun Energian ekovoimalan

nälkäiseen nieluun. Elokuussa

käyttöön otettu voimalaitos on

mitoitettu 120 000 tonnin vuosittaiselle

jätemäärälle.

– Ekovoimalan tarvitsemasta

polttoaineesta 40 000 tonnia tulee

suoraan kotitalouksista ja yrityksistä

pakkausautoilla kerätystä sekajätteestä.

20 000 tonnia polttoainetta

tuodaan Ruskosta lajittelun

jälkeen. Ekovoimalan kapasiteetti

on 120 000 tonnia, joten

sinne pystytään ottamaan vastaa

myös Perämeren ja Napapiirin

alueen jätteet, Markku Illikainen

laskeskelee.

Ekovoimalaitoksen myötä

Oulun jätelajittelu pääsee

uudelle tasolle lajitteluaseman

valmistuessa.

Kuntatekniikka 6/2012

7


JÄTEHUOLTO

Ruskon jätekeskukseen kertyvä

vuotuinen jätemäärä putoaa

100 000 tonnista 40 000 tonniin.

Jätekeskuksen metaanipäästöjä

saadaan sekajätteen polton myötä

vähennettyä lähes 90 prosenttia.

Voimalaitos tuottaa energiaa Kemiralle.

Vieressä sijaitsevan kemian

tehtaan energiantarve on

tasaista ympäri vuoden, joten

sekajätteistä syntyvälle prosessihöyrylle

on kysyntää kesät talvet.

Vuonna 1995 Oulun Jätehuollon

johtajana aloittanut Illikainen

muistelee esittäneensä ideaa

ekovoimalasta ensimmäistä kertaa

Toppilassa Oulun Energian

johdolle vuosina 1996–1997.

– Silloin sanoivat, että sinulla

on hyvä suo siellä Ruskossa, täytä

vain sitä ja tee jätteellä bisnestä.

Sekajäte on hyvää polttoainetta,

jonka lämpöarvo on parempi

kuin turpeella. Kun samaan

aikaan mietitään sitä, millä turve

voidaan korvata, niin olisihan

se tyhmää jättää jätteet hyödyntämättä,

Markku Illikainen ihmettelee.

Metallia kertyy

Ilman kommervenkkejä ei Laanilan

ekovoimalaitos ole käynnistynyt.

Pakoputket ja öljynsuodattimet

eivät toimintaa haittaa, mutta

sekajätteisiin päätyy paljon jämerämpääkin

tavaraa.

– Muutaman kerran olemme

joutuneet ajamaan tuotannon

alas isojen metallinkappaleiden

takia.

Sekäjätteisiin päätyvän metallin

määrä on ollut meille yllätys.

Metallin määrä nähdään,

kun arinan pohjalle kertynyttä

kuonaa lähdetään kuljettamaan

edelleen Ruskon jätekeskukseen,

toteaa Oulun Energian ekovoimalaitoshankkeen

projektipäällikkö

Mikael Tervaskanto.

47 megawatin ekovoimalan

toimintaan ja sen laitteistoon ollaan

tyytyväisiä.

– Laitteet ovat suorituskyvyltään

ja vaatimuksiltaan vastanneet

odotuksia. Meillä on noin

40 erilaista sopimusta laitteiden

toimittajien kanssa ja kyseessä on

uusi laitos. Aina menee aikansa,

ennen kuin kaikki on saatu kohdalleen,

Tervaskanto muistuttaa.

Ekovoimalaitoksen käyttöön

oton myötä toistakymmentä

vuotta Oulun jätehuollon alueella

tehty muovijätteen erilliskeräys

päättyi. Jatkossa muovi menee

sekajätteenä poltettavaksi. Markku

Illikaisen mukaan ratkaisu on

erittäin järkevä, sillä muovinkeräys

ei ole missään mielessä ollut

kannattavaa.

– Nyt ei yhteiskunnan tarvitse

maksaa 300 euroa tonnilta, jonka

muovijätteen keräys murskaus

ja kuljetus ovat tulleet meille

maksamaan. Polttolaitos maksoi

hädin tuskin muovin kuljetuskustannukset.

Muovia ei ole aina

edes otettu vastaan Pietarsaaressa

ja Kajaanissa, jonne sitä on

kuljetettu. Muovin kerääminen

hyötyjätteenä oli aikanaan poliittinen

päätös ja se tehtiin tietämättä,

missä muovia voitaisiin

hyödyntää.

Oululaiset opetettiin aikanaan

keräämään vanhat leipäpussit talteen,

mutta taloudellisesti tuo toiminta

ei ollut mikään menestystarina.

– Me tiedetään, miten kannattavaa

se on. Jos muovimateriaalia

halutaan kierrättää, niin liikkeelle

on lähdettävä kovilla muoveilla.

Näitä likaisia muovipusseja

on vaikea saada järkevästi hyödynnettyä.

Hyvässä vireessä

Liikelaitoksena toimiva Oulun Jätehuollon

toimialue käsittää tällä

hetkellä 17 kuntaa, joista Pudasjärvi,

Vihanti ja Raahe ostavat

siltä vain osan jätehuollon palveluista.

Tuorein tulokas jäteyhteistyössä

on Simon kunta, jonka jätteet

on kuljetettu Ruskoon tästä

syksystä alkaen.

Uusi ”Suur-Oulu” tuo muutoksia

ensi vuonna käytännössä

vain Oulun Jätehuollon nettisivuille.

– Suur-Oulun aloittaminen

näkyy vain siinä, että vuodenvaihteen

kuntaliitosten jälkeen

mukana on enää 13 kuntaa. Kuntaliitokset

eivät vaikuta toimintaan,

sillä Oulun Jätehuolto on

kunnallinen liikelaitos ja toimimme

samalla tavalla kuin aiemmin,

Markku Illikainen kertoo.

Jätehuollon toimialue Pohjois-

8

Kuntatekniikka 6/2012


EKOVOIMALAITOS

Kustannusarvio 79 M€

Polttokapasiteetti 120000 tonnia

vuodessa

Teho 47 megawattia; lisäksi

viiden megawatin tulistinkattila

Maksimihöyrymäärä 16,3 kg/s

Vuotuinen käyttöaika

8000 tuntia

Teknistaloudellinen käyttöikä

15 – 20 vuotta

Laanilan voimalitos on jouduttu

muutaman kerran ajamaan alas

polttojätteen seassa olleiden isojen

metallinkappaleiden takia.

Paalattua sekajätettä

odottamassa välivarastossa

kuljetusta edelleen

Laanilan ekovoimalaan.

Pohjanmaalla on sekoitus suomalaista

maaseutua ja urbaania Oulua.

Kunnat ovat itse päättäneet

esimerkiksi jätteen kuljetusjärjestelmistä.

– Pudasjärvellä ja Simossa on

kuntien järjestämä jätteenkuljetus,

muissa kunnissa on sopimusperusteinen

järjestelmä käytössä.

Vuonna 2008 esitin silloiselle

lautakunnalle, että myös Oulussa

kilpailutettaisiin jätteidenkeräys

kunnallisesti, mutta asia

torjuttiin. Ainakin vuoden 2013

loppuun on tämä sopimustilanne

voimassa ja laki edellyttää lisäksi

neljän vuoden siirtymäaikaa, Illikainen

muistuttaa.

Toukokuun alussa voimaan

tullut uusi jätelakikaan ei toimintoja

ole mullistanut. Tosin pientä

fiilausta oli tehtävä.

– Oma jätehuoltoviranomainen

tarvitaan ja meiltä yksi henkilö

siirtyi Oulun ympäristö- ja

yhdyskuntapalveluihin hoitamaan

viranomaistehtäviä. Tuottajavastuun

laajeneminen pakkausjätteen

osalta saattaa muokata

meidän toimintamalleja.

Markku Illikainen huomauttaa,

että jätehuolto on yhteispeliä,

jonka sujumiseen tarvitaan niin

kuntalaisten, päättäjien kuin toimijoiden

sujuvaa yhteistyötä.

– Oulun seudun jätehuolto on

tällä hetkellä hyvässä kunnossa.

Hyötykäyttöaste on todella korkea

ja materiaali kierrätetään hyvin.

Poltto huomioiden jätteiden hyötykäyttöaste

on yli 80 prosenttia.

Ja vaikka kuinka kierrätystä kehitetään,

niin yksi asia on varma.

– Ei penkkaan menevistä jätteistä

kokonaan eroon päästä.

Kaikelle jätteelle ei uusiokäyttöä

löydy, Oulun Jätehuollon johtaja

Markku Illikainen myöntää.

Kuntatekniikka 6/2012

9


JÄTEHUOLTO

– Kierrättämisestä pitää antaa kiitettävä arvosana oululaisille, palvelupäällikkö Jaakko Jäntti tunnustaa.

Paperinkeräys Oy vastaa Oulun ekopisteistä

Reilun vuoden ajan Oulun

Jätehuollon alueella on ollut

käytössä toimintamalli, jossa

alueen 70 ekopisteestä on vastannut

Paperinkeräys Oy.

Yhtiö hoitaa ekopisteiden

hyötyjätteiden keräyksen, kuljetuksen

ja käsittelyn. Oulun

Jätehuolto omistaa edelleen

pisteissä olevan kaluston, vastaa

kunnossapidosta ja vastaanottaa

pisteitä koskevat valitukset.

– Meidän kannalta toiminta

on lähtenyt varsin positiivisesti

käyntiin. Uusi toiminta vaatii

aina opettelua ja aikansa meni,

ennen kuin 70 ekopisteen

tyhjennysten rytmitys saatiin

kohdilleen. Kaikkiaan olemme

tyytyväisiä toiminnan suunniteltuun

käynnistymiseen, Paperinkeräys

Oy:n asiakkuusjohtaja

Karel Nieminen toteaa.

Oulun malli yhdistää

kunnallisen ja yksityisen

Kyseessä on ensimmäinen kerta

Suomessa, kun keräysvastuu

siirtyi kunnalliselta toimijalta

yksityiselle yritykselle.

– Tästä on varmasti malliksi

muuallekin. Oulun malli

on osoittanut, kuinka voidaan

yhdistää yksityisen sektorin

tehokkuus ja kannattavuus

kunnallisen palvelutuotannon

osaamiseen. Tulevaisuuden iso

kysymys on, kuinka toteutetaan

tuottajayhteisöjen tuottajavastuun

mukaiset erilliskeräykset,

Nieminen pohtii.

Kuntalaisten suuntaan ekopisteiden

isännyyden vaihtuminen

näkyi ensimmäisen kerran

selvemmin vasta elokuun lopussa

2012. Tuolloin lopetettiin

muovin kerääminen erillisjätteenä.

– Kierrättämisestä pitää antaa

kiitettävä arvosana oululaisille.

Muovikeräyksen loppuminen

sai huolestuneita kansalaisia

ottamaan yhteyttä, kuinka

nyt toimitaan kun muovin lajittelu

loppuu, palvelupäällikkö

Jaakko Jäntti kertoo.

– Toiminnan suurimmat

haasteet ovat logistiikassa. Se

olisi ideaali tilanne, että kaikki

säiliöt olisivat täynnä tyhjentäessä,

mutta siihen ei pääse

koskaan. 80 prosenttiakin on

jo hyvä täyttöaste. Se on tärkeää,

etteivät säiliöt ylitäyty, Jäntti

jatkaa.

Oulun Jätehuollon puolella

ollaan tyytyväisiä reilun vuoden

mittaiseen yhteistyön.

– Hyötyjätteiden kerääminen

ekopisteistä ja toimittaminen

hyödynnettäväksi on

maksanut meille huomattavasti

enemmän kuin niistä saatavat

myyntitulot. Suurimman

kustannuserän aiheutti meille

muovin kerääminen, joka oli

erittäin tappiollista, sanoo johtaja

Markku Illikainen Oulun

Jätehuollosta.

10 Kuntatekniikka 6/2012


Jätekukkulasta Ruskotunturi?

Lennätä lehdet

uuteen lukuun

Ruskon jätekeskuksen maisemoidulle

jätekukkulalle ollaan

suunnittelemassa laskettelukeskusta.

Kaupunki on sitoutunut

rakentamaan uuden tieyhteyden

alueelle ja kaiken mennessä

nappiin 40 metriä korkean

”Ruskotunturin” rinteissä lasketellaan

joulukuussa 2013.

– Kaupunki tekee tien talven

aikana ja ensi kesänä lähdetään

rakentamaan keskusta,

jos kaikki menee suunnitellusti.

Vielä investointipäätöstä ei kuitenkaan

ole tehty, yksi hankkeen

puuhamiehistä, yrittäjä

Kimmo Kyhälä korostaa.

Laskettelukeskus

päiväkävijöille

Laskettelukeskusta ovat suunnittelemassa

Hyrynsalmen Ukkohallan

omistajat, joten kyseessä

ei ole hyppy tuntemattomaan.

Sijainniltaan kaupungin

kupeessa oleva Ruskon laskettelukeskus

tulisi rakentumaan

nimenomaan päiväkävijöiden

varaan.

– Oulu on ainoa iso kaupunki,

jonka läheisyydestä

hiihtokeskus puuttuu. Tuntureille

ja vaaroille mennään viikonloppuisin

ja loma-aikoina,

mutta tänne voisi tulla

tavallisena arki-iltana, Kyhälä

muistuttaa.

Ruskoon saadaan kolmesta

neljään kappaletta 250–

300 metristä rinnettä lapsiperheiden

käyttöön. Tärkeitä

ovat myös suksi- ja lautailijoille

parkit ja suorituspaikat

parkkilaskijoille.

– Näistä kaupunkipaikoista

kasvavat maailman parhaat

suomalaiset lumilautailijat.

Ennen investointipäätöstä

on saatettava hankkeen selvitystyöt

loppuun.

– Lokakuun loppuun mennessä

selvitetään, mistä saadaan

vesi rinteen lumetukseen

ja millaiset ovat hissien

linjaukset. Myös liiketaloudelliset

reunaehdot selvitetään

tarkkaan, Kimmo Kyhälä

pohtii.

Suomen

Kierrätystuote

1/2




Valitse kunnan kiinteistöjen ja ekopisteiden paperin

keräämiseen joustavin ratkaisu, joka alkaa jo

sopivimman keräysastian valinnasta. Suomen

Keräystuote Oy on tuottajayhteisö, joka yhdessä

kumppaneidensa kanssa huomioi yksilöllisetkin tarpeet.

Ota yhteyttä. Me huolehdimme, että keräyspaperi

kerätään ja toimitetaan uuden paperin valmistukseen.

Ukkohallan laskettelukeskuksen

toimitusjohtaja

Kimmo Kyhälä

suunnittelee Ruskon

jätekukkulalle uutta

laskettelukeskusta.


Tampereen ammattikorkeakoulussa hyviä

kokemuksia vähävetisistä käymälöistä

Suomessakin mielitään

kuivakäymälätekniikkaa

kerrostaloon

Suomi on ollut perinteisesti kuivakäymälöiden mallimaa vaikka vedestä ei olekaan koko maan

tasolla puutetta. Meiltä löytyy useita valmistajia ja innovatiivisia teknisiä ratkaisuja. Kysyntää ovat

edistäneet esimerkiksi vapaa-ajanasuntojen runsas määrä ja matalien vesistöjen suojelutarve.

12 Kuntatekniikka 6/2012


JÄTEHUOLTO

Kuvan Ruotsin Understenhöjdenissä

sijaitsevan kerrostalon

kuivakäymläjärjestelmä

on toiminut hyvin,

kun asukkaita on osattu

motivoida järjestelmän

käyttöön.

Satu Heino

ympäristöasiantuntija

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys

ry

Kati Hinkkanen

hankekoordinaattori

Ahlmanin koulun Säätiö

Kuivakäymälätekniikkaan

perustuvia kerrostaloja on rakennettu

viime vuosikymmeninä

useissa Euroopan maissa. Suomeen

niitä ei ole vielä rakennettu.

Onkin aiheellista kysyä, onko

Suomi enää kuivakäymälöiden

mallimaa?

Kuivakäymälän käyttö yksittäisissä

omakotitaloissa on yksinkertaista.

Käymälälaitteissa on

valinnanvaraa ja käymälätuotokset

on helppo käyttää lannoittee-

na omalla pihamaalla.

Sisäkuivakäymälän toimintaperiaatteen

ymmärtää parhaiten

kokeilemalla käytännössä. Tampereen

ammattikorkeakouluun

(TAMK) asennettiin peruskunnostuksen

yhteydessä useita erilaisia

kuivakäymälätekniikkaan

perustuvia käymälöitä, joista

kahdessa vettä ei käytetä lainkaan

ja muut ovat ns. vähävetisiä

käymälöitä.

– Meille on tärkeää, että voimme

kouluttaa insinöörejä, joilla

on monipuolisesti osaamista

tulevaisuuden LVI-tekniikoista,

kertoo laboratorioinsinööri Renja

Yrjönen TAMKista.

Euroopassa useissa yliopistoissa

on ollut sisäkuivakäymälöitä testikäytössä.

Suomessa TAMK oli ensimmäinen,

joka lähti käytännössä

toteuttamaan uutta tekniikkaa.

Suomessa yli 80 prosenttia

asukkaista on kuitenkin viemäriverkoston

piirissä. Kuivakäymälätekniikka

ei voi todella yleistyä

Suomessa, jos laajamittaista infrastruktuuria

ei päästä toteuttamaan

myös kaupunkialueilla ja

kerrostaloratkaisuissa. Maailmalla

riittää kyllä kysyntää ratkaisuille,

jotka eivät perustu veden saatavuuteen.

TAMKilla kokemukset

kuivakäymälöistä hyviä

Tampereen ammattikorkeakoulu

(TAMK) rakensi Suomen ensimmäiset

sisäkuivakäymälät oppilaitokseen

vuonna 2010 osana

Opi enempi – projektia. Käytössä

ovat vedettömät Naturum- ja

kahden kerroksen suursäiliöllinen

käymälä, joka ei ole vie-

lä markkinoilla. Lisäksi samassa

yhteydessä rakennettiin vähän

vettä käyttäviä käymälöitä,

jotka käyttävät vettä kymmenesosan

tavallisen vesivessan tarvitsemasta

määrästä.

Käymälät ovat oppilaiden ja

opettajien vapaassa käytössä. Kuivakäymälöistä

saadut kokemukset

ovat erittäin hyviä. Haasteena

oli alussa saada käymälöiden

ilmanvaihto ja WC-tilassa oleva

käymälätilan ilmastointi tasapainoon.

TAMK on myös tutkinut

käymälöiden hygieniaa ja niistä

haihtuvia kaasuja. Kuivakäymälät

on todettu yhtä hygieenisiksi

kuin vesivessat ja ilmapäästöjäkään

niistä ei aiheudu. Kasvukokeissa

virtsa ja käymäläkomposti

osoittautuivat mainioiksi lannoitteiksi

eikä kasveista löydetty

tartuntavaaraa aiheuttavia mikrobeja

tai raskasmetalleja. Saadut

kokemukset ovat niin positiivisia,

että nyt rakennetut kuivakäymälät

tuskin jäävät ammattikorkeakoulun

viimeisiksi.

Tekniikka löytyy,

asenne ratkaisee

Tekniset ratkaisut kuivakäymälöihin

perustuvaan sanitaatioon

ovat olemassa. Suomessa on kuivakäymälöiden

teknistä osaamista

enemmän kuin monessa

suuremmassa Euroopan maassa,

vaikka rakentamismääräykset sisäkuivakäymälän

rakentamiselle

kaipaavatkin päivitystä.

Rappeutuvaa viemäriverkostoa

korjatessa voidaan tehdä ratkaisuja,

jotka mahdollistavat kuivakäymälätekniikan

käytön. Uutta

aluetta rakennettaessa kysymys

ei ole niinkään kustannuksista

vaan enemmänkin asenteista.

Nyt tarvitaan kaupunkisuunnittelijoilta

rohkeutta lähteä rakentamaan

ekologisuutta aivan uuteen

mittakaavaan.

https://dl.dropbox.com/u/41482255/DSCN2380.JPG

Kuntatekniikka 6/2012

13


Kuivakäymäläkonferenssi

kokosi

asiantuntijat

Tampereelle

Käymäläistuimesta ulosteet putoavat alapuolella

olevaan kompostisäiliöön. Kompostin

alaosasta tyhjennetään kerran vuodessa

muhevaa multaa. Vasemmalla näkyvään vihreään

säiliöön kerätään erottelevien käymälöiden

virtsat.

Käymäläseura Huussi ry järjesti jo

neljättä kertaa kansainvälisen kuivakäymäläkonferenssin

Dry Toilet 2012

Tampereella 22. - 24.8.2012. Konferenssin

pääteemana oli Drivers for

ecological dry toilets for urban and rural

areas ja se keräsi yhteen yli 160 sanitaatioasiantuntijaa

46 eri maasta.

Kansainvälisen seminaarin yhteydessä

järjestettiin myös suomenkielinen

seminaari Käytä kuivana! Sisäkuivakäymälä

hankinnasta käyttöön.

Seminaari keräsi yhteen toista sataa

kotimaista kuivakäymäläasiantuntijaa

ja muita asiasta kiinnostuneita.

Se huipentui paneelikeskusteluun,

jossa eri alojen asiantuntijat etsivät

vastausta kysymykseen: Suomi, kuivakäymälöiden

mallimaa - totta vai

tarua? Lopputulemaksi saatiin, että

kuivakäymälöistä olisi mahdollista

saada Suomelle hyvä vientituote, kun

ensin riittäisi uskallusta lähteä kehittämään

kotimaassa kuivasanitaation

hyödyntämistä kaupungeissa.

– Suurimpana kompastuskivenä

sisäkuivakäymälöiden rakentamisessa

olivat asenteet.

Onneksi meidän projektilla oli

muun muassa Tampereen kaupungin

rakennusvalvonnan, Länsi-Suomen

lääninhallituksen ja

TAMKin rehtorin Markku Lahtisen

tuki, kertoo Renja Yrjönen.

Maailmalta saadut kokemukset

ovat samansuuntaisia TAM-

Kin kokemusten kanssa. Toisin

kuin vaikka tietotekniikan kehittämisessä,

on kuivakäymälätekniikan

laajamittaisessa käytössä

maailmallakin yleensä

kompastuttu asenteisiin.

TAMKissa ei annettu asenteiden

haitata, vaan lähdettiin

ennakkoluulottomasti toteuttamaan

sisäkuivakäymälöitä. Asenteet

kyllä korjautuvat pikku hiljaa

käyttökokemusten lisääntyessä.

KUIVAKÄYMÄLÄTEKNIIKKA TUKEE RAVINTEIDEN KIERRÄTYSTÄ

Viime vuosina on herätty tosiasiaan,

että fosforikaivokset on

louhittu loppuun maapallolta

seuraavan parinkymmenen vuoden

aikana. Tämä pakottaa väistämättä

jossain vaiheessa keräämään

fosforia myös vähempiarvoisista

lähteistä kuten ulosteista.

Kuivakäymäläteknologian käytössä

voidaan ravinteiden tehokas ja

turvallinen kierrätys ottaa suunnittelun

lähtökohdaksi.

Vesikäymälä on tehnyt ravinteista

resurssin sijasta ongelman.

Ongelman ratkaisuna entistä

laajemmilta alueilta kerätään jätevedet

puhdistetavaksi entistä

suurempiin puhdistamoihin. Samalla

asumajätevedet sekoittuvat

yritysten ja teollisuuden jätevesijakeisiin

ja hulevesiin.

Lietteessä

haitallisia jäämiä

Lopputulos on, että osa ravinteista

karkaa prosessista vesistöihin

ja lopputuotteeksi jäävä liete

voi sisältää niin paljon haitallisia

jäämiä, että sen laajamittainen

hyödyntäminen ruuantuotannossa

ei ole mahdollista. Sanotaankin,

että jos vesikäymälä

keksittäisiin tänään, se kiellettäisiin

lailla.

Kuivakäymäläteknologialla

virtsa ja uloste on mahdollista

kerätä jo alun perin erilleen.

Virtsaa voidaan puhdistamatta

käyttää lannoitteena. Tai voitaisiin,

mikäli Suomen lannoitevalmistelainsäädäntö

tunnustaisi

virtsan lannoitteeksi.

Vanhennettua virtsaa

Ruotsissa pelloille

Virtsa puuttuu lannoitevalmisteiden

tyyppinimiluettelosta ja ennen

sen sinne saamista, virtsan

kaupallinen hyödyntäminen lannoitteena

ei ole mahdollista. Esimerkiksi

Ruotsissa vanhennetun

virtsan pellolle levittäminen on

mahdollista.

Ulosteet on mahdollista kerätä

esimerkiksi alipainetekniikalla

yhteen paikkaan. Puhtaan käymäläjätteen

kompostoiminen ja

sille lannoitevalmistelainsäädännön

mukaisen tuoteselosteen

määrittäminen on huomattavasti

yksinkertaisempaa kuin puhdistamolietteen,

kun ei tarvitse

miettiä esimerkiksi teollisuuden

jätejakeiden vaikutusta lopputuotteeseen.

Muhevaa kompostimultaa

voisi käyttää vaikka viherkattojen

rakennusaineeksi

tulevaisuuden ekokaupungissa.

14 Kuntatekniikka 6/2012


JÄTEHUOLTO

Aurinkoenergiaa jätehuoltoon

Tampereen Laukontorin torikauppiaat ovat päässeet

kaupungin ekotehokkuuden mannekiineiksi

ja osaksi Ekotehokas Tampere 2020 ohjelmaa.

Päivän päätteeksi kauppiaat tyhjentävät sekäjätteensä

aurinkopaaneeleilla varustettuun jätesäiliöön.

Huippumoderni jätepiste on käytössä vapusta

syyskuun loppuun, jolloin kesätori on auki.

TEKSTI JA KUVA Matti Valli

– Auringonvalo toimii säiliön

jätepuristimien voimanlähteenä,

mutta toiminnan varmistamiseksi

laite on kytketty

sähkövirtaan. Kaupungille tärkeintä

on puristimen tehokkuus,

jotta kuljetettavaa tavaraa

syntyy aikaisempaa vähemmän

ja tyhjennysväli pitenee, kertoo

kaupungin kauppatorien isännöinnistä

vastaava kiinteistöisännöitsijä

Juhani Pentinmäki.

Hänen mukaansa torikauppiaat

ovat olleet tyytyväisiä, vaikka

säiliön täyttöluukkua pidetäänkin

turhan pienenä. Huollon

kannalta aukon pienuus on kuitenkin

etu, sillä sekajäteen joukkoon

on vaikeampi työntää asiatonta

tavaraa. Hajuhaitoista ei

ole valitettu eikä ilkivaltaakaan

ole esiintynyt. Paneeleita ei ole

heitetty kivellä tai pullolla, eikä

kukaan ole kiivennyt laitteiston

päälle. Pentinmäki arvelee, että

Suomessa ratkaisu voisi hyvinkin

sopia esimerkiksi kauppakeskuksiin.

Hajuhaitoista ei ole valitettu eikä

ilkivaltaakaan ole esiintynyt.

Aurinkopanelit on sijoitettu

puristimen katolle ja niiden kulmaa

aurinkoon nähden voidaan

säädellä. Tarvittava akusto ja invertterit

asennetaan puristinyksikön

päälle. Jätepisteet omistaa

niiden valmistaja Ecomp Oy ja

tyhjennyksestä vastaa Pirkanmaan

Jätehuolto Oy.

Paneeli kulkee

mukana

Tyhjennys tapahtuu parin viikon

välein. Kuljetuksen ajaksi aurinkopaneeli

laskeutuu vaakatasoon

kiinni säiliöön. Paneeli kulkee siis

aina säiliön mukana. Kaupungin

torimyynnistä vastaavat työntekijät

avaavat jätepisteen täyttölukun

aamulla ja toripesusta vastaavat

sulkevat sen päivän päätteksi.

Säiliön vieressä on toinen pahville

tarkoitettu jätepiste. Biojätteitä

varten on kolme maanpäällistä

240 litran säiliötä. Ne riittävät,

koska torilla mydään vain vihanneksia

eikä lainkaan lihaa tai

kalaa.

Puristimen toimiessa akut tyhjennetään

50 prosenttiin asti, jonka

jälkeen kone alkaa käyttää sähkövirtaa.

Ecomp Oy:n hallituksen

puheenjohtaja Pekka Salomaa kertoo,

että vuonna 2011 periaatteessa

koko energia olisi saatu auringosta,

mutta tänä kesänä tilanne on ollut

heikompi. Ratkaisusta toivotaan

vientituotetta Välimeren maihin ja

kehitysmaihin, joissa sähkö on kallista

mutta valoa riittää. Päiväsaikaan

ratkaisu voi toimia myös sähköautojen

latauspisteenä.

Tammelantorille

talvikäyttöön

Kesän 2011 jälkeen puristin siirrettiin

Tammelantorille, jossa

testattiin sen toimintaa talviolosuhteissa.

Lumesta ja pakkasesta

huolimata aurinkopeneeli laskeutui

vaivatta säiliön päälle kuljetuksen

ajaksi.

Tammelantorilla käytössä olleet

maanalaiset jätesäiliöt mekaanisine

puristimineen on korvattu

maanpäälisillä säiliöillä,

joissa on muun muassa hajunpoisto

ja täyttöasteen valvonta

sekä suora hälytysyhteys purstimen

tyhjentäjään.

– Maanalaisia säiliöitä on

myös keskustorilla, mutta uusiin

ei näillä näkymin investoida,

sillä niiden hajuahittoja ei

kaikesta pesemisesetä ja imuroinnista

huolimatta saatu kuriin.

Lisäksi hankintakustannukset

ovat verrattain korkeat.

Tammelantorilla biojätteet

työnnetään Molok-astiaan, Juhani

Pentinmäki sanoo.

Kuntatekniikka 6/2012

15


Palatsinraitti ja patosilta kosken komistukseksi

Tammerkosken yläjuoksun ilme

Tampereen keskustaa

halkova Tammerkoski

vyöryttää Näsijärven

vettä kohti alajuoksua

keskimäärin noin

70 kuutiota sekunnissa

koko ajan ympäri vuoden.

Kosken yläjuoksulle

on nyt rakennettu

kokonaan uusi pato,

entistä ehommat patomuurit

ja kauan kaivattu

kevyen liikenteen silta.

Rakenteet on suunniteltu

kestämään 200

vuotta.

TEKSTI Matti Valli

– Patoturvallisuuden varmistaminen

oli tärkein syy uudistamiseen,

sillä 1910 ja 1920-luvuilla

rakennetut patomuurit ja -rakenteet

olivat monin paikoin huonossa

kunnossa. Yläjuoksun käsikäyttöisten

patoluukkujen sulkeminen

tai avaaminen oli hankalaa

ja hidasta.

Näin kertovat hankkeesta ja

sen valvonnasta vastanneet rakennuttajainsinööri

Petri Kantola

Tampereen kaupungilta ja

projektipäällikkö Seppo Tattari

Tampereen Energiantuotanto

Oy:stä. Hanke on toteutettu useassa

vaiheessa noin kolmen vuoden

aikana. Urakka alkaa olla viimeistelyä

vaille valmis.

Kansallismaisemaksi luokitellun

Tammerkosken tulvakanavan

juoksutuskapasiteetti kasvaa

tulvauoman louhinnan ansiosta

noin 30 prosentilla. Tämä

on tarpeen, sillä ilmastonmuutos

näyttää kasvattavan vesimääriä.

Yläjuoksulla sijaitsee kaksi

Tampereen Energiantuotannon

omistuksessa olevaa voimalaitosta,

joita kutsutaan entisten tehdaslaitosten

mukaan Finlaysonin ja

Tampellan voimalaitoksiksi.

Normit tiukentuneet

Patoturvallisuuttakin koskevat

normit ja luokitukset ovat nykyään

aivan toisenlaisia kuin sa-

ta vuotta sitten. Mikäli vanhat

Näsijärven puoleiset patoluukut

olisivat pettäneet, niin tulvavahingot

kaupungissa olisivat

saattaneet olla melkoiset, koska

korkeuseroa Näsijärveltä tultaessa

on peräti 18 metriä.

– Nyt veden kulkua säädellään

kolmella vierekkäin sijaitsevalla

patoportilla, jotka voidaan

sulkea ja avata napin painalluksella

muutamassa minuutissa

Naistenlahden voimalaitoksen

valvomosta, miehet kertovat.

Koko projekti maksoi noin 15

miljoonaa euroa. Luvussa ei ole

mukana vesivoimalaitosten korjauksia,

jotka toteutettiin samanaikaisesti.

Rakennuttaja Tampereen

Energiantuotanto vastasi voimalaitoskanavien

ja patorakenteiden

toteuttamisesta. Hankkeen

16 Kuntatekniikka 5/2012 6/2012


LIIKENNE

uudistui

Merja Ojala

Silta padon päälle

Marraskuussa 2012 avattava silta

on rakennettu patorakenteiden

päälle ja sulautuu täysin kokonaisuuteen.

Sillan keskellä kulkee kolme

metriä leveä pyörätie, ja sen

molemmille puolille on rakennettu

1,5 metriä levä, Kurun harmaalla

graniitilla päällystetty jalkakäytävä.

Silta ja koski valaistaan siistillä

ja hillityllä tavalla, sillan kaiteisiin

tulee led-valaistus.

Silta täydentää keskustan pyöräily-

ja kävelyreittejä sekä yhdistää

toisiinsa asuinkäyttöön muutetut

Tampellan ja Finlaysonin

entiset tehdasalueet. Tampellan

puolella silta päätyy Aleksandra

Siltasen puistoon, joka viimeistellään

ensi vuonna.

1990-lopulla siltakeskusteluissa

oli mukana myös Koskenniskan

silta, joka olisi mahdollistanut

autoliikenteen Tammerkosken

yli. Uusien siltavaihtoehtojen

sekä kansalaisvastustuksen takia

hanke jäi ”lepäämään”.

Museovirasto valvoi

Museoviraston vaatimuksesta

uuden muurin on sijaittava samalla

paikalla ja näytettävä samalta

kuin vanha muuri. Maisemallisesti

oikeastaan mikään ei

saanut muuttua. Purkuvaiheessa

jokainen muurikivi numeroitiin.

– Kosken pohjalle rakennettujen

anturoiden päälle valettiin

uusi betoninen tukimuuri, johon

irrotetut vajaat 20 000 muurikiveä

kiinnitettiin yksitellen takaisin

ja täsmälleen entiseen paikkaansa.

Kivirivien yhteispituus

on noin kymmenen kilometriä.

Muuria purettaessa törmättiin

Finlaysonin ja Tampellan alueiden

vanhoihin kanaviin, Kantola

ja Tattari selostavat.

Tukimuurin paksuus kasvoi

kymmenen senttiä, mutta kokonaispaksuuden

täytyi pysyä samana.

Tästä syystä jokainen kivi, joiden

paksuus oli noin 30 senttiä,

halkaistiin kahtia ennen kiinnittämistä.

Ylimääräinen kiviaines

ajettiin välivarastoon Näsijärven

rannalle ja se käytettään murskeeksi.

Kivityöt suoritti Hämeen

Rakennusentisöinti Oy.

Hankkeen aikana elokuussa

2011 koko Tammerkoski kuivattiin

reiluksi viikoksi. Koski saadaan

tyhjäksi noin puolessa tunnissa.

Viikon aikana tehtiin töitä

ympäri vuorokauden, jotta kaikki

kuivaa koskenpohjaa vaativat valmistelevat

työt saatiin tehdyksi.

Näsijärven pintaa

laskettiin työ ajaksi

Näsijärven pinnan korkeus vaihtelee

vuoden aikana normaalisti

noin metrin ja säännöstelylupa

sallii jopa 1,5 metrin vaihtelun.

Koski- ja patoturvallisuuden

vuoksi ennen hankkeen toteutusvaihetta

Näsijärven pinta laskettiin

noin 50 senttiä normaalia

alemmaksi. Myöhemmin veden

pinta pidettiin noin 20 senttiä tavanomaista

matalammalla tasolla.

Patojen rakentajille ja käyttäjille

haluttiin antaa toiminta-aikaa

mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Merja Ojala

Uuden patomuurin tuli näyttää täsmälleen

samalta kuin vanha muuri. Niinpä

vanhan muurisyystä jokainen kivi irrotettiin

paikoiltaan, numeroitiin ,halkaistiin ja

asennettiin takaisin samaan paikkaan.

aikana työmaalla työskenteli parhaimmillaan

40 henkeä. Suunnittelusta

on vastannut Pontek Oy ja

pääurakoitsijana on ollut Insinööritoimisto

Seppo Rantala Oy.

Työmaa on sujunut hyvin ilman

ylitsepääsemättömiä yllätyksiä.

Periaate oli, että patomuuria

rakennettaessa toinen puoli kanavasta

oli tukittu teräksestä ja

puusta rakennetuilla työmaapadoilla,

joiden toisella puolella vesi

virtasi.

Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri

Petri Kantola

ja projektipäällikkö Seppo Tattari

Tampereen Energiantuotanto

Oy:stä. Urakka on melkein

valmis.

Kuntatekniikka 5/2012 6/2012

17


Tampereen Sähkölaitokselle

Näsijärven pinnan alentamisesta

patoprojektin aikana syntyi

jonkin verran taloudellista

haittaa, koska matalammalla

olevasta vedestä saadaan vähemmän

energiaa. Yhden voimalaitoksen

teho on noin neljä

megawattia.

Työmaa sijaitsee osittain aivan

vesivoimalaitoksen edessä

ja asutuksen keskellä, joten louhintoja

tehtiin varovasti ja rakenteita

vaurioittamatta. Louhinnasta

vastasi Normilouhinta

Oy.

Harvoin tarjolla oleva näkymä.

Tammerkoski pidettiin kuivana

elokuussa 2011 reilun viikon ajan,

jotta uoman pohjalla saatiin

tarvittavat työvaiheet tehdyksi.

Asukkaat pidettiin

ajan tasalla

Työmaa piti huolta, että naapuruston

kanssa pysyttiin puheväleissä.

Lähimmän talon asukkaat

saivat kohdennettuja tiedotteita

keskimäärin joka toinen kuukausi.

Lisäksi järjestettiin tiedotustilaisuuksia

sekä asukkaille

että Tampellan puolen toimijoille.

Työn eteneminen ja työ-

Paavo Taipale Ins. tsto Pontek Oy

Patoturvallisuus kunnossa. Tammerkosken tulvakanavan juoksutuskapasiteetti on noin 30 prosenttia aikaisempaa isompi. Yllä Palatsinraitin kevyen

liikenteen silta ja patoportit, valokuvasovitus panoraamakuvaan alajuoksulta.

18 Kuntatekniikka 5/2012 6/2012


LIIKENNE

maata koskevat uutiset olivat

luettavissa Tampereen Sähkölaitoksen

ylläpitämiltä verkkosivuilla.

Kävijöitä sivuilla on ollut

250 000. Suurin haitta asukkaille

oli melu.

Työmaapäällikkö Reino Humalajoki

Insinööritoimisto Seppo

Rantala Oy:stä sanoo, että

työmaa on edennyt ”keskimäärin

hyvin” ja että aikataulussa on

pysytty. Eri alojen aliurakoitsijoita

paikalla on ollut pitkälle

toistakymmentä.

– Muun muassa louhintatyöt

vaativat erikoistuneen

alaurakoitsijan, samoin kiviverhoilut.

Louhinta ankarine tärinärajoineen

oli vaativaa, koska

esimerkiksi vieressä sijaitsevan

Museokeskus Vapriikin kokoelmia

piti varoa. Louhittaessa

muurin kivet eivät saaneet irrota.

Kiveä louhittiin patomuurin

tieltä ja anturarakenteiden alta

noin 3 000 kuutiota, Humalajoki

toteaa.

Jalkakäytävä päällystetään

Kurun harmaalla graniitilla.

Jari Hjelt työn touhussa.

Merja Ojala

























Kuntatekniikka 5/2012 6/2012

19


LIIKENNE

Paikkatietoaineisto monipuolistuu

ja muuttuu helppokäyttöisemmäksi

Digiroad uudistuu

Koko Suomen tie- ja

katuverkon tarkat paikkatiedot

sisältävä Digiroad-tietojärjestelmä

uudistuu. Tavoitteena

on luoda entistä helppokäyttöisempi

ja monipuolisempi

paikkatietoaineisto

niin kuntien

ja viranomaisten kuin

liike-elämänkin käyttöön.

Kehityshanke pyrkii

vastaamaan joukkoliikenteen,

reitityksen ja

GIS-analysoinnin tarpeisiin.

LIIKENNE

TEKSTI Kaisa Pennanen

Liikenneviraston ylläpitämä

Digiroad-tietojärjestelmä sisältää

Suomen tie- ja katuverkon

keskilinjaa kuvaavan geometrian.

Keskilinjan sijaintitiedon lisäksi

järjestelmä sisältää tärkeää tietoa

tiestön ominaisuuksista, kuten

teiden leveyksistä, nopeusrajoituksista,

ajosuunnista, tasoristeyksistä

sekä käyttörajoituksista.

Tietomalli, sisältö ja

käytettävyys ratkaisevat

Digiroad-aineistoa hyödyntävät

kuljetusten suunnittelussa ja

paikantamisessa muun muassa

viranomaiset, logistiikkayritykset

ja erilaisten mobiilipalvelujen

kehittäjät.

Vuonna 2004 käyttöönotettu

järjestelmä on teknisesti elinkaarensa

päässä, minkä vuoksi

seuraavan sukupolven järjestel-

män kehitystyö aloitettiin vuoden

2012 alussa. Teknisen kehittämisen

ohella arvioidaan tietosisällön

muutostarpeet ja niistä aiheutuvat

kustannukset.

– Digiroad on tullut teknisesti

tiensä päähän, ja myös ylläpitoprosessi

kaipaa selkeyttämistä.

Digiroad on hyvä tuote ja pieniä

asioita kehittämällä siitä tulee

olemaan aikaisempaa enemmän

hyötyä useilla eri tasoilla. Uudistamisen

yhtenä tavoitteena on

luoda entistä helppokäyttöisempi

ja yksinkertaisempi tietomalli,

joka helpottaa uusien palveluratkaisujen

kehittämistä, projektipäällikkö

Markus Melander

Liikennevirastosta kertoo.

– Kehitystyön painopisteenä

on topologinen linkki-solmumalli,

joka helpottaa tietotuotteen

reitityskäyttöä sekä luo edellytyksiä

ajantasaisemman tiedon tuottamiseen,

Melander jatkaa.

Yhteiskunnallinen kehitys

luo uusia tarpeita

Joukkoliikenteen avaaminen

avoimelle kilpailulle tuottaa

muun muassa joukkoliikenteen

tietojärjestelmille uusia haasteita.

Esimerkiksi valtakunnallinen

pysäkkitietokanta ja sen ylläpidon

prosessit pitää saada toimimaan

aukottomasti osana Digiroad-aineistoa.

Selkeä tavoite on

myös pyrkimys tukea pelastustoimea

rakenteilla olevien teiden

ja katujen geometriatiedoilla.

– Liikennevirastolla on hyvien

prosessien muodostamisen

kautta mahdollisuus tuottaa

kustannushyötyjä ja aitoa lisäarvoa

esimerkiksi pelastustoi-

20 Kuntatekniikka 5/2012 6/2012


melle. Ajatus katusuunnitelmien

keskilinjageometrioiden sisällyttämisestä

Digiroadiin on syntynyt

Hätäkeskuslaitoksen tarpeista.

Myös kunnille ja kansalaisille

on varmasti hyötyä mahdollisimman

reaaliaikaisesta reitittävästä

aineistosta. Ajantasaisuuden tavoite

edellyttäisi keskilinjojen digitointia

jo suunnitelmista. Kuntien

näkökulmasta tätä tietoa

voitaisiin hyödyntää esimerkiksi

koulu- ja kuljetusreittien suunnittelussa

rakennettavilla alueilla,

Melander kertoo.

Kunnat uudistuksessa

avainasemassa

Digiroadiin kerätään tietoa kunnilta,

Maanmittauslaitokselta ja

Liikennevirastolta. Järjestelmän

ylläpitämisestä ja kehittämisestä

vastaa Liikennevirasto Liikenne-

ja viestintäministeriön ohjauksessa.

Kuntien rooli Digiroadin ylläpidossa

on keskeinen, joten kuntien

mielipiteitä ja toiveita kuunnellaan

myös järjestelmää uudistettaessa.

Maankäyttöinsinööri

Matti Holopainen Kuntaliitosta

näkee nykyisessä ylläpitojärjestelmässä

puutteita.

- Tähän asti käytännöt paikkatietojen

keräämiseen kunnissa

ovat olleet hyvin vaihtelevia, ja

tulokset sen mukaisia. Digiroad

ei ole katuverkon tiedoissa kattava,

Holopainen sanoo.

Parhaana ratkaisuna Holopainen

pitää kaikkien kuntien tietopalvelurajapintojen

käyttöönottoa.

Kunnat tallentavat muun

muassa asemakaavasuunnittelun

tuloksena syntyvät paikkatiedot

järjestelmään, mistä ne olisivat

Digiroadin ja muiden tietoja

tarvitsevien ladatavissa.

– Tekninen toteutus tiedonsiirtoon

rajapintojen kautta on

jo olemassa kuntien Kokoavan

tietopalvelun, KTP:n muodossa.

Ensimmäiset kunnat ovat avaamassa

KTP:n rajapintoja koekäyttöön,

mutta järjestelmältä

puuttuu vielä pysyvä rahoitusmalli,

Holopainen kertoo.

– Parhaan tuloksen saavuttamiseksi

kuntien käyttämän tietomallin

pitäisi olla yhteensopiva

Digiroadin järjestelmän kanssa,

ja tästä käymmekin parhaillaan

neuvotteluja Liikenneviraston

kanssa.

Ajantasaisesta ja kattavammasta

Digiroad-tietokannasta

olisi hyötyä myös kunnille. Sitä

kautta kunnat saisivat käyttöönsä

myös sellaista tietoa, jota

ne eivät itse kerää, kuten valtion

ylläpitämien väylien paikkatiedot.

Digiroadin lisäarvoa

on vaikea nähdä paikallisesti,

koska se luonteeltaan palvelee

kansallista tasoa. Kehityshankkeessa

pyritään kuitenkin huomioimaan

kunnille mahdollisesti

tuotettava lisäarvo aikaisempaa

paremmin.

– Kehityshankkeessa tutkitaan

myös kuntien keskilinja-aineistojen

yhteensovittamisen tarpeet

luotaessa tietomallia. INSPI-

RE -direktiivi asettaa meille vaatimuksen

kansallisen linkki-solmumallin

luomisesta ja joudumme

luomaan valtakunnallisen yhteisen

ID-avaruuden liikenneverkon

eri kohteille. Tämä haaste ei

täyty ilman, että kaikki sitoutuvat

tulevaan tietomalliin sataprosenttisesti.

Näitä asioita ei voi vain sanella,

vaan tämän tyyppinen kehitystyö

on tehtävä yhdessä, kaikkia

osapuolia kuunnellen, MarkusMelander

linjaa.

Ajantasaisempaa

kartta-aineistoa

Tällä hetkellä Digiroad-aineistoa

hyödyntäviä yrityksiä on 120.

Suurimman joukon muodostavat

logistiikka- ja navigointipalveluja

tarjoavat yritykset. Tulevaisuudessa

hyödynnettävyys

paranee huomattavasti, kun

Digiroad-aineisto tulee vastikkeetta

jakoon WFS-rajapintojen

kautta. Myös GPS-laitteita

sekä kartta-aineistoja valmistava

Tom Tom on solmimassa Liikenneviraston

kanssa sopimusta

Digiroadin käytöstä karttatietojen

referenssinä.

– Meille tärkeintä järjestelmässä

on nopeus ja paikkatietojen

tarkkuus. Julkaisemme karttoja

neljä kertaa vuodessa, mutta

tavoitteemme on siirtyä tiheämpään

julkaisutahtiin, kertoo paikkatietoasiantuntija

Miika Mäkelä

Tom Tomilta.






OPPIA JA

OIVALLUKSIA

AEL KOULUTTAA NÄYTTEENOTON

SEKÄ VESI- JA YMPÄRISTÖHUOLLON

AMMATTILAISIA




































Kuntatekniikka 6/2012

21


HYVÄ KAUPUNKIYMPÄR

ON KILPAILUVALTTI

Suomessa on tehty työtä kaupunkiympäristön

laadun parantamiseksi yli 30 vuoden ajan. Kaupunkiympäristöä

ei kuitenkaan ole vielä nostettu

meillä kaupunkien kilpailuvaltiksi.

Ulla-Kirsti Junttila

johtava asiantuntija, Sito Oy

Suomalaisen kaupunkiympäristön

viihtyisyys ja laatu ovat

kohentuneet merkittävästi viimeisten

vuosikymmenten aikana.

Kaupunkiympäristön laadun parantaminen

näkyy kävelykaduilla,

toreilla, aukioilla ja puistoissa,

joiden kalusteiden, päällysteiden,

istutusten ja valaistuksen

laatuun on panostettu merkittävästi.

Se vaikuttaa monin tavoin

ympäristön toimivuuteen, viihtyisyyteen

ja kaupunkielämään.

Kaupunkisuunnittelulla

heikko arvostus

Kaupunkien imagoa pyritään

usein kohentamaan kulttuurira-

22 Kuntatekniikka 6/2012


YHDYSKUNTA

painotetaan yhä enemmän kaupunkikuvallisia

ja esteettisiä laatutavoitteita.

Tilanne ei ole muuttunut,

vaikka katujen, aukioiden ja torien

suunnittelussa on viimeisten

vuosikymmenten aikana ollut aina

katuinsinöörien ohella ympäristösuunnitteluun

erikoistuneita

muotoilijoita, sisustus- ja maisema-arkkitehteja

sekä myös arkkitehteja.

Kaupunkien julkisten alueiden,

katujen, torien, aukioiden

ja puistojen suunnittelu, rakentaminen

ja hoito ovat perinteisesti

kaupunkien teknisen sektorin

vastuulla. Siten kaupunkien

julkisten ulkotilojen suunnittelu

nähdään Suomessa usein insinöörisuunnitteluna,

toisin kuin

kaavoitus ja rakennusten suunnittelu,

jotka ovat selkeästi arkkitehtisuunnittelua.

Asetelmassa korostuu suomalaiselle

suunnittelualalle ominainen

insinöörityön ja arkkitehtuurisuunnittelun

selkeä erottelu sekä

suuri ero niiden arvostuksessa.

Jaottelulla on oma historiansa

suomalaisessa suunnittelujärjestelmässä,

mutta se ei välttämättä

palvele nykyajan monialaisia

suunnittelutarpeita.

STÖ

kennusten tai tornien arkkitehtuurilla.

Kaupunkiympäristö vaikuttaa

kuitenkin kokonaisuutena

paljon enemmän kaupungin

imagoon kuin mikään yksittäinen

rakennus. Julkiset kaupunkitilat

ovat kaikille avoimia tiloja

ja vaikuttavat merkittävästi

asukkaiden ja vierailijoiden kuvaan

kaupungista.

Kaupunkien julkisten alueiden

suunnittelun heikko arvostus

Suomessa johtunee ainakin osittain

arkkitehti- ja insinöörityön

vastakkainasettelusta ja eroista

niiden arvostuksessa. Kaupungin

julkisten alueiden toteutussuunnittelu

nähdään edelleen

usein kunnallisteknisenä suunnitteluna,

vaikka suunnittelussa

Oulun Rotuaarin keskeinen tapahtuma-aukio

uudistettiin vuonna 2011. Se oli ensimmäinen

vaihe koko Rotuaarin perusparannusta, joka

jatkuu vuoteen 2013 asti.

Ilpo Okkonen

Suunnitteluyhteistyötä

pitää lisätä

Suunnitteluprosessin kaavoituksesta

julkisten alueiden toteutussuunnitteluun

tulisi edetä katkeamattomana

laajoista visioista detaljisuunnitteluun

asti niin, että

lopputulos vastaa yhteisesti asetettuja

tavoitteita.

Arkkitehtien perinteisesti

hallitsema yleis- ja asemakaavoitus

ja insinöörien perinteisesti

hallitsemat liikenne- sekä katu-

ja kunnallistekninen suunnittelu

ovat kuitenkin usein jakautuneet

kaupunkien organisaatioissa

eri hallintokuntiin tai

osastoihin, jotka toimivat itsenäisesti

ja usein eri lautakuntien

alaisuudessa.

Hallinnollisen eriytymisen

vuoksi yksiköiden välinen yhteistyö

voi viime kädessä perustua

muodolliseen lausuntokäytäntöön.

Ilman oikea-aikaista

suunnitteluyhteistyötä kaavoituksessa

ei kyetä ottamaan huomioon

esimerkiksi liikenteen ja

kunnallistekniikan tai katuistutusten

vaatimuksia katualueiden

mitoitukselle.

Vastaavasti kaavoituksessa

asetetut kaupunkikuvalliset tavoitteet

voivat jäädä toteutumatta,

ellei tavoitteita kyetä välittämään

toteutussuunnitteluun.

Kuntatekniikka 6/2012

23


Suunnittelun roolit hukassa

Ulla-Kirsti Junttila

johtava asiantuntija, Sito Oy

Kuntien supistaessa omia

suunnitteluorganisaatioitaan ja

ryhtyessä käyttämään yhä enemmän

ulkopuolisia palveluja kaupunkisuunnittelussa

niiden omien

kaavoitusarkkitehtien merkitys

asemakaavan jälkeisessä

suunnittelussa on vähentynyt.

Kaupunkien julkisten alueiden

suunnitteluun liittyy aina

suuri määrä toiminnallisia, teknisiä

ja kaupunkikuvallisia ongelmia,

joiden ratkaiseminen ja yhteen

sovittaminen edellyttää monialaista

ja laajaa asiantuntemusta.

Taustalla on usein myös historiallisia

ja kulttuurisia tekijöitä

sekä asukkaiden tunteita voimakkaasti

kuohuttavia seikkoja.

Kuntien tekninen sektori on

pääosin ottanut haasteen vastaan

ja kehittänyt toimintaansa

uusien vaatimusten, kuten vuoden

2000 Maankäyttö- ja rakennuslain

edellyttämän vuorovaikutuksen

ja monialaisen suunnitteluyhteistyön

suuntaan etenkin

laajoissa kaupunkikeskustojen

parannushankkeissa.

Kun kunnat ovat supistaneet

omia suunnitteluorganisaatioitaan

ja siirtyneet käyttämään yhä

enemmän ulkopuolisia palveluja,

niin myös infra-alan konsulttitoimistot

ovat laajentaneet omia

suunnitteluorganisaatioitaan. Perinteisten

insinööritoimistojen

suunnittelutiimeissä työskentelee

tällä hetkellä muotoilijoita,

sisustus- ja maisema-arkkitehteja,

arkkitehteja, sosiologeja ja kuvataiteilijoita.

Valitettavasti kaupunkien kaavoitusarkkitehdit

ovat jääneet

asemakaavan jälkeisessä suunnittelussa

usein ulkopuolisiksi

asiantuntijoiksi sen sijaan, että

heillä olisi selkeä rooli julkisten

alueiden toteutussuunnittelussa.

Oulun Rotuaarin perusparannus,

jossa uusittiin kaikki katutekniikka,

katupäällysteet, kalusteet ja esiintymislava

on hyvä esimerkki kaupunkiympäristön

monialaisesta suunnittelusta.

Ilpo Okkonen

Vastuu kannettava

yhteistyössä

Julkisten alueiden suunnittelun

pirstaloiduttua erilaisiksi konsulttitöiksi

on tullut aiempaa

tärkeämmäksi määritellä selkeästi

kaupunkien julkisille alueille

asetetut kaupunkikuvalliset ja

laatutavoitteet koko kaupungin

tai laajempien alueiden osalta ja

määritellä se, mikä taho seuraa ja

vastaa vision toteuttamista.

Näkemys ja vastuu kaupungin

julkisten alueiden kehittämisestä

täytyy pitkällä tähtäimellä

olla kaupunkien organisaatiossa,

suunnittelutyön tilaajalla. Siten

on tullut aiempaa tärkeämmäksi

miettiä sitä, vastaavatko nykyiset

suunnitteluorganisaatiot ja perinteinen

työnjako nykyajan suunnittelutarpeita.

Kaupunkien teknisen sektorin

muututtua yhä enemmän tilaajaorganisaatioksi

on usein luovuttu

periteisestä alueorganisaatiosta,

joka takasi aiemmin suunnittelijoiden

hyvän aluetuntemuksen.

Asemakaavoituksessa aluevastuu

on yleensä selkeä ja sieltä

käsin asetetaan tavoitteet alueiden

kehittämiselle, joten vastuu

alueellisen vision toteutumisesta

edellyttää ainakin jossain määrin

kaavoituksen osallistumista myös

alueiden toteutussuunnitteluun.

Kaavoituksen ja julkisten alueiden

toteutussuunnittelun välillä

tarvitaan tiivistä yhteistyötä

niin, että asemakaavavaiheessa

otetaan huomioon myöhemmän

suunnittelun toiminnalliset, tekniset

ja taloudelliset vaatimukset

ja kaikki osapuolet voivat sitoutua

tavoitteiden toteuttamiseen.

Oikea-aikaisella yhteistyöllä

voidaan varmistaa muun muassa

esteettömyyden, katuistutusten

ja kunnallistekniikan sekä

alueiden ylläpidon vaatimusten

huomioon ottamien kaavoituksessa

ja kaavoituksen julkiselle

kaupunkiympäristölle asettamien

tavoitteiden toteutuminen

myöhemmissä suunnitteluvaiheissa,

jotka tapahtuvat käytännössä

usein pitkän ajan kuluessa

useina erillisinä osakokonaisuuksina.

Kaupunkiympäristön

suunnittelu ei yhdistynyt

kaavoitukseen Helsingissä

Kun kaupunkiympäristön suunnitteluun

alettiin kävelykatujen

rakentamisen myötä kiinnittää

huomiota myös Suomessa

1990-luvulla, niin muun muassa

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa

päätettiin, että

kaupunkiympäristön suunnittelu

ei kuulu kaavoitukseen. Maankäytön

suunnittelun luonteesta

johtuen päätös on ymmärrettävä.

Kaupunkiympäristön detaljisuunnittelu

ei kuulu kaavoitukseen,

mutta kaupunkisuunnitteluun

sen pitäisi kuulua.

Silloisten linjausten seurauksena

kaupunkiympäristön suunnittelua

alettiin Helsingissä kehittää

rakennusviraston toimesta,

eikä kaupunkisuunnitteluvirastossa

asemakaavoituksen rinnalla

tai jatkeena. Suomessa ei silloin

pohdittu millään foorumilla

laajemmin sitä, mitä kaupunkiympäristön

suunnittelu on ja miten

se tulisi järjestää kaupunkien

suunnitteluorganisaatioissa.

Kansainvälisesti kaupunkiympäristön

suunnittelu on kehittynyt

arkkitehtien, insinöörien,

muotoilijoiden ja kuvataiteili-

24 Kuntatekniikka 6/2012


YHDYSKUNTA

joiden yhteistyöalueena. Sitä kutsutaan

yleensä englanninkielisillä

termeillä ”public design” tai ”urban

design”.

Termit perustuvat monissa

maissa omaksuttuun käytäntöön,

jossa suunnittelualueet jakautuvat

tehtävän luonteen mukaan

kolmeen osaan: ”planning”, jolla

tarkoitetaan maankäytön suunnittelua,

”architecture”, jolla tarkoitetaan

rakennusten suunnittelua ja

”design”, jolla tarkoitetaan rakennusten

välisten alueiden yksityiskohtaista

suunnittelua.

Suomessa ei vastaavaa jakoa

ole, mutta 1980-luvun alusta alkaen

muotoilijoita ja maisemaarkkitehteja

alkoi tulla mukaan

uusien asuinalueiden, jalankulkualueiden

sekä torien ja aukioiden

suunnitteluun katu- ja

Kaupunkiympäristön kunnianpalautus

kunnallistekniikan suunnittelijoiden

rinnalle.

Tänä vuonna vietetään World

Design Capital Helsinki 2012 –

vuotta ja siihen liittyen kaupunkiympäristön

suunnittelua esiteltiin

ensimmäistä kertaa Suomessa

touko - kesäkuussa Helsingissä

pidetyssä näyttelyssä

Hyvä kaupunkiympäristö – Parempi

elämä.

Näyttelyssä oli mukana 32

kohdetta 20 kaupungista ja se

kuvasi hyvin kaupunkiympäristön

suunnittelun käytännön työtä

laajoista strategioista yksityiskohtaiseen

ympäristön detaljien

tai ympäristötuotteiden suunnitteluun.

Näyttelyssä esillä olleiden

kohteiden pitkät suunnittelijalistat

kertovat työn monialaisuudesta.


Historiallisesti kaupunkien julkisten

alueiden suunnittelu on

ollut merkittävä osa kaupunkisuunnittelua

myös Suomessa.

Vielä 1900-luvun alkupuolella

Eliel Saarisen Helsinkiin laatimissa

Keskusta- ja Munkkiniemi-Haaga

–suunnitelmissa määriteltiin

hyvin tarkoin julkisten

katu- ja torialueiden sekä aukioiden

detaljit ja istutukset. Saarisen

suunnitelmat jäivät pääosin

toteutumatta.

Kaupunkien nopean kasvun

sekä ajoneuvoliikenteen kehityksen

myötä katuympäristön suunnittelua

alkoivat määrätä liikenteen

ja kunnallistekniikan vaatimukset

ja funktionalismin uudet

ihanteet.

Kansainvälisesti kaupunkiympäristön

laatuun alettiin kiinnittää

jälleen huomiota 1960-luvulla

kävelykatujen suunnittelun

myötä. Silloin syntyivät ympäristön

monikäyttöä ja viihtyisyyttä

korostavat suunnitteluperiaatteet.

Liikenteen kasvun seurauksena

kaoottisiksi käyneisiin kaupunkikeskustoihin

haluttiin virkistys-

ja vapaa-ajan toimintoja.

Kun tilaa uusille toiminnoille

ei ollut, niin ajoneuvoliikenteen

valtaamia katuja alettiin muuttaa

kaupunkikeskustoissa kävelykaduiksi

ja asuinalueilla pihakaduiksi,

jotka mahdollistivat uudet

vapaa-ajan ja virkistystoiminnat.

Ensimmäiset 1960-luvulla rakennetut

kävelykadut, kuten

Strøget Kööpenhaminassa, ovat

kokeneet jo useita laajennus- ja

saneerausvaiheita katuympäristön

laatuvaatimusten kasvaessa

ja katuympäristön suunnittelun

kehittyessä. Ehkä tunnetuin

esimerkki katuympäristön parantamisesta

kaupungin imagon

kohentamiseksi on Espanjan

Barcelona, jonka katuja ja aukioita

parannettiin kaupunkiympäristön

suunnittelun ja ympäristötaiteen

keinoin kaupungin

valmistautuessa vuoden 1992

olympialaisiin.
































Kuntatekniikka 6/2012

25


Kaavoittajien osaaminen ja valinnat avainasemassa

Energiakaavoitus tekee tuloaan

Suurin yksittäinen syy

ilmastomuutokseen on

fossiilisen energian kulutus

eri muodoissa ja

eri tarkoituksissa. Näitä

ovat asuminen, liikenne

ja teollisuus - kaikki

yhdyskunnan perustoimintoja.

Arto Nuorkivi, energia-asiantuntija,

TkT, Energy-an Consulting

Anna-Maija Ahonen, projektipäällikkö

Aalto-yliopisto, Aalto PRO

Yhdyskunnassa investointiprosessin

alussa on ensimmäisenä

toimijana kaavoittaja, jonka

valinnat mahdollistavat tai

vaikeuttavat uusiutuvan energian

käyttöönottoa yhdyskunnassa.

Valintojen oikeaan suuntaamiseen

tarvitaan energia-ja yhdyskuntasuunnittelijoiden

yhteistyötä.

Tätä voidaan tukea koulutuksella.

Modernilla kaavoituksella

voidaan nimittäin vähentää

kunnan kustannuksia sen lisäksi

että energian tarve ja päästöt

alenevat.

Yhdyskuntarakennetta eheyttämällä,

rakennusten suuntauksella

ja sijoittamisella sekä valituilla

materiaaleilla voidaan vähentää

energian tarvetta ja päästöjä

sekä alentaa kokonaiskustannuksia.

Porvoon Skaftkärrin alueelle ensimmäisenä valmistuneessa Toukovuoren asemakaavassa

energiatehokkuus tarkastelu on ollut mukana jo alueen perusratkaisuja suunniteltaessa. Toukovuoren

katujen ja muun kunnallistekniikan rakentaminen käynnistyi kesällä 2012. Taloja alueelle alkaa nousta

näillä näkymin vuonna 2014.

Kriittiselle energiaosaamiselle

tarvetta

Suoritimme kartoituksen yliopistoista,

joissa kaavoittajille opetetaan

energia- ja päästöasioita.

Yhdysvalloissa ei ollut ainuttakaan,

sen sijaan Kanada tarjoaa

koulutusta yhden yliopistom turvin.

Euroopasta vastaavia yliopistoja

löytyi yhtensä kolme: Saksasta,

Tanskasta ja Suomesta. Koulutustarjonta

on siis varsin vaatimatonta

ilmastomuutoksen hidastamisen

kriittisyyttä ajatellen.

Kansainvälinen suunnittelukoulujen

järjestö AESOP, jossa

on jäseninä lähes 200 koulua,

piti kolmipäiväisen konferenssin

Turkissa, Ankarassa heinäkuussa

2012. Muutoin ansiokkaiden sessioiden

joukosta ainoastaan kahdessa

käsiteltiin energian ja yhdyskuntasuunnittelun

suhdetta.

Tämän perusteella energia-asioiden

vaikutus yhdyskuntasuunnitteluun

on vasta heräämisvaiheessa.

Horros ei saisi enää jatkua.

Energia-ala on myös

hämmennyksen vallassa

Energia-ala on tottunut kasvavaan

energian tarpeeseen ja sen

myötä polttoaineiden, lämmön ja

sähkön myynnin kasvuun. Tämä

on puolestaan edellyttänyt lisääntyvää

fossiilisten polttoaineiden

käyttöä.

Energiatehokkuuden odotetaan

kuitenkin huomattavasti paranevan

kaikilla aloilla. Uudet rakentamismääräykset

tulivat voimaan

heinäkuussa 2012. Uudet

rakennukset vastaavat passiivi- ja

nollaenergiataloja.

Energia-alakin on siis muutoksen

kourissa: sen on totuttava

alenevaan myyntiin ja tuotannon

muuntamiseen uusiutuvaa energiaa

käyttäväksi.

Esimerkiksi kaukolämmön tavoitteeksi

on asetettu hiilineutraali

tuotanto vuoteen 2050 mennessä.

Tavoite on haastava, sillä

tällä hetkellä 80 prosenttia kaukolämmöstä

tuotetaan uusiutumattomilla

polttoaineilla, joihin

turvekin nyt luetaan. Tavoitteen

toteutuminen edellyttää lähes koko

tuotannon muuttamista fossiilisesta

uusiutuvaksi alle 40 vuodessa.

Liiketoimintaperusteiden

täydellinen muutos aiheuttaakin

hämmennystä energia-alalla.

Yhdessätekemisen edut

näkyvät Skaftkärrissä

Ilmastomuutokseen vaikuttaminen

edellyttää yhdyskunnan ja

energian asiantuntijoiden saumatonta

yhteistyötä, sillä kumpikaan

ei yksinään pysty vastaamaan valtavaan

haasteeseen.

Porvoon Skaftkärr-hankkeen

tulokset osoittavat, että uusi energia-

ja kaavoitusalojen yhteinen

suunnittelu on tuottanut viihtyisän

ja toimivan kaupunkikonseptin,

jossa on saavutettu korkea

energiatehokkuus ja uusiutuvien

energialähteiden ansiokas käyttö.

Posintra Oy

26 Kuntatekniikka 6/2012


YHDYSKUNTA

Porvoon Skaftkärrin

alueelle on alettu

rakentaa ympäristömyötäistä

asuinaluetta

tänä kesänä .

Taneli Varis

Yhdessä suunnittelu on tosin vaatinut

aikaa käynnistyäkseen sekä

kustannuksia uuden toimintatavan

konsultointiin. Hanke osoitti

selvästi, että kunnan saavuttamat

kustannussäästöt infrastruktuurin

optimaalisessa rakentamisessa

ovat moninkertaiset kohonneisiin

käynnistyskustannuksiin

verrattuna.

Hankkeen ytimenä on ollut

energia- ja yhdyskuntasuunnittelijoiden

yhteistyö, joka toteutui

konkreettisesti suunnittelemalla

Skaftkärr-alue yhdessä.

Alueesta saatiin sekä viihtyisä,

toimiva, energiatehokas että uusiutuvan

energian käyttöön perustuva.

Yhdessä suunnitteleminen

vaati aikaa toteutuakseen. Näiden

kahden asiantuntijaryhmän

koulutustausta ja lähestymistavat

ovat erilaisia. Energia-asiantuntijat

osaavat kvantitatiiviset analyysit

ja yhden, optimaalisen ratkaisun

määrittelyn. Yhdyskuntasuunnittelijoiden

lähestymistapa

puolestaan perustuu laadullisiin

arvoihin ja suurten kokonaisuuksien

yhteen nivomiseen. Lähestymistapojen

erilaisuuden tunnistamisen

lisäksi on opittava ymmärtämään

toisen ammattiryhmän

kieltä ja käsitteistöä.

Koulutuksella tukea

yhteiseen tekemiseen

Aalto PROssa toteutettiin 2011–

2012 yhdeksän kuukauden mittainen

pilottikoulutus, jossa 25

kaavoittajaa koulutettiin oivaltamaan

uusiutuvan energian ja

energiatehokkuuden tarjoamia

mahdollisuuksia ja rajoituksia

kaavoitukselle.

Tavoitteena oli, että koulutuksen

läpikäyneet osaajat kykenisivät

tekemään suunnitteluratkaisuja,

jotka pienentäisivät hiilija-

Energiateknologian ja -tuotannon

päätapahtuma

23. - 25.10.2012

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus

Messut avoinna:

Ti 23.10. klo 9 - 17

Ke 24.10. klo 9 - 17

To 25.10. klo 9 - 16

ENERGIA 12 -MESSUT TAMPEREELLA

- nyt runsaasti tarjontaa myös kuntasektorille!

UUTTA

MESSUILLA

Älykäs, energiataloudellinen nen ja ympäristöystävällinen

kaupunki- ja energiainfra, vähäpäästöinen liikenne

Energia 12 -messujen uutuusteema, EcoCity, esittelee kestävän

kehityksen ratkaisuja energiantuotantoon sekä energiaviisaaseen

asumiseen, rakentamiseen, kaavoitukseen ja maankäyttöön.

Esillä myös vähäpäästöinen liikenne ja ajoneuvot. EcoCity -

tietoiskuareenalla luennoivat useat asiantuntijatahot.

Tutustu messujen monipuoliseen

näytteilleasettaja-, tietoisku- ja seminaaritarjontaan!

Messut ja tietoiskut:

www.energiamessut.fi

Seminaarit:

www.energiaforum.com

Tervetuloa!

Ennakkorekisteröidy messuvieraaksi www.energiamessut.fi

Kuva: Jakke Nikkarinen

MESSUT JÄRJESTÄÄ:

YHTEISTYÖSSÄ:

Energiafoorumi ry

Kunnossapitoyhdistys

- Promaint ry

ECOCITY KUMPPANIT:

Kuntatekniikka 6/2012

27


YHDYSKUNTA

lanjälkeä kaavoitusproessin kaikissa

vaiheissa. Osallistujat saapuivat

eri puolilta Suomea: Helsingistä

Ouluun ja Mynämäeltä

Mikkeliin.

Kaavoittajat edustivat kaupunkeja,

maakuntaliittoja, elykeskuksia

ja konsulttitoimistoja.

Koulutuksen aikana osallistujat

laativat viisi projektityötä viiden

hengen ryhmissä. Prokjektitöissä

sovellettiin opittua käytännön

kohteissa seuraavasti:

Kuinka uusiutuva energian

käyttöä voidaan edistää todellisissa

kohteissa Sipoon Talmassa,

Mikkelin Riutassa, Kuopion Julkulassa,

Jyväskylän Kankaassa,

Espoon Niipperinniityssä ja Oulun

Hiukkavaarassa?

Kuinka eri kaavoituksen arviointimittarit

ottavat huomioon

uusiutuvan energian käytön

sekä energiatehokkuuden lisäämisen

suunniteltavassa kohteessa

ja kuinka mittareita pitäisi parantaa?

Kuinka uusiutuvan energian

Lähde: Klapp, Oja, Seppänen, Tulonen. Energia yhdyskuntasuunnittelussa

-koulutuksen projektityö

kytkökset tulisi sisällyttää suunnitteluun

eri kaavatasoilla (katso

yllä oleva kuva)?

Aalto PROssa toteutettu kurssi

oli osa Euroopan tasoista ohjelmaa,

jossa Aalto-yliopiston johdolla

on pilotoitu kaavoittajien

koulutusta Suomen lisäksi Englannissa

(Watford ja 19 muuta

paikkakuntaa), Saksassa (mm.

Frankfurt, Munchen, Augsburg,

Berliini), Espanjassa (Barcelona)

ja Unkarissa (Debrecen).

Koulutus on saanut merkittävää

rahallista tukea EU:n taholta

(Intelligent Energy Europe) sekä

Suomessa Sitralta, Helsingin

Energialta, Energiateollisuudelta

ja Uudenmaan liitolta. Mainittujen

lisäksi koulutuksen ohjaamiseen

ovat osallistuneet Kuntaliitto

ja Motiva Oy.

Koulutuksen tuloksena on

valmistettu koulutusmateriaali

muille yliopistoille vapaasti

käytettäväksi. Materiaali sisältää

tekstien lisäksi noin 300 kalvoa,

jotka on käännetty 10 Euroopan

kielelle, myös suomeksi. Lisäksi

Suomessa toteutetun koulutuksen

projektitöistä tehdään julkaisu,

joka ilmestyy loppuvuodesta

2012.

Suomessa koulutus jatkuu siten,

että energia-moduleja liitetään

YTK:n pitkään kurssiin,

Arkkitehtiosaston kursseihin ja

AaltoPron täydennyskoulutusohjelmiin.

Pilottikurssia ei ihan

heti ainakaan toisteta samanlaisena,

sillä suoritetun pilottikoulutuksen

mukaista laajaa ohjelmaa

ei näinä leikkausten aikoina

– ikävä kyllä – pidetä asiakkaiden

piirissä kannattavana investointina

– vielä.

28

Kuntatekniikka 6/2012


Hanko

Hanko on aidosti

kansainvälisen

tason paikka. F.

E. Sillanpään marssilaulun

säe Aina Hangosta

Petsamoon täsmää

edelleen Hangon

osalta, vaikka loppu

pitäisi korjata Nuorgamiksi.

Hangö-valsen

on saanut suomenkieliseksi

nimekseen Leila.

Topeliuksen runoa Hankoniemen

silmä, joka kuvaa

Russarön majakkaa,

lauletaan Värmlandsvisanin nuotilla.

Suomen eteläisin

ja aurinkoisin

Hankoniemi työntyy pitkälle Itämereen

jääkauden muodostamien Salpausselkien

jatkeena. Hanko kiehtoo,

kuten kaikki viimeiset niemet

Floridan Key Westistä alkaen. Siellä

on eniten aurinkoisia päiviä ja 30

km hienoja hiekkarantoja. Kahvila

Neljän tuulen tupa oli itsensä C.

G .E. Mannerheimin omistuksessa

1927–33, ja hän loi siitä ranskalaistyylisen

paikan. Hänellä oli huvila

viereisessä Isossa Mäntysaaressa.

Satamaromantiikka väreilee ilmassa,

varsinkin Itäsataman pohjoispuolisella

ydinalueella. Regatta on luonnollinen

laji.

Teollisuus on elänyt vaihtelevia aikoja

kansainvälisen bisneksen käännöksien

mukaan, viimeksi taas Koverhar,

mutta Helkaman pyörätehdas

pitää pintansa. Sanalla sanoen:

Hanko on kiehtova sekoitus raskasta

teollisuutta ja logistiikkaa, merituulten

raikkautta ja eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Sieltä löytyy paljon

tarinoita.

Hangon vaakunassa komeilee

Russarön jykevä

majakka, Hankoniemen

silmä, vuodelta 1858.

Suurten lähtöjen

ja saapumisten paikka

Hankoon sijoittuu usein suuria kansainvälisiä

vaelluksia. Amerikan suursiirtolaisuuden

vuosina 1865–1930

sieltä lähti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan

noin 250 000 henkeä,

yli puolet kaikista

lähteneistä. Kaupunki

oli silloin uusi, perustettu

1874 lähes asumattomalle

niemelle. Majapaikat

eivät aluksi riittäneet,

vaan lähtijöitä porrastettiin

Seinäjoelle ja

Hyvinkäälle.

1906 Hankoon tupsahti

tuhansittain venäläisiä

ja ukrainalaisia,

monet heistä vainottuja

juutalaisia. Heille laitettiin

pika pikaa oma 400 hengen hotelli

Nycanderinkatu kymppiin. Suuren

muuton muistona seisoo rantakalliolla

vuodesta 1967 Mauno Oittisen

suunnittelema kolmen kurjen

siirtolaismonumentti.

”Ja kun ilta tuli, eikä maata enää

näkynyt, oli katse kiintyneenä Hangon

majakkaan. Niin rakkailta tuntuivat

valotornin säteet, että laivan

kannella viivyin siksi kunnes valo ei

enää näkynyt. Tuntui siltä kuin silloin

olisivat viimeiset hyvästit otetut

kotimaasta.” Näin kuvasi tuntojaan

eräs siirtolainen, joka illan pimetessä

katsoi laivan kannelta Hangon

majakkaa ja taakse jääviä synnyinmaan

rantoja.

Ei ole helppoa majakallakaan (Topelius):

”Vihainen myrsky huuhtoo

mun juurtan’ ainiaan,

mut vahvoja se muurejan’ ei voita,

kuin vuoren seinä kestän

ma tyrskyt, aallot vaan

ja vartioitsen poloisia noita.”

Yksi suuroperaatio oli lähes

60 000 inkeriläisen tulo Suomeen

2. maailmansodan jaloista pariksi

vuodeksi 1943–44. Suuri siirto operoitiin

pääasiassa Hangon kautta,

ja sitä johti silloinen insinöörimajuri

Pentti Kaitera, myös professori

ja Oulun yliopiston perustaja-rehtori.

Vieläkin vanhimmat inkeriläiset

muistelevat vuottaan unelmamaassa.

Tyypillinen oli myös uusien

henkilöautojen tulva Venäjälle

2000-luvun alussa, jonka senkin

Hanko hoiti mallikkaasti satamapomonsa

Paavo O. Lyytikäisen

johdolla. Sekin vaihe on jo ohi,

kun Venäjä saa omia satamia ja

autotehtaita. Itse asiassa Suomenkin

tarvitsemat vähät autot tulevat

kohta rekoilla itänaapurista. Virrat

kääntyilevät.

Mitähän tulevaisuus tuo Hangon

satamalle ja kaupungille? Kenpä

tietäis sen, ken arvaisi huomisen.

Pekka Rytilä on

73-vuotias tekniikan

lisensiaatti, joka toimii

Liikennesuunnittelun

Seuran puheenjohtajana.

Hangon ulkosatama käsitteli vaivattomasti tuhansien Venäjälle matkaavien autojen laumat.

Kuntatekniikka 6/2012

29


Ilmoittaudu näytteilleasettajaksi:

www.yhdyskuntatekniikka.fi

Yhdyskuntatekniikka 2013

Jyväskylän Paviljonki 15.–16.5.2013

Alan suurin seminaari- ja näyttelytapahtuma

www.yhdyskuntatekniikka.fi


www.rotoruanz.com

Suomen kuntatekniikan

yhdistys

PL 51,

00131 Helsinki,

puh. (09) 693 3384

www.kuntatekniikka.fi

Finlands kommuntekniska

förening

Box 51,

00131 Helsingfors,

tel. (09) 693 3384

www.kuntatekniikka.fi

TOIMIHENKILÖT

Toiminnanjohtaja/

Verksamhetsledare

Danne Långström

Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto

PL 51, 00131 Helsinki

puh. 040 1251570

dan-henrik.langstrom@kuntatekniikka.fi

Talouspäällikkö/Ekonomichef

Kyösti Oasmaa

Helsingin kaupunki, TasKe,

PL 20, 00099 Helsingin kaupunki

puh. 09 31025957, 050 3767414

kyosti.oasmaa@hel.fi

Kokousmestari/Konferensmästare

Toimittaja/Redaktör

Jyrki Vättö

Vantaan kaupunki

Kielotie 13, 01300 Vantaa

puh. 043 8249311

jyrki.vatto@vantaa.fi

Toimihenkilö/Funktionär

Ville Alatyppö

Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto

PL 1515, 00099 Helsingin kaupunki

puh. 09 31039943, 040 3345430

ville.alatyppo@hel.fi

SKTY:n julkaisujen myynti

Yliopistokirjakaupan Otaniemen myymälä

Otakaari 1 F, 02150 Espoo

(TKK:n päärakennuksen aula)

puh. (09) 468 2160, fax (09) 455 1321

Tiedekirja

Kirkkokatu 14, 00170 Helsinki

(Säätytalon vieressä)

puh. (09) 635 177

SKTY:n julkaistutoiminnasta

vastaa

Ville Alatyppö

Rotoruan luonnonnähtävyydet ovat henkeäsalpaavat. Te Pulan geysirien lisäksi voi tutustua

Taru sormusten -elokuvan kuvauspaikkoihin Manamatassa.

Seuraavan IFME-kongressin osoite on Rotorua vuonna 2015

Uusi-Seelanti kiittää ja kuittaa

Kuntatekniikan maailmanjärjestön

IFME:n uusi puheenjohtaja ja

Uuden-Seelannin yhdistyksen toiminnanjohtaja

Ross Vincent lähetti

syyskuussa Jorma Vaskelaiselle

ja minulle osoitetun kirjeen,

jossa hän kiittää SKTY:ä erinomaisista

IFME 2012 -kongressin järjestelyistä.

Alan ammattilaisille ympäri

maailmaa tarjoutui oivallinen tilaisuus

osallistua itse kongressiin,

oppia luennoista ja verkostoitua.

Järjestelyt niin Helsingissä kuin Tallinnassa

ja Tukholmassakin olivat

Rossin mukaan moitteettomat.

Erityiset kiitokset tulivat paitsi

SKTY:lle niin myös RIL:lle ja Helsingin

kaupungille. Lisäksi Ross kiitteli

kirjeessään Vantaata ja Espoota.

Kyseiset kaupungit olivat yhdessä

Helsingin kanssa mukana järjestämässä

noin 20 hengen englantia

puhuvalle kuntatekniikan ammattilaisryhmälle

Uudesta-Seelannista,

Australiasta, USA:sta ja Kanadasta

kolmen päivän opintokierrosta.

Ryhmältä kysyttiin ennalta kiinnostuksen

kohteita, ja nämä aiheet jaoimme

keskenämme kaupunkien

kesken. Näin ryhmä sai juuri sitä

tietoa, jota kaipasi.

SKTY:n mukana Rotorualle

Kirjeensä lopuksi Ross Vincent

muistutti, että kolmen vuoden kuluttua

seuraava maailmankongressi

järjestetään Uudessa-Seelannissa.

Hän toivotti meidät kaikki tervetulleiksi

vuonna 2015 Rotoruaan,

ja lupasi puolestaan, että siellä

pidetään vieraista hyvää huolta.

SKTY järjestää sinne todennäköisesti

opintomatkan.

IFME 2015 -kongressin asiantuntijaluentojen

ja kuntatekniikan

ekskursioiden lisäksi samalla reissulla

voinee omaehtoisesti tutustua

vaikkapa Taru sormusten herrasta

-elokuvien kuvauspaikkoihin

esimerkiksi Rotoruan lähistöllä Matamatassa.

Uuden-Seelannin luonto

tarjoaa muutenkin monipuolista

ja eksoottista nähtävää myös kuntatekniikan

tekijöille.

Kiitosten aika

Omalta osaltani tahdon myös vielä

kertaalleen kiittää kaikkia mukana

olleita osapuolia hyvistä järjestelyistä

ja mukavista päivistä.

Sponsoreita ei sovi unohtaa, joten

kaikille teille myös suurkiitokset, ja

erityisen isot kiitokset ”Platinum

Sponsorillemme” Rambollille.

Lopuksi vielä kiitokset myös

Olavi Loukolle, Jouko Vehkakoskelle,

Henry Westlinille ja

Raimo K. Saariselle, siitä että

mahdollistitte ennen varsinaista

kongressia opintokierroksen tälle

20 hengen ryhmälle.

Terveisin,

Danne Långström

toiminnanjohtaja

Kuntatekniikka 6/2012

31


Luentosarjaan tulossa ratkaiseva muutos – Call for Papers ensi kertaa käyttöön

Uutta Kuntatekniikan päivillä 2013

Tätä kirjoittaessani istun keskellä

Lapin ruskaa, hieman harmaana

syyskuun päivänä. Pitkä (10 viikon)

kesäloma orastaa päättymistään, ja

asennoituminen työelämään on jo

alkanut. Hallituksen ja toimihenkilöiden

sähköposteja on alkanut tulla

ja mennä läppärin välityksellä, mutta

työpuhelin on saanut vielä olla

rauhassa. Varsinkin, kun sitä ei ole

edes mukana.

Kesä oli yhdistystoiminnassa

melko rauhallista aikaa. Kun koulut

alkoivat, alkoi myös työpuhelimet

piristä. Työasioita sekä muita viestejä,

mainoksia, ilmoituksia ja kutsuja

alkoi tulla sähköposteihin lähes

välittömästi koulujen alettua. Ja sitä

sitten taas jatkuukin toukokuun

loppuun asti.

Väylät ja Liikenne

järjestettiin Turussa

Turussa pidettiin elokuun lopussa

Tieyhdistyksen järjestämä Väylät ja

Liikenne -seminaari. Tapahtumaan

Ensi vuonna Kuntatekniikan päivät pidetään Jyväskylässä.

Iltajuhlapaikkana on todennäköisesti Hotelli Laajavuori.

osallistui tänä vuonna noin 800

alaan vihkiytynyttä. Seminaari oli

suunnattu etupäässä valtion tie- ja

väyläasioiden kanssa puuhasteleville,

mutta paljon asioita oli sovellettavissa

myös kuntasektorille.

Tapahtuma on periaatteessa samankaltainen

kuin Kuntatekniikan

päivämme, mutta osanottajamäärä

on liki kolminkertainen. Tässä on

jälleen haastetta omiin kokoussuunnitelmiimme.

Tosin noin suuri henkilömäärä

rajoittaa kokouspaikkakuntien

määrää. Oma hienoutensa

Kuntatekniikan päivissämme on,

että kokouspaikka vaihtelee ympäri

Suomea.

Call for Papers käyttöön

Kuntatekniikan päivillä 2013

Ensi vuonna Kuntatekniikan päivät

pidetään Jyväskylässä. Päivien teemana

on ”Tulevaisuuden tekijät”.

Tapahtumapaikka on todennäköisesti

Jyväskylän Paviljonki ja iltajuhlapaikka

Hotelli Laajavuori. Muuta

ei vielä paljasteta.

Luentosarjaan on tulossa ratkaiseva

muutos, kun luennot pyritään

ensi kertaa kasaamaan ilmoittautumisperiaatteella

(Call for Papers).

Tähän asti hallitus on toimihenkilöineen

miettinyt hyviä luennoitsijoita

ja pyytänyt heitä paikalle puhumaan.

Nyt IFME-seminaarin jälkiaallossa

kokeillaan kesäkuun seminaarista

hyväksi havaittua menetelmää.

Samalla uskotaan ja toivotaan, että

luentomateriaali tulisi monipuolisemmaksi.

Esitelmäehdotuksia otetaan vastaan

4.1.2013 asti. Ehdotuksia vastaanottaa

SKTY:n puolesta Alatypön

Ville (ville.alatyppo@hel.fi).

Lumia odotellessa,

kokousmestari

Jyrki Vättö

Teemana Tulevaisuuden tekijät

Kuntatekniikan päivät 2013

Jyväskylä 16.–18.5.2013

Call for Papers

Kuntatekniikan päivät pidetään

16.–18.5.2013 Jyväskylässä

15.–16.5. 2013 järjestettävän Yhdyskuntatekniikka-näyttelyn

yhteydessä.

Päivien teemana on Tulevaisuuden

tekijät.

Tapahtumassa järjestetään rinnakkaisluentosarja,

ja esitelmien aiheina

voivat olla muun muassa

infraomaisuuden hallintaan liittyvät

ratkaisut,

yleis- ja hankesuunnitteluratkaisut,

rakentaminen,

ylläpito,

elinkaariarvioinnit,

kehitys- ja toteutushankkeet sekä

kaikki muu ajankohtainen kuntatekniikkaan

liittyvä innovaatio, haaste

tai ongelmanratkaisu.

Myös ulkomaan opit ja havainnot

ovat tärkeä osa tiedonvaihtoa.

Esitelmäehdotuksia voi lähettää

4.1.2013 mennessä osoitteeseen

ville.alatyppo@hel.fi otsikolla

”SKTY2013 esitelmäehdotus” .

Ehdotuksien tulee sisältää lyhyt perusteluteksti

(enintään 400 sanaa),

esitelmän pitäjän nimi ja yhteystiedot.

Hyväksytyistä esitelmistä pyydetään

huhtikuussa 2013 artikkeli (enintään

5 sivua) sekä viihdyttävä, mutta

asiallinen suullinen esiintyminen

aiheesta Kuntatekniikan päivillä.

Miksi kaikkien pitäisi lyödä päätä

seinään saman asian takia?

Tule ja kerro – kollegasi haluavat

kuulla ja keskustella ajankohtaisista

aiheista Kuntatekniikan päivillä!

32 Kuntatekniikka 6/2012


Kokouksia, komiteoita, kehuja ja kuntatekniikan elämyksiä

Ameriikkaa ja APWA

Elokuun lopulla kävimme Amerikan

ja Kanadan yhdistysten vuosikongressissa

Kaliforniassa. Matka oli

pitkä, ja kun niin kauas menee, kannattaa

hyödyntää tilaisuus ja tutustua

muuhunkin kuin kongressiin.

Menomatkalla poikkesimme Chicagossa,

missä paikallisen kaupungininsinöörin

johdolla tutustuimme

jätevedenpuhdistamoon, vedentuotantolaitokseen

ja kävimme keskikaupungin

alueella katsomassa ISOA

katutyömaata risteyksineen ja tunneleineen.

Näistä tarkemmin seuraavassa

numerossa.

Matkan päätteeksi kävimme San

Franciscossa. Sikäläisen, entisen kaupungininsinöörin

johdolla kävimme

muun muassa katsomassa, miten

siellä hoidetaan pysäköintiä. Tästäkin

tarkemmin ensi kerralla.

Kaupunkiomaisuus hallintaan

myös Suomessa

Kongressin aikana istuin monessa

kokouksessa ja komiteassa (infra

round table -keskustelu, APWA:n

kansainvälinen komitea, tulevaisuuden

komitea ym.). Niissä tuli taas

esille kaupunkiomaisuuden hallinta,

johon meidän täällä Suomessakin pitäisi

perehtyä tarkemmin.

Paikalla oli Amerikan ja Kanadan

lisäksi myös delegaatioita Meksikosta,

Tsekistä, Slovakiasta, Australiasta,

Uudesta-Seelannista, Etelä-Afrikasta

ym. Niin katetuissa kuin vähemmänkin

katetuissa pöydissä tuli taas vuolaat

kiitokset SKTY:lle, RIL:lle ja Helsingin

kaupungille loistavasti suju-

San Franciscossa meille esiteltiin, miten kaupunki hoitaa

pysäköinnin.

Chicagossa tutustuimme muun muassa isoon katutyömaahan

risteyksineen ja tunneleineen.

neesta IFME 2012 -kongressista.

Suomi-poika oli siis kovaa valuuttaa,

ja meidät otettiin taas kerran

todella hyvin vastaan.

Tarkemmat raportit matkasta

siis seuraavassa numerossa, mutta

lopuksi pientä kevennystä. Eräs

keynote speaker totesi: ”Miehissä

ei yleensä ole kuin kaksi isompaa

vikaa. Ensinnäkään he eivät

puhu, ja toisekseen he eivät

kuuntele.” Hmmm – mitä lie tarkoittanutkaan.

Dan-H. Långström

toiminnanjohtaja

SKTY:N HALLITUS

Puheenjohtaja/Ordförande

Jorma Vaskelainen

Lahden kaupunki, kunnallistekniikka

PL 126, 15141 Lahti

puh. 03 8142425, 050 63892

jorma.vaskelainen@lahti.fi

1. varapuheenjohtaja/1. viceordförande

Hannu Virtasalo

Helsingin kaupunki, rakentamispalvelu STARA

PL 1570, 00099 Helsingin kaupunki

puh. 09 31038806, 050 5591419

hannu.virtasalo@hel.fi

2. varapuheenjohtaja/2. viceordförande

Heikki Lonka

Insinööritoimisto Olof Granlund Oy

Malminkaari 21, 00700 Helsinki

puh. 050 3504297

heikki.lonka@granlund.fi

Muut jäsenet

Tuula Smolander, Jyväskylän kaupunki,

yhdyskuntatekniikka

PL 233, 40101 Jyväskylä

puh. 014 2665137, 050 5901032

tuula.smolander@jkl.fi

Antti Korte, Raision kaupunki,

tekninen keskus

PL 100, 21201 Raisio

puh. 02 4343409, 044 7971252

antti.korte@raisio.fi

Pekka Virkamäki, Vantaan kaupunki,

rakennusvalvonta

Kielotie 20 C, 01300 Vantaa

puh. 09 83924438, 050 5592082

pekka.virkamaki@vantaa.fi

Jyrki Mattila, Hyvinkään kaupunki,

Tekniikka ja ympäristö

PL 21, 05801 Hyvinkää

puh. 019 4594601, 040 5419576

jyrki.mattila@hyvinkaa.fi

Päivi Ahlroos, Sito Finland Oy

Tietäjäntie 14, 02130 Espoo

puh. 020 7476185, 040 4824962

paivi.ahlroos@sito.fi

Jere Klami, Oulun kaupunki

Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut

PL 32, 90015 Oulun kaupunki

puh. 044 7032412

jere.klami@ouka.fi

Om USA

Vår lilla delegation från Finland

var på besök och studieresa till

den amerikanska och kanadensiska

föreningens årskongress.

På vägen dit stannade vi i Chicago

och bekantade oss med

kommuntekniken där, och på

vägen tillbaks stannade vi ännu

i San Francisco för att se på

vad de håller på med inom kommuntekniken

– och där närmast

om hur de sköter parkeringen i

innerstaden.

Under kongressen i både

dukade och inte dukade bord

nämndes IFME-kongressen i

Helsingfors samt utfärdarna till

Stockholm och Tallinn, och hela

arrangemanget fick väldigt

mycket lovord och tack.

Om Sverige

Själv skröt jag med Sverige i förra

tidningen, och att man där

får jättemycket till stånd när

man jämför med oss här hemma

i Finland. Allt är ju säkert inte

där heller som en dans på rosor,

men i alla fall... Det roliga var, att

när jag läste förra numret av tidningen

våran, så hade också huvudredaktören

samt vår kommande

verksamhetsledare lagt

märke till samma sak – och bägge

nämnde det alltså i sina artiklar

(på finska).

Om Finland

I nästa år, då vi har våra egna

årsdagar i Jyväskylä, har vi tänkt,

att vi för första gång skulle ha

föreläsningar samtidigt i två salar.

Vi kommer också, att denna

gång gå ut med ”Call for Papers”

-procedur, och kommer

alltså att välja föreläsningarna på

bas av denna. I detta nummer av

tidningen, samt i de två följande

kommer vi att annonsera om

detta (på ”det andra inhemska

språket”), och hoppas naturligtvis

att på dessa sätt få in massor

med goda föreslag om föreläsningar.

I Jyväskylä kommer vi att

samtidigt ha ett NKS (Nordisk

Kommunteknisk Sammarbetskommitté)

möte, och eftersom

vi då har på plats representanter

från de andra nordiska länderna

samt Estland, så kommer vi att

be dem alla att ha en halvtimmes

föredrag om hur man går

tillväga i diverse länder – under

temat, som för kongressen är

fritt översatt: ”Framtidens faktorer/Framtidens

skapare”, på finska

”Tulevaisuuden tekijät”. Uttrycket

är tvetydligt och betyder

både framtidens faktor/element

samt skapare/aktörer.

Dan-H. Långström

verksamhetsledare

Kuntatekniikka 6/2012

33


www.ukty.fi

Merkkipaalu Uktyn

toiminnassa – 20 vuotta

täyteen ensi kesänä

Uimahalli- ja kylpylätekninen

yhdistys Ukty

Yhdistyksen tarkoituksena on

kehittää ja ylläpitää Suomen uimaloiden,

uimahallien ja kylpylöiden

toiminnallista ja teknistä tasoa ja

toimia alan keskustelufoorumina.

Yhdistyksen tärkeimpiä toimintamuotoja

ovat vuosittaisen

koulutus- ja keskustelutilaisuuden

(Uimahalli- ja kylpyläpäivät)

järjestäminen, jäsenistölle tarkoitetut

keskustelu- ja koulutustilaisuudet

sekä hallituksen työskentely.

Yhdistyksessä on jäseniä noin 140.

Yhteystiedot

Internet: www.ukty.fi

s-posti: ukty@ukty.fi

Yhdistyksen puheenjohtaja

Pertti Kärpänen

pertti.karpanen@ukty.fi

puh. 0400 205 296

Yhdistyksen varapuheenjohtaja

Jukka Vienonen

jukka.vienonen@lohja.fi

puh. 044 502 0120

Yhdistyksen sihteeri

Tapio Ala-Peijari

tapio.ala-peijari@kolumbus.fi

puh. 040 829 0068

Pertti Kärpänen luovuttamassa

Uktyn standaaria tallinnalaisen

uimahallin, Nõmme ujulan johtajalle

Mare Vierlandille, oikealla

Tapio Ala-Peijari.

Uimahalli- ja kylpylätekninen yhdistys on tulossa täysi-ikäiseksi.

Ensi kesänä tulee täyteen 20 vuotta yhdistyksemme

perustamisesta. Itse olen ollut mukana yhdistyksen

toiminnassa melkein alusta alkaen. Nyt olisi

ehkä paikallaan kuvailla hiukan toimintamme kehittymistä

alkuvuosista tähän päivään.

Ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden (1994)

jälkeen jäsenmäärämme oli 57. Se on siitä vähitellen

noussut, ja ensimmäisen 10 vuoden aikana 100 jäsenen

raja ylittyi. Tällä hetkellä jäseniä on noin 140. Vuosittain

uusia jäseniä on saatu kymmenkunta, vastaavasti

jäsenyyden jättäneitä on ollut muutamia mm.

alalta pois siirtymisen takia. Jäsenistön uusiutuminen

ja määrän jatkuva kasvu on osoitus siitä, että toimintaamme

on pidetty tarpeellisena.

Kannatusjäseniä oli ensimmäisen vuoden jälkeen

neljä, tällä hetkellä 29. Myös alan yritykset ovat kokeneet

toimintamme tarpeelliseksi. Rohkaistuneena näistä

luvuista hallitus on päättänyt jatkaa toimintaa pääosin

samoilla linjoilla. Toki uusiakin piirteitä pyrimme

kehittämään ja pysymään ajan hengessä. Toiminnan

tarkoituksenmukainen kehittäminen edellyttää luonnollisesti

myös jäsenistön aktiivisuutta.

Uimahalli- ja kylpyläpäivät

toimintamme kulmakiviä

Koko toimintamme ajan olemme järjestäneet vuosittain

Uimahallihalli- ja kylpyläpäivät. Päivien tarkoituksena

on kerätä alan toimijat yhteen ja saada aikaan

keskustelua alan ongelmista ja niiden ratkaisuista. Ensi

vuoden päivät pidetään jälleen helmikuun alussa

m/s Mariellalla. Toimintamme alkuaikoina osanottajien

määrä oli hieman yli sata. Viime vuosina osanottajamäärä

on lähennellyt kahtasataa.

Päivillä on myös alan yrityksillä

mahdollisuus esitellä toimintaansa.

Halukkaita osallistujia on välillä ollut

enemmän kuin laivan tiloihin olemme

saaneet mahtumaan.Yleensä yrityksiä

on ollut mukana viitisentoista. Tämä

toimintamuoto on saanut kiitosta sekä

yrityksiltä että päivien osallistujilta.

Päivien aihepiirit ovat pysyneet jotakuinkin

samoina. Ehkä joitakin aiheita,

kuten siivous, on tullut lisää.

Vuosi vuodelta on kuitenkin pureuduttu

entistä syvemmälle aihealueiden

yksityiskohtiin.

Saksan-messuja, Viron yhteistyötä

Toinen säännöllinen toimintamuoto on ollut osallistuminen

Saksassa järjestettyihin alan messuihin, jotka

ovat selvästi alan merkittävin messutapahtuma Euroopassa.

Tänäkin vuonna olemme järjestäneet messumatkan

noin 20 jäsenellemme.

Messujen lisäksi olemme päässeet muutamaan

alueen uimahalliin ja kylpylään ihmettelemään toteutettuja

ratkaisuja. Tätä kirjoitettaessa matkakuume

nousee, ja pian lehden ilmestymisen jälkeen lähdemme

messumatkalle, jolla saaduista opeista kerromme

myöhemmin.

Yhteistyötä ja tietojen vaihtoa olemme harjoittaneet

myös Viron kanssa. Olemme olleet mm. parilla

kiertomatkalla tutustumassa alueen halleihin. Tärkeä

yhteistyökumppanimme on ollut tallinnalainen Nõmme

ujula (uimahalli) ja sen henkilökunta. Yhdistys oli

kutsuttu muun muassa hallin 10-vuotistapahtumaan.

Edustimme puheenjohtaja Pertti Kärpäsen kanssa

tilaisuudessa Uktyä ja veimme tervehdyksenä hallille

yhdistyksemme standaarin.

Vedenkäsittelyyn uusia menetelmiä

Oman erikoisalani eli vedenkäsittelyn osalta voisin todeta,

että yhdistyksemme alkuaikoina otsonointi vedenkäsittelyn

tehostusmuotona oli saavuttanut vakiintuneen

aseman. Tänä päivänä kuitenkin katsotaan

entistä enemmän hyvin toimivan peruskäsittelyn (saostus–hiekkasuodatus)

olevan monelle keskimääräistä

tai sitä vähemmän kuormitetulle hallille lähes riittävä

käsittely. Edellytyksenä on tietenkin, että sitä käytetään

tehokkaasti. Nykyään otsonointi on jäämässä

vähän sivummalle. ”Uusina” käsittelymenetelminä

ovat yleistyneet UV-lamppujen tai aktiivihiilisuodatuksen

käyttö yksinään otsonointia riskittömämpinä menetelminä.

Lähitulevaisuudessa uskoisin erilaisten kalvosuodatusmenetelmien

yleistyvän myös uimahallien vedenkäsittelyssä.

Niiden selvänä etuna on kemikaalien vähäinen

tarve. Niiden yleistymistä on vielä estänyt kalvojen

korkea hinta, joka on kuitenkin koko ajan tulossa alaspäin.

Kloorin valmistus kalvomenetelmää ja sähköä

käyttäen ruokasuolasta on jo saanut jonkin verran jalansijaa

Suomessakin.

Kloorin valmistus ruokasuolasta vähentää kemikaalien

aiheuttamia kuljetus- tai käyttöriskejä. Kemikaaliriskeihin

on tietenkin aina suhtauduttava vakavasti.

Toisaalta joskus on pyritty soveltamaan myös uimahallien

pieniin annostelujärjestelmiin turvallisuussääntöjä,

jotka on tehty suurille kemikaalivarastoille. Tässä olisi

kuitenkin syytä käyttää maalaisjärkeä ja pysytellä kohtuullisella

tasolla eikä liioitella – hyvä periaate muussakin

elämässä.

Syksyä toivotellen,

Tapio Ala-Peijari

sihteeri

34 Kuntatekniikka 6/2012


Vieraslajit lisääntyvät luonnossa

JÄTTIPUTKET RIESANA

monessa kunnassa

Ympäristöön levittäytyy jatkuvasti vieraita kasvija

eläinlajeja, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta

ja voivat olla terveydellekin vaarallisia.

Usein ihmiset tuovat vieraslajeja ulkomailta, mutta

niitä kulkeutuu maahan myös tahattomasti esimerkiksi

laivojen vesitankeissa.

TEKSTI Merja Kihl ja Ari Mononen

Suomessa on arvioitu olevan

157 sellaista vieraslajia,

jotka aiheuttavat haittaa. Pelkästään

jättiputken, jättipalsamin

ja kurtturuusun torjunnas-

sa riittää kunnilla työtä useiksi

vuosiksi.

Luonnossa leviävät vieraat

kasvit, eläimet ja muut eliöt valtaavat

elintilaa alkuperäisiltä lajeilta.

Ongelmia aiheuttavat tätä

nykyä etenkin jättiputket. Ne

Jättiputken torjunnassa tulisi Lohjan ympäristöpäällikkö Risto Murron

mielestä välttää myrkkyjen liiallista käyttöä.

Ari Mononen

tuotiin alunperin koristekasveiksi,

mutta niistä on vaaraa ihmisillekin.

Jättiputken kasvineste sisältää

furanokumariinia, joka yhdessä

auringon uv-säteilyn kanssa

saa aikaan vakavaa palovammaa

muistuttavia iho-oireita. Vaarallisen

kasvin tunnistaa muun muassa

lehtien muodosta ja koosta

sekä paksusta ja punertavasta

varresta.

SYKE neuvoo

ja opastaa

Jättiputket ovat kuntien ja ympäristökeskusten

torjuntalistan kärjessä,

mutta usein myös jättipalsami

ja kurtturuusu antavat aihetta

torjuntatoimiin. Ne leviävät

nopeasti, ja esimerkiksi kurtturuusu

valtaa monilla paikkakunnilla

hiekkarantojen virkistysalueita

omiksi kasvupaikoikseen.

Suomen ympäristökeskus

(SYKE) on jo pitkään varoittanut

maahan leviävistä vieraslajeista.

– Tätä nykyä Suomessa on

tunnistettu 26 haitallista ja kolmisenkymmentä

tarkkailtavaa tai

paikallisesti haitallista vieraskasvilajia,

arvioi SYKE:n vanhempi

tutkija Terhi Ryttäri.

– Jättiputki on näistä kasveista

selvästi vaarallisin. Etelä-Euroopassa

leviää toinen epäterveellinen

kasvi, marunatuoksukki. Se

aiheuttaa allergiareaktioita.

Ryttärin mukaan jättiputkiesiintymiä

on todettu jopa tuhansia

Etelä-Suomesta aina Oulun

korkeudelle saakka.

– Periaatteessa jättiputki voisi

levitä Lapissakin, sillä myös

Norjan Tromssassa on jättiputkia,

hän uskoo.

Jättiputki kuriin

talkoilla Lohjalla

Lohjan ympäristöpäällikkö Risto

Murto kertoo, että kaupunki

kerää tietoja jättiputken ja jättipalsamin

esiintymistä. Torjuntatyöhön

ryhdyttiin vuonna 2010.

– Jättiputki on vieraslajien

torjunnan ykköskohde. Se on

erikoislaji, jonka laajempi leviäminen

Suomessa halutaan estää,

Murto perustelee.

Lohjan alueella on tullut tietoja

80 jättiputkiesiintymästä.

Niistä kymmenkunta oli virhehavaintoja.

– Meillä on nyt 67 vahvistettua

esiintymää. Tällä hetkellä jättiputki

on hävinnyt ainakin kymmenestä

paikasta, eikä ainakaan

36 Kuntatekniikka 6/2012


YMPÄRISTÖ

Ari Mononen

– Pääkaupungissa varsinkin jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami

ovat erityisen haitallisia lajeja, Helsingin kaupungin rakennusviraston

luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila sanoo.

vielä ole tullut uusia. Muut paikat

ovat seurannassa. Esiintymisalueita

pitää seurata vuosia ja tutkia,

nouseeko uusia taimia, Murto

selittää.

Lohjan jättiputkiesiintymistä

vain kymmenen on kaupungin

mailla. Näillä paikoilla kaupunki

hoitaa torjuntatyöt itse.

Kaupunki ei torju yksityispihoilla,

vaan neuvoo ja antaa

torjunta-ainetta ilmaiseksi.

Kaupunki puolestaan saa glyfosaattipohjaista

torjunta-ainetta

ilmaiseksi Transmeri Oy:ltä,

joka on mukana Lohjan kasvintorjuntaprojektissa.

Haitallista jättiputkea on useita lajeja.

Kaukasianjättiputki ja persianjättiputki

ovat tavallisimmat.

– Ehtona kaupungin avulle yksityisellä

tontilla on, että asukkaat

seuraavat tilannetta ja kertovat,

miten ovat toimineet. Näin me

saamme tietoa onnistumisesta.

Murto sanoo, että talkootyöläiset

ovat torjuneet jättiputkea menestyksellisesti.

Myöskään työtapaturmista

ei ole tullut tietoa.

– Yksityiset henkilöt ovat tähän

mennessä vastanneet 40

esiintymän torjunnasta. Jos yksityinen

maanomistaja ei kuitenkaan

pysty jättiputkia torjumaan

ja esiintymät sijaitsevat

lähellä yleisiä oleskelupaikkoja,

niin kaupunki torjuu.

SYKE

Kuntalaiset on saatu innostumaan

torjuntatöistä tiedottamalla

lehdissä ja järjestämällä kasvintorjuntanäytöksiä.

Lohjan tavoitteena on, että

vuoteen 2015 mennessä jättiputken

leviäminen saadaan pysäytetyksi.

Torjunta- ja seurantatyötä

jatketaan pitempäänkin.

– Emme vielä tiedä, milloin

jättiputket saadaan hävitettyä. Se

on vuosien urakka.

Kurtturuusu leviää

Helsingin rannoilla

Luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila

Helsingin kaupungin rakennusvirastosta

(HKR) arvioi,

että pääkaupungissa varsinkin

jättiputki, kurtturuusu ja jättipalsami

ovat erityisen haitallisia

lajeja.

– Jättiputken torjunnassa Helsingillä

ei ole varsinaisesti projektia.

Kasvia on torjuttu osana kaupungin

normaalia työtä siitä lähtien,

kun se todettiin haitalliseksi.

Ensimmäisiä torjuntakohteita

ovat olleet päiväkotien ja koulujen

pihojen lähistöt sekä bussipysäkkien

reuna-alueet – ylipäätään

sellaiset paikat, missä ihmiset

voivat vahingossa joutua kosketuksiin

jättiputken kanssa, Ylikotila

sanoo.

Kaupungissa on myös tehty

kansallisen vieraslajistrategian

pohjalta selvitystä siitä, mitkä

ovat erityisesti Helsingin kannalta

vaikeat lajit.

– Myös kurtturuusu on rannikkoalueilla

haitallinen. Se leviää

hiekkarannoilla ja on siksi

nimenomaan merenrannoilla

ja saaristossa ongelmalaji. Lupiiniakin

torjumme tietyillä alueilla.

Ylikotila arvioi jättiputken torjuntakustannuksiksi

HKR:ssä

noin 5 000 – 10 000 euroa vuodessa.

– Myrkytystä ei voida tehdä

vesistöjen läheisyydessä eikä

luonnonsuojelualueilla, Ylikotila

korostaa.

Kuntatekniikka 6/2012

37


Hämeenlinnassa

tiedot kartalle

Hämeenlinnan kaupunki alkoi

puuttua vieraslajeihin kymmenisen

vuotta sitten. Sielläkin jättiputkea

torjutaan eniten.

– Kun saamme ilmoituksen

jättiputkiesiintymästä, se merkitään

heti kartalle, ympäristöasiantuntija

Heli Jutila toteaa.

– MapInfo-tiedostossa on mukana

taulukko siitä, milloin jättiputkihavainto

on tehty ja minkä

kokoinen esiintymä on. Samaten

kirjataan, mitä toimenpiteitä on

tehty esiintymän poistamiseksi.

Tiedostosta voidaan seurata, onko

jokin esiintymä saatu hävitetyksi.

Tätä nykyä Hämeenlinnassa

on runsaat 70 jättiputkiesiintymää:

Kanta-Hämeenlinnassa 55,

Hauholla neljä, Kalvolassa kolme,

Lammilla kuusi, Rengossa viisi ja

Tuuloksessa yksi.

– Niistä esiintymistä, jotka

ovat kaupungin mailla, lähetetään

tiedot puistopuutarhureille,

jotka hoitavat torjunnan niittämällä

ja glyfosaattipitoisella torjunta-aineella.

Yksityisten mailla

kaupunki ei pysty hoitamaan torjuntaa.

Ongelmana on, että kaupallisetkaan

yritykset eivät oikein

SUOMESSA USEITA

HANKALIA VIERASLAJEJA

pysty auttamaan esimerkiksi vanhoja

ihmisiä jättiputken torjunnassa,

Jutila sanoo.

Hän muistuttaa, että vieraslajit

ovat maailmanlaajuisestikin vakava

uhka luonnon monimuotoisuudelle.

Haitalliset vieraslajit pitäisi

torjua mahdollisimman varhaisessa

vaiheessa, koska silloin

torjunta on tehokkainta ja myös

taloudellisinta.

– Vuonna 2011 Hämeenlinna

harkitsi vieraslajiprojektia. Paikallinen

luonnonsuojelupiiri olisi

lähtenyt siihen mukaan, mutta

hanke ei toteutunut.

Kasvit leviävät

joka puolelle

Toisinaan jättiputket uhkaavat

levitä yksityisiltä tonteilta myös

naapurien puolelle.

– Olemme lähettäneet tonttien

omistajille kirjeitä, joissa

muistutetaan jättiputken olevan

haitallinen tulokaslaji ja kehotetaan

torjuntatoimiin. Viittaamme

luonnonsuojelulain pykälään 43,

joka kieltää vierasperäisten lajien

levittämisen luontoon, jos on olemassa

vaara, että siitä voi syntyä

pysyvä kanta.

– Paljon muuta kaupunki ei

voi näissä tapauksissa tehdäkään.

On aika erikoista, että jättiputkea

Keväällä 2012 maa- ja metsätalousministeriö

julkisti kansallisen

vieraslajistrategian. Suomessa

on tavattu yli 600 vieraslajia.

Vieraslajit syrjäyttävät luonnon

alkuperäisiä lajeja ja voivat uhata

luonnon monimuotoisuutta.

Erityisen haitallisia vieraslajeja

ovat jättiputket, kurtturuusu,

rapurutto, espanjansiruetana,

minkki, koloradonkuoriainen ja

mäntyankeroinen.

Strategian yhtenä tavoitteena

on hävittää haitalliset jättiputket

Suomesta kokonaan seuraavien

10 – 20 vuoden aikana.

Jos jättiputken kasvupaikkana

on pehmeä maa ja kasvustossa

enintään 10 – 12 kasvia,

niin helpoin ja nopein keino on

kaivaa kasvi ylös.

Torjunta kannattaa hoitaa alkukesällä

ja pilvisellä säällä.

Mikäli jättiputkea hävitetään

kasvimyrkyllä, torjunta-aineena

käytetään glyfosaattivalmisteita.

Kasvi voidaan myös peittää

pressulla, jotta se ei saa valoa.

Jättipalsami on Himalajalta

kotoisin oleva koristekasvi, joka

vie tilaa alkuperäisiltä lajeilta.

Torjuntakeinona on niitto.

Eläimistä hankalia vieraslajeja

ovat muun muassa villikani,

minkki, supikoira ja rotta.

Villikania on ainakin Helsingin

kasvitieteellisessä puutarhassa

torjuttu metsästämällä,

muualla Helsingissä kaupunkialueelle

soveltuvin menetelmin.

Rottakantaa pidetään aisoissa

rotanmyrkkyä sisältävillä syöteillä

ja välttämällä avokomposteja.

38 Kuntatekniikka 6/2012


YMPÄRISTÖ

Lohjan ympäristöyksikkö / kuva-arkisto

Jättiputkia Lohjan Röylässä. Kasvi voi

tappaa kilpailevia lajeja levittämällä

haitallisia aineita ympäristöönsä.

saa vielä myydäkin Suomessa, Jutila

ihmettelee.

Laajimmalle levinnyt tulokaslaji

Hämeenlinnassa lienee isosorsimo,

joka on levinnyt Vanajaveden

rannoille.

– Se on jo yleistynyt siinä määrin,

että sitä ei pystytä enää torjumaan,

Jutila arvioi.

Torjuntaa jatkettava

monen vuoden ajan

Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa

järjestettiin kaksivuotinen

’Vieraslajit kuriin Lounais-

Suomessa’ -projekti, joka päättyi

maaliskuussa 2012. Mukana olivat

kaikki seudun kunnat.

– Kyseessä oli EU-rahoitteinen

Euroopan maaseudun kehittämisrahaston

hanke. Se onnistui

hyvin, mutta rahoitus loppui,

vaikka torjuntatyötä pitäisi

vielä jatkaa, Varsinais-Suomen

ely-keskuksen ylitarkastaja Leena

Lehtomaa harmittelee.

– Lounais-Suomessa on varsinkin

Loimaan seudulla pahoja

jättiputkiesiintymiä jokien varsilla.

EU:n rahoituksen loputtua

ely-keskus on etsinyt ’kummeja’

tukemaan haitallisten vieraslajien

torjuntaa Varsinais-Suomessa.

Toimintaan ilmoittautuneita

on vielä varsin vähän.

– Esimerkiksi jättiputkelle

kahden vuoden torjuntaprojekti

ei riitä. Siihen voidaan tarvita

viisikin vuotta. Työ menee hukkaan,

jos sitä ei jatketa riittävän

pitkään, Lehtomaa huomauttaa.

Nurmeksessa onkin jo todettu

käytännössä, että jatkuvaa torjuntaa

tarvitaan.

– Täällä jättiputkitilanne on

– Jättiputkiesiintymät ja niiden poistamiseksi tehdyt toimenpiteet

kirjataan Hämeenlinnassa tuoreeltaan tietokantaan, ympäristöasiantuntija

Heli Jutila kertoo.

Ari Mononen

kehittynyt valitettavaan suuntaan,

Nurmeksen ympäristösihteeri

Ismo Ryynänen mainitsee.

Jättiputken leviämistä pyrittiin

rajoittamaan Nurmeksen

kaupungin ja Pohjois-Karjalan

ympäristökeskuksen yhteisellä

hankkeella vuosina 2007 – 2009.

– Projektin jälkeen jättiputkiesiintymät

oli saatu paikoitellen

kuriin. Sitten rahoitus kuitenkin

loppui, ja siihen loppui torjuntakin.

Kaupungin säästötoimien

takia ei voitu tehdä kaikkea, mitä

olisi pitänyt, Ryynänen toteaa.

– Kun aktiiviset torjuntatoimet

päättyivät pari vuotta sitten,

olemme saaneet asukkailta tietoja,

joiden mukaan jättiputkia alkaa

taas puskea esiin niiden entisillä

kasvupaikoilla.

Nyt Nurmeksen kaupunki on

uudelleen alkanut tuhota jättiputkia

kaupungin mailla.

Vaikka jättiputki on tullut

Suomeen osittain itärajan takaa,

Ryynäsen mukaan Nurmeksen

jättiputkiesiintymät eivät erityisesti

keskity valtakunnanrajan

tuntumaan.

– Useimmiten jättiputki on

levinnyt maastoon ihmisten pihoilta.

Nyt sen leviäminen pitäisi

saada estettyä, mutta lisää rahaa

tarvittaisiin, Ryynänen tähdentää.


Kuntatekniikka 6/2012

39


Herlsingin Energia/Juhani Eskelinen

YMPÄRISTÖ

Teollisuuspäästödirektiivi tuo suurille polttolaitoksille

uusia velvoitteita ensi vuoden alussa

Energialaitosten investoitava

lisää päästöjen hallintaan

Helsingin Energian Salmisaaren

voimalaitos kuuluu teollisuuspäästödirektiivin

piiriin.

Kokonaispolttoaineteholtaan yli 50 megawatin voimalaitosten päästörajat kiristyvät ensi vuoden alussa.

Kiristykset ovat osa toimenpiteitä, joilla pannaan kansallisesti toimeen vuonna 2010 hyväksytty

EU:n teollisuuspäästöjen hallintaa koskeva IE-direktiivi. Myös jätteenpolttoa ja niin sanottua rinnakkaispolttoa

koskevat päästörajat kiristyvät.

40

Kuntatekniikka 6/2012


TEKSTI Paavo Taipale

Ympäristönsuojelulakia ja –

asetusta ollaan teollisuuspäästödirektiivin

myötä uudistamassa

laajemminkin. Muutokset, jossa

ympäristöluvalla säädellään

muun muassa parhaan käyttökelpoisen

tekniikan käyttöönottoa,

ovat näillä näkymin tulossa

voimaan vuoden 2014 alussa.

Merkittävin muutos aiempaan

IPPC-direktiiviin ja nykyiseen

ympäristönsuojelulakiin verrattuna

on parasta käyttökelpoista

tekniikkaa (BAT) vertailuasiakirjojen

avulla kuvaavien päästötasojen

muuttuminen toiminnanharjoittajia

sitoviksi. Tapauskohtainen

poikkeaminen on edelleen mahdollista,

mutta tarkasti säädellyin

ja tiukoin edellytyksin. Tämä tarkoittaa

käytännössä normiohjauksen

lisäämistä ja tapauskohtaisen

harkinnan vähentämistä.

Uusissa säädöksissä myös polttolaitoskokonaisuuden

käsitettä

on täsmennetty. Tämä tuo niiden

soveltamisalaan uusia laitosyksiköitä,

sillä nyt 50 megawatin

polttoaineteho lasketaan ”samassa

piipussa” olevista kattiloista. Näin

myös alle 50 megawatin, mutta yli

15 megawatin yksittäisiä kattiloita

voi tulla tiukempien päästörajojen

piiriin, mikäli useamman kattilan

palamiskaasut johdetaan ilmaan

yhdestä pisteestä.

Investointikustannukset

ja lupakäsittelyn kiemurat

huolestuttavat

Uudet tiukemmat päästörajat

koskevat vuoden 2013 alusta uusia

voimalaitoksia. Toiminnassa

jo nyt olevilla laitoksilla on vuoden

2015 loppuun kestävä siirtymäaika,

jonka kuluessa niiden on

tehtävä päästörajojen saavuttamiseen

tarvittavat investoinnit. Investointeja

voi tietyin edellytyksin

kuitenkin porrastaa vuoden

2018 loppuun saakka.

Suurten voimalaitosten (LCP)

päästörajoja koskevista säädösluonnoksista

pyydettiin kesällä

lausuntoja ja ympäristöministeriössä

koottiin syyskuussa niistä

yhteenvetoa. Lausunnoissa energiantuottajat

ovat olleet huolissaan

epävarmuudesta, joka sisältyy

päästörajojen käyttöönottoon

nyt, kun ei ole tiedossa millaisia

vaatimuksia mahdollisesti aikanaan

voimaan tulevat parhaan

käyttökelpoisen tekniikan soveltamiseen

velvoittavat lupamääräykset

tuovat. Myös ympäristölupien

tarkistamisen joustavuudesta

on oltu huolissaan, sillä päästömääräysten

kiristyminen laukaissee

ympäristölupien tarkistamistarpeen

riippumatta nykyisen luvan

voimassaoloajasta. Ympäristölupaviranomaisten

resurssit lupien

käsittelyssä olivat niin ikään

lausunnoissa huolenaiheena.

Energia-alan toimijat ovat olleet

huolissaan myös päästörajojen

kiristyksen kustannusvaikutuksista.

Metsäteollisuus ry ja

Energiateollisuuden Ympäristöpooli

teettivät kolme vuotta sitten

selvityksen kustannuksista.

Sen mukaan toimialan investointikustannukset

päästörajojen tiukentumisen

vuoksi olisivat 1,0–

1,4 miljardia euroa, mikäli mitään

joustomekanismeja ei otettaisi

käyttöön.

Joustoja on kuitenkin tulossa.

Muun muassa viimeistään

vuoden 2023 loppuun mennessä

käytöstä poistettaviin laitoksiin

ei tarvitse tehdä investointeja.

Alle 1 500 tuntia vuosittain käyviin

niin sanottuihin huippukuormituslaitoksiin

sovelletaan puolestaan

löyhempiä päästörajoja.

Joustoja hyödynnettäessä, päästörajojen

kiristymisestä johtuvan

investointitarpeen arvioidaan selvityksen

mukaan olevan noin 760

miljoonaa euroa.

Jätteenpolttoasetus

uudistuu

Jätteenpolttoa ja jätteiden rinnakkaispolttoa

voimalaitoksissa säädellään

jätteenpolttoasetuksella.

Se on niin ikään uudistettavana ja

luonnos on pian lähdössä lausuntokierrokselle.

Jätteenpolton soveltamisalaa

on tarkennettu jätteenpolttodirektiiviin

verrattuna kaasutetun

jätteen osalta. Lisäksi jätettä

käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia

koskevia vaatimuksia on tiukennettu

ja toisaalta lisätty joustoja

päästöjen seurannassa ja mittauksissa.


A TRIMBLE COMPANY

Uskalla nähdä

ja saavuttaa

enemmän

Parempaa asiakaspalvelua verkossa

Tekla Palaute

Paikkatietoja hyödyntävä web-sovellus palautetiedon

antamiseen, käsittelyyn ja julkaisuun

< Käytettävissä 24/7

< Asiakaspalvelutoiminnan tehostuminen

< Palautearkisto tietojen analysointiin

ja tilastointiin

< Toimenpiteiden ja resurssien kohdistamisen

helpottuminen

< www.tekla.com/tekla-palaute

Kuntatekniikka 6/2012

41


– Suojelkaa kaikkia vesivyöhykkeitä

kaavoituksella, ranskalaisakateemikko vetoaa

Vedestä on tullut

maailmanlaajuinen ongelma

Ihmiskunta kamppailee

kasautuvien vesiongelmien

kanssa. Eurooppa

havahtui jo 1970-luvulla

suojelemaan vesiä,

mutta maailmanlaajuisesti

veteen liittyy kasvavia

pulmia ja riskejä.

Vesipolitiikan merkitys

korostuu kuntatasolla,

mm. kaavoituksessa ja

hankinnoissa.

Paavo Taipale

TEKSTI Hannu Taavitsainen

Vesi hallitsee elämää. Ihmisruumiista

70 prosenttia on

vettä ja vesi peittää 70 prosenttia

maapallosta. Euroopan unionin

Green Week -tapahtuma keskittyi

alkukesästä vesiongelmiin teemalla

’Jokainen tippa on tärkeä’.

Ihmiskunnasta valtaosa asuu

alueilla, joilla vesiongelmat vaikeuttavat

elämää. Puhdas vesi on

välttämätöntä ihmisille, elolliselle

luonnolle ja myös taloudelle. Vesi

on hyvinvoinnin lähde, mutta

vesipolitiikka on ollut toistaiseksi

heikkoa, vettä ei osata arvostaa.

EU:ssa sekä pinta- että

pohjavesien laatuongelmia

EU:n ympäristökomissaari Janez

Potoćnik korosti Green

Week-tapahtumaa avatessaan,

että Euroopan vesipolitiikasta

löytyy ylpeyden aiheitakin. Vesien

tila on yleisesti ottaen paran-

Maailmaa vaivaa paheneva vesipula, vaikka Suomessa riittää vielä puhdasta vettä. Pielinen välkehtii

alkukesän auringossa.

Vesi ei ole pelkästään paikallinen asia, vaan

kytkennät ovat maailmanlaajuisia.

tunut ja EU:ssa vedet ovat puhtaampia

kuin 30–40 vuotta sitten,

jolloin yhteisön vesipolitiikka

sai alkunsa. Euroopan komission

ympäristöpääosaston johtaja

Karl Falkenberg myönsi kuitenkin,

että Euroopan pintavedet eivät

ole vieläkään riittävän hyvässä

kunnossa.

Vesipolitiikkaa on kehitetty

EU:ssa aalloissa 1970-luvulta alkaen.

Komissioon luotiin 1973

ympäristöasioiden osasto, jolla

työskenteli viisi ihmistä, nyt pääosastolla

on noin 500 henkilöä.

1990-luvulta alkaen päähuomion

saivat taajamien ja maatalouden

jätevedet. Nykyisin eräs tärkeä

painopiste on vuonna 2000

säädetyn vesipuitedirektiivin toteutus.

Ghislain de Marsily Ranskan

tiedeakatemiasta huomautti, että

myös pohjavesien heikkenevä

laatu on vakava ongelma Euroopassa.

Pääsyy on liikalannoitus.

Akateemikko Marsily vetosi,

että kuntien tulee suojella kaavoituksella

kaikkia vesilähdevyöhykkeitä,

etenkin pohjavesialueita.

Kaupunkien tulvasuojelua on

parannettava ja piensaastuttajat

pitää saada kuriin.

Vettä on kaikessa,

vesijalanjälki kasvaa

Marsily korosti veden liittyvän lähes

kaikkeen luomakunnassa ja

taloudessa. Maatalous ja ruuan

tuotanto toimivat veden varassa.

Teollisuudelle vesi on erittäin tärkeää

ja lisäksi veden ja energian

yhteys on vahva.

Vesi on perusta koko ekosysteemille.

Ilmastonmuutos tuo lisää

riskejä ja veteen liittyviä äärimmäisiä

ilmiöitä, kuten maanvyöryjä,

tulvia ja terveysvaaroja.

42 Kuntatekniikka 6/2012


YMPÄRISTÖ

Kansainvälinen ilmastopaneeli

IPCC ennustaa sademäärien lisääntyvän

huomattavasti myös

Suomessa.

Toisaalta ajoittainen tai pysyvä

kuivuus aiheuttaa pulaa vedestä.

Akateemikko Marsily muistutti,

että Yhdysvalloissa vettä johdetaan

jo yli tuhannen kilometrin

päähän taajamien vesihuollon

tarpeisiin.

Vettä siirtyy kuitenkin myös

muilla tavoilla. Tuotua eli virtuaalista

vettä on kaikissa tuotteissa.

Kuntatasolla tuleekin kiinnittää

korostettu huomio esim. hankintapolitiikassa

siihen, kuinka

suuri tuotteen vesijalanjälki (water

footprint) on.

15 000 litraa vettä

lihakilon tuottamiseen

Eurooppa on maailmassa suurin

vettä tuova alue. Etenkin elintarvikkeisiin

sitoutuu runsaasti virtuaalivettä.

EU-maihin tuodaan

elintarvikkeita useilta sellaisilta

alueilta, jotka kärsivät vesipulasta.

Ruth Mathews vesijalanjäl-

– Maailmantalouden ongelmissa on kyse resurssikriisistä, sanoo

Tanskan ympäristöministeri Ida Auken. Hän korostaa vesipolitiikan

talouskytkentää. Oikealla EU-komission ympäristöosaston pääjohtaja

Karl Falkenberg.

keä tarkkailevasta verkostosta

vaati, että elämäntavan ja tuotteiden

vaikutuksia tulee tarkastella

omaa aluetta laajemmin.

Vesi ei ole pelkästään paikallinen

asia, vaan vaikutukset ovat

maailmanlaajuisia.

– Kun syöt pihvin, ajattele

EU Green Week

mitä sen tuottaminen merkitsee

maailmanlaajuisesti veden kulutukselle,

Mathews kannusti.

Läntisissä kehittyneissä maissa

hyvinvointi perustuu siihen,

että köyhien maiden vähäiset

vesivarat uhrataan meille myytäviin

tuotteisiin. Kilon pihviliha-annoksen

tuottaminen vaatii

15 000 litraa vettä.

Vesipolitiikka saatavatalouspolitiikan

osaksi

Tanskan ympäristöministeri Ida

Auken liitti talouden ja vesipolitiikan

yhteen. Hänestä rajallisten

vesivarojen tuhlaus on sietämätöntä.

Vedestä 20–40 prosenttia

kuluu hukkaan, veden käyttö on

tehotonta etenkin maataloudessa.

Auken huomautti, että maailmantalouden

ongelmissa ei ole

kyse vain talouskriisistä vaan resurssikriisistä.

– Muutos vihreään talouteen

on ainoa tie estää kurjuuden leviäminen,

Auken totesi. Hän haluaa

vähentää veden kulutusta ja

kytkeä oikeudenmukaisemman

vesipolitiikkaan osaksi talouspolitiikkaa.


Lisätietoa:

Vihreä viikko: www.ec.europa.eu/

environment/greenweek

Vesijalanjälkeä tarkkaileva verkosto:

www.waterfootprint.org

Sade- ja hulevedet

hallintaan AQUATOP-kansistoilla

AQUATOP-tuotesarja on suunniteltu

erikseen tarkastus- ja sadevesikaivoon.

Sadevesikansiston muotoilun ansiosta

vesi ohjautuu ritiläkannen nieluihin.

Vedenläpäisykyky on suuremman aukkopinta-alan

ansiosta 25-50 % parempi

kuin perinteisissä sadevesiritilöissä.

Tarkastuskaivon kansi on lukkiutuva ja

siinä on tiivis nostokolo. Rakenne estää

tehokkaasti sadevesien pääsyn verkostoon.

Saint-Gobain Pipe Systems Oy

rstolantie 16, 29200 HARJAVALTA

ail: sgps.finland@saint-gobain.com

www.sgps.fi

Kuntatekniikka 5/2012 6/2012

43


VESIHUOLTO

Rengaskaivojen

kunto näkyy veden laadus

Hyvää vettä tuottava kaivo on yksi asumisen perusedellytyksistä

kiinteistöillä, joita ei ole liitetty

vesihuoltolaitoksen verkostoon. Kiinteistökohtaisen

vesihuoltojärjestelmän ylläpito ja huolto on

kiinteistönomistajan vastuulla.

Sanna Vienonen, tutkija,

Suomen ympäristökeskus

Pertti Virtanen, toimitusjohtaja,

Vesikaivohuolto Vipe Oy

Minna Rännäli, myyntipäällikkö,

Nordkalk Oy Ab

KUVAT Outi Vanhanarkaus

Suomessa on noin puoli miljoonaa

kaivoa, joista yli puolet

kotitalouksien käytössä ympäri

vuoden. Rengaskaivoja on arviolta

450 000 ja porakaivoja 160 000.

Kaivoja rakennetaan vuosittain

noin 5 000 – 10 000, joista rengaskaivoja

arviolta puolet. Vaikka

porakaivojen suosio on viime

vuosina kasvanut, rengaskaivoilla

on silti hyvin merkittävä rooli haja-asutuksen

vedenhankinnassa.

Rengaskaivojen kunto

vaihtelee paljon

1990-luvulla toteutetun valtakunnallisen

kaivovesitutkimuksen

mukaan rengaskaivoista yli

puolet on hyvässä kunnossa ja

loput tyydyttävässä tai heikossa

kunnossa. Yli puolet kaivoista

on vähintään 50 vuotta vanhoja.

Rengaskaivoista saadaan helposti

hyvää vettä, mutta jos kaivoon

pääsee valumaan esim. pintavesiä,

vedenlaatu heikkenee. Myös

porakaivoihin voi päästä pintavesiä

kaivon vedenlaatua heikentämään.

Kaikki kaivot vaativat

huoltoa ja tarvittaessa kunnostusta.

Luonnostaan rengaskaivojen

vedenlaatua heikentävät tyypillisesti

maaperän rauta ja mangaani.

Porakaivovesissä voi olla esimerkiksi

kallioperästä johtuvia,

vedenlaatua heikentäviä ja terve-

44 Kuntatekniikka 6/2012


sa

Kaivon huollossa on huolehdittava

turvallisuudesta. Alan ammattilaisilla

on oikeat välineet ja huolto

käy rivakasti.

ydelle haitallisia aineita, kuten radonia,

uraania, arseenia ja fluoridia.

Näitä voidaan poistaa veden

käsittelyllä.

Rengaskaivojen tyypillisiä vedenlaatuongelmien

syitä ovat:

1. Harvat kansirakenteet tai

vaurioituneet tiivistykset ja saumaukset

voivat aiheuttaa äkillisiä

saastumisia pieneläinten ja epäpuhtauksien

päästessä veteen; jo

muutaman millin rako riittää.

2. Routiva maa-aines kaivon

vieressä aiheuttaa renkaiden liikkumista

ja rakoja saumauksissa.

Raoista voi päästä kaivoon humusta,

lumen sulamisvesiä ja sadevettä.

Ilmiö aiheuttaa eniten

ongelmia keväällä.

3. Hyväkuntoisessakin kaivossa

rautaa, humusta ja mangaania

sakkaantuu kaivon pohjalle.

Pohjaveden korkeuden ja

veden pumppausmäärän vaihdellessa

sakkaa voi sekoittua kaivosta

otettavaan veteen.

Kaivon kuntoa ja vedenlaatua

on syytä tarkkailla säännöllisesti,

jolloin todennäköisesti vältytään

vedenlaadun heikkenemisen aiheuttamilta

ongelmilta. Vedenlaadun

muutoksia ei aina haista,

maista tai näe, joten vesianalyysien

teettäminen 3-6 vuoden välein

on edellytys laatumuutosten

havaitsemiselle.

Säännöllinen ylläpitohuolto

ja kunnostus

turvaavat veden laadun

Yli puolet rengaskaivoista on

useita vuosikymmeniä vanhoja,

mutta huoltotoimenpiteitä suoritetaan

suhteellisen harvoin.

Monet kaivon vedenlaatuongelmat

voitaisiin välttää säännöllisellä

huollolla tai ratkaista kaivon

kunnostuksella ennen kuin joudutaan

jopa harkitsemaan kaivon

rakentamista toiseen paikkaan tai

liittymistä vesijohtoverkostoon.

Kaivon kansirakenteet ja sisäpuoli

saumauksineen tulisi tarkistaa

silmämääräisesti vähintään

kaksi kertaa vuodessa silloin, kun

pohjavesi on alimmillaan: yleensä

loppukesällä ennen syyssateita ja

kevättalvella ennen lumien sulamista.

Keväisin varsinkin talven

ajan käyttämättömänä ollut kaivo

kannattaa tyhjentää.

Kaivolle on syytä tehdä keskimäärin

neljän vuoden välein

vedenkulutuksesta ja pohjaveden

laadusta riippuen ns. ylläpitohuolto,

jossa kaivon sisäpinta

pestään ja saumausten kunto

varmistetaan. Kaivon pohjalle

vaihdetaan puhdas suodatushiekka

ja tyypillisesti myös kalkkikivirouhe.

Jotkut kaivot pärjäävät

samalla pohjan suodatusmassalla

pari vuotta, toiset jopa 10.

Etenkin pohjaveden pH sekä rauta-,

mangaani- ja humuspitoisuus

vaikuttavat massan tehoon.
















Puhdasta mukavuutta

matonpesuun.

- moduulimitoitus, altaiden määrää

helppo lisätä

- liitetään suoraan viemärijärjestelmään

- oikea ergonomia




Kysy lisätietoja

ja pyydä tarjous!

Koskentie 89, 25340 KANUNKI

puh. (02) 774 4700, fax (02) 774 4777

project@antti-teollisuus.fi

www.antti-teollisuus.fi




Kuntatekniikka 6/2012

45


Huolto- ja kunnostustoimiin

saa apua alan ammattilaisilta.

Työ aloitetaan perusteellisella

kuntotarkastuksella. Kaivon näkyvät

rakenteet kuvataan ja mitataan

sekä tutustutaan mahdolliseen

vesinäytehistoriaan ja otetaan

mielellään myös tuore vesinäyte.

Usein tarkastuksessa arvioidaan

myös veden riittävyyttä

tulevaisuuden tarpeisiin.

Käyttäjähaastattelulla saadaan

tärkeää tietoa veden laadun mahdollisesta

vaihtelusta esim. vuodenaikojen

mukaan. Kaivosta

saatavan kokonaiskuvan pohjalta

suunnitellaan tarvittavat toimenpiteet

ja hankitaan tarvikkeet.

Ammattilaisten tekemien

kuntotarkastusten perusteella

tyypillisesti yli 80 prosenttia vanhoista

kaivoista tarvitsee yläosan

betoniosien vaihdon tai korotuksen

ja noin 30 prosenttia routasuojauksen.

Betoniosat kestävät arviolta

50 vuotta, kunhan kannen tii-

Pesun jälkeen rengaskaivon pohjan suodatushiekka vaihdetaan ja lisätään tarvittaessa kalkkikivirouhetta.

Renkaiden raot ja vesijohdon läpiviennit saumataan huolella.

70

70 % maapallon pinta-alasta on vettä.

High-efficiency -tekniikan edelläkävijä: Wilo.

70 % maapallon pinta-alasta on vettä. Veden huolellinen ja tehokas käsittely säästää yhteisiä resurssejamme. Wilon high-efficiency -pumput, kuten IE4 -luokan

kestomagneettimoottorilla varustettu Wilo-Helix EXCEL ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut Wilo-TWI -porakaivopumput säästävät sekä luontoa että

rahaa. Seuraavan sukupolven tulevaisuus on jo tänään meidän käsissämme. Lisää tulevaisuutta Internet-sivuillamme www.wilo.fi/he

46 Kuntatekniikka 6/2012


VESIHUOLTO

visteiden kunnosta huolehditaan.

Tiivisteet voi olla tarpeen vaihtaa

jopa 4-7 vuoden välein.

Kalkkikivirouheen vaikutus

rauta- ja mangaanipitoisuuksiin

vaihtelee

Yleinen ongelma kaivovesissä on

alhainen pH, joka vaihtelee geologisista

syistä ja ihmisen toiminnan

aiheuttamasta kuormituksesta

johtuen maan eri osissa välillä

3,6 – 9,0. Liian alhainen pH (alle

6.5) voi aiheuttaa korroosiota

putkistossa, ja liian korkea (yli

9,5) kalkkisaostumia, joten optimaalinen

pH on tällä välillä.

Kalkkirouheella voidaan nostaa

kaivoveden pH:ta ja kenties

myös vaikuttaa rengaskaivoissa

yleiseen rauta- ja mangaaniongelmaan

sekä muihin kaivojen vedenlaatuominaisuuksiin.

Kalkkikäsittelyn

hyödyistä yksityiskaivoissa

ei ole kuitenkaan merkittävästi

tieteellistä näyttöä.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry

ja Nordkalk Oy ovat rahoittaneet

vuosina 2010-2012 esitutkimusta

”Kaivoon sijoitetun kalkkikivirouheen

soveltuvuus veden alkalointiin

pienkaivoissa”, josta

valmistuu pro gradu-opinnäytetyö

syksyllä 2012 (Outi Vanhanarkaus,

Helsingin yliopisto).

Hankkeessa tutkittiin rengaskaivon

vedenlaadun muutoksia

kunnostuksen ja kalkkikäsittelyn

vaikutuksesta 13 yksityiskäytössä

olevassa, Etelä-Suomessa sijaitsevassa

kaivossa. Vipe Oy toteutti

kunnostukset, joiden yhteydessä

jokaiseen kaivoon lisättiin tietty

määrä seulottua, lämpökäsiteltyä

suodatushiekkaa ja kalkkikivirouhetta.

Vedenlaatua seurattiin

analyysein vuoden ajan.

Vesianalyysien perusteella

kunnostuksen ja kalkkikäsittelyn

myötä alkaliteetti, pH ja kalsiumpitoisuus

eli veden kovuus

nousivat heti, mikä ehkäisee metalliputkien

korroosiota. Rautapitoisuus

laski heti niissä kaivoissa,

joissa se oli koholla, mutta mangaanipitoisuus

hieman nousi.

Kaivojen veden laatu, tuotto ja

käyttö sekä syvyys ja sijainti maaperän

ja pohjavesialueiden suhteen

kuitenkin vaihtelivat, mikä

voi vaikuttaa tuloksiin.

Näiden analyysien perusteella

ei voida siten tehdä vielä selkeitä

johtopäätöksiä siitä, kuinka

kalkkikäsittely vaikuttaa raudan

ja mangaanin pitoisuuksiin.

Hankkeessa tarkasteltiin myös

vesianalyysejä yli 2 000 kaivosta,

joka on otos Vipe Oy:n viime

vuosina kunnostamista kaivoista

Etelä- ja Keski-Suomessa. Nämä

analyysit osoittavat, että kunnostus

on vaikuttanut muun muassa

kaivoveden pH:n nousuun ja nitraattipitoisuuden

laskuun.

Kalkkialkalointi on

yksinkertaista ja

turvallista

Kalkkialkaloinnin suosio vedenottamoilla

alkoi kasvaa voimakkaasti

2000-luvun alussa.

Edelleen kalkkialkalointiin perustuvia

vedenottamoita rakennetaan

tai saneerataan noin 10

vuosittain. Suosion taustalla ovat

menetelmän yksinkertaisuus,

helppous ja turvallisuus.

Kalkkialkalointi onkin havaittu

erinomaiseksi menetelmäksi

erityisesti pienillä vedenottamoilla,

koska ylialkaloinnin vaaraa

ei ole ja käsitellyn veden pH

säilyy tasaisena ajoittain vaihtelevasta

virtaamasta huolimatta.

Myös alkalointiin liittyvät huoltotoimenpiteet

ovat vähäiset: tarvitaan

ainoastaan rouheen huuhtelu

ja lisäys.

Keskimäärin pari kertaa vuodessa

tehtävällä huuhtelulla kalkkirouheen

pintaan saostunut rauta-

ja mangaanisakka poistetaan

ja varmistetaan siten, että rouhe

säilyttää alkalointitehonsa. Rouhetta

on aika ajoin myös lisättävä,

koska kalkkikivi kuluu liuetessaan

veteen.

Hyvä toteutussuunnittelu ja

alkaloitavan veden laadun tunteminen

on tärkeää alkaloinnin

toimivuuden kannalta. Erityisesti

pH ja alkaliteetti sekä CO 2

-, rauta-

ja mangaanipitoisuus on tunnettava

kalkkikiven oikean annostelun

ja huoltotarpeen määrittämiseksi.

Erään otoksen mukaan niiden Vipe Oy:n Etelä- ja Keski-Suomessa

kunnostamien kaivojen sijainnit, joista ennen kunnostusta otettujen

vesianalyysien perusteella raudan ja pH:n laatusuositukset

ylittyivät (isommat ympyrät). Laatusuositukset täyttävät kaivot on

merkitty pisteillä.

Lisätutkimuksille

on tarvetta

Koska yksityiskaivojen merkitys

haja-asutusalueen vedenhankinnassa

on suuri, kaivojen vedenlaatua

ja siihen vaikuttavia tekijöitä

on syytä tutkia perusteellisemmin.

Kalkkirouheen lisääminen on

yksi edullisimmista vedenkäsittelymenetelmistä.

Sen käyttöä olisi

tarpeen tutkia enemmän, jotta

menetelmästä saataisiin suurin

mahdollinen hyöty erityyppisten

ja erilaisessa käytössä olevien kaivojen

veden käsittelemiseksi sekä

yksittäisillä kiinteistöillä että vedenottamoilla.

Etenkin rengaskaivovesissä

tyypillisten laatuongelmien, raudan

ja mangaanin, poistamiseksi

kalkkikäsittely voisi olla kustannustehokas

menetelmä. Sen

käytön optimointi vaatii laajempaa

tutkimusta esimerkiksi veden

ominaisuuksien, kulutusvaihteluiden

ja orgaanisen aineksen

vaikutuksesta kalkkirouheen tehoon

ja annosteluun. Myös rauta-

ja mangaanipitoisuuden vaikutusta

kalkkirouheen tehoon

veden pH:n säädössä olisi syytä

tutkia.

Kuntatekniikka 6/2012

47


Suunnittelun merkitys korostuu

Hulevesien tonttikohtainen

käsittely yleistyy

Vantaalaisen

Hannu Pyykön tontilla

kaivetaan kahta pitkää

ja syvää imeytyskaivantoa.

Niiden tehtävänä

on kerätä tontin hulevedet

rankkojenkin sateiden

jäljiltä ja imeyttää

ne hallitusti ympäröivään

maaperään.

TEKSTI JA KUVAT Dakota Lavento

Salaojan ja sadevesiviemärin johtamat

vedet kootaan perusvesikaivoon

(ruskea). Salaojaputken

liittymässä kaivon sisällä on

padotusventtiili varmistamassa,

etteivät vedet tulvatilanteissakaan

pääse nousemaan salaojien

kautta takaisin talon perustuksiin.

Perusvesikaivosta vedet

siirtyvät imeytyskaivon kautta

imeytyskaivantoon.

Imeytyskaivanto soveltuu

kattovesien tai muiden vähän

epäpuhtauksia sisältävien hulevesien

käsittelyyn sellaisenaan.

Hyvin vettä imevässä maaperässä

voidaan käyttää myös hulevesiviemärijärjestelmään

kytkettyjä

imeytyskaivoja.

Erilaiset imeytysratkaisut ovat

tehokkain tapa vähentää muodostuneen

huleveden kokonaismäärää

ja maakerrosten läpi suodattuessaan

hulevesi myös puhdistuu

tehokkaasti. Tontilla on oltava

kuitenkin riittävästi tilaa, ettei

imeytyskaivantoa jouduta sijoittamaan

liian lähelle perustuksia.

Naapuritontillekaan ei saa aiheutua

ongelmia.

Toinen Pyykön imeytyskaivannoista

tulee tontin pohjoisreunaan,

toinen etelän puolelle.

Imeytyskaivannon koko määritellään

tonttikohtaisesti, kun

maaperän imeytyskyky on selvitetty.

– Mitoituksessa käytetään lähtökohtana

50 mm:n rankkasadetta,

Pyykön tontin imeytyslausunnon

antanut DI Osmo Ojanen

kertoo.

48 Kuntatekniikka 6/2012


VESIHUOLTO

– Tontille suunniteltu kahden

imeytyskaivannon ratkaisu

ei ole tavanomainen, mutta tälle

tontille paras, sanoo kohteen lvisuunnittelija,

LVI-insinööri Risto

Ojala.

Salaojavedet ja osa kattovesistä

johdetaan etelänpuoleiseen

imeytyskaivantoon ja toisen puolen

kattovedet pohjoiseen. Kaivannot

oli tehtävä, sillä kallioisella

tontilla ei ollut kaikkien hulevesien

imeyttämiseen riittävän

paksua maakerrosta.

Imeytyskaivannot ovat syvyydeltään

kolme metriä, leveydeltään

kaksi ja pituudeltaan

3–4 metriä. Ne vuorataan suodatinkankaalla,

jonka tehtävänä on

estää ympäröivän maa-aineksen

ja imeytyskaivannon sora- tai sepelitäytön

sekoittuminen.

Sepeliä, raekooltaan 6–32

mm, tarvitaan kaivantoihin 5–6

kuutiota. Kiviainestäyttö varastoi

kaivantoon ohjatun huleveden

ja päästää sen hiljalleen imeytymään

ympäröivään maaperään.

Tampereen Vuoreksen asuntomessualueella hulevesiä viivytetään,

imeytetään ja suodatetaan, ja ylivuoto johdetaan sadevesiviemäriin

tai puistoalueilla sijaitseviin viivytysaltaisiin. Sadevesiviemäristä

hulevedet purkautuvat Vuoreksen keskuspuiston monivaiheiseen

suodatus- ja viivytysjärjestelmään.

Pakettiratkaisu on

yksi vaihtoehto

Hulevedet johdetaan imeytyskaivantoihin

putkissa. Hannu Pyykkö

hankki tontilleen valmiin putkistopaketin,

johon kuuluvat salaojaputket

tarkistuskaivoineen,

perusvesikaivo ja imeytyskaivot.

Salaojan ja sadevesiviemärin

johtamat vedet kootaan perusvesikaivoon.

Salaojaputken liittymässä

kaivon sisällä on padotusventtiili

varmistamassa, ettei vesi

tulvatilanteissakaan pääse nousemaan

salaojien kautta takaisin

talon perustuksiin. Perusvesikaivosta

vesi siirtyy imeytyskaivon

kautta imeytyskaivantoon.

Imeytyskaivantojen sijaan

tontin hulevedet voitaisiin käsitellä

myös ns. hulevesitunnelissa

tai –kaseteissa, joita pientaloonkin

tarvitaan yleensä useita, 3-12

kappaletta.

Tilavuudeltaan noin 300 litran

tunneli toimii huleveden väliaikaisena

varastona ja päästää veden

imeytymään tasaisesti maaperään.

Toisin kuin kaivannot, ne

voidaan asentaa myös esimerkiksi

pysäköintipaikan alle. Se säästää

tilaa tontilla ja vähentää kaivutöitä.

Hulevedet haasteena

täydennysrakentamisessa

Hulevesien asianmukaista käsittelyä

pohditaan paitsi rakentajaperheissä,

myös kunnissa.

Pyykköjen uuden omakotitalon

tieltä on jo purettu suurella

tontilla aikaisemmin sijainnut talo.

Tontti lohkottiin ja sen toisella

puoliskolla on jo valmis uusi

Performance 3 – Blower Hybrid Turbo

Aerzen Finland Oy Ab

(09) 819 4720 . aerzen@aerzen.fi . www.aerzen.fi

Kuntatekniikka 6/2012

49


Kalkkikivialkalointi

Yksinkertainen, helppohoitoinen ja turvallinen

menetelmä juomaveden pH:n, alkaliteetin ja

kovuuden säätöön.

Nordkalk Filtra A on kotimainen, suoraan

luonnosta louhittu, murskattu ja seulottu

kalkkikivirouhe.

Vesilaitoksille irtotavarana tai 1000kg:n säkissä

tuotenimellä Nordkalk Filtra A, myynti

www.nordkalk.com/watergroup

Kotikaivoihin 25 kg:n säkissä

tuotenimellä Kalkkikivirouhe,

myynti www.kaivo.fi tai hyvinvarustetut

maatalous-ja

rautakaupat
















omakotitalo.

Tilanne on varsin tavanomainen

esimerkiksi pääkaupunkiseudun

kaupunkien vanhoilla

omakotitaloalueilla. Parhaimmillaan

suuri tontti voidaan lohkoa

jopa neljään osaan. Näin vihreät,

puutarhamaiset omakotitaloalueet

vähitellen tiivistyvät uudisrakentamisen

myötä.

Hulevesien käsittelyn kannalta

alueiden tiivis täydennysrakentaminen

aiheuttaa joskus ongelmia.

Vanhoilla omakotialueilla

hulevesiä ei usein ole käsitelty

mitenkään. Suuret vihreät tontit

ovat pystyneet imemään niin sade-

kuin sulamisvedetkin.

Vanhimmilla tonteilla ei ole

edes salaojitusta. Lohkomisen

jälkeen hulevesijärjestelmä tulee

harkittavaksi paitsi uudistonteilla,

myös mahdollisesti tontille

jäävän vanhan rakennuksen

osalta.

Luonnonmukaiset

ratkaisut valtaavat alaa

Hulevesien käsittelyyn on viimeisen

vuosikymmenen aikana

alettu kiinnittää entistä enemmän

huomiota. Syynä on ympäristötietoisuuden

kasvaminen, vesien

suojelun tarve, rankkasateiden

lisääntyminen ja myös tekniikan

kehitys. Tulvivat hulevedet

ovat monin tavoin ongelmallisia.

Ne vaurioittavat talojen rakenteita

ja omaisuutta, tukkivat liikenteen

kaduilla ja teillä ja aiheuttavat

maaperän eroosiota.

– Ympäristön kannalta on

ehdottomasti järkevintä käsitellä

hulevedet tontilla ja käyttää ne

myös hyödyksi. Ajatuksena on,

että ”jokainen kunta huolehtii

vaivaisistaan”, Ojanen kärjistää.

Vantaan hulevesiohjelma valmistui

vuonna 2009. Siinä kiinnitetään

huomiota myös vanhojen

pientaloalueiden täydennysrakentamisen

aiheuttamiin ongelmiin.

Hulevesien luonnonmukaista

hallintaa pilotoidaan Leinelän

asuinalueella ja vuoden 2015

asuntomessualueella Marja-Vantaalla.

Alueen hulevesihuoltoa on

suunnittelemassa suunnitteluinsinööri

Marika Orava Vantaan

kuntatekniikan keskuksesta.

– Pilottialueilla pyritään hulevesien

käsittelyn osalta luonnontilaan

rinnastettavaan olotilaan

rakentamisen jälkeenkin.

Hulevedet pyritään hyödyntämään

tai imeyttämään syntypaikallaan.

Jollei niitä varastoida

käyttövedeksi tai voida imeyttää

pohjamaahan, virtaamaa hidastetaan

tai viivytetään esimerkiksi

painanteiden, kosteikkojen ja sadevesilampien

avulla. Näin myös

tonttien vesitasapaino pysyy hyvänä,

Orava selventää.

Tonttikohtainen hulevesisuunnitelma

antaa

kokonaiskuvan

Rakennusluvan hakijalta edellytetään

tontin hulevesien hallintasuunnitelmaa.

Se sisältää yksityiskohtaiset

suunnitelmat tontin hulevesien

hallinnan järjestämisestä,

paikallisen käsittelyn edellytyksistä,

liittymisestä yleiseen hulevesijärjestelmään

ja vaikutuksista

naapuritonteille sekä muuhun

ympäristöön.

Suunnitelmaa varten voidaan

edellyttää maaperän tutkimista

ja esimerkiksi koekuoppien kaivamista

maan koostumuksen,

imeytyskyvyn ja veden kulkeutumisen

selvittämiseksi. Suunnitelmat

on oltava valmiina haettaessa

kunnallistekniikan lausuntoa.

Kaikki tämä vie aikaa, mitä

rakennusluvan hakija ei välttämättä

aina ymmärrä.

– Nämä eivät ole koskaan rutiinitapauksia.

Tapaukset ovat yksilöllisiä

ja mitä haastavampi tapaus

on, sitä tarkemmin siihen

on perehdyttävä, lupapäällikkö

Ilkka Rekonen selvittää.

Hulevesiä ei voi valuttaa naapuriin.

Joskus talo on suunniteltu

rakennettavaksi paikkaan, jossa

on tontin ainut imeytyspaikka.

– Neuvoisinkin hankkimaan

kuntatekniikan lausunnon jo

suunnittelun alkuvaiheessa. Vielä

joitakin vuosia sitten ammattitaitoisten

suunnittelijoidenkin

löytäminen oli hankalaa. Nykyisin

on onneksi jo päteviä pohjatutkijoita

ja helposti asennettavia

kaupallisia imeytysjärjestelmiä,

hän sanoo.

50 Kuntatekniikka 6/2012


HANKINTALAKIUUDISTUS EI

SAA JÄÄDÄ SUUTARIKSI

Hankintadirektiivin uudistusehdotus keventää

oikein toteutettuna julkisen sektorin talous-

ja hallintorasitusta, edesauttaa uusien

innovaatioiden hyödyntämistä ja edistää yritysten

välistä tervettä kilpailua.

Edustan toimialaa, jossa haetaan

julkisen sektorin kumppaneille

kustannustehokkainta tapaa

parantaa kiinteistöjen energiatehokkuutta.

Nykyisen hankintalain

sovellus yskii. Tilaaja luovii

parhaansa mukaan byrokratialabyrintissä,

mutta saattaa turhauduttuaan

päätyä helpoimpaan

ratkaisuun, joka ei välttämättä ole

kannattavin talouden eikä ympäristönkään

kannalta.

Lakiuudistus edesauttaa

innovatiivisuutta

Eduskuntaan keväällä saapuneet

komission ehdotukset hankintadirektiiveiksi

tarjoavat yhteiskunnallisen

ja taloudellisen mahdollisuuden.

Oikein toteutettuna uudistus

keventää julkisen sektorin

talous- ja hallintorasitusta, edesauttaa

uusien innovaatioiden hyödyntämistä

ja edistää tervettä kilpailua

yritysten kesken. Kiinteistöjen

korjaamisen ja ylläpidon näkökulmasta

lakiuudistus voi edistää

kokonaistaloudellisesti edullisempien

ja ympäristöystävällisempien

ratkaisujen käyttöönottoa.

Tehokkaampia ja joustavampia

hankintamenettelyjä on jo ehditty

kaivata. Ehdotettu uusi innovaatiokumppanuusmenettely

on

tervetullut, sillä se ei hirttäisi sopimusosapuolia

kiinni tiettyyn tekniikkaan

tai toteutustapaan. Sen

sijaan se kannustaisi innovoimaan

asiakasta parhaiten palvelevia ratkaisuja.

Palveluntarjoajilta olisi toki

edelleen edellytettävä, että urakat

ja palvelut toimitetaan sovitulla

suoritustasolla ja sovituin kustannuksin.

Kevennettykin hankintaprosessi

vaatii paljon tarkkaa työtä ostajalta

ja tarjoajalta. Onkin huomattavasti

kustannustehokkaampaa antaa

esimerkiksi kuntien kilpailuttaa

kerralla suuremman kiinteistömassan

energiatehokkuustoimet,

kuin patistaa ostajat pilkkomaan

hankinnat. Palasteluvelvoite kuormittaisi

etenkin pienten toimijoiden

hallintoa ja näin aikaa ja rahaa

kuluisi suhteettomasti tarpeettomaan

paperinpyöritykseen.

Elinkaarikustannuksiin

mukaan kaikki vaiheet

Hankkeiden elinkaarikustannukset

ja ympäristövaikutukset tulisi

konkretisoida tarjoukseen niin,

että ostaja voi niitä objektiivisesti

vertailla ja päätyä kokonaistaloudellisesti

parhaaseen ratkaisuun.

Elinkaarikustannusten tulisi kattaa

tuotteen, urakan tai palvelun

tarjoamisen kaikki vaiheet sekä

palveluntarjoajan sitouttamisen

annettuihin laskelmiin katteettomien

lupausten sijaan. Elinkaarikustannuksiin

kuuluisivat rahamääräisten

menojen lisäksi toiminnan

ulkoiset vaikutukset, jos

ne ovat ilmaistavissa rahassa.

Lakiuudistuksen myötä julkinen

sektori voisi entistä helpommin ja

laajemmin ottaa huomioon hankintojen

ympäristövaikutukset.

Eettisiä arvoja ei toki voi mitata

vain taloudellisin mittarein, mutta

ympäristölliset laatutekijät tavara-

ja palveluhankinnoissa pystyttäisiin

todentamaan numeroin

ja kansainvälisesti tunnustetuin

laatuserfikaatein. Abstraktit laadulliset

kriteerit voivat johtaa pal-

veluntarjoajien perusteettomaan

syrjintään ja valvontaelimien ruuhkautumiseen.

Uuden lain on oltava selkeä.

Tulkinnanvaraista lakia ei päästä

hyödyntämään ilman eri oikeusasteista

haettuja ennakkotapauksia

ja ministeriöiden laatimia lukuisia

lisäohjeistuksia. Oikeudellisen ympäristön

epävarmuus kostautuu

markkinoiden toimimattomuutena

ja hankintalain tapauksessa

kuntien hankintayksiköiden turhautumisena.

Nykyisellään markkinaoikeuden

käsittelyajat ovat liian

pitkiä eikä selkeitä ennakkopäätöksiä

ole monimutkaisempien

palveluhankintojen osalta tehty.

Lain kirjainta ja henkeä valvomaan

tarvitaan tehokas ja luotettava

riippumaton elin, jotta yksinkertaisempien

ja joustavampien

hankintamenettelyiden jalkauttaminen

onnistuu. Tarvitaan myös

riippumatonta oikeudellista ja taloudellista

neuvontaa, ohjausta ja

koulutusta.

Hankintalakiuudistuksella voidaan

saada paljon taloudellista

ja yhteiskunnallista hyvää aikaan.

Väitänkin, että uusi hankintalaki

voi keventää sekä julkisen sektorin

että liike-elämän hallinnollista

kuormaa, tukea innovaatioiden

syntyä, auttaa säästämään selvää

rahaa, parantaa kilpailua sekä

edistää ympäristön hyvinvointia.

Jari Tainio

toimitusjohtaja

Schneider Electric Buildings

Finland Oy

Kuntatekniikan toimitus

ottaa mielihyvin tälle

palstalle lukijoidensa

mielipiteitä, palautetta,

keskustelunherätyksiä tai

pohdintoja ajankohtaisista

ja ajattomista aiheista.

Toiveena ovat tiiviit

kirjoitukset, enintään

noin 3 000 merkkiä.

Lähetä kirjoituksesi

sähköpostiosoitteeseen

toimitus@kuntatekniikka.fi

Kuntatekniikka 6/2012

51


YIT

Porvoon Ylä-Haikkoon päiväkoti avattiin elokuussa. Se oli ensimmäinen kolmesta kaupungin YIT:ltä tilaamista elinkaarimallilla toteutetuista

päiväkodeista.

PORVOOSEEN NOUSEE PÄIVÄKOTEJA ELINKAARIMALLILLA

YIT:n toteuttamiin Porvoon

kaupungin energiatehokkaisiin

elinkaaripäiväkoteihin kuuluva

Omenatarhan päiväkoti on edennyt

harjakorkeuteen Porvoossa.

YIT vastaa kolmen elinkaarihankkeena

toteutettavan päiväkodin

suunnittelusta, rakentamisesta,

energiaratkaisuista sekä kiinteistöjen

ylläpitopalveluista ja energiankulutuksesta

20 vuoden ajan.

Hankkeen investoinnin arvo on

noin 12 miljoonaa euroa.

Elinkaarihanke käynnistyi viime

syksynä ja ensimmäisenä valmistunut

Ylä-Haikkoon päiväkoti

aloitti toimintansa elokuussa.

Nyt harjakorkeudessa oleva

Omenatarhan päiväkoti valmistuu

vuoden lopulla. Viimeisenä

rakennettava Jokilaakson päiväkoti

avaa ovensa käyttäjilleen elokuussa

2013.

– Rakennustyöt päiväkotien

osalta ovat edenneet hyvin ja Porvoon

kaupungin tavoite elinkaaripäiväkotien

osalta näyttää toteutuvan.

Tavoitteena oli nopealla

aikataululla rakentaa uusia päiväkoteja,

joilla voitaisiin korvata

tilapäistiloissa toimivia päiväkotiyksiköitä

ja vähentää ylipaikoilla

olevien päiväkotilasten määrää,

kertoo Porvoon kaupunginjohtaja

Jukka-Pekka Ujula.

Päiväkoteihin tulee tilat kaikkiaan

378 lapselle. Päiväkodit ja

niiden ympäristöt on suunniteltu

esteettömiksi, virikkeellisiksi ja

turvallisiksi. Elinkaarimalli varmistaa

kiinteistöjen käytettävyyden,

sovitut olosuhteet ja energiankulutuksen

sekä kiinteistön kunnon

säilymisen koko elinkaaren ajan.

Porvoon kaupungin asettamat

energiatehokkuustavoitteet

toteutetaan rakennusten suunnittelun

ja teknisten ratkaisujen

avulla. Rakennuksen vaipan ilmavuodot

minimoidaan ja talotekniikassa

hyödynnetään uusinta teknologiaa.

Tarpeen mukaisesti ohjatut

led-valaistus, ilmanvaihto ja lämmitys

sekä tehokas ilmanvaihdon

lämmön talteenotto vähentävät

oleellisesti energian kulutusta.

Maalämpöä ja aurinkolämpöä

käytetään tilojen ja veden lämmittämiseen.

Kotkan kaupunki

Katariinan Meripuisto muutti entisen öljysataman ulkoilualueeksi.

Kotkan Katariinan

Meripuisto pokkasi

ELCA-palkinnon

Kotkan kaupunki ja erityisesti

puistotoimisto ja paikallinen viherrakennusyritys

Rakennusliike

I Uusitalo vastaanottivat Euroopan

viherrakentajien järjestön

ELCAn Trend Award –palkinnon

kansainvälisen GaLaBaunäyttelyn

yhteydessä Nürnbergissä

syyskuussa.

Palkinnon jakoperusteissa

vaaditaan kohteesta korkeatasoista

ympäristön suunnittelua,

rakentamista ja hoitoa. Rakentamisen

ja hoidon laadun osuus

on valintapisteissä yli puolet. Lisäksi

valintaperusteissa painotetaan

ekologisia tekijöitä.

Kotkan Katariinan Meripuisto

52 Kuntatekniikka 6/2012


HSY Jätehuollon

sähköiset

palvelut

täydentyivät

Helsingin seudun ympäristöpalveluiden

asiakkaat voivat

nyt itse muuttaa jätekuljetuspalveluidensa

tietoja. Palvelu

mahdollistaa sen, että asiakkaat

voivat netissä esimerkiksi

pidentää tyhjennysväliä tai vähentää

jäteastioiden määrää.

Uusi sovellus täydentää

HSY:n sähköistä asiointipalvelua.

Asiakkaat ovat aiemmin

voineet tilata HSY:ltä uuden

jätekuljetuspalvelun sähköisesti,

mutta voimassaolevien

kuljetuspalveluiden tiedot on

pitänyt muuttaa puhelimitse

tai sähköpostilla. Kaikki muutokset

eivät vielä jatkossakaan

ole mahdollisia netin kautta

ja verkkopalvelua kehitetään

edelleen.

Palvelu on tarkoitettu pääkaupunkiseudun

ja Kirkkonummen

asukkaille ja isännöitsijöille

ja sitä voi käyttää

suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Palveluun kirjautumista

varten tulee olla tiedossa kiinteistön

jätepalvelutunnus sekä

postinumero.

täytti erinomaisesti valintakriteerit.

Erityisesti kansainvälinen tuomaristo

kiinnitti huomiota siihen,

miten taidokkaasti puistoalueen

toteutuksessa on hyödynnetty

paikan lähtökohtia, kaunista

kalliomaisemaa ja luonnollisesti

siinä kasvavaa kasvilajistoa. Lisäksi

kaupungin tahto muuttaa

entinen saastunut teollisuusalue

aivan kaupungin ydinkeskustan

tuntumassa kaikille kaupunkilaisille

yleiseksi puistoalueeksi sai

ansaittua kiitosta.

Palkinto myönnetään joka

toinen vuosi. Palkinnon taustalla

on Euroopan 21 eri maan viherrakentajayhdistysten

järjestö EL-

CA (European Landscape Contractors

Association), Suomesta

Viheraluerakentajat ry.

www.vyl.fi

MAALÄMPÖPUMPPU JA LED-VALAISTUS PIENENTÄVÄT MERKITTÄVÄSTI

RAKENNUSTEN ENERGIANKULUTUSTA

Maalämpöpumpun ja led-valaistuksen

käytöllä on mahdollista vähentää

merkittävästi rakennusten

energiankulutusta, ilmenee VTT:n

ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan ledputket

kuluttavat yli 50 prosenttia

vähemmän sähkövirtaa kuin

rakennuksissa yleisimmin käytetyt

T8-loisteputket. Maalämpöpumpun

käyttö voi puolestaan tuoda

jopa yli 60 prosentin energiansäästöt

etenkin kaukolämpöverkkojen

ulkopuolella.

VTT:n ja Itä-Suomen yliopiston

Enefir-tutkimushanke kehitti ja testasi

uusia menetelmiä rakennusten

ja prosessiteollisuuden energiantehokkuuden

seurantaan. Maalämpöpumpuista

saatava hyöty etenkin

suoraan sähkölämmitykseen

verrattuna on huomattava.

Maalämpöpumpun tuomat

säästöt perustuvat siihen, että sen

avulla on mahdollista siirtää samalla

sähköenergialla enemmän lämpöenergiaa

lämmitettävään rakennukseen.

Tutkimuksen mukaan maalämpöpumpun

lämmönkeruupiirin

asennuspaikka ja pituus vaikuttavat

merkittävästi siihen, kuinka

paljon säästöjä syntyy. Vesistö on

erityisen hyödyllinen hyötysuhteen

kasvattamiselle.

Myös valaistusratkaisut ja ilmavuotojen

entistä tarkempi paikantaminen

osoittautuivat hyödyllisiksi

keinoiksi vähentää rakennusten

energiankulutusta. Yleisimmin

käytetyt T8-loisteputket voidaan

korvata led-putkilla helposti

Aalto-yliopisto

ilman valaisinrunkojen uusimista.

Ilmavuotojen paikantaminen on

tärkeää erityisesti rakennusten peruskorjausten

suunnittelussa.

Tutkimuksessa kehitettiin ilmavuotojen

paikantamista lämpökuvauksella

useissa koekohteissa

Kuopiossa, Pieksämäellä ja Rautavaaralla.

Projektissa kehitetyllä menetelmällä

ilmatiiviysmittauksia voidaan

tehdä rakennusten omilla ilmanvaihtolaitteistoilla,

mikä tuo kustannussäästöjä

erityisesti suurissa

rakennuksissa. Pilottikohteita vertailtaessa

kävi ilmi, että ilmatiivis

rakennus kuluttaa 40 prosenttia

vähemmän lämpöenergiaa rakennuskuutiometriä

kohden kuin vastaava

rakennus, jossa ilmatiiviys on

huono.

Suomen kaupunkisuunnittelijoista keskeinen osa on Otaniemen

arkkitehtikoulun kasvatteja.

140 vuotta

suomalaista

arkkitehtikoulutusta

Tänä syksynä tulee kuluneeksi

140 vuotta siitä, kun arkkitehtuurin

opetus alkoi 1872 Polyteknillisessä

koulussa F.A. Sjöströmin

johdolla. Teknillisen korkeakoulun

myötä laitos on sittemmin siirtynyt

osaksi Aalto-yliopistoa. Tänään

Otaniemen arkkitehtikouluna tunnetun

laitoksen opetus perustuu

edelleen sekä edistykselliseen tekniikkaan

että taiteeseen.

Aalto-yliopiston arkkitehti- ja

maisema-arkkitehtikoulutuksessa

ympäristön kaikkien eri mittakaavatasojen

hallinta yhdistyy käytännönläheiseen

alojen kehitystyöhön.

Yliopiston arkkitehtuurin laitos

kouluttaa maisema-arkkitehtejä

ainoana yliopistona Suomessa,

ja edelleen maamme kaupunkisuunnittelijoista

keskeinen osa on

Otaniemen arkkitehtikoulun kasvatteja.

− Koulun toiminta pohjautuu

tänä päivänä paitsi uutta luovan

arkkitehtuurin kehittämiselle, myös

hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen

edistämiselle monialaisessa yhteistyössä.

Otaniemen arkkitehtikoulu

jatkaa suomalaisen arkkitehtuurin

maineikkaan perinnön päivittämistä

tulevaisuutta varten, kertoo arkkitehtuurin

laitoksen johtaja Antti

Ahlava.

Tämän vuoden alussa Aaltoyliopiston

arkkitehtuurin laitos ja

taideteollinen korkeakoulu yhdistyivät

uudeksi Taiteiden ja suunnittelun

korkeakouluksi. Korkeakoulun

tavoitteena on alojen uudistaminen

perinteitä kunnioittaen

ja ammattitaitovaatimukset huomioiden.

Korkeakoulussa on aloitettu

vahva yhteistoiminta arkkitehtuurin

ja insinöörialojen kanssa. Yhteistyö

näkyy yhteisinä kursseina ja työpajoina,

jotka auttavat tulevia arkkitehtejä

valmistautumaan jo opiskeluvaiheessa

monialaisiin työelämän

hankkeisiin. Tulevina vuosina

yhteistyö tiivistyy myös kaupallisten

alojen kanssa.

− Muotoilun ja arkkitehtuurin

rajat lähentyvät, mutta rakennus

ei ole design-objekti. Tärkeää on

myös kulttuurisen kontekstin ymmärtäminen

ja taloudellisuus, eli

esimerkiksi se, miten nykyistä rakennuskantaa

voidaan hyödyntää

entistä paremmin, muistuttaa arkkitehtuurin

historian professori Aino

Niskanen.

Kuntatekniikka 6/2012

53


FinnBuild 2012

TERVETULOA

OSASTOLLEMME

3d21

HYGIEENISET JA SAUMATTOMAT LAMI-OVET

VAATIVIIN OLOSUHTEISIIN

Muovilami Oy

lamidoors@lamidoors.com

www.lamidoors.com

Kiinteistöpalvelut

ry:n jäsenyritykset

veronumeron

käyttäjiksi

Harmaan talouden torjumiseksi

Kiinteistöpalvelut ry velvoittaa

liiton jäsenyritykset

hankkimaan työntekijöilleen

veronumerolla varustetun kuvallisen

henkilökortin. Lisäksi

jäsenten on annettava Tilaajavastuu.fi-palveluun

tilaajavastuulain

edellyttämät tiedot yrityksestään

ja kaikista alihankkijoistaan.

Velvoitteet astuvat voimaan

heti ja niiden on oltava

käytössä viimeistään 1.3.2013.

Velvoitteet pohjautuvat liiton

omaehtoiseen toimintaan, sillä

veronumeroa koskeva lainsäädäntö

ei vielä koske kiinteistöpalvelualaa.

Kiinteistöpalvelut ry:llä on jäseniä

sitovat eettiset ohjeet, joihin

velvoitteet on kirjattu. Merkkinä

jäsenyydestä yritykset saavat

käyttöönsä liiton Vastuullinen

yritys -jäsentunnuksen. Eettiset

ohjeet ja liiton jäsenyritykset

ovat nähtävillä Kiinteistöpalvelut

ry:n kotisivuilla osoitteessa

www.kiinteistopalvelut.fi.

TYKSin tulipalon

tutkinta valmistui

Turun yliopistollisen sairaalan

tuhoisa palo vuosi sitten syyskuussa

sai alkunsa ensiapupoliklinikan

itäkäytävän alaslasketun

katon yläpuolisessa tilassa,

jossa kulki sairaalatekniikkaa sekä

paineilma ja happiputkia. Yksi

tilassa olleista hoitajakutsujärjestelmän

liitäntäyksiköistä ylikuumeni.

Ylikuumeneminen aiheutui

potilaspaikoilla oikosulkuun

menneistä hoitajakutsuhälyttimien

liittimistä.

Syttynyt palo kuumensi alas

lasketun katon yläpuolisessa tilassa

kulkeneiden happi- ja paineilmaputkistojen

liitokset niin,

että ne sulivat ja aukesivat, jolloin

tilaan pääsi lisää paloa voimistavaa

happea.

Tulipalossa ei kuollut ketään,

mutta kolme savulle altistunutta

hoitajaa kuljetettiin tarkastettavaksi

terveyskeskukseen. Potilaille

ei raportoitu aiheutuneen

vahinkoja. Sairaalarakennus kärsi

mittavat vahingot.

Ensiapupoliklinikan itäpää

toisessa kerroksessa ja päivystyslaboratorion

käytävä kolmannessa

kerroksessa tuhoutuivat

täysin. Lisäksi sairaalan tilat kärsivät

eri asteisista savu- ja nokivahingoista.

Sairaalalaitteita

tuhoutui käyttökelvottomiksi.

Kaikki vahingot keskeytysvahinkoineen

arvioidaan olevan 17,5

miljoonaa euroa.

Turvallisuuden parantamiseksi

Onnettomuustutkintakeskus

suosittaa, että hoito- ja

huoltolaitoksilla tulisi olla rakenteellisen

turvallisuuden osa-alueet

ennakoiva kunnossapito-ohjelma.

Ohjelmassa tulisi huomioida

muun muassa se, että palokatkot,

sähkö- ja kaasujärjestelmät

sekä poistumisteiden ja hissikuilujen

ylipaineistusautomatiikka

ovat asianmukaiset. Ohjelmaa

tulisi toteuttaa ja seurata

säännöllisesti. Sähkötarkastuksissa

havaittujen puutteiden

asianmukaisen korjaamisen valvontatoimintaa

tulisi kehittää ja

käyttää säädöksissä olevia valvontakeinoja.

Tutkintaselostus verkossa:

www.onnettomuustutkinta.fi

Palohälytys

Turvallisuusmessuilla

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa

syyskuun alussa järjestetyillä

Turvallisuus-, Työhyvinvointi-

ja Security-messuilla koettiin

todellinen palohälytys torstaina

6.9.2012 klo 13.

Hälytyksen aiheutti pääkeittiön

yksi sprinkleri, joka laukesi

uunista tulleesta kuumasta höyrystä.

Tämän johdosta Tampereen

Messu- ja Urheilukeskus

tyhjennettiin ihmisistä. Palokunta

kävi tarkistamassa tilanteen

ja antoi messuväen palata

sisätiloihin. Hetken kuluttua tuli

uusi palohälytys, joka todettiin

saman sprinklerin aiheuttamaksi

vikahälytykseksi. Ihmiset poistuivat

tiloista kiitettävän ripeästi.

54 Kuntatekniikka 6/2012


Turvallisuusmessuilla vierailijat joutuivat poistumaan messuhallista palohälytyksen vuoksi.

Tiloissa oli hälytyksen tullessa noin

3000 ihmistä ja väki saatiin ulos

noin kuudessa minuutissa, toteaa

Tampereen Messut Oy:n tekninen

päällikkö Mikko Savolainen.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

SPEK ja Tampereen Messut

Oy olivat järjestäneet messuilla

edellisenä päivänä Suomen suurimman

poistumisharjoituksen,

jossa C-halli tyhjennettiin ihmisistä.

Sekä keskiviikon poistumisharjoitus

että torstain todellinen poistumistilanne

antoivat tärkeää tietoa

tapahtumajärjestäjälle ja tapahtumapaikan

henkilökunnalle

järjestelmien toimivuudesta sekä

epäkohdista, joita osataan nyt parantaa

tulevaisuutta varten.

Turvallisuuden suurtapahtumassa

oli 260 näytteilleasettajaa

ja esillä oli yli 350 tuoteryhmää.

Kolmen messupäivän aikana järjestettiin

yhteensä noin 80 seminaaria

ja tietoiskua.

Tampereen Messut Oy

VP-katuvalaisimissa

nyt

paremmat ledit

Valopaan katuvalaisimiin on

päivitetty led-komponentit. Uudet

ledit ovat entistä tehokkaampia

LUXEON Rebel sarjan

komponentteja. Sama muutos

tehtiin Valopaan muihin valaisimiin

jo keväällä 2012. Katuvalaisimien

tehot ovat led-komponenttien

muutoksen myötä entistä

parempia; valaisimista saadaan

enemmän lumeneita pienemmällä

ottoteholla.

www.valopaa.com

Altro Aquarius

– turvallista

liikkumista

Altro Aquarius on uusi turvalattia

kuiviin ja kosteisiin tiloihin,

joissa liikutaan sekä paljain

jaloin että kengät jalassa. Se on

kehitetty erityisesti hoitolaitosten

pesutiloihin, joissa asukas

on usein paljain jaloin ja hoitaja

kengät jalassa.Altro Aquarius

on erinomainen lattiamateriaali

esimerkiksi pesuhuoneissa, pukuhuoneissa

ja uima-allastiloissa

käytettäväksi. Se antaa optimaalisen

liukastumiseneston

Epäkeskoruuvipumput

Flowroxin tuotevalikoimaan

Flowrox (ennen Larox Flowsys) on tuonut markkinoille

uudet epäkeskoruuvipumput. Näin täydentyy

yrityksen pumpputuotevalikoima, johon on tähän

asti kuulunut letkupumppuperhe sekä erilaisia

huolto- ja varaosapalveluita lähinnä epäkeskoruuvi-

ja keskipakopumpuille.

Flowrox tunnetaan erityisesti vaativiin väliaineisiin

kehitetyistä letku- ja levyluistiventtiileistä sekä

letkupumpuista. Uudet Flowrox-epäkeskoruuvipumput

on tarkoitettu muun muassa ympäristöteollisuuden

kohteisiin, kuten jäteveden käsittelyyn.

Lappeenrannan Lämpövoiman Toikansuon jätevedenpuhdistamolla

Flowroxin pumppu on hämmästyttänyt

muun muassa hiljaisella toiminnallaan;

ellei katso roottorin pyörimistä, ei välttämättä edes

huomaa, että pumppu pyörii.

Uuden patentoidun teknologian ansiosta

Flowroxin epäkeskoruuvipumpun hyötysuhde

on merkittävästi parempi verrattuna perinteisiin

epäkeskoruuvipumppuihin.

– Pumppu on rakennettu siten, että sen asennus

ja huolto on helppoa ja käytettävyysaste on

hyvin korkea, kertoo Flowrox Oy:n epäkeskoruuvipumppujen

teknologiasta vastaava Risto Ruutiainen.

Muita etuja ovat vähäinen energiankulutus

ja lämmönkestävyys.

www.flowrox.com

niin kuivissa kuin kosteissa ympäristöissä.

Altro Aquarius on

saanut DIN 51130 -testissä liukuesteluokaksi

R10 ja B-luokituksen

DIN51097 -testissä, joka

mittaa lattiapinnan pitävyyttä

paljain jaloin liikuttaessa.

Turvalattiassa käytetty Altro

Easyclean Maxis PUR -teknologia

säästää merkittävästi siivous-

ja yläpitokustannuksia lattian

koko käyttöiän, kun kustannuksia

vertaa ei-PUR-käsiteltyihin

turvalattioihin. Se on joustava

ja helposti hitsattava, joten

sen asennus käy hyvin myös ahtaisiin

tiloihin.

Turvalattiamateriaali sisältää

AltrosanTM -bakteeriostaatin,

joka estää muun muassa MR-

SA-bakteerin elämistä lattiapinnalla.

Kuten muut Altro-turvalattiat,

myös Altro Aquarius on

kierrätettävissä ja sisältää kierrätettyjä

raaka-aineita, enimmillään

30 % koko materiaalista.

www.altro.com

Kuntatekniikka 6/2012

55


Espoon kaupunki

Torsti Hokkanen



-

-


-



-





-


-



-




Vantaan kaupunki


-

-

-

Jyrki

Vättö-


-


YIT

Juha Kostiainen


-

-



-


-



-

-

-




Rejlers Oy

Ari Kok-

konen-



-

-


-

-


Jyrki Hiltunen

-

-

-




Rejlers Projektit

Oy


-

-


Markku Korpilauri



-

-


-

-

-



Tarkista

työeläkeotteesi

Kunta-alan, valtion, evankelisluterilaisen

kirkon ja Kelan työntekijät

saavat työeläkeotteen

Kevasta syksystä alkaen.

Otteelta selviävät työeläkettäsi

kartuttavat julkisen ja yksityisen

alan työsuhteet sekä etuudet.

Otteen tiedot kannattaa

tarkistaa, sillä tuleva eläkkeesi

pohjautuu näihin tietoihin.

Lähetysaikataulun

voit katsoa sivuiltamme

www.keva.fi


-





-


Energiakolmio Oy

Janne Laine-

-

-




-

Jussi Kaasalainen

-

Henri Horn -

-

-


-

-


Sanna

Schutskoff

-


Tuomas Häkkinen



Ekokem Oy Ab


-

Juha Väyrilä-


-


-



Göran

Eriksson

-

-

-

56

Kuntatekniikka 6/2012


Tapahtumakalenteriin on poimittu kuntatekniikan sekä sitä

lähellä olevien alojen messuja, seminaareja ja tapahtumia

vuonna 2012 niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.

mistä Vesa Soini.

Vuoden vesihuoltoteko –palkinnon saivat JAM-

Kin Luonnonvarainstituutin Mirja Hurskainen

(vas.), Nina Pimiä, Niina Raudasoja ja Tuija Manerus.

tön

kehittämispäälliköksi

on nimitetty Marja-Liisa

Rekorius. Hän

siirtyi yhtiön palvelukseen

Vattenfall Oy:n

henkilöstöpäällikön tehtävistä.

Esko Jokinen-

kem

Groupin ITC-päälliköksi.

Vuoden vesihuoltoteko –palkinto

JAMKin naisille

Outi Nieminenmin

myynnistä on nimitetty

asiakkuusjohtajaksi.

Tuomas Tommola


myyntiorganisaatioon asiakkuusjohtajaksi.

Hän siir-


Oyj:n palveluksesta.

Antti Kaartokallio

mitetty

ympäristörakentamispalveluista

vastaavaksi

johtajaksi.

Suomen vesihuoltoosuuskunnat

SVOSK ry:n

Valtakunnalliset Vesiosuuskuntapäivät

järjestettiin

Saarijärvellä syyskuussa.

Nyt kolmatta kertaa

järjestetty tapahtuma

tarjosi vesiosuuskuntien

vastuuhenkilöille muun

muassa lainsäädäntöön

ja osuuskuntien hallintoon

pureutuneita työpajoja

sekä vesihuollon

laitevalmistajien ja palvelutarjoajien

näyttelyn.

Vesiosuuskuntapäivillä

jaettiin myös tunnustuksia

vesihuollon ja

osuustoiminnan saralla

ansioituneille. Vuoden

vesihuoltoteko –palkinnon

saivat Jyväskylän

ammattikorkeakoulun

Luonnonvarainstituutin

vesihuoltoalan kehittäjät

projektipäällikkö

Mirja Hurskainen,

projekti-insinööri Nina

Pimiä, projekti-insinööri

Niina Raudasoja ja jätevesineuvoja

Tuija Manerus.

Pellervo-Seura ry:n

myöntämät Gebhardmitalit

ansiokkaasta

toiminnasta osuustoiminnan

piirissä saivat

SVOSK ry:n entinen puheenjohtaja

Reijo Korhonen

(hopea), Kouvolan

vesiosuuskunnat

ry:n puheenjohtaja

Pertti Halsola (pronssi),

Keski-Suomen ely-keskuksen

vesihuoltoylitarkastaja

Juha Vuorenmaa

(pronssi), dosentti,

TkT Tapio S. Katko

(pronssi), vesihallintoneuvos

Jaakko Sierla

(pronssi) ja lakiasiain

päällikkö Anneli Tiainen

(pronssi).

2012

Ympäristötekniikan

messukokonaisuus

9.–12.10.2012 Helsinki

www.ymparistotekniikkamessut.fi

InfraExpo

9.-12.10.2012 Helsinki

www.infraexpo.fi

Interbad

9.–12.10.2012, Stuttgart

www.interbad.de

Rakennuttajan uudet

velvoitteet ja tilaajavastuu

9.10.2012 Kuopio

10.10.2012 Lappeenranta

16.10.2012 Seinäjoki

www.fcg.fi

Rakennuttajan pätevöityskoulutus

RAP 23

10.10.2012-7.3.2013, 5 x 2 pv, Helsinki/Tampere

www.ril.fi

Kuntien toimitilapäivät

10.–11.10.2012 Jyväskylä

www.fcg.fi

Maanmittausinsinöörien ja

–teknikoiden koulutuspäivät

16.-17.10.2012 Vantaa

www.fcg.fi

Urakointipäivät

18.-20.10.2012 Helsinki-Tukholma-

Helsinki

www.infrary.fi

Energia 12 -messut

23.–25.10.2012 Tampere

www.expomark.fi

Infran kunnossapidon johtaminen

KUP3

23.10.2012-26.4.2013, 5 x 2 pv,

Helsinki

www.kiinko.fi

Ympäristölupapäivä

24.10.2012 Tampere

www.fcg.fi

Vesilakipäivä

25.10.2012 Tampere

www.fcg.fi

Infran tuottamisen johtaminen

(INFRA-RAPS11)

25.10.2012-30.8.2013,

5 x 2 pv + 3 pv, Helsinki

www.kiinko.fi

Osoitepäivä

31.10.2012 Helsinki

www.fcg.fi

Paikkatietomarkkinat

6.–7.11.2012, Helsinki

www.maanmittauslaitos.fi/

paikkatietomarkkinat2012

Viheralan hulevesipäivä

6.11.2012 Lahti

www.vyl.fi

Energy Manager –koulutusohjelma

6.11.2012-11.9.2013 Helsinki

www.ael.fi/eurem

Maa-ainespäivät

7.-8.11.2012 Tampere

www.fcg.fi

Rakennusvalvontapäivät

7.-10.11.2012 Helsinki-Pietari

www.fcg.fi

Rakentamisen sopimusoikeus

ja –johtaminen

13.-15.11.2012 Vantaa

www.kiinko.fi

Jätelautakuntien neuvottelupäivät

13.11.2012 Hämeenlinna

www.fcg.fi

Teknisen hallinnon päivät

15.-16.11.2012 Helsinki

www.fcg.fi

17. Valtakunnalliset jätteen

hyötykäyttöpäivät

20.-21.11.2012 Lappeenranta

www.fcg.fi

Kuntatekniikan perusteet –

koulutussarja

29.11.2012–18.1.2013, 2 x 2 pv,

Vantaa

www.fcg.fi

tapahtumakalenteri

Kuntatekniikka 6/2012

57


sivulla 36

sivulla 36

sivulla 36

www.wspgroup.fi

Tehokasta

täsmänäkyvyyttä

Ilmoitus PALVELUJAsivuillamme

tuo tulosta.

Ota yhteys Marianne

Lohilahteen,

puh. 040 708 6640

marianne.lohilahti@netti.fi

Täyden palvelun pumpputalo palveluksessasi!

Puhelin: 010 8369900



kuntatekniikan osaajien verkkopalvelua rekrytoinneissasi.

Ilmoita avoimista kuntatekniikan työpaikoista edullisesti Kuntatekniikan foorumilla.

Täytä työpaikkailmoitus suoraan verkkosivulla www.kuntatekniikka.fi/ajankohtaista/tyopaikat

tai ota yhteyttä asiakaspalvelu@kuntatekniikka.fi tai puh. 09 771 2442.

6 /2012

Heli Jutila puolustaa

Hämeenlinnan

luontoa

vieraslajeja

vastaan. sivu 36

ALANSA YKKÖNEN

YMPÄRISTÖ-

TEKNIIKKAMESSUT

9.–12.10.2012

VIRALLINEN MESSU-

LUETTELO KESKI-

AUKEAMALLA

Kuivakäymälä

tekee tehtävänsä

kerrostalossakin sivu 12

Digiroad-järjestelmästä

helppokäyttöisempi ja

monipuolisempi sivu 20

Kaivot kaipaavat

säännöllistä

kunnossapitoa sivu 44

Paperinkeräys Oy:n Jaakko Jäntti huolehtii hyötyjätteistä

OULUN JÄTEHUOLLON

UUDET TUULET sivu 6

2012

Oppaan p sähköinen versio lehti.kuntatekniikka.fi

TILAA

Kuntatekniikka!

Tilaa Kuntatekniikan vuosikerta jatkuvana

kestotilauksena 73 euroa (+ alv 9 %). Saat kaupan

päälle syyskuussa 2012 ilmestyvän Vesihuollon

osto-oppaan.

Kuntatekniikan vuosikerran määräaikaistilaus

(8 numeroa) maksaa 82 euroa (+ 9 %),

irtonumero 10 euroa (+ alv 23 %).

Tilauksen ja osoitteenmuutoksen teet kätevimmin

os. http://lehti.kuntatekniikka.fi

asiakaspalvelu@kuntatekniikka.fi

tai puh. 09 771 2442.

Vesihuollon osto-opas (palveluhakemistot,

vesilaitokset, uimahallit ja kylpylät) on myös

osoitteessa http://lehti.kuntatekniikka.fi

Kirkkonummen kunnantalon rakensi Ilmarinen vai oliko se

Keva... Siitä oli juttua Kuntatekniikassa 5/2011 vai oliko

se 4/2011? Jos muisti pettää, Kuntatekniikan lehtiarkisto

paikkaa. Käytössäsi ovat lehden pdf:t vuodesta 2006.

Osoitteessa lehti.kuntatekniikka.fi > lehtiarkisto

sivu

ALANSA YKKÖNEN

Shared space – valta Helsingin maanalainen

ja vastuu kaikille kaava on kuntatekniikan

liikkujille sivu 14 saavutus sivu 20

Kaupungit tiivistyvät

pistetaloilla ja lisäkerroksilla

sivu 34

4 /2011

Biokaasulaitos

on tulevaisuutta,

Kouvolan Veden

Timo Kyntäjä

uskoo. sivu 44

Kuopiossa massainsinööri

ohjaa ylijäämämaat

hyötykäyttöön sivu 40

Uusi kunnantalo, asuin- ja liikekortteleita, katuja...

Tero Luomajärven ja Eero Vartiaisen työlista on pitkä

Kirkkonummen

keskusta uusiksi

sivu 6

ALANSA YKKÖNEN

Pirkkala valitsi

maalämmön Toivion

kouluun sivu 12

Fiskarsin ruukkikylästä

tehdään vihreää

ekotaajamaa sivu 20

Kai Klink ja Miia Kurri iloitsevat

energiapilotin valmistumisesta

5 /2011

Kuntaliitos uudisti

organisaatiot

Hämeenlinnassa,

Timo Tuomola

kertoo. sivu 40

Porin uimahalli

saa lisävoimaa

sivu 6

AURINGOSTA

Merenpinnan nousu

vaaraksi Hangon

vesihuollolle sivu 44

ALANSA YKKÖNEN

Nastarenkaiden

haitoista on jo

näyttöä sivu 18

Oulu tutki katuvaloja

– uusi tekniikka

parempaa sivu 31

Jyväskylä korjasi

jäähallin ESCOsopimuksella

sivu 44

Järjestötyö tarjoaa

uusia näkökulmia ja

yhteyksiä sivu 50

3/2012

Kaukokylmän

kysyntä kasvaa

Helsingissä,

Janne Vartiainen

iloitsee. sivu 26

Lahden Kymijärvi II kaasuttaa kärjessä

KOHTI PIENEMPIÄ

PÄÄSTÖJÄ 6

58 Kuntatekniikka 6/2012


Tarkat

laitos ja kunta

sääasemat,

ukkostutkaimet,

tuulimittarit.

Lännen Alituspalvelu Oy

Vaakaporauksen vahva ammattilainen 20 vuoden kokemuksella

www.lannenalitus.com

ALITUSPORAUKSET

kaikilla menetelmillä

kaikki halkaisijat Ø 50 – 2300 mm

kaikkiin maalajeihin savesta kallioon

asennuspituudet jopa 1000 m

Työntöporausta American Augers 72-1200NG

koneella, DN1600 asennus.

Honkapuistontie 95, 28430 Pori

puh. 02 538 3655, gsm 0400 593 928

email: lannenalitus@lannenalitus.com

GTK palvelee asiakkaitaan maalämmön,

ympäristön sekä maankäytön ja

rakentamisen kysymyksissä.

Suunnittelemme

hyvää infrastruktuuria,

ympäristöä ja yhdyskuntaa

FCG Finnish Consulting Group Oywww.fcg.fi








Pöyryllä on maan laajin osaaminen infran, kiinteistöjen

ja alueiden sekä vesi- ja jätehuollon kehittämiseen.

Meiltä saat suunnittelu-, projektinjohto- ja konsultointipalvelut

hankkeen ja ympäristön eduksi. www.poyry.fi





Kuntatekniikka 6/2012

59


LASERINTARKKAA

LAATUA

More magazines by this user
Similar magazines