pdf 1,7 Mt - Tarus

LEIRILEHTI
T A R U S
KESKIVIIKKO 4.8.2004 NUMERO 5
VIELÄ EHTII!
NIMI, IKÄ,
LIPPUKUNTA?
Tarus on kohta ohi, mutta vielä
on aikaa tehdä niitä suurleirijuttuja,
jotka ovat jostain syystä
tekemättä. Kannattaa ainakin
syödä alaleirin kahvilassa vaikka
vohveli tai hattara ja lähettää
kotiin leirin logolla leimattu
postikortti. Unohtaa ei sovi
myöskään leirivideon tilaamista,
mahdollisten kadonneiden
tavaroiden etsimistä löytötavaratoimistosta
tai uuden kaverin
puhelinnumeron kysymistä. Ennen
kotiinpaluuta on hyvin aikaa
swopata merkkejä ulkomaalaisten
partiolaisten kanssa ja pelata
vaikka twisteriä, korpi-zonea
tai pyllypalloa. s.10
Teksti: Minna Tuomainen ja Viivi Oulasvirta Kuva: Juha Holopainen
Kun reilut 12 000 ihmistä kasaantuu
tiiviille alueelle, ei kenellekään jää
tilaa olla yksin. Ihmisiä on koko
ajan ympärillä ja on luontevaa keskustella
täysin tuntemattomienkin
kanssa.
Tuomas Nieminen, 13, Messukylän Metsäpojista
ja Oskari Saksala, 12, Aitolahden
Hirviveikoista tapasivat toisensa heti saapumispäivänä.
Pojat sattuivat samaan savuun
ja samaan telttaan, ja yhteisen rakentelun
ohessa oli helppo tutustua.
– Me kysyttiin vaan nimet ja siitä sitten
jatkettiin, selittää Oskari poikien ystävyyden
ensiaskelia.
Kumpikin pojista on löytänyt leiriltä
useita ystäviä, ja heistä uusiin ihmisiin on
helppo tutustua.
– Kun vaan menee ja puhuu ja kysyy
nimen ja iän niin siitä se lähtee, kertoo
Tuomas.
Pojat eivät ole varmoja siitä, jatkuuko
heidän ystävyytensä vielä leirin jälkeenkin.
– Sen näkee sitten. Me kyllä asutaan aika
lähellä toisiamme, sanoo Tuomas.
– Nii, ehkä nähdäänki! Ainaki moikataan,
jos toinen tulee vastaan, jatkaa Oskari.
– Ei oo vielä ainakaan puhelinnumeroita
vaihdettu, täsmentää Oskari vielä.
Tupu, Hupu ja Lupu -tyylillä Tuomas
jatkaa ystävänsä lauseen tottuneen tuntuisesti
loppuun:
– Ei toistaiseksi.
***
Ystävyys yli rajojen on yksi partiotoiminnan
päämääristä. Ystävät pyrkivät elämään rauhassa,
eivätkä halua sotaa välilleen. Kansainvälisen
rauhan edistäminen on partiolaisille
ajankohtaista.
Partiotyttöjen Maailmanliitto WAGGGS
on nimennyt syyskuun kolmannen tiistain
rauhanpäiväksi. Rauhanpäivän keskeinen
viesti on toisten ihmisten hyväksyminen.
Ruohonjuuritasolla tätä on toteutettu Taruksella
päivittäin.
Partioleiri on hyvä paikka löytää uusia ystäviä.
Uusi kaveri saattaa asua naapurikadulla
tai toisella puolella maailmaa. Tarus yhdistää
monenlaisia ihmisiä.
SISÄLTÖ
3 Saa huutaa!
4 Vihreä polku
5 Sauna experience
7 Vauhtiveikot
8 Stämningen i rökarna
9 Telttatarkastus
11 Kännykkä kotona
12 Teroitettu Linkkari

NÄKÖKULMA
Muistathan että sekä Tarus-lehden
että Taulu-Taruksen kaikki
numerot löytyvät leirikirjan
mukana toimitettavalta CD-
ROM-levyltä ja osoitteesta www.
partio.fi/tarus
Torkut on otettava silloin, kun siihen on
mahdollisuus. Laura Kajala RantaKaarinoista
käyttää tilaisuuden hyväkseen.
OIKAISU
Valitettavasti Eurojamia käsittelevästä
jutusta oli päässyt lehden edelliseen
numeroon tarkistamaton versio. Eurojamin
parhailla toimintapisteillä
on mahdollisuus päästä maailmanjamboreelle,
mutta ilmainen leiri ei
heillekään ole. Toimitus pahoittelee
ja suosittelee lämpimästi leirille lähtöä
kaikille.
MITÄ PARTIOSSA
TARUKSEN JÄLKEEN?
Hyvät taruslaiset, tällä hetkellä
meidän kaikkien partiomaailman
täyttää viides Suomen Partiolaiset
ry:n suurleiri Tarus. Osalla tekijöistä
Tarus on ollut päivittäin
ajatuksissa viimeiset kolme vuotta
ja pysyy leirin jälkeenkin mielessä
vielä useita kuukausia. Kiitos
teille kaikille siitä pitkäjänteisestä
työstä, joka on mahdollistanut
tämän huikean kokemuksen kaikille
meille osallistujille.
Partiovuosi ei toki pääty suomalaisessa
partioliikkeessä Taruksen
jälkeen. Uusi toimintakausi
käynnistyy täynnä tarmoa lippukuntien
laumoissa ja vartioissa
ympäri maan.
Olen varma siitä, että suomalaisen
partioliikkeen hyvinvointi
on täysin riippuvainen jo ensi
toimintakaudella ja varsinkin tulevaisuudessa
teistä, leirin vartiolaiset
ja vartionjohtajat. Te tulette
olemaan avainasemassa olevia
vartionjohtajia ja partiojohtajia
lippukunnissanne. Suomalainen
partioliike voi niin hyvin kuin sen
lippukunnat kautta maan. Lippukunnan
toiminnan taso on taas
suoraan yhteydessä teidän laumojenne
ja vartioittenne toimintaan.
Tätä ei kannata pitää uhkaavana
tai pelottavana asiana, vaan
haasteina ja mahdollisuuksina.
Miten sinä tulevaisuuden haasteista
sitten parhaiten selviät? Kouluttaudu,
ota vastaan se laadukas ja
moninainen koulutus, mitä lippukuntasi,
piirisi ja keskusjärjestö
sinulle tarjoaa. Älä vähättele koulutuksen
merkitystä, kouluttautumalla
saavutat sen osaamisen,
joka takaa laadukkaan toiminnan
lippukunnassasi ja samalla koko
suomalaisessa partioliikkeessä.
SUURIEN PÄÄTÖSTEN
SYKSY
tys lippukuntien tukemisesta
Kuopiossa marraskuussa järjestettävälle
jäsenkokoukselle.
Lippukuntien tukeminen on
työllistänyt istuvaa partioneuvostoa
koko toimikauden ajan.
Kevään 2003 aikana auditoitiin
eli arvioitiin kaikki piirit ja keskusjärjestö.
Järjestön kehittämistyöryhmä
analysoi auditoinnin
tuloksia, ja piirien ja keskusjärjestön
toimissa paljastui monia ongelmia.
Osa niistä on jo korjattu,
osaan on puututtu ja osaan tullaan
puuttumaan. On jäsenkokouksen
päätös mikä tahansa, prosessi on
ollut varmasti kannattava ja suomalaista
partiota eteenpäin vievä.
Kiitoksia kaikille auditoinnissa ja
jatkotyöskentelyssä mukana olleille.
Olette tehneet merkittävää
työtä suomalaisen partioliikkeen
hyväksi.
Toivottavasti Tarus ja kesä
viileydestä ja sateisuudesta huolimatta
ovat ladanneet akkujasi
syksyä varten, jotta jaksat suoriutua
arjestasi koulussa tai työssä
sekä partion kokouksissa, retkillä,
leireillä ja kursseilla.
Partiovasemmalla
Jarkko ”Ispa” Mäkinen
Partioneuvoston
puheenjohtaja
PÄÄKIRJOITUS
LEIRI VAIKUTTAA
MYÖNTEISESTI
Tänään on leirin paras päivä.
Nauti lämmöstä ja tee niitä asioita,
joita jokaisella leirillä pitää
kokea. Vasta huomenna on purkamisen
ja kotiinlähdön aika.
Taruksen viisi tavoitetta on saavutettu
hyvin. Leiriä valmisteltiin
huolella niin leiriorganisaatiossa
kuin lippukunnissakin, joiden
roolia tärkeimpinä partiotoimintaa
toteuttavina yksikköinä ei voi
kiistää.
Leirin vaikutus partiotoimintaan
arvioidaan syksyllä. Yhteenvetoa
on lupa odottaa marraskuun
jäsenkokoukseen mennessä. Jo
nyt voidaan sanoa, että partion
julkisuuskuvassa terävöityi osaaminen,
ongelmanratkaisukyky ja
sitkeys.
Partioliikkeen perustaja Robert
Baden-Powell olisi meistä ylpeä.
Kun vaikeudet näyttivät jo ylivoimaisilta,
partiolainen vain
puree hammasta ja hymyilee.
Tämä tulkinta välittyi tiedotusvälineissä
kirkkaana. Vaikeat asiat
voidaan tehdä heti – jos asia on
mahdoton, sen toteuttaminen
vie hieman enemmän aikaa. Jos
kyseessä olisi ollut armeijan harjoitusleiri
tai nuorisofestivaali,
tapahtuma olisi keskeytetty jo
toisen sadepäivän jälkeen. Partiolaiset
jatkavat ja selviävät. Jos
sataa, niin kastutaan.
MISSÄ JOHTAJAN
PAIKKA?
Suomen Partiolaisten pysyvään
valiokunta- ja ryhmäorganisaatioon
olisi voinut olla tiiviimpikin.
Järjestön suuri haaste onkin,
kuinka Taruksella pätevöityneet
partiojohtajat ja vaeltajaikäiset
osaajat saadaan myöhemmin uusiin
partiopesteihin.
Arvokeskustelua käydään siitä,
onko partiojohtajan paikka valiokuntatyössä
vai sudenpentulauman
johtajana. Elinvoimaisten
lippukuntien tukemiseksi pitää
voida tarkastaa jopa piirijakoa,
jos resurssit siten saadaan hyödyttämään
perustoimintaa.
PARTIO VOI HYVIN
Matkalla Metsään –teema huipentui
Tarukseen. Kun ulos on
kerran päästy, on aika kiinnittää
huomiota partio-ohjelman monipuoliseen
hyödyntämiseen. Suorituskirja
saa kulua käytössä.
Suurleiri osoittaa maamme suurimman
nuorisojärjestön elinvoiman.
Juuret ovat syvällä, mutta
partio elää tässä ajassa. Saamme
valmistautua vastaanottamaan
suuren joukon uusia partiopoikia
ja –tyttöjä syksyn toimintakauden
alkaessa.
Odotan jo innolla tulevia leirejä.
Ensi kesän Eurojam toimii
kenraaliharjoituksena maailmanjamboreelle,
joka juhlistaa partioliikkeen
satavuotista toimintaa
vuonna 2007. Jamboreen osallistumiskiintiöiden
vuoksi lienee
viisainta suunnistaa Brittein saa-
LEHDEN TEKIJÄT:
Päätoimittaja
Mikko Hieta
Toimitussihteerit
Maria Vihla, Minna Judén,
Ella Koota
Toimitus
Kaisa Sirkiä, Jarkko Kosonen,
Aura Yli-Savola, Kaisa Karawatski,
Tiina Lankinen, Teemu
Oksanen, Minna Tuomainen,
Elina Eskola, Viivi Oulasvirta,
Ilkka Liikanen, Annika Alervo,
Laura Holm, Ulla Pirkola,
Satu Lehtniemi, Irene Mattila,
Anna-Liisa Lanu, Harriet Bruce,
Michelle O´Doherty, Hilla
Rudanko, Ilona Välimaa, Maria
Skarp
Piirtäjät
Jyrki Vainio
Minna Tuomainen
AD
Juhana Tikkanen
Taitto
Sanna Palmu, Jukka Timonen,
Tauno Kuisma, Eero Mäkitalo,
Elina Juola, Anne Mikkola,
Tuija Lahti
Valokuvaajat
Niko Blomberg, Juho Holopainen,
Eeva Kivilä, Kalle Rapi,
Sami Tarkiainen
Paino
Hämeen Sanomat Oy
Hämeenlinna
Kustantaja
Suomen Partiolaiset -
Finlands Scouter ry
TARUS-LEHTI KIITTÄÄ:
lehtipainon väkeä
- joustavuudesta
savujen muonittajia
- joustavuudesta
Suomen Partiolaiset ry:n hallintokoneistossakin
on tiedossa varsin
työntäyteinen syksy. Syyskuun
partioneuvostossa valmistuu esi-
2
Tuhannet partiolaiset saivat kokemuksen
suuren tapahtuman
järjestämisestä. Leiritaidot karttuivat.
Leiriorganisaation yhteys
rille jo nyt. Vaeltajille suosittelen
vuoden 2008 World Scout Moot
–seikkailua Mosambikissa.
Mikko Hieta
lukijoita
- mielenkiinnosta
Juhanaa
- dead linen noudattamisesta

Finland is often called a
country of information
technology. Therefore it’s not
a surprise computers have
made an invasion to the camp
life, too.
Timo Vehviläinen, the master of
the Hike Office, tells computers
have been a great help. Handling
about 1 400 hikers per day with a
pen and paper would have been almost
impossible.
– All this machinery has saved
us from towering paper piles. If
computers didn’t work, we would
have had big troubles, gives Timo a
sigh of relief.
HURLY-BURLY AT THE
OFFICE
Whether you visit your subcamp’s
office in the morning or in the evening,
there’s always quite a fuss.
People come and go asking all kind
of questions. At the offices computers
are one of the most important
working tools.
– We try to help, whether the
question is easy or difficult, tells
Manu Sankala from the office of
Savotta.
– We have printed lyrics of
Disney songs, searched for the results
of the orienteering competition
and checked sauna timetables
from the Tarus intranet.
But there’s one wish office workers
couldn’t help with.
– Sadly, during first days we
didn’t find a weather service forecasting
sun and clear sky, says
Manu.
THEY ARE HERE TO
STAY
Forest is not the easiest environment
for creating computer networks.
Network cables run in the
ground and every now and then
someone hits them for example
with a shovel. When connection is
lost, information runs on feet until
the network group finds the broken
point.
In spite of the problems, computers
are part of every-day life on
the camp. You wouldn’t be reading
this article or your friends wouldn’t
see you on TarusWeb if there were
not computers on Tarus. Of course,
they are not necessities, but they
are here helping our work.
Computers going to the Woods
TARUS - A CAMP
WITH COMPUTERS
Text: Teemu Oksanen Photo: Eeva Kivilä
Laitan kotiin tekstarin…
…leiri onkin ihan in, lauletaan
Tarus-laulussa. Kännykkä
pirisee nykyisin lähes
jokaisen taskussa, ainakin
jos akussa riittää virtaa.
Taruksella ei ole mahdollisuutta
tarjota ruokaa yli 12
000:lle akulle. Moni onkin
jättänyt puhelimen suosiolla
kotiin.
Leireillä on ainutlaatuinen ilmapiiri.
Ulkopuolella tapahtuvat asiat
eivät vaikuta leirielämään, kun kiinnostavimmat
uutiset luetaan leirilehdestä,
eikä kavereistakaan ole
puutetta. Yhteydenpito leirin ulkopuolelle
rikkoo tunnelmaa.
– Leiriläiset eivät tarvitse kännykkää
olleen. Siitä ei seuraa muuta
kuin koti-ikävää, Julius Mäntylä
Turun Partio-Sisseistä arvelee. Julius
itse otti puhelimen mukaan,
mutta se on ollut suljettuna lähes
koko ajan. Hänen mukaansa johtajilla
on hyvä olla puhelin hätätilanteita
varten.
– Kotioloissa käytän puhelinta
päivittäin, mutta täällä ei ole tarvetta.
Parhaat kaverit ovat täällä ja
muita ehtii nähdä leirin jälkeenkin.
KORTTEJA KOTIVÄELTÄ
Iida Kunnari Yöveden Vaeltajista
jätti puhelimensa kotiin.
– Se voi vaikka hävitä tai kastua
ja mennä rikki, hän perustelee valintaansa.
Kerran Iidalla on tullut
asiaa kotiin leirin aikana. Vanhemmille
piti saada välitettyä pyyntö
kuivista vaatteista vierailupäivän
tuliaisiksi, mutta silloin Iida sai
käyttää johtajan kännykkää. Kyselykierros
leirialueella osoittaa, että
moni muukin on päätynyt jättämään
puhelimensa kotiin tai ainakin
suljettuna rinkan pohjalle, kuten
Julius.
Savuihin päivittäin saapuvat
postikasat osoittavat, että kotona
ollaan hengessä mukana. Postikortit
antavat saajalleen lähes nostalgisen
olon tänä tekstiviestien valtaamalla
aikakaudella. Ja sitä enemmän
kerrottavaa on kotiväelle Taruksen
päättyessä, mitä vähemmän puhelin
on leirin aikana pirissyt.
Leiriportteja joka lähtöön
Savut ovat rakentaneet monenlaisia
portteja sisäänkäyntejään komistamaan.
Leiriläiset marssivat iltaisin
nukkumaan niin mutalammikoiden
kuin massiivisten puisten rakennelmienkin
läpi. Leirilehteen ei
mahdu porteista kuin jokunen, loput
kannattaa käydä tarkistamassa
paikan päällä.
Lauttasaaren Luotsityttöjen ja
Lauttapartion porttia komistaa jättimäinen
väiski. Väiski on peräisin
joltain aiemmalta jamboreelta, ja se
ollut mukana lippukuntien omillakin
leireillä. Katja ”Ässä” Ritari ja
Kirsti Puro kertovat ortodoksisen
papin pirskotelleen ohikulkumatkallaan
pyhää vettä portin päälle.
Naapurisavussa Sestassa varoitetaan
hirvivaarasta. Varoitus onkin
aiheellinen, sillä Hollolan Hirven-
hiihtäjät ovat tuoneet kämpältään
hirven pään. Hirvi tarkkailee paikaltaan
portin päältä savuun saapuvia
leiriläisiä.
Nuotiotyttöjen ja Sinikotkien
Kipinä-savua koristaa Kuloon sopiva
suuri liekkiseinämä.
Teksti: Ilona Välimaa
Kuvat: Kalle Rapi
Teksti: Kaisa Sirkiä
Kuva: Kalle Rapi
11

Taruksen viimeiset hetket alkavat
olla käsillä. Ennen kuin painaa takapuolensa
bussin penkkiin, on
syytä varmistaa, ettei yksikään ainutlaatuinen
suurleirielämys ole
jäänyt kokematta. Ohjelmista, tapahtumista
ja kahviloista löytyy
vastinetta jokaisen leirimaksulle.
Oman savun nurkissa nuohotessa
on käsitys leirialueesta saattanut
jäädä kapeaksi. Kävelykierros
leirin ympäri kannattaa, sillä savujen
rakennelmista ei puutu mielikuvitusta.
Samalla voi tarkistaa Taruksen
pakolliset nähtävyydet,
kuten Tiedon Tornin näköalatasanteen
ja Ahdinsillan, unohtamatta
alaleirien portteja ja kahviloita.
Markus Helaniemi Ilvesveikoista
ja Henry Viljanen Brysselin
Tuulihaukoista ovat tähän mennessä
ehtineet tutustua kaikkiin kahviloihin
paitsi Kuppiin.
– Kuloste on meidän suosikkikahvila,
kertovat juuri Tiedon Tornista
laskeutuneet pojat.
He
nimeävätkin
pitkän
pohdinnan
jälkeen Taruksen parhaaksi ajanvietteeksi
Kulosteessa istumisen.
OHJELMAT EIVÄT
HÄVIÄ KAHVITTELULLE
Vaikka Markus ja Henry viihtyvät
kahviloissa, ovat ohjelmalaaksot
heidän mielestään kaikkea muuta
kuin välttämätön paha.
– Melonta oli tosi kivaa, vaikka
satoi, toteaa Markus.
– Haikillakin oli hauskaa. Se ei
ollut liian rankka eikä liian kevyt,
lisää Henry. Loppuleirin ohjelmastaan
pojat odottavat eniten partiovyön
tekemistä.
– Niin ja sitä Molskis-Polskista,
vai mikä se nyt olikaan, Henry innostuu.
Tarus tarjoaa paljon sellaista,
mitä tavallisella kesäleirillä ei voi
kokea. Viimeistä kokonaista leiripäivää
ei ole syytä tuhlata haikailuun,
vaan ottaa ilo irti jokaisesta
hetkestä.
– Kaikkea kannattaa kokeilla!
nevovat Henry ja Markus.
NÄITÄ EHDIT VIELÄ
KOKEILLA:
– opettele ”Tää on Tarus” ulkoa
kaikilla kolmella kielellä
– testaa mistä löytyvät leirin
parhaat vessat
– vertaile alaleirien kahviloita
ja niiden erikoisuuksia
– kiipeä Tiedon Tornin näköalatasanteelle
– ylitä Ahdinsilta
– osta leirituotekaupasta
jotain pientä
– karaise itseäsi kylmällä
suihkulla
– tutustu uusiin ihmisiin
– juttele ulkomaalaisen kanssa
– käy Partiomuseossa
– kiertele leirissä ja bongaa
hienoimmat rakennelmat ja
hauskimmat savun nimet
– tee hauska pikkujäynä naapuriteltalle
tai -savulle
– hypi vesilätäköissä ennen
kuin ne kuivuvat
– kastele kuivina säilyneet
vaatteesi
– lue leiri- ja taululehteä
– lähetä postia
VIELÄ EHDIT!
Teksti: Satu Lehtniemi
Kuvat: Kalle Rapi
Piirros: Jyrki Vainio
VESSAPAPERIA TULOSSA
– VÄISTÄKÄÄ!
Huollon rakennuksen takana istuskelee
kolme kuljettajaa, joilla
sattuu olemaan hetki vapaata.
Seinälle kiinnitetty kyltti viittaa
siihen, että vapaahetkiä riittää
enemmänkin – sen mukaan pojat
vetävät lonkkaa Laiskureiden klubilla.
Pauli Kallonen, Eki Viljanen
ja Timo Takkunen naureskelevat
kuitenkin, että kyltti on
tehty huumorimielellä.
– Kiireisintä oli rakennusleirin
aikana, mutta töitä on kyllä riittänyt
muutenkin, pojat vakuuttavat.
Taruksen kuljetusporukka kuljettaa
melkein mitä tahansa.
– Kaikkea mahdollista ulosteesta
aggregaatteihin, Pauli summaa.
Vessojen tyhjennys ei kuskien
töihin kuulu, mutta jätevesisäiliöitä
kuljetettaessa on arveltu, että
voi siellä muutakin olla kuin tiskivettä.
Eniten on kuitenkin siirrelty
ihmisiä, ruokaa ja vessapaperia.
– Ja telttasaunan toin Vihdistä,
Eki kertoo, ja tarkentaa vielä,
että kyseessä oli nimenomaan kelluva
telttasauna. Paulille on jäänyt
mieleen pelastuslauttalasti, joka
haettiin tietysti Lauttasaaresta.
Eki tekee kuljetushommia
työkseenkin, Pauli ja Timo vakuuttavat
hekin ajaneensa ennenkin.
– Ihan jees, määrittelevät pojat
pestinsä.
LIFTAREITA RIITTÄÄ
10
Taruksen tiet ovat usein täynnä
jalankulkijoita. Kuljettajat hermostuvat
välillä siihen, ettei autoille
tunnu löytyvän tilaa, vaikka
lastina olisi ruokaa leiriläisille.
– Kävelijästä saattaa näyttää
siltä, että tilaa on riittävästi, kun
rekka menee kahden sentin
päästä, mutta ylhäältä katsoen
näyttää kyllä siltä, että nyt jää
jalka alle, Pauli huokaa.
Moni kävelijä liikkuisi mielellään
välillä muullakin kuin apostolinkyydillä.
– Ihan sama millä pelillä ollaan
liikkeellä, peukaloita on aina pystyssä,
Eki kertoo.
– Ohjeissa lukee, ettei ketään
tarvitse ottaa kyytiin, mutta tyttöjä
otetaan aika usein, nauraa Timo.
KILOMETREJÄ KERTYY
Vaikkei leirialue ole kovin suuri,
ajaa kuljetuksen porukka yhteensä
pitkiä matkoja.
– Rekkojen, bussien, pakettiautojen
ja muiden nelipyöräisten kuljetuksen
autojen matkamittareihin
on kertynyt jo kaikkiaan kymmeniä
tuhansia kilometrejä, laskeskelee
kuljetuksen päällikkö Mika
Nuolikoski.
– Toistaiseksi tavaraa kuljetetaan
enemmän sisään leirille, mutta
leirin lopun lähestyessä kuljetus
valmistautuu tyhjentämään leiriä.
Eki, Timo ja Pauli ovat hekin
valmistautuneet jäämään rakennusleirille
ainakin muutamaksi päiväksi.
– Sitten pitää lähteä, kun työsuma
iskee, velmuilee Timo.
Teksti: llona Välimaa ja
Maria Vihla
Kuva: Eeva Kivilä
WHAT DID YOU THINK OF TARUS?
Now that Tarus is almost
over, we went around to
some of the International
Guests to find out what
they thought of Tarus, the
5th FinnJamboree.
Mark and Aisling from Dublin,
Ireland felt that the wet weather
has been very difficult and that
the rain resulted in some problems.
– We are part of the rocking
fun venture group, so we have
fun wherever we go, they said.
They also found that it have been
difficult to cope with the language
– The Finns try their best, but
many of the younger scouts know
very little English.
However, in spite of the problems
they still have have had a
great time. Their favourite activity
was making a belt, and they
had fun on the market day with
the “Blarney Stone“. More over
they enjoyed the Sauna Evening
and Café Poiju was great fun.
– Finland is a really pretty
country
– Its got beautiful sights and
trees, Aisling said.
Sonja and Dani from Austria
said that they too have had problems
with the weather and the
language.
– It is very difficult to get information
about activities and
where things are, they said.
They wished to stay longer at
the campfires – the people in
their group are quite old, and
they found that 11 p.m. is quite
early to go to bed. They said that
after silence the Security people
sometimes became rude.
– The camp is very well organised,
with showers and toilets. The
programme activities and workshops
have been excellent and very
enjoyable, they said.
Sonja and Dani think that it has
been very nice to stay with hosts at
the campsite.
– The food is excellent for
camp food and it is really nice that
the Finnish leaders cook all the
food, and supply hot water for
washing up. We have been so
spoiled – but in a good way of
course, they laugh.
According to Gerhard, Sashca and
Christian from Germany, Tarus
has been an excellent experience.
– The cafes are really nice and
friendly, and it is great that there
has been so many International
people. The camp is so big, it is like
a huge community.
The German like their subcamp
very much and think that their
hosts are very friendly.
– It is good that there has been
so many activities available.
The Scouts from Thailand said
that they came to the camp for the
hike, which they really enjoyed in
spite of the bad weather.
– It was good fun, but very
wet!
– It has been great to meet so
many new people. Tarus has been
a great experience for me and my
troop, said Arnau from Spain.
The Guides and Scouts from
Catalonia said, that Tarus is their
first big camp abroad.
– We don’t have this much
forest in our country and people
don’t care about nature this
much. The best thing is the people
– there is so many of them
from so many countries. There
are lots of things to do here. The
only minus are the eating times
– they are so different from Catalonia!
Most of the International
guests have agreed on that the
camp is very well organised and
that the Finnish people are very
punctual. The way the camp has
been organised to have very little
impact on the environment is
also fantastic, and it is good to see
such respect for nature.
Michelle O’Doherty

Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan
Teksti: Minna Tuomainen Kuva: Teemu Oksanen
Eri alaleirien kahvilat täyttyvät
iltaisin niin pienemmistä
vartiolaisista kuin päivän
tehtävien jälkeen rentoutuvista
palvelutehtäväläisistäkin.
Ohjelmaa, oheistoimintaa
ja herkkuja on tarjolla
joka makuun.
Jonglööripallot lentelivät, diabolot
heiluivat ilmassa ja flowerstickit
kieppuivat villisti Hard Stock Cafessa
perjantai-iltana.
– Kahvilassa ei kuitenkaan aina
eletä sirkusteeman mukaan, meidän
yksi työntekijä vaan on sirkuskoulussa,
valottaa kahvilan työntekijä
Emilia ”Emmi” Sylvin.
Emmillä ei kuitenkaan ole tänä iltana
työvuoroa, vaan hän viettää
iltaa ystäviensä Matts Ahlbäckin ja
Otto Karisen kanssa.
Ystävykset kertovat tulevansa
usein kahvilaan vain hengailemaan.
– Täällä on tuttuja töissä, paljon
kivoja pelejä ja ennen kaikkea
kuivaa, summaa kaksitoistavuotias
Otto.
– Huono sää ajaa ihmisiä kahviloihin,
jatkaa Emmi.
– Myös live-esityksiä on kiva
tulla katsomaan, tuumii Matts.
Kahvilamuotia näyttävät tällä
hetkellä olevan kumisaappaat ja
kurapuvut. Kahvilan letkeä temmellysmusiikki
ja hittihumppa saa
yhden jos toisenkin saapasjalan vipattamaan,
vain harva istuu hiljaa
paikallaan.
TIP TAP TIP TAP
Hard Stock Cafen työntekijöillä riittää töitä
Kulosteessa on ainainen joulu. Joulukuusi
ja mukissa höyryävä glögi
luovat tunnelmaa ja houkuttelevat
tonttupoikia ja tonttutyttöjä viettämään
iltaa. Hauska puheensorina
täyttää ilman ja ylemmästä kerroksesta
voi ihailla näkymiä teltoille ja
Aarnikratille. Joulupipareita katoaa
suihin nopeaan tahtiin ja joissain
pöydissä lauletaan jopa joululauluja.
Uiton kahvila Keksissä vietettiin
sunnuntai-iltana tukkilaisiltamia.
Kilpailijoista otettiin mittaa
niin köydenvedossa kuin tasapainoilussakin.
Illemmalla tanssahdeltiin
livemusiikin tahdissa ja pelattiin
lautapelejä pöydissä. Jotkut
ovat jopa uskaltautuneet maistamaan
kahvilan erikoisuutta, tervakahvia.
MÄ SANOIN NIIN JA
SELVÄKS TEIN
Patikassa sijaitsevasta Café Käenpesästä
saa kovin maukasta mansikkamangoteetä
sekä muita erikoisteemakuja.
Ihmisiä viihdytetään Talk
Showlla. Savotassa sijaitseva Kuppi
on pieni ja viihtyisä kahvila, jossa
jokainen halukas pääsee esiintymään.
Kahvila täyttyy innokkaista
karaoke-laulajista harva se ilta.
Letut ja vohvelit kuuluvat ehdottomasti
metsäelämään ja useammankin
herkkusuun vieroitusoireista
ovat huolehtineet Hard
Stock Cafe sekä Juurakko. Näitä
herkkuja on tarjolla vain tietyillä
kellonlyömillä, joten kahvilan nurkille
saattaa kyseisinä aikoina kertyä
pitkä, kuolaava jono. Hard
Stock Cafe täyttyy iltaisin myös
hattarajonosta, jossa perjantai-iltana
seisoivat myös Janika Sairanen,
13, ja Jonna Koivisto, 12.
– Me halutaan nähdä mahdollisimman
paljon leiriä ja kierrellään
siksi paljon täällä leirialueella ja
varsinkin kahviloissa.
Mitä liepeen alta löytyy?
Ensimmäisinä sateisina leiripäivinä
telttojen pysyivät
tiukasti kiinni, mutta auringon
pilkistäessä pilven takaa
alkavat liepeet kohota.
Ohikulkija pääsee kurkistamaan
sisälle nigereihin ja
puolijoukkuetelttoihin – ja
leiriläiset joutuvat viimeistään
nyt siivoamaan telttansa.
Isossa osassa Taruksen telttoja näyttää
vallitsevan suloinen sekasorto:
makuupussit ovat levitettyinä päivälläkin
ja rinkan sisällöstä suurempi
osa on sen ulkopuolella kuin sisäpuolella.
Monen mielestä telttaa
on turha siivota, koska eihän siellä
tehdä muuta kuin käydään nukkumassa.
– Välillä yritetään tsempata ja
siivota vähän, mutta ei se teltta oikein
siistinä pysy, myöntää Rosanna
Leino Narvin Tytöistä.
Siisteydessä on kuitenkin etunsa:
tavarat pysyvät puhtaina eivätkä
sekoitu muiden tavaroihin.
PISTEITÄ
SIIVOAMISESTA
Joissakin lippukunnissa on perinteenä
järjestää leireillä telttatarkastuksia.
Telttatarkastuksessa johtajista
koostuva raati arvostelee teltan siisteyden
ja sen, kuinka hyvin teltta on
pystyssä. Miinusta tulee lehmänselästä,
heiluvista maakiiloista, roskista
teltta-alueen ympärillä ja hujan
hajan olevista tavaroista. Hyvä keino
motivoida leiriläiset siivoamaan on
pitää siisteimmistä teltoista tilastoa
ja palkita parhaat.
Oiva apu teltan siistinä pitämisessä
ovat erilaiset rakennelmat.
Rinkkatelineessä tavarat pysyvät järjestyksessä,
eikä kosteus imeydy
maasta suoraan rinkkaan. Tavaroita
saa järjestykseen myös rakentamalla
esimerkiksi kenkätelineen, telineen
roskapussille tai lähes mitä tahansa
– vain mielikuvitus on rajana. Makuupussit
tuulettuvat ja märät vaatteet
kuivuvat tuuletuspuulla tai
pyykkinarulla. Molemmilla on hyvät
puolensa: pyykkinaru on helpompi
virittää, mutta tuuletuspuu
kestää raskaan untuvamakuupussinkin
painon.
MITÄ PIENEMPI,
SITÄ SIISTIMPI
Leiriläiset tuntuvat olevan yhtä
mieltä siitä, että pienempi teltta on
helpompi pitää siistinä kuin isom-
pi. Loimaan Nuotioloimujen Joanna
on nukkunut Taruksen aikana
niin nigerissa kuin puolijoukkueteltassakin.
– Koska puolijoukkueteltassa
nukkuu enemmän ihmisiä, se menee
helpommin sotkuiseksi, Joanna
pohtii.
– Meidän telttamme on pysynyt
koko leirin ajan hyvin siistinä,
jatkaa Joannan kaveri Liisa.
Tytöt tietävät mistä puhuvat –
sen todistaa heidän teltassaan roikkuva
telttatarkastuksen 1. palkinto.
Teksti: Annika Alervo
Kuva: Eeva Kivilä
9

HURDAN ÄR
STÄMNINGEN I
RÖKARNA?
Lena Törnroos och Jenna Ahlmark tycker
att det är bra stämning på Justeeri.
Att stämningen är hög på
lägret Tarus, det vet vi alla
men hur är det månntro ute
i rökarna? Finns det olika
stämningar i dem eller är den
ungefär likadan överallt?
Lena Törnroos och Jenna Ahlmark
som båda kommer från kåren
Vasa Korsfararflickor bor i röken
Kwack som finns i Justeeri. I underlägret
bor ca 1 600 scouter. Flickorna
som båda är ledare tycker att det
råder bra stämning i Justeeri.
– Vi hade lägerbål tillsammans
med grannröken igår, berättar
flickorna. Spanjorerna hade ett väldigt
fint program med sång och
dans. Det programmet intresserade
nog alla, säger flickorna. Annars
har tjejerna inte hunnit stifta så
mycket bekantskap med scouter
från de andra rökarna.
– De flesta vi lärt känna är grannar
ur vår egen rök. Några svenskar
har vi träffat men andra scouter
från utlandet har vi ännu inte träffat,
säger Lena och Jenna.
I underlägret Stocken hittar
man Fanny Widbom som under
lägret jobbar på Hard Stock Café.
Fanny tycker att det är fin stämning
i hennes underläger.
– Här är jätte-bra stämning.
Mycket finlandssvenskar är samlade
och det är kul att träffa bekanta.
Kate Wikström
KULOSSA KÄY KILKE
– Tein ensimmäisen taontatyöni
vasta huhtikuussa,
kymppinä toimiva
Telle paljastaa.
Vaikka helleaalto ei olekaan pyyhkäissyt
Taruksen yli, on leirialueella
saunojen lisäksi ainakin yksi paikka,
jossa tulee taatusti hiki. Kuloalaleirin
taontapajassa valmistetaan
nauloja ja naulakoita.
PAJA POHJANMAALTA
– Olemme Kulon erikoisuutena toimiva
non-stop-piste, johon kuka tahansa voi tulla
tekemään itselleen leirimuiston, ohjelmakymppi
Tellervo ”Telle” Kalaoja Limingan
Niittykärpistä kertoo.
Rakentamiseen on käytetty paljon kierrätysmateriaalia
kuten ilmastointiputkia ja vesijohtoventtiilejä.
Pohjois-Pohjanmaan partiopiiri
kokeili pajan toimivuutta piirileirillään.
Silloin leiriläiset toteuttivat palveluihannetta
ja valmistivat perinteisin keinoin nauloja
hiljattain vihittyyn Kärsämäen kirkkoon.
– Ulkomaalaiset ovat olleet kiinnostuneita
paitsi taonnasta, myös pajan rakenteesta.
He haluaisivat kokeilla samaa myös kotimaassaan,
Telle iloitsee.
TYÖN TOUHUUN
Pajaan alkaa saapua innokkaita takojia.
– Lukekaa ohjeet tarkkaan. Tanko on kuuma,
vaikkei se enää hehkuisikaan, Telle ohjeistaa.
Takojat pukevat ylleen suojalasit, korvatulpat
sekä käsineet, ja hajaantuvat kisällien
mukana ahjojen luo. Aleksi Tuononen Ähtärin
Eräveikoista aikoo valmistaa itselleen
naulan.
– Pidän sen varmaan koriste-esineenä,
hän arvelee. Naula valmistuu ripeästi, vaikkei
Aleksi ole ennen takonutkaan.
– Meillähän on tässä mestariseppä, kisällinä
toimiva Janne Seppänen Oulun Metsänkävijöistä
innostuu. Tasainen kilke tahdittaa
valmistamista. Telle vakuuttaa, ettei
ääni kuitenkaan rasita.
– Se kertoo siitä, että täällä tehdään töitä.
KOUKKU
MIEHENMETSÄSTYKSEEN
Savun tehtävistä vapaa-aikaa saaneet Elisa
”Piuha” Heinonen Vuoren Valppaista sekä
Outi ”Outo” Riikonen Pöytyän Pöllöistä
haluavat valmistaa naulakkokoukut.
– Vartiolaiset, jotka jäivät pois haikilta,
olivat käyneet täällä ja naulakot olivat tosi
siistit, Elisa kehuu. Outillakin on koukulle
käyttöä.
– Ajattelin käyttää sitä miehenmetsästykseen.
Kärsivällisyys on pajalla välttämätöntä,
mutta Telle kehuu, että kaikki ovat kuitenkin
saaneet työnsä valmiiksi. Aleksin naula on jo
saanut muotonsa. Se upotetaan vielä tervaan
ja liika terva poltetaan pois. Tytöt jäävät vielä
kilkuttelemaan metsästyskoukkujaan, jotka
kuulemma kiinnitetään sadetakkiin. Tai vaihtoehtoisesti
sadetakki kiinnitetään niihin.
Teksti: Kaisa Sirkiä
Kuvat:Kalle Rapi
NALLEPERHEEN NAAPURISTA
Remuisa köydenveto keräsi
sunnuntai-iltana koko Kulon
alaleirin avajaisaukiolle selvittämään
köydenvedon mestaruutta.
Aukiolle kokoontui
hieman noin 1 500 sadevarusteisiin
sonnustautunutta kulolaista.
Yhteen joukkueeseen
oli otettu kilpailemaan 15 ihmistä
kerrallaan.
8
Savusta Kelo 1004 saapui paikalle
reipas ja yhteistyöhön luottava lippukunta
Ähtärin Eräveikot. Ensimmäisessä
taistossa Ähtärin Eräveikoilla
oli vastassaan Vantaan
Metsänkävijät. Yleisön kannusti
innokkaasti kumpaakin joukkuetta
voittoon. Hurja kamppailu päättyi
Ähtärin Eräveikkojen häviöön.
Tämä ei kuitenkaan lippukunnan
vartiolaisia lannistanut, vaan
joukko jatkoi innokkaasti muiden
savujen otteluiden kannustamista.
– Mä olisin voittanut ne kaikki
pelkällä pikkurillillä, urheasti savuaan
kannustanut Teemu, 11, Ähtärin
Eräveikoista vakuutti.
Kun kisa oltiin pelattu finaaliin
kello 20.20, kulolaiset siirtyivät
omiin savuihinsa omaan illanviettoonsa.
Kelo-savussa asustaa kaksi eri
lippukuntaa, Saarijärven Saloveikot
ja Ähtärin Eräveikot.
– Kaiken kaikkiaan asumme
tässä savussa 50 ihmisen vahvuudella,
mutta tällä hetkellä muutamia
johtajistamme on haikeilla
töissä tai perheleirissä, Ähtärin Eräveikkojen
lippukunnanjohtaja
Markku ”Make” Aurio kertoi.
Pahoilta kastumisilta säästynyt
Kelo viihtyy leiripaikallaan, mikään
muu ei heille kelpaisikaan. Sunnuntai-iltana
savun illassa vietettiin
kolmia synttäreitä, syötiin vierailupäivänä
vanhempien tuomia herkkuja
sekä jaettiin kunniamerkkejä
lippukunnan vastuuntuntoisimmille
jäsenille. Saarijärven Saloveikkojen
lippukunnanjohtaja Soile
”Soikkeli” Laitinen kokkasi
keittiön puolella. Illanvietto päättyi
lopulta hiljaisuuteen, ja kaikki
kömpivät mahat pullasta täysinä
telttoihinsa nukkumaan.
Ähtärin Eräveikkojen huuto:
Hei, me ollaan Ähtäristä. Nalleperheen
naapurista. Joo! Me ollaan
eräveikkoja, eikä mitään heikkoja!
Kelolaiset viihtyvät leiripaikallaan. Satu Vanhamäki pääsi tuulettamaan
makuupussiaan auringon ilmestyttyä näkyviin.
Teksti: Viivi Oulasvirta
Kuva: Joel Nykter

ELÄMYSTEN KAUTTA
ASIANTUNTIJUUTEEN
− HOK on vaeltajaohjaajakurssi,
jossa koulutetaan vaeltajatoiminnan
asiantuntijoita lippukuntiin,
kertoo Taruksen HOK-kurssin
kouluttaja Katja Kuusela.
Kurssin tavoitteena on antaa
tuleville ohjaajille elämyksiä ja tutustuttaa
vaeltajuuteen ja projekteihin.
Edellisenä iltana kurssilaiset
saivat kasata laavuja silmät kiinni,
tänään on vielä tiedossa luovaa ongelmanratkaisua.
− Olen oppinut, että pitää käyttää
reilusti mielikuvitusta ohjelmien
suunnittelussa. Olen myös saanut
lisää rohkeutta kokeilla erilaisia,
uusia toimintatapoja, Minna kertoo.
− Minä taas olen kurssin kautta
saanut tietoa vaeltajamateriaalista,
jota meidän lippukunnassamme ei
ole ollut, sanoo Marjo.
Kurssilta luovuutta ja rohkeutta toimintaan
Teksti: Anna-Liisa Lanu Kuva: Niko Blomberg
− Minulle ei vielä ole selvinnyt,
mikä tämä Hankeohjaajakurssi
oikeastaan on,
naurahtaa Marjo Niittymäki,
23, Koijärven kurjista
− Mutta kivaa on ollut, toteavat
kurssilaiset.
Tiistaiaamuna joukko saunanraikkaita
HOK-kurssilaisia rupattelee
ohjelman alkua odotellessa. Edellinen
yö on vietetty purjehdusretkellä
saaressa, ja nyt on aika käydä
purkamaan siellä pohdittuja tehtäviä.
HOK-kurssilaiset kävivät interraililla.
− Purjehtiminen oli hauskaa, Minna
Maasilta, 17, Kirrisikoista kommentoi.
− Muutenkin kaikki kurssin toiminnalliset
jutut ovat olleet todella
mukavia.
Myös Marjo on pitänyt kurssin
ohjelmasta. Suurimpana elämyksenä
tytöille on jäänyt mieleen ennakkoviikonlopun
yö yksin.
− Meillä oli ensin erilaisia ryhmäytymisharjoituksia.
Sitten meidät
laitettiin yhtäkkiä erilleen,
nukkumaan yksinään omaan telttaan,
kertoo Marjo.
− Se oli jännittävää, Minna lisää.
MIKÄ IHMEEN HOK?
HOK= Hankeohjaajakurssi
- Vaeltajaohjaajakurssi
- Tarkoitettu kaikille yli 16-vuotiaille
vaeltajatoiminnasta
kiinnostuneille
- Keskeisenä teemana vaeltajuus
ja erilaiset projektit eli hankkeet
MIKÄ ON VIHREÄ JA
VILAHTAA VAUHDILLA OHI?
RISUAITAPARTIOLAISET
TAPASIVAT TARUKSELLA
Leirialueella kävellessä
saattaa ohi vilahtaa yllättäen
jotain vihreää. Olan yli
vilkaistessa näkee vain pienen
pölypilven.
Leiriläiset potkivat tuhatta ja sataa
pitkin teitä ja toreja Liikuntapuistosta
lainattavilla kickbikeilla.
– Näillä on helppo potkutella nopeasti
paikasta toiseen, iloitsee kulolainen
Jesse Kottonen, 11, Turun
Metsänkävijöistä.
Hän on liikenteessä kaverinsa Pekka
Heinosen, 18, kanssa.
– Kyllä tämä kahdestaankin sujuu:
toinen kyyhöttää edessä ja pitää
kiinni keskitangosta, toinen taas
potkii taempana vauhtia, Pekka
neuvoo.
POTKUPYÖRÄ KAIKILLA
HERKUILLA
– Kickbiket ovat todella suosittuja.
Ne ovat jatkuvasti menossa, kertoo
Liikuntapuiston Tiina Korhonen
Lauttasaaren Luotsitytöistä.
– Pyörän voi lainata puoleksi
tunniksi kerrallaan, lisää Heidi
Karikoski samasta lippukunnasta.
Vartiolaiset saavat kuitenkin
varata kickbikeja yksin vasta kuuden
jälkeen.
Kickbikestä on hyötyä varsinkin,
jos oma savu sattuu olemaan
lähellä lainauspaikkaa. Tällöin kiireiset
asiat Torilla voi hoitaa vaivat-
tomasti ja hengästymättä.
– Tässä on taka- ja etujarrut
sekä jousitukset ja muut mukavuudet,
Pekka esittelee kickbikea.
Pekka laittoi kickbiken tulikokeeseen
ja otti aikaa Aarnikratin
päästä päähän. Testi osoittautui
tuskien taipaleeksi.
– Hullua menoa keskellä ihmisvilinää!
Pari kertaa meinasin törmätä
ihmisiin ja yhdessä kuopassa
menetin pyörän hallinnan ja lensin
maahan, Pekka kertoo polvet likaisina
ja hengästyneenä maalissa.
Kaatumisesta huolimatta Pekan
loppuaika oli hämmästyttävän nopea:
2 minuuttia 50 sekuntia leirialueen
halki.
Teksti: Ilkka Liikanen
Niko Blomberg
Kickbike Pekan ja
Jessen käsittelyssä
Partiota harrastetaan maalla,
merellä ja ilmassa. Viimeisin
lisäys listaan on netti.
#partio on keskustelukanava, missä
tavataan tuttuja netissä. Taruksella
keskustelijat ovat nähneet toisiaan
ihan kasvotusten useampanakin
päivänä. IRC-piireissä tapaamisia
kutsutaan miiteiksi. Kun #partiolaiset
kokoontuivat tiistai-aamuna
Kuppiin, ei hiljaisia hetkiä juuri ollut.
Miitti aloitettiin jo perinteeksi
muodostuneella tutustumistavalla.
– Nyt piiriin! Ensin tuijotetaan
varpaita ja sitten sanotaan nimi,
nikki ja kotipaikkakunta, käskyttää
Sanitrium.
Muut tottelevat kiltisti.
– Piirissä seisotaan ja odotetaan,
kunnes joku ehdottaa istumista,
hän jatkaa. Ja näin tapahtuu.
Nettipartiolaiset ry perustettiin
vuonna 1998 edistämään partiotoimintaa
netissä. Varsinaista partioohjelmaa
ei kuitenkaan voi toteuttaa
verkossa. Nettipartiolaiset
vaihtavatkin kuulumisia ja hankkivat
esimerkiksi ideoita oman lippukuntansa
toimintaan. Yhdistys kerää
myös partiotaitokilpailujen
tehtäväkäskyjä palvelimelleen.
Myös Jamboree-On-The-Internet
tapahtumat ovat nettipartiolaisten
ja IRCNetissä toimivan #partiokanavan
järjestämiä. Ensimmäinen
JOTI-tapahtuma järjestettiin vuonna
1997 Heurekassa Vantaalla. JO-
TIssa tutustuu uusiin ihmisiin,
pääsee harjaannuttamaan kielitaitoaan
ja oppimaan, millaista partiokulttuuri
on eri maissa.
Miittiin ovat saapuneet myös
Paastaine ja Sade_rain. Paastaine,
oikealta nimeltään Paula Päivinen,
kertoo tulleensa miittiin, koska
Sade_rain eli Säde Lind herätti.
– On kiva oikeasti nähdä näitä
ihmisiä, kun kerrankin ollaan samassa
paikassa.
Tytöt ovat parin vuoden irkkaamisensa
aikana ehtineet tapaamaan
#partiolaisia jo muutaman kerran.
– Sade_rainilla ei edes ole nettiä
kotona, joten hän asuu nykyään
kirjastossa ja koulussa, nauraa Paastaine.
– No enkä! Kieltää Sade_
rain.
Mikäli irkkaus kiinnostaa, vieraile
seuraavissa osoitteissa
www.partio.net/irc
www.ircnet.org
www.ircnet.com
Hyviä partiointikanavia
#Partio
#Tarus
#Scouting
Jos innostuit JOTIsta, vieraile
osoitteessa:
http://joti.partio.net/index.
php
Teksti: Minna Tuomainen
Kuva: Niko Blomberg
JOTI on tänä vuonna 16.-17.10.2004
7

KorpiKuusenKantovartion
rinkoista löytyi
vain kaikki tarvittava.
MATKALLA METSÄÄN
– MUTTA MILLÄ VARUSTEILLA?
Taruksen haikki on noussut
monien partiolaisten leirin
kohokohdaksi. Tavaroista
vartiolaiset ottavat mukaansa
vain välttämättömimmät,
sillä rinkka kannetaan itse
koko yön yli kestävän vaelluksen
ajan.
– Kaikille vartioille jaettiin haikkikirja,
jonka mukaan he itse pakkasivat
rinkkansa. Vartionjohtajat
auttoivat tavaroiden kokoamisessa,
savunjohtaja Kati Koutonen Pyhäjoen
Illinkiertajistä kertoo.
Patikka-alaleiristä haikille lähtevä
Villikarhut-vartio puhkuu intoa
ennen lähtöpaikalle saapumista.
– Haikin varustelista on muistissa.
Lämpimät vaatteet ja sadeasu
ovat tärkeimmät, tytöt sanovat.
– Rinkka painaa, mutta kevenee,
kun ensimmäinen ruoanlaitto
on ohi, he jatkavat.
Taruksen haikkilaiset painottivat,
että tavarat kannattaa pakata
yhteen reppuun. Painavimmat pitää
laittaa keskelle selkää, ja rinkasta
roikkuvia nyssyköitä pitää välttää.
Metsässä voi kuitenkin nähdä mitä
mielenkiintoisempia kantolaitteita.
Ranskalaiset Chaville-ryhmän
pojat olivat pakanneet rinkkansa
nopeasti varttitunnissa.
– Paino ei huoleta, sillä voimaa
riittää. Haikki ei myöskään
ole kovin pitkä, kokeneet vaeltajat
kehaisevat.
Ellei vaellusreissut kuulu vartion
jokaviikkoiseen ohjelmaan,
pakkaamiseen kannattaa varata
kunnolla aikaa. Näin välttyy turhilta
tavaroilta ja ruokailuvälineetkin
tulevat varmasti mukaan.
HAIKKIKIRJALLE
KIITOSTA
– Pakkasimme todella nopeasti ja
siksi esimerkiksi yhdet ruokailuvälineet
ja kompassi jäivät savuun.
Lainasimme muilta, kertoo jo maaliviivan
ylittänyt KorpiKuusenKanto-vartio
Kun rinkat alkoivat tuntua liian
painavilta, vartiolaiset sanoivat
levähtäneensä hieman.
– Ja pienempiä tietysti autettiin.
Matkan varrelta vartioin matkaan
oli tullut myös uutta tavaraa.
Muiden haikkilaisten pudottamia
pehmoleluja ja jopa kameroita oltiin
viemässä löytötavarapisteeseen.
Metsäseikkailusta selvinneet vartiot
kehuivat haikkikirjaa.
– Varustelistan ulkopuolista tavaraa
otin mukaan ainakin radion,
mutta sitä en tarvinnut, toteaa Korven
Kelo-savuun palaava leiriläinen.
– Kaikkia vaatteita en käyttänyt,
mutta jos olisi satanut olisin
tarvinnut niitäkin, hänen kaverinsa
jatkaa.
Teksti: Ulla Pirkola
Kuvat: Eeva Kivilä
HAASTA NAAPURIVARTIO
VESISOTAAN!
Korven ohjelma-alueen Korpi-Zonella
pääsee purkamaan
energiaa vesipyssysodassa. Sulkapallokentän
taakse muoveilla
rajattu pelikenttä on ollut läheisen
suon tulvimisen vuoksi
alkuleirin suljettuna. Nyt turve
kuitenkin tuntuu kantavan, ja
ensimmäinen haasteottelu päästiin
käymään jo eilen tiistaina.
– Pelissä ammutaan mahdollisimman
paljon vettä maaliin ja
yritetään estää toista joukkuetta
osumasta, selittää Korven ohjelmatoimiston
Simo ”Mosi” Ja-
lasto Nummen Eränkävijöistä.
– Aina, kun pelaajaan osuu,
hänen tulee kiertää sakkokierros,
Mosi jatkaa.
Erä kestää kymmenestä minuutista
varttiin ja kastumista
tuskin voi välttää. Varustukseksi
ei siis kannata ottaa sitä viimeistä
kuivaa vaatekertaa.
– Kannattaa tulla kyselemään
vapaita vuoroja Korven
ohjelmatoimistosta, Mosi kehottaa.
Maria Skarp
Haikilla pienimpiä autettiin suurimmissa kantamuksissa.
COLOURFUL CAMPING SKILLS
6
The tent store task is completed when flames cut a
piece of string. Red beads are given in reward.
The idea of The Camping
Skills programme valley is
based on Finnish scouting
skill competitions. The
biggest difference is that
this activity point teaches
rather than tests. There
are nine tasks, including
orienteering, first aid, boot
repairing, fixing a tent and
other outdoor skills.
Each task has a different colour
code. When a patrol has completed
the task at hand, everyone is given
a plastic bead. These beads are collected
on a safety pin. After all the
nine tasks, the safety pin has all the
colours of a rainbow. Black beads
are given only to those who show
outstanding knowledge on camping
skills and a good group spirit.
RED
Patrols make a fire in a tent stove.
Piece of string is attached on the
top of the stove. Red beads are
given when the flames cut the
string. This skill has proven to be
quite handy because similar stoves
are used in the drying tents.
PURPLE
There is a pile of all kinds of food
packages, noodles, ice tea, candy,
hard bread and so on. Patrols select
the most suitable goods for a long
hike. The muesli bars and candy
have been much wanted, but so
far no one has dared to actually eat
them.
ORANGE
Proper equipment is essential when
staying outdoors. It is common
knowledge that leaking rubber
boots are of no use. To gain the
orange beads Patrols have to repair
holes in a pair of boots. The Nokia
boot factory has sponsored the activity
point with a pile of all kinds
of boots.
YELLOW
The patrols arrive at a campsite.
The tents have collapsed and there
is litter all over the ground. What
is wrong with this picture? Hopefully
the scene is not familiar from
anyone’s own smoke. Patrols have
to put the tents up properly and
to clean the
to get the
BLUE
Patrols
collect
colourful
safety pins
in the camping
skills
valley.
site in order
yellow beads.
Patrols have to place certain points
on a map. Photos have been taken
to different directions from these
points. Picking up the landmarks
from these photos helps to find the
correct point on the map.
Also the white, brown, pink and
green activities challenge patrols to
use the skills they have and to learn
new abilities. After the Camping
Skills valley everyone wearing the
colourful safety pin has a bit more
camping skills.
Teksti: Kaisa Karawatski
Kuva (vasemmalla):
Kalle Rapi
Kuva (ylhäällä):
Jarkko Kosonen

ONKO KÄNNYKKÄ
KADONNUT?
Teksti: Aura Yli-Savola Kuva: Kalle Rapi
Et ole ainoa. Taruksen löytötavarapisteestä
on kyselty eniten kännyköitä,
lompakoita ja kameroita.
Haikin varrelta on löytynyt sahoja
ja vasaroita. Jopa makuupusseja ja
-alustoja on tuotu löytötavarapisteeseen.
Huiveja on kadonnut eniten
Kulon asukkailta, kun taas löydettyjen
huivien tilastoa johtaa Patikka.
– Löytötavarapistekin on ollut
KAIMAT KOHTASIVAT
Pyhän Laurin Ritarit Perniöstä saivat
maanantaina yllätysvierailulle
kaimalippukuntalaisiaan Vantaalta.
Plöröläisten ja PyLaRien viime
tapaamisesta Loistolla on kulunut
jo kahdeksan vuotta. Tuossa ajassa
väki on jo jonkin verran vaihtunutkin.
Höyryävän päivälliskattilan
vieressä keskustellessaan kaimat
vertailivat lippukuntien tunnuksia
ja selvittelivät taustojaan. Heiteltiinpä
ideaa Pyhän Laurin Ritarien
yhteisestä kesäleiristäkin. Paikkavalinta
olisi helppo: jos molemmat
The Sauna Evenings have been
arranged to take place five times
during Tarus. Each foreign guest
participating in Tarus had the opportunity
to take part in one of
these Sauna Evenings. At the Sauna
Evening some time is spent in the
Sauna, people are taking warm
baths and swimming in the lake.
After the Sauna more time is spent
playing games – both traditional
Finnish and international games
– and roasting finnish sausages
over a fire.
The Sauna Evenings have been
greatly enjoyed by all those who
took part in them, and for many
foreign guests the Sauna Evening
has been the highlight of their time
spent in Finland. There have been
long queues to get into the Sauna
– people are enjoying themselves
tulisivat puoleen väliin vastaan,
päädyttäisiin jonnekin Lohjan
maastoon!
Leiritoimiston lippukuntalistalla
komeilee jos jonkinlaista
lippukunnan nimeä. Joukossa on
hyvin yksilöllisiä nimiä, mutta
myös paljon samankaltaisia. Ainakin
Sinisiä, Samoojia ja kaikenlaisia
kiertäjiä löytyy useita. Monellakaan
lippukunnalla ei silti ole leirillä
”täyskaimaa”.
Maria Skarp
Sauna Evening
so much that they do not wish to
come out!
– There have been about two
hundred people participating in the
sauna each day – there was however
more people at the beginning of
the camp, tells Sanna Maltari, the
leader of the Finland Program.
At the Sauna, the international
guests participate in the same
programme as the Finnish people.
As well as this they have the opportunity
to participate in the
international programme at some
of the cafeterias.
A group of Scouts from Thailand
participated in a Sauna Evening
and said that the sauna felt really
good, and that it is probably good
for their health also.
– We feel like new men now,
they smiled.
Pia metsästää retkikeittimen
omistajaa. Oletko se sinä?
hukassa. Löydetyt tavarat eivät
jostain syystä löydä tänne asti, vaan
jäävät lojumaan milloin ohjelmalaaksoihin,
milloin kahviloihin,
Reetta Kinnunen Samposista
harmittelee.
– Olisi tärkeää, että kaikki
löydetyt esineet tuotaisiin samaan
paikkaan, josta oikeiden omistajien
olisi ne helppo noutaa.
Löytötavarapiste sijaitsee torin
laidalla, paloaseman lähettyvillä.
Kun suuri kuivausteltta torilta tyhjennettiin,
osa vaatteista vietiin löytötavarapisteeseen,
eikä kaikkia ole
vielä haettu. Hyllyillä ja hyllyjen
alla lojuu paljon kenkiä. Sadevaatteita
on löytynyt runsaasti, joten
jos kurapuku on hukassa, kannattaa
suunnata torin laidalle.
Palvelu pelaa, jos nimikointi on
hoidettu.
– Toimitamme löytötavarat
aina alaleirin toimistoon, jos niistä
löytyvät omistajan nimi ja savun
numero. Pelkän nimen perusteella
on mahdotonta alkaa etsiä omistajan
savua. Lippukunnan tai partiopiirin
nimi auttaisi jonkin verran,
Reetta kertoo.
– Meillä on kaksi vihkoa, joista
toiseen laitamme löydetyt ja toiseen
kadonneet tavarat. Vertailemme
tietoja aina, kun joku tuo tai
kaipaa jotakin, Pia Uro Helsingin
Kalevantytöistä selostaa.
– Meiltä on kaipailtu jopa sykemittaria.
Ja vaikka kännyköitä on
kysytty eniten, ensimmäisen neljän
päivän aikana niitä tuotiin vain
kolme.
– Toiseksi eniten taidetaan kysellä
ensiaputelttaa, Pia ja Reetta
nauravat.
Ritarien välinen köydenvetokisa jäi vielä järjestämättä
They also said that they really liked
Finland and Finnish traditions. For
some of the Guides and Scouts in
Catalonia, this was their first time
in the sauna. They were excited,
but also a little nervous because of
the heat.
The Sauna Evening is a great
way to experience a part of the
Finnish culture, and an excellent
opportunity to make friends from
different countries.
Ulla Pirkola and
Michelle O’Doherty
LÖYTYNYT: KADONNEITA
KAVEREITA
Lähdin tekemään juttua löytötavarapisteeseen
tuoduista
tavaroista. Erikoisiin tavaroihin
en törmännyt, mutta tiskin
takaa löytyikin yllättäen kaksi
vanhaa tuttua, Pia ja Reetta.
Kävimme yhdessä partiorippikoulun
Keuruulla kesällä 1997.
Sen jälkeen en ole kuullut
kummastakaan mitään. Nyt
seitsemän vuotta myöhemmin
törmäsimme sattumalta ja
missäpä muualla kuin partioleirillä.
Löytötavarapisteestä
voi näköjään löytyä melkein
mitä vaan.
Aura Yli-Savola
PYYDÄ APUA
– NIIN TEKEE
MYÖS TARUS
Partiolaisilla on omasta takaa
taitoa ja tietoa melkein jokaiselta
alalta. Myös suurleirin
järjestäminen on ollut helpompaa,
kun omasta väestä
löytyy niin palomiehiä kuin
atk-insinöörejäkin. Partiolainenkaan
ei kuitenkaan ehdi
joka paikkaan, joihinkin asioihin
on järkevää pyytää apua.
Taruksella muun muassa
vessat on tilattu valmiina ulkopuoliselta
yritykseltä. Myös
vessojen tyhjennyksen ja huollon
hoitaa yrittäjä.
– Me vain katsomme perään,
että asiat hoituvat, projektipäällikkö
Aki Tuominen toteaa.
Myös jätehuolto on Taruksella
ulkoistettu. Samoin paljon
tavaraa on vuokrattu erilaisilta
yrityksiltä, jotta esimerkiksi
ruuat saadaan pidettyä kylminä.
– Kaikkia asioita ei vain voi
hoitaa omin avuin, Aki jatkaa.
Myös vierailupäivän ruokailun
organisoinnin ja ruuan valmistuksen
hoiti yritys. Palvelu
päädyttiin ottamaan yritykseltä,
koska omat voimat eivät
riitä kaikkeen. Partiolaisia oli
jo rekrytoitu auttamaan muun
muassa ruuan jakelussa.
Partio on kulkenut kehityksen
mukana ja oppinut
kilpailuttamaan yrityksiä. Palvelu
ostetaan sieltä, missä
hinta-laatu-suhde on paras.
Vaikka partiolaiset osaavat ja
pystyvät, jokaisella palveluleiriläiselläkin
on oikeus nauttia
suurleiristä. Partiolaisetkin
ovat vain ihmisiä, eivät työkoneita.
Laura Holm
Scouts and Guides from Catalonia are enjoying sausages.
5

4
TARUS-KIITOS
SAVUNJOHTAJILLE
Teksti: Laura Holm Kuvat: Niko Blomberg
Ehditkö
ostoksille?
Leirituotekauppa Tarus-shop on
joutunut käännyttämään monia
innokkaita ostajia pois tuotepulan
vuoksi. Leirilogolla varustetut
tavarat ovat tehneet kauppansa,
eikä lisävarastoja enää ole.
– Minun on helpompi kertoa
ne tuotteet, joita meillä on
vielä jäljellä kuin niitä, jotka
ovat loppuunmyytyjä, huokaa
leirituotekaupan kymppi Tarja
Vuorio. Hyllyiltä voi vielä löytää
ainakin Arabian leirimukeja,
suurikokoisia miesten T-paitoja
ja fleecejä. Tavaraa menisi vielä
paljon, mutta lisää ei ehditä enää
toimittaa.
– Olimme ottaneet oppia
vanhemmista suurleireistä ja tiettyjä
tuotteita oltiin varattu selvästi
suuremmat erät, Tarja kertoo.
– Aivan uusiakin tuotteita on
mukana, kuten naisille istuvat T-
paidat ja buffit, hän jatkaa. Leirin
hittituotteiksi nousivat moneen
käyttötarkoitukseen sopivat buffit
ja teräksiset leirimukit. Mukit
loppuivat liikkeestä ensimmäisinä,
ja erityisesti naisten T-paitaa
on kyselty paljon leirin loppuvaiheessa.
Tarus-tuotteiden myynti on
kannattanut, sillä myös Tarusshopin
yhteydessä toimivasta
leirirahan lyömisestä ovat hopearahat
jo loppuneet. Hopeakolikoita
oli tuotu jo yksi lasti
lisää, mutta maanantaiaamuna
varastot olivat virallisesti tyhjillään.
Hanke-marketin puolella
myynnissä olleet Jyrki Vainion
leirikortitkin pääsivät loppumaan,
mutta tiistaiaamuna leiriin
tuotiin uudet varastot kortteja ja
postimerkkejä.
Leirituotemestari Petri Louko
lohduttaa niitä, jotka eivät
ehtineet paitaa tai buffia ostaa.
– T-paitoja ja buffeja saa leirin
jälkeen tilata osoitteesta www.
partio.fi/tarus. Myös ennakkomyynnissä
olleita tuotteita saa
tilata edelleen.
Teksti: Ulla Pirkola
Vihreä polku on helppo tapa aloittaa
vaeltajatoiminta ja jatkaa siitä,
mihin on aikaisemmin päässyt.
Vihreä polku on tarkoitettu kaikille
vaeltajaikäisille: niin aloitteleville,
hyvin toimiville kuin hiipuneillekin
vaeltajaryhmille tai yksittäisille
vaeltajille.
Vaeltajat jäävät usein lippukunnissa
vaille huomiota tai väsyvät
monien pestien hoitamiseen. Ninni
Mikkonen SP:n vaeltajaryhmästä
kehitti Vihreän polun jotta
vaeltajaikäiset saisivat mielekästä
tekemistä, eivätkä lopettaisi partiota.
Mikä Vihreä polku on?
– Vaeltajilla on oma toimintakansio
ja Vaeltajan kortti. Toivomme
näiden käytön helpottuvan
Vihreän polun avulla, koska se on
konkreettinen väline toiminnan
suunnitteluun, kertoo Ninni.
Suomalaiset partiohuudot ja
-laulut kaikuvat ahkerasti myös
ulkomailla. Brysselin Tuulihaukat
on ulkosuomalainen lippukunta,
joka toimii Belgian pääkaupungissa
asuvien suomalaisten voimin.
– Toimintamme on hyvin suomalaista.
Useimmat johtajista ovat
olleet partiossa mukana Suomessa,
joten toimintamallit ovat lähtöisin
sieltä, Aura Piha, 18, Brysselin
Tuulihaukoista kertoo.
Partiointi Brysselissä alkoi
vuonna 2000. Paikallinen Suomi-klubi
etsi lehti-ilmoituksella
partiotoiminnasta kiinnostuneita
maahanmuuttajia, jotka voisivat
perustaa suomalaisen lippukunnan.
Aura oli toinen perustajajäsenistä.
– Keskityimme alusta alkaen
ryhmien vetämiseen ja leiritoimintaan,
Aura muistelee.
Suomalaiset ovat Brysselissä
yleensä parin vuoden mittaisilla
työkomennuksilla, joten partiolaiset
vaihtuvat lippukunnassa
tiheään.
– Johtajiston vaihtumisen myötä
saamme aina uusia toimintatapoja
lippukuntaan, toteaa Aura.
Savunjohtajat valuivat tasaisena
virtana Poijuun,
kun leirin varajohtaja ja
lauluntekijä Kaj ”Kaitsu”
Kanervavuori lauloi leirilaulua.
Tiistaina oli aika kiittää savunjohtajia
heidän tekemästään työstä.
Leiriä on tehty leiriläisille, ja savunjohtajat
ovat avainasemassa
leiriläisten suhteen.
– Iso Tarus-kiitos teille savunjohtajat,
leirinjohtaja Marjukka
Rehumäki kiitti.
Marjukka halusi myös muistuttaa,
että sateesta huolimatta kaikki
on toiminut hienosti.
– Savunjohtajilla on tärkeä
rooli savuissa. He ovat
esimerkkinä ja roolimallina
vartiolaisille.
ILOISTA
SELVIYTYMISTÄ
Jokainen savunjohtaja oli tuonut
mukanaan tavaran, joka jotenkin
kuvasti heidän omaa savuaan. Uiton
Pyräs-savun johtaja Antti Afflekt
toi mukanaan kattilan, johon
oli kirjoitettu savun tunnuslause:
”Välillä on vähän tilanne päällä ja
sitten voidaan vähän avautua tai
mennä rikki, mutta aina ollaan
selvitty.” Tavaraa oli monenlaista,
joukossa oli likainen sukka, B-P
palapeli ja savunjohtajan varapäre.
Leirinjohtaja Marjukka kertoi,
ettei ole katunut pestin ottamista
hetkeäkään. Päällimmäisenä hänelle
jää Tarukselta mieleen iloisen
selviytymisen henki.
– Työtä on tehty ja paljon on
venytty. Kaikesta on myös selvitty,
Marjukka kuvailee.
VAELTAJA
– LÄHDE SEURAAMAAN VIHREÄÄ POLKUA
VÄISKIHATTUJA BRYSSELISSÄ
KULTTUURIEROJA
PARTIOINNISSA
– Retkeily on Belgiassa hankalaa,
koska metsiä ei tahdo löytyä. Perinteinen
isänpäiväretkemme pimeässä
metsässä houkutteli kerran
poliisin ja metsänvartijan paikalle,
koska metsässä ei periaatteessa saisi
liikkua auringonlaskun jälkeen,
Aura hymyilee.
Tuulihaukat noudattavat kokouksissaan
suomalaisia tapoja, mutta
vaellukset tehdään Belgian malliin
Miten Vihreä polku toimii ja
mitä hyötyä siitä on?
– Vihreä polku näyttää pelilaudalta,
johon on koottu erilaisia
vaeltajaprojekteja nousujohteiseen
järjestykseen. Sen avulla vaeltaja
tai ryhmä voi suunnitella itseään
kiinnostavan polun.
Mistä materiaalia saa?
– Olemme esitelleet Vihreää
polkua täällä Taruksella vaeltajapisteissä
sekä LPKJ–tapaamisessa.
Materiaali lähetetään myös lippukuntiin
syksyn lippukuntapostissa.
Miten Vihreä polku auttaa lippukuntia?
– Lippukunta tarvitsee vaeltajia
moniin eri tehtäviin. Myös vaeltajat
tarvitsevat tukea lippukunnalta.
Vihreä polku auttaa vaeltajia toiminnan
suunnittelussa. Samalla
lippukunta voi seurata vaeltajien
toiveita sekä projektien edistymistä.
Vaikka vaeltajat ovat jo isoja,
eivät he silti ole vielä aikuisia ja
tarvitsevat apua projektiensa tekemiseen,
Ninni kiteyttää.
Jarkko Kosonen
Ninni Mikkonen kannustaa
vaeltajia ja lippukuntia käyttämään
Vihreää polkua.
kävelemällä pikkukaupungista
toiseen. Paikalliseen tapaan kuuluisi
etsiä yösijaa kylien asukkailta,
mutta Tuulihaukat majoittuvat
retkillään laavuissa.
– Taruksella on mukana kaksikymmentä
Tuulihaukkaa. Käymme
yleensä kesäleireillä Suomessa,
Brysselissä pidämme sen sijaan
viikonloppuleirejä ja järjestämme
retkiä, kertoo Aura.
Teksti:Tiina Lankinen
Kuva: Juho Holopainen
Tuulihaukat jättivät Brysselin ja suuntasivat Tarukselle
PÄIVÄN
PÄHKINÄ
1. Minkä värinen
on Savotan leirihuivi?
1. kirkkaan vihreä
x. keltainen
2. ruskea
2. Minkä maan lippu liehuu
kolmannessatoista lipputangossa
vasemmalta katsottuna?
1. Kreikan
x. Eritrean
2. Saksan
3. Kuka on Suomen Partiomuseo
-yhdistyksen puheenjohtaja?
1. Kata Jouhki
x.Raimo-Pekka Ala-Ärästö
2. Yrjö Nenonen
4. Mikä on tarus -sanan
abessiivi?
1. taruksetta
x. taruksellisesti
2. tarukseton
5. Kuka heistä on harrastanut
mutapainia Uitossa?
1. Mikko Hieta
x. Sara Heikkinen
2. Pellervo Yli-Kurala
6. Minkä väriset trikoot
Kauramiehellä on?
1. rukiin ruskeat
x. vehnän vaaleat
2. kauran keltaiset
7. Mikä on johtajakahvilan
nimi?
1. Majakka
x. Katiska
2. Poiju
8. Kuka poliitikko vieraili
leirillä maanantaina?
1.Paavo Lipponen
x. Antero Kekkonen
2. Matti Vanhanen
9. Missä kaupungissa toimii
Killinallit -lippukunta?
1. Tampere
x. Raisio
2. Oulu
10. Mikä seuraavista järvistä
sijaitsee Taruksen
alueella?
1. Iso-Tarus
x. Pikku-Tarus
2. Tarusjärvi
11. Mikä oli partiomessussa
esiintyneen bändi nimi?
1. Fisu
x. Sintti
2. Muikku
12. Minkä niminen naishenkilö
lauloi Sommaren
är kort -kappaleen suurella
iltanuotiolla?
1. Sofie
x. Sohvi
2. Solina
oikeat rivi: 112 1x2 22x 111

GALLUP
VAD VAR DET BÄSTA SOM
HÄNDE PÅ LÄGRET?
Kevin tuntee haikeutta
leirin loppumisesta.
TARUS JÄÄ TAAKSE
Teksti: Aura Yli-Savola Kuvat: Kalle Rapi
Tiina ja Anni pohtivat, kuinka juokseva
vesi ja sähköverkko helpottavat elämää.
Pernilla Enlund, 17
Jakobstads Flickscouter
– Ledarcafet var roligt att
besöka, likaså var det skönt
med fritid. Gemenskapen i
röken var också på topp.
Päättäjäiset ovat tänään ja huomenna
leiriläiset lähtevät kotiin. Monella
tuntuu olevan kaksijakoinen
olo; tunnelma on haikea, mutta
toisaalta helpottunut. Tarusta on
suunniteltu neljä vuotta ja yhtäkkiä
leiri onkin ohi. Purkuleiri jää Padasjoelle
vielä viideksi päiväksi.
KEVIN RIVEER
AHJOPARTIOSTA
JATKAISI LEIRIÄ
MIELELLÄÄN.
– Varsinkin jos aurinkonpaistetta
riittäisi, olisi kiva jäädä vielä
joksikin aikaa. Toisaalta olen aika
väsynyt ja on kiva päästä omaan
sänkyyn nukkumaan.
Leirin alku oli Kevinille raskas.
– Tulin juuri ennen Tarusta lomalta
Costa Ricasta, ja aikaero vaivasi
aluksi. Minusta täällä oli aivan
liian sateistakin, Kevin arvioi.
KANSAINVÄLISIÄ
YSTÄVYYKSIÄ
Tiina Saarelaisella, 13, ja Anni
Lukkarisella, 13, Kallan tytöistä
ovat tyytyväisiä Tarukseen monella
tapaa.
– Vielä en toivoisi leirin loppuvan,
niin hauskaa on ollut, Tiina
kertoo.
Myös tytöt kaipaavat kodeistaan
mukavuuksia, joita metsässä
ei ole.
– On ihanaa, kun on oma sänky,
kunnon vessa ja lämmin suihku,
Anni hehkuttaa.
Kallan tytöt ovat onnistuneet
rakentamaan ystävyyttä yli mannerten
rajojen.
– Savussamme on asunut uusiseelantilaisia
partiolaisia ja yksi
yhdysvaltalainen poika. Olemme
vaihtaneet osoitteita, mutta katsotaan
nyt, kuinka yhteydenpito
loppujen lopuksi sujuu.
– Ohjelmalaaksot ovat olleet
kivoja, mutta avajaiset ja iltanuotio
olivat vähän omitusia. Leiristä
muistamme ainakin ulkomaalaiset
vieraamme ja jäähän meille muistoksi
nämä koristeet huiveissa, tytöt
miettivät Taruksen tarjontaa.
Pestiläinen Sonja Karppi, 15,
Kannuksen Korvenkävijöistä lähtee
kotiin hyvillä mielin.
– Kauemminkin olisin voinut
olla, mutta onhan se aina mukavaa
päästä kotiinkin. Leiri on kyllä
sujunut oikein hyvin, jos ei lasketa
märkiä varusteita. Olen saanut
Taruksella uusia ystäviäkin, Sonja
tuumailee. Hän ei ole varmastikaan
ajatuksineen yksin.
Filip Slotte, 13
Scoutkåren Korsfararna
– Det stora lägerbålet var
stort och tufft.
SUKELLUS
SUOMEEN
Tarus-leirille saapuneilla
ulkomaalaisilla on mahdollisuus
nähdä ja kokea
suomalaista kulttuuria kolmen
päivän ajan myös itse
leirialueen ulkopuolella.
He ovat voineet valita tutustumiskanavakseen
Home
Hospitalityn tai Tour of
Finlandin. Perhemajoitus
ja Suomi-kiertue tarjoavat
samanpituiset, mutta hyvin
erilaiset tavat sukeltaa suomalaiseen
kulttuuriin.
− Tour of Finlandissa näkee enemmän
ihmisiä ja maata, kun taas
Home Hospitalityssä elämäntyyliä,
pohtii englantilainen Gemma Potterill
eroja.
Tour of Finland kiertää suomalaisia
kaupunkeja aina Turusta
Tampereeseen. Osallistujat majoittautuvat
kouluissa, tapaavat suomalaisia
partiolaisia ja käyvät vierailuilla
mielenkiintoisissa kohteissa kuten
Suomenlinnassa tai Iittalan tehtailla.
Ohjelmassa on myös muun
muassa ruokailu Tampereen poliisikoulussa
ja kaupunkisuunnistusta
Raumalla. Suomea lähtee kiertämään
yhteensä neljä bussilastillista
ulkomaisia vieraitamme.
PERHE-ELÄMÄ TUTUKSI
Ryhmät on pyritty sijoittamaan
samalle alueelle, ettei kenenkään
tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi
vieraassa maassa. Perheet voivat
käyttää omaa mielikuvitustaan
tutustuttaessaan ulkomaalaisia suomalaiseen
kulttuurin. Yksikään
ennen tai jälkeen Tarusta koettu
Home Hospitality -kokemus ei
varmasti ole samanlainen, vaikka
peruselementit ovatkin paikallaan.
− Eräs hienoimmista jutuista
oli maistaa suomalaisia ruokia
kuten pannukakkua tai niitä piirakoita,
joissa on riisiä sisällä, kertoo
tanskalainen Karsten Kristenssen.
Karsten kuuluu siihen joukkoon
ulkomaalaisia, jotka asuivat perhemajoituksessa
jo ennen leiriä.
Suurin osa Home Hospitalityyn
osallistuvista noin kolmestasadasta
ulkomaalaisesta tekee sen vasta leirin
jälkeen.
Irene Mattila
Ruuat purkajille,
purkujätteet huutajille
Taruksella liikkuu villejä
huhuja siitä, mitä ylimääräisillä
muonavaroilla
tehdään leirin loppuessa.
Erään tiedon mukaan kaikki
savunjohtajat köytetään
Aarnikratille, missä heitä
paiskotaan käyttämättä jääneillä
margariinirasioilla.
Tämän vision toteutuminen on
melko epätodennäköistä, ja suurin
osa savunjohtajista ansainnee
jotakin parempaa. Jos esimerkiksi
kurkkuja on varastossa enemmän
kuin laki sallii, voisi nääntyneiden
savunjohtajien silmäpusseja pienentää
kurkkunaamioilla.
Todellisuudessa Tarukselta ei
kuitenkaan jää Keiju-purkkeja heiteltäviksi
tai vihanneksia kasvojen
hoitoon.
− Kaikki avaamattomat pakkaukset
käytetään purkuleirin muonitukseen,
kertoo Petra Korpela
Launeen Lähdesiskoista. Valmista
ruokaa sen sijaan joudutaan heittämään
pois päivittäin niin savuissa
kuin muonituskeskuksellakin.
− Puuroa ja keittoruokia on mennyt
eniten biojäteastiaan, Petra harmittelee.
KARJAISULLA KASA
KEVYTPEITTEITÄ
Taruksen kokoisesta leiristä jää toki
tähteeksi paljon muutakin kuin
ruokaa. Laudoissa ja tukeissa ei ole
parasta ennen -päivämääriä ja tarkoitus
onkin löytää niille hyötykäyttöä
leirin jälkeen. Purkuleirin lauantaina
järjestetään kaikille avoin huutokauppa,
jossa myydään kaikenlaista
puutavaraa ja muita rakennustarvikkeita.
− Tarjolla on myös vesijohtoa,
tiiliä ja kevytpeitteitä, listaa tekniikkajohtaja
Juha ”Jeo” Lehto.
Aarnikratin varrelle levitettävä
myyntitavara on pääasiassa käytettyä.
Varastoista löytyy myös uuden
uutukaista materiaalia, mutta sen
myyntiin asettamista harkitaan vielä.
Huutokauppa on siis puretun pattingin
pelastus, mutta valmistamatonkin
ruoka päätyy biojätteeksi, jos
purkuleiriläiset eivät saa muonavarastoa
tyhjennettyä. Vai mikä mahtaisi
olla kymmenen margariinirasian
lähtöhinta?
Anders Wikström, 24
Östersundom scouter
–Trots regnet, rådde det en
trevlig stämning på det stora
lägerbålet. Det var energi i
programmet.
Lotta Sandholm, 16
Södrik Stigfinnare
– Det bästa var att få träffa
nya människor.
Maija Laine, 18
Södrik Stigfinnare
– Solsken! Mässan var trevlig
att gå på när solen började
titta fram.
Home Hospitality majoittaa ulkomaalaiset
suomalaisiin perheisiin.
Teksti: Satu Lehtniemi
Kuvat: Sami Tarkiainen
3

LINKKARI ON
TEROITETTU!
Linkkarista on tullut entistä
selkeämpi monitoimityökalu
kaikenikäisille partiolaisille.
VJ-klubin kylkeen Torille kohosi
maanantaina kupoliteltta, jonka
ovisuusta näkyy kuusi tietokonetta.
Linkkari-sivuston omassa esittäytymispisteessä
jokainen ohikulkija
pääsee tutkimaan uudistuvia
sivuja.
– Teltta on pystytetty Vj-klubin
ulkopuolelle, jotta kaikki
muutkin kuin vartionjohtajat löytävät
Linkkarin, kertoo Arttu
Tanner Oulun Metsänkävijöistä.
Sivustolla on asiaa kaikille sudenpennusta
partiojohtajaan.
ELÄVÄ KOKONAISUUS
Arttu ja hänen vartionjohtajaparinsa
Olli Salo ovat miehet Linkkarin takana.
He saivat ajatuksen helpottaa
vartion toimintasuunnitelman tekoa
ja perustivat ensimmäisen Vj-Linkkarin
nettiin jo kuusi vuotta sitten.
Linkkari ruokkii itse itseään, sillä
käyttäjät voivat lisätä sivuille vinkkejä
ja keskustella chatissa.
– Mitä enemmän Linkkari saa
julkisuutta, sitä paremmin se toimii,
kiteyttää Arttu.
Linkkarista löytyy toimintavinkkien
lisäksi apua leirikirjeen tekoon,
lippukunnanvaihtopalsta ja suosittu
leirikaste-seikkailupeli. Suurin osa
sisällöstä on partiomaista ajanvietettä,
jota käyttäjät ovat toivoneet
Linkkariin.
– Tutustuin sivuihin ensimmäistä
kertaa, kun kävin tekemässä vartionjohtajatestin,
hymyilee Kim
Hiipan Pojista.
RÄÄTÄLINTYÖ JATKUU
Kim on tutustumassa uudistuneeseen
Linkkariin tulevan vj:n Messukylän
Metsäpoikien Joonan kanssa.
Pojat haluaisivat tutkia palveluita
tarkemmin, mutta tietokoneet eivät
suostu vielä avaamaan kaikkia kuvakkeita.
– Olemme saaneet Taruksella jo
paljon lisäideoita. Viimeisin ehdotus
oli myyntipalsta, joka aiotaan ehdottomasti
toteuttaa, Arttu lupaa. Tulossa
on ainakin lippukunnille tarkoitettu
palsta sekä kuvagalleria.
Teksti: Hilla Rudanko
Kuva: Juho Holopainen
Tarukselta
eetteriin
Kari ”Kassu” Kalliolla on
pesti Taruksen radio- ja
televisiopalvelussa. Hänen
tehtävänsä on välittää
Tarukselta uutisia ulkomaailmaan.
Aseena ei
ole kynä vaan mikrofoni.
– Pestauduin radiotoimittajaksi jo
puolitoista vuotta sitten. Halusin
omaan alaani liittyviin tehtäviin ja
tartuin opiskelukaverini Juhan ehdotukseen
lähteä tekemään leiriradiota,
valaisee Kassu tapahtumien
kulkua. Myöhemmin ryhmään
löytyi kaksi vahvistusta, ja kaavaillusta
leiriradiosta tuli radio- ja televisiopalvelu,
joka valmistelee juttuja
paikallisradioiden saataville
internetiin.
– Suunnitelmat olivat pienimuotoiset,
mutta kaikki ja enemmänkin
on toteutunut, hymyilee
ryhmän mestari Juha Aarikka.
UTELIAISUUS TEKEE
TOIMITTAJAN
Tiedonjano ja uteliaisuus johdattivat
Kassun opiskelemaan monimedia-alalle.
Hän kieltää olevansa
tekniikkaguru, jonka työssä tärkeintä
olisi tietotekniikan hallinta.
Ensisijaisesti pesti on tiedon hankkimista.
Radiotoimittaja perehtyy
aiheeseensa ja valmistelee juttunsa
huolellisesti, sillä äänitystilanteessa
saatu materiaali on ainut työväline
uutista koottaessa. Usein ääninauhaa
täytyy tallentaa moninkertaisesti
lopullisen jutun pituuden verran.
– Nauhoitin avajaisissa parin minuutin
pätkää varten koko illan,
naurahtaa Kassu.
Kun kaikki äänimateriaali on
purkissa md-nauhurin syövereissä,
alkaa nauhan leikkaus eli editointi
tietokoneella. Tallenteesta valitaan
tärkeimmät kohdat, jotka sitten
sommitellaan järkeväksi kokonaisuudeksi.
Toimittaja nivoo palat
yhteen omalla juonnollaan. Juontoa
varten Kassu kertoo hiippailevansa
usein nauhurin kanssa metsän
siimekseen – partioleirillä
hiljaisin paikka löytyy ulkoilmasta.
HOUKUTTELEVIA
HAASTEITA
Kassu on Taruksella ensimmäistä
kertaa tekemisissä partiotiedottamisen
kanssa. Pestin suurin haaste
on ollut saada juttuihin ulkopuolisen
näkökulma, vaikka leirielämä
SATEESTA HUOLIMATTA TARUKSEN ALUEELLA OLI
METSÄPALOVAROITUS KOKO LEIRIN AJAN.
onkin itselle tuttua.
– On hankalaa muistaa, että
leirin ulkopuolelle lähteviä juttuja
kuuntelevat ihmiset, jotka eivät ole
partiolaisia, hän toteaa.
Leiripäivien aikana Kassulle on
kertynyt arvokasta kokemusta tulevia
opintoja varten. Jos pestistä pitäisi
nyt päättää uudelleen, hän tekisi
saman valinnan.
– Seuraavalla kerralla homma
sujuisi tietysti entistä mallikkaammin.
Ehkä leirin oma radiokaan ei
olisi mahdoton ajatus, hän livauttaa,
mutta muistaa jättää suunnitelmiin
varauksen: – Olisi siinä kyllä
haastetta.
Teksti: Hilla Rudanko
Kuva: Niko Blomberg
MITÄ IHMETTÄ? HEHÄN OVAT
KUIN KAKSI HEDELMÄÄ!
Vartionjohtajat Miika ja
Ilari tarttuivat rohkeasti
Linkkariin.
12
Leirillä tehdyt radiojutut löytyvät myös netistä.
Matti Vanhanen
Suomen pääministeri
Aki Tuominen
Taruksen projektipäällikkö
Kuvat: Sakari Kouti