Maija ja Ossi Kuoppalan terveiset Namibiasta
Maija ja Ossi Kuoppalan terveiset Namibiasta
Maija ja Ossi Kuoppalan terveiset Namibiasta
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Ossi</strong> <strong>ja</strong> <strong>Mai<strong>ja</strong></strong> Kuoppala, Namibia<br />
Helmikuu 2013<br />
Rakkaat lähettäjämme, työmme tuki<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> esirukoili<strong>ja</strong>t<br />
Taas on aikaa vierähtänyt viime kirjeestä, jota<br />
kirjoittelimme, kun kesä oli nupuillaan... No,<br />
kesä tuli <strong>ja</strong> meni. Nyt se on pikku hil<strong>ja</strong>a muuntumassa<br />
syksyksi eli aurinko on siirtymässä<br />
sinne teille. Se paistoi koko kesän puhtaalta<br />
taivaalta <strong>ja</strong> ennen kokemattoman kuumana.<br />
Pilvet olivat poissa <strong>ja</strong> samoin myös sateet.<br />
Kuitenkin - niin kuin aina - ihmiset lähtivät pelloilleen<br />
sydän täynnä toivoa <strong>ja</strong> rukouksin, mitä<br />
muuta he saattoivat tehdä? Valtaosa tämän<br />
maan väestöstä on riippuvainen siitä, mitä maa<br />
antaa. Mahangussa on jokapäiväinen leipä.<br />
Mutta nyt näyttää siltä, että sato on kuivumassa<br />
pelloille.<br />
Monin paikoin, Omusatin, Oshanan <strong>ja</strong> Oshikoton<br />
alueiden pelloilla kasvaa vain kuivuneita<br />
korsia, joiden kimppuun viimeisten viikkojen<br />
aikana ovat hyökänneet armyworms, pienet<br />
katepillarimadot, jotka ”ryömivät” kuin preussilainen<br />
armei<strong>ja</strong> pellolta pellolle <strong>ja</strong> syövät kaiken<br />
orastaneen puhtaaksi. Vain niillä on nyt<br />
juhlaa.<br />
Ainut ohje mato<strong>ja</strong> vastaan on kaivaa o<strong>ja</strong>a peltojen<br />
ympärille. Niitä nämä köyhät viljelijät<br />
ovat nyt hädissään kaivamassa. Myrkytyksiä<br />
kukaan ei oikeastaan suosittele vahingollisten<br />
sivuvaikutusten vuoksi.<br />
”Ei meille mitään satoa tule. Ainut mitä nyt<br />
odotamme, on nälkä <strong>ja</strong> kärsimys.” Näin tilitti<br />
tunto<strong>ja</strong>an 70-vuotias kumaraan painunut Fikameni-vaimo<br />
Okakanan kylästä (kuuden lapsen<br />
yksinhuolta<strong>ja</strong>-isosäiti). Hän sanoo, että<br />
viime vuonna tähän aikaan hänen pieni mahangu-peltonsa<br />
oli miltei sadonkorjuuta vailla.<br />
”Sieltä sain myös tuoreita herneitä <strong>ja</strong> kurpitsaa.”<br />
Tällä kuivuudella on vaikutuksensa kaikkeen.<br />
Kirkko, jonka talous niin olennaisilta osiltaan<br />
on riippuvainen siitä, mitä ihmiset antavat, on<br />
varmasti tuskissaan tilanteesta. Näyttää siltä,<br />
että pohjoisen viljelevällä väellä ei ole alttarille<br />
muuta kannettavaa kuin rukouksensa <strong>ja</strong> tyhjät<br />
kädet.<br />
Seurakunnat ovat velvollisia maksamaan pappiensa<br />
palkat <strong>ja</strong> vastaamaan seurakunnallisen<br />
työn kuluista. Mutta millä vastata, kun ei ole<br />
mitään, mitä antaa? Niitä, joilla on kar<strong>ja</strong>a, on<br />
neuvottu myymään pikaisesti ”parhaat palat”<br />
ennen kuin kar<strong>ja</strong> heikkenee myyntikelvottomiksi<br />
tai kuolee. Aivan kuin pisteenä iin päällä<br />
on ruuan hinnan nousu kautta maan. Sen katsotaan<br />
johtuvan viime kesän kuivuudesta<br />
USA:ssa. Heikot sadot aina nostattavat ruuan<br />
hintaa maailmanmarkkinoilla. Toki kaupan hyllyt<br />
täällä yhä notkuvat ruokaa <strong>ja</strong> leivoksia, mutta<br />
kaikilla Jumalan köyhillä ei ole rahaa ostaa<br />
sitä.<br />
Tasan eivät käy onnen lah<strong>ja</strong>t. Samaan aikaan<br />
tämän kuivuuden kanssa, itäisen Kavangon<br />
ihmiset ovat Sambesi-joen tulvien keskellä.<br />
Vettä on kaikkialla <strong>ja</strong> ihmisiä <strong>ja</strong> kokonaisia kyliä
on jouduttu evakuoimaan. Heillä on toisenlaiset<br />
murheet mutta samansisältöiset rukoukset.<br />
Myös työpaikalleni Paulinumin teologiseen<br />
seminaariin kuivuus heittelee varjoaan. Valtaosa<br />
opiskelijoista tulee alueilta, joita kuivuus<br />
koettelee. Tämän tästä he ovat saaneet <strong>ja</strong>uho<strong>ja</strong><br />
pohjoisista kotikylistään. Entä nyt, sitä monet<br />
kyselevät.<br />
Tästä huolimatta nuoret ovat toivorikkaita, niin<br />
kuin aina. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista<br />
on tullut toisen vuoden opiskelijoita.<br />
Vastuuta heille lisätään vähin erin. Nyt nämä<br />
entiset fuksit saavat antaa panoksensa seminaarin<br />
yhteisiin hartauksiin <strong>ja</strong> hyvin he ovat<br />
aloittaneet. Ensimmäisenä aamuhartausvuorossaan<br />
Pendukeni väitti, että toivo ihmiselle<br />
on yhtä tärkeä kuin hengitys elämälle <strong>ja</strong> kaiken<br />
toivon perusta on siinä, että JUMALA ON. Tätä<br />
sanaa jäin miettimään niin etten muuta sitten<br />
kuullutkaan. Mielessäni kuitenkin sanoin Amen<br />
<strong>ja</strong> muistelin Fikameni-vaimoa, joka sanoi; ”Mistä<br />
minä tiedän, ehkä Jumala vielä antaa sateen<br />
tulla… <strong>ja</strong> sitten me iloitsemme.”<br />
Minä <strong>Ossi</strong> Kuoppala kirjoitin nämä rivit yksin<br />
siitä syystä, että <strong>Mai<strong>ja</strong></strong> on pitkällä matkalla jossain<br />
päin Angolaa (Lubango). Hän, kuten arvata<br />
saattaa, on kuitenkin mukana kaikessa, mitä<br />
täällä eteläisessä Afrikassa tapahtuu <strong>ja</strong> lähettää<br />
terveisiä <strong>ja</strong> runsaita siunauksen toivotuksia<br />
teille kaikille. Virvottavaa sadetta me rukoilemme.<br />
PS. <strong>Mai<strong>ja</strong></strong> <strong>ja</strong>tkaa:<br />
Vuosi on alkanut töiden puolesta vilkkaasti.<br />
Tulin tänään Angolasta, jossa tapasin kumppanikirkkomme<br />
ihmisiä sekä Suomen Lähetysseuran<br />
työntekijöitä. Lubangon kaupungissa<br />
raikkaat sateet pyyhkivät yli kaupungin <strong>ja</strong> vuorilla<br />
puhalsi vilpoinen tuuli. Kaikkialla oli vehmasta<br />
<strong>ja</strong> vihreää. Itku tuli silmään kun lentokone<br />
ylitti Kunene - joen <strong>ja</strong> tultiin Namibian<br />
puolelle, niin kuivaksi maisema muuttui. Toisaalta<br />
ihmiset sanovat, että sateet alkavat Angolasta<br />
<strong>ja</strong> tulevat sitten tänne. Siinä toivossa<br />
elämme vielä mekin.<br />
Kiitos teille kaikille tuestanne!<br />
<strong>Ossi</strong> Kuoppala<br />
ossi.kuoppala@felm.org<br />
<strong>Mai<strong>ja</strong></strong> Kuoppala<br />
mai<strong>ja</strong>.kuoppala@felm.org
Change language