Views
3 years ago

Vanhempien Sanomat 1/2010 - Suomen Vanhempainliitto

Vanhempien Sanomat 1/2010 - Suomen Vanhempainliitto

Vuorovaikutusvastuu

Vuorovaikutusvastuu kuuluu opettajalle Kukapa ei toivoisi mutkatonta yhteistyötä kodin ja koulun välille? Tavoitteista huolimatta kasvatuskumppanuus ei aina toteudu ongelmitta. Vanhempien ja koulun toimijoiden välille syntyneitä riitoja ratkotaan pahimmassa tapauksessa lakimiesten voimin. Onnistunut yhteistyö edellyttää vuorovaikutustaitoja, joita suomalaiset eivät vielä kovin hyvin hallitse. Teksti ja kuva: LEENA HERLEVI-VALTONEN ”Itsekkyyden tilalle pitäisi saada positiivista yhteisöllisyyttä”, toivoo psykologi ja yhteisötyönohjaaja Liisa Raina. Psykologi ja yhteisötyönohjaaja Liisa Raina opettaa vuorovaikutustaitoja työyhteisöille. Rainan mukaan taitoja tarvitsevat ensisijaisesti ne ammattilaiset, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Vuorovaikutustaidot kuuluvat olennaisena osana kasvattajan ammattitaitoon. Kodin ja koulun yhteistyössä vuorovaikutusvastuu kuuluu opettajalla. Vanhemmat ovat koulun ja kodin välisessä keskustelussa yksityisiä ihmisiä, joilta ei voi vaatia vuorovaikutustaitoja samalla tavalla kuin kasvatusalan ammattilaisilta. Jokainen ihminen on silti vastuussa omasta käyttäytymisestään. Opettajan tehtävä on huolehtia siitä, että yhteistyömuodoista on sovittu yhdessä vanhempien kanssa ja pelisäännöt ovat kaikille selvät. ”Ristiriitoja syntyy aina”, Liisa Raina toteaa. ”Vuorovaikutuksen ammattilaisen tulee osata hallita tilanne ja ohjata keskustelua oikeaan suuntaan.” Tunteet kuriin Vuorovaikutustilanteissa on etu, jos on oppinut säätelemään tunteitaan. Tunteita ei tarvitse tukahduttaa, sillä ne välittävät meille tärkeitä viestejä, joita on hyvä kuunnella. Voimakas tunnetila voi kuitenkin vaikuttaa tekoihimme, joita myöhemmin kadumme. Tämä koskee sekä opettajia että vanhempia. ”Sellaiselle tunteelle, joka voi haitata vuorovaikutustilannetta, ei pidä antaa valtaa. Oleellista on oppia tunnistamaan omat tunnetilansa, ja ymmärtää mikä vaikutus niillä on käyttäytymiseemme.” Liisa Raina kehottaa vuorovaikutuksen ammattilaisia ottamaan syliinsä symbolisen säiliön, johon voi sijoittaa ne asiat, joita neuvottelussa käsitellään. Näin ongelmat pysyvät erillään omista henkilökohtaisista tunteista. Samaan säiliöön voi myös sijoittaa vastapuolen viestittämät tunnetilat, jotka häiritsevät keskustelun etene- 12 • Vanhempien Sanomat

mistä. Säilöminen auttaa hahmottamaan käsiteltävän ongelman sellaisena kuin se on, ei osana minua. Jokainen ihminen voi harjoitella tunteiden säätelyä. Vaikka huoltaja edustaa kodin ja koulun yhteistyössä yksityistä henkilöä, on hänellä yhtälailla vastuu omasta käyttäytymisestään. On luonnollista että omaa lasta koskeva ongelma voi nostaa pintaan voimakkaita tunteita. On kuitenkin lapsen etu, että asioista sovitaan hyvässä hengessä ja asiallisesti. Omalla käytöksellään vanhempi myös antaa lapselle mallin siitä, miten asioita kuuluu aikuisten kesken hoitaa. Tunteiden säätelyn lisäksi voimme vaikuttaa asenteisiimme. Ennen neuvottelutilanteeseen menemistä on hyvä kysyä itseltä, minkälaisen ratkaisun ongelmaan toivoo saavansa. Sen sijaa, että korostamme itsekkäästi omia tarpeitamme, meidän pitäisi enemmän pohtia yhteisiä tavoitteita ja sitä, tukeeko minun asenteeni niitä. Hyökkäys on paras puolustus? Yksityisissä ihmissuhteissa kohtaamme erilaisia vuorovaikutusta haittaavia tapoja reagoida. Jollakin on tapana pitää mykkäkoulua, toinen pakenee tilanteesta lähtemällä pois. Hyökkäys on paras puolustus ja selittelyyn tai vähättelyyn sortuu meistä yksi jos toinen. Joku käyttäytyy ylimielisesti joutuessaan heikkoon asemaan ja joku toinen heittäytyy täysin välinpitämättömäksi. Samanlaisia piirteitä Liisa Raina on löytänyt myös työyhteisöistä. ”Vuorovaikutuksen ammattilainen ei voi toimia näin. Hänen tehtävänsä on ohjata keskustelua. Jos vastapuoli käyttäytyy ” Jos vastapuoli käyttäytyy hyökkäävästi, ammattilainen ei puolustaudu, vaan ehdottaa uutta tapaamista. hyökkäävästi, ammattilainen ei puolustaudu, vaan ehdottaa uutta tapaamista. Ammattilainen vastaa omasta toiminnastaan.” Entäpä jos vanhempi kokee, ettei tule kuulluksi lastaan koskevassa asiassa? Eräs koulukiusatun äiti kirjoittaa internetin keskustelupalstalla näin: ”Ihmettelen kovasti, miksei opettaja puutu asiaan, vaikka asiasta on hänen kanssaan koko lukuvuoden puhuttu, aina vain sama vastaus, seurataan tilannetta. Jos tämä asia ei ala edistymään mihinkään, mitä tekisin seuraavaksi, ottaisinko yhteyttä suoraan koulun rehtoriin?? Liisa Raina ehdottaa, että opettajaan ollaan vielä kerran yhteydessä. Jos sittenkin näyttää siltä, ettei opettaja jostakin syystä kuuntele, voi pyytää, että opettaja järjestää yhteisen neuvottelun, jossa myös rehtori on läsnä. Raina uskoo, että avoin keskustelu asianosaisten kesken on ainoa tie hyvän yhteistyön luomiseksi. Lakimiehen juttusille on syytä lähteä vasta, kun asia ei yrityksistä huolimatta minkään tahon toimesta etene toivotulla tavalla. Raastupa on kuitenkin aina äärimmäinen keino. On tarkoin pohdittava, onko asian selvittäminen oikeusteitse todella lapsen etu. Yhteistyötaitoja opeteltava jo lapsena Vuorovaikutustaidot eivät kuulu suomalaisten vahvuuksiin. Taitoja ei Rainan mielestä opeteta riittävästi suomalaisessa koulussa tai oppilaitoksissa. Kulttuurissamme itsekkyys ja yksilökeskeisyys korostuvat. Lapset opetetaan jo varhain pärjäämään omillaan ja huolehtimaan itse itsestään. Samalla oletetaan, että heistä kasvaa yhteisöön sopeutuvia ihmisiä, jotka menestyvät työelämässä. ”Puhumme yhteisöllisyydestä paljon, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä se tarkoittaa. Yhteisöllisyys voi olla myös pienen ääriryhmän muodostama porukka, joka ajaa omia etujaan ja sulkee ulos ne, jotka ovat eri mieltä”, Liisa Raina muistuttaa. ”Itsekkyyden tilalle pitäisi saada positiivista yhteisöllisyyttä, jossa tavoitteena on ottaa jokaisen jäsenen yksilölliset taidot yhteiseen käyttöön.” Näin Liisa Raina avaa aiheeseen liittyvää termistöä: Monissa suomalaisissa kouluissa käytetään yhä perinteisiä oppimismenetelmiä, jotka eivät tarjoa lapselle riittävästi mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Kun meillä lapset oppitunnilla haluaisivat auttaa toinen toisiaan, ajatustenvaihtoa naapurin kanssa saatetaan kutsua lunttaamiseksi. Lapselle syntyy mielikuva, että auttaminen tai avun pyytäminen ei ole sallittua. Kun nuoret siirtyvät työelämään, työnantajat joutuvat opettamaan lapsille kädestä pitäen kokouskäytäntöä ja vuorovaikutustaitoja. ”Oppimisympäristöt tulisi rakentaa niin, että oppilaat voivat olla jatkuvasti toinen toistensa kanssa puheyhteydessä ja toimia yhteistyössä. On toki paljon opettajia ja kouluja, jotka ovat siirtyneet yhteisöllisempään ja yhteistoiminnallisempaan opetukseen. Koulun pitää opettaa nimenomaan monimutkaisia vuorovaikutustaitoja isoissa ryhmissä ja monimuotoisessa seurassa.” VUOROVAIKUTUS Vaikutetaan toiseen tasaveroisena vuorotellen (dialogi). TILANNETAJU Tilanteeseen vaikuttavien monien asioiden huomioiminen vuorovaikutussuhteessa. TUNNEÄLY Itsetuntemus, itsehallinta, motivoituminen, empatia ja sosiaaliset kyvyt ovat tunneälyn osa-alueita. HENKILÖKEMIA Ihmiset arvottavat spontaanisti asioita hyvän ja huonon väliin, niin myös ihmissuhteita. TEMPERAMENTTI Synnynnäinen tyyli tai tapa reagoida asioihin, ei opittu. Vanhempien Sanomat • 13

Vanhempien Sanomat 2/2009 - Suomen Vanhempainliitto
1 Holoseenin Sanomat - Helsinki.fi
Lasten mediabarometri 2010: Vanhempien ... - Mediakasvatus.fi
Suomen Uniman lehti 1/2010 - Unima.nu
1/2010 Irtonumero 3€ - Suomen Ateenan-instituutti
Lappilehti 1/2009 - Suomen Vapaakirkko
VAUHDILLA AIKUISUUTEEN? - Suomen Vanhempainliitto
Vuosikertomus 2010 - Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry
HT 1 2010 - Suomen Hammasteknikkoseura ry
Lappilehti 1/2010 - Suomen Vapaakirkko
Liplatus 1/2010 - Järvi-Suomen Partiolaiset
2 /2010 Irtonumero 3€ - Suomen Ateenan-instituutti
HT 4 2010 - Suomen Hammasteknikkoseura ry
Lapsemme 2/2010 - Mannerheimin Lastensuojeluliitto
1 - Suomen arkeologinen seura ry.
Ammattisotilas 1/2010 (pdf) - Aliupseeriliitto
Lappilehti 3/2010 - Suomen Vapaakirkko
Liplatus 3/2010 - Järvi-Suomen Partiolaiset
Akti 1/2010 - Arkistolaitos
Jalopeura 2010 - Suomen Lions-liitto ry
Eläintaudit Suomessa 2010 (pdf) - Evira
Lappilehti 1/2012 - Suomen Vapaakirkko
Kuntoutus-lehti 4/2010 - Kuntoutussäätiö