Riskillä merkityt - Nuorisotutkimusseura

nuorisotutkimusseura.fi

Riskillä merkityt - Nuorisotutkimusseura

11. Lapsia ja nuoria koskevan hallinnan murros

vakio”, ei niinkään ”puuttuminen”. Toisin kuin hyvinvointipolitiikka, jossa perheelle

tarjottiin tukea luottaen kykyyn tehdä parhaat valinnat, riskipolitiikka on taipuvainen

auktoritanismiin. Se siivuttaa vaikuttavuusvaatimuksessaan perheenjäsenet erillisiksi

yksiköiksi, eristää lapset ja vanhemmat toisistaan ja suuntaa kumpiinkin oman

kohdennetun käsittelynsä. Uusi eetos pyytää vanhempia epäilemään jälkikasvuaan

ja pyrkii rakentamaan aikuisrintamaa lapsia ja nuoria vastaan.

Tämän tutkimuksen valossa uusi regiimi esittää tunnusomaisena lääkkeenään

lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvaa 6) kontrollin tehostamista, josta on

jonkin verran empiiristä näyttöä 2000-luvulta (Kivivuori 2006; Strandell & Forsberg

2005). Kontrollin tehostumisteesiin on tulosten perusteella syytä tehdä lyhyt,

mutta kokonaisuutena merkittävä lisäys. Kontrollin tehostuminen on syytä asettaa

laajempaan historialliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen yhteyteensä ja todeta, että

kontrolli on 1990-luvun lopulta lähtien tehostunut tavalla, joka on diskursiivisesti

ehdollistunut. Kysymys ei ole vain valvovan silmän alle saattamisesta suhteellisen

vakiintuneissa yhteiskunnallisissa instituutioissa vaan institutionaalisten kehikkojen

yli suuntautuvista, mitä erilaisimpiin vuorovaikutuskonteksteihin levittäytyvistä

hienojakoisista ja reflektoimattomista todellisuuden havaitsemisen ja näkymisen

tavoista, jotka mahdollistavat ja ehdollistavat toimintaa sekä säätelevät toimijoiden

välisiä suhteita. Tutkimusaineistoista välittyvien kontrollin tehostamista edistävien

sanastojen, diskurssien ja sen tekniikoiden voimakkaan homogeenisyyden ja toistuvuuden

vuoksi on perusteltua puhua ideologisesti ehdollistuneesta kontrollista (ks. myös

Jallinoja 2006, 221–252; Korander & Törrönen 2005). Ehdollistuminen kytkeytyy

1990-luvun laman jälkeiseen lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevan hallinnan tavan

muutokseen. Hallinnan muutoksen taustalla vaikutti laajempi yhteiskuntapolitiikan

suunnanmuutos, jonka legitimoimiseksi ja toteuttamiseksi ilmaantui uudenlaisia

todellisuutta muokkaavia käsitteitä, sanastoja, diskursseja ja temaattisia kokonaisuuksia.

Uusi regiimi yhdistää uusliberaalin talouseetoksen, poliittisen konservatismin ja

sosiaaliskollektivistisen kommunitarismin avainelementtejä.

Kotiintuloaika on edustava esimerkki 1990-luvulla syntyneeseen riskiregiimiin

diskursiivisesti ehdollistuneesta kontrollista. Siinä yhdistyvät poikkeuksellisen

monet uuden hallinnan tunnusomaiset piirteet. Ensinnäkin suomalainen käsitevalinta

”kotiintuloaika” rajaa tekniikan kohteeksi ainoastaan nuoret. Se eroaa muun

muassa ruotsalaisesta keskustelusta, missä siitä puhutaan ulkonaliikkumiskieltona

(utegångsförbud). Käsitevalinta on omiaan rajaamaan sitä koskevan keskustelun

”perusoikeusdiskurssin” sijasta ”kasvatusdiskurssiin”. Toiseksi tekniikka on angloamerikkalainen

innovaatio, joka ilmaantui Suomeen yhteiskuntapolitiikan suunnanmuutoksen

yhteydessä. Kolmanneksi kotiintuloaika on tekniikka, jossa huomio

kiinnittyy havaittavan ilmikäyttäytymisen hallintaan ja ”inkapasitaa tioon” eli vaarattomaksi

tekemiseen. Se jättää siten koskematta ongelmien syntyyn kytkeytyvät

esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kysymykset ja keskittyy riskikäyttäytymisen

hallintaan. Kotiintuloaikakäytäntöjen linkittyminen rikoksentorjunnan

ja turvallisuuden asiakokonaisuuksiin on viimeisten kymmenen vuoden aikana

vahvistanut poliisin asemaa lapsuuden ja nuoruuden asiantuntijana.

259

More magazines by this user
Similar magazines