Potilaslehti_2_10

Suomen

lehti

No 2 kesäkuu - syyskuu 2010

FINLANDS PATIENTTIDNING 2/2010

LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE

Suomen

lehti

Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistysten

ja ryhmien yhteystiedot ovat sivulla 19

Suomen Potilaslehti 2/2010

Seuraavat numerot aineiston viimeinen toimituspäivä

3/2010 6.9.2010, lehti ilmestyy 12.10.2010

4/2010 10.11.2010, lehti ilmestyy 20.12.2010

Pääkirjoitus: Sairaanhoidon laadunvalvonta

parantaa potilasturvaa.................................................3

Ledare: Sjukvårdens kvalitetsövervakning

förbättrar patientsäkerheten........................................4

Terveyden- ja vanhustenhoidon taso on turvattava.....5

Reuman sairaala symbolisoi hyvää hoitoa

ja kestäviä turvaverkkoja..............................................6

Fyysinen haavoittuvuus................................................7

Kun lääke vie terveyden...............................................9

Potilaalla on lain mukaan oikeus hyvään ja

laadukkaaseen hoitoon sekä siihen liittyvään

kohteluun...................................................................10

Ojanne pohtii..............................................................12

Potilasliitto on nyt katutasossa..................................13

Potilasliiton vuosikokous Jyväskylässä.....................15

Jäsenjärjestösivut................................................ 20–49

Semper Ad Lucem – aina valoa kohden....................52

Osakkeenomistajan kunnossapito ja muutostyöt

uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan........................53

Velan vanhentumisesta..............................................55

Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden

olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua

materiaalia. Lehti ei myöskään palauta sellaista

kirjallista taikka kuvallista materiaalia, jota toimitukseen

on pyytämättä lähetetty.

Suomen Potilaslehti

Finlands Patienttidning

Suomen Potilaslehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa,

vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen

kotimaassa). Paino: Newprint Oy – Loimaa

Etukannen kuva: Paavo Koistinen, Kuressaaren

Piispanlinna, yksi sen torneista.

Suomen Potilasliitto ry

Finlands Patientförbund rf

Toimisto:

Helsinginkatu 14 A 1,

00500 Helsinki

puh. 09 562 2080

fax 09 5123 3555

Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi

kotisivut www.potilasliitto.fi

Pankkiyhteys: Sampopankki 800012-662600

Hallitus: Paavo Koistinen, puh.joht., 0400 682

337, paavo.koistinen@elisanet.fi, Inger Östergård,

varapuh.joht, inger.ostergard@luukku.com,

Jaakko Ojanne, talous, hallituksen sihteeri,

jaakko.ojanne@welho.com

Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki,

Paula Määttä, Elsa Sipilä, Inka Svahn, Brita Pawli,

Kalevi Järvinen, Matti Haimi, Jorma Nurmi, Tenho

Palmroth, Arto Pyykkönen.

ISSN 0784-5944, 33. vuosikerta

Vastaava päätoimittaja: Paavo Koistinen, gsm 0400 682 337

Toimitus: Jaakko Ojanne, gsm 041 461 6886

Osoite: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki

Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi

Kotisivut: www.potilasliitto.fi

Puh. (09) 562 2080

Painos: 7900 kpl

2

Paavo Koistinen

Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja

Sairaanhoidon laadunvalvonta

parantaa

potilasturvaa

Jos nyt kerrankin aloittaisi hiukan leikkisästi

vakavasta asiasta kirjoittamisen,

niin silloinhan voisi todeta, että suomalaisen

on kovin vaikeaa ja raskasta

myöntää, että ruotsalaiset ovat olleet

oikeassa. Silti sellainen myönnytys on

tehtävä, kun ajattelemme sairaanhoitojärjestelmän

laadullista valvontaa.

Ruotsissa sairaanhoitoa antavilla laitoksilla

on ollut kauan aikaa käytössään

laadunvalvontamittareita, joiden mukaan

on ongelmakohdissa ollut suhteellisen

helppoa ja perin nopeallakin aikataululla

tehdä tarvittavia korjauksia. Jos jonkin

sairauden tai hoitotoimenpiteen kohdalla

ilmaantuu tilanne, jossa poikkeuksellisen

suuri joukko potilaita tarvitsisi korjaavia

toimenpiteitä tai joissa hoidon seurauksena

syntyisi pysyviä haittoja tavallista

tilastollista odotusarvoa enemmän, voidaan

Ruotsissa käytössä olevilla laatumittareilla

keskittyä ongelman nopeaan

oikaisuun. Tarvinneeko tässä kohtaa edes

erikseen kertoa, että Suomessa tällaista

mittausjärjestelmää ei ole.

On selvä asia, että aina paraskaan

hoito ei auta. Paraskaan lääkäri tai hienoinkaan

sairaanhoitoyksikkö ei kykene

tekemään ihmeitä. Toimiva laatujärjestelmä

sen sijaan kykenee rajaamaan

vahinkojen määrää ja kohentamaan samalla

potilasturvallisuutta. Siksi onkin

jopa hiukan oudoksuttavaa, että samaan

aikaan, kun Sosiaali- ja terveysministeriö

korostaa potilasturvallisuusstrategiassaan

2009 – 2013 juuri potilaan

turvallisuuden merkitystä, ei varsinaista

työkalua ole vielä esitetty rakennettavaksi.

Luonnollisesti kaikkien tahojen strategioissa,

selvityksissä, lausunnoissa ja

kannanotoissa julistetaan yhteen ääneen

potilaan hyvää ja potilaan

oikeutta hyvään

hoitoon.

Suomen Potilasliitto

on lähestynyt 61:ttä

erilaista yliopistollista,

alueellista ja yksityistä

sairaanhoitoa antavaa

laitosta ja esittänyt näiden

ylilääkäreille kaksi

lyhyttä kysymyssarjaa,

joilla kartoitetaan suomalaisen

sairaanhoidon

laadunvalvontaa

käytännön tasolla.

Kysymyksien laadintaan

on lisäksemme

osallistunut myös lääkärikunnan

edustajia

ja yleisempien kysymysten

pohjana on käytetty nimenomaan

edellä jo mainittua Sosiaali- ja terveysministeriön

potilasturvallisuusstrategiaa.

Yksinkertaistettuna koko kysymysasettelu

perustuu siihen, että kun laaditaan hienoja

ja huolellisia strategioita, niin miten

niiden toteuttamisesta huolehditaan valtakunnallisesti

ja kaikkien tasapuolinen

kohtelu päämääränä pitäen

Kolmannen sektorin potilastyö saattaa

toisinaan tuntua hiukan turhauttavalta,

kun jatkuvasti saamme vastaanottaa toinen

toistaan arvokkaampia tavoiteasetelmia,

mutta samalla joudutaan toteamaan,

että edelleen paljon asioita sovitaan ja

neuvotellaan niin sanotusti potilaan

ylitse. Se, että tavoitteiden seurannassa

edelleen toimitaan lähinnä reaktiivisesti

– siis jälkeenpäin reagoiden – kun tulisi

toimia proaktiivisesti – siis ongelmiin jo

etupainotteisesti puuttuen.

Sairaanhoitojärjestelmämme sisällä

toimivien ja laadunvalvontajärjestelmää

kannattavien lääkäreiden ja sairaanhoitajien

piirissä tunnetaan kuitenkin se ”hartaus”,

jolla uusien järjestelmien vastaiset

voimat toimivat. Kysymyksessä ei ole

enää konservatiivisuus siinä mielessä

kuin sana voidaan yleensä ymmärtää.

Kysymyksessä on pikemminkin hyvin

piintynyt asenteellisuus. Jotkut haluavat

edelleen jääräpäisesti pitää kiinni siitä

vanhasta kannastaan, jonka mukaan

lääkäriä ei tarvitse tulla sen paremmin

neuvomaan, vaivaamaan kysymyksillä

kuin tyrkyttämään hänelle uusia toimintamalleja

– etenkin, jos hän ei ole niitä

itse esittänyt.

Emme tietenkään voi mennä karkeasti

yleistämään ja väittämään lääkärikuntaa

asenteelliseksi. Oikeastaan asia on

pienissä keskustelufoorumeissa ja kou-

3

Suomen

lehti

lukunnissa aivan päinvastoin. Kuitenkin

kaikkein asenteellisimmat ammatti- ja

virkakunnan edustajat ovat juuri niitä,

jotka käyttävät uusien asioiden vastustamiseen

kaikkein eniten energiaa ja vaivannäköä.

Jonkinlaisena outona lohdutuksena

voimme kuitenkin todeta, että eihän tässä

ilmiössä ole mitään uutta. Uudistuksia

täytyy vain ajamalla ajaa ja niiden eteen

täytyy tehdä työtä. Niinpä Potilasliiton

laadunselvitystyö on nyt lähtenyt käyntiin.

Tuloksia julkaisemme lehden sivuilla

ja www-sivuillamme. Onneksi yleensä

käy niin, että kun jonkin järjestelmän

toimivuus voidaan jo jossakin osoittaa

ja kun ihmisiä jossakin järkeväksi tunnustetussa

asiassa innostetaan, niin he

itsekin innostuvat ja ennen kaikkea, rohkaistuvat.

Tämä lienee on sitä kaikkein selkeimmin

potilastyöksi sanottua työtä ja tehtävää,

jota me yhteisessä liitossamme nyt

juuri teemme.

Paavo Koistinen

Ordförande för Finlands Patientförbund rf.

Sjukvårdens kvalitetsövervakning

förbättrar patientsäkerheten

4

Om jag nu för en gångs skull börjar litet

lekfullt med att skriva om en allvarlig

sak, så skulle vi kunna konstatera att

finländaren har väldigt svårt att erkänna,

att svenskarna har haft rätt. Ett sådant

medgivande bör ges när vi tänker på den

kvalitativa övervakningen av sjukvårdssystemet.

I Sverige har det länge funnits

kvalitetsmätare för vård som ges på institution.

Mätarna påvisar om det uppstår

problem och då är det lätt att göra behövliga

korrigeringar inom rimlig tid. Om det

uppstår en situation vid en viss sjukdom

eller efter ett vårdingrepp, där speciellt

många patienter behöver korrigerande

ingrepp eller om speciellt många får bestående

men, alltså fler än vad som är statistiskt

förväntat, kan man i Sverige med

de kvalitetsmätare som är i bruk snabbt

finna problemet och lika snabbt rätta till

det. Vi behöver knappast ens berätta att

vi inte har ett likadant system i Finland.

Det är klart, att inte ens den bästa vården

alltid hjälper. Den bästa läkaren eller

den finaste vårdenheten förmår inte göra

under. Ett fungerande kvalitetssystem

kan begränsa skademängden och samtidigt

förbättra patientsäkerheten. Därför

är det litet främmande, att samtidigt

som Social- och hälsovårdsministeriet i

patientsäkerhetsstrategin för år 2009 –

2013 poängterar betydelsen av patientsäkerheten,

inte framför tanken att utveckla

verktyg för mätning av säkerheten. Naturligtvis

innehåller alla strategier, utredningar,

utlåtanden och deklarationer

samstämmigt patientens väl och patientens

rätt till god vård.

Finlands Patientförbund har vänt sig

till överläkarna på 61 olika universitets-,

krets- och privata sjukvårdsinrättningar

med två korta frågeserier. Frågeserien

kartlägger den finska sjukvårdens kvalitetsövervakning

på praktisk nivå. I arbetet

med att utveckla frågorna har läkaroch

föreningens representanter deltagit

och för de allmänna frågorna har den

tidigare nämnda Social- och hälsovårdens

patientsäkerhetsstrategi används.

Förenklat, hela frågeställningen grundar

sig på att när fina, noggranna strategier

görs upp, vem skall då se till att de förvekligas

nationellt och att alla får ett jämlikt

bemötande mot dessa mål

Patientarbetet inom tredje sektorn kan

ibland kännas frustrerande, när vi hela

tiden tar emot den ena välformulerade

målsättningen än den andra, men samtidigt

måste vi konstatera att det fortfarande

finns många saker som avgörs eller

diskuteras så att säga över huvudet på

patienten. Att man reagerar på uppföljningen

av målsättningen närmast retroaktivt

– i stället för att reagera efteråtborde

man reagera proaktivt – alltså ta

tag i problemen på förhand.

De inom läkar- och sjukskötarkåren

som anser att kvalitetsövervakningssystem

inom vårt sjukvårdsystem är bra,

känner också till de ”starka krafter” som

motarbetar systemet. Då är det inte mera

fråga om konservatism i den betydelsen

som ordet antas ha. Det är frågan

om mycket inpyrda attityder. Några vill

fortfarande envist hålla fast vid sin gamla

åsikt, enligt vilken läkaren inte behöver

någon annans råd, eller besväras med

frågor eller tvinga på honom nya verksamhetsmodeller

- i synnerhet om han

inte själv har föreslagit dem.

Vi kan inte grovt generalisera och påstå

att hela läkarkåren har negativa attityder.

Egentligen är påståendet det motsatta

i små diskussionsgrupper och skalor.

Det är ändå så att de som har negativa

attityderna inom yrkes- och tjänstemannakåren

är de som använder den största

mödan och energin på att motarbeta nya

saker.

Som tröst kan vi påstå att denhär företeelsen

inte på något sätt är ny. Förändringar

måste vi arbeta hårt på och för att

få dem att gå igenom måste man arbeta

ännu hårdare. Därför har Patientförbundets

kvalitetsutredningsarbete nu börjat.

Resultaten kommer att rapporteras på

tidningens www-sidor. Som tur är brukar

det gå så, att när man kan påvisa att

systemet fungerar brukar människor bli

aktivare och konstatera att de vill vara

med och medverka och framför allt blir

modigare.

Detta torde vara det allra tydligaste

patientarbetet och uppgiften som vi har

just nu i samarbetet på vårt förbund.

Päivi Räsänen

kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (kd)

Ensimmäisenä koulusyksynä pulpettikaverini

Jussi sairastui ja pulpetti pysyi

tyhjänä kolmisen viikkoa. Eräänä aamuna

opettaja kertoi itkuisena, että Jussi oli

yöllä menehtynyt verisyöpään. 60-luvulla

kaikki leukemialapset kuolivat nopeasti.

Nyt Jussin mahdollisuus parantua

akuutista leukemiasta olisi dramaattisesti

parempi. Peräti 85 % leukemiaan sairastuneista

lapsista paranee sairaudestaan.

Syöpätaudit ovat hyvä esimerkki

siitä, miten voimme iloita tieteellisen

tutkimustyön tuomasta nopeasta hoitojen

kehityksestä, joka on huomattavasti

parantanut monen sairauden ennustetta.

Erityinen vahvuutemme on terveydenhuollon

ammattihenkilöstön korkea

koulutustaso.

Väestön voimakas ikärakenteen muutos

tuo kuitenkin haasteita niin terveydenhuollon

kuin vanhustenhoidon tason

turvaamiseen. Palvelujen tarve kasvaa

samaan aikaan kun työikäisen väestön

osuus vähenee. Terveys- ja vanhuspalvelujen

poliittista painoarvoa tulee nostaa.

Hallituksen esittämät määrärahat lähivuosien

sosiaali- ja terveydenhuollon

tarpeisiin ovat riittämättömät. Suomessa

terveydenhoidon menojen osuus BKT:sta

on tasoltaan Euroopan alhaisimpia.

Suomessa niin kuolleisuudessa kuin

sairastavuudessa on poikkeuksellisen

voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä.

Työterveyshuolto on ainoa maksuton

ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa

päästä lääkäriin.

Terveyden- ja vanhustenhoidon

taso on turvattava

Tällä vaalikaudella hallitus nosti

terveydenhuollon asiakasmaksuja lähes

17 %:lla, hammashuollon maksuja

peräti 30 %:lla ja sen lisäksi muutti

terveyskeskuksen sairaanhoitajakäynnit

maksullisiksi. Suomessa niin lääkkeille,

asiakasmaksuille kuin matkakuluille

ovat käytössä erilliset maksukatot, joiden

yhteenlaskettu taso nousee n. 1400

euroon – ja merkittävä osa terveyskuluista

jää tyystin maksukaton ulkopuolelle.

Suomalaisen potilaan omakustannusosuus

terveydenhuollon kustannuksista

on lähes kaksinkertainen 20 % eurooppalaiseen

keskitasoon 10 %:iin verrattuna.

Kristillisdemokraatit ovat esittäneet yhtenäistä

terveydenhuollon maksukattoa,

johon sisältyisivät myös hammashuollon

maksut. Tämä auttaisi etenkin paljon sairastavia.

Joukko uusia, kustannustehokkaita

lääkkeitä on jäänyt ilman korvattavuutta

sosiaali- ja terveysministeriön alaisen

Lääkkeiden hintalautakunnan linjausten

vuoksi. Tämän seurauksena esimerkiksi

diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien

aiheuttamat kokonaiskustannukset yhteiskunnalle

nousevat enemmän kuin puuttuvissa

lääkekorvauksissa säästetään.

Korkeat kustannukset vähentävät

erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista.

Hoidon ja tutkimusten viivästyminen

nostaa kokonaiskustannuksia,

joten pitkällä tähtäimellä säästö saattaa

muuttua lisämenoiksi. Esimerkiksi hoitamaton

verenpainetauti lisää vaaraa

sairastua sekä sepelvaltimotautiin että

erityisesti aivohalvaukseen, joiden kustannukset

tulevat yhteiskunnalle entistä

kalliimmaksi.

”Kotiin tuotavan palvelun puute

huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti

valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori

vanhusten kotipalvelujen tilaa.

Monet vanhukset ovat jääneet palvelujen

puutteessa kuin vangit lukkojen taakse

koteihinsa. Kiireinen kotipalvelu käy

kerran päivässä ja tarkistaa lääkityksen

ja välttämättömimmät tarpeet. Lähtiessään

hän lukitsee oven, ettei vanhus

ulos pyrkiessään vahingoittaisi itseään.

Vanhusten hoidon laitospaikkoja aiotaan

voimakkaasti vähentää ja painottaa

avopalveluja ja kotihoitoa. Mutta avohoito

ei saa merkitä heitteille jättöä.

Kotipalveluja on voimakkaasti lisättävä

ja säädettävä niihin oikeus lailla. Muuten

yksinäisten vanhusten kärsimys lisääntyy.

Kaikille omaishoidonkriteerit

täyttäville tulee myös taata oikeus

omaishoidontukeen ja tarvittaviin tukipalveluihin.

Vanhusten hoivapalveluihin tarvitaan

lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan

vanhukselle tarpeen mukainen oikeus

apuun. Tällä hetkellä vanhuspalveluja,

esimerkiksi laitoshoidon henkilöstömitoitusta

ohjataan suositusten kautta. Valitettavasti

suositukset eivät ole kyenneet

estämään pahoja puutteita vanhuspalveluissa,

sillä ne eivät sido kuntia. Laitosvanhuksista

joka kolmas potee aliravitsemusta.

Vanhusten nälkiintyminen ei

johdu ruokapuolasta, vaan aikapulasta,

kun hoitajilla ei riitä aikaa vanhuksen

kiireettömän ruokailun tukemiseen.

Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen

lisäksi myös selkeämpää normiohjausta,

jonka avulla varmistetaan rahan

kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen.

Vanhuspalveluiden parantaminen

maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen

on kunniavelvollisuutemme.

Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle

tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä

veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa

viettää. Tehtävämme on hoivata

niitä, jotka ovat aikoinaan hoivanneet

meitä.

5

Suomen

lehti

Rakel Hiltunen

kansanedustaja (sdp)

Reuman sairaala symbolisoi

hyvää hoitoa ja

kestäviä turvaverkkoja

Reuman sairaalan alasajo on ollut järkytys

potilaille, henkilökunnalle ja suurelle

yleisölle. Sairaalan konkurssi on symboli

hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen

kestävyydestä: toimiiko yhteiskuntamme

silloin, kun ihmiset tarvitsevat

apua. Mielestäni suomalainen hyvinvointiyhteiskunta

sai vakavan pohjakosketuksen.

Terveydenhoitolaki, jota eduskunnassa

odottelemme, lähtee kokonaisvaltaisen

hoidon ideasta. Kuitenkin Reuman

sairaalan toimintojen loppuessa purkautuu

sekä kansallinen että kansainvälinen

huippuyksikkö. Se on pystynyt antamaan

nimenomaan kokonaisvaltaista hoitoa

reumasairaille. Reuma on potilaille elämänkumppani,

jonka kanssa eletään viikosta,

kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Kaikille on itsestään selvää, että Heinolan

reumasairaalan henkilöstö on ainutlaatuista

osaamisessaan. Sairaala on

muodostunut osaamispaikaksi ja tutki-

mustyön hyväksi maaperäksi. Potilaat

ovat saaneet moniammatillista apua,

eikä potilasta ole vain heitelty osaajalta

toiselle. Potilailla on ollut turvallinen

olo ja hän on saanut hoitoa, joka on juuri

hänelle räätälöityä.

Nyt tämä kokonaisuus on

hajotettu.

Olemme suurien haasteiden edessä. Kunnissa

on heikko taloudellinen tilanne ja

siellä ei ainakaan vielä ole Reuman sairaalan

tasoista, pitkän kokemuksen jälkeen

saavutettua osaamista. Keskittäminen yhteen

paikkaan on tuonut kokemusta.

Reumasairauksien hoito siirretään

keskussairaaloille ja yliopistosairaaloille.

Tämä suunnitelma ei kuitenkaan

vastaa akuuttiin hätään. Se ei myöskään

vastaa siihen, miten säilyy se ainutkertainen

osaaminen, joka ammattilaisille on

Heinolassa kehittynyt.

Meidän ei tule hyväksyä sitä, että

vaikeasti reumasairaat lapset ja heidän

perheensä joutuvat kestämään epätietoisuutta

siitä, missä heidän hoitonsa järjestetään.

Myös niille aikuiset, jotka ovat

koko elämänsä ajan lapsesta saakka saaneet

hoidon, kuntoutuksen ja henkisen

tuen Reuman sairaalassa, on välittömästi

turvattava hoito.

Reuman sairaala on ollut reumapotilaille

kuin tankkauspaikka. He ovat moniammatillista

hoitoa ja kuntoutusta. Eri

reumamuotoihin liittyvät erityistarpeet

on osattu huomioida. Hoitoväsymyksen

iskiessä asiansa osaava henkilökunta

ja vertaistuki on antanut voimia jatkaa

eteenpäin.

Toivottavasti hallituksen lupaukset

hoidon keskistämisestä kolmeen paikkaan

toteutuvat, koska siten on mahdollista,

että osaaminen, tieto ja taito

karttuu. Ja jatkossakin potilaat saavat

henkistä tukea toinen toisiltaan.

Reumasairaalan kokemukset kertovat,

että kun henkilöstö saa arvostusta

omalle työlleen, ammattitaito ja välittäminen

heijastuu potilaille. Näin potilaat

saavat vahvaa tukea omaan jaksamiseensa.

6

Brita Pawli

Jannica Påfs-Jakobsson

Fyysinen haavoittuvuus

– fysioterapia laitoshoidon vanhuksille

Vuoden 2009 aikana yhdistys De Sjukas

Väl I huvudstadsregionen rf suoritti

arviointia fysioterapiatoiminnasta, joka

tapahtuu ruotsinkielisessä vanhustenhoidossa

Helsingissä.

On mielenkiintoista havaita, että keskustelu

vanhemmalle väestölle suuntautuvasta

kuntoutustoiminnasta on alkanut

vähitellen herättää laajempaakin kiinnostusta.

Vasta julkaistussa selvityksessä ehdotetaankin,

että niin sanottu ”ylituotanto”

olemassa olevista kuntoutusresursseista

organisoitaisiin uudelleen ja tarjottaisiin

nimenomaan vanhemmille ihmisille ja

vanhuksiaan hoitaville omaishoitajille.

Sitä mukaan kun väestö vanhenee,

omaishoitajien määrä puolestaan lisääntyy.

Sen kehityksen mukaan lisääntyy

samalla tarve saada sekä ennaltaehkäisevää

että kuntouttavaa hoitoa, joka on

suunnattava vanhemmalle väestölle.

On ilahduttavaa huomata että yhdistys

De Sjukas Väl i huvudstadsregionen

on tässä suhteessa tehnyt oikeata asiaa

ja vieläpä oikeaan aikaan. Yhdistys on

ylläpitänyt fysioterapiaa kunnallisessa,

ruotsinkielisessä vanhustenhoidossa

Helsingissä aina vuodesta 2003.

Aloite fysioterapian aloittamiseksi

syntyi, kun yhdistys oli järjestänyt hiukan

voittoa tuottaneen seminaarin.

Yhdistyksen hallitus on hyvin tehtäväänsä

ja vanhusten hoitotilanteeseen

orientoitunut. Hallituksen jäsenistö on

hyvin tietoinen siitä, että vähentynyt fyysinen

aktiviteetti yhdistettynä korkeaan

ikään ja sairauksiin huonontaa lihasvoimaa.

Se puolestaan aiheuttaa niveljäyk-

kyyttä, mikä puolestaan hidastaa päivittäisiä

toimintoja.

Yhdistyksen hallitus tiesi myös, että

vanhusten fyysinen ja sosiaalinen liikkuvuus

vähenee. Laitoshoitoon siirtyminen

synnyttää puolestaan kodittomuuden

tunteen. Vanhemmat ihmiset tulevat helposti

surulliseksi ja masentuneeksi. Tiedossa

oli myös se, minkälainen arkipäivä

on näillä ruotsinkielisillä vanhusten hoidon

osastoilla Helsingissä. Siksi tehtiin

aloite kokeilusta palkata fysioterapeutti,

joka kuntouttaa osaston henkilökunnan

valinnan mukaisesti eri potilaita.

Kuntoutusta ja liikuntakykyä

Kuntouttavaa fysioterapiaa annetaan

vanhuksille kahtena päivänä viikossa ja

se jatkuu niin kauan, kuin fysioterapeutti

ja omahoitaja arvelevat potilaan hyötyvän

terapiasta. Fysioterapeutin aktiivinen

aika yhtä potilasta kohden on noin

30–45 minuuttia. Sen aikana harjoitetaan

lihasvoimaa - maaten, istuen tai seisten –

nivelten liikkuvuutta, siirtymistä paikasta

toiseen, tasapainoa sekä kävelemistä

apuvälineillä tai ilman niitä. Tavoitteena

on parantaa vanhuksien yleistä liikkuvuus-

ja toimintakykyä.

Mikäli liikuntakykyä ei ole mahdollista

parantaa, pyrkii fysioterapeutti ylläpitämään

liikkuvuutta ja voimaa siten,

että vanhus voi kuitenkin osallistua niin

moneen päivittäiseen aktiviteettiin, kuin

suinkin vain mahdollista.

Kun vanhus ei itse pysty liikkuttamaan

käsiään tai jalkojaan, annetaan hänelle

passiivista liikeharjoittelua. Tällöin

nivelten liikeradat käydään huolellisesti

läpi, jotta voidaan ylläpitää niiden liikkuvuutta

ja estää väärien asentojen syntymistä

ja jäämistä pysyviksi.

Päivät ovat aina erilaisia

Kun kysymyksessä on pitkäaikaishoidossa

olevia potilaita, heidän terveydentilansa

saattaa vaihdella päivästä

toiseen. Vaikka jokin asia toimii hyvin

tänään, ei se välttämättä toimikaan hyvin

enää huomenna. Toisina päivinä vanhus

ei esimerkiksi ollenkaan jaksa olla aktiivinen

silloin, kun fysioterapeutti tulee

osastolle.

Muistihäiriöisillä ja dementoituneilla

vanhuksilla on usein voimakkaasti

rajoittunut puhekyky ja heillä on vaikeuksia

ymmärtää ja tulla ymmärretyksi,

kun heille puhutaan. Heille on hyvin

tärkeää tehdä erilaisia liikeharjoituksia,

jotka samalla harjoittavat päivittäistä

ADL-kykyä *). He saattavat myös

unohtaa, miten asioita tehdään jos niitä

ei harjoiteta – syömistä, pesemistä, nousemista

jne. Esimerkiksi viemällä käden

taaksepäin niskaa kohden harjoitetaan

kampaamista ja samalla olkanivelen

liikkuvuutta.

Yhdistyksen tekemä fysioterapian

vaikutuksen arviointi on tehty havainnoimalla,

haastattelemalla ja pyytämällä

vastauksia kyselykaavakkeisiin.

Havainnointi tehtiin samalla, kun fysioterapeutti

aktivoi vanhuksia erilaisilla

harjoituksilla. Havainnoinnin tukena

käytettiin kaavaketta, mihin potilaan

ADL-kyky ja kognitiivinen ja psyko-

7

Suomen

lehti

sosiaalinen tila kirjattiin. Fysioterapian

hyöty näkyy tuloksissa:

”Potilaani ei tule paremmaksi, mutta

hän ei jäykisty niin paljon. On helpompaa

tehdä päivittäisiä toimia.

Potilaani on mennyt paljon eteenpäin

fysioterapian ansiosta.

Kun fysioterapeutti tulee säännöllisesti,

on tämä hyvä potilaille. Eniten

hyötyä saavat potilaat, jotka ovat ylhäällä

ja liikkuvat esim. kävelevät. Makuuasennossa

oleville potilaille on hyvä, että

tarkistetaan liikkeitä ja makuuasentoja,

jotta voidaan estää vääriä asentoja.

Potilas ei toimi fyysisesti, jos hän ei

liiku ollenkaan.”

Psykososiaalinen hyöty

nousee seuraavissa

väittämissä:

Potilas on useammin iloinen ja paremmalla

tuulella fysioterapian jälkeen.

Olen kokenut, että” vierailuni” potilaan

luona on viikon kohokohta joidenkin

potilaiden kohdalla, koska päivät ovat

hyvin samankaltaisia. Olen huomannut

että potilaat, joilla on taipumus huutaa

ja olla levottomia, ovat rauhallisempia

pidempiä aikoja fysioterapian jälkeen.

Fysioterapia koetaan

myönteisenä ja vanhukset

odottavat sitä:

Potilaat, jotka eivät ole dementoituneita

ovat sitä mieltä että on ihanaa, kun joku

hieroo tai antaa heille huomionsa. Vaikka

fyysinen hyöty ei olisi niin suuri, on pyskososiaalisella

hyödyllä suuri merkitys

potilaalle, kun joku antaa hänelle aikaa.

Kosketus on tärkeä.

Omaisten kommentit:

8

Fysioterapeutti Jannica Påfs-Jakobson työssään.

Äitini on paljon iloisempi/../ hän haluaa

liikkua paljon enemmän, kuin aikaisemmin.

Hän puhuu paljon nyt sen jälkeen,

kun hän rupesi saamaan fysioterapia.

Tämä arviointi näyttää selvästi että

ADL-kyky vanhuksilla tarvitsee huomiota

ja säännöllistä harjoittelua. Kävelyharjoituksilla

ja erilaisilla voimisteluharjoituksilla

voidaan ylläpitää voimaa

ja koordinaatiokykyä lihaksistossa,

parantaa vanhuksien tasapainoa ja ruumiintuntemusta.

Tämä antaa vanhukselle

paremmat mahdollisuudet selviytyä

päivittäisissä toiminnoissaan. Vanhemman

ihmisen terveysdimensio on haavoittuvainen.

Ruumis on hauraampi ja

heikompi. Haavoittuvuuden seurauksena

syntyy puutteita terveydentilassa ja henkilökohtaisella

tasolla koetaan huonovointisuutta.

Fysioterapia antaa hyviä tuloksia. Kävelymatkat

pitenevät ja lihasvoima kasvaa.

Liikkuvuus lisääntyy ja mieliala kohenee.

Vanhus pystyy toimimaan ja liik-

kumaan aktiivisemmin. Liikkuvuuden

lisääntyessä ja kohentuessa levottomuus

samalla vähenee. Joillakin kuntoutus on

johtanut siihen, että vanhus on voinut jopa

muuttaa kotiinsa tai johonkin muuhun

kevyempään asumismuotoon.

Tällä tutkimuspohjalla voidaan todistaa,

että vanhusten fysioterapeuttisella

kuntouttamisella olisi erittäin paljon

voitettavaa sekä vanhuksille itselleen

että heidän omaisilleen ja koko suomalaiselle

kansantaloudelle.

*)= ADL takoittaa activities of/in daily living

Arviointiraportti on saatavana Brita Pawlilta puh.

040-5539599 sähköposti: brita.pawli@hoitmail.

com tai Inger Östergård puh. 050-5557780 sähköposti

inger.ostergard@luukku.com

Inka Svahn, Suomen Potilasliitto ry:n hallituksen jäsen ja

potilasasiainvaliokunnan jäsen

Kun lääke vie terveyden

On kevättalvi 2006. Jouni, kolmekymppinen

perusterve mies, saa virtsatieinfektion.

Hän menee tietysti lääkäriin. ”Jos

olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt,

en olisi sitä liikettä ikipäivänä tehnyt.

Jos olisin aavistanut, että koko elämäni

kääntyisi päälaelleen tuon varttitunnin

lääkärikäynnin ansiosta, olisin pysynyt

visusti kotona ja yrittänyt hoitaa

vaivan luontaisin menetelmin.”, kertoo

Jouni.

Hän saa terveyskeskuslääkäriltä

antibioottireseptin (Fluorokinolonia) ja

pian on ensimmäinen pilleri jo nielaistu.

Kuluu parisen tuntia. Äkkiä koko kehossa

tapahtuu kuin ydinräjähdys, kuvailee

Jouni oloaan tuolloin. Mielessä jyllää

pelko. Sydäninfarktiko Aivoverenvuoto,

hermoromahdus ”Luulin kuolevani

siihen paikkaan. Riudun tunteja sekasortoisen

olon vallassa kunnes tajuan ottaa

vapiseviin käsiini lääkkeen tuoteselosteen

- ja sitten kaikki onkin selvää.”

Jouni lukee tuoteselosteen:

”Harvinaiset haittavaikutukset: voimattomuus,

lihas-, nivel- ja jännekipu,

jännetulehdus, jänteenrepeämät, sydämen

tykytys, uneliaisuus, vapina, tuntoharhat,

tuskatilat, depressio...” Jouni

soittaa keskellä yötä päivystykseen.

Pelästynyt naisääni käskee lopettamaan

lääkkeen välittömästi. Jouni toimii ohjeen

mukaan ja otaksuu oireiden häviävän

yhtä nopeasti kuin ne olivat alkaneetkin.

Mutta toisin käy. Tämä onkin

vasta alkua.

Jouni jää heti sairaslomalle.” Tuntuu

kuin koko keskushermostoni olisi

räjähtänyt tuhannen pirstaleiksi. Vapisen

ja tutisen kuin aaveen nähnyt ilman

mitään järjellistä syytä, olen rauhaton ja

tuskainen enkä pysty keskittymään mihinkään.

Sitten kivut iskevät toden teolla

jänteisiin ja niveliin ja kävelyni vaikeutuu

huomattavasti. Laihdun luurangoksi

muutamassa viikossa vaikka syön kuten

ennenkin. Uusia oireita putkahtelee

esiin seuraavina viikkoina ja kuukausina.

Elän täydessä painajaisessa”, jatkaa Jouni

kertomustaan. Internet paljastaa, ettei

hän ole läheskään ainoa jolle on käynyt

näin. Jotkut aiemmin elämänsä kunnossa

olleet ihmiset ovat romahtaneet

samasta lääkkeestä täydellisesti. Jouni

perehtyy kaikkeen tietoon mitä irti vain

saa.

Alkaa loputon lääkärikierre. On neurologia,

sisätautilääkäriä, ihotautilääkäriä,

psykiatria, reumalääkäriä ja ties mitä.

Jouni kertoo tietysti heille miten kaikki

alkoi antibiootista ja näyttää tuoteselostettakin.”

Vastaukseksi minua katsotaan

kuin kaistapäistä tai sitten lausettani ei

huomioida mitenkään. Sen sijaan minulta

kysellään että onko minulla anoreksia

tai tarpeeksi ystäviä,”kummastelee Jouni

lääkäreiden asennetta. Pian hän tajuaa

vain hukkaavansa aikaansa lääkäreihin,

joista joiltakin saa vielä kaiken lisäksi

hyvin tylyä ja töykeää kohtelua.

Mutta onneksi Suomen oikeusvaltiossa

ei jää kansalainen pulaan tällaisessakaan

tilanteessa, onhan olemassa laitos

nimeltä lääkevahinkovakuutuspooli.

Jouni tekee sinne valituksen ja vihdoin

loppuvuodesta 2006 tulee vastaus: Kyllä,

”lievä” yhden kuukauden kestänyt

lääkevahinko on toden totta tapahtunut,

josta korvauksena muutama sata euroa.

Tuossa vaiheessa Jouni on edelleen työkyvytön

ja oireita on tullut lisää, joten

päätöksestä tehdään valitus. Se tulee bumerangina

takaisin. ”Samoin käy myös

pari vuotta myöhemmin valitettuani

päätöksestä lääkevahinkovakuutuslautakunnalle

lakiasiantoimiston kautta.

Muutaman rivin perustelut on tehty hutaisemalla

todistusaineistoon kunnolla

perehtymättä,”kummastelee Jouni asianajajansa

kanssa.

Pikakelaus vuoteen 2010. Kevättalvesta

2006 alkanut kivun, kärsimyksen,

pelon ja epätietoisuuden ajanjakso on

jatkunut tähän päivään asti. Työkyvyttömyyden

viikot muuttuivat nopeasti

kuukausiksi ja lopulta vuosiksi, koska

”lievän” lääkevahingon aiheuttamat

haittavaikutukset eivät hävinneetkään

mihinkään. Elämä on silkkaa eloonjäämiskamppailua

viheliäisten ääreishermosto-,

keskushermosto- sekä nivel- ja

jänneoireiden vuoksi.

Yksi asia on tänä aikana tullut Jounille

hyvin selväksi: Lääkevahingon uhri

jää Suomessa harvinaisen yksin, hänen

puoliaan ei pidä kukaan. ”Useimmat lääkärit

ottavat heti etäisyyttä kun kuulevat

olevan kyse lääkevahingosta ja melkein-

9

Suomen

lehti

pä juoksevat pakoon valkotakit viuhuen.

Toiset yrittävät keksiä oireiston aiheuttajaa

väen väkisin mistä tahansa muualta

kuin lääkkeestä vaikka syy-yhteys on

ajallisesti ja muidenkin tietojen valossa

päivänselvä – ja helpointa on tietysti

laittaa kaikki potilaan psyyken piikkiin

kun ei muutakaan keksitä,”jatkaa Jouni

tuohtuneena.

Suomessa lääkevahinkovakuutuspoolin/lautakunnan

pitäisi tulla potilaan

avuksi tällaisissa tilanteissa mutta Jounin

kokemus paljastaa koko systeemin

täydeksi kuplaksi. Mitä voi sairastunut

kansalainen tehdä kun hän ei saa sieltäkään

oikeutta ja asianmukaisia korvauksia

Haastaa laitos oikeuteen Mistä

ensinnäkin rahat ja toiseksi asiantuntijatodistajat,

kun kukaan ei halua koskea

asiaan pitkällä tikullakaan Ei mistään.

Potilas jää vain yksin nuolemaan näppejään

ja haavojaan ja odottamaan ihmettä

tapahtuvaksi.

Elämä on melkoista arpapeliä. On

lääkkeitä, jotka voivat pelastaa elämän

mutta on myös lääkkeitä, jotka voivat

tuhota sen. Ensiksi mainitussa tapauksessa

lääketiedettä syystäkin ylistetään.

Jälkimmäisessä koko asia usein lakaistaan

maton alle eikä kukaan halua ottaa

siitä vastuuta. Asiasta on tehty hiljattain

dokumentti nimeltä Certain Adverse

Events, joka on katsottavissa youtube

-sivustolta. Tietoa aiheesta löytyy

myös osoitteesta www.fqresearch.org

Jouni on maaliskuussa joutunut pyörätuoliin

ja kertoo sähköpostissaan

näin:”Tämän täytyy olla seurausta ko.

lääkkeestä, sillä muutakaan selitystä ei

ole löytynyt. Näiden lääkemyrkytysten

yksi tuntomerkki on, että jännevauriot

saattavat tulla hyvinkin pitkällä viiveellä.”

Jouni jatkaa vielä:”Mädännäisyys

ja moraalittomuus tässä asiassa on järkyttävää.

Monet lääkärit tietävät tämän

lääkkeen vaarallisuuden mutta eivät tee

asialle mitään, lääketeollisuudesta puhumattakaan”

Inka Svahn, Suomen Potilasliitto ry:n hallituksen jäsen ja

potilasasiainvaliokunnan jäsen

Potilaalla on lain mukaan oikeus hyvään

ja laadukkaaseen hoitoon sekä siihen

liittyvään kohteluun

Potilailta kuulee usein hoitovirheiden

lisäksi huonosta kohtelusta. Viimeaikaiset

mediakirjoitukset ovat käsitelleet

niitä pahimmasta päästä. On insuliinimurhaa,

hoidon laiminlyöntiä mikä on

johtanut potilaan kuolemaan jne. Virkavelvollisuuden

laiminlyönnin ohella olisi

suotavaa myös ottaa huomioon ,mitä

laki potilaan oikeuksista sanoo. On ikävää

vuodesta toiseen kuulla potilailta,

miten huono kohtelu sairastuttaa lisää.

Lääkäri on huutanut, vinoillut, ivannut

ja jopa käynyt käsiksi. Tietenkään potilas

ei kaikkea voi näyttää edes todeksi

,joten on tärkeää keksiä keinoja, miten

tällaiseen voisi vaikuttaa. Yksi keino on,

että potilas ottaa tukihenkilön mukaan

vastaanotolle. Myös potilasasiamiestä

voi käyttää tähän tehtävään jos ei muita

löydy.Itse olen ollut usein mukana vas-

10

taanotoilla. Useat lääkärit hyväksyvät

asian mukisematta mutta on toki niitäkin,

jotka kokevat sen huonoksi asiaksi. Eräs

vanhempi rouva kertoi, miten lääkäri

oli paiskannut oven tukihenkilön nenän

edestä sanoen, että vain lapset tarvitsevat

saattajaa! Tällaiseen käytökseen ei

missään nimessä pidä tyytyä, sillä kyse

on potilaan asioista, ei lääkärin. Muistan

kyllä itsekin yhden kauhean tapaamisen

sairaalan johtajaylilääkärin luona. Olin

tehnyt kantelun erään Mikkeliläisen lääkärin

käytöksestä potilaan pyynnöstä,

kun hän ei ollut kokenut saaneensa apua

potilasasiamieheltä. Johtajaylilääkäri oli

kutsunut potilaan keskusteluun ja potilas

halusi minut mukaan sinne, kun ei uskaltanut

yksin mennä. Heti ovella ylilääkäri

mulkaisi minua ja sanoi etten voi tulla

sisään tietosuojalain perusteella. Vastasin

tietysti että potilaalla ei ole vaitiolovelvollisuutta

omiin asioihinsa ja potilas

on pyytänyt minut mukaan. Ylilääkäri

kirjoitutti todistuksen asiasta, jonka me

molemmat allekirjoitimme. Sitten istuttiin

pöytään ja potilas alkoi kertoa samaa

tapahtumaa, mistä sisäinen muistutus oli

jo tehty. Ylilääkäri istui vaivautuneena

sanaakaan sanomatta. Kun potilas pääsi

kertomuksessaan kohtaan, missä hän

kertoi sanoista, jotka olilvat erityisesti

häntä loukanneet, huomautin ylilääkärille,

että muutkin potilaat ovat tästä

samasta asiasta kyseessä olevan lääkärin

kohdalla kertoneet ja siihen olisi

nyt puututtava. Silloin ylilääkäri nousi

palliltaan, katsoi minua murhaavasti ja

huusi potilaalle:”Emmekö voisi jatkaa

kahden kesken keskustelua” Potilas

säikähti, vanha kun oli, ja pyysi minua

odottamaani sitten ulkopuolella. Ylilääkäri

mahtipontisesti avasi oven ja paiskasi

sen perässäni kiinni. Potilaan tarve

tukihenkilöön jäi siis noteeraamatta.

Jonkun ajan kuluttua potilas tuli ovesta

myös ulos itkeneen näköisenä. Saatoin

hänet taksiin ja kyselin tietysti oliko asiat

saatu hoidettua. Hän kertoi että ylilääkäriä

oli enemmän kiinnostanut se, mistä

potilas minut tunsi kuin itse asia, mutta

oli luvannut potilasasiakirjoihin merkitä,

että potilas voi vaihtaa lääkäriä. Kyseiselle

lääkärille ei ilmeisesti mennyt edes

viestiä huonosta käytöksestä. Tätä ei pidä

ihmetelläkään, sillä ylilääkärin oma

käytös oli pohjanoteeraus. Laatu lähtee

johdosta. Kun parannetaan laatua, ensiksi

kiinnitetään huomio asenteisiin,

sitten toimintatapoihin ja viimeisenä resursseihin.

MTV 3 teki taannoin tutkimuksen

siitä, missä sairaaloissa tehdään

eniten hoitovirheitä, Mikkeli oli sijalla

3. Tämäkään tulos ei tullut minulle yllätyksenä,

sillä niin paljon olin Mikkeliläisenä

kuullut paikallisten potilaiden

kokemuksia. Onneksi johtajaylilääkäri

on vaihtunut kuten myös muutama muu

jäänyt eläkkeelle, joista eniten valitettiin.

Mielestäni oli vain kohtuutonta että he

kerkesivät tehdä niin paljon tuhoa kenenkään

puuttumatta. Valituskin ko. potilaan

asiasta tuli bumerangina takaisin sanoilla:

“Ei anna aihetta toimenpiteisiin”.

Niin, herää kysymys, miksi valvovat viranomaiset

sallivat potilaiden kohtelun

vastoin potilaslainsäädäntöä

Tässä samalla voisi pohtia, miksi potilasta

ei kohdella asiakkaana Yksi suuri

huolenaihe on ollut lääkärille pääsy. Puheaika

kuluu pimputuksia kuunnellessa

ja kun joskus joku sattuu vastaamaan,

kerrotaan ettei ole aikoja. Miksi ei voida

muuttaa asioita niin, että kun potilas soittaa

ja jättää vaikka soittopyynnön, siihen

vastataan. Ajat annetaan lain vaatimissa

rajoissa, sillä meillähän on hoitotakuulaki

olemassa. Jos lääkäreitä ei ole omassa

puljussa, kirjoitetaan lähete toiseen

hoitopaikkaan, sillä laki mahdollistaa

sen. Potilaat kyllä mielellään ohjataan

yksityiselle, mutta omalla kustannuksellaan.

Potilaidenko pitää olla tietoisia

lain sisällöstä ja omista oikeuksistaan vai

olisiko oikeudenmukaisempaa että terveydenhuollon

henkilökunta sisäistäsi

lainsäädännöt ja toimisi niiden mukaan.

Terveydenhuollon koulutus meillä on

hyvää, niin jokaisella pitäisi olla myös

hallussaan hyvän hoidon opit. Ja nyt kun

aloitin artikkelini kohtelusta, voin todeta

että hyvä kohtelu ei maksa mitään. Henkiset

kärsimykset eivät ole korvattavia

potilasvahinkoja, mutta se ei tarkoita sitä

etteikö jotain korjattavaa olisi. Olenkin

ollut toistuvasti sitä mieltä, että potilaslainsäädännön

noudattamatta jättäminen

tulisi saada sanktiolliseksi teoksi ja lakien

noudattamista varten tulee saada

valvova elin johon kuuluu potilasasiantuntijoita.

On kovin outoa, että potilaiden

valituksia käsiteltäessä ei oteta

huomioon uusinta saatavilla olevaa lääketieteellistä

tietoa, vaan lausuntoja voi

antaa eläkkeelle siirtynyt lääkäri jonka

tiedot ovat hamasta menneisyydestä ja

joka ei edes tunne potilaslainsäädäntöä.

Nykyinen valitusjärjestelmämmekin on

niin sekava ettei potilas välttämättä tiedä

mihin hänen tulee valittaa. Ei ole ihme

että potilasasiamiesten “haaviin” jää suuri

osa, kun neuvonta on puutteellista ja

potilasasiamiehetkin sairaalan omaa organisaatiota.

Paljon on meillä tehtävää.

Terveydenhuoltomme on saatava potilasta

palvelevaksi organisaatioksi.Se ei

tapahdu ennenkuin lääkärit ymmärtävät

että he ovat potilasta varten eikä potilas

heitä varten.Potilaiden valituksilla tulee

myös olla toimintoja korjaava vaikutus

kuten muillakin aloilla on.

11

Suomen

lehti

OJANNE POHTII

Uskottavuus on

suhteellinen käsite

Jos joskus saan selville sen tyypin, joka

lanseerasi kauniiseen suomenkieleemme

sanakammotuksen ”katu-uskottavuus”

vedän hänet taatusti kölin alitse. Tai vetäisin,

jos minulla olisi laiva ja voisin

pitää samanlaista komentoa kuin Jack

Londonin kuvaama ”Merisusi” Larsen.

On hyvin tärkeää korostaa tässä yhteydessä

konditionaalimuotoa aikomuksieni

osalta sekä kytkeä koko uhkaus lapselliseen

jossitteluun. Tämän tiedän Helsingin

käräjäoikeuden lautamiehenä olevan

tarpeen, jotta minua ei alettaisi epäillä

sellaisessa tapauksessa, että saisin katuuskottavuuden

keksijän kiinni ja hän katoaisi

selittämättömällä tavalla.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut

ja uskottavuudesta on tullut todellinen

maanvaiva. Kaikki voidaan perustella

uskottavuuden perusteella. On leikattava

menoja, jotta säilyy taloudellinen

uskottavuus. On hankittava ydinvoimaa,

jotta säilyy uskottavuus elinkeinoelämän

silmissä. On justeerattava kilpailutusjärjestelmiä,

jotta säilyy uskottavuus

investoijien silmissä. On pidennettävä

työaikoja, jotta OECD uskoisi meitä. On

hankittava tuulipuistoja, jotta olisimme

vihertaloudellisesti ja energiaedistyksellisesti

uskottavia.

Sairaanhoidon ja vanhustenhoidon

kuluja on leikattava, että julkishallinnon

taloudenpito säilyttää uskottavuutensa.

Ja tällä sarallahan uskottavuuden eteen

vasta onkin oikein raatamalla raadettu.

Tätä menoa koko Suomi on aivan uskomattoman

uskottava maa. Ei uskoisi

silmiään, jos kymmenenkin vuotta sitten

manalle menneet hyvinvointi-Suomen

rakentajat nousisivat haudastaan katselemaan

maan menoa. Uskottavaa olisi,

12

että pyörähtäisivät nopeasti kannoillaan

ja kipaisisivat takaisin puupalttoonsa

huomaan ikiuntaan tutimaan.

Onhan se uskomatonta, että pissavaippoja

säännöstellään vanhuksille, joilla

on vaikeuksia liikkua vessaan, kun ei

ole riittävästi hoitajia sinne auttamaan.

Syynä on tietysti se, että vaipat ovat tavallaan

turhia, jos näitä vanhuksia joku

vessaan olisi auttamassa. Mutta kun ei

ole, niin otetaan vaippoja vähemmiksi.

Luulleeko joku byrokraatti, että pissan ja

kakan haju saisi hoitavan henkilökunnan

kipittämään kierroksiaan nopeammin ja

näin näiden turhien vaippojen määrää

voitaisiin karsia

Seurauksena on tietysti ahdistuneisuutta,

jota lääkitään lääkkeillä. Ja kun

potilas on kanttuvei tästä maailmasta,

niin eipä hän sen vertaa ole vaatimassa

sen paremmin vessaan menoa kuin uusia

vaippojakaan. Säästöt kasvavat ja taloudellinen

uskottavuus sen kun kohenee

jotta kohina käy.

Olen uteliaana ihmisenä koettanut

hahmottaa uskottavuuden logiikkaa ainakin

itselleni. Minkälaiset asiat ovat

niitä, jotka saavat esimerkiksi minut itseni

luottamaan ja uskomaan johonkin

toiseen ihmiseen Enhän esimerkiksi

palkkaisi juopottelevaa puliukkoa tekemään

remonttia kotiini. En nimittäin

pitäisi uskottavana, että humalahakuinen

tyyppi kykenisi suoriutumaan asiallisesti,

saati sitten tietyn määräajan puitteissa,

remonttitöistä. Pultsari ei ole uskottava

työsuoritteen tarjoaja.

Samaa logiikkaa käyttäen voisi kysyä,

onko yhteiskuntamme nykyisellään

uskottava Oletetaanpa nyt, että meillä

on työkaveri, joka kertoo aamukahvilla

leppoisan hilpeään tapaan, että hänpä se

jätti taas aamulla invalidiäitinsä kotiin

yksin. Juttu vaan paranisi, kun tämä työkaveri

natustaisi pullaa ja kertoisi rupattelevaan

sävyyn, että tuli vielä niin kiirus

siinä aamulla lähtiessä, että ei kerinnyt

muoria edes vessassa käyttää. Sinne se

jäi sänkyyn jotakin mökeltämään. Taitaa

olla parasta viikonloppuna pestä pyykkiä.

Kyllä se siihen saakka saa niissä kosteissa

muhia, kun kerran ovat jo sottaiset.

Noin arkipäivän psykologiaa tuntevana

uskallan väittää, että tällaisia

suustaan päästävä työkaveri menettäisi

vähintäänkin kunnioituksen työyhteisön

muiden jäsenten silmissä.

Voi olla, että muut alkaisivat jo soitella

viranomaisille, jos sama tyyppi kehtaisi

vielä kertoa, että harmittaa, kun piti

lukot sarjoittaa uudelleen, ettei mielenterveysongelmista

kärsivä teini-ikäinen

lapsi pääsisi päiväsaikaan kotiin sekoittamaan

paikkoja, kun vanhemmat ovat

töissä ja harrastuksiensa parissa. Hyvähän

sen on ulkona päiväsaikaan pyöriä.

Saa virikkeitäkin ja onhan sillä taskussa

rasiallinen tabletteja, jos oikein paha olo

tulee.

Viimeistään siinä vaiheessa panisi vihaksi,

jos tämä työpaikan piristäjä kehtaisi

vielä kertoa puolisostaan, joka oli

pakko panna työmatkalla ulos autosta ja

puistoon hengittämään syvään, kun alkoi

työmatkalla autossa oksennella verta.

Toipukoon siellä puistossa ettei sotke

autoa. Ja jos ei olo kohene, niin kaipa

hän nyt, aikuinen ihminen, osaa konkata

lääkäriin puhumaan vaivastaan.

Oletettavasti tällainen työkaveri kieputeltaisiin

jo ennen lounasta tervassa

ja höyhenissä. Kunnan ja kaupungin

toimiessa samalla tavalla me tyydymme

päivittelemään tilannetta, mutta pidämme

sitä toki taloudellisesti hyvin uskottavana.

Potilasliitto on nyt

katutasossa

Suomen Potilasliitto on muuttanut huhtikuussa

uuteen osoitteeseen. Toimiston

osoite on nyt Helsinginkatu 14 A 1,

Kalliossa. Vanhassa osoitteessa Kaisaniemenkadun

kolmannessa kerroksessa

sijaitsevassa toimistohotellissa oltiin

vajaat neljä vuotta.

Uusissa tiloissa Helsinginkadulla toimi

– ja toimii edelleenkin – liiton jäsenjärjestö

Ersy. Päävuokralaisena tiloissa

toimii kuitenkin nyt Potilasliitto ja tila on

jäsenjärjestöjen vapaassa käytössä tiistaista

sunnuntaihin. Maanantaisin tilat

on varattu ersy:n psa-mittauksia varten.

Ersy maksaa tilojen kustannuksista 40

%, joten tällainen toiminnallinen pysyväisvaraus

on perusteltua.

Syitä muutolle oli useita. Kun Suomen

Potilasliitto joutui vuonna 2006 muuttamaan

Lapinlahdenkadun toimitiloistaan,

oli tärkeimpänä ajatuksena valita tilat siten,

että sinne on mahdollisimman selkeä

ja esteetön kulku. On tärkeää jo periaatteellisistakin

syistä muistaa, että olemme

potilasjärjestö ja kaikki sellaisen kulun

esteet ja kynnykset, jotka haittaavat

ikääntyneiden tai liikunnallisesti rajoittuneiden

ihmisten pääsyä liiton tiloihin,

on karsittava minimiin. Kaisaniemenkadulla

tähän ei aivan täydellisesti päästy,

vaikka muutettaessa tilan vuokraajaa

vaadittiin hankkimaan alaovelle erillinen

luiska pyörätuoleja varten.

Tuolloinen muutto oli kuitenkin

enemmän tai vähemmän kiireellisen aikataulun

alla tapahtunut, sillä Lapinlahdenkadun

tiloja ryhdyttiin muuttamaan

asunnoiksi. Kuriositeettina voidaankin

kertoa, että tuossa vanhassa toimistossa

asutaan tänä päivänä.

Hiljainen haku uusien tilojen osalta

oli kuitenkin koko ajan päällä. Kun vuosi

sitten ryhdyttiin vakavasti pohtimaan

hallituksessa keinoja kulujen säästämiseksi

ja samalla toimivampien tilojen

hankkimiseksi, kääntyi hallituksen – ja

johtoryhmän – huomio Helsinginkadun

suuntaan. Paitsi, että tämä toimistotila oli

katutason liikehuoneisto, jonne päästään

vaivattomasti sekä kadun puolen ovesta,

myös porraskäytävän sivuovesta, oli kokonaisvuokrakin

edullisempi kuin pikkuruisen

toimistohotellihuoneen. Nyt

oli lisäksi mahdollisuus jakaa tämä pienempikin

vuokra yhden jäsenjärjestön

kanssa suhteessa 60 % ja 40 %, mistä

siis jälkimmäisen osuuden maksaa kuukausittain

Ersy. Vastaava kustannusjako

voidaan tehdä toimiston henkilökunnan

osalta. Aikaisemmin kummallakin yhdistyksellä

oli oma palkattu toimihenkilönsä.

Nyt saadaan luontevaa synergiaetua

ja kustannussäästöä tässäkin suhteessa.

Itse muutto ja toimistossa tehty pintaremontti

tapahtui perinteisellä talkootyöllä.

Vuokranantaja kustansi maalit ja

uuden pesualtaan hanoineen, Ersyn ja

Potilasliiton vapaaehtoiset talkoolaiset

pakkasivat ja kuljettivat tavarat ja toiset

talkoolaiset siivosivat, puunasivat

ja maalaisivat paikat asianmukaiseen

kuntoon. Nyt toimistossa on avaraa, valoisaa

ja viihtyisää. Ennen kaikkea siellä

on tilaa kahdellekin kokoukselle samanaikaisesti.

Toimistossa jäsenistöä palvelee Elena

Teider, joka on Suomenkielen maisterin

koulutuksen saanut pitkäaikainen Kilpirauhasliiton

entinen toimistosihteeri.

Usean vuoden kokemuksella hänellä on

erinomaiset valmiudet huolehtia toimiston

juoksevista asioista, jäsenrekisteristä

ja Potilaslehden materiaalin kokoamisesta.

Kenttä on myös tullut entuudestaan

tutuksi, joten tässäkään suhteessa ei

suuremmin uutta opeteltavaa ole. Tämä

onkin helpottanut suuresti sitä muuttokiirettä,

joka toimistojen fyysisestä yhdistämisestä

vääjäämättä on koitunut.

Teider on kielitaitonsakin puolesta liiton

järjestölle arvokas voimavara.

Työtilaa ja toimistotilaa

Koska tilat ovat nyt kokonaan Potilasliiton

omia, voivat jäsenjärjestöt lunastaa

käyttöönsä toimistoon avaimen 50 €:n

panttisummasta. Summa tietysti palautetaan

jäsenjärjestölle, mikäli avain halutaan

palauttaa takaisin. Summa vastaa

jotakuinkin sitä hintaa, jolla erikoisavain

teetetään avainliikkeessä.

Toimiston kokoustilan voivat jäsenjärjestöt

varata käyttöönsä hallitusten

ja vuosikokousten pitämistä varten hallituksen

sopimaa nimellistä varaussummaa

vastaan. Summaksi hallitus päätti

kokouksessaan 25. helmikuuta 10 €. Tällä

tavalla halutaan varmistaa se, että varaukset

todella käytetään, eikä synny sitä

13

Suomen

lehti

tilannetta, että varauksia tehtäisiin, mutta

jätettäisiin käyttämättä samalla, kun joku

toinen jäsenjärjestö jäisi samaan aikaan

ilman tarvitsemaansa kokoustilaa. Muita

kustannuksia ei ole ollut tarkoituksena

veloittaa.

Tällä järjestelmällä jokainen jäsenjärjestö

voi myös vapaammin ja joustavammin

hyödyntää sitä yhteistä tilaa,

joka on kunnostettu potilaskäyttöön.

Ymmärrettävistä syistä Helsinginkadun

tilan hankinnassa ennakoidaan myös

liiton jäsenmäärän kasvua. Rahoittajien

ja yleensä kolmannen sektorin järjestökentän

yleinen linjaus on ollut se, että

useampien järjestöjen on viisainta ryhtyä

tekemään enemmän ja useampia asioita

yhdessä ja keskitetysti. Tässä suhteessa

Potilasliitto toimii jopa eräänlaisena pioneerityöntekijänä.

Alkukesästä jäsenjärjestöjen edustajat

kutsutaan uuteen toimistoon avointen

ovien merkeissä. Silloin esitellään tiloja

ja niissä olevia toimistoja. Samalla on

tilaisuus koota niitä näkemyksiä, joiden

pohjalta toimivuutta ja toiminnallisuutta

voidaan kehittää edelleen kohden vielä

parempaa.

Potilasliitto näkyy

Kallio on tilastollisesti koko Euroopankin

mitassa tiheinten asuttua aluetta.

Syynä on tiivis urbaani rakennuskanta,

paljon yksiöitä, nuoria asukkaita,

runsaasti palveluita sekä pääkaupunkiseudun

vilkkaimmat valtaväylät välittömässä

läheisyydessä. Jollakin tavalla

alueen suosiota kuvannee esimerkiksi

se, että koko Helsinginkadun mitalla ei

ole vapaana, vuokrattavana tai myytävänä,

yhden yhtä liikehuoneistoa. Niinpä

Suomen Potilasliitto on nyt niin keskellä

ja näkyvillä kuin näillä taloudellisilla

resursseilla suinkin on mahdollista. Potilasliiton

toimisto ei enää ole kätkettynä

jonkun rakennuksen pihasiipeen tai

toimistohotellin kerroksiin. Toimisto on

nyt konkreettinen näyteikkuna sille tärkeälle

ja arvokkaalle työlle, jota me potilasjärjestöissämme

teemme suomalaisen

14

potilaan ja terveydenhuollon palveluiden

käyttäjien hyväksi. Samalla lehtemme

toimitus ja näkyvyys tulee luontevasti

esille.

Kolmannen sektorin toimijoille annetaan

jatkuvasti yhä suurempia haasteita

ja niille ladataan jatkuvasti kasvavia

odotuksia. On paikallaan myös astua

esille siellä, missä ihmiset liikkuvat ja

näkevät.

Erinomaiset kulkuyhteydet

Uuteen toimistoon pääsee helposti kaikkia

valtaväyliä ja julkisia kulkuneuvoja

käyttäen.

Omalla autolla kulkeva pääsee kääntymään

Helsinginkadulle joko Mannerheimintieltä,

kun kääntyy Kansallisoopperan

kulmasta tai Hämeentietä, kun

kääntyy niin sanotun ”Kurvin kulmalta”

eli Sörnäisten metroaseman kohdalta.

Näiden valtaväylien löytäminen on helppoa

ja Helsinginkatu löytyy sujuvasti.

Koska parkkipaikan löytäminen on

perinteisesti Helsingissä ollut aina hiukan

hankalampaa kuin itse autolla ajaminen,

saattaa julkisen liikenteen käyttäminen

olla suotavaa. Niinpä Helsingin

rautatieasemalta tai Pasilan asemalta

kannattaa nousta raitiovaunuun numero

9 ja huristella sen kyydissä Helsinginkadulle,

jossa pysäkki sijaitsee toimiston

läheisyydessä. Toinen suora ja selkeä

linja on nousta raitiovaunuun numero

8. Se ajaa kantakaupungin halki Ruoholahdesta

Arabiaan ja pysäkki sijaitsee

lähestulkoon vastapäätä toimistoamme.

Helsinginkatu 14:a löytäminen ei taatusti

tuota ongelmia.

Paikallaan on vielä sanoa, että Kallio

ja naapurissa sijaitseva Sörnäinen ovat

paljon mainettaan parempia alueita. Tilastollisesti

häiriöitä ja kahnauksia sattuukin

eniten Helsingin Kaivokadun ja

Kampin alueilla, ei suinkaan Kalliossa.

Itse asiassa Helsinginkadun varrella, Linnanmäen

suuntaan mentäessä, valmistui

juuri vuosi sitten uudisrakennuskohde.

Entinen käsityöopettajien ammattiopisto

muutettiin luksusasunnoiksi, jotka on

pääasiassa jo myyty. Kallion asuntojen

neliöhinnat ovat nousseet voimakkaasti

viimeisen viiden vuoden aikana, mikä

kertoo koko alueen rakennemuutoksesta.

Potilasliitto on osa tuota muutosta.

Kalliossa me näymme, työskentelemme

ja kohtaamme ne ihmiset, joiden asioita

me ajamme ja joiden hyvinvoinnista me

haluamme toiminnallamme olla huolehtimassa.

Jaakko Ojanne

Potilasliiton toimistossa on nyt myös oma kokoustila käytössä.

Suomen Potilasliitto ry:n

vuosikokous Jyväskylässä

Liiton historian 40. vuosikokous

31.3.2010 oli ensimmäinen liiton vuosikokous

joka pidettin Helsingin ulkopuolella,

Jyväskylässä. Tämä järjestely

sai positiivista palautetta kokoukseen

osallistuneilta jäseniltä joita paikalla oli

21 henkilökohtaisesti tai valtakirjalla

edustettuina.

Ennen varsinaista kokousta kuulimme

kaksi alustusta, josta ensimmäisen,

Jyväskylän kumppanuustalo ry:n toiminnanohjaajan

Alpo Pulkkisen alustuksen

aiheena oli; kuinka 20 järjestöä

toimii saman katon alla. Pulkkinen toi

esiin sen miten tällainen järjestely antaa

toimintaedellytykset hyvin erilaisille ja

erikokoisille järjestöille, mainittakoon

mm. sosiaali- ja terveysala. Järjestöt

voivat tarjota myös palvelujaan ja osaamistaan,

eli toimia erilaisten palvelujen

tuottajina. Kumppanuustalon tiloissa toimivista

yhdistyksistä mainittakoon mm.

Työttömien yhdistys joka tarjoaa eri alojen

osaamista niitä tarvitseville.

Toinen alustuksen pitäjä, Keski-Suomen

sairaanhoitopiirin potilasasiamies

Riitta Kumpulainen kertoi työstään,

joka on tullut erittäin vaativaksi mm.

EU:n myötä. Hän toi esiin myös sen, että

potilasasiamiehet, jotta voisivat vastata

nykypäivän haasteisiin omassa työssään,

tarvitsevat jatko- ja täydennyskoulutusta

säännöllisesti. Potilasasiamiesten työmäärä

on lisääntynyt jatkuvasti ja hän

totesikin, että he tarvisevat myös henkilöresursseja

lisää.

Jatkokeskustelussa heräsi samat kysymykset

jotka ovat meitä potilaita askarruttaneet,

ovatko potilasasiamiehet

riippumatomia ja onko heidän koulutustasonsa

riittävä Liittona olemme sitä

mieltä, että potilasasiamiehillä, selviytyäkseen

nykypäivän haasteista, pitäisi

olla ylempi korkeakoulututkinto. Samoin

potilasasiamiehen tulisi olla riippumaton

kaikkiin tahoihin nähden ja tähän loisi

edellytykset myös se, että toimi olisi kokopäiväinen.

Lisäksi potilasjärjestöjen olisi tehtävä

valtakunnallisesti tiivistä yhteistyötä Potilasasiamiesyhdistyksen

kanssa, unohtamatta

myöskään paikallista yhteistyötä.

Tätä yhteistyötä tulemme aktiivisesti lisäämään

tulevaisuudessa Potilasliitossa.

Vuosikokouksessa käsiteltiin liiton

sääntömääräiset asiat, mm. suoritettiin

henkilövalinnat niin puheenjohtajan kuin

uusien hallitusjäsentenkin osalta. Valinnat

olivat yksimielisiä eikä äänestyksiä

tarvittu. Samoin liiton sääntöjen osalta

sääntömuutosehdotus hyväksyttiin yksimielisesti

esitetyssä muodossaan. Kahden

liitosta erotetun jäsenen osalta jätettiin

kaksi suullista eriävää mielipidettä

pöytäkirjaan merkittäväksi.

Vuoden 2011 vuosikokouksen kokouspaikkakuntaa

ei lyöty vielä lukkoon.

Teksti ja kuvat Paavo Koistinen

Vuosikokouksen osanottajia Jyväskylässä.

Alpo Pulkkinen

Riitta Kumpulainen

15

Suomen

lehti

Potilasliiton sääntömuutos

Suomen Potilasliitto ry uudisti sääntöjään

Jyväskylässä 31.3.2010 pitämässään

vuosikokouksessa.

Muutokset tehtiin § 8 ja § 11. Molemmat

on alleviivattu tässä numerossa

julkaistuista yhdistyksemme säännöistä.

Julkaisemme säännöt kuitenkin kokonaisuudessaan,

sillä näin jokainen jäsenjärjestön

jäsen tai henkilöjäsen voi

laittaa uusimmat säännöt talteen itselleen.

Muutoksen henki oli tehdä suurempien

jäsenjärjestöjen äänimäärää sellaiseksi,

että se oikeudenmukaisesti vastaa sitä

jäsenmäärää, jota ne liitossa edustavat.

Kuitenkin siten, että ei toisaalta pääse

syntymään tilannetta, jossa yksi suuri

toimija voisi sanella kokonaan muiden

toimintaa.

Yksi ääni alkavaa 50:ä jäsentä kohden

kannustaa jäsenjärjestöjä myös omaan

jäsentenhankintakampanjaan.

Hallituksen jäsenmäärästä päättäminen

kussakin vuosikokouksessa antaa

samalla joustavuutta hallinnon järjestämiseen.

Näin ollen ei ole vaaraa joutua

tilanteeseen, jossa hallitukseen olisi väen

vängällä etsittävä väkeä, mutta toisaalta

kokoa voidaan pitää laajempanakin,

mikäli aktiivisuutta ja kiinnostuneisuutta

olisi runsaamminkin.

Suomen Potilasliitto ry:n säännöt

Hyväksytty vuosikokouksessa 31.3.2010

Nimi ja kotipaikka

1 § Yhdistyksen nimi on Suomen Potilasliitto ry, Finlands

Patientförbund rf. Yhdistyksen, jota näissä säännöissä

kutsutaan Potilasliitoksi tai liitoksi, kotipaikka on

Helsingin kaupunki.

Tarkoitus ja toiminnan laatu

2 § Potilasliiton tarkoituksena on kehittää ja edistää

terveyden- ja sosiaalihuollon potilasasiakkaan sosiaali- ja

oikeusturvaa ja edistää yleistä terveydenhuoltoa maassamme.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi Potilasliitto * kiinnittää

sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisten sekä alaan liittyvien

opetus- ym. viranomaisten ja alan ammattijärjestöjen

huomiota ko. alalla vallitseviin epäkohtiin ja tekee

esityksiä niiden poistamiseksi, * seuraa, että terveyden- ja

sosiaalihuollon potilasasiakkaiden oikeuksia kunnioitetaan

ja että he saavat asiallisen kohtelun, * seuraa, että terveydenhuollon

potilasasiakkaat saavat mahdollisimman

huolellisen tutkimuksen ja hyvän hoidon, * jakaa ”Potilaan

kiitos” -tunnustusta ansioituneelle terveyden- tai

sosiaalihuoltoalan ammattihenkilölle tai henkilöryhmälle

tai muulle terveyden- tai sosiaalihuollon potilasasiakkaiden

hyväksi toimineelle henkilölle tai henkilöryhmälle, *

harjoittaa julkaisu- ja tiedotustoimintaa, järjestää yleisötilaisuuksia,

neuvonta- ja muita terveydenhuollon potilasasiakkaan

tarvitsemia palveluja ja virkistystoimintaa.

3 § Potilasliitto on puoluepoliittisesti ja maailmankatsomuksellisesti

sitoutumaton.

4 § Toimintansa tukemiseksi Potilasliitto anoo julkisoikeudellisia

määrärahoja, kerää jäsenmaksuja, järjestää

konsertteja, hyväntekeväisyystilaisuuksia, arpajaisia ja

rahankeräyksiä sekä ottaa vastaan avustuksia, lahjoituksia

ja testamentteja. Potilasliitto voi perustaa säätiöitä ja

rahastoja.

Jäsenet

5 § Potilasliiton jäseniksi voivat liittyä sellaiset potilaitten

terveyden- ja sosiaalihuollon ja oikeusturvan

edistämiseksi rekisteröidyt yhdistykset, joiden säännöt

liiton hallitus hyväksyy, sekä Suomessa asuvat yksityiset

henkilöt, jotka haluavat edistää liiton tarkoitusta ja jotka

hallitus hyväksyy jäseneksi.

6 § Potilasliiton varsinaisia jäseniä ovat potilasyhdistykset

sekä yksityiset henkilöt. Potilasliitolla voi olla

myös kannattavina jäseninä niin yksityisiä henkilöitä kuin

liiton toimintaa tukevia oikeuskelpoisia yhteisöjä.

Potilasliitto voi kutsua kunniapuheenjohtajiksi ja kunniajäseniksi

henkilöitä, jotka ovat ansiokkaasti toimineet

Potilasliiton hyväksi.

7 § Jäsenet suorittavat Potilasliitolle liiton varsinaisessa

kokouksessa määrätyn vuotuisen jäsenmaksun. Jäsenmaksu

on erisuuruinen varsinaisilla henkilö- ja yhdistysjäsenillä

sekä kannattavilla jäsenillä. Kunniapuheenjohtajat

ja kunniajäsenet eivät maksa jäsenmaksua.

16

8 § Potilasliiton kokouksissa on liiton läsnä olevilla

varsinaisilla henkilöjäsenillä kullakin yksi ääni ja jäsenenä

olevilla potilasyhdistyksillä yksi ääni kutakin alkavaa

viittäkymmentä jäsentä kohden, jota käyttää yhdistyksen

valtuuttama edustaja. Jäsenyhdistys ei kuitenkaan voi

käyttää kymmentä ääntä suurempaa äänimäärää. Henkilöjäsen,

joka käyttää Potilasliiton kokouksessa omaa

ääntänsä, voi käyttää samassa äänestyksessä myös valtuutuksen

nojalla edustamansa jäsenyhdistyksen ääniä.

Henkilöjäsen ei voi valtuuttaa toista henkilöä käyttämään

ääntänsä. Kannattavilla jäsenillä, kunniapuheenjohtajilla

ja kunniajäsenillä, ei ole äänioikeutta.

9 §

Jäsen voi erota Potilasliitosta ilmoittamalla siitä yhdistyslain

määräämällä tavalla. Jäsen katsotaan eronneeksi

Potilasliitosta, jos hän ei ole kalenterivuoden loppuun

mennessä maksanut vuodelle määrättyä jäsenmaksua.

10 § Jos jäsen toiminnallaan tai käyttäytymisellään

vahingoittaa Potilasliiton tarkoitusta tai toimintaa, voi

hallitus erottaa hänet siten kuin yhdistyslaissa säädetään.

Erotettu jäsen voi valittaa hallituksen päätöksestä Potilasliiton

kokoukselle jättämällä 30 päivän kuluessa päätöksestä

tiedon saatuaan kirjallisen valituksen hallituksen

puheenjohtajalle.

Hallitus

11 § Potilasliiton asioita hoitaa ja toimintaa johtaa

hallitus. Hallitukseen kuuluvat Potilasliiton varsinaisessa

kokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittu puheenjohtaja

ja kahdeksi vuodeksi kerrallaan valitut 8 – 12

muuta jäsentä. Hallituksen puheenjohtajaksi ja jäseniksi

voidaan valita jäsenyhdistyksen ehdolle asettama henkilö

tai henkilö, joka on Potilasliiton henkilöjäsen. Hallitus

valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja ottaa keskuudestaan

tai ulkopuoleltaan sihteerin ja taloudenhoitajan

sekä vahvistamansa vastuualuejaon mukaiset muut

toimihenkilöt. Hallitus voi asettaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan

työvaliokunnan ja määrätä sen tehtävät. Hallitus

voi keskuudestaan nimetä johtoryhmän valvomaan ja

johtamaan Potilasliiton hallinnollisia rutiineita ja raportoimaan

niistä hallitukselle. Hallitus voi valita avukseen

asiantuntijoista muodostetun valiokunnan, joka avustaa

hallitusta erikoistietoa ja -taitoa vaativissa asioissa.

12 § Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä

ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he

katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään kolme

hallituksen jäsentä sitä vaativat. Hallitus on päätösvaltainen,

kun vähintään puolet jäsenistä, puheenjohtaja tai

varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. Asiat ratkaistaan

yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten

mennessä tasan vaali ratkaistaan arvalla, mutta muissa

asioissa se mielipide voittaa, johon kokouksen puheenjohtaja

on yhtynyt.

Henkilökunta

13 § Potilasliitolla voi olla palkattua henkilökuntaa,

jonka hallitus ottaa ja erottaa ja päättää heidän työsuhdeasioistaan.

Potilasliiton nimen kirjoittaminen 14 § Potilasliiton

nimen kirjoittavat puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja

yksin tai sihteeri ja taloudenhoitaja yhdessä, tai hallituksen

tähän tehtävään määräämät hallituksen jäsenet tai toimihenkilöt

kaksi yhdessä.

Tilikausi ja tilintarkastus

15 § Potilasliiton tilikausi on kalenterivuosi. Tilinpäätös

tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus

on annettava tilintarkastajille viimeistään kolme

viikkoa ennen varsinaista kokousta. Tilintarkastajien tulee

antaa kirjallinen lausuntonsa hallitukselle viimeistään

kaksi viikkoa ennen varsinaista kokousta.

16 § Potilasliiton hallintoa ja tilejä tarkastavat liiton

varsinaisessa kokouksessa vuodeksi kerrallaan valitut tilintarkastajat.

Kokoukset

17 § Potilasliiton varsinainen kokous pidetään vuosittain

maaliskuun loppuun mennessä. Muita Potilasliiton

kokouksia pidetään, kun hallitus katsoo sen tarpeelliseksi

tai kun 1/10 liiton henkilöjäsenistä tai kaksi jäsenyhdistystä

tai 1/10 koko äänioikeutetusta jäsenmäärästä sitä

kirjallisesti vaatii tietyn asian käsittelemiseksi. Kokoukset

kutsutaan koolle vähintään seitsemän päivää ennen kokousta

Suomen Potilaslehdessä julkaistulla ilmoituksella

tai vähintään seitsemän päivää ennen kokousta jäsenille

lähetetyllä kirjeellä. Päätökset kokouksissa tehdään

yksinkertaisella äänten enemmistöllä lukuun ottamatta

sääntöjen 20 § ja 21 §:ssä mainittuja poikkeuksia. Äänten

mennessä tasan vaali ratkaistaan arvalla, mutta muissa

asioissa se mielipide voittaa, johon puheenjohtaja on

yhtynyt.

18 § Potilasliiton varsinaisessa kokouksessa käsitellään

seuraavat asiat: 1. kokouksen avaus, 2. valitaan kokoukselle

puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkistajaa

ja kaksi äänten laskijaa, 3. todetaan kokouksen laillisuus

ja päätösvaltaisuus, 4. hyväksytään kokouksen työjärjestys,

5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien

lausunto, 6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta

17

Suomen

lehti

ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille

tilivelvollisille, 7. vahvistetaan hallituksen kulumassa olevalle

tilikaudelle laatimat toimintasuunnitelma, tulo- ja

menoarvio sekä seuraavan tilikauden aikana kerättävien

jäsenmaksujen suuruudet, 8. valitaan liiton puheenjohtaja

istuvan puheenjohtajan kaksivuotisen vaalikauden päättyessä

sekä muut hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle.

9. valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat,

sekä päätetään heidän palkkioistaan 10.

päätetään ”Potilaan kiitos” -tunnustuksen myöntämisestä

sekä mahdollisesta hallituksen esittämästä Potilasliiton

kunniajäsenen ja kunniapuheenjohtajan kutsumisesta, 11.

käsitellään muut hallituksen tai jäsenten esittämät asiat

ottaen huomioon sääntöjen 19 §:n ja yhdistyslain määräykset.

19 §

Mikäli Potilasliiton jäsen haluaa saada tietyn asian liiton

kokouksessa päätettäväksi, tehköön siitä kirjallisen

esityksen hallitukselle 30 päivää ennen liiton varsinaista

kokousta.

Sääntöjen muuttaminen ja liiton purkaminen

20 § Potilasliiton sääntöjä voidaan muuttaa liiton varsinaisessa

kokouksessa, jos asiasta on mainittu kokouskutsussa

ja jos muutosta kannattaa vähintään 3/4 annetuista

äänistä.

21 § Päätös Potilasliiton purkamisesta on tehtävä kahdessa,

vähintään kuukauden väliajoin pidetyssä liiton

kokouksessa kummassakin vähintään 3/4 äänten enemmistöllä

annetuista äänistä ja asiasta on ilmoitettava kokouskutsussa.

22 § Jos Potilasliitto purkautuu, on sen varat käytettävä

liiton tarkoitusta palvelevan toiminnan hyväksi purkautumisesta

viimeksi päättäneen kokouksen päätöksen mukaisesti.

Potilasliiton tullessa lakkautetuksi käytetään varat

samaan tarkoitukseen.

Siirtymäkausi

23 § Siirtymäkauden hallitus ja puheenjohtaja. Näiden

sääntöjen tultua voimaan edellisten sääntöjen mukaisesti

valittu hallitus ja puheenjohtaja toimivat toimikautensa

loppuun ja lisäksi sen siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen

uusi puheenjohtaja valitaan ja uutta hallitusta täydennetään

seuraavana täytenä kalenterivuotena pidettävässä

uusien sääntöjen mukaisessa sääntömääräisessä vuosikokouksessa.

24 § Saavutetut jäsenoikeudet säilyvät.

18

Suomen Potilasliitto ry:n

jäsenyhdistykset ja toimintaryhmät

Aivolisäkepotilasyhdistys Sella ry

Pj. Sirpa Sarin 044 294 4525

info@sellanet.com

APECED ja ADDISON ry

Pj. Arja Nurmela 040 877 6932

pj@apeced.org

De Sjukas Väl rf

Ordf. Inger Östergård 050 555 7780

inger.ostergard@luukku.com

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY

Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki

toimisto 09 711050

tukipuhelin 040 828 0000

toimisto.ersy@kolumbus.fi

www.psa.fi

Pj. Paavo Koistinen 0400 682 337

paavo.koistinen@elisanet.fi

Exitus ry

Pj. Jaakko Ojanne 041 461 6886


Immuunipuutospotilaiden yhdistys ry

www.imppu.fi

Pj. Minna Nappa 040 594 2529

puheenjohtaja@imppu.fi

Potilasyhdistys Trasek ry

PL 202, 00531 Helsinki, puh. 041-546 1565

www.trasek.net

Pj. Antti Karanki, puheenjohtaja@trasek.net,

Suomen Amyloidoosiyhdistys ry

samy@suomenamyloidoosiyhdistys.fi

www.suomenamyloidoosiyhdistys.fi

Pj. Matti Haimi 0400 329664

Suomen Kilpirauhasliitto ry

Vilhonkatu 4 B, 00100 Helsinki

09 8684 6550

toimisto@kilpirauhasliitto.fi

jasenasiat@kilpirauhasliitto.fi

www.kilpirauhasliitto.fi

Pj. Kirsti Hänninen 050 436 6959

puheenjohtaja@kilpirauhasliitto.fi

tukipuhelin torstaisin klo 18–21

050 400 6800

Suomen Sähköyliherkät ry

PL 1040, 04431 Järvenpää 09 2796 3680

Pj. Erja Tamminen

erja.tamminen@jippii.fi

www.suomensyh.fi

REDY ry

Pj. Vesa Nopanen 0400 757333

vesa.nopanen@redy.info

Suomen Potilasliitto ry:n valiokunnat

Johtoryhmä: Paavo Koistinen (puh.joht.),

Kalevi Järvinen, Jorma Nurmi, Jaakko

Ojanne, Inger Östergard

Potilasasiainvaliokunta: Paavo Koistinen

(puh.joht.), Jorma Nurmi, Brita Pawli, Inka

Svahn, Inger Östergård, Paula Määttä,

Elsa Sipilä

Viestintävaliokunta: Paavo Koistinen

(puh.joht.), Jaakko Ojanne, Brita Pawli

19

Suomen

lehti

Kirsti Hänninen,

puheenjohtaja


Ihmisyys – katoava luonnonvara

Tätä kirjoittaessani olemme juuri toipumassa

tuhkapilvestä. Luonto halusi taas

kerran näyttää ihmiskunnalle kuka tätä

maailmaa kuitenkin hallitsee. Muutamassa

kymmenessä vuodessa maailma

on teknologisoitunut kovaa vauhtia. Viimeiset

parikymmentä vuotta ovat olleet

todella kovavauhtisia. Lähes kaikilla on

esimerkiksi kännykkä. On oltava koko

ajan tavoitettavissa. Tuntee huonoa

omaatuntoa kun joskus sulkee kännykän

tai laittaa sen äänettömälle. Kun matkustajat

pursuavat ulos lentokoneesta, niin

kännykkä ensimmäiseksi päälle. Onko

tullut viestejä Olinhan niin ja niin monta

tuntia tavoittamattomissa. Toki se on

tarpeellinen, koska vaikkapa onnettomuustilanteissa

ei se lankapuhelin olisi

ollut taskussa.

Onneksi Suomessa on vielä paljon

metsäkansan piirteitä. Meitä on vielä

paljon jotka nauttivat sähköttömästä mökistä

ja saunaveden kantamisesta. Minulla

on välillä kauhuskenaario siitä miten

siirrytään entistä enemmän teknologiaa

kohti. Mihin se ihmisen sitten sijoittuu

Inhimillisyys vähenisi hurjasti. Nyt jo

kaikilla on kova kiire jonnekin. Ihminen

alkaa olla vain pieni numero jossain tilastossa

– pahimmillaan.

Jonotin laboratoriossa ja kuuntelin ihmisten

keskusteluja. Kaksi 70+ rouvaa

20

jutteli keskenään yksinäisestä vanhuudesta.

Siitä pelosta ja turvattomuuden

tunteesta jota Suomessakin on niin paljon.

Sairastaminen tuo vielä lisää kipua

elämään, myös henkistä kipua. Elinikä

kohoaa, mutta monelle se tuo mukanaan

lisää kremppoja. Tulee huoli monesta

asiasta. Kuka käy kaupassa, kuka annostelee

lääkkeet. Yksinäisyys saattaa

tuntua silloin siltä, että seinät kaatuvat

päälle. Eikä se ole iästä kiinni, se pelko

yksinäisyydestä tai avuttomuudesta. Niin

monet ovat Suomessa yksin ja avuntarve

olisi silti suuri.

Olisiko meillä pieni hetki aikaa silloin

tällöin auttaa sellaista ihmistä joka tarvitsee

apua, tai joka elää

yksinäisyydessä. Puhelinsoittokin

saattaisi tuoda paljon iloa sen ihmisen

elämään. Muistan lapsuudesta kuinka

paljon silloin tehtiin töitä talkoilla. Mukana

olivat kaikki - vauvoista vaariin.

Mitään hienoa ei tarvinnut olla. Välittäminen,

yhteenkuuluvaisuuden tunne,

toisen auttamisesta kumpuava ilo. Ne

olivat palkkoja talkoissa hyvän kotiruuan

lisäksi.

Elvytetään se perinne. Näytetään

lapsillemme ja lapsenlapsille miten ihmisyys

ei katoa mihinkään. Me olemme

niitä onnekkaita jotka olemme saaneet

sen kokea.

Kiertäessäni Suomea yksi ongelma

on tullut vahvasti esiin. Terveyskeskuksissa,

paitsi vaihtuvat lääkärit, niin

nykyään on paljon lääkäreitä, joiden

suomen- tai ruotsinkielen taito on aika

puutteellinen. Meillä täytyy olla oikeus

puhua sairauksistamme omalla äidinkielellämme.

Kilpirauhassairauksissakin on

niin paljon erilaisia oireita. Jos lääkäri

ei ymmärrä sitä sanaa millä kuvaamme

oiretta, niin miten sen selittäisi ymmärrettävästi,

kun ei oikein itsekään osaa sitä

kuvata ”tykyttää, vapisuttaa, kipunoi,

vaikkapa”. Ja murre on tietysti vielä oma

asiansa. Meillä elää monta sukupolvea,

jotka eivät välttämättä osaa puhua kuin

äidinkieltämme, myös nuorisossa on

heitä. Miten silloin pärjää byrokratian

rattaissa

Toimistossa järjestöpäällikkö on

aloittanut työnsä huhtikuun alussa. Lähdemme

pitkäjänteisesti suunnittelemaan

Kilpirauhasliiton tulevaisuutta, kasvua

ja kehitystä. Uusi jäsenkampanjamme

on tuonut pelkästään huhtikuussa jo

sata uutta jäsentä, jotka ovat jo maksaneet

jäsenmaksunsa. Oletko sinä saanut

jo hankittua jonkun kilpirauhassairautta

sairastavan jäseneksi ja samalla arpalipun

itsellesi

Apteekissa ilmestyvä Terveydeksi

lehti, ilmestyi 31.5., kertoo yhden jäse-

nemme tarinan. Kauneus ja Terveys lehdessä,

ilmeisesti numerossa 9, on taas

toisen jäsenen tarina ja lääkärimme juttua.

Olen kysynyt myös Kelasta tietoja,

siitä on juttu toisaalla lehdessä.

Yksi iso asia on myös saatu aikaan.

Endokrinologi Vesa Ilvesmäki aloitti

yhteistyön Liiton kanssa. Lokakuussa

ilmestyvään lehteen hän on luvannut

kirjoittaa eläinperäisestä lääkkeestä artikkelin.

Kaikki eivät saa syystä tai toisesta

apua vajaatoimintaan synteettisestä

lääkkeestä. Artikkelissa kerrotaan mm.

syitä siihen. Tästä on tullut paljon kyselyitä.

Joten on hyvä, että lehteen tulee

siitä lääkärin kirjoittama artikkeli.

Kiitokset teille kaikille joilta olen saanut

palautetta alkuvuoden aikana monin

eri tavoin. Kaikille en valitettavasti ole

ehtinyt vastata, mutta kaiken olen lukenut

ja tallettanut. Toivon saavani edelleen

palautetta. Sen avulla Liitto saa tärkeää

tietoa kentältä. Jatkan yhdistyksissä

kiertämistä ja minusta on tosi mukavaa

kun tulette avoimesti juttelemaan kanssani

kaiken maailman asioista.

Toivotan kaikille lehden lukijoille auringon

lämpöä ja leppeitä tuulia kesään!

Kirsti Hänninen, ordförande

Finlands Sköldkörtelförbund rf

Humanitet

– en försvinnande

naturtillgång

Medan jag skriver den här artikeln håller

vi på att hämta oss från askmolnet.

Naturen ville åter visa mänskligheten

vem som egentligen styr världen. Under

några årtionden har världen teknologiserats

med hög hastighet. Under de sista

två årtiondena har farten varit väldigt

hög. Nästan alla har en mobiltelefon till

exempel. Man ska vara anträffbar hela tiden.

Om man råkar ha mobilen avstängd

eller på ljudlös någon gång får man dåligt

samvete. När passagerarna strömmar

ut ur flygplanet sätter de på mobilen det

första dem gör. Har jag fått några sms

Jag har ju varit oanträffbar i flera timmar

nu. Visst är den också nödvändig ibland.

I händelse av en olycka till exempel,

skulle jag ju inte ha kunnat ha min fasta

telefon i fickan.

Lyckligtvis har finländarna inte drivits

för långt från skogsmänniskor. Vi är fortfarande

ganska många som njuter av att

bära in vattnet till bastun och sova i en

stuga utan elektricitet. Ibland ser jag med

mitt inre öga ett skräckscenario om hur

teknologin erövrar världen allt mer. Var

står människan då Humaniteten skulle

nog minska avsevärt. Redan nu har alla

så bråttom någonstans. I värsta fall är

människan bara en siffra i statistiken –

så känns det åtminstone ofta.

Häromdagen väntade jag på min tur

på laboratoriet och lyssnade på folk när

de pratade. Två fruar på över 70 år pratade

om en ensam ålderdom, om känslan

av rädsla och otrygghet som det finns så

mycket av i Finland. Sjukdomar för ofta

med sig all slags smärta, även mental.

Livslängden fortsätter att öka, men för

många innebär det bara fler krämpor.

Man blir bekymrad över så många saker.

Vem ska gå till affären och vem ska

dosera mina tabletter Ensamheten kan

leda till att det känns som om allt bara

ramlar över en. Rädslan för ensamhet eller

hjälplöshet är inte något som har med

åldern att göra. Det finns så många som

är ensamma i Finland och så många som

behöver hjälp.

Skulle vi inte kunna ta oss tid att

hjälpa någon som behöver hjälp eller är

ensam Ett telefonsamtal skulle kunna

göra någon mycket glad. Jag minns att

i min barndom brukade människor arbeta

gemensamt för en sak. Alla deltog

– både unga och gamla. Man behövde

inte något fint. Att bry sig om varandra,

känslan av samhörighet och glädjen av

att kunna hjälpa till var lönen för mödan,

förutom den goda hemlagade maten. Låt

oss väcka den gamla traditionen till nytt

liv! Låt oss visa våra barn och barnbarn

att det fortfarande finns humanitet i världen.

Vi hör till de lyckosamma som har

fått uppleva den.

Under mina resor i Finland har jag lagt

märke till ett problem som har blivit allt

vanligare. Personalomsättningen är stor

på hälsocentralerna och det finns många

21

Suomen

lehti

läkare som inte har så bra kunskaper i

finska eller svenska. Om man till exempel

har problem i sköldkörteln kan det

vara svårt att beskriva sina syptom, även

på sitt eget modersmål. Vad gör man om

läkaren inte förstår när man försöker

förklara symptomen Det är ju ibland

så svårt att själv välja det korrekta ordet

– det kan till exempel ”bulta” i bröstet,

”darra” i händerna eller ”pirra” på

något annat håll i kroppen. Och alla dialekter

är en sak för sig. Det finns många

generationer som inte kan något annat

språk än sitt eget modersmål, även bland

dagens unga. Hur klarar man av all byråkrati

då

Sköldkörtelförbundets nya förbundschef

inledde sitt arbete i början av april.

Vi ska börja planera Sköldkörtelförbundets

framtid, utveckling och tillväxtmöjligheter

på lång sikt. Till följd av vår

medlemskampanj har vi bra under april

månad fått hundra nya medlemmar, som

redan har betalat sina medlemsavgifter.

Har du värvat en ny medlem som lider

av en sköldkörtelsjukdom och fått en

lottsedel på samma gång

I apotekstidskriften För din hälsa som

utkom den 31 maj finns en artikel om

en av våra medlemmar . Man kan också

läsa en artikel om en annan medlem och

vår läkare i tidskriften Kauneus & Terveys,

förmodligen i nummer 9. Jag har

bett om uppgifter från FPA också, och

det finns en artikel om det på annat håll

i tidningen.

Det finns också något annat viktigt

som vi har fått till stånd. Endokrinologen

Vesa Ilves har nämligen inlett ett samarbete

med vårt förbund. Han har lovat

skriva en artikel om ett läkemedel som

härstammar från djurriket, som utges i

oktobernumret i vår tidning. Syntetiska

läkemedel hjälper inte alla som lider

av underfunktion och artikeln kommer

bland annat att redogöra för dess orsaker.

Vi har fått många förfrågningar om detta

och därför är det bra att en läkare skriver

om den här saken.

Jag vill tacka alla er som jag har fått

feedback ifrån på många olika sätt under

början av året. Tyvärr har jag inte

hunnit svara alla, men jag har läst och

förvarat allt. Jag hoppas att ni fortsätter

att ge mig feedback. På det sättet får förbundet

viktig information från fältet. Jag

ska fortsätta med mina besök i föreningarna

eftersom det är så trevligt att träffa

er medlemmar och prata om allt mellan

himmel och jord.

Jag önskar alla läsare en solig sommar

med milda vindar!

Asta Tirronen

Kilpirauhasliitto

matkalla valoisasti

uuteen vuosikymmeneen!

Aloitin työt Kilpirauhasliiton järjestöpäällikkönä

1. huhtikuuta. Oli ilo tulla

työskentelemään Liittoon, jossa toiminta

niin kattojärjestössä kuin paikallisyhdistyksissäkin

on vireää ja aktiivista.

Ilahduttavaa on myös uusien jäseneksi

liittyneiden määrä. Ensimmäisen vuosikolmanneksen

aikana jäsenmäärä on

kasvanut 6 % edellisestä vuodesta. Lokakuun

loppuun saakka kestävän jäsenhankintakilpailun

myötä jäsenmäärän on

odotettavissa lisääntyvän tasaisesti pitkin

vuotta. Kilpirauhassairauksista ja eri-

22

laisista kilpirauhasen toimintahäiriöistä

kärsii Suomessa noin 300 000 henkilöä.

Tätä taustaa vasten ja tiedotusta kehittämällä,

jäsenmäärän kasvun odotus on

realistista. Mitä isompaa joukkoa edustamme,

sitä enemmän toiminnallamme

on painoarvoa.

Tehtäväni on olla kehittämässä Liiton

toimintaa ja rahoitusta. Puheenjohtaja

Kirsti Hänninen aloitti aikaisempaa tiiviimmän

yhteistyön paikallisyhdistysten

kanssa jo syksyllä 2009 vieraillen mm.

yhdistysten vertaistuki-illoissa. Tältä pohjalta

yhteistyötä on hyvä jatkaa yhdessä

puheenjohtajan ja hallituksen kanssa.

Yksi keskeinen lähiajan tehtävä on

toimintastrategian luominen Liitolle työkaluksi

ohjaamaan toimintaa nykytilasta

tulevaisuuteen. Strategiatyöskentelyyn

sisältyy lähivuosien keskeisimpien tavoitteiden

asettaminen ja toimintojen

linjaaminen tavoitteiden saavuttamiseksi

sekä arviointimenetelmien kehittäminen

ja käyttöönotto.

Verkostoitumista ja verkottumista

eivät järjestöt voi enää ohittaa toimin-

nassaan. Myös Raha-automaattiyhdistys

toivoo yhteistyötä samankaltaisten ongelmien

ja asioiden parissa toimivien

järjestöjen kesken sekä kuntayhteistyötä.

Kilpirauhasliitossa verkostoitumisella

haetaan yhteisiä työmuotoja ja kokemuksista

oppimista muita autoimmuunisairauksia

edustavien järjestöjen kanssa.

Verkottuminen sisältää esimerkiksi sosiaalisen

median tarjoamien mahdollisuuksien

hyödyntämistä tiedottamisessa

ja toiminnassa.

Kilpirauhasliiton toiminta rahoitetaan

Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla,

jäsenmaksutuotoilla ja omalla

varainhankinnalla. Tuottojen kasvattaminen

ja rahoituspohjan laajentaminen

ovat keskeisiä tavoitteitani järjestöpäällikkönä.

Jo muutaman viikon työskentelyn jälkeen

minulle on avautunut kilpirauhaspotilaiden

valtava tiedon tarve sairauteen

liittyvissä kysymyksissä. Oireet, lääkitys,

kokemukset hoidon tasosta, hoitavan

lääkärin tiedot kilpirauhassairauksista

jne. vaihtelevat valtavasti kuunnellessa

jäsenistön ja potilaiden tarinoita. Antamamme

vertaistuki on korvaamattoman

arvokasta. Tukipuhelintoiminta, yleisötilaisuudet,

paikallisyhdistysten keskustelu-

ja vertaistuki-illat sekä kohtaamiset

kuntoutuspäivillä ja muissa tapahtumissa

ovat niitä toimintoja, joissa perusjärjestötyömme

on parhaimmillaan. Liitossa

ja paikallisyhdistyksissä on toiminnassa

mukana myös terveydenhoidon ammattilaisia,

ja teemme yhteistyötä endokrinologian

erikoislääkäreiden kanssa tiedon

välittämisessä kilpirauhaspotilaille ja

heidän läheisilleen. Suunnitteilla olevan

jäsenlehden kautta pystymme tulevaisuudessa

tarjoamaan entistä spesifimpää

ja monipuolisempaa tietoa eri kilpirauhastautiryhmille.

Ensimmäiset viikot työssäni ovat kuluneet

pitkälti toimistossa koneen äärellä

tai puhelimessa. Jatkossa tulen entistä

enemmän jalkautumaan erilaisiin tapaamisiin,

neuvotteluihin, tapahtumiin ja

koulutustilaisuuksiin, joten en ikävä kyllä

ole aina toimistoaikaan tavoitettavissa.

Jättämällä nimen ja numeron vastaajaan,

otan kyllä yhteyttä mahdollisimman pian.

Minut tavoittaa sähköpostilla asta.

tirronen@kilpirauhasliitto.fi, kännykästä

050 3300 080 tai toimistonumerosta

09 8684 6550. Ollaan yhteyksissä.

Toivotan kaikille paikallisyhdistysten

ja Liiton jäsenille sekä Potilaslehden lukijoille

aurinkoa ja lämpöä kesään.

Asta Tirronen

järjestöpäällikkö


23

Suomen

lehti

KUNTOUTUSPÄIVÄT SYKSY

Rantasipi Hyvinkää Sveitsi

3.–5.9.2010 (pe-su)

Järjestetään yhdessä Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistyksen

kanssa.

Kuntoutuspäivien avaus perjantaina 3.9. klo 15.00. Max.

osanottajamäärä 25 henkilöä.

• Hinta 120 € jäsen/2hh, muille osanottajille 210 €

• Hinta 170 jäsen/1hh

Hintaan sisältyy täysihoito, saunat ja uinnit, asiantuntijaluennot

ja muu ohjelma.

Hyvinkään Sveitsissä on hyvät ulkoliikuntamahdollisuudet.

Lisäksi on mahdollisuus käyttää Hyvinkään viihdeuimalaa,

joka sijaitsee hotellin läheisyydessä. Kuntoutuspäivien

ohjelma on suunniteltu siten, että se soveltuu kaikille

ikäryhmille.

Sitovat ilmoittautumiset Liiton toimistoon 3.8.2010 mennessä.

Ajalla 12.–30.7. toimisto on suljettu, jolloin ilmoittautumisia

ei oteta vastaan.

Rantasipi Imatran Valtionhotelli

12.–14.11.2010 (pe-su)

Imatran kuntoutuspäivät on tarkoitettu ensisijaisesti vajaatoimintaa

sairastaville ja erityisesti hiljattain sairastuneille

ja ensikertalaisille.

Järjestetään yhdessä Etelä-Karjalan paikallisyhdistyksen

kanssa.

Kuntoutuspäivien avaus perjantaina 12.11. klo 15.00.

Max. osanottajamäärä 25 henkilöä.

Majoitus Kylpylähotellissa.

• Hinta 160 € jäsen / 2hh, muille osanottajille 240 €.

• Hinta 215 € jäsen / 1hh.

Hintaan sisältyy asiantuntijaluennot ja muu ohjelma sekä

täysihoito, sauna ja allasosasto kylpylässä sekä kuntohuone.

Ulkoilumahdollisuudet ovat myös hyvät.

Kuntoutuspäivien ohjelma on suunniteltu siten, että se

soveltuu kaikille ikäryhmille.

Sitovat ilmoittautumiset Liiton toimistoon 1.10.2010

mennessä.

Yleistä kuntoutuspäivistä:

Ilmoittautumisessa pyydämme ilmoittamaan kaikki yhteystiedot, syntymävuoden ja kilpirauhassairautesi. Suunnittelemme

lääkäriluennot mahdollisimman täsmäluennoiksi.

Jos osallistuminen perutaan 2 viikkoa ennen kuntoutuspäiviä tai sen jälkeen, joudumme perimään hotellikulut.

Jos tulet kuntoutuspäiville kahdestaan lemmikkieläimen kanssa, teille on varattava erillinen yhden hengen huone.

Yhteystiedot:

Suomen Kilpirauhasliitto ry, Vilhonkatu 4 B, 00100 Helsinki

Puh: 09 8684 6550, sposti: toimisto@kilpirauhasliitto.fi


TUKIPUHELIMESTA VERTAISTUKEA!

Kun haluat keskustella kilpirauhassairauksista tai kysyä mieltäsi

askarruttavista asioista, soita kilpirauhasliiton valtakunnalliseen

tukipuhelimeen. Puhelimeen vastaa henkilö, jolla on itsellään

kilpirauhassairaus. Puhelut ovat luottamuksellisia.

Soittoaika on

torstaisin klo 18.00–21.00 numeroon 050 400 6800.

Huom! Tukipuhelin suljettu heinäkuun.

24

JÄSENHANKINTAKILPAILU

Suomen Kilpirauhasliitto ry julistaa jäsenistölleen jäsenhankintakilpailun.

Kilpailun säännöt ovat seuraavat:

Kilpailuaika on 1.4–31.10.2010

Jokainen uusi jäsen on hankkijalleen yksi arpa palkintojen

arvonnassa eli jos saat esim. viisi uutta jäsentä,

sinulla on viisi arpaa, kun arvonnat suoritetaan.

Saadessasi uuden jäsenen, ilmoita hänen tietonsa oman

yhdistyksesi puheenjohtajalle tai jäsenasioiden hoitajalle,

joka lähettää tiedot Kilpirauhasliittoon.

Liittoon suoraan kuuluva jäsen; ilmoita uusista jäsenistä

Liiton toimistoon joko sähköpostin tai puhelimen välityksellä.

Kilpailun palkinnot; 2 kpl viikonloppupaketteja Kilpirauhasliiton

kuntoutuspäiville, 5 kpl Fleece- liivejä sekä

5 kpl T-paitoja.

Palkintojen arvonta suoritetaan kilpailuajan päätyttyä

Liiton toimistolla, josta otetaan yhteyttä voittajiin, joten

muista ilmoittaa myös omat yhteystietosi.

✁

JÄSENEDUT v. 2010

Suomen Kilpirauhasliiton

toimisto,

Vilhonkatu 4 B, Hki

on suljettu ajalla 12.7.–30.7.2010

Toivotamme toimistolta kaikille

aurinkoisia kesäpäiviä!

Ohessa tällä hetkellä voimassa olevat jäsenetumme. Ota

talteen!

Instrumentariumin tarjoukset ovat voimassa myymälöissä

kautta maan.

– Normaalihintaiset terveyssandaalit ja terveydenhoitotuotteet

mm. mittarit, tuet, sukat jne. -15%.

– Silmälasit: Normaalihintaiset kehykset ja silmälasilinssit

-20%. Linssihintoihin sisältyvät myös työveloitukset

ostettaessa sekä kehykset että linssit. Kampanjatuotteissa

tarjouksessa poikkeuksia.

– Optikon suorittama näöntarkastus ja silmälasimääräys

10 euroa.

– Normaalihintaiset aurinkolasit -20%. Ei koske Oakleyn

aurinkolaseja.

– Saadaksesi ko. alennukset esitä ostoksia tehdessäsi

voimassa oleva jäsenkorttisi.

HealthEx tarjoaa Kilpirauhasliiton/yhdistysten jäsenille

-10 % alennuksen palvelusopimuksen kuukausihinnoista.

– Veloituksettoman tutustumiskäynnin jälkeen Kilpirauhasliiton/yhdistysten

jäsenet voivat valita 6kk:n, 12kk:n

tai 24kk:n palvelusopimuksen, joiden ovh. hinnoista

HealthEx tarjoaa -10% alennuksen.

– Katso 30 minuuttia – terveydeksi! lisätietoja Health-

Existä.

Restel-ketjun kanssa on sovittu jäsenetuhinnoista koskien

viikonloppu- ja lomakausihintoja.

Restel-ketjun hotelleja, joissa jäsenetuhinnat ovat voimassa,

ovat:

– Cumulukset

– Rantasipi-hotellit

– Restelin operoimat Holiday Inn -hotellit

– Ikaalisten Kylpylä

– Ramada Airport

– Crowne Plaza, Helsinki ja

– Hotelli Seurahuone, Helsinki.

Hinnat vaihtelevat hotelleittain.

Hotelleihin varausta tehdessäsi mainitse tunnus Suomen

Kilpirauhasliitto ry.

25

Suomen

lehti

30 minuuttia

– terveydeksi!

HealthEx tarjoaa Kilpirauhasliiton/yhdistysten

jäsenille -10 % alennuksen

palvelusopimuksen kuukausihinnoista.

Tutustu myös ajankohtaiseen kesäkampanjaamme

soittamalla lähimpään

toimipisteeseen tai katso www.

healthex.fi!

HealthEx on suomalainen innovatiivisten

terveysliikuntapalveluiden tuottaja.

HealthEx-terveysliikunta perustuu

tutkitusti tehokkaaseen 30 minuutin

ennaltaehkäisevään terveysliikuntatuokioon,

joka pitää sisällään alkulämmittelyn,

lihaskuntoharjoitteet sekä

loppuvenyttelyn miellyttävällä, helpolla

ja turvallisella venytyslaitteella.

HealthExille on matala kynnys tulla,

sillä se ei ole kuntosali. Mikäli et viihdy

jumpissa tai ruuhkaisilla kuntosaleilla

on HealthEx Sinun kuntoilupaikkasi!

Terveysliikuntapisteissä noudatetaan

turvallista ja käyttäjäystävällistä liikuntaohjelmaa,

joka vaihtuu säännöllisesti

ja takaa edistymisen. Älykkäät ja

helppokäyttöiset terveysliikuntalaitteet

tunnistavat sinut ja säätyvät automaattisesti

fysioterapeutin tekemän, henkilökohtaisen

ohjelmasi mukaisesti.

Edistyksellinen palaute- ja seurantajärjestelmä

taas mahdollistaa kattavat raportit,

jotka motivoivat Sinua edelleen

kuntoilemaan säännöllisesti. HealthEx

–kuntoilutuokio soveltuu myös erinomaisesti

kuntouttavaksi liikuntamuodoksi.

Rovaniemen Seudun Kilpirauhasyhdistyksen

varapuheenjohtaja Taisto

Tarkiainen on kuntoillut tuloksellisesti

jo lähes vuoden HealthExilla. ”Olen

harrastanut paljon liikuntaa, mutta

koskaan en ole käynyt perinteisillä

kuntosaleilla. 14 vuoteen en ole lihasharjoittelua

tehnyt ja sen kyllä olen nyt

huomannut. Vaimoni sai minut houkuteltua

HealthExille ja olen ollut todella

tyytyväinen terveysliikuntaan.” kertoo

Tarkiainen. ” HealthExin henkilökunta

on osaavaa ja innostavaa ja apua saa

aina kun kysyy. Käyn 3-5 krt viikossa

kuntoilemassa HealthExilla. Se on

hauskaa ja tehokasta ja saan aina hyvänolon

tunteen harjoittelun jälkeen.”

Taisto jatkaa.

Myös Rovaniemen Kilpirauhasyhdistyksen

puheenjohtaja Raili Kuusela

kuntoilee Rovaniemen HealthExilla ja

hänen ansiostaan on hedelmällinen

yhteistyö lähtenytkin viriämään.

Miten pääset tutustumaan HealthExille

Kuntoilijan tarvitsee vain varata

henkilökohtainen terveyskonsultaatio

aika, jossa fysioterapeutti käy läpi liikuntatottumukset,

terveydentilan sekä

kuntoilutavoitteet.

Laadukkaat HealthEx-terveysliikuntapisteet

sijaitsevat tällä hetkellä

Helsingissä, Rovaniemellä, Oulussa,

Joensuussa, Kotkassa ja Lappeenrannassa.

Toimipisteiden tarkemmat

yhteystiedot löydät helposti www.

healthex.fi.

Veloituksettoman tutustumiskäynnin

jälkeen Kilpirauhasliiton/yhdistysten

jäsenet voivat valita 6kk:n, 12kk:n

tai 24kk:n palvelusopimuksen, joiden

ovh. hinnoista HealthEx tarjoaa -10%

alennuksen.

Sinä tavallinen terveysliikkuja! Tervetuloa

viettämään helppo, hauska

ja tehokas terveysliikuntahetki ilman

ruuhkia!

Vajaatoimintaan lääkettä söi viime vuonna 220 343 potilasta.

Miksi päättäjät ja lääkärit eivät käytä oikeita lukuja

Edellisessä Potilaslehdessä 1/2010 ollut

juttu on aiheuttanut kysymyksiä. Vastaan

niihin parhaani mukaan.

Kelan tilastoissa vuoden 2009 lopussa

oli vajaatoimintaan Thyroxinia syöviä

potilaita kaikkiaan 220 343. Erityskorvausta

saavia oli vain 86 052 kpl. Peräti

134 291 Thyroxin-lääkettä syövillä ei ole

B-lääkärinlausuntoa. Liikatoimintaan

Thyrazolia söi 4 437 potilasta.

Kaikkiaan Kelan tilastoimina kilpirauhaslääkkeitä

söi 225 080 potilasta.

26

134 291 kilpirauhaspotilasta ei saa

erityiskorvausta. Kun päättäjät, lääkärit

ja vastaavat miettivät kilpirauhasen vajaatoiminnasta

kärsiviä, käytetään vain

erityiskorvausta saavien

lukua. Se johtaa todella suuresti harhaan.

Tähän juuri sinä voit vaikuttaa ja

auttaa, jotta sairautemme otetaan huomioon

sille kuuluvalla vakavuudella!

Kilpirauhasen toimintahäiriöitä sairastavia

on Kelan tilastojakin enemmän.

Esimerkiksi tulehduspotilaat ja ne tuhannet

henkilöt, joilla ei aloiteta vajaatoiminnan

hoitoa, vaikka TSH arvo saattaa

olla jopa 5-9. Näillä henkilöillä saattaa

olla rajuja oireita, mutta tilannetta aina

vain seurataan ja katsotaan. Kilpirauhaspotilaita

ovat myös henkilöt, jotka

eivät tällä hetkellä saa lääkitystä, koska

liikatoiminta on hoidettu leikkauksella

tai radiojodihoidolla, mutta jotka käyvät

säännöllisesti kontrollissa mahdollisen

kehittyvän vajaatoiminnan toteamiseksi.

Lisäksi pelkästään eläinperäistä lääkettä

syövät potilaat puuttuvat kokonaan tilastoista.

Tästä syystä edellisessä lehdessä oli

seuraavaa:

Kun olet saanut diagnoosin kilpirauhasen

sairaudesta ja pysyvän lääkityksen,

pyydä lääkäriltä Kelaa varten B-lausunto.

Näin Kela korvaa lääkkeet 3 euron

omavastuun ylittävältä osalta. Thyroxin

ja Thyrazol eivät tosin ole kovin kalliita,

mutta näin Kela saa tärkeää tietoa siitä

kuinka moni sairastaa kilpirauhassairautta.

Saamme varmaan äänemme paremmin

kuuluviin kun tilastot osoittavat

todellisen lukumäärämme.

Toivon, että mietitte edelleen B-lausunnon

hankkimista, vaikka se jonkun

verran maksaakin. Joidenkin huolena on

se, että kesällä ja talvella lääkkeen tarve

on erilainen. Jos se huolettaa, voi pyytää

lääkäriä kirjoittamaan esim. kuten minulla

1½ - 2 tablettia aamuisin tyhjään

vatsaan. Näin minä ainakin pystyn säätelemään

itse lääkärin kanssa sovitusti

lääkettä.

Pelkoa lääkkeen loppumisesta liian

aikaisin ei silloin tule, koska aina voi

ottaa sen suurimman määrän apteekista.

Pyysin Kelasta tietoja erityiskorvattavista

lääkkeistä. Alla proviisori Jaana

Harsia-Alatalon, Kelan terveysosasto,

Lääkekorvausryhmä, kirjoittama juttu.

Kilpirauhasen vajaatoiminta sekä

lisäkilpirauhasten vajaatoiminta ovat

valtioneuvoston asetuksessa mainittuja

lääketieteellisin perustein vaikeiksi ja

pitkäaikaisiksi arvioitavia sairauksia,

joiden hoidossa tarvittavasta vaikutustavaltaan

korvaavasta tai korjaavasta

välttämättömästä lääkkeestä korvataan

100 prosenttia hinnasta tai viitehinnasta

3 euron lääkekohtaisen omavastuuosuuden

ylittävältä osalta (ylempi

erityiskorvaus). Asiakkaan oikeus erityiskorvaukseen

ratkaistaan hänen Kelaan

toimittaman B-lääkärinlausunnon

perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriön

yhteydessä toimiva lääkkeiden

hintalautakunta (Hila) päättää, mitkä

lääkevalmisteet ovat erityiskorvattavia

valtioneuvoston asetuksessa säädetyissä

vaikeissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa.

Sairausvakuutuslakiin perustuen Kansaneläkelaitos

ja apteekit ovat sopineet

asiakkaille kuuluvien lääkekorvausten

maksamisesta apteekkien välityksellä,

jotta asiakkaat voivat hankkia tarpeelliset

lääkkeensä mahdollisimman joustavasti.

Apteekkien kanssa on sovittu,

että uusi erityiskorvattavien lääkkeiden,

rajoitetusti korvattavien lääkkeiden, kliinisten

ravintovalmisteiden tai lisäkorvattavien

lääkkeiden erä voidaan luovuttaa

korvattuna vasta, kun edellinen erä on

käytetty lääkärin ohjeen mukaan lähes

kokonaan. Tällä apteekkien edustajien

kanssa yhdessä sovitulla ohjeistuksella

pyritään muun muassa varmistamaan,

ettei asiakkaille kerääntyisi koteihin -

esimerkiksi lääkityksen yllättäen muuttuessa

- tarpeettomia lääkkeitä, joista

syntyisi tarpeettomia lääkekustannuksia

asiakkaiden ja sairausvakuutuksen maksettavaksi.

Ostojen väliaikaa laskettaessa noudatetaan

tarpeellista joustavuutta. Apteekki

voi luovuttaa valmisteen korvattuna

kaksi viikkoa ennen edellisen lääke-erän

loppumista, jos asiakas on ostanut valmisteen

kolmen kuukauden hoitoaikaa

vastaavana eränä. Joustoaika on vastaavasti

lyhyempi, jos valmistetta ostetaan

pienemmissä erissä. Joustoaika lasketaan

hoitoajasta, jonka lääkemäärä riittää annostusohjeen

mukaan käytettynä.

Mikäli ostojen väliaika on liian lyhyt,

apteekki voi luovuttaa asiakkaalle reseptissä

olevan lääkkeen, mutta lääkeoston

hinnasta ei voida vähentää apteekissa

sairausvakuutuslain mukaista korvausta.

Apteekki ohjaa asiakkaan hakemaan

jälkikäteen korvausta Kelan toimistosta.

Näin voidaan menetellä muun muassa

silloin kun asiakas joutuu hankkimaan

lääkkeitä esimerkiksi ulkomaille lähdön

takia aikaisemmin tai enemmän kuin

kolmen kuukauden hoitoaikaa vastaavan

määrän.

Asiakas voi hakea kokonaan maksamistaan

ostoista korvausta Kelan toimistosta

korvaushakemuslomakkeella

SV 127. Korvaushakemukseen liitetään

apteekin tulostama atk-laskelma lääkeostosta

liitteineen. Hakemuksen liitteeksi

on myös hyvä laittaa selvitys siitä, minne

matkustaa, matkan tarkoitus ja kuinka

kauan oleskelu ulkomailla kestää. Korvausta

on haettava kuuden kuukauden

kuluessa valmisteiden ostamisesta. Tällöinkin

lääkeoston korvaaminen edellyttää

yleisten korvausehtojen täyttymistä.

Toivon, että tästä on teille hyötyä sekä

miettimistä, haluatteko vaikuttaa osaltanne

siihen, että meidät huomataan niin

isona ryhmänä kun kuuluukin.

Kirsti Hänninen,

puheenjohtaja

27

Suomen

lehti

Yhdistyksen nimi ja internet-osoite

Etelä-Karjalan Kilpirauhasyhdistys ry

Hyvinkään Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.hyvinkaankilpirauhasyhdistys.net

Keski-Suomen Kilpirauhasyhdistys ry

http://kskilpirauhasy.suntuubi.com

Kymenlaakson seudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.kymenlaaksonseudunkilpirauhasyhdistys.info

Lahden Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.neuvokas.org/yhdistys/lahdenkilpirauhas

Lounais-Suomen Kilpirauhasyhdistys ry

http://lskilpirauhasyhdistys.net

Oulun Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.oulunseudunkilpirauhasyhdistys.fi

Perhonjokilaakson ja Lestijokilaakson Kilpirauhasyhdistys ry

www.kilpirauhasliitto.fi/Perho-Lestijokilaakso

Pirkanmaan Kilpirauhasyhdistys ry

www.pirkanmaankilpirauhasyhdistys.net

Puheenjohtaja ja yhdistyksen osoite

Martta Hirvikallio, p. 040 838 6994 (arki-iltaisin)

Merenlahdentie 49 B 9, 53850 Lappeenranta

martta.hirvikallio@pp1.inet.fi

Tanja Väyrynen, p. 040 556 9975

Timonkatu 12, 05830 Hyvinkää

kr-yhdistys.hvnk@nic.fi

Irma Heikkinen, p. 044 090 2004 (arki-iltaisin)

Suolehdontie 7 as 5, 41330 Vihtavuori

kskilpirauhasyhdistys@gmail.com

Riitta Tiainen, p. 044 519 4802

Vuorikatu 10 A 4, 45100 Kouvola

klkilpi@kymenlaaksonseudunkilpirauhasyhdistys.info

Sinikka Rantala, p. 044 574 6285

Kansankatu 7 A 27, 15870 Hollola

lahdenkilpirauhas@suomi24.fi

Maija-Liisa Airaksinen, p 044 033 0013 (ark. 18-20)

Hakapellonkatu 8 C 29, 20540 Turku

maija-liisa.airaksinen@suomi24.fi

Liisa Pyrrö, p. 045 1271 940

Kurkelantie 6 A as 22, 90230 Oulu

liisa.pyrro@mail.suomi.net

Iiris Hakasaari, p. 040 353 1790

Harjutie 19 A 1, 69600 Kaustinen

iiris.hakasaari@kase.fi

Anja Salvas, p. 040 509 3650

Kastintie 27, 31700 Urjala as

anja.salvas@pp.inet.fi

Pohjois-Karjalan Kilpirauhasyhdistys ry Päivi Paavilainen, p. 041 436 1902

Kontionkatu 14, 80200 Joensuu

p.paavilainen@luukku.com

Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.pkkilpi.org, p. 040 5466 173

Rovaniemen Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Satakunnan Kilpirauhasyhdistys ry

www.salpanet.fi (palvelut -> yhdistykset ja järjestöt ->

Satakunnan Kilpirauhasyhdistys)

Seinäjoen Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

www.seinajoenseudunkilpirauhasyhdistys.fi

Vaasan Seudun Kilpirauhasyhdistys ry / Vasanejdens

Sköldkörtelförening rf http://vakybotnia.nettisivu.org


toimisto, Vilhonkatu 4 B, 00100 Helsinki

p. 09 8684 6550

toimisto@kilpirauhasliitto.fi


Marjatta Aittakumpu, p. 040 546 6173

PL 235, 00171 Helsinki

marjatta.aittakumpu@pkkilpi.org

Raili Kuusela, p. 040 746 1123 (arki-iltaisin)

Hukanpolku 25, 96500 Rovaniemi

raili.kuusela@gmail.com

Eila Tanttu, p. 045 325 2535

Kiertokatu 16 as.21, 28130 Pori

eila.tanttu@gmail.com

Annemaarit Lavikainen, 050 555 4961 (arki-iltaisin)

Hyypäntie 10 A 1, 61800 Kauhajoki

annemaarit.lavikainen@netikka.fi

Ulla Slama

Åvägen 10 C, 64200 Närpiö

ulla.slama@gmail.com

Kilpirauhasliiton puheenjohtaja

Kirsti Hänninen

puheenjohtaja@kilpirauhasliitto.fi

p. 050 4366 959

28

Hyvinkään Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Lääke auttaa vain,

jos se otetaan oikein!

Proviisori Antti Puustinen

kertoi lääkkeiden oikeasta

käytöstä.

Hyvinkään Uuden Apteekin proviisori

Antti Puustinen oli kertomassa Hyvinkään

Seudun Kilpirauhasyhdistyksen

jäsenille lääkkeiden käytöstä ja yhteisvaikutuksista.

Samalla selvisi puheenjohtajaa

askarruttanut asia, eli mikä

on farmaseutin ja proviisorin ero. Nyt

tiedän, että proviisorin koulutus on

tuplasti pidempi kuin farmaseutin, ja

näistä vain proviisori voi saada apteekkiluvan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan

hoito

Vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinilla

(Thyroxin), jota saa Suomessa

kahtena vahvuutena, 25 ja 100 mikrogrammaa

(100 mikrogrammaa=0,1

milligrammaa). Tyroksiini tulee ottaa

säännöllisesti ja aina tyhjään vatsaan

vähintään 15 minuuttia ennen aamupalaa.

Jos potilaalta otetaan kilpirauhasen

kontrollikokeita, otetaan lääke vasta kokeiden

oton jälkeen.

Tyroksiinia ei kannata ottaa yhtä aikaa

raudan, kalsiumin, sukralfaatin (vatsansuojalääke),

alumiini- tai magnesiumantasidien

(närästyslääkkeitä), kolestyra-

miinin tai kolestipolin (kaksi viimeistä

on kolesterolääkkeitä) kanssa. Nämä

vaikuttavat tyroksiinin imeytymiseen

suolesta ja siksi näiden valmisteiden ja

tyroksiinin oton välissä tulee olla vähintään

neljän tunnin väli. Väli tulee huomioida

myös niiden monivitamiinivalmisteiden

kanssa, jotka sisältävät rautaa tai

kalsiumia. Maitotuotteiden käyttöäkin

heti tyroksiinin oton jälkeen kannattaa

rajoittaa, etenkin jos tuntuu että tyroksiini

ei toimi.

Kupari, sinkki ja seleeni ovat merkittäviä

kilpirauhashormonien toiminnalle.

Mikäli tyroksiini ei tunnu toimivan, kannattaa

asiasta keskustella lääkärin kanssa

ja ehkä testata näiden pitoisuudet verestä

tai sopia lisäravinteiden kokeilusta.

Estrogeeni, salisylaatit ja epilepsialääkkeet

voivat lisätä tyroksiinin tarvetta.

Beetasalpaajat, amiodaroni, kortikosteroidit

ja sertraliini voivat vaikuttaa

estävästi tyroksiinin (T4) muuntumiseen

trijodityroniiniksi (T3). Digitaliksen

vaikutus voi laskea tyreotoksikoosin

aikana. Tyroksiini vahvistaa varfariinin

(Marevan) vaikutusta, ja oraaliset diabeteslääkkeet

vahvistavat tyroksiinin vaikutusta.

Näistä syistä johtuen on erittäin

tärkeää kertoa lääkärille kaikista käyttämistään

lääkkeistä!

Tyroksiinin vakavat haittavaikutukset

ovat harvinaisia. Yleensä taustalla on liian

nopea annosnosto tai liian suuri ylläpitoannos.

Riskit kohdistuvat lähinnä sydämeen.

Pitkäaikainen, liian suuri annos,

voi altistaa osteoporoosille. Liian suuri

annos aiheuttaa yleensä liikatoiminnan

kaltaisia oireita, kuten hikoilua, vapinaa,

nopeaa pulssia, ripulia ja laihtumista. Tyreotoksikoosinen

kriisi on mahdollinen,

ja jos esim. pieni lapsi löytää purkin tyroksiinia

ja syö suuren määrän tabletteja,

on myrkytystilakin vaarana.

Osa käyttää myös T3-valmisteita,

koska vointi ei kohene pelkällä tyroksiinilla

riittävästi. Eläinperäisiä valmisteita

on markkinoilla kaksi, Armour Thyroid

ja Thyroid. Armour Thyroidia ei ole

tällä hetkellä saatavilla ja Thyroidin

saannissakin on ollut välillä lyhyitä katkoja.

Molemmat sisältävät kaikkia kilpirauhasen

tuottamia hormoneja, mutta

vain T4:n ja T3:n määriä kontrolloidaan.

Lisäksi markkinoilla on synteettisiä valmisteita

kauppanimellä Novothyral ja

Liothyronin.

T3:a sisältävä valmisteet ovat tyroksiinia

huomattavasti kalliimpia, eikä

niistä saa Kela-korvausta. Ne vaativat

myös erityisluvan. Erityislupa on haettava

vuosittain, ja viedään reseptin kanssa

apteekkiin. Erityislupa on apteekkikohtainen,

eli vain kyseinen apteekki

voi luovuttaa valmisteet potilaalle sen

voimassaolon ajan. Normaali erityislupa

maksaa 12 €, pikalupa 18 €. Normaalin

luvan käsittely kestää parisen viikkoa.

Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa luvan,

mutta on tärkeää että lääkäri tuntee määräämänsä

valmisteen. Kaikki apteekit

pystyvät toimittamaan näitä valmisteita,

ja hinta on kaikissa apteekeissa sama.

Kilpirauhasen liikatoiminnan

hoito

Liikatoimintaan vaikuttavia lääkeaineita

ovat litium, amiodaroni ja jodipitoiset

röntgen-aineet. Myös stressi ja tupakointi

ovat altistavia tekijöitä, ja tupakointi

voi laukaista myös silmäoireet.

29

Suomen

lehti

Hoitovaihtoehtoina ovat lääkkeet, radiojodi

ja leikkaus. Lääkkeenä käytetään

tyreostaatteja, yleensä karbimatsolia. Se

voi aiheuttaa valkosolujen katoa, joka ilmenee

kuumeiluna ym. ja jonka vuoksi

pitää hakeutua lääkärin hoitoon. Hoito

kestää yleensä korkeintaan pari vuotta

ja on ensisijainen vaihtoehto raskaana

oleville, lapsille, silmäoireisille ja niille,

joilla on pieni kilpirauhanen. Beetasalpaajia

voidaan käyttää sydämen rauhoittamiseen.

Radiojodi tuhoaa kilpirauhassoluja ja

lopettaa liikatoiminnan tätä kautta. Sitä

ei käytetä raskaana oleville eikä silmäoireisille.

Radijodihoidon jälkeen tulee

muistaa varoaika, jona ei saa olla pienten

lasten lähellä. Hoidon lopputuloksena

voi olla vajaatoiminta ja seuranta onkin

tärkeää. Leikkaukseen päädytään yleensä

silloin, kun kilpirauhanen on suuri,

kyhmyinen, tai ahtauttaa henki- tai ruokatorvea.

Informaatiokanavat

Tietoa kilpirauhassairauksista ja niiden

hoidosta löytyy mm. seuraavista paikoista:


www.terveyskirjasto.fi

www.kilpirauhanen.com (huom! Potilaiden

ylläpitämä)

Lääkärit ja apteekit

Kuopion lääkeinformaatiokeskus KLIK,

p. 020 044 044 (1,20 €/min.)

Alan kirjallisuus

Ulkomaiset tietolähteet

Internetissä olevaan tietoon kannattaa

aina suhtautua varaukselle, jollei tiedä

lähdettä luotettavaksi.

Viitehintajärjestelmä

Kela-korvausjärjestelmä on taas uudistunut.

Lääkkeille on nyt määritelty viitehinta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä,

että potilas saa Kela-korvauksen viitehinnan

alle jäävästä lääkkeen hinnasta,

mutta valitessaan rinnakkaisvalmisteista

viitehintaa kalliimman valmisteen, maksaa

itse viitehinnan ylittävän osan eli

ei saa siitä Kela-korvausta. Viitehinnat

vahvistetaan kolmen kuukauden välein.

Lääkkeiden hinnat voivat muuttua kahden

viikon välein. Rinnakkaisvalmisteissahan

on aina sama vaikuttava aine,

mutta esim. apu- ja väriaineet voivat olla

erilaisia.

Muutama sana Hyvinkään

Uudesta Apteekista

Uusi Apteekki tarjoaa myös annosjakelupalvelua.

Lisäksi heillä voi varata ajan

lääkkeiden läpikäyntiä varten, jolloin

voidaan selvittää mm. haitat ja yhteisvaikutukset.

Lopputulemana voi olla,

että annetaan suositus lääkärin kanssa

läpikäytäväksi, jos tarvetta havaitaan.

Neuvonnan rooli on kasvanut apteekeissa

vuosien varrella, ja meidän potilaiden

kannalta hyvä niin. Lääkärissäkäynti

on usein varsin nopea suoritus,

eikä silloin juurikaan keskustella itse

lääkkeen käytöstä.

Kiitokset Antille erittäin hyvästä luennosta!

Tanja Väyrynen, pj

Hyvinkään Seudun

Kilpirauhasyhdistys

HYVINKÄÄN SEUDUN

KILPIRAUHASYHDISTYS RY

Keskusteluryhmämme kokoontuvat seuraavasti:

Hyvinkään päiväryhmä maanantaisin

klo 13–15 Järjestökeskus Onnensillan

Kulmasillassa (alakerta), os. Siltakatu

6: 6.9, 4.10, 1.11 ja 13.12.

Hyvinkään iltaryhmä torstaisin klo

18–20 Järjestökeskus Onnensillan Kaarisillassa

(yläkerta): 9.9, 14.10, 11.11 ja

9.12.

Mäntsälän iltaryhmä tiistaisin klo

18–20 kellarikahvila Kulmiksessa, os.

Keskuskatu 11A. (katutasosta kerros alas

hissillä tai portaita): 7.9, 12.10, 9.11 ja

14.12.

Mäntsälän päiväryhmä tiistaisin klo

14:30 kellarikahvila Kulmiksessa: 21.9,

19.10 ja 23.11.

Mäntsälän ryhmien yhteyshenkilönä

Lahja Tainio, p. 0400 975 777.

Näissä tilaisuuksissa on vapaata

keskustelua niin kilpirauhas- kuin

muistakin asioista. Muutakin mukavaa

voidaan sopia ryhmän toiveiden mukaisesti.

Kerro ideasi, niin järjestetään yhdessä!

Hallitus kokoontuu klo 18 Onnensillassa

yläkerrassa seuraavasti: 26.8 ja

16.12.

Yhdistyksen sääntömääräinen Syyskokous

pidetään 28.10. klo 18 Järjestökeskus

Onnensillan Kaarisillassa. Esillä

säännöissä määrätyt asiat. Tilaisuudessa

on kahvitarjoilu. Kaikki jäsenet ovat tilaisuuteen

lämpimästi tervetulleita suunnittelemaan

yhteisiä asioitamme!

Ilmoittelemme toiminnastamme myös

paikallislehtien seurapalstoilla sekä

osoitteessa www.hyvinkaankilpirauhasyhdistys.net.

Tilaisuuksiimme ovat tervetulleita

kaikki kilpirauhassairauksista kiinnostuneet.

Tervetuloa!

Yhteydenotot: Tanja Väyrynen (pj),

040 556 9975, Kr-yhdistys.hvnk@nic.fi.

30

Kymenlaakson Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Tulevana syksynä, tarkemmin lokakuussa,

yhdistyksemme järjestää lääkärinluennon

sekä Kotkassa että Kouvolassa.

”Vanha tuttu” Päivi Mäkeläinen tulee

kertomaan meille kilpirauhasasiaa ja siinä

ohessa varmaan myös paljon muuta

tärkeää.

Näitä luentoja on yritetty saada aikaiseksi

jo muutama vuosi, mutta kuten olen

aiemminkin todennut, tänne Kymenlaaksoon

asti on ollut ihan mahdotonta saada

lääkäriä luennoimaan kilpirauhasasiasta.

Nyt nämä luennot ovat siis totta ja toivon,

että jokainen tietoa tarvitseva tulee

mukaan kuulemaan ja kysymään. Lue

lisää tämän lehden tapahtumaosiosta.

Toteutamme luennot yhteistyössä

Suomen Kilpirauhasliiton kanssa.

Kouvolan luentoon yhdistys on saanut

avustusta myös Kymin Osakeyhtiön

100-vuotissäätiöltä. Tämä avustus helpottaa

omalta osaltaan sitä taloudellista

taakkaa, mikä yhdistyksellä on kahden

luennon järjestämisestä.

Muistattehan, että Kilpirauhasliiton

järjestämä jäsenhankintakilpailu on edelleen

käynnissä.

Kampanja kestää lokakuun loppuun

asti ja kilpailussa on hyvät palkinnot.

Me kymenlaaksolaiset olemme olleet

ahkeria uusien jäsenien hankinnassa.

Suuri kiitos kaikille tähänastisesta. Kun

alku on ollut hyvä, niin eiköhän jatketa

samaan malliin loppuun asti.

Sen verran muistutusta kilpailun käytännöstä,

että kun saat uuden jäsenen

ilmoita siitä allekirjoittaneelle (yhteystiedot

alla). Ilmoitan tiedot edelleen

Liittoon ja pidän kirjaa kilpailua varten

uusien jäsenien hankkijoista.

Lisätietoja yhdistyksen toiminnasta ja

tapahtumista saa puheenjohtaja Riitta Tiaiselta

044-5194 802, klkilpi(at)kymenlaaksonseudunkilpirauhasyhdistys.info

tai sihteeri Anne Nuoralta 040-8615 522

iltaisin, anne.nuora(at)gmail.com (huom

at=@). Kotkan tapahtumista tiedustelut

Pirkko Talsille 044 3210 242.

Tietoa löytyy myös www.kymenlaaksonseudunkilpirauhasyhdistys.info

Toivon teille kaikille ihania, auringon

täyttämiä kesäpäiviä!

Riitta Tiainen, puheenjohtaja

KYMENLAAKSON SEUDUN

KILPIRAUHASYHDISTYS RY

Kirpputoritapahtuma la 14.8. klo

7.00–13.00 Kouvolan vanhalla torilla.

Yhdistyksemme on järjestämisvuorossa

yhdessä Kouvolan Uimareiden

kanssa.

Tule myymään tarpeettomat tavarasi/

vaatteesi pois (paikkamaksu 10 e) tai tule

muuten vaan tapaamaan meitä ja kartuttamaan

yhdistyksen kassaa vaikkapa

kahvikupposen äärellä.

Jos sää suosii myynnissä T-paitoja,

lippiksiä, kasseja, koruja ym.

Jos haluat tulla mukaan iloiseen talkooporukkaan,

soittele Riitalle (044

5194 802).

Kymenlaakson Seudun Kilpirauhasyhdistys

esittäytyy

Kouvolan yhteispalvelutoimistoissa

seuraavasti:

Ti 31.8. klo 12–15 Valtakatu 33, Kuusankoski

Ke 8.9. klo 12–15 Vanhamaantie 17,

Elimäki

Ke 15.9. klo 12–15 Keltakankaantie

8, Keltakangas

Tulkaa käymään, tullaan tutuiksi!

Kilpirauhasillat Kotkassa syksyllä

ti 14.9. 12.10. 9.11 ja 14.12. klo 18–20.

Karhulan päiväsairaala Vesivallintie

29 Karhula. Illoista tarkempaa tietoa

elokuun alussa tulevassa jäsenkirjeessä.

Lääkärinluento Kotkassa ti 5.10.

klo 18–20.30 Kirjastotalon auditorio,

Kirkkokatu 24, Kotka

Yleislääketieteen erikoislääkäri Päivi

Mäkeläinen luennoi aiheenaan Kilpirauhanen;

toiminta, häiriöt ja testit. Lisäksi

luennossa käsitellään mm. luontaisia

hoitoja, ravintoa sekä lisäravinteita kilpirauhasongelmissa.

Luento järjestetään

yhteistyössä Suomen Kilpirauhasliiton

kanssa. Luennolle on 2 euron vapaaehtoinen

sisäänpääsymaksu.

Lääkärinluento Kouvolassa ma

11.10. klo 18–20.30 Kaupungintalon

juhlasali, Torikatu 10, Kouvola

Yleislääketieteen erikoislääkäri Päivi

Mäkeläinen luennoi aiheenaan Kilpirauhanen;

toiminta, häiriöt ja testit. Lisäksi

luennossa käsitellään mm. luontaisia

hoitoja, ravintoa sekä lisäravinteita kilpirauhasongelmissa.

Luento järjestetään

yhteistyössä Suomen Kilpirauhasliiton

kanssa. Luennolle on 2 euron vapaaehtoinen

sisäänpääsymaksu.

31

Suomen

lehti

Lahden Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Sääntömääräinen syyskokous on la

4.9.2010 klo 13 Invakeskuksessa, Hämeenkatu

26 A, Lahti!

Jäsentapaamiset:

La 4.9 klo 13 syyskokouksen yhteydessä

Invakeskus, Hämeenkatu 26 A

La 2.10 mukana Suomen Kilpirauhasliiton

pj Kirsti Hänninen ja järjestöpäällikkö

Asta Tirronen. Tervetuloa kuulemaan

Liiton terveisiä!

Puhelinpäivystykset to 2.9, 7.10, 4.11

ja 2.12 klo 11–14 puh. 044-5746285

Tervetuloa mukaan tapahtumiin!

Lounais-Suomen Kilpirauhasyhdistys ry

Johtokunnan kokoukset pidetään 30.8.,

21.9. ja 27.10.2010 klo 18.00 Ruusukorttelissa,

Puistokatu 11, Turku.

Vertaistuki-illat ovat 7.9. ja 5.10.2010

klo 18.00 alkaen Ruusukorttelissa, Puistokatu

11, Turku.

Syyskauden avajaiset ovat lauantaina

18.9.2010 klo 8.30 alkaen leirikeskus

Sinapissa, Sinapintie 74, Turku (Kakskerta).

Ohjelmaan sisältyy tietoa ravitsemuksesta,

rentoutusta, liikuntaa sekä

myös jutustelua ja yhdessäoloa. Aamu-

pala, lounas ja päivällinen pitävät huolen

jaksamisesta ja lisäksi meillä on mahdollisuus

saunomiseen; kylmäverisemmät

voivat myös pulahtaa mereen. Sitovat

ilmoittautumiset Maija-Liisa Airaksiselle

(Maisalle) viimeistään 31.7.2010

mennessä joko puhelimitse numeroon

0440 330013 (arki-iltaisin klo18–20) tai

sähköpostitse osoitteeseen maija-liisa.airaksinen@suomi24.fi.

Tervetuloa!

Sääntömääräinen syyskokous pidetään

29.9.2010 klo 18.00 Ruusukorttelissa,

Puistokatu 11, Turku. Kokouksessa

käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät

syyskokousasiat. Tervetuloa!

Seuraa ilmoittelua yhdistyksen kotisivuilta

http://lskilpirauhasyhdistys.net/

Yhdistyksen puhelinnumero on 0440

330013 (arki-iltaisin klo 18–20).

Terveisin Maisa

Maija-Liisa Airaksinen

puheenjohtaja

Lounais-Suomen Kilpirauhasyhdistys ry.

puh. 0440 330013

Oulun Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Huhtikuisen aamuauringon loisteessa

väki oli valmiina Syötteen kuntoretkelle

lähtöä varten Oulun linja-autoasemalle.

Lähtijöistä (15) valtaosa oli naisia, mutta

pari miestäkin tullut mukaan. Matkan

johtajana oli yhdistyksen varapuheenjohtaja

Elsa Sipilä, joka on erittäin kokenut

vetäjä. Hän on pudasjärveläissyntyinen

ja vuosikymmeniä ympärivuoden Syötteellä

retkeillyt. Retkeen kukin matkalaisista

oli ottanut mukaan kiinnostuksensa

mukaisia välineitä. Jollakin oli sukset

hiihtolenkkiä varten, joillakin kävelysauvat

tai sopivat jalkineet patikointiin.

Retkipaketti oli varattu ajalle 20.–22.4

32

Kuvassa leirikoululaisia Syötteen

laella.

2010 Syötekeskuksesta. Syötekeskus sijaitsee

390 m. merenpinnasta ja on Suomen

eteläisin tunturi.

Puolenpäivän aikoihin väki saapui

Pikku Syötteelle. Kohta huoneisiin majoittumisen

jälkeen retkeläiset olivat pian

valmiina lähtemään kävelemällä Atte

Särkelän korukivipajaan. Menomatka oli

helppoa alaspäin menoa pitkin tunturin

kyljessä kiertelevää tietä. Lämmin aurinkoinen

sää ja lumiset metsämaisemat oli

upea elämys. Lunta näytti olevan yhtä

paljon kuin talvella.

Aten tupa oli kodanomainen ja täynnä

katosta lattiaan erilaisia kivipajan tuotteita

ja samalla viihtyisä kahvipaikka.

Tiskissä lasin alla oli laatikoittain erilaisia

käsintehtyjä koruja, hiottuja kivitöitä

ja muita matkamuistoksi sopivia tuotteita.

Kahvihetkessä huomaamattomasti

tuvan isäntä pääsi meidät yllättämään.

Vanha Naamaripeikko nousi tiskin takaa

ja aloitti kovan ja jännittävän rummutuksensa

ja joikaamisen. Esitykselle taputettiin.

Puheiden mukaan pajan lähellä on

Syötteen peikkokylä.

Paluumatka olikin sitten yhtä nousua

takaisin tunturiin. Monet ehtivät vielä

ennen päivällistä tutustumaan Syötekeskuksen

saunaan, kuntosaliin ja muihin

yhteisiin tiloihin. Hotellissa oli sattumalta

paljon väkeä. Meitä aiemmin oli saapunut

joukko nuoria puheliaita leirikoululaisia

opettajineen Etelä-Suomesta. Tämä

toi lisäväriä ja moniäänisyyttä hotellin

ilmapiiriin. Päivällisen jälkeen useimmat

vetäytyivät sitten saunaan tai omiin

oloihinsa rentoutumaan ja nukkumaan.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen

ohjelmassa oli tutustumiskäynti Metsähallituksen

omistamaan Luontokeskukseen.

Matka Luontokeskukseen tehtiin

patikoinnin sijaan taxilla, koska välimatka

on n. 6 km. Aamun sää oli erittäin

kirkas ja aurinkoinen, mutta pakkasyön

jälkeen tuntui varsin kylmältä. Luontokeskuksen

hoitajan suullisen esittelyn

jälkeen katselimme luontokeskuksen

ja Iso Syötteen kansallispuistoalueen

esittelyvideon. Toiveittemme mukaisesti

halusimme nähdä useita myöskin

suomalaista luontoa esittäviä lyhytfilmejä.

Näistä mielenjäävin taisi olla

”Oulangan kansallispuistosta Paanajärvelle”.

Luontokeskuksesta päiväkahvin juonnin

jälkeen patikoimme paikallisteitä pitkin

kohti Isoa Syötettä. Aurinko paistoi

kirkkaana ja näimme läheltä suurimman

tunturin rinteet ja laskettelureitit. Menomatka

taittui nopeasti ja poikkesimme

rinteiden alla olevalle Romekievariin

nuotiopaikalle levähtämään ja makkaroiden

paistoon. Eri-ikäisiä matkailijoita,

hiihtäjiä ja laskettelijoita tapasimme

runsaasti nuotiopaikalla. Maistuipa mojovalta

saada oikeassa nuotiossa paistettua

hiillosmakkaraa ja päälle juotavaa.

Viipyminen ulkosalla auringossa toi monille

lisäväriä kasvoille.

Lyhyen tauon jälkeen tilattiin taxeja

Iso Syötteelle nousemiseen. Auton kiemurrellessa

jyrkkää tunturin rinnettä

ylös, tuli mieleen sanonta: mikä mäki

ottaa, se maksaa myös takaisin. Jalkaisin

nouseminen tunturin huipulle olisi

saattanut viedä meiltä liikaa aikaa ja jalankulkeminen

olisi voinut olla monille

ylivoimainen. Tunturialueen osin paljas

luminen ja osin metsäinen luontomaisema

oli komea ja silmäkantamattomuudellaan

huikaiseva.

Päivällisen jälkeen pian alkoi ohjelman

mukaan Muisti-ilta. Se pidettiin

keskiviikkoiltana Syötekeskuksen Näköalaluokassa.

Tilaisuus oli avoin kaikille

Syötteellä asuville ja järjestettiin

yhteistyössä Syötekeskuksen kanssa.

Asiantuntija, erikoissairaanhoitaja Salme

Koskelo, puhui muistista, sen merkityksestä

ja antoi vinkkejä muistamiseen:

mistä saamme tukea muistille ja miten

tärkeitä asioita ovat hyvä uni, liikunta,

ravinto ja hyvät ihmissuhteet. Hän alkoi

esityksensä teettämällä kuulijoille 10

sanan muistitestin ja jatkoi seuraavaksi

miten sanoja voi paremmin muistaa

tietoisten kotiympäristövihjeiden avulla.

Lopuksi asiantuntijamme jakoi kuulijoille

mielenkiintoisen Jokijärven Avviisin,

jossa tulevan kesän yhtenä kohokohtana

on I Pöllin Parkkuun SM-kisat Jokijärvellä

19.6.2010.

Arvonnan jälkeen menimme joukolla

iltakahville. Kiitimme kuntoretkemme

vetäjää Elsaa eriomaisen juoheasti toteutuksesta.

Torstaina oli jo sitten kotiinlähdön

aika. Bussi tuli hakemaan meidät puolen

päivän aikaan ja matkustimme kohti

Pudasjärveä. Poikkesimme kynttiläkaupassa

ostoksilla Pudasjärvellä ja ihastelemassa

kynttilämaailmaa. Seuraava

pysähdyskohteemme oli Niemitalon

Juustola Arkalassa. Monet ostivat juustoleivän

kanssa kahvit ja myös leipäjuustoja

kotiin viemisiksi.

Kanssakulkijoiden puheista ja iloisuudesta

päätellen kuntoretki oli monin

tavoin virkistävä ja kuntoa kohottava.

Marja-Leena Kuusimäki

Oulun Seudun Kilpirauhasyhdistys

Hallituksen jäsen

Kevät keikkuen tulee tänne

Pohjois-Pohjanmaallekin

Yhdistyksemme vuosisuunnitelman

2010 mukaisesti huhtikuun jäsenilta

pidettiin seudun lähikaupungissa Raahessa.

Paikkana oli hulppea kaupungin

valtuustosali ydinkeskustassa. Oulusta

jäseniltaan oli saapunut pari pikkuautollista.

Jäsenillan yleisömäärä oli kaikki-

neen noin sata henkeä. Tämä tapahtuma

oli järjestäjille iloinen yllätys. Tilaisuuden

alussa yhdistys tarjosi osallistujille

tulokahvit.

Illan lääketieteellisenä asiantuntijana

oli paikkakunnalla työskentelevä lääkäri

LT Lotta Seppinen. Esityksessään hän

käsitteli kilpirauhasen toimintaa ja sen

eri hormonien merkitystä ihmisen hyvinvoinnille,

veriarvojen seurantaa, erityyppisiä

kilpirauhassairauksia ja niiden

hoitomuotoja. Luennon päätteeksi syntyi

vilkas keskustelu kilpirauhassairauksista,

oireista, hoidoista ja lääkitykseen

33

Suomen

lehti

liittyvistä erityiskysymyksistä.. Luennoitsijalle

esitettiin lopuksi runsaasti

kysymyksiä. Monet kuulijoista kertoivat

myös kokemuksiaan hoidosta, sairastumisesta

ja lääkityksestä. Luentoaihe ja

yleisöpuheenvuorot rikastuttivat monin

tavoin kilpirauhassairauksia sairastavia

kumppaneita. Todettiin, että tiettyjen

kilpirauhasairauksien yleistyminen on

lisääntymään päin.

Käytäväkeskusteluissa ja luennon

jälkeen ilmoittautui runsaasti Kilpirauhayhdistykseen

jäseneksi kiinnostuneita

henkilöitä. Puheenjohtaja hoitaa yhteystiedot

edelleen Kilpirauhasliittoon.

Tilaisuudessa jaettiin myös yhdistyksen

esitteitä ja neuvottiin käymään kilpirauhasliiton

Internet-sivuilla. Keskustelussa

tuotiin myös esille tarve paikallistasolla

toimivalle vertaistukiryhmälle ja

tarve osallistua joskus porukalla Oulun

jäsenillan luennoille. Tilaisuuden lopuksi

arvan ostaneiden kesken arvottiin palkinnot.

Yhdessä kiitämme kaikkia jäseniltaan

osallistuneita.

Monet paikalle saapuneista olivat käyneet

tutustumassa Suomen Lasitaiteilijat

Ry:n LUX et VOX in Vitrum näyttelyyn

1.4. – 22.5. 2010 Galleria Myötätuulessa.

Se on samassa talossa, 3.kerroksessa.

Marja-Leena Kuusimäki

Oulun Seudun Kilpirauhayhdistys

Hallituksen jäsen

Oulun Seudun Kilpirauhasyhdistyksen varapuheenjohtaja

Elsa Sipilä oik., lääkäriasiantuntija

LT Lotta Seppinen kesk. ja hall. jäsen Marja-Leena

Kuusimäki vas.

Marja-Leena Kuusimäki kiittää luennoitsijaa lääkäri

LT Lotta Seppistä.

Pirkanmaan Kilpirauhasyhdistys ry

Kesäinen Tervehdys

Pirkanmaalta!

Tätä kirjoittaessani eletään vappuviikkoa

ja taas ovat säänhaltijat huhupuheen

mukaan ”hurjina”, eli lupaavat sateista

vappua! Tätä lukiessanne tiedätte jo, miten

kävi.

Tulin juuri tuhkapilvien takia pitkittyneeltä

viikon lomaltani Kreetan saarelta,

jossa totesin, kuinka mahtavia suomalaiset

ovat kriisitilanteessa, elimme 5

ylimääräistä lomapäivää kuin yhdessä

suuressa perheessä, josta on vanhemmat

hukassa. Sitä välittömyyttä ja ystävällisyyttä

ei voi sanoin kuvailla mitä

34

mieheni kanssa koimme. Kotiinpaluu

oli yksi elämäni riemukkaimmista kokemuksista,

vaikka tiesimmekin, että asiat

järjestyvät. No, se siitä, mutta onpahan

kertomista sitten aikanaan lapsenlapsille.

Yhdistyksen kevät on sujunut mukavasti,

vertaistoimintatapahtumat on pidetty

sovitusti, kiitos vetäjille (Hely,Pirjo

ja Pirkko). Yhdistyksemme varapuheenjohtaja

Hely Lepistö oli myös edustamassa

ja vetämässä Suomen Kilpirauhasliitto

ry:n kuntoutuspäiviä Tampereella, mistä

kiitos Helylle.

Kevätkokous pidettiin maaliskuussa,

jossa hyväksyttiin sille määrätyt asiat,

samoin peruttiin luentomatka Lahteen,

koska saimme järjestettyä Kansainväliseksi

kilpirauhaspäiväksi oman luennon,

josta enemmän seuraavassa lehdessä!

Kevätkokouksessa päätettiin myös, että

juhlistamme Pirkanmaan Kilpirauhasyhdistys

ry:n 10-vuotis syntymäpäiviä

pitämällä ne Finlaysonin Palatsi -ravintolassa

18.9.2010 klo 17–21.

Juhla vietetään ns. iltapäivätilaisuutena,

johon on mahdollista osallistua, kun

on lunastanut illalliskortin, jonka hinta

on jäsenille 20 € ja ei-jäsenille 25 € .

Ilmoittautumiset voi tehdä sähköpostitse:

pirjo.heikkila@pirkanmaankilpirauhasyhdistys.net,

sekä tekstiviestillä

puheenjohtajalle p. 040 5093650 Muista

kertoa ilmoittautuessasi myös mahdolliset

ruoka-ainerajoitteet.

Pyytäisin myös yhdistyksen jäseniä

ottamaan minuun yhteyttä, mikäli olisi

tarjolla esim. musiikkiesitystä tai muuta

juhliin sopivaa ohjelmaa. Juhlassa

käydään läpi myös yhdistyksen 10-vuotinen

historia pääpirteittäin. Tarkempaa

tietoa juhlasta saa yhdistyksen nettisivuilta.

Yhdistyksemme varsinainen toiminta

on ”kesälomalla” kesäkuu-elokuu välisen

ajan, jolloin järjestelemme 10-vuotisjuhlia.

Lepäämme ja myös suunnittelemme

jo vuoden 2011 toimintaa, josta

loppusyksyn aikana kuulette enemmän.

Syksyn muut tapahtumat voitte tarkistaa

tapahtumakalenterista ja toivon teidän

osallistuvan innokkaasti yhteisiin tapahtumiin.

Nyt toivotan kaikille rentouttavaa ja

mukavaa kesää ja mieleenpainuvia kokemuksia!

Muistattehan jäsenhankintakilpailun,

joka jatkuu lokakuun loppuun..

onnea jäsenhankintaan...

Toivoo jo nyt kesäkärpäsen purema

Anja Salvas, pj.

Vertaistoimintaryhmä kokoontuu Vanhalla

kirjastotalolla, Mäkelän kabinetissa

os. Keskustori 4, Tampere. Kokoontumispäivä

on aina lauantai ja kellonaika

aina 10.30–12.30, paitsi 23.10. 10.30–

11.45. Päivämäärät ovat: 11.9. 23.10 (luentosalissa),

13.11. ja 11.12. 2010.

Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous

pidetään lauantaina 23.10.2010

klo 12.00 Vanhalla Kirjastotalolla, luentosalissa

(os. Keskustori 4, Tampere).

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät

syyskokousasiat. Kokouspaperit

jaetaan ennen kokouksen alkua.

Tervetuloa! Kokousta ennen pidetään

keskustelu-/vertaistilaisuus klo 10.30–

11.45

TÄRKEÄÄ: Yhdistyksen 10-vuotisjuhlat

Finlaysonin Palatsi-ravintolassa

18.9.2010. Katso tärkeimmät tiedot tämän

lehden artikkelistamme ja seuraa ilmoittelua

yhdistyksen nettisivuilla www.

pirkanmaankilpirauhasyhdistys.net ja

muilla ilmoituskanavillamme.

Seuraa Aamulehden menot -palstaa,

Akaan seudun yhdistyspalstaa ja kuuntele

Tampereen alueradiota, niin saat tietoa

tapahtumista, joita ei vielä tähän mennessä

ole vahvistettu!

Yhteydenotot ja tiedustelut p. 040 509

3650 (vastaan mikäli en ole työssä, soita

mieluiten klo 17 jälkeen) tai sähköpostitse:

anja.salvas@pp.inet.fi tai postikortilla

os. Kastintie 27 31700 Urjala as.

Pohjois-Karjalan Kilpirauhasyhdistys ry

Hyvää alkukesää Joensuusta

Olen odottanut mahtavaa inspiraatiota ja

mielenkiintoisen jutun aihetta, ei ole vielä

näyttäytynyt. Potilas-lehden juttujen

tulee olla valmiina jo reilu kuukausi ennen

lehden ilmestymistä. Maailmantilanne

ja tärkeimmät uutiset voivat muuttua

lyhyessä ajassa suuresti.

Pieni tulivuori Islannissa sekoitti

lentoliikenteen täysin monessa maassa.

Luonto näytti voimansa ja nopea matkustaminen

lentämällä katkesi vähäksi aikaa.

Monen odotettu matka peruuntui tai

kotimatkasta tulikin pidempi ja erilainen.

Suomalaisetkin joutuivat matkaamaan

busseilla, junilla, autoilla ja laivoilla aivan

kuin vanhaan malliin. Valitettavasti

äkkiä oli päästävä kotiin ja vuorokausi

saattoi mennä yhtämittaa esim. bussissa.

Reissusta olisi nauttinut vähemmällä kiireellä

enemmän. Kohtuulliset päivämatkat,

yöpymiset paikallisissa hotelleissa

ja majataloissa olisivat tehneet matkustamisesta

nautittavan. Osalla on tietysti

todellinen kiire mutta suuri osa ihmisistä

voisi uhrata muutaman päivän rauhalli-

35

Suomen

lehti

seen matkustamiseen. Nuorena kiersin

rinkka selässä junalla pitkin Eurooppaa

ja bussilla kävimme useamman reissun

ja maailma avartui. Junamatkalla Kiinaan

aika pysähtyi jossakin Siperiassa.

Siellä on kuulemma tehdas jossa valmistetaan

aikaa, haluaisin uskoa tähän.

Matkalla pelkkä päämäärä ei saisi olla

tärkeä, myös kulkeminen on tärkeä. Eläminen

tässä hetkessä, juuri tästä näkymästä

ja tilanteesta nauttiminen, hetken

kohtaaminen. Kiireiselle nykyihmiselle

luonto antoi muistutuksen hidastaa välillä

ja miettiä uusia vaihtoehtoja.

Suomessa eläminen on rikasta eri

vuodenaikojen vaihtuessa. Kotiympäristö

muuttuu, piha on kesällä viihtyisä

oleskelupaikka. Naapuritkin ovat lähempänä

ja yhteydenpito lisääntyy kun

juttelemme vaikka puutarhahommia

tehdessä. Keväällä ja kesällä on helppo

piipahtaa kylässä muidenkin pihapiireissä.

Mukava asuinympäristö on rikkautta.

Koskaan et ole aivan yksin kun ystäviä

löytyy läheltä. Meidän kyläyhteisö Joensuussa

Niinivaaralla on mahtava, yhdessä

on lapsia kasvatettu, harrastettu ja

saunottu. Nyt menemme viettämään vappua

Pietariin isolla porukalla. Mukana

on ystäviä ja sukulaisia bussilastillinen.

Mukavaa matkustaa porukalla ja aika ei

tule varmasti pitkäksi edes jonottaessa

tullissa.

Viime potilaslehdessä oli hyvä sanasto

kilpparipotilaille, siitä on varmasti

hyötyä monelle. Toivottavasti uusiutunut

Kilpirauhasliitto palvelee entistä paremmin

jäsenistöään. Yritämme täällä maakunnassa

järjestää tilaisuuksia ja tiedottaa

kilpirauhassairauksista mahdollisimman

monelle. Olen itse ollut puhumassa

Martoille ja Sydänyhdistyksen tilaisuudessa.

Yhdistyksemme tulee mielellään

muidenkin järjestöjen tapahtumiin mukaan.

Yhteistyössä on voimaa ja se on

helppo toteuttaa.

Sähköpostiosoitteita voi laittaa, saat

tiedot yhdistyksen tilaisuuksista!

Tervetuloa mukaan toimintaan.

Päivi Paavilainen, pj.

p.paavilainena(a)luukku.com

Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistys ry

Uusi puheenjohtaja esittäytyy

Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistyksen

kevätkokouksessa 29.3.tulin

valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Paikka vapautui Asta Tirrosen siirryttyä

Suomen

Kilpirauhasliiton järjestöpäälliköksi.

Otan minulle tulleen tehtävän vastaan

nöyrin mielin.

Olen seurannut aktiivisesti kilpirauhasjärjestöjen

toimintaa ja osallistunut

useana vuonna Kilpirauhasliiton vuosikokoukseen.

Asun Oulussa, mutta tänä päivänä

se ei ole este järjestötehtävien hoitamiselle.

Nykyinen tietotekniikka lyhentää

välimatkat. Sähköpostilla saa nopeasti

yhteyden minne tahansa. Kun matkapuhelin

kulkee mukana, niin melkein aina

on saatavilla. Kiireellisissä tapauksissa

johtokunnan kokous puhelinkokouksena

on mahdollinen.

Vaikka tehtäväalue on minulle tuttua,

tunnen tarvitsevani yhdistyksen toimijoiden

tukea aloittaessani puheenjohtajana.

Kilpirauhassairauksiin liittyvä tiedon

tarve on edelleen suuri, vaikka sekä Kilpirauhasliitto

että paikallisyhdistykset

ovat tehneet hyvää työtä tiedottamisessa

kuluneina vuosina. Kilpirauhasliitolla on

vuoden 2010 tavoitteena tiedottamisen

tehostaminen ja tämä tavoite tulee olemaan

myös Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistyksellä.

Myös vertaistuen merkitys on suuri.

Sen arvon tietää sellainen henkilö, joka

itse on taistellut sairautensa kanssa. Vertaistuen

antajana meistä voi olla jokainen

ja kuuntelemisen taito on tässä tehtävässä

tarpeeseen.

Kukaan ei yksinään pysty suuriin

saavutuksiin. Yhteistyössä on voimaa

ja yhdessä tekemällä saamme enemmän

aikaan.

Kesäterveisin

Marjatta Aittakumpu

La 19.6. klo 10–17 toimintapäivä lapsiperheille

Kartanokylpylä Kaisankodissa,

Bodomintie 37, Espoo. Ohjelmassa

on mukavaa yhdessäoloa, keskustelua

asiantuntijoiden johdolla, mahdollisuus

36

vaihtaa mielipiteitä ja kertoa omista kokemuksista.

Osa päivästä on erillisohjelmaa

lapsille ja vanhemmille. Lapsille

Luovuus-tapahtuma ja ulkoleikkejä. Aikuisille

lääkäriluento ja keskustelutilaisuus

lasten kilpirauhassairauksista sekä

Tasapainoa arkeen -luento. Päivä päättyy

perheiden yhteiseen ohjelmaan. Kilpirauhasen

sairauteen on helpompi sopeutua,

kun siitä saa tarpeeksi oikeaa tietoa

ja tapaa muita saman asian kanssa eläviä.

Ajo-ohjeet www.kaisankoti.fi. Järjestämme

myös tarvittaessa yhteiskuljetuksen

Helsingin rautatieasemalta. Tiedustelut

p. 050 3300 080 tai asta.tirronen@pkkilpi.fi.

Ma 27.9. klo 16.30–18 keskusteluja

vertaistuki-ilta Kampin palvelukeskuksen

ravintolassa, Salomonkatu 21 B. Mukaan

ovat tervetulleita myös potilaiden

läheiset. Tilaisuuden jälkeen on syyskokous

samassa paikassa.

Ma 27.9.2010 klo 18.30 sääntömääräinen

syyskokous Kampin palvelukeskuksen

ravintolassa, Salomonkatu 21 B.

Kokouspapereihin voi tutustua klo 18

päättyvän vertaistuki-illan jälkeen.

La 9.10.2010 klo 10–15 Vantaan terveysmessut

Kilterin koululla Myyrmäessä.

Messujen teemana on ”Yhdessä

terveyteen”. Teeman myötä järjestäjät

korostavat yhteisöllisyyden myönteistä

merkitystä niin henkiselle kuin ruumiillisellekin

hyvinvoinnille. Messujen

näytteilleasettajat ovat vantaalaisia tai

laajemmin pääkaupunkiseudulta olevia

sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Pääkaupunkiseudun

Kilpirauhasyhdistyksellä

on oma osasto messuilla, messuille

on vapaa pääsy.

Näytteilleasettajien osastojen lisäksi

tapahtumassa on useita luentoja ja tietoiskuja.

Mm. verensokeria, kolesterolia

ja kuuloa voi mittauttaa messuilla.

Kilterin koulu sijaitsee Myyrmäessä,

aivan Myyrmannin vieressä osoitteessa

Iskostie 8. Helsingin suunnasta Myyrmäkeen

pääsee M-junalla, Tikkurilasta,

Kartanonkoskelta ja Ylästöstä esimerkiksi

busseilla 53 ja 55.

Ti 2.11.2010 klo 17 – 19 keskusteluja

vertaistuki-ilta Vantaalla Myyrmäkitalo

3. krs. Mukaan ovat tervetulleita myös

potilaiden läheiset.

Rovaniemen Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Rovaniemen Seudun Kilpirauhasyhdistys

ry:n sääntömääräinen syyskokous

on maanantaina 27.9.2010, klo 18.15

eläkeläistiloissa osoitteessa Valtakatu 31

Rovaniemellä.

Syksyn ohjelmasta kerromme jäsenkirjeellä

elo-syyskuun vaihteessa. Johtokunta

on suunnitellut syksyksi yhtä

lääkäriluentoa, myyjäistapahtumaa, keilailtaa

ja ulkoilutapahtumaa. Ajankohdat

ja tapahtumapaikat ovat vahvistamatta.

Lisäksi odotamme jäseniltä ehdotuksia,

joita voitaisiin mahdollisuuksien mukaan

toteuttaa.

Yhdistys ottaa mielellään vastaan lahjoituksina

myyjäis- ja arpajaistuotteitta

varainkeruuta varten.

Yhdistyksen johtokunta kiittää jäseniään

aktiivisesta osallistumisesta luennoille

ja toivottaa aurinkoista, leppoisaa,

mutta liikunnallista kesää! Pitäkää huolta

itsestänne ja säilökää kesä mieleenne

ja kroppaanne! Tervetuloa mukaan taas

syksyllä!

Satakunnan Kilpirauhasyhdistys ry

Aurinkoista kesää kaikille

Elellään huhtikuun loppupuolta, kun kirjoitan

kuulumisia potilaslehteen. Vuosi

on hurahtanut, kun viimeksi kirjoittelin

ja siinä ajassa on tapahtunut monenlaisia

asioita elämässäni. Yksi merkittävä asia

on se, että olen saanut lähihoitajaopinnot

päätökseen valmistuen 31.03.2010.

Viimeinen puoli vuotta tuntui rankalta,

kun suoritin vanhustyön ammattitutkinnon

siihen kuuluvien opintojaksojen ja

tutkintosuunnitelman, sekä näyttötutkinnon

myötä. Selvisin siitä kuitenkin hyvin

ja sain jopa stipendin hyvin suoritetusta

37

Suomen

lehti

opiskelusta! Haluankin kannustaa teitä

kilpisiskot ja – veljet opiskeluun, koska

se osaltaan parantaa muistia. Siitä

saa myös itseluottamusta lisää ja eväitä

elämässä eteenpäin. Toinen iloinen asia

tapahtui syyskuussa 2009, kun minusta

tuli pienen tyttövauvan mummi! Kun

katselee tuota pientä ihmistainta, niin se

herkistää ja antaa erilaista sisältöä myös

mummin elämään!

Täällä Satakunnan kilpirauhasyhdistyksessä

on toiminta vireää ja kerran

kuukaudessa kokoonnumme vertaistuki-iltoihin,

jotka pidetään Porissa vapaaehtoistoiminnankeskus

Liisan tiloissa

Eteläpuistossa. Vertaistuki-illoissa on

yleensä joku teema, jonka ympärille

ilta rakentuu. Vierailijoita kutsumme

mahdollisuuksien mukaan ja vierailija

alustaa aiheesta, josta myöhemmin

keskustelemme ja voimme myös esittää

kysymyksiä alustajalle. Arvontaa ja kahvitarjoilu

kuuluvat myös illan kulkuun

ja näillä saamme yhdistyksen toimintaan

rahaa. Erittäin pidetty vierailija keväällä

oli psykologi Anne Antinluoma, joka

alusti kilpirauhasairauden vaikutuksesta

mielialaan. Hän vastasi mielellään kysymyksiin,

joita illan aikana esitettiin.

Keskustelu pöydissä oli vilkasta ja vertaistuen

merkitys korostui, kun saimme

vaihtaa ajatuksia kahvikupin ääressä.

Välillä vertaistuki-ilta on pidetty omin

voimin, jolloin muutama henkilö on kertonut

omakohtaisen kokemuksen sairauden

kanssa elämisestä. Keskustelua on

syntynyt ja moni on kokenut, ettei ole

sairautensa kanssa yksin.

Lauantaina huhtikuun 24. päivänä

teimme kevätretken Nakkilaan Salomon

kalliolle. Retkeläisiä oli kolmetoista

ja kokousemäntämme Tuula Haapalan

opastuksella tutustuimme paikkaan.

Tuula piti meille rentoutushetken, nousten

itse penkille seisomaan. Sieltä hän

tiputti käsipaperin alas ja meidän piti

nauraa niin kauan, kunnes paperi tavoitti

lattian, sitä toistettiin muutamia kertoja

ja se oli nauruterapiaa parhaimmillaan!

Rentoutuksen jälkeen oli mukava lähteä

ulkoilemaan, jokainen voimavarojensa

puitteissa. Aurinkoinen, hieman tuulinen

sää suosi meitä ja ulkoilun jälkeen oli

Tuulalla monenlaisia leikkimielisiä kilpailuja,

jossa saimme ”hieroa” aivonystyröitämme

oikein tosissamme ja palkinnot

voittajille, sekä lohdutuspalkinnot

muille kuuluivat asiaan. Lounaaksi

söimme lohi- ja lihakeittoa lisukkeineen

ja kyllä se maistuikin ulkoilun ja kilpailujen

jälkeen. Miehet lämmittivät saunan

ja suurin osa porukasta innostui saunomaan

ja myös kylmäuinnille. Saunakahvit

maistuvien leivosten kera kruunasivat

lauantaisen iltapäivän.

Nyt kun jäämme tauolle kesän ajaksi

haluan muistuttaa kaikkia, että kaveria

ei jätetä, eli pidetään huoli itsestämme

ja silloin jaksamme tukea toisiammekin!

Hyvää kesää kaikille!

Toivottaa Anja Holmi

Satakunnan kilpirauhasyhdistys Ry:n

sihteeri

Seinäjoen Seudun Kilpirauhasyhdistys ry

Yhdistyksen syyskokous pidetään Kauhajoella

virkistysuimala Virkun kokoustilassa

to 23.9.2010 klo 18.30. Kokouksessa

käsitellään normaalit sääntöjen

määräämät asiat henkilövalintoineen

sekä valitaan yhdistykselle uusi puheenjohtaja.

Tervetuloa!

Kauhajoki: keskusteluryhmä Uimahalli

Virkun kokoustilassa to 2.9.2010

klo 18.30 ja 7.10.2010 klo 18.30. Seinäjoki:

keskusteluryhmä Järjestötalolla,

os. Kauppakatu 1, 2.krs ti 7.9.2010 klo

18 ja 5.10.2010 klo 18 ja 2.11.2010 klo

18.

38

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry.

Robottikirurgian vuosi

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin

hankkima leikkausrobotti da Vinci

saatiin Meilahden sairaalaan helmikuussa

2009.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin

hankkima da Vinci-leikkausrobotti

otettiin käyttöön tiistaina, 10. päivä helmikuuta

2009. Päivä siirsi sairaanhoitopiirin

uuteen aikakauteen ja osaksi länsimaista

terveydenhoitoa. Suomi oli pitkään ainoita

pohjoismaita ja läntisen Euroopan maita,

joissa leikkausrobottia ei ollut.

HUS:in valtuusto ja hallitus tekivät

hankintapäätöksen 17. päivä joulukuuta

2008. Tätä oli edeltänyt kolmen vuoden

ajan Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry -

ERSY:n lobbaaminen ja varojen kerääminen.

Tulosyksikön johtaja Reijo Haapiainen

avasi tilaisuuden, jossa laite esiteltiin.

Samassa yhteydessä auditorioon kokoontunut

yleisö saattoi seurata ensimmäistä

operaatiota leikkaussalista välitetyn ku-

van kautta. ERSY:n silloinen puheenjohtaja

Leo Eskola ja varapuheenjohtaja

Erkki Nissinen luovuttivat yhdistyksen

organisoiman da Vinci-keräyksen ensimmäisen

tuottoerän, 50 000 euroa.

Kuluvan vuoden helmikuun 17. päivä

järjestettiin Meilahdessa ”Vuosi robottikirurgiaa

HYKS:ssä symposium.” Tilaisuuden

avasi jälleen professori Haapiainen.

Yksikkö halusi juhlistaa robottiavusteisen

kirurgian vuotta tällä tapahtumalla.

Leikattuja eturauhaspotilaita oli

tähän mennessä ollut 121. Symposiumin

yhteydessä leikattava oli 73-vuotias

mies, jolla oli todettu ärhäkkä, leikkaushoitoa

edellyttävä eturauhasen syöpä.

Symposiumissa puhui myös professori

Kimmo Taari käsitellen robottiavusteista

kirurgiaa urologian näkökulmasta.

Tilaisuudessa todettiin myös se, että da

Vinciä on 4. toukokuuta 2009 alkaen

käytetty gynekologisissa leikkauksissa.

Näitä potilaita oli symposiumpäivään

mennessä ollut 26, siis huomattavasti

eturauhaspotilaita vähemmän.

Ei sentään ihmeitä, mutta

suurta helpotusta

Kun Ersy aikoinaan ryhtyi pohjustamaan

toiminnallaan leikkausrobotin hankkimista

Suomeen, alkoi lähes koulukuntamainen

kiistely siitä, onko tällaisella

laitteella sanottavaa hyötyä potilaalle.

Taustalla saattoi kummitella osaltaan

myös vanha kiista siitä, onko Ersy:n

kampanjoima psa-mittaus tarpeellinen

mahdollisen eturauhasen syövän havaitsemiseksi.

Tässäkin suhteessa löytyi tahoja,

joiden mukaan liiallinen mittailu

herättää vain turhaa huolta ihmisissä.

Joka tapauksessa psa-mittaukset ovat

lisänneet suosiotaan ja lopulta da Vinci-robotti

hankittiin. Tosin Tampere oli

ensimmäisenä liikkeellä. Sinne ilmestyi

Suomen ensimmäinen leikkausrobot-

Leikkaustiimi valmiina robottileikkaukseen.

39

Suomen

lehti

ti. Tämän aluksi kiistellyn apuvälineen

merkitys oli valtakunnallisesti tunnustettu.

Potilasjärjestön rooli tässä lobbaustyössä

oli myös jo tunnustettu.

Jopa Helsingin Sanomat noteerasi asian

16. helmikuuta 2010. Lehti oli haastatellut

professori Haapiaista: ”Robottileikkauksen

edut ovat niin suuret, että

jonot leikkaukseen ovat venyneet jopa

neljäksi kuukaudeksi, kun avoleikkaukseen

pääsee noin kuukaudessa.”

Sekä Helsingin Sanomien artikkeli

että symposiumin puheet korostivat niitä

etuja, joita robottiavusteinen leikkaus

potilaalle ja lääkärille tuo. Selkein etu

lienee se, että pitkien avohaavojen sijaan

alavatsaan tehdään vain kolme reikää,

joista instrumentit pujotetaan sisään potilaaseen.

Voimakkaasti suurentava kuva

helpottaa kirurgin työtä ja sekä hermoja

että verisuonia voidaan säästää parhaassa

tapauksessa niin, että sekä potenssi että

virtsanpidätyskyky säilyisivät mahdollisimman

hyvin.

Robotti ei toki tee ihmeitä, mutta se

edustaa sellaista uutta lääketieteen teknologiaa,

joka kohentaa potilaan hyvinvointia.

Realismia on kuitenkin todeta,

että aivan kaikissa leikkausoperaatioissa

robottiavusteisuus ei aina ole edes paras

vaihtoehto. Niinpä vaikkapa sydänleikkauksissa

robotti ei ainakaan toistaiseksi

ole varteen otettava vaihtoehto.

Eturauhaspotilas kotiutuu

nopeasti

Ersy:n kannalta katsottuna kehitys on

kuitenkin ollut suotuisaa. Kun perinteinen

eturauhasen syövän leikkaus edellytti

suurta avohaavaa, oli myös verenhukka

merkittävää, jopa kahden litran luokkaa.

Rovotilla leikaten vain murto-osa tuosta

määrästä. Avoleikkaus edellytti myös

pidempää sairaalassa oleskelua. Nyt potilas

kotiutuu yleensä jo seuraavana päivänä.

Nopeasta toipumisesta kirjoitettiin

jo vuosi sitten Potilaslehden sivuilla.

Maaliskuun 25. päivä 2009 diplomi-insinööri

Jouni Jokelainen meni

HUS:in Meilahden sairaalaan sisään.

Alkoi valmistelu leikkaukseen. Potilasta

tapasivat leikkaavat lääkärit Antti Rannikko

sekä häntä avustanut Anssi Petas.

Tavattiin anestesialääkäri ja saatiin

ohjeita.

Torstaiaamusta kello 8.00 siirryttiin

leikkaussaliin esilääkityksessä.

– Sen verran ennätin nähdä, että mentiin

saliin ja näin itse robotinkin, mutta

sitten menikin jo taju pois. Kun sitten heräämössä

virkosin, niin katseen piirissä

oli heti kello, josta näin ajan: 15.40.

Osastolle siirryttiin toipumaan. Käsivarsien

suoniin johdettiin nestettä ja lääkitystä

ja virtsakatederi huolehti poistuvasta

nesteestä.

–Minulle kerrottiin, että leikkaus oli

kestänyt neljä tuntia. Verta sen sijaan

oli mennyt tuskin mitattavaa määrää.

Kivutkin olivat suhteellisen vähäiset.

Hiukan kiusallista oli sekin, että alkuun

ei saanut kunnolla juoda mitään. Tällä

tietysti haluttiin varmistaa, ettei tulee

pahoinvointia. Yökkääminen olisi ollut

siinä vaiheessa varsin kivuliasta.

Yölevon jälkeen tarjoiltiin liemiaamiainen

ja fysioterapeutti tuli neuvomaan

vuoteesta nousemisen niksejä. Sitten kehotettiin

käytävälle kävelemään ja liikkumaan.

”Siinä sitten kuljin eestaas käytäviä.

Leikannut lääkäri tuli katsomaan ja hoitaja

neuvomaan mm. virtsakatederin

kanssa toimimisesta. Lounaan jälkeen

lähdin jo apteekin kautta kotiin.”

Robotin hyödyt olivat siis konkreettisia.

Säästöjä kertyy sairaalapäivien,

veren, sairaslomapäivien ja lääkityksen

kautta. Oma lukunsa on tietenkin inhimillinen

kärsimys, joka robottileikkauksilla

voidaa tuntuvasti vähentää.

On siis suotavaa, että Suomeen hankitaan

leikkausrobotteja lisää. Naapurissamme

Ruotsissa niitä on hyvän matkaa

toistakymmentä.

Jaakko Ojanne

ANNA TUKESI

Eturauhassyöpäpotilaiden hyväksi tehtävään työhön

Lahjoitukset ja testamentit pyydämme osoittamaan:

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry


Aktia pankki 405569-226476

Tietoa yhdistyksemme toiminnasta löytyy www-sivuiltamme:

www.psa.fi

www.davinci.fi

Tukipuhelin 040-828 0000 Tukea ja apua

YLEISÖLUENTO-

TILAISUUS

Tiistaina 7.9.2010 klo 17.00

Töölönpalvelukeskuksessa,

Töölönkatu 33, Helsinki

Ravinnon ja liikunnan merkitys

eturauhauhassyöpäpotilaan

hyvinvointiin.

Luennoitsijana, ravintokouluttaja,

FT Christer Sundqvist

Tervetuloa

Eturauhassyöpäpotilaiden

tuki ry ERSY

40

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry.

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY on potilasjärjestö,

joka toimii vapaaehtoisvoimin. Jäsenistöön kuuluu

eturauhassyöpää sairastavia, heidän lähimmäisiään sekä

sairastumisriskissä olevia.

Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen

ja siihen voi soittaa 24 h vuorokaudessa.

Vertaistuki- ja pienryhmätoiminta

Vertaistukiryhmiin ovat kaikki tervetulleita riippumatta

asuinpaikasta ja niihin on vapaa pääsy.

Vertaistuki- ja pienryhmätoiminta (Espoon Järjestötalo

(EJY), Helsinki Töölön palvelutalo ja Kustaankartano) ovat

kesä-, heinä- ja elokuussa kesätauolla, tukipuhelimen

kautta saat yhteyden tukihenkilöihin ko. ajankohtana.

Helsinki

Töölön palvelukeskuksen kerhohuone, osoitteessa Töölönkatu

33, joka tiistai klo 16.30. Ovet sulkeutuu klo 17.00

Kustaankartanon Kustaankammari, osoitteessa Oltermannintie

32, E-talo, B-porras, joka toinen viikko torstai, parillisina

viikkoina, klo 15.15, alkaen 1.10.09

Espoo

ERSY:n tiloissa, EJY:n Yhteisötalossa Tapiolassa, Kauppamiehentie

6, 2. krs (Apteekkitalon yläkerta) joka toinen

torstai parillisina viikkoina, klo 17.30

Naisten ryhmä

kokoontuu tiistaisin, joka kuukauden 2. ja 4. viikko, klo

16.30 Töölön palvelukeskuksen kerhohuoneessa, osoitteessa

Töölönkatu 33.

PSA-näytteenotto

Joka maanantai ilman ajanvarausta tai lähetettä, klo

15.30–18.00 välisenä aikana, osoitteessa Helsinginkatu 14

A 1, voit otattaa verikokeen, jolla selvitetään PSA-arvosi.

Paikalla on myös vertaistukea.

Kesä-, heinä- ja elokuussa ei PSA-näytteenottoa ERSY:n

toimistolla.

Maksuttomat kuntoutuskurssit

Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen Meri-Karinan palvelukeskuksessa

Turun Hirvensalossa toteutetaan läpi vuoden

syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kuntoutuskursseja.

Täytä Kelan kuntoutushakemus, liitä mukaan lääkärin

B1-lausunnon kopio ja sairaskertomus ja lähetä hakemus

Kelaan.

www.psa.fi

Tukipuhelin 040 828 0000

– TUKEA JA TIETOA

Virkistystoiminta

Virkistystoimikunta järjestää yhteistä toimintaa kulttuurin,

liikunnan, näyttely- ja kylpylämatkojen sekä muun mukavan

yhteistoiminnan muodossa.

Kaikista ryhmistä ja tilaisuuksista saat lisätietoa toimistolta.

da Vinci -keräys jatkuu

HUS:n Meilahden kirurgian klinikalle hankittu ensimmäinen

leikkausrobotti on ollut ahkerassa käytössä. Robotilla on

tehty ensimmäiset gynekologiset leikkaukset kesän 2009

aikana.

Robotin hankinta rahoitettiin osittain keräysvaroilla. ERSY

jatkaa keräystä lääninhallituksen myöntämän keräysluvan

mukaisesti (ESHL-2009-01875/Tu-52) vuoden 2010 loppuun

saakka. Keräysvarat käytetään leikkaustiimien koulutukseen.

Voit kantaa oman kortesi kekoon tilille Nordea 124830-

212948, Aktia 405569-246425 tai OP 578038-248253.

Lisätietoa da Vinci -hankkeesta www.davinci.fi tai ERSY:n

toimistosta.

Lisätietoja:

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY


Puh. 09 711 050

Toimisto on avoinna

Ma 10.00–18.00

Ti 09.00–17.00

Ke 10.00–18.00

To 09.00–17.00

Pe 09.00–17.00

Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen

ja siihen voi soittaa 24 h

sähköposti: toimisto.ersy@kolumbus.fi

www.psa.fi

41

Suomen

lehti

Apeced ja Addison -väki

kokoontui Kuopiossa

Kuopion Kylpylähotelli Rauhalahdessa

vietettiin antoisa ja mukava jäsentapaaminen

huhtikuisena viikonloppuna. Apeced

ja Addison ry:n jäsentapaaminen järjestettiin

nyt ensimmäistä kertaa ”Savon

muan piäkaapunnissa”.

Monenkirjava joukko ihania ihmisiä

kokoontui vaihtamaan kuulumisia,

kertomaan kokemuksia, kyselemään,

keskustelemaan ja saamaan uutta tietoa.

Ilmapiiri oli mukavan lämmin ja avoin.

Ilo pulpahteli pintaan, mutta myöskään

vakavampia aiheita ei pöytäkeskusteluissa

säikähdetty. Vaikka olimme hyvin

eri-ikäisiä ja erilaisista tilanteista tulleita

ihmisiä, niin keskinäinen yhteys löytyi

nopeasti ja tuntui, että vertaisten ihmisten

lähellä oli hyvä olla.

Meillä oli kunnia saada tilaisuuteen

luennoimaan professorit Kai Krohn ja

Annamari Ranki. Professoripariskunnan

lampaiden poikiminen sekoitti meidänkin

aikataulut päälaelleen, mutta ohjelmasta

saattoi tullakin loppujen lopuksi

parempi näin. Lauantai-iltana pureuduimme

tiukkaan asiaan ja kuuntelim-

me Kai Krohnin erittäin mielenkiintoisen

luennon Apecedin immunologisesta

taustasta. Esitelmä toi varmasti kaikille

meille uutta tietoa sairaudesta, sen tutkimuksesta

ja hoidosta. Lopuksi oli hyvin

aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Luento

herätti varmasti paljon mietittävää

jatkoa ajatellen.

Sunnuntaiaamuun herättiin pienessä

tihkusateessa, mutta aamiaispöydistä

löytyi hyväntuulisia ihmisiä. Päivä

aloitettiin yhdistyksen puheenjohtajan,

Arja Nurmelan, komennossa. Arja kertoi

APS I ja APS II -julkaisusta, sen tekemisestä

ja julkaisutilaisuudesta. Julkaisun

tekemisessä on ollut valtava työ

ja siitä suurkiitokset Arjalle ja yhdistyksen

toiselle tehonaiselle, Virpi Tanskaselle.

Todella hienoa, että julkaisu

on nyt saatu valmiiksi. Oppaan julkaisutilaisuus

pidetään 10.6 Helsingin

yliopiston Haartaman-instituutissa klo

14–17. Julkaisutilaisuudessa luennoivat

Jaakko Perheentupa ja Petteri Arstila.

Julkaisut postitetaan jäsenille kevään

aikana.

Sunnuntaina keskustelimme kilpirauhassairauksista

Raija Kerttulan johdolla

ja totta kai pidimme yhdistyksen kevätkokouksen.

Kokouksessa käsiteltiin mm.

sääntömuutosasiaa yhdistyksen nimen

muuttuessa Apeced ry:stä Apeced ja

Addison ry:ksi. Päätimme, että seuraavan

kerran kokoonnumme Helsingissä

18.9.2010. Luvassa on asiantuntijan

luento ja syyskokous ensin maissa ja

sitten risteily merellä. Kaikista tulevista

suunnitelmista, tutkimuksista, oppaan

julkaisutilaisuudesta ja syyskokouksesta

informoidaan jäsenistöä kirjeitse.

Viikonlopun ohjelmassa oli virkistäytymistä

moneen makuun: kylpylässä

pulikointia, kuntosaliohjausta, ulkoilua,

hyvänolon hoitoja, hyvää ruokaa ja lepoa.

Tapaamisen päätteeksi saimme vielä

nauttia rentouttavasta livemusiikista ja

Arjan taikakätten kosketuksesta.

Yhdistystoiminnan ja vertaistuen tärkeä

merkitys tuli taas todistettua. Tämä

antaa varmasti voimia ja intoa järjestää

seuraavia yhteisiä tapahtumia.

Birgit Palm

Loma alkaa

42

Lääketiedettä ja lampaita

Jäsentapaamisen toisen päivän ohjelma

sai luontoäidin ansiosta uudenlaisen

käänteen, kun alun perin sunnuntaiksi

suunniteltu, professori Kai Krohnin

luento menneistä ja tulevista APECE-

Dia koskevista tutkimuksista jouduttiin

siirtämään lauantai-iltaan. Professorin

suomenlammas oli aloittanut poikimisponnistelut,

ja tohtori oli hälytysvalmiudessa.

Pahoittelemme aikataulumuutosta,

mutta hyvin se onnistui näinkin, kun

joustoa löytyi kaikilta osapuolilta.

APECED-yhdistyksen kevätkokoukseen

osallistuivat niin emeritusprofessori

Kai Krohn kuin HYKS:n iho- ja allergiasairaalan

ylilääkäri, professori Annamari

Ranki. Krohn valotti APECEDtutkimuksen

kulkua 50 vuoden ajalta,

tulevaisuuden näkökulmaa unohtamatta.

Saimme hyvän kuvan sairautemme merkityksestä

ja asemasta autoimmuunisairauksien

selvittelyssä. Vuosikymmeniä

monet APECED-potilaat ovat osallistuneet

tutkimuksiin lähinnä verinäytteiden

antamisen muodossa. Kaikenlainen tutkimustyö

on tärkeää, jotta kykenemme

vielä paremmin hoitamaan moninaisia

aineenvaihdunnan sairauksia. Meidän

ainutlaatuisten APECED-potilaiden on

hyvä tietää tutkimustyön merkityksestä:

siinä tämä Kuopiossa pidetty luentoja

keskustelutilaisuus oli juuri omiaan.

Autoimmuunitoiminnan kannalta

oleellinen AIRE –geeni löydettiin kahden

suomalaisen tutkimusryhmän toimesta

vuonna 1997. APECED-potilailla

AIRE-geeni on vaurioitunut. Tämän

löydön jälkeen APECEDin immunologisesta

taustasta on ilmestynyt satoja tieteellisiä

artikkeleita. Tutkimuksen myötä

tiedetään nyt, että APECEDissa havaittujen

elinvaurioiden taustalla on elimistön

immuunivasteen häiriö, jossa ns. ”tappajavalkosolut”

toimivat virheellisesti. Ne

tunnistavat ja kuvittelevat omat kudokset

ja solut vieraiksi, ja näin ollen tuhoavat

niitä. Siksi esimerkiksi lisämunuaisen

kuorikerros tai insuliinia tuottavat

haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet

APECED-potilailla. Normaalisti toimiva

AIRE -geeni takaa, että nämä omiin kudoksiin

väärin reagoivat ja niitä tuhoavat

solut hävitetään. Eliminointi tapahtuu jo

sikiökaudella kateenkorvassa, joka säätelee

immuniteetin kehittymistä.

Immunologisen kudosvaurion merkkinä

APECED-potilailla havaitaan myös

vereen ilmaantuvia vasta-aineita. Kukin

vereen ilmaantuva vasta-aine reagoi tiettyjä

APECED-potilaalla vaurioituneita

soluja ja kudoksia kohtaan ilmaisten siten

tuhoutuneen kudoksen. Tästä syystä

potilaiden vasta-ainemääritykset verikokein

ovat tarpeellisia ja välttämättömiä.

Parin viimeisen vuoden aikana on

APECEDissa paljastunut toinenkin

immunologinen häiriö. Immuunijärjestelmän

toimintaa ylläpitävät omalta

osaltaan valkosoluihin kuuluvat B- ja

T-lymfosyytit. T-lymfosyytit jaetaan T-

auttaja-, T-tappaja- ja T-muisti-soluihin

ja B-lymfosyytit erittävät mm. vasta-aineita.

Immuunovasteessa toimii erilaisia

“auttajasoluja”, eli helper T-cell ”type

1”, (Th1), ”type 2” (Th2) sekä ”type

17” (Th17). Auttajasolut tuottavat erilaisia

välittäjäaineita (kuten interferonit ja

interleukiinit), jotka ovat viime kädessä

vastuussa siitä, että immuunivasteen

muut osapuolet toimivat normaalisti.

Auttaja-T-solu tyyppi 17 (Th17) näyttää

olevan vastuussa mm. ihon ja limakalvojen

infektioiden torjunnasta. Viimeaikaisissa

tutkimuksissa on havaittu, että

APECED-potilailla on erittäin suuria

määriä vasta-aineita, jotka tunnistavat

juuri näitä Th17 -solujen välittäjäaineita,

ja jotka estävät myös välittäjäaineiden

toiminnan. APECED-oireyhtymälle on

tyypillistä jo varhaislapsuudessa alkava

hiivainfektio, ja tämä uusi havainto ehkä

selittää kroonisen infektion.

Immunologinen vaste on erittäin monimutkainen

tapahtuma, joka on alttiina

hyvinkin pienille häiriöille. Krohnin ja

Rankin tutkimusryhmä haluaa selvittää

tarkemmin tämän uudenlaisen immuunihäiriön

mekanismia. Tutkimusryhmässä

toimivat Helsingin yliopiston iho- ja

allergiasairaalan ylilääkäri, professori

Annamari Ranki sekä Tarton yliopiston

kliinisen immunologian ja molekyyliimmunologian

professorit Raivo Uibo

ja Pärt Peterson. Tohtorikoulutuksensa

Tampereen yliopistossa saaneet Uibo ja

Peterson ovat osallistuneet merkittävällä

panoksella APECED-tutkimukseen

jo parin vuosikymmenen ajan. Peterson

on lupautunut luennoimaan myös yhdistyksen

seuraavaan syyskokoukseen, aiheena

APS I ja II- tutkimukset. Tule siis

paikalle kuulemaan, kommentoimaan ja

kyselemään.

Luento oli lämminhenkinen ja täynnä

kysymyksiä, vastauksia ja tulevaisuuden

suunnitelmia. Niin Ranki kuin Krohn ottivat

ilomielin vastaan ehdotuksiamme

ja vastailivat auliisti moniin kysymyk-

43

Suomen

lehti

siimme. Yhdessä suunnittelimme tulevien

tutkimusten tekemistä ja niihin osallistumista.

APECED-potilaille tullaan

tarjoamaan mahdollisuutta osallistua

kyselyyn, jossa selvitetään infektioherkkyyttä

ja lisäksi muutamilta tullaan pyytämään

verinäytteitä jo käynnissä oleviin

vasta-ainetutkimuksiin. Lisäksi saanemme

halutessamme tiedon, mihin 60 eri

APECED-mutaatiosta kukin potilas kuuluu.

Mutaation tyyppi saattaa vaikuttaa

APECEDin komponentteihin ja vaikeusasteeseen.

Keskusteltiin myös erilaisista

APECEDin hoitomahdollisuuksista ja –

kokeiluista. Toistaiseksi parantumiseen

tähtäävät hoidot ovat lähinnä teoreettisia

kuten esim. geenisiirrot ja kantasoluhoidot.

Plasmafereesissa verestä poistetaan

oireita aiheuttavia komponentteja ja hoitoa

voitaisiin ehkä kokeilla esim. hiivainfektion

hoidossa. Hoitojen haasteena

on mm. raha ja säätely sekä yhteistyö

kliinikkojen, perustutkijoiden ja potilaiden

välillä.

Taudin selvittäminen tai ’nujertaminen’

vaatii vielä vuosikymmenten työn,

mutta omalta osaltamme voimme olla

mukana kehityksessä antamalla vertamme

”verenimijöiden” käyttöön. Uusia

tutkimuspyyntöjä on taas tulossa, ja toivommekin

myönteistä suhtautumista ja

runsasta osallistumista, kun niihin jäseniämme

pyydetään.

Tekstin ovat laatineet Sari Muhonen,

Arja Nurmela, Annukka Jokela ja Virpi

Tanskanen maallikkonäkökulmasta, Kai

Krohnin luentoon (17.4.2010 Kuopiossa)

pohjautuen.

Apeced-Addison ry tiedottaa:

Julkaisemistilaisuus uudesta Harvinaiset-oppaasta

Autoimmuunit monirauhassairaudet

APS I ja APS II. Tilaisuus

järjestetään Haartman-instituutissa Helsingissä

(Haartmaninkatu 3) torstaina

10.6. klo 14-17.

Harvinaisten yhteinen valtakunnallinen

tapaaminen syksyltä 2010 on siirretty

seuraavalle vuodelle. Yhdistyksen

syyskokous pidetään 18-19.9.2010

Helsingissä. Luvassa on syyskokouksen

lisäksi asiantuntijan luento (Pärt Peterson/APS

I ja II- tutkimukset). Lopuksi

suuntaamme merelle risteilemään.

Kaikista tulevista suunnitelmista, tutkimuksista

ja syyskokouksesta informoidaan

jäsenistöä tarkemmin kirjeitse.

Redy ry:n

kesätapaaminen

INRA majalla

sunnuntaina 22.8.2010

Hei Redyläiset!

Tänä kesänä meillä on myös loppukesällä

tapaaminen. 22.8.2010

kello 12–18 välisenä aikana on

tarkoitus viettää aikaa, turista ja

nauttia loppukesästä mukavasti

Riihimäen Seudun Invalidilien

kesäpaikassa, INRAssa. Osoite

on Uimalantie, Ryttylä (Hausjärvi).

Ilmoittakaa tulostanne sihteerillemme

(sihteeri@redy.info) niin osaamme

varata sopivan määrän pientä

syötävää ja virvokkeita, ilmoitathan

myös jos haluat saunoa. Grillikatos

ja uimaranta antavat meille mukavat

puitteet viettää leppoisaa kesäpäivää!

Tilaisuus on Redyläisille

maksuton.

Redy ry:n hallitus

Hei Redyläiset,

etenkin siellä Pohjois-Suomessa!

Redy järjestää 9.–10. lokakuuta viikonlopputapaamisen Pohjois-Suomessa,

todennäköisesti Oulussa. Toivomme saavamme mukaan sankoin joukoin

jäsenistämme erityisesti niitä, joille aiemmat etelään painottuneet

tapaamiset ovat olleet liian kaukana. Ohjelma painottuu lapsiperheisiin,

sillä tapahtuman rahoitukseen käytetään Lastenrahastosäätiöltä saamamme

avustus. Omavastuuosuudet pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina.

Mikäli olet kiinnostunut, lue lisää keskustelupalstaltamme www.redy.info.

Jotta varmistumme, että osallistujia tulee tarpeeksi, toivomme kommentteja,

toiveita ja ideoita esitettävän joko keskustelupalstan kautta tai

suoraan osoitteeseen sihteeri@redy.info mahdollisimman pian. Mikäli

kiinnostuneita / ilmoittautuneita ei tule tarpeeksi, joudumme valitettavasti

perumaan tapaamisen.

Lisätietoa tapahtumasta kevään ja kesän aikana.

Terkuin

Redy ry:n hallitus

44

Kevätkokouksen jälkeen jatkoimme iltaa

Ravintola Telakan yläkerran viihtyisissä

tiloissa. Luennoitsijana oli Ulla Jutila ja

luennon aiheena oli psyykkinen hyvinvointi.

Yleisesti totesimme, että paljon

on jäänyt mielen lonkeroihin selvittämättömiä

asioita. Omien etujen ajaminen

sairaana on inhimillisen vaikeaa.

Vakava sairaus koettelee myös aina koko

perhettä. Usein parisuhdetta koetellaan

ja edessä on ero. Toiveena olisikin saada

järjestettyä lisää tilaisuuksia, jossa omaiset

saisivat mahdollisuuden keskustella

keskenään parisuhteen paineista sairauden

aikana.

Tautiluokituksen saaminen meille

aivolisäkesairauksista kärsiville on ensiarvoisen

tärkeää. Useimmilla meistä

on halua ja kokemusta tehdä työtämme

ja tehdä se vieläpä hyvin. Voimat ovat

kuitenkin usein vähissä, kun pitäisi selvitä

kaikesta minkä on tehnyt ennen sairauden

puhkeamistakin. Monelle olisi

suuri helpotus tehdä osa-aikaista työtä.

Jo yksikin vapaapäivä lisää saisi arjen

tuntumaan elämisen arvoiselta ja siitä

selviäminen tuntuisi mahdolliselta.

Syyskokouksen suunnittelimme pitävämme

Vantaan Flamingossa.

Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidettiin

27.3.2010 Tampereella hotelli Viktoriassa. Kuva otettiin vertaistukikeskustelun

jälkeen, jossa jokainen sai kertoa oman henkilökohtaisen

tarinansa. Kuvassa osa kokoukseen osallistuneista.

Keväisin terveisin

Sirpa Sarin

puheenjohtaja

Jorma ja Mauri, aktiiviset jäsenet jo yhdistyksen perustamisesta lähtien.

45

Suomen

lehti

Nuorten syrjäytyminen on herättänyt

laajaa keskustelua. Tilastojen mukaan

yhteiskunnan ulkopuolella on kokonainen

sukupolvi, 65 000 nuorta, joilla on

diagnosoitu masennus. Kelan mukaan

joukko on kasvanut 44% vuodesta 2004.

Puhutaan nuorten eläkepommista.

Masennuksen lisäksi on havaittu kognitiivisen

toiminnan häiriöitä, muistiongelmia

ja unettomuutta.

Onko oireilu seurausta liiallisesta langattomien

tietoverkkojen äärellä vietetystä

ajasta tai matkapuhelimen käytöstä

Juuri viimeisen viiden vuoden aikana

langattomat verkot ovat voimakkaasti

yleistyneet, lankapuhelimia on karsittu

ja kännykkä on monella pääasiallinen

puhelin. Handsfree ei kuulu suomalaisnuorten

varusteisiin.

Langattoman teknologian vaikutusta

nuorten käyttäytymiseen on tutkittu:

Fredrik Söderqvist Örebron yliopistosta

tutki 15-19-vuotiaiden nuorten

matkapuhelimen käyttöä. Nuorilla, jotka

käyttivät kännykkää yli 15 minuuttia päivässä,

oli enemmän allergiaoireita, huimausta,

päänsärkyä ja keskittymiskyvyn

ongelmia. He tunsivat itsenä myös väsyneiksi

ja stressaantuneiksi. Saksalaistutkijoiden

(Thomas & al.) selvitys 3000

lapsen reaktioista matkapuhelinsäteilylle

osoitti, että suuremmille kenttävoimakkuuksille

altistuvat lapset kärsivät käy-

46

SUOMEN

SÄHKÖYLIHERKÄT RY

Suomen Sähköyliherkät ry

PL 1040, 04431 JÄRVENPÄÄ

puh. (09) 2796 3680

www.suomensyh.fi, syh.suomi@jippii.fi

Langattomat verkot,

matkapuhelinsäteily ja

nuorten terveys

töshäiriöistä kuten hyperaktiivisuudesta.

Myös Venäjän tiedeakatemian mukaan

paljon matkapuhelinta käyttävät lapset

kärsivät oppimisvaikeuksista, unihäiriöistä,

stressistä, masennuksesta ja epilepsiasta.

Unihäiriöistä raportoi myös Sara

Thomee Göteborgin yliopistosairaalasta.

Hän havaitsi matkapuhelimen ja tietokoneen

käytön yhteyden unihäiriöihin

18–25 -vuotiailla miehillä.

Langattomat tietokoneverkot (Wlan

ym.) ja kännykät ovat viranomaisten

mukaan turvallisia, kunhan ionisoimattomalle

säteilylle asetetut turvanormit (IC-

NIRP) eivät ylity. Normit ovat kuitenkin

vuodelta 1998, jolloin langattomia verkkoja

ei tunnettu saati nykyisiä matkapuhelinsovellutuksia.

ICNIRP:n standardi

huomioi vain lämpösäteilyn absorboitumisen

kehoon, eikä biologisia tai kumuloituvia

vaikutuksia lainkaan. ICNIRP

sallii 10 000 000 µW/m2 kenttävoimakkuuden.

Biologisiin vaikutuksiin perehtynyt

tutkijaorganisaatio (The BioInitiative

Working Group) puolestaan suosittaa 100

µW/m2 sisätiloissa ja ulkona 1000 µW/

m2. Monet langattomat tietoverkot ylittävät

BioInitiativen suosituksen.

Langattomia tietokoneverkkoja (wifi,

wi-max) onkin poistettu kouluista

mm. Isossa-Britanniassa huonojen käyttäjäkokemusten

vuoksi.

Opettajat ja oppilaat saivat niistä oireita;

päänsärkyä, huimausta ja kognitiivisen

toiminnan häiriöitä. New Yorkissa

ja Pariisissa kirjastonhoitajat kokivat

vastaavia terveysongelmia, ja langattomasta

netistä luovuttiin.

Ranskan ja Saksan hallitukset ovat kehottaneet

oppilaitoksia siirtymään kiinteään

kaapelitekniikkaan. Kanadassa myös

yliopistot ovat heränneet asiassa. Suomessa

puolestaan panostetaan mobiilioppimiseen

ja langattomat verkot tuodaan

jo päiväkoteihin.

Kela on nostanut esille jopa pakkolääkinnän

nuorten eläkepommin purkamiseksi.

Olen jo vuosia suositellut oireileville

nuorille kiinteää kaapelitekniikkaa

niin Internetin kuin puhelinliikenteen

osalta. Kirjoitan nuorilta saamani palautteen

kannustamana.

Erja Tamminen

Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

EXITUS RY:n HALLITUS – VALITTU 4.3.2010

Jaakko Ojanne

PUHEENJOHTAJA

VARAPUHEENJOHTAJA/

VICEORDFÖRANDE

SIHTEERI

MATERIAALITILAUKSET, INFO

TIEDOTUS, JÄSENLEHTI

JÄSENET:

Jaakko Ojanne


041 461 6886

Et. Hesperiankatu 32 B 40

00100 Helsinki

Jukka Hacklin

Marjukka Lehtinen

marjukka.lehtinen@bastu.net

Jane Tuovinen

jane.tuovinen@kolumbus.fi .

Pekka Aalto

Ulla-Liisa Aaltonen

Gabriella Hertell

Karin Holstius

Gwen Marttinen

Jane Tuovinen

EXITUS RY:N SÄÄNNÖT

NIMI JA KOTIPAIKKA

1 §

Yhdistyksen nimi on Exitus ry. Sen kotipaikkana on

Helsingin kaupunki.

TARKOITUS JA TOIMINTA

2 §

Exitus ry:n tavoitteena on toimia vapaaehtoisen aktiivisen

eutanasian, hyvän kuoleman, sallivan lainsäädännön

aikaansaamiseksi vaikuttaa siihen, että eutanasia

ymmärretään yleisesti tarkoin säädetyksi, ihmisarvoa

kunnioittavaksi toimenpiteeksi, joka perustuu ainoastaan

parantumattomasti sairaan henkilön omaan vapaaehtoiseen,

harkittuun pyyntöön ja / tai hänen hoitotahdossaan

ilmaistuun päätökseensä, jonka voi suoritukseen asti aina

halutessaan peruuttaa tukea kaikkia terveydenhuollon

pyrkimyksiä järjestää Suomeen kattava kuolevien inhimillinen

ja yhdenmukainen saattohoito

Toimintamuodot

järjestää eutanasiaa koskevia avoimia esitelmä- ja

keskustelutilaisuuksia pyrkien hälventämään mahdollisia

pelkoja ja ennakkoluuloja

yhdistys pyrkii aktiivisesti osallistumaan julkiseen

keskusteluun sekä Suomessa että ulkomailla elämän

loppuvaiheista, kaikkien osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista,

herättää ja syventää keskustelua jokaisen

oikeudesta arvokkaaseen, ja erityisesti parantumattomasti

sairaiden kohdalla, myös tuskattomaan kuolemaan

jakaa hoitotahtoa ja eutanasiaa koskevia tietoja esitelmöimällä

oppilaitoksissa, kouluissa ja yhdistyksissä.

Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi järjestää varainkeräyksiä

ja arpajaisia. Lisäksi yhdistys voi ottaa vastaan

jälkisäädöksiä sekä omistaa arvopapereita.

Yhdistys on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

JÄSENISTÖ

3 §

Varsinaiset jäsenet

Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä Suomen

tai ulkomaan kansalainen, jonka yhdistyksen hallitus hyväksyy.

47

Suomen

lehti

Jäsenellä on oikeus erota yhdistyksestä ilmoittamalla

siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka

ilmoittamalla eroamisestaan yhdistyksen kokouksessa.

Mikäli jäsen ei ole kalenterivuoden aikana maksanut

vuodelle määrättyä jäsenmaksua, hänet katsotaan eronneeksi

yhdistyksestä.

Kunniajäsenet

Yhdistyksen kokous voi hallituksen esityksestä kutsua

myös kunniajäseniä. Kunniajäsenen oikeudet ovat samat

kuin varsinaisella jäsenellä.

Kannatusjäsenet

Kannatusjäseniksi voidaan hallituksen päätöksellä hyväksyä

rekisteröity yhdistys, oikeustoimikelpoinen yhteisö,

säätiö taikka yksityinen henkilö.

Jäsenmaksut

Yhdistyksen varsinaisilta jäseniltä perittävien liittymis-

ja jäsenmaksujen suuruuden päättää yhdistyksen

syyskokous. Kunniajäsen on vapautettu jäsenmaksun

suorittamisesta ja kannatusjäsenten maksuista ja oikeuksista

päätetään hyväksymisen yhteydessä.

TOIMIELIMET JA PÄÄTÖSVALTA

4 §

Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu varsinaisille jäsenille

ja kunniajäsenille.

Jäsenet käyttävät päätösvaltaansa yhdistyksen kokouksissa.

Toimeenpanovaltaa käyttää ja edustaa hallitus. Hallitus

voi asettaa asioiden valmistelua varten pysyviä tai

tilapäisiä toimikuntia.

HALLITUS

5 §

Exitus ry:n asioita hoitaa hallitus, johon kuuluvat syyskokouksessa

valitut puheenjohtaja sekä 6-8 hallituksen

muuta jäsentä.

Hallituksen toimikausi on kalenterivuosi.

Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan

sekä ottaa sihteerin, rahastonhoitajan ja muut tarvittavat

toimihenkilöt.

Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä

ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun kokoonkutsuja

katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kaksi

hallituksen jäsentä sitä vaatii.

Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja

sekä vähintään puolet jäsenistä on kokouksessa

läsnä. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten

enemmistöllä. Äänten mennessä tasan puheenjohtajan

mielipide ratkaisee, vaalissa kuitenkin arpa.

YHDISTYKSEN NIMEN KIRJOITTAMINEN

6 §

Exitus ry:n nimen kirjoittavat puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja,

jompikumpi yhdessä sihteerin tai rahastonhoitajan

kanssa. Yhdistyksen hallituksella on oikeus

antaa nimenkirjoitusoikeus erikseen määrätylle henkilölle.

TOIMINTA- JA TILIVUOSI SEKÄ TILINTARKAS-

TUS

7 §

Exitus ry:n toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi.

Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen

toimintakertomus on annettava tilintarkastajalle viimeistään

kuukausi ennen kevätkokousta. Tilintarkastajan on

annettava kirjallinen lausuntonsa hallitukselle viimeistään

viikko ennen kevätkokousta.

YHDISTYKSEN KOKOUKSET

8 §

Exitus ry:n varsinaiset kokoukset ovat syyskokous ja

kevätkokous. Syyskokous on pidettävä marraskuun loppuun

mennessä ja kevätkokous huhtikuun loppuun mennessä.

Kokouskutsut julkaistaan Suomen Potilaslehdessä

ja / tai yhdistyksen internet-sivuilla vähintään 14 päivää

ennen kokousta. Mikäli tämä menettely ei kuitenkaan ole

mahdollista kokouskutsu lähetetään jäsenistölle kirjeitse.

Exitus ry:n ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdistyksen

kokous niin päättää tai hallitus katsoo siihen olevan

aihetta taikka vähintään yksi kymmenesosa (1/10)

yhdistyksen jäsenistä sitä ilmoittamansa asian käsittelyä

varten hallitukselta kirjallisesti vaatii.

Hallituksen on kutsuttava ylimääräinen kokous koolle

60 päivän sisällä siitä, kun vaatimus on esitetty.

Ylimääräisestä kokouksesta on ilmoitettava yhdistyksen

internetsivulla viimeistään 7 päivää ennen kokousta.

Syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1 kokouksen avaus

2 valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi

pöytäkirjan tarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa

3 todetaan kokouksen sääntöjenmukaisuus ja päätösvaltaisuus

4 hyväksytään kokouksen työjärjestys

48

5 vahvistetaan toimintasuunnitelma, liittymis- ja jäsenmaksujen

suuruus sekä talousarvio

6 valitaan hallituksen puheenjohtaja sekä muut jäsenet

7 valitaan tilintarkastaja ja varatilintarkastaja

8 muut kokouskutsussa mainitut asiat

Kevätkokouksessa käsitellään em. kohtien 1-4 lisäksi:

5 esitetään tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastajan

lausunto

6 päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden

myöntämisestä

7 muut kokouskutsussa mainitut asiat

Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saattaa jonkin asian

yhdistyksen kokouksen käsiteltäväksi, hänen on ilmoitettava

siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että

asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

SÄÄNTÖJEN MUUTTAMINEN JA YHDISTYKSEN

PURKAMINEN

9 §

Päätös sääntöjen muuttamisesta tai yhdistyksen purkamisesta

on tehtävä yhdistyksen kokouksessa vähintään

kolme neljäsosan (3/4) enemmistöllä annetuista äänistä.

Kokouskutsussa on mainittava sääntöjen muuttamisesta

tai yhdistyksen purkamisesta.

Yhdistyksen purkautuessa se yhdistyksen kokous, joka

purkamispäätöksen on tehnyt, päättää myös varojen

käytöstä sopivalla tavalla yhdistyksen päätavoitteiden

edistämiseen.

*********

Hyväksytty Exitus ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa

4.3.2010

Arvostelussa eutanasiaan

liittyvää kirjallisuutta

Koska suurimmassa osassa maailman

valtioita ei ole voimassa lakia, joka virallisesti

mahdollistaisi vakavasti sairaille

henkilöille mahdollisuuden kuolinapuun,

monet ihmiset etsivät kirjallisuudesta ohjeita

eutanasiaan. Tällä hetkellä suuressa

suosiossa on kaksi eutanasian käytännön

kysymyksiin liittyvää teosta. Tunnetuin

teoksista lienee Derek Humphryn ”Final

Exit”, joka julkaistiin ensimmäisen

kerran jo vuonna 1991. Tällä hetkellä

saatavilla on kolmas, uudistettu painos

vuodelta 2002. Toinen, tuoreempaa ja

tarkempaa tietoa sisältävä teos on Philip

Nitschken ja Fiona Stewartin ”The

Peaceful Pill Handbook”, jota päivitetään

säännöllisin väliajoin. Marraskuussa

2009 saatavana ollut painos oli päivitetty

vuoden 2009 kesäkuussa.

Vaikka Derek Humphryn Final Exit

-teoksen johdannossa ilmoittaakin, että

eutanasiaan liittyvät eettiset kysymykset

on käsitelty hänen muissa kirjoissaan ja

että Final Exit on nimenomaan tarkoitettu

käytännön oppaaksi, kirjan suurimmat

vahvuudet ovat muualla kuin eutanasian

toteuttamiseen liittyvissä ohjeissa.

Humphry kertoo lämminhenkisesti mutta

kiertelemättä erilaisista asioista, joita

eutanasiaa haluavien vakavasti sairaiden

ihmisten ja heidän läheistensä on hyvä

ottaa huomioon. Välillä teksti poukkoilee

aiheesta toiseen, mutta tämä ei haittaa.

Käytännön ohjekirjaksi Final Exitista

ei kuitenkaan yksinään ole. Tässä joitakin

esimerkkejä puutteista: Henkilöille,

jotka eivät pääse käsiksi eutanasialääkkeisiin,

teoksessa esitetään erinomaiseksi

vaihtoehdoksi tekniikka, jossa otetaan

ei-tappavia rauhoittavia tai unilääkkeitä

ja hengitetään uneen vaivuttaessa hengityssuoja

kasvoilla muovipussiin, jonka

pitäisi pysyä paikallaan kaulan ympärillä

olevan kuminauhan avulla. Tosiasiassa

tämä tekniikka ei ole varma, eikä aina

onnistu kirjassa kerrotulla tavalla.

Kuka järkyttyy eniten

Humphry käsittelee teoksessa myös

kaasujen hengittämistä. Tässäkin tekniikassa

pää laitetaan tietynlaiseen muovipussiin.

Humphry vastustaa esimerkiksi

hirttäytymistä sillä perusteella, että

se on liian shokeeraavaa, mutta hän ei

näe samaa ongelmaa tekniikoissa, joissa

ihminen kuolee pää muovipussissa.

Tässä on ristiriita, sillä miten kuolleen

ihmisen löytäjälle olisi vähemmän järkyttävää

löytää ruumis, jonka pää on

muovipussissa (josta ehkä menee letku

kaasukanisteriin), kuin olisi vaikka hirt-

49

Suomen

lehti

täytyneen henkilön löytäminen Eivätkö

molemmat ole yhtä järkyttäviä tilanteita

Humphry mainitsee, että jos eutanasiaa

kaasua hengittämällä yrittävä henkilö

epäonnistuu, todennäköisiä seurauksia

ovat halvaantuminen ja aivovaurio.

Final Exit -teoksen ohjeet tappavan

lääkeannoksen ottamisesta eivät myöskään

ole kaikilta osin käyttökelpoisia.

Humphryn kirjoittaessa teostaan ajateltiin,

että pulveriksi murskattujen tappavien

lääkkeiden sekoittaminen esimerkiksi

jukurttiin tai hilloon vähentäisi

niiden erittäin pahaa makua ja tekisi

lääkkeen ottamisen helpommaksi.

Käytännön kokemusten valossa tämä

ei toimi. Lääkemurskan sekoittaminen

ruokaan ei poista karmeaa makua, joten

seurauksena on, että potilaalla on entistä

suurempi annos erittäin vastenmielisen

makuista ainetta, joka pitäisi väkisin

saada kurkusta alas. Tämä tekee tilanteen

epämiellyttävämmäksi ja voi johtaa

esimerkiksi siihen, että potilas nukahtaa

ennen, kuin on pystynyt nielemään

rauhalliseen kuolemaan tarvittavan annoksen.

Humphry neuvoo - aivan oikein - että

jos eutanasia halutaan tehdä suun kautta

otettavalla lääkkeellä, on ensin otettava

pahoinvointilääke, jottei oksentaisi ulos

tappavaa lääkettä. Valitettavasti tietyt

kirjassa mainituista pahoinvointilääkkeistä

eivät välttämättä estä oksentamista

tilanteissa, joissa oksennusrefleksin

aiheuttaa lääkkeen yliannostus (vaikka

nuo lääkkeet toki auttavat matkapahoinvointiin).

Final Exit sisältää taulukon, jossa

on lueteltu eri lääkkeiden eutanasia-annostukset.

Vaikka kirjoittaja sanoo, että

mitkään muut kuin nimenomaisesti taulukossa

mainitut lääkkeet eivät ole käyttökelpoisia

eutanasiassa, tämä ei pidä

paikkaansa. Taulukko on puutteellinen.

Siinä ei ole esimerkiksi tiettyä unilääkettä,

jolla Humphryn erään lähisukulaisen

eutanasia on toteutettu. On outoa, että

juuri tämä lääke on jäänyt taulukosta

pois. Sen sijaan taulukossa on joitakin

epäluotettaviakin lääkkeitä.

50

Itsemurhaan ei yllytetä

Väitteet, joiden mukaan Final Exit -teos

yllyttäisi ihmisiä itsemurhaan, ovat

ehdottomasti vääriä. Asia on juuri päinvastoin:

Humphry kertoo kirjassaan esimerkkejä

henkilöistä, jotka ovat ensin

pyytäneet kuolinapua, mutta jotka ovat

tästä huolimatta päättäneet jatkaa elämistä,

kun ovat saaneet oikeanlaista hoitoa.

Lukijalle asetetaan pitkä lista kysymyksiä,

joiden perusteella voi miettiä, haluaako

aivan oikeasti kuolla. Humphry on

perustellusti sitä mieltä, että ei kannata

päättää elämäänsä, jos tuntuu olevan pienikin

ajatus, että pystyy jatkamaan olemassaoloa.

Kuitenkin jos kerta kaikkiaan

kärsii fyysisestä sairaudestaan niin paljon,

että elämän jatkuminen tuntuu vielä

pahemmalta kuin kuolema, eutanasia on

vaihtoehto.

Puutteistaan huolimatta Final Exit

kannattaa lukea ensimmäisenä, jos haluaa

tietoa tästä aiheesta.

Philip Nitschken ja Fiona Stewartin

kirja The Peaceful Pill Handbook sisältää

yksisyiskohtaisempaa ja ajantasaisempaa

tietoa siitä, miten eutanasian voi

suorittaa. Australian viranomaiset ovat

todenneet kirjan sisältävän oikeuslääketieteellisen

tarkkaa tietoa siitä, miten

ihminen voi päättää oman elämänsä.

Kirjassa on lisäksi valtava määrä ohjeita

eutanasialääkkeiden hankkimiseen ja

tunnistamiseen. The Peaceful Pill Handbookin

ostajilla on mahdollisuus myös tilata

kirjan verkkoversio, johon jatkuvasti

päivitetään tarkkaa tietoa siitä, miten ja

mistä voi hankkia itselleen eutanasialääkkeen

(helppoja vaihtoehtoja tähän

ei toki ole olemassa). Lääkkeiden lisäksi

kirjassa käydään yksityiskohtia myöten

läpi joitakin muita tapoja saavuttaa kuolema

rauhallisesti ja tuskattomasti.

Dignitas

The Peaceful Pill Handbookin yhdessä

kappaleessa esitellään sveitsiläinen organisaatio

Dignitas, joka tietyin ehdoin

antaa kuolinapua myös ulkomaalaisille

potilaille. Tällä hetkellä Dignitas laskuttaa

eutanasian suorittamisesta 6000 euroa,

joten pienituloiset eivät voi heidän

palveluaan käyttää. Kirjan uusimman

version kirjoittamishetkellä Sveitsissä

oli valmisteilla lainsäädäntöä, joka

toteutuessaan vaikeuttaisi Dignitaksen

toimintaa ja saattaisi jopa lopettaa sen

kokonaan.

The Peaceful Pill Handbook on kattava,

mutta ei täydellinen. Kirjassa ei ole

käsitelty kaikkia suun kautta otettavia

lääkkeitä, joilla voidaan toteuttaa eutanasia.

Erään rauhalliseen ja suhteellisen

nopeaan kuolemaan johtavan kipulääkkeen

kohdalla kirjan tiedoissa on puutteita,

jotka voivat olla ongelmallisia, vaikka

ne liittyvät vain pieniin yksityiskohtiin.

Tätä asiaa ei kuitenkaan voi tässä yhteydessä

tarkemmin käsitellä, koska silloin

tähän tekstiin tulisi sellaisia ohjeita, joita

lehtikirjoituksessa tai kaikille avoimilla

www-sivuilla ei ole soveliasta antaa.

The Peaceful Pill Handbookin kohdat,

joissa kerrotaan eutanasialääkkeiden valmistamisesta,

eivät ehkä ole kovin tärkeitä,

koska useimmat vakavasti sairaista

ihmisistä eivät varmaankaan pysty itse

lääkeaineita valmistamaan. Samaten erilaisten

kaasunhengitysvehkeiden askartelu

voi olla liian monimutkaista ja täten

epävarmaa.

Kertomus lopusta, jota

kukaan ei halua kokea

Vaikka 300-sivuinen The Peaceful Pill

Handbook keskittyy käytännön ohjeisiin,

on myös tässä teoksessa lyhyesti selitetty

syitä, miksi eutanasia on tietyissä

tilanteissa tarpeellinen ja miksi saattohoidolla

ei kaikkien potilaiden kohdalla

ole mitään merkitystä. Esimerkki tästä

on australialaisen Angelique Flowersin

tapaus. Flowers sairastui 30-vuotiaana

paksusuolen syöpään, joka diagnoosin

selvitessä oli jo edennyt parantumattomaan

vaiheeseen. Flowers sai parasta

saattohoitoa, jota Australiassa on tarjolla,

ja hänen kipujaan hoidettiin. Hänen

kuolemansa oli kuitenkin pöyristyttävä:

Flowers joutui kuollessaan oksentamaan

omaa ulostettaan, eikä saattohoidolla

voitu tehdä asialle mitään! Flowers oli

kylläkin saanut internetin avulla hankittua

eutanasialääkkeen itselleen, mutta ei

päässyt kotiinsa ottamaan sitä.

Valitettavasti The Peaceful Pill Handbookissa

annettuja tietoja ovat käyttäneet

myös henkilöt, joille kirjan ohjeita ei ole

tarkoitettu eli joilla ei ollut vakavaa fyysistä

terveyshaittaa. Ohjeet eutanasian

toteuttamiseen on tarkoitettu ainoastaan

henkilöille, joilla on tappava sairaus tai

jotka ovat menettämässä toimintakykynsä

tai joille fyysinen sairaus tai vamma

aiheuttaa sietämätöntä kärsimystä. Kirjan

kirjoittajat ovat aktiivisesti mukana

Australiasta käsin toimivassa Exit International

-järjestössä, joka antaa jäsenilleen

ohjeita elämän päättämiseen ihmisarvoa

kunnioittavalla tavalla. Neuvoja

annetaan henkilöille, jotka vakavasta

sairaudesta tai toimintakyvyn menettämisestä

johtuen haluavat eutanasiaa.

Psyykkisesti sairaat henkilöt, jotka pyytävät

neuvoja itsemurhaan, ohjataan hakemaan

psykiatrista hoitoa.

The Peaceful Pill Handbook sivuaa

Pohjois-Australiassa 1990-luvun lopulla

hetken voimassa olleen eutanasialain

puutteita: suurin osa eutanasiaa tarvitsevista

henkilöistä ei voinut sitä saada, ja

lisäksi eutanasialupiin liittyvät menettelyt

olivat nöyryyttäviä kaikille neljälle

tappavasta sairaudesta kärsivälle henkilölle,

jotka ehtivät käyttää lakia ennen

sen kumoamista. Tällaisia puutteita on

muissakin maissa. Esimerkiksi Oregonin

eutanasialaki mainitaan silloin

tällöin esikuvana, vaikka sen mukaan

oikeus eutanasiaan voi olla vain henkilöillä,

jotka lääkärin arvion mukaan ovat

kuuden kuukauden sisällä kuolemassa

muutenkin – laista ei siis ole mitään apua

henkilölle, joka kärsii vuosikymmeniä

esimerkiksi piinaavasta halvauksesta,

kivusta tai tinnituksesta ilman selkeää tai

täsmällistä ennustetta kuolemasta.

Suomessa sekä Final Exitin että The

Peaceful Pill Handbookin voi tilata tavallisesta

kirjakaupasta tai internetistä.

Nauttikaa loppuelämästänne parhaanne

mukaan!

Armoa kuolevillekin

Kirjoittaja tutkii ja arvostelee Exitukselle

kuolinavusta kertovaa kirjallisuutta

51

Suomen

lehti

Semper Ad Lucem – aina valoa kohden

Taisipa olla itsensä Mark Twain, joka

lausahti, että ”kaikki ihmiset puhuvat

säästä, mutta kukaan ei tee sille mitään”.

Vaikka kirjailija oli mestarillinen satiirikko,

edusti tuo lause eräänlaista alistumista

luonnon voimien edessä. Tuolloin

elettiin myös vielä aikakautta, jolloin

keinovaloa tuottivat öljylamput, joiden

hehkussa pimeät vuodenajatkin oli elettävä

ja työskenneltävä.

Vaikka tekniikan voittokulku on jo

kauan aika sitten tehnyt mahdolliseksi

kohentaa valaistusolosuhteita täällä

pohjoisellakin pallonpuoliskolla, olemme

silti juuttuneet jollakin henkisellä

tasollamme Twainin lausahdukseen. me

hyväksymme ikään kuin kohtalon määräämänä

seikkana kaamoksen pimeyden,

hämäryyden ja siihen monelle liittyvän

masennuksenkin. Voimme kuitenkin

rohkeasti todeta, että se ei ole oikein ja

ennen kaikkea: se ei ole tarpeen. Silti

joudumme havaitsemaan, että kun EU:n

suositus riittävälle valaistukselle on 700

luxia, on vastaava suomalainen suositus

vain 500 luxia. Ja kun kyseessä on pelkkä

suositus, onkin tilanne useimmilla

työpaikoilla se, että mitatun valon määrä

on noin 400 luxia eli reilusti alle unionin

suosittaman ohjeen.

Valo-oppia maallikoille

Kun valon määrää mitataan luxeina, saadaan

sellaisia lukuja, joiden mukaan voidaan

arvioida valaistuksen riittävyyttä

erilaisissa tehtävissä. Niinpä Valoteknillinen

seura on arvioinut, että 200–500 luxia

riittää yksinkertaisiin näkötehtäviin.

Pystymme tällaisessa valaistuksessa

vaikkapa noutamaan kellarin hämärässä

matkalaukkumme. Tarkkuutta vaativissa

tehtävissä kuten ompelemisessa tai tekstin

oikoluvussa valoa tulee olla jo 500–

1000 luxia. Tässä vaiheessa liikutaan

siis edellä kerrotussa EU-suosituksessa,

52

mutta alaraja on suomalainen suositus.

Suurta tarkkuutta vaativissa tehtävissä

valon määrän on oltava 750–1500 luxia.

Lääkärien toimenpiteet edellyttävät

useimmiten jo tällaista valomäärää.

Valon laadullinen mittaaminen ei

kuitenkaan jää pelkkiin luxeihin. Valon

laadullisessa arviossa avainasemassa

on väri, jonka mittayksikkö on kelvin.

Luonnon valon mitta on noin 5500 kelviniä.

Kun keinovalo on tuossa luvussa,

ei ihminen erota sen väriä luonnon

valosta. Vertailukohteena on todettava,

että hehkulampun mitattu määrä on 2700

kelviniä. Jokainen mökkiläinen muistaa

sen kauniin ja unenomaisen keltaisen kajastuksen,

joka elokuun pimeänä iltana

heijastuu mökin ikkunasta. Sen valossa

toki vielä lukee loma-aikana dekkaria,

mutta työskentely sellaisessa valossa

käy lopulta raskaaksi. Eikä luxienkaan

määrä riitä. lampussa olisi oltava tuhansia

watteja tehoa, jotta saataisiin riittävä

luximäärä. Tällainen superhehkulamppu

kuitenkin kuumenisi tavalla, joka tekisi

oleskelun sen läheisyydessä vaikeaksi ja

lisäksi myös vaaralliseksi.

Valon mittaamiseen kuuluu oleellisesti

myös sen värähtelytaajuuden mittaaminen.

kaikki näkemämme valo on

värähtelyä, jonka taajuudet mitataan

hertzeissä. Jos värähtelytaajuus on liian

alhainen, näemme valon välkkymisenä.

Ihmisen kannalta tilanteen tekee ongelmalliseksi

kuitenkin se, että vaikka me

reagoimme hermostollamme liian alhaiseen

valon välkkymiseen, emme sitä

kuitenkaan aktiivisesti tiedosta. Yli tuhannen

hertzin taajuutta valossa ihmisen

silmä ei enää aisti. Silti työskentelemme

ja toimimme usein vanhojen loisteputkien

valossa. Niiden taajuus on noin 50

hertziä. Ei siis ole ihmeellistä, että silmät

ja hermot alkavat päivän mittaa rasittua.

Pihan perälle ”tupakkatauolle” saattavat

juosta nekin, jotka eivät lainkaan tupakoi.

Ulkona sentään valo on normaalia ja

värisemätöntä ihmisen aisteille.

Tilannetta siedetään, vaikka markkinoilla

on tarjolla lamppuja, joiden taso

on jopa 30 000 hertziä.

Miten reagoimme

Saksassa jo 1998 julkaistussa tutkimuksessa

”Light and Health” - Cakir, on

lueteltu huonon, siis riittämättömän,

väärän värisen ja värähtelytasoltaan liian

matalan, valaistuksen vaikutuksia ihmiseen:

huonovointisuus, silmien kuivuminen,

päänsärky, ärtymys, uupuminen ja

keskittymiskyvyn puute.

Vaikutus tuottavuuteen saattoi olla jopa

28 %. Tällainen lasku tuottavuudessa

ylittää monta kertaa sen, mitä sähköä

säästämällä on mahdollisesti koetettu

saavuttaa.

Valaisinkauppaan ja tekniikkaan huolellisesti

perehtynyt Suomen Potilasliiton

hallituksen jäsen Tenho Palmroth

kertoo oman tulkintansa erilaisista tutkimuksista:

”Kun työpaikkojen valaistus

on huono, heijastuu se nopeasti työntekijöiden

vireystilaan. Näyttöpäätteen ja

työpöydän ääressä nuukahdetaan eikä

oikein mistään tahdo tulla mitään. Kaiken

lisäksi tällainen huono valaistus on

useimmiten myös kotioloissa. Erityisesti

pimeänä vuodenaikana valveilla oloaika

kuluu lähes horteen oloisessa tilassa. Se

taas heijastuu sitten unirytmiin. Jos koko

päivä on mennyt torkkumisen oloisessa

tilassa, ei enää kyetäkään vaipumaan syvään

ja rentouttavaan uneen yöaikaan.

kierre on valmis.”

Palmroth kertoo kansantajuisesti samoja

asioita, joista on vahvaa tutkimustietoa.

Valitettavasti näiden tutkimusten

hyödyntäminen ja yhteensovittaminen

on vielä kesken.

John Patrick Zmirak on laskenut

tutkimuksessaan ”Work Place Utopia”,

että päivänvalolla ja sen tasoisella valolla

valaistussa tilassa myymälöiden liikevaihto

saattoi kohentua jopa 40 % ja

koululaisten oppisuoritusten taso 10–20

%. Tyypillisintä kohoaminen oli 5–10

%. Puhutaan siis merkittävistä luvuista,

jotka on muutettavissa tilinpäätöksissä ja

kansanterveyden kustannuksissa rahalliseksi

hyödyksi.

Ongelmaa sivutaan myös Tapani

Ruokasen EVA-raportissa ”Menestyksen

eväät”, joka julkaistiin vuonna

2005. Raportti käsittelee luvussa 5.1

”Työ ja työttömyys” työmarkkinoiden ja

työsuhteen muutoksia ja haasteita havaiten

myös asian, josta Palmroth mainitsi:

”Unitutkija Markku Partisen mukaan

riittämätön yöuni vaikuttaakin uupumukseen

kaksi kertaa niin paljon kuin työ.

Suomessa 150 000 ihmistä kärsii kroonisesta

unen puutteesta.”

Vaikka tuon suuren joukon unettomuuteen

on olemassa useita syitä, puhutaan

silti niin merkittävästä määrästä

suomalaisia, että valaistuksen merkitystä,

etenkin olemassa olevan tutkimustiedon

perusteella, ei voida sivuuttaa.

Mitä on tehtävä

Kun Suomen ensimmäistä pitkää elokuvaa

filmattiin vuonna 1911, sai tähän

Minna Canthin tekstiin perustuvan

elokuvanäytelmän päähenkilöksi

valittu Kansallisteatterin Aili Rosvall,

sittemmin Somersalmi, kivuta naapurissa

sijaitsevan Fennian katolle. Sinne

oli rakennettu elokuvan lavasteet. Siellä

oli riittävästi valoa. Samalla tavalla Hollywoodin

studiot olivat luonnon valon

varassa, sillä sen ajan valaisimet eivät

olisi riittäneet alkuunkaan elokuvafilmin

tarpeisiin.

”Kodeissa ja ennen kaikkea työpaikoilla

olisi valaistuksen riittävyyteen

vakavasti kiinnitettävä huomiota. Uuden

tekniikan lamput ja valaisimet ovat odottamassa,

että niitä käytettäisiin hyödyksi.

Vanhoihin loistevalaisimiinkin voidaan

helposti laittaa adapterit ja vahat värisevät

loisteputket voidaan jo nyt korvata

uusilla ja riittävästi valaisevilla putkilla”,

Palmroth neuvoo.

Ei ehkä olisi aivan utopistista harkita

jopa sellaista, että työpaikat laatisivat valoteknisen

ohjelman, jonka mukaan työpaikoilla

olevat valon lähteet uusittaisiin

järjestelmällisesti luxien, kelvinien ja

hertzien puolesta sellaiselle tasolle, että

valo vastaisi päivän valoa. Tämä heijastuisi

suoraa työtehoon, tuottavuuteen ja

terveyteen. Vastuu eri ikäisten työntekijöiden

työkyvystä ja työssä jaksamisesta

on työnantajalla ja työterveydenhuollolla.

Tähän on panostettava, mutta tämä

panostus on paikallaan nähdä myös

investointina, joka tuottaa yritykselle

tehokkuutta ja tulosta.

Luonnollisesti kodeissa tähän samaan

asiaan olisi paikallaan kiinnittää huomiota

nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin

lähtökohdista.

Jaakko Ojanne

Jukka Laakso, asianajaja, varatuomari

Asianajotoimisto Bützow Oy

www.butzow.com

Osakkeenomistajan kunnossapito

ja muutostyöt uuden asuntoosakeyhtiölain

mukaan

Jukka Laakso

Osakkeenomistajan ilmoitusvelvollisuus

taloyhtiölle

kunnossapitotyöstä

Uuden asunto-osakeyhtiölain (voimaan

1.7.2010) yhtenä tavoitteena on parantaa

tiedonkulkua taloyhtiön ja osakkaan välillä

erityisesti osakkeenomistajan itsensä

suorittamien kunnossapitotöiden osalta.

Ilmoitusvelvollisuus kunnossapitotöistä

merkitsee muutosta aikaisempaan käytäntöön.

Jos osakkeenomistaja on aiheuttanut

vahingon rikkomalla säännöksiä

tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä osakkeenomistajan

kunnossapitovastuusta,

vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta,

jollei osakkeenomis-

53

Suomen

lehti

taja osoita menetelleensä huolellisesti.

Säännösten vastainen toiminta aiheuttaa

näin ollen vahinkotapauksissa helposti

osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuuden.

Osakkeenomistajan on ilmoitettava

kunnossapitotyöstä etukäteen. Tarkkaa

määräaikaa ilmoituksen tekemiselle ei

laissa ole ilmoitettu. Riittävä aika määräytyy

tapauskohtaisesti työn laadun ja

laajuuden mukaan. Ilmoitus tehdään kirjallisesti

hallitukselle tai isännöitsijälle

ja ilmoitus on tehtävä aina silloin, kun

kunnossapitotyö voi vaikuttaa yhtiön

tai toisen osakkeenomistajan vastuulla

olevaan kiinteistön, rakennuksen tai

huoneiston osaan taikka yhtiön tai toisen

osakkeenomistajan osakehuoneiston

käyttämiseen. Rajanveto siitä, milloin

on kysymys lainkohdan tarkoittamasta

tilanteesta, voi yksittäistapauksessa olla

vaikeaa. Osakkeenomistajan kannalta

on aina turvallisinta tehdä ilmoitus, kun

kunnossapitotöitä tehdään. Selvää kuitenkin

on, että esimerkiksi tavanomainen

sisätilojen maalaus ei edellytä ilmoitusta.

Mikäli ilmoitusvelvollisuuden alainen

kunnossapitotyö aloitetaan ilmoitusta tekemättä,

yhtiö voi vaatia työn keskeyttämistä.

Ilmoituksessa on oltava sellaiset tiedot,

joiden perusteella yhtiö tai toinen

osakkeenomistaja voi arvioida, noudatetaanko

kunnossapitotyössä hyvää rakennustapaa

ja aiheutuuko kunnossapidosta

mahdollisesti vahinkoa tai muuta haittaa.

Tällainen selvitys voi käsittää esimerkiksi

suunnitelmia, työselityksiä ja aikatauluselvityksiä.

Yhtiö voi aina edellyttää, että työ tehdään

hyvän rakennustavan mukaisesti.

Yhtiö tai toinen osakkeenomistaja voi

asettaa ehtoja työn toteuttamiselle, jos se

on tarpeen vahingon tai haitan välttämiseksi

taikka korvaamiseksi. Ehdot eivät

kuitenkaan voi koskea hyvän rakennustavan

mukaisesti tehdystä työstä aiheutuvaa

tavanomaista melua, pölyä tai hajua,

joita muiden osakkeenomistajien on siedettävä

tavanomaisissa rajoissa. Ehtojen

tulee aina olla tarpeellisia ja perusteltuja

eikä niillä saa kohtuuttomasta vaikeuttaa

osakkeenomistajan kunnossapitotyötä.

Osakkeenomistajan

ilmoitusvelvollisuus

muutostyöstä ja ilmoituksen

käsittely

Ilmoitusvelvollisuus muutostyön yhteydessä

määräytyy vastaavin tavoin kuin

kunnossapitotyön yhteydessä. Yhtiö

tai toinen osakkeenomistaja voi asettaa

muutostyölle ehtoja, jos työ voi vahingoittaa

rakennusta tai aiheuttaa muuta

haittaa yhtiölle tai toiselle osakkeenomistajalle.

Ehtojen on oltava tarpeen

rakennuksen vahingoittumisen tai muun

haitan välttämiseksi tai korvaamiseksi.


kieltää muutostyön, jos työn suorittaminen

olisi kohtuutonta, kun otetaan huomioon

aiheutuvan haitan määrä ja osakkeenomistajalle

koituva hyöty.

Niissä tilanteissa, joissa yhtiöllä tai

toisella osakkeenomistajalla on oikeus

kieltää muutostyö tai asettaa sille ehtoja,

muutostyötä ei saa aloittaa ennen

kuin yhtiöllä tai toisella osakkeenomistajalla

on ollut kohtuullinen aika muutostyöilmoituksen

käsittelemistä varten.


hyväksyä työn aloittamisen aikaisemmin.

Muutostyöilmoitus on käsiteltävä

viivytyksettä. Saatuaan muutostyöilmoituksen

on yhtiön tai toisen osakkeenomistajan

viivytyksettä ilmoitettava

muutostyöilmoituksen tehneelle

osakkeenomistajalle työn sallimisesta ja

työtä koskevista ehdoista tai työn kieltämisestä

taikka kohtuullisesta ajasta,

jonka kuluessa ilmoitukseen vastataan.

Yhtiön tai toisen osakkeenomistajan on

annettava ilmoitus kannastaan kirjallisesti,

jos osakkeenomistaja niin pyytää.

Kielteinen päätös on perusteltava.

Kustannukset, valvonta ja

isännöitsijäntodistus

Kunnossapito- tai muutostyön suorittava

osakkeenomistaja vastaa yhtiölle ja

toiselle osakkeenomistajalle ilmoituksen

käsittelystä aiheutuvista tarpeellisista ja

kohtuullisista kuluista.

Yhtiöllä on oikeus valvoa, että kunnossapito-

tai muutostyö suoritetaan

rakennusta ja kiinteistöä vahingoittamatta,

hyvän rakennustavan mukaisesti

sekä noudattaen yhtiön tai toisen osakkeenomistajan

asettamia ehtoja. Kunnossapitotyötä

valvoessaan yhtiön on

huolehdittava siitä, että valvonta on

yhtiön ja muiden osakkeenomistajien

kannalta riittävällä tavalla järjestetty.

Kunnossapito- tai muutostyön suorittava

osakkeenomistaja vastaa tarpeellisista

ja kohtuullisista yhtiön valvontakuluista.

Asunto-osakeyhtiön hallituksen on

ylläpidettävä luetteloa yhtiölle toimitetuista

kunnossapitoa ja muutostöitä

koskevista ilmoituksista. Ilmoitukset on

säilytettävä luotettavalla tavalla osakehuoneistokohtaisesti.

Osakkeenomistajalla

on oikeus saada jäljennös osakehuoneistoaan

koskevista ilmoituksista.

Sama oikeus on välitysliikkeellä, jolla

on voimassa oleva osakkeiden välitystä

koskeva myyntitoimeksianto tai osakehuoneiston

vuokralle antamista koskeva

toimeksianto. Jäljennöksistä saa periä

yhtiön hallituksen hyväksymät kohtuulliset

kulut.

Isännöitsijäntodistukseen on merkittävä

tiedot osakehuoneistosta ja sen kuntoon

liittyvistä yhtiön tiedossa olevista

seikoista. Isännöitsijäntodistuksessa on

näin ollen mainittava myös yhtiölle ilmoitetusta

kunnossapito- ja muutostyöstä,

jonka osakkeenomistaja on suorittanut

huoneistossa. Yhtiön tiedossa oleva

huoneiston kunnossapitotarve on niin

ikään merkittävä isännöitsijäntodistukseen.

54

Mika Backman, asianajaja

Asianajotoimisto Bützow Oy

www.butzow.com

Velan vanhentumisesta

Velan yleinen vanhentumisaika on nykyisin

kolme vuotta. Aiemmin velka vanheni

kymmenessä vuodessa, mutta vuoden

2006 lopun jälkeen velan vanhentumisesta

annetun lain myötä velat vanhenevat

paljon nopeammin. Tämä on hyvä

jokaisen pitää mielessä, sillä jokainen

lainaa joskus rahaa vaikkapa naapurille.

Uusi lyhyempi vanhenemisaika saattaa

muuten tulla yllätyksenä ja velka päästä

vanhenemaan.

Rahavelan laki soveltuu kauppaan,

palveluihin, vuokriin ja muihin sopimuksiin

liittyviin suorituksiin. Kokonaan

lain ulkopuolelle on jätetty verot ja muut

julkiset maksut, lasten elatusavut ja lakisääteiset

eläkkeet.

Miten ja milloin velka sitten

vanhenee

Jos eräpäivästä on sovittu, kolmen vuoden

vanhentumisaika alkaa kulua velan

ja muun velvoitteen, vaikkapa auton

kauppahinnan maksamisen, eräpäivästä.

Jos eräpäivästä ei ole sovittu mitään,

vanhentumisaika alkaa kulua, kun velkoja

on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa,

eli vaikkapa kun myyjä on

luovuttanut auton ostajalle.

Vanhentumisaikaa oli tarkoituksenmukaista

lyhentää. Kymmenen vuoden

vanhentumisaika oli pitkä, ja sen haittavaikutukset

kohdistuivat velallisiin.

Taloudellisen ja oikeudellisen turvallisuuden

kannalta on perusteltua, että

velkavaatimusten esittämiselle asetetaan

aikaraja. Asianmukaiset vanhentumisajat

lisäävät yleisesti talouden toimivuutta,

vaihdannan varmuutta ja luotonantoa.

Vanhentumisen voi katkaista

Vanhentumisen voi aina katkaista. Tämä

voidaan tehdä täysin vapaamuotoisella

toimenpiteellä. Osapuolet voivat ensinnäkin

sopia, että vanhentuminen on

katkaistu, tai he voivat sopia velan maksuaikataulusta,

jolloin vanheneminen

katkeaa. Toiseksi vanhentuminen katkeaa

myös, jos velallinen maksaa velkaa,

tai muuten tunnustaa velan olemassaolon.

Ehdottomasti yleisin tapa katkaista

vanhentuminen on kuitenkin se, kun

velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai

muutoin muistuttaa velan maksamisesta.

Velan vanhentuminen kannattaa aina

katkaista todistettavasti eli mieluummin

kirjallisesti, ettei velallinen jälkikäteen

Mika Backman

kiistä, että vanhentuminen olisi katkennut.

Näin velkojalle jää katkaisemisesta

todiste.

Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa

kulua uusi kolmen vuoden pituinen vanhentumisaika.

Mitä velan vanhentumisesta

seuraa

Lain mukaan velallisen velvollisuus suorittaa

velka lakkaa, kun velka vanhentuu.

Jos velka on siis päässyt vanhentumaan,

velallisella ei ole velvollisuutta maksaa

velkaa eikä sitä voida oikeudellisin toimin

periä velalliselta. Siksi kannattaa

huolehtia siitä, ettei velka pääse vanhentumaan,

normaalitilanteessa siis yksinkertaisesti

vaatimalla velan maksua

todisteellisesti.

55

Terveysalan yhteystietoja

Pääkaupunkiseudun potilasasiamiehiä:

Helsingin terveyskeskuksen potilasasiamies

Anneli Ahola, puh. (09) 3104 3355, ma-pe klo 8.30–11.00

potilasasiamies.terveyskeskus@hel.fi

käyntiosoite: Siltasaarenkatu 13, 3.krs, 00530 Helsinki

postiosoite: PL 6000, 00099 Helsingin kaupunki

Espoo

Perusterveyden huollon – terveyskeskusten potilasasiamies

Unto Ahvensalmi, puh. (09) 81 621

Vantaa

Miikkael Liukkonen, (09) 839 22537

HYKS-sairaanhoitoalueen potilasasiamiehet ja vastuualueet

Medisiininen tulosyksikkö (sisätaudit, neurologia ja syöpätaudit),

Naisten- ja lastentautien tulosyksikkö (naistentaudit, synnytykset,

lastentaudit ja lastenpsykiatria) ja HUS Röntgen:

Elina Lohva: puh. (09) 471 71251, käyntiosoite: Biomedicum

Helsinki 2 C, Tukholmankatu 8 C, 00290 Helsinki, 4. krs, postiosoite:

PL 705, 00029 HUS, sähköpostiosoite: elina.lohva@hus.fi

Margit Eckardt: (tavattavissa ma-ke klo 9–15, puh. (09) 471 71254,

käyntiosoite: Biomedicum Helsinki 2 C, Tukholmankatu 8 C, 00290

Helsinki, 4. krs., postiosoite: PL 705, 00029 HUS, sähköpostiosoite:

margit.eckardt@hus.fi

Operatiivinen tulosyksikkö (kirurgia, neurokirurgia, silmätaudit,

korva-, nenä- ja kurkkutaudit), Psykiatrian tulosyksikkö (aikuis- ja

nuorisopsykiatria) ja HUSLAB:

Maarit Väisänen-Sotka: puh. (09) 471 71252, käyntiosoite:

Biomedicum Helsinki 2 C, Tukholmankatu 8 C, 00290 Helsinki,

4. krs, postiosoite: PL 705, 00029 HUS,

sähköpostiosoite: maarit.vaisanen-sotka@hus.fi

ALUEHALLINTOVIRASTOT

www.avi.fi

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Puhelinvaihde 020 636 1040

Puhelinvaihde 020 636 1030 (työsuojelu)

Itä-Suomen aluehallintovirasto


Lounais-Suomen aluehallintovirasto


Länsi- ja Sisä -Suomen aluehallintovirasto

Puhelinvahde 020 636 1060

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

Puhelinvaihe 020 636 1020

Lapin aluehallintovirasto


Ahvenanmaan valtionvirasto


Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia (EOA)

puh. (09) 4321

Kuluttajat - Konsumenterna ry

puh. (09) 8775 0120, Kasöörinkatu 3 B,

yk-kerros, 00520 Helsinki

FIMEA

Lääkealan turvallisuus - ja kehittämiskeskus

Puhelinvaihde (09) 473341 www.fimea.fi

Potilasvahinkolautakunta (Pvltk)

puh. 020 743 4343, www.pvltk.fi

Potilasvakuutuskeskus (Pvk)

Lääkevahinkovakuutuspooli, puh. (09) 680 401, Bulevardi 28,

00120 Helsinki vakuutuskeskus, www.vakes.fi/pvk

Sosiaali- ja terveysministeriö

puh. (09) 16001, Meritullinkatu 8, 00170 Helsinki, www.stm.fi

Suomen Kuluttajaliitto ry

puh. (09) 454 2210, Mannerheimintie 15 A, 00260 Helsinki

www.kuluttajaliitto.fi

Suomen Potilasasiamiehet ry

Eila Sundman, puh (09) 471 72646, PL 340, 00029 HUS

Suomen Punainen Risti

puh. (09) 12 931, www.redcross.fi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

puhelinkeskus (09) 020610600, PL 30, 00271 Helsinki,

www.thl.fi

VALVIRA, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

puhelinvaihde (09) 772920, PL 210, 00531 Helsinki,

www.valvira.fi

Tietosuojavaltuutetun toimisto

puh. 010 366 6700, PL 315, 00181 Helsinki, www.tietosuoja.fi

Tilastokeskus

puh. (09) 17 341, www.tilastokeskus.fi

Potilaslehti_2_10

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?