Tässä - Pelastustieto

Mikko ja Riikka Kuoppala käyvät palomestari
Jyrki Paunilan kanssa läpi kalentereita;
tarvittavalle avulle järjestellään aikoja.
Mikko Kuoppalan elämä uusiksi sukellusleirillä
RIB-veneen potkuri
ruhjoi pahasti päätä
Teksti ja kuvat: Esa Aalto
Paloesimies Mikko Kuoppalan elämä
meni uusiksi iltayön tunteina toukokuun
lopussa viime vuonna Turun
saaristossa. Tampereen aluepelastuslaitoksen
sukelluskurssilla kouluttajana
toiminut Kuoppala oli muiden
kouluttajien mukana siirtymässä
majapaikkaan yöpymään, kun RIB-veneen
kuljettaja teki suunnanmuutoksen
korjatakseen kurssia ja Kuoppala
sekä toinen kyydissä ollut lensivät
yli laidan.
Kuoppalan putoaminen oli työtoveriaan
kohtalokkaampi. Hän piti kiinni
ponttonin köydestä ja sinkoutui
päin kurssia muuttaneen veneen potkuria.
Potkuri osui neljästi Kuoppalaan ja hän
loukkaantui vakavasti oikealle puolelle kehoaan,
erityisen pahasti potkuri osui hänen
28 2/2009
päähänsä. Päävammat olivat vakavimmat.
Onnettomuudestaan hänelle ei ole jäänyt
mitään mieleen.
Nelilapsisen perheen isälle sattunut vakava
työtapaturma ei koskettanut pelkästään häntä.
Se pisti uusiksi koko perheen elämän. Erityisen
koville on joutunut puoliso Riikka.
– Tämä sattui koko perheelle. Arkirutiinit
menivät täysin uusiksi ja arjen pyörittäminen
on raskasta, kun sitä ei entiseen malliin
ole ollut toinen jakamassa, Riikka Kuoppala
sanoo.
Perheen neljän lapsen hoitamisen lisäksi
Riikka hoitaa Mikon asioita ja toimii Mikon
kuljettajana.
– Välillä ihmettelee, miten sitä jaksaa,
mutta päivä kerrallaan on menty eteenpäin.
Erityisesti töitä on saanut tehdä sen eteen,
että vakavasti loukkaantunut aviomies on
saanut kaiken tarvittavan korvauksen vakuutusyhtiöltä.
Mitään ei ole automaattisesti
saanut, vaan vakuutusyhtiö on pyrkinyt
vähän joka käänteessä panemaan kapuloita
rattaisiin.
Erityiskiitoksen Mikko ja Riikka Kuoppala
jakavat Mikon työnantajalle ja työkavereille.
– Heti alusta asti työkaverit ovat olleet auliisti
antamassa apuaan.
Työnantaja ja sen edustajana palomestari
Jyrki Paunila on ollut koordinoimassa tarvittavaa
apua ja Mikko kehuu työnantajansa
olleen kaikin mahdollisin tavoin tukemassa
vakavan työtapaturman uhriksi joutunutta
työntekijäänsä.
Riikka Kuoppala sai miehensä sairaalassaoloaikana
apua Mikon työkavereilta. Kuoppalat
asuttavat pientilaa Tampereella, jossa
on eläimiä ja pihatöitä riittää.
Kannustavat viestit ilahduttaneet
Mikko Kuoppalan sairaala-aika jäi onnettomuuden
vakavuuteen nähden varsin lyhyeksi,
vain kuuteen viikkoon. Siitä puolet hän
oli tajuttomana.
– Senkin jälkeen Mikko oli puhumaton
pitkään ja vaikka paraneminen on edennyt
huikeasti, eivätkä vakavat vammat näy pääl-

lepäin, aivovamma tuntuu ja vaikuttaa arkielämässä,
Riikka ja Mikko Kuoppala sanovat.
Aivovamman lisäksi Mikko sai vammoja
olkapäähänsä ja oikeaan käteensä, mutta näitä
mekaanisia vammoja hän pitää pieninä.
– Aivovamma aiheuttaa muistinmenetystä
ja tuntohäiriöitä vasemmalle puolelle kehoa.
Katseen avulla pystyn käsittelemään esineitä.
Hermosäryt ovat myös tuskaisia.
Vuoden alussa Mikko oli viisi tuntia kestäneessä
leukaleikkauksessa, jossa onnettomuudessa
vammautunutta leukaa korjattiin.
Edelleenkään ei ole suotavaa purra kovaa.
Kyynärvartta on jo kertaalleen operoitu ja
toinen leikkaus on edessä. Olkapäätä leikataan
myös ja lähiaikoina edessä on myös iso
kalloleikkaus. Potkurin ruhjomaan päähän
istutetaan leikkauksessa luuta.
Nelilapsisen perheen isän vammat ovat siis
olleet vakavat ja yhdeksän kuukauden ajan
Kuoppalan perhe on ollut lujilla. Mutta nyt
vakavaan tilanteeseen alkaa näkyä valoa.
– Johtava neurologi on todennut, että 90
prosenttia aivovammasta toipumiseen vaikuttaa
oma motivaatio. Sitä olen saanut ammennettua
niistä monista kannustavista ja
ilahduttavista viesteistä, joita olen alan ihmisiltä,
tutuilta ja tuntemattomilta, saanut,
Mikko Kuoppala kertoo.
Hän haluaakin välittää kaikille isot kiitokset
näistä viesteistä.
– Ne ovat todellakin vaikuttaneet mielialaani
ja auttaneet jaksamaan. Siinä on mahtava
voima. Pelastusalalla tällainen on mahdollista.
Ollaan yhtä eikä kaveria jätetä.
Mikko Kuoppala
38-vuotias paloesimies, ollut Tampereen aluepelastuslaitoksessa
erilaisissa tehtävissä 15 vuotta. Toiminut
VPK:ssa sekä FRF-joukoissa.
Riikka-vaimon lisäksi perheeseen kuuluvat Svenja 10,
Maximilian 7, Khaila 5 ja Joosef 2 vuotta.
Valoa näkyvissä
Valoa Mikon elämään tuo erityisesti Tampereen
yliopistollisessa keskussairaalassa
toimivan neurologian asiantuntijaryhmän
positiivinen lausunto Mikon tilanteeseen.
Paloesimies hymyilee, vaikka juuri on kerrottu,
että sairausloma jatkuu ainakin seuraavat
puolitoistavuotta eikä auton rattiinkaan
ole asiaa ainakaan vuoteen.
– Asiantuntijat suosittelevat, että voisin
ensi syksynä aloittaa ammatillisen kuntoutuksen
opiskelemalla Pelastusopistossa, hän
kertoo.
Mikko ehti käydä puoleen väliin palopäällystön
AMK-tutkintoa ja nyt on tarkoitus,
että hän jatkaisi edellytyksiensä mukaisesti
opintojaan Pelastusopistossa.
Se on onnettomuuden jälkeisen ajan riemu-uutinen
erityisesti Mikolle, mutta myös
Riikka-vaimolle.
– Motivaationi on enemmän kuin kohdallaan.
Haluan tehdä tätä työtä ja opiskella lisää
ja palata vielä jonakin päivänä tälle hyvälle
alalle hommiin. Minulla ei ole muuta
vaihtoehtoa.
Hän tietää kuitenkin sen, että edetä pitää
lyhyin askelin ja vaikka valoa tunnelin päässä
näkyykin, tunneli ei ole vesiliukumäen.
– Töitä pitää tehdä kovasti, mutta siihen
olen enemmän kuin valmis.
Paranemista voi kutsua ihmeeksi, ja Mikko
ja Riikka kuvailevatkin vauhtia jopa lieväksi
ylinopeudeksi.
Kokemus hyödyksi opiskelussa
Vakavan työtapaturman kokenut aviomies
on vaimon mielestä myös muuttunut, vaikka
hyvä mies aina onkin ollut.
– Mikko puhuu tunteistaan enemmän
kuin ennen.
Ja saman toistaa myös mies itse.
Mielialat sattuneen jälkeen ovat myös
vaihdelleet, mutta vauhtia positiiviseen otteeseen
on tuonut myös perhe ja lapset. Isä
on heille tärkeä ja rakas. Lapsetkin ovat aistineet
perhettä kohdanneen vakavan tilanteen,
mutta erityisesti heidän takiaan isä on
jaksanut ja jaksaa taistella.
Opiskelussaan Mikko haluaa myös hyödyntää
kokemaansa työtapaturmaa.
– Alalla pitäisi suoda ajatuksia myös sitä
tekeville ja työhön liittyviin riskeihin. Työtapaturman
uhriksi joutuneiden arkea pitää
pystyä helpottamaan ja hyvänä esimerkkinä
haluan tuoda oman tilanteeni.
– Tässä voisi olla aihetta esimerkiksi opinnäytetyöksi.
Pelastajien työtapaturmiin pitäisi
varautua nykyistä paremmin, kun onnettomuuksien
ehkäisystä ja niihin varautumisista
muutoinkin nyt yleisesti puhutaan ja
niihin halutaan kiinnittää huomiota, Mikko
Kuoppala sanoo.
Tampere tekee uudet ohjeet RIB-veneiden käytölle
Vakava työtapaturma Turun saaristossa
Teksti ja kuva: Esa Aalto
Vakava onnettomuus Turun saaristossa
johtaa RIB-veneiden käytön turvaohjeiden
uusimiseen Tampereen
aluepelastuslaitoksella.
Tampereen aluepelastuslaitoksen vesipelastuskurssin
neljä kouluttajana toiminutta
paloesimiestä lähestyivät 22.5.2008
illalla laitoksen omalla 5,50 metriä pitkällä
RIB C-550 veneellä seuraavaa yöpymispaikka,
joka sijaitsi Nauvon pohjoispuolella Seilin
saarella. Veneen kuljettaja navigoi sähköisen
karttaplotterin avulla. Tapaturmassa
loukkaantunut paloesimies Mikko Kuoppala
istui kuljettajan vieressä vasemmalla ilmatäytteisen
ponttonin päällä ja seurasi siitä
reittiä merikortista. Kaksi muuta paloesimiestä
seisoivat veneen takaosassa. Kolme
henkilöistä, loukkaantunut mukaan lukien,
käytti pelastusliivejä. Veneen takaosassa seisoneista
toisella oli yllään pelastuspuku. Veneen
nopeuden on kerrottu olleen onnettomuushetkellä
alle 20 solmua.
Vene siirtyi pois laivaväylältä kohti Seilin
saarta. Kartalta reittiä seuranneet huomasivat,
että vene oli kääntymässä väärään paik-
2/2009 29

RIB-venettä käytetään esimerkiksi
sukellusharjoituksissa, kuten tässä
Pelastusopiston järjestämässä
harjoituksessa Jussarön vesillä.
Mikä ihmeen rib
RIB tulee englannin kielen sanoista rigid inflatable
boat. Käytännössä RIB veneet ovat
perinteisen veneen ja kumiveneen risteytyksiä
siten, että veneen pohja on lasikuidusta
tms. kovasta materiaalista V-muotoon jäykistetty
pohja ja aluksen reunoilla kiertää paksut
kellukkeet.
30 2/2009
kaan ja he mainitsivat tästä veneen kuljettajalle,
joka korjasi kurssia oikealle. Tämän
seurauksena vasemmalla puolella veneen takaosassa
seissyt paloesimies kaatui ponttonin
yli mereen. Kuljettajan vasemmalla puolella
ponttonilla istunut Mikko Kuoppala piti,
todennäköisesti kyynärtaipeestaan, kiinni
ponttonissa olevasta köydestä. Veneen kurssikorjaus
oli niin äkkinäinen, että hän menetti
otteen köydestä ja kaatui ponttonin yli
mereen. Kurssiaan muuttava vene liukui veden
varassa olevan Kuoppalan yli ja ulkolaitamoottorin
potkuri osui häneen. Kuljettajan
takana oikealla puolella seisonut paloesimies
piti kiinni valomaston tartuntakahvasta
eikä suistunut mereen.
Veden varaan joutuneet olivat lähellä toisiaan.
Kuljettaja ohjasi veneen heidän vierelleen
ja miehet nostettiin veneeseen. Mikko
Kuoppala oli tajuton ja häntä lähdettiin kuljettamaan
sairaalaan. Toinen mereen pudonneista
ei saanut vammoja.
Turun ja Porin työsuojelupiiri tutki onnettomuuden
ja totesi lausunnossaan, että tapaturman
syinä olivat veneen äkkinäinen kurssin
muutos oikealle sekä se, että veneestä mereen
suistuneet eivät olleet kiinnitettyinä
luotettavasti veneessä.
Myös poliisi tutki onnettomuuden ja teki
syyttämättä jättämispäätöksen.
Työsuojelupiiri antoi toimintaohjeet
Työsuojelupiiri on tarkastuksen perusteella
antanut työnantajalle seuraavat toimintaohjeet:
RIB-veneessä seisovien tulee käyttää turvavaljaita,
jotka voidaan luotettavasti kiinnittää
veneeseen.
RIB-veneen pohjalla ei saa istua ajon aikana,
ellei veneeseen ole asennettu tähän tarkoitukseen
valmistettuja istuimia.
RIB-veneessä olevien henkilöiden tulee aina
ajon aikana käyttää kypärää.
RIB-veneessä olevien henkilöiden tulee aina
varoittaa muita henkilöitä äkillisestä kurssin
muutoksesta, voimakkaasta aallokosta
sekä sellaisesta olosuhteesta tai muutoksesta
joka saattaa aiheuttaa RIB-veneelle äkillisen
liikkeen.
Palomestari Jyrki Paunila kertoo, että
Tampereen aluepelastuslaitoksessa tehdään
toukokuun alkuun mennessä omat ohjeet
vesitoimintaa varten.
– Esimerkiksi kiinnitystä varten tulemme
tekemään omat sovelletut ohjeet, sillä veneessä
on oltava kiinnitettynä myös siten, että
veneen mahdollisesti kaatuessa sieltä pääsee
helposti pelastautumaan.
– Laitokselle ollaan hankkimassa uutta
RIB-venettä, jossa huomioidaan esimerkiksi
istuimien määrä; siitä on tulossa kahden
istuttava.
Sekä Paunila että Kuoppala sanovat ajon
aikana veneessä vallitsevan sellaiset keskipakoisvoimat,
että kiinni pitäminen on vaikeata.
Siksi veneessä pitää olla hyvin kiinnitettynä.
– Tätä varten tarvitaan paremmat ohjeet.
Sama asia on myös sammutusautoissa, joissa
autossa istuvat eivät käytännöllisesti katsottuna
koskaan kytke hälytysajossa itseään turvavöihin.
Niin ei ehditä tehdä, kun pelastusvarusteisiin
pukeutuminen vie ajan.
Paunila ja Kuoppala uskovat ja toivovat,
että tuotekehitys tulee tässä myös palomiesten
avuksi.
– Erilaiset nopeat ja toimivammat kiinnitäytymisratkaisut
tulevat osaltaan parantamaan
turvallisuutta.
Raskas kokemus
Palomestari Jyrki Paunilalle työkaverin vakava
loukkaantuminen ja asioiden hoitaminen
työnantajan edustajana on ollut myös
raskas kokemus.
– Mikon ripeä toipuminen on ollut itsellekin
riemullista seurattavaa ja palkitsevaa.
Hän on Mikon kanssa samaa mieltä, että
vakavat työtapaturmat ovat alalle ennaltavarautumaton
asia; iso musta aukko.
– Työtapaturman uhriksi joutuneelle tilanne
on luonnollisesti kovin. On tärkeätä,
että taakkaa ja tilannetta ollaan koko porukan
voimin jakamassa. Siksi näistä tilanteista
pitäisi ottaa koko alalla opiksi ja pyrkiä
mahdollisimman hyvin varautumaan niihin.
Niitä kun valitettavasti aina sattuu, vaikka
onneksi vakavia työtapaturmia on kuitenkin
vähän.
– Oppimisenpaikka tämä on ollut myös
itselle, Jyrki Paunila sanoo.