Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) - Työterveyslaitos

ttl.fi

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) - Työterveyslaitos

Tietojen antaminen, neuvonta ja

ohjaus (TANO) työterveyshuolloissa

Helena Palmgren, Päivi Jalonen,

Hanna Jurvansuu, Simo Kaleva

& Kaija Tuomi

Työ ja ihminen

Tutkimusraportti 35

Työterveyslaitos

Helsinki


LUKIJALLE

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (lyhenne TANO) on työterveyshuollon

toimintaa, jonka tavoitteena on lisätä työntekijöiden, työnantajien ja muiden

työorganisaation toimijoiden työhyvinvointia koskevia tietoja ja taitoja sekä

auttaa heitä omaksumaan työterveyttä tukevia asenteita ja toimintatapoja.

Vaikka TANO-toiminta on työterveyshuollon ydintoimintaa, on sitä koskevaa

tutkimustietoa niukasti. Mitä se oikeastaan on käytännön työterveyshuoltotyössä

Millaisia vaikutuksia sillä on saatu aikaan ja miten sitä voisi kehittää

entistä vaikuttavammaksi

Näihin kysymyksiin vastataan neljästä osatutkimuksesta muodostuvassa

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollossa (TANO) -tutkimushankkeessa.

Käsillä oleva kyselytutkimus on hankkeen toinen osatutkimus.

Se tuotti yleistettävää tietoa TANO-toiminnasta työterveyshuolloissa: miten

työterveyslääkärit, -hoitajat, työterveyspsykologit ja työfysioterapeutit toteuttavat

TANO-toimintaa. Tutkimus perustui hankkeen ensimmäisen osatutkimuksen

– tapaustutkimuksen – tuottamaan määritelmään TANO-toiminnasta

työterveyshuollon prosessina, joka sisältää perinteisen, yksilöihin suunnatun

terveyskasvatuksen lisäksi työyhteisöille ja ryhmille sekä asiakasorganisaation

eri toimijaryhmille suunnatun työterveyshuollon kasvatuksellisen toiminnan.

Tutkimustulokset kertovat, mitä asioita eri asiakasryhmille suunnatussa toiminnassa

käsitellään, millaisia menetelmiä käytetään ja missä tilanteissa toiminta

toteutuu. Raportissa kuvataan yhteistyötä ja toiminnan suunnittelua, millaisia

vaikutuksia on saatu aikaan ja mitkä asiat ovat keskeisiä toiminnan kehittämisessä.

Kokonaiskuva TANO-toiminnasta paljastaa niin vahvuuksia kuin

kehittämistarpeitakin, joihin vastaamiseksi raportissa esitetään konkreettisia

kehittämisehdotuksia.

Kiitämme lämpimästi tutkimukseen osallistunutta työterveyshenkilöstöä.

Huolellinen vastaaminen kyselylomakkeeseen ja oman työn – usein kriittinen

– pohdinta avokysymyksissä tuottivat arvokasta tietoa TANO-toiminnasta työterveyshuollon

työssä. Lisäksi ne avasivat uusia näkökulmia, joita hyödynnetään

TANO-toiminnan jatkotutkimuksissa ja kehittämistyössä.

3


LUKIJALLE

Parhaat kiitokset Työsuojelurahastolle tutkimuksen saamasta tuesta. Tutkimus

perustuu monitieteisen tutkijaryhmän yhteistyöhön. Kiitämme lämpimästi

THM Liisa Jouttimäkeä, LT Timo Leinoa, tf Sirpa Rauas-Huuhtasta, TtT Maria

Rautiota, KM Vuokko Romppasta, PhD Simo Virtasta ja hallintosihteeri Kirsti

Tuomista antoisasta yhteistyöstä. Kaj Husmanin tuki on tehnyt tutkimuksen

mahdolliseksi.

Tekijät

4


SISÄLLYS

LUKIJALLE .................................................................... 3

TIIVISTELMÄ ................................................................ 11

SAMMANFATTNING ........................................................ 14

SUMMARY ..................................................................... 17

1 JOHDANTO ................................................................ 20

2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)

TERVEYDEN EDISTÄMISEN TOIMINTAMUOTONA

TYÖTERVEYSHUOLLOSSA ............................................ 22

2.1 Terveyden edistäminen – terveyskasvatus ............... 22

2.2 Terveyskasvatus työterveyshuollossa ...................... 24

2.3 Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus

työterveyshuollon tehtävänä ja toimintaprosessina ... 25

3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT .......... 30

3.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset.......... 30

3.2 Tutkimusaineisto ja -menetelmät ............................ 31

4 TULOKSET ................................................................. 34

4.1 Eri asiakasryhmille suunnattu TANO-toiminta ........... 35

4.1.1 Yksilöasiakkaat ............................................ 35

4.1.2 Ryhmät ja työyhteisöt .................................. 43

4.1.3 Työnantaja ja muut asiakasorganisaation

toimijat ...................................................... 48

4.2 TANO-toiminta asiakasorganisaation

toimijaryhmittäin ................................................. 55

4.3 TANO yhteistyönä ................................................. 58

4.4 TANO-toiminnan suunnittelu, seuranta ja arviointi .... 66

4.4.1 Suunnittelu ................................................. 66

4.4.2 Seuranta ja arviointi ..................................... 69

4.5 TANO-toiminnan vaikutuksia .................................. 71

4.6 TANO-toiminnan kehittäminen ............................... 73

4.6.1 Miten työterveyshenkilöstö kehittäisi

TANO-toimintaa ........................................... 73

5


SISÄLLYS

4.6.2 Työterveyshenkilöstön koulutustarpeet ........... 75

5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET .............................. 78

5.1 Keskeiset tulokset ................................................ 78

5.1.1 TANO-toiminta työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ....................................... 79

5.1.2 Työterveyshuoltokokemuksen yhteys

TANO-toimintaan ......................................... 83

5.1.3 TANO-toiminta asiakasyritysten koon ja

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen .... 85

5.2 Tutkimuksen luotettavuus...................................... 86

5.3 Jatkotutkimustarpeet ............................................ 87

5.4 Tutkimuksen merkitys käytännön toiminnan

kehittämiselle ...................................................... 89

5.4.1 TANO-toiminta ja terveyden edistäminen

työorganisaatioissa ...................................... 89

5.4.2 Ehdotukset TANO-toiminnan kehittämiseksi ..... 90

KIRJALLISUUS .............................................................. 95

LIITTEET ...................................................................... 101

Liite 1 Kyselylomake ...................................................... 101

Liite 2 Työterveysyksiköiden otanta .................................. 113

Liite 3 Faktorien kärkimuuttujat ja niistä muodostetut

summamuuttujat ................................................. 114

KUVAT 1–2

Kuva 1. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus

työterveyshuollon prosessina ja

käytännön toimintana ...................................... 27

Kuva 2. TANO-matriisi – TANO-toiminnan suunnittelun,

seurannan ja arvioinnin apuväline ..................... 28

TAULUKOT 1–16

Taulukko 1.

Tutkimusaineiston koko, tutkimuksen

vastausprosentti ja kyselyyn vastanneiden

taustatiedot ............................................. 32

Taulukko 2a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ......................... 35

6


SISÄLLYS

Taulukko 2b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja

asiakasyritysten koon suhteen .................... 36

Taulukko 2c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ................ 37

Taulukko 3a. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ......................... 38

Taulukko 3b. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon

suhteen ................................................... 39

Taulukko 3c. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ................ 40

Taulukko 4a. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ......................... 41

Taulukko 4b. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon

suhteen ................................................... 42

Taulukko 4c. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ................ 42

Taulukko 5a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja

työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 43

Taulukko 5b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja

työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja työterveyshuollon asiakasyritysten

koon suhteen ............................................ 44

Taulukko 5c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja

työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen .. 45

7


SISÄLLYS

Taulukko 6a. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja

työyh teisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 46

Taulukko 6b. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja

työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja työterveyshuollon asiakasyritysten

koon suhteen ............................................ 47

Taulukko 6c. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja

työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen .. 47

Taulukko 7a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle

ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 48

Taulukko 7b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle

ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja työterveyshuollon asiakasyritysten

koon suhteen............................... 49

Taulukko 7c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle

ja asiakasorganisaation muiden

toimijaryhmien edustajille suunnatussa

TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ........................... 50

Taulukko 8a. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ......................... 51

Taulukko 8b. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon

suhteen ................................................... 52

Taulukko 8c. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ................ 53

8


SISÄLLYS

Taulukko 9a. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ......................... 53

Taulukko 9b. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon

suhteen ................................................... 54

Taulukko 9c. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja

muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen ................ 55

Taulukko 10a. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille

suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 56

Taulukko 10b. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille

suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja asiakasyritysten koon suhteen ..... 57

Taulukko 10c. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille

suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen .. 58

Taulukko 11. Työterveyshuollon eri ammattiryhmien

välinen yhteistyö TANOn toteuttamisessa

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 59

Taulukko 12a. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien

kanssa yhdessä toteutetun TANO-toiminnan

yleisyys (x) työterveyshuollon ammattiryhmittäin

................................................ 60

Taulukko 12b. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien

kanssa yhdessä toteutetun TANO-toiminnan

yleisyys (x) vastanneiden työssäoloajan ja

asiakasyritysten koon suhteen .................... 61

Taulukko 12c. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien

kanssa yhdessä toteutetun TANOn yleisyys

(x) työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen ................................................... 62

9


SISÄLLYS

Taulukko 13a. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa

toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshuollon ammattiryhmittäin ........... 63

Taulukko 13b. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa

toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja asiakasyritysten koon suhteen ..... 64

Taulukko 13c. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa

toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen .. 65

Taulukko 14. TANO-toiminnan suunnittelu työterveyshuollon

eri toimijoiden ja asiakasyrityksen edustajien

yhteistyönä .............................................. 67

Taulukko 15. TANO-toiminnan kirjaaminen asiakasyritysten

työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan

sekä seuranta ja arviointi työterveyshuollon

ammattiryhmittäin .................................... 67

Taulukko 16. TANO-toiminnan sisältöihin ja menetelmiin

liittyvä koulutustarve työterveyshuollon

ammattiryhmittäin .................................... 76

Taulukko v. Työterveysyksiköiden otanta ...................... 113

10


TIIVISTELMÄ

Tässä tutkimuksessa esitetään yleistettävää tietoa työterveyshuollon

keskeisestä prosessista, tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta

(lyhenne TANO), jonka tavoitteena on lisätä työterveyttä ja turvallisuutta

koskevaa tietoa työpaikoilla. TANO on työhön liittyvää terveyskasvatusta,

jonka avulla työterveyshenkilöstö käynnistää ja vahvistaa terveyttä

tukevien asenteiden ja toimintatapojen omaksumista.

Tämä tutkimus on toinen vaihe neliosaisesta tutkimuskokonaisuudesta,

jossa hankitaan tieteellistä tietoa työterveyshuollon tietojen

antamisen, neuvonnan ja ohjauksen toteutumisesta ja kehitetään hyviä

TANO-käytäntöjä. Tarkastelun kohteena oli työntekijöille, työyhteisöille

ja ryhmille sekä työnantajan edustajille suunnattu TANO, ja lisäksi selvitettiin

TANO-prosessin suunnittelua, seurantaa ja kehittämistarpeita.

Tutkimus toteutettiin postikyselynä vuonna 2005. Kysely lähetettiin

1 132 työterveyshuollon ammattilaiselle – lääkäreille, hoitajille, fysioterapeuteille

ja psykologeille – 130 työterveysyksikköön, jotka edustivat

erilaisia työterveyshuollon järjestämistapoja. Kaikkiaan 635 vastaajaa

(162 lääkäriä, 342 hoitajaa, 96 fysioterapeuttia ja 35 psykologia) palautti

kyselyn. Kokonaisvastausprosentti oli 58 %.

Kaikki ammattiryhmät työterveyshuollossa kohdistivat tietojen

antamista, neuvontaa ja ohjausta ensisijaisesti yksittäisille työntekijöille

ja selvästi vähemmän työyhteisöille ja muille asiakasorganisaation

edustajille. Myös TANO-toiminnan vaikutukset tunnistettiin parhaiten

työntekijöiden kohdalla, ainoastaan psykologit kokivat saaneensa vaikutuksia

aikaan ennen kaikkea työyhteisöissä. Työntekijöiden neuvonta ja

ohjaus tapahtuivat useimmiten työkyvyn arviointitilanteissa ja terveystarkastuksissa;

tietoja annettiin terveydestä, työkyvystä, työn fyysisestä

kuormittavuudesta, terveistä ja turvallisista työtavoista sekä työyhteisön

11


TIIVISTELMÄ

merkityksestä. Ryhmille ja työyhteisöille jaettiin tietoja, neuvontaa ja ohjausta

useimmiten erilaisiin selvityksiin ja kyselyihin liittyvissä kirjallisissa

palautteissa. Psykologit toteuttivat TANOa lisäksi työyhteisöjen kanssa

työskennellessään. Pitkään työterveyshuollossa työskennelleet henkilöt

jakoivat tietoja, neuvoivat ja ohjasivat työterveys- ja turvallisuusasioissa

ja kouluttivat ensiaputaidoissa työyhteisöjä ja erilaisia ryhmiä useammin

kuin kokemattomammat työterveyshuollon ammattilaiset.

Työnantajille ja muille asiakasorganisaation edustajille ei ollut sellaisia

vakiintuneita tilanteita tiedottamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen kuin

työntekijöille. Työnantajien edustajien kanssa työterveyshenkilöstö keskusteli

ja ohjasi heitä työntekijöiden terveyteen ja työkykyyn liittyvissä

asioissa, psykologit käsittelivät lisäksi työn hallinnan merkitystä työhyvinvoinnin

kannalta. Eniten työnantajien kanssa vuorovaikutuksessa

olivat työterveyshoitajat ja yleensä henkilöt, joilla oli pitkä kokemus

työterveyshuollossa.

TANOa toteutettiin pääasiassa yksin, ei niinkään yhteistyössä asiakasorganisaatioiden

kanssa. Systemaattinen suunnittelu ja TANOn

seuranta ja arviointi oli vähäistä. Työterveyshenkilöstö arvioi, että

terveyskasvatuksen kehittäminen laaja-alaiseksi ja vaikuttavaksi vaatisi

yhteistyötä työterveyshuollon omissa tiimeissä ja myös työpaikkojen

kanssa. Kehittämis- ja koulutustarpeita oli myös TANOn sisältöön ja

menetelmiin liittyen.

Terveyden edistäminen perustuu olennaisesti yksilöiden kykyyn

huolehtia omasta terveydestään. Toisaalta työelämässä monet terveyteen

vaikuttavat asiat eivät ole yksittäisten työntekijöiden valittavissa,

vaan terveyttä edistävät ratkaisut ja päätöksenteko ovat työnantajien ja

muiden päättäjien vastuulla. Näin ollen työterveyshuollon terveys- ja

turvallisuusasioita koskeva tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus tulisi

suunnata entistä vahvemmin myös päättäjäosapuolille. Näin ei tämän

tutkimuksen perusteella vielä tapahdu.

Tietojen antamisessa, neuvonnassa ja ohjauksessa käytetyt menetelmät

olivat kapea-alaisia ja perinteisiä. Aikuisen oppimisen lähtökohtia,

osallistavia ja aktivoivia menetelmiä ei juuri käytetty. Pitkä työkokemuskaan

ei tuonut vaihtelua menetelmiin, vaikka TANOn sisällöt, kohderyhmät

ja tilanteet olivat moninaisemmat kuin vähemmän kokeneilla. Vain

työterveyshuollon asiantuntijat, fysioterapeutit ja psykologit, hyödynsivät

jonkin verran enemmän vuorovaikutteisia opetusmenetelmiä. Myöskään

12


TIIVISTELMÄ

työterveyshuollon moniammatillista asiantuntemusta ei saatu laajasti

käyttöön työterveyshuollon terveyskasvatuksessa. Tässäkin tietojen

antamisen, neuvonnan ja ohjauksen yhteinen suunnittelu, toteuttaminen

ja seuranta voisivat parantaa niiden vaikuttavuutta työterveyden ja

-turvallisuuden alueilla.

13


SAMMANFATTNING

Informering, vägledning och rådgivning inom

företagshälsovårdstjänsterna

Studien ger allmän kunskap om informering, vägledning och rådgivning

(TANO) inom företagshälsovården. TANO-verksamheten är en form

av hälsoutbildning och hälsokommunikation. Genom TANO-verksamheten

främjar företagshälsovårdspersonalen individuellt lärande och

organisationers lärande i frågor om hälsa och säkerhet. Hittills har man

inom företagshälsovården sällan fokuserat på utbildningsaktiviteterna.

Det finns särskilt brist på empiriska studier som kunde ge en översikt

över TANO i företagshälsovårdspersonalens arbete.

Denna studie utgör den andra fasen av ett forskningsprojekt med

mål att fylla luckan i fråga om den vetenskapliga kunskapen om TANOverksamheten

och att utveckla god TANO-praxis. I studien fokuserade

man på företagshälsovårdens TANO-aktiviteter riktade till enskilda

arbetstagare, till arbetsenheter och arbetsgrupper samt till representanter

för klientorganisationer. Man undersökte också hur och med vem

TANO-verksamheten planeras och genomförs, vilken effekt den har

haft och hur man kunde utveckla den i framtiden.

Studien genomfördes som en postenkät år 2005. Frågeformuläret

sändes till 1 132 anställda inom företagshälsovården – läkare, hälsovårdare,

fysioterapeuter och psykologer – som arbetade i 130 företagshälsovårdsenheter

av olika slag i Finland. Allt som allt 635 personer svarade på

enkäten (162 läkare, 342 hälsovårdare, 96 fysioterapeuter, 35 psykologer).

Den totala svarsfrekvensen var 58 %.

Alla som svarade på enkäten hade enskilda arbetstagare som primära

klienter i fråga om TANO-verksamheten; TANO riktades mer sällan till

arbetsenheter och representanter för klientorganisationerna. Med un-

14


SAMMANFATTNING

dantag för psykologerna beaktades TANO:s effekter oftast ur individers

synvinkel. För det mesta fick enskilda klienter information och råd vid

bedömning av arbetsförmågan samt vid hälsoundersökningar som gällde

deras hälsa och arbetsförmåga, den fysiska belastningen i arbetet, hälsan

och säkerheten i arbetet och arbetsenhetens funktion. Grupper och

arbetsenheter gavs TANO i huvudsak med hjälp av skrivna dokument

i samband med undersökningar; endast psykologer gav TANO för det

mesta genom aktiviteter inom arbetsenheten. Företagshälsovårdspersonal

med längre arbetserfarenhet gjorde oftare undersökningar och arbete

i arbetsenheter, arbete i olika grupper samt kurser i första hjälpen och

säkerhet i arbetet än personal med mindre erfarenhet.

För arbetsgivare och andra representanter för klientorganisationerna

ordnades ingen TANO-verksamhet som andra klientgrupper fick. Med

dessa klienter gick TANO ut på att företagshälsovårdspersonalen diskuterade

med dem och gav dem råd om arbetstagarnas arbetsförmåga

och arbetshälsa; psykologerna behandlade i huvudsak ledning av arbetet.

Hälsovårdare och annan företagshälsovårdspersonal med längre arbetserfarenhet

höll oftare möten med arbetsgivare än andra.

TANO-aktiviteterna utfördes för det mesta utan samarbete med

representanter för klienterna eller med andra aktörer. Det fanns ingen

systematisk planering, uppföljning eller utvärdering av TANO-verksamheten.

Företagshälsovårdspersonalen ansåg att för att kunna utveckla

hälsoutbildningen och hälsokommunikationen krävs mera samarbete

inom arbetshälsoteam och med klienter samt bättre planering. Majoriteten

ansåg att de behöver utbildning i TANO-verksamheten – både i

fråga om innehållet och metoderna.

Att utbilda individer för att de ska kunna ta hand om sin egen hälsa

är en av de huvudsakliga strategierna i hälsofrämjandet. Många frågor

relaterade till hälsa och välbefinnande i arbetet finns ännu utom räckhåll

för enskilda arbetstagare. Hälsoutbildningen skulle ha bättre effekt om

den också nådde de intressenter inom organisationerna som har beslutanderätt.

Resultaten visar emellertid att arbetsenheter och arbetsgrupper

liksom även högsta ledningen, linjechefer och andra aktörer inom

organisationerna endast emellanåt betraktas som klienter i fråga om

TANO-verksamheten. I framtiden borde företagshälsovårdspersonalen

fästa mer uppmärksamhet vid de sociala aspekterna av lärande och arbeta

mer med de grupper som nämndes ovan.

15


SAMMANFATTNING

De vanligaste metoderna i fråga om TANO var smala och personalcentrerade.

Längre arbetserfarenhet inom arbetshälsa breddade

TANO-fältet vad beträffar klienterna, situationerna och innehållet i

TANO-verksamheten, men metoderna var desamma. Endast fysioterapeuter

och psykologer använde metoder som innehöll deltagande och

aktivitet, vilket behövs för att främja vuxnas lärande.

Vilka TANO-aktiviteter en anställd inom företagshälsovården

ordnade berodde på den anställdas sakkunskap. Företagshälsovårdens

mångprofessionella karaktär möjliggör att man svarar på det mångfald

av behov klienterna har. För att kunna utnyttja mångprofessionaliteten

till fullo krävs ett mer systematiskt sätt att arbeta, i vilket ingår mer

samarbete.

Nyckelord: vägledning, informering, hälsoutbildning, kommunikation,

företagshälsovårdstjänster, hälsovårdare, läkare, psykologer, fysioterapeuter

16


SUMMARY

Informing, Counselling and Advising (ICA) in Occupational

Health Services

This study provides a general knowledge about informing, counselling

and advising (ICA) activities in Occupational Health Services (OHS).

ICA is a form of health education and communication, by it OH personnel

facilitates individual and organizational learning of health and safety

issues. Until now, educational activities have only seldom been focused

on in OHS. There is especially a lack of empirical studies that would

provide an overview of ICA in the work of OH personnel.

This study is the second phase of a research project aiming to fill

the gap in scientific knowledge about ICA in OHS and to develop good

ICA practices. It focused on OH personnel’s ICA activities directed at

individual employees, work communities and groups, and representatives

of client-organizations. It explored also how and with whom ICA

is planned and conducted, how it has affected and how it should be

developed in the future.

The study was conducted as a postal survey in 2005. The questionnaire

was sent to 1132 OH professionals - physicians, nurses, physiotherapists

and psychologists - working in 130 OHS units that represented different

OHS providers in Finland. 635 respondents (162 physicians, 342 nurses,

96 physiotherapists, 35 psychologists) returned the questionnaire. The

overall response rate was 58 %.

For all OH professionals, individual employees were the primary

clients of ICA; ICA was less often directed at work communities and

representatives of client-organizations. With the exception of psychologists,

also the impact of ICA was most often considered in terms of

an individual. Individual clients received information and advice mostly

17


SUMMARY

during work ability assessments and health examinations about their

health and work ability, physical overload at work and healthy and safe

working practices, and about the functioning of work communities. ICA

for groups and work communities was mainly conducted during surveys

by using written documents; only psychologists conducted ICA mostly

within work community work. For OH personnel with longer working

experience surveys and work community work, different groups, and

training in first aid and occupational safety were more common than

for the less experienced personnel.

There were no such established situations of ICA for employers

and other representatives of client-organizations as for the other client

groups. Most often OH personnel discussed and advised these clients

about work ability and health of employees; psychologist dealt mainly

with job control. Nurses and OH staff with longer working experience

had more encounters with employers than the others.

ICA activities were mostly carried out solo, not in collaboration with

representatives of clients or with other actors. There were no systematic

planning, follow-up and evaluation of ICA. OH personnel saw that

developing health education and communication in OHS requires more

collaboration within OHS teams and with clients and better planning,

respectively. The majority felt they needed training in the contents and

methods of ICA.

Educating individuals in order to enable them to take care of their

own health is one of the main strategies of health promotion. Still,

many issues related to health and well-being at work are not within the

reach of individual employees. The impact of health education would

be more evident if it also reached those organizational stakeholders

with discretion in decision-making. However, the results imply that work

communities and groups as well as top management, line managers and

other organizational actors are only occasionally regarded as clients of

ICA. In the future, OH personnel should pay more attention to the social

aspect of learning and work more with groups cited above.

The most common methods of ICA were narrow and professionalcentred.

Longer working experience in OHS broadened the scope of

ICA in terms of clients, situations, and contents of ICA, but the methods

stayed the same. Only physiotherapists and psychologists utilized

18


SUMMARY

more participative and activating methods that are needed to facilitate

adult learning.

ICA activities by different OH professionals were related to their

specific areas of expertise. The multi-professional character of OHS

makes it possible to answer to the multiplicity of client needs. To exploit

multi-professionalism more fully requires a more systematic and

collaborative way of action.

Keywords: counselling, informing, health education, communication,

occupational health services, nurses, physicians, psychologists, physiotherapists

19


1 JOHDANTO

1 JOHDANTO

Tiedon jakamista, neuvontaa ja ohjausta pidetään työterveyden ja -turvallisuuden

edistämisen keskeisinä keinoina (Abeytunga 2000, Mechanic

1999). Yrityksille ja niiden henkilöstölle työterveyshuolto toimii työterveysja

turvallisuustiedon ja ohjauksen lähteenä; työterveyshuollon tehtävänä

on antaa tietoja, neuvoa ja ohjata työn terveellisyyttä ja turvallisuutta

sekä työntekijöiden terveyttä koskevissa asioissa (Työterveyshuoltolaki

2001/1383, Vna 2001/1484). Työterveyshuollon tietojen antaminen,

neuvonta ja ohjaus (lyhenne TANO) on asiakkaiden oppimista käynnistävää

ja tukevaa työterveyshuollon ammatillista toimintaa, jolla edistetään

yksilöasiakkaiden, ryhmien ja työyhteisöjen sekä koko asiakasorganisaation

terveyttä ja hyvinvointia (Palmgren ym. 2007).

Työterveyshuollon asiakkaat pitävät tietojen antamista, neuvontaa ja

ohjausta yhtenä työterveyshuollon tärkeimmistä toiminnoista (Dryson

1995, Reid & Malone 2003, Williams ym. 1994); myös työterveyshuollon

asiantuntijat ja tutkijat tunnustavat TANO-toiminnan merkityksen (Antti-Poika

2003, Hautamäki & Vertio 1997, Hulshof ym. 1999, Notkola

ym. 1990, Phoon 1995, Rantanen & Ylikoski 1987, Vaaranen ym. 1979,

Vohlonen ym. 1983). Tutkimuksia työterveyshuollon TANO-toiminnasta

on kuitenkin niukasti, ja tutkimusten lähestymistavat ovat moninaiset.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on painottunut yksilöiden terveyskasvatus

työterveyshoitajien ja -lääkärien näkökulmasta. Tutkimustietoa ryhmille

ja työyhteisöille tai asiakasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatusta

tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta sekä työterveyshuollon

asiantuntijoiden TANO-toiminnasta on vähän. Aikaisemmista tutkimuksista

muodostuva kuva TANO-toiminnasta on pirstaleinen ja sellaisenaan

riittämätön toiminnan kehittämisen perustaksi.

20


1 JOHDANTO

Työterveyshuollon TANO-toimintaa koskevan tutkimustiedon kartuttamiseen

ja syventämiseen sekä toiminnan vaikuttavuuden parantamiseen

pyritään neljästä osatutkimuksesta muodostuvassa Tietojen antaminen,

neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuollossa -tutkimushankkeessa.

Tämä tutkimus on hankkeen toinen osatutkimus, ja sen tutkimuskysymykset

nousevat TANO-toimintaa yhdessä työterveysyksikössä luodanneen

ensimmäisen osatutkimuksen tuloksista. Tutkimus perustuu näkemykseen

TANO-toiminnasta työterveyshuollon prosessina, joka käytännössä toteutuu

työterveyshenkilöstön ja heidän asiakkaidensa välisissä vuorovaikutustilanteissa

työterveysyksiköiden jokapäiväisessä työssä. Tutkimuksessa

tuotetaan yleistettävää tietoa siitä, miten työterveyshuolloissa toimivat

työterveyslääkärit, -hoitajat, -psykologit ja työfysioterapeutit toteuttavat

TANO-toimintaa, miten sitä suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan, ja

mitkä seikat ovat työterveyshenkilöstön mielestä keskeisiä toiminnan

kehittämisessä.

JOHDANTO

21


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA

JA OHJAUS (TANO) TERVEYDEN

EDISTÄMISEN TOIMINTAMUOTONA

TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

2.1 Terveyden edistäminen

– terveyskasvatus

Laaja-alainen terveyden edistäminen kuuluu työterveyshuollon tehtäviin

Suomessa (Hautamäki & Vertio 1997). Terveyden edistäminen on

prosessi, jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten mahdollisuuksia hallita

ja parantaa omaa terveyttään kehittämällä terveyteen myönteisesti vaikuttavia

sosiaalisia edellytyksiä, ympäristöä ja ihmisten käyttäytymistä

(World Health Organization 1986; 1997). Terveyden edistämisen ja ylläpitämisen

kannalta merkityksellisten henkilökohtaisten tietojen, taitojen

ja toiminnan kehittymistä tuetaan terveyskasvatuksella. Terveyskasvatus

on käytännöllistä, normatiivista toimintaa. Sen lähtökohtana on ajatus,

että ihminen tarvitsee terveyteen liittyviä tietoja, arvoja ja taitoja, jotta

hän voi hallita terveyttään, ympäristöään ja koko elämäänsä sekä tehdä

terveyttään edistäviä valintoja. (Nupponen ym. 1991, World Health

Organization 1986.)

Terveyskasvatus on alun perin perustunut melko yksinkertaiseen

käsitykseen tiedon jakamisen ja käyttäytymisen muutoksen suhteesta;

sen painopiste on ollut terveystiedon jakamisessa. Terveyskasvatuksen

teoreettisen perustan kehittymistä ovat vauhdittaneet 1970-luvulla käyttäytymisen

muutoksen teoriat (muun muassa Bandura 1977, Fishbein

& Aizen 1975). Terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden

välisiä suhteita on pyritty määrittelemään terveyskasvatuksen teoreettisissa

malleissa, kuten KAP (Suggestion that Knowledge, supported by

22


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

Attitude change, will routinely lead to a change in Practice), HBM (The

Health Belief Model), The Theory of Reasoned Action, HAM (The

Health Action Model) ja Muutoksen vaihemalli (Transtheoretical Model

of Health Behavior Change) (Prochaska & Velicer 1997, Prochaska &

Norcross 2001; ks. Tones 1988, Tones ym. 1990).

Huolimatta terveyskasvatuksen teoreettisen perustan ja toimintamuotojen

kehityksestä ovat kasvatusta ja viestintää painottavat terveyden

edistämistoimet vain harvoin saaneet aikaan pysyviä muutoksia terveyskäyttäytymisessä

tai väestötasolla kaventaneet eri sosio-ekonomisten

ryhmien välisiä terveyseroja. Painopiste terveyden edistämisessä on

siirtynyt väestön terveyden sosiaalisiin ja ympäristötekijöihin. Tämän

lähestymistavan omaksuminen on johtanut terveyskasvatuksen merkityksen

aliarviointiin; taustalla saattaa olla myös yksinkertaistettu näkemys

terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja tuloksista, joita terveyskasvatuksella

voidaan saavuttaa. (Nutbeam 2001.)

Sen sijaan, että terveyskasvatus ymmärretään ainoastaan yksilön tietoihin

ja uskomuksiin vaikuttamisena, voidaan terveyskasvatusta tarkastella

laajemmassa terveyden edistämisen kontekstissa terveyden lukutaito

-käsitteen (health literacy) kautta (mm. Kickbusch & Nutbeam 1998,

Nutbeam 1998; 2000; Kickbush 2001, Zarkadoolas ym. 2005). Terveyden

lukutaito terminä viittaa väestön lukutaitoon ja koulutustasoon hyvän

terveyden ja hyvinvoinnin eräinä selittäjinä (mm. Elo & Preston 1996,

Rudd ym. 1999, Rudd ym. 2000).

Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan terveyden lukutaidolla

tarkoitetaan ”kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, jotka määrittävät yksilön

motivaatiota ja kykyä saada tietoa, ymmärtää sitä ja käyttää sitä tavoilla,

jotka edistävät ja ylläpitävät hyvää terveyttä” (Nutbeam 1998). Määritelmä

sisältää aikaisempaa laajemman näkemyksen terveyskasvatuksesta; sen

mukaan terveyden lukutaidosta on sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä

hyötyä. Terveyskasvatuksen pyrkimys lisätä tietoja, ymmärrystä ja parantaa

kykyä toimia terveyttä edistävällä tavalla ei liity ainoastaan elämäntapoihin

tai siihen, miten ihmiset käyttävät terveyspalveluita. Sillä voidaan

myös lisätä tietoisuutta niistä sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön

liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat terveyteen sekä tavoitella yksilöllisiä

ja kollektiivisia toimia, jotka voivat muuttaa näitä tekijöitä. (Nutbeam

2001, ks. myös Hoikkala & Hakkarainen 2005.) Tässä viitekehyksessä

terveyden lukutaito on terveyskasvatuksen päätulos. Terveyden lukutaito

TANO TERVEYDEN

EDISTÄMISESSÄ

23


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

-termin käytön sijasta voidaan puhua terveysosaamisesta (vrt. Kannas

& Tyrväinen 2005, Vertio 2003). Terveysosaaminen on terveystiedon

ymmärtämisen, terveyttä edistävien henkilökohtaisten valintojen ja

toiminnan sekä terveyteen vaikuttaviin rakenteellisiin tekijöihin vaikuttamisen

edellytys (Ratzan 2001, Kickbusch & Nutbeam 1998).

2.2 Terveyskasvatus työterveyshuollossa

Terveyskasvatusta työterveyshuollossa on tutkittu lähinnä työterveyshoitajien

ja -lääkärien työssä (Hakkarainen 2000, Palmgren 2000, Rantanen

1993). Yksilöille suunnatussa terveyskasvatuksessa työterveyshoitajat korostavat

asiakkaiden valinnan vapautta, työterveyslääkärien toiminnassa

painottuu tosiasiatiedon antaminen terveyteen vaikuttavista tekijöistä

(Kovero 1995, 1999). Työterveyshoitajat rohkaisevat asiakkaitaan oman

terveyskäyttäytymisensä pohdintaan ja omien ongelmiensa itsenäiseen

ratkaisuun, lääkärit puolestaan antavat enemmän asiatietoja ja suoria

neuvoja (Hakkarainen 2000, Palmgren ym. 2007). Toisaalta myös työterveyshoitajien

käyttämien menetelmien on tulkittu palvelevan enemmän

tiedon lisääntymistä kuin esimerkiksi taitojen kehittymistä (Rantanen

1993). Kaikkien työterveyshoitajien mielestä pelkkä tiedon jakaminen

ei kuitenkaan riitä, vaan asiakkaiden terveyskäyttäytymisen muutosta on

tuettava henkilökohtaisella ohjauksella (Palmgren 2000).

Työterveyslääkärit käyttävät terveyskasvatukseen vähemmän aikaa

kuin työterveyshoitajat (Hakkarainen 2000, myös Palmgren ym. 2007).

On arveltu, että työterveyslääkärit eivät ole kiinnostuneita terveyden

edistämisestä ja neuvonnasta (Macdonald ym. 2000). Terveyden edistäminen

ja terveyskasvatus eivät ole keskeisiä sisältöjä työterveyslääkäreiden

koulutuksessa (Rudolph ym. 2001). Kuitenkin juuri lääkäreillä on oletettu

olevan erityistä vaikutusvaltaa asiakkaisiinsa, ja lääkärin vastaanotto voi

olla tehokas ohjaustilanne (Mechanic 1999, Russell 1986).

Tutkimustulokset eivät tue oletusta työterveyslääkärien vähäisestä

kiinnostuksesta terveyskasvatukseen. Työterveyslääkärien – kuten työterveyshoitajienkin

– on todettu pitävän sekä elämäntapoja koskevaa että

työn terveysvaaroista ja niiden ehkäisystä annettavaa terveyskasvatusta

tärkeänä työterveyshuollon työnä (Hakkarainen 2000, Palmgren ym.

2007; myös Williams ym. 1994). Työterveyslääkärit ja -hoitajat ovat toi-

24


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

voneet terveyskasvatustyön arvostuksen kasvavan. Siihen halutaan lisää

aikaa, ohjausmateriaalia sekä tietoa neuvonnan sisällöistä ja menetelmistä.

(Hakkarainen 2000.)

Työterveyshuollon asiakkaat pitävät työhön liittyvää terveyskasvatusta

(occupational health education) yhtenä työterveyshuollon tärkeimmistä

tehtävistä. Asiakkaiden kokemasta yleisen terveyskasvatuksen (general

health education) tarpeellisuudesta eri tutkimukset antavat hieman

erilaisen tuloksen. Kaikki asiakkaat eivät pidä elämäntapoihin liittyvää

neuvontaa tarpeellisena työterveyshuollon toimintana (Dryson 1995,

Reid & Malone 2003). Toisaalta yleiselle terveyskasvatukselle on myös

kysyntää: työterveyshuollon terveystarkastustutkimuksessa (Talvi ym.

1995) nuoret työntekijät kokivat tarvitsevansa tupakointiin ja ruokailuun

liittyvää neuvontaa; varttuneemmat puolestaan tarvitsivat neuvontaa tukija

liikuntaelinoireista, sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja psyykkisestä

hyvinvoinnista.

TANO TERVEYDEN

EDISTÄMISESSÄ

2.3 Tietojen antaminen, neuvonta ja

ohjaus työterveyshuollon tehtävänä ja

toimintaprosessina

Työterveyshuoltolaki (21.12.2001/1383) määrittelee työterveyshuollon

tehtäväksi tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen, joka koskee työn

terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä. Tietojen antamisvelvollisuus

koskee kaikkia työterveyshuollossa toimivia henkilöitä.

Työntekijöiden ja työnantajan tulee saada työterveyshuollolta tarpeellisia

tietoja työssä ja työpaikan olosuhteissa esiintyvistä terveydelle vaaraa ja

haittaa aiheuttavista tekijöistä sekä niiden torjuntakeinoista. Työntekijällä

on lisäksi oikeus saada tietoja hänelle suoritetuista terveystarkastuksista

sekä työterveyshuollon sisällöstä. Työsuojelutoimikunnan, työsuojeluvaltuutettujen

ja työnantajan on saatava tietoja, joilla on merkitystä

työpaikan olosuhteiden terveellisyyden kehittämisen tai työntekijöiden

terveyden kannalta. Tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen sisältöihin

kuuluvat työterveyshuollon tavoitteet ja sisältö, terveysvaarojen

ehkäisy, työpaikan terveellisyyden kehittäminen sekä työntekijöiden

terveys ja työkyky työuran eri vaiheissa tai työttömyyden uhatessa. (Vna

27.12.2001/1484.)

25


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

Tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta työterveyshuollossa tarkastelevan

TANO-tutkimushankkeen ensimmäisessä osatutkimuksessa

– tapaustutkimuksessa – TANO-toiminta näyttäytyi perinteistä, yksilöille

suunnattua terveyskasvatusta laaja-alaisempana (Palmgren ym. 2007).

Yksilöiden terveyskasvatuksen lisäksi työterveyshenkilöstö jakoi tietoa

ja keskusteli työhyvinvointiin liittyvistä asioista asiakasyrityksen toimijoiden

kanssa sekä ohjasi heitä ottamaan työhyvinvointiasiat huomioon

työpaikoilla ja yrityksen toiminnassa. TANO-toiminnalla vaikutettiin

yhteiseen tietoisuuteen ja yrityksen toimintatapoihin. Tutkimuksessa

syntyi kuvaus työterveyshuollon TANO-toiminnasta kolmitasoisena

toimintakokonaisuutena, joka muodostuu




yksilöille

ryhmille ja työyhteisöille

työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille suunnatusta

TANO-toiminnasta.

Käytännössä työterveyshuollon TANO-prosessi toteutui integroituna

muihin työterveyshuollon toimintoihin (vrt. Räsänen 1999, 2002;

Manninen 2007) ja omana erillisenä toimintona työterveyshenkilöstön

ja heidän asiakkaidensa välisessä vuorovaikutuksessa työterveyshuollon

eri toimintatilanteissa (kuva 1).

Tapaustutkimuksen johtopäätös oli, että TANO-toiminnan tarkastelu

yksilöiden henkilökohtaiseen terveyteen tähtäävänä terveyskasvatuksena

ei ole riittävä TANO-toiminnan kehittämisen ja vaikuttavuuden parantamisen

viitekehyksenä. TANO-toimintaa on hyödyllistä tarkastella

asiakkaiden oppimista käynnistävänä ja tukevana työterveyshuollon

prosessina. Sen tavoitteena on terveysosaaminen, jota tarvitaan yksilöiden

terveyden ja työkyvyn sekä työyhteisöjen toimivuuden ja työorganisaatioiden

hyvinvoinnin säilyttämisessä ja edistämisessä. (Palmgren

ym. 2007).

Tapaustutkimuksessa työterveyshoitajien TANO-toiminta oli laajaalaisempaa

kuin lääkärin. Lääkärin toimintaa rajoitti kuitenkin käytettävissä

oleva aika – ei vähäinen kiinnostus tietojen antamiseen, neuvontaan ja

ohjaukseen (vrt. Hakkarainen 2000, Kovero 1995, Macdonald ym. 2000).

TANO-toiminnan koordinoinnista työterveyshenkilöstön kesken sekä

toiminnan systemaattisesta suunnittelusta, seurannasta ja arvioinnista

havaittiin vain vähän viitteitä (Palmgren ym. 2007). Tapaustutkimuk-

26


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

Työterveyshuollon toiminnot

Työpaikkaselvitys

Terveystarkastus

Yhteistyö työsuojelun

kanssa

Ja niin edelleen

Työterveyshuollon

TANOprosessi

TANO-toiminta

– osapuolet

– kohdealue

– tavoite

– sisältö

– menetelmät

jne.

TANO-toiminta

– osapuolet

– kohdealue

– tavoite

– sisältö

– menetelmät

jne.

TANO-toiminta

– osapuolet

– kohdealue

– tavoite

– sisältö

– menetelmät

jne.

TANO-toiminta

– osapuolet

– kohdealue

– tavoite

– sisältö

– menetelmät

jne.

TANO-toiminta

– osapuolet

– kohdealue

– tavoite

– sisältö

– menetelmät

jne.

TANO TERVEYDEN

EDISTÄMISESSÄ

Esimerkiksi

työpaikkakäynti

Esimerkiksi

työhönsijoitustarkastus

Esimerkiksi

työsuojelutoimikunnan

kokous

Ja niin edelleen

Muut, mitkä

Työterveyshuoltoyksikön tietojen antamisen, neuvonnan

ja ohjauksen toimintatilanteet

Kuva 1. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollon prosessina

ja käytännön toimintana (lähde Palmgren ym. 2007)

sessa TANO-toiminnan havaintovälineenä käytetyn matriisin pohjalta

kehitettiin TANO-toiminnan suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja

kehittämisen apuvälineeksi TANO-matriisi (kuva 2).

TANO-tapaustutkimus, kuten muutkin työterveyshuollon tietojen

antamista, neuvontaa ja ohjausta tarkastelevat laadulliset tutkimukset,

ovat tuottaneet vain osittaista tietoa; niissä kuvataan lähinnä työterveyshoitajan

ja -lääkärin toimintaa. Työterveyshuollon asiantuntijoiden

TANO-toiminnasta on vain niukasti tutkimustietoa, vaikka tietojen

antaminen, neuvonta ja ohjaus on kaikkien työterveyshuollossa työskentelevien

tehtävä (Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383).

Aikaisemmat tutkimustulokset liittyvät tiettyihin työterveyshuollon

toimintaympäristöihin eivätkä ole siirrettävissä toisiin työterveyshuoltokonteksteihin.

Terveyskasvatuksen viitekehyksessä toteutetut tutkimukset

27


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

Kuva 2. TANO-matriisi – TANO-toiminnan suunnittelun, seurannan ja arvioinnin

apuväline

MATRIISIN OSA-ALUEET

YKSILÖ-

ASIAKKAAT

RYHMÄT JA

TYÖYHTEISÖT

TYÖNANTAJA

JA MUUT

TOIMIJAT

ASIAKASANALYYSI

– tarve, perustelut

KOHDERYHMÄ

– tarkempi kohderyhmä

TAVOITE

– tiedot, taidot, asenteet, toiminta

TANO-TOIMINTA

Toimintatilanne ja osallistujat

– missä tilanteissa: esim. kokous,

koulutus, terveystarkastus

– työterveyshuollon ammattihenkilöt,

asiantuntijat ja heidän roolinsa

– muut toimijat ja yhteistyökumppanit

(asiakasorganisaatiosta, muualta)

Sisältö

– asiasisältö tarkemmin

Menetelmät

– mitä menetelmiä käytetään

SEURANTA JA ARVIOINTI

– toteutumisen seuranta

– työterveyshuollon itsearviointi

– asiakaspalaute, asiakkaan kokema

hyöty

– tavoitteiden saavuttaminen, vaikutusten

arviointi

KEHITTÄMISTARPEET

JA JATKOTOIMET

TOTEUTUSAIKATAULU JA

VASTUUHENKILÖ

28


2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)...

ovat painottuneet yksilöasiakkaille suunnattuun terveysneuvontaan, ja

muu TANO-toiminta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Luotettavan kuvan

saaminen työterveyshuollon TANO-toiminnasta edellyttää yleistettävää

tietoa yksilöasiakkaille, ryhmille ja työyhteisöille sekä asiakasorganisaation

eri toimijaryhmille suunnatusta toiminnasta, jota työterveyshuollon

ammattihenkilöt ja asiantuntijat toteuttavat erilaisissa työterveyshuollon

toimintaympäristöissä.

Kun TANO-toiminnan tutkimusintressi on käytännöllinen, ei toiminnan

toteutumista koskeva tieto yksin riitä. Tutkimustietoa tarvitaan

TANO-toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja arvioinnista (vrt. Palmgren

ym. 2007, myös Pirttilä 1999, 2001). Kehittämisen perustaksi tarvitaan

lisäksi tietoa siitä, miten käytännön toimijat itse kokevat toiminnan

vaikuttaneen ja miten sitä heidän mielestään pitäisi kehittää.

TANO TERVEYDEN

EDISTÄMISESSÄ

29


3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA

MENETELMÄT

3.1 Tutkimuksen tarkoitus ja

tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa yleistettävää tietoa työterveyshuollon

TANO-toiminnasta työterveyshoitajien, -lääkärien, työfysioterapeuttien

ja työterveyspsykologien työssä. Tutkimus perustui TANO-tapaustutkimuksessa

tuotettuun TANO-toiminnan kuvaukseen yksilöille, ryhmille

tai työyhteisöille sekä työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnattuna työterveyshuollon toimintana. Tutkimuskysymykset

nousivat tapaustutkimuksen tuloksista, ja kysymyksenasettelussa hyödynnettiin

siinä kehitettyä TANO-matriisia (s. 28, kuva 2).

Tutkimuskysymykset:

1. Mitä on tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuollossa

työterveyshoitajien, -lääkärien, työfysioterapeuttien

ja työterveyspsykologien toteuttamana

1.1 Millaisissa toimintatilanteissa TANOa toteutetaan

1.2. Mitä asiasisältöjä TANO-toiminnassa käsitellään

1.3 Mitä menetelmiä TANO-toiminnassa käytetään

2. Kuinka yleistä on asiakasorganisaation eri toimijaryhmille suunnattu

TANO-toiminta

3. Keiden kanssa yhteistyössä työterveyshoitajat, -lääkärit, työfysioterapeutit

ja työterveyspsykologit toteuttavat TANOa

4. Miten työterveyshuollossa suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan

TANO-toimintaa

30


3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT

5. Millaisia vaikutuksia TANO-toiminnalla on ollut

6. Millaisia TANO-toiminnan kehittämistarpeita työterveyshuollossa

on

3.2 Tutkimusaineisto ja -menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella (liite 1).

Työterveyslaitoksen Kuopion aluetoimipisteen työterveysasemarekisteristä

poimittiin ositettua otantaa käyttäen 139 työterveysaseman otos

812 työterveysasemasta. Otokseen poimitut työterveysasemat edustivat

kattavasti kaikkia maassamme toimivia työterveysasemia. Poimintakriteereinä

otannassa käytettiin työterveyshuollon järjestämistapaa sekä

henkilöstön ja henkilöasiakkaiden määrää (liite 2, taulukko v). Kaksi

otokseen valittua työterveysasemaa oli lopettanut toimintansa, ja niiden

tilalle valittiin uudet yksiköt. Kuudelta työterveysasemalta ei saatu tietoja

asemalla työskentelevistä asiantuntijoista ja ammattihenkilöistä. Näistä

asemista viisi oli lääkärikeskuksia tai yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia.

Vastaamatta jätti myös yksi terveyskeskuksen työterveysasema. Vastaamatta

jättäneet työterveysasemat olivat henkilöstömäärältään pieniä.

Kesäkuussa 2005 kyselylomake lähetettiin otokseen valituilla työterveysasemilla

työskenteleville työterveyslääkäreille, -hoitajille, -psykologeille ja

työfysioterapeuteille, yhteensä 1 132 henkilölle. Heistä noin kolmasosa

palautti kyselylomakkeen ensimmäisellä kyselykierroksella. Vastaamatta

jättäneille lähetettiin muistutus kyselystä ja uudet kyselylomakkeet heinäkuun

lopulla ja toinen muistutus elokuussa. Tutkimukseen valituista

1 132 henkilöistä 34 (17 työterveyshoitajaa, 10 työterveyslääkäriä, 1 työfysioterapeutti,

6 työterveyspsykologia) ilmoitti esteen kyselyyn osallistumiselle

(opintovapaa, äitiysloma, vaihtanut työpaikkaa, eläkkeellä).

Kyselylomakkeen palautti 635 henkilöä (58 prosenttia). (Taulukko 1.)

Kolmelta työterveysasemalta 133 asemasta ei palautunut yhtään kyselylomaketta.

Nämä olivat pieniä yksiköitä, ja niissä työskenteli enintään

viisi henkilöä.

Tässä raportissa taustamuuttujina käytetään ammattiryhmää, työkokemuksen

pituutta työterveyshuollossa (alle viisi vuotta tai vähintään

viisi vuotta), asiakasyritysten kokoa (pääosin pieniä, alle 50 työntekijän

TUTKIMUKSEN

TOTEUTTAMINEN

31


3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT

Taulukko 1. Tutkimusaineiston koko, tutkimuksen vastausprosentti ja

kyselyyn vastanneiden taustatiedot

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

(n = 342)

(n = 162)

(n = 96)

(n = 35)

(n = 635)

Vastausprosentti 68 42 66 54 58

Työterveysasema (%):

– terveyskeskus

– työnantajien oma

asema

– työnantajien yhteinen

asema

– lääkäriasema

40

14

4

42

32

8

3

57

37

19

0

44

43

3

0

54

38

12

3

47

Naisia (%)

Miehiä (%)

99

1

Keski-ikä, vuotta 46 47 44 49 46

Työkokemus

työterveyshuollossa

keskimäärin, vuotta 13 14 11 7 13

Työterveyshuolto

päätyönä (%) 96 91 79 68 91

Työterveyshuollon

pätevöitymiskoulutus (%) 96 80 90 38 87

Henkilöasiakasmäärä

keskimäärin (kpl) 1 054 1 759 2 751 4 182 1 564

Asiakasyritykset

pääosin (%)

– suuria tai keskisuuria

(50 työntekijää tai

enemmän)

– pieniä (alle 50 työntekijää)

41

59

45

55

65

35

84

16

48

52

54

46

85

15

71

29

84

16

32


3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT

yrityksiä tai pääosin keskisuuria tai suuria, vähintään 50 henkilöä työllistäviä

yrityksiä) ja työterveyshuollon järjestämistapaa (terveyskeskus,

yrityksen oma työterveysasema, yritysten yhteinen työterveysasema,

lääkäriasema). Asiakasyrityksellä tarkoitetaan sekä yksityisiä yrityksiä että

julkisia organisaatioita.

Faktorianalyysin avulla muuttujajoukosta etsittiin faktoreita, jotka

selittävät havaittujen muuttujien vaihtelua. Faktorien kärkimuuttujista

muodostettiin summamuuttujia tutkimuksen sisältövaliditeetin vahvistamiseksi

sekä aineiston käsittelyn ja tulosten esittämisen helpottamiseksi.

Faktorien kärkimuuttujat ja niistä muodostetut summamuuttujat on

esitetty liitteessä 3. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SPSStilasto-ohjelmistoa

(SPSS versio 10.2.). Tutkimusaineiston tilastollisessa

tarkastelussa käytettiin muuttujakohtaisia suoria jakaumia, summamuuttujien

ja yksittäisten kysymysten keskiarvoja sekä niiden tilastollisessa testaamisessa

yksisuuntaista varianssianalyysia. Kyselylomakkeen avoimien

kysymysten vastaukset luokiteltiin sisältöjen mukaan.

TUTKIMUKSEN

TOTEUTTAMINEN

33


4 TULOKSET

Tutkimuksen tulokset esitetään vastaamalla kuhunkin tutkimuskysymykseen

omassa kappaleessaan. Tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta

tarkastellaan ammattiryhmittäin noudattaen tutkimuksen lähtökohtana

olevaa TANO-toiminnan hahmottamista yksilöasiakkaille, työyhteisöille

ja ryhmille sekä työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnattuna toimintana. Tulokset kuvataan summamuuttujatasolla

toimintatilanteiden, toiminnan asiasisältöjen ja käytettyjen menetelmien

suhteen. Summamuuttujien tarkastelua täsmennetään yksittäisten

kysymysten tuloksilla, mikäli niiden keskiarvo on korkea ja käytännön

kokemuksen perusteella on syytä olettaa, että ne ovat merkityksellisiä.

Tulokset asiakasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatun TANOtoiminnan

yleisyydestä ja yhteistyöstä TANO-toiminnassa perustuvat

kyselylomakkeen (liite 1) yksittäisiin kysymyksiin (kysymykset 1.1., 6.1.,

6.2., 6.3.). TANO-toiminnan suunnittelua, seurantaa ja arviointia, vaikutuksia

ja työterveyshenkilöstön kokemia kehittämistarpeita tarkastellaan

kyselylomakkeen avokysymysten (kysymykset 6.4., 6.5., 6.6., 6.7., 6.8.,

7.1., 7.2., 8.1, 8.2.a ja 8.2b.) vastauksiin perustuen.

Summamuuttujien keskiarvoista käytetään merkintää ka ja yksittäisten

kysymysten keskiarvoista merkintää x. Summamuuttujien ja yksittäisten

kysymysten keskiarvot esitetään taulukoissa työterveyshuollon ammattiryhmittäin

sekä työterveyshenkilöstön työkokemuksen pituuden, asiakasyritysten

koon ja työterveyshuollon järjestämistavan suhteen.

34


4 TULOKSET

4.1 Eri asiakasryhmille suunnattu TANOtoiminta

4.1.1 Yksilöasiakkaat

Työterveyshuollon TANO-toiminta painottui yksilöille suunnattuun

tietojen antamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen. Sitä toteutettiin tavallisimmin

työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointien sekä terveystarkastusten

ja muiden vastaanottokäyntien yhteydessä antamalla yksilöasiakkaille

neuvoja ja asiatietoja terveydentilasta ja työkyvystä.

Toimintatilanteet: Yksilöasiakkaat saivat työterveyshuollolta tietoja, neuvontaa

ja ohjausta useimmin työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin

yhteydessä. TANOa annettiin usein myös erilaisissa terveystarkastustilanteissa

ja vastaanottokäynneillä, kuten työhönsijoitus-, määräaikais- ja

ikäryhmätarkastuksissa sekä työtapaturma- ja sairaanhoitokäynneillä.

(Taulukko 2a.)

TULOKSET

Taulukko 2a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa

TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin (ka =

summamuuttujien keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko

harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Toimintatilanteet

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Työkyvyn ja

kuntoutustarpeen

arvioinnit

Terveystarkastukset

ja muut vastaanottokäynnit

Ergonomian ohjaus

ja työpaikkakäynnit

(n = 342)

ka

(n = 162)

ka

(n = 96)

ka

(n = 35)

ka

(n = 635)

ka

4,24 a 4,37 a 3,71 b 3,30 b 4,14

4,42 a 4,18 b 2,83 c 1,62 d 3,97

4,00 b 3,52 c 4,29 a 2,20 d 3,83

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

35


4 TULOKSET

Työterveyshoitajat ja -lääkärit toteuttivat TANOa työkyvyn ja kuntoutustarpeen

arviointien yhteydessä muita ammattiryhmiä useammin.

Terveystarkastusten ja muiden vastaanottokäyntien sekä ergonomian

ohjauksen ja työpaikkakäyntien yleisyydessä oli ammattiryhmien välillä

tilastollisesti merkitseviä eroja. Yleisiä TANO-tilanteita olivat erityisesti

työterveyshoitajilla terveystarkastukset ja muut vastaanottokäynnit, työfysioterapeuteilla

ergonomian ohjaus ja työpaikkakäynnit.

Vähintään viisi vuotta työterveyshuollossa työskennelleet toteuttivat

TANOa kaikissa toimintatilanteissa useammin kuin henkilöt, joilla oli

lyhyempi työterveyshuoltokokemus. Pääosin pieniä yrityksiä palvelevissa

työterveyshuolloissa yksilöille suunnattua TANO-toimintaa toteutettiin

muita työterveyshuoltoja yleisemmin asiakkaan työkyvyn ja kuntoutustarpeen

arviointien sekä terveystarkastusten ja vastaanottokäyntien yhteydessä.

(Taulukko 2b.) TANO-toimintatilanteiden yleisyydessä ei ollut

eroja työterveyshuollon järjestämistavan suhteen (taulukko 2c, s. 37).

Taulukko 2b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa

TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin

tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Toimintatilanteet alle 5

vuotta

Työtyöterveyshuoltokokemus

5 vuotta

tai

enemmän

Asiakasyrityksen

koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

Työkyvyn ja kuntoutustarpeen

arvioinnit

Terveystarkastukset ja

muut vastaanottokäynnit

Ergonomian ohjaus ja

työpaikkakäynnit

* = p < 0,05

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

3,95 4,19* 4,27* 4,04

3,81 4,01* 4,16* 3,81

3,66 3,87* 3,90 3,79

36


4 TULOKSET

Taulukko 2c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa

TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen (ka =

summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko

harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Toimintatilanteet

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat

asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

Työkyvyn ja kuntoutustarpeen

arvioinnit

Terveystarkastukset ja

muut vastaanottokäynnit

Ergonomian ohjaus ja

työpaikkakäynnit

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

( n = 20)

ka

(n = 297)

ka

4,24 a 4,10 a 3,82 a 4,09 a

3,94 a 4,02 a 4,28 a 3,96 a

3,82 a 3,96 a 3,98 a 3,79 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

Asiasisällöt: Yksilöasiakkaat saivat tietoa, neuvontaa ja ohjausta useimmin

terveydentilastaan sekä työkykynsä ylläpitämisen ja edistämisen keinoista.

Usein käsiteltiin myös fyysiseen kuormittumiseen liittyviä asioita (kuten

fyysistä kuormittumista työssä, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä turvallisia

ja terveellisiä työtapoja), tupakointia sekä kansantauteja (kuten

aineenvaihdunta- ja hengityselinsairauksia sekä sydän- ja verenkiertoelimistön

sairauksia). (Taulukko 3a, s. 38.)

Työterveyshoitajat käsittelivät yksilöasiakkaiden kanssa eri asiasisältöjä

useammin kuin lääkärit, poikkeuksena oli tupakointiin ja kansantauteihin

liittyvä TANO-toiminta; se oli yhtä yleistä hoitajilla ja lääkäreillä. Muutoin

työterveyslääkärien TANO-toiminta oli sisällöllisesti samantyyppistä

kuin työterveyshoitajilla. Työfysioterapeutit käsittelivät erityisesti fyysistä

kuormittumista sekä terveydentilaa ja työkykyä. Työterveyspsykologien

TANOssa painottuivat työyhteisöjen toiminta (esimerkiksi yhteistyö työpaikalla,

suhde työtovereihin ja esimieheen, työpaikan muutostilanteet ja

työn organisointi) sekä yksilön terveydentila ja työkyky. (Taulukko 3a.)

37


4 TULOKSET

Taulukko 3a. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa

TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin (ka =

summamuuttujien keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko

harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Asiasisällöt

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Terveydentila ja

työkyky

Fyysinen

kuormittuminen

Tupakointi ja

kansantaudit

Vapaa-aika ja

harrastukset

Työyhteisön

toiminta

Väkivalta ja

sen uhka

n = 342

ka

n = 162

ka

n = 96

ka

n = 35

ka

n = 635

ka

4,53 ab 4,34 bc 4,38 abc 3,83 d 4,42

3,87 b 3,64 c 4,44 a 2,01 d 3,79

4,04 a 4,00 a 3,10 b 1,39 c 3,74

3,50 bc 3,01 d 3,87 ab 3,63 abc 3,44

3,32 b 2,96 c 2,81 c 3,92 a 3,18

3,08 ab 2,60b c 2,01 d 2,94 abc 2,79

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

Työterveyshuoltokokemuksen pituus ei ollut yhteydessä yksilöille

suunnatun TANOn asiasisältöihin. Niissä työterveyshuolloissa, joiden

asiakasyritykset olivat pääosin pieniä, käsiteltiin yksilöasiakkaiden kanssa

henkilökohtaista terveydentilaa ja työkykyä, tupakointia ja kansantauteja

sekä väkivallan uhkaa työssä useammin kuin niissä, joiden asiakkaat olivat

pääosin suuria tai keskisuuria yrityksiä. (Taulukko 3b, s. 39.)

38


4 TULOKSET

Taulukko 3b. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa TANOtoiminnassa

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Työterveyshuoltokokemus

Asiakasyrityksen

koko

Asiasisällöt alle 5

vuotta

5 vuotta tai

enemmän

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

Terveydentila ja työkyky 4,41 4,42 4,47* 4,37

Fyysinen kuormittuminen 3,75 3,81 3,84 3,79

Tupakointi ja kansantaudit 3,68 3,76 3,91* 3,59

Vapaa-aika ja harrastukset 3,50 3,42 3,48 3,40

Työyhteisön toiminta 3,16 3,19 3,21 3,18

Väkivalta ja sen uhka 2,72 2,80 2,97* 2,62

* = p < 0,05

TULOKSET

Työterveyshuollon järjestämistapa ei ollut yhteydessä TANO-toiminnan

perinteisiin asiasisältöihin (terveydentila ja työkyky, fyysinen kuormittuminen

sekä tupakointi ja kansantaudit). Väkivallan uhka työssä oli

TANO-toiminnan asiasisältönä useimmin terveyskeskuksissa. (Taulukko

3c, s. 40.)

39


4 TULOKSET

Taulukko 3c. Asiasisältöjen yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa TANOtoiminnassa

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen (ka =

summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko

harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Asiasisällöt

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset asemat

Lääkärikeskukset

Terveydentila ja

työkyky

Fyysinen

kuormittuminen

Tupakointi ja

kansantaudit

Vapaa-aika ja

harrastukset

Työyhteisön

toiminta

Väkivalta ja

sen uhka

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

( n = 20)

ka

(n = 297)

ka

4,47 a 4,40 a 4,38 a 4,38 a

3,85 a 3,84 a 3,78 a 3,74 a

3,73 a 3,69 a 4,01 a 3,74 a

3,50 ab 3,24 bc 3,38 abc 3,45 abc

3,27 ab 3,02 bc 3,20 abc 3,15 abc

3,09 ab 2,15 d 2,80 bc 2,71 bc

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

Menetelmät: Tavallisimmat menetelmät yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa

kaikilla ammattiryhmillä olivat neuvojen antaminen ja asiatietojen

kertominen. Käytännön harjoittelua ja havainnollistavia menetelmiä

käytettiin selvästi harvemmin; eniten niitä käyttivät työfysioterapeutit.

(Taulukko 4a, s. 41.)

40


4 TULOKSET

Taulukko 4a. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa TANOtoiminnassa

työterveyshuollon ammattiryhmittäin (ka = summamuuttujien

keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyshoitajat

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Neuvojen

antaminen ja

asiatietojen

kertominen

Harjoittelu ja

havainnollistaminen

n = 342

ka

n = 162

ka

n = 96

ka

n = 35

ka

n = 635

ka

4,49 a 4,38 a 4,50 a 3,85 b 4,43

2,39 b 2,12 c 3,46 a 1,95 c 2,46

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

Yksittäisistä menetelmistä, jotka eivät sisältyneet summamuuttujiin,

nousi esiin ohjauskeskustelu ( x = 3,8) (ks. liite 3). Työterveyspsykologit

kävivät eniten ohjauskeskusteluja ( x = 4,2), työterveyshoitajat ( x = 3,9)

ja työfysioterapeutit ( x = 3,8) hieman harvemmin. Vähiten niitä kävivät

työterveyslääkärit ( x = 3,5).

Työterveyshenkilöstön työkokemuksen pituus tai asiakasyritysten

koko eivät olleet yhteydessä yksilöiden TANO-toiminnassa käytettyihin

menetelmiin (taulukko 4b, s. 42). Menetelmät eivät liittyneet myöskään

työterveyshuollon järjestämistapaan (taulukko 4c, s. 42).

41


4 TULOKSET

Taulukko 4b. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa TANOtoiminnassa

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja

työterveyshuollon asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Työterveyshuoltokokemus

Asiakasyrityksen koko

Menetelmät

alle 5 vuotta

5 vuotta tai

enemmän

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

Neuvojen antaminen

ja asiatietojen

kertominen

Harjoittelu ja

havainnollistaminen

* = p < 0,05

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

4,43 4,43 4,42 4,44

2,44 2,47 2,43 2,52

Taulukko 4c. Menetelmien yleisyys (ka) yksilöille suunnatussa TANOtoiminnassa

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen (ka =

summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko

harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty

Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

Neuvojen antaminen

ja asiatietojen

kertominen

Harjoittelu ja

havainnollistaminen

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

( n = 20)

ka

(n = 297)

ka

4,42 a 4,46 a 4,58 a 4,42 a

2,47 a 2,58 a 2,38 a 2,42 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

42


4 TULOKSET

4.1.2 Ryhmät ja työyhteisöt

Ryhmille ja työyhteisöille annettiin tietoa, neuvontaa ja ohjausta harvemmin

kuin yksilöille; sitä toteutettiin useimmin erilaisten selvitysten

yhteydessä. Tavallisin menetelmä oli kirjallinen viestintä.

Toimintatilanteet: Ryhmille ja työyhteisöille annettiin tietoa, neuvontaa ja

ohjausta etenkin erilaisissa selvityksissä, kuten työyhteisöille tai ryhmille

suunnatuissa terveystarkastuksissa, työpaikkaselvityksissä ja fyysisen

suorituskyvyn selvityksissä. Hieman harvemmin tilanteina olivat työyhteisötyö

(esimerkiksi työyhteisön ristiriita- tai muutostilanteet) ja ryhmätoiminta

(esimerkiksi koulutus- ja ryhmätilaisuudet tai liikuntaryhmät).

(Taulukko 5a.)

Taulukko 5a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin

(ka = summamuuttujien keskiarvot; 1 = en koskaan,

2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko

usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

TULOKSET

Toimintatilanteet

Työterveyshoitajat

Työterveys

lääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

(n = 342)

ka

(n = 162)

ka

(n = 96)

ka

(n = 35)

ka

(n = 635)

ka

Selvitykset 3,26 b 3,01 c 3,64 a 1,95 d 3,19

Työyhteisötyö 2,82 b 2,57 c 2,00 d 3,50 a 2,67

Ryhmätoiminta 2,25 b 1,89 c 3,31 a 2,37 b 2,33

Ensiapu- ja

työturvallisuuskoulutus

2,15 a 1,67 b 1,39 b 1,24 b 1,86

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

43


4 TULOKSET

Työterveyshoitajat pitivät muita useammin ensiapu- ja työturvallisuuskursseja.

Työterveyspsykologit toteuttivat TANOa muita useammin

työyhteisötyön ja työfysioterapeutit selvitysten ja ryhmätoiminnan

yhteydessä. Työterveyslääkärit toteuttivat TANOa ryhmätoimintana

harvemmin kuin muut ammattiryhmät.

Pitkään työterveyshuollossa työskennelleet toteuttivat TANOa muita

useammin erilaisten selvitysten, työyhteisötyön, ryhmätoiminnan sekä

ensiapu- ja työturvallisuuskurssien yhteydessä. Ryhmätoiminta oli yleisempää

suuria ja keskisuuria yrityksiä palvelevissa työterveyshuolloissa.

(Taulukko 5b.) Työterveyshuollon järjestämistavan suhteen eri TANOtoimintatilanteet

olivat lähes yhtä yleisiä (taulukko 5c, s. 45.)

Taulukko 5b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja työterveyshuollon asiakasyritysten koon

suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin

tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein,

5 = aina)

Toimintatilanteet

Työterveyshuoltokokemus

alle 5 vuotta

5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

Selvitykset 2,93 3,26* 3,21 3,22

Työyhteisötyö 2,42 2,74* 2,67 2,69

Ryhmätoiminta 2,09 2,40* 2,20 2,49*

Ensiapu- ja

työturvallisuus

koulutus

1,66 1,91* 1,81 1,92

* = p < 0,05

44


4 TULOKSET

Taulukko 5c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan,

2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko

usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Toimintatilanteet

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

(n = 20)

ka

(n = 297)

ka

Selvitykset 3,16 a 3,34 a 3,15 a 3,16 a

Työyhteisötyö 2,75 a 2,50 a 2,68 a 2,64 a

Ryhmätoiminta 2,27 a 2,42 a 2,34 a 2,36 a

Ensiapu ja

työturvallisuuskoulutus

1,72 bc 2,41 ab 2,11 bc 1,81 bc

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

Menetelmät: Tavallisimmat menetelmät ryhmien tai työyhteisöjen TANOtoiminnassa

olivat kirjallinen viestintä sekä käytännön harjoittelu ja

esimerkkien käyttö (käytännön harjoittelu / simulointi, case-tehtävät ja

esimerkit, demonstraatiot ja pienryhmätyöskentely). Työfysioterapeutit

ja työterveyspsykologit käyttivät käytännön harjoittelua ja esimerkkejä

useammin kuin työterveyshoitajat ja -lääkärit. (Taulukko 6a, s. 46.)

45


4 TULOKSET

Taulukko 6a. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin

(ka = summamuuttujien keskiarvot;. 1 = en koskaan, harvoin tai

melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina).

Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus

tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Työfysioterapeutit

Työterveyshoitajat

Työteveyslääkärit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Kirjallinen

viestintä

Käytännön

harjoittelu ja

esimerkkien

käyttö

n = 342

ka

n = 162

ka

n = 96

ka

n = 35

ka

n = 635

ka

2,95 ab 2,40 bc 2,95 ab 2,57 abc 2,79

2,41 b 1,73 c 3,00 a 2,85 a 2,36

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

Yksittäisistä menetelmistä yleisimpiä olivat luennointi, esitelmien ja alustusten

pitäminen ( x = 3,5) sekä ryhmäkeskustelu ( x = 3,4). Luentoja ja

alustuksia pitivät erityisesti työfysioterapeutit ( x = 4, 0), työterveyshoitajat

( x = 3,7) ja työterveyspsykologit ( x = 3,7) hieman harvemmin. Myös

lääkäreiden yleisin yksittäinen TANO-menetelmä oli luennointi ja alustusten

pitäminen, joskin he käyttivät sitä muita harvemmin ( x = 3,2).

Ryhmäkeskustelua hyödynsivät erityisesti työterveyspsykologit

( x = 4,2), joilla se oli yleisin yksittäinen menetelmä. Muilla ammattiryhmillä

ryhmäkeskustelu oli toiseksi yleisin yksittäinen menetelmä,

jota työfysioterapeutit ( x = 3,6) ja työterveyshoitajat ( x = 3,5) käyttivät

useammin kuin työterveyslääkärit ( x = 2,8).

Vähintään viisi vuotta työterveyshuollossa työskennelleet käyttivät

menetelmänä muita useammin käytännön harjoittelua ja esimerkkejä;

niitä käytettiin yleisemmin suurten ja keskisuurten kuin pienten yritysten

työterveyshuolloissa. (Taulukko 6b, s. 47.) Työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen erot menetelmissä olivat vähäisiä (taulukko 6c, s. 47).

46


4 TULOKSET

Taulukko 6b. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja työterveyshuollon asiakasyritysten koon suhteen

(ka = summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin

tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein,

5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu tähdellä, testaus

tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät alle 5

vuotta

Työterveyshuoltokokemus

5 vuotta tai

enemmän

alle 50

henkilöä

Asiakasyrityksen

koko

50 tai useampia

henkilöitä

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

Kirjallinen viestintä 2,68 2,82 2,74 2,86

Käytännön

harjoittelu ja

esimerkkien käyttö

2,19 2,41* 2,23 2,51*

* = p < 0,05

TULOKSET

Taulukko 6c. Menetelmien yleisyys (ka) ryhmille ja työyhteisöille

suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot; 1= en koskaan,

2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko

usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

( n = 20)

ka

(n = 297)

ka

Kirjallinen viestintä 2,81 abcd 3,03 abd 2,67 abcd 2,71 bcd

Käytännön

harjoittelu ja

esimerkkien käyttö

2,32 a 2,55 a 2,34 a 2,34 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

47


4 TULOKSET

4.1.3 Työnantaja ja muut

asiakasorganisaation toimijat

Työnantajalle ja asiakasorganisaation muille toimijoille annettiin tietoa,

neuvontaa ja ohjausta satunnaisesti. Aiheena oli useimmin henkilöstön

terveyden ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Menetelmänä käytettiin

yleisimmin keskustelua ja neuvojen antamista.

Toimintatilanteet: Työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille,

kuten työsuojelun ja henkilöstöhallinnon edustajille, linja- tai työnjohdolle

sekä luottamushenkilöille, tietoja ja neuvontaa annettiin säännöllisissä

tapaamisissa ja muissa yhteistyötilanteissa (säännölliset tapaamiset ja

neuvottelut, yrityksen toiminnan muutostilanteet, vajaakuntoisten henkilöiden

työkyvyn selvitykset, tyky-ryhmien ja työsuojelutoimikuntien

kokoukset). Työterveyshoitajilla näitä toimintatilanteita oli useammin

kuin muilla ammattiryhmillä. (Taulukko 7a).

Yksittäisistä TANO-toimintatilanteista yleisimpiä olivat työpaikkaselvitykset

( x = 4,2), vajaakuntoisten henkilöiden työkyvyn selvitykset

Taulukko 7a. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle ja muille

asiakasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on

ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Toimintatilanteet

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Säännölliset

tapaamiset ja

muut yhteistyötilanteet

(n = 342)

ka

(n = 162)

ka

(n = 96)

ka

(n = 35)

ka

(n = 635)

ka

3,67 a 3,28 b 2,82 c 2,53 c 3,38

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

48


4 TULOKSET

( x = 3,7) sekä työsuojelutoimikunnan kokoukset ( x = 3,5) ja säännölliset

tapaamiset ja neuvottelut ( x = 3,5). Työterveyshoitajat toteuttivat TA-

NOa useimmin työpaikkakäynneillä ( x = 4,5) sekä työsuojelutoimikunnan

kokouksissa ( x = 4,0) ja työterveyshuoltosopimusta solmittaessa

( x = 4,0), työterveyslääkärit taas työpaikkaselvityksissä ( x = 4,1) ja

vajaakuntoisen työkykyä selvitettäessä ( x = 3,8).

Työfysioterapeuttien tavallisimpia yksittäisiä TANO-toimintatilanteita

olivat työpaikkaselvitykset ( x = 3,8); he antoivat työantajalle ja muille

toimijoille tietoja ja ohjausta myös vajaakuntoisten henkilöiden työkykyä

selvitettäessä ( x = 3,3), koulutustilaisuuksissa ( x = 3,3) ja uusia työtiloja

suunniteltaessa ( x = 3,3). Työterveyspsykologien yksittäisistä tilanteista

yleisimpiä olivat työyhteisön kriisitilanteet ( x = 3,5), koulutustilaisuudet

( x = 3,3) ja vajaakuntoisten henkilöiden työkyvyn selvitykset ( x = 3,0).

Pitkään työterveyshuollossa toimineilla oli muita useammin säännöllisiä

tapaamisia ja muita yhteistyötilanteita, joissa he toteuttivat TANOa

työnantajalle tai asiakasorganisaation muille toimijoille. Asiakasyrityksen

koko ja työterveyshuollon järjestämistapa eivät liittyneet toimintatilanteen

yleisyyteen (taulukot 7b ja 7c).

TULOKSET

Taulukko 7b. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle ja muille

asiakasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon

asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Toimintatilanne

Työterveyshuoltokokemus

alle 5 vuotta 5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

Säännölliset tapaamiset

ja muut

yhteistyötilanteet

* = p < 0,05

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

3,02 3,47* 3,40 3,38

49


4 TULOKSET

Taulukko 7c. Toimintatilanteiden yleisyys (ka) työnantajalle ja muille

asiakasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen (ka = yksittäisten summamuuttujien

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn

testillä, p < 0,05

Toimintatilanne

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

Säännölliset

tapaamiset ja muut

yhteistyötilanteet

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

(n = 20)

ka

(n = 297)

ka

3,27 a 3,56 a 3,52 a 3,41 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

Asiasisällöt: Työnantajien ja muiden asiakasorganisaation toimijoiden

kanssa käsiteltiin useimmin henkilöstön työkyvyn ja terveyden edistämistä

(taulukko 8a, s. 51).

Työterveyshoitajien työnantajalle ja muille toimijoille suunnattu

TANO oli sisällöllisesti laaja-alaisempaa kuin muiden ammattiryhmien;

työturvallisuusasioita he käsittelivät muita ammattiryhmiä useammin.

Työterveyslääkärien ja työfysioterapeuttien TANO-toiminnassa painottuivat

työkyvyn ja terveyden edistäminen, lääkäreillä myös sairauslomat

ja päihdeongelmat. Työterveyspsykologien toiminnan painopiste oli

työn hallintaan liittyvissä asioissa (esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet

työssä, muutokset työpaikalla ja yrityksessä, esimiestyö, työn organisointi

ja työhön liittyvien epävarmuustekijöiden merkitys).

Pitkään työterveyshuollossa toimineet antoivat työnantajalle ja muille

asiakasorganisaation toimijoille muita useammin tietoja ja ohjausta

henkilöstön terveyteen ja työkykyyn, työnhallintaan sekä sairauslomiin

ja päihdeongelmiin liittyvissä asioissa (taulukko 8b, s. 52).

50


4 TULOKSET

Taulukko 8a. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on

ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Asiasisällöt

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Työkyvyn ja

terveyden

edistäminen

(n = 342)

ka

(n = 162)

ka

(n = 96)

ka

(n = 35)

ka

(n = 635)

ka

3,63 a 3,29 b 3,57 a 2,59 c 3,47

Työturvallisuus 3,61 a 3,04 b 2,13 c 1,12 d 3,10

Sairauslomat

ja päihdeongelmat

3,40 a 3,29 a 1,97 b 2,27 b 3,10

Työn hallinta 3,01 a 2,76 b 2,21 c 3,24 a 2,84

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

51


4 TULOKSET

Taulukko 8b. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon

asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Asiasisällöt alle 5

vuotta

Työterveyshuoltokokemus

5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

Työkyvyn ja terveyden 3,25 3,54* 3,48 3,50

edistäminen

Työturvallisuus 3,03 3,12 3,37* 2,85

Sairauslomat ja

2,84 3,17* 3,15 3,09

päihdeongelmat

Työn hallinta 2,64 2,90* 2,83 2,87

* = p < 0,05

Pieniä yrityksiä palvelevat työterveyshuollot antoivat työnantajalle ja

muille toimijoille enemmän tietoa ja ohjausta työturvallisuudesta (taulukko

8b). Asiasisältöjen yleisyys ei ollut yhteydessä työterveyshuollon

järjestämistapaan (taulukko 8c, s. 53).

Menetelmät: Yleisimmin käytetty menetelmä työnantajalle ja muille

asiakasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa oli

keskustelu ja neuvojen antaminen; sitä käyttivät erityisesti työterveyshoitajat.

Koulutus ja luennointi oli selvästi harvinaisempaa. (Taulukko

9a, s. 53).

52


4 TULOKSET

Taulukko 8c. Asiasisältöjen yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on

ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Asiasisällöt

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

Työkyvyn ja terveyden

edistäminen

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

(n = 20)

ka

(n = 297)

ka

3,50 a 3,54 a 3,44 a 3,43 a

Työturvallisuus 3,17 a 3,04 a 3,38 a 3,04 a

Sairauslomat ja

päihdeongelmat

2,97 a 3,27 a 3,30 a 3,14 a

Työn hallinta 2,87 a 2,77 a 2,93 a 2,83 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

Taulukko 9a. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

ammattiryhmittäin (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on

ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Työterveyshoitajat

Työfysioterapeutit

Työterveyslääkärit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Keskustelu

ja neuvojen

antaminen

Koulutus ja

luennointi

(n = 342)

ka

(n = 162)

ka

(n = 96)

ka

(n = 35)

ka

(n = 635)

ka

4,15 a 3,91 b 3,63 c 3,54 c 3,98

2,71 abc 2,61 bc 2,87 abc 3,07 ab 2,73

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

53


4 TULOKSET

Yli viisi vuotta työterveyshuollossa toimineet keskustelivat ja antoivat

neuvoja sekä käyttivät koulutusta ja luennointia useammin kuin henkilöt,

joilla oli lyhyempi työkokemus (taulukko 9b).

Koulutus ja luennointi olivat yleisempiä suuria ja keskisuuria kuin

pienempiä yrityksiä palvelevissa työterveyshuolloissa (taulukko 9b). Niitä

käytettiin useammin työnantajien omilla työterveysasemilla kuin muissa

työterveyshuolloissa (taulukko 9c, s. 55).

Taulukko 9b. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön

työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon

asiakasyritysten koon suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Menetelmät

Työterveyshuoltokokemus

alle 5 vuotta

5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

Keskustelu

ja neuvojen

antaminen

Koulutus ja

luennointi

* = p < 0,05

(n = 140)

ka

(n = 493)

ka

(n = 318)

ka

(n = 299)

ka

3,82 4,02* 4,01 3,96

2,47 2,80* 2,60 2,88*

54


4 TULOKSET

Taulukko 9c. Menetelmien yleisyys (ka) työnantajalle ja muille asiakasorganisaation

toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon

järjestämistavan suhteen (ka = summamuuttujien keskiarvot;

1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin,

4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on

ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Menetelmät

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

Keskustelu

ja neuvojen

antaminen

Koulutus ja

luennointi

(n = 237)

ka

(n = 79)

ka

(n = 20)

ka

(n = 297)

ka

3,91 a 4,03 a 4,06 a 4,01 a

2,65 b 3,12 a 2,39 b 2,72 b

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

TULOKSET

4.2 TANO-toiminta asiakasorganisaation

toimijaryhmittäin

Tietoa, neuvontaa ja ohjausta annettiin useimmin työntekijöille. Työnantaja

ja muut asiakasorganisaation toimijat saivat tietoja, neuvontaa ja

ohjausta selvästi harvemmin; useimmin sitä annettiin linja- tai työnjohdolle

sekä työterveyshuollon yhdyshenkilöille.

Kaikki työterveyshuollon ammattiryhmät antoivat tietoa, neuvontaa ja

ohjausta useammin työntekijöille kuin muille asiakasorganisaation toimijaryhmille,

kuten yrityksen ylimmälle johdolle, linja- tai työnjohdolle,

henkilöstöhallinnon edustajille, työsuojelu- ja luottamushenkilöille, työterveyshuollon

yhdyshenkilöille sekä tyky-vastaaville ja -ryhmille. Heille

työterveyshoitajat toteuttivat TANOa hieman muita ammattiryhmiä

useammin ja työterveyspsykologit hieman harvemmin. (Taulukko 10a,

s. 56.)

55


4 TULOKSET

Taulukko 10a. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x)

työterveyshuollon ammattiryhmittäin (x = yksittäisten kysymysten

keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin

tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät

erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä,

p < 0,05

Asiakkaat

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

(n = 342) (n = 162) (n = 96) (n = 35) (n = 635)

x x x x

x

Työntekijät 4,55 a 4,35 b 4,65 a 3,86 c 4,47

Ylin johto 3,16 ab 2,90 bc 2,94 abc 2,69 bc 3,03

Linja- tai työnjohto 3,50 ab 3,19 bc 3,36 abc 3,29 abc 3,37

Henkilöstö- 3,08 ab 2,94 ab 2,86 abc 2,46 bc 2,98

hallinnon edustajat

Työterveyshuollon 3,58 a 2,89 c 3,23 b 2,53 c 3,28

yhdyshenkilö

Työsuojeluhenkilöt 3,31 a 2,90 bcd 3,15 abc 2,52 cd 3,14

Luottamushenkilöt 2,82 a 2,50 b 2,52 b 2,14 b 2,65

Tyky-vastaavat ja 3,05 a 2,66 b 3,12 a 2,49 b 2,93

-ryhmät

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

Työntekijöille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys ei ollut yhteydessä

työterveyshenkilöstön työkokemuksen pituuteen, asiakasyritysten kokoon

(taulukko 10b, s. 57) tai työterveyshuollon järjestämistapaan (taulukko

10c, s. 58). Työterveyshenkilöstö, jolla oli pitkä työterveyshuoltokokemus,

antoi muita useammin tietoa, neuvontaa ja ohjausta yritysten ylimmälle

johdolle samoin kuin linja- tai työnjohdolle, henkilöstöhallinnon edustajille,

työsuojelu- ja luottamushenkilöille sekä Tyky-vastaaville ja ryhmille

(taulukko 10b).

56


4 TULOKSET

Taulukko 10b. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys ( x)

työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja asiakasyritysten

koon suhteen ( x = yksittäisten kysymysten keskiarvot; 1= en

koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein

tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu

yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Asiakkaat

Työterveyshuoltokokemus

alle 5 vuotta 5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

x

(n = 493)

x

(n = 316)

x

(n = 299)

x

Työntekijät 4,52 4,46 4,51 4,45

Ylin johto 2,83 3,09* 3,03 3,05

Linja- tai työnjohto 3,13 3,46* 3,29 3,51*

Henkilöstöhallinnon 2,65 3,07* 2,93 3,06*

edustajat

Työterveyshuollon 3,14 3,32 3,38 3,22

yhdyshenkilö

Työsuojeluhenkilöt 2,76 3,24* 3,04 3,27*

Luottamushenkilöt 2,48 2,70* 2,54 2,79*

Tyky-vastaavat ja 2,60 3,02* 2,91 2,98

-ryhmät

* = p < 0,05

TULOKSET

Pääosin suuria tai keskisuuria yrityksiä palvelevat työterveyshuollot

kohdistivat TANOa muita työterveyshuoltoja useammin asiakasyritysten

linja- tai työnjohdolle, henkilöstöhallinnon edustajille sekä työsuojeluja

luottamushenkilöille (taulukko 10b). Yrityksen ylimmälle johdolle

suunnatun TANO-toiminnan yleisyys ei ollut yhteydessä asiakasyritysten

kokoon (taulukko 10b) eikä työterveyshuollon järjestämistapaan. Muille

toimijaryhmille suunnatun TANOn yleisyydessä oli vain vähäisiä eroja

järjestämistavan suhteen. (Taulukko 10c, s. 58.)

57


4 TULOKSET

Taulukko 10c. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys ( x)

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen ( x = yksittäisten kysymysten

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti

merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn

testillä, p < 0,05

Asiakkaat

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

(n = 237) (n = 79) ( n = 20) (n = 297)

x

x

x

x

Työntekijät 4,50 a 4,42 a 4,47 a 4,47 a

Ylin johto 2,99 a 3,14 a 2,72 a 3,05 a

Linja- tai työnjohto 3,28 b 3,74 a 3,39 ab 3,37 b

Henkilöstöhallinnon

edustajat

Työterveyshuollon

yhdyshenkilö

2,80 bc 3,23 ab 2,94 abc 3,05 ab

3,28 abc 2,86 bd 3,28 abcd 3,37 abc

Työsuojeluhenkilöt 3,06 b 3,45 a 3,44 ab 3,10 b

Luottamushenkilöt 2,42 d 3,05 ab 3,17 abc 2,70 ac

Tyky-vastaavat ja

-ryhmät

2,96 a 3,01 a 3,11 a 2,87 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtä suuruutta p < 0,05 -tasolla

4.3 TANO yhteistyönä

Työterveyslääkärit toteuttivat TANOa useimmin yhdessä muiden työterveyshuollon

henkilöiden kanssa, työterveyshoitajat, -psykologit ja

työfysioterapeutit useammin yksin kuin muiden kanssa. TANOa toteutettiin

myös yhdessä asiakasorganisaation edustajien kanssa, yleisimmin

yhteistyökumppaneina olivat työsuojelun edustajat. TANO-yhteistyötä

tehtiin harvoin asiakasorganisaation ulkopuolisten toimijoiden, kuten

työsuojelupiirien tai terveysjärjestöjen kanssa.

58


4 TULOKSET

Kaksi kolmasosaa (63 %) kyselyyn vastanneista lääkäreistä ja noin yksi

kolmasosa muista ammattiryhmistä (työterveyshoitajista 36 %, työfysioterapeuteista

33 %, työterveyspsykologisesta 38 %) toteutti TANOa

tavallisimmin yhdessä muiden työterveyshuollon ammattilaisten kanssa.

Työterveyslääkärit toteuttivat TANOa tavallisimmin yhdessä työterveyshoitajien

kanssa; työterveyshoitajat yleisimmin työterveyslääkärien ja

työfysioterapeuttien kanssa ja työfysioterapeutit työterveyshoitajien ja

-lääkärien kanssa. (Taulukko 11.)

Työterveyspsykologit toteuttivat TANOa lähes yhtä usein työterveyslääkäreiden

ja työfysioterapeuttien kuin työterveyshoitajien kanssa. Työterveyshoitajia

lukuun ottamatta TANO-toiminta yhteistyössä muiden

työterveyshuollon asiantuntijoiden kanssa oli vähäistä. (Taulukko 11.)

Taulukko 11. Työterveyshuollon eri ammattiryhmien välinen yhteistyö

TANOn toteuttamisessa työterveyshuollon ammattiryhmittäin

(prosenttia vastanneista)

TULOKSET

Työterveyshuollon

ammattiryhmät,

joiden kanssa

TANOa toteutetaan

Työterveyshoitajat

(n = 117)

%

Työterveyslääkärit

(n = 97)

%

Työfysioterapeutit

(n = 31)

%

Työterveyspsykologit

(n = 13)

%

Työterveyshoitajat 85 99 98 90

Työterveyslääkärit 98 42 88 93

Työfysioterapeutit 96 84 71 93

Työterveyspsykologit 80 63 68 33

Muu työterveyshuollon

asiantuntija

61 25 33 25

59


4 TULOKSET

Kun TANOa toteutettiin yhdessä asiakasorganisaation edustajien kanssa,

hieman muita useimmin yhteistyökumppaneina olivat työsuojeluhenkilöt

sekä linja- tai työnjohto. Selvästi harvemmin yhteistyötä tehtiin ylimmän

johdon ja luottamushenkilöiden kanssa. Työterveyshoitajat ja -lääkärit

toimivat muita ammattiryhmiä useammin tietojen antamiseen, neuvontaan

ja ohjaukseen liittyvissä asioissa yhteistyössä luottamushenkilöiden

kanssa. (Taulukko 12a.)

Taulukko 12a. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien kanssa

yhdessä toteutetun TANO-toiminnan yleisyys ( x) työterveyshuollon

ammattiryhmittäin ( x = yksittäisten kysymysten keskiarvot; 1 = en

koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein

tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu

yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Yhteistyökumppanit

Työterveyshoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

(n = 342) (n = 162) (n = 96) (n = 35) (n = 635)

x x x

x

x

Työsuojeluhenkilöt 3,59 ab 3,37 abc 3,13 bcd 2,68 cd 3,42

Linja- tai työnjohto 3,43 a 3,27 ab 3,00 b 3,24 ab 3,32

Henkilöstöhallinnon 3,39 a 3,17 ab 2,91 b 3,12 ab 3,25

edustajat

Tyky-vastaavat/ 3,29 a 2,86 b 3,28 a 2,68 b 3,15

-ryhmät

Ylin johto 2,94 a 2,93 a 2,19 b 2,65 ab 2,81

Luottamushenkilöt 2,89 a 2,87 a 2,46 b 2,21 b 2,79

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

60


4 TULOKSET

Pitkään työterveyshuollossa toimineilla oli enemmän TANO-yhteistyötä

työsuojelun, linja- tai työnjohdon, henkilöstöhallinnon, tyky-vastaavien

ja ylimmän johdon kanssa. Suuria tai keskisuuria yrityksiä palvelevissa

työterveyshuolloissa toteutettiin TANOa muita työterveyshuoltoja yleisemmin

yhteistyössä asiakasorganisaation eri toimijaryhmien edustajien

kanssa yrityksen ylintä johtoa lukuun ottamatta. Yhteistyö ylimmän

johdon kanssa oli yleisempää pienten yritysten työterveyshuolloissa.

(Taulukko 12b.)

Taulukko 12b. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien kanssa yhdessä

toteutetun TANO-toiminnan yleisyys ( x) työterveyshuoltokokemuksen

ja asiakasyritysten koon suhteen ( x = yksittäisten kysymysten

keskiarvot; 1= en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Työterveyshuoltokokemus

Asiakasyrityksen

koko

TULOKSET

Yhteistyökumppanit alle 5

vuotta

5 vuotta tai

enemmän

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

x

(n = 493)

x

(n = 316)

x

(n = 299)

x

Työsuojeluhenkilöt 3,17 3,49* 3,33 3,55*

Linja- tai työnjohto 3,05 3,39* 3,26 3,41*

Henkilöstöhallinnon 3,01 3,32* 3,14 3,40*

edustajat

Tyky-vastaavat/ryhmät 2,87 3,22* 3,08 3,25*

Ylin johto 2,57 2,88* 2,87* 2,78

Luottamushenkilöt 2,69 2,81 2,71 2,90*

* = p < 0,05

61


4 TULOKSET

Työsuojeluhenkilöt olivat tavallisin yhteistyökumppani kaikilla työterveyspalvelujen

tuottajilla. Työterveyshuollon järjestämistapaan liittyviä

eroja TANO-yhteistyössä oli ainoastaan luottamushenkilöiden suhteen;

heidän kanssaan TANOa toteutettiin vähiten terveyskeskuksissa. (Taulukko

12c.)

TANO-yhteistyötä tehtiin harvoin muiden yhteiskumppaneiden

kuin asiakasorganisaation edustajien kanssa; kuntoutuslaitokset ja Kansaneläkelaitos

olivat tällöin työterveyshuollon yleisimmät kumppanit

(taulukko 13a, s. 63).

Taulukko 12c. Asiakasorganisaation eri toimijaryhmien kanssa yhdessä

toteutetun TANOn yleisyys ( x) työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen ( x = yksittäisten kysymysten keskiarvot; 1= en koskaan,

2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko

usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Yhteistyökumppanit

asiakasorganisaation

sisällä

Terveyskeskukset

Työnantajan

omat asemat

Työnantajien

yhteiset

asemat

Lääkärikeskukset

(n = 237)

x

(n = 79)

x

(n = 20)

x

(n = 297)

x

Työsuojeluhenkilöt 3,38 a 3,58 a 3,53 a 3,39 a

Linja- tai työnjohto 3,24 a 3,46 a 3,16 a 3,35 a

Henkilöstöhallinnon

edustajat

3,08 b 3,47 a 3,05 ab 3,35 a

Tyky-vastaavat/ryhmät 3,17 a 3,33 a 2,84 a 3,10 a

Ylin johto 2,85 a 2,67 a 2,42 a 2,85 a

Luottamushenkilöt 2,60 b 3,03 a 3,27 a 2,84 a

a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla

62


4 TULOKSET

Taulukko 13a. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetun

TANO-toiminnan yleisyys ( x) työterveyshuollon ammattiryhmittäin

( x = yksittäisten kysymysten keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin

tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein,

5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Muut yhteistyökumppanit,

joiden kanssa

TANOa

toteutetaan

Työterveyshoitajat

(n = 342)

x

Työterveyslääkärit

(n = 162)

x

Työfysioterapeutit

(n = 96)

x

(n = 35)

x

Yhteensä

(n = 635)

x

Kuntoutus- 2,93 a 2,60 b 2,99 a 1,71 c 2,78

laitokset

Kansaneläke- 2,78 a 2,38 b 2,28 b 1,59 c 2,54

laitos

Työsuojelu- 2,55 ab 2,34 ab 2,11b c 1,83 c 2,39

viranomaiset

Työterveyslaitos, 2,45 ab 2,24 abc 2,19 bc 1,56 cd 2,31

aluetoimipisteet

Päihdehuolto 2,45 a 2,10 b 1,13 d 1,64 c 2,12

Työterveyspsykologit

Vakuutusyhtiöt 2,20 a 2,24 a 1,76 b 1,40 b 2,10

Mielenterveystoimistot

2,09 ab 1,93 abc 1,31 cd 1,65 bcd 1,91

Terveysjärjestöt 1,99 a 1,55 b 1,96 a 1,26 b 1,82

Koulutus- ja 1,86 a 1,83 a 1,76 a 1,66 a 1,82

konsultointipalvelun

tuottajat

Oppilaitokset 1,80 ab 1,51 bc 1,82 ab 1,57 abc 1,72

Työvoima- 1,65 abc 1,71 abcd 1,37 bd 1,68 abcd 1,63

toimistot

Perheasiankeskukset

1,56 ab 1,39 ab 1,12 c 1,68 a 1,46

Työmarkkinajärjestöt

1,36 a 1,33 a 1,24 a 1,18 a 1,33

TULOKSET

63


4 TULOKSET

Pitkään työterveyshuollossa toimineet tekivät muita enemmän yhteistyötä

lähes kaikkien asiakasorganisaation ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden

kanssa. TANO-yhteistyö työsuojeluviranomaisten ja työvoimatoimistojen

kanssa oli yleisempää pieniä yrityksiä palvelevissa työterveyshuolloissa.

(Taulukko 13b.) Työterveyshuollon järjestämistapaan liittyvät erot

TANO-yhteistyön yleisyydessä olivat vähäisiä (taulukko 13c, s. 65).

Taulukko 13b. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetun

TANO-toiminnan yleisyys ( x) työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen

ja asiakasyritysten koon suhteen ( x = yksittäisten kysymysten

keskiarvot; 1 = en koskaan, 2 = harvoin tai melko harvoin,

3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina)

Muut

yhteistyökumppanit,

joiden kanssa TANOa

toteutetaan

Työterveyshuoltokokemus

alle 5

vuotta

5 vuotta tai

enemmän

Asiakasyrityksen koko

alle 50

henkilöä

50 tai

useampia

henkilöitä

(n = 140)

x

(n = 493)

x

(n = 316)

x

(n = 299)

x

Kuntoutuslaitokset 2,49 2,87* 2,74 2,86

Kansaneläkelaitos 2,34 2,60* 2,58 2,53

Työsuojeluviranomaiset 2,25 2,43* 2,48* 2,30

Työterveyslaitos,

2,14 2,35* 2,36 2,27

aluetoimipisteet

Päihdehuolto 2,01 2,15 2,16 2,10

Vakuutusyhtiöt 1,85 2,17* 2,08 2,14

Mielenterveystoimistot 1,86 1,92 1,95 1,87

Terveysjärjestöt 1,67 1,87* 1,77 1,88

Koulutus- ja konsul- 1,68 1,86* 1,80 1,86

tointipalvelun tuottajat

Oppilaitokset 1,60 1,75* 1,75 1,69

Työvoimatoimistot 1,60 1,63 1,71* 1,55

Perheasiainkeskukset 1,41 1,47 1,48 1,43

Työmarkkinajärjestöt 1,31 1,33 1,31 1,35

* = p < 0,05

64


4 TULOKSET

Taulukko 13c. Muiden yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetun

TANO-toiminnan yleisyys ( x) työterveyshuollon järjestämistavan

suhteen ( x = yksittäisten kysymysten keskiarvot; 1 = en koskaan,

2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko

usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä,

testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05

Muut

yhteistyökumppanit,

joiden kanssa TANOa

toteutetaan

(n = 237)

x

Työnantajan

omat

asemat

(n = 79)

x

Työnantajien

yhteiset

asemat

( n = 20)

x

Terveyskeskukset

Lääkärikeskukset

(n = 297)

x

Kuntoutuslaitokset 2,87 a 2,96 a 2,78 a 2,67 a

Kansaneläkelaitos 2,68 ab 2,53 abc 2,67 abc 2,42 bc

Työsuojeluviranomaiset 2,59 ab 2,31 abc 2,28 abc 2,26 bc

Työterveyslaitos,

aluetoimipisteet

2,34 a 2,45 a 2,39 a 2,24 a

Päihdehuolto 2,20 ab 2,33 ab 2,39 abc 1,99 ac

Vakuutusyhtiöt 1,97 bc 2,37 ab 2,06 abc 2,14 abc

TULOKSET

Mielenterveystoimistot 2,05 abc 1,84 abcd 2,06 abcd 1,80 acd

Terveysjärjestöt 1,79 bc 2,23 ab 1,88 abc 1,73 bc

Koulutus- ja

konsultointipalvelun

tuottajat

1,77 bc 2,12 ab 1,89 abc 1,79 bc

Oppilaitokset 1,82 a 1,83 ab 1,83 ab 1,60 b

Työvoimatoimistot 1,76 ab 1,36 bc 1,65 abc 1,58 bc

Perheasiankeskukset 1,51 a 1,29 a 1,56 a 1,46 a

Työmarkkinajärjestöt 1,38 a 1,29 a 1,39 a 1,28 a

65


4 TULOKSET

4.4 TANO-toiminnan suunnittelu,

seuranta ja arviointi

4.4.1 Suunnittelu

TANO-toimintaa suunniteltiin tavallisimmin yhdessä muiden työterveyshuollon

henkilöiden kanssa. Suunnitteluyhteistyötä tehtiin myös

asiakasorganisaation edustajien kanssa. Lähes kaikkien vastanneiden

mukaan TANO-toiminta oli kirjattu asiakasorganisaation toimintasuunnitelmaan,

mutta suunnitelmien kuvaukset olivat yleisluontoisia ja

sisällöllisesti vaihtelevia.

Kaksi vastaajaa kolmesta (65 %, 414 henkilöä, n = 635) ilmoitti suunnittelevansa

TANO-toimintaa tavallisimmin yhdessä muun työterveyshenkilöstön

kanssa. Erityisesti työterveyslääkäreillä suunnitteluyhteistyö

oli yleistä (83 %). Seuraavaksi yleisintä se oli työterveyspsykologeilla

(64 %) sekä lähes yhtä yleistä työterveyshoitajilla (59 %) ja työfysioterapeuteilla

(57 %). TANO-toiminnan suunnittelu yhdessä asiakasorganisaation

edustajan kanssa oli yleistä kaikissa ammattiryhmissä.

(Taulukko 14, s. 67.)

Asiakasyritysten työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan TANOtoiminta

oli kirjattu lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden mukaan. Noin

puolet vastanneista ilmoitti seuraavansa ja arvioivansa TANO-toimintaa.

(Taulukko 15, s. 67.) Asiakasyritysten toimintasuunnitelmien sisältöä

kuvasi noin puolet (55 %, 347 henkilöä, n = 635) kyselyyn vastanneista.

Vastaukset olivat sisällöllisesti hyvin vaihtelevia ja pääosin yleisluonteisia.

Työterveyshoitajista hieman yli puolet (55 %, 189 työterveyshoitajaa,

n = 342) vastasi kysymykseen toimintasuunnitelmien sisällöstä. Heistä

joka seitsemäs (26 henkilöä) totesi, että TANO-toiminta on mainittu

toimintasuunnitelmissa yleisellä tasolla, esimerkiksi ”työterveyshuoltolain

mukaan”. Lähes puolet suunnittelukysymykseen vastanneista työterveyshoitajista

(92 henkilöä) kuvaili TANO-toiminnan asiasisältöjä, esimerkiksi:

”työhön liittyvien terveyshaittojen osalta tietojen antaminen”. Myös

nämä kuvaukset olivat yleisluonteisia.

66


4 TULOKSET

Taulukko 14. TANO-toiminnan suunnittelu työterveyshuollon eri

toimijoiden ja asiakasyrityksen edustajien yhteistyönä (prosenttia

vastanneista)

Yhteistyökumppanit

joiden kanssa

TANOa

suunnitellaan

Työterveyshoitajat

(n = 199)

%

Työterveyslääkärit

(n = 138)

%

Työfysioterapeutit

(n = 55)

%

Työterveyspsykologit

(n = 22)

%

Yhteensä

(n = 414)

%

Työterveyshoitajat 96 99 97 100 97

Työterveyslääkärit 98 72 90 93 90

Työfysioterapeutit 99 92 85 88 95

Työterveys-

81 71 71 56 75

psykologit

Muu työterveyshuollon

asiantuntija

48 14 38 20 33

Asiakasorganisaation

edustaja

92 79 86 88 87

TULOKSET

Taulukko 15. TANO-toiminnan kirjaaminen asiakasyritysten työterveyshuollon

toimintasuunnitelmaan sekä seuranta ja arviointi työterveyshuollon

ammattiryhmittäin (prosenttia vastanneista)

TANOtoiminnan

kirjaaminen,

seuranta ja

arviointi

TANO-toiminta on

kirjattu asiakasyritysten

työterveyshuollon

toimintasuunnitelmaan

TANO-toimintaa

seurataan ja

arvioidaan

Työterveyshoitajat

(n = 342)

%

Työterveyslääkärit

(n = 162)

%

Työfysio

terapeutit

(n = 96)

%

Työterveyspsykologit

(n = 35)

%

Yhteensä

(n = 635)

%

96 93 94 92 95

48 38 69 44 49

67


4 TULOKSET

TANO-toiminnan asiasisältöjen lisäksi toimintatilanteita, menetelmiä

tai asiakasryhmiä mainitsi vastauksessaan joka kolmas työterveyshoitaja

(58 henkilöä) esimerkiksi ”terveystarkastuksen yhteydessä tietoa terveydestä,

työkyvyn ylläpidosta, työpaikkakäyntien yhteydessä suojaimet,

työturvallisuus, terveyteen liittyvä ohjaus, päihteet” ja ”Yksilöohjaus:

työhön liittyvät + terveyteen liittyvät; ryhmäohjaus: tupakka, rentoutus,

tule- ym. ryhmät”.

Yksilöidystä ja asiakkaiden tarpeisiin perustuvasta toiminnan suunnittelusta

antoi kuvauksen kolmetoista työterveyshoitajaa; esimerkiksi että

TANO-toiminta on kirjattu ”yleisellä tasolla, vuosittaisina painopistealueina

sekä yritysten toimialan erityispiirteinä, jolloin ohjaus ja neuvonta

painottuvat näille osa-alueille”.

Työterveyslääkäreistä vajaa puolet (44 %, 72 lääkäriä, n = 162) vastasi

kysymykseen toimintasuunnitelmien sisällöstä; heistä joka seitsemäs (10

henkilöä) ilmoitti, että toimintasuunnitelmissa on yleistoteamus tietojen

antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta tai viittaus hyvään työterveyshuoltokäytäntöön;

esimerkiksi ”Kirjattu yleisesti, maininta että toteutetaan

hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti”.

TANOn asiasisältöjä luetteli runsas puolet työterveyslääkäreistä (41

henkilöä); he mainitsivat muita ammattiryhmiä useammin altisteet, työpaikan

vaarat ja työturvallisuuden. Asiasisältöjen lisäksi toimintatilanteita,

menetelmiä tai asiakasryhmiä kuvasi lääkäreistä joka kuudes (13 henkilöä)

esimerkiksi seuraavasti: ”Elintapaneuvonta terveystarkastusten yhteydessä,

sairaanhoitokäyntien yhteydessä, työpaikkakäynnit, liikuntaryhmät,

tyky-ryhmä”. Viisi lääkäriä totesi, että toimintasuunnitelmaan kirjattu

TANO-toiminta riippuu työpaikasta ja asiakasyrityksestä. Yksitoista

vastaajaa ei ollut varma toimintasuunnitelmien sisällöistä tai kuvasi niitä

tavalla, joista ei voinut päätellä toimintasuunnitelmien sisältöä (esimerkiksi

”laaja-alaista”).

Työfysioterapeuteista runsas puolet (54 %, 52 työfysioterapeuttia,

n = 96) kuvasi toimintasuunnitelman sisältöä. Heistä kolmen mukaan

TANO-toiminta on mainittu toimintasuunnitelmissa yleisellä tasolla,

esimerkiksi ”KELAn sanoin”. Reilu kolmannes (20 henkilöä) nimesi

toimintasuunnitelmassa mainittuja TANOn asiasisältöjä. Lähes yhtä moni

(21 henkilöä) mainitsi asiakasryhmiä, toimintatilanteita tai menetelmiä

asiasisältöjen lisäksi tai niiden sijasta, esimerkiksi ”Yksilötasolle, ryhmille

jne. työhön liittyviä kuormitustekijöitä, tule-ongelmia”. Tapaus- tai

68


4 TULOKSET

yrityskohtaiseksi luonnehti toimintasuunnitelman sisältöä kolme työfysioterapeuttia,

esimerkiksi ”Riippuu firmasta, mikä on kunkin vuoden

painopistealue”. Työfysioterapeuttien vastauksissa toimintasuunnitelmien

sisällöistä kuvastui TANO yksilöille ja ryhmille suunnattuna toimintana,

ja asiasisällöissä painottuivat ergonomia, fyysinen kuormitus ja kuntoutus.

Työfysioterapeuttien kuvauksissa mainittiin muita ammattiryhmiä

monipuolisemmin erilaisia menetelmiä.

Työterveyspsykologeista hieman yli puolet (54 %, 19 työterveyspsykologia,

n = 35) vastasi kysymykseen asiakkaiden toimintasuunnitelmista. Heistä

viisi ilmoitti, ettei tiedä siitä riittävästi. Neljän työterveyspsykologin

mukaan TANO-toiminta on kirjattu toimintasuunnitelmaan yleisellä

tasolla, ja kaksi henkilöä vastasi kirjaamisen vaihtelevan yrityksittäin.

Neljä työterveyspsykologia kuvaili toimintasuunnitelmiin kirjattuja sisältöjä,

esimerkiksi ”terveyteen, kunnon hoitoon tai psykologiseen tietoon

liittyvissä asioissa”. Viisi työterveyspsykologia kuvaili vastauksessaan

TANO-toimintatilanteita tai asiakkaista; myös nämä kuvaukset olivat

hyvin yleisiä, esimerkiksi ”työpaikkaselvitykset tai -käynnit” ja ”yksilöille,

yhteisölle, esimiehille”.

TULOKSET

4.4.2 Seuranta ja arviointi

Noin puolet vastanneista ilmoitti, että TANO-toimintaa seurataan ja arvioidaan.

Seurannan ja arvioinnin yleisyydessä oli asiakasyritysten kokoon

ja työterveyshuollon järjestämistapaan liittyviä eroja. Yleisimmin TANOtoimintaa

seurattiin ja arviointiin asiakaskyselyiden ja palautteiden sekä

yksilöasiakkaiden seurantakäyntien ja työpaikkakäyntien kautta.

311 henkilöä (49 %, n = 635) ilmoitti, että TANO-toimintaa seurataan

ja arvioidaan (ks. taulukko 15, s. 67). Seuranta ja arviointi oli yleisintä

työnantajien omilla ja yhteisillä työterveysasemilla (63 % vastanneista)

ja vähäisintä terveyskeskuksissa (43 % vastanneista). Pääosin suuria tai

keskisuuria yrityksiä palvelevissa työterveyshuolloissa työskentelevistä

kaksi kolmesta (65 %) ja pieniä yrityksiä palvelevissa työterveyshuolloissa

työskentelevistä alle puolet (43 %) ilmoitti seuraavansa ja arvioivansa

TANO-toimintaa.

Seurannan ja arvioinnin tapoja kuvasi 264 vastaajaa (42 %, n = 635).

Heistä joka kolmas (95 henkilöä) mainitsi asiakaskyselyt ja -palautteet sekä

69


4 TULOKSET

yksilöiden seurantakäynnit ja työpaikkakäynnit. Tilastojen ja raporttien

avulla TANOa seurasi ja arvioi joka viides (49 henkilöä). Sairauslomat

ja työtapaturmien määrät oli mainittu 12 henkilön vastauksessa. Työsuojelutoimikunnan

kokouksissa tai palavereissa työnantajan kanssa

TANO-toimintaa seurasi ja arvioi 19 henkilöä.

Työterveyshoitajista 146 (43 %, n = 342) kuvaili TANO-toiminnan

seurantaa ja arviointia; heistä lähes puolet (61 henkilöä) mainitsi yksilöiden

seurantakäynnit ja käynnit työpaikoilla. Seuraavaksi useimmin

työterveyshoitajat kertoivat hyödyntävänsä asiakaskyselyitä ja -palautteita

(52 henkilöä). Joka kuudes työterveyshoitaja mainitsi toiminnan määrällisen

seurannan ja kahdeksan hoitajaa sairauspoissaolot. Seitsemän

työterveyshoitajaa kertoi TANO-toimintaa arvioitavan myös yhteispalavereissa

työnantajien kanssa ja työsuojelutoimikunnan kokouksissa. 12

työterveyshoitajan mielestä seuranta ei ole systemaattista; sitä tehdään

satunnaisesti tai harvoin.

Työterveyslääkäreistä 45 (28 %, n = 162) selvitti TANO-toiminnan

seurantaa ja arviointia. Heillä, kuten työterveyshoitajillakin, yleisimpiä

olivat seurantakäynnit vastaanotolla tai työpaikoilla (15 henkilöä); seurantaa

ja arviointia tehtiin myös asiakaskyselyiden ja palautteiden avulla

(12 henkilöä). Tilastot ja raportit mainittiin yhdeksän työterveyslääkärin

vastauksessa, ja kuusi työterveyslääkäriä ilmoitti seurantaa ja arviointia

tehtävän yhteistyössä asiakkaan kanssa. Yksi työterveyslääkäri totesi, että

seurantaa ja arviointia tehdään käytännön toiminnan yhteydessä mutta

se ei ole systemaattista.

Työfysioterapeuteista 60 (63 %, n = 96) vastasi avokysymykseen TANOtoiminnan

seurannasta ja arvioinnista. Työfysioterapeutit hyödynsivät

yleisimmin asiakaskyselyitä ja -palautteita (24 henkilöä). Seuraavaksi

yleisimpiä tapoja olivat yksilöasiakkaiden seurantakäynnit ja uusintakäynnit

työpaikoille (16 henkilöä) sekä tilastot ja raportit (14 henkilöä).

Sairauslomien ja työtapaturmien määrät mainitsi neljä työfysioterapeuttia.

Neljä työfysioterapeuttia totesi vastauksessaan, että seurantaa ja arviointia

ei tehdä systemaattisesti.

Työterveyspsykologeista 13 (37 %, n = 35) kuvaili seurannan ja arvioinnin

tapoja, heistä seitsemän mainitsi asiakaskyselyt tai -palautteet ja kolme

henkilöä seurantapalaverit. Kahdessa vastauksessa mainittiin oman

työryhmän keskustelut ja yhdessä tilastot. Kolmeen vastaukseen sisältyi

maininta, että seurantaa ja arviointia tehdään satunnaisesti.

70


4 TULOKSET

4.5 TANO-toiminnan vaikutuksia

TANO-toiminnan vaikutuksista työterveyshoitajat ja -lääkärit mainitsivat

useimmin muutokset asiakkaiden terveyskäyttäytymisessä ja elämäntavoissa.

Työfysioterapeutit kokivat vaikuttaneensa eniten ergonomiaan

ja työtapoihin, työterveyspsykologit työyhteisöjen toimivuuteen ja

esimiestyöhön sekä asiakkaidensa elämänhallintaan, tietoisuuteen ja

asenteisiin. Työterveyshoitajat, -lääkärit ja -psykologit mainitsivat yleisimmin

keskustelun asiakkaan kanssa onnistuneena TANO-toimintana,

työfysioterapeutit useimmin konkreettisten, havainnollisten esimerkkien

käytön sekä työtilanteiden videoinnin ja analysoinnin.

TANO-toiminnan vaikutuksia kuvasi 492 vastaajaa (77 %, n = 635); ja

onnistuneita TANO-toimintatapoja ja käytäntöjä 402 vastaajaa (63%).

TANO-toimintansa vaikutuksia kuvanneista 280 työterveyshoitajasta

(81 %, n = 342) runsas puolet (150 henkilöä) arvioi vaikuttaneensa yksilön

terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapoihin. Vaikutuksia oli ilmennyt

myös työturvallisuudessa, kuten suojainten käytössä ja tapaturmanvaarojen

vähenemisessä (75 henkilöä) sekä työtavoissa ja työolosuhteissa,

työyhteisöjen hyvinvoinnissa ja työntekijöiden jaksamisessa (75 henkilöä).

Muita työterveyshoitajien mainitsemia asioita olivat työkyky ja kuntoutus.

Muutama työterveyshoitaja arvioi vaikuttaneensa tietoisuuteen työterveyshuollosta,

sen sisällöstä ja tarkoituksesta.

Onnistunutta TANO-toimintaa kuvaili 226 työterveyshoitajaa (66 %,

n = 342); useimmin he mainitsivat henkilökohtaisen ohjauksen ja keskustelun

asiakkaan kanssa (100 henkilöä). Onnistuneeksi koettiin usein

myös ryhmätoiminta, esimerkiksi ensiapukurssit, painon hallintaryhmät

ja tupakasta vierotusryhmät sekä pienryhmät ja muut ryhmätilanteet (49

henkilöä). Työpaikoilla tapahtuvaa ohjausta piti onnistuneena 21 työterveyshoitajaa.

Hyvinä TANO-menetelminä työterveyshoitajat mainitsivat

muun muassa havainnollistamisen, esimerkkien käytön, demonstraatiot

ja/tai käytännön kokeilut (36 henkilöä). Onnistuneeksi oli koettu myös

yhteistyössä työterveyshuollon eri asiantuntijoiden tai työpaikan kanssa

toteutettu toiminta (10 henkilöä). Hyviä tuloksia työterveyshoitajat olivat

saaneet lisäksi antamalla ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi kyselyn tai

mittauksen pohjalta.

TULOKSET

71


4 TULOKSET

Työterveyslääkäreistä 110 (69 %, n = 162) arvioi TANO-toimintansa

vaikutuksia. Useimmin työterveyslääkärit arvioivat vaikuttaneensa asiakkaidensa

terveyskäyttäytymiseen ja elintapoihin (49 henkilöä, 45 %).

Vaikutuksista työterveyslääkärit mainitsivat myös työturvallisuuden,

suojainten käytön sekä altistumisen ja tapaturmavaarojen vähenemisen

(32 henkilöä, 29 %) sekä ergonomian ja työtavat (12 henkilöä, 12 %).

Muita työterveyshuollon ammattiryhmiä useammin työterveyslääkärit

mainitsivat TANO-toiminnan myönteiset vaikutukset työterveyshuollon

ja asiakasorganisaation yhteistyöhön, samoin yhteistyöhön työntekijöiden

ja johdon välillä. Työterveyslääkärit kokivat vaikuttaneensa lisäksi

työpaikkojen työilmapiiriin sekä työntekijöiden työssä jaksamiseen ja

työkykyyn.

86 työterveyslääkäriä (53 %, n = 162) kuvasi onnistunutta TANOtoimintaa;

heistä yli puolet (47 henkilöä) mainitsi keskustelun asiakkaan

kanssa vastaanoton yhteydessä. Työterveyslääkärit olivat kokeneet onnistuneina

myös erilaiset neuvottelut ja yhteispalaverit asiakasorganisaation

johdon ja työsuojelun kanssa (10 henkilöä). Työterveyshoitajien tavoin

moni työterveyslääkäri kuvasi onnistuneena TANOna prosessin, jossa

mittauksen tai tilaston pohjalta ryhdytään toimenpiteisiin ja seurataan

tilannetta niin, että voidaan todeta aikaansaadut muutokset. Työterveyslääkärien

vastauksissa mainittiin usein myös havainnollistaminen ja

asiakaslähtöisyys.

Työfysioterapeuteista 80 (83 %, n = 96) vastasi kysymykseen TANO-toimintansa

vaikutuksista; yli puolet heistä (44 henkilöä) mainitsi vaikuttaneensa

eniten ergonomiaan ja työtapoihin sekä työolojen parantumiseen.

31 työfysioterapeuttia mainitsi lisäksi työntekijöiden fyysisen kunnon

ja työkyvyn parantumisen sekä muutokset elämäntavoissa (esimerkiksi

liikuntakäyttäytymisessä). TANO-toiminnalla työfysioterapeutit olivat

vaikuttaneet myös työntekijöiden terveyttä koskeviin asenteisiin ja motivaatioon

huolehtia työhyvinvoinnistaan (14 henkilöä).

Onnistunutta TANO-toimintaa kuvasi 70 työfysioterapeuttia (73 %,

n = 96). Useimmin he mainitsivat käytännön harjoittelun, havainnolliset

ja konkreettiset esimerkit sekä työtilanteiden videoinnin ja analysoinnin

(32 henkilöä). Työfysioterapeutit korostivat vastauksissaan yksilöllisyyttä,

vuorovaikutusta ja asiakkaan oivalluksia oman tilanteensa korjaamiseksi

sekä ohjauksen käytännönläheisyyttä. Onnistuneeksi TANO-käytännöksi

työfysioterapeutit kokivat myös suunnitteluyhteistyön työsuojelun ja

työpaikan kanssa.

72


4 TULOKSET

Työterveyspsykologeista 26 (74 % n = 35) arvioi TANO-toimintansa

vaikutuksia. Puolet heistä (13 henkilöä) koki, että TANO-toiminta oli

vaikuttanut eniten yksilön tietoisuuteen, asenteisiin, elämänhallintaan ja

henkiseen hyvinvointiin. 21 henkilöä mainitsi työyhteisötason vaikutuksia,

muun muassa työyhteisön toimivuuden, esimiestyön ja työyhteisökonfliktien

ratkaisemisen.

Työterveyspsykologeista 25 (63 %, n = 35) kertoi onnistuneesta

TANO-toiminnasta; useimmin he mainitsivat henkilökohtaisen keskustelun

ja kuuntelun (12 henkilöä) sekä työyhteisö- ja ryhmäprosessit (6

henkilöä). Konkreettisiin tilanteisiin liittyvä ohjaus ja erilaiset harjoitukset

olivat työterveyspsykologien mielestä hyviä TANO-menetelmiä.

4.6 TANO-toiminnan kehittäminen

4.6.1 Miten työterveyshenkilöstö kehittäisi

TANO-toimintaa

Aikapula oli ylivoimaisesti suurin este hyvälle TANO-toiminnalle kaikkien

ammattiryhmien mielestä. TANO-toimintaa kehitettäisiin lisäämällä

työterveyshuollon keskinäistä yhteistyötä ja yhteistyötä asiakasorganisaation

kanssa, parantamalla toiminnan suunnitelmallisuutta ja kehittämällä

omaa osaamista.

TULOKSET

Hyvän TANO-toiminnan käytännön esteitä pohti 464 vastaajaa (73 % n

= 635) ja kehittämistarpeita kirjasi 403 vastaajaa (63 %). Hyvän TANOtoiminnan

käytännön toteuttamisen esteeksi arvioi runsas puolet vastanneista

(252 henkilöä, 54 %, n = 464) aikapulan; ajan riittämättömyys

koettiin yleisimmäksi esteeksi kaikissa ammattiryhmissä. Seuraavaksi

useimmin mainittuja esteitä olivat TANO-toiminnan suunnittelemattomuus

(29 henkilöä) ja työterveyshuollon keskinäisen yhteistyön sekä työterveyshuollon

ja asiakkaan välisen yhteistyön vähäisyys (21 henkilöä).

TANO-toiminnan kehittämiseksi työterveyshuolloissa kaivattiin

useimmin yhteistyötä: yhtenäisiä käytäntöjä ja yhteistyötä työterveyshenkilöstön

kesken, moniammatillista tiimityötä sekä yhteistyötä asiakasorganisaation

kanssa (88 henkilöä, 22 %, n = 403). TANO-toiminnan

suunnitelmallisuuden parantamista toivoi 75 henkilöä (19 %) ja oman

osaamisen kehittämistä 56 henkilöä (14 %).

73


4 TULOKSET

Työterveyshoitajista 256 (75 % n = 342) arvioi hyvän TANO-toiminnan

käytännön esteitä; heistä noin joka toinen (157 henkilöä) mainitsi aikapulan

sekä itsellä että asiakkailla. Asiakkaan huono motivaatio oli myös

usein ilmaistu este (38 henkilöä). Joka kymmenennen työterveyshoitajan

(26 henkilöä) mielestä heidän oma tiedon puutteensa, väsymyksensä ja

asenteensakin saattoivat vaikeuttaa TANOa. Moni työterveyshoitaja (21

henkilöä) näki hyvän TANO-toiminnan esteenä suunnittelun, seurannan

ja arvioinnin vähäisyyden; yhteistyön puute oli este kahdeksan työterveyshoitajan

mielestä.

216 työterveyshoitajaa (63 %, n = 342) vastasi TANO-toiminnan

kehittämistä koskevaan kysymykseen. Useimmin työterveyshoitajat mainitsivat

yhteistyön ja yhteiset pelisäännöt työterveyshuollon tiimin sisällä

ja työpaikan kanssa (47 henkilöä) sekä koulutuksen ja oman osaamisen kehittämisen

(47 henkilöä). Työterveyshoitajat toivoivat lisää aikaa suunnittelulle

ja seurannalle (34 henkilöä). Usein mainittuja kehittämisehdotuksia

olivat myös työyhteisöihin ja ryhmiin suunnatun toiminnan lisääminen

(23 henkilöä), valmiit materiaalit (16 henkilöä), TANO-menetelmien

kehittäminen ja monipuolistaminen (15 henkilöä) sekä työpaikkakäyntien

ja työpaikoilla näkymisen lisääminen (13 henkilöä).

Työterveyslääkäreistä 107 (66 %, n = 162) vastasi kysymykseen hyvän

TANO-toiminnan käytännön esteistä. Heistä runsas puolet (59) piti esteenä

aikapulaa. Asiakkaan asenteet ja motivaation puute (18 henkilöä)

sekä työnantajien haluttomuus maksaa tämäntyyppisestä toiminnasta (11

henkilöä) hankaloittivat hyvän TANO-toiminnan toteuttamista. Neljä

työterveyslääkäriä toi vastauksissaan esiin lisäksi toiminnan suunnittelemattomuuden

sekä työn painottumisen sairaanhoitoon.

97 työterveyslääkäriä (60 %, n = 162) pohti TANO-toiminnan kehittämistä;

yleisimpiä kehittämisehdotuksia olivat suunnitelmallisuuden

ja seurannan parantaminen (18 henkilöä) sekä yhteistyön lisääminen

oman tiimin kesken ja asiakasorganisaation kanssa (13 henkilöä). Aikaa,

resursseja ja koulutusta lisäämällä saataisiin myös arvostusta TANO-toiminnalle.

Työterveyslääkärit kaipasivat lisäksi uusia välineitä ja vaikuttavia

menetelmiä.

Työfysioterapeuteista 76 (79 %, n = 96) vastasi kysymykseen hyvän

TANO-toiminnan esteistä ja 69 (72 %) kysymykseen kehittämistarpeista.

Esteiksi mainitsi lähes joka kolmas (23 henkilöä) oman tai asiakkaan aikapulan.

Seuraavaksi yleisimpiä esteitä olivat asiakkaan heikko motivaatio

74


4 TULOKSET

(17 henkilöä), yhteistyön puute työterveyshenkilöstön kesken ja asiakkaan

kanssa (10 henkilöä) sekä raha (7 henkilöä). Neljä vastaajaa koki, että

työpaikoilla ei aina tiedetä työfysioterapeutin palveluista tai palvelujen

piiriin ei saada niitä asiakkaita, jotka palveluja tarvitsisivat. Muita työfysioterapeuttien

mainitsemia esteitä olivat suunnittelun puute, resurssien

vähyys ja TANO-toiminnassa tarvittavien tietojen ja taitojen puute.

Työfysioterapeutit kehittäisivät TANO-toimintaa lisäämällä työterveyshuollon

moniammatillista yhteistyötä ja yhteistyötä asiakasyrityksen

kanssa (20 henkilöä). Suunnitelmallisuuden parantaminen, seuranta ja

arviointi (8 henkilöä), oman osaamisen kehittäminen (8 henkilöä) ja asiakkaiden

tarpeiden parempi huomioon ottaminen (6 henkilöä) sisältyivät

työfysioterapeuttien kehittämisnäkemyksiin. Moni työfysioterapeutti piti

tärkeänä TANO-menetelmien ja materiaalin kehittämistä.

Työterveyspsykologeista hyvän TANO-toiminnan käytännön esteitä kirjasi

23 henkilöä (66 % n = 35), ja kehittämistarpeita 21 (60 %, n = 35)

henkilöä. Esteinä työterveyspsykologit näkivät samoja asioita kuin

muutkin työterveyshuollon ammattilaiset; tavallisin oli ajan puute (13

henkilöä). Rahan puutetta piti esteenä kolme henkilöä ja asiakkaan

asenteita kolme henkilöä. Kaksi henkilöä koki, että palvelua tarvitsevia

työntekijöitä ei osata ohjata oikealle henkilölle. Useimmat työterveyspsykologeista

kehittäisivät TANOa lisäämällä moniammatillista yhteistyötä ja

yhtenäistämällä käytäntöjä (8 henkilöä). TANO-toimintaa tulisi kehittää

sisällöllisesti vaikuttavammaksi (3 henkilöä). Muita kehittämisehdotuksia

olivat suunnittelun ja seurannan parantaminen (2 henkilöä), ennaltaehkäisyn

korostaminen (2 henkilöä) ja parempi tiedottaminen asiakkaille

työterveyshuollon palveluista (2 henkilöä).

TULOKSET

4.6.2 Työterveyshenkilöstön koulutustarpeet

Suurin osa vastanneista koki tarvitsevansa koulutusta TANO-toiminnan

asiasisällöistä ja menetelmistä. Työterveyshoitajat, -lääkärit ja työfysioterapeutit

toivoivat yleisimmin tietojensa päivitystä sekä uutta tietoa ja

uusia ideoita niin sisällöistä kuin menetelmistäkin. Työterveyspsykologien

kokemat koulutustarpeet vaihtelivat.

Kaksi kolmasosaa vastanneista tunsi tarvitsevansa TANO-toiminnan

sisältöön ja/tai menetelmiin liittyvää koulutusta. Eniten koulutustarvetta

kokivat työfysioterapeutit. (Taulukko 16, s. 76.)

75


4 TULOKSET

Taulukko 16. TANO-toiminnan sisältöihin ja menetelmiin liittyvä koulutustarve

työterveyshuollon ammattiryhmittäin (prosenttia vastanneista)

Työterveys

hoitajat

Työterveyslääkärit

Työfysioterapeutit

Työterveyspsykologit

Yhteensä

Sisältöön liittyvää

koulutustarvetta

Menetelmiin

liittyvää

koulutustarvetta

(n = 342)

%

(n = 162)

%

(n = 96)

%

(n = 35)

%

(n = 635)

%

68 56 70 60 65

67 64 78 65 68

Työterveyshoitajista kaksi kolmasosaa ilmoitti tarvitsevansa TANOn sisältö-

ja menetelmäkoulutusta. Koulutustarvetta sisältöjen osalta selvitti

tarkemmin 160 työterveyshoitajaa (47 %, n = 342) ja menetelmien osalta

129 työterveyshoitajaa (38 %, n = 342). Sisällöistä (64 henkilöä) ja menetelmistä

(34 henkilöä) toivottiin tietojen päivitystä sekä uusinta tietoa

ja uusia ideoita: ”Uusien ja vanhojenkin asioiden päivittäminen on aina

paikallaan”, totesi moni työterveyshoitaja vastauksessaan.

Sisällöistä työterveyshoitajat mainitsivat lisäksi suojaimet ja altisteet

(14 henkilöä) sekä työyhteisö- ja työilmapiiriasiat (10 henkilöä). Koulutusta

toivottiin myös työssä jaksamisesta, uupumuksesta sekä mielenterveysasioista

(9 henkilöä). Menetelmäkoulutusta työterveyshoitajat

toivoivat ryhmien ohjauksesta (23 henkilöä) sekä atk- ja av-laitteiden

käytöstä (16 henkilöä). Työterveyshoitajat halusivat oppia vaikuttavia

ja tehokkaita TANO-menetelmiä (14 henkilöä) sekä vuorovaikutus-,

motivointi- ja esiintymistaitoja.

Työterveyslääkäreistä runsas puolet ilmoitti tarvitsevansa TANOtoiminnan

sisältöön ja lähes kaksi kolmasosaa menetelmiin liittyvää

koulutusta (ks. taulukko 16). Sisältöön liittyvää koulutustarvetta selvitti

tarkemmin 40 työterveyslääkäriä (25 %, n = 162) ja menetelmiin liittyvää

46 työterveyslääkäriä (28 %, n = 162). TANO-toiminnan sisältöjen osalta

76


4 TULOKSET

joka viides työterveyslääkäri (8 henkilöä) ilmoitti, että kaikki koulutus ja

uusi tieto on tarpeen. Ajankohtaisten asioiden lisäksi koulutusta toivottiin

työyhteisöasioista ja altisteista sekä TANO-toiminnan vaikuttavuudesta.

Menetelmäkoulutuksen osalta työterveyslääkärit mainitsivat useimmin

hyviksi todetut tai uudet menetelmät sekä menetelmien vaikuttavuuden

(18 henkilöä). Lääkärit halusivat koulutusta myös ryhmäohjausmenetelmistä

(8 henkilöä), erilaisten apuvälineiden (esimerkiksi audiovisuaaliset

laitteet) käytöstä (6 henkilöä) sekä vuorovaikutus- ja viestintätaidoista

(4 henkilöä).

Työfysioterapeutit olivat koulutusmyönteisin ammattiryhmä; heistä 70 %

ilmoitti tarvitsevansa sisältöön liittyvää koulutusta ja 78 % menetelmäkoulutusta

(ks. taulukko 16). 53 työfysioterapeuttia (55 %, n = 96) vastasi

sekä sisältö- että menetelmäkoulutustarvetta koskeviin avokysymyksiin.

Sisältöjen osalta lähes puolet (23 henkilöä) vastanneista ilmoitti, että

kaikenlainen koulutus on tarpeen; erityisesti mainittiin tietojen päivitys

sekä toive saada uutta tietoa ja uusia ideoita. Seuraavaksi useimmin

mainittiin ergonomia ja fyysinen kuormittuminen. Menetelmien osalta

toivottiin useimmin kertausta ja entisen tiedon syventämistä sekä uutta

tietoa ja ideoita (10 henkilöä). Työfysioterapeuttien menetelmätoiveissa

seuraavaksi yleisimpiä olivat ryhmämenetelmät, vuorovaikutus- ja esiintymiskoulutus

sekä motivointi.

Työterveyspsykologeista lähes kaksi kolmesta ilmoitti tarvitsevansa

TANO-toiminnan sisältöön ja menetelmiin liittyvää koulutusta. Kymmenen

työterveyspsykologia (29 %, n = 35) vastasi avokysymykseen

koulutuksen sisällöstä ja 14 (40 %, n = 35) avokysymykseen menetelmistä.

Sisältöä koskevat toiveet vaihtelivat; mikään tietty aihe ei tullut

muita useammin vastauksissa esiin.

Koulutusta toivottiin työyhteisöasioista, esimiestyöstä, unesta ja

muistista, työilmapiiriin vaikuttamisesta, työkyky- ja kuntoutushankkeista,

käytäntöjen yhdistämisestä, loppuun palamisesta ja ikääntyvien työntekijöiden

erityistarpeista. Viisi työterveyspsykologia totesi kaikenlaisen

menetelmäkoulutuksen olevan tarpeen; kolmen henkilön vastauksessa

toivottiin koulutusta toiminnallisista menetelmistä. Muita menetelmätoiveita

olivat työyhteisöille suunnattu TANO-toiminta, työyhteisötyö

ja lyhytterapia.

TULOKSET

77


5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

5.1 Keskeiset tulokset

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuolloissa painottui

yksilöille suunnattuun toimintaan. Ryhmille ja työyhteisöille

annettiin tietoa, neuvontaa ja ohjausta selvästi harvemmin kuin

yksilöasiakkaille. Työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille

annettiin tietoja, neuvontaa ja ohjausta harvemmin kuin

työntekijöille.

• Yksilöille annettiin tavallisimmin terveydentilaa ja työkykyä koskevia

asiatietoja ja neuvoja työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointien

yhteydessä sekä terveystarkastuksissa ja muilla vastaanottokäynneillä.

Ryhmien ja työyhteisöjen TANOa toteutettiin yleisimmin

erilaisten selvitysten yhteydessä. Tavallisin menetelmä oli kirjallinen

viestintä. Työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille

suunnattu TANO-toiminta ei toteutunut tietyissä, säännönmukaisesti

toistuvissa toimintatilanteissa. Heidän kanssaan keskusteltiin

ja heitä neuvottiin useimmin henkilöstön terveyden ja työkyvyn

ylläpitämisestä ja edistämisestä.

TANOa toteutettiin useammin yksin kuin yhdessä muiden työterveyshuollon

henkilöiden kanssa. TANOa toteutettiin jonkin verran

myös asiakasorganisaation edustajien kanssa. Tavallisin yhteistyökumppani

oli työsuojelu. Yhteistoimintaa asiakasorganisaatioiden

ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa oli harvoin.

TANO-toimintaa suunniteltiin yhdessä muun työterveyshenkilöstön

ja asiakasorganisaation edustajien kanssa. Sen kirjaaminen

toimintasuunnitelmiin oli yleistä, mutta usein yleisluonteista ja

78


5 YHTEENVETO

sisällöllisesti vaihtelevaa. Toimintaa seurasi ja arvioi vain puolet

vastanneista. Vaikuttavuuden arvioinnin sisältävä systemaattinen

suunnittelu ei tullut vastauksissa esiin.

• Työterveyshoitajat ja -lääkärit arvioivat TANO-toiminnan vaikuttaneen

eniten yksilöasiakkaiden terveyskäyttäytymiseen ja elämäntapoihin.

Työfysioterapeutit olivat havainneet vaikutuksia eniten

ergonomiassa ja työtavoissa, työterveyspsykologit taas työyhteisöjen

toimivuudessa ja esimiestyössä sekä yksilöiden elämänhallinnassa,

terveysasenteissa ja -tietoisuudessa.

• Työterveyshenkilöstön mielestä TANO-toiminnan kehittämiseksi

tarvitaan lisää yhteistyötä työterveyshuollon tiimin sisällä ja asiakasorganisaation

kanssa sekä toiminnan parempaa suunnittelua. Myös

koulutusta pidettiin tärkeänä; kaksi kolmasosaa koki tarvitsevansa

TANO-toiminnan sisältöön ja/tai menetelmiin liittyvää koulutusta.

Työterveyshenkilöstön kokemia terveyskasvatukseen liittyviä osaamistarpeita

on raportoitu aikaisemmassa tutkimuksessa (Hakkarainen

2000); niitäkin keskeisemmäksi nousivat tässä tutkimuksessa

yhteistyö ja TANO-toiminnan suunnitelmallisuus.

5.1.1 TANO-toiminta työterveyshuollon

ammattiryhmittäin

YHTEENVETO

TANO-toimintaa määritteli ennen muuta työterveyshenkilöstön ammattitehtävä.

Työterveyshoitajien TANO-toiminta oli asiasisältöjen suhteen

laajempaa kuin muiden ammattiryhmien, jotka keskittyivät enemmän

tiettyihin asioihin. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden – työterveyshoitajien

ja -lääkärien – TANO-toiminta oli samantyyppistä; myös

heidän näkemyksensä onnistuneista TANO-menetelmistä ja toiminnan

vaikutuksista sekä kehittämis- ja koulutustarpeista olivat samanlaisia.

Työterveyshuollon asiantuntijoiden – työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien

TANO-toiminta poikkesi selvästi ammattihenkilöiden

toiminnasta. TANO-toiminnan erot työterveyshuollon eri ammattiryhmien

välillä heijastavat kyselyyn vastanneiden erilaisia koulutustaustoja

ja tehtäviä työterveyshuollossa.

Työterveyshoitajien ja -lääkärien TANO-toiminnan samankaltaisuudesta

huolimatta myös eroja ilmeni. Työterveyshoitajien työssä painottuivat ter-

79


5 YHTEENVETO

veystarkastukset ja muut vastaanottotilanteet, lääkäreiden työssä työkyvyn

ja kuntoutustarpeen arvioinnit. Hoitajat toteuttivat TANOa usein myös

ergonomianohjauksena ja työpaikkakäynneillä, lääkärit harvemmin.

Yksilöasiakkaiden kanssa hoitajat ja lääkärit toteuttivat TANOa

yleisimmin antamalla neuvoja ja kertomalla asiatietoja asiakkaan terveydentilasta

ja työkyvystä. Hoitajat käsittelivät lääkäreitä useammin fyysistä

kuormittumista, vapaa-aikaa ja harrastuksia sekä työyhteisön toimintaa.

Käytännön harjoittelua ja havainnollistamista hoitajat ja lääkärit hyödynsivät

harvoin, vaikka niitä olisi mahdollisuus soveltaa työpaikoilla

tapahtuvassa ohjauksessa ja ne sopisivat siihen hyvin.

Ohjauskeskustelu oli yksittäinen menetelmä, jota työterveyshoitajat

käyttivät melko usein, lääkärit hieman harvemmin. Ohjauskeskustelu

on asiakaskeskeinen, asiakkaan oman toiminnan reflektointia ja siten

oppimista paremmin tukeva menetelmä kuin neuvojen antaminen ja

asiatietojen kertominen (esimerkiksi Aujoulat ym. 2007, Hirvonen ym.

2002, Kettunen, ym. 2001, Poskiparta ym. 2001, Poskiparta 1997, Virtanen

ym. 2007). Ohjauskeskustelu ei kuitenkaan muodostanut omaa

faktoria, jonka perusteella sitä voitaisiin pitää yhtenä työterveyshuollon

yleisesti noudattamana toimintatapana yksilöiden TANOssa.

Tutkimuksessa ei selvitetty yksilöneuvontatekniikoiden (esimerkiksi

Glasgow ym. 2006, Aittasalo ym. 2006, Eakin ym. 2000, Thijs 2007)

tai tiettyihin terveysongelmiin kehitettyjen menetelmien käyttöä, kuten

lyhytneuvonta tai mini-interventio (Bien ym. 1993, Fleming & Manwell

1999, Kaner ym. 2007), jotka ovat useimmin lääkärin ja hoitajan työvälineitä.

Työterveyshoitajat ja -lääkärit eivät myöskään viitanneet niihin

avovastauksissaan.

Ryhmille ja työyhteisöille työterveyshoitajat ja -lääkärit toteuttivat

TANOa vain silloin tällöin, vaikka ryhmätoiminnan vahvuus olisi, että

ryhmän sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteistyö tehostavat asioiden omaksumista

(vrt. Järvinen ym. 2000). Hoitajat ja lääkärit toteuttivat yleisesti

työyhteisöjen ja ryhmien terveystarkastuksia ja työpaikkaselvityksiä.

Menetelmänä he käyttivät useimmin kirjallista viestintää, mikä viittaa

siihen, että selvityksistä annettiin kirjallinen palaute.

Työnantajalle ja muille asiakasorganisaation toimijoille työterveyshoitajat

toteuttivat TANOa useammin kuin lääkärit. Työpaikkaselvitykset

olivat tavallisimpia yksittäisiä tilanteita, joissa hoitajat ja lääkärit

keskustelivat työnantajan ja muiden toimijoiden kanssa ja antoivat heille

80


5 YHTEENVETO

neuvoja. Työterveyslääkärien aiheena oli useimmin henkilöstön työkyvyn

ja terveyden edistäminen sekä sairauslomat ja päihdeongelmat. Työterveyshoitajat

käsittelivät niiden lisäksi usein työturvallisuusasioita.

Työterveyshoitajilla asiakkaina olivat useimmin työterveyshuollon

yhdyshenkilöt sekä linja- ja työnjohtajat, lääkäreillä yleisimmin työnjohtajat.

Yritysten ylin johto ja henkilöstöhallinnon edustajat saivat tietoa

ja neuvontaa harvemmin. Sekä hoitajat että lääkärit toteuttivat TANOa

lähinnä työsuojeluhenkilöiden sekä linja- tai työnjohdon kanssa satunnaisesti,

asiakasorganisaation ulkopuolisten toimijoiden kanssa harvoin,

eivätkä he suunnitelleet, arvioineet tai seuranneet TANO-toimintaa

systemaattisesti.

Työterveyshoitajien ja -lääkärien TANO-toiminta toteutui integroituneena

työterveyshuollon perinteisiin toimintoihin: terveystarkastuksiin,

työtapaturma- ja sairaanhoitokäynteihin, työkyvyn ja kuntoutuksen

arviointeihin sekä työpaikkaselvityksiin. Molemmilla TANO-toiminnan

painopiste oli yksilöiden neuvonnassa; myös toiminnan vaikutuksista

hoitajat ja lääkärit olivat huomanneet useimmin yksilöiden elämäntapojen

muutokset.

Halu vahvistaa ryhmien ja työyhteisöjen TANO-toimintaa välittyi

työterveyshoitajien ja -lääkäreiden koulutustarpeissa: ryhmäohjausmenetelmät

olivat työterveyshoitajilla yleisin ja lääkäreillä toiseksi yleisin

koulutustoive. Sisältökoulutusta molemmat toivoivat ajankohtaisen

tiedon ja altisteiden lisäksi työyhteisöasioista. Oppia kaivattiin myös tehokkaista

ja vaikuttavista TANO-menetelmistä. Hoitajat ja lääkärit olivat

yhtä mieltä muistakin TANO-toiminnan kehittämistarpeista: yhteistyötä

tulee lisätä työterveyshuoltotiimissä ja asiakkaan kanssa sekä parantaa

TANOn suunnittelua ja seurantaa.

Työterveyshoitajan ja lääkärin TANO-toimintaa koskevien tulosten

vertailu aikaisempiin tutkimustuloksiin edellyttää varovaisuutta, sillä

TANO-tapaustutkimusta lukuun ottamatta aikaisemmissa tutkimuksissa

ei ole tarkasteltu TANO-toimintakokonaisuutta (vrt. Hakkarainen 1999,

Kovero 1999, Palmgren 2000, Palmgren ym. 2007). Tämä tutkimus tukee

niitä aikaisempia tuloksia, joiden mukaan työterveyshoitajien TANO-toiminta

on sisällöllisesti ja toimintatilanteiden osalta laaja-alaisempaa kuin

työterveyslääkärien toiminta (Hakkarainen 2000, Kovero 1995, Palmgren

ym. 2007). Tulokset eivät tue aikaisempia havaintoja työterveyslääkärien

ja hoitajien käyttämien menetelmien eroista (vrt. Hakkarainen 2000,

YHTEENVETO

81


5 YHTEENVETO

Palmgren ym. 2007). Menetelmien soveltamisessa on kuitenkin laadullisia

eroja, joita tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu.

Työterveyshoitajien ja -lääkärien TANO-toiminnan suunnittelua, seurantaa

ja arviointia koskevat tulokset tukevat aikaisemman tutkimuksen

havaintoja suunnitelmallisuuden puutteesta (Palmgren ym. 2007); ne vahvistavat

osaltaan aikaisempien tutkimusten päätelmiä työterveyshuollon

vaikeuksista arvioida toimintansa vaikutuksia (Pirttilä 2001).

Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien TANO-toiminnasta välittyi

näiden kahden ammattiryhmän asiantuntemus. Yksilöasiakkaiden kanssa

työfysioterapeutit käsittelivät muita useammin fyysistä kuormittumista.

Työterveyspsykologien työssä painottuivat työyhteisön toimintaan liittyvät

asiat. Työfysioterapeutit toteuttivat TANOa muita ammattiryhmiä

aktiivisemmin työpaikoilla, todellisissa työskentelyolosuhteissa. Lisäksi

he käyttivät muita selvästi enemmän käytännön harjoittelua ja havainnollistamista;

ne tehostavat oppimista (vrt. Järvinen ym. 2000; Mezirow

1995) ja sopivat hyvin työfysioterapeuttien toimintatilanteisiin.

Työfysioterapeutit toteuttivat TANOa enemmän kuin muut erilaisten

ryhmien kanssa; työterveyspsykologit taas selvästi muita useammin

työyhteisötyössä (esimerkiksi työyhteisön konflikti- ja muutostilanteet

sekä kehittämistilaisuudet). Työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit

käyttivät niihin hyvin sopivia menetelmiä: käytännön harjoittelua ja

esimerkkejä. Yksittäisistä menetelmistä he käyttivät etenkin luentoja ja

alustuksia (työfysioterapeutit eniten) sekä ryhmäkeskustelua (työterveyspsykologit

eniten).

Asiakasorganisaation eri toimijoista erityisesti linja- ja työnjohto

olivat työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien TANO-asiakkaita;

yritysten ylimmälle johdolle työfysioterapeutit antoivat TANOa useammin

kuin työterveyspsykologit ja yhtä usein kuin työterveyshoitajat ja

-lääkärit. Kuten lääkärit ja hoitajat, myös työfysioterapeutit keskustelivat

työnantajan ja muiden toimijoiden kanssa henkilöstön työkyvyn

ja terveyden edistämisestä useimmin työpaikkaselvitysten yhteydessä.

Työterveyspsykologit toimivat kriisi- ja koulutustilanteissa; he käsittelivät

vaikutusmahdollisuuksia työssä, työn organisointia ja muutoksia

työpaikalla sekä esimiestyötä.

Työfysioterapeutit toteuttivat TANO-toimintaa erityisesti tykyvastaavien

ja ryhmien kanssa, työterveyspsykologit useimmin linja- tai

työnjohdon kanssa. Kuntoutuslaitokset olivat työfysioterapeuttien

82


5 YHTEENVETO

yhteistyökumppaneina silloin tällöin, muiden asiakasorganisaation

ulkopuolisten toimijoiden kanssa TANO-yhteistyötä tehtiin harvoin.

Työterveyspsykologeilla yhteistyö oli vähäistä.

Samoin kuin työterveyshoitajat ja -lääkärit, myös työfysioterapeutit

ja työterveyspsykologit olivat havainneet TANO-toimintansa vaikuttaneen

niihin asioihin, missä sen pääpaino oli. Työfysioterapeutit olivat

huomanneet vaikutuksia ergonomiassa, työtavoissa, fyysisessä kunnossa

ja työoloissa. Työterveyspsykologit olivat vaikuttaneet työyhteisöjen

toimivuuteen ja esimiestyöhön sekä yksilöiden elämänhallintaan, tietoisuuteen

ja asenteisiin.

Työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit kehittäisivät TANOtoimintaa

lisäämällä moniammatillista yhteistyötä; työfysioterapeutit

korostivat lisäksi yhteistyötä asiakasryityksen kanssa. Molemmat ammattiryhmät

pitivät TANO-toiminnan vaikuttavuuden sekä suunnittelun ja

seurannan parantamista tärkeänä. He kokivat tarvitsevansa koulutusta

TANO-toiminnasta: työfysioterapeutit toivoivat useimmin uutta tietoa

ja ideoita sekä vanhan kertausta; työterveyspsykologien koulutustarpeet

vaihtelivat.

Työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit antoivat tietoa ja ohjausta

asioista, joiden painotus työterveyshuollon ammattihenkilöiden toiminnassa

on vähäisempi mutta joilla on terveydellistä merkitystä (mm. Kivimäki

ym. 2003a, 2003b, Sparks ym. 2001, Vahtera ym. 1996, Vahtera ym.

2004). He toteuttivat TANOa myös muissa kuin työterveyshuollon perinteisissä

toiminnoissa ja käyttivät monipuolisia, toimintatilanteisiin sopivia

menetelmiä, joiden voidaan olettaa lisäävän toiminnan vaikuttavuutta.

Yksilöasiakkaiden lisäksi he työskentelivät ryhmien ja työyhteisöjen kanssa,

joille suunnattu TANO oli työterveyshoitajilla ja lääkäreillä vähäistä.

Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien asiantuntijuuteen perustuva

TANO-toiminta täydentää työterveyshoitajien ja -lääkärien toimintaa ja

on tärkeä osa työterveyshuollon TANO-toiminnan kokonaisuutta.

YHTEENVETO

5.1.2 Työterveyshuoltokokemuksen yhteys TANOtoimintaan

TANO-toiminnassa oli työterveyshenkilöstön työkokemuksen pituuteen

liittyviä eroja. Kun työkokemus lisääntyi, myös TANO-toiminta lisääntyi.

Lisäksi toimintatilanteet monipuolistuivat, ja toiminta-alue laajeni

83


5 YHTEENVETO

yksilöistä ryhmiin sekä työnantajaan ja muihin asiakasorganisaation

edustajiin.

Yli viisi vuotta työterveyshuollossa toimineet toteuttivat TANOa

yksilöille vastaanottotilanteiden lisäksi työpaikoilla useammin kuin

ne, joiden työkokemus oli lyhyempi. Oppimisen situationaalisuutta ja

kontekstuaalisuutta korostavien näkemysten mukaan oppiminen on

tehokkainta silloin, kun toimintatilanne ja ympäristö ovat mahdollisimman

lähellä oppijan luonnollista ympäristöä. Silloin asiat tulevat heille

henkilökohtaisesti merkityksellisiksi ja konkreettisiksi (Järvinen ym.

2000). TANO-toiminta asiakkaan työpaikalla tai oman työn äärellä antaa

lisäksi mahdollisuuden työhön liittyvän tiedon välittömään soveltamiseen

ja käytännön kokeiluun osana oppimistapahtumaa. Kokeneet eivät

kuitenkaan käyttäneet käytännön harjoittelua ja havainnollistamista sen

useammin kuin muutkaan.

Pitkään työterveyshuollossa toimineet olivat muita aktiivisempia

ryhmien ja työyhteisöjen suhteen. He toteuttivat TANOa useammin

erilaisten selvitysten, ryhmätoiminnan ja työyhteisötyön yhteydessä,

pitivät ensiapukursseja ja antoivat työturvallisuuskoulutusta. He myös

käyttivät enemmän käytännön harjoittelua ja esimerkkejä kirjallisen

viestinnän lisäksi.

Niillä, joilla oli pitkä työterveyshuoltokokemus, oli enemmän TANOtoimintaa

myös yritysjohdon ja asiakasorganisaatioiden muiden edustajien

suuntaan. He keskustelivat ja antoivat neuvoja henkilöstön terveyden ja

työkyvyn edistämisestä, työnhallinnasta sekä sairauslomista ja päihdeongelmista

useammin kuin muut. He pitivät useammin koulutuksia ja

luentoja sekä toteuttivat TANOa yhdessä asiakasorganisaation toimijoiden

ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Vähintään viisi vuotta työterveyshuollossa toimineet neuvoivat useammin

työpaikoilla, työskentelivät ryhmien ja työyhteisöjen kanssa sekä

ohjasivat toimijoita, joilla on työntekijöitä paremmat mahdollisuudet

vaikuttaa asiakasorganisaation käytäntöihin (vrt. Palmgren ym. 2007).

Lisäksi he toteuttivat muita useammin TANOa yhdessä asiakasorganisaation

ja sen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Onko siis niin, että

työkokemuksen myötä työterveyshenkilöstölle karttuu osaamista ja ehkä

myös rohkeutta toimia laaja-alaisemmin erilaisissa tilanteissa sekä erilaisten

asiakasryhmien ja yhteistyökumppaneiden kanssa Kuitenkin myös

84


5 YHTEENVETO

kokeneempien työterveyshuollon ammattilaisten TANO-toiminnan

pääpaino oli yksilötoiminnassa, jota toteutettiin perinteisin menetelmin,

vaikka toimintatilanteet monipuolistuivat.

5.1.3 TANO-toiminta asiakasyritysten koon ja

työterveyshuollon järjestämistavan suhteen

Asiakasyritysten kokoon ja työterveyshuollon eri järjestämistapoihin

(terveyskeskukset, työnantajan omat asemat, työnantajien yhteiset asemat,

lääkärikeskukset) liittyviä eroja oli TANO-toiminnassa melko vähän.

Useimmin erot olivat yhteydessä asiakasyritysten kokoon.

Pienten yritysten työterveyshuolloissa yksilöasiakkaille annettiin

neuvontaa työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointien yhteydessä sekä

terveystarkastuksissa ja vastaanottokäynneillä useammin kuin muissa

työterveyshuolloissa. Niissä käsiteltiin useammin terveydentilaa ja työkykyä,

tupakointia ja kansantauteja sekä väkivallan uhkaa työssä.

Ryhmätoimintaa – esimerkiksi erilaisia koulutus- ja ryhmätilaisuuksia,

liikunta- ja laihdutusryhmiä – oli pienten yritysten työterveyshuolloissa

vähemmän. Lisäksi työnantaja ja muut toimijat saivat pienten yritysten

työterveyshuolloissa useammin tietoa ja neuvoja työturvallisuudesta.

Suurten ja keskisuurten yritysten työterveyshuolloissa toteutettiin

TANOa useammin yhdessä asiakasorganisaation eri toimijaryhmien

– eniten työsuojelun – kanssa. Poikkeuksena oli yrityksen ylin johto,

jonka kanssa TANO-yhteistyötä tehtiin useammin pienten yritysten

työterveyshuolloissa. Asiakasorganisaation ulkopuolisista toimijoista

työsuojeluviranomaisten kanssa tehtiin TANO-yhteistyötä useammin

pienten yritysten kuin suurten tai keskisuurten yritysten työterveyshuolloissa.

TANO-toiminnan seuranta ja arviointi olivat yleisempiä suurten

ja keskisuurten kuin pienten yritysten työterveyshuolloissa.

Selitykset eroihin voivat löytyä erikokoisten yritysten erityispiirteistä

ja henkilöstön tarpeista. Kun työterveyshuollon asiakasyritykset ovat pieniä,

on ryhmiä hankala muodostaa. Vaikka monia asioita (kuten fyysistä

kuormittumista, vapaa-aikaa ja harrastuksia sekä työyhteisön toimintaa)

käsitellään myös ergonomian ohjauksen ja työpaikkakäyntien yhteydessä,

muihin terveysasioihin liittyvää neuvontaa annetaan vastaanotoilla. Tämä

ei kuitenkaan selitä kaikkia yksilöneuvonnan sisältöjä pienten yritysten

YHTEENVETO

85


5 YHTEENVETO

työterveyshuolloissa, esimerkiksi sitä, miksi niissä käsiteltiin muita selvästi

useammin väkivallan uhkaa työssä.

Työturvallisuusneuvonnan yleisyyttä pienten yritysten työnantajille

ja muille edustajille selittää se, että pienissä yrityksissä on vain harvoin

työturvallisuuden asiantuntijoita, joten työterveyshuolto toimii niille

myös työturvallisuustiedon lähteenä (vrt. Jouttimäki 1998). Pienten

yritysten tuen tarvetta työturvallisuusasioissa heijastanee myös se, että

niiden työterveyshuollot toteuttivat TANOa muita työterveyshuoltoja

yleisemmin yhteistyössä työsuojeluviranomaisten kanssa.

TANO-toiminta lääkäriasemilla, terveyskeskuksissa, työnantajan

omilla ja yhteisillä asemilla oli pääosin samanlaista. Eroa oli ensiapukurssien

ja työturvallisuuskoulutuksen yleisyydessä. Niitä toteutettiin muita

työterveyshuoltoja useammin työnantajien omilla työterveysasemilla,

mutta niilläkin ne olivat melko harvinaisia. Työterveyshuollon ja yrityksen

työsuojeluhenkilöstön yhdessä toteuttaman TANO-toiminnan yleisyydessä

ei ollut järjestämistapaan liittyviä eroja. Kuitenkin yhteistoimintaan

on erityisen hyvät mahdollisuudet yrityksissä, joissa on omaa työterveysja

työturvallisuushenkilöstöä (vrt. Palmgren ym. 2007).

TANO-toiminnan seuranta ja arviointi oli yleisintä työnantajien omilla

ja yhteisillä työterveysasemilla ja vähäisintä terveyskeskuksissa. Seuranta

ja arviointi oli yleisempää suurten ja keskisuurten kuin pienten yritysten

työterveyshuolloissa (vrt. Pirttilä 2001). Terveyskeskusten yritysasiakkaina

on valtaosa pienistä yrityksistä, joiden yksilölliseen ja yrityskohtaiseen

työterveyshuoltopalvelun suunnitteluun ja siihen liittyvään seurantaan

ja arviointiin eivät terveyskeskusten työterveyshuollon voimavarat riitä.

Tulokset voivat heijastaa myös erilaisten asiakasyritysten toimintatapoja

ja suhtautumista työterveyshuoltoon.

5.2 Tutkimuksen luotettavuus

Kyselylomakkeen työstämiseen osallistui moniammatillinen tutkijaryhmä,

jossa oli edustettuna tutkimukseen valittuja työterveyshuollon ammattiryhmiä:

työterveyshoitajia ja -lääkäreitä sekä työterveyspsykologi ja

työfysioterapeutti. Lomakkeen toimivuuden varmistamiseksi 15 henkilöä

seitsemästä työterveyshuollosta vastasi kyselylomakkeeseen ja kertoi kokemuksiaan

lomakkeen täyttämisestä sekä teki siihen parannusehdotuksia.

Palautteen perusteella kyselylomakkeeseen tehtiin muutoksia.

86


5 YHTEENVETO

Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa sen vahvuudeksi voidaan

katsoa ositettuun otantaan perustuva tutkimusasetelma. Otannalla varmistettiin

erityyppisten ja työterveyshuollon eri järjestämistapoja edustavien

työterveysasemien edustus otoksessa. Tiedot työterveysasemilla

työskentelevistä työterveyshuollon ammattihenkilöistä ja asiantuntijoista

saatiin lähes kaikilta otokseen poimituilta asemilta, samoin kyselylomakkeita

palautui lähes kaikilta asemilta. Työterveysasemittain kato oli

vain 2,4 prosenttia. Näiden perusteella saadut tulokset edustavat hyvin

suomalaisia työterveyshuoltoja. Seitsemällä työnantajien yhteisellä työterveysasemalla

työskenteli 20 vastannutta. Summamuuttujien hajonnat

tässä ryhmässä eivät eronneet merkittävästi muiden järjestämistapojen

työterveysasemien summamuuttujien hajonnoista.

Huolimatta pitkästä ja sisällöllisesti yksityiskohtaisesta kyselylomakkeesta

siihen vastattiin huolellisesti kokonaisuutena sekä lomakkeen

sisältämien avokysymysten osalta. Kysymyksistä muodostettujen summamuuttujien

sisäinen yhtenäisyys oli hyvä. Kyselyn vastausprosentti oli

ammattiryhmittäin riittävä, joskin se oli lääkäreillä muita ammattiryhmiä

alhaisempi. Lääkäreiden vastausprosentti oli järjestämistavan suhteen

alhaisin työnantajien yhteisillä asemilla, joissa se oli runsaat kymmenen

prosenttiyksikköä alhaisempi (31 prosenttia) kuin muissa työterveyshuollon

järjestämistavoissa työskentelevillä lääkäreillä (lääkäriasemien

41 prosentista terveyskeskusten 45 prosenttiin). Työantajien yhteisillä

työterveysasemilla työskenteli neljä prosenttia otokseen poimituista työterveyslääkäreistä.

Muissa työterveyshuollon ammattiryhmissä kyselyn

vastausprosentti ylitti 50 prosenttia. Summamuuttujien hajonnat olivat

laajuudeltaan samaa suuruusluokkaa eri ammattiryhmissä. Tutkimuksen

tulosten voidaan katsoa edustavan työterveyshoitajien, -lääkärien,

työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien TANO-toimintaa ja näkemyksiä.

YHTEENVETO

5.3 Jatkotutkimustarpeet

TANO-toiminta edellyttää työterveyshenkilöstöltä hyvää sisältö- ja menetelmäosaamista.

Osaamisen kehittymistä on seurattava ja kartutettava

tietoa niistä keinoista, joilla uutta tietoa ja osaamista saadaan mahdollisimman

tehokkaasti työterveyshuollon käyttöön (vrt. Aittasalo ym. 2006,

myös Schulte ym. 2003).

87


5 YHTEENVETO

TANO-toimintamallien tutkimuksellinen kehittäminen yhteistyössä

työterveyshuoltojen ja niiden asiakkaiden kanssa tuottaa ratkaisuja tässä

tutkimuksessa todettuihin TANO-toiminnan kehittämishaasteisiin. Toimintamallien

toteutumista käytännössä sekä vaikuttavuutta ja hyödyllisyyttä

eri toimijoiden näkökulmista on arvioitava tieteellisesti.

Työterveyshuollon ja muiden potentiaalisten yhteistyökumppaneiden

kuin asiakasorganisaation toimijoiden välisestä yhteistyöstä tarvitaan

systemaattisesti kerättyä ja analysoitua tietoa; voidaanko yhteistyöllä

parantaa työterveyshuollon ja niiden kumppaneiden toiminnan vaikuttavuutta

ja kehittää sitä vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita Miten

hyödylliseksi eri osapuolet kokevat yhteistyön ja millaisia taloudellisia

vaikutuksia sillä on Myös tässä tutkimukselliseksi lähestymistavaksi sopii

yhteistoiminnallinen kehittäminen, jossa kaikkien osapuolten näkemykset

tulevat huomioon otetuiksi.

Työterveyshuollon tutkimuksissa asiakkaiden kokemat tarpeet ja

hyöty ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Työterveyshuollon ja erityisesti

TANO-toiminnan jatkotutkimuksissa on syytä selvittää aikaisempaa

kattavammin asiakkaiden kokemia tarpeita, heidän saamaansa ohjausta

ja neuvontaa (esimerkiksi Palmgren ym. 2007, Sulander ym. 2007, Reid

& Malone 2003, Talvi ym. 1995) sekä TANO-toiminnan hyödyllisyyttä

asiakkaiden – yksilöiden, työyhteisöjen ja ryhmien sekä asiakasorganisaatioiden

– näkökulmasta.

TANO-toiminnan merkitystä eri väestö- ja ammattiryhmien terveyserojen

kaventamisessa ja muuttuvan työelämän tarpeisiin vastaamisessa tulee

arvioida suuntaamalla toimintaa ja sen tutkimusta erityisesti ryhmille,

joiden työterveys- ja turvallisuusosaamisessa on puutteita. Tällaisia ovat

esimerkiksi uudet ja nuoret työntekijät, yrittäjät ja pienet yritykset sekä

henkilöt, joilla on terveystiedon ymmärtämiseen tai sen soveltamiseen

liittyviä esteitä (esimerkiksi puutteellinen kielitaito, kulttuurin tuntemus,

työtehtäviin liittyvät esteet) (vrt. Virtanen ym. 2006, Schulte ym. 2003,

Rudd ym. 2000, Kaila-Kangas 1999).

88


5 YHTEENVETO

5.4 Tutkimuksen merkitys käytännön

toiminnan kehittämiselle

5.4.1 TANO-toiminta ja terveyden edistäminen

työorganisaatioissa

Työterveyshuolloissa annetaan tietoa, neuvotaan ja ohjataan laaja-alaisesti

ja monipuolisesti etenkin yksilöasiakkaita. Yksilöiden auttaminen

huolehtimaan omasta terveydestään on yksi keskeisistä terveyden

edistämisen toiminta-alueista (World Health Organization 1986; 1997).

Yksilön terveysosaamisen edistämistä on pidetty keskeisenä myös koko

yhteiskuntaan kohdistuviin muutospaineisiin vastaamisessa; on syntynyt

uudenlaisia valintoihin ja elintapoihin liittyviä ongelmia, jotka pitkällä

tähtäyksellä vaikuttavat yksilöiden itsensä lisäksi koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

(Giddens 2006, ks. myös Burkitt 2005). Tämän näkemyksen

mukaan yksilöiden terveys- ja hyvinvointiongelmat ovat viime kädessä

vain yksilöiden itsensä ratkaistavissa.

Yksilökeskeinen ja yksilöllistävä lähestymistapa terveysosaamiseen

painottaa yksilöllistä, ei niinkään sosiaalista vastuuta terveydestä. Ongelmana

on tällöin, että terveyden yhteys laajempaan yhteisöön katoaa,

ja terveysosaamisen edistämisestä tulee yksinkertaista, yksilön tietojen

ja taitojen kehittämiseen tähtäävää toimintaa. (Burkitt 2005.)

Työyhteisöissä ja -organisaatioissa monet terveyteen ja työhyvinvointiin

vaikuttavat asiat eivät ole yksilöiden – etenkään työntekijöiden

– vastuulla ja muutettavissa, vaan ne edellyttävät kollektiivista vastuuta

ja toimia sekä yrityksen johdon ja muiden päätöksentekijöiden toimia.

Työterveyshuollossa pelkkä yksilöiden terveysosaamisen vahvistaminen

ei riitä. Sen lisäksi TANO-toiminnalla tulee tukea sellaisten käsitysten,

normien, tiedon ja toimintatapojen muodostumista työorganisaatioissa,

joiden avulla ne pystyvät etsimään ratkaisuja työhyvinvoinnin haasteisiin,

hyödyntämään työhyvinvointipalveluita ja kehittämään työtä, työympäristöä

sekä toimintaprosessejaan ja -järjestelmiään terveyttä tukeviksi.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että työnantajille ja

muille asiakasorganisaation toimijoille suunnattu TANO ei ole vakiinnuttanut

asemaansa samalla tavalla kuin työntekijöille suunnattu toiminta.

Onko tämä merkki siitä, että työterveyshuolto ei miellä työnantajia ja

muita toimijoita TANO-toiminnan asiakkaiksi samalla tavalla kuin työn-

YHTEENVETO

89


5 YHTEENVETO

tekijöitä Vai kertooko vakiintuneiden yhteistoimintatilanteiden – joissa

TANOa hyödynnettäisiin – puuttuminen siitä, että työnantajat eivät näe

työterveyshuoltoa osana työpaikan toimintaa ja henkilöstöpolitiikkaa

TANO-toiminta tulee ymmärtää yksilöiden työhyvinvointiin liittyvien

tietojen, taitojen, käyttäytymisen ja toimintatapojen kehittämisen

lisäksi entistä selvemmin toimintana, jolla vaikutetaan työyhteisöihin ja

ryhmiin sekä työnantajiin ja asiakasorganisaation muihin toimijoihin.

Tämän tutkimuksen tulosten muodostama kuva TANO-toiminnasta

yksilöpainotteisena, työterveyshuollon toimijakeskeisenä ja pääosin yksin

toteuttamana terveyden edistämisen muotona, jonka systemaattinen

suunnittelu ja arviointi on puutteellista, asettaa toiminnan kehittämiselle

suuria haasteita.

Toisaalta työterveyshuollon eri ammattiryhmien asiantuntemukseen

perustuva sekä eri painotuksin toteuttama TANO täydensivät toisiaan.

Työterveyshuollon moniammatillisuus antaa hyvän pohjan TANO-toiminnan

kehittämiselle entistä vaikuttavammaksi. Kokeneemman työterveyshenkilöstön

muita monipuolisempi ja aktiivisempi TANO-toiminta

kertoo toiminnan kehittymisestä työkokemuksen karttuessa. Toiminnan

erot erikokoisille asiakasyrityksille viittaavat työterveyshuollon kykyyn toteuttaa

TANOa erilaisten yritysten tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti.

Erityisenä vahvuutena TANO-toiminnan kehittämisen näkökulmasta

on pidettävä tutkimukseen vastanneiden työterveyshuollon ammattihenkilöiden

ja asiantuntijoiden kehittämis- ja koulutusmyönteisyyttä sekä

kykyä tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Työterveyshenkilöstön

näkemykset TANO-toiminnan kehittämisestä ja heidän kokemansa koulutustarpeet

vastaavat hyvin niihin haasteisiin, joita tämän tutkimuksen

tulokset asettavat TANO-toiminnan kehittämiselle.

5.4.2 Ehdotukset TANO-toiminnan kehittämiseksi

Työterveyshuollon TANO-toiminta on laaja kokonaisuus, jonka kehittäminen

työterveyshuollon vaikuttavaksi prosessiksi edellyttää sekä

kokonaisuuden hahmottamista että taitavaa käytännön toimintaa eri

toimintatilanteissa. Seuraavissa kehittämisehdotuksissa keskitytään kokonaisuuteen.

90


5 YHTEENVETO

TANO-toiminnan suunnittelu ja kehittäminen, moniammatillinen toiminta

ja asiakasyhteistyö

TANO-toimintaa tulee suunnitella, seurata, arvioida ja kehittää

työterveyshuoltotiimin ja asiakasyrityksen yhteistyössä.

TANO-toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa on hyödynnettävä

työterveyshuollon moniammatillista osaamista sekä tarvittaessa

asiakasorganisaation tai sen ulkopuolisten toimijoiden tukea.

• Suunnittelun apuvälineeksi suositellaan TANO-matriisia (s. 28).

• Opetusta TANO-toiminnasta, sen suunnittelusta ja vaikuttavuuden

arvioinnista sekä niissä käytettävistä menetelmistä ja välineistä tulee

antaa työterveyshuollon pätevöitymis- ja täydennyskoulutuksissa.

Toiminnan vaikutusten arviointi luotettavasti ilman toiminnalle asetettuja

täsmällisiä tavoitteita tai ilman toiminnan konkreettista suunnittelua ja

seurantaa on mahdotonta. Tässä tutkimuksessa havaitut TANO-toiminnan

suunnitelmallisuuden ja arvioinnin puutteet voivat heijastaa

tilannetta myös muissa työterveyshuollon prosesseissa (vrt. Pirttilä 2001).

Ne saattavat myös olla merkki TANO-toiminnan pitämisestä itsestään

selvyytenä – toimintana, jota tehdään muun työn lomassa käytännössä

kehittyneiden, usein ammattikohtaisten toimintatapojen mukaisesti pysähtymättä

sen kummemmin miettimään, mitä toiminnalla tavoitellaan.

Tällaisesta habituaatiosta (Jarvis 1999) saattoi olla kysymys, kun käytetyt

neuvontamenetelmät pysyivät samanlaisina, vaikka asiakkaat tai toimintatilanteet

muuttuivat. Rutinoitunut toiminta voi olla hyödyllistä, mutta

se on myös este toiminnan muuttamiselle (Berger & Luckmann 1996).

TANO-matriisi auttaa konkretisoimaan ja priorisoimaan TANO-toimintaa

sekä suuntaamaan sitä tavoitteiden mukaisesti. Matriisi jäsentää

suunnitteluprosessia ja helpottaa yhteistä keskustelua ja toiminnasta

sopimista. Matriisissa työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden

toiminta ja asiantuntijuus tulevat näkyviksi, mikä edistää erilaisen

asiantuntemuksen hyödyntämistä ja toiminnan koordinointia. Samalla

voidaan selkeästi sopia työterveyshuollon eri toimijoiden rooleista ja

kehittää perinteisen, yksilöiden toteuttaman terveyskasvatuksen lisäksi

yhteistoiminnallista työotetta.

YHTEENVETO

91


5 YHTEENVETO

TANO-matriisi ohjaa pohtimaan, mitä muuta osaamista ja keitä

yhteistyökumppaneita (asiakasorganisaatiosta tai sen ulkopuolelta)

toiminnassa tarvitaan. Matriisin avulla TANO-toiminnan tarkoituksenmukaisuutta

suhteessa tavoitteisiin on helppo arvioida jo suunnitteluvaiheessa.

Tämä voi auttaa luopumaan rutiineista ja ottamaan käyttöön

uusia, entistä vaikuttavampia ja monipuolisempia menetelmiä.

TANO-toiminnan kohdistaminen eri asiakasryhmille

TANOa on kohdistettava vaikuttavuuden kannalta tarkoituksenmukaisesti

työterveyshuollon eri asiakasryhmille (yksilöt, ryhmät ja

työyhteisöt, työnantaja ja muut toimijat) ja erilaisille asiakkaille.

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työnantajalle ja asiakasorganisaation

muille toimijoille tulee vakiinnuttaa työterveyshuollon

toimintakäytännöksi samalla tavalla kuin työntekijöille suunnattu

TANO.

TANOa suunnataan niille, jotka tarvitsevat tietoa, ohjausta ja neuvontaa

oman terveytensä ja työhyvinvointinsa edistämiseksi tai terveyden

edistämiseksi työyhteisössä ja -organisaatiossa. Toiminnan oikea kohdistaminen

edellyttää näiden ryhmien (ammattiryhmät ja muut ryhmät) ja

yksilöiden tunnistamista. Lisäksi työterveyshuollon on tunnistettava ne

asiakasorganisaation toimijat, jotka tarvitsevat tietoa työhyvinvoinnista

ja sen edistämisestä päätöksentekonsa tueksi.

TANO-osaamisen kehittäminen

TANO-toiminnan sisältö- ja menetelmäopetusta on lisättävä

työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevöitymis-

ja erikoislääkärikoulutuksessa ja sitä tulee tarjota myös

työterveyshuollon täydennys- ja muissa koulutuksissa.

• Työterveyshuoltojen käyttöön on tuotettava kirjallista ja sähköistä

aineistoa TANO-toiminnassa suositeltavista menetelmistä ja materiaaleista;

olemassa olevan aineiston saatavuutta tulee parantaa.

• Työterveyshuolloille tarkoitettuja sähköisiä tietopalveluita on tarpeen

kehittää, jotta ajankohtainen tutkimustieto ja muu luotettava

tieto on helposti työterveyshuollon toimijoiden saatavilla.

92


5 YHTEENVETO

TANO-toiminta edellyttää työterveyshuollolta laajaa asiatietojen hallintaa

ja taitoa käyttää mahdollisimman vaikuttavia sekä erilaisten asiakkaiden,

toiminnan tavoitteiden ja toimintatilanteiden kannalta tarkoituksenmukaisia

menetelmiä. Työhön liittyvän TANO-toiminnan toteuttamiseksi

työterveyshenkilöstö tarvitsee hyvät tiedot työn vaaroista, kuormitustekijöistä

ja altisteista sekä niiltä suojautumisesta samoin kuin työyhteisöön

liittyvistä tekijöistä. Näihin asioihin liittyvää TANOa oli vähän, ja niistä

työterveyshenkilöstö koki myös eniten koulutustarvetta. Työterveyshuollossa

on lisäksi hallittava menetelmiä, joilla aikuisten oppimista

voi tukea. Tulokset osoittavat TANO-menetelmien kehittämistarpeen,

myös tutkimukseen osallistunut työterveyshenkilöstö kaipasi menetelmiin

liittyvää koulutusta etenkin vaikuttavista TANO-menetelmistä ja

ryhmien ohjauksesta.

Työterveyshuollon yhteistyö muiden terveyden edistämisen toimijoiden

kanssa

• Työterveyshuoltojen tulee lisätä yhteistyötä muiden terveyden

edistämiseksi työskentelevien toimijoiden kanssa. Yhteistyökumppaneita

ovat erilaiset asiantuntijalaitokset, kuten Työterveyslaitos

aluetoimipaikkoineen, terveysjärjestöt, viranomaiset, kuntoutus- ja

vakuutuslaitokset sekä muut valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset

terveyden edistämiseksi työskentelevät toimijat.

YHTEENVETO

Työterveyshuolto toteuttaa TANOa pääosin yksin, eikä tee yhteistyötä

muiden terveyden edistämisen toimijoiden kanssa. Kyselyyn vastanneiden

kehittämisehdotuksiin ei sisältynyt tällaisen yhteistyön tarvetta. Työterveyshuolto

ei kuitenkaan voi – eikä sen tarvitse – osata tehdä kaikkea itse.

Yhteistoiminnalla se voi täydentää omaa osaamistaan, säästää resurssejaan

ja oppia muilta toimijoilta.

Kun yhteistyötä on vähän, voi työterveyshuolto etääntyä muista

toimijoista ja keskittyä kehittämään yksin omaa sisältö- ja menetelmäosaamistaan.

Tiiviiden ja vastavuoroisten yhteistoimintasuhteiden luominen

muihin terveyden edistämisen toimijoihin liittää työterveyshuollon

entistä kiinteämmäksi osaksi väestön terveyden edistämiseksi toimivaa

kokonaisuutta.

93


5 YHTEENVETO

Hyvät TANO-käytännöt

TANO-toimintaan tulee luoda erilaisten asiakkaiden ja työterveyshuoltojen

yhteistyössä toimintatapoja ja malleja, joiden pohjalta

kehitetään hyviä TANO-toiminnan käytäntöjä.

TANO-toiminnan kehittäminen työterveyshuollon vaikuttavaksi prosessiksi

edellyttää systemaattisen suunnittelun lisäksi yhteisesti kehitettyjä

ja sovittuja toimintatapoja ja -malleja; niitä toivoivat myös kyselyyn

vastanneet työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat. Malleja

voidaan kehittää paikallisesti vastaamaan erilaisten yritysten ja asiakasryhmien

tarpeita yhteistyössä työterveyshuoltojen, niiden asiakkaiden ja

muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Mallien soveltamista käytäntöön,

niiden vaikuttavuutta ja asiakkaiden kokemaa hyötyä on arvioitava ja

seurattava.

94


KIRJALLISUUS

Abeytunga, P. K. 2000. OHS Information on the Internet Today and Tomorrow. http://www.

ccohs.ca/ccohs/speeches/speeches0.html / 4.1.2005.

Aittasalo, M., Miilunpalo, S. 2006. Offering physical activity counselling in occupational health

care – Does it reach the target group Occupational Medicine 2006, 56: s. 55–58.

Aittasalo, M., Miilunpalo, S., Ståhl, T., Kukkonen-Harjula, K. 2006. From innovation to practice:

inititation, implementation and evaluation of a physician based physical activity promotion

programme in Finland. Health Promotion International, 22; 1: s. 19–27.

Antti-Poika, M. 2003. Tietojen antaminen ja ohjaus työterveyshuollossa. Teoksessa Antti-Poika,

M., Martimo, K.-P., Husman, K. (toim.) Työterveyshuolto. Duodecim. Helsinki.

Aujoulat, L, d´Hoore, W., Deccache, A. 2007. Patient empowerment in theory and practice: Polysemy

or cacophony Patient Education and Counseling, 66; 1, April 2007: s. 13–20.

Bandura, A. 1977. Social learning theory. Prentice-Hall. Englewood Cliffs, N.J.

Belk, H. D. Implementing continuous quality improvement in occupational health programs.

Journal of Occupational Medicine, 32; 12, Dec 1990: s. 1184–1188.

Berger, P. L., Luckmann, T. 1994. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen

tutkielma. Gaudeamus. Helsinki.

Bien, T. H., Miller, W. R., Tonigan, J. S. 1993. Brief interventions for alcohol problems: a review.

Addiction, 88: s. 315–336.

Burkitt, I. 2005. The Healty Citizen: Fittness and Consumerism in Contemporary Capitalism.

Teoksessa Hoikkala, T., Hakkarainen, P., Laine, S. (toim.): Beyond Helath Literacy. Youth

Cultures, Prevention and Policy. Finnish Yout Research Network/ Finnish Youth Research

Society. Publications 52: s. 375–390. Hakapaino. Helsinki.

Fishbein, M., Aizen, I. 1975. Belief, attitude, intention and behavior: an introduction to theory

and research. Addison-Wesley. Reading.

Fleming, M., Manwell, I. B. 1999. Brief intervention in primary care settings. A primary treatment

method for at-risk, problem, and dependent drinkers. Alcohol Res. Health, 23; 2:

s. 128–137.

Dryson, E. 1995. Preferred components of an occupational health service for small industry in

New Zealand: health protection or health promotion Occupational Medicine (Lond), 45;

1, Feb 1995: s. 31–34.

95


KIRJALLISUUS

Eakin, E. G., Glasgow, R. E., Riley, K .M. 2000. Review of primary care-based physical activity

intervention studies: effectiveness and implications for practice and future research. J Fam

Pract, 49: s. 158–168.

Elo, I. T., Preston, S. H. 1996. Educational Differentials in Mortality: United States, 1979–1985.

Social Science and Medicine, 42: s. 47–57.

Giddens, A. 2007. Europe in the Global Age. Polity Press. Cambridge.

Glasgow, R. E., Emont, S., Miller, D. C. 2006. Assessing delivery of the five ’As’ for patient-centered

counceling. Health Promotion International, 21; 3: s. 245–255.

Hakkarainen, A. 2000. Terveyskasvatus työterveyshuollossa. Pro gradu -tutkielma. Liikunta- ja

terveystieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto.

Hautamäki, T., Vertio, H. 1997. Tietojen antaminen ja ohjaus. Teoksessa Antti-Poika, M., Taskinen,

H. (toim.): Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Opas toiminnan suunnitteluun ja seurantaan,

s. 171–176. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos. Helsinki.

Hirvonen, E., Pietilä, A-M., Eirola, R. 2002. Terveyskeskustelu – tavoitteena dialogi terveyden edistämisessä.

Teoksessa Pietilä, A-M., Hakulinen, T., Hirvonen, E., Koponen, P., Salminen, E-

M., Sirola, K. (toim.): Terveyden edistäminen – uudistuvat työmenetelmät. WSOY. Juva.

Hoikkala, T., Hakkarainen, P. 2005. Small Tales about Health Literacy. Teoksessa Hoikkala,

Hakkarainen, Laine (toim.) Beyond Health Literacy. Youth Cultures, Prevention and Policy.

s. 5–22. Finnish Youth Research Network/Finnish Youth Research Society Publications,

52. Hakapaino. Helsinki.

Hulshof, C. T. J., Verbeek, J. H. A. M., van Dijk, F. J. H., van der Weide, W. E., Braam, I. T. J. 1999.

Evaluation research in occupational health services: general principles and a systematic

review of empirical studies. Occup Environ Med, 56: s. 361–377.

Jarvis, P. 1999. The Practitioner-Researcher. Developing Theory from Practice. Jossey-Bass

Publishers. San Francisco.

Jouttimäki, L. 1998. EU-maiden tyky-toiminnan tutkimus. Fysioterapia, 6:19–22.

Järvinen, A., Koivisto, T., Poikela, E. 2000. Oppiminen työssä ja työyhteisössä. WSOY. Juva.

Kaila-Kangas, L., Notkola, V., Mutanen, P., Keskimäki, I., Leino-Arjas, P. 1999. Sairaalapalvelujen

käyttö ammattiryhmittäin Suomessa. Työterveyslaitos. Helsinki.

Kaner, E. H. S., Beyer, F., Dickinson, H.O., Pienaar, E., Campbell, F., Schlesinger, C., Heather, N., Saunders,

J., Burnand. B. Effectiveness of brief alcohol interventions in primary care populations.

Cochrane Database of Systematic Reviews 2007, 2, Art. no. CD004148. DOI: 10.1002/14651858.

CD004148.pub3

Kannas, L., Tyrväinen, H. (toim.) 2005. Virikkeitä terveystiedon opetukseen. Jyväskylän yliopisto:

Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. Tampere: Domus-Offset.

Kettunen, T., Poskiparta, M., Liimatainen, L. 2001. Empowering counseling – a case study. Nursepatient

encounter in a hospital. Health Educ. Res, 16; 2, Apr 2001: s. 227–238.

Kickbusch, I. S. 2001. Health literacy: addressing the health and education divide. Health Promotion

International, 16; 3: s. 289–297.

96


KIRJALLISUUS

Kickbusch, I., Nutbeam D. 1998. Health Promotion Glossary. http://whqlibdoc.who.int/hq/1998/

WHO_HPR_HEP_98.1.pdf/13.5.2007

Kivimäki, M., Elovainio, M., Vahtera, J., Ferrie, J. E. 2003a. Organizational justice and health of

employees: prospective cohort study. Occupational and Environmental Medicine, 60:

s. 27–34.

Kivimäki, M., Elovainio, M., Vahtera, J., Virtanen, M., Stanfield, S. A. 2003b. Association between

organizational inequity and incidence of psychiatric disorders in female employees. Psychological

Medicine, 33: s. 319–326.

Kovero, C. 1995. Kasvatustieteellisiä näkökulmia terveysneuvonnassa. Työterveyslääkäri, 3:

s. 295–299.

Kovero, C. 1999. Förändring och lärande inom företagshälsovården. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen

laitoksen tutkimuksia, 164.

Macdonald, E. B., Ritchie, K. A., Murray, K. J., Gilmour, W. H. 2000. Requirements for occupational

medicine training in Europe: a Delphi study. Occupational Environmental Medicine, 57,

Feb 2000: s. 98–105.

Manninen, P. (toim.) 2007. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2004 – kehitystrendien tarkastelua.

Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

Mechanic, D. 1999. Issues in promoting health. Social Science & Medicine, 48: s. 711–718.

Mezirow, J. 1995. Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Helsingin yliopiston

Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki.

Notkola, V., Husman, K., Tupi, K., Virolainen, R., Nuutinen, J. 1990. Farmers’ occupational health

programme in Finland, 1979–1987. Soc. sci. Med, 30; 9: s. 1035–1040.

Nupponen, R., Aarva, P., Laitakari, J., Miilunpalo, S., Paronen, O., Urponen, H. 1991. Terveyskasvatuksen

taustakäsitykset ja vaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa Terveyskasvatustutkimuksen

vuosikirja 1991: 11–25. Tutkimuksia 2/1991. Sosiaali- ja terveyshallitus. Tampere.

Nutbeam, D. 1998. Health promotion glossary, Health Promotion International, 13: s. 349–

364.

Nutbeam, D. 2001. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health

education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion International,

15; 3: s. 259–267.

Ottawa Charter for Health Promotion. 1986. http://www.iuhpeconference.org/en/conference/

ottawa-charter-en.pdf. 12.1.2007

Palmgren, H. 2000. Tukea, ohjausta vai tiedon jakamista Työterveyshoitajien käsityksiä terveyskasvatuksesta

– terveyskasvatustietoisuuden tarkastelu. Pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteen

laitos. Helsingin yliopisto.

Palmgren, H., Jalonen, .P, Kaleva, S., Leino, T., Romppanen, V. 2007. Tietojen antaminen, neuvonta ja

ohjaus (TANO) työterveyshuollon työssä – tapaustutkimus TANO-toiminnasta nuorten työterveyden

edistämiseksi. Työ ja ihminen -tutkimusraporttisarja. Työterveyslaitos. Helsinki.

KIRJALLISUUS

97


KIRJALLISUUS

Phoon, W-O. 1995. Emerging issues in occupational health education as reflected in the previous

ICOH conferences. Safety Science, 20: s. 157–161.

Pirttilä, I. 1999. Miten parantaa terveyskeskusten työterveyshuollon purevuutta. Työterveyslääkäri,

17; 1: s. 14–16.

Pirttilä, I. 2001. Miten toimii terveyskeskusten työterveyshuolto suhteessa pienyrityksiin ja pätkätyöntekijöihin.

Työterveyslaitos. Helsinki.

Poskiparta, M. 1997. Terveysneuvonta, oppimaan oppimista. Videotallenteet hoitajien terveysneuvonnan

ilmentäjinä ja vuorovaikutustaitojen kehittämismenetelmänä. Jyväskylän yliopisto.

Studies in Sport, Physical Education and Health, 46.

Poskiparta, M., Liimatainen, L., Kettunen, T., Karhila, P. 2001. From nurse-centered health counseling

to empowermental health counseling. Patient Education and Counseling, 45; 1, Oct

2001: s. 69–79.

Prochaska, J. O., Norcross, J. C. 2001. Stages of change. Psychoterapy, 38; 4, Winter 2001:

s. 443–448.

Prochaska, J. O., Velicer, W. F. 1997. The transtheoretical model of health behavior change.

American Journal of Health Promotion, 12; 1: s. 38–48.

Rantanen, L. 1993. Terveysneuvonta työterveyshoitajan kuvaamana. Lisensiaattityö. Hoitotieteen

laitos. Turun yliopisto.

Rantanen, J., Ylikoski, M. 1987. Työterveyshuolto. Työterveyslaitos. Helsinki.

Ratzan, S. C. 2001. Health Literacy: Communication for the Public Good. Health Promotion

International, 16; 2: s. 207–214.

Reid, A., Malone, J. 2003. A cross-sectional study of employer and employee occupational health

needs and priorities within the Irish Civil Service. Occupational Medicine, 53, Sep 2003:

s. 41–45.

Rudd, R. E., Moeykens, B. A., Colton, T. C. 1999. Health and Literacy. A Review of Medical and

Public Health Literature. Teoksessa Comings, J., Garners, B., Smith, C. (toim.) Health and

Literacy. Annual Review of Adult Learning and Literacy. Jossey-Bass. New York.

Rudd, R. E., Colton, T., Schacht, R. 2000. An overview of Medical and Public Health Literature

addressing Literature Issues: an Annotated Bibliography.NCSALL Report #14. http://www.

hsph.harvard.edu/healthliteracy/litreview.pdf / 5.5.2007.

Rudolph, L., Deitchman, S., Dervin, K. 2001. Integrating occupational health services and occupational

prevention services. American Journal of Industrial Medicine, 40; 3, Sep 2001:

s. 307–318.

Russell, L. B. 1986. Is Prevention Better than Care. The Brookings Institution. Washington.

Räsänen, K. (toim.). 1999. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 1997. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja

terveysministeriö. Helsinki.

Räsänen, K. (toim.). 2002. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2000 – 1990-luvun kehitystrendit.

Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

98


KIRJALLISUUS

Schulte, P. A., Okun, A., Stephenson, C. M., Colligan, M., Ahlers, H., Gjessing, C., Loos, G., Niemeier,

R. W., Sweeney, M. H. 2003. Information dissemination and use: critical components in occupational

safety and health. American Journal of Industrial Medicine, 44; 5, Nov 2003:

s. 515–531.

Sparks, K., Faragher, B., Cooper, G. L. 2001. Well-being and occupational health in the 21st century

workplace. Journal of Occupational and Organizational Psychology, 74: s. 489–509.

Sulander, J., Viluksela, M., Elo, A-R., Huuskonen, M. S., Leino, T. 2007. Nuoret ja työ 2006 -barometri.

Taulukkoraportti. Työterveyslaitos. Helsinki.

Talvi, A., Järvisalo, J., Knut, L-R., Kaitaniemi, P., Kalimo, R. 1995. Työikäisten terveyden edistäminen.

Työterveyshuollon toteamat terveydenedistämistarpeet Neste Oy:ssä 1988–91. Suomen

Lääkärilehti, 50; 20–21: s. 2193–2198.

Thijs, G. A. 2007. GP’s consult & health behaviour change project. Developing a programme

to train GP's in communication skills to achieve lifestyle improvements. Patient Education

and Counseling, 67; 3, Aug 2007: s. 267–271.

Tones, K. 1988. Selecting Indicators of Success in Helath Education. The Importance of Theory

and Philosophy. Teoksessa Kannas, L., Miilunpalo, S. (toim.) Terveyskasvatustutkimuksen

vuosikirja 1988. 33–42. Sarja Tutkimukset 8/1988. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Jyväskylä.

Tones, K., Tilford, S., Robinson, Y. 1990. Health Education. Effectiveness and efficiency. London.

Chapman, Hall.

Työterveyshuolto. Lakikokoelma 2002. Edita. Helsinki.

Vaaranen, A., Kolivuori, T., Rossi, K., Tolonen, M., Hassi, J. 1979. Need for job-related health counselling

in small workplaces. Scandinavian Journal of Work and Environmental Health, 5;

2: s. 18–20.

Vahtera, J., Kivimäki, M., Pentti, J., Linna, A., Virtanen, M., Ferrie, J. E. 2004. Organisational

downsizing, sickness absence, and mortality: 10-town prospective cohort study. British

Medical Journal, 328, s. 555.

Vahtera, J., Pentti, J., Uutela, A. 1996. The effect of objective job demands on registered sickness

absence spells; do personal, social and job-related resources act as moderators Work &

Stress, 10; 4: s. 286–308.

Vertio, H. 2003. Terveyden edistäminen. Tammi. Helsinki.

Virtanen, S., Helakorpi, S., Kauppinen, T., Prättälä, R., Tuomi, K., Uutela, A., Palo, L. 2006. Elintavat

ja työssä altistuminen Suomessa. Työterveyslaitos. Helsinki.

Virtanen, H., Leino-Kilpi, H, Salanterä, S. 2007. Empowering discourse in patient education. Patient

Education and Counsseling, 66; 2, May 2007, s. 140–146.

Vohlonen, I., Husman, K., Kalimo, E., Virolainen, R., Tupi, K., Nuutinen, J., Björkqvist, S., Raitasalo, R.

1983. Viljelijöiden työterveyshuolto: kokeilu ja suositukset. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja,

M: 45. Helsinki.

KIRJALLISUUS

99


KIRJALLISUUS

Williams, N., Sobti, A., Aw, T. C. 1994. Comparison of perceived occupational health needs

among managers, employee representatives and occupational physicians. Occupational

Medicine, 44; 4: s. 205–208.

World Health Organization. 1986. Ottawa Charter for Health Promotion. World Health Organization.

Geneva.

World Health Organization. 1997. Jakarta Declaration for Leading Health Promotion into the 21th

Century. Organization. Geneva.

Zarcadoolas, C., Pleasant, A., Greer, D. S. 2005. Understanding Health Literacy: an expanded model.

Health Promotion International, 20; 2: s. 195–203.

100


LIITE 1. KYSELYLOMAKE

_________

TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

KYSELYTUTKIMUS

Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) ovat työterveyshuollon lakisääteistä toimintaa,

jonka tavoitteena on ylläpitää ja edistää työntekijöiden, työpaikan ja työyhteisöjen terveyttä ja

hyvinvointia. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus ovat työterveyshuollon menetelmiä, joiden

avulla pyritään lisäämään asiakasyritysten työntekijöiden, työnantajan ja muiden organisaation

toimijoiden tietoja ja taitoja, joilla on merkitystä terveyden edistämisessä. Tavoitteena on myös

lisätä terveydelle myönteisiä asenteita ja käyttäytymistä. Tässä kyselyssä kartoitetaan, miten

työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat käytännön toiminnassaan toteuttavat tietojen

antamista, neuvontaa ja ohjausta.

LIITTEET 1–3

Pyydämme sinua vastaamaan kyselylomakkeeseen ympyröimällä mielestäsi sopivin vaihtoehto.

Vastaa myös avoimiin kysymyksiin. Kysymykset koskevat työskentelyäsi tällä

työterveysasemalla viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana.

101


TAUSTATIEDOT

a Saitko tämän kyselyn työskennellessäsi

b Sukupuoli

1. nainen

2. mies

1. terveyskeskuksen työterveysasemalla

2. kunnallisessa liikelaitoksessa

3. työnantajan omalla työterveysasemalla

4. työnantajien yhteisellä työterveysasemalla

5. lääkärikeskuksen työterveysasemalla

6. yksityisen tutkimus- tai hoitolaitoksen työterveysasemalla

7. yksityisenä ammatinharjoittajana

8. muun työterveyspalvelujen tuottajan, minkä ________________________________

c Ikä _____vuotta

d Ammattitehtävä

1. työterveyshoitaja

2. työterveyslääkäri

3. työfysioterapeutti

4. työterveyspsykologi

e Ovatko työterveyshuollon tehtävät päätyösi

1. kyllä

2. ei

f Oletko työterveyshuollon ammattihenkilönä/asiantuntijana

1. työsuhteessa

2. ammatinharjoittajana/yrittäjänä

3. sekä työsuhteessa että ammatinharjoittajana/yrittäjänä

4. työsuhteessa ostopalvelut tarjoavassa yrityksessä

5. jossakin muussa, missä_________________________________

g Jos olet työsuhteessa, oletko

1. vakituinen

2. määräaikainen

3. sijainen

h Kuinka kauan olet työskennellyt työterveyshuollossa _____________vuotta

102


i Oletko

1. kokopäiväinen

2. osa-aikainen, ___________tuntia/viikko _________tuntia/kk

j

Oletko suorittanut työterveyshuollon pätevöitymiskoulutuksen (työterveyshuollon

erikoistumisopinnot, työterveyslääkärin tutkinto, Työterveyslaitoksen järjestämä

työterveyshuollon koulutus tms. vähintään 7 opintoviikkoa)

1. kyllä

2. ei

k Keitä muita tällä työterveysasemalla työskentelee itsesi lisäksi

1. työterveyshoitaja

2. työterveyslääkäri

3. työfysioterapeutti

4. työterveyspsykologi

5. muu työterveyshuollon asiantuntija_________________________

l Kuinka monella työterveysasemalla (yksikössä) teet työterveyshuollon ammattihenkilön /

asiantuntijan työtä

1. yhdellä

2. kahdella tai useammalla

m Kuinka monta yritystä sinulla on asiakkaana tällä työterveysasemalla työskennellessäsi

1. yksi

2. kaksi - viisi

3. kuusi - kymmenen

4. yli kymmenen

n Ovatko asiakasyrityksesi pääosin

1. suuria (yli 249 työntekijää)

2. keskikokoisia (50-249) työntekijää

3. pieniä yrityksiä (10-49 työntekijää)

4. mikro- tai pienyrityksiä (alle 10 työntekijää)

o Kuinka suuri on henkilöasiakasmäärä, joka on vastuullasi tällä työterveysasemalla

työskennellessäsi

___________________

p Kuinka suuri osa koko henkilöasiakasmäärästä on nuoria, 16–29-vuotiaita _____________%

LIITTEET 1–3

103


1 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA

OHJAUS: kohderyhmät ja edellä

mainittuun toimintaan käytetty työaika

2. YKSILÖASIAKKAISIIN /TYÖNTEKIJÖIHIN

KOHDISTUVA TIETOJEN ANTAMINEN,

NEUVONTA JA OHJAUS

1. 1. Kuinka usein työssäsi annat tietoja,

neuvoja ja ohjeita

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a työntekijöille 1 2 3 4 5

b ylimmälle

johdolle 1 2 3 4 5

c linja- tai työnjohdolle

1 2 3 4 5

d työsuojeluhenkilöille

1 2 3 4 5

e luottamushenkilöille

1 2 3 4 5

f henkilöstöhallinnon

edustajille 1 2 3 4 5

g tyky-vastaavat/

ryhmät 1 2 3 4 5

h työterveyshuollon

yhdyshenkilö 1 2 3 4 5

i muille

kenelle

................................. 1 2 3 4 5

2.1. Annatko yksilöasiakkaille tietoja,

neuvoja ja ohjeita seuraavista

ASIOISTA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a henkilökohtainen

terveydentila 1 2 3 4 5

b ammatillinen

osaaminen ja sen

merkitys 1 2 3 4 5

c oman työkyvyn ylläpitämisen

ja edistämisen

keinot 1 2 3 4 5

d työpaikan työkykyä

ylläpitävä

toiminta 1 2 3 4 5

e kuntoutus 1 2 3 4 5

f työterveyshuoltopalvelut

1 2 3 4 5

g tapaturmavaarat

ja vaaroilta

suojautuminen 1 2 3 4 5

h kemiallinen,

fysikaalinen, biologinen

altistuminen 1 2 3 4 5

i turvalliset ja

terveelliset työtavat

ja -asennot 1 2 3 4 5

j suojainten käyttö 1 2 3 4 5

k ensiapu 1 2 3 4 5

l fyysinen kuormittuminen

työssä 1 2 3 4 5

m henkinen kuormittuminen

1 2 3 4 5

n henkinen väkivalta

tai sen uhka 1 2 3 4 5

o fyysinen väkivalta

tai sen uhka 1 2 3 4 5

p kriisitilanteet

työpaikalla 1 2 3 4 5

q epäasiallinen kohtelu

työpaikalla 1 2 3 4 5

r muut ongelmatilanteet

työpaikalla

1 2 3 4 5

104


2.2. Annatko yksilöasiakkaille tietoja,

neuvoja ja ohjausta seuraavista

ASIOISTA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

2.3. Annatko yksilöasiakkaille tietoja,

neuvontaa ja ohjausta seuraavissa

TILANTEISSA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a ammattitaudit,

työperäiset ja työhön

liittyvät sairaudet ja

niiden ehkäisy 1 2 3 4 5

b aineenvaihduntaan

liittyvät sairaudet

esim. DM, MBO 1 2 3 4 5

c mielenterveyden

häiriöt 1 2 3 4 5

d tuki- ja liikuntaelinsairaudet

1 2 3 4 5

e sydän- ja verenkiertoelimistön

sairaudet 1 2 3 4 5

f hengityselinsairaudet

1 2 3 4 5

g infektiosairaudet 1 2 3 4 5

h syöpäsairaudet 1 2 3 4 5

i suhde työtovereihin

ja esimieheen 1 2 3 4 5

j työaika 1 2 3 4 5

k työn organisointi 1 2 3 4 5.

l yhteistyö

työpaikalla 1 2 3 4 5

m muutokset

työpaikalla 1 2 3 4 5

n tupakointi 1 2 3 4 5

o alkoholin käyttö 1 2 3 4 5

p huumeet 1 2 3 4 5

q ravinto ja ruokailutottumukset

1 2 3 4 5

r liikunta 1 2 3 4 5

s uni ja lepo 1 2 3 4 5

t työn merkitys 1 2 3 4 5

u työn ja perheen yhteensovittaminen

1 2 3 4 5

v ihmissuhteet 1 2 3 4 5

x harrastukset 1 2 3 4 5

y vapaa-ajan vietto 1 2 3 4 5

z seksuaalisuus 1 2 3 4 5

å elämäntilanne 1 2 3 4 5

a työhönsijoitustarkastus

1 2 3 4 5

b määräaikaistarkastus

1 2 3 4 5

c ikäryhmätai

muu tarkastus 1 2 3 4 5

d työtapaturmakäynti 1 2 3 4 5

e sairaanhoitokäynti 1 2 3 4 5

f työkyvyn arviointi 1 2 3 4 5

g työkyvyn seuranta 1 2 3 4 5

h kuntoutustarpeen

arviointi 1 2 3 4 5

i työpaikkaselvitys

/-käynti 1 2 3 4 5

j ergonomian ohjaus 1 2 3 4 5

k muu neuvonta- ja

ohjaustilanne 1 2 3 4 5

l muu, mikä 1 2 3 4 5

......................................................

2.4. Käytätkö seuraavia MENETELMIÄ, kun

annat yksilöasiakkaille tietoja, neuvontaa

ja ohjausta

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a asiatietojen

kertominen 1 2 3 4 5

b ohjauskeskustelu 1 2 3 4 5

c yksilöllinen neuvojen

ja/tai ohjeiden

antaminen 1 2 3 4 5

d työtilanteissa tapahtuva

ohjaus 1 2 3 4 5

e kirjallisen materiaalin

antaminen 1 2 3 4 5

f audio-visuaalisen

materiaalin käyttö 1 2 3 4 5

g havainnollistaminen,

demonstrointi 1 2 3 4 5

h käytännön harjoittelu/

simulointi 1 2 3 4 5

i henkilökohtainen

tehtävä 1 2 3 4 5

LIITTEET 1–3

105


3 RYHMIIN JA TYÖYHTEISÖIHIN

KOHDISTUVA TIETOJEN ANTAMINEN,

NEUVONTA JA OHJAUS

3.1. Annatko ryhmille tai työyhteisöille

tietoja, neuvontaa ja ohjausta

seuraavissa TILANTEISSA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a työpaikkaselvitykset

1 2 3 4 5

b työyhteisöille ja

ryhmille suunnatut

terveystarkastukset 1 2 3 4 5

c fyysisen suorituskyvyn

selvitykset 1 2 3 4 5

d työyhteisöselvitykset

1 2 3 4 5

e työyhteisöjen

kehittämishankkeet 1 2 3 4 5

f ristiriita- ja konfliktitilanteet

1 2 3 4 5

g debriefingtilaisuudet

1 2 3 4 5

h muutostilanteet 1 2 3 4 5

i varhaiskuntoutukseen

liittyvä ryhmätoiminta

1 2 3 4 5

j muuhun kuntoutukseen

liittyvä

ryhmätoiminta 1 2 3 4 5

k ergonomian ohjaus 1 2 3 4 5

l ensiapukurssi 1 2 3 4 5

m työturvallisuuskoulutus

1 2 3 4 5

n uusien työntekijöiden

perehdytys 1 2 3 4 5

o esimieskoulutus 1 2 3 4 5

p laihdutusryhmät 1 2 3 4 5

q tupakoinnin lopetusryhmät

1 2 3 4 5

r liikuntaryhmät 1 2 3 4 5

s muu ryhmätoiminta

1 2 3 4 5

t muut koulutus- tai

ryhmätilaisuudet

1 2 3 4 5

3.2. Käytätkö seuraavia MENETELMIÄ, kun

annat ryhmille tietoja, neuvontaa ja

ohjausta

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a luennointi, esitelmien

ja alustusten

pitäminen 1 2 3 4 5

b ryhmäkeskustelu 1 2 3 4 5

c kirjallinen viestintä 1 2 3 4 5

d sähköinen viestintä 1 2 3 4 5

e demonstraatiot 1 2 3 4 5

f käytännön harjoittelu

/simulointi 1 2 3 4 5

g case-tehtävät,

esimerkit 1 2 3 4 5

h pienryhmätyöskentely

1 2 3 4 5

i muu, 1 2 3 4 5

mikä ..............................................................................

106


4 NUORILLE TYÖNTEKIJÖILLE (1629 -

vuotiaille) SUUNNATTU TIETOJEN

ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS

4.1 Eroaako nuorille kohdistamasi edellä

mainittu toiminta muille työntekijöille

suunnatusta tiedottamisesta,

neuvonnasta ja ohjauksesta

ei

kyllä

miten

a määrällisesti 1 2

..........................................................................................

b sisältöjen 1 2

4.3. Missä TOIMINTATILANTEISSA annat

tavallisimmin nuorille tietoja, neuvontaa

ja ohjausta

................................................................................

................................................................................

................................................................................

................................................................................

c

.........................................................................................

menetelmien

suhteen 1 2

........................................................................

4.2 Mitkä MENETELMÄT ovat nuorille

suunnatussa toiminnassa hyviä

Erit- Melko Kohta- Hyvä Erittäin

huono- lainen täin

huono

hyvä

a ohjauskeskustelu 1 2 3 4 5

b yksilöllinen neuvojen

antaminen 1 2 3 4 5

c ryhmäohjaus 1 2 3 4 5

d työpaikalla

tapahtuva ohjaus 1 2 3 4 5

e kirjallisen materiaalin

antaminen 1 2 3 4 5

f havainnollistaminen

1 2 3 4 5

g käytännön harjoittelu

/simulointi 1 2 3 4 5

h ryhmätyöt 1 2 3 4 5

i kurssit, koulutustilaisuudet

1 2 3 4 5

j luennot 1 2 3 4 5

k ryhmät, esim.

liikunta tms. 1 2 3 4 5

l pelit 1 2 3 4 5

m tietoiskut työpaikalla

1 2 3 4 5

n henkilökohtaiset

tehtävät 1 2 3 4 5

o sähköinen tiedotus,

Internet, Intranet 1 2 3 4 5

p henkilöstölehdet 1 2 3 4 5

q julisteet 1 2 3 4 5

r teemaviikot, kampanjat

työpaikalla 1 2 3 4 5

s muu, 1 2 3 4 5

mikä....................................................................................

4.4 Eroavatko nuorten työntekijöiden tiedon,

neuvonnan ja ohjauksen TARPEET

vanhempien työntekijöiden tarpeista

ei kyllä miten

1 2

.......................................................

...............................................................................

................................................................................

............................................................................................................

............................................................................................................

LIITTEET 1–3

107


5 TYÖNANTAJALLE JA MUILLE

ASIAKASORGANISAATION TOIMIJOILLE

SUUNNATTU TIETOJEN ANTAMINEN,

NEUVONTA JA OHJAUS

5.1. Annatko tietoja, neuvoja ja ohjausta

työnantajalle tai muille

asiakasorganisaation

toimijoille seuraavista ASIOISTA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a ammattitaudit,

työperäiset ja työhön

liittyvät sairaudet 1 2 3 4 5

b kansantaudit 1 2 3 4 5

c henkilöstön

terveydentila 1 2 3 4 5

d henkilöstön terveyden

edistäminen 1 2 3 4 5

e työn merkitys

terveydelle 1 2 3 4 5

f ammatillinen

osaaminen ja sen

kehittäminen 1 2 3 4 5

g työkyvyn ylläpitämisen

ja edistämisen

keinot 1 2 3 4 5

h kuntoutusmahdollisuudet

1 2 3 4 5

i sairauspoissaolot 1 2 3 4 5

j työhön paluu pitkän

sairausloman

jälkeen 1 2 3 4 5

k työkykyongelmat 1 2 3 4 5

l päihdeongelmat 1 2 3 4 5

m työterveyshuollon

tavoitteet ja sisältö 1 2 3 4 5

n tapaturmavaarat 1 2 3 4 5

o kemiallinen, fysikaalinen,

biologinen altistuminen

työssä 1 2 3 4 5

p turvalliset ja terveelliset

työtavat 1 2 3 4 5

q suojainten käyttö 1 2 3 4 5

r ensiapuvalmius 1 2 3 4 5

5.2. Annatko tietoja, neuvoja ja ohjausta

työnantajalle tai muille

asiakasorganisaation toimijoille

seuraavista ASIOISTA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a työn merkitys henkilöstön

hyvinvoinnille 1 2 3 4 5

b työn ja perheen yhteensovittaminen

1 2 3 4 5

c työaikojen merkitys 1 2 3 4 5

d työsuhteen muoto 1 2 3 4 5

e työhön liittyvien

epävarmuustekijöiden

merkitys 1 2 3 4 5

f ikääntymisen

vaikutukset 1 2 3 4 5

h työilmapiiri ja vuorovaikutussuhteet

1 2 3 4 5

i työjärjestelyt, työn

organisointi 1 2 3 4 5

j esimiestyö 1 2 3 4 5

k muutokset työpaikalla

ja/tai

yrityksessä 1 2 3 4 5

l ongelmatilanteet

työpaikalla 1 2 3 4 5

m epäasiallinen kohtelu

työyhteisössä 1 2 3 4 5

n vaikutusmahdollisuudet

1 2 3 4 5

o perehdytys 1 2 3 4 5

p fyysinen kuormittuminen

työssä 1 2 3 4 5

q henkinen kuormittuminen

työssä 1 2 3 4 5

r henkinen väkivalta tai

sen uhka työssä 1 2 3 4 5

s fyysinen väkivalta tai

sen uhka työssä 1 2 3 4 5

t työn turvallisuuteen

liittyvät ohjeet ja

määräykset 1 2 3 4 5

108


5.3. Annatko tietoja, neuvoja ja ohjausta

työnantajalle tai muille asiakasorganisaation

toimijoille

seuraavissa TILANTEISSA

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin

useina

a työterveyshuoltosopimusta

solmittaessa 1 2 3 4 5

b työpaikkaselvitysten

yhteydessä 1 2 3 4 5

c työsuojelutoimikunnan

kokouksissa

1 2 3 4 5

d koulutustilaisuuksissa

1 2 3 4 5

e säännöllisissä

tapaamisissa/

neuvotteluissa 1 2 3 4 5

f tyky-ryhmien tai

vastaavien

kokouksissa 1 2 3 4 5

g uusia työtiloja ja

uutta toimintaa suunniteltaessa/aloitettaessa

1 2 3 4 5

h yrityksen toiminnan

muuttuessa 1 2 3 4 5

i kriisitilanteissa 1 2 3 4 5

j vajaakuntoisten

henkilöiden työkyvyn

selvittelyn

yhteydessä 1 2 3 4 5

k tilannekohtaisesti,

satunnaisesti 1 2 3 4 5

5.4. Käytätkö seuraavia MENETELMIÄ, kun

annat tietoja, neuvontaa ja ohjausta

työnantajalle tai muille

asiakasorganisaation toimijoille

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a keskustelu 1 2 3 4 5

b henkilökohtainen

neuvojen ja/tai

ohjeiden antaminen 1 2 3 4 5

c luennot, esitelmät,

alustukset 1 2 3 4 5

d kirjallisen materiaali,

tiedotteet, raportit 1 2 3 4 5

e sähköinen

tiedottaminen 1 2 3 4 5

f koulutus 1 2 3 4 5

g muu, mikä 1 2 3 4 5

.......................................................................

.......................................................................

LIITTEET 1–3

109


6 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA

OHJAUS TYÖTERVEYSHUOLLON JA

SEN YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN

YHTEISTYÖNÄ

6.1. Toteutatko tietojen antamista, neuvontaa

ja ohjausta YHTEISTYÖSSÄ seuraavien

tahojen kanssa

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a ylin johto 1 2 3 4 5

b linja- tai

työnjohto 1 2 3 4 5

c työsuojeluhenkilöt

1 2 3 4 5

d luottamushenkilöt

1 2 3 4 5

e henkilöstöhallinnon

edustajat 1 2 3 4 5

f tyky-vastaavat/

ryhmät 1 2 3 4 5

6.2. Toteutatko tietojen antamista,

neuvontaa ja ohjausta YHTEISTYÖSSÄ

muiden kuin em. toimijoiden kanssa

En Harvoin Silloin Usein Aina

kos- tai tällöin tai

kaan melko melko

harvoin usein

a KELA 1 2 3 4 5

b työsuojeluviranomaiset

1 2 3 4 5

c vakuutusyhtiöt 1 2 3 4 5

d kuntoutuslaitokset

1 2 3 4 5

e terveysjärjestöt 1 2 3 4 5

esim. .........................................................................

f mielenterveystoimistot

1 2 3 4 5

g päihdehuolto 1 2 3 4 5

esim..........................................................................

h työsuojeluviranomaiset

1 2 3 4 5

i Työterveyslaitos/-

aluelaitokset 1 2 3 4 5

j koulutus- ja konsultointipalvelujen

tarjoajat 1 2 3 4 5

esim. ........................................................................

k oppilaitokset 1 2 3 4 5

l työvoimatoimistot

1 2 3 4 5

m perheasiainkeskukset

1 2 3 4 5

n työmarkkinajärjestöt

1 2 3 4 5

o muu, mikä 1 2 3 4 5

..................................................................................

110


7 TOIMINNAN SUUNNITTELU, SEURANTA

JA ARVIOINTI TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

7.1. Kuinka paljon aikaa käytit tähän

toimintaan kokonaistyöajastasi

viimeisen 12 kk:n aikana

...............%

7.2 Suunnitteletko tietojen antamista,

neuvontaa ja ohjausta tavallisimmin

yksin 1

muiden kanssa 2

Jos muiden kanssa, niin kenen

ei kyllä

a työterveyshoitaja 1 2

b työterveyslääkäri 1 2

c työterveyspsykologi 1 2

d työfysioterapeutti 1 2

e muu työterveyshuollon

asiantuntija 1 2

kuka....................................................

f asiakasorganisaation

edustaja 1 2

7.3. Toteutatko tietojen antamista,

neuvontaa ja ohjausta tavallisimmin

yksin 1

muiden kanssa 2

Jos muiden kanssa, niin kenen

7.5. Onko tietojen antaminen, neuvonta

ja ohjaus kirjattu asiakasyritystesi

työterveyshuollon

toimintasuunnitelmaan

ei kyllä jos kyllä millaisista

1 2 asioista

...............................................................................

................................................................................

................................................................................

7.6. Mihin asioihin arvioit toteuttamasi

tietojen antamisen, neuvonnan ja

ohjauksen eniten vaikuttaneen

.................................................................................

.................................................................................

.................................................................................

7.7. Kuvaa tässä onnistuneita tietojen

antamisen, neuvonnan ja ohjauksen

tapoja, keinoja ja käytäntöjä

.................................................................................

.................................................................................

.................................................................................

ei kyllä

a työterveyshoitaja 1 2

b työterveyslääkäri 1 2

c työterveyspsykologi 1 2

d työfysioterapeutti 1 2

e muu työterveyshuollon

asiantuntija 1 2

kuka...................................................

7.4. Seurataanko ja arvioidaanko

tietojen antamista, neuvonta ja ohjaustoimintaa

ei kyllä jos kyllä, miten

1 2

................................................................................

................................................................................

.................................................................................

7.8. Miten mieluiten toteutat tietojen

antamista, neuvontaa ja ohjausta

...............................................................................

...............................................................................

................................................................................

7.9 Mitä esteitä käytännössä on hyvälle

tietojen antamis-, neuvonta- ja

ohjaustoiminnalle

...............................................................................

...............................................................................

................................................................................

LIITTEET 1–3

111


8 TIETOJEN ANTAMISEN, NEUVONNAN JA OHJAUKSEN KEHITTÄMISTARPEET

8.1. Miten työterveyshuollossa tulisi kehittää tietojen antamista, ohjausta ja neuvontaa

..............................................................................

..............................................................................

..............................................................................

..............................................................................

8.2. Tarvitsisitko koulutusta tietojen antamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen liittyen

a Tarvitsen sisältöön liittyvää koulutusta

ei

kyllä

1 2

jos kyllä, mistä asioista/aiheista

.......................................................................................

.....................................................................................

b

Tarvitsen menetelmiin liittyvää koulutusta

ei

kyllä

1 2

jos kyllä, mitä

.........................................................................................

.........................................................................................

.........................................................................................

Muutakin palautettasi otamme mielellämme vastaan:

........................................................................

........................................................................

........................................................................

........................................................................

........................................................................

KIITOS VASTAUKSESTASI!

112


LIITE 2. TYÖTERVEYSYKSIKÖIDEN

OTANTA

Taulukko v. Työterveysyksiköiden otanta

Lukumäärä

Henkilöstömäärä

Henkilöasiakkaita

Otoskoko

Terveyskeskuksen 1–5 henkilöä 199 284 582 22

työterveysasema

Terveyskeskuksen 6– henkilöä 68 351 198 27

työterveysasema

Työnantajan oma 1–5 henkilöä 218 141 723 11

työterveysasema

Työnantajan oma 6– henkilöä 48 179 918 14

työterveysasema

Työnantajien yhteinen 1–5 henkilöä 33 32 161 3

työterveysasema

Työnantajien yhteinen 6– henkilöä 15 44 890 4

työterveysasema

Lääkärikeskus/yksityinen 1–5 henkilöä 102 87 564 7

työterveysasema

Lääkärikeskus/yksityinen 6– henkilöä 130 662 380 51

työterveysasema

Yhteensä 813 1 784 416 139

LIITTEET 1–3

113


LIITE 3. FAKTORIEN

KÄRKIMUUTTUJAT JA NIISTÄ

MUODOSTETUT SUMMAMUUTTUJAT

Summamuuttujat muodostavien kärkimuuttujien faktorilataukset on

tummennettu. Summamuuttujien sisäistä johdonmukaisuutta on mitattu

Cronbachin alfa-kertoimella. Kommunaliteetti (= Com) kuvaa sitä,

kuinka hyvin faktorit selittävät yksittäisen muuttujan hajontaa.

Kysymykset 2.1. - 2.2. Annatko yksilöasiakkaille tietoja, neuvontaa ja

ohjausta seuraavista asioista.

Työyhteisön toiminta

F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbachin alfa = .880) (F1)

• k 2.2.l yhteistyö työpaikalla .811 -.011 .153 .038 .172 .077 .718

• k 2.2.i suhde työtovereihin ja .782 .179 -.059 .127 .070 .172 .698

esimieheen

• k 2.2.k työn organisointi .747 -.071 .230 -.044 .138 .101 .647

• k 2.2.m muutokset työpaikalla .745 -.033 .213 .054 .143 .021 .625

• k 2.2.q epäasiallinen kohtelu .731 .113 .005 .337 -.064 -.101 .676

työpaikalla

• k 2.2.c mielenterveyden .696 .372 -.158 .001 -.113 -.003 .662

häiriöt

Tupakointi ja kansantaudit F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbach alfa =.894) (F2)

• k 2.2.n tupakointi

.063 .837 .003 .195 .141 .140 .782

• k 2.2.b aiheenvaihduntaan .065 .836 .135 .048 -.007 .203 .764

liittyvät sairaudet

• k 2.2.f hengityselinsairaudet .008 .811 .304 -.003 -.035 -.039 .761

• k 2.2.e sydän- ja verenkiertoelimistön

-.036 .803 .390 -.057 .002 .091 .801

sairaudet

• k 2.2.g infektiosairaudet .192 .800 .011 .113 -.133 -.053 .714

• k 2.2.q ravinto ja ruokailutottumukset

.061 .786 .079 .148 .274 .195 .763

114


Fyysinen kuormittuminen F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbachin alfa =.817) (F3)

• k 2.1.l fyysinen

-.092 .187 .739 .208 .229 .250 .749

kuormittuminen työssä

• k 2.2.d tuki- ja

-.201 .408 .735 -.141 .045 .058 .774

liikuntaelin-sairaudet

• k 2.1.i turvalliset ja terveelliset -.117 .243 .703 .186 .253 .275 .742

työtavat ja -asennot

• k 2.1.e kuntoutus

.318 .087 .636 .029 -.063 -.046 .520

• k 2.1.d työpaikan

.313 -.056 .592 .183 .215 -.001 .532

TYKY-toiminta

• k 2.2.a ammattitaudit, -.028 .408 .440 .201 -.005 .344 .520

työperäiset sairaudet ja

niiden ehkäisy

Väkivalta ja sen uhka

F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbachin alfa =.820) (F4)

• k 2.1.o fyysinen väkivalta .452 .158 .147 .696 .060 .064 .745

ja sen uhka

• k 2.1.n henkinen väkivalta .565 .097 .013 .675 .025 .076 .791

ja sen uhka

• k 2.1.k ensiapu

.160 .460 .216 .609 .085 .090 .672

• k 2.1.j suojainten käyttö .008 .530 .245 .543 .147 .290 .743

Vapaa-aika ja harrastukset F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbach alfa =.870) (F5)

• k 2.2.x harrastukset

.259 -.082 .331 .038 .754 .007 .754

• k 2.2.y vapaa-ajan vietto .317 -.051 .236 .067 .751 -.040 .730

• k 2.2.s uni ja lepo

.346 .420 .074 .042 .540 .215 .642

• k 2.2.r liikunta

-.143 .398 .506 -.025 .523 .198 .749

Terveydentila ja työkyky F1 F2 F3 F4 F5 F6 Com

(Cronbachin alfa =.532) (F6)

• k 2.1.a henkilökohtainen .094 .467 .087 .068 -.010 .604 .605

terveydentila

• k 2.1.c oman työkyvyn ylläpitämisen

.236 -.050 .403 -.017 .205 .543 .558

ja edistämisen

keinot

• k 2.1.f työterveyshuoltopalvelut

.261 .205 .226 .223 .041 .429 .398

LIITTEET 1–3

115


K 2.3. Annatko yksilöasiakkaille tietoja, neuvontaa ja ohjausta seuraavissa

tilanteissa.

Terveystarkastukset ja muut vastaanottokäynnit F1 F2 F3 Com

(Cronbachin alfa =.917) (F1)

• k 2.3.b määräaikaistarkastus

.894 .257 .140 .885

• k 2.3.a työhönsijoitustarkastus

.873 .269 .093 .844

• k 2.3.c ikäryhmä- tai muu tarkastus

.854 .242 .211 .833

• k 2.3.d työtapaturmakäynti

.752 .243 .263 .694

• k 2.3.e sairaanhoitokäynti

.701 .226 .111 .555

Työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnit

F1 F2 F3 Com

(Cronbachin alfa =.922) (F2)

• k 2.3.f työkyvyn arviointi

.336 .872 .158 .900

• k 2.3.g työkyvyn seuranta

.362 .848 .185 .885

• k 2.3.h kuntoutustarpeen arviointi

.263 .833 .231 .817

Ergonomian ohjaus ja työpaikkakäynnit

F1 F2 F3 Com

(Cronbachin alfa =.786) (F3)

• k 2.3.j ergonomian ohjaus

.215 .069 .844 .763

• k 2.3.i työpaikkaselvitys/-käynti

.129 .157 .814 .704

• k 2.3.k muu neuvonta- ja ohjaustilanne

.127 .245 .763 .659

116


K 2.4. Käytätkö seuraavia menetelmiä, kun annat yksilöasiakkaille

tietoja, neuvontaa ja ohjausta.

Harjoittelu ja havainnollistaminen

F1 F2 Com

(Cronbachin alfa =.791) (F1)

• k 2.4.h käytännön harjoittelu/simulointi

.842 .053 .712

• k 2.4.g havainnollistaminen, demonstrointi

.815 .117 .679

• k 2.4.f audio-visuaalisen materiaalin käyttö

.772 -.006 .596

• k 2.4.d työtilanteissa tapahtuva ohjaus

.713 .217 .556

Neuvojen antaminen ja asiatietojen kertominen

(Cronbachin alfa =.654) (F2)

F1 F2 Com

• k 2.4.c yksilöllinen neuvojen ja/tai ohjeiden antaminen .110 .801 .654

• k 2.4.a asiatietojen kertominen

-.015 .793 .630

• k 2.4.b ohjauskeskustelu

.103 .596 .366

• k 2.4.e kirjallisen materiaalin antaminen

.422 .438 .369

LIITTEET 1–3

117


K 3.1. Annatko ryhmille tai työyhteisöille tietoja, neuvontaa ja

ohjeita seuraavissa tilanteissa.

Työyhteisötyö

F1 F2 F3 F4 Com

(Cronbachin alfa =.908) (F1)

• k 3.1.f ristiriita- ja konfliktitilanteet

.869 -.012 .163 .175 .813

• k 3.1.h muutostilanteet

.823 .150 .173 .221 .780

• k 3.1.d työyhteisöselvitykset

.787 .126 .360 .084 .773

• k 3.1.g debriefing-tilanteet

.750 .112 -.027 .266 .647

• k 3.1. e työyhteisöjen kehittämishankkeet .741 .274 .345 .095 .753

• k 3.1.o esimieskoulutus

.530 .396 -.021 .416 .612

Ryhmätoiminta

F1 F2 F3 F4 Com

(Cronbachin alfa =.849) (F2)

• k 3.1.s muu ryhmätoiminta

.223 .831 .158 .131 .782

• k 3.1.t muut koulutus- tai ryhmätilaisuudet .247 .751 .189 .139 .680

• k 3.1.r liikuntaryhmät

-.170 .726 .403 .205 .761

• k 3.1.p laihdutusryhmät

.136 .614 .156 .427 .604

• k 3.1.j muuhun kuntoutukseen liittyvä .275 .581 .538 .079 .710

ryhmätoiminta

Selvitykset (Cronbachin alfa =.775) (F3) F1 F2 F3 F4 Com

• k 3.1.b työyhteisöille ja ryhmille suunnatut .306 .008 .765 .175 .710

terveystarkastukset

• k 3.1.a työpaikkaselvitykset

.253 .090 .744 .100 .636

• k 3.1.c fyysisen suorituskyvyn selvitykset .070 .392 .737 .112 .716

• k 3.1.k ergonomian ohjaus

-.046 .434 .696 .166 .703

Ensiapu ja työturvallisuuskoulutus

F1 F2 F3 F4 Com

(Cronbachin alfa =.701) (F4)

• k 3.1.l ensiapukurssi

.148 -.050 .132 .812 .702

• k 3.1.m työturvallisuuskoulutus

.210 .219 .169 .758 .696

• k 3.1.n uusien työntekijöiden perehdytys .194 .308 .274 .647 .628

118


K 3.2. Käytätkö seuraavia menetelmiä, kun annat ryhmille tai

työyhteisöille tietoja, neuvontaa ja ohjausta.

Käytännön harjoittelu ja esimerkkien käyttö

F1 F2 Com

(Cronbachin alfa =.891) (F1)

• k 3.2.f käytännön harjoittelu/simulointi

.883 .130 .798

• k 3.2.g case-tehtävät, esimerkit

.851 .176 .755

• k 3.2.e demonstraatiot

.827 .242 .744

• k 3.2.h pienryhmätyöskentely

.789 .233 .677

• k 3.2.b ryhmäkeskustelu

.593 .454 .558

• k 3.2.a luennointi, esitelmien pitäminen

.516 .495 .512

Kirjallinen viestintä (Cronbachin alfa =.739) (F2) F1 F2 Com

• k 3.2.c kirjallinen viestintä

.159 .871 .784

• k 3.2.d sähköinen viestintä

.178 .815 .696

LIITTEET 1–3

119


K 5.1. - 5.2 Annatko tietoja, neuvontaa ja ohjausta työnantajalle tai

muille asiakasorganisaation toimijoille seuraavista asioista.

Työn hallinta (Cronbachin alfa =.931) (F1) F1 F2 F3 F4 Com

• k 5.2.n vaikutusmahdollisuudet

.834 .158 .134 .168 .768

• k 5.2.k muutokset työpaikalla ja/tai .804 .167 .250 .198 .777

yrityksessä

• k 5.2.j esimiestyö

.804 .116 .196 .285 .781

• k 5.2.e työhön liittyvien

.761 .180 .172 .231 .695

epävarmuustekijöiden merkitys

• k 5.2.i työjärjestelyt, työn organisointi .758 .100 .370 .103 .733

• k 5.2.b työn ja perheen yhteensovittaminen .751 .147 .242 .197 .685

• k 5.2.h työilmapiiri ja vuorovaikutussuhteet .742 .204 .302 .299 .773

Työturvallisuus (Cronbachin alfa =.939) (F2) F1 F2 F3 F4 Com

• k 5.1.q suojainten käyttö

.161 .854 .214 .151 .825

• k 5.1.o kemiallinen, fysikaalinen, biologinen .197 .816 .082 .360 .841

altistum. työssä

• k 5.1.n tapaturmavaarat

.184 .811 .229 .265 .816

• k 5.1.r ensiapuvalmius

.244 .782 .014 .296 .760

• k 5.2.t työn turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja .349 .730 .308 .029 .751

määräykset

• k 5.1.p turvalliset ja terveelliset työtavat .094 .669 .562 .038 .774

Työkyvyn ja terveyden edistäminen F1 F2 F3 F4 Com

(Cronbachin alfa =.866) (F3)

• k 5.1.g työkyvyn ylläpitämisen ja

.355 .164 .765 .182 .772

edistämisen keinot

• k 5.1.d henkilöstön terveyden edistäminen .383 .237 .648 .387 .774

• k 5.2.p fyysinen kuormittuminen työssä .223 .537 .642 -.097 .761

• k 5.1.h kuntoutusmahdollisuudet

.267 .309 .620 .321 .655

• k 5.1.e työn merkitys terveydelle

.515 .174 .550 .247 .659

120


Sairauslomat ja päihdeongelmat

F1 F2 F3 F4 Com

(Cronbachin alfa =.849) (F4)

• k 5.1.i sairauspoissaolot

.299 .297 .188 .727 .742

• k 5.1.l päihdeongelmat

.418 .434 -.054 .646 .784

• k 5.1.j työhön paluu pitkän sairausloman .353 .258 .315 .637 .697

jälkeen

• k 5.1.c henkilöstön terveydentila

.338 .296 .417 .604 .742

• k 5.1.k työkykyongelmat

.460 .162 .462 .524 .727

LIITTEET 1–3

121


K 5.3 Annatko tietoja, neuvontaa ja ohjausta työnantajalle tai muille

asiakasorganisaation toimijoille seuraavissa tilanteissa.

Säännölliset tapaamiset ja muut yhteistyötilanteet (0.878)

Säännölliset tapaamiset ja muut yhteistyötilanteet

F1 Com

(Cronbachin alfa =.880)

• k 5.3.e säännöllisissä tapaamisissa/neuvotteluissa

.830 .687

• k 5.3.h yrityksen toiminnan muuttuessa

.805 .649

• k 5.3.j vajaakuntoisten henkilöiden työkyvyn selvittelyn yhteydessä .800 .640

• k 5.3.f tyky-ryhmien tai vastaavien kokouksissa

.789 .622

• k 5.3.c työsuojelutoimikunnan kokouksissa

.781 .611

K 5.4. Käytätkö seuraavia menetelmiä, kun annat tietoja, neuvontaa

ja ohjausta työnantajalle tai muille asiakasorganisaation toimijoille.

Koulutus ja luennointi (Cronbachin alfa =.780) (F1) F1 F2 Com

• k 5.4.g koulutus

.854 .088 .737

• k 5.4.c luennot, esitelmät alustukset

.843 .134 .729

• k 5.4.e sähköinen tiedottaminen

.602 .411 .532

• k 5.4.d kirjallinen materiaali, tiedotteet, raportit

.535 .515 .552

Keskustelu ja neuvojen antaminen

F1 F2 Com

(Cronbachin alfa =.700) (F2)

• k 5.4.a keskustelu

.081 .865 .755

• k 5.4.b henkilökohtainen neuvojen ja/tai ohjeiden .215 .798 .683

antaminen

122

More magazines by this user
Similar magazines