Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

tosiasiassa sosiologian taantumista esiparadigmaattiseen tilaan, jossa tieteenala
on kykenemätön tarkastelemaan omien ideoidensa ja teorioidensa
pätevyyttä (vrt. Töttö 1999). Todellinen tieteen pluralismi tarkoittaisi, että
tiede tarjoaisi kaikille toimijoille yhteisen areenan, jolla erilaiset ideat ja
teoriat kilvoittelevat toisiaan vastaan. Tämä areena vaatii perustason konsensusta
tieteellisestä metodista. Multiparadigmaattisuus tarkoittaa sen sijaan,
että tieteenalan eri koulukunnat voivat ohittaa toistensa itseensä kohdistuvan
kritiikin (ja ylipäänsä kaikenlaisen kritiikin), koska ei ole mitään
yhteistä areenaa, jolla ideat voisivat kilpailla.
Synkästä näkemyksestään huolimatta Goldthorpe on kuitenkin vakuuttunut,
että sosiologian perusta voidaan eheyttää. Hän vertaa sosiologiaa sen
lähitieteisiin taloustieteeseen ja psykologiaan, joilla molemmilla on säilynyt
koko tieteenalalle yhteinen perusta. Taloustiede nojaa malliin yksilöistä
rationaalisina hyödyn maksimoijina, minkä avulla selitetään talouden
makrotason tapahtumat mikrotason toimijoiden valinnoilla. Psykologia
puolestaan nojaa käsitykseen ihmismielen biologiselle perustalle nojaavasta
luontaisesta tavoitteellisuudesta. Goldthorpe etsiikin sosiologian perustaa
rationaalisesta toiminnasta, joka asettuu monessa mielin taloustieteen
egoistisen maksimoijan ja toisaalta ylipsykologisoidun, ääribiologistisen
determinismin välimaastoon.
Toimintateoreettinen viitekehys
Goldthorpe ei ole ensimmäinen, joka on kehottanut sosiaalitieteilijöitä
tutustumaan rationaalisen toiminnan tai valinnan teoriaan (ks. Coleman
1990, European Sociological Review:n erikoisnumero rationaalisesta valinnasta
12:2). Nimitys kätkee taakseen laajan joukon teorioita siitä, kuinka
sosiaalisen tason ilmiöt syntyvät yksilöiden rationaaliseksi katsotun
käyttäytymisen seurauksena. Synnyttyään sosiaalisen tason ilmiöt – kuten
instituutiot, talous ja kulttuuri – muodostavat puitteet, jotka mahdollistavat
ja rajoittavat yksittäisen henkilön toimintaa ja valinnantekoa. Näihin
puitteisiin viitataan yhteiskunnan rakenteina. Yksilöiden ja rakenteiden
välisen mikro–makro-linkin selventäminen voidaan pitää sosiaalitieteiden
tärkeimpänä tehtävänä; missä määrin yksilön käyttäytymistä voidaan selittää
näiden rakenteiden kautta ja missä määrin yksilön valintojen kautta on
jatkumo, jonka ääripäinä ovat metodologinen kollektivismi (rakenteet se-
244