Valkjarvi2014

Arkadian yhteislyseon 

Valkjärvi 2014 

Mika Sipura (toim.)

Saatteeksi 

Kartalla yksinäiseltä näyttävä Nurmijärven Valkjärvi on ollut aiemmin osa laajempaa 

vesistöä, mutta maan pinnan noustessa viimeisimmän jäätikkövaiheen jälkeen moni 

ympäröivistä vesialueista on kuivunut (Seppä 2006). Peltomaaksi 1850-luvulla kuivatetun 

Kuhajärven ja 1950-luvulla samaan käyttötarkoitukseen lopullisesti hävinneen 

Nurmijärven jälkeen Valkjärvi jäi Salpausselän eteläpuolisen Nurmijärven ainoaksi 

järveksi. Koska Valkjärvi sijaitsee lähes 20 000 asukkaan Klaukkalan välittömässä läheisyydessä, 

ja perinteikkään maatalousympäristön keskellä, se on virkistysalueena ja 

maisematekijänä alueen väestölle korvaamaton. 

Monen nurmijärveläisen ajatuksissa Valkjärvi on kuitenkin potilas. Rannoilla tutkimusvälineiden 

kanssa liikkuvalle satelee kysymyksiä: Miten järvellä menee, onko sinilevää, 

riittääkö pohjalla happi Huoli ei ole aiheeton, sillä luonnostaan rehevä järvi on 

saanut ihmistoiminnan vilkastuttua lisää ravinteita, ja kärsinyt sinilevien massaesiintymisistä 

ja happikadosta. Järven pelastamiseksi on perustettu aktiivisesti toimiva Pro 

Valkjärvi ry, joka on yrittänyt parantaa järven tilaa muun muassa hoitokalastuksin. 

Pahoin voiva Valkjärvi tarjoaa lukion ympäristöekologian opetukseen erinomaisen 

esimerkin, ja mahdollisuuden toteuttaa tieteen tekemisen perusteiden opiskelua käytännönläheisesti. 

Siksi päätimme hakea Arkadian yhteislyseolle Opetus- ja kulttuuriministeriön 

tukea tiedeopetuksen kehittämiseen syksyllä 2013. 

Saimme kannustavan palautteen hakemuksellemme, ja 8 000 euron avustuksen, jonka 

turvin olemme hankkineet tutkimusvälineitä tämän Valkjärvi-projektin pilottihankkeen 

toteuttamiseksi. Huhti-marraskuun 2014 aikana 21 opiskelijaa on tehnyt 

kahdeksassa ryhmässä tutkimuksia Valkjärven ja sitä ympäröivien vesistöjen veden 

laadusta ja eliöstöstä, ja laatinut näiden perusteella käsikirjoitussuunnitelmia ja kuvitusluonnoksia. 

Näiden pohjalta, ja täsmennyksiä kysellen olen Valkjärvi-kurssin opettajana 

toimittanut tämän loppuraportin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 

Erinomaisten kokemusten rohkaisemana Valkjärven tutkimista on tarkoitus jatkaa 

vaihtuvin tutkimusaihein. Nurmijärveläisten järvi on saanut omatutkijansa. 

Nurmijärven Röykässä 31.12.2014 

1

Tämän julkaisun kuvituksen on tehnyt ja tekstin toimittanut Mika Sipura. Diagrammit on piirretty, 

ja regressiokäyrät laadittu SigmaPlot 12.5 -ohjelmalla. Muilta osin tilastolliset analyysit on tehty 

Systatin MYSTAT 12 -ohjelman freeware-versiolla. Kartta-aineistot on hankittu Maanmittauslaitoksen 

latauspalvelusta (https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta). Yllä olevan QR-koodin 

takana on valokuvia projektin vaiheista (http://tinyurl.com/oufvfjx). Moni Valkjärvi-projektin opiskelijoista 

oli mukana myös syksyn 2014 vaelluskurssilla (http://tinyurl.com/khju5du), ja sen tunturivesitutkimuksessa 

(http://tinyurl.com/ph94735), Valkjärvi-projektin neljän tuulen pikkusisaressa. 

2

Sisällys 

Sivu 

Saatteeksi 

Mika Sipura 1 

Nurmijärven seudun järvet 

Atte Kajander, Olli Nurmes ja Mika Sipura 5 

Valkjärven veden kerrostuneisuus 

Juulia Möksy, Lumi Virolainen ja Mika Sipura 19 

Valkjärven bakteeritoiminnan kerrostuneisuus 

Aleksi Murtomaa, Tatu Sokka ja Mika Sipura 31 

Veden matkassa halki Nurmijärven 

Daniella Haaga, Julia Jokela, Sanna Lindfors ja Mika Sipura 39 

Valkjärveen laskevat purot 

Tomi Ahtola, Ville Salmela, Vertti Vesanto ja Mika Sipura 53 

Lähtelänoja 

Maria Kihlberg, Aleksi Kuronen, Elias Takala, Sampo Yrjölä ja Mika Sipura 69 

Valkjärven pohjaeläimet 

Anni Hekali, Arttu Majoinen ja Mika Sipura 85 

Valkjärven vesi- ja rantalinnusto 

Juho Lätti, Markus Malinen, Mikael Rantalainen ja Mika Sipura 97 

Lähteet 106 

Kiitokset 107 

Mitä nyt 107 

3

Kuva 1. Matkunlammin suorantaa 

4

Nurmijärven seudun järvet 

Atte Kajander, Olli Nurmes ja Mika Sipura 

Johdanto 

Suomalaiset järvet jakaantuvat runsasravinteisiin 

(eutrofisiin), ruskeavetisiin (dystrofisiin) ja 

kirkasvetisiin (oligotrofisiin). Yleensä lievästi 

emäksisiä, sameita ja eliöstöltään yltäkylläisiä 

runsasravinteisia järviä on eniten Etelä- ja Lounais-Suomen 

tasaisilla savialueilla. Humuksen 

kahvinruskeaksi värjäämiä happamia järviä tavataan 

soisilla seuduilla, ja karuja kirkasvetisiä järviä 

Etelä-Suomen harju- ja moreeniharjanteilla, 

ja Tunturi-Lapissa. 

Vaikka Nurmijärven kunnan alueella ja sen läheisyydessä 

on vain kourallinen varsin pieniä järviä, 

ne edustavat monipuolisesti kaikkia edellä mainittuja 

pääjärvityyppejä. Tämä tarjoaa erinomaisen 

mahdollisuuden havainnollistaa varsinaisen 

tutkimuskohteemme, Nurmijärven Valkjärven, 

luonteenomaisimpia piirteitä suhteuttamalla tämän 

veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet 

alueen muiden järvien vastaaviin. 

Tässä tutkimuksessa mittasimme vedenlaadun 

perusmuuttujia neljästä nurmijärveläisestä, ja 

kahdesta hieman Hyvinkään puolelle jäävästä 

järvestä kahdesti kevään 2014 aikana (Kuva 2). 

Järvistä Valkjärvi (1) on ainoa luontaisesti rehevä 

järvi, ja ainoa jonka valuma-alueella on maataloutta. 

Toista ääripäätä edustaa kirkasvetisyydestään 

kuuluisa Sääksi (3), ja kolmatta puhdaspiirteinen 

suolampi Matkunlammi (6). Vaaksi (2), 

Länsi-Herunen (4) ja Märkiö (5) ovat puolestaan 

järviä, joiden vedessä voi valuma-alueen geologian 

ja kasvillisuuden perusteella olettaa olevan 

sekä kirkasvetisen että humusjärven piirteitä. 

Tutkitut järvet 

1. Valkjärvi sijaitsee eteläisen Nurmijärven 

alavalla savikkoalueella, Klaukkalan taajaman 

tuntumassa. Sen pinta-ala on 152,2 hehtaaria, 

tilavuus 10 948 000 kuutiometriä, keskisyvyys 

7,19 metriä, syvin kohta 12,3 metriä ja pinnan 

keskikorkeus merenpinnasta 32,8 metriä (Ympäristöhallinnon 

Hertta-tietokanta). Valkjärven 

809 hehtaarin valuma-alueesta 22 % on peltoa, 

ja kaikki merkittävimmät järveen laskevat purot 

virtaavat peltojen halki, joten maatalous on 

potentiaalinen ulkoisen kuormituksen lähde 

(Hagman 2009). Vesi poistuu Valkjärvestä Luhtajokeen, 

ja edelleen Vantaanjoen kautta Suomenlahteen 

järven poispäästä lähtevän, padolla 

säännöstellyn laskujoen kautta. Veden keskiviipymäksi 

on arvioitu peräti 5,8 vuotta (Metsänen 

2006). Valkjärven vedelle on tyypillistä saven aiheuttama 

vaalean harmaa, kasvillisuuden vihertämä, 

hieman turkoosiin vivahtava väri. 

Rantaviivaa Valkjärvellä on 8,03 kilometriä. Ranta 

on pohjoisinta osaa lukuun ottamatta melko 

jyrkästi syvenevä, minkä seurauksena vesikasvillisuusvyöhykkeet 

ovat runsasravinteiselle järvelle 

epätyypillisen kapeita. Vain järven pohjoispäässä 

on hieman laajempia kapea- ja leveälehtiosmankäämin, 

sarjarimmen ja järviruo’on muodostamia 

ilmaversoisvyöhykkeitä (Kuva 11). Etenkin 

järven itäreunalla asutus ja loma-asutus hallitsevat 

rantamaisemaa. 

2. Vaaksi eli Vaaksinjärvi on huomattavasti Valkjärveä 

pienempi (pinta-ala 47,45 ha), mutta 

syvempi (syvin kohta 22,1 m) järvi Röykän taa- 

5

3. Sääksi eli Sääksjärvi on kirkasvetisyydestään 

tunnettu ”Nurmijärven helmi” Salpausselän harju- 

ja reunamuodostumien keskellä sijaitseva 

laskujoeton lähde. Suurin osa järvestä on alle 4 

metriä syvää, syvimmän kohdan ollessa noin 8,5 

metriä. Hiekkaista rantaviivaa Sääksillä on 10,35 

kilometriä. Sääksi on kesäisin suosittu virkistysalue, 

mutta loma-asutus ei kuitenkaan ole kovin 

tiheää. Pohjaveden otto Sääksin lähialueelta laskee 

järven vedenpintaa, mistä johtuen Sääksiin 

juoksutetaan ajoittain vettä ominaisuuksiltaan 

hyvin erilaisesta Vihtilammesta (Salo 2014). Vesi 

poistuu laskujoettomasta Sääksistä pääosin suodattumalla 

kivennäismaakerrosten läpi. 

4. Länsi-Herunen eli Taka-Herunen on Pohjois-Nurmijärvellä, 

Hyvinkään rajan tuntumassa 

sijaitseva pieni (pinta-ala 7,89 ha, rantaviiva 1,25 

km) ja matala (syvin kohta vain 3,5 m) kuoppa 

Salpausselän harjumuodostumien joukossa. Järvi 

on yhteydessä hieman suurempaan (12 ha), mutta 

muuten samanlaiseen Itä-Heruseen. Molempien 

järvien puskurointikyvyn on todettu olevan 

alhainen, ja niitä on kalkittu happamoitumisen 

vuoksi edellisen kerran vuonna 1985. Länsi-Herunen 

sijaitsee tutkituista järvistä korkeimmalla, 

peräti 73,3 metriä Valkjärven pintaa ylempänä. 

Kuva 2. Tutkittujen järvien sijainti suhteessa keskeisiin 

taajamiin. Salpausselän reunamuodostuma 

kulkee lounas-koillinen -suunnassa Röykän 

pohjoispuolelta Herusiin. Kuivatettu Kuhajärvi 

sijaitsi Perttulan kaakkoispuolella, ja Nurmijärvi 

kirkonkylän lounaispuolella. 

jaman itäpuolella. Vaaksin pinta 57,2 metriä Valkjärven 

pinnan yläpuolella. Vesi Vaaksiin tulee 

pääosin Salpausselän distaalirinteiden havumetsäisiltä 

moreeniharjanteilta, ja osa myös soistuneilta 

metsäalueilta, joten valuma-alue on hyvin 

erilainen kuin Valkjärvellä. Vaaksilla on tiheähkösti 

rakennettua, mutta metsäistä rantaviivaa 

4,67 km. Järven vesi on näytepullossa tarkasteltuna 

kirkasta, mutta syvyydestä ja pohjan rakenteesta 

johtuen järvi vaikuttaa tummalta. 

5. Märkiö sijaitsee muiden Pohjois-Nurmijärven 

järvien tapaan Salpausselällä. Valuma-alue on 

pääosin harju- ja reunamuodostumia, mutta rannoilla 

on myös soistuneita metsäalueita. Märkiö 

on matala, keskiosiltaankin laajalti vain metrin 

syvyinen, mutta sen syvintä kohtaa Hertta-tietokanta 

ei tunne. Pinta-alaa Märkiöllä on 36,5 

hehtaaria ja rantaviivaa 3,65 kilometriä. Märkiön 

keskimääräinen vedenpinnan korkeus on 102,9 

metriä merenpinnan yläpuolella. 

6. Matkunlammi on pienehkö (pinta-ala 8,8 ha, 

rantaviiva 1,43 km) kauttaaltaan suorantainen 

lampi Salpausselällä. Lampi sijaitsee suojellulla 

Matkunsuolla, jota reunustavat karut harjumuodostumat. 

Matkunlammin pinta on 105,9 metriä 

merenpinnan yläpuolella. Syvyyttä ei liene koskaan 

tutkittu. Tunnusomaista järvelle on kahvinruskea 

humusvesi ja höttöinen turvepohja (Kuva 

13). Suorantaisuuden takia suora ihmistoiminta 

Lammen rannalla rajoittuu koillisrannalla sijaitsevaan, 

satunnaisesti käytettyyn uimapaikkaan. 

6

Kuva 3. Yläkuvassa Atte ja Olli mittaavat veden lämpötilaa, happamuutta, redox-potentiaalia, happipitoisuutta 

ja sähkönjohtavuutta Länsi-Herusella. Matkunlampi oli järvistä ainoa, jossa mittaukset 

tehtiin rannalta. Muilla järvillä käytettiin uima- ja venerantojen laitureita. Alakuvassa Olli valmistelee 

veden alkaliteetin mittausta YSI 9300 fotometrillä sekoittamalla reagensseja. Atte toimii kirjurina. 

7

Kuva 4. Yläkuvassa Secchi-levy uppoamassa Vaaksinjärveen. Levyn käyttö olisi vaatinut mittauksia 

veneestä kaikilla järvillä Valkjärveä lukuun ottamatta, sillä pohja näkyi hyvin kaikilla muilla näytteenottopaikoilla. 

Alakuvassa pohjanäyte Vaaksilta. Järvien pohjat olivat hyvin erilaisia. Vaaksin pohja 

oli lehtikerroksen peitossa, Sääksillä se oli hiekkaa, Valkjärvellä savea ja Matkunlammilla turvetta. 

8

Taulukko 1. Näytteenottopaikkojen sijainti koordinaatein, sekä veden syvyys ja pohjan laatu. Valkjärveä 

lukuun ottamatta pohjaan laskettu Secchi-levy erottui hyvin näytettä otettaessa. 

Järvi ETRS-TM35FIN Syvyys (cm) Pohjan laatu 

1. Valkjärvi 6697483 : 373671 281 Savi 

2. Vaaksi 6707646 : 372033 173 Hiekka, paljon detritusta 

3. Sääksi 6710833 : 373195 159 Hieno hiekka 

4. Märkiö 6712972 : 373175 133 Hiekka, paljon detritusta 

5. Länsi-Herunen 6716649 : 376128 182 Karkea hiekka ja sora 

6. Matkunlammi 6713328 : 374563 119 Turve 

Menetelmät 

Vierailimme jokaisella kuudella järvellä kahdesti: 

24.4.2014 ja 22.5.2014. Kiersimme näytteenottopaikat 

iltapäivän aikana järjestyksessä: Valkjärvi, 

Vaaksi, Märkiö, Matkunlammi, Länsi-Herunen 

ja Sääksi. Teimme mittaukset ja otimme vesinäytteet 

uima- ja venerantojen laitureilta, lukuun 

ottamatta laituritonta Matkunlammia, jonka itärannan 

jyrkkä turverantatörmä mahdollisti mittaukset 

ja näytteenoton suoraan rannalta (Kuva 

9). Sääksin laituria ei oltu asennettu vielä 24.4., 

joten otimme näytteet rannalla olleelta ponttonilta 

hieman yli metrin syvyisestä vedestä. Näytteenottopaikkojen 

sijainnit koordinaatein, veden 

syvyydet ja pohjan laatu on esitetty taulukossa 1. 

Mittasimme maastossa metrin syvyydestä lämpötilan, 

hapen määrän (mg/l), hapen kyllästysprosentin, 

pH:n ja redox-potentiaalin (mV) YSI 

Professional Plus -mittarilla, ja sähkönjohtavuuden 

(mS/m) ja TDS:n (Total Dissolved Solids; 

ppm) Aquashock Water Purity Kit -mittarilla. 

Näkösyvyyden määrittäminen Secchi-levyllä tai 

näkösyvyysputkella ei ollut mahdollista, koska 

Valkjärveä lukuun ottamatta pohja näkyi näytteenottopaikoissa 

hyvin. 

Järvien pintavedestä otetuista vesinäytteistä 

mittasimme laboratoriossa sameuden, värin ja 

alkaliteetin, sekä nitraattitypen, nitriittitypen, 

ammoniumtypen, kokonaisfosfaatin, kaliumin, 

magnesiumin ja raudan määrän YSI 9300 fotometrillä 

(alakuva 3). Fotometrillä mitattu sameusarvo 

perustuu suodatetun ja suodattamattoman 

vesinäytteen, ja väriarvo tislatun veden ja 

suodatetun näytteen absorbanssieroon. Muut 

YSI 9300:lla tehdyt mittaukset perustuvat käsittelemättömän 

järviveden ja spesifeillä reagensseilla 

värjätyn veden absorbanssieroon. 

Biologisen hapenkulutuksen (BOD7) mittasimme 

suuripiirteisellä menetelmällä, pitämällä 

vettä suljetuissa litran vesiastioissa seitsemän 

vuorokauden ajan huoneenlämmössä pimeässä, 

ja mittaamalla veden happipitoisuus ennen ja jälkeen 

inkuboinnin Vernier Labquest2:n optisella 

happianturilla (ODO-BTA). Mittasimme menetelmän 

luotettavuuden arvioimiseksi saman 

myös viidestä Arkadian yhteislyseon hanaveden 

näytteestä, ja saimme tulokset - 0,02 mg, 0,11 

mg, 0,07 mg, 0,02 mg ja 2,19 mg. Viimeksi mainittu 

tulos johtuu huonosti pestystä astiasta (heterotrofisten 

bakteerien määrä oli inkuboinnin 

jälkeen 2150 yksilöä / ml, ja vedessä erottui myös 

9

20 

8 

24.4.2014 

22.5.2014 

Lämpötila (°C) 

15 

10 

5 

pH 

7 

6 

5 

Sähkönjohtavuus (mS/m) 

0 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

1 2 3 4 5 6 

TDS (ppm) 

0 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

1 2 3 4 5 6 

0 

12 

11 

1 2 3 4 5 6 

0 

220 

200 

1 2 3 4 5 6 

O 2 (mg/l) 

10 

9 

8 

ORP (mV) 

180 

160 

140 

7 

0 

1 2 3 4 5 6 

120 

0 

1 2 3 4 5 6 

Järvi 

Järvi 

Kuva 5. Maastossa metrin syvyydeltä laiturin päästä (Matkunlamilla rannalta) mitatut muuttujat 

tutkituissa järvissä. 1 = Valkjärvi, 2 = Vaaksi, 3 = Sääksi, 4 = Märkiö, 5 = Länsi-Herunen ja 6 = Matkunlammi. 

Huomaa katkaistut akselit pH-, redox-potentiaali- ja happikuvissa. 

limamaista kiintoainetta). Neljä ensimmäistä lukua 

kuvannevat lähinnä anturista johtuvaa vähäistä 

epätarkkuutta. 

Aerobisten heterotrofisten bakteerien, enterobakteerien, 

koliformien ja Escherichia colin tiheydet 

laskimme 3M Petrifilm kasvatusalustoilla. 

Menetelmässä elatusainealustoille (AQHC, 

AQEB ja AQCC) pipetoidaan millilitra vettä, ja 

näyte tasoitetaan levyllä painamalla kalvon alle 

elatusaineen päälle. Bakteeripesäkkeet on laskettavissa 

vuorokauden inkuboinnin (+35 °C) jälkeen. 

Enterobakteerien, koliformien ja E. colin 

määrittäminen perustuu näillä alustoilla pesäkkeiden 

väriin ja kaasuntuotantoon (Kuva 50). 

Tulokset 

Maastossa tehtyjen mittausten tulokset on esitetty 

kuvassa 5. Molemmilla havaintokerroilla vesi 

oli viileintä vesitilavuudeltaan suurimmissa altaissa, 

Valkjärvessä, ja Vaaksissa, ja lämpimintä 

matalarantaisissa ja pienissä altaissa. Ensimmäisellä 

havaintokerralla teimme Sääksin mittaukset 

10

6 

24.4.2014 

200 

Sameus (FTU) 

5 

4 

3 

2 

1 

22.5.2014 

Väri (mg Pl/l) 

150 

100 

50 

Runsashumuksinen järvi 

Alkaliteetti (mmol CaCO 3 

/l) 

0 

0,5 

0,4 

0,3 

0,2 

0,1 

0,0 

1 2 3 4 5 6 

Hyvä puskurointikyky 

1 2 3 4 5 6 

Rauta (µg/l) 

0 

200 

150 

100 

50 

0 

1 2 3 4 5 6 

1 2 3 4 5 6 

Järvi 

Kuva 6. Veden sameus, väri, alkaliteetti ja rautapitoisuus tutkituissa järvissä. 1 = Valkjärvi, 2 = Vaaksi, 

3 = Sääksi, 4 = Märkiö, 5 = Länsi-Herunen ja 6 = Matkunlammi. YSI 9300 antaa sameusarvot 

kahden FTU-yksikön välein, joten tulos on kirkkaissa järvivesissä vain suuntaa antava. 

Järvi 

aurinkoisella rannalla vain reilun metrin syvyisessä 

vedessä, mikä selittää sen yleisestä linjasta 

poikkeavan korkean lämpötilan. 

Valkjärven, Vaaksin ja Märkiön vesi oli lievästi 

emäksistä. Matkunlammi oli ensimmäisellä havaintokerralla 

selvästi happamin, mutta Länsi-Herunen 

hieman sitä happamampi toisella 

havaintokerralla. Muutos happamuudessa havaintokertojen 

välillä oli Matkunlammia lukuun 

ottamatta hyvin pieni. 

Sähkönjohtavuus ja TDS mittaavat käytännössä 

samaa asiaa, veteen liuenneiden suolojen määrää. 

Näiden lukemat muuttuivat havaintokertojen 

välillä hyvin vähän, ja erottelivat järvet selvästi 

toisistaan. Eniten liuenneita suoloja oli Valkjärven 

vedessä, ja lähes yhtä paljon Märkiössä. Lukemat 

olivat huomattavasti pienempiä Vaaksissa 

ja Sääksissä, ja hyvin pieniä Matkunlammissa, ja 

etenkin Länsi-Herusessa. TDS oli samaan aikaan 

Arkadian yhteislyseon hanavedessä 124 ppm, 

Röykän taajaman hanavedessä 54 ppm. ja Klaukkalan 

jätevedenpuhdistamon poistoputken päästä 

otetussa näytteessä 351 ppm. 

Eniten happea oli Valkjärven vedessä, ja vähiten 

Matkunlammissa, Länsi-Herusessa, ja etenkin 

toisella havaintokerralla Märkiössä. Hapen määrä 

väheni havaintokertojen välillä eniten Vaaksissa, 

ja vähiten Matkunlammissa. Redox-potentiaali 

oli pienin Valkjärvessä ja Vaaksissa, ja 

korkein Länsi-Herusessa ja Matkunlammissa. 

Vesinäytteistä mitattu veden sameus, väri, alkaliteetti 

ja raudan määrä on esitetty kuvassa 6. Vesi 

oli sameinta (joskin hyvin eri tavalla sameaa) 

Valkjärvessä ja Matkunlammissa. Sääksin, Märkiön 

ja toisella havaintokerralla myös Vaaksin 

vesi oli niin kirkasta, ettei sameus ollut YSI 9300 

-fotometrillä mitattavissa. Matkunlammin vedessä 

myös väriarvo oli humusvesille tyypillisen 

korkea. Sääksin vesi oli toisen havaintokerran aikaan 

YSI 9300:n mittaustarkkuudella väritöntä. 

11

45000 

9000 

40000 

8000 

Magnesium (µg/l) 

35000 

30000 

25000 

20000 

15000 

10000 

Kalium(µg/l) 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

5000 

1000 

0 

1 2 3 4 5 6 

0 

1 2 3 4 5 6 

100 

7 

Nitraattityppi (µg NO 3 

-N/l) 

80 

60 

40 

20 

Nitriittityppi(µg NO 2 

-N/l) 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

Ammoniumtyppi (µg NH 4 

-N/l) 

0 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

1 2 3 4 5 6 

1 2 3 4 5 6 

Fosfaattifosfori (µg PO 4 

-P/l) 

0 

80 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

1 2 3 4 5 6 

24.4.2014 

22.5.2014 

1 2 3 4 5 6 

Järvi 

Kuva 7. Tutkituista järvistä mitatut ravinteiden määrät. 1 = Valkjärvi, 2 = Vaaksi, 3 = Sääksi, 4 = 

Märkiö, 5 = Länsi-Herunen ja 6 = Matkunlammi. Visuaaliseen tarkasteluun perustuva LaMotten 

fosfaattifosforitesti osoitti pieniä pitoisuuksia myös Sääksistä, mutta YSI 9300 antoi tulokseksi nollan. 

Järvi 

Veden alkaliteetti oli hyvin korkea Valkjärvessä, 

keskitasoa Vaaksissa, Sääksissä ja Märkiössä, ja 

hyvin alhainen Länsi-Herusessa ja Matkunlammissa. 

Matkunlammin vedessä oli paljon rautaa. 

Sääksissä, Valkjärvessä ja toisella havaintokerralla 

myös Vaaksissa rautaa oli vedessä hyvin vähän. 

Vesinäytteistä mitatut ravinteiden määrät on esitetty 

kuvassa 7. Magnesiumia oli selvästi eniten 

Valkjärven vedessä. Magnesiumin määrä muuttui 

havaintokertojen välillä hyvin vähän, lukuun 

ottamatta Märkiötä, jonka veden magnesiumpitoisuus 

oli toisella havaintokerralla kymmenkertainen. 

Myös kaliumia oli eniten Valkjärvessä, 

mutta paljon myös Matkunlammissa, ja melko 

paljon Märkiössä. Vähiten kaliumia oli Länsi-Herusessa. 

Nitraattityppeä oli selvästi eniten Matkunlammissa, 

ja melko paljon Valkjärvessä. Vaaksissa ja 

Märkiössä nitraattityppeä oli hyvin vähän. Nitriitti 

ei ole vedessä pysyvä yhdiste, joten nitriittitypen 

määrät olivat hyvin pieniä kaikissa järvissä. 

Ammoniumtyppeä oli melko paljon Märkiössä, 

Länsi-Herusessa ja Valkjärvessä, ja hyvin vähän 

Matkunlammissa ja Vaaksissa. Levien käyttöön 

12

Heterotrofisia bakteereja / ml 

2500 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

100 

1 2 3 4 5 6 

ritiheys mitattiin myös Märkiöstä. Bakteerien 

määrä ei kuitenkaan heijastunut biologiseen 

hapenkulutukseen, joka oli etenkin toisella havaintokerralla 

hyvin alhainen. Ensimmäisellä 

havaintokerralla Enterobakteereja tavattiin vain 

Sääksistä, ja toisellakin havaintokerralla Sääksin 

veden enterobakteeritiheys oli selvästi muita 

järviä korkeampi. Koliformisia bakteereja (ml. E. 

coli) ei tavattu järvien vesinäytteistä lainkaan. 

Johtopäätökset 

Enterobakteereja / ml 

BOD 7 (mg) 

80 

60 

40 

20 

0 

3,0 

2,5 

2,0 

1,5 

1,0 

0,5 

0,0 

24.4.2014 

22.5.2014 

1 2 3 4 5 6 

1 2 3 4 5 6 

Järvi 

Kuva 8. Heterotrofisten bakteerien ja enterobakteerien 

tiheydet, sekä biologinen hapenkulutus 

seitsemän vuorokauden aikana tutkituissa 

järvissä. 1 = Valkjärvi, 2 = Vaaksi, 3 = Sääksi, 4 = 

Märkiö, 5 = Länsi-Herunen ja 6 = Matkunlammi. 

soveltuvaa fosfaattifosforia oli eniten Valkjärvessä, 

ja vähiten Sääksissä. Vaaksissa ja Märkiössä 

fosfaattifosforia oli hieman alle 20 µg/l, Matkunlammissa 

ja Länsi-Herusessa hieman alle 10 µg/l. 

Yllättäen suurimmat bakteerimäärät havaittiin 

kirkkaassa ja vähäravinteisessa Sääksissä (Kuva 

8). Ensimmäisellä havaintokerralla aerobisten 

heterotrofisten määrä oli Sääksin vedessä moninkertainen 

kaikkiin muihin järviin verrattuna, 

mutta toisella kertaa lähes yhtä korkea baktee- 

Havaintoaineistomme kuvaa hyvin näiden kuuden 

järven luonteenomaisia piirteitä. Valkjärvi 

on Nurmijärven seudun järvistä selvästi emäksisin, 

samein ja ravinteikkain. Sääksin vesi edustaa 

toista ääripäätä, sillä sen vesi on kristallinkirkasta 

ja vähäravinteista. Matkunlammin humusvettä 

kuvaavat hyvin happamuus, korkea väriarvo, alhainen 

alkaliteetti, suuri raudan ja nitraattitypen 

määrä, ja pieni ammoniumtypen ja fosfaattifosforin 

määrä. Länsi-Herusta luonnehtii alhainen 

puskuroimiskyky, ja siitä seuraava melko kirkasvetiselle 

järvelle alhainen pH. Vaaksi on varsin 

monen muuttujan suhteen Valkjärven ja Sääksin 

välimuoto, Märkiö taas ravinteikkaan järven, 

kirkasvetisen järven ja humusjärven sekoitus. 

Tulokset tarjosivat hyvin vähän yllätyksiä. Ainoa 

täysin ennakko-oletusten vastainen havainto oli 

bakteerien suuri määrä Sääksin vedessä. Ensimmäisen 

kerran tulokseen emme kykene löytämään 

selitystä, sillä vesi oli kirkasta, eikä uimareita 

vielä ollut rannalla. Toisen havaintokerran 

tulos on selitettävissä rantaan ajelehtineella siitepölylautalla. 

Vaikka siitepölyä ei varsinaisella havaintopaikalla 

ollut, hajotustoiminta lämpimällä 

rannalla oli ilmeisen vilkasta, ja bakteereja saattoi 

levitä myös kauemmas rantaviivasta. 

Tutkituista järvistä tiivistä kemiallisen ja ekologisen 

tilan seurantaa kaipaavat lähinnä Valkjärvi 

ja Länsi-Herunen. Valkjärven valuma-alueella 

asutus tiivistyy uusien asemakaavoitusten myötä, 

ja muun muassa hevostilat lisääntyvät, joten 

ulkoinen ravinnekuormitus saattaa ilman laskeutusaltaiden, 

kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden 

rakentamisen kaltaisia toimenpiteitä kasvaa 

(Hagman 2009). Länsi-Herusesta on puolestaan 

mitattu aiemmissa tutkimuksissa melko korkeita 

13

Kuva 9. Mittausten jälkeen Atte ottaa viiden litran vesinäytteen Matkunlammista laboratorioanalyysejä 

varten, ja Olli pakkaa välineet seuraavaa paikkaa varten. Sää ei aiheuttanut 

maastopäivinämme mielipahaa. 

14

Kuva 10. Toisella mittauskerralla 

(22.5.) Sääksin hiekkaranta oli paksulti 

männyn siitepölyn kuorruttama. 

Vaikka keräsimme näytteet kirkkaasta 

vedestä laiturin päästä, siitepöly selittänee 

suuret bakteerimäärät vedessä. 

ravinnemääriä, ja se on heikon puskuroitumiskykynsä 

johdosta myös altis happamoitumiselle. 

Heinäkuun lopun helteiden aikaan (22.-28.7.) 

tekemissämme tarkastuksissa yhdeltäkään näytteenottopaikalta 

ei löytynyt silmin havaittavia 

määriä sinilevää, ja vesi näytti kaikissa kuudessa 

järvessä vähintään yhtä puhtaalta kuin keväällä, 

joten järvien ekologista tilaa kesällä 2014 voinee 

pitää hyvänä. Syynä sinilevien vähäisyyteen 

saattaa olla vähäluminen talvi, ja siitä seurannut 

vähäinen ulkoinen kuormitus, ja lähes sateeton 

heinäkuu, jonka seurauksena ravinteita valui järviin 

hyvin vähän levien parhaaseen kasvuaikaan. 

Kuva 11. Valkjärven rehevyys näkyy erityisesti järven matalassa pohjoispäässä, jossa levittäytyvät 

melko laajat ilmaversoiskasvustot. Kuvassa etualalla ulpukan (Nuphar lutea) kelluslehtiä. Keskellä 

sarjarimpeä (Butomus umbellatus). Taustalla oikealla kapealehtiosmankäämiä (Typha angustifolia) 

ja järviruokoa (Phragmites australis). Rannalla lahtea reunustaa tervaleppävyö (Alnus glutinosa). 

15

Kuva 12. Valkjärven kahdet kasvot. Yläkuvassa matalaa, ulpukan kelluslehtien ja sarjarimpitupsujen 

kirjomaa Lähtelänlahtea 9.7.2014. Vesi on levien ja viherkasvien vihertäväksi värjäämää. Alakuva 

on otettu 26.4.2014 Tielahdelta Åberginnokan ”Kaltsin” ohi kohti Lähtelänlahtea. Valkjärven rannat 

ovat paikoin hyvin jyrkkiä ja kallioisia, ja tyynien jaksojen jälkeen vesikin näyttää melko kirkkaalta. 

16

Kuva 13. Ylemmässä kuvassa Matkunlammin itärantaa 8.7.2014, alemmassa Olli ja Atte tekemässä 

mittauksia Vaaksin uimarannalla 24.4.2014. Pyöröpolarisaatiosuotimen avulla järvien vedenlaadut 

erot näkyvät selvästi: humuksinen Matkunlammi on kahvinruskea, Vaaksi kirkas. Syvyydestään johtuen 

Vaaksikin tosin näyttää usein tummalta. Vertaa näitä myös Valkjärven veden väriin kuvassa 12. 

17

Kuva 14. Soutumatka kohti mittausasemia alkoi täältä Lähtelänlähdeltä 12 kertaa. Keskisyvänteen 

mittausasema ja pohjoisempi hapetin jäävät juuri ja juuri niemen taakse. 

18

Valkjärven veden kerrostuneisuus 

Juulia Möksy, Lumi Virolainen ja Mika Sipura 

Johdanto 

Järvien pystysuuntaisen kerrostuneisuuden helpoimmin 

havaittava komponentti ja muiden 

muuttujien kerrostuneisuuden syy on makeissa 

vesissä lämpötila. Vesi on tiheimmillään neliasteisena, 

joten lähellä tätä lämpötilaa oleva vesi 

siirtyy pohjaan, ja kauempana tästä lämpötilasta 

oleva vesi pintaan. Koska erityisesti tuuli sekoittaa 

pintakerrosta, kerrostuneen järven pintaosa 

on usein tasalaatuista, mutta pintakerroksen 

alla vesi jäähtyy hyvin nopeasti pohjaa kohti laskeuduttaessa. 

Tätä nopean muutoksen kerrosta 

kutsutaan lämpötilan harppauskerrokseksi eli 

termokliiniksi. Termokliinin päällä oleva kerros 

on päällysvettä (epilimnium), ja sen alapuolella 

oleva kerros alusvettä (hypolimnium). 

Järvet jakaantuvat kerrostuneisuuden suhteen 

kahteen pääryhmään: holomiktisiin ja meromiktisiin 

(Lewis 1983). Holomiktisiin järvissä 

lämpötilajakauma on ainakin kerran vuodessa 

tasainen pinnasta pohjaan, ja vesikerrokset sekoittuvat, 

kun taas meromiktisissa järvissä on 

pysyvä veden sekoittumista estävä lämpökerrostuneisuus. 

Meromiktiset järvet ovat yleensä 

Kuva 15. Juulia ja Lumi mittaamassa lämpötilan, happipitoisuuden, pH:n ja redox-potentiaalin 

syvyysprofiilia Lähtelänlahden edustalla YSI Professional Plus -mittarilla. Lumi laskee 

anturia veteen metri kerrallaan, ja odottaa lukemien tasaantumista. Vaikka laite tallentaa 

mittaustulokset muistiinsa, Juulia kirjoittaa tulokset varmuuden vuoksi myös lomakkeelle. 

19

pohjan veden ollessa viileämpää (kylmempää), ja 

syksyllä se jäähtyy +4 asteeseen lämpimämmän 

(kevyemmän) pohjan veden päälle. Suomen järvissä 

tapahtuu siksi keväisin ja syksyisin veden 

täyskierto, mutta talvisin ja kesäisin niihin muodostuu 

kerrostuneisuus. 

Polymiktiset järvet ovat puolestaan liian matalia 

pysyvän kerrostuneisuuden syntymiseen, joten 

vesi sekoittuu läpi vuoden usein esimerkiksi tuulen 

vaikutuksesta. Lewis (1983) jakaa polymiktiset 

järvet edelleen jatkuviin polymiktisiin, joiden 

vesi sekoittuu lähes päivittäin, ja epäjatkuviin 

polymiktisiin, joiden vesi voi olla kerrostunutta 

useiden viikkojen ajan. 

Rehevyydestä johtuen Valkjärven pohjan mikrobien 

soluhengitys kuluttaa paljon happea, 

joten pohjan profundaalivyöhykkeen ja alusveden 

eliöt saattavat kärsiä hapen puutteesta mikäli 

happea ei siirry tehokkaasti pintakerroksista 

kohti pohjaa. Tämä on todennäköisintä kevättalvella 

ja syyskesällä, pitkään kestäneen kerrostuneisuuden 

jälkeen. Kerrostuneisuuden kestoaika 

on siksi järven hoitoa ajatellen keskeinen tieto. 

Kuva 16. Kerrostuneisuusmittausten havaintoasemat. 

Sijainnit vaihtelivat tuulesta johtuen mittauskerroittain 

muutamia kymmeniä metrejä. 

Asemien syvyydet ovat: keskisyvänne (1) = 12,3 

m, pohjoinen (2) = 9,8 m, itäinen (3)= 12,1 m, 

eteläinen (4) = 10,2 m ja läntinen (5) = 8,8 m. 

erittäin syviä ja jyrkkärantaisia, tai niiden pohjan 

vesi on suolaista. Suomen meromiktiset järvet 

ovat tyypillisesti syvissä rotkolaaksoissa. 

Holomiktiset järvet jakaantuvat edelleen monomiktisiin, 

dimiktisiin ja polymiktisiin. Monomiktisissä 

järvissä vesimassa sekoittuu kerran 

vuodessa. Ne ovat joko lämpimiä, jolloin pintavesi 

on viileänä vuodenaikana lyhyen aikaa pohjan 

vettä viileämpää, tai kylmiä, jolloin pintavesi sulaa 

vain lyhyeksi ajaksi (Dodds & Whiles 2010). 

Suomen järvet ovat enimmäkseen dimiktisiä, 

sillä pintavesi lämpenee keväällä +4 asteeseen 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on seurata 

Valkjärven veden lämpötilan, ja happipitoisuuden 

kerrostuneisuutta kevään ja alkukesän 2014 

aikana, ja yrittää löytää vastaus kysymykseen: 

muodostuuko Valkjärveen kesän edetessä pohjaosien 

happitilannetta heikentävä lämpötilan 

harppauskerros eli termokliini 

Menetelmät 

Mittasimme veneestä veden lämpötilan (°C), hapen 

määrän (mg/l) ja hapen kyllästysprosentin 

20 metrin kaapelilla ja polarografisella happisensorilla 

varustetulla YSI Professional Plus -mittarilla 

(Kuva 18) pintavedestä, ja metrin välein 

pinnasta pohjaan saakka viidestä paikasta (Kuva 

16). Pintamittauksessa upotimme anturin veteen 

niin, että lämpötila-anturi oli juuri ja juuri veden 

alla, ja happisensori noin 8 cm:n syvyydessä. 

Pohjan mittauksessa 900 gramman sinkkipainolla 

ja muovisuojuksella varustetun anturin (Kuva 

18) annettiin levätä vapaasti pohjassa, joten pehmeämmällä 

savipohjalla se saattoi olla useiden 

senttimetrien syvyydessä pohjasedimentissä. 

20

Toistimme mittaukset 11 kertaa kevään ja kesän 

2014 aikana, ja kerran loppusyksyllä (Kuva 20) 

viidellä mittausasemalla. Näistä hieman yli 12 

metriä syvä keskisyvänne on vain muutamien 

kymmenien metrien etäisyydellä järven pohjoisemmasta 

hapettimesta. Kiersimme mittausasemat 

numerojärjestyksessä 3 kolmen tunnin kuluessa. 

Kaikki mittaukset teimme klo 12-18. 

YSI Professional Plus antoi yleisesti yli sadan prosentin 

happisaturaatiolukuja. Korkeimmat luvut 

(~ 112 %) mittasimme kesällä, jolloin hapen supersaturaatio 

saattoi johtua levien yhteytyksestä. 

Suuria lukemia (~ 107 %) saimme kuitenkin 

myös varhain keväällä kylmän veden aikaan, jolloin 

levien yhteyttäminen ei voi aiheuttaa supersaturaatiota. 

Laitteen valmistaja selittää tämän 

saturoituneessa ilmassa tapahtuvasta kalibroinnista 

johtuvaksi ominaisuudeksi. Sensorin membraanin 

vaihtaminen, tai uudelleenkalibrointi 

eri lämpötilassa ei vaikuta tulokseen, joten eri 

aikoina tehdyt mittaukset ovat täysin vertailukelpoisia. 

Esitämme tässä tutkimuksessa tulokset 

sellaisina kuin mittari ne antoi. 

Teimme kaikki mittaukset alle 3 m/s tuulessa, 

poutasäällä. Vuorokauden ylimmän ja alimman 

lämpötilan, tuulen keskinopeuden ja sademäärän 

vuorokaustinen vaihtelu 2,6 kilometrin päässä 

Valkjärven keskipisteestä sijaitsevalla Klaukkalan 

sääasemalla (www.saapalvelu.fi/klaukkala) 

mittausjakson aikana on esitetty kuvassa 17. 


30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

-5 

Alin lämpötila 

Ylin lämpötila 

Tuulen nopeus (m/s) 

Sademäärä (mm) 

4,0 

3,5 

3,0 

2,5 

2,0 

1,5 

1,0 

0,5 

0,0 

42 

40 

38 

22 

20 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Keskimääräinen tuulen nopeus 

1.4.14 1.5.14 1.6.14 1.7.14 1.8.14 1.9.14 1.10.14 

Kuva 17. Sääolojen vaihtelu mittausjaksolla Klaukkalan sääasemalla, noin kahden kilometrin päässä 

Valkjärven keskipisteestä. Huomionarvoista jaksossa oli toukokuun lopun lyhyt hellejakso, kesäkuun 

viileys, heinäkuun kuivuus, sekä heinä-elokuun helteisyys ja vähätuulisuus. 

21

Kuva 18. Ylemmässä kuvassa YSI Professional Plus mittari, ja sen lämpötila- happi- pH- ja redox-anturit 

suojuksineen. Käytimme anturissa 900 gramman sinkkipainoa, jotta mittauspää laskeutusi syvyyksiin 

mahdollisimman kohtisuoraan. Alemmassa kuvassa Lumi mittaa, ja Juulia merkitsee lukemat 

lomakkeelle. Etenkin happianturin lukemien tasaantumisessa kului joskus useita minuutteja. 

22

Tulokset 

Lämpötilan ja hapen kyllästysprosentin vertikaalivaihtelu 

keskisyvänteessä on esitetty kuvassa 20. 

Yhdeksän vuorokautta jäiden lähdön (12.4.) jälkeen 

tehty ensimmäinen mittaus osoitti pinnan 

ja pohjan lämpötilaeron olevan varsin pieni, ja 

hapen kyllästysprosentin säilyvän yli 90 prosentissa 

aina 11 metrin syvyyteen saakka. Lämpimän 

ja tuulisen vuorokauden jälkeen seuraavana päivänä 

tehdyssä mittauksessa vesi oli sekoittunut: 

pintaveden lämpötila oli laskenut, mutta yhdestä 

kuuden metrin syvyyteen lämpötila oli noussut, 

ja hapen saturaatio lisääntynyt aina yhdeksään 

metriin saakka. Sää säilyi tämän jälkeen viileänä, 

joten toukokuun alun mittauksessa (6.5.) koko 

vesipatsas oli lämmennyt vain reilulla asteella, 

ero pohjan ja pinnan välillä oli pieni, ja happitilanne 

oli hyvä lähes pohjaan saakka. 

Toukokuun lopun helteisen jakson jälkeen 25.5. 

pintavesi oli lämmennyt selvästi, ja lämpötila laski 

ilman selvää harppauskerrosta pohjaa kohti. 

Erikoisen muotoisen käyrän muodostava hapen 

kyllästysprosentti oli pintavedessäkin vain hieman 

yli 80, ja esimerkiksi kahden metrin syvyydessä 

prosenttiluku oli pienempi kuin kuuden 

metrin syvyydessä. Ilman viilennyttyä nopeasti, 

ja muututtua tuulisemmaksi vesi jäähtyi dramaattisen 

nopeasti (vielä kahden metrin syvyydessäkin 

yli 10 astetta kolmessa vuorokaudessa), 

ja happitilanne parani ensimmäisten mittausten 

tasalle pohjasedimenttiä lukuun ottamatta. 

Viileän kesäkuun aikana Valkjärvi lämpeni hitaasti, 

ja hapen määrä pysyi korkeana pohjaa lukuun 

ottamatta. Kesäkuun vaihduttua helteiseksi 

heinäkuuksi pintavesi lämpeni nopeasti, ja 14.7. 

veteen oli muodostunut selvä lämpötilan harppauskerros 

3-5 metrin syvyyteen. Lämpötilan 

harppauskerros jyrkkeni 22.7. mittauksessa entisestään, 

ja jakoi happipitoisuuden selvästi kahtia: 

vesi pinnasta kolmen metrin syvyyteen oli supersaturoitunutta, 

kun taas neljän metrin alapuolella 

kyllästysprosentti oli alle 50. 

Heinäkuun puolivälin (14.7.) hapen kyllästysasteessa 

näkyy mielenkiintoinen supersaturaatiopiikki 

kolmen metrin syvyydessä. Hapen 

kyllästysprosentti oli tuolloin pinnasta kahden 

Kuva 19. Etualalla Valkjärven pohjoisempi hapetin. 

Taustalla häämöttää valkoisena hapettimista 

eteläisempi. Kesällä molemmat pumppaavat 

happea alusveteen, talvella vain toinen. 

metrin syvyyteen noin 104, ja neljän metrin syvyydessä 

100, mutta kolmen metrin syvyydessä 

113. Aistinvaraisesti arvoituna Valkjärven vesi 

oli 14.7. kirkkaimmillan kesän 2014 aikana. 

Erityisesti heinäkuun loppu ja elokuun alku olivat 

helteisiä, ja yölämpötilatkin korkeita (Kuva 

17), joten 5.8. tehty mittaus oli kesän 2014 ääritilanne. 

Pintaveden lämpötila oli kolmeen metriin 

saakka 23,8 °C, minkä jälkeen lämpötila laski 

yli seitsemän astetta metrin matkalla. Tästä syvemmälle 

laskeuduttaessa lämpötila laski hyvin 

vähän, ja pohjasedimenttikin on yli 15 asteista. 

Myös hapen määrä romahti kolmen ja viiden 

metrin välillä lähes täydestä saturaatiosta 35 prosenttiin. 

Alusvedessäkin on silti kohtuullisesti 

happea pohjasedimenttiä lukuun ottamatta. 

Marraskuun alussa koko vesipatsas oli jäähtynyt 

6,5-asteiseksi, ja kuten spatiaalisesta aineistosta 

(Kuva 21) nähdään, koko järven veden lämpöti- 

23


Etäisyys pinnasta (m) 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 

0 

-1 

21.4. 

-2 

22.4. 

-3 

06.5. 

25.5. 

-4 

28.5. 

-5 

05.6. 

-6 

17.6. 

-7 

27.6. 

-8 

14.7. 

21.7. 

-9 

05.8. 

-10 

1.11. 

-11 

-12 

Hapen kyllästysprosentti 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 

0 


-1 

-2 

-3 

-4 

-5 

-6 

-7 

-8 

-9 

-10 

-11 

21.4. 

22.4. 

06.5. 

25.5. 

28.5. 

05.6. 

17.6. 

27.6. 

14.7. 

21.7 

05.8. 

1.11. 

-12 

Kuva 20. Valkjärven keskiselänteen lämpötilan ja happipitoisuuden vertikaaliprofiili 12 mittauskerralla. 

Alimmassa mittaussyvyydessä anturi painoineen lepää pohjassa, kenties osittain jopa hieman 

pohjasaven sisässä. Koska mittauskohtaa ei pystytty saamaan täsmälleen samaan pisteeseen, alimman 

pisteen syvyys vaihteli välillä 12.0 - 12.3 metriä. 

24








0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 

0 

0 

0 

-1 

Keskisyvänne -1 

-1 

-2 

Pohjoinen -2 

-2 

-3 

Itäinen -3 

-3 

-4 

Eteläinen 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

Läntinen 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

21.4.2014 

-12 

22.4.2014 

-12 

-13 

-13 

-13 

06.5.2014 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 

0 

0 

0 

-1 

-1 

-1 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

25.5.2014 28.5.2014 

-13 

-13 

-13 

05.6.2014 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 

0 

0 

0 

-1 

-1 

-1 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

17.6.2014 27.6.2014 

-13 

-13 

-13 

14.7.2014 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 

0 

0 

0 

-1 

-1 

-1 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

21.7.2014 05.8.2014 

-13 

-13 

-13 

01.11.2014 

Kuva 21. Valkjärven lämpötilan syvyysprofiilit viidellä havaintoasemalla 12 mittauskerralla. Kunkin 

aseman alimmassa mittauspisteessä anturi lepäsi pohjassa, tai osittain pohjasaven sisässä. Kiersimme 

asemat ensimmäisen kuvan osoittamassa järjestyksessä kolmen tunnin aikana, joten sään aiheuttamat 

muutokset asemien välillä ovat mahdollisia, mutta luultavasti hyvin vähäisiä. 

25

O 2 

(mg/l) 

O 2 

(mg/l) 

O 2 

(mg/l) 





0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

-1 

-2 

-3 

-4 

-5 

-6 

-7 

-8 

-9 

-10 

-11 

-12 

-13 

21.4.2014 22.4.2014 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

-1 

-2 

-2 

Keskisyvänne 

-3 

-3 

Pohjoinen 

-4 

-4 

Itäinen 

-5 

-5 

Eteläinen 

-6 

-6 

Läntinen 

-7 

-7 

-8 

-8 

-9 

-9 

-10 

-10 

-11 

-11 

-12 

-12 

-13 

-13 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

0 

0 

-1 25.5.2014 -1 28.5.2014 

-1 05.6.2014 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

-13 

-13 

-13 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

0 

0 

-1 17.6.2014 

-1 27.6.2014 -1 14.7.2014 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

-13 

-13 

-13 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 

0 

0 

0 

-1 21.7.2014 -1 05.8.2014 -1 01.11.2014 

-2 

-2 

-2 

-3 

-3 

-3 

-4 

-4 

-4 

-5 

-5 

-5 

-6 

-6 

-6 

-7 

-7 

-7 

-8 

-8 

-8 

-9 

-9 

-9 

-10 

-10 

-10 

-11 

-11 

-11 

-12 

-12 

-12 

-13 

-13 

-13 

-1 

06.5.2014 

Kuva 22. Valkjärven veden happipitoisuuden syvyysprofiilit viidellä havaintoasemalla 12 mittauskerralla. 

Kunkin aseman alimmassa mittauspisteessä anturi lepäsi pohjassa, tai osittain pohjasaven 

sisässä, mikä selittää hapen vähäisen määrän ylempään mittauskohtaan verrattuna. Happianturin 

suojuksen rakenteen (kuva 17) takia savi ei todennäköisesti peittänyt happianturin membraania. 

26

la näytti olevan sama. Vesi oli täysin kyllästynyt 

hapella kahdeksaan metriin saakka, ja tämän alapuolellakin 

happitilanne oli kohtuullinen. 

Kuvassa 21 on esitetty lämpötilan spatiaalinen 

vaihtelu havaintoasemien välillä. Valkjärven vesimassan 

lämpöolojen heilahtelu sään muuttuessa 

tulee esiin jo kahdessa ensimmäisessä mittauksessa. 

Tyynen jakson jälkeen, 12 vuorokautta 

jäiden sulamisesta 21.4. pintavesi oli lämmennyt 

hieman, mutta vesi jäähtyi nopeasti syvemmälle 

laskeuduttaessa. Yön ja seuraavan päivän voimakas 

tuuli jäähdytti pintaveden ja siirsi lämpöä 

syvemmälle, joten käyrät nousivat pystyyn. Ilma 

virtasi suoraan pohjoisesta, läpi pitkän pohjoislahden, 

joten lämmin vesimassa pakkautui eteläiselle 

ja läntiselle havaintoasemalle, ja muiden 

asemien pintavesi jäähtyi selvästi enemmän. 

Myös 25.5. ja 5.6. eteläisen ja läntisen havaintoaseman 

pintavesi oli selvästi muita lämpimämpää. 

Hellekauden jälkeen 5.8. läntisen ja eteläisen 

havaintoaseman vesi oli muita lämpimämpää 3-7 

metrin välillä, mutta pintavesi oli kaikissa havaintoasemissa 

yhtä lämmintä. 

Toukokuun alku oli viileä etenkin yölämpötilojen 

osalta, mikä selittänee yhdenmukaisen lämpötilajakauman 

6.5. Ilmeisesti järvi oli kokenut 

keväisen täyskierron uudelleen. Myöskään 1.11. 

havaintoasemien välillä ei ollut lainkaan eroja. 

Hapen määrää (mg/l) kuvaavat spatiaaliset käyrät 

on esitetty kuvassa 22. Huomionarvoisia ovat 

erityisesti toukokuun helleaallon käyrät 25.5., 

heinäkuun hellejakson käyrät 14.7. ja lämpimimmän 

hellejakson käyrät 5.8. Toukokuun lopun 

käyristä nähdään pinnan vähähappisuuden 

olevan voimakkainta läntisessä, eteläisessä ja 

keskisyvänteen havaintoasemassa ja vähäisempää 

pohjoisessa havaintoasemassa. Itäisessä havaintoasemassa 

happitilanne on sen sijaan veden 

lämpötilaan nähden erinomainen myös pinnassa. 

Heinäkuun puolivälin (14.7.) käyrät sen sijaan 

kertovat kolmen metrin hypersaturaatiopiikin 

koskevan koko järveä, joskin tässäkin itäinen havaintoasema 

eroaa muista. Hellejakson jälkeinen 

käyräparvi 5.8. puolestaan vahvistaa eteläisen ja 

läntisen havaintoaseman eroavan myös happiloiltaan 

muista: niissä hapen määrä laskee muita 

asemia jyrkemmin harppauskerroksessa. 


Kevät ja kesä 2014 olivat sääoloiltaan erinomaisia 

tutkimukseemme (Kuva 17). Sää lämpeni nopeasti 

heti jäidenlähdön (12.4.) jälkeen, viileni 

uudelleen toukokuun alussa, ja lämpeni hetkeksi 

hellelukemiin toukokuun puolivälin jälkeen. Kesäkuu 

oli poikkeuksellisen kylmä, mutta heinäkuu 

ja elokuun alku poikkeuksellisen lämpimiä. 

Heinäkuun lopussa monessa suomalaisessa järvessä 

saavutettiin lämpöennätyksiä, ja tiedotusvälineet 

uutisoivat lämpötilasta johtuvan vähähappisuuden 

haitallisista vaikutuksista kaloihin. 

Monissa uutisissa kerrottiin yli 30 asteen pintalämpötiloista 

melko kookkaissakin järvissä, mutta 

Valkjärven keskisyvänteessä pintaveden keskilämpötila 

ei koskaan ylittänyt +24 astetta. 

Aineistostamme nousee esiin kaksi tyypillistä 

Valkjärven piirrettä: 1) lämpiminä aikoina järveen 

muodostuu lämpötilan harppauskerros 3-5 

metrin syvyyteen, mikä aiheuttaa harppauksen 

myös happipitoisuudessa, ja 2) sääolosuhteiden 

(tuulen ja lämpötilan) vaihtelu heiluttaa Valkjärven 

vesimassan lämpöoloja nopeasti. Lewisin 

(1983) luokittelussa Valkjärvi olisi siis epäjatkuva 

polymiktinen järvi, tai jotakin dimiktisen ja 

polymiktisen järven välistä. Positiivisena asiana 

on kuitenkin syytä huomata, että silloinkin kun 

harppauskerros muodostuu, happea on kohtuullisen 

paljon alusvedessäkin, ja ainostaan pohjasedimentti 

kärsii hapen puutteesta. Tämän voitanee 

kokonaan tai osittain selittää hapettimilla. 

Sään vaikutus Valkjärven kerrostuneisuuteen on 

hyvin nähtävissä kuvissa 21 ja 22. Ensimmäinen 

mittaus (21.4.) tehtiin vuodenaikaan nähden 

lämpimänä iltapäivänä (päivän ylin lämpötilapäivänä 

yli +18 °C), heikkotuulisten vuorokausien 

jälkeen. Pintakerrokset ovat siksi melko 

lämpimiä, mutta jo kahdesta metristä alkaen syvemmät 

osat tasaisen kylmiä. Seuraavana päivänä 

(22.4.) päivän ylin lämpötila oli vain +10 °C, 

ja pohjoistuuli voimistui. Kuvasta 21 nähdään 

miten tuuli on, paitsi sekoittanut lämmintä vettä 

syvemmälle, myös pakannut lämmintä ja hapekasta 

pintavettä järven eteläpäähän, eteläiseen 

ja läntiseen havaintoasemaan. Kylmintä ja vähähappisinta 

pintavesi oli itäisellä havaintoasemalla, 

jonka kohdalla tuulella oli pisin rata kul- 

27



0 

-1 

-2 

-3 

-4 

-5 

-6 

-7 

-8 

-9 

-10 

-11 

-12 

-13 

-14 

-15 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 

Iitin Märkjärven keskisyvänne 29.7.2014 

Näkösyvyys 265 cm 

Sähkönjohtavuus pintavedessä 5,46 mS/m 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 


Kuva 23. Iitin Märkjärven keskisyvänteen (ETRS-TM35FIN 6760894 : 460480) lämpötila- ja happikerrostuneisuus 

hellekauden jälkeen, ukkosmyräkän lähestyessä 29.7.2014. Huomaa hapen harppauskerroksen 

jyrkkyys ja alusveden viileys suhteessa Valkjärven keskisyvänteeseen 5.8.2014 (kuva 20). 

kea järven pintaa. Sääolosuhteiden muutoksen 

seurauksena kerrostumisen jo aloittanut järvi 

sekoittui täysin, ja koki 6.5. mitattujen tulosten 

perusteella kevättäyskierron uudelleen. 

Toinen suuri muutos tapahtui kolmen vuorokauden 

aikana 25.-28.5. Näistä ensimmäisellä mittauskerralla 

pintavesi oli lämmennyt helleaallon 

seurauksena jo yli 20 asteeseen, ja vielä 3 metrin 

syvyydessäkin vesi oli 18-asteista. Hapen määrässä 

lämpötilan kerrostuneisuus luultavasti näkyisi 

hyvin, ellei männyn siitepölystä johtunut mikrobitoiminta 

olisi kuluttanut happea erityisesti 

pinnassa (Kuva 28). Seuraavana päivänä 26.5. 

ilman lämpötila laski nopeasti, ja puuskittainen 

tuuli yltyi. Tämän seurauksena järven lämpötila 

ja happiolot olivat 28.5. täysin toisenlaiset. Järven 

pintaosat olivat jäähtyneet yli kymmenen astetta, 

ja lämpötilan profiilikäyrä pönöttää pystyssä 

(Kuva 20). Tämä yhdessä tuulen kanssa aiheutti 

veden sekoittumisen, minkä seurauksena happitilanne 

oli 28.5. yksi mittausjakson parhaista. 

Voimakas supersaturaatio kolmen metrin syvyydessä 

lämpimänä aikana 14.7. saattaa johtua 

yhteyttävistä levistä. Valkjärven vesi on yleensä 

melko sameaa, joten leville parhaat olosuhteet 

ovat pinnassa. Heinäkuussa Valkjärvi oli kuitenkin 

hyvin kirkasvetinen, joten voi olla että yhteyttävien 

levien kerros keskittyi kolmen metrin 

syvyyteen. Seuraavassa mittauksessa supersaturaatio 

ulottui pinnasta kolmen metrin syvyyteen, 

ja oli voimakkaimmillaan metrin syvyydessä 

(kyllästysaste 112 %). Pinnassa kelluvia sinilevälauttoja 

havaitsimme mittauksissamme vain 27.6. 

Kuvassa 23 on esitetty vertailun vuoksi syvyysprofiilitulokset 

Iitin Märkjärveltä kuumimman 

hellejakson jälkeen heinäkuun lopussa. Valkjärven 

tapaan myös Märkjärvi kärsii rehevöitymi- 

28

sestä, mutta veden ominaisuuksiltaan se eroaa 

tyypillisenä Salpausselän pohjoispuolina järvisuomen 

järvenä melkoisesti. Märkjärven pinta-ala 

on 423 hehtaaria, ja sen syvin kohta on 

15,6 metriä, mutta koska järven keskisyvyys on 

vain 4,35 metriä, Märkjärven vesitilavuus (18 

406 200 m 3 ) on vähemmän kuin kaksinkertainen 

Valkjärven tilavuuteen nähden. Kuten kuvasta 23 

nähdään, Märkjärven keskisyvänteen vesi jäähtyy 

melko jyrkästi kolmen ja kuuden metrin välissä, 

mikä aiheuttaa erittäin jyrkän hapen harppauskerroksen 

neljän ja kuuden metrin väliin: 

kuudessa metrissä happea ei ole juuri lainkaan. 

Märkjärven keskisyvänteen alusvesi kuuden 

metrin alapuolella on hyvin viileää ja lähes hapetonta 

pohjaan saakka. Kun tätä verrataan Valkjärven 

tilanteeseen lämpimimpänä aikana 5.8., 

huomataan, ettei Valkjärven kerrostuneisuus sittenkään 

ole kovin voimakas. Vesi lämpenee syvällä 

jopa 16-asteiseksi, eikä lämpötilaero pinnan 

ja syvänteen välillä ole kovin suuri. Vaikka Valkjärven 

veden happitilanne heikkenee huomattavasti 

kolmen metrin syvyydestä alaspäin, happea 

riittää kuitenkin helteisimpänäkin aikana lähes 

pohjaan saakka. Yksi selitys tähän eroon voi olla 

Valkjärven molempien hapetinten toiminta läpi 

kesän (Kuva 19). Märkjärvellä ei ole hapettimia. 

Pienikokoista ja kompaktin muotoista järveä on 

helppo ajatella yhtenäisenä kokonaisuutena tai 

monoliittina, jonka vesimassa on kauttaaltaan 

samanlaista. Tutkimuksemme aikana havaintoasemien 

välillä oli kuitenkin eroja, ja niille kehittyi 

omat luonteenpiirteensä. Itäinen asema 

on karskein. Vesi on syvää, lähin ranta jyrkkä ja 

tuulensuojaa on asemista vähiten. Keskisyvänne 

ja pohjoinen asema tuntuvat suojatummilta, 

kenties loivan länsirannan vaikutuksesta. Eteläisen 

havaintoaseman vesi on usein kolmea aiemmin 

mainittua lämpimämpää, ja helteisimpänä 

aikana hapen määrä väheni nopeasti harppauskerroksen 

alla. Läntinen havaintoasema on lässyin. 

Se on selvästi muita matalampi, ja vesi usein 

lähes pohjaan saakka lämmintä, tai ainakin pinnassa 

on paksu lämpimän veden kerros. Itäisen 

havaintoaseman vesi vaikutti usein tummansiniseltä, 

jopa mustalta, pohjoisen aseman ja keskisyvänteen 

vesi sinisen ja turkoosin sekoitukselta, 

eteläisen aseman vesi vihreältä ja läntisen aseman 

vesi vaalean harmaanvihreältä. Vesissä on eroja. 

Kuva 24. Sään suosiessa syvyysprofiilien mittaminen ei ole niitä kaikkein raskaimpia töitä. Lumi 

odottaa mittarin lukeman tasoittumista, ja Juulia Lumin käskyä laskea anturi metrin alemmas. 

29

Kuva 25. Näytteenottoa Valkjärven keskisyvänteellä. Tatu on nostanut vettä seitsemän metrin syvyydestä. 

Aleksi laskee veden hanasta näytepulloon. Huomaa myös Tatun asiallinen John Deere -lippis. 

30

Valkjärven bakteeritoiminnan 

kerrostuneisuus 

Aleksi Murtomaa, Tatu Sokka ja Mika Sipura 

Johdanto 

Yksi rehevöityvien vesien merkittävimmistä ongelmista 

on lisääntynyt mikrobiaalinen hengitys, 

joka kerrostuneissa tai jään peittämissä vesissä 

johtaa hapen määrän vähenemiseen, ja äärimmillään 

alusveden tai koko vesimassan happikatoon. 

Oppikirjoissa asia esitetään usein niin, 

että rehevöitymisen seurauksena syntynyt suuri 

leväbiomassa vajoaa kuoltuaan pohjaan, missä 

aerobiset bakteerit kuluttavat leviä hajottaessaan 

hapen. Tämä herätti eräällä lukion biologian oppitunnilla 

kysymyksiä: 1) Miten paljon bakteereja 

on muualla vedessä 2) Eikö hajottajabakteerien 

määrä ja hapenkulutus voisi olla suurinta pintavedessä, 

sillä se on lämpimämpää, ja pintaveteen 

yhteyttävät levät kuolevat 3) Jos hapen määrä 

on pohjasedimentissä ja pohjan tuntumassa pysyvästi 

alentunut, eivätkö olosuhteet siellä suosi 

erityisesti anaerobisia bakteereja Miksi happea 

tarvitsevat anaerobiset bakteerit toimisivat ahkerimmin 

siellä missä happea ei juuri ole 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on hakea havaintoaineiston 

turvin vastauksia edellä esitettyihin 

kysymyksiin. Monissa tutkimuksissa aerobisten 

heterotrofisten bakteerien on todettu olevan 

runsaimmillaan veden pintaosissa, ja vähälukuisimmillaan 

termokliinin kohdalla ja pohjassa 

(Maier ym. 2009), mutta jakauman on todettu 

riippuvan järven ominaisuuksista, ja vaihtelevan 

vuoden- ja vuorokaudenajoittain (esim. Tammert 

ym. 2005, Maier ym. 2009). Vuoden 2014 

aikana Valkjärvi oli ajoittain hyvin samea, toisinaan 

taas erittäin kirkas, joten myös bakteeritoiminnan 

voi olettaa vaihtelevan ajallisesti. 

Menetelmät 

Teimme mittaukset ja otimme näytteet Valkjärven 

keskisyvänteestä (piste 1 kuvassa 16) kolme 

kertaa kevätkesän 2014 aikana, ja kerran loppusyksyllä 

(päivämäärät kuvassa 28). Mittasimme 

lämpötilan (°C), hapen määrän (mg/l) ja 

hapen kyllästysprosentin 20 metrin kaapelilla ja 

polarografisella happisensorilla varustetulla YSI 

Professional Plus -mittarilla pinnasta, ja kaikilta 

syvyyksiltä metrin välein pohjaan saakka. Vesinäytteet 

otimme hanalla suljettavalla kahden 

litran WaterMark -vaakanoutimella (Kuva 26) 

samoilta syvyyksiltä suoraan litran muovisiin inkubointipulloihin 

(Kuva 27). 

Laboratoriossa otimme inkubointipulloista aluksi 

10 ml:n näytteet absorbanssin määritystä varten, 

ja 1 ml:n näytteet steriileillä pipeteillä bakteerikasvatuksiin. 

Biologisen hapenkulutuksen 

(BOD7) selvittämiseksi mittasimme kaikista 

näytteistä hapen määrän Vernier Labquest2:n 

optisella happianturilla (ODO-BTA) ennen ja 

jälkeen seitsemän vuorokauden inkuboinnin pimeässä 

kaapissa huoneenlämmössä. Menetelmä 

ei ota huomioon nitrifikaatioprosesseissa kuluvaa 

happea (ei-atu). Lämpötila laboratorion 

kaapissa vaihteli välillä 20,8 - 21,7 °C. 

Veden sameuden FTU-asteikko käyttämässämme 

YSI 9300 fotometrissä järvivedelle liian suuripiirteinen, 

joten mittasimme sameuden fotometrillä 

epäsuorasti 650 nanometrin aallonpituuden 

absorbanssina, jossa sokeana näytteenä käytetään 

tislattua vettä. Sameuden on todettu korreloivan 

pidemmillä aallonpituuksilla mitattujen 

31

Kuva 26. Kenttätöiden tärkeimmät välineet. Yläkuvassa YSI Professional Plus -mittari, jonka 20 

metriä kaapelin päässä on kolme anturia. Näillä saadaan mitattua lämpötila, hapen kyllästysprosentti, 

hapen määrä (mg/l), pH ja redox-potentiaali. Alakuvassa Watermark vaakanoudin, jolla saadaan 

noin 10 cm:n korkuinen näyte vesipatsaasta. Tässä yllättävän kirkasta vettä 12 metrin syvyydestä. 

32

Kuva 27. Ylemmässä kuvassa 27.6.2014 kerätyt muoviset vesinäyte- ja inkubointipullot Valkjärven 

keskisyvänteestä. Etualalla Vernier LabQuest II -tiedonkeräin, jossa on kiinni Vernierin optinen happipitoisuusanturi 

(ODO-BTA). Alakuvassa Tatu on ottamassa vesipulloista näytteitä bakteerimäärien 

ja veden absorbanssin selvittämiseksi. Aleksi odottaa happipitoisuuslukeman tasoittumista. 

33

0 

0 

0 


-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

Pohja 

-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

Pohja 

-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

7.5.2014 

Pohja 

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 

0 1 2 3 4 5 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 

0 

0 

0 


-2 

-2 

-4 

-4 

-6 

-6 

-8 

-8 

-10 

-10 

-12 

Pohja 

-12 

Pohja 

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 0 1 2 3 4 5 

-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

25.5.2014 

Pohja 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 

0 

0 

0 


-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

-2 

-2 

-4 

-4 

-6 

-6 

-8 

-8 

-10 

-10 

27.6.2014 

-12 

-12 

Pohja Pohja Pohja 

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 0 1 2 3 4 5 0 2 4 6 8 10 12 14 16 

0 

0 

0 


-2 

-4 

-6 

-8 

-10 

-12 

-2 

-2 

-4 

-4 

-6 

-6 

-8 

-8 

-10 

-10 

14.11.2014 

-12 

-12 

Pohja Pohja Pohja 

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 


0 1 2 3 4 5 

BOD7 (mg/l) 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 

Absorbanssi (%) 

Kuva 28. Aerobisten heterotrofisten bakteerien tiheyksien, biologisen hapenkulutuksen ja veden 

absorbanssin syvyysprofiilit neljällä havaintokerralla. Alin palkki tarkoittaa pohjaa (= savinen vesinäyte), 

jonka syvyys vaihteli veneen ajautumisen takia havaintokerroittain välillä 12.1-12.4 metriä. 

absorbanssiarvojen kanssa (Turbidity Technical 

Review 2010), ja Lähtelänoja-aineistossa sameusarvo 

(FTU), väriarvo (mg Pl/l) ja kiintoaineen 

määrä (mg/l) selittävät lineaarisessa regressiomallissa 

vastaavalla menetelmällä mitatun absorbanssin 

vaihtelusta 91,3 %, ja sameusarvo yksin 

80,8 %. Pidämme tällä perusteella absorbanssia 

varsin kelvollisena bakteerien käytössä olevan 

orgaanisen aineen mittana, vaikka sen vaihtelu 

johtunee osittain epäorgaanisesta savesta. 

34


0 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 

0 

-1 

-2 


-3 

-4 

-5 

-6 

-7 

-8 

-9 

-10 

-11 

-12 

7.5.2014 

25.5.2014 

27.6.2014 

14.11.2014 


0 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 


-1 

-2 

-3 

-4 

-5 

-6 

-7 

-8 

-9 

7.5.2014 

25.5.2014 

27.6.2014 

14.11.2014 

-10 

-11 

-12 

Kuva 29. Yläkuvassa lämpötilan ja alakuvassa hapen syvyysprofiili neljänä havaintokertana. YSI 

Professional Plus -mittari antoi yleisesti yli sadan prosentin kyllästyslukemia. Nämä voivat olla osin 

todellisia, mutta ne saattavat valmistajan mukaan johtua myös laitteen kalibroinnista, joka suoritetaan 

täysin vesihöyryllä saturoituneessa ilmassa. 

35

BOD7 (mg) 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

1,0 

a) b) 

BOD7 residuaalit (mg) 

0,5 

0,0 

-0,5 

0 

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 

Log10 (heterotrofiset bakteerit + 1) 

-1,0 

0 2 4 6 8 10 12 14 16 

Absorbanssi (%) 

Kuva 30. a) Log-muunnetun heterotofisten bakteerien tiheyden suhde biologiseen hapenkulutukseen 

(BOD7). Pohjan sameat näytteet on jätetty tästä pois. Lineaarisessa regressiomallissa bakteeritiheys 

selittää yksin 81,8 % biologisen hapenkulutuksen vaihtelusta. b) Veden absorbanssin suhde 

biologisen hapenkulutuksen jäännösvaihteluun eli residuaaleihin. Kahden selittävän muuttujan regressiomallissa 

myös absorbanssi selittää merkitsevästi biologisen hapenkulutuksen vaihtelua. 

Heterotrofisten aerobisten bakteerien määrät 

laskimme inkubointipulloista näytteenottopäivänä 

steriileillä pipeteillä otetuista yhden millilitran 

näytteistä 3M Petrifilm kasvatusalustoilla 

(AQHC). Menetelmässä näyte pipetoidaan kuivalle 

elatusainelevylle muovikalvon alle, ja tasoitetaan 

koveralla muovilevyllä. Punaisina erottuvien 

pesäkkeiden määrä lasketaan vuorokauden 

(+ 35 °C) inkuboinnin jälkeen. 

Tulokset 

Kuten kuvasta 28 nähdään, bakteeritoiminnan 

kerrostuneisuus vaihteli havaintokertojen välillä 

suuresti. Toukokuun alussa (7.5.) vesi oli viileää, 

täysin kerrostumatonta, ja hapen määrä oli vähäinen 

vain yli kymmenen metrin syvyydessä (kuva 

28). Heterotrofisten aerobisten bakteerien tiheys 

oli suurin pinnassa, mutta biologinen hapenkulutus 

ei vaihdellut suhteessa syvyyteen (Kuva 28). 

Pohjan näyte oli luonnollisesti kuravettä, mutta 

yllättäen vain 30 cm pohjan yläpuolella oleva vesi 

oli kirkkaampaa kuin pintavesi (Kuva 28). 

Toukokuun lopussa (25.5.) männyn siitepöly oli 

levinnyt Valkjärven pintaan, ja alkanut paakkuuntua 

ja vajota. Hellekauden jäljiltä pintavesi 

oli lämmennyt selvästi, ja lämpötilan harppauskerros 

oli alkanut muodostua 4-6 metrin välille 

(Kuva 28). Hapen määrä oli pintavedessäkin vähentynyt, 

ja kuvassa 28 näkyvä hapen profiilikäyrä 

oli varsin erikoisen muotoinen. Heterotrofisten 

bakteerien tiheys, samoin kuin absorbanssi ja 

biologinen hapenkulutuksen arvot oli huomattavan 

korkeita neljän metrin syvyyteen saakka 

(Kuva 28). Vesi viiden metrin syvyydestä lähes 

pohjaan saakka lähes yhtä kirkasta kuin ensimmäisellä 

havaintokerralla. 

Kesäkuun lopussa (27.6.) viileä kesäkuu oli jäähdyttänyt 

veden uudelleen, ja happeakin riitti 

kohtuullisesti lähes pohjaan saakka (Kuva 29). 

Vesi oli silmin nähden kirkasta. Bakteeritiheydet 

olivat hyvin pieniä pinnasta pohjaan ja biologinen 

hapenkulutus hyvin vähäistä (Kuva 28). 

Myös absorbanssilukemat olivat lähes pohjaan 

saakka hyvin pieniä. 

Marraskuun puolivälissä (14.11.) vesi oli jäähtynyt 

koko syvyydeltään noin 5,5 asteeseen, ja happeakin 

riitti paljon 9 metrin syvyyteen (Kuva 29). 

Heterotrofisia bakteereita oli vähän lukuun ottamatta 

syvyyksiä 6-10 metriä (Kuva 28). Pohjan 

kuravettä lukuun ottamatta myös absorbanssi ja 

36

iologinen hapenkulutus olivat korkeimmillaan 

näissä syvyyksissä. 

Kun poikkeavat kuraiset pohjanäytteet poistetaan 

aineistosta, logaritmisesti muunnettu bakteeritiheys 

ja absorbanssi selittävät lineaarisessa 

pienimmän neliösumman regressiomallissa 87,5 

% (R 2 ) biologisen hapenkulutuksen vaihtelusta 

(F 2,49 

= 171,5, p < 0,001). Näistä bakteeritiheys (t 

= 17,6, p < 0,001) selittää vaihtelua absorbanssia 

(t = 4,7, p < 0,001) paremmin (Kuva 30). 


Pystyimme osoittamaan neljän havaintokerran 

aineistollamme että: 1) bakteereille sopivan orgaanisen 

materiaalin määrän vertikaaliprofiili 

vaihtelee Valkjärvessä suuresti, 2) heterotrofisten 

bakteerien tiheydet vaihtelevat havaintokerroittain 

veden sameuden mukana ja 3) biologinen 

hapenkulutus on yleensä suurinta pohjasta otetussa 

näytteessä, mutta usein yhtä korkealla, tai 

korkeammalla tasolla muualla vesipatsaassa. 

Aineistosta nousee esiin erityisesti männyn siitepölyn 

aiheuttamat muutoksen veden laadussa. 

Toisella havaintokerralla siitepöly oli jo osittain 

hajonnutta ja vettynyttä niin, että oli alkanut 

upota. Aineistosta näkyy selvästi, että siitepölyä 

riitti tasaisesti neljän metrin paksuudelta, mutta 

tämän alla vesi oli kirkasta. Bakteerien hajottaessa 

siitepölyä pintavedessä, vesi sai biologisen hapenkulutuksen 

perusteella jopa hieman jätevesimäisiä 

piirteitä, ja menetti happea. Valitettavasti 

emme pystyneet keräämään aikasarjaa tämän 

jälkeisistä tapahtumista: ehtivätkö bakteerit hajottaa 

siitepölyn ennen kuin se ehti pohjaan 

Pohjasta otetut näytteet olivat luonnollisesti huomattavan 

sameita, mutta tämä johtui lähinnä 

savesta. Bakteeritiheydet ja biologinen hapenkulutus 

eivät sen sijaan olleet pohjassa erityisen 

korkeita. Happea kuluttuva bakteeritoiminta ei 

siksi näiden tulosten perusteella näytä keskittyvän 

Valkjärvellä erityisesti pohjaan. 

Huomionarvoista aineistossa on myös Valkjärven 

veden sameuden tasaisyys suhteessa syvyyteen, 

ja savipohjan päällä olevan veden kirkkaus. 

Peräti kolmella havaintokerralla neljästä muutama 

kymmenen senttimetriä pohjan yläpuolella 

oleva vesi oli jopa kirkkaampaa kuin pintavesi. 

Kuva 31. Lintulaskenta-aamuna 24.5. Valkjärvi näytti erikoiselta. Männyn siitepöly oli paakkuuntunut 

isommiksi hiutaleiksi, jotka alkoivat hiljalleen upota kohti syvyyksiä. Särkikalat hyppelivät pinnassa, 

mikä sai veden pinnan näyttämään kiehuvalta puurolta. Kuten seuraavana päivänä otetuista 

vesinäytteistä nähdään, Valkjärven pohjan bakteeritoiminta oli tuolloin pintaan verrattuna vähäistä. 

37

Kuva 32. Kenttätöissä on usein liian hauskaa. Tässä kuvaaja on pyytänyt ryhmää poseeraamaan 

vakavana, entisaikojen tutkimusmatkailijoiden tapaan. Vasemmalla haudanvakavana Sanna, keskellä 

peruslukemilla Julia ja oikealla tosikkona Daniella. 

38

Veden matkassa halki Nurmijärven 

Daniella Haaga, Julia Jokela, 

Sanna Lindfors ja Mika Sipura 

Johdanto 

Valkjärvi kerää vetensä noin 8,1 neliökilometrin 

maa-alueelta, säilyttää sitä keskimäärin 5,8 

vuotta, minkä jälkeen vesi joko haihtuu ilmaan 

tai luisuu säännöstelypadon yli Luhtajokeen. 

Ennen Valkjärveä Luhtajoen virtaama on kertynyt 

pienistä puroista Salpausselän eteläreunan 

männiköiltä, rehevämpien savikkoalueen kuusikoista, 

pelloilta, pihoista ja taajamista. Matkan 

varrella veden mukaan on tarttunut liuenneita 

kemikaaleja, ja virtaaman mukaan irronnutta 

kiintoainesta. Samaan aikaan kiintoainesta on 

sedimentoitunut virtaaman hidastuttua pohjaan, 

eliöt ovat käyttäneet veteen liuenneita aineita ja 

tuottaneet siihen uusia, ja vesi on laimentunut, 

tiivistynyt tai jopa saastunut yhä uusien sivu-uomien 

liityttyä joeksi kasvavaan puroon. 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli seurata veden 

laadun muutoksia yhtenä keväisenä päivänä 

latvavesiltä Vantaanjoelle, ja selvittää Valkjärvestä 

valuvan veden osuutta jokiveden muutoksissa. 

Valkjärvellä on maineensa rehevänä ja pahoinvoivana 

järvenä, ja sen hapettomia ja kuonaisimpia 

pohjavesiä on suunniteltu johdettavan putkea 

pitkin Luhtajokeen (Metsälä 2006), mutta mikä 

on Valkjärven merkitys Vantaanjokea pitkin Itämereen 

valuvan veden laadulle tällä hetkellä 

Veden matka alkaa Matkunsuolta ja sen länsipuoliselta 

soistuneelta metsäalueelta vetensä ammentavalta 

Matkunojalta (1). Virrattuaan Rajamäen 

taajaman itäpuolitse, ja tehdasalueen halki, 

ja saatuaan lisää vettä muun muassa Rajamäen 

taajamasta saapuvasta purosta, vesi jatkaa kulkuaan 

meanderoivassa uomassa metsäalueella 

Urttilankulman länsipuolelle (2). Yhdistyttyään 

useampien uomien kanssa metsäalueella (3) vesi 

saapui laajemmille peltoalueille Ojaniitun talon 

kohdalla (4), ja sai lisävettä alavilta peltoalueilta. 

Nurmijärven Kirkonkylään saavuttuaan uomaa 

aletaan kutsua Kyläjoeksi (5). Kyläjoki virtaa kuivatun 

Nurmijärven entisen pohjan peltoalueiden 

halki, ja muuttuu Luhtajoeksi, joka mutkittelee 

Hongisojan peltoalueiden läpi, kunnes syöksyy 

kuohuvana puhkaistun kallion läpi alas Kuhakoskena 

(6). Kuhakosken jälkeen Luhtajoki (7) 

saa lisää vettä Valkjärvestä (11), ja lähtee virtaamaan 

etelään, kohti Klaukkalan taajamaa. Klaukkalassa 

uoma saa lisää vettä useista pienemmistä 

uomista, näiden joukossa Klaukkalan jätevedenpuhdistamon 

laskuoja. Toivolan (8) pohjoispuolella 

joki suuntaa kaakkoon, ja kääntyy etelään 

yhdistyäkseen Luhtaanmäen kohdalla Lepsämäjoen 

vesien kanssa Luhtaanmäenjoeksi (9). Vain 

muutaman kilometrin päässä tästä, Keimolan 

pohjoispuolella, Luhtaanmäenjoki laskee vetensä 

Vantaanjokeen, ja saa pian vauhtia Königstedtin 

kartanon alapuolisesta koskesta (10). 

Menetelmät 

Kiersimme tutkimuspisteet 10.5.2014 klo 10-16 

veden mukana alavirtaan edeten, ja poimimme 

matkan varrella ylimääräiseksi havaintopaikaksi 

Valkjärven säännöstelypadon luusuan. Tutkimus 

edustaa siten vain yhtä hetkellistä tilannetta. 

Edellinen vuorokausi sattui olemaan kevätkauden 

runsassateisin (Kuva 17), ja koska lumipeite 

oli läpi talven ohut, eikä varsinaisesta lumensulamiskaudesta 

voida puhua, tutkiemme virtojen 

39

Kuva 33. Seuraamamme veden kulkureitti ja havaintopaikat sen varrella. Paikkojen nimet, sijainti 

koordinaatein, uoman leveys ja virtausnopeus on esitetty taulukossa 2. Katso Vantaanjoen vesistön 

piirteistä, kemiallis-biologista ominaisuuksista, ja nykytilasta tarkemmin Vahtera ym. (2014) 

40

Taulukko 2. Näytteenottopaikkojen sijainti koordinaatein, virtausuoman leveys ja virtausnopeus. 

Paikka ETRS-TM35FIN Uoman leveys (cm) Virtausnopeus (m/s) 

1. Matkunoja 6711860 : 375269 102 0,16 

2. Urttilankulma 6710681 : 375623 195 0,26 

3. Harjula 6709454 : 376713 290 0,55 

4. Ojaniittu 6707560 : 377838 420 0,21 

5. Aurinkorinne 6704965 : 378358 615 0,11 

6. Kuhakoski 6701793 : 374103 760 1,38 

7. Holma 6700668 : 374992 830 0,56 

8. Toivola 6697688 : 378230 1035 0,08 

9. Moottoritie 6691601 : 378975 1395 0,26 

10. Königstedt 6691630 : 381327 3150 0,12 

11. Valkjärvi 6700011: 374662 - 0 

Kuva 34. Valkjärven tutkimuspiste pohjoispään säännöstelypadolla. Tässä Julia ottaa vesinäytettä. 

41

Kuva 35. Yläkuvassa Julia mittaa veden sähkönjohtavuutta ja lämpötilaa luotettavaksi ja nopeatoimiseksi 

osoittautuneella Aquashock Water Purity -mittarilla Harjulan talon kohdalla (havaintopiste 

3). Daniella takaa turvallisuuden. Alakuvassa Sanna mittaa veden happipitoisuutta, happamuutta ja 

redox-potentiaalia YSI Professional Plus -mittarilla Aurinkorinteen notkossa (havaintopiste 5). 

42

Kuva 36. Yläkuvassa Sanna mittaa veden virtausnopeutta Harjulan talon kohdalla (havaintopiste 

3) LabQuest II:n virtausnopeusanturilla. Veden virtauden vaihtelun vuoksi keskimmäärisen lukeman 

saamiseen kului aikaa. Alakuvassa Daniella odottaa LabQuest II:n optisen happianturin (ODO- 

BTA) lukeman tasoittumista biologisen hapenkulutuksen lähtötasoja mitatessaan. 

43

10 

8,0 

8 

7,5 


6 

4 

pH 

7,0 

6,5 

6,0 

2 

5,5 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

5,0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

100 

25 

TDS (ppm) 

80 

60 

40 

20 

Johtokyky (mS/m) 

20 

15 

10 

5 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Paikka 

Paikka 

Kuva 37. Veden lämpötila, pH, TDS ja sähkönjohtavuus kymmenessä havaintopisteessä, ja Valkjärven 

säännöstelypadolla (sininen vaaviiva). TDS ja sähkönjohtavuus mittaavat käytännössä samaa 

asiaa, joten käyrien väliset erot johtuvat mittaushetken ajallisesta vaihtelusta. 

virtaamat saattoivat olla kenttätyöpäivänä suurimmillaan 

vuoden 2014 kevätpuoliskon aikana. 

Vesi havaintopisteeltä 3 alaspäin näytti tuona pilvisenä 

keväisenä lauantaina kermakahvilta, kun 

se myöhemmin keväällä oli lähinnä maitokahvia 

- kitsaasti annostellulla rasvattomalla maidolla. 

Maastossa mittasimme veden virtausnopeuden 

Vernier LabQuest2:n virtausmittarilla (FLO- 

BTA; kuva 0), ja uoman leveyden Trotec BD15 

-lasermittarilla. Lämpötilan, pH:n, hapen määrän 

(mg/l ja kyllästysprosentti), ja redox-potentiaalin 

(ORP) mittasimme 10 cm:n syvyydeltä 

polarografisella happianturilla varustetulla YSI 

Professional Plus -mittarilla. Sähkönjohtavuuden 

ja TDS:n (Total Dissolved Solids) mittaamiseen 

käytimme Aquashock Water Purity Kit -mittaria. 

Lisäksi otimme äyskärillä muoviämpäriin noin 

kahdeksan litraa pintavettä 0-5 cm:n syvyydeltä 

varoen häiritsemästä pohjasedimenttejä. 

Laboratoriossa mittasimme kiintoaineen määrän 

suodattamalla kaksi litraa vettä +80 °C lämpötilassa 

kuivatun ja 0,001 gramman tarkkuudella 

punnitun kahvinsuodatinpaperin läpi, ja punnitsemalla 

suodatinpaperi vuorokauden uudelleenkuivatuksen 

jälkeen (Kuva 49). Näkösyvyyden 

määritimme näkösyvyysputkella, joka on 

kuvattu ja arvioitu tarkemmin luvussa VI. Veden 

sameuden ja värin, sekä raudan, magnesiumin, 

kaliumin, kokonaisfosforin, ammoniumtypen, 

nitraattitypen ja nitriittitypen määrittämiseen 

käytimme YSI 9300 -fotometria reagensseineen. 

Biologisen hapenkulutuksen (BOD7) mittasimme 

pitämällä jokivettä seitsemän vuorokauden 

ajan tiiviisti suljetuissa muovipulloissa, ja mittaamalla 

Vernier Labquest2:n optisella happianturilla 

(ODO-BTA) hapen määrän ennen ja jälkeen 

inkuboinnin. Tämä menetelmä sisältää organismien 

soluhengitykseen kuluvan hapen lisäksi 

myös mm. nitrifikaatiossa käytetyn hapen (ns. eiatu), 

mutta pidämme sitä silti kohtuullisena mikrobitoiminnan 

mittarina. Aerobisten heterotrofisten 

bakteerien, enterobakteerien, koliformien 

ja Escherichia colin määrät laskimme 3M Petrifilm 

alustoilla (AQHC, AQEB ja AQCC). 

44

12,0 

105 

O 2 

(mg/l) 

11,5 

11,0 

10,5 

O 2 

kyllästysprosentti 

100 

95 

90 

85 

10,0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

120 

100 

80 

1400 

1200 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

ORP (mV) 

80 

60 

40 

20 

Rauta (µg/l) 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Paikka 

Paikka 

Kuva 38. Hapen määrä vedessä, hapen kyllästysaste, redox-potentiaali ja veden rautapitoisuus jokivedessä 

kymmenessä havaintopisteessä ja Valkjärven säännöstelypadolla (sininen vaakaviiva). 

Tulokset 

Pilvistä kenttäpäiväämme edeltävä perjantai oli 

koko Valkjärvi-projektin tutkimusjakson (21.4.- 

22.11.) toiseksi sateisin (22 mm/vrk). Todennäköisesti 

tämä vaikutti ratkaisevasti saamiimme 

tuloksiin. Jokiuomat olivat täynnä savisen ruskeaa 

vettä, ja vesi oli huomattavan kylmää verrattuna 

vaikkapa Valkjärven veteen (Kuva 37). 

Koska sadevesi on hapanta (tyypillisesti 5,6), 

suuri sademäärä vaikuttanee myös kuvassa 37 

esitettyihin yllättävän alhaisiin happamuusarvoihin. 

Matkunojan vesi oli väriltään humuksellisen 

ruskeaa, joten sen alhainen pH-arvo ei yllätä. 

Arvo nousi odotetusti siirryttäessä Nurmijärven 

savisille peltoaukeille, Harjulan kohdille, muttanousi 

sen jälkeen vain hieman. 

Kuvassa 37 esitetyt TDS ja johtokyky (sähkönjohtavuus) 

mittaavat samaa asiaa, veteen liuenneiden 

aineiden kokonaismäärää. Matkunojalla 

arvot olivat vielä Valkjärveä alhaisemmat, mutta 

nousivat Ojaniittuun mennessä lähtötilanteeseen 

nähden kolminkertaisiksi, ja laskivat vähitellen 

kohti Vantaanjokea. Matkunojaa lukuun ottamatta 

arvot olivat Valkjärveä korkeammat. 

Hapen määrä ja kyllästysaste olivat melko korkeita 

koko joen matkalla, kuitenkin alemmalla tasolla 

kuin Valkjärvessä. Odotetusti liuenneen hapen 

määrä oli korkeimmillaan Kuhakosken alla, 

ja alhaisimmillaan hitaasti virtaavassa Kyläjoessa 

Aurinkorinteen kohdalla. Hapetus-pelkistyspotentiaali 

(ORP) nousi tasaisesti Urttilankulmalta 

Vantaanjoelle. Raudan määrä vedessä sen sijaan 

laski jyrkästi humuspitoiselta Matkunojalta Harjulaan, 

ja pysyi tämän jälkeen melko tasaisena. 

Valkjärveen verrattuna jokiveden rautapitoisuus 

oli kuitenkin koko matkalla korkea (Kuva 38). 

Kuvassa 39 on esitetty veden väriin ja sameuteen 

liittyvät muuttujat. Odotetusti humuksisen 

Matkunojan väriarvo oli korkein, mutta yllättäen 

mittasimme maastossa kirkkaalta näyttäneen 

45

80 

130 

70 

120 

Näkösyvyys (cm) 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

Kiintoaine (mg/l) 

110 

100 

90 

80 

70 

0 

120 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

60 

700 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

100 

600 

Sameus (FTU) 

80 

60 

40 

Väri (mg Pl /l) 

500 

400 

300 

200 

20 

100 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Paikka 

Paikka 

Kuva 39. Näkösyvyysputkella (kuva 66) mitattu näkösyvyys, kiintoaineen määrä, sameus ja väri 

jokivedessä kymmenessä havaintopisteessä ja Valkjärven säännöstelypadolla (sininen vaakaviiva). 

Urttilankulmankin veden väriarvoksi yli 700 mg 

Pl/l. Kaiken kaikkiaan väriarvot säilyivät odottamattoman 

korkeina koko matkalla. Väri ei kuitenkaan 

vähentänyt veden läpinäkyvyyttä, sillä 

mittasimme suurimmat näkösyvyysarvot värikkäimmistä 

vesistä. Harjulan jälkeen näkösyvyys 

pysyi loppumatkan melko tasaisena, kirkastuttuaan 

kuitenkin hieman Valkjärven ohituksen 

jälkeen. Tästä kertovat myös sameusarvot. Kahden 

ensimmäisen paikan veden sameus oli lähes 

Valkjärven luokkaa, mutta alkoi matkan edessä 

samentua tasaisesti, pois lukien näkösyvyydessäkin 

havaittu hetkellinen kirkastuminen Holman 

kohdalla. Kiintoainetta oli eniten virran alkupäässä, 

Harjulassa lähes 130 mg/l. Valkjärven jälkeen 

kiintoainemäärät putosivat Valkjärven tasolle, 

nousten kuitenkin hieman Vantaanjoessa. 

Kuvassa 40 on esitetty laboratoriossa mitatut 

jokiveden ravinnepitoisuudet. Fosfaattifosforipitoisuudet 

olivat kolmessa ensimmäisessä, 

pääosin metsässä virtaavassa havaintopisteessä 

hyvin pieniä, mutta nousivat selvästi Valkjärven 

tasoa korkeammiksi joen saavuttua peltoalueille. 

Toivolan ja Moottoritien havaintopisteissä pitoisuudet 

laskivat väliaikaisesti. Korkein fosfaattifosforipitoisuus 

mitattiin Vantaanjoella. Myös 

nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtypen määrät 

olivat yläjuoksulla vähäisiä, mutta saavuttivat 

fosfaattifosforista poiketen huippunsa jo Ojaniitun 

kohdalla. Typen määrä oli Matkunojan 

ammoniumtyppeä lukuun ottamatta koko virtausmatkalla 

vähintään kertaluokkaa Valkjärven 

typpimääriä korkeampi. Magnesiumia oli sen sijaanValkjärveä 

enemmän vain Aurinkorinteen ja 

Kuhakosken kohdalla, ja kaliumiakin oli Valkjärveä 

enemmän vain neljässä havaintopisteessä. 

Matkunojassa sekä magnesiumia että kaliumia 

oli hyvin vähän. 

Kuvassa 41 on esitetty vesistä mitatut bakteerimäärät. 

Heterotrofisia aerobisia oli Matkunojassa 

vähemmän kuin Valkjärvessä, mutta bakteerimäärä 

nousi nopeasti Ojaniittuun saakka. Siitä 

46

Magnesium (µg/l) 

Nitriittityppi (µg NO 2 

-N/l) 


-P/l) 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

60000 

50000 

40000 

30000 

20000 

10000 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Kalium (µg/l) 

Ammoniumtyppi (µg NH 4 

-N/l) Nitraattityppi (µg NO 3 

-N/l) 

4500 

4000 

3500 

3000 

2500 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

4000 

3000 

2000 

1000 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Paikka 

Paikka 

Kuva 40. Ravinteiden määrät jokivedessä kymmenessä havaintopisteessä ja Valkjärven säännöstelypadolla 

(sininen vaakaviiva). 

eteenpäin bakteeritiheys heittelehti 1600 bakteerin 

/ ml molemmin puolin, ollen korkeimmillaan 

Luhtajoessa Toivolan kohdalla, ja alimmillaan 

Kuhakoskessa. Enterobakteerien määrä nousi 

tasaisesti Kuhakoskeen saakka, ja laski sitten 

hieman kohti Vantaanjokea. Ulosteperäisten koliformisia 

bakteereja ei ollut Matkunojassa ja Valkjärvessä 

lainkaan, mutta jo Urttilankulman vedessä 

niitä tavattiin 19 yksilöä millilitrassa. Tästä 

koliformien määrä laski Kuhakoskeen saakka, 

oli hieman korkeampi Holman kohdalla, nousi 

teräväksi piikiksi Toivolan kodalla, ja väheni sitten 

kohti Vantaanjokea. Eschericia colia tavattiin 

vain Toivolan kohdalla, 18 yksilöä millilitrassa. 

Biologinen hapenkulutus on vähäistä Matkunojan 

vedessä, mutta Valkjärven taso (joka oli havaintopäivänä 

korkeampi kuin tyypilliset kevään 

ja kesän 2014 aikana mitatut BOD7-lukemat) 

ylittyi jo Urttilankulmalla. Biologinen hapenkulutus 

oli muihin muuttujiin verrattuna yllättäen 

47


2200 

2000 

1800 

1600 

1400 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Enterobakteereja / ml 

200 

180 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

120 

4,0 

Koliformisia bakteereja / ml 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

BOD7 (mg/l) 

3,5 

3,0 

2,5 

2,0 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Paikka 

Paikka 

Kuva 41. Bakteeritiheydet ja biologinen hapenkulutus jokivedessä kymmenessä havaintopisteessä ja 

Valkjärven säännöstelypadolla (sininen vaakaviiva). 

suurimmillaan Kuhakosken vedessä, ja laski sitten 

hieman kohti Vantaanjokea. 


Odotetusti soiselta metsäalueelta alkunsa saavan 

Matkunojan vesi sisälsi paljon humusveden 

piirteitä. Se oli hapanta, ruskeaa, rautapitoista 

ja vähäravinteista. Yhtä odotetusti vähemmän 

soisilta alueilta ja taajamasta lisää vettä saanut, 

mutta edelleen Salpausselän distaalirinteellä virtaava 

puro oli Urttilankulman kohdalla menettänyt 

humusveden piirteitä, ja oli edelleen kirkasvetinen 

ja vähäravinteinen. Kun joki saapui 

Kuva 42. Toivolan kohdalla Luhtajokea 

voi jo kutsua joeksi. Sivuutettuaan 

Klaukkalan, ja saatuaan 

lisää vettä mm. Klaukkalan 

modernin jätevedenpuhdistamon 

poistoputkesta, joki oli saanut veteensä 

melkoisen määrän ulosteperäisiä 

koliformisia bakteereja. 

Kuvassa Daniella merkitsemässä 

mittausten tuloksia vedenkestävälle 

lomakkeelle. Taustalla Sanna 

mittaamassa happipitoisuutta. 

48

Kuva 43. Yläkuvassa Matkunojan näytteenottopaikka kaatosateessa heinäkuun alussa, kaksi kuukautta 

kenttätöiden jälkeen. Vesi oli edelleen humuksen värjäämää, mutta selvästi kirkkaampaa kuin 

keväällä. Alakuvassa puoli tuntia myöhemmin kuvattu Harjulan näytteenottopaikka, jonka vesi on 

niinikään puhtaampaa (vähemmän saven värjäämää) kuin sama virta kenttätöiden aikaan. 

49

Kuva 44. Yläkuvassa Julia haasteen edessä; tulkitsemassa veden virtausnopeutta akanvirtoina pyörivästä 

Kuhakoskesta. Kuhakosken kallioon louhitussa uomassa vesi syöksyy 150 metrin matkalla 

16 metriä alaspäin, mikä veden laadussa näkyy lisääntyneenä happipitoisuutena. Alakuvassa Julia 

äyskäröimässä vesinäytettä yli 30 metriä leveästä Vantaanjoesta Königstedtin kartanon edustalla. 

50

savipohjalla kasvavalle metsäalueelle Harjulassa 

(Kuva 36), sen väri oli muuttunut ruskeaksi, pH 

oli noussut yli seitsemän, ja ravinteiden määrä 

oli noussut. Tästä eteenpäin jokiveden yleispiirteet 

eivät enää muuttuneet joen virratessa Nurmijärven 

peltoalueiden läpi kohti Vantaanjokea. 

Suurimmat muutokset havaintopisteiden 3 ja 10 

välillä olivat sameuden lisääntyminen ja kiintoaineen 

väheneminen, sekä hetkelliset piikit 

typen määrässä Ojaniitun kohdalla ja koliformisten 

bakteerien tiheydessä Toivolan kohdalla. 

Sameuden lisääntyminen selittyy avoimien peltoalueiden 

määrällä, ja kiintoaineen väheneminen 

jokiuomien syvyyden kasvulla (kiintoaine 

virtasi veden mukana lähellä pohjaa). Vastausta 

vaille jää sen sijaan fekaalisten koliformien alkuperä 

Toivolassa. Ennen Toivolan havaintopistettä 

Luhtajokeen laskee Klaukkalan jätevedenpuhdistamon 

poistoputki, mutta myös muita lähes 20 

000 asukkaan Klaukkalan taajaman vesiä. 

Yleisvaikutelmana aineistostamme Luhtajoki 

näyttää hieman puhdistuvan Holman kohdalla, 

Valkjärven vesien liityttyä siihen, tai ainakaan 

vesi ei tässä likaannu lisää. Tämä voi johtua kaikkien 

mitattujen muuttujien perusteella jokiveteen 

nähden hyvin puhtaan järviveden laimentavasta 

vaikutuksesta, mutta varmuutta tästä ei tämän 

perusteella saa. Valkjärvestä poistui vettä säännöstelypadon 

yli Luhtajokeen hyvin vähäisen 

näköinen määrä joen virtaamaan nähden. Veden 

suhteellinen puhtaus Holman kohdalla saattaa 

liittyä myös uoman syvyyteen ja virtauksen hitauteen, 

mikä voi aiheuttaa esimerkiksi pintaveden 

suhteellisen kirkkauden. Tähän Valkjärven 

mahdolliseen laimentavaan vaikutukseen perehdymme 

tarkemmin vuoden 2015 tutkimuksissa. 

Metsänen (2006) on esittänyt yhdeksi Valkjärven 

hoitotoimenpiteeksi pohjan hapettoman veden 

poisjohtamista putkella. Metsänen (2006) pitää 

toteuttamista mahdollisena, mutta esim. Hagman 

(2009) epäilee pohjan veden aiheuttavan 

haittoja alajuoksulla Luhtajoelta Vantaanjoelle. 

Meidän tulostemme perusteella näitä haittoja on 

syytä epäillä. Ensinnäkin, aiemmassa tutkimuksessa 

(Kuva 28) Valkjärven pohjan tuntumassa 

olevan veden havaittiin olevan yhtä kirkasta tai 

jopa kirkkaampaa kuin pintaveden. Tällä hetkellä 

Valkjärvestä poistuu tämän tutkimuksen 

perusteella selvästi jokivettä puhtaampaa vettä 

säännöstelypadon yli pintavettä Luhtajokeen. 

Emme ole mitanneet Valkjärven alusveden ravinnepitoisuuksia, 

mutta veden sameuden perusteella 

puolisen metriä keskisyvänteen pohjan 

yläpuolelta putkea pitkin säännöstelypadon läpi 

johdettava vesi ei aiheuttaisi muutoksia Luhtajoen 

kuormituksessa. Valkjärvestä jokeen tuleva 

vesi on joka tapauksessa jokivettä puhtaampaa, ja 

vaikutus lähinnä laimentava, joskaan ei vähäisen 

virtaaman takia välttämättä merkittävä. 

Tuloksissa on syytä huomioida ainoata kenttätutkimuspäivää 

edeltäneen vuorokauden sateisuus. 

Jokiuomat olivat täynnä vettä, ja vesi oli heti virran 

siirryttyä Salpausselän eteläpuolisille tasaisen 

vaaleanruskeaa (katso esimerkiksi kuvat 36, 42 ja 

44). Silmämääräisesti arvioituna havaintopaikkojen 

veden laadussa olisi saattanut olla suurempia 

eroja vähäsateisempina aikoina. Myös esimerkiksi 

Kuhakoskesta nouseva mädäntyneen 

orgaanisen aineksen haju on voimakkaampaa 

silloin kun vettä on virrassa vähemmän. Pyrimme 

Valkjärvi-projektimme myöhemmissä tutkimuksissa 

selvittämään myös tätä vaihtelua. 

Kuva 45. Kenttätyöpäivät olivat pitkiä, tämäkin 

lauantai yli kahdeksantuntinen. Eteneminen tuntui 

siltä kuin olisimme olleet löytöretkeilijöitä etsimässä 

uusia maailmoja. Siksi halusimme ikuistaa 

ryhmistä löytöretkeilijämäisiä pönötyskuvia. 

Tässä jokiryhmä on löytänyt muinaista asutusta. 

51

Kuva 46. Puroryhmä on ylittänyt iltapäivärupeamansa puolivälin, ja on syystä tyytyväinen. Meanderoivan 

Lähtelänojan särkällä vasemmalla Vertti, keskellä Ville ja oikealla Tomi. 

52

Valkjärveen laskevat purot 

Tomi Ahtola, Ville Salmela, 

Vertti Vesanto ja Mika Sipura 

Johdanto 

Valkjärven ravinteisuuden, erityisesti levien kasvulle 

tärkeän fosforin määrän lisääntyminen, 

ja siitä seuraava levien biomassan kasvu saa alkunsa 

kahdesta lähteestä: sisäisestä ja ulkoisesta 

kuormituksesta. Sisäinen kuormitus tarkoittaa 

vesistön pohjalle kertyneiden ravinteiden liukenemista 

veteen, jota fosforin tapauksessa tapahtuu 

eniten liuenneen hapen määrän ollessa 

vähäinen (Bertoni 2011). Fosforin sisäistä kuormitusta 

voidaan näin ollen vähentää parantamalla 

pohjan happitilannetta esimerkiksi hoitokalastamalla, 

hapettamalla alusvettä, tai saostamalla 

fosforia kemiallisesti (Sarvilinna & Sammalkorpi 

2010). Ulkoinen kuormitus puolestaan tarkoittaa 

valuma-alueelta vesistöön lähinnä jokien, purojen 

ja vajoveden mukana tulevia ravinteita. 

Lappalainen ja Väisänen Vesi-Eko Oy:stä ovat 

Pajusen (2010) mukaan arvioineet Valkjärven 

sisäiseksi kuormituksen osuudeksi jopa 90 % kokonaiskuormituksesta. 

Sisäinen fosforikuormitus 

olisi tällä perusteella peräti 3 690 kg fosforia 

ja 15 800 kg typpeä vuodessa. Hagman (2009) 

kuitenkin siteeraa Heikkilän vuonna 2008 kirjoittamaa 

julkaisematonta Valkjärven pohjasedimenttitutkimusta, 

jossa järven pohjasedimentin 

fosforipitoisuus on melko pieni (ylimmässä 20 

cm:n kerroksessa 1-1,6 mg/g kuivapainoa, ja sen 

alapuolella 1 mg/g) verrattuna pintaveden pitoisuuksiin, 

ja epäilee Valkjärven savipohjan varastoivan 

ravinteita tehottomasti. 

Vollenweiderin mallia käyttäen Hagman (2009) 

arvioi ulkoisen kuormituksen ylittävän selvästi 

sietokyvyn rajan. Hän arvioi Valkjärveen tulleen 

vuoden 2008 aikana 664 kg fosforia ja 5 700 kg 

typpeä, mikä on valuma-aluehehtaaria kohden 

vain hieman vähemmän kuin laajemmalti peltojen 

ympäröimässä Tuusulanjärvessä. Vahtera ym. 

(2009) arvioivat kolmen suurimman Valkjärveen 

virtaavan puron (Lähtelänoja, Järvenpään 

pelto-oja ja Hyypiänmäenoja) tuoneen vuoden 

mittaisen tutkimusjaksonsa aikana (2008-2009) 

Valkjärveen 343 kg fosforia ja 3 200 kg typpeä. 

Kokonaisfosforista 197 kg (1,1 kg/ha) tuli Lähtelänojasta, 

83 kg (0,9 kg/ha) Hyypiänmäenojasta 

ja 73 kg (0,7 kg/ha) Järvenpään pelto-ojasta. Jos 

koko Valkjärven valuma-alueelta järveen tulevat 

ravinnemäärät ovat samaa suuruusluokkaa kuin 

näissä kolmessa purossa, päädytään lukuihin 734 

kg fosforia, 6 855 kg typpeä ja 460 000 kg kiintoainetta 

vuodessa. Nämä luvut ovat selvästi suuremmat 

kuin Hagmanin (2009) esittämät. Valkjärven 

veden viipymä on myös arvioitu hyvin pitkäksi, 

peräti 5,8 vuodeksi (Metsänen 2006). Jos järven 

veden viipymä on lyhyt, ulkoisen kuormituksen 

tuomilla ravinteilla on vähemmän merkitystä, 

koska ne poistuvat järvestä nopeasti. 

Tutkittuaan Valkjärveen virtaavia puroja intensiivisesti 

vuoden ajan Vahtera ym. (2009) ja Pajunen 

(2010) päätyvät ehdottamaan Valkjärven 

tilan parantamiseksi ojauomien kunnostamista 

helposti sortuvien savipenkkojen eroosion torjumiseksi, 

maanviljelystekniikoiden parantamista 

(mm. suojavyöhykkeitä), haja-asutuksen ja eläintilojen 

jätevesiratkaisujen kehittämistä ja hulevesien 

käsittelyä ennen niiden päästämistä vesistöihin. 

Kosteikkojen rakentamista valuma-alueelle 

Pajunen (2010) ei sen sijaan pidä kannattavana. 

53

Tämän tutkimuksen päämääränä on selvittää 

Valkjärveen virtaavien purojen ominaisuuksia 

Vahteran ym. (2009) jälkiä seuraten, mutta pienimuotoisemmin. 

Tutkimuksen tarkoituksena 

on luoda pohjaa tuleville tutkimuksille, ja kartoittaa 

mahdollisuuksia myöhemmille, mahdollisuuksien 

mukaan kokeellisillekin tutkimuksille. 

Purot 

1. Puokanoja on puroistamme pohjoisin (Kuva 

45). Sen kauimmat vedet lähtevät kohti Valkjärveä 

Valkjärventien länsipuolelta, Soltin tilan 

pelloilta. Tien alittaessaan puro saa lisää vettä 

tienvarsiojista, ja pienistä lehtipuuvaltaisista 

metsäsaarekkeista. Muista tämän tutkimuksen 

puroista Puokanoja eroaa lähinnä siinä, että se 

virtaa koko matkansa Valkjärveen hevostilojen 

ja -laidunten tuntumassa (Kuva 58). Kesäaikaan 

Puokanoja on sankan kasvillisuuden peittämä. 

Vahtera ym. (2009) ovat arvioineet Puokanojan 

valuma-alueen kooksi 54 ha. Pajunen (2010) arvioi 

54 % Puokanojan valuma-alueesta olevan 

metsää, ja 46 % peltoa. 

2. Hyypiänmäenojan valuma-alue (89 ha) on 

Puokanojan valuma-alueeseen verrattuna metsäisempi, 

ja jonkin verran isompi. Pajusen (2010) 

mukaan Hyypiänmäenojan valuma-alueesta 66 

% on metsää ja 34 % peltoa, joten metsän osuus 

on suurempi kuin muissa tutkimissamme puroissa. 

Puro alkaa pelto-ojana Suonrannan tien 

pohjoispuolelta, Hakamäen tilan liepeiltä mistä 

Kuva 47. Tutkimuspurojen näytteenottopaikat. 

Paikat sijaitsevat noin kymmenen metrin etäisyydellä 

Valkjärven rannasta, kuitenkin niin, ettei 

järven vesi pääse sekoittumaan virtaan. Tasaisella 

alueella alajuoksullaan virtaavan Lähtelänojan 

näyte otettiin siksi 100 metrin päästä rannasta. 

Taulukko 3. Näytteenottopaikkojen sijainti koordinaatein, puron valuma-alueen laajuus Vahteran 

ym. (2009) mukaan, ja veden virtausnopeus näytteenottopaikoilla (29.4./13.5.) 

Puro ETRS-TM35FIN Valuma-alue (ha) Virtausnopeus (m/s) 

1. Puokanoja 6697483 : 373671 54 0,04 / 0,15 

2. Hyypiänmäenoja 6707646 : 372033 89 0,07 / 0,10 

3. Lähtelänoja 6710833 : 373195 180 0,16 / 0,45 

4. Tiiranoja 6712972 : 373175 27 0,01 / 0,03 

5. Rantalanoja 6716649 : 376128 8 0,02 / 0,16 

54

Kuva 48. Yläkuvassa tutkimusryhmä työnsä ääressä Hyypiänmäenojalla. Ville ottaa äyskärillä vesinäytettä 

ämpäriin. Vertti mittaa samalla veden syvyyden näytteenottopaikalla, ja Tomi veden virtausnopeuden. 

Alakuvassa ryhmä tekemässä mittauksia Lähtelänojan meandereilla. Vertti mittaa 

hapen määrää, redox-potentiaalia ja pH:ta, Tomi johtokykyä. Ville merkitsee lukemat lomakkeelle. 

55

Kuva 49. Yläkuvassa Vertti ja Ville suodattamassa purovettä kiintoainepitoisuuksien määrittämiseksi. 

Suodatinpaperit punnittiin aluksi uunikuivattuina, minkä jälkeen niiden läpi suodatettiin kaksi 

litraa purovettä. Suodatinpaperit kuivattiin lämpökaapissa, minkä jälkeen ne punnittiin uudelleen. 

Alakuvassa Tomi odottaa happimittarin tasoittumista biologista hapenkulutusta määrittäessään. 

56

Kuva 50. Bakteeritiheyksien mittaamiseen käytetyt 3M Petrifilm alustat. Vasemmalla heterotrofisten 

aerobisten bakteerien kokonaismäärän laskemiseen sopiva alusta. Pesäkkeet näkyvät punaisina 

pisteinä. Keskellä enterobakteereille spesifi alusta, jossa enterobakteerit erottuvat kaasukuplan muodostaneina 

punaisina pisteinä (tässä tapauksessa 5 yksilöä / ml). Oikealla koliformeille spesifi alusta, 

jolla ei tässä tapauksessa ole yhtään koliformipesäkettä. Eschericia coli näkyisi tällä alustalla sinisenä 

kaasua muodostaneena pisteenä, ja muut koliformit punaisina kaasua muodostaneina pisteinä. 

se virtaa pellon reunaa, saaden vettä pienten suolaikkujen 

täplittämältä metsäiseltä mäeltä. Valkjärventien 

alitettuaan Hyypiänmäenoja virtaa 

meanderoiden maaperältään savisessa lehtomaisessa 

kuusikossa (Kuva 58), missä siihen yhtyy 

pienempiä puroja Hyypiänmäen suunnasta. Oja 

laskee lopulta Valkjärveen Saunalahden perukassa, 

pienessä tervaleppäviidassa (Kuva 57). 

3. Lähtelänoja on Valkjärveen laskevista putoista 

suurin virtaamaltaan ja valuma-alueeltaan (180 

ha). Oja pulppuaa esiin Klaukkalan tekonurmikentän 

alta, virtaa halki kesantona ja loppupäästään 

karjan laitumena olevan peltoalueen, sukeltaa 

sitten sekametsäalueelle, ja virtaa lopulta 

viimeiset sadat metrinsä hylätylle pellolle kasvaneessa 

koivikossa (Kuva 59). Huomattava osa 

Lähtelänojan yläjuoksusta on asutusaluetta, joten 

suuri osa ojan valumasta lienee hulevettä. Pajunen 

(2010) arvioi Lähtelänojan valuma-alueesta 

38 % olevan taajama-aluetta, 36 % peltoa ja 26 

% metsää. Valuma-alue tulee muuttumaan lähiaikoina 

voimakkaasti, sillä ojan pohjoispuolelle 

on parhaillaan rakenteilla Pikimetsän asutusalue, 

ja Nurmijärven kunnanvaltuusto on vastikään 

hyväksynyt myös Lähtelänojan yläjuoksun, 

tekonurmikentän ja kuplahallin pohjois- ja 

koillispuolen ns. Ali-Tilkan asemakaavan. Tälle 

alueelle on kaavailtu valmistuvan asuntoja jopa 

tuhannelle klaukkalalaiselle. 

4. Tiiranoja näyttää näytteenottokohdassa puroistamme 

pienimmältä, mutta valuma-alueeltaan 

(27 ha) se on selvästi Rantalanojaa suurempi. 

Tiiranojan vedet virtaavat puroon pohjoisesta 

Pitkäkallion alueelta ja etelästä Järvihaan teollisuusalueelta 

ja metsistä. Pääosan matkastaan 

Tiiranoja taittaa kesantopellon keskellä, kiiltopajujen 

varjostamana, ja laskee lopulta huomaamattomasti 

Tielahteen Tiiran uimarannan 

reunalla (Kuva 53). Pajusen (2010) mukaan Tiiranojan 

valuma-alueesta 54 % on metsää, 20 % 

peltoa ja 22 % tiheää asutusta. Jäljelle jäävä 4 % 

on pajusen arvioissa mm. uimaranta-aluetta. 

5. Rantalanoja on puroistamme lyhyin, ja valuma-alueeltaan 

(8 ha) pienin. Se saa alkunsa 

Klaukkalantie tienvarsiojista ja omakotitalojen 

pihoista. Puro virtaa kauniissa notkossa kasvillisuuden 

joukossa (Kuva 56), kunnes syöksyy 

jyrkemmin kuusikkoiseen raviiniin, saa lisää 

vettä muutamasta sivupurosta, ja laskee rytei- 

57

kön keskellä Tiiranojaa vuolaamman näköisenä 

Rantalan talon tuntumassa Valkjärveen (alakuva 

56). Pajusen mukaan puolet Rantalanojan valuma-alueesta 

on tiheää asutusta ja puolet metsää. 

Nämä viisi ovat luonnollisesti vain otos Valkjärveen 

laskevista puroista. Valkjärven eteläpäässä 

järveen laskee kirkasvetiseltä vaikuttava Järvenpään 

pelto-oja, jonka valuma alue on 109 ha 

(Vahtera ym. 2009), sekä muutamia pieniä Lähtelänojan 

suuntaisia puroja. Kallioisilla rannoilla 

vesi lorisee Valkjärveen jyrkkien rinteiden tilapäisissä 

puroissa erityisesti keväällä ja sateisina 

aikoina. Järven pohjoispään metsissä virtaa hyvin 

pieniä ja lyhyitä, hädin tuskin erottuvia puroja, 

joiden vesimäärää on vaikea arvioida. Näiden 

merkitystä Valkjärvelle tulemme selvittelemään 

myöhemmissä tutkimuksissamme. 

Menetelmät 

Teimme kenttämittaukset ja otimme viiden litran 

vesinäytteet puroista 29.4. ja 13.5.2014. Valitsimme 

havaintopisteet noin kymmenen metrin 

etäisyydeltä Valkjärven rannasta, paikasta jossa 

vedensyvyys mahdollisti vesinäytteen ottamisen 

pohjasedimenttiä häiritsemättä (yläkuva 46). 

Lähtelänoja virtaa loppupäästään lähes tasamaalla, 

joten valitsimme sen mittauspisteen noin 120 

metrin päästä Valkjärven rannasta, paikasta jossa 

vesi virtaa pysyvästi vain Valkjärven suuntaan 

(alakuva 48). 

Mittasimme maastossa viiden senttimetrin syvyydestä 

lämpötilan, hapen määrän, hapen kyllästysprosentin, 

pH:n ja redox-potentiaalin YSI 

Professional Plus -mittarilla, ja sähkönjohtavuuden 

ja TDS:n (Total Dissolved Solids) Aquashock 

Water Purity Kit -mittarilla. 

Otimme vesinäytteet äyskärillä ylimmästä viiden 

senttimetrin vesikerroksesta kymmenen litran 

ämpäreihin. Laboratoriossa mittasimme näistä 

näytteistä näkösyvyyden näkösyvyysputkella. 

Käyttämämme läpinäkyvä akryyliputki on sisähalkaisijaltaan 

4,5 senttimetriä, ja pituudeltaan 

120 senttimetriä. Putken pohjaan on maalattu 

kirkkaanvalkoiselle pohjalle musta +-merkki 

(Kuva 69). Kun putkeen kaadettua vesinäytettä 

lasketaan alapäässä olevasta putkesta pois, ja katsotaan 

samalla vesipatsaan läpi putken yläpäästä, 

vedensyvyyttä jossa +-merkki näkyy, voidaan 

pitää Secchi-levyllä määritettyyn vedensyvyyteen 

verrattavana. Teimme kaikki näkösyvyyden 

määritykset rakennusten varjossa. 

Mittasimme huolellisesti sekoitetuista vesinäytteistä 

kiintoaineen määrän suodattamalla kaksi 

litraa purovettä kuivattujen ja milligramman 

tarkkuudella punnittujen kahvinsuodatuspaperien 

läpi, ja punnitsemalla uunissa (+80 °C) kuivatut 

suodatinpussit kiintoaineineen uudelleen 

kahden vuorokauden kuluttua. On mahdollista, 

että kahvinsuodatuspaperi päästää osan saviaineksesta 

ja muusta hienojakoisesta kiintoaineesta 

läpi, mutta oletamme menetelmän olevan huonoimmassakin 

tapauksessa suuntaa antava. 

Veden sameuden, värin, fosfaattifosforin määrän, 

ammoniumtypen määrän, nitraattitypen 

määrän ja nitriittitypen määrän mittaamiseen 

käytimme YSI 9300 fotometria. Sameuden mittaaminen 

perustuu suodatetun ja suodattamattoman 

vesinäytteen absorbanssieroon, ja värin 

mittaaminen suodatetun vesinäytteen ja tislatun 

veden absorbanssieroon. Ravinteiden määrän 

mittaaminen perustuu käsittelemättömän puroveden 

ja spesifeillä reagensseilla värjätyn puroveden 

absorbanssieroon sopivalla aallonpituudella. 

Aerobisten heterotrofisten bakteerien, enterobakteerien, 

koliformisten bakteerien ja Escherichia 

colin määrät laskimme 3M Petrifilm 

kasvatusalustoilla. Menetelmässä elatusainealustoille 

(AQHC, AQEB ja AQCC) pipetoidaan 

millilitra vettä, ja näyte tasoitetaan levyllä painamalla 

kalvon alle elatusaineen päälle. Bakteeripesäkkeet 

lasketaan vuorokauden inkuboinnin 

(+35 °C) jälkeen. Enterobakteerien, koliformien 

ja E. colin määrittäminen perustuu alustoilla pesäkkeiden 

väriin ja kaasuntuotantoon. 

Biologisen hapenkulutuksen (BOD7) määritimme 

mittaamalla hapen määrän (mg/l) litran 

inkubointipulloissa maastopäivän päätteeksi 

Vernier Labquest2 tiedonkeräimellä ja sen optisella 

happianturilla (ODO-BTA), ja uudelleen 

seitsemän vuorokauden jälkeen. Tiiviisti suljetut 

inkubointipullot säilytimme huoneenlämmössä 

laboratorion pimeässä kaapissa. Menetelmä on 

58

10 

8,5 

29.4.2014 

13.5.2014 


8 

6 

4 

pH 

8,0 

7,5 

7,0 

2 

6,5 

0 

40 

1 2 3 4 5 

0,0 

200 

1 2 3 4 5 

Sähkönjohtavuus (mS/m) 

30 

20 

10 

TDS (ppm) 

150 

100 

50 

0 

12 

1 2 3 4 5 

0 

100 

1 2 3 4 5 

O 2 

(mg/l) 

11 

10 

9 

8 

7 

0 

1 2 3 4 5 

O 2 

kyllästysprosentti 

80 

60 

40 

20 

0 

1 2 3 4 5 

Puro 

Puro 

Kuva 51. Puroveden lämpötila, pH, sähkönjohtavuus ja TDS (Total Dissolved Solids), sekä hapen 

määrä ja sen kyllästysaste tutkituissa puroissa kahdella havaintokerralla. 1 = Puokanoja, 2 = Hyypiänmäenoja, 

3 = Lähtelänoja, 4 = Tiiranoja, 5 = Rantalanoja. 

karkea, ns. ei-atu, joka ei ota huomioon nitrifikaatioprosesseissa 

kuluvaa happea. 

Tulokset 

Maastossa mitatut muuttujat on esitetty kuvassa 

51. Havainnointipäivien aikana elettiin vielä 

varhaiskevättä, ja erityisesti toukokuun alku oli 

viileä, joten purot olivat vielä viileitä (Kuva 17). 

Vain Rantalanojan vesi lämpeni merkittävästi havaintokertojen 

välillä. Kaikki purot olivat lievästi 

emäksisiä, mutta pH-arvot putosivat selvästi havaintokertojen 

välillä. Tämä johtunee toukokuun 

alun sateisuudesta (Kuva 17), sillä sadevesi on 

tavallisesti hapanta. Purojen veteen liuenneiden 

aineiden määrässä (ja samalla myös sähkönjohtavuudessa) 

oli melkoisia eroja. Suurimmat luvut 

mittasimme Rantalanojasta, ja toiseksi suurimmat 

Lähtelänojasta. Puokanojassa veteen liuenneiden 

aineiden määrä oli pienin. Liuennutta 

59

Sameus (FTU) 

100 

80 

60 

40 

20 

Väri (mg Pt/l) 

200 

150 

100 

50 

29.4.2014 

13.5.2014 

0 

1 2 3 4 5 

0 

1 2 3 4 5 


70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 


50 

40 

30 

20 

10 

0 

1 2 3 4 5 

0 

1 2 3 4 5 

Puro 

Puro 

Kuva 52. Puroveden sameus, veden väri, kiintoaineen määrä ja näkösyvyysputkella mitattu näkösyvyys 

tutkituissa puroissa kahdella havaintokerralla. 1 = Puokanoja, 2 = Hyypiänmäenoja, 3 = Lähtelänoja, 

4 = Tiiranoja, 5 = Rantalanoja. 

Kuva 53. Tiiranoja laskee Tiiranrannassa Valkjärveen. Kiintoaine laskeutuu viuhkaksi pohjaan. 

60


-P/l) 

Nitraattityppi (µg NO 3 

-N/l) 

200 

150 

100 

50 

0 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

1 2 3 4 5 

Ammoniumtppi (µg NH 4 

-N/l) 

Nitriittityppi (µg NO 2 

-N/l) 

160 

140 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

10 

8 

6 

4 

2 

29.4.2014 

13.5.2014 

1 2 3 4 5 

0 

1 2 3 4 5 

0 

1 2 3 4 5 

Puro 

Puro 

Kuva 54. Puroveden ravinnepitoisuudet tutkituissa puroissa kahdella havaintokerralla. 1 = Puokanoja, 

2 = Hyypiänmäenoja, 3 = Lähtelänoja, 4 = Tiiranoja, 5 = Rantalanoja. 

happea oli kaikissa puroissa paljon, mutta Tiiranojan 

hapen määrä laski huomattavasti mittauskertojen 

välillä. 

Sameuteen ja veden väriin liittyvät muuttujat on 

esitetty kuvassa 52. Kirkkainta vesi oli Tiiranojassa, 

ja vaikka Rantalanojan vesi ei eronnut silmämääräisesti 

tästä, siitä mitattiin molemmilla 

havaintokerroilla suurimmat sameusarvot. Samaa 

osoittaa myös näkösyvyysputkella mitattu 

näkösyvyys, joka oli Rantalanojassa molemmilla 

mittauskerroilla alle 10 cm. Tiiranojassa, ja 

niin ikään melko kirkasvetisessä Puokanojassa 

näkösyvyys oli ensimmäisellä havaintokerralla 

lähes 50 cm. Vesi oli värikkäintä Lähtelänojassa 

ja Hyypiänmäenojassa, ja vähiten värikästä 

Tiiranojassa ja Rantalanojassa. Väriarvot olivat 

kuitenkin esimerkiksi joki- ja järvitutkimuksissa 

humusvedestä mitattuihin arvoihin nähden 

pieniä. Kiintoainetta oli selvästi muita enemmän 

Tiiranojassa ja Rantalanojassa molemmilla havaintokerroilla. 

Nämä ojat ovat muita pienempiä, 

ja näytteenottokohdat matalia, ja ainakin Tiiranojan 

suuri kiintoainemäärä selittyy purossa ajelehtineella 

kuolleella kasvimateriaalilla. 

Kuvassa 54 on esitetty puroista mitatut ravinnepitoisuudet. 

Puokanojasta mitattiin ensimmäisellä 

havaintokerralla varsin pieni fosfaattifosforimäärä, 

mutta toisella kertaa määrä oli 

nelinkertainen. Myös Tiiranojan, Lähtelänojan ja 

Hyypiänmäenojan fosfaattifosforin määrä lisääntyi 

havaintokertojen välillä. Rantalanojassa ei sen 

sijaan tapahtunut muutoksia. Ammoniumtyppeä 

oli eniten Puokanojassa, erityisesti toisella havaintokerralla. 

Melko paljon ammoniumtyppeä 

oli myös Hyypiänmäenojassa ja Lähtelänojassa, 

kun taas Tiiranojan ja Rantalanojan lukemat olivat 

hyvin pieniä. Kuten fosfaattifosforin, myös 

nitraattitypen määrä lähes nelinkertaistui Puokanojassa 

havaintokertojen välillä. Hyypiänmäenojassa, 

Lähtelänojassa ja Rantalanojassa nitraattityppeä 

oli hieman vähemmän, eikä määrissä 

tapahtunut muutoksia. Tiiranojassa nitraattityppeä 

oli hyvin vähän. Nitriittitypen määrä väheni 

Rantalanojassa suhteellisesti paljon mittausker- 

61

Heterotrofiset bakteerit / ml 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

50 

1 2 3 4 5 

Enterobakteerit / ml 

140 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

5 

29.4.2014 

13.5.2014 

1 2 3 4 5 

40 

4 

Koliformit / ml 

30 

20 

10 

BOD 7 

(mg/l) 

3 

2 

1 

0 

1 2 3 4 5 

0 

1 2 3 4 5 

Puro 

Puro 

Kuva 55. Puroveden bakteeritiheydet ja biologinen hapenkulutus tutkituissa puroissa kahdella havaintokerralla. 

1 = Puokanoja, 2 = Hyypiänmäenoja, 3 = Lähtelänoja, 4 = Tiiranoja, 5 = Rantalanoja. 

tojen välillä, mutta tällä ei liene käytännön merkitystä, 

sillä nitriittiä oli hyvin vähän, eikä se ole 

vedessä pysyvä yhdiste. 

Bakteerien määrät ja biologinen hapenkulutus 

on esitetty kuvassa 55. Aerobisia heterotrofisia 

bakteereja oli ensimmäisellä kerralla purovedessä 

melko vähän, eniten Lähtelänojassa. Toisella 

havaintokerralla Puokanojan, Rantalanojan ja 

Tiiranojan bakteerimäärä oli nelinkertaistunut, 

minkä seurauksena Puokanojan bakteerimäärä 

erosi selvästi muista puroista. Enterobakteerien 

määrä oli niin ikään ensimmäisellä havaintokerralla 

pieni, mutta lisääntyi kaikissa puroissa Rantalanoja 

lukuun ottamatta toiseen havaintokertaan 

mennessä. Tällöin Puokanojassa oli erittäin 

paljon enterobakteereja, Hyypiänmäenojassa ja 

Lähtelänojassa selvästi vähemmän, ja Tiiranojassa 

ja Rantalanojassa hyvin vähän. Koliformeja 

löysimme ensimmäisellä havaintokerralla yhden 

pesäkkeen verran (Lähtelänojassa), mutta toisella 

havaintokerralla niitä oli melko runsaasti 

kaikissa puroissa. Eniten koliformeja oli Lähtelänojassa, 

ja selvästi vähemmän Tiiranojassa 

ja Rantalanojassa. Escherichia colia löysimme 

vain Lähtelänojasta toisella havaintokerralla (3 

yksilöä millilitrassa). Biologisen hapenkulutuksen 

arvot olivat puroissa yllättävän pieni, toisella 

havaintokerralla jopa pienempiä kuin Valkjärven 

keskisyvänteen pintavedessä samaan aikaan. 

Huomionarvoista hapenkulutuksessa on kuitenkin 

Puokanojan lukeman voimakas nousu toisella 

havaintokerralla. 

Teimme tutkimuspuroista silmämääräisiä arvioita 

ja sameusmittauksia myös myöhemmin kesällä. 

Tiiranoja kuivui jo toukokuun lopussa, eikä 

siinä virrannut vettä kesäaikana kuin sadejaksoina 

kesä- ja elokuun puolivälissä. Rantalanojassa 

vettä riitti pidempään, mutta oja virtasi kesällä 

hyvin kapeana norona syvällä kasvillisuuden kätköissä. 

Isompien ojien vesi kirkastui jälkimmäisen 

havaintopäivämme jälkeen silmin nähden. 

Kesäkuun lopussa (29.6.) mittasimme Lähtelänojasta 

sameusarvon 10 (FTU), Hyypiänmäenojasta 

arvon 6 ja Puokanojasta arvon 4. Näistä 

62

Puokanojan arvo oli sama kuin Valkjärven keskisyvänteen 

pintavedestä samana päivänä mitattu 

sameus. Heinäkuussa Valkjärven vesi kirkastui 

niin, ettei mittarimme resoluutio riittänyt. Purojen 

sameusarvot pysyivät sen sijaan ennallaan. 


Vaikka tutkimuksemme perustuu vain kahteen 

havaintokertaan, se riitti paljastamaan tutkittujen 

purojen luonteenomaisimmat piirteet. Puokanoja 

virtaa kauneimmassa maisemassa, kumpuilevien 

hevoslaitumien joukossa, ja laskee vetensä 

Valkjärveen rehevässä lehdossa. Se on naapuriinsa 

Hyypiänmäenojaan verrattuna vähemmän 

savinen, mutta valuma-alueensa ominaisuuksista 

johtuen arvaamaton Valkjärven kuormittaja. 

Hyypiänmäenoja sen sijaan virtaa pääosin rehevässä 

metsässä, joten sen aiheuttama kuormitus 

lienee tasaisempaa, ja helpommin ennustettavaa. 

Lähtelänoja on puroistamme omituisin, ja säilytti 

hyvin salaisuutensa, vaikka toinen ryhmä 

erikoistui sen tutkimiseen. Puro oli välillä hyvin 

samea, ja sisälsi ainoana tutkimistamme puroista 

E. colia. Toisinaan taas Lähtelänojan vesi vaikutti 

erittäin kirkkaalta, ja ravinnemäärät olivat pieniä. 

Koska Lähtelänoja on myös suurin Valkjärveen 

laskevista puroista, sen tutkimiseen on syytä 

keskittyä jatkossakin, ja jos hoitotoimenpiteitä 

suunnitellaan, Lähtelänojasta on hyvä aloittaa. 

Tiiranoja ja Rantalanoja ovat puroistamme pienimmät. 

Ne ovat niin pieniä, että lopettavat 

kesällä olemassaolonsa. Tiiranoja vaikutti puhtaalta, 

eikä se aiheuttane ongelmia Valkjärvelle. 

Rantalanoja sen sijaan osoittautui yllättäväksi 

murheenkryyniksi. Valuma-alueen perusteella 

sen ei pitäisi olla noi samea ja ravinteikas, eikä 

veden biologisen hapenkulutusken noin suuri. 

Puokanojan valuma-alueella oli tapahtunut jotain 

ennen toista havaintokertaa. Sameus, raviteiden 

määrä ja bakteerien määrät olivat moninkertaistuneet, 

ja biologinen hapenkulutus 

paljastaa vedessä jopa jätevesimäisiä piirteitä. 

Koska teimme vain yhden mittauksen, emme voi 

tietää, oliko kyseessä vain hetkellinen tila. Koska 

ojan tuntumassa laiduntaa hevosia, kyseessä voi 

olla vain yksi sopivaan kohtaan lorautettu virtsa. 

Myös Vahtera ym. (2009) havaitsivat Puokanojassa 

ulostekuormitusta E. colin suuriin määriin 

väitteensä perustaen. Erikoista kuitenkin on, ettei 

muutos näy aineistossamme lainkaan veden 

värissä, eikä sähkönjohtavuudessa. 

Valkjärven valuma-alueella metsämaatkin ovat 

luontaisesti ravinteikkaita (Pajunen 2010), mutta 

maatalouden ja taajamien kuormitukseen 

voidaan vaikuttaa enemmän. Hagman (2009) 

arvioi pelloilta tulevan fosforikuormituksen olevan 

noin 50 % Valkjärveen tulevasta kokonaiskuormituksesta. 

Käyttämässään Vollenweiderin 

mallissa noin 70 % vähentäminen fosforikuormituksessa 

riittäisi laskemaan Valkjärven kuormituksen 

kestävälle tasolle. Tähän pääsemiseksi 

hän ehdottaa vähintään 15 metrin levyisiä suojavyöhykkeitä 

pelloille, tarkkoja viljavuusmäärityksiä 

oikean lannoitusmäärän saavuttamiseksi, 

pelto-ojien loiventamista ja ojakasvillisuuden 

lisäämistä, sekä mahdollisesti myös kosteikkojen 

rakentamista merkittävimpien purojen varsille. 

Aiempia selvityksiä mukailleen Hagmanin 

(2009) kartassa kosteikot sijaitsisivat Lähtelänojassa 

pellolla havaintopisteiden 3 ja 4 välissä, 

sekä notkossa havaintopisteen 4 ja 5 välissä. Myös 

Puokanojan, Hyypiänmäenojan ja Järvenpäänpelto-ojan 

kosteikot sijaitsisivat pellolla melko 

kaukana Valkjärvestä. vaihtoehtoisesti tässä 

suunnitelmassa esitetään kosteikkoja aivan Valkjärven 

tuntumaan, myös Tiiranojaan. Näiden 

maatalouteen liittyvien toimenpiteiden lisäksi 

Valkjärven valuma-alueella on syytä huomoida 

myös maankäytön muutokset, esimerkiksi hevostalouden 

aiheuttamat haasteet, ja lisääntyvän 

taajama-asutuksen aiheuttamat toimenpiteet hulevesien 

puhdistamiseksi (Pajunen 2010). 

Koska tutkitut purot Järvenpään pelto-ojalla 

täydennettynä vastaavat mitä ilmeisimmin suuresta 

osasta Valkjärven kuormitusta, aiomme 

jatkaa niiden tutkimista Valkjärvi-projektissamme 

myös jatkossa. Tulevissa tutkimuksissa seuraamme 

edelleen keväisin purojen tilaa muuttujien 

ja puroejn määrää lisäten, ja tarkemmin 

yksittäisten purojen piirteisiin perehtyen. Mikäli 

Valkjärven hoitotoimenpiteissä päädyttäisiin purojen 

kunnostamiseen tai vaikkapa kosteikkojen 

rakentamiseen, tämä tarjoaisi erinomaisen mahdollisuuden 

myös kokeellisiin tutkimuksiin. 

63

Kuva 56. Yläkuvassa tienvarsiojista alkunsa saava Rantalanoja uurtamassaan notkossa roudan sulaessa 

huhtikuun lopussa. Ojan valuma-alue on varsin pieni, eikä sen vuolauskaan juuri tästä nouse. 

Alemmassa kuvassa Rantalanojan ryteikköinen näytteenottopaikka Valkjärven partaalla. Yllättäen 

yläjuoksullaan kirkkaalta näyttänyt Rantalanoja oli molemmilla havaintokerroilla puroista samein. 

64

Kuva 57. Yläkuvassa kohta jossa Hyypiänmäenojan savi ja muut sedimentit leviävät Valkjärven Saunalahteen. 

Edellisen kesän kasvien jäänteet sitovat hieman pilvenä leviävää kiintoainetta (huomaa 

väriraja vedessä). Kuva on otettu 14.4.2014. Alakuvassa sama paikka 7.7.2014. Sedimenttien ravinteisuuden 

vaikutus näkyy selvänä: ilmaversoiskasvillisuus on tässä selvästi lähiympäristöä rehevämpää. 

65

Kuva 58. Yläkuvassa Hyypiänmäenoja meanderoi lehtomaisessa kuusikossa kohti Valkjärveä. Savisen 

maaperän vaikutus näkyy veden laadussa etenkin keväällä, mutta väri säilyy harmaana läpi vuoden. 

Alakuvassa kohta jossa Puokanoja laskee Valkjärveen. Kuvanottohetkellä veden biokemiallisissa 

ominaisuuksissa oli jätevesimäisiä piirteitä, mutta ulkonäössä ja hajussa ei havaittu poikkeavuuksia. 

66

Kuva 59. Ajauduttuaan tutkimaan keväisiä puroja lukiolainen saattaa huomata, ettei ole joutunut 

opiskelu-uransa pahimpaan paikkaa. Vesi solisee, linnut laulavat, heleät korpikaislan versot nostavat 

päätään, mutta eivät vielä häiritse kulkemista, ja auringon valo siivilöityy hiirenkorvien lomasta luoden 

erikoisen värisiä valomaailmoja. Näkäräisiä, hyttyjä ja muita viheliäisiä verenimijöitä ei vielä ole, 

eikä ojanpenkalla makoileva opettajakaan ahdistele kohti parempia suorituksia. Koska ei tarvitse. 

67

Kuva 60. Ryhmä on päättänyt kenttätyöpäivänsä Valkjärven rantaan, ja on nyt lähdössä jatkamaan 

iltaa laboratorioon. Purojen syvyydet on mitattu, ja Maria on löytänyt mitalle parempaa käyttöä. 

68

Lähtelänoja 

Maria Kihlberg, Aleksi Kuronen, Elias Takala, 

Sampo Yrjölä ja Mika Sipura 

Johdanto 

Lähtelänoja on valuma-alueensa koon ja maankäytön 

perusteella merkittävin Valkjärveen virtaavista 

puroista (Taulukko 3, Kuva 61), ja myös 

virtaamaltaan suurin (Vahtera ym. 2009). Oja 

saa alkunsa Klaukkalan urheilualueen reunalta, 

mistä se virtaa pääosin kesantona ja lypsykarjan 

laitumena olevan peltoalueen läpi, sukeltaen 

viimeisten satojen metrien ajaksi seka- ja lehtimetsään. 

Keskivaiheilla ojaan laskee hulevesiä 

pohjoisesta teollisuusalueelta, ja kasvavalta pientaloalueelta. 

Ojan penkat ovat koko tämän 1,57 

kilometrin matkalla helposti kuluvaa ja veden 

mukana kulkeutuvaa savea. Lähtelänoja on siksi 

monessa mielessä riski Valkjärven ekologiselle 

tilalle. Erityistä huolta ovat aiheuttaneet Lähtelänojan 

veden mukana Valkjärveen kulkeutuva 

ravinteikas kiintoaine, veden korkeat ravinnepitoisuudet 

ja kiihtyvän rakentamisen seurauksena 

lisääntyvät hulevedet (Vahtera ym. 2009). 

Kiintoaineongelma johtuu savisesta maaperästä, 

ja ojan jyrkistä kasvittomista reunoista, joiden 

sortumisen seurauksena ojaa on jouduttu kaivamaan 

auki useita kertoja. Tähän on ehdotettu 

ratkaisuksi penkkojen loiventamista, kasvillisuuden 

lisäämistä, ja saostusaltaan tai kosteikon 

rakentamista kuvan 61, pisteiden 4 ja 5 väliin. 

Hulevesiongelman ratkaisu on pintavalunnan 

vähentäminen, mikä Lähtelänojan tapauksessa 

voitaisiin toteuttaa esimerkiksi suojavyöhykkein. 

Tällä tutkimuksella on kolme keskeistä tavoitetta. 

1) Pyrimme muodostamaan kokonaiskuvan 

Lähtelänojan veden kiintoainemäärästä, sen 

vaihtelusta ja vaihteluun vaikuttavista tekijöistä 

myöhempien tutkimusten pohjaksi. 2) Tutkimme 

sähkönjohtavuuden ja veden värin vaihtelua 

mahdollisten hulevesivalumien löytämiseksi. 3) 

Vertaamme käyttämiämme menetelmiä, ja pyrimme 

löytämään tulevia tutkimuksia varten 

mahdollisimman helppoja, edullisia ja tehokkaita 

tapoja seurata Lähtelänojan veden kuormituksen 

muutoksia lukiomme resursseja hyödyntäen. 

Menetelmät 

Sijoitimme Lähtelänojaan seitsemän mahdollisimman 

edustavaa havaintopistettä (Kuva 61). 

Piste 1 sijaitsee kohdassa, jossa vesi pulppuaa 

esiin Klaukkalan tekonurmikentän alta, ja lähtee 

virtaamaan matalassa pelto-ojassa kesannoidulla 

pellolla. Pisteessä 2 ojan uoma on jo syvä, 

ja tutkimuksen alussa tuoreeltaan auki kaivettu 

(Kuva 67). Piste 3 sijaitsee kohdassa, jonka pohjoispuolella 

rakennetaan uusia asuinrakennuksia, 

ja johon saattaa kulkeutua myös Järvihaan 

teollisuusalueen vesiä. Ennen pistettä 4 Lähtelänojaan 

yhtyy etelästä lähes yhtä leveä, Lepsämäntien 

varresta laidunten läpi virtaava oja (S), 

josta otimme myös näytteet. Pisteen neljä jälkeen 

oja virtaa hieman jyrkemmin kohti Valkjärveä 

hakkuualueen pohjoispuolitse, tuomiviidan läpi. 

Pisteessä 5 oja alittaa tien, ja lähtee virtaamaan 

meanderoiden lähinnä koivua kasvavan entisen 

pellon läpi. Pisteessä 6 oja meanderoi voimakkaimmin, 

ja saapuu tasaisemmalle alueelle, jossa 

virtaus vähitellen hidastuu. Piste 7 sijaitsee noin 

40 metrin etäisyydellä Valkjärvestä, mutta johon 

kutenkin työntyy maaston tasaisuuden vuoksi 

usein Valkjärven vettä. 

69

Kuva 61. Lähtelänoja (sininen viiva), sen valuma-alue (valkoinen viiva) ja tutkimuksen näytteenottopaikat 

(valkoiset numerot 1-7). S on Lähtelänojaan etelästä laskevan sivuojan näytteenottopaikka. 

Kiersimme havaintopisteet kevään ja kesän 2014 

aikana virtaussuuntaan edeten viidesti. Mittasimme 

maastossa veden virtausnopeuden Vernier 

LabQuest2:n virtausmittarilla (FLO-BTA), 

ja lämpötilan, sähkönjohtavuuden ja TDS:n (Total 

Dissolved Solids) Aquashock Water Purity Kit 

-mittarilla. Noin kahdeksan litran vesinäytteen 

otimme äyskärillä muoviämpäriin pintavedestä, 

0-5 cm:n syvyydeltä, varoen häiritsemästä savisia 

pohjasedimenttejä. 

Laboratoriossa määritimme kiintoaineen määrän 

suodattamalla uunissa kuivatun, ja milligramman 

tarkkuudella punnitun kahvinsuodatuspaperin 

läpi kaksi litraa vettä, ja punnitsemalla 

paperi kiintoaineineen uudelleen kahden vuorokauden 

uunikuivatuksen (+80 °C) jälkeen. 

Syvemmissä vesissä käyttökelpoiseksi veden 

laadun mittariksi osoittautunut näkösyvyyden 

mittaus secchi-levyllä ei matalissa puroissa ole 

mahdollista, joten käytimme näkösyvyyden 

määrittämiseen näkösyvyysputkea. Tämän kirkkaasta 

akryylimuovista valmistetun, sisähalkaisijaltaan 

4,5 senttimetrin ja pituudeltaan 120 

senttimetrin putken pohjaan maalasimme kirk- 

Kuva 62. Menetelmä jossa veden likaisuutta 

pyritään mittaamaan dekantterilasin 

vesipatsaaseen absorboituneen valon 

(lux) määränä. Vasemmalla tislattua vettä, 

mitattaavana Lähtelänojan vettä. 

70

kaanvalkoiselle pohjalle mustan +-merkin. Kun 

putkeen kaadettua näytevettä lasketaan putken 

alapään letkusta ulos, ja seurataan samalla putken 

yläpäästä milloin rasti tulee näkyviin, näkösyvyys 

voidaan tällä putkella mitata epäsuorasti 

hyvinkin matalista vesistä (kuva 66). 

Veden sameuden ja värin mittaamiseen käytimme 

YSI 9300 fotometriä. Sameuden mittaamisessa 

verrataan lasikuitusuotimen läpi suodatetun 

veden absorbanssia jokiveden absorbanssiin. 

Koska käyttämämme fotometrin FTU-asteikko 

(Formazin Turbidity Unit) on karkea, mittasimme 

myös tislatun veden absorbanssiin verratun 

näytteen absorbanssiprosentin 650 nanometrin 

aallonpituudella. Aiemmissa tutkimuksissa (Turbidity 

Tecnical Review 2010) 700 nanometrin 

aallonpituuden on todettu korreloivan absorbanssin 

kanssa erittäin voimakkaasti FTU-arvon 

kanssa, joten käytimme lähinnä sitä olevaa fotometrimme 

aallonpituutta. Veden väri platina-asteikolla 

(mg pl/l) saadaan vertaamalla suodatettua 

näytettä tislattuun veteen. 

Lisäksi kokeilimme menetelmää, joka ei vaadi 

fotometriä (Kuva 62). Kiinnitimme halogeenivalaisimen 

pöydän reunaan 80 senttimetrin 

korkeudelle lattiasta, ja asetimme pimennetyssä 

laboratoriossa sen alle lattialle valaistusanturilla 

varustetun Vernier Labquest2 -tiedonkeräimen. 

Asetimme valaistusanturin päälle 250 millilitran 

dekantterilasin, mittasimme valon määrän (lux) 

tislatulla vedellä täytetystä lasista, ja uudelleen 

purovedellä täytetystä lasista. Näistä laskimme 

veden absorbanssiprosentin. 

Tulokset 

Veden syvyydet ja virtausnopeus näytteenottopaikoilla 

on esitetty kuvassa 65. Lähtelänoja on 

latvajuoksullaan hyvin vaatimaton puro (Kuva 

64), jonka uoma on kauttaaltaan matala, mutta 

virtausnopeus suurempi kuin alajuoksulla. Havaintopisteessä 

7 vesi vaihtaa Valkjärven pinnan 

kohotessa kulkusuuntansa päinvastaiseksi. Vedensyvyyksissä 

näkyy hyvin myös uoman kuivuminen: 

kesäkuussa näytteenottopaikat ovat selvästi 

toukokuuta matalampia. Sivuojan (S) veden 

syvyys vaihteli välillä 43-56 cm. Siinä ei koskaan 

havaittu mitattavissa olevaa virtausta. 

Tärkeimmät tulokset on esitetty kuvassa 70. Lähtelänojan 

vesi on tekonurmikentän alta pulputessaan 

kylmää, mutta lämpenee pian avoimella 

Kuva 63. Lähtelänoja kulkee muuttuvan peltomaiseman halki, joten niin tekevät myös 

tutkijat. Elias, Aleksi, Maria ja Sampo ovat siirtymästä sivuojalta havaintopisteelle 4. 

71

Kuva 64. Ylemmässä kuvassa Maria, Aleksi ja Sampo aloittamassa kenttäpäivää Lähtelänojan alkulähteiltä, 

Klaukkalan tekonurmikentän aidan vierestä. Lähtelänoja on tässä vain muutamia kymmeniä 

senttimetrejä leveä, ja viitisen senttimetriä syvä. Alemmassa kuvassa kohta jossa Lähtelänoja 

laskee Valkjärveen, ja ojan tuoma ravinteikas kiintoaine laskeutuu pohjaan suistomaiseksi viuhkaksi. 

72

kesantopellolla virratessaan. Veden jäähtyminen 

Valkjärveä kohti johtunee toisaalta syvyyden lisääntymisestä, 

toisaalta varjoisuuden lisääntymisestä 

purouoman syventyessä. Pisteessä 4 Lähtelänoja 

myös sukeltaa metsään. 

TDS oli ennakkokaavailuissamme tärkeä muuttuja, 

sillä se kertoo hulevesiongelmasta, esimerkiksi 

tiesuolan päätymisestä veteen. Kuten kuvasta 

70 nähdään, TDS:n vaihtelu on vähäistä, eikä 

siinä ole minkäänlaista ajallista trendiä. Kahta 

ensimmäistä havaintokertaa lukuun ottamatta 

lukemat kuitenkin nousivat kohti Valkjärveä, 

mikä kertonee matkan varrella Lähtelänojaan 

kohdistuvasta kuormituksesta. 

Veden väri näyttää kuvan 70 perusteella keskimäärin 

vähenevän kohti Valkjärveä. Kolmannella 

havaintokerralla värilukemat ovat erikoisen 

korkeita, samoin kuin sameuslukema toisella 

havaintopisteellä, mikä edelleen heijastuu absorbansseihin 

ja näkösyvyyteen. Lähtelänojan 

valuma-alueella ei ole soita, ja metsätkin ovat 

ohutturpeisia, joten väri veteen on tullut joko 

maataloudesta tai Klaukkalan hulevesistä. Alun 

perin melko korkeat värilukemat pienenivät yläjuoksullakin 

toukokuun jälkeen. 

Jos kolmannen havaintokerran erikoinen piikki 

toisen havaintopisteen sameusarvossa (Kuva 

70) jätetään huomioimatta, sameudessa on nähtävissä 

kaksi trendiä: 1) sameus lisääntyy kohti 

Valkjärveä ja 2) sameus vähenee kesän edetessä. 

Tämä näkyy käänteisesti myös näkösyvyysarvoissa, 

ja melko hyvin molemmissa absorbansseissa. 

Vaihtelu päivien ja havaintoasemien välillä 

on kuitenkin melko voimakasta. 

Kiintoaineen määrissä (Kuva 70) näkyy kolme 

trendiä. 1) Toukokuun alkupuolen mittauksissa 

kiintoainetta on paljon ja havaintopisteiden 

väliset erot suuria. Kuten kuvasta 73 nähdään, 

Lähtelänoja ei ole vastikään perattuja osia lukuun 

ottamatta uomaltaan tasainen, mikä saattaa 

aiheuttaa kasvittomana voimakkaan virtauksen 

aikana täyttyneiden altaiden purkautumisia, 

ja näiden mukanaan tuomia kiintoainepulsseja. 

2) Kiintoaineen suurimmat määrät näyttävät 

keskittyvän havaintopisteeseen 4. Lähtelänojan 

uoma on tässä kohdin syvimmillään, ja vähän 

Syvyys (cm) 

Virtausnopeus (m/s) 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

0,8 

0,6 

0,4 

0,2 

0,0 

1 2 3 4 5 6 7 

1 2 3 4 5 6 7 

Paikka 

23.4. 

4.5. 

27.5. 

18.6. 

3.7. 

Kuva 65. Näytteenottopaikkojen veden syvyydet 

ja virtausnopeus keskellä puroa. 

ennen pistettä 4 ojaan liittyy etelästä leveähkö sivuoja 

(S) 3) Kiintoaineen määrä on kesäkuussa 

huomattavasti toukokuuta pienempi. 

Kuva 71 havainnollistaa havaintopisteiden 3 ja 4 

välissä Lähtelänojaan etelästä liittyvän sivuojan 

(S kuvassa 61) vaikutusta Lähtelänojan veden 

laatuun. Sivuoja on vain muutamia satoja metrejä 

pitkä, mutta se on melko syvä, ja siinä on yleensä 

runsaasti vettä (Kuva 68). Ojan valuma-alue 

muodostuu lypsykarjan laitumista, lypsykarjatilan 

pihapiiristä, Lepsämäntiestä ja muutamasta 

pienemmästä tiestä, ja muutamasta omakotitalotontista. 

Sivuoja osoittautui kaikkien mitattujen 

muuttujien perusteella selvästi Lähtelänojaa 

likaisemmaksi. Ensimmäisellä havaintokerralla 

ojasta mitattiin mm. käsittämättömän suuri, 

yli 800 mg Pl/l väriarvo. Kuvassa 71 on kuvattu 

vaaleansinisillä pylväillä Lähtelänojan veden 

ominaisuudet ennen sivuoja, tummalla violetilla 

sivuojan ominaisuudet, ja vaalealla violetilla 

Lähtelänojan veden ominaisuudet sivuojan jäl- 

73

Kuva 66. Yläkuvassa Lähtelänojan loppupään meanderointia huhtikuun lopussa. Veden nopeus on 

mutkan ulkokaarteessa suurempi kuin sisäkaarteessa, joten ulkokaarteen törmä kuluu ja irronnut 

aines kasaantuu vähitellen sisäkaarteeseen särkäksi. Alakuvassa Lähtelänojan loppupään koivikon 

vehmautta heinäkuun alussa. Tässä kohdin Valkjärven vesi työntyy pohjoistuulella Lähtelänojaan. 

74

Kuva 67. Yläkuvassa Lähtelänoja näytteenottopaikan kolme kohdalla. Kuvassa oikealla uutta Pikimetsän 

asutusaluetta. Vahtera ym. (2009) ovat pitäneet yhtenä Lähtelänojan ongelmista näitä jyrkkiä, 

helposti sortuvia rinteitä, ja ojan toistuvia kunnostuksia. Alakuvassa Lähtelänoja heinäkuun alussa 

näytteenottopaikan 2 kohdalla. Pintavesi on vain aavistuksen Valkjärven vettä sameampaa. 

75

Kuva 68. Yläkuvassa Elias, Maria ja Sampo tekemässä mittauksia Lähtelänojan sivuojalla. Saven 

aiheuttaman maitokahvin värin takaa paljastui voimakas keltainen tai ruskea väri, ja korkea sähkönjohtavuus, 

mikä kertoo veden likaisuudesta. Alakuvassa Sampo, Elias ja Aleksi mittaamassa Lähtelänojan 

alajuoksulla, näytteenottopaikalla 7. Sampon edessä näkyy kiinteä vedenkorkeusmittari. 

76

Kuva 69. Yläkuvassa Maria mittaamassa kahden litran vesinäytettä kiintoaineen määritystä varten. 

Alakuvassa Elias, Sampo ja Aleksi määrittämässä näytteen näkösyvyyttä näkösyvyysputkella. Elias 

laskee vettä vähitellen putkesta alapään hanasta. Sampo tarkkailee putken yläpäästä, ja pyytää sulkemaan 

hanan kun pohjan musta rasti näkyy. Aleksi mittaa tämän jälkeen vesipatsaan korkeuden. 

77

20 

250 


15 

10 

5 

TDS (ppm) 

200 

150 

100 

50 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

400 

23.4. 

4.5. 

80 


300 

200 

100 

27.5. 

18.6. 

3.7. 

Sameus (FTU) 

60 

40 

20 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

20 

180 

160 


15 

10 

5 


140 

120 

100 

80 

60 

40 

20 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

25 

60 

Absorbanssi 650nm (%) 

20 

15 

10 

5 

Absorboitunut valo (%) 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

0 

1 2 3 4 5 6 7 

1 2 3 4 5 6 7 

Paikka 

Paikka 

Kuva 70. Veden lämpötila, TDS, väri, sameus, kiintoaine, näkösyvyys, absorbanssi ja halogeenilampun 

valon absorbanssi Lähtelänojan seitsemällä havaintopisteellä viidellä havainnointikerralla. 

78

250 

200 

800 

750 

200 

Paikka 3 

Sivuoja S 

Paikka 4 

TDS (ppm) 

150 

100 


150 

100 

50 

50 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

200 

50 

180 

45 

160 

40 

Sameus (FTU) 

140 

120 

100 

80 

60 


35 

30 

25 

20 

15 

40 

10 

20 

5 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

160 

80 

140 

70 


120 

100 

80 

60 

40 

Absorboitunut valo (%) 

60 

50 

40 

30 

20 

20 

10 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

0 

23.4. 4.5. 27.5. 18.6. 3.7. 

Päivä 

Päivä 

Kuva 71. Lähtelänojan sivuojan vaikutus Lähtelänojan veden laatuun. Sivuoja laskee Lähtelänojaan 

paikkojen 3 ja 4 välissä (katso kuva 58) . 

keen. Kuten kuvasta nähdään, TDS, väri, sameus, 

kiintoaineen määrä ja valon absorbanssi kasvavat 

sivuojan jälkeen, ja näkösyvyys pienenee. Tätä ei 

kuitenkaan tapahdu aina, sillä erityisesti 27.5. 

sivuojalla ei näytä olevan juurikaan vaikutusta 

Lähtelänojaan. Tuolla havaintokerralla sivuoja 

oli matala, ja sen vesi valui Lähtelänojaan hiljaa 

osmankäämikasvuston juurten lomasta. 

79

Käytettyjen menetelmien arviointi 

Näkösyvyys näkösyvyysputkella korreloi erittäin 

hyvin kaikkien muiden mittarien kanssa, ja on 

helppo käyttää maasto-olosuhteissakin, kunhan 

käyttäjiä on vähintään kaksi. Vaikka menetelmä 

perustuu aistinvaraisuuteen, myöskään henkilöiden 

väliset erot eivät näytä olevan suuria: hyvin 

harvoin kahden eri henkilön tekemät mittaukset 

samasta näytteestä poikkeavat kahdella senttimetrillä 

tai enemmän. Teimme kaikki mittauksemme 

rakennusten varjossa, mutta vaihtelevissa 

sääoloissa. Emme ole toistaiseksi selvittäneet valaistusolojen 

vaikutusta tuloksiin. 

Sameus (FTU) YSI 9300 -fotometrillä on helpohko 

määrittää, ja toistettavuus vaikuttaa varsin 

hyvältä. Sameuslukema myös korreloi hyvin 

kaikkien muiden mittareiden kanssa (taulukko 

4). Jostain syystä valmistaja on kuitenkin jättänyt 

fotometrin resoluution hyvin heikoksi: se ilmoittaa 

lukemat kahden FTU-yksikön välein. Fotometri 

soveltuu siksi vain hyvin sameiden vesien 

tutkimiseen, ei esimerkiksi järvivesille. Jo hintaluokassa 

400 euroa monien valmistajien laitteet 

ilmoittavat sameusarvot 0,01 FTU-yksikön välein, 

eli 200 kertaa tiheämmällä resoluutiolla. 

Kiintoaineen määritys kahvinsuodatuspussien 

avulla kaipaa parannuksia. Emme käyttäneet 

suodatuksissa pihiyttämme imua, joten menetelmä 

on hyvin hidas, ja hidastuu entisestään, jos 

näytteessä on paljon kiintoainetta. Kastuessaan 

suodatinpaperit myös hajosivat helposti, mikä lisäsi 

entisestään turhautuneisuutta. Emme myöskään 

tiedä, miten paljon suodatinpussit läpäisivät 

savea ja muuta hienojakoista kiintoainetta. 

Jatkossa kiintoaineen määritys on syytä tehdä 

imulla, ja tarkoitusta varten Büchner-suppiloille 

tehtyjä lasikuitusuodattimia käyttäen. 

Kuva 72. Maria kirjoittamassa kenttämittausten 

tuloksia lomakkeelle heleässä keväisessä koivikossa 

Lähtelänojan partaalla. Muistiinpanojen 

helpottamiseksi käytimme kaikissa tutkimuksissa 

sukeltajienkin käyttämälle vedenkestävälle 

kirjoitusmuoville tulostettuja lomakkeita. Varmistimme 

muistiinpanot käsin kirjoittamalla 

myös niissä tapauksissa, joissa tulokset tallennettiin 

ensisijaisesti mittalaitteiden logeihin. 

Veden absorbanssi YSI 9300 -fotometrillä 650 

nm:n aallonpituudella. Menetelmä on nopea, 

ja tulokset vaikuttavat vakailta. Tulokset korreloivat 

hyvin muiden mittarien kanssa lukuun 

ottamatta kiintoainetta. Myös aiemmissa tutkimuksissa 

erityisesti suurten aallonpituuksien on 

todettu korreloivan erinomaisesta, joten käytimme 

siksi fotometrin suurinta aallonpituutta, emmekä 

testanneet tulosten suhdetta muihin aallonpituuksiin. 

Menetelmän huonona puolena voi 

pitää mm. sitä, ettei se erottele värin (liuenneen 

aineen) vaikutusta sameudesta. Kiintoaineen 

vaikutus tuloksiin saattaa myös olla sattumanvarainen: 

osuuko nökkönen näytteeseen vai ei 

Veden absorbanssi LabQuest II:n lux-mittarilla 

(kuva 60). Tätä menetelmää pidimme etukäteen 

epävarmimpana, mutta toisaalta halpana, koska 

kahdeksan tiedonkeräintä oli valmiiksi hankittuna. 

Laitoimme ensin anturin päälle tislattua vettä 

dekantterilasissa, ja vertasimme sitten lukemaa 

samaan määrään ojavettä. Käytännön työ oli turhauttavaa, 

sillä huoneen valaistusolojen muutokset 

häiritsivät mittarin toimintaa, samoin kuin 

80

Taulukko 4. Korrelaatiomatriisi käytettyjen veden epäpuhtautta mittaavien menetelmien tuloksista 

(Lähtelänojaryhmän, puroryhmän ja jokiryhmän yhdistetty aineisto, n = 61). Taulukon yläosassa 

on esitetty Pearsonin korrelaatiokertoimet (r) sellaisenaan, alaosassa kerrointen bootstrap-estimaatit 

50 uudelleenotannalla. Näkösyvyys on log10 -muunnettu ennen analyysiä. Absorb. = YSI 9300 -fotometrin 

aallonpituudella 650 nm mitattu absorbanssi. LBQIIabs. = Vernier Labquest II:n valaistusanturilla 

(lux) mitattu dekantterilasin vesipatsaaseen absorboitunut valo, kontrollina tislattu vesi. 

n = 61 Näkösyvyys Sameus Väri Kiintoaine Absorb. LBQIIabs. 

Näkösyvyys 1,000 - 0,907 - 0,571 - 0,621 - 0,867 - 0,865 

Sameus - 0,908 1,000 0,518 0,577 0,899 0,852 

Väri - 0,575 0,506 1,000 0,165 0,726 0,534 

Kiintoaine - 0,621 0,578 0,207 1,000 0,385 0,712 

Absorb. - 0,867 0,898 0,668 0,393 1,000 0,768 

LBQIIabs. - 0,865 0,854 0,508 0,698 0,753 1,000 

pienenkin ilmavirran aiheuttama värinä veden 

pinnalla, ja lux-arvojen vakautuminen kesti pitkään. 

Lukema saattoi heilahdella vielä kymmenen 

minuutin kuluttua mittauksen aloituksesta 

sadoilla luxeilla. Yllättäen saadut tulokset kuitenkin 

korreloivat hyvin luotettavammilta vaikuttavien 

menetelmien kanssa. 

Jatkossa tulemme käyttämään tutkimuksissamme 

näkösyvyysputkea ja YSI 9300 -fotometrillä 

mitattua absorbanssia sellaisenaan. Uusi, tarkempi 

sameusmittari lienee Valkjärvi-projektin 

hankintalistalla ensimmäisenä (mahdollisia 

esim. pöytämalli Hanna HI 88703 tai kannettava 

Hanna HI 93703). Kiintoaineen mittaamiseen 

tarvitaan imu (vähintään kahden litran kolvit ja 

Büchner-suppilot), ja sopivat suodatinpaperit. 


Keväällä 2014 ei ollut varsinaista lumensulamisaikaa. 

Talvella satoi kyllä lunta, mutta se suli 

pois monta kertaa talven aikana, eikä sitä maaliskuun 

lopussa ollut kuin muutamia senttimetrejä. 

Siksi Lähtelänojan virtaama oli huhtikuussa 

poikkeuksellisen pieni, ja veden mukana liikkui 

paikallisten asukkaiden mukaan edellisvuoteen 

verrattuna poikkeuksellisen vähän kiintoainetta. 

Ja kuten aineistomme osoittaa, vesi kirkastui kesää 

kohti entisestään, jopa niin ettei Lähtelänojan 

vesi ollut heinäkuussa Valkjärven vettä sameampaa. 

TDS-arvomme eivät myöskään osoita haitallisia 

hulevesivalumia päässen Lähtelänojaan. 

Aineistomme paljastaa kuitenkin uuden ongelman 

Lähtelänojalle, ja edelleen Valkjärvelle. Lyhyt 

ja valuma-alueeltaan pieni sivuoja osoittautui 

erittäin likaiseksi lisäksi Lähtelänojan veteen. 

Sivuojan veden ollessa alimmillaan haitat eivät 

kuitenkaan ulottuneet Lähtelänojaan, minkä 

epäilemme johtuvan suodattimen tapaan toimivasta 

osmankäämikasvustosta sivuojan suulla. 

Ongelma saattaisi näin ollen olla hoidettavissa 

tämän kaltaisen kasvuston lisäämisellä. 

Vahtera ym. (2009) kiinnittivät erityistä huomiota 

Lähtelänojan helposti sortuviin penkkoihin, ja 

tästä aiheutuvaan kiintoaineongelmaan. Ratkaisuna 

tähän he ehdottavat penkkojen loventamista 

ja/tai sitovan kasvillisuuden lisäämistä penkoilla. 

Vuonna 2014 tämä ei ollut alhaisten virtaamien 

vuoksi erityisen suuri ongelma, mutta Sysimetsän 

asuinalueen kohdalla uoman perkaaminen 

on saattanut aiheuttaa kiintoainepulsseja kohti 

Valkjärveä. Myös ojan yläjuoksulla pisteiden 1 ja 

2 väli kaipaa lähiaikoina uudelleenavaamista. 

Toinen mahdollinen hoitotoimenpide on patoamalla 

suoritettava kosteikkojen rakentaminen 

Lähtelänojan varsille. Potentiaalisin paikka kosteikolle 

olisi havaintopisteiden 4 ja 5 välinen metsäalue, 

jossa oja virtaa sopivasti kourumaisessa 

81

Kuva 73. Lähtelänoja ei ole kuivana kesänä selvärajainen ja tasaisesti etenevä virta. Yläkuvassa havaintopisteen 

4 siltarummun jälkeen oja laajenee laakeaksi altaaksi, ja virtaa sen jälkeen muutaman 

sentin syvyisenä kapeana norona kasvillisuuden lomitse. Oikealla ojaan liittyy sivuoja tuoreelta avohakkuulta. 

Alakuvassa Lähtelänojan luusua kohti kivistä, koskimaisen vuolaasti virtaavaa köngästä. 

82

laaksossa. Kosteikkoalueen altaassa kiintoaine 

laskeutuu pohjaan, ja ilmaversoiskasvit käyttävät 

siinä olevia ravinteita, jotka voidaan myöhemmin 

poistaa niittämällä ja kompostoimalla kasvimateriaali. 

Näin padon yli päästettävä pintavesi olisi 

puhdistunutta. Pajunen (2010) päätyi yksityiskohtaisissa 

laskelmissaan kuitenkin siihen, ettei 

kosteikkojen rakentaminen Valkjärven puroihin 

ole kannattavaa. Valkjärven tapauksessa lähellä 

järveä oleva, vesilinnuille pesäpaikkoja tarjoava 

kosteikko voisi toisaalta myös monimuotoistaa 

alueen vesi- ja rantalinnustoa. 

Lähtelänojan valuma-alue elää parhaillaan voimakkaan 

muutoksen aikaa. Havaintopisteen 3 

pohjoispuolelle on vastikään noussut tiheästi rakennettu 

Sysimetsän kerros- ja omakotitaloalue, 

ja ojan yläjuoksun pohjoispuolelle kaavoitetulle 

Ali-Tilkan asuinalueelle odotetaan jopa tuhatta 

kerros- ja pientaloasukasta (Nurmijärven kunnan 

asemakaavat). Molemmat uudet alueet ulottuvat 

Lähtelänojaan saakka, joten hulevedet tulevat 

jatkossa muodostamaan hyvin suuren osan 

Lähtelänojan virtaamasta. Siksi Lähtelänojan 

vedenlaadun seurannalle, ja varotoimenpiteiden 

suunnittelulle on juuri nyt erityinen tilaus. 

Kuva 74. Ryhmän retkikuntakuva. Valkjärven 

ranta on saavutettu. Mutta mihin jäi Maria 

Kuva 75. Etelästä Lähtelänojaan laskeva sivuoja. Ojat yhtyvät kuvan vasemmassa alakulmassa, jossa 

melko syvä sivuoja madaltuu kosteikon kaltaiseksi osmankäämiviidakoksi. Tämä voi selittää sivuojan 

vähäisen vaikutuksen Lähtelänojan veden laatuun, erityisesti kiintoaineen määrään ja sameuteen. 

83

Kuva 76. Anni ja Arttu pesemässä Valkjärven pohjakuraa. Hieno savi valuu helposti haavin 0,55 

millimetrin rei’istä, ja näyttää hetken jo siltä, ettei haaviin jää mitään. Mutta on siellä elämää, punainen 

kiemurteleva verimato eli surviaissääsken toukka, jos toinenkin. Ja joku muukin. 

84

Valkjärven pohjaeläimet 

Anni Hekali, Arttu Majoinen ja Mika Sipura 

Johdanto 

Järvien ulappaekosysteemeissä kasviplankton 

vastaa perustuotannosta, jonka varassa kuluttajien 

ravintoverkot toimivat. Eläinplankton käyttää 

ravinnokseen kasviplanktonia, jota puolestaan 

hyödyntävät planktonia syövät kalat, ja edelleen 

petokalat. Jossain vaiheessa suurin osa kaikkien 

näiden sisältämästä aineesta ja energiasta (detritus) 

laskeutuu järven pohjaan pohjaeläinten 

käytettäväksi. Nämä pohjan profundaalivyöhykkeessä 

elävät niin sanotut benthiset eliöyhteisöt 

jakaantuvat edelleen monimuotoisiksi vuorovaikutusverkoiksi. 

Pohjassa elää detrituksen syöjien 

lisäksi myös muun muassa perustuottajia, kasvinsyöjiä, 

petoja ja loisia (Brönmark & Hansson 

1998, Dodds & Whiles 2010, Bertoni 2011). 

Pohjaeläimet jakaantuvat kokonsa puolesta kolmeen 

ryhmään: 1) makrofaunaan (pituus tai halkaisija 

yli 1 mm), 2) meiofaunaan (0,1 - 1 mm) 

ja mikrofaunaan (alle 0,1 mm). Toiminnallisesti 

pohjaeläimet jaetaan usein: 1) kerääjiin, jotka 

käyttävät ravinnokseen suurikoista detritusta tai 

kokonaisia eliöitä, 2) suodattajiin, jotka osittain 

pohjaan upottautuneena odottavat detrituksen 

laskeutumista, 3) pilkkojiin, jotka keräävät pohjaan 

laskeutuneita pienehköjä partikkeleita, 4) 

laiduntajiin, jotka keräävät pienikokoista detritusta 

pohjan pinnoilta, 5) kaapijoihin, jotka keräävät 

tiukkaan kiinnittynyttä detritusta pohjan 

pinnoilta, ja 6) petoihin, jotka pyydystävät eläviä 

eliöitä (Smith & Smith 2001). 

Pohjaeläimet jaetaan usein elinympäristövaatimusten 

perusteella 1) kivikkoa suosiviin lithofiileihin 

(esim. koskikorentojen toukat virtaavissa 

vesissä), 2) hiekkaista pohjaa suosiviin psammofiileihin, 

3) pohjaan kaivautujiin (esim. pallosimpukat 

ja hernesimpukat), 4) puualustaa suosiviin 

ksylofiileihin, ja 5) kasvipintoja suosiviin 

fytofiileihin (esim. sudenkorentojen toukat). Osa 

pohjaeläimistä elää pohjassa koko elinkiertonsa 

(esim. simpukat, katkat), osa vain jonkin osan 

elinkierrostaan (hyönteistoukat). 

Suomalaisissa järvissä pohjaeläinlajisto on parhaimmillaan 

hyvin monimuotoinen. Hyvin 

tutkitussa Lammin Pääjärvessä on arvioitu elävän 

yli viiden metrin syvyisillä alueilla jopa 128 

eläinlajia, mutta yli 40 metrin syvyydellä enää 46 

lajia (Hakkari 1986). Hakkarin (1986) mukaan 

pohjaeläimistön lajimäärä on suurimmillaan 

niukkatuottoisissa ja kirkkaissa vesissä. Niukkatuottoisissa 

ruskeavetisissä järvissä lajeja on vähemmän, 

ja pienimmillään monimuotoisuus on 

rehevissä, ja rehevöityvissä vesissä, joissa pohjalla 

on ajoittain puutetta hapesta. Rehevien järvien 

pohjasedimentti voi myös olla liian pehmeää 

monille eläinlajeille, ja mikrohabitaattien määrä 

karuja vesiä vähäisempi. Rehevien vesien rantojen 

litoraalivyöhykkeillä pohjaeläinten tiheys, 

biomassa ja monimuotoisuus saattavat sen sijaan 

nousta hyvinkin suuriksi. Monimuotoisimmillaan 

pohjaeläineläinyhteisöt ovat hapekkaissa 

virtavesissä (Smith & Smith 2001). 

Wiederholm (1980) nosti esiin pohjaeläinten 

merkityksen vesien tilan seurannassa. Pohjaeläimet 

ovat usein paikallaan pysyviä ja pitkäikäisiä, 

joten niiden runsaus ja lajikoostumus kuvaavat 

hyvin paikallisia olosuhteita. Muutokset pohjan 

85

faunassa saattavat kieliä esimerkiksi järven rehevöitymisestä, 

happamoitumisesta, lauhdevesien 

aiheuttamista lämpötilojen heilahteluista, ympäristömyrkyistä 

tai öljyonnettomuuksista. Simpukoiden 

tiedetään olevan yleisesti herkkiä ympäristömyrkyille 

ja äyriäisten happamoitumiselle. 

Järvissä, joissa pohjan happipitoisuus laskee kevättalvisin 

ja syyskesäisin lähelle happikatoa, 

pohjaeläinlajisto köyhtyy (Hakkari 1986). Heikkoja 

happioloja hyvin sietäviä, ja vähähappisissa 

oloissa suhteellisesti runsastuvia lajeja on harvasukamadoissa 

(esim. Limdrilus hoffmeisteri ja 

Potamothrix hammoniensis), surviaissääskissä 

(esim. Chironumus plumosus ja Chironomus 

anthracinus) ja sulkahyttysissä (tavallisimmin 

Chaoborus flavicans). Happikadon seurauksena 

syntyvät rikkiyhdisteet suosivat myös joitakin 

sulfidien hapetukseen kykeneviä sukkulamatoja 

(Nematoda). Ympäristövaatimuksiltaan vaateliaita, 

suurta happipitoisuutta vaativia lajeja ovat 

okakatka (Pallasea quadrispinosa), valkokatka 

(Pontoporeia affinis), jättikatka (Gammaracanthus 

lacustris) ja vain talvella pohjassa elävä jäännehalkoisjalkainen 

(Mysis relicta). 

Kuva 77. Pohjaeläintutkimuksen näytteenottopaikat. 

Kunkin paikan näyte koostuu kahdesta 

Ekman-noutimellisesta pohjaa (yhteensä 450 

cm 2 ). Näytteet 21 - 24 nostimme uima- ja venerantojen 

laitureilta, muut veneestä. 

Pohjaeläintiheyksiä voidaan tutkia kvantitatiivisesti 

käyttämällä pohjakauhanoutimia (yleisimmin 

Ekman-tyyppisiä), jotka poimivat pohjasta 

pinta-alaltaan vakiokokoisen näytteen. Koska 

pohjaeläimet elävät hyvin ohuessa kerroksessa 

pohjan pintaosassa, noutimen kauhaisun syvyydellä 

ei ole merkitystä. Tällä menetelmällä on 

tutkittu aiemmin myös Valkjärven pohjaeläimis- 

Kuva 78. Anni mittaa pohjan 

happipitoisuutta Lähtelänlahdella. 

Arttu valmistautuu malttamattomana 

pohjan mönjän nostoon. 

Muista ryhmistä poiketen pohjaeläinryhmän 

kenttätyöt ajoittuivat 

hyiseen myöhäissyksyyn. Viimeisten 

näytteiden nostamiseksi 

laitureilta piti jo rikkoa riitettä. 

86

Kuva 79. Yläkuvassa Ekman-noudin. Noutimen sivuilla olevat leuat avataan, ja niiden vaijerit kiinnitetään 

laukaisimeen. Kun noudin on laskeutunut pohjaan, teräksinen paino lähtetään narua pitkin 

vapauttamaan leuat. Alakuvassa Arttu nostamassa pohjaeläinnäytettä veneeseen. Pienemmässä kuvassa 

näytteen seulottua saalista. Hemoglobiinia sisältävät Chirinomidae-toukat erottuvat punaisina. 

87

Kuva 80. Yläkuvassa Anni ja Arttu seulomassa suurella vaivalla Valkjärven pohjasta nostettua savea 

takaisin järveen. Alakuvassa haaviin kaadettu pohjanäyte. Valkjärven pohja on hämmästyttävän 

tasalaatuista savea lähes rantaan saakka. Kuvan vasemmassa ylälaidassa näytteestä haaviin jäänyt 

materiaali suodatuksen jälkeen. Kariketta on vähän, joten pohjaeläimet on helppo kerätä talteen. 

88

Taulukko 5. Pohjaeläinten yksilömäärät, luokiteltujen ryhmien määrät, ja tiheydet pohjapinta-alaa 

kohden, sekä tuorepainot ja kuivapainot pohja-pinta-alaa kohden havaintopaikoittain (Kuva 77). 

Paikka Yksilöt Taksonit Tiheys / m 2 Tuore mg / m 2 Kuiva mg / m 2 

1 51 4 1133 8111 1497 

2 10 4 222 1378 259 

3 28 4 622 6089 1134 

4 36 3 800 6978 1356 

5 7 2 156 267 52 

6 19 2 422 667 125 

7 15 3 333 6222 1176 

8 44 1 978 5911 1104 

9 12 3 267 911 172 

10 34 3 755 2689 510 

11 43 3 956 4156 781 

12 1 1 22 89 18 

13 42 3 933 7089 1341 

14 30 2 667 3933 737 

15 24 4 533 2578 486 

16 11 3 244 2200 412 

17 3 3 67 1689 317 

18 4 3 89 1556 293 

19 17 3 378 1911 366 

20 36 3 800 7311 1399 

21 4 4 89 267 50 

22 10 5 222 3444* 633* 

23 5 3 111 1489 280 

24 12 4 267 2111 396 

* Jätimme näytteen 22 järvisimpukan näistä tilastoista pois tämän suuren massan takia. 

töä. Miettinen (2006) päätyi tässä tutkimuksessa 

hyvin odotettuun lopputulokseen: Valkjärven savisen 

pohjan fauna on yksipuolinen, ja ilmentää 

järven pohjasedimentin vähähappisuutta. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää 

Valkjärven syvänteen ja väliveden pohjaeläinten 

tiheydet ja lajisto monipuolisella otannalla 

tulevien tutkimusten taustatiedoksi, ja toivottavasti 

pitkäaikaisen seurannan taustatiedoksi. 

Myöhemmissä tutkimuksissa on tarkoitus tutkia 

myös litoraalivyöhykkeen talvi- ja kesäaikaista 

lajistoa, ja näiden ekologiaa. 

Menetelmät 

Keräsimme pohjaeläinnäytteet 24 paikasta eri 

puolilta Valkjärveä (Kuva 77). Näytteet 1-4 

nostimme veneestä 1.11., näytteet 5-12 8.11. ja 

näytteet 13-20 14.11. Näytteet 20-24 nostimme 

89

Taulukko 6. Keskeisimpien pohjaeläintaksonien yksilöiden määrä havaintopisteissä. Tubifex = 

harvasukamadot suvuista Tubifex ja Potamothrix. Chaoborus = Chaoborus flavicans sulkasääsken 

toukat. C. plumosus = surviaissääsken toukat tyyppiä Chironomys plumosus. C. thummi = surviaissääsken 

toukat tyyppiä Chironomys thummi. Procladius = Procladius-suvun surviaissääsken toukat. 

Paikka Tubifex Chaoborus C. plumosus C. thummi Procladius 

1 18 3 20 10 0 

2 3 2 2 3 0 

3 10 1 10 7 0 

4 24 4 8 0 0 

5 6 0 0 1 0 

6 18 0 0 1 0 

7 2 0 4 9 0 

8 0 0 0 44 0 

9 4 0 4 4 0 

10 15 0 16 3 0 

11 21 0 13 9 0 

12 0 0 0 1 0 

13 11 0 17 14 0 

14 0 0 29 0 1 

15 12 0 8 1 3 

16 8 0 3 0 0 

17 1 0 1 0 1 

18 1 0 1 0 2 

19 10 0 3 0 4 

20 14 1 21 0 0 

21 2 0 2 0 1 

22 1 0 1 0 1 

23 1 0 1 0 0 

24 2 0 2 0 0 

Tiiran- ja Lähtelänrannan venelaitureilta 22.11. 

Vaikka näytteenoton aikajänne on melko pitkä, 

pintaveden lämpötila noina aikoina vaihteli välillä 

6,4-5,1 °C, ja pohjan lämpötila välillä 5,6- 

6,0 °C. Oletamme tällä perusteella etteivät olosuhteet 

pohjaeläinten kannalta juuri vaihdelleet 

näytteenottokertojen välillä. Myöskään Chironomus 

plumosus -yksilöiden tuorepainoissa ei ollut 

eroja näytteenottopäivien välillä. 

Ennen näytteenottoa mittasimme syvyyden, ja 

pohjan ja sen yläpuolisen veden lämpötilan ja 

happipitoisuuden (Kuva 78). Laskimme polarografisella 

happisensorilla ja lämpötila-anturilla 

varustetun YSI Professional Plus -mittarin 

suojuksella suojattuna (Kuva 18) makaamaan 

pohjaan, otimme lämpötila- ja happilukemat, 

nostimme anturin metrin pohjan yläpuolelle ja 

otimme lukemat uudelleen. Käytämme analyy- 

90

1200 

9000 

Tiheys (yksilöitä / m 2 ) 

1000 

800 

600 

400 

200 

Tuorebiomassa (mg / m 2 ) 

8000 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 

0 

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 


Syvyys (m) 

1200 

1000 

800 

600 

400 

200 

0 

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 

Hapen määrä pohjassa (mg/l) 


Syvyys (m) 

9000 

8000 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 

Hapen määrä pohjassa (mg/l) 

1200 

9000 


1000 

800 

600 

400 

200 


8000 

7000 

6000 

5000 

4000 

3000 

2000 

1000 

0 

0 5 10 15 20 25 30 35 

0 

0 5 10 15 20 25 30 35 

Hapen määrä + 1m pohjasta (mg/l) 

Hapen määrä + 1 m pohjasta (mg/l) 

Kuva 81. Veden syvyys, hapen määrä pohjasedimentissä ja hapen määrä metri pohjan yläpuolella 

pohjaeläintiheyden ja pohjaeläinten tuorebiomassan selittäjinä. Vain syvyys selittää tiheyttä ja biomassaa 

merkitsevästi. Näytteen 22 kookkaan järvisimpukan jätimme tästä analyysistä pois. 

seissä molempia muuttujia kuvaamaan pohjan ja 

pohjan välittömän läheisyyden happitilannetta. 

Kukin näyte koostui kahdesta nostosta. Ekman-tyyppinen 

pohjakauhanoudin (Kuva 79) 

laskettiin pohjaan, ja laukaistiin narua pitkin kulkevan 

painon avulla. Vain kahdesti noudin osui 

kovaan esineeseen, eikä lauennut. Käyttämämme 

Ekman-noudin koukkaa pohjasta 0,0225 neliömetrin 

alueen, joten jokainen näyte kattaa 0,450 

neliömetriä pohjaa. Nostojen välillä tuuli siirsi 

venettä muutamia metrejä, joten ensimmäinen 

näyte ei todennäköisesti häirinnyt jälkimmäistä. 

Kaadoimme näytteet kymmenen litran ämpä- 

91

eihin, kuljetimme ämpärit rantaan, pesimme 

näytteet pintaveden tai hanaveden avulla vesihaavissa, 

jonka silmäkoko on 0,55 mm (Kuva 

80). Säilöimme seulotut pohjaeläimet muovisiin 

astioihin laimeaan etanoliliuokseen. 

Näytteenotto osoittautui Valkjärvellä poikkeuksellisen 

helpoksi pohjan pehmeyden ja tasalaatuisuuden 

vuoksi. Pohjan savi näytti lähinnä 

keramiikkaa varten valmistetulta (Kuva 80). Kun 

näyte oli suodatettu, siihen jäi pohjaeläinten lisäksi 

hyvin vähän kariketta (pieni kuva alakuvassa 

80). Puunrunkoon noudin osui kerran. 

Määritimme pohjaeläimet laboratoriossa kirkkaassa 

valossa (Kuva 83). Nypimme eläimet 

seulotuista näytteistä kuivauspaperin päälle taksoneittain, 

ja punnitsimme niiden tuoremassan 

0,001 gramman tarkkuudella. Kuivasimme ja 

punnitsimme aluspaperin, ja kuivasimme tämän 

päälle asetetut pohjaeläimet uunissa + 80 °C lämpötilassa 

kahden vuorokauden ajan. Tästä saimme 

kunkin näytteen pohjaeläinten kuivapainon, 

joka kuitenkin oli monesti niin pieni, että pidämme 

tuorepainon mittaustarkkuutta parempana. 

Tulokset 

Valkjärven pohjaeläimistö osoittautui varsin 

runsaaksi, mutta yksipuoliseksi (Taulukko 6). 

Kaikkiaan 24 paikan näytteistä laskettiin 498 

pohjaeläintä. Näytteistä löytyi lähinnä surviaissääsken 

toukkia (Chironomidae) ja harvasukaismatoja 

suvuista Tubifex ja Potamothrix. Surviaissääsket 

jakaantuivat tyyppeihin Chironomus 

plumosus, Chironomus thummi ja Procladius 

sp. Näistä suurikokoisinta C. plumosusta esiintyi 

eniten syvissä vesissä (Pearsonin korrelaatio yksilömäärän 

ja veden syvyyden välillä, r = 0,60, p 

= 0,002), samoin kuin pienempää C. thummia (r 

= 0,42, p =0,042). Toisin kuin C. plumosusta, C. 

thummia ei juuri tavattu keskisyvyyksistä, eikä 

lainkaan matalasta vedestä (Taulukko 6). Procladius-toukkia 

oli sen sijaan eniten keskisyvyyksissä, 

mikä tuottaa lähes merkitsevän negatiivisen 

korrelaation syvyyden ja yksilömäärän välille (r 

= - 0,40, p = 0,053). Harvasukaismatoja tavattiin 

eniten syvemmistä vesistä (r = 0,55, p = 0,006). 

Muita pohjaeläimiä tavattiin vähän. Sulkasääsken 

toukkia (Chaoborus flavicans) tavattiin yhteensä 

Kuva 82. Simpukoista Valkjärven pohjanäytteissä tavattiin vain kookasta järvisimpukkaa (Anodonta 

anatina). Pieniä hernesimpukoita (Pisidium) ja pallosimpukoita (Sphaerium) ei näytteistä löytynyt. 

92

Kuva 83. Anni ja Arttu laskemassa pohjaeläinsaalista. Kaadoimme seulotut ja etanoli-vesiliuokseen 

säilötyt näytteet pienissä erissä petrimaljoille, ja nypimme niistä pohjaeläimet kuivauspaperin päälle, 

ja edelleen punnitukseen 0,001 gramman tarkkuudella (yläkuva). Apuvälineinä käytimme mm. 

suurennuslaseja, Motic RED-30 -stereomikroskooppeja ja Motic BA210 -mikroskooppeja (alakuva). 

93

11 yksilöä, vain kaikkein syvimmistä osista järveä 

(r = 0,47, p = 0,021). Näytteenottopaikasta 4 

löydettiin yksi tarkemmin määrittämätön sukkulamato 

(Nematoda). Lähtelänlahden kolmelle 

laiturille nousi järvisampukka (Anodonta anatina), 

yksi noutimen runtelema sudenkorennon 

toukka (Odonata), yksi juotikas (Hirudinea), ja 

yksi vesiskorpioni (Nepa cinerea). Myös näytteenottopaikassa 

12 saattoi olla järvisimpukka, 

mutta sitä ei saatu noutimella ylös (Laatikko 1). 

Pohjaeläinten kokonaistiheys neliömetriä kohden 

vaihteli välillä 22 - 1 133 (Taulukko 5). Yksilötiheys 

kasvoi selvästi veden syventyessä (kuva 

79; y = 76,68x -117,52, F 1,22 

= 33,22, p < 0,001, R 2 

= 0,602). Hapen määrä pohjasedimentissä (F 1,22 

= 1,73, p = 0,202, R 2 = 0,073) ja metri pohjan yläpuolella 

(F 1,22 

= 2,98, p = 0,098, R 2 = 0,119) ei sen 

sijaan näyttänyt vaikuttavan pohjaeläintiheyteen. 

Pohjaeläinten tuorebiomassa neliömetriä kohden 

vaihteli välillä 89 - 8 111 mg (Taulukko 5). 

Tiheyden tapaan myös biomassa kasvoi selvästi 

veden syvyyden mukana (kuva 79; y = 492,44x 

– 422,26, F 1,22 

= 17,33, p < 0,001, R 2 = 0,44). Hapen 

määrä pohjassa (F 1,22 

= 0,056, p = 0,815, R 2 = 

0,003) ja metri pohjan yläpuolella (F 1,22 

= 0,558, p 

= 0,463, R 2 = 0,025) eivät vaikuttaneet myöskään 

tuorebiomassaan. Käytimme näissä analyyseissä 

pohjaeläinten tuorebiomassaa kuivabiomassan 

sijaan vaa’an mittaustarkkuden vuoksi. 


Kuten aiemman tutkimuksen perusteella voi 

olettaa, Valkjärven pohjaeläimistö oli lukumäärältään 

ja biomassaltaan kohtuullisen runsas, 

mutta lajistoltaan köyhä. Mettinen (2006) määritti 

tutkimuksessaan keskisyvänteen näytteistä 

meidän tutkimuksemme tapaan Chironomus 

plumosusta ja C. thummia, mutta myös C. plumosus 

”semireductus” -tyyppiä, jota meidän 

tutkimuksessamme ei löytynyt. Lisäksi Mettisen 

(2006) aineistossa syvänteissä esiintyi oman tutkimuksemme 

tapaan sulkasääsken Chaoborus 

flavicans toukkia. Mettisen (2006) tutkimuksen 

kanssa yhteensopivaa tutkimuksessamme on 

myös Procladius-suvun surviaissääskien ilmestyminen 

aineistoon syvänteestä väliveteen siirryttäessä. 

Mettinen aineistossa pohjaeläinten 

märkäbiomassa oli kuitenkin 12 metrin syvyisessä 

vedessä 3400 mg / m 2 , ja seitsemässä metrissä 

5300 mg/m 2 . Meidän aineistossamme pohjaeläinten 

märkäbiomassa sen sijaan lisääntyi 

lineaarisesti syvyyden kasvaessa. Määritetyistä 

runsaista taksoneista Chrironomys-lajit, harvasukamadot 

ja sulkasääsken toukat olivat runsaampia 

syvemmällä, ja vain Procladius-toukkia 

oli enemmän matalammassa vedessä. Syynä tutkimusten 

eroon voi olla vuosien välinen vaihtelu, 

tai se, että Mettisen (2006) tutkimus perustuu 

vain kahteen näytteenottopisteeseen. Mettisen 

(2006) tutkimuksen näytteet myös otettiin noin 

kaksi kuukautta oman tutkimuksemme näytteitä 

aiemmin syksyllä (20.9.2005). 

Valkjärven pohjaeläinlajisto koostuu hapenpuutetta 

hyvin sietävistä lajeista, mikä selittänee 

sen, ettei hapen määrä näytä vaikuttavan näiden 

runsauteen lainkaan. Happitilanteen lisäksi Valkjärven 

pohjafaunan lajiköyhyyteen vaikuttanee 

myös pohjan mikrohabitaattien puute. Pohjan 

sedimentti on hämmästyttävän tasalaatuista 

savea, eikä yli 0,55 millimetriä halkaisijaltaan 

olevia kiviä tai detritusmuruja jää haaviin kuin 

hyppysellinen. Vuonna 2005 tehdyssä viistokaikuluotauksessa 

järven pohjasta löytyi 490 kiinteää 

kohdetta (http://www.provalkjarvi.fi/taulukko1.pdf), 

mutta pinta-alaltaan nämä lienevät 

kuitenkin murto-osa pohjan alasta. Valkjärven 

pohja on tasaista savea. Ja sen vieressä savea. 

Käyttämämme menetelmä osoittautui erittäin 

käyttökelpoiseksi Valkjärvellä pohjan pehmeyden 

ja tasalaatuisuuden vuoksi. Vain kerran Ekman-noutimen 

kanssa oli ongelmia, pisteessä 12, 

jossa sattumat ja muutama kivenmurunen onnistui 

lukitsemaan noutimen jouset (Laatikko 1). 

Jatkossa aiomme keskittyä pohjaeläintutkimuksissa 

kolmeen osa-alueeseen: 1) pohjaeliöstön 

vuosittaisten muutosten seurantaan tämän tutkimuksen 

valikoiduissa havaintopisteissä, 2) mahdollisten 

monimuotoisuuskeskittymien etsintään 

viistokaikuluotauksessa löydettyjen kohteiden 

luona, ja 3) litoraalivyöhykkeen pohjaeläinfaunan 

selvittämiseen. Valkjärvellä pohjaeläinfauna 

muuttunee nopeasti siirryttäessä rannalta ilmaversois-, 

kelluslehtis- ja uposlehtiskasvustojen 

läpi paljaalle savipohjalle, joten pyrimme muodostamaan 

seurantaan sopivia laskentalinjoja. 

94

Laatikko 1. Yksi pohjaeläinnäytteenottopaikoistamme sijaitsi Saunalahden kuuluisan 

saunamökin edustalla, 5,5 metriä syvässä vedessä. Kun Arttu laukaisi noutimen, siitä kuului 

normaalin napsahtavan äänen sijaan kolahdus. Ylös nostettaessa jotakin isoa plumpsahti 

noutimesta veteen, ja noutimen toinen leuka näytti jääneen auki. Toinen nosto onnistui, 

mutta noutimen jouset kirskuivat, ja laite oli jumissa. Epäilimme syylliseksi pohjahiekkaa. 

Olihan siellä hiekkaakin, myös myös paljon muuta. Mikroskooppitarkastelu paljasti vaaleat 

säikeet koivun tuohen säleiksi, yllättävän tuoreiksi sellaisiksi. Näytteen kiiltävät lastut 

ja hiukkaset olivat peräisin kookkaan järvisimpukan kuoresta. Kiveksi epäilemämme veteen 

mulskahtanut kappale saattoi siis olla päivänsä noutimen leukojen väliin päättynyt 

simpukka. Mutta ei tässä vielä kaikki: näytteessä oli myös melkoinen roikale tuoretta hauen 

ihoa, murtunut hauen hammas, ja särjen pyrstö! Mitä ihmettä pohjassa oli tapahtunut 

95

Kuva 84. Lähtelänlahden sinisorsaemo suodattamassa itselleen sapuskaa rantavedestä. 

Kuva 85. (seuraava sivu) Silkkiuikut soitimella Lähtelänlahdella. 

96

Valkjärven vesi- ja rantalinnusto 

Juho Lätti, Markus Malinen, 

Mikael Rantalainen ja Mika Sipura 

Johdanto 

Valkjärvi tunnetaan linturikkaana järvenä, jonka 

rannoilla, etenkin Lähtelänlahdella lintuharrastajat 

piipahtavat usein. Tämä näkyy runsaina havaintoina 

Tiira-tietokannassa. Tietojemme mukaan 

Valkjärven pesimälinnustoa ei kuitenkaan 

ole selvitetty, ainakaan tuloksia ei ole helposti 

saatavissa. Siksi otimme tämän tutkimuksen tavoitteeksi 

kartoittaa Valkjärvellä pesivien vesi- ja 

rantalintujen määrät mahdollisimman tarkasti. 

Linnustollisesti lupaavimmat alueet ovat eteläinen 

Lähtelänlahti, sekä järven pohjoisosa. Lähtelänlahti 

rajoittuu lännessä kapean tervaleppä- ja 

tuomivyön reunustamana peltoihin, ja etelässä 

venerantaan, ja vehmaaseen koivikkoon. Vesi on 

pitkään alle kolme metriä syvää, ja ulpukkakasvustojen 

kirjomaa. Eteläosissa ilmaversoiskasvillisuus 

koostuu lähinnä sarjarimpisaarekkeista ja 

keiholehdistä. Länsirannalla lahtea reunustaa 4-6 

metriä leveä järviruokovyö. Itäranta sen sijaan on 

jyrkkä, havumetsäinen, ja tiiviisti loma-asutettu. 

Järven pohjoisosan länsi- ja itäranta eroavat toisistaan 

huomattavasti. Länsiranta rajoittuu mäkisiin, 

maisemallisesti kauniisiin peltoihin, jotka 

nykyisin ovat hevoslaitumina ja viljapeltoina. 

Rantametsät ovat vehmaita tervalepikkoja, haavikkoja, 

ja tuomimetsiä, jotka ovat Pirunkellarin 

pohjoispuolella melko iäkkäitä, jopa hieman 

ikimetsämäisiä. Ilmaversoiskasvillisuus rannan 

metsävyön ja avoveden välissä on laajimmillaan 

järven pohjoispäässä, säännöstelypadon länsipuolella. 

Laajimmat kasvustot ovat järviruokoa 

ja kapealehtiosmankäämiä, mutta myös leveälehtiosmankäämi 

ja sarjarimpi dominoivat melko 

laajoja alueita. Pohjoispään luhdilla on havaittu 

aiempina vuosina mm. pesivä mustakurkku-uikkupari, 

luhtahuitti ja laulava rytikerttuskoiras. 

Tämä kertoo alueen soveltuvuudesta vaativimmillekin 

lajeille. Pohjoispään itäranta sen sijaan 

on jyrkkä, rantaan asti havumetsäinen ja tiheästi 

asutettu, ja sen vesikasvillisuus on niukkaa. 

Menetelmät 

Laskimme Valkjärven vesi- ja rantalinnuston 

keväällä 2014 Luonnontieteellisen keskusmuseon 

julkaisemien kiertolaskentaohjeiden (http:// 

www.luomus.fi/fi/vesilintujen-laskentaohjeet) 

mukaan neljästi kevään aikana: 27.4., 10.5., 25.5. 

97

Kuva 86. Ylemmässä kuvassa Juho ja Markus aloittelemassa ensimmäistä laskentaa Lähtelänlahdella. 

Juho soutaa, ja Markus havainnoi (myöhemmin havahduimme hakemaan pelastusliivit). Alemmassa 

kuvassa Markus vuorostaan soutamassa, ja Mikael merkitsemässä pohjoispään havaintoja A3-kokoiselle 

kartalle. Neljän hengen ryhmästä vain kolme mahtui veneeseen, ja yksi jätettiin lepovuoroon. 

98

Taulukko 7. Valkjärven pesivän vesi- ja rantalinnuston parimäärät, sekä yksilötiheydet rantaviivaa 

(km) ja vesipinta-alaa (km 2 ) kohden. Pesinnän alussa järveltä kadonnut kalatiirapari ei ole mukana. 

Laji Parimäärä Tiheys / km Tiheys / km 2 

Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 11 2,74 14,45 

Sinisorsa (Anas platyrhychos) 4 1,00 5,26 

Haapana (Anas penelope) 1 0,25 1,31 

Telkkä (Bucephala clangula) 9 2,24 11,83 

Isokoskelo (Mergus merganser) 2 0,50 2,63 

Kalalokki (Larus canus) 10 2,49 13,14 

Rantasipi (Actitis hypoleuca) 8 1,99 10,51 

Västäräkki (Motacilla alba) 10 2,49 13,14 

Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 5 1,25 6,57 

Laatikko 2. Syvyysprofiilin mittauksen yhteydessä venekuntamme löysi 21.4. Lähtelänlahdelta 

kalaverkkoon tarttuneen kaakkurin. Verkot omistanut kalastaja ei päässyt vapauttamaan 

lintua samana iltana, joten leikkasimme sen irti seuraavana päivänä. Kaakkurin 

kaula hiertynyt verille, mutta se pystyi sukeltamaan, ja ilmeisesti myös lentämään. 

Harmillisesti tapaus ei jäänyt ainoaksi, sillä 20.5. näimme verkoista omin avuin irti rimpuilleen, 

vaivalloisesti lyhyitä matkoja kerrallaan lentävän kaakkurin, ja 10.7. MS joutui 

vapauttamaan verkoista vielä toisen yläpaulaan kietoutuneen linnun. Tapaukset herättivät 

kysymyksen: miten on mahdollista, että jatkuvasti verkkojen lomassa sukeltavat silkkiuikut 

eivät tartu verkkoihin Onko verkkojen välttäminen jo evolutiivinen sopeuma, joka on 

kehittynyt kalaisilla vesillä eläville silkkiuikuille voimakkaan valintapaineen seurauksena 

99

Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksi 

3,0 

2,9 

2,8 

2,7 

2,6 

2,5 

2,4 

2,3 

2,2 

0,0 

20/8 20/7 20/8 

Etelä Keski Pohjoinen 

Alue 

Kuva 87. Valkjärven vesi- ja rantalinnuston diversiteetti-indeksit 

järven etelä-, keski- ja pohjoisosassa. 

Luvut pylväissä ovat parimäärä/lajimäärä. 

Huomaa katkaistu akseli. 

ja 5.6. Kaikki laskennat teimme Pro Valkjärvi 

ry:n soutuveneellä, jolla kiersimme koko järven 

vastapäivään rantoja pitkin. Lähdimme liikkeelle 

auringonnousun aikaan Lähtelänrannasta, ja 

päätimme laskennan noin 3 tuntia myöhemmin 

samaan paikkaan. Veneessä yksi toimi soutajana, 

toinen havainnoitsijana, ja kolmas kirjurina ja 

havainnoitsijana. Lisäksi täydensimme havaintojamme 

Valkjärvi-projektin muiden tutkimusten 

yhteydessä tehdyillä havainnoilla. Vesi- ja lokkilintujen 

lisäksi laskimme myös rantaviivasta riippuvat 

lintulajit, västäräkit ja rantasipit. 

Laskennan aikana pyrimme seuraamaan tarkasti 

lintujen liikkeitä, varoen laskemasta niitä kahteen 

kertaan. Laskentojen jälkeen tulkitsimme 

parimäärät Luonnontieteellisen keskusmuseon 

ohjeita soveltaen, ja laadimme lintujen havaittujen 

pesimäpaikkojen, oletettujen pesimäpaikkojen 

tai havaintojen painopisteiden perusteella 

esiintymiskartan (Kuva 88). 

Valkjärvi jakaantuu maisemaltaan ja linnustollisesti 

kolmeen osaan: 1) matalaan, ja länsi- ja pohjoisreunoiltaan 

luhtarantaiseen pohjoisosaan, 2) 

karuja jyrkkärantaiseen keskiosaan, ja 3) matalaan 

ja kasvillisuutensa perusteella rehevältä 

vaikuttavaan eteläosaan. Erotimme nämä alueet 

kartalta, ja laskimme jokaiselle Shannon-Wienerin 

diversiteetti-indeksin. Maastokokemuksiimme 

perustuen pidimme keskiosaa etukäteen 

linnustollisesti selvästi köyhimpänä. 

Tulokset 

Valkjärven pesivä vesi- ja rantalinnusto on esitetty 

taulukossa 7, ja kuvan 88 kartassa. Sillkiuikku 

oli odotetusti Valkjärven rusaslukuisin vesilintu 

11 parilla. Muista vesilinnuista runsaimpia olivat 

telkkä (9 paria) ja sinisorsa (4 paria). Ilmeisesti 

yksi tukkasotkapari yritti pesintää järvellä, mutta 

tuntemattomasta syystä pariskunta katosi jo kesäkuun 

alussa. Järven pohjoispäässä vielä kesäkuun 

alussa oleskelleen jouhisorsaparin, samoin 

kuin vielä samoihin aikoihin järvellä pyörineen 

laulujoutsenkolmikon tulkitsimme pesimättömiksi 

ruokavieraiksi. Toisella laskentakerralla 

järvellä lepäili yksinäinen punasotkakoiras, ja tiiviisti 

siipi siipeä vasten kuherrellut lapasorsapari, 

ja kolmannen laskentakerran jälkeen Lähtelänlahdella 

pulikoi yksinäinen mustakurkku-uikku. 

Nämä olivat kuitenkin vain ohikulkumatkalla. 

Rantalinnuista västäräkkejä oli 10 paria, kalalokkeja 

10 paria, ja rantasipejä 8 paria. Ensimmäisen 

munan jälkeen järven jättänyttä kalatiiraparia 

emme pidä osana pesimälinnustoa. Kahdesti 

Lähtelänrannassa ruokailemassa nähty metsäviklo 

ei tuonut poikasiaan järven rannoille, joten 

tulkitsimme sen pesivän toisaalla. Kysymysmerkiksi 

jää MS:n pohjoispäässä kuulema, vain 

muutaman sekunnin ajan sivallellut luhtahuitti. 

Shannon-Wienerin monimuotoisuusindeksi oli 

suurin järven pohjoispäässä, ja pienin järven keskiosassa 

(Kuva 87). Erot indeksissä olivat pieniä. 

Kuva 88 (seuraava sivu). Valkjärven pesivä vesi- ja rantalinnusto. Ah = rantasipi (Actitis hypoleucos), 

Ap = sinisorsa (Anas platyrhychos), Ape = haapana (Anas penelope), As = ruokokerttunen 

(Acrocephalus schoenobaenus), Bc = telkkä (Bucephala clangula), Lc = kalalokki (Larus canus), 

Ma = västäräkki (Motacilla alba), Mm = isokoskelo (Mergus merganser), Pc = silkkiuikku (Podiceps 

cristatus). Sijanti on joko todennäköinen pesäpaikka tai havaintojen painopiste. 

100

101

Kuva 89. Valkjärvellä kesän aikana 

kalastelleista kalatiiroista vain yksi 

pariskunta yritti pesintää. Yritys epäonnistui 

jo muninnan alussa. Kuvan 

yksilö katosi liihoteltuaan kolmisen 

viikkoa Valkjärven länsirannoilla. 


Valkjärven runsain vesilintu, silkkiuikku, on yksi 

tyypillisimmistä rehevän tai rehevöityvän järven 

indikaattorilajeista (Ulfvens 1988), mutta muilta 

osin Valkjärven vesi- ja rantalinnusto muistuttaa 

karun järven linnustoa. Tämä johtunee rantojen 

jyrkkyydestä ja metsäisyydestä, itärannalla kenties 

myös asutuksen tiheydestä. 

Silkkiuikku kärsii Valkjärvellä selvästi pesimäpaikkojen 

puutteesta. Sen tiheys vesipinta-alaa 

kohden ei nouse kovin korkeaksi (Taulukko 7, 

Ulfvens 1988), vaikka laskentojen aikana pinta 

tuntui suorastaan kiehuvan ravintokaloiksi sopivista 

särkikaloista. Moni silkkiuikkupareista 

aloitti pesintänsä kapeiden edellisvuotisten järviruokokasvustojen 

reunoilla, vain muutamia metrejä 

rantaviivasta. Pedot tuhosivat suurimman 

osan näistä pesistä. Poikueiden ikäjakauman perusteella 

vain yksi pariskunta onnistui saamaan 

jälkeläisiä ensimmäisellä kerralla. Vasta tuoreiden, 

tiheiden järviruoko- ja sarjarimpikasvustojen 

noustua ja levittyä kauemmas rantaviivasta 

Kuva 90. Silkkiuikku hautoo Lähtelänlahdella vaikka eletään jo pitkälti heinäkuuta. Ennen 

tuoreiden järviruokokasvustojen nousua rakennettu ensimmäinen pesä sijaitsi vain 

kolme metriä rantaviivasta, ja joutui haudonnan loppuvaiheessa maapetojen saaliiksi. 

102

uusintapesinnät alkoivat onnistua (Kuva 90). Leveämpien 

ilmaversoisvyöhykkeiden myötä järvi 

saattaisi tarjota elinmahdollisuudet huomattavasti 

suuremmalle silkkiuikkupopulaatiolle. 

Telkkä ja sinisorsa käyttävät ravintonaan selkärangattomia 

ja kasveja, joten myös niiden kannat 

saattaisivat olla huomattavasti suuremmat, jos 

ilmaversoisten vesikasvien vyöhykkeet olisivat 

leveämmät. Lokkilinnuista naurulokki ja pikkulokki 

eivät löydä Valkjärvestä kolonioilleen sopivia 

pesimäalustoja, ja kalalokeille, harmaalokeille 

ja kalatiiroille sopivaa rantakivikkoa on hyvin 

vähän, eikä saaria ja luotoja ole lainkaan. Rantasipiä 

Valkjärven rantojen maisemat sen sijaan 

suosivat, ja sen kanta onkin melko runsas. 

Järven karuja jyrkkärantainen keskiosa oli sekä 

linnustontiheydeltään että monimuotoisuudeltaan 

pohjois- ja eteläpäitä niukempi. Keskiosanlinnusto 

koostui lähinnä rakennelmissa pesivistä 

västäräkeistä, kalalokeista, rantasipeistä ja muutamista 

vesilinnuista. Rehevää rantakasvillisuutta 

vaativat lajit olivat pakkautuneet Pohjoislahden 

ja Lähtelänlahden mataliin perukoihin. 

Runsas kalaravinnon ja vähäinen pesimäpaikkojen 

määrä saattaa olla tärkein syy siihen että 

laskennoissa tavattiin paljon pesimättömiä lintuja. 

Järven pohjoispäässä vieraili pesimäaikaan 

kesäkuun alussa useita kaakkureita ja kuikkia, ja 

7 aikuista kaakkuria ja 2 kuikkaa ilmaantui järvelle 

uudelleen juhannuksen jälkeen. Laulujoutsentrio 

viihtyi pohjoispäässä kesäkuun alkuun, 

samoin kuin enimmillään 20 kalalokin, 25 naurulokin, 

16 pikkulokin ja 22 harmaalokin parvet. 

Muita kesällä havaittuja pesimättömiä lintuja olivat 

mm. 8 isokoskeloa, 6 kalatiiraa (Kuva 89), 4 

nuorta kalalokkia, lapasorsapari, punasotkakoiras, 

räyskä, mustatiira, härkälintu ja mustakurkku-uikku. 

Paikallisen linnuston pesintäaikana 

järvellä pysähtyi myös arktisia vieraita, joista laskennoissa 

havaittiin 120 tundrahanhea, noin 750 

valkoposkihanhea, 24 mustalintua ja 10 allia. 

Pesimälinnustonsa perusteella Valkjärveä ei voi 

pitää varsinaisena lintujärvenä, mutta kuten jo 

näiden muutamien laskentakertojen aikana tehdyt 

havainnot osoittavat, sen merkitys muuttoaikaisena 

levähdysalueena ja pesimättömien lintujen 

ruokailualueena saattaa olla merkittävä. 

Kuva 91. Saarien ja vesikivien puutteessa kalalokki joutuu tähystelemään häiritsijäänsä puusta. 

103

Kuva 92. Yläkuvassa Lähtelänrannan itäisen laiturin rakenteissa pesinyt västäräkki. Valkjärvellä on 

runsaasti västäräkeille sopivia pesä- ja ravinnonhankintapaikkoja niin karuilla kalliorannoilla, kuin 

rehevämpien lahtien rakennetuissa osissa. Alakuvassa Lähtelänojan rannassa pesinyt sinisorsa. Naaras 

muni viisi munaa, ja viiden ison poikasen seurassa se uiskenteli vielä elokuun puolivälissä. 

104

Kuva 93. Lintulaskijoiden työssä on parasta kauniiden kevätaamun kuulas ja raikas tunnelma. Laskentoja 

ei voi tehdä tuulisella säällä, eikä mielellään sateellakaan. Ja kun toukokuisen aamun sää on 

tyyni ja aurinkoinen, varhainen herääminen ei taatusti harmita. Yläkuvassa Juho soutaa aamuruskossa, 

ja Markus kiikaroi. Alakuvassa Markus soutaa, ja Mikael merkitsee havaitut linnut kartalle. 

105

Lähteet 

Bertoni, Roberto 2011: Limnology of Rivers and Lakes. Teoksessa Encyclopedia of Life Support 

Systems (EOLSS), Unesco. Eolss Publishers, Oxford. [http://www.eolss.net] 

Dodds, Walter & Whiles, Matt 2010: Freshwater Ecology; Concepts & Environmental Applications 

of Limnology. Academic Press. 

Brönmark, Christer & Hansson, Lars-Anders 1998: The Biology of Lakes and Ponds. Oxford 

University Press. 

Hagman, Anne-Marie 2009: Nurmijärven Valkjärven kunnostussuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen 

raportteja 10/2009. 

Hakkari, Lasse 1986: Ulappaveden ekosysteemit. Teoksessa Huhta, Veikko (toim.): Suomen eläimet 

5, sivut 276-282. Weilin+Göös. 

Lewis, William M. 1983: A Revised Classification of Lakes Based on Mixing. Canadian Journal 

of Fishing and Aquatic Science 40: 1779-1787. 

Maier, Raina M., Pepper, Ian L. & Gerba, Charles P. 2009: Environmental Microbiology. Second 

Edition. Academic Press. 

Metsänen, Timo 2006: Valkjärven kunnostusselvitysten yhteenveto ja alusveden poisjohtamisen 

suunnitelmaselvitys. Opinnäytetyö. Laurea Ammattikorkeakoulu, Laurea Hyvinkää-Instituutti. 

Kestävän kehityksen koulutusohjelma. 59 s. 

Mettinen, Ari 2006: Nurmijärven Valkjärven pohjaeläintutkimus vuonna 2005. Tutkimusraportti 

104/2006. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. 

Pajunen, Virpi 2010: Valkjärveen laskevien ojien kiintoaine- ja ravinnekuormitus, sekä kunnostustoimien 

optimointi. Pro Gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Ympäristöekologian laitos. 

Salo, Elina 2014: Nurmijärven järvien veden laatu 2012-2013. Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. 

Sarvilinna, Auri & Sammalkorpi, Ilkka 2010: Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Ympäristöopas 

2010. Suomen ympäristökeskus. 

Seppä, Johanna 2006: Nurmijärven arkeologinen inventointi. Museovirasto. 

Smith, Robert L. & Smith, Thomas M. 2001: Ecology & Field Biology, 6th edition. Benjamin 

Cummings. 

Tammert, Helen, Kisand Veljo & Nõges, Tiina 2005: Bacterioplankton abundance and activity in 

a small hypertrophic stratified lake. Hydrobiologia 547: 83-90. 

Ulfvens, Johan 1988: Comparative breeding ecology of the Horned Grebe Podiceps auritus and 

the Great Crested Grebe Podiceps cristatus: archipelago versus lake habitats. Acta Zoologica 

Fennica 183: 1-75. 

Vahtera, Heli, Pajunen, Virpi & Valkama, Pasi 2009: Purot Valkjärven kuormittajina. Vantaanjoen 

ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. 

Vahtera, Heli, Männynsalo, Jari & Lahti, Kirsti 2014: Vantaanjoen yhteistarkkailu. Vedenlaatu 

vuosina 2011-2013. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, julkaisu 72/2014. 

Wiederholm, Torgny 1980: Use of Benthos in lake monitoring. Journal (Water Pollution Control 

Federation) 52: 537-547. 

106

Mitä nyt 

Tutkimusjaksomme oli Valkjärvelle hyvää aikaa. Ohuen lumipeitteen ja kesän vähäisten sateiden 

ansiosta purot toivat järveen melko puhdasta vettä, ja leväkukinnoilta vältyttiin. Heinäkuun 

alusta lähtien helteinen sää alkoi suosia järven virkistyskäyttöä. Vesi oli kuin linnunmaitoa, 

mutta poikkeuksellisen kirkasta. Sähkömoottorit kiskoivat aamuisin uistimia, ja veneistä 

heiteltiin jerkkiä. Päivisin Tiiran uimaranta ja Lähtelän uimapaikka täyttyivät telmivistä lapsista, 

joille kesän ainoa riesa oli rantaviivassa runsastunut järvisyyhy. Tutkijoille hyvä vuosi tarkoittaa 

joskus tylsää aikaa – kun mitään ei tapahdu. Tapahtui kuitenkin, sillä ryhmät onnistuivat työssään 

paremmin kuin hyvin. Projektimme sai pilottiosuudestaan parhaan mahdollisen startin. 

Projekti jatkuu vuonna 2015 yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen 5T-hankkeen kanssa. Valitettavasti 

lukioiden rahoitus on alamäessä, joten vuoden 2015 Valkjärvi-projekti jäänee viimeiseksi. 

Mutta vielä mennään. Lähtelänrantaan aamuvarhaisella. Hetteiköille tarpomaan. Savisille 

puroille. Kaltsille tähystelemään lintujen elämöintiä. Vesihaavein ja vedenalaiskameroin ilmaversoisviidakoihin. 

Ensimmäiset tutkijat säntäävät maastoon mittaamaan Lähtelänojan valuma-alueen 

lumitietoja tammikuussa, ja jäälle mennään heti kun se kantaa. Jos se tahtoo kantaa. 

Kiitokset 

Olemme kiitollisia Pro Valkjärvi ry:lle tuesta ja kannustuksesta, sekä mahdollisuudesta käyttää 

yhdistyksen kahta venettä varusteineen. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen Elina Salo auttoi 

meitä suuresti mm. pohjaeläintutkimuksessa. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykseltä 

saimme ohjeita käytännön työn toteutukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriötä 

kiitämme luottamuksesta, ja saamastamme tiedeopetuksen erityisavustuksesta. Lisäksi kiitämme 

Arkadian yhteislyseon opiskelijoita avusta, oivaltavista vinkeistä ja myötäkarvaisuudesta. 

Kuva 94. Uusi sukupolvi on valmis ottamaan vetovuoron Valkjärven salaisuuksien selvittämisessä. 

107

Kuva 95. Valkjärvi jäätyi jouluyönä 2014. Se saa olla nyt hetken rauhassa. Pian jäälle kuitenkin säntäävät 

metsäjänisten ja uhkarohkeiden teinien sekaan pilkkijät, tuuramiehet, hiihtäjät, luistelijat, koiranulkoiluttajat 

- ja tutkijat. Tammikuussa Valkjärvi 2015 -kurssin abiopiskelijat lähtevät mittamaan 

Lähtelänojan valuma-alueen lumipeitettä, joka keväällä kaappaa mukaansa epäpuhtauksia, ja virtaa 

sameanaValkjärveen. Kun jääpeite kantaa, toinen ryhmä lähtee mittaamaan jäänalaisen veden happitilannetta, 

ja kolmas kyselemään pohjaeläinten kuulumisia pimeydestä. Kun kevät koittaa, tutkijat 

selvittävät lepäilevien muuttolintujen määriä, vesikasvillisuutta, mahdollisuuksia hapettoman pohjaveden 

poisjohtamiseeen, sudenkorentoja, litoraalivyöhykkeen pohjaeläimiä, savipohjan rakennetta 

ja ravinteisuutta, uimarantojen biologista ja kemiallista tilaa, järven virkistyskäyttöä ja paljon muuta. 

108

Valkjarvi2014

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?