Uusi toivo 4/2009 - Sininauhaliitto
18.01.2015 • Views
Share Embed Flag

Uusi toivo 4/2009 - Sininauhaliitto

Uusi toivo 4/2009 - Sininauhaliitto

Uusi toivo 4/2009 - Sininauhaliitto

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
ecredo.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

uusi<strong>toivo</strong><br />

4/09 Irtonumerohinta 6 c<br />

muutoksen ja eheytymisen erikoislehti<br />

Sininauhajohtajille<br />

oppia jalkapallon<br />

termein<br />

Kansanedustajaeläkkeen<br />

varat<br />

asunnottomuutta<br />

poistamaan<br />

Sitkeä Sistonen<br />

hakee asuntoa<br />

Koevapaus on vaativa tapa vapautua

uusi<strong>toivo</strong>usi<br />

4/<strong>2009</strong><br />

Sisältö<br />

3 Arvot kohdallaan.<br />

4 Samanmielisten kerho kasvoi valtakunnalliseksi<br />

yhdistykseksi. Kristillisyys<br />

yhdisti karavaanariharrastajat.<br />

7 Toivoa ja optimismia vuoden<br />

vaihtuessa.<br />

8 Itsettömät – Suomalaisia rakkaustarinoita<br />

alkoholista.<br />

9 Saksassa hyttyspöntöt muistuttavat<br />

kodin tarpeellisuudesta.<br />

10 Gaalan avulla apua asunnottomille.<br />

Hyväntekeväisyydelläkään ei ole<br />

kattoa.<br />

11 Yhdessä kokemista ja jakamista<br />

valokuvaustempauksella.<br />

12 Kotikirkko kutsuu suomalaisia<br />

maailmalla.<br />

14 Kristuksen kätyrit.<br />

15 Juhani Sjöblom lahjoitti<br />

15 000 euroa kodittomille.<br />

SiniBoss voi johtaa valmentajan<br />

lailla.<br />

16 Sitkeä Sistonen sunnonhaussa.<br />

18 Eero Lehti sai Asunnottomien yön<br />

Hiertävän kiven.<br />

20 Porin Sininauha sai uuden toiminnanjohtajan.<br />

Marika Haapajärveä<br />

kiehtovat tehtävän monet mahdollisuudet.<br />

24 Haikea juhlahetki Jyväskylässä.<br />

Katulähetyksen Perhetyö ja Perhepolku<br />

juhlivat.<br />

26 Koevapaus auttaa sopeutumaan<br />

elämään vankilan jälkeen.<br />

”Lusin mieluummin kotona”.<br />

28 Kanikonttori.<br />

Monenlaista kanielämää.<br />

29 Tarinoita eletystä elämästä.<br />

Raju kolari muutti loppuelämän<br />

käsikirjoituksen.<br />

JULKAISIJA<br />

Sininauhasäätiö.<br />

Tuetun asumisen,<br />

tuetun tekemisen,<br />

tuetun olemisen ammattilainen<br />

ISSN 0780-3745<br />

63. vuosikerta<br />

4 numeroa vuodessa<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Päivi Strandén<br />

TAITTO<br />

Terttu Hauhia<br />

ETUKANNEN KUVA<br />

Päivi Strandén<br />

TOIMITUS JA TILAUKSET<br />

Sininauhasäätiö<br />

Mäkelänkatu 50<br />

00510 Helsinki<br />

p. 040 5444 105<br />

stranden@in105.<br />

TILAUSHINTA 2010<br />

24 euroa<br />

PAINOPAIKKA<br />

Ykkös-Offset<br />

Vaasa <strong>2009</strong><br />

PERUSTETTU<br />

v. 1946 nimellä Wangin Toivo<br />

2

Pääkirjoitus<br />

Arvot kohdallaan<br />

ARVOISTA PUHUTAAN PALJON. Ainakin<br />

jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen<br />

odotetaan kertovan nettisivuillaan ja<br />

vuosikirjassaan, minkä arvojen mukaan<br />

se toimii. Myös jokaisella ihmisellä on<br />

omat arvonsa. Ne saattavat olla paremminkin<br />

tietoisia kuin yritysten arvot,<br />

vaikka yksittäisen ihmisen arvoja ei<br />

mihinkään kirjatakaan. Usein voi kyllä<br />

huomata, että ääneen lausutut arvot<br />

ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.<br />

Moni työorientoitunut voi esimerkiksi<br />

sanoa, että perhe on hänelle tärkein<br />

asia. Se on siis arvo, jonka pitäisi<br />

näkyä jotenkin konkreettisesti omassa<br />

elämässä. Silti perhearvoja korostava<br />

saattaa aivan kuin huomaamatta<br />

asettaa työasiat perheen edelle. Se<br />

voi ilmetä vaikka halukkuutena tehdä<br />

paljon ylitöitä. Kotona odottava perhe<br />

jää silloin kakkoseksi. Tällaisen ihmisen<br />

arvomaailman ykkösenä on todellisuudessa<br />

työ, vaikka kuinka kiemurtelisi ja<br />

muuta väittäisi. Monen kohdalla ulkoiset<br />

paineet pakottavat lausumaan, että<br />

perhe on tärkein asia, vaikka totuus<br />

olisi toinen. Joskus jonkin rankan kokemuksen<br />

kautta perhe saattaa oikeasti<br />

saavuttaa ykkössijan. Tuttu sanonta on,<br />

että joku ”on pannut arvot kohdalleen”.<br />

ARVOT EIVÄT SILTI USEINKAAN<br />

OLE kovin tietoisia asioita. Jokainen<br />

varmas ti imee itseensä erilaisia arvoja<br />

jo aivan pienestä pitäen. Perheen tai<br />

muun kasvuympäristön antamat mallit<br />

auttavat omaksumaan tietynlaisia arvo<br />

ja. Voidaan kasvaa suvaitsevai suu den<br />

arvomaailmassa tai suvaitsemat to muuden<br />

arvot ovat vallalla. Koti voi tar jota<br />

kristillisen arvomaailman tai elämänarvot<br />

rakentuvat maalliseen ajat teluun.<br />

Kodin arvot voivat vaikuttaa myös siihen,<br />

miten itseään kehittää ja kohtelee.<br />

Jossain kodissa arvostetaan kou lutusta<br />

ja eteenpäin pyrkimistä, jossain toisessa<br />

niille ei anneta suurta arvoa.<br />

Vanhemman väen arvot ovat pitkälti<br />

kodin perua. Ennen television aikakautta<br />

kotoa ja koulussa opittu vaikutti<br />

paljon omiin arvoihin ja valintoihin. Television<br />

ja ehkä myös internetin myötä<br />

mallit ovat revenneet, ja voi kai sanoa,<br />

räjähtäneet käsiin. Joutuu vain ihmettelemään,<br />

minkälaista arvomaailmaa<br />

tarjoaa jokin Big Brother -maailma tai<br />

vaikka Salkkarit. Siinä eivät välttämättä<br />

kodin arvot paljon paina, kun jälkikasvu<br />

seuraa tiiviisti ruudussa tarjottavaa<br />

tapaa elää ja toimia.<br />

EN OLE KOVIN TIETOISESTI omiakaan<br />

arvojani miettinyt. Kannattaisi ehkä<br />

välillä miettiä. Nyt jo edesmennyt tätini<br />

kuului niihin aikuisiin, jotka arvostivat<br />

lapsia ihmisinä. Tätini puhui minulle ja<br />

kahdelle serkulleni niin kuin ihmisille<br />

puhutaan. Tietenkin hän hieman rajoitti<br />

jutusteluaan sen mukaan, mitä lapsi<br />

pystyi ottamaan vastaan. Tädin luona oli<br />

mukava käydä, koska hänellä oli aina<br />

kiinnostavia juttuja kerrottavana. Jutut<br />

olivat kuitenkin ihan tavallisia, usein<br />

työelämään liittyneitä tarinoita. Tätä<br />

kirjoittaessani on helppo oivaltaa, miten<br />

jotkut arvot siirtyvät sukupolvelta toiselle.<br />

En tiedä, olisinko ilman tätini antamaa<br />

selkeää mallia osannut aikuisena<br />

valita samanlaista tapaa suhtautua lapsiin.<br />

Omien ja vieraiden lasten kanssa<br />

olen ainakin kuvitellut toimivani niin<br />

kuin tätinikin: en ole kauheasti ajatellut,<br />

että pitää ikään kuin ”laskeutua lapsen<br />

tasolle”. Tätini antamasta mallista voisi<br />

arvoksi kirjata vaikka että ”lapsi on ajatteleva<br />

ja ymmärtävä ihminen”.<br />

Toinen pieni yksityiskohta, joka myös<br />

liittyy tätiini, on varmasti ollut vaikuttamassa<br />

omiin arvoihini. Tädillä oli<br />

kirjahyllyssään eräs kirja, jota en muista<br />

itse lukeneeni, mutta tätini siitä puhui<br />

jotenkin erityisen innostuneesti. Kirjassa<br />

kerrottiin siivoojasta, naisesta, jolla oli<br />

suuri halu päästä käymään New Yorkissa.<br />

Nainen asui varmaankin jossain<br />

Euroopassa. Siivoojan pienestä palkastaan<br />

hän säästi vuosikaudet ja viimein<br />

pääsi tekemään pitkään haa veilemansa<br />

matkan. Kirjasta ja sen kertomasta,<br />

ilmeisestikin tositarinas ta, en tuon<br />

enempää muista, mutta jälkeen päin<br />

pystyy näkemään, minkälaisia itselleen<br />

tärkeitä arvoja tuon kirjan tarinan<br />

kertomisen kautta tätini minulle välitti, ja<br />

varmasti aivan tiedostamattaan. Tarina<br />

ja tapa, jolla se minulle ker rottiin, jäi<br />

elämään yhtenä arvoistani: ”Elämässä<br />

ei pidä tyytyä tavoittelemaan liian helppoja<br />

asioita.” •<br />

Päivi Strandén<br />

päätoimittaja<br />

stranden@in105.fi<br />

3

Samanmielisten kerho kasvoi<br />

valtakunnalliseksi yhdistykseksi<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Kristillisyys<br />

yhdisti<br />

karavaanariharrastajat<br />

Kristillinen karavaanariyhdistys ry:n juuret juontavat 1980-luvulle, jolloin muun<br />

muassa yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja innostui karavaanaritoiminnasta.<br />

Vuonna 2004 perustettiin kerho ja kolme vuotta myöhemmin valtakunnallinen<br />

yhdistys, joka on myös itsenäinen Karavaanariliiton jäsenjärjestö.<br />

4

Margit (vas.) ja Veikko Vuorinen sekä Anne ja Heikki Leinonen ovat havainneet, että asenne kristittyjä karavaanareita kohtaan on<br />

muuttunut myönteisemmäksi.<br />

– 2000-luvulla liitossa huomioivat,<br />

eä hengelliselle toiminnalle on<br />

kara vaana rien joukossa kysyntää ja<br />

tarvea, Kristillinen karavaanariyhdistys<br />

ry:n puheenjohtaja Heikki<br />

Leinonen ker too.<br />

Jo 1980-luvulla kristityt karavaana<br />

rit hakeutuivat yhteen. Leinosen<br />

mukaan aluksi joukko koostui<br />

lähin nä helluntaiherätyksen piirissä<br />

olleista alan harrastajista, noin sadasta<br />

ihmisestä. Leinonen keräili heidän<br />

yhteystietojaan, joten kuluvan vuosituhannen<br />

alkupuolella oli helppo<br />

oaa yhteyä ja kysellä, löytyisikö<br />

innostusta kerhon perustamiseen.<br />

Vuonna 2007 kerho virallisteiin<br />

yhdistykseksi.<br />

Tällä hetkellä Kristillinen karavaanariyhdistys<br />

ry:llä on hieman yli<br />

300 jäsentä. Samanmielisten joukko<br />

on tietenkin sitäkin suurempi, sillä<br />

perheestä yleensä vain yksi henkilö<br />

on jäsen. Usein se on perheen mies,<br />

mua muuten järjestötoiminnassa<br />

naiset ovat tässäkin tapauksessa hyvin<br />

aktiivisia.<br />

Kristillinen karavaanariyhdistys on<br />

yleiskristillinen järjestö. Jäsenistöstä<br />

noin puolella on luterilainen tausta,<br />

loput ovat eri vapaiden suuntien<br />

edustajia. Järjestö toimii yhdyssiteenä<br />

karavaanareille, joille kristilliset<br />

arvot ovat tärkeitä tai jotka toimivat<br />

erilaisissa kristillisissä yhteisöissä.<br />

Järjestö on todella valtakunnallinen:<br />

puheenjohtajan kotipaikka on Riihimäki,<br />

pohjoisin jäsen puolestaan asuu<br />

Lapin Inarissa. Järjestön logossa on jo<br />

varhaiskristiyjen aikoinaan käyämä<br />

kalasymboli. Tässä tapauksessa kala<br />

on saanut alleen auton renkaat.<br />

”Laulu sydämet aukaisee”<br />

Puheenjohtaja Heikki Leinonen ja<br />

yhdistyksen sihteeri Veikko Vuorinen<br />

kertovat, eei karavaanareiden hengellinen<br />

toiminta suinkaan ole yksin<br />

heidän järjestönsä varassa. Varsinkin<br />

Keski-Pohjanmaalla on karavaanariyhdistyksiä,<br />

joiden toiminnassa hengellisyyä<br />

ei piilotella. Samat ihmiset<br />

kiertävät usein muissakin karavaanariporukoille<br />

ja heidän ajoneuvoilleen<br />

soveltuvissa tapahtumissa, joissa on<br />

hengellinen sisältö.<br />

Kristillinen karavaanariyhdistys<br />

ry:n tapahtumat, joita vuosiain on<br />

hieman alle kymmenen, ovat enimmäkseen<br />

musiikkipainoeisia.<br />

– Julistaminen ja opetus jätetään<br />

seurakunnille. Yhdistyksemme toiminnassa<br />

korostuu enemmän vapaaajanvieo.<br />

Ei tule myöskään opillisia<br />

kiistoja, kun tilaisuuksissa ei julisteta,<br />

Leinonen sanoo.<br />

Yhdistyksen jäsenkunnan joukossa<br />

on paljon musiikkia harrastavia<br />

ihmisiä, joten yleensä ei tarvitse edes<br />

kovin tarkasti etukäteen suunnitella<br />

ohjelmia, koska tiedetään, eä laulajia<br />

ja laulaajia löytyy aina.<br />

Vuorinen ja Leinonen korostavat<br />

myös omassa itsessään tapahtuvaa<br />

rakentumisen mahdollisuua, johon<br />

järjestön toiminta antaa erinomaiset<br />

puieet. Rakentavaa kanssakäymistä<br />

tapahtuu muun muassa hengellisten<br />

treen kaua.<br />

Auto vai vaunu<br />

Karavaanarien joukossa on yleensä<br />

intohimoisia vaunumatkailun kannaajia<br />

ja yhtä intohimoisia matkailu-<br />

5

Jatkoa sivulta 5<br />

6<br />

Jokaiselle<br />

jotakin<br />

Valtakunnallisella SF-Caravan<br />

ry:llä on 71 jäsenyhdistystä. Yksittäinen<br />

karavaanari pää see osaksi<br />

valtakunnallisen kes kusyhdistyksen<br />

jäsenetuja liittymällä ensin johonkin<br />

näistä j äsenyhdistyksistä. Yhdistykset<br />

ovat paikallisyhdistyksiä.<br />

Poikkeuksen tekee vain muutama<br />

jäsenyhdistys, joista esimerkiksi<br />

Kristillinen karavaanariyhdistys ja<br />

Matkailuautoilijat ry eivät ole paikkakuntaan<br />

sidottuja yhdistyksiä.<br />

Useimmat paikallisjärjestöt<br />

hyväksyvät jäsenikseen karavaana<br />

reita asuinpaikkakunnasta riippu<br />

mat ta, mutta osa järjestöistä<br />

edellyttää asumista järjestön toiminta-alueella.<br />

Halutessaan jäsenenä<br />

voi olla myös useammassa<br />

eri karavaanarijärjestössä.<br />

SF-Caravan järjestää muun<br />

muas sa monenlaista koulutusta<br />

jäsenis tölleen. Järjestyksenvalvojan<br />

kurssitusta tarvitaan varsinkin<br />

karavaanaritapahtumien toteuttamiseksi,<br />

ajotaitoa voidaan opetella<br />

kurssien avulla ja myös valmiuksia<br />

järjestötoimintaan annetaan kurssien<br />

muodossa.<br />

Karavaanaritoimintaan liittyy lisäksi<br />

monenlaista kerhotoimintaa<br />

eri asioiden ympärillä. On kerhoja<br />

koiraharrastajille, golfareille, nuorille<br />

ja esimerkiksi ulkomaan matkailusta<br />

kiinnostuneille. Oma Rutusakki<br />

kerho on niitä varten, jotka<br />

viettävät osan vuodesta ulkomailla<br />

matkailuautossa tai -vaunussa<br />

asuen.<br />

Lisätietoa karavaanariharrastuksesta<br />

ja jäsenjärjestöistä löytyy<br />

netistä osoitteesta http://www.karavaanarit.fi/.<br />

•<br />

autoihmisiä. Heikki ja Anne Leinonen<br />

ovat aloianeet matkailuvaunun<br />

kanssa, saman kaavan mukaan ovat<br />

toimineet Veikko ja Margit Vuorinen.<br />

Nyt molemmilla pariskunnilla on<br />

ajokkina matkailuauto.<br />

Leinoset ja Vuoriset ovat havainneet,<br />

eä matkailuautoilu näyäisi<br />

olevan enemmän järjestön vanhemman<br />

väen tapa liikkua. Nuoremmat<br />

harrastavat enemmän vaunumatkailua.<br />

– Joillakin on tosi isoja yhdistelmiä.<br />

Sieltä löytyy yleensä myös paljon lapsia,<br />

Heikki Leinonen kuvailee.<br />

Matkailuautoille määräävä käyövoimamaksun<br />

korotus on kuluneena<br />

syksynä kiristänyt monien matkailuautoharrastajien<br />

mieliä. SF-Caravan<br />

ry:n liiokokouksessakin asiasta<br />

anneiin julkilausuma, sillä matkailuautojen<br />

osakseen saama kohtelu<br />

koetaan epäoikeudenmukaiseksi.<br />

Karavaanarit ovat syystäkin katkeria,<br />

sillä vaikka muun muassa liio pääsi<br />

mukaan asian valmisteluun, kentän<br />

ääntä ei lopullisessa päätöksessä<br />

oteu huomioon.<br />

Uudet maksut tulevat portaiain<br />

voimaan ensi maaliskuun alusta<br />

alkaen. Liiohallituksen varapuheenjohtajana<br />

toimiva Heikki Leinonen <strong>toivo</strong>o,<br />

eä asetuksen avulla päätöksen<br />

voimaantuloa voitaisiin vielä siirtää.<br />

Ennakkoluulojen murtamista<br />

Avoimesti kristillisestä taustastaan<br />

lipuavia karavaanareita saatetaan<br />

pitää hieman kummajaisina muiden<br />

karavaanareiden joukossa. Anne<br />

Leinosen mukaan selviä ennakkoluulojakin<br />

on ilmennyt. Joskus jopa<br />

jotkut karavaanarit ovat lähteneet pois<br />

alueel ta, jonne kristiyjä karavaanareita<br />

on tullut paikalle.<br />

Yksi syy ennakkoluuloihin voi olla<br />

se, eeivät kristillisen arvomaailman<br />

omaavat ihmiset yleensä harrasta<br />

alkoholin kanssa läträämistä. Ne karavaanarit,<br />

joilla alkoholin aktiivikäyö<br />

on osa karavaanarimatkailua, voivat<br />

tuntea olonsa kiusaantuneiksi.<br />

Heikki Leinosen mukaan alkoholi<br />

ei varsinaisesti ole pannassa Kristillinen<br />

karavaanariyhdistyksen jäsenkunnan<br />

piirissä. Raiiimmat elämäntavat<br />

saavat silti toisinaan niin sanotut<br />

tavalliset karavaanaritkin rajoiamaan<br />

omaa alkoholin käyöään, jos paikalla<br />

on kristiyjä karavaanareita.<br />

Leinoset ja Vuoriset myöntävät,<br />

eä myös liiton puolella kristiyihin<br />

karavaanareihin ei ennen oikein osau<br />

suhtautua, mua nykyään asenne on<br />

jo toinen.<br />

Karavaanareiden hengelliset päivät<br />

järjesteiin ensimmäisen kerran<br />

vuonna 2001, kymmenvuotisjuhlaa<br />

vietetään vuonna 2010. Edelleenkään<br />

tapahtuma ei ole erityisesti Kristillinen<br />

karavaanariyhdistyksen oma<br />

juu, vaan se toteutetaan yhteistyössä<br />

eri paikallisyhdistysten kanssa.<br />

Karavaanari – kaikkien kaveri<br />

Heikki ja Anne Leinonen kertovat, eä<br />

heidän karavaanariharrastuksensa<br />

alkoi vuokravaunusta. Uteliaisuuaan<br />

he kävivät katsomassa myös myytäviä<br />

vaunuja ja myyjä sai helposti puhuttua<br />

pariskunnan ympäri. Näin heistä<br />

tuli matkailuvaunun omistajia ja uudenlaisen<br />

elämäntavan harrastajia.<br />

– Meillä lapset ovat melkein syntyneet<br />

vaunuun, Anne Leinonen nauraa.<br />

Veikko ja Margit Vuorisen karavaanariura<br />

alkoi, kun Margit sai puolisoltaan<br />

vaunun 10-vuotishääpäivän<br />

lahjaksi.<br />

– Lapset sanovat, eä heillä on<br />

ollut rikas lapsuus, kun ovat päässeet<br />

kulkemaan paljon, Veikko Vuorinen<br />

kertoo.<br />

Laulussa lauletaan, eä karavaanari<br />

on kaikkien kaveri. Niin tai näin,<br />

ainakin sosiaalisuus on osa aitoa<br />

karavaanariharrastusta, varsinkin<br />

kun se tapahtuu järjestöjen puieissa.<br />

Sosiaalisuus on Leinosten ja Vuoristen<br />

mielestä nykyään monelta hukassa.<br />

Molemmat pariskunnat myöntävät,<br />

eä harrastus on heillä mennyt veriin.<br />

Liikkumisen vapaus on asia, joka<br />

erityisesti miellyää. Aina ei tarvita<br />

edes etukäteen mietiyjä suunnitelmia<br />

matkan kohteesta. Voi olla, eä matkasuunnitelmaksi<br />

riiää, kun kotiportilla<br />

toinen kysyy, kumpaan suuntaan<br />

lähdetään, oikealle vai vasemmalle.<br />

– Tässä on mukana johdatuksen<br />

makua, pariskunnat toteavat. •

VUODEN VAIHTUESSA POHDIMME<br />

USEIN tulevaisuutta ja muutosta.<br />

Jotkut yrittävät muutosta uudenvuoden<br />

lupausten muodossa. Anja<br />

Porion ajatukset muutoksesta<br />

sopivat hyvin tähän aikaan:<br />

”Vaikka näen surullisia asioita<br />

ympärilläni, en halua liittyä tämän<br />

päivän moittijoihin ja tyytymättömyyden<br />

lietsojiin. Muistot kultaavat<br />

helposti menneitä aikoja. Eivät<br />

kaikki asiat olleet ennen paremmin.<br />

Voin vain siunata heitä, jotka antavat<br />

voimiaan tämän päivän<br />

ongelmien ratkaisemiseen.”<br />

SININAUHASÄÄTIÖSSÄ ON VIIME<br />

VIIKKOINA valmisteltu vuoden 2010<br />

toimintasuunnitelmaa. Painopiste<br />

tulee edelleen olemaan säätiön<br />

sääntöjen mukaisessa perustyössä:<br />

kristilliseltä arvoperustalta auttaa<br />

ja tukea ihmisiä, joiden päihteiden<br />

käyttö on syrjäyttänyt heitä yhteiskunnan<br />

aktiivijäsenyydestä.<br />

Käytännössä säätiön työ sisältää<br />

asuntojen rakentamista, hankkimista<br />

sekä tuen järjestämistä niin,<br />

että monen kiertolaiselämä voisi<br />

pysähtyä oman kodin löytymiseen.<br />

Tätä työtä tehdään Sininauhasäätiössä<br />

tällä hetkellä 32 kokoaikaisen<br />

ja 18 osa-aikaisen työsuhteen voimin.<br />

Osa-aikaisessa työsuhteessa<br />

ovat niin sanotut sosiaaliset talonmiehet,<br />

jotka vastaavat asumisyksiköistä<br />

silloin kun paikalla ei ole<br />

kokoaikaisia työntekijöitä.<br />

Säätiöllä on nyt 200 asuntoa.<br />

Monessa näistä asunnoista vietetään<br />

joulun ja uudenvuoden pyhiä<br />

pitkästä aikaa omassa kodissa.<br />

Edelliset joulut on vietetty ehkä<br />

kadulla, vankilassa, yömajassa tai<br />

kaverien nurkissa. Oma koti ja ulkoovi,<br />

johon vieraan täytyy koputtaa<br />

päästäkseen sisään, ei ole kaikille<br />

ollut itsestäänselvyys. Tuntuukin<br />

hyvältä, kun säätiö voi lisätä asuntokantaansa<br />

niin, että vuonna 2010<br />

asuntojen määrä kasvaa noin 270:<br />

een.<br />

Päihde- ja mielenterveysongelmien<br />

käsittely vaatii työntekijöiltä<br />

laaja-alaista osaamista. Säätiö panostaa<br />

edelleen työntekijöidensä<br />

koulutukseen ja palkatessaan uutta<br />

väkeä ottaa huomioon monipuolisen<br />

koulutuksen ja työkokemuksen.<br />

Nykyisen työhönsä ja säätiön<br />

arvoihin sitoutuneen henkilökunnan<br />

kanssa on ollut hienoa toimia.<br />

Siksikin tulevaisuus näyttää toiveikkaalta.<br />

JOULU ON SUOMALAISESSA<br />

KRISTILLISESSÄ PERINTEESSÄ<br />

tärkeä juhla. Se on Vapahtajamme<br />

Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla.<br />

Kristus toi ilon, valon ja <strong>toivo</strong>n<br />

maailmaan. Tätä <strong>toivo</strong>a haluamme<br />

Sininauhasäätiössä välittää niin<br />

asukkaille, päiväkeskuskävijöil le<br />

kuin muille tapaamillemme ihmisille.<br />

Kristinuskon pääviestin<br />

mukaan me kaikki olemme ihmisarvoltamme<br />

tasa-arvoisia Jumalan<br />

edessä. Samoin meidän tulisi<br />

toimia toisiamme kohtaan. Itsekkyyteen<br />

taipuvaisina emme aina tahdo<br />

jaksaa toimia näin.<br />

MITÄ TOIVO ON Edellisessä työpaikassani<br />

toteutimme kyselyn<br />

asiakastyytyväisyydestä. Siinä<br />

ilmeni, että tukiasunnoissa asuvat<br />

ihmiset olivat hieman toiveikkaampia<br />

tulevaisuuden suhteen kuin työntekijät,<br />

joilta kysyttiin samaa asiaa.<br />

Silloin mietin kenen tehtävä <strong>toivo</strong>n ja<br />

toiveikkuuden välittäminen onkaan<br />

Parhaita kokemuksia työssämme<br />

onkin, kun saamme työntekijöinä<br />

nauttia asiakkaiden toiveikkuudesta.<br />

Toivo ei näytä nousevan tavaroista<br />

tai rahasta. Toivo tulee siitä, että tulevaisuus<br />

näyttää paremmalta. Monien<br />

asukkaiden elämää ovat kannattaneet<br />

uudet arvot. He kertovat<br />

uudis tuneesta suhteesta Luojaansa.<br />

Vaikka tietäisimme elävämme<br />

viimeistä päivää, muutos Jumalan<br />

suuntaan on kannattava. Tämän huomasi<br />

ryövärikin riiputtuaan ristillä Vapahtajansa<br />

rinnalla ja tarttui <strong>toivo</strong>on.<br />

Hyvää joulumieltä ja uuttavuotta<br />

voi <strong>toivo</strong>ttaa monella tavoin. Yksi<br />

keino on antaa lahjoitus Sininauhasäätiön<br />

valtakunnalliseen keräyskampanjaan,<br />

jonka tuotto käytetään<br />

asuntojen ja tuen järjestämiseen<br />

asunnottomille. Tutustu verkkosivuihin<br />

www.kotikaikille.fi •<br />

Vesa Lehtelä<br />

toimitusjohtaja<br />

Sininauhasäätiö<br />

Toivoa ja<br />

optimismia<br />

vuoden<br />

vaihtuessa<br />

Kuva: Päivi Strandén<br />

7

Itsettömät –<br />

Teatteri Takomon<br />

Itsettömissä<br />

alkoholi<br />

on keskeisenä<br />

asiana ilman<br />

moralisointia.<br />

Suomalaisia rakkaustarinoita alkoholista<br />

8<br />

• Teksti: Taina Andreev Kuvat: Lassi Kansikas<br />

Alkoholin käyttö ja siihen liittyvät<br />

elämäntarinat ovat pitkään olleet tabu<br />

suomalaiselle näyttämötaiteelle. Teatteri<br />

Takomo Helsingin Punavuoresta<br />

halusi nostaa aiheen esiin ilman moralisointia.<br />

Käsikirjoitus pohjautuu henkilöhaastatteluille<br />

ja esityksen tekovaiheessa<br />

kerätyille vastauksille, jotka<br />

käsittelevät alkoholinkäyttöön liittyviä<br />

syviä tuntojamme.<br />

Itseömät on nimitys juopolle henkilölle,<br />

jonka sielu on hänet jäänyt. Suomalaiset<br />

rakkaustarinat alkoholista ovat kertomuksia<br />

kansamme kosteasta juomakuluurista, jota<br />

väriää kieltäymyksen tuoma ahdistus, oluen<br />

vaahtokukkien aikaansaama hetkellinen tunteiden<br />

keveys, ihmisten äkkipikaisuus alkoholiprosenttien<br />

noustessa veressä ja epä<strong>toivo</strong> läheisten ihmissuhteiden<br />

ajautuessa kohti tuntematonta.<br />

Itseömissä tehdään junamatkaa Helsingistä<br />

Tampereelle, yksilön kohtalosta, yhteiskunnan rakenteisiin<br />

ja tästä hetkestä historian oppitunneille.<br />

VR:n palvelu toimii ja ”Kärrytarjoilusta Hyvää<br />

Päivää” kajahtaa ilmoille tuon tuostakin. Vaan mitäpä<br />

on bistro kärryihin kätkenyt Kinkku-juustosämpylän<br />

saan reissumiehelle tarjoillaan siideriä,<br />

olua, kirkkaita juomia ja juomasekoituksia.<br />

Osalla matkustajista on toki omat eväät käsilaukussa,<br />

joita tuskin kehtaa yleisessä paikassa<br />

maistella. Osa junamatkailun viehätyksestä on<br />

kanssamatkailoiden tarkkailussa ja tarinoiden<br />

kuulemisesta sivukorvalla. Näin tälläkin junamatkalla,<br />

jolla teaeriyleisö asetetaan intiimiin sivusta<br />

katselan ja kuulan rooliin.<br />

Alkoholin ympärille kietoutuu myös suuria tunteita.

Tarinoissa hyörii alkoholi, juhlat, töiden kasautuminen,<br />

aviohuolet, lapsuuden muistot ja itseä<br />

suuremmat kokemukset jotka sinkoavat arjen tähtitieteelliselle<br />

kiertoradalle. Kertomuksissa kaikki<br />

on kuitenkin niin aidon kotimaista eä yleisö ei<br />

voi tulla täydellisesti yllätetyksi, vaikka tietämys<br />

suomalaisesta alkoholikuluurista avartuu.<br />

Yhteiskunnalliset aiheet esiin<br />

Teaeri Takomolle on tyypillistä ajankohtaisten,<br />

yhteiskunnallisten aiheiden nostaminen esiin.<br />

Tällä kertaa Itseömät teemaa haluiin lähteä<br />

syventämään järjestämällä Alkoholikeskiviikkoja,<br />

jolloin yleisöllä oli mahdollisuus vielä esityksen<br />

jälkeen kuulla pyydetyn panelistin alustus ja<br />

osallistua keskusteluun Takomolaisten tarjotessa<br />

limonadia kurkun kostukkeeksi.<br />

Alkoholikeskiviikkojen panelisteina toimivat<br />

muun muassa Hannu Kärkkäinen, Vesa Lehtelä<br />

ja Jorma Soini Sininauhasäätiöstä, Ani Honkonen<br />

Elämäntapaliitosta sekä Pia Mäkelä Terveyden<br />

ja hyvinvoinnin laitokselta.<br />

Paneelien teemat käsielivät kysymystä, onko<br />

olemassa <strong>toivo</strong>omia tapauksia ja kuka oaisi<br />

vastuun Onko olemassa ketään, jonka lapsuuden<br />

unelma koskisi alkoholistin elämää aikuisena ja<br />

miten suomalainen alkoholikuluuri on muuunut<br />

viimeisen 40-vuoden aikana<br />

Yleisön ja näyelöiden keskuudessa syntyi<br />

kysymyksiä mm. siitä, mistä päihdealan ammattilaiset<br />

saavat voimia jatkaa asiakkaiden kanssa,<br />

joita viina vie ja joiden kanssa työn tulokset ovat<br />

kaiken kaikkiaan epävarmalla pohjalla. Erilaisia<br />

näkökulmia alkoholismiin nousi esille ja päihdetyön<br />

oikeutukselle ja merkitykselle haeiin perusteita<br />

mm. tulkitsemalla alkoholismi sairaudeksi.<br />

Näyelät totesivat kuin yhteen ääneen, eä teatterialalla<br />

käytetään kohtuuoman paljon alkoholia<br />

ja eä päihdeongelma ei kysy yhteiskunnallista<br />

kastia. Yleisöstä kerroiin esityksen sopivan erityisen<br />

hyvin suomalaiseen pikkujouluaikaan, sillä<br />

kuohujuomat ja muut talviset juomasekoitukset<br />

saavat jäädä oamaa tämän teaerikokemuksen<br />

jatkeeksi. •<br />

Teatteri Takomo lahjoittaa Itsettömät käsiohjelmien<br />

myyntituoton Sininauhasäätiön Kansa<br />

pois kadulta -keräystilille.<br />

Käsikirjoitus: Elina Snicker, Heini Junkkaala<br />

Ohjaus: Riko Saatsi<br />

Rooleissa: Arttu Kurttila, Lotta Lehtikari,<br />

Susanna Mikkonen, Irina Pulkka,<br />

Jouko Puolanto<br />

Teatteri Takomo,<br />

Fredrikinkatu 18,<br />

00120 Helsinki<br />

Hyttyspönttöpuun äärellä Caru Nyman ja Elina Oldenbourg.<br />

Saksassa hyttyspöntöt<br />

muistuttavat kodin<br />

tarpeellisuudesta<br />

Teksti: Elina Oldenbourg<br />

Kuva: Frankfurtin suomalaisen seurakunnan kuva-arkisto<br />

Saksassa Frankfurtin suomalaiset ovat jo muutaman<br />

vuoden ajan tukeneet asunnoomien hyväksi tehtävää<br />

työtä. Hyyspönölahjoitukset kartuavat jatkossa myös<br />

Sininauhasäätiön työtä asunnoomuuden poistamiseksi.<br />

Hyyspönö-idean toi Saksaan piispa Wille Riekkinen osallistuessaan<br />

ulkosuomalaisten piispana Berliinin ekumeenisille<br />

kirkkopäiville kesäkuussa 2003. Jokaisella pitää olla koti. – Jeder<br />

soll ein Zuhause haben on siitä lähtien ollut moona projektille,<br />

jonka pani alulle Berliinin suomalainen seurakunta yhdessä<br />

paikallisen partneriseurakuntansa, Ev. Heilig-Kreuz-Passion-Gemeinde,<br />

kanssa. Rovasti Maa Jalass, Berliinin suomalaisen seurakunnan<br />

silloinen pastori, vastaa projektista Berliinissä edelleen.<br />

Frankfurtin suomalainen seurakunta liiyi hyyspönö-projektiin<br />

ensimmäisenä advenina 2004. Siitä lähtien seurakunta on<br />

vuosiain tukenut asunnoomien hyväksi tehtävää työtä Frankfurtissa<br />

myymällä hyyspönöjä kahden euron hintaan seurakunnan<br />

joulumyyjäisissä.<br />

Sininauhasäätiön esite Koteja kodiomille -kampanjasta Suomessa<br />

<strong>2009</strong>–2010 oli jaossa elokuussa <strong>2009</strong> Helsingissä pidetyssä<br />

ulkosuomalaistyön seminaarissa. Seminaariin Frankfurtista osallistuneet<br />

Elina Oldenbourg ja Teru Wachtler saivat siitä idean<br />

tulla hyyspönö-lahjoituksilla mukaan tukemaan kampanjaa.<br />

Sininauhasäätiötä hallinnoivan Sininauhaliiton toiminnanjohtaja,<br />

pastori Aarne Kiviniemi, on entinen Frankfurtin suomalaisen<br />

seurakunnan pappi.<br />

Hyyspönöjen myynti vuoden <strong>2009</strong> joulumyyjäissä oli<br />

kannustava alku. Korien tunnukset – Hymyile, olet turvassa!<br />

– Kaikilla pitää olla koti. Jokainen portaikossa yönsä vieävä on<br />

liikaa! – saivat vastakaikua. Hyyspönö-lahjoitukset jaetaan<br />

nyt Frankfurtissa ja Suomessa asunnoomien hyväksi tehtävälle<br />

työlle. •<br />

9

GAALAN AVULLA apua asunnottomille<br />

Hyväntekeväisyydelläkään<br />

ei ole kattoa<br />

Teksti: Päivi Strandén<br />

Kuvat: Erkki Lajunen<br />

Sininauhasäätiö järjesti lokakuussa<br />

Hyväntekeväisyyttä<br />

ilman kattoa -gaalaillan,<br />

jolla säätiö halusi vauhdittaa<br />

asunnottomuuden poistamiseksi<br />

tehtävää työtä.<br />

Tilaisuus oli Sininauhasäätiön<br />

lähtölaukaus Euroopan<br />

köyhyyden ja syrjäytymisen<br />

vastaiseen teemavuoteen<br />

2010.<br />

Kutsuvierastilaisuuden avasi<br />

Sininauhasäätiön toimitusjohtaja<br />

Vesa Lehtelä, joka<br />

uskoi, eä asunnoomat mahtuvat<br />

joukkoomme, kun uusia asumisyksiköitä<br />

perustetaan muuallekin kuin<br />

kaupunkien laitamille. Tarvitaan<br />

vain hyvää tahtoa. Hyvää tahtoa<br />

on Lehtelän mukaan riiänyt myös<br />

silloin, kun Sininauhaliio on 1980-<br />

luvulla saanut testamentin kaua<br />

merkiävän omaisuuden käyteäväksi<br />

asunnoomien auamiseksi.<br />

Liitolle testamentau omaisuus on<br />

ollut osa pesämunaa, jolla Sininauhasäätiö<br />

ryhtyi kartuamaan<br />

asunnoomien käyöön tarkoiteua<br />

asuntokantaansa.<br />

Tilaisuuden suojelaksi lupautunut<br />

asuntoministeri Jan Vapaavuori<br />

nosti juhlapuheessaan esiin muun<br />

muassa asunto ensin -periaaeen,<br />

jonka mukaan asunto ei kenenkään<br />

kohdalla saa olla ikään kuin palkinto<br />

parantuneesta elämänhallinnasta.<br />

Vaikeasti asuteaville kohdisteavaa<br />

asumisneuvontaa Vapaavuori piti<br />

eriäin kustannustehokkaana toimintana,<br />

josta koituu säästöä muun<br />

Ritva Oksanen lupautui hyväntekijäksi<br />

ja lausui myös mieliä liikuttaneen runon<br />

oksasmaisella tyylillään.<br />

muassa sosiaali- ja terveysmenoihin.<br />

Sosiaalineuvos Jorma Soini<br />

käyi puheenvuoron, jossa hän<br />

peräänkuului ihmissuojeluviranomaisen<br />

virkaa. Eläimiä varten ovat<br />

omat eläinsuojeluvalvojansa, jotka<br />

pitävät pilkun tarkasti huolta siitä,<br />

eä eläinten oikeudet toteutuvat ja<br />

jopa taivasalla viihtyvä lapinkoira<br />

saa valvojan mahtikäskyllä kopin<br />

itselleen. Soini kyseli, kenen velvollisuutena<br />

olisi huolehtia, eä myös<br />

Helsingin OP<br />

Pankista rahoitusjohtaja<br />

Jari Pokki<br />

(oik.) ja Sininauhasäätiön<br />

toimitusjohtaja<br />

Vesa Lehtelä<br />

syventyivät keskusteluun.<br />

ihmisillä olisi oikeus omaan kotiin.<br />

Mistä löytyisi viranomainen, joka<br />

viime kädessä virkansa menetyksen<br />

pelossa pakoaisi koneiston hankkimaan<br />

jokaiselle kodin<br />

Hyväntekeväisyysilta huipentui<br />

valtakunnallisen Kansa pois<br />

kadulta -varainkeräyshaasteen<br />

lanseeraamiseen eteenpäin uusille<br />

”hyvänteköille”, joita varainhankinnasta<br />

vastaava Taina Andreev<br />

oli tehtävään kutsunut. Illanvieoa<br />

siivii alkoholiton wine-tasting ja<br />

hyväntekeväisyysartisti Annika Tellon<br />

ja Pasi M. Bandin musiikkiesitykset.<br />

Ilta pääyi huutokauppaan,<br />

jonka tuoo käytetään lyhentämättömänä<br />

Sininauhasäätiön asunnottomuuden<br />

poistamiseen tarkoitetun<br />

toiminnan tukemiseen. •<br />

Kansa pois kadulta<br />

Keräystili: OP 578954-236159<br />

Keräyslupa: Etelä-Suomen<br />

lääninhallitus OKH531A<br />

Keräysaika: 1.1.<strong>2009</strong> –31.12.2010<br />

10

Yhdessä<br />

kokemista<br />

ja jakamista<br />

valokuvaustempauksella<br />

Teksti: Taina Andreev<br />

Kuvat: Paula Bogossian<br />

Miltä näyttää asuminen päihteellisessä<br />

Puolimatkankoti Pessissä<br />

Mikä on hyvää ja mikä ottaa päähän<br />

asumisessa ja arjessa Näihin<br />

kysymyksiin tuotettiin vastauksia<br />

asukkaiden näkökulmasta Miten<br />

sen kuvaa! -tempauksella, jonka<br />

myötä kahdeksan kameraa lähti<br />

kiertoretkelle kymmenen päivän<br />

ajaksi asumisyksikön sisään ja lähinaapurustoon.<br />

Valokuvaajina toimivat talon<br />

asukkaat ja evästyksenä ainoastaan<br />

se, eä kameroiden kiertoretki ei<br />

saa häiritä sopua. Tempaus huipentui<br />

Pessissä järjesteyyn avoimien ovien<br />

päivään, jolloin naapurustolla oli mahdollisuus<br />

tutustua asumisesta kertovaan<br />

valokuvanäyelyyn glögitarjoilun<br />

merkeissä.<br />

Naapurisuhteet, kodin hoitaminen<br />

ja asukkaiden oma hyvinvointi ovat<br />

teemoja, jotka ovat puhutuaneet talon<br />

sisäisissä kokouksissa joka viikko.<br />

Miten sen kuvaa! -tempaus moninkertaisti<br />

talon kokouksen osallistujamäärän<br />

jo siinä vaiheessa kun tempausidea<br />

oli ensikertaa esielyssä. Kun valmis<br />

kuvamateriaali heasteiin videotykillä<br />

takkahuoneen seinälle, talonkokoukseen<br />

oli tuloita niin eä seinät pullistelivat.<br />

Myöhässä olevat osallistujat soielivat<br />

raitiovainupysäkiltäkin olevansa tuota<br />

pikaa paikalla.<br />

Kuvien avulla pääsimme konkreettisesti<br />

purkamaan asumiseen liiyviä<br />

ajatuksia ja käymään keskustelua muutostarpeista<br />

talon asukkaiden kanssa.<br />

Epäkohtina mainiiin mm. öinen oviin<br />

kolkuaminen kaikenlaisen ruinaamisen<br />

merkeissä, joka häiritsee asumisviihtyisyyä<br />

ja luo tunteen turvaomuudesta.<br />

Tyytymäömyyä syntyi myös talon”<br />

yhteisen olohuoneen” eli Päiväkeskus<br />

Illusian lakonisen syksyisestä ilmeestä,<br />

vaikka monet talon ulkopuoliset paikat<br />

olikin jo pueu jouluun. Puheenvuoroja<br />

yhteishengen rakentamisesta käytiin<br />

useita ja kiitoksella nosteiin esiin<br />

mm. mukavat työntekät ja opiskelat,<br />

asumisyksikön hyvä sainti ja ennen<br />

kaikkea se, eä lopultakin elämässä on<br />

ollut mahdollisuus saada oma koti.<br />

Pessin toiminnan käynnistämisen<br />

alkuvaiheesta puhuiin ja<br />

tulevaisuua visioitiin talossa meneillään<br />

olevan uusien asuntojen rakentamisprojektin<br />

kaua. Todeiin eä paljon<br />

on opiu yhdessä elämisestä ja eä<br />

tämän kokemuksen myötä entiset asukkaat<br />

osaisivat oaa juuri muuaneet<br />

talon elämään ja toimintoihin paremmin<br />

heti alkuvaiheessa mukaan. Kaiken<br />

kaikkiaan kuvista huokui lämpöä ja<br />

väliämistä, joka heastui kaikkiin<br />

kokouksessa läsnä olleisiin. Kireätunnelmaisen<br />

purnaamisen saan vaikeitakin<br />

asioita pystyiin käsielemään tunteita<br />

kuohuamaa. Monista kuvista löytyi<br />

pilkahdus talon asukkaiden omaa<br />

huumoria, joka irroi hymyt kasvoille ja<br />

lisäsi tunnea yhteenkuuluvuudesta.<br />

Avoimet ovet mahdollistivat tutustumisen<br />

päihteelliseen asumiseen Puolimatkankoti<br />

Pessissä.<br />

Jatkuu sivulle 12<br />

Puolimatkankodin asukkaiden ottamista valokuvista huokui lämpöä ja välittämistä.<br />

11

Mäkelänkadun lehmuksiin solmitut<br />

siniset nauhat johdattivat vierailijat<br />

oikeaan osoitteeseen.<br />

Jatkoa sivulta 11<br />

Syntyneen keskustelun pohjalta<br />

päätimme tarua yhteistoimin<br />

päivä keskuksen ilmeen kohentamiseen.<br />

Suunnielimme asukkaiden<br />

kanssa, miltä jouluisen ulkoasun olisi<br />

näyteä vä. Pohdimme pöytäliinojen<br />

värejä ja joulukuusen paikkaa. Pengoimme<br />

varastot ja kävimme yhdessä<br />

ostoksilla. Pujoelimme pumpulipalloja<br />

nauhaksi ja teimme savesta<br />

joulukoris teita. Monet palasivat<br />

lapsuuden joulun tunnelmiin ja saivat<br />

käytännössä kimmokkeen oman kodin<br />

siistimiseen vuoden suurinta juhlaa<br />

varten. Harjoielujaksolla olevat<br />

opiskelat kokosivat valokuvanäyelyä<br />

yhdessä asukkaiden kanssa, joka<br />

valmistui vain päivää ennen avoimien<br />

ovien tempausta.<br />

Avointen ovien päivänä Mäkelänkadun<br />

lehmuksia koristivat<br />

siniset nauhoitukset heti aamusta ja<br />

työpaikkamatkailat ihmeelivät,<br />

mitä nyt on meneillään Vastaus<br />

kysy myksiin löytyi Pessin pääoven<br />

yläpuolelta, jossa säätiön banderolli<br />

komeili olemassaolollaan. Lounasruokailat<br />

löysivät infoa keräyslip paan<br />

muodossa naapuruston ravintoloista<br />

ja kutsu tapahtumaan oli tiedossa lähialueen<br />

muillakin yriäjillä. Naapurit<br />

olivat hyvillään saadessaan tietoa<br />

toiminnasta. Monet lupailivat tuoda<br />

lahjoituksia asukkaille huonekalujen<br />

ja vaaeiden muodossa, nyt kun he<br />

tietävät, mitä talossa tapahtuu.<br />

Kaikkien valokuvausprojektiin osallistuneiden<br />

kesken arvoiin kol me T-<br />

paitaa, joihin asukkaat oli vat valinneet<br />

painokuvan. Kaiken kaik kiaan tempauksella<br />

rakenneiin asu mis yksikön<br />

yhteishenkeä, hälvenneiin naapuruston<br />

ennakkoluuloja ja ojenneiin<br />

käsi yhteisille toimenpiteille asunnottomuuden<br />

poistamiseksi ja kaikkien<br />

yhteisen osallisuuden kokemuksen<br />

lisäämiseksi. •<br />

12<br />

Kotikirkko<br />

kutsuu suomalaisia<br />

maailmalla<br />

Teksti: Taina Andreev Kuvat: Waarnan perheen kuva-arkistosta<br />

Ei tarvitse olla Suomessa voidakseen mennä kuuntelemaan<br />

Jumalan sanaa suomen kielellä myös muilla maailman turuilla.<br />

Muun muassa Kotikirkko-toiminnan kautta hengellisiin<br />

tilaisuuksiin on mahdollista mennä rauhoittumaan vaikka kesken<br />

eksoottisen rantaloman. Suomalaisia Kotikirkkoja toimii<br />

Manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla, Thaimaassa, Turkissa<br />

ja Yhdysvaltain Floridassa.<br />

Irma ja Juhani Waarna ovat eläneet<br />

kansainvälisissä ympyröissä<br />

jo yli kahdenkymmenen vuoden<br />

ajan. Tällä hetkellä he ovat Kotikirkko-työssä<br />

Thaimaan Phuketissa.<br />

– Vuonna 1983 Juhanilla oli mahdollisuus<br />

lähteä erään pastorin<br />

mukaan Lake Worthiin Floridaan ja<br />

oaa kuukauden tauko kuljetusliikkeen<br />

pyöriämisestä. Samalla reissulla<br />

tuntematon pastori ilmoii Juhanille<br />

profetiaan siitä, eä Juhani vielä palaa<br />

Floridaan. Vuodet kuluivat, eikä Juhani<br />

edes muistanut, mitä pastori oli<br />

hänelle sanonut, Irma Waarna kertoo.<br />

Kolme vuoa myöhemmin Juhani<br />

Waarna myi kuljetusliikkeensä ja<br />

aloii työt Lähetyksen kehitysavun<br />

tehtävissä. Työ vei Afrikkaan, ensiksi<br />

Keniaan ja sien Etiopiaan, jonka<br />

jälkeen Juhani lähti saamaan oppia<br />

elämän syvien kysymysten käsielemisestä<br />

mm. Raamaukouluun ja<br />

myöhemmin lähetyskouluun.<br />

Keväällä 1990 pastorin väliämä<br />

viesti muuui todeksi. Juhanille avautui<br />

tilaisuus Floridassa Kotikirkon<br />

turistityöntekänä ja evankelistana.

Irma ja Juhani Waarna tapaavat suomalaisturisteja näiden suosimissa paikoissa ja<br />

muun muassa sairaaloissa. Lauantaiset hengelliset tilaisuudet vetävät salin täyteen<br />

Thaimaassa asuvia ja lomailevia suomalaisia.<br />

Irma-vaimo ja kolme lasta lähtivät<br />

mukaan kohti uua ja tuntematonta,<br />

vanhimman tyären jäädessä opiskelemaan<br />

Suomeen.<br />

Usko Jumalaan<br />

antoi luottamusta<br />

Waarnojen oli helppo lähteä, koska oli<br />

Jumalan antama varmuus siitä, eä<br />

Hän itse on tämän työn takana.<br />

Amerikan vuodet olivat hyvin<br />

antoisaa aikaa. Moni Floridan suomalaisalueella<br />

asuva ja vieraileva sai<br />

kuulla sanoman Jeesuksesta ja tulla<br />

tuntemaan hänet omakohtaisena Vapahtajanaan.<br />

Kesäaikana perhe matkusteli<br />

USA:ssa. Kaikki Yhdysvaltain<br />

50 osavaltiota ja suuri osa Kanadasta<br />

tuli nähdyksi ja ilosanomaa kerrotuksi<br />

suomalaisten kodeissa ja kirkoissa.<br />

Vuodesta 2002 alkaen Juhani ja<br />

Irma Waarna ovat olleet monien Suomen<br />

ja Pohjois-Amerikan seurakuntien<br />

läheäminä turistityönteköinä<br />

Thaimaassa.<br />

– Jumala kutsui meidät Floridasta<br />

aloiamaan Kotikirkko-toiminta Paayalla<br />

ja auamaan siellä ongelmissa<br />

olevia suomalaisia, Waarnat kertovat.<br />

Paayan-työ lähti hyvin alkuun ja<br />

viiden vuoden päästä Jumala puhui<br />

jälleen Waarnoille. Oli aika aloiaa<br />

Kotikirkko myös Phuketissa. Tällä<br />

hetkellä Phuketin Karon Beachillä on<br />

eriäin hyvin toimiva Kotikirkko.<br />

Turistit tarvitsevat<br />

monenlaista apua<br />

– Olemme osaltamme tukemassa<br />

matkailoita heidän lomansa onnistumisessa.<br />

Turistit ovat hyvin erilaisissa<br />

elämäntilanteissa ja haluamme auaa<br />

heitä löytämään elämäänsä todellisen<br />

tarkoituksen, suomalaiset Kotikirkon<br />

työntekät kuvailevat työtään.<br />

– Autamme turisteja monenlaisissa<br />

tilanteissa. Olemme täällä yhteiskunnan<br />

käden jatke. Käymme sairaaloissa<br />

tapaamassa suomalaisia ja annamme<br />

apua tulkkauksessa. Moni matkalainen<br />

tarvitsee apua ihan jo englanninkielen<br />

kanssa. Kohtaamme turisteja<br />

heidän suosimissaan paikoissa<br />

ostoskaduilla ja ruokapaikoissa. Osa<br />

saa tiedon toiminnastamme kadun<br />

varrella olevasta Kotikirkon mainoksesta.<br />

Phuketin Karon Beachillä Kotikirkko<br />

järjestää hengellisiä tilaisuuksia<br />

lauantai-iltaisin Hilton-hotellissa,<br />

jossa tilaisuuksiin osallistuu talven<br />

aikana tuhansia ihmisiä. Kotikirkon<br />

jälkeen on tapana juoda kirkkokahvit<br />

toisiin tutustuen. Vastikään uutena<br />

toimintamuotona on aloiteu suuren<br />

suosion saavuanut lasten pyhäkoulu,<br />

jossa kerrotaan Jeesuksesta leikkien ja<br />

pelien ohella.<br />

Koti-Suomi vetää kesällä<br />

puoleensa<br />

– Työmme on ollut palkitsevaa.<br />

Afrikan aikoina mieheni sai opeaa<br />

kyläläisiä rakentamaan kaivoja ja<br />

käyämään puhdasta veä. Turistityössä<br />

hienointa on ollut se, kun<br />

olemme saaneet konkreeisesti nähdä,<br />

kuinka Jumala on puuunut ihmisten<br />

elämään, Irma Waarna pohtii.<br />

Koti-Suomi on aina lähellä Waarnan<br />

perheen sydäntä. Kesiään he<br />

vieävät mökillään puhtaan ja kauniin<br />

luonnon keskellä Pielaveden Kirkkosaaressa.<br />

– Nykyään vilskeä riiää, sillä ulkomailla<br />

asuvat lapsemmekin kokoontuvat<br />

puolisoineen ja perheineen<br />

pii lopirtillemme. Lapsenlapsiakin on<br />

jo kuusi. Nykytekniikka on auanut<br />

niin paljon. Voi jutella ja nähdä omia<br />

rakkaita, vaikka asuu maapallon toisella<br />

puolella, Irma Waarna kiielee.<br />

Nyt on käytössä skype-puhelimetkin<br />

isovanhempien terveisten väliämiseen.<br />

Waarnat toteavat, eä ”Kotimme<br />

on siellä, missä sydämemme on” •<br />

13

Kristuksen<br />

kätyrit<br />

Leena-Maa Aho kertoi aikoinaan kauniin tarinan, joka on niin toa, eä<br />

se ansaitsee jatkuvan elämän työmme rinnalla. Tässä tarina muokauna<br />

Sininauhasäätiöön.<br />

Sininauhasäätiössä tehdään työtä,<br />

pyyteetöntäkin, asunnoomuuden<br />

poistamiseksi. Meillä kytee<br />

armo tai ainakin siihen on mahdollisuus.<br />

Aina.<br />

Kun asukkaita haastaelee, ei ollenkaan<br />

aina saa kielteistä kommenia.<br />

Toki poikkeuksiakin on. Koemme kuitenkin<br />

usein onnistuvamme. Henkilökunta<br />

voi olla ylpeä saavutuksistaan.<br />

Saamme myös paljon puheluita.<br />

Minäkin. Viime aikoina yhä enemmän<br />

ja enemmän, vaikka asunnoomuuden<br />

pitäisi olla laskussa. Ehkä meistä<br />

tiedetään enemmän. Mene ja tiedä.<br />

Joskus kysellään, mitä täällä oikein<br />

tehdään. Jotkut kysyvät, mitä puliukot,<br />

asunnoomat tai laitapuolen<br />

kulkat tekevät. Rellestävätkö he tai<br />

tappelevatko. Entä oksennellaanko<br />

joka paikkaan.<br />

Avarakatseinen henkilökunta ja<br />

asukkaatkin oikovat kärsivällisesti<br />

ennakkoluuloja ja lisäävät tietoa:<br />

”Eivät kaikki ole alkoholisteja.<br />

Asunnontarvitsoita vain. Meillä asuu<br />

ja on työssä ja vastuuta kantamassa<br />

hyvin erilaisia ihmisiä. Ja sitä paitsi<br />

alkoholistikin on ihminen.”<br />

Vanhalla alkoholistilla, kuten<br />

minulla, on elämänkokemustakin aika<br />

tavalla. Joskus kuuntelen ja ajaelen<br />

siltojen miehiä ja naisia yön tunteina.<br />

On kuin sammuneet tähdet syyisivät<br />

uudelleen. Kuten edesmennyt Eeki<br />

Mantere kysyi laulussaan Tuhansien<br />

tähtien hotelli:<br />

”Herra astronaui, näitkö metsän reunassa<br />

pienen liekin, siellä voimalinjojen<br />

alla mä yöni vietin”<br />

Kerran sain yöllä puhelun. Vanha<br />

naisääni kertoo saaneensa<br />

puhelinnumeroni jostain ja halusi<br />

tietää onko niin, eä meille voi päästä<br />

asumaan puliukkokin.<br />

– Kyllä, niin voidaan sanoa.<br />

– No, miten silloin on alkoholin<br />

käytön laita Onko teillä sama käytäntö<br />

kuin muissakin asuntoloissa<br />

– Ei ole. Meillä ei ole asuntoloita,<br />

vaan me perustamme ja teemme ihmisille<br />

koteja.<br />

– Kai te nyt jotenkin niitä kontrolloie<br />

(Tarjoilen aimo annoksen<br />

avarakatseisuua.)<br />

– Emme ilman syytä, asunto on ihmisen<br />

koti ja kotonaan saa aika paljon<br />

pääää mitä kukin tekee.<br />

– Herranen isä!!! No, miten te otae<br />

sinne väkeä Voiko sinne tulla kuka<br />

humalainen hyvänsä kadulta<br />

– Ei voi. Meillä tuotetaan asumispalveluita<br />

ja meillä siis asutaan ja<br />

asukkaat maksavat vuokraa.<br />

– Mua eihän niillä ole rahaa.<br />

(Paras oikoa tämäkin.)<br />

– Asukkaat ovat useinkin pitkän<br />

päivätyön tehneitä, joskus elämän<br />

murjomia ja joillakin on ihan hyvä<br />

eläke. Jotkut käyvät työssä ja niin<br />

edelleen. Meillä moni saa myös asumistukea.<br />

– Voi hyvänen aika!!! Eä asumistukea.<br />

Ketä teille otetaan Kai ne nyt<br />

jotenkin valitaan (Vanha rouva rupeaa<br />

oamaan minua oikein tosissaan<br />

kupolista.)<br />

– Kyllä. Yhteistyössä sosiaalitoimen<br />

ja monien muiden yhteistyökumppaneiden<br />

kanssa.<br />

– Siis onko niin, eä teille voi<br />

päästä kaikkein kurjin ja huonokuntoisinkin<br />

juoppo (Hampaani narskahtelevat,<br />

mua olen kärsivällinen.)<br />

– Niin, joskus näinkin. Meille on<br />

tärkeää, eä tula on asunnoton. Eä<br />

hänellä ei ole paikkaa, johon päänsä<br />

kallistaisi.<br />

– Eä te olee menneet niin alas!!!<br />

(Pidäelen raivoa.)<br />

– Niin, siis tarkoitan vain sitä, eä<br />

te olee menneet niin alas kuin Jeesuskin<br />

meni. Juoppojen ja ryöväreiden<br />

kanssahan sekin veljeili.<br />

Yksi Kristuksen kätyreistä oli<br />

nykäissyt totaalisesti maton jalkojeni<br />

alta. •<br />

Jorma Soini<br />

Päihdehoitokoti Laosin rajalla Thaimaassa. Kuva: Jorma Soini<br />

14

Kansanedustajaeläke jo toistamiseen Sininauhasäätiön työn hyväksi<br />

Juhani Sjöblom lahjoitti 15 000 euroa kodittomille<br />

Teksti ja kuva: Päivi Strandén<br />

Tuusulalainen yrittäjä ja entinen<br />

kansanedustaja Juhani Sjöblom<br />

lahjoitti jo toistamiseen kansanedustajan<br />

työstä saamansa sopeuttamiseläkkeen<br />

Sininauhasäätiön työhön<br />

asunnottomuuden poistamiseksi.<br />

Vuonna 2008 karttunutta eläkettä Valtiokonttorilta<br />

tilitti Sjöblomille hieman yli<br />

15 000 euron verran.<br />

Juhani Sjöblom teki edellisen lahjoituksen<br />

Sininauhasäätiölle runsas vuosi<br />

sitten Asunnottomien yön päivänä.<br />

Lahjoitukset vastaavat summaa, jonka<br />

Sjöblom on saanut tililleen verojen<br />

maksun jälkeen. Edellisellä lahjoituk sellaan<br />

Sjöblom kannusti samalla muitakin<br />

yhteisiin talkoisiin asunnottomuuden<br />

poistamisen hyväksi. Lupaus edellisvuotisesta<br />

lahjoituksesta oli samalla Sini -<br />

nauhasäätiölle lähtölaukaus varainkeräyk<br />

sen käynnistämiseksi.<br />

Juhani Sjöblomille Sininauhasäätiön<br />

tekemä työ on tullut tutuksi. Hän on ollut<br />

jo vuosia mukana mahdollistamassa<br />

asunnottomille tarkoitetun asumisyksikön<br />

toteuttamisen kotikuntaansa.<br />

Juhani Sjöblom halusi tehdä lahjoituksensa<br />

metsän siimeksessä. Tuusulan Sulan alueen<br />

laitamilta löytyi pieni mökki, josta Sjöblom ja<br />

lahjoituksen vastaanottanut Jorma Soini totesivat,<br />

Sininauhasäätiön varainkeräyshankkeen<br />

nimeen viitaten, että kansa asuu muuallakin<br />

kuin kadulla.<br />

Ennen Puolimatkankoti Mutterimajan rakentamisen<br />

aloittamista tehtiin vuosien<br />

työ, jotta kohteelle löytyisi tarkoitukseen<br />

sopiva tontti Etelä-Tuusulan alueelta.<br />

SiniBoss voi johtaa valmentajan lailla<br />

Teksti ja kuva: Päivi Strandén<br />

Helsingin Diakista Raili Gothóni (edessä)<br />

ja Esa Konttinen sekä Päivi Heimonen Sininauhaliitosta<br />

vastasivat SiniBoss-verkoston<br />

tapaamisesta Hämeenlinnassa.<br />

Sininauhasäätiön silloinen toimitusjohtaja,<br />

Jorma Soini, kiersi lukemattomia<br />

kohteita Sjöblomin kanssa, kunnes Korvenrannantien<br />

varrella sijaitseva tontti<br />

löytyi ja pitkien valmistelujen jälkeen<br />

rakentaminen saattoi alkaa.<br />

Jorma Soini sanoo arvostavansa<br />

suuresti Sjöblomin työtä, joka ei useinkaan<br />

näy päällepäin. Lahjoitus sen<br />

sijaan on näkyvä ele kantaa vastuuta.<br />

Soini sanoo havaitsevansa hyvin ristiriitaisuuden,<br />

joka liittyy Sjöblomiin jossain<br />

määrin julkisuudenkin henkilönä. Ei<br />

pidetä hyvänä, jos on kitsas, mutta hyvänä<br />

tai edes mainitsemisen arvoisena<br />

ei tunnuta pidettävän sitäkään, että<br />

antaa omastaan niiden auttamiseksi,<br />

joilla asiat eivät ole hyvin.<br />

Sjöblom on joutunut lehdistön hampai<br />

siin muun muassa siksi, ettei ole<br />

kiel täytynyt ottamasta vastaan kansanedus<br />

tajan sopeuttamiseläkettä. Sama<br />

leh distö ei kuitenkaan näe tarpeelli sek si<br />

kirjoittaa siitä, että entinen kansanedustaja<br />

lahjoittaa eläkerahat hyväntekeväisyyteen.<br />

Iltapäivälehdistö olettanee,<br />

että kielteiset asiat kiinnostavat<br />

lukijoita enemmän kuin myönteiset. •<br />

Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen<br />

toimintoja johtavilla on ollut jo<br />

useamman vuoden ajan mahdollisuus<br />

petrata omaa johtamistaan ja olla<br />

samalla osallisena vertaistuesta. Pari<br />

kertaa vuodessa kokoontuvan SiniBossverkoston<br />

tämänkertaisena yläotsikkona<br />

oli ”Antaa hyvän kiertää”.<br />

Parikymmentä järjestöjen johtotehtävissä<br />

toimivaa kokoontui joulun<br />

alla kahdeksi päiväksi Hämeenlinnaan,<br />

jossa pohdittiin muun muassa<br />

valmen tavaa johtamistapaa. Puhuttiin<br />

jalkapallopelin termein. Kun joukkueen<br />

valmentaja huolehtii, että jokainen<br />

kentällä pelaava pääsee näyttämään<br />

parasta osaamistaan omalla pelipaikallaan,<br />

samalla tavalla valmentava johtaja<br />

varmistaa, että jokainen työntekijä<br />

tekee niitä asioita, joissa hän voi antaa<br />

parhaan työpanoksen.<br />

Työelämässä on silti myös ikäviä<br />

asioita, joita on vain pakko tehdä,<br />

vaikka taipumukset viittaisivat toisaalle.<br />

Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulun<br />

kirkon alan yliopettaja Raili Gothóni<br />

laskeskeli, että työajasta noin 30 prosenttia<br />

kuluu ikävien asioiden parissa,<br />

johtajilla jopa puolet pakollisista työtehtävistä<br />

voi olla ikäviä.<br />

Gothóni puhui osaamisen valmentamisesta,<br />

mutta huomautti, ettei osaaminen<br />

tarkoita vain koulutusta ja kokemusta.<br />

On tärkeää, että henkilöstö osaa<br />

vaikkapa luoda uusia kontakteja tai tuo<br />

niitä mukanaan työelämään.<br />

Hämeen Sininauhan toiminnanjohtaja<br />

Aake Huurresalo on ollut mukana<br />

SiniBoss-verkostossa toiminnan alkuajoista<br />

saakka. Alussa oli tarkoitus, että<br />

kokoontumiset ovat vapaamuotoisia,<br />

mutta kokemusten jakamiselle annettiin<br />

silloinkin mahdollisuus. Suunniteltiin<br />

jopa omaa johtajakoulutusta.<br />

Päivien päätösteemana oli mentorointi,<br />

joka parhaimmillaan voi olla<br />

apuna kehittämässä uuden johtajan<br />

ammatti-identiteettiä. Tarkoituksena ei<br />

Raili Gothónin mukaan ole, että kaikista<br />

Sininauhaliiton järjestöjohtajista<br />

tulisi keskenään samanlaisia, toistensa<br />

kopioita. Tärkeää on löytää itselleen<br />

parhaiten soveltuva tapa johtaa omaa<br />

organisaatiotaan. •<br />

15

Sitkeä Sistonen<br />

asunnonhaussa<br />

Asunnottomuus saa ihmisissä monia ilmenemismuotoja. Jotkut hakevat sitkeästi asuntoa lannistumatta<br />

vähääkään, vaikka ”omaa kämppää” ei millään tunnu löytyvän. Jotkut eivät edes vaivaudu hakemaan,<br />

koska ovat niin vakuuttuneita siitä, ettei heille asuntoa kuitenkaan löydy. Sitkeä Sistonen (nimi on<br />

muutettu) on elävä esimerkki siitä, kuinka sähköpostia voi hyödyntää myös asuntoa etsittäessä. Nimimerkki<br />

Sistonen on hakenut asuntoa ja pitänyt yhteyttä Sininauhasäätiöön viime maaliskuusta alkaen.<br />

Muutaman kerran asuntoa hänelle on tarjottukin, mutta Sistonen ei niitä ole ottanut vastaan. Julkaisemme<br />

pienen osan Sistosen lähettämästä viestitulvasta, jossa hän välillä pohtii värikkäällä tavalla<br />

asunnottoman arkea.<br />

terve! 21.3.<strong>2009</strong><br />

voiko jatko-katti haastatteluun (ja sitä kautta suoraan<br />

omaan vuokrayksiöön) päästä täältä (= kuiva puoli)<br />

olen ollut täällä jo pitkään ja raittiinakin melkein yhtä<br />

pitkään (1.12.08 alkaen+ yksi yhden illan retkahdus). olen<br />

myös ollut n. 6v. raittiina (kahdessa n. 3v:n erässä). olen<br />

myös tietoinen sekä aa:sta että Jeesuksesta täysraittiutta<br />

tukevina asioina. työhaluinen ja -kykyinen myös edelleen<br />

olen, tosin tällä hetkellä vielä työtön. jos mahdollista, tulen<br />

mielelläni haastatteluun kertomaan itsestäni lisää.<br />

terve! 22.3.<strong>2009</strong><br />

tulen mielelläni torstaina 26.3.<strong>2009</strong> klo 9 t. sistonen<br />

hei te ynnä kaikki muut, joita asiani koskettaa!!!! (ja hyvä<br />

niin, että koskettaa!!).<br />

kävin haastattelussa siellä kurvin liepeillä ja lupasin pitää<br />

yhteyttä teihin päin.<br />

olen edelleen erittäin kiinnostunut teidän jatko-kattiasunnoista!!<br />

koen jatko-katti-asunnot myös erittäin<br />

järkeväksi, mielekkääksi ja voimakkaasti täysraittiutta<br />

tukevaksi asumismuodoksi.<br />

lisäksi tarvitsen kipeästi oman asunnon myös lasteni<br />

lyhytaikaisen asumisen luonani jatkuvuuden varmistamiseksi<br />

(lähinnä viikonloppuisin, koulujen loma- aikaan,<br />

mutta myös viikolla arkisinkin eli niin kuin ennenkin).<br />

tukikoti, tukiasunto, asuntola, soluasunto, muu joukkomajoitusmuoto<br />

yms. ei mielestäni sovellu mitenkään murrosikäisten<br />

poikieni tapaamiseen.<br />

asun edelleen täällä, kuivalla puolella, ns. turvassa. olen<br />

myös edelleen täysraittiina.<br />

en myöskään ole vielä saanut asuntoa mistään muualtakaan,<br />

vaikka hakemukset ovat vireillä (ja luonnollisesti<br />

myös päivitän niitä aina tarvittaessa!) kaikkiin niihin<br />

paikkoihin, joihin minun on mahdollista niitä jättää sisään<br />

(luottotiedot menneet, ei kuitenkaan yhtään vuokrarästejä!).<br />

ulosotossa ei kuitenkaan ole kovin paljoa, saan kyllä<br />

nekin maksettua jollain aikavälillä. töitäkin tiedän saavani,<br />

aina olen saanut, kun olen hakenut!!<br />

ja sitten jos en itse muista/ älyä jotain asiaa teille kertoa,<br />

niin sitten teidän pitää sitä vain minulta kysyä.<br />

vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, myös henkilökohtaisiin<br />

ja arkaluontoisiinkin; puhelimitse, sähköpostilla, tavallisen<br />

postin välityksellä, tulemalla paikan päälle jne jne.<br />

yst. terv. sistonen<br />

tervehdys te ja kaikki muut!!<br />

lupasin pitää yhteyttä teihin kerran viikossa ja niin myös<br />

teen.<br />

(myös ilmaisu: hukuttaa meidät sähköpostiin sallitaan<br />

tässä yhteydessä).<br />

edellinen sähköpostiviestini on edelleen voimassa myös,<br />

tässä lähinnä päivitystä niiltä osin kuin päivitettävää on.<br />

puhelimellani en edelleenkään mielelläni soita; syynä<br />

lähinnä puhelinlaskut sekä huono verkko täällä turvassa<br />

alla myös kaikki ne paikat, missä minulla on vuokraasuntohakemus<br />

sisällä (päivitän niitä edelleen tarvittaessa);<br />

joka ikiseen paikkaan ei ole järkevää laittaa,<br />

koska luottotietoni ovat menneet (minulla ei kuitenkaan<br />

ole vuokrarästejä!).<br />

vav, vvo, sato, s-asunnot, y-säätiö, yh-suomi, vantaan<br />

seurakuntayhtymä, newsec oy (mm. fennia), ovenia oy,<br />

aberdeen oy (ilmarinen).<br />

t. sistonen<br />

hei, te & muut!!<br />

kerrotko mihin sähköposti- osoitteeseen lähetän näitä<br />

asioitani sinun kesälomasi aikaan ja milloin olet kesälomalla<br />

hyvää alkavaa kesää ja yst. terv. sistonen<br />

hei, te & muut!!<br />

en ole enää kiinnostunut teidän jatko- katti- asumismuodosta;<br />

enkä halua myöskään perustella tätä mitenkään.<br />

hyvää alkavaa kesää ja hyvää jatkoa! terv,sistonen<br />

hei, te & muut!!<br />

en ole vielä saanut omaa asuntoa. haluaisin oman asunnon<br />

eli kodin.<br />

itse ymmärrän omalla asunnolla eli kodilla sellaista esim.<br />

kerrostaloyksiötä, joka kuuluisi mm. kotirauhan piiriin ja<br />

sijaitsisi normaali- ihmisten joukossa palvelujen lähellä.<br />

vaikea (muttei ehkä mahdoton) on myös hyväksyä sitä<br />

asiaa, että kotiini olisi avaimet muilla minulle ventovierailla<br />

ihmisillä kuin minulla, lapsillani ja huoltoyhtiöllä.<br />

kaikki muut asumismuodot ovat mielestäni laitos- tai avohoitoa<br />

(voin toki olla myös väärässä). yst. terv: sistonen<br />

16

Kuva: Päivi Strandén<br />

12. heinäkuuta <strong>2009</strong> 15:21<br />

no, voisko sen sistosen laittaa sitten yksintein ns. paalupaikalle<br />

se ei muuten tähän asuntopoliittiseen<br />

kokonaistilanteeseen vaikuta millään tavalla, vaikka<br />

annattekin sistoselle asunnon. se ei näy tilastoissa yhtään<br />

mitenkään, kukaan ei edes huomaa sitä. antakaa asunto,<br />

pyydän...<br />

ja perustelu on se, että sistonen on turvassa ollessaan<br />

selvinnyt melkein selvinpäin mm. seuraavista älyttömyyksistä:<br />

- 36 eriväristä puuväriä annettu ja tyhjä kellotaulupaperija<br />

käsketty värittämään päivän kulku<br />

- joululaulu- levyraati sekä joulukorttiaskartelu<br />

- ravintoterapeutin luento (miehille, jotka on syöny ”lodjusta”)<br />

- hammaslääkäri-informaatio (miehille, joilla ei ole hampaita)<br />

- yritetty pakottaa heurekaan ja ei uskottu, kun sistonen<br />

kertoi sen olevan koululaisille<br />

- aamulla pakotettu kuuntelemaan harmaa lokin kiljuntaa<br />

nauhalta ja kysytty, mitä se tuo mieleen<br />

- kysytty joka arkiaamu klo 8.30- 9.00, että mitä kuuluu<br />

ja ai te ootte jo jaksanu herätä<br />

- joskus, kun oli krapula, niin ylipainoinen naishenkilökunta<br />

vei huoneeseensa ja ahdisteli sanallisesti, yleensä<br />

väh. kahden naisen voimin, yleensä peloteltukin<br />

tässä yhteydessä<br />

- tehty monia epäloogisia/ epäoikeudenmukaisia päätöksiä<br />

- jne jne jne jne...<br />

lopuksi totean, että nämä ns. nolla- / kuivat- paikat tai<br />

asuntolat ei sitten loppujen lopuksi sistosen silminnäkijähavaintojen<br />

perusteella ihan ruutikuivia kyllä ole... kaikesta<br />

valvonnasta ja vouhottamisesta huolimatta.<br />

päivää kaikille !!!<br />

viime yönä taas valvoessani ajattelin, että onpa hyvä, että<br />

vielä tämän vuoden puolella pääsee omaan yksiöön; ja<br />

normaalien pariin. nämä yhteismajoituksien aikuiset miehet<br />

- siis sen lisäksi, etteivät ole oppineet potalle - eivät<br />

myöskään tunne kelloa tai sitten eivät tiedä, kumpi on<br />

päivä, kumpi on yö.<br />

yhteismajoituksissa on sangen paljon henkilöitä, jotka<br />

nukkuvat päivät ja virkistyvät sitten yöksi.<br />

esim. eilen n. klo 24 isännät alkoivat laittamaan ruokaa.<br />

onneksi hellassa on kellokytkin, sillä muuten viikon luontoääni<br />

olisi paloauton sireeni.<br />

niin, ei se itsenäinen asuminen kaikille sovi. pakko on<br />

kyllä arvostaa, jos oot ollu selvin päin niin pitkään yhteismajoituksissa<br />

ja säilyttäny järkes. mäkin asun nyt taas<br />

yksin solussa, kun kaks herraa oli yöllä ruuanlaiton yhteydessä<br />

ottaneet pitkäkaulaisesta pullosta sekä ruoka- että<br />

piiskaryyppyjä; toinen puhalsi aamulla 3 promillea, toinen<br />

ei pystyny edes puhaltamaan.<br />

mulla itsellä ei kyllä kestä pää asua yhteis-/ solumajoituksessa<br />

miesten kanssa. ihmiset on erilaisia.<br />

yhteismajoituksessa korkeintaan oman vaimon/ lasten<br />

kanssa voisin asua. yhteismajoitus voi silti sopia jollekin<br />

toiselle erinomaisesti. antaa kaikkien kukkien kukkia<br />

vaan...<br />

päivää kaikille!!!<br />

nyt mulla alkaa- jos saavat työkkärissä myönteisen päätöksen<br />

tehtyä ja on vielä määrärahoja- 1.8.09 semmoinen<br />

”leikkityö” keskustassa, eli 20h/ viikko ja kolmen kuukauden<br />

ajan. tulot nousee 160 €/ kk:ssa ja se on semmoista<br />

rahaa, jota fatta ei ota pois. tätä pystyy tekemään ainakin<br />

kaksi kolmen kuukauden pätkää.<br />

mukava oli myös työkkärissä, kun sattui semmoinen virkailija,<br />

jolla oli käytännön älyä. mulla oli siis se työpaikka<br />

jo valmiina- itse asiassa mua pyydettiin sinne töihin,<br />

koska mä tulen aina aamuisin paikalle- ja se virkailija vain<br />

puolsi ja huiskaisi ne paperit mulle kuntoon. samoin se<br />

virkailija myös yhdellä käynnillä huomasi, että oon työhaluinen<br />

ja kykyinen: ei tarvinnu alkaa mitään lintupönttöä<br />

sille naputtelemaan. se sano, et sä et sistonen tarvii<br />

mitään kuntouttavaa. oli aika järki nainen; ei antanu tosin<br />

puhelinnumeroaan.<br />

mut siellä työkkärissä on kyllä enemmän niitä virkailijoita,<br />

joille on noussu mitätön virka jotenkin päähän. mut työkkärissähän<br />

on hyvä kyykyttää ihmisiä, kun ne on valmiiksi<br />

jo ihan pulassa.<br />

sistonen täällä vaan miettii, että miltähän se sitten taas<br />

pitkästä aikaa tuntuu lähteä omasta yksiöstä tähän ”leikkityöhön”<br />

ja sitten myöhemmin oikeaan työhön...<br />

punattulassa on kuitenkin ed. hyvä olla; dokaajat/ käyttäjät<br />

tällä hetkellä poissa sieltä. siellä on ihan hyvä porukka<br />

tällä hetkellä; kaikki haluaa olla selvin päin. sistonen<br />

ennustaa tosin, että kaikki tästä porukasta eivät ilman<br />

retkahduksia raitistu. voi jopa olla, ettei kaikki raitistu<br />

muutenkaan, prosentti on aika pieni esim. AA:ssa. mutta<br />

nyt on se asenne kaikilla kohdallaan: se on olla raittiina,<br />

olla raittiina.<br />

ja tämä tämän viikon viesti oli tässä. hyvää alkavaa viikkoa.<br />

terppa ja moi kaikille!!!<br />

sistonen sanoi itsensä irti punattulasta koska:<br />

- se on kallis, n. 550€/ kk ja asuntola sekä yhteismajoitus:<br />

tämä hinta on lähinnä posketon<br />

- se on kallis myös sistosen sossulle, ns. kuntaosuus<br />

- sistonen ei halua joutua punattulasta tukiasuntoon<br />

kettutyttöjen armoille (kettutytöt luulee bussipysäkkiä<br />

palveluksi)<br />

- punattulassa pitää olla aina paikalla, pelkkä vuokranmaksu<br />

ei siellä riitä<br />

- punattula selkeästi haittasi normaalia työssäkäyntiä ja<br />

muuta normaalielämää<br />

- siellä n. 30v. nuori nainen alkoi jo opastamaan 46v.<br />

sistosta: tämä ei sistoselle käy<br />

- sistosella on voimassa oleva passi ja vapaa liikkuvuus<br />

koko eu:n alueella, punattulassa ei näin ollut<br />

- jos sistosen on pakko asua yhteismajoituksessa, niin<br />

sistonen asuu sitten normaalissa yhteismajoituksessa<br />

(se on: 1 mies, 1 nainen + mahdollisesti lapsia, ja kaikki<br />

kotirauhan piirissä)<br />

- punattulassa alkoi myös holhous ja sistonen ei ole<br />

holhouksen alla (asumistuki olisi pitänyt ohjata suoraan<br />

punattulaan, seuraavaksi tod. näk. olisi pyydetty<br />

sistosen lompakko, pankkitunnukset ja - kortti ”talteen”<br />

punattulaan, sistosen henk. koht. papereita, esim. tiliotteita<br />

jo pyydettiinkin)<br />

- punattulan puh. nro on maksullinen 020- alkuinen<br />

numero, johon pitäisi sitten sistosenkin soitella.<br />

tarkkaa puhelun minuuttihintaa ”ei tiedetty” tai haluttu<br />

kertoa<br />

- jne jne jne jne<br />

Jatkuu sivulle 31<br />

17

Asunnottomien yönä Hakaniemen<br />

torilla Eero Lehteä odoteltiin turhaan<br />

lavalle vastaanottamaan kiveä.<br />

Eero Lehti sai Asunnottomien<br />

yön Hiertävän kiven<br />

Kiusallinen kivi päästiin luovuttamaan kuukauden viiveellä<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Kansanedustaja ja yrittäjä<br />

Eero Lehti sai jokunen<br />

kuukausi sitten kielteistä<br />

julkisuutta kaatamalla<br />

rahan voimalla pitkäaikaisasunnottomille<br />

tarkoitetun<br />

tukiasumisyksikön rakentamisen<br />

Helsingissä<br />

Mäkelänkadulla. Asia ei<br />

unohtunut Asunnottomien<br />

yön Hiertävän kiven työryhmältä<br />

ja Lehti nimettiinkin<br />

seuraavaksi kiven<br />

saajaksi. Lehti ei saapunut<br />

paikalle Hakaniemeen,<br />

jossa kiven luovutustilaisuus<br />

järjestettiin Asunnottomien<br />

yön toritapahtuman<br />

yhteydessä, mutta<br />

suostui ottamaan sen<br />

vastaan myöhemmin Keravalla<br />

Keski-Uudenmaan<br />

päihdepysäkin tiloissa.<br />

Lehti valitsi paikan.<br />

18<br />

Eero Lehti uskoo, että Pälkäneellä<br />

sijaitseva toimistotila<br />

olisi muutettavissa asunnottomien<br />

käyttöön.<br />

Hiertävä kivi on päättäjien<br />

sekä vastuuta<br />

kantamaan kykenevien<br />

vaikuajatahojen<br />

pariin kiertämään laiteu<br />

kiven murikka. Kiven annetaan<br />

kiertää kunnes asunnoomuusasioissa<br />

ei ole pahemmin muistuteavaa.<br />

Asunnoomien yö -kansalaisliikkeen<br />

toiveen mukaisesti muistuajakivi<br />

kiertäisi enintään 10 vuoa, jonka<br />

jälkeen se voitaisiin palauaa tarpeettomana<br />

takaisin luontoon.<br />

Vuonna 2007 kiven vastaanoi ensimmäisenä<br />

asunnoomuuden poistamista<br />

ponnekkaasti ajava asuntoministeri<br />

Jan Vapaavuori. Vapaavuorelta<br />

kivi siirtyi Helsingin kaupunginosayhdistykset<br />

ry:lle. Yhdistys suostui<br />

kiven myötä myös vastuunooon ja<br />

asunnoomuuskysymyksen käsielyyn<br />

keskuudessaan.<br />

Kiven saajaa kannustettiin<br />

vastuuseen<br />

Tuoreimmalla valinnallaan työryhmä<br />

haki hieman erilaista vastuunkantajaa,<br />

jonka <strong>toivo</strong>iin kiven myötä paneutuvan<br />

vastustuksen saan aitoihin<br />

tekoihin asunnoomuuden poistamiseksi.<br />

Asunnoomien yön työryhmä<br />

listasi valintakriteerit, joilla Eero Lehti<br />

”ansioitui” kiven saajaksi.<br />

Lehden katsoiin olevan kansanedustajana<br />

vastuussa veronmaksajille<br />

ja äänestäjille. Työryhmä kertoi pitävänsä<br />

masentavana, eä uusmaalainen<br />

kansanedustaja ostaa asunnoomuusohjelman<br />

kohteena olleen talon

Hiertävän kiven lahjoitushetki<br />

sai Eero<br />

Lehden (vas.), Ulla<br />

Matsi-Koistisen, Jorma<br />

Soinin ja Antti Honkosen<br />

mietteliäiksi.<br />

vieden noin 50 helsinkiläiseltä asunnoomalta<br />

mahdollisuuden omaan<br />

kotiin. Työryhmä piti Lehden toimintaa<br />

oudoksuavana myös siksi, eä<br />

kansanedustajan poliiinen ryhmä on<br />

vahvasti sitoutunut valtakunnalliseen<br />

asunnoomuusohjelmaan.<br />

Paheksuavaa työryhmän mielestä<br />

oli myös Lehden tapa kantaa<br />

yhteiskuntavastuuta yriäjien puheenjohtajana.<br />

Eero Lehden katsoiin<br />

osoiavan toiminnallaan, eä rahalla<br />

voi Suomessa ostaa jopa katuoikeuksia<br />

ja kulkurauhaa. Edelleen Lehdeltä<br />

peräänkuuluteiin kansalaisen vastuuta<br />

heikommassa asemassa olevien<br />

auamiseksi.<br />

– Kannustamme muistuajan<br />

avulla Eero Lehteä tähänastista vaikuavampiin<br />

tekoihin asunnoomuuden<br />

poistamiseksi, työryhmä totesi.<br />

Kehotus tulla<br />

”kaapista ulos”<br />

Eero Lehti valitsi Hiertävän kiven<br />

vastaanoopaikaksi Keravalla toimivan<br />

Keski-Uudenmaan päihdepysäkin,<br />

jonka toiminta on hänelle tuua.<br />

Päihdepysäkkiä ylläpitää Keravan<br />

Suojakotiyhdistys, joka on yksi Sininauhaliiton<br />

jäsenjärjestöistä. Lehti on<br />

ollut läheisesti tukemassa toimintaa,<br />

jossa yritetään auaa nuoria ihmisiä<br />

pysymään pois päihteiden käytön<br />

maailmasta.<br />

Nuorisopalveluiden johtaja Päivi<br />

Wilén ja toimintavastaava Mari<br />

Vainio kannustivat Lehteä tulemaan<br />

”kaapista ulos”, sillä Lehden osoittama<br />

tuki asunnoomien nuorten<br />

hyväksi on pantu paikkakunnalla<br />

merkille.<br />

– Monelle nuorelle Eero on roolimalli,<br />

Wilén hehkui.<br />

Kiven luovuivat Eero Lehdelle<br />

järjestöpäällikkö Ani Honkonen<br />

Elämäntapaliitosta ja sosiaalineuvos<br />

Jorma Soini Sininauhasäätiöstä. Honkonen<br />

kertoi oleaneensa, eä kivi<br />

jää nyt käteen, mua yllääen Lehti<br />

suostui oamaan sen vastaan, eikä<br />

hänkään suinkaan tullut tilaisuuteen<br />

tyhjin käsin.<br />

Lehti saapui paikalle yhdessä<br />

Taloustutkimus Oy:n talousjohtajan,<br />

Ulla Matsi-Koistisen kanssa. Matsi-<br />

Koistinen kertoi oavansa vastuun<br />

siitä, eä Lehden omistama Taloustutkimus<br />

päätyi ostamaan kiinteistön,<br />

johon asunnoomille olisi saneerau<br />

aravatasoisia vuokra-asuntoja. Matsi-<br />

Koistisen mukaan kiinteistö palvelee<br />

nyt yrityksen liiketoimintoja, joita jo<br />

aiemmin on ollut samassa pihapiirissä.<br />

Eero Lehden mielestä tukiasumisyksikköä<br />

suunnitelleet olivat harkitsemaomia<br />

ajatellessaan, eä Mäkelänkadun<br />

kiinteistön tontille olisi voitu<br />

saada kaavamuutos, joka olisi mahdollistanut<br />

sinne asuntorakentamisen.<br />

Lehdeltä tarjous<br />

asunnottomille<br />

Ani Honkonen totesi kiveä luovuttaessaan,<br />

eei sitä voi tarjota kenelle<br />

tahansa. Hiertävä kivi on Honkosen<br />

mielestä haaste, mua myös kunnia.<br />

Vastaanoteuaan Hiertävän kiven<br />

kansanedustaja Lehti kaivoi esiin pohjapiirustukset<br />

ja muutaman valokuvan<br />

Pälkäneellä saitsevasta kiinteistöstä.<br />

Toimistona palvelleeseen, teollisuusalueen<br />

laidalla saitsevaan kiinteistöön<br />

voisi Lehden mielestä majoiaa<br />

parikymmentä asunnotonta.<br />

25 huonea ja jonkin verran yhteistä<br />

tilaa käsiävä kiinteistö saitsee<br />

Lehden mukaan tontilla, jossa on<br />

valmiiksi asuntokaava. Mäkelänkadun<br />

toniin viitaten Lehti totesi, eä<br />

valitusoikeuksineen kaavamuutoksen<br />

hakeminen on aina riski.<br />

Eero Lehti <strong>toivo</strong>i, eä asunnoomuuden<br />

poistamisen parissa puuhailevat<br />

taruisivat puheiden saan<br />

toimeen. Lehti kertoi olevansa valmis<br />

myymään tai vuokraamaan tiilipintaisen<br />

rakennuksen asunnoomien<br />

käyöön, jos vain sopiva toima löytyy.<br />

Lehdellä ei kuitenkaan ollut antaa<br />

kiinteistön osoitea, joa mahdolliset<br />

toimat voisivat käydä sitä edes katsomassa.<br />

Hiertävän kiven luovutustilaisuudessa<br />

vaihdeiin käyntikoreja<br />

puolin ja toisin, mua ainakaan vielä<br />

lehden painoon mennessä, tietoa<br />

osoieesta ei Lehdeltä ole saatu. •<br />

19

Laaksolahden fudishallissa Espoossa<br />

pelataan<br />

onnistumisen<br />

puolesta<br />

FC Askel -jalkapallojoukkueen kapteeni Jude on mies, jolla on taustalla<br />

toipumiskokemus päihteistä. Vielä pari vuotta sitten pallon<br />

sijaan miehen elämässä pyörivät pullo ja pullon tuomat ongelmat.<br />

Asunnottomuuskin liipaisi läheltä omaa elämää. Nyt Jude tekee<br />

mainiota työtä toimimalla yhtenä Askeleen vetäjistä.<br />

FC Askeleen pelaajat koostuvat<br />

espoolaisten vastaanottokotien<br />

asiakkaista. Viikoittaiset pelisessiot<br />

asunnottomien jalkapallojoukkueessa<br />

tuovat elämään vertaistukea ja<br />

kokemuksen onnistumisesta. Juden<br />

eli Carl Johan Enkenbergin elämä sai<br />

uuden, päihteistä vapaan suunnan juuri<br />

pallon potkimisen tuomien positiivisten<br />

elämysten myötä.<br />

– Aluksi pelipäivä oli ainoa selvä<br />

päivä viikossa. Pelin jälkeen olin aina<br />

hyvissä fiiliksissä ja niiden avulla sain<br />

vähän muitakin asioita hoidetuksi.<br />

Elämän umpisolmujen pikkuhiljaa selvitessä<br />

oli helpompaa olla muulloinkin<br />

pää selvänä. Kuitenkin juuri jalkapallo<br />

toi muutoksen kaikkeen, Jude kertoo.<br />

Jude pelasi nuorempana B-junioreissa,<br />

kunnes suunnilleen 15-vuotiaana<br />

alkoi muukin elämä kiinnostaa. Uudet<br />

20<br />

kokemukset ja myös päihteet ottivat<br />

mukaansa ja pelaaminen sai jäädä. Nyt<br />

Jude sanoo päässeensä takaisin oman<br />

lajinsa ja pelaamisen tuomien hyvien<br />

kokemusten pariin.<br />

Teksti: Taina Andreev<br />

Kuva: Paula Bogossian<br />

Tukea ja kannustusta<br />

monelta taholta<br />

Kaijus Varjonen toimi pitkään Espoon<br />

kaupungilla asunnottomien palveluiden<br />

kehittäjänä ja hän on ollut mukana<br />

osaltaan puuhaamassa jalkapallotoimintaa<br />

asunnottomille. Nykyään Kaijuksen<br />

työnantaja on Pääkaupunkiseudun<br />

sosiaalialan osaamiskeskus.<br />

Paljon menestyksellistä työtä<br />

on saa tu aikaiseksi Espoon kaupungin<br />

mie lenterveys- ja päihdepalvelujen<br />

ja FC Askeleen välisenä yhteistyönä.<br />

Ken ttä- ja hallivuorot järjestyvät edullisesti<br />

ja tiedotus pelitoiminnasta kulkee<br />

kaupungin työntekijöiden kautta. Kaikki<br />

ovat tervetulleita pelaamaan ja joukkueen<br />

harjoituksissa onkin kymmenestä<br />

kahteenkymmeneen pelaajaa kentällä.<br />

Joskus on ollut naisiakin mukana.<br />

Palloliitto on sponsoroinut joukkueelle<br />

palloja ja peliliivejä. Jari Sarasvuo<br />

antoi kertalahjoituksena nappulakengät<br />

koko joukkueelle.<br />

Pelaajien elämäntilanne ja taitotaso<br />

vaihtelevat, mutta jokaiselle löytyy<br />

paikka joukkueessa. Joukkueen jäsenet<br />

toimivat toinen toisilleen elämässä kiinnipitävänä<br />

voimana. Joukkue on myös<br />

päässyt matkustamaan yhdessä, kun<br />

turnauspelejä on pelattu toisissa kaupungeissa.<br />

Juden pelaaminen on vienyt<br />

pitkälle kohti aurinkoa. Espoolaisena<br />

pelaajana juuri hänet valittiin edustamaan<br />

Suomea asunnottomien MM-jalkapalloturnaukseen<br />

Melbourneen.<br />

– Valinta MM-joukkueeseen oli suuri<br />

juttu. Saatuani jo tiedon valinnasta, teki<br />

välillä mieli avata pullo. Kuitenkin pelimatka<br />

Australiaan oli asia, jota halusin<br />

vielä enemmän. Pullo jäi avaamatta, kun<br />

jotakin päihteitäkin suurempaa oli saavutettavissa,<br />

Jude kertoo kokemastaan.<br />

Asunnottomien jalkapallo<br />

levinnyt useille paikkakunnille<br />

Suomessa asunnottomien jalkapalloa<br />

pelataan yhdeksällä eri paikkakunnalla<br />

kahdentoista eri joukkueen voimin.<br />

Kansallisena toimintana pelataan kahta<br />

eri liigaa syys-talvikaudella. SM-turnaus<br />

pelataan toukokuussa.<br />

Toukokuussa <strong>2009</strong> perustetun<br />

Homeless Academy ry:n toiminnan<br />

alkuvaiheen tärkeimpänä toimintamuotona<br />

on asunnottomien jalkapallotoiminnan<br />

koordinointi ja kehittäminen<br />

maassamme.<br />

Suomen asunnottomien maajoukkue<br />

on edustanut maatamme jo neljä<br />

kertaa asunnottomien jalkapallon<br />

MM-turnauk sessa, jossa tämän vuoden<br />

Italian Milanossa järjestetyn turnauksen<br />

voitto meni Ukrainalle. Kahdeksas<br />

asunnottomien MM-turnaus pelataan<br />

sambakarnevaalien aikaan ensi vuonna<br />

Brasilian Riossa. •

Kuuntelu<br />

parhaana<br />

lahjana<br />

Onnellisia ovat he, joilla on<br />

hyviä kuuntelijoita. Toisen<br />

ihmisen kuuntelu ja hänelle täyden<br />

huomi on antaminen ovat suurimpia<br />

lahjoja, joita voimme antaa.<br />

Kuuntelun kautta ihminen voi löytää<br />

omat henkiset voimavaransa,<br />

mikä on perustana kaikelle kehittymiselle.<br />

Positiivisella kuuntelulla<br />

mennään jopa yli heikkouksien.<br />

Se on ihmeellinen lahja, koska sillä<br />

on taianomainen taipumus tulla<br />

antajalleen takaisin.<br />

Kuuntelun kautta luomme ja kehitämme<br />

ihmissuhteitamme. Se luo<br />

perustan luottamukseen, välittämiseen<br />

ja vaikuttamisen. Kuuntelun<br />

kautta pystymme myös auttamaan<br />

parhaalla mahdollisella tavalla.<br />

Meillä kaikilla on niin erilaisia tarpeita.<br />

Siksi onkin tehokasta siirtää<br />

oma minä taustalle ja suurella kunnioituksella<br />

ja itseluottamuksella<br />

hypätä toisen ihmisen kelkkaan.<br />

Kuuntelu vaatii kuitenkin paljon<br />

taitoa ja rohkeutta. Ja vain harjoituksen<br />

kautta voi tulla mestariksi.<br />

Se perustuu pitkälti oman itsensä<br />

tuntemiseen. Harjoittelu voi olla<br />

koko elämän kestävä prosessi,<br />

jos sa henkilö ottaa huomioon<br />

oman henkisen kasvun ja kehityksen.<br />

Rikas on ihminen, joka tuntee<br />

oman arvonsa ja uskaltaa olla<br />

toista kunnioittaen lähellä.<br />

Näkökulmia<br />

oppimiseen<br />

Ensimmäinen seikka kuuntelussa<br />

on kuuntelijan oma käytös. Onko<br />

sinulla luonteva katsekontakti<br />

puhu jaan Oletko puhujan vierel lä<br />

Kehomme viestii paljon enemmän<br />

kuin sanamme. Hyvät kuuntelijat<br />

synkronisoivat omaa käytöstään<br />

puhujan mukaan. Kuuntelu on<br />

herkkää vuorovaikutusta puhuvan<br />

ihmisen ja hänen kulttuurinsa<br />

kautta.<br />

Hyvä kuuntelija käyttää myös<br />

niin sanottuja avoimia kysymyksiä.<br />

Avoimet kysymykset auttavat<br />

puhujaa kertomaan vapaasti<br />

aiheesta. Niihin ei ole mahdollista<br />

vastata vain yhdellä sanalla. Hyvä<br />

kuuntelija voi kysyä: ”Mitä sinä<br />

Hyväksi kuuntelijaksi tuleminen vaatii harjoittelua.<br />

ajattelet tästä” Tai hän voi sanoa:<br />

”Voisitko kertoa miltä tämä sinusta<br />

tuntuu”<br />

Laajoilla kysymyksillä vältetään<br />

grillauksen tuntua.<br />

Puhuminen vaatii myös<br />

rohkeut ta. On hyvä muistaa, että<br />

ihmiset keskustelevat asioista, joita<br />

tietävät toisen pystyvän kuuntelemaan.<br />

Aina ei ole helppoa luottaa<br />

ja kertoa toiselle varsinkin haastavista<br />

asioista. Hyvä kuuntelija osaa<br />

rohkaista ja auttaa jatkamaan.<br />

Samalla hän muistaa, että jokainen<br />

etenee omassa tahdissaan.<br />

Tärkeää on vielä puhujan tunteiden<br />

heijastaminen. Hyvällä kuuntelijalla<br />

on laaja tunteiden sanavarasto,<br />

jota hän herkästi heijastaa<br />

takaisin puhujalle. Monet tunteet<br />

saattavat olla vielä hyvin ristiriitaisia<br />

ja niidenkin selvittäminen vaatii<br />

kuuntelijalta taitoa.<br />

Hyvä kuuntelija lopuksi tarkistaa<br />

puhujan kanssa, että on ymmärtänyt<br />

kuulemansa oikein. Hän<br />

osaa tehdä yhteenvedon puhujan<br />

käytöksestä, ajatuksista ja tunteista.<br />

Tämän yhteenvedon aikana<br />

mahdollinen haaste voidaan myös<br />

määritellä tarkemmin. Vasta sen<br />

jälkeen voidaan yhdessä asettaa<br />

realistisia tavoitteita.<br />

Kuuntelu kehittää<br />

yhteisöllisyyttä<br />

Taitavat kuuntelijat ovat pitkälle<br />

kehittyneitä vaikuttajia. Avoimen<br />

ja positiivisen kuuntelun kautta he<br />

luovat ympäristön, jossa on yhteisöllisyyttä.<br />

Tällaisessa ympäristössä<br />

monet oppivat itse ratkaisemaan<br />

omat ongelmansa. Täten positiivinen<br />

kuuntelu voi auttaa myös<br />

itsenäistymisessä ja oman vastuun<br />

kasvamisessa.<br />

Varsinkin näin joulun aikoihin<br />

meille kaikille on tarjoutunut lukemattomia<br />

mahdollisuuksia harjoitella.<br />

Miltä tuntuisi nähdä elämä<br />

toisen näkökulmasta Jokaiselle on<br />

suotu vain yksi oma elämä, mutta<br />

toisten kautta voimme rikastuttaa<br />

omaa elämänkokemustamme ja<br />

hakea uusia näkökulmia. •<br />

Paula Bogossian<br />

Master of Arts, USA<br />

Yhteisöpsykologia<br />

21

Porin Sininauha sai uuden toiminnanjohtajan<br />

Marika Haapajärveä<br />

kiehtovat tehtävän<br />

monet mahdollisuudet<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Porin Sininauhan johtajan<br />

tehtävät syyskuun alussa<br />

aloittanut Marika Haapajärvi<br />

arvelee olevansa nyt ihannetyössään.<br />

Kristillinen arvomaailma<br />

ja mahdollisuus<br />

toteuttaa omaa kokemustaan<br />

monipuolisesti tekevät<br />

työstä mieluisan ja mielenkiintoisen.<br />

Porin Sininauha sai Marika Haapajärvestä uuden toiminnanjohtajan viime syyskuussa.<br />

22<br />

Marika Haapajärvi on<br />

aiemmin toiminut muun<br />

muassa sairaanhoitajan<br />

tehtävissä ja lastensuojelulaitoksen<br />

johtotehtävissä. Sairaanhoitaja-diakonissaksi<br />

Porin diakoniaammaikorkeakoulusta<br />

valmistunut<br />

Haapajärvi sanoo, eä aiempi työkokemus<br />

tukee nykyistä tehtävää, vaikka<br />

hän ei suoranaisesti olekaan toiminut<br />

päihdeongelmaisten parissa.<br />

Päihteet ja niiden käytön seuraukset<br />

ovat olleet näkyvä osa työtä, johon<br />

Haapajärvi on ennen nykyistäkin tehtäväänsä<br />

osallistunut. Muun muassa<br />

psykiatriaan hän sanoo päihteiden liittyvän<br />

hyvin läheisesti. Monella Haapajärven<br />

aikaisemmista asiakkais ta<br />

oli kaksois- ja jopa kolmoisdiagnoosi.<br />

Hän sanookin haluavansa rikkoa rajoja<br />

ja <strong>toivo</strong>o, eä päihde- ja mielenterveysongelmat<br />

nähtäisiin selkeämmin<br />

toisiinsa liiyvinä asioina.<br />

Myös lastensuojelutyössä päihteet<br />

tulivat päiviäin vastaan.<br />

– Harvat lapset soitetaan siksi, eä<br />

heillä itsellään olisi päihdeongelma,<br />

mua perheiden päihdetausta vaikut-

Marika Haapajärvi <strong>toivo</strong>o, että<br />

päihde- ja mielenterveysongelmat<br />

nähtäisiin selkeämmin toisiinsa<br />

liittyvinä asioina.<br />

taa suoraan lasten elämään, Haapajärvi<br />

selviää.<br />

Haapajärvi huomauaa, eä<br />

päihde- tai mielenterveystyössä on<br />

pitkälti kyse ihmisten kohtaamisesta,<br />

siksi hän on kokenut omaavansa hyvät<br />

valmiudet nykyiseen tehtäväänsä.<br />

Kristillinen arvomaailma<br />

on tärkeä osa elämää ja työtä<br />

Marika Haapajärvi kertoo kristillisten<br />

arvojen olleen jo osa lapsuuskodin<br />

maailmaa. Äiti oli mukana SLEY:n toiminnassa<br />

ja tyären lapsuuteen oleellisina<br />

asioina kuuluivat muun muassa<br />

pyhäkoulu ja seurakunnan kerhot.<br />

Teinivuosina tosin seurakuntatyö ei<br />

oikein maistunut. Haapajärvi kuvaa itseään<br />

nykyään lähinnä yleiskristityksi<br />

luterilaiseksi, joka omien elämänkokemustensa<br />

myötä on joutunut pysähtymään<br />

perusarvojen äärelle.<br />

Rakkaiden läheisten menetykset<br />

ovat Marika Haapajärven mielestä<br />

vaikuaneet paljonkin hänen lähivuosiensa<br />

elämänkulkuun. Isän kuolema<br />

ja äidin vaikea, muutamassa vuodessa<br />

kuolemaan johtanut sairaus ovat jääneet<br />

jälkensä. Äidilleen Marika Haapajärvi<br />

toimi saaohoitajana tämän<br />

kolmen viimeisen elinvuoden ajan.<br />

Mua jo koulutukseen hakeutuessaan<br />

Marika Haapajärvi halusi<br />

tähdätä tehtäviin, joissa hän voisi<br />

auaa muita ihmisiä. Sairaanhoitajan<br />

koulutus ja psykiatrian alalta hankiu<br />

lisäkoulutus tuntuivat palvelevan<br />

hyvin tätä tarkoitusta. Nyt Haapajärvi<br />

haluaa kouluautua lisää ja hän<br />

suoriaa parhaillaan ylempää ammaikorkeakoulututkintoa<br />

terveyden<br />

edistämisen koulutusohjelmassa.<br />

Porin Sininauhassa kristillinen<br />

arvomaailma on osa työtä. Haapajärvi<br />

sanoo, eä edellisissä työpaikoissa<br />

hengellisten asioiden suhteen piti<br />

noudaaa melkoista varovaisuua.<br />

Tavoitteena on<br />

palveleva johtajuus<br />

Marika Haapajärvi sanoo voivansa<br />

nyt myös toteuaa johtajan tehtävää<br />

mieleisellään tavalla toimiessaan Porin<br />

Sininauhassa. Häntä miellyää ajatus<br />

palvelevasta johtajasta, jonka työssä<br />

on aktiivinen ja valmentava ote. Tällainen<br />

johtaja kuuntelee omaa kenttäänsä,<br />

joka vastaa perustehtävistä ja<br />

osaamisesta. Johtajan tehtäväksi jää<br />

tuolloin lankojen pitäminen käsissä.<br />

Oleellista Haapajärven mielestä ovat<br />

johtajan vuorovaikutustaidot, avoimuus<br />

ja luoamus.<br />

Haapajärvi allekirjoiaa ajatuksen,<br />

eä jokainen päivä on kasvamista,<br />

koskaan ei voi olla valmis.<br />

Porin Sininauhan työyhteisö on varsin<br />

pieni. Vakinaisempaa väkeä on alle<br />

kymmenen. Varsinaisen asiakastyön<br />

Haapajärvi jäää mielellään tehtävänsä<br />

osaavien ammailaisten käsiin.<br />

Silti hän haluaa itsekin osallistua<br />

kodin arkeen muun muassa vetämällä<br />

yhteislaulutilaisuuksia. Haapajärvi<br />

kiieleekin mahdollisuua toteuaa<br />

työssään omaa musiikkiharrastustaan.<br />

Yhteisöllisyys tukee<br />

asukkaiden toipumista<br />

Porin Sininauha tarjoaa tueua<br />

asumista 23-paikkaisessa päihteeömässä<br />

asumisyksikössä. Rakennus,<br />

jonka yhteydessä on myös 9-paikkainen<br />

ensisuoja, valmistui 2000-luvun<br />

puolivälissä. Ensisuojaan yöpyjät<br />

tulevat joko oma-aloieisesti, poliisin<br />

saaelemina tai sien heidät ohjataan<br />

sinne esimerkiksi sairaalan ensiavusta.<br />

Ensisuojassa kolme paikkaa on varau<br />

naisille.<br />

Ensisuojaan päätyviä asunnoomia<br />

yritetään auaa asumisen alkuun esimerkiksi<br />

lähes naapurissa saitsevan<br />

Pelastusarmean asuntolan kaua.<br />

Monen kohdalla asumisura saaaa<br />

kulkea portaita ylös ja alas. Kaikille Sininauhan<br />

päihteetön asuminen ei sovi,<br />

mua elämäntilanteiden muuuessa<br />

moni myös saaaa palata sen suojiin<br />

muita asumisen muotoja kokeiltuaan.<br />

Sininauhan päihteeömässä yksikössä<br />

asuminen yleensä alkaa ryhmäkodista,<br />

josta on mahdollista päästä<br />

rakennuksen alakerrassa saitsevaan<br />

omaan yksiöön. Parhaimmillaan<br />

asuminen jatkuu pari vuoa, jonka<br />

jälkeen katsotaan mahdollisuuksia<br />

lähteä eteenpäin. Marika Haapajärven<br />

mukaan yhteisöllisyys on vahva<br />

vaikuaja kodin arjessa.<br />

Porin Sininauhalle vuosi 2010 merkitsee<br />

pienoisia muutoksia, kun Porin<br />

kaupunki on sitoutunut soiamaan<br />

vain 18 asuntoon porilaisia. Loput<br />

viisi päihteetöntä asuntoa jäävät ulkopaikkakuntalaisten<br />

käyöön. Haapajärvi<br />

<strong>toivo</strong>o, eä asukkaat tulevat<br />

muistakin kunnista samoin kriteerein<br />

eli ovat asunnoomia päihdeongelmaisia,<br />

joilta itsenäinen asuminen ei<br />

onnistu ilman tukea. Yhteisöllisyyden<br />

säilymisen kannalta on tärkeää, eä<br />

asukkaiden tausta on samantyyppinen.<br />

•<br />

23

Haikea juhlahetki<br />

Jyväskylässä<br />

Katulähetyksen Perhetyö ja Perhepolku juhlivat<br />

Kuva: Perhepolku: Lasten oikeuksien kortit<br />

Perjantaina 27.11.09 Jyväskylän<br />

Katulähetyksen Perhepolku-projekti<br />

piti päätösseminaarin<br />

ja Perhetyö juhli<br />

10-vuotista taivaltaan haikeissa<br />

merkeissä. Molempien<br />

tulevaisuus ratkeaa näinä<br />

päivinä.<br />

Tulevaisuuden epävarmuus<br />

ei kuitenkaan millään tavalla<br />

näkynyt ilmapiirissä paitsi siten,<br />

että monissa yhteistyötahojen<br />

puheenvuoroissa ponnekkaasti <strong>toivo</strong>ttiin<br />

työn jatkumista.<br />

Perhetyö ja Perhepolku olivat saa-<br />

neet kokoon ihailtavan monipuolisen<br />

esiintyjäkaartin, josta kaikki seminaareja<br />

järjestävät tahot mieluusti saisivat ottaa<br />

oppia! Aamupäivällä oli tanakkaa asiaa<br />

asiantuntijoiden suulla ja asiakkaan<br />

koskettava puheenvuoro, ja iltapäiväksi<br />

oli kutsuttu paikalle mm. tanssija<br />

ja koomikko kertomaan omilla luovilla<br />

tavoillaan identiteetistä ja perheessä<br />

elämisestä.<br />

Joten tunnetta oli mukana yltäkyllin!<br />

Iso Kirja neuvoo rakastamaan Jumalaa<br />

”koko sydämestäsi, koko sielustasi ja<br />

mielestäsi ja koko voimallasi”. Enkä<br />

malta olla kysymättä, miksi sitten niin<br />

monet kristillisetkin seminaarit pyrkivät<br />

vetoamaan vain mieleen eli ymmärrykseen<br />

ja jopa pelätään sydämeen ja sieluun<br />

eli tunteeseen vetoamista Ihmisen<br />

kokonaisuus tulisi ottaa huomioon, jotta<br />

koko ihminen vaikuttuisi ja motivoituisi<br />

toimintaan.<br />

Raittiudesta<br />

kannattaa saarnata<br />

Aamupäivällä projektin Hanna Kytölä,<br />

Miia Ala-Rautalahti ja Eira Rauhala esittelivät<br />

historiansa huumorilla höystetyin<br />

kuvin ja selostuksin. Luennoitsijoina<br />

olivat Riitta Siekkinen Lapsi ja perheet<br />

Kaste-hankkeesta, Tarja Boelius Keski-<br />

Suomen ensi- ja turvakodin Pidä kiinni<br />

-hoitojärjestelmästä ja Anneli Pienimäki<br />

Sininauhaliitosta. Asiakkaan loistavan<br />

palautteen työstä antoi Taru Kautto.<br />

Riitta Siekkinen valotti sijaishuollon<br />

näkökulmasta huostaanotettujen lasten<br />

Kuva Jorma Soini<br />

Perhepolku-projektin<br />

päätösseminaari ja<br />

Perhetyön juhla pidettiin<br />

Jyväskylän kaupunkiseurakunnan<br />

tiloissa.<br />

24

Kuva Jorma Soini<br />

biologisten vanhempien tuen tärkeyttä.<br />

Tutkimustenkin mukaan vanhemmat haluavat<br />

ja tarvitsevat tukea kriisissä, mitä<br />

huostaanotto aina on. Tuen antaminen<br />

kaikille osapuolille antaa mahdollisuudet<br />

jaettuun vanhemmuuteen, josta<br />

hyötyy ensisijaisesti lapsi.<br />

Tarja Boelius valitti painokkaasti<br />

aikuisten päihdekäyttäytymistä ja kysyi,<br />

mihin yhteiskuntana olemme joutumassa,<br />

kun vain yhdeksän prosenttia<br />

kansasta on raittiita. Katulähetyskollegani<br />

sanoi puheen jälkeen: ”Siinäpä oli<br />

todella hyvä saarna!” Itse koin samoin.<br />

Puheen aikana tuli mieleen kaksi eri<br />

tilannetta, johon haluan saada Boeliuksen<br />

julistamaan raittiuden sanomaa.<br />

Seurakunnat ja kristilliset järjestöt huomio:<br />

saarnaajan ei tarvitse olla pappi!<br />

Anneli Pienimäki aloitti oman osuutensa<br />

siteeraamalla joululaulusta ”laps<br />

hankeen hukkuu, unhoittuu”. Joulun<br />

lapsen tilalle hän puheessaan asetti<br />

päihdekotien lapset, jotka ovat vaarassa<br />

hukkua ja unohtua muiden hankkeiden<br />

alle.<br />

Terveisiä<br />

perheestä<br />

Iltapäivällä oli Perhetyön esittelyn vuoro.<br />

Anne Jantunen ja Petri Mäkinen valottivat<br />

10-vuotisen Perhetyön historiaa,<br />

jota Marja Rantanen ehätti paikkamaan<br />

kertomalla, kuinka ratkaisevan tärkeä<br />

rooli Helena Simulalla oli työn alkuvaiheessa.<br />

Koomikko Mikko Vaismaa<br />

vei Terveisiä perheestä -esityksessään<br />

kuulijoita Jurvan, Kurikan, Jämsän ja<br />

New Yorkin kautta tarkastelemaan<br />

lapsiperheen arjen tragikomiikkaa. Katulähetyksen<br />

entinen toiminnanjohtaja<br />

Jorma Soini tokaisi puheensa aluksi:<br />

”On se kyllä väärin, että joutuu puhumaan<br />

tollasen Mikon jälkeen…!” Jyväskylän<br />

Kristillisen Tanssikoulun opettaja<br />

Maija Pitkänen tanssi Casting Crowns<br />

-bändin upean kappaleen ´Who Am I´,<br />

ja tanssinsa lopuksi lähetti lentosuukon<br />

kohti kattoa, ja korkeammalle…<br />

Jyväskylän Katulähetyksen työntekijä<br />

Minna Lammi kertoi koskettavasti omaa<br />

Jyväskylän Katulähetyksen toiminnanjohtaja<br />

Erkki Arvaja kertoi<br />

kuunnelleensa ylpeänä selviytymistarinoita,<br />

joissa hänen johtamansa<br />

järjestö on ollut osallisena.<br />

elämäntarinaansa ja kertoi olleensa<br />

Perhetyön koekaniini: ensimmäinen<br />

asiakas 10 vuotta sitten. Minnan selviytymistarinassa<br />

uskoontulolla on<br />

ollut suurin merkitys. Merkittävää on<br />

ollut myös se, että hän ei ole halunnut<br />

poikansa käyvän samoja teitä kuin mitä<br />

itse on käynyt.<br />

Perhetyö on Minnalle ollut yksi apu<br />

selviytymisessä, ja hän korostaa myös<br />

aviomiehen avun suurta merkitystä.<br />

Hän kertoi olleensa sosiaalityön asiakas<br />

jo lähes syntymästään alkaen, mutta<br />

elämä on nyt kuntoutunut siten, että<br />

hän on ollut Katulähetyksen työntekijä<br />

jo syksystä 2001. Jyväskylän Katulähetyksen<br />

toiminnanjohtaja Erkki Arvaja<br />

huikkasi Minnan puheen lomaan: ”Kerro<br />

nyt Jukastakin jotakin!” Aviomies Jukka<br />

Lammi myhäili tyytyväisenä kahvipöydän<br />

ääressä. Yhdessä he parhaillaan<br />

valmistautuvat uusiin, vielä avoimiin<br />

haasteisiin Pohjanmaalla vuodenvaihteen<br />

jälkeen.<br />

Ruohonjuuritason<br />

innovatiivisuutta<br />

Vapaan sanan aikana Ari Inkinen Helsingin<br />

NMKY:n ehkäisevän päihdetyön<br />

projektipäällikkö isä-lapsi –hankkeesta<br />

käytti kiittävän puheenvuoron ja sanoi,<br />

että Perhetyön ja Perhepolun työntekijät<br />

ovat olleet ruohonjuuritasolla innovatiivista<br />

porukkaa. Hänen sanojensa<br />

mukaan on todella iso menetys Jyväskylälle<br />

ja koko Suomelle, jos Perhetyö<br />

joudutaan ajamaan alas.<br />

Päivän viimeisen puheenvuoron<br />

käytti Erkki Arvaja. Hän totesi olevansa<br />

ylpeä Katulähetyksestä kuunnellessaan<br />

selviytymistarinoita ja kertoi omaa<br />

tarinaansa päihdekodissa kasvaneesta<br />

pojasta mieheksi, joka vasta Helsingin<br />

NMKY:n avioliittoleiriltä sai eväitä omien<br />

tunteidensa tunnistamiseen ja sitä<br />

kautta oman avioliittonsa pelastamiseen.<br />

•<br />

Sirkku Chambers<br />

Salmirannan puolimatkankodin ja Erityistuen<br />

työntekijä, Jyväskylän Katulähetys<br />

Perheosasto<br />

parantaa vankilassa<br />

olevien lasten oloja<br />

Suomessa on viime vuosina ollut<br />

20–30 lasta vankilassa tuomiota<br />

kärsivän vanhemman kanssa.<br />

Suurin osa lapsista tulee vankilaan<br />

alle vuoden ikäisenä ja he viettävät<br />

siellä keskimäärin muutamia kuukausia.<br />

Kaikki vankiäidit lapsineen<br />

ovat Hämeenlinnan suljetun vankilan<br />

äiti-lapsiosastolla ja Vanajan<br />

avovankilassa. Nyt Suomeen ollaan<br />

perustamassa uutta vankilan<br />

perheosastoa, jonka tavoitteena<br />

on edistää lapsen ja vanhemman<br />

vuorovaikutusta sekä valmistaa<br />

perhettä vankeusrangaistuksen<br />

jälkeiseen aikaan.<br />

Suomeen ollaan luomassa<br />

uutta yhteistyömallia vankilaan<br />

sijoitettujen lasten turvaamiseksi.<br />

Lain mukaan vankilaan esitetään<br />

perustettavaksi perheosasto, jolle<br />

sijoitetaan vanhempansa kanssa<br />

vankilaan tuleva lapsi. Perheosasto<br />

mahdollistaa lapsen yhteydet<br />

normaaliin arkielämään ja vankilan<br />

ulkopuolella oleviin omaisiin, kuten<br />

toiseen vanhempaan ja sisaruksiin.<br />

Perheosasto saattaa lisätä myös<br />

isien tietoisuutta siitä, että he voivat<br />

ottaa pienen lapsensa mukaan<br />

vankilaan, silloin kun se on lapsen<br />

edun mukaista.<br />

Ensi- ja turvakotien liitto ryhtyi<br />

vankiloiden aloitteesta hankkeeseen,<br />

jolla parannetaan lasten<br />

oloja vankilassa. Hankkeen aikana<br />

lapsen asema vankilassa ja lapsen<br />

edun kokonaisvaltainen arviointi<br />

on noussut tietoisen tarkastelun<br />

kohteeksi. Kehittämistyötä on tehty<br />

tiiviissä yhteistyössä vankiloiden<br />

äiti-lapsiosastojen henkilökunnan<br />

ja johdon kanssa. Päämäärä lapsen<br />

aseman kirkastamisesta ja halu<br />

muutokseen ovat olleet yhteisiä<br />

tekijöitä.<br />

Keskeisin uudistus on, että lastensuojelun<br />

viranhaltijat päättävät<br />

lapsen sijoittamisesta vankilaan<br />

vanhempansa kanssa eivätkä enää<br />

vankeinhoitolaitoksen sijoittajayksiköt.<br />

Muutos haastaa kuntien lastensuojelun<br />

tiiviimpään yhteistyöhön<br />

vankeinhoidon kanssa lapsen edun<br />

arvioimiseksi. •<br />

Lähde: Ensi- ja turvakotien liitto<br />

25

Koevapaus auttaa sopeutumaan elämään vankilan jälkeen<br />

”Lusin mieluummin<br />

kotona”<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Järvenpääläiselle Mike Lehdolle<br />

vankilan portit avautuivat noin<br />

puoli vuotta ennen vankeusajan<br />

päättymistä. Koevapaudessa Lehto<br />

noudattaa tarkkoja sääntöjä ja<br />

voi liikkua vain tietyllä alueella.<br />

Tätä mahdollisuutta hän pitää<br />

kuitenkin huomattavasti parempana<br />

kuin tuomion suorittamista<br />

loppuun asti vankilan sisällä. Koevapaus<br />

antaa hänen mukaansa<br />

paremmat mahdollisuudet sopeutua<br />

siviiliin.<br />

Koevapauden aikana Mike Lehto joutuu kuljettamaan puhelinta mukanaan aina ja<br />

kaikkialle. Puhelimen avulla valvotaan muun muassa sitä, että valvottava pysyy hänelle<br />

määrätyllä liikkuma-alueella.<br />

26<br />

Mike Lehdon viimeiset<br />

vankilakokemukset<br />

ovat Riihimäeltä päihteeömältä<br />

osastolta ja<br />

Jokelan vankilan avopuolelta. Koevapauteen<br />

tarjoutui mahdollisuus, koska<br />

vankeusaikana ei ollut sen estäviä<br />

ongelmia. Toisin sanoen kaikki sujui<br />

hyvin. Lehto uskoo, eä tulevaisuudessa<br />

moni pitkäaikaisvanki aloiaa<br />

vapautumisen samalla tavoin kuin<br />

hän nyt tekee.<br />

Koevapauden alkaminen 13.<br />

syyskuuta tänä vuonna oli Lehdon<br />

kohdalla mahdollista, koska hän oli<br />

saanut sitä ennen asunnon päihteettömästä<br />

asumisyksiköstä ja myös<br />

opiskeluasiat olivat kunnossa. Opiskelun<br />

vaihtoehtona olisi tarviu jotain<br />

muuta aktivoivaa toimintaa. Lehdolla<br />

oli koevapauden aloiaessaan meneillään<br />

vuoa aikaisemmin alkanut<br />

rakennusalan pintakäsielykoulutus,<br />

joka pääyi aivan äskeäin. Heti sen<br />

jatkoksi hän lähti jatkamaan rakennuspuolen<br />

koulutuksessa, jota kestää<br />

vielä mahdollisesti ensi kesään asti.<br />

Hieman yli viisi kuukaua kestävän<br />

koevapauden aikana Mike Lehto<br />

sai ensimmäisen kahden kuukauden<br />

aikana liikkua vain kotikuntansa, Jär-

venpään alueella. Lokakuun lopussa<br />

alue laajeni koskemaan myös naapurikaupunki<br />

Keravaa ja viikonloppuisin<br />

on lupa mennä myös Tuusulaan.<br />

Tarviaessa voi päästä käymään<br />

muuallakin, mua siihen on anoava<br />

lupa koevapaua valvovalta vankilalta.<br />

Lehdon mukaan lupa on melko<br />

helppo saada, mua esimerkiksi<br />

päihdehoidossa toisella paikkakunnalla<br />

olevaa kaveriaan hän ei päässyt<br />

tapaamaan.<br />

– Epäilen, eä luvan evääminen<br />

johtui tavaavasta henkilöstä, Mike<br />

Lehto arvelee.<br />

Puhelin pidettävä aina mukana<br />

Koevapauteen Lehto sai vankilasta<br />

mukaansa matkapuhelimen, jota hänen<br />

on pideävä aina auki ja mukana.<br />

Vankilasta voidaan valvoa puhelimen<br />

avulla, eä Lehto pysyy hänelle<br />

määrätyllä alueella. Lehdon mukaan<br />

ei ole tullut mieleenkään pelleillä<br />

asian kanssa, vaan hän on sitoutunut<br />

koevapauden sääntöihin.<br />

Puhelin on aina siellä missä Lehtokin<br />

on. Siihen pitää myös vastata.<br />

Lehto kertoo saaneensa muun muassa<br />

puhelun kesken koulupäivän. Häneltä<br />

oli tiedusteltu, puhaltaisiko hän nollat,<br />

mikäli nyt tultaisiin puhalluamaan.<br />

Lehdon oli helppo <strong>toivo</strong>aa soiaja<br />

tervetulleeksi, joka tosin ei ilmestynyt<br />

paikalle.<br />

– En anna itselleni lupaa edes kaljalasilliseen,<br />

Lehto sanoo.<br />

Päihteetöntä asumismuotoaan Mike<br />

Lehto pitää erinomaisena asiana ja<br />

<strong>toivo</strong>o, eä muillakin koevapauteen<br />

päässeillä olisi samanlainen mahdollisuus<br />

asua.<br />

Puhelimellaan Mike Lehto soittaa<br />

joka ilta vankilaan kello 21 ja 22<br />

välillä. Iltaisin hänellä alkaa kotiaresti,<br />

kuten Lehto sitä leppoisasti nimiää,<br />

kello 22. Kotiaresti pääyy aamulla<br />

kello kuusi.<br />

Puhelinyhteyden lisäksi koevapaudessa<br />

ollessaan Mike Lehto käy pari<br />

kertaa kuukaudessa Jokelan vankilassa<br />

tai sieltä tullaan häntä tapaamaan.<br />

Jokelassa käyntien yhteydessä<br />

otetaan joka kerta myös päihdeseulat.<br />

Mike Lehto mieltää itsensä vangiksi koevapauden keston päättymiseen asti.<br />

Poikien tapaaminen motivoi<br />

Mike Lehdolla on kaksi teini-ikäistä<br />

poikaa, joiden tapaaminen motivoi<br />

hoitamaan asioita parhaalla mahdollisella<br />

tavalla. Nuorempaa poikaansa<br />

hän tapasi vankilassa ollessaan<br />

säännöllisemmin ja tämän hän <strong>toivo</strong>o<br />

saavansa luokseen asumaan mahdollisesti<br />

ensi kesän aikana. Vanhempi<br />

poika asuu äitinsä luona. Molempien<br />

kanssa on hyvät välit ja kumpikin pojista<br />

suhtautuu varsin mutkaomasti<br />

isän koevapauteen liiyviin rajoituksiin.<br />

Mike Lehto kehuu Jokelan vankilan<br />

tapaamismahdollisuuksia ja -tiloja,<br />

jotka edesauoivat suhteiden säilyttämistä<br />

lapsiin. Isä-lapsi-ryhmässä oli<br />

muun muassa mahdollisuus harrastaa<br />

säännöllisesti liikuntaa vankilan<br />

liikuntahallissa nuoremman pojan<br />

kanssa.<br />

Mutkaomat ovat välit myös kavereihin,<br />

joille ei ole ollut tarve selitellä<br />

koevapauteen liiyviä seikkoja.<br />

– Vanhoista kavereista on saanut<br />

olla hyvin rauhassa, Mike Lehto<br />

tarkentaa.<br />

Uudella elämänpolulla kulkevana<br />

hänellä ei ole ollut tarve pitää kontaktia<br />

kaikkiin vanhoihin kavereihin.<br />

Harrastukset ovat heillä nykyään<br />

sen verran erilaiset. Niille, joita hän<br />

edelleen tapaa, hän toteaa, eä ovat<br />

tervetulleita kylään, mua selvin päin.<br />

Vaativa tapa vapautua<br />

Mike Lehto kiielee vankeinhoitoa,<br />

joka hänen mielestään on mennyt<br />

aimo harppauksen eteenpäin kehittäessään<br />

mahdollisuuden koevapauteen.<br />

Koevapaus auaa sopeutumaan<br />

vapauteen, mua vangilta se myös<br />

vaatii paljon. Kaikki asiat eivät tule<br />

kuin Manulle illallinen.<br />

– Edessäpäin on vielä kovempi<br />

työ, eä pysyy kaidalla tiellä. Tässä<br />

vaaditaan, eä alkaa elää normaalia<br />

elämää. Vanhat kujeet pitää unohtaa<br />

kokonaan, Lehto lueelee.<br />

Hänellä itsellään aikaisemmat<br />

vankilatuomiot ovat kulkeneet käsi<br />

kädessä päihteiden käytön kanssa.<br />

Mike Lehto sanoo olevansa ja<br />

pitävänsä itseään vielä vankina. Kun<br />

vapaus koiaa 24. helmikuuta 2010,<br />

hänellä on silloinkin vielä edessään<br />

ehdonalaisvalvonta. Valvonnan hän<br />

itse haluaisi tapahtuvan noin kahden<br />

viikon välein, sitäkin tiukempaa aikataulua<br />

on ehdoteu. Rakennusalan<br />

opiskelu ei Lehdon mielestä antaisi<br />

mahdollisuua kireämpään aikatauluun.<br />

Aivan lyhyen tuomion suoriajilla<br />

ei koevapauteen ole mahdollisuua.<br />

Mike Lehto tietää, eeivät kaikki, joille<br />

se olisi mahdollistakin, halua vapautua<br />

koevapauden kaua.<br />

– Pelkäisikö ne sitä, eeivät onnistu<br />

tai eivät suostu siihen, eä valvotaan,<br />

Lehto pohtii syitä.<br />

Suurin osa Jokelan vankilasta on<br />

hänen mukaansa kuitenkin lähtenyt<br />

koevapauden kaua siviiliin. Koevapaus<br />

pitää merkitä jo rangaistusajan<br />

suunnitelmaan, joa osaaisiin edetä<br />

kohti oikeaa suuntaa. •<br />

27

Teksti: Päivi Strandén • Kuvat: Päivi Strandén ja Jorma Soini<br />

Kanikonttori<br />

Monenlaista kanielämää<br />

Kari ja Törky ovat kasvaaneet<br />

itselleen kauniin karvan<br />

talvipakkasten varalle.<br />

Samanlaista karvaa voi käydä hypistelemässä<br />

ja silielemässä ainakin<br />

käsineitä myyvissä liikkeissä. Kanin<br />

karvahan on pehmeää, joten sitä<br />

käytetään muun muassa käsineiden<br />

vuoriaineena. Onpa Karin ja Törkynkin<br />

karvaa jo himoiu ja esitey<br />

pyyntö saada niiden turkki sien<br />

kun lemmikeistä aika jäää. Kauhea<br />

ajatus!<br />

Olemme mietiskelleet, mitä<br />

rotua puolivillikanimme mahtavat<br />

olla. Kaniyhdistyksen laatimilta<br />

rotumäärityslistoilta löytyy ainakin<br />

viisi eri vaihtoehtoa, jotka voisivat<br />

sopia Kariin ja Törkyyn. Niillä ei<br />

ole rekisteripapereita, mua jotain<br />

sukuahan nekin tietenkin ovat.<br />

Sekarotuisia vähintään. Alaa harrastavien<br />

järjestämissä kaninäyelyissä<br />

saaaa olla kerralla esillä jopa 30<br />

erirotuista kania, jotka on lueteltu<br />

pohjoismaisessa kanistandardikirjassa.<br />

Se esielee kaikki hyväksytyt<br />

kanirodut.<br />

Kuva: Jorma Soini<br />

Karin ja Törkyn painosta ei ole<br />

oikein tietoa, joten vapaasti voi etsiä<br />

oikeaa rotua kääpiörotujen, pienten<br />

rotujen, keskisuurten rotujen ja jopa<br />

suurten rotujen joukosta. Jäejä<br />

ne eivät kuitenkaan ole, joten siitä<br />

ryhmästä on turha niiden taustoja ja<br />

alkuperää hakea. Jäirotuiset kanit<br />

ovat jopa seitsemänkiloisia, pienehkön<br />

koiran kokoisia. Kieltämää<br />

valkoiset pieniwiener, wiener, satiini<br />

ja funchs ovat melko tavalla samannäköisiä<br />

kuin terapiakanimme.<br />

Täytyy kuitenkin pitää jalat maassa,<br />

joten todennäköisempää on, eä<br />

Karin ja Törkyn rotu on valkoinenmaatiainen,<br />

jos nyt puhtaasti edes<br />

sitäkään.<br />

Citykanit ovat aivan oma lajinsa,<br />

mua niihinkin sekoiunee vähitellen<br />

muita rotuja. Kaniyhdistyksen<br />

virkailan mukaan Helsingissä on<br />

tehty havaintoja tatuointimerkityistä<br />

kaneista. Ne ovat ihmisten lemmikeiksi<br />

oamia rotukaneja, mua<br />

syystä tai toisesta jossain vaiheessa<br />

vastuu lemmikistä ei olekaan enää<br />

kiinnostanut ja on tullut ajatus, eä<br />

oma kani pärjää luonnossa, kun<br />

kerran citykanitkin pärjäävät. Pärjäämisen<br />

kanssa voi olla niin ja näin<br />

ainakin kun talven tullen maasta<br />

loppuu heinä ja muu tuore syötävä.<br />

Kani on kummallinen eläin. Sitä<br />

vihataan siellä, missä se elää villinä<br />

ja lisääntyy melko tehokkaasti,<br />

varsinkin jos sille on ruokaa tarjolla.<br />

Villikanit saavat paljon pahaa aikaan<br />

ruokaa hakies saan ja kaivamisvieiään<br />

toteuaessaan. Helsingin<br />

Hietaniemen hautausmaalla varoitetaan<br />

kävöitä, eä kanien kaivamat<br />

tunnelit ovat vaaraksi hautakiville,<br />

jotka voivat jopa kaatua hautausmaalla<br />

kävöiden päälle. Pääkaupunkiseudun<br />

citykaneja jo metsästetään<br />

Korkeasaaren eläintarhan<br />

leonille ruoaksi. Toisaalta kani on<br />

ollut jonkinlainen muotieläin jo yli<br />

muutaman muotisesongin. Kania<br />

käytetään koristeena ja mainosten<br />

tehosteena vähän siellä sun täällä.<br />

Helsingin Sanomat hurahti<br />

perinteisessä joulukalenterissaan<br />

kaneihin. Joulua odotellessa<br />

Elli-citykanin tarinoita on voitu<br />

joka päivä seurata lehden sivuilta.<br />

Ellin kaupunkiseikkailuista ovat<br />

lapset kirjoianeet ja vieneet tarinaa<br />

haluamaansa suuntaan.<br />

Ehkä ikävin maailmalla kaneihin<br />

liiyvä näky on nähty Etelä-Euroopassa,<br />

jossa avolava kuorma-autoon<br />

oli pakau kymmeniä pieniä<br />

häkkejä ja niiden sisään useita<br />

kaneja vieri viereen. Mikä lie oli kanikuljetuksen<br />

määränpää ja kanien<br />

kohtalo, joutuivatko ruokapataan<br />

vai alussa mainiujen hansikkaiden<br />

vuoriaineeksi<br />

Silti ehkä erikoisin kanihavainto<br />

on Thaimaasta, jossa myytäväksi<br />

tarjolla olleet kanit oli pueu<br />

pieniin, söpöihin mekkoihin. Nämä<br />

kuvassa näkyvät kanit eivät ainakaan<br />

pataan päädy. Siitä voi kai olla<br />

melko varma. •<br />

Kanin<br />

elämään voi<br />

muilla mailla<br />

kuulua vaikka<br />

söpö<br />

mekko.<br />

28

Tarinaa eletystä elämästä<br />

Raju kolari muutti<br />

loppuelämän<br />

käsikirjoituksen<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Veli-Pekka Leinonen eli<br />

työntäyteisiä vuosia aina<br />

lapsesta saakka, kunnes<br />

raju moottoripyöräonnettomuus<br />

vaati ensin hidastamaan<br />

vauhtia ja lopulta<br />

johti eläkepäätökseen.<br />

Eläkepäiviään Leinonen<br />

viettää alkuperäisasukkaana<br />

Sininauhasäätiön<br />

Puolimatkankoti Myrrissä<br />

Vantaalla.<br />

V-P Leinonen aloiaa tarinansa<br />

kertomisen Paltamosta,<br />

jossa hän syntyi<br />

vuonna 1953. Äidin<br />

kuoltua Veli-Pekka muui isosiskonsa<br />

luokse Hämeeseen, Kalvolan kuntaan.<br />

Isästään V-P:llä ei ole tietoa.<br />

– Se oli maalaiselämää, lapsena piti<br />

olla kaikessa mukana, V-P kertoo ja<br />

kuvailee sen ajan tyypillisiä tehtäviä,<br />

joita juuri koulunsa aloianeelta lapselta<br />

tuolloin odoteiin.<br />

Erilaiset jokapäiväiset naveahommat<br />

ja eläinten ruokinta tulivat<br />

lapsuus- ja nuoruusvuosina tutuiksi.<br />

Koulua V-P kävi oikeaoppisesti: ensin<br />

kansakoulu, sien kansalaiskoulu<br />

ja niiden jälkeen ammaikouluun<br />

asentaja-koneistajaoppiin Hämeenlinnaan.<br />

Ammaimiehelle oli töitä<br />

tarjolla ja muutama työpaikka tuli<br />

kokeiltua ennen ehkä työhistorian pitkäaikaisinta<br />

työpaikkaa. Viisi ja puoli<br />

vuoa vierähti Vantaalla kailatehtaan<br />

asentajan hommassa ennen kuin<br />

tehdas siirtyi takaisin perustamispaikkakunnalleen<br />

Savoon. Leinonen ei<br />

kuitenkaan lähtenyt tehtaan matkassa<br />

minnekään.<br />

Työkeskeiset aktiivivuodet<br />

V-P Leinonen on aina pitänyt periaatteenaan,<br />

eä töitä on tehtävä kovasti,<br />

29

Elämä on<br />

jatkuvaa<br />

oppimista.<br />

joa pystyy eläämään itse itsensä.<br />

Työelämän vuodet olivatkin hyvin<br />

työkeskeisiä. Leinonen hankki myös<br />

lisäkoulutusta hitsaajana Riihimäellä.<br />

Hitsarin taitojen kasvaessa kasvoi<br />

myös kiinnostus lähteä maailmalle.<br />

Maarianhaminan kaua V-P<br />

lähti isomman porukan matkassa<br />

työkomennukselle Bahrainiin Persianlahdelle.<br />

Työnantajana toiminut<br />

reppurma tarjosi töitä laivankorjaustelakoilla<br />

ja myös öljytankkereiden<br />

korjauskeikat tulivat tutuiksi.<br />

Persianlahdella Veli-Pekka Leinonen<br />

oi käyöön etunimensä lyhennellyn<br />

version, V-P. Paikallisille tuo<br />

nimilyhennös oli huomaavasti helpompi<br />

lausua ja kirjoiaa kuin koko<br />

etunimi väliviivoineen. VeePeenä<br />

hänet ovat siitä saakka useimmat<br />

tunteneet.<br />

Bahrainin-vuosia ennäi kulua<br />

lähes viisi, kunnes kohtalo puuui<br />

peliin.<br />

– Onni ja autuus loppui, Leinonen<br />

toteaa.<br />

V-P istui työnjohtajansa ohjaaman<br />

moooripyörän kyydissä, kun takaa<br />

tullut auto törmäsi heihin. Molemmat<br />

loukkaantuivat vakavasti. V-P oli<br />

kymmenen vuorokaua tajuomana<br />

eikä siitä selviyään enää palautunut<br />

työkuntoon. Edessä oli paluu Suomeen.<br />

– Kolari teki stopin kaikkeen<br />

elämässä. Se pysäyi ajaelemaan<br />

asioita, hengen lähtö oli lähellä. Se<br />

30<br />

jyräyi meikäläisen hiljaiseksi, V-P<br />

Leinonen muistelee.<br />

Kunto huononi<br />

ja viina maistui<br />

Suomessa V-P etsi etsi vielä helpompaa<br />

työtä ja hankki hieman lisäkoulutustakin<br />

pärjätäkseen rakennushommissa<br />

elemenihitsarina. Jo<br />

Bahrainissa alkoholi maistui välillä<br />

liiankin kanssa. Vaikka enemmistö<br />

Bahrainissa on islaminuskoisia, siellä<br />

on silti alkoholia tarjolla varsinkin<br />

vierasmaalaisille. Paikallisten suhde<br />

päihteisiin oli Leinosen mukaan hyvin<br />

kielteinen, uskonto kielsi alkoholin<br />

tiukasti.<br />

V-P:n fyysinen kunto oli viimeisinä<br />

työvuosina melko heikko, eikä alkoholin<br />

käyö yhtään auanut asiaa.<br />

– Pelleilin viinan kanssa ja asunto<br />

meni alta, V-P tunnustaa.<br />

V-P päätyi Vantaan Koisonrannan<br />

hoitokotiin, jossa on tarjolla tilapäistä<br />

asumista päihdeongelmaisille. Hoitokodin<br />

silloinen johtaja, Tuulia Hokkanen,<br />

neuvoi Leinosta hankkimaan<br />

kaikki tarpeelliset paperit eläkepäätöksen<br />

hakemista varten. Hokkasen<br />

mielestä Leinonen olisi ollut oikeuteu<br />

sairaseläkkeeseen jo kymmenen<br />

vuoa aikaisemmin. Tekevänä<br />

miehenä Leinonen ei kuitenkaan ollut<br />

tullut ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa.<br />

Kerran taas V-P omien sanojensa<br />

mukaan ketkuili itsensä asunnottomaksi<br />

ja päätyi päihdehoitoon<br />

Ridasjärven parantolaan. Siellä hän<br />

oli useamman kuukauden pääasiassa<br />

asun noomuuden vuoksi.<br />

Kunnes tomerat naiset, joita Leinosen<br />

mukaan kut suiin keutytöiksi,<br />

rupesivat ehdoelemaan hakemista<br />

uuteen päihteeömään asumisyksikköön,<br />

Puolimatkankoti Myrriin.<br />

Keutytöil lä ei Leinosen mukaan ollut<br />

mitään tekemistä keujen kanssa.<br />

Näitä tukiasuntojen työnteköitä vain<br />

pideiin hieman kyääjinä ja siitä kai<br />

liikanimi oli saanut alkunsa.<br />

Kotiin Vantaan<br />

Myyrmäkeen<br />

– Tiesin, eä jostain on luovuava,<br />

eä saan asunnon, Veli-Pekka Leinonen<br />

muistelee.<br />

Lämmin paikka, kao ja seinät painoivat<br />

siinä hetkessä enemmän kuin<br />

mikään muu. Myrrissä oli päihteeömyyden<br />

suhteen selvät ehdot, joihin ei<br />

ollut kuitenkaan liian vaikea sitoutua.<br />

Alkuaikoina V-P häipyi välillä omille<br />

teilleen kun tuntui, eä jano oli liian<br />

kova. Nyt huikan oaminen on jo<br />

taakse jäänyä elämää.<br />

– Lyhyessä ajassa on ollut paljon<br />

sairauksia, sekin on estänyt pelehtimisen<br />

viinan kanssa, sydämen ohitusleikkauksesta<br />

äskeäin toipunut V-P<br />

arvioi.<br />

V-P arvioi kulunua kuua vuoa<br />

Myrrissä. Hän kuvaa niitä hyviksi ja<br />

rauhallisiksi. Päihteetön ympäristö<br />

tuntuu sopivan hänelle erinomaisesti.

Kuva: Päivi Strandén<br />

– Parasta täällä on, eä ympärillä<br />

on selviä ihmisiä. Ei ole tarvinnut<br />

tapella juoppojen kanssa, V-P Leinonen<br />

kiielee ja toteaa, eei kerrostaloelämäkään<br />

olisi enää hänen juunsa.<br />

Niissäkin meininki on usein liian<br />

meluisaa ja sotkuista.<br />

Tukka takana,<br />

elämä edessä<br />

Tulevaisuuteen Leinonen katsoo<br />

jossain määrin epävarmoin mielin.<br />

Hän toteaa, eä hengissä oleminen<br />

on kiikun kaakun. Arvelee, eä on<br />

lukuisine sairaalaan lähtöineen tullut<br />

jo paikalliselle ensihoidon väelle kovin<br />

tutuksi. Ohitusleikkauksen jälkeen<br />

Leinonen kyseli Meilahden sairaalan<br />

lääkäreiltä, mitä hyötyä leikkauksesta<br />

oli. Lääkärit totesivat eä lisäaikaa<br />

operaation ansiosta tuli kolme, neljä,<br />

ehkä jopa viisi vuoa.<br />

– Kun on kuolemaisillaan letkuissa,<br />

silloin tulee mieleen, selviääkö tästä,<br />

syntymästään saakka sydänongelmien<br />

kanssa elänyt V-P pohtii karusti.<br />

V-P Leinonen on opiu näkemään<br />

varsin pitkätukkaisena ja -partaisena<br />

kulkana. Työvuosina pitkä tukka<br />

olisi ollut jopa riski. Hiukset saivat<br />

kasvaa, kun työelämä jäi taakse. Saksien<br />

puueesta ei Leinosen mukaan<br />

kuitenkaan ole ollut kyse. Kunhan on<br />

kasvatellut leiään.<br />

Myrriin muuteuaankin hän sanoo<br />

saaneensa olla melko hyvin oma itsensä<br />

pitkine hiuksineen. Yhdellä viimeisimmistä<br />

sairaalareissuista hoitajat<br />

kuitenkin pääivät Leinosen puolesta,<br />

eä hiusmallia pitää muuaa. Niin<br />

saivat pitkät letit lähteä, mua taas<br />

tukka kasvaa hyvää vauhtia mahdollisesti<br />

entisiin mioihinsa.<br />

V-P istahtaa ompelukoneensa<br />

äärelle ja kertoo korjailevansa muun<br />

muassa vaaeita. Ompeleminen<br />

on helppo homma kun vain viitsii<br />

opetella. Kutomisen taidonkin hän<br />

hallitsee. Kouluvuosina se opeteiin<br />

myös pojille, kuten myös puutyöt. V-<br />

P:n tarinassa toistuu moneen kertaan<br />

opiskelu ja oppiminen. Elämä on<br />

jatkuvaa oppimista. •<br />

Sitkeä Sistonen...<br />

Jatkoa sivulta 17<br />

terppa ja moimoi !!!<br />

ensinnä: kiitos luottamuksesta, kiitos luottamuksesta!! mutta asiaa joka kantilta<br />

(ainakin omasta mielestäni) harkittuani, täytyy minun todeta seuraavaa:<br />

havukosken kaksio (649 c/ kk) kiinnostaa sistosta kovasti ja sistonen haluaisi<br />

sen kovasti,<br />

mutta se ei ole tässä sistosen elämän tilanteessa järkevää, eikä edes pitkässä<br />

juoksussa realismia.<br />

miksi, miksi koska se on sistoselle aivan liian kallis, liian kallis. piste.<br />

siinä lyhyet, ytimekkäät perustelut sille, että sistosen on järkevää tässä kohtaa<br />

kieltäytyä molemmista sistoselle tarjotuista asumismuodoista (sahatie + havukoski<br />

2h+k).<br />

sistonen halusi perustella, ettei syntyisi sellaista käsitystä, ettei sistoselle ”kelpaa”.<br />

näihin kuviin, näihin tunnelmiin t: sistonen.<br />

päivää kaikille tasapuolisesti!!!<br />

sinne muuten sistonen voisi muuttaa sinne ruusulankadun asuntolaan töölööseen,<br />

se olisi niin sairaan hyvällä paikalla, melkein keskustassa ja sporat ihan vieressä.<br />

mutta eipä taida olla mahdollista; toispaikkakuntalaisuus kun on sistosella<br />

rasitteena<br />

kuultuaan (ja yön yli mietittyään) vuokratasoa esim. vantaan havukoskella, niin<br />

sistosen mieleen hiipi ajatus verkkojen laittamisesta vesille myös ns. vapaille<br />

markkinoille ja nimenomaan myös helsinkiin. ja tämän sistonen on jo tehnyt.<br />

hyvää alkavaa viikkoa kaikille; sekä kodittomille että kodillisille tasapuolisesti!!!!<br />

t: sistonen poste restante.<br />

terppa ja moimoi kaikille!!!<br />

sistonen ed. tod. vva ja sistonen ed. tod. jatko- katti- asunnon puutteessa!!!!!!!!!!!!<br />

ja sistosen vuokranmaksukatto olisi se n. 500c/ kk (vähän alle, vähän yli),<br />

koska se on vielä joten kuten kohtuullista.<br />

yksityisillä vuokramarkkinoilla sistosen tilanne on se, että sillä sossun maksusitoumuksella<br />

ei tee yhtään mitään, ei yhtään mitään. eli sistosen täytyisi kehittää<br />

jostain n. 1100€ käteisenä rahana siihen vuokratakuuseen. pimeät työt ovat<br />

tulleet myös sistosen mieleen, mutta sistonen ei kerro,<br />

toteuttaako sistonen tämän suunnitelman. yksityisellä puolella sistosen vuokranmaksukatto<br />

on 550€/ kk (sis. vesi)+ sähkö. ja sillä pääsee jo (ainakin lähelle)<br />

helsingin keskustaa.<br />

sistonen on myös siirtänyt tähtäimensä jo ensi kesään; ensi kesänä sistosella<br />

on viimeistään oma asunto.<br />

tervehdys kaikille !!!!<br />

sistonen ed. vva- oikea poste restante- ja sistonen ed. kohtuuhintaisen jatkokatti-<br />

asunnon tarpeessa!<br />

sistonen jää nyt joulutauolle. palataan näihin asunto- asioihin ensi vuoden puolella.<br />

oletan, että pärjäätte koko joulukuun ilman sistosen meilejä. oletan myös,<br />

ettette unohda sistosta yhdessä kuukaudessa.<br />

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE !<br />

kiitos tästä vuodesta ja kaikesta; etenkin kärsivällisyydestänne sistosta kohtaan...<br />

t: sistonen.<br />

31

Kuva: Jorma Soini<br />

Jo nyt taas on vuosi yksi<br />

Alentunut ajasta,<br />

Tullut vasta päätetyksi<br />

Täällä Herran tahdosta,<br />

Kiitän sua, Jumala,<br />

Hyvyydestäs kaikesta,<br />

Jolla aina, armos suoden,<br />

Mua muistit täänkin vuoden.<br />

Suomalainen virsikirja v. 1886,<br />

virsi 35:1<br />

Tilausmaksujen ansiosta <strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong> -lehteä voidaan jakaa ilmaiseksi<br />

Suomen vankiloihin. Näin on tehty jo lehden perustamisesta,<br />

vuodesta 1946, alkaen.<br />

Tilaa ja tutustu!<br />

Leikkaa tästä<br />

Kyllä kiitos! Tilaan Uuden <strong>toivo</strong>n!<br />

Itselleni kestotilauksena hintaan 24 euroa/vsk 2010<br />

Lahjaksi vuodeksi eteenpäin hintaan 24 euroa/vsk 2010<br />

1 lk:n postimerkki<br />

Lehden saaja<br />

Lähiosoite<br />

Postitoimipaikka<br />

Lehden maksaja<br />

Lähiosoite<br />

<strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong><br />

Sininauhasäätiö<br />

Mäkelänkatu 50<br />

00510 HELSINKI<br />

Postitoimipaikka<br />

Allekirjoitus

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!