Henni Kiri - Humanistinen ammattikorkeakoulu
Henni Kiri - Humanistinen ammattikorkeakoulu
Henni Kiri - Humanistinen ammattikorkeakoulu
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
KULTTUURITUOTTAJAN KYYDISSÄ<br />
Alueellisen kulttuuritapahtuman tuotanto<br />
Pekka Vartiainen (toim.)
HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU<br />
© Pekka Vartiainen (toim.) ja <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
Sarja B. Projektiraportit ja selvitykset 5, 2007<br />
ISBN 978-952-456-071-9<br />
ISSN 1457- 5531<br />
Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy Vaajakoski, 2007<br />
<strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong> – HUMAK<br />
Annankatu 12, 00120 Helsinki<br />
www.humak.edu<br />
humak@humak.edu
SISÄLLYS<br />
LUKIjALLE<br />
Sami Heimo & Anneli Perkiö<br />
Seikkisrock: Lasten oma rock-festivaali<br />
1 jOHDANTO<br />
2 KULTTUURIA LAPSILLE VAI LASTENKULTTUURIA?<br />
3 SEIKKISROCK – LASTEN OMA ROCK-FESTIVAALI<br />
3.1 Taustaa<br />
3.2 Opiksi, hyödyksi ja huviksi<br />
4 KATSAUS SEIKKISROCKIN HISTORIAAN<br />
4.1 Ensimmäinen festivaali<br />
4.2 Uudistustyötä ja toisen vuoden katastrofi<br />
4.3 Muutos kaksipäiväiseksi festivaaliksi<br />
4.4 Oppilaitosyhteistyön käynnistäminen<br />
4.5 Viisivuotiaan saapikkaissa<br />
4.6 Asiakaskyselyn satoa<br />
4.7 Uusia suunnitelmia<br />
4.8 Kestävää kehitystä<br />
5 jOHTOPÄÄTÖKSIÄ jA KEHITYSEHDOTUKSIA<br />
LÄHTEET<br />
Liite 1. Seikkisrockin kyselytutkimus 2004<br />
Liite 2. Kyselyn tulokset<br />
Liite 3. Seikkisrockin ohjelma ja esiintyjät 1999-2006
<strong>Henni</strong> <strong>Kiri</strong><br />
Rinki: Kulttuuria kouluille<br />
1 jOHDANTO<br />
1.1 Toiminnallisuuden ja yhdessä tekemisen merkitys<br />
1.2 Kohderyhmät ja hyödynsaajat<br />
2 HANKKEEN TOTEUTUSMALLIN ARVIOINTI<br />
2.1 Ideariihi-seminaari<br />
2.2 Hankkeen kansainvälinen ulottuvuus<br />
2.3 Koulutustarjonta<br />
2.4 Keskusteluja yhteistyömallista<br />
3 IDEOISTA TOTEUTUKSEEN<br />
3.1 Paikallisidentiteettiin kiinnittyminen<br />
3.2 Kasvit kansiin<br />
3.3 Sirkus tulee kouluun<br />
3.4 Koululaiset elämyspolulla<br />
4 HANKKEEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN<br />
4.1 Yhteistyöväylien avaus<br />
4.2 Hankkeen pilotti-projektit<br />
4.3 Yhteistyön malli<br />
4.4 Hankkeen arviointi ja tuotokset<br />
4.5 jatkosuunnitelmat ja kehittämisehdotukset<br />
5 LOPUKSI<br />
LÄHTEET
Joni Käenmäki<br />
Ääni ja Vimma: Bändikatselmuksesta kohti suurempia<br />
areenoita?<br />
1 jOHDANTO<br />
1.1 Projektin organisaatio<br />
1.2 Projektin tavoite<br />
2 BÄNDITUOTTEISTAMISPROjEKTIN TOTEUTUS<br />
2.1 Tuotteistamisen käynnistys<br />
2.2 Studiovaihe<br />
2.3 Miksaus ja masterointi<br />
2.4 Promootiopaketti<br />
2.5 Levynjulkaisukeikka<br />
3 PROjEKTIN ARVIOINTI<br />
4 PROjEKTIN KEHITYSNÄKYMÄT<br />
LÄHTEET
Lukijalle<br />
Juha Iso-Aho<br />
Ugrijuhla tuotteena ja tuotantona<br />
1 jOHDANTO<br />
2 UGRIjUHLA TUOTANTONA<br />
2.1 Rahoitusrakenne ja budjetti<br />
2.2 Tuotanto-organisaation erityispiirteitä<br />
2.3 Kulttuurituottajaopiskelijat tuottajina<br />
3 UGRIjUHLA TUOTTEENA<br />
3.1 Nimi ja logo<br />
3.2 Aika ja paikat<br />
3.3 julkisuuskuva ja tunnettuus<br />
3.4 Yleisö<br />
3.5 Ugrijuhla-brändin ainekset<br />
3.6 Tapahtuman merkitykset<br />
4 UGRIjUHLA 2006-2007<br />
4.1 Ugrijuhla 2006<br />
4.2 Ugrijuhla 2007<br />
5 KEHITYSNÄKYMÄT<br />
5.1 Tuotanto-organisaation kehittäminen<br />
5.2 Rahoitusrakenteen kehittäminen<br />
5.3 Sisällön kehittäminen ja yleisöpohjan laajentaminen<br />
LÄHTEET<br />
Liite 1. Ugrijuhlan Logo<br />
Liite 2. Ugrijuhlan SWOT-analyysi<br />
Kirjoittajat
Lukijalle<br />
Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n (Humak) kulttuurituotannon koulutusohjelma<br />
käynnisti vuonna 2006 hankkeen, jossa keskityttiin tarkastelemaan<br />
kulttuuritapahtumatuotannon toimintaedellytyksiä neljän eri puolille<br />
Suomea sijoittuvan esimerkkitapauksen avulla. Kulttuuritapahtuma<br />
tuotteena –hanke sai toimintaansa tukea opetusministeriöltä.<br />
Hankkeen taustalta voidaan löytää Humakin verkostomainen organisaatiorakenne,<br />
jossa koulutusohjelma kokonaisuudessaan toteuttaa opetussuunnitelmaansa<br />
jakaantuneena maantieteellisesti neljälle alueelle. Kulttuurituotannon<br />
koulutusta annetaan Humakissa joutsenon kampuksella<br />
sekä Kauniaisten, Korpilahden ja Turun kampuksilla. Kun Humakissa<br />
vuosittain aloittaa noin 80-100 opiskelijaa kulttuurituotannon opinnot,<br />
voidaan todellakin sanoa, että kattavan verkostonsa ansiosta Humak kouluttaa<br />
kulttuurin tuottajia koko maahan.<br />
Kulttuuritapahtuma tuotteena –hankkeen tavoitteena oli saada tietoa<br />
kulttuurituotannon alueellisista eroista ja alaa tyypittävistä kriteereistä. Tavoitteena<br />
oli niin ikään tunnistaa niitä kansallisia muutostekijöitä, jotka<br />
muokkaavat kulttuurituotannon alaa. Tältä perustalta hankkeessa kehitettiin<br />
toimintamalleja, joiden avulla alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä<br />
suunnittelevat kulttuurialan toimijat voivat hyödyntää omaa osaamistaan.<br />
Myös toimintakartoituksen suorittaminen ja tapahtumatuotannon<br />
toimintojen arviointi ja tutkimuksellistaminen sisältyivät hankkeen kehitysnäkökohtiin.<br />
Hanke toteutettiin yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Rakenteellisesti<br />
kysymys oli hankekokonaisuudesta, joka jakaantui neljään osaprojektiin.<br />
Humakin verkostorakennetta seuraten osaprojektit kehittyivät<br />
kulttuurituotannon neljällä kampuksella tai näiden välittömässä läheisyydessä.<br />
joutsenossa hankkeen tavoitteet vietiin osaksi Imatralla toteutettua<br />
suomalais-ugrilaista festivaalia, Ugrijuhlaa. Kauniaisissa aloittelevien rockbändien<br />
tuotteistamista käsiteltiin osana Helsingin Ääni ja Vimma –tapahtumaa.<br />
Korpilahdella taidealojen järjestöt ja organisaatiot kävivät vuoropuheluun<br />
alueen koululaitoksen kanssa Rinki-projektin puitteissa. Turus-
Lukijalle<br />
sa lapsille suunnattu rock-festivaali sai toteutuksen Seikkisrock –tapahtumassa.<br />
Kokonaisuutena Humakin hanke toi yhteen merkittävän määrän kulttuurialan<br />
alueellisia toimijoita. Ammattikorkeakoulun perustehtävän kannalta<br />
tämä onkin oleellista. Alueellisten toimintojen kehittäminen tapahtuu<br />
yhteistyössä työelämän kanssa. Osaprojekteissa oli mukana kymmeniä<br />
yhteistyötahoja kulttuurialan järjestöistä ja seuroista aina oppilaitoksiin,<br />
kuntien ja kaupunkien sekä yksityisen elinkeinoelämän edustajiin asti.<br />
Hankkeessa ihmisille tarjottiin kulttuuria laidasta laitaan: tanssia, musiikkia<br />
ja teatteria. Projektien avulla osallistujien oli mahdollista myös itse<br />
osallistua kulttuurin tuottamiseen ja arvioida omaa toimintaansa nk. kulttuurisen<br />
pääoman rakentajina. Kulttuurin vieminen ihmisten keskelle,<br />
jopa osaksi ihmisten arkea, on varmasti kaikkien kulttuurityöntekijöiden<br />
päällimmäinen tavoite. Hanke pyrki omalta osaltaan edesauttamaan tämän<br />
toteutumista.<br />
Tutkija Kimmo Kainulainen toteaa väitöskirjassaan kulttuurin taloudellisesta<br />
merkityksestä, että ”[k]ulttuurin, talouden ja aluekehityksen väillä vallitsee<br />
hybridinen suhde. Kulttuurifestivaalien aluetaloudelliset vaikutukset ilmenevät<br />
paitsi empiirisinä ja mitattavina tosiasioina myös tulkinnallisina sosiaalisina<br />
konstruktioina” 1 . Kainulainen viittaa tässä yhteydessä kulttuurin vaikutuksen<br />
mittaamisen ongelmallisuuteen. Kulttuurin yhteisöllinen vaikutus on<br />
muutakin kuin ostettuja lippuja tai kulutukseen käytettyjä euroja.<br />
Nyt toteutetussa hankkeessa ei tavoiteltu empiirisiä tuloksia, jotka kertoisivat<br />
meille numeraalisesti kulttuuritapahtumien tuotannolliset periaatteet.<br />
Pikemminkin kysymys oli Kainulaisen mainitsemista ”sosiaalisista<br />
konstruktioista”, joissa käytämme kulttuuria oman identiteettimme rakennusaineena.<br />
Kulttuuri, ja yksittäiset kulttuuriset tuotteet ovat näin muokkaamassa<br />
kuvaamme maailmasta ja edesauttamassa sen hahmottamista. 2<br />
1 Kainulainen, Kimmo 2005. Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja<br />
festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press.,<br />
437.<br />
2 Ks. myös Yeoman, Ian & Robertson, Martin & Ali-Knight, jane & Drummond, Siobhan<br />
& McMahon-Beattie, Una 2004. Festival and Event Management. An international arts<br />
and culture perspective. Edited by Yeoman, Ian et al. Grat Britain: Elsevier Butterworth-<br />
Heinemann, 45.
Lukijalle<br />
Omalla tavallaan Korpilahden kiviveistämön toimintaan tutustuneet koululaiset<br />
tai Turun puistossa musiikin tahdissa tanssivat lapset kuvastavat<br />
kulttuurin roolia yhteiskunnassamme. Kysymys on siitä, miten kulttuurista<br />
on mahdollista tehdä kaikille läpinäkyvää ja saavutettavaa, mitä kulttuuri<br />
meille merkitsee.<br />
Kulttuuritapahtumien tuotteistaminen tarkoitti hankkeessa toteutettujen<br />
tapahtumien ja tuotantojen välittymistä tuottajalta vastaanottajalle.<br />
Kulttuuriset tuotteet syntyvät ja kehittyvät prosesseissa, jotka edellyttävät<br />
moninaisten välittymisverkostojen yhtäaikaista toimintaa. Vaikka tämänkaltaiset<br />
prosessit saavat ajasta ja paikasta johtuen hieman toisistaan poikkeavia<br />
piirteitä, joitakin prosessin mallintamisen kannalta keskeisiä yhtymäkohtia<br />
on mahdollista löytää. Alueelliset erot liukenevat kulttuurisessa<br />
kontekstissa suuntaan, joka mahdollistaa yhtenäisten tuotantokriteerien<br />
löytymisen. Osaprojektien avulla näitä kriteereitä myös hankkeessa määriteltiin<br />
ja niiden luonnetta arvioitiin.<br />
Lukijalle Humakissa toteutettu hanke avautuu kirjassa esitettyjen projektiraporttien<br />
muodossa. Sami Heimo ja Anneli Perkiö tarkastelevat<br />
omassa artikkelissaan Turussa toteutettua lastenkulttuuritapahtumaa. Seikkisrock<br />
näyttäytyy omaleimaisena festivaalina, jonka historiaa seuraamalla<br />
voimme jäljittää kulttuuritapahtumille tyypillisiä tekijöitä. Alueesta ja jossakin<br />
määrin jopa tapahtumasta riippumatta tuotannossa joudutaan ratkaisemaan<br />
kysymyksiä, jotka liittyvät innovatiivisuuden kanavoimiseen<br />
toiminnan mahdollistamisen kannalta keskeisiin taloudellisiin ja sisältöä<br />
uudistaviin komponentteihin.<br />
Vastaavalla tavalla <strong>Henni</strong> <strong>Kiri</strong>n artikkelista Korpilahdelle sijoittuvasta<br />
koulujen ja taiteenalojen yhteistyötä kehittävästä Rinki –projektista voidaan<br />
lukea tapahtumatuotannon kannalta tärkeä kysymys – ja jossakin<br />
määrin myös ongelma – kulttuurisen aktiviteetin määrästä. Kuinka pitkälle<br />
kulttuuria tuottavat tahot ovat valmiita menemään tärkeinä pitämiensä<br />
asioiden edistämiseksi? Miten lisätä kulttuurin atraktiivisuutta? Korpilahden<br />
tapauksessa toteutuneet ja toteutumatta jääneet projektit kuvastavat<br />
alueellisen kulttuurituotannon nykytuotannon haasteita ja samalla nk.<br />
ruohonjuuritason toiminnan keskeisyyttä paikalliskulttuurin elävöittämisessä.
10 Lukijalle<br />
Kulttuurituotannon nykykeskustelussa viitataan usein kulttuurin kansallisiin<br />
ja globaaleihin kysymyksiin. 3 Monta kertaa nämä nähdään toistensa<br />
vastakohtina. Globaalin katsotaan uhkaavan kulttuurin kansallista<br />
omaleimaisuutta ja toisaalta vahva kotokutoisuus nähdään pikemminkin<br />
kielteisenä kuin myönteisenä piirteenä. Ristiriidat kulminoituvat mm. tapaan,<br />
jolla tänään keskustellaan suomalaisen kulttuurin viennistä. Ikään<br />
kuin kansallinen kulttuurimme olisi samaan aikaan sekä suomalaisuuden<br />
henkistä pääomaa, jota eivät saa koskettaa maailmalla liikkuvat trendit,<br />
että vientiin muokattavaa materiaa, josta on saatava maksimaalinen taloudellinen<br />
hyöty. 4<br />
Joni Käenmäen artikkelissa tarkastellaan rock-yhtyeen tuotteistamiseen<br />
liittyviä toimintoja, missä kansalliselle musiikkituotannolle haetaan<br />
ylikansallista tuotantokonseptia. Modernin mediamaailman hyödyntäminen<br />
toimii tässä välineenä, jonka onnistunut käyttö mahdollistaa myös<br />
globaalista tuotannosta irrottautumisen. Juha Iso-Ahon artikkelissa puolestaan<br />
Ugrijuhla toimii itsessään festivaalina, joka pienuudessaan sekä sisällöllisen<br />
painopistealueensa kautta asettautuu marginaaliin. Onko tämänlaatuisille<br />
tuotannoille enää tilaa nykypäivän kulttuurisessa koneistossa?<br />
Kulttuuritapahtuma tuotteena –hanke osoitti, että kulttuurituotannon<br />
tuotannolliset kriteerit määrittyvät viime kädessä tuotantoon osallistuvien<br />
tulkinnoista siitä, mikä on hyvää ja kannatettavaa, mikä huonoa ja uudistettavaa.<br />
Tuotannot syntyvät ja kehittyvät kulttuuristen argumentaatioiden<br />
kautta. Ehkä kysymys on myös arvovalinnoista. Mikä on se kulttuurisen<br />
tekemisen muoto, jonka haluamme jättää meidän jälkeemme tuleville?<br />
Kulttuuri, kuten mikä tahansa inhimillisen tekemisen muoto, suuntautuu<br />
3 Samaan viittaa keskustelu kulttuuripolitiikan ja elinkeinopolitiikan välisestä vastakkainasettelusta.<br />
Tästä ks. esim. Kaivo-oja, jari 2003. Kulttuuribusiness. Marja-Liisa Ninikoski &<br />
Kaisa Sibelius (toim.). Vantaa: WSOY, 56-58.<br />
4 Opetusministeriön julkaisemassa esityksessä Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelmaksi<br />
visioidaan seuraavaa: ”Kulttuurivienti on kasvanut tunnustetuksi osaksi suomalaista<br />
vientitoimintaa. Kulttuuriviennin arvo on vähintään kolminkertaistunut ja luovat toimialat<br />
ovat vahvistaneet maamme elinkeinorakennetta. Kulttuuri on nykyistä selkeästi vahvempi osa<br />
Suomi-kuvaa ja –brändiä.” Onko kulttuurilla vientiä? On! Esitys Suomen kulttuuriviennin<br />
kehittämisohjelmaksi 2007-2011. Opetusministeriön julkaisuja 2007:9, 14.
Lukijalle 11<br />
aina tulevaan. Se on sen ainoa suunta, ja samalla tavoin, se on myös horisontti,<br />
jota vasten kulttuurituottajat työtään peilaavat.<br />
Turussa 28.11.2007<br />
Pekka Vartiainen
Sami Heimo & Anneli Perkiö<br />
Seikkisrock:<br />
Lasten oma rock-festivaali
1 JOHDANTO<br />
Turkulaisten lasten omaa rock-festivaalia Seikkisrockia on järjestetty vuodesta<br />
1999 lähtien. Tapahtuman lähtökohtana on tarjota lapsille elämyksellinen<br />
festivaalipäivä samalla edesauttaen lasten taide- ja kulttuurikasvatusta.<br />
Festivaalin ohjelma jakaantuu kolmeen yhteen sulautuvaan osa-alueeseen:<br />
musiikkiin, esittävään taiteeseen ja osallistavaan kokemiseen. Lapset<br />
kokevat tekemisen ja ymmärtämisen elämyksiä mm. valmistaessaan<br />
ohjatussa työpajassa omia soittimia, tauluja ja käsinukkeja, osallistuessaan<br />
esityksiin, liikkuessaan ja laulaessaan mukana tai selviytyessään seikkailuradasta.<br />
Teatterilavan ohjelma kootaan vuosittain turkulaisista teatterin,<br />
nukketeatterin tai sirkustaiteen osaajista. Erikoisvierailuja ovat tehneet<br />
mm. pyörätuolitanssijat ja nuoret breakdance-taitajat.<br />
Festivaalin pääasia on kuitenkin musiikki, jota tarjotaan omalta päälavalta.<br />
Turun ja lähialueiden omille lapsibändeille halutaan antaa mahdollisuus<br />
päästä esiintymään ja hankkimaan ainutlaatuista kokemusta. Lasten<br />
omat bändit antavat samalla festivaalille sen omaperäisen ja ehkä myös<br />
hieman omalaatuisen leimansa. Pääesiintyjinä tapahtumassa on lastenrockyhtyeitä<br />
Suomen huipulta.<br />
jo kahdeksan vuotta Turun Kupittaan Seikkailupuistossa järjestetty<br />
Seikkisrock on idealtaan toimiva ja hyvin vastaanotettu tapahtuma. Se on<br />
saanut runsaasti kiitosta vanhemmilta ja erityisesti lapsilta. Erilaiseen lastentapahtumaan<br />
ovat löytäneet turkulaisten lisäksi ulkopaikkakuntalaisetkin.
2 KULTTUURIA LAPSILLE VAI<br />
LASTENKULTTUURIA?<br />
Lapsi nähdään 2000-luvulla yhä enemmän aktiivisena toimijana. Lapsi ja<br />
lapsuus ovat itsessään tärkeitä ja lapsen kasvun tukemiseen ja kasvatukseen<br />
käytetään aikaa ja resursseja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. (Esim.<br />
Dryden & Vos 2002, 226-231.) Taustalla vaikuttavat monet syyt, mm.<br />
vanhempien ja lasten lisääntynyt vapaa-aika, jatkuvasti kasvavat mahdollisuudet<br />
harrastaa, huoli lasten hyvin- ja pahoinvoinnista ja ikäkausien rajojen<br />
murtuminen.<br />
Samalla kun lapsuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota, on lapsen<br />
asema muuttunut lastenkulttuurin objektista lastenkulttuurin subjektiksi,<br />
kohteesta tekijäksi. Lastenkulttuuri ei enää ole aikuisten sanelemaa<br />
taidetarjontaa, jonka lapsi ottaa passiivisesti vastaan. Lastenkulttuuri on<br />
muuttunut yhä enemmän osallistavaksi ja toiminnalliseksi, lapselle tarjotaan<br />
erilaisia ympäristöjä, joissa omaa luovuuttaan voi toteuttaa omien kykyjen<br />
ja taitojen mukaan.<br />
Lapsiin ja lapsuuteen panostetaan enemmän ja monipuolisemmin kuin<br />
aikaisemmin, mutta lastenkulttuuri painii vanhojen ja tuttujen ongelmien<br />
kanssa. Lastenkulttuurin rahoitus on usein riittämätöntä ja lastenkulttuurin<br />
tekijät kokevat arvostuksen puutetta. Rahoitus ja arvostuksen puute<br />
ovat toisistaan riippuvaisia, vaikka rahoitus ei saisikaan olla tärkein, saati<br />
sitten ainoa, arvostuksen mittari. Toisaalta kulttuuritarjonnan laadun ja<br />
kulttuurikentän ammattimaisemman toiminnan perustana tulisi olla riittävät<br />
resurssit.<br />
Lastenkulttuuri on kokenut myönteistäkin kehitystä 1990-luvun lopulla<br />
ja 2000-luvun alussa. Lasten näkeminen tulevaisuuden voimavarana<br />
on poikinut strategisia linjauksia sekä kunnallisella että valtakunnallisella<br />
tasolla. Opetusministeriön lastenkulttuuripoliittinen ohjelma julkaistiin<br />
vuonna 2003. Ohjelmassa linjataan lastenkulttuurin painopisteitä aina<br />
vuoteen 2007 saakka (ks. Lastenkulttuuripoliittinen ohjelma 2003.). Näin<br />
lapsen asemaa yhteiskunnassa ei lähestytä vain sosiaali- ja terveydenhuol-
1 Kulttuuria lapsille vai lastenkulttuuria?<br />
lon tai koulutuksen näkökulmista vaan lapsen oikeuksiin ja tarpeisiin luetaan<br />
myös vapaa-aika, harrastukset ja kulttuuri.<br />
Lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksiin tulee jatkuvasti uusia vaikutteita<br />
ja virikkeitä. Aikuisten ja lasten harrastukset ja mielenkiinnon kohteet<br />
eivät enää ole absoluuttisia ja erillään. Ikäkaudet ovat sekoittuneet<br />
koko kulttuurin kentällä. Taidelaitokset tekevät yhä enemmän yhteistyötä<br />
keskenään ja tuotantoa suunnataan myös iättömille kohderyhmille. Tietokone-<br />
ja konsolipelit tasoittavat ikäeroja, internetin yleistyminen luo iättömyyttä.<br />
Samoin elokuvissa, kirjallisuudessa ja musiikissa on tarjontaa, joka<br />
ei lokeroi vastaanottajia iän mukaan. Esimerkiksi Harry Potter-kirjat löysivät<br />
sekä aikuis- että lapsilukijoita, Taru Sormusten herrasta –elokuvatrilogia<br />
kiinnosti yli ikärajojen ja musiikin saralla rockista ja popmusiikista on tullut<br />
yhä enemmän koko perheen omaisuutta.<br />
Lasten rock-festivaali pitää sisällään paradoksin. Rock on aiemmin<br />
edustanut kapinaa ja rappiota, jolta lapsia on pitänyt suojella. Rock-festivaali<br />
puolestaan on vapauden, estottomuuden ja päihteiden näyttämö<br />
ja käyttämö. Rock on ilmiönä keski-ikäistynyt ja laimentunut tekijöidensä<br />
keski-ikäistymisen myötä. Viihteen kaupallistuminen ja teollistuminen<br />
on viilannut rockiltakin kynnet ja pakottanut rockin salonkikelpoiseksi<br />
tuotteeksi. Rock-festivaalit ovat pitäneet edelleen pintansa karnevalistisina<br />
massatapahtumina, joissa rock, rauha ja rakkaus heräävät eloon. Tosin<br />
rock-festivaalit ovat muuttuneet yhä enemmän nuorison kapinahenkisistä<br />
kokoontumisista piknikin viettopäiväksi hyvässä seurassa (Saaristo 2004,<br />
37-58).<br />
Populaari- ja rockkulttuurissa ei ole enää niin selkeärajaisia genrejä ja<br />
tiukasti määriteltyjä muotoja kuin aikaisemmin. Rajojen rikkomisesta ja<br />
tyylien sekoittamisesta on tullut normi. Samalla, kun lapsille myydään kokoelma<br />
CD:tä menneen vuoden hiteistä ja televisiossa lauletaan Popstarsia,<br />
aikuiset viedään toisaalla metsään leikkimään värikuulasotaa ja työpaikan<br />
ideariihessä leikitään legoilla ja väritetään sormiväreillä. Ikärajojen ja<br />
rajoitusten rikkoutuminen on luonut mahdollisuuksia tehdä uudenlaisia<br />
ratkaisuja ja yhdistää eri-ikäisten elementtejä uudella tavalla. Lasten maailmaan<br />
rock- ja popmusiikki tulee sekä lastenmusiikin että nuorisokulttuu-
Kulttuuria lapsille vai lastenkulttuuria? 17<br />
rin kautta (Mäkelä 2000, 6-7). Tämä näkyy esimerkiksi nuorisolle tarkoitettujen<br />
lehtien kohderyhmän nuorenemisena.<br />
Lasten rockharrastus on suhteellisen uusi kerho- ja harrastusmuoto.<br />
Vielä 1980-luvulla rock oli selkeämmin yläasteella alkava harrastus ja selkeästi<br />
osa teini-ikää. Rajumpi musiikki ja erityisesti perinteisten bändisoittimien<br />
soittaminen alkoi 13-14-vuotiaana. Nykyään jo alakoulussa järjestetään<br />
bändikerhoja ja oppilaiden käytössä on koulusta riippuen perinteisiä<br />
bändisoittimia. Kouluissa on myös kerhotoimintaa bändeille ja erilaista<br />
ja –tasoista ohjausta. Rockharrastus on otettu varsinkin tyttöjen keskuudessa<br />
aktiivisesti ja ilolla vastaan. Rock on tarjonnut toiminnallisen ja<br />
kuuluvan tavan olla olemassa maskuliinisessa maailmassa. Eikä tyttöjen intoa<br />
ole ainakaan vähentäneet menestyneet naisartistit kuten Maija Vilkkumaa,<br />
Tarja Turunen ja Tiktak.
3 SEIKKISROCK – LASTEN<br />
OMA ROCK-FESTIVAALI<br />
(Kuva Pekka Vartiainen)<br />
3.1 Taustaa<br />
Seikkisrock on Turussa vuosittain järjestettävä lasten rock-festivaali. Ensimmäinen<br />
Seikkisrock järjestettiin 25.7.1999 Seikkailupuistossa. Seikkailupuisto<br />
sijaitsee Turun keskustan liepeillä Kupittaan urheilupuistossa.<br />
Seikkailupuisto on Turun kaupungin ylläpitämä alue, jossa lapsille on tarjolla<br />
ympärivuotisesti monipuolista luovaa toimintaa.<br />
Alue on aidattu ja alueelle on sisäänpääsymaksu. Alueella on esiintymislavoja,<br />
erilaisia myyntikojuja sekä erilaisia toiminnallisia pisteitä. Festivaalilla<br />
on juliste ja ohjelma, jossa bändit ovat esiintymisjärjestyksessä.
Seikkisrock – Lasten oma rock-festivaali 1<br />
Festivaalialueella voi kulkea ja toimia oman mielensä mukaan. Suurin ero<br />
rock-festivaaleihin on se, ettei Seikkisrockin alueella ei ole anniskeluoikeuksia.<br />
järjestäjien alkuperäinen idea oli tehdä oikea rock-festivaali lapsille, jossa<br />
on aitoa rock-festivaalitunnelmaa. Rock-festivaali ei olisi osa jotakin aikuisten<br />
tapahtumaa tai puolitosissaan toteutettu vitsi vaan kunnianhimoisesti<br />
ja tosissaan tehty tapahtuma, jossa hyvän musiikin ja hyvien ystävien<br />
seurassa viihtyy koko perhe.<br />
Seikkisrockia järjestää Lasten- ja nuortenkulttuuriyhdistys Vilperi<br />
ry. Vilperi perustettiin vuonna 2001, tätä ennen Seikkisrock järjestettiin<br />
Osuuskunta Kulttuuriteon suojissa. Seikkisrock on hankkinut rahoituksensa<br />
niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Tärkeänä rahoittajana ja<br />
yhteiskumppanina on ollut Turun kaupunki ja Varsinais-Suomen taidetoimikunta.<br />
järjestäjien tavoite on ollut laajentaa rahoituspohjaa. Tätä on pidetty<br />
tärkeänä, koska se mahdollistaa tapahtuman laajentamisen, kehittämisen<br />
ja vie tapahtuman järjestämistä yhä ammattimaisempaan suuntaan.<br />
Samalla se nostaa Seikkisrockin ja lastenkulttuurin näkyvyyttä esimerkiksi<br />
yritysten oheismarkkinoinnissa. Paradoksaalista kyllä, juuri resurssien puute<br />
on ollut esteenä sille, että tapahtumaa ei ole voitu siinä määrin kehittää<br />
ja laajentaa kuin olisi haluttu.<br />
Seikkisrockia on ollut järjestämässä neljän hengen ydinryhmä, joka on<br />
pysynyt muuttamattomana koko ajan. 5 Myös sisäinen työnjako on ollut<br />
muuttumaton. Suurin muutos järjestäjien osalta on ollut opiskelijaharjoittelijoiden<br />
työpanoksen kasvu vuodesta 2002 alkaen.<br />
Kuten yhdistystyössä laajemmin myös Vilperissä painitaan työn, vapaaajan<br />
ja yhdistystoiminnan yhteensovittamisessa. Seikkisrockin järjestäminen<br />
ammatillistui vuodesta 2002 eteenpäin. järjestäjille muotoutui vahva<br />
rutiini ja festivaalin järjestäminen toteutui yhä enemmän omalla painollaan.<br />
Samalla järjestäjien tavoite festivaalin koosta muotoutui realistiseksi<br />
suhteessa käytettäviin resursseihin. Toisaalta järjestäjät eivät ole välttämät-<br />
5 Petri Katajarinne (opiskelijoiden rekrytointi, Humak-yhteistyö, muonitus), jouni Lehtiranta<br />
(myyntipaikkojen järjestelyt, pääsylippujen myyntijärjestelyt, taloushallinto), Anneli<br />
Perkiö (ohjelman koostaminen, aikataulutus) ja jani Pihlajamaa (markkinointi, sponsorien<br />
hankinta).
20 Seikkisrock – Lasten oma rock-festivaali<br />
tä edes halunneet kasvattaa festivaalin liian isoksi. Tärkeää on, että Seikkisrock<br />
on ollut ja on kiireetön ja tuttavallinen tapahtuma, jossa lapset ja lasten<br />
musiikki on pääosassa.<br />
Seikkisrockissa asiakkaana ovat lapset ja perheet. Kohderyhmänä ovat<br />
2-12-vuotiaat lapset. Seikkisrock tarjoaa palveluja asiakkaalleen kolmella<br />
tasolla: musiikki, esittävä taide ja osallistava kokeminen (ks. mm. Seikkisrockin<br />
toimintasuunnitelma 2002). Lapsi on Seikkisrockissa nähty sekä<br />
taiteen vastaanottajana että osallistujana. Festivaalin osallistujina lapset<br />
ovat myös esiintyjiä.<br />
Seikkisrockissa on vuosien varrella esiintynyt yli kaksikymmentä lapsibändiä<br />
ja –artistia. Seikkisrock on tarjonnut mahdollisuuden hankkia<br />
esiintymiskokemusta oikealla festivaalilla ja se on antanut lisäpontta musiikin<br />
harrastamiseen. Esiintyjiä on koottu hyvin monin eri tavoin. Lasten<br />
ja nuorten bändien löytämiseksi on järjestetty kilpailu, toteutettu julistekampanja<br />
ja käytetty hyväksi ystävien ja tuttujen yhteyksiä. Seikkisrockiin<br />
on pyritty saamaan aina lasten rock-bändejä. Esiintyjiksi ei ole haluttu<br />
ottaa perinteiseksi ymmärrettyä lasten musiikkia, jossa lapset soittavat<br />
lasten musiikkia, usein vielä aikuisen ohjauksessa tai johdolla. Seikkisrock<br />
on pyrkinyt ottamaan ohjelmistoonsa bändejä, joissa lapset soittavat<br />
joko omia kappaleitaan tai lainakappaleita, jotka ovat rockia. Vastaavasti<br />
pääesiintyjäksi on pyritty löytämään aikuisia, jotka soitavat lastenlauluja.<br />
Seikkisrockin linjaus tuottaa lapsibändejä esiintymään antaa järjestäjille<br />
kaksi haastetta. Ensinnäkin esiintyjien laatu on aina arvoitus. Esiintyjät<br />
ovat toimittaneet kasetin järjestäjien kuunneltavaksi tai bändi on katsastettu<br />
muulla tavoin. Bändit on pitänyt kuulla ja nähdä siitäkin syystä, että<br />
esiintyjien joukkoon ei tule sellaisia bändejä, joiden soittama musiikki tai<br />
sanoitukset eivät sovi lapsiyleisölle. Soittotaito sinällään ei ole esiintyjien<br />
valitsemisen kriteeri. Pikemminkin esiintyjiä on valittu esiintymisvalmiuden<br />
ja –halukkuuden sekä bändin sopivuuden pohjalta.<br />
Toiseksi tapahtumassa on aina oma tunnelmansa, joka perustuu lasten<br />
ja nuorten esiintymiseen. Yleisö on ollut pääosin tyytyväinen tapahtumaan<br />
ja sen ohjelmatarjontaan. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Seikkisrock<br />
on tapahtumana pienempää keskikastia ja sponsorit toivovat laajempaa<br />
näkyvyyttä. Mikäli tapahtumaa haluttaisiin näkyvyyden lisäämiseksi
Seikkisrock – Lasten oma rock-festivaali 21<br />
yleisömäärältään kasvattaa, pitäisi lapsibändien asemaa ohjelmassa miettiä<br />
uudelleen. Lapsibändithän eivät vedä paikalle katsojia.<br />
Seikkisrockia järjestävän Vilperin piirissä yleisömäärästä ja tapahtuman<br />
laajentamisesta on aika ajoin keskusteltu. Viimeksi keskustelua käytiin keväällä<br />
2005. Sponsorin aloite tapahtuman laajentamiseksi kaatui kuitenkin<br />
siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että Vilperi toimii harrastuspohjalta<br />
eikä kukaan järjestäjistä ole täysipäiväisesti tuottamassa Seikkisrockia. Mikäli<br />
Seikkisrockia halutaan laajentaa, tulee tuottajien resurssienkin olla paremmat.<br />
Toisaalta Vilperin ja Seikkisrockin tavoite ei ole järjestää suurta ja<br />
mahtavaa festivaalia vaan tunnelmallista, viihtyisää ja rentoa lastentapahtumaa,<br />
jossa lapset ja lasten musiikki ovat tapahtumien keskipisteessä.<br />
3.2 Opiksi, hyödyksi ja huviksi<br />
Lastentapahtumissa on usein mukana kasvatuksellisia tai opetuksellisia elementtejä.<br />
Seikkisrockille ei ole kuitenkaan määritelty erityisiä opetuksellisia<br />
tai kasvatuksellisia tavoitteita. Seikkisrock kohtelee lasta kuin mikä tahansa<br />
rock-festivaali aikuista: jokaisella on vapaus valita mitä festivaalilla<br />
tekee ja katsoo, milloin saapuu paikalle ja milloin lähtee. Tärkeintä on<br />
viihtyminen musiikin äärellä, tarjolla on myös muuta viihdettä ja toiminnallisia<br />
elämyksiä.<br />
Muutamina vuosina Seikkisrockilla on ollut tietty teema – kuten kansainvälisyys<br />
ja suvaitsevaisuus tai etnisyys – jota on pyritty tuomaan esiintyjien<br />
ja oheisohjelman kautta esiin. Teemaa ei ole haluttu tyrkyttää tai alleviivata<br />
niin, että se söisi huomiota tapahtuman keskipisteeltä, musiikilta.<br />
Teeman toteuttamista ovat hankaloittaneet sekä järjestäjien resurssien<br />
puute että esiintyjien peruuttamiset.<br />
Teemat ovat kuitenkin perusteltuja markkinoinnin ja sponsoroinnin<br />
näkökulmasta. Kun tapahtumalle haetaan avustuksia tai sponsoreita, on<br />
teema hyvä apuväline tuoda tapahtumalle jonkinlainen viitekehys. Ulkopuolisen<br />
tahon on teeman kautta helppo ymmärtää, että tapahtumalla on<br />
jonkinlainen yleishyödyllinenkin tavoite. Sponsorin kannalta teema tuo<br />
luottamusta siihen, että tapahtumassa tapahtuu myös jotakin hyödyllistä.<br />
Seikkisrock on lähtökohtaisesti hyvä sponsoroitava, lasten tapahtuman
22 Seikkisrock – Lasten oma rock-festivaali<br />
sponsoroiminen on sinällään hyvä teko yritykseltä. Ongelmaksi koituu jo<br />
edellä mainittu tapahtuman koko. Kaikkein suurin rahoittajaryhmä, tapahtumaan<br />
osallistuvien lasten vanhemmat, saattaa maksaa tapahtumasta<br />
helpommin, jos sillä on jokin opettavainen tai kasvatuksellinen tavoite.<br />
Teemat ovat mainio esimerkki Seikkisrockin suunnittelu- ja tuotantoprosessista.<br />
Seikkisrockin idea oli alun perin puolihuolimaton ajatusleikki,<br />
johon tartuttiin ja idea toteutettiin. Seikkisrockin perusidea on yksinkertainen<br />
ja konsepti selkeä. Tapahtuman kehittäminen tapahtuu vuosi kerrallaan<br />
ja on hyvin riippuvainen siitä, mikä toteuttajien oma työtilanne<br />
on, millaisia sponsoreja ja avustuksia saadaan ja mikä kulloinkin tuntuu<br />
hyvältä idealta. Ideointi on impulsiivista, eikä tapahtuman kehittämiseksi<br />
tehdä työtä ryppyotsaisesti. järjestäjien tavoitteena on tuottaa lasten rocktapahtuma,<br />
jossa itsekin perheensä kanssa viihtyy.<br />
Seikkisrockin erityispiirteenä on osallistava kokeminen. Lapsille on haluttu<br />
järjestää alueelle sellaista tekemistä, johon kukin voi itse osallistua ja<br />
toteuttaa luovuuttaan. Seikkailupuistossa on kiinteästi liukumäkiä, keinuja<br />
ja kiipeilytelineitä. Tämän lisäksi Seikkisrockissa on ollut seikkailuratoja<br />
sekä työpajoja, joissa on voinut tehdä soittimia ja käsinukkeja. Myös teemat<br />
ovat tulleet oheisohjelman kautta esille. Oheisohjelmaa ovat olleet järjestämässä<br />
erilaiset yhdistykset ja opiskelijat.<br />
Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n (Humak) Turun kampuksen<br />
kulttuurituotannon opiskelijat ovat olleet vuodesta 2002 mukana Seikkisrockin<br />
järjestämisessä. jo tätä ennen opiskelijat olivat olleet satunnaisesti<br />
mukana seuraamassa tuotantopalavereja sekä vapaaehtoistyössä itse tapahtumassa.<br />
Vuodesta 2002 Vilperi ry ja Humakin opiskelijayhdistys ovat<br />
toimineet sopimuksen pohjalta. Sopimuksessa Seikkisrock sitoutuu maksamaan<br />
yhdistykselle tietyn summan rahaa, yhdistys puolestaan sitoutuu<br />
tuottamaan tapahtumaan bändin, joka esiintyy molempina päivinä. Bändi<br />
on esiintynyt useilla nimillä ja kokoonpanoilla, mutta se on koostunut<br />
Humakin opiskelijoista. Opiskelijayhdistys sitoutuu myös järjestämään tapahtumaan<br />
seikkailuradan sekä osallistumaan lipunmyyntiin. Opiskelijat<br />
suorittavat tapahtumassa projekti- tai työssäoppimisopintoja.<br />
Opiskelijoiden panosta on suunnattu yhä enemmän tuotantoprosessiin<br />
ja tuottamisen käytäntöihin, eikä pelkästään perinteisiin talkootöihin, ku-
Seikkisrock – Lasten oma rock-festivaali 23<br />
ten lipunmyyntiin ja alueen siivoukseen. Tehtävät ovat monipuolistuneet<br />
ja vastuu kasvanut samalla kun Humak on tehnyt tiiviimpää yhteistyötä<br />
Seikkisrockin kanssa. Vuodesta 2002 eteenpäin opiskelijat ovat olleet hyvin<br />
näkyvä ja tapahtuman palveluiden ja toimivuuden kannalta merkityksellinen<br />
voimavara. Asiakaskyselyssä vuonna 2004 yli 50 % vastaajista oli<br />
täysin tai osittain sitä mieltä, että Seikkisrockin palvelut toimivat hyvin ja<br />
lähes 70 % oli täysin tai osittain sitä mieltä, että Seikkisrockin yleisilme on<br />
iloinen. Asiakastyytyväisyys palveluihin ja yleiseen ilmapiiriin on pitkälti<br />
opiskelijoiden varassa, koska he ovat suorassa kontaktissa yleisön kanssa.<br />
Seikkisrockissa on pyritty käyttämään paikallista taide- ja lastenkulttuuritarjontaa<br />
hyväksi. Festivaalin vakiovieraita ovat olleet Marionettiteatteri<br />
Mundo, taikuri Pete Poskiparta ja Turun Sirkus. Festivaalin esiintyjille,<br />
jotka eivät esitä musiikkia, on joko varattu esiintymisaikaa lavoilta tai ne<br />
ovat esiintyneet festivaalialueella. Esiintymiset alueella on järjestetty niin,<br />
että ne lomittuvat musiikin lomaan. Näin on pystytty takaamaan esiintyjille<br />
esiintymisrauha eikä musiikki ole haitannut muita esiintyjiä. Esiintymisiin<br />
kuuluu myös välitön kontakti yleisön kanssa ja lapset ovat voineet<br />
kokeilla nukketeatteria, taikatemppuja tai akrobatiaa itse. Vaikka nämä<br />
esiintymiset mainitaan ohjelmassa oheisohjelmana, ne palvelevat osaltaan<br />
elämyksellistä kokemista ja luovat omalta osaltaan välitöntä tunnelmaa.
4 KATSAUS SEIKKISROCKIN<br />
HISTORIAAN<br />
4.1 Ensimmäinen festivaali<br />
Ensimmäinen Seikkisrock järjestettiin nopealla aikataululla. Festivaalin<br />
isä, kulttuurituotannon lehtorina nykyään työskentelevä Petri Katajarinne,<br />
esitteli ideansa muille Seikkisrockin järjestäjille huhtikuussa 1999. jo<br />
aikaisemmin sama ryhmä oli miettinyt järjestävänsä jotakin lastenkulttuuritoimintaa<br />
Turkuun. Suunnitelmissa oli ollut esimerkiksi lasten kesätoiminnan<br />
monipuolistaminen ja taidekeskuksen perustaminen. Ryhmän<br />
keskuudessa oli ajatus järjestää sellaista toimintaa, josta omatkin lapset<br />
voisivat kiinnostua ja samalla aikuiset työllistää itsensä.<br />
Tapahtuman järjestäjät valikoituivat kulttuuripalveluiden tuottamiseen<br />
keskittyvän Osuuskunta Kulttuuriteon piiristä. Ryhmä oli jo aiemminkin<br />
suunnitellut ja toteuttanut yhdessä erilaista kulttuuritoimintaa. Tästä<br />
johtuen työnjako oli alusta saakka selkeä. Alun perin ajatuksena oli järjestää<br />
lasten rock-festivaali Ruisrockin yhteydessä ennen varsinaista festivaalia.<br />
Ruisrockin alue ei kuitenkaan soveltunut lapsille. Lasten festivaalin<br />
pitopaikan tulisi olla sellainen, jossa lapsiperheet viihtyvät muutenkin.<br />
Seikkailupuisto valikoitui festivaalin paikaksi, koska puistossa on lapsille<br />
keinuja ja kiipeilytelineitä, esiintymislava, alue on lähellä keskustaa ja sinne<br />
on lapsiperheiden helppo tulla. Festivaalialue saatiin aidattua niin isoksi<br />
että vaunuikäisille jäi rauhallista tilaa päiväunien nukkumiseen. Turun<br />
kaupunki antoi alueen festivaalin käyttöön.<br />
Seikkailupuistossa on oma kioskinsa, josta voi ostaa pientä purtavaa,<br />
mutta oli selvää, ettei se pystyisi palvelemaan suurta yleisöä. Niinpä alueelle<br />
hankittiin myyjiä basaarikujaan. Basaarikujaan haluttiin ruokaa ja virvokkeita,<br />
eikä lelujen myyntiä ja tivolilaitteitakaan suoralta kädeltä hylätty.<br />
Myyntikojujen saamista hankaloitti se, että tapahtumaa järjestettiin ensimmäistä<br />
kertaa eikä kukaan tiennyt paljonko yleisöä oli odotettavissa.<br />
Tapahtuma kesto oli myös lyhytaikainen, kyseessä oli yksipäiväinen festivaali,<br />
jossa yleisön oli mahdollista olla paikalla vain viisi tuntia.
Katsaus seikkisrockin historiaan 25<br />
Rahoituksen ja sponsorien hankkimiseen ei kiireisestä aikataulusta johtuen<br />
jäänyt paljoakaan aikaa. Turkulainen paikallisradio Radio Sata lähti<br />
sponsoriksi hyvin spontaanisti ja tuotti Seikkisrockille radiomainoskampanjan.<br />
Kampanja sopi Radio Sadan profiiliin hyvin, koska sen yksi tärkeimmistä<br />
kohderyhmistä olivat lapsiperheet. Festivaalin kotisivut olivat<br />
turkulaisen kulttuuriin keskittyneen Unikankare.net-nettilehden yhteydessä.<br />
Nettilehteä piti yllä Osuuskunta Kulttuuriteko.<br />
Lähes kaikki ensimmäisen Seikkisrockin esiintyjät olivat lasten- ja<br />
nuortenbändejä. (Ks. Liite 3.) Bändejä ei kiireisestä aikataulusta johtuen<br />
voitu valikoida vaan bändit löytyivät ystävien ja tuttujen kautta. Seikkisrockin<br />
pääesiintyjänä oli helsinkiläinen Kengurumeininki. Kengurumeininki<br />
oli yleisesti kiinnostava ja tunnettu, koska yhtyeellä oli oma televisio-ohjelma<br />
Kenguruveturi Yle TV1:lla lauantai aamuisin vuoden 1999<br />
alusta. Pom-pom-pomppimaan -levy oli julkaistu aiemmin samana vuonna.<br />
Ensimmäinen Seikkisrock oli yleisömenestys. Yleisöryntäys yllätti järjestäjät.<br />
Kiireisestä järjestelyaikataulusta ja vähäisestä markkinoinnista<br />
huolimatta festivaali tavoitti kohderyhmänsä; festivaalilla oli selkeästi uutuusarvoa.<br />
Lastentapahtuman onnistumisen kannalta usein kohtalokas sää<br />
oli aurinkoinen ja suosi tapahtumaa. Seikkisrockin kannalta sää on erityisen<br />
merkittävä tekijä, koska monet lapsiperheet ovat paikalla sattumalta.<br />
Tämä käy ilmi myös vuonna 2004 tehdystä kävijätutkimuksesta. (Ks. Liite<br />
2.) Perheet eivät välttämättä tulleet ensimmäiseen Seikkisrockiin tarkoituksella<br />
vaan olivat viettämässä päivää aurinkoisessa Seikkailupuistossa ja<br />
saivat tiedon Seikkisrockista vasta paikan päällä.<br />
Ensimmäisen Seikkisrockin tärkein yhteistyökumppani Radio Sadan lisäksi<br />
oli Turun kaupungin Nuorisoasiainkeskus. Seikkailupuiston käytöstä<br />
ei peritty vuokraa. Bändit esiintyivät ensimmäisessä Seikkisrockissa päälavalla,<br />
nk. Teatterilavalla. Teatterilava on kiinteästi Seikkailupuistossa eikä<br />
ulkopuolisia lavoja tarvittu. Kengurumeiningin kanssa tehdyssä sopimuksessa<br />
sovittiin, että bändi vuokrasi äänentoistolaitteiston tapahtuman käyttöön<br />
festivaalin ajaksi ja huolehti muiden esiintyjien miksauksesta.<br />
Ensimmäisen vuoden menestys rohkaisi järjestäjiä suunnittelemaan<br />
seuraavaa vuotta. Tapahtuman konseptia pidettiin toimivana eikä sitä ollut<br />
tarvetta lähteä muuttamaan. Yleisömäärä ja positiivinen palaute vahvis-
2 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
tivat järjestäjien käsitystä siitä, että tapahtumalle oli sosiaalinen tilaus. Tapahtuma<br />
tuotti taloudellisestikin hyvin ja kertyneet rahat päätettiin siirtää<br />
seuraavan vuoden tapahtuman pohjakassaksi.<br />
4.2 Uudistustyötä ja toisen vuoden katastrofi<br />
Ensimmäisen festivaalin menestyksen jälkeen tapahtumaa päätettiin laajentaa<br />
ja kehittää. Alueelle tuotiin toinen lava, joten esiintyjiä päivään saatiin<br />
mahtumaan enemmän. Toinen merkittävä kehitysaskel oli esitysten<br />
monipuolistuminen. Teatterilavaksi nimetty lava tarjosi nyt pääosin muuta<br />
ohjelmaa kuin musiikkia. Tapahtuma pyrki näin toteuttamaan paremmin<br />
tehtäväänsä musiikin, mutta erityisesti esittävän taiteen ja osallistavan<br />
kokemisen tarjoajana. Toisaalta esitysten monipuolistuminen oli käytännön<br />
sanelema pakko. Suomessa on vähän lastenmusiikin esittäjiä ja näiden<br />
harvojen joukossa on vielä vähemmän sellaisia nimiä, jotka olisivat festivaalille<br />
todellisia vetonauloja.<br />
Seikkisrockille nimettiin nyt myös ensimmäistä kertaa teema. Teemaksi<br />
kesän tapahtumaan tuli kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus. Teemaa tuotiin<br />
esille hankkimalla eri kansallisuuksia edustavia esiintyjiä kuten Mama Africa<br />
ja jose Moncada. Teema näkyi myös nukketeatteri Mundon esityksessä.<br />
Alueelle tuotettiin muutakin toiminnallista, kuten seikkailurata ja taikuriteltta.<br />
Uutena kehitysaskeleena oli bändien etsimisen kehittäminen. Seikkisrock<br />
järjesti ensimmäinen Nuorten Rock SM-kilpailun yhteistyössä Nuorisokeskus<br />
Palatsin kanssa. Nuorisokeskus Palatsi on Turun kaupungin ylläpitämä<br />
nuorisotila, jossa on monipuolista toimintaa videopajasta sirkuskouluun.<br />
Nuorten Rock SM-kilpailuun osallistui kahdeksan bändiä. Kilpailun<br />
voittaja, Demolition Brothers, pääsi esiintymään myös kesän Seikkisrockiin.<br />
Nuorten Rock SM-kilpailusta suunniteltiin jatkuvampaa perinnettä.<br />
Kansainvälisyys-teeman tiimoilta koottiin myös Seikkiskuoro, joka<br />
esiintyi vuoden aikana päiväkodeissa ja kouluissa, ja sillä oli myös vahva<br />
markkinoinnillinen tehtävä.<br />
Toisen Seikkisrockin järjestelyt alkoivat hyvissä ajoin syksyllä 1999.<br />
Pääsponsoreina olivat jälleen Radio Sata sekä uutena tulokkaana makeis-
Katsaus seikkisrockin historiaan 27<br />
tehdas Leaf, joka näkyi alueella Chewits-tuotemerkkinä. Leaf ei asettanut<br />
erityisvaatimuksia sponsoroinnileen. Tiedottamiseen ja markkinointiin<br />
käytettiin Turun kaupungin jo olemassa olevia kanavia. Esiintyjien hankkimiseen<br />
oli enemmän aikaa. Ylipäätään tuotantotiimi pyrki ammatillisempaan<br />
otteeseen ja käyttämään hyväkseen paikallisia medioita ja toimijoita.<br />
Festivaalin kotisivut olivat edelleen Unikankare.net -sivustolla. Vuoden<br />
2000 aikana järjestettiin myös nimikilpailu Seikkisrockin maskotille<br />
ja perustettavalle yhdistykselle. Kilpailu järjestettiin internetissä Unikankare.net<br />
-sivuston alla. Nimiehdotuksia kertyi noin 300, joista voittajaksi<br />
valittiin nimi Vilperi.<br />
Itse tapahtumapäivä oli sään puolesta katastrofi. Koko päivän satoi vettä<br />
ja sade karkotti yleisöä. Paikalle saapui vain 500 rohkeaa juhlijaa. Äänentoiston<br />
kanssa oli ongelmia. Äänentoistosta huolehdittiin harrastuspohjalta,<br />
eivätkä äänentoiston laatu ja laitteiden järjestelyt olleet sitä, mitä<br />
festivaalilta edellytetään. Lisäksi päälava oli epäkäytännöllinen. Lava oli<br />
matala eikä näkyvyys ollut paras mahdollinen.<br />
Vähäisen yleisömäärän takia tapahtuman tuotto jäi kauas siitä, mitä oli<br />
suunniteltu. Kuten edellisenäkin vuonna, tapahtuman järjestäjät tuottivat<br />
tapahtuman omalla vastuullaan. Taloudellinen tappio jäi järjestäjien harteille.<br />
4.3 Muutos kaksipäiväiseksi festivaaliksi<br />
Vuoden 2000 tapahtumat osoittivat Seikkisrockin haavoittuvuuden. Sateinen<br />
sää oli kohtalokas yksipäiväiselle tapahtumalle. Toisaalta yksityishenkilöt<br />
olivat tapahtuman taloudellisen vastuun kanssa hankalassa tilanteessa.<br />
Seikkisrockin järjestäjät ratkaisivat nämä ongelmat tekemällä vuoden<br />
2001 tapahtumaa silmällä pitäen kaksi muutosta.<br />
Ensinnäkin tapahtuman taustalle perustettiin yhdistys. Yhdistyksen<br />
nimi, Vilperi, oli edellisen vuoden Seikkisrock -maskotin nimikilpailun satoa.<br />
Lasten- ja nuortenkulttuuriyhdistys Vilperin pääasiallinen tehtävä on<br />
Seikkisrockin järjestäminen ja sen taustalla olivat alusta saakka samat henkilöt<br />
kuin Seikkisrockissa.
2 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
Toinen merkittävä muutos oli festivaalin muuttaminen kaksipäiväiseksi.<br />
Kaksipäiväisyys vähensi sääriskiä, mutta samalla se lyhensi festivaalipäivää.<br />
Pienimpien juhlijoiden kannalta pitkä festivaalipäivä oli ongelmallinen<br />
ja neljää tuntia festivaalilla pidettiin riittävänä.<br />
Vuoden 2001 Seikkisrockin festivaalialueella oli kaarinalaisten Korpiklaani-partiolaisten<br />
toteuttama merirosvoaiheinen seikkailurata. Alueella<br />
toimi työpajoja, joissa lapset saivat rakentaa soittimia ja käsinukkeja. Turku<br />
oli vuonna 2001 Unicef -kaupunki ja tämä näkyi myös Seikkisrockissa.<br />
Unicefilla oli paikalla oma koju, jossa oli tarjolla Hanhi-peli, kasvomaalausta,<br />
tietoa Unicefin toiminnasta ja tuotteita myynnissä.<br />
Äänentoistosta vastasi ensimmäistä kertaa Eastway Oy. Seuraavina vuosina<br />
Eastway on edelleen hoitanut Seikkisrockin äänentoiston.<br />
Festivaaleilla esiintyi Seikkiskuoro. Kuoron idea oli tarjota lapsille laulu-<br />
ja esiintymismahdollisuus ja samalla markkinoida Seikkisrockia pitkin<br />
vuotta. Seikkiskuoro kävikin esiintymässä päiväkodeissa ja kouluissa keväällä.<br />
Seikkisrockin pääsponsorina jatkoi Leaf. Tällä kertaa markkinoinnin<br />
päätuotteena oli Lauantai-pussi. Festivaalin omat kotisivut avattiin<br />
(http://www.seikkisrock.net). Niiden suunnittelusta ja visuaalisesta ilmeestä<br />
vastasi Sami Taponen. Kaupungin vuonna 2001 antama avustus oli 10<br />
000 mk. Tästä syystä vapaalippuja jaettiin kaupunginhallitukselle ja –valtuustolle<br />
avokätisesti. Seikkisrock oli myös osa Elämysten Maa-hanketta 6 .<br />
Hankkeen kautta Seikkisrock sai valtakunnallista näkyvyyttä lehtimainoksissa<br />
ja netissä muiden turkulaisten lastentapahtumien rinnalla.<br />
Tapahtuman muuttaminen kaksipäiväiseksi oli onnistunut muutos.<br />
Ensimmäinen festivaalipäivä oli jälleen sateinen ja yleisöä saapui paikalle<br />
n. 500. Alun perin ohjelma oli suunniteltu kahdelle lavalle (ks. Liite 3).<br />
Sateinen lauantai pakotti muuttamaan ohjelmaa siten, että kaikki ohjelma<br />
oli teatterilavalla. Teatterilava oli saanut päälleen teltan, jossa myös yleisö<br />
6 Elämysten Maa on perhematkailuhanke, joka tuottaa Itä-Turun Kupittaanpuistosta ja<br />
Kuralan Kylämäestä tuotteistetut, matkailullisesti vetovoimaiset kohteet, joita voidaan paketoida<br />
ja markkinoida yhteisen konseptin avulla. Hanketta hallinnoi Turku TouRing ja<br />
muina osapuolina ovat mukana Turun kaupungin nuorisoasiankeskus, maakuntamuseo, liikuntavirasto<br />
ja kiinteistölaitos sekä Kahvila Pyörremyrsky Ky ja Stadionmarkkinointi Turku<br />
Oy. Lisätietoa: http://www.elamystenmaa.fi/index.php?lang=fi.
Katsaus seikkisrockin historiaan 2<br />
oli sateensuojassa. Ohjelmasta ei tarvinnut karsia mitään pois eikä aikataulu<br />
pettänyt. Toinen päivä oli aurinkoinen ja paikalle saapui yleisöä 2000.<br />
Festivaalin edellisen vuoden taloudellinen tappio vältettiin ja rahaa jäi hiukan<br />
jopa seuraavaksi vuodeksi.<br />
4.4 Oppilaitosyhteistyön käynnistäminen<br />
Kesätapahtuman ajankohta on hankala määrittää. Heinäkuun lopulla järjestetty<br />
tapahtuma houkuttelee paikalle kaupungissa olevia turisteja, mutta<br />
paikkakuntalaiset ovat vielä lomalla ja usein poissa kaupungista. Elokuussa<br />
tilanne taas on päinvastainen: turistimassat ovat hävinneet, mutta<br />
paikkakuntalaiset palailevat lomiltaan kaupunkiin. Seikkisrock-viikonloppua<br />
siirrettiin heinäkuusta elokuun puolelle markkinoinnillisista syistä.<br />
Elokuun alussa suoramarkkinointi päiväkotien ja koulujen kautta oli mahdollista.<br />
Toisaalta järjestäjät kiinnittivät yhä enemmän huomiota muihin<br />
tapahtumiin ja pyrkivät välttämään päällekkäisyyksiä.<br />
Seikkisrockin markkinointia pyrittiin muutenkin terävöittämään ja laajentamaan.<br />
Seikkisrockin graafiseen ilmeeseen kiinnitettiin enemmän huomiota<br />
ja markkinointia pyrittiin kohdentamaan yhä enemmän koko Varsinais-Suomeen.<br />
Markkinointiin luotiin kummijärjestelmä. Kummitoiminnan<br />
ideana on, että sponsori ostaa oikeuden olla Seikkisrockin kummi ja<br />
saa näkyvyyttä Seikkisrockissa, lippuja jaettavaksi asiakkailleen tai työntekijöilleen<br />
sekä oikeuden käyttää Seikkisrockia omassa markkinoinnissaan.<br />
Kummijärjestelmää perusteltiin sillä, että käsitteenä ”kummi” luo positiivisempia<br />
mielikuvia kuin sponsori. Samalla tavoitteeksi asetettiin 3000 kävijää.<br />
Kummitoiminta ei houkutellut yrityksiä odotetulla tavalla. Syinä olivat<br />
markkinointiin käytetty vähäinen aika sekö tapahtuman koko. Uuden<br />
toimintamallin lanseeramiseksi olisi pitänyt pystyä tekemään intensiivisesti<br />
töitä.<br />
Edellisen vuoden kokemus Unicefin kanssa hyvin toimineesta yhteistyöstä<br />
rohkaisi järjestäjiä miettimään muitakin vastaavia yhdistyksiä Seikkisrockin<br />
yhteistyökumppaneiksi. järjestäjät ottivat yhteyttä sekä Unicefiin<br />
että Mannerheimin Lastensuojeluliittoon. Molemmat tahot olivat pe-
30 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
riaatteessa kiinnostuneita festivaalista. Yhteistyö kariutui loppujen lopuksi<br />
ajankohtaan. Yhdistysten oli hankala järjestää työntekijöitä kesäviikonlopuksi<br />
festivaaleille.<br />
Seikkailupuistossa tehtiin laajaa remonttia vuosina 2000-2002. Seikkailupuiston<br />
aluetta uudistettiin, teatterilava rakennettiin uudelleen ja<br />
puiston välittömään läheisyyteen rakennettiin nk. unelmien leikkipaikka.<br />
Remontti hankaloitti Seikkisrockin myyntipaikkojen myyntiä. Myyntipaikkojen<br />
määrää ja paikkoja ei voinut tietää, koska remontti ei valmistunut<br />
täysin Seikkisrockiin mennessä, vaikka alkuperäinen aikataulu antoi<br />
näin olettaa.<br />
Neljännen Seikkisrockin ohjelmistossa näkyy edellisistä vuosista tuttuja<br />
nimiä (ks. Liite 3). Suomalaisen lastenmusiikin terävin kärki on kapea,<br />
uusia suuria nimiä ei nouse esiin edes joka vuosi. Mikko Perkoila ja Kengurumeininki<br />
olivat jo toistamiseen esiintymässä festivaaleilla. Alun perin<br />
sunnuntaina piti esiintyä Laulu- ja soitinyhtye Kiemurankäämyrä. Yhtye<br />
peruutti tulonsa sairaustapauksen vuoksi aivan viime tipassa. Kapa Ahonen<br />
saatiin paikalle esiintymään kahden tunnin varoitusajalla. Esiintymässä<br />
oli myös kaksi lasten- ja nuorten orkesteria, Bus Brothers Paraisilta ja<br />
Question? Uudestakaupungista.<br />
Vuonna 2002 alkoi yhteistyö Humakin opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat<br />
olivat mukana lipunmyynnissä, esiintyivät Humanoidi-orkesterissa ja<br />
toteuttivat alueelle seikkailuradan. Opiskelijat olivat mukana seuraamassa<br />
Seikkisrockin tuotantoprosessia koko vuoden. Tuotantoprosessin seuraaminen<br />
ei ollut järjestelmällisesti ohjattua eikä opiskelijoilla ollut tuotannossa<br />
muuta roolia kuin tuottaa omat ja ennalta sovitut osiot tapahtumaan.<br />
Silti opiskelijoiden panosta pidettiin hyvänä. Uudet henkilöt toivat<br />
vakiintuneisiin ja rutinoituneisiin ajattelutapoihin uusia näkökulmia<br />
ja ideoita.<br />
Vuonna 2002 sää suosi festivaalia ja järjestelyt sujuivat mainiosti. järjestäjillä<br />
oli muotoutunut rutiini festivaalin järjestämiseen, esiintyjien ja<br />
sponsorien hankkimiseen. Toisaalta, mikäli tapahtumaa olisi haluttu kasvattaa<br />
voimakkaasti, se olisi edellyttänyt suurempaa työpanosta järjestäjiltä.<br />
Kaikki olivat kiinni omissa töissään eikä esimerkiksi tiedotukseen ja
Katsaus seikkisrockin historiaan 31<br />
myyntipaikkojen myyntiin voitu keskittyä sinä määrin kuin olisi ollut tarpeellista.<br />
4.5 Viisivuotiaan saapikkaissa<br />
Vuonna 2003 Seikkisrock täytti viisi vuotta. Edellisen vuoden festivaali ei<br />
aiheuttanut suuria muutospaineita. Festivaalin peruskonsepti ja järjestäjien<br />
työnjako tuotti onnistuneen tapahtuman. Muutoksia kuitenkin tapahtui<br />
sekä opiskelijayhteistyössä että markkinoinnissa.<br />
Keväällä 2003 alettiin suunnitella lasten passia. Turun Musiikkijuhlien<br />
aloitteesta lähtenyt idea toteutettiin yhteistyössä eri kulttuuritoimijoiden<br />
kesken. Lasten passissa olivat mukana Turun Musiikkijuhlat, Seikkisrock,<br />
Aboa Vetus, Turun Linna sekä Turku Touring. Passin idea oli tarjota lapsiperheille<br />
helppo ja edullinen vaihtoehto tutustua Turun kulttuuritarjontaan.<br />
Lasten passi nosti esiin lapsille ja lapsiperheille suunnattua kulttuuritarjontaa.<br />
Passiin sisältyi myös hotellitarjous. Passin myynti oli kuitenkin<br />
vähäistä ja Seikkisrockissa passeja leimattiin vain muutamia.<br />
Yhteistyö Humakin opiskelijoiden kanssa oli toiminut edeltävänä<br />
vuonna siinä määrin hyvin, että sitä laajennettiin. Humakin opiskelijoiden<br />
oppilasyhdistys oli opiskelijoiden neuvotteleva elin. Seikkisrockin ja<br />
Humakin väliseen sopimukseen kirjattiin opiskelijoiden tehtäviksi lipunmyynti,<br />
bändin esiintymiset ja juontaminen sekä seikkailuradan toteutus.<br />
Tällä kertaa bändi esiintyi Mongo Pablo Santamarian Studio Orkesteri-nimellä.<br />
Seikkisrockin teemaksi nousi etnisyys. Teemaa tuotiin esille jälleen<br />
oheistoiminnoissa, mutta myös musiikin kautta. Esiintyjät ja esitykset<br />
poikkesivat etnisiltä taustoiltaan hyvinkin paljon.<br />
Vuoden 2003 esiintyjälista (ks. Liite 3) on sikäli poikkeuksellinen, että<br />
mukana ei ole lasten- ja nuortenbändejä, kuten aikaisempina vuosina. Lapsia<br />
lavalla kuitenkin nähtiin. Rocktähti Tino oli esiintyessään 12-vuotias ja<br />
tanssija Ilkka Kuosmanen 13-vuotias. Pääesiintyjät Piirpauke ja Herra Heinämäen<br />
Lato-orkesteri ovat poikkeuksellisia esiintyjiä Seikkisrockissa sikäli,<br />
että molemmissa vaikuttaa muusikoita, jotka ovat tunnettuja lasten musiikin<br />
ulkopuolelta. Piirpauke on tehnyt pitkää ja komeaa uraa Suomessa
32 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
ja maailmalla vuodesta 1975 lähtien. Yhtye yhdistää jazzia, maailmanmusiikkia<br />
ja kansanmusiikkia erilaisiksi kollaaseiksi. Lapsille tehty levy, Laula<br />
sinäkin, ilmestyi 1998. Herra Heinämäen Lato-orkesteri taasen tuli tutuksi<br />
TV2:n Pikku Kakkosesta kaksitoistaosaisessa sarjassa. Yhtyeen ohjelmisto<br />
perustui Omskista -levyyn, joka julkaistiin 1999.<br />
Vuoden 2003 Seikkisrockin ongelmaksi nousi ajankohta. Seikkisrock<br />
järjestettiin viimeisenä vapaana viikonloppuna ennen koulujen alkua. Samana<br />
viikonloppuna Turussa tapahtui muutakin lapsiperheitä kiinnostavaa.<br />
Puolalanpuiston ilmaiskonsertti oli sunnuntaina ja samaan viikonloppuun<br />
osui myös Turun Messut. Tästä huolimatta kävijämäärä oli hyvä eikä<br />
tavoitteesta jääty kuin parilla sadalla kävijällä.<br />
4.6 Asiakaskyselyn satoa<br />
Edellisen vuoden Seikkisrockin ongelmaksi oli noussut ajankohta. Vuonna<br />
2004 festivaalia aikaistettiin heinä-elokuun vaihteeseen, jotta kaikki<br />
kaupungin kesätapahtumat eivät olisi samaan aikaan. Tosin vuonna 2004<br />
päällekkäisyyttä oli vaikea välttää, koska Turku juhli 775-vuotisjuhliaan.<br />
Tästä oli Seikkisrockille hyötyäkin. Seikkisrock oli näkyvästi esillä 775vuotisjuhlan<br />
markkinoinnissa sekä Elämysten Maa-projektin tiedottamisessa.<br />
Myös Turku Touring oli vahvasti markkinoimassa juhlavuoden tapahtumia.<br />
Vuoden 2004 Seikkisrockiin haluttiin taas enemmän lasten- ja nuorten<br />
omia bändejä esiintymään. Bändejä lähestyttiin tällä kertaa koulujen kautta.<br />
Kaikkiin Varsinais-Suomen peruskouluihin lähetettiin julisteita, joissa<br />
Seikkisrockissa esiintymään haluavia pyydettiin ottamaan yhteyttä. Bändin<br />
jäsenten yläikärajaksi asetettiin 13 vuotta. Kaikki festivaaleille lopulta<br />
päässeet yhtyeet olivat tyttöbändejä.<br />
Humakin opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistyö sai jatkoa vuonna<br />
2004. Uutena vastuualueena opiskelijoille tuli ennakkomarkkinointi eli<br />
käytännössä flyereiden ja julisteiden levittäminen. Käytännössä levittäminen<br />
ei sujunut odotusten mukaan, koska suurin osa opiskelijoista oli kesälomilla<br />
tai –töissä.
Katsaus seikkisrockin historiaan 33<br />
Seikkisrock panosti erityisesti ooppera- ja teatteriseurue Kapsäkin saamiseksi<br />
lauantain pääesiintyjäksi. Risto Räppääjä ja pakastaja Elli keräsi kiitosta<br />
ja mainetta vuosina 2002 ja 2003 muun muassa Tampereen Teatterikesässä.<br />
Seikkisrock rakensi markkinointinsa pitkälti Risto Räppääjän ympärille<br />
ja ooppera oli lauantain pääesiintyjän paikalla. Esitys kuitenkin peruttiin<br />
ja Kapsäkki esitti Risto Räppääjän sijasta oopperan nimeltään Heinähattu,<br />
Vilttitossu ja suuri pamaus. julisteet ja flyerit oli kuitenkin jo ehditty<br />
painaa. Lisäksi kävi ilmi, että yhteistyössä toteutettua markkinointia<br />
oli mahdoton muuttaa. Tästä johtuen mainoksissa ja julisteissa oli väärää<br />
informaatiota. Tästä tuli myös negatiivista palautetta järjestäjille.<br />
Markkinointi viivästyi julisteiden uudelleen painamisen vuoksi ja ne<br />
saatiin levitykseen vasta juuri ennen tapahtumaa. Opiskelijat, joiden piti<br />
julisteiden levittäminen hoitaa, eivät ehtineet reagoida uuteen aikatauluun<br />
ja julisteiden levittäminen jäi suurelta osin tekemättä.<br />
Festivaalin sponsorit olivat Elisa ja Radio Sata. Elisa kustansi Seikkisrockille<br />
mainoskampanjan Radio Sataan. Vastaavasti tapahtumassa jaettiin<br />
Elisan logolla varustettuja ilmapalloja ja purukumia. Festivaalilla järjestetyssä<br />
piirustuskilpailussa oli sekä Elisan että Radio Sadan luovuttamia palkintoja.<br />
Seikkisrock liitti sponsorien logot nettisivuilleen, työntekijöiden<br />
paitoihin sekä julisteisiin.<br />
Seikkisrockin suurimmat nimet olivat vuonna 2004 Pommi ja Gommi<br />
(ks. Liite 3). M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen ura lastenmusiikin parissa<br />
alkoi jo 1970-luvulla. Nummisen ja Hietasen näkemys lastenmusiikista<br />
on ollut hyvin persoonallinen ja aikaansa edellä; kun muuten lastenmusiikkiin<br />
kerättiin vaikutteita pääasiallisesti kansanmusiikista, Numminen<br />
ja Hietanen soittivat lapsille jazzia ja rockia. Vaikka nykyään tyylien ja<br />
muotojen sekoittamisessa ei ole enää mitään ihmeellistä, Pommi ja Gommi<br />
ovat pitäneet pintansa ja nousseet legendaariseen asemaan suomalaisessa<br />
lastenrockissa.<br />
Seikkisrock nousi Humakin Turun kampuksen tärkeimmäksi työelämähankkeeksi<br />
vuonna 2004. Humakin kampusten kärkihankkeiksi valikoituu<br />
paikallisia tapahtumia, joiden tuottamisprosessit ovat opinnollistettavissa,<br />
ja jotka toimivat oppimisympäristöinä opiskelijoille. Seikkisrockin<br />
osalta kärkihankkeeksi pääseminen tarkoitti rahoituksen ja opiskelijoiden
34 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
ohjaamisen lisääntymistä. Opiskelijat suorittivat Seikkisrockissa projektiopintoja<br />
ja ohjaamisessa pyrittiin pääsemään yhä paremmin kiinni tuotantoprosessin<br />
vaiheisiin. Hankeyhteistyö mahdollisti myös toiminnanjohtamisen<br />
palkkaamisen Seikkisrockille.<br />
Hanketoiminnan tehostamiseksi vuoden 2004 Seikkisrockissa toteutettiin<br />
asiakaskysely (ks. Liitteet 1-2.). Kyselyyn vastasi 45 henkilöä. Kyselyn<br />
tarkoituksena oli kartoittaa asiakkaiden taustoja, mielipiteitä tapahtumasta<br />
ja sen järjestelyistä, ideoita tapahtuman kehittämiseksi sekä näkemyksiä<br />
suomalaisesta lastenkulttuurista yleensä. Asiakaskysely vahvisti järjestäjien<br />
saamaa positiivista palautetta. Vastanneista 26,1 % antoi festivaalille<br />
arvosanan tyydyttävä, 47,8 % antoi arvosanan hyvä ja 26,1 % arvosanan<br />
erinomainen. Huonoa arvosanaa ei vastanneista antanut kukaan. Vastaajista<br />
69,5 % piti yleisilmettä iloisena.<br />
Kyselyn mukaan Seikkisrockiin tullaan Turusta tai Turun lähiseudulta,<br />
vastaajan lisäksi tapahtumaan osallistui yhdestä neljään henkilöä ja tapahtumassa<br />
oltiin ensimmäistä kertaa. Seikkailupuistoa pidettiin lähes yksimielisesti<br />
hyvänä ympäristönä tapahtumalla. Tapahtuman järjestelyihin,<br />
ohjelman rytmitykseen ja ohjelman määrään oltiin yleisesti tyytyväisiä.<br />
Kyselystä käy ilmi, että peräti 45,7 % vastanneista oli saanut tiedon tapahtumasta<br />
muuta kautta kuin sanomalehdestä, radiosta tai internetistä.<br />
Muuta kautta saatu tieto tarkoitti vastanneiden mukaan ystäviä, sukulaisia<br />
ja Seikkailupuistoa. Kysely vahvisti jo aiemmin muotoutunutta näkemystä<br />
siitä, että Seikkisrockiin tulee myös sellaisia perheitä, jotka ovat viettämässä<br />
kaunista kesäistä päivää Seikkailupuistossa. He osuvat paikalle ja tulevat<br />
myös Seikkisrockiin. Mikäli sää ei suosi ulkoilua, se näkyy myös Seikkisrockin<br />
kävijämäärässä.<br />
Puolet vastaajista piti lippujen hintaa liian kalliina, puolet sopivan hintaisena.<br />
Lauantain sisäänpääsymaksu oli 7 euroa ja sunnuntain 5 euroa.<br />
Vastauksissa kaivattiin myös perhelippua. Seikkisrockin lippujen hinnoittelu<br />
on vaihdellut useana vuonna. Hinnoittelun suurin ongelma on se,<br />
että lastentapahtumista ei olla valmiita maksamaan yhtä suuria summia<br />
kuin aikuisten musiikkitapahtumista. Lastentapahtumiin tullaan usein<br />
koko perheen voimin, joten sisäänpääsymaksut saattavatkin tuntua kertasuorituksena<br />
suurelta. Lippujen hinnat on Seikkisrockissa pyritty pitä-
Katsaus seikkisrockin historiaan 35<br />
mään alhaisina. Tämän on mahdollistanut ulkopuolinen rahoitus, oppilaitosyhteistyö<br />
sekä järjestäjien oma asenne. Tapahtuman ei odoteta tuottavan<br />
voittoa, josta voitaisiin maksaa palkkaa. järjestäjille maksetaan nimellinen<br />
korvaus, joka kattaa puhelin- ja matkakulut.<br />
Kyselyssä kartoitettiin näkemyksiä lastenkulttuurista laajemminkin.<br />
Vastaajista valtaosa oli sitä mieltä, että Suomessa lastenkulttuuria on riittävästi<br />
ja lastenkulttuurin tarjonta on monipuolista. Lastenkulttuurin riittävyyttä<br />
ja monipuolisuutta tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että suurin osa<br />
vastaajista, 37 %, asui Turussa tai Turun lähiseudulla. Kyselyn tulos esimerkiksi<br />
haja-asutusalueella tai pienessä taajamassa saattaisi olla toisenlainen.<br />
Kyselyssä kysyttiin myös tulisiko lasten- ja aikuistenkulttuuria erotella<br />
toisistaan. Vastaajista 28,3 % ei osannut sanoa, 23,9 % oli erottelua vastaan<br />
ja 43,5 % täysin tai osittain sitä mieltä, että lasten- ja aikuistenkulttuuri<br />
tulee erottaa toisistaan. Seikkisrockia ajatellen tulos osaltaan vahvistaa<br />
festivaalin perusajatusta. Seikkisrock on oma lastentapahtuma eikä osana<br />
jotakin aikuistentapahtumaa. Lapsille järjestettävä tapahtuma on itsessään<br />
arvokas ja lapsen kokemus menee aikuisen kokemuksen edelle. Aikuinen<br />
on tapahtuman kannalta toissijainen, koska tapahtuma on alun perin<br />
suunniteltu lapsille. Niin tapahtuman järjestäjien kuin tapahtumaan tulevien<br />
aikuistenkin viihtyvyyden takaa musiikista ja monipuolisesta puuhasta<br />
nauttiva lapsi.<br />
4.7 Uusia suunnitelmia<br />
Vuoden 2005 suunnittelussa Seikkisrock joutui uuteen tilanteeseen. Sponsoreilla<br />
ja rahoittajilla oli odotuksia tapahtuman kehittämiseksi ja laajentamiseksi.<br />
Tapahtumasta haluttiin suurempi ja näkyvämpi. järjestäjillä itselläänkin<br />
oli idea festivaalin kasvattamisesta lasten viikoksi tai kohderyhmän<br />
laajentamiseksi. Nämä kehitysajatukset olisivat vastanneet sponsorien<br />
ja rahoittajien odotuksiin näkyvyyden ja tavoittavuuden lisäämiseksi.<br />
Omalta osaltaan keskustelua viritti myös Turun kulttuuripääkaupunkihanke<br />
2011, jonka tiimoilta kaupungin kulttuuritarjontaa lähestyttiin kriittisesti<br />
kehittymisen ja verkottumisen näkökulmasta.
3 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
Lasten viikko olisi käytännössä ollut festivaalia edeltävä viikko. Viikolle<br />
olisi koottu erilaisia tapahtumia ja luovaa toimintaa musiikin, teatterin<br />
ja tanssin aloilta. Yksi ajatus oli järjestää edeltävälle viikolle lasten ja nuorten<br />
bändikoulu, johon ensisijaisesti olisivat voineet osallistua festivaaleilla<br />
esiintyvät bändit. Bändikoulussa olisi keskitytty erityisesti esiintymiseen ja<br />
bändin yhteissoiton hiomiseen. Kohderyhmän laajentaminen taasen olisi<br />
käytännössä tarkoittanut festivaalin ohjelman muuttamista. Seikkisrockin<br />
kohderyhmänä ovat olleet alle 12-vuotiaat lapset. Nuorison mukaan saamiseksi<br />
olisi pitänyt ohjelmistoon saada nuorison suosimaa musiikkia.<br />
Tämä olisi muuttanut festivaalin perusajatusta, lapset soittavat rockia lapsille,<br />
radikaalisti. Seikkisrock olisi muuttunut nuorisofestivaaliksi ja lapset<br />
olisivat jääneet sivummalle. Yhtenä vaihtoehtona pohdittiin nuorison<br />
omaa iltakeikkaa Kupittaan puistossa.<br />
Laajentamis- ja kehittämisideat eivät toteutuneet. Tapahtuman laajentaminen<br />
koko viikon kattavaksi olisi edellyttänyt lisää työvoimaa tai jo olemassa<br />
olevan työvoiman työmäärän tuntuvaa lisääntymistä. Seikkisrockia<br />
järjestettiin edelleen yhdistyspohjalta ja järjestäjien piti suhteuttaa mahdolliset<br />
lisätyöt muihin töihinsä. järjestäjillä ei ollut mahdollisuutta käyttää<br />
enempää aikaa Seikkisrockin järjestämiseen kuin aiemminkaan. Tapahtuman<br />
laajentaminen olisi myös edellyttänyt rahaa. Seikkisrock olisi voinut<br />
ottaa jonkun suuren nimen esiintymään ja pystynyt myymään Kupittaan<br />
puiston täyteen, mutta taloudelliset riskit olisivat kasvaneet liian suuriksi.<br />
Tätä riskiä ei oltu valmiita ottamaan.<br />
järjestäjät halusivat pitää kiinni Seikkisrockin alkuperäisestä ideasta ja<br />
olivat haluttomia muuttamaan lastentapahtuman luonnetta liikaa. Nuorison<br />
tuominen lastentapahtumaan olisi vienyt tapahtumasta lapsellisuutta<br />
ja välittömyyttä, se olisi tehnyt tapahtumasta meluisamman ja kovemman.<br />
Lasten viikko taasen olisi vienyt huomion pois festivaalipäivistä ja painottanut<br />
liikaa tekemistä ja oppimista. Pääasia, musiikista nauttiminen puistossa,<br />
olisi hukkunut muuhun toimintaan.<br />
Sponsorina oli vuonna 2005 Radio Sata. Radio Sata pyrki tiiviimpään<br />
yhteistyöhön Seikkisrockin kanssa ja käytännössä tämä tarkoitti sitä, että<br />
markkinointia suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä. Sponsoroinnin suunnittelua<br />
tehtiin myös pidemmällä aikavälillä. Radio Sata antoi oman yh-
Katsaus seikkisrockin historiaan 37<br />
teistyöverkostonsa Seikkisrockin käyttöön. Tätä kautta sponsoriksi nousi<br />
Mazda.<br />
Laaja radiomainoskampanja antoi olettaa, että yleisö löytäisi Seikkisrockiin<br />
paremmin kuin edellisinä vuosina. Toisaalta myös esiintyjäkaartissa<br />
oli jälleen kerran selkeästi aikuisille suunnattua tarjontaa. (Ks. Liite<br />
3.) Sekä Mikko Alatalo että jussi and the Boys ovat kiinnostavia useissa<br />
ikäryhmissä. Kaikesta huolimatta suurta yleisöryntäystä ei saatu aikaiseksi.<br />
Vähän yli tuhat kävijää kahtena päivänä oli hienoinen pettymys, varsinkin<br />
radiokampanja oli ladannut suuria odotuksia.<br />
4.8 Kestävää kehitystä<br />
Seikkisrockia oli vuonna 2005 järjestetty jo kahdeksan vuotta. Aikaisempina<br />
vuosina Seikkisrock oli ollut heinä-elokuussa, mutta vuoden 2005<br />
syksyllä tehtiin päätös muuttaa ajankohta alkukesään, kaupunkifestivaali<br />
Down By The Laiturilta vapautuneeseen viikonvaihteeseen. Ajankohta 10.-<br />
11.6.2006 sopi myös Seikkailupuistolle ja nyt voitiin ryhtyä rakentamaan<br />
uudenlaista yhteistyötä Seikkailupuiston kanssa, jossa kaavailtiin Seikkisrockista<br />
samalla puiston kesän avausta.<br />
Tämä johti täysin uuteen konseptiin, jossa Seikkailupuisto (= Turun<br />
kaupungin nuorisotoimi) otti hoitaakseen osan Seikkisrockin esiintyjäkuluista<br />
ja suurimman osan markkinointikuluista. Lipputulot jaettiin tasan<br />
Vilperin ja Seikkailupuiston kesken.<br />
Markkinoinnissa yhteistyö johti siihen, että Seikkisrock ei painattanut<br />
omia esitteitä vaan oli mukana Seikkailupuiston kesäesitteessä, josta otettiin<br />
20 000 painos. Esitteitä jaettiin yhteistyössä: Seikkailupuisto omille<br />
tahoille ja Seikkisrockin työntekijät (Humakin opiskelijayhdistyksen jäsenet)<br />
tavanomaisiin kohteisiin mm. kaupungille.<br />
Markkinoinnin alkulaukauksena Seikkisrock toteutti huhtikuun lopulla<br />
myös ensi kertaa promootiotapahtuman. IhmeSeikkis oli yleisölle ilmainen<br />
tapahtuma Kupittaan liikuntahallissa, ja se järjestettiin huhtikuussa<br />
yhteistyössä Turun liikuntaviraston kanssa. Tavoitteena oli kasvattaa Seikkisrockin<br />
tunnettavuutta sekä festivaalin yleisömäärää.
3 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
Toteutukseen osallistui kolme Seikkisrockin kulttuurituottajaharjoittelijaa<br />
Humakin Turun kampukselta. Nämä toteuttivat IhmeSeikkikseen niin<br />
ninjatemppuradan kuin perinneleikkejäkin sekä juonsivat ohjelman. Ohjelmassa<br />
oli esimakua kesän 2006 Seikkisrockin esiintyjistä: Turun Sirkus,<br />
musiikkiduo Tomu & Romu ja Rokkikokki-bändi. Vilperi ry:n jäsenet jakoivat<br />
Seikkisrockin info-pisteessä tietoa Seikkisrockista ja festivaalin alennuslippuja,<br />
joita saatiinkin jaettua noin 400 kpl. Kaikkiaan tapahtuman<br />
osallistui liikuntaviraston arvion mukaan noin 2000 ihmistä, joten sillä<br />
voidaan arvioida olleen melkoinen merkitys Seikkisrockin tunnettuuden<br />
lisäämisessä. Erillistä budjettia IhmeSeikkiksellä ei ollut, joten sen menot<br />
vähensivät Seikkisrockin kesän käyttövaroja.<br />
Vuoden 2006 Seikkisrockin teemaksi valittiin kestävä kehitys, jonka näkyvänä<br />
merkkinä päätettiin mm. koota festivaalialueelle lasten maailmankylä.<br />
Mukaan lupautuivat UNICEF, Turun Maailmankauppa Aamutähti,<br />
Reilun kaupan puolesta ry, ekologinen nettikauppa Maaemo, Mammakeidas,<br />
Vauvakassiyhdistys - Vaaka ry ja Turun Ekotori nukketeattereineen.<br />
Vuoden 2006 Seikkisrockin yhteistyökumppaneita ja tukijoita olivat<br />
Turun kaupunki, Humak, Varsinais-Suomen taidetoimikunta, Opetusministeriö,<br />
Unikankare, Radio Sata ja Seikkailupuisto. Humak osallistui<br />
Seikkisrock 2006:n kustannuksiin maksamalla festivaalin toiminnanjohtajalle<br />
palkkaa neljältä kuukaudelta. Varsinainen tuotantotuki oli vähentynyt<br />
edellisen vuoden tasosta.<br />
IhmeSeikkistä toteuttamassa olleet kolme Humakin opiskelijaa olivat<br />
osallistuneet Seikkisrock 2006:n ideointiin ja suunnitteluun ensimmäisestä<br />
tuotantopalaverista (joulukuussa 2005) asti ja heille pyrittiin tietoisesti<br />
jakamaan enemmän vastuuta koko prosessin ajan. Toiset Humakin opiskelijat<br />
osallistuivat Seikkisrockin toteuttamiseen talkootyöryhmänä oppilasyhdistyksen<br />
kautta mm. mainoksia ja julisteita jakamalla sekä hoitamalla<br />
lipunmyyntiä festivaalien aikana.<br />
Radio Sadan kanssa tehtiin sopimus, jonka mukaan se toteutti Seikkisrockin<br />
markkinointikampanjan ja sen hankkimat sponsorit maksoivat<br />
yhteistyösopimuksesta puolet Seikkisrockille suoraan ja radioajasta puolet<br />
Radio Sadalle.
Katsaus seikkisrockin historiaan 3<br />
Seikkisrockin printtimainoskampanja oli Seikkailupuiston panostuksen<br />
ansiosta laajempi kuin koskaan, samoin Radio Sadan markkinointikampanja<br />
tiheni frekvenssiltään tapahtuman lähestyessä. Tiedotustilaisuus<br />
järjestettiin kesäkuun alussa, mutta sen huomioarvoa söi Seikkailupuiston<br />
viikkoa aikaisemmin pitämä oma tiedotustilaisuus.<br />
Seikkisrock -viikonloppu oli kaunis ja suorastaan helteinen. järjestelyt<br />
sujuivat suuremmitta ongelmitta. Tosin Seikkailupuiston uudet järjestelyt,<br />
mm. kahvilan uusi sijoitus, saivat yleisön hämmennyksiin. Kaikkia palveluja<br />
ei löydetty helposti.<br />
Maailmankylä toteutettiin suunnitellusti ja siihen osallistuneet yhdistykset<br />
olivat halukkaita tulemaan uudelleenkin Seikkisrockiin. Kestävää<br />
kehitystä ja kierrätyksen ideaa tuotiin esiin jo keväällä Seikkisrockin nettisivuilla<br />
ja IhmeSeikkis -tapahtumassa. Lapsia kannustettiin toimimaan itsekin<br />
kestävän kehityksen mukaisesti mm. tuomalla tarpeettomia, hyväkuntoisia<br />
leluja Seikkisrockin kierrätyspisteeseen. Lahjoitettujen lelujen antaja<br />
sai yhden lelun itselleen, mutta siitä huolimatta leluja jäi keräykseen runsaasti.<br />
Ylijäävät lelut lahjoitettiin eteenpäin Viron lastenkodeille Emmauksen<br />
kautta.<br />
Ohjelma (ks. Liite 3) oli jaettu tuotantovastuultaan kahtia: Seikkailupuisto<br />
vastasi paria poikkeusta lukuun ottamatta ohjelmateltta Helmen<br />
ohjelmasta ja teltan tekniikasta ja Vilperi ry päälavan esiintyjistä ja sen tekniikasta.<br />
Tämä oli selkeä järjestelmä, eikä aiheuttanut mitään ongelmia järjestäjille.<br />
Helmen esiintyjistä osa avasi Seikkisrockissa koko kesän kestävän<br />
esityskauden Seikkailupuistossa.<br />
Seikkisrockin pääpaino oli jälleen rytmimusiikissa. Opiskelijoiden housebänd<br />
esiintyi tällä kertaa nimellä Santeri Pien ja Ralliraidat ja he saivat<br />
kunnian aloittaa vuoden 2006 Seikkisrockin. Lauantain muita bändejä<br />
olivat uusikaupunkilainen tyttöbändi Mercredi, merirosvoseikkailun esittänyt<br />
Los Piratos –duo, Sukkashokkisakki sekä helsinkiläinen heavybändi<br />
Moottorin jyrinä. jälkimmäinen esitti aitoa hevimusiikkia lapsille sopivilla<br />
sanoituksilla ja volyymillä. Tässä ratsastettiin selvästi Lordin aiheuttaman<br />
hevibuumin harjalla.
40 Katsaus seikkisrockin historiaan<br />
Sunnuntain esiintyjiä olivat Seikkailupuiston housebänd Turpo-Pumppu,<br />
turkulainen, noin 12-vuotiaista tytöistä koostuva Starakerho, kierrätyssoittimilla<br />
soittava Purkkiorjat sekä Rokki-Kokki. Molempina päivinä<br />
nähtiin ja kuultiin lisäksi musiikkinäytelmiä, sirkusta, nukketeatteria, taikuutta<br />
sekä lastenelokuvia.<br />
Vuoden 2006 Seikkisrock houkutteli paikalle noin 1700 kävijää. Tarkkaa<br />
lukua on melko mahdoton antaa, sillä lippuja oli myynnissä monenlaisia<br />
ja paljon oli myös vapaalippulaisia. Kävijöiden kesken Seikkisrockissa<br />
tehtiin myös tänä vuonna kävijäkysely, jossa tiedusteltiin mm. onko<br />
perhe käynyt tapahtumassa ennen, miten tapahtumasta sai tietoa ja mitä<br />
mieltä oltiin lippujen hinnoista. Kyselyyn vastasi 71 kävijää, joka oli koko<br />
Seikkisrockin kävijämäärästä ainoastaan 4,1 %. Se ei ole otoksena riittävän<br />
kattava, mutta antanee jonkinlaista osviittaa – varsinkin kun tulokset ovat<br />
hyvin paljon samansuuntaiset vuonna 2004 tehdyn kyselyn kanssa.<br />
Keskimääräisen Seikkisrock -aikuiskävijän profiili on turkulainen vanhempi,<br />
joka tuo mukanaan Seikkisrockiin 1,95 lasta, joiden ikä on 5,09<br />
vuotta. Hän on kuullut tapahtumasta, mutta ei ole välttämättä ennen käynyt<br />
paikalla. Hän on melko tyytyväinen Seikkisrockin esiintyjiin ja järjestelyihin.<br />
Lippujen hinnat hän kokee sopiviksi ja uuden ajankohdan hyväksi.<br />
Kävijöistä 86 % oli todella tai melko tyytyväisiä Seikkisrockin esiintyjiin,<br />
94 % kävijöistä oli todella tai melko tyytyväisiä Seikkisrockin järjestelyihin<br />
ja oheistoimintaan. Esiintyjiin tyytyväisten verrattain matala prosentti<br />
selittyy Ei osaa sanoa -kohdan rastittaneilla, joita oli 11,4 %. Tämä<br />
johtui siitä, että kyselyyn vastaaja oli usein vasta hetki sitten saapunut alueelle.<br />
Esiintyjistä ja järjestelyistä tuli kiitettävästi sanallista palautetta. Kehuja<br />
tuli ohjelman monipuolisuudesta ja uusi ajankohta koettiin hyväksi.<br />
Eniten toivottiin lisää aktiviteetteja lapsille, mm. ”jotain liikunnallisia juttuja”,<br />
kuten eräs palautteen antaja asian ilmaisi. 7<br />
Vaikka vuoden 2006 yhteismarkkinointi Seikkailupuiston kanssa tuli<br />
Seikkisrockille edulliseksi, markkinointimateriaalien koostamisessa meni<br />
melkoisesti kauemman aikaa kuin oli suunniteltu. Sen vuoksi esitteet ja<br />
7 Kyselyn yhteenvedon on koonnut Humakin kulttuurituotannon opiskelija Antti Knuuttila.
Katsaus seikkisrockin historiaan 41<br />
julisteet lähtivät jakoon hieman liian myöhässä Seikkisrockin uutta ajankohtaa<br />
ajatellen. jatkossa tiedotusaikataulu pitääkin suunnitella tarkemmin<br />
ja molempia osapuolia sitouttavasti.<br />
Näistä epäkohdista huolimatta Seikkisrockin järjestäjät kokivat uuden<br />
yhteistyön positiivisena ja haluavat jatkaa sitä samalta pohjalta, jos se edelleen<br />
Seikkailupuistolle ja Turun nuorisotoimelle sopii. Ohjelmiston kanssa<br />
tehty yhteistyö toi merkittäviä synergiaetuja molemmille osapuolille.<br />
Alustavasti onkin jo voitu sopia vuoden 2007 Seikkisrockin sijoittamisesta<br />
samaan alkukesän viikonloppuun. Tämä ajankohta sopii myös Humakin<br />
opiskelijoille, jotka voivat sisällyttää mahdollisen Seikkisrock -harjoittelunsa<br />
kevätlukukauden ohjelmaan.<br />
Seikkisrockin tulevassa toiminnassa asiakastyytyväisyyttä on pyrittävä<br />
kasvattamaan entisestään. Esimerkiksi interaktiivista toimintaa lapsille<br />
on syytä lisätä pelkän esittävän taiteen sijaan. Samalla on myös muistettava<br />
pitää kiinni Seikkisrockin omaleimaisimmasta piirteestä, lasten omien<br />
bändien esilletuomisesta. Pääpainon tulee silti olla rockissa ja muussa rytmimusiikissa<br />
– rock-festivaalista kun on kyse.<br />
Neljännes viime kesän asiakaskyselyyn vastanneista piti lippujen hintoja<br />
liian korkeina. Päivälippu maksoi 8 € ja perhelippu 25 €. Ennakkoon liput<br />
maksoivat 7 € ja 22 € (alle 2-vuotiaat ilmaiseksi). Lippujen hinnoista<br />
on aina ollut jonkin verran valitusta, mutta Seikkisrockin järjestäjät pitävät<br />
hintatasoa silti edullisena verrattuna esimerkiksi yksittäisen lastenmusiikkikonsertin<br />
tai –teatteriesityksen lipun hintaan. Hinnoissa ei luultavasti<br />
tule tapahtumaan kuin pieniä tarkistuksia.<br />
Seikkisrockin kestävän kehityksen teema havaittiin hyväksi ja kehityskelpoiseksi<br />
teemakokonaisuudeksi. Aiheen käsittelyä tullaan jatkamaan<br />
yhdessä erilaisten kestävän kehityksen kanssa tekemisissä olevien kumppaneiden<br />
kanssa. Kierrätysaate on otettu huomioon jo pitkään mm. Seikkailupuiston<br />
omassakin toiminnassa - esimerkiksi askartelupajoissa käytetään<br />
mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Seikkailupuiston tärkeä toimintamuoto<br />
on myös työskentely erilaisten teemojen parissa, kuten kansainvälisyys,<br />
eri maiden kulttuurit ja tavat, mitkä olisivat toteuttamiskelpoisia<br />
teemoja myös Seikkisrockin Maailmankylässä.
5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA<br />
KEHITYSEHDOTUKSIA<br />
Ensimmäinen Seikkisrock vuonna 1999 oli ainutlaatuinen tapahtuma ja<br />
sitä se on edelleen. Seikkisrock oli ensimmäinen tapahtuma, joka käytti<br />
rock-festivaalin konseptia lasten tapahtumassa ja nosti lasten rock-yhtyeet<br />
kaikessa monipuolisuudessaan ja aitoudessaan esille. Seikkisrock on edelleen<br />
omaehtoinen rock-festivaali, jossa lapsilähtöisyys on lähtökohta. Seikkisrockissa<br />
halutaan nostaa esiin lasten bändejä ja tarjota näille arvokasta<br />
esiintymiskokemusta.<br />
Seikkisrock on vakiintunut kooltaan hiukan alle 2000 kävijän kaksipäiväiseksi<br />
tapahtumaksi. Odotuksia festivaalin kasvattamisesta on monilla<br />
tahoilla, mutta järjestäjät suhtautuvat ajatuksiin realistisesti. Festivaalin<br />
kasvattamista estävät sekä raha että käytettävissä oleva työpanos. Yhdistyspohjainen<br />
toiminta, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa palkatonta toimintaa,<br />
ei mahdollista täysimittaista tuottamista ja markkinointia. Käytössä oleva<br />
työaika on vakiintunut tietylle tasolle. Aikaa käytetään aina tarpeen mukaan<br />
ja ajankäytössä on otettava huomioon muut työt. Vaikka festivaalin<br />
järjestäjien työnjako onkin ollut pysyvä, tehtäviä on hoidettu ristiin, mikäli<br />
muut kiireet ovat sallineet asioiden hoitamisen.<br />
Vuonna 2006 Seikkisrock järjestettiin jo kesäkuussa. Ajoitukseen vaikuttaa<br />
ensisijaisesti halu kokeilla tavoittaako festivaali kesän ensimmäisenä<br />
tapahtumana paremmin yleisöä kuin kesän viimeisenä tapahtumana.<br />
Kesäkuun alun tapahtumaa voi markkinoida vielä koulujen ja päiväkotien<br />
kautta. Kohderyhmä on helposti saavutettavissa ja festivaalin toivotaan<br />
löytävän paikkansa lasten kesän aloituksena. Kesäkuun alku on kiitollisempi<br />
myös Humakin opiskelijoiden kannalta. Heinä-elokuussa monet<br />
opiskelijat ovat vielä töissä, eikä orientoituminen lukuvuoden alkuun ole<br />
vielä alkanut. Sitoutuminen Seikkisrockiin on kärsinyt tästä ja kesäkuun<br />
alussa järjestettävä tapahtuma onkin nyt lukuvuoden päätös. Ajankohdan<br />
muutos muuttaa myös järjestäjien tilannetta. Aiemmin järjestäjät, tai aina-
Johtopäätöksiä ja kehitysehdotuksia 43<br />
kin osa heistä, on ollut kiinni tuotannossa koko kesän. Nyt Seikkisrockin<br />
kiireisin ja työllistävin vaihe ajoittuu huhtikuusta toukokuuhun.<br />
Festivaalin siirto kesäkuuhun on perusteltu myös tapahtuman laajentamisen<br />
kannalta. Lasten viikko heinäkuussa ei välttämättä houkuttele, koska<br />
suurin osa perheistä on kesälomalla ja poissa kaupungista. Sen sijaan<br />
kesäkuussa lapsille on hyvä olla päivällä järjestettyä harrastustoimintaa,<br />
kun lapset ovat lomalla, mutta vanhemmat vielä töissä. Yhteistyökumppaneiksi<br />
lasten viikolle pyritään saamaan mahdollisimman paljon kansalaisjärjestöjä<br />
ja yhdistyksiä.<br />
Seikkisrock on Humakin kannalta jatkossakin mielenkiintoinen tapahtuma.<br />
Humakin Turun kampuksen yksi painopistealueista on lastenkulttuuri<br />
ja yhteistyö Seikkisrockin kanssa palvelee tätä tarkoitusta. Seikkisrock<br />
tarjoaa hyvän projektiopiskeluympäristön kulttuurintuottajaopiskelijoille.<br />
Humakin harjoittelijoiden tehtäväjakoa on jatkossa edelleen kehitettävä<br />
ja vastuita jaettava aikaisemmassa vaiheessa. Ongelma on ollut,<br />
että Vilperin ydinryhmä on sisäistänyt omat työtehtävänsä kahdeksan vuoden<br />
aikana jo niin rutiiniluonteiseksi toiminnaksi, etteivät kaikki toiminnot<br />
suinkaan välity automaattisesti opiskelijoiden tietoon. Kun kaikilla on<br />
lisäksi kiire omissa päivätöissään, ei ole ollut aikaa ohjeistaa opiskelijoita.<br />
Sen vuoksi onkin hyvä, että vuoden 2006 tuotantoassistentit jatkavat<br />
myös vuoden 2007 Seikkisrockissa. Heidät on myös otettu yhdistyksen jäseniksi<br />
ja yksi heistä on valittu Seikkisrockin uudeksi toiminnanjohtajaksi.<br />
Myös muut mahdolliset harjoittelijat pyritään jatkossa sitouttamaan paremmin<br />
ottamalla heidät Vilperin jäseniksi. Tämä kehitys on välttämätöntä,<br />
että Seikkisrockin tulevaisuus turvataan, vaikka tämänhetkinen ydintyöryhmä<br />
jostain syystä väistyisi aktiivitoiminnasta.<br />
Tapahtuman jatkuvuus on toivottavaa myös Turun kaupungin näkökulmasta.<br />
Kaupunginhallituksen tapahtumatuki on kattanut jo usean vuoden<br />
ajan noin kolmanneksen budjetista, mikä antaa selvän osviitan siitä,<br />
että Seikkisrockin koetaan tuovan positiivista imagoa Turulle. Tätä käsitystä<br />
tukee myös mm. Turun nuorisotoimenjohtajan Annina Lehtiö-Vainion<br />
haastattelu. Hän pitää Seikkisrockia erittäin sopivana lisänä Turun<br />
tapahtumakentässä: ”Turku on tunnettu festivaaleistaan, joten on hienoa,<br />
että sellainen on lapsillekin. Se sopii Turun imagoon. En näe syytä, miksei
44 Johtopäätöksiä ja kehitysehdotuksia<br />
yhteistyö Seikkisrockin kanssa voisi jatkua tällaisenaan vielä jatkossakin.”<br />
(Lehtiö-Vainio 2004.)<br />
Osaltaan Seikkisrock toteuttaa myös uutta ajattelua kunnallisten palveluiden<br />
järjestämisestä, jossa jo kulttuuripuolellakin ollaan menossa yhä<br />
enemmän ostopalveluihin ja yhteistyöhön kolmannen sektorin kanssa.<br />
Seikkisrock oli mukana – osana Turun kulttuuri-infrastruktuuria – Turun<br />
hakemuksessa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011. Lähestyvä<br />
kulttuuripääkaupunkivuosi onkin Seikkisrockin kannalta haaste ja mahdollisuus,<br />
jota on jo ryhdytty suunnittelemaan tapahtuman järjestäjien<br />
keskuudessa. Suunnitteilla on hallitusti kasvattaa tapahtumaa niin alueellisesti,<br />
sisällöllisesti kuin yleisömäärällisestikin. Seikkisrockilla on syytä olla<br />
mm. enemmän erilaisia promo- ja oheistapahtumia nykyisten varsin satunnaisten<br />
tempausten sijaan. Yhteistyötä esimerkiksi Turun kaupungin<br />
liikuntatoimen kanssa tulee jatkaa liikuntaa ja musiikkia yhdistävien tapahtumien<br />
muodossa. Yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen muiden<br />
tapahtumajärjestäjien kanssa on myös kannatettavaa. Näin edistetään varsinaissuomalaisten<br />
esittävän taiteen tekijöiden työllistymistä niin musiikin,<br />
teatterin, sirkuksen kuin nukketeatterinkin osalta.<br />
Turkulainen paikallisradio Radio Sata on ollut näkyvänä ja kuuluvana<br />
sponsorina Seikkisrockissa useana vuonna. Radio Sata on sitoutunut Seikkisrockiin<br />
ja sen kehittämiseen. Sponsoriyhteistyö antaa mahdollisuuden<br />
pitkäjänteisempään suunnitteluun ja markkinointiin, jopa brändin rakentamiseen.
LÄHTEET<br />
Painetut lähteet<br />
Dryden, Gordon & Vos, jeannette 2002. Oppimisen vallankumous. Uusien<br />
oppimistapojen maailma. Toinen painos. Suomentanut Veli-Pekka Ketola<br />
Raimo Salmisen ensimmäisen laitoksen suomennoksen pohjalta. Pieksämäki:<br />
Tietosanoma.<br />
Lastenkulttuuripoliittinen ohjelma. Barnkulturpolitiskt program. Opetusministeriön<br />
julkaisuja 2003:29.<br />
Mäkelä, janne 2000.Vekararockin vallankumous. Peili 2/2000, 6-7.<br />
Saaristo, Kimmo 2004. Hyvää pahaa rock ’n roll – sosiologisia kirjoituksia<br />
rockista ja rockkulttuurista. Kimmo Saaristo (toim.). Helsinki: Gummerus.<br />
Lehtiartikkelit<br />
”Seikkiksessä alkoi kesä.” Turun Sanomat (TS) 2.6.1999.<br />
”Rehellistä rockia lapsille.” TS 16.7.1999.<br />
”Hytkyntää Maustetyttöjen ja Kengurumeiningin tahtiin.” Helsingin Sanomat<br />
(HS) 26.7.1999.<br />
”Seikkailupuistossa rokattiin.” TS 26.7.1999.<br />
”Lasten rockfestivaali Turkuun.” HS 14.11.1999.
4 Lähteet<br />
”Muusikonalut esiintymislavoille.” TS 21.5.2000.<br />
”Koko kesä pomppulinnassa.” TS 6.6.2000.<br />
”Seikkailupuistossa rokataan taas.” TS 14.7.2000.<br />
”Nyt on lasten vuoro – Seikkisrock valtaa Turun Seikkailupuiston.” Helsingin<br />
Sanomat 23.7.2000.<br />
”Salli ja Tiina laulavat keikoilla omia kappaleitaan.” TS 2.8.2000.<br />
”Lauluiltoja, teatteria ja sirkushuveja.” TS 17.7.2001.<br />
”Seikkisrock hauskuttaa koko viikonlopun.” TS 20.7.2001.<br />
”Festarimukulat villiintyivät.” TS 22.7.2001.<br />
”Seikkisrock jää Turkuun.” TS 8.4.2002.<br />
”Seikkisrock on lasten oma festari.” TS 28.7.2004.<br />
”Seikkailupuisto rokkaa taas.” TS 6.8.2002.<br />
”Seikkailupuistossa rokataan jälleen viikonloppuna.” TS 9.8.2002.<br />
”Seikkisrock sai lapset tanssimaan.” TS 10.8.2002.<br />
”Rockia vaikka karkkipäivästä.” TS 11.8.2002.<br />
”Seikkisrock täyttää viisi vuotta.” TS 5.8.2003.<br />
”Tee-se-itse festari.” TS 24.4.2004.<br />
”Seikkisrock on lasten oma festari.” TS 27.7.2004.
”Pirun pahat tytöt?” TS 28.7.2004.<br />
”Seikkiksessä rokataan lasten ehdoilla.” TS 1.8.2004.<br />
”Seikkisrockin ympärille suunnitellaan lastenviikkoa.” TS 16.5.2005.<br />
”Seikkisrock tulee rokimpana kuin koskaan.” TS 3.8.2005.<br />
”Rockin varhaiskasvatusta.” TS 3.8.2005.<br />
”Rokkivaari tarjosi tasokasta lastenmusiikkia.” TS 7.8.2005.<br />
Haastattelut<br />
Lähteet 47<br />
Haapanen, Outi 2004. Tuotantosuunnittelija, Kulttuurikeskus. Lokakuu<br />
2004. Anneli Perkiö.<br />
Katajarinne, Petri & Perkiö, Anneli & Pihlajamaa, jani & Lehtiranta, jouni.<br />
Lokakuu 2005-helmikuu 2006. Sähköposti ja henkilökohtainen haastattelu.<br />
Sami Heimo.<br />
Lappalainen, Päivi 2004a. Projektipäällikkö, Elämysten maa –hanke. Lokakuu<br />
2004. Anneli Perkiö.<br />
Lappalainen, Päivi 2004b. joulukuu 2004. Sähköpostihaastattelu. Anneli<br />
Perkiö.<br />
Lehtiö-Vainio, Annina 2004. Nuorisotoimenjohtaja, Turun kaupunki. Lokakuu<br />
2004. Anneli Perkiö.<br />
Määttänen, Susanna 2004..Tuottaja, Seikkailupuisto. Lokakuu 2004. Anneli<br />
Perkiö.
4 Lähteet<br />
Pihlajamaa, jani 2004. Tuottaja, Turun taideakatemia. Lokakuu 2004. Anneli<br />
Perkiö.<br />
Painamattomat lähteet<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2000. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2001. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2002. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2003. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2004. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2005. Vilperi ry:n hallussa.<br />
Seikkisrockin toimintasuunnitelma 2006. Vilperi ry:n hallussa.
Liitteet 4<br />
Liite 1.<br />
Seikkisrockin kyselytutkimus 2004<br />
Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n (HUMAK) Turun koulutusyksikkö<br />
tekee kävijätutkimusta Seikkis-Rock tapahtumasta. Tutkimuksen tavoitteena<br />
on selvittää tapahtumaan osallistuvan yleisön näkemyksiä Seikkis-<br />
Rockista ja sen kehittämisestä. Vastaamalla kyselyyn annatte arvokasta tietoa,<br />
jota tullaan käyttämään hyväksi suunniteltaessa tulevan vuoden toimintaa.<br />
Lisätietoja kyselystä: pekka.vartiainen@humak.edu<br />
*<br />
Vastaa rengastamalla haluamasi vaihtoehto tai kirjoita vastauksesi viivoitettuun<br />
tilaan.
50 Liitteet<br />
1. Sukupuoli<br />
1 mies<br />
2 nainen<br />
2. Ikä _____ vuotta<br />
3. Perhesuhteet<br />
1 Olen perheellinen ja minulla on ___ lasta<br />
2 Avio- tai avoliitossa, ei lapsia<br />
3 Yksinasuva<br />
4. Asuinpaikka<br />
5. Ammatti<br />
1 Turku<br />
2 Turun lähiseutu<br />
3 Muu Suomi<br />
1 johtavassa asemassa oleva<br />
2 Ylempi toimihenkilö<br />
3 Toimihenkilö<br />
4 Yrittäjä<br />
5 Työntekijä<br />
6 Opiskelija<br />
7 Muu<br />
6. Puolison ammatti<br />
1 johtavassa asemassa oleva<br />
2 Ylempi toimihenkilö<br />
3 Toimihenkilö
4 Yrittäjä<br />
5 Työntekijä<br />
6 Opiskelija<br />
7 Muu<br />
7. Ylin koulutus<br />
1 kansa/kansalaiskoulu<br />
2 perus/keskikoulu<br />
3 ammattikoulu<br />
4 ylioppilas/lukio<br />
5 opistotaso<br />
6 <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
7 yliopisto<br />
8. Puolison koulutus<br />
1 kansa/kansalaiskoulu<br />
2 perus/keskikoulu<br />
3 ammattikoulu<br />
4 ylioppilas/lukio<br />
5 opistotaso<br />
6 <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />
7 yliopisto<br />
Liitteet 51<br />
9. Seikkisrock-tapahtumassa olen ollut mukana vuosina (rengasta sopivat<br />
vaihtoehdot)<br />
1 1999<br />
2 2000<br />
3 2001<br />
4 2002<br />
5 2003<br />
6 nyt ensimmäistä kertaa
52 Liitteet<br />
10. Tiedon Seikkisrock-tapahtumasta sain<br />
1 Sanomalehdestä<br />
2 Radiosta<br />
3 Internetistä<br />
3 Muuta kautta<br />
11. Seikkisrock kiinnostaa minua lastenkulttuuritapahtumana, koska<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
12. Seikkailupuisto on Seikkisrock-tapahtumalle hyvä ympäristö<br />
1 kyllä<br />
2 ei<br />
3 en osaa sanoa<br />
Perustele miksi_____________________________________________<br />
13. Seikkisrockin pääsyliput ovat<br />
1 sopivan hintaiset<br />
2 liian kalliit<br />
3 ei mielipidettä
14. Mielipiteeni Seikkisrockin ohjelmasta<br />
Liitteet 53<br />
14.1. Musiikkitarjonta<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_______________________________________________<br />
14.2. Oheisohjelma (puuhapajat, näytelmät yms.)<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
14.3. Muita huomioita (siisteys, yleinen järjestys yms.)<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________
54 Liitteet<br />
15. Valitse asteikolla 1-5 (1=täysin samaa mieltä, 2=osittain samaa mieltä,<br />
3=en osaa sanoa, 4=osittain eri mieltä, 5=täysin eri mieltä) itsellesi sopiva<br />
vaihtoehto seuraavista väitteistä:<br />
a. Suomessa lastenkulttuurin tarjonta on riittävää 1 2 3 4 5<br />
b. Suomessa lastenkulttuurin tarjonta on monipuolista 1 2 3 4 5<br />
c. Lasten- ja aikuisten kulttuuria ei tulisi erottaa toisistaan 1 2 3 4 5<br />
d. Lastenkulttuuria tulisi tehdä lasten ehdoilla 1 2 3 4 5<br />
16. Kehitysehdotuksia ja terveisiä järjestäjille<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
_________________________________________________________<br />
KIITOS MIELENKIINNOSTA jA AVUSTA!
Liite 2. Kyselyn tulokset<br />
Liitteet 55<br />
vastanneita Lkm prosenttia<br />
total 46<br />
sukupuoli miehiä 15 32,6 %<br />
naisia 31 67,4 %<br />
ikä lapsi 0-14v 5 10,9 %<br />
perhesuhteet<br />
asuinpaikka<br />
nuori 15-20 1 2,2 %<br />
aikuinen 21-60 40 87,0 %<br />
seniori 60v -<br />
perheellinen ja lapsia 36 78,3 %<br />
avo- tai avioliitossa, ei lapsia 3 6,5 %<br />
yksinasuva 2 4,3 %<br />
ei vastannut kysymykseen 5 10,9 %<br />
Turku 24 52,2 %<br />
Turun lähiseutu 13 28,3 %<br />
Muu Suomi 5 10,9 %<br />
ei vastannut kysymykseen 4 8,7 %
5 Liitteet<br />
ammatti<br />
koulutus<br />
johtavassa asemassa oleva 2 4,3 %<br />
ylempi toimihenkilö 8 17,4 %<br />
toimihenkilö 11 23,9 %<br />
yrittäjä 3 6,5 %<br />
työntekijä 10 21,7 %<br />
opiskelija 5 10,9 %<br />
muu 6 13,0 %<br />
ei vastannut kysymykseen 1 2,2 %<br />
kansa/kansalaiskoulu 1 2,2 %<br />
perus/keskikoulu 6 13,0 %<br />
ammattikoulu 3 6,5 %<br />
ylioppilas/lukio 6 13,0 %<br />
opistotaso 6 13,0 %<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong> 5 10,9 %<br />
yliopisto 17 37,0 %<br />
ei vastannut kysymykseen 2 4,3 %<br />
Vastanneista Seikkisrockissa oli aiemmin käynyt:<br />
vuonna 1999 1<br />
vuonna 2000 2<br />
vuonna 2001 3
tieto tapahtumasta saatiin<br />
vuonna 2002 6<br />
vuonna 2003 8<br />
ensimmäistä kertaa vuonna 2004 35<br />
Liitteet 57<br />
sanomalehdestä 19 41,3 %<br />
radiosta 1 2,2 %<br />
internetistä 5 10,9 %<br />
muuta kautta 21 45,7 %<br />
vastaajan lisäksi tapahtumaan osallistui<br />
yksi henkilö 12 26,1 %<br />
kaksi henkilöä 17 37,0 %<br />
kolme henkilöä 6 13,0 %<br />
neljä henkilöä 5 10,9 %<br />
viisi henkilöä 2 4,3 %<br />
kuusi henkilöä 1 2,2 %<br />
seitsemän henkilöä 0 0,0 %<br />
kahdeksan henkilöä 2 4,3 %<br />
yhdeksän henkilöä 1 2,2 %<br />
Seikkailupuisto on hyvä ympäristö tapahtumalle<br />
kyllä 42 91,3 %<br />
ei 1 2,2 %
5 Liitteet<br />
Seikkisrockin pääsyliput ovat<br />
en osaa sanoa 3 6,5 %<br />
sopivan hintaiset 20 43,5 %<br />
liian kalliit 23 50,0 %<br />
en osaa sanoa 3 6,5 %<br />
mielipiteeni Seikkisrockin ohjelmatarjonnasta<br />
a. Seikkisrockin musiikkitarjonta on monipuolista<br />
1- täysin samaa mieltä 11 23,9 %<br />
2- osittain samaa mieltä 13 28,3 %<br />
3- en osaa sanoa 12 26,1 %<br />
4- osittain eri mieltä 4 8,7 %<br />
5- täysin eri mieltä 2 4,3 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %<br />
b. Esiintyjien määrä päälavalla on riittävä<br />
1- täysin samaa mieltä 15 32,6 %<br />
2- osittain samaa mieltä 10 21,7 %<br />
3- en osaa sanoa 10 21,7 %<br />
4- osittain eri mieltä 3 6,5 %<br />
5- täysin eri mieltä 3 6,5 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %
c. Päälavan ja teatterilavan ohjelmatarjonta oli hyvin rytmitetty<br />
Liitteet 5<br />
1- täysin samaa mieltä 11 23,9 %<br />
2- osittain samaa mieltä 10 21,7 %<br />
3- en osaa sanoa 12 26,1 %<br />
4- osittain eri mieltä 10 21,7 %<br />
5- täysin eri mieltä 0 0,0 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %<br />
d. Seikkisrockissa on oheisohjelmaa tarpeeksi<br />
1- täysin samaa mieltä 18 39,1 %<br />
2- osittain samaa mieltä 14 30,4 %<br />
3- en osaa sanoa 6 13,0 %<br />
4- osittain eri mieltä 1 2,2 %<br />
5- täysin eri mieltä 3 6,5 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %<br />
e. Seikkisrockin palvelut toimivat hyvin<br />
1- täysin samaa mieltä 14 30,4 %<br />
2- osittain samaa mieltä 11 23,9 %<br />
3- en osaa sanoa 9 19,6 %<br />
4- osittain eri mieltä 5 10,9 %<br />
5- täysin eri mieltä 2 4,3 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %<br />
f. Seikkisrockin yleisilme on iloinen
0 Liitteet<br />
1- täysin samaa mieltä 18 39,1 %<br />
2- osittain samaa mieltä 14 30,4 %<br />
3- en osaa sanoa 6 13,0 %<br />
4- osittain eri mieltä 1 2,2 %<br />
5- täysin eri mieltä 3 6,5 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 3 6,5 %<br />
Valitse asteikolla 1-5<br />
a. Suomessa lastenkulttuurin tarjonta on riittävää<br />
1- täysin samaa mieltä 3 6,5 %<br />
2- osittain samaa mieltä 16 34,8 %<br />
3- en osaa sanoa 11 23,9 %<br />
4- osittain eri mieltä 11 23,9 %<br />
5- täysin eri mieltä 3 6,5 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 0,0 %<br />
b. Suomessa lastenkulttuurin tarjonta on monipuolista<br />
1- täysin samaa mieltä 5 10,9 %<br />
2- osittain samaa mieltä 20 43,5 %<br />
3- en osaa sanoa 9 19,6 %<br />
4- osittain eri mieltä 9 19,6 %<br />
5- täysin eri mieltä 1 2,2 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 0,0 %
c. Lasten- ja aikuistenkulttuuria ei tulisi erottaa toisistaan<br />
Liitteet 1<br />
1- täysin samaa mieltä 4 8,7 %<br />
2- osittain samaa mieltä 7 15,2 %<br />
3- en osaa sanoa 13 28,3 %<br />
4- osittain eri mieltä 12 26,1 %<br />
5- täysin eri mieltä 8 17,4 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 0,0 %<br />
d. Lastenkulttuuria tulisi tehdä lasten ehdoilla<br />
1- täysin samaa mieltä 25 54,3 %<br />
2- osittain samaa mieltä 9 19,6 %<br />
3- en osaa sanoa 6 19,6 %<br />
4- osittain eri mieltä 1 2,2 %<br />
5- täysin eri mieltä 2 4,3 %<br />
Ei vastannut kysymykseen 0,0 %<br />
Festivaalin Seikkisrockille yleisarvosana<br />
1 –huono 0 0,0 %<br />
2 - tyydyttävä 12 26,1 %<br />
3 – hyvä 22 47,8 %<br />
4 - erinomainen 12 26,1 %
2 Liitteet<br />
Liite 3.<br />
Seikkisrockin ohjelma ja esiintyjät<br />
1999-2006<br />
Aika sunnuntai 25.7.1999<br />
Esiintyjät klo 12.00 Maustetytöt<br />
klo 13.00 Grasso<br />
klo 14.00 Tinkiöt<br />
klo 14.45 Rockin Sneakers (tanssia)<br />
klo 15.30 Tirlittan<br />
klo 17.00 Kengurumeininki<br />
Liput 15mk / 25mk<br />
Kävijämäärä 2400<br />
Muuta julisteen taiteili Antti Alanko<br />
juontajana toimi Mattus Alsi<br />
Aika sunnuntai 23.7.2000<br />
Esiintyjät Päälava<br />
klo 11.00 Aloitus: kuoro ja Greme<br />
klo 12.30 Pellekaija Pum!<br />
klo 13.30 john F<br />
klo 15.00 Mikko Perkoila & Perkoira<br />
klo 16.30 Demolition Brothers<br />
klo 17.30 Pellekaija Pum!<br />
Liput 30mk<br />
Kävijämäärä 500<br />
Teatterilava<br />
klo 12.00 Prinsessa Tättähäärä ja Rockenroll<br />
klo 14.00 Marionettiteatteri Mundo<br />
klo 14.30 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 16.00 Prinsessa Tättähäärä ja Rockenroll<br />
klo 17.00 Taikuri Pete Poskiparta
Aika lauantai 21.7. – sunnuntai 22.7.2001<br />
Esiintyjät Lauantai 21.7.<br />
klo 10.30 portit avataan<br />
klo 11.15 Petri Rajala ja Seikkisband<br />
klo 12.00 Klovniteatteri Ele<br />
klo 12.45 Kofeiini<br />
klo 13.15 Marionettiteatteri Mundo<br />
klo 14.15 Rokkikokki<br />
Sunnuntai 22.7.<br />
klo 10.30 portit avataan<br />
klo 11.15 Seikkiskuoro ja Seikkisband<br />
klo 11.45 Tanssituvan breikkaajat<br />
klo 12.15 Grasso<br />
klo 13.00 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 14.15 Tohtori Orff ja Herra Dalcroze<br />
Liitteet 3<br />
Liput Lapset yksi päivä 40 mk, kaksi päivää 60 mk, aikuiset ja alle<br />
2-vuotiaat ilmaiseksi<br />
Kävijämäärä 1.päivä 500, 2.päivä 2000<br />
Muuta Alligaattorijuontaja Simosaurus<br />
julisteen teki Sami Taponen<br />
Unicef, merirosvoseikkailurata
4 Liitteet<br />
Aika lauantai 10.8. – sunnuntai 11.8.2002<br />
Esiintyjät Lauantai 10.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.15 Kärppä-Norppa<br />
klo 12.45 Humanoidi-orkesteri<br />
klo 14.00 Bus Brothers<br />
klo 15.15 Kengurumeininki<br />
Teatterilava<br />
klo 11.45 Marionettiteatteri Mundo<br />
klo 13.00 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 14.45 Antin ja Ninnin Rock-Sirkus<br />
Sunnuntai 11.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Question?<br />
klo 13.00 Kapa Ahonen<br />
klo 15.15 Loiskis-orkesteri solistina Mikko Perkoila<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Turun Nuori Teatteri<br />
klo 14.00 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 14.50 Antin ja Ninnin Rock-Sirkus<br />
Liput yksi päivä 5 euroa, kaksi päivää 9 euroa<br />
Kävijämäärä 1.päivä 1500, 2.päivä 1000<br />
Muuta juontajana Peppi Pitkätossu alias Annukka jääskeläinen
Aika lauantai 9.8. – sunnuntai 10.8.2003<br />
Esiintyjät Lauantai 9.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Avajaiset ja Mongo Pablo Santamarian Studio<br />
Orkesteri<br />
klo 13.00 Rocktähti Tino<br />
klo 15.15 Piirpauke<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Marionettiteatteri Mundo: Viidakkoseikkailu<br />
klo 13.45 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 14.30 Sirkus Kosmonautti (Tuomo Kostian)<br />
Sunnuntai 10.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Mongo Pablo Santamarian Studio Orkesteri<br />
klo 13.00 Ilkka Kuosmanen – irlantilaista tanssia<br />
klo 15.15 Herra Heinämäen Lato-orkesteri<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Turun Nuori Teatteri: Kaunotar ja hirviö<br />
klo 14.00 Dj Fedja-setä (Aapo Korkeaoja)<br />
Liput yksi päivä 5 euroa, kaksi päivää 9 euroa<br />
Kävijämäärä 1. päivä 900, 2. päivä 900<br />
Muuta juontajana Eeva Vekki (Humak)<br />
Liitteet 5
Liitteet<br />
Aika lauantai 31.7. – sunnuntai 1.8.2004<br />
Esiintyjät Lauantai 31.7.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Nazu & TismailuOrkesteri<br />
klo 12.30 Feta8 (Masku)<br />
klo 13.15 Devils (Kaarina)<br />
klo 13.45 Kollikallion Skidit<br />
klo 14.15 Impro-jorma lapsille<br />
klo 15.30 Hattiwatit<br />
Teatterilava<br />
klo 13.00 Turun Sirkuksen Lauri, Antti ja Ninni<br />
klo 13.45 Kapsäkki: Heinähattu, Vilttitossu ja<br />
suuri pamaus-ooppera<br />
lisäksi alueella<br />
klo 12.00 Marionettiteatteri Mundo: Prinsessa Ruusunen<br />
Sunnuntai 1.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Nazu & Tismailu Orkesteri<br />
klo 12.30 Soft Ice (Halikko)<br />
klo 13.15 Mercredi (Uusikaupunki)<br />
klo 13.45 Anttu Koskinen, sähkökantele<br />
klo 15.00 M.A. Numminen ja Pedro Hietanen: Pommi &<br />
Gommi<br />
Teatterilava<br />
klo 12.00 Turun Sirkuksen Lauri, Antti ja Ninni<br />
klo 14.00 Taikuri Pete Poskiparta<br />
Liput lauantai 7 euroa, sunnuntai 5 euroa<br />
Kävijämäärä kahtena päivänä yhteensä 1500<br />
Muuta Satuaiheinen seikkailurata<br />
juontajana MC Mattus
Aika lauantai 6.8. – sunnuntai 7.8.2005<br />
Esiintyjät Lauantai 6.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Pauli Poks & Putkiradio<br />
klo 13.00 Sähköankerias<br />
klo 15.30 jussi Raittinen & the Boys<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Linnateatteri: Urpo ja Turpo ja Ihanaa<br />
klo 14.15 Lasse Luuttu ja lastenlaulushow<br />
klo 15.00 Seikkisrockin showtanssikoulu<br />
Sunnuntai 7.8.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 jääkarhujengi<br />
klo 12.15 Kingsway (Paimio)<br />
klo 13.00 Mikko Alatalo<br />
klo 14.15 Fergram (Turku)<br />
klo 15.30 Pentti Rasinkangas & Ohilyönti<br />
Teatterilava<br />
klo 12.00 Turun Sirkus<br />
klo 14.30 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 15.15 Seikkisrockin showtanssikoulu<br />
lisäksi alueella<br />
Marionettiteatteri Mundon nukkepaja<br />
Ötökkäaiheinen seikkailurata<br />
Turun Sirkuksen sirkuskoulu<br />
Liput ennakkoon 6€/päivä, perhelippu 20€/päivä<br />
portilta 7€/päivä, perhelippu 22€/päivä<br />
Kävijämäärä yhteensä 1189 kahtena päivänä<br />
Liitteet 7
Liitteet<br />
Aika lauantai 10.6. – sunnuntai 11.6.2006<br />
Esiintyjät Lauantai 10.6.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Avajaiset ja Santeri Pien & Ralliraidat<br />
klo 13.15 Tomu & Romu<br />
klo 13.45 Mercredi<br />
klo 14.45 Los Piratos<br />
klo 16.15 Moottorin jyrinä<br />
klo 17.45 Lastenleffa: Pelikaanimies<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Linnateatteri: Onneli ja Anneli<br />
klo 14.00 Sirkus: Q-Ssir<br />
klo 15.30 SukkaShokkiSakki<br />
Sunnuntai 11.6.<br />
Päälava<br />
klo 11.30 Turbo Pumppu<br />
klo 13.15 Starakerho<br />
klo 14.45 Purkkiorjat<br />
klo 16.15 Rokki-Kokki<br />
Teatterilava<br />
klo 12.15 Urpo ja Turpo ja Hirmuinen M<br />
klo 13.45 Taikuri Pete Poskiparta<br />
klo 15.30 Sirkus: Q-Ssir<br />
klo 17.45 Taideakatemian animaatioita<br />
lisäksi alueella<br />
Nukketeatteri Taigo Matto<br />
Nukketeatteri Kolmen Sentin Teatteri<br />
Liput ennakkoon 7€/päivä, perhelippu 22€/päivä<br />
portilta 8€/päivä, perhelippu 25€/päivä<br />
Kävijämäärä yhteensä n. 1700 kahtena päivänä
<strong>Henni</strong> <strong>Kiri</strong><br />
Rinki: Kulttuuria kouluille
1 JOHDANTO<br />
Rinki -hankkeen toteutusidea pohjautuu Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
kulttuurituotannon opiskelijan <strong>Henni</strong> Leinosen opinnäytetyöhön<br />
Toimintarinki - Paikalliskulttuurin, paikallisen tietotaidon ja opetuksen kohtaaminen<br />
koulussa Korpilahdella (Leinonen 2005). Opinnäytetyössään Leinonen<br />
tutki käytännön havaintojen kautta ja eri kulttuuritoimija-tahoja<br />
haastatellen, miten perusopetuksen piiriin lukeutuvat koulut ja niiden ympäristössä<br />
toimivat taiteilijat, kädentaitajat ja muut kulttuuritoimijat tekevät<br />
yhteistyötä Korpilahdella.<br />
Leinosen tutkimuksen myötä ilmeni, että kuvatunlainen yhteistyö Korpilahdella<br />
on hyvin puutteellista ja sen kehittämishankkeelle ja toimivalle<br />
”yhteistyö-ringille” on tarvetta. Erilaiset tahot ja toimijat Korpilahden<br />
kunnassa eivät tarkalleen tiedä, miten voisivat toisiaan hyödyntää ja palvella,<br />
eikä yhteistyölle ole olemassa selkeitä, kaikkia toimijaosapuolia palvelevia<br />
käytäntöjä. Lisäksi yhteistyön tekeminen on hyvin satunnaista ja jäsentymätöntä.<br />
Yhteistyöprojekteja ei ole rutinoiduttu suunnittelemaan ja toteuttamaan<br />
säännöllisesti, eikä tehtäviin ole olemassa sitoutuneita henkilöitä.<br />
1.1 Toiminnallisuuden ja yhdessä tekemisen merkitys<br />
Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan opetusmenetelmien valinnassa on<br />
tärkeää painottaa opittavien asioiden universaalia luonnetta, tiedon siirrettävyyttä<br />
ja käytettävyyttä. Oppilaat luovat irrallisista tiedoista kokonaisvaltaista<br />
tietoa, taitoa ja ymmärtämistä sen seurauksena, että opetusta siirretään<br />
ulos luokista ja vastaavasti koulun ulkopuolisia asiantuntijoita tuodaan<br />
kouluun. (Rauste-von Wright 1997, 30.) Tärkeitä elementtejä tässä<br />
työssä ovat mm. uudet, virkistävät oppimisympäristöt, koulun ja sen ympäristön<br />
lähentäminen itsessään ja luovuuden lisääminen ja sen käyttäminen<br />
opittavien asioiden haltuun ottamisessa.
Johdanto 73<br />
Luovuuden lisääminen opetuksessa ei ole yksinomaan välinekysymys,<br />
vaan sillä on vahva itseisarvo yksilöitten ja yhteisöjen kasvun osana. (ks.<br />
esim. Way 1967, 15-21.)<br />
Korpilahdella tämän kasvun ja yhteistyön lähtökohtaisena ongelmana<br />
ennen Rinki -hanketta oli se, että opettajat eivät riittävästi tunteneet<br />
alueen toimijoita, eivätkä heidän mahdollisuuksiaan ja halukkuuttaan yhteistyöhön.<br />
Yhteistyöllä ei myöskään ollut vakiintuneita pelisääntöjä. Epäselvyyttä<br />
oli mm. koulun ja taitajien välisistä korvauksista sekä vastuista.<br />
Toteutuneet asiantuntijavierailut nähtiin muusta opetuksesta irrallisina.<br />
Myös koulun ja kunnan välisistä rahoitusvarauksista sopiminen koettiin<br />
hankalana.<br />
Ongelmaksi koettiin niin ikään se, että koulun ulkopuoliset toimijat<br />
eivät riittävästi tiedostaneet koululaisten ikäkauden ja erilaisten oppijoiden<br />
toiminnalle asettamia rajoituksia ja tarpeita. Myös opetussuunnitelmaan<br />
lukeutuvat tekijät olivat vieraita koulumaailman ulkopuolelta tuleville.<br />
Leinonen esittelee opinnäytetyössään termin ”opetuksellinen yhteistyöprojekti”,<br />
jolla tarkoitetaan sellaisia erisisältöisiä yhteistyö-projekteja, joihin<br />
valitaan teemat koulun opetussuunnitelmasta. Näin eliminoidaan sellainen<br />
yhteistyömalli, jossa joku koulun ulkopuolinen toimija tulee kouluun<br />
toteuttamaan projektin, joka on täysin irrallinen koulun muusta toiminnasta,<br />
eikä siksi istu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen 1 tai johdonmukaisesti<br />
koulun toimintojen jatkumoon, vaan tyytyy ainoastaan tarjoamaan<br />
piristävää vaihtelua tavalliseen koulurutiiniin.<br />
Opetuksellisella yhteistyöllä tavoitellaan sellaista mallia, jossa yhteistyön<br />
keinoin toteutetaan koulun opetussuunnitelman sisältöjä; yhteistyö<br />
hyödyttää koulua, eikä syö aikaa ja resursseja ”varsinaisesta” opetussuunnitelman<br />
mukaisesta opetuksesta. Edelleen yhteistyö-projektiin valitaan yhteistyö-tahoksi/toimijaksi<br />
sellainen yhteistyöhaluinen, koulun ulkopuolinen<br />
kulttuuritoimija, taiteilija tms. paikallinen taho, joka voi parhaiten<br />
1 Konstruktivistisella oppimiskäsityksellä tarkoitetaan tässä näkemystä, jossa ”oppiminen<br />
määritellään asioiden merkityksen ymmärtämiseksi tai tulkintaprosessiksi, jonka avulla voidaan<br />
ymmärtää todellisuutta paremmin”. Rauste-von Wright 1997, 13. Ihminen siis tulkitsee,<br />
konstruoi havainnoimaansa maailmaa.
74 Johdanto<br />
omalla asiantuntijuudellaan tukea kyseessä olevaa oppimisprosessia ja antaa<br />
projektiin siinä tarvittavaa tietotaitoa. (Ks. Leinonen 2005, passim.)<br />
Yhteistyö-projektin suunnittelu lähtee siis liikkeelle koulun tarpeista<br />
syventää oppimisprosesseja, mutta toteutuessaan projektit edistävät myös<br />
paikallista työllistymistä ja avaavat paikallisille eri alojen toimijoille uudenlaisia<br />
toimintaympäristöjä. Toiminta kehittää monipuolisia oppimis-<br />
ja työympäristöjä ja edistää paikallista verkostoitumista, ja tarjoaa lisäksi<br />
koulujen opettajille mahdollisuuden oppia uusia tietoja ja taitoja ja laajentaa<br />
omaa kokemus- ja osaamispohjaansa projektien myötä. Leinosen opinnäytetyössä<br />
kartoitetaan alustavasti, millaista opetuksellisen yhteistyön tulisi<br />
olla laadultaan ja sisällöiltään, jotta se mahdollisimman hyvin palvelisi<br />
kaikkia yhteistyöosapuolia. Lisäksi työssä esitellään kehittämistoimenpiteitä<br />
ja niiden toteutus-suunnitelma, joka toteutuu Rinki -hankkeessa.<br />
Rinki-hanketta lähdettiin suunnittelemaan alustavasti jo syksyllä 2004<br />
yhdessä Korento -paikalliskulttuurihankkeen hanke-vastaavan kanssa. Korento<br />
-hankkeen osa-projektin tavoitteena oli kehittää Korpilahdelle paikalliskulttuurikeskusta,<br />
joka toimisi kulttuuriverkkona ja tiedotusvälineenä<br />
suurelle yleisölle, verkostoitumisvälineenä paikalliskulttuurin tekijöille<br />
ja kulttuuritoiminnoille (koulutus, kustannustoiminta, kokoelmat yms.)<br />
sekä yhteistyövälineenä paikallisten oppilaitosten ja etenkin Humakin<br />
Korpilahden kampuksen kanssa. Paikalliskulttuurikeskus toimisi oppimispaikkana<br />
tuleville kulttuurituottajille ja ryhmien vetäjille.<br />
Ajatuksena oli saada keskus toimimaan fyysisessä paikassa, mutta suunnitelmat<br />
eivät lopulta päässeet toteutumaan käytännössä resurssipulan<br />
vuoksi. Kuitenkin havaittiin paljon yhteneviä linjoja Korento -hankkeen<br />
tavoitteiden ja Rinki -hankkeen projektisuunnitelman kanssa ja siksi yhteistyötä<br />
lähdettiin tekemään. Rinki tavallaan jatkoi siitä, mihin Korento<br />
jäi vuoden 2004 lopulla.<br />
Korennon paikalliskulttuurikeskus-idea jatkoi elinkaartaan Ringissä.<br />
Ringissä kulttuurinen yhteistyö ja sen kehittäminen pyrittiin hankkeessa<br />
jalkauttamaan kulttuuritoimintojen tasolle ilman suurta, jäykkää ja kömpelöä<br />
hallintorakennetta. Tavoitteena oli saada yhteistyön kehittämistoimet<br />
ja -ajatukset kylvettyä kulttuurin kentälle siten, että mahdollisimman<br />
monet paikalliskulttuuritoimijat innostuisivat hankkeen tavoitteista ja läh-
Johdanto 75<br />
tisivät työstämään kehittämisajatuksia käytännön toimissaan ja toteuttamaan<br />
erilaisia yhteistyö-projekteja. Suunnittelussa lähdettiin siksi liikkeelle<br />
erilaisten kulttuuriyhteisöjen ja -toimijoiden sitouttamisesta yhteistyön<br />
kehittämisen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.<br />
Ringissä myös suunniteltiin kulttuuriverkon kehittelyä sähköiseen<br />
muotoon; paikalliskulttuurikeskusta ideoitiin verkkopalveluksi. Ideat eivät<br />
kuitenkaan vielä päässeet toteutumaan käytännössä, sillä Ringissä loppuivat<br />
aika ja osaaminen tällä saralla kesken. Olisikin toivottavaa, että Korento<br />
ja Rinki saisivat tulevaisuudessa uusia ”hanke-jälkeläisiä”, joiden voimin<br />
hyviä suunnitelmia paikalliskulttuurikeskuksen kehittämiseksi voitaisiin<br />
toteuttaa.<br />
1.2 Kohderyhmät ja hyödynsaajat<br />
Rinki -hankkeen kohderyhmänä olivat Korpilahden kunnan koululaitos<br />
ja erilliset peruskoulut: Saakosken ja Patajärven alakoulut, Martti Korpilahden<br />
koulun erityisopetus ja yläkoulu sekä Horkan alakoulu. Näiden lisäksi<br />
hanke tarjosi yhteistyötä korpilahtelaisille taiteilijoille, kädentaitajille,<br />
eri alojen asiantuntijoille ja kulttuuriperintötoimijoille. Koulutukselliselta<br />
puolelta yhteistyössä olivat mukana Korpilahdella toimivien Alkio-opiston<br />
ja Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n opiskelijat.<br />
Hanke tarjosi Korpilahdella toimivien oppilaitosten (Alkio-opisto ja<br />
Humak) kulttuurituotannon ja -kasvatuksen opiskelijoille mainioita työharjoittelu-<br />
ja työssäoppimismahdollisuuksia. Hankkeen hyödynsaajia olivat<br />
lisäksi kaikki korpilahtelaiset kulttuuritoimijat ja koulujen opettajat.<br />
Hankkeen tavoitteena oli kehittää heidän verkottumistaan ja yhteistyötaitojaan<br />
ja avata uusia yhteistyö- ja työllistymismahdollisuuksia.<br />
Hankkeesta hyötyi itse asiassa koko Korpilahden kunta, sillä Rinkihankkeen<br />
pyrkimyksenä oli avata ja lujittaa yhteistyö- ja vuorovaikutuskanavia<br />
eri toimijoiden välillä. Hankkeella pyrittiin kehittämään paikallista<br />
osaamista ja vakiinnuttamaan tehokas yhteistyömalli pysyväksi käytännöksi<br />
elävöittämään kunnan koulutus- ja kulttuuritoimintaa.<br />
Rinki-hanketta toteutettiin Korpilahdella koulujen lukuvuoden 2005-<br />
06 aikana.
2 HANKKEEN TOTEUTUSMALLIN<br />
ARVIOINTI<br />
Hankkeen toteutusmallina oli kartoittaa ja kutsua koolle yhteistyön kehittämisestä<br />
ja pilotti-projektien toteutuksesta kiinnostuneet tahot. Yhteistyömallin<br />
ideana oli, että projekteihin osallistuvat koulut valitsevat projekteille<br />
opetussuunnitelmistaan nousevat teemat, joiden ympärille lähdetään<br />
kokoamaan työryhmiä. Työryhmään kuuluivat hankekoordinaattori,<br />
koulun opettajat, joku koulun ulkopuolinen, teemaan sopiva paikallinen<br />
asiantuntija, taiteilija, kädentaitaja tms. kulttuuritoimija sekä mahdollisesti<br />
opiskelijoita Alkio-opistolta tai Humakista. Projektikohtaisten työryhmäpalaverien<br />
kautta oli tarkoitus selvittää projektiin osallistuvien organisaatioiden<br />
ja yksittäisten toimijoiden yhteistyötä koskevat tarpeet, vaatimukset<br />
ja edellytykset.<br />
Hankkeessa toimivat tahot jaettiin mallissa kolmeen pääryhmään:<br />
1. Aktiivitoimijoihin, jotka sitoutuvat pilotti-projektien suunnitteluun<br />
ja toteutukseen,<br />
2. Kommentaattoriryhmään, joka ei osallistu itse toimintaan, mutta<br />
tukee toimintaa evaluoimalla ja kommentoimalla toteutettuja<br />
pilottiprojekteja sekä<br />
3. Reserviryhmään, johon voivat kuulua ne osallistujat, joilla ei ole<br />
resursseja osallistua projektien kulkuun aktiivisesti, mutta jotka<br />
haluavat olla mukana hankkeessa ja päästä mukaan yhteistyökumppaneista<br />
koottavaan tietokantaan.<br />
Hankkeessa toimivat pilotti-projektien työryhmät oli tarkoitus koota<br />
hankkeen aktiivitoimijoista. Työryhmien tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa<br />
yhdestä neljään projektia hankkeen aikana. Lukuvuoden lopulla<br />
toteutettavassa Evaluaatio-seminaarissa olisi tarkasteltu ja arvioitu projektien<br />
onnistumista.
Hankkeen toteutusmallin arviointi 77<br />
Toimintasuunnitelma osoittautui kaikessa idealistisuudessaan käytännössä<br />
hieman liian monimutkaiseksi. Tämä ei kuitenkaan lopussa noussut<br />
ongelmaksi, sillä suunnitelmia saatettiin yksinkertaistaa toteutuksen<br />
lomassa.<br />
2.1 Ideariihi-seminaari<br />
Käytännössä toimintasuunnitelma toteutui siihen pisteeseen saakka, että<br />
järjestettiin hankkeen ideointiseminaari maaliskuussa 2006. Rinki-seminaarissa<br />
oli läsnä melko pieni, mutta sitäkin motivoituneempi ja kirjavampi<br />
joukko (18 henkilöä) korpilahtelaisia toimijoita. Mukana oli muutaman<br />
perusasteen koulun opettajia, yhdistysten aktiivijäseniä, Humakin ja<br />
Alkio-opiston edustajia sekä jokunen yksittäinen taiteilija-yrittäjä.<br />
Seminaarin alkuun esiteltiin Rinki-hankkeen tausta ja toimintaidea,<br />
minkä jälkeen osallistujat esittelivät itsensä ja jakautuivat pienryhmiin ideoimaan<br />
yhdessä yhteistyö-projekteja. Seminaari-päivän mittaan työskentelyn<br />
tuloksena muodostuikin liuta toteuttamiskelpoisia, jotkut melko pitkälle<br />
valmiiksi suunniteltuja, projekti-aihioita, jotka syntyivät osallistujien<br />
omista tarve-lähtökohdista ja kokemusten perusteella.<br />
Osallistujat olivat ilahduttavan aktiivisia ryhmätyöskentelyssä. Ryhmätöiden<br />
lomassa syntyi myös tärkeitä huomioita työn ja osaamisen tilasta<br />
yleisemmin. Osaaminen, taitaminen, kädentaidot ja tiedot ovat hupenemassa.<br />
Eri alojen osaaminen on yhä yksipuolisempaa ja ihmisistä on joissakin<br />
asioissa tulossa avuttomia ja riippuvaisia ulkopuolisesta tietotaidosta.<br />
Samaan ilmiöön lukeutuu myös vieraantuminen luonnosta. Näiden seikkojen<br />
vuoksi osallistujat kokivat hanketyön tärkeäksi voimaksi, jolla voidaan<br />
lisätä sekä opettajien tietotaitoa että tarjota työskentelymahdollisuuksia<br />
eri alojen erityis-osaajille. Eräänlaiseksi avainkäsitteeksi nousi arvokkaan<br />
kulttuuriperinnön säilyttäminen, vaaliminen ja siirtäminen jälkipolville.<br />
Seminaarissa onnistuttiin avaamaan uusia yhteistyöväyliä eri toimijatahojen<br />
välille yhteisten uusien projekti-aihioiden ideoinnin myötä. Seminaari<br />
herätti yleisemmin kiinnostusta ja innostusta yhteistyöhön ja lisäksi<br />
sitoutti paikallaolijoita yhteistyön kehittämiseen. Suunnittelussa kartoi-
7 Hankkeen toteutusmallin arviointi<br />
tettiin samalla syntyneiden projektiaihioiden ja koulutus/kurssi-ideoiden<br />
toteuttamismahdollisuuksia. Seminaarin jälkeen tahot jatkoivat toteuttamiskelpoisimpien<br />
ideoiden edelleen suunnittelua kohti niiden toteutusta.<br />
Seminaaria mainostettiin maksullisella ilmoituksella Korpilahtilehden sesonkiliitteessä<br />
ja seminaari sai julkisuutta myös ennakkojutun muodossa<br />
samaisessa lehdessä. Lisäksi käytettiin jyväskyläläisen Kopio Teamin palveluja<br />
ja teetettiin tulosteina seminaarista julisteita 30 kappaletta, jotka leviteltiin<br />
laajalti Korpilahden kirkonkylälle sekä sivukylille. Niin ikään tulosteina<br />
lähetettiin eri tahoille kutsukirjeitä seminaariin, kaikkiaan 150 kappaletta.<br />
2.2 Hankkeen kansainvälinen ulottuvuus<br />
Seminaarissa syntyneiden ideoiden lisäksi keksittiin ottaa myös Humakin<br />
Korpilahden kampuksen kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita mukaan hankkeeseen<br />
ja lähdettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan opiskelijoille sopivia<br />
työskentelykenttiä hankkeen sisällä. Idea lähti liikkeelle puolalaisen vaihtoopiskelijan<br />
aloitteesta, kun hän toivoi pääsevänsä Korpilahden kampuksella<br />
vierailunsa aikana tekemään jotain käytännön projektia. Aiheesta kiinnostuneet<br />
koulut kartoitettiin ja eri kouluasteille saatiin järjestettyä erisisältöiset<br />
kansainvälisyys -projektit hankkeen toteutukseen. Kv-opiskelija<br />
suunnitteli projektien sisällöt, vierailut ja työpajat korpilahtelaisilla kouluilla<br />
maalis-huhtikuussa yhdessä koulujen opettajien sekä Humakin kvvastaavan<br />
lehtorin ja Rinki -hankkeen vastaavien henkilöiden kanssa.<br />
Projektin tuotoksena syntyi Puola -teemapäiviä kouluille sekä eräällä<br />
koululla näytelmä puolalaisen legendan pohjalta. Kaikki tahot olivat lopputulokseen<br />
hyvin tyytyväisiä ja koulujen puolesta vastaavia projekteja toivottiin<br />
myös jatkossa. Näin myös Humakin Korpilahden kampus voi vastaisuudessa<br />
tarjota kv-opiskelijoille mielekkäitä oppimisprojekteja, joissa<br />
opiskelijoiden on mahdollista tuoda esiin oman kulttuurinsa teemoja,<br />
omia erityisiä taitojaan ja tietojaan ja projektit voivat toimia antoisina<br />
kenttinä kulttuurien väliselle kohtaamiselle.
2.3 Koulutustarjonta<br />
Hankkeen toteutusmallin arviointi 7<br />
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti hankkeeseen osallistuville pyrittiin<br />
järjestämään työskentelyn lomassa tarpeenmukaista koulutusta, jolla parannetaan<br />
heidän yhteistyö- ja projektityövalmiuksiaan. Tarjottavat koulutusseminaarit<br />
olivat seuraavat:<br />
1. Koulu yhteistyökumppanina – opetussuunnitelman laatimisen<br />
perusteet maallikkokielellä,<br />
2. Lapsen kehitys kouluiässä ja erilaiset oppijat,<br />
3. kulttuuritoimijoiden tarpeet ja edellytykset,<br />
4. aktiivitoimijoiden toiminnan ja tarpeiden määrittelemä syventävä<br />
koulutus: mm. projektityö, rahoituskanavat ja rahoituksen<br />
hakemisen käytännöt tms.<br />
Näistä ideoista lähdettiin toteuttamaan keväällä 2006 projektityötä ja kulttuurituotetta<br />
syventävää koulutusta, jossa oli tarkoitus käydä läpi kulttuurituotteen<br />
hinnoittelua ja kulttuurin rahoitusta. Koulutuspaketti suunniteltiin<br />
toteutukseen saakka. Koulutusta mainostettiin ennakko-lehtijutulla<br />
ja julistein, mutta se ei kuitenkaan herättänyt kiinnostusta ja niin koulutus<br />
jouduttiin perumaan osanottajien puuttuessa.<br />
Erityisesti koulujen opettajille tarjottavana täydennyskoulutuksena pyrittiin<br />
niin ikään kevään aikana tarjoamaan Käsinukke-kurssia. Kurssin<br />
järjestämisessä saatettiin hyödyntää Korpilahdelta löytyvää erityisosaamista<br />
käsinukkien valmistamisessa ja käyttämisessä. Kurssin tarkoituksena oli<br />
tarjota kädentaitoihin sekä käsinukke-ilmaisuun liittyvää taitojen syventämistä,<br />
mutta myös tämä kurssi jouduttiin ilmoittautuneiden vähäisen<br />
määrän takia perumaan.<br />
Koulutukset saivat näkyvyyttä, niitä mainostettiin julistein ja lehti-ilmoituksin,<br />
mutta ne eivät herättäneet kiinnostusta riittävän laajalti. Ajankohta<br />
koulutuksen järjestämiselle vaikutti hieman huonolta, sillä kevät<br />
on kiireistä aikaa koulujen opettajille ja yleisemminkin ihmisten ajatukset<br />
saattavat jo kiinnittyä kesän odotukseen. Syksy voisi olla kyseiselle koulu-
0 Hankkeen toteutusmallin arviointi<br />
tukselle otollisempaa aikaa, koska silloin ihmiset ovat paremmin asennoituneita<br />
työn tekoon ja mm. lisäkoulutuksiin.<br />
2.4 Keskusteluja yhteistyömallista<br />
jo hankkeen alkuvaiheessa oltiin yhteydessä Korpilahden koulutoimen<br />
johtajaan, jonka kanssa käytiin vuoropuhelua siitä, millä tavalla hanke saadaan<br />
mahdollisimman tehokkaasti vietyä opettajien tietoisuuteen ja käytännön<br />
työn tasolle, ja miten voidaan opettajakunnassa herättää kiinnostusta<br />
yhteistyön lisäämiseen ja yhteistyömuotojen kehittämiseen. Samalla<br />
keskusteltiin myös siitä, miten hankkeessa kehitetään eri tahojen yhteydenpitoa,<br />
ajatusten ja kokemusten vaihtoa.<br />
Eri kouluasteiden opettajilla on käytössään internetissä toimiva Peda<br />
Net -sivusto, keskustelufoorumi opettajille, johon kaikkien oppiasteiden<br />
opettajilla on oikeudet. Periaatteessa sivustolle voidaan koota erilaisista toteutuneista<br />
projekteista dokumentteja, joita sitten muut opettajat pääsevät<br />
näkemään ja voivat saada vinkkejä omaan työhönsä ja virikkeitä toteuttaa<br />
omassa koulussaan yhteistyöprojekteja.<br />
Etuna yhteisestä tietokannasta on se, että toteutuneista projekteista<br />
voidaan ottaa oppia, eikä tehtyjä virheitä tarvitsisi toistaa. Näin toiminta<br />
jalostuu ja hioutuu toimivampiin käytäntöihin. Ongelmana Peda Netin<br />
käytössä kuitenkin on se, että vain opettajat voivat käyttää sitä. Luku- tai<br />
kirjoitusoikeuksia tulee näin ollen erikseen jakaa koulun ulkopuolisille toimijoille,<br />
sillä toiminnan läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden nimissä myös<br />
koulun ulkopuolisten kulttuuritoimijoiden tulee päästä tutustumaan toteutuneisiin<br />
projekteihin.<br />
Peda Netin ongelmana on huono käyttöaste. Opettajat eivät ole rutinoituneet<br />
käyttämään sivustoa keskinäiseen kommunikointiin, joten sen<br />
käytön sisällyttäminen Rinki-hankkeeseen ei ole järkevää. Sivusto täytyy<br />
ensin saada kunnolla käyttöön, jotta sitä voidaan hyödyntää yhteistyö-ringin<br />
tarkoituksiin. Toisaalta suunnitelmallinen sivuston kehittäminen yhteistyön<br />
lisäämisen nimissä lisää sivuston käyttöastetta ja motivoi eri tahoja<br />
hyödyntämään sivustolla koottua tietoa.
Hankkeen toteutusmallin arviointi 1<br />
Opettajien sitouttamisessa hankkeeseen ongelmaksi nousi lisäksi koulujen<br />
tulevaisuus, sillä useat pienet koulut ovat lakkautusuhan alla. Epävarmassa<br />
tilanteessa ei olla halukkaita kehittämään uusia käytäntöjä. Opettajat<br />
eivät kuitenkaan aina osaa katsoa asiaa siltä kannalta, että yhteistyötoimintojen<br />
kehittäminen ja toiminnan lisääminen tuovat kouluille lisäarvoa.<br />
Kun laadukkaita yhteistyöprojekteja tehdään, koulu kiinnittyy lujemmin<br />
paikalliseen kulttuuriseen viitekehykseensä ja perustelee monipuolisilla<br />
toiminnoillaan olemassaolonsa tarvetta. Vaikka oppilaita olisikin ajoittain<br />
vähemmän, laajamittainen ja säännönmukainen yhteistyö koulun ulkopuolisten<br />
tahojen kanssa lujittaa kyseisen koulun paikallista asemaa ja<br />
merkitystä keskeisenä ja säilytettävän arvoisena kulttuuritoimijana.
3 IDEOISTA TOTEUTUKSEEN<br />
jo syksyllä 2005, kun hanketta suunniteltiin, kartoitettiin, mitkä koulut<br />
olivat halukkaita toteuttamaan tarpeitaan vastaavia pilotti-projekteja. Tällöin<br />
suunniteltiin ja laitettiin alulle muutamia pieniä projekteja eri kouluilla.<br />
Projektit suunniteltiin hankkeen toimintaidean mukaisesti koululähtöisesti,<br />
eli koulut antoivat projekteille heille ajankohtaisen aiheen,<br />
hankkeen tiimoilta pyrittiin järjestämään koulujen projektitarpeille resurssit<br />
ja yhdessä lähdettiin suunnittelemaan projektien toteutusta.<br />
3.1 Paikallisidentiteettiin kiinnittyminen<br />
Korpilahden erityisopetuksen ryhmän kanssa lähdettiin toteuttamaan<br />
”juuret Korpilahdella” -projektia. Ryhmän opettaja koki projektin tärkeänä<br />
siksi, että oli havainnut ryhmänsä oppilaissa yhteiskunnallisen syrjäytymisen<br />
uhkia. Projektin tavoitteena oli vahvistaa lasten paikallisidentiteettiä<br />
ja ehkäistä syrjäytymistä kulttuurin keinoin tutkimalla ja kokemalla Korpilahtea<br />
asuin-, toiminta-, elinkeino- ja kulttuuriympäristönä.<br />
Projektissa tutustuttiin Korpilahteen kotipaikkana, kunnan kulttuurielämään<br />
ja toimijoihin mm. erilaisten vierailujen muodossa sekä lasten<br />
omien havaintojen kautta. Projektiin otettiin mukaan Alkio-opiston vapaa-ajan<br />
linjan opiskelijoita jo suunnitteluvaiheessa. Opiskelijat katsoivat<br />
hyötyvänsä projektista saadessaan kokemusta erityisryhmän kanssa työskentelystä<br />
ja erityisryhmän opettaja puolestaan sai projektiin hyvän työtiimin.<br />
Projektin alussa koulutoimen johtaja veti oppilasryhmälle Korpilahden<br />
historiaa käsittelevän oppitunnin, joka alusti projektin hyvin. Syksyn 2005<br />
aikana erityisryhmä kävi tekemässä useita vierailuja ympäri Korpilahtea.<br />
Korpilahden teatterissa teatteriyhdistyksen puheenjohtaja esitteli teatterin<br />
tiloja ja kertoi Korpilahden teatterin historiasta ja vaiheista. Korpilahden<br />
kanttori puolestaan esitteli koululaisille Korpilahden kirkkoa ja sen ympäristöä,<br />
jälleen historiallisesta näkökulmasta. Vierailun myötä heräsi idea
Ideoista toteutukseen 3<br />
valmistaa oppilaiden kanssa tästä Korpilahden keskeisestä rakennuksesta,<br />
kirkosta pienoismalli kevään 2006 aikana. Tähän liittyen paikallinen valokuvauksen<br />
puoliammattilainen kutsuttiin pitämään oppilasryhmälle oppitunnin<br />
kameran käytöstä. Kun taitoja oli harjoiteltu, tehtiin kuvaussuunnitelma<br />
ja käytiin ottamassa valokuvia Korpilahden kirkosta pienoismallin<br />
suunnittelun avuksi.<br />
Korpilahtelaiseen elinkeinoelämään tutustuttiin käymällä paikallisella<br />
kiviveistämöllä. Siellä oppilaat saivat nähdä, kuinka kivi jalostuu ja aiheen<br />
tarkastelua jatkettiin hautausmaa-käynnillä pyhäinpäivän tienoissa, kun<br />
ryhmä kävi viemässä sankarihaudoille kynttilöitä. Samalla tutkittiin, millaisia<br />
kivenveisto-tuotteita hautausmaalta löytyi. Tässä yhteydessä perehdyttiin<br />
myös korpilahtelaisten historiaan. Oppilaat huomasivat, että tiettyinä<br />
vuosina oli tapahtunut paljon lasten kuolemia ja pienellä lisäselvittelyllä<br />
havaittiin, että tiettyinä vuosina Korpilahdella oli riehunut tautiepidemia,<br />
joka oli verottanut etenkin lapsiväestöä.<br />
Korpilahden hieman erikoisempi elinkeinoelämä tuli oppilaille tutuksi<br />
paikallisella villisikafarmilla, jolle tehtiin vierailu marraskuussa, joulukinkku-sesongin<br />
ollessa parhaimmillaan. Oppilaat saivat tutustua villisikojen<br />
hoitoon, sikojen elinolosuhteisiin ja elinkaareen sekä lihan hyötykäyttöön<br />
ja jalostukseen, mutta eivät sentään joutuneet todistamaan teurastusta.<br />
Paikalliseen käsityötaiteeseen erityisopetuksen ryhmä tutustui tekemällä<br />
vierailun mm. paikallisen taiteilijapariskunnan kotitaloon, jossa taiteilijat<br />
tekevät työtään ja järjestävät näyttelyitä ja myyntitoimintaa. Oppilaille<br />
järjestettiin työnäytöksiä ja taiteilijat esittelivät työtään ja taidealaansa tarkemmin.<br />
Tämän lisäksi oppilaat vierailivat toisenkin käsityötaiteilijan luona,<br />
jossa saivat osallistua kynttilän valamisen työpajaan juuri sopivasti joulun<br />
alla.<br />
Vierailujen jälkeen aiheista keskusteltiin ja oppilaat kirjasivat ylös ajatuksiaan<br />
ja tuntemuksiaan. Kirjoitukset, kuvat ja muu materiaali oli tarkoitus<br />
koota lasten itse tekemiin kansiin omaksi kotiseutu-kansioiksi kädentaitojen<br />
artesaanin opastuksella keväällä 2006. Projektin toteutus kuitenkin<br />
jäi hieman kesken erityisopettajan sairastumisen johdosta ja siksi<br />
kirkon pienoismallin rakentaminen jäi toteutumatta, eikä ryhmä myös-
4 Ideoista toteutukseen<br />
kään osallistunut Korpilahden sivukylän koululla toteutettuun kansien askarteluun<br />
artesaanin johdolla.<br />
Vaikka projekti jäi osittain puolitiehen, erityisryhmän oppilaat saivat<br />
kuitenkin erilaisten vierailujen myötä kartutettua tietojaan ja taitojaan ja<br />
kokemuksista keskustelun myötä hieman paremman kuvan kotikunnastaan<br />
ja ehkäpä juurtuminen Korpilahdelle on projektin myötä hieman helpompaa.<br />
Tärkeintä oppilaille kuitenkin tuntui olevan se, että juuri heidän<br />
ryhmänsä sai osallistua erityiseen projektiin, mikä nosti oppilaiden omanarvontunnetta<br />
ja paransi ryhmän sisäistä yhteishenkeä.<br />
3.2 Kasvit kansiin<br />
Horkan koululla Korpilahden sivukylällä lähdettiin syksyllä 2005 ideoimaan<br />
biologian opetukseen liittyvää toiminnallista projektia. Koululla on<br />
otettu käyttöön vanha opetusmenetelmä tunnistaa ja kerätä kasveja kaikilla<br />
luokka-asteilla ensimmäisestä kuudenteen luokkaan. Ongelmana vain<br />
tahtoo olla opettajien puutteellinen kasvitietämys sekä riittämättömät taidot<br />
kasvien oikeaoppiseen käsittelyyn. Projektin tavoitteena olikin tuoda<br />
koululle biologian tuntemusta ja tietoja biologin toimesta.<br />
Syksyllä laitettiin kontaktimuoveihin kesällä oppilaitten itsenäisesti<br />
keräämiä ja kuivattamia kasveja sekä kerättiin, tunnistettiin ja prässättiin<br />
syksyn kasveja oikeaoppisesti biologin opastuksella. Opettajat saivat<br />
samalla oppia kasvien käsittelyyn. Projektia jatkettiin keväällä 2006, jolloin<br />
kerättiin kevätkasveja ja valmistettiin artesaanin ohjauksella kasveille<br />
kasviot - lapset askartelivat omille kasvioilleen itse tehdyt kannet - joita<br />
voidaan täydentää uusilla sisälehdillä joka luokka-asteella.<br />
Projektin myötä syntyi jatkosuunnitelmia; Alkio-opiston biologia-linjan<br />
opiskelijat pääsivät lukuvuonna 2006-2007 vetämään Korpilahden eri<br />
kouluilla ynpäristökasvatusprojektia. Projekti oli kirjattu sekä alakoulujen,<br />
että Alkio-opiston opetussuunnitelmiin opetuksen osaksi, toiminnalliseksi<br />
oppimisprojektiksi, josta Alkio-opiston opiskelijat saivat opiston todistukseen<br />
kaksi opintopistettä. Mukaan lähti neljä bio-ja ympäristötieteiden<br />
opiskelijaa ja kolme Korpilahden alakoulua, Hurttia, Patajärvi ja Saalahti.<br />
Oppitunnit suunniteltiin yhdessä koulujen opettajien kanssa. Patajärven
Ideoista toteutukseen 5<br />
koululla opetus sisälsi eliön rakenneopetusta 1. ja 2. luokille sekä kasvilajien<br />
kenttätutkimusta 3. - 6. luokkalaisille. Alkio-opiston opiskelijat toimivat<br />
opettajina ja biologia-linjan lehtori tutorina mukana. Saalahden ala-asteella<br />
oppilaina olivat kaikki koulun oppilaat eskareista 6. -luokkalaisiin;<br />
kaikki oppilaat ja opettajat olivat samassa luokassa ja aihe yhteinen, eli vesistön<br />
laatu ja suojelu. Alkio-opiston biologia-linjan lehtori toimi opettajana.<br />
Projekti jatkuu keväällä 2007. Helmikuussa toteutetaan talviekologiaprojekti<br />
ja maaliskuussa jatketaan vesien suojeluprojektia. Myös Hurttian<br />
ala-asteella käynnistettiin uusi projektivaihe Alkio-opiston biologia-linjan<br />
opiskelijoiden ja lehtorin johdolla syksyllä 2006. Aiheena oli lukuvuoden<br />
2005-2006 kasvikokoelmien tarkistus 4. - 6. -luokkalaisilla. Opistolaiset<br />
tarkistivat oppilaan kanssa kahden kesken kasvien nimet ja muut seikat<br />
kasvikokoelmasta. Aihe käynnistyi hyvin, mutta biologia-linjan lehtorin<br />
jäädessä eläkkeelle on vielä kyseenalaista, miten ja kenen johdolla projektia<br />
jatketaan tulevana syksynä.<br />
3.3 Sirkus tulee kouluun<br />
Edellä mainitut projektit oli mahdollista toteuttaa pienillä materiaali- ja<br />
kustannuspanoksilla Rinki-hankkeen sisällä sekä koulujen omilla resurssi-<br />
ja välinepanostuksilla. Patajärven koululla ideoitu sirkus-projekti kuitenkin<br />
vaati sellaista erityisosaamista ja -välineistöä, jonka järjestämiseksi<br />
täytyi hakea hankkeen ulkopuolista rahoitusta. Patajärven koulu haki opetusministeriön<br />
kuntien kulttuuritoimintaan, kehittämis- ja kokeilutoimintaan<br />
sekä erityistehtäviin kohdistettua rahoitusta. Sen lisäksi Taiteen keskustoimikunnalta<br />
haettiin ”Sirkus tulee kouluun” -projektille media- ja<br />
sirkustaiteen erityisrahoitusta sekä lastenkulttuurin erityisavustuksia. Mikään<br />
näistä haetuista rahoitussuunnitelmista ei toteutunut, joten projektiideat<br />
oli pakko laittaa jäihin toistaiseksi.<br />
Projektia oli jo suunniteltu syksyllä 2004 ja Rinki-hankkeessa se otettiin<br />
uudelleen työn alle syksyllä 2005. Suunnitelmista muotoutui ihanteellinen<br />
yhteistyö-projekti, jonka yhtenä osapuolena olivat Patajärven koulu<br />
ja sen opettajat. Koulun ulkopuolista erityisosaamista ja tuntemusta edus-
Ideoista toteutukseen<br />
ti korpilahtelainen sirkustaiteilija Taikapetteri ja lisäksi projektin työpajatyöskentelyyn<br />
antoi apunsa Alkio-opiston vapaa-aika -linjan opiskelija.<br />
Parhaassa tapauksessa projekti olisi vielä onnistuttu opinnollistamaan tälle<br />
opiskelijalle siten, että hän olisi saanut työstään projektissa tietyn määrän<br />
opintopisteitä Alkio-opiston todistukseensa.<br />
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti projekti oli määrä toteuttaa keväällä<br />
2006 siten, että koululla olisi ensin tutustuttu sirkukseen ilmaisu-<br />
ja taidemuotona, sitten Taikapetteri avustajansa kanssa olisi vetänyt erilaisia<br />
sirkus-työpajoja eri välineistöllä ja oppilaat olisivat saaneet valita lajinsa<br />
omien kiinnostustensa mukaan. Sirkuksen teknisen puolen lisäksi oppilaat<br />
olisivat saaneet luoda itselleen oman satu-hahmon, jota esittäen sirkusvälineistöä<br />
ja -tekniikoita oli tarkoitus lähestyä ilmaisullisesti. Valittujen välineiden<br />
ja muotojen kanssa olisi sitten harjoiteltu ja lopulta käsikirjoitettu,<br />
lavastettu ja puvustettu yhteistyössä Taikapetterin, opettajien ja oppilaitten<br />
kesken kevätjuhlaa varten suuret sirkus-iltamat, joissa oppilaat olisivat<br />
esiintyneet valitsemissaan ja kehittelemissään rooleissa sirkus-ilmaisun<br />
keinoin.<br />
Projektiin oli tarkoitus yhdistää akrobatian ja muun kehollisen ilmaisun<br />
ja liikkeen lisäksi äidinkielen opetuksen elementtejä roolihahmojen ja<br />
käsikirjoituksen teossa. Lavastuksen ja puvustuksen tiimoilta puolestaan<br />
olisi voitu käyttää käsityön ja kädentaitojen oppitunteja; sirkusilmaisuun<br />
sekä tekniikkojen harjoitteluun olisi käytetty liikunnan tunteja ja lisäksi<br />
harjoittelua olisi jatkettu myös vapaa-ajalla.<br />
Koska rahoitus ei järjestynyt vielä vuoden 2005 loppuun mennessä,<br />
projekti päätettiin siirtää syksylle 2006. Rahoitusta ei kuitenkaan järjestynyt<br />
myöskään kevään 2006 aikana, joten projektisuunnitelmat jäivät toteutumatta<br />
tältä erää.<br />
3.4 Koululaiset elämyspolulla<br />
Vaikka Sirkus-projekti ei onnistunutkaan, Patajärven koululla ei jääty istumaan<br />
toimettomana, vaan lähdettiin ideoimaan uusia yhteistyön mahdollisuuksia.<br />
Rinki-hankkeen yhtenä osana järjestettiin lokakuussa 2006<br />
Aikamatka menneisyyteen –elämyspolku Patajärven koululaisille. Kaikki
Ideoista toteutukseen 7<br />
koulun 45 oppilasta osallistuivat opettajiensa kanssa yhdeksän Humakin<br />
ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelijan rakentamaan elämyspolkuun<br />
vanhalla Laukaantiellä Korpilahden kirkonkylän kupeessa.<br />
Idea elämysmatkasta tuli Patajärven koulun opettajilta, jotka halusivat<br />
opetussuunnitelman liikenne ja liikkuminen -teemaan jotain erilaista, kokemuksellista<br />
ja paikallista. Humakin opiskelijaryhmä suunnitteli yhdeksän<br />
rastin polun, jonka varrella eri rooleissa esiintyivät kaikki ensimmäisen<br />
vuoden 20 opiskelijaa. Patajärven koulun kaikki 45 oppilasta ja opettajat<br />
ottivat itselleen roolihahmot ja kiersivät reitin perhekuntina. Oppilaat<br />
eläytyivät rooleihinsa vähintään yhtä hyvin kuin rastien <strong>ammattikorkeakoulu</strong>opiskelijatkin.<br />
Projektipäivä saavutti tavoitteensa: koululaiset ja muualta Korpilahdelle<br />
tulleet kulttuurituottajaopiskelijat tutustuivat perinteikkääseen Laukaantiehen<br />
ja Suomen historian eri aikakausiin. Rasteilla koululaiset kohtasivat<br />
kirkkoherran, hevosmiehiä, ”laukku-ryssän” ja pysähtyivät kestikievariin.<br />
Matkan varren viireissä heiluivat historian tutut vuosiluvat Pähkinäsaaren<br />
rauhasta alkaen.<br />
Tapahtuma sai hyvin julkisuutta: maakuntalehti Keskisuomalaisen<br />
sunnuntain numeron koko sivu oli omistettu aikamatkalle. Koillis-Häme<br />
ja Korpilahti kertoivat laajasti elämysmatkasta. Erityisesti kahden erilaisen<br />
oppilaitoksen, <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n ja ala-asteen yhteistyön voima heijastui<br />
Opettaja-lehdessä ilmestyneessä jutussa. Humakin opiskelijoille tällaisten<br />
yhteistyö-projektien toteuttaminen tarjoaa hyviä työoppimispaikkoja<br />
aivan lähellä. Korpilahden kampuksen opiskelijoiden ei näin tarvitse aina<br />
lähteä jyväskylään tai pidempään työoppimiseen, vaan kampus voi tarjota<br />
mielekkäitä oppimisympäristöjä paikallisesti, ja paikalliset tahot hyötyvät<br />
yhteistyöstä aivan samassa mittakaavassa.
4 HANKKEEN TAVOITTEIDEN<br />
TOTEUTUMINEN<br />
Hakkeen suunnitteluvaiheessa sille asetettiin runsaasti eritasoisia tavoitteita,<br />
mutta hankkeen onnistumisen elinehtona oli kuitenkin yksi päämäärä<br />
ylitse muiden: saavuttaa riittävä määrä kiinnostusta kehittämishanketta<br />
kohtaan paikallisten kulttuuritoimijoiden ja -tahojen keskuudessa, jotta<br />
yhteistyön kehittäminen lähtisi käyntiin oikeaa kautta, toimijoiden keskuudessa,<br />
eikä hanke-vetoisesti. Näin tavoitteena oli saada kehittämistyö<br />
käynnistettyä siten, ettei sitä tulevaisuudessa tarvitse ohjailla hanke-organisaation<br />
kautta, vaan työ etenee itsenäisesti kulttuurin kentällä Korpilahdella.<br />
Tämä ensi-sijainen tavoite saavutettiin jo hankkeen ensimmäisessä<br />
seminaarissa keväällä 2006, kun lukuvuodelle 2006-2007 laadittiin suunnitelmat<br />
toteutettavista yhteistyö-projekteista ja samalla syntyi runsaasti<br />
uusia, hedelmällisiä kytköksiä eri kulttuuritoimija-tahojen kesken.<br />
4.1 Yhteistyöväylien avaus<br />
Hankkeen tavoitteena oli luoda säännöllinen, toimiva ja kustannustehokas<br />
foorumi projektin kohderyhmän, koulujen ja niiden ulkopuolisten kulttuuri-<br />
tms. toimijoiden vuoropuhelulle ja kohderyhmän avoimen ja rakentavan<br />
vuoropuhelun myötä kytkeä koulun ulkopuolinen osaaminen<br />
suunnitelmalliseen, opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, opetuksen<br />
osaksi. Kustannustehokkaan foorumin muodostamiseksi järjestettiin<br />
Alkio-opistolla maaliskuussa 2006 Ideariihi -seminaari, jonka tavoitteena<br />
oli aloittaa avoin keskustelu kehittämishankkeessa tarvittavista toimenpiteistä,<br />
avata uusia yhteistyöväyliä eri toimijoiden välillä ja herättää yhteistyöideoita.<br />
Seminaariin kutsuttiin opettajia kaikilta Korpilahden kouluasteilta,<br />
Korpilahden kuntahallinnon ja sosiaali- ja vapaa-aikapalvelujen eri<br />
alueiden edustajia sekä kattavasti kolmannen sektorin edustajia ja yksittäisiä<br />
kulttuuritoimijoita. Näin päästiin kartoittamaan hankkeesta kiinnostu-
Hankkeen tavoitteiden toteutuminen<br />
neiden toimijoiden osallistumisaktiivisuutta ja sitoutumisen astetta hankkeeseen<br />
ja sen tavoitteisiin.<br />
Seminaarissa oli paikalla 18 hengen kirjava joukko korpilahtelaisia toimijoita,<br />
jotka olivat hyvin motivoituneita yhteistyön kehittämiseen. Vaikka<br />
väkeä oli melko niukasti, pienryhmätyöskentelyn ja vuoropuhelun<br />
myötä syntyi kymmenkunta toteuttamiskelpoisia projekti-aihioita, joista<br />
osaa lähdettiin toteuttamaan Korpilahdella lukuvuosien 2006 - 2007 aikana.<br />
Ennen kaikkea seminaari ja sen näkyvyys paikallisessa lehdistössä auttoi<br />
paikallisia toimijoita ja tahoja tiedostamaan toistensa olemassaolon ja<br />
yhteistyön mahdollisuuksia paremmin.<br />
Yhteistyöhalukkuuden ja -kiinnostuksen herättämisessä hankkeen osatavoitteen<br />
voidaan katsoa toteutuneen. Saimme avattua uusia yhteistyöväyliä,<br />
jotka toimivat seminaarin jälkeenkin yhteistyötoimijoiden välillä<br />
yhteydenpitona ja yhteisenä ajatusten kehittämisenä edelleen kohti niiden<br />
toteutusta. Projekti-ideoita myös toteutettiin ja toteutetaan yhdistettynä<br />
opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Hankkeeseen osallistuneet<br />
tahot toimivat resurssiensa rajoissa aktiivisesti yhteistyössä hankkeen<br />
tavoitteiden täyttymiseksi ja kykenevät avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun.<br />
4.2 Hankkeen pilotti-projektit<br />
Hankkeen aikana toteutettiin seminaarissa ja sen jälkeen syntyneitä projekti-ideoita.<br />
Tavoitteen toteutumista arvioidessa kiinnitettiin huomiota<br />
siihen, kuinka hyvin pilotti-projekteja saatiin käynnistymään, ja lisäksi siihen<br />
kuinka hyvin ja millaiset jatkosuunnitelmat saatiin kytkettyä seuraavan<br />
vuoden opetussuunnitelmiin. Eri kulttuuritoimijatahot osallistuivat<br />
projektien ideointiin aktiivisesti ja synnyttivät hyvin toteutuskelpoisia projekti-ideoita<br />
toteutettavaksi sekä hankkeen aikana, että sen jälkeen. Projekteja<br />
syntyi kiitettävästi ja niitä toteutettiin onnistuneesti. Hankkeen lopputilanteessa<br />
osa projekteista oli vielä kesken ja uusia yhteistyö-projektejakin<br />
oli jo syntynyt, joten tavoitteen voidaan katsoa täyttyneen yli odotusten.<br />
jatkosuunnitelmat yhteistyön kehittämisestä hankkeen jälkeenkin
0 Hankkeen tavoitteiden toteutuminen<br />
osoittavat, että hankkeen myötä on onnistuttu sitouttamaan eri yhteistyötoimija-tahoja<br />
yhteistyön tekemiseen.<br />
Yhteistyön toimivuuden suhteen oli lisäksi tärkeää havaita, että yhteistyökumppanit<br />
todella osaavat kuunnella ja siten ymmärtää toisiaan ja yhteistyön<br />
toisilleen luomia vaatimuksia, edellytyksiä ja tarpeita. Myös erilaisten<br />
oppijoiden huomioon ottaminen on toteutunut hankkeen projekteissa.<br />
Projekteja on suunniteltu ja suunnitellaan nimenomaan kohderyhmän<br />
valmiuksien mukaan. Tulevaisuudessa voidaan vielä tarpeen mukaan<br />
järjestää vaikkapa koulun teemapäiviä ”erilaiset oppijat” -teemalla, jolloin<br />
myös koulujen ulkopuoliset toimijat pääsevät paremmin perille koululaisten<br />
kehitysvalmiuksista ohjaukseen ja opetukseen liittyen.<br />
Yhteistyön haasteeksi nousi se, että yhteistyöaihioita ja -ideoita syntyi<br />
jopa ylitarjontaan asti suhteessa ideoiden toteutuksen resursseihin. Esimerkiksi<br />
Korpilahden Elävän musiikin yhdistys oli valmis tarjoamaan useita<br />
eritasoisia ja -sisältöisiä yhteistyöprojekteja tehtäväksi yhteistyössä Alkioopiston<br />
ja Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n Korpilahden kampuksen<br />
kanssa. Tarjouksista ilmeni hyvin yhdistyksen tarve saada päivitettyä kulttuurituotannon<br />
osaamista toimintaansa ja toisaalta yhdistyksen pitkä kokemus<br />
ajatellen opiskelijoiden työoppimisten sisältöjä. Yhteistyön ainoana<br />
haasteena onkin se, löytyykö kulttuurituottajaopiskelijoiden keskuudesta<br />
halukkaita tekemään työoppimista Korpilahden Elävän musiikin yhdistyksessä,<br />
sillä nykyisellä kokemuksella näyttää siltä, että opiskelijat havittelevat<br />
mieluummin työoppimispaikkoja jyväskylästä ja muista suuremmista<br />
kaupungeista tai kotipaikkakunniltaan. Toisaalta Patajärven koululla<br />
upeasti onnistunut Aikamatka -projekti taas osoittaa, että yritystä tilanteen<br />
kehittämiseen ainakin löytyy. Tässä suhteessa Humakin Korpilahden<br />
kampuksella on suuri osa vastuuta harteillaan, sillä opiskelijoille on mahdollista<br />
tuoda paikallisia yhteistyöväyliä tutuksi ensimmäisen opiskeluvuoden<br />
aikana vaikkapa erilaisten kurssien sisällä järjestettävien toiminnallisten<br />
projektien muodossa.
4.3 Yhteistyön malli<br />
Hankkeen tavoitteiden toteutuminen 1<br />
Hankkeen tavoitteena oli yleensäkin luoda malli koulujen ja niiden ympäristön<br />
osaajien yhteistoiminnalle. Valmis malli voidaan johtaa suoraan Leinosen<br />
opinnäytetyöstä, jossa selvitetään yhteistyön tekemisen haasteita ja<br />
edellytyksiä eri osapuolten näkökulmasta. Mallinnus on onnistunut ajatuksen<br />
tasolla siinä mielessä, että eri yhteistyötahot ottavat toistensa tarpeita<br />
ja edellytyksiä nyt paremmin huomioon jo erilaisten yhteistyö-projekti<br />
-ehdotusten suunnittelun yhteydessä. Näin mallinnusta tehdään paraikaa<br />
jokaisessa yhteistyö-projektissa ja sen seurauksena saadaan kaikkia<br />
yhteistyö-osapuolin tyydyttäviä (ja ei-kuormittavia) ja tehokkaita projekteja<br />
käyntiin. Eri tahojen vuoropuhelussa on noussut esiin eri tahojen tarpeita<br />
mm. projektien suunnittelu-aikataululle ja ideoituja projekti-aihioita<br />
on näin voitu lähteä suunnittelemaan paremmin jokaisen yhteistyöosapuolen<br />
tarpeita tyydyttäen. Näin projektien onnistunut toteutus on saanut<br />
paremmat lähtökohdat.<br />
Hankkeen tavoitteena oli lisäksi luoda yhteistyörenkaasta ja sen tuottamista<br />
koulun ja sen ympäristön yhteistyöprojekteista harjoittelupaikkoja<br />
korpilahtelaisten oppilaitosten opiskelijoille, uusia jatkokouluttautumismahdollisuuksia<br />
opettajille sekä työllistymismahdollisuuksia paikallisille<br />
kulttuuritoimijoille. Opiskelijoille on tarjoutunut mahdollisuuksia harjoitella<br />
taitojaan projekteissa. Sekä Humak että Alkio-opisto ovat vahvistaneet<br />
yhteistyösuhteitaan korpilahtelaisten koulujen kanssa. Opettajille on<br />
suunniteltu osaamisalueen laajentamiseen ja syventämiseen liittyvää koulutusta,<br />
esimerkiksi biologia-projektien yhteyteen opettajien kasvien tunnistus-<br />
ja käsittelykoulutusta.<br />
Suurimpana on se, miten saadaan opettajat ja opiskelijat mukaan erilaisiin<br />
oppimisprojekteihin ja koulutustapahtumiin, sillä osallistujamäärät<br />
saattavat helposti jäädä hyvin vähäisiksi eri syistä johtuen. Opettajien koulutusta<br />
ei Rinki-hankkeen puitteissa onnistuttu toteuttamaan, sillä järjestettyjen<br />
koulutusten osallistujamäärät jäivät liian pieniksi. Ilmapiiri Korpilahdella<br />
on kuitenkin hyvin myönteinen koulutusten järjestämiselle, kunhan<br />
ajankohta on otollinen, eikä esimerkiksi liian lähellä erilaisia työsesonkeja.
2 Hankkeen tavoitteiden toteutuminen<br />
4.4 Hankkeen arviointi ja tuotokset<br />
Hankkeen lopuksi oli tarkoitus järjestää Evaluaatio –seminaari, jossa olisi<br />
kartoitettu yhteistyömallin toimivuutta pilotti-projektien toteutumisen<br />
kautta. Seminaariin oli tarkoitus kutsua laajasti paikallisia toimijoita sekä<br />
peruskoulujen ja oppilaitosten opettajia muodostamaan ns. kommentaattoriryhmää,<br />
jonka tehtävänä oli kommentoida projekteja ja antaa kehittämisehdotuksia<br />
aktiivitoimijoille. Tämän tavoitteena olisi ollut edistää laajempaa<br />
sitoutumista ja kiinnostusta yhteistyön kehittämiseen tulevaisuudessa.<br />
Evaluaatio -seminaaria ei kuitenkaan järjestetty hankkeen aikana,<br />
sillä suurin osa projekteista oli niin pahasti keskeneräisiä.<br />
Hankkeen aikana oli tarkoitus koota kaikista projektiin osallistuvista<br />
yhteistyökumppaneista tietokanta, jotta yhteistyökuvio on jatkossa helpommin<br />
jäsennettävissä ja järjestettävissä. Yhteystietoja tuli kyllä kerättyä<br />
sähköiseen muotoon, mutta tietokantaa ei voitu sijoittaa koulujen<br />
intranettiin, kuten alun perin oli kaavailtu. Tämä ei olisi ollut kannattavaa,<br />
koska ainoastaan koulujen opettajat ja rehtorit olisivat päässeet käyttämään<br />
tietokantaa, eivät siis kattavasti korpilahtelaiset kulttuuritoimijaverkostot.<br />
Lisäksi intranetin käyttöaste oli kehno pelkästään opettajienkin<br />
keskuudessa.<br />
Yhteistyötietokanta on siis edelleenkin julkaisematta ja vaatii sähköisen<br />
sivuston ylläpitoa internetissä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla kunnan<br />
kotisivujen käyttö tarkoitukseen väliaikaisesti, mutta kunnan kotisivujen<br />
päivitykset toteutuvat hyvin hitaasti, eikä tietokantaa ole siellä mahdollista<br />
täydentää tarpeeksi usein.<br />
4.5 Jatkosuunnitelmat ja kehittämisehdotukset<br />
Patajärven koululla järjestetyn Aikamatka menneisyyteen -projektin onnistuminen<br />
vahvisti uskoa yhteistyön voimaan. Vaikka Rinki-hanke loppuu,<br />
yhteistyö jatkuu ja laajenee keväällä 2007 neljään Korpilahden kyläkouluun<br />
(Hurttia, Saakoski, Vespuoli ja Patajärvi). Näihin kouluihin Humakin<br />
kulttuurituottajaopiskelijat tuottavat mediakasvatustapahtumat. Lähtökohtana<br />
projektiin on koulujen mediakasvatuksen opetussuunnitelma,
Hankkeen tavoitteiden toteutuminen 3<br />
jonka pohjalta tapahtuma toteutetaan. Projekti on sisällytetty myös Humanistisen<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>n mediakasvatus-kurssiin ja kurssin aikana<br />
toteutettavat mediakasvatuspäivät ovat kurssin lopputöitä. Niissä kohtaavat<br />
teoria ja käytäntö sekä suomalaisuus ja kansainvälisyys, sillä kurssin<br />
opiskelijat ovat Humakin varsinaisia opiskelijoita ja vaihto-opiskelijoita eri<br />
puolilta Eurooppaa. Kevään 2006 kansainvälisyys-projekti korpilahtelaisilla<br />
kouluilla osoitti, kuinka hedelmällistä kulttuurienvälinen yhteistyö voi<br />
olla ja siksi nyt suunnitteilla oleva projekti saakin aivan uutta lisäarvoa.<br />
Myös Alkio-opiston opiskelijat jatkavat yhteistyötä koulujen kanssa, kun<br />
biologia-linjan opiskelijat jatkavat talviekologia- ja ympäristönsuojelu-projektia<br />
Saalahden ala-asteelle.<br />
Toteutuneiden projektien kannalta olisi mielenkiintoista järjestää tulevana<br />
syksynä 2007 Ideariihi-seminaarin kaltainen hautomopäivä, jossa<br />
voitaisiin purkaa toteutuneita yhteistyö-projekteja, avata ja jakaa kokemuksia<br />
ja onnistumisia ja lisäksi nostaa esiin kehityskohtia ja uusia yhteistyö-ideoita.<br />
Samalla olisi tärkeää saada yhteistyön tekemisen ideaa kylvettyä<br />
laajemmalle alueelle ja saada näin mukaan yhä heterogeenisempaa<br />
joukkoa toimijoita. Toivottavaa on myös se, että Korpilahden kunnan hallinnon<br />
rakenteisiin saataisiin istutettua innostus kehittää kunnan kulttuuritoimintoja<br />
avoimen yhteistyön hengessä. Samalla voidaan edelleen kartoittaa,<br />
millaista lisäkoulutusta toteutuvien projektien ympärillä ja lomassa<br />
on tarpeellista toteuttaa.<br />
Sekä Korennon että Ringin pyrkimyksenä on ollut koota paikallisia<br />
kulttuuritoimintoja ja -toimijoita helposti tavoitettavaan yhtenäiseen paikkaan,<br />
joko fyysiseen paikalliskulttuurikeskus-rakennukseen tai vastaaville<br />
verkkosivuille. jotta kulttuurisen yhteistyön tekeminen ja oikeiden ihmisten<br />
ja tahojen tavoittaminen on mahdollisimman vaivatonta, tällainen keskus<br />
palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla sekä kulttuuritoimijoita, että<br />
kulttuurin kuluttajia. Lisäksi kulttuuritoimintojen, -palveluiden ja -toimijoiden<br />
keskittäminen palvelee turisteja ja muita ei-paikallisia Korpilahden<br />
palveluita käyttäviä tahoja.
4 Liitteet<br />
5 LOPUKSI<br />
Rinki -hankkeesta syntyi konkreettisena tuloksena entistä aktiivisempi yhteistyötoimijaverkosto,<br />
joka sai hankkeen aikana luotua uusia kytkentöjä.<br />
Yhteistyön pelisäännöt selkeytyivät ja toteutuneet yhteistyö-projektit onnistuttiin<br />
viemään läpi siten, että kaikki yhteistyötahot hyötyivät niistä,<br />
eikä yksikään taho kuormittunut tavallista enempää yhteistyön tekemisen<br />
johdosta. Sen sijaan projektit koettiin yleisesti todella hyvin onnistuneina<br />
juuri siitä syystä, että jokainen yhteistyöosapuoli toi projekteihin oman<br />
panoksensa ja osaamisensa ja näin kokonaispanos jaettiin tasapuolisesti ja<br />
tuloksena oli jokaisen osaamisalaa rikastuttavia kokemuksia.<br />
Yhteenvetona voidaan todeta, että Rinki-hanke on onnistunut tavoitteessaan<br />
rakentaa pysyvää, itseään lisäävää ja täydentävää yhteistyön kehittämisrinkiä.<br />
Hankkeen myötä toiminta on pyörähtänyt hyvin käyntiin itsenäisten<br />
toimijoiden ja toimintojen tasolla. Etenkin paikalliset koulut ja<br />
oppilaitokset ovat paremmin tietoisia yhteisistä ja toistensa tavoitteista ja<br />
voivat nyt joustavammin ja runsaammin kirjata opetussuunnitelmiensa sisältöihin<br />
yhteisiä oppimisprojekteja. Myös paikallisia koulujen ulkopuolisia<br />
kulttuuritoimijoita, taiteilijoita ja yhdistyksiä on herätelty yhteistyöhön<br />
ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan on kuultu. Tämä luo tukevan pohjan yhteistyön<br />
tekemiselle tulevaisuudessa.
LÄHTEET<br />
Lähteet 5<br />
Leinonen, <strong>Henni</strong> 2005. Toimintarinki - Paikalliskulttuurin, paikallisen<br />
tietotaidon ja opetuksen kohtaaminen koulussa Korpilahdella. <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>. Kulttuurituotannon koulutusohjelma. Opinnäytetyö.<br />
Rauste-von Wright, Maijaliisa 1997. Opettaja tienhaarassa. Konstruktivismia<br />
käytännössä. juva: Atena.<br />
Way, Brian 1967. Luova toiminta ja persoonallisuuden kehittäminen. Toinen<br />
painos. Suomentanut Tintti Karppinen. Forum-kirjasto. Helsinki:<br />
Tammi.
Joni Käenmäki<br />
Ääni ja Vimma:<br />
Bändikatselmuksesta kohti<br />
suurempia areenoita?
1 JOHDANTO<br />
Ääni & Vimma on vuosittain järjestettävä bändikilpailu, johon voivat osallistua<br />
alle 25 vuotiaista jäsenistä koostuvat yhtyeet. Alkukarsintoihin otetaan<br />
mukaan 150 ensin ilmoittautunutta bändiä, joista karsitaan semifinaalien<br />
kautta Kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä järjestettävään finaaliin<br />
kymmenen parasta. Osallistuvilla bändeillä ei saa olla levytyssopimusta<br />
eikä kaupallisesti julkaistua materiaalia. Kilpailun kolme parasta yhtyettä<br />
palkitaan palkinnoin, jotka yleensä ovat ilmaista studioaikaa sekä esiintymismahdollisuuksia<br />
kaupungin isoissa yleisötapahtumissa. Tämän lisäksi<br />
kaikki kilpailuun osallistuvat bändit saavat musiikkialan ammattilaisista<br />
koostuvalta tuomaristolta palautteen esiintymisestään.<br />
Ääni & Vimma –bändituotteistamisprojektin tarkoituksena ja lähtökohtana<br />
oli valita samannimisestä bändikilpailusta kaksi finaaliin selviytynyttä<br />
yhtyettä (ei kuitenkaan kolmen parhaan joukkoon sijoittuneita) ja<br />
tuottaa heille demosingle, sekä käytännössä tuotteistaa valitut bändit levyyhtiölle/ohjelmatoimistolle<br />
valmiiseen kuntoon. Projektin rahoituksesta<br />
ja ohjauksesta vastasivat yhteistyössä Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
Kauniaisten kampus sekä Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskus<br />
(myöhemmin myös NK).<br />
Tässä artikkelissa esitellään projektin keskeiset sisällöt, toiminnot sekä<br />
kehitysnäkymät. Artikkelin tiedot pohjautuvat kirjallisiin lähteisiin ja projektiraportteihin<br />
sekä omakohtaisiin kokemuksiin bändituotteistamisprojektista.<br />
1.1 Projektin organisaatio<br />
Projektin organisaatiossa olivat mukana Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
Kauniaisten kampuksen lehtori Harri Saksala, opiskelijat joni Käenmäki,<br />
jussi Hietala ja Kirsi Oikarinen, sekä Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen<br />
edustajina Kulttuuriareena Glorian toiminnanjohtaja<br />
Pekka Mönttinen ja Keskitettyjen palvelujen osastopäällikkö Ilpo Lai-
Johdanto<br />
tinen. Tämän lisäksi organisaatioon kuuluivat myös valitut bändit, eli helsinkiläinen<br />
The Dance –niminen kokoonpano ja niin ikään pääkaupungista<br />
kotoisin oleva Tirehtöörit.<br />
Humakin edustajista Harri Saksalan rooli oli toimia projektissa ohjaajana,<br />
kun taas opiskelijat vastasivat käytännön tasolla projektin läpiviennistä<br />
eli toimivat tuottajina (Käenmäki sekä Hietala työparina ja Oikarinen itsenäisesti).<br />
Nuorisoasiainkeskuksen edustajien tehtävät liittyivät projektin<br />
ohjaukseen, asiantuntija-avun tarjoamiseen sekä resurssien jakoon. Projektin<br />
ohjaus toteutettiin koko organisaation yhteisissä tapaamisissa, joissa sovittiin<br />
projektin etenemisestä. Lisäksi tuottajaopiskelijat pitivät palavereja<br />
Saksalan kanssa käytännön asioiden tiimoilta.<br />
Humak ja Nuorisoasiainkeskus vastasivat yhteistyössä projektin rahoituksesta,<br />
käytännössä Nuorisoasiainkeskus tarjosi omat studionsa ja ammattitaitoisen<br />
äänittäjän projektin käyttöön sekä vuokrasi Kulttuuriareena<br />
Glorian julkaisukeikkaa varten ilmaiseksi. Muista kuluista molemmat rahoittajat<br />
vastasivat tasapuolisesti.<br />
Projektin organisaatioon kuului lisäksi muutamia alihankkijoita ja yhteistyökumppaneita.<br />
Heidän palvelujaan tarvittiin sellaisissa projektin osaalueissa,<br />
joiden toteuttamiseen ydinorganisaation tietotaito ei olisi riittänyt.<br />
Tällaisia osa-alueita olivat mm. valokuvaus ja musiikin masterointi.<br />
1.2 Projektin tavoite<br />
Projekti on tavoitteellinen, varta vasten muodostetun organisaation tehtäväksi<br />
annettu työkokonaisuus, jonka kesto ja resurssit on ennalta määritelty<br />
(Anttila 2001, 12). Tuotteistamisprojektin tavoitteena oli tuottaa bändeille<br />
uskottava ja hyvälaatuinen demo, sekä koota promootiopaketti levyyhtiöille,<br />
ohjelmatoimistoille ja muille alan toimijoille lähetettäväksi. Lisäksi<br />
bändejä oli tarkoitus tuotteistaa tarpeen mukaan eli hioa heidän ulosantiaan<br />
ja mahdollisesti myös musiikillista ilmaisuaan. Promootio-pakettiin<br />
oli tarkoitus koota demon lisäksi naseva saatekirje sekä valokuvia yhtyeestä.<br />
Ideaalitilanteessa promootiopaketti saisi jonkin alan toimijan kiinnostumaan<br />
bändistä siinä määrin, että bändille tarjottaisiin levytys- tai<br />
esiintymissopimusta.
100 Johdanto<br />
Käytännön tason tavoitteita olivat lisäksi tuottajaopiskelijoiden valmiuksien<br />
lisääminen musiikkikentällä ja työelämässä toimimiseen, sekä<br />
niin bändien kuin opiskelijoidenkin yhteistyöverkoston kartuttaminen.<br />
Musiikkiteollisuudessa liiketoiminta kiteytyy ydinsisällön eli teosten ja<br />
esitysten ja niistä tehtyjen äänitteiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen.<br />
Tuloksissa pyritään tuotteiden arvonlisäyksen maksimointiin. Vaikka<br />
bändituotteistamisprojektia ei voikaan pitää suoranaisena liiketoimintana,<br />
oli tämänkin projektin tarkoituksena siis yllä mainittujen konkreettisten<br />
tavoitteiden lisäksi luoda lisäarvoa tuotteelle, tässä tapauksessa bändille.<br />
Käytännössä lisäarvon tuottaminen tarkoitti bändin eteenpäin kehittämistä,<br />
parhaassa tapauksessa niin valmiiksi, että jokin levy-yhtiö haluaisi<br />
tehdä yhtyeen kanssa sopimuksen. Tämä tavoite otettiin huomioon jatkuvasti<br />
projektin aikana ja sitä tarkasteltiin osin musiikkiteollisuuden arvonlisäketjun<br />
kautta. Arvonlisäketju perustuu tuotteen jalostumisen seuraamiseen<br />
vaiheittain idea-asteelta loppukäyttäjälle asti (Luominen – Kehittäminen<br />
– Paketointi – Markkinointi – jakelu), ja näin myös projektissa<br />
pyrittiin seuraamaan tuotteen jalostumista ketjun jokaisessa vaiheessa.<br />
(Yrittäjyys musiikkiteollisuudessa 1998, 17.) Konkreettisesti siis bändien<br />
kehitystä ja demon tuotannon edistymistä arvioitiin vaihe vaiheelta, ja<br />
joka vaiheessa tavoitteena oli tarkastella myös tätä tuotannon lisäarvopuolta<br />
ja näin pyrkiä lisäämään sitä.
2 BÄNDITUOTTEISTAMIS-<br />
PROJEKTIN TOTEUTUS<br />
The Dance (Kuva: Perttu Inkilä)<br />
2.1 Tuotteistamisen käynnistys<br />
Projekti käynnistettiin keväällä 2005 palaverilla, johon osallistuivat kaikki<br />
projektin tahot bändejä lukuun ottamatta, käytännössä siis koko senhetkinen<br />
organisaatio. Tässä palaverissa sovittiin budjetista, aikataulusta<br />
ja muista käytännön asioista. Tämän jälkeen tuottajaopiskelijat suorittivat<br />
kartoituksen Ääni & Vimma –kilpailun finaaliin selviytyneistä bändeistä,<br />
joista valituksi tulivat lopulta helsinkiläiset The Dance sekä Tirehtöörit.<br />
Molemmat bändit suostuivat lähtemään mukaan projektiin mielellään, joten<br />
tärkeä alkukontakti sujui hyvin.<br />
Bändien valinnan jälkeen tuottajaopiskelijoiden tehtävänä oli laatia<br />
alustava ryhmäkohtainen budjetti ja aikataulu projektille sekä varata studioaikoja<br />
Nuorisoasiainkeskuksen studioilta. Studiovarauksessa oli pieniä
102 Bändituotteistamisprojektin toteutus<br />
ongelmia kaupungin työntekijöiden kesälomista johtuen, mutta lopulta<br />
The Dance sai studioaikansa Munkkiniemen MD-studiolta ja Tirehtöörit<br />
puolestaan Harjun nuorisotalon studiolta, molemmat bändit alkusyksyksi<br />
2006.<br />
Tuottajaopiskelijat olivat siis jo tavanneet bändit ensimmäisen kerran<br />
ja saaneet heidän suostumuksensa projektin aloittamiseen ennen kuin itse<br />
nauhoitettavia kappaleita alettiin valikoida. Toisen työryhmän kohdalla<br />
toimittiin niin, että bändin treenikämpällä järjestettiin tuotantopalaveri,<br />
jossa bändi soitti näytteeksi tuotannostaan neljä julkaisematonta kappaletta,<br />
jotka heidän mielestään sopisivat tulevalle demosinglelle. Yhdessä tuottajien<br />
kanssa näistä valittiin kaksi nauhoitettavaksi. Lisäksi bändille annettiin<br />
ohjeeksi hioa ja treenata juuri niitä kahta kyseistä kappaletta, jotta<br />
nauhoitushetkellä soitto olisi sujuvaa. Toinen työryhmä taas päätyi ratkaisuun<br />
jossa bändi valitsi nauhoitettavat kappaleet itse.<br />
Tässä työvaiheessa kuvaan astui ensimmäistä kertaa itse tuotteistaminen.<br />
Toki jo bändivalinnoissa oli painotettu mielenkiintoisuuden ja omaperäisyyden<br />
merkitystä, mutta vasta kappaleiden valinnassa ja tapaamisessa<br />
bändien kanssa tilanteeseen pystyi ensimmäistä kertaa todella vaikuttamaan.<br />
Hyvin nopeasti kävi selväksi, että projektiin oli tällä kertaa valittu<br />
mukaan kaksi melko erityylistä yhtyettä. The Dance soitti melko suoraviivaista<br />
joskin hieman maalailevaa englanninkielistä poprockia (kaupallinen<br />
potentiaali melko tai jopa erittäin hyvä), kun taas Tirehtöörien musiikki<br />
oli suomenkielistä skata 1 . jälkimmäisessä tapauksessa musiikkityylin<br />
voi helposti kuvitella vajoavan marginaaliin, ja täten kaupallisen potentiaalin<br />
olevan melko pieni. Tämänkaltaisen musiikin tuotteistaminen onkin<br />
kieltämättä haasteellista, mutta toisaalta alakulttuureille tyypillinen fanien<br />
uskollisuus oli Tirehtöörien kohdalla käännettävissä myös voimavaraksi.<br />
joka tapauksessa bändit olivat lähtökohtaisesti melko erilaisia, mutta yhdistävänä<br />
tekijänä molempia leimasi vahva uskottavuuden tunne, ja se loi<br />
projektille hyvän kasvualustan.<br />
1 Ska on jamaikalainen musiikkityyli, jossa perinteiseen rhythm and bluesiin yhdistetään<br />
perinteisen jamaikalaisen musiikin elementtejä, kuten letkeää rytmiä.
Bändituotteistamisprojektin toteutus 103<br />
Molemmille bändeille oli jo ehtinyt kehittyä varsin vahva imago vuosien<br />
saatossa, vaikka nuorista bändeistä olikin kysymys. Tuottajien onneksi<br />
nämä imagot tuntuivat kuitenkin toimivan lähes sellaisenaan. Mihinkään<br />
erityistoimiin tässä asiassa ei tarvinnut ryhtyä, eikä kukaan tosin sellaista<br />
olisi toivonutkaan keinotekoisen imagonmuutoksen pelossa. Varsinkin<br />
The Dance nähtiin erittäin potentiaalisena bändinä keräämään suosiota tämän<br />
päivän populaarimusiikin suurkuluttajien eli 11-20 vuotiaiden nuorten<br />
(ja eritoten tyttöjen) keskuudessa.<br />
2.2 Studiovaihe<br />
Musiikki on siinä mielessä kuin rakennus, että mitä huolellisemmin sen<br />
perustukset on laadittu, sitä korkeammalle sen voi rakentaa (Larmola<br />
2006). Tästä syystä bändit saivat ohjeekseen harjoitella nauhoitettavat kappaleet<br />
tarpeeksi hyvään kuntoon ennen studioon menoa, ja lisäksi tuottajaopiskelijat<br />
pyrkivät myös varaamaan mahdollisimman paljon studioaikaa,<br />
jotta perustukset sitten tosiaan olisivat kunnossa. Kuten edellä on<br />
mainittu, studiota ei tarvinnut varata yleisiltä markkinoilta, vaan Nuorisoasiainkeskus<br />
tarjosi nauhoitusaikaa omista studioistaan, Munkkiniemen<br />
MD-studiolta sekä Harjun nuorisotalolta. NK:n kanssa käydyissä keskusteluissa<br />
ei aluksi selvinnyt kuinka monta studiopäivää projektille oli varattu,<br />
joten tässä työvaiheessa oli ensi alkuun pieniä ongelmia, jotka kuitenkin<br />
saatiin lopulta korjattua.<br />
Työpari Käenmäki-Hietala valitsi Munkkiniemen nuorisotalolla sijaitsevan<br />
MD-studion, jossa äänittäjänä toimi nuorisotalolla työskentelevä,<br />
Don Huonot –yhtyeestäkin tuttu jukka Puurula. Yhteistyö Puurulan<br />
kanssaan sujui alusta loppuun saakka mainiosti, ja projektin loppuvaiheessa<br />
hän osallistui tuotantopalavereihinkin, sillä siinä määrin suuri panos hänellä<br />
oli projektin onnistuneessa läpiviennissä. Ammattitaitoinen ja työhönsä<br />
antaumuksella suhtautuva äänittäjä on aloittelevan bändin kohdalla<br />
ensiarvoisen tärkeä palanen nauhoitusten onnistumisessa, ja tämän myös<br />
tuottajaopiskelijat saivat huomata. Tuottajaopiskelijoiden ja Puurulan lisäksi<br />
studiolla bändiä auttamassa vieraili myös yhtyeelle ennestään tuttu
104 Bändituotteistamisprojektin toteutus<br />
kokeneempi muusikko, joka antoi vinkkejä demosinglen tekoon, studiotyöskentelyyn<br />
ja kappaleiden rakenteen muokkaamiseen.<br />
Toinen yhtye äänitti oman demonsa Harjun nuorisotalon studiolla<br />
juha Kapiaisen johdolla, joka Puurulan tavoin työskentelee kaupungin<br />
palveluksessa nuorisotalolla. Nuorisoasiainkeskus siis luovutti studioajan<br />
lisäksi henkilökuntansa tietotaitoa, jota ilman projektin toteuttaminen olisi<br />
ollut huomattavasti vaikeampaa. Toisena vaihtoehtona tämän sijaan olisi<br />
ollut studiopalvelujen ostaminen yksityisiltä markkinoilta, joka olisi ollut<br />
sekä äärimmäisen kallista (yksi kahdeksan tunnin studiopäivä äänittäjineen<br />
maksaa pääkaupunkiseudulla useita satoja euroja) että myös hankalaa<br />
ja aikaa vievää.<br />
Tuottajaopiskelijoiden rooli studiossa nauhoitusten aikana vaihteli suuresti.<br />
Molemmat bändit olisivat antaneet tuottajien puuttua myös itse musiikilliseen<br />
sisältöön, mutta tähän ei nähty suurta tarvetta varsinkaan Tirehtöörien<br />
kohdalla. Studiotyöskentelyn aikana tuottajien mielipide otettiin<br />
huomioon musiikin sovitukseen, miksaukseen ja jopa itse kappaleiden<br />
rakenteeseen liittyvissä asioissa, mutta varsinaista taiteellista tuottamista<br />
kappaleiden muokkauksessa ei tarvittu. Tilanteen ollessa toisenlainen<br />
(bändi ja kappaleet eivät olisi olleet yhtä valmiita) tämäkin olisi hyvin voinut<br />
tulla kysymykseen, ja taas toisaalta tuottajien rooli studiossa olisi voinut<br />
olla vielä huomattavasti passiivisempi, jolloin kappaleiden muokkauksesta,<br />
sovituksesta ja demosinglen taiteellisesta rakenteesta olisivat vastanneet<br />
ja päättäneet ainoastaan yhtye ja äänittäjä.<br />
The Dancen kohdalla kuitenkin nähtiin osin tuottajien aloitteesta eräs<br />
melko dramaattinen ratkaisu, kun yhtye kesken nauhoitusten päätyi vaihtamaan<br />
laulajaansa. Alkuperäinen laulaja keskittyi ainoastaan kitaran soittoon<br />
ja bändin basisti sai hoidettavakseen myös lauluosuudet. Tämä ratkaisu<br />
oli kuitenkin siinä mielessä helppo, että alkuperäisellä laulajalla oli<br />
vaikeuksia englannin kielen oikeaoppisessa ääntämisessä harjoittelusta<br />
huolimatta siinä määrin, että studioaika uhkasi loppua. Kun korvaaja vielä<br />
lisäksi löytyi yhtyeen sisältä ja muut tuottajia myöten tukivat ratkaisua,<br />
ei tilanne loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikea kuin miltä se ensi alkuun<br />
vaikutti.
Bändituotteistamisprojektin toteutus 105<br />
Nauhoitusten tuloksena bändit saivat äänitettyä haluamansa kappaleet,<br />
The Dance kaksi ja Tirehtöörit kolme kappaletta. The Dancen kohdalla<br />
demon rakenteeseen kiinnitettiin vielä erityistä huomiota valitsemalla mukaan<br />
yksinkertaisempi pop-laulu sekä toinen, monimutkaisempi ja pidempi<br />
raita. Tällä tavoiteltiin kiinnostavuuden maksimointia, ensimmäinen<br />
kappale sopi radiosoittoon ja sisälsi ”hittipotentiaalia”, ja toinen taas osoitti<br />
bändin taidot myös monimutkaisempien musiikillisten ratkaisujen hallitsijana<br />
ja toi näin demolle uskottavuutta. Demokappaleita valittaessa lähtökohtana<br />
voidaan pitää, että kappaleiden takana on voitava seistä ja niiden<br />
tulisi edustaa esittäjänsä linjaa (Ahokas ym. 2004, 107). Tähän tähdättiin<br />
projektin molempien yhtyeiden kohdalla ja jälkeenpäin arvioituna<br />
tässä myös onnistuttiin.<br />
2.3 Miksaus ja masterointi<br />
Miksauksen tarkoituksena on yhdistää useita päällekkäisiä raitoja (eri instrumentit<br />
nauhoitetaan studiossa eri raidoille) yhdeksi soivaksi kokonaisuudeksi.<br />
Käytännössä siis kootaan kappaleen kaikki soittimet ja laulu<br />
samaan pakettiin ja sijoitetaan ne sopivassa suhteessa yhteen, jotta syntyy<br />
eheä kokonainen kappale. Miksauksen suorittaa yleensä sama henkilö,<br />
joka on toiminut studiossa äänittäjänä, ja näin toimittiin myös tuotteistamisprojektin<br />
molempien yhtyeiden kohdalla.<br />
Musiikkia äänitettäessä viimeinen työvaihe on masterointi, joka on tärkeä<br />
osa kaupallisen äänitteen tuottamista. Tässä prosessissa kappaleiden<br />
äänimaailmaa tasapainotetaan, yhtenäistetään ja jopa korjataan sekä saatetaan<br />
äänenvoimakkuus nykystandardien mukaiselle kaupalliselle tasolle.<br />
Masteroinnissa musiikin äänenvoimakkuus siis maksimoidaan, jotta se<br />
soi radiossa ja kaikilla mahdollisilla äänentoistolaitteilla toistettuna samalla<br />
lailla ja yhtä kovaa. Lisäksi masterointiprosessissa levylle tallennetaan Teostolta<br />
saatu ISRC-koodi mahdollisten tekijänoikeuskorvausten tilitystä varten,<br />
jos levyä tullaan esittämään julkisesti.<br />
Tuottajaopiskelija Oikarinen ja Tirehtöörit päätyivät masteroimaan<br />
oman demonsa ajanpuutteen vuoksi Harjun studiolla eli samassa paikassa,<br />
jossa myös nauhoitus ja miksaus tapahtuivat. Koska laadukasta mas-
10 Bändituotteistamisprojektin toteutus<br />
terointijälkeä saavat kuitenkin aikaan vain asiaan erikoistuneet ammattilaiset,<br />
toinen työryhmä vei demonsa masteroitavaksi alihankkijalle, Suomen<br />
johtavaan masterointialan yritykseen Helsinkiin. Kyseisen yrityksen<br />
asiakkaita ovat käytännössä kaikki Suomen johtavat levy-yhtiöt ja artistit,<br />
joten ratkaisu nähtiin viimeistellyn lopputuloksen kannalta erinomaisena.<br />
Näin kovan luokan ammattilaisen käytön mahdollisti se, että Käenmäki-<br />
Hietala –työryhmällä oli enemmän aikaa käytettävänään (The Dance nauhoitti<br />
yhden kappaleen vähemmän kuin Tirehtöörit, joten studiopäiviäkin<br />
tarvittiin vähemmän) ja budjetissa oli vielä tilaa masteroinnin laadukkaalle<br />
toteutukselle. Vaikka digitaaliaikakautena äänityspaikan merkitys<br />
onkin muuttunut vähäisemmäksi, huippustudioilla on edelleen vahva sijansa<br />
miksaus- ja masterointivaiheessa, eikä tyylitajuisten ammatti-ihmisten<br />
kädenjälkeä korvaa yksikään kotistudion digitaalivimpain (Ahokas ym.<br />
2004, 109).<br />
2.4 Promootiopaketti<br />
Promootiopaketissa on kyse muustakin kuin ääniaalloista. Hyvässä paketissa<br />
on aina mukana visuaalisuus. Niinpä mukaan kannattaa liittää vähintään<br />
yksi onnistunut kuva. (emt. 103.) jotta projektin tavoite uskottavan<br />
promopaketin osalta olisi täyttynyt, päätettiin pakettiin liittää muutamia<br />
valokuvia bändistä. Koska yhdellä tuottajaopiskelijoista oli suhteita erääseen<br />
bändivalokuvauspalveluja tarjoavaan alihankkijaan, oli yksinkertaista<br />
hoitaa asia hänen kauttaan. Suhteiden ansiosta kuvauspalkkioon saatiin<br />
myös tuntuva alennus. Ammattivalokuvaajan avulla bändeistä saatiin hyviä<br />
kuvia, jotka lisäsivät uskottavuutta ja tuottivat lisäarvoa promootiopakettiin.<br />
Kuvaukset toteutettiin bändien luontaisissa ympäristöissä ja niillä pyrittiin<br />
vahvistamaan bändien imagoa. Esimerkiksi The Dancea kuvattiin<br />
heidän treenikämppänsä ympäristössä Helsingin Kaapelitehtaalla. Valokuvat<br />
printattiin helsinkiläisessä kopiointiyrityksessä ja liitettiin osaksi bändien<br />
promootiopaketteja. Lisäksi bändit saivat näitä promootiokuvia omaan<br />
käyttöönsä ja pystyivät näin hyödyntämään niitä esim. omilla nettisivuillaan.
Bändituotteistamisprojektin toteutus 107<br />
Bändien promootiopaketteihin koottiin itse demosingle, muutamia kuvia<br />
yhtyeistä sekä lisäksi saatekirje. Bändit laativat saatekirjeen itse, tarkoituksenaan<br />
kertoa paketin vastaanottajille (levy-yhtiöt, ohjelmatoimistot,<br />
media edustajat) oleellinen bändistä ja nyt tehdystä demosinglestä. Saatekirjeeseen<br />
sisällytettiin tuottajien suosituksesta esittelyteksti eli bio. Onnistuneesta<br />
biosta löytyvät yhdellä silmäyksellä yhtyeen nimi, yhteystiedot<br />
sekä kokoonpano. Bio kertoo myös yhtyeen historian napakasti; tehtyjen<br />
keikkojen määrän ja aiempien demojen myönteiset arvostelut, jos sellaisia<br />
on. (Ahokas ym. 2004, 105.) Saatekirjeeseen lisättiin myös kutsu levynjulkaisukonserttiin,<br />
jotta demosta mahdollisesti kiinnostuneet tahot voisivat<br />
tulla arvioimaan bändien potentiaalia livetilanteessa.<br />
Paketin graafiseen olemukseen kiinnitettiin huomiota, sillä tavoitteena<br />
oli yhtenäinen ja laadukas kokonaisuus. Tästä johtuen saatekirjeessäkin<br />
käytettiin tavallisen valkoisen A4-paperin ja normaalilla fontilla kirjoitetun<br />
tekstin sijaan taitettua ja kuvitettua ulkoasua.<br />
Ennen demosinglejen painamista niille suunniteltiin kannet. Vaihtoehtona<br />
olisi ollut suunnitella ja toteuttaa kannet yhteistyössä Nuorisoasiainkeskuksella<br />
työskennelleen graafikon kanssa, ja toinen työryhmä näin tekikin,<br />
tai vaihtoehtoisesti käyttää alihankkijan palveluja. Toisen bändin lähipiiriin<br />
sattui kuulumaan aloitteleva graafikko, jonka ammattitaito kuitenkin<br />
vakuutti sekä bändin että tuottajat, ja näin päädyttiin tilaamaan<br />
kansien suunnittelu häneltä, jälleen huomattavasti halvemmalla kuin, jos<br />
olisi etsitty suunnittelija yleisiltä markkinoilta. Lisäksi samainen graafikko<br />
suunnitteli myös konserttijulisteet levyjen julkaisukeikkaa varten. Levyt<br />
toimitettiin valmiiden kansisuunnitelmien kanssa helsinkiläiseen cd- ja<br />
dvd -levyjen painamiseen erikoistuneeseen yritykseen, joka oli tuottajien<br />
tekemien tarjouspyyntöjen perusteella osoittautunut hinta-laatu –suhteeltaan<br />
parhaaksi. Molempien bändien levyistä otettiin 500 kappaleen painokset,<br />
toiseen levyyn valittiin perinteiset muoviset cd-kannet ja toiseen<br />
haettiin kiinnostavuutta valitsemalla hieman yleisestä tarjonnasta poikkeavat<br />
pahvikannet.<br />
Projektin tavoitteen mukaan tuotteistettu promootiopaketti lähetettiin<br />
sekä valikoiduille median edustajille että business-to-business –tahoille,<br />
tässä tapauksessa levy-yhtiöille, ohjelmatoimistoille ja keikkamyy-
10 Bändituotteistamisprojektin toteutus<br />
jille. Tuottajaopiskelijat kokosivat yhteystietolistan, jossa otettiin huomioon<br />
bändien imago ja musiikin tyyli. Esimerkiksi levy-yhtiöistä lähestyttiin<br />
vain sellaisia, joiden tiedettiin tuottavan samanlaista musiikkia kuin<br />
mitä bändit edustivat. Suomessa arvioidaan olevan hieman yli sata levyyhtiötä,<br />
joista kuitenkin vain noin puolet on aktiivisesti toimivia (Yrittäjyys<br />
musiikkiteollisuudessa 1998, 29). Tästä levy-yhtiöiden pienestä määrästä<br />
johtuen suurta ja tarkkaa karsintaa ei kuitenkaan harjoitettu. Lähinnä<br />
karsittiin pois toimijat, jotka edustivat aivan toista musiikin ääripäätä<br />
(klassinen ja tanssimusiikki).<br />
Promootipaketin jakelu toteutettiin postitse Helsingin kaupungin postituspalvelua<br />
hyväksikäyttäen, jolloin kaikki paketit saatiin lähetettyä kätevästi<br />
yhdellä kertaa ja hieman halvemmalla kuin jos paketteja olisi postitettu<br />
yksittäin.<br />
2.5 Levynjulkaisukeikka<br />
Musiikkia esitetään nykyisin hyvin erilaisilla tavoilla ja aikaisempaa useammissa<br />
yhteyksissä. Live-esitys vaatii aivan erilaista paneutumista kuin tilanne,<br />
jossa sama kappaleet ja kappaleet esitetään tallenteelle. Esittäminen<br />
ei studiossa vaadi visuaalista paneutumista, mutta sen sijaan live-esityksissä<br />
joudutaan esittämisen lisäksi puuttumaan myös esiintymiseen. Visuaalisuus<br />
korostuu, kun esitystä tullaan tarjoamaan paikalla olevalle yleisölle.<br />
(Karhumaa 2000, 47.) Näistä syistä johtuen bändin näkeminen keikalla<br />
kiinnostaa alan toimijoita, ennen kaikkea tietysti ohjelmatoimistoja<br />
mutta myös levy-yhtiöitä. Hyvin usein levy-yhtiön edustaja käy katsomassa<br />
bändiä keikalla ennen kuin sopimuksen teosta bändin kanssa päätetään.<br />
Tämän vuoksi promootiopaketissa oli esitetty kutsu saapua demosinglen<br />
”julkaisukonserttiin” katsastamaan mahdollisesti kiinnostava yhtye.<br />
Konsertti järjestettiin tammikuussa 2006 NK:n hallinnoimassa Kulttuuriareena<br />
Gloriassa, ja esiintyjinä olivat luonnollisesti molemmat projektin<br />
bändit. Konsertin järjestelyistä vastasi Glorian vakituinen henkilökunta,<br />
lukuun ottamatta tiedotusta ja markkinointia. Tuottajaopiskelijat<br />
laativat erillisen tiedotteen, jossa keikasta kerrottiin, ja se lähetettiin medialle<br />
Glorian oman tuottajan välityksellä. Kuten edellä on mainittu, toisen
Bändituotteistamisprojektin toteutus 10<br />
bändin levynkannet suunnitellut graafikko laati myös yhteisen keikkajulisteen<br />
konserttia varten. Keikkajulisteet painettiin samassa kopiointiyrityksessä<br />
kuin promokuvat, ja niiden levityksestä vastasivat tuottajaopiskelijat<br />
ja bändien jäsenet yhteistyössä.<br />
Bändituotteistamisprojekti loppui käytännössä levynjulkaisukeikkaan,<br />
sillä varsinaista projektin jälkiseurantaa ei järjestetty. Konsertti sujui kaikin<br />
puolin hyvin, ihmisiä saapui paikalle kiitettävästi ja myös promootion<br />
kohteita eli musiikkialan edustajia oli yleisön joukossa. Tuottajaopiskelijoiden<br />
kannalta projektin tavoitteisiin yllettiin kun projekti saatiin vietyä<br />
onnistuneesti päätökseen ja tuloksena syntynyt promootiopaketti oli kaikkien<br />
osapuolien mielestä toimiva ja hyvä.
3 PROJEKTIN ARVIOINTI<br />
Koska varsinaista projektin jälkiseurantaa ja arviointia ei projektin loputtua<br />
toteutettu, osahankkeen arviointi jää tämän artikkelin tehtäväksi. Hyvin<br />
helposti voi siis vetää johtopäätöksen, jonka mukaan ensimmäinen arvioitava<br />
ja suorastaan arvosteltava asia projektissa on sen arvioimatta jättäminen!<br />
Tuottajaopiskelijoiden kirjoittamat projektiraportit tietysti sivuavat<br />
myös arviointia, mutta niiden riittävyys koko projektin yhteenvetoon<br />
on hieman kyseenalainen. Projektin kuluessa tehtävä arviointi on tärkeä<br />
osa projektin toteutusta ja ohjaamista, ja ilman sitä projektin tavoitteiden<br />
saavuttaminen muodostuu erittäin hankalaksi (Koskinen 2002, 53-54).<br />
Projektissa päästiin asetettuihin tavoitteisiin kokonaisvaltaisesti ottaen<br />
hyvin. Bändeille tuotettiin uskottavat demosinglet ja muutenkin heitä<br />
saatiin kehitettyä eteenpäin niin musiikillisesti kuin imagollisesti. Yhtyeet<br />
olivat projektin jälkeen selkeästi valmiimpia ja kehittyneempiä kuin<br />
sen alussa, ja vaikka korkeimpana tavoitteena ollutta sopimusta levy-yhtiön<br />
tai ohjelmatoimiston kanssa ei ainakaan toistaiseksi syntynytkään, saavutettiin<br />
muuta lisäarvoa. Bändeille nimittäin tarjottiin projektin jälkeen<br />
enemmän keikkoja kuin sitä ennen, ja jonkinasteisia neuvottelujakin alan<br />
pienien toimijoiden kanssa syntyi. Toki myös bändit itse pitivät kokemusta<br />
antoisana ja näkivät sen parantaneen heidän mahdollisuuksiaan toimia<br />
musiikin kentällä tulevaisuudessa. Lisäksi projekti täytti muodolliset vaatimukset<br />
erinomaisesti eli suunnitellussa budjetissa ja aikataulussa pysyttiin<br />
täysin.<br />
jälkikäteen arvioituna konkreettisena parannusehdotuksena nousee<br />
esiin projektin ajoitus. Kun bändikilpailun finaali järjestetään joka vuosi<br />
alkukeväällä, miksei projektin suunnittelukin voisi alkaa hyvissä ajoin ennen<br />
kesää. Sekä pilottiprojektissa että tässä 2005-2006 toteutetussa projektissa<br />
ongelmana on ollut projektiin liittyvien alueellisten toimintojen<br />
(esim. studiot) hiljeneminen kesäksi, ja tällöin projektin todellinen alullepano<br />
on lykkääntynyt syksyyn. Tästä taas on seurannut aikataulullisia ongelmia,<br />
joten kaiken kaikkiaan on järkevää suunnitella projekti kaikkien<br />
toimijoiden kesken jo keväällä hyvissä ajoin ennen kesälomia, jolloin ääni-
Projektin arviointi 111<br />
tyssessiot saadaan aloitettua ennen kuin studiot laittavat ovensa kiinni kesäksi.<br />
Toinen hyvin käytännönläheinen asia, jota tulevien projektien kohdalla<br />
voidaan parantaa, on ennen kaikkea tuottajaopiskelijoille suunnattava<br />
koulutus. Koska projektissa mukana olevilla opiskelijoilla on hyvä olla<br />
edes jonkinlaiset ennakkotiedot musiikkibisneksestä ja/tai studiotyöskentelystä<br />
(aloittelevakaan bändi ei pidä uskottavana tuottajana henkilöä, jonka<br />
tiedot musiikin kentästä ovat vähäiset tai jopa mitättömät), projektiin<br />
on syytä liittää vahvemmin mukaan alan sisältöihin liittyviä koulutuksellisia<br />
elementtejä. Tietysti kulttuurituottajakoulutuksessa oleminen itsessään<br />
luo jo melko vahvan pohjan projektissa pärjäämiseen, mutta konfliktit on<br />
huomattavasti helpompi välttää, jos tuottajaopiskelijalla on jo valmiiksi<br />
selkeä käsitys musiikkialasta ja sen toiminnasta.<br />
Myös yhteistyötahojen käyttöä on syytä tehostaa. Kun osa projektiin<br />
liittyvistä palveluista jouduttiin nyt ostamaan alihankkijoilta, yhteistyömahdollisuuksia<br />
esimerkiksi muiden oppilaitosten tai Nuorisoasiainkeskuksen<br />
toisten yksiköiden kanssa tulee kartoittaa ja selvittää voidaanko osa<br />
tarvituista palveluista hankkia sitä kautta. Tänä vuonna projektissa mukana<br />
olleiden henkilöiden lähipiiristä löytyi sattuman kautta esim. graafisia<br />
ja valokuvauspalveluja tarjoavia tahoja, mutta jatkossa näin ei välttämättä<br />
ole, ja silloin nämä palvelut joudutaan ostamaan joltakin ulkopuoliselta<br />
palveluntarjoajalta, todennäköisesti kalliimpaan hintaan.<br />
Kuten esiselvityksessäkin (Käenmäki 2006) on todettu, liiketoiminnan<br />
keinoja ja ideoita tulee hyödyntää bändituotteistamisprojektissa enemmän.<br />
Projektin tulos on hyvä, vaikka bändejä ei poimittukaan minkään levy-yhtiön<br />
listoille, mutta tuloksellisuuteen olisi toki voitu panostaa juuri liiketoiminnan<br />
keinoin vielä lisää. Esimerkiksi erilaiset analyysit olisivat parantaneet<br />
tulosta merkittävästikin. Tällaisia analyyseja ovat esim. markkinaanalyysi<br />
(millaisia tuotteita markkinat juuri tällä hetkellä haluavat, millä<br />
musiikin osa-alueilla kilpailu on vähäistä yms.) tai pohdinta siitä, miten<br />
bändituotteistamisprojektin ”tuote” eli tuotteistetun bändin demo saadaan<br />
erottumaan paremmin niiden lukuisten muiden demojen joukosta, joita<br />
levy-yhtiöihin lähetetään. Vaikka liiketoiminnan keinot vaikuttavat teoriassa<br />
erinomaisilta työkaluilta ja vaikka niiden avulla voidaan päästä bändi-
112 Projektin arviointi<br />
tuotteistamisprojektissakin pitkälle, tulee kuitenkin muistaa, että kulttuurin<br />
alalla liiketoiminnan lait eivät aina päde, ja että liiallinen kaupallistaminen<br />
uhkaa koko projektin ydintä ja syvintä ideaa, musiikin sisältöä.<br />
Bändituotteistamisprojekti on ideana erinomainen ja se sopii kulttuurituotannon<br />
alalle erittäin hyvin. Konkreettisen lopputuotoksen (demosingle<br />
ja promootiopaketti) lisäksi itse prosessi on monipuolinen ja opiskelijoiden<br />
kannalta antoisa, sillä projektin läpiviemiseen tarvitaan monenlaisia<br />
taitoja. Vastaavaa projektia ei kaiken lisäksi ole vielä muualla toteutettu,<br />
joten Ääni & Vimma –bändituotteistamisprojektilla on mahdollisuus<br />
toimia tiennäyttäjänä kevyen musiikin ja koko kulttuurituotannon hankkeita<br />
kehitettäessä.<br />
jos projekti on opiskelijoiden ja siihen osallistuvan organisaation (bändit,<br />
Humak ja Nuorisoasiainkeskus) kannalta hedelmällinen, niin yhtä<br />
lailla siitä voi ammentaa oppia alueellisille toimijoille ja yleisesti koko musiikki-<br />
ja kulttuuriteollisuudelle. Kevyen musiikin kehittäminen on viime<br />
vuosina noussut valtiovallan huomion kohteeksi, ja bändituotteistamisprojekti<br />
edustaa hyvin juuri kevyen musiikin kehittämistä. Lisäksi jokin pieni/itsenäinen<br />
toimija (tuottajat, pienlevy-yhtiöt tai ohjelmatoimistot, studiotyöntekijät<br />
jne.) kykenee käyttämään omassa työssään hyödyksi bändituotteistamisprojektissa<br />
toteutettuja työvaiheita.
4 PROJEKTIN KEHITYSNÄKYMÄT<br />
Tarjonnan kasvu, musiikkialan dynaamisuus, kilpailun koveneminen sekä<br />
teknologian jatkuva kehittyminen edellyttävät uudenlaista paneutumista<br />
tuotekehitykseen ja organisointiin (Karhumaa 2000, 98). Nämä tekijät<br />
edellyttävät aivan samalla lailla myös bändituotteistamisprojektilta kehittymistä<br />
jatkossa. Tuotekehitykseen panostaminen tarkoittaa ruohonjuuritasolla<br />
lähinnä entistä parempia kappaleita, seikka, johon tuottajat eivät<br />
välttämättä voi juurikaan vaikuttaa. Mutta jos puhutaan itse tuotteistetusta<br />
bändistä ja promopaketista tuotteena, löytyy varmasti kehitettävää. Esimerkiksi<br />
oheistuotteiden tai musiikkivideon liittäminen mukaan projektiin<br />
voi hyvinkin olla todellisuutta lähitulevaisuudessa.<br />
Koska yhä useammin levy-yhtiöt ja muut alan toimijat tuntuvat välttelevän<br />
riskejä ja tekevät sopimuksia vain jo jalansijaa markkinoilla saavuttaneiden<br />
tai muuten kuluttajille ennestään tuttujen bändien ja artistien<br />
kanssa, tuotteistamisen työvälineenä on syytä käyttää yksinkertaista bändin<br />
näkyvyyden lisäämistä. Yhtyeen imagon vahvistaminen ja eräänlaisen<br />
brändin luominen oheistuotteiden avulla on parhaassa tapauksessa helppoa<br />
ja toteutettavissa vähäisin resurssein.<br />
Oikeaan kohdeyleisöön iskevä tuote saavuttaa nopeasti suosiota, kunhan<br />
vain idea on omaperäinen ja hyvä. Perinteisten bändipaitojen, -rintanappien<br />
ja flayereiden rinnalle tilausta on jollekin uudelle ja yllättävälle<br />
tuotteelle, joka toimii bändin ja musiikin mainoksena ja tuo kipeästi kaivattua<br />
näkyvyyttä. Ongelmana vain on tarpeeksi omaperäisen mutta kuitenkin<br />
toimivan tuotteen kehittämisen vaikeus. Toisaalta jonkin tavanomaisen<br />
tuotteen, kuten juuri hihamerkin, rintanapin tai vaikkapa pipon<br />
avullakin voi saavuttaa näkyvyyttä ja tuoda bändiä tunnetuksi, kunhan<br />
vain tuotteet saadaan kuluttajille. Tätä varten esim. jonkin halvan tuotteen<br />
jakaminen ilmaiseksi keikalla tai levyn kylkiäisenä on varteenotettava<br />
ratkaisu.<br />
Nykypäivänä internetin käyttö nähdään mahdollisuutena lähes jokaisella<br />
kuviteltavissa olevalla alalla, mutta musiikin kentällä sen mahdollisuudet<br />
ovat todistetusti oikeat ja perustellut, esimerkkinä tästä voi pi-
114 Projektin kehitysnäkymät<br />
tää vaikkapa My Space -sivustoa tai Mikseri-palvelua ja ylipäänsä musiikin<br />
suurta levinneisyyttä verkossa. Musiikin jakelukanavana internet onkin<br />
ylivertainen, ja siksi tuotteistamisprojektissa on tulevaisuudessa hyvä<br />
ottaa huomioon nämä uuden teknologian mahdollisuudet. Käsiteltävänä<br />
olevassa osahankkeessa internetiä jo hieman hyödynnettiinkin, levynjulkaisukeikkaa<br />
mainostettiin netissä eri foorumeilla ja lisäksi molemmilla<br />
bändeillä oli jo valmiiksi olemassa toimivat ja edustavat kotisivut. Ainakin<br />
toinen bändi laittoi sivuilleen yhden kappaleen demosingleltään mp3muodossa,<br />
ja yritti näin levittää musiikkiaan. Mp3-musiikin hankinta netistä<br />
laillisesti on muutenkin viime vuosina helpottunut merkittävästi, kun<br />
alalle on tullut musiikin nettikauppoja, jotka ovat myös toimivia. ja vaikka<br />
cd-levyt eivät varmasti katoakaan kaupoista vielä moneen vuoteen, on<br />
uuden teknologian merkitys jatkuvassa kasvussa ja sen suomat mahdollisuudet<br />
todellisia.<br />
Vaikka projekti on tähän mennessä toteutettu Helsingin seudulla johtuen<br />
Nuorisoasiainkeskuksen ja Humakin Kauniaisten kampuksen sijainnista,<br />
ei ole mitenkään poissuljettua ettei bändituotteistamisprojektia voi<br />
toteuttaa myös jollakin toisella paikkakunnalla. Kulttuurituotannon koulutusohjelmaa<br />
tarjoavien kampusten joukosta ainakin Turun kampus sijaitsee<br />
sellaisella talousalueella, jossa on tarpeeksi tarvittavia resursseja ja<br />
alan toimijoita. Myös Espoon kaupunki, joka on ilmaissut kiinnostuksensa<br />
bändituotteistamisprojektia kohtaan, on sijainniltaan täysin validi projektin<br />
toteuttamispaikaksi. Eikä paikkakunnan itsessään tarvitse kuulua<br />
Suomen suurimpiin kaupunkeihin, riittää että alueelta löytyy vaatimukset<br />
täyttäviä toimijoita/yrityksiä, joiden avulla projekti voidaan toteuttaa,<br />
so. studio, esiintymistila, miksaus- ja masterointipalvelu sekä mahdollisesti<br />
levypaino, joka sekin voi sijaita kauempana, jos paino postittaa levyt. Tietysti<br />
paikallisten kuluttajien määrän suuruus on aloittelevalle bändille hyödyksi,<br />
mutta toisaalta pienemmällä paikkakunnalla uusi kiinnostava bändi<br />
ei vajoa läheskään niin helposti harmaaseen massaan vaan erottuu helpommin<br />
joukosta.<br />
Vaikka Ääni & Vimma –bändikilpailu on lajissaan Suomen suurin ja<br />
kerää osallistujia ympäri maata, ei tuotteistettavaa bändiä ole periaatteessa<br />
mikään pakko valita juuri sieltä. Mikä tahansa potentiaalinen ja kiinnosta-
Projektin kehitysnäkymät 115<br />
va nuori bändi sopii tuotteistamisprojektiin vallan mainiosti, tärkeintä on<br />
että yhteistyö toimii.<br />
Suomen musiikkimarkkinoissa on muutamia erityispiirteitä, joilta kohdin<br />
ne eroavat muun Euroopan ja erityisesti Pohjoismaiden markkinoista.<br />
Kevyen musiikin kuunteluperinne on Suomessa kehittynyt heikommin<br />
verrattuna muihin Pohjoismaihin, mikä vähentää äänitteiden kulutuskysyntää<br />
(Yrittäjyys musiikkiteollisuudessa 1998, 61). Suomessa siis äänitteiden<br />
kysyntä on matalampi eli konkreettisia levyjä kulutetaan ja ostetaan<br />
vähemmän kuin muualla. Tätä korreloi suomalaisten vahva kiintymys elävään<br />
musiikkiin. Erityisenä piirteenä on myös aivan viime vuosiin saakka<br />
vallinnut käsitys suomalaisen musiikin huonosta laadusta ja siitä johtuvasta<br />
menestymättömyydestä maailmalla. Tästä – osittain täysin vääristyneestä<br />
– käsityksestä on muutaman viime vuoden aikana onneksi kuitenkin<br />
päästy lähes kokonaan eroon suomalaisten bändien ulkomaanmenestyksen<br />
myötä.<br />
jos siis bändituotteistamisprojekti on saatu onnistumaan Suomessa, sen<br />
voi (ehkä alkuun vain pilottiprojektina) toteuttaa myös jossain toisessa Euroopan<br />
maassa. Musiikin kulutustottumukset ovat muutamaa yllä mainittua<br />
seikkaa lukuun ottamatta riittävän samanlaiset, ja potentiaalisia bändejä<br />
löytyy ulkomailta vähintään yhtä paljon kuin Suomesta. Esimerkiksi<br />
Ruotsissa toteutettu rocktalousalue-hanke ja siihen liittyneet toiminnot<br />
ovat olleet esimerkkinä siitä, että tämänkaltaisia kulttuuriprojekteja voi toteuttaa<br />
eri kulttuureissa onnistuneesti hyvinkin samanlaisilla metodeilla.<br />
Kaiken kaikkiaan bändituotteistamisprojektin maantieteelliselle siirrettävyydelle<br />
on vaikea löytää mitään esteitä. jos tuotteistamisesta huolehtiva<br />
organisaatio ja ennen kaikkea tuotteen sisältö on kunnossa, on projektin<br />
onnistuminen suorastaan todennäköistä.
11 Lähteet<br />
LÄHTEET<br />
Ahokas, Pauliina & Frisk, Tom & Hyvönen, Ville & jaakonmaa, Eeva &<br />
Nieminen, Pekka & Nikula, jone & Pesonen, Raimo 2004. Artist ABC –<br />
Avaa ikkunoita musiikin maailmaan. Helsinki: T2 Promotions Oy.<br />
Anttila, Pirkko 2001. Se on projekti – vai onko? Kulttuurialan tuotanto-<br />
ja palveluprojektien hallinta. Hamina: Akatiimi.<br />
Karhumaa, Mika 2000. Musiikkibisnes: kevyt musiikki ammattina ja liiketoimintana.<br />
Helsinki: Edita.<br />
Koskinen, Kari 2002. Projektien ohjaus. Helsinki: Aseman Lapset ry.<br />
Käenmäki, joni 2006. Kulttuuritapahtumien alueellisten prosessien mallintaminen<br />
Suomessa. Musiikin tuotteistusprojekti. Esiselvitys. Käsikirjoitus.<br />
Larmola, Kivi 2006. Oppiraha ei ojaan kaada. Sue 99/2006, 22.<br />
Yrittäjyys musiikkiteollisuudessa – Suomalaisen musiikkiteollisuuden kilpailukyvyn<br />
kehittäminen 1998. F&L Management Services Ltd.
Juha Iso-Aho<br />
Ugrijuhla tuotteena ja tuotantona
1 JOHDANTO<br />
Jos useita kyvykkäitä ja älykkäitä ihmisiä kokoontuu, heidän<br />
tarvitsee vain aukaista suunsa viettääkseen aikaa iloisesti;<br />
jos useita vakavia ja sulottomia henkilöitä kokoontuu, heidän<br />
on huvitellakseen järjestettävä jotakin. On pakko huvitella,<br />
ja milloin huvittelu ei synny itsestään, meidän tahtomme korvaa<br />
puutteen keinotekoisilla huvituksilla. Tämän vuoksi kansat,<br />
joilla ei ole taipumusta tahi tarvittavaa huumoria huvitellakseen<br />
luonnollisella tavalla, ovat niitä, joilla on käytettävissään<br />
parhaat ja kaikkein vaihtelevimmat teatteriesitykset. Suomen<br />
kansa, joka on eräs maailman surullisimmista, muuttuu<br />
sangen paradoksaalisesti järjestelykykynsä ansiosta erääksi maailman<br />
kaikkein iloisimmista ja hauskimmista kansoista. 1<br />
Ugrijuhla on vuodesta 2000 alkaen vuosittain Imatralla järjestetty suomalais-ugrilaisia<br />
kulttuureita pääasiassa esittävän taiteen keinoin esittelevä festivaali.<br />
Festivaalin ovat vuodesta 2001 saakka tuottaneet yhteistyössä Humanistisen<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>n joutsenon kampus ja Eteläkarjalaisten<br />
nuorisoseurojen liitto (jäljempänä myös EKNSL).<br />
Ugrijuhla on tuottanut vuosien mittaan yli kaksikymmentä maamme<br />
ulkopuolella toimivien suomalais-ugrilaisten esiintyjäryhmien Suomen<br />
vierailua. Tapahtumassa on ollut ulkomaisia esiintyjävieraita Venäjän alueella<br />
sijaitsevista Udmurtian, Komin, Marin, Mordvan ja Karjalan tasavalloista,<br />
Viron Setumaalta sekä Ruotsista ja Slovakiasta. Saamelaista kulttuuria<br />
ovat edustaneet inarinsaamelaiset.<br />
Lisäksi on tehty tunnetuksi uutta suomalaista kansanmusiikkia ja siitä<br />
versovaa muuta esittävää taidetta. Ugrijuhlan kotimaisia taiteilijoita ovat<br />
olleet muiden muassa Sanna Kurki-Suonio, Liisa Matveinen, Tellu Turkka,<br />
Sari Kaasinen, Eeva Litmanen, Ari Numminen, Puhti-duo, Burlakat,<br />
1 Angel Ganivet y Garcia, Suomalaiskirjeitä vuosilta 1896-98. Teoksessa Valkonen Kaija ja<br />
Markku 1994. Yhtä juhlaa – Finland Festivals.
Johdanto 121<br />
Maanakka, Korpiklaani, Folkswagen, Huvikumpu Oy, Rymäkkä ja Pohjannaula.<br />
Sekä koti- että ulkomaisessa ohjelmistossa on ollut modernin ja perinteisemmän<br />
kansanmusiikin ohella vahvasti esillä tanssi sekä teatteri ja valokuvataide.<br />
Festivaalin yhteydessä järjestetyt seminaarit ja näyttelyt ovat<br />
laajentaneet tapahtuman tarjoamaa näkökulmaa tutkimustiedon alueelle.<br />
Ugrijuhla on pyrkinyt luomaan yhteyksiä suomalaisten ja erityisesti Venäjän<br />
alueen suomalais-ugrilaisten taiteilijoiden välillä. Laajamittaisin tähän<br />
tavoitteeseen liittyvä hanke oli vuosina 2000-2005 toteutettu Pihakihut-produktio.<br />
Pihakihut oli monitaiteellinen, ihmisen elämänkaarta kuvaava jatkuvajuoninen<br />
teos, joka toteutettiin yhteistyössä suomalaisen esiintyjäryhmän<br />
ja udmurtialaisen Ekton Korka –ryhmän kanssa. Eri vuosina esityksessä<br />
oli mukana myös komilaisia ja karjalaisia esiintyjiä. Olennainen osa teosta<br />
oli etukäteen suunnitellun ja harjoitellun tarinaosuuden jälkeinen perinneruokatarjoilu<br />
ja sitä seurannut vapaamuotoinen tanssi-, laulu- ja leikkiosuus,<br />
joihin yleisö pääsi osallistumaan.<br />
Pihakihujen sisältö- ja toteuttamiskonsepti oli poikkeuksellinen, etnofuturistiseksikin<br />
luonnehdittu, ja juuri se oli keskeinen tekijä Ugrijuhlan<br />
hahmottumisessa omannäköisekseen tapahtumaksi. Pihakihujen taiteellisesta<br />
suunnittelusta vastasi kuuden vuoden aikana vähitellen muuttunut<br />
työryhmä, jonka jäseniä olivat eri vaiheissa mukaantulojärjestyksessä Arimo<br />
Haltsonen, Liisa Ylä-Outinen, juha Iso-Aho, Andrei Prokopyev (Ondi<br />
Purkey), Sanna Kurki-Suonio, Maria Fomin, Markku Ryynänen ja Salla<br />
Seppä.<br />
Ugrijuhla on varsinaisen ohjelmatuotannon lisäksi pitänyt myös tavoitteenaan<br />
tehdä tunnetuksi suomalais-ugrilaisia kulttuureita Suomessa alan<br />
asiantuntijoita laajemmalle piirille. Samalla festivaali on tarjonnut sukukansojemme<br />
esiintyjäryhmille tilaisuuden luoda kontakteja suomalaisiin<br />
taiteilijoihin ja päinvastoin. Muita samalla asialla olevia säännöllisesti toteutettavia<br />
tapahtumia ei maassamme ole. Tähän, omaleimaiseen ohjelmistoprofiiliin,<br />
perustunee myös Ugrijuhlan saama kokoonsa nähden laaja<br />
myönteinen julkisuus sekä asiantuntijoiden osoittama arvostus.
122 Johdanto<br />
Ugrijuhlan synty- ja kehitysvaiheet vuoteen 2005 saakka on kuvattu<br />
Kulttuuritapahtuma tuotteena –hankkeen puitteissa tehdyssä FM Kaisa<br />
Tuunaisen esiselvityksessä (Tuunainen 2005). Tapahtumasta on tehty<br />
myös yksi opinnäytetyö, Laura Tiaisen Ugrijuhla – suomalaista etnofuturismia<br />
(Tiainen 2003), jossa Ugrijuhlan ensimmäiset vuodet ovat tarkastelun<br />
kohteena.<br />
Olen itse ollut toteuttamassa kaikkia kahdeksaa tähän mennessä järjestettyä<br />
Ugrijuhlaa, mutta tämä artikkeli painottuu Ugrijuhlan nykyhetkeen<br />
ja tulevaisuuden näköaloihin. Tarkastelen ensin tapahtuman ominaispiirteitä<br />
tuotantona ja tuotteena. Omien kokemusperäisten näkemysteni lisäksi<br />
nojaudun tekstissäni Kaisa Tuunaisen ja Laura Tiaisen dokumentoimiin<br />
tietoihin sekä vuoden 2006 tapahtuman yhteydessä tehdyn suppean<br />
asiakaskyselyn (Ugrikyselyn tulokset 2006) ja lehtori Ansa Räätärin toteuttamien<br />
asiantuntijahaastattelujen aineistoihin. Lopuksi hahmottelen Ugrijuhlan<br />
kehittämismahdollisuuksia omien kokemusteni pohjalta.
2 UGRIJUHLA TUOTANTONA<br />
(Kuva Eeva Tiainen)<br />
Ugrijuhla löysi tuotannollisen perusmallinsa varsin nopeasti heti toiminnan<br />
alkuvaiheessa. Ensimmäisenä tapahtumavuonna 2000 tuotantoryhmään<br />
kuului Eteläkarjalaisten nuorisoseurojen liiton silloisen toiminnanjohtajan<br />
(Kirsi Aho) ja kolmen Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan läänintaiteilijan<br />
(juha Iso-Aho, Arimo Haltsonen ja Liisa Ylä-Outinen) lisäksi<br />
kaksi Humakin kulttuurituottajaopiskelijaa. Tapahtumaorganisaationa<br />
toimi EKNSL.<br />
Seuraavasta vuodesta lähtien järjestäviä organisaatioita on ollut kaksi:<br />
EKNSL ja Humak. Humakin opiskelijat ovat olleet mukana projektissa<br />
kaikissa tapahtumissa.<br />
Ensimmäinen Ugrijuhla (tuolloin varustettuna alaotsikolla Suomalaisugrilainen<br />
kyläjuhla) oli pienimuotoinen kokeilu, jonka saama hyvä vastaanotto<br />
johti festivaalin jatkamiseen hiukan suurempana. Tapahtuman<br />
koko vakiintui kuitenkin jo kolmena ensimmäisenä toimintavuonna eikä
124 Ugrijuhla tuotantona<br />
sitä ole juurikaan haluttu kasvattaa, vaikka uudistuksia esimerkiksi ohjelmistorakenteeseen<br />
on tehtykin. Varsinkin tilaisuuksien tai esiintyjien määrän<br />
ja budjetin jatkuvaan paisuttamiseen on järjestäjien puolella suhtauduttu<br />
varauksellisesti. Yleisömäärän vähittäiseen kasvattamiseen on toki<br />
pyritty.<br />
Ugrijuhlan tuotantoprosessin ja sen kehityksen varsin havainnollinen<br />
kuvaus sekä organisaatioiden että erityisesti opiskelijoiden osalta on kirjattu<br />
Kaisa Tuunaisen esiselvitykseen (Tuunainen 2005). Keskityn tässä tarkastelemaan<br />
lähinnä Ugrijuhlan erityispiirteitä festivaalituotantona.<br />
2.1 Rahoitusrakenne ja budjetti<br />
Ugrijuhlan budjetin loppusumma liikkui ensimmäisen tapahtumavuoden<br />
jälkeen seuraavat viisi vuotta yleensä 20 000 – 25 000 euron välillä. Täysin<br />
omatuotantoisen Pihakihut-osion jääminen pois ohjelmistosta vuoden<br />
2005 jälkeen Ugrijuhlan budjetti on ollut 17 000 – 19 000 euron suuruusluokkaa.<br />
Tapahtuman merkittävin yksittäinen rahoittaja on ollut Humak,<br />
jonka osuus tapahtuman budjetista on ollut 40 – 50 % lukuun ottamatta<br />
vuotta 2007, jolloin sen osuus laski noin 30 %:iin. Säännöllisesti<br />
Ugrijuhlaa on tukenut myös Imatran kaupunki, jonka osuus on vaihdellut<br />
10 – 20 % välillä. Muita rahoittajia ovat olleet Opetusministeriö ja<br />
Kaakkois-Suomen taidetoimikunta sekä muiden muassa Suomen kulttuurirahaston<br />
Etelä-Karjalan rahasto, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö,<br />
jenny ja Antti Wihurin rahasto, William ja Ester Otsakorven säätiö sekä<br />
Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Näiden osuus budjetista on ollut vuosittain<br />
10 – 25 %.<br />
Mukana tapahtumaa tukemassa on ollut myös useita yrityksiä, kuten<br />
Stora Enso, Gasum, Imatran Seudun Sähkö ja Vuoksen Lautturi. Yritysyhteistyökumppaneiden<br />
osuus budjetista on kuitenkin jäänyt alle 10 %:n.<br />
Lipputulojen osuus festivaalin budjetista on ollut 10 – 15 %.<br />
Valtaosa menoista on kohdistunut ohjelmiston tuottamiseen (60 – 70 %).<br />
Muita menoeriä ovat olleet markkinointi ja tiedotus (10 – 15 %), tilat ja<br />
tekniikka (alle 10 %), sekä sekalaiset järjestelykulut kuten puhelin- ja matkakulut<br />
(10 – 15 %). Viimeksi mainittuihin sisältyvät myös projektityön-
Ugrijuhla tuotantona 125<br />
tekijöiden palkat, joita on joinakin vuosina pystytty maksamaan noin yhdeltä<br />
kuukaudelta.<br />
Merkittäviä yhteistyökumppaneita taloudenkin näkökulmasta ovat olleet<br />
myös sellaiset paikalliset toimijat kuin Teatteri Imatra, Imatran Konserttihovi,<br />
Imatran kaupunki, joutsenon opisto, kaupunkikeskustayhdistys<br />
Imitsi ry, Valtionhotelli ja Ravintola Woodoo, joiden kanssa on tehty<br />
yhteistyötä tilaisuuksien järjestämisessä erityisesti esityspaikkojen käytön<br />
osalta. Nämä ovat joko osallistuneet kulujen ja tuottojen jakamiseen<br />
tai tarjonneet esitystiloja tapahtuman käyttöön edullisesti ja jopa korvauksetta.<br />
Valtakunnallisia yhteistyötahoja ovat olleet M.A. Castrénin seura ja<br />
Maailman musiikin keskus.<br />
Rahoituksen kaksi keskeistä ongelmaa ovat olleet jatkuvuuden puute<br />
ja myyntitulojen suhteellisen pieni osuus budjetista. Minkään rahoittajista<br />
ei voi sanoa sitoutuneen tapahtuman kehittämiseen pitkällä tähtäimellä.<br />
Humakin vuosittainen projektiraha on ollut budjetin tulopuolen selkäranka,<br />
mutta senkin osalta päätöksiä on lähes joka vuosi jouduttu odottamaan<br />
tapahtuman suunnittelun kannalta huolestuttavan pitkään. Humakin<br />
rahoitusosuus on kaivettu lähes vuosittain vaihtelevista lähteistä; joinakin<br />
vuosina on ollut käytettävissä erilaisia hankerahoituksia, toisinaan taas<br />
ei. Imatran kaupungin rahoitus on ollut katkolla lähes joka vuosi, mutta<br />
jonkin kokoinen tukisumma on aina lopulta myönnetty. Opetusministeriön<br />
myöntämät tuet ovat viime vuosina lähes vuosittain kasvaneet, mutta<br />
mitään säännöllistä ja merkittävän suuruista tuen lähdettä ne eivät vielä<br />
muodosta.<br />
Myyntitulojen osalta kasvu ei ole aivan vastannut toiveita. Vaikka ohjelmiston<br />
laadinnassa onkin lähdetty sisällöllisistä vaatimuksista eikä massayleisöjä<br />
ole edes haviteltu, on tavoitteena kuitenkin ollut tilaisuuksien<br />
täyttöasteiden kasvattaminen nopeammin kuin tähän saakka on onnistuttu<br />
tekemään.<br />
jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ei-kaupallisen, kulttuurisisältöisen<br />
festivaalin budjetin pitäisi rakentua kolmen osapuilleen<br />
yhtä vankan tukijalan varaan: julkinen tuki (valtio, kunnat, EU), lipputulot,<br />
muut tulot (kuten sponsorit, muut myyntitulot ja satunnaiset lahjoitukset<br />
ja avustukset). Tähän ihanteeseen Ugrijuhlalla on vielä jonkin ver-
12 Ugrijuhla tuotantona<br />
ran matkaa, mutta toisaalta on todettava, että kaikille festivaaleille aivan<br />
samanlainen rahoitusrakenne ei ole mahdollinen.<br />
2.2 Tuotanto-organisaation erityispiirteitä<br />
Tyypillisin suomalainen festivaaliorganisaatio on yhdistys, jonka keskeisenä<br />
toiminta-ajatuksena on juuri tuon tapahtuman tuottaminen. Viime<br />
vuosina suurimmat tapahtumat ovat myös yhtiöittäneet toimintaansa<br />
osittain tai kokonaan. Tällöin yhdistys on yleensä jäänyt kannatusyhdistystyyppisenä<br />
kuitenkin taustalle tai hoitamaan ne osat toiminnoista, jotka<br />
yhdistykselle parhaiten sopivat. Uusin ilmiö ovat tapahtumatuotantoon<br />
erikoistuneet yritykset, jotka järjestävät erityisesti rock-festivaaleja eri puolille<br />
Suomea.<br />
Perustaltaan ja perinteiltään tapahtumajärjestäminen on Suomessa kuitenkin<br />
kansalaistoimintaa, jolla on myös tapahtumapaikkojen paikalliseen<br />
elämään vahvat siteet. Esimerkkeinä tämäntyyppisen organisaatiomallin<br />
toimivuudesta voi mainita vaikkapa Kuhmon kamarimusiikkia järjestävän<br />
Kuhmon musiikkiyhdistys ry:n ja Ilosaarirockia tuottavan joensuun Popmuusikot<br />
ry:n. Kumpaakaan järjestöä ei ole perustettu festivaalin järjestämiseksi<br />
ja molemmilla on myös muuta toimintaa, mutta molempien toiminnan<br />
itsestään selvänä lippulaivana on festivaali. Molemmat tuovat paikalliset<br />
juurensa esille myös nimessään. Monen festivaalin taustaorganisaation<br />
kohdalla jo nimi kuten Imatran Big Band Festival ry tai Tampereen<br />
teatterikesä ry kertoo toiminnan päätarkoituksen.<br />
Yhdistysmuotoinen, paikallinen toimija koetaan ilmeisesti luotettavaksi<br />
tapahtumapaikkakunnalla, mikä helpottaa muun muassa talkooväen<br />
rekrytointia. Niin ikään monet rahoittajat, varsinkin julkiset, suhtautuvat<br />
tällaisiin hakijoihin lähtökohtaisesti myönteisemmin kuin vaikkapa<br />
valtakunnallisesti toimivaan osakeyhtiöön. jopa valtakunnalliset rahoittajat,<br />
opetusministeriö mukaan lukien, arvostavat sitä että tapahtumalla sekä<br />
sen järjestäjällä on vahva paikallinen tuki ja merkitys. Näin on, vaikka kyseessä<br />
olisi luonteeltaan valtakunnallinen tai kansainvälinen festivaali. Kysymys<br />
on tässä ennen kaikkea jatkuvuuden varmistamisesta.
Ugrijuhla tuotantona 127<br />
Ugrijuhlan organisaatiomalli on tässä katsannossa jonkin verran poikkeava<br />
ja ulkopuoliselle ilmeisen vaikeasti hahmotettava. Toinen järjestävä<br />
organisaatio, Eteläkarjalaisten nuorisoseurojen liitto on kansalaisjärjestö,<br />
mutta ei nimensä kautta identifioidu sen enempää tapahtumapaikkaan<br />
kuin festivaalin sisältöönkään. järjestö on maakunnallinen, mutta sen kotipaikka<br />
on Lappeenranta. Liiton toiminnassa Ugrijuhla on lisäksi vain yksi<br />
monista toimintamuodoista, joskin näkyvä sellainen. Yhdistyksenä EK-<br />
NSL on kuitenkin toimiva ja kokenut järjestelyorganisaatio ja esimerkiksi<br />
lähes kaikki festivaalin rahoitushakemukset tehdään sen nimissä. Imatralaisena<br />
yhteistyökumppanina on toiminut liiton paikallinen jäsenjärjestö,<br />
Vuoksenniskan nuorisoseura ry, mikä on jonkin verran laskenut kynnystä<br />
käytännön asioiden järjestämisessä tapahtumapaikkakunnalla.<br />
Toinen järjestäjistä, Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n joutsenon<br />
kampus, on osa valtakunnallista oppilaitosta, jonka nimi ei myöskään yhdisty<br />
tapahtumapaikkakuntaan eikä ohjelman sisältöön. Kulttuurituottamisen<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>tusta antavana oppilaitoksena Humak on luonteva<br />
toimijataho tapahtumassa asiantuntemuksensa, käytettävissä olevan<br />
lehtorien työaikaresurssin ja tarjolla olevan opiskelijatyövoiman kautta,<br />
mutta järjestelyorganisaationa oppilaitos on osoittautunut jäykäksi. Oppilaitoksen<br />
taloushallinnon käytännöt eivät kovin hyvin sovellu joustavuutta<br />
vaativaan ja nopearytmiseen tapahtumatuottamiseen. Rahoituksen hakijana<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong> ei myöskään ole yleensä sovelias.<br />
Kahden toimijan malli on löytänyt sisäisesti sujuvat työskentelytavat ja<br />
työnjaon, mutta ulospäin tapahtumalla ei ole selkeätä ”isäntää” ja kytkentää<br />
tapahtumapaikkakuntaan. Tämä on tiettävästi jonkin verran haitannut<br />
myös rahoituksen saamisessa hankkeelle. joku mieltää tapahtuman joutsenolaisen<br />
(tai joku ehkä valtakunnallisen) koulutusorganisaation sisäiseksi<br />
hankkeeksi, toiset lappeenrantalaisen yhdistyksen puuhaksi.<br />
Tapahtumaorganisaation sisäinen vastuunjako kahden toimijan kesken<br />
ei ole tarkkarajainen ja staattinen, vaan vuosittain tilanteiden mukaan<br />
joustavasti muuttuva. Opiskelijoiden ohjauksen päävastuu on luonnollisesti<br />
Humakilla, kun taas ulkopuolisen rahoituksen hakeminen tehdään<br />
pääosin EKNSL:n kautta. Sisällön suunnittelu tehdään yhdessä.
12 Ugrijuhla tuotantona<br />
Rahaliikenne jakautuu niin, että se osapuoli joka on rahoituksen saanut,<br />
maksaa laskut niiltä osin. Pääperiaatteena on tasapuolinen riskinjako.<br />
Budjetti tehdään yhtenä kokonaisuutena ja laskuja ohjataan sitten sinne,<br />
missä rahaa on jäljellä, tosin ennakkoon sovittujen päälinjojen mukaisesti.<br />
2.3 Kulttuurituottajaopiskelijat tuottajina<br />
Merkittävä työvoimaresurssi Ugrijuhlan järjestelyissä ovat olleet kulttuurituottajaopiskelijat.<br />
Mukana olleiden opiskelijoiden määrä on vuosittain<br />
vaihdellut kahden ja kahdentoista välillä. Kaikki tapahtuman tuottamiseen<br />
osallistuneet opiskelijat ovat tulleet joutsenon kampukselta, vaikka mahdollisuus<br />
on ollut avoin kaikille Humakin opiskelijoille. Muualta tulevien<br />
opiskelijoiden mukaantuloa on luonnollisesti vaikeuttanut festivaalin pitkä<br />
suunnitteluprosessi. Uuden tapahtuman suunnitteluhan alkaa käytännössä<br />
heti edellisen päätyttyä, osittain jo aikaisemmin. Varsinaisesti kunkin<br />
vuoden tuotantotyöryhmä kootaan runsaat puoli vuotta ennen tapahtumaa.<br />
Opiskelijoiden, erilaisten harjoittelijoiden ja kaikenlaisen lisätyövoiman<br />
käyttö tapahtumissa on hyvin tavallista. Opiskelijoiden tehtävät voivat<br />
organisaation koosta ja ammatillisesta tasosta riippuen vaihdella suppeista<br />
avustavista tehtävistä joskus jopa kohtuuttoman vastuunalaisiin töihin.<br />
Ugrijuhlassa opiskelijoiden tehtävät jaetaan kiinnostuksen, kykyjen ja<br />
kehittymistarpeiden mukaan. Koska Ugrijuhla on osaltaan Humakin oma<br />
tuotanto, lehtorit ovat koko prosessin ajan mukana ohjaamassa opiskelijoiden<br />
työtä ja tarvittaessa tarkistamassa työnkuvia sekä arvioimassa työn<br />
määrää ja vaativuutta. Osa opiskelijoista tekee Ugrijuhlaan liittyvät opinnot<br />
työoppimisena EKNSL:oon, muut projektiopintoina eri opintoteemoihin.<br />
Tavoitteena on, että jokainen saa tehtävän, joka sisältää aitoa vastuuta<br />
ja oppimismahdollisuuksia, mutta myös mahdollisuuden onnistua. Useimmiten<br />
tehtävät jaetaan työpareille, joista ihannetapauksessa toinen olisi kokeneempi<br />
ja kenties aikaisemmin juuri Ugrijuhlaa aiemmin tekemässä ollut<br />
opiskelija.
Ugrijuhla tuotantona 12<br />
Ugrijuhlassa on pyritty opiskelijoiden kohdalla luomaan työtapa, jossa<br />
on etenemismahdollisuus. Pedagogisin termein ilmaistuna tämä merkitsee<br />
ammatillista kehittymistä kehityssuuntautuneen arviointimallin mukaisesti,<br />
jossa opiskelijan edistymistä arvioidaan eri ammattitaidon osa-alueilla<br />
viisiportaisella (aloittelija, kehittynyt aloittelija, pätevä suoriutuja, etevä tekijä,<br />
asiantuntija) asteikolla.<br />
Mukaan voi tulla jo aloittelijana, mutta aito, reaalimaailmassa toteutettava<br />
tapahtumatuotanto on siinä määrin tehokas oppimisympäristö, että<br />
tapahtuman jälkeen jokainen on vähintäänkin kehittynyt aloittelija, ellei<br />
jo pätevä suoriutuja. jos haluaa jatkaa ammatillista kehittymistään Ugrijuhlan<br />
parissa, on opiskelijan mahdollista siirtyä seuraavana vuonna vaativampiin<br />
ja itsenäisempiin tehtäviin. Etevän tekijän tason saavutettuaan<br />
opiskelijalle on tarjolla vaikkapa koko tapahtuman päätuottajan rooli.<br />
Ugrijuhlassa nähdyt esimerkit puhuvat sen puolesta, että tämän prosessin<br />
kautta on mahdollista kehittyä jopa asiantuntijan tasolle, ainakin joillakin<br />
tuottamisen osa-alueilla. Tästä todistaa molempien Ugrijuhlassa päätuottajina<br />
toimineiden opiskelijoiden hyvä työllistyminen opiskelujen jälkeen.<br />
Tämän mallin puutteena tapahtuman kehittämisen kannalta voidaan<br />
pitää sitä, että tuottajaopiskelijoiden sitouttaminen hankkeeseen useaksi<br />
vuodeksi on käytännössä vaikeaa. Useimmat opiskelijat ovat mukana yhden<br />
tai kaksi vuotta, jonka jälkeen opintoihin, työhön ja elämäntilanteisiin<br />
liittyvät ratkaisut saattavat kuljettaa opiskelijan minne tahansa.<br />
Tapahtuman kehittämisen jatkuvuus on siis viime kädessä lehtoreiden<br />
ja EKNSL:n toiminnanjohtajan harteilla. Vuosittain suurimmaksi osaksi<br />
vaihtuva opiskelijaryhmä on ajettava sisään tapahtuman sisältöön ja toimintakulttuuriin<br />
aina uudestaan, mikä osaltaan syö energiaa itse tapahtuman<br />
kehittämiseltä. Toisaalta, uudet opiskelijat tuovat mukanaan uusia<br />
ideoita ja näkökulmia, joita on pyritty viime vuosina yhä enemmän ottamaan<br />
huomioon tapahtuman suunnittelussa.
3 UGRIJUHLA TUOTTEENA<br />
Festivaalit ovat oma tärkeä tuoteryhmänsä luovien toimialojen tuottamien<br />
palvelujen kokonaisuudessa. Kun koko luovien toimialojen käsite on vasta<br />
hiljattain tullut hyväksytymmäksi perinteisellä kulttuurin toimintakentällä,<br />
ovat festivaalit jo kauan tietoisesti pyrkineet tuotekehittelyyn, aggressiiviseen<br />
markkinointiin ja brändien luomiseen.<br />
Valitettavasti festivaalien tuotteistaminen ei ole johtanut niinkään<br />
omaleimaisuuden lisääntymiseen ja omaperäisten liikeideoiden kehittämiseen<br />
kuin tapahtumien samankaltaistumiseen. Lukuun ottamatta muutamaa<br />
asemansa vakiinnuttanutta oman alansa kärkitapahtumaa ja toisessa<br />
ääripäässä olevia pienten marginaaliyleisöjen tapahtumia, kiristyvä kilpailu<br />
on vienyt tuotekehittelyä formatoinnin suuntaan. juuri tähän saumaan<br />
ovat iskeneet rocktapahtumia tuottavat yritykset. Sama konsepti toteutetaan<br />
pienin muutoksin eri puolilla Suomea. Samoja esiintyjiä kierrätetään<br />
paikkakunnalta toiselle ja sama organisaatio pystyttää ja purkaa tapahtumat<br />
milloin mihinkin.<br />
Kun tapahtumien persoonallisuus ja paikallisuus häviää, uhkaa kadota<br />
myös ymmärrys tapahtumien merkityksestä muinakin kuin kulttuuribisneksen<br />
palvelutuotteina. jopa festivaalien suomalainen kattojärjestö Finland<br />
Festivals ry julkistaa syksyisin näyttävästi nimenomaan tapahtumien<br />
kävijämääriä ja taloudellisia tunnuslukuja. Katsojamääriään menettänyt tapahtuma<br />
näyttäytyy näissä uutisissa epäonnistuneena, vaikka tuotetut elämykset<br />
olisivat olleet paremmin kohderyhmänsä löytäneitä, voimakkaampia<br />
ja pitkäkestoisempia.<br />
Tapahtumat ovat tuotteita, mutta monet niistä ovat ainakin lähtökohdiltaan<br />
yhteisöllisesti tuotettuja kulttuuri- ja taidesisältöisiä tuotteita, joilla<br />
on jotain inhimilliseen vuorovaikutukseen liittyvää viestittävää yleisölleen.<br />
Tapahtumien erityisominaisuus on, että ne ovat luonteeltaan myös<br />
yhteisöllisesti koettavia (tai kulutettavia, jos niin halutaan sanoa) tuotteita.<br />
Lopullinen tuote syntyy vasta ohjelmasisällön, yleisön, taiteilijoiden ja<br />
tapahtumaympäristön sekä tapahtuman saaman julkisuuden vuorovaikutuksesta.<br />
Tapahtumien tunnelma ja henki ovat asioita, joista puhutaan pal-
Ugrijuhla tuotteena 131<br />
jon, mutta jotka todentuvat vasta kunkin osanottajan kokemuksessa. (Ks.<br />
esim. Iso-Aho 2005, 12-13 tai Cantell 1993, 31.)<br />
3.1 Nimi ja logo<br />
Mitä tämä ugri-sana tarkoittaa? Onko se jotain täkäläistä murretta?<br />
Itse savolaisena en ole sitä koskaan kuullut [---]. 2<br />
Ihmiselle, joka ei ole koskaan käynyt jollakin festivaalilla, kuten vaikkapa<br />
Ugrijuhlassa, on juuri tapahtuman nimi usein ensimmäinen viesti siitä,<br />
mistä on kysymys. Ugrijuhla -nimi otettiin käyttöön jo ensimmäisenä<br />
tapahtumavuonna. Silloin myös aloitettiin käytäntö, että tapahtuman nimeen<br />
liitetään aina vuosiluku.<br />
Ugrijuhla 2000:n ja Ugrijuhla 2001:n alaotsikkona oli Suomalais-ugrilainen<br />
kyläjuhla, mutta sen jälkeen siitä luovuttiin. Alaotsikon tarkoituksena<br />
oli avata suurelle yleisölle kenties oudon ugri -sanan taustaa. Samalla<br />
se kuvasi tapahtuman silloisen pääohjelman, Karjalainen kotitalo -ulkomuseon<br />
pihapiirissä järjestetyn (myöhemmin Pihakihuiksi ristityn) tilaisuuden<br />
luonnetta.<br />
Kun tapahtuma vakiintui, ja ohjelmisto laajeni, pitkähkö selittävä alaotsikko<br />
katsottiin epätarkoituksenmukaiseksi. Ugrijuhla -nimestä saadaan<br />
silti edelleen aika-ajoin kriittisiä kommentteja. Sekä vuoden 2006 tapahtuman<br />
yhteydessä tehdyssä asiakaskyselyssä (Ugrikyselyn tulokset 2006)<br />
että syksyllä yhdessä 2006 toteutetussa asiantuntijahaastattelussa (Nieminen<br />
2006) ehdotettiin tapahtuman nimen muuttamista tai selkiyttämistä.<br />
Ugrijuhla -nimen ongelmallisuus liittynee arvostelijoiden mielessä toisaalta<br />
ugri -sanan vierasperäisyyteen ja kielitieteellisyyteen, toisaalta juhla-sanan<br />
laveaan merkityssisältöön. Mikä on tapahtuman profiili nimen<br />
perusteella? Onko siellä teatteria, tanssia vai musiikkia, vai kaikkia niitä?<br />
Onko juhla liian juhlava sana, viittaako se muodolliseen tilaisuuteen? Toi-<br />
2 Paikallisradion toimittajan taustoittava kysymys ennen Ugrijuhlan katutapahtumassa<br />
tehtyä haastattelua.
132 Ugrijuhla tuotteena<br />
saalta se on vain suomenkielinen käännös alun alkaen latinan kielestä periytyvästä<br />
festivaali-sanasta.<br />
joka tapauksessa nimeä on käytetty sitkeästi kahdeksan vuoden ajan ja<br />
sen muuttaminen alkaa olla jo riski, vaikka parempi nimi löytyisikin. Tapahtuman<br />
järjestäjille Ugrijuhlan nimi kertoo kahdesta sen olemukseen<br />
kiinteästi kytkeytyvästä asiasta: festivaalin sisältöä ei ole sidottu mihinkään<br />
yksittäiseen taiteenalaan ja kysymys on tietyn kieliperheen kulttuurien<br />
esittelystä.<br />
Ugrijuhlan logon (ks. Liite 1) suunnitteli Humakista kulttuurituottajaksi<br />
valmistunut johanna Kujala vuonna 2003. Siitä lähtien se on esiintynyt<br />
tapahtuman painotuotteissa, kuten julisteissa, esitteissä ja t-paidassa.<br />
Logon idea perustuu Ugrijuhla -sanaan, joka on jaettu graafisesti kahteen<br />
osaan: rohkeammin muotoiltuun Ugri -sanaan ja sen alle sijoitettuun<br />
hillitympään juhla-sanaan. Ugri -sanan g-kirjainta on korostettu punaisella<br />
ja ruskealla värillä kirjainten ääriviivojen ollessa mustat. Ugrijuhlan logon<br />
voi nähdä viestivän maanläheisyyttä ja intohimoa sekä alkuvoimaista<br />
liikettä. Tekstilogona se omalta osaltaan vahvistaa tapahtuman nimen tunnettavuutta.<br />
3.2 Aika ja paikat<br />
Ugrijuhlan järjestämispaikkakunta on alusta saakka ollut Imatra. Valintaan<br />
vaikutti Pihakihuina myöhemmin tunnetun ohjelmaosuuden kannalta<br />
ihanteellinen miljöö Vuoksen rannalla Karjalainen kotitalo –ulkomuseon<br />
pihapiirissä. Luonnonläheisyydestään ja myyttistä menneen maailman<br />
henkeä huokuvasta ympäristöstä huolimatta paikka on myös liikenteellisesti<br />
mainio, lähes keskellä kaupunkia.<br />
Myös EKNSL:n toimintaprofiilin kannalta oli mielekästä lähteä rakentamaan<br />
Lappeenrannassa järjestettävien Lasten Kalenoiden rinnalle toista<br />
säännöllistä tapahtumaa maakunnan toiseen suureen keskukseen. Imatran<br />
yhä merkittävämmäksi kasvava asema rajakaupunkina sopi sekin suomalaisuuden<br />
itäisiä juuria esittelevälle tapahtumalle.<br />
Tapahtumat ovat Imatralla laajentuneet Karjalaisen kotitalon pihalta<br />
eri puolille kaupunkia. Tilaisuuksia on ollut Imatran kulttuurikeskukses-
Ugrijuhla tuotteena 133<br />
sa, Teatteri Imatrassa, Imatran Konserttihovissa, Kävelykatu Koskenpartaalla,<br />
Vuoksen Kalastuspuistossa, Valtionhotellissa, Night Club Bullsissa<br />
sekä WooDoossa. Rajatulle yleisölle suunnattuja tilaisuuksia on ollut myös<br />
kouluilla Imatralla ja ympäristökunnissa. Vuoden 2006 näyttely pystytettiin<br />
joutsenon opiston tiloihin.<br />
Yhtenäistä festivaalialuetta Ugrijuhlassa ei siis ole. Tämän voi nähdä<br />
ongelmana paitsi logistisesti, myös festivaalihengen syntymisen kannalta.<br />
Hollantilainen sosiologi P. Louis van Elderen on käyttänyt festivalisaation<br />
käsitettä, jolla hän kuvaa festivaaleille tyypillistä julkisen tilan sosiaalista<br />
valtaamista (van Elderen 1998, 128). Varsinkin harvaan asutussa Suomessa<br />
tapahtumilla on ollut keskeinen tehtävä modernisaatioprosessissa. Ne<br />
luovat kaupunki ja -kyläkeskustoille tai niiden liepeillä oleville alueille uusia,<br />
poikkeavia merkityksiä ja vahvistavat yhteisöllisyyden tunnetta (communitas,<br />
ks. Turner 1982, 24-27), vaikka väliaikaisestikin. Ugrijuhlassa tämän<br />
vaikutuksen on voinut kokea lähinnä kävelykadun ja Karjalaisen kotitalon<br />
tapahtumissa, joissa suomalais-ugrilainen kulttuuri on jalkautunut<br />
yleisön joukkoon aivan konkreettisesti.<br />
Ensimmäiset kuusi Ugrijuhlaa sijoittuivat elokuulle, ensin useamman<br />
vuoden päällekkäin Imatra-päivän tapahtumien kanssa elokuun toiseksi<br />
viimeisen lauantain ympärillä, sitten elokuun puolivälissä. Tapahtuman<br />
kesto oli ensimmäisenä vuonna kolme päivää, myöhemmin neljä päivää,<br />
lukuun ottamatta vuotta 2004, jolloin palattiin kolmipäiväiseen rakenteeseen.<br />
Maksullisia tilaisuuksia Ugrijuhlassa on ollut vuosittain kolmesta kuuteen<br />
kappaletta. Nelipäiväisessä festivaalissa niitä on ollut yleensä kuusi.<br />
Lisäksi on järjestetty ilmaistilaisuuksia lähinnä Imatrankosken kävelykadulla<br />
ja Varpasaaren kalastuspuistossa.<br />
Vuodesta 2006 Ugrijuhla on järjestetty toukokuun jälkipuoliskolla. Samalla<br />
tapahtuman kesto on pidentynyt kuuteen päivään kahden ensimmäisen<br />
päivän sisältäessä tosin vain kouluille suunnattua työpajatarjontaa.<br />
Ajankohdan muuttamiseen oli useita, pääasiassa käytännöllisiä syitä.<br />
Tärkein niistä oli uuden ajankohdan sijoittuminen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
lukukauden sisälle, jolloin tapahtuman järjestäminen muodostui sekä<br />
opiskelijoiden että lehtorien ajankäytön kannalta helpommaksi. Toinen
134 Ugrijuhla tuotteena<br />
syy oli se, että elokuulle oli Imatralla vähitellen syntynyt suoranaista runsaudenpulaa<br />
tapahtumista. Imatra-päivän lukuisien ilmaistapahtumien lisäksi<br />
sinne esimerkiksi vuonna 2006 sijoittuivat balettigaala, rock-festivaali,<br />
keskiaikatapahtuma ja vanhanmusiikin festivaali. Osittainen syy, mutta<br />
enemmänkin seuraus siirrosta oli mahdollisuus tehdä entistä tiiviimpää<br />
yhteistyötä koulujen kanssa, mihin myös ryhdyttiin heti vuoden 2006 Ugrijuhlan<br />
yhteydessä.<br />
Toukokuu on perinteisen kesäfestivaalisesongin ulkopuolista aikaa. Silloin<br />
tapahtuma yhtäältä erottuu helpommin muusta tarjonnasta, toisaalta<br />
saattaa jäädä huomaamatta osalta festivaalikäynneille kesälomansa omistavaa<br />
yleisöä. Ugrijuhlan perinteitä uudistavaa sisältöideaa ajatellen kevään<br />
ja kesän taitekohta, johon useimpina vuosina osuu myös helatorstai, tarjoaa<br />
mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Onhan se jo kauan ennen nykyistä<br />
kirkollista sisältöä ollut erilaisten kansanomaisten rituaalijuhlien aikaa.<br />
3.3 Julkisuuskuva ja tunnettuus<br />
Esiselvitystään varten Kaisa Tuunainen kävi läpi Ugrijuhlasta vuosien varrella<br />
julkaistut lehtiartikkelit ja teki havaintoja erityisesti niiden sävystä.<br />
Hän toteaa, että ”toimittajien suhtautumisessa Ugrijuhlaan on yleispositiivinen<br />
pohjavire”. Tuunaisen mukaan julkisuuskuva on myös pysynyt<br />
muuttumattomana alusta saakka, vaikka ”kun tapahtumat vakiinnuttavat<br />
asemansa, lehdet yleensä muodostavat suhteensa niihin uudestaan”. (Tuunainen<br />
2005)<br />
Pääosa Ugrijuhlan saamasta julkisuudesta on ollut paikallista ja maakunnallista,<br />
mutta vähitellen myös valtakunnalliset viestimet ovat alkaneet<br />
kiinnittää huomiota tapahtumaan. Ensimmäisten joukossa oli kansanmusiikkialan<br />
lehti Friiti (Rask 2003 ja Kononen 2004), joka esitteli laajasti<br />
tapahtumaa kahtena peräkkäisenä vuonna. Vuonna 2005 Ugrijuhlat oli<br />
näyttävästi esillä aikakauslehtien (Me Naiset 28.7.2005, Kodin Kuvalehti<br />
11-12/2005) kesätapahtumavinkeissä. Kodin Kuvalehden alkukesän numeroon<br />
oli poimittu kuvat kolmesta tulevan kesän festivaalista, Ugrijuhlasta,<br />
Porvoon Suvisoitosta ja Ruisrockista.
Ugrijuhla tuotteena 135<br />
Vuonna 2006 tapahtuma näkyi ja kuului entistä laajemmalle yleisölle,<br />
kun Ylen Radio 1 teki kansanmusiikkiaiheiseen makasiiniohjelmaansa<br />
erillisen 15-minuuttisen Ugrijuhla -esittelyn juuri tapahtuman alla ja Helsingin<br />
Sanomat lähetti paikalle kulttuuritoimittajansa. Toimittaja Kirsikka<br />
Moringin juttu (HS 27.5.06) oli otsikoitu huomiota herättävästi: ”Idässä<br />
kukoistaa ostosturismi ja ugrien hurja folklore. Imatran elinvoimainen<br />
Ugrijuhla syntyi kulttuuripääkaupunki Helsingin etätapahtumaksi.” (Moring<br />
2006) Kuva ja kuvateksti nostivat esiin mordvalaisen esiintyjäryhmän<br />
värikkäine pukuineen.<br />
Tapahtuman kokoon nähden Ugrijuhlan saama julkisuus on varsinkin<br />
maakunnallisesti ollut huomattavan laajaa. Valtakunnallisen julkisuuden<br />
osalta ei voida puhua vielä varsinaisesta läpimurrosta. Yksi lehtori Ansa<br />
Räätärin Kulttuuritapahtuma tuotteena –hankkeen tiimoilta haastattelemista<br />
asiantuntijoista, Lappeenrannan kaupungin kulttuurisihteeri jorma<br />
Kallio toteaakin:<br />
[Ugrijuhla] ei ole noussut valtakunnalliseen tietoisuuteen ja näkyvyyteen.<br />
Tämä valtakunnalliseen näkyvyyteen nousu on yleensä<br />
hyvin vaikea prosessi ja tähän ongelmaan ei ole mitään patenttiratkaisua.<br />
[---] Maakuntalehden hyvää tarkoittava kulttuuritoimittaja<br />
ei voi tässä ongelmassa ikävä kyllä auttaa vaikka suitsuttaisi<br />
tapahtuman puolesta kuinka paljon. (Kallio 2006)<br />
Kallion mielestä valtakunnalliseen julkisuuteen, toisin sanoen Helsingin<br />
Sanomiin ja televisioon pääsyn ratkaisevat sisäpiirisuhteet. Kynnyksen ylittäminen<br />
onkin hänen mielestään usein täysin sattumanvaraista.<br />
Oli miten oli, Ugrijuhlan kohdalla suunta on tiedotusvälineissä saadun<br />
julkisuuden osalta positiivinen. Toinen asia on sitten tapahtuman yleinen<br />
tunnettuus, joka vähitellen muuttuisi toivotun ja potentiaalisen kohdeyleisön<br />
vierailuksi itse tapahtumassa.<br />
Kun vertaa Ugrijuhlan pelkästään Etelä-Karjalassa saaman julkisuuden<br />
määrää ja sävyä tapahtuman toistaiseksi kokoamiin yleisömääriin, on pakko<br />
todeta, etteivät nämä ainakaan vielä täysin kohtaa. Positiivinen ja runsas<br />
julkisuus ei automaattisesti näy tungoksena lippukassalla, ainakaan jos
13 Ugrijuhla tuotteena<br />
aggressiiviseen markkinointiin ei ole resursseja. On siis kysyttävä, tavoittaako<br />
Ugrijuhlalle koituva julkisuus ne, jotka olisivat tapahtumasta todella<br />
kiinnostuneita?<br />
3.4 Yleisö<br />
Ugrijuhlan vuotuiset yleisömäärät ovat olleet keskimäärin 1500 kävijän<br />
luokkaa. Myytyjen lippujen osuus tästä on ollut useimmiten hieman yli<br />
puolet. Kyse ei siis ole suurten massojen tapahtumasta.<br />
Ugrijuhlan yleisöstä on tehty kaksi pienimuotoista selvitystä. Ensimmäisen<br />
toteutti Humakin kulttuurituottajaopintojensa päättötyöhön liittyen<br />
Laura Tiainen vuonna 2001. Vastaajia tässä kyselyssä oli 85. Päättötyöhön<br />
sisältyi myös neljälle asiakkaalle kahta vuotta myöhemmin tehty<br />
teemahaastattelu (Tiainen 2003). Toinen asiakaskysely tehtiin vuonna<br />
2006 vastaajamäärän jäädessä niinkin pieneksi kuin 27 henkilöä. Kaikissa<br />
asiakkailta kootuissa aineistoissa kiinnittää huomiota sama erittäin positiivinen<br />
pohjavire kuin tiedotusvälineiden jutuissakin. Paikalle saapuneet<br />
asiakkaat ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä.<br />
Ugrijuhlan yleisön profiilista voi käytettävissä olevien aineistojen perusteella<br />
sanoa suhteellisen luotettavasti oikeastaan vain sen, että naisia asiakkaista<br />
on 70 %. Ikärakenne näyttää kyselyjen perusteella painottuvan<br />
muissa kuin etnorock-tyyppisessä klubi-illassa (jonka yleisöä ei ole tutkittu)<br />
yli 25 vuotiaisiin ja erityisesti keski-ikäisiin ja eläkeläisiin. Yleisöstä valtaosa<br />
tulee Etelä-Karjalan alueelta, mutta vuoden 2006 kyselyn perusteella<br />
22 % kuitenkin muualta Suomesta.<br />
Keitä sitten olisivat Ugrijuhlan potentiaaliset asiakkaat, ne ryhmät joita<br />
tapahtuman olisi lähestyttävä yleisömäärien kasvattamiseksi? Kulttuurisihteeri<br />
jorma Kallio, joka tunnustaa, ettei ole koskaan tapahtumassa vieraillut,<br />
saattaa haastatteluvastauksessaan silti osua hyvinkin oikeaan:
Ugrijuhla tuotteena 137<br />
[---] jos maistelen tätä nimeä, niin voisin kuvitella, että sieltä<br />
voi löytyä kahdenlaista kävijäkuntaa. Toisaalta kalevalaisuudesta<br />
ja kansamme kulttuurisesta perinnöstä innostuneet vanhemmat<br />
ihmiset ja toinen ryhmä voisi muodostua etnologiasta ja etnokulttuurista<br />
innostuneista nuorista ihmisistä. (Kallio 2006)<br />
Ugrijuhlan haasteena on tavoittaa nämä ihmiset ja saada heidät tulemaan<br />
Imatralle tapahtuman takia. Omalla talousalueella näihin kohderyhmiin<br />
kuuluvia ihmisiä on liian vähän. Erityisesti etnokulttuurista kiinnostuneet<br />
nuoret asuvat pääosin niillä paikkakunnilla, joissa on humanistista koulutusta<br />
tarjoava yliopisto.<br />
Se, että festivaali pyrkii houkuttelemaan merkittävän osan yleisöstään<br />
oman maantieteellisen toiminta-alueensa ulkopuolelta, ei ole sinänsä poikkeuksellista.<br />
Kuhmon Kamarimusiikki ei ole rakentunut kainuulaisen musiikkiyleisön<br />
varaan, eikä Sodankylän elokuvajuhlat ole syntynyt lappilaisten<br />
elokuvaharrastajien kokoontumispaikaksi.<br />
Kuhmon tapauksessa yleisöstä lähes puolet tulee Uudeltamaalta ja vain<br />
viidesosa oman läänin alueelta (Cantell 1993, 21). Tämäntyyppinen yleisörakenne<br />
edellyttää omaperäistä ja kompromissitonta ohjelmistoprofiilia.<br />
Yleisö ei lähde kauas kokemaan sellaista, minkä voi kokea lähelläkin.<br />
Muualta tuleva yleisö on myös osoitus tapahtuman kulttuurimatkailullisesta<br />
painoarvosta ja sitä kautta sillä voi olla aluetaloudellista painoarvoa.<br />
Oman paikkakunnan perusyleisökin olisi silti saatava pysymään tyytyväisenä.<br />
Näissä kahdelta suunnalta tulevissa paineissa moni tapahtuma<br />
on hukannut identiteettinsä ja pahimmassa tapauksessa myös taloudelliset<br />
toimintaedellytyksensä, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta.<br />
3.5 Ugrijuhla-brändin ainekset<br />
Ugrijuhlaa koskevassa esiselvityksessään Kaisa Tuunainen tarkastelee Ugrijuhlaa<br />
myös tuotteen ja tuotteistamisen näkökulmasta. Hänen mukaansa<br />
Ugrijuhla on kulttuurimatkailutuote, jonka pohjana on kulttuuriosaaminen.
13 Ugrijuhla tuotteena<br />
Ugrijuhlalla on oma identiteettinsä, profiilinsa ja imagonsa, jotka yhdessä<br />
muodostavat brändin. Se on tärkeää, sillä potentiaalisen kävijän on<br />
tiedettävä, millaiseen tapahtumaan hän ostaa lipun; kävijä liittää brändiin<br />
tiettyjä mielikuvia ja hänen on voitava olla varma tapahtuman laadukkuudesta.<br />
Kestävän imagon ja brändin luomiseen vaaditaan tekijöiltä ehdotonta<br />
luottamusta omaan osaamiseensa ja halua kehittää sitä edelleen.<br />
(Tuunainen 2005, 27-28)<br />
järjestäjien näkökulmasta katsottuna Ugrijuhlan identiteetin perustana<br />
olevia tekijöitä ovat tietoisuus tapahtuman kulttuuripoliittisesta merkityksestä,<br />
sen sisällöllisistä liittymäkohdista eteläkarjalaiseen historiaan sekä<br />
pyrkimys kansanperinteen tuomiseen moderneissa muodoissa mykypäivään.<br />
Näistä tekijöistä pääosa kirjattiin jo toista tapahtumaa suunniteltaessa<br />
työryhmän yhteiseen tavoitepaperiin, jota kutsuttiin Ugrijuhlan missioksi<br />
(Tiainen 2003, 24-25).<br />
Yhteisesti muotoiltu tavoitepaperi kertoo Tiaisen mukaan myös Ugrijuhlalle<br />
tyypillisestä tuotantotavasta, jossa yhteisen ja avoimen keskustelun<br />
pohjalta muotoillaan esimerkiksi toimintasuunnitelmia. Mission tarkkaa<br />
muotoilua pidettiin aiheellisena, koska siinä kiteytettiin tapahtuman<br />
tausta-ajatus, tulevaisuuden mahdollisuuksia ja sitä voitaisiin käyttää ohjeena<br />
tulevia tapahtumia suunniteltaessa (emt. 25).<br />
Ugrijuhlan sisällölliseen profiiliin on ohjelmiston rakentamisessa kiinnitetty<br />
koko ajan erityishuomiota. jotta tapahtuma olisi uskottava suomalais-ugrilaista<br />
kulttuuria esittelevänä festivaalina, on ohjelmistoon joka<br />
vuosi pyritty saamaan vähintään kaksi kielisukulaistemme kulttuureja<br />
edustavaa ryhmää Venäjältä. Toiseksi, kun yleisöpohjaa on haluttu laajentaa<br />
esimerkiksi klubikonserteilla, on esiintyjävalinnoissa pidetty kiinni Ugrijuhlan<br />
linjasta. Etnorock ja kansanmusiikki käyvät, valtavirtapop tai rock<br />
ei. Kolmanneksi, joka vuosi ohjelmistossa on ollut jokin osuus, jota voidaan<br />
pitää ”kantaesityksenä”, varta vasten tapahtumaan suunniteltuna ja<br />
yleensä kansainvälisenä yhteistyönä toteutettuna ohjelmakokonaisuutena.<br />
Kuten aiemmin todettiin, Ugrijuhlan imago eli julkisuuskuva näyttäytyy<br />
ainakin tiedotusvälineissä positiivisena. Tapahtumaa pidetään omaleimaisena<br />
ja sympaattisena, joskin ehkä sisällöllisesti vaikeasti hahmotettavana.<br />
Kyse kun ei ole musiikki-. tanssi- tai teatteritapahtumasta, vaan taitei-
Ugrijuhla tuotteena 13<br />
denvälisestä festivaalista, jossa voi olla kaikkea tätä ja vielä muutakin (ks.<br />
esim. Nieminen, 2006).<br />
Matkailun markkinointitehtävissä toimivan asiantuntijan mielestä Ugrijuhla<br />
on ”raikas poikkeus festivaalien joukossa”: ”Se on omaperäinen,<br />
juuri tänne itärajalle sopiva, venäläisväritteinen, mutta kuitenkin syvältä<br />
suomalaisuutta koskettava” (Aineslahti, 2006).<br />
Omaleimaisuus, omaperäisyys, miksei myös omapäisyys, voisivat nimenomaan<br />
olla Ugrijuhla-brändin ydinmehua. joinakin vuosina Ugrijuhlan<br />
saamassa julkisuudessa on korostunut muun muassa se, että tapahtumassa<br />
ei ole oluttelttaa, vaikka lähes kaikissa muissa tapahtumissa jo on,<br />
minkä seikan nimenomaan toimittajat ovat poimineet esille.<br />
3.6 Tapahtuman merkitykset<br />
Ugrijuhlan merkityksiä voi tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta:<br />
alueellisen ja valtakunnallisen kulttuuritarjonnan täydentäjänä, oppimisympäristönä<br />
kulttuurituottajaopiskelijoille ja esiintymisfoorumina suomalais-ugrilaiselle<br />
kulttuurille. Lisäksi Ugrijuhla merkitsee näkyvyyttä ja toimintavolyymin<br />
lisäystä molemmille sen taustaorganisaatioille.<br />
Käsityksiä Ugrijuhlan merkityksistä kysyttiin syksyllä 2006 neljältä<br />
haastatellulta asiantuntijalta, joista kaksi edusti alueen kulttuurihallintoa,<br />
yksi matkailuelinkeinoa ja yksi valtakunnallista suomalais-ugrilaisten kulttuurien<br />
edistämiseen keskittynyttä valtakunnallista järjestöä. Heistä kaksi<br />
oli käynyt tapahtumassa, kaksi ei.<br />
Kolme haastateltua neljästä piti tapahtumaa tärkeänä, ”rikastuttavana”<br />
(Lappalainen 2006) ja ”koko seudun imagon rakentajana” (Aineslahti<br />
2006) sekä siinä mielessä hyvän tapahtuman kriteerit täyttävänä, että<br />
”siinä on paikallisia ihmisiä, joilla on innostusta ja näkemystä juttuihin,<br />
joita on tehty” (Nieminen 2006). Yksi asiantuntijoista sen sijaan toteaa,<br />
että ”tällä hetkellä ei suomalais-ugrilaisuus ole kiinnostava näkökulma etnokulttuuriin<br />
ja etnomusiikkiin. Ugrilaisuutta pidetään vähän vanhojen<br />
mummojen ja tutkijoiden sisäpiirijuttuna” (Kallio 2006).<br />
Ugrijuhlan merkitys kulttuuritarjonnan täydentäjänä ja alueellisesti perusteltuna<br />
hankkeena on asiantuntijahaastattelujenkin perusteella melko
140 Ugrijuhla tuotteena<br />
yksimielisesti tunnustettu. Yksi haastateltavista nosti esiin myös tapahtuman<br />
merkityksen suomalais-ugrilaisten kansojen esilletulomahdollisuuksien<br />
kannalta, koska ”ei heitä niin monessa paikassa tapaa” (Lappalainen<br />
2006). Epäilykset liittyivät lähinnä yleisön kiinnostukseen jonkin verran<br />
marginaaliseksi nähtyä sisältöä kohtaan.<br />
Ugrijuhlan tuotantomallissa kulttuurituotannon opiskelijat hoitavat<br />
monia tuotannon osa-alueita varsin itsenäisesti ottaen yhteyttä erilaisiin<br />
festivaalin yhteistyötahoihin. Myös julkisuudessa opiskelijoiden merkittävä<br />
rooli tuodaan usein esille. Opiskelijan näkökulmasta nämä ovat aitoja<br />
ja työoppimis- ja projektiraporttien perusteella tehokkaita oppimistilanteita,<br />
joissa itsenäinen vastuunotto tapahtuu kuitenkin kokeneemman tekijän<br />
ohjauksessa.<br />
Kun asiantuntijahaastatteluissa kysyttiin mielipidettä oppilaitoksen uskottavuudesta<br />
tapahtumajärjestäjänä, vain yksi haastateltavista näki ongelman<br />
siinä, että opiskelijat ovat tapahtuman järjestäjinä, koska ”median ja<br />
suuren yleisön mielestä se ei voi olla merkki laadukkaasta kulttuuritapahtumasta”<br />
(Kallio 2006). Sen sijaan kaksi muuta vastaajaa olivat sitä mieltä,<br />
että oppilaitos voi kyllä hyvin toimia tapahtumajärjestäjänä, mutta ei yksin<br />
vaan se tarvitsee siihen kumppaneita, toisaalta tekijäresurssien takaamiseksi,<br />
toisaalta rahoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi (Aineslahti 2006;<br />
Nieminen 2006). Neljäs vastaaja piti oppilaitosta uskottavana tapahtumajärjestäjänä<br />
siinä missä mitä muuta tahansa, ja piti tärkeänä myös opiskelijoihin<br />
kohdistuvaa kasvattavaa vaikutusta (Lappalainen 2006).<br />
Oppilaitoksen kannalta mukana olo tapahtumajärjestämisessä aktiivisessa<br />
toimijan roolissa vahvistaa alueellisia yhteistyöverkostoja ja toimii<br />
näyttönä koulutuksen laadusta. Se tuo myös oppilaitokselle ja sen tarjoamalle<br />
koulutukselle näkyvyyttä julkisuudessa tehokkaammin kuin opiskelijoiden<br />
osallistuminen täysin ulkopuolisten toimijoiden toteuttamiin<br />
tapahtumiin. Samalla se antaa mahdollisuuden työoppimisen ja projektitoiminnan<br />
tehokkaampaan pedagogisointiin sekä kytkemiseen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
tutkimus- ja kehittämistyöhön.
4 UGRIJUHLA 2006-2007<br />
Kulttuuritapahtuma tuotteena -hankkeen aikana järjestettiin Ugrijuhla<br />
toukokuussa 2006 sekä suunniteltiin ja toteutettiin vuoden 2007 tapahtuma.<br />
Näinä vuosina tapahtumaan tehtiin ajankohdan siirtämisen lisäksi<br />
muutamia olennaisia sisällöllisiä muutoksia, joiden vaikutukset tulevat näkymään<br />
seuraavina vuosina.<br />
Tuotantomallin ja rahoitusrakenteen osalta muutokset aiempiin vuosiin<br />
nähden eivät olleet suuria, mutta toimintaympäristössä tapahtuneet ja<br />
meneillään olevat muutokset heijastuvat todennäköisesti vähitellen myös<br />
näihin tapahtuman osa-alueisiin. Vuoden 2007 aikana on saatu myös lisää<br />
kokemusta siitä, mitä seurauksia ajankohdan vaihtumisella kaiken kaikkiaan<br />
on.<br />
4.1 Ugrijuhla 2006<br />
Vuonna 2006 Ugrijuhla järjestettiin ensimmäistä kertaa elokuun sijaan<br />
toukokuussa. Tämä kiristi tuotantoaikataulua, olihan edellinen juhla järjestetty<br />
vasta yhdeksän kuukautta aiemmin. Ohjelmisto saatiin kuitenkin<br />
ajoissa valmiiksi ja julkistetuksi. Viimeiset rahoituspäätökset tosin tulivat<br />
vasta hiukan ennen tapahtumaa ja sen jälkeen.<br />
Festivaalin ohjelmaesitteessä liitettiin tapahtuma ja sen ajankohta perinteiseen<br />
kevään tulon juhlintaan. Esille nostettiin erityisesti kansainväliset<br />
vieraat, joista uutena esiteltävänä kansana mainittiin mordvalaiset. Uutuutena<br />
kerrottiin myös imatralaisissa kouluissa järjestettävistä työpajoista<br />
ja konserteista, jotka uusi ajankohta oli mahdollistanut. (Ugrijuhlan ohjelmistoesite<br />
2006.)<br />
Esitteessä todettiin Ugrijuhlan myös haluavan muistuttaa, että usein<br />
ikävistä asioista kertovien uutisotsikoiden takana ”elävät arkeaan ja viettävät<br />
juhliaan (suomalais-ugrilaiset) kansat, joiden rikas ja monimuotoinen<br />
kulttuuri on korvaamaton osa Euroopan ja koko maailman kulttuuriperintöä”<br />
(emt.).
142 Ugrijuhla 200 -2007<br />
Ugrijuhla 2006:n vieraana oli jälleen kahden etäsukukansan edustajia,<br />
mordvalaisen lauluyhtyeen Gaige Moron lisäksi Marin tasavallan nukketeatteri.<br />
Karjalan tasavallasta saapui Sattuma-yhtye. Kotimaisia esiintyjiä<br />
olivat Pohjannaula, Inehmo, Kirjavat ja Huvikumpu Oy.<br />
Vuoden 2006 Ugrijuhlan toteutti tuotantotyöryhmä, johon kuuluivat<br />
EKNSL:n toiminnanjohtaja Tuija-Liisa Leino, Humakin joutsenon kampuksen<br />
lehtorit juha Iso-Aho ja jari Klemola sekä opiskelijat Timo Haapanen,<br />
Taru Heinonen, juha-Pekka Natunen, Kirsikka Paakkinen, Laura Taberman<br />
ja Titta Tuovinen sekä näyttelyn osalta Saija Kestilä. Lisäksi opiskelija<br />
Heikki Huhtanen osallistui tapahtumaan valokuvaajana. Ryhmästä<br />
vain yksi opiskelija oli ollut mukana edellisen vuoden tuotantoryhmässä.<br />
Opiskelijoiden tuotantovastuut oli jaettu aikaisemmilta vuosilta tuttuun<br />
tapaan pääosin työpareille, joskin itse tapahtuman aikana kaikki osallistuivat<br />
muihinkin kuin suunnitteluvaiheessa jaettuihin päätehtäviin.<br />
Merkittävin muutos ohjelmiston rakenteessa oli Pihakihut -tapahtuman<br />
jääminen pois ensimmäistä kertaa koko Ugrijuhlan historiassa. Sen<br />
korvannut, samassa miljöössä toteutettu Aikamatka muinaiseen Karjalaan<br />
oli joistain yhteisistä piirteistä huolimatta niin erilainen tapahtuma, ettei<br />
mielikuvaa Pihakihujen jatkumisesta päässyt syntymään.<br />
Vaikka Pihakihut oli ollut niin keskeinen ja suosittukin osa Ugrijuhlaa,<br />
ei sen poistumisesta ohjelmasta tullut kielteistä palautetta sen paremmin<br />
yleisön kuin mediankaan kautta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti myös<br />
se, että kuusi vuotta jatkuneen tarinan päättyminen vuoteen 2005 oli tehty<br />
julkisuudessa hyvin selväksi.<br />
Koululaisille suunnatut työpajat ja konsertit saivat hyvän palautteen.<br />
Niiden jatkamista toivottiin seuraavinakin vuosina.<br />
Festivaalin ajankohdan vaihtumisesta toukokuuksi ei kysytty yleisökyselyssä<br />
erikseen, mutta yhdessä vastauksessa todettiin positiivisena asiana<br />
se, että tapahtuma on ”ennen kesän festariruuhkaa”. Kielteisiä kommentteja<br />
ajankohdasta ei tullut. Asiantuntijahaastatteluissa mielipiteet jakaantuivat<br />
niin, että kolmesta asiaa kommentoineesta yksi piti uutta ajankohtaa<br />
parempana, yksi oli vanhan ajankohdan kannalla ja yhden mielipide<br />
oli neutraaliksi luokiteltava.
Ugrijuhla 200 -2007 143<br />
Yleisömääriin ajankohdan vaihtaminen ei näyttäisi ratkaisevasti vaikuttaneen.<br />
Edellisiä vuosia rock-klubimaisempaan ympäristöön siirtyneen<br />
Ugriklubin yleisömäärä oli paras vuosiin ja pääkonsertin yleisömäärä noudatteli<br />
aikaisempien vuosien tasoa. Ulkoilmatapahtumissa oli aikaisempaa<br />
selvästi vähemmän yleisöä, osittain alkukevään kylmien säiden takia, osittain<br />
Pihakihujen poisjäännin vuoksi.<br />
Vuoden 2006 festivaalin saamasta valtakunnallisesta julkisuudesta on<br />
kerrottu jo edellä. Näyttää siltä että mediakynnyksen ylittämisen kannalta<br />
toukokuu ei ole ainakaan elokuuta huonompi ajankohta tapahtuman järjestämiselle.<br />
Kokonaisuutena Ugrijuhla 2006 oli rohkaiseva kokeilu, jonka yhteydessä<br />
tehtyjen muutosten kantavuutta päätettiin testata uudestaan vuoden<br />
2007 tapahtumassa.<br />
4.2 Ugrijuhla 2007<br />
Vuoden 2007 Ugrijuhlan ohjelmisto valmistui maaliskuussa, mutta ensimmäiset<br />
markkinointitoimet tehtiin jo tammikuussa Folklandia -risteilyllä<br />
sekä vuoden alussa ilmestyneessä Kaakon teatterit -julkaisussa. Ohjelmiston<br />
tuottamisessa olivat entistä vahvemmin mukana yhteistyökumppaneina<br />
Teatteri Imatra ja rock-klubi WooDoo sekä uutena Imatran seurakunta.<br />
Tuotantoryhmässä olivat mukana edelleen samat ohjaavat henkilöt EK-<br />
NSL:stä ja Humakista sekä kuusi Humakin opiskelijaa, Saana Karlsson,<br />
Saija Kestilä, Katariina Krogerus, Heidi Kuukasjärvi, Katja Rautio ja Maria<br />
Virtanen. Heistä yksi oli ollut mukana myös edellisen vuoden työryhmässä.<br />
Lisäksi tapahtuman aikana tuotantoon oli tutustumassa kolme ulkomaista<br />
vaihto-opiskelijaa Italiasta, Liettuasta ja Ranskasta.<br />
Rahoituksen osalta Ugrijuhla oli ohjelmiston julkistamisen aikaan keväällä<br />
2007 siinä samassa hankalassa tilanteessa kuin useat muutkin suomalaiset<br />
kesäfestivaalit. Keskeiset ohjelmistoon liittyvät päätökset oli jo<br />
täytynyt tehdä, mutta rahoituspäätöksistä vasta osa oli saatu. Se oli joka tapauksessa<br />
tiedossa, että Humakin osuus tapahtuman budjetista tulisi olemaan<br />
aiempia vuosia selvästi pienempi.
144 Ugrijuhla 200 -2007<br />
Myönteistä oli rahoituksen osalta se, että joitakin päätöksiä kuitenkin<br />
saatiin hyvissä ajoin, myös sellaisista lähteistä, joista ei tapahtumalle ole<br />
aiemmin tai pitkään aikaan rahaa herunut. Opetusministeriön myöntämä<br />
kohdeavustuskin oli suurin koko tapahtuman historian aikana. Nämä<br />
positiivista kehitystä enteilevät signaalit saattoivat olla osittain seurausta<br />
myös siitä, että syksystä 2006 alkaen oli tehty enemmän työtä arvovaltaisten<br />
ja alan korkeinta suomalaista asiantuntemusta edustavien suosittelijoiden<br />
saamiseksi rahoitushakemuksille.<br />
Rakenteeltaan tapahtuma noudatteli vuoden 2006 tapahtumaa: kolme<br />
päivää työpajoja kouluissa ja neljä päivää yleisölle suunnattuja tapahtumia.<br />
Tapahtumien kokonaismäärä oli kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna<br />
yhdeksästä kahteentoista ja maksullisten tilaisuuksien määrä kuudesta<br />
kymmeneen.<br />
Vuoden teemaksi muodostui Runo, laulu ja elämä. Mukana oli esiintyjiä<br />
jälleen kahdelta kaukaisemmalta suomalais-ugrilaiselta alueelta, Komin<br />
tasavallasta (Lidia Loginova & Zilgan Turun) ja Udmurtiasta (Kuchiran<br />
juri ja Andrei Prokopyev) sekä Viron Setumaalta (Leelokoor Helmine ja<br />
Tsibihärblaseq). Kotimaisia esiintyjiä olivat muun muassa Eeva Litmanen<br />
Larin Paraske -esityksellään, Sanna Kurki-Suonio ja Riitta Huttunen, Sari<br />
Kaasinen ja Mira Laakkonen sekä yhtyeet Korpiklaani, Folkswagen, Rymäkkä<br />
ja Tradivaara. Ohjelmistossa oli myös kantaesitys, Sari Anrian, Pirja<br />
Arposen ja Virve jääskeläisen Kantelettareen pohjautuva Paremman verta.<br />
Tapahtuman kokonaiskävijämäärä oli 1630 katsojaa. Suosituimmat tilaisuudet<br />
olivat Korpiklaanin tähdittämä Ugriklubi sekä Eeva Litmasen,<br />
Karoliina Franckin ja Vilma Timosen Larin Paraske – Rautamuurahaisten<br />
sukua. Pääkonsertin yleisömäärä kasvoi jonkin verran edellisistä vuosista.<br />
Uutuutena ohjelmistossa olivat Pelimannitanssit ja tanssitalot sekä kirkkokonsertti.<br />
Näiden yleisömäärä jäi toistaiseksi odotettua vaatimattomammaksi.<br />
Kouluissa järjestettyjen, tanssinopettaja jussi Kaijankankaan vetämien<br />
työpajojen teemana oli kansantanssi. Vastaanotto kouluilla oli jälleen<br />
hyvin myönteinen ja osallistujia oli runsaasti.<br />
Kokonaisuutena Ugrijuhla 2007 näyttäisi osoittaneen edellisenä vuonna<br />
aloitetun toimintakonseptin muutoksen suunnan olevan oikea. Tapahtuman<br />
kehittäminen vaatii kuitenkin jatkuvia ja ehkä myös perustavampaa<br />
laatua olevia toimia.
5 KEHITYSNÄKYMÄT<br />
Elokuussa 2006 toiminnanjohtaja Tuija-Liisa Leino Eteläkarjalaisten nuorisoseurojen<br />
liitosta ja lehtori juha Iso-Aho Humakin joutsenon kampukselta<br />
kokoontuivat pohtimaan vuoden 2007 tapahtuman toteuttamista ja<br />
samalla kartoittamaan Ugrijuhlan kehittämistarpeita ja –edellytyksiä laajemminkin.<br />
Oli tiedossa, että tapahtuman rahoitusrakenne tulee muuttumaan<br />
ja uusien rahoituslähteiden etsinnässä auttaisi entistä selkeämpi kuva<br />
tapahtuman vahvuuksista ja heikkouksista.<br />
Päädyttiin laatimaan SWOT-analyysi (Liite 2). Tapahtuman merkittävimmiksi<br />
vahvuuksiksi hahmottuivat ohjelman korkea taso, tapahtuman<br />
sisältöön liittyvä asiantuntemus ja hyvät verkostot sekä omaperäinen ohjelmistoprofiili.<br />
Myös median myönteinen suhtautuminen ja kiinnostus<br />
katsottiin tärkeiksi vahvuuksiksi. Festivaalin pientä kokoa pidettiin hyvänä<br />
tapahtuman hallittavuuden kannalta. Muiksi vahvuuksiksi listattiin järjestäjäosapuolten<br />
toimiva yhteistyö, toimivat tapahtumapaikat ja mielekkyys<br />
oppimisympäristönä tuottajaopiskelijoille.<br />
Ugrijuhlan heikkouksina nähtiin ennen kaikkea rahoituksen epävarmuus<br />
ja sen riippuvuus ulkopuolisista tekijöistä. Myös toistaiseksi heikko<br />
valtakunnallinen tunnettuus ja nykyisen yleisöpohjan kapeus tunnistettiin<br />
ongelmiksi. Organisaatioon liittyviä heikkouksia olivat sen vaikea hahmotettavuus<br />
ulkopuoliselle ja oppilaitoksen kankeus tuotanto-organisaationa.<br />
Muita esille tulleita asioita olivat markkinointiresurssien pienuus, riippuvuus<br />
opiskelijatyövoimasta, tekijöiden sivutoimisuus ja tapahtuma-alueen<br />
fyysinen hajanaisuus.<br />
Mahdollisuuksina nähtiin Ugrijuhlan roolin vakiinnuttaminen alansa<br />
valtakunnallisena päätapahtumana ja asianharrastajien vuotuisena kokoontumispaikkana.<br />
Todettiin myös, että yleisöpohja saattaa hyvinkin kasvaa,<br />
jos kiinnostus pieniä kulttuureita ja myös pieniä, valtavirrasta poikkeavia<br />
tapahtumia kohtaan edelleen lisääntyy. Samoin koulujen kanssa tehty<br />
yhteistyö voi pitkällä aikavälillä tuoda uutta yleisöä tapahtumaan.
14 Kehitysnäkymät<br />
Tärkeänä kehityksen mahdollistajana pidettiin myös Imatran kaupungin<br />
ja opetusministeriön tuen vakiintumista. Silloin olisi helpompaa sitouttaa<br />
tapahtumaan myös muita, uusiakin yhteistyökumppaneita.<br />
Uhkakuvana nähtiin luonnollisesti keskeisten rahoittajien vetäytyminen<br />
kokonaan tapahtumasta sekä yleisön kiinnostuksen kasvun hitaus tai<br />
jopa hiipuminen. Uhkana on huonoimmassa skenaariossa myös vetäjien<br />
turhautuminen ja taustaorganisaatioiden tuen loppuminen. Kehittämistä<br />
uhkaava tekijä on niin ikään ohjelmiston kehittämisen vaikeutuminen resurssien<br />
puuttuessa.<br />
5.1 Tuotanto-organisaation kehittäminen<br />
Useimpien merkittävien valtakunnallisten kulttuuritapahtumien taustaorganisaationa<br />
on yhteisö (yhdistys tai säätiö), jonka toiminnan päätarkoituksena<br />
on juuri tuon tapahtuman järjestäminen. Ugrijuhlan kohdalla tätä<br />
olisi myös syytä harkita.<br />
Lähitulevaisuudessa Humakin rooli Ugrijuhlan toisena järjestäjänä tullee<br />
supistumaan olennaisesti. Todennäköistä on, että kun Humakin toiminta<br />
joutsenon kampuksella lähivuosina loppuu asteittain, kuten <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong> oy:n ylimääräinen yhtiökokous elokuussa<br />
2007 päätti, ei Ugrijuhla lähivuosien jälkeen ole entisessä mielessä lainkaan<br />
Humakin hanke. Kulttuurituotannon opiskelijoita voi toki jatkossakin<br />
olla mukana tapahtuman järjestämisessä, mutta tässä suhteessa Ugrijuhla<br />
ei eroaisi mistä tahansa suomalaisesta kulttuuritapahtumasta.<br />
Humakin vetäytyessä Ugrijuhlan järjestämisvastuusta Eteläkarjalaisten<br />
nuorisoseurojen liiton rooli tapahtuman järjestäjänä korostuu entisestään.<br />
EKNSL on kokenut tapahtumajärjestäjä ja tapahtuman sisältö ei ole sinänsä<br />
ristiriidassa järjestön tarkoituksen kanssa, ja yhteistyö sen kanssa on<br />
toiminut erinomaisesti. Toisaalta suomalais-ugrilaisen kulttuurin esittely ei<br />
ole sen ydintoimintaa. järjestö on olemassa ensi sijassa jäsenyhdistystensä<br />
eli alueen nuorisoseurojen toiminnan kokoajana ja kehittäjänä.<br />
Ugrijuhla on EKNSL:lle sisällöllisesti mielekäs toimintamuoto siinä<br />
määrin kuin se tuo sen jäsenseuroille toimintamahdollisuuksia. Myös tapahtuman<br />
aikaansaama liikevaihto on järjestön toimintavolyymin kannal-
Kehitysnäkymät 147<br />
ta tärkeä seikka. Toki myös Ugrijuhlan mukanaan tuoma julkisuus, silloin<br />
kun se on myönteistä, tuo järjestölle tiettyä lisäarvoa.<br />
Ugrijuhlan kehittämisen kannalta kenties parempi ratkaisu on kuitenkin<br />
kannatusyhdistystyyppinen järjestö, jonka päätehtävä on nimenomaan suomalais-ugrilaisen<br />
kulttuurin esittely erityisesti kulttuuritapahtumia järjestämällä.<br />
Yhdistyksen jäseniä voivat hyvin olla sekä molemmat nyt mukana olevat<br />
(ja mahdolliset muut) yhteisöt että asiasta kiinnostuneet yksityishenkilöt.<br />
Ugrijuhlan nimeä kantava yhdistys, jonka kotipaikka on tapahtumapaikkakunta,<br />
on selkeä ja ulkopuolisellekin helposti hahmotettava toimija<br />
rahoitusta haettaessa, yritysyhteistyökumppaneita etsittäessä ja mediajulkisuudessa.<br />
Ennen kaikkea tällainen yhdistys on nykyistä riippumattomampi<br />
tapahtuman sisällön suunnittelua ajatellen. Toimintaa voidaan rakentaa<br />
ensisijaisesti yhdistyksen päätarkoituksen suunnassa, eikä esimerkiksi kulttuurituotannon<br />
koulutusta tai nuorisoseurojen jäsenistöä ajatellen.<br />
Yhdistyksen on välttämätöntä entistä määrätietoisemmin verkostoitua<br />
erilaisten oman alansa valtakunnallisten, mutta myös alueellisten toimijoiden<br />
kanssa. Kuten Kaisa Tuunainen toteaa esiselvityksessään, ”myös Ugrijuhlan<br />
kannalta olisi tärkeää, että Etelä-Karjalassa kyettäisiin kehittämään<br />
alueellisia innovaatiojärjestelmiä, jotka muutenkin ylläpitävät ja kehittävät<br />
kaupunkiseutujen kilpailukykyä” (Tuunainen 2005, 28).<br />
Luontevia valtakunnallisia yhteistyötahoja Ugrijuhlalle ovat muun muassa<br />
M. A. Castrénin seura ja Maailman musiikin keskus sekä Sibelius-<br />
Akatemian kansanmusiikin osasto, joiden kanssa yhteistyötä on jo ollutkin.<br />
Alueellisia yhteistyökumppaneita voivat olla aiemmin mainittujen lisäksi<br />
esimerkiksi Etelä-Karjala Instituutti, Etelä-Karjalan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />
kulttuurin ja matkailun yksiköt, Semiotiikan verkostoyliopiston<br />
Imatran toimipiste, Etelä-Karjalan Matkailu Oy sekä muut alueen kulttuuritapahtumat.<br />
5.2 Rahoitusrakenteen kehittäminen<br />
Ugrijuhlan rahoituksen kehittämisessä tärkeintä on joidenkin keskeisten<br />
rahoituslähteiden vakiinnuttaminen. Merkittävimmät niistä ovat opetusministeriö<br />
ja Imatran kaupunki.
14 Kehitysnäkymät<br />
Koska tapahtuma on käytännössä ainoa suomalais-ugrilaisia kulttuureja<br />
säännöllisesti esittelevä kulttuuritapahtuma Suomessa, sillä voidaan katsoa<br />
olevan kulttuuripoliittista painoarvoa. Se on omalta osaltaan osoittanut<br />
vakiintumisensa toimittuaan vuoteen 2007 mennessä jo kahdeksan<br />
vuoden ajan. Tästä johtuen on luontevaa ja kohtuullista, että opetusministeriö<br />
ottaa Ugrijuhlan valtakunnallisille kulttuuritapahtumille myönnettävien<br />
avustusten piiriin. Tähän saakka ministeriön suoraan tapahtumalle<br />
myöntämä rahoitus on saatu lähinnä Venäjältä tulevien esiintyjäryhmien<br />
kuluihin suunnattuina erityisavustuksina ja alueellisen taidetoimikunnan<br />
myöntämänä tukena. Paitsi että summat ovat olleet pienehköjä, ne eivät<br />
ole edesauttaneet tapahtuman valtakunnallisen statuksen vakiinnuttamista<br />
siinä määrin kuin valtakunnallinen kulttuuritapahtumatuki tekee.<br />
Imatran kaupungin tapahtumalle myöntämä tuki on ollut vuosittaista,<br />
mutta sen summa on vaihdellut huomattavasti ja päätökset on saatu tapahtuman<br />
suunnittelun kannalta myöhään. Määräraha-anomuksen myöntämisprosessi<br />
on sekin vaihdellut lähes vuosittain ja parina vuonna on ollut<br />
uhkana tapahtuman jääminen kokonaan ilman kaupungin rahoitusta.<br />
Ongelmana on ilmeisesti ollut se, että vaikeassa taloustilanteessa elävän<br />
kaupungin päättäjät eivät ole olleet yksimielisiä tapahtuman tarpeellisuudesta<br />
ylipäänsä.<br />
Tapahtuman kehittämisen kannalta molempien edellä mainittujen rahoittajien<br />
tuen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ennakoitavuus ja jatkuvuus.<br />
Ugrijuhlan tulevaisuutta on niin ikään vaikea kuvitella vain toisen varaan.<br />
Valtakunnallinen uskottavuus edellyttää paikallista sitoutumista ja paikalliset<br />
päättäjät varmasti arvostavat valtiovallan mukanaoloa hankkeessa.<br />
Ugrijuhlan rahoituksen kolmas tukipilari on vähitellen rakennettava<br />
omista myyntituloista. Yleisömäärien kasvu antaa paremmat mahdollisuudet<br />
myös yritysrahoituksen kasvattamiseen. Erilaiset rahastojen ja säätiöiden<br />
myöntämät satunnaiset avustukset on voitava suunnata erityisiin kehittämisprojekteihin.<br />
Nykyisen laajuista toimintaa ei ole järkevää lähteä kehittämään EU-rahoituksella.<br />
EU-hankkeiden hallinnointi on sen verran raskas prosessi, että<br />
hankkeen on oltava riittävän suuri ollakseen sisällöllisesti mielekäs tehtyyn<br />
työhön nähden. EU-hankkeiden ongelmana on myös se, että pysyviä ra-
Kehitysnäkymät 14<br />
kenteita ei useinkaan pystytä synnyttämään, vaan rahoituksen päätyttyä<br />
toiminta palaa entisiin uomiinsa.<br />
5.3 Sisällön kehittäminen ja yleisöpohjan laajentaminen<br />
Ugrijuhlan sisällön kehittämismahdollisuudet ovat rajattomat. Kahdeksan<br />
toimintavuotensa kuluessa festivaali on päässyt vasta raapaisemaan pintaa<br />
siitä aarteistosta, joka kielisukulaistemme kulttuurien piirissä on avattavissa<br />
yleisölle.<br />
Tähän mennessä ovat kokonaan esittelemättä unkarilaiset, virolaiset,<br />
komipermjakit, hantit ja mansit, suurin osa saamelaisista kulttuureista<br />
sekä monia muita pieniä kansanryhmiä. Samoin monet taiteen alat, kuten<br />
kirjallisuus, elokuva ja kuvataide, ovat toistaiseksi jääneet tapahtuman ulkopuolelle.<br />
Teatterista on nähty vasta muutamia pieniä näytteitä, eivätkä<br />
tapahtumassa vierailleet musiikki- ja tanssiryhmätkään edusta vasta kuin<br />
jäävuoren huippua.<br />
Erityisen kiinnostavaa olisi jatkaa Pihakihut -esityssarjan viitoittamalla<br />
etnofuturistishenkisellä tiellä ja koota eri kansojen ja taiteenalojen tekijöitä<br />
luomaan festivaalille yhdessä uusia teoksia. Perinnekulttuurin perinteisten<br />
ja uusien muotojen rinnalla voidaan myös lisätä suomalais-ugrilaisuudesta<br />
nousevan etnohenkisen populaarikulttuurin tarjontaa. Samoin on esiteltävä<br />
kielisukulaisten kulttuureista vaikutteita saaneita niin sanotun korkeakulttuurin<br />
ilmentymiä, jollainen on esimerkiksi virolahtelaissyntyisen säveltäjämestari<br />
Uuno Klamin Tseremissiläinen fantasia sellolle ja orkesterille.<br />
Hyvällä festivaalilla on useimmiten myös koulutustoimintaa. Ugrijuhlan<br />
seminaareja on kehitettävä laajemmiksi ja erilaisia musiikkiin tai<br />
tanssiin liittyviä kursseja on syytä järjestää jatkossakin, koska esimerkiksi<br />
mordvalaisen laulun tai udmurtialaisen tanssin kursseja ei muualla ole.<br />
Vuosiohjelmistoja on mahdollista rakentaa vaihtuvien teemojen pohjalle<br />
tai sitten esitellä vuorovuosin eri kansojen kulttuuria laajemmin ja syvällisemmin.<br />
Tapahtuman laajentaminen ei kuitenkaan ole itsessään mikään<br />
päämäärä ja itseisarvo.<br />
Olennaista ohjelmiston rakentamisen ja yleisöpohjan kasvattamisen<br />
suhteessa on se, että sisällössä on niin sanottua kriittistä massaa siinä mää-
150 Kehitysnäkymät<br />
rin, että paikalle kannattaa tulla kauempaakin. Yleisön saapumiseen, viihtymiseen<br />
ja festivaaleille tärkeään yhteisyyden tunteeseen voidaan vaikuttaa<br />
tapahtumapaikkoja keskittämällä ja ohjelma-aikataulua tiivistämällä.<br />
Oikein toteutettuna nämä toimenpiteet johtavat muualta paikalle tulevan<br />
yleisön viipymän pitenemiseen. Kuten Timo Tohmon vuonna 2007<br />
ilmestynyt väitöstutkimus (Tohmo 2007) kansantaloustieteen alalta osoittaa,<br />
myös festivaalien aluetaloudelliset vaikutukset moninkertaistuvat, kun<br />
yleisö saadaan viettämään tapahtumassa 2-4 vuorokautta pelkän päiväkäynnin<br />
sijaan. Tohmon saamat tulokset näyttävät, että esimerkiksi Kaustisen<br />
kansanmusiikkifestivaalin vaikutukset tuotantoon ja kunnallisveroon<br />
ovat kunnan festivaalille antamaa avustusta huomattavasti suurempia ja tapahtuma<br />
on näin ollen kunnalle hyvä sijoitus (emt. 273). Näin kiistattomasti<br />
osoitettavissa olevat talousvaikutukset helpottanevat jatkossa myös<br />
Ugrijuhlan kaltaisten tapahtumien rahoituspohjan vahvistamista.<br />
Festivaalin olemassaolon ja kestävän kehityksen peruskysymyksiä on oikean<br />
koon löytäminen. Tapahtuman volyymin on oltava oikeassa suhteessa<br />
sisältöideaan ja tuotanto-organisaation resursseihin. Ugrijuhla on etsinyt<br />
omaa kokoaan ja rakennettaan pienin askelin käytettävissä olevien resurssien<br />
ja omaperäisen tuotantomallinsa puitteissa ja alkuperäisestä sisältöideasta<br />
tiukasti kiinni pitäen. Tulevissa tuotantomallin muutoksissa mitataan<br />
sisältöidean kantavuus. jos festivaalia aidosti tarvitaan, sille löytyvät<br />
myös tekijät ja resurssit.
LÄHTEET<br />
Lähteet 151<br />
Cantell Timo 1993. Musiikkijuhlien yleisöt. Kaustinen, Kuhmo, Viitasaari.<br />
Tilastotietoa taiteesta nro 7. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta.<br />
Iso-Aho, juha 2005. Majatulen valossa. Teatterifestivaalin tarina lehtien<br />
kertomana. <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>. Sarja A. Tutkimuksia 1.<br />
Kulttuurituottaminen. Helsinki.<br />
Kodin kuvalehti 11 – 12/2005.<br />
Kononen, Silja 2004. Ugrijuhlat solmii yhteyksiä. Imatralla sukulaiskansat<br />
sulautuivat soittaen, laulaen ja tanssien. Friiti 5/2004.<br />
Me Naiset 28.7.2005.<br />
Moring, Kirsikka 2006. Idässä kukoistaa ostosturismi ja ugrien hurja folklore.<br />
Imatran elinvoimainen Ugrijuhla syntyi kulttuuripääkaupunki Helsingin<br />
etätapahtumaksi. Helsingin Sanomat 27.5.2006.<br />
Rask, Pia 2003. Imatralla etsittiin yhteistä ugria jokaisen sisältä. Friiti<br />
5/2003.<br />
Tiainen, Laura 2003. Ugrijuhla - suomalaista etnofuturismia. <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>. Kulttuuripalvelujen koulutusohjelma. Opinnäytetyö.<br />
Tohmo, Timo 2007. Regional Economic Structures in Finland. jyväskylä<br />
Studies in Business and Economics 57. jyväskylä: jyväskylä University.<br />
Turner, Victor 1982. From Ritual to Theatre. The Human Seriousness of<br />
Play. New York, PAj Publications.
152 Liitteet<br />
Tuunainen, Kaisa 2005. Esiselvitys Ugrijuhla-pienoisfestivaalista. <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>, joutsenon koulutusyksikkö. julkaisematon,<br />
tekijän hallussa.<br />
Ugrijuhla 2006. Ohjelmistoesite.<br />
Ugrikyselyn tulokset 2006.. Yhteenveto vuoden 2006 tehdyn asiakaskyselyn<br />
tuloksista. julkaisematon, tekijän hallussa.<br />
Valkonen, Kaija ja Markku 1994. Yhtä juhlaa. Finland Festivals. Helsinki:<br />
Otava.<br />
van Elderen, P. Louis 1998. Äkkiä eräänä kesänä. joensuun Laulujuhlien<br />
sosiologinen muotokuva. joensuu: joensuu University Press.<br />
Haastattelut:<br />
Aineslahti, Rauni. Markkinointipäällikkö, Imatran Seudun Kehitysyhtiö.<br />
Imatra. Sähköpostihaastattelu, syksy 2006. Ansa Räätäri.<br />
Kallio jorma. Kulttuurisihteeri, Lappeenrannan kaupunki. Lappeenranta.<br />
28.11.2006. Ansa Räätäri.<br />
Lappalainen, Marja. Toiminnanjohtaja, M.A. Castrénin seura. Helsinki.<br />
Sähköpostihaastattelu, syksy 2006. Ansa Räätäri.<br />
Nieminen, Matti. Pääsihteeri, Kaakkois-Suomen taidetoimikunta. Kouvola.<br />
24.11.2006. Ansa Räätäri.
Liite 1. Ugrijuhlan Logo<br />
3 Graafinen suunnittelu: johanna Kujala.<br />
Liitteet 153
154 Liitteet<br />
Liite 2. Ugrijuhlan SWOT-analyysi<br />
VAHVUUDET<br />
- korkea taso<br />
- asiantuntemus<br />
- verkostot<br />
- omaperäinen ohjelmistoprofiili<br />
- tiedotusvälineet kiinnostuneita<br />
- alueellinen tunnettuus ja näkyvyys hyvä<br />
- järjestäjäosapuolten toimiva yhteistyö<br />
- toimivat tapahtumapaikat<br />
- yleisön ja esiintyjien palaute hyvää<br />
- ammattitaitoiset järjestelyt<br />
- festivaalin koko (hallittavuus)<br />
- hyvä oppimisympäristö tuottajaopiskelijoille<br />
- opiskelijoiden työpanos käytettävissä<br />
MAHDOLLISUUDET<br />
- vakiinnuttaa roolin alansa valtakunnallisena<br />
päätapahtumana<br />
- muodostuu alan asiantuntijoiden ja<br />
harrastajien vuotuiseksi kokoontumispaikaksi<br />
- tietämys ja kiinnostus marginaalikulttuureita<br />
kohtaan kasvaa<br />
- uusi yleisöpohja kasvaa yhteistyöllä<br />
koulujen kanssa<br />
- opetusministeriön tuki vakiintuu<br />
- Imatran kaupunki sitoutuu tapahtumaan<br />
pidemmällä aikavälillä<br />
- pienfestivaalien arvostus nousee<br />
- uuden yhteistyötahot kiinnostuvat tapahtumasta<br />
HEIKKOUDET<br />
- rahoituksen epävarmuus<br />
- riippuvuus ulkopuolisesta rahoituksesta<br />
- heikko tunnettuus valtakunnallisesti<br />
- nykyisen yleisöpohjan pienuus<br />
- organisaation vaikea hahmotettavuus<br />
- oppilaitoksen kankeus tuotanto-organisaationa<br />
- riippuvuus opiskelijoiden työpanoksesta<br />
- markkinointibudjetin pienuus<br />
- riippuvuus opiskelijatyövoimasta<br />
- tapahtuma sivutoimi kaikille tekijöille<br />
- tapahtuma-alueen hajanaisuus<br />
UHKAT<br />
- keskeisten rahoituslähteiden (Humak,<br />
Imatra, OPM) vetäytyminen<br />
- yleisön kiinnostuksen kasvu liian hidasta<br />
tai jää kokonaan tapahtumatta<br />
- vetäjien turhautuminen<br />
- taustaorganisaatioiden uskon loppuminen<br />
- ohjelmiston kehittämisen vaikeutuminen<br />
resurssien puuttuessa
Kirjoittajat<br />
SAMI HEIMO, FM, suunnittelija.<br />
Kirjoittajat<br />
Liitteet 155<br />
JUHA ISO-AHO, FM, aluekoordinaattori, lehtori, <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
kulttuurituotannon koulutusohjelma, joutsenon kampus.<br />
HENNI KIRI, kulttuurituottaja (AMK).<br />
JONI KÄENMÄKI, kulttuurituottaja (AMK).<br />
ANNELI PERKIÖ, toimittaja, Osuuskunta Kulttuuriteko ry.<br />
PEKKA VARTIAINEN, FT, yliopettaja, <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
kulttuurituotannon koulutusohjelma.
HUMAKIN JULKAISUSARJASSA<br />
ILMESTYNEET:<br />
Sarja A. Tutkimukset<br />
Jurvansuu, Sari: Paikallisyhdistysten menestystekijät : tutkimus kansalaistoiminnan<br />
hyvistä käytännöistä. Kauniainen: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2002<br />
Iso-Aho Juha: Majatulen valossa – Teatterifestivaalin tarina lehtien kertomana.<br />
Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2005<br />
Sarja B. Projektiraportit ja selvitykset<br />
Karinen Mikko (toim.) Voimaa ammattilaiselle: viittomakielentulkkien<br />
työelämä -projekti 2001-2003. <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,.2003<br />
Kaunismaa Pekka & Lind Kimmo: Nuorten ja ammattijärjestön kohtaaminen<br />
– Tutkimus nuorten aikuisten käsityksistä ammattijärjestöistä.<br />
<strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2006.<br />
Lind, Kimmo & Vartiainen, Pekka (toim.): Minne tie vie? Humanistisesta<br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>sta vuosina 2001 - 2004 valmistuneiden yhteisöpedagogien<br />
ja kulttuurituottajien työelämään sijoittuminen, jatko-opintosuunnitelmat<br />
ja koulutuskokemukset. <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2006.<br />
Vatanen, Tuula & Rantala, Matleena (toim.): Viito niin ymmärrän – esteetön<br />
kommunikointi viittoen -projekti. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2006
Sarja C. Oppimateriaaleja<br />
Vehviläinen, Jukka: Moniammatillinen nuorisotyö : yksinäisten sankareiden<br />
ajasta tiimityöhön. Espoo: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2002<br />
Laitinen, Ilpo: Itäluotsi-projekti: Itä-Helsingin kohdennetun nuorisotyön<br />
malli. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2002<br />
Lundbom, Pia & Pelttari, Antti (toim.): . Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2004<br />
Sarha, Marja-Liisa (toim.): Nuorisotyötä koulussa. Suolahti, <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2005<br />
Ruottunen, Risto & Wacklin Saara & Valtari Jari: Foorumiteatteri vastauksena<br />
monikulttuurisuuden haasteisiin. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2004.<br />
Harju, Heidi & Pohjanmäki, Titta: Kvantitatiivisen aineiston kerääminen<br />
ja sen analysointi SPSS-ohjelmalla. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2005<br />
Iso-Aho Juha & Lyijynen, Elina (toim.): Unohda hyvä veli – toimi oikein<br />
kulttuurituottajana. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2005<br />
Parkkola, Timo: Kulttuurituottajan tiedotusopas. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2005<br />
Kylmäkoski, Merja & Lind, Kimmo & Hintikka, Timo & Aittola, Tapio<br />
(toim.): Nuorten tilat – oppikirja nuorten parissa työskenteleville, nuorisotyötä<br />
opiskeleville tai nuoria ja nuorisotyötä tutkiville. Helsinki:<br />
<strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2006
Laitinen, Hanna (toim.): Tule mukaan – osallistumisen edellytyksiä järjestötyössä.<br />
Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2006<br />
Kalhama, Pilvi & Vartiainen, Pekka: Kulttuurista kasvua – näkökulmia<br />
kulttuurikasvatukseen. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2006<br />
Cederlöf, Petri: Nuorisotoimet rakennemuutoksen kynnyksellä. Selvitys<br />
kunnallisen nuorisotyön asemasta ja haasteista kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa,<br />
sekä Humanistisen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n tutkimus-<br />
ja kehitystyöstä. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2007<br />
Sarja D. Opinnäytetyöt<br />
Lehtinen, Jenni & Vihava, Laura: Päihdevalistusta järjellä ja tunteella.<br />
Vapaapudotus 2005 arviointi. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2006<br />
Nokelainen, Essi & Toikander, Terhi: Ohjattu pienryhmätoiminta osana<br />
nuorisotyötä. Perusteluja toiminnan tehokkuudelle. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong><br />
<strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2006<br />
Vartiainen, Pekka (toim.): Kulttuurin kentällä. Suomi ja Viro Kulttuuri<br />
2000 –ohjelmassa sekä Kuraattorit suomalaisessa taidepuheessa. Helsinki,<br />
<strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>, 2006<br />
Taivalmäki Aila: Henkistä leipää erilaisin maustein. Nurmon kunnan<br />
kulttuuripalvelujen kehittämistarpeet. Helsinki: <strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />
2007
Hinta 15 €/kpl (+postikulut).<br />
Tilaukset sähköpostitse: humak@humak.edu.<br />
Tilaukset verkossa:<br />
www.humak.edu/kirjasto_ja_julkaisut/julkaisutoiminta/<br />
<strong>Humanistinen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong> – HUMAK.<br />
Annankatu 12, 00120 Helsinki.
Change language