Perheyritys tarvitsee reilut pelisäännöt - Manialehti.fi

kuvat: Markku Vitikainen
Perheen
Perheyrityksen johtaminen on
taitolaji, jonka karikkoihin moni
lupaava yritys on uponnut.
Siirtyessään sukupolvelta toiselle
niin yritys kuin siihen sidoksissa
olevien ihmisten määräkin
kasvavat, ja ympäristön paineet
voivat olla sellaisia, joihin isoisän
opit eivät enää tepsikään.
parhaaksi
Jukka Bronislaw Vihanto
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Syntynyt Turussa 1932
Hallituksen puheenjohtaja
Konsuli
Kauppatieteen tohtori h.c.
Turun kauppakorkeakoulun
kunniajäsen
Turun kauppakorkeakouluseuran
kunniapuheenjohtaja
Turun kauppakorkeakoulun
tukisäätiön hallituksen jäsen
Turun NMKY:n kunniajäsen
Turun NMKY:n urheilijoiden
kunniapuheenjohtaja
Suomen Benelux-instituutin
säätiön perustajajäsen
Suomen Benelux-instituutin
säätiön hallituksen
varapuheenjohtaja
Suomen Benelux-instituutin
säätiön neuvottelukunnan
varapuheenjohtaja
Kymmeniä yritysten hallitusten
ja hallintoneuvostojen
jäsenyyksiä sekä luottamustoimia
vuosien varrella
4 lasta, 5 lastenlasta
Vihanto Oy:n hallituksen puheenjohtaja, konsuli
Jukka Wihanto puhuu voimakkain äänenpainoin
kipeästä asiasta, joka jäytää monen perheyrittäjän
mieltä. Kun suvun yritystä hallitaan perinteiden
ja perheen voimin, ei kriisinsietokyky yrityksen
kasvaessa aina ole paras mahdollinen. Jos joku tekee virheellisiä
päätöksiä, mitä tehdä Teki niin tai näin – jonkun mieli
aina pahoittuu, ja henkilökohtaisuuksiin menevät riidat ovat
mahdollisesti edessä.
- Taito osata omistaa on keskeinen. Perheyrityksen elinkaari
ei ole välttämättä montaa sukupolvea. Kun omistus
etenee neljänteen ja viidenteen polveen, yritys on jo levinnyt
niin laajaksi omistukseltaan, että sitä on vaikea hallita, ja yritys
ajautuu helposti vaikeuksiin. Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen,
vaan samaa tapahtuu myös muualla maailmassa,
sanoo Wihanto.
Hän kertoo kävelevänsä usein Turun hautausmaalla, jossa
näkee monien tunnettujen perheyritysten perustajien hautakiviä.
- Siellä on iso osa kaupungin menneisyydestä. Se on mielenkiintoista,
jos tuntee historiasta yritysten taustoja: mainehikkaita
perheitä, joiden yritykset ovat jo sammuneet huonoon
omistukseen firman laajennuttua useita sukupolvia.
Kun perheyritys kasvaa, sen johtaminen vaikeutuu. Pienen
liikkeen pyörittäminen on aivan eri asia kuin monitahoisen
konsernin. Jos yritys on kasvanut suureksi, ja perheen jälkeläiset
ovat nähneet sisältä päin sen johtamiseen liittyviä paineita,
heistä voi tuntua liian haastavalta ryhtyä itse vastaamaan
siitä. Toinen usein ongelmia aiheuttava asia on vallan
jakaminen perillisten kesken.
- Jos yrityksen ja omistuksen jatkuvuutta ei osata hoitaa,
yritys loppuu. Perheyrityksen omistus on kompaktia, eikä ole
itsestään selvää, että kaikki jälkeläiset omaavat kyvyn johtajuuteen.
Kaikki eivät voi olla johtajia, johtajuuteen pitää olla
luova kokemusperäinen kompetenssi.
Wihannon mukaan yritys kaatuu myös usein riitoihin,
jotka perheen jälkeläisten ulkopuoliset tahot saavat aikaan.
- ”Auervaaralaisten” on tapana sanoa, että naimakauppa
on paras kauppa. Sellaiset tahot pitäisi pitää loitolla perheyrityksestä.
En ole pätkääkään pessimisti, mutta olen ehdottomasti
realisti. Tiedän kymmeniä yrityksiä, joissa ulkopuoliset
ovat saaneet riidat alkuun. Sitten ollaan niin huonoissa keskinäisissä
väleissä, ettei välitetä enää perheenjäsenistä. Hautakivet
saavat sammaloitua ja portit ruostua, eikä viedä edes
kukkia haudalle jouluna.
Pitkän uran tehneen yrittäjän lääke ongelmiin on osakassopimus,
joka on yhtiön ”perustuslaki” hyvin laaditun yhtiöjärjestyksen
lisäksi. Siinä on oltava oikeudenmukaiset pelisäännöt
kaikkia omistajia kohtaan, silloin perheyrityksellä
on kaikki mahdollisuudet säilyä elinvoimaisena pitkään. Hän
sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että perheen yrityksessä
jatkuvuus on onnistuttu hoitamaan.
- Sähköalalla on ollut suuria muutoksia, ja suurin osa samaan
aikaan toimineista kilpailevista yrityksistä on loppunut.
Toivon, että meidän yrityksemme näkee vielä satavuotispäivänsä
ja uskon, että siihen on kaikki mahdollisuudet, hän toteaa.
Vihanto-konsernissa omistus jakautuu Osmo Vihannon
poikien, kolmen veljeksen Jukka, Tapio ja Juha Wihannon
kesken, jotka muodostavat hallituksen. Sopimus pitää sisällään
sen, ettei yritykseen palkata perheen ulkopuolisia sukulaisia.
Kaikki eivät voi olla johtajia,
johtajuuteen pitää olla
luova kokemusperäinen
kompetenssi.
- Ne omistajat, jotka omaavat riittävästi kompetenssia,
voivat olla hallituksessa mukana. Mutta se vaatii asioiden
osaamista, sillä hallituksen jäsenet vastaavat omalla omaisuudellaan
tehdyistä virheistä, erityisesti jos ne liittyvät verotukseen.
Wihannon mukaan perheyrityksen uskottavuuden kannalta
on äärettömän tärkeää, että kirjanpitoa ja kassaa hoitavat
luotettavat, perheen ulkopuolelta palkatut asiantuntijat.
Tämä antaa merkittävää luotettavuutta ja vastuullisuutta yhteiskunnan
valvojille, kuten verottajalle, minkä hän on nähnyt
30 vuoden aikana monissa verotuksen luottamustehtävissään.
Hyvin hoidetussa yrityksessä myös tilintarkastajat ovat
vastuullisia KHT-tilintarkastajia.
- Silloin ei tarvita muita reviisoreja, ja saa nukkua yönsä
rauhassa. Ei tarvita kuin yksikin euro, joka menee yrityksestä
sivuun, niin se tietää katastrofia ja ilmiriitaa suvussa sekä
perheyrityksen luottokelpoisuuden menetystä.
Jukka Wihanto on todennut, ettei suomalaisessa yrityskulttuurissa
ole oikein perinteitä perheyritysten omistamiseen.
Esimerkiksi turkulaiset rakennusyritykset ovat yhtä lukuun
ottamatta joko loppuneet tai siirtyneet kansainvälisten
yritysten omistukseen.
- On myös yli sadan vuoden ikäisiä turkulaislähtöisiä yrityksiä,
joissa jatkuvuus on hoidettu viisaasti, esimerkiksi Onninen,
TS-Yhtymä, Wihuri ja Rettig.
Vihanto-Yhtiöidenkin historia lähtee yli sadan vuoden takaa
ja yrityksen nykyisen perusliiketoiminnan aloittamisesta
on yli 60 vuotta. Osmo Vihannon vanhemmat olivat kauppiaita
jo 1800-luvun lopussa, ja Osmo Vihanto aloitti sähköurakoinnin
1930-luvulla, koska näki uudessa alassa hyvät
mahdollisuudet. Hän yritti perustaa oman liikkeen jäätyään
leskeksi, mutta sodan jälkeen luvan saaminen oli vaikeaa.
Hän osti lopulta Turusta Eerikinkatu 8:sta Sähkö- ja Radioliike
A. Laurenin, joka tuli myyntiin omistajan muuttaessa
Amerikkaan.
- Olimme yhdessä isän kanssa ostamassa liikettä 1946.
Toimimme aluksi A. Laurenin nimellä. Vuonna 1947 nimi
muutettiin Vihannon Sähköksi. Elämä ei ollut helppoa.
Asuimme kahdestaan, minä olin koulussa ja autoin isää liikkeessä,
muistelee Jukka Wihanto.
Jos yrityksen ja omistuksen
jatkuvuutta ei osata hoitaa,
yritys loppuu.
Osmo Vihanto avioitui uudelleen, ja perheeseen syntyi
kaksi poikaa: 1948 Tapio ja 1952 Juha. Osmo Vihanto jäi toisen
kerran leskeksi 1959, ja Jukka Wihanto johti liikettä siitä
lähtien. Kaikki veljekset ovat koko ikänsä olleet yrityksessä
työssä. Hallituksen puheenjohtaja, kauppaneuvos Osmo Vihanto
vaikutti onnellisena loppuelämänsä Kullaalla kolmannen
vaimonsa Saaran kanssa, joka edelleen elää siellä. Osmo
Vihanto kuoli vuonna 1979.
Jukan poika, kauppias Sakari Wihanto on ollut koko ikänsä
perheyrityksessä työssä ja johtanut kodintekniikkaliikettä
jo kymmeniä vuosia, nykyisin omassa tavaratalossa Paalupaikalla
Satakunnantiellä. Liikkeellä on kauppiaan mukaan
hyvin laaja varsinaissuomalainen asiakaskunta, jonka hän
uskoo auttavan, ettei pahinkaan lama pääse vaikuttamaan.
Yritys on sikäli talousalueella harvinainen, että se on säilynyt
kilpailukykyisenä yrittäjäpohjalta.
Vihanto-Yhtiöitä johtaa Jukka Wihanto yhdessä veljiensä
kanssa.
- Minä olen hallituksen puheenjohtaja ja hoidan ulkopuolisia
suhteita ja verkostoa. Tapio on oikea käteni ja Juha on
silmäni ja korvani. Ja vaimoni osuus on korvaamaton, vaikka
hän ei työskentelekään perheyrityksessä. Hän on hoitanut
kodin, kasvattanut lapset ja edustanut rinnallani perheyhtiön
julkisissa tilaisuuksissa ja diplomaattitehtävääni ja muihin
yhteiskunnallisiin velvoitteisiini liittyvissä tilaisuuksissa, sekä
toiminut emäntänä vieraillemme 50-vuotisen avioliittomme
aikana.
Vihanto-Yhtiöiden omistajat kerääntyvät jouluaattona jo
kymmeniä vuosia vanhan perinteen mukaan yhteisen hautausmaalla
käynnin jälkeen joululounaalle. Joukko on nykyisin
jo 20-päinen. Kahdelle sukuhaaralle on Jukka Wihannon
mukaan hyviä aineksia, joista kouluttamalla hän odottaa tulevaisuuden
vastuunkantajia perheyritykseen.
Jukka Wihannolla on neljä lasta: Sakari, Antti, Mari ja
Juhani. Lapsenlapsia on viisi. Lapsista Antti jatkaa isänsä jälkeen
Belgian kunniakonsulina ja istuu myös Brysselissä Benelux-instituutin
kulttuurisäätiön hallituksen jäsenenä. Mari
on kahden lapsen kotiäiti, asuu Helsingissä, ja hänellä on
oma pieni yritys. Hän on yo-merkonomi ja suorittanut myös
graafikon ja valokuvaajan tutkinnon Venetsiassa ja filosofian
kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Nuorin lapsista,
uintia menestyksellisesti harrastava Juhani, opiskelee liiketaloutta
Turussa ja on työssä perheyrityksessä.
Juha-veljellä on kolme tytärtä: Viivi, Katariina ja Eeva,
joista Viivi ja Eeva vielä opiskelevat. Katariina opiskeli ensin
kokiksi ja valmistui juuri tradenomiksi. Hän on työskennellyt
jo pitkään Paalupaikalla opintojensa ohella harjoittelijana
ja jatkaa nyt tutustumista yhtiöön. Jukka Wihannon mukaan
hänen molemmat tutkintonsa sopivat tavattoman hyvin kodintekniikkaliikkeeseen,
jonka valikoimiin kuuluvat kodinkoneet
ja valaisimet.
- Olen erittäin iloinen omista ja veljeni lapsista. He ovat
kunnon ihmisiä ja tulevat pärjäämään hyvin. On hyvä, että
kaikki ovat tottuneet tekemään työtä ja opiskelleet, eikä
elämä ole ollut liian siloteltua. He ovat saaneet ehkä suvun
perintönä sellaisen perustan, että jotkut heistä mahdollisesti
toimivat yrityksen jatkajina.
mania ANNE KORTELA
Osmo Vihannon (muotokuvassa) sodan jälkeen
aloittama perheyhtiö on edennyt kolmanteen
polveen: vas. Jukka, oikealla Sakari Wihanto.
mania manialehti.fi Näkökulmia työ- ja talouselämään Lähetä yritysuutisia, juttuvinkkejä ja palautetta: mania@viestintamania.fi
mania