KAISA VIITANEN KUVAT PASI RIIKONEN MeNaiset 15.3.2007

KoLme TuNTiA.
Mikä on slummi
kuussa elämä on muutenkin hankalaa.
Peltikatto vuotaa ja maalattia muuttuu
mutaiseksi.
Sitä Ruth silti siunailee, ettei asu
portin vieressä, koska naapuruston yhteinen
laudasta rakennettu reikävessa
tulvii. Rankkasateiden aikana vessan
puoleisiin asuntoihin virtaa lattian alta
saastelietettä. Se tietää ripuli- ja tuberkuloosiaaltoa.
Sadekauden jälkeen tulee
kylmä heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila
laskee ja slummissa vietetään
paljon lasten hautajaisia.
Tänään kaikki on hyvin. Linah äkkää
äidin kädessä ruokakassit ja hymyilee.
Tulevaisuus on puntarissa
Kotiportilla Ruth haistaa tutun hajun,
naapurin huumesätkän. Huumeidenkäyttäjät
ahdistavat Ruthia. Hän pelkää,
että narkomaanit tekevät lapsille jotain,
tai että lapset alkavat käyttää aineita.
– Mietin usein, pitäisikö minunkin
muuttaa maalle. En kestä ajatusta, että
lähettäisin Peterin ja Linahin, ja jäisin
yksin Kiberaan.
Lapset kikattavat sängyllä, kun äiti
puntaroi perheen tulevaisuutta. Kiberassa
Ruthilla on mahdollisuus tienata
rahaa, maalla sitä ei saa mistään. Toisaalta
maalla voi viljellä kassavaa eikä asumisesta
tarvitse maksaa.
– Maalla olisin samassa tilanteessa
kuin nuorena. Siellä eletään nälässä,
mutta ilman huumeita.
Ruth käy kahdesti vuodessa maalla
tapaamassa vanhimpia lapsiaan. Ikävä
on kova, mutta Ruthilla ei ole varaa
soittaa heille kuin kerran kuussa. Viimeksi
14-vuotias esikoistyttö kertoi
koulupukunsa hajoamisesta, nyt Ruth
yrittää säästää rahaa uuteen.
Drug Fighters -keskuksen opettaja
puhuu usein vanhemmille siitä, että
slumminkin lapsi voi opiskella itsensä
vaikka lääkäriksi. Mutta Ruth on omasta
mielestään realisti. Hänelle riittää
vähempi.
– Parasta mitä minulle voisi tapahtua,
olisi oma asunto. Silloin ei tarvitsisi
pelätä vuokrapäivää.
Mutta 300 euron hinta on hänelle
tähtitieteellinen, eikä Ruthilla ole tapana
haaveilla tulevaisuudesta. n
Haluatko
auttaa
Mikkelin Kehitysmaayhdistys
tukee Kiberassa
toimivaa Drug
Fighters -järjestöä
sekä Ulkoasiainministeriön
kehitysyhteistyövaroin
että yksityisin
lahjoituksin.
Lisätietoa: www.
kemamikkeli.fi.
Tilinumero:
Sampo
800016-397328,
Drug Fighters /
Mikkelin Kehitysmaayhdistys.
Slummissa on pulaa puhtaasta vedestä
ja vessoista. Asumukset sekä
yleinen infrastruktuuri ovat kehnoja.
Slummit ovat yleensä ylikansoitettuja,
eikä asukkailla yleensä ole virallista
asumistodistusta, määrittelee YK.
Maailman väestö valuu kaupunkeihin.
Tänä vuonna –ensimmäistä kertaa
koskaan –maailmassa on enemmän
kaupunkilaisia kuin maalaisia. Ja useimmille
kaupunki tarkoittaa slummia.
Kolmasosa maailman ihmisistä
asuu slummissa. Ne ovat erityisesti
köyhien maiden ongelma: slummeista
yli 90 prosenttia on kehitysmaissa.
Hökkelikaupunkien kasvu on kaikkein
nopeinta Saharan eteläpuolisissa
maissa, joissa asumisongelmia ei ole
kyetty ratkaisemaan eikä väestönkasvua
saatu kuriin. Monissa Afrikan
maissa slummiväestön arvioidaan
kaksinkertaistuvan 15 vuodessa.
Asuinalueen slummiutuminen alkaa
väestönkasvulla. Jos alueelle ei
järjestetä vesijohtoa, viemäreitä eikä
telekaapeleita, seutu alkaa syrjäytyä.
Monissa maissa slummeja ei lasketa
kaupungiksi eikä niitä merkitä karttoihin.
Slummiongelman ratkomisessa
maan hallituksen halu on kaikkein
tärkeintä. Brasiliassa, Egyptissä, Meksikossa
ja Tunisiassa slummiutuminen
on saatu jo kohtuullisesti hallintaan.
Suomikin on mukana kohentamassa
slummien olosuhteita. Verovaroista
maksettavasta kehitysavusta menee
460 000 euroa YK:n yhdyskuntaohjelma
Habitatille, jonka yhtenä tavoitteena
on parantaa vuoteen 2020
mennessä sadan miljoonan slummiasukkaan
elintasoa.
Lähde: State of World’s Cities 2006/7
(YK:n yhdyskuntaohjelma Habitat)
27