Mediapuuhaa perheille - Mediakasvatus.fi

Mediapuuhaa perheille
Vinkkejä ja toimintaideoita vanhemmille
Anniina Lundvall
0
M e d i a k a s v a t u s s e u r a 2 0 1 3

Sisällys
Iloa medioista koko perheelle! 2
Ulkoleikkejä ja -tekemistä 2
Lemppariohjelmahippa 2
Mainosbongarit 2
Retki lelukauppaan 3
Televisio – Radio – Lehti 3
Tiedonhakua harjoittamassa 3
Mediaa kaduilla 3
Liikkumaan! 4
Askartelua 4
Kuvasta asiaa 4
Suojaa mediapeikolta 5
Mediapäiväkirja 5
Tehdään äitien/isänpäivälehti 5
Joulun kuvia 6
Tietokoneella tekemistä 7
Animaatiotehdas 7
Talletetaan kesän muistot 7
Kerrotaan kuvilla 7
Joulutervehdyksiä 8
Kuvat liikkuvat 9
Omat uutiset 9
Kesäloman tietopaketti 9
Tehdään oma mainos! 9
Piirtämistä ja maalaamista 10
Minun unelmieni vempele 10
Rakas sarjakuvapäiväkirja 10
Sarjakuvasankari 11
Monenlaisia lööppejä 11
Tekemistä isommalle porukalle 12
Mitä mä esitän? 12
Kuvan kulku 12
Lastenohjelmaraati 12
Peli-ilta 12
Pelittääkö? 13
Radioaalloilla 13
Keskustelua yhdessä lapsen kanssa 14
Faktaa ja fiktiota televisiossa 14
Meidän perheen säännöt 14
Kuvatarinoita! 15
Tutki kuvia 15
Satuja kertomaan! 15
Kännykkäsäännöt 16
Muuta puuhaa 17
Tällaisiako te ennen lähetitte? 17
Lempihahmojen ystäväkirja 17
Perheen omat uutiset 18
Tutut äänimaisemat 18
Minun oma mielipide 19
Mainonnan maailmoissa 19
Tutustutaan sarjakuviin! 20
Uppoudu satuihin 20
Järjestetään oma valokuvanäyttely! 21
1

Ulkoleikkejä ja -tekemistä
Iloa medioista koko perheelle!
Mediakasvatusseura käynnisti vuonna 2010
yhteistyön Meidän Perhe-lehden kanssa.
Yhteistyö kiteytyi Mediapuuhaa perheilleblogiin,
jota julkaistiin vuosina 2010–2012
Meidän Perhe- lehden verkkosivustolla. Blogiin
kerättiin toimintaideoita ja vinkkejä
vanhemmille mediakasvatuksen
helpottamiseksi. Vuoden 2013 alusta alkaen
blogi ei enää ilmesty, joten keräsimme blogissa
julkaistut toimintaideat yksiin kansiin
vanhempien ja muiden mediakasvattajien
iloksi. Puuhakkaita hetkiä medioiden parissa!
Tammikuussa 2013,
Anniina Lundvall
Mediakasvatusseura ry.
Lemppariohjelmahippa
Tämä hippa on sovellus perinteisestä Aku –
hipasta. Valitkaa yhdessä yksi lasten
lemppariohjelmista, jonka mukaan leikki
nimetään, esimerkiksi “Hämähäkkimies -
hippa”. Millaisia hahmoja ohjelmassa on?
Valitkaa yhdessä viisi, jotka pääsevät mukaan
leikkiin. Keksikää jokaiselle hahmolle
ominainen liike, jota pystyy tekemään
paikallaan (esim. Hämiksellä se voisi olla
verkon ampumisliike kädellä). Liikkeessä voi
siis kyykätä, heilutella käsiä, päätä, hyppiä ylös
alas paikallaan jne. Liikkeeseen voitte
halutessanne yhdistää myös tietyn äänen
(”Suiiiiih”! “Pomppi pomppi pomppi…”) Sitten
vaan hippasille! Kun hippa (jonka voi myös
nimetä ohjelman pahiksen mukaan) saa jonkun
kiinni, tämä jää paikoilleen tekemään jotakin
viidestä valitusta liikkeestä. Muut pelaajat
voivat pelastaa kiinni jääneen koskettamalla ja
sanomalla sen hahmon nimen, jota liikkeellä
esitetään. Vaihtakaa hippaa niin, että kaikki
ovat vuorollaan ottamassa kiinni.
Mainosbongarit
Tarvikkeet: lämpimät vaatteet, kaupungin
kadut, kiireetön hetki ja utelias mieli.
Pukekaa lämpimästi päälle ja lähtekää yhdessä
kävelylle. Kerro lapselle, että tarkoituksena on
bongata kävelyn aikana mahdollisimman
monta mainosta. Voitte valita lenkin aikana
vaikka kumpikin oman lempparinne
mainoksista. Valinta täytyy tietysti perustella
toiselle. Mikäli lapselle herää mainoksista
kysymyksiä, voitte pysähtyä tutkimaan niitä.
Ketä mainoksessa on? Mitä siinä lukee? Mitä
mainoksella myydään? Kenelle se on
mielestänne suunnattu? Mistä päättelette niin?
Kotona voitte kerrata vielä bongausreissun
saalista: kuinka monta mainosta löysitte
kävelyn aikana? Millaisia mainoksia ne olivat?
Millaisissa paikoissa mainoksia oli? Mitä niissä
myytiin? Olivatko mainokset mielestänne
totta? Mistä päättelette että mainos oli / ei ollut
totta?
2

Retki lelukauppaan
Mainokset kertovat meille erilaisista tuotteista,
muokkaavat mielihalujamme ja saavat meidät
ihmettelemään, miten olemmekaan tulleet
toimeen ilman tätä tai tuota selvästi
välttämätöntä vimpainta. Myös leluista luodaan
mainoksilla mielikuvia, mutta miten nuo
mielikuvat toteutuvat todellisuudessa?
Tässä puuhavinkissä lähdetään lelukauppaan
tai -osastolle pohtimaan, ovatko mainoksissa
tutut lelut sellaisia kuin mainoksessa luvattiin
ja jollain tavalla parempia kuin lelut, joita ei ole
mainoksissa näkynyt. Ennen matkaan lähtöä
kannattaa tehdä selväksi, että nyt lähdetään
yhdessä ikkunaostoksille eli matkalla ei tulla
ostamaan leluja. Esimerkiksi yhdessä mietityn
top-kolmosen voi tietysti lisätä esimerkiksi
toivelistaan Joulupukille.
Kun pääsette lelujen keskelle, jutelkaa siitä,
mitkä lelut ovat lapsen mielestä kivoimpia.
Miksi juuri ne? Muistaako hän nähneensä niitä
telkkarissa, lehdissä tai netissä? Mitkä
lelukaupan lelut tunnistatte mainoksista?
Näyttävätkö lelut samalta tai toimivatko ne
samalla tavalla kuin mainoksessa? Löytyykö
samankaltaisia leluja, joita ei ole mainostettu?
Kumpi leluista, mainoksista bongattu vai
samantapainen on kivempi ja miksi?
Televisio – Radio – Lehti
Leikkialueelle piirretään kolme
samansuuntaista viivaa muutamien metrien
välein. Yhdestä leikkijästä tulee käskyttäjä,
jonka komennon mukaan muut leikkijät
siirtyvät mahdollisimman nopeasti oikeaan
paikkaan. Toisessa reunimmaisista viivoista on
“televisio”, keskimmäinen “radio” ja toinen
reuna “lehti”. Viimeisenä oikeaan paikkaan
päässyt leikkijä putoaa pelistä pois. Pisimpään
leikissä mukana säilyneestä tulee uusi
käskyttäjä. Leikki on oikealta nimeltään maa –
meri – laiva ja sille voi yhdessä keksiä lisää
nimiä, vaikka pelaamiseen liittyen. Voitte myös
keksiä erilaisia tapoja liikkua määrättyyn
paikkaan.
Tiedonhakua harjoittamassa
Tiedonhakua harjoitetaan koulussa ja
kirjastossa, mutta siihen voi paneutua myös
kotona. Tiedonhaun opiskelun myötä
kehittyvät myös lapsen informaatiolukutaito
sekä mediakriittisyys. Tiedonhaun harjoittelun
voi aloittaa lapselle läheisestä aiheesta, oli se
sitten hevoset, autot tai vaikkapa jokin
urheilulaji. Kirjastosta voi lasten tietokirjoista
etsiä tietoa ja samalla tutustua, kuinka
kirjaviidakosta löydetään oikeat opukset.
Kuvitetut tietokirjat voivat tutustuttaa
pienenkin lapsen tiedonhaun alkeisiin, vaikka
ei lukutaito vielä olisikaan täysin hallussa.
Internetin tietoviidakko on lähes rajaton.
Tiedonhaku netissä vaatii lapselta
kirjoitustaitoja tai vanhemman tiivistä apua.
Nettilähteitä selatessa on hyvä pohtia myös
tiedon oikeellisuutta ja sitä, millaisiin sivuihin
voi luottaa. Vertailkaa erilaisia lähteitä
keskenään, ja pohtikaa yhdessä, onko toinen
sivu toista luotettavampi ja miksi.
Yhteinen ulkoiluretki voi toimia tiedonhaun
alkuna: käykää yhdessä ulkoreissulla, vaikkapa
metsäretkellä keräämässä erilaisia sieniä, tai
katsomassa, millaisia puita lähialueeltanne
löytyy. Mikäli mukana on kännykkä tai
digikamera, voi puista napata kuvan
tunnistusta helpottamaan. Yrittäkää kirjojen tai
netin avulla tunnistaa lajit. Isompi lapsi osaa jo
lukea esimerkiksi sienten tuntomerkkejä,
mutta nuorempikin voi kuvien perusteella
pyrkiä tunnistamaan erilaiset lajit.
Tiedonhaku on taito, jota lapsi varmasti tulee
tarvitsemaan niin koulussa kuin
myöhemminkin elämässään. Medioiden
keskellä oikea tieto pitää pystyä tunnistamaan,
ja mediakriittisyys onkin tärkeä taito, jota
kannattaa harjoittaa.
Mediaa kaduilla
Mediaan törmää lähes missä vain, ja milloin
vain. Se hiipii niin aamiaispöytään televisiosta
tuttujen murojen myötä kuin illalla mukana
sänkyyn lastenohjelmista tuttujen lakanoiden
myötä. Elämämme on siis varsin pitkälti
medioiden ympäröimä.
Media –sana on lapsille usein melko vieras.
Mikä kaikki on mediaa? Medioiden
bongailuleikin voi aloittaa tutustumalla itse
sanaan. Tutkailkaa eri medioita: kirjoja,
radiota, elokuvia ja internetiä.
3

Medioita voi bongailla niin kadulla kulkiessa
kuin ostoskeskuksessakin. Montako mainosta
bongaatte matkalla kauppaan? Ostoskeskusten
kuulutukset, mediahahmoja sisältävät vaatteet,
kuinka paljon medioita bongaatte? Lapsen voi
haastaa leikkiin myös tarha- tai koulupäivän
aikana: kuinka monen kaverin paidassa on
medioista tuttuja hahmoja, ja kuinka media
näkyy päivässä muuten – esimerkiksi mitä on
leikitty, tai luettiinko päivän aikana satu?
Liikkumaan!
Medioiden äärellä on hauskaa, mutta vielä
hauskempaa se on kun muistaa tasapainon:
myös unta ja liikuntaa on saatava.
Lumen vallatessa maan voi perinteisen
lumiukon tilalle rakentaa tuttuja
mediahahmoja – miltä näyttää lumesta tehty
Muumi, tai lapsen suosikki-Pokemon?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton
Mediatyökaluja Varhaiskasvatukseen –
oppaasta löytyy ratkiriemukkaita leikkejä, joita
soveltaa myös perheen arkeen. Toteuttakaa
vaikkapa valokuvaajaleikki koko perheen
voimin. Kuka on valokuvaaja, ja mitä eläimiä tai
asioita keksittekään. Tehkää jutusta vielä
vähän haastavampi: eläimen lisäksi kertokaa,
millainen eläin on kyseessä, onko se ihastunut
hevonen vai säikähtänyt lammas? Kuvaajan
naurattaminen sallittu – kunhan itse pysyt
paikoillasi!
Myös aarteenetsintä voi haastaa liikkumaan
television ruudun ja tietokoneen näytön
ulkopuolelle. Ja etsinnän kohteena voikin olla
vaikkapa kaukosäädin. Jos piilottajina toimivat
lapset, on vanhempienkin pakko lähteä leikkiin
mukaan. Aarteenetsinnän apuna voi olla myös
kännykkäkamera: piilottakaa valitsemanne
esine ulos tai sisälle, ja ottakaa lähistöllä
olevista kohteista kuvia, joiden perusteella
etsijöiden on löydettävä kohde. Tämä leikki
onnistuu huonon sään yllättäessä sisälläkin!
Askartelua
Kuvasta asiaa
Tarvikkeet: uutisten kuvituksia lehdistä tai
internetistä printattuna, kirjoitusvälineet.
Tekeekö kuva tekstin? Vai toisin päin? Tässä
puuhatuokiossa on tarkoitus pohdiskella sitä,
miten kuvan ja tekstin yhdistäminen vaikuttaa
siihen, mitä näemme kuvassa ja luemme
jutussa.
Etsi etukäteen lehdistä tai internetistä kuvia,
joiden kaverina on uutinen. Leikkaa tai tulosta
jutut talteen. Leikkaa kuvat sitten erilleen,
mutta säilytä myös alkuperäiset jutut. Valitkaa
lapsen kanssa kuvista mieleinen (lapsi ei ole
tässä vaiheessa nähnyt kuviin liittyviä uutisia).
Kirjoittakaa yhdessä uutinen, johon kuva
lapsen mielestä liittyy. Mikäli lapsi ei osaa vielä
kirjoittaa, voit kirjoittaa uutisen hänen
sanelustaan ja lukea sen lopuksi ääneen, jotta
hän saa vielä korjata tai täydentää sitä
halutessaan. Voitte myös keksiä kuvaan
kuvatekstin.
Puuhailun aikana voitte jutella siitä, mistä lapsi
päättelee kuvan liittyvän kirjoittamanne
kaltaiseen uutiseen. Mitä kuvassa tapahtuu?
Missä paikassa siinä ollaan? Keitä kuvan
4

ihmiset ovat ja mikä on heidän suhde toisiinsa?
Mitä kuvan ottamista ennen ja jälkeen on
tapahtunut?
Verratkaa lopuksi kirjoittamaanne uutista
kuvan alkuperäiseen uutiseen. Voit ensin antaa
lapsen valita kaikista alkuperäisistä uutisista
sen, johon juttu hänen mielestään kuuluu. Mitä
yhtäläisyyksiä ja eroja omassa jutussanne ja
kuvan alkuperäisessä kaverissa on? Sopiiko
kuva mielestänne alkuperäisen jutun
kuvitukseksi? Miksi tai miksi ei? Miten
alkuperäinen juttu muuttaa kuvan tarinaa?
Tärkeää on korostaa, että itse kirjoittamanne
jutun ei tarvitse olla samanlainen kuin
alkuperäinen uutinen. Vääriä vastauksia ei ole,
vain erilaisia tulkintoja kuvasta, jotka ovat
kaikki yhtä hyviä. Lehdissäkin samoja kuvia
voidaan kierrättää monien eri juttujen
kuvituksena.
Suojaa mediapeikolta
Medioiden parissa on hauskaa, mutta toisinaan
voi vastaan tulla myös peikkoja ja mörköjä,
jotka hiipivät sänkyjen alle ja painajaisiin.
Osaltaan voi mediamöröltä suojata
muistamalla ikärajat, mutta aina eivät edes ne
auta suojaamaan lasta pelottavalta
materiaalilta. Uutisista uupuvat ikärajat, ja
monet lastenpiirrettyjen hahmot voivat tuntua
hurjan pelottavilta!
Paras turva mediamörköjä ja -peikkoja vastaan
on luonnollisesti tuttu ja turvallinen aikuinen.
Oman vanhemman kainalossa ei mikään tunnu
läheskään niin pelottavalta! Pelon iskiessä on
keskustelu paras lääke, ja esimerkiksi uutisten
tuntuessa liian hurjilta, on niistä hyvä lasten
kanssa puhua lapsen ikä huomioiden. Lasta voi
esimerkiksi pelottaa tai askarruttaa, kuinka
uutisissa nähdyt hurjat kuvat ja tapahtumat
vaikuttavat lapsen omaan arkeen. Iso rooli on
myös vanhemman suhtautumisella uutisiin.
Maailman mullistusten keskellä on tuttu ja
turvallinen arki lapsen paras suoja.
Mielikuvitusmöröiltä voi suojautua monella
tapaa. Yhteinen juttutuokio siitä, mikä lasta on
median ääressä pelottanut, voi auttaa myös
pääsemään pelosta yli. Askarrelkaa yhdessä
voimaotus, johon löytyy ohjeet Mannerheimin
Lastensuojeluliiton Meidän media – ohjaajan
oppaasta (sivu 26). Voimaotuksen askarteluun
voi käyttää lähes mitä vain materiaaleja. Jos
sukat tai muovailuvaha uupuvat, hyöydyntäkää
askartelussa esimerkiksi maitotölkkejä!
Vanhemman kanssa yhdessä askarreltu
voimaotus voi tarjota turvaa pelon hetkinä, kun
isä tai äiti eivät ole aivan siinä vieressä.
Mediapeikon voi karkottaa myös muilla tavoin
kuin voimaotuksella. Ehkäpä se kaikkoaa
loitsulla, runolla tai laululla? Ideoikaa,
runoilkaa ja riimitelkää yhdessä! Tällä loitsulla
isommatkin möröt ja peikot pysyvät poissa
lasten unista ja sängyn alta. Ehkäpä lapsen
suosikkimediahahmot ovat sankarin roolissa?
Ajaako mediapeikon pois Pikku Myy, vai ehkä
Tarzan? Voitte keksiä yhdessä tarinan siitä,
kuinka sankari ajaa mörön pois. Mediamörön
karkoituskeinoja keksiessä on vanhemman
hyvä hetki keskustella lapsen kanssa, mikä
häntä on median äärellä pelottanut.
Voimaotusten ja
mediamörönkarkoitusloitsujen voima ei
välttämättä tehoa kaikkiin mediapelkoihin.
Parhaiten tepsivä lääke onkin keskustelu.
Mediapäiväkirja
Mediapäiväkirjan voi toteuttaa monella tapaa.
Ottakaa kutakin päivää kohden iso, vähintään
A4 kokoinen paperi. Piirtäkää tähän kello, jossa
aikojen lisäksi näkyy, mitä milloinkin on tehty.
Ajatkin voi rajata kellonaikojen sijaan aamuun,
aamupäivään, iltapäivään ja iltaan, jos
kellonajat eivät lapsella ole vielä täysin
hallussa. Tekemiset voi piirtää: tällöin on syöty,
tällöin oltu pulkkamäessä ja tuolloin katsottiin
televisiota.
Kellon muotoisen merkinnän sijaan voi
mediapäiväkirjan toteuttaa myös taulukkona:
merkatkaa kellon- tai vuorokaudenaika, ja
piirtäkää, kirjoittakaa tai leikatkaa sopivia
kuvia kuvaamaan mitä milloinkin on tehty.
Mediapäiväkirjaan voi etsiä sopivia kuvia
esimerkiksi lehdistä, ja kauppakäynnin
merkkinä voi olla kauppakuitti, elokuvista
leffalippu.
Tehdään äitien/isinpäivälehti
Omatekoinen lehti on mukava tapa yhteisen
ajanvieton lomassa askarrella ja tutustua
vanhaan tuttuun mediavälineeseen. Lehdet
ovat myös esimerkiksi yhdistävä tekijä eri-
5

ikäisten ihmisten välillä. Lapsilla on omat
sarjakuvalehtensä, kun taas vanhemmat ja
isovanhemmat lukevat aikakaus- ja
sanomalehtiä.
vuosiluku ylös, kymmenen vuoden päästä on
kasassa mainio kavalkadi eri vuosien jouluista.
Oman lehden tekemisen voi aloittaa
tutustumalla erilaisiin lehtiin, joita kotoa
löytyy. Sen jälkeen voidaan ryhtyä
suunnittelemaan lehteä, josta äiti tai mummi
pitäisi. Olisiko siinä ristikoita, tai ruokaohjeita,
vai minkälaisia asioita? Lapsen iästä riippuen
varsinainen toteutus voidaan tehdä monella
tapaa. Lasta voi kannustaa piirtämään kuvia
niistä asioista, joita hän lehteen haluaa, vaikka
esim. ristikko ei tuolloin ihan oikea ja toimiva
olisikaan. Toinen vaihtoehto on tehdä osioita
lapsen kanssa ja avustaa kirjoittamisessa, ja
niin edelleen.
Äitienpäivän onnentoivotukset saadaan
lehteen mukaan esimerkiksi sanomalehtien
onnittelupalstojen mukaisella
onnitteluilmoituksella. Yhtälailla lehteen
voidaan kirjoittaa uutis- tai haastattelutyylinen
juttu Maailman parhaasta äidistä. Erilaisia
lehtiä tutkimalla saa ideoita siihen, kuinka
omassa lehdessä voi tuoda asioita esille. Vaikka
lehti voi kuulostaa suurelta työltä, niin
esimerkiksi sen pituudesta ei kannata
huolehtia liikaa. Oma lehti on mielenkiintoinen
tapa miettiä mitä haluaa sanoa ja mikä
kiinnostaa itseä ja muita.
Joulun kuvia
Lasten kanssa voi tehdä hieman perinteistä
poikkeavan jouluaskartelun käymällä läpi
kodin lehdet – miten joulu on niissä esillä?
Lehtipino pöydälle ja sakset esiin, selataan
joulumainokset, ruokaohjeet, sisustusvinkit,
uutiset vaikkapa Lucia-kulkueesta jne. Lehti
kerrallaan on mainio tilaisuus miettiä miten
mainos eroaa siitä uutisesta tai ruoka-ohjeesta
vai hetkinen … onko ohjekin oikeastaan
mainos… Samalla on kiva miettiä mitä muita
medioita onkaan kuin nämä painetut lehdet,
mistä kaikkialta joulunteemaa on
löydettävissä?
Leikatut otsikot, kuvat ja artikkelit
sommitellaan kauniiksi kokonaisuudeksi
värikkäälle pahville, liimataan tai päällystetään
vaikka kontaktimuovilla. Kannattaa kirjoittaa
6

kuva näyttää liikkuvan. Plärän tekoon tarvitaan
paperia, kynä ja nitoja. Helppo aihe on
esimerkiksi piirtää kasvot ja niihin vaihtuvia
ilmeitä. Näin voitte käydä yhdessä lapsen
kanssa läpi vaikka päivän tapahtumat.
Poimikaa tapahtumista jokin tunne, tai olotila
ja muodostakaa siitä ilme. Esimerkiksi jos teitä
aamulla väsytti, voi plärään tehdä yhdelle
sivulle haukottelevan suun. Plärään muodostuu
näin pikakelaus päivästä.
Tietokoneella tekemistä
Animaatiotehdas
Lapset rakastavat piirrettyjä. Tässä
puuhavinkissä tutkitaan, miten animaatioita
tehdään. Opetelkaa yhdessä lapsen kanssa
piirrosanimaation tekoa ja tarinan kerrontaa.
Tunnelmaan voi virittäytyä vaikka katsomalla
ensin yhdessä lapsen suosikkipiirretyn.
Piirretyn tekemistä itse voi kokeilla
esimerkiksi Ylen Mediakompassin nettisivuilta
löytyvällä helppokäyttöisellä
animaatiokoneella. Keksikää lapsen kanssa
yhdessä tarina ja siihen henkilöitä. Voitte luoda
oman sadun tai tehdä tarinan vaikka lapsen
päiväkoti- tai koulumatkallaan näkemistä
asioista.
Helppo tapa saada aikaan esimerkki liikkuvasta
piirretystä kuvasta on piirtää jotain
ensimmäisen kuvan vasempaan reunaan,
toisen kuvan keskelle ja kolmannen kuvan
oikeaan reunaan. Esimerkiksi pomppiva pallo
syntyy piirtämällä se ensin vasemalle alas,
sitten keskelle ylös ja lopuksi oikealle alas.
Animaatiokone http://mediakompassi.yle.fi/0-
3-luokkalaiset/kokeile-itse/animaatiokone/
Animointia voi kokeilla myös perinteisen
paperipinon, eli plärän avulla. Plärä on pieni
animaatiovihko, jota selaamalla siihen piirretty
Näin valmistat plärän:
1. Ota pino samankokoisia papereita (esim. A6
= ¼ A4), noin 10 sivua on sopiva määrä.
2. Piirrä plärän viimeiselle sivulle
yksinkertainen kuva.
3. Piirrä sama kuva paperin läpi seuraavalle
sivulle hieman muunneltuna.
4. Jatka samalla tavalla, kunnes jokaisella
sivulla on kuva.
5. Nido plärä yhdeltä sivulta nitojalla ja oma
animaatio on valmis plärättäväksi.
Talletetaan kesän muistot
Kesämuistot voi tallettaa tekemällä itse oman
Kesämuistot-lehden. Siihen voi koota
esimerkiksi uutisia, galluppeja,
kuvareportaaseja, haastatteluja, mainoksia,
arvosteluja yms. Lehdessä voi olla esimerkiksi
uutinen siitä, mitä kotipihassa tai
mökkireissulla tapahtui, galluppi kesän
parhaasta herkusta, mainos paikasta, jossa
kesällä käytiin, arvostelu cd-levystä, jota
kuunneltiin automatkalla jne.
Lehden tekeminen kannattaa aloittaa
tutkimalla ensin netistä, mitkä ovat uutisen ja
muiden lehtijuttujen tunnusmerkit. Kukin
perheenjäsen voi ottaa tehtäväkseen 1-2
erilaista juttua lehteen. Lehden voi koota
kokonaan tietokoneelle esimerkiksi aivan
tavalliseen kirjoitusohjelmaan.
Kirjoitusohjelmaan koottua lehteä on
mahdollista monistaa, vaikkapa
isovanhemmille lahjaksi. Lehden voi myös
koota irrallisista kuvista ja teksteistä, jotka
liimataan paperille.
Kerrotaan kuvilla
Kuvat täyttävät maailman ja voivat kertoa
suurempia tarinoita, kuin tuhannet sanat.
7

Aloittakaa miettimällä yhdessä lapsen kanssa
minkälaisen tarinan haluaisitte tehdä. Aiheeksi
sopii hyvin esimerkiksi muisto, jokin itseä
askarruttava asia, tai vaikka jokin tavallinen
tapahtuma arkielämästä. Itselle mieluisan
harrastuksen ja siihen liittyvien tunteiden
kuvaaminen on hyvä aihe. Valitkaa lopuksi yksi
aihe tai asia, josta lähdette toteuttamaan
tarinaa.
Kuvilla kerrottava tarina tarvitsee selkeän
idean ja yksinkertaisen sisällön, jotta se
välittyy kuvista mahdollisimman selkeästi.
Tarinan sisällön voi koittaa kiteyttää
esimerkiksi tiivistämällä sen yhteen
lauseeseen. Tällainen selkeän idean
muodostaminen on hyvää harjoitusta omille
kerrontataidoille.
Seuraavaksi kannattaa miettiä miten tarinaa
ryhdytään rakentamaan. Tehkää tarinalle
yhdessä käsikirjoitusta ja suunnitelkaa
minkälaisia kuvia tarvitaan. Tarvittavia kuvia
voi ottaa itse kameralla, tai kännykällä, tai etsiä
lehdistä ja internetistä. Kun suunnitelmat on
tehty lähtekää yhdessä ottamaan valokuvia.
Voitte samalla opetella erilaisia kuvakokoja ja
kuvakulmia. Kiinnittäkää huomiota myös
esimerkiksi siihen, miten kuvan tunnelma
muuttuu vaikkapa valaistuksesta riippuen.
Keskustelkaa yhdessä siitä, minkälaisia
tunnelmia kuviinne tarvitaan ja pohtikaa miten
saatte niitä esille. Jos haluatte käyttää valmiita
kuvia, niin etsikää sopivia haluamistanne
lähteistä, samoja asioita huomioiden.
Kuvien löydyttyä on aika ryhtyä kokoamaan
tarinaa valmiiksi. Miettikää miten kuvat
järjestetään ja miten tarina etenee.
Tarvitsevatko kuvat tuekseen tekstiä, tai
selitystä? Olisiko teksti kirjoitettua, vai
äänittäisittekö sen yhdessä omasta puheesta?
Äänen avulla saa hyvin kerrottua tarinaa
kuvien taustalta. Tarinan voi koota
kuvasarjaksi tietokoneella tai vaikka kollaasiksi
kartongille. Valitkaa teille sopiva tapa sen
mukaan, mikä tuntuu parhaalta. Esimerkiksi
pienen lapsen kanssa voi olla helpompaa
työskennellä yhdessä askartelemalla kollaasia.
Tietokoneella työskentelyyn puolestaan on
monta erilaista tapaa ja ohjelmaa. Voitte
käyttää omalta koneelta jo valmiiksi löytyviä
ohjelmia, tai etsiä ilmaisia ohjelmia netistä.
Mitä isompia lapset ovat, sen pidemmälle
digitaalisen tarinankerronnan suuntaan voitte
kuvatarinaanne viedä. Voitte liittää
tietokoneella kuvasarjaksi koottuun tarinaan
mukaan musiikkia, muita ääniä tai tekstiä.
Voitte myös kuvata valokuvistanne videokuvaa,
jolloin saatte mukaan helposti liikkuvaa kuvaa.
Vinkki: Äitienpäivänä isoäiti tai mummu
ilahtuu, jos saa kortin sijaan kuvatarinan.
Kootkaa tarina kuvista, joissa olette yhdessä.
Mukaan voi myös lisätä vaikka lasten
piirroksista. Tehkää kuvasarjan kaveriksi
nauhoite lasten puheesta. Lapset voisivat
esimerkiksi kertoa mistä pitävät isoäidissä, tai
muistella yhdessä koettuja hetkiä.
Joulutervehdyksiä
Joulun odotukseen kuuluu joulukortit, joita
näpräillään monen kotona itse, tai ainakin
kirjoitellaan valmiisiin omat tervehdykset.
Myös nettikortit valtaavat sähköpostilaatikon.
Perinteisen joulukortin sijaan, tai vaikka sen
kaveriksi, voi lapsen kanssa tehdä myös oman
joulutervehdyksen: laulaen, runoillen, tai
vaikkapa tanssien. Jos lapsi ei enää usko
joulupukin tuovan lahjat, voi sähköisen
jouluntervehdyksen tehdä myös joululahjaksi!
Tietokonetta käyttävä mummo ja pappa, tai
vaikkapa kummi ilahtuvat – tai jos tietokonetta
ei isovanhemmilta löydy, voi tervehdyksen
lähettämiseen käyttää kännykkää tai polttaa
sen DVD:lle. Windowsilta löytyy ainakin
Windows 7- käyttöjärjetelmästä Windows DVD
–levyjen luontityökalu tätä tarkoitusta varten.
Mediatervehdys voi olla varsin monenlainen.
Videokameralla tai kännykän videotoiminnolla
onnistuu sen kuvaaminen. Jos videokuvaus ei
onnistu, voi tervehdyksen myös koostaa
digikuvista ja vaikka kännykällä nauhoitetusta
äänestä, tai tehdä kokonaan vailla ääntä olevan
tervehdyksen esimerkiksi omista kuvista.
Helppo tervehdys on vaikkapa kännykällä
nauhoitettu joululaulu, jonka voi lähettää
toiseen puhelimeen.
Joulutervehdys voi olla vaikka nauhoitettu
joulutarina. Nauhoitettuna ja vaikkapa lapsen
omilla piirroksilla höystettynä voi tällainen olla
mitä herttaisin joulutervehdys kauempana
8

asuvalle sukulaiselle! Sähköisenä versiona ei
haittaa, vaikka tervehdyksen lähettäisi Suomen
rajojen ulkopuolellekin. Piirrokset voi piirtää
käsin ja sen jälkeen siirtää koneelle
valokuvaamalla tai skannaamalla, tai tehdä ne
tietokoneella esimerkiksi Paint–ohjelmalla.
Lapsen kertoma tarina kirjoitettuna ja
piirroksilla höystettynä onnistuu toki myös
ilman tietokonetta, ja kulkee perille postin
matkassa.
Kuvat liikkuvat
Liikkuvaan kuvaan voi tutustua monin tavoin.
Yksi tapa on digitaalinen animaatio. Valitkaa
paikka, tarinan hahmot, esimerkiksi yksi tai
kaksi lelua (tai tehkää hahmot esimerkiksi
muovailuvahasta). Kamera kannattaa teipata
kiinni pöytään, jotta se ei liiku kuvauksen
aikana. Ryhtykää ottamaan kuvia. Joka kuvan
jälkeen liikuttakaa leluja vähän, maksimissaan
niiden oman pituuden verran. Lyhyt animaatio
syntyy jo noin kahdestakymmenestä otoksesta.
Kuvauksen jälkeen ladatkaa kuvat koneelle ja
liittäkää ne yhteen. Tähän sopii esimerkiksi
Movie Maker. Toinen, kenties helpompi tapa
tehdä animaatio on hyödyntää PowerPoint –
ohjelmaa: koko sivun kokoiset kuvat
laittamalla ja määrittämällä dian
vaihtumisnopeudeksi muutaman sekunnin, saa
aikaan lyhyen animaatiopätkän.
Omat uutiset
Uutisissa pientä lasta hämmästyttää ja
kummastuttaa moni asia. Pelottavat asiat
voivat hiipiä uniin; sota, nälänhätä ja
luonnonkatastrofit ovat asioita, jotka ovat
pienen lapsen käsityskyvylle valtavia, ja niiden
näkeminen televisiosta voi olla hurjan
pelottavaa. Uutisilla ei ole ikärajaa, joten niiden
näkemiseltä voi lasta olla haastava suojella –
samat uutiskuvat näkyvät televisiossa kaikkina
kellonaikoina.
Mutta entäs ne muut uutiset? Uutinen on usein
ohjelmatyyppi, joka lapsen on helppo tunnistaa
ja myös ymmärtää; uutinen kertoo mitä
tapahtui tänään, eilen tai tällä viikolla. Yhdessä
voi tutkailla vähän turvallisempia uutisaiheita,
olivat nämä sitten populaarikulttuurin kevyitä
juttuja, tai vaikka urheilu-uutisia ja pohtia,
mistä ne oikein kertovat, eli toisin sanoen,
mistä uutinen rakentuu?
Tutkailkaa yhdessä uutisia, ja tehkää lapsen
omat uutiset! Uutiset voi nauhoittaa
kännykällä, tai vaikkapa webkameralla:
Windowsin elokuvatyökalussa esimerkiksi on
valmiina nappula ”Verkkokameran video”.
Uutisten teon voi aloittaa pukeutumisleikillä:
miltä uutistenlukija näyttää? Tämän jälkeen on
aika harjoitella itse uutinen! Valitkaa aiheet
lapselle tärkeistä tapahtumista – uutisten
tekohetki voi olla lapselle tärkeä tilaisuus myös
kertoa vanhemmalle, mikä hänen elämässään
on tärkeää juuri sillä hetkellä. Onko tarhassa
uusi hoitaja, tai koulussa uusi oppilas? Yhtä
lailla lapselle uutisen arvoista voivat olla uusi
lelu tai vaikkapa matka mummolaan. Huonoja
tai vääriä uutisaiheita ei ole.
Kesäloman tietopaketti
Käykää läpi kesäsuunnitelmia, joita teillä on ja
etsikää sitten tietoa paikoista, joissa aiotte
vierailla, tai asioista, joita aiotte tehdä.
Esimerkiksi internetistä löytyy niin yleistä
tietoa, kuin erilaisten paikkojen omia
verkkosivujakin, joihin voi tutustua. Jos aiotte
mennä esimerkiksi huvipuistoon, voitte
selvittää huvipuistojen historiaa, verrata
puistoja Suomessa ja ulkomailla sekä etsiä
kuvia ja videoita laitteista ja paikan muusta
tarjonnasta. Samalla tavalla voi tutustua mihin
tahansa kohteeseen, vaikka hotelliin ulkomailla
tai oman mökin ympäristöön.
Tietoa hakiessanne miettikää onko se
luotettavaa? Miksi, tai miksi ei? Löytyykö tietoa
tarpeeksi? Puuttuuko jotain olennaista?
Minkälaisia mielikuvia paikasta tieto
synnyttää? Anna lapsen tehdä mahdollisimman
paljon tiedonhakutyötä reissun eteen.
Tehdään oma mainos!
Oman mainoksen tekemisen voi aloittaa
tutkimalla ensin mainoksia eri paikoista
esimerkiksi lehdistä, netistä tai katujen
varsilta. Voitte yhdessä miettiä seuraavanlaisia
asioita: Millaisia kuvia mainoksissa on ja
millaisia värejä käytetään? Mitä mainoksissa
lukee? Mitä mainoksilla halutaan saavuttaa?
9

Valitkaa sitten aihe, josta haluatte tehdä
mainoksen. Se voi olla esimerkiksi jokin
omakeksimänne tuote tai tapahtuma. Miettikää
sen jälkeen, millaisen kuvan haluaisitte
mainokseen ja mitä mainoksessa lukisi.
Varsinaisen mainoksen voitte toteuttaa
tietokoneella tai esimerkiksi lehtileikkeiden
avulla. Jos intoa riittää, voitte lavastaa
kuvauspaikan ja ottaa mainokseenne itse
kuvan. Mainoksiin liittyy läheisesti kuvien
manipulointi. Tietokoneen avulla kuville pystyy
tekemään vaikka mitä! Kokeilkaa miten kuva
muuttuu, jos vain venytätte sitä eri suuntiin.
Kootkaa lopuksi mainos ja kokeilkaa sen
vaikutusta vaikkapa tuttaviin.
Piirtämistä ja maalaamista
Minun unelmieni vempele
“Miten olet tullut toimeen ilman tätä? Osta
heti!” Kaupat ja mainokset pursuavat toinen
toistaan houkuttelevampia ja hauskempia
turhakkeita. Mielikuvituksen käyttäminen on
kuitenkin ilmaista!
Tässä puuhavinkissä luodaan mainos omalle
unelmien laitteelle, välineelle, palvelulle tai
puuhalle. Jos mikä tahansa olisi mahdollista,
mitä tämä maailma mielestäsi tarvitsee?
Lapsi voi ideoida oman vempeleensä tai
vempele voidaan keksiä yhdessä. Mainoksen
toteutustapa on vapaa. Voitte piirtää
lehtimainoksen tai mainosjulisteen, koota
sellaisen kuvakollaaseista, valokuvata oman
mainoskuvan, hyödyntää tietokoneen piirtoohjelmia,
tehdä oman mainosvideon tai radiomainoksen
vaikka esittämälllä sen livenä
toisille. Mainoksen mahdollisuuksia on monia!
Puuhavinkin aikana voidaan myös miettiä sitä,
onko kaikkea mainoksessa luvattua
mahdollista toteuttaa. Millaisilla keinoilla
toisen saa kiinnostuneeksi tuotteestasi? Onko
kaikki mainoksissa luvattu totta?
Rakas sarjakuvapäiväkirja…
Tarvikkeet: paperia, viivoitin, lyijykyniä, kumeja
ja ohutkärkisiä tusseja.
Päiväkirjan merkintöjä on mukava lukea ja
muistella jälkeen päin. Tällä kertaa päivän
tapahtumat piirretään talteen sarjakuvan
muodossa!
Piirtäkää yhdessä päivän tapahtumat
sarjakuvan muotoon. Voitte tehdä joko
yhteisen sarjakuvan tai molemmat voivat tehdä
yhtä aikaa omaansa ja voitte lopuksi vertailla
niitä. Tapahtumiin kuuluvat repliikit menevä
puhekupliin ja omia ajatuksia eri tilanteissa voi
kirjata ajatuskupliin. Muistattehan, että
sarjakuvissa tapahtuu myös ruutujen välissä:
kaikkea ei siis tarvitse piirtää, vain pääkohdat.
Lukija voi täyttää eri ruutujen välisen ajan
omalla mielikuvituksellaan.
10

Sarjakuvasankari
Tarvikkeet: sarjakuvia, paperia, viivotin,
lyijykyniä, tusseja (mustia ja värillisiä)
Teräsmies, Hämähäkkimies, Kissanainen, Aku
Ankka, Hessu Hopo, Minni Hiiri… Millainen
sarjakuvasankari sinä olisit? Entä muut
perheestäsi?
Lukekaa yhdessä sarjakuvia ja tutkikaa,
minkälaisia hahmoja niissä on: eläinhahmoja,
pottunokkaa, enemmän ihmisen näköisiä jne.
Jutelkaa myös siitä, miten hahmot ilmentävät
eri tunnetiloja: kädet, silmät, suu ja vartalon
asennot. Voitte esimerkiksi käydä sarjakuvaa
läpi niin, että nimeätte yhdessä jokaisessa
ruudussa esiintyvät tunteet.
Keksikää perheestänne oma iltapäivälehden
kansi! Kuinka kuva, ja otsikon viesti vaikuttavat
– ilmaisetteko maidon loppumisen
yksinkertaisesti “Maito loppui jääkaapista!” vai
“Lapset jäivät ilman maitoa!”? Kuinka kuvat
voisivat tuoda lisäinformaatiota viestiin?
Keksikää kuvailevia verbejä ja adjektiiveja
tuomaan lisäväriä otsikoihin.
Päästäkää seuraavaksi luovuus valloilleen!
Ottakaa paperia eteen, kynä käteen ja piirtäkää
toisistanne sarjakuvasankari. Tehkää ainakin
kolme eri piirrosta, joissa sankari on eri
tunnetiloissa. Vertailkaa piirroksia ja jutelkaa
siitä, miten päädyitte juuri tämän tyyppiseen
sankariin ja ilmeisiin.
Piirtäkää lopuksi sarjakuvasankarit myös itse
itsestänne. Mikä on sellainen ominaisuus, joka
sinua kuvastaa? Mitkä ovat parhaat
puolesi/supervoimasi? Millaisiin töppäyksiin
yleensä joudut? Taiteilkaa jälleen monta eri
tunnetilaa ja jutelkaa lopuksi siitä, miksi
piirsitte itsestänne tällaisen hahmon. Miten
toisen piirtämät ja itsetehdyt hahmot eroavat
toisistaan?
Monenlaisia lööppejä
Lööpit hiipivät arkipäiväämme kaupan kassalla
ja kaduilla, eikä lapsenkaan silmät voi välttyä
niiltä. Lukutaidon karttuessa lööpit ovat osana
lapsen media-arkea. Välillä revittelevät otsikot
eivät ole lapsen arkeen kuuluvia, ja ne voivat
pienempien päässä jäädä askarruttamaan. Juuri
ne jännät ja oudot lööpit voikin joskus ottaa
läheisemmän tarkastelun aiheeksi.
Usein iltapäivälehtien lööppeihin nousee myös
lapsille tuttuja juttuja, esimerkiksi TVohjelmien
tapahtumat. Näistä voikin olla
helppo aloittaa lööppien tutkailu: mitä tapahtui
ohjelmassa, ja kuinka se lehdessä ilmaistaan?
Tutkailkaa, millä keinoin otsikosta on saatu
vetävä.
11

Tekemistä isommalle porukalle
Mitä mä esitän?
Tarvikkeet: lehdistä tai nettitulosteista
leikattuja uutisotsikoita ja mainossloganeja,
tilaa esiintymiseen, 2 -> pelaajaa
Leikatkaa yhdessä lehdistä tai netistä
tulostamistanne uutisista ja mainoksista
otsikoita ja sloganeja (eli iskulauseita) talteen.
Levittäkää leikkaamanne lauseet esimerkiksi
pöydälle niin, että ne ovat kaikki näkyvissä.
Tarkoituksena on esittää jotakin lausetta
pantomiimina ja saada muut arvaamaan, mitä
lausetta esität. Mikäli kaikki pelaajat eivät osaa
vielä lukea, yksi voi toimia kuiskaajana, jonka
kanssa lause valitaan tai lausetta voidaan
esittää pareittain.
Muut katsovat poispäin sillä aikaa, kun
ensimmäinen esiintyjä valitsee lauseen. Sitten
vaan pantomiimiluovuus pulppuamaan: koko
kehoa voi käyttää, mutta puhua ei saa! Miten
taipuisi pantomiimiksi esimerkiksi otsikko:
“Joikaaja Wimme Saari lähti kiertueelle
Kiinaan” tai mainosslogan: “Hyvä ruoka,
parempi mieli”? Oikein arvannut pelaaja
pääsee seuraavaksi esiintymään itse.
Hauskan pidon ohella voitte pohdiskella sitä,
miten uutisotsikot ja mainossloganit eroavat
toisistaan? Oliko niiden esittäminen erilaista?
Jos oli, niin miksi? Oliko otsikoita helpompi
esittää kuin sloganeita? Minkä lauseet
esittäminen/arvaaminen oli vaikeinta ja miksi?
Kuvan kulku
Tarvikkeet: Paperia ja kynä
Maailman tapahtumat päätyvät uutiskuviksi
aamukahvipöytään ja tietokoneen ruudulle
monien käsien kautta. Kuvaaja, kuvatoimisto,
toimittaja, toimitussihteeri, graafikko... Sitä,
miten kuva ja sen kertoma tarina saattavat
matkalla muokkaantua voi pohtia esimerkiksi
seuraavan leikin yhteydessä. Mainio leikki
vaikka koko suvun kesken joulun välipäivien
ratoksi!
Leikkijät istuvat jonossa. Jonon viimeinen
piirtää edessään seisovan selkään haluamansa
kuvion, numeron tai kirjaimen. Tämä
puolestaan yrittää piirtää saman kuvion
edessään olevan selkään. Näin kuvio etenee
selästä toiseen, kunnes jonon etummainen
piirtää sen paperille. Lopuksi katsotaan,
muuttuiko kuvio matkalla.
Miltä kuvion piirtäminen tuntui, oliko se
helppoa vai vaikeaa? Näkyykö eri leikkijöiden
kuvissa heille ominaisia juttuja eli ovatko he
tulkinneet kuvaa omista lähtökohdistaan?
Lastenohjelmaraati
Vanha kunnon levyraati saa uuden
ulottuvuuden, kun musiikin sijaan
arvostellaankin lastenohjelmia. Jokainen
valitsee vuorollaan ohjelman, joka katsotaan
yhdessä. Ohjelman jälkeen kaikki katsojat
antavat ohjelmalle arvosanan vaikkapa
jakamalla tähtiä yhdestä kolmeen. Perustelut
ovat tietenkin tärkeämmät kuin tähtien määrä,
miksi tämä sai vain kaksi tähteä eikä kaikkia
kolmea? Ohjelmalle tulee myös määritellä
ikäraja ja kertoa minkä vuoksi juuri tämä raja
on asetettu, kestääkö kaksivuotias samaa
melskettä kuin viisivuotias, entä mikä tekee
elokuvasta vasta kouluikäisille sopivan?
Pelottaako pienimpiä hurjat äänet, pahiksen
karmiva olemus vai jännät tapahtumat, entä
auttaako jos katsoo yhdessä äidin tai isän
kanssa?
Raadin järkevän toteutuksen vuoksi saattaa
olla parasta tehdä tästä koko viikon projekti:
katsotaan joka päivä (tai joka toinen päivä)
yhdessä yksi ohjelma, arvioidaan se ja
taltioidaan arviot piirtämällä ja kirjoittamalla.
Viikonloppuna sitten käydään suuri
loppukeskustelu ja mietitään voiko tässä
hommassa julistaa voittajia vai ei. Erilaiset
ohjelmat kun ovat eri tavoin hyviä tai huonoja
eli voiko niitä sittenkään tähtien lukumäärän
mukaan laittaa järjestykseen?
Pienetkin lapset ymmärtävät eron aikuisten ja
lastenohjelmien välillä, mutta millä perustein
tuo erottelu tehdään? Onko kaikki piirretty
lapsille tarkoitettua ja mistä tietää onko
ohjelma sopiva ihan pienille tai vaikkapa
esikouluikäisille? Tärkeää on auttaa lasta
ymmärtämään ikärajojen olemus, ne suojaavat
lasta ylivoimaisilta tunnekokemuksilta.
Peli-ilta
Digitaalisten pelien pelaaminen on sekä
ajanvieton että mediankäytön muoto. Erilaisia
pelejä pelataan aivan pienestä pitäen ja samalla
12

käytetään esimerkiksi internetiä ja televisiota.
Tällä kertaa kotona vietetään peli-iltaa koko
perheen voimin. Tutustukaa yhdessä niin
perinteisiin kuin uusiinkin suosikkeihin.
Pelien maailmaan voitte sukeltaa ensin
listaamalla yhdessä kaikki pelit, joita tiedätte.
Keskustelkaa sitten siitä, mitkä ovat teidän
lempipelejänne. Minkälaiset pelit ovat lasten
suosikkeja, entä minkälaiset aikuisten? Miksi
jokin peli on mieluinen, miksi toinen ei? Onko
lemppareissa hahmoja tai elementtejä jostain
muusta itselle mieleisestä asiasta, esimerkiksi
tv-ohjelmasta, tai leluista? Voitte miettiä myös
minkälaisia pelejä vanhempien lapsuudesta
löytyi. Oliko silloin jo pelikoneita vai vain
lautapelejä? Pelatkaa keskustelun lomassa
yhdessä perheen lempipelejä. Jos kotoa löytyy
vaikka Afrikan tähti, on se hyvä esimerkki
vanhasta klassikkopelistä.
Kokeilkaa myös yhdessä pelata
tietokonepelejä, konsolipelejä tai nettipelejä.
Etsikää kokeiltavaksi esimerkiksi sellaisia
pelejä, joista voi oppia jotain. Keskustelkaa
lasten kanssa esimerkiksi siitä, mitä he oppivat
peleistä ja mitkä taidot kehittyvät.
Muista ikärajat!
Lasten kanssa on tärkeää muistaa olla tarkkana
tietokone- ja videopelien sopivuuden ja
ikärajojen suhteen. Kertokaa ikärajoista
lapselle ja pohtikaa tämän kanssa yhdessä
miksi ikärajat ovat tärkeitä.
Pelittääkö?
Pelejä on kasapäin niin laudalla, ulkosalla kuin
tietokoneen ruudussakin. Perheen yhteinen
pelihetki voi olla niin lautapeli-ilta kuin vaikka
liikunnallinen hetki digipelien maailmassa.
Marraskuussa juhlistetaan Kansallista
pelipäivää, jolloin ympäri Suomen järjestetään
pelitapahtumia.
Myös kotona voi peleihin tutustua monella
tapaa. Haastakaa koko perhe vaikkapa
korttipelin ääreen, tai tutustukaa lasten kanssa
yhdessä nettipelien maailmaan. Nettipelejä voi
pelata esimerkiksi suomalaisella Aapeli -
sivustolla (vaatii kirjautumisen), tai vaikkapa
Arcade-sivustolla. Joskus vanhempikin voi
uppoutua tietokonepelien maailmaan: tämä on
jotain, mitä perheen pienimmät voivat opettaa
vanhemmille! Pelihetki niin tietokoneen
ruudulla kuin pelilaudankin äärellä voi olla
lapselle hetki, jolloin vanhempi on oikeasti
läsnä: hän ei siivoa, laita ruokaa tai katso
uutisia siinä sivussa, vaan on oikeasti läsnä
lapsen kanssa. Usein tällaiset hetket jäävät
arjessa melko vähälle huomiolle.
Pelejä valitessa on syytä pitää mielessä niiden
soveltuvuus lapselle. Tietokonepeleissä
ikärajat paljastavat niiden soveltuvuuden, ja
sisältösymbolit kertovat, jos peli sisältää
väkivaltaa, voimakasta kielenkäyttöä tai muuta
lapsille sopimatonta sisältöä. Pelitietoutta voi
hakea netistä vaikkapa Peliraadin sivuilta.
Pelien äärellä voi lapsi oppia paljon niin kielistä
kuin esimerkiksi historiastakin. Yhteiset
pelisäännöt esimerkiksi pelaamisen kestosta
voivat kuitenkin tulla tarpeeseen. Kaverien
kanssa olo ja liikunta ovat hyvää vastapainoa
pelaamiselle.
Pelien maailmaan voi uppoutua myös
tekemällä ihka oman pelin. Pelialustan voi
piirtää tai askarrella, nopan lainata toisesta
pelistä, ja pelinappulat saa vaikkapa vanhoista
pullonkorkeista, napeista tai muovailuvahasta.
Perinteiseen lautapeliin voi kehitellä tehtäviä
matkan varrelle: tietyssä ruudussa saa
lisäheiton, toisessa pakittaa tai odottaa
vuoroaan kunnes saa nopasta tietyn
silmäluvun.
Lapselle tutut mediahahmot voivat seikkailla
myös arvauspelissä: kirjoittakaa paperille
tuttuja hahmoja medioiden maailmasta.
Pelivuorossa oleva ottaa yhden kortin, ja laittaa
nämä otsalleen katsomatta mitä lapussa lukee.
Hänen tehtävänään on arvata, kuka hän on. Jos
lapuissa vaikkapa lukee esimekriksi Mikki Hiiri,
on pelaajan arvattava tämä kysymällä muilta
pelaajilta kysymyksiä, joihin voi vastata vain
”kyllä” tai ”ei”. Tällöin kysymyksiä voivat olla
esimerkiksi ”olenko oikeasti olemassa?”,
”olenko eläin?”, ”käytänkö vaatteita?”…
Radioaalloilla
Tutkailkaa yhdessä, mitä kanavia radiosta
löydätte, oli kyseessä sitten kasettisoittimen,
cd-soittimen tai auton radio. Nappuloita saa
väännellä, ja se ei niitä riko. Mitä musiikkia
radiossa soi, löydättekö omia suosikkejanne?
Yhdessä voi miettiä myös, sopivatko kaikki
radiokanavat lapsille.
13

Radion maailmaan voi tutustua myös oman
radio-ohjelman teon kautta. Äänittäminen
onnistuu niin kännykällä kuin tietokoneellakin,
jos käytössä vain on mikrofoni esimerkiksi
webkameran kautta. Tai nauhoittakaa vanhalle
c-kasetille! Tehkää vaikka oma musiikkiesitys,
tai haastattelu – suunnitelkaa haastatteluun
omat roolinne! Tai haastatelkaa vaikkapa koko
perhettä, vaikkapa siitä, mikä on parasta
joulussa, tai mitä uudenvuodenlupauksia he
aikovat tehdä. Radiohaastattelun voi tallentaa
ja muistutella perheenjäseniä heidän
tekemistään uudenvuodenlupauksista.
Totuus ja kuviteltu hämärtyvät televisiossa
monesti esimerkiksi tosi-tv:n kohdalla, ja myös
televisiosarjat voivat tuntua liiankin todelta –
tapahtuiko se Salattujen elämien jakso
oikeasti? Yhdessä voi pohtia, mistä tunnistaa
tosielämästä kertovan ohjelman, ja milloin on
kyseessä mielikuvituksen tulos. Ohjelmia
bongatessa muistakaa lapselle sopiva sisältö!
Esimerkiksi Salatuille elämille on määritelty
ikärajaksi 7 vuotta.
Mistä tunnistaa toden ja fiktion? Lapselle voi
olla välillä hankala antaa tähän yksiselitteistä
vastausta, sillä niiden välinen raja on
hämärtynyt viime aikoina. Onko
keskusteluohjelma totta, tai reality-show?
Pohtikaa esimerkiksi kuvaustapaa ja hahmojen
esiintymistä ja ulkoasua – millaisia eroja on
oikeasti tapahtuneen ja käsikirjoitetun jutun
välillä?
Television ja tosielämän eroja voi pohdiskella
esimerkiksi ammattien perusteella. Mitä
ammatteja löytyy lapsen suosikkiohjelmista?
Löytyykö niille vastineet tosielämästä, ja miten
ne poikkeavat toisistaan? Mikä olisi Muumien
Hemulin ammatti tosielämässä, tai kuinka
eroavat lastenohjelmien poliisit ja palomiehet
oikeista poliiseista ja palomiehistä?
Keskustelua yhdessä lapsen
kanssa
Faktaa ja fiktiota televisiossa
Televisio on pullollaan ohjelmaa joka makuun.
Dokumentteja, reality-ohjelmia, uutisia,
komediasarjoja. Joskus vähän isommankin voi
olla hankalaa erottaa fakta ja fiktio toisistaan,
ja pienemmän katselijan käsityskyvylle tämä
on vielä isompi asia. Totuuden ja kuvitellun
erottaminen on perheen pienimmille oleellista.
Sopimaton elokuva tai televisiosarja voi hiipiä
uniin, ja tällöin tieto, ettei nähty ollut totta,
helpottaa pelon käsittelyä. Vanhemmilla
lapsilla pelot voivat kohdistua myös
uutisaiheisiin, jolloin lääkkeenä on keskustelu
– sekä tuttu ja turvallinen vanhemman syli!
Meidän perheen säännöt
Lapset käyttävät arjessaan monia
mediavälineitä: aikaa kuluu niin television,
tietokoneen kuin kännykänkin parissa.
Medioiden äärellä viihdytään, mutta aikaa tulee
myös jäädä muulle, kuten kavereille ja
liikunnalle.
Keskimääräinen aika, jonka kouluiän
kynnyksellä oleva lapsi viettää medioiden
äärellä on 1-2 tuntia. Oikeaa määrää ei voi
kukaan kuitenkaan sanoa - paukkupakkasten
aikaan ei ulkona varmasti viihdytä tuntikausia,
ja toisinaan media viekin päivästä isomman
haukun. Tärkeintä on muistaa tasapaino
ajankäytön kanssa, medioiden äärellä olo ei saa
korvata kavereiden näkemistä kasvokkain tai
liikuntaa.
Mediat tarjoavat viihdykettä kaikenikäisille, ja
kaikki sisällöt eivät sovi lapsille. Median äärellä
vietetyn ajan lisäksi onkin syytä tarkastella
sisältöjä, joiden parissa lapsi ajan käyttää.
14

Televisio-ohjelmissa, elokuvissa ja peleissä
sisältöjen valitsemista auttavat ikärajat.
Nettisivustojen suhteen apuna eivät ole
ikärajat, vaan turvalliset sivut on syytä etsiä
yhdessä.
Millaisia sisältöjä teillä kotona katsotaan ja
kuinka kauan? Tehkää yhdessä perheenne
mediasäännöt, ja laittakaa ne koristeltuna
seinälle kaikkien allekirjoituksella
varustettuna. Lapsen ajankäyttöön voi
pureutua myös piirtämällä päivän rytmin –
kellon muotoon tehtynä voi samalla harjoitella
kellonaikoja, tai päivän voi piirtää sarjakuvana.
Samalla voi pohtia, mitä medioita lapsen
päivään kuuluu, ja kauanko niiden parissa
kuluu aikaa.
Kuvatarinoita!
Leikki-ikäiset lapset lukevat kuvista enemmän
kuin aikuinen aina huomaakaan ja
kuvalukutaitoa voi myös harjoitella. Valitse
etukäteen lapselle tutusta sarjakuvasta uusi
jakso. Jos lapsesi osaa jo lukea, kannattaa
peittää puhekuplat vaikka liimaamalla niiden
päälle paperinpalat. Tutkikaa yhdessä tarinaa.
Anna lapsen kertoa; mitä ensimmäisessä
kuvassa tapahtuu, ketä tilanteessa on mukana,
millainen tunnelma, ovatko hahmot iloisia,
vihaisia, ihmeissään, innoissaan… Millaisia
ääniä kuvassa mahtaa kuulua? Jatkakaa kuva
kuvalta sarjakuva loppuun. Kun tarina on
valmis, palatkaa alkuun ja suunnitelkaa tarkat
vuorosanat puhekupliin. Jos lapsia on useampi,
saatte samoista kuvista monta hienoa,
todennäköisesti aika erilaista tarinaa!
Lopuksi lukekaa yhdessä valmiit tarinat.
Myöhemmin voitte jatkaa kuvakerrontaa
esimerkiksi päivälehden valokuvilla. Valitse
lapsen ikätasoon sopiva uutinen ja käykää
ensin läpi lapsen näkemys kuvasta, sen
henkilöistä ja tapahtumista. Lue tämän jälkeen
lapselle kuvaan liittyvä lehtijuttu ja miettikää
yhdessä miksi toimittaja oli valinnut siihen
juuri tämän valokuvan. Lasten kanssa on hyvä
käydä myös läpi valokuvan
muokkausmahdollisuudet tietokoneen
kuvankäsittelyohjelmilla; onko valokuva aina
totta?
Tutki kuvia
Kuvat ovat vallanneet mediamaailman ohitse
kirjoitetun tekstin, oli kyse sitten printtikuvista
tai liikkuvista kuvista. Ennen lukutaidon
kehitystä ovat kuvat äänten ohella lasten
mediamaailmassa hallitsevassa roolissa.
Kuvien kirjo onkin valtava elokuvien ja pelien
liikkuvista kuvista mainosten ja lehtien
printtikuviin.
Kuviin voi tutustua lehtien avulla, tai vaikka
nettiuutisten parissa. Lapsen kanssa voi
tutkailla, mitä kuvassa on, missä se on ehkä
otettu, mitä tapahtuu? Itsensä voi kuvitella
tapahtumapaikalle – miltä siellä tuoksuu, mitä
kuuluu? Astukaa sisälle kuviin! Kuvista voi
vaikka kehittää roolileikin kuvittelemalla
olevalla kuvan hahmo: kertokaa, keitä olette, ja
minne olette matkalla.
Kuvat ovat aina jonkun ottamia ja valitsemia.
Niistä voikin pohtia niin kokoa kuin
kuvakulmaakin – miksi se on juuri sellainen,
kuin on? Ketä näytetään ja miksi juuri heidät?
Rajataanko jotakin kuvasta pois? Jos tarjolla on
monenlaisia kuvia, esimerkiksi uutis- mainos-,
kuvitus- tai pilakuvia, voi näistä pohtia, mihin
tarkoitukseen mikäkin on.
Kuvien maailmaan voi tutustua myös itse
ottamalla kuvia. Digikamera tai
kännykkäkamera soveltuvat tarkoitukseen
hyvin. Mitä kuvataan, mistä kuvakulmasta?
Kuvia ottaessa voi miettiä esimerkiksi kuvan
tunnelmaa. Mikä siihen vaikuttaa? Tutkailla voi
esimerkiksi, kuinka valaistus vaikuttaa kuvaan.
Satuja kertomaan!
Joko tiedät mitä ”saduttaminen” tarkoittaa?
Idea on yksinkertainen: lapsi kertoo sadun ja
aikuinen ottaa sen vastaan, eli kuuntelee, kirjaa
ylös, on kiinnostunut ja arvostaa kertojaa.
Sadutus kutsuu kertomaan ja kuulemaan
tarinan, kohtaamaan juuri tässä ja nyt.
Keskeistä on halu jakaa toisen tapa nähdä
maailmaa sekä pysähtyä yhteiseen hetkeen,
nauttia yhdessäolosta. Ja aivan uuden arvon
tarina saa, kun se kirjoitetaan ylös juuri
sellaisena kuin se on – ei johdattelua tai
virheiden korjaamista.
15

Saduttaa voi ketä vaan, juuri puhumaan
oppinutta lasta, leikki- tai kouluikäistä tai
vaikka omaa mummoa. Tärkeää on, että lapsi
(tai muu kertoja) saa itse päättää, mistä haluaa
satuilla, valmiita aiheita tai kuvasarjoja ei
tarvita. Aikuinen kirjoittaa kertomuksen sana
sanalta muistiin mitään muuttamatta,
avoimesti lapsen nähden. Joskus voi joutua
pyytämään taukoa: ”Odota, en ehtinyt vielä
kirjoittaa kaikkea!” Tämä ei yleensä haittaa
sadunkertojaa, vaan tauon aikana lapsi saa
tilaisuuden miettiä miten tarina jatkuu.
Lopuksi aikuinen lukee sadun lapselle ja korjaa
tekstiä, mikäli lapsi haluaa vielä muuttaa jotain.
Luonnollisesti kertoja itse päättää millainen
tarina on, muutaman sanan mittainen tai
vaikka kirjan paksuinen kertomus. Joskus
kertomuksissa tapahtuu hirveitä, joskus
kaikkea kaunista, joskus ehkä jotain
kuritonta… Saduttamisella on paikkansa
tavallisena arjen vuoropuheluna ja
turvallisuuden tunteen vahvistajana, mutta
myös kriisin osuessa kohdalle se tarjoaa
tilaisuuden tapahtuneen purkamiseen.
Satuja voi myös kerätä lapsen
kertomuskansioon, johon on ihana
myöhemmin yhdessä palata. Parhaimmillaan
synnytetään ja taltioidaan perheen omaa
kertomakulttuuria, annetaan arvo jokaisen
tarinoille.
mukana jatkuvasti, voi näppäinlukon käytöstä
olla syytä muistuttaa.
Ennen kuin lapsi pääsee puhelimella nettiin, on
netin käyttöä syytä opetella kotona
vanhempien kanssa. Kännykkä on usein myös
pelikone, joten vaikka tietokoneella
pelaamiselle voi olla rajoituksia, voi lapsi
käyttää puhelintaan pelivälineenä -tähänkin
on siis hyvä sopia säännöt.
Pelaaminen, netti ja kännykän monet muut
ominaisuudet voi pienen opettelun jälkeen olla
hauskaa ajanvietettä, ja usein kännykkä on
myös kamera ja videokamera – tutustukaa
yhdessä myös näihin ominaisuuksiin!
Vanhemmille lapsille voi olla hyvä muistuttaa
myös nettijulkaisusta, jos kännykkäkamera on
ahkerassa käytössä. Ilman kuvaajan ja kuvan
kohteen lupaa ei kuvaa saa netissä julkaista ja
ale 15-vuotiaalta on oltava vanhempien lupa.
Se, kenelle soitetaan, kuinka paljon puhutaan ja
kenelle oman puhelinnumeron saa antaa, ovat
tärkeitä sääntöjä pohdiskella. Milloin puhelinta
käytetään, saako sillä pelata, ja kuinka paljon?
Kännykän käytön säännöt voi koota myös
vaikka huonetauluksi muiden mediasääntöjen
joukkoon.
Kännykkäsäännöt
Kännykkä on nykypäivän lapsille
lankapuhelinta tutumpi kapistus. Oma puhelin
hankitaan usein koulutaipaleen alkaessa, mutta
oma puhelin voi löytyä jo nuoremmiltakin.
Nykyään puhelimet muistuttavat aina vain
enemmän tietokonetta ominaisuuksiltaan, ja
netti alkaa olla jo lähes vakiovaruste
puhelimessa. Tämä on syytä muistaa
hankittaessa lapselle puhelinta: nettimaailma
ei ole enää saatavissa vain kotikoneelta.
Puhelimen käytön perusominaisuuksiin on
hyvä tutustua lapsen kanssa rauhassa kotona:
kuinka soitan ja kuinka lähetän tekstiviestin?
Äidin ja isän numero on hyvä osata ulkoa, jos
aina ei oma puhelin ole lähettyvillä. Keksikää
erilaisia muistisääntöjä numeroiden
muistamiseen! Jos lapsella kulkee puhelin
16

Muuta puuhaa
Tällaisiako te ennen lähetitte?
Tarvikkeet: kirjepaperia, kirjekuori, postimerkki,
kynä, rauhallinen hetki.
Bittivirran nopeudella hujahtavassa mediaarjessa
on kiva istahtaa alas ja tehdä matka
aikaan ennen tekstareita ja sähköpostia.
Perinteinen etanaposti on maailman vanhimpia
medioita ja lämmittää tänäänkin (tai varsinkin
nykyään) vastaanottajan mieltä. Esimerkiksi
Joulun alla postiluukkuun kolahtavan kirjeen
ottaa varmasti moni innolla vastaan!
Istukaa yhdessä alas ja valitkaa, kenelle
haluaisitte kirjoittaa kirjeen. Muistelkaa
yhdessä, miten kirje aloitetaan (puhuttelu,
kuulumiset), miettikää, mitä siihen voisi
kirjoittaa ja miten kirje lopetetaan kohteliaasti.
Mikäli lapsi ei osaa vielä kirjoittaa, voit toimia
kirjurina ja lapsi voi taiteilla kirjeen loppuun
nimensä itse. Kun laitatte kirjeen kirjekuoreen,
katsokaa yhdessä postimerkille paikka ja
kirjoittakaa osoite kuoreen. Kun viette kirjettä
postiin, voitte jutelle siitä, miten kaikkea
postia, niin perinteisiä kirjeitä kuin
sähköposteja ja tekstareitakin koskee
kirjesalaisuus – muiden posteja ei saa kurkkia
eikä kukaan saa avata sinun kirjeitäsi ilman
lupaa.
Lempihahmojen ystäväkirja
Jokaisella lapsella on lempisatuhahmoja ja
lempileluja. Tutkikaa näitä lemppareita ja
tehkää heistä ystäväkirjan sivuja. Samalla
lapsen kanssa voi keskustella ja pohtia miksi
jokin hahmo on oma suosikki, missä sen on
ensikertaa tavannut ja miten tykkääminen on
alkanut. Näin saattaa tulla esille esimerkiksi
trendejä, joita jo pientenkin lasten keskuudessa
on. Myös mainosten ja mediatarjonnan
vaikutukset saattavat näkyä siinä, mikä lasten
suosikiksi milloinkin nousee.
Vanhemmat voivat tehdä omia ystäväkirjan
sivuja muistellen lapsuuttaan ja samalla kertoa
lapsille minkälaista ennen oli. Seurattiinko
lempihahmoja sarjakuvista, vai oliko silloinkin
telkkariohjelmia tai piirroselokuvia? Ottakaa
mukaan myös lasten isovanhemmat. Näin esille
17

voi tulla vielä lisää eroja ja ehkä
yhtäläisyyksiäkin. Voitte esimerkiksi etsiä
jonkun hahmon, joka on ollut olemassa jo
isovanhempienkin lapsuudessa ja on lasten
suosiossa edelleen. Lapsista on varmasti
hauskaa kuulla sellaista kuin, että Mikki Hiiri
on jo yli 80-vuotias ja että äidin
suosikkielokuva lapsuudessa on saattanut olla
sama Prinsessa Ruusunen, josta lapsi nyt pitää.
Lasten suosikkisatuhahmoista voitte yhdessä
etsiä tietoa kirjoista, elokuvista ja muista kotoa
löytyvistä lähteistä sekä internetistä. Samalla
tavalla etsitään tietoa vanhempien suosikeista.
Lempilelulleen lapsi voi itse keksiä vastaukset
sellaisiin kysymyksiin, joista tietoa ei ole
saatavilla. Näin lapsi oppii samalla käyttämään
mielikuvitustaan ja kertomaan tarinaa.
Ystäväkirjan sivusta saa kivan näköisen
tekemällä sen vaikka värilliselle paperille. Jos
lapsi ei osaa vielä itse kirjoittaa, voi vastauksia
kirjata ylös lapsen kertoman perusteella tai
niitä voi piirtää. Lisätkää sivulle kuva hahmosta
tai lelusta. Lapsi voi opetella kuvaamista
ottamalla leluista itse kuvia. Kuvia voi myös
etsiä lehdistä tai piirtää. Alla on
esimerkkikysymyksiä ystäväkirjaan. Voitte
keksiä myös omia ja jättää joitain pois.
Ystäväkirjan kysymyksiä:
Mikä on nimesi?
Kuinka vanha olet?
Mistä olet kotoisin?
Missä asut nyt?
Keitä perheeseesi kuuluu?
Miten tutustuit minuun?
Tuliko meistä heti hyvät ystävät?
Mitä harrastat?
Minkälainen olet luonteeltasi?
Onko sinussa jokin huono puoli?
Mikä on mielipuuhaasi?
Mitä et tykkää tehdä?
Lempiruoka/musiikki/juoma?
Perheen omat uutiset
Lasten kanssa voi tutustua uutismaailmaan
mukavalla tavalla tekemällä omia uutisia.
Alkuun pääsee tutkimalla yhdessä oikeita
uutisia ja keskustelemalla niistä. Koettakaa
esimerkiksi metsästää iloisia uutisia. Samalla
voitte miettiä sitä, miksi positiivisia uutisia on
usein vähemmän.
Hyvä uutinen vastaa kysymyksiin mitä on
tapahtunut, missä, milloin ja miksi, sekä keitä
on ollut osallisena. Näitä kysymyksiä
käsittelemällä lapsi hahmottaa uutisen
rakenteen ja sisällön. Seuraavaksi voitte
kokeilla tehdä lapsen kanssa omia uutisia.
Liikkeelle voi lähteä pelkistä otsikoista, tai siitä
mitä on tapahtunut ja missä. Ideoita voi etsiä
todellisista tapahtumista ja lapselle tutuista
paikoista ja tilanteista tai vaikka
satumaailmoista. Voitte tehdä esimerkiksi
prinsessa- tai autouutiset.
Kun uutisen sisältö on muodostunut, voitte
vielä miettiä, olisiko kyseessä tv-, radio- vai
lehtiuutinen. Lopuksi uutisen voi sitten
yhdessä esimerkiksi kirjoittaa ja piirtää
lehtijutuksi. Vastaavasti lapsi voi esittää
uutisen tv- tai radiouutisena. Voitte vaikka
askarrella pahvilaatikosta tai -levystä oman
televisioruudun, jonka läpi uutisia voi lukea
oikean uutisankkurin tavoin.
Tutut äänimaisemat
Meitä ympäröivä maailma on täynnä erilaisia
ääniä. Aivan hiljaisia hetkiä ja paikkoja on
harvassa. Myös median äänet ovat arkinen osa
ääniympäristöämme. Valtaosa
kohtaamastamme mediasta on
audiovisuaalista, eli sekä ääntä, että kuvaa
sisältävää. Liikkuva kuva vie usein
huomiotamme pois äänistä, kun keskitymme
kuuntelun sijasta katsomaan tapahtumia.
Välillä on hyvä laittaa silmät kiinni ja antaa
korvien kuunnella tarkkaan.
Miettikää ensin yhdessä minkälaisia ääniä
ympärillänne on eri paikoissa. Mitä tuttuja
ääniä muistatte? Miltä kotona kuulostaa? Entä
päiväkodissa tai koulussa? Minkälaisia ääniä
vanhempien työpaikoilla kuuluu? Jatkakaa
pohtimista miettien erilaisia ympäristöjä ja
tilanteita. Miltä kaupungissa kuulostaa? Onko
maalla erilaista? Jos olette käyneet yhdessä
ulkomaan matkalla, muistelkaa minkälaisia
ääniä kuulitte siellä? Miltä vaikkapa kevät
kuulostaa äänineen? Entä miltä muut
vuodenajat sitten kuulostavat?
18

Erilaiset tyylit
Kuunnelkaa seuraavaksi puhetta ja
äänitehosteita. Voitte esimerkiksi kuunnella
tv:stä lastenohjelmia silmät suljettuina.
Kiinnittäkää huomiota puhetapoihin ja siihen
mitä muuta puheen lisäksi kuuluu. Kuunnelkaa
myös vaikka uutisia ja mainoksia ja vertailkaa
erilaisten äänimaailmojen eroja. Minkälaisia eri
puhetapoja huomaatte? Miten muut äänet
vaikuttavat kokonaisuuteen? Onko tapahtumia
helppo vai vaikea seurata näkemättä? Onko
jotain ohjelmaa helpompi seurata, kuin toista?
Mistä se johtuu?
Jos haluatte, voitte kuunnella lisäksi radiota, tai
kotoa löytyviä äänikirjoja. Esimerkiksi Ylen
Radio 1:n Lasten radioteatteria voi kuunnella
radiosta, tai internetistä. Tutkikaa esimerkiksi
sitä, miten radion ja äänitteiden taustaäänet
eroavat television äänistä. Mitä eroa radio- ja
tv-uutisilla on? Entä miten satuäänitteen ja
lasten tv-ohjelman äänimaailmat eroavat
toisistaan?
Äänitehosteet ja musiikki
Jatkakaa äänien tutkimista vielä pohtimalla
miten erilaiset tehosteet ja musiikki
vaikuttavat. Millä tavalla musiikkia on
käytetty? Kertooko se tapahtumista jotain
lisää? Korostaako se esimerkiksi tunteita, tai
tunnelmia? Minkälaisia muita ääniä ja
tehosteita on käytetty? Mitä niillä kerrotaan?
Helpottavatko äänet ja musiikki tapahtumien
seuraamista?
Kokeillaan itse
Lopuksi voitte halutessanne miettiä miten
erilaisia ääniä on tehty ja millä tavalla
äänimaailmoja rakennetaan. Voitte miettiä
miten ääniä voisi tehdä itse? Miten eri
tunnetiloja voisi kuvata? Miten musiikilla voisi
luoda erilaisia tunnelmia? Millainen musiikki
olisi jännittävää, iloista tai surullista?
Jos haluatte, voitte vielä tehdä itse erilaisia
ääniä kotoa löytyvien tavaroiden avulla ja
vaikka kokeilla niiden nauhoittamista
esimerkiksi kännykän nauhurin avulla.
mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskunnan
epäkohtiin. Lapset ovat osa tätä kaikkea, vaikka
ovatkin vielä suoranaisen vaalihälinän
ulkopuolella.
Tee lasten kanssa julisteita, joilla tuodaan oma
mielipide esille ja lasten ääni kuuluviin.
Ideana on tehdä juliste, jonka avulla lapsi
kertoo mielipiteitä tai ottaa kantaa häntä
askarruttaviin asioihin tai ongelmiin. Lapsi voi
esimerkiksi miettiä mitä muuttaisi maailmassa,
jos saisi itse päättää. Julisteen voi tehdä
monesta eri näkökulmasta. Julisteen voisi
otsikoida esimerkiksi: ”Jos minä saisin
päättää”. Näkökulma voi liittyä myös lasten
elämään yleisemmin ja otsikko olla vaikkapa
”Lasten maailmaan tarvitaan…”.
Aiheita voi etsiä lapsen omasta arjesta ja
tutuista ympäristöistä, kuten kotoa,
päiväkodista, koulusta tai vaikka
leikkipuistosta. Lapsen kanssa voi myös
tarkastella yleisesti lasten elämää ja asemaa
koko maailmassa. Yhdessä voi keskustella siitä,
mikä on hyvin ja mikä huonosti, ja näin saada
esille mielipiteitä. Aloittaa kannattaa lapselle
läheisistä asioista, kuten oman kodin ympäristö
tai koulu- tai päiväkotimatka. Apuna voi
käyttää konkreettisia kysymyksiä, joihin
pienenkin lapsen on helppo vastata.
Lapselle voi myös kertoa YK:n Lapsen
oikeuksien sopimuksesta ja miettiä yhdessä
esimerkiksi sitä, toteutuvatko oikeudet
kaikkien lasten kohdalla samalla tavalla.
Rakentakaa juliste yhdessä kirjoittamalla ja
piirtämällä. Jos lapsi ei vielä osaa kirjoittaa, voi
kuviin halutessaan yhdessä miettiä tekstin ja
vanhemmat voivat kirjoittaa sen lapsen
puolesta. Kuvia ja tekstejä voi myös
esimerkiksi leikata lehdistä ja liimata
julisteeseen. Julisteen pohjaksi sopii
esimerkiksi A3-kokoinen paperi- tai
kartonkiarkki. Ennen puuhaan ryhtymistä
voitte tutkia yhdessä erilaisia julisteita ja
mainoksia ja pohtia minkälainen on hyvä
juliste.
Minun oma mielipide
Vaalit näkyvät ja kuuluvat eri medioissa,
ihmisten keskusteluissa ja ulkona kaduilla.
Mielessä pyörii ajatuksia omista mielipiteistä ja
Mainonnan maailmoissa
Mainokset ovat mediatuotos, jota lapsen on
hankala välttää. Ne näkyvät niin lehdissä,
televisiossa kuin katukuvassakin. Lapset saavat
nykypäivänä tehdä itsenäisesti monia
19

ostopäätöksiä, ja lapset ovatkin usein suoraan
mainonnan kohteena. Mainonnan
kaupallisuuden ymmärtäminen voikin olla
lapselle hankalaa, ja siksi niihin onkin hyvä
tutustua yhdessä.
Mainoksiin tutustuminen on hyvä aloittaa
printtimainoksista, jotka ovat lapselle
televisiomainoksia helpompia käsitellä. Ja
samalla voi tutustua myös itse lehteen! Miltä
lehti näyttää, mistä se koostuu? Kuinka paljon
mainoksia löydätte lehdestä? Yhdessä voi
miettiä, kuinka mainoksen tunnistaa
mainokseksi, mitä mainos mainostaa, kuinka se
sen tekee ja kenelle se on suunnattu?
Hankkisitteko itse tuotteen? Samoja asioita voi
pohtia myös televisiomainoksista tai radiosta.
Myös tietokonetta käyttävän lapsen kanssa on
syytä puhua mainoksista. Internet on
mainoksia pullollaan, eikä niitä usein muun
nettimateriaalin seasta tunnista ihan helposti,
vaan ne hukkuvat värien, liikkeen ja äänien
sekaan. Nettiä käyttäessä onkin lapsen kanssa
hyvä pohtia, kuinka mainoksen tunnistaa
mainokseksi, ja millaisia linkkejä ylipäätään
kannattaa klikata.
Mainoksia voi tehdä myös itse – tehkää
vastamainos, tai askarelkaa lehden mainoksista
oma täysin uusi mainos. Keksikää mitä
mainostatte, tuote voi olla mikä vain kynästä
autoon, tai vaikka lapsen lempilelu. Piirtäkää,
tai vaikka kuvatkaa mainos videokameralla tai
kännykällä.
Radiomainoksen voi tehdä esimerkiksi
kännykällä äänittämällä, ja samalla pohtia,
millaisia ääniä mainokseen kuuluu.
Tutustutaan sarjakuviin!
Sarjakuvia löytyy moneen makuun, niin
aikuisille kuin lapsillekin suunnattuja.
Syventykää yhdessä ilmaisjakelulehtien ja
sanomalehtien sarjakuvastrippeihin, ehkäpä
kotoa löytyy myös sarjakuvalehtiä, kuten Aku
Ankka tai Karvinen.
Sarjakuviin voi perehtyä yhdessä niitä lukien ja
kuviin tutustuen. Mitä hahmot tekevät ja
näkevät, ja mitä tapahtuu kuvan taustalla?
Erilaiset äänet on sarjakuvissa kuvattu
tekstinä, niistä voi miettiä, miltä ne
kuulostaisivat – äännelkää yhdessä ja
käyttäkää kotoa löytyviä tavaroita apunanne!
Pohtikaa kuvien tunnelmaa ja hahmojen
ilmeitä. Millä keinoin ilmaistaan iloa, surua,
pelkoa? Miettikää, vaikuttaako kuvakulma
tunnelmaan tai onko se jopa oleellinen juonen
kannalta. Pidemmässä sarjakuvassa voi ennen
sivunkääntämistä arvuutella, mitä tapahtuu
seuraavaksi.
Omia sarjakuvia voi luoda itse piirtämällä tai
hyödyntämällä vanhoja sarjakuvia: peittäkää
puhekuplien tekstit ja kopioikaa sarjakuvat.
Tarina voi muuttua täysin kuvajärjestystä
vaihtamalla! Kuinka monta erilaista tarinaa
saatte syntymään samoista kuvista?
Uppoudu satuihin
Tämä mediapuuhavinkki keskittyy kirjojen
maailmaan. Sadepäivän voi käyttää satuja
tutkien, ja ehkäpä ammentaen uusia aiheita
lasten leikkeihin.
Kirjojen maailmassa lapsen on usein helpompi
hallita tunteitaan kuin television tai
tietokonepelien seurassa. Esimerkiksi
pelottavat asiat voi kuvitella juuri niin
pelottaviksi, kun lapsesta tuntuu hyvältä –
liikkuva kuva ei tätä mahdollisuutta tarjoa
tuodessaan lapselle eteen pelottaviakin
hahmoja.
Yhteinen satutuokio voi alkaa jo matkasta
lähikirjastoon ja sen tarjontaan tutustumiseen.
Samalla voi vaikka etsiä vanhempien
kirjasuosikkeja – ovatko ne samanlaisia, kuin
nykypäivän lastenkirjat? Vertailkaa
suosikkejanne keskenään ja tutustukaa niihin
yhdessä!
Vastaluetusta sadusta voi keskustella yhdessä:
mikä oli jännää, mikä hauskaa? Tuntuiko joku
kohta erityisen pelottavalta, miksi joku hahmo
oli ilkeä? Jos kirjassa on kuvia, voidaan
syventyä myös niihin; mitä kuvassa näkyy,
mainitaanko kaikki myös tekstissä?
Kuvittamattomasta kirjasta miettikää, millaisia
päähenkilöt ovat, piirtäkää hahmot, tai etsikää
vanhoista lehdistä kuvia miltä hahmot voisivat
näyttää. Astukaa hahmojen maailmaan:
kuvitelkaa olevanne sadun hahmoja, mitä
tekisitte ja sanoisitte? Haastatelkaa toisianne.
20

Yhdessä voi myös miettiä, mitä tapahtuu sadun
päättymisen jälkeen? Keksikää jatkotarina!
Jatkotarinan lisäksi voi myös keksiä aivan
uuden kertomuksen, tai antaa lapsen keksiä se.
Pienemmän lapsen kanssa tähän voi käyttää
hyväksi sadutusta. Sadutus on kuuntelua ja
osallisuutta tukeva työväline, jossa kertomus
kirjataan ylös juuri sellaisena, kuin lapsi on sen
kertonut. Saduttamalla saaduista saduista voi
koota vaikka lapsen oman satukirjan, tai
ilahduttaa niillä isovanhempia kirjeitse. Tai
ehkä ne kuuluvat seinälle kuvitettuina ja
kehystettyinä?
Jatkotarinan voi myös tehdä näytelmän
muotoon: näytelkää itse, tai ottakaa apuun
pehmolelut, käsinuket tai tehkää hahmot
vaikkapa muovailuvahasta. Näytelmän voi
kuvata videokameralla, tai tehdä siitä
digitaalisen esityksen kuvien avulla –
pelkästään tekstiä ja kuvaa sisältävän esityksen
voi toteuttaa helposti esimerkiksi PowerPoint -
esityksenä!
Järjestetään oma valokuvanäyttely!
Kuvanlukutaitoa voi harjoitella järjestämällä
itse oman pienen valokuvanäyttelyn. Ennen
kuvien ottamista näyttelylle voi keksiä teeman
(esim. kesä, ilo tai eläimet), johon jokainen
perheenjäsen saa ottaa haluamansa
näkökulman. Laaja teema mahdollistaa sen,
että kuvat ovat erityyppisiä. Näyttelyn voi
koota myös vanhoista valokuvista, mutta silloin
olisi hyvä huolehtia, että jokaisen
perheenjäsenen otoksia olisi esillä tai jokainen
perheenjäsen saisi valita näyttelyyn
haluamansa kuvat.
Näyttelyn voi toteuttaa vaikkapa tulostamalla
tai kehittämällä valokuvat ja ripustamalla ne
seinälle. Valokuvat voi laittaa myös
digitaaliseen valokuvakehykseen tai
tietokoneelle pyörimään. Muistakaa keksiä
valokuville nimet!
Kun valokuvat ovat esillä, niiden pohjalta voi
keskustella monenlaisista kuvanlukutaitoon
liittyvistä asioista, esim.
Mitä kuvassa näkyy? Mitä kuvasta on
jätetty pois?
Mitä on tapahtunut ennen kuvan
ottamista tai kuvan ottamisen jälkeen?
Mistä kuvakulmasta kuva on otettu?
(esim. alhaalta päin otettu kuva saa
yleensä kuvauksen kohteen
näyttämään isommalta)
Miten kuvan nimi ohjaa katsojaa?
Onko kuva lavastettu?
Voiko kuvan ymmärtää väärin?
Pyytäkää myös sukulaisia, tuttavia tai
naapureita katsomaan näyttelyä!
Mikäli innostutte valokuvista, voitte netistä
tutkia, löytyisikö jostain lähistöltä joku
kiinnostava valokuvanäyttely, jossa vierailla.
21