Kansalaisen ja MEDIAn kohtaamisia - Mediakasvatus.fi
Kansalaisen ja MEDIAn kohtaamisia - Mediakasvatus.fi
Kansalaisen ja MEDIAn kohtaamisia - Mediakasvatus.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Kansalaisen</strong> <strong>ja</strong> <strong>MEDIAn</strong><br />
<strong>kohtaamisia</strong><br />
Helsingin kaupungin<br />
Opetusviraston mediakeskus
<strong>Kansalaisen</strong> <strong>ja</strong> <strong>MEDIAn</strong><br />
<strong>kohtaamisia</strong><br />
Toimitta<strong>ja</strong>t: Olli Hakala, Ai<strong>ja</strong> Seppänen <strong>ja</strong><br />
Anne Seppänen
Copyright: Helsingin kaupungin<br />
Opetusviraston mediakeskus 2008<br />
Toimitta<strong>ja</strong>t: Olli Hakala, Ai<strong>ja</strong> Seppänen,<br />
Anne Seppänen<br />
Taitto: Ai<strong>ja</strong> Seppänen<br />
Painatus: Paintek Pihla<strong>ja</strong>mäki Oy,<br />
Helsinki 2008
luki<strong>ja</strong>lle<br />
sisällys<br />
1. MEDIA KOULUTYÖSSÄ<br />
Mediakasvatuksen haasteet<br />
Ra<strong>ja</strong>us <strong>ja</strong> näkökulma<br />
Tekniikasta pedagogiikkaan<br />
2. MEDIAN TODELLISUUS<br />
Tiedon lujuuslaskentaa<br />
Objektiivinen journalismi<br />
Väline on viesti<br />
Autenttisuuden kaipuu<br />
Uutiskuvan todistusvoima<br />
Maailma kuvissa<br />
Verkon silmässä<br />
3. JOURNALISMIN OPISSa<br />
Media-analyysin lähtökohtia<br />
Kuka päättää sisällöstä?<br />
Erilaisia uutiskriteereitä<br />
Ihanteet <strong>ja</strong> käytäntö<br />
Toimitta<strong>ja</strong>n etiikka<br />
Journalismi <strong>ja</strong> tieto<br />
Tieto <strong>ja</strong> myytit<br />
4. YHTEISKUNTA JA MEDIA<br />
Sanoista tekoihin<br />
Sananvapaus <strong>ja</strong> valta<br />
Moniarvoinen media<br />
Vapaus <strong>ja</strong> vastuu verkossa<br />
Globaali media<br />
Media vallankahvassa<br />
5. TEKIJÄNOIKEUDET, YKSITYISYYS JA JULKISUUS<br />
Teokset <strong>ja</strong> tekijänoikeudet<br />
Mitä saa julkaista?<br />
Yksityisyytä suo<strong>ja</strong>avaa lainsäädäntöä<br />
Journalistin ohjeet<br />
9<br />
12<br />
12<br />
15<br />
17<br />
20<br />
21<br />
22<br />
23<br />
25<br />
27<br />
28<br />
28<br />
29<br />
29<br />
31<br />
32<br />
39<br />
42<br />
44<br />
46<br />
47<br />
48<br />
51<br />
51<br />
54<br />
56<br />
[5]
luki<strong>ja</strong>lle<br />
Idea tämän käsikir<strong>ja</strong>n tekemiseen on syntynyt Mediakeskuksen media-analyysin kursseilla, joilla havaittiin tarve yleisiä<br />
tiedonvälityksen mekanisme<strong>ja</strong> valottavalle oppimateriaalille. <strong>Mediakasvatus</strong>ta käsitteleviä aineisto<strong>ja</strong> on kyllä ollut saatavilla,<br />
samoin kuvallisen ilmaisun oppaita, mutta usein median journalististen <strong>ja</strong> tuotannollisten prosessien tarkastelu sekä<br />
yhteiskuntakriittinen näkökulma ovat jääneet vähemmälle. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös <strong>Mediakasvatus</strong>seura, joka<br />
vuonna 2008 myönsi ensimmäisen gradupalkintonsa aihetta käsitelleelle Minna Vigrenin opinnäytetyölle.<br />
<strong>Kansalaisen</strong> <strong>ja</strong> median <strong>kohtaamisia</strong> keskittyy nimenomaan tiedonvälityksen tarkasteluun koulujen mediaopetuksen<br />
näkökulmasta. Käsikir<strong>ja</strong>ssa kartoitetaan median todellisuutta <strong>ja</strong> objektiivisen journalismin mahdollisuutta. Median roolia<br />
demokratiassa lähestytään moniäänisyyden toteutumisen <strong>ja</strong> valtakysymysten kannalta. Myös tekijänoikeuksien periaatteita<br />
sekä julkisen <strong>ja</strong> yksityisen ra<strong>ja</strong>nkäyntiä käsitellään. Journalistin ohjeet, uutiskriteerit sekä opetussuunnitelmat ovat kootusti<br />
esillä.<br />
Mediakeskuksessa on haluttu mediataitojen vahvistamisen ohella luoda pedagogiikkaa, jossa media ei ole pelkästään<br />
oppimisen kohde vaan myös elämyksellisen oppimisen väline. Olemme ottaneet ohjenuoraksemme käytännönläheisyyden,<br />
<strong>ja</strong> lähestymistavaksemme on viime vuosina vakiintunut median läpivalaisu tekemällä oppimisen kautta. Tavoitteena on<br />
perehdyttää opettajia median menetelmien, prosessien sekä välineiden hallinnaan <strong>ja</strong> siten saamaan tekijän tietoa aiheesta.<br />
Kokemuksemme mukaan vasta tuntemalla jonkin median osa-alueen prosessin <strong>ja</strong> välineen kyllin hyvin voi saavuttaa<br />
omakohtaista ymmärrystä sitä, mistä median tuottamisessa <strong>ja</strong> vastaanottamisessa on kyse. Tämän tuotannollisen prosessin<br />
pääpiirteet ovat ainakin ammattimaisessa tiedonvälityksessä varsin vakiintuneet välineestä riippumatta.<br />
Kriittisen a<strong>ja</strong>ttelun kehittymisen kannalta media oppimaterialina <strong>ja</strong> -välineenä tarjoaa runsauden sarven. Mediaprojekteissa<br />
voi toteuttaa kivuttomasti myös yhteisöllisen <strong>ja</strong> osallistavan oppimisen periaatteita. Tiedonvälityksen prosessien läpivalaisun<br />
ohella yksi käsikir<strong>ja</strong>n tavoite on kannustaa opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen.<br />
Opiskeli<strong>ja</strong>lähtöisyys ei kuitenkaan vähennä oh<strong>ja</strong>avan opetta<strong>ja</strong>n roolia mediaopetuksessa. Opetta<strong>ja</strong>n vastuulla on pedagogisten<br />
päämäärien asettaminen <strong>ja</strong> niiden tavoitteiden toteutuminen. Tämä edellyttää sitä, että opetta<strong>ja</strong>lla on riittävät tiedot <strong>ja</strong><br />
taidot aktiivisen oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>n roolin ottamiseen. Opettajien on myös kyettävä tarttumaan hetkeen <strong>ja</strong> astumaan opiskelijoidensa<br />
elämismaailmaan. Tällä käsikir<strong>ja</strong>lla Mediakeskus haluaa antaa yläkoulun <strong>ja</strong> lukion opettajille kouluun vietäväksi sekä<br />
teoreettista poh<strong>ja</strong>a että käytännön vinkkejä haasteellisen mediaopetuksen tueksi. Syntyneisiin huomioihin <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>tuksiin itse<br />
kukin voi peilata omia kokemuksiaan median maailmasta.<br />
Liisa Huovinen<br />
Johta<strong>ja</strong><br />
Anne Seppänen<br />
Erityissuunnitteli<strong>ja</strong><br />
Helsingin kaupungin Opetusviraston mediakeskus<br />
[7]
Media koulutyössä<br />
mediakasvatuksen haasteet<br />
<strong>Mediakasvatus</strong> kuuluu opetussuunnitelmiin aihekokonaisuutena<br />
niin perusopetuksessa kuin lukiossa,<br />
mutta se ei muodosta omaa oppiainettaan. Läpäisyperiaatteella<br />
toimiva mediaopetus vaikuttaa ensisilmäyksellä<br />
hyvältä a<strong>ja</strong>tukselta. Kun jokainen opetta<strong>ja</strong><br />
lähestyy mediaa oman oppiaineensa näkökulmasta,<br />
opiskeli<strong>ja</strong>t saavat monipuolisen kuvan median tehtävistä<br />
<strong>ja</strong> merkityksestä.<br />
Ongelmia syntyy kuitenkin jo siitä, että median käsite<br />
on itsessään hirvittävän laa<strong>ja</strong>. Se sisältää ainakin sanoma-<br />
<strong>ja</strong> aikakauslehdet, television, radion, elokuvat,<br />
internetin, mainonnan, erilaiset mobiilipalvelut <strong>ja</strong> tietokonepelitkin.<br />
Nykyään puhutaan ubiikkiyhteiskunnasta,<br />
jossa tietotekniikka – <strong>ja</strong> siten myös media – on<br />
läsnä kaikkialla.<br />
Nykykeskustelussa oikeastaan kaikki kommunikaatio,<br />
riippumatta viestien merkityksestä <strong>ja</strong> tehtävästä<br />
tai käytettävästä välineestä, on sovitettavissa mediakasvatuksen<br />
sateenvarjon alle. Näin laa<strong>ja</strong>-alaista opetustehtävää<br />
ei kukaan opetta<strong>ja</strong> voi kantaa harteillaan<br />
yksin, eikä sellaisen koordinointi koko kouluyhteisönkään<br />
tasolla ole helppoa. Pelkästään yhdenkin mediavälineen<br />
haltuunotto vaatii innostusta, kärsivällisyyttä<br />
<strong>ja</strong> ennen muuta aikaa. Moni opetta<strong>ja</strong> voi kokea<br />
tällaisen rasitteeksi, kun omankin oppiaineen vaatima<br />
työmäärä tuntuu usein kaatuvan päälle.<br />
Ei olekaan ihme, että moni kokee turhautumista mediakasvatuksen<br />
haasteiden edessä. Näin monialaiseen<br />
aiheeseen kasvattaminen vaatisi monen eri alan ammattilaisia.<br />
Tilannetta ei ole helpottanut se, ettei aiheesta<br />
ole tehty varsinaisia oppikirjo<strong>ja</strong> sen enempää<br />
yläkoulun kuin lukionkaan tarpeisiin.<br />
Yksittäisen opetta<strong>ja</strong>n näkökulmasta koulujen mediaopetus<br />
on kuitenkin eri asia kuin tällainen laa<strong>ja</strong>-alainen<br />
mediakasvatus. Jokaisessa koulun oppiaineessa<br />
käytetään nykyään mediaa sekä välineenä että oppisisältönä.<br />
On mediakasvatusta, jos ruotsin tunnilla opetta<strong>ja</strong> luettaa<br />
oppilailleen Hufvudstadsbladetin artikkelin, jolloin<br />
kielenopiskelun lisäksi voi nostaa esiin moninaisia<br />
mediaan liittyviä kysymyksiä. Miksi Suomessa on<br />
ruotsinkielisiä lehtiä? Eroavatko suomen- <strong>ja</strong> ruotsinkielinen<br />
lehdistö toisistaan? Kenen intressejä eri kielillä<br />
julkaistut lehdet palvelevat? Miksi yksilöllä pitäisi<br />
olla oikeus vastaanottaa itsensä kannalta oleellista informaatiota<br />
omalla äidinkielellään?<br />
Ei ruotsinopetta<strong>ja</strong>n tarvitse olla mikään median tai<br />
mediakasvatuksen asiantunti<strong>ja</strong>, jotta tällaisista kysymyksistä<br />
voisi keskustella. ”Kukin kykyjensä <strong>ja</strong> tarpeidensa<br />
mukaan” on kelpo ohje koulujen mediaopetukseen.<br />
Jotain poh<strong>ja</strong>tietoa median lainalaisuuksista on<br />
silti hyvä hallita.<br />
[9]
Media<br />
opetussuunnitelmissa<br />
perusopetus<br />
Viestintä <strong>ja</strong> mediataito<br />
Viestintä- <strong>ja</strong> mediataito -aihekokonaisuuden<br />
päämääränä on kehittää ilmaisu- <strong>ja</strong><br />
vuorovaikutustaito<strong>ja</strong>, edistää median aseman<br />
<strong>ja</strong> merkityksen ymmärtämistä sekä kehittää<br />
median käyttötaito<strong>ja</strong>. Viestintätaidoista<br />
painotetaan osallistuvaa, vuorovaikutuksellista<br />
<strong>ja</strong> yhteisöllistä viestintää. Mediataito<strong>ja</strong> tulee<br />
harjoitella sekä viestien vastaanotta<strong>ja</strong>na että<br />
tuotta<strong>ja</strong>na.<br />
Tavoitteet<br />
Oppilas oppii<br />
* ilmaisemaan itseään monipuolisesti <strong>ja</strong> vastuullisesti<br />
sekä tulkitsemaan muiden viestintää<br />
* kehittämään tiedonhallintataito<strong>ja</strong>an sekä<br />
vertailemaan, valikoimaan <strong>ja</strong> hyödyntämään<br />
hankkimaansa tietoa<br />
* suhtautumaan kriittisesti median välittämiin<br />
sisältöihin <strong>ja</strong> pohtimaan niihin liittyviä eettisiä <strong>ja</strong><br />
esteettisiä arvo<strong>ja</strong> viestinnässä<br />
* tuottamaan <strong>ja</strong> välittämään viestejä <strong>ja</strong> käyttämään<br />
mediaa tarkoituksenmukaisesti<br />
* käyttämään viestinnän <strong>ja</strong> median välineitä<br />
tiedonhankinnassa, -välittämisessä sekä erilaisissa<br />
vuorovaikutustilanteissa.<br />
Keskeiset sisällöt<br />
* omien a<strong>ja</strong>tusten <strong>ja</strong> tunteiden ilmaisu, erilaiset<br />
ilmaisukielet <strong>ja</strong> niiden käyttö eri tilanteissa<br />
* viestien sisällön <strong>ja</strong> tarkoituksen erittely <strong>ja</strong><br />
tulkinta, viestintäympäristön muuttuminen <strong>ja</strong><br />
monimediaisuus<br />
* median rooli <strong>ja</strong> vaikutukset yhteiskunnassa,<br />
median kuvaaman maailman suhde<br />
todellisuuteen<br />
* yhteistyö median kanssa<br />
* lähdekritiikki, tietoturva <strong>ja</strong> sananvapaus<br />
* viestintätekniset välineet <strong>ja</strong> niiden monipuolinen<br />
käyttö sekä verkkoetiikka.<br />
[10]
Lukio<br />
Viestintä- <strong>ja</strong> mediaosaaminen<br />
Lukio-opetuksen tulee tarjota opiskeli<strong>ja</strong>lle opetusta <strong>ja</strong> toimintamuoto<strong>ja</strong>, joiden avulla hän syventää<br />
ymmärrystään median keskeisestä asemasta <strong>ja</strong> merkityksestä kulttuurissamme. Lukion tulee vahvistaa<br />
opiskeli<strong>ja</strong>n aktiivista suhdetta mediaan <strong>ja</strong> valmiutta vuorovaikutukseen sekä yhteistyötä paikallisen/<br />
alueellisen median kanssa. Opiskeli<strong>ja</strong>a oh<strong>ja</strong>taan ymmärtämään mediavaikutuksia, median<br />
roolia viihdyttäjänä <strong>ja</strong> elämysten anta<strong>ja</strong>na, tiedon välittäjänä <strong>ja</strong> yhteiskunnallisena vaikutta<strong>ja</strong>na,<br />
käyttäytymismallien <strong>ja</strong> yhteisöllisyyden kokemusten tarjoa<strong>ja</strong>na sekä maailman- <strong>ja</strong> minäkuvan<br />
muokkaa<strong>ja</strong>na. Opiskeli<strong>ja</strong> havainnoi <strong>ja</strong> erittelee kriittisesti median kuvaaman maailman suhdetta<br />
todellisuuteen. Opiskeli<strong>ja</strong> oppii huolehtimaan yksityisyyden suo<strong>ja</strong>staan, turvallisuudestaan <strong>ja</strong><br />
tietoturvastaan liikkuessaan mediaympäristöissä.<br />
Tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
* saa riittävät viestien tulkinta- <strong>ja</strong> vastaanottotaidot:<br />
hän oppii mediakriittisyyttä valinnoissa <strong>ja</strong> mediatekstien<br />
tulkinnoissa sekä kulutta<strong>ja</strong>n tarvitsemia yhteiskunnallisia<br />
tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> taito<strong>ja</strong><br />
* osaa käsitellä eettisiä <strong>ja</strong> esteettisiä kysymyksiä: hän<br />
oppii vastuuta median sisällöntuottamisessa, käytössä <strong>ja</strong><br />
mediakäyttäytymisessään<br />
* saa paremmat vuorovaikutus-, viestintä- <strong>ja</strong><br />
vaikuttamistaidot<br />
* pystyy tuottamaan mediatekstejä <strong>ja</strong> monipuolistamaan<br />
ilmaisullista osaamistaan tuottaessaan itse mediatekstien<br />
sisältöjä <strong>ja</strong> välittäessään niitä<br />
* tottuu käyttämään mediaa opiskelun välineenä <strong>ja</strong><br />
opiskeluympäristönä, har<strong>ja</strong>antuu käyttämään mediaa<br />
opiskeluun liittyvissä vuorovaikutustilanteissa sekä<br />
tiedonhankinnassa <strong>ja</strong> -välittämisessä<br />
* tuntee median toimintaan vaikuttavia taloudellisia <strong>ja</strong><br />
yhteiskunnallisia tekijöitä<br />
* saa tietoa viestintäalasta, mediatuotannosta <strong>ja</strong><br />
tekijänoikeuksista.<br />
Mediaosaaminen on<br />
lukiossa sekä taitojen että<br />
tietojen oppimista. Media on<br />
sekä opiskelun kohde että<br />
väline. <strong>Mediakasvatus</strong> on<br />
verbaalisten, visuaalisten,<br />
auditiivisten, teknisten <strong>ja</strong><br />
yhteiskunnallisten taitojen<br />
sekä opiskelutaitojen<br />
kehittämistä. Se edellyttää<br />
oppiaineiden välistä<br />
yhteistyötä <strong>ja</strong> yhteistyötä<br />
eri viestintävälineiden<br />
kommunikaatioon, sen<br />
tekniikkaan, sisältöihin,<br />
materiaaleihin <strong>ja</strong> sen ympärille<br />
syntyvään mediakulttuuriin.<br />
Mediaosaamisessa korostuvat<br />
monivälineisyys <strong>ja</strong> visuaalisuus.<br />
[11]
Ra<strong>ja</strong>us <strong>ja</strong> näkökulma<br />
Mediakasvatuksen alueen laajuus edellyttää kykyä<br />
keskittyä <strong>ja</strong> ra<strong>ja</strong>ta opetus joihinkin median osa-alueisiin<br />
– sekä sisäistää ra<strong>ja</strong>amisen merkitys. Pintaliitely<br />
median informaatiotulvassa kääntyy pahimmillaan<br />
kasvatusta itseään vastaan, eikä syvällistä ymmärrystä<br />
synny.<br />
Sen si<strong>ja</strong>an hyvällä aiheen<br />
ra<strong>ja</strong>uksella voidaan läpivalaista<br />
median tuottamiseen<br />
<strong>ja</strong> vastaanottamiseen liittyviä<br />
prosesse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> päästä parhaimmillaan<br />
sellaisiin yleispäteviin<br />
huomioihin, jotka<br />
pätevät median kentässä<br />
myös laajemmin. Ra<strong>ja</strong>us<br />
<strong>ja</strong> taito luoda näkökulma<br />
aiheeseen on median itsensä<br />
hyödyntämä tekniikka, jolloin<br />
ra<strong>ja</strong>amisen opettelu on<br />
jo sekin mediakasvatusta.<br />
Neljä näkökulmaa mediaan<br />
ilmaisu<br />
tekniikka<br />
Perusopetuksen <strong>ja</strong> lukion<br />
opetussuunnitelmissa mediataitoihin<br />
sisällytetään sekä<br />
viestien tuottaminen että niiden<br />
tulkinta. Kyse on tällöin niin mediailmaisun <strong>ja</strong><br />
siihen liittyvän tekniikan kuin media-analyysin opiskelusta.<br />
Ilmaisuun voidaan lukea omien näkemysten työstäminen<br />
julkaistavaan muotoon, median kerrontakeinojen<br />
<strong>ja</strong> sisällöllisten lainalaisuuksien ymmärtäminen<br />
sekä mediavälineiden tekninen hallinta. Kriittinen<br />
analysointi puolestaan edellyttää sekä ilmaisukeinojen<br />
että median tuotanto- <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>keluprosessin tuntemusta.<br />
Näitä voidaan opiskella sekä erikseen<br />
että samanaikaisesti osana<br />
oh<strong>ja</strong>ttua mediaprojektia<br />
Jälkimmäinen tarkoittaa median tuotosten suhteuttamista<br />
siihen viitekehykseen, jossa ne syntyvät.<br />
Koulutyössä mediaopiskelu tiivistyy helposti tekniikan<br />
haltuunottoon, vaikka tietotekniikan arkipäiväistyessä<br />
myös median tuottamisen käytetyt välineet ovat<br />
käyneet tutuiksi useimmille oppilaille. Välineisiin liittyvän<br />
tekniikan opettelu ei kuitenkaan<br />
ole vielä nimenomaisesti<br />
median opiskelua. Siksi tässä käsikir<strong>ja</strong>ssa<br />
tekniikan osuus on ra<strong>ja</strong>ttu<br />
pois <strong>ja</strong> pyritty sen si<strong>ja</strong>an luomaan<br />
kehys mediailmaisun sekä<br />
tarinankerronta kriittisen analyysin opetuksen<br />
tueksi. Vasta tässä viitekehyksessä<br />
tekniikka nivoutuu mediaprosessiin.<br />
analyysi<br />
Käsikir<strong>ja</strong>n näkökulma on lisäksi<br />
kohdennettu tiedonvälityksen<br />
kovaan ytimeen, uutis- <strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalismiin, jonka<br />
linkittäminen koulutyöhön on<br />
varsin helppoa oppiaineesta riippumatta.<br />
Tällaisen perusjournalismin<br />
käsittely on perusteltua<br />
siksikin, että monet koko media-alaa<br />
koskevat lainalaisuudet säätelevät sitä varsin<br />
tiukasti. Näiden reunaehtojen vaikutus mediaan jää<br />
helposti näkymättömäksi valmista lopputulosta tarkasteltaessa,<br />
mutta uutis- <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalismin<br />
syntyprosessin läpivalaisu luo perustan myös muiden<br />
mediatuotannon lajien ymmärtämiselle.<br />
Tekniikasta pedagogiikkaan<br />
Median käyttö koulutyössä voi tarjota parhaimmillaan<br />
erinomaisen tilaisuuden tutkivaan <strong>ja</strong> yhteisölli-<br />
[12]
seen oppimiseen. Samalla tuetaan opiskeli<strong>ja</strong>n kasvua<br />
aktiiviseksi <strong>ja</strong> kriittiseksi toimi<strong>ja</strong>ksi.<br />
Kuten hyvä journalismi käytännössä, myös media<br />
opetuksessa on erinomainen väline asioiden problematisointiin<br />
<strong>ja</strong> keskustelun herättämiseen. Mediaprojektit<br />
tukevat opiskeli- joiden kykyä<br />
hahmottaa erilaisia näkö-<br />
kulmia<br />
käsiteltäviin aiheisiin.<br />
?<br />
Samalla mediaprojektien<br />
tuottaminen<br />
auttaa ymmärtämään<br />
median lainalaisuuksia,<br />
mikä<br />
puolestaan kehittää<br />
media-analyysin<br />
taito<strong>ja</strong>.<br />
• Rakenna miellekartta<br />
median sateenvarjosta.<br />
Analysoi median<br />
merkitystä arjessasi<br />
omakohtaisen<br />
kokemuksen perusteella.<br />
Kuinka paljon aikaa<br />
kuluu median parissa<br />
päivittäin? Millä eri<br />
tavoilla media vaikuttaa<br />
elämääsi (tunnetasolla,<br />
tiedollisesti, sosiaalisesti)?<br />
Mediaan liittyy<br />
aina kollektiivisuus<br />
niin sisällön tuottamisessa<br />
kuin sen<br />
muokkaamisessa<br />
julkaistavaan asuun.<br />
Median tuotokset ovat<br />
leimallisesti ryhmätyötä, johon mediaopetus myös<br />
valmentaa opiskelijoita.<br />
Koulujen mediaopetukseen kuitenkin ujuttauttuu<br />
turhan helposti asenne, että riittää, kunhan opiskeli<strong>ja</strong>t<br />
tekevät jotain mediaan liittyvää. Opiskelijoiden<br />
mediaprojekteille pitäisi kuitenkin aina asettaa selkeät<br />
pedagogiset päämäärät - mitä tässä oikein ollaan<br />
oppimassa? Toisinaan mediaprojektien oh<strong>ja</strong>us<br />
jää puutteelliseksi. Opiskelijoille annetaan välineet<br />
<strong>ja</strong> väljä ohje tuottaa jotakin. Varsinaisen oh<strong>ja</strong>uksen<br />
puuttumista peitellään puhumalla ylevästi ”nuorten<br />
ehdoilla tekemisestä”. Kuitenkin opiskelijoiden itse-<br />
oh<strong>ja</strong>utuvuudellekin tulisi tarjota suunta <strong>ja</strong> pedagogisesti<br />
perustellut tavoitteet.<br />
Nykyään ei ole tavatonta, että opiskeli<strong>ja</strong>t hallitsevat<br />
mediaan liittyvän tekniikan opetta<strong>ja</strong>a paremmin, jolloin<br />
oh<strong>ja</strong>avaan rooliin jättäytyminen lankeaa opetta<strong>ja</strong>lle<br />
luonnostaan. Ongelmana on se, että tätä roolia ei<br />
aina automaattisesti oteta vaan jättäydytään passiivisesti<br />
taustalle <strong>ja</strong> luovutetaan prosessin hallinta oppilaiden<br />
vastuulle. Median laajuus niin vastaanottamisen<br />
kuin tuottamisenkin näkökulmasta korostavat<br />
kuitenkin opetta<strong>ja</strong>n roolia prosessia oh<strong>ja</strong>avana <strong>ja</strong><br />
pedagogisen tavoitteen määrittelevänä osapuolena.<br />
7 askelta onnistuneeseen<br />
mediaprojektiin<br />
1. Ra<strong>ja</strong>tkaa aihe <strong>ja</strong> asettakaa sen puitteissa<br />
projektille pedagoginen tavoite.<br />
2. Aikatauluttakaa tarkasti <strong>ja</strong> tarkoituksenmukaisesti,<br />
panostakaa ennakkosuunnitteluun <strong>ja</strong><br />
ideointiin.<br />
3. Tehkää järkevä työn<strong>ja</strong>ko, joka edesauttaa<br />
pedagogisen tavoitteen toteutumista.<br />
4. Varmistakaa projektin vaatiman teknisen välineistön<br />
<strong>ja</strong> osaamisen saatavuus <strong>ja</strong> toimivuus.<br />
5. Panostakaa ilmapiiriin <strong>ja</strong> rentouteen, älkää<br />
suorittako!<br />
6. ”Kill your darlings!” – älkää hirttäytykö ”hyviin<br />
ideoihin”, jotka eivät palvele kokonaisuutta tai<br />
ovat liian vaikeita tai työläitä toteuttaa.<br />
7. Julkaiskaa tuotos – mediaa ei tehdä pöytälaatikkoon!<br />
[13]
Median todellisuus<br />
Tiedon lujuuslaskentaa<br />
Nykyihminen ei enää seuraa mediaa vaan elää sen<br />
kanssa. Puhutaan arjen medioitumisesta. Perinteinen<br />
median <strong>ja</strong> todellisuuden suhdetta koskeva problematiikka<br />
on muuttunut monimutkaiseksi. Enää ei riitä,<br />
että pohditaan, hei<strong>ja</strong>staako media todellisuutta vai<br />
luoko se sitä. Media on keskeinen osa todellisuutta.<br />
Silti kysymys median todellisuudesta antaman kuvan<br />
oikeellisuudesta on edelleen a<strong>ja</strong>nkohtainen varsinkin<br />
perinteisessä tiedonvälityksessä. Eri tiedotusvälineet<br />
kertovat <strong>ja</strong>tkuvasti tarinaa siitä, millainen on maailma,<br />
jossa elämme. Yhä useammin tämä tarina on<br />
myös kuvitettu.<br />
Kriittinen asennoituminen median antamaan kuvaan<br />
maailmasta kuuluu opetussuunnitelmien tavoitteisiin.<br />
Nykymaailmassa kriittisyys mediaa kohtaan vaikuttaa<br />
jopa itsestään selvältä. Kukapa ei suhtautuisi epäilevästi<br />
varsinkin sensaatiolehdistön tarinoihin julkkisten<br />
toilailuista. Tutkimustulosten mukaan suomalaiset<br />
ovat valveutuneita median käyttäjiä, jotka eivät<br />
purematta niele kaikkea lukemaansa, näkemäänsä <strong>ja</strong><br />
kuulemaansa.<br />
Kriittisyyden ottaminen itsestäänselvyytenä ei kuitenkaan<br />
kestä kriittistä tarkastelua. Kriittisyys <strong>ja</strong> luotettavuuden<br />
epäileminen eivät aina lankea yksiin. Median<br />
kohdalla tällainen skeptinen kriittisyys kohdistuu<br />
yleensä yksittäisiin juttuihin tai välineisiin, mutta<br />
mediakasvatuksesta puhuttaessa koko mediaprosessi<br />
tulisi asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Millä<br />
edellytyksillä media ylipäätään voi antaa totuudellisen<br />
kuvan maailmasta?<br />
Tässä on erityisesti huomioitava se, ettei kritiikki<br />
suinkaan tarkoita, että pyritään leimaamaan kritiikin<br />
kohde epäluotettavaksi. Suomen kielessä sana kritiikki<br />
on konnotaatioltaan negatiivinen, <strong>ja</strong> siihen liittyy<br />
a<strong>ja</strong>tus tarkoitushakuisesta mollaamisesta. Näin ei kuitenkaan<br />
tarvitse olla.<br />
Kritiikki pitäisi nähdä pohjimmiltaan positiivisena<br />
käsitteenä. Kriittisyys tarkoittaa erilaisten näkökulmien<br />
huomioimista siten, että kriittisen tarkastelun<br />
jälkeen tietomme tarkasteltavasta kohteesta lepää tukevammalla<br />
perustalla. Kritiikki on tiedon lujuuslaskentaa<br />
samassa mielessä, kuin rakennusinsinööri laskee<br />
kantavien rakenteiden kestävyyden jo ennen talon<br />
rakentamista. Vasta kriittisen katseen läpivalaisemien<br />
näkemysten päälle voi ryhtyä rakentamaan kestävää<br />
käsitystä todellisuudesta.<br />
Ikävä kyllä ihmisillä näyttäisi olevan taipumus yliarvioida<br />
kriittisen katseensa tarkkuus. Tuskin kukaan<br />
myöntää esimerkiksi olevansa altis mainosten vaikutukselle,<br />
vaikka luultavasti lähes kaikki meistä ovat.<br />
Miten muuten saisimme tietää, mistä tarjous<strong>ja</strong>uhelihan<br />
milloinkin ostamme? Ja miksi ihmeessä mainontaan<br />
kulutetaan tähtitieteellisiä summia, jos se<br />
ei vaikuta ihmisiin? Aivan samoin ihmiset tuntuvat<br />
luottavan vankasti omaan kykyynsä tarkastella mediaa<br />
kriittisesti, mutta tällainen tietoinen kriittisyys ei<br />
[15]
aina tarkoita sitä, etteikö ilmiö vaikuttaisi tiedostamattomalla<br />
tasolla.<br />
Mediakriittisyytemme on yleensä valikoivaa <strong>ja</strong> liittyy<br />
useimmiten sellaisin aihepiireihin, jotka sotivat omia<br />
ennakkokäsityksiämme vastaan. Median totuudenmukaisuuden<br />
epäily herää helpommin, jos olemme<br />
valmiiksi epäileväisiä. Omille a<strong>ja</strong>tuksillemme myötäsukaisiin<br />
uutisiin sen si<strong>ja</strong>an suhtaudumme huomattavasti<br />
suopeammin, jolloin myös kriittinen ote saa<br />
väistyä.<br />
Esimerkiksi siteerauksille olemme yleensä varsin sokeita,<br />
varsinkin jos ne tukevat ennakkokäsityksiämme.<br />
Oletamme automaattisesti niiden olevan suoria<br />
tallenteita henkilöiden puheista, vaikka näin harvemmin<br />
on asian laita. Tämä koskee myös henkilöiden<br />
lausumia televisio- <strong>ja</strong> radio-ohjelmissa, joissa yksittäiset<br />
kommentit on useimmiten irrotettu asiayhteydestään<br />
<strong>ja</strong> leikattu tukemaan toimitta<strong>ja</strong>n näkökulmaa.<br />
Lausumat kenties ovat autenttisia, mutta niiden muodostama<br />
kokonaisuus <strong>ja</strong> konteksti eivät. Autenttisuuden<br />
käsite hämärtyy, kun puhe on mediasta.<br />
Kriittinen suhtautuminen mediaan on sitä vaikeampaa,<br />
mitä enemmän media valtaa tilaa elämästämme.<br />
Mistä muualtakaan saisimme tietomme? Ja mistä tarkistaisimme<br />
tietojen todenperäisyyden ellemme mediasta?<br />
Harvalla on aikaa <strong>ja</strong> tarmoa – saati mahdollisuutta<br />
– hakeutua alkuperäislähteiden pariin. Sama<br />
koskee mediaa itseäänkin. Sekä median kulutta<strong>ja</strong>t että<br />
tuotta<strong>ja</strong>t elävät samassa medioituneessa maailmassa,<br />
jossa toimitta<strong>ja</strong>t yhä useammin haastattelevat <strong>ja</strong> siteeraavat<br />
toisia toimittajia saadakseen tolkkua todellisuudesta.<br />
merkiksi Big Brother <strong>ja</strong> muut vastaavanlaiset visailu-<br />
<strong>ja</strong> kilpailuohjelmat saavat käsittämättömän paljon<br />
palstatilaa lehdissä. Media luo itse sekä ilmiön että<br />
uutisen siitä. Tällaista median luomaa <strong>ja</strong> ylläpitämää<br />
maailmaa on joskus kutsuttu spektaakkeliyhteiskunnaksi.<br />
?<br />
• Mediassa on yleistynyt tapa käyttää<br />
toimittajia asiantuntijoina, jotka<br />
selittävät maailman ilmiöitä toisille<br />
toimittajille <strong>ja</strong> median kuluttajille.<br />
Tähän törmää niin televisiouutisissa<br />
kuin lehtien palstoillakin. Samoin<br />
media usein ketjuttaa juttu<strong>ja</strong>an ikään<br />
kuin <strong>ja</strong>tkosar<strong>ja</strong>ksi, jossa seuraavat<br />
osat viittaavat aiempiin. Ottakaa yksi<br />
mediaväline lähempään tarkasteluun,<br />
<strong>ja</strong> tutkikaa kuinka paljon se no<strong>ja</strong>a<br />
uutisoinnissaan mediaan <strong>ja</strong> toimittajiin.<br />
Pohtikaa tällaisen medioitumisen<br />
vaikutuksia.<br />
• Siteerausten todistusvoimaa on<br />
helppo testata ottamalla esimerkiksi<br />
jokin lausuma, joka sijoitetaan erilaisiin<br />
asiayhteyksiin. Arvioikaa viitekehyksen<br />
vaikutusta viestin sisältöön. Samalla<br />
voi pohtia sitä, miksi siteeraaminen<br />
on niin yleinen tehokeino mediassa<br />
silloinkin, kun kommentin sisältö olisi<br />
helppo ilmaista muutenkin.<br />
Yksi nykymaailman omituisuuksista on median mediasta<br />
tekemien juttujen hur<strong>ja</strong>sti kasvanut määrä. Esi-<br />
[16]
Objektiivinen journalismi<br />
Hyvältä journalismilta on totuttu vaatimaan objektiivisuutta<br />
etenkin uutisissa. Toimitta<strong>ja</strong>n pitää raportoida<br />
tapahtumista esittämättä itse kannanotto<strong>ja</strong>. Faktat<br />
puhukoot puolestaan. Uutisten tehtävänä on tarjota<br />
vastaanottajilleen materiaalia, josta nämä voivat rakentaa<br />
oman tulkintansa maailmasta.<br />
Tällainen käsitys objektiivisesta journalismilta on<br />
ihanne, johon pyritään mutta joka ei voi koskaan toteutua.<br />
Kyse ei ole siitä, etteivätkö journalistit pyrkisi<br />
objektiivisuuteen <strong>ja</strong> totuudellisuuteen, vaan ongelma<br />
on periaatteellinen tai tekninen. Jokainen tarina on<br />
aina kerrottu jostakin näkökulmasta. Jokaisen tarinan<br />
voisi kertoa myös toisin. Myös eri välineissä tarinat<br />
kerrotaan eri tavalla johtuen kullekin välineelle ominaisista<br />
piirteistä. Esimerkiksi kuva <strong>ja</strong> sana eivät ole<br />
milloinkaan täysin vertailukelpoisia.<br />
Näkökulmaan sitoutuminen on journalismin välttämätön<br />
ominaisuus paitsi välineteknisesti myös siksi,<br />
että vasta näkökulma tavallaan tekee tarinan. Media<br />
ei pelkästään kuvaa fakto<strong>ja</strong>, vaan asettaa ne johonkin<br />
merkitykselliseen viitekehykseen. Jo se, että jokin asia<br />
nostetaan uutiseksi, on osa tätä merkityksellistämisen<br />
tai kehystämisen prosessia.<br />
Objektiivisena uutiskerrontana pidetty muoto on sekin<br />
vain konventio, joka on omaksuttu tietynlaista näkökulmaa<br />
varten – nimittäin objektiiviseksi miellettyä<br />
näkökulmaa. Olemme tottuneet pitämään objektiivisena<br />
kerrontana sellaista, jossa kerto<strong>ja</strong>n näkökulma <strong>ja</strong><br />
mielipiteet on häivytetty. Silti kerto<strong>ja</strong> on aina läsnä jo<br />
aiheenvalinnasta alkaen.<br />
Toisaalta voidaan a<strong>ja</strong>tella, ettei objektiivisuutta tarvitsekaan<br />
pitää yksittäisten uutisten ominaisuutena,<br />
vaan objektiivisuus syntyy koko median yhteisessä<br />
Uutiskerronnan konventiot<br />
Perinteinen uutismuoto on helppo opettaa <strong>ja</strong> oppia.<br />
Karkeasti muotoiltuna: ensin kerrotaan keskeisin asia<br />
<strong>ja</strong> sitten lisätään yksityiskohtia tärkeistä vähemmän<br />
tärkeisiin. Ikiaikaisen opin mukaan lehtiuutinen pitäisi<br />
kirjoittaa niin, että se voidaan katkaista mistä kohtaa<br />
tahansa. Jokaisen kappaleen pitäisi muodostaa<br />
oma kokonaisuutensa siten, että se voidaan poistaa<br />
uutisen ymmärrettävyyden kärsimättä.<br />
Uutiskielessä ei myöskään sovi käyttää liian pitkiä sano<strong>ja</strong><br />
tai virkkeitä. Tällaisia muutamia nyrkkisääntöjä<br />
noudattamalla kuka tahansa pätevöityy tuota pikaa<br />
objektiivisten uutisten kirjoitta<strong>ja</strong>ksi.<br />
On kuitenkin selvää, etteivät pelkät kerrontakonventiot<br />
sinänsä tee uutisesta objektiivista. Pikemminkin<br />
perinteinen uutiskerronta luo objektiivisuuden illuusion<br />
pelkistämällä informaation minimiin.<br />
Esimerkiksi voisi ottaa lehtiotsikon: ”Auto suistui päin<br />
puuta, kuljetta<strong>ja</strong> kuoli.” Jokainen on tottunut vastaaviin<br />
otsikoihin, mutta moni rypistäisi kulmiaan lukiessaan<br />
aamun lehdestä: ”Naiskuski kuoli hur<strong>ja</strong>steltuaan<br />
metsään.”<br />
Jälkimmäisessä on epäoleelliseksi miellettyä informatiota<br />
kuten kuljetta<strong>ja</strong>n sukupuoli <strong>ja</strong> viittaus heikkoon<br />
liikennekuriin. Ensimmäisen otsikon vähäisempi<br />
informaatiosisältö ei kuitenkaan tee siitä automaattisesti<br />
objektiivisempaa. Kyse on tulkinnasta: mikä informaatio<br />
on tässä tapauksessa oleellista <strong>ja</strong> siten kai<br />
objektiiviseen kuvaukseen kuuluvaa? Esimerkiksi sukupuolen<br />
kertomatta jättäminen ei kieli objektiivisuudesta<br />
vaan tietystä nykykulttuurin piirteestä – <strong>ja</strong> voiko<br />
kulttuurisidonnainen kerronta olla objektiivista?<br />
[17]
prosessissa. Hyvää journalismia voisikin verrata tieteen<br />
tekemiseen, jossa tieteellinen tieto syntyy vasta<br />
tiedeyhteisössä.<br />
Tieteen kriteereiksi mainitaan yleensä objektiivisuus,<br />
kriittisyys, autonomisuus, julkisuus <strong>ja</strong> itseään kor<strong>ja</strong>avuus<br />
eli edistyvyys. Samat ominaisuudet luonnehtivat<br />
tietyin varauksin hyvää journalismia.<br />
Objektiivisuus tarkoittaa sitä, etteivät tutkimustulokset<br />
hei<strong>ja</strong>sta vain yhden tutki<strong>ja</strong>n näkemyksiä vaan<br />
perustuvat tutkittavan kohteeseen. Kriittisyys on eri<br />
näkökulmien <strong>ja</strong> näkemysten huomioimista. Autonomisuus<br />
edellyttää sitä, etteivät tulokset määräydy<br />
ulkopuolisten tahojen – esimerkiksi rahoittajien tai<br />
muiden intressiryhmien – vaikutuksesta. Julkisuusperiaatteen<br />
mukaan tulokset on alistettava yhteisön<br />
kriittiselle tarkastelulle siten, että joku muu voi toistaa<br />
tutkimuksen <strong>ja</strong> saada saman tuloksen. Näiden piirteiden<br />
toteutuminen edellyttää yhteisöä, joka valvoo tutkimuksen<br />
kulkua eri vaiheissaan <strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>a mahdolliset<br />
virheet. Näin käsitys tutkittavasta kohteesta tarkentuu<br />
<strong>ja</strong>tkuvasti prosessin kuluessa.<br />
moninaiset toimitustyön reunaehdot. Journalistisen<br />
prosessin hahmottaminen auttaa myös median tuotosten<br />
analysointia.<br />
Objektiivisuus syntyy journalismin <strong>ja</strong> sen vastaanottamisen<br />
prosessissa. Tämä edellyttää molemmilta<br />
osapuolilta mediakulttuurin ymmärtämistä.<br />
?<br />
• Ideoikaa päivän uutisten poh<strong>ja</strong>lta<br />
kolme verkkokeskustelun aihetta.<br />
Valitkaa niistä paras <strong>ja</strong> perustakaa<br />
sille oma keskusteluryhmänne nettiin.<br />
Pohtikaa, mistä hyvä keskustelu syntyy.<br />
Vaikka tieteen <strong>ja</strong> journalismin toimintatapo<strong>ja</strong> voi<br />
osaltaan pitää yhteneväisinä, niillä on myös huomattavat<br />
eronsa. Journalismin objektiivisuutta pohdittaessa<br />
tieteen kriteereihin viittaaminen on kuitenkin<br />
sikäli paikallaan, että objektiivisuus kannattaa nähdä<br />
pikemminkin prosessin kuin yksittäisen toimitta<strong>ja</strong>n<br />
ominaisuutena. Muuten esimerkiksi mediatuotosten<br />
analysoinnissa päädytään helposti arvostelemaan yksittäisiä<br />
juttu<strong>ja</strong> tai toimittajia silloinkin, kun kyse on<br />
aidosti journalistisen prosessin ominaisuuksista.<br />
Journalistiset ratkaisut eivät useinkaan ole vain toimittajien<br />
henkilökohtaisia valinto<strong>ja</strong>, vaan niissä näkyy<br />
monen henkilön kädenjälki <strong>ja</strong> niihin vaikuttavat<br />
[18]
nairelativismi<br />
Mitä voidaan tietää?<br />
Median näkökulmasidonnaisuuden korostaminen<br />
voi tuoda haasteita koulutyöhön, sillä vaarana on<br />
luisuminen käsitykseen, jossa kaikki tieto on suhteellista.<br />
Tällainen äärimmäinen relativismi, jossa mitään totuutta<br />
ei ole vaan kaikki tarinat ovat samanarvoisia, istuu<br />
huonosti koulumaailmaan. Esimerkiksi kokeet pitää joka<br />
tapauksessa kor<strong>ja</strong>ta, <strong>ja</strong> opiskelijoille on syytä ainakin<br />
yrittää vakuuttaa, että tässä työssä käytetään edes<br />
joltisenkin objektiivisia kriteereitä.<br />
naiivi realismi<br />
Toisaalta relativismin vastapooli, naiivi realismi, ei myöskään<br />
houkuta. Naiivin realismin oletus on se, että maailma näyttäytyy<br />
meille sellaisena kuin se on. Median tapauksessa tämä näkemys<br />
voi johtaa siihen, että uskomme tiedotusvälineiden esittävän<br />
meille suoraan todellisuutta sellaisena kuin se on. Varsinkin<br />
televisioon kohdistuu usein naiivin realismin mukaisia odotuksia.<br />
Totta kai uutiset ovat totta, kun on elävää kuvaakin!<br />
naikriittinen realismi<br />
Kriittinen realismi korostaa sitä, että maailmasta on mahdollista saada tietoa <strong>ja</strong> sen voi<br />
myös esittää koko lailla totuudellisessa muodossa, kunhan tiedostamme sekä aistiemme<br />
että kuvauskeinojemme ra<strong>ja</strong>llisuuden. Perehtymällä omien havaintoprosessiemme<br />
ominaisuuksiin <strong>ja</strong> tiedonesitystapojen lainalaisuuksiin voimme minimoida niistä johtuvat<br />
vääristymät. Silti emme voi olla koskaan täysin varmo<strong>ja</strong> tietojemme lopullisesta<br />
oikeellisuudesta, vaan asioita on punnittava <strong>ja</strong> tutkailtava yhä uudelleen.<br />
Koulumaailmassa kriittisen realismin näkökulma mediaan lienee näistä kolmesta<br />
hedelmällisin.<br />
[19]
Väline on viesti<br />
Kriittisessä media-analyysissa on tärkeää tunnistaa<br />
eri tiedotusvälineiden erityispiirteet. Iskulause ”Väline<br />
on viesti” on peräisin kanadalaiselta kulttuurin <strong>ja</strong><br />
viestinnän tutki<strong>ja</strong>lta Marshall McLuhanilta. Hän on<br />
lanseerannut myös ”maailmankylän” a<strong>ja</strong>tuksen, jolla<br />
hän viittasi sähköisten tiedotusvälineiden yhdistämään<br />
maailmaan.<br />
Teorioitaan McLuhan alkoi kehitellä jo 60-luvulla,<br />
kauan ennen nykyisenkaltaisia tietoverkko<strong>ja</strong>, joten<br />
maailmankylän supistuminen ei suinkaaan ole vasta<br />
nettisukupolven ilmiö. McLuhanin mukaan media on<br />
ihmisen aistien, mielen <strong>ja</strong> kehon <strong>ja</strong>tke.<br />
Välineen viestiluonnetta voi kuvata sähkölampun<br />
avulla. Sähkövalo on informatiivista, mutta sillä ei ole<br />
sisällöllistä viestiä. Silti sen vaikutus ympäristöönsä<br />
on valtava. Samoin esimerkiksi televisio <strong>ja</strong> sen katselu<br />
muokkaavat kulttuuria tiettyyn suuntaan riippumatta<br />
ohjelmien sisällöstä. On tavallaan yhdentekevää, liimaantuvatko<br />
ihmiset tv-ruudun ääreen uutislähetyksen<br />
vai Big Brotherin vuoksi. Sosiaalisessa mittakaavassa<br />
vaikutus on kutakuinkin sama.<br />
McLuhan korosti, että mediaa <strong>ja</strong> teknologiaa ei voi<br />
erottaa toisistaan. Tekniikka määrittää <strong>ja</strong> rajoittaa<br />
viestien sisältöä sekä vastaaottokokemusta. Olennaista<br />
on, miten väline osallistaa vastaanotta<strong>ja</strong>nsa.<br />
Perinteisistä tiedotusvälineistä kirjoitettu sana, radio<br />
sekä elokuvat sisältävät tyypillisesti runsaasti<br />
informaatiota, jonka vastaanotossa korostuvat analyyttisyys<br />
<strong>ja</strong> lineaarisuus. Ne säilyttävät välimatkan<br />
vastaanotta<strong>ja</strong>ansa eivätkä vaadi osallistumista.<br />
Sen si<strong>ja</strong>an puhuttu sana, puhelin <strong>ja</strong> televisio välittävät<br />
yleensä vähemmän informaatiota mutta vetoavat use-<br />
ampiin aisteihin samanaikaisesti. Ne ovat mukaansatempaavia<br />
<strong>ja</strong> kutsuvat osallistumaan. McLuhanin<br />
näkemyksen mukaan nykyisessä mediakulttuurissa<br />
tällaiset välineet ovat keskiössä.<br />
Se, mistä me viestejä vastaanotamme, vaikuttaa siihen,<br />
miten me niihin suhtaudumme. Esimerkiksi<br />
Yleisradion TV1:n pääuutislähetys on edelleen kansan<br />
iltahartaus. Siihen luotetaan enemmän kuin muiden<br />
televisiokanavien uutisiin.<br />
Ehkä Yleisradion luotettavuuteen vaikuttaa se, että<br />
sen toimittajilla ei koeta olevan kaupallisia intressejä,<br />
vaan kyseessä on valtion ”virallinen uutiskanava”, jolle<br />
on laissa määritelty erityistehtävä tiedonvälittäjänä.<br />
Voidaan kuitenkin kysyä, voiko kukaan toimia täysin<br />
irrallaan talouden <strong>ja</strong> politiikan vaikutuskentästä.<br />
Hämmentävää on sekin, ettei Yleisradion radiouutisia<br />
pidetä yhtä luotettavina kuin tv-uutisia, vaikka<br />
kyse on samasta yhtiöstä. Minkä takia uutisten kohdalla<br />
televisio koetaan radiota luotettavammaksi?<br />
Kummassakin uutiset kerrotaan varsin pelkistetyssä<br />
muodossa, mutta kenties television kuvamateriaalin<br />
todistusvoima nähdään suurempana. Tässä on kyse<br />
tietenkin illuusiosta, sillä vanhan sanonnan modernimpi<br />
muotoilu ”yksi kuva valehtelee enemmän kuin<br />
tuhat sanaa” saattaa pitää täysin paikkansa.<br />
Kysyä myös sopii, miksi televisio uutisvälineenä arvostetaan<br />
luotettavuudessaan lehdistön edelle, vaikka<br />
painetussa sanassa asioita voidaan usein analysoida <strong>ja</strong><br />
taustoittaa laajemmin. Ehkä onkin niin, että vähäinen<br />
informaatioarvo koetaan luotettavammaksi, koska<br />
erehtymisen mahdollisuus katsotaan pienemmäksi<br />
kuin laveammassa kerronnassa. Mitä enemmän toimitta<strong>ja</strong><br />
analysoi <strong>ja</strong> tulkitsee, sitä enemmän hänen voidaan<br />
katsoa vaikuttavan uutisen sisältöön.<br />
[20]
Tieteellisessä tutkimuksessakin rohkeimmat hypoteesit<br />
ovat samalla sekä informatiivisimpia että alttiimpia<br />
erehdykselle. Isaac Levin sanoin tieteessä pelataan<br />
uhkapeliä totuudella. Sitä suurempi voitto, mitä epätodennäköisempi<br />
käsi. Olohuoneessa möllöttävä televisio<br />
on tuttu <strong>ja</strong> turvallinen perheenjäsen, joka tarjoaa<br />
pikavoittonsa tarkalla aikataululla.<br />
Mediavälineiden luotettavuusero<strong>ja</strong> voi perustella lähinnä<br />
mielikuvilla. Esimerkiksi ihmisten suhtautuminen<br />
kahden Helsingissä <strong>ja</strong>etun ilmais<strong>ja</strong>kelulehden<br />
luotettavuuteen vaihteli, vaikka molemmat sisälsivät<br />
lähes yksinomaan samaa STT:n uutisaineistoa.<br />
?<br />
• Suomen kahdella Iltapäivälehdellä<br />
on hieman erilaiset imagot. Mihin<br />
tämä perustuu?<br />
• Miten eri televisiokanavien ohjelmistoprp<strong>fi</strong><br />
ilit eroavat toisistaan? Entä miten<br />
eri ohjelmistopro<strong>fi</strong> ilit vaikuttavat kanavien<br />
a<strong>ja</strong>nkohtais- <strong>ja</strong> uutisjournalismiin?<br />
Ovatko Yleisradion uutiset luotettavammat<br />
kuin kilpailevien kanavien?<br />
Entä miten on taivaskanavien (esim.<br />
CNN, BBC, Al Jazeera) laita?<br />
auTeNTTiSuuDeN kaiPuu<br />
Sähköisen median uutisointi koetaan vahvasti autenttiseksi<br />
<strong>ja</strong> siten helposti totuudellisemmaksi kuin<br />
etäännyttävämpi lehtiteksti. Varsinkin suorassa lähetyksessä<br />
tapahtumapaikalta raportoivan toimitta<strong>ja</strong>n<br />
läsnäolo lisää uutisen luotettavuutta. Sama koskee<br />
yleisemminkin uutiskuvaa: se näyttää, mitä todella<br />
tapahtuu.<br />
Tapahtumien keskipisteessä läsnä oleva toimitta<strong>ja</strong> tai<br />
kuvaa<strong>ja</strong> luo vastaanotta<strong>ja</strong>lle mielikuvan siitä, että nyt<br />
ollaan totuuden lähteellä. Keskellä tapahtumien myllerrystä<br />
toimitta<strong>ja</strong>n kyky vastaanottaa informaatiota<br />
on kuitenkin varsin ra<strong>ja</strong>llinen – puhumattakaan siitä,<br />
että varsinaista informaatiota on saatavilla rajoitetusti.<br />
Esimerkiksi onnettomuustilanteissa paikan päällä<br />
saa harvoin luotettavaa tietoa tilanteen vakavuudesta<br />
tai seurauksista. Uhrit kuljetetaan nopeasti hoitoon,<br />
viranomaisten tarmo kohdistuu tilanteen selvittämiseen<br />
<strong>ja</strong> tutkinnan aloittamiseen. Silti mediat<br />
lähettävät mielellään toimitta<strong>ja</strong>nsa mahdollisimman<br />
nopeasti kaaoksen keskelle. Yleisöllä on autenttisuuden<br />
kaipuu.<br />
Taannoisessa Aasian tsunamikatastro<strong>fi</strong>n uutisoinnissa<br />
Yleisradio näytti saavan etulyöntiaseman, koska<br />
sen toimitta<strong>ja</strong> Katri Makkonen oli parhaillaan lomailemassa<br />
Thaimaassa hyökyaallon iskiessä. Ongelma<br />
vain oli, että paikan päällä informaatio kulki erittäin<br />
nihkeästi viestiyhteyksien ollessa pääosin poikki.<br />
Kriisialueella työskentelevälle toimitta<strong>ja</strong>lle ei tietoa<br />
välttämättä välittynyt sen nopeammin kuin viranomaisten<br />
sekä tieto- <strong>ja</strong> matkatoimistojen kautta koto-<br />
Suomeen. Paikan päältä tulleet raportit kertoivat kuitenkin<br />
siitä, että Yleisradio pysytteli a<strong>ja</strong>n hermolla.<br />
[21]
Myös MTV3 sai nopeasti paikalle toimitta<strong>ja</strong>nsa Kari<br />
Lumikeron, joka sittemmin palkittiinkin työstään<br />
tsunamin jälkeisten tunnelmien välittäjänä. Hänen<br />
journalistinen ratkaisunsa oli haastatella katastro<strong>fi</strong>sta<br />
selvinneitä silminnäkijöitä. Tällöin yleisö pääsi myötäelämän<br />
uhrien kärsimyksen. Lumikeron toiminta<br />
herätti myös jonkin verran vastustusta. Jotkut katsoivat<br />
hänen käyttäneen hyväkseen onnettomuuden uhrien<br />
hätää. Sittemmin samaa kritiikkiä osoitettiin mediaa<br />
kohtaan Jokelan kouluammuskelun jälkipuinnin<br />
yhteydessä.<br />
Kuvan voimaan luotetaankin yhä enemmän toimituksissa.<br />
Televisio tietenkin elää kuvasta <strong>ja</strong> kuvassa,<br />
mutta myös sanomalehdistössä kuvien määrä <strong>ja</strong> koko<br />
ovat kasvaneet <strong>ja</strong>tkuvasti, mikä osaltaan johtuu myös<br />
paino- <strong>ja</strong> kuvankäsittelytekniikan kehityksestä. Kun<br />
?<br />
• Keksikää kiinnostava uutinen. Videokuvatkaa<br />
kännykällä toimitta<strong>ja</strong>n<br />
raportti/haastattelu uutisen tapahtumapaikalta<br />
tv-uutisten suoraan lähetykseen.<br />
No<strong>ja</strong>tkaa työskentelyssä journalistisiin<br />
konventioihin.<br />
• Rikkokaa kaikkia tuntemianne toimituksellisia<br />
sääntöjä <strong>ja</strong> tehkää vapaa raportti<br />
samasta tilanteesta. Vertailkaa<br />
keskustellen lopputuloksia keskenään.<br />
• Pohtikaa, miksi toimitta<strong>ja</strong>n pitäisi olla<br />
tapahtumien keskipisteessä, jos tätä<br />
ei voi aina perustella saatavan informaation<br />
määrällä.<br />
Kuvajournalismin lajit:<br />
Uutiskuva: Yksittäinen tuoreeseen uutiseen<br />
liittyvä kuva<br />
Kuvareportaasi: Usean valokuvan muodostama<br />
kokonaisuus, jossa on tulkittu aihetta laajemmin,<br />
valokuvaa<strong>ja</strong>n näkemys, kertomus<br />
Kuvituskuva: Jutun sisältöä analyyttisesti kuvaava<br />
esitys, kiinnostusta herättävä piirros,<br />
selittävä taulukko tai muu havainnollistava<br />
graa<strong>fi</strong> nen esitys<br />
visuaalisen viestinnän osuus mediassa kasvaa, myös<br />
kuvanlukutaidot nousevat mediaopetuksessa entistä<br />
tärkeämpään rooliin.<br />
uuTiSkuvaN TODiSTuSvOiMa<br />
Uutiskuvan arvo perustuu pitkälti siihen, että se on<br />
luonteeltaan välitön, suora, a<strong>ja</strong>nkohtainen <strong>ja</strong> poh<strong>ja</strong>vireeltään<br />
tunteisiin vetoava. Sen tehoon vaikuttaa<br />
myös uutiskuvassa esiintyvien henkilöiden tunnistettavuus.<br />
Mitä nimekkäämpi henkilö sen suurempi on<br />
kuvan uutisarvo. Myös tapahtuman mittakaava sekä<br />
tunnelatauksen volyymi <strong>ja</strong> laatu vaikuttavat uutiskuvan<br />
arvoon. Varsinkin traaginen lopputulos kasvattaa<br />
uutiskuvan merkitystä.<br />
Uutiskuvan muotona valokuva on perinteisesti ollut<br />
ylitse muiden. Uutisoinnissa valokuvaan liitetään<br />
kuin luonnostaan autenttisuus, <strong>ja</strong> kuvaa<strong>ja</strong>n paikalla<br />
olon ilmeisyys johtaa kuvan suureen todistusvoi-<br />
[22]
maan. Digitaalitekniikan mahdollistama kuvien helppo<br />
manipulointikaan ei ole vähentänyt uutiskuvan<br />
todistusvoimaa.<br />
Kuvajournalismissa totuus<br />
<strong>ja</strong> autenttisuus<br />
ovat arvo<strong>ja</strong> sinänsä.<br />
Uutisvalokuvan autenttisuutta<br />
suo<strong>ja</strong>a journalismin<br />
eettinen koodisto,<br />
jonka viime kädessä<br />
pitäisi taata kuvan totuudellisuus.<br />
Kuvaa<strong>ja</strong>n<br />
keinot kuvaustilanteen<br />
sisällön ra<strong>ja</strong>uksessa<br />
ovat puolestaan hänen<br />
henkilökohtaisen etiikkansa<br />
varassa.<br />
?<br />
Hyvän uutiskuvan ominaisuuksia<br />
• Uutiskuvaa<strong>ja</strong>lla on valta valita, mitä hän kuvaa<br />
<strong>ja</strong> miten kuvansa ra<strong>ja</strong>a. Valitkaa päivän<br />
uutisista kiinnostavia kuvia. Ra<strong>ja</strong>tkaa kuvia<br />
uudelleen siten, että niiden merkitys muuttuu.<br />
Tutkikaa myös, miten erityyliset kuvatekstit<br />
vaikuttavat kuvien tulkintaan.<br />
- olennainen tiivistettynä<br />
- helposti hahmotettava, yksi silmäys<br />
riittää ymmärtämiseen<br />
- ekonominen, yksinkertainen <strong>ja</strong> tehokas<br />
- vaikuttaa tunteisiin<br />
- sisältää toimintaa, draamaa<br />
- informatiivinen<br />
Teknisen kehityksen myötä ammattimaisten kuvajournalistien<br />
rinnalle päivälehtiin <strong>ja</strong> verkkojulkaisuihin<br />
on ilmestynyt siviilien ottamia uutiskuvia <strong>ja</strong> muuta<br />
kuvamateriaalia. Harvinaisia uutiskuvastossa eivät<br />
ole myöskään yleisiä tilo<strong>ja</strong> dokumentoivat valvontakamerakuvat.<br />
Valvontakamerakuvissa toteutuu piilokamera-a<strong>ja</strong>ttelu,<br />
joka on vanha perinne<br />
painetun kuvajournalismin<br />
puolella. Kinokameran keksimisen<br />
myötä 1920-luvulla kuvaa<strong>ja</strong> saattoi<br />
sulautua ihmisjoukkoon <strong>ja</strong> näpsiä<br />
huomiota herättämättä kuvia kohteistaan.<br />
Tällä metodilla pyrittiin<br />
tunneskaalaltaan aidompiin kuviin,<br />
kun kuvattavat eivät olleet tietoisia<br />
itse kuvaustilanteesta. Tämä<br />
kuvausasenne on edelleen yleisesti<br />
käytössä etenkin poliitikko<strong>ja</strong> kuvattaessa.<br />
Osuvalla tilannekuvalla voidaan<br />
pyrkiä pal<strong>ja</strong>stamaan ristiriita poliitikon tekojen<br />
<strong>ja</strong> sanojen välillä.<br />
MaailMa kuviSSa<br />
Ennen television valtakautta painettu uutiskuva oli<br />
tärkein näkymä uutistapahtumaan, ikkuna todellisuuteen.<br />
Televisiovastaanottimien yleistyttyä 1960-luvulla<br />
kotien tiedonvälittäjänä painetun kuvajournalismin<br />
rooli on määrittynyt uudelleen <strong>ja</strong> saanut samalla<br />
uusia piirteitä. Painetun kuvan merkitykseen on viime<br />
vuosina vaikuttanut vahvasti myös internet.<br />
Painettua uutiskuvaa tarkasteltaessa katso<strong>ja</strong>lla on aikaa<br />
perehtyä kuvan yksityiskohtiin <strong>ja</strong> samalla mahdollisuus<br />
elää tapahtuman herättämät tunteet. Valokuvaan<br />
on jäädytetty silmänräpäyksen mittainen<br />
hetki mennyttä, kun taas elävä kuva ankkuroituu nykyhetkeen.<br />
[23]
Television <strong>ja</strong> nykyisin myös internetin kyky välittää<br />
reaaliaikaista uutiskuvaa ylittää painetun kuvan tehon<br />
mennen tullen. Suorissa televisiolähetyksissä uutisoinnin<br />
a<strong>ja</strong>nkohtaisuus <strong>ja</strong> tuoreus toteutuivat painettua<br />
kuvaa paremmin. Sitä paitsi monikameratekniikan<br />
ansiosta television kotisohvalle välittämä kokonaiskuva<br />
tapahtumista voi olla jopa informatiivisempi kuin<br />
tapahtumapaikalla saatu käsitys asioista.<br />
Katso<strong>ja</strong>a lähelle tuleminen on ominaista televisiolle.<br />
Käytetään paljon lähikuvia ihmisistä, <strong>ja</strong> samalla<br />
verbaalinen viestintä on ilmaisullisesti helppoa, pelkistävää.<br />
Elävälle uutiskuvalle tyypillistä on myös<br />
suhteellisen huono kuvan <strong>ja</strong> äänen sekä yhteyksien<br />
laatu. Tämä puolestaan vahvistaa uutisoinnissa tärkeää<br />
välittömyyden <strong>ja</strong> samanaikaisuuden tunnetta.<br />
Sotatantereelta lähetettävän kuvan ei oletetakaan välittyvän<br />
korkealaatuisena. Sen si<strong>ja</strong>an käsivaralla kuvatut<br />
suttuiset tilannekuvat kertovat jo olemuksellaan<br />
jännityksen <strong>ja</strong> kiireen leimaamasta kuvaustilanteesta<br />
alleviivaten autenttisuutta. Käsivarakuvaus onkin siirtynyt<br />
uutisista TV-sarjojen <strong>ja</strong> elokuvien paljon käytetyksi<br />
tehokeinoksi.<br />
television katsominen itsessäänkin muistuttaa. Jo television<br />
avaaminen luo kodikkuuden tunnelmaa.<br />
Autenttisen kuvamateriaalin tenho on osoittanut<br />
voimansa nykyään niin suosituissa tositelevisio-ohjelmissa.<br />
Pääsemme tirkistelemään varsin yksityisiin<br />
tiloihin <strong>ja</strong> tapahtumiin. Television yksi piirre on aina<br />
ollut leikillisyys, joka perustuu jokamiehen osallistumiseen<br />
erilaisiin visailuihin <strong>ja</strong> arvontoihin. Tositelevisiossa<br />
leikki on kuitenkin usein kaukana, <strong>ja</strong> sen<br />
ilmaisua leimaa pitkälti sensaatiohakuisuus <strong>ja</strong> pal<strong>ja</strong>stusmentaliteetti.<br />
Autenttisuuden illuusio kätkee usein<br />
sen, että tositelevisio-ohjelmatkin perustuvat yleensä<br />
Draaman kaari<br />
huipennus<br />
TV-uutisten perusmuoto on kuitenkin varsin juonta<strong>ja</strong>-<br />
<strong>ja</strong> reportterikeskeinen, <strong>ja</strong> kuvat toimivat yleensä<br />
verbaalien viestien vahvistajina kaavamaisen muotoon<br />
<strong>ja</strong> järjestykseen alistettuina. Koko uutiskonvention<br />
uskottavuus perustuukin hyvin vakiintuneisiin<br />
kaavoihin, joista ei mielellään poiketa. Toisaalta katso<strong>ja</strong>lle<br />
suunnattu puhe on myös keino rakentaa välittömän<br />
läsnäolon tuntua <strong>ja</strong> jopa tunnetta henkilökohtaisuudesta.<br />
alkusysäys<br />
esittely<br />
kehittely<br />
kärjistyminenloppuhäivytys<br />
Ohjelmaformaattien ra<strong>ja</strong>ama tuttu muoto pönkittää<br />
sohvalla loikoilevan katso<strong>ja</strong>n turvallisuuden tunnetta.<br />
Formaattiin sitoutuminen tuo mieleen rituaalin, jota<br />
[24]
huolelliseen etukäteissuunnitteluun <strong>ja</strong> draaman lakien<br />
huomioimiseen.<br />
veRkON SilMÄSSÄ<br />
Internetille luonteenomaista on sen muut mediavälineet<br />
ylittävä nopeus. Myös kuvien julkaisussa nopeus<br />
on valttia. Verkko on kuvien suhteen myös paljon<br />
sanomalehteä nälkäisempi ympäristö. Lehti ilmestyy<br />
kerran päivässä, mutta verkkoon voi koska tahansa<br />
viedä kuvia, <strong>ja</strong> tämä mahdollisuus luo tarpeen melkoiselle<br />
kuvamäärälle. Avatessamme netin oletus on,<br />
että a<strong>ja</strong>nkohtaisesta uutisesta on aina päivittynyt uutta<br />
kuvamateriaalia.<br />
Digitaalisessa avaruudessa julkaistavien kuvien määrää<br />
ei käytännössä rajoita mikään. Ongelman muodostaa<br />
ainoastaan kuvatiedostojen suhteellisen suuri<br />
koko. Suuren kuvatiedoston lataututuminen kuvaruudulle<br />
vie aikaa. Siksi nettikäytössä kuvat puristetaan<br />
mahdollisimman pieneen tiedostokokoon, joka puolestaan<br />
heikentää kuvan laatua.<br />
Kuvien runsauden myötä uutisointi on samaan aikaan<br />
monipuolistunut <strong>ja</strong> viihteellistynyt. Netissä liikkuu<br />
myös paljon lähteiltään <strong>ja</strong> kontekstiltaan hämärää<br />
kuvamateriaalia, joka ei painettuna päätyisi koskaan<br />
ihmisten tietoisuuteen, mutta verkossa epämääräinenkin<br />
kuva voi tavoittaa miljoonia ihmisiä. Siksi digitaalisessa<br />
kontekstissa on korostetun tärkeää tietää<br />
kuvien alkuperä.<br />
kaveriporukoita. Netti sen si<strong>ja</strong>an on käyttötavaltaan<br />
paljon yksityisempi väline. Vaikka netin plussana pidetään<br />
mahdollisuutta kommunikaation kaksisuuntaisuuteen,<br />
on huomattava, että vuorovaikutustilanteessa<br />
välittäjänä toimii aina kone käyttöliittymineen<br />
mikä vaikuttaa niin kommunikaation muotoon kuin<br />
sisältöönkin.<br />
?<br />
• Television <strong>ja</strong> internetin aikakaudella<br />
perinteisen kuvajournalismin on<br />
sanottu estetisoituneen <strong>ja</strong> dramatisoituneen.<br />
Kun television uutiskuvat ovat<br />
realistista kuvakerrontaa, painettu<br />
kuvajournalismi no<strong>ja</strong>a kuvaustavoissaan<br />
pikemminkin kuvataiteen traditioihin,<br />
jossa kuvan intensiteettiä voi<br />
kasvattaa sommittelulla, valaistuksella<br />
<strong>ja</strong> värinkäytöllä. Arvioikaa, pitääkö<br />
käsitys paikkansa.<br />
• Internetissä on käytännön syistä<br />
sopeuduttu painettua kuvaa reilusti<br />
heikompaan kuvien tekniseen laatuun.<br />
Ovatko myös muut kriteerit nettikuvalle<br />
painettua kuvaa väljemmät? Tutkikaa,<br />
millä tavoin verkon uutiskuvat<br />
eroavat painetun median kuvista.<br />
Huomionarvoinen asia verrattaessa uusia <strong>ja</strong> vanho<strong>ja</strong><br />
tekniikoita on niiden käyttötapojen kulttuurinen<br />
merkitys. Televisiota <strong>ja</strong> nettiä verrattaessa kiinnittyy<br />
huomio erityisesti katsomistapahtuman erilaisuuteen.<br />
Television katsomiskokemus on usein <strong>ja</strong>ettu kollektiivinen<br />
tapahtuma, joka yhdistää perheenjäseniä tai<br />
[25]
Journalismin opissa<br />
media-analyysin lähtökohtia<br />
Journalismia voidaan lähestyä valmiista lopputuloksesta<br />
käsin, mutta aivan samoin kuin taideteosten tulkinnassa<br />
on otettava huomioon kunkin taiteenlajin<br />
perinne <strong>ja</strong> vakiintuneet ilmaisukeinot, myös median<br />
maailmassa on otettava lähtökohdaksi, mikä median<br />
lajityyppi on kyseessä. Journalistisessa työssä tekstin<br />
<strong>ja</strong> kuvan tuottamista <strong>ja</strong> käyttöä säätelevät monenlaiset<br />
tarkoitusperät <strong>ja</strong> reunaehdot, joiden vaikutuksen ymmärtäminen<br />
on tärkeää mediatuotosten analysoinnissa<br />
<strong>ja</strong> tulkinnassa.<br />
Esimerkiksi perinteistä lehtiartikkelia ei voi tulkita<br />
kuin novellia, jonka merkitysten oletetaan rakentuvan<br />
tekijän etukäteen harkitsemien ilmaisukeinojen<br />
<strong>ja</strong> sisältöelementtien sommittelusta. Artikkelilla on<br />
yleensä useita tekijöitä, vaikka kirjoittajia olisi vain<br />
yksi. Toimitta<strong>ja</strong>n kirjoittamaa juttua editoidaan <strong>ja</strong><br />
usein lyhennetään. Se kuvitetaan <strong>ja</strong> taitetaan. Yleensä<br />
sille vielä sorvataan toimituksessa taittoon sopiva otsikko,<br />
joka voi olla aivan toisenlainen kuin kirjoitta<strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>tteli.<br />
Lopputulokseen vaikuttavat myös artikkelin tyylilaji<br />
<strong>ja</strong> siihen liittyvät konventiot, jotka useimmiten ovat<br />
pikemminkin sisäistettyjä kuin toimitta<strong>ja</strong>n tietoisia<br />
valinto<strong>ja</strong>. Toisaalta jutun sisältöön vaikuttaa se, mihin<br />
lehden osastoon se sijoitetaan <strong>ja</strong> milloin se julkaistaan.<br />
Saatavilla oleva kuvamateriaali antaa oman panoksensa<br />
sisällön valikointiin.<br />
Lisäksi on otettava huomioon koko tuotantoprosessin<br />
vaikutus. Jutun aihe ei välttämättä ole toimitta<strong>ja</strong>n<br />
itse valitsema, jolloin toimitta<strong>ja</strong> ei myöskään täysin<br />
pääse päättämään artikkelin sisältöä. Kirjoittamiseen<br />
käytettävä aika on lähes poikkeuksetta hyvin ra<strong>ja</strong>llinen,<br />
jolloin mukaan on otettava se tieto, joka ehditään<br />
määräaikaan mennessä kerätä <strong>ja</strong> tarkistaa. Monet hyvätkin<br />
a<strong>ja</strong>tukset on karsittava a<strong>ja</strong>npuutteen vuoksi.<br />
Tällä tavoin kiireessä <strong>ja</strong> monen vaikuttavan tekijän<br />
paineessa syntyneen journalistisen työn lopputulos on<br />
korkeintaan hetken taidetta. Aina sen eri elementeillä<br />
ei ole tietoista, toimitta<strong>ja</strong>n etukäteissuunniteluun perustuvaa<br />
merkitysrakennetta. Pikemminkin journalistisen<br />
prosessin reunaehdot määrittävät lopputulosta<br />
hyvinkin tarkasti. Siksi nämä reunaehdot on syytä<br />
huomioida myös tuotosten analyysissa, vaikka niitä ei<br />
ole suoraan nähtävissä lopputuloksesta.<br />
Ikävä kyllä tällainen journalistisen prosessin läpivalaisu<br />
on periaatteessakin mahdotonta yksittäisen lehtiartikkelin<br />
tai televisiouutisen kohdalla. Kun opiskeli<strong>ja</strong><br />
saa tuntumaa – mielellään tekemällä oppimalla<br />
– erilaisiin median tuotantoprosesseihin, hän kykenee<br />
myös arvioimaan, millaiset seikat ovat mahdollisesti<br />
vaikuttaneet lopputulokseen.<br />
Journalismin arviointi <strong>ja</strong> tulkinta on aina sananmukaisesti<br />
media-analyysia, jossa katse kohdistuu yksittäisen<br />
tuotoksen tarkastelun lisäksi myös journalismin<br />
syntyalustaan, mediaan itseensä, sen lainalaisuuksiin<br />
<strong>ja</strong> reunaehtoihin.<br />
[27]
kuka PÄÄTTÄÄ SiSÄllÖSTÄ?<br />
Uutis- <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalismin yksi keskeisiä kysymyksiä<br />
on se, mitä milloinkin päätetään julkaista <strong>ja</strong><br />
miksi. Maailmassa tapahtuu <strong>ja</strong>tkuvasti lukemattomia<br />
asioita, joista vain häviävän pieni murto-osa päätyy<br />
median haaviin. Aineiston valikointi ei tapahdu sattumalta,<br />
vaikka mitään sitovia sääntöjä aihevalinnoille<br />
ei ole.<br />
Journalismin tutkimuksessa samoin kuin mediayhtiöiden<br />
toimituspoliittisissa ohjelmissa on vuosien<br />
saatossa pyritty määrittelemään kriteereitä uutisille.<br />
Tällaisten ohjeistojen merkitys päivittäisessä toimitustyössä<br />
vaihtelee. Sopivien aiheiden etsintä <strong>ja</strong> valikoiminen<br />
ovat osa journalistien ammattitaitoa, tekijän<br />
tietoa, joka ei ehkä ole lainkaan artikuloitavissa.<br />
Usein tapahtuman “uutisuus” määrittyy vasta jälkikäteen.<br />
Uutinen on se, mikä uutiseksi tehdään.<br />
Toimitta<strong>ja</strong>n työssä on edelleen vahva kisällinopin leima.<br />
Me kaikki olemme journalismin oppipoikia, sillä<br />
mediaa kuluttamalla opimme sen, millainen median<br />
tulisi olla. Samalla tavalla toimittajuuteen kasvavat<br />
myös toimitta<strong>ja</strong>t, vaikka useilla heistä on myös alan<br />
opinto<strong>ja</strong>.<br />
Median sisällöllisiin valintoihin vaikuttavat käytännössä<br />
monet tekijät. Jokaisella tiedotusvälineellä on<br />
omat erityispiirteensä, jotka osaltaan määrittelevät<br />
sisältöä. Tiedotusvälineiden kohderyhmien intressit<br />
– todelliset tai kuvitellut – pyritään ottamaan huomioon<br />
aihevalinnoissa. Myös omista<strong>ja</strong>tahot oh<strong>ja</strong>avat toimituksellista<br />
työtä. Kaupallisessa mediassa omistajien<br />
intressit tarkoittavat yleensä mainostajien arvojen <strong>ja</strong><br />
kohderyhmien huomioimista sisältövalinnoissa.<br />
perinteisesti liitetty vapaus päättää itse journalistisista<br />
valinnoistaan. Suomen journalistiliiton jäsenilleen<br />
suuntaamissa Journalistin ohjeissa tämä vapaus on<br />
korotettu työn moraaliseksi lähtökohdaksi.<br />
eRilaiSia uuTiSkRiTeeReiTÄ<br />
Kenties tunnetuin yritys uutiskriteerien hahmottamiseksi<br />
on nor<strong>ja</strong>laisten Johan Galtungin <strong>ja</strong> Marie Holmboe<br />
Rugen 60-luvulla laatima lista, jonka mukaan uutisissa<br />
oleellisia tekijöitä ovat:<br />
* Tuoreus (a<strong>ja</strong>nkohtaisuus, a<strong>ja</strong>n hermoilla<br />
oleminen)<br />
* Relevanssi (vaikutus kohdeyleisön elämään)<br />
* Selkeys (ymmärrettävyys, yksiselitteisyys)<br />
* Kielteisyys (tapahtumasta koituva vahinko<br />
uutisarvon mittarina)<br />
* Läheisyys (maantieteellinen, kulttuurinen,<br />
a<strong>ja</strong>llinen)<br />
* Odottamattomuus (uutinen on nimensä<br />
mukaisesti ”uusi”, poikkeaminen rutiinista)<br />
* Yhdenmukaisuus (kulttuurisesti tuttu otetaan<br />
vastaan mieluummin kuin outo)<br />
* Faktisuus (nimiä, paikko<strong>ja</strong>, summia, luku<strong>ja</strong>,<br />
taulukoita)<br />
* Edustavuus (auktoriteettien tai<br />
asiantuntijoiden vahvistus)<br />
* Henkilöitävyys (lähteiden käyttö,<br />
tapahtumien henkilöiminen)<br />
* Eliittihenkilöt (poliitikot, taiteili<strong>ja</strong>t, urheili<strong>ja</strong>t,<br />
julkkikset)<br />
* Superlatiivisuus (suurin, kallein)<br />
Yksittäisen journalistin työssä näitä vaikuttavia seikko<strong>ja</strong><br />
ei aina huomaa, sillä toimitta<strong>ja</strong>n ammattiin on<br />
[28]
Näistä varsinkin relevanssi on ollut paljon esillä suomalaisessa<br />
keskustelussa. Sen merkitys näkyi vahvana,<br />
kun Yleisradiolle luotiin 70-luvun alussa omat uutiskriteerit.<br />
Niiden mukaan uutisvalintojen perustana tulisi olla:<br />
1) tapahtuman vaikutusten tosiasiallinen voimakkuus,<br />
2) tapahtuman vaikutusten laajuus eli sen ihmisjoukon<br />
suuruus, jota vaikutukset koskettavat, sekä<br />
3) missä määrin tapahtuman vaikutukset koskettavat<br />
uutisen kuulijoita <strong>ja</strong> katsojia itseään tai niitä ryhmiä,<br />
joihin he kuuluvat.<br />
Vielä 70-luvulla mediakulttuurissa vallitsi yleisesti<br />
usko merkityksellisten sisällöllisten kriteerien olemassaoloon,<br />
mutta nykyään kuuluu myös toisenlaisia<br />
äänenpaino<strong>ja</strong>. Monet ovat valmiita myöntämään, että<br />
uutisiksi kelpaavien aiheiden luokittelu muutamien<br />
piirteiden perusteella ei kenties onnistu, vaan aihevalinnat<br />
poh<strong>ja</strong>utuvat pikemminkin toimitusten sisäiseen<br />
hil<strong>ja</strong>iseen tietoon <strong>ja</strong> näppituntumaan.<br />
iHaNTeeT <strong>ja</strong> kÄYTÄNTÖ<br />
Kriteerien käyttöön <strong>ja</strong> aihevalintoihin vaikuttavat nykyään<br />
paljon median yleinen viihteellistyminen sekä<br />
uudet mediateknologiat, erityisesti internet <strong>ja</strong> sen<br />
myötä hur<strong>ja</strong>sti kasvanut tiedonvälityksen nopeus.<br />
Tuoreuden merkitys uutisoinnissa on noussut verkkoympäristössä<br />
entistäkin keskeisempään rooliin.<br />
Sisällöllisten kriteerien lisäksi journalistia valinto<strong>ja</strong><br />
oh<strong>ja</strong>avat myös muunlaiset tekijät, joita on harvemmin<br />
listattu toimitta<strong>ja</strong>n työn ihanteita käsitteleviin julkaisuihin<br />
<strong>ja</strong> julkilausumiin. Näitä tekijöitä voi kutsua piilokriteereiksi.<br />
Kaupallisuuteen entistä avoimemmin<br />
suhtautuvassa nykyisessä mediakulttuurissa niiden<br />
merkitys usein myös myönnetään auliisti. Piilokriteereinä<br />
voidaan nähdä muun muassa:<br />
- jutun tekemisen vaatima aika, vaiva <strong>ja</strong> hinta<br />
- kilpailevan median uutisointi (skuuppien<br />
löytäminen on tärkeää, mutta kilpailijoille ei<br />
myöskään pidä antaa “yksinoikeutta” joihinkin<br />
aiheisiin)<br />
- jutun sopivuus median aikatauluihin<br />
(painon deadline, uutislähetysten si<strong>ja</strong>inti<br />
ohjelmakartassa)<br />
- tarjolla oleva kuvitus<br />
- toimitusten ulkopuolinen tarjonta (tiedotteet,<br />
tiedotustilaisuudet, yleisön juttuvinkit)<br />
- viihdyttävyys <strong>ja</strong> kulutta<strong>ja</strong>lähtöisyys<br />
- relevanssin si<strong>ja</strong>an kiinnostavuus<br />
TOiMiTTa<strong>ja</strong>N eTiikka<br />
Suomen journalistiliiton julkaisemat Journalistin ohjeet<br />
määrittävät yhdessä Julkisen sanan neuvoston<br />
(JSN) kanssa “hyvän lehtimiestavan”, joka ulottuu median<br />
sisällöllisten valintojen periaatteista korrekteihin<br />
tiedonhankintatapoihin sekä yksityisen <strong>ja</strong> julkisen<br />
tiedon ra<strong>ja</strong>nvetoon. Journalistin ohjeet ovat liitteenä<br />
tämän käsikir<strong>ja</strong>n lopussa.<br />
Käytännössä journalistinen itsesäätely toimii niin, että<br />
hyvän tavan loukkauksista voidaan kannella neuvostolle,<br />
joka sitten arvioi tapauksen laadun. Sen enempää<br />
Journalistin ohjeilla kuin JSN:n kannanotoilla ei<br />
ole laillista velvoittavuutta, mutta lähes koko joukkoviestintäala<br />
on ainakin periaatteessa sitoutunut noudattamaan<br />
niitä työssään.<br />
Mikäli rikkomus havaitaan, JSN voi antaa tiedotusvälineelle<br />
langettavan päätöksen hyvän lehtimiestavan<br />
[29]
loukkaamisesta. Rangaistuksena on langettavan päätöksen<br />
julkaiseminen kyseisessä tiedotusvälineessä.<br />
Toimitta<strong>ja</strong>t yleensä kokevat JSN:n olevan paitsi oikea<br />
myös riittävä journalistisen työn tuomioistuin. Journalismiin<br />
liittyvien kiistojen alistaminen oikeuslaitoksen<br />
päätösvaltaan merkitsee monien toimittajien<br />
mielestä sananvapauden periaatteen vesittämistä.<br />
Sisällön kannalta Journalistin ohjeiden keskeinen sanoma<br />
tiivistyy kahteen ensimmäiseen pykälään:<br />
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen,<br />
kuulijoilleen <strong>ja</strong> katselijoilleen. Heillä on oikeus saada<br />
tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.<br />
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä<br />
journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa<br />
missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.<br />
Nämä periaatteet näyttäisivät suorastaan velvoittavan<br />
toimitta<strong>ja</strong>n kertomaan yleisölleen kaiken vaikuttavan<br />
<strong>ja</strong> relevantin informaation, jonka hän saa tietoonsa <strong>ja</strong><br />
jonka julkaiseminen täyttää journalistiset kriteerit.<br />
Käytännössä toimitta<strong>ja</strong>t eivät useinkaan julkista kaikkea<br />
tietämäänsä, mihin voi olla monia syitä. Asioiden<br />
tausto<strong>ja</strong> selvitellessään toimitta<strong>ja</strong>t saavat usein ”epävirallisesti”<br />
luottamuksellista tietoa. Tällaisten seikkojen<br />
pal<strong>ja</strong>staminen johtaisi tuota pikaa siihen, ettei<br />
toimitta<strong>ja</strong>lle enää kerrottaisi mitään. Samoin esimerkiksi<br />
tiedotteille on tapana asettaa aikara<strong>ja</strong>, jota ennen<br />
asiaa ei saa julkaista.<br />
tulisi oikeuslaitoksen si<strong>ja</strong>an itse valvoa oman toimintaansa,<br />
voidaan nähdä demokratian kannalta pulmallisena.<br />
Jotkut ovat tulkinneet tämän merkitsevän vallankäyttöä<br />
ilman siihen liittyvää vastuuta.<br />
Ongelma on kuitenkin lähinnä teoreettinen. Todellisuudessa<br />
toimitta<strong>ja</strong>t ovat samojen lakien <strong>ja</strong> saman<br />
tuomiovallan alaisia kuin muutkin kansalaiset, mikä<br />
on syytä huomioida myös koulujen mediaopetuksessa.<br />
Toimittajuus ei aateloi ketään lakien yläpuolelle.<br />
?<br />
• Selvittäkää, mitä tarkoitetaan<br />
skuupilla. Tutkikaa, mikä on skuuppien<br />
rooli <strong>ja</strong> osuus eri mediavälineiden<br />
uutisoinnissa.<br />
• Etenkin televisio- <strong>ja</strong> radiouutisissa<br />
tärkeimmäksi koettu uutinen sijoitetaan<br />
ensimmäiseksi, ”uutiskärjeksi”. Tutkikaa<br />
uutiskärkiä. Minkälaista kuvaa<br />
maailmasta uutisten arvojärjestys<br />
rakentaa?<br />
• Pohtikaa, miten kulutta<strong>ja</strong>lähtöinen<br />
a<strong>ja</strong>ttelutapa voi vaikuttaa median<br />
sisältöihin.<br />
Joskus toimitta<strong>ja</strong>t myös panttaavat tietoa julkaistaakseen<br />
sen sopivassa tilanteessa. Moni politiikko on joutunut<br />
vaalien lähestyessä huomaamaan, että vanhat<br />
synnit ilmaantuvat kuin tyhjästä lehtien palstoille.<br />
Vapaa tiedonvälitys kuuluu demokratian edellytyksiin.<br />
Silti yksittäisen toimitta<strong>ja</strong>n vapaa harkintavalta<br />
yhdistettynä siihen näkemykseen, että toimittajien<br />
[30]
jOuRNaliSMi <strong>ja</strong> TieTO<br />
Uutis- <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalismi on perinteisesti<br />
palvellut koulua hyvin. Mediayhtiöt ovat itsekin panostaneet<br />
vahvasti median käyttöön opetuksessa.<br />
Uutisia, reportaase<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> artikkeleita on pidetty niin<br />
luotettavina, että niitä voidaan käyttää paitsi mediaopetuksen<br />
materiaalina myös varsinaisi- na<br />
oppisisältöinä. Tämä on sikäli ongelmallista,<br />
että opetussuunnitelmien<br />
tulisi perustua tieteelliseen<br />
?<br />
tietoon, jota media ei tuota<br />
- eikä siltä sellaista voi vaatiakaan.<br />
Journalismin <strong>ja</strong> tieteen<br />
suhteen voisi tiivistää seuraavaan<br />
ongelmaan: vaikka<br />
hyvän journalistin pitäisi<br />
periaatteessa toimia<br />
kuin tutki<strong>ja</strong>, vaatimus on<br />
yleensä mahdoton toteuttaa.<br />
Suurin ero journalismin<br />
<strong>ja</strong> tieteen välillä näkyy a<strong>ja</strong>nkäytössä.<br />
Tieteellinen tutkimus<br />
• tutkikaa JSN:n verkkosivuilta<br />
tapauksia, joissa on kanneltu<br />
median toimista. Arvioikaa<br />
JSN:n päätösten perusteita.<br />
Pohtikaa, minkälainen rangaistus<br />
olisi oikeassa suhteessa ko.<br />
tapaukseen<br />
• Minkälaista tietoa toimittajilla on<br />
oikeus jättää julkaisematta <strong>ja</strong><br />
minkälaista ei?<br />
syntyy pitkän prosessin myötä, kun taas journalismi<br />
on leimallisesti kilpajuoksua a<strong>ja</strong>n kanssa.<br />
Tieteessä tutkimustulokset siirtyvät hitaasti osaksi tieteellisen<br />
tiedon kaanonia. Tuloksia arvioidaan <strong>ja</strong> testataan<br />
hartaasti ennen johtopäätösten hyväksymistä.<br />
Harvoin tiedeyhteisön hyväksyntä on edes kattavaa,<br />
vaan eriävät mielipiteet ovat olennainen osa tieteentekoa.<br />
Journalismi sen si<strong>ja</strong>an ei voi odottaa vastaväitteitä,<br />
vaan a<strong>ja</strong>nkohtaisen ilmiön tulkinta on esitettävä<br />
nopeasti <strong>ja</strong> mahdollisimman yksiselitteisesti.<br />
assa asiat pitää muotoilla yksikäsitteisen selkeiksi <strong>ja</strong><br />
faktanomaisiksi. Kärjistetysti voisi sanoa, että siinä<br />
missä tiede puhuu käsityksistä, joita evidenssi tukee<br />
enemmän tai vähemmän, journalismi toteaa ykskantaan,<br />
että näin asiat ovat.<br />
Tiedettä <strong>ja</strong> sen tuloksia käsittelevässä<br />
journalismissa tämä merkitsee<br />
sitä, että pitää oikoa mutkia <strong>ja</strong><br />
yksinkertaistaa asioita, mikä onkin<br />
johtanut tutkijoiden <strong>ja</strong> toimittajien<br />
väliseen jännitteeseen. Tutki<strong>ja</strong>t kokevat,<br />
ettei heidän a<strong>ja</strong>tuksiaan kuvata<br />
oikein mediassa, <strong>ja</strong> toimitta<strong>ja</strong>t<br />
valittavat tieteilijöiden kyvyttömyyttä<br />
kuvata tutkimuksiaan tiiviisti <strong>ja</strong> ymmärrettävästi.<br />
Toinen keskeinen tieteen <strong>ja</strong> journalismin ero liittyy<br />
asiantuntijuuteen. Jokainen tutki<strong>ja</strong> on oman tieteenalansa<br />
asiantunti<strong>ja</strong>. Toimitta<strong>ja</strong>n ammattitaidoksi<br />
puolestaan katsotaan kyky<br />
selittää vaikeatkin ilmiöt kansantajuisesti,<br />
jolloin korostuu ilmaisun<br />
selkeys <strong>ja</strong> ytimekkyys.<br />
Myös median sisällä on keskusteltu siitä, kuinka syvällisesti<br />
toimitta<strong>ja</strong>n pitäisi olla perehtynyt käsittelemiinsä<br />
aiheisiin. On katsottu, että asiantuntijuus johtaisi<br />
helposti journalismiin kuuluvan selkeyden vaatimuksen<br />
vesittymiseen. Toimitta<strong>ja</strong>n kyvyn selittää asioita<br />
kansantajuisesti on katsottu juontuvan nimenomaan<br />
siitä, että he ovat tietämyksensä puolesta lähempänä<br />
maallikkoa kuin eksperttiä. Toimitta<strong>ja</strong> osaa eläytyä<br />
maallikon a<strong>ja</strong>tusmaailmaan.<br />
Tyypillinen tieteellinen <strong>ja</strong>hkailu - ”toisaalta on niin,<br />
mutta toisaalta näin” - ei kuulu journalismiin. Medi-<br />
Vaikka mediaa ei voi pitää luotettavana tietolähteenä<br />
samalla tavoin kuin tieteellistä tutkimusta, sen käyttö<br />
[31]
Vaarana paljon käytettyjen kuva-aiheiden toistamisessa<br />
on kaavamainen stereotyyppinen kuvailmaisu,<br />
johon viestinnällinen sisältö hukkuu. Kuvan viesti<br />
voi muuntua a<strong>ja</strong>ttomaksi <strong>ja</strong> paikattomaksi, jolloin<br />
sen historiallinen yhteys katkeaa. Esimerkiksi uutisten<br />
nälkäkuvat eivät yhdistykään hätää kärsivän maan<br />
poliittiseen tilanteeseen, maailmankauppaan tai muihin<br />
taustoihin, vaan rakentavat arkkityyppistä kärsikoulutyössä<br />
on perusteltua myös tiedollisesta näkökulmasta.<br />
Tämä kuitenkin edellyttää opetta<strong>ja</strong>lta terveen<br />
kriittistä suhtautumista journalistisiin tuotoksiin.<br />
Median käyttö tietolähteenä koulutyössä on jopa väistämätöntä<br />
sikäli, että harva opetta<strong>ja</strong> kykenee seuraamaan<br />
kattavasti edes oman tieteenalansa kehitystä.<br />
Tieteellinen tutkimus on nykyisin niin erikoistunutta,<br />
etteivät tieteilijät itsekään ole yleensä asiantuntijoita<br />
kuin omalla kapealla erikoisalallaan. Media<br />
suodattaa valtavasta tutkimustulosten<br />
massasta a<strong>ja</strong>nkohtaista tietoa myös<br />
?<br />
opettajien <strong>ja</strong> opiskelijoiden tarpeisiin.<br />
Juuri a<strong>ja</strong>nkohtaisuudessa media<br />
onkin selvästi tiedettä<br />
edellä. Koulutyössä on usein<br />
mahdotonta jäädä odottamaan<br />
tutkittua tietoa, eivätkä oppikir<strong>ja</strong>tkaan<br />
päivity samaa tahtia<br />
kuin media. Myös a<strong>ja</strong>n henkeen<br />
kuuluvien ilmiöiden todista<strong>ja</strong>na<br />
media päihittää akateemisen tieteen.<br />
Opiskeli<strong>ja</strong>lähtöisen oppimiskäsityksen mukaan opetta<strong>ja</strong>n<br />
on kyettävä tarttumaan hetkeen <strong>ja</strong> ymmärtämään<br />
opiskelijoidensa elämismaailmaa, jolloin median<br />
aktiivinen seuraaminen on a<strong>ja</strong>n hermolla elävän<br />
opetuksen edellytys.<br />
TieTO <strong>ja</strong> MYYTiT<br />
Median välittämää informaatiota ei kaikissa tapauksissa<br />
edes kannata lähestyä faktatietona. Myös kulttuuritradition<br />
välittäminen on olennainen osa median<br />
toimintaa. Jopa tosiasioihin keskittyvä uutis- <strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalismi käyttää hyväkseen yhteistä<br />
• Muistele menneen vuoden<br />
uutisointia. Mikä uutinen nousee<br />
uutismassan päälimäiseksi? Mikä<br />
emotionaalinen sävy tätä uutista<br />
luonnehtii? Mihin uutisen teho<br />
perustuu? Millä eri tasoilla uutiset<br />
vaikuttavat vastaanotta<strong>ja</strong>ansa?<br />
kulttuurista tarinavaraintoamme, <strong>ja</strong> tällainen myyttinen<br />
aines tulee erityisen hyvin esiin kuvien käytössä.<br />
Kuvallisten myyttien kierrättäminen on tuttua mainonnan<br />
piiristä. Mainoskuvien kompositiot tai teemat<br />
saatetaan lainata suoraan tunnetusta symbolisesta<br />
kuvasta, jota muunnellaan myytävään tuotteeseen<br />
sopivin maustein. Vastaanotta<strong>ja</strong>n voi antaa nauttia intertekstuaalisten<br />
vihjeiden oivaltamisesta, tai viittaus<br />
myyttiseen peruskuvaan voidaan piilottaa huolellisesti.<br />
Molemmissa tapauksessa myyttinen viesti toimii<br />
huomion kiinnittävänä taustavoimana.<br />
Myös uutiskuvat käyttävät hyväkseen<br />
myyttisiä arkkityyppejä.<br />
Erilaisia kulttuurisia perusristiriito<strong>ja</strong><br />
- yksilö vastaan<br />
järjestelmä, voitto/tappio, elämä/kuolema,<br />
järjestys/kaaos<br />
- on käsitelty kautta aikojen<br />
taiteessa <strong>ja</strong> populaareissa kuvastoissa.<br />
Silmäys a<strong>ja</strong>ssa taaksepäin<br />
luo eteemme ehtymättömän<br />
myyttisten kuvien virran.<br />
Kertautumalla aina uusin versioin tiedotusvälineissä<br />
perusmyytti vahvistuu <strong>ja</strong> saa siitä lisää<br />
viestinnällistä voimaa. Toisin sanoen kuvat usein<br />
syntyvät kuvista.<br />
[32]
myskuvastoa, joka alkaa elää omaa elämäänsä puhtaasti<br />
myytin tasolla.<br />
Toisaalta myyttisten kuvien <strong>ja</strong>tkumo nostaa inhimillisiä<br />
peruskysymyksiä aina uudelleen keskustelun piiriin.<br />
Taitavalla kuvakielellä <strong>ja</strong> etiikalla varustettu kuvaa<strong>ja</strong><br />
osoittaa kuviensa välityksellä asioiden todellisen<br />
tilan. Parhaassa tapauksessa visuaaliset <strong>ja</strong> journalistiset<br />
oivallukset pal<strong>ja</strong>stavat tuoreita, vaihtoehtoisia tulkinto<strong>ja</strong><br />
itsestään selväksi muuttuneesta myytistä.<br />
Usein kuvaa<strong>ja</strong>n mahdollisuudet toimia omilla ehdoillaan<br />
ovat kuitenkin ra<strong>ja</strong>tut. Valtaapitävillä on kautta<br />
aikojen ollut kontrollimenetelmiä julkisen kuvansa<br />
hallintaan <strong>ja</strong> oh<strong>ja</strong>iluun. Varsinkin totalitarististen<br />
valtioiden hallintokoneistot ovat pyrkineet luomaan<br />
myyttistä kuvastoa johtajistaan. Vastaavasti nykypäivänä<br />
esimerkiksi Yhdysvalloissa Valkoisen talon<br />
kuvaajia varten järjestetyt photo-opsit, etukäteen<br />
tarkkaan suunnitellut kuvaustilanteet, jättävät hyvin<br />
vähän varaa kuvaa<strong>ja</strong>n analyysille tai omaehtoiselle<br />
tulkinnalle. Ne tavallaan riisuvat kuvaa<strong>ja</strong>n aseista.<br />
Vaikka valokuva on aina palvellut valtaa <strong>ja</strong> ollut tärkeä<br />
yhteiskunnallisen kontrollin väline, vaikuttavuutensa<br />
ansiosta se voi toimia sytykkeenä myös uudistusliikkeille<br />
tai jopa vallankumouksille. Esimerkiksi myyttinen<br />
kuva baskeripäisestä Ernesto ”Che” Guevarasta<br />
toimii yhä monelle vapauden symbolina. Etelä-Amerikan<br />
vallanpitäjille sen si<strong>ja</strong>an oli aikoinaan tärkeämpää<br />
levittää tiedostusvälineisiin kuvaa Chen kuolleesta<br />
ruumiista.<br />
Uutiskuvan retoriikkaa<br />
Uutiskuvassa käytettyjä visuaalisia tehokeino<strong>ja</strong><br />
ovat:<br />
* Kontrasti: kuvallisen ilmaisun (hento/<br />
voimakas) tai sisällön (individualismi/ideologia)<br />
vastakohtaisuus.<br />
* Toisto: yksittäisen visuaalisen elementin<br />
toisto, joka häiriintyy jonkin yllättävän,<br />
järjestykseen kuulumattoman aineksen<br />
väliintulosta.<br />
* Liioittelu: vahvat tunteet, ilmeet, toiminta,<br />
korostunut estetiikka<br />
* Pelkistäminen: kaikki turha pois.<br />
?<br />
• Poimi päivän uutisista kolme<br />
kiinnostavaa uutiskuvaa. Tutki,<br />
no<strong>ja</strong>avatko kuvat joihinkin<br />
myytteihin. Yritä erottaa<br />
pintatason merkitykset myyttisistä<br />
syvämerkityksistä.<br />
• Etsi päivän lehdestä kuvia , joissa<br />
voit nähdä käytetyn retorisia<br />
keino<strong>ja</strong>. Erittele keinot.<br />
[33]
Journalistinen prosessi<br />
IDEA<br />
AIHE<br />
TIEDONHANKINTA<br />
JUTTU<br />
[34]
KUVITUS<br />
EDITOINTI<br />
TAITTO<br />
VALMIS TUOTOS<br />
LEVITYS<br />
[35]
Elävän kuvan prosessi<br />
TAUSTATYÖ<br />
Perehtyminen, oman kiinostuksen herääminen,<br />
tutkiminen<br />
On erilaisia tapo<strong>ja</strong> tehdä videotuotanto,<br />
<strong>ja</strong> yleensä sisältö määrittelee muodon.<br />
Tämä on yksi mahdollinen malli, jota voi<br />
soveltaa myös mediaopetuksessa.<br />
SYNOPSIS<br />
Ideasta aiheeksi, joka sisältää näkökulman.<br />
Yhden lauseen tekniikka<br />
TREATMENT<br />
Novellimuoto<br />
KÄSIKIRJOITUS<br />
Valmis käsikirjoitus sisältää<br />
draaman kaaren<br />
[36]
TUOTANTOSUUNNITELMA<br />
Jos on ulkopuolisia rahoittajia, tehdään tuotantosuunnitelma<br />
<strong>ja</strong> arvio budjetista<br />
KUVAUKSET<br />
Hyvä kuvasuunnittelu vähentää kuvauspäivien<br />
määrää<br />
EDITOINTI<br />
Jälkityöstössä materiaali digitoidaan, leikataan, tehdään gra<strong>fi</strong> i-<br />
kat <strong>ja</strong> animoinnit, värikor<strong>ja</strong>ukset, äänityö <strong>ja</strong> musiikki<br />
VALMIS VIDEO<br />
Levitys, tiedottaminen, markkinointi<br />
[37]
Yhteiskunta <strong>ja</strong> media<br />
Sanoista tekoihin<br />
Osallistuva tai aktiivinen kansalaisuus kuuluu aihekokonaisuutena<br />
sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelmiin.<br />
Median käyttö koulutyössä tukee<br />
erityisen hyvin tätä teemaa. Tiedotusvälineiden seuraaminen<br />
kuuluu demokratiassa kansalaishyveisiin, <strong>ja</strong><br />
lisäksi erilaiset mediaprojektit ovat itsessään opiskelijoita<br />
osallistavia <strong>ja</strong> siten aktiivisuuteen kannustavia.<br />
Oman mielipiteen esittäminen <strong>ja</strong> perusteleminen ovat<br />
olennainen osa mediakasvatusta, samoin toisten näkemysten<br />
kuunteleminen. Keskustelutaidotkin ovat<br />
mediataito<strong>ja</strong>, joiden opettelu voi osaltaan madaltaa<br />
kynnystä ottaa osaa julkiseen keskusteluun.<br />
Oikeastaan lähes kaikkia koulutyössä esiin nousevia<br />
kansalaisuuteen liittyviä teemo<strong>ja</strong> voidaan lähestyä<br />
median avulla. Ensinnäkin tiedotusvälineet ovat<br />
pääasiallinen tietolähteemme yhteiskunnasta niin<br />
valtio- kuin paikallistasollakin. Käsityksemme poliittisista<br />
päätöksistä <strong>ja</strong> muista yhteiskunnallisista asioista<br />
muodostuvat pakostakin median välityksellä, sillä<br />
harva meistä käy säännöllisesti seuraamassa paikanpäällä<br />
kunnanvaltuustojen tai eduskunnan istunto<strong>ja</strong>.<br />
Tradition välitys näkyy esimerkiksi juhlapäivien <strong>ja</strong><br />
merkkihenkilöiden esille tuomisessa. Varsinkin paikallismedioilla<br />
on usein jopa julkilausuttu tarkoitus<br />
vaalia oman paikkakunnan kulttuuria <strong>ja</strong> kehitystä.<br />
Helsingissäkin on lukuisia pieniä kaupunginosalehtiä,<br />
joissa tiedotetaan lähitienoon tapahtumista <strong>ja</strong> kerrotaan<br />
asuinalueen historiasta.<br />
Tiedon- <strong>ja</strong> traditionvälityksen ohella media kannustaa<br />
yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Esimerkiksi<br />
vaalien yhteydessä median <strong>ja</strong>kama tieto auttaa tekemään<br />
äänestyspäätöksiä, mistä todistaa erilaisten vaalikoneiden<br />
saavuttama suuri suosio. Kansalaistoiminnasta<br />
kertovat uutiset puolestaan saattavat herättää<br />
kiinnostuksen järjestötoimintaan <strong>ja</strong> osallistumaan tapahtumiin.<br />
Mielipide- <strong>ja</strong> keskustelupalstoilla jokainen<br />
voi harjoittaa kansalaisaktivismia.<br />
A<strong>ja</strong>nkohtaisten yhteiskunnallisten asioiden ohella<br />
media välittää tietoa kulttuuritraditiostamme. Yksi<br />
median tehtävä on tuoda esille <strong>ja</strong> pitää yllä kansallisia<br />
perinteitä. Myös erilaisten ala- <strong>ja</strong> vähemmistökulttuurien<br />
media luo pinnan, josta itse kukin voi peilata<br />
omaa identiteettiään <strong>ja</strong> rooliaan kansalaisena.<br />
[39]
Aktiivinen kansalaisuus<br />
opetussuunnitelmissa<br />
PERUSOPETUS<br />
Osallistuva kansalaisuus <strong>ja</strong> yrittäjyys<br />
Osallistuva kansalaisuus <strong>ja</strong> yrittäjyys -aihekokonaisuuden päämääränä<br />
on auttaa oppilasta hahmottamaan yhteiskuntaa eri toimijoiden<br />
näkökulmista <strong>ja</strong> kehittää osallistumisessa tarvittavia valmiuksia sekä<br />
luoda poh<strong>ja</strong>a yrittäjämäisille toimintatavoille. Koulun oppimiskulttuurin<br />
<strong>ja</strong> toimintatapojen tulee tukea oppilaan kehittymistä omatoimiseksi,<br />
aloitteelliseksi, päämäärätietoiseksi, yhteistyökykyiseksi <strong>ja</strong> osallistuvaksi<br />
kansalaiseksi sekä tukea oppilasta muodostamaan realistinen kuva omista<br />
vaikutusmahdollisuuksistaan.<br />
Tavoitteet<br />
Oppilas oppii<br />
• ymmärtämään kouluyhteisön, julkisen sektorin,<br />
elinkeinoelämän <strong>ja</strong> järjestöjen merkitystä, toimintaa <strong>ja</strong><br />
tarpeita yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta<br />
• muodostamaan oman kriittisen mielipiteen erilaista<br />
asiantuntijuutta hyödyntäen<br />
• osallistumaan tarkoituksenmukaisella tavalla <strong>ja</strong><br />
ottamaan vastuuta yhteisten asioiden hoidosta<br />
omassa kouluyhteisössä <strong>ja</strong> paikallisyhteisössä<br />
• kohtaamaan <strong>ja</strong> käsittelemään muutoksia,<br />
epävarmuutta <strong>ja</strong> ristiriito<strong>ja</strong> sekä toimimaan yritteliäästi<br />
<strong>ja</strong> aloitteellisesti<br />
• toimimaan innovatiivisesti <strong>ja</strong> pitkäjänteisesti<br />
päämäärän saavuttamiseksi sekä arvioimaan omaa<br />
toimintaansa <strong>ja</strong> sen vaikutuksia<br />
• tuntemaan työelämää <strong>ja</strong> yritystoimintaa sekä<br />
ymmärtämään näiden merkityksen yksilölle <strong>ja</strong><br />
yhteiskunnalle.<br />
Keskeiset sisällöt<br />
• perustieto<strong>ja</strong> kouluyhteisön,<br />
julkisen sektorin, elinkeinoelämän<br />
<strong>ja</strong> järjestöjen toiminnasta sekä<br />
työn<strong>ja</strong>osta<br />
• demokratian merkitys yhteisössä<br />
<strong>ja</strong> yhteiskunnassa<br />
• erilaisia osallistumis<strong>ja</strong><br />
vaikuttamiskeino<strong>ja</strong><br />
kansalaisyhteiskunnassa<br />
• verkostoituminen oman <strong>ja</strong><br />
yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi<br />
• osallistuminen <strong>ja</strong> vaikuttaminen<br />
omassa koulussa <strong>ja</strong><br />
elinympäristössä sekä oman<br />
toiminnan vaikuttavuuden arviointi<br />
• yrittäjyys <strong>ja</strong> sen merkitys<br />
yhteiskunnalle, perustieto<strong>ja</strong><br />
yrittäjyydestä ammattina sekä<br />
työelämään tutustuminen.<br />
[40]
LUKIO<br />
Aktiivinen kansalaisuus <strong>ja</strong> yrittäjyys<br />
Aktiivinen kansalaisuus <strong>ja</strong> yrittäjyys -aihekokonaisuuden tavoitteena on kasvattaa opiskelijoita<br />
osallistuviksi, vastuuta kantaviksi <strong>ja</strong> kriittisiksi kansalaisiksi. Se merkitsee osallistumista <strong>ja</strong> vaikuttamista<br />
yhteiskunnan eri alueilla poliittiseen, taloudelliseen <strong>ja</strong> sosiaaliseen toimintaan sekä kulttuurielämään.<br />
Osallistumisen tasot ovat paikallinen, valtakunnallinen, eurooppalainen sekä globaali.<br />
Tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />
• syventää demokraattisen<br />
yhteiskunnan toimintaperiaatteiden <strong>ja</strong><br />
ihmisoikeuksien tuntemustaan<br />
• osaa muodostaa oman perustellun<br />
mielipiteensä <strong>ja</strong> keskustella siitä<br />
kunnioittaen muiden mielipiteitä<br />
• tuntee yhteiskunnan erilaisia<br />
osallistumisjärjestelmiä sekä niiden<br />
toimintatapo<strong>ja</strong><br />
• haluaa osallistua lähiyhteisön,<br />
kotikunnan, yhteiskunnan <strong>ja</strong><br />
elinympäristön yhteisen hyvän luomiseen<br />
yksilönä <strong>ja</strong> ryhmässä sekä vaikuttaa<br />
yhteiskunnalliseen päätöksentekoon<br />
• omaksuu aloitteellisuuden <strong>ja</strong><br />
yritteliäisyyden toimintatavakseen<br />
• tuntee yrittäjyyden eri muoto<strong>ja</strong>,<br />
mahdollisuuksia <strong>ja</strong> toimintaperiaatteita<br />
• ymmärtää työn merkityksen yksilölle <strong>ja</strong><br />
yhteiskunnalle<br />
• tuntee kulutta<strong>ja</strong>n vaikuttamiskeinot <strong>ja</strong><br />
osaa käyttää niitä.<br />
Aihekokonaisuuden toteuttamisen<br />
pääpainon tulee olla käytännön<br />
harjoittelussa sekä omakohtaisten<br />
osallistumis- <strong>ja</strong> vaikuttamiskokemusten<br />
luomisessa. Koulun oman<br />
aktiivisen toiminnan lisäksi tällaista<br />
opiskeluympäristöä voidaan kehittää<br />
yhteistyössä muiden yhteiskunnan elimien,<br />
erilaisten järjestöjen <strong>ja</strong> yritysten kanssa.<br />
[41]
SaNaNvaPauS <strong>ja</strong> valTa<br />
Yksi tärkeä median tehtävä on ihmisten mielipiteiden<br />
kanavointi. Media on “kansan ääni”, joka herättää julkista<br />
keskustelua. Toimitta<strong>ja</strong>t mainitsevat mielellään<br />
työnsä johtoa<strong>ja</strong>tukseksi vallankäyttäjien toiminnan<br />
tarkkailun <strong>ja</strong> selittämisen yleisölleen. Näin kansalaisille<br />
avautuu yhteiskuntaan laajempi näkökulma kuin<br />
valtaeliitin omiin intresseihin kenties kuuluisi. Media<br />
on “vallan vahtikoira”.<br />
Demokratian perusta edellyttää vapaata tiedonvälitystä.<br />
Kansan täytyy tietää, mistä se vaaleissa päättää,<br />
sillä ilman tietoa ei voi äänestää. Samoin kansalaisen<br />
pitää saada tietää, miten hänen vaaleissa antamaansa<br />
valtakir<strong>ja</strong>a käytetään. Tässä tarvitaan sananvapautta.<br />
Sensuuri kuihduttaa demokratian, <strong>ja</strong> sananvapauden<br />
vaalimisessa suuri vastuu on medialla.<br />
Sananvapauden <strong>ja</strong> sensuurin merkitys tulevat hyvin<br />
esiin yhteiskunnallisissa murroksissa, kuten vallankumouksissa<br />
<strong>ja</strong> sodissa. Poikkeusoloissa eri osapuolten<br />
yksi ensimmäisistä päämääristä on hallita mediaa,<br />
koska sen avulla oma toiminta voidaan perustella parhain<br />
päin <strong>ja</strong> vastaavasti vastusta<strong>ja</strong>n pyrkimykset saatetaan<br />
huonoon valoon. Näin oh<strong>ja</strong>illaan <strong>ja</strong> hallitaan<br />
kansan mielipiteitä. “Totuus on sodan ensimmäinen<br />
uhri.”<br />
Puoluesidonnaisuuden kuihtuminen saattaa johtaa<br />
siihen, että lehdistö kätkeytyy “puolueettomuuden<br />
savuverhon” suojiin, vaikka monilla lehdillä <strong>ja</strong> mediataloilla<br />
on joka tapauksia intressejä osallistua poliittiseen<br />
keskusteluun <strong>ja</strong> pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoon.<br />
Joskus tällaiset lin<strong>ja</strong>nvedot myönnetään<br />
avoimesti, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat teki<br />
asettuessaan kannattamaan Suomen EU-jäsenyyttä.<br />
Aatteelliset kannanotot kuitenkin helposti häviävät<br />
neutraalinoloiseen uutisvirtaan.<br />
?<br />
• Pohtikaa, millä tavoin puoluesidonnaisuus<br />
tai sitoutumattomuus<br />
vaikuttaa median vastaanottoon.<br />
Mitä ongelmia voi seurata siitä, jos<br />
jokin media ei avoimesti määrittele<br />
poliittista kantaansa, vaikka sillä<br />
sellainen olisi?<br />
• Tutkikaa miten aatteellisuus tulee<br />
esiin uutiskuvissa. Onko esimerkiksi<br />
ulkomaan uutisten kuvissa löydettävissä<br />
merkkejä kulttuurisista<br />
ennakkoluuloista?<br />
Aidosti kansalaisten ehdoilla toimivan demokratian<br />
kannalta on tärkeää, että eri kansalaisryhmien äänet<br />
pääsevät esiin. Perinteisesti esimerkiksi puoluelehdistöllä<br />
on ollut tässä keskeinen asema, vaikka nyky-<br />
Suomessa yhä useampi lehti on valinnut lin<strong>ja</strong>kseen<br />
sitoutumattomuuden. Näin tavoitellaan laajempaa<br />
luki<strong>ja</strong>kuntaa kuin puolueiden äänenkannattajilla on<br />
ollut tapana saada.<br />
[42]
Ehdotuksia median tehtäviksi<br />
Tiedon välittäminen, keskustelun<br />
herättäminen!<br />
Kasvattaa tai tarjota<br />
välineitä yksilön kasvulle!<br />
Ilmoitustilan myyminen!<br />
Liikevoiton tuottaminen<br />
omistajilleen!<br />
Viihdyttäminen!<br />
Sananvapauden<br />
vaaliminen!<br />
Tradition <strong>ja</strong> merkitysten<br />
välitys!<br />
Vallan<br />
vahtikoira!<br />
[43]
Median rooli demokratiassa<br />
Demokratia määritellään yleensä kansanvallaksi.<br />
Toimiva demokratia edellyttää<br />
muun muassa kansalaisten halua osallistua<br />
yhteiseen päätöksentekoon, mikä puolestaan<br />
voi toteutua vain silloin, kun kansalaiset<br />
ovat riittävän hyvin perillä yhteiskunnan<br />
toiminnasta. Siksi demokratiaan kuuluu<br />
olennaisena osana paitsi koululaitos myös<br />
sananvapaus <strong>ja</strong> sitä ylläpitävä vapaa media.<br />
Median parissa toimivat ihmiset korostavat<br />
yleensä sananvapauden vaalimisen pyhää<br />
missiota - silloinkin kun puolustavat muita<br />
arvo<strong>ja</strong>. Useimmat median yhteiskunnallista<br />
roolia koskevista näkemyksistä tukevat<br />
demokratiaa <strong>ja</strong> kansalaisten aktiivisuutta,<br />
vaikka mukaan mahtuu toki muunlaisiakin<br />
käsityksiä.<br />
MONiaRvOiNeN MeDia<br />
Suomessa on katsottu tärkeäksi tukea julkisin varoin<br />
median toimintaa moniarvoisuuden turvaamiseksi.<br />
Pienellä kielialueella pienilevikkisellä medialla ei ole<br />
toimintamahdollisuuksia ilman valtion rahoitusta,<br />
eikä sananvapaus toteudu, mikäli pienillä intressiryhmillä<br />
ei ole kanavia tuoda mielipiteitään julki.<br />
Suomen mediakentässä Yleisradiolla on muista poikkeava<br />
erityistehtävä. Lain mukaan Yleisradion julkisen<br />
palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:<br />
1) tukea toimivaa kansanvaltaa <strong>ja</strong> jokaisen osallistumismahdollisuuksia<br />
tarjoamalla monipuolisia tieto<strong>ja</strong>,<br />
mielipiteitä <strong>ja</strong> keskustelu<strong>ja</strong> sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;<br />
2) tuottaa, luoda <strong>ja</strong> kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta<br />
<strong>ja</strong> virikkeellistä viihdettä;<br />
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- <strong>ja</strong> tasa-arvonäkökohdat,<br />
tarjota mahdollisuus oppimiseen <strong>ja</strong><br />
itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattu<strong>ja</strong><br />
ohjelmisto<strong>ja</strong> sekä tarjota hartausohjelmia;<br />
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein<br />
suomen- <strong>ja</strong> ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palvelu<strong>ja</strong><br />
saamen, romanin <strong>ja</strong> viittomakielellä sekä soveltuvin<br />
osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;<br />
5) tukea suvaitsevaisuutta <strong>ja</strong> monikulttuurisuutta sekä<br />
huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- <strong>ja</strong><br />
erityisryhmille;<br />
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta <strong>ja</strong> ylläpitää ulkomaille<br />
suunnattua ohjelmatarjontaa;<br />
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia<br />
<strong>ja</strong> varautua televisio- <strong>ja</strong> radiotoiminnan<br />
hoitamiseen poikkeusoloissa.<br />
Yleisradion edellytetään siis tukevan moniarvoisuuden<br />
toteutumista mediassa. Se on periaatteessa vapaa<br />
media, tosin parlamentaarisessa valvonnassa. Siksi<br />
[44]
Omistuksen keskittymisen myötä useilla paikallismedioilla<br />
on yhteistoimituksia, jotka tekevät samo<strong>ja</strong> juttu<strong>ja</strong><br />
eri julkaisukanaviin. Tällaista kierrätystä tapahmaassamme<br />
kulloinkin toteutettava politiikka hei<strong>ja</strong>stuu<br />
myös Yleisradion toimintaan.<br />
Käytännössä kaikki muu suomalainen media toimii<br />
kaupallisin perustein, vaikka ei ehkä tavoittelisikaan<br />
voittoa. Kaupallisuus ei sinänsä ole este tiedonvälitykselle,<br />
päinvastoin ei-kaupallinen media on historiallisesti<br />
varsin tuore ilmiö.<br />
Suomessa lehdistön taloudellinen kivi<strong>ja</strong>lka<br />
on perinteisesti ollut vankka<br />
tilaa<strong>ja</strong>poh<strong>ja</strong>, mutta vasta ilmoitustilan<br />
myyminen mahdollistaa<br />
suurimittaisen kustannustoiminnan.<br />
Kaupalliset radio<strong>ja</strong><br />
televisiokanavat pyörivät<br />
lähes täysin mainosrahoitteisesti.<br />
Joskus onkin pelätty,<br />
että omista<strong>ja</strong>tahot<br />
voivat yrittää vaikuttaa<br />
median journalistisiin päätöksiin<br />
turvatakseen kaupalliset<br />
intressinsä, mutta<br />
journalismin periaatteisiin<br />
kuuluu, että sisällöllinen<br />
päätösvalta on toimituksilla.<br />
Silti omistajien toiveita<br />
saatetaan myötäillä tiedostamatta.<br />
Onhan Suomessa<br />
historiallisista <strong>ja</strong> kultuurillisista<br />
syistä esiintynyt taipumusta<br />
itsesensuuriin.<br />
?<br />
• Mistä muualta kuin mediasta voi<br />
saada tietoa yhteiskunnallista<br />
asioista?<br />
• Vapaa tiedonvälitys pyrkii moniääni-<br />
syyteen, jotta kaikki ihmisten kannalta<br />
tärkeät asiat nousisivat esiin mediassa.<br />
Arvioikaa miten moniäänisyys toteutuu<br />
iltauutisissa.<br />
• Suomessa valtio myöntää tukea<br />
pienilevikkiselle lehdistölle. Pitäisikö<br />
kaikkien lehtien toimia kaupallisten<br />
periaatteiden mukaisesti?<br />
• Mitä ohjelmatarjonnan kannalta<br />
Jotta media saa myytyä ilmoitustilaa<br />
tai mainosaikaa, sen täytyy tavoittaa mainostajien<br />
kohderyhmät. Kohderyhmäa<strong>ja</strong>ttelu puolestaan johtaa<br />
käytännössä siihen, että mediasisältöjen pitää sopia<br />
varsin heterogeeniselle joukolle. Varsinkin television<br />
seuraa siitä, että parhaaseen katseluaikaan<br />
pyritään tavoittamaan<br />
mahdollisimman suuri ihmisjoukko?<br />
<strong>ja</strong> radion kohdalla tämä tarkoittaa helposti ohjelmistoa,<br />
joka ärsyttää mahdollisimman pientä osaa potentiaalisesta<br />
yleisöstä.<br />
Myös Yleisradio on lähtenyt televisio- <strong>ja</strong> radiokanavillaan<br />
kaupallisesta mediasta tutulle segmentoinnin<br />
tielle. Eri kanavat suunnataan erilaisille vastaanotta<strong>ja</strong>pro<strong>fi</strong>ileille.<br />
Mainosrahoitteisessa mediassa tällainen<br />
pro<strong>fi</strong>lointi on tärkeää mainostajien erilaisten kohderyhmien<br />
tavoittamiseksi, mutta Yleisradiolla ei tällaisia<br />
paineita pitäisi olla. Velvoittaahan jo laki sen<br />
palvelemaan kaikkia kansalaisryhmiä.<br />
Yleisradion <strong>ja</strong> kaupallisen median<br />
toimintatapojen lähentyminen ei<br />
välttämättä ole hyvä signaali moniarvoisuuden<br />
perään haikailijoille.<br />
Moniarvoisuutta ei edistä sekään,<br />
että viime vuosikymmenten<br />
aikana medioiden omistus<br />
on keskittynyt vahvasti. Useat<br />
paikallismediatkin ovat suurten<br />
mediatalojen omistuksessa.<br />
Tämä on tarkoittanut muun<br />
muassa sisältöjen valtakunnallista<br />
yhdenmukaistumista. Eikä<br />
ilmiö rajoitu vain kansalliseen<br />
mediaan, vaan kyseessä on kansainvälinen<br />
suuntaus. Moni suomalaismedia<br />
on ainakin osittain<br />
ulkomaalaisomistuksessa, <strong>ja</strong> vastaavasti<br />
suomalaiset toimi<strong>ja</strong>t ovat laajentuneet<br />
maamme rajojen ulkopuolelle.<br />
[45]
tuu niin painetussa kuin sähköisessä mediassa. Samaa<br />
sisältöä tulee eri välineistä, jolloin eri medioiden sanomat<br />
yhdenmukaistuvat. Näin omista<strong>ja</strong>t hakevat<br />
kustannussäästöjä. Tätä voisi kutsua median tehotuotannoksi.<br />
Toimitta<strong>ja</strong>n työhön tällainen tehotuotanto<br />
tuo uusia haasteita. Kun samasta jutusta on tehtävä<br />
erilaiset versiot eri kanaviin, tähän käytetty aika on<br />
pois tiedonhankinnasta <strong>ja</strong> taustoituksesta.<br />
Usein on visioitu, että internet antaisi monta ääntä<br />
kuuluville, mutta varsinkin perinteisessä tiedonvälityksessä<br />
moniäänisyys on verkossakin kyseenalaista.<br />
Yleisradiota lukuun ottamatta Suomessa lähes kaikki<br />
mediat käyttävät Suomen tietotoimiston (STT) tai<br />
poikkeustapauksissa muutaman muun pienemmän<br />
uutistoimiston palveluita. Tämä tarkoittaa, että suuri<br />
osa kotimaisen median - myös suosituimpien nettiportaalien<br />
- tarjoamasta informaatiosta tulee samasta<br />
lähteestä.<br />
On tärkeää muistaa, että nimestään huolimatta STT<br />
ei ole mikään kansakunnan virallinen tietotoimisto,<br />
vaan yksi kaupallinen media muiden joukossa. Sen<br />
omistus <strong>ja</strong>kaantuu kymmenien mediayrityksen kesken,<br />
suurimpina Alma Media, Sanoma Osakeyhtiö<br />
<strong>ja</strong> TS-Yhtymä. Toimintatavoiltaan STT ei juurikaan<br />
eroa muusta mediasta.<br />
vapaus <strong>ja</strong> vastuu verkossa<br />
STT <strong>ja</strong> muut maailman tietotoimistot tuottavat <strong>ja</strong>tkuvaa<br />
uutisvirtaa eri medioiden käyttöön. Ne tekevät<br />
myös keskenään yhteistyötä, eli suuri osa STT:n ulkomaan<br />
uutisista tulee muilta maailman suurilta uutistoimistoilta,<br />
kuten Reutersilta <strong>ja</strong> AP:lta, jotka toimivat<br />
samoilla periaatteilla kuin muukin media. Internetissä<br />
tämä uutisvirta leviää lähes reaaliaikaisesti ympäri<br />
maailmaa. Jos <strong>ja</strong> kun verkon uutissivustot tarjoavat<br />
lähinnä suurten uutistoimistojen tuottamaa materiaalia,<br />
on internet tältä osin vain muun yleismedian<br />
<strong>ja</strong>tke.<br />
Internetissä on myös kansalaismediapuolensa, jossa<br />
jokainen voi ilmaista omia mielipiteitään, mutta sekin<br />
on osoittautunut tiedonvälityksen kannalta pulmalliseksi.<br />
Internetin ongelmat liittyvät pääasiassa verkossa<br />
julkaistun tiedon oikeellisuuteen. Kuka tahansa voi<br />
julkaista netissä mitä tahansa, jolloin puhe tiedonvälityksestä<br />
on ainakin jossain määrin harhaanjohtavaa.<br />
Verkon <strong>ja</strong>tkuvasti <strong>ja</strong>uhava huhumylly tuottaa ainakin<br />
yhtä paljon <strong>fi</strong>ktiota kuin faktaa.<br />
Internetissä harrastettavan tiedonvälityksen valvonta<br />
onkin noussut kestopuheenaiheeksi. Vastakkain ovat<br />
yleensä sananvapaus <strong>ja</strong> yksityisyydensuo<strong>ja</strong>. Kaiken<br />
mahdollisen tiedon julkituominen ei sovi yksiin lain<br />
kanssa. Netissä onkin tapahtunut paljon niin yksilöiden<br />
kuin yritystenkin oikeuksien loukkauksia.<br />
On esitetty, että internetissä julkaistu<strong>ja</strong> sisältöjä valvomaan<br />
olisi asetettava JSN:n kaltainen toimielin.<br />
Tämä koskee netissä toimivaa kansalaismediaa <strong>ja</strong> esimerkiksi<br />
keskustelupalsto<strong>ja</strong>, joiden paikoitellen alatyyliset<br />
<strong>ja</strong> jopa lainvastaiset sisällöt ovat kirvoittaneet<br />
vaatimuksia valvonnasta <strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sääntelystä.Varsinainen<br />
verkkojournalismi sen si<strong>ja</strong>an kuuluu joka tapauksessa<br />
JSN:n valvonnan piiriin.<br />
JSN:n puheenjohta<strong>ja</strong> Pekka Hyvärinen on muistuttanut,<br />
että internet on suhteellisen tuore innovaatio,<br />
joka ei ole vielä vakiinnuttanut muotoaan <strong>ja</strong> toimintatapo<strong>ja</strong>an<br />
vaan on nauttinut uutuuden suomasta<br />
vapaudesta. Ei ensimmäisiä autoilijoitakaan suitsittu<br />
säännöin, mutta autojen määrän kasvaessa liikennesäännöistä<br />
sopiminen kävi välttämättömäksi. Vapaan<br />
verkkoliikenteen puolestapuhu<strong>ja</strong>t tietenkin pelkäävät<br />
[46]
sääntelyn näivettävää vaikutusta, mutta eihän autoilukaan<br />
ole vähentynyt sääntöjen myötä, vaan päinvastoin<br />
lisääntynyt <strong>ja</strong>tkuvasti, <strong>ja</strong> laki on tarjonnut puitteet<br />
turvalliselle liikenteelle.<br />
Julkisen viestinnän sääntely - niin ristiriitaiselta kuin<br />
se kuulostaakin - on osa demokratiaa <strong>ja</strong> sananvapautta.<br />
Demokraattisen oikeusvaltion periaatteissa mielipiteenilmaisunvapaus<br />
ei nauti sen suurempaa suo<strong>ja</strong>a<br />
kuin muutkaan kansalaisvapaudet. Jos sananvapaus <strong>ja</strong><br />
yksilön intimiteettisuo<strong>ja</strong> käyvät ristiin, jommankumman<br />
on väistyttävä.<br />
Samoin rikokseen yllyttävien mielipiteiden ilmaisulle<br />
on asetettu rajo<strong>ja</strong> kaikissa demokraattisissa valtioissa.<br />
?<br />
• Internetin sisällöllisen sääntelyn<br />
vastusta<strong>ja</strong>t ovat vedonneet siihen,<br />
että käytännössä verkon valvonta olisi<br />
mahdoton tehtävä <strong>ja</strong> edellyttäisi orwellilaista<br />
valtakoneistoa. Pohtikaa tämän<br />
perustelun pätevyyttä.<br />
• Minkälaisissa asioissa sananvapauteen<br />
voidaan puuttua demokratian nimissä?<br />
• Media on perinteisesti toiminut portinvarti<strong>ja</strong>na,<br />
joka on suodattanut kansalaisten<br />
mielipiteet julkiselle keskusteluforuumeille.<br />
Internetin myötä tilanne on<br />
muuttunut. Pohtikaa muutoksen hyviä<br />
<strong>ja</strong> huono<strong>ja</strong> seurauksia.<br />
Tiettyjä asioita, kuten vaikkapa rasismiin kiihottamista,<br />
ei yksinkertaisesti sallita. Tällainen sensuurilta<br />
haiskahtava lainsäädäntö on herättänyt <strong>ja</strong> herättää<br />
<strong>ja</strong>tkuvasti keskustelua, mutta demokratian ihanteiden<br />
puitteissa se on tarpeellista. Miten kävisi, jos jonkun<br />
valtion tiedotusvälineet ryhtyisivät yksissä tuumin<br />
kannattamaan vähemmistöryhmien kansanmurhaa?<br />
Mediankin on oltava perustavien lakien valvonnassa,<br />
vaikka medialla olisi oikeus kritisoida lake<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> niiden<br />
säätäjiä.<br />
glObaali MeDia<br />
Verkostumisen myötä nykyihminen saa tietää lähes<br />
reaalia<strong>ja</strong>ssa, mitä missäkin maailmankolkassa tapahtuu.<br />
Kiitos nopean tiedonvälityksen, maailmankylä<br />
on tosiaan supistunut. Kuitenkin maailman tapahtumista<br />
saamamme tieto tulee pääasiassa vain muutamasta<br />
lähteestä, <strong>ja</strong> nämä lähteet myös suuntaavat<br />
kiinnostustamme maailman ilmiöihin. Siksi emme<br />
tiedä monia asioita, jotka voisivat hyvinkin olla meistä<br />
mielenkiintoisia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kuvamme<br />
maailmasta on peräisin pääasiassa länsimaisista<br />
medioista länsimaisin uutiskriteerein.<br />
Esimerkiksi suomalaismedialla on monta kirjeenvaihta<strong>ja</strong>a<br />
Yhdysvalloissa, mutta vain pari toimitta<strong>ja</strong>a<br />
kattaa koko laa<strong>ja</strong>n Afrikan mantereen uutisoinnin.<br />
Useimmiten kaukomailta raportoivat toimitta<strong>ja</strong>t “hallitsevat”<br />
alueensa vain länsimaiden uutistoimistojen<br />
uutisvirran perusteella.<br />
Vähemmän mediassa esiintyvien maiden sisäiset uutiset<br />
jäävät joko kokonaan varjoon, tai sitten sattumalta<br />
paikalla oleva toimitta<strong>ja</strong> kertoo jonkin paikallisväriä<br />
hahmottavan tarinan, jolla harvoin on mitään laajempaa<br />
merkitystä.<br />
[47]
Suomalaiset kyllä saavat tietää itselleen läheisiä asioita.<br />
Esimerkiksi Thaimaa on suomalaisille tuttu lomakohde,<br />
joten paikallisen pääministerin toilailut välittyvät<br />
nopeasti Pohjolaan. Sen si<strong>ja</strong>an läheisen Laosin<br />
ongelmat eivät välttämättä kiinnosta mediaa, koska<br />
siellä vierailee vain vähän suomalaisia turiste<strong>ja</strong>.<br />
Toki parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen<br />
verrattuna nykyään on mahdollista saada monipuolista<br />
tietoa myös kehittyvien maiden tilanteesta, mikäli<br />
seuraa aktiivisesti eri tiedotusvälineitä, mutta<br />
kaukomaita koskevat uutiset eivät saa länsimaisessa<br />
mediassa samaa painoarvoa kuin Euroopan <strong>ja</strong> Pohjois-Amerikan<br />
tapahtumat. Esimerkiksi vuonna 1994<br />
?<br />
• Internetistä löytyy paljon sivusto<strong>ja</strong>,<br />
joilla yksityishenkilöt <strong>ja</strong> järjestöt kertovat<br />
auliisti näkemyksiään maailman<br />
tapahtumista. Pohtikaa, miten moniarvoisuuden<br />
toteutuminen voidaan<br />
erottaa propagandasta.<br />
• Johtuuko länsimaiden median vähäinen<br />
kiinnostus Afrikan, Aasian <strong>ja</strong><br />
Etelä-Amerikan tapahtumiin yleisön<br />
vähäisestä kiinnostuksesta vai onko<br />
asia toisinpäin?<br />
Estonian uppoaminen sai enemmän huomiota kuin<br />
Ruandan kansanmurha, jossa tapettiin arviolta miljoona<br />
ihmistä.<br />
MeDia vallaNkaHvaSSa<br />
Medialla on paljon valtaa, <strong>ja</strong> siksi sitä kutsutaan neljänneksi<br />
valtiomahdiksi. Media pitkälti määrää, mitä<br />
puheenaiheita missäkin tilanteessa nousee esiin.<br />
Yleensä valtaan liitetään myös vastuu. Esimerkiksi<br />
kansanedusta<strong>ja</strong> joutuu mittauttamaan kannatuksensa<br />
joka neljäs vuosi. Jos luottamus katoaa, edusta<strong>ja</strong>a<br />
vaihdetaan.<br />
Journalistin ohjeissa todetaan, että journalisti on vastuussa<br />
lukijoilleen, eikä sisällöllistä päätösvaltaa saa<br />
luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. On kuitenkin<br />
epäselvää toteutuuko tämä periaate aina käytännössä.<br />
Viime kädessä sisällöllisen vastuun kantaa päätoimitta<strong>ja</strong>.<br />
Omistajille taas on tärkeää, että julkaisu myy. Julkaistujen<br />
tietojen oikeellisuuden valvonta jää Julkisen<br />
sanan neuvoston <strong>ja</strong> viime kädessä tuomioistuinten<br />
ratkaistavaksi.<br />
Tietenkin media on sikäli vastuussa vastaanottajilleen,<br />
että nämä voivat kulutuspäätöksillään vaikuttaa<br />
levikkiin <strong>ja</strong> siten omistajien keräämiin voittoihin. Jalo<br />
a<strong>ja</strong>tus on, että laatu tuo maksavia asiakkaita, jolloin<br />
median on panostettava laadukkaaseen journalimiin<br />
selvitäkseen kilpailusta.<br />
Valtaa media käyttää joka tapauksessa. Lähtökohta<br />
on, että jos jokin asia julkaistaan mediassa, se saa<br />
ympärilleen totuuden sädekehän. Medialla on velvollisuus<br />
kor<strong>ja</strong>ta julkaisemansa virheelliset tiedot, mutta<br />
vaikka jokin uutinen jälkeenpäin myönnettäisiin vääräksi,<br />
on vahinko jo tapahtunut. Virheelliset mielikuvat<br />
jäävät elämään.<br />
[48]
Juttujen kohteilla on myös vastineoikeus, mikäli he<br />
kokevat median antaneen heistä tai heidän toimistaan<br />
vääristyneen kuvan. Joskus toimittajilla on kuitenkin<br />
tapana kommentoida vastineita, jolloin viimeinen<br />
sana jää medialle. Yleensä mediaa vastaan taisteleminen<br />
onkin tuomittu Don Quijoten työksi.<br />
Median roolia vallankäyttäjänä ei voi korostaa liikaa<br />
koulutyössäkään, mutta tässä on syytä muistaa<br />
suopeuden periaate. Eivät sen enempää toimitta<strong>ja</strong>t<br />
kuin mediatalojen omista<strong>ja</strong>tkaan ole yleensä vallanhimoisia<br />
riiviöitä, jotka pyrkivät kyynisesti manipuloimaan<br />
kansaa omaksi hyödykseen. Yhtä hyvin tällainen<br />
uhkakuva sopisi opettajiin, joilla on melkoinen<br />
valta opiskelijoihinsa nähden. Mahdollisuus manipulointiin<br />
ei silti vielä tarkoita siihen ryhtymistä.<br />
?<br />
• Kelpaako kansansuosio median<br />
laadun takeeksi?<br />
• Etsikää kuvallisia esimerkkejä median<br />
vallankäytöstä.<br />
• Pitäisikö toimitta<strong>ja</strong>n olla vastuussa<br />
juttujensa sisällöstä lukijoille vai<br />
päätoimittajille?<br />
• Tutkikaa eri mediayhtiöiden omistuspoh<strong>ja</strong>a.<br />
Arvioikaa, näkyvätkö<br />
omista<strong>ja</strong>tahojen intressit medioiden<br />
julkaisupolitiikassa.<br />
• Etsikää esimerkkejä medioista, jotka<br />
eivät tavoittele toiminnallaan ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />
voittoa. Millaisia tavoitteita<br />
näillä näyttäisi olevan?<br />
[49]
Tekijänoikeudet <strong>ja</strong> yksityisyys<br />
Teokset <strong>ja</strong> tekijänoikeudet<br />
Opetta<strong>ja</strong> joutuu työssään usein kohtaamaan kysymyksen<br />
tekijänoikeuksista. Varsinkin Internet on johtanut<br />
tilanteeseen, jossa muiden tuottamaa informaatiota<br />
on helppo käyttää omiin tarkoituksiinsa. Verkosta<br />
kopioidut esseet <strong>ja</strong> esitelmät ovat valitettavasti juurtuneet<br />
osaksi opetta<strong>ja</strong>n arkea. Tekijänoikeuksien<br />
pohtimiseen kannattaa uhrata aikaa myös mediaopetuksessa,<br />
<strong>ja</strong> erityisesti ne on huomioitava erilaisia mediaprojekte<strong>ja</strong><br />
toteutettaessa.<br />
Tekijänoikeudet voidaan <strong>ja</strong>kaa moraalisiin <strong>ja</strong> taloudellisiin.<br />
Edellinen tarkoittaa karkeasti määriteltynä<br />
sitä, että kunnia on annettava sille, jolle se kuuluu.<br />
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei toisen tekemää<br />
työtä saa esittää omanaan. Siteerata saa, mutta lähde<br />
on mainittava.<br />
Taloudellinen tekijänoikeus sallii toisen työn käyttämisen<br />
vain sovittua korvausta vastaan. Tätä oikeutta<br />
polkee muun muassa verkossa ilman lupaa <strong>ja</strong>ettava<br />
tai julkaistava musiikki, mikä on herättänyt runsaasti<br />
keskustelua. Varsinkin monella verkkomaailmassa<br />
kasvaneella nuorella on ollut vaikea ymmärtää, miksei<br />
esimerkiksi itse ostettu<strong>ja</strong> levyjä saisi ladata omille<br />
nettisivulleen muiden kuunneltavaksi, kun niistä on<br />
jo kerran maksettu.<br />
Millaisia töitä tekijänoikeus sitten koskee? Alun perin<br />
tekijänoikeuslainsäädäntö on laadittu ennen muuta<br />
taiteellisen toiminnan turvaamiseksi. Tekijänoikeudet<br />
koskevat nimenomaan teoksia. Nykymaailmassa<br />
teoksen määritelmä on kuitenkin liukuva, <strong>ja</strong> melkein<br />
mikä tahansa tuotos saattaa ylittää teoskynnyksen.<br />
Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että teos on kokonaisuus,<br />
jossa näkyy tekijänsä persoonallinen jälki. Esimerkiksi<br />
muutaman rivin perusuutinen ei täytä teoksen<br />
kriteereitä, koska käytännössä sellaisen voisi laatia<br />
kuka tahansa. Myöskään viralliset asiakir<strong>ja</strong>t, kuten<br />
komiteamietinnöt, eivät käy teoksesta.<br />
Tekijänoikeudet eivät koske ideoita. Toisten a<strong>ja</strong>tuksia<br />
saa käyttää hyväkseen mielin määrin, <strong>ja</strong> ideoiden kierrätykseenhän<br />
koko inhimillinen kulttuuri perustuu.<br />
Tosin tässäkin moraalisen oikeuden vaatimus edellyttää<br />
joissain tapauksissa alkuperäisen idean esittäjän<br />
mainitsemista lähteenä. Esimerkiksi tiedotusvälineet<br />
usein ilmoittavat tuoreita uutisia kertoessaan, mikä<br />
media on uutisen ensimmäisenä julkaissut.<br />
Koulujen mediaopetuksessa tekijänoikeuksia koskevat<br />
ongelmat liittyvät useimmiten kuvien <strong>ja</strong> musiikin<br />
käyttöön. Julkaisuissa ei saa ilman lupaa käyttää tekijänoikeuksien<br />
suo<strong>ja</strong>amaa materiaalia. Esimerkiksi<br />
koululehteen ei saa kopioida valokuvia internetistä<br />
ilman kuvaa<strong>ja</strong>n lupaa eikä julkisesti esitettävään elokuvaprojektiin<br />
saa luvatta liittää tekijänoikeuksien<br />
alaista musiikkia.<br />
Mitä saa julkaista?<br />
Koulun mediaopetuksessa on syytä painottaa erityisesti<br />
sitä, että ihmisen koko elämä ei ole julkista.<br />
[51]
Tekijänoikeuksien suo<strong>ja</strong><br />
Laki tekijänoikeuksista ei määrittele tarkasti<br />
tekijänoikeuden suo<strong>ja</strong>n piiriin kuuluvia teoksia,<br />
mutta niitä voivat olla ainakin kir<strong>ja</strong>t,<br />
lehdet, maalaukset, valokuvat, elokuvat,<br />
sävellykset, sanoitukset, näytelmät, kartat<br />
<strong>ja</strong> tietokoneohjelmat. Tekijänoikeus koskee<br />
teoksen kappaleiden valmistamista <strong>ja</strong> levittämistä<br />
sekä teoksen julkista esittämistä.<br />
Teoksen kappaleiden valmistamiseksi katsotaan<br />
tallentaminen <strong>ja</strong> kopioiminen millä<br />
tahansa teknisellä menetelmällä. Teoksen<br />
kappaleiden levittämistä yleisön saataville<br />
ovat esimerkiksi niiden myyminen, vuokraaminen<br />
tai lainaaminen. Julkiseen esittämiseen<br />
sisältyvät elävien esitysten lisäksi<br />
radio- <strong>ja</strong> televisiolähetykset sekä musiikin<br />
esittäminen äänitteiltä.<br />
Pääsääntöisesti tekijänoikeus on voimassa<br />
tekijän eliniän <strong>ja</strong> 70 vuotta hänen<br />
kuolinvuotensa päättymisestä, mutta<br />
valokuvien suo<strong>ja</strong>-aika riippuu tapauksesta.<br />
Teokseksi tulkitun valokuvan tekijänoikeus<br />
on sama kuin teoksilla yleensä, mutta<br />
muiden valokuvien suo<strong>ja</strong>-aika on voimassa<br />
50 vuotta kuvan ottamisesta.<br />
Esimerkiksi koulutiloissa otettu<strong>ja</strong> kuvia ei saa pääsääntöisesti<br />
julkaista ilman kuvissa esiintyvien henkilöiden<br />
lupaa.<br />
Opetta<strong>ja</strong> ei voi antaa omalle oppitunnillekaan kuvauslupaa<br />
vaikkapa televisioryhmälle, joka on tekemässä<br />
juttua koulun perinteistä. Mikäli kuvissa näkyy opiskelijoita,<br />
tulisi heiltä jokaiselta erikseen kysyä lupa<br />
kuvaamiseen. Alaikäisten kohdalla kuva tulisi pyytää<br />
vanhemmilta, vaikka tästä harva vanhempikaan on<br />
tietoinen. Jotkut toimitta<strong>ja</strong>t ovat kuitenkin tulkinneet<br />
koulujen pihat, aulat <strong>ja</strong> käytävät julkisiksi tiloiksi, joissa<br />
kuvaaminen ei edellytä lupaa.<br />
Nykyisenä ”nettijournalismin” aikakautena monelle<br />
saattaa tulla yllätyksenä se, ettei ihmisten yksityisasioista<br />
ole lupa kertoa julkisuuteen mitä tahansa. Hyvään<br />
journalistiseen tapaan ei kuulu edes rikoksista<br />
tuomittujen nimien julkistaminen mediassa, ellei<br />
rangaistus ole huomattavan kova tai rikos ole yhteiskunnallisesti<br />
merkittävä. Naapurin rattijuopumustuomion<br />
pal<strong>ja</strong>staminen omassa nettiblogissa saattaa<br />
ylittää yksityisyydensuo<strong>ja</strong>n loukkaamisen kynnyksen.<br />
Mediassa julkisen <strong>ja</strong> yksityisen ra<strong>ja</strong> hämärtyy. Juorulehdet<br />
kertovat julkkiksista asioita, jotka keskivertokansalaisen<br />
kohdalla johtaisivat käräjille. Julkisuuden<br />
henkilöitä kohdellaan lainkin mukaan eri tavalla kuin<br />
tavallista kaduntallaa<strong>ja</strong>a. Varsinkin julkisissa viroissa<br />
olevien on varauduttava erilaiseen mediakohteluun<br />
kuin muiden. Nyrkkisääntö kuuluu, että mitä merkittävämmässä<br />
yhteiskunnallisessa tehtävässä ihminen<br />
toimii, sitä vähemmän yksityisyyden suo<strong>ja</strong>a hänellä<br />
on.<br />
Silti julkisuuden henkilöilläkin on oikeus yksityiselämään.<br />
Pääministeri Matti Vanhasen nostama oi-<br />
[52]
keusjuttu entisen naisystävänsä pal<strong>ja</strong>stuskir<strong>ja</strong>a vastaan<br />
on osoitus tästä. Oikeuskäsittelyssä testattiin<br />
nimenomaan poliitikon yksityisyydensuo<strong>ja</strong>a, sillä jos<br />
kyseessä olisi ollut ”mattimeikäläisen morsian”, korvausvelvollisuutta<br />
ei olisi edes kyseenalaistettu. Tosin<br />
kir<strong>ja</strong>akaan tuskin olisi julkaistu.<br />
Internet hämärtää erityisesti julkisuuden <strong>ja</strong> yksityisen<br />
ra<strong>ja</strong>nkäyntiä. Ihmiset palastavat netissä itsestään asioita,<br />
joita perinteinen media ei julkaisisi. Yksityishenkilöiden<br />
itsestään tekemät ”verkkopal<strong>ja</strong>stukset” ovat<br />
kuitenkin avoimen verkon periaatteen mukaisesti julkisia,<br />
joten medialla on JSN:n tulkinnan mukaan oikeus<br />
esimerkiksi siteerata niitä. Kotona yösydämellä<br />
kirjoitettu keskustelunavaus tai blogikommentti voi<br />
tekijästään tuntua intiimiltä, mutta enter-nappulan<br />
painalluksen jälkeen se on julkista riistaa.<br />
Sen si<strong>ja</strong>an yksityiskeskusteluiden luvaton siteeraaminen<br />
saattaa johtaa syytteisiin yksityisyyden loukkaamisesta.<br />
Edes julkisella paikalla käytyä keskustelua ei<br />
lain mukaan katsota välttämättä julkiseksi. Esimerkiksi<br />
satunnaisen ohikulki<strong>ja</strong>n jutustelun nauhoittaminen<br />
<strong>ja</strong> julkaiseminen on pääsääntöisesti lainvastaista.<br />
On myös hyvä tietää, että yksityisyyden suo<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong><br />
kotirauhan rikkominen ovat asianomista<strong>ja</strong>rikoksia,<br />
joista virallinen syyttäjä ei voi nostaa syytettä oman<br />
harkintansa perusteella. Kansalaisten odotetaan valvovan<br />
itse yksityisyytensä piiriä. Valtakunnansyyttäjä<br />
voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta,<br />
jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä<br />
käyttäen <strong>ja</strong> erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen<br />
nostamista.<br />
käsittelyyn. Kyse on yleensä sananvapauden <strong>ja</strong> yksityisyyden<br />
suo<strong>ja</strong>n välisestä jännitteestä. Kun nämä<br />
kaksi perusoikeutta joutuvat törmäyskurssille, tarvitaan<br />
herkkyyttä sille, mikä elämässä on yksilölle merkityksellistä.<br />
Oikeuden lin<strong>ja</strong>nvedon mukaan esimerkiksi opetta<strong>ja</strong>n<br />
lauluesitystä koulun kevätjuhlassa ei saa julkaista internetissä<br />
ilman esittäjän lupaa. Opiskelijoille kannattaa<br />
muistuttaa, että kamerakännykällä tulee helposti<br />
syyllistyttyä huomaamattaan rikokseen.<br />
?<br />
• Millaisia tekstejä <strong>ja</strong> kuvia voi<br />
painaa vaikkapa koululehteen<br />
ilman erillistä lupaa?<br />
• Luo itsellesi julkinen rooli. Pohdi,<br />
mitkä olisivat oman julkisuutesi ra<strong>ja</strong>t.<br />
• Kosovon sodan jälimainingeissa<br />
maakuntaa hallinnoinut YK lakkautti<br />
erään kosovolaisen sanomalehden,<br />
koska se oli julkaissut kuvia<br />
sotarikoksista epäillyistä serbeistä,<br />
jotka murhattiin pian lehden<br />
ilmestymisen jälkeen. Pohdi,<br />
millaisissa tapauksissa medialla<br />
on oikeus julkaista rikoksista<br />
epäiltyjen tieto<strong>ja</strong>?<br />
Julkisuuden <strong>ja</strong> yksityisen ra<strong>ja</strong>nveto ei ole helppoa<br />
oikeusoppineillekaan, joten pelkkä lainsäädännön<br />
opettelu ei riitä myöskään koulutyössä tämän teeman<br />
[53]
Yksityisyyttä suo<strong>ja</strong>avaa lainsäädäntöä<br />
Suomen perustuslain mukaan jokaisen yksityiselämä,<br />
kunnia <strong>ja</strong> kotirauha on turvattu. Yksityiselämän<br />
piiriä sen si<strong>ja</strong>an ei ole tarkasti määritelty<br />
laissa, vaan se on jätetty tuomioistuimen kussakin<br />
yksittäistapauksessa arvioitavaksi. Yleensä yksityiselämään<br />
on katsottu kuuluvan perhe-elämä,<br />
vapaa-a<strong>ja</strong>n käyttö, terveys <strong>ja</strong> ihmissuhteet. Sen<br />
ulkopuolelle taas jäävät henkilön menettely julkisessa<br />
virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä,<br />
politiikassa tai muussa näihin rinnastettavassa<br />
toiminnassa. Rikoslain 24 luvussa todetaan muun<br />
muassa seuraavaa:<br />
8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen<br />
Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä<br />
tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville<br />
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vih<strong>ja</strong>uksen tai<br />
kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa<br />
tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa,<br />
on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta<br />
tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään<br />
kahdeksi vuodeksi.<br />
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä<br />
sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vih<strong>ja</strong>uksen tai kuvan<br />
esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa<br />
virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä<br />
toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin<br />
mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen<br />
yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.<br />
9 § Kunnianloukkaus<br />
Joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vih<strong>ja</strong>uksen siten,<br />
että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä<br />
loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa,<br />
taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla<br />
halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta<br />
sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.<br />
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena<br />
ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn<br />
politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa<br />
tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa<br />
julkisessa toiminnassa <strong>ja</strong> joka ei selvästi ylitä sitä,<br />
mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.<br />
[54]<br />
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää<br />
kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vih<strong>ja</strong>uksen siten,<br />
että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle,<br />
jolle vaina<strong>ja</strong> oli erityisen läheinen.
10 § Törkeä kunnianloukkaus<br />
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa<br />
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten<br />
toimittamalla tieto tai vih<strong>ja</strong>us lukuisten ihmisten saataville taikka<br />
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen<br />
suurta tai tuntuvaa vahinkoa <strong>ja</strong> kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena<br />
arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä<br />
kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään<br />
kahdeksi vuodeksi.<br />
5 § Salakuuntelu<br />
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa<br />
1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta<br />
ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa <strong>ja</strong> joka tapahtuu<br />
tai syntyy kotirauhan suo<strong>ja</strong>amassa paikassa, taikka 2) muualla<br />
kuin kotirauhan suo<strong>ja</strong>amassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole<br />
tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa<br />
olosuhteissa, joissa puhu<strong>ja</strong>lla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen<br />
kuulevan hänen puhettaan, on tuomittava salakuuntelusta sakkoon<br />
tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.<br />
6 § Salakatselu<br />
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa<br />
1) kotirauhan suo<strong>ja</strong>amassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa<br />
tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa<br />
henkilöä taikka 2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa,<br />
huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa<br />
henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on tuomittava salakatselusta<br />
sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys<br />
on rangaistava.<br />
[55]
journalistin ohjeet<br />
Esipuhe<br />
Journalistin ohjeet <strong>ja</strong> Julkisen sanan neuvosto (JSN) ovat joukkoviestinnän<br />
itsesääntelyn perusta. Ohjeisiin on kiteytetty<br />
journalistien <strong>ja</strong> julkaisijoiden näkemys siitä, millaisten eettisten<br />
periaatteiden mukaan he haluavat suomalaisen joukkoviestinnän<br />
toimivan.<br />
JSN on ohjeiden tulkitsi<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> erotuomari. Sille voi kannella jokainen,<br />
joka haluaa asiantuntevan tulkinnan siitä, onko mediassa<br />
toimittu vastoin hyvää journalistista tapaa.JSN voi myös<br />
ottaa kantaa pyrkimyksiin rajoittaa sanan- <strong>ja</strong> julkaisemisen<br />
vapautta.<br />
Journalistin ohjeet on vahvistettu Julkisen sanan neuvoston<br />
kannatusyhdistyksessä, joka edustaa itsesääntelyyn sitoutuneita<br />
journalistien <strong>ja</strong> julkaisijoiden yhteisöjä sekä JSN:n perussopimuksen<br />
erikseen allekirjoittaneita joukkoviestimiä.<br />
Journalistin ohjeilla on siten käytännössä koko joukkoviestintäalan<br />
hyväksyntä <strong>ja</strong> tuki. Se antaa suomalaiselle itsesääntelylle<br />
vahvan perustan.<br />
Johdanto<br />
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä<br />
journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa<br />
tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> mielipiteitä.<br />
Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista<br />
käyttämistä joukkoviestimissä <strong>ja</strong> edistää ammattieettistä<br />
keskustelua.<br />
Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä. Ne on laadittu<br />
vain alan itsesääntelyä varten. Ohjeita ei ole tarkoitettu käytettäviksi<br />
rikos- tai vahingonkorvausvastuun perusteena.<br />
Ammatillinen asema<br />
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen<br />
<strong>ja</strong> katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä<br />
yhteiskunnassa tapahtuu.<br />
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin<br />
perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa<br />
luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.<br />
3. Journalistilla on oikeus <strong>ja</strong> velvollisuus torjua painostus tai<br />
houkuttelu, jolla yritetään oh<strong>ja</strong>ta, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.<br />
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä<br />
käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen<br />
mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etu<strong>ja</strong>, jotka voivat<br />
vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.<br />
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka<br />
ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan<br />
kanssa.<br />
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen<br />
omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys<br />
luki<strong>ja</strong>lle, kuuli<strong>ja</strong>lle <strong>ja</strong> katso<strong>ja</strong>lle selväksi.<br />
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa.<br />
Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tieto<strong>ja</strong>.<br />
Tietojen hankkiminen <strong>ja</strong> julkaiseminen<br />
8. Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.<br />
9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa.<br />
Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti<br />
merkittäviä seikko<strong>ja</strong> ei voida muutoin selvittää,<br />
journalisti voi tehdä haastattelu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> hankkia tieto<strong>ja</strong> myös<br />
tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.<br />
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin<br />
kun ne on aikaisemmin julkaistu.<br />
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä <strong>ja</strong> sepitteellisestä<br />
aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää<br />
harhaanjohtavasti.<br />
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää<br />
se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla<br />
hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.<br />
13. Uutisen voi julkaista ra<strong>ja</strong>llistenkin tietojen perusteella.<br />
Raportointia asioista <strong>ja</strong> tapahtumista on syytä täydentää, kun<br />
uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan<br />
loppuun saakka.<br />
14. Journalistilla on oikeus pitää tieto<strong>ja</strong> luottamuksellisesti antaneen<br />
henkilöllisyys salassa. Toimituksen on kunnioitettava<br />
tätä periaatetta.<br />
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- <strong>ja</strong> kuvateksteille, myyntijulisteille<br />
<strong>ja</strong> muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.<br />
Haastateltavan <strong>ja</strong> haastatteli<strong>ja</strong>n oikeudet<br />
16. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa<br />
asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on<br />
myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa<br />
välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu<br />
tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.<br />
17. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista<br />
on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti<br />
on mahdollista. Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausu-<br />
[56]
mia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen<br />
ulkopuolelle.<br />
18. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua<br />
vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen<br />
muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi<br />
kohtuutonta.<br />
19. Ilmoitusten <strong>ja</strong> toimituksellisen aineiston ra<strong>ja</strong> on pidettävä<br />
selvänä. Piilomainonta on torjuttava.<br />
Virheen kor<strong>ja</strong>aminen <strong>ja</strong> oma kannanotto<br />
20. Olennainen virhe on viipymättä kor<strong>ja</strong>ttava.<br />
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta<br />
aiotaan esittää tieto<strong>ja</strong>, jotka asettavat tämän erittäin<br />
kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus<br />
esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.<br />
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin<br />
kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen<br />
kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu<br />
julkaista hänen oma kannanottonsa.<br />
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman<br />
nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia<br />
lisäyksiä.<br />
24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen<br />
tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen<br />
esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.<br />
25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen kor<strong>ja</strong>amisesta<br />
on syytä neuvotella laati<strong>ja</strong>n kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei<br />
päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa<br />
muodossa.<br />
Yksityinen <strong>ja</strong> julkinen<br />
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää,<br />
kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta<br />
tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda<br />
esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.<br />
27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikko<strong>ja</strong><br />
voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on<br />
poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän<br />
suo<strong>ja</strong> on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.<br />
28. Sairaus- <strong>ja</strong> kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien <strong>ja</strong><br />
rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.<br />
29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa<br />
<strong>ja</strong> kuvata ilman asianosaisten suostumusta.<br />
30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän<br />
suo<strong>ja</strong>. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa.<br />
Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään<br />
alaikäisiä koskevia asioita.<br />
31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetieto<strong>ja</strong><br />
voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden<br />
ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana<br />
tuomitun henkilöllisyyden pal<strong>ja</strong>stamisessa on oltava erityisen<br />
pidättyväinen.<br />
32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla<br />
varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.<br />
33. Tieto<strong>ja</strong> rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä<br />
pidä julkaista, jos ne pal<strong>ja</strong>stavat erityisen arkaluonteisen rikoksen<br />
uhrin.<br />
34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suo<strong>ja</strong>ttava,<br />
ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.<br />
35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu<br />
uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun<br />
saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti<br />
pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa<br />
ennakolta kantaa syyllisyyteen.<br />
Suomen Journalistiliitto<br />
[57]
Medialukemistoa:<br />
Huovila, T. Toimitta<strong>ja</strong>. Tiedon etsijä <strong>ja</strong> vaikutta<strong>ja</strong>. WSOY<br />
2005.<br />
Journalismikritiikin vuosikir<strong>ja</strong> (Tiedotustutkimus-lehti).<br />
Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö <strong>ja</strong><br />
Tiedotusopillinen yhdistys.<br />
Kangas, S., Lundvall, A., Sintonen, S.(toim.): Lasten <strong>ja</strong><br />
nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- <strong>ja</strong><br />
viestintäministeriö 2008.<br />
Kantola, A. & Mörä, T. (toim.): Journalismia! Journalismia?<br />
WSOY 1998.<br />
Kivikuru, U. & Kunelius, R. (toim.): Viestinnän jäljillä.<br />
Näkökulmia uuden a<strong>ja</strong>n ilmiöön. (2. painos.) WSOY 2002.<br />
Seppänen, J. Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa.<br />
Vastapaino 2001.<br />
Suoranta, J. Kasvatus mediakulttuurissa.<br />
Mitä kasvattajien tulee tietää. Vastapaino 2003.<br />
Vigren, M. Lukion äidinkielen oppikir<strong>ja</strong>t<br />
mediakasvattajina. Pro gradu tutkielma. Turun yliopiston<br />
taiteiden tutkimuksen laitos 2008.<br />
Suomen Journalistiliito<br />
http://www.journalistiliitto.<strong>fi</strong>/<br />
Julkisen sanan neuvosto<br />
http://www.jsn.<strong>fi</strong><br />
Kotilainen, S., Sintonen S. (toim.): <strong>Mediakasvatus</strong> 2005,<br />
Kansalliset kehittämistarpeet. Oikeusministeriö 5/2005.<br />
Kunelius, R. Viestinnän vallassa. Johdatus<br />
joukkoviestinnän kysymyksiin. (5. uud. painos.) WSOY<br />
2003.<br />
Kynäslahti, H., Kupiainen, R., Lehtonen, M. (toim.):<br />
Näkökulmia mediakasvatukseen. <strong>Mediakasvatus</strong>seuran<br />
julkaisu 2007.<br />
Nieminen, H. & Pantti, M. Media Markkinoilla. Johdatus<br />
joukkoviestintään <strong>ja</strong> sen tutkimukseen. Loki-kir<strong>ja</strong>t 2004.<br />
Nordenstreng, K. & Wiio, Osmo A. (toim.): Suomen<br />
mediamaisema. (2. painos.) WSOY 2003.<br />
Perko T., Salokangas R. & Luostarinen H. (toim.): Median<br />
varjossa. Mediainstituutti, Jyväskylän yliopisto 2002.<br />
Pietilä, A-P. Uutisista viihdettä, viihteestä uutisia. Median<br />
muodonmuutos. Art House 2007<br />
Salo, M. Imageware -kuvajournalismi mediafuusiossa.<br />
Taideteollisen korkeakoulun julkaisu b 59, 2000.<br />
Seppänen, A. Ra<strong>ja</strong>pinto<strong>ja</strong> mediakasvatuksen<br />
maailmankaikkeuteen. Teoksessa: <strong>Mediakasvatus</strong> 2005.<br />
Kansalliset kehittämistarpeet. Oikeusministeriön julkaisu<br />
2005.<br />
[58]
[59]
<strong>Mediakasvatus</strong> kuuluu opetussuunnitelmiin aihekokonaisuutena niin perusopetuksessa<br />
kuin lukiossa. Läpäisyperiaatteella toteutettava mediaopetus<br />
on luonut tarpeen alan oppimateriaaleille. <strong>Kansalaisen</strong> <strong>ja</strong> median <strong>kohtaamisia</strong><br />
lähestyy aihetta journalistisen tiedonvälityksen näkökulmasta.<br />
Käsikir<strong>ja</strong> hahmottaa kuvaa niistä median toimintatavoista <strong>ja</strong> journalistisista<br />
perusasioista, joita jokaisen yläkoulun <strong>ja</strong> lukion opetta<strong>ja</strong>n olisi hyvä tuntea<br />
voidakseen toteuttaa mediakasvatuksen tavoitteita omassa työssään.<br />
Aineisto soveltuu mediaa ilmiönä tarkastelevan <strong>ja</strong> analysoivan mediaopetuksen<br />
tueksi. Käsikir<strong>ja</strong>ssa kartoitetaan median todellisuutta <strong>ja</strong> objektiivisen<br />
journalismin mahdollisuutta. Median roolia demokratiassa lähestytään moniäänisyyden<br />
toteutumisen <strong>ja</strong> valtakysymysten kannalta. Myös tekijänoikeuksien<br />
periaatteita sekä julkisen <strong>ja</strong> yksityisen ra<strong>ja</strong>nkäyntiä käsitellään. Journalistin<br />
ohjeet, uutiskriteerit sekä opetussuunnitelmat ovat kootusti esillä.<br />
Opetusviraston mediakeskuksen julkaisu<br />
Helsinki 2008
Change language