Metallipintojen teollinen maalaus (pdf) - Tikkurila

tikkurila.fi

Metallipintojen teollinen maalaus (pdf) - Tikkurila

Metallipintojen

teollinen

maalaus

T E C H N O L O G Y T O R E L Y O N


Metallipintojen

teollinen

maalaus

T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Metallipintojen

teollinen

maalaus

Toimituskunta

Raimo Flink

Tiina Killström

Juha Kilpinen

Pekka Kotilainen

Leena Tuisku

Julkaisija

Tikkurila Oy, Industrial Coatings

© Industrial Coatings

ISBN 978-952-5030-42-6

5. korjattu painos

Taitto

Keijo Korhonen

Paino

Tikkurila omatarvepaino

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S


Sisällysluettelo

1. Korroosio ................................................................................................................................................... 1

1.1 Ilmastollinen korroosio .......................................................................................................................... 2

1.2 Korroosio vedessä ............................................................................................................................... 2

1.3 Korroosio maassa ................................................................................................................................ 2

1.4 Korroosion ilmenemismuodot ............................................................................................................... 2

2. Maalaus korroosionestomenetelmänä .................................................................................................... 3

2.1 Katodireaktion estäminen ..................................................................................................................... 3

2.2 Anodireaktion estäminen ...................................................................................................................... 3

2.3 Sähkövirran kulun estäminen ............................................................................................................... 3

3. Pintakäsittelyn huomioonottaminen teräsrakenteiden suunnittelussa ............................................... 4

3.1 Syövyttävien olosuhteiden välttäminen ................................................................................................ 4

3.2 Oikean materiaalin ja suojaustavan valinta .......................................................................................... 5

3.3 Korroosioherkkien ja maalausteknisesti epäedullisten rakenteiden välttäminen ................................. 5

3.4 Pintakäsittely ennen kokoonpanoa ...................................................................................................... 5

3.5 Pintakäsittely ja huoltomaalaukset kokoonpanon jälkeen .................................................................... 6

3.6 Mekaanisten vaurioiden vähentäminen ............................................................................................... 6

4. Korroosionestomaalauksen standardit ................................................................................................... 7

4.1 Standardien merkitys ........................................................................................................................... 7

4.2 Suomalaiset standardit ......................................................................................................................... 7

4.3 Maalien ja maalikalvojen testaukseen liittyvät standardit ..................................................................... 9

4.4 Yrityskohtaiset standardit ..................................................................................................................... 9

5.Pinnan puhdistus ja esikäsittely ............................................................................................................. 10

5.1 Esikäsittelytunnukset .......................................................................................................................... 10

5.2 Ruostumisasteet ................................................................................................................................. 10

5.3 Esipuhdistus ....................................................................................................................................... 11

5.3.1 Lian ja rasvanpoisto .................................................................................................................. 11

5.3.2 Alkaliset pesut ........................................................................................................................... 12

5.3.3 Liuotinpesu ............................................................................................................................... 12

5.3.4 Emulsiopesu ............................................................................................................................. 12

5.3.5 Kuivaus ..................................................................................................................................... 12

5.4 Esikäsittelyasteet ................................................................................................................................ 13

5.5 Esikäsittelyn laatuasteet ..................................................................................................................... 13

5.6 Ruosteenpoistomenetelmät ............................................................................................................... 13

5.6.1 Käsityökaluilla tai koneellisesti tehty puhdistus, St ................................................................... 13

5.6.2 Suihkupuhdistus, Sa ................................................................................................................. 16

5.6.2.1 Suihkupuhdistuksen esikäsittelyasteet (SFS-ISO 8501-1) ............................................ 16

5.6.2.2 Puhallusmateriaalit ........................................................................................................ 16

5.6.2.3 Pintaprofiili .................................................................................................................... 17

5.6.3 Vesisuihkutus (vesipuhallus) ..................................................................................................... 17

5.6.4 Termiset menetelmät ................................................................................................................. 17

5.6.5 Kemialliset menetelmät ............................................................................................................. 17

5.7 Fosfatointi ........................................................................................................................................... 17

T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


5.8 Kromatointi ......................................................................................................................................... 18

5.9 Tartuntamaalaus ................................................................................................................................. 18

5.10 Konepajapohjamaalaus ................................................................................................................... 18

6. Korroosionestomaalausmenetelmät ja-laitteet .................................................................................... 19

6.1 Sively .................................................................................................................................................. 19

6.2 Telaus ................................................................................................................................................. 19

6.3 Sivuilmaruiskutus ............................................................................................................................... 19

6.3.1 Ruiskumaalausmenetelmän läpimurto ...................................................................................... 19

6.3.2 Sivuilmalaitteen edut ja haitat ................................................................................................... 20

6.3.3 Sivuilmaruiskut .......................................................................................................................... 20

6.3.4 Sivuilmaruiskun suutinyhdistelmän valinta ................................................................................ 20

6.3.5 Siirtohyötysuhteen parantaminen ............................................................................................. 21

6.4 Suurpaineruiskutus ............................................................................................................................ 21

6.4.1 Suurpainemaalauksen periaate ................................................................................................ 21

6.4.2 Kaksikomponenttiset suurpaineruiskut ..................................................................................... 22

6.4.3 Suurpainemaalausmenetelmän edut ja haitat .......................................................................... 24

6.4.4 Ilma-avusteinen suurpaineruiskutus ......................................................................................... 24

6.4.5 Sähköstaattinen ruiskutus ......................................................................................................... 24

6.4.6 Sähköstaattinen keskipakoismenetelmä ................................................................................... 25

6.4.7 Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus ............................................................................................ 25

6.4.8 Sähköstaattinen suurpainemaalaus .......................................................................................... 25

6.4.9 Kuumasuurpaineruiskutus ........................................................................................................ 25

6.4.10 Miksi lämmittää maalia? .......................................................................................................... 26

6.4.11 Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate ja käyttö ................................................................. 26

6.5 Suurpainesuuttimet ............................................................................................................................ 27

6.6 Turvallisuusohjeet suurpaineruiskutuksessa ...................................................................................... 27

6.7 Muita pintakäsittelymenetelmiä........................................................................................................... 28

6.7.1 Kastomaalaus ........................................................................................................................... 28

6.7.2 Valelumaalaus ........................................................................................................................... 28

6.7.3 Jauhemaalaus ........................................................................................................................... 28

6.7.4 Ruiskuautomaatit ...................................................................................................................... 28

6.7.5 Robottiruiskutus ........................................................................................................................ 29

6.8 Ruiskutustekniikka .............................................................................................................................. 29

6.8.1 Pistoolin liipaisimen käyttö......................................................................................................... 29

6.8.2 Nopeuden ja etäisyyden suhde ................................................................................................ 29

6.8.3 Levyn ruiskutus ......................................................................................................................... 29

6.8.4 Pitkien kappaleiden ruiskutus ................................................................................................... 29

6.8.5 Pistoolin etäisyys ....................................................................................................................... 29

6.8.6 Sisä- ja ulkokulmien ruiskutus ................................................................................................... 30

6.8.7 Kapeat kohteet .......................................................................................................................... 30

6.8.8 Monimuotoisten kappaleiden ruiskutus .................................................................................... 31

7. Maalausolosuhteet .................................................................................................................................. 32

7.1 Kosteuden ja lämpötilan vaikutus ...................................................................................................... 32

7.2 Ilman lämpötila ja kalvon muodostus ................................................................................................. 32

8. Maalityypit ................................................................................................................................................ 34

8.1 Maalien jaottelu kuivumistavan mukaan ............................................................................................ 34

8.1.1 Fysikaalisesti kuivuvat maalit .................................................................................................... 34

8.1.2 Kemiallisesti kuivuvat maalit ..................................................................................................... 34

8.1.3 Vesiohenteiset maalit ................................................................................................................ 34

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S


8.2 Alkydimaalit ........................................................................................................................................ 35

8.2.1 Vesiohenteiset Fontelac -alkydimaalit ....................................................................................... 35

8.2.2 Liuoteohenteiset Temaprime- ja Temalac -alkydimaalit ............................................................ 35

8.3 Epoksimaalit ....................................................................................................................................... 36

8.3.1 Vesiohenteiset Fontecoat -epoksimaalit ................................................................................... 37

8.3.2 Liuoteohenteiset Temabond- ja Temacoat -epoksimaalit ......................................................... 37

8.3.3 Temaline -epoksipinnoitteet ja -tankkimaalit ............................................................................ 39

8.4 Polyuretaanimaalit .............................................................................................................................. 40

8.4.1 Vesiohenteiset Fontedur -polyuretaanimaalit ............................................................................ 40

8.4.2 Liuoteohenteiset Temadur- ja Temathane -polyuretaanimaalit ................................................. 40

8.5 Oksiraaniesterimaalit .......................................................................................................................... 41

8.5.1 Duasolid -oksiraaniesterimaalit ................................................................................................. 41

8.6 Polttomaalit ......................................................................................................................................... 42

8.6.1 Vesiohenteiset Fontetherm -polttomaalit ................................................................................... 42

8.6.2 Liuoteohenteiset Tematherm -polttomaalit ................................................................................ 42

8.7 Kloorikautsumaalit .............................................................................................................................. 42

8.7.1 Temachlor- kloorikautsumaali .................................................................................................... 42

8.8 Akryylimaalit ....................................................................................................................................... 42

8.8.1 Vesiohenteiset Fontecryl -akryylimaalit ..................................................................................... 42

8.8.2 Liuoteohenteiset Temacryl -akryylimaalit .................................................................................. 43

8.9 Sinkkipölymaalit ................................................................................................................................. 43

8.9.1 Vesiohenteiset Fontezinc -sinkkipölymaalit ............................................................................... 43

8.9.2 Liuoteohenteiset Temazinc- ja Temasil -sinkkipölymaalit .......................................................... 43

8.10 Silikonimaalit .................................................................................................................................... 44

8.10.1 Temal lämmönkestävät maalit ................................................................................................. 44

8.11 Polyvinyylibutyraalimaalit ................................................................................................................. 44

8.11.1 Temablast- ja Temaweld konepajapohjamaalit ....................................................................... 44

8.12 Vinyylimaalit ...................................................................................................................................... 44

8.12.1 Temanyl MS Primer vinyylimaalit ............................................................................................. 45

8.13 Bitumimaalit ...................................................................................................................................... 45

8.14 Jauhemaalit ...................................................................................................................................... 45

8.15 Palosuojamaalit ................................................................................................................................ 45

8.15.1 Vesiohenteinen Nonfire -palonsuojamaali ............................................................................... 45

8.15.2 Liuoteohenteinen Fireflex -palonsuojamaali ........................................................................... 45

9. Liuotteet ja ohenteet ............................................................................................................................... 46

9.1 Liuotetyypit ......................................................................................................................................... 46

9.2 Liuotuskyky ........................................................................................................................................ 46

9.3 Haihtumisluku ..................................................................................................................................... 46

9.4 Vesi ..................................................................................................................................................... 47

9.5 Syttymisherkkyys ................................................................................................................................ 47

10. Maalausjärjestelmät uudis- ja korjausmaalauksessa ........................................................................ 48

10.1 Eri maalikerrosten tehtävät ............................................................................................................... 48

10.2 Maalausjärjestelmän valinta ............................................................................................................. 48

10.3 Ympäristön rasitusluokat .................................................................................................................. 48

10.4 Standardijärjestelmien rajoittuneisuus ............................................................................................. 49

10.5 Maalausjärjestelmän merkintä ......................................................................................................... 49

10.6 Kuivakalvon nimellispaksuus NDFT ................................................................................................. 50

10.7 Huoltomaalaus ................................................................................................................................. 50

10.8 Maalityyppien tunnukset .................................................................................................................. 50

T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


11. Korroosionestomaalauksen kustannukset ja taloudellisuus ............................................................ 52

11.1 Kustannusten laskeminen ................................................................................................................ 52

12. Laatu pintakäsittelytyössä ................................................................................................................... 54

12.1 Laatu ................................................................................................................................................ 54

12.2 Sopimukset ...................................................................................................................................... 54

12.3 Henkilöstö, ammattitaito ja välineet .................................................................................................. 54

12.4 Teräsrakenne .................................................................................................................................... 54

12.5 Esikäsittelyt ...................................................................................................................................... 54

12.6 Olosuhteet ........................................................................................................................................ 55

12.7 Maalausmenetelmät ja välineet ........................................................................................................ 55

12.8 Maalit ja ohenteet ............................................................................................................................. 55

12.9 Maalaustyö ....................................................................................................................................... 55

12.10 Valmiin maalauksen tarkastus ........................................................................................................ 56

12.11 Tarkastusvälineet ............................................................................................................................ 56

12.12 Tarkastajan toimintatavasta ............................................................................................................ 56

13. Työturvallisuus ja ympäristönsuojelu ................................................................................................. 57

13.1 Maalaustyön terveyshaitat ............................................................................................................... 57

13.2 Tiedottaminen käyttöön liittyvistä vaaroista ...................................................................................... 57

13.2.1 Pakkausmerkinnät ................................................................................................................... 57

13.2.1.1 Reaktiiviset tuotteet ..................................................................................................... 57

13.2.1.2 Terveysvaaraa aiheuttavat tuotteet ............................................................................. 57

13.2.1.3 Ympäristövaaraa aiheuttavat tuotteet.......................................................................... 57

13.2.2 Käyttöturvallisuustiedotteet ..................................................................................................... 58

13.3 Tuotteiden valinta ja työn suunnittelu ............................................................................................... 58

13.4 Lainsäädäntö ................................................................................................................................... 58

13.5 Ympäristönsuojelu ............................................................................................................................ 58

13.5.1 Liuotepäästöt .......................................................................................................................... 58

13.6 Maalausjätteet .................................................................................................................................. 59

13.7 Pakkausjätteet .................................................................................................................................. 60

14. Sävytysjärjestelmät ............................................................................................................................... 61

15. Korroosionestomaalauksen käsitteitä ja sanoja ................................................................................ 62

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S


1. Korroosio

Korroosiolla tarkoitetaan metallien syöpymistä. Se

aiheuttaa muutoksia metallin ominaisuuksiin, mikä

usein voi johtaa metallin, sen ympäristön tai teknisen järjestelmän

vaurioitumiseen. Reaktio on tavallisesti luonteeltaan

sähkökemiallinen, jolloin ympäristönä on aina

vesi jossain muodossa.

Metallit esiintyvät luonnossa pääasiassa malmimineraaleina,

mm. oksideina ja sulfideina. Puhtaiden metallien

valmistaminen näistä yhdisteistä vaatii runsaasti

energiaa. Valmistuksen yhteydessä metalliin sitoutunut

energia pyrkii vapautumaan, ja metalli palaa alkuperäistä,

stabiilimpaa olomuotoaan muistuttavaan tilaan mm.

korroosioilmiöiden avulla.

Metallien korroosio perustuu korroosioparien eli galvaanisten

paikallisparien syntymiseen. Paikallispari voi

muodostua kahden eri metallin liitoskohdassa, mutta

myös saman metallin rakenne- tai pintaeroista johtuen.

Lisäksi tarvitaan sähköä johtava liuos eli elektrolyytti.

Tavallisimmin elektrolyyttinä toimii vesi. Korroosioparin

muodostuminen voi johtua myös elektrolyytin jonkin

komponentin, esimerkiksi hapen, pitoisuuseroista eri

paikkojen välillä (kuva 1.).

Korroosioparissa epäjalompi metalli tai metallinosa

muodostaa anodin ja jalompi metalli katodin. Yhteisellä

nimellä näitä kutsutaan elektrodeiksi. Korroosioreaktiossa

anodi syöpyy ja katodi säilyy. Reaktion nopeuteen

vaikuttavat anodin ja katodin välinen potentiaali- eli jännite-ero

sekä ympäristöolosuhteet.

Jalompi metalli (katodi)

Platina

Kulta

Hopea

Ruostumaton teräs

Nikkeli

Monel (2/3 Ni, 1/3 Cu)

Alumiinipronssi

Kupari

Messinki

Tina

Lyijy

Valurauta, saostamaton

Teräs, vähän saostettu

Hiiliteräs, valssattu

Kadmium

Alumiini

Sinkki

Magnesium

Epäjalompi metalli (anodi)

Taulukko 1. Metallien galvaaninen jännitesarja merivedessä (+25 °C).

Anodi

------>

------>

------>

Reaktiot

Metallin liukeneminen

Fe ------> Fe 2+ + 2e -

e

H 2


(hapan liuos)

Hapen pelkistyminen

O 2 + 4 H + + 4e - ------> 2H 2

O

(hapan liuos)

O 2 + 2 H 2

O + 4e - ------> 4OH -

(neutraali tai emäksinen liuos)

Katodi

4 S2- + 4H 2

O

(hapeton liuos)

Kuva 1. Raudan korroosiotapahtuma vesiliuoksissa.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

1


1.1 Ilmastollinen korroosio

Ilmastollisen korroosion nopeuteen vaikuttavat mm. ilman

suhteellinen kosteus, lämpötila, epäpuhtaudet,

pinnan asento ja sijainti rakenteessa. Ilmastollisen korroosion

voimakkuuden arvioimiseksi ilmasto-olosuhteet

voidaan luokitella maaseutu-, kaupunki-, teollisuus- ja

meri-ilmastoihin.

Märkäaika. Jotta metallin ilmastollista korroosiota

yleensä tapahtuisi, pitää metallin pintaa peittää elektrolyyttikalvo.

Tätä ajanjaksoa, jolloin metallin pinta on

kosteuden vaikutuksen alaisena, kutsutaan märkäajaksi.

Pinta voi kastua sateen, sumun tai kosteuden kondensoitumisen

seurauksena. Useille metalleille on löydettävissä

niin kutsuttu kriittinen suhteellisen kosteuden arvo,

jonka yläpuolella korroosio nopeutuu oleellisesti.

Metallin laadusta ja pinnalla mahdollisesti olevista korroosiotuotteista

tai muista yhdisteistä riippuen kriittisen

kosteuden arvo vaihtelee välillä 60–95 %. Kun syöpyminen

on kerran alkanut, sen jatkumiseen tarvittava ilman

kosteuspitoisuus voi olla vieläkin matalampi. Teräs voi

syöpyä ilman suhteellisen kosteuden ollessa alle 40 %,

jos pinnalla on kloridipitoisia suoloja.

Lämpötila. Lämpötila vaikuttaa korroosioon siten,

että korroosionopeus kasvaa lämpötilan kohotessa. Veden

jäätymispisteen alapuolella korroosio on vähäistä tai

sitä ei tapahdu ollenkaan. Kuitenkin epäpuhtaalla pinnalla

syöpyminen voi jatkua jopa pienellä pakkasella, sillä

monet suolat alentavat elektrolyyttinä toimivan veden

jäätymispistettä.

Ilman epäpuhtaudet. Kaksi tärkeintä ilman epäpuhtautta,

jotka kiihdyttävät metallin korroosiota ovat kloridit

ja rikkidioksidi. Rannikolla kloridit ovat peräisin merivedestä

ja niiden vaikutus vähenee nopeasti mentäessä

rannikolta sisämaahan päin. Muu kloridien lähde voi olla

esimerkiksi maantiesuola. Kloridien vaikutuksesta pintojen

kastumiseen tarvittava ilman suhteellisen kosteuden

arvo pienenee.

Lähinnä rikkipitoisista polttoaineista peräisin oleva

rikkidioksidin määrä ilmassa vaihtelee paikasta ja ajasta

riippuen voimakkaasti.

Rikkidioksidi muodostaa ilman kosteuden kanssa rikkihappoa.

Metallipinnalla rikkihappo muuttuu sulfaatiksi.

Sulfaatti-ionien vaikutusmekanismi metallien korroosiossa

vaihtelee eri metalleilla.

1.2 Korroosio vedessä

Korroosionopeus vedessä riippuu siitä, kuinka nopeasti

happi pääsee siirtymään metallipinnalle. Tähän vaikuttaa

muun muassa veden virtausnopeus, happipitoisuus,

lämpötila, biologinen toiminta ja liuenneet suolat. Luonnon

vesien syövyttävyys vaihtelee niiden kemiallisen

koostumuksen mukaan, ja nopeinta korroosio on merivedessä.

1.3 Korroosio maassa

Korroosio maassa on ääritapauksissaan samanlaista

kuin korroosio vedessä tai ilmassa, monissa tapauksissa

jotain siltä väliltä. Syövyttävänä ympäristönä maaperä

on heterogeeninen, huokoinen ympäristö, ja korroosionopeus

voi olla eri paikoissa hyvin erilainen.

1.4 Korroosion ilmenemismuodot

Metallien korroosiota voi tapahtua tasaisesti koko pinnalla

tai paikallisesti: piste-, piilo-, rako- tai jännityskorroosiona.

Yleinen korroosio tapahtuu tasaisesti, lähes samalla

nopeudella koko pinnalla. Esimerkkejä tästä ovat teräksen

ilmastollinen korroosio ja korroosio kemikaaleille altistetuissa

metallipinnoissa.

Pistekorroosiossa metalli syöpyy pienillä alueilla

synnyttäen paikallisia, kuoppamaisia syvänteitä. Esim.

pinnan karheus, liuoksen voimakas virtaus pintaa kohti

ja kloridi-ionit merivedessä voivat aiheuttaa paikallista

syöpymistä. Pistekorroosiota esiintyy yleensä metalleilla,

joiden korroosionkestävyys perustuu pintaa suojaavaan

passiivikerrokseen. Näitä ovat esim. alumiini ja ruostumaton

teräs.

Metallipinnalla olevien korroosiotuotteiden tai maalipinnan

rajalla voi esiintyä piilokorroosiota. Rakokorroosiota

esiintyy ahtaissa raoissa, syvennyksissä ja rei’issä,

joissa happea on vähän. Kloridi-ioni kiihdyttää sekä piilo-

että rakokorroosiota. Ruostumaton teräs on erittäin

herkkä tämäntyyppiselle korroosiolle.

Galvaanisessa korroosiossa samassa elektrolyytissä,

esim. merivedessä, epäjalompi ja jalompi metalli ovat

sähköisessä kontaktissa toisiinsa, jolloin epäjalompi

metalli syöpyy. Syöpyminen tapahtuu sitä nopeammin,

mitä pienempi epäjalomman metallin pinta on verrattuna

jalomman metallin pintaan, ja mitä suurempi metallien

jalousero on. Esim. niittiliitoksissa niitteihin ei voi valita

liitettäviä materiaaleja epäjalompaa metallia.

Jännityskorroosiota, korroosioväsymistä, eroosio- ja

kavitaatiokorroosiota aiheutuu, kun samanaikaisesti korroosion

kanssa metalliin kohdistuu mekaanista jännitystä

tai kulumista.

2 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


2. Maalaus korroosionestomenetelmänä

Korroosionestomaalauksella pyritään suojaamaan

metallipinta korroosiolta ja samalla saamaan kohteelle

haluttu ulkonäkö.

Maalikalvon kyky estää korroosiota perustuu maalikalvon

sisältämiin korroosionestopigmentteihin tai katodisen

suojauksen antavaan pigmentointiin sekä maalikalvon

tiiviyteen ja hyvään tarttuvuuteen alustaan. Usein

suojausvaikutus muodostuu mainittujen seikkojen yhdistelmästä.

Maalauksen avulla voidaan korroosio estää:

• estämällä katodireaktio

• estämällä anodireaktio

• aikaansaamalla suuri vastus korroosioparin virtapiiriin

Maaleissa käytetyt korroosionesto-ominaisuuksia parantavat

lisäaineet ja pigmentit estävät usein sekä katodi-

että anodireaktioita.

2.1 Katodireaktion estäminen

Katodireaktio estyy, kun hapen ja veden pääsy katodille

estetään. Maalikalvo toimii tällaisena eristäjänä

hidastamalla veden ja hapen kulkua maalikalvon läpi.

Esimerkiksi epoksimaalit muodostavat hyvin tiiviin kalvon

ja antavat näin hyvän suojan vaativissa olosuhteissa.

Maalikalvon paksuutta lisäämällä tai käyttämällä

maaleissa levymäisiä pigmenttejä voidaan maalikalvon

korroosionesto ominaisuuksia parantaa.

Katodireaktio voidaan myös estää käyttämällä sinkkiä

sisältäviä korroosionestopigmenttejä. Sinkki-ionit

saostuvat sinkkihydroksidiksi katodipinnoille ja estävät

näin muodostuvan suojakerroksen avulla katodireaktion.

Näitä korroosionestopigmenttejä kutsutaan katodisiksi

inhibiiteiksi.

2.2 Anodireaktion estäminen

Anodireaktiossa muodostuu maalikalvon alle rautaioneja,

jotka välittömästi olosuhteista riippuen muodostavat

erilaisia raudan yhdisteitä.

Anodisen reaktion pysäyttämiseksi pitää estää rautaionien

liukeneminen anodilla, esimerkiksi katodisella suojauksella

tai anodisen inhiboinnin avulla, jolloin anodialueille

muodostuu suojakerros. Katodisen suojan antavan

maalin täytyy sisältää runsaasti rautaa epäjalompia johtavia

pigmenttejä, kuten sinkkiä sinkkipölymaalissa.

Anodireaktio voidaan estää, kun aktiiviset korroosionestopigmentit

ottavat osaa erilaisista sekaoksideista

koostuvan anodialueiden suojakerroksen muodostumiseen.

Lisäksi korroosionestopigmentit suojaavat korroosiolta

saostamalla anodialueelle yhdisteitä, jotka eivät

läpäise rautaioneja. Tällaiset korroosionestopigmentit

ovat anodisia inhibiittejä. Esimerkkejä anodisista korroosionestopigmenteistä

ovat lyijymönjä, sinkkikromaatti ja

sinkkifosfaatti. Kromaatti- ja lyijypigmenttejä ei työterveydellisistä

syistä enää käytetä.

2.3 Sähkövirran kulun estäminen

Maalikalvon pitää muodostaa riittävän suuri vastus korroosioparin

välissä kulkevalle sähkövirralle. Maaleilla,

jotka eivät sisällä aktiivisia ruosteenestopigmenttejä,

korroosionesto perustuu kykyyn estää ionien kulkeutuminen

korroosioparin välillä. Tällaisia maaleja (esimerkiksi

Temaline-epoksipinnoitteet) käytetään estämään korroosiota

vesi- ja maaupotukseen tulevissa rakenteissa.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

3


3. Pintakäsittelyn huomioonottaminen

teräsrakenteiden suunnittelussa

Pintakäsittelyn kestävyys riippuu aina tehdyistä kokonaisratkaisuista.

Onnistuneeseen lopputulokseen

vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkästään rasitusolosuhteet

kestävä maalausjärjestelmä tai käytetyt

maalit.

Yksi tärkeimmistä rakenteen korroosiokestävyyteen

vaikuttavista tekijöistä on teräsrakenteen suunnittelu.

Perusta kunnolliselle pintakäsittelylle luodaan usein jo

suunnittelijan ”piirustuslaudalla”, jolloin tehdään pintakäsittelynkin

kannalta tarkoituksenmukaiset ratkaisut.

Kun pyritään optimaaliseen korroosiokestävyyteen

ja pintakäsittelytulokseen, on suunnittelussa huomioitava

koko pintakäsiteltävä rakenne ja rakenteen ”käyttäytyminen”

valmistuksen ja käytön aikana. Kestävyyteen

vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa pintakäsittelyn

ajankohta, paikka ja kesto, huoltomaalausmahdollisuudet

ja vieläpä asennustapa, -ajankohta ja -paikka. Pintakäsittelyn

kestävyyteen vaikuttavat myös rakenteiden

ympäristön, ”mikroilmaston”, vaihtelut vuodenaikojen,

seisokkien tai prosessien ajoaikojen mukaan.

Standardissa SFS-EN ISO 12944-3 annetaan ohjeita

korroosioeston ja -kestävyyden kannalta hyvän teräsrakenteen

suunnittelemiseksi.

Suunnittelijan mahdollisuudet vaikuttaa rakenteen

korroosiokestävyyteen ovat moninaiset. Korroosioneston

huomioivan oikean ratkaisun tulee olla teknisesti ja taloudellisesti

harkittu ainakin seuraavilta näkökannoilta:

3.1. Syövyttävien olosuhteiden

välttäminen

Rakenneosat sijoitetaan siten, että rakenne voidaan pitää

puhtaana ja kuivana. Huolehditaan siitä, että pintaan

satanut, roiskunut tai tiivistynyt vesi pääsee valumaan

pois.

Profiiliteräkset voivat kerätä pölyä, vettä, prosessista

tippuvia aineita jne. Nämä lisäävät korroosioriskiä ja

rakenteiden kuormitusta. Jos nesteitä kerääviä taskuja

ei voida välttää, tulee rakenteen alin kohta varustaa olosuhteisiin

nähden riittävän suurella reiällä ja pyrkiä ohjaamaan

tippuva neste ohi muun rakenteen.

Huono

Pölykertymiä

Parempi

Kuva 2. Esimerkkejä vettä, kosteutta ja likaa keräävistä rakenteista

sekä siitä, miten samat rakenteet voidaan muotoilla korroosionestoteknisesti

paremmiksi.

300

200

100

50

a

mm

100

700

h

mm

1000

Kuva 3. Standardin SFS-EN ISO 12944-3 ohjeet toisiaan lähellä olevien

pintojen minimietäisyyksiksi. Jotta pinnan esikäsittely, maalaus

ja huolto olisi mahdollista, on työntekijän nähtävä tämä pinta ja ulotuttava

pinnalle työkaluillaan. Sen vuoksi on tärkeää, että pinta on

nähtävissä ja että sille pääsee ulottumaan.

4 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


3.2 Oikean materiaalin ja suojaustavan

valinta

Vaarallisten galvaanisten parien syntyminen voidaan

välttää materiaalivalinnoilla, pitämällä epäjalomman metallin

pinta suurempana kuin jalomman, eristämällä metallit

toisistaan tai pinnoittamalla epäjalompi metalli joko

toisella järjestelmään paremmin soveltuvalla metallilla tai

eristävällä pinnoitteella, kuten korroosionestomaalilla.

3.3 Korroosioherkkien ja maalausteknisesti

epäedullisten rakenteiden

välttäminen

Rakenteen muoto ja sijainti vaikuttavat ratkaisevasti korroosionestomaalaukseen

ja kunnossapitoon ja sitä kautta

tietenkin myös maalauksen kestävyyteen ja kestoikään.

Korroosionestomaalattavan teräsrakenteen jokaisen pinnan

tulee sijaita siten, että se voidaan kunnolla esikäsitellä,

maalata ja tarkastaa.

On myös pyrittävä käyttämään korroosioneston kannalta

mahdollisimman edullisia muotoja. Hyvässä rakennesuunnittelussa

valitaan niin yksinkertaisia geometrisia

muotoja kuin mahdollista välttäen maalausta vaikeuttavia

teräviä kulmia.

3.4 Pintakäsittely ennen kokoonpanoa

Pinnat, joita ei voida pintakäsitellä kokoonpanon tai

asennuksen jälkeen, käsitellään etukäteen tai ne valmistetaan

syöpymisen kestävistä materiaaleista.

a

Lohkojen tai lohkon viereisen pinnan

välinen minimietäisyys (mm).

h Maksimietäisyys (mm), joka on työntekijän

saavutettavissa kapeassa tilassa.

a

a

Kahden lohkon välinen minimietäisyys a saadaan viereisen

sivun kaaviosta (Kuva 4.), h:n arvoon 1000 mm saakka.

Kuva 4. Standardin SFS-EN ISO 12944-3 ohjeet toisiaan lähellä olevien

pintojen minimietäisyyksiksi.

a

h

h

h

Toiminta

Raesuihkupudistus

Koneellinen

puhdistus

-neulapistoolilla

-hiertämällä/

hiomalla

Puhdistus käsityökaluilla

-harjaamalla/

hakkurilla

Työkalun pituus

(D 2

)

mm

Työkalun ja alustan

välinen etäisyys

(D 1

)

mm

Työskentelykulma

(α)

astetta

800 200...400 60...90

250...350

100...150

0

0

30...90

-

100 0 0...30

Metalliruiskutus 300 150...200 90

Maalin levitys

-ruiskuttamalla

-siveltimellä

-telalla

200...300

200

200

200...300

0

0

90

45...90

10...90

α

alusta

D 1

D 2

α työkalun lävistäjän ja alustan

välinen kulma

D 1

työkalun etäisyys alustasta

D 2

työkalun pituus

Taulukko 2. Standardin SFS-EN ISO 12944-3 mukaisia korroosionestotyössä käytettävien työkalujen tarvitsemia tyypillisiä etäisyyksiä.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

5


3.5 Pintakäsittely ja huoltomaalaukset

kokoonpanon jälkeen

Suunnittelussa pitää huomioida, että mahdollinen kokoonpanojen

ja asennusten jälkeinen pintakäsittely sekä

myöhemmin tehtävät huoltomaalaukset ovat mahdollisia

suorittaa. Rakenteet tulee varustaa huoltomaalausta

varten tarpeellisilla kannakkeilla ja kulkuteillä, kuten esimerkiksi

uusissa teräsrakenteisissa silloissa ja säiliöissä

tehdään.

3.6 Mekaanisten vaurioiden

vähentäminen

Rakenteeseen käyttöolosuhteissa mahdollisesti aiheutuvia

mekaanisia vaurioita, jotka voivat johtaa syöpymiseen,

pitää välttää.

Standardin SFS-EN ISO 12944-3 mukaisia korroosionestotyössä

käytettävien työkalujen tarvitsemia tyypillisiä

etäisyyksiä.

Standardin SFS-EN ISO 12944-3 ohjeet toisiaan lähellä

olevien pintojen minimietäisyyksiksi. Jotta pinnan esikäsittely,

maalaus ja huolto olisi mahdollista, on työntekijän

nähtävä tämä pinta ja ulotuttava pinnalle työkaluillaan.

Sen vuoksi on tärkeää, että pinta on nähtävissä ja että

sille pääsee ulottumaan.

Muistilista

korroosioneston kannalta hyvän teräsrakenteen tai

koneen suunnittelemiseksi

Valitse oikeat materiaalit.

Suunnittele mahdollisimman yksinkertainen, selkeä ja puhtaana

pysyvä rakenne.

Tarkista pitääkö rakenne palosuojamaalata. Huomioi tämä mitoituksessa.

Varmista luoksepäästävyys niin, että rakenteen kaikki

pinnat ovat pudistettavissa, maalattavissa ja tarkastettavissa.

Katso standardista SFS-EN ISO 12944-3 rakenteiden vähimmäisetäisyydet.

Vältä vettä ja roskia kerääviä kouruja.

Varusta välttämättömät kourut riittävän suurilla vesirei`illä.

Vältä vaakasuoria tasopintoja joiden päällä vesi ja lumi pysyvät.

Vältä teräviä kulmia. Huomaa, että leikatussa pellinreunassa on

kaksi terävää kulmaa, joista maali oikoo jättäen kulmat lähes

paljaiksi.

Muista ettei maali ole kittiä. Se ei täytä pienintäkään rakoa, vaan

jättää sen avoimeksi ja tunkeutuessaan osittain rakoon, jättää

myös raon reunat lähes paljaiksi.

Vältä katkohitsiä, se ruostuu varmasti.

Vältä pistehitsisaumoja, joihin pääsee vettä.

Muista, että täysin umpinainen putki tai kotelo ei ruostu sisältä,

avoin ruostuu.

Vältä kahden eri metallin eristämättömiä liitoskohtia.

Älä käytä ruostuvia pienosia, saranoita, kiinnittimiä jne.

Muista, että pulttiliitoksessa maalipinta tavallisesti rikkoutuu ja

ruostuminen alkaa. Sopivista aluslevyistä on apua.

Älä tee montaa pientä huoltoluukkua vaan mieluummin vähän ja

kunnollisia. Muista, että esim. säiliörakenteissa tarvitaan luukku

paitsi kulkemista, myös puhdistusmateriaalin poistoa ja tuuletusta

varten.

Määritä terästyön laatuaste (SFS 8145, SFS-EN ISO 8501-3).

Valitse esim. koneen alttiisiin kohtiin tumma värisävy, vauriot näkyvät

vähemmän.

Kysy jokaisen rakenneosan kohdalla: Onko tässä korroosioherkkiä

kohtia? Jos on, niin aloita kysely: Onko osa tarpeellinen,

pitääkö sen olla tällainen, tässä jne. Huomaat, että vähemmillä

osilla tulee parempi rakenne.

Älä pelkää arvostelua. Mene ”kentälle”. konepajalla, maalaamossa

ja käyttäjien puheilla saat moitteita, mutta myös tietoja,

joita muilla ei ole. Sinusta tulee alasi ”tietäjä”.

6 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


4. Korroosionestomaalauksen standardit

Korroosionestomaalausstandardeilla pyritään varmistamaan

parempi ja tasaisempi maalauksen laatu.

Hyvät standardit tukevat asiantuntemusta, mutta eivät

koskaan korvaa sitä.

4.1 Standardien merkitys

Standardisoinnin avulla luodaan yhdenmukaisia määritelmiä,

arvosteluperusteita ja vaatimuksia. Tämä helpottaa

kokonaisuuden hahmottamista määrätyllä tekniikan

alueella. Standardeissa määritelty yhteinen kieli ja

yhdenmukaiset toimintatavat helpottavat suunnittelua,

yhtenäistävät työtä, säästävät kustannuksia ja välttävät

päällekkäisyyksiä.

Standardi on yleensä suositus. Määräyksissä ja direktiiveissä

voidaan kuitenkin viitata standardeihin. Tällöin

nämä viitestandardit eli sovellettavat standardit ovat

sitovia asiakirjoja.

Sekä kansallisissa että kansainvälisissä korroosionestomaalausstandardeissa

annetaan vaatimuksia

maaliyhdistelmille, esikäsittelylle, maalaustyölle ja laadunvalvonnalle.

Maaliaineille ja maaleille ei yleensä esitetä

tarkkoja koostumusvaatimuksia, vaan kultakin maalityypiltä

edellytetään tiettyjä ominaisuuksia.

4.2 Suomalaiset standardit

Suomessa ovat käytössä seuraavat korroosionestomaalaukseen

liittyvät SFS-standardit:

SFS-EN ISO 12944: 1-8

Osa 1: Yleistä

Osa 2: Ympäristöolosuhteiden luokittelu

Osa 3: Rakenteen suunnitteluun liittyviä näkökohtia

Osa 4: Pintatyypit ja pinnan esikäsittely

Osa 5: Suojamaaliyhdistelmät

Osa 6: Laboratoriomenetelmät toimivuuden

testaamiseksi

Osa 7: Maalaustyön toteutus ja valvonta

Osa 8: Erittelyjen laatiminen uudisrakenteille

ja huoltomaalaukseen

SFS 8145

Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla

käsiteltyjen teräspintojen mekaaniset

esikäsittelymenetelmät ja -laatuasteet.

SFS-ISO 8501:1-4

Teräspintojen käsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla

tuotteilla. Pinnan puhtauden arviointi silmämääräisesti.

Osa 1: Teräspintojen ruostumisasteet ja esikäsittelyasteet.

Maalaamattomat teräspinnat ja aiemmista

maaleista kauttaaltaan puhdistetut teräspinnat.

Osa 2: Ennestään pinnoitetun teräksen esikäsittelyasteet

sen jälkeen kun aikaisemmat pinnoitteet

on poistettu paikoittain.

Osa 3: Hitsien, leikkaussärmien ja muiden pintavirheellisten

alueiden esikäsittelyasteet

Osa 4: Pinnan kunnon lähtötaso, esikäsittelyasteet ja

pikaruostumisasteet korkeavesipainesuihkutuk

sen yhteydessä.

SFS-ISO 8502

Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai

vastaavilla tuotteilla. Testit pinnan puhtauden arvioimiseksi.

Osa 2: Kloridin laboratoriomääritys puhdistetuilta pin

noilta.

Osa 3: Pölyn arviointi maalausta varten esikäsitellyiltä

teräspinnoilta (teippimenetelmällä).

Osa 4: Ohjeita kondensaation syntymisen tödennäköi

syyden arvioimiseksi ennen maalin levitystä.

Osa 5: Kloridin määritys maalausta varten esikäsitellyiltä

teräspinnoilta - ionidetektorimenetelmä.

Osa 6: Liukoisten epäpuhtauksien uutto analysointia

varten. Bresle-menetelmä.

Osa 8: Kenttämenetelmä kosteuden määrittämiseksi

refraktometrisesti.

Osa 9: Kenttämenetelmä vesiliukoisten suolojen määrittämiseksi

konduktiometrisesti.

Osa 11: Kenttämenetelmä vesiliukoisen sulfaatin määrittämiseen

sameusmittauksella.

Osa 12: Kenttämenetelmä vesiliukoisten rautaionien

määrittämiseen titrimetrisesti.

SFS-ISO 8503

Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai

vastaavilla tuotteilla. Teräspinnan määrittely.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

7


Osa 1: Laatuvaatimukset ja määritelmät ISO-pintaprofiilivertailukappaleille

suihkupuhdistetun pinnan

arviointia varten.

Osa 2: Pintaprofiilin arviointimenetelmä suihkupuhdistetulle

teräkselle. Vertailukappalemenetelmä.

Osa 3: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja

pintaprofiilin määritys. Mikroskooppimenetelmä.

Osa 4: ISO-vertailukappaleen kalibrointimenetelmä ja

pintaprofiilin määritys. Mittauskärkimenetelmä.

SFS-EN ISO 8504

Teräspintojen esikäsittely ennen maalien ja vastaavien

tuotteiden levitystä. Esikäsittelymenetelmät.

Osa 1: Yleiset periaatteet.

Osa 2: Raesuihkupuhdistus.

Osa 3: Puhdistus käsityökaluilla ja koneellisesti.

SFS-EN ISO 4628

Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi.

Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden,

määrän ja koon merkintä.

Osa 1: Yleistä ja merkintäjärjestelmä.

Osa 2: Rakkuloitumisasteen arviointi.

Osa 3: Ruostumisasteen arviointi.

Osa 4: Halkeilemisasteen arviointi.

Osa 5: Hilseilyasteen arviointi.

Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä.

Osa 7: Liituamisasteen arviointi samettimenetelmällä.

Osa 8: Viiltoa ympäröivän irtoamisen ja korroosion

arviointi.

Osa 10: Lankamaisen (filiform) korroosion arviointi.

SFS-ISO 4628-6

Maalit ja lakat. Pinnoitteiden huononemisen arviointi.

Yleisten virhetyyppien esiintymisen voimakkuuden,

määrän ja koon merkintä (luokittelu).

Osa 6: Liituamisasteen arviointi teippimenetelmällä.

SFS 5873

Metallirakenteiden korroosionestosuojamaaliyhdistelmillä.

Käyttösuositus prosessi- ja metalliteollisuudelle.

SFS-EN 10238

Automaattisesti suihkupuhdistetut ja konepajapohjamaalatut

rakenneterästuotteet.

PSK 2701

Metallirakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä.

Hankinta-asiakirjat.

PSK 2702

Kuumasinkittyjen teräsrakenteiden hankinta ja maalaus.

Käyttösuositus prosessiteollisuudelle.

Ruotsalaiset standardit BSK 99

Ruotsissa ovat käytössä Boverketin julkaisemat teräsrakenteiden

korroosionestomaalaussuositukset, jotka sisältyvät

Boverkets handbok om Stålkonstruktioner (BSK

99) teräsrakenteiden suunnittelu- ja pintakäsittelyohjeisiin.

BSK 99 pohjautuu suurelta osin standardiin SS-EN

ISO 12944, osat 1–7.

Ympäristöolosuhdeluokat määritetään standardin SS-EN

ISO 12944-2 mukaisiin luokkiin C1 – C5-M ja Im1 – Im3.

BSK 99:n sisältämät maalausjärjestelmät merkitään taulukoiden

8:72a–f mukaisesti. S-systeemit ovat SS-EN

ISO 12944-5 mukaisia ja N-systeemit kansallisia.

Tikkurila Oy, Industrial Coatings antaa tarvittaessa tiedot

hyväksytyistä maalausjärjestelmistä.

SSG standardit

Ruotsalaisen Standard Solutions Groupin (entinen Skogsindustriella

Standardiseringsgruppen) laatimat maalausstandardit

paperi- ja selluloosateollisuutta varten.

SSG 1021, 1997

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters

epoxi- eller polyuretangrundfärg GA, GK,

GS

SSG 1022, 1995

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Zinkpulverpigmenterad

epoxigrundfärg GB,GZ

SSG 1023, 1997

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Akryleller

vinylgrundfärg GE, GL

SSG 1024, 1997

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Yttolerant

olje- eller fet alkydgrundfärg GM, GP

SSG 1025, 1995

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters

oxiranestergrundfärg GR

SSG 1026, 1995

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters

epoxi- eller polyuretantäckfärg TA, TB,

TD

SSG 1027, 1995

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Akryleller

vinyltäckfärg TE, TL

SSG 1028

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Alkydtäckfärg

TM, TP

8 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


SSG 1029

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Tvåkomponenters

oxiranestertäckfärg TR

SSG 1030

Färger för korrosionsskydd av metalliska material. Lösningsmedelsfri

epoxi-, vinylester- eller polyestertäckfärg

TF, TG

SSG:n mukainen maalausjärjestelmä kirjoitetaan kokonaisuudessaan

esimerkiksi seuraavasti: SSG 1005-

GB40 TD160-SSG20

Tulkinta:

SSG Skogsindustriella Standard Solutions Group

1005- Standardi 1005

GB40 TEMAZINC 99, 40 µm

TD160 TEMACOAT RM 40, 160 µm

-SSG 20 SSG 1007 -värikartan mukainen värisävy

4.3 Maalien ja maalikalvojen testaukseen

liittyvät standardit

SFS-EN ISO 2064

Metalliset ja muut epäorgaaniset pinnoitteet. Paksuuden

mittauksen käsitteet ja määritelmät.

SFS-EN ISO 2813

Maalit ja lakat. Peilikiillon määritys ei-metallisille maalikalvoille

kulmilla 20°, 60° ja 85°.

SFS-EN ISO 1518

Maalit ja lakat. Naarmutuskoe.

SFS 3641 (ISO 1521)

Maalit ja lakat. Vedenkestävyyden määritys.

SFS-EN ISO 1522

Maalit ja lakat. Heilurikovuuden määritys.

SFS 3645 (ISO 2810)

Maalit ja lakat. Säänkestävyyden testaaminen ulkokenttäkokeilla.

SFS-ISO 9227

Korroosiokokeet keinotekoisissa kaasu ympäristöissä.

Suolasumukokeet.

SFS-EN ISO 1520

Maalit ja lakat. Venyvyyskoe.

SFS-EN ISO 2808

Maalit ja lakat. Kalvon paksuuden määrittä minen.

SFS-EN ISO 19840

Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä.

Pinnoitteiden kuivakalvonpaksuuden

mittaus ja hyväksymisperiaatteet karheilla pinnoilla.

SFS-EN ISO 2812

Paints and varnishes. Determination of resistance to liquids.

Part 1: Immersion in liquids other than water

Part 2: Water immersion method

SFS-EN ISO 3231

Paints and varnishes. Determination of resistance to

humid atmospheres containing sulfur dioxide (ISO

3231:1993)

SFS-EN ISO 6270-1

Paints and varnishes. Determination of resistance to humidity.

Part 1: Continuous condensation.

SFS-EN ISO 4624

Maalit ja lakat. Tarttuvuuden arviointi veto kokeella.

SFS-EN ISO 16276-1

Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä.

Pinnoitteen tartunnan ja koheesion (murtumislujuuden)

arviointi ja hyväksymiskriteerit. Osa 1: Irtivetokoe.

SFS-EN ISO 16276-2

Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä.

Pinnoitteen tartunnan ja koheesion (murtumislujuuden)

arviointi ja hyväksymiskriteerit. Osa 2: Hilaristikkokoe

ja X-viiltokoe.

SFS-EN ISO 9227

Paints and varnishes. Determination of resistance to

neutral salt spray (fog).

SFS standardeja sekä ulkomaalaisia standardeja ja standardivärikarttoja

myy Suomen Standardisoimisliitto SFS

r.y., PL 116, 00241 HELSINKI, puhelin (09) 149 9331.

4.4 Yrityskohtaiset standardit

Useat yritykset ovat laatineet käyttöönsä standardeja,

joissa on otettu huomioon tuotantolaitosten asettamat

erityisvaatimukset. Näihin kuuluvat myös projektikohtaiset

maalaustyöselitykset, joissa määritellään maalausjärjestelmä

ja noudatettava laatutaso.

Tikkurila Oy auttaa mielellään yrityskohtaisten standardien

ja maalaustyöselitysten laadinnassa.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

9


5. Pinnan puhdistus ja esikäsittely

Maalattavan pinnan puhdistus ja esikäsittely sisältää

kaikki ne toimenpiteet, joilla parannetaan maalikalvon

tarttuvuutta ja kestävyyttä. Huolellinen ja asianmukaisesti

valittu esikäsittely on onnistuneen maalauksen

perusta. Maalausvaurioista 50–70 % johtuu huonosta

esikäsittelystä.

Tarkoituksenmukainen ja taloudellinen esikäsittely

valitaan epäpuhtauden laadun sekä asennusaikaisen tai

lopullisen sijoituspaikan mukaisten rasitusolosuhteiden

mukaan. Samalla otetaan huomioon maaliyhdistelmän

vaatimukset ja maalattavan kappaleen muoto ja pintakäsittelyn

suorituspaikka.

5.1 Esikäsittelytunnukset

Esikäsittelytunnuksia käytetään valitun maalausyhdistelmän

yhteydessä maalaustyöselityksissä kertomaan,

millainen esikäsittely on tarpeen tehdä. Tunnukset on

esitetty taulukossa 3.

Esikäsittelytoimenpide

Lian ja rasvan poisto

Fosfatointi

Kromatointi

Happopeittaus

Tartuntamaalaus

Epoksikonepajapohja

Polyvinyylibutyraalikonepajapohja

Sinkkisilikaattikonepajapohja

Sinkkiepoksikonepajapohja

Teräsharjaus

Suihkupuhdistus

Liekkipuhdistus

Pyyhkäisysuihkupuhdistus

Paikallinen suihkupuhdistus

Paikallinen puhdistus käsi- tai konetyökaluilla

Paikallinen koneellinen puhdistus

Tunnus

Pe

Fo

Kr

Be

Ta

E, EPF

PVB, PVBF

SS, ESIZ

SE, EPZ

St

Sa

FI

SaS

PSa

PSt

PMa

A Teräspinta, jota laajalti peittää hyvin kiinni käsittely

valitaan epäpuhtauden laadun, oleva valssihilsekerros,

mutta jossa ruostetta on hyvin vähän tai ei lainkaan.

B Teräspinta, jolla on alkavaa ruostumista ja jolta valssihilsekerros

on alkanut irrota.

C Teräspinta, jolta valssihilse on ruostunut pois tai jolta

se voidaan kaapia, mutta jossa paljain silmin tarkasteltuna

on havaittavissa vähäistä kuoppakorroosiota.

D Teräspinta, jolta valssihilse on ruostunut pois ja jossa

paljain silmin tarkasteltaessa on havaittavissa yleistä

kuoppakorroosiota.

Tarkastelu tehdään paljain silmin joko päivänvalossa

tai samanarvoisessa keinovalossa. Ruostumisasteeksi

kirjataan maalattavan kappaleen huonoin ruostumisaste.

Myös aikaisemmin maalatulle pinnalle voidaan määrittää

standardin SFS-EN ISO 4628-3 mukaan ruostumisaste,

josta käytetään merkintää Ri 0...Ri 5 sen mukaan,

kuinka suuri osa maalatusta pinnasta on ruostunut. Standardisarjasta

SFS-EN ISO 4628 osat 1-6 löytyvät mallikuvat

niin maalatun pinnan ruostumisasteen kuin halkeilun,

hilseilyn tai kuplimisen arvioimiseen.

Aste

Ruostunut

pinta-ala (%)

Eurooppalainen

Ri 0 0 Re 0 10

Ri 1 0,05 Re 1 9

Ri 2 0,5 Re 2 7

Ri 3 1 Re 3 6

Ri 4 8 Re 5 4

ASTM

D610

Ri 5 40/50 Re 7 1-2

Taulukko 3. Esikäsittelytunnukset Taulukko 4. Maalatun pinnan ruostumisasteet (SFS-EN ISO 4628-3)

ja vastaava ruostunut pinta-ala sekä vastaavuudet muihin maalatun

pinnan ruostumisastestandardeihin.

5.2 Ruostumisasteet

Standardi SFS-ISO 8501-1 määrittelee maalaamattomalle

teräkselle neljä valssihilse- ja ruostumistasoa, jotka

ilmoitetaan ruostumisasteina A, B, C ja D määriteltyinä

standardissa sekä sanoin että esimerkkivalokuvin.

10 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


5.3 Esipuhdistus

Esipuhdistuksella maalattavalta pinnalta poistetaan erilaisilla

lian- ja rasvanpoistomenetelmillä ruosteen poistoa

ja maalausta haittaavat epäpuhtaudet.

Kiinteät epäpuhtaudet, kuten jää-, betoni-, laasti- ja

maalijätteet sekä paksut suola- ja ruostekerrokset hakataan,

kaavitaan tai harjataan pois. Suolat ja muut vesiliukoiset

epäpuhtaudet voidaan poistaa vesipesulla harjaten,

korkeapaine-, höyry- tai alkalipesulla. Rasvan ja

lianpoistoon käytetään yleensä liuotin-, emulsio- tai alkalipesua.

Emulsio- ja alkalipesu vaativat aina huolellisen

huuhtelun.

5.3.1 Lian ja rasvanpoisto

Lian- ja rasvanpoistossa käytettävät menetelmät ja aineet

on esitetty taulukossa 5. Pesumenetelmän ja käytettävien

aineiden valintaan vaikuttavat monet tekijät,

kuten esimerkiksi tuotannon laatu ja määrä, epäpuhtauksien

laatu ja määrä ja seuraava pintakäsittelyvaihe.

Vesipesulla voidaan pinnasta poistaa vesiliukoisia

yhdisteitä, kuten suoloja ja happotähteitä. Pesutehoa

voidaan parantaa nostamalla lämpötilaa tai mekaanisen

vaikutuksen avulla. Mekaaninen vaikutus saadaan aikaan

esimerkiksi harjaamalla, sekoituksen avulla tai käyttäen

korkeapaineista vesisuihkua. Korkeapainepesussa vesi

voi olla kokonaan nesteenä tai osa siitä voi olla höyryn

muodossa, jolloin puhutaan höyrypuhdistuksesta.

Vesipesussa ja höyrypuhdistuksessa voidaan käyttää

lisänä pesuainetta. Pesuaineen avulla nesteen tunkeutuvuus

likakerrokseen paranee. Vesipesussa voidaan pesuaineen

sijasta käyttää kostutusaineena myös alkoholia,

jolloin ei erillistä huuhteluvaihetta tarvita.

Huom! Teräsrakenteen pinnalla mahdollisesti olevien

suolojen ja rasvan poistamatta jättäminen pilaa suljetuissa

suihkupuhdistusjärjestelmissä olevan puhallusmateriaalin

ja aiheuttaa epäpuhtauksien siirtymisen myöhemmin

käsiteltäviin kappaleisiin.

Alkaliset

Neutraalit

Happamat

Epäorgaaniseen

rasvanpoistoaineeseen

perustuvat

Orgaaniseen

liuottimeen

perustuvat

Halogenoidut

Petrolipohjaiset

Emulgoituvat

Muut

Rasvanpoistoaineet

RasvanpoistomenetelmäT

Elektrolyyttinen Mekaaninen Ruiskutus Upotus Liuotinhöyry

Koneellinen

Käsin tehty

Taulukko 5. Rasvanpoistomenetelmät ja pesuaineet

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

11


5.3.2 Alkaliset pesut

Alkalipesu irrottaa rasvaa, öljyä ja vesiliukoisia epäpuhtauksia.

Alkaliset pesuaineet toimivat parhaiten lämpiminä.

Pesulämpötilat ovat tavallisesti 60 – 90 °C. Alkalisia

pesuaineseoksia on olemassa eri tarkoituksiin. Puhdistettaessa

sinkkiä ja alumiinia on käytettävä erityisesti

näille metalleille tarkoitettuja lisäaineita syöpymisen estämiseksi.

Pesuaineen valintaan vaikuttaa metallin laadun lisäksi

öljy- ja rasvamaisten epäpuhtauksien koostumus. Hyvin

emäksiset pesuaineet saattavat joissakin tapauksissa

liuottaa likakerroksia valikoivasti siten, että vain osa

öljyistä tai rasvoista liukenee ja pintaan jäävien epäpuhtauksien

poistaminen vaikeutuu.

Alkalipesu tehdään upottamalla tai ruiskuttamalla.

Koska pesuliuokset ovat kuumia, on varottava, että

kuumat pinnat eivät pääse kuivumaan ennen huuhtelua.

Kaikki alkalitähteet on saatava pinnalta pois ennen

seuraavaa pintakäsittelyä. Joskus tarvitaan alkalipesun

jälkeen erillinen neutralointi. Neutralointi voidaan tehdä

lisäämällä huuhteluveteen esimerkiksi fosforihappoa.

5.3.3 Liuotinpesu

Liuotinpesu voidaan tehdä joko palavilla tai palamattomilla

liuottimilla.

Palavia liuottimia ovat esimerkiksi liuotinbensiini,

tinnerit, tärpätti ja aromaattiset hiilivedyt, kuten ksyleeni

ja tolueeni. Liuotinpesu esim. liuotinbensiinillä tehdään

usein käytännössä pyyhkimällä. Näin tehdyn pesun

lopputulos on kyseenalainen, koska pyyhkimällä rasva

yleensä vain siirtyy paikasta toiseen. Palavia liuottimia

tulisi käyttää vain joko kiinteissä tai siirrettävissä puhdistuskammioissa,

joissa liuotinhöyryjen tuuletus ja liuottimen

talteenotto voidaan hoitaa asianmukaisesti.

Palamattomat liuottimet ovat kloorattuja hiilivetyjä ja

niitä käytetään nykyään vain kiinteissä laitoksissa. Puhdistus

tehdään usein höyrypuhdistuksena. Laitteiden

pohjalla oleva liuotin höyrystetään ja höyry tiivistyy puhdistettavalle

pinnalle.

Liuotinpuhdistus ei poista epäorgaanisia suoloja tai

paksuja rasvakerroksia. Liuotinhöyrypuhdistus yhdistetään

usein upotuspuhdistukseen. Liuotin valitaan poistettavien

epäpuhtauksien mukaan. Tavallisimmin käy tettyjä

ovat trikloorietyleeni eli tri (87 °C), perkloorietyleeni eli

per (121 °C), metyleenikloridi (40 °C) ja 1.1.1-trikloorietaani

(87 °C). Kloorattujen hiilivetyjen käyttörajoituksista

myös ammattikäytössä keskustellaan. Liuotinpuhdistuksen

jälkeen ei tarvita vesihuuhtelua.

5.3.4 Emulsiopesu

Emulsiopesussa pesuliuos sisältää vettä, liuotinta ja

emulgaattoreita. Emulgaattoreiden tehtävänä on saattaa

epäpuhtaudet sellaiseen muotoon, että ne eivät tartu

uudestaan pintaan. Emulsiopesu irrottaa tehokkaasti

erilaisia likakerroksia, mutta pintaan saattaa jäädä ohut

öljykalvo. Emulsiopesua käytetäänkin usein esipuhdistuksessa

ennen alkalipesua tai liuotinpuhdistusta. Emulgaattoreita

voidaan myös lisätä voiteluaineena käytettäviin

öljyihin, jolloin pinta muokkauksen jälkeen voidaan

huuhdella vedellä.

5.3.5 Kuivaus

Kun esikäsittelyssä käytetään vesiliuoksilla tehtäviä

rasvanpoisto- tai fosfatointimenetelmiä, on kappaleet

kuivattava ennen maalausta. Erilaisia kuivausmenetelmiä

ovat esimerkiksi:

• Yksinkertaiset ja massaltaan kevyet kappaleet voidaan

kuivata käyttämällä viimeisessä huuhtelussa kuumaa

vettä, jolloin kappaleeseen varastoitunut lämpöenergia

höyrystää pintaan jääneet vesipisarat. Menetelmä on

kustannuksiltaan edullisin, koska mitään kuivauslaitteistoja

ei tarvita. Lisäetuna voidaan mainita merkittävä tilan-

ja energiansäästö. Menetelmä sopii kuitenkin vain

yksinkertaisille ja ohutseinämäisille kappaleille, joissa ei

ole vettä kerääviä lokeroita.

• Yleisimmin käytetty kuivausmenetelmä on konvektioperiaatteella

toimiva kuivaustunneli. Tunnelissa kierrätetään

kuumaa noin 150 °C ilmaa, joka puhaltaa kappaleesta

vesipisarat pois sekä höyrystää jäljellä olevan

kosteuden. Menetelmän haittapuolena on suuri tilan ja

energiantarve varsinkin, jos kyseessä on paksuseinämäiset

kappaleet ja linjan nopeus on suuri.

• Huomattavasti edellisiä menetelmiä tehokkaampi ja

vähemmän tilaa vaativa on yhdistetty infrapunasäteily

ja konvektiokuivaus. Sijoittamalla tunnelin alkupäähän

IR-säteilijöitä, jotka voidaan kohdistaa hyvinkin tarkasti,

saadaan nopeallakin linjalla paksuseinäisten kappaleiden

lämpötilan nousuaika lyhyeksi. Tunnelin loppuosassa

on konvektiovyöhyke, jonka kuumalla ilmavirralla puhalletaan

kappaleessa mahdollisesti olevista koloista ja

”taskuista” vesi pois ja loppukosteus höyrystyy kappaleen

sisältämän lämpöenergian avulla.

• Yksinomaan IR-säteilykuivausta käytetään silloin, kun

kappaleet ovat hyvin paksuseinäisiä, massiivisia ja muodoltaan

suhteellisen yksinkertaisia. Kappaleen pintalämpötila

nostetaan nopeasti veden kiehumispisteeseen,

12 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


jonka jälkeen, kappaleen jäähtyessä huoneen lämpötilaan,

vesi höyrystyy siihen sitoutuneen lämpöenergian

ansiosta. Tilantarve on melko pieni.

5.4 Esikäsittelyasteet

Standardi SFS-ISO 8501-1 määrittelee pinnan puhtauden

niin sanottuina esikäsittelyasteina visuaalisen tarkastelun

perusteella. Nämä erotellaan tavallisimpien

ruosteenpoistomenetelmien mukaan: teräsharjaus St,

suihkupuhdistus Sa, liekkipuhdistus FI ja happopeittaus

Be.

Esikäsittelyasteet määritellään kuvaamalla sanallisesti

pinnan ulkonäkö puhdistuksen jälkeen yhdessä selventävien

esimerkkivalokuvien kanssa. Puhdistusmenetelmätunnuksen

jälkeen oleva luku kuvaa puhdistusastetta,

joista on kerrottu myöhemmin ruosteenpoistomenetelmiä

käsittelevässä kappaleessa 6. Kun tunnuksen eteen lisätään

vielä pinnan alkuperäinen ruostumisaste, saadaan

kuvattua teräspinnan tila juuri ennen maalausta.

Pinnan osittaisen esikäsittelyn (paikkapuhdistuksen)

standardiesikäsittelyasteiden merkinnät ovat:

• PSa paikallinen suihkupuhdistus (paikkapuhallus)

• PMa paikallinen koneellinen puhdistus

• PSt paikallinen puhdistus käsi- tai konetyökaluilla

Esimerkki:

C Sa2½

Suihkupuhdistuksen

esikäsittelyaste

Ruostumisaste

Huomio! Kemiallisissa esikäsittelymenetelmissä ei vielä

toistaiseksi ole standardisoituja esikäsittelyasteita. Mutta

niissäkin neuvotaan, miten saadaan kunnollinen pinta

maalausta varten eri rasitusolosuhteisiin.

5.5 Esikäsittelyn laatuasteet

Ennen maalausta toimenpiteet eivät rajoitu vain pinnan

puhdistukseen ruosteesta, valssihilseestä, rasvasta,

leikkuunesteiden jäänteistä, liasta ja vanhasta maalista,

vaan siihen kuuluu usein myös terästyö, joka tehdään

esimerkiksi hitsiliitoksille, leikkauspinnoille ja vioille teräspinnassa.

Standardissa SFS 8145 (2008) määritetään suihkupuhdistetuille

ja konepajapohjamaalilla käsitellyille teräspinnoille

mekaaniset esikäsittelymenetelmät ja laatuasteet

(taulukko 6). Standardin sisältämä kuvasarja

esittää, miltä mekaanisten esikäsittelyjen eri laatuasteet

näyttävät käytännössä (kuvat 5 ja 6).

Esimerkki esikäsittelyn merkintätavasta standardin SFS

8145 mukaan:

SFS 8145 Fe PVB terästyö 05/puhdistus 06

Esikäsittelyn laatuaste

Konepajapohjamaali

Maalausalusta

Standardin tunnus

5.6 Ruosteenpoistomenetelmät

Ruosteenpoistossa teräs- ja valurautapinnat puhdistetaan

ruosteesta, valssihilseestä, vanhoista maalikerroksista

ja muista esipuhdistuksen jälkeen pinnalle

jääneistä kiinteistä epäpuhtauksista. Valssihilsekerros

on kuumavalssauksen jäljiltä teräksen pinnassa oleva

hauras kerros, joka erilaisesta lämpölaajenemisesta ja

heikosta sitoutuvuudesta johtuen irtoaa vähitellen ja on

näin ollen huono maalausalusta.

Ruosteenpoistomenetelmän valintaan vaikuttavat

puhdistettavan teräksen ainevahvuus, kappaleen koko,

puhdistusolosuhteet, poistettavan ruosteen laatu, valitun

maalityypin edellyttämä puhdistusaste ja pintaprofiili.

Tavallisesti ruosteenpoistomenetelmä ja sen taso määritetään

projektierittelyssä, suojamaaliyhdistelmän erittelyssä,

maalaustyöselosteessa ja/tai maalausjärjestelmätunnuksessa.

Ruosteenpoiston menetelmiä ovat mekaaniset teräsharjaus

ja suihkupuhdistus, termiset menetelmät sekä

kemialliset menetelmät.

5.6.1 Käsityökaluilla tai koneellisesti tehty

puhdistus, St

Harjausta, hiontaa ja kaavintaa käsityökaluilla tai koneellisesti

käytetään ruosteen poistamiseen silloin kun

maalattavien pintojen puhdistus ei ole muuten mahdollista.

Menetelmiä merkitään lyhenteellä ”St”. Paikallisen

puhdistuksen ollessa kyseessä käytetään merkintää PSt.

Menetelmien välineet ovat helppokäyttöisiä ja halpoja

hankkia, mutta puhdistustulos jää selvästi muiden ruosteenpoistomenetelmien

tasosta. Käsi- ja konetyökaluilla

tehtävä puhdistus on esitetty standardissa ISO 8501-1

(2007). Ohessa on esimerkkinä kuvaus St 2 -pinnasta.

St 2 Huolellinen käsityökaluilla tai koneellisesti

tehty puhdistus

Paljain silmin tarkasteltuna pinnassa ei saa olla pölyä,

rasvaa ja likaa, ei myöskään heikosti kiinni olevaa valssihilsettä,

ruostetta, maalia eikä vieraita aineita.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

13


Kohde Nro Toimenpide Esikäsittelyn laatuaste

Terästyö

Hitsiliitokset 1 Hitsauskuona poistetaan

2 Hitsauslangan pätkät poistetaan

3 Kaapimella irtoavat hitsausroiskeet poistetaan

4 Hitsausroiskeet poistetaan

5 Avohuokoset poistetaan

6 Reunahaavat korjataan

7 Terävät huiput pyöristetään

Leikkauspinnat 8 Kaapimella irtoava purse ja jäyste poistetaan

9 Terävät reunat ja huiput poistetaan

Viat teräspinassa 10 Polttohaavat korjataan

11 Terävät pintaviat korjataan

Puhdistus

Maalattavat alueet 1 Rasvan, öljyn, pölyn, suolojen ja roskien poisto

Hitsiliitokset ja

ilman konepajapohjaa

olevat

alueet

2 Kevyt teräsharjaus

3 Teräsharjaus St 2

4 Teräsharjaus (vain työselosteessa mainituissa

erityiskohteissa)

St 3

01 02 03 04 05 06

Konepajapohjapintojen

suihkupuhdistus

Vain työselosteessa

mainituissa

erityiskohteissa

5 Kevyt suihkupuhdistus Sa 1

6 Huolellinen suihkupuhdistus Sa 2

7 Hyvin huolellinen suihkupuhdistus Sa 2½

8

9

10

Kevyesti

Huolellisesti

Hyvin huolellisesti

11 Suihkupuhdistus metallinpuhtaaksi Sa 3

Taulukko 6. Mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet ja niiden edellyttämät toimenpiteet (SFS 8145).

14 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Kuva 5. Esikäsittelemättömiä teräskappaleita, jotka on

koottu hitsaamalla sinkkisilikaattikonepohjamaalilla käsitellyistä

osista. Laatuaste 00.

Kuva 6. Teräskappale puhdistettuna laatuasteeseen 05

(SFS 8145), joka edellyttää suihkupuhdistuksen esikäsittelyastetta

Sa2½.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

15


5.6.2 Suihkupuhdistus, Sa

Teräs- ja valurautakappaleiden ruosteenpoistoon käytetään

yleisesti suihkupuhdistusta, joka onkin tehokkain

menetelmä valssihilseen ja ruosteen poistamiseen. Suihkupuhdistamisella,

jota merkitään lyhenteellä ”Sa”, tarkoitetaan

mekaanista pinnanpuhdistusta, jossa epäpuhtaudet

irrotetaan raesuihkulla. Paikallisen puhdistuksen

ollessa kyseessä käytetään merkintää PSa (tarkoittaa

samaa kuin ennen käytetty nimitys “paikkapuhallus”).

Suihkupuhdistuksessa käytetään avopuhallus-, tyhjiöpuhallus-,

vesisuihku- (märkäpuhallus) tai sinkopuhdistuslaitteita.

Suihkupuhdistusta käytetään myös kastosinkityn,

alumiinin sekä vanhan ehjän maalipinnan puhdistukseen

ja karhennukseen välittömästi ennen maalausta.

Tällöin puhallus pitää tehdä ei-metallisilla materiaaleilla

ja pienellä paineella ettei pinta tai pinnoite vaurioituisi.

Puhallusmateriaalin raekoon pitäisi olla 0,2 – 0,5 mm ja

paine alle 4 bar. Suuttimen etäisyyden puhallettavasta

pinnasta pitäisi olla 0,5 – 0,8 m.

5.6.2.1 Suihkupuhdistuksen esikäsittelyasteet

(SFS-ISO 8501-1)

Sa1 Kevyt suihkupuhdistus

Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla

näkyvää öljyä, rasvaa, likaa eikä heikosti kiinni olevaa

valssihilsettä, ruostetta, maalia tai vieraita aineita.

Sa2 Huolellinen suihkupuhdistus

Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää

öljyä, rasvaa tai likaa ja vain vähän valssihilsettä, ruostetta,

maalia tai vieraita aineita. Pinnalle jäävien epäpuhtauksien

tulee olla hyvin kiinni alustassa.

Sa2½ Hyvin huolellinen suihkupuhdistus

Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää

öljyä, rasvaa tai likaa eikä valssihilsettä, ruostetta,

maalia tai vieraita aineita. Pinnalle jäävät epäpuhtaudet

näkyvät korkeintaan heikkoina värjäytyminä, laikkumaisina

tai juovamaisina varjostumina.

Sa3 Suihkupuhdistus metallinpuhtaaksi

Paljain silmin tarkasteltaessa ei pinnalla saa olla näkyvää

öljyä, rasvaa tai likaa eikä valssihilsettä, ruostetta,

maalia tai vieraita aineita. Pinnalla on oltava yhtenäinen

metallin väri.

SaS Pyyhkäisysuihkupuhdistus

Pyyhkäisysuihkupuhdistusta (vanha nimi on hiekkapesu)

käytetään sinkittyjen ja alumiinipintojen puhdistukseen,

vanhojen ehjien maalipintojen karhennukseen sekä irtoilevan

maalin poistoon korjausmaalauksissa. Valmiin

pinnan tulee olla tasaisen himmeä ja karhea, mutta pinnoitteen

ehjä.

Suihkupuhdistuksen jälkeen pinnalta poistetaan luonnollisesti

pöly ja roskat sekä puhdistusmateriaali.

Useat maalityypit edellyttävät suihkupuhdistusta

puhdistusasteeseen Sa2½, joka onkin nykyään eniten

käytetty esikäsittelyaste. Upotusrasitukseen tulevat teräsrakenteet

on syytä aina puhaltaa asteeseen Sa2½.

Yleensä kallista ja työlästä puhdistusastetta Sa3 käytetään

vain, jos rasitusolosuhteet ovat erittäin vaativat.

5.6.2.2 Puhallusmateriaalit

Puhdistavina rakeina voidaan käyttää lukuisia erilaisia

materiaaleja. Käytettävällä raetyypillä ja sen muodolla

on ratkaiseva vaikutus puhdistetun pinnan ulkonäköön

ja pintaprofiiliin.

Metallipintojen puhdistukseen käytetään pääasiassa

seuraavia materiaaleja:

Uudelleen käytettävät materiaalit

• valurauta- tai teräshiekkaa, jota on sekä pyöreää että

särmikästä

• teräslankakatkoa tai teräslevyrouhetta

• alumiinioksidia ja alumiinisilikaattia käytetään myös

joissakin erikoistapauksissa

• lasikuulia käytetään alumiinin ja ruostumattoman

teräksen puhalluksessa.

Kertakäyttömateriaalit

• erilaiset kuonatuotteet

• kvartsihiekka

• luonnonhiekka

Luonnonhiekan käyttöä pyritään välttämään pölykeuhkovaarojen

takia. Puhallusrakeet voidaan myös sekoittaa

veden kanssa, jolloin puhutaan märkäpuhalluksesta.

Rakeiden valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat niiden kulutuskestävyys

ja kovuus. Kestävimpiä rakeita ovat teräslankakatkot

ja valuteräsrakeet. Nopeimmin kuluvia ovat

valurautahiekka ja luonnonhiekka. Yhteistä puhallusmateriaaleille

on, että ne eivät saa sisältää vesiliukoisia suoloja

tai muita suojauskykyä heikentäviä epäpuhtauksia.

Puhallusmateriaalien vaatimukset on esitetty standardeissa

ISO 11124 (metalliset rakeet) ja ISO 11126 (eimetalliset

rakeet).

16 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


5.6.2.3 Pintaprofiili

Pintaprofiili on pinnan mikrokarheus, joka yleensä ilmoitetaan

päähuippujen korkeuden suhteena päälaaksoihin.

Puhallusrakeiden koko, -muoto ja -laatu tulee valita

siten, että saadaan pinnoitteen kannalta sopiva pinnan

karheus eli pintaprofiili. Pintaprofiilia voidaan arvioida

standardin SFS-ISO 8503 (Teräspinnan määrittely) mukaisilla

ISO-pintaprofiilivertailukappaleilla. Pyöreällä rakeella

(S = shot) saadaan melko pyöreä pintaprofiili ja

särmikkäällä terävä (G = grit). Standardi luokittelee pintaprofiilin

hienoon, keskikarheaan ja karheaan erikseen

molemmille raemuodoille. Vertailukappaleiden avulla

vertaillaan suihkupuhdistetut pinnat silmämääräisesti tai

kosketuksen perusteella.

5.6.3 Vesisuihkutus (vesipuhallus)

Vesisuihkupuhdistuksessa hyödynnetään pelkästään

veden voimaa, erillisiä puhallusmateriaaleja ei käytetä.

Menetelmän ominaisuuksia ovat:

• ei pölyämisongelmaa

• poistaa hyvin paksuja maali- tai ruostekerroksia, ohuiden

maalikerrosten (esim. shopprimer) poistaminen

vaikeampaa

• poistaa liukenevat suolat, ei poista valssihilsettä

• ei tee pintaprofiilia

• puhallettu pinta ruostuu nopeasti uudelleen

(pikaruoste)

Alle 70 MPa:n paineella menetelmiä kutsutaan vesipuhdistukseksi.

Standardi NACE VIS 7/SSPC-VIS 4 määrittelee

vesipuhdistuksen kahdella tavalla, eli

• matalapainevesipuhdistus (LPWC), paine < 34 MPa

(< 340 bar)

• korkeapainevesipuhdistus (HPWC), paine 34 - 70 MPa

(340 - 700 bar)

Yli 70 MPa:n paineella puhdistusprosessia kuvataan

yleisesti korkeapainevesisuihkutukseksi. Yli 200 MPa:n

paineella käytetään tavallisesti termiä ultrakorkeapainevesisuihkutus.

Standardissa SFS-EN ISO 8501-4 on määritelty pinnan

laatu ennen esikäsittelyä, esikäsittelyasteet vesisuihkupuhdistukselle

ja pikaruostumisasteet ennen maalausta.

Esikäsittelyasteet ovat:

WA 1 - Kevyt korkeapainevesisuihkutus

WA 2 - Huolellinen korkeapainevesisuihkutus

WA 3 - Hyvin huolellinen korkeapainevesisuihkutus

5.6.4 Termiset menetelmät

Termisenä menetelmänä käytetään esimerkiksi liekkipuhdistusta,

jossa happi-asetyleeniliekkiä käyttäen irrotetaan

teräspinnasta vanha maalikerros, valssihilse ja

ruoste. Tämän jälkeen pinta pitää teräsharjata koneellisesti:

käsin teräsharjaamalla ei saada aikaan riittävän

hyvää maalausalustaa. Liekkipuhdistusta merkitään lyhenteellä

”Fl”.

5.6.5 Kemialliset menetelmät

Kemiallisessa ruosteenpoistossa eli peittauksessa valssihilse

ja ruoste poistetaan kyseiselle metallille soveltuvalla

peittausaineella. Peittaus voidaan tehdä hapolla tai

emäksellä.

Happopeittauksessa käytettäviä happoja ovat esimerkiksi

suolahappo, rikkihappo tai typpihappo. Happo

valitaan peitattavan metallin mukaan. Peittausliuoksen

tarkoitus on poistaa hapettumakerrokset syövyttämättä

perusmetallia. Metallin suojaamiseksi lisätään peittaushappoon

inhibiittejä. Teräksen peittauksen jälkeen pinta

neutraloidaan ja kuivataan nopeasti.

Alkalipeittaus tehdään tavallisesti liuoksella, jossa on

emäksenä 50–80 % natriumhydroksidia. Ruosteenpoisto

alkalisilla kylvyillä on hitaampaa kuin hapoilla, mutta etuna

on, että se poistaa myös orgaanisia epäpuhtauksia.

Alumiinin peittaus tehdään usein alkalisesti. Lisäaineilla

säädellään liuoksen kostutuskykyä ja emäksen pitoisuudella

(pH:lla) peittaustehoa.

5.7 Fosfatointi

Fosfatointi parantaa maalikalvon tarttuvuutta metallipintaan

ja maalatun pinnan korroosiokestävyyttä. Fosfatoitavaksi

soveltuvat rauta-, teräs-, sinkki- ja sinkityt pinnat

ja eräissä tapauksissa myös alumiinipinnat.

Fosfatoinnissa metallin pinnalle muodostuu ohut kiteinen

metallifosfaattikalvo, johon maali tarttuu paremmin

kuin sileään metallipintaan. Fosfaattikerros parantaa

maalatun pinnan korroosiokestävyyttä eristämällä teräspinnan

mikroanodit ja -katodit toisistaan vähentäen näin

sähkökemiallista korroosiota.

Yleisimmät fosfatointimenetelmät ovat rauta- ja sinkkifosfatointi.

Kumpi menetelmistä valitaan, riippuu ennen

kaikkea maalattavan kappaleen sijoituspaikan mukaisista

rasitusolosuhteista. Fosfatointikäsittely tapahtuu joko

ruiskuttamalla tai upottamalla.

Kemiallisista esikäsittelyistä paras maalauspohja teräkselle

saadaan sinkkifosfatoimalla. Maalin tartunta ja

sinkkifosfaatin antama korroosionsuoja ovat erinomaiset.

Sinkkifosfatoinnissa muodostuvan pinnoitteen paksuus

on 2 – 4,5 g/m2. Väriltään sinkkifosfatoitu pinta on harmaa.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

17


Sinkkifosfatoinnissa on yleensä viisi käsittelyvaihetta,

jotka ovat pintojen puhdistus, huuhtelu, fosfatointi, huuhtelu

ja passivoiva huuhtelu. Pinnoitettava tuote ja sille

asetetut vaatimukset voivat lisätä tai vähentää vaiheita.

Sinkkifosfatointia käytetään vaativiin olosuhteisiin tulevien

pintojen esikäsittelynä, kuten auto- ja kuljetusvälineteollisuudessa.

Rauta- l. alkalifosfatoinnissa vaiheita on vähintään

kaksi: yhdistetty pesu/fosfatointi ja huuhtelu.

Rautafosfatointi on fosfatointimenetelmistä yksinkertaisin

ja halvin. Rautafosfatointi parantaa maalin tarttuvuutta

teräspintaan, mutta sillä ei saavuteta yhtä hyvää

korroosionkestävyyttä kuin sinkkifosfatoinnilla. Rautafosfaattipinnoite

on menetelmästä riippuen yleensä 0,1

– 1,0 g/m2. Värisävy vaihtelee rautafosfaattikerroksen

paksuudesta riippuen sinisestä harmaaseen.

Rautafosfatointia käytetään erityisesti ns. valkoisen

linjan tuotteiden esikäsittelynä. Tällaisia tuotteita ovat

mm. kodinkoneet.

5.8 Kromatointi

Kromatointia käytetään kevytmetallien ja sinkittyjen kappaleiden

esikäsittelymenetelmänä. Käsittelystä jää kappaleen

pintaan väritön tai kellertävä ohut kerros. Myös

maalausalustaksi sellaisenaan sopimattomia kromatointeja

löytyy.

5.9 Tartuntamaalaus

Tartuntamaaleja käytetään ensimmäisenä maalikerroksena

sinkki-, kevytmetalli-, lyijy-, kupari-, ruostumattomalle

tai kylmävalssatulle teräspinnalle maalauksen tartunnan

varmistamiseksi. Tartuntamaalit eli washprimerit ovat

yleensä joko 2-komponenttisia, fosforihappoa sisältäviä

polyvinyylibuturaalimaaleja tai polyvinyylibuturaalihartsilla

modifioituja polyamidikovetteisia epoksimaaleja.

Ensiksi mainittuja käytetään nykyisin yleisesti vain autojen

korjausmaalauksissa. Viimeksi mainitut ovat vähemmän

herkkiä maalauspaikan olosuhteille ja sen vuoksi

suositumpia teollisuudessa.

5.10 Konepajapohjamaalaus

Konepajapohjamaalauksella tarkoitetaan teräspinnan

väliaikaista suojaamista ohuella maalikerroksella. Yleensä

esikäsittelynä on suihkupuhdistus asteeseen Sa2½.

Konepohjamaaleista käytetään usein myös nimitystä

shop primer. Maalina käytetään tavallisimmin sinkkiepoksi-

(EPZ), sinkkisilikaatti (ESIZ) tai epoksikonepajapohjamaaleja

(EPF). Maali voi olla myös yksi- tai kaksikomponenttinen

polyvinyylibuturaalikonepajapohjamaali

(PVBF).

Jatkomaalauksen yhteydessä on selvitettävä ja määriteltävä

maalausselitykseen, millainen esikäsittelyaste

oli ennen konepajapohjamaalausta, mitä konepajapohjaa

on käytetty ja miten tämä soveltuu jatkomaalaukseen.

Yleensä konepajapohjamaalaus puhdistetaan

ennen jatkomaalausta rasvasta ja liasta sekä suihkupuhdistetaan

kevyesti. Upotusrasitukseen tulevissa kohteissa

konepajapohjamaalikerros poistetaan kokonaan. Jos

pohjamaalaus tehdään sinkkipölymaalilla, tulee käyttää

sinkkipitoisia konepajapohjamaaleja.

Konepajapohjamaaleja ja -maalausta käsitellään

standardeissa SFS-EN 10238. Konepajapohjamaalien

soveltuvuutta erilaisiin rasitusolosuhteisiin yhdessä vastaavan

maaliyhdistelmän kanssa käsitellään standardissa

SFS-EN ISO 12944-5. Standardissa SFS 8145 on konepajapohjattujen

pintojen terästyön laatuasteet.

Perusominaisuudet

Tunnus

Sideaine Pigmentointi Lyhenne

Epoksi (EP) Rautaoksidi (F) EPF

Polyvinyylibutyraali (PVB) Rautaoksidi (F) PVBF

Alkydi (AK) Rautaoksidi (F) AKF

Akryyli (AY) Rautaoksidi (F) AYF

Epoksi (EP) Sinkkipöly (Z) EPZ

Etyylisilikaatti (ESI) Sinkkipöly (Z) ESIZ

Taulukko 7. Konepajapohjamaalien tyyppimerkinnät.

18 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


6. Korroosionestomaalausmenetelmät ja

-laitteet

6.1 Sively

Korroosionestomaaleja levitetään huolto ja korjausmaalauksen

yhteydessä useasti sivellen, kun ruiskutus ei

ole käytännössä mahdollista. Siveltynä maali saadaan

tunkeutumaan hyvin esimerkiksi ruosteiseen pintaan.

Sivelyä käytetään myös katvepaikkojen kuten sisä- ja ulkokulmien

yms. vahvistusmaalaukseen ruiskumaalauksen

yhteydessä. Levitettävän maalin tyyppi, kappaleen

muoto ja haluttu pinnan laatu vaikuttavat siihen, minkälainen

sivellin soveltuu työhön parhaiten. Lähes kaikkia

sivellinmalleja valmistetaan sekä luonnonharjaksesta

että useista synteettisistä materiaaleista.

• Rengassivellin on pyöreä sivellin, jossa on keskellä

niin kutsuttu maalipesä. Rengassiveltimillä paksut pohjamaalit

voidaan levittää ja hiertää hyvin alustaansa. Tasoittajalla

suoritetaan sitten lopullinen tasoitus.

• Lakkasiveltimet ovat lakkojen ja maalien levittämiseen

ja tasoittamiseen tarkoitettuja maalarin perustyökaluja.

Lakkasivellin on tasoittajia paksumpi, suorakaiteen muotoinen

sivellin.

• Tasoittajat ovat nimensä mukaisesti esimerkiksi maalaustelalla

tai ruiskulla levitetyn maalin lopulliseen tasoitukseen

tarkoitettuja ohuita, suorakaiteen muotoisia

siveltimiä.

• Patterisiveltimet ovat kulmaan taivutettuja, pitkävartisia

tasoittajia. Näillä työkaluilla voidaan maalata vaikeasti lähestyttäviä

paikkoja, kuten lämpöpatterin takaosia.

• Polyamidista (nailon) ja polyesteristä valmistetaan siveltimiä,

joiden karvojen päät on halkaistu tai ohennettu.

Nämä siveltimet on tarkoitettu erikoisesti vesiohenteisten

maalien levitykseen.

6.2 Telaus

Telausta käytetään melko vähän korroosion estomaalauksessa.

Telan jälki on epätasainen sellaisenaan sekä

joissakin maalityypeissä telaus vaahdottaa telattavaa

maalia. Korroosionestomaalit on harvoin ”säädetty”

niin, että telauksella saavutettaisiin hyvä pinnanlaatu.

Maalausteloja valmistetaan useaan eri tarkoitukseen ja

monista eri materiaaleista (polyesteri, akryyli, mohair,

lammas). Telan, kuten siveltimenkin, valinnassa on huomioitava

tuotteen ominaisuudet sekä maalattavan kohteen

karkeus, huokoisuus, koko jne. Telausta käytetään

usein maalin esilevitykseen ja lopullinen tasoittaminen

tehdään tasoittajalla.

6.3 Sivuilmaruiskutus

Perustellusti voidaan väittää, että koko nykyaikainen ruiskumaalaustekniikka

sai alkunsa sivuilmalaitteesta, jolla

maalaamista kutsutaan monella eri nimellä: hajotusilma-,

sivuilma-, matalapaine-, kannuruisku- tai konventionaalinen

ruiskutus. Kaikki ovat tuttuja nimityksiä, jotka kuvaavat

samaa menetelmää. Menetelmässä maali hajotetaan

paineilmalla; maalin syöttömenetelmiä on useita.

Ruiskutusmaalausmenetelmän keksijänä pidetään

amerikkalaista tohtoria nimeltä Allen DeVillbiss, joka jo

1800-luvulla kehitti ensimmäisen nesteruiskun. Hänen

tarkoituksenaan ei tosin ollut maalaaminen, vaan lääkeaineen

ruiskuttaminen potilaan kurkkuun ja nenään.

Maaliruiskut kehitettiin tältä pohjalta vasta muutamia

vuosia myöhemmin. Ensimmäisinä näitä maaliruiskuja

sovelsivat huonekalu- ja autoteollisuus.

6.3.1 Ruiskumaalausmenetelmän läpimurto

Tekninen kehitys oli kuitenkin varsin hidasta. Varsinainen

läpimurto tapahtui, kun markkinoille tulivat nopeasti

kuivuvat maalit. Kun Oakland-merkkisen auton vuoden

1924 mallin valmistuksessa päätettiin käyttää uutta maalia

ja maalaustekniikkaa, oli maaliruisku vakiinnuttanut

asemansa teollisuuden piirissä, ja edelleenkin autoteollisuuden

tarpeet vaikuttavat voimakkaasti laitekehitykseen.

Tuskin mikään metalliteollisuuden haara asettaa niin

korkeita vaatimuksia ulkonäölle ja maalipinnalle kuin autoteollisuus.

Sen vuoksi sivuilmaruisku on yhä tänään

yksi autojen yleisimmistä maalausmenetelmistä. Pienyrityskin

voi sen avulla suoriutua laadukkaasti teollisesta

maalauksesta. Sivuilmaruisku ei nimittäin vaadi suuria

investointeja.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

19


6.3.2 Sivuilmalaitteen edut ja haitat

Sivuilmamaalauksen valintaa puoltavat muun muassa

seuraavat näkökohdat:

• maalipinnalle asetettavat vaatimukset ovat korkeat

• käytetään pieniä maali- ja sävyeriä kerrallaan

• käsiteltävät kappaleet ovat muodoltaan ja tyypiltään

erilaisia ja usein pienikokoisia

• kappaleet ovat yleensä vaikeasti maalattavia

• hankalat pinnoitusaineet voidaan ruiskuttaa

• alhaiset hankinta- ja käyttökustannukset

• nopea suihkun muodon ja maalimäärän säätö

• hyvä soveltuvuus vesiohenteisille tuotteille

Sivuilmalaitteen haittoja ovat:

• pieni kapasiteetti

• suuri ohennustarve (suositeltu ruiskutusviskositeetti

liuoteohenteisille tuotteille 15 – 30 sekuntia DIN

4-kupilla mitattuna maalityypistä ja sivuilmaruiskusta

riippuen)

• kertamaalauksella saadaan vain ohut kalvo

• runsas ohiruiskutus ja sivuilman muodostus

• suuret ympäristöhaitat

6.3.3 Sivuilmaruiskut

Sivuilmaruiskut voidaan maalin syöttötavan perusteella

jakaa kahteen ryhmään, imu- ja painesyöttöisiin. Imusyöttöistä

laitetta kutsutaan usein kannuruiskuksi, koska

maaliastia on asennettu kiinteästi ylä- tai alakannuksi.

Tällöin ruiskun suuttimet on muotoiltu siten, että niiden

eteen muodostuu alipaine, joka ”imee” maalin astiasta.

Ruiskusta tulevan maalin määrä on riippuvainen ruiskun

läpi syötetyn ilman määrästä ja ainesuuttimen koosta

sekä tuotteen viskositeetista.

Painesyöttöisessä laitteessa maali taas ”pakotetaan”

ruiskuun joko paineastialla tai pumpulla. Maalin ja hajotusilman

suhdetta voidaan tällöin säätää toisistaan riippumatta.

Jatkuvassa tuotannossa painesyöttö on suositeltava

vaihtoehto. Painesyöttöruiskuihin on saatavissa

monipuolinen valikoima eri tehoisia ja eri maaleille ja

viskositeeteille soveltuvia suutinyhdistelmiä.

6.3.4 Sivuilmaruiskun suutinyhdistelmän

valinta

Sivuilmaruiskun tärkein osa on suutinyhdistelmä. Se ratkaisee,

minkälaista tulosta ruiskulla voidaan tuottaa. Yhdistelmään

kuuluvat ainesuutin, neula ja ilmasuutin. Ainesuuttimen

valintaan vaikuttavat ruiskutettavan maalin

ominaisuudet ja maalattavan kohteen koko ja muoto.

Jos painesyötössä syötetään liian suurta maalimäärää

pienen suuttimen kautta, tulee maalin virtausnopeus

suuttimessa niin suureksi, että se ei ehdi hajota riittävästi.

Seurauksena on keskeltä raskas maaliviuhka

1 2 3 4 5

Kuva 7. Alakannulla varustettu imusyöttöinen sivuilmaruisku.

1 2 3 4 5

Kuva 8. Yläkannulla varustettu imusyöttöinen sivuilmaruisku.

1 2 3 4 5

Vedenerotin

Öljynerotin

Paineensäädin

ilmaa

maali

Kuva 9. Paineastialla varustettu painesyöttöinen sivuilmaruisku.

Syöttömenetelmä voi olla paineastia, kalvo- tai mäntäpumppu.

20 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


(voi aiheuttaa liuoterakkulaa maalikalvoihin). Päinvastoin

toimittaessa – eli syötettäessä liian pientä maalimäärää

ison suuttimen kautta – syntyy keskeltä epätäydellinen

maaliviuhka.

Maalimäärästä, viskositeetista ja maalin hajoamisominaisuuksista

riippuu, millainen ilmasuutin valitaan ainesuuttimen

rinnalle. Ilmasuuttimen teho taas riippuu

suuttimen läpäisemästä ilmamäärästä, siinä olevien ilmareikien

lukumäärästä sekä niiden kulmien suuruudesta

ja etäisyydestä, missä ilma kohtaa maalin.

Mitä lähempänä maalisuuttimen kärkeä ilma kohtaa

maalivirran, sitä tehokkaampi on hajotus. Toisaalta suutin

likaantuu tällöin myös herkästi. Tehokas ilmasuutin

kuluttaa keskimäärin noin 400 litraa ilmaa minuutissa

neljän barin paineella. Helposti hajottuville maaleille sopii

pienempi, vähemmän ilmaa kuluttava ja siten myös

vähemmän maalipölyä aiheuttava ilmasuutin.

Ilma-ainesuuttimen valinta vaikuttaa sekä työympäristöön

että maalaustulokseen. Painesyöttöinen maaliruisku

pölyttää vähemmän kuin imusyöttöinen oikein

säädettynä. Ilman määrää voidaan erikseen säätää alhaisimpaan

mahdolliseen arvoonsa, jolla toivottu tulos

saavutetaan. Lisäksi ruiskupistoolissa itsessään on kaksi

säätömahdollisuutta. Toinen säätönuppi ohjaa viuhkan

leveyttä maalattavan kappaleen mukaan. Toinen taas on

maalineulan aukeaman säätämistä varten.

Varsin yleinen virhe on, että maalimäärä säädetään

neulalla pienemmäksi. Näin meneteltäessä syntyy neulan

ja ainesuuttimen väliin kitka, joka kuluttaa näitä molempia

nopeasti. Oikeampi tapa olisi käyttää pienempää

ainesuutinta.

6.3.5 Siirtohyötysuhteen parantaminen

Maalien lisäksi myös maalausvälineitä kehitetään jatkuvasti,

jotta voitaisiin vähentää teollisuuden maali- ja liuotinainepäästöjä

ja näin parantaa ympäristöolosuhteita.

Sivuilmamaalauksen haittapuolena on sen matala

siirtohyötysuhde. Siirtohyötysuhteella tarkoitetaan sitä

prosentuaalista maaliaineen kiinteiden osien määrää,

joka siirtyy kappaleelle.

Tehokkain tapa nostaa hyötysuhdetta on käyttää statiikkalaitteita.

Toinen mahdollisuus on käyttää niin sanottua

HVLP-sivuilmalaitetta (High Volume Low Pressure),

jossa käytetään alempia ruiskutuspaineita kuin tavallisessa

sivuilmalaitteessa. HVLP-menetelmällä voidaan

saavuttaa parempi siirtohyötysuhde. Myös maalin tai

ilman lämmittämisellä voidaan parantaa hyötysuhdetta,

mutta se edellyttää yleensä maalin säätämistä maalin

valmistajan toimesta.

6.4 Suurpaineruiskutus

Suurpaine- eli korkeapaineruiskutus otettiin Suomessa

teolliseen käyttöön vasta 1960-luvulla, mistä lähtien sen

käyttö eri maalausprosesseissa on lisääntynyt voimakkaasti.

Nykyään se on eniten käytetty maalien levitysmenetelmä

konepajoissa ja telakoilla sekä yleensä korroosionestomaalauksessa.

Sitä käytetään laajalti myös

puupintojen sekä puusepänteollisuuden tuotemaalauksessa,

samoin kuin nykyaikaisessa rakennusmaalauksessa.

Kuva 10. Suurpaineruiskupistooli.

6.4.1 Suurpainemaalauksen periaate

Suurpaineruiskutuksessa maali syötetään paineen kestävää

letkua pitkin suurella paineella maalipistooliin,

jossa maali pakotetaan pieniläpimittaisen kovametallisuuttimen

läpi. Maali hajoaa ilmanvastuksen ja syntyvän

paine-eron vaikutuksesta sumuksi.

Maalin paine aikaansaadaan mäntä- tai kalvopumpulla.

Käyttövoimana on paineilma, sähkö, polttomoottori

tai hydraulikäyttöinen mäntäpumppu. Kuva11 esittää

paineilmatoimisella mäntäpumpulla toimivaa suurpainepumppua.

Koska paineilmaa ei käytetä lainkaan itse

maalin hajottamiseen kuten hajotusilmaruiskutuksessa,

kutsutaan tätä menetelmää joskus myös ilmattomaksi

(airless) maalausmenetelmäksi.

Paineilmatoiminen suurpaineruisku koostuu ilmamoottorista

ja maalin syöttöpumpusta. Ilmamoottorin

männän poikkipinta-alan suhde maalipumpun poikkipinta-alaan

on ruiskun painesuhde, joka on laitteen voimaa

osoittava luku. Esimerkiksi 40:1 -suhteessa oleva

pumppu kehittää ilmanpaineen ollessa 5 baria teoriassa

200 barin lähtöpaineen maalille. Lopulliseen paineeseen

suuttimessa vaikuttaa myös letkujen pituus ja halkaisija,

suodattimien lukumäärä sekä tiheys, suuttimien koko,

maalityyppi, viskositeetti sekä maalin lämpötila.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

21


Kuva 11. Suurpaineruiskun rakenne.

1. Maalipumppu 2. Ilmamoottori

3. Suunnanvaihtoventtiili 4. Ilman sisäänotto

5. Venttiilitappi 6. Venttiililevy

7. Äänenvaimennin 8. Ilmamäntä

9. Voitelukuppi 10. Maalin ulostulo

11. Kiinnitysistukka 12. Ylätiiviste

13. Maalimäntä 14. Painejousi

15. Poistokuulaventtiili * 16. Alatiiviste

17. Sisäänottokuulaventtiili * 18. Maalin sisääntulo

* Kuulan koon ja painon tulee olla riittäviä maalattaessa

korkean viskositeetin omaavia tuotteita.

Suurpainelaitetta valittaessa tulee painesuhteen lisäksi

kiinnittää huomiota myös pumpun litratehoon eli

siihen kapasiteettiin, joka ilmoitetaan yleensä yksikkönä

l/min. Liian pieni litrateho rajoittaa suurimpien suuttimien

käyttöä, vaikka painesuhde olisikin riittävän suuri. Tämä

ilmenee ruiskutusviuhkan leveyden sykäyksittäisenä

vaihteluna. Myös pienellä litratuotolla oleva pumppu kuluu

nopeammin.

Paineen käytössä on aina pyrittävä minimipaineeseen,

jolla kyseinen maali kulloinkin saadaan riittävän

hyvin hajoamaan. Ylipaineet lisäävät hukkaruiskutusta

ja rasittavat laitetta ja letkuja. Paksukalvotyyppiset epoksi-,

epoksiterva ja polyuretaanimaalit kuitenkin vaativat

suurempia paineita liuote- ja vesiohenteisissa tuotteissa.

Yleisellä tasolla voidaan ruiskutuspaine määritellä siten,

että kiiltävät tuotteet vaativat ruiskutus painetta jopa

50 % enemmän verrattuna himmeisiin pohjamaaleihin.

Kumminkaan tavanomaisessa maalauksessa ei tulisi

käyttää yli 200 barin yli meneviä ruiskutus paineita.

Liuotteettomat epoksi-, polyuretaani- ja polyesteripinnoitteet

vaativat jopa 200 – 300 barin suutinpaineen,

jotta hajoaminen olisi riittävän hyvä. Liian pieni lähtöpaine

tai liian paksu maali paineeseen nähden näkyvät selvästi

ruiskukuviossa niin sanottuna ”piirtämisenä”. Paineen

tarvetta voidaan pienentää tiettyyn rajaan maalin

lämmityksellä tai ohennelisäyksellä maalinvalmistajan

suosituksia noudattaen.

6.4.2 Kaksikomponenttiset

suurpaineruiskut

Niukkaliuotteisten/liuotteettomien epoksi- ja polyuretaanipinnoitteiden

markkinoille tulon vuoksi ovat ruiskunvalmistajat

kehittäneet erityyppisiä kaksikomponenttiruiskuja.

Tämä on ollut välttämätöntä, koska edellä mainittujen

tuotteiden käyttöajat (pot life) ovat hyvin lyhyitä; vain

muutamia minuutteja. Lisäksi nämä pinnoitteet ovat huoneenlämpötilassa

liian viskooseja ja sitkeitä, jotta ne hajoaisivat

normaaleilla käyttöpaineilla. Tästä syystä kaksikomponenttiruiskut

varustetaan joissakin tapauksissa

maalin lämmittimillä. Samoin maaliletkut varustetaan

lämpövaipalla ja ne eristetään lähes pistooliin saakka.

Ainoastaan muutama metri lopussa on taipuisaa letkua,

joka tekee työskentelyn joustavaksi. Kaksikomponenttiruiskut

tulisi aina varustaa syöttöpumpuilla.

Annostelevien kaksikomponenttiruiskujen avulla vältytään

ainehukalta, koska valmiiksi sekoitettua maalia ei

ole kuin sekoitusputkesta suuttimeen. Tämän edun vuoksi

kaksikomponenttilaitteet ovat yleistyneet voimakkaasti

myös maalattaessa suurehkoja määriä vesi- tai liuotepitoisia

epoksi- ja polyuretaanimaaleja, varsinkin kiinteissä

maalauspaikoissa.

22 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


1.

4.

6. 5.

1.

4.

4.

2.

1. Maaliosat

2. Liuotin

3. Kovete

4. Siirtopumput

5. Pesupumppu

6. Sekoitusosa

7. Ylipaineventtiili

3.

7.

Kuva 12. Kiinteään sekoitussuhteeseen perustuva kaksikomponentti-ruiskutuslaitteiston toimintakaavio.

Markkinoilta löytyy tänä päivänä toiminta idealtaan

erilaisia kaksikomponenttilaitteita

• Kiinteällä sekoitussuhteella varustettuja laitteistoja

• Portaattomasti säädettäviä keinovipulaitteistoja

• Portaattomasti elektronisesti säädettäviä erillismäntälaitteistoja

• Seoksen säätö elektronisesti hammasrataskontrollilaatikon

kautta

Yleensä kaksikomponenttilaitteisto varustetaan maali

ja kovete puolen syöttöpumpuilla ja paluukierto putkistoilla

tai letkuilla, olennaista on että paluu letkun pää

viedään tynnyrin pohjalle. Myös tehokkaat tynnyri sekoittimet

ja neumaattinen nostokansi ovat olennaisia toimivalle

laitteistolle ja työskentely tehokkuudelle.

Markkinoilla olevat kaksikomponenttilaitteet, jotka

perustuvat kiinteään sekoitussuhteeseen (ks. kuva 12)

annostelu saadaan aikaan kahdella tai kolmella määrätyn

kokoisella maalisylinterillä. Sylintereiden tilavuuksia

muuttamalla voidaan valita sekoitussuhteita esimerkiksi

1:1, 1:2, 1:3 ja 1:4. Yleensä kaksi reunimmaista sylinteriä

pumppaa niin sanottua maaliosaa ja keskimmäinen usein

juoksevampaa kovetetta, jolloin laitteeseen kohdistuvat

rasituksetkin pysyvät melko tasaisina. Maalipumpusta

komponentit siirtyvät erillisiä letkuja pitkin sekoitusyksikköön,

missä ne yhdistyvät ja kovettumisreaktio alkaa.

Koska maalien käyttöajat ovat lyhyitä, varsinkin liuotteettomilla

tuotteilla, joissa komponentit lämmitetään, ei

ruiskutustyössä voi pitää taukoja. Portaattomasti säädettävässä

keinovipulaitteessa (ks. kuva 13) maalin ja

kovetteen sekoitussuhdetta voidaan muuttaa sylinterien

iskunpituutta säätämällä. Sylintereitä käyttää molemmissa

versioissa yhteinen tai molemmille oma suuritehoinen

ilmamoottori.

1. Ilmamoottori

2. Tukirunko

3. Perusaine

4. Kovete

5. Venttiiliyksikkö

6. Sekoitusputki

7. Pesupumppu

8. Pumppujen säätövarsi

9. Laakerointi

10. Korkeapainesuodatin

11. Palloventtiili

12. Ruiskupistooli

13. Sekoitussuhteen tarkistusyksikkö

14. Painemittari

15. Paineventtiili

20.

16. Ylipaineventtiili

17. Paineilmaventtiili

18. Ilmasäädin

19. Materiaalisäiliö A (perusaine)

20. Materiaalisäiliö B (kovettaja)

21. Pesuainesäiliö

4. 10. 11.

14. 2. 15. 9. 8. 1. 16. 17. 18. 11.

5.

23.

12.

6.

3.

Kuva 13. Portaattomasti säädettävä kaksikomponentti-ruiskutuslaitteiston toimintakaavio.

19.

7.

21.

18.

15.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

23


Portaatomasti elektronisesti säädettävässä erillismäntälaitteistossa

on kaksi pumppua vierekkäin, laitteistossa

voidaan säätää maalin ja kovetteen määrää

portaattomasti ilman mekaanisia työkaluja. Laitteisto

soveltuu hyvin korkean viskositeetin omaaville tuotteille

kuten keinovipulaitteetkin.

Laitteet, jossa seoksen säätö tapahtuu elektronisesti

hammasrataskontrollilaatikon kautta ovat käyttökelpoisia

kun käytettävä sävyvalikoima on suuri. Menetelmää

voidaan soveltaa sivuilma- ja suurpainemenetelmissä.

Laitteisto toimii parhaiten matalan viskositeetin omaavilla

tuotteilla.

Kaksikomponenttisen ruiskutuslaitteiston valintaa puoltavat

mm seuraavat näkökohdat

• Sekoitussuhde aina oikea

• Sekoitus tasalaatuinen, eikä yli-ikäinen

• Pesuliuottimien tarve pienempi

• Pesuaika lyhyempi

• Liuotepäästöt vähäisemmät, koska järjestelmä on

suljettu

• Työturvallisuus paranee

• Maalitoimitukset suuremmissa astioissa

• Pienempi maalihukka

• Maalattaessa sarjatuotantoa jatkuvasti samoilla värisävyillä

kaksikomponenttilaite on taloudellisesti

edullisin

6.4.3 Suurpainemaalausmenetelmän

edut ja haitat

Suurpaineruiskutuksen etuna muihin maalausmenetelmiin

verrattuna on suuri kapasiteetti ja pieni ohennustarve.

Maaleista voidaan ruiskuttaa paksuja kalvoja (jopa

>500 µm) kertaruiskutuksella, jolloin haluttu kokonaiskalvonpaksuus

saadaan vähemmillä maalauskerroilla kuin

esimerkiksi sivuilmaruiskutuksella tai sivellen. Haittoina

suurpainemenetelmässä on valumien vaikea estäminen

monimutkaisissa ristikkorakenteissa ja laitteiston korkea

hankintahinta.

Suurpaineruiskun pistoolissa ei voida säätää viuhkan

muotoa, vaan säätäminen tapahtuu valitsemalla sopiva

suutin. Hienosäätöä voidaan tehdä säätämällä tuotteen

viskositeettia ja käyttäen eri työpaineita. Myös ns. säätösuuttimia

on olemassa, joilla viuhkan leveyttä voidaan

säätää. Ne soveltuvat parhaiten paksukalvomaalin ruiskutukseen,

kun pintojen vaatimustaso ei ole kovin korkea.

6.4.4 Ilma-avusteinen suurpaineruiskutus

Ilma-avusteisessa suurpaineruiskutuksessa hyödynnetään

sekä suurpaine- että sivuilmaruiskutusmenetelmää.

Menetelmässä käytetään hajotusilmaa suurpaineruiskutusviuhkan

säätämiseen. Pumpun painesuhteena käytetään

yleensä 25 – 50:1 pumppuja. Suuttimella työpaineet

ovat 80 – 200 baria ja hajotusilmanpaine ilmasuuttimella

1 – 4 baria. (Ilmankulutus 50 – 200 l/min.) Soveltuu erinomaisesti

metallicmaalien ja vesiohenteisten tuotteiden

sekä korkean kiinteäainepitoisuuden omaaville liuotetuotteiden

ruiskutusmenetelmäksi. Menetelmä on syrjäyttänyt

tuotantomaalauksessa lähes täysin perinteisen

suurpaineruiskupistoolin. Menetelmää voidaan myös

täydentää joustavasti sähköstatiikalla.

ilmaa

maali

Kuva 14. Sivuilma-avusteinen suurpaineruiskupistooli.

6.4.5 Sähköstaattinen ruiskutus

Sähköstaattisessa ruiskutuksessa ruiskutettava materiaali

varataan pistoolin kärjessä sähköisesti. Maalattava

kappale maadoitetaan ja se muodostaa siten varaukseltaan

vastakkaisen navan. Maalihiukkaset siirretään

sähköisen kentän voimaviivoja käyttäen maalattavaan

kappaleeseen ja sen ympärille. Menetelmän etuja ovat

pienentynyt ohiruiskutus sekä pienehköjen kappaleiden

ympärimaalaus.

Kuva 15. Sähköstaattinen ruiskutus.

24 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Kentän voimakkuus riippuu seuraavista tekijöistä:

Pistoolin ja kohteen välinen etäisyys ja jännite. Pinnoitettava

esine maadoitetaan ja jännite-ero muodostetaan

varaamalla maali partikkelit pistoolin kärjessä. Ruiskupistoolissa

käytetään 30 – 85 kV:n jännitettä laitteesta

riippuen (käsikäyttöiset ruiskupistoolit).

Ruiskuetäisyys. Mitä pienempi on etäisyys, sitä voimakkaampi

on sähkökenttä. Käytännössä ei kuitenkaan kannata

viedä pistoolia liian lähelle kohdetta, vaan käyttää

samaa etäisyyttä kuin tavanomaisessa ruiskutuksessa.

Joissakin laitteissa jännite säätyy ruiskutusetäisyyden

mukaan.

Ruiskutettavan maalin liike-energia. Mitä pienempi on

liike-energia, sitä suurempi mahdollisuus on jännite-erolla

voittaa tämä liike-energia ja näin ollen kääntää maalipartikkeli

kappaleen ympäri. Maalipartikkeli tulisi saada

mahdollisimman pieneksi, jolloin massa pienenee. Vielä

tärkeämpää olisi saada partikkelin nopeus alhaiseksi.

Tällöin hyötysuhde paranee olennaisesti.

Ruiskutettavan maalin sähköiset ominaisuudet. Maalin

tai lakan tulee johtaa sähköä jossakin määrin, mutta

omata myös riittävät vastusarvot. Tavallisesti maalin

sähkönjohtokyky mitataan vastusmittarilla ja tarvittaessa

säädetään erikoisohentimilla haluttuun arvoon.

Ruiskutettavan kappaleen rakenne ja muoto. Sähköstatiikassa

vaikuttaa niin kutsuttu Faradayn häkki -ilmiö.

Maali pyrkii voimaviivakenttien mukaan lähimpiin

kohteisiin ja näin ollen esimerkiksi sisäpuolisiin kulmiin

on vaikea saada maalia.

Ruiskutustilan ilmanvaihto. Ruiskutettaessa sähköstaattisesti

ei ruiskutuskammion ilman virtausnopeuden

tulisi olla yli 0,5 metriä sekunnissa, muutoin hyötysuhde

huononee. Voimakkaasti virtaava ilma vie ”kevyet” maalipartikkelit

mennessään.

Maadoitus. Maadoituksen tulee aina olla hyvä. Ruiskutusrata

ja ripustuskoukut tulee puhdistaa riittävän usein.

Huono maadoitus alentaa hyötysuhdetta ja voi aiheuttaa

myös palovaaraa. Sähköstaattista ruiskuttamista ei

suositella erittäin helposti syttyviä liuotteita sisältäville

maaleille.

6.4.6 Sähköstaattinen keskipakoismenetelmä

Tässä menetelmässä maali syötetään 5 000 – 80 000

r/min pyörivän ”lautasen” tai ”kellon” keskustaan. Maali

kulkeutuu keskipakoisvoiman vaikutuksesta levyn reunalle,

jossa maali hajoaa hiukkasiksi ja varautuu sähköllä.

Kellolaitteessa käytetään paineilmaa apuna ohjaamaan

maalisumu haluttuun suuntaan. Siirtohyötysuhde on erittäin

hyvä, jopa 95 %. Menetelmää käytetään yleensä

linjamaalauksessa. Menetelmä soveltuu myös vesiohenteisille

tuotteille. Tällöin järjestelmä eristetään kokonaan

maaliletkuja myöten tai käytetään ns. ulkoista varautumista

”kello” maalauksen yhteydessä, jolloin laitteistoa

ei tarvitse eristää.

6.4.7 Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus

Sähköstaattinen sivuilmaruiskutus soveltuu pienimuotoisen

sekatuotannon maalaamiseen. Sillä saavutetaan

normaalisti 100 – 300 ml/min tuotto ja sivuilmaruiskutuksen

edut, kuten erittäin hyvä pinnan laatu. Lisäksi statiikka

vähentää sivuilmaruiskutukselle tyypillistä runsasta

sivusumua. Menetelmä soveltuu myös vesiohenteisten

tuotteiden ruiskutukseen. Tällöin järjestelmä eristetään

kokonaan maaliletkuja myöten tai käytetään pistoolia,

jossa on ulkoinen varaus, jolloin laitteistoa ei tarvitse

eristää.

6.4.8 Sähköstaattinen suurpainemaalaus

Sähköstaattinen suurpainemaalaus on suuren tuotannon

maalaamiseen tarkoitettu menetelmä, jonka avulla kotelomaisten

rakenteiden sisäpuolinen maalaus onnistuu

paremmin kuin sivuilmastatiikalla. Ruiskuissa on erilliset

katkaisimet, joilla sähkövirta voidaan katkaista, jolloin

pistooli toimii normaalina suurpainemaalauslaitteena.

Menetelmää voidaan täydentää myös maalin lämmityslaitteistolla

ja hajotusilmalla maalausviuhkassa (eli silloin

kyseessä on ilma-avusteinen suurpaineruiskulaite lämmittimellä

ja statiikalla). Haittana on laitteiden korkea

hinta ja hieman monimutkaisempi rakenne. Menetelmä

soveltuu myös vesiohenteisille tuotteille. Tällöin järjestelmä

eristetään kokonaan.

6.4.9 Kuumasuurpaineruiskutus

Kuumaruiskutuksen patentoi toisen maailmansodan jälkeen

tanskalainen James Bede. Amerikkalaiset veljekset

Eric ja Ewan Nord ostivat patenttiin oikeudet vuonna

1949 ja kehittivät 1950-luvun lopulla niin kutsutun hotairless

-menetelmän nykyiseen muotoonsa. Useimmat

maalauslaitteita valmistavat tehtaat toimittavat nykyään

myös kuumamaalausjärjestelmiä. Ne ovat saavuttaneet

laajan suosion tuotemaalauksessa. Myös korroosionestomaalarit

ovat ottaneet kuumaruiskutuksen sovelluksia

käyttöönsä.

Kuumaruiskutuslaitteen hankintahinta on miltei kaksinkertainen

tavanomaiseen suurpaineruiskutuslaitteeseen

verrattuna. Menetelmää voidaan myös täydentää

joustavasti sähköstatiikalla.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

25


6.4.10 Miksi lämmittää maalia?

Maalin lämmityksen tarkoituksena on alentaa maalin

viskositeettia, joka puolestaan vähentää ohennus- ja

ruiskutuspaineen tarvetta ja parantaa ruiskutuksen hyötysuhdetta.

Maalin purkautuessa suuttimesta tapahtuu

liuottimien nopeaa haihtumista ja samalla pisaroituneen

(”atomisoituneen”) maalin lämpötila laskee erittäin nopeasti.

Lämmittämättömään suurpaineruiskutukseen

verrattuna tarvitaan alhaisempi pumpun paine hajottamaan

käytetty maali. Maalin nopeus ruiskutusvaiheessa

pienenee ja suihkun ohjattavuus paranee. Lisäksi maali

ei valu yhtä helposti ja saadaan paksumpia kuivakalvoja

kuin ilman lämmitystä.

Käyttäjälle edellä mainitut tekijät merkitsevät seuraavia

etuja:

• maalia säästyy

maalaustulos paranee

• ruiskutuskarsinan puhdistus vähenee

• puhtaus ja työhygienia lisääntyvät

• pumpun kuluminen vähenee

• suuttimien ikä pidentyy

Joskus on maalin liiallisesta kuumentamisesta myös

haittaa. Suurikokoisten, monimutkaisten kappaleiden

maalauksessa saattaa ilmetä niin kutsuttua kuivapölyä

eli kun kappaletta, esimerkiksi autonosturia maalataan,

ohiruiskutuspöly laskeutuu jo maalatuille pinnoille eikä

enää sula, vaan aiheuttaa ”hiekkapaperipintaa”. Tällöin

on maalissa käytettävä hitaammin haihtuvia ohenteita,

jotta pinta pysyy auki ruiskutuksen vaatiman ajan.

Kaikkia maaleja ei myöskään voi lämmittää kovin voimakkaasti

ilman, että maali saattaa hyytelöityä, karkeutua

tai maalattuihin pintoihin saattaa muodostua ilmaa

tai liuotereikää. Etenkin vesiohenteisten maalien kohdalla

on syytä varmistua etukäteen maalin soveltumisesta

kuumaruiskutukseen maalin valmistajalta

1.

2.

3.

4.

6.4.11 Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate

ja käyttö

Kuumaruiskutuslaitteen keskeisen osan muodostavat

maalipumppu, maalin lämmitin, suodatin ja paluukiertojärjestelmä.

Suodatin valitaan aina käytetyn suuttimen

koon mukaan. Tällä tavoin vältytään suuttimen tukkeutumisilta.

Maalin lämmittimiä on kahta lajia; suoria sähkölämmittimiä

ja epäsuoria lämmittimiä, joissa sähkö

lämmittää nesteen (useimmiten vesi) ja neste lämmittää

maalin.

Molempia järjestelmiä käytetään. Korkeapainejärjestelmissä

lämmittimiltä vaaditaan hyvää paineenkestävyyttä

ja maksimityöpaineet vaihtelevatkin eri toimittajien

ja eri tarkoituksiin valmistettujen lämmittimien osalta 105

– 400 barin välillä.

Maalin lämpötila säädetään laitteissa olevilla portaattomasti

säädettävillä termostaateilla ja lämpötilat ovat

yleisimmin 30 – 90°C välillä. Lämmittimissä on mekaaninen

ylilämpösuoja, joka estää lämmittimien ylikuumenemisen

häiriötilanteissa.

Paluukiertojärjestelmään kuuluu paluuletku pistoolista

tai läheltä sitä ja tarkasti säädettävä ja asentoonsa

hyvin lukittava paluukiertoventtiili, joka mahdollistaa

maalin kierrätyksen. Kierto takaa myös välittömän ruiskutusvalmiuden

taukojen jälkeen ja maalin oikean lämpötilan,

joten ylipainetta ei aloitettaessa tarvita, kuten

tavanomaisessa suurpainemaalauksessa joillekin tuotteille

joudutaan tekemään. Letkut on syytä lämpöeristää

lukuun ottamatta ruiskutuksen helpottamiseksi tarvittavaa

viimeistä taipuisaa osaa.

Kuumaruiskutuksessa maalin hajottamiseen riittävät

matalammat työpaineet kuin tavanomaisessa suurpaineruiskutuksessa.

1. Pumppu

2. Lämmitin

3. Suodatin

4. Ruiskupistooli

5. Kiertoventtiili

5.

Lämmitetty materiaali

Lämmittämätön materiaali

Kuva 16. Kuumaruiskutuslaitteen toimintaperiaate.

26 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


6.5 Suurpainesuuttimet

Suuttimen valintaan vaikuttavat ruiskutettava maali, kerrospaksuusvaatimus

sekä maalattavan kappaleen muoto

ja koko. Suuttimia on kahta päätyyppiä: viuhkasuuttimia

ja pyörösuuttimia. Jälkimmäistä käytetään yleensä

vain statiikan yhteydessä.

Suurpainesuuttimien sydänosa on yleensä kovametallia,

joka tekee siitä mahdollisimman kulumattoman.

Suuttimessa on käyttötarkoituksesta ja maalityypistä riippuen

läpimitaltaan erikokoinen reikä (vertaishalkaisija),

jonka suuruus ilmoitetaan tuuman tuhannesosina. Reiän

suuruus valitaan halutun kerrosvahvuuden, käytettävän

maalityypin karkeuden ja viskositeetin perusteella. Esimerkiksi

kiiltävät pintamaalit ruiskutetaan yleensä 0.011”

– 0.013” kokoisilla suuttimilla, kun taas paksukalvotyyppiset

epoksipohjamaalit edellyttävät 0.015” – 0.026”

suuttimia. Sama koskee korkeaviskoosisia pohja- ja pintamaaleja

kuten hartsimodifioituja epoksimaaleja ja vinyylitervamaaleja.

Karkeita erikoispigmenttejä sisältävät

erikoispinnoitteet voivat vaatia vielä näitäkin suurempia

suuttimia.

Toinen tärkeä tekijä suutinta valittaessa on suihkun

nimelliskulma, joka määrää maaliviuhkan leveyden (Taulukko

8). Pieniä ristikkorakenteita maalattaessa käytetään

pienikulmaista suutinta, esimerkiksi 20 – 30°, maalihukan

vähentämiseksi. Kiiltävillä tuotteilla alle kolmenkymmenen

asteen kulma saattaa aiheuttaa liuoterakkulaa

pintoihin. Maalattaessa traverssilla esimerkiksi levypintoja

käytetään usein 90° -suutinta. Hyvän yleissuuttimen

kulma on 40°.

Suuttimen

vertaushalkaisija

ø 0,015 ”

(0,380 mm)

ø 0,015 ”

(0,380 mm)

Suihkun

nimelliskulma

Ruiskutusviuhkan

muoto

Maalattu

pinta

40 ° I

80 ° II

• samalla maalausnopeudella maalaten voidaan todeta suuttimen

kulman vaikutus kerrospaksuuden muodostumiseen; pinnoissa I ja II

samat maalimäärät.

• mitä suurempi hajoituskulma suuttimessa on, sitä tiheämmän

suodattimen se tarvitsee.

• esim. yllä olevat suuttimen nimelliskulmat vaativat 40° kulmalla

0,310 mm ja 80 ° kulmalla 0,140 mm kahvasuodattimet.

Taulukko 8. Suuttimen kulman vaikutus maalauksessa.

Vaikka uuden suuttimen arvot ovat käyttöönottohetkellä

sopivat, muuttuvat ne kulumisen seurauksena.

Tämä edellyttää, että suutinarvot tarkastetaan määrävälein,

esimerkiksi vertaamalla samanlaiseen käyttämättömään

suuttimeen, ja tarvittaessa suutin korvataan uudella.

Kuluneella suuttimella maalaaminen aiheuttaa aina

hukkaruiskutusta ja huonontaa maalipinnan ulkonäköä

varsinkin kiiltävillä tuotteilla.

Tavanomaisten kovametallisuuttimien lisäksi käytetään

säätösuuttimia, joiden suutinreikää voidaan säätää

portaattomasti määrättyjen rajojen puitteissa. Tällöin

maalimäärä ja viuhkan muoto muuttuvat tarpeiden mukaan.

Lisäksi valmistetaan niin sanottuja kääntösuuttimia.

Kääntösuuttimessa pallon tai lieriön varassa oleva

suutin voidaan kääntää ympäri ja liipaisinta painamalla

roska ”ammutaan” maalin paineella pois ja puhdistunut

suutin käännetään takaisin ruiskutusasentoon. Tämä

suutin on saavuttanut melkoista suosiota varsinkin maalattaessa

karkeammilla tuotteilla, sillä suuttimen puhdistaminen

kääntämällä helpottaa puhdistusta olennaisesti.

Markkinoilta löytyy myös ns. viimeistelysuutin Fine Finish

eli FF suutin. Suuttimen käyttö on lisääntynyt vaativampien

kohteiden maalauksessa, suutin antaa loivemman

maalirajan ruiskutuskaistan reunaan verrattuna tavanomaiseen

suuttimeen.

6.6 Turvallisuusohjeet suurpaineruiskutuksessa

Suurpainelaitteita käyttöön otettaessa on tutustuttava

valmistajan antamiin laitekohtaisiin ohjeisiin ja noudatettava

niitä tarkoin.

Ruiskulaitteiden sijoitusta, ruiskutustilojen ilmanvaihtoa

ja luokitusta koskevaa aineistoa voi tiedustella Kauppa-

ja teollisuusministeriöstä (KTM), Suomen Standardisoimisliitosta

(SFS 3358), Turvatekniikan keskuksesta

(TUKES) ja Oy Edita Ab:stä (Lainsäädännön alempiasteisia

säädöksiä).

Suurpaineruiskutuksessa nestevirtaus aiheuttaa kitkaa.

Tämä puolestaan aiheuttaa laitteistossa sähköstaattisen

varauksen, joka voi aiheuttaa kipinöintiä. Jotta

räjähdysvaaralta vältyttäisiin, on varmistettava, että laitteisto

ja maalattava kohde on maadoitettu. Mikäli epäilet

maadoitusta, on laite, maalattava kohde ja pistooli maadoitettava

erillisellä johtimella.

Ilmamännän poistoilma tulee ohjata pois työtilasta,

jotta työtilaan ei tule öljysumua.

Vaikka suurpaineruiskutus on ns. sumuton menetelmä,

on ilmassa kuitenkin maalihiukkasia ja liuotteita,

jotka ovat terveydelle haitallisia. Ruiskutettaessa on käytettävä

hengityssuojaimia. Myös vesiohenteisia tuotteita

ruiskutettaessa on suojaimia käytettävä.

Varo ruiskutussuihkua. Älä milloinkaan suuntaa suihkua

toista ihmistä tai itseäsi kohti. Korkea ruiskutuspaine

aiheuttaa loukkaantumisen välittömästi.

Laitteistossa käytettävien letkujen, pistoolin ja liittimien

sekä muiden osien on kestettävä laitteen tuottamaa

maksimipainetta.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

27


Käsittele suurpaineletkuja varoen. Letkuja ei saa taivuttaa

20 cm pienemmälle säteelle.

Häiriön sattuessa tai suutinta vaihdettaessa varmista

pistooli ja poista paine laitteistosta ennen kuin ryhdyt etsimään

vikaa ja korjaamaan sitä.

6.7 Muita pintakäsittelymenetelmiä

6.7.1 Kastomaalaus

Kastomaalaus on menetelmänä yksinkertainen. Lopputuloksessa

on kuitenkin sallittava hieman valumia

ja tippumiskohdissa kuivuneita maalipisaroita. Maalin

viskositeetti vaikuttaa olennaisesti maalaustulokseen.

Viskositeetin seurannan tulee olla päivittäistä. Vesiohenteisilla

maaleilla, jotka yleensä sopivat erinomaisesti kastomaaleiksi,

tulee seurata myös maalin pH:ta.

Menetelmän hyviä puolia ovat:

• hyvä peittävyys

• nopeus

• soveltuu kappaleille, joiden maalaaminen ei ole ruiskuttamalla

mahdollista

• vesiohenteisilla kastomaaleilla on hyvä työ- ja ympäristöturvallisuus

• maalin säästö.

Menetelmän huonoja puolia ovat:

• altaat ovat isoja ja tarvitaan suuria maalimääriä

• maali vaihtuu liian hitaasti – hyytymisriski

• saavutetaan vain 30 – 50 µm:n kalvonpaksuus kerta

kastolla ja yläreunoissa kalvonpaksuus jää ohuemmaksi

• kappaleiden mukana altaaseen voi joutua roskia ja

rasvaa

• kappaleissa ei saa olla taskuja

• ei sovellu kaksikomponenttisille maaleille

• pienet, kevyet kappaleet eivät uppoa altaaseen

• altaissa on yleensä oltava jatkuva kierrätys pohjaanlaskeutumisen

estämiseksi

• altaissa tulee olla lämmönvaihdin pitämään maali tasalämpöisenä.

6.7.2 Valelumaalaus

Valelumaalaus tuottaa kastomaalaukseen verrattavan

lopputuloksen. Valelumaalauksella saadaan käytössä

olevan maalin vaihtuvuus riittävän nopeaksi. Maalaus

tehdään käsin tai automaattisesti. Yhteistä kummallekin

menetelmälle on maalisäiliö ja siihen liittyvät valutusreunukset.

Maalin siirtoon ja levitykseen käytetään pumppua,

jonka tuoton on oltava riittävä. Käytettäessä liuotinohenteisia

maaleja on valelupaikka erotettava muusta

työympäristöstä ilmastoidulla kammiolla.

6.7.3 Jauhemaalaus

Jauhemaalaus vaatii laitteiden osalta märkämaalin maalauslaitteista

poikkeavat jauheen siirto- ja levityslaitteet.

Lisäksi jauhemaalit vaativat kovettuakseen uunituksen

150 – 200 °C:een lämmössä.

Jauhemaalauksessa käytetään hyväksi jauheen sähköistä

varaamista. Ohiruiskutettu jauhe voidaan kierrättää

ja käyttää uudelleen. Jauhemaalauslaitteisto koostuu

jauhesäiliöstä, jauhepumpusta, ohjausyksiköstä ja

pistoolista. Pistoolit ovat korkeajännite- tai kitkavaraavia

käsi- tai automaattipistooleja. Jauhesäiliöllä on kaksi tehtävää:

toimia säiliönä ja pitää jauhe kuohkeana. Jauheen

leijutuksessa ja kierrätyksessä käytettävän paineilman

on oltava kuivaa ja öljytöntä, jotta jauhe ei paakkuuntuisi.

Jauhemaalaus on investointikustannuksiltaan kallein

muihin maalausmenetelmiin verrattuna. Lämpökuivaus

vaatii energiaa eikä sovellu kookkaille, monimuotoisille

kappaleille kohtuullisin kustannuksin, eikä kohteille, joita

ei voi lämmittää.

6.7.4 Ruiskuautomaatit

Pintakäsittelyä voidaan rationalisoida samalla tavoin

kuin muitakin tuotantomenetelmiä, mm. automaation

avulla. Automaattinen ruiskumaalaus on järkevää silloin,

kun samantapaisia pintakäsiteltäviä esineitä maalataan

suurina sarjoina. Esineen muoto ja raaka-aine sekä käytettävä

maalityyppi määräävät ruiskumenetelmän. Automaattilaitteeseen

kohdistuva tärkein vaatimus on toimintavarmuus.

Automaattiruiskutuksen etuja ovat:

• suuri kapasiteetti

• tasainen laatu

• pienemmät työkustannukset

• pieni maalihukka

• parempi työympäristö.

Yleisimpiä ruiskuautomaatteja ovat traverssi- ja karuselliruiskuautomaatit.

Näihin voidaan kytkeä lähes kaikki

tunnetut ruiskutusmenetelmät.

• Traversseilla tarkoitetaan laitetta, joka siirtää ruiskuja

lineaarisesti vakionopeudella. Yleensä traverssin iskunpituutta

ja siirtonopeutta voidaan säätää. Ruiskujen etäisyyssäädöt

ovat yleensä manuaalisia. Traverssit jaetaan

toiminta-asentonsa mukaan pysty- ja vaakatraversseihin.

• Pystytraverssissa on yleensä yksi tai kaksi automaattipistoolia

ja traversseja voi olla useampia peräkkäin.

Niihin on yleensä liitetty sähköstatiikka. Linjan nopeus

vaihtelee 1 – 3 metriä minuutissa.

28 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


• Vaakatraversseissa ruiskuja on useimmiten neljä ja linjan

nopeus 1,5 – 9 metriä minuutissa.

• Karuselliruiskuissa pistooleja voi olla kaksitoista, joista

puolet pohjamaalille ja puolet pintamaaleille. Linjan nopeus

on kuten vaaka traverssisysteemissä.

6.7.5 Robottiruiskutus

Robotti on hyvä ratkaisu ahtaissa tiloissa sekä silloin,

kun tuloksen täytyy olla paras mahdollinen. Nykyisin on

robotteja, jotka valmistetaan erityisesti maalaukseen.

Robotin mukana seuraa vakiona ohjelmointia helpottava

käsiopetusohjelma. Eli kappale maalataan suoraan automaattipistoolin

ja käsiopetuskahvan avulla kokonaan tai

tarvittaessa eri osissa. Ohjelmia pystytään editoimaan

tarpeen mukaan.

Tärkeitä robottien arvosteluperusteita ovat niiden ratatarkkuus,

nopeuden toisto, kuormitettavuus ja ulottuma.

6.8 Ruiskutustekniikka

Ruiskumaalauksen perusasiat ratkaistaan jo maalaamaan

ryhdyttäessä, kun tehdään ruisku- ja maalivalinnat.

Korroosionestomaalauksessa käytetään useimmiten

suurpaineruiskua ja ns. ilmatonta menetelmää, joka synnyttää

vähemmän sivusumua kuin sivuilmaruiskutus.

Ruiskun tehon on oltava maalille sopiva. Maalausta

aloitettaessa on varminta tarkistaa maalinvalmistajalta,

millä paineella ja millaisella suuttimella maali suositellaan

ruiskutettavaksi.

Ryhdyttäessä maalaamaan on etukäteen selvitettävä

ruiskupistoolin tehokkain ohjailutapa. Huolellinen

työskentelytapojen ennalta suunnittelu tuottaa selvää

kustannussäästöä ja nostaa merkittävästi maalauskapasiteettia.

6.8.1 Pistoolin liipaisimen käyttö

Aloitettaessa ruiskumaalausta tulee kiinnittää erityistä

huomiota liipaisimen käsittelyyn. On opittava katkaisemaan

maalin tulo tarkoituksenmukaisella hetkellä. Maali

kasautuu kaistojen päihin, mikäli ruiskutusta ei aloiteta ja

päätetä kappaleen ulkopuolelle.

6.8.2 Nopeuden ja etäisyyden suhde

Oikean etäisyyden ja ruiskutusnopeuden suhde on asia,

jonka ruiskuttaja oppii vain harjoittelemalla. Eri maalareilla

tämä suhde vaihtelee. Tärkeätä on tarkkailla sitä, että

maalia tulee pinnalle riittävästi, siten että koko pinta kastuu.

Mikäli maalia on liian vähän, pinnasta tulee karhea;

jos sitä taas on liikaa, alkaa maali valua pystypinnoissa.

6.8.3 Levyn ruiskutus

Tasolevyä ruiskutettaessa ruiskutuskaista aloitetaan levyn

ulkopuolelta ja liipaisinta vedetään vähän ennen

kuin pistooli ohittaa levyn reunatason. Liippasin vapautetaan

vastaavasti levyn toisessa päässä, kun pistooli on

ohittanut vastakkaisen reunatason.

Yleensä työ on suoritettava suorin, tasaisin kaistoin

siten, että jälkimmäinen kaista peittää aina n. 50 %

edellistä. Mitä lähempänä pintaa pistoolia pidetään, sitä

enemmän maalia pintaan kerääntyy, joten pistoolia on

siirrettävä vastaavasti nopeammin valumien estämiseksi.

Jos pistoolia pidetään liian kaukana maalattavasta

kappaleesta, syntyy liian kuiva maalikerros ja runsaasti

hajasumua.

1.kaista

Kuva 17. Levymäisen rakenteen ruiskutus. Jälkimmäinen ruiskutuskaista

peittää aina n. 50 % edellisestä.

Liipaisimen luonteva käyttö on ruiskutustekniikan

ydin. Tärkeintä on heti aloituksessa osua tarkasti maalattavan

kappaleen reunaan ja saavuttaa heti täydellinen

maalipeitto ilman ohiruiskutusta.

6.8.4 Pitkien kappaleiden ruiskutus

Pitkällä kappaleella tarkoitetaan tässä yhteydessä kappaletta,

jota ei kyetä ruiskuttamaan yksimittaisella ruiskutuskaistalla,

vaan ruiskutuskaistoja tulee useita peräkkäin.

Pitkä kappale ruiskutetaan jakamalla pinta n. 0,6 –

1,5 m:n mittaisiin osiin. Ruiskutettaessa käytetään samanlaista

liipaisintekniikkaa kuin pienempienkin pintojen

ruiskutuksessa. Jokainen osakaista limittyy edellisen

kaistan päälle häivyttäen. Samaa tekniikkaa sovelletaan

myös suurilla yhtenäisillä pinnoilla, kuten esim. katot ja

seinät

6.8.5 Pistoolin etäisyys

2.kaista jne.

Ruiskutus tulee suorittaa ns. vakioetäisyydeltä. Mikäli

pistooli viedään liian lähelle pintaa, maali kerääntyy pienelle

alueelle ja aiheuttaa valumia, ellei pistoolin liikenopeutta

samalla lisätä. Ruiskutusetäisyys sivuilmaruiskutuksessa

on 150 – 300 mm ja suurpainemaalauksessa n.

200 – 400 mm.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

29


Etäisyys tulee säilyttää vakiona koko pinnan osalla.

Pistoolia ei saa liikuttaa kaarevaa rataa käyttäen, jos

kohde on suora taso.

ohut

paksu

Kuva 20. Väärä pistoolin kohdistus nurkassa. Jäljestä ei tule tasainen.

Kuva 18. Pistooli pidetään suorassa kulmassa maalattavaan pintaan

nähden (yläkuva). Jos pistoolia käännetään niin, että kulma

muuttuu, pinnasta tulee epätasainen. Laidoilla muodostuu maalisumua.

6.8.6 Sisä- ja ulkokulmien ruiskutus

Sisäkulmia ruiskutettaessa on syytä reunustaa kukin tasopinta

erikseen. Mikäli sisäkulmaa yritetään ruiskuttaa

suuntaamalla suihku kohtisuoraan kulmaan siten, että

yhdellä kaistalla saataisiin ruiskutetuksi kummatkin kulman

viereisistä sivuista, leviää maali epätasaisesti ja valumavaara

on ilmeinen.

Syrjiä ja ulkokulmia ruiskutettaessa suunnataan pistooli

kohtisuoraan kulmaa vastaan. Tällöin saadaan ruiskutettua

reuna ja tasopinnan etuosa. Sen jälkeen ruiskutetaan

tasopinta, kuten aiemmin on selostettu.

Kuva 21. Kulman oikea ruiskutusasento.

6.8.7 Kapeat kohteet

Ruiskutusviuhka määräytyy maalattavan kappaleen mukaan.

Kapeaa pystypaalua varten ei tietenkään käytetä

leveää vaakasuoraa viuhkaa. Suppea vaakaviuhka tai

leveä pystyviuhka antaa hyvän peiton ilman liiallista ohi

ruiskutusta. Toisaalta ei pidä yrittää työskennellä turhan

kapealla viuhkalla.

huono

hyvä

hyvä

Kuva 19. Nurkassa ruiskutetaan kumpikin seinä kohtisuoraan, edeten

nurkasta poispäin tai pystysuunnassa kohteen mukaan.

Kuva 22. Ohiruiskutusta vähennetään käyttämällä kohteeseen parhaiten

sopivaa viuhkan muotoa. Keskimmäinen kuva esittää edullisimman

tekniikan.

30 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


6.8.8 Monimuotoisten kappaleiden ruiskutus

Ruiskutettaessa verkkomaisia pintoja, kuten ritilöitä tms.

tulee ruiskutussuunta valita niin, että yhdellä kaistalla

saadaan peitetyksi mahdollisimman suuri alue. Verkkopintaa

ruiskutettaessa on pinnan taakse syytä asettaa

taustalevy ruiskutuksen ajaksi. Tämä levy suuntaa ohi

lentävän maalin osittain verkon takapintaan.

Suuria monimuotoisia esineitä ruiskutettaessa tulee

tarkoin suunnitella etukäteen käytettävä työjärjestys.

Kuva 23. Verkkomaisten kappaleiden ruiskutus.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

31


7. Maalausolosuhteet

Maalattavien pintojen esikäsittely ja maalaustyö tulee

tehdä maalitoimittajan maalausolosuhteista antamien

ohjeiden mukaisesti. Maalausolosuhteissa vaikuttavia

tekijöitä ovat maalattavan kappaleen ja sitä ympäröivän

ilman lämpötila, ilmanvaihto sekä ilman kosteus. Nämä

tekijät vaikuttavat vielä maalaustyön jälkeen pinnoitteen

kuivumisnopeuteen ja pinnan laatuun.

7.1 Kosteuden ja lämpötilan vaikutus

Ilman suhteellinen kosteus vaikuttaa eri tavalla eri maalityyppien

kuivumis- ja kalvonmuodostusominaisuuksiin.

Yleissääntönä pidetään, että korroosionestomaalaustyön

ja maalin kuivumisaikana ilman, pinnan ja maalin lämpötilan

sekä suhteellisen kosteuden arvojen pitää olla

samat tai paremmat kuin maalien teknisissä tiedoissa

maalausolosuhteista annetut minimiarvot. Yleensä liuotinohenteisia

maaleja käytettäessä suhteellinen kosteus

ei saisi ylittää 80 %:ia.

Vesiohenteisilla maaleilla maalatessa suositellaan,

että ilman suhteellisen kosteuden pitäisi olla 20 – 70 %.

Liian suuri kosteus hidastaa kuivumista ja lisää maalin

valumisherkkyyttä. Liian alhainen suhteellinen kosteus

voi aiheuttaa pintahäiriöitä.

Puhtailla, kiiltävillä metallipinnoilla vesihöyry tiivistyy

kosteudeksi ilman suhteellisen kosteuden ollessa 100

%. Karkeilla tai epäpuhtailla pinnoilla kosteuden tiivistymistä

voi tapahtua ilman suhteellisen kosteuden ollessa

selvästi alhaisempi. Suihkupuhdistettu teräspinta alkaa

syöpyä, kun ilman suhteellinen kosteus on 60 – 70 %.

Siksi suihkupuhdistus pitäisi tehdä olosuhteissa, joissa

ilman suhteellinen kosteus on alhainen. Suihkupuhdistettu

pinta pitää maalata heti puhdistuksen jälkeen, jotta

pinta ei ala syöpyä.

Metallipinnan lämpötilan ollessa ympäröivän ilman

lämpötilaa alhaisempi, voidaan tietyissä tapauksissa

saada kondenssia pinnalle, vaikka ilman suhteellinen

kosteus on pieni. Tästä syystä on tärkeätä, että metallipinnan

lämpötila on riittävästi (+3 °C) yli ilman kastepisteen.

Kastepiste on se lämpötila, johon ilma on jäähdytettävä,

jotta suhteellinen kosteus nousisi 100 %:iin.

Ilman lämpötilan ollessa alle 0 °C on tarkistettava, ettei

maalattavalla pinnalla ole jäätä. Ympäristön kosteusolosuhteita

on mahdollista parantaa ilmaa lämmittämällä

tai kuivaamalla.

7.2 Ilman lämpötila ja kalvon muodostus

Lämpötila vaikuttaa oleellisesti maalin kuivumisaikaan

ja kalvonmuodostukseen. Nyrkkisääntönä on, että mitä

korkeampi on lämpötila, sitä nopeampaa on kuivuminen.

Etenkin kemiallisesti kuivuvien maalien kuivuminen nopeutuu

huomattavasti lämpötilaa nostettaessa.

Alhaiset lämpötilat vaikuttavat haitallisesti:

• viskositeettiin

• maalattavuuteen (ruiskutettavuuteen)

• kuivumiseen ja kalvonmuodostukseen

• verkkoutumiseen (kovettumiseen)

• kestävyyteen eli kalvon suoja ominaisuuksiin

Alhainen lämpötila nostaa maalin viskositeettia voimakkaasti,

mistä syystä maalia joudutaan ohentamaan

ylimäärin ruiskutettavuuden parantamiseksi. Varsinkin

vesiohenteisissa tuotteissa ohenteen lisääminen hidastaa

tuotteen kuivumisnopeutta.

Fysikaalisesti kuivuvat maalit, kuten kloorikautsu-,

vinyyli- ja bitumimaalit sekä etyylisinkkisilikaattimaalit

kovettuvat myös pakkasen puolella. Maaleja on säilytettävä

tällöinkin lämpimissä tiloissa, jotta voidaan säästää

ohenteita ja saavutetaan tavoitteiden mukaiset kalvonpaksuudet.

Hapettumalla kuivuvat maalit, kuten öljy ja alkydimaalit,

kovettuvat hyvin hitaasti alhaisissa lämpötiloissa.

Maalaustyötä alkydimaaleilla pitää välttää, kun ilman

lämpötila on alle +5 °C.

Epoksimaalit verkkoutuvat sitä hitaammin mitä alhaisempi

lämpötila on kyseessä. Vaikka monet epoksimaalit

tuntuvat kovilta jo liuotteen haihduttua, on muistettava,

että kalvo saavuttaa lopullisen kestävyytensä vasta, kun

verkkoutumisreaktio on tapahtunut loppuun.

Käyttämällä ns. talvilaatukovetteita, saadaan epoksimaalit

kovettumaan myös alhaisemmissa, jopa -5 °C:een

lämpötiloissa.

Vesiohenteiset maalit edellyttävät yleensä vähintään

+15 °C, mieluummin +20 °C kuivumislämpötilaa, jotta

veden haihtumisen myötä kalvonmuodostus tapahtuisi

kunnolla ja maalikalvo kuivuisi.

Myös liian korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa ongel-

32 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


mia. Korkea kuivausilman lämpötila ja voimakas tuuletus

nopeuttavat liuotteiden ja ohenteiden haihtumista maalikalvon

pinnasta, mikä voi johtaa pinnan liian nopeaan

kuivumiseen ja ”sulkeutumiseen” osan liuotteista jäädessä

maalikalvon sisään. Maalikalvoon jääneet liuotteet

voivat aiheuttaa kalvoon repeilyä, kuplia tai kraaterimaisia

huokosia, kiiltovaihteluita sekä pehmeän kalvon.

Vastaavasti vesiohenteisissa tuotteissa tuuletuksen merkitys

korostuu. Loppukuivumisen (nopeuden) kannalta

riittävästä ilmanvaihdosta huolehtiminen on useasti jopa

tärkeämpää kuin korotetun lämmön käyttö.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

33


8. Maalityypit

Maalit koostuvat sideaineista, pigmenteistä, liuotteista

ja apuaineista. Maalit voidaan jakaa maalityyppeihin

usealla eri tavalla. Yleisimmin maalit ryhmitellään

niiden sisältämän sideaineen tai sideaineen kuivumistavan

mukaan. Sideaine on tärkein maalin ominaisuuksiin

vaikuttava tekijä. Tässä kappaleessa on esitetty eri maalityypit

ja niihin kuuluvat Tikkurila Oy:n tuotteet jaoteltuna

sideaineiden mukaan.

8.1 Maalien jaottelu kuivumistavan

mukaan

Kuivumistavan perusteella maalit voidaan jakaa fysikaalisesti

ja kemiallisesti kuivuviin maaleihin. Maalin kuivumistapa

vaikuttaa muun muassa maalin päällemaalattavuuteen

ja huoltomaalaukseen. Kemiallisesti kovettuvilla

maaleilla on usein rajoitettu päällemaalausaika, jonka

jälkeen tarvitaan hionta tai muu karhennus kunnollisen

tartunnan saavuttamiseksi. Fysikaalisesti kuivuvat maalit

ovat yleensä päällemaalattavissa ilman erikoistoimenpiteitä

8.1.1 Fysikaalisesti kuivuvat maalit

Fysikaalisesti kuivuvien maalien kalvo muodostuu liuotteiden

haihtuessa, kun sideaineiden molekyylit tulevat

tarpeeksi lähelle toisiaan. Kuivuminen riippuu liuotteiden

haihtumisnopeudesta ja kalvonpaksuudesta. Kuiva maalikalvo

liukenee uudelleen liuotteeseensa ja pehmenee

lämmön vaikutuksesta. Vesiohenteisten dispersiomaalien

kalvo kuivuu myös fysikaalisesti veden ja apuliuotteiden

haihtuessa. Kalvo ei kuitenkaan enää kuivuttuaan

liukene uudelleen. Fysikaalisesti kuivuvia maaleja ovat

esimerkiksi kloorikautsu-, vinyyli- ja akryylimaalit.

8.1.2 Kemiallisesti kuivuvat maalit

Kemiallisesti kuivuvien maalien kalvo muodostuu kemiallisessa

reaktiossa, jossa nestemäinen, pienimolekyylinen

sideaine verkkoutuu ja sen molekyylikoko kasvaa.

Jos maali sisältää liuotteita tai vettä, alkaa kuivuminen

näiden haihtumisella. Verkkoutunut maalikalvo ei ole termoplastinen

eli se ei pehmene lämmössä. Maalikalvo ei

myöskään liukene liuotteisiin, mutta jos verkkoutumisaste

on pieni, maalikalvo turpoaa liuotteista.

Kemiallisesti kuivuvat maalit voidaan puolestaan jaotella

seuraavasti:

• hapettumalla kuivuvat maalit, jotka verkkoutuvat ilman

hapen vaikutuksesta (alkydit)

• kosteuskovettuvat maalit, joiden sideaine reagoi ilman

kosteuden kanssa (kosteuskovettuvat polyuretaanit ja

etyylisinkkisilikaattimaalit)

• kaksikomponenttimaalit, joissa maalin eri komponenttien

välillä tapahtuu kemiallinen reaktio (epoksit, polyuretaanit)

• polttomaalit, jotka verkkoutuvat korkeassa lämpötilassa

sideaineen komponenttien reagoidessa keskenään.

8.1.3 Vesiohenteiset maalit

Vesiohenteisissa korroosionestomaaleissa käytetyt raaka-aineet

ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti.

Samalla on löytynyt monia teknisiä parannuksia, joiden

ansiosta esimerkiksi teräspintojen maalaaminen voidaan

suorittaa monissa kohteissa vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla

suojaus- ja muista ominaisuuksista tinkimättä.

Vesiohenteisissa maaleissa käytetään samantyyppisiä

sideaineita kuin liuoteohenteisissa maaleissa, esimerkiksi

epokseja, akryylejä, vinyylejä ja alkydejä. Näin

ollen maalien ominaisuudetkin muistuttavat vastaavien

liuoteohenteisten maalien ominaisuuksia.

Vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla saavutetaan

myös muita etuja kuin ympäristöhaittojen väheneminen.

Ne vähentävät maalaamon palovaaraa ja parantavat työolosuhteita.

Ohenteena ja välineiden pesussa voidaan

käyttää liuotteiden asemesta vettä.

Toisaalta vesiohenteisilla korroosionestomaaleilla on

omia erikoisvaatimuksia, jotka johtuvat pääasiassa maalissa

olevasta vedestä. Vesi kostuttaa rasvaisen pinnan

huonosti ja tästä syystä esipuhdistus on tehtävä hyvin.

Ruosteenpoisto on tehtävä yleensä suihkupuhdistusasteeseen

Sa2½ vesiohenteisilla yhdistelmillä maalattaessa.

Olosuhteet maalaustyön ja kuivumisen aikana vaikuttavat

lopputulokseen voimakkaasti. Lämpötilan olisi

oltava yleensä yli +10 °C ja ilman suhteellisen kosteuden

20 – 70 %. Levitykseen soveltuvat perinteiset maalaustavat,

kuten kasto, suurpaine- ja sivuilmaruiskutus, telaus

ja sively.

34 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Laitteistojen materiaaleina suositellaan käytettäväksi

ruostumatonta terästä tai erikoismuoveja.

8.2 Alkydimaalit

Alkydit ovat polyestereitä, jotka sisältävät kasvisöljyistä,

esimerkiksi pellavaöljystä, soijaöljystä, risiiniöljystä tai

mäntyrasvahaposta peräisin olevia rasvahappoja. Kuivuvaa

öljyä (kuten pellava- tai soijaöljy) tai kuivuvien öljyjen

rasvahappoja (kuten mäntyrasvahappo) sisältäviä

alkydeja käytetään ilmakuivuviin maaleihin. Ei-kuivuvista

öljyistä tehtyjä alkydeja käytetään polttomaaleissa. Alkydimaalien

kuivuessa liuotteet haihtuvat ja sideaine reagoi

ilman hapen kanssa.

Hapettumalla tapahtuva kuivuminen vaatii aikaa ja

alkydimaalit saavuttavat niille tyypilliset suojausominaisuudet

kahden viikon kuluessa. Kuivuminen hidastuu

lämpötilan laskiessa. Kalvonmuodostus edellyttää vähintään

+5 °C:een lämpötilaa. Alkydimaalien liuotteena

on useimmiten lakkabensiini tai ksyleeni.

Eri alkydimaalien päällemaalattavuus vaihtelee. Liian

nopeasti tehty päällemaalaus näkyy yleensä kalvon rypistymisenä

tai pahimmillaan alla olevan maalikerroksen

irtoamisena alustasta. Puhutaan niin sanotusta ”nostamisesta”.

Myös hionta tai liian voimakkaat ohenteet pintamaalissa

voivat aiheuttaa alkydimaalien nostamista.

Alkydimaalien tuoteselosteissa ilmoitetaan soveltuvat

päällemaalausväliajat ja pintamaalit. Väliaika on yleensä

ilmoitettu 23 °C:ssa ja noin 40 – 50 µm:n kuivakalvolle.

On huomattava, että kuivumislämpötilan aleneminen tai

kalvonpaksuuden kasvaminen pidentävät päällemaalausväliaikoja.

Alkydimaaleilla on hyvä sään- ja kulutuksenkestävyys.

Ne ovat 1-komponenttisia, helppoja ruiskuttaa ja

hinnaltaan edullisia. Ne kestävät kohtalaisen hyvin lämpöä,

öljyä, vettä sekä polttoaineita roiskeina. Alkydimaalien

alkalin- ja haponkesto on sitä vastoin rajoitettu.

Alkydimaaleja voidaan käyttää sisällä lievässä kaasu-

ja kemikaalipölyrasituksessa sekä ulkona kaupunki-,

teollisuus- ja meri-ilmastossa.

Epoksiesterit ja uretaanialkydit ovat myös hapettumalla

kuivuvia sideaineita, jotka ominaisuuksiltaan muistuttavat

alkydeja. Niiden kulutuksen- ja kemikaalinkesto

on jonkin verran parempi kuin alkydeillä. Epoksiestereitä

käytetään yleensä vain pohjamaaleissa. Alkydimaalien

ominaisuuksia voidaan parantaa myös esimerkiksi vinyyli-,

fenoli- tai akryylisideaineilla.

8.2.1 Vesiohenteiset Fontelac -alkydimaalit

Fontelac QD 80

Kiiltävä alkydipintamaali metalliteollisuuden tuote- ja

asemamaalaukseen esim. piensäiliöihin, maatalouskoneisiin,

kuljetuskalustoihin ym. koneisiin ja laitteisiin.

Hyvä kiillon ja värisävyn säilyvyys ilmastorasituksessa.

Ruiskutus, kasto ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE

-sävytys.

8.2.2 Liuoteohenteiset Temaprime- ja

Temalac -alkydimaalit

Temaprime AB

Ruosteenestopigmentoitu, lakkabensiiniohenteinen alkydipohjamaali

teräspintojen pohjamaalaukseen sisällä ja

ulkona. Soveltuu hyvin myös sivelymaalaukseen. Suositellaan

erityisesti kenttämaalaukseen sekä alkydimaaleilla

maalattujen pintojen korjausmaalaukseen. Suurpainetai

sivuilmaruiskutus, sively. Värit: harmaa, punaruskea.

Temaprime EE

Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu erikoispohjamaali

teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille. Käytetään pohjamaalina

laivojen vesirajan yläpuolisilla ulko- ja sisäpinnoilla,

säiliöiden ulkopinnoilla, maatalouskoneissa ym.

kohteissa, joissa pohjamaalilta vaaditaan erityisen hyvää

korroosionsuojaa ja tarttuvuutta alustaan. Soveltuu hyvin

pinnoille, joita pohjamaalauksen jälkeen joudutaan polttoleikkaamaan

tai hitsaamaan. Suurpaineruiskutus tai

sively. Värit: TEMASPEED -sävytys.

Temaprime EUR

Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali

ilmastorasitukseen joutuville teräspinnoille. Taloudellinen

ja ihanteellinen nopearytmiseen tuotantoon konepajoille

ja maalaamoille. Tyypillisiä käyttökohteita ovat

teräksiset runko- ja tukirakenteet sekä koneet ja laitteet

yms. teräspinnat. Suurpaineruiskutus tai sively.

Värit: TEMASPEED -sävytys.

Temaprime GF

Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali

teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille, erityisesti ulkonäkövaatimusten

ollessa korkeita. Päällemaalattavissa

polyuretaanimaaleilla. Suositellaan kuljetuskaluston,

maatalous-, rakennus- ym. koneiden ja laitteiden pohjamaaliksi

Erinomaiset ruosteenesto-ominaisuudet. Suurpaineruiskutus

tai sively. Värit: TEMASPEED -sävytys.

Temaprime ML

Nopeasti kuivuva, ruosteenestopigmentoitu alkydipohjamaali

teräspinnoille. Soveltuu metalliteollisuuden tuotemaalaukseen

erityisesti nopearytmiseen tuotantoon

konepajoille ja maalaamoille. Käytetään maatalous- ja

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

35


maanrakennuskoneiden ym. koneiden ja laitteiden pohjamaalaukseen.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively.

Värit: harmaa, punaruskea, okrankeltainen.

Temalac AB 70

Kiiltävä alkydipintamaali metallipinnoille sisä- ja ulkomaalaukseen.

Säilyttää hyvin kiiltonsa ja värisävynsä

myös teollisuusilmastossa. Soveltuu myös sivelymaalaukseen

ja puupintojen maalaukseen. Suositellaan erityisesti

kenttämaalaukseen siltojen, säiliöiden ulkopintojen,

hallien teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden pintamaaliksi.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS,

SSG, BS ja TVT -värisävyt. TEMASPEED -sävytys.

Temalac ML 90

Täyskiiltävä alkydipintamaali teräspinnoille. Säilyttää

hyvin kiiltonsa ja värisävynsä ilmastorasituksessa. Soveltuu

”märkää märälle” -maalaukseen. Soveltuu hyvin

metalliteollisuuden tuotemaalaukseen sekä asemamaalaukseen.

Käytetään esim. piensäiliöiden, maatalouskoneiden,

kuljetuskaluston ym. koneiden ja laitteiden pintamaalaukseen.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively.

TEMASPEED -sävytys.

Temalac FD 20

Nopeasti kuivuva, puolihimmeä ruosteenestopigmentoitu

alkydimaali teräspinnoille. Hyvät maalausominaisuudet.

Käytetään enimmäkseen yksikerrosmaalina teräsrungoille

ja -rakenteille, mutta myös alkydiyhdistelmien

pohjamaalina. Soveltuu erityisesti konepajojen ja maalaamojen

nopearytmiseen tuotantoon. Suurpaineruiskutus.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temalac FD 50

Nopeasti kuivuva, puolikiiltävä, ruosteenestopigmentoitu

alkydipintamaali teräspinnoille. Soveltuu erityisesti

konepajojen nopearytmiseen tuotantoon ja asemamaalaukseen.

Käytetään teräksisten runko- ja tukirakenteiden,

hoitotasojen sekä koneiden ja laitteiden pintamaalaukseen.

Säilyttää erittäin hyvin kiiltonsa ja värisävynsä

ilmastorasituksessa. Soveltuu myös sähköstaattiseen

maalaukseen. Sisältää ruosteenestopigmenttiä, joten

voidaan käyttää myös ns. yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temalac FD 80

Nopeasti kuivuva, kiiltävä alkydipintamaali teräspinnoille.

Säilyttää erittäin hyvin kiiltonsa ja värisävynsä mastorasiuksessa.

Soveltuu erityisesti konepajojen nopearytmiseen

tuotantoon ja asemamaalaukseen. Soveltuu myös

sähköstaattiseen maalaukseen. Käytetään teräksisten

runko- ja tukirakenteiden, hoitotasojen sekä koneiden ja

laitteiden pintamaalina. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

8.3 Epoksimaalit

Epoksimaalit ovat kaksikomponenttisia maaleja, joissa

maaliosa sisältää epoksihartsia ja koveteosa polyamiinia

tai -amidia, amidi- tai amiiniadduktia. Kovetteen valinnalla

voidaan säädellä maalin ominaisuuksia. Kiinteää

epoksihartsia käytetään yleensä liuoteohenteisissa ja

nestemäistä epoksihartsia liuotteettomissa epoksireaktiomaaleissa.

Maaliosa ja koveteosa sekoitetaan toisiinsa oikeassa

suhteessa. Komponenttien yhdistämisen jälkeen maalilla

on rajoitettu käyttöaika eli pot-life. Kemiallisen reaktion

tuloksena saadaan verkkoutunut maalikalvo, joka ei liukene

liuotteisiin eikä pehmene lämmössä.

Epoksimaalien kemikaalin- ja kulutuksenkestävyys

on hyvä. Maalikalvo on kova ja kimmoisa, ja tarttuvuus

metallipintoihin on hyvä.

Liuoteohenteisia epoksimaaleja käytetään kemikaalirasitukseen

ja mekaaniseen rasitukseen joutuville metalli-

ja betonipinnoille rasitusluokissa C3, C4, C5-I ja

C5-M. Vaikka epoksimaalit liituuntuvatkin ulkona, niitä

käytetään kemikaalinkestoa vaativissa ulkokohteissa.

Tällöin värisävy tulisi valita niin, että liituuntuminen näkyy

mahdollisimman vähän.

Epoksimaaleja voidaan modifioida eri tarkoituksia

varten. Aikaisemmin modifiointiin käytettiin yleisesti kivihiilitervaa.

Sen käytöstä on nyt Suomessa luovuttu

työterveydellisistä syistä ja siirrytty käyttämään samaan

tarkoitukseen sopivia hartseja.

Tavanomaiset epoksimaalit vaativat kuivuakseen vähintään

+10 °C lämpötilan. Uudemmat, kylmässä kovettuvat

ns. WG-laadut kuivuvat jopa -5 °C lämpötilassa.

Normaalilämpötilassa WG-laadut kuivuvat tavanomaisia

epoksimaaleja nopeammin. Näin päästään lyhyempiin

päällemaalausväliaikoihin, mikä nopeuttaa maalaamon

tuotantoa.

Epoksimaalit vaativat yleensä esikäsittelyksi suihkupuhdistuksen

asteeseen Sa2½. Korjausmaalauksissa

tämän esikäsittelyasteen saavuttaminen voi olla mahdotonta.

Näitä kohteita varten on kehitetty Temabond

maaleja, joilla on hyvä tarttuvuus myös teräsharjattuun

pintaan. Niitä on saatavana sekä alumiinipigmentoituina

että värillisinä. Yhteistä niille on korkea kuiva-ainepitoisuus,

saatavat suuret kalvonpaksuudet ja hyvät kestävyysominaisuudet

myös upotusrasituksissa.

36 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


8.3.1 Vesiohenteiset Fontecoat -epoksimaalit

Fontecoat EP Primer

Kaksikomponenttinen epoksipohjamaali. Soveltuu teräspintojen

pohjamaaliksi epoksi- ja polyuretaanimaaliyhdistelmiin.

Suositellaan kuljetuskaluston, nostureiden,

teräsmastojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä

koneiden ja laitteiden maalaukseen. Voidaan käyttää

myös laivalohkojen vesilinjan yläpuolisten pintojen pohjamaalaukseen.

Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: punaruskea

ja harmaa.

Fontecoat EP 50

Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä epoksipintamaali ja

yksikerrosmaali teräspinnoille. Soveltuu myös pohja- tai

välimaaliksi epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmiin. Erinomainen

mekaanisen ja kemiallisen rasituksen kesto.

Suositellaan teräsrakenteisiin, hoitotasoihin, kuljettimiin

ja muihin vastaaviin koneisiin ja laitteisiin. Suurpaineruiskutus

tai sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys.

Fontecoat EP 80

Kaksikomponenttinen, kiiltävä epoksiyhdistelmien pintamaali.

Soveltuu käytettäväksi teräspintojen pintamaalina

epoksiyhdistelmissä. Kestää lievää mekaanista ja kemiallista

rasitusta. Suurpaineruiskutus tai sively.

Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys.

8.3.2 Liuoteohenteiset Temabond- ja

Temacoat -epoksimaalit

Temabond ST 200

Kaksikomponenttinen, vähäliuotteinen, alumiinipigmentoitu

modifioitu epoksimaali. Muodostaa erittäin tiiviin,

kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon pigmentointinsa

vuoksi. Tarttuu hyvin myös teräsharjattuihin (St2)

pintoihin. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös siveltimellä.

Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen

pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä veden

upotusrasituksessa. Suositellaan siltojen, säiliöiden

sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja

laitteiden ym. aikaisemmin maalattujen pintojen korjausja

uudismaalaukseen sekä teräsrakenteiden asennus- ja

kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen. Myös vanhan

alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi alumiinin värisenä

yksikerrosmaalina. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus,

sively. Väri: alumiini.

Temabond WG 200 Kaksikomponenttinen, alhaisissa

lämpötiloissa kovettuva, vähäliuotteinen, alumiinipigmentoitu

modifioitu epoksimaali. Muodostaa erittäin tiiviin,

kulutusta ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon pigmentointinsa

vuoksi. Tarttuu hyvin myös teräsharjattuihin

(St2) pintoihin. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös

siveltimellä. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen

pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa

sekä veden upotusrasituksessa. Suositellaan siltojen,

säiliöiden sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden

ja laitteiden ym. aikaisemmin maalattujen pintojen

korjaus- ja uudismaalaukseen sekä teräsrakenteiden

asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen.

Myös vanhan alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi

alumiinin värisenä yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus,

sively. Väri: alumiini.

Temabond ST 300

Kaksikomponenttinen, vähäliuotteinen, modifioitu epoksimaali.

Muodostaa tiiviin, kulutusta ja kemikaaleja hyvin

kestävän kalvon. Hyvä tarttuvuus myös teräsharjattuun

pintaan. Voidaan maalata paksuja kalvoja, myös siveltimellä.

Erityisesti vaikeasti puhdistettavien teräspintojen

pohjamaalina prosessi- ja kemianteollisuudessa sekä

veden upotusrasituksessa. Käytetään myös teräsrakenteiden

asennus- ja kuljetusvaurioiden korjausmaalaukseen.

Myös vanhan alkydimaalin päälle. Soveltuu käytettäväksi

yksikerrosmaalina. Suurpaineruiskutus tai sively.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temabond WG 300

Kaksikomponenttinen, alhaisissa lämpötiloissa kovettuva

modifioitu epoksimaali. Muodostaa tiiviin, kulutusta

ja kemikaaleja hyvin kestävän kalvon. Hyvä tarttuvuus

myös teräsharjattuun pintaan. Erityisesti vaikeasti puhdistettavien

teräspintojen pohjamaalina prosessi- ja

kemianteollisuudessa sekä veden upotusrasituksessa

kuten laivojen pohjissa ja painolastivesitankeissa. Käytetään

myös teräsrakenteiden asennus- ja kuljetusvaurioiden

korjausmaalaukseen sekä aikaisemmin maalattujen

pintojen korjaus- ja uudismaalaukseen. Myös vanhan

alkydimaalin päälle. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit:

RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temacoat GF Primer

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen korroosionestopigmentoitu

epoksipohjamaali. Soveltuu käytettäväksi

teräs-, alumiini- ja sinkkipintojen pohjamaalina

epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmissä, kun maalattaville

kappaleille asetetaan korkeat ulkonäkövaatimukset.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

37


Suositellaan maatalouskoneiden, kuljetuskaluston ym.

koneiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus,

sively. Värit: TEMASPEED -sävytys.

Temacoat GPL-S Primer

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen paksukalvotyyppinen

epoksipohjamaali, joka sisältää sinkkifosfaattia.

Erinomainen tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille.

Käytetään pohja- ja välimaalina mekaanista

ja kemiallista rasitusta kestävissä epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmissä

sekä välimaalina sinkkiepoksi- ja sinkkisilikaattimaalien

päällä. Nopeasti päällemaalattavissa.

Käytetään siltojen, kuljetuskaluston, nostureiden, teräsmastojen,

kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä koneiden

ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai

sively. Värit: TEMASPEED -sävytys.

Temacoat GPL-S MIO

Kaksikomponenttinen, rautakiillepigmentoitu polyamidikovetteinen

epoksimaali. Muodostaa rautakiillepigmentoinnin

ansiosta tiiviin ja hyvin kestävän kalvon.

Käytetään epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmien väli- ja

pintamaalina kohteisiin, joiden on kestettävä voimakasta

sää- ja roiskerasitusta. Kuivuu nopeasti päällemaalauskuivaksi.

Voidaan päällemaalata myös pitkän aikavälin

jälkeen. Suositellaan esim. siltojen, säiliöiden ulkopintojen,

putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja

laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively.

Värit: harmaa.

Temacoat HB Primer

Kaksikomponenttinen hartsimodifioitu epoksimaali. Hyvä

tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään

pohja- ja välimaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen

ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa. Suositellaan

esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien

ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus

tai sively. Värit: harmaa ja punaruskea.

Temacoat SPA Primer

Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu ruosteenestopigmentoitu

epoksimaali. Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja

alumiinipinnoille. Käytetään pohja- ja välimaalina ilmastorasituksen

sekä mekaanisen ja kemiallisen rasituksen

alaisissa kohteissa. Suositellaan esim. hallien runkojen,

putkisiltojen, kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden

maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit:

harmaa ja punaruskea.

Temacoat SPA MIO

Kaksikomponenttinen, alumiini- ja rautakiillepigmentoitu

polyamidikovetteinen epoksimaali, joka sisältää ruosteenestopigmenttinä

sinkkifosfaattia. Muodostaa erikoispigmentoinnin

ansiosta tiiviin ja hyvin kestävän kalvon.

Käytetään epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmien pohja- ja

välimaalina kohteisiin, joiden on kestettävä voimakasta

sää-, roiske- ja kemikaalipölyrasitusta sekä mekaanista

rasitusta. Suositellaan esim. säiliöiden ulkopintojen, putkisiltojen,

kuljettimien ym. teräsrakenteiden sekä koneiden

ja laitteiden maalaukseen. Vähäliuotteinen. Voidaan

maalata kerralla paksuja kalvoja. Hyvä tarttuvuus teräs-,

sinkki- ja alumiinipinnoille. Värit: harmaa, punertavan

harmaa.

Temacoat GPL

Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksipintamaali

kohteisiin, joiden tulee kestää kemikaaleja

ja kovaa kulutusta. Soveltuu myös betonilattiamaaliksi.

Kestää kuivaa lämpöä + 150 ºC ja upotuksessa + 60 ºC.

Kestää upotuksessa ei-hapettavien happojen, emäksien

ja suolaliuoksien laimeita liuoksia sekä neutraaleja mineraali-,

kasvi- ja eläinrasvoja sekä öljyjä. Kestää kaasu- ja

kemikaalipölyrasitusta. Suositellaan siltojen, säiliöiden

sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja

laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien, paperikoneiden

ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit:

RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temacoat GS 50

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen paksukalvotyyppinen

epoksipinta- ja välimaali mekaanisen ja

kemiallisen rasituksen alaisiin epoksi- ja polyuretaaniyhdistelmiin.

Voidaan käyttää myös suoraan sinkki- ja alumiinipintojen

maalaukseen sekä 20 - 25 % ohennettuna

kuumasinkittyjen pintojen sealeriksi. Kuivuu nopeasti

päällemaalaus- ja käsittelykuivaksi. Suositellaan kuljetuskalustoihin,

hallien teräsrunkoihin, kuljetin- ja putkisiltoihin

ym. teräsrakenteisiin. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus,

sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temacoat HB 30

Kaksikomponenttinen hartsimodifioitu epoksimaali. Hyvä

tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään

pohja-, väli- ja pintamaalina ilmastorasituksen sekä mekaanisen

ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa.

Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen, kuljettimien

ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen.

38 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Soveltuu myös ns. yksikerrosmaaliksi. Värit: RAL, NCS,

SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

Temacoat RM 40

Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu epoksimaali.

Muodostaa kovaa kulutusta, vesiupotusta ja kemikaaleja

hyvin kestävän kalvon. Soveltuu käytettäväksi teräs-,

alumiini-, sinkki- ja betonipintojen pohja- ja pintamaalina

mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa

ulkona ja sisällä sekä maan- ja vedenalaisissa rakenteissa.

Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen,

kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden sekä

alusten pohjien maalaukseen. Soveltuu betonipintojen

höyrysulkumaalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED

- sävytys.

Temacoat SPA 50

Kaksikomponenttinen, hartsimodifioitu epoksimaali.

Hyvä tarttuvuus teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille. Käytetään

pohja-, väli- ja pintamaalina ilmastorasituksen sekä

mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa kohteissa.

Suositellaan esim. hallien runkojen, putkisiltojen,

kuljettimien ym. teräsrakenteiden ja laitteiden maalaukseen.

Soveltuu käytettäväksi myös ns. yksikerrosmaalina.

Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG,

BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

Tematar TFA

Kaksikomponenttinen, modifioitu epoksimaali. Epoksipikityyppinen,

ei sisällä kivihiilitervaa. Muodostaa kovaa

kulutusta ja veden upotusrasitusta hyvin kestävän

kalvon. Soveltuu käytettäväksi teräs-, sinkki- ja betonipinnoille

mekaanisen ja kemiallisen rasituksen alaisissa

kohteissa, erityisesti maan- ja vedenalaisissa rakenteissa.

Suositellaan esim. liete- ja jätevesitankkien ja

säiliöiden, ponttoonien, alusten painolastitankkien ym.

maan- ja vedenalaisten teräsrakenteiden sekä raskaan

polttoöljyn ja raakaöljyn säiliöiden maalaukseen. Suurpaineruiskutus

tai sively. Väri: musta.

8.3.3 Temaline -epoksipinnoitteet ja -tankkimaalit

Liuotteettomia epoksipinnoitteita käytetään yleensä kovaan

mekaaniseen tai kemialliseen rasitukseen joutuviin

kohteisiin tai upotusrasituksessa olevien pintojen suojaukseen.

Temaline LP Primer

Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksimaali.

Soveltuu käytettäväksi kemikaalien ja veden

upotus- ja roiskerasituksissa. Käytetään lentopetrooli- ja

öljysäiliöiden sisäpuolen epoksiyhdistelmien pohja- ja

välimaalina. Kestää alifaattisia hiilivetyjä, emäksisiä liuoksia

ja mietoja happoja. Kestää neutraaleja mineraali-,

kasvi- ja eläinrasvoja sekä öljyjä upotusrasituksessa.

Voidaan käyttää myös muiden epoksimaaliyhdistelmien

pohjamaalina. Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: vaalean

harmaa ja punaruskea.

Temaline LP 60

Kaksikomponenttinen, amiiniadduktikovetteinen epoksipintamaali.

Käytetään lentopetrooli- ja öljysäiliöiden

sisäpuolen epoksiyhdistelmien pintamaalina. Kestää alifaattisia

hiilivetyjä, emäksisiä liuoksia ja mietoja happoja.

Kestää neutraaleja mineraali-, kasvi- ja eläinrasvoja sekä

öljyjä upotusrasituksessa. Suurpaineruiskutus tai sively.

Väri: valkoinen.

Temaline BL

Kaksikomponenttinen, liuotteeton epoksipinnoite. Soveltuu

kemiallisessa ja mekaanisessa upotusrasituksessa

olevien teräs- ja betonipintojen pinnoittamiseen. Kestää

upotuksessa laimeina liuoksina ei-hapettavia happoja,

emäksiä ja suolaliuoksia. Soveltuu lyijyvapaan bensiinin

säiliöiden pinnoitukseen. Kestää + 150 ºC kuivaa lämpöä

ja + 60 ºC upotusrasituksessa. Käyttökohteina mm. öljytuotteiden

varastosäiliöt, metsä- ja kemianteollisuuden

sekä jätevedenpuhdistamojen säiliöt ja altaat. Lämmittimellä

varustettu kaksikomponenttisuurpaineruiskutus.

Värit: vihreä ja punaruskea.

Temaline FW

Kaksikomponenttinen, liuotteeton epoksipinnoite. Soveltuu

upotusrasituksessa olevien teräs- ja betonipintojen

sekä esim. elintarviketeollisuusrakenteiden pinnoittamiseen.

Täysin kovettunut maalikalvo on mauton ja hajuton.

Suositellaan juomavesi-, vilja- ym. elintarvikesäiliöiden

sisäpuoliseen pinnoittamiseen sekä meijeri-, leipomo-,

teurastamo- ym. elintarviketeollisuuden tilojen pinnoittamiseen.

Kestää + 150 ºC kuivaa lämpöä ja + 60 ºC upotusrasituksessa.

Suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen.

Temaline NL

Kaksikomponenttinen, niukkaliuotteinen epoksipinnoite.

Erinomainen kulutuksenkestävyys. Teräs- ja betonipintojen

pinnoite kovassa mekaanisessa ja kemiallisessa

rasituksessa. Kestää + 150 ºC kuivaa lämpöä ja + 60 ºC

upotusrasituksessa. Soveltuu merimerkkien, patoluukkujen,

hiili-, hake- ja turvesiilojen sisäpintojen ym. voimakkaan

mekaanisen rasituksen alaisten kohteiden pin-

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

39


noitukseen. Suurpaineruiskutus. Värit: valkoinen, musta,

harmaa ja MKL:n sävyt.

8.4 Polyuretaanimaalit

Kaksikomponenttisten polyuretaanimaalien maaliosa on

yleensä polyesteri-, akryyli-, polyeetteri- tai epoksihartsia,

jossa on reaktiivisia hydroksiryhmiä. Koveteosa voi

olla joko aromaattinen tai alifaattinen isosyanaatti, joka

maaliosan kanssa reagoidessaan muodostaa polyuretaanin.

Maaliosan ja koveteosan sekoittamisen jälkeen

maalilla on rajoitettu käyttöaika eli pot-life.

Maalin ominaisuuksia säädellään komponenttien

valinnalla. Alifaattista kovettajaa käyttämällä saadaan

säänkestäviä ja kellastumattomia maaleja. Aromaattisia

kovetteita käytetään vain sisäkohteisiin. Polyuretaanimaalit

ovat kemikaalinkestäviä. Niitä käytetään yleensä

pintamaaleina kaikissa ilmastorasituksissa. Polyuretaanimaali

muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän

ja helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan.

Niitä käytetään epoksiyhdistelmien pintamaaleina esimerkiksi

säiliöiden ulkopintojen, teräsmastojen, kuljetuskaluston,

teräsrakenteiden sekä koneiden ja laitteiden

maalauksessa.

8.4.1 Vesiohenteiset Fontedur -polyuretaanimaalit

Fontedur HB 80

Kaksikomponenttinen polyuretaanipintamaali. Soveltuu

sään, kulutuksen ja kemiallisen rasituksen alaisille teräspinnoille.

Hyvä kiillon säilyvyys ilmastorasituksessa. Voidaan

kuivattaa korotetuissa lämpötiloissa. Suurpaine- tai

sivuilmaruiskutus. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys.

Fontedur 90

Kaksikomponenttinen, kiiltävä polyuretaanipintamaali.

Soveltuu käytettäväksi teräspintojen pintamaalina epoksi-

ja polyuretaaniyhdistelmissä. Kestää lievää mekaanista

ja kemiallista rasitusta. Hyvä kiillon ja värisävyn

säilyvyys ilmastorasituksessa. Sivuilma- tai suurpaineruiskutus,

sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys.

8.4.2 Liuoteohenteiset Temadur- ja

Temathane -polyuretaanimaalit

Temadur 20

Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu puolihimmeä

akryylipolyuretaanimaali. Erinomainen sää- ja

kulutusrasituksen kesto. Suositellaan polyuretaanimaalien

pohjamaaliksi sekä epoksiyhdistelmien pintamaaliksi

sään ja kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille. Ruosteenestopigmentoituna

soveltuu myös ns. yksikerrosmaalaukseen

teräs-, alumiini- ja sinkkipinnoille. Soveltuu esim.

kuljetuskaluston, säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen

ym. teräsrakenteiden, koneiden ja laitteiden maalaukseen.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL,

NCS, SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

Temadur 50

Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä akryylipolyuretaanimaali.

Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta.

Suositellaan epoksi- ja polyuretaanimaaliyhdistelmien

pintamaaliksi sään ja kemiallisen rasituksen alaisille

pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän

sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman

pinnan. Soveltuu esim. kuljetuskaluston, säiliöiden ulkopintojen,

teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden, koneiden

ja laitteiden maalaukseen. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus,

sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temadur 90

Kaksikomponenttinen, täyskiiltävä akryylipolyuretaanimaali.

Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta.

Suositellaan epoksiyhdistelmien pintamaaliksi sään ja

kemiallisen rasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa hyvin

kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti puhdistettavan,

liituamattoman pinnan. Soveltuu esim. kuljetuskaluston,

säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym.

teräsrakenteiden, koneiden ja laitteiden maalaukseen.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS,

SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

Temadur Clear

Kaksikomponenttinen, täyskiiltävä polyuretaanilakka.

Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta polyuretaanijärjestelmien

pintalakkana. Muodostaa hyvin kiiltonsa

säilyttävän sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman

pinnan. Soveltuu myös kupari-, messinki-, alumiini- ja

sinkkipintojen lakkaukseen. Sivuilma- tai suurpaineruiskutus,

sively. Väri: kirkas.

Temadur SC 50

Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu puolikiiltävä

akryylipolyuretaanimaali. Soveltuu erityisesti

yksikerrosmaaliksi maatalous-, työ- ja maansiirto- ym.

koneiden ja laitteiden maalaukseen. Soveltuu myös pintamaaliksi

epoksi/polyuretaaniyhdistelmiin sään ja kemiallisen

rasituksen alaisille pinnoille, kuten säiliöiden

ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maa-

40 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


laukseen. Kestää erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta.

Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän

sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan.

Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus, sively. Värit: RAL, NCS,

SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

Temadur SC 80

Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu kiiltävä

akryylipolyuretaanimaali. Suositellaan erityisesti yksikerrosmaaliksi

maatalous- ja maansiirto- ym. koneiden

ja laitteiden maalaukseen. Soveltuu myös pintamaaliksi

epoksi/polyuretaaniyhdistelmiin sään ja kemiallisen rasituksen

alaisille pinnoille, kuten säiliöiden ulkopintojen,

teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden maalaukseen. Kestää

erinomaisesti sää- ja kulutusrasitusta. Muodostaa

hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä helposti

puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temathane PC 50

Kaksikomponenttinen, puolikiiltävä ja korkea kuiva-aineinen

akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti

sää- ja kulutusrasitusta. Suositellaan epoksiyhdistelmien

puolikiiltäväksi pintamaaliksi säärasituksen alaisille

pinnoille. Muodostaa hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän

sekä helposti puhdistettavan, liituamattoman

pinnan. Soveltuu säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen

ym. teräsrakenteiden maalaukseen. Suurpaine- ja sivuilmaruiskutus.

Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temathane PC 80

Kaksikomponenttinen, kiiltävä ja korkea kuiva-aineinen

akryylipolyuretaanimaali. Kestää erinomaisesti sää- ja

kulutusrasitusta. Suositellaan epoksiyhdistelmien kiiltäväksi

pintamaaliksi säärasituksen alaisille pinnoille. Muodostaa

hyvin kiiltonsa ja värisävynsä säilyttävän sekä

helposti puhdistettavan, liituamattoman pinnan. Soveltuu

säiliöiden ulkopintojen, teräsrunkojen ym. teräsrakenteiden

maalaukseen. Suurpaine- ja sivuilmaruiskutus. Värit:

RAL, NCS, SSG, BS ja TVT -värit.

TEMASPEED -sävytys.

Temadur Accelerator

Kiihdytinliuos, joka nopeuttaa TEMADUR polyuretaanimaalien

ja -lakkojen kovettumista. Parantaa maalipinnan

teipattavuutta.

Temadur Elastic Extra

Lisäaine TEMADUR polyuretaanimaaleihin parantamaan

maalikalvon joustavuutta, kimmoisuutta ja iskunkestävyyttä.

Temadur HF-Extra

Vasaralakkakuviointiaine käytettäväksi TEMADUR THLja

TML -perusmaaleissa.

Temadur Structure Extra

Lisäaine TEMADUR polyuretaanimaaleihin struktuuripinnan

aikaansaamiseksi. Käytetään karhentamaan TE-

MADUR polyuretaanimaalien ja -lakkojen maalikalvoja.

Parantaa maalipinnan kulutuksenkestävyyttä.

8.5 Oksiraaniesterimaalit

Oksiraaniesterimaalit ovat kaksikomponenttimaaleja, joiden

sideaineena ovat modifioitu öljy ja polyesteri, jonka

happoluku on korkea. Maalikalvo kovettuu kun sideaineiden

oksiraani- ja karboksyyliryhmät reagoivat keskenään.

Maalien kuivumis- ja elastisuusominaisuuksia

voidaan määrätyissä rajoissa muuttaa sideainesuhteita

muuttamalla.

Oksiraaniesterimaalien rasituskestävyys on hyvä lukuun

ottamatta alkalinkestävyyttä. Maalit kestävät rasvoja,

öljyjä ja liuotteita roiskeina samoin kuin ei-hapettavia

happoja ja suolaliuoksia. Korroosionestokyky happamassa

ja rikkipitoisessa ympäristössä on hyvä samoin

kuin vedenkesto.

Oksiraaniesterimaaleilla saadaan kiiltävä ja kiiltonsa

hyvin säilyttävä pinta. Oksiraaniesterimaaleja käytetään

yleensä epoksi ja polyuretaanimaalien tilalla ympäristöja

käyttäjäystävällisempänä vaihtoehtona.

8.5.1 Duasolid -oksiraaniesterimaalit

Duasolid 50

Kaksikomponenttinen, ruosteenestopigmentoitu oksiraaniesterimaali.

Soveltuu yksikerrosmaaliksi tai oksiraaniesterijärjestelmien

pintamaaliksi teräspinnoille vaativissa

ilmasto-olosuhteissa. Erinomainen kestävyys sekä

kulutuksen- ja kemikaalinkesto. Ympäristö- ja käyttäjäystävällisempi

vaihtoehto epoksi- ja polyuretaanimaaleille.

Korkea kuiva-ainepitoisuus. Kertamaalauksella päästään

jopa 100 µm kalvonpaksuuteen. Suositellaan maansiirtokoneiden,

kuljetus- ja nostolaitteiden, trukkien, maatalouskoneiden,

sähkölaitteiden, metallisisustuksien,

pumppujen ja muiden teräsrakenteiden maalaukseen.

Suurpaine-, tai sivuilmaruiskutus. Värit: RAL, NCS, SSG,

BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

41


8.6 Polttomaalit

Polttomaalit ovat maaleja, jotka kuivuvat ainoastaan korkeassa

120–180°C lämpötilassa. Polttoaika vaihtelee

yleensä 15 minuutista yhteen tuntiin.

Polttomaaleja valmistetaan sideainepohjaltaan useita

eri tyyppejä. Tavallisimpia ovat alkydiamino-, akryyliamino-,

silikoni- ja polyesterimaalit. Ne voivat olla joko liuotetai

vesiohenteisia.

Polttomaalattu pinta on kova ja sillä on hyvä kemikaalin-

ja iskunkestävyys. Polttomaaleja käytetään teollisessa

tuotemaalauksessa ja esimerkiksi automaalauksessa.

8.6.1 Vesiohenteiset Fontetherm -polttomaalit

Vesiohenteisia polyesteripolttomaaleja metalliteollisuuden

tuotemaalaukseen.

8.6.2 Liuoteohenteiset Tematherm -polttomaalit

Liuoteohenteisia alkydiaminopolttomaaleja metalliteollisuuden

tuotemaalaukseen.

8.7 Kloorikautsumaalit

Kloorikautsumaalien pääsideaineena on klooriparafiinilla

pehmitetty kloorikautsu, ja maalin liuotteena on yleensä

aromaattisia hiilivetyjä.

Kloorikautsumaalien veden- ja kemikaalinkestävyys

on hyvä. Ne ovat nopeasti kuivuvia, ja niillä voidaan maalata

myös kylmissä olosuhteissa. Alin maalauslämpötila

on -10°C. Kloorikautsumaaleja käytetään kemikaalinkestäviin

korroosionestomaalauksiin sekä säärasitukseen

tuleviin kohteisiin, kuten silta- ja laivamaalauksiin.

Kloorikautsumaaliyhdistelmiä suositellaan lievän kemikaalirasituksen

alaisten teräs- ja valurautapintojen kuten

siltojen, nosturien, kuljettimien, satamalaitteiden sekä

säiliöiden ulkopintojen maalaukseen. Maalikalvo kestää

+80 °C kuivaa lämpöä. Kloorikautsupintamaali soveltuu

myös betonipintojen höyrysulkumaalaukseen.

8.7.1 Temachlor- kloorikautsumaali

Temachlor 40

Paksukalvotyyppinen yksikomponenttinen kloorikautsupintamaali.

Kloorikautsuyhdistelmien pintamaali. Voidaan

maalata paksuja kalvoja. Maalattavissa myös alhaisissa

lämpötiloissa. Suositellaan meri- ja teollisuusilmaston

sekä lievän kemikaalirasituksen alaisten pintojen kuten

siltojen, nosturien, kuljettimien, satamalaitteiden sekä

säiliöiden ulkopintojen maalaukseen. Kestää + 80 ºC

kuivaa lämpöä. Soveltuu betonipintojen höyrysulkumaalaukseen.

Suurpaineruiskutus tai sively. Värit: RAL, NCS,

SSG, BS ja TVT -värit. TEMASPEED -sävytys.

8.8 Akryylimaalit

Liuoteohenteisia akryylimaaleja käytetään korvaamaan

kloorikautsu- ja vinyylimaaleja silloin, kun halutaan välttää

kloorattuja sideaineita sisältävien maalien käyttöä.

Akryylimaalit vastaavat kestävyys- ja maalattavuus ominaisuuksiltaan

kloorikautsumaaleja.

Akryylimaaleja käytetään säiliöiden, putkistojen, siltojen

ym. muiden säärasitukseen tulevien teräsrakenteiden

maalaukseen.

8.8.1 Vesiohenteiset Fontecryl -akryylimaalit

Fontecryl AP

Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu

akryylipohjamaali. Suositellaan teräs-, alumiinija

sinkkipintojen korroosionestopohjamaaliksi. Soveltuu

myös kastomaalaukseen. Voidaan pintamaalata useilla

erityyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Värit:

TEMASPEED FONTE -sävytys.

Fontecryl 10

Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu

akryylipohjamaali. Käytetään teräspintojen

pohjamaalina sisällä ja ulkona. Voidaan pintamaalata

useilla eri tyyppisillä pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla.

Kuivumista voidaan nopeuttaa lämmön avulla.

Ruiskutus ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE -sävytys.

Fontecryl PP

Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu

akryylipohjamaali. Soveltuu erityisesti kastomaalaukseen.

Voidaan pintamaalata useilla eri tyyppisillä

pintamaaleilla, myös liuotinohenteisilla. Sopii myös

jauhemaalien pohjamaaliksi. Värit: harmaa ja keltainen.

Fontecryl 10 Dipp

Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu

akryylipohjamaali. Erityisesti kastomaalaukseen.

Voidaan pintamaalata useilla eri tyyppisillä pintamaaleilla,

myös liuotinohenteisilla. Kuivumista voidaan

nopeuttaa lämmön avulla. Kasto, valelu tai sivuilmaruiskutus.

Värit: vihreä, punainen, musta, ruskea.

Fontecryl 25

Nopeasti kuivuva, yksikomponenttinen ruosteenestopigmentoitu

akryylimaali. Soveltuu metalliteollisuuden tuo-

42 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


te- ja asemamaalaukseen. Erityisesti ns. yksikerrosmaalaukseen

kuivien sisätilojen teräsrakenteisiin. Tyypillisiä

käyttökohteita esim. teräksiset runko- ja tukirakenteet

sekä erilaiset koneet ja laitteet. Kuivumista voidaan nopeuttaa

lämmön avulla. Ruiskutus, sively ja kasto. Värit:

TEMASPEED FONTE -sävytys.

Fontecryl 50

Yksikomponenttinen, puolikiiltävä akryylipintamaali. Soveltuu

metalliteollisuuden tuote- ja asemamaalaukseen.

Suositellaan teräksisten runko- ja tukirakenteiden, erilaisten

koneiden ja laitteiden pintamaaliksi sisällä ja ulkona.

Hyvä kiillon ja värisävyn säilyvyys ilmastorasituksessa.

Ruiskutus, kasto ja sively. Värit: TEMASPEED FONTE

-sävytys.

8.8.2 Liuoteohenteiset Temacryl -akryylimaalit

Temacryl AR 50

Fysikaalisesti kuivuva, yksikomponenttinen puolikiiltävä

akryylipintamaali. Voidaan maalata paksuja kalvoja.

Maalattavissa myös alhaisissa lämpötiloissa. Suositellaan

meri- ja teollisuusilmaston sekä lievän kemikaalirasituksen

alaisten pintojen kuten siltojen, nosturien, kuljettimien,

satamalaitteiden sekä säiliöiden ulkopintojen

maalaukseen. Kestää + 80 ºC kuivaa lämpöä. Suurpaineruiskutus

tai sively. Värit: RAL, NCS, SSG, BS ja TVT

-värit. TEMASPEED -sävytys.

8.9 Sinkkipölymaalit

Sinkkirikkaiksi eli sinkkipölymaaleiksi kutsutaan maaleja,

joissa maalin kuiva-ainepitoisuudesta yli 75 painoprosenttia

on sinkkipölyä. Eri standardeissa on erilaisia

sinkkipitoisuusvaatimuksia 75 – 90 painoprosenttiin.

Sinkkipölymaalikalvo suojaa terästä katodisesti. Erona

sinkkipinnoitteeseen on maalin sideainepitoisuus.

Sinkkipölymaalin sideaineena voi olla esimerkiksi epoksihartsi,

alkyylisilikaatti tai jokin fysikaalisesti kuivuva

hartsi. Sideaineen valinta on tärkeä, koska sinkkipölymaalien

kovuus, elastisuus ja tarttuvuus alustaan sekä

päällemaalattavuus määräytyvät pääosin sideaineen

mukaan.

Sinkkisilikaattimaalit ovat kaksikomponenttimaaleja,

joiden sideaineena on joko etyyli tai alkalisilikaatti.

Etyylisilikaattimaalit ovat liuoteohenteisia ja alkalisilikaattimaalit

vesiohenteisia. Etyylisilikaattimaalien käyttö on

laajempaa. Etyylisilikaattimaalit kovettuvat ilmankosteuden

vaikutuksesta, joten ilman suhteellisen kosteuden

pitää olla melko korkea (n. 80 %) maalin kovettumisen

aikaansaamiseksi. Etyylisilikaattimaaleja voidaan maalata

myös alhaisessa lämpötilassa. Etyylisinkkisilikaattimaaleja

käytetään liuoterasitukseen tulevissa kohteissa

sekä pintamaalattuna ulkoilmarasituksessa.

8.9.1 Vesiohenteiset Fontezinc -sinkkipölymaalit

Fontezinc 85

Kaksikomponenttinen sinkkipölyepoksimaali. Käytetään

voimakkaan sään ja ilmastorasituksen alaisten teräspintojen

pohjamaalina epoksi-, akryyli- ja polyuretaaniyhdistelmissä.

Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman

pintamaalausta. Suositellaan siltojen, nosturien, hallien

teräsrunkojen sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden

ja laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien

ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri:

punertavan harmaa.

8.9.2 Liuoteohenteiset Temazinc- ja Temasil

-sinkkipölymaalit

Temazinc 77

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali.

Käytetään voimakkaan sään ja ilmastorasituksen

alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-,

akryyli-, kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan

käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta.

Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen

sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja

laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen.

Sinkkipitoisuus täyttää standardin ISO 12944-5:n

vaatimukset. Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: harmaa.

Temazinc 88

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali.

Käytetään voimakkaan ilmastorasituksen

alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-, akryyli-,

kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan käyttää

säärasituksissa ilman pintamaalausta. Suositellaan

siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen sekä metsä- ja

kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja laitteiden kuten

putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen. Suurpaineruiskutus

tai sively. Väri: harmaa.

Temazinc 99

Kaksikomponenttinen, polyamidikovetteinen sinkkipölyepoksimaali.

Käytetään voimakkaan sään ja ilmastorasituksen

alaisten teräspintojen pohjamaalina epoksi-,

akryyli-, kloorikautsu- ja polyuretaaniyhdistelmissä. Voidaan

käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta.

Suositellaan siltojen, nosturien, hallien teräsrunkojen

sekä metsä- ja kemianteollisuuden teräsrakenteiden ja

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

43


laitteiden kuten putkisiltojen, kuljettimien ym. maalaukseen.

Suurpaineruiskutus tai sively. Väri: harmaa.

Temazinc EE

Yksikomponenttinen sinkkipölymaali. Käytetään sään

ja kemiallisen rasituksen alaisten teräspintojen pohjamaalina.

Voidaan käyttää ilmastorasituksissa ilman pintamaalausta.

Soveltuu yksikomponenttisena erityisen

hyvin sinkkiyhdistelmien asennus- ja kuljetusvaurioiden

korjausmaalaukseen. Kasto, ruiskutus tai sively. Väri:

harmaa.

Temasil 90

Kaksikomponenttinen sinkkipölymaali, jonka sideaineena

on etyylisilikaatti. Kestää hyvin mekaanista kulutusta,

säätä ja korkeaa kuivaa lämpöä (+ 480 ºC). Kestää öljyjen

sekä erilaisten liuotteiden upotusrasitusta. Soveltuu

käytettäväksi yksinään tai maaliyhdistelmien pohjamaalina.

Erityisesti siltojen, putkistojen, lämmönvaihtimien

sekä tuote- ja kemikaalisäiliöiden maalaukseen. Suurpaine-,

hajoitusilmaruiskutus tai sively. Väri: vihertävän

harmaa.

8.10 Silikonimaalit

Silikonimaalien sideaineena käytetään silikonihartseja.

Maalikalvon muodostuminen edellyttää vähintään +5

°C lämpötilaa ja lopullinen kovettuminen tapahtuu vasta

200 – 230 °C:een lämpötilassa.

Silikonimaaleja käytetään säänkestävinä pintamaaleina

ja alumiinilla pigmentoituna kuumien pintojen maalaukseen.

Silikonipolttomaaleja voidaan käyttää kaupunki-,

meri- ja teollisuusilmastossa.

Silikonialumiinimaali sellaisenaan kestää kuivaa lämpöä

+650 °C ja yhdessä sinkkisilikaattimaalin kanssa

+400 °C. Sitä käytetään metallipintojen maalaukseen

sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä maalaus,

esimerkiksi saunan kiukaisiin, tulipesäluukkuihin, savutorviin

ja pakoputkiin. Silikonimaaleja valmistetaan myös

värillisinä. Sävyvalikoima on kuitenkin rajoitettu.

8.10.1 Temal lämmönkestävät maalit

Temal 400

Lämmönkestävä silikonimaali. Kestää kuivaa lämpöä +

400 °C teräspinnoilla. Käytetään metallipintojen maalaukseen

sisällä ja ulkona, kun halutaan lämmönkestävä

maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen, savutorvien, pakoputkien,

saunan kiukaiden ym. kuumien metallipintojen

maalaukseen. Suurpaineruiskutus, sivuilmaruiskutus tai

sively. Väri: musta.

Temal 600

Lämmönkestävä silikonialumiinimaali. Kestää kuivaa

lämpöä + 650 ºC teräspinnoilla ilman pohjamaalausta ja

sinkkisilikaattimaalilla pohjamaalattuna + 400 ºC. Käytetään

metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun

halutaan lämmönkestävä maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen,

savutorvien, pakoputkien, saunan kiukaiden

ym. kuumien metallipintojen maalaukseen. Sivuilmaruiskutus

tai sively. Väri: alumiini.

Temal 600 HB

Lämmönkestävä silikonialumiinimaali. Kestää kuivaa

lämpöä + 650 ºC teräspinnoilla ilman pohjamaalausta ja

sinkkisilikaattimaalilla pohjamaalattuna + 400 ºC. Käytetään

metallipintojen maalaukseen sisällä ja ulkona, kun

halutaan lämmönkestävä maalaus. Soveltuu tulipesäluukkujen,

savutorvien, pakoputkien, saunan kiukaiden

ym. kuumien metallipintojen maalaukseen. Suurpainetai

sivuilmaruiskutus, sively. Väri: alumiini.

8.11 Polyvinyylibutyraalimaalit

8.11.1 Temablast- ja Temaweld

konepajapohjamaalit

Polyvinyylibutyraalimaalit (PVB-maalit) ovat yksi- tai

kaksikomponenttimaaleja, jotka sisältävät polyvinyylibutyraalihartsia

ja fosforihappoa. Maaleja käytetään pääasiassa

tartunta- ja konepajapohjina metallien esikäsittelyssä.

Temablast EV 110

Kaksikomponenttinen rautaoksidiepoksikonepajapohjamaali.

Käytetään suihkupuhdistettujen teräspintojen

tilapäiseen suojaamiseen ennen varsinaista korroosionestomaalausta.

Ei vaikuta haitallisesti hitsaamiseen,

leikkaamiseen, poraamiseen tai muuhun työstämiseen.

Ruiskutus. Värit: punainen.

Temaweld ZSM

Kaksikomponenttinen, modifioitu sinkkisilikaattikonepajapohjamaali.

Käytetään suihkupuhdistettujen teräspintojen

suojaamiseen ennen varsinaista korroosionestomaalausta.

Ei vaikuta haitallisesti hitsaamiseen,

leikkaamiseen, poraamiseen tai muuhun työstämiseen.

Erinomainen kulutuksen, kuumuuden ja sään kesto.

Maalausautomaatti tai ruiskutus. Väri: harmaa.

8.12 Vinyylimaalit

Vinyylimaalien sideaineena on pehmitetty polyvinyylikloridi

ja liuotteena yleensä ksyleeni. Näitä maaleja

käytetään kuten kloorikautsumaaleja kohteissa, joissa

44 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


vaaditaan hyvää kemikaalin- ja säänkestoa. Alin käyttölämpötila

on 0 °C.

8.12.1 Temanyl MS Primer vinyylimaalit

Temanyl MS Primer

Yksikomponenttinen, modifioitu vinyylipohjamaali. Kestää

hyvin kulutusta sekä ilmasto- ja upotusrasitusta.

Soveltuu käytettäväksi vedenalaisissa teräs-, sinkki- ja

alumiinirakenteissa, esim. laivojen pohjissa. Käytetään

myös konventionaalisten ja itsekiilloittuvien antifoulingmaalien

pohjamaalina. Maalattavissa myös alhaisissa

lämpötiloissa. Soveltuu vinyyli-, kloorikautsu- ja akryylipintamaalien

pohjamaaliksi. Ruiskutus tai sively. Väri:

alumiini.

Temanyl PVB

Yksikomponenttinen polyvinyylibutyraalitartuntapohjamaali

teräs-, sinkki- ja alumiinipinnoille sekä ruostumattomalle

teräkselle. Nopeasti kuivuva, voidaan levittää

”märkää märälle” -menetelmällä. Soveltuu myös jauhemaalien

pohjamaaliksi. Suurpaine- tai sivuilmaruiskutus,

kasto. Väri: harmaa, keltainen ja musta.

8.13 Bitumimaalit

Bitumimaalien sideaineina käytetään erilaisten bitumien

liuoksia. Bitumimaalien kosteudenkesto on hyvä, mutta

ne kestävät heikosti mekaanista rasitusta. Bitumimaaleja

käytetään yleensä kosteisiin ja vedenalaisiin rakenteisiin,

jotka eivät joudu mekaaniseen rasitukseen.

8.14 Jauhemaalit

Jauhemaalit ovat pulverimuodossa olevia maaleja. Sideaineena

voidaan käyttää kemiallisesti kovettuvissa jauhemaaleissa

epoksi-, polyesteri-, akryyli - tai polyuretaanihartsia.

Jauhemaaleja käytetään etupäässä metalliteollisuuden

tuotemaalauksessa. Tyypillisiä käyttökohteita ovat

valaisimet, kotitalouskoneet, kalusteet, polkupyörät.

Jauhemaalit levitetään yleensä sähköstaattisella

jauheruiskulla. Jauhe tarttuu maadoitetun maalattavan

kappaleen pintaan. Lopullinen kalvo muodostuu kemiallisessa

reaktiossa noin 150 – 200 °C:een lämpötilassa.

8.15 Palosuojamaalit

Palosuojamaaleja käytetään vähentämään maalatun

pinnan syttyvyyttä ja palon leviämistä. Teräsrakenteiden

palosuojamaalaus hidastaa teräksen kuumenemista ja

samalla sen lujuusominaisuuksien heikkenemistä kuumuuden

vaikutuksesta.

Rakennusosat jaetaan niiden palonkestoajan perusteella

luokkiin R30, R60, R90 jne. kohteesta riippuen. Palosuojamaaleilla

saadaan korkeintaan R120 palonkestoluokitus.

Palosuojamaalit ovat yleensä niin sanottuja vaahtoavia

palosuojamaaleja, jotka paisuvat kuumuudessa ja

muodostavat suojaavan ja eristävän, huokoisen kerroksen.

Palotilanteessa maali paisuu jopa 50-kertaiseksi.

Palosuojamaaleja valmistetaan liuote- ja vesiohenteisina

sekä liuotteettomina.

Palosuojamaaleja käytetään kuivissa sisätiloissa järjestelminä

johon kuuluu suihkupuhdistus esikäsittelyasteeseen

Sa2½, pohjamaalaus hyväksytyllä pohjamaalilla,

palosuojamaalaus sekä pintamaalaus. Palosuojamaalin

kuivakalvonpaksuus (yleensä 0,5 – 3 mm) määräytyy teräksen

kriittisen lämpötilan, poikkileikkaustekijän ja vaaditun

paloluokan perusteella.

8.15.1 Vesiohenteinen Nonfire -palonsuojamaali

Nonfire S104

Kuumuudessa paisuva, eristävän vaahtokerroksen muodostava

yksikomponenttinen palosuojamaali. Käytetään

teräsrakenteiden kuumuutta eristävänä palosuojamaalina

sisätiloissa. Maalaus suositellaan tehtäväksi asennuspaikalla

kuivissa olosuhteissa. Konepajalla maalatut osat

tulee pintamaalata ennen ulosvientiä. Täyttää R15 - R60

-paloluokan vaatimustason. Tuotteen palosuojausominaisuuksista

ja -mitoituksista on saatavana Teräsrakenneyhdistys

r.y:n varmennettu käyttöseloste TRY-95-2005.

Sively, telaus tai suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen.

8.15.2 Liuoteohenteinen Fireflex -palonsuojamaali

Fireflex

Kuumuudessa paisuva, eristävän vaahtokerroksen muodostava

yksikomponenttinen palosuojamaali. Käytetään

teräsrakenteiden kuumuutta eristävänä palosuojamaalina

sisätiloissa. Täyttää Suomen rakentamismääräyskokoelman

vaatimustason palonkestävyyden osalta

paloluokissa R15 ja R30. Palonkesto-ominaisuudet on

esitetty myös palonkestoaikaa R45 vastaavaksi. Maalaus

tehdään asennuspaikalla kuivissa olosuhteissa. Konepajalla

maalatut osat tulee pintamaalata ennen ulosvientiä.

Tuotteen palosuojausominaisuuksista ja -mitoituksista

on saatavana Teräsrakenneyhdistys r.y:n varmennettu

käyttöseloste TRY-69-2007. Soveltuu teräsrakenteiden

kuumuutta eristäväksi palosuojamaaliksi sisätiloihin. Sively,

telaus tai suurpaineruiskutus. Väri: valkoinen.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

45


9. Liuotteet ja ohenteet

Liuotteiden tehtävänä maalituotteessa on liuottaa sideaine

ja tehdä maalista helposti levitettävä, kostuttaa

maalattavaa alustaa ja edesauttaa maalikalvon muodostumista

mahdollisimman virheettömästi.

9.1 Liuotetyypit

Liuotteet voidaan jakaa kemiallisten ominaisuuksien ja

alkuperän mukaan eri luokkiin, esim. raakaöljypohjaiset

alifaattiset ja aromaattiset liuotteet, happea sisältävät liuotteet

kuten ketonit, alkoholit, esterit sekä vesi. Samaan

alaryhmään kuuluvat liuotteet ovat liuotuskyvyltään melko

samanlaisia, mutta eroja on esim. haihtumisnopeudessa.

9.2 Liuotuskyky

Liuotteen sideaineen eli hartsin liuotuskyky on tärkeä

ominaisuus. Erityyppiset sideaineet liukenevat eri tavalla

eri liuotteisiin. Öljyt ja pitkäöljyiset alkydihartsit liukenevat

helposti alifaattisiin hiilivetyliuotteisiin, esim. lakkabensiiniin.

Nopeasti kuivuvissa lyhytöljyisissä alkydeissä

joudutaan käyttämään ksyleeniä, koska lakkabensiinin

liuotuskyky ei ole riittävä.

Kloorikautsu- ja vinyylimaaleissa käytetään aromaattisia

hiilivetyjä. Epoksimaaleissa tarvitaan seoksia alkoholeista,

eettereistä, ketoneista ja aromaattisista liuotteista,

joihin yksin käytettyinä epoksihartsit liukenevat

melko huonosti. Sopiviin seoksiin ne sen sijaan liukenevat

hyvin.

Polyuretaanimaalit ohennetaan myös seoksilla, koska

aromaattiset liuotteet eivät liuota riittävästi. Tavallisesti

liuottimena käytetään estereitä. Alkoholeja ei voida käyttää,

koska polyuretaanimaalien kovettajat reagoivat alkoholien

sisältämien hydroksiryhmien kanssa ja heikentävät

maalikalvon ominaisuuksia sekä vaikuttavat maalin

käyttöaikaan (pot life).

Liuotteet voidaan jakaa liuotuskyvyn mukaan kolmeen

eri luokkaan:

• aktiiviliuotteet

• latentit liuotteet

• ohenteet

Aktiiviliuote on aine, joka liuottaa maalia ilman muiden

liuotteiden mukanaoloa. Tällaisia ovat mm. esterit ja

ketonit.

Latentit liuotteet ovat tietynlaisia apuliuotteita ja ne

toimivat vain aktiiviliuotteen kanssa yhdessä. Tämäntyyppisiä

liuotteita ovat alkoholit, kuten propanoli ja butanoli.

Ohenteet ovat liuotteita, joita sekoitetaan aktiiviliuotteisiin

vähentämään kalliiden aktiiviliuotteiden menekkiä.

Ohenteita on käytettävä varoen, sillä niiden liuotuskyky

on rajoittunut. Ohennetta liikaa lisättäessä saattaa liuotettava

aine saostua.

Ohenteina käytetään hiilivetyliuottimia, kuten lakkabensiiniä,

ksyleeniä ja tolueenia. Liuotuskyvyltään

ksyleeni ja tolueeni ovat voimakkaampia kuin lakkabensiini.

9.3 Haihtumisluku

Toinen liuotteen tärkeä ominaisuus on haihtumisluku.

Liuotteen haihtumisominaisuudet säätelevät maalikalvon

maalattavuusominaisuuksia, kalvon muodostumista,

tasoittumista, juoksevuutta ja kuivumista. Haihtumisluku

ilmoitetaan suhdelukuna, jossa vertailuaineen, butyyliasetaatin,

vertailuluku on 1. Liuotteen haihtumisluku on

verrannollinen kiehumispisteeseen, eli mitä alhaisempi

kiehumispiste, sitä suurempi haihtumisluku.

Liuotteiden osuus maalituotteessa on hyvin tärkeä,

jotta saavutettaisiin hyvä lopputulos. Kukin maalityyppi

vaatii oman liuoteseoksen. Sen pääosana on liuote,

johon hartsi parhaiten liukenee ja loput liuotteet antavat

esimerkiksi hyvät ruiskutusominaisuudet. Ruiskulla

maalattaessa osa liuotteista haihtuu ruiskupistoolin ja

maalauskohteen välillä, mutta maalikalvoon jäävän liuoteseoksen

pitää kuitenkin olla sellainen, ettei synny kalvonmuodostumishäiriöitä

(esim. appelsiininkuoripintaa)

eikä kuivumishäiriöitä. Kuivumishäiriöissä maalikalvo

kuivuu pinnaltaan liian nopeasti ja estää kalvossa olevien

muiden liuotteiden haihtumista, jolloin maalikalvo

rypistyy. Jos liuoteseos haihtuu liian hitaasti, maali valuu

helposti. Liian nopean haihtumisen vuoksi maalin pinta

sen sijaan ei ehdi tasoittua, vaan jää epätasaiseksi.

46 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Maali Sopiva liuotin Voidaan käyttää

Alkydimaali, keskipitkä- ja pitkäöljyinen Lakkabensiini Kevytbensiini, ksyleeni

Alkydimaali, lyhytöljyinen Ksyleeni Butyyliasetaatti

Akryyli- , kloorikautsu- , ja vinyylimaalit Ksyleeni Aromaattiset liuotinbensiinit,

C9 - C10 ja C10 - C11

Epoksimaalit

Polyuretaanimaalit

Seos: Ksyleeni, butanoli, propyleeniglykolimetyylieetteri

Seos: Ksyleeni, butyyliasetaatti

Varoitus: Ei saa lisätä etanolia, butanolia tai

muita polaarisia liuottimia

Seoksen osina aromaattiset liuotinbensiinit C9 -

C10 ja C10 - C11, tolueeni, etanoli.

Seoksen osina tolueeni, aromaattiset liuotinbensiinit

C9 - C10 ja C10 - C11, propyleeniglykolimetyylieetteriasetaatti.

Polttomaalit Seos: Ksyleeni, butanoli Seoksen osina tolueeni, aromaattiset liuotinbensiinit

C9 - C10 ja C10 - C11, asetaatit

Sinkkisilikaattimaalit Etanoli Seoksen osina asetoni, propanoli

Taulukko 9. Maalityypit ja liuotteet.

Pintavirhe Syy Mitä tehtävä

Karkea maalipinta

Kiiltovaihteluita

Kuivaruiskutusta

Maali tasoittuu huonosti

Appelsiinipinta

Kuivassa maalipinnassa himmeitä, reikien

aiheuttamia alueita

Maali valuu

Maalikalvo rypistyy

Liian nopea ohenne

Liian suuri ruiskutuspaine

Väärä pistoolin asento

Liian leveä viuhka

Liian vähän ohennetta

tai liian nopea ohenne

Väärä suutin tai paine

Liian vähän ohennetta

ja/tai liian nopea ohenne

Liian paksu maalikalvo ja/tai hidas ohenne

Liikaa ohennetta

Kylmä maali, pinta tai ohenne

Pohjamaali ”nousee” pintamaalin liuotteiden

ja/tai ohenteiden vaikutuksesta

Ilmiö on tyypillinen alkydimaaleille

Käytä hitaampaa ohennetta

Pienennä painetta

Ruiskuta kohtisuoraan pintaa vasten

Vaihda kapeampi suutin

Käytä enemmän ja/tai hitaampaa ohennetta

Kokeile pykälää pienempää suutinta tai isompaa

painetta

Käytä enemmän ja/tai hitaampaa ohennetta

Maalaa ensin harsotus ja muutamien minuuttien

kuluttua täyteen kalvoon

Tarkista kalvon paksuus, ohenne ja sen määrä

Tarkista lämpötilat

Maalaa pohja ja pinta märkää märälle, tai anna

pohjamaalin kuivua riittävästi

Tarkista ovatko pohja- ja pintamaali toisiinsa sopivat

Onko ohenne oikea?

Taulukko 10. Liuotteista/ohenteista johtuvia pintavirheitä ruiskumaalauksessa.

9.4 Vesi

Vettä käytetään ohenteena emulsio-, dispersio- ja vesiliukoisissa

maaleissa. Ympäristöolosuhteet, ilman suhteellinen

kosteus ja lämpötila, vaikuttavat merkittävästi

enemmän veden haihtumisnopeuteen verrattuna muihin

liuotteisiin. Lisäksi veden pintajännitys on korkea ja siitä

syystä vesiohenteiset maalit kostuttavat huonosti maalattavaa

alustaa.

9.5 Syttymisherkkyys

Liuotteiden tulenarkuus rajoittaa niiden käyttöä, varastointia

ja kuljetuksia. Palavat nesteet luokitellaan niiden

syttymisherkkyyden perusteella eri syttyvyysluokkiin.

Syttyvyysluokat vaarallisten aineiden

kuljetusluokituksen mukaan:

Erittäin helposti syttyvä

Leimahduspiste enintään 0 °C ja kiehumispiste alle 35 °C

Helposti syttyvä

Leimahduspiste enintään < 23 °C

Syttyvä

Leimahduspiste enintään 23 - 61 °C

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

47


10. Maalausjärjestelmät uudis- ja

korjausmaalauksessa

Maalausjärjestelmä muodostuu maalattavan pinnan

esikäsittelystä ja pinnan suojaukseen käytettyjen

maalien muodostamasta maalikalvosta. Maalausjärjestelmään

saattaa kuulua yksi maali, jota maalataan yhteen

tai useampaan kertaan, mutta tavallisesti järjestelmään

kuuluu useampia maaleja, joilla on toisiaan täydentäviä

tehtäviä.

10.1 Eri maalikerrosten tehtävät

Käyttöjärjestyksen mukaan maaleja nimitetään pohja-,

väli- ja pintamaaleiksi. Korroosionestomekanismi maalausjärjestelmässä

perustuu suureen sähkövastukseen,

korroosionestopigmentteihin tai katodiseen suojaukseen.

Maalausjärjestelmän eri maalit saattavat suojata

eri tavalla, esimerkiksi pintamaalilla on suuri sähkönvastus

ja pohjamaalissa on korroosionestopigmentointi.

Pohjamaali on maalausjärjestelmän käyttöjärjestyksessä

ensimmäinen maali. Pohjamaalien pitää tarttua

hyvin alustaansa ja suojata metallia korroosiolta joko

korroosionestopigmentoinnillaan, suurella sähkönvastuksella

tai pigmentoinnillaan.

Välimaali on järjestyksessä toinen maalausjärjestelmän

maalikerros. Välimaalilla on hyvä tarttuvuus pohjamaaliin.

Tämä on erittäin tärkeää, koska osa maalauksista

tehdään konepajassa ja osa asennuspaikalla, jolloin

maalausten väliajat ovat pitkiä. Välimaalina käytetään

joko pohja- tai pintamaalia. Välimaalina voidaan käyttää

myös erillistä paksukalvotyyppistä maalia, jolla kasvatetaan

kokonaispaksuutta.

Pintamaali toimii korroosiota estävänä eristävänä

kerroksena, joka vähentää hapen, veden ja kemikaalien

pääsyä väli- ja pohjamaalikerroksiin. Pintamaali antaa

maalattavalle kappaleelle ulkonäön, joten sen kiiltoasteelle

ja värisävylle asetetaan suuret vaatimukset.

veden ja kemikaalien pääsyä väli- ja pohja maali kerroksiin.

10.2 Maalausjärjestelmän valinta

Maalausjärjestelmän valinnassa tulisi huomioida seuraavia

näkökohtia:

• Ympäristön rasitusluokka

• Maalattavan pinnan materiaali

• Pintakäsittelykustannukset rakenteen koko käyttöiän

aikana. suojaukseen. Jos jotain rakenteen osaa ei voida

enää jälkeenpäin huoltomaalata, tulee näille osille

valita koko käyttöiän kestävä pintakäsittely. Muilta osin

maalauksen tulee kestää halutun huoltoväliajan. Uudelleenmaalaus

tulee yleensä paljon kalliimmaksi kuin alkuperäinen

uudismaalaus, joten kokonaiskustannusten

kannalta on yleensä edullista valita riittävän kestävä

maalausjärjestelmä, erityisesti niissä tapauksissa, joissa

rakenteen ominaisuudet tai sijainti vaikeuttavat huolto- ja

uudelleenmaalausta.

• Kuljetusten ja varastoinnin aikaiset rasitukset, esim.

kolhiintumisen vaatima korjausmaalaustarve, merikuljetus

kansilastina jne.

• Esikäsittelymenetelmien- ja maalauspaikan soveltuvuus

valitulle maalausjärjestelmälle, esim. tehdäänkö työ

maalausasemalla hyvissä olosuhteissa vai joudutaanko

maalaamaan asennuspaikalla talvella.

• Kohteen erityisrasitukset, esim. mekaaninen rasitus,

likaantuminen, lämpörasitus, upotus veteen, upotus kemikaaliliuoksiin

jne. Tällöin eivät aina esim. standardin

SFS-EN ISO 12944-5 mukaiset järjestelmät ole sopivia,

vaan on syytä valita ko. kohteeseen sopiva, standardin

ulkopuolinen, maalitehtaan suosittelema järjestelmä.

Mahdolliset palosuojamaalausvaatimukset.

• Esteettiset näkökohdat, esim. valitun värisävyn saanti

haluttuun pintamaaliin, kiiltoaste, kiillon ja värisävyn säilyvyys

ulkona jne.

10.3 Ympäristön rasitusluokat

Standardi SFS-EN ISO 12944-2 jakaa ympäristön aiheuttaman

korroosiorasituksen kuuteen ilmastorasitusluokkaan

ja kolmeen upotusrasitusluokkaan.

Ilmastorasitusluokat

Rasitusluokan C1 (hyvin lievä) mukainen korroosiorasitus

esiintyy kuivissa lämmitetyissä sisätiloissa, esim.

asuinhuoneet, koulut, toimistot jne.

Rasitusluokan C2 (lievä) mukainen korroosiorasitus

esiintyy ulkona kuivassa, puhtaassa ilmastossa, enimmäkseen

maaseudulla ja sisällä lämmittämättömissä rakennuksissa,

joissa voi esiintyä kondensoitumista, esim.

varastot, urheiluhallit jne.

48 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Rasitusluokan C3 (kohtalainen) mukainen korroosiorasitus

esiintyy ulkona kaupungeissa ja teollisuuspaikkakunnilla,

joissa on kohtalainen rikkidioksidikuormitus,

sekä rannikkoalueilla, joilla on alhainen suolapitoisuus.

Sisällä rasitusluokka C3 esiintyy tuotantotiloissa, joissa

on korkea kosteuspitoisuus ja jossain määrin epäpuhtauksia

ilmassa, esim. elintarviketehtaat, pesulat, panimot

ja meijerit.

Rasitusluokan C4 (ankara) mukainen korroosiorasitus

esiintyy ulkona teollisuusalueilla sekä rannikkoalueilla,

joissa on kohtalainen suolapitoisuus. Sisällä luokan C4

rasituksia esiintyy kemianteollisuuden tuotantolaitoksissa,

uima-altailla ja -halleissa sekä rannikoilla sijaitsevilla

telakoilla ja veneveistämöillä.

Rasitusluokan C5-I (hyvin ankara teollisuusilmasto) mukainen

rasitus esiintyy teollisuusalueilla, joilla kosteus on

korkea ja ilmasto syövyttävä. Sisätiloissa rakennuksissa

ja alueilla, joissa kondensoituminen on miltei jatkuvaa ja

saasteiden määrä korkea.

Rasitusluokan C5-M (hyvin ankara meri -ilmasto) mukainen

rasitus esiintyy rannikkoalueilla ja rannikon ulkopuolisilla

alueilla joissa suolapitoisuus on korkea sekä sisällä

rakennuksissa tai alueilla, joilla kondensoituminen on

miltei jatkuvaa ja saasteiden määrä korkea.

Luokitus veteen upotetuille ja maanalaisille

rakenteille

Rasitusluokka Im1

• Makea vesi

• Jokirakenteet, vesivoimalat

Rasitusluokka Im2

• Meri- ja murtovesi

• Satama-alueen rakenteet kuten pato ym. luukun aukot,

portit, sulkulaitteet, laiturit, offshore-rakenteet

Rasitusluokka Im3

• Maaperä

• Maanalaiset säiliöt, teräspaalut, teräsputket

Rasitusluokkaa määriteltäessä tulee maalatun rakenteen

sijoituspaikalla vallitsevien olosuhteiden lisäksi huomioida

myös mahdolliset kuljetus- ja varastointiaikaiset

rasitukset, esim. kolhiintuminen, kuljetus merellä kansilastina,

varastointi ulkona jne.

Standardin SFS-EN ISO 12944-2 mukainen luokitus

ei huomioi pintakäsittelyyn käytettäville maaleille tai pinnoitteille

asetettavia tapauskohtaisia erikoisvaatimuksia,

kuten soveltuvuutta kosketuksiin elintarvikkeiden tai juomaveden

kanssa. Myöskään erityiset kemikaalit, liuote-,

öljy- ja mekaaniset rasitukset eivät kuulu standardin piiriin.

Maalausjärjestelmää valittaessa nämä rasitukset on

kuitenkin huomioitava ja valittava tarvittaessa standardijärjestelmistä

poikkeava, maalin valmistajan ko. kohteeseen

suosittelema maalausjärjestelmä.

Maalausjärjestelmän kestävyys

Standardi SFS-EN ISO 12944-1 jakaa maalausjärjestelmien

kestävyyden kolmeen luokkaan.

1. Alhainen (L) 2-5 vuotta

2. Kohtalainen (M) 5 – 15 vuotta

3. Korkea (H) yli 15 vuotta

Luokitus tarkoittaa aikaa, jonka suoja maaliyhdistelmän

oletetaan kestävän ennen ensimmäistä suurempaa

huoltomaalausta. Se ei ole takuuaika.

10.4 Standardijärjestelmien rajoittuneisuus

SFS-EN ISO 12944 käsittelee ainoastaan maaliyhdistelmien

korroosionesto-ominaisuuksia. Muita suojaavia

ominaisuuksia, kuten suojausta mikro-organismeilta, kemikaaleilta

(hapot, emäkset, liuotteet jne.), mekaanisilta

rasituksilta tai tulelta, tämä standardi ei käsittele. Standardi

käsittelee vain rakenteita joiden paksuus on vähintään

3 mm ja jotka on tehty hiili- tai niukkaseosteisesta

teräksestä joko pinnoittamattomana, sinkittynä, sherardoituna,

konepajapohjattuna tai maalattuna.

Standardi ei käsittele ohutlevyistä, alumiinista tai

ruostumattomasta teräksestä tehtyjä rakenteita. Myös

pinnoitevalikoima on rajoitettu, mm. jauhe- ja muita lämpökovettuvia

maaleja standardi ei käsittele. Koska standardin

käyttöalue on huomattavan rajoitettu, on Tikkurila

Oy:llä korroosionesto ja tuotemaalausjärjestelmissään

lukuisia standardin ulkopuolisia eri tarkoituksiin spesifioituja

maalausjärjestelmiä. Näiden maalausjärjestelmien

käyttö on suositeltavaa silloin kun standardin rajoittuneisuus

aiheuttaa ongelmia. Näille järjestelmille ei ole rasitusten

moninaisuuden ja voimakkuusvaihteluiden takia

annettu kestävyysluokituksia. Niistä on kuitenkin pitkäaikaiset

hyvät kokemukset suositelluilla käyttöalueillaan

todellisissa käyttöolosuhteissa.

10.5 Maalausjärjestelmän merkintä

Suomessa on sovittu käytettäväksi merkintäjärjestelmää,

jossa on yhdistetty standardien SFS-EN ISO 12944-5 ja

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

49


SFS 5873 merkinnät. Standardi SFS-EN ISO 12944-5 ei

tunne käsitettä maalausjärjestelmä vaan käyttää sanaa

suojamaaliyhdistelmä. Sivun alareunassa esimerkki Tikkurila

Oy:n maalausjärjestelmämerkinnästä.

Standardin SFS-EN ISO 12944-5 rajoittuneisuuden

takia käytetään myös paljon järjestelmiä, jotka eivät kuulu

sen piiriin. Tällöin merkinnästä jätetään pois standardin

tunnus ja standardin mukainen maaliyhdistelmän

numero. Muilta osin merkintätapa on sama.

Maalausalustan tunnukset ovat:

Fe = rauta

Zn = sinkki

Al = alumiini

Jos maalausjärjestelmän merkinnästä puuttuu jotain

osia alla olevan esimerkin mukaisesta merkinnästä, on

merkintä syytä selvittää standardin SFS-EN ISO 12944-5

avulla tai kääntyä merkitsijän puoleen selvityksen saamiseksi.

Tikkurila Oy:n maalausjärjestelmien käyttökohdekuvaukset

ja tiedot järjestelmien ominaisuuksista löytyvät

maalausjärjestelmälehdiltä. Tikkurila Coatings Oy:llä on

myös maalausjärjestelmien valintataulukot eri metalleille,

käyttökohteille ja rasitusolosuhteisiin.

10.6 Kuivakalvon nimellispaksuus

NDFT

(SFS-EN ISO 12944-5 5.4)

Kuivakalvon nimellispaksuudella NDFT tarkoitetaan kullekin

kerrokselle tai koko maaliyhdistelmälle määritettyä

kuivakalvonpaksuutta, jolla saavutetaan vaadittava kestävyys.

Ellei toisin ole sovittu, tulee soveltaa seuraavia standardissa

ISO 19840 esitettyjä hyväksymiskriteerejä:

• Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien aritmeettisen

keskiarvon tulee olla yhtä suuri tai suurempi

kuin kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT)

• Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee

olla vähintään 80 % kuivakalvon nimellispaksuudesta

(NDFT) tai enemmän.

• Yksittäiset kuivakalvonpaksuudet, jotka ovat vähintään

80 % NDFT:stä, ovat hyväksyttävissä edellyttäen, että

näiden mittausten lukumäärä on alle 20 % tehtyjen yksittäismittausten

kokonaismäärästä.

• Kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee

olla pienempiä tai yhtä suuria verrattuna määriteltyyn

kuivakalvon maksimipaksuuteen.

Koska standardi ei määrittele alla mainittuja seikkoja, on

niistä tarpeellista sopia erikseen kuivakalvon mittauksien

osalta.

• Käytettävä menetelmä, käytettävä mittalaite, ja sen kalibroinnin

yksityiskohdat sekä kuinka pintaprofiilin vaikutus

tuloksiin otetaan huomioon.

• Näytteenottosuunnitelma – kuinka monta mittausta on

tehtävä kutakin pintatyyppiä tai mitattavaa aluetta kohti.

• Miten tulokset raportoidaan ja miten niitä on verrattava

hyväksymisperiaatteisiin.

Kuivakalvonpaksuus DFT määritelmä

Alustalle jäävän pinnoitteen paksuus kun pinnoite on kovettunut.

10.7 Huoltomaalaus

Aikaisemmin maalattujen pintojen kunnossapitoa varten

on pinnoitteen ja pintojen kunto tarkastettava esim.

standardin ISO 4628 mukaisia menetelmiä käyttäen.

Kuntotarkastuksen perusteella voidaan päättää ovatko

pinnat vielä kunnossa vai onko suoritettava osittainen tai

täydellinen uudelleenmaalaus. Tarkastusten väliaika riippuu

rasitusolosuhteista. Erityisesti upotus- tai muissa erikoisrasituksissa

on edullista suorittaa tarkastus usein ja

korjata pienet vauriot mahdollisimman pian, koska pieni

pinnoitevaurio voi johtaa syvään syöpymään rakenteessa.

Rasitusluokissa C2-C5 paikkamaalaus tehdään

ruostumisasteessa Ri2 – Ri3. Paikkamaalauksen lisäksi

voidaan koko pinta ylimaalata pintamaalilla, jolloin koko

TP 20- SFS-EN ISO 12944 - 5/ S3.17 (EPPUR) 160/ 2 - Fe Sa 2½

Tikkurila Oy:n tunnus

Standardin tunnus

Maalausjärjestelmän n:o em. standardissa

Järjestelmään kuuluvat maalityypit

Nimelliskalvonpaksuus, µm

Maalauskertojen lukumäärä, kpl

Maalausalusta

Esikäsittelyaste

Taulukko 11. Esimerkki Tikkurila Oy:n maalausjärjestelmämerkinnästä.

50 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


pinta on pestävä ja karhennettava joko hiomalla tai pyyhkäisysuihkupuhdistuksella.

Jälkimmäistä käytettäessä on

varottava aiheuttamasta halkeamia ehjään maalipintaan.

Ruostumisasteen ollessa Ri4 – Ri5 tehdään huoltomaalaus

uusintamaalauksena.

Huoltomaalaus tehdään yleensä alkuperäistä maalausjärjestelmää

käyttäen. Ellei tämä ole esim. olosuhteista

tai puhdistusmahdollisuuksista johtuen mahdollista,

käytetään alkuperäiselle järjestelmälle sopivaa

korjausmaalausjärjestelmää. Näissä järjestelmissä on

minimoitu vaadittu puhdistusaste, käsittelykerrat ja olosuhdevaatimukset.

10.8 Maalityyppien tunnukset

Maalausjärjestelmän merkinnässä käytettävät maalityyppien

tunnukset on esitetty taulukossa 11 SFS-EN

ISO 12944 -standardin mukaisesti.

Maalityyppi

Alkydimaalit

Akryylimaalit

Epoksimaalit

Hartsimodifioidut epoksimaalit

Kloorikautsumaalit

Polyuretaanimaalit

Polyvinyylibutyraalimaalit

Silikonimaalit

Sinkkisilikaattimaalit

Vinyylimaalit

Sinkkiepoksimaalit

Taulukko 12. Maalityyppien tunnukset.

Tunnus

AK

AY

EP

EP

CR

PUR

PVB

SI

ESIZn (R)

PVC

EPZn (R)

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

51


11. Korroosionestomaalauksen

kustannukset ja taloudellisuus

Korroosionesto tulee kalliiksi, estämättömyys vielä

kalliimmaksi, mutta kaikkein kalleimmaksi tulee huonosti

suoritettu korroosionesto. Tällöin maksetaan työstä

ja aineista saamatta vastinetta sijoitukselle.

Monissa tapauksissa uudelleenmaalaus rakenteen

sijoituspaikalla tulee useita kertoja kalliimmaksi kuin alkuperäinen

pintakäsittely. Mitä pidempi on suojattavan

rakenteen käyttöikä, ja mitä vaikeampaa sen huoltomaalaus,

sitä enemmän kannattaa sijoittaa uudisrakenteen

pintakäsittelyyn.

Valittaessa korroosionestomaalaus järjestelmää on

otettava huomioon huoltomaalauskustannukset kokonaisuudessaan

sinä aikana, jonka rakenteen suojaus

on tarkoitettu kestävän. Tällöin voi lähtökustannuksiltaan

kalliimpi järjestelmä tulla lopulta edullisemmaksi.

Maalauksen kustannukset syntyvät käsittelyn eri vaiheissa.

Kustannukset muodostuvat suorista, epäsuorista

ja ennakoimattomista kustannustekijöistä.

Suoria korroosiomaalaukseen liittyviä kustannuksia

ovat:

• pinnan esikäsittely (työ, puhdistuslaitteet ja -materiaali

jne.)

• maalit, ohenteet, työvälineet ja ympäristön suojaustarve

työn aikana

• työn suorituskustannukset

• työnjohto

• vakuutukset ja takuu

• valvonta

• hallinto

• maalaamo

Edellä mainittuja kustannuksia vaikeammin laskettavia

ovat niin sanotut epäsuorat kustannukset. Näitä ovat:

maalausolosuhteiden luominen (ilmastoinnin, kosteuden

poiston ja lämmityksen tarve)

• teline-, työsuojelu-, kuljetus ja siirtokustannukset

• valmiiden pintojen korjaaminen jälkeenpäin eli paikkamaalaukset.

Ennakoimattomia kustannuksia voivat aiheuttaa:

maalaustyön keskeytyminen (huono sää, myöhästymiset

jne.)

• huonosti tai väärin tehty työ tai viallinen materiaali, joka

aiheuttaa uudelleenmaalauksen

• tuotannon seisaus

Maalauspaikka ja -tapa vaikuttavat maalauskustannuksiin

ja työn laatuun. Maalaus maalausasemalla on

yleensä halvempi ja laadullisesti parempi kuin kenttämaalaus.

Usein on tapana suorittaa esikäsittely ja pohjamaalaus

työpajassa, mutta vaurioiden korjaaminen ja

lopullinen maalaus asennuspaikalla. Tällöin kustannukset

ovat maalaamo- ja asennuspaikkamaalauksen keskiarvoja.

Maalaus voidaan myös suorittaa erityisesti asennuspaikalle

rakennetulla maalausasemalla, mutta maalausaseman

pystyttäminen asennuspaikalle on taloudellisesti

kannattavaa vain suuremmilla työmailla

(yli 100 000 m 2 ).

11.1 Kustannusten laskeminen

Maalausjärjestelmiä voidaan verrata taloudellisessa

mielessä investointivaiheessa esimerkiksi nykyarvomenetelmällä,

joka ottaa huomioon rahan nykyarvon. Käytettäessä

nykyarvomenetelmää pitää tietää maalausjärjestelmän

maalauskustannukset ja käyttöikä.

Rakenteen korroosiomaalauksen nykyarvolla tarkoitetaan

sitä rahamäärää, joka nyt on varattava peittämään

rakenteen uudismaalaus- ja huoltomaalauskustannukset

rakenteen käyttöaikana.

Nykyarvo voidaan laskea oheisella kaavalla:

K o

= K n

x (1 + r/100)n

K n

= lähtökustannukset, K o

= arvo, joka nyt K n

:sta annetaan/

arvo, joka saadaan n vuoden kuluttua (= nykyarvo),

r = laskenta korko (%), n = laskenta-aika vuosina.

Kustannusten ylimääräisen nousun laskemiseksi voidaan

käyttää seuraavaa kaavaa:

K n

= K o

(1 + p/100)n

K n

= pääoma n vuoden kuluttua, K o

= pääoma 0 vuoden

kuluttua, p = prosenttiluku inflaation lisäksi tapahtuvalle

vuosittaiselle kustannusten nousulle ja n = laskenta-aika

vuosina.

Jos vuosittainen kustannusten nousu inflaation li-

52 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


säksi on esimerkiksi 5 %, niin alkuperäiset yhden euron

kustannukset ovat jälkimmäisen kaavan mukaan laskien

nousseet 10 vuodessa 1,629 euroon.

Korroosioneston todellista hintaa ei tiedetä vielä silloinkaan

kun maalaustyö on suoritettu. Kokonaiskustannuksia

voidaan arvioida vasta huoltomaalausvaiheessa.

Maalausjärjestelmän kestoiällä on ratkaiseva merkitys

maalauksen taloudellisuuteen. Kestoikään voivat vaikuttaa

muun muassa:

• rakenteen muoto

maalausjärjestelmät

• aika- ja työsuunnittelun rationalisointi

• täsmälliset sopimukset

• ammattitaitoisen henkilöstön käyttö

• oikein suunniteltu ja järjestetty laadun valvonta

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

53


12. Laatu pintakäsittelytyössä

12.1 Laatu

Laatu on tuotteen tai palvelun kaikki ne piirteet ja ominaisuudet,

joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletetut

tarpeet.

Pintakäsittelyn laatuun vaikuttavat monet varsinaisen

pintakäsittelyn suorittajasta kokonaan tai osittain riippumattomat

tekijät esim.

• rakenteen suunnittelu

• terästyön laatuaste

• pintakäsittelyn paikka ja ajankohta

maalausjärjestelmän ja värisävyjen valinta

• työhön käytettävissä oleva aika ja aikataulutus

• sopimusten ja määräysten epämääräisyydet ja puutteellisuudet

Näissä tekijöissä havaituista virheistä tai puutteellisuuksista

tulee pintakäsittelyn suorittajan huomauttaa tilaajalle

heti ne havaittuaan. Huomaukset on syytä tehdä

kirjallisina.

12.2 Sopimukset

Pintakäsittelyyn liittyvät urakka- ja muut sopimukset tulee

kirjata riittävän yksityiskohtaisina ja tarkkoina. On hyvin

todennäköistä, että hyvä tahto ja yhteiset pyrkimykset

sopijapuolilta loppuvat kun tulee kysymys kustannuksista,

joita ei ole ennakoitu.

Esim. Urakkasopimus koski viinitankkerin isojen lastitankkien

maalausta epoksimaaleilla laivan ollessa talvella

lämmittämättömässä telakkahallissa. Sopimuksessa

sanottiin telakan hankkivan urakoitsijan käyttöön lämmityslaitteen.

Telakka hankki yhden (1) öljykäyttöisen pakokaasutyyppisen

lämmittimen. Telakka täytti sopimuksen

kirjaimellisesti. Mitkä olivat urakoitsijan mahdollisuudet

onnistua työssään?

Sopimuksiin kuuluu tai tulisi kuulua myös toimittajan

tai urakoitsijan joko yksin tai yhdessä tilaajan kanssa laatima

maalausprojektia koskeva kirjallinen laatusuunnitelma,

joka on yhtenäinen yrityksen laadunohjausjärjestelmän

toimenpiteiden kanssa.

Suunnitelmassa määritellään:

• saavutettavissa olevat laatutavoitteet

• vastuiden ja valtuuksien kohdentaminen

• sovellettavat menettelyt, menetelmät ja työohjeet

• laaduntarkastustoimenpiteet sekä korjaavien toimenpiteiden

toteutus

• menettelyt, joita noudatetaan suunnitelmien muuttuessa

projektin edetessä

12.3 Henkilöstö, ammattitaito ja välineet

Korroosionestomaalaustyön tekijällä on oltava työn edellyttämä

ammattitaito ja -välineet. Erityistapauksissa voidaan

vaatia saadun ammattikoulutuksen osoittamista tai

hyväksytyn järjestön sertifiointi.

Hyvällä työntekijällä on hyvät välineet ja niiden kunnosta

myös huolehditaan. Hyvän lopputuloksen kannalta

on myös välttämätöntä, että työntekijöillä on riittävät

tiedot vaaditusta laatutasosta, välineistä, maaliaineista

sekä niiden käyttöominaisuuksista ja olosuhdevaatimuksista.

Tuoteselosteiden ja käyttöohjeiden tutkiminen vasta

työn suorittamisen jälkeen on myöhäistä.

12.4 Teräsrakenne

Ennen esikäsittelyn aloittamista tulee tarkastaa, että teräsrakenne

on muotoilultaan sellainen, että sen asianmukainen

pintakäsittely on mahdollista. Maalattavan

pinnan luoksepäästävyyden tulee olla esteetön ja pinnat

valaistavissa.

Lisäksi tarkastetaan onko terästyön laatuaste sopimusten

mukainen, esim. valssausvirheet korjattu, kulmapyöristykset,

notsikolot, hitsausroiskeet, hitsaussaumojen

ja reunojen hionta jne. tehty, riippuen vaaditusta

laatuasteesta. Vanhojen pintojen huoltomaalauksissa

tulee tarkastaa syöpyneet kohdat. Ruostumisasteessa D

olevien, kuopparuosteisten pintojen käsittelystä on syytä

sopia erikseen.

12.5 Esikäsittelyt

Maalattavilta pinnoilta poistetaan puhdistusta vaikeuttavat

epäpuhtaudet. Vesiliukoiset suolat, rasvat ja öljyt

poistetaan alkali- tai emulsiopesulla. Pinnat huuhdellaan

huolellisesti vedellä. Jos näitä eri työstövaiheista tai

esim. maantiekuljetuksista peräisin olevia epäpuhtauksia

ei tarvittaessa poisteta, ne voivat pilata, paitsi maala-

54 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


uksen, myös esim. suljetun puhalluslaitteiston puhallusmateriaalin.

Ruosteenpoisto tehdään vaadittuun esikäsittelyasteeseen.

Pölyn ja puhdistusmateriaalin poisto tulee

tehdä huolellisesti myös kulmista ja vaakasuorilta pinnoilta.

Puhdistustulos tarkastetaan standardien SFS-ISO

8501-1 tai SFS-ISO 8501-2 (paikkapuhdistus) mukaan ja

pinnan profiili tarvittaessa standardin SFS ISO 8503 mukaan.

Paikkapuhdistuksessa tulee varoa ehjän maalikerroksen

rikkomista. Paikkapuhdistetun kohdan ja kiinteän

maalikerroksen raja viistetään.

Puhdistetut pinnat pohjamaalataan mahdollisimman

pian ennen niiden likaantumista ja/tai uudelleen hapettumista.

12.6 Olosuhteet

Esikäsittely- ja maalaustyöt tulee tehdä maalaustyöselosteen,

sovellettavien standardien ja maalien tuoteselosteiden

edellyttämissä olosuhteissa. Tarvittaessa

olosuhteet järjestetään vaatimusten mukaisiksi tai työ

keskeytetään.

Seuraavia ympäristötekijöitä valvotaan, mitataan sekä

kirjataan

• ilman lämpötila

• alustan lämpötila (huomaa varjon puoli)

• ilman suhteellinen kosteus

• kastepiste

• tuuliolosuhteet (vaarana myös maalisumun kulkeutuminen)

• maalin, kovetteen ja ohenteen lämpötilat

• valaistus

• työtä häiritsevät tekijät, esim. muu toiminta lähialueella

12.7 Maalausmenetelmät ja välineet

Maalaustyössä käytetään maalaustyöselosteessa määrättyjä

työmenetelmiä ja hyväkuntoisia välineitä. Huonokuntoiset

tai soveltumattomat välineet aiheuttavat lisäkustannuksia

ja saattavat jopa pilata lopputuloksen.

Hyväkuntoisilla välineillä työ edistyy nopeasti ja materiaalin

menekki voidaan minimoida. Minkä suuttimissa

säästää, sen maaleissa menettää.

12.8 Maalit ja ohenteet

Maalauserittelyssä on mainittu käytettävät maalit ja

ohenteet. Ne tulee varastoida asiallisesti. Pakkausten

tulee olla alkuperäispakkauksia, hyväkuntoisia ja hyvin

suljettuja. Etikettien tulee olla luettavissa. Etiketeissä,

tuoteselosteissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa annettuja

ohjeita, turvallisuus - ja olosuhdevaatimuksia sekä

käyttöaikarajoituksia tulee noudattaa.

Ennen maalien ja ohenteiden käyttöä tulee huolehtia

siitä, että ne ovat oikeassa käyttölämpötilassa. Isot maaliastiat

lämpenevät yllättävän hitaasti. Suurpaineruiskuissa

käytettävillä maalinlämmittimillä saadaan nopeasti

aikaan tasainen käyttölämpötila. Ylilämmitystä on kuitenkin

varottava, esim. pelkästään ksyleeniä liuottimenaan

sisältävillä maaleilla yli +40 °C lämpötila aiheuttaa aina

kuivaruiskutusta. Maalien ja kovetteiden nimet, tuotenumerot

ja valmistuseränumerot merkitään pöytäkirjaan.

12.9 Maalaustyö

Maalaustyö suoritetaan maalaustyöselosteen ja standardin

SFS-EN ISO 12944-7 mukaisesti. Maalaustyössä

tulee noudattaa maalien tuoteselosteissa annettuja työtapa-

ja olosuhdeohjeita sekä päällemaalausväliaikoja.

Tuoteselosteiden ja käyttöturvallisuustiedotteiden tulee

olla maalarien käytettävissä ja heidän tulee tutustua niihin

ennen työn aloittamista.

Maalaustyö tehdään puhtaalle, esikäsitellylle pinnalle

mahdollisimman pian puhdistuksen jälkeen ennen pinnan

uudelleen likaantumista, ruostumista tai hapettumista.

Maali ja tarvittaessa myös kovete sekoitetaan tasalaatuiseksi,

kaksikomponenttimaaliin lisätään kovete

oikeassa sekoitussuhteessa ja maali ohennetaan tarvittaessa

käyttöviskositeettiin. Maalin tulee olla oikeassa

käyttölämpötilassa. 200 litran astioiden ja konttien sekoitukseen

yleisesti käytetyt paineilmasekoittimet eivät pysty

sekoittamaan maalissa olevaa pehmeää pohjasakkaa,

vaan esisekoitus on tehtävä mäntämelalla. Tämän

jälkeen sekoitin pitää maalin tasasekoitteisena.

Maali levitetään tasaiseksi kerrokseksi vaadittuun

kalvonpaksuuteen. Kerrospaksuutta seurataan märkäkalvomittarilla.

Terävät reunat, nurkat, notsikolot ja vastaavat korroosioherkät

kohdat vahvistetaan tarvittaessa kaistamaalauksella.

Kunkin maalikerroksen kuivuttua suoritetaan tarkistusmittaus

kuivakalvomittarilla ja mittaustulokset kirjataan,

tarvittaessa myös mittauspiirrokseen. Jos kalvo on

vielä niin pehmeä, että mittarin anturi pyrkii painumaan

siihen, voidaan anturin ja kalvon välissä käyttää sopivaa

kalibrointikalvoa anturin painumisen estämiseksi. Tämä

maalauskertojen välillä tehtävä mittaus on tarpeellinen,

koska kalvon kasvattaminen pintamaalilla voi olla vaikeaa

ja kallista, palosuojamaalauksessa luvatontakin.

Pintamaalin peittävyyden varmistamiseksi, varsinkin

keltaisia ja punaisia värisävyjä käytettäessä, on viimeistä

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

55


edellinen maalikalvo varminta maalata samaa sävyaluetta

olevalla, pintamaalia vaaleammalla pohja- tai välimaalilla.

Seuraava maalikerros levitetään edellisen kerroksen

kuivuttua maalin tuoteselosteen edellyttämän ajan. Jos

maksimipäällemaalausväliaika on ylittynyt, pinta on käsiteltävä

maalauskuntoon esim. hiomalla.

12.10 Valmiin maalauksen tarkastus

Pintamaalin kuivuttua riittävästi tarkastetaan, ettei maalipinnassa

ole virheitä, esim. valumia, huokosia, kuivaruiskutusta,

appelsiinipintaa, halkeilua, maalaamattomia

kohtia tai kiiltovaihteluita. Kiillon ja värisävyn tulee olla

sopimuksen mukaisia. Virheet kirjataan ja tarvittaessa

korjataan.

Kuivakalvon paksuus mitataan sovitulla menetelmällä.

Tulokset kirjataan ja tarvittaessa tehdään mittauspiirros.

Ellei toisin ole sovittu, tulee standardin SFS-EN ISO

12944-5 mukaan kaikkien yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien

aritmeettisen keskiarvon olla yhtä suuri tai suurempi

kuin kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT). Kaikkien

yksittäisten kuivakalvonpaksuuksien tulee olla vähintään

80 % kuivakalvon nimellispaksuudesta (NDFT) tai enemmän.

Yksittäiset kuivakalvonpaksuudet, jotka ovat vähintään

80 % NDFT:stä, ovat hyväksyttävissä edellyttäen,

että näiden mittausten lukumäärä on alle 20 % tehtyjen

yksittäismittausten kokonaismäärästä. Kaikkien yksittäisten

kuivakalvonpaksuuksien tulee olla pienempiä tai

yhtä suuria verrattuna määriteltyyn kuivakalvon maksimipaksuuteen.

Muissa standardeissa on erilaisia määritelmiä nimelliskalvonpaksuudelle,

kuten myös mittaustavalle ja sen

laajuudelle. Kussakin tapauksessa tulee toimia sopimuksen

mukaan.

Huokoisuustarkastus on tarpeellinen upotusrasituksiin

joutuville paksuudeltaan yli 300 µm:n pinnoitteille,

ja sen tarkoituksena on löytää kalvossa olevat huokoset.

Sopiva mittausjännite epoksipinnoitteille on 0,5 kV/100

µm + 1 kV.

Esimerkki: Pinnoitteen nimelliskalvonpaksuus on 500

µm. Testataan 5 x 0,5 kV + 1 kV = 3,5 kV jännitteellä.

Kiinnitarttuvuus voidaan tutkia hilaristikkokokeella.

Tätä käytetään yleensä vain alle 200 µm:n kalvoille.

Standardin ISO 2409 mukaan menetelmä ei sovellu yli

250 µm:n kalvoille. Paksuille kalvoille tehdään tarvittaessa

vetokokeet. Vetokokeiden tuloksista on huomattava,

että niissä yleensä mittaussarjan hyvät tulokset ovat oikeita.

Satunnaiset huonot vetoarvot johtuvat useimmiten

mittauspään vääntymisestä vedon aikana.

12.11 Tarkastusvälineet

Tarkastajalla tulee olla käytettävissään vähintään

maalauserittely ja tarvittavat piirustukset

• maalien tuoteselosteet ja käyttöturvallisuustiedotteet

• värikartat tai sävymallit

• soveltuvat standardit

• kalvonpaksuusmittari

• lämpömittarit maalien, ilman ja pinnan lämpötilan mittauksia

varten

• ilmankosteusmittari

• tarvittavat pöytäkirjat tulosten dokumentointiin

Näiden lisäksi tarvitaan, tapauksesta riippuen, tarkastuspeili,

taskulamppu, suurennuslasi, veitsi tai lasta,

merkkausliitu sekä mahdollisesti kappaleessa 12.10.

mainittuja mittausvälineitä.

12.12 Tarkastajan toimintatavasta

Tarkastustoiminnan tarkoituksena on varmistaa, että pintakäsittelyn

lopputulos on maalauserittelyssä asetettujen

tavoitteiden mukainen. Tarkastaessaan lopullista maalipintaa

tarkastajan on melko mahdotonta nähdä mitä

kaunis pinta kätkee sisäänsä. Harvoilla työmailla valvoja

tai tarkastaja voi olla koko ajan paikalla. Tietokatkokset

tai väärinkäsitykset voivat aiheuttaa sen, ettei lopputulos

ole tarkastajan toiveiden mukainen vaikka yritys on ollut

vilpitön.

Jos tarkastajalla on mahdollisuus ennen työn aloitusta

keskustella työntekijöiden kanssa, ovat edellytykset

paljon paremmat. Tällaisessa keskustelussa voidaan

työn suorittajien huomio kiinnittää niihin seikkoihin jotka

ovat työn onnistumisen kannalta tärkeitä, esim. terästyön

laatuaste, kalvonpaksuudet korroosioherkissä kohdissa

jne. Kun tekijä tietää tarkkaan mitä häneltä odotetaan,

hän pystyy sen paremmin toteuttamaan. Selittelyt ja korjaamiset

jäävät vähemmälle.

Vaikka vaatimukset on esim. maalauserittelyssä esitetty

tarkasti, mitä ne eivät aina ole, joutuu tarkastaja

ennen pitkää tekemään valintoja hyväksyäkö vai hylätä.

Tähän voi antaa muutamia neuvoja.

• Selvitä asiat etukäteen työntekijöiden kanssa

• Pidä linjasi. Mikä kelpaa tänään, kelpaa myös huo

menna

• Muista tuomarin sääntö: Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla

myöskään oikeus.

56 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


13. Työturvallisuus ja ympäristönsuojelu

13.1 Maalaustyön terveyshaitat

Maalaustyön terveyshaittoja aiheuttavat lähinnä seuraavat

tekijät:

• ilmaan haihtuvat liuotteet, jotka pääsevät hengitysteitse

elimistöön

• maalisumun ja pölyn leviäminen ilmaan, jolloin sideaineita

ja värijauheita eli pigmenttejä pääsee elimistöön

• maalin kosketus ihoon, jolloin ihon läpi elimistöön

imeytyy haitallisia aineita.

Näiden tekijöiden haitallisuus riippuu:

• käytettyjen maalien koostumuksesta

• maalien levitystavasta ja määrästä

• työpaikan olosuhteista kuten ilmanvaihdosta ja muista

torjuntatoimenpiteistä

• työturvallisuusmääräysten noudattamisesta

• työntekijöiden henkilökohtaisista työtavoista.

13.2 Tiedottaminen käyttöön liittyvistä

vaaroista

Maalituotteiden sisältämistä terveydelle haitallisista tai

vaarallisista aineista saa ensisijaisesti tietoa tuotteen

päällysmerkinnöistä ja käyttöturvallisuustiedotteista.

Merkintöjen perusteella käyttäjät voivat nopeasti havaita

milloin erityinen varovaisuus maalituotteiden käsittelyssä

on tarpeen ja millaista haittaa vastaan on suojauduttava.

13.2.1 Pakkausmerkinnät

Maalituotteen etikettiin painetut varoitusmerkit osoittavat

tuotteen sisältämät vaaratekijät.

Reaktiivisuus, terveysvaara ja ympäristövaara osoitetaan

etiketin varoitusosassa olevilla symboleilla, niitä

täydentävillä vaaraa osoittavilla R-lausekkeilla ja yleisiä

turvallisuustoimenpiteitä osoittavilla S-lausekkeilla. Metalliteollisuuden

käyttämät maalituotteet voivat kuulua

seuraaviin vaaraluokkiin:

13.2.1.1 Reaktiiviset tuotteet

Syttyvä

Helposti

syttyvä

13.2.1.2 Terveysvaaraa aiheuttavat tuotteet

Haitallinen

Ärsyttävä

13.2.1.3 Ympäristövaaraa aiheuttavat tuotteet

Ympäristölle

vaarallinen

Hapettava

Syövyttävä

Myrkyllinen

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

57


13.2.2 Käyttöturvallisuustiedotteet

Kaikista terveydelle vaarallisista maalituotteista on saatavana

käyttöturvallisuustiedote, joka sisältää nykymääräysten

mukaan mm. seuraavat tiedot:

1. Aineen tai valmisteen ja yhtiön tai yrityksen tunnistetiedot

2. Vaaran yksilöinti

3. Koostumus ja tiedot aineosista

4. Vaarallisten ominaisuuksien kuvaus

5. Ensiaputoimenpiteet

6. Palontorjuntatoimenpiteet

7. Toimenpiteet onnettomuuspäästöissä

8. Käsittely- ja varastointiohjeet

9. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilösuojaimet

10. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

11. Stabiilisuus ja reaktiivisuus

12. Myrkyllisyyteen liittyvät tiedot

13. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle

14. Jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat

15. Kuljetustiedot

16. Lainsäädäntöä koskevat tiedot

17. Muut tiedot.

Maalaustyön teettäjän on pidettävä luetteloa käyttämistään

kemikaaleista ja hankittava käytettävien vaarallisten

tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet tuotteiden

valmistajilta ja säilytettävä ne työpaikalla työntekijöiden

nähtäväksi saatavilla.

Tikkurilan tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteita saat

tilattua Internet-sivulta www.tikkurila.fi/coatings.

13.3 Tuotteiden valinta ja työn suunnittelu

Kuhunkin maalauskohteeseen tulee pyrkiä valitsemaan

mahdollisimman vaaraton maalityyppi, joka täyttää asetetut

laatuvaatimukset. Työtä suunniteltaessa on otettava

huomioon myös työn turvallisen suorittamisen edellyttämät

toimenpiteet.

Työkohteen ilmanvaihto on pyrittävä järjestämään niin

tehokkaaksi, ettei muita suojautumistoimenpiteitä tarvita.

Mikäli tämä ei ole mahdollista, on työn järjestelyillä pyrittävä

pienentämään työntekijän altistusta mahdollisimman

vähäiseksi.

Jos näistä toimenpiteistä huolimatta terveydelle vaarallisten

aineiden pitoisuudet työtilassa ovat liian korkeita,

on turvallisuus varmistettava esimerkiksi henkilökohtaisilla

suojavälineillä. Henkilökohtaisten suojainten

käyttötarve on tämän takia aina harkittava tapauskohtaisesti

ja tarvittaessa varmistuttava työhygieenisin mittauksin

kemikaalien altistustasosta.

13.4 Lainsäädäntö

Kemikaalien valmistusta, varastointia ja käsittelyä säätelee

laaja työturvallisuus- ja kemikaalilain pohjalta annettu

lainsäädäntö. Suomen kemikaalilainsäädäntö noudattaa

EU:n vastaavia määräyksiä. Muun muassa varoitusmerkinnät

ja käyttöturvallisuustiedotteen tietosisältö ovat

täysin yhtenäiset.

Tietolähteitä:

Kemikaalilaki. Opas valmistajille ja käyttäjille.

Juha Pyötsiä. Chemas Oy 2005 (6. uudistettu painos).

www.tukes.fi

13.5 Ympäristönsuojelu

Nykyään ympäristönsuojelun lupakysymyksissä noudatetaan

ns. “yhden luukun periaatetta”, eli teollisen

toiminnan mahdollisesti edellyttämä lupa käsittää sekä

ilmansuojelua, vesiensuojelua ja jätehuoltoa koskevat

määräykset. Perusmääräykset on annettu ympäristönsuojelulaissa

ja asetuksessa, joita sitten täydennetään

eri alueiden erityisasetuksilla. Ympäristölupaa edellytetään

mm. maalaustoiminnalta, jossa ympäristöön haihtuvien

liuotteiden yhteismäärä on yli 10 tn vuodessa, tai

vastaava huippukulutus 20 kg tunnissa. Nykyinen ympäristönsuojelulaki

tuli voimaan 1.3.2000.

13.5.1 Liuotepäästöt

Teollisen maalauksen terveys- ja ympäristöhaitat liittyvät

pitkälti tuotteiden sisältämiin liuotteisiin. Linjamaalauksen

ja automatisoitujen maalaustapojen yleistyessä liuotteiden

terveyshaitat pystytään minimoimaan. Huomion

kohteeksi onkin viime vuosina noussut liuoteohenteisten

pinnoitteiden käytön yhteydessä ympäristöön haihtuvat

orgaaniset liuotteet. Niiden vaikutus ilmakehässä voidaan

karkeasti jakaa kolmeen ryhmään:

• ne edistävät kasveille ja ihmistenkin terveydelle haitallisen

otsonin muodostumista maanpinnan läheisyydessä

• osa liuotteista aiheuttaa yläilmakehässä olevan otsonikerroksen

heikentymistä

• liuotepäästöt edistävät ilmaston lämpenemistä eli

kasvihuoneilmiötä.

Lisäksi liuotteet saattavat aiheuttaa paikallisia hajuhaittoja

suurten maalaamojen ympäristössä.

Suurimmat maalaamot ovat jo aikaisemminkin joutu-

58 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


neet tekemään toiminnastaan ilmansuojelulain mukaisen

ilmansuojeluilmoituksen, jolloin viranomaisilla on ollut

mahdollisuus asettaa toiminnalle ympäristöhaittoja rajoittavia

vaatimuksia. EU:ssa keväällä 1999 hyväksytyn

ns. VOC-direktiivin pohjalta Suomen lainsäädäntönä –

asetus 435/2001 – annettujen määräysten tavoitteena

on vähentää edelleen teollisen toiminnan liuotepäästöjä.

Vaatimukset määräytyvät maalaamon liuotteiden käytön

perusteella, ja mukaan lasketaan kaikki käytetyt liuotteet

ohenteita ja pesuliuotteita myöten.

Nämä määräykset tulevat koskevat teollista maalausta

jossa haihtuvien liuotteiden kokonaismäärä on:

• metalli- yms. pintojen maalauksessa yli 5 tn/vuosi

• ajoneuvojen korjausmaalauksessa aina

• puun teollisessa maalauksessa yli 15 tn/vuosi

Asetuksessa 435/2001 on määritelty maksimirajat

maalaamon poistoilman sallitulle liuotepitoisuudelle ja

ns. hajapäästöille. Käytännössä rajat edellyttävät nykyisin

liuotepitoisia tuotteita käyttävien maalaamojen liuotepäästöjen

käsittelyä tai vaihtoehtoisesti niiden vähentämistä

vaihtamalla pintakäsittelymenetelmiä ja -aineita.

Vähennystavoitteita laskettaessa perusteena käytetään

pinnoitteiden kuiva-ainepitoisuutta, eli vaatimuksia ei

aseteta yksittäisille maaleille. Tärkeintä on, että koko

laitoksen liuotteiden käyttö suhteessa vuosittain käytettyjen

maalituotteiden sisältämän kuiva-aineen määrään

vähenee säädetylle tasolle. Tällä laskutavalla vältetään

se, että jo nykyisin vesiohenteisia tai liuotteettomia maalituotteita

käyttäviin maalaamoihin kohdistuisi kovempia

vaatimuksia kuin niiden liuoteohenteisia tuotteita käyttäviin

kilpailijoihin.

Tarkempia tietoja VOC-direktiivin vaikutuksista teolliseen

maalaukseen saa mm ympäristösäädännöstä.

Ensisijaisena liuotehaittojen ja liuotepäästöjen estämiskeinona

on mahdollisimman vähän orgaanisia haihtuvia

liuotteita sisältävien tuotteiden käyttäminen.

Tällaisia metallien pintakäsittelyyn kehitettyjä tuotteita

ovat lähinnä:

• vesiohenteiset tuotteet

• niukkaliuotteiset tai täysin liuotteettomat tuotteet

(epoksit yms.)

• jauhemaalit

• reaktiivisia sideaineita tai liuotteita sisältävät tuotteet

Tuotteiden kehittäminen ei kuitenkaan ole nopea eikä

helppo etenemistie, vaan päästöjen vähentämiseksi tarvitaan

myös maalinkäyttäjien teknisiä toimenpiteitä.

Liuotepäästöjen määrä ei tietenkään voi olla ainoa

kriteeri valittaessa käytettäviä maalituotteita: tuotteen

teknisen toimivuuden ja hinnan lisäksi on otettava huomioon

myös käyttöturvallisuuteen ja paloturvallisuuteen

liittyvät seikat. Nykyään on kuitenkin syytä tottua siihen

ajatukseen, että liuotteiden aiheuttamia työhygieenisiä

ongelmia ei pystytä ratkaisemaan pelkästään ilmastointia

lisäämällä. Ympäristönsuojeluun liittyvää lainsäädäntöä:

www.finlex.edita.fi.

13.6 Maalausjätteet

Maalausjätteiden hävityksestä on annettu yleisohjeet

maalipurkkien etiketissä ja käyttöturvallisuustiedotteessa.

Maalaustyön yhteydessä pystytään työn järjestelyllä

ja teknisillä toimenpiteillä usein vähentämään jätteiden

syntymistä – joissain tapauksissa syntynyt jäte pystytään

kierrättämään tai muuten hyödyntämään.

Jätteiden laadut, muodostumismäärät ja hävitystavat

on selvitettävä kunnan jätehuoltoviranomaiselle toimitettavassa

ympäristöluvan edellyttämässä jätehuoltoilmoituksessa.

Jätehuolto/ympäristöviranomaisella on aina

lopullinen päätösvalta siitä, voidaanko jäte toimittaa kaatopaikalle

vai pitääkö se viedä ongelmajätteenä hävitettäväksi.

Rajatapauksissa kannattaa yleensä hankkia VTT:n

tai vastaavan tutkimuslaitoksen lausunto jätteen kaatopaikkakelpoisuudesta.

Merkityksellisiä asioita ovat muun

muassa jätteen raskasmetallipitoisuus ja liuotepitoisuus.

Jätehuoltoa järjestettäessä on muistettava, että hapettumalla

kuivuvaa sideainetta sisältävien tuotteiden –

lähinnä alkydi- ja öljymaalien ruiskutussumu, hiontapöly

yms. hienojakoinen jäte voi sopivan huokoisena ”kasana”

syttyä itsestään. Tällainen jäte on säilytettävä vedellä

kostutettuna, kuivattava ulkona tai poltettava välittömästi.

Laitteiden pesussa syntyvän jäteveden ja ruiskumaalauskaappien

veden johtamisesta on myös sovittava

kunnan jätevesiviranomaisten kanssa. Usein edellytetään

kiintoaineksen saostamista ennen jäteveden johtamista

kunnalliseen viemäriin.

Jätehuollon järjestämisestä ja jätevesien johtamisesta

annetut määräykset kehittyvät jatkuvasti. Jätehuollossa

tulee entistä selkeämmin pyrkiä jätteiden muodostumismäärien

vähentämiseen ja jätteiden kierrätykseen tai

hyötykäyttöön. Jätevesien johtamiselle tullaan yleisesti

asettamaan entistä tiukempia lupaehtoja.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

59


13.7 Pakkausjätteet

Pakkausjätteiden hyödyntämistä koskevat EU-määräykset

velvoittavat kaikkia kotimaisia pakkaajia ja pakattujen

tuotteiden maahantuojia huolehtimaan kotimaan

markkinoille toimittamiensa pakkausten hyötykäytöstä.

Lainsäädännön tarkoituksena on vähentää pakkausjätteen

määrää. Peltipakkausten, joita valtaosa maalipakkauksistakin

on, osalta vuoden 2001 hyötykäyttötavoite

25 % saavutettiin – seuraava välitavoite vuodelle 2008

oli 50 %.

Käytännössä pakkausjätteen keräilyn ja hyötykäytön

organisointia varten on perustettu Pakkaus-alan ympäristörekisteri

(PYR Oy) ja erilaisia materiaaliyhteisöjä.

Peltipakkausten hyödyntämisjärjestelmien kehittämisestä

vastaa Mepak-Kierrätys Oy, jonka jäseniksi myös

maalitehtaat ovat liittyneet.

Suuri konkreettinen edistysaskel saavutettiin vuonna

1999 lopulla, kun Mepak-Kierrätys Oy solmi peltipakkausten

keräilysopimuksen metallijätettä hyödyntävän

Kuusankoski Oy:n kanssa. Vastaava sopimus on nykyisin

solmittu myös Mepakin sekä Eurajoen Romu Oy:n ja

Stena Metalliyhtymä Oy:n kanssa. Käytännössä sopimus

tarkoittaa sitä, että maalinkäyttäjät voivat toimittaa tyhjät,

kuivat maalipurkkinsa ko. yritysten terminaaleihin hyödynnettäviksi.

Vastaanottoterminaaleja on tällä hetkellä

lähes 30. Toimittaminen edellyttää sopimusta Mepak-

Kierrätys Oy:n kanssa ja hyväksytyistä purkeista maksetaan

pieni korvaus.

Pienempien ja kauempana vastaanottopaikoista sijaitsevien

maalinkäyttäjien osalta purkkien hyötykäyttö

ajankohtaistuu vasta silloin, kun syntyy kattavampia alueellisia

keräilyjärjestelmiä.

Lisätietoja: www.mepak.fi

60 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


14. Sävytysjärjestelmät

Tikkurila Oy käyttää liuotinohenteisten teollisuusmaalien

sävyttämiseen uutta Temaspeed Premium -sävytysjärjestelmää.

Järjestelmä on erittäin pitkälle kehitetty,

koostuen kahdesta perusmaalista maalilaatua kohti ja

kolmestatoista sävytyspastasta. Tietyissä tuotteissa on

myös erilliset alumiinipigmentoidut perusmaalit, joista on

mahdollisuus sävyttää metallihohtosävyjä. Myös vasaralakkoja

voidaan sävyttää, polyuretaanimaaleissa lisäämällä

erillistä lisäainetta alumiiniperusmaaliin (Temadur

HF Extra) tai käyttämällä erillistä yksikomponenttista vasaralakkaa,

Temalac Hammeria.

Vesiohenteiset teollisuusmaalit sävytetään Temaspeed

Fonte -sävytysjärjestelmällä. Kahden erillisen sävytysjärjestelmän

käytöllä varmistetaan maalityyppien

parhaiden ominaisuuksien säilyminen kaikissa värisävyissä

sekä liuotin- että vesiohenteisissa maaleissa.

Tikkurilan kaavapankki sisältää sävytyskaavat yleisimmille

kotimaisille ja kansainvälisille teollisuusmaalivärikartoille,

kuten RAL Effect, RAL Classic, KY, SSG,

Rautaruukki, British Standard, NCS ja NCS-S. Sävyjä

on tuhansia ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Erikoissävyille

saadaan sävytyskaavat kätevästi Tikkurilan Temaspeed

spektrofotometrin avulla.

Sävytysjärjestelmät tarjoavat teollisuusmaalien käyttäjille

huomattavia taloudellisia etuja. Maan kattava Temaspeed

-jälleenmyyjien verkosto pystyy palvelemaan

nopeasti ja joustavasti. Temaspeed -jälleenmyyjää käytettäessä

välttyy turhalta ja kalliilta varastoinnilta. Täydennyserät

on helppo hankkia töiden keskeytymättä

eikä varastoihin jää turhia ”tippoja”. Asiointi käy nopeasti

ja säästöä tulee myös kuljetus- ja rahtikustannuksissa.

Kuva 24. Temaspeed Prima automaattinen sävytyskone.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

61


15. Korroosionestomaalauksen käsitteitä

ja sanoja

Korroosionestoa koskevissa standardeissa, työohjeissa,

tuoteselosteissa ja tuotteiden pakkausten

etiketeissä käytetään standardoituja tai muuten alalle

vakiintuneita ilmaisuja eli niin sanottua ammattisanastoa

pyrittäessä täsmälliseen ja yksiselitteiseen ilmaisuun.

Seuraavaan sanastoon sisältyvillä alan yleisimmillä

termeillä ja määritelmillä on tarkoitus helpottaa sanojen

merkityksen ymmärtämistä, parantaa eri osapuolten

viestintää ja toimia osaltaan myös ”tietopankkina”, jonka

avulla voidaan löytää tarkemmat määrittelyt asioille. (Viittaukset

SFS-standardeihin tai muihin asialähteisiin).

Alusta(materiaali) Pinta, jolle pinnoiteaine on levitetty

tai levitetään. (SFS-EN 971)

Be Peittauksen käsittelytunnus.

Erittely (työseloste) Tekninen asiakirja, jossa esitetään

kaikki vaatimukset, jotka on otettava huomioon kun teräsrakenne

suojataan korroosiolta käyttäen suojamaaliyhdistelmiä.

Tällainen asiakirja koostuu useasta erillisestä

erittelystä – projektierittely, suoja maaliyhdistelmän

erittely, maalaustyöseloste, tarkastus- ja arviointierittely.

(SFS-EN ISO 12944-8)

Emulsiopesu Puhdistusmenetelmä, jossa orgaanisia

liuottimia sisältävän pesuaineen huuhteluun käytetään

vettä, joka emulgoi pesuaineen sisältämien emulgaattoreiden

vaikutuksesta pinnalta irronneet rasva- ja öljyhiukkaset

sisäänsä estäen epäpuhtauksien uudelleentartunnan.

Erittelyn laatija Henkilö, joka vastaa erittelyn laatimisesta.

Esikäsittely Esikäsittelyllä tarkoitetaan maalattavan

pinnan puhdistusta sekä maalattavalle pinnalle ennen

varsinaista maalaamista tehtäviä toimenpiteitä, jotka

suojaavat puhdistettua pintaa tai edistävät maalikalvon

tarttuvuutta ja kestävyyttä. (SFS-EN ISO 12944-8)

Esikäsittelyaste Standardissa SFS-ISO 8501-1 määritellään

useita esikäsittelyasteita, joissa kuvataan ruosteenpoistomenetelmä

ja puhdistusaste. Esikäsittelyasteet

määritellään kuvaamalla sanallisesti pinnan ulkonäkö

puhdistuksen jälkeen yhdessä asiaa selventävien valokuvien

kanssa. Jokainen esikäsittelyaste merkitään

puhdistusmenetelmän mukaisella tunnuksella ”Sa”,”St”

tai ”Fl”. Tunnuksen jälkeinen numero kuvaa puhdistusastetta

valssihilseestä, ruosteesta tai aikaisemmasta pinnoitteesta.

Esikäsittelyn laatuaste (SFS 8145) Esikäsittelyjen laatuasteita

käytetään suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla

käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten

esikäsittelyjen laatuasteiden ilmaisuun ennen jatkomaalauksia.

Tällöin esikäsittelyllä ymmärretään terästyötä,

lian-, rasvan-, ruosteen- ja konepajapohjamaalin poistoa

eriasteisina. Eri laatuasteet (01–06) on määritelty

sekä sanallisesti että valokuvin, jotka edustavat tyypillisiä

esimerkkejä kunkin sanallisesti kuvatun laatuasteen

vaihtelualueelta. Standardia sovelletaan myös konepajapohjamaalaamattomien

(”mustien”) teräspintojen esikäsittelyjen

laatuvaatimusten ilmaisuun.

Esikäsittelytunnus Esikäsittelytunnus koostuu maalausalustana

olevan metallin pääseosaineen kemiallisesta

merkistä (Fe = teräs), mahdollisesta konepajapohjamaalin

lyhenteestä ja esikäsittelyasteesta.

Fl Katso liekkipuhdistus.

Flash-off -aika Flash-off -aika tarkoittaa liuotteiden haihdutusaikaa

maalaamisen jälkeen ennen kuivausta korotetussa

lämpötilassa. Haihdutusaika riippuu maalityypistä,

maalin liuotekoostumuksesta, kalvonpaksuudesta ja

ilmanvaihdosta.

Fosfatointi Fosfatoinnissa puhdistetut metallikappaleet

käsitellään fosfatointiliuoksella joko upottamalla, suihkuttamalla

tai sivelemällä, jolloin maalattavalle metallipinnalle

muodostuu kiinteästi tarttunut, ohut, hienokiteinen

fosfaattikerros. Fosfatointia käytetään pääasiassa ohutlevytuotteiden

esikäsittelymenetelmänä.

Haihdutusaika Katso kohta Flash-off -aika.

62 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Hartsi Maalin sideaineesta käytetty yleisnimitys (resin).

Hiekkapesu Suihkupuhdistuslaitteella hiekkaa puhallusmateriaalina

käyttäen tapahtuva maalattavan pinnan

kevyt ylipuhallus. Uudempi nimi on pyyhkäisysuihkupuhdistus.

Hiekkapuhallus Suihkupuhdistuksesta käytetty termi,

kun puhallusmateriaalina käytetään hiekkaa. Termiä käytetään

myös joskus puhuttaessa suihkupuhdistuksesta

yleensä.

High solid -maalit Katso niukkaliuotteiset maalit. High

solid -maaleilla ymmärretään maaleja, joilla on korkea

kuiva-ainepitoisuus. Yleensä kuiva-ainepitoisuus on yli

70 tilavuus %.

Ilmasto Vallitseva sää tietyssä paikassa tai tietyllä alueella

määriteltynä tilastollisesti käyttäen meteorologisia

muuttujia, jotka on mitattu pitemmän ajanjakson kuluessa.

(SFS-EN ISO 12944-2)

Ilmatilakorroosio Korroosio, joka syntyy ympäristön

lämpötilassa maapallon ilmatilan vaikutuksesta (SFS-EN

ISO 8044).

Inhibiitti Korroosioinhibiitti on aine, joka alhaisinakin

pitoisuuksina lisättynä korroosioympäristöön pienentää

metallien korroosionopeutta. Korroosioympäristöt ovat

joko kaasuja tai nesteitä, inhibiittejä on useita eri tyyppejä.

ISO 9000 Laatujohtamisen- ja laadunvarmistuksen standardit.

Ohjeita valintaa ja käyttöä varten. (SFS-ISO 9000,

9001, 9002, 9003 ja 9004).

Kaistakerros Lisäkerros, joka levitetään varmistamaan

tasainen peitto kriittisillä ja vaikeasti pinnoitettavilla

alueilla, kuten reunoissa, hitseissä jne. (SFS-EN ISO

12944-5)

Kalvo Yhtenäinen kerros metallia tai yhtenäinen kalvo

maalia, joka on saatu yhden levityskerran tuloksena.

(SFS-EN ISO 12944-1)

Kastepiste Lämpötila, jossa ilmassa oleva kosteus tiivistyy

kiinteälle pinnalle. Ks. ISO 8502-4.

Kaupunki-ilmasto Saastunut ilmatila, joka on vallitsevana

sellaisilla tiheään asutuilla alueilla, joilla ei ole merkittävästi

teollisuutta. Rikkidioksidin ja/tai kloridien pitoisuudet

ovat kohtalaiset. (SFS-EN ISO 12944-2)

Keinovanhennustesti Menetelmä, joka on suunniteltu

kiihdyttämään maaliyhdistelmän vanhentumista, esim.

huonontamaan korroosiosuojauksen tehokkuutta nopeammin

kuin mitä luonnonmukaisessa säärasituksessa

tapahtuu. (SFS-EN ISO 12944-6)

Kestävyys Suojamaaliyhdistelmän odotettu kestoaika

ensimmäiseen huomattavaan huolto-, korjaus- tai uusintamaalaukseen.

Tärkeitä lisätietoja kestävyydestä ja

kestävyysluokista, ks. ISO 12944-1.

Kiiltoarvo, kiiltoryhmä, kiiltoaste Kiiltoasteella ilmaistaan

maalikalvon suhteellinen kiilto eli kyky heijastaa

valoa. Suhteellinen kiilto määritetään tavallisesti 60° kulmassa

(SFS-EN ISO 2813). Alla oleva jako kiiltoryhmiin

on Maalaus RYL 2001 mukainen.

1-komponenttinen maali Maali, johon ei tarvitse lisätä

muita aineita kuivumis ja kovettumisreaktion aikaansaamiseksi.

1-komponenttisia maaleja ovat esimerkiksi alkydi-,

kloorikautsu- ja vinyylimaalit lukuisine modifikaatioineen.

2-komponenttinen maali Maali, johon kovettumisreaktion

aikaansaamiseksi on lisättävä toinen komponentti.

Komponentit reagoivat keskenään aikaansaaden kalvon

kovettumisen. 2-komponenttinen maali voi olla joko vesitai

liuoteohenteinen tai liuotteeton. 2-komponenttisia

maaleja ovat esimerkiksi epoksi-, polyuretaani- ja oksiraaniesterimaalit.

Kiiltoryhmä Nimitys Kiiltoarvo Esimerkkituote

1 täyskiiltävä yli 80 yksikköä Temadur 90, Temalac ML 90

2 kiiltävä 61 – 80 yksikköä Temacoat GPL

3 puolikiiltävä 36 – 60 yksikköä Temacoat RM 40, Temalac FD 90

4 puolihimmeä 11 – 35 yksikköä Temadur 20

5 himmeä 6 – 10 yksikköä Temaprime EE

6 täyshimmeä 0 – 5 yksikköä Temaprime EUR

Taulukko 13. Kiiltoryhmät.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

63


Konepajapohjamaali Konepajapohjamaalilla tarkoitetaan

teräspinnan väliaikaiseen suojaamiseen tarkoitettua

maalia, jolla maalataan ohuita (15 – 20 µm) maalikalvoja.

Maalityyppejä on useita.

Korroosio (syöpyminen) Korroosio on metallin fysikaalis-kemiallinen

reaktio ympäristönsä kanssa, mikä aiheuttaa

muutoksia metallin ominaisuuksiin ja mikä usein voi

johtaa metallin, sen ympäristön tai teknisen järjestelmän

vaurioitumiseen. (Suomen Korroosioyhdistys, SKY, Korroosiokäsikirja,

2004 ja SFS-EN ISO 8044).

Korroosiojärjestelmä Järjestelmä, joka koostuu yhdestä

tai useammasta metallista ja kaikista ympäristön osista,

jotka vaikuttavat syöpymiseen. (SFS-EN ISO 8044)

Korroosionesto (korroosiosuojaus) Korroosiojärjestelmän

muuttaminen esimerkiksi maalaamalla niin, että

korroosiovauriot vähenevät. (SFS-EN ISO 8044).

Korroosionestomaali Teräksen ja muiden metallien

suojaukseen käytettäviä maaleja sanotaan korroosionestomaaleiksi.

Korroosiorasitukset Ympäristötekijät, jotka edistävät

korroosiota. (SFS-EN ISO 12944-1)

Korroosiovaikutus (syövyttävyys) Ympäristön kyky aiheuttaa

korroosiota tietyssä korroosiokokonaisuudessa.

(SFS-EN ISO 8044)

Korroosiovaurio Korroosion vaikutus, jonka katsotaan

olevan toiminnallisesti haitallinen metallille, ympäristölle

tai tekniselle järjestelmälle, jonka osia nämä ovat. (SFS-

EN ISO 8044)

Kovete 2-komponenttimaalien maaliosaan lisättävä osa,

joka aikaansaa seoksen kovettumisreaktion. Kovetetyypin

valinnalla voidaan säädellä maalin ominaisuuksia.

Kuiva-ainepitoisuus Kuiva-ainepitoisuus ilmoitetaan

maalin kuiva-ainepitoisuusprosentteina maalin tilavuudesta.

Kuiva-ainepitoisuus voi vaihdella valmistuserittäin

± 2 %. Kuiva-ainepitoisuus tilavuusprosentteina voidaan

määrittää standardin SFS-ISO 3233 ja painoprosentteina

standardin ISO 3251 mukaan.

Kuivakalvon maksimipaksuus Suurin hyväksyttävissä

oleva kuivakalvonpaksuus, jota suuremmilla kalvonpaksuuksilla

maalin tai maaliyhdistelmän toimivuus voi huonontua.

(SFS-EN ISO 12944-5)

Kuivakalvon nimellispaksuus (NDFT) Kullekin kerrokselle

tai koko maaliyhdistelmälle määritelty kuivakalvonpaksuus,

jolla saavutetaan vaadittava kestävyys. (SFS-

EN ISO 12944-5)

Kuivakalvonpaksuus (DFT) Alustalle jäävän pinnoitteen

paksuus, kun pinnoite on kovettunut. (SFS-EN ISO

12944-5)

Kuivumisaika Kuivumisajat ilmoitetaan, ellei toisin mainita,

23 °C:ssa, 50 %:n suhteellisessa kosteudessa ja

riittävässä ilmanvaihdossa. Lämpötilan lasku, ylipaksut

maalikalvot, huono ilmanvaihto tai korkea suhteellinen

kosteus hidastavat oleellisesti kuivumista. Lämpötilan

korotus nopeuttaa useimmiten kuivumista ja lyhentää

päällemaalausväliaikoja. Useimmissa tuoteselosteissa

ilmoitetaan maalille erikseen seuraavat kuivumisajat:

pölykuiva, kosketuskuiva, päällemaalattavissa ja täysin

kovettunut. Kuivumisaikojen määritykseen käytetään

standardia SFS 3631.

Kunnossapito Kaikkien standardin SFS-EN ISO 12944

kattamien tekijöiden muodostama kokonaisuus, jolla

varmistetaan, että teräsrakenteen korroosiosuojaus saadaan

ylläpidettyä.

Kuumaruiskutus Suurpaineruiskutusmenetelmä, jossa

maalin lämpötilaa kohotetaan vesihauteessa, lämmönvaihtimin

tai erillisin lämmittimin tavanomaista korkeampaan

ruiskutuslämpötilaan. Tavallisesti käytetään

lämpötila-aluetta 30 – 60 °C maalityypistä ja laitteistosta

riippuen.

Käsittely-yhdistelmä Käsittely-yhdistelmä on määrättyyn

kohteeseen tarkoitettu käsittely, johon sisältyvät

esikäsittelyt ja maalauskäsittelyt tarvikkeineen. Termiä

käytetään puhuttaessa rakennusmaalauksista. (Maalaus

RYL 2001).

Käyttöaika Käyttöaika (pot life) on kaksikomponenttituotteilla

se aika, jonka seos sekoituksen jälkeen on

käyttökelpoinen.

Käyttöviskositeetti Maalin viskositeetti ennen käyttöä

tarvittavan ohennelisäyksen jälkeen. Ilmoitetaan tavallisesti

sekunteina mitattuna juoksutuskupilla (SFS 3751).

Laadunvalvonta Laadunvalvonta käsittää korroosionestomaalaustyöhön

liittyvän toiminnan, aineiden, välineiden

ja olosuhteiden valvonnan ja tarkastukset. Toimittaja

vastaa korroosionestomaalauksen laadusta ja suorittaa

64 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


laadunvalvonnan. Tilaaja voi toimittajan suorittaman laadunvalvonnan

lisäksi tehdä tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

(SFS-EN ISO 12944-7).

Laadunvarmistus Laadunvarmistus käsittää kaikki

suunnitellut ja järjestelmälliset toimenpiteet, jotka ovat

tarpeen riittävän varmuuden aikaansaamiseksi siitä, että

tuote tai palvelu täyttää asetetut laatuvaatimukset. Laadunvarmistus

on organisaation johtamisväline. (SFS-EN

ISO 9000).

Laatu Laatu käsittää tuotteen tai palvelun kaikki piirteet

ja ominaisuudet, joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut

tai oletettavat tarpeet. (SFS-EN ISO 9000).

Laatujärjestelmä Laatujohtamisen toteuttamista varten

tarkoitettu organisaation rakenne, vastuu, menettelyohjeet,

prosessit ja resurssit.

Laatusanasto SFS-EN ISO 9000: laatukäsitteisiin liittyvät

tuotteita ja palveluja koskevat perustermit.

Liekkipuhdistus (Fl) Terminen puhdistusmenetelmä,

jossa happi-asetyleeniliekkiä käyttäen irrotetaan teräspinnasta

vanha maalikerros, valssihilse ja ruoste. Liekkipuhdistuksen

jälkeen pitää pinta puhdistaa koneellisella

teräsharjauksella. (SFS-ISO 8501)

Liituuntuminen Jauhemaisen kerroksen muodostuminen

maalipintaan säärasituksessa.

Liuote Liuoteohenteisen maalin komponentti, jonka tehtävänä

on liuottaa kiinteät sideaineet (hartsit) ja polymeerit

sekä alentaa näiden viskositeettiä.

Liuotteettomat maalit Maalit, jotka eivät sisällä liuotteita,

esimerkiksi jauhemaalit ja liuotteettomat epoksi- ja

polyuretaanimaalit.

Maalaus Maalauksella tarkoitetaan alustan käsittelyä,

jossa yhtenä käsittelyaineena on maali.

Maalausjärjestelmä Maalausjärjestelmä muodostuu

esikäsittelystä ja pinnan suojaukseen käytettyjen maalien

muodostamasta maalikalvosta. Maalausjärjestelmään

saattaa kuulua vain yksi maali, jota maalataan yhteen

tai useampaan kertaan, mutta tavallisesti järjestelmään

kuuluu useampia maaleja, joilla on toisiaan täydentäviä

tehtäviä.

Maalausjärjestelmän merkintätapa Suomessa maalausjärjestelmät

suositellaan merkittäväksi muodossa,

joka koostuu SFS EN ISO 12944, osa 5 kohdassa 5.8

annetusta merkinnästä täydennettynä (sulkeissa) maalityyppitunnuksella,

kokonaiskalvon nimellispaksuudella,

maalikerrosten lukumäärällä, alustamateriaalilla ja alustan

esikäsittelyn tunnuksella. Maalityyppitunnukset esitetään

standardin SFS-EN ISO 12944 osa 5 mukaisina,

esikäsittelytunnukset standardin SFS-EN ISO 12944 osa

4 mukaisina sekä kuivakalvon nimellispaksuus mikrometreinä.

Tikkurila Oy:n merkintätavassa on tunnuksien

eteen lisätty tuotekohtainen tunnus. Vastaavasti on SFS-

EN ISO -standardin numero ja sen mukainen maaliyhdistelmän

numero on jätetty pois, jos järjestelmä ei kuulu

ko. standardin mukaisiin maaliyhdistelmiin. Esim. TP20-

SFS-EN ISO 12944-5/A3.08 (EPPUR160/ 2-FeSa2½) tai

TE4-EP500/2-FeSa2½.

Maalaustyöseloste Erittely, joka esittää maalaustyön

suoritustavan projektierittelyn mukaisesti ja suojamaaliyhdistelmän

erittelyn sekä tarkastus- ja arviointierittelyt.

(SFS-EN ISO 12944-8)

Maali Pigmentoitu nestemäinen, pastamainen tai jauhemainen

pinnoiteaine, joka alustalle levitettynä muodostaa

peittävän läpinäkymättömän kalvon, jolla on suojaavia,

ulkonäköön vaikuttavia tai muita erikoisominaisuuksia.

(SFS-EN ISO 4618)

Maalityyppi Maalit voidaan jakaa maalien kuivumistavan

ja sideaineen mukaan eri maalityyppeihin, esimerkiksi

alkydi-, epoksi ja polyuretaanimaaleihin.

Maaliyhdistelmä Standardissa ISO 12944 käytetty nimitys

tarkoittamaan sekä maalikerrosten muodostamaa

kokonaisuutta että maalausjärjestelmää.

Maaseutuilmasto Ilmatila, joka vallitsee maaseudulla ja

pikkukaupungeissa ja joka ei sisällä merkittäviä määriä

korroosiota aiheuttavia yhdisteitä, kuten rikkidioksidia tai

klorideja. (SFS-EN ISO 12944-2)

Meri-ilmasto Ilmatila, joka vallitsee merellä tai meren

läheisyydessä. Meri-ilmasto ulottuu määrätyn matkan

sisämaahan riippuen maanpinnan muodoista ja vallitsevasta

tuulen suunnasta. Siinä on suuria määriä

merisuola aerosoleja, pääasiassa klorideja. (SFS-EN ISO

12944-2)

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

65


Mikroympäristö Ympäristöolosuhteet, jotka vallitsevat

rakenteen perusosien ja sen ympäristön rajapinnalla.

Mikroympäristö on eräs määräävistä tekijöistä arvioitaessa

korroosiorasituksia. (SFS-EN ISO 12944-2)

Märkäaika Ajanjakso, jonka kuluessa metallipintaa

peittää elektrolyyttikalvo, joka pystyy aiheuttamaan ilmatilakorroosiota.

Märkäajan ohjearvot voidaan laskea

lämpötilasta ja kosteudesta niin, että lasketaan yhteen

ne aikajaksot, jolloin suhteellinen kosteus on yli 80 %

ja samanaikaisesti lämpötila on yli 0 °C. (SFS-EN ISO

12944-2)

Määräävä rakenneosa Rakenteen osa, joka altistuu

määrätylle ympäristölle ja joka tämän takia vaatii erillisen

suojamaalausyhdistelmän erittelyn. Esim. varastosäiliöissä

on useampi kuin yksi määräävä rakenneosa,

koska siinä on sisä- ja ulkopintoja, ja mahdollisesti myös

teräksiset tukirakenteet. (SFS-EN ISO 12944-8)

Nimelliskalvon paksuus Kts. Kuivakalvon paksuus.

Niukkaliuotteiset maalit Maaleja, joiden kuiva-ainepitoisuus

on 70 – 98 %, sanotaan niukkaliuotteisiksi maaleiksi.

Niukkaliuotteisia maaleja voivat olla esimerkiksi

epoksi- ja polyuretaanimaalit.

Ohenne Ohenne on maaliin sen ohentamiseksi (viskositeetin

alentamiseksi) lisättävä haihtuva neste, liuote

tai vesi. Käytettävä ohenne on usein sama kuin maalin

liuote.

Ominaispaino Katso tiheys.

Paikallisympäristö Olosuhteet, jotka vallitsevat rakenteen

perusosien ympärillä. Nämä olosuhteet määräävät

rasitusluokan ja sisältävät sekä meteorologisia että saasteisiin

liittyviä muuttujia. (SFS-EN ISO 12944-2)

Paksukalvo Pinnoiteaineen ominaisuus, joka sallii paksumman

kalvon levittämisen kuin mitä pidetään tavanomaisena

ko. tyyppiselle pinnoitteelle. Standardissa

SFS-EN ISO 12944 tämä tarkoittaa kuivakalvonpaksuuksia

≥ 80 µm.

Peittaus Kemiallisessa ruosteenpoistossa eli peittauksessa

valssihilse ja ruoste poistetaan kyseiselle metallille

soveltuvalla peittausaineella. Peittauksessa tulee päästä

metallinpuhtaaseen pintaan.

Pigmentti Pigmentit ovat hienojakoisia värijauheita,

jotka antavat maalille peittokyvyn ja värisävyn. Lisäksi

pigmentit suojaavat maalikalvoa ja alustaa UV-säteilyltä.

Korroosionestopigmentit pystyvät estämään ja/tai hidastamaan

korroosioreaktioita.

Pikaruoste Esikäsitellylle pinnalle pian esikäsittelyn

jälkeen muodostuva vähäinen ruoste. (SFS-EN ISO

12944-4)

Pinnan esikäsittely Mikä tahansa menetelmä, jota käytetään

pinnan käsittelyyn, kun sitä valmistellaan pinnoitettavaksi.

(SFS-EN ISO 12944-2)

Pinnoite Liuotteettomia tai niukkaliuotteisia (yleensä)

epoksi- tai polyuretaanimaaleja, joilla maalataan paksuja

yli 200 µm kuivakalvoja, kutsutaan pinnoitteiksi.

Pintakäsittely Yleinen termi käsittelylle, johon sisältyy

pinnan muuntaminen, esimerkiksi esikäsittelyt ja maalaus.

Termiä käytetään myös rajoitetussa merkityksessä

pois lukien metalliset pinnoitteet.

Pintamaali Maalausjärjestelmän viimeinen maali, jolle

määritetään yleensä värisävy ja kiiltoaste kohteen vaatimusten

mukaisesti.

Pohjamaali Maalausjärjestelmän ensimmäinen maali,

joka asettaa laatuvaatimuksia esipuhdistuksille ja esikäsittelyasteille.

Polttomaali Polttomaali on maali, jonka kuivuminen ja

kalvonmuodostus alkavat yli 80 °C lämpötilassa. Maalityypistä

riippuen kovettumiseen tarvittavat lämpötilat

ovat yleensä 120 – 150 °C.

Pot-life Katso käyttöaika.

Projekti Työkokonaisuus, jota varten erittely laaditaan.

Projektiin voi kuulua yksi tai useampi rakenne. (SFS-EN

ISO 12944-8)

Projektierittely Erittely, joka kuvaa projektia ja siihen erityisesti

liittyviä vaatimuksia. Projektierittelyn laatija saattaa

olla esim. suojattavan rakenteen omistaja tai pääurakoitsija.

(SFS-EN ISO 12944-8)

Pyyhkäisysuihkupuhdistus Suomessa käytetty tunnus

SaS (SFS 5873). Vanha nimitys hiekkapesu. Pyyhkäisysuihkupuhdistuksen

tarkoituksena on puhdistaa tai

karhentaa orgaanisia tai metallisia pinnoitteita niitä tarpeettomasti

vahingoittamatta. (SFS-EN ISO 12944-4)

66 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Pyöreä rae Partikkeleita, jotka ovat pääasiallisesti pyöreitä

ja joiden pituus on vähemmän kuin kaksi kertaa

partikkelin maksimileveys ja joissa ei ole reunoja, murtumapintoja

tai muita teräviä pintavirheitä. (ISO 11124-1:

ISO 11126-1)

Pöly Maalausta varten esikäsitellyllä pinnalla oleva irtonainen

hiukkasmainen materiaali, joka on syntynyt suihkupuhdistuksesta

tai muusta pinnan esikäsittelytyöstä

tai ympäristön vaikutuksesta. (ISO 8502-3)

Raesuihkupuhdistus Esikäsiteltävään pintaan iskeytyvä

suihkupuhdistusrakeiden virta, jolla on suuri liikeenergia.

(SFS-EN ISO 12944-4)

Rakenne Teräsrakenne (esim. silta, tehdasrakennus, varastosäiliö

tai offshore rakenne), jossa on useampi kuin

yksi määräävä rakenneosa. Projektiin voi kuulua yksi tai

useampi rakenne. (SFS-EN ISO 12944-8)

Rakennesuunnittelu Rakenteen pystytystapa, esitettynä

rakenteen yksityiskohtaisissa piirustuksissa,

joissa korroosionesto otetaan huomioon. (SFS-EN ISO

12944-3)

Rasvanpoisto Rasvan- ja lianpoistomenetelmillä poistetaan

maalattavilta pinnoilta ruosteenpoistoa ja maalausta

vaikeuttavat epäpuhtaudet.

Riittoisuus Käytännön riittoisuus: Käytännön riittoisuuteen

vaikuttavat maalausmenetelmä ja -olosuhteet, maalattavan

rakenteen muoto ja pinnan laatu sekä maalarin

ammattitaito. Teoreettinen riittoisuus: Maalin teoreettinen

riittoisuus (TR) ilmoitetaan m2/l ja se voidaan laskea tilavuusprosentteina

ilmoitetun kuiva-ainepitoisuuden

(KP-%) ja halutun kuivakalvonpaksuuden (KK-µm) perusteella.

(TR = 0xKP/KK).

Ruoste Näkyvä (raudan, teräksen) korroosiotuote, joka

koostuu pääasiassa hydratoituneista rautaoksideista.

Ruosteenesto Katso korroosionesto.

Ruosteenestomaali Katso korroosionestomaali.

Ruosteenpoistoasteet Katso esikäsittelyasteet.

Ruostumisasteet Maalaamattoman pinnan ruostumisasteet

kuumavalssatulle teräkselle määritellään sanallisin

selityksin ja esimerkkivalokuvin standardissa SFS ISO

8501-1. Ruostumisasteita on neljä: A, B, C ja D. Ruostumisasteessa

A pinnassa ei ole ruostetta, vaan ehjä

valssihilse, ruostumisasteessa D on kuopparuostetta.

Maalatun pinnan ruostumisasteet luokitellaan standardissa

ISO 4628 esitettyjen valokuvien mukaisesti. Kuvat

esittävät maalattuja teräspintoja, jotka ovat ruostuneet

eri lailla. Asteet merkitään Ri 0–Ri 5 ja niitä vastaavat

ruostuneen pinnan %-alat 0–40/50.

SaS Katso pyyhkäisysuihkupuhdistus.

Sekoitussuhde Tuoteselosteissa ja tuotteiden pakkausetiketeissä

ilmoitettava sekoitussuhde ilmoittaa maaliosan

ja koveteosan keskinäistä suhdetta valmiissa seoksessa.

Sekoitussuhde ilmoitetaan yleensä tilavuusosina,

poikkeustapauksissa paino-osina.

Sertifiointi Vaatimusten mukaisuuden osoittaminen todistuksella

ja merkinnällä. Sertifikaatti on yrityksen laatujärjestelmässä

toteutettavalle laadunvarmistukselle

myönnetty todistus.

Shop Primer Katso kohta konepajapohjamaalit.

Sideaine Sideaine muodostaa alustaan kiinnittyvän

kalvon, jonka sisällä on sideaineen toisiinsa liimaamat

pigmentit. Sideaine määrää maalikalvon ominaisuudet,

kuten tartunnan alustaan (adheesion), sisäisen lujuuden

(koheesion) ja kemialliset ominaisuudet.

Silmämääräinen arviointimenetelmä Menetelmä maaliyhdistelmien

arviointiin silmämääräisesti standardin

ISO 4628 jonkin osan mukaisesti.

Sinkkipölymaali Sinkkirikkaiksi eli sinkkipölymaaleiksi

kutsutaan maaleja, joissa on yli 75 paino-% sinkkipölyä

maalin kuiva-ainepitoisuudesta. Sinkkipölymaalit voivat

olla yksi tai kaksikomponenttisia ja sideaineena käytetään

esimerkiksi epoksihartseja, etyylisilikaattia tai fysikaalisesti

kuivuvia hartseja.

Sinkopuhallus Koneellinen suihkupuhdistus, jossa suljetussa

järjestelmässä puhdistava materiaali singotaan

nopeasti pyörivän kiekon avulla kuljetusradalla etenevälle

puhdistettavalle pinnalle.

SKY, Suomen Korroosioyhdistys Henkilöjäsenyhdistys,

joka toimii korroosiosta ja sen estosta kiinnostuneiden

henkilöiden ammatillisena ja tieteellisenä yhteisönä

Spesifikaatio Asiakirja, jossa kuvataan vaatimukset,

joiden mukainen tuotteen tai palvelun on oltava. Spe-

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

67


sifikaation tulisi sisältää keinot ja kriteerit, joiden avulla

vaatimusten mukaisuus voidaan tarkastaa. (SFS-EN ISO

9000).

Suhteellinen kosteus Suhteellinen kosteus ilmoittaa

ilman sisältämän kosteusmäärän prosentteina suurimmasta

mahdollisesta ilman sisältämästä kosteusmäärästä

kulloinkin vallitsevassa lämpötilassa.

Suihkupuhdistus Suihkupuhdistuksessa raemateriaali

suihkutetaan puhdistettavalle pinnalle paineilmaa, painevettä

tai sinkopyörää käyttäen. Menetelmällä voidaan

saada täysin metallinpuhdas pinta. (SFS-ISO 8501-1).

Vertaa hiekkapuhallus.

Suihkupuhdistusrae Kiinteä aine, joka on tarkoitettu

käytettäväksi raesuihkupuhdistuksessa. (ISO 11124-1;

ISO 111126-1)

Suojamaaliyhdistelmä Kokonaiskalvo, jonka muodostavat

maalit tai vastaavat tuotteet, jotka levitetään tai on

levitetty alustalle antamaan suojaa korroosiolta. (SFS-EN

ISO 12944-1)

Suojamaaliyhdistelmän erittely Erittely, joka esittää rakenteen

pinnan esikäsittelyn ja rakenteelle levitettävä(n/t)

suojamaaliyhdistelmä(n/t) projektierittelyn mukaisesti.

Suojamaaliyhdistelmän erittelyn laatija voi olla esim.

maalin valmistaja.

Suojapinnoiteyhdistelmä Kokonaiskalvo, jonka muodostavat

metalliset materiaalit ja/tai maalit tai vastaavat

tuotteet, jotka levitetään tai on levitetty alustalle antamaan

suojaa korroosiolta. (SFS-EN ISO 12944-1)

Suurpaineruiskutus Ilmaton ruiskutusmenetelmä, jossa

maali korotetussa paineessa suuttimen kautta ruiskutetaan

maalausalustalle. Menetelmän vanhempi nimitys on

korkeapaineruiskutus.

Säilymisaika Aika, jonka pinnoiteaine säilyy hyvässä

kunnossa, kun varastointi tapahtuu alkuperäisissä suljetuissa

astioissa, normaaleissa varastointiolosuhteissa,

tavallisesti lämpötilojen +3 C ja +30 °C välillä. (SFS-EN

ISO 12944-5)

Särmikäs rae Partikkeleita, jotka ovat pääasiassa kulmikkaita

ja joissa on murtumapintoja ja teräviä reunoja,

ja jotka ovat muodoltaan vähemmän kuin puoliksi pyöreitä.

(ISO 11124-1; ISO 11126-1)

Sävytysjärjestelmä Taloudellinen, tarkka ja nopea värillisten

maalien valmistusmenetelmä, joka soveltuu lähes

kaikkiin maalituotteisiin. Sävytysjärjestelmä koostuu tavallisesti

sävytyspastoista, perusmaaleista, sävytyskaavatiedostoista,

sävytyskoneesta ja sekoittimesta (ravistimesta).

Tarkastaja Henkilö, joka on vastuussa siitä, että varmistetaan

vaatimustenmukaisuus yhden tai useamman yksittäisen

erittelyn kanssa. (SFS-EN ISO 12944-8)

Tarkastus Tuotteen tai palvelun yhden tai useamman

ominaisuuden mittaus, tutkinta, testaus, tulkkaus ja näiden

vertaaminen spesifioituihin vaatimuksiin näiden mukaisuuden

määrittämiseksi, sekä vastaavat toiminnot.

(SFS-ISO 9000)

Tarkastus- ja arviointierittely Erittely, joka esittää kuinka

tarkastus ja arvioinnit on suoritettava. (SFS-EN ISO

12944-8)

Tartuntakerros Pinnoite, jonka tarkoituksena on parantaa

kerrosten välistä tarttuvuutta ja/tai saada vältettyä

tiettyjä haittavaikutuksia levityksen yhteydessä. (SFS-EN

ISO 12944-5)

Teollisuusilmasto Ilmatila, jossa on paikallisista ja alueellisista

teollisuuslaitoksista lähtöisin olevia epäpuhtauksia,

pääasiassa rikkidioksidia. (SFS-EN ISO 12944-2)

Tiheys Tiheys ilmoittaa yhden maalilitran painon 23

°C:een lämpötilassa (kg/l). Ominaispainot määritetään

standardin ISO 2811-2 mukaan.

Tilapäissuojaus Vain rajoitetuksi ajaksi tarkoitettu korroosiosuojaus,

esimerkiksi konepajapohjamaalaus.

(SFS-EN ISO 8044).

TVT Tikkurila Oy:tä tarkoittava lyhenne, jota käytetään

esimerkiksi Tikkurilan teollisuusvärikarttojen värisävynumeron

edessä.

Työselitys Työselityksellä tarkoitetaan asiakirjaa tai ohjetta,

jonka mukaisesti menetellen ja jonka mukaisia materiaaleja

käyttäen, voidaan tuote tai palvelu valmistaa

siten, että tuote tai palvelu täyttää sille spesifikaatiossa

tai sopimuksessa asetetut vaatimukset.

Täydentävä tarkastelumenetelmä Menetelmä, jota

käytetään silmämääräisten arviointimenetelmien lisäksi.

(SFS-EN ISO 12944-6)

68 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Vaatimukset Testausarvot, jotka maaliyhdistelmälle on

saatava, että sen voidaan katsoa olevan sopiva käytettäväksi

korroosionestoon.

VAK Vaarallisten Aineiden Kuljetusluokitus (Suomessa).

Valelumaalaus Sarjatuotantoon soveltuva maalausmenetelmä,

jossa maalattava kappale valellaan runsaalla

maalilla. Maalattavan kappaleen koko ja muoto sekä

maalin laatu rajoittavat menetelmän käyttöä.

Valkoruoste Sinkityillä pinnoilla olevat korroosiotuotteet,

jotka ovat väriltään valkoisesta tummanharmaaseen.

(SFS-EN ISO 12944-4)

Valssihilse Paksu oksidikerros, joka syntyy teräksen

kuumamuotoilussa tai lämpökäsittelyssä.

Vesiohenteiset maalit Vesiohenteisissa korroosionestomaaleissa

sideainepolymeeri on dispergoitu, emulgoitu

tai liuotettu veteen. Sideaineina käytetään alkydi-, polyesteri-,

akryyli-, polyuretaani- ja epoksisideaineita sekä

edellä mainittujen modifikaatioita.

Viskositeetti Nesteen viskositeetti (konsistenssi) on sen

sisäinen kitka, joka vastustaa nesteen liikkumista. Mitä

suurempi viskositeetti on, sitä huonompi on maalinotkeus.

Aineen konsistenssi mitataan juoksutuskupilla, jonka

tilavuus on 100 ± 1 cm3. Mittaus tehdään 23 ± 0.5 °C:n

lämpötilassa ja tuloksena ilmoitetaan aika, joka kuluu

nesteen valumiseen kupin pohjassa olevasta reiästä

(SFS 3751).

VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Volatile Organic

Compound). VOC-lukuna ilmoitetaan haihtuvien orgaanisten

yhdisteiden määrä grammoina litrassa maalia.

Yhteensopivuus 1. Tuotteista maaliyhdistelmissä: Mahdollisuus

käyttää kahta tai useampaa tuotetta maaliyhdistelmässä

ilman, että siitä aiheutuu haittavaikutuksia.

2. Tuotteesta ja alustasta: Tuotteen ominaisuus, jonka takia

se voidaan levittää alustalle ilman, että siitä aiheutuu

haittavaikutuksia.

Ympäristöolosuhteiden luokittelustandardi

SFS-EN ISO 12944-2 luokittelee ilmastoympäristön kuuteen

rasitusluokkaan:

C1 hyvin lievä

C2 lievä

C3 kohtalainen

C4 ankara

C5-I erittäin ankara (teollisuus)

C5-M erittäin ankara (meri)

Upotusrasitukset jaetaan kolmeen rasitusluokkaan:

Im1 makea vesi

Im2 meri- ja murtovesi

Im3 maaperä

Ympäröivä ilmatila Kaasuseos ja tavallisesti myös aerosolit

sekä partikkelit, jotka ympäröivät tiettyä kohdetta.

(SFS-EN ISO 12944-2)

Ympäröivän ilmatilan tyyppi Ilmatilan luokittelu, joka

perustuu läsnä oleviin korroosiota aiheuttaviin yhdisteisiin

ja niiden määrään. Pääasialliset korroosiota aiheuttavat

yhdisteet ovat kaasuja (etenkin rikkidioksidia) ja

suoloja (etenkin klorideja ja sulfaatteja). (SFS-EN ISO

12944-2)

Välimaali Maalausjärjestelmissä pohja- ja pintamaalin

välissä lähinnä maalausjärjestelmän kalvonpaksuutta

lisäämään käytettävä maali. Välimaalina käytetään yleisesti

joko pohjamaalia tai pintamaalia.

Väri Aistihavainto, jonka esineen pinnasta heijastunut

tai aineen läpi kulkenut valo aiheuttaa silmän välityksellä

ihmisen tajunnassa. Väri voidaan kuvata ilmoittamalla

kolme värin ominaisuutta: värisävy, kylläisyys ja vaaleus.

Vanhempi "mestaripolvi" rakennusmaalauksessa tarkoittaa

maalia puhuessaan "väristä".

Värisävy Valoaaltojen värähtelytaajuuden mukaan vaihteleva

värin ominaisuus.

M E T A L L I P I N T O J E N T E O L L I N E N M A A L A U S

69


Lähdekirjallisuus

Pinnoitus prosessiteollisuuden kunnossapidossa,

INSKO:n kurssi, 1990.

Tunturi P. ja Tunturi P.: Metallien pinnoitteet ja pintakäsittelyt.

Metalliteollisuuden Keskusliiton tekninen tiedotus 3/99.

Maalaus RYL 2001. Maalaustöiden yleiset laatuvaatimukset 2001 ja

käsittely-yhdistelmät. RT 14-10754. Rakennustietosäätiö,

Rakennustieto Oy, 2001.

SFS-standardit, katso tämän kirjan luku 4.

Suomen Korroosioyhdistys SKY: Korroosio käsikirja, 2004.

Pyötsiä, J.: Kemikaalilaki. Opas valmistajille ja käyttäjille. Chemas Oy,

2005 (6. uudistettu painos). www.tukes.fi

Tikkurila Oy:n Ruutu Pinnoitusteknillinen julkaisu -lehdet.

70 T I K K U R I L A O Y I N D U S T R I A L C O A T I N G S


Laatu ja ympäristö ovat

Tikkurilan tuotteissa

ykkössijalla

Vuodesta 1991 Tikkurila Oy:n tuotteiden ja palveluiden

laadun takeena on ollut ISO 9001 –standardin mukainen

laatujärjestelmä. Laadun osatekijöitä ovat ammattitaitoinen

henkilöstö, vahva tuotekehitys, pitkälle automatisoitu

tuotantotekniikka sekä nopeat ja varmat toimitukset.

REG.NO. FI - 000001

Ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasiat on Tikkurilassa

yhdistetty samaan johtamisjärjestelmään laatuasioiden

kanssa, jossa olennaista on toimintojen kehittäminen, ja

tavoitteena on jatkuva parantaminen. Tikkurilan tapa toimia

täyttää kansainvälisen ympäristöstandardin ISO 14001 ja

työturvallisuusstandardin OHSAS 18001 vaatimukset sekä

EU:n ympäristönhallinta- ja auditointijärjestelmän EMASin

ehdot.

Lisäksi Tikkurila noudattaa oman ”Tikkurila, ympäristö

ja yhteiskunta yhteiskuntavastuuohjelmansa periaatteita

pyrkien toiminnassaan lisäämään kaikkien sidosryhmiensä ja

ympäristön hyvinvointia.

Tikkurilan oma ympäristöohjelma perustuu

kemianteollisuuden kansainväliseen ympäristö-, terveysja

turvallisuusohjelmaan ”Responsible Care – Vastuu

Huomisesta”.

Tikkurila Oy

PL 53, 01301 Vantaa

Puhelin (09) 857 71, faksi (09) 8577 6911

e-mail: info.coatings@tikkurila.com

www.tikkurilacoatings.fi

More magazines by this user
Similar magazines