KULTTUURI KUULUU KAIKILLE! - Pori

pori.fi

KULTTUURI KUULUU KAIKILLE! - Pori

KULTTUURI

KUULUU

KAIKILLE!

Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa

-neuvontahankkeen päätösjulkaisu

1


Sisällys

Lukijalle

Emma Susi, kulttuurituottaja KUVA Pia Rauhalammi

kulttuuri saavutettavaksi satakunnassa

porin kulttuuritoimi veturina 2011 - 2012

toim. emma susi

hanketta koordinoi porin kaupungin kulttuuriasiankeskus.

hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

taitto: tiina laakso

paino: ai-ri offset ky

logosuunnittelu ja graafinen ilme: kallo works osk., eveliina pakarinen

kannen kuvat: tiina laakso ja eetu henttonen

julkaisija: porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus 2012

Hankkeen ohjausryhmä

3 Lukijalle

4 Maahanmuuttajat & kulttuuripalvelujen

saavutettavuus

8 Kehitysvammaiset ja taiteen tekeminen

10 Etsivä kulttuurityö - mitä se on?

12 Selkokielisyys kulttuuripalveluissa

14 Ajatuksia Pori Folk -kaupunkifestivaalin

saavutettavuudesta

18 Ystäväpassi tukee erityisryhmiä

kulttuuripalveluissa

19 Lisälukemisto

Jyrki Uusitalo, Porin vammaisneuvoston pj., ohjausryhmän pj.

Timo Klimoff, yrityspalveluasiantuntija, Satakunnan ELY-keskus, luovien alojen ja kulttuuriyrittäjyyden yhteyshenkilö

Jemi Heinilä, opiskelija, Porin nuorisovaltuuston pj., Porin teatterinuoret ry:n johtokunnan jäsen

Anastassia Joukovskaia, Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry (SMY) vpj.

Sirpa Kynäslahti, hyvinvointikoordinaattori, Porin Perusturvakeskus, Porin Terve Kunta-verkosto

Anne Leppänen, nuorisoyksikön esimies, Porin kaupungin vapaa-aikavirasto, Porin kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittinen johtoryhmä

Carita Tulkki, museolehtori, Satakunnan Museo, Porin kaupungin kulttuuritoimen ja perusturvan seniorityöryhmä

Emma Susi, kulttuurituottaja, Porin kaupunki, Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa –hankkeen vetäjä

Pori Folk -kaupunkifestivaalin

avajaisissa eräs naishenkilö

otti minua kädestä

kiinni ja tuli kiittämään.

Hän kiitti festivaalia siitä,

että maksuton ja hyvistä esiintyjistä

koostuva avajaiskonsertti järjestettiin

alkuillasta. Eli siihen aikaan, kun lapsien

kanssa kehtaa vielä pörrätä kaupungilla

perjantaina. Tämä lämmitti

festivaalin päätuottajan sydäntä.

Tämä on festivaalin saavutettavuutta

ja tasa-arvoista palvelua.

Kulttuurin saavutettavuudesta on

puhuttu Satakunnassa viimeisen vuoden

aikana tavanomaista enemmän.

Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus

on hallinnoinut neuvontahanketta

nimeltä Kulttuuri saavutettavaksi

Satakunnassa Porin kulttuuritoimi

veturina. Hanketta rahoitti opetus- ja

kulttuuriministeriö. Hankkeen keskeisenä

tavoitteena on ollut tarjota

koulutusta satakuntalaisille kulttuuri-

ja taidealojen parissa työskenteleville

henkilöille ja yhteisöille.

Koulutukset suunniteltiin yhdessä

Kulttuuria kaikille -palvelun asiantuntijoiden

kanssa. Vuoden aikana

järjestettiin viisi maksutonta, koko

päivän kestävää koulutusta Porissa

ja sen lähikunnissa. Koulutuksissa käsiteltiin

eri näkökulmista kulttuurin

saavutettavuutta ja miten jokainen

toimija voi työskennellä siten, että

toiminta olisi kaikille kävijäryhmille

saavutettavampaa - miten kulttuuri

saadaan kaikkia kansalaisia lähelle.

Tekojen ei tarvitse olla suuria ja kalliita.

Esimerkiksi omaa ilmaisuaan voi

miettiä uudemman kerran: ymmärtävätkö

asiakkaat oikeasti, mitä olemme

tekemässä?

KULTTUURI KUULUU KAIKILLE! on

pieni julkaisu, joka sisältää suuria

ajatuksia. Hankkeen aikana syntyneitä

ajatuksia haluttiin koota yksien

kansien väliin. Koulutusta on antanut

useat eri alojen asiantuntijat, joista

tähän julkaisuun on kirjoittanut vain

murto-osa. Mukana on tekstejä, jotka

kertovat paikallisista teoista. Lisäksi

olemme saaneet artikkeleja asiantuntijoilta

Satakunnan ulkopuolelta. Julkaisun

tehtävänä on paitsi kertoa kulttuurin

ja taiteen saavutettavuudesta

myös muistuttaa meitä kaikkia oman

toiminnan merkityksestä – isotkin

muutokset lähtevät pienistä teoista.

Hankkeen päätyttyä kulttuurin

saavutettavuuden teemoja Porissa

ylläpitää ja koordinoi kaupungin kulttuuriasiainkeskus.

Ottamalla meihin

yhteyttä, voimme yhdessä jatkaa keskustelua

siitä, miten juuri sinun tapahtumastasi

tai teoksestasi saataisiin

vielä saavutettavampi. Myös julkaisun

lopusta löytyvä lisälukemisto auttaa

lukijaa tiellä kohti tasa-arvoisempaa

kulttuurielämystä!

Emma Susi on Porin kaupungin kulttuurituottaja

ja Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa

–hankkeen vetäjä.

Isotkin muutokset

lähtevät pienistä teoista.

2 3


Maahanmuuttajat &

kulttuuripalvelujen saavutettavuus

Maahanmuuttajien historia on varsin lyhyt

vaikka maassamme on ollut jo vuosikymmeniä,

ellei vuosisatoja erilaisia etnisiä ja

kulttuurisia vähemmistöryhmiä. Suomen

yhteiskunnan etniset ja kulttuuriset rakenteet

ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana

muuttuneet huomattavasti eteenkin suuremmissa kaupungeissa

sekä Kaakkois-Suomessa. Suomen yhteiskunnan

demograafisen muutoksen aiheuttama työvoimapula lisää

ulkomaisen työvoiman tarvetta. Globalisaatio ja maailman

kriisit näkyvät myös Suomeen maahanmuutossa. Käytännössä

tämä tarkoittaa, että Suomen etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus

lisääntyy. Pääkaupunkiseudulla asukkaiden

monimuotoisuus näkyy selvemmin. Vuonna 2011 jopa 11%

helsinkiläisistä ovat muunkielisiä. Näistä 14% on 7-15-vuotiaita

lapsia ja nuoria.

Kun puhutaan maahanmuuttajista ja kulttuuripalveluista,

sekä kotoutumisesta ylipäänsä, mieleeni nousee kysymyksiä:

ketä tarkoitamme kun puhumme maahanmuuttajista? Mikä

on maahanmuuttajien suhde kulttuuripalveluihin? Entä miten

saavutetaan maahanmuuttajayleisö? Tässä artikkelissa

en vastaa näihin kysymyksiin, sillä vastaukset vaihtelevat

Ahmed Al Nawas, Kulttuuria kaikille -palvelu KUVAT Eetu Henttonen

Kenestä puhumme, kun puhumme maahanmuuttajista? Entä minkälaisia kulttuuripalveluiden kuluttamiseen

ja tuottamiseen liittyviä esteitä maahanmuuttajat yleisemmin kohtaavat Suomessa?

Maahanmuuttajan kotoutuminen

nähdään usein edellytyksenä taideja

kulttuuripalvelujen aktiiviseen

käyttämiseen.

alueen ja ajankohdan mukaan. Vastausten sijaan tuon esiin

yleisiä Suomeen muuttaneiden kohtaamia esteitä. Lisäksi

kerron, miten uudet etniset ja kulttuurivähemmistöt on huomattu

eri taide- ja kulttuuritoimijoiden tasoilla.

Esteet

Suomeen muuttaneiden ja uusiin vähemmistöryhmiin

kuuluvien ihmisten edellytykset osallistua suomalaiseen

taide- ja kulttuurielämään ovat periaatteessa samat kuin

kantaväestöön kuuluvilla. Järjestelemä noudattaa Suomen

yhdenvertaisuuslakia eikä muodollisesti syrji ketään esim.

kielen, kansallisuuden tai etnisen taustan perusteella. Suomeen

muuttaneiden urakehitystä ja palvelujen käyttöä haittaavat

kuitenkin sellaiset esteet, jotka eivät samalla tavalla

häiritse kantaväestöön kuuluvien elämää. Kyse on usein tiedonsaannin

vaikeuksista, kielitaidon puutteista ja olennaisten

sosiaalisten verkostojen vähäisyydestä, jossain tapauksissa

myös arvo- ja kulttuurijärjestelmän eroista. Syrjintä voi olla

myös epäsuoraa, rakenteellista ja tiedostamatonta.

Maahanmuuttajan kotoutuminen nähdään usein edellytyksenä

taide- ja kulttuuripalvelujen aktiiviseen käyttämiseen.

On muistettavaa että kotoutuminen on moniulotteinen

ilmiö, johon vaikuttaa Suomeen muuttaneen henkilön

yksilölliset, yhteisölliset sekä Suomen yhteiskunnalliset

taustatekijät. Kotoutuminen taiteen ja kulttuurin kentälle ei

välttämättä ole lainkaan samanlaista kuin oman paikkansa

löytäminen esimerkiksi työmarkkinoilla.

Myös taide- ja kulttuuritoimijoiden asenteet voivat

olla esteinä maahanmuuttajayleisön mukaan ottamiselle.

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen

”Tulossa on jotain juttuja”- kyselytutkimus pääkaupunkiseudun

taide- ja kulttuuritoimijoiden suhteesta maahanmuuttoon

ja monikulttuurisuuteen -selvityksen mukaan

kantaväestöä edustavat taide- ja kulttuuritoimijat puhuvat

maahanmuuttajista miltei poikkeuksetta erittelemättömästi

esimerkiksi ”kasvavana väestöryhmänä” tai ”yhtenä kohderyhmänä”.

Kyse on hyvin kirjavasta kokonaisuudesta erilaisia

elämänhistorioita, sosioekonomisia taustoja sekä muuttamisen

ja Suomeen asettumisen motiiveja. Eri ryhmiin kuuluvien

ihmisten erilaiset kokemukset, toiveet, odotukset ja valmiudet

voivat poiketa toisistaan suuresti.

Uusien etnisten- ja kulttuurivähemmistöjen huomioiminen taiteen kentällä

Suomelle uusi etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus ja

sen ajankohtaisuus on pyritty huomiomaan taide- ja kulttuuripolitiikassa.

Opetusministeriö on vuoteen 2015 ulottuvassa

maahanmuuttopoliittisessa strategiassaan linjannut

tavoitteekseen turvata mm. uusien kieli- ja kulttuurivähem-

Kalinka-lauluyhtye esiintyi Pori Folkissa 2012. Ohjelmistoon kuului klassisia romansseja ja perinteisiä

kansanlauluja, joiden alkulähteet juontuvat muinaisvenäjän elämäntavoista ja kulttuurista.

mistöjen mahdollisuudet osallistua kulttuuriin ja tuoda

tasa-arvoisesti esiin omaa luovuuttaan. Lisäksi strategian

taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman tavoitteina on

varmistaa taide- ja kulttuurilaitosten tarjonnan saavutettavuus

ja esteettömyys. Aikaisempia toimenpiteitä

maahanmuuttajien ja uusien kulttuurivähemmistöjen

huomaamisesta kulttuuripoliittisella tasolla ovat olleet

esimerkiksi vähemmistökulttuurien tukemiseen ja rasismin

vastaiseen työhön tarkoitetut määrärahat sekä

maahanmuuttaja-taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä

toiminnan tukemisen erillisavustukset.

Myös paikallisella ja kansallisella tasolla on ollut huomattavia

toimenpiteitä. Isoissa kaupungeissa, joihin

maahanmuuttajia on asettunut viimeisten 30 vuoden

aikana, on perustettu monikulttuurisia ja kansainvälisiä

keskuksia ja kohtaamispaikkoja. Uusien vähemmistökulttuuriyhdistyksien

määrä on myös lisääntynyt, ja taidekentälle

on ilmestynyt osallistavia ja kotouttamista

4

5


Kulttuuri kuuluu kaikille -koulutuspäivää vietettiin Eurajoella helmikuussa 2012. Eurajoki on Olkiluodon -ydinvoimalatyömaan ansiosta Satakunnan

monikulttuurisin kunta. Päivän aikana pohdimme, miten maahanmuuttajat huomioidaan satakuntalaisessa kulttuurikentässä. Ahmed

Al-Nawas Kulttuuria kaikille –palvelusta oli yksi päivän asiantuntijoista.

Uusien vähemmistökulttuuriyhdistyksien määrä on myös

lisääntynyt, ja taidekentälle on ilmestynyt osallistavia ja

kotouttamista edistäviä taidehankkeita maahanmuuttajayleisölle.

edistäviä taidehankkeita maahanmuuttajayleisölle.

Näiden toimenpiteiden haasteet ovat rahoituksen

niukkuus ja hankkeiden lyhytjänteinen

rakenne. Lyhyissä hankkeissa ongelmana on, että

toiminta loppuu ennen kuin se tuottaa tulosta.

Toisaalta taide- ja kulttuurilaitosten maahanmuuton

ja monikulttuurisuuden huomioimista

ei koeta hyvin merkittävänä. Cuporen selvityksen

(2007) mukaan monikulttuurisuustyö taide-

ja kulttuurilaitoksilla on yleensä enemmän

harkinnan ja suunnittelun kuin jo käynnissä

olevan toiminnan tasolla. Työstä puuttuu usein

maahanmuuton ja etnis-kulttuurisen monimuotoistumisen

huomioon ottaminen. Selvityksen

mukaan keskeiset syyt laitosten toimenpiteiden

vähäisyyteen ovat taloudellisten resurssien puute

ja taide- ja kulttuurikentän periaatteelliset

asenteet. Vaikka laitokset korostavat taiteellisen

ja/tai kulttuurisen tarjonnan ja toiminnan olelähteet:

helsingin kaupungin tietokeskus 2011: helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2011. verkkojulkaisu.

opetusministeriö 2003: opetusministeriön strategia 2015. opetusministeriön verkkojulkaisu 2003:11

van kaikille avointa ja samanlaista riippumatta

etnisestä, kulttuurisesta tai kansallisesta

taustasta, hyväksyttäviä toimenpiteitä tehdään

ainoastaan laadun ja taide- tai kulttuuriinstituution

omien jaottelukriteerien perusteella.

Tämän Cuporen vuoden 2007 selvitys

määrittelee normaalipalveluperiaatteeksi. Asia

ei edistä maahanmuuttajien kulttuuristen erityistarpeiden

huomioimista taide- ja kulttuuritarjonnassa

tai tiedotuksessa. Näihin liittyvien

palveluiden nähdään olevan pääasiassa

maahanmuuttajien omien yhteisöjen, järjestöjen

ja kulttuurikeskusten (esimerkiksi Helsingissä

Kulttuurikeskus Caisa, Kassandra ja

Moniheli ry) vastuulla.

Ahmed Al Nawas on helsinkiläinen monikulttuurisuusasiantuntija,

joka työskentelee Kulttuuria kaikille

-palvelussa.

pasi saukkonen 2010: kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka: tutkimus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta

suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. cuporen julkaisuja 19.

pasi saukkonen, minna ruusuvirta ja tuula joronen 2007: “tulossa on jotain juttuja” –kyselytutkimus pääkaupunkiseudun

taide- ja kulttuuritoimijoiden suhteesta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. cupore ja helsingin kaupungin tietokeskus.

cuporen verkkojulkaisuja 2. (pdf-julkaisu)

6

7


Kehitysvammaiset ja taiteen tekeminen

Kehitysvammaiset taiteilijat ovat nousseet Suomessa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana näkyvästi esille.

Vaikka nämä taiteen tekijät toimivatkin yhä taidekentän laitamilla, voi heidän teoksiinsa törmätä joka puolella

Suomea erilaisissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Kehitysvammaisten taiteen aitous ja alkuvoima rikkoo

rajoja, saaden samalla osakseen jatkuvasti kasvavaa kiinnostusta.

Ilmiön taustalta voi poimia muutamia yksittäisiä merkittäviä

tapahtumia, kuin myös yleisessä ajattelutavassa

ja toimintakulttuurissa tapahtuneita muutoksia. Maassamme

toimivat kehitysvammaisten taidekeskukset tai

alan koulutusta tarjoavat oppilaitokset ovat käytännössä

kaikki aloittaneet toimintansa 1990-2000 –luvuilla. Taiteen

alan suomalaista kirjallisuuttakin löytyy tällä hetkellä jo

runsaasti, vaikka tilanne vielä kymmenisen vuotta sitten oli

päinvastainen.

Muutamissa Euroopan maissa kuten Hollanti, Belgia, Saksa

ja Tanska kehitysvammaisten taidetoiminta on ollut aktiivista

jo vuosikymmenten ajan. Valtakunnallisen Taidekeskus

Kettukin käynnistäessä toimintaansa vuonna 2006 oli yhtenä

keskeisenä päämääränä saada nostettua kehitysvammaisten

taiteilijoiden asemaa Suomessa edelläkävijämaiden tasolle.

Viime vuosina ulkomainen yhteistyö on ollut vilkasta. Suomalaiset

ovat osallistuneet kansainvälisiin taidefoorumeihin

ja tutustuneet samalla Eurooppalaisten taidekeskusten toimintaan.

Myös yhteistyö Suomessa toimivien alan keskusten

välillä on kasvanut. Suomalaisten aktiivisuus on huomattu

muuallakin ja useiden suomalaisten taidekeskusten tai järjestöjen

toiminta on saanut kansainvälistä tunnustusta.

Kehitysvammainen taiteilija tarvitsee tukea

Kehitysvammaiset taiteen tekijät eroavat muista taiteilijoista

siinä, että he tarvitsevat tukea ja ohjausta toiminnassaan.

Taiteilijat työskentelevätkin usein ryhmissä, joiden ohjaajana

toimii ammattitaiteilija. Ohjaaja huolehtii välineiden ja

materiaalien hankinnasta sekä neuvoo ja opastaa taiteilijoita

aina tarvittaessa. Kun taiteesta kiinnostuneet kehitysvammaiset

ovat saaneet työssään ammattimaista ohjausta,

Esa Vienamo, projektipäällikkö, Taidekeskus Kettuki KUVA Esa Vienamo

Kun taiteesta kiinnostuneet

kehitysvammaiset ovat saaneet

työssään ammattimaista ohjausta,

ovat tulokset olleet sekä taiteen

tason että taiteilijoiden hyvinvoinnin

näkökulmista poikkeuksellisen hyviä.

ovat tulokset olleet sekä taiteen tason että taiteilijoiden hyvinvoinnin

näkökulmista poikkeuksellisen hyviä.

Vaikka kehitysvammaisten mahdollisuudet harrastaa

kuvataidetta ovat 1990-luvun alusta lähtien voimakkaasti

kasvaneet, ei alan kehitys ole vielä päässyt leviämään

kaikkialle Suomeen. Suurimmassa osassa maamme kunnista

ei kehitysvammaisilla edelleenkään ole mahdollisuutta

saada ammattimaista ohjausta taideharrastuksessaan.

Taidetoiminnasta saadut myönteiset kokemukset ovat kuitenkin

osoittaneet, että työtä taiteen tekijöiden yhdenvertaisuuden

ja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi koko Suomessa

kannattaa aktiivisesti jatkaa.

Taidekeskuksia ja koulutusta

Vanhin maassamme toimivista kehitysvammaisten taidekeskuksista

on Nastolan Villähteellä toimiva Kaarisilta, joka aloitti

toimintansa 1987. Kaarisiltaa voidaankin pitää taidepainotteisen

päivätoiminnan uranuurtajana Suomessa. Kaarisilta

käynnisti vuonna 2003 ensimmäisenä Suomessa kuvataiteen

ja musiikin ammatillisen erityisopetuksen. Kaarisillan galle-

riatoiminta alkoi vuonna 2007, jolloin

Sanomatalossa Helsingissä avattiin

oma näyttelytila Art Kaarisilta. Gallerian

tarkoituksena on kiinnostavan

taiteen esittelyn lisäksi edistää yhdenvertaisuutta

ja tasa-arvoa taiteilijoiden

välillä.

Lieksassa toimiva Kirsikoti on

1990-luvun alusta lähtien kerännyt julkisuutta

sekä toimintamallillaan että

ainutlaatuisella ilmapiirillään. Kirsikoti

on kahdeksan kehitysvammaisen

taiteilijan yhteisö ja asuinpaikka, ja se

sijaitsee Saarivaaran entisellä kansakoululla

noin 15 km Lieksan keskustasta.

Kirsikoti tunnetaan korkeatasoisen

taiteensa lisäksi aktiivisesta julkaisutoiminnastaan

sekä erilaisista taiteeseen

pohjautuvista taideteollisista tuotteistaan.

Vuonna 2002 nähtiin Kiasmassa

Kirsikodin taiteilijoiden näyttely Hännätön

Kissa, mitä voidaan pitää yhtenä

taiteen alan kehityksen merkkipaaluna.

Viime vuosina Kirsikodin taiteilijat

ovat työskennelleet osan kesistään

Italian Toscanassa.

Taidekeskus Kettuki käynnisti toimintansa

Hämeenlinnassa vuonna

2006. Valtakunnallisesti toimivan keskuksen

tavoitteena on tehdä kehitysvammaisten

taidetta tunnetuksi ja

pyrkiä kohottamaan sen arvostusta.

Keskus pyrkii myös parantamaan kehitysvammaisten

mahdollisuuksia opiskella

ja harrastaa taidetta sekä työskennellä

taiteen alalla.

Eräs Kettukin keskeisistä tehtävistä

on ylläpitää kehitysvammaisten

taiteen valtakunnallista verkostoa ja

kehittää taidetoimintaa harjoittavien

toimintakeskusten yhteistyötä. Omat

internet -kotisivut osoitteessa www.

kettuki.fi sekä säännöllisesti ilmestyvä

Hattulalaisen Jukka Sunin Vihainen Tirehtööri oli ainoana pohjoismaisena

teoksena mukana Münchenissä 2010 järjestetyssä

Euroopan laajuisessa Euward -näyttelyssä.

tiedotuslehti välittävät tietoa alan tapahtumista maanlaajuisesti.

Kettuki on järjestänyt viime vuosina kaikkiaan neljä

valtakunnallista verkostotapaamista, missä alan toimijat

pääsevät kertomaan toiminnastaan sekä tutustumaan toisiinsa

ja alan viimeisiin kuulumisiin. Kettukilla on myös oma

valtakunnallinen taidekokoelma, mikä toimii erinomaisena

perustana aktiiviselle näyttelytoiminnalle.

Vuonna 2011 Taidekeskus Kettuki julkaisi kehitysvammaisten

taiteen suomalaisen hakuteoksen Löytöjä – Outsider

Art from Finland. Kirjassa esitellään 13 Suomessa toimivaa

taidekeskusta, maan tunnetuimmat kehitysvammaiset

taiteilijat sekä alan opiskelupaikat. Kirjasta löytyy myös

tietoa kehitysvammaisten taiteen suomalaisesta kirjallisuudesta

ja tutkimuksista.

Esa Vienamo on Iittalassa sijaitsevan Taidekeskus Kettukin entinen

toiminnanjohtaja. Tällä hetkellä hän toimii Iittalan taidetalo -hankkeen

projektipäällikkönä.

Kulttuuri kuuluu kaikille -koulutuspäivää vietettiin Eurajoella helmikuussa 2012. Monikulttuurisuuden tuomien haasteiden lisäksi päivän aikana

käsiteltiin kehitysvammaisten tekemää taidetta ja miten kehitysvammaiset tulisi huomioida nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen kentällä. Esa

Vienamo Taidekeskus Kettukista oli yksi päivän asiantuntijoista.

8 9


Etsivän kulttuurityön lähtökohtana voidaan pitää

kulttuurin merkitystä hyvinvoinnille. Kulttuurin

kokeminen ja tekeminen voimauttaa ja ehkäisee

syrjäytymistä. Kulttuuripalveluiden tulisikin olla

kaikkien tavoitettavissa.

Yksi suurimmista ongelmista etsivän kulttuurityön

parissa on palveluiden ja tukirakenteiden kohtaamattomuus.

Kulttuurin tuottajilla on usein halua viedä palveluitaan

sinne, missä niitä usein kipeimmin kaivataan (hoitolaitokset,

vanhainkodit, lastenkodit), mutta rahoituksen

etsimiseen ei ole resursseja. Ihmisten vapaa-ajasta taisteleminen

lisääntyy, ja uusien asiakkaiden löytäminen vaikeutuu

kulttuurialalla. Kulttuuripalveluita tuottavilla rahoitus ja

työvoima eivät yleensä riitä saavutettavuuden parantamiseen

ja kehittämiseen.

Etsivää kulttuurityötä tehdään jatkuvasti, vaikka sitä ei sillä

nimellä kutsuttaisikaan. Kulttuuripalveluita tarjotaan esim.

vanhainkoteihin, mutta kustannukset jäävät nykytilanteessa

usein kulttuuripalvelun tarjoajan maksettavaksi. Sosiaali- ja

terveysala voisivat tulla tässä kulttuurin tekijöitä vastaan, sillä

kyse on ihmisten hyvinvointiin panostamisesta.

Kuinka edistää kulttuurin saavutettavuutta?

Yhdistykset tekevät arvokasta työtä kulttuurin saralla, ja erilaisia

kulttuuritapahtumia ja palveluita järjestetään usein

vapaaehtoisvoimin. Yhdistysten järjestämät kulttuuripalvelut

säästävät kaupungin varoja, jolloin kaupunki voisi tukea

tällaista kulttuurityötä avustusten lisäksi esimerkiksi työntekijällä,

joka avustaa hankkeissa.

Etsivälle kulttuurityölle on tarvetta niin lasten, nuorten,

aikuisten kuin vanhustenkin parissa. Kulttuurin parista pudonneita

on kuitenkin vaikeaa löytää. Etsimiseen kuluu aikaa

Etsivä kulttuurityö – mitä se on?

Tiina Laakso, medianomiopiskelija sekä Emma Susi, kulttuurituottaja KUVAT Eetu Henttonen, Tiina Laakso

Etsivää kulttuurityötä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: Vaikeammin tavoitettavien kulttuuripalveluiden

saavutettavuutta voidaan parantaa, tai voidaan tuottaa kokonaan uusia kulttuurielämyksiä tietylle

kohderyhmälle.

ja myös rahaa, jonka vuoksi etsivän kulttuurityön kannattavuus

herättää kysymyksiä. Onko tarkoitus auttaa esimerkiksi

syrjäytyneitä takaisin yhteiskuntaan ja kuinka koko etsivän

kulttuurityön konsepti määritellään?

Kulttuurin kokeminen ja tekeminen toimii tärkeänä osana

syrjäytymisen ehkäisytyötä. Kulttuurihankkeiden ja projektien

ongelmana ovat kuitenkin pätkätyöt. Esimerkiksi

työttömän osallistuminen projektiluontoisiin töihin voi olla

haasteellista. Jos projekti tai hanke ei ole riittävän pitkä, työtön

joutuu jälleen karenssiin. Näissä tapauksissa osallistuminen

ei kannata, vaikka halua siihen olisi.

Kulttuurin saavutettavuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi

yrityskummitoiminnalla. Yritys voisi valita sopivan

kummikohteen, kuten lastenkodin tai vanhainkodin, jolle

tarjottaisiin tietty määrä kulttuuripalveluita tai tapahtumia

vuodessa. Näin esimerkiksi vanhainkodin asukkaat pääsisivät

nauttimaan musiikkiesityksestä omissa tiloissaan.

Tämänkaltaiseen toimintaan tarvittaisiin oma työntekijä,

joka etsisi sopivia yrityksiä ja avustuskohteita mukaan

toimintaan. Kaupunki voisi tarjota kouluille kulttuuriseteleitä,

joiden avulla lapset ja nuoret voisivat kokeilla vaikkapa

elokuvan tekemistä. Myös yhdistykset voisivat tukea nuoria

rahoittamalla osan koululaisten kulttuurielämyksistä, jolloin

osallistumisen kynnyskin madaltuisi.

Hankkeita

Nuorten kulttuuriharrastusta Porissa tuetaan syksyllä 2012

lanseeratun Tiäksää–passin avulla. 7.-luokkalaisille annettava

passi päästää maksutta 15 tapahtumaan. Jatkossa passista

löytyy omat etunsa myös kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille.

SAMKissa on meneillään pilottivaiheessa oleva Ystäväpassi-hanke,

mikä pyrkii edistämään esteetöntä pääsyä

kulttuuri- ja taidepalvelujen pariin Satakunnan alueella.

Ystäväpassin haltija voi ottaa kenen tahansa

mukaansa kulttuuritapahtumiin, jolloin ystävän tai

avustajan ei tarvitse maksaa sisäänpääsylippua.

Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa – hanke

oli mukana Pori Folkin päätöskonsertissa Teljän

kirkossa. Vapaaehtoisesta ohjelmamaksusta saadut

varat ohjattiin Porin lasten ja nuorten ensi -ja

turvakotiin. Lahjoituksilla tuodaan kulttuurielämyksiä

turvakodin asukkaiden luo, jolloin kaikilla

on mahdollisuus päästä seuraamaan esimerkiksi

nukketeatteriesitystä.

Tiina Laakso on Satakunnan ammattikorkeakoulun

medianomiopiskelija, joka työskenteli kesän 2012 Kulttuuri

saavutettavaksi Satakunnassa -hankkeen ja Pori

Folkin viestinnän parissa.

Kulttuurin kokeminen ja

tekeminen toimii tärkeänä osana

syrjäytymisen ehkäisytyötä.

Etsivän kulttuurityön koulutuspäivä pidettiin Nakkilassa Villilä studioilla huhtikuussa 2012. Päivän aikana kuulimme esimerkkejä Tampereelta ja

Porista sekä paneuduimme syrjäytymisen käsitteeseen. Pohdimme myös etsivän nuorisotyön suhdetta kulttuurikenttään. Kulttuuri saavutettavaksi

Satakunnassa –hanke päätti järjestää kesäkuussa vapaamuotoisen keskustelutilaisuuden, jonka tavoitteena oli Etsivän kulttuurityön käsitteen

avaaminen. Etsivä kulttuurityö – mitä se on? -raportti syntyi kulttuurialan toimijoiden keskustelun pohjalta.

10 11


Selkokielisyys kulttuuripalveluissa

Jos keskustelukumppanisi sanoo jotain, jota et ymmärrä,

saatat pyytää, että hän sanoisi saman selkokielellä.

Silloin todennäköisesti tarkoitat, että hän sanoisi asiansa

yleisesti ymmärrettävällä tavalla tai selkeämmin

ilmaistuna. Selkokieli on kuitenkin myös yksi määritelty

suomen kielen muoto. Se on mukautettu yleiskieltä luettavammaksi

ja ymmärrettävämäksi sisällöltään, sanastoltaan

ja rakenteeltaan. Selkokieli on suunnattu erityisesti ihmisille,

joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Strategia: Meidän viestimme tulee ymmärretyksi

Tilanteissa, joissa viesti pitää ymmärtää nopeasti tai se on

suunnattu laajalle yleisölle, selkokieli voi olla hyvinkin käyttökelpoista:

verkkosivuilla, tiedotteissa, kylteissä, museoiden

seinäteksteissä, viranomaistiedotteissa ja käyttöohjeissa.

Mutta myös selkokielellä voi houkuttaa, innostaa, ilmaista

tunteita, pohtia ja olla vivahteikas. Hyvä selkokieli on rikasta

suomen kieltä, jota on helppo seurata: kirjoittaja on miettinyt

sisällön punaisen langan ja tietää tarkalleen, mitä ja missä

järjestyksessä haluaa viestiä.

Selkokielen ohjeissa korostetaan vuorovaikutusta. Puhujan

tai kirjoittajan on tärkeintä tietää, kenelle, mitä ja miksi on

viestimässä ja miten muotoilla viesti siten, että se on looginen

ja helposti ymmärrettävä. Mainosalalla on osattu jo kauan

muotoilla yksinkertainen viesti niin, että se ymmärretään

kuten mainostaja haluaa.

Me kulttuuripalveluiden tuottajat ja tarjoajat ja haluamme

myös viestimme perille. Haluamme lisää konserttikävijöitä,

kirjoja lukevia lapsia, taiteenharrastajia ja tanssijoita. Tiedämme,

että meillä on ”hyvä tuote”, jossa on myös sisältöä. Joskus

kuitenkin meihin iskee filosofisen monisanaisuuden ihanne,

ja päästämme käsistämme tekstejä ja tulkintoja, joiden koukeroisuus

ei ehkä avaudu tarkkaan itsellemmekään. Jos tällainen

teksti tiedottaa tai kutsuu vaikkapa taidenäyttelyyn,

olemme jo asettaneet yhden

Satu Itkonen, FM, tietokirjailija ja museopedagogi

Oletko joskus ollut kuuntelemassa puheenvuoroa, josta et ole ymmärtänyt paljoakaan, mutta et ole kehdannut

kysyä tai keskeyttää puhujaa? Entä onko sanoma- tai aikakauslehden teksti, käyttöohje tai viranomaisteksti

joskus ollut vaikeasti ymmärrettävää? Ehkä olet joskus epäillyt, että kohtaamasi teksti tai puhe ei

olekaan lopulta kovin viisasta tai loogista?

12

Hyvä selkokieli on

rikasta suomen

kieltä, jota on

helppo seurata.

esteen. Moni kokee nopeaan,

että ”tämä ei ole minua

varten”. Sellainen kokemus

on voimakas ja pitkäkestoinen.

En tietenkään tarkoita,

että pohdiskeleva, vaikea ja

haastava ilmaisu olisi kiellettävä,

sille on omat fooruminsa, ja taiteen luonteeseenkin

kuuluu monitulkintaisuus ja asioiden hidas pureskelu. Yhtenä

yleisötyön staregiana voisi olla selkokielisyys – etenkin

tiedottamisessa ja viestinnässä. Kulttuurilaitos voisi olla ylpeä

siitä, että sen viesti tulee ymmärretyksi – vai olisiko se

suorastaan sen velvollisuus?

Miten selkokieltä kirjoitetaan ja puhutaan?

Selkokieltä kirjoitettaessa suositaan yleistä sanastoa ja vältetään

kovin pitkiä, hankalia ja vierasperäisiä erityissanoja.

Jos erityissanoja on käytettävä, ne pitää selittää. Lauseet

ovat melko lyhyitä, passiivin ja hankalien lauserakenteiden

käyttöä vältetään. Teksti pyritään kiinnittämään konkreettiseen

aikaan ja paikkaan. Ulkoasussa pyritään helppoon

luettavuuteen: tekstin kirjainkoko on isohko, rivien

välit sopivan suuret ja rivin pituus lyhyempi kuin yleensä.

Rivijako on myös mietitty: usein lause katkaistaan luontevasta

hengähdyskohdasta ja sanojen katkaisua riviltä toiselle

vältetään. Erityisen tärkeää on tekstin looginen ja sidosteinen

eteneminen. Kirjoittaja ei voi piiloutua tekstinsä

Selkokieli voi pelastaa väärinymmärryksiltä ja madaltaa

kulttuuripalveluiden käytön kynnystä.

taakse – ajattelun kulku on selkeästi näkyvissä.

Selkokielisessä vuorovaikutuksessa yksittäisten

sanojen valinta ei ole aina mahdollista,

vaan oman puheilmaisun selkeys, asiasisältöä

tukevat painotukset ja elehdintä, luontevuus

ja puhekumppanin rauhallinen ja aito huomioonottaminen

ovat tärkeimmät asiat.

Kenelle ja miksi?

Selkokielen tarvetta on tutkittu, ja siitä on todettu

olevan hyötyä monille ihmisille: osalle

kehitysvammaisista ja muista vammaisryhmiin

kuuluvista, osalle muistisairaista, lukihäiriöisistä

tai muilla tavoin oppimisvaikeuksia omaaville

ihmisille. Myös henkilöille, joiden äidinkieli

on muu kuin suomi, selkokieli on hyvä apu kielenoppimisen

alkuvaiheissa. Selkokielen kirjoittamisen

ohjeisiin tutustumisesta on mielestäni

hyötyä kaikille, jotka työssään kirjoittavat tekstejä,

jotka on tarkoitettu muillekin kuin kirjoittajalle

itselleen. Selkokielisen vuorovaikutuksen ohjeet

puolestaan varmasti auttavat monenlaisissa

kiinnostuitko?

jos innostuit aiheesta, voit aloittaa selkokieleen tutustumisen selkokeskuksen verkkosivuilla www.selkokeskus.fi.

kehitysvammaliiton osana toimiva selkokeskus edistää selkokielen tutkimusta ja opetusta. se julkaisee selkosanomat

-lehteä, selkokielen teoriakirjoja, selkoesitteitä, levittää selkokielistä kirjallisuutta sekä välittää selkokielen kouluttajia.

suositeltavaa teoriakirjallisuutta:

hannu virtanen: selkokielen käsikirja. oppimateriaalikeskus opike 2009.

johanna kartio: selkokieli ja vuorovaikutus. oppimateriaalikeskus opike 2009.

kommunikoinnin tilanteissa. Selkokielen ohjeet

ovat järkeenkäyviä, selkeitä, helppoja ja mikään

niissä ei ole ristiriidassa kielenkäytön muiden ohjeiden

kanssa.

Lopuksi

Selkokieli voi pelastaa väärinymmärryksiltä

ja madaltaa kulttuuripalveluiden käytön kynnystä.

”Puoli ruokaa” olisi kuitenkin jo se, että

viestin muotoilija tutustuisi selkokielen periaatteisiin

ja käyttäisi hetken oman ilmaisunsa

miettimiseen, vaikkei varsinaisen selkokielen

käyttämiseen päätyisikään. Väitän, että tähän

käytetty aika palkitsee: oman ilmaisun tiivistäminen

ja selkeyttäminen toimii samalla tavoin

kuin sotkuisen työpöydän järjestäminen: asiat

näyttävät selkeämmiltä, helpommin jäsennettäviltä

ja hallittavilta.

Satu Itkonen on helsinkiläinen museopedagogi ja tietokirjailija,

joka on julkaissut useita selkokielisiä kirjoja

mm. Suomen taidehistoriasta ja nykytaiteesta.

Kulttuuria selkokielellä –koulutuspäivää vietettiin Satu Itkosen johdolla Harjavallassa huhtikuussa 2012. Koulutuspäivässä käsiteltiin selkokielistä

viestintää ja kuvailutulkkauksen periaatteita. Kouluttajina oli myös kuvailutulkki Marika Leinonen-Vainio sekä selkokieliasiantuntija Pertti Rajala.

13


Ajatuksia Pori Folk -kaupunkifestivaalin

saavutettavuudesta

Reetta-Kaisa Vento, fysioterapian opiskelija KUVAT Reetta-Kaisa Vento, Tiina Laakso

Pääseekö pyörätuolilla konsertteihin? Löytyykö pääsymaksuista jokaisen kukkarolle sopiva hinta? Ovatko

tapahtumapaikat helposti löydettävissä?

Pori Folk on kaupunkifestivaali, joka järjestettiin tänä

vuonna jo 13 kerran. 17.-19.8.2012 järjestetyillä festivaaleilla

kuultiin perinteistä kansanmusiikkia modernilla

otteella. Festivaaleilla nautittiin tanssista,

laulusta ja käsitöistä. Tapahtumapaikkoja oli yhdeksän ympäri

Porin keskustaa.

Kaikilla tulisi olla oikeus nauttia kulttuurista. Saavutettavuuteen

ja esteettömyyteen on alettu kiinnittämään huomiota

enenevissä määrin. Kulttuuria Kaikille -palvelu tarjoaa

tietoa kulttuuripalvelujen saavutettavuudesta. Se tarjoaa

myös työkaluja, joilla saavutettavuuden lisääminen omaan

tapahtumaan on helppoa. Internetsivuilta saa ladattua ”tarkistuslistoja”,

joilla työntekijän on helppo perehtyä aiheeseen

ja tarkistaa onko oma tapahtuma saavutettava. Turussa järjestettävä

Ruisrock panosti kesällä 2012 saavutettavuuteen

tekemällä keväällä kyselyn festivaalin aikaisempien vuosien

kävijöille. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin kesän tapahtuman

suunnittelussa, ja huomioon otettiin mm. festivaalialueelle

saapuminen, valaistuksen määrä, yleiset avustajat alueella

sekä internetsivujen viestintä.

Opinnäytetyön aihetta metsästämässä

Opiskelen fysioterapiaa Satakunnan Ammattikorkeakoulussa.

Fysioterapeutin näkökulmasta esteettömyyttä ajatellaan

usein fyysisen esteen eli liikuntarajoitteen kautta. Olen ollut

kiinnostunut esteettömyydestä koko opiskeluaikani. Kahtena

kesänä henkilökohtaisena avustajana työskennellessäni

pyörätuoliluiskat ja invataksit ovat tulleet tutuiksi. Opiskelun

aikana olen kiertänyt pyörätuolissa istuen kaupungilla eri

kohteita läpi ja arvioinut kuinka esteettömyys on toteutunut.

Saavutettavuudessa on kuitenkin kyse myös muustakin

kuin fyysisen esteen olemassaolosta.

Esimerkiksi sosiaalisten

tai kielellisten esteiden vuoksi

osallistuminen johonkin kulttuuritapahtumaan

saattaa jäädä.

Teatteriin, taidenäyttelyyn,

konserttiin tai vaikka museoon

Kaikilla tulisi olla

oikeus nauttia

kulttuurista.

meneminen voi olla haastavaa jollekin, jos tietoa ei ole etukäteen

selkokielellä tai jos tila ei ole helposti löydettävissä.

Satakunnan ammattikorkeakoulun hanke Kaikkien Yyteri

voitti huhtikuussa 2012 Design for All –kilpailun. Voitto

oli hieno uutinen ja herätti minun mielenkiinnon opinnäytetyön

aiheeseen. Keväällä otin yhteyttä projektityöntekijä

Riikka Tupalaan ja hän kertoi, että Pori Folk olisi halukas

tilaamaan kartoitusta tapahtumansa esteettömyydestä ja

saavutettavuudesta. Aihe oli juuri sopiva minulle ja tartuin

tilaisuuteen heti. Palaveri Porin kaupungin kulttuurituottajan

Emma Suden kanssa meni hyvin ja aloin hommiin. Etsin tietoa

ja suunnittelin miten aikoisin kartoituksen toteuttaa.

Esteettömyyskartoituksia on monenlaisia. Oma tutkimukseni

on ns. osallistuvaa havainnointia. En kulje kaltevuusmittarin

tai mittanauhan kanssa kohteissa, vaan silmämääräisesti

kartoitan ympäristöä havainnoimalla. Laadin

kartoituskaavakkeen, jonka avulla olisi helppo tarkistaa mm.

onko tapahtumapaikkaan esteetön sisäänpääsy, löytyykö

14

15


alueelta opasteita, onko liikuntaesteisille sopivia wc-tiloja

ja ovatko tapahtuman hinnat kohtuullisia. Otan myös valokuvia

kohteista, jotta raportoiminen olisi helpompaa. Teen

kartoituksen kahdesta tapahtumapaikasta: Korsmanin pihasta

ja Kulttuuritehdas Kehräämöstä. Korsmanin pihassa on

folkattu aikaisempinakin vuosina, mutta Kehräämö on Pori

Folkin tapahtumapaikkana uusi.

Otteita opiskelijan päiväkirjasta

Pori Folk lähestyy ja kamera on ladattu sekä punakynä on

valmiina merkintöjen tekemiseksi. Ennen tapahtumaviikonloppua

Satakunnan Kansa otti yhteyttä ja pyysi haastattelua.

Sovin tapaamisen toimittajan kanssa. Jännitti aika lailla! On

hienoa, että esteettömyys ja saavutettavuus kiinnostavat ja

asiaa nostetaan esille maakunnan lehdessä.

Myös nuoremmat folkkaajat ylettyivät asioimaan

palvelupisteellä Lasten Folkissa.

Pe 17.8.2012: Korsmanin piha,

Pelimannisoitot ja käsityöläistori

Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää +23 astetta. Puutaloalueen

pihalta kuuluu iloista pelimannimusiikkia.

Piha muodostuu neljästä hirrestä rakennetusta asuinrakennuksesta

ja ulkorakennuksesta 1800-luvulta. Kierrän

ensin aluetta katsellen käsityöläistorin myyntipöytiä. Tarjolla

on mm. käsintehtyä saippuaa, pärekoreja, värjättyjä

lankoja ja käsitöitä. Kierroksen jälkeen kaivan esiin kartoituslomakkeen

ja kameran. Kynä alkaa sauhuta ja merkintöjä

syntyy. Alueella on paljon penkkejä, infopisteeltä

löytyy tietoa myös englanniksi ja ruotsiksi ja ohjelma on

selkeästi esillä, mutta rakennuksiin ei pääse esteettömästi.

Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde

ja aina ei ole mahdollista muokata kohteita kaikkien tarpeita

vastaavaksi. Otin paljon kuvia ja jutustelin ihmisten

kanssa. Folk-väki nautti kesäsäästä ja perinnemusiikista.

La 18.8.2012: Kulttuuritehdas Kehräämö

Lasten Folk ja Lauantai-illan tanssit

Kehräämön pihasta kuuluu afrikkalaisten rumpujen pärinää.

Musiikki ja Kehräämöön johtavat katumaalausmerkit

johdattelevat pikku folkkaajat perille. Kulttuuritehdas Kehräämö

on vanha tehdasrakennus ja sijaitsee Porin Puuvillan

sisäpihalla. Kehräämössä on lapsiperheet otettu hyvin huomioon.

Vessasta löytyy mm. pottia ja hoitopöytä, ulkona on

vaunuparkki ja kahvin lisäksi myydään mehua ja maitoa.

Lavan eteen on kasattu erivärisiä tyynyjä, joilla lapset voivat

istua. Lapset pääsevät kokeilemaan mm. huovutusta ja kankaanpainantaa.

Illalla tunnelma Kehräämössä on muuttunut.

Jorma Uotinen toimii Lauantai-illan tanssien isäntänä.

Valaistus on hämärämpi ja tilaa on raivattu, jotta tanssiparit

pääsevät vauhtiin.

Saavutettiinko saavutettavuus?

Materiaali opinnäytetyötä varten on nyt kerätty ja jäljellä

on tulosten kirjoittaminen. Kuinka Pori Folk onnistui saavutettavuudessa?

Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi hyvin

järjestetty ja onnistunut tapahtuma. Internetsivuilla oli informoitu

tapahtumista selkokielellä, suomeksi, ruotsiksi ja

myös kuvailutulkkaamalla. Sivuja oli myös mahdollista lukea

apulaitteilla. Korsmanin pihaan ja Kehräämöön oli esteetön

pääsy. Eri kohdeyleisöt oli myös otettu hyvin huomioon.

Syksyn aikana käyn koko materiaalin

läpi ja kirjaan tarkat

tulokset. Aihe on ollut mielenkiintoinen

ja toivon, että työni

kautta esteettömyyttä ja saavutettavuutta

parannetaan taas

vähän kerralla.

Reetta-Kaisa Vento on Pori Folkfestivaalille

lopputyötään tekevä

fysioterapian opiskelija Satakunnan

ammattikorkeakoulusta.

Päällimmäiseksi

mielikuvaksi jäi hyvin

järjestetty ja onnistunut

tapahtuma.

Vanhoihin rakennuksiin ei aina pääse esteettömästi.

Maalaukset kadulla johdattelivat Eetunaukiolta Kulttuuritehdas Kehräämöön.

Pori Folk –kaupunkifestivaali nosti saavutettavuuden vuoden 2012 tärkeäksi teemaksi. Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa –hankkeen tuella

festivaalin kotisivuille luotiin saavutettavuussivusto, josta löytyivät mm. tapahtumapaikkojen kuvailutulkkaukset ja selkokielinen ohjelma. Lisäksi

jokaisesta yhdeksästä tapahtumapaikasta laadittiin esteettömyysinfo ja mm. opasteiden määrää lisättiin ja informatiivisuutta parannettiin.

Hankkeen ohjelma löytyi myös englanniksi ja ruotsiksi.

16 17


Ystäväpassi tukee erityisryhmiä

kulttuuripalveluissa

Tuuli Saarni, Yamk opiskelija

Ystäväpassi-hanke pyrkii edistämään esteetöntä pääsyä kulttuuri- ja taidepalvelujen pariin Satakunnan alueella.

Ystäväpassin avulla avustaja pääsee maksutta kulttuuritapahtumiin avustamaan passin haltijaa.

Lisälukemisto

Hankkeet

Avara museo: http://www.museoliitto.fi/avaramuseo

Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa – Porin kulttuuritoimi veturina:

http://www.pori.fi/kulttuuri/kulttuurisaavutettavaksisatakunnassa-hanke.html

Ajatus Ystäväpassista nousi Kulttuuri saavutettavaksi

-hankkeesta syksyllä 2011. Idea eteni nopeasti

Porin kaupungin kulttuuritoimen ja Satakunnan

ammattikorkeakoulun yhteistyössä. Satakunnan

taidetoimikunta myönsi Ystäväpassi-hankkeelle apurahan,

ja toiminta aloitettiin toukokuussa. Hanke päättyy elokuun

loppuun 2012. Pilottihankkeessa haettiin erilaisia käyttäjäryhmiä

yhteistyökumppaneiksi ja jonkin verran alueen kulttuuripalvelujen

tuottajia mukaan.

Ystäväpassin käyttäjäryhmiksi valittiin mielenterveyskuntoutujat,

kehitysvammaiset, työperäiset maahanmuuttajat

sekä SAMDY ry:n jäsenet, joita ovat mm. autistit, dysfaatikot

ja lukivaikeushenkilöt. Näillä kohderyhmillä on erilaisia esteitä

tarjolla olevien kulttuuripalvelujen käyttämisessä, joten

yhteistyökumppanit ovatkin olleet erittäin innostuneita

hankkeesta ja huomanneet ystäväpassin tarpeellisuuden.

Erityisryhmiksi mielletään helposti apuvälineiden kanssa liikkuvat

henkilöt, mutta esimerkiksi voimakas lukihäiriö voi olla

liian korkea kynnys lähteä kulttuuritapahtumiin yksin.

Satakunnan alueella kulttuuripalvelujen tarjontaa on runsaasti,

ja erityisesti kesällä saa nauttia monipuolisesti mm.

kesäteatterista ja konserteista ympäri maakunnan. Yhteydenottoja

kulttuuri- ja taidepalvelujen järjestäjiin tehtiin useita

kymmeniä. Erityisesti pienet kesäteatterit lähtivät avoimin

mielin hankkeeseen mukaan, yhdestä jopa otettiin itse yhteyttä

passitoiminnan suunnittelijoihin, jotta pääsevät mukaan.

Hankeaika rajoitettiin kesäaikaan, joten osa kulttuuri- ja

taidepalveluista jäi pois lomakauden vuoksi. Erittäin merkittävä

asia oli Porin kaupungin kulttuuripalvelujen mukaan

saaminen. Suuret tapahtumajärjestäjät olivat kiinnostuneita

18

hankkeesta, mutta aika ja organisointi rajoittivat heitä. Monilla

potilasjärjestöillä on myös omia avustajapasseja käytössä

joihinkin tapahtumiin, myös moni kulttuuri- ja taidepalvelujen

tuottaja kertoi jo toimivansa ystäväpassihengen

mukaisesti eli avustaja on päästetty veloituksetta.

Satakunnan Ammattikorkeakoulun viestintä- ja projektisihteeri

Maija Hannukainen teki Ystäväpassi-hankkeesta

posterin Tampereella pidetyille TerveSos-messuille, jossa fysioterapiaopiskelijat

kävivät hanketta esittelemässä. Posteri

valittiin messujen yleisöäänestyksessä parhaaksi ja se palkittiin

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kirjapalkinnolla.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelija tutkii opinnäytetyönään

Ystäväpassi-hanketta ja sen hyvinvointivaikutuksia.

Opinnäytetyössä kerätään tietoa passin käyttäjiltä sekä palvelujen

tarjoajilta. Saadun tiedon perusteella luodaan maakunnallinen

toimintamalli Ystäväpassista, mikä palvelee laadukkaasti

käyttäjiään ja palvelun tarjoajia.

Ystäväpassi-hankkeen päättyessä saadaan kerättyä käyttäjien

ja palveluntuottajien kokemuksia passin käytöstä ja

toimivuudesta. Kiinnostavaa on, paljonko passia on kesän

aikana käytetty ja mitä mahdollisia kehittämiskohteita sen

käytössä on havaittu. Hankkeella on mahdollisuus jatkossa

toimia laajemmin sekä käyttäjäryhmien että palvelutarjonnan

suhteen, jos sopiva jatkaja tai rahoitus toiminnalle löydetään.

Valtakunnallinen Vammaisneuvosto on jo ilmaissut

kiinnostuksensa toimintaan.

Tuuli Saarni on Satakunnan ammattikorkeakoulun ylemmän amk-tutkinnon

opiskelija, joka tutustui Ystäväpassi-hankkeeseen opintoihin

liittyvän esteettömyys-kurssin aikana.

Tunnemyrsky: http://www.sekk.fi/tunnemyrsky.htm

Ystäväpassi : http://www.samk.fi/ystavapassi

Julkaisut ja tietopankit

Malmivirta, Helena & Taivainen, Anu (toim.) 2012: Merkittävien ihmisten yhteiskunta.

Hymykuopat-hanke kunnan tarpeisiin vastaajana.

http://www.salo.fi/attachements/2012-05-28T11-30-2692.pdf

Kulttuuria kaikille –tietopalvelu

http://www.kulttuuriakaikille.info/

Pori Folk –kaupunkifestivaalin saavutettavuus 2012

http://www.pori.fi/kulttuuri/porifolk/saavutettavuus.html

Saavutettava.fi –sivuston kirjoituksia saavutettavuudesta ja

web-standardeista

http://saavutettava.fi/

Saavutettavuus, tietopaketit ja oppaat (sivusto sisältää useita julkaisuja kulttuuripalveluiden

saavutettavuudesta)

http://www.kulttuuriakaikille.info/saavutettavuus_tietopaketit_ja_oppaat

Satakunnan tietopankki, tietoa maahanmuuttajille

http://www.satainfo.fi/

19


20

Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, Hallituskatu 9A, 28100 Pori

kulttuuri@pori.fi, www.pori.fi/kulttuuri

More magazines by this user
Similar magazines