10.06.2015 Views

yritys_hyva_voittajat_2015_web

yritys_hyva_voittajat_2015_web

yritys_hyva_voittajat_2015_web

SHOW MORE
SHOW LESS

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.

Yritys<br />

Hyvä<br />

<strong>2015</strong><br />

VOITTAJAKIRJOITUKSET<br />

JA -RYHMÄTYÖT


YRITYS HYVÄ <strong>2015</strong><br />

voittajakirjoitukset ja -ryhmätyöt<br />

Toimitus ja taitto<br />

Annika Jokinen, Kehittämiskeskus Opinkirjo<br />

Kirjoitusten luonnehdinnat<br />

Anne Helttunen, Äidinkielen opettajain liitto<br />

Ryhmätöiden luonnehdinnat<br />

Saana Palamaa, Kehittämiskeskus Opinkirjo<br />

Kustantaja<br />

Yksityisyrittäjäin Säätiö<br />

Julkaisija<br />

Kehittämiskeskus Opinkirjo<br />

Paino<br />

Unigrafia Oy, Helsinki <strong>2015</strong>


Sisällys<br />

SARJA 1 - Yrityskylä, 6.luokka<br />

Yrityskylä menestyy hyvin, Ava Dunn................................................................................ 7<br />

Päiväni päätoimittajana, Matilda Härkönen......................................................................... 9<br />

Hyvä luokkahenki, Katri Kantola........................................................................................ 11<br />

Asenne ratkaisee, Miisa Mäkelä.......................................................................................... 13<br />

Eetun tarina, Milla Pesonen................................................................................................. 15<br />

SARJA 2, 9.luokka<br />

Rohkenen yrittää, Suvi Ahonen.......................................................................................... 18<br />

Polkupyöräkauppa 87’, Alexander...................................................................................... 20<br />

Äidiltä tyttärelle, Taru Hirvensalo....................................................................................... 22<br />

Tämän minä osaan!, Kirsi Komulainen............................................................................... 26<br />

Tiistai, Lili-Ann Kuumeri....................................................................................................... 28<br />

Vastoinkäymisistä tuli bisnes, Adolfina Lehtonen.............................................................. 30<br />

Muutimme maailmaa, Elias Mattila.................................................................................. 32<br />

Kuntoa ja hyvää oloa kaikille, Henniina Meriläinen........................................................... 34<br />

Tämän minä osaan! ”Luisteluvalmennusta Elias Vuorion tapaan”, Elias Vuorio.......... 36<br />

Rohkenen yrittää, Jenna Välimäki....................................................................................... 39<br />

SARJA 3, Lukio<br />

Lupaus unelmastasi, Jenny Lehtosaari................................................................................ 43<br />

Yrittämisen yliannostus vai yliarvostus? Juliane Moilanen ............................................. 46<br />

Lapsen kengistä aikuisen saappaisiin, Iida Ranta-Nilkku................................................ 48<br />

SARJA 4, Ammatillinen oppilaitos<br />

Matka sukupolvelta toiselle, Jonna Elo.............................................................................. 51<br />

Verkkomyynti kehittyy ja valloittaa, Jukka Piippo............................................................ 53<br />

Tämän minä osaan, Ellen Tahkola...................................................................................... 55<br />

SARJA 5, Ryhmätyöt<br />

Hyvä <strong>yritys</strong> -dokumentti, Tampereen yhteiskoulun lukiolaiset........................................... 58<br />

Jyvistä jauhoiksi, Keudan ammattiopisto, Mäntsälä, maatalousalan opiskelijat.................. 62<br />

Lasten hyväksi Oy, Ahmon koulun 8.luokan luovan kirjoittamisen ryhmä.......................... 67<br />

Päiväkodin teemapäivä, Vanttilan koulun 9.luokkalaiset.................................................... 72


Lukijalle<br />

Yritys Hyvä <strong>2015</strong> -kilpailu kokosi yhteen lähes tuhannen nuoren ajatuksia yrittäjyydestä<br />

ja yritteliäisyydestä. Peruskouluun ja toiselle asteelle suunnattuun kilpailuun lähetettiin<br />

yhteensä 582 kirjoitusta ja 40 ryhmissä toteutettua projektityötä.<br />

Ensimmäinen Yritys Hyvä käynnistyi 1985 ja vuonna <strong>2015</strong> vietetään kilpailun 30-vuotisjuhlavuotta.<br />

Aikana, jolloin Yritys Hyvä syntyi, Suomessa ei ollut muita koulussa toteutettavia<br />

yrittäjyyttä käsitteleviä hankkeita tai kokonaisuuksia. Yritys Hyvää onkin<br />

pitäminen ensimmäisenä suomalaisena yrittäjyyskasvatuksen sisältönä, joka viitoitti<br />

suuntaa tavalle, jolla yrittäjyyttä ja myös muita yhteiskunnallisia teemoja voitaisiin<br />

yhdistää koulujen opetukseen. Vuonna 1994 yrittäjyys saatiinkin ensimmäistä kertaa<br />

perusopetuksen opetussuunnitelmiin aihekokonaisuutena.<br />

Yritys Hyvään osallistuu vuosittain noin 15 000 nuorta, joista loppukilpailuun pääsee<br />

noin 1000. Kilpailun 30-vuotisen historian aikana siihen on siis osallistunut jo satoja<br />

tuhansia nuoria. Kilpailu onkin kirjoituskilpailuna edelleen Suomen suurin.<br />

Yritys Hyvään osallistumista vuonna <strong>2015</strong> innosti juhlavuoden kunniaksi järjestetyt<br />

luovan kirjoittamisen työpajat, joiden vetäjänä toimi kirjailija Terhi Rannela. Työpajat<br />

järjestettiin 9.luokkalaisille viidellä eri koululla ympäri Suomea ja niissä nuoret<br />

pääsivät kunnolla tuulettamaan ajatuksiaan ja ideoita paperille. Rannelalla oli myös<br />

ennestään omakohtaista kokemusta Yritys Hyvästä, hän nimittäin on osallistunut<br />

itsekin kilpailuun vuonna 1996. Rannelan kirjoitus palkittiin tuolloin luokkansa parhaana<br />

ja kilpailuun osallistumisen ja siinä menestymisen merkitystä nuoren elämään<br />

nykypäivänäkin kuvastaa hyvin Rannelan Läpi yön uutuusromaanin päähenkilön<br />

päiväkirjamerkintä: ”Toivon silti, että kirjoitus menestyy valtakunnallisessa kilpailussa.<br />

Se olisi jotain elämää suurempaa: tunnustus!” Läpi Yön kertoo 15-vuotiaasta tytöstä,<br />

jonka kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi.<br />

Voittajakirjoituksia valittiin tänä vuonna kirjoitussarjoista yhteensä 21 ja<br />

voittajaryhmätöitä neljä. Yritys Hyvä <strong>2015</strong> <strong>voittajat</strong> palkitaan Helsingin Messukeskuksessa<br />

22.toukokuuta <strong>2015</strong>. Kirjoitussarjojen <strong>voittajat</strong> palkitaan 100 ja 500 euron rahapalkinnoin,<br />

ryhmätyösarjassa voittaneet ryhmät 1000 euron rahapalkinnoin.<br />

Tähän kirjaan on koottu kaikki vuoden <strong>2015</strong> voittajakirjoitukset ja ryhmätyöesittelyt.<br />

Hyviä lukuhetkiä!


SARJA 1 - YRITYSKYLÄ<br />

6.LUOKKA<br />

6


“Perusteellinen ja selkeä<br />

selostus Yrityskylä-toiminnasta,<br />

siitä miten se toteutetaan ja<br />

minkälaista se on osallistuvan<br />

oppilaan kannalta. Teksti tarjoaa<br />

sekä tietoa että tunnelmia<br />

välillä asiallisesti, välillä vähän<br />

vapaammin pohtien.”<br />

Yrityskylä menestyy hyvin<br />

Ava Dunn<br />

Oulu International School<br />

Tämä essee kertoo Yrityskylästä ja sen tarjoamasta opista tulevaa elämää varten. Toivon,<br />

että esseeni voisi tarjota vinkkejä Yrityskylään meneville ja mahdollisesti auttaa<br />

Yrityskylä-konseptin leviämisessä myös muihin maihin. Tulen kertomaan oman mielipiteeni<br />

Yrityskylästä ja kerron myös omasta <strong>yritys</strong>kyläkokemuksestani. Puhun työn eri<br />

tasoista ja niiden tärkeydestä. Puhun lisäksi erilaisten <strong>yritys</strong>ten tärkeydestä ja miten<br />

ne vaikuttavat toisiinsa. Aion myös antaa esimerkkejä siitä, miten Yrityskylää voitaisiin<br />

parantaa. Tässä esseessä tulen pohtimaan paljon <strong>yritys</strong>kyläidean menestystä ja miksi<br />

sen pitäisi laajentua muuallekin. Aloitan kertomalla perustietoa <strong>yritys</strong>kylästä Suomessa.<br />

Suomessa toimii kahdeksan kiertävää <strong>yritys</strong>kylää, joissa vierailee neljäkymmentätuhatta<br />

oppilasta vuosittain. Yrityskylien on helppo siirtyä paikasta toiseen, sillä yritykset<br />

ovat rakennettu osista jotka voidaan ottaa palasiksi ja laittaa uudelleen yhteen. Tämän<br />

takia täytyy olla varovainen, ettei juokse ja kaada vahingossa seinää. Yrityskylässä on<br />

noin kaksikymmentä <strong>yritys</strong>tä, jotka ovat melko tärkeitä oikeassa elämässä, kuten esimerkiksi<br />

posti, pankki, ravintola, jätekeskus, ruokakauppa, terveystalo ja kaupungintalo.<br />

Yrityskylä on siis kuudesluokkalaisille tarkoitettu paikka, jossa opitaan työelämästä<br />

ja ollaan yhtenä päivänä tavallaan aikuisia. Siellä opitaan muun muassa laskuista ja<br />

kauppojen tekemisestä. Tämä kuvaukseni saattaa kuulostaa aika tylsältä, mutta Yrityskylä<br />

on mahtava paikka ja siellä on tosi hauskaa. Usein haluaisin vain mennä sinne<br />

takaisin koulun sijasta.<br />

Yrityskylä on menestynyt Suomessa ja ymmärrykseni mukaan suurin osa oppilaista<br />

on nauttinut kokemuksestaan. Yrityskylä palkittiin viime vuonna maailman parhaaksi<br />

koulutushankkeeksi. Sen jälkeen kansainvälinen kiinnostus on huomattavasti suurentunut.<br />

Yrityskylässä käydään nyt melkein joka viikko tutustumassa ulkomailta, ja<br />

kiinnostusta on ollut ympäri maailman. Afrikassa ja Aasiassakin mietitään Yrityskylän<br />

tekemistä, mutta Ruotsin kanssa ollaan suunnitelmissa edetty eniten. Ruotsissa suunnitellaan<br />

kiertuetta jo ehkä tälle vuodelle. Yrityskylällä on laajentumistoiveita ainakin<br />

kaikkiin Pohjoismaihin. Minusta on tosi hyvä juttu, että Yrityskylä menestyy ja sen kannattaisi<br />

ehdottomasti laajentua myös muualle maailmaan.<br />

Yrityskylään valmistaudutaan kymmenellä oppitunnilla, jossa opitaan enimmäkseen<br />

työhön liittyvää sanastoa merkityksineen sekä tutustutaan palkanmaksuun ja vero-<br />

7


tukseen. Oppitunneilla täytetään erityistä tehtäväkirjaa. Jokaiselle Yrityskylään osallistuvalle<br />

luokalle, lähetetään muutamia työvaihtoehtoja, joista oppilas päättää minne<br />

haluaa, jonka jälkeen opettaja tekee viimeisen päätöksen siitä, kuka menee minne.<br />

Ensimmäisenä Yrityskylässä kaikki kokoontuvat ja ohjaajat kertovat mitä pitäisi odottaa<br />

päivästä. Jokaisella yrityksellä on lisäksi ohjaaja avustamassa aina kun tarvitsee. Eri<br />

asemassa työskenteleville annetaan erilaisia työtehtäviä. Kaikki saavat omat työvuorot<br />

ja tauot. Tauoilla voi syödä lounasta tai ostaa kaikenlaista palkalla. Alussa kaikki<br />

yritykset hakevat lainan pankista. Päivän kuluessa yritykset saavat laskuja, maksavat<br />

laskuja, lähettävät laskuja, myyvät, ja toimitusjohtajat kokoontuvat välillä kertomaan<br />

miten omassa yrityksessä sujuu.<br />

Nyt aion kertoa omasta Yrityskyläkokemuksestani ja annan neuvoja <strong>yritys</strong>kylään meneville.<br />

Luokkani sai neljä eri <strong>yritys</strong>vaihtoehtoa. Minä toivoin pääseväni Martelaan<br />

sisustussuunnittelijaksi, mutta minut laitettiin yllätyksekseni kyseisen yrityksen toimitusjohtajaksi.<br />

Minua jännitti olla johtajan roolissa. Päivän kuluessa minulle selvisi,<br />

että tykkään olla johtajan roolissa ja että minusta on mukavaa puhua yleisön edessä.<br />

Uskon, että Yrityskyläkokemus voi olla suureksi avuksi tulevaisuudessa. Yrityskylässä<br />

en vain oppinut laskuista ja kauppojen tekemisestä. Ennen en olisi uskaltanut paljon<br />

puhua ison yleisön edessä ja tehdä yhteistyötä tuntemattomien kanssa, mutta Yrityskylä<br />

on tuonut minulle rohkeutta. Hyödyllisiä neuvoja <strong>yritys</strong>kylään on tietenkin olla<br />

ystävällinen muille. Suosittelen myös sitä, että käyttäkää palkkanne, koska ette saa sitä<br />

kotiin päivän jälkeen. Yrityskylässä voi ostaa hienoja asioita, kuten ruokaa ja vaikka<br />

työkaluja. Itse en muistanut käyttää koko palkkaa, mutta älkää te muut tehkö samaa<br />

virhettä.<br />

Pienenä yhteenvetona voisin todeta, että mielestäni Yrityskylä on mahtava keksintö<br />

ja kannatan idean levittymistä myös muihin maihin. Itse en tiedä ketään, joka ei olisi<br />

pitänyt Yrityskylästä. Vaikka esimerkiksi johtaja saa enemmän palkkaa, on kaikkien<br />

työ ihan yhtä tärkeää. Eihän siitä tulisi mitään, jos kaupassa ei vaikka olisi myyjää.<br />

Olen aina ajatellut, että laskut ja tällaiset asiat ovat aivan tyhmiä ja tylsiä, mutta nyt<br />

käsitykseni näistä asioista on parempi. Oli mukavaa päästä Martelaan, koska haluaisin<br />

ehkä olla aikuisena jonkinlainen muotisuunnittelija. Vaikka Martela onkin huonekalukauppa,<br />

kuului työhön myös paljon esteettistä suunnittelua. En keksi Yrityskylästä paljon<br />

parantamisen aihetta, mutta tulevaisuudessa olisi mukavaa, että sinne tulisi lisää<br />

yrityksiä. En ollut ymmärtänyt aiemmin, kuinka tärkeitä eri yritykset ovat toisilleen ja<br />

miten ne toimivat yhdessä. Jos Yrityskylä laajentuu muualle, se voisi vaikuttaa muidenkin<br />

lasten tulevaisuuteen. Olisi mahtavaa jos Yrityskylä pääsisi leviämään köyhempiinkin<br />

maihin. Uskon, että he nauttisivat ja hyötyisivät siitä paljon. Työ voi olla tosi<br />

mukavaa ja nykyään odotan enemmän tulevaisuutta enkä huoli paljon siitä, että olisi<br />

kiva olla aina lapsi, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Lopuksi haluaisin sanoa, että minusta on<br />

tosi hyvä idea opettaa nuorille enemmän työstä ja toivon, että Yrityskylä voisi jatkua<br />

pitkään ja jatkaa matkaa vuoristorataa ylöspäin.<br />

8


“Mukavasti ja analyyttisesti<br />

yhtä Yrityskyläpäivää kuvaava<br />

tarina. Kirjoittaja vietti päivän<br />

sanomalehden päätoimittajana, hän<br />

kertoo johdonmukaisesti ja selkeästi<br />

miten valmistui tehtävään, miten<br />

selviytyi siitä ja mitä sai oppia.”<br />

Päiväni päätoimittajana<br />

Matilda Härkönen<br />

Kirkonkylän alakoulu, Muhos<br />

Toimin Yrityskylässä Kalevan päätoimittajana. Olin siis yritykseni johtaja, ja vastuu<br />

kaikesta työntekijöideni toiminnasta oli minulla. Minun täytyi huolehtia siitä, että kaikki<br />

tehtävät tehtiin, ja lehti oli valmis ajoissa. Pidin henkilökuntakokouksia, ja solmin<br />

sopimuksia. Yrityksemme talous- ja henkilöstöpäällikkö oli pois, joten jouduin hoitamaan<br />

osan hänen töistään, kuten palkkojen maksun. Ammattikuvauksessa sanottiin,<br />

että päätoimittajan on pidettävä ”langat käsissään” ja pysyttävä aikataulussa. Ja niitä<br />

taitoja todella tarvitsi, sillä lehden tekemiseen ja kaikkeen muuhun oli aikaa vain muutama<br />

tunti. Tein useasti listan tekemättömistä töistä, jotta niiden hahmottaminen olisi<br />

helpompaa, ja mitään ei varmasti jäisi tekemättä.<br />

Yrityksen johtaminen oli mielessäni siitä saakka, kun saimme ensimmäisen kerran<br />

kuulla Yrityskylästä. Aluksi tarkoitukseni ei ollut ryhtyä Kalevan päätoimittajaksi,<br />

mutta luokallemme annetuista yrityksistä se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Hain<br />

ensin toimittaja-kuvaajaksi, mutta minut siirrettiin päätoimittajaksi, sillä kukaan ei<br />

ollut hakenut paikkaa. Vaikka aluksi ratkaisu tuntui vähän hankalalta, se osoittautui<br />

todella hyväksi, sillä opin ammatissani takuulla enemmän, kuin olisin oppinut jossakin<br />

toisessa työssä. Pidän kovasti johtamisesta, mutta en kuitenkaan halua tehdä kaikkia<br />

päätöksiä itse, sillä mielestäni on hyvä kuulla useita näkökantoja asioihin, ja antaa<br />

työntekijöiden vaikuttaa ratkaisuihini. Yritin olla mahdollisimman paljon apuna kahdelle<br />

toimittajalle, joiden tehtävänä oli saada lehteen juttuja ja kuvia, sillä yhden työntekijän<br />

puuttuessa myös heillä oli ylimääräistä hommaa. En tietenkään voinut lähteä<br />

kuvaamaan tai haastattelemaan, sillä se ei kuulunut työnkuvaani, mutta autoin heitä<br />

juttujen ideoimisessa ja kirjoittamisessa.<br />

Vaikka en tehnyt vapaa-ajalla oikeastaan töitä, suunnittelin kuitenkin valmiiksi joitain<br />

juttuja ja tehtäviä, joita seuraavalla työvuorolla oli tehtävänä. Yhden työntekijän puuttuessa<br />

kiire oli todella kova. Esimerkiksi hänen työterveystarkastukseensa minun täytyi<br />

lähettää toinen toimittaja-kuvaaja, jotta terveystalon suunnitelmat eivät menisi sekaisin.<br />

Tästä johtuen yhden jutun toimittaminen jäi seuraavaan työvuoroon, jolla olisi<br />

pitänyt tehdä jo seuraavaa sivua. Yrityksessämme yhteistyö toimi loistavasti, ja kaikki<br />

lehteen liittyvät päätökset teimme yhdessä. Esimerkiksi mainosten ja juttujen paikat<br />

lehdessä päätimme yhdessä, jotta välttäisimme sekaannukset. Teimme lehteä usealla<br />

koneella samaan aikaan, joten pahimmassa tapauksessa olisimme saattaneet tuhota<br />

jonkun toisen työn. Kukaan meistä ei joutunut missään vaiheessa tekemään ratkaise-<br />

9


via päätöksiä yksin. Yhteistyö on tärkeä osa asioiden toimimisessa muuallakin kuin<br />

Yrityskylässä, joten päivä oli meille kaikille hyödyllinen tulevaisuuttamme ajatellen.<br />

Näin jälkeenpäin mietittynä päivä oli yksi elämäni hyödyllisimmistä. Opin asioita, joita<br />

ei olisi voinut oppia vain lukemalla kirjasta. On hienoa, että saimme näin upean mahdollisuuden<br />

oppia asioita hyvin ainutlaatuisella tavalla. Uskon, että tulen hyötymään<br />

päivästä Yrityskylässä tulevaisuudessa.<br />

10


Hyvä luokkahenki<br />

Katri Kantola<br />

Nuolialan koulu, Pirkkala<br />

“Hyvä luokkahenki on kuin<br />

piirakka, parhaimmillaan se on<br />

herkullinen, mutta se voi myös<br />

epäonnistua pahasti. Hauska ja<br />

havainnollinen teksti pohdiskelee<br />

luokkahenkeä, kiusaamista ja<br />

erilaisia oppilaita oivaltavasti ja<br />

kiihkoilematta.”<br />

Sen tuntee luissa ja ytimissä. Se on näkymätöntä, mutta silti helppo huomata. Sen<br />

vuoksi kannattaa taistella ja sitä varten pitää antaa uhrauksia. Se asia on hyvä luokkahenki.<br />

Hyvä luokkahenki syntyy ystävyyden lämmössä. Eniten tarvitsee suvaitsevaisuutta ja<br />

aikaa. Se on tärkeää, koska hiljaa hyvä tulee. Ei toisia (saati itseään uudessa ryhmässä)<br />

opi tuntemaan sekunnissa. En siis tarkoita, että pitäisi vain istua pulpeteissa, katsoa<br />

kelloa ja odottaa, että aika kuluu. Päin vastoin. Täytyy tehdä monia juttuja, yhdessä,<br />

koulussa ja vapaa-aikana. Täytyy luoda luottamus ja yhtenäisyyden tunne.<br />

Ei mikään luokka voi olla paras eikä täydellinen. Toisten luokkien vahvuus on luova<br />

työ, toisten nopeus. Toisissa luokissa on monta ihmistä, toisissa vain muutama. ja ne<br />

ovat täynnä erilaisia (ja vähän vähemmänkin erilaisia) ihmisiä, joilla jokaisella on vahvuutensa<br />

ja heikkoutensa. Sitä voisi verrata vaikka marjapiirakkaan. Siinä on monia<br />

aineksia, jotka ovat toistensa vastakohtia (kuten esimerkiksi makea sokeri ja happamat<br />

karpalot). Mutta silti niistä syntyy herkullinen piirakka.<br />

Mutta piirakkakin voi epäonnistua. Se on sen huono puoli. Samoin jokaisella oppilaallakin<br />

on joku huono puoli taikka tapa. Mutta siitä ei saa välittää. Olen varma, että<br />

jokaisella luokalla on ainakin yksi, joka unohtelee muita enemmän. Ja yksi, joka pärjää<br />

kokeissa vähän huonommin kuin toiset. Ja yksi leuhkija. Ja yksi möläyttelijä. Mutta<br />

pitää vain tutustua syvemmin, jotta toisesta voi huomata uusia ja hyviä puolia. Ehkä<br />

se ainainen unohtelija auttaa muita niin kovasti, että unohtaa huolehtia omista asioistaan?<br />

Tai jospa se möläyttelijä yrittää vai olla hauska? Myönteinen ajattelu ja toisen tilanteeseen<br />

itsensä asettaminen auttaa kestämään ne huonot puolet paremmin, vaikkei<br />

se todellakaan ole aina helppoa. Mutta jos luokkahenki on teräskunnossa, pikku vikoja<br />

ei edes huomaa.<br />

Me kaikki tiedämme, mitä koulukiusaaminen on. Kaikki tietävät, että niin ei saa tehdä<br />

ja että se satuttaa. Mutta kun kovasti haluaa, niin miten sitä voi ehkäistä ja miten siltä<br />

voi suojautua? En usko, että ihan joka apteekista löytyy rokote koulukiusaamista vastaa.<br />

Ja pitäisi olla kyllä varsinainen superimuri, jos haluaa imuroida koulukiusaamisen<br />

maailmasta. Silloin pitäisi kyllä imuroida kaiken maailman WhatsAppit, Instagramit ja<br />

muut (vaikkei niillä tapahtuva kiusaaminen tapahdukaan koulu pihalla, kuten vaikka<br />

11


30 vuotta sitten, se kiusaaja voi silti olla se rinnakkaisluokan tyttö tai poika). Se voi tapahtua<br />

niissä WhatsApp-ryhmissä ihan huomaamatta, kun ensimmäinen sanoo jotain<br />

ihan vitsillä vaan, niin toinen ottaa sen niin vakavasti, että muistaa sen lopun ikäänsä.<br />

Minusta tuntuu, että jos hautakiviin kirjoitettaisiin ihmisten kuoltua, että ”koulukiusaaja”<br />

tai ”koulukiusattu”, veikkaan, että jälkimmäisen haudalla olisi ainakin viisi kertaa<br />

enemmän kynttilöitä. Että sitä sietää miettiä!<br />

Hyvä luokkahenki on siis varmaan paras lääke koulukiusaamiseen ja yksi koko peruskoulun<br />

tärkeimmistä asioista.<br />

12


“Mitä tarvitaan hyvään<br />

yhteishenkeen? Teksti pohtii<br />

raikkaasti ja jalat maassa sitä,<br />

mistä muodostuu koululuokan<br />

yhteishenki, mitkä ovat sen<br />

mahdolliset ongelmat ja miten<br />

niihin tulisi suhtautua. Positiivista<br />

realismia henkivä teksti on valmis<br />

kolumni mihin tahansa lehteen.”<br />

Asenne ratkaisee<br />

Miisa Mäkelä<br />

Päivänkehrän koulu, Espoo<br />

Erilaisia yhteisöjä on monenlaisia. Kaikki me kuulumme johonkin yhteisöön. Lapset,<br />

vanhemmat, opettajat ja valmentajat. Me kaikki olemme yhteisön tärkeitä jäseniä.<br />

Yhteisössä ollaan yhdessä, kannustetaan muita ja ollaan tukena, kun jalat meinaavat<br />

pettää.<br />

Yksi tärkeimmistä yhteisöistämme on koululuokkamme. Luokkia on erilaisia. Siellä voi<br />

olla monenlaista eripuraa tai jopa monenlaisia kiusaajia. Yleisimmät kiusaajat ovat<br />

ne, jotka satuttavat muita ja ovat kuin luokan oma piru. Jotkut meistä eivät halua olla<br />

ilkeitä ja jättää niitä joskus parantumattomiakin arpia. Kenenkään ei kuuluisi kantaa<br />

kaunaa asioista, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Se kaikkien täytyy ymmärtää.<br />

Siis, vaikka joskus särkeekin, ei kannata antaa asian masentaa. Pitää jatkaa ja tehdä<br />

selväksi, että kaikilla on oikeus olla oma lumoava itsensä. Olen itse kokenut kaiken<br />

sen, joka satuttaa ja jättää ikuiset arvet mieleen ja sydämeen, mutta nyt luokkani on<br />

mitä ihanin. Erimielisyyksiä on aina, mutta meidän luokassamme haavat paranevat<br />

nopeasti, sillä emme anna erimielisyyksien haitata luokamme tärkeintä ominaisuutta,<br />

luokkahenkeä.<br />

Resepti hyvään luokkahenkeen on erittäin yksinkertainen. Ripaus hyvää tahtoa, teelusikallinen<br />

ystävyyttä, kauhallinen kauniita ajatuksia, litra kunnioitusta, muutama oikeutta<br />

ja muutama vastuuta. On tietenkin erittäin tärkeä ainesosa, jota ei sovi unohtaa.<br />

Nimittäin mukava aikuinen, joka johtaa luokkaa lempein ottein. Sitten pitää sekoittaa<br />

nämä kaikki ainesosat ja, voilà, täydellinen luokkahenki on leivottu.<br />

Sääntöjäkin aina tarvitaan. Elämähän olisi täyttä hullunmyllyä ilman niitä. Luokassakin<br />

pitää olla rajoja, sillä elämän myrskyistä ei selviäisi, jos ei olisi joitain rajoja. Eiväthän<br />

karitsatkaan pysy tietyssä paikassa ilman aitausta. Luokan tärkein sääntö on tietenkin,<br />

ettei saa kiusata, ei ajaa toisen elämää synkkyyteen. Oikeudetkin ovat tärkeitä<br />

luokkahengen kannalta. Luokassa yksi tärkeimmistä oikeuksista on saada sanoa oma<br />

mielipiteensä ja olla oma itsensä. Oikeuksien vastapainona pitää olla velvoitteita. On<br />

velvollisuus yrittää parhaansa, kuunnella ja kunnioittaa muita. Velvoitteet ovat myös<br />

erittäin tärkeitä luokkahengen kannalta.<br />

13


Jos luokasta ei kuitenkaan löytyisi näitä ihania ainesosia, voihan niitä ainesosia aina<br />

yrittää valmistaa. Ei se taivas niskaan putoa, jos kaikki eivät olekaan täydellisesti sopivia<br />

luokkahengen reseptiin. Jos on hyvä saamaan ystäviä, kannattaa aina yrittää luoda<br />

kaunista ja sopuisaa luokkahenkeä. Täytyy myös aina tukea sellaisia oppilaita, joita<br />

syrjitään, jotka on jätetty pimeään nurkkaan yksin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka<br />

kaikki kääntyisikin parhain päin. Pitää aina muistaa yrittää.<br />

Nimittäin asenne ratkaisee.<br />

14


“Koskettava ja kauniilla tavalla<br />

opettavainen tarina pienestä Eetupojasta,<br />

joka joutui kiusatuksi<br />

koulussa ja siitä, mitä sitten<br />

tapahtui. Teksti on taidokkaan<br />

novellimaisesti kirjoitettu ja sen<br />

rakenne on vetävällä tavalla<br />

dramaattinen.”<br />

Eetun tarina<br />

Milla Pesonen<br />

Narvan koulu, Vesilahti<br />

Kuva. Pieni poika istuu laiturilla. Toinenkin kuva, jossa tyttö kerää omenoita. Molemmat<br />

kuvat ripustettu Eetun seinälle. Ne olivat hänen piirtämiä. Sillä pojalla oli totisesti<br />

piirtämisen lahja. Eetu tuijotti kuvia. Hän ei haluaisi niiden olevan siinä, mutta äiti oli<br />

inttänyt, että taiteen pitää näkyä. Eetun mielestä kuvat olivat hyvin surullisia. Kuvan<br />

pojan isä oli juuri vajonnut raivoaviin aaltoihin, ja tyttö on joutunut menemään töihin<br />

jo nuorena pitääkseen perheensä hengissä. Surua. Sitä oli Eetun elämä täynnä. Mutta<br />

ei äiti sitä tiennyt.<br />

Ennen kaikki oli ollut hyvin. Eetu oli ollut koulussa keskivertoasemassa: ei suosittu,<br />

muttei myöskään kiusattu. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Äkillisesti, varoittamatta.<br />

Eetun piirrosvihko oli tippunut suoraan Kasperin jalkoihin. Kasper oli nopealla<br />

koripalloilijan kädellään napannut maassa lojuvan vihon. Siinä oli ollut silloin vielä<br />

iloisia kuvia - kukkia, iloa, naurua. Joten ei mennyt aikaakaan, kun kaikki kutsuivat<br />

häntä hihhuliksi tai joksikin muuksi yhtä omaperäiseksi. Eetu oli pudonnut keskivertosakista<br />

suoraan koko seiskaluokan pahimmiten kiusatuksi. Siltä se ainakin tuntui.<br />

Iloiset kuvat muuttuivat muutamassa päivässä surullisiksi ja ahdistaviksi. Kyyneliä.<br />

Niitä oli Eetun kasvoilla joka päivä. Mutta aina äidin tul-lessa hän pyyhki kyyneleet<br />

pois. Äiti ei saisi tietää. Hänellä oli jo tarpeeksi murehtimista. Isää Eetu tuskin koskaan<br />

näkikään. Siitä häntä nykyään eniten kiusattiinkin. "juoponlapsi" oli yleisin haukkumanimi<br />

koulussa. Kiusaajat takertuivat aina henkilökohtaisimpaan asiaan, ja repivät sen<br />

kappaleiksi.<br />

Tälläistä Eetu ajatteli matkalla kouluun. Melkein neljä kuukautta pelkoa, surua, vihaa.<br />

Yhden typerän vihkosen takia. Ja Kasperin.<br />

Ensimmäinen tunti. Uskontoa. Kaikki tuijottivat apaattisesti opettajan liikkuvaa suuta.<br />

Ei kukaan hänen jeesuspuheitaan oikeasti kuunnellut. Eetu vilkuili ympärilleen. Tässä<br />

huoneessa istuivat kaikki ne ihmiset, jotka olivat tehneet hänen elämästään helvettiä.<br />

Takimmaisessa rivissä istui Kasper, Niko ja Jesse. Nämä kolme poi-kaa olivat AINA yhdessä.<br />

Pojat olivat päättäneet, että heitä pitäisi kutsua jengiksi. Lapsellista. Ei kuitenkaan<br />

poikien mielestä, jotka saivat kuin saivatkin tahtonsa läpi. Sillä hetkellä, kuin<br />

taikaiskusta, heistä oli tullut "pahamaineinen" joukko, joka häiritsi tuntia ja kiusasi<br />

heikoimpia, kuten Eetua. Jos hän vaikka omistaisi viisi kiloa enemmän lihaksia, tai hän<br />

olisi kaksikymmentä senttiä pitempi niin... jossittelu ei kuitenkaan auta.<br />

Eeva ja Senni. He eivät olleet varsinaisessa jengissä, mutta kulkivat aina jengin mukana<br />

ja kikattivat vieressä jengin hakatessa niitä raukkoja, jotka sattuivat jäämään heidän<br />

15


tielleen. Kaikki pojat palvoivat Eevaa ja Senniä, eikä ihmekkään. He olivat hurjan kauniita.<br />

Mutta olin varma, että sen kaiken meikin takana olisi kamalia hirviöitä. Millainen<br />

ihminen muuten voisi vahingoittaa toista niin pahasti kuin nämä tytöt tekivät? Kaikki<br />

muut ihailivat tätä jengiä. Ketään ei kiinnostanut Eetun kärsimys. Ei ketään. Kuinka<br />

ihanalta se tuntuisikaan, jos joku puolustaisi, auttaisi häntä.<br />

Eetu havahtui, kun hänen korviinsa tunkeutui inhottava ääni. Kuin tuomion kello. Oli<br />

välitunnin aika.<br />

Eetu käveli koulun parkkipaikalle. Hän tiesi, että jengi odottaisi häntä siellä. Niin kuin<br />

joka aamu. Ajatus pakoon juoksemisesta houkutti, mutta hän ei voisi paeta ikuisesti.<br />

Viimeistään kiinni jää-dessä kävisi pahasti. Sitä määrää väkivaltaa Eetu ei varmasti<br />

kes-täisi, ei fyysisesti eikä henkisesti.<br />

"Kappas vaan, tavataan taas", Kasper härnäsi ja Niko nauroivat. Kasper jatkoi: "Mut<br />

heeei, sullahan on kiva pipo!" Samassa hän nappasi pipon Eetun päästä. "Anna se takas",<br />

Eetu sanoi ääni särähtäen. Niko matki Eetun värisevää ääntä: "Aaanna se takaaas."<br />

Pojilla näytti olevan hurjan hauskaa heitellessään pipoa toisillensa. Kasper heitti<br />

pipon Jesselle, ja Eetu salamannopeasti ryntäsi Jessen luo saadakseen piponsa takaisin.<br />

Turha toivo. Jesse tönäisi Eetun maahan ja hänen päänsä kolahti kovaan asfalttiin. Takaraivossa<br />

tuntui jotain tahmeaa. Eetu makasi avuttomana maassa.<br />

"Säälittävä <strong>yritys</strong>, ääliö", Niko ilkkui. Eetu raotti silmäänsä, ja huo-masi, että Eeva ja<br />

Senni olivat jo kadonneet parkkipaikalta. Hän sulki silmänsä ja valmistautui tulevaan.<br />

Mitään ei ehtinyt tapahtua, kun Eetu kuuli äänen: "Jättäkää se rauhaan!" Pojat käänsivät<br />

päänsä äänen suuntaan ja Eetu nosti päätään ja pakottautui avaamaan silmänsä<br />

uudestaan. Päässä tuntui kuin rautakanki olisi puristettu hänen päänsä ympärille.<br />

Oksetti. Mutta hän näki, kuka oli pysäyttänyt tämän kidutuksen. se oli Inka. Eetu ei<br />

tuntenut ketään ujompaa kuin Inka, ja silti hän oli siinä. "Oikeasti jätkät, antakaa olla",<br />

hän jatkoi hieman epävarmana. Ajattelin, että hän varmasti muuttaa mielensä ja lähtee<br />

pois. Kuitenkin yhtäkkiä Kasper sanoi irvistäen: "Ookoo, pitäkää hauskaa, rakastavaiset."<br />

Lähtiessään jenginsä kanssa hän vielä potkaisi Eetua mahaan. Sen jälkeen he<br />

lähtivät.<br />

Inka lähestyi Eetua varovasti. "Oletko okei?" hän kysyi. "Joo, mitä nyt yks reikä päässä ja<br />

sisuskalut murjottuna", Eetu vastasi varovasti hymyillen.<br />

Oikeasti Eetu oli enemmän kuin "okei". Takaraivosta tihkui vielä verta hiljalleen, mutta<br />

Inka oli tullut auttamaan häntä. Inka ojensi kätensä ja sanoi ilkikurisesti: "Tules nyt,<br />

ennen kuin vuodat kuiviin."<br />

Inka auttoi Eetun varovasti ylös ja he tuijottivat verilammikkoa hil-jaa. "Nyt ne jäävät<br />

kiinni. Ne eivät voi enää valehdelle itseään ulos tästä." Inka oli oikeassa. Jengin olisi<br />

pakko saada rangaistus. Vakava rangaistus.<br />

Jos tämä olisi elokuva, Eetu ja Inka olisivat kävelleet käsi kädessä auringonlaskuun.<br />

Mutta ei. Eetu kaatui lätäkköön. Inka alkoi nau-raa. Se ei ollut ilkeää naurua. Eetukin<br />

nauroi.<br />

Silloin hän tunsi sisällään lämpöä. Inka säteili kuin aurinko. "Aurinko on vihdoin tullut<br />

pilvien takaa piilosta", Eetu ajatteli. Hyvä niin. Se olikin ollut siellä aivan liian kauan.<br />

16


SARJA 2<br />

9.LUOKKA<br />

17


“Asiallinen ja kiinnostava kertomus<br />

vammaisurheilijoille vaatteita<br />

suunnittelevasta yrityksestä, jonka<br />

idea lähti arkisesta huomiosta<br />

Vuokatin teillä. Hyvin rakennettu<br />

teksti puhuttelee ja vakuuttaa.”<br />

Rohkenen yrittää<br />

Suvi Ahonen<br />

Tenetin koulu, Vuokatti<br />

Auton sisäikkunat täyttyivät huurusta ja pakkanen oli todella kireä. Olimme matkalla<br />

äitini kanssa Sotkamosta Vuokattiin päin. Pyörätiellä liikkui jalaton vammaishiihtäjä,<br />

jolloin äitini esitti oudon kysymyksen. Mistähän tällaiset ihmiset ostavat vaatteensa?<br />

Vammaisurheilijoille ja liikuntarajoitteisille ihmisille on erilaisia apujärjestöjä, mutta<br />

entäs heille suunnattu vaateketju? En ole vielä kuullut. Vammaisurheilijoita näkee liikkuvan<br />

paljon, ainakin täällä Sotkamon alueella, joten ajattelin liikeidean olevan kannattava.<br />

Amputaatiosta kärsineiden urheilijoiden hiihtokelkat tehdään aina mittojen<br />

mukaan, joten miksei sama pätisi vaatteisiin.<br />

Mietin monta pitkää vuotta asiaa. Uskalsin kyllä ottaa pieniä riskejä, mutta olisiko tämä<br />

liian suuri? Olin tavattoman epävarma siitä, että minusta voisi tulla yrittäjä. Henkinen<br />

hyvinvointini voisi myös olla koetuksella. Itseluottamukseni ei ollut korkeimmillaan, ja<br />

luulen, että nuoruusiän sotkut ja virheet mutkistaisivat vielä asioita. Onneksi ystäväni<br />

ja perheeni kannustivat minua yrittämään.<br />

Oli lähdettävä rahasta. Millä maksaisin kaiken? Onneksi pankki oli myönteinen ideaani<br />

kohtaan ja suostui antamaan lainan. Tiesin maksavani sitä vielä pitkään, mutta jos<br />

yritykseni toimii, asia helpottuu.<br />

Muutama ystäväni lähti myös tähän hankkeeseen mukaan ja saimme yhdessä vuokrattua<br />

tilat sopuhintaan. Tilasimme tuotteemme lähinnä suurilta urheiluvaateketjuilta.<br />

Oli hyvin vaikeaa etsiä valmistaja, joka tyydyttäisi asiakasryhmämme tarpeet. Päätimme<br />

siis muokata itse vaatteet asiakkaiden mittojen mukaan huomioiden esimerkiksi<br />

amputaation ja lyhytkasvuisuuden. Tuotteiden hinnat oli myös nostettava hiukan<br />

ylemmäs, jotta tuottoa alkaisi tulla.<br />

Aloitimme verkkokaupasta. Kun tuotto kehittyisi ja yrityksemme alkaisi menestyä,<br />

harkitsisimme vasta perinteistä kauppaliikettä. Tämä oli paras vaihtoehto, sillä kauppa<br />

tapahtuu mittatilaustyönä asiakkaan mukaan.<br />

Työntekijöistä oli pula, ja tein todella pitkiä päiviä. Olin hyvin väsynyt, eivätkä ajatukseni<br />

kulkeneet. Oli keksittävä ratkaisu, mutta uusiin työntekijöihin ei ollut varaa.<br />

Markkinoinnista löytyi ratkaisu. Ajattelin, että voisimme järjestää tuote-esittelyn suuressa<br />

kauppakeskuksessa. Lähdimme työstämään ideaa ja saimme paikan. Eihän siitä<br />

mitään tullut. Kaikki olimme ulkona mukavuusalueeltamme. Kauppa ei käynyt, eivätkä<br />

ihmiset edes vilkaisseet meitä. Markkinat eivät tahtoneet ottaa meitä vastaan. Mai-<br />

18


noksia oli lähetelty mediaan ja ihmispaljouteen. Tuntui, kuin olisin ollut kuukausien<br />

kuumeessa. Kärsin kovasta stressistä, ja yritykseni oli kaatumassa. Kaikki oli pilalla.<br />

Mitä minä tekisin?<br />

Sitten tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Eräs tunnettu vammaisurheilija, tarkemmin<br />

sanottuna hiihtäjä, otti minuun yhteyttä. Hän oli tehnyt muutamia tilauksia meiltä<br />

ja oli ollut todella tyytyväinen tuotteisiinsa. Aluksi oli epäilyttävää, että hän tarjoutui<br />

heti mainostajaksemme. Tapasimme muutaman kerran, ja otin selvää, mikä hän on<br />

miehiään. Myöhemmin selvisi, ettei hän mikään huijari ollut. Vaikka yhteistyökumppanimme<br />

ei ollut aikeissa haukata kirsikkaa kakun päältä, halusi hän olla jotenkin liikkeessä<br />

mukana. Mikäs sen parempaa, kun yksi asiakkaista toimisi markkinointitöissä?<br />

Yritys alkoi pikkuhiljaa nousta jaloilleen. Kiertelimme urheilutapahtumista toiseen<br />

ja jaoimme tuotteita sekä kuvastoja. Uudesta liikekumppanista oli hyvin paljon apua.<br />

Hän mainosti meitä kilpailutapahtumissaan tiettyä korvausta vastaan. Saimme jatkuvasti<br />

enemmän tilauksia ja firmamme nimi tuli tutuksi. Enää ei ollut rahanpuutetta<br />

eikä pulaa työntekijöistä. Sain enemmän aikaa itselleni, eikä minun tarvinnut puurtaa<br />

työpaikallani yötä päivää.<br />

Tällä hetkellä meidän yrityksellämme menee todella hyvin. Luovuutta on tällä alalla<br />

tarvittu ja tarvitaan edelleen. Tämä tuotti aiemmin ongelmia minulle, sillä ideointi<br />

vaatii aikaa ja vaivannäköä.<br />

Vielä on yksi suuri päätös tehtävänä. Jatkanko minä opiskelua vai keskitynkö kokonaan<br />

yritykseeni? Tähän en ole vielä saanut päätöstä, mutta vaikka jatkaisinkin opiskeluja<br />

työn ohessa, kannustan silti enemmän nuoria kokeilemaan siipiään. Se idea, mikä ensimmäiseksi<br />

mieleen pälkähtää ja jää sinne, on siemen, josta voi kasvattaa kukkivan<br />

puun, jos vain tahtoo. Tämän <strong>yritys</strong>idean sain aivan arkipäiväisten asioiden keskellä, ja<br />

kukapa olisi arvannut, että jonain päivänä teen siitä yrityksen. Niin typeriltä ja kaukaisilta<br />

kuin ajatukset joskus kuulostavatkin, voivat ne kantaa jotain suurta.<br />

19


“Napakka ja asiantunteva juttu<br />

polkupyöräkaupan perustamisesta,<br />

toiminnasta ja laajenemisesta<br />

maailmanlaajuiseksi brändiksi.<br />

Tulevaisuuteen luotaava<br />

monipuolinen teksti ottaa<br />

huomioon ekologisuuden<br />

yrittäjyyden rinnalla.”<br />

Polkupyöräkauppa 87’<br />

Alexander<br />

Maunun koulu<br />

” MYYDÄÄN 1987 PERUSTETTU YRITYS. hinta 50 000. Erikoistunut omalaatuisiin polkupyöriin.<br />

Tiedustelut: 634 7245579.”<br />

Tämä ilmoitus herätti mielenkiintoni. Soitin Loimaalla sijaitsevaan yritykseen, ja sovimme<br />

omistajan kanssa tapaamisen. Yritys on erikoistunut polkupyörien korjaukseen<br />

ja erilaisten mallien valmistukseen, kuten erilaisiin tandempyöriin. Esimerkiksi eräässä<br />

kiinnostavassa mallissa on selät vastakkain asetetut penkit, mutta ne polkevat samaan<br />

suuntaan.<br />

Omistaja, Mauri Heinonen, on toisen polven yrittäjä. Hänellä ei ole voimia yrityksen<br />

toiminnan pyörittämiseen eikä omia lapsia, jotka jatkaisivat <strong>yritys</strong>tä. Hän päätti myydä<br />

sen pois sopuhintaan. Olin hänen mielestään lupaava ostajaehdokas.<br />

Haen pankista lainaa. Papereiden vaihto käy kätevästi. Voitan vanhan asiakaskunnan<br />

samalla puolelleni. Kauppa käy hyvin, ja kun olen päässyt omilleni, voin omistaa työaikani<br />

haaveilemaani pyörien keksimistyöhön.<br />

Oma Yritys! Mikä ihana tunne. Saa olla oma pomo, saa päättää. Rahaa tulee mutta kyllä<br />

sitä meneekin. ”Omalaatuinen”. Se sopisi. Olenhan itsekin omalaatuinen. Yrityksen<br />

nimi on Bike Shop 87’.<br />

Yritykseni on osakeyhtiö, mutta niin pieni, ettei se ole pörssissä. Unelmana olisi kuitenkin<br />

suuri ja globaali <strong>yritys</strong>. Ideoita minulla riittää: miltä kuulostaisi, jos polkupyörän<br />

napaan laitetaan vahva magneetti ja vastakkainen renkaan sisävanteeseen toinen.<br />

Magneetit saavat aikaan lujan vedon joka puolelta samaan aikaan, ja pyörä pysyy ilmassa<br />

ilman pinnoja. Se myös vaimentaa töyssyjä kuten iskunvaimennin, joten meno<br />

on mukavaa maastossakin. Näin syntyy leijuva pyörä.<br />

Suuri läpimurto markkinoilla on jellytäytteinen kypärä, joka ei hajoa, mutta vaimentaa<br />

vahvasti osumaa, ja siitä ei tule ”Nolo”, vaan ”YOLO”. Kehittämisen kohteita ovat<br />

muutenkin turvallisuus, nopeus ja muotoilu. Nykyään polkupyörät valmistetaan aina<br />

uniikkeina, ja vientiä on kaikkialle maailmaan. Seuraavina vuosikymmeninä joka mantereella<br />

on tehtaita ja toimipisteitä.<br />

Samaan aikaan kun maailmalla valokuidut ja laserit ottavat voiton tiedonsiirrossa yksinkertaisista<br />

sähköjohdoista, niin me johdamme liikenteen vallankumousta vähän<br />

kuluttavilla ajoneuvoilla ja polkupyörillä.<br />

20


Pyrimme olemaan mahdollisimman luontoystävällisiä. Vähennämme autoja keksimällä<br />

ekologisia, yksinkertaisia ja helppoja vaihtoehtoja. Siitä syystä pyörissä on tulevaisuus.<br />

Ongelmana on kuitenkin, että kansa laiskistuu, eikä pian jaksa enää polkea. Tämän<br />

voi ratkaista asentamalla polkupyörään apumoottorin. Se toimii kuin tavallinen<br />

polttomoottori, mutta polttoaine on oma sekoitus. Katalysaattoreihin panostetaan, sillä<br />

ne puhdistavat pakokaasun.<br />

Suuri H-hetki on, kun <strong>yritys</strong> listataan Hongkongin pörssiin. Yritys on kasvanut 50-vuotispäivänäni<br />

TOSI suureksi. Valmistamme Bike Shop 87’- yrityksessä nykyään kaikenlaisia<br />

turvavälineitä, kuten kypäriä, suojapukuja, liivejä, ja moottorittomia ja moottorillisia<br />

ekologisia kulkuvälineitä. Yrityksen liikevaihto pyörii miljardeissa, ja tuotantoa<br />

on kaikkialla maailmassa. Vain nimi on sama kuin kymmenen vuotta sitten, kun ostin<br />

kaupan, Bike Shop 87’. Nimi on tullut minulle tärkeäksi, ja vaikka markkinointiosaston<br />

mielestä nimi on kehno, pidän sen.<br />

Seuraava suuri siirto kehittelytyössämme on repulsiomoottorit, nuo scifi-sarjojen mahtavat<br />

leijulaitteet. Ne kumoavat painovoiman halutussa suhteessa, joten korkeutta on<br />

helppo säädellä. Parasta niissä on, että ne ovat hiljaisia, eivätkä saastuta. Polttoaineena<br />

käytetään puristettua roskaa, jätettä ja muuta tarpeetonta. Kone on täynnä katalysaattoreita,<br />

ja pakokaasukin, vesihöyry nimittäin, kerätään talteen ja jäähdytetään. Sillä voi<br />

vaikka kastella kasvit. Niistä on hyötyä esimerkiksi henkilökohtaisiin ilmailukenkiin,<br />

joilla voi mennä kovaa ja vähällä polttoaineella. Niiden pohjaan laitetaan gyropallo<br />

pitämään tasapainoa, ja pieni repulsiomoottori.<br />

Toinen suuri projekti on jäteautot, jotka käyttävät jätteen omaksi polttoaineekseen,<br />

ja niitä ohjaa robotti. Nekin ovat täynnä katalysaattoreita (oman tehtaan superlaatua<br />

tietenkin). Siten ne menevät roskikselta toiselle, ja niin edelleen.<br />

Vanhan Bike Shop 87’in elementtejä olivat maa ja hiekkatiet. Uuden Elementti on ilma,<br />

ja tulevaisuudessa kaikki liikenne on maanpinnan yläpuolella.<br />

Vuonna 2050 Bike Shop 87’ on maailmanlaajuinen brändi. Itse omistan siitä 51%, joten<br />

olen silti pomo. Mitään ei tapahdu ilman minun päätöstäni. Alaisia on kaikkialla<br />

maailmassa. Toiminta on hyvin suurta, ja kun eläkeikä koittaa, jätän yrityksen poikani<br />

hellään huomaan. Jo kolmivuotiaana poikani keksi kolmipyöräänsä lukuisia lisälaitteita:<br />

peilit, shakkilauta, eväsboksi ja valot. Uusi sukupolvi parantaa <strong>yritys</strong>tä entisestään,<br />

ja se vakiintuu maailmanmarkkinoille, sillä suojelemme luontoa. Ilman luontoa ei ole<br />

elämää. Perustamme yhtiön toiminnan maapallon pelastamiselle askel askeleelta. Sen<br />

takia keskitymme saasteongelmiin ja luonnonmukaisuuteen. Tuotantoa laajennetaan<br />

entisestään, ja muun muassa maanviljelyä kannustetaan ja kehitetään. Sitten ruvetaan<br />

tuottamaan myös elintarvikkeita. Bike Shop 87’ perustaa tytäryhtiöitä, ja se keskittyy<br />

vain määräämään muita yhtiöitä.<br />

21


“Tarina nuoresta tytöstä,<br />

joka perusti kukkakaupan.<br />

Ensin myynnissä oli vain<br />

muutama tulppaani, mutta<br />

vähitellen kaupasta muodostui<br />

elämänikäinen <strong>yritys</strong>, joka jatkui<br />

seuraaville sukupolvillekin.<br />

Kiinnostava ja vetävä juttu<br />

kuvailee tarkkaan yrityksen<br />

alkuvaiheet ja sen miten elämä<br />

ja <strong>yritys</strong> voi parhaimmillaan<br />

kietoutua yhteen.”<br />

Äidiltä tyttärelle<br />

Taru Hirvensalo<br />

Tapiolan koulu, Espoo<br />

Nyt kun mietin menneisyyttäni, niin kyllä vain sain kaiken haluamani. Kovalla työllä,<br />

hiellä ja kyynelillä. Vaikka muutama vuosi sitten tulikin pieni takaisku ja oli tehtävä<br />

suuria valintoja, oli kaikki silti sen arvoista. Kun tietää antaneensa kaikkensa, voi hyvin<br />

nyt melkein seitsemänkymppisenä istuskella elämänsä miehen kanssa oman rannan<br />

laiturilla ja katsella kevään vaihtumista kesään. Kielojen kukkimista ja valkovuokkojen<br />

valloittamaa metsää. Kaataa pari kuppia teetä ja ihastella maljakkoa koristavia keltaisia<br />

tulppaaneja. Oi niitä tulppaaneja. Jos voisinkin kertoa nuorelle minulle, Anneli<br />

Sahanpäälle, mihin nuo kukat minut veisivätkään.<br />

Minä olin 19-vuotias, kun perustin yritykseni. Olin vasta valmistunut lukiosta ja oli<br />

alkukesä. Ulkona oli niin nättiä ja aurinko paistoi ja kesäkukat kukkivat Etelä-Pohjanmaan<br />

maisemissa. No, olin päässyt lukiosta ja halusin vähän rentoutua. Loikoilinkin<br />

ensimmäiset päivät riippumatossa ja välttelin kaikenlaista työtä. Äitini oli toista maata.<br />

Hän oli ahkera ja tarmokas leskeksi jäänyt maatalon rouva, joka painosti minua<br />

aina ja sanoi: ”Anneli sinun täytyy tehdä elämälläsi jotain! Hanki mies tai ala tekemään<br />

työtä”. Olin saanut jo siinä vaiheessa miehistä tarpeekseni, joten aloin miettimään työtä.<br />

Kävinkin siinä sitten Evijärven Monivalintakaupassa kysymässä töitä ja sain paikan<br />

myyjänä. Työ oli tylsää, mutta pakkohan sitä oli jossakin kulutettava aikansa ja meillä<br />

oli työkaveri Tiinan kanssa rattoisaa aina tauoilla ja pomon ollessa poissa. Nuorena se<br />

hauskanpito oli vain niin tärkeää.<br />

Isäni vanhin veli Veikko tuli käymään heinäkuun alussa Amsterdamin maaseudulta.<br />

Sedällä oli siellä vaimokin ja kolme tyttöä. Nimet oli oudot, enkä niitä oikein koskaan<br />

oppinut tuntemaankaan. Taisivat olla aikamoista hienostosakkia, kun eivät koskaan<br />

vastanneet kirjeisiini. Tai sitten eivät puhuneet kieltä. Joka tapauksessa setä tuli joka<br />

kesä käymään. Se oli jo perinne. Sillä kertaa Veikko oli saanut kuljetettua mukanaan<br />

pari tusinaa tulppaaneja ja sanoikin minulle omahyväisellä tyylillään: ”Pistäppäs Anni<br />

kaupaks. Rahat saat pitää, jos jotain mokomista saat”. No minäpä otin kukat kainaloon<br />

ja lähdin Monivalintaan viemään tarjolle. Työnantaja Matias Pekkarinen sitten sanoikin,<br />

että itse saat edustalla myydä, mutta kauppaan sisälle ei niitä oteta houkuttelemaan<br />

ampiaisia.<br />

Siinä sitten seuraavana päivänä pistin siihen kaupan sisääntulon viereen pitsikaitaliinan,<br />

joka oli isomummon vanhaa periä ja itselleni pienen lypsyjakkaran istuimeksi.<br />

Levitin tulppaanit siihen liinalle ja laitoin rahakukkaroon valmiiksi 20 markkaa vaihtorahaksi.<br />

Sitten vain istuin ja odotin. Pari teinityttöä ensin siitä käveli ohi ja kikatteli<br />

minulle. Minähän en sellaisesta välittänyt; olin sen verran itseäni täynnä vielä siinä<br />

vaiheessa. Kauppa kuitenkin alkoi käydä ja jokaisen tulppaanin minä myin. Pistinpäs<br />

22


vielä siinä loppuiltapäivästä loput tulppaanit kolmen kukan kimppuihin, kun huomasin<br />

ihmisten ostavan mieluusti monta kukkaa koristamaan kotia maljakkoon. Kukkarokin<br />

alkoi siinä vaiheessa kiristää ja mieli kirkastua.<br />

”Siinähän ne on ja kukat myyty”, sanoin silloin Veikko sedälle ja laskin topakkana 70<br />

markkaa sedän eteen. ”Ihanko kaikki sait myytyä?” Veikko hämmästeli. ”Sinussahan<br />

saattaa olla myyjän vikaa. Et taidakaan jäädä peltopiiaksi, kuten äitisi”. En vastannut<br />

mitään, sillä jos olisin suuni avannut, niin siinä olisi kyllä pari ärräpäätä päässyt ulos.<br />

Painuin ylös huoneeseeni rahojen kanssa ja muistaakseni vielä siinä sitten laskeskelin<br />

rahoja hämmentyneenä. Silloin se iski: Veikko setä sanoi minussa olevan myyjän vikaa.<br />

Rupesin heti raapustamaan paperille <strong>yritys</strong>laskelmia. Vielä silloin en tiennyt, minkä<br />

tyyppisen yrityksen puolesta laskeskelin. Enkä yrittämisestäkään.<br />

Koko yöhän siinä sitten meni ja aamun sarastaessa edessäni oli oma <strong>yritys</strong>suunnitelma.<br />

Aika karkea se oli ja siinä olikin ilmoitettu vain <strong>yritys</strong>muoto: toiminimi ja <strong>yritys</strong>:<br />

kukkakauppa. Ja vähän siinä oli omia, töistä säästettyjä varoja laskettuina. Kukkakauppa<br />

tuntui luontevalta, koska kukkiahan minä Monivalinnankin edustalla myin. Jo<br />

heti seuraavana aamuna painuin Tiinan veljen kanssa autolla Seinäjoelle suunnitelma<br />

mukanani. Tiinan veli Antti oli sinne työkeikalle menossa. Painelin pankkiin ja istuin<br />

siihen virkailijan eteen. Jotain pankkineiti siinä kyseli ja kerroin asiani. ”Olet siis lainaa<br />

hakemassa?” pankkineiti kysyi. ”Sitäpä juuri. Ja laskelmieni mukaan 10 000 markkaa<br />

tarvitsisin ja säästöt siihen ynnättynä minulla olisi sopiva määrä rahaa”, sanoin itsevarmana.<br />

Olin aina ollut päällepäsmäri ja olin siitä saanut ennen nuhteluja, mutta<br />

tässä tilanteessa oli hyötyä olla uskottava. Juteltiin pitkät pätkät ja pääsin myös ideani<br />

kanssa pankinjohtajan puheille. Sovittiin lainaehdoista: takuudeksi sovittiin laitettavan<br />

minun tuleva liiketilani ja lainanmaksuaikaa muistaakseni oli sen 9 vuotta. Vieläkin<br />

välillä mietin, miten sain lainaa niin helposti, olinhan vasta 19-vuotias. Niin tai<br />

näin, nyt minulla oli kaikki eväät yrityksen perustamiseen.<br />

Kotimatkan kuljin linja-autolla. Siinä kesti kauan ja muistan vieläkin niin elävästi sen,<br />

kun mietin minne perustaisin puotini. Evijärvi oli kotini, mutta tiesin, ettei siellä olisi<br />

tarpeeksi asiakaskuntaa. Toisaalta halusin myös uutta vetoa elämälleni ja uusi kaupunki<br />

saattaisi olla ratkaisu. Matkalla sitten päätin, että pääkaupunkiin minä halusin.<br />

Ostinkin samana iltana Evijärven linja-autoasemalta matkalipun Helsinkiin heti ylihuomiselle.<br />

Kotona sain huutia, kun kerroin perustavani yrityksen. Äiti ja siskoni Irja huusivat päät<br />

punaisina tyhmyyttäni. Minä kuitenkin seisoin tyynenä omissa maailmoissani. Olin<br />

niin varma siitä kaikesta, ettei muiden mielipiteet enää haitanneet. Pikkuveli Eeli kuitenkin<br />

kannusti. Illalla vielä annoin Eelille marmeladia, jota olin säästänyt syntymäpäiviltäni<br />

kiitokseksi pienelle kuusivuotiaalle. Veikko setä oli samana päivänä lähdössä,<br />

mutta oli innokas tekemään yhteistyötä toimittamalla kukkia. Olin innoissani, uusi elämä<br />

häämötti horisontissa ja minä seilasin purjeet pulleina sitä kohti.<br />

Seuraava päivä meni pakkaillessa. Otin vain välttämättömimmät mukaani. Yhdessä<br />

laukussa tavarat ja toisessa rahat, <strong>yritys</strong>lupapaperit ja matkalippu. Sinä yönä en nukkunut<br />

lainkaan, vasta silloin elämänmuutos alkoi jännittää toden teolla.<br />

Se oli perjantaipäivä, kun lähdin. Aamulla kuudelta painaisi linja-auto kaasun pohjaan,<br />

ja sinne pakkasin itseni ja laukkuni. Saavuin Helsinkiin, Rautatieasemalle. En ollut ikinä<br />

ollut missään niin suuressa paikassa. Lähdin kävelemään ympäriinsä ja katselin<br />

paikkoja. Löysin Vuokratilaliikkeen, jossa selitin asiani. Siellä kerrottiin, että vanha kirjakauppias<br />

oli lopettanut kauppansa ja vuokraliiketilaa oli tarjolla Vilhon kadulla. Alle-<br />

23


kirjoitimme vuokrasopimuksen, jonka hinta oli yllättävän edullinen, sillä kirjakauppias<br />

oli jättänyt jälkeensä aikamoisen sotkun, ja remonttia oli tehtävä.<br />

Ja se kauppahan oli järkyttävä. Lattiat tomussa ja seinämaalit rapistuneet. Joka paikka<br />

risainen ja ruosteinen ja vanhojen, homeisten kirjojen lemu valtasi koko liiketilan. Siivosinkin<br />

siellä monta päivää. Välillä nukuin vaatteitteni päällä tiskin takana. Maalasin<br />

seinäpinnat vaalealla roosalla ja tiskin reunan vuorasin pitsiliinalla. Lattiat pesin juuriharjalla<br />

ja tomutin jo valmiiksi kaupassa olleet valkeat räsymatot. Kiersin keskustan<br />

kirpputoreja ja löysin vanhan koulun ulosottomyynnistä pitkiä valkoisia penkkejä ja<br />

vaaleansinisen kirjahyllyn, mitkä ostin liikkeeseen. Jouduin suostuttelemaan yhden<br />

myyjistä toimittamaan kalusteet minulle ja maksamaan siitä suolaisen hinnan. Asettelin<br />

penkkejä ja hyllyn kauppaan, sekä rakensin itse vanhoista kirjahyllyjen levyistä<br />

vitriinejä tuleville kukille. Paikka alkoi näyttää hyvälle. Kukat vain puuttuivat.<br />

Lähetin Veikko sedälle Amsterdamiin kirjeen. Tiesin, että sen toimittamisessa menisi<br />

kauan ja rahani olivat jo lopussa. Aloin kiertämään puistoja. Keräsin eri kesäkukkia,<br />

jotka kukkivat villinä puistoissa ja metsissä. Kävelin jopa kauas Espooseen saakka pellolle<br />

hakemaan niittyleinikkejä. Minulla oli aurankukkaa, kieloa, kaunokaista ja kissankelloa,<br />

ainakin ne tulevat nyt mieleen. Paria heinääkin taisi kimppuja varten olla.<br />

Sidoin kukista pieniä kesäkimppuja ja laitoin siihen liikkeen eteen penkille ja itse asetuin<br />

siihen viereen. Kukat menivät hyvin kaupunkilaisille kaupaksi ja illansuussa kaikki<br />

kimput olikin myyty. Rahoilla ostin ruokaa ja narua sekä sakset sidontaa varten.<br />

Viikon kuluttua tuli Veikolta vastaus. Hän oli laittanut keltaiset tulppaanit tulemaan<br />

rahdin mukana. Kymmenen tusinaa kuulemma. Kävin kesäkukkarahoilla ostamalla<br />

ruukkuja ja virkisteitä kukille. Myös kukkakirjoja lainasin kirjastosta kasapäin. Kolmen<br />

päivän päästä kukat saapuivat. Pistin vaaseihin. Osan ulos ja ne jotka eivät kiveykselle<br />

mahtuneet, asettelin sisään hyllyille ja penkeille.<br />

Sen päivän aikana sitten eräs rouva kysyi: ”Mikäs tämän liikkeen nimi on ja mitä veloittaisit<br />

hääkukkalaitteista?” Vastasin epäröiden, etten tiedä ja pyysin neljästä kukkalaitteesta<br />

100 markkaa. Rouva esitti olevansa Elsi Väyrynen ja hyväksyi tarjoukseni. Hänen<br />

tyttärensä Ilona oli menossa elokuussa naimisiin ja sovimme, että toimittaisin punaista<br />

ruusua ja morsiusharsoa sidottuna kimppuihin. Pistin tilaukseen Veikolle, joka laittoi<br />

taas rahdin mukana oikeaan aikaan tulemaan. Silloin minulle alkoi selvitä liikeideani<br />

kuvio: Veikko toimittaisi kukat Hollannista, minä myisin ne ja antaisin määrätyn osan<br />

liikevoitosta Veikolle. Kuitenkin halusin pysyä toiminimenä, en halunnut jakaa <strong>yritys</strong>täni<br />

kenenkään kanssa. Liike sai myös nimen: Anneli Sahanpään Tulppaanikukkaliike.<br />

Tuli elokuu ja ensimmäinen tilauskeikka. Toimitin kukat ja jäin seuraamaan häätoimitusta.<br />

Hääjuhlaankin sain kiitokseksi jäädä. Siellä tutustuin mieheeni, morsiamen<br />

veljeen Elmeriin. Hän oli rauhallinen ja hellä nuorimies silloin. Luonteemme ovat täysin<br />

erilaiset, mutta ehkä se on juuri suhteemme salaisuus. Vuodet vierivät ja tulppaanikauppa<br />

kävi. Muutakin kukkaa, kuten ruusua, liljaa ja neilikkaa oli tarjolla. Ja sitten<br />

myöhemmin vielä huonekasveja ja suomalaiselta puutarhalta kesän orvokkeja ja pelargonioita<br />

sekä tietysti jouluisin joulukukat.<br />

Siinä samalla vuosien aikana menimme Elmerin kanssa naimisiin ja saimme lapsiakin:<br />

Kyösti, Henni ja Eila. Kukka myi hyvin ja Elmerikin halusi mukaan yritykseen. Seuraavaksi<br />

meillä olikin kommandiittiyhtiö; minä vastuunalaisena- ja Elmeri äänettömänäyhtiömiehenä.<br />

Elmeri yritti saada minua vaihtamaan liikkeen nimeä, mutta se pysyi<br />

Anneli Sahanpään Tulppaanikukkaliikkeenä. Niin paljoa en omapäisyydestäni hellittänyt.<br />

Asuimme Kaisaniemessä pienessä kerrostalokolmiossa ja onnellisina.<br />

Kunnes sitten hirveimmistä hirvein sattui. Elmeri jäi raitiovaunun alle Mannerheimintiellä.<br />

Olimme silloin molemmat 56-vuotiaita ja lapsista Kyösti jo 26-vuotias ja opis-<br />

24


kelemassa Ruotsissa, Henni 24-vuotias kauppakoulun käynyt ja töissä Tulppaaniliikkeessä<br />

ja Eila nuorimmainen 17-vuotias lukiolainen. Elmeri joutui koomaan ja niin<br />

makasikin 4 viikkoa. Henni pyöritti kukkakauppaa ja Veikko sedän kukkalähetykset<br />

olivat siirtyneet hänen nuorimman tyttärensä Lidewijn vastuulle. Itse istuin rakkaan<br />

miehen rinnalla sairaalassa, kotona, fysioterapeutilla, vesiterapiassa, lääkärissä ja toimintaterapiassa.<br />

Minulle ei enää jäänyt aikaa hoitaa kukkakauppaa. Siinä tilanteessa<br />

mieheni meni urani edelle.<br />

Eräänä iltana sitten päätin, että nyt riittää. Hennin pitää saada parempi titteli työstään,<br />

hänhän hoiti kaiken kaupalla nykyään. Tarjosinkin Hennille yrityksen sukupolven<br />

vaihdosta. Henni empi monta päivää. Hän ei ollut äkkipikainen, kuten äitinsä vaan<br />

harkitseva, kuten isänsä. Lopulta hän kuitenkin vastasi myöntävästi.<br />

Paperit tehtiin ja pankissa siirrettiin <strong>yritys</strong> Henni Väyrysen nimiin. Tyttö panikin tuulemaan.<br />

Yhdessä hujauksessa pastelli sävyt ja pitsiliinat vaihtuivat valkoiseen ja vaaleanharmaaseen<br />

maustettuna kristalleilla ja hopeareunuksisilla peileillä. Henni siirsi<br />

kaupan 2000- luvulle yhdessä hujauksessa. Myös perinteisten kukkien rinnalle Henni<br />

tilasi tarjolle muun muassa orkideoita, pioneja, hortensioita, mahtavia auringon kukkia<br />

ja jopa kaktuksia. Myös kukkasisustustarvikkeet päivitettiin ja kassalle asennettiin<br />

käyttöön sellaiset uudet kosketusnäyttötietokonehienoudet, myös uusi työntekijä palkattiin<br />

ja <strong>yritys</strong>nimike vaihdettiin taas toiminimeksi. Yrityksen nimi myös päivitettiin<br />

Evi Kukaksi. Henni kertoo nimen juurtavan juurensa synnyinpaikkakuntaani Evijärvelle.<br />

Rakas tyttäreni on nyt pyörittänyt Evi Kukkaa jo seitsemän vuotta. Hän on mennyt<br />

naimisiin ja saanut ihanan tyttären Belidan, ensimmäisen lapsenlapsemme. Minä ja<br />

Elmeri jatkamme elämää eläkeläisinä Evijärvellä. Kuntoutamme sitten vuoroin toinen<br />

toisiamme. Kyösti poikamme asuu kumppaninsa Peterin kanssa Göteborgissa ja Elvi,<br />

nuorimmainen Jyväskylässä opiskellen.<br />

Kukkaliikkeen tarina on kasvanut kahdesta tusinasta Amsterdamin tulppaaneja Evijärven<br />

Monivalinnan sisäänkäynnin edustalta mahtavaksi ja moderniksi Evi Kukaksi Helsingin<br />

keskustaan toisen upean nuoren naisen johtamaksi moderniksi yritykseksi. Sen<br />

tarina alkoi nuoren tytön yksityisyrittäjyydestä ja niin se myös jatkuu, toisen nuoren<br />

tytön yrittämänä. Ehkä jonain päivänä pieni Belida saa ottaa ohjat käsiinsä ja jatkaa<br />

Sahanpään naisten yrittäjätarmoa.<br />

Huh, siinä oli tarinaa kerrakseen. Ilta-aurinko paistaa ja Elmeri on tainnut tässä välissä<br />

jo lämmittää saunan. Koko perhe onkin kohta tulossa viikonlopun viettoon tänne Pohjanmaalle.<br />

Saunotaan tässä nyt ainakin ja kevyiden löylyjen jälkeen onkin hyvä käydä<br />

pulahtamassa viileässä toukokuisessa järvessä. Toisikohan Henni kaupalta sen vanhan<br />

pitsikaitaliinan niin saisi iltapalapöytään? Ja ehkä muutamat tulppaanit.<br />

25


“Tunnelmallinen ja hauskoja<br />

ideoita sisältävä teksti<br />

kirjakahvilan perustamisesta<br />

kaupungin keskustaan. Teksti<br />

hehkuu positiivista ymmärrystä<br />

yrittäjyydestä: Pitää olla valmis<br />

tekemään paljon töitä. Mikään ei<br />

tapahdu itsekseen.”<br />

Tämän minä osaan!<br />

Kirsi Komulainen<br />

Tenetin koulu, Vuokatti<br />

Olen aina pitänyt kirjojen lukemisesta. Kirjat vievät väliaikaisesti johonkin toiseen<br />

maailmaan pois arjen keskeltä. Lukeminenkin on sinällään taito itsessään. Lukeminen<br />

saa ymmärtämään asioita eri näkökulmista ja samalla kartuttaa sanavarastoa. Samalla<br />

kun lukee jotain hyvää kirjaa, on mukava juoda vaikka kupponen kaakaota. Se lisää<br />

vielä tunnelmaa. Niinpä keksin yrityksen, jossa yhdistyvät sekä hyvät kirjat että nautinto,<br />

eli ”lukukahvilan”. Löydät kahvilan isoista kirjahyllyistä jonkin mukavan kirjan ja<br />

voit tilata aivan vieressä olevasta kahviosta kupin teetä ja vaikkapa brownieleivoksen.<br />

Kaiken kruunaavat kahvilassa olevat lepotuolit ja tunnelmalliset pöydät. Taustalla soivat<br />

mukaansa tempaavat kappaleet.<br />

Aluksi sain ostettua kaupungin keskustan kadunkulmasta pienen <strong>yritys</strong>tilan. Sain huonekaluja<br />

kirpputoreilta ja ystäviltäni, jotka eivät tarvinneet enää jotain tavaraa. Ihmiset<br />

lahjottivat mielellään tilaa vieviä kirjoja. Tässä meni kuitenkin oma aikansa, sillä tavaraa<br />

piti hankkia monesta eri paikasta. Tämän jälkeen tuleva <strong>yritys</strong>tilani alkoi näyttää<br />

jo paremmalle. Seinät maalasin pastellin eri sävyillä, ja yhdelle seinälle sain hankittua<br />

valokuvatapetin, jossa komeili kaunis ja lämmin kesäinen maisema. Kunnostin hieman<br />

vanhoja kirjahyllyjä ja täytin ne mitä mielenkiintoisimmilla kirjoilla. Levitin ympäri tilaa<br />

säkkituoleja, joille olisi mukava hypätä lukemaan jotain jännittävää kirjaa. Pöydille<br />

lisäsin vielä muutaman kynttilän. Ne saivat tilan näyttämään vielä salaperäisemmälle.<br />

Tilan sisustamiseen tarvittujen esineiden ja tavaroiden hankintaa varten jouduin tekemään<br />

pidempää päivää väliaikaisessa työpaikassani, mutta haluamani päämäärään<br />

saavuttaakseni olin valmis tekemään muutaman lisätunnin. Vielä pitäisi tehdä kahvio.<br />

Sen rakentamisessa sain onneksi apua ystäviltäni ja tutuiltani. Eräs ystävistäni lupautui<br />

tulla leipomaan leivoksia kahvioon. Lopulta kaikki oli saatu valmiiksi ja lukukahvilani<br />

oli enää avajaisia vaille valmis. Laitoin ilmoituksia uudesta kahvilasta kauppoihin,<br />

lehtiin ja minne ikinä keksinkin. Ja se kannatti. Ilokseni sain huomata avajaispäivänä,<br />

kuinka kahvilani ulkopuolella oli jo pitkä jono. Kaiken kaikkiaan päivä sujui täydellisesti.<br />

Ihmiset etsivät innokkaina kirjoja ja tilasivat kahviosta syötävää ja juotavaa. Iloinen<br />

puheensorina täytti tilan, muttei kuitenkaan häirinnyt lukemista. Sain ihmisiltä paljon<br />

positiivista palautetta, joka innosti työhön vielä entistä enemmän.<br />

Päivät kuluivat joutuisasti ja ihmisiä kävi mukavasti. Monet asiakkaista kertoivat, että<br />

oli mukava kun oli tällainen paikka, jossa pystyi rentoutumaan ja rauhoittumaan arjen<br />

hulinan keskellä. Lukukahvilani oli paljon tuottoisampi, kuin olisin ikinä uskaltanut<br />

uneksiakaan. Minulla oli varaa palkata kaksi työntekijää itseni lisäksi, ettei kaikki<br />

oma aikani kuitenkaan kuluisi yritykseen. Sain paljon tarjouksia läheisiltä tiloilta, jotka<br />

tuottivat muun muassa marjoja ja jäätelöä. Se oli hyvä, koska lähellä tuotetut tuotteet<br />

ja luomu houkuttelivat uutta asiakaskuntaa. Myös läheiset leipomot innostuivat yrityk-<br />

26


sestäni, ja teinkin sopimuksen erään leipomon kanssa, joka tekee lukukahvilaani nykyään<br />

leipomukset. Yritykseni tuottavuuden myötä sain ostettua lukukahvilaani lisää<br />

uusia kirjoja. Sain myös laitettua kahvilani ikkunoihin uudet edustavammat nimikyltit.<br />

Asiakkaiden toiveesta lisäsin seinälle liitutaulun, johon kirjoitin päivän lukuvinkit ja<br />

asiakkaille oman osion, johon he saivat kirjoittaa terveisiä ja lukemansa kirjan nimen.<br />

Myöhemmin sain laajennettua <strong>yritys</strong>toimintaani myös muihin läheisiin kaupunkeihin,<br />

jossa ihmiset innostuivat lukukahviloistani. Sain palkattua niihin työntekijöitä ja tein<br />

sopimuksia läheisten leipomoiden ja tilojen kanssa.<br />

Ajatella, että näin pienestä ideasta syntyi näinkin menestyvä <strong>yritys</strong>. En voinut olla<br />

muuta kuin todella tyytyväinen ja iloinen. Tietenkään, vaikka tekstistä ehkä saisikin<br />

sellaisen käsityksen, kaikki ei tapahtunut vain sormia napsauttamalla. Joka asiassa,<br />

kaikista pienimmässäkin, meni oma aikansa. Alussa varsinkin, kun ei oikein ollut pääomaa,<br />

millä saisi ostettua tavaraa kahvilaan. Ei ollut kiinnostuneita yrityksiä, jotka olisivat<br />

tarjonneet sopimuksia. Vasta sitten, kun menestystä alkoi tulla, asiat alkoivat sujua.<br />

Onneksi minulla oli kuitenkin paljon läheisiä ympärilläni, jotka uskoivat minuun<br />

ja auttoivat. Ilman heitä en varmasti nyt omistaisi mitään <strong>yritys</strong>tä.<br />

Tärkeintä on kuitenkin oma motivaatio. Jos haluaa oman yrityksen, sen eteen pitää<br />

olla valmis tekemään paljon töitä. Mikään ei tapahdu itsekseen. Pitää olla innostusta<br />

ja 100- prosenttinen usko ja luottamus omaan tekemiseen. Jos ei usko itsekään siihen,<br />

mitä tekee, voi olla varma, että kukaan muukaan ei usko. Aina kaikki ei mene siitä huolimatta<br />

täydellisesti ja juuri niin kuin haluaa, mutta eihän elämä muutenkaan ole täydellistä,<br />

sillä vastoinkäymisiä tulee kaikille jossain vaiheessa elämää. Halusipa tai ei.<br />

Mutta ensisijaisen tärkeää on, jos haluaa perustaa oman yrityksen, että asia on sinulle<br />

tärkeä ja pidät siitä, mitä teet. Vaikka joutuisi olemaan aamukuudesta iltakymmeneen<br />

asti töissä, ainakin tietää, että on tehnyt töitä haluamansa asian eteen. Minäkään en<br />

yleensä jaksanut enää päivän jälkeen tehdä muuta kuin vaan nukkua. Mutta lopulta<br />

kaikki oli sen arvoista. Saan tehdä joka päivä rakastamaani työtä, vaikka välillä vähän<br />

väsyttääkin. Unelmien eteen on oltava valmis tekemään töitä, sillä kaikki ei tapahdu<br />

kuin elokuvissa.<br />

27


“Hauska ja oivaltava juttu kertoo<br />

yhdestä ankeasta työaamusta,<br />

jolloin tekstin sankari saa ajatuksen<br />

ryhtyä oman elämänsä yrittäjäksi.<br />

Ankeana maanantaina alkava tarina<br />

päätyy pohdintojen jälkeen siihen,<br />

että kaikki riippuu lopulta omasta<br />

asenteesta. Ikävä maanantai voikin<br />

olla iloinen tiistai.”<br />

Tiistai<br />

Lili-Ann Kuumeri<br />

Kalevankankaan koulu, Mikkeli<br />

Oli maanantai. Tai mikä tahansa muu päivä viikosta, koska ei ole juurikaan merkitystä,<br />

mikä päivä viikosta oli, sillä maanantailta se ainakin tuntui. Maanantai, se viikon<br />

tympein ja synkin päivä, jolloin sängystä nouseminenkin tuntuu niin vastenmieliseltä.<br />

Mieluummin jäisi vain nukkumaan, eikä kohtaisi tätä kaikin puolin harmaata päivää.<br />

Hän oli juuri herännyt tutun herätyskellonsa rasittavaan pärinään. Hän istui sängyllään<br />

tokkuraisena, silmiään hieroen ja katsoen tyhjyyteen. Hetken siinä istuttuaan hän<br />

tavalliseen tapaansa nousi verkkaisesti kovalta sängyltään ja asteli pienen kaksionsa<br />

keittiöön. Kuten tavallisesti hän laittoi kahvin kiehumaan pannulle, sillä hänen kahvinkeittimensä<br />

oli muutama viikko sitten hajonnut, ja haki sanomalehden eteisestä. Pian<br />

kahvi olikin jo kiehunut, jolloin hän kaatoi sitä jo vähän rusehtavaan kuppiin, lysähti<br />

epämukavan pienen pöytänsä ääreen ja ryhtyi lukemaan paikallista postissa ruttaantunutta<br />

sanomalehteä.<br />

Tämä aamu ei poikennut juurikaan muista aamuista. Noin puolen tunnin kuluttua hänen<br />

olisi mentävä siihen samaiseen tympeään työhön, jossa hän oli viettänyt ainakin<br />

kymmenen vuoden jokaisen arkipäivän. Työhönsä hän oli aluksi panostanut ja ollut<br />

erittäin motivoitunut. Ensimmäiset vuodet hän oli nauttinut siitä paljon ja teki töitä<br />

muita työntekijöitä ahkerammin, vaikka kuukausipalkka olikin kaikilla sama. Ja siinä<br />

se ongelma pohjimmiltaan piilikin. Hän ei nimittäin nykyään juurikaan jaksanut keskittyä<br />

työssään, sillä joka kuukausi tilille rapsahtaisi sama määrä tuloja, riippumatta<br />

siitä kuinka ahkerasti töitä olisi tehnytkään. Työssä, kuten elämässäkään, ei tuntunut<br />

olevan päämäärää. Arkipäivät hän vietti töissä lusmuillen, viikonloput työkavereiden<br />

kanssa juhlien ja samoja vitsejä kertoen. Kun ei mitään vaadita, miksi pitäisi tehdä<br />

mitään?<br />

Lopulta kuitenkin sitä kyllästyy tekemättömyyteen ja aikaansaamattomuuteen. Haluaisi<br />

tuntea innostusta ja päästä eteenpäin elämässään. Ainakin yrittää.<br />

Sinä samaisena tympeänä maanantaiaamuna kahvikupponen vierellään harmaata sanomalehteä<br />

lukiessaan hän silmillään törmäsi juttuun yrittäjyydestä. Artikkeli kertoi<br />

vaikeuksien kautta menestyneestä yrittäjästä ja hänen elämästään. Vaikka juttu oli<br />

mielenkiintoinen ja hän arvosti yrittäjiä kovasti, ei, ei hänestä missään nimessä tulisi<br />

mainetta ja rahallista voittoa havittelevaa yrittäjää. Hän ei halunnut sellaista vastuuta<br />

eikä ollut tarpeeksi kunnianhimoinen siihen. Ehkä joillekin sellainen sopii, mutta ei<br />

hänelle.<br />

Juttu toi kuitenkin hänen mieleensä innostuksen ajoilta, jolloin hän oli juuri aloittanut<br />

28


työnsä. Palava motivaatio uraansa ja vielä tärkeämpää: elämäänsä. Sellaista hän kaipasi.<br />

Elämähän on yrittäjyyttä parhaimmillaan. Synnyttyään lapsi alkaa kehittyä ja ideoida<br />

tulevaisuuttaan, <strong>yritys</strong>ideaa. Uraansa opiskeltuaan ryhtyy työhön. Rinnalla elävät<br />

ihmiset ovat kuin yrityksen osakkaat tukiessaan ja antaessaan kullanarvoisia neuvoja,<br />

joilla saa lisää varmuutta ja jaksamista päiviin. Elämä<strong>yritys</strong> laajentuu jälkeläisten<br />

muodossa. Yrityksellä on vuosia, jolloin se menestyy, vuosia jolloin matkaan tulee<br />

kuoppia. Hetkiä, joiden ei haluaisi loppuvan koskaan. Hetkiä, jolloin tuntuu kuin suuret,<br />

tummat aallot iskeytyisivät vasten rintaa. Mikään ei kuitenkaan pysäytä eteenpäin<br />

jatkamista ja pyrkimistä menestykseen.<br />

Siinä se oli. Se ajatus muutti kaiken. Entä jos elämään ja nyt hänen tilanteessaan myös<br />

työhön suhtautuisi kuin omaan yritykseen? Jotta <strong>yritys</strong> tuottaisi voittoa, iloa, täytyisi<br />

pistää kaikki likoon. Uhrautua, ottaa riskejä. Ja kun on antanut kaikkensa, onnistuu tekemässään.<br />

Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Saa tuntea itsensä menestyneeksi, onnelliseksi,<br />

ylpeäksi. Jokainenhan on oman elämänsä yrittäjä, sillä mitä ihminen osaakaan<br />

paremmin kuin keksiä, yrittää, kehittyä: elää.<br />

Silloin hän hörppäsi kahvinsa polttaen samalla suunsa, nousi nopeasti pöydästään,<br />

vetäisi housunsa ja kenkänsä jalkaan ja kiirehti asunnostaan ulos. Tämä sattumanvarainen<br />

maanantaiksi nimetty viikonpäivä ei tuntunutkaan enää niin tympeältä ja harmaalta<br />

tyypilliseltä maanantailta. Todellisuudessahan maanantain kamaluus riippuu<br />

vain siitä, miltä kannalta katsoo. Ehkä olikin tiistai.<br />

29


“Dramaattinen tarina siitä, miten<br />

onnettomuuden jälkeen elämä<br />

ja suunnitelmat muuttuvat ja<br />

liikuntaa harrastavasta tytöstä<br />

tulee pyörätuolissa istuva<br />

liikuntavammaisille tarkoitetun<br />

kuntokeskuksen omistaja, nuori<br />

yrittäjä. Kertomus valaa uskoa<br />

elämään ja siihen, että uusia ovia voi<br />

avautua vaikeuksien jälkeen.”<br />

Vastoinkäymisistä tuli bisnes<br />

Adolfina Lehtonen<br />

Länsipuiston koulu, Kokkola<br />

"Aja varovasti!" oli äiti huikannut hänelle vielä ennen ajomatkan alkua. Tuntia myöhemmin<br />

hän löysi itsensä makaamassa Meilahden sairaalan teho-osastolta. Alppihiihdon<br />

maailmantilaston huipulle hyvää nousua tehneestä tytöstä oli hetkessä tullut<br />

tyttö, joka ei enää koskaan tulisi tuntemaan maitohappojen kertyvän jalkoihinsa pujotellessaan<br />

rinnettä aikaa vastaan alas.<br />

"Olihan se vähän onni onnettomuudessa", toteaa Alma Aalto rivitalokaksiossaan Helsingin<br />

Kalliossa. "Vaikka on sitä parempaakin onnea kuin istua loppuelämän pyörätuolissa",<br />

hän naurahtaa. Nuoren naisen asunto on siisti ja kodikas. Takassa loimuaa tuli ja<br />

ruskean sävyt värittävät kauniisti sisustettua olohuonetta. "Turha sitä on miettiä, miksi<br />

tämä tapahtui juuri minulle. On sitä pahempiakin asioita kuin alavartalon halvaantuminen",<br />

Aalto sanoo kysyessäni onko hän asiasta katkera. "Pääasia että saan elää. Ja<br />

onhan minulla kädet joita pystyn liikuttamaan." Positiivisuutta ja optimistisuutta ei<br />

ainakaan tältä naiselta puutu.<br />

Tasan viisi vuotta sitten, 18. helmikuuta 2009 Aallon elämä muuttui täysin. Vastakkaiselle<br />

kaistalle liukkaalla talvikelillä luisunut auto koitui hänen kohtalokseen, ja<br />

urheiluhulluksi itseään luonnehtinut Aalto sai kuulla viettävänsä loppuelämänsä<br />

pyörätuolissa. "Ajatukset olivat aluksi tyhjät. Masennus tuli vasta muutamaa päivää<br />

myöhemmin", hän muistelee kokemaansa. Tilanne ei ollut aktiiviselle nuorelle naiselle<br />

helppo. Maailmaa piti nyt katsoa pyörätuolista, ja tavallisetkin arkiset rutiinit vaativat<br />

ponnisteluja. "Piti opetella elämään uudestaan. Vähän niin kuin lukutaito olisi yhtäkkiä<br />

kadonnut kokonaan", hän toteaa. Ensimmäinen yö omassa kodissa olikin suuri askel<br />

hänen elämässään. "Se oli ehkä elämäni pelottavin yö. Koko ajan päässä jankkasi, että<br />

onhan se ja se pois päältä", hän muistelee. "Eipä siitä kovin nopeasti olisi minnekään<br />

liikuttu jos vaikka tulipalo olisi syttynyt." Tottuuko siihen ajatukseen sitten koskaan?<br />

Aalto miettii hetken. "Kyllä siihen on jo oikeastaan tottunut. Tai ei... ei siihen koskaan<br />

totu", hän sanoo ja päästää kasvoilleen pienen hymyn.<br />

"Oletko kyllästynyt elämään ilman liikuntaa? Haluatko kehittää kuntoasi pyörätuoliliikuntaan<br />

koulutettujen ohjaajien ja fysioterapeuttien avustuksella? Osallistua ryhmäliikuntaan?<br />

Meillä se onnistuu! Pyöräkunto on tarkoitettu juuri sinulle, joka et anna<br />

pyörätuolin haitata liikuntaharrastustasi. Sinulle, joka haluat kuntoilla keräämättä<br />

katseita ja ilman henkilökohtaista avustajaa. Saman katon alla toimivat kuntosali,<br />

uimahalli ja fysioterapiapalvelut mahdollistavat kaiken tämän yhdellä reissulla. Tule<br />

kokemaan liikunnan iloa yhdessä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja saamaan<br />

samalla vertaistukea arjen haasteisiin!" Näin lukee esitteessä, jonka saan käteeni<br />

30


kysyessäni Aallon yrityksestä. Kaikki alkoi siitä, kun parin neljän seinän sisällä vietetyn<br />

viikon jälkeen Aalto alkoi kaivata liikuntaa. "Se urheilun tarve tuli niin suurena,<br />

että päätin lähteä tekemään käsien lihaskuntoa salille. Eivät siellä kuitenkaan päästäneet<br />

minua sisään tilanpuutteen takia", hän harmittelee. Vaikka lähtökohdat yrityksen<br />

aloittamiselle olivat Aallon nuoresta iästä johtuen verrattain heikot, asialle oli tehtävä<br />

jotain. "Olen aina halunnut, että kaikki ihmiset olisivat tasa-arvoisia. Ei se itsestä riipu,<br />

istuuko pyörätuolissa vai ei. Siitä ei saisi rangaista."<br />

Kun onnettomuus tapahtui, Aalto oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja aikomuksena<br />

oli hakea Jyväskylän liikuntatieteelliseen opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. Suunnitelmat<br />

menivät kuitenkin pakosta kokonaan uusiksi, ja pikkuhiljaa syntyi ajatus liikuntarajoitteisille<br />

suunnatusta esteettömästä kuntosalista. "Koko ajatus tuntui aluksi<br />

todella kaukaiselta, mutta hetken sitä mietittyä kuitenkin aika luontevalta vaihtoehdolta.<br />

Muutenkin oli pakko saada jotain muuta ajateltavaa, kun juuri oli elämä muuttunut<br />

ihan kokonaan. Oli pakko yrittää", hän kertoo. 20-vuotiaalle nuorukaiselle tämän<br />

kokoisen yrityksen perustamisen voisi kuvitella olevan mahdottomuus. Alma Aallolle<br />

se ei sitä kuitenkaan ollut, sillä hän perusti Pyöräkunto-liikuntakeskuksen Helsinkiin<br />

hyvin tuloksin. Samassa yhteydessä toimivat kuntosali, pieni uimahalli sekä fysioterapia-<br />

ja kuntoutuspalvelut. Aalto kertoo asiakkaiden kiitelleen erityisesti sitä, että ammattitaitoiset<br />

ohjaajat ovat koko ajan paikalla ohjaamassa ja neuvomassa. Myös se,<br />

ettei vapaa-ajalla tarvitse käyttää muutenkin tiukalla olevia tunteja avustajan kanssa<br />

on saanut kiitosta. "Lähtökohtana oli se, että jokainen pystyy asioimaan meillä itsenäisesti.<br />

Keskuksen omia avustajia ja ohjaajia on kuntosalin ohella myös uimahallissa,<br />

joka on suunniteltu varta vasten pyörätuolia tarvitseville. Meille pääsee vain liikuntarajoitteiset,<br />

mutta kerran viikossa saa ottaa ystävän mukaan", Aalto perehdyttää. "Se<br />

onkin monelle se viikon paras päivä". Kaikkeen tähän pääseminen vaati satoja tunteja<br />

ja kymmeniä työntekijöiden haastatteluja, unohtamatta ponnistuksia vaatineen rahoituksen<br />

järjestämistä. "Paljon olen saanut tukea vanhemmiltani, jotka eivät hetkeäkään<br />

epäilleet mahdollisuuksiani. Heille kuuluu suuri kiitos." Aallon mielessä pyöri kuitenkin<br />

väistämättä kysymyksiä: Entä jos kaikki työ valuu hukkaan? Mitä jos kaikki onkin<br />

ollut turhaa? Jälkikäteen Aalto osaa kuitenkin jo suhtautua otettuun riskiin huumorilla.<br />

"Oli se aikamoinen hyppy tuntemattomaan, varsinkin tuossa iässä", hän nauraa.<br />

Kun kysyn Aallolta mitä mieltä hän on yrittäjyydestä, hän miettii hetken ennen kuin<br />

vastaa. "Sanotaanko näin, että se vaatii kyllä todella paljon, mutta antaa vielä enemmän.<br />

Parasta tässä ovat tyytyväiset asiakkaat ja se onnistumisen tunne. Ei pidä myöskään<br />

unohtaa mahtavia työkavereita. Ilman heitä koko <strong>yritys</strong> olisi kuin auto ilman pyöriä.<br />

Enkä minä tätä tekisi, jos en tästä näin paljon pitäisi." Vaikka alku oli kankea, on<br />

Pyöräkunto kerännyt jo suuren asiakasjoukon. Vielä Aalto ei kuitenkaan halua miettiä<br />

muihin kaupunkeihin laajentamista. "Alussa tämä oli enemmänkin sellaista yrittämisen<br />

yrittämistä. Nyt voin jo sanoa ihan yrittäväni. Mutta päivä kerrallaan. Eihän sitä<br />

koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Olihan sekin päivä ihan tavallinen...", hän<br />

sanoo ja viittaa onnettomuutta edeltävään päivään. Päivään, jolloin oli vielä autuaan<br />

tietämätön mihin seuraava päivä johtaisi. Aallon silmiin pyrkii kyyneleitä, ja hän yrittää<br />

räpytellä ne pois. "Eikä...", hän sanoo ja naurahtaa hieman. "En mä saisi itkeä, kun<br />

kaikki on nyt hyvin." Niin. Puoli kehoa halvaantunut, mutta silti nöyrempi kuin moni<br />

muu. Kun tätä naista katsoo, voisi ajatella hänen olevan onneton tai kykenemätön.<br />

Mutta hän ei ole kumpaakaan. Alma Aalto kilpailee pääsystä huipulle nyt yrittäjyyden<br />

maailmassa.<br />

31


“Tulevaisuudesta taaksepäin<br />

tähän päivään katseleva tarina<br />

tietokoneyrityksestä, jonka<br />

isoisoisä perustaa vuonna <strong>2015</strong>.<br />

Asiallinen, mutta silti lämpimästi<br />

fantasiaan perustuva teksti kertoo<br />

tulevaisuuden keksinnöistä ja<br />

yrityksestä, joka kestää ainakin<br />

neljän sukupolven yli.”<br />

Muutimme maailmaa<br />

Elias Mattila<br />

Jokirannan koulu, Ylivieska<br />

Tämä on elämäni jännittävin hetki. Elämme vuotta 2148. Minut nimetään yrityksen<br />

johtoon, joka on yksi maailman vanhimmista yrityksistä. Isoisoisäni aloitti yrityksen,<br />

ja toivottavasti minä en sitä lopeta. Luulen silti, että hyvällä koulutuksellani ja isäni<br />

antamalla tuella tulen onnistumaan!<br />

Vuoden <strong>2015</strong> syksyllä isoisoisäni Sami astui helsinkiläiseen lukioon. Hän oli muuttanut<br />

Helsinkiin kotoaan Pohjanmaalta. Takana oli peruskoulusta saatu hyvä todistus,<br />

jolla Sami oli päässyt opiskelemaan. Lukion ohella hän harrasti liikuntaa ja oli erittäin<br />

kiinnostunut tietotekniikasta. Jo ennen kouluikää Sami värkkäsi paljon elektronisten<br />

laitteiden kanssa, ja ylä-asteella hän hankki käyttörahansa korjaamalla tietokoneita.<br />

Ensimmäisen vuoden jälkeen Sami näki tulevaisuutensa tietotekniikassa. Hän kävi<br />

lukion loppuun päästäkseen yliopistoon opiskelemaan teknisiä tieteitä. Hän pärjäsi<br />

loistavasti ylioppilaskirjoituksissa. Kaikki mahdollisuudet olivat avoinna. Samilla oli<br />

vaikeuksia valita, mitä lähtisi opiskelemaan, mutta lopulta hän päätti hakea rohkeasti<br />

Englantiin. Hän pääsi ja sai myös stipendin Cambridgen yliopistoon.<br />

Englannissa hän alkoi tutkia kvanttimekaniikkaa. Siellä Sami tajusi, että <strong>yritys</strong>toiminta<br />

olisi hänen juttunsa. Hän halusi johtaa, ei palvella. Mutta rahaa ei ollut. Sami kävi loppuun<br />

asti yliopiston ja sai hyvän opinnäytetyön ansiosta työpaikan teknilliseltä alalta.<br />

Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa toteuttaakseen suunnitelmansa, kvanttitietokoneen.<br />

Hän sai apurahan Linux Foundation -säätiöltä, ja se mahdollisti kaiken. Sami oli ensimmäinen,<br />

joka sai rakennettua kvanttitietokoneen. Se ei tarvinnut alhaista lämpötilaa<br />

toimiakseen, eikä siinä ollut säteilyvaaraa.<br />

Tietokoneeseen oli panostettu, ja sen kyllä huomasi. Kauppa kävi aluksi eri maiden armeijoiden<br />

kanssa. Myöhemmin Sami myi teknologiaansa myös kaikille, joilla oli varaa<br />

ostaa tuotteita laman loputtua. Sami tutki pienen työryhmänsä kanssa myös muuta<br />

teknologiaa ja alkoi saada tuotoksillaan lisää mainetta ja tuloja.<br />

Samin poika astui yrityksen johtoon vuonna 2059. Yritys tuotti alkuun miinusta, jolloin<br />

Sami joutui käymään töissä vielä vähän aikaan, jotta yrityksen kurssi lähti jälleen nousuun.<br />

Lääketiede oli pappani erikoisuus, mutta teknologiaan hän ei ollut perehtynyt<br />

paljoakaan. Hän päätti yhdistää nämä kaksi alaa: oman lääketieteellisen tietämyksensä<br />

ja työntekijöiden teknologiaosaamisen.<br />

32


Papan aikana kansantaudit jylläsivät, mutta isoisäni keksi työntekijöiden kanssa lääkkeitä<br />

niihin. Ongelma oli, miten saada kaikille immuniteetti. Yritys rakensi lentokoneita<br />

suurilla kaasusäiliöillä ja suuttimilla, joiden avulla lääkkeet levitettiin maailmaan<br />

kaasuna. Nanobottiteknologia oli tähän aikaan jo jokapäiväistä potilaiden hoitoa ja ihmiset<br />

elivät yhä vanhemmiksi. Itse asiassa pappani elää edelleen. Hän on 118-vuotias.<br />

Pappani lopetti kvanttitietokoneiden valmistuksen, koska niiden tilalle tuli vielä kehittyneemmät<br />

laitteet. Panostus siirtyi tuotekehittelyyn, jossa ydinajatuksena oli kestävä<br />

kehitys. Hänen alaisuudessaan <strong>yritys</strong> kehitti autoja ja junia, jotka toimivat maan magneettikenttää<br />

hyväksi käyttäen.<br />

Maailma oli muuttunut, ja pappani ymmärsi sen. Ainoastaan rikkaimpien ihmisten<br />

lapset kävivät koulua kirjaimellisesti, sillä köyhyys ja tuloerot olivat kasvaneet huimasti.<br />

Valtiolle oli halvempaa opettaa roboteilla ja hologrammeilla kotona kuin luokassa<br />

oikean ihmisen opetuksessa. Kouluopetuksesta piti maksaa korkeita lukukausimaksuja.<br />

Pappani otti tämän haasteekseen, sillä hän ymmärsi opetuksen tärkeyden ihmiseltä<br />

ihmiselle, kokemuksen kautta. Ei vain kylmästi teknologiaa hyödyntäen. Vuosien kuluttua<br />

hän onnistui tavoitteessaan ja sai paljon kiitosta tehdystä työstä.<br />

Isäni otti yhtiön haltuunsa papan jäätyä eläkkeelle ja alkoi panostaa sekä laajentaa yrityksessään<br />

osa-alueita, joissa käytettiin ihmisiä työntekijöinä, ei robotteja. Tällä tavoin<br />

hän loi jo muutenkin suureen ja maailmanlaajuiseen yritykseensä todella paljon lisää<br />

työpaikkoja. Työttömyys oli kasvanut lisää teknologian viedessä työpaikkoja.<br />

Isäni halusi, että maailma olisi enemmän tasa-arvoinen rahan ja työn suhteen, joten<br />

hän teki radikaalin päätöksen. Hän perusti säätiön, johon hän laittoi 75 prosenttia varoistaan.<br />

Säätiön tavoitteena oli antaa ihmisille työpaikkoja erilaisissa hankkeissa. Yksi<br />

suurimmista operaatioista oli luonnonsuojelu, sillä maailman luonto oli melkein kokonaan<br />

tuhottu sekä meret saastuneet. Isäni rakensi suuria keinotekoisia luontotodellisuuksia,<br />

joihin talletettiin elävää luontoa, kasvistoa ja eläimistöä. Tällä tavoin saatiin<br />

estettyä lajien sukupuutto.<br />

Isäni on juuri jäämässä eläkkeelle, ja nyt on minun vuoroni. Hän on uupunut eikä isänsä<br />

tavoin käyttänyt nanoteknologiaa. Minun tavoitteenani on kehittää lääketiedettä<br />

sekä teknologiaa uudelle aikakaudelle ja ylläpitää säätiötä. Marsissa asuva yhdyskunta<br />

tarvitsee apuani. Elämisen edellytyksissä on paljon ongelmia. Tehtävää on paljon, mutta<br />

nautin haasteista. Minulla ovat samainen työn ilo ja tekemisen halukkuus, kuten<br />

yrityksen aikaisemmilla johtajilla, ja se on pitänyt meidät kasassa ja pitää vieläkin.<br />

33


“Minkälainen olisi kuntosali,<br />

joka tarjoaisi mahdollisuuden<br />

ihan tavalliselle kuntoilijalle<br />

ja epävarmoille aloittelijoille?<br />

Hienosti yrittäjyyttä yleisesti ja<br />

kuntosaliyrittäjyyttä erikseen<br />

kuvaava innostava teksti, joka<br />

vertaa yrittäjyyttä tandempyörällä<br />

ajoon: yhdessä yrittäminen toimii<br />

parhaiten.”<br />

Kuntoa ja hyvää oloa kaikille<br />

Henniina Meriläinen<br />

Tenetin koulu, Vuokatti<br />

Kuntosalien suosio on kasvanut viimeisien vuosien aikana todella paljon. Moni hurahtaa<br />

salien ja proteiinien yhteisvaikutuksesta tapahtuvaan lihasmassan kasvuun ja<br />

kalorien polttamiseen. Sosiaalinen media vilisee kuvia vähäpukeisista ja treenatuista<br />

vartaloista, jotka ovat kuvanmuokkausohjelmien tekemää hienoa jälkeä. Moni ihminen<br />

katsoo kuvia ja miettii, kuinka voisi itse saavuttaa oman ihannevartalonsa. Näiden kuvien<br />

ansiosta moni sairastuu erilaisiin syömis- ja mielenterveyshäiriöihin.<br />

Olen itsekin käynyt kuntosaleilla ja tuntenut pistävän katseen selässäni. Mitä tuollainen<br />

oikein tekee kuntosalilla? Kuulen takana olevan lihaskimpun ajattelevan mielessään,<br />

kun itse yritän treenata naurettavan pienillä painoilla. Onko joku toinenkin<br />

tuntenut joskus näin? Luulen, että on. Tietysti erilaiset ihmiset tuntevat tämän toisin,<br />

mutta tiedän, etten ole tämän ajatuksen kanssa yksin. Miten ylipainoiset ja kuntosalille<br />

tullut ensikertalainen kokevat tämän?<br />

Näistä katseista keksin tämän idean. Jos minä saisin perustaa minkä tahansa yrityksen,<br />

minä perustaisin kuntokeskuksen, jossa olisi oma salinsa treenaamisen aloittelijoille,<br />

fitness-malleille ja muille lihaskimpuille. Salilla jokainen saisi harjoitella omantasoistensa<br />

kanssa ja saisi oman henkilökohtaisen valmentajansa, asiantuntevaa opastusta<br />

ja oman harjoitusohjelman, joka olisi räätälöity juuri itselle oman fyysisen tason ja<br />

tavoitteiden mukaan. Tällä salilla ei tarvitsisi tuntea olevansa eriarvoinen kuin muut,<br />

koska kaikki ovat samalla lähtöviivalla.<br />

Yritykseni sijaitsisi Jyväskylässä lähellä yliopistoa. Silloin nuoret opiskelijat pääsisivät<br />

sinne helposti koulusta, koska he muodostavat suuren osan kuntosalien ja ryhmäliikuntojen<br />

asiakaskunnasta. Opiskelijat saisivat hyvää opiskelualennusta salilta, jotta<br />

innostus harjoitteluun ei lakastuisi suurien hintojen takia. Liikuntatieteellisen viimeisen<br />

vuosikurssin opiskelijat voisivat myös hankkia lisätuloja ohjaajina kuntosalilla<br />

ja järjestämässä erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Yliopisto ei ole kovin kaukana aivan<br />

Jyväskylän ydinkeskustasta, joten keskustassa asuvienkin olisi helppo tulla salille bussilla<br />

tai esimerkiksi pyöräillen.<br />

Kuntokeskuksen muodostaisi kolme eri kuntosalia: aloittelijat, harrastajat ja ammattilaiset.<br />

Lisäksi olisi kolme eri ryhmäliikuntasalia, joihin kaikkiin olisi myös omat tasoluokat.<br />

Lisäksi tietysti pukuhuoneet, joissa olisi suihkut ja saunat.<br />

Kuntokeskuksen yhteydessä olisi myös pieni ravintola, josta voisi ostaa treenien jälkeen<br />

terveellistä ruokaa kohtuulliseen hintaan. Ravintolassa ei myytäisi pikaruokaa<br />

34


vaan kuntoilijoille soveltuvaa ruokaa, joka auttaisi kaikkia pääsemään tavoitteeseen<br />

ilman, että tulisi nälkäisenä kotiin hakien McDonald’sin autokaistalta Big Mac - aterian.<br />

Tällöin hampurilaista ei tule laitettua nälän piikkiin vaan omien valintojen.<br />

Kuntosali olisi sisustettu värikkäästi ja viihtyisästi, niin että jokainen tuntisi olevansa<br />

kodinomaisessa ilmapiirissä, jossa voisi olla oma ihana itsensä. Nuorena yrittäjänä<br />

rahoituksen saanti voisi olla todella vaikeaa. Mistä saisin rahat kaikkiin kalliisiin kuntosalilaitteisiin<br />

niin, että en joudu konkurssiin isojen lainanlyhennyksien ja velkojen<br />

takia? Ehkä ostaisin aluksi kaikki välttämättömät laitteet. Kun olisin ansainnut enemmän<br />

rahaa, voisin ostaa laitteita lisää. Täytyisi löytää myös sopivat vuokratilat, josta<br />

voisin aloittaa toiminnan. Jos yritykseni menestyisi, voisin myös laajentaa. Tai sitten<br />

jopa rakentaa aivan omat ja juuri sellaiset toimitilat, kuin itse haluaisin. Siihen mennessä<br />

täytyisi saada todella paljon asiakkaita, joita yrittäisin hankkia hyvällä markkinoinnilla<br />

ja mainostamisella. Täytyisi löytää myös jo kouluttautuneita työntekijöitä<br />

opiskelijoiden lisäksi ohjaamaan toimintaa. Itse kouluttautuisin erilaisten kurssien<br />

avulla, jotta tietäisin toiminnasta vielä enemmän.<br />

Yrityksen aloittaminen ei helppoa, ja sen olen kuullut vanhemmiltani, jotka ovat ennen<br />

omistaneet oman yrityksen. Täytyy täyttää monia lupahakemuksia ja täytyy olla<br />

ammatista edes jonkinlaista käsitystä. Moniin lupiin tarvitaankin työkokemusta tai<br />

ammattiin liittyvä koulutus. Yritykseni perustamiseen kuluisi siis useita vuosia saada<br />

rahoitukset, toimitilat ja koulutukset kuntoon.<br />

Oppisin tänä aikana varmasti paljon talouden hoidosta ja monesta muusta asiasta.<br />

Yrittäminen vaatii paljon suunnittelua ja tietoa asioista. Yrittäminen olisi varmasti<br />

antoisaa ja huomaisi oman kätensä jäljen. Olisi mahtavaa huomata, kuinka itsestään<br />

epävarmasta henkilöstä kasvaisi itseään ja kehoaan arvostava itsevarma ihminen. Olisi<br />

hienoa saada seurata tuota kehitystä ja jakaa sitä liikunnanriemua muillekin. Se olisi<br />

varmasti parasta, mitä yrittäjyydestä voisi palkaksi saada: kokea toisten ihmisten onnistumisen<br />

tunne ja ylpeys omasta työstään.<br />

Yrittäminen on kuin tandempyörällä ajoa. Jotta pyörällä voi ajaa, tarvitaan siihen useita<br />

muitakin henkilöitä. Tangosta irti päästäminen voi johtaa kohtalokkaaseen kaatumiseen.<br />

Kun pyörällä ajon osaa ja pitää ohjaustangosta kaksin käsin kiinni, on kaatuminen<br />

paljon epätodennäköisempää.<br />

Yhteistyöllä on valtava merkitys yrittäjyydessä niin kuin myös monessa muussakin<br />

asiassa. Yhteistyön avulla yrityksestä saadaan toimivampi ja tehokkaampi. Onko olemassa<br />

mitään <strong>yritys</strong>tä, joka ei tekisi mitään yhteistyötä? Asiakkaiden ja henkilökunnan<br />

välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Yrittäjyydessä täytyy ottaa myös muiden<br />

mielipiteet huomioon, jolloin kaikilla on parempi olla.<br />

Yrittäjyydessä oman työpanoksen täytyy olla todella suuri, ja yrittäjät tekevät valtavasti<br />

töitä. Yrittäjät ovat rohkeita ja päättäväisiä. Heidän täytyy tehdä suuria päätöksiä ja<br />

vähemmän suuria päätöksiä. Arvostan yrittäjiä todella paljon! He kehittävät Suomea<br />

ja tuovat ihmisille uusia työpaikkoja, joita Suomessa lama-aikana tarvittaisiin paljon.<br />

Yrittäjät rakentavat Suomen. Minäkin haluaisin kehittää Suomea omalla <strong>yritys</strong>ideallani,<br />

kaikille asiakkaille sopivalla kuntosalilla. Ehkä se on vielä jonakin päivä mahdollista.<br />

35


“Jääkiekkoharrastajan<br />

unelma: <strong>yritys</strong>, joka tuottaa<br />

erilaisia jääkiekkoon liittyviä<br />

koulutus- ja viihdetapahtumia.<br />

Hankesuunnitelman muotoon<br />

huolellisesti kirjoitettu teksti opettaa<br />

miten <strong>yritys</strong> perustetaan ja miten<br />

omaa osaamista ja harrastusta<br />

voi käyttää hyväkseen oman<br />

yrittäjyyden luomisessa.”<br />

Tämän minä osaan!<br />

”Luisteluvalmennusta Elias Vuorion<br />

tapaan”<br />

Elias Vuorio<br />

Tapiolan koulu, Espoo<br />

Taustaa<br />

Liikeideani on perustaa <strong>yritys</strong>, joka tarjoaa ammattitasoista luisteluvalmennusta sitä<br />

tarvitseville.<br />

Olen harrastanut jääkiekkoa 5-vuotiaasta lähtien eli vuodesta 2004 lähtien, ensin Jäähongassa<br />

ja sitten Blues Juniorsissa. Nykyinen joukkueeni on Blues B Akatemia, joka<br />

pelaa B SM-sarjassa. Joukkueessa pelaa pääasiassa vuosina 1998 ja 1997 syntyneitä<br />

pelaajia.<br />

Olen pelivuosieni aikana saanut jääkiekko- ja luisteluoppia parhailta espoolaisilta jääkiekkovalmentajilta,<br />

jotka ovat kaikki espoolaisia kiekkoikoneja ja kuuluneet suomalaisen<br />

kiekkoilun eliittiin: Juha Ylönen, Juha Ikonen, Jan Långbacka ja Timo Hirvonen. Liikeideani<br />

on siirtää tämä saamani arvokas luisteluoppi kannattavaksi liiketoiminnaksi.<br />

Yrityksen perustaminen<br />

Tarkoituksena on perustaa <strong>yritys</strong> nimeltä ”Elias Proskating Oy”, joka tuottaa erilaisia<br />

jääkiekkoon liittyviä koulutus- ja viihdetapahtumia erilaisille kohderyhmille. Yritys perustetaan<br />

osakeyhtiömuotoon. Omistan alkuvaiheessa itse kaikki yhtiöni osakkeet ja<br />

toimin myös yhtiöni toimitusjohtajana. Yrityksen logo on sivun oikeassa yläreunassa.<br />

Osakeyhtiö perustetaan verkossa Patentti- ja rekisterihallituksen ja Verohallinnon yhteisessä<br />

YTJ-asiointipalvelussa. Osakeyhtiö on ilmoitettava rekisteröitäväksi kolmen<br />

kuukauden kuluessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta. Liitteeksi on toimitettava<br />

osakeyhtiön perustamissopimus alkuperäisenä, jäljennös yhtiöjärjestyksestä ja<br />

kuitti käsittelymaksun suorittamisesta.<br />

Kaupparekisteri tekee yrityksen nimestä nimitutkimuksen eli tutkii sen, onko yrityksen<br />

nimelle Elias Proskating Oy mahdollisia rekisteröintiesteitä. Nimitutkimuksessa Kaupparekisteri<br />

tutkii mm. yrityksen nimen yksilöllisyyttä, erottuvuutta ja sekoitettavuutta<br />

muihin rekisterissä tai vireillä oleviin samankaltaisiin nimiin ja tavaramerkkeihin.<br />

Myös verkkotunnuksen www.proskating.fi saatavuus on hyvä tarkistaa etukäteen.<br />

36


Yrityksen palvelu<br />

Yritys keskittyy luisteluvalmennuksessa erityisesti maksimaalisen luistelunopeuden<br />

kehittämiseen sekä täydellisen luistelutekniikan opettamiseen nykyaikaisilla valmennusmenetelmillä<br />

ja -opeilla. Apuna käytetään uusinta tekniikkaa: videokuvausta ja<br />

nopeusmittausta. Tarkan videoanalyysin ja henkilökohtaisen palautteen ansiosta valmennus<br />

on hyvin tehokasta ja henkilökohtaista.<br />

Yritys tarjoaa laadukasta luisteluvalmennusta 10 hengen pienryhmissä ja 10 kerran<br />

jaksoissa. Jakso sisältää 10 jääharjoitusta oheisharjoitteluineen ja maksaa 500 euroa<br />

(sis. ALV). Harjoituksia varten <strong>yritys</strong> vuokraa jääaikaa lähialueen jäähalleista, kuten<br />

Espoon Matinkylästä, Espoonlahdesta ja Leppävaarasta, Helsingistä Salmisaaresta, Paloheinästä<br />

ja Vuosaaresta sekä Espoon Barona Areenalta. Jäävuorot Espoon ja Helsingin<br />

halleissa maksavat noin 100-300 euroa tunti riippuen ajankohdasta.<br />

Lisäksi <strong>yritys</strong> tarjoaa yrityksille erilaisia jääkiekkoon liittyviä elämystapahtumia, kuten<br />

pikkujouluja, pelitapahtumia, leirejä sekä muita luisteluun liittyviä hauskoja elämyksiä.<br />

Yrityksen kohderyhmät ja markkinointi<br />

Yrityksen kohderyhminä ovat aluksi lähialueen jääkiekkojoukkueet ja niiden yksittäiset<br />

junioripelaajat sekä yritykset. Markkinointikanavina toimivat yrityksen omat nettisivut<br />

(www.proskating.fi), suoramarkkinointi sähköpostin ja facebookin välityksellä<br />

sekä perinteiset kanavat, kuten mainonta seurojen ja <strong>yritys</strong>ten ilmoitustauluilla.<br />

Starttiraha<br />

Yrityksen on tarkoitus hakea aloittavalle yrittäjälle tarkoitettua ”starttirahaa”. Sen tavoitteena<br />

on auttaa uutta yrittäjää yrityksen perustamisen alkuvaiheessa, jotta yrittäjälle<br />

varmistetaan riittävä toimeentulo. Starttirahan tarkoituksena on parantaa työllisyyttä<br />

ja sen myöntää paikallinen TE-toimisto.<br />

Starttiraha on harkinnanvarainen etu ja sen saaminen riippuu paikkakunnasta, vuodenajasta,<br />

taloussuhdanteesta ja muista seikoista. Etua myönnettäessä pyydetään normaalisti<br />

myös ulkopuolista tahoa arvioimaan yrittäjän liiketoiminnan mahdollisuuksia<br />

sekä henkilön kykyä toimia yrittäjänä. Starttirahan enimmäisaika on 12-18 kk ja sen<br />

määrä on ensimmäiseltä 6 kk:n jaksolla noin 850 e/kk.<br />

Ammattitaidon kehittäminen<br />

Koska yrityksen menestys perustuu luisteluvalmentajan vankkaan ammattitaitoon,<br />

on oman ammattitaidon kehittäminen yritykselle ensiarvoisen tärkeä menestystekijä.<br />

Jääkiekon ja urheilun alalta löytyy erilaisia koulutusvaihtoehtoja, kuten Jyväskylän<br />

liikuntatieteellinen, josta voi valmistua liikunnanopettajaksi, ja Vierumäen urheiluopisto<br />

(ja muut urheiluopistot), jossa voi opiskella liikunnanohjaajaksi tai valmentajan<br />

ammattitutkinnon. Lisäopintoja voi opiskella esimerkiksi Haaga-Heliassa, jossa valikoimiin<br />

kuuluu mm. urheilumarkkinointi. Lisäksi alalle on mahdollista kouluttautua<br />

myös ulkomailla<br />

37


Yritystoiminnan riskit ja kustannukset<br />

Yrityksen on tarkoitus aloittaa toimintansa kevyellä kulurakenteella. Yrityksen pääasiallisena<br />

menoeränä alkuvaiheessa ovat mahdollisten ulkopuolisten valmentajien<br />

palkat sekä jääkustannukset. Lisäksi tulevat nettisivujen kustannukset, tilitoimiston<br />

maksut sekä vakuutukset. Yritystoiminnan laajentuessa ajankohtaiseksi saattaa tulla<br />

vuokratilojen hankkiminen sekä ulkopuolisen toimistotyöntekijän palkkaaminen.<br />

Koska aluksi yrityksen kulut ovat pienet ja ne on sidottu suoraan toiminnan laajuuteen,<br />

ovat myös <strong>yritys</strong>toiminnan riskit pienet. Jos toimintaa laajennetaan muille paikkakunnille<br />

ja jopa ulkomaille, riskit ja kustannukset myös kasvavat.<br />

Luisteluvalmennuksen lisäksi yrityksen on tarkoitus laajentaa toimintaa myös jääkiekkovarusteiden<br />

maahantuontiin tai tehdä läheistä yhteistyötä eri jääkiekkovarusteiden<br />

maahantuojien kanssa. Jatkossa myös välinehuolto, kuten luistinten teroituspalvelu,<br />

kuuluu mahdollisesti yrityksen tarjoamiin palveluihin.<br />

Elias Vuorio, Blues B Akatemia # 5 (2014-15),<br />

Elias Proskating Oy:n tuleva omistaja ja toimitusjohtaja<br />

”IT´S ALWAYS A GREAT DAY FOR HOCKEY!”<br />

- Bob Johnson -<br />

38


“Perinpohjainen ja raikkaalla<br />

tavalla erilainen teksti, joka kertoo<br />

kirjoittajan suuren haaveen: hän<br />

haluaa kirjanpitäjä-yrittäjäksi.<br />

Teksti perustelee nuorelle aika<br />

poikkeuksellista uravalintaa<br />

hienosti ja asiantuntevasti.”<br />

Rohkenen yrittää<br />

Jenna Välimäki<br />

Nakkilan yhteiskoulu<br />

Kun kysyy kuuden vanhoilta eskarilaisilta unelma-ammattia, tytöiltä saa vastaukseksi<br />

usein prinsessan. Poikien keskuudessa taas esimerkiksi poliisi ja palomies ovat suosittuja.<br />

Kun eräältä pieneltä tytöltä kerran kysyttiin, odotettiin varmaan samankaltaista<br />

vastausta ja kirkkain silmin kerrottua haavetta prinsessan elämästä sitten isompana.<br />

Mutta sellaista ei koskaan kuulunut. Tyttö tahtoi kirjanpitäjäksi.<br />

Kirjanpitäjä ei ole samanlainen sankari kuin poliisi tai palomies tai ylipäätään edes<br />

sellainen ammatti, josta pikkuinen kuusivuotias voisi haaveilla. Eihän silloista pientä<br />

eskarilaista edes uskottu, naurahdettiin vain ja todettiin, että kyllä mieli vielä muuttuu<br />

moneen kertaan suuntaan ja toiseen. Muistan tuon hetken elämässäni täysin kirkkaana<br />

vieläkin. Minua kiukutti, koska tahtooni ei luotettu, vaikka kuinka yritin vannoa. Vähän<br />

kasvanutta kolmannelle luokalle menijääkään ei uskottu tämän toistaessa saman<br />

haaveammatin muutamaa vuotta myöhemmin. Yläasteikäisen seitsemäsluokkalaisen<br />

mielen muuttumista kehdattiin vielä epäillä, mutta kun se sama tyttö peruskoulun<br />

viimeisellä luokalla sanoo yhä samaa kuin yhdeksän vuotta sitten, alkavat viimeisimmätkin<br />

epäilijät jo uskoa, että hän on tosissaan. Miksi vasta nyt?<br />

En kiellä, ettenkö olisi haaveillut muistakin ammateista. Mutta kun on monta vuotta<br />

tiukasti väittänyt lähtevänsä juuri sille tietylle alalle, lausetta toistaessaan siihen uskoo<br />

itsekin joka kerta enemmän: ”Minusta on tähän. Tätä minä haluan.”<br />

Ehkä syy aikuisten uskomiseen löytyy siitä tosiasiasta, että jatko-opinnot ovat aivan<br />

ovella. Ehkä nyt uskotaan, että mieli tietää tahtonsa, kun valinta on oikeasti edessä – ja<br />

tällä kertaa sen vaihtaminen ei käykään enää niin helposti. Mielestäni aikuisten pitäisi<br />

uhrata aikaa pieneen ajatusleikkiin: jos lapsi sanoo yhtä totisella naamalla kuin minä<br />

aikanani, että tahtoo tietyn ammatin, mukana voi olla jopa yllättävä määrä totuutta ja<br />

päättäväisyyttä. Ainakin, jos tämä kyseinen lapsi saa ykkösluokan ensimmäisen matematiikankokeen<br />

takaisin, huomaa yhden ainoan virheen, joka vei pisteen, ja korjaa sen<br />

toivossa, että tulos vaihtuisi täyteen pistepottiin.<br />

Haaveammattini ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kirjanpitäjän työhön, vaan se sisältää<br />

muutakin. On asia, jonka olen pienestä asti halunnut yhdistää työhöni, kunhan<br />

aika on vain kypsä: minusta tulee yrittäjä.<br />

Nyt kun jälkikäteen mietin päätöksiäni ja toiveitani tulevaisuuden suhteen, en yhtään<br />

ihmettele mielihalujani. Olen kasvanut yrittäjyyteen lähestulkoon vaahtosammuttimen<br />

kokoisesta nappulasta saakka. Äitini, joka siis omistaa oman kirjanpitoyrityksen,<br />

perusti firmansa, kun olin neljän vanha. Olen siis kasvanut firman ja yrittäjyyden mukana,<br />

ja luultavasti juuri siksi ammatinvalinta on aina tuntunut niin helpolta. Nykyään<br />

39


myös isäpuoleni on yrittäjä, eikä se päätöksiäni tulevaisuuden suhteen ainakaan heikentänyt<br />

ole. Pikemminkin juuri päin vastoin.<br />

Vaatiiko yrittäjyys ja oman firman perustaminen todella sen pohjan, jonka olen itse<br />

saanut? Eli käytännössä kasvatuksen yrittäjän muottiin suoraan äidinmaidosta? Ei.<br />

Sitä se ei vaadi, mutta myönnän olevani onnekas siinä suhteessa. Yrittäjän elämä ei<br />

ole koskaan tuntunut ylitsepääsemättömältä haasteelta, koska se on ollut täysin luonnollinen<br />

osa elämääni niin kauan kuin jaksan edes muistaa. Ei se kuitenkaan mene<br />

niin, että vain yrittäjien lapsista tulee uuden sukupolven yrittäjäkunta. Yrittäjyys ei<br />

ole mikään geeni, jonka perii vanhemmiltaan. Se on elämäntapa, jonka voi omaksua<br />

kuka vain niin halutessaan. Koska kun tosissaan miettii, ”vaikea” ja ”hankala” ovat vain<br />

adjektiiveja omien korvien välissä. Jos niille ei anna ylivaltaa, voi saada aikaan ihan<br />

mitä vaan.<br />

Firmani nimeä en sentään ole vielä suunnitellut, mutta monia muita tarpeellisia juttuja<br />

kyllä. On helppoa omaksua tärkeitä asioita, kun on hyvä tukiverkko – tässä asiassa<br />

äitini on suurin esikuvani. Ilman häntä tuskin tietäisin murto-osaakaan kaikesta ammattiin<br />

liittyvästä. Ilman häntä en olisi kaikkia näitä vuosia jaksanut toistaa itselleni,<br />

että vielä joku päivä minäkin voin olla samanlainen asiani osaava ammattilainen sekä<br />

oman yrityksen omistaja – kuten hänkin.<br />

Monista yhteyksistä voi oppia hyödyllisiä asioita. Kirjanpitäjälle tarpeellinen taulukko-ohjelma<br />

on tullut tutuksi valinnaisen tietotekniikan tunneilla. Äidinkielestä saa<br />

matkaansa vaikkapa oikean tavan tehdä asiakirjoja ja yhteiskuntaopista työelämän<br />

mutkiin liittyviä hyviä ratkaisuja. Matematiikan tunneilla taas oppii esimerkiksi verotus-<br />

ja korkoprosenttilaskentaa, joka on kirjanpitäjälle elintärkeää. Ja no, sitä laskentaa<br />

ylipäätään. Tietoja ja taitoja oppii siis koko ajan. Voisi ehkäpä ajatella, että koulu edesauttaa<br />

yrittäjäkasvatusta tiettyyn pisteeseen asti.<br />

Monet tuntuvat kuvittelevan, että yrittäjänä elämä olisi helpompaa. Okei, käytännössä<br />

saa itse määrätä vaikkapa työaikansa ja ruokataukonsa, mutta on myös monia asioita,<br />

joita kukaan ulkopuolinen ei näe – tai ei halua nähdä.<br />

Moni ei huomaa sitä tosiasiaa, että sen ajan, minkä muut käyttävät rentoutumiseen,<br />

voi yrittäjä joutua käyttämään töihin. Yrittäjän roolissa työajan ja vapaa-ajan välinen<br />

raja hämärtyy selkeästi. Koska olen yrittäjäperheestä, huomaan tämän helpommin:<br />

vaikka äiti ei tekisi töitä vaan lukisi esimerkiksi sanomalehteä, asiakkaan soittaessa<br />

rooli vaihtuu tutun, huolehtivan vanhemman sijasta rautaiseen, asiansa tuntevaan<br />

ammattilaiseen huolimatta siitä, että hän edelleen istuu pöydän vieressä lehti nenänsä<br />

edessä.<br />

Toinen huomauttamisen arvoinen juttu: Yrittäjä saa toki tehdä kaikki päätökset itse ja<br />

pitää myös kaiken voiton, mutta entä sitten, kun mennään pakkasen puolelle. Yrittäjä<br />

joutuu yksinään ottamaan myös vastuun päätöksistään ja toimeentulo on täysin kiinni<br />

itsestä. Kaikista ei siihen ole. Minä päätin, että minusta on. Osittain ehkä pelkään tuottavani<br />

pettymyksen; olen puhunut ammatinvalinnastani ja jatkosuunnitelmistani niin<br />

paljon, että puheille odotetaan myös vastinetta ja hyvää menestystä yläasteen jälkeen.<br />

Toisaalta taas tiedän, että kävi miten kävi, minulla on aina äitini tuki. Eikä siitä varmaan<br />

haittaakaan ole, että äiti, mummu ja mummi ovat kaikki aikanaan suorittaneet<br />

saman tutkinnon, jonka minäkin aion opiskella.<br />

Kun perustan yritykseni, elämäni tulee muuttumaan huimasti. Elämäni tulee olemaan<br />

sidottu yritykseen, josta on kiinni toimeentulo. Vaikka tekisinkin aluksi töitä muualla-<br />

40


kin, tulee pääpisteeni aina olemaan pelkästään yrityksessä, jonka perustan. Tavoitteeni<br />

on, että saan leipäni tekemättä töitä ulkopuoliselle.<br />

Toimiston ja kaikki paperit tulen pitämään kotonani. On paljon käytännöllisempää ja<br />

taloudellisempaa pitää toimisto kotona: Ei tarvitse maksaa vuokraa kiinteistöstä tai<br />

bensasta, joka kuluisi päivittäiseen työmatkaan. Lisäksi asiakkaat saattavat soitella ns.<br />

”kiinteän” työajan ulkopuolellakin – yrittäjä kun vähemmän näitä kellotunteja katsoo<br />

– ja kysellä jotain tietoa, jonka saan sitten kätevästi vilkaistua kotiarkistostani. Jos toimisto<br />

olisi muualla, pitäisi joko lähteä käymään toimistolla tai luvata selvittää se ja<br />

ottaa yhteyttä mahdollisimman pian. On siis myös palveluvaltti pitää toimisto ja työt<br />

ihan lähellä. Sen avulla saa myös vahdittua, ettei kukaan ylimääräinen pääse tutkimaan<br />

arkaluontoisia tietoja.<br />

Myös vastuu on täysin erilaista. Kun on asiakkaita, joiden papereita käsittelee, on pakko<br />

opetella vastuuta. Kenenkään muun ei voi antaa katsoa luottamuksellisia ja tärkeitä<br />

tietoja. Arvonlisäveroilmoitukset pitää lähettää ajoissa joka kuukausi. Tilinpäätökset<br />

pitää saada valmiiksi. Palkanlaskentakin pitää hoitaa ajallaan, koska muiden toimeentulo<br />

voi olla kiinni minun laskelmistani. Minulla on vastuu siitä, että kaikki on ajallaan<br />

perillä ja varmasti tehty niin kuin pitääkin.<br />

Yrittäjän elämäntapa sopii minulle siinäkin mielessä, että olen aina ollut vahva persoona<br />

– jo pelkkä ajatus siitä, että olisin 40-50 vuotta työelämässä jonkun muun pomoteltavana,<br />

ei innosta. Aina kun joku puhuu sellaisesta, minulla iskeytyy jarrut päälle. ”Sitä<br />

minä en halua. Tahdon olla itse itseni herra.”<br />

Koulutus ei kuitenkaan lopu siihen, kun saan paperit käteeni – oli se sitten tavallinen<br />

merkonomitutkinto kauppaoppilaitoksesta tai joku ylempi tutkinto ammattikorkeakoulusta<br />

tai jopa yliopistotasolta. On tärkeää pysyä mukana alati muuttuvissa asioissa,<br />

kuten verotuksessa ja tietotekniikassa. Äitini käy päivän tai kahden mittaisissa koulutuksissa<br />

usein monta kertaa vuodessa ja on kertonut, että niistä on kyllä hyötyä.<br />

”Huominen jossakin<br />

kuinka ikinä kohteleekaan<br />

Kaikki mitä mä kerran jo kohdannut oon<br />

auttaa tulevan kohtaamaan.”<br />

– Suvi Teräsniska: Pilviä ja päivänpaistetta<br />

Mielestäni tuon kappaleen sanat tiivistävät ajatuksen yrittäjyydestä loistavasti: kaikki,<br />

mitä on oppinut – ihan pienestä pitäen – edesauttaa yrittäjänä. Luonteenpiirteet, opiskelut,<br />

oma asenne. Yrittäjä selviytyy monista ongelmista, koska hän on oma pomonsa.<br />

Jos ei muuten, niin sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla.<br />

41


SARJA 3<br />

Lukio<br />

42


“Kaunis ja vähän haikea tarina<br />

pariisilaisesta leipomoyrityksestä,<br />

jonka 17-vuotias tyttö ottaa<br />

hoidettavakseen isänsä kuoltua. Tarina<br />

kertoo työstä ja vastuunkannosta<br />

ja siitä, että vain yrittämällä aina<br />

uudelleen unelma voi toteutua.”<br />

Lupaus unelmastasi<br />

Jenny Lehtosaari<br />

Herttoniemen yhteiskoulun lukio, Helsinki<br />

Pariisissa on erityisen kylmä. Vaikka aurinko oli piilossa harmaiden pilvien takana,<br />

lumi sai kaupungin näyttämään kirkkaalta ja ystävälliseltä. Kadut ja kaupat oli koristeltu<br />

juhlavasti joulua varten, johon oli vain vajaat kaksi viikkoa aikaa.<br />

Rakastan joulukuuta, sillä leipomossa käy paljon asiakkaita tähän aikaan vuodesta ja<br />

joulusta tulee isäni mieleen. Outoa, että leipomon perustamisesta on jo 46 vuotta. Jo<br />

pienestä pitäen isäni suurin intohimo oli leipominen. Kaksikymmentävuotiaana hän<br />

toteutti unelmansa ja perusti leipomon, jonka nimeksi tuli Jacques Patisserie. Leipomo<br />

oli hänelle hyvin erityinen, sillä siellä hän ja äiti tapasivat.<br />

Vasta kuusivuotiaana sain nähdä isän työnteossa. Eräänä päivänä katselin, kun hän<br />

puki päällensä valkoista esiliinaa ja totesin: ”Isä, haluan tulla kanssasi töihin.” Sinä<br />

päivänä hän otti minut mukaan leipomoon. Rakastin leipomon huumaavaa tuoksua,<br />

koneiden surinaa koneiden, jollaisia en koskaan ollut nähnyt! Isäni taitteli esiliinan<br />

sopivaksi pienelle vyötärölleni ja asetti minut korokkeen päälle, jotta voisin katsoa. Hänen<br />

käsissään taikinasta tuli eloisa. Se kiepahti kaulimen ympärille, purkautui ja makasi<br />

littanana niin kuin se nukkuisi. Se oli taikaa.<br />

Mitä vanhemmaksi tulin, sitä useammin menin leipomoon isän kanssa. En sen takia,<br />

että olisin halunnut leipuriksi. Itse asiassa ajattelin, ettei minusta olisi siihen hommaan.<br />

Muutamalla kynän vedolla isä pystyi suunnittelemaan mitä kauneimpia koristeita leivoksille.<br />

Minä taas, minulla ei ollut lainkaan taiteellisia kykyjä. Koulun taideprojektini<br />

olivat katastrofeja. Sitä paitsi isäni ei halunnut minun seuraavan hänen jalanjälkiänsä.<br />

”Sinä et aio tehdä tätä elääksesi”, hän sanoi vahvalla ranskan aksentillaan.<br />

Hän halusi kuitenkin minun oppivan vastuulliseksi, joten hän pani minut töihin – ei<br />

leipomon taakse, missä kaikki jännittävä tapahtui. Työni oli lattioiden hankaaminen ja<br />

vessan puhdistaminen, kovaa työtä 12-vuotiaalle. Jonkin ajan kuluttua hän antoi minun<br />

auttaa häntä leipomusten valmisteluissa: kananmunien rikkomista, jopa keksien<br />

koristelua. Yhtenä päivänä sain laittaa kirsikoita suosittujen leivosten päälle.<br />

Jokainen tehtävä oli minulle mahdollisuus oppia tekemään asiat oikein ja paremmin.<br />

Vaikka en koskaan ajatellut, että minusta olisi tullut leipuri, pidin isän työskentelyn<br />

seuraamisesta. Hänen leipänsä olivat legendaarisia Pariisissa. Asiakkaat tulivat leipomoon<br />

katsomaan, mitä hän oli tehnyt, ja osoittamaan hänelle kunnioitusta.<br />

Vaikka kuinka suosittu leipomo oli, isä halusi nostaa sen tasoa. Kuljimme kioskin ohi ja<br />

43


hän sanoi: ”Ajattele, kuinka liiketoimi kukoistaisi, jos leipomo pääsisi lehteen!” Hän oli<br />

yhtä suuri unelmoija kuin työntekijä.<br />

Isä opetti minua tekemään muutamia uusia juttuja, vain huvin vuoksi – teekeksejä,<br />

muffinsseja, torttuja. ”Cecilia, katso käsiäni”, hänellä oli tapana sanoa. Opin asiat melko<br />

nopeasti. Kun olin vasta kuusitoistavuotias, isä luotti minuun ja sain kokeilla leivän<br />

tekoa. En välttämättä ollut mikään mestari, mutta jo muutaman yrityksen jälkeen osasin<br />

tehdä ranskanleivän ilman reseptiä.<br />

”Tyttösi on ihmeellinen”, sanoivat ihmiset isälleni. ”Hän on kuin sinä!” Isäni oli ylpeä,<br />

mutta sen sijaan hän sanoi: ” Tyttärestäni tulee vielä parempi, hän menee yliopistoon.”<br />

Osasin tehdä pieniä kakkuja, piirakoita, leipiä, kaikkea, minkä takia ihmiset tulivat leipomoon.<br />

Toisaalta en osannut tehdä leipomon kuuluisinta tuotetta, joka oli isäni kehittämä<br />

oliivileipä. Yritin useita kertoja, mutta en koskaan onnistunut samaan leivästä<br />

oikeanlaista. Ei hätää, isä opettajana minulla on vaikka kuinka paljon aikaa oppia,<br />

ajattelin.<br />

Mutta kun ei ollut. Isä sairastui syöpään. Oli seitsemäntoistavuotissyntymäpäiväni ja<br />

seison isäni sairaalavuoteen vieressä äidin kanssa, kun hän paljasti tulokset. Me olimme<br />

hirveässä shokissa. Sitten äiti kuiskasi: ”Mitä me aiomme tehdä?”<br />

Tiesin vastauksen, se oli ainoa, joka tuli mieleeni. Katsoin isää silmiin ”Aijon ottaa leipomon<br />

vastuulleni ”, sanoin. ”Aion tehdä leipomostasi tunnetun, niin kuin aina olet<br />

unelmoinut, lupaan. Teen sinut ylpeäksi. Yritä sinä parantua.” Kyynelet valuivat isäni<br />

kasvoilta: ”Cecilia, haluan sinun valmistuvan.”<br />

”Ei, haluan työskennellä leipomossa. Me emme voi lopettaa sitä ”, sanoin. Sinä samana<br />

iltapäivänä äiti vei minut kouluun täyttämään eroamispapereita. Kolme viikkoa myöhemmin<br />

isä kuoli. Hän oli vasta viisikymmentävuotias.<br />

Kovasta työskentelystäni huolimatta oli mahdotonta olla surematta. Leipomon henkilökunta<br />

ja minä hoidimme tilauksia. Paitsi yhtä tuotetta – isän nimikkoleipää, ja asiakkaat<br />

kyselivät sitä. Eräänä yönä noin kaksi kuukautta myöhemmin en kestänyt enää.<br />

Tein ison kasan taikinaa ja aloin valmistaa leipää. Jälleen kerran leipä epäonnistui, se<br />

oli kivikovaa. Tätini seisoi vierelläni pudistaen päätään ja sanoi: ”Sinun pitäisi pystyä<br />

tekemään tämä. Olethan sinä Jacquesin tytär.”<br />

Se oli totta, mutta kenties minulla ei ole hänen taitavia käsiään. Ehkä minua ei ole<br />

tarkoitettu leivontahommiin. Ehkä en koskaan pystyisi pitämään lupaustani isälle. Makasin<br />

sängyssä levottomana ja mietin itsekseni. Onko minusta leipuriksi? Vai olenko<br />

totaalinen ääliö? Vaivuin uupuneena syvään uneen.<br />

Sinä yönä näin unta. Olin leipomon keittiössä ja näin isäni siellä. Hän näytti samalta<br />

kuin aina – iloiselta, turvalliselta ja vahvalta: ”Kuuntele minua, Cecilia. Näytän sinulle<br />

vielä kerran, kuinka leipä tehdään.” Nyökkäsin ja kohdistin katseeni työpöydälle. ”Katso<br />

tarkkaan”, hän sanoi. Kopioin kaiken isäni perässä. Vaivasin taikinan, lisäsin oliivit ja<br />

laitoin leivän uuniin. Leivästä tuli täydellinen. Katsoin vierelleni ja isä oli poissa. ”Kiitos”,<br />

sanoin.<br />

Seuraavana aamuna säntäsin suoraan keittiöön ja rupesin hommiin. Valmistin leivän<br />

samalla tavalla kuin unessani. Se oli elämäni pisin tunti. Viimeinkin leipä oli valmis. Se<br />

oli aivan kuin unessani – pehmeä, rapea ja pinnalta kullanruskea. Vihdoin ja viimein<br />

kova työni tuotti tulosta ja voisin olla ylpeä itsestäni.<br />

44


Siitä lähtien asiat olivat kohdillaan. Vuonna 2000 pääsimme ensimmäistä kertaa lehteen,<br />

ja pian leipomomme oli yksi Pariisin tunnetuimmista. Tiedän, että isäni olisi ylpeä<br />

minusta.<br />

Istun pöydässä, siemailen kaakaotani ja nakerran piparia. Huomenna on jokavuotinen<br />

perinnepäivä, jonka isäni keksi. Leipomon henkilökunta valmistaa suuren jouluaterian,<br />

jota asiakkaat sekä perheenjäsenet saapuvat syömään. Sinä päivänä keskitymme vain<br />

kahteen asiaan: hyvään seuraan ja tietysti ruokaan. Toivon, että isäni perinteet säilyvät<br />

minunkin jälkeeni, kuka tahansa leipomoa hoitaakaan myöhemmin.<br />

45


“Öljynkatkuinen vahva<br />

kertomus perheyrityksestä,<br />

linja-autofirmasta, joka tarjoaa<br />

bussimatkoja lähelle ja vähän<br />

kauemmaksikin. Yrityksen kyljessä<br />

koko ikänsä kasvanut nuori<br />

pohtii omia edellytyksiään jatkaa<br />

yrittäjänä, punnitsee ammatin<br />

hyviä ja huonoja puolia realistisesti<br />

ja valoisasti.”<br />

Yrittämisen yliannostus<br />

vai yliarvostus?<br />

Juliane Moilanen<br />

Suomussalmen lukio<br />

Lapsena nukutin nukkeni hallin rasvamontun portaille ja keittelin sorapuuroa jakoavaimella,<br />

sillä aikaa, kun isä teki hallihommia. Kesälomareissut reissattiin linja-autolla,<br />

usein jonkun ryhmän mukana, jolloin isä pystyi yhdistämään työn ja perheen. Kun<br />

koulussa suunnitellaan yhteisiä reissuja, minä olen se, joka hankkii kuljetuksen, koska<br />

minulla on suhteita. Kyllä, olen yrittäjäperheestä.<br />

Isovanhemmillani, isälläni ja tädilläni on perhe<strong>yritys</strong>. Tilausmatkat Oy on Venäjän, erityisesti<br />

Karjalan sekä Montenegron matkoihin erikoistunut matkatoimisto ja linja-autoliikenne.<br />

Isoäiti ja täti hoitavat toimistopuolen, isoisä ja isä vastaavat kalustosta sekä<br />

istuvat ratin takana. Yritys työllistää lisäksi myös hallimiehiä ja kuljettajia.<br />

Yrittäminen on ollut aina läsnä meidän perheemme arjessa. Kun isä on suurimman<br />

osan ajasta tien päällä, on täytynyt keksiä uusia tapoja yhteisen ajan viettämiseen; siispä<br />

linja-autoissa on istuttu kilometri jos toinenkin. Kun yrittäjäperheessä on kasvanut<br />

pienestä asti, on tottunut siihen, että yrittäjä ei voi vetää selkeää rajaa työn ja vapaaajan<br />

välille, vaan työt tulevat väkisin mukaan kotiin.<br />

Kun lapsesta saakka on tottunut elämään yrittämisen keskellä, voi väittää tietävänsä<br />

aika paljon yrittäjyyden hyvistä ja huonoista puolista. On normaalia, että lomallakin<br />

isoäiti vastaa puhelimeen tai että isä ei pääse katsomaan joulujuhlaa, koska on ryhmän<br />

kanssa viikon kylpylälomalla Virossa. Kaikki tämä on normaalia, koska siihen on<br />

tottunut.<br />

Omaa tulevaisuuden kouluttautumista ja ammatinvalintaa miettiessä tulee väistämättäkin<br />

mieleen, olisiko minusta yrittäjäksi. Haluaisinko minä seurata sukulaisteni<br />

jalanjälkiä ja ruveta jatkajaksi perheyritykseen? Haluaisinko minä kasvattaa lapseni<br />

yrittäjäperheessä? Näiden ajatusten taustalla on myös isän ja isovanhempien rivien<br />

välistä luetut pyynnöt: ”Sitten kun sinusta tulee toimitusjohtaja” tai ”Olisihan se parempi,<br />

että firma pysyisi omassa perheessä.” Velvollisuudentunnetta, vanhempien painostusta<br />

vaiko sittenkin omaa kiinnostusta? Näihin tuntemuksiin uskon monen yrittäjän<br />

lapsen samaistuvan.<br />

Kun kiinnostusta yrittämiseen ja bisnesmaailmaan kuitenkin omasta takaakin on, voisi<br />

yrittäjäksi ryhtymistä pitää potentiaalisena vaihtoehtona, varsinkin, kun valmis bisnesidea<br />

ja <strong>yritys</strong>kin ovat lähipiirissä. Lisäksi perheyrityksen toimintamallit ja käytännöt<br />

ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. Olisi siis helppoa lähteä jatkamaan tuttujen ihmisten<br />

luomaa <strong>yritys</strong>tä, jolla olisi myös tunnearvoa.<br />

46


Harva bisnes kuitenkaan enää nykypäivänä pitää itsensä tuottoisana ilman kehittämisen<br />

tarvetta. Yrityksen jatkamiseen ryhtyessä täytyy siis olla valmis myös kehittämistyöhön<br />

ja lähteä ennakkoluulottomasti kohti uusia ideoita. Kun kyseessä on matkailuun<br />

liittyvä <strong>yritys</strong>, on kehittämisen varaa koko ajan, koska kilpailu alalla on suurta ja<br />

matkailu itsessään on koko ajan kasvavassa suosiossa.<br />

Venäjän ja erityisesti Karjalan matkoihin erikoistuneen matkatoimiston uhaksi voi lähitulevaisuudessa<br />

koitua kiinnostuvuuden väheneminen, jos suhteet Venäjän kanssa<br />

kiristyvät Ukrainasta alkaneen kriisin vuoksi. Uusia aluevaltauksia täytyisi siis alkaa<br />

suunnittelemaan. Uudet, kiinnostavat matkakohteet, joihin löytyisi laaja tietämys, olisivat<br />

ihanteellisia uudistuksia. Myös Venäjän matkailua voisi kehittää uuteen suuntaan<br />

kriisistä huolimatta. Kehittämiskohteeksi sopisi uuden, nuoria houkuttelevan valttikortin<br />

löytäminen, jolloin Venäjän tietämystä voitaisiin hyödyntää myös vanhemman sukupolven<br />

siirryttyä pois asiakaskunnasta.<br />

Linja-autofirman ja matkatoimiston on lähitulevaisuudessa mietittävä myös vaihtoehtoista<br />

ratkaisua kalustolleen, kun matkustajat miettivät yhä enemmän liikkumisen<br />

ekologisuutta. Jatkaako samalla linjalla kuin aikaisemmin ja uskoa halvemman hinnan<br />

vetävyyteen vai vaihtaako kalusto vähäpäästöisempään ja ottaa etulyöntiasema markkinoilla<br />

ekologisuuden nimissä? Kehittämistä kyllä löytyy, kun vain jaksaa ideoida ja<br />

kokeilla uutta rohkeasti.<br />

Yrityksen jatkaminen olisi kunnia, mutta samalla myös näytön paikka. Kun yrityksen<br />

perii läheisiltä, syntyy tietynlainen velvollisuus säilyttää yrityksen arvo ja pitää se menestyksekkäänä.<br />

Paperityöt, palkanlaskenta ja markkinointi – kaikesta täytyy vastata<br />

itse, unohtamatta asiakassuhteita, yrittämisen suolaa.<br />

Jos minä yrittäjäksi päättäisin tulevaisuudessa ryhtyä, suurin pelonaiheeni olisi se,<br />

malttaisinko nauttia yhtään vapaa-ajasta vai jäisikö perhe taka-alalle, koska vuosien<br />

varrella takaraivoon on pinttynyt neuvo: ”Työtä on tehtävä silloin, kun sitä on tarjolla.”<br />

Yrittäjänhän on oltava koko ajan valppaana, sillä yksikin päivä pois pelikentältä voi<br />

aiheuttaa pitkäaikaiset seuraukset. Kun yrittäminen kuitenkin on lähellä sydäntä, se ei<br />

ole pelkkä työ vaan paremminkin elämäntapa. Kuten isoisäni sen ilmaisi: ”En minä tätä<br />

rahan takia tee, tämähän on kuin olisi koko ajan lomalla.”<br />

47


“Asiantunteva ja realistinen<br />

kertomus mansikkatilan<br />

perustamisesta ja laajenemisesta.<br />

Oman isän perustaman<br />

yrityksen tarina kertoo hienosti<br />

yrittäjyyden vaatimuksista:<br />

periksiantamattomuudesta, halusta<br />

oppia uutta ja kyvystä voittaa<br />

vastoinkäymiset.”<br />

Lapsen kengistä aikuisen saappaisiin<br />

Iida Ranta-Nilkku<br />

Toholammin lukio<br />

Unelma ihan omasta mansikkamaasta. Liikeidea tuottaa laadukkaita mansikoita paikallisiin<br />

tarpeisiin. Mielikuva omasta yrityksestä ja palo saada kokeilla, millaista sen<br />

pyörittäminen olisi.<br />

Näistä aineksista perheemme mansikkatila sai alkunsa kuusitoista vuotta sitten. Ensimmäiset<br />

mansikkapenkit isämme kaivoi lapiolla keväisenä yönä vuonna 1999. Mansikantaimet<br />

istutettiin ja niitä kasteltiin säksättävällä sadettimella, johon johdettiin<br />

vesi läheisestä pikkupurosta. Taimet kasvoivat, alkoivat tuottaa ensimmäistä satoa ja<br />

kaksivuotias minä tepasteli penkkien väleissä maistelemassa punaisia (ja toisinaan<br />

vihreitäkin) mansikoita.<br />

Noista ajoista on monien, niin hyvien kuin huonojen vaiheiden kautta tultu tähän pisteeseen:<br />

mansikkatilan pinta-ala ja sato on moninkertaistunut, monet työt voidaan<br />

suorittaa koneellisesti ja perheellämme on arvokasta kokemusta yrittäjyydestä pian<br />

16 vuoden ajalta. Lapion kanssa vietetyn kevätyön ja ensimmäisen mansikkakesän<br />

jälkeen <strong>yritys</strong> otti ensimmäisen kehitysaskeleensa: paikallisella sepällä teetetyn penkintekokoneen<br />

ansioista seuraava mansikkamaa syntyi hieman edellistä helpommin<br />

ja tästä laajennuksesta alkoi pitkä sekä opettavainen tie mansikanviljelijänä ja yrittäjänä.<br />

Seuraavien kesien aikana kokeileva isämme oppi muun muassa sen, että olkia ei<br />

kannata käyttää mansikkapenkkien katteena. Niiden levittäminen on paitsi aikaavievä<br />

myös turha työ, sillä olkien myötä etanat lisääntyivät. Seuraava laajennus, mansikkamaa<br />

numero 3, oli edellisten tavoin tärkeä oppiaskel. Penkin sisällä oleva tihkuletku<br />

kastelujärjestelmänä, päälle vedetty muovi ja uusi, tehdasvalmisteinen penkintekokone<br />

toimivat loistavasti. Sen sijaan koko Suomessa vielä uusi mansikkalajike, Keski-<br />

Euroopasta tullut Sonata ei mainiosta maustaan ja rakenteestaan huolimatta toiminut.<br />

Kylmät talvet verottivat satoa runsaasti, lajike kun ei kyennyt talvehtimaan tarpeeksi<br />

hyvin näillä leveysasteilla. Periksi ei kuitenkaan annettu ja seuraavaan neljänteen<br />

mansikkamaahan valittiin edellisten hyvät puolet sekä tuttu, varma mansikkalajike<br />

Polka. Talveksi mansikkamaa peiteltiin suuren harson alle paleltumisen estämiseksi.<br />

Lopputulos painui perheemme lisäksi myös monen paikallisen mieleen hyvin; useita<br />

päiviä kestäneiden rankkasateiden jälkeen vesi virtasi penkkien välissä pieninä puroina<br />

ja runsas mansikkasato lojui maassa vaaleana, piiskattuna ja syömäkelvottomana<br />

läjänä.<br />

– Kun intohimo on tarpeeksi voimakas, vastoinkäymiset pystyy kääntämään voitoiksi.<br />

Ne ovat oppihetkiä, oppirahoja, paikallaanaskellusta. Uudelleenyrittäminen on työn<br />

48


suola, isä pohtii. Seuraavaan mansikkamaahan valittiin taas edellisten maiden hyviksi<br />

havaitut puolet, mutta taimet istutettiin harvempaan. Näin mansikat eivät liiskautuisi<br />

ja homehtuisi niin herkästi, vaikka pensaat kasvaisivat isoiksi, mansikoita tulisi<br />

runsaasti ja alkaisi sataa vettä. Periksiantamattomuus kannatti, sillä viides laajennus<br />

onnistui ja kuudes toteutetiin samalla tavalla. Ensimmäisten penkkien lapioinnista oli<br />

kulunut reilut 12 vuotta.<br />

Yrittäminen on mieleisen tekemisen ja haasteen kohtaamista, riskien ottamista, onnistumista,<br />

epäonnistumista ja oppimista, jännittävää ja tietyllä tapaa kiehtovaa. Jos<br />

olisin yrittäjä, pystyisinkö ottamaan haasteet vastaan, kääntämään vastoinkäymiset<br />

voitoiksi, kehittymään ja samaan aikaan nauttimaan?<br />

– Tärkeää on edetä sopivan pienin askelin, myös myötätuulessa. Suurimmat virheet tapahtuvat<br />

silloin, kun menee hyvin ja ottaa liian ison askeleen, isäni ohjeistaa. Askeltamista<br />

ei kuitenkaan saa hidastaa liikaa tai lopettaa, sillä <strong>yritys</strong>toiminnassa paikalleen<br />

jääminen on taaksepäin menoa ja jatkuva ajan hermoilla pysyminen sekä itsensä kehittäminen<br />

on välttämätöntä. Vaikka mansikkatilamme kuudes laajennus on onnistunut,<br />

uusia ei tulla toteuttamaan tulevaisuudessa samalla tavalla. Aina on jotakin kehitettävää,<br />

työt voidaan tehdä näppärämmällä tavalla ja sadosta voidaan saada parempi.<br />

Jos <strong>yritys</strong> siirtyisi minun omistukseeni, aloittaisin hankkimalla parhaat mahdolliset<br />

tiedot parhaan mahdollisen sadon tuottamiseen. Vaikka vastoinkäymisten ja onnistumisten<br />

kautta saatu kokemus on välttämätöntä, tiedon hankkiminen viljelystä ja mansikoista<br />

olisi tärkeää. Toinen isäni ohje kuuluu: ”Tee päätös, mihin voit sitoutua ajallisesti,<br />

määrällisesti ja taloudellisesti.” Nykyinen yrityksemme on suhteellisen pieni; se ei<br />

ole vanhempieni ainoa työ ja se pyörii vain perheemme voimin. Ryhtyessäni yrittäjäksi<br />

voisin joko jatkaa samaa tuttua linjaa tai laajentaa mansikkamaata niin paljon, että<br />

se voisi olla ainoa työni, ei vain ”kesäajan harrastus”. Palkkaisin ulkoista työvoimaa<br />

ja myisin mansikoita laajalle alueelle. En kuitenkaan tekisi päätöstä yhdessä kesässä<br />

vaan pikkuhiljaa, kartuttaen samalla kokemusta ja taitoa. Mansikkatilamme vaiheista<br />

olen tähän mennessä jo oppinut, että vaikeuksia tulee aina olemaan. Se on asia, johon<br />

ei voi vaikuttaa. Sen sijaan omaan asenteeseensa, siihen miten haasteet kohtaa ja<br />

miten niitä käsittelee, voi. Vaikka tekisin laskelmia siitä, minkä verran mansikkamaahan<br />

voi investoida kerralla, jotta kesän sato kattaisi ympärivuotiset kustannukset ja<br />

tuottaisi voittoa, sekä laskelmia, missä ajassa mansikkamaa maksaisi itsensä takaisin,<br />

en voisi ikinä keväällä olla varma, mikä tilanne tulisi olemaan syksyllä. Sääolot ovat<br />

ennustettavissa, harmaahome ja muut mansikkataudit torjuttavissa ja räkättirastaat<br />

peloteltavissa, mutta kaikki kolme ovat aina aiheuttaneet ja tulisivat jatkossakin aiheuttamaan<br />

haasteita. Oppihetkiä, paikallaanaskellusta.<br />

Olisiko minusta tulevaisuudessa isäni saappaisiin? Riittäisikö periksiantamattomuuteni?<br />

Todellinen vastaus ei tule löytymään koskaan asiaa pohtimalla, vaan kokeilemalla.<br />

Täytyy ruveta hommiin, yrittää ja huomata tulokset. Ihan lähivuosina en kuitenkaan<br />

tule olemaan perheyrityksemme jatkaja, sillä isäni intohimo mansikanviljelyyn ei ole<br />

laantumassa moneen vuoteen. Uusin unelma koskee tunneliviljelyä, jota käytetään jo<br />

muun muassa Brittien saarilla. Kasvutunnelien myötä esimerkiksi sää- ja lintuongelmat<br />

jäisivät historiaan, mutta toisiko se mukanaan muita ongelmia? Olisiko sato niin<br />

paljon parempi, että investointi kalliisiin tunneleihin kannattaisi?<br />

Mansikkatilamme kehitys ja oppiaskeleet jatkuvat tulevaisuudessa, mutta mitä ne tuovatkaan<br />

tullessaan, on asioita jotka eivät muutu. Kesän ensimmäinen perkattava penkki<br />

on aina pisin, ensimmäinen poimittava mansikkalaatikko työläin, ensimmäinen aikainen<br />

työaamu raskain. Kesän ensimmäinen mansikka on kuitenkin makein kaikista.<br />

49


SARJA 4<br />

Ammatilliset oppilaitokset<br />

50


Matka sukupolvelta toiselle<br />

Jonna Elo<br />

Uudenkaupungin ammatti- ja aikuisopisto Novida<br />

“Hieno ja elämänmakuinen tarina<br />

siitä, miten Uudenkaupungin<br />

kuuluisimman ravintolan Old<br />

Elma’s:in vastuu siirtyy äidiltä<br />

tyttärelle. Teksti kertaa ravintolan<br />

vaiheita ja tyttären kasvamista<br />

yrittäjyyteen ja siihen liittyvään<br />

vastuuseen.”<br />

Uudenkaupungin kuuluisan ravintolan, Old Elma’s:in, toiminnan jatkuvuus ei ole aina<br />

ollut täysin varmaa. Nuorena yrityksen perustanut Elma Torppa on tullut jo siihen<br />

ikään, että on aika jättää palveleminen toiselle sukupolvelle. Elma Torpan tytär Hanna<br />

Salminen ei kuitenkaan aluksi ollut ihan ideassa mukana. Hänellä on lapsia ja mies,<br />

jotka tarvitsevat huomiota ja hän pelkäsi heidän jäävän vähemmälle, jos hän suostuu<br />

jatkamaan äitinsä aloittamaa <strong>yritys</strong>tä. Old Elma’s on kuitenkin ollut niin tärkeä hänen<br />

äidilleen, ettei hän raaskinut tehdä lopullista päätöstä sen lopettamisesta. – Olin jo<br />

murheen murtama, kun elin luulossa ettei <strong>yritys</strong> saa enää jatkaa, vaikka minä jäänkin<br />

pois kuvioista, Elma Torppa kertoo mietteliäänä. Hän asettelee posliiniastioita, jotka<br />

hän on juuri pessyt, takaisin hyllyille. Ravintola on ollut parisen viikkoa kiinni, sillä<br />

sisustusta uusitaan omistajan vaihtuessa. – Onneksi minun luuloni ovat olleet vääriä.<br />

Minulla on ollut hyvin aikaa suunnittelun keskellä perheelleni ja he ovat olleet täällä<br />

paljon auttamassa, Hanna Salminen sanoo hymyillen leveästi. Pihalta kuuluu leikkivien<br />

lapsien huutoa ja hänen miehensä, Kalle Salminen, astuu sisälle ravintolaan. Hän<br />

kertoo sisustuksen pysyvän kuitenkin aika samanlaisena, jotta paikka ei menetä merkkejään<br />

Elmasta. Hän on ollut tärkeä osa <strong>yritys</strong>tä jo monen vuosikymmenen ajan ja olisi<br />

kohtuutonta muuttaa kaikki kokonaan.<br />

Äiti yritti, minä autoin<br />

Elma Torppa on aina ollut ahkera työntekijä. Suurimman osan Hanna Salmisen nuoruudesta<br />

hän vietti ravintolalla miettien uusia menuja, palkaten uusia työntekijöitä ja<br />

tietenkin tekemässä ruokaa palkkaamiensa kokkien kanssa. Yrityksen kasvaessa hän<br />

ei halunnut kuitenkaan luopua täysin lempipuuhastaan eli kokkauksesta. Apujoukot<br />

olivat enemmän kuin tervetulleita. Hänen miehensä, nyt jo kuollut Frans Torppa, oli<br />

yrityksen toinen omistaja. – Minä autoin tarjoillen iltaisin koulun jälkeen ja viikonloppuisin,<br />

kun tulin teini-ikään, Hanna Salminen kertoo. – Siitä hän sitten sai idean lähteä<br />

opiskelemaan tälle alalle, Elma Torppa jatkaa. Opiskelut veivät muutaman vuoden, ensin<br />

hän opiskeli kokiksi ja sitten vielä tarjoilijaksi. Yrittämistä on opiskeltu myöhempinä<br />

vuosina. Vähän vanhemmaksi tullessaan Hanna alkoi auttaa äitiään raha-asioissa<br />

ja yrittämisessä muutenkin. – Tämä ei siis ole ihan uusi juttu, Hanna Salminen toteaa<br />

naurahtaen.<br />

Asiakkaille vain parasta<br />

Elma Torppa ei ole koskaan tyytynyt vähään, kun on ollut kyse asiakkaista. Annosten<br />

on täytynyt näyttää mahdollisimman hyviltä ja asiakaspalvelun oltava ensiluokkaista.<br />

Hanna Salminen jatkaa <strong>yritys</strong>tä samalla linjalla. Annoksia on hieman muokkailtu<br />

51


”modernimmiksi” ja asiakkaille järjestetyn kyselyn avulla joitain asioita on paranneltu.<br />

Esim. naulakkotilaa on enemmän, jotta asiakkaat saavat takkinsa paremmin mahtumaan<br />

sekä tarjoilijoita on palkattu pari lisää paremman palvelun takaamiseksi. – Ihan<br />

hyviä muutoksia nuo ovat. Hanna on kysellyt minulta jokaisen muutoksen kohdalla,<br />

sopiiko se varmasti minulle, Elma Torppa kertoo tyytyväisenä. – Äiti on ollut kuitenkin<br />

tämän yrityksen pää niin kauan, etten voinut olla kysymättä häneltä, Hanna Salminen<br />

sanoo. Yritys on nyt kummallekin mieleinen. Salmisen mies on nyt myös mukana yrityksessä,<br />

sillä sekin oli hyvä keino saada enemmän yhteistä aikaa yrityksen lomassa.<br />

Muistojen aarreaitta<br />

Ravintolaan liittyy paljon muistoja vuosien varrelta. Hanna ja hänen nuoremmat sisaruksensa<br />

ovat kastettu ravintolassa sen alkuaikoina. Elma Torpan ja hänen miehensä<br />

Frans Torpan hääpäiviä on juhlittu myös siellä. Hanna Salminen tapasi miehensä Kalle<br />

Salmisen ravintolassa. Hanna työskenteli tarjoilijana parikymppisenä ja Kalle tuli heille<br />

töihin keittiöön. Heidän häitään vietettiin ravintolan yläkerrassa. Heidänkin lapset<br />

ovat kastettu siellä ja Hanna toivoo hänenkin lapsiensa joskus kastavan omansa siellä.<br />

– Tämä paikka on niin täynnä muistoja, etten voi sormin laskea kaikkia, Elma Torppa<br />

sanoo liikuttuneena. Hän katselee ympärilleen haikeana ja miettii menneisyyttään ravintolan<br />

parissa. – Paras muisto on kuitenkin se päivä, jona avasimme tämän ravintolan<br />

ensimmäistä kertaa. Odotin jo silloin Hannaa. Minä ja Frans olimme iloisia ja väkeä<br />

tuli enemmän kuin osasimme kuvitella, Elma kertoo. – Minun lempimuistoni täältä<br />

ovat hääjuhlani. Niitä tulee varmasti vielä lisää, Hanna sanoo.<br />

Yrityksen tulevaisuus<br />

Yrityksen tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Muutamia muitakin lehtihaastatteluita uudistuksista<br />

on tehty ja asiakkaat ovat innostuneita. Avajaiset vietetään viikon päästä<br />

lauantaina ja luvassa on hiukan yllätysohjelmaakin. – En kerro sen tarkemmin, antaa<br />

sen pysyä yllätyksenä, Kalle Salminen virnistää. Old Elma’s on myös lapsiystävällinen<br />

paikka ja lapset ovat ohjelmassa sekä menussa huomioitu. – Ajattelimme panostaa<br />

lapsiinkin, jotta saamme heistä kenties pysyviä asiakkaita vielä vanhempanakin, Hanna<br />

Salminen valottaa. Lastennurkkaus, jossa on piirtopöytä ja leluja näyttää todella<br />

mukavalta ja siellä varmasti viihtyy lapsi jos toinenkin. Hanna ja Kalle Salminen ovat<br />

suunnitelleet myös viikonlopuille erilaisten artistien kutsumista esiintymään, toisinaan<br />

lapsille jotain omaa. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus jatkaa hieman pitopalvelunkin<br />

puolelle <strong>yritys</strong>tä ja sitä kautta palkata lisää väkeä. – Kaikenlaista on vähän vaiheessa,<br />

sen näkee sitten tulevaisuudessa, mitä tuleman pitää, Kalle Salminen sanoo. Yksi<br />

asia on kuitenkin varmaa: vaikka Elma jääkin pois, ravintola ei ole sulkemassa oviaan<br />

vielä pitkään aikaan.<br />

52


“Verkkokaupan merkitystä<br />

ja vaikutuksia tämän päivän<br />

kaupankäyntiin asiallisesti,<br />

monipuolisesti ja asiantuntevasti<br />

pohtiva teksti, joka osoittaa<br />

kirjoittajan vahvaa perehtymistä<br />

aiheeseen. Teksti käy läpi<br />

kaupankäynnin eri vaiheita,<br />

markkinointia, mahdollisia tuotteita<br />

ja valtavaa kasvupotentiaalia.”<br />

Verkkomyynti kehittyy ja valloittaa<br />

Jukka Piippo<br />

Validia ammattiopisto, Järvenpää<br />

Verkkokaupasta on kehittynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kaupan rakenteita<br />

monin tavoin horjuttava palvelumuoto. Seurannaisvaikutukset näkyvät jo.<br />

Isot kaupparyhmät ovat joutuneet jäädyttämään laajennussuunnitelmiaan ja sopeuttamaan<br />

käyttötavarakauppaansa.<br />

Verkkokaupan etuja ovat hintakilpailukyky, koska verkkotoimijan henkilöstö- ja tilakulut<br />

ovat minimissään. Tällöin tuotteen voi myydä halvemmalla. Usein toimijat ovat<br />

ulkomaisia, mikä yleensä keventää kustannusrasitusta suomalaisin työehdoin ja verorasituksin<br />

toimivan yrityksen rinnalla.<br />

Nettikaupan perustaminen on helppoa. Myytävät tuotteet voivat olla periaatteessa<br />

mitä vain. Nämä kaksi seikkaa pelkästään tekevät verkosta täydellisen alustan yrityksen<br />

tuotteen kauppaamiseen. Verkkokaupan perustamisen helppous on tuonut alalle<br />

myös huijaussivustoja.<br />

Verkkokaupat toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin postimyyntiyritykset, ja niitä<br />

koskevat samantyyppiset säännökset, vaikka kaikki postimyyntiin tarkoitetut lait<br />

ja säädökset eivät päde siihen. Esimerkiksi sähköisesti käytettävät sovellukset mutta<br />

myös oikeat tuotteet on mahdollista myydä ilman palautusoikeutta, mutta tästä täytyy<br />

myyjän mainita selvästi sivuillaan.<br />

Tilaaminen edellyttää yleensä jonkinlaista rekisteröitymistä palveluun. Yleisimpiä<br />

maksutapoja verkkokaupoissa ovat luottokortit, pankkien tarjoamat nettimaksut, postiennakko<br />

ja Matkahuollon bussiennakko.<br />

Sosiaalinen media mahdollistaa kustannustehokkaan ja kohdistetun viestinnän nykyisten<br />

ja tulevien asiakkaidesi kanssa. Sosiaalisen median merkitys ihmisten elämässä<br />

on kasvanut valtavasti viimeisen parin vuoden aikana. Mainonta ja markkinointi<br />

ovat siirtyneet sinne, missä ihmiset viettävät aikaansa, nykyään internetissä ja erityisesti<br />

sosiaalisen median palveluissa. Yritykset ovat ottaneet sosiaalisen median käyttöönsä<br />

mm. ammattimaisten bloggaajien muodossa ja ymmärtävät täysin tämän alueen<br />

merkityksen jo alkuvaiheen <strong>yritys</strong>toiminnassa.<br />

Verkossa parhaiten myytäviä tuotteita ovat tavarat ja matkailupalvelut, joista tavaroiden<br />

suurimmat osuudet ovat viihde-elektroniikalla, tietotekniikalla, pukeutumisella ja moottoriajoneuvoilla.<br />

Nämä kaupan alat lähestyvät nettiä aggressiivisesti lähes kaikkien perustettua<br />

verkkopalvelun tuotteisiinsa tutustumisen mahdollistamiseksi. Sisältöjen myynti kasvaa nopeimmin,<br />

vaikka on pientä verrattuna tavaroihin ja palveluihin. Tämänkin alan uskon kehittyvän<br />

sen vuoksi, että se kykenee sopeutumaan tuotteineen täysin verkon kehittyviin ehtoihin.<br />

53


Mielikuvan saaminen tuotteesta verkossa on tärkeää. Asiakkaan oma yleistietämys tuotteista<br />

on myös vaadittavaa. Näillä ominaisuuksilla kehittyy ostajan päätös tavaran tai<br />

palvelun ostosta. Aivan uudenlaisten tuotteiden ostaminen vaatii jokaiselta lähempää<br />

tutustumista sekä myös sosiaalisen median antamaa ihmisten kokemuspohjaista tietoa.<br />

Helppoja nettiostoksia ovat esimerkiksi liput, rahapelit, musiikki ja elokuvat, jotka ostajan<br />

on helppo tuntea entuudestaan. Kokeilua tai muuta läheistä tutustumista vaativia<br />

tuotteita ovat esimerkiksi vaatteet, autot ja asunnot, joiden kaikkien myynti on siirtynyt<br />

suurelta osin internetiin. Tällöin verkko kuitenkin on huomattavasti tehokkaampi<br />

auton ostoprosessin osa kuin vanha tapa kiertää autokauppoja lehtien ilmoitusten<br />

perusteella. Asunto on lähes aina pakko nähdä ennen muuttopäätöstä, jotta voisi olla<br />

varma muuton onnistumisesta. Vaatteet ovat samanlaisia, niitä täytyy sovittaa ennen<br />

ostopäätöstä.<br />

Lyhyttä harkintaa tarvitsevia ostoksia ovat sisustamisen ja esimerkiksi puutarhanhoidon<br />

välineet näiden tavallisuus huomioon ottaen. Tietotekniikan ja elektroniikan myyminen<br />

verkossa on kohtalaisen helppoa ihmisten tuntiessa tällaiset tuotteet pitkälti<br />

ennalta ja vain yksityiskohtien ratkaistessa ostopäätöksen.<br />

Verkkokauppojen välillä vallitsee kova kilpailu, sillä alalla toimii todella monia yrityksiä.<br />

Useat niistä toimivat periaatteessa maailmanlaajuisesti, ja hintataso määräytyy<br />

suurten myyntimäärien perusteella. Tästä syystä asiakkaan ei kannata tilata sivustolta,<br />

joka tuntuu epäilyttävältä. Verkkoon onkin ilmestynyt sivustoja, joissa verkkokauppoja<br />

arvioidaan ja vertaillaan. Verkkokaupan taustalla toimivan yrityksen hyvämaineisuus<br />

ja pitkät perinteet takaavat pääsääntöisesti toiminnan luotettavuuden.<br />

Internetiin on myös syntynyt muutamia globaaleja kauppapaikkoja, kuten Amazon ja<br />

eBay. Nämä ja monet muut kilpailevat hyvin laajalla tuotevalikoimalla. Toisaalta myös<br />

pienet erikoisalueet, jotka tuskin muuten edes voisivat tarjota tuotteitaan, ovat voineet<br />

löytää asiakkaita Internetin välityksellä.<br />

Verkko on kilpailuhaluiselle ja kasvua tavoittelevalle yritykselle välttämätön väline<br />

nykymaailmassa. Verkossakin määräävät kilpailun ankarat lait. Netti on toki kilpailullisen<br />

lisäksi sosiaalinen paikka muun muassa sosiaalisen median ominaisuudessa.<br />

Tämä kuitenkin pitää verkkokauppojen tasoa yllä.<br />

Verkkopalvelujen käyttäjämäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, sillä verkkopalvelut<br />

ovat saatavissa käytännössä mihin tahansa laitteeseen matkapuhelimista älytelevisioihin.<br />

Tämä aiheuttaa suuria haasteita verkkopalveluiden toimivuudelle. Pelkkä<br />

toimivuus ei kuitenkaan riitä, sillä ihmiset siirtyvät helposti kilpailevalle sivustolle, jos<br />

verkkopalvelu tuntuu hitaalta.<br />

Verkkokauppa myös kehittyy ajan myötä. Tuote on esitettävissä huomattavasti paremmin<br />

seuraavien askelien toteutuessa, jolloin verkkokauppa vahvistuu paljon vielä entisestään.<br />

3D-teknologia avaa täysin uudet mahdollisuudet mainontaan. Yhdistämällä<br />

elävää kuvaa ja animaatiota saadaan aikaan sellaista, mikä varmasti muistetaan ja<br />

huomataan. Näyttäviä animaatioita ja tuotekuvituksia toteutetaan kaikkiin mediakanaviin.<br />

Web-tuotannoissa suunnitellaan monipuolisesti verkkosivustot ja verkkokaupparatkaisut.<br />

Kaiken kaikkiaan verkkokauppa on nopeasti kehittyvä, välttämätön ja tulevaisuudessa<br />

lähes ainoa väline asiakkaan lähestymiseen.<br />

54


“Rennosti jutusteleva teksti siitä,<br />

miten soittoharrastus ja halu<br />

perustaa oma <strong>yritys</strong> jalostuu<br />

pienille lapsille tarkoitetun<br />

musiikkileikkikoulun avaamiseksi.<br />

Teksti huokuu innostusta ja uskoa<br />

omaan asiaan. Se kertoo myös<br />

siitä, miten yrittämisestä voi tulla<br />

elämäntapa.”<br />

Tämän minä osaan<br />

Ellen Tahkola<br />

Reisjärven Kristillinen opisto, Pyhäntä<br />

Muuttaessani pois kotoa 16-vuotiaana olin minä maailmasta tietämätön. Uskoin luottavaisena<br />

siihen, että kyllä elämä kantaa. Tuli minulle elämää eläessäni pari ongelmaa<br />

vastaan. Miten sitä rahoittaisi oman elämän? Entisenä maalaistyttönä, nykyisenä kaupunkilaisena<br />

ei mieleeni ollut tullut, että asuminen maksaisi paljon. Sipsitehtaan tuotannossa<br />

saamani kesätyörahat hupenivat nopeasti. Tätä ongelmaa pohtiessani, satuin<br />

purkamaan ajatuksiani ääneen kotona vanhempieni kuullen. Silloin viisas äitini katsoi<br />

minua ja totesi: "kuules Ellen, käytä vahvuuksiasi hyväksesi. Eikö yrittäjyys virtaa verissäsi."<br />

Kyllähän minä tiesin, että ei yrittäjyys ole perinnöllistä, mutta työtä pelkäämöttömänä<br />

sekä rohkeana tyttönä ajatus omasta yrityksestä alkoi kytemään päässäni.<br />

Minulla on kämpässäni piano, olen soittanut sitä yli 10 vuotta. Olen saanut musiikkiopiston<br />

päättötodistuksen, ja unelmaammattini on erityisopettaja. Miksi en yhdistäisi<br />

näitä kahta kiinnostusta, ja rupeaisi pitämään lapsille musiikkileikkikoulua iltapäivisin.<br />

Voisin laulaa ja leikkiä heidän kanssaan perinteisiä lauluja ja leikkejä. Vähän vanhemmille<br />

lapsille voisin opettaa pianonsoiton alkeita. Tällä tavalla voisin jakaa rakkauttani<br />

musiikkiin. Laulattaisin lapsille perinteisiä suomalaisia lauluja. Lapset mahtuisivat hyvin<br />

asuntoni olohuoneeseen, jos veisin pois sohvat ja muut huonekalut.<br />

Tässä vaiheessa olin aivan innoissani ajatuksesta. Olen romantikko, mutta silti realisti.<br />

Mielessäni pyöri kauhukuvia siitä, että en saisi ketään tulemaan musiikkileikkikouluuni,<br />

tai menettäisin malttini vilkkaisiin lapsiin. Yrittäjyyteen kuuluu aina riskejä. Ilman<br />

kokeilua en saisi koskaan tietää, olisiko minusta muskarin pitäjäksi, tai edes yrittäjäksi.<br />

Muutaman todella pitkän pohdinta viikon, usean alan ammattilaisten kanssa<br />

käydyn keskustelun, sekä monien eri SWOT-analyysien jälkeen, oli minulla oma toiminimi.<br />

Hyvin suuniteltu on puoleksi tehty, niin meillä päin sanotaan. Oli aika suunitella kaikki<br />

valmiiksi viimeisen päälle. Minun piti hankkia muutamia lisäsoittimia, kuten triangeleita<br />

ja rytmikapuloita. Ideani oli soittaa nimenomaan perinteisiä lastenlauluja ja<br />

suomalaisia kansanlauluja. Lapset tarvitsisivat myös sopivat nuotit. Menin nettiin huutokauppa.comiin<br />

ja ostin viimeisillä rahoillani vanhoja koululaulukirjoja 1-2 luokkalaisille.<br />

Eri soittimiin sain rahallista apua sponsoreilta, joita pyysin yhteistyökumppaneiksi.<br />

Lisäksi hain rahoitusta nuoriso leaderiltä.<br />

Oli aika hankkia toiminnalleni näkyvyyttä. Perustin nettisivut ja facebookprofiilin.<br />

Pistin puskaradiota isommalle, kiinitin kauppojen ja koulujen seinille mainoksia: "Kaikille<br />

mahdollisuus päästä musiikkileikkikouluun, tervetuloa!"<br />

55


Kaikilla lapsilla ei ollut mahdollisuutta päästä kaupungin ylläpitämään kalliiseen muskariin.<br />

Nyt kaikilla lapsilla oli tilaisuus päästä laulamaan ja leikkimään yhdessä. Minulla<br />

oli mahdollisuus ja halu pyörittää toimintaa edulliseen hintaan, vaikka muskarini oli<br />

yksityinen.<br />

Pikkuhiljaa puhelimeeni alkoi tulla innostuneilta vanhemmilta yhteydenottoja, ja minulla<br />

oli kaksi ryhmää täynnä. Tiistai ja torstai iltaisin pieneen vuokraasuntooni saapuu<br />

10 iloista pientä tyttöä ja poikaa. Heidän kanssa olen viettänyt elämäni koomisimpia<br />

ja ikimuistoisimpia hetkiä. Minulle oli nimittäin aivan sama olivatko oppilaani musikaalisia.<br />

Minun visioni oli saada kaikista lapsista heidän musikaalinen puolensa esiin.<br />

Joukossa oli monentasoisia oppilaita. Eräät heistä olivat vielä niin pieniä, että koti-ikävä<br />

saattoi yllättää. Toiset heistä taas eivät olisi millään halunneet lähteä kotiin. Haasteita<br />

minulle toivat myös ne oppilaat, ketkä eivät olisi millään jaksaneet istua omalla paikallaan.<br />

He olisivat mieluusti tutustuneet minun tavaroihini. Eräällä kerralla yllätin sitten<br />

kolme Vaahteramäen Eemeliä pomppimassa sängylläni. Se oli heidän mielestään paras<br />

mahdollinen pomppulinna, itse olin kyllä hieman erimieltä.<br />

Ongelmia minulle tuotti myös se että, maalta kaupunkiin tulleena, ei mielessäni käynyt<br />

miettiä naapureideni suhtautumista <strong>yritys</strong>toimintaani. Talkkarin ja naapureiden<br />

kanssa pidetyn kriisipalaverin jälkeen asiat oli vihdoin kunnossa. Näiden palvereiden<br />

myötä, oli yläkertani vanhat mummot halukkaita saapumaan yleisöön.Mummot olivat<br />

hyvällä tavalla teräväkielisiä, ja heidän avulla sain oppilaideni kiinostuksen pysymään<br />

musiikissa. Naapureiden suvaitsevaisuus oli yksi syy sille, miksi pystyin jatkamaan <strong>yritys</strong>toimintaani.<br />

Tästä olen heille ikuisesti kiitollinen.<br />

Homman alkaessa pyörimään, aloin odottamaan innokkaasti oppilaideni tapaamista.<br />

Meillä kaikilla oli hauskaa. Jaoin porukan aina kahteen osaan, kuoroon ja säestäjiin.<br />

Minulla oli aluksi tapana opettaa lapsille uusi laulu, jonka jälkeen me laulettiin ja soitettiin<br />

niitä lauluja mitä me jo osattiin. Nautin näistä hetkistä, ja minusta tuntui että<br />

lapset nauttivat myös. Yritin antaa lapsille aina mahdollisuuksia kokeilla uusia juttuja,<br />

ja en koskaan sanonut heille, etteivätkö he olisi pystyneet johonkin. Minun mielestäni<br />

kaiken voi saavuttaa kunhan jaksaa yrittää, ja uskoo itse siihen mitä tekee.<br />

Välillä on ollut todella rankkaa suorittaa luokiota ja pyörittää musiikkileikkikouluani<br />

samaan aikaan. Olen silti pienen ja nuoren yrittäjän urani aikana oppinut ja kasvanut<br />

ihmisenä niin paljon, että en vaihtaisi kokemuksiani mihinkään. Kyllähän se sydämessäni<br />

tuntui, kun pienet koululaiseni lauloivat kaupunkimme järjestämässä Vappujuhlassa<br />

täysin rinnoin: ”Ilon ääni ihanainen ilmoillemme ilmestyi.. ..”Silloin tajusin sen,<br />

että en minä ole rahan takia tätä tehnyt, vaan siksi että olen voinut jakaa toisten kanssa<br />

sitä, mikä on itselle tärkeää ja arvokasta.<br />

56


SARJA 5<br />

Ryhmätyöt<br />

57


”Ammattimaisesti ja tyylikkäästi toteutettu<br />

dokumentti nuorten ja yrittäjyyden välisestä<br />

suhteesta. Projekti lähti liikkeelle ryhmän<br />

omaehtoisesta kiinnostuksesta tekijöiden<br />

löydettyä esitteen Yritys Hyvä -kilpailusta<br />

koulunsa aulasta. Tehty työnmäärä näkyy<br />

muun muassa yrittäjäaiheisesta, nuorille<br />

suunnatusta kyselystä, joka pohjusti tekijöiden<br />

suunnittelutyötä ja dokumenttiin itse<br />

sävellytystä musiikista. Kaikilta osin projekti<br />

on viimeistelty ja tarkasti loppuun asti mietitty<br />

kokonaisuus. Tekijöiden koostama portfolio<br />

dokumentin suunnittelusta, ideoinnista<br />

ja toteuttamisesta on havainnollinen ja tukee<br />

hienosti valmistunutta lopputulosta.”<br />

Hyvä <strong>yritys</strong> -dokumentti<br />

Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijat<br />

Elise Ignatius, Janne Lähteenmäki<br />

& Meri-Juulia Pihlaja<br />

Tiivistelmä kilpailuun lähetetystä portfoliosta:<br />

Esittely<br />

Dokumenttimme Hyvä <strong>yritys</strong> kertoo Suomen tulevaisuuden toivoista –nuorista ja heidän<br />

suhtautumisestaan yrittäjyyttä kohtaan. Portfolion tarkoituksena on avata projektin<br />

eri työvaiheita ja sen varrella heränneitä ajatuksia. Valmis dokumentti on nähtävillä<br />

osoitteessa: goo.gl/QnEXj2 tai portfolion mukana tulevalla DVD-levyllä.<br />

Miksi juuri tämä aihe?<br />

Syyskuussa löysimme koulumme aulasta esitteen Yritys hyvä -kilpailusta. Siitä tämä<br />

matka sitten alkoi. Kuusi kuukautta tämän jälkeen saamme ihailla valmista tuotosta,<br />

mutta sen eteen tehty työ on ollut suurempi kuin kukaan meistä osasi odottaa.<br />

Teemaksi valitsimme nuorten ja yrittäjyyden välisen suhteen, sillä koimme sen<br />

hedelmälliseksi aiheeksi juuri meidän ryhmällemme. Dokumentin aiheena olisi voinut<br />

olla muukin annetuista aiheista, mutta niiden rajaaminen muutaman minuutin<br />

kokonaisuudeksi olisi jättänyt aiheen käsittelyn hieman yksipuoliseksi. Dokumentin<br />

teko puolestaan tuntui luontevalta erään ryhmän jäsenen videokuvaustaustan vuoksi.<br />

Kaikilla ryhmäläisillä oli aiheeseen omanlaisensa suhtautumistapa, mutta saadaksemme<br />

puolueettoman lähtökohdan aiheen tarkastelemiseen teetimme noin 40 nuorella<br />

pienimuotoisen kyselyn aiheeseen liittyen. Tulokset antoivat hyvän pohjan dokumentin<br />

alustavan suunnitelman rakentamiselle.<br />

Dokumentti lukuina<br />

Työstöaika: 5.9.2014–20.2.<strong>2015</strong><br />

Työryhmän koko: 3<br />

Haastateltavien lukumäärä: n. 20<br />

Taustatietoa varten<br />

haastateltujen lukumäärä: n. 40<br />

Kuvatun materiaalin kokonaiskesto: n. 4h<br />

Lopullinen kesto: n. 7 min<br />

58


Kuka, mitä, häh? – Keitä me oikein olemme, miksi lähdimme mukaan ja mitä saimme<br />

aikaan<br />

Janne Lähteenmäki, 16, videoinnista kiinnostunut ensimmäisen vuoden opiskelija<br />

Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Kokemusta minulla löytyy videotyöstä muutaman<br />

vuoden ajalta. Tähän ryhmätyöhön osallistumiseen minua innoitti mahdollisuus kokeilla<br />

uudenlaista lajityyppiä videoinnin saralla: dokumenttia. Vastuualueellani oli dokumentin<br />

konseptin kehittäminen, kuvaaminen, editointi ja muut jälkityöt.<br />

Olen 16-vuotias Elise Ignatius, joka opiskelee Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Projektiin<br />

lähdin mukaan yhtäkkisestä innostuksesta sekä intohimosta kirjoittamiseen. Sain<br />

vastuulleni mm. haastattelut sekä yleiset asioiden järjestelyt. Kokemusta näistä löytyy,<br />

sillä olen työskennellyt ennenkin esimerkiksi lehdessä. Ryhmätyöt ovat aina kiinnostaneet<br />

ja hyvin mieluisia, joten projektiin oli mahtavaa päästä mukaan testaamaan omia<br />

taitojaan ja soveltamaan niitä muiden ryhmäläisten ideoiden pariin.<br />

Olen Meri-Juulia Pihlaja, 16-vuotias ilmaisutaidon lukion opiskelija. Dokumentissa<br />

olin vahvasti mukana suunnittelussa ja käsikirjoitusprosessissa. Lisäksi dokumentissa<br />

kuultava musiikki on omaa käsialaani. Aiheena yrittäjyys oli mielenkiintoinen, sillä<br />

tuttavapiiristäni löytyy paljon aiheeseen perehtyneitä ihmisiä. Kokemuksena projekti<br />

oli kokemisen arvoinen, vaikkei sen teko ollutkaan aina ruusuilla tanssimista välillä<br />

vaikeiden aikataulujen vuoksi.<br />

Kysely<br />

Saadaksemme todellisen kuvan nuorten suhtautumisesta yrittäjyyteen, teetimme<br />

muutamalla kymmenellä nuorella yrittäjyysaiheisen kyselyn.<br />

Haastattelimme dokumenttiamme varten myös oman yrityksensä jo 13-vuotiaana perustanutta<br />

Valtteri Uotilaa. Hän totesi yrittäjyydestä seuraavasti: ”Vastaanotto yrityksellä<br />

oli hyvä ja paljon tyytyväisiä asiakkaita on vuosien aikana kertynyt. Jos joku on<br />

kiinnostunut yrittäjyydestä, niin rohkaisen tutkimaan asiaa enemmän ja kokeilemaan.<br />

Yrittänyttä ei laiteta.”<br />

Näin kaikki tapahtui<br />

Kuvaukset<br />

Kuvauspäivä 1: Yrityskylä Pirkanmaa 24.10.2014<br />

Vierailimme Yrityskylässä kuvaamassa innokkaita lapsia, jotka toimivat ahkerasti miniyhteiskunnassaan.<br />

He saivat työskennellä erilaisissa tehtävissä ja ansaita rahaa. Lapset<br />

olivat ahkeria, ja meidänkin piti pysyä heidän nopeiden aikataulujensa perässä.<br />

Oli hienoa huomata, miten avoimesti nuoret ihmisalut ottivat yhteiskunnan vastuunsa<br />

vastaan<br />

Kuvauspäivä 2: Oppilaiden haastatteluja 3.11.2014<br />

Nuoret ovat pääosassa dokumentissamme, joten oli tärkeää kuulla heidän<br />

mielipiteitänsä aiheesta. Haastatellut nuoret ovat poimittu sattumanvaraisesti haastattelupisteemme<br />

ohi kävelleistä oppilaista.<br />

Kuvauspäivä 3: Sammon koulu 7.11.2014<br />

Oppilaiden haastatteluiden perusteella koulutus nousi yhdeksi suureksi puheenaiheeksi<br />

jatkuvasti. Siksi suuntasimme Sammon koululle tutustumaan yrittäjyyskoulutuseen.<br />

59


Lyhyen visiitin aikana kuitenkin saimme paljon hyvää haastattelumateriaalia.<br />

Kuvauspäivä 4: Opinto-ohjaaja 26.11.2014<br />

Haastattelu oli antoisa ja saimme kaipaamiamme mukavan suoria vastauksia.<br />

Opinto-ohjaaja ei kaunistellut kertoessaan, kuinka nuorille ei tarjota tarpeeksi tietoa<br />

yrittämisestä ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista.<br />

Jälkityöt 1.12.2014-20.2.<strong>2015</strong><br />

Materiaalin purkaminen<br />

Jo pelkästään kaiken kuvatun materiaalin varastointi ja hallitseminen vaatii oman<br />

hommansa. Tiedostot veivät tietokoneelta yhteensä vajaat 100Gt tilaa.<br />

Materiaalin läpikäyminen<br />

Kuvatusta materiaalista pitäisi saada ehjä kokonaisuus ja siihen valmisteleva vaihe on<br />

hyvän ja huonon materiaalin erotteleminen toisistaan.<br />

Editointi<br />

Kenties tärkein työvaihe kaikista kokoaa kaiken muutaman minuutin paketiksi. Tämä<br />

ei kuitenkaan ole yksinkertainen prosessi ja siihen kuluikin lukemattomia iltoja.<br />

Voiceover<br />

Dokumentin taustalla kuultavan ääniraidan äänityskoppina toimi vaatekomero. Tämä<br />

kerronta johdattelee katsojaa asiasta toiseen luontevasti.<br />

Hyväksyttäminen<br />

Kaikkien haastateltavien kanssa sovimme, että näytämme heille valmiin version ennen<br />

sen lopullista lukkoon lyömistä.<br />

20.2.<strong>2015</strong> VALMIS DVD-versio<br />

Valmis dokumentti poltettiin<br />

DVD-levylle ja se annettiin kaikille sen tekemisessä mukana olleille.<br />

Mitä ajatuksia matkan varrella syntyi?<br />

Mitä matkan varrelta jäi ryhmämme mieleen? Positiivisia ja negatiivisia mutta opettavia<br />

muistoja, sekä paljon erilaisia kysymyksiä, joihin haluaisi vastauksia. Kysymyksiä<br />

yhteiskuntamme yrittäjyyden vaikeuksista, vaikeuksien ratkaisuista, ratkaisujen pysyvyydestä.<br />

Toisaalta myös iloisia oivalluksia siitä, kuinka helppoa yrittäminen voi olla<br />

kaikille, jos siihen vain on valmis koko kapasiteetillaan ja intohimollaan.<br />

Voisiko meistäkin olla yrittäjiksi? Miksipä ei.<br />

Päällimmäiset herättävimmät ajatukset syntyivät oppilashaastatteluiden aikana. Lyhyessä<br />

ajassa nuorilta irtosi vastauksia, jotka olivat kypsiä ja niin yksinkertaisia, että niitä<br />

on juuri siksi vaikea uskoa. Kukapa enää haluaisi päästä helpolla?<br />

Riskien ottamista on demonisoitu niin paljon, että monet luulevat olevansa kykenemättömiä<br />

raakaan bisnesmaailmaan. Se ei kuitenkaan ole totta. Muutaman kerran<br />

haastattelujen aikana kävi jopa mielessä, että jokainen haastattelemamme nuori oli<br />

omalla tavallaan kuin valmis yrittäjä. Löytyi uskoa omiin ajatuksiin, ja kun se siirtyy<br />

60


vielä uskoksi omiin tekoihin ja persoonaan, on yrittäjäpaketti valmis. Helppoa se on,<br />

mutta ensimmäinen askel tuntuu olevan liian suuri kynnys ylitettäväksi.<br />

Tuota kynnystä on kuitenkin lähdetty ylittämään Yrityskylä-toiminnalla. Kun kävimme<br />

Yrityskylä Pirkanmaalla kuvaamassa ja näimme lapset innostuneina työn touhussa,<br />

ymmärsimme, että pienet ihmiset olivat paljon itsevarmempia otteissaan. Heillä oli<br />

peloton mutta nöyrä asenne sekä turvallisia aikuisia opastamassa heitä yhteiskunnassaan.<br />

Lapsenomaisuudesta ei ollut haittaa. Ehkä siitä voisi olla aikuisillekin hyötyä.<br />

Lapset uskalsivat kokeilla uutta ja kantaa vastuutaan tunnollisesti samaan aikaan, kun<br />

ympärillä lukuisat muutkin toimittivat samoja, yhtä tärkeitä tehtäviään. Oli hienoa tajuta,<br />

miten tuosta reippaudesta sai niin paljon irti. Yrityskylästä poistuttaessa toivoimme,<br />

että osa tuosta rohkeudesta lähti mukanamme.<br />

Opinto-ohjaajan haastattelu herätti meissä paljon ajatuksia. Hän kannusti riskinottoihin<br />

ja kertoi kuinka Suomen peruskouluissa lapsille kerrotaan, että heistä tulee palkansaajia<br />

ja he tulevat menemään jollekin töihin. Sen sijaan jätetään huomioimatta<br />

paljon sitä itsenäistä puolta, jonka avulla voi itse hankkia elantonsa omilla ideoillaan<br />

ja rohkeudellaan. Sitähän on yrittäminen.<br />

Myös ryhmätyössämme oppi aihetta sivuavasta aiheesta; yritteliäisyydestä. Vastuumme<br />

oli jaettu niin, että jokainen sai toimia osaamissaan tehtävissä, mutta välillä mentiin<br />

myös omien mukavuusalueiden ulkopuolelle. Jos itsellä ei sattunut tietyllä hetkellä<br />

olemaan tekemistä, pääsi mieluusti toisen mukaan esimerkiksi kameralaukun kantajaksi.<br />

Näin soveltaen tiimityö pelasi hyvin, mitä nyt välillä jouduimme yrittämään kaikenlaisia<br />

aikataulun muutoksia. Kuten varmasti yrittäjät joutuvat tekemään.<br />

Jo itsessään dokumenttimme on yrittämistä, jos sanan merkitystä haluaa toden teolla<br />

lähteä miettimään. Tuosta saavutuksesta tulee itselle hyvä mieli, ja toivotaan, että<br />

jatkossa yritteliäisyys kasvaa Suomessa, minkä pohjalta yrittämistä on helppoa lähteä<br />

rakentamaan uuteen nousuun.<br />

Itsearviointi<br />

Näin jälkikäteen ajateltuna tulee mieleen paljon asioita, joita olisi voinut tehdä toisin.<br />

Olemme kuitenkin saaneet teoksestamme niin positiivista palautetta, että tehtyjä<br />

virheitä on turha katua. Olihan tämänkin projektin tekeminen yksi oppimisprosessi.<br />

Tekijöinä me itse tiedämme paljon pieniä yksityiskohtia, jotka edelleen vaatisivat korjausta,<br />

mutta kokonaiskuvahan ratkaisee.<br />

Tämä matka on pitänyt mukanaan monenlaisia vaiheita. Aina ei sen tekeminen ole ollut<br />

ruusuista aikaa, mutta lopussahan se kiitos aina seisoo. Ainakin opimme, että dokumentti<br />

on erittäin vaikea tehdä. Käsikirjoitusta ei voida tehdä, kuvamateriaalia täytyy<br />

tuottaa suurissa määrin ja editointivaihe on erittäin työläs. Valmiissa kokonaisuudessa<br />

kun pitäisi olla vielä jokin punainen lankakin.<br />

Lopputulos on kuitenkin jotakin mistä voimme olla ylpeitä. Lukemattomien työtuntien<br />

tulos on tiivistettynä katsojaystävälliseksi paketiksi.<br />

Loppusanat<br />

Kiitokset kaikille dokumentin ja portfolion teossa apuna osallisena olleille henkilöille<br />

sekä niitä varten haastatelluille henkilöille.<br />

61


”Maaseutuyrittäjä- ja<br />

maatalousteknologiaopiskelijoiden<br />

yhteisprojekti, jossa jatkojalostettiin<br />

opetusmaatilan vehnää myytäväksi<br />

joulutapahtumaan. Jatkojalostus sisälsi vehnän<br />

säkityksen ja jauhatuksen, jauhopussien<br />

suunnittelun, valmiin tuotteen testaamisen<br />

sekä pakkaamisen myyntituotteeksi. Lisäksi<br />

ryhmä markkinoi tuotettaan ja suunnitteli<br />

sille asiakkaita houkuttelevan myyntipisteen<br />

joulutapahtumaan. Projektista tehdyn portfolion<br />

on koonnut kolme hankkeeseen aktiivisesti<br />

osallistunutta opiskelijaa. Syntynyt portfolio<br />

on taitavasti koottu. Se kuvaa jäsennellysti<br />

yrittäjyyteen liittyviä haasteita ja onnistumisen<br />

iloa. Itsereflektio on vahvaa ja projektin<br />

opettavuus tulevaisuuden yrittäjyyttä ajatellen<br />

on hyvin esitelty. ”<br />

Jyvistä jauhoiksi<br />

Keuda Mäntsälän, Saaren kartanon<br />

maatalousalan perustutkinnon opiskelijat<br />

Aija Ilola, Lotta Laaksomaa & Riku Riihelä<br />

Tiivistelmä kilpailuun lähetetystä portfoliosta:<br />

Projektista ja sen aloittamisesta<br />

Me maaseutuyrittäjäopiskelijat Mäntsälän Keudasta Saaren kartanolta haluamme tällä<br />

projektilla osallistua Yritys hyvä <strong>2015</strong> –kilpailun sarjaan 5 (ryhmätyö/yrittäjyysaiheinen<br />

projekti). Tämä projekti liittyy kilpailun teemaan 1, kouluyhteisön yrittäjämäinen toimintatapa.<br />

Olimme siis ideoimassa ja toteuttamassa projektia, jolla ryhmä pääsi tutustumaan<br />

yrittäjämäiseen toimintaan, mikä on erittäin tärkeää ottaen huomioon opiskeltavan<br />

alamme. Nykymaailmassa pitää muuttua ja kehittyä. Yrittäjän on pysyttävä<br />

aallonharjalla. Myös koulussa, jossa toimii opetusmaatila, on mietittävä, mitä uutta<br />

voisi kehittää ja minkälaisille tuotteille voisi olla kysyntää.<br />

Projektilla saimme rakennettua myös yhteisöllistä hyvää, sillä itse tekemisen osalta<br />

yhteisöllisyys kasvoi ja saimme tavallaan projektiin osallistutettua monen ryhmän<br />

opiskelijoita kysymällä heiltä mielipiteitä tuotteesta sen eri kehitysvaiheissa. Halusimme,<br />

että koulun opiskelijoista tuntuisi, että he saavat kertoa mielipiteensä ja että he<br />

voivat siten vaikuttaa asioihin. Myös opettajilta ja muulta henkilökunnalta pyysimme<br />

palautetta matkan varrella. Hyvän tuotteen tekemiseen tarvitaan yhteisöllisyyttä.<br />

Projektilla saatiin rakennettua yhteisöllistä hyvää, sillä projektin valmistuminen – ja<br />

tässä tapauksessa uusi tuote – tuotti iloa koulussa sekä sen ulkopuolella. Valmiilla<br />

tuotteilla myös muistettiin läheisiä joulun alla.<br />

Projektin aikataulu<br />

Toteutimme jauhoprojektia varsin tiiviillä aikataululla. Aloitimme suunnittelut lokamarraskuun<br />

vaihteessa 2014. Tuotteitten oli määrä olla myytävänä Joulumaassa, joka<br />

avattiin 12.12.2014, joten sinänsä oli aika kiireistä toteuttaa näin suuri projekti tässä<br />

ajassa. Toteutimme projektia sekä peltokasvien tuottamisen tunneilla että äidinkielen<br />

tunneilla. Lisäksi matkan varrella saimme tehdä projekti myös englannin ja ruotsin<br />

tunneilla. Tällöin haimme tietoa ja selvitimme tuotteiden englannin- ja ruotsinkieliset<br />

nimet. Myös vapaa-ajalla tuli monessakin kohtaa projektia toteutettua.<br />

62


Projektissa mukana olleet<br />

Projektia toteutettiin kahden ryhmän voimin: vuonna 2013-2014 opintonsa aloittaneet<br />

maaseutuyrittäjäopiskelijat olivat päävastuussa projektin etenemisestä ja vuonna 2013<br />

aloittaneet maatalousteknologiaopiskelijat aloittaneet olivat apuna. Kukin teki omien<br />

resurssiensa mukaan sen, minkä ehti. Joitakin karkeampia vastuualueita oli kyllä jaettu.<br />

Opiskelijoista kolme halusi osallistua projektilla Yritys hyvä <strong>2015</strong> –kilpailuun, ja<br />

yhteistyössä sovittiin, että näin tehdään, sillä ammattiopistossa on tärkeää, että jokaisella<br />

on mahdollisuus päättää osallistumisestaan esimerkiksi erilaisiin kilpailuihin tai<br />

muihin projekteihin. Tämä sopi kaikille.<br />

Projektin budjetti<br />

Meillä ei ollut varsinaista aloituspääomaa, vaan ideana oli että saamme kuitattua menot<br />

tuloilla määrittelemällä lopullisen myyntihinnan menojen mukaan. Hinnassa huomioimme<br />

myös riskit eli vähän pelivaraa oli, jos olisi käynytkin niin, etteivät tuotteet<br />

olisikaan menneet odotetusti kaupaksi. Mutta koska kaikki meni suunnitelmien mukaisesti<br />

ja tuotteet tulivat kaikki myydyiksi, emme tehneet lainkaan tappiota.<br />

Otteita projektin etenemisestä<br />

Jauhopussin ulkonäön suunnittelua:<br />

Koska äidinkielen tunneilla oli tarkoitus hoitaa jauhopussien ulkoasun suunnittelu,<br />

aloitimme suunnittelulla ja tiedonhaulla. Tämä oli tärkeää, jotta tietäisimme, millaisia<br />

mahdollisuuksia meillä olisi. Etsimme ensinnäkin tietoja siitä, mistä hankkisimme<br />

pussit ja etiketit. Tutkimme aluksi eri myllyjen kotisivuja etsiäksemme tietoa myös jauhatusmahdollisuuksista.<br />

Lisäksi tutustuimme alkuvaiheessa myös Eviran sivustoon, sillä meidän olisi<br />

tarkkaan tiedettävä, mitä tietoja pussiin olisi merkittävä. Saimme selville, että<br />

pakkausmerkintöjen osalta pussissa pitäisi lukea kattavasti informaatiota.<br />

Vehnämyllyyn – vienti ja haku:<br />

Jauhoprojektin toteutus jatkui luonnollisesti niin, että vilja eli raaka-aine oli toimitettava<br />

myllyyn jauhettavaksi. Olimme varanneet jauhatusajan Tönnön Myllyyn ja sitten<br />

suuntasimme oppituntien alussa pidetyn pikaisen palaverin jälkeen kohti koulumme<br />

vanhaa viljankuivaamoa, jossa raaka-ainetta eli vehnää säilytetään. Virittelimme paikat<br />

kuntoon viljan säkitystä varten ja sitten itse työ kävikin joutuisaan.<br />

Myllyllä olikin jo mylläri itse vastassa, jätimme säkit hänen huomaansa, ja hän myös<br />

kertoi hieman myllyn toiminnasta ja kehui tuomaamme viljaa laadultaan erinomaiseksi.<br />

Sillä välin, kun vilja oli jauhatuksessa, valmistelimme paikkoja pakkaamista varten.<br />

Olimme sopineet hakevamme valmiit jauhot seuraavalla viikolla. Samanaikaisesti tietysti<br />

suunniteltiin ja muokattiin pakkausten ulkoasua. Haimme sitten seuraavalla viikolla<br />

valmiit jauhot myllystä.<br />

Sähköpostiviestintää ja ulkoasun kehittelyä:<br />

Ensimmäisessä viestissä ammattiopettaja informoi peltokasvien tunneilla tapahtunutta<br />

toimintaa, jotta kaikki tietävät, millä aikataululla mennään eteenpäin. Toisen<br />

sähköpostiviestin 12.11.2014 on kirjoittanut Riku – etikettisuunnittelun päävastaava.<br />

63


Sähköposti oli muutenkin näppärä väline väliarviointia tehdessä, palautteen antamisessa<br />

ja ylipäänsä yhteydenpidossa. Myös opiskelijat, kuten Riku ja Lotta, toimivat<br />

tiedonvälittäjinä ryhmien välillä.<br />

Ulkoasun kehittely oli keskeinen osa työtä. Etikettien kehittelystä vastasi pääosin Riku,<br />

jolla oli kärsivällisyyttä hioa ja kehitellä etikettien ulkoasua eteenpäin. Myös sinettitarroja<br />

pussien sulkemista varten piti suunnitella. Riku piti muut ajan tasalla tilanteesta.<br />

Jauhojen pakkaaminen ja testaus<br />

Jauhojen pussittaminen koululla tapahtui maanantaina 17.11. ja leseiden muutamaa<br />

päivää myöhemmin. Pakkaaminen tapahtui koulun keittiössä hygieenisessä tilassa.<br />

Hygieniapassin omistamisesta oli tässä tilanteessa hyötyä! Osalla sellainen olikin.<br />

Jauhojahan oli toki sitten myös testattava, jotta tietäisimme, mitä lähdemme myymään.<br />

Leivottiin sekä pullia että sämpylöitä. Hyvin tuntuivat tuotteet toimivan!<br />

Myynnin suunnittelua<br />

Laakereillaan ei kuitenkaan vielä päästy lepäämään, sillä työtä riitti yhä, vaikka jauhot<br />

ja leseet olivat pusseissa. Seuraavaksi pohdimme, kuinka jauhoja mainostettaisiin ja<br />

laadimme mainoksia. Suunnittelimme mainostavamme tuotteita seuraavissa paikoissa:<br />

Keudan nettisivuilla, Facebookissa, ruokalan kanttiinissa, Joulumaa-tapahtumassa,<br />

Siwan ilmoitustaululla ja paikallislehdessä.<br />

Päätimme myös laatia reseptivihkosen, jonka tuotteen ostaja saisi mukaansa.<br />

Tuotteiden myynti<br />

Vihdoin oli Joulumaan aika! Tuotteidemme myynti tapahtui Saaren kartanon puutarhapuolen<br />

valintamyymälässä, jonne rakensimme esillepanoa varten puisesta hyllyköstä<br />

ja useammasta puulaatikosta myyntipaikan. Asettelimme tuotteet hyllyihin ja laatikoihin<br />

mahdollisimman houkuttelevan näköisesti. Loput tuotteet, jotka eivät mahtuneet<br />

näkyville, varastoimme myöhempää ajankohtaa odotellen. Somistimme vielä<br />

myyntipaikkaa tuotteisiin sopivalla tavalla käyttäen vehnäntähkiä ja pellavanarua.<br />

Hyllykön taakse laitoimme vielä kuvia hetkistä, jolloin olimme kokeilleet itse tuotetta.<br />

Näin asiakas sai varmuuden, että olimme todellakin testanneet tuotetta ja se olisi<br />

käyttökelpoinen.<br />

Myynnin edetessä ja tuotteiden hupenemisen myötä myyntipaikkaa muutettiin hieman<br />

ja näkyville laitettiin loput tuotteista. Pitkin päivää koko Joulumaan ajan Aija ja<br />

Riku pitivät huolen, ettei myyntipaikka ollut tyhjillään vaan täynnä tuotteita. Lopulta,<br />

kun Joulumaasta ei ollut jäljellä kuin muutama päivä, ottivat Riku ja Aija ohjat käsiinsä<br />

ja alkoivat kaupitella myyntipisteen luona loppuja tuotteita. Jauhopussit käsissään he<br />

kertoivat tuotteista, omista kokemuksistaan ja onnistuivat myymäänkin tuotteita vielä<br />

jonkin verran. Joulumaan päättyessä tuotteista ei ollutkaan jäljellä kuin muutama jauhopussi.<br />

Aluksi ajattelimme jatkojalostaa vehnästä pelkkiä jauhoja, mutta loppujen lopuksi<br />

päätimmekin tehdä useampia tuotteita ja hyvä niin, sillä tuotteet, joiden arveltiin<br />

menevän huonosti kaupan, loppuivatkin heti ensimmäisenä. Näitä olivat siis<br />

hiivaleipäjauhot ja leseet.<br />

Projektin arviointi<br />

Arvioimme projektin kulkua pitkin matkaa etenkin suullisesti. Pohdimme, missä<br />

mennään, miltä tuntuu ja mihin olemme menossa. Pyysimme palautetta myös muilta,<br />

64


jotta osaisimme saada lopullisesta tuotteesta parhaan mahdollisen version markkinoille.<br />

Teetätimme jälkiarvioinnin jauhoprojektissa mukana olleitten kesken. Arviointi suoritettiin<br />

valmiilla kysymyslomakkeilla, jotka osallistujat täyttivät. Pohdimme, mikä onnistui,<br />

missä olisi kehitettävää ja minkälainen projekti oppimisprosessi oli. Pohdimme<br />

myös erityisesti, mikä onnistui ryhmätyöskentelyn osalta, mikä oli parasta ja missä<br />

kehitettävää. Myös jatkotoimenpiteitä ja kehittämisehdotuksia sai esittää.<br />

Jälkiarviointia tekijöitten suusta:<br />

”Päällimmäisenä mainittavana monet mainitsivat oman osuutensa olleen pieni, tosin kaikilla ei<br />

ollut alun perinkään resursseja välttämättä kovin aktiiviseen osallistumiseen. Koska projektiin<br />

osallistui opiskelijoita eri ryhmistä, joillekin jäi osuutensa asiassa ja mukana olonsa hieman<br />

epäselväksi ja kyseenalaiseksi, mutta kuitenkin hekin osallistuivat kukin omalla panoksellaan<br />

ja hallitsemallaan osa-alueella yhteiseen projektiin. Ehkä tiivis aikataulu muodosti oman haasteensa.<br />

Opiskelijoita oli eri osaamisaloilta, joten halu ja innokkuus sekä projektiin osallistumiseen<br />

että projektilla Yritys hyvä <strong>2015</strong> -kilpailuun osallistumiseen vaihteli. On luonnollista, että<br />

jokaisella on omat kiinnostuksenkohteensa, joten näin päätimmekin, että jokainen voi osallistua<br />

projektiin omien resurssiensa mukaisesti ja projektin myötä kilpailuun saavat osallistua halukkaat,<br />

joita olivat Riku, Aija ja Lotta. Kaikkien osallistumishalukkuus siis selvitettiin. Tällainen,<br />

hieman erilainen tapa toimia ryhmässä tuli myös näin koettua sekä se, että jokainen saa tehdä<br />

henkilökohtaisia valintoja ihan sallitusti. Tällainen opiskelu tulee varmasti olemaan entistä tavallisempaa<br />

tulevaisuudessa, ja tämän projektin myötä siitä saatiin hieno kokemus. Tästä opittiin<br />

varmasti myös jatkoa ajatellen.”<br />

Poimintoja arviointilomakkeista:<br />

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen projektista?<br />

* Kamala työmäärä *Liian halpa hinta<br />

* Jauhot * Etiketin teko<br />

Mitä projekti sinulle opetti?<br />

* Työn määrän alusta loppuun * Etiketin ja mainosten tekoa<br />

* Ei mitään * Tappioita<br />

* Miten paljon eri vaiheita on ennen kuin jauho on myynnissä<br />

Paljon siis ajatuksia projekti herätti ja paljon opittiin. Jatkosuunnitelmistakin puhuttiin:<br />

yrittäjämäistä toimintatapaa jatkettaneen jatkossakin. Jatkossa pohdittaisiin varmasti<br />

uudestaan, mitä voisi jatkojalostaa, ja tässä voidaan huomioida myös Joulumaassa<br />

asiakkailta saadut kommentit. Seuraavan kokeilun saattaa kuitenkin tehdä eri ryhmä,<br />

ja pakkauksetkin saattavat silloin näyttää taas erilaisilta. Tämä projekti ja pakkaukset<br />

pääsivät kuitenkin historiankirjoihin ensimmäisenä tuoteperheenä, joka saatiin myyntiin<br />

koulun järjestämään isoon tapahtumaan, Joulumaahan – joka tänä vuonna saikin<br />

osakseen vielä kävijäennätyksen!<br />

Loppusanat<br />

Osa vastanneista olisi halunnut jopa osallistua enemmän projektiin käytännön<br />

työvaiheessa, monet mainitsivat epäkohdaksi kiireisen ja tiivistahtisen aikataulun. Arvioinnista<br />

saatiin varsin kattavasti erilaisia ja rakentavia mielipiteitä ja huomioita. Niistä<br />

onkin varmasti apua vastaisuudessa, jos joku taho jatkaa jauhojen valmistamista.<br />

65


Tämä projekti on ollut opettava kokemus meille kaikille, jotka olemme olleet tekemässä<br />

sitä. Aluksi se oli vain opettajan ehdotus, mutta lopulta päätimme ryhtyä leikkiin. Miksemme<br />

ottaisi selvää minkälaista <strong>yritys</strong>toiminta voisi olla kohdallamme? Miksemme<br />

ottaisi kaikkea hyötyä irti siitä, että teemme ison projektin, jossa pitää suunnitella ja<br />

tehdä paljon erilaisia työvaiheita?<br />

Saimme esimakua yrittäjänä toimimisesta, joka oli meille maaseutuyrittäjiksi kouluttautuville<br />

todella hyvä toiminnan kokemus. Kaikki palaute, jota saimme niin koulun<br />

muilta oppilailta kuin opettajilta ja vierailtakin, rikastutti tietämystämme, miten ihmiset<br />

saattavat reagoida toimintaamme. Yrityksen ja erehtymisen kautta oppii paljon.<br />

Opimme, että tuote, joka ei mielestämme myy, myykin parhaiten. Opimme, ettei kaikki<br />

mikä omasta mielestä on hienoa ja mikä saattaa puhuttaa ihmisiä, olekaan loppujen<br />

lopuksi hyvä idea. Opimme tekemään kompromisseja, jotka eivät ehkä kaikkia<br />

tyydyttäneet, mutta jotka olivat tuotteen myynnin kannalta hyväksi.<br />

Tuotteen myynnin parantamisen ajattelu lähensi meitä ryhmänä. Päätökset tehtiin<br />

ryhmässä niin, että mahdollisimman moni olisi tyytyväinen. Työtehtäviä tehtiin<br />

yhdessä ja jaettiin jokaiselle niin, ettei kukaan olisi toimeton. Pakkauksen ulkoasua<br />

muutettiin ja tuotevalikoimaa mietittiin koko ryhmän voimin. Tuotteet pakattiin yhteisvoimin.<br />

Sellainen jauho-, lese- ja jyvämäärä olisi ollut muutaman henkilön pakattavaksi<br />

liian suuri pala. Siksi päädyimme liukuhihnatoimintaan. Osa liimasi etiketit<br />

pakkauksiin, osa täytti pussit, osa sulki ne ja osa laittoi järjestelmällisesti laatikoihin<br />

ja varastoon. Tällä tavoin kellekään ei tullut liian suurta työmäärää, vaikka totta kai<br />

osa henkilöistä teki suuremman työmäärän kuin toiset. Mielikuvituksellakin sai leikkiä,<br />

kun suunnittelimme myyntipisteen pienemmällä porukalla ja rakensimme sekä somistimme<br />

sen. Myyntipisteen täyttäminen ja tuotteiden hinnoittelu sujui sukkelasti<br />

sekä myyntipisteen täytenä pitäminen samaten. Tuotteita meni aika tasaisena virtana,<br />

joka yllätti meidät iloisesti. Varsinkin, kun piti ottaa huomioon tosiasia, ettei kaikki<br />

tuotteet ehkä menisikään. Tuotteiden loppumarkkinointi myyntipisteen luona laittoi<br />

muutaman opiskelijan ottamaan kontaktia ihmisiin kylmiltään, joka oli hyvää harjoitusta<br />

sekin.<br />

Jopa tämän portfolion tekeminen on ollut hyvää harjoittelemista tulevaisuutta varten.<br />

Olemme saaneet kokemusta, kuinka portfoliota tehdään ja sen teko on laittanut<br />

meidät miettimään monia eri asioita yrittäjyydestä. Tämä projekti oli vain todellinen<br />

pintaraapaisu yrittäjyyden saralla, joka on todellisuudessa paljon monimutkaisempi<br />

kokonaisuus. Onneksi päätimme ryhtyä leikkiin, sillä muuten olisimme nyt yhtä kokemusta<br />

köyhempiä.<br />

66


”Luova, omaperäinen ja hauska näytelmä<br />

yrittäjyydestä ja sen muutoksista esiteltynä<br />

satuhahmoilla. Ryhmän tavoitteena on satuhahmojen<br />

avulla tuodaan esiin, kuinka maailma<br />

on muuttunut ja millaiset seuraukset sillä<br />

on yrittäjyyden kannalta. Valittujen hahmojen<br />

huolellinen taustoittaminen, kuvauspaikkojen<br />

ja musiikin onnistuneet valinnat sekä laadukas<br />

kameratyöskentely tekevät näytelmästä mukaansatempaavan.<br />

Videoidusta näytelmästä<br />

sekä valmistuneesta portfoliosta on nähtävillä<br />

tekijöidensä ilo ja vahva ryhmähenki. Projektissa<br />

on lisäksi osattu hienosti hyödyntää koulusta<br />

löytyvää osaamista ja toteutus on tuonut<br />

yhteen kaksi eri opetusryhmää ja opettajaa.”<br />

Lasten hyväksi Oy<br />

Ahmon koulun 8. luokan luovan kirjoittamisen ryhmä<br />

Amanda Ahonen, Iida Heiskanen, Anni Juntunen,<br />

Milja Keski-Karhu, Lotta Korhonen, Rasmine Pekkarinen,<br />

Taika Rönkkö, Siiri Salonen & Jenna-Julia Väänänen<br />

Keitä me oomme me nuoret neidot…?<br />

Olemme Siilinjärven Ahmon koulun 8. luokan luovan kirjoittamisen ryhmä. Meillä on<br />

luova kirjoittaminen lyhyenä valinnaisaineena, eli sitä on tunti viikossa. Olimme kuulleet<br />

viime vuoden luovan kirjoittamisen ryhmältä (Päiväunisatuja) hehkutusta siitä,<br />

miten mahtavaa oli osallistua Yritys Hyvään ja vielä päästä Helsinkiinkin toukokuussa.<br />

Meilläkin oli siis kova motivaatio osallistua Yritys Hyvän ryhmätyösarjaan.<br />

Miksi erikoisteema 3?<br />

Uudesta Yritys Hyvä -lehtisestä hyppäsi heti silmiimme tehtävä, jonka tahdoimme toteuttaa:<br />

Erikoisteema 3, jossa sai kirjoittaa ja kuvata näytelmän liittyen yrittäjyyteen.<br />

Ryhmämme oppilaista melkein kaikki ovat myös ilmaisutaidon kurssilla ja kiinnostuneita<br />

siis näyttelemisestä ja esiintymisestä, ja lisäksi moni harrastaa teatteria vapaa-ajallakin.<br />

Lisäksi yksi kurssilaisistamme, Taika, on jo ala-asteelta asti kirjoittanut<br />

näytelmien käsikirjoituksia erilaisiin juhliin ja tapahtumiin. Tämä tehtävä tuntui siis<br />

sopivan meille erinomaisen hyvin, kun voimme yhdistää kirjoittamisen ja näyttelemisen.<br />

Alussa emme vielä miettineet tarkemmin sitä, kuka kuvaa, editoi jne. näytelmän,<br />

vaikka se todellakin on iso osa tätä juttua. Ajattelimme, että kyllä aikaa on järjestellä<br />

asioita, sillä aloitimme tämän projektimme jo syyskuussa.<br />

Naurua ja hulluttelua<br />

Meillä on persoonallinen seitsemän hengen ryhmä, jossa todellakin nauretaan ja hullutellaan.<br />

Tekemisen ilo ja spontaanius on läsnä miltei aina. Tunnelma ryhmässä on ollut<br />

alusta asti vapautunut. Tähän vaikuttaa varmasti se, että tunsimme jo lähes kaikki<br />

toisemme entuudestaan, ja toisaalta ehkä sekin, että open lisäksi kurssia ohjaa vapaaehtoisesti<br />

yksi viime vuoden kurssilainen, Eeva. Eeva innostui kurssista viime vuonna<br />

niin, että halusi jatkaa ysilläkin ohjaamalla kurssia.<br />

Koska ryhmä on omalaatuinen, emme halunneet tehdä mitään tavanomaista näytelmää.<br />

Luovan kirjoittamisen tunti on klo 14-15, ja silloin syömme usein nälissämme<br />

67


karkkeja. Ajattelimmekin, että projektin aiheena olisi karkkimaa, jossa olisi erilaisia<br />

<strong>yritys</strong>johtajia (mm. hevijätkä, joka on vaahtokarkkifirman pomo). Aika pian kuitenkin<br />

hylkäsimme tämän ajatuksen, sillä se tuntui liian vaikealta.<br />

Näytelmän juoni ja hahmot<br />

Päätimme, että näytelmän aihe ja nimi on ”Lasten hyväksi Oy”. ”Lasten hyväksi Oy”<br />

-yrityksessä on kuusi satuhahmoa, jotka ovat siis tämän yrityksen yrittäjiä: joulupukki,<br />

hammaskeiju, luontoäiti, metsänhaltija Tapio, nukkumatti ja pääsiäispupu. Yksi ryhmäläisistä,<br />

Anni, halusi olla maskeeraaja ja ”jokapaikanhöylä”, joten hänelle ei tullut<br />

roolia. Aluksi ope hieman toppuutteli meitä, että ovatko nämä hahmot yrittäjiä, mutta<br />

saimme onneksi vakuutettua opelle, että kyllä ovat.<br />

Koska Yritys Hyvä täyttää 30 vuotta, piti meidänkin tuoda työssämme esille jotenkin<br />

menneisyys ja nykyisyys. Keskustelimme ryhmässä pitkään siitä, miten näiden satuhahmojen<br />

rooli on muuttunut aikojen saatossa. Modernistuminen ja teknologia vaikuttavat<br />

näidenkin hahmojen elämään. Päätimmekin, että ”Lasten hyväksi Oy” -yrityksen<br />

ongelma on yhteiskunnan modernistuminen ja sitä kautta se, ettei näitä satuhahmoja<br />

enää tarvita niin kuin ennen. Joulupukki: lapset haluavat lahjakortteja ja uusia laitteita;<br />

ei enää niinkään perinteisiä joulupukin pajassa valmistettuja lahjoja. Hammaskeiju:<br />

lapset syövät liikaa karkkeja ja juovat limua eivätkä pese tarpeeksi usein hampaitaan.<br />

Luontoäiti ja Tapio: luontoa roskataan eikä muutenkaan kunnioiteta entiseen<br />

tapaan. Nukkumatti: nykyään valvotaan tietokoneiden ja puhelinten äärellä ihan liian<br />

myöhään, tulee univelkaa. Pääsiäispupu: lapsille pitää olla jättimäisiä pääsiäismunia ja<br />

ei kelpaa ihan mikä tahansa muna. Kilpailu suurten kauppaketjujen kanssa on vaikeaa<br />

ja syrjemmälle joutuminen hyvin todennäköistä!<br />

Näytelmän alussa satuhahmot keskustelevat nykyajasta ja siitä, miten he kokevat olevansa<br />

turhia yrittäjiä, kun maailma on muuttunut niin kovasti. Sen jälkeen jokaista satuhahmoa<br />

esitellään ennen (mustavalkoinen kuva) ja nyt (värikuva). Seuraavaksi onkin<br />

jälleen satuhahmojen yhteinen kohtaus, jossa tuskailevat tarpeettomuuttaan ja sen<br />

aiheuttamaa stressiä. He päättävät ryhtyä lakkoon ja matkustaa Havaijille makoilemaan<br />

aurinkorannalle. Ihmiset eivät kuitenkaan pärjää ilman näitä yrittäjiä, ja heidät<br />

halutaan takaisin. Lopussa kaikki on hyvin.<br />

Näytelmämme opetus ja keskeinen ajatus on, että ”ihmiset eivät selviä ilman yrittäjiä<br />

ja yrittäjyyttä”. Vaikka yrittäjä itse on ahkera, voi kuitenkin olla, että hänen palvelujaan<br />

ei tarvita. Näytelmämme yrittäjät eivät kuitenkaan vaivu masennukseen tai ala<br />

syytellä toisiaan tilanteesta. He ottavat aikalisän ja lähtevät porukalla Havaijille. Riitely<br />

ja syyttely olisi voinut repiä koko yrityksen hajalle, mutta nämä yrittäjät pitävät yhtä<br />

tiukassakin tilanteessa.<br />

Näytelmän kuvaaminen<br />

Marraskuussa aloimme miettiä, että näytelmää pitäisi päästä kuvaamaankin. Meillä<br />

itsellämme oli hurjan paljon tekemistä (mm. vuorosanojen harjoittelu, oman hahmon<br />

omaksuminen, lavasteiden teko, itsearvioinnin kirjoittaminen), joten päätimme etsiä<br />

työllemme ulkopuoliset kuvaajat. Luovan kirjoittamisen kurssin kanssa on samaan aikaan<br />

8. luokan valinnainen videotyön kurssi, jolla oli meille jo entuudestaan tuttuja ihmisiä.<br />

Tältä kurssilta Ida ja Jensku siirtyivät mukaan projektiimme. Samalla myös luovan<br />

kirjoittamisen ope ja videotyökurssin ope alkoivat tehdä yhteistyötä. Idan ja Jenskun tulo<br />

mukaan helpotti kovasti työtämme, koska heille oli juuri opetettu kyseisellä kurssilla<br />

elokuvan kuvaamista ja editointia. Nyt he pääsivät kokeilemaan oppejaan käytännössä!<br />

68


Idan ja Jenskun tultua mukaan ryhmässämme on siis yhdeksän oppilasta. Ida ja Jensku<br />

ovat samanlaisia hulluttelijoita ja naurajia kuin mekin, mutta toisaalta he toivat ryhtiä<br />

työntekoon. Heillä oli edessään iso työ, ja siksi he huolehtivat, että kunakin päivänä<br />

saadaan kuvattua se, mitä oli aiottukin. Emme pyrkineet siihen, että kaikki vuorosanat<br />

menevät käsikirjoituksen mukaan tai että yhtään mokaa ei saa jäädä tallenteeseen.<br />

Meillä oli tarpeeksi tekemistä siinä, että saimme edes jotenkin kuvattua otoksen, jossa<br />

kukaan ei räjähdä nauruun.<br />

Tavoitteet:<br />

• ilmaista itseämme lapsenomaisella tavalla<br />

• tehdä mahdollisimman paljon ryhmämme näköinen video (ryhmä on nauravainen<br />

ja eloisa)<br />

• todistaa yrittäjyyden tärkeys<br />

• osoittaa, että satuhahmotkin ovat yrittäjiä ja heilläkin on omat ilot ja surut<br />

• yhdistää mahdollisimman paljon eri aihekokonaisuuksia (äidinkieli, kuvaamataito,<br />

musiikki, yhteiskuntaoppi, terveystieto…)<br />

• toimia paitsi koulussa myös koulun ympäristössä<br />

• edistää terveellisiä elämäntapoja: ei liikaa karkkia, juomia, tietokoneella oloa &<br />

puhelinta; pitää nukkua tarpeeksi jne.<br />

• edistää ympäristön kunnioitusta: älä roskaa luontoa, metsiä ei pidä hakata liikaa<br />

jne.<br />

• uskaltaa panna itsensä likoon pelkäämättä mokailua (mottona ”Mokaaminen on<br />

ankarasti sallittu”)<br />

• PITÄÄ HAUSKAA JA NAUTTIA TEKEMISESTÄ OTTAMATTA SITÄ LIIAN VAKAVASTI<br />

Esimerkki hahmon suunnittelusta<br />

(Jokaisesta näytelmän hahmosta löytyi portfoliosta oma suunnitelmansa.)<br />

TAPIO<br />

Tapio on suurikokoinen, luonnossa vaelteleva metsän valtias. Luonteeltaan hän on hyvin<br />

rauhallinen ja lempeä. Tapio elää syödäkseen ja pitää erityisesti vanhoista metsistä,<br />

jotka täynnä hyviä eväspaikkoja. Tapio mieltä painaakin metsien raivaus ja luonnon<br />

roskaaminen. Tapio arvostaa metsän eläimiä, luonnon kauneutta – sekä tietysti luonnon<br />

antimia<br />

”Silloin ennen elämä oli huoletonta ja rauhallista. Minä istuskelin puiden alla ja nautin<br />

eväistäni. Mutta nykyään hyviä eväspaikkoja ei löydy millään. Kaikki puut kaadetaan,<br />

eikä minulle ole paikkaa minne mennä.<br />

Päiväkirjamerkintöjä<br />

17.11.2014<br />

Suunnittelimme kohtauksia, joissa kerrotaan menneestä ja tulevasta. Pidettiin myös<br />

nyyttärit.<br />

1.12.2014<br />

Kuvattiin Tapion ja Luontoäidin menneisyys ja nykyisyys ”hakkuutyömaalla”. Metsässä<br />

tuli vähän kylmä, ja pilalle menneitä kohtauksia tuli paljon. Loppujen lopuksi kohtauksista<br />

tuli kuitenkin onnistuneita.<br />

69


15.12.2014<br />

Kuvattiin alkukokous ja Hawaiji-kohtaus. Aikataulu oli tiukka ja kuvattavaa paljon. Hawaijin<br />

lavastus vaatii aikaa ja vaivaa, ja kamerastakin meinasi loppua akku. Kohtaukset<br />

saatiin juuri ja juuri kuvattua.<br />

Kuvaajat & editoijat Iida ja Jenna-Julia kertovat:<br />

Kuvaaminen oli hauskaa, mutta koululta oli välillä vaikea löytää hyviä, tarpeeksi omaperäisiä<br />

kuvauspaikkoja. Kivointa oli kuvata ulkona metsässä, koska pokka ei meinannut<br />

millään pitää. Myös Halpa-Hallin kuvauskeikka oli ikimuistoinen, koska saimme<br />

osaksemme hämmästyneitä katseita, kun kuvasimme Pääsiäispupun raivokohtausta.<br />

Open pitikin soittaa etukäteen Halpa-Hallin johtajalle, voiko Pääsiäispupu tulla ottamaan<br />

Halpa-Halliin itkupotkuraivarit. Pääsiäispupulta pyydettiin myös yhteiskuvia.<br />

Editointi oli aluksi vaikeaa, koska editointiohjelma hävitti välillä videon pätkiä eikä tallentanut<br />

aina tekemiämme muutoksia. Joitain kohtauksia piti poistaa kokonaan, kun<br />

editointiohjelma ei suostunut muokkaamaan kohtauksia siten, kuin olimme suunnitelleet.<br />

Jouduimme editoimaan videon omilla tietokoneilla, koska koululla ei ollut sopivaa<br />

editointiohjelmaa. Teimme siis kaikki editointiin liittyvät jutut vapaa-ajalla.<br />

Myös videon siirtäminen muistitikulle tai open sähköpostiin tuotti ongelmia. Onneksi<br />

koulumme It-nörttiope-kaikenosaavaguru-Heikki tuli avuksi, ja video saatiin näkymään.<br />

Opimme tämän projektin aikana editointia ja kuvaamista mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä.<br />

Kaikki ei todellakaan mennyt aina suunnitelmien mukaisesti, välillä tuntuikin,<br />

että mitähän tästä tulee. Lisäsimme videoon musiikkia, ja opimme senkin, että<br />

siihenkin pitää vielä varmuuden vuoksi kysyä lupa Teostolta. Saimme Teostolta paljon<br />

tietoa aiheesta ja kerroimme asiasta muillekin oppilaille.<br />

Onnistuimme hyvin:<br />

+ ryhmän yhteistyö ja ryhmätoiminta onnistui kaikista parhaiten, suorastaan erinomaisesti<br />

+ käsikirjoitukseen olemme tyytyväisiä: se ei ole loppuun asti viilattu, ja juuri siksi se<br />

on meidän näköisemme, jätimme improvisaatiolle tilaa<br />

+ jokainen sai mielestään hyvin tuotua esiin oman satuhahmonsa luonteen, ja satuhahmosta<br />

tuli joillekin jopa hyvinkin rakas<br />

+ pystyimme hyvin yhdistämään ryhmän vahvuudet: kirjoittamisen ja ilmaisutaidon<br />

+ lopputulos on omaperäinen, erilainen<br />

+ oli viisasta pyytää apua videotyön kurssilta<br />

+ omat arvomme toteutuivat hyvin: ”rakastan nukkumista”, ”rakastan syömistä”, rakastan<br />

valkoisia, terveitä hampaitani”, ”rakastan joulua ja joulupukkia”, ”rakastan diivailua”,<br />

”rakastan puhdasta luontoa”<br />

+ meillä oli todella hauskaa yhdessä; naurua riitti joka kerta<br />

+ meillä on paljon uusia, itse keksimiämme vitsejä, joille saamme nauraa vielä kauan:<br />

mm. pääsiäispupun hahmoa ja toimintaa suunnitellessa päivittelimme nykyajan isoja,<br />

jättimäisiä suklaamunia ja sitä, kuinka lapsille ostetaan valtavasti erilaisia suklaamunia<br />

”munasta toiseen”, ”nykyajan munat ei kunnolla mahdu suuhun”.<br />

+ mielestämme pääsimme melkein kaikkiin edellä asettamiimme tavoitteisiin; ainoastaan<br />

karkkia tuli syötyä liikaa<br />

70


Haasteet:<br />

- tuli kiire, vaikka aloitimme työn jo syyskuussa<br />

- aiheesta poikkeamista tuli turhan usein: hersyvä huumori sekoitti päämme<br />

- rekvisiittojen valmistelu yllättävän työlästä: jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut pyytää<br />

apua kuvaamataidon ryhmältä (ainakin Havaiji-taustaan)<br />

- kuvauspaikkojen valinta ei ollut niin helppoa, kuin kuvittelimme<br />

- editointiin liittyvät ongelmat<br />

Jatko:<br />

- ope aikoo käyttää tätä esimerkkinä uuden OPSin toteuttamisesta (oppilaslähtöisyys,<br />

luovuudelle tilaa, rikkoo oppiainerajoja, käytännönläheisyys, paikallisuus jne.)<br />

- toukokuun lopussa esittelemme työn koko koululle tai ainakin osalle koulua<br />

- jokaiselle jää työstä oma levy ja ihanat muistot<br />

Linkki näytelmään: https://www.youtube.com/watch?v=b0UBaFjspvc<br />

71


”Yläkoululaisista koostunut ryhmä toteutti<br />

päiväkodin lapsille toiminnallisen teemapäivän.<br />

Päivän pohjana toimi itse suunniteltu<br />

satu, joka kuljetti osallistujat tehtävärastilta<br />

toiselle. Projektin tehtävänjaossa on<br />

huomioitu hienosti ryhmän jäsenten erilainen<br />

osaaminen, ja lopputuloksessa korostuu<br />

tekijöidensä vahva innostus ja halu luoda<br />

opettavainen elämys päiväkodin lapsille.<br />

Ryhmä on lisäksi rohkeasti hankkinut paikallisen<br />

yrittäjän yhteistyökumppanikseen.<br />

Portfoliossa tekijät erittelevät ansiokkaasti<br />

teemapäivän toteuttamisen eri vaiheita ja<br />

oppimaansa. Portfolioon valitut kirjoitustyylit<br />

ovat eläviä ja sujuvia.”<br />

Päiväkodin teemapäivä<br />

Vanttilan koulun 9.luokan oppilaat<br />

Leila Gharhour, Elli Lehto, Taru Ojanen,<br />

Aino Palander, Hanna Petäjä & Henna Relander<br />

Tiivistelmä kilpailuun lähetetystä portfoliosta:<br />

Alkukirjoitus<br />

Niin kuin blogiteksteistä tulee myöhemmin ilmi, päätimme osallistua Yritys hyvä <strong>2015</strong>-<br />

kilpailuun sarjassa 5, teemalla 1-2. Teema yksi – kaksi tarkoittaa projektissamme sekoitusta<br />

molemmista. Päätimme olla luovia, ja tehdä niistä kahdesta oman näköisemme.<br />

Kukaan meistä ei ollut kuullut koko kilpailusta halaistua sanaa koskaan aiemmin. Koulullemme<br />

ei ole viime vuosina tullut tietoa kilpailusta, ja siksi suuremmalla innostuksella<br />

lähdimme mukaan. Sanoisin ainakin itseni puolesta lähteneeni mukaan puhtaasta<br />

mielenkiinnosta ja halusta päästä kokeilemaan jotain erilaista.<br />

Mukana olevat osallistujat ovat tällä hetkellä minä eli Hanna, Elli, Taru, Henna, Leila ja<br />

Aino. Kaksi tipahti matkan varrella pois, mukaan lukien tyttö, jolta koko idea projektiin<br />

tuli. Se oli ja meni. Nyt jäljellä olemme me kuusi.<br />

Alkuperäinen idea oli järjestää päiväkodille jonkinlainen teemapäivä. Siitä idea lähti<br />

sitten liikkeelle ja muotoutui pikkuhiljaa lopulliseen muotoonsa. Tälläkin hetkellä luen<br />

lehtistä, joka kilpailusta infosi, sillä en oikein osannut sanoa ideamme kategoriasta<br />

mitään. Se on sen verran kumpaakin.<br />

Lunttaan lehdestä ja muotoilen sanomani näin: Toteutamme teemapäivän, jonka tarkoituksena<br />

on muokata koulun (vanhempien) oppilaiden, sekä päiväkodin yhteistyötä<br />

ja -henkeä. Haluamme nostaa ja parantaa kahden erillisen mutta aivan vierekkäin olevan<br />

yhteisön yhdessä toimimista. Lisäksi meillä on sponsorina Espoon mattopesula,<br />

sillä tarvitsemme sponsorin materiaalikustannuksia varten.<br />

Tuntuisi ihan typerältä selostaa kaikki tekemämme pienet ja suuret askeleet, sillä<br />

olemme pitäneet huolta, että projektin kulku tulee esille blogikirjoituksissa.<br />

Kehittelimme idean teemapäivästä, johon osallistuu kolme – viisi- vuotiaat lapset. Teemapäivän<br />

pohjana on satu, joka kulkeutuu rastien läpi alusta loppuun, jollain lailla<br />

opettavaisena kokonaisuutena. Halusimme toteuttaa portfolion tekemällä luonnoksia,<br />

72


suunnitelmia, kirjoituksia, sekä ottaa lapsista ja lopullisesta teemapäivästä kuvia. Lisäidea<br />

oli tehdä video koko työstä ja sen eri vaiheista.<br />

Hienosti koottu suunnitelma kuitenkin kariutui meitä toteuttajia realisoivassa tapaamisessa<br />

päiväkodin johtajan kanssa. Itse teemapäivä muuttui teematunniksi, video<br />

oli kokonaan poissuljettu, emmekä saaneet lupaa ottaa kuvia päivän aikana, niin että<br />

lapset näkyvät niissä. Siitä huolimatta teimme suunnitelmiin muutoksia ja jatkoimme<br />

eteenpäin.<br />

Meidän vahvuutemme on yhteishenki. Olemme kaikki hyviä kavereita. Silti projekti,<br />

jossa vaaditaan selkeää johtajaa, vaati aika paljon erilaista, mihin olemme tottuneet.<br />

Siis tavallisesti kouluarjessa ei vaadita sitä yhtä, joka pitää porukkaa kasassa ja jakelee<br />

ohjeita. Vaikka olemme kavereita, ei kukaan ole voinut olla huomaamatta tätä. On<br />

syntynyt pientä kränää ja erimielisyyksiä, mutta niistä kaikista on tähän mennessä selvitty.<br />

Väkisinkin iso yhdessä tehtävä projekti opetti meille monenlaista. Eiköhän meistä<br />

kukin opi vain mukana tekemällä paljon ryhmähenkitaitoja.<br />

Kaikilla kuudella osallistujalla on omat vahvuutensa, joiden mukaan tehtävät jaettiin.<br />

Niin kutakin pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla.<br />

Meitä pitää kasassa yhteinen tavoite. Tavoitteemme on saada aikaiseksi jotakin erilaista<br />

lasten kanssa ja sen kautta yhteistyön parantaminen. Meillä se tuo piristystä ja<br />

haasteita tavalliseen arkeen. Totta kai tähtäämme voittoon, mutta luulen kaikista tärkeimmän<br />

seikan piilevän tässä. Mikään ei ole hauskaa, jos ei voi olla rennosti ja pitää<br />

välillä hauskaa. Pitää pysyä aikataulussa ja saamaan kaikki aikaiseksi, mutta samalla<br />

täytyy myös osata pitää hauskaa. Ja se onnistuu meidän porukallamme.<br />

Hanna<br />

Blogikirjoituksia<br />

Sunnuntai 16.11.2014<br />

Aloitettiin tämä projekti tällä viikolla ja kaikki oli innoissaan. Ja on vieläkin. Olemme saaneet<br />

järjestettyä tosi monet asiat viimeistä silausta vaille valmiiksi.<br />

Kävimme torstaina kysymässä Susannan ja Hannan kanssa päiväkodilta, että sopiiko jos me<br />

pitäisimme tällaisen päivän siellä. Se päiväkodin johtaja oli tosi innoissaan. Onneksi!<br />

Sinä samana torstaina pidimme palaveria tekstiilitunneilla koulumme kirjastossa. Ideoimme nimeä<br />

projektille ja kertasimme koko homman, ettei jäisi epäselvyyksiä. Koska minä päätin ottaa<br />

ohjat, niin annoin kaikille ”läksyksi” kirjoittaa tämän ensimmäinen blogi-kirjoitus ja keksiä tarinan<br />

juonta siihen isompien lasten rataan.<br />

Meillä on tässä välissä TET-viikot, joiden takia emme näe toisiamme vähän aikaan. Tämän takia<br />

tapaamme ensi viikon lauantaina Hennan luona. Suunnittelen parhaillaan lauantain tehtäviä ja<br />

ohjelmaa.<br />

Edistymme hyvää vauhtia ja kaikilla on kivaa! Hyvä me!<br />

Elli<br />

73


Tiistai 25.11.2014<br />

Tämä projekti on mielestäni lähtenyt hyvin käyntiin, mutta sitten meillä tuli hieman hidastusta<br />

kun osa osallistuneista tytöistä ei halunnutkaan mukaan, se hankaloitti asioita. Olemme saaneet<br />

hyvin asiat hoitumaan ja ryhmän yhteishenki on todella hyvä, tietysti kun kavereita ollaan :)<br />

Meidän pitäisi miettiä paremmin ajat jolloin tapaamme.<br />

Taru<br />

Torstai 1.1.<strong>2015</strong><br />

Projekti on hidastunut etenemisessään, mikä oli arvattavissakin. Joululomalla kaikki lahnaavat<br />

kotonaan. Lisäksi kun kevätlukukausi pyörähtää käyntiin, alkavat yhdeksäsluokkalaisilla loppurutistukset<br />

koulun suhteen. Onneksi meidän tapahtumapäivä on alkuvuodesta eikä vaikkapa<br />

loppuvuodesta.<br />

Henna<br />

Keskiviikko 24.12.2014<br />

Minulla on motivaatio hukassa. Tuntuu, ettei kukaan meistä jaksa tehdä projektin eteen mitään<br />

ja ettei sillä ole väliä jos jättää jotain tekemättä. Minua surettaa, että kun annan päivämäärän<br />

jolloin jotain on pitänyt olla tehtynä, niin kukaan ei ole saanut mitään valmiiksi. Esimerkiksi<br />

annoin kaikille tehtäväksi kirjoittaa yhden lyhyen käsikirjoituksen ja se pitäisi palauttaa viikon<br />

päästä. No, olen odottanut niitä kirjoituksia melkein kaksi viikkoa deadlinen jälkeen ja vain yksi<br />

tuli viikon myöhässä.<br />

Muutenkin projektimme on hajoaa palasiksi. Kukaan ei jaksa keskittyä eikä viitsi tehdä mitään.<br />

Minulla on vielä tahtoa suorittaa projekti loppuun, mutta kun yksikään muista ei lähde mukaan,<br />

niin tuntuu paremmalta vain työntää pää hiekkaan kuin strutsi ja unohtaa kaikki.<br />

Elli<br />

Perjantain 2.1.<strong>2015</strong><br />

Viimeisen blogikirjoituksen aika on nyt. Vaikka aikaa on vielä yli kuukausi, tulee tässä nyt lopullinen<br />

tilannekatsaus, tämäkin on vaan tässä välissä. Milloinkohan me aloitettiin tekemään tätä<br />

projektia? Lokakuussa? En edes muista.<br />

Sanotaan nyt niin, että myöhästyin sovistusta aikataulusta. Tein osan jutuista ajoissa, mutta<br />

loput myöhässä. Kuitenkin kaikki joululomalla valmiiksi. Jotain ollaan keskenämme projektin<br />

aikatauluista juteltu ja muistuteltu toisiamme.<br />

Mun mielestä on paras olla rehellinen. Lomat on aina petollisia. Lomat ja tauot. Se on huomattu<br />

tässä, koska sillon kun ei oo tavallisia rutiineja tehdä jotain, ja joku ei oo kyselemässä tehtävien<br />

valmistumisesta, ne vaan jää tekemättä. Ehkä ihmiset ajattelee silloin, että ”kyllä tän vielä<br />

kerkee, mulla on viikko aikaa”. Siihen mä sorruin itekin välillä. Tai en vaan edes muista ajatella<br />

tekemättömiä asioita.<br />

Musta tuntuu myös, että ihmisten motivaatio tätä kohtaan ei oo niin korkeella, kuin pitäisi olla.<br />

Huono perustelu on ettei jaksa. Se ei kelpaa nyt, kun ollaan loppusuoralla. Vähän aikaa sitten oli<br />

myös keskustelua lopetetaanko tämä projekti tähän vai vedetäänkö loppuun asti. Sitä on ilmassa<br />

edelleen vähän.<br />

Portfolio valmistuu kyllä ihan hyvää tahtia. Sinne tulee kaikkien blogitekstipätkiä, meidän suunnitelmia<br />

ja luonnoksia, sekä alku- ja lopputekstejä. Meillä on materiaalia sen kokoamiseen.<br />

74


Aion potkia itteäni niin kauan, kunnes ollaan täysin valmiita. On jäljellä enää se teemapäivä<br />

ja portfolion kokoaminen. Me mennään pelleilemään lasten kanssa pakkaseen. Se on hauskaa,<br />

ja koko projektin tavoite oli meidän ja päiväkodin välisen yhteishengen parantaminen. Vaikka<br />

portfoliosta ei tulis täydellistä, mitä oltais haluttu, se on ihan okei. En tykkää luovuttaa, vaikka<br />

joskus se tuntuiski paremmalta. Sellainen jää harmittamaan. Varsinkin kun ihan tosissaan ei ole<br />

mahdottomasti tehtävää.<br />

Mielipiteenä se, että nyt jos kaikki vaan tekisi parhaansa. Ihan kaikki. Keskeneräiset asiat ja ne<br />

asiat, joita täytyy tehdä. Ne täytyy saada valmiiksi.<br />

Ehkä meidän porukassa on havaittavissa myös laiskuutta tai paremminkin saamattomuutta. Ja<br />

luulen, että itse kukin tunnistaa itsensä tosta projektin menneissä tai tulevissa vaiheissa. Ainakin<br />

tunnistan itteni. Hyvänä puolena on se, että jos jaksaa muistuttaa jutuista positiivisesti, se<br />

otetaan vastaan myös positiivisena eikä vihaisesti. Kyllä tää tästä, vedetään projekti kunnialla<br />

loppuun. Piste.<br />

Hanna<br />

Teemapäivä päiväkodilla ja itsearviointia<br />

Ryhmä sai kaiken valmiiksi ajoissa, mutta vielä päivää ennen h-hetkeä pientä epävarmuutta<br />

oli ilmassa. Huolta herätti niin yhden ryhmän jäsenen sairastuminen kuin ettei<br />

päiväkodin johtajaan ollut saatu yhteyttä koko viikkona. Tietäisivätkö päiväkodissa<br />

paikalla olevat sijaiset teemapäivästä ja pääsisikö ryhmä todella toteuttamaan toiminnallisen<br />

saturatansa lapsille? Entä saapuisivatko kaikki ryhmän jäsenet ajoissa paikalle<br />

ja olisiko palkintona olevat vaahtokarkit ostettu, kuten oli sovittu? Ryhmänjohtaja Elli<br />

lähetti kaikille ryhmäläisille kannustusviestin, jonka tarkoituksena oli samalla vähentää<br />

epätietoisuutta:<br />

”Kokoonnumme koululla. Olemme tällä hetkellä epäsuotuisassa asemassa, mutta valmistaudumme<br />

pitämään teema-päivän huomenna. Käyttäytykää asiallisesti, varautukaa kaikkeen<br />

(tarrapasseja liian vähän, joku ei tykkää vaahtokarkeista, lapsi heittäytyy hankalaksi, menkat,<br />

vuorosanat unohtuminen jne.). Jos ette muista mitä piti tehdä missäkin, improvisoikaa! Tiedän,<br />

että olette kaikki todella hyviä siitä joten käyttäkää taitojanne. Jos päädytte tilanteeseen, jossa<br />

ette tiedä miten jatkaisitte, älkää näyttäkö sitä, alkaa olko pihalla kaikesta. Kertokaa kaikki<br />

mieltänne askarruttavat asiat heti, niin saamme niihin vastaukset ajoissa!”<br />

Jännityksestä ja epävarmuudesta huolimatta kaikki sujui hienosti ja ryhmä sai toteutettua<br />

teemapäivänsä. Satukierroksella päiväkodin lapset auttoivat Henna-mennikäistä<br />

selvittämään taika-arkun avaussanan. Reitin varrella oli paljon erilaisia esteitä ja<br />

tehtäviä sekä siellä saattoi tavata noidan kissan, prinsessan ja hassun mummon. Mukaan<br />

jokainen osallistuja sai vielä tarrapassin, johon saattoi kerätä matkan varrella<br />

saadut palkinnot. Kun reitti oli kuljettu ja taika-arkun avaussanat selvitetty, avattiin<br />

vielä taika-arkku, josta löytyi vaahtokarkkeja ja tarroja jokaisella lapselle.<br />

Ote käsikirjoituksesta:<br />

”MIAUH!”<br />

Loikin ympäriinsä ja katselen lapsia kissamaisen viekkaasti.<br />

”Keitäs te olette, hm? Minä olen lähimetsän noidan musta kissa! MIAUH! Minulla on terävät<br />

kynnet ja hampaat, mutta en käytä niitä teihin jos osaatte auttaa minua.”<br />

75


Näyttelen lapsille ja mau’un. Nuolaisen käpälääni.<br />

”Noita ei opeta minulla kaikki tärkeitä asioita muista eläimistä, vaikka haluan. Minua on usein<br />

mietityttänyt missä muut eläimet asuvat. Minun paikkani on noidan mökissä, mutten tiedä mitään<br />

siitä, missä kaikkien muiden eläinten kodit ovat.”<br />

Käännyn lappujen puoleen ja otan esille kuvia eläimistä.<br />

”Toivon että osaatte auttaa minua. Tai jos ette, niin minä kerron noidalle ja hän saattaa muuttaa<br />

teidät sammakoiksi!. Noniin. Minulla on kolme kuvaa, joissa on paikat, missä eläimet voisivat<br />

asua. Lisäksi minulla on tallessa kuvia muutamista eläimistä. Teidän tehtävänne on kertoa, mikä<br />

eläin kuuluu mihinkin kuvaan.”<br />

Näytän jokaista eläintä lapsille yksitellen ja he saavat miettiä, kuuluuko kyseinen eläin<br />

viidakkoon, maatilalle vai mereen uimaan. Kun kaikki kymmenen eläintä on paikoillaan,<br />

kehun lapsia.<br />

”Jaa-a. Näyttää siltä, että selviydyitte tehtävästäni. Minä jään kuitenkin seuraamaan matkaanne,<br />

joten olkaa varuillanne.<br />

Jaan kaikille lapsille tarrapassiin koira-tarrat ja lähetän heidät matkaan.<br />

Palkitsevinta teemapäivässä oli innokkaat ja iloiset lapset sekä projektin loppuun vieminen<br />

onnistuneesti.<br />

Otteita itsearvioinneista :<br />

”Seikkailu sujui mainiosti. Ja rehellisesti, oli iso huojennus saada tämä pidettyä. Enää ei tarvinnut<br />

jännittää tai pelätä, mitäköhän tästä tulisi. Onnistumisen tunne oli hyvä kokea, sillä kaikki<br />

se, mitä me nähtiin teemapäivän eteen, antoi palkintonsa nyt. Lapset olivat onnessaan ja hyvällä<br />

mielellä ja emmäköhän me kaikki olleet myös.” – Hanna<br />

”Yhteispelimmekin sujui. Ikään kuin projektin ”pomoksi” ja eteenpäin viejäksi muotoutui jo aika<br />

alussa Elli, mutta kuitenkin asiat teimme ja niistä päätettiin yhdessä.” – Henna<br />

”Koko projektillemme annan kouluarvosanoin 9-. Projektimme on yhdeksikön arvoinen, mutta<br />

miinuksen annan myöhästelystä ja laiskuudesta, muiden osalta ja omalta osaltani.” – Elli<br />

”Tein kaiken hyvin mutta en ehkä ajallaan. Yritin parhaani ja mielestäni onnistuin tarpeeksi<br />

hyvin. Motivaationi tätä työtä kohtaan oli aivan alussa hyvin suuri mutta pienen hitautemme<br />

vuoksi motivaationi laski hieman, mutta kun leikkipäivä koitti motivaationi oli taas melko suuri.”<br />

– Taru<br />

”Työtehtäväni oli huolehtia kaikesta mahdollisesta kuvituksesta ja piirtämisestä. -- Näin lopussa<br />

minulle on jäänyt ihan hyvä mieli koko jutusta. Olen saanut kokea uusia asioita ja viettää aikaa<br />

kavereiden kanssa. Toivon suoritukseni ja kaikkien meidän työn olleen jonkin arvoista.” – Aino<br />

”Motivaatio on mulla pysyny projektissa ihan hyvin. Tai no kun minulla ei ole tapana asetttaa<br />

minkäänlaisia oletuksia asioille mihin lupausun niin en yleensä pety ja varaudun kaikkeen. --<br />

Uskon, että kaikilla oli ihan hauskaa tehdä tätä. Minulla myös, tulin projektiin mukaan jotta saisin<br />

tehdä jotain mahtavaa lapsille ja sen teimme ja se oli ihan mahtavaa nähdä miten hauskaa<br />

kaikilla lapsilla ole. :) ” –Leila<br />

76

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!