LAPSET SOSIAALISINA JA KEHITTYVINÄ TOIMIJOINA

LAPSET SOSIAALISINAJA KEHITTYVINÄKasVara8 / syksy 2012luennot 8.10.-10.12.harjoitukset 10.10.-14.12.Jonna Leinonen, jonna.leinonen@uta.fihttp://www.uta.fi/~kajoleTOIMIJOINA

KURSSIN SISÄLLÖT:Luennot:• Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma Vasu(2005) ja sosiaalisen oppimisen paradigma• Lehtinen ja lasten toimijuus päiväkodissa• Kasvatusvuorovaikutus (Karila ja Alasuutari, 2006)• Reunamo ym. (2011) ja agenssin vaikutus lastenhahmottamiin vaikutusmahdollisuuksiin• Vygotsky (1969) ja lähikehityksen vyöhyke sekäsosiaalisen oppimisen paradigma• Corsaro (1996) ja tulkitseva uusintaminen• Venninen, Leinonen & Ojala (2010) Lasten osallisuuspäiväkodissa• Leinonen (2012) Lasten hahmottamat mahdollisuudet

KURSSIN SISÄLLÖT:Harjoitukset:• Erilaisten orientaatioiden/agenssien tukeminen, menetelmiäja käytännön harjoituksia (haastettalu/havainnointi)• Osallisuus päiväkotiryhmien arjessa• Lapsen kehitys varhaiskasvatuksessa• Harjoittelujaksolla toteutettava osallisuuden ja toimijuudenhavainnointi/haastattelu

KURSSIN AIKATAULUT, SEMINAARI• One- to three-year-olds in early childhood education- Policies and practices in the Nordic contextto 25.10.2012, Virta 109• 10.00-10.30 Teacher's role in toddler's friendship relations - somedilemmas, Anne Greve, Associate Professor, Coordinator forInternational Master in Early Childhood Education andCare, Høgskolen i Oslo, Norway• 10.30-11.00Different patterns of interaction between adult andchild, and the importance of an emphatic intersubjective relation, OleHenrik Hansen, PhD-fellow, Research Unit of Childhood, Learningand Curriculum Theory, Aarhus University, Denmark.• 11.00-11.30 In the teacher’s lap – young children’s wellbeing indaycare centres, Maritta Hännikäinen, Professor, University ofJyväskylä, Finland• 11.30-12.00 DiscussionSuoritustapa: Läsnäolo ja oppimispäiväkirja

LAPSET SOSIAALISINA JA KEHITTYVINÄTOIMIJOINA• 1. luentokerta ke 10.10 klo 10.15-11.30• Oppimisen paradigmat• behaviorismi, kognitivismi, sosio-konstruktivismi ja sosio-kulttuurinenoppimiskäsitys• klo 12.15-13.45• Varhaiskasvatussuunnitelma (VASU) ja lapsikäsitys• Lapselle luontaiset toimintatavat

OPPIMISEN PARADIGMAT• Paradigmalla tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä ja oikeanapidettyä tietoa ilmiön luonteesta• Oppiminen on ilmiö, jota on vaikea todentaa ja johonvaikuttavista asioista ei vieläkään ole täyttä varmuutta• Oppimisen paradigmat ovat kehittyneet aikojen kuluessa• Vanhan paradigman taustalla on suuri määrä valtaa jayhteiskunnallisia rakenteita, paradigman vaihtumisentunnustaminen ei ole nopea tapahtuma• Joten keskustelua paradigmaan sidotuistaoppimiskäsityksistä tarvitaan, jotta tiede voi uusiutua ja senmyötä tulkinnat ja käytännöt arjen pedagogisessa työssä

OPPIMISEN PARADIGMAT• Behaviorismi (1900-luku)• Oppiminen on luonnontieteellinen vakio, jota voidaan mitata• Oppiminen on reaktio vrt. ÄRSYKE REAKTIO• Kun ärsykettä toistetaan, ihminen oppii reagoimaan ainasamalla tavalla (ehdollistaminen)• Vaikka ärsyke poistetaan, opittu käyttäytyminen jatkuu• Oppiminen on ihmiselle myötäsyntyinen, passiivinentapahtumaks. Esim. Pavlovin koira-kokeet, Watsonin kokeet 2-vuotiaalla Albertillaja Skinnerin operantin ehdollistamisen teoriatKäytössä vielä 1980-luvulla esimerkiksi kouluoppimisen perusteena

OPPIMISEN PARADIGMAT• Kognitivismi ja konstruktivismi (1960-2000)• Keskeistä oppijan oma rooli tiedon vastaanottajana jarakentajana• Kognitiiviset prosessit ja niiden väliset suhteet• Mielen sisäiset symbolirakenteet ja oppimisen vaikutus niidenmuokkaajana• Oppiminen on myös lajityypillinen ja myötäsyntyinen taito, jokavaatii toteutuakseen aktiivista tiedon prosessointia• Metakognitiiviset taidot ja oppimaan oppimisen taidotJean Piaget, Sulauttaminen (assimilaatio) ja Mukauttaminen(akkomodaatio);Noah Chomsky, kielenoppiminen

OPPIMISEN PARADIGMAT• Sosio-kostruktivismi• Tiedon muodostus yksilöllistä tiedon konstruointia, jotasosiaalinen kanssakäyminen edistää• Oppiminen on aktiivista toimintaa• Oppija on pystyvä ratkaisemaan kognitiivisia ristiriitoja• Sosiaalinen kanssakäyminen a) opettajan kanssa b)vertaisryhmässä, edesauttaa tietoprosessien aktivoitumista jatarjoaa mahdollisuuden arvioida tapahtunutta oppimista• Sosiaalinen kanssakäyminen motivoi oppimaan uutta jaliittymään yhteisöön tiedollisin sitein• Piaget, kognitiiviset kriisit ja oppimisen ohjaaminen

OPPIMISEN PARADIGMAT• Sosiokulttuurinen oppimiskäsitys ja yhteistoiminnallinenoppiminen• Oppiminen on yhteisöllistä ongelmanratkaisua jatiedonrakentamista• Tiedon sosiaalinen ja kulttuurisidonnainen alkuperä• Oppiminen aktiivisena ja uteliaana toimintana• Oppiminen enkulturaatioprosessina• Mentorointimm. Lev Vygostky, 1930-luku, lähikehityksen vyöhyke;B. Rogoff, 2003, oppimisen prosessiluonne, kavereiden ja kasvattajienvaikutus

LÄHTEET:Chomsky, N. (1955). Transformational Analysis. Ph.D. dissertation,University of Pennsylvania.Pavlov, I. P. (1927). Conditioned Reflexes: An Investigation of thePhysiological Activity of the Cerebral Cortex. Translated and Edited byG. V. Anrep. LondonPiaget, J. (1937/1954). La construction du réel chez l'enfantconstruction of reality in the child. New York: Basic Books./ TheRogoff, B. (2003). The cultural nature of human development. NewYork: Oxford University Press.Skinner, B.F. (1938). The Behavior of Organisms: An ExperimentalAnalysis.Vygostky, L. (1933). Play and its role in the Mental Development of theChild. Voprosy psikhologii, 1966, No. 6

LUENTO 2. VASU:N LAPSIKÄSITYS

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMANPERUSTEET VASU, 2005• Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetusmerkitsevät kasvattajalle ja kasvattajayhteisöllevalintojen tekemistä.•Kun kasvattajat toimivat ja keskustelevatyhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lastentoimintaa, heille avautuu kanava lastenajatteluun ja maailmaan•Kasvattajien tehtävänä on suunnitella toimintaaja rakentaa ympäristö, jossa näkyvät sekälapsille ominaisin tapa toimia että sisällöllisetorientaatiot.

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMANPERUSTEET (VASU 2005)• Näkemys hoidon, kasvatuksen ja opetuksenkokonaisuudesta ohjaa kasvattajan toimintaa, jakasvattaja tiedostaa lapsen kasvun ja oppimisenmahdollisuudet.• Kasvattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen niin,että lapsi kokee iloa osaamisestaan, mutta saa myöstarpeen mukaisen avun.• Kasvattajat myös välittävät lapsille ympäristönavulla ja yhteisessä toiminnassa aiempiensukupolvien kokemuksia ja kulttuuriperintöä sekä eritieteenalojen tuottamaa tietoa.

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JALAPSIKÄSITYS• Lapsi oppii toimimalla luontevilla tavoilla, joita ovat:LEIKKIMINEN, LIIKKUMINEN, TAITEELLINEN TOIMINTAJA TUTKIMINEN•Leikkiminen•Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivatleikkiessään•Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa aikuisen tailasten kanssa•Leikkien aiheina kaikki, mitä lapset näkevät jakokevat•Leikiessään lapset jäjittelevät ja kokevat uutta

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JALAPSIKÄSITYS•Liikkuminen•Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaiseetunteitaan ja oppii uutta•Luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiinja ympäristöönsä•Liikunnalla on tärkeä merkitys lapsenkokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselleoppimiselle•Motorisen aktiivisuuden yhdistäminen toimintaan jaopetukseen lisää lasten oppimisen mahdollisuuksia

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JALAPSIKÄSITYS• Taiteellinen toiminta• Intensiivisyys ja lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden jatempaavat mukaansa• Taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä maailmassa onoppimisen iloa, taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, värejä,tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemustenyhdistelmiä• Lapsi nauttii taiteesta, taidoista ja ilmaisusta sekä tehdessäänyksin että osallistuessaan erilaisiin tuotoksiin yhdessä muidenkanssa.• Taiteellisen kokemisen ja tekemisen kautta lapsi kehittyyyksilönä ja ryhmän jäsenenä• Kasvattaja antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omallemielikuvitukselle ja luovuudelle

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JALAPSIKÄSITYS• Tutkiminen• Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista.• Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokeeosallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön• Lapsi voi itse sekä yhdessä muiden kanssa rauhassa kokeillentutkia uusia asioita.• Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää javahvistaa lapsessa oppimisen iloa.• Kasvattajat mahdollistavat lapsille monipuolisia, lasten omaamielenkiintoa ylläpitäviä kokemuksia ja antavat aikaatutkimiselle ja ihmettelylle

VARHAISKASVATUKSEN PERUSTEET JAOPPIMISEN ILONäitä dioja en julkaise vapaasti,Ota ystävällisesti yhteyttä, jos haluat käyttääopetusmateriaalejaniJonna Leinonen, jonna.leinonen@uta.fi

LÄHTEET• Varhaiskasvatussuunnitelman valtakunnalliset perusteet,2005, THL http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/lait/varhaiskasvatus/linjaavat/vasu-asiakirja• tai http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066

• 3. luento 12.10• Toimijuus ja lasten sosiaaliset roolit• Taistelijat, Selviytyjät, Uudistajat ja Uusintajat• Orientaatiot• Assimilaatio vs. akkomodaatio• Agenssi vs. adaptaatio

SOSIOKULTTUURINEN OPPIMISKÄSITYSJA LASTEN TOIMIJUUS•Kompetenssi oman oppimisen ohjailuun•Sosiaalinen jakaminen ja oppiminen•Yhteistoiminnallinen oppiminen•Elämyksellinen oppiminen; todellisistakokemuksista oppiminen•Oppimisen kaikkiallisuus – oppituokioidenulkopuolella, tilanteissa, joissa aikuinen ei oleläsnä

LAPSUUSTUTKIMUS JA TOIMIJUUS• Lapsen näkyväksi tekeminen• Lapsuus ja lapsi osana yhteiskuntaa aktiivisena osallistujana(James, Jenks, Prout, 1998)• Kompetenssiparadigma (Hutchky & Moran-Ellis, 1998).Areenat, joissa lapset harjaannuttavat toimijuuttaan• Perhe, vertaissuhteet, instituutiot• Olosuhteet sekä estävät, että mahdollistavat lastensosiaalista toimintaa (Duncan, 2009; Venninen, Leinonen,Ojala, 2010)• Lapsinäkökulma tutkimukseen, lapset kanssatutkijoina• Lasten luoma kulttuuri ja vertaisryhmätoiminta (Corsaro,1996; Lehtinen, 2000)

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Neuvottelutaidot:• keskustelemalla etenevä vuorovaikutustilanne, jossa pyritäänpäämäärään• käsitteellä kuvataan vuorovaikutustaitoja yksilökeskeisessäkulttuurissa• sosiaalisen sopimisen tavat• yksilön liikkumavara yhteisöissä• viralliset ja epäviralliset neuvottelut• Valta• yksilön valta suhteessa muihin toimijoihin• rakenteellinen valta (esim. järjestäjän tai leikin valitsijan)• toimijoiden mahdollisuudet suhteessa toisiinsa• valtasuhteessa kaikilla osapuolilla mahdollisuus vaikuttaa omaantoimintaansa• strateginen ja elävä toimintaväline (ei pysyvä tai yksilöön sidottu)

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Inhimilliset, kulttuuriset ja sosiaaliset toimintaresurssit• Lähtökohtana Bordieun (1986) taloudelliset, kulttuuriset jasosiaaliset pääomat• Voidaan käyttää resurssina erilaisissa arkielämän tilanteissa• Taloudellinen pääoma: Raha ja rahalla hankittavat hyödykkeet• Kulttuurinen pääoma: Pätevyys toimia kulttuurissa, kulttuurisestisovitut merkitykset• Sosiaalinen pääoma: Pätevyys toimia vuorovaikutussuhteissa.Verkostojen, normien ja luottamuksen ymmärtämistä ja niissätoimimista.

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Lehtisen tutkimustehtävät ja tutkimuskysymykset:1. Miten lapset neuvottelevat omia ja toistensatilannekohtaisia asemia ja sosiaalisia järjestyksiäpäiväkodin vuorovaikutuksessa?2. Millaisia toimintaresursseja lapset käyttävät päiväkodinvuorovaikutustilanteissa toimiessaan?3. Millaista sosiaalista pääomaa lapset rakentavatpäiväkotiryhmässä?

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Tutkimuksessa arvioitiin lasten toimintaresursseja:• Inhimilliset: yksilölliset ominaisuudet, kognitiiviset, fyysiset jasosiaaliset taidot (esim. itsehallinnan taidot, nopeapäättelykyky, kehollinen ilmaisu)• Kulttuuriset: symbolisia, sekä materiaalisia elementtejä, jotkatoimivat resursseina (esim. roolit leikeissä, yhteiskunnallinen”tietämys”). Yleisin lasten pääoma, lähes kaikilla on.• Sosiaaliset: yhteisesti tuotettua pääomaa, joista osa hyötyytoisia enemmän; (esim.saavutettu suosio, suhteet, säännöt jaluottamus)

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Roolikartta; Paljon/vähän resurssejaja• Toimintatavat tilanteissa, joissa käsiteltiin yo.asioita: Päiväkotiryhmän kulttuurin Muuttajat jaSäilyttäjätPaljonresurssejaVähänresurssejaMuuttajatUudistajatTaistelijatSäilyttäjätUusintajatSeurailijat

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Vähän toimintaresursseja:• Seurailijat:• Seurailijoiden toimintaresurssit ovat niukimmat. Osalla onainoastaan kulttuurisia toimintaresursseja.• Seurailijat eivät ole suosittuja lapsia ryhmässä eikä heidänsosiaalinen taidokkuutensa ole hyvä. Heille ei myöskään rakentunutkiinteään suhdeverkostoa ryhmässä. Heidän päätöksenteolleen onleimallista epäitsenäisyys. Kielteistä vallan käyttöä ei heidänneuvotteluissaan juuri esiinny.• Taistelijat:• Taistelijoilla on käytössään paljon joko kulttuurisia tai sekäkulttuurisia että inhimillisiä toiminta-resursseja, mutta ei sosiaalisiaresursseja. Heille on tyypillistä runsas kielellisen vallan käyttö.• He ovat voimakkaita omien oikeuksiensa ja tilannekohtaistenasemiensa puolustajia, vaikka he eivät onnistukaan siinä aina kovinhyvin.

TOIMIJUUS JA LASTEN ROOLIT (LEHTINEN, 2000)• Paljon toimintaresursseja:• Uudistajat:• Uudistajilla on hallussaan paljon inhimillisiä, sosiaalisia ja kulttuurisiatoimintaresursseja. Heidän kokonaispääomansa määrää voidaan pitääsuurena ja sen rakennetta monipuolisena.• He onnistuvat yleensä käyttämään näitä eri tilanteissa tuottavasti sekäoman asemansa että sosiaalisen tilansa rakentamisessa. Heidänjoukostaan löytyivät ryhmän suosituimmat ja sosiaalisestitaidokkaimmat lapset.• Uusintajat:• Uusintajilla on myös paljon inhimillisiä ja kulttuurisia toimintaresursseja,mutta vähemmän sosiaalisia resursseja. Resurssejaan he käyttävätusein tuottavalla tavalla oman ja muidenkin toimijoiden tilannekohtaisenaseman rakentamisessa.• He eivät yleensä pyri muuttamaan tilanteiden sosiaalisten järjestystenmuotoutumisen perustaa, vaan toimivat vallitsevien odotusten janormien mukaisesti. Osalle heistä on hyvinkin tyypillistä kontrolloidatoisten lasten normien noudattamista.

ORIENTAATIOT LASTEN TOIMINNASSA(REUNAMO, 2011)• Agency = toimijuus, aktiivinen osallistuminen,• Agentive Perceptions = mahdollisuuksien hahmottaminen• Lapset aktiivisina toimijoina• Lapsilla henkilökohtaiset tavat hahmottaa mahdollisuuksiaanpäivähoidossa eli ns. orientaatiot• Lasten kompetenssi toimia erilaisissa tilanteissa sidoksissaorientaatioihin

ORIENTAATIOT LASTEN TOIMINNASSA(REUNAMO, 2011)Toteuttaa omiamahdollisuuksiaan;Uudistaaakkomodaatio= toiminta ja ajattelueroaa odotetustaToteuttaa omiamahdollisuuksiaan;Eristäytyyagentiivinen (toiminnallinen) =pyrkii aktiivisesti muokkaamaan ympäristöä/kulttuuriaagentiveaccomodativeadaptativeaccomodativeagentiveassimilativeadaptativeassimilitativeadaptatiivinen (omaksuva) =ei pyri muokkaamaan ympäristöä/kulttuuriaNoudattaa sääntöjä javahtii muita;Muokkaa toisiaassimilaatio= ajattelusulautuu odotettuunNäkee mahdollisuuksia,muttei toteuta niitä:Alistuu

LAPSEN TOIMIJUUS JA KÄYTÄNNÖNVARHAISKASVATUSTYÖNäitä dioja en julkaise vapaasti,Ota ystävällisesti yhteyttä, jos haluat käyttääopetusmateriaalejaniJonna Leinonen, jonna.leinonen@uta.fi

LÄHTEITÄ• Corsaro, W.A. 1996. the Sociology of Childhood.• Hutcby, I. & Moran-Ellis, J. (eds.) 1998. Children and socialcompetence. Arenas of Action.• James, A., Jenks, C. & Prout, A. 1998. Theorizing Childhood.• Lee, H-C. & Wang, L-C. 2011. Age changes in agentiveperception to the day care situation. The annual EECERAconference, Lausanne - Geneva, Switzerland, Sept. 2011.• Lehtinen, A-R. 2000. Lasten kesken. Lapset toimijoinapäiväkodissa.• Venninen, Leinonen & Ojala, 2010, Lasten osallisuuspääkaupunkiseudun päiväkodeissa.

HAVAINNOINTI• Havainnointi on menetelmä, jossa tarkkaillaan kohdetta(ympäristö, toiminta, konteksti) valitusta viitekehyksestä.• Passiivinen havainnoitsija vs. osallistuva havainnoitsija• Havainnoinnin tasot esim. Rogoff, B.• Yksilö• Suhdetaso eli vuorovaikutuksen taso• Yhteisöllinen taso

HAVAINNOINTI• Voidaan havainnoida myös esim. lapsen oppimista, lapsenkehitystä (motorinen, sosiaalinen, psykologinen), lapsenvuorovaikutusta• Mistä teoriakehyksestä ja paradigmoista, ja kenen(vanhempi, kasvattaja, tutkija, lapsi) näkökulmista katsot• Havainnointia myös käytännön lähtökohdista:• Lapsia kiinnostavat aiheet ja asiat toiminnan pohjaksi• Lasten välinen vuorovaikutus ja siinä esiintyvien pulmienkorjaaminen• Lapsen rooli/orientaatio päiväkotiryhmässä• Lapsesta kerättävien dokumenttien tuki, hyvää materiaalia esim.lapsikohtaisiin VASU-keskusteluihin

HAASTATTELU• Kysyjä – (alta)vastaaja roolit eli haastattelun valtasuhteet• esim. Opettaja kysyy ”onko kivaa”. Lapset: ”joo”• Yrittääkö haastattelija löytää tietoa mielipiteistä,kokemuksista vai vain tukea omalle ajattelulleen• esim. ”Eikö niin, että päivähoito on lapselle hyväksi…”• Mitä haastattelussa arvioidaan ja tutkitaan• Käsityksiä, mielipiteitä, todellista toimintaa?

LAPSEN HAASTATTELU• VKK-Metro, Lapsen hyvinvointi päiväkodissa• Vanhemmat haastattelevat lapsiaan, liittyy VASU-keskusteluun(Venninen, 2012)

OPETTAJAN HAASTATTELU• http://otava6b.blogspot.fi/2008/05/lastentarhanopettajanhaastattelu.html• Mihin pyritään? Mistä halutaan tietoa?• Mitkä muut asiat vaikuttavat? Lapsikäsitys, käsitysoppimisesta, käsitys päiväkoti-istituutiosta

• luento 4.• Kehityspsykologisia näkökulmia – Vygotsky ja lähikehityksenvyöhyke• Kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma varhaiskasvaukseen

VYGOTSKY JA SOSIAALISEN KEHITYKSENTEORIA• Vertaissuhteet ja vuorovaikutussuhteet määrittävätlapsen kehityksen• Vuorovaikutuksessa kielellä on merkittävin asema• Osaaminen ja ymmärrys maailmasta, ympäristöstäja sosiaalisista suhteista siirtyy aikuiselta lapsellevuorovaikutuksen (=sosiaalisen kanssakäymisen)kautta• Oppiminen on merkitysten rakentamisestayhteisöllisesti• Vuorovaikutuksessa lapsi toimii lähikehityksensävyöhykkeellä (Zone of Proximal Development)

LAPSEN KIINTYMYSSUHDE• Turvallinen• Lapsi protestoi jäätyään yksin tai vieraan kanssa vieraaseen paikkaan, hätääntyy,keskeyttää leikin, ei ota vieraalta lohdutusta vastaan• Vanhemman palatessa lapsi ilahtuu, hakeutuu vanhemman luokse jalohdutettavaksi• Turvaton–välttelevä• Lapsi ei protestoi vanhemman lähtöä, suuntaa huomion vanhemman lähdöstämuualle, tutkii huonetta ja suhtautuu vieraaseen ystävällisesti• Lapsi ei kiinnitä huomiota vanhemman paluuseen, ei ota vanhempaankatsekontaktia, suuntautuu vanhemman lähestyessä vanhemmasta pois päin• Turvaton–ambivalentti• Lapsi hätääntyy vanhemman ollessa poissa ja etsii kontaktia hänen palatessaanmutta on samalla joko suoraan tai kätketysti vihainen tai vastustava eikä kykeneasettumaan lohdutettavaksi tai palaamaan leikkimään• Kaoottinen• Lapsi välillä lähestyy, välillä välttelee vanhempaa• Jähmettymistä, hidastuneita liikkeitä• Liittyy usein perheen käsittelemättömiin, traumaattisiin kokemuksiin

• Loppuja dioja Lähikehityksen vyöhykkeellä toimimisesta jakiintymyssuhteen muodostumisesta varhaiskasvatuksessa enjulkaise vapaasti lainattavina verkossa,Ole ystävällinen ja ota yhteyttä, jos haluat käyttää materiaalejani.Jonna Leinonen, jonna.leinonen@uta.fi

• Luento 5.• Lasten osallisuus• lähtökohdat• Osallisuus ja kokonaisvaltainen kokeminen• Pienten lasten osallisuuden määritelmä (Venninen, Leinonen, Ojala2010)• Osallisuuden mallintaminen• Osalliseksi kehittyvien käytäntöjen kautta• Osallisuuden kehittäminen

OSALLISUUS: MIKÄ, MISTÄ JA MIKSI?• Lasten oikeuksien yleissopimus, YK, 1989• Lasten oikeus Turvallisuuteen (protection)• Lasten oikeus Yhteiskunnallisiin voimavaroihin (provision)• Lasten oikeus Vaikuttaa omaan elämäänsä (participation)• Lapsuuden uusi sosio-kulttuurinen paradigma• Lapset aktiivisina toimijoina, agentteina• Demokraattisen kasvatuksen ideologia• Kasvatusinstituution tarkoitus on tukea kasvua aktiiviseen javoimaantuneeseen kansalaisuuteen

OSALLISUUSVARHAISKASVATUKSESSA• Vuorovaikutus ja kommunikaatio (kuuluksi tulemisenideologia) (Clark, 2005; Greve, 2009)• Osallisuus on tutkijasta riippuen:• Kuuluksi tulemista (esim. Sinclair, Wood, 2006)• Kokemusta omista vaikuttamismahdollisuuksista (Reunamo, 2011)• Päätöksentekoon osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta (Hart,1996; Göncu, 2009)• Lapsi ei voi olla osallinen ilman aikuisten tukea (Berthelsen,2006, Thomas 2002)• Lapsi on pystyvä ja osaava toimija (Nyland, 2009), jonkanäkemyksiä ja mielipiteitä omasta arjesta ja toiminnastatäytyy kunnioittaa (Pramling-Samuelson, 2001)Jonna Leinonen & Tuulikki Venninen Department of Teacher Education and VKK-Metro

OSALLISUUS – UUSI KÄSITE VANHALLETIEDOLLE?• Lapsiperspektiivin omaksuminen Lapsen tasollemeneminen, lapsen silmin katsominen• Herkkyys, sensitiivinen pedagogiikka• Lapsilähtöinen kasvatus Lapsen tarpeista lähtevä kasvatus• Esim. Montessori-pedagogiikka• Lapsikeskeinen kasvatus Lapset kasvatuksen keskiössä• Suomalainen varhaiskasvatus usein• Yhteistoiminnallinen oppiminen/kasvatus Lapset jaaikuiset yhdenvertaisina toimijoina• Problem based pedagogy (ongelmanratkaisupedagokiikka)

LAPSEN OSALLISUUDENMÄÄRITELMÄVenninen, Leinonen & Ojala, 2011Lapsella on oikeus olla sellaistenaikuisten kasvatettavana, jotka kunnioittavatja kuuntelevat häntä ja jaksavat kiinnostualapsen maailmasta yhä uudelleen.Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

LAPSEN OSALLISUUS• Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea, ettämuutkin nauttivat hänen läheisyydestään.• Lapsella on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan jakokemuksiaan sekä tuntea, että ympärillä olevatihmiset haluavat kuulla niitä ja pitävät niitämerkityksellisinä.• Lapset voivat kertoa asioista siten, kun se heille onluontaista. Usein ilmaisu ei tule huulilta, vaan onluettavissa kehosta ja ilmeistä.• Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että ontärkeä ja merkityksellinen omana itsenään.Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

LAPSEN ÄÄNI JA OSALLISUUS• Osallisuus on lapselle joskus valintojen tekoa japäätöksiin osallistumista, vastuun ottamista.• Osallisuus on usein lasten itse keksimien ideoidentoteuttamista. Se synnyttää innostusta ja sitoutumistatoimintaan, halua olla yksi muiden joukossa.• Osallisuus on myös omatoimisuutta, jokamahdollistetaan sillä, että lapsi saa riittävästi aikaaharjoitella. Se on myös mahdollisuutta auttaa ja opettaamuita.• Osallistuessaan toiminnan suunnitteluun jatoteuttamiseen lapsi saa kokemuksia päätöksenteosta javaikuttamisesta. Suunnittelemisen kautta taitoennakoida ja ottaa huomioon myös toisten toiveet janäkemykset, sekä asettua toisen asemaan kehittyy.

LAPSEN OSALLISUUS JA YMPÄRISTÖ• Lasten osallisuus kasvaa ympäristössä, joissa hänentarpeensa huomioidaan. Usein se vaatii ryhmänjakamista ja toimintojen porrastamista sekä erilaisiajoustoja. Tiukoista rutiineista luopuminen antaa tilaauusille mahdollisuuksille. Lapsella on oikeus ollaosana ryhmää, joka muuttuu ja kehittyy sen mukaan,mitä sen jäsenet tarvitsevat• Lapsi saa aikuiselta palautetta, jonka mukaankykenee hahmottamaan oman osallisuutensa rajoja.Näin lapsi kasvaa yhteisön jäseneksi ja on osallinensen jatkuvassa muuttumisessa.

LAPSEN OSALLISUUS JA AIKUISEN ROOLI•Lapsi saa kokea, että hänen rohkeutensailmaista itseään saa aikaan asioita, joistasekä hän itse, että muut hyötyvät.•Lapsi saa aikuisilta turvaa ja lohtua, muttamyös mahdollisuuksia oppia uutta jakiinnittyä sitä kautta ympäröiväänmaailmaan.•Lasten osallisuus on yhteistä toimintaaaikuisten kanssa, jossa kumpikin osapuolipuhuu omalla kielellään, oman persoonansakautta.

LAPSEN OSALLISUUS JA VUOROVAIKUTUS•Lapsi on myös osa kotia sekä ympäröivääyhteiskuntaa ja sen ajankohtaisia tapahtumia.Tämä osa on lapsessa myös päiväkodissa javaatii häntä hoitavien aikuisten huomiota•Kun lapsi kokee, että hänen elämyksensä jakiinnostuksenkohteensa ovat myös aikuisilleja vertaisryhmälle tärkeitä, hän saapositiivisia kokemuksia samaan suuntaankatsomisesta. Hänen omastaan tulee ryhmänyhteistä kokemuspohjaa.

OSALLISUUDEN MALLINTAMINEN• Hart (1992) Osallisuuden tikapuut• ja Shier (2001) Osallisuuden polku• Osallisuus on tasoina rakentuvaa toimintaa, jossa vanhanpäälle luodaan uutta.• Päämääränä pyrkimys lasten vallankäytön maksimoimiseen jalasten tukemiseen päättämään omasta elämästään• Teoriat on poliittisesti suuntautuneita ja idealistisia (tosinShier sanoo, ettei lasta saa pakottaa päättämään asioista,joista lapsi ei ole valmis päättämään)

SHIERIN OSALLISUUDEN POLKU (2002)Lasten oikeuksiensopimuksenmäärittelemäosallisuus toteutuujo tässä!Lapset jakavat vallan javastuun päätöksenteossaLapset osallistuvatpäätöksentekoonLasten mielipiteetvaikuttavatLasten mielipiteistä ollaankiinnostuneitaLapset saavat mahdollisuuden tullakuulluiksi

OSALLISUUS ARVELUTTAA?• Osallisena olemista (aloitteiden tekemistä;päätöksentekoon osallistumista; jakamista ja kokemista) eiopi harjoittelematta• Aikuisella säilyy aina vastuu lapsesta ja tilanteista!• Ryhmässä toimitaan yhdessä ja otetaan kaikki huomioon!Aina ei saa tahtoaan läpi, mutta kaverien ideoista voi myösinnostua. Myös aikuinen…• Osallisuus vaatii rutiinien, sääntöjen ja toimintatapojenjatkuvaa tarkastelua, arvioimista: Vastaavatko ryhmäntarpeet rutiinejamme?• Osallisuuden tavoitteita muovattava jatkuvasti lastenkehityksen ja oppimisen mukaan (mahdollisuus reflektioon,arviointiin ja edelleen kehittämiseen)

• Luento 6.• Osallisuuden tukeminen• Aikuisen roolit• Osallisuuden mahdollistaminen• Osallisuuden kulttuuri päiväkodissa

LAPSEN OSALLISUUS JA AIKUISEN ROOLI(VENINEN JA LEINONEN, 2013; VENNINEN, LEINONEN & OJALA, 2010)•Lapsi saa kokea, että hänen rohkeutensailmaista itseään saa aikaan asioita, joistasekä hän itse, että muut hyötyvät.•Lapsi saa aikuisilta turvaa ja lohtua, muttamyös mahdollisuuksia oppia uutta jakiinnittyä sitä kautta ympäröiväänmaailmaan.•Lasten osallisuus on yhteistä toimintaaaikuisten kanssa, jossa kumpikin osapuolipuhuu omalla kielellään, oman persoonansakautta.

AIKUINEN OSALLISUUDENMAHDOLLISTAJANA• Lapsi ei voi olla osallinen ilman aikuisten tukea(Berthelsen, 2006, Thomas 2002)• Lapsen perspektiivistä katsominen (Emilsson &Folkkeson, 2006)• Lapsen kuuleminen, lapsen äärelle pysähtyminen,lapsen kohtaaminen arjessa (Karlsson, 2005;Thomas, 2002)• Osallisuuden kokemuksen kokonaisvaltaisuudenhahmottaminen ja lapsen tukeminen kaikessatoiminnassa (Venninen, Leinonen, Ojala, 2010)

AIKUINEN MAHDOLLISTAJANA JATOIMINNAN TOTEUTTAJANA:”Ravintolakokemuksesta lähti ravintola- leikkikäyntiin. Lapset alkoivat yhdessä huoneessavalmistaa ruokaa, kattoivat pöytiä. Leikki laajentui,tuli mainoksia seinille ja haettiin asiakkaitasyömään. Kun asiakkaita tuli, heitä palveltiin.Leikki veti mukaansa laajan määrän lapsia, ja kestimuutaman viikon.””Suuri osa ryhmässämme olevista lapsista tarvitseeniin leikkiin kuin muuhunkin toimintaan hyvinpaljon aikuisen tukea ja ohjausta. Eli aikuinen eivoi olla vain lasten itsensä kehittelemän tominnanmahdollistaja vaan aktiivinen osallistuja jatarvittaessa myös eteenpäin viejä. ”Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

SÄÄNNÖT PÄIVÄKODISSA~OSALLISUUDEN UHKA VAI MAHDOLLISUUSLasta koskevat säännöt:• Oikeus omaan vuoroon• Oikeus tulla kuulluksi• Ketään ei jätetä yksin• Oikeus ilmaista mielipideAikuista koskevat säännöt:• Lasten tasa-arvostahuolehtiminen• Keskity lapsiin• Auta lasta osallistumaan• Aikuinen suunnittelee toiminnan4,003,503,002,502,003,70Aikuinen rajoittaa lasten toimintaa(esim. sääntöjen rikkominentakia)?2,80Lapset venyttävät tai rikkovatryhmän sääntöjä toiminnassaanmyös tahallaan

OSALLISUUDEN KULTTUURINRAKENTAMINEN (KARILA, 19.10.2012)• Osallisuuskulttuurin rakentuminen vaatii aikaa,uudenlaisia ajattelutapoja ja uudenlaisiatoimintarakenteita.• Se vaatii osallisuuteen oppimista niin yksilöiltä kuinyhteisöiltäkin.• Parhaimmillaan se voi johtaa elämän mielekkyydenkokemusten lisääntymiseen, yhteiseentiedonmuodostukseen ja erilaisia ”ääniä”huomioivien käytäntöjen rakentamiseen.

OSALLISUUDEN KULTTUURINRAKENTAMINEN (LEINONEN, 2010;VENNINEN, LEINONEN, LIPPONEN & OJALA, 2012)• Päiväkotiyhteisö on moniammatillinen työyhteisö, johon myöslapset ja heidän perheensä tuovat omat näkemyksensä,tietonsa ja arvonsa• Osallisuuden kulttuuri on avoin myös kritiikille jamuutosvastarinnalle Osallisuutta päästää luomaan jakehittämään vain jos myös aikuiset saavat kokea osallisuuttakehittämisessä• Pienin askelin eteenpäin –malli osoittautunut toimivaksi(ainakin pääkaupunkiseudulla), muutokset voi aloittaa arjenjokapäiväisistä hetkistä ja lisätä niissä lapsen kuulemista• Toteutuessaan osallisuus on samaan suuntaan katsomista jayhteisöllisiä kokemuksia, jotka vahvistavat hyvinvointia jaitsetunnon kehitystä (niin lapsilla kuin aikuisilla)

AIKUINEN OSALLISUUDEN KULTTUURINRAKENTAJANA (VENNINEN & LEINONEN, 2013):• Lasten osallisuus kiteytyy 4 osallisuuden kulmakiveen• Aikuisen vastuulla rakentaa hyvä ”perusta” osallisuudelle• Aikuisilta osallisuuden mahdollistaminen vaatii keskittymistäneljään osallisuuden kulmakiveen. Ensimmäisenä asiana onluoda olosuhteet osallisuudelle myönteiseksi ja toisenakulmakivenä on kyky kerätä lapsesta eri tavoin tietoa japäästä sitä kautta sisälle lapsen maailmaan. Kolmasosallisuuden kulmakivi on aikuisen kyky hyödyntää lapsiltasaatavaa tietoa pohjaksi yhteiselle suunnittelulle, toiminnalleja arvioinnille. Viimeisenä kulmakivenä on aikuisen kiinnostuskehittää osallisuutta tukevia toimintatapoja omassa työssään.

MITÄ LASTEN OSALLISUUDENTUKEMINEN EDELLYTTÄÄ AIKUISELTA?Ensimmäinenkulmakivion luoda olosuhteet jailmapiiri osallisuudellemyönteiseksi.*aikuisten kiinnostus kehittää lasten osallisuutta*osallisuutta koskevan tietämyksen hankkiminen*tieto lapsen kehityksestä*oppimisympäristön rakentaminen*ilmapiirin kehittäminen osallisuutta tukevaksiToinen kulmakivion aikuisen ammattitaitokerätä lapsesta eri tavointietoa ja päästä sisällelapsen maailmaan.*erilaisin menetelmin hankittavan tiedontuottaminen lapsesta (esim. havainnointi,kuunteleminen)*lasta koskevan tiedon dokumentointi* itsesäätelytaidot (esim. kyky keskittyä lapseen)Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

MITÄ LASTEN OSALLISUUDENTUKEMINEN EDELLYTTÄÄ AIKUISELTA?Kolmas osallisuudenkulmakivi on aikuisenkyky hyödyntää lapsiltasaatavaa tietoa pohjaksiyhteiselle toiminnalle.Neljäs kulmakivi onaikuisen taito kehittääosallisuutta tukeviatoimintatapoja omassatyössään.*tulkintojen tekemisen taito lapsesta ja lapseltasaatavan tiedon pohjalta*erilaisten tulkintojen tarkastelu*johtopäätösten tekeminen tulkintojen pohjalta*tulkintojen pohjalta tapahtuva yhteinen suunnittelu*arviointitaidot*reflektointiin uskaltautuminen*vanhojen toimintatapojen kehittäminen ja uusienkokeileminenJonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

AIKUINEN OSALLISTAVIEN TOIMINTATAPOJENARVIOIJANA JA KEHITTÄJÄNÄ• Pysähtyminen:Pohdinta: Mitä hyvää päätöksenteon harjoittelussa on? Mitä riskejä?• Reflektoiminen:• Kehittäminen:• Arvioiminen:”Miten paljon lasten osallisuutta on syytä tukea ja milloin tulee raja vastaansiinä, ettei lasten tarvitse vaivata päätään liialla päätöksenteolla jajatkuvilla valinnoilla...””Kun lapsi on itse saanut valita tekemisensä. Silloin leikkiin sitoutuu ja tekeminen onmielekästä. ””Jos lapsi saa liikaa päätäntävaltaa, tekeekö hän oman kehityksensä kannalta oikeitapäätöksiä? ””Itse suunniteltu toiminta vaikuttaa positiivisesti toimintaan sitoutumiseen.”Suunnittelu: Missä asioissa lasten päätösvaltaa halutaan lisätä?Miten päätöksen tekemistä harjoitellaan ryhmässä?”Lisääntyisikö osallisuus ja sitoutuminen toimintaan jos teema eivaihtuisikaan päivittäin vaan olisikin vaikka liikuntaVIIKKO?”” …Lasten kokoukset, äänestävät erilaisista asioista.”” Kun lapsi ehdottaa jotain, emme vastaa heti ei, vaan mietimme miksi ei!”Pysähtyminen: Toimiiko tämä meillä?Mitä pitää muuttaa? Mitä voisi parantaa?

…PIENIN ASKELIN…Aloittaminen on ainavaikein vaihe prosessista:• Mieti:Mitä meillä jo osataan?Mitä osallistavia toimintatapoja meilläjo on?Mitkä ovat osallisuuden esteitä?•Muista välillä pysähtyäarvioimaan ja taputtamaanitseäsi olalle: Tässä on joonnistuttu!Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

•Este (esim.) Ruokailussa on ikävä tunnelma ja aikuistenenergia kuluu komentamiseen, eivätkä lapset uskalla maistaauusia ruokia.Pulmat:• Lapset ovat väsyneitä• Pöytiin tullaansuoraan siirtymästä,jutut jäävät kesken• Kiire lepohetkelle• Eri tahtiin syöminen• Melu ja häly (toisiinpöytiin huutelu,rauhattomuus…)• Aikuiset toivovataikaa omillekeskusteluilleen• Lapset eivät syötarpeeksiRatkaisut:• Ennen ruokaa piiri pöytäryhmittäin(ehditään jutella pulinat ennenruokapöytään siirtymistä)• Aikuisten asennoituminen: syömisenlisäksi ruokailu on tärkeävuorovaikutustilanne• Yksi aikuinen jokaisessapöytäryhmässä• Aikuinen keskittyy luomaan jaylläpitämään keskustelua• Opetellaan antamaan kaverinasialle tilaa• Vaikkei ruoka maistuisi, istutaanjuttelemassa, ei valtataisteluasyömisestä/jättämisestä• Pöydässä voidaan viihtyäpidempään, syömisen negatiivistenasioiden sijaan keskitytäänmukavaan juttutuokioon• Omat tarjoiluastiat joka pöytään,annoskokoon vaikuttaminen; lisääon helppo antaa, ruokia ja ruokaaineitanimetä ja ruoistakeskustella• Pienryhmän yhteiset maistamissopimukset,rohkaisu ja vertaistukiJonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011

”Lapsille haluaisi antaa päivän mittaan enemmän valtaa päättää siitä,miten leikit jatkuvat/ onko mahdollisuutta jatkaa niitä jne.Päiväkodissamme mielestäni tuetaan paljon lapsen oman ajattelunkehittymistä, lasten kanssa keskustellaan paljon ja asioita pohditaan jaeri vaihtoehtoja punnitaan yhdessä lasten kanssa, lapsen mielipiteitä eityrmätä. Tämä on tärkeämpää kuinvain pohdiskella sitä mitälapsi voi itse päättää.Kysymys on siis miksi jamiten, ei vain mitä!”Jonna Leinonen; Tuulikki Venninen 2011