KP-LEHTI 3/2001 - Kirkonpalvelijat ry

kirkonpalvelijat.fi

KP-LEHTI 3/2001 - Kirkonpalvelijat ry

”Kun aikamme ihmisten maailmassa täyttyy”1


Työsuojelu,osa hyvinvointiammeSeppo PyykkönenPuheenjohtajaKirkonpalvelijat ryYhdistyksen puolesta on oltu viimevuosien aikana useasti tekemisissätyösuojeluasioitten kanssa.Työpaikkaongelmat, henkilöstösuhteet,kiusaamistilanteet ovat jäsenistönkeskuudessa lisääntyneet.Asioita on järjestetty puhelimitse jatyöpaikkakäynnein yhdessä SVTL:nkanssa. Työsuo-jeluorganisaatiotovat olleet se virallinen taho, josratkaisuja ei ole muutoin saavutettu.Huomatkaa tuleva syksy, sillänythän on aika valita seurakuntiintyösuojeluvaltuutetut. Olkaa aktiivisia.Yhdistyksen edustajana olenollut kuultavana työryhmässä, jokavalmistelee kirkon työsuojeluopasta.Siinä käsittelimme fysikaalistenvaarojen tunnistamista, kemiallistenvaarojen, ergonomisia ongelmakohtiasekä tapaturmariskejäettä henkistä kuormittavuutta kirkonpalvelustyössä.Tämä työsuojeluopason osa viime tupokierroksellasovittuja asioita.Tämän hetken aikoja on seurakunnissamyös koulutussuunnitelmanlaatiminen työntekijöille. Etsikääniitä koulutuksia mitkä ovat tärkeitätyössänne ja sen kehittämisessä.Koulutus kuuluu myös meillekirkonpalvelijoille.Yhdistyksessä olemme järjestämässäalaosastojen toimihenkilöillekoulutustapahtumaa myöhemminsyksyllä. Sopimus- ja neuvottelutoiminnansekä yhdistyksen jaliiton ajankohtaiset asiat ovat mm.esillä.On ollut erittäin mieluista vieraillaeri puolilla Suomea alaosastommetapahtumissa. Hallituksen jäseninäolemme valmiit tulemaan kertomaansopimuksista ja kaikestamikä ay-liikkeeseen liittyy. SVTLjärjestää jatkuvasti myös koulutustapahtumiasekä perus- että jatkokurssejajäsenistölleen, toimintaanmukaan rohkeasti.Olemme kaikki varmaankin saaneetviettää lämpimän ja toivottavastimyös virkistävän kesän. Näinsyksyn koittaessa toivotan teillekaikille kuulaita syksyn päiviä ja intoatyöhön kukin omalla paikallaanseurakunnissa.Seppo PyykkönenSisältöTyösuojelu,osa hyvinvointiamme ............ 2Seppo PyykkönenKirkonpalvelijat ry:nopinto- ja koulutuspäivätLappeenrannassa ................... 3Kari Hartikainen“Tulkaa,kaikki on jo valmiina” ............. 4Seppo HäkkinenVaivaisukot –Tummatukka ja kirkonäijät ..... 6Työsuojelutoimintatyöpaikalla ............................... 7Työsuojeluhenkilöstönvalinta toimikaudeksi1.1.2002 – 31.12.2005 ............. 7Alun tuntemuksia ................... 8Arto LapiolahtiEmäntä-siivooja,“kaikentekijä” ......................... 9Kehitys kehittyy .................... 10Kuoleman kanssakasvokkain ............................. 12Jaana MarjanenPaniikki kirkossa ................... 13M.P.AlueyhdistystenneuvottelukuntaAhvenanmaalla ..................... 14Kari HartikainenKultaisen ansiomerkinsaajat vuonna 2001 .............. 14Etukannen kuva:”Ruskapeili”, Credo Imagebank,Ismo Pekkarinen.2


Kirkonpalvelijat ry:nopinto- ja koulutuspäivätLappeenrannassa 26. – 27.6 2001SVTL:n suurimman jäsenyhdistyksenKirkonpalvelijat ry:n opintojakoulutuspäivät pidettiin juhannuksenjälkeen kesäisessä Lappeenrannassa.Päiville osallistui 170 henkilöä 75seurakunnasta. Kesäpäivät aloitettiintotuttuun tapaan virrenveisuulla.Tervehdyksensä koulutuspäivilletoivat Etelä-Karjalan alaosasto,Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli,Lappeen seurakunta, SVTLsekä Lappeenrannan kaupunki.Varsinainen koulutus aloitettiinsielunhoidon ja työnohjauksenopettaja Keijo Toivasen luennollaTyönohjaus - “pelastusko“ työssäjaksamiselle.Sisälähetysseuran opistolla Pieksämäellä,Jyväskylän kristillisessäopistossa ja Raudaskylän kristillisessäopistossa on aloitettu suntionammattitutkintoon valmistavakoulutus. Koulutusta esittelivät pastoritKeijo Toivanen ja Riitta Komu.Suntion ammattitutkinto-oppisopimuskoulutustaesitteli Pohjois-Karjalanoppisopimuskeskuksen koulutustarkastajaJorma Pesonen. PuheenjohtajaSeppo Pyykkönen olimukana Opetushallituksen nimeämässätyöryhmässä, jonka tehtävänäoli kehittää ja suunnitella suntionammattitutkinnon perusteet.Opetushallitus hyväksyi maaliskussa2000 ammattitutkinnon perusteet.Seppo Pyykkönen on mukanamyös Opetushallituksen nimeämässätutkintotoimikunnassa. Toimikunnassaon edustettuna työnantajat,työntekijät ja kouluttavat tahot.Virkaehtosopimusasiat kuuluvatvuosittain koulutuspäivien ohjelmaan.Aiheista luennoivat kirkkoneuvosRisto Voipio ja toiminnanjohtajaRitva Rasila.Kesäinen risteily Saimaan saaristoonoli virkistävää vaihtelua luentojenvälillä.Yhdistyksen jäsenille luovutettiinseuraavat tunnustukset: suntionammattitutkinnon suorittaneelleKaija Sinkkoselle yhdistyksen koulutustutkintopinssi,kultaiset ansiomerkitOsmo Nissille, Hämeenlinna,Jouko Leinikalle, Lappeenranta,Veli Rehnille, Saimaanharju,Perttu Hanhisuanolle, Saloinen,Valma Kiutulle, Oulu ja Tuomas Lemiselle,Ikaalinen.Yhdistyksen vuosikokouksessahyväksyttiin mm. vuoden 2000 toimintakertomusja tilinpäätös sekätoimintasuunnitelma ja talousarviovuodelle 2002.Hallituksen jäseniksi valittiin KariHartikainen, Kuopio, varajäsenenäHannu Korhonen, Kuopio, MattiLöppönen, Asikkala varajäsenenäYrjö Leppänen, Lahti ja Kaarina Yli-Somero, Kihniö varajäsenenä MaaritIlonen, Seinäjoki.Kesäpäivien toinen päivä aloitettiinmessulla Lappeen kirkossa,Messun toimittivat kirkkoherra JormaTaipale, asessori Seppo Häkkinenja kanttori Sauli Ruskeepää. Toisenpäivän aiheina olivat mm. Kirkonpalvelijankäsikirja, jota esitteliPauli Ylikotila Kirjapaja Oy:stä, kukkasidontaneuvontaopastajana puutarhurija sidonnan opettaja LeaHeiska sekä Pirjo Ruokosen esitelmä,jossa käsiteltiin mm. työpaikanilmapiiriä, yksilönä olemisen oikeutta,muutokset ihmisen elämässäym.Yhdistyksen seuraavat kesäpäivätpidetään Vaasassa 25.-26.6.2002.Kari Hartikainen sihteeriONKO JÄSENYYTESI KUNNOSSA ?Jos olet vaihtanut työnantajaa, olethan muistanut tehdä uuden jäsenmaksunperintäsopimuksen?Maksetut jäsenmaksut ovat ehtona mm. ansiosidonnaisenpäivärahan saamiselle.Ilmoitathan myös äitiys-, ja vanhempainlomasta, hoitovapaasta, pitkäaikaisestasairaudesta, opiskelusta, asevelvollisuudesta tai muista palkattomistakausista liiton jäsenpalveluun. Näissä em. tapauksissa on myös hoidettavapienimuotoinen jäsenmaksu jäsenyystilille. Jos epäröit, että jäsenyytesiei ole ajantasalla, ota yhteys jäsenrekisterinhoitajaan, Riitta Vipuveräjä-Lahti,puh. (09) 2290 0410.Muistathan ilmoittaa hänelle myös osoitteen- ja nimenmuutokset !3


”Tulkaa, kaikki on jo valmiina”Asessori Seppo Häkkisen saarna 27.6. 2001 Lappeen kirkossaKirkko ja sakasti on minun lapsuudenmaisemani.Viisi kilometriä täältäLappeen kirkosta Imatran ja Joensuunsuuntaan sijaitsee Lauritsalankirkko. Nykyistä kirkkoa edelsisamalla tontilla ollut Lappeen seurakunnanseurakuntatalo, josta tulisitten Lauritsalan seurakunnan itsenäistyttyäsen ensimmäinen, väliaikainenkirkko.Tuo kirkko ja sen sakasti on minunlapsuudenmaisemani. Asuimmesamassa rakennuksessa kuinmissä kirkkosali sijaitsi. Makuuhuoneestammeavautui ovi lähes suoraankirkon sakastiin. Isäni hoiti kirkonsuntion tehtäviä ja minä pikkupoikanaautoin häntä monet kerratkolehdinkeruussa, ehtoollisvälineidenpesussa ja jos jonkinlaisessatehtävässä. Erityisesti ehtoollispikareidenpesu on jäänyt mieleen, kunniitä kuivattaessa ahtaaseen pikarinjalkaan piti yrittää saada pyyheliinankulma.Samoin mieleen on syöpynyt sakastinpainava kassakaappi, joka olipikkupojalle erityisen jännittävä.Kun lukko oli avattu, sai kääntääpyöreää kahvaa. Se oli vähillä voimillahankala kääntää, vielä enemmänvoimaa vaati oven vetäminenauki. Vieläkin voin tuntea nenässänisen tuoksun, joka kassakaapistaleijui.Noista lapsuusvuosien kokemuksistaon jäänyt, paitsi lukkarinrakkauttakirkonpalvelijoita kohtaan, lisäksisisimpääni vahva tunto siitä,että kirkon työssä ollaan palvelemassa.Kyse on palvelijan virasta.Tämän viikon evankeliumitekstiavaa syvän näköalan kirkon työhönja palvelustehtävään.Isäntä oli järjestänyt suuret juhlatja kutsunut sinne paljon vieraita.Kun pitojen oli tarkoitus alkaa,palvelija lähetettiin kutsumaan vieraatjuhlaan. Vaikka palvelijan tehtäväänkuului monenlaista työtä,tässä Jeesuksen vertauksessa hänentehtävänään oli yksinomaankutsua. Pohjimmiltaan tästä onkyse kaikessa kirkon työssä ja senjokaisen työntekijän viranhoidossa.Olemme kutsumassa ihmisiä Jumalanvaltakuntaan, kuten tämänviikon aiheena on. Kun suntio siivoaakirkkoa, hän tekee työtä senvuoksi, että ihmiset löytäisivät tienJumalan yhteyteen. Kun emäntävalmistelee kirkkokahveja, hän tekeesen siksi, että seurakuntalaiselleavautuisi tie Kristuksen luo. Kunhautausurakoitsija kaivaa hautaa,hän tekee sen siksi, että saattoväkilöytäisi yhteyden Vapahtajaan,kuoleman voittajaan. Kun vahtimestarijärjestelee tuoleja, hän tekeesen siksi, että kokoontuva seurakuntavoisi kohdata Jeesuksen.Tällaisesta palvelijan tehtävästätyössämme on syvimmiltään kyse.Olemme kutsumassa Jumalan valtakuntaan.Se oli evankeliumitekstinpalvelijan tehtävä ja se on meidänkutsumuksemme.Viime vuosina ovat työssä jaksamisenkysymykset olleet yleisenäpuheenaiheena varmasti jokaisenmeidän työpaikallamme. Uupumuksestaon tullut uusin kansantautimme.Syitä tähän on varmastimonia: työelämän muutokset, työmääränja -tahdin lisääntyminen,työyhteisön ilmapiirin kasvaneetongelmat jne. Luulen, että useimmatmeistä olemme näitä muutoksiaitse kokeneet, joko omassatyössämme tai työyhteisössämmetai kuulleet ja nähneet muidentyöpaikoilla näin tapahtuvan. Siltiounastelen, että tärkein syy onmerkitysten katoaminen, tietoisuudenhäviäminen siitä, miksiteen työtä, mihin kokonaisuuteentyöni liittyy, mikä tarkoitus ja merkityssillä on.Tätä kaikkea voisi kutsua sanallatyönäky tai kutsumus tai työmotivaatio.Jos se katoaa, en jaksa,vaan uuvun ja väsyn. Sen sijaankutsumustietoisuus ja vahva työmotivaatioauttaa jaksamaan, vaikkamuut olosuhteet tai oma vointiei aina olisikaan parasta. Ja kunnäin sanon, en tarkoita väärin ymmärrettyäkutsumusta, joka ajaaväsymykseen, vaan kutsumustatyön ja elämän tukena.Evankeliumitekstin palvelijantehtävä liittää meidän tämän ajankirkonpalvelijoiden työn laajempaankokonaisuuteen ja antaa sillesyvän merkityksen. Työmmetarkoituksena on kutsua Jumalanvaltakuntaan. Vaikka työ on kuinkaarkista ja tavallista, vaikka se toisinaanon jopa raskasta raatamistaja rutiininomaista suorittamista,olemme Jumalan valtakunnan palvelijoitakutsumassa ihmisiä taivaallisenIsämme luo.Tässä on meidän kutsumuksemme.Ja se antaa voimaa, sillä emmeole omalla asiallamme, vaan palvelijaon Herransa asialla. Ja hän, jokatyöhönsä kutsuu, antaa siihenmyös voiman ja viisauden.4


Palvelijan tehtävänä oli kertoajuhliin kutsutuille: “Tulkaa, kaikki onjo valmiina”. Nämä ovat tutut sanatmessusta, jossa ehtoollisellekutsutaan juuri samoin sanoin.Evankeliuminjulistuksessa sanoillaon tarkoitettu samaa kuin Jeesuksensanoilla: “Se on täytetty”. Syntioli sovitettu, velka oli maksettu, Jumalanlaki oli täytetty, iänkaikkinenvanhurskaus ansaittu. Kaikki on jovalmiina. Meidän ei siis tarvitse tuodamitään muuta kuin oma itsemme.Omia eväitä ei tarvita. Itse asiassaomien eväiden haaliminenJumalan valtakunnan aterialle onenemmän kuin epäkohteliasta. Seon epäluottamusta Jumalaa kohtaan.Kaikki on siis jo valmiina. Yksintuo pieni jo-sana on tässä tärkeä.Se viittaa ajassa taaksepäin. Jopitkäperjantaina maailma muuttui:siitä tuli sovitettu maailma. Jo kasteessammeoma elämämme muuttui:meistä tuli Jumalan lapsia.Tällaista kutsua me kirkon työntekijätolemme välittämässä. ”Tulkaa,kaikki on jo valmiina”. Muttasamalla me saamme itse noudattaatuota samaa kutsua, myös tässäkinjumalanpalveluksessa. Itseasiassa se on meidän työmme suurietuoikeus.Työtoverini Jari Haavisto, seurakuntamestariHeinolan maaseurakunnasta,aina toisinaan kehuu työtäänsillä, kuinka hän saa viikostatoiseen osallistua sanankuuloon jaehtoolliselle ja hänelle oikein maksetaansiitä joka kuukausi. No, kyllähänen pitää tehtä muutakin kuinistua kirkonpenkissä ja tulla ehtoollispöytään.Onkin tärkeää erottaaseurakunta työyhteisönä ja hengellisenäyhteisönä. Osa seurakuntiemmehenkilöstöongelmista johtuusiitä, että tätä eroa ei ymmärretätehdä. Silti työtoverini kehuissaon vankka perä. Me kirkon työntekijätsaamme elää siitä evankeliumista,jota olemme toisille välittämässä.Joskus tuntuu, että erityisestijuuri kirkon työntekijöille tätäpitää teroittaa. Mekin tarvitsemmearmahdusta ja anteeksiantamusta.Meidänkin on tarpeen kuulla, ettäJumalan eteen tullessamme meidänei tarvitse tuoda muuta kuinoma itsemme. Ei silloin kysytä,ovatko alttarikukat ojennuksessa,kirkko siivottu, haudat kaivettu, kirkkokahvitkeitetty, pikkukorjauksettehty. Riittää, kun olet Jumalanedessä sellaisena kuin olet, hänenarmoaan ja siunaustaan tarvitsevana.Kun siis tänään alttarilta kuulet:“Tulkaa, kaikki on jo valmiina”, niinmuista, mitä se merkitsee. Sinunsyntivelkasi on maksettu, Jumalanlaki on täytetty, iankaikkinen varhurskausansaittu. Kaikki on jo valmiina.Sinun ei tarvitse tuoda mitäänmuuta kuin oma itsesi Herrammeja Vapahtajamme eteen. Hänitse tahtoo palvella sinua, kirkonpalvelijaa.Hän armahtaa, hän siunaa,hän lahjoittaa uutta voimaa ja rohkeuttatyöhösi ja koko elämääsi.Asessori Seppo HäkkinenKirkonpalvelijat ry:n opinto- ja koulutuspäiville osallistuneita Lappeen kirkon edustalla 27.6.2001.5


VAIVAISUKOT – Tummatukka ja kirkonäijätPohjanmaalla on kirkon tai tapulinseinustalla usein puinen ukkoveistos,jolla on rinnassa reikä rahanantamista varten. Joillekin onrakennettu katos sateen suojaksi,toiset seisovat sateen ja auringonpaahteenarmoilla ilman vähäistäkäänsuojaa. Useat ovat säiden piiskaaminamenettäneet maalatutvaatteensa, joidenkin vaatetuksestaon huolehdittu yleensä kirkonkunnostuksen yhteydessä. Sangenmonilla on joko kädessä tai katoksessaköyhiä auttamaan kehottavamaalattu lause. Monelta on jalkapoikki ja ukko seisoo kainosauvaantai keppiin nojaten. Useilta veistoksiltaon ajan hammas nakertanutsormen tai koko kädenkin, joskusovat kengät lahonneet.Vuonna 1649 kuningatar Kristiinakehotti asettamaan köyhille rahojakerääviä vaivaistukkeja julkisiin paikkoihin.Seurakunnat hoitivat tukkejaja jakoivat rahat köyhilleen. Ukkojanimitetään eri puolilla maataerilaisilla nimillä: vaivaisukko, vaivaispoika,fattiggubben, kirkonäijä,puu-ukko. Onpa Etelä-Pohjanmaallamyös ainoa säilynyt tähän tarkoitukseentehty tyttöveistos. Vanhinvaivaisukko lienee Hauhon Bartimeus,joka luultavasti on 1600-luvulta.Nuorin on Luvian ukko vuodelta1999. Seinälle ukko on nostettu,tai toisinaan pantu kirkkotarhanportille tai harmaakivimuurinviereen siksi, että se parhaiten tavoittaisiohikulkijan katseen. Pohjanmaaon ukkojen valtakuntaa javähäisemmässä määrin niitä tapaaPirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa.Muutama harva löytyy Itä- jaEtelä-Suomesta.Mitä vaivaisukot ovat?Katolinen kirkko on historiansaaikana kerännyt varoja erilaisiin tarkoituksiin.Kirkon keräyksiä siedettiin,sillä rahvas arveli kuoleman jälkeisenelämän olevan helpompaakeräyksiin myöntymällä. Sota saraseenejavastaan (1308) ymmärrettiinoikean uskon puolustamiseksi,ja siksi varojen keräys tähänkin tarkoitukseenymmärrettiin tarpeelliseksi.Vuonna 1343 kirkko määräsiseurakuntiin pantavaksi keräyksiävarten onttoja uhritukkeja, jotkavoitiin avata kolmella avaimella.Uhritukkien käyttö ilmeisesti yhdistettiinmyöhemmin anekauppaan.Ruotsi-Suomessa Västeråsin valtiopäivät(1527) kehotti poistamaanuhritukit, kunnes niiden väärinkäyttöloppuisi.Minkälaista apua?Vaivaistukkien ja -ukkojen kauttavoitiin antaa rahallista tukea. Köyhäinapuoli pitkälle 1900-luvullesaakka jauhojen, nauriiden, perunoidentai muiden ruoka-aineiden sekävaateavun antamista avustuksina.Tällaiseen tehtävään ei vaivaisukkoavoitu käyttää. Missä ukoista (tukeista)oli tehtävänsä täyttäjiksi,siellä niitä pidettiin kunnossa ja tarvittaessauusittiin. Rannikkoalueidensuhteellinen rauhallisuus itäisempiinalueisiin verrattuna sekätaloudellinen yritteliäisyys ja senvaikutus lähiympäristöönsä saattaaselittää sen, miksi vaivaisukkoja oneniten säilynyt Pohjanmaalla. Rahaon ratkaissut vaivaisukkojen säilymisen1700-1800-luvuilla.Nykyisin tehtävissään ahkeroi107 vaivaisukkoa ja yksi vaivaistyttö.Niiden hoito on joissakin paikoissaesimerkillistä, toisin paikoin kunnossapitoon vuosiksi tai vuosikymmeniksijäänyt tekemättä. Useitaon ryöstetty moneen kertaan, niitäon kivitetty ja heitetty metsään taijärveen ja monet niistä ovat vaurioituneetlähes korjaamattomaankuntoon.Suurin osa vaivaisukoista on kansantaiteilijoidentekemiä. Tämä ilmaisultaanvoimakas kulttuuriperintömmekertoo suomalaisen kirvesmiehentaidosta veistää puuhunpyyntö auttaa lähimmäistä. Suomenvaivaisukot ovat maailmanlaajuisestiainutlaatuinen ilmiö. Köyhäinhoito,vajava ja vaikea tehtävä,on vaivaispoikien ja -ukkojen muodossasaanut inhimilliset kasvot.Kulttuurimme ja yhteiskunnallinenja sosiaalinen kehityksemme ontuottanut veistoksia, jotka herättävätkunnioitusta. Niiden häviäminenolisi korvaamaton menetys.Teksti+kuvat: Kaija Saariholma: Vaivaisukot– Tummatukka ja kirkonäijät. KustantajaSarmala Oy/Rakennusalan kustantajatRAK, – www@sarmala.com6


Työsuojelutoiminta työpaikallaTyösuojelun tavoitteena on taataturvalliset ja terveelliset työolot jatukea työntekijöiden työkyvyn ylläpitämistä.On tärkeää, että fyysinenja psykososiaalinen työympäristöovat kunnossa. Työympäristön tilaatarkkaillaan jatkuvasti, muutostenvaikutukset ennakoidaan ja epäkohdatkorjataan. Työsuojelun merkitysja arvostus työpaikalla määräytyvätjohdon ja henkilöstön työsuojeluasenteidenperusteella. Jos työsuojeluon osa jokapäiväistä työntekoa,on helppo luoda työsuojelukäytäntöjä,joita henkilöstö noudattaa.Jos taas työsuojeluun suhtaudutaanvähättelevästi, aktiivisemmankintyösuojeluhenkilöstön mahdollisuudetparantaa tilannetta ovatrajalliset. Tehokas työsuojelu on järjestelmällistäja perustuu työpaikallayhteistyössä tehtyihin suunnitelmiin.Kuka työsuojeluasioita hoitaaTyösuojelu on yhteistyötä ja koskeekaikkia työpaikalla työskenteleviä.Jokainen on velvollinen ilmoittamaantyöympäristössään havaitsemistaanpuutteista esimiehelleentai työsuojeluvaltuutetulle tai-päällikölle ja noudattamaan työpaikallalaadittuja turvallisuusohjeita.Jokaisen on tunnettava oman työnsäja työympäristönsä vaarat ja tiedettävä,miten niiltä suojaudutaan.Jokaisen on myös tunnettava omaatyötään koskevat määräykset jaohjeet. Työsuojelullisten näkökohtienhuomioon ottaminen osoittaahyvää ammattitaitoa. Se edellyttäämyös, että jokainen saa tietää riittävänajoissa työtehtäviänsä ja työpaikkaansakoskevat muutokset.Esimiehellä on toiminnallinen ja taloudellinenvastuu ja päätösvaltatyösuojeluasioissa. He arvioivat esitettyjentyösuojelutoimien ensisijaisuuden,päättävät toteutuksesta jatarvittavista voimavaroista. Työsuojeluhenkilöstötekee yhteistyötäesimiesten ja työntekijöiden sekätyöterveyshuollon kanssa. Työsuojelutehtävissätoimivien tuleetuntea oma työpaikkansa ja sen työolot.Lisäksi he tarvitsevat perustietojalaajempaa työsuojelutietouttavoidakseen opastaa muuta henkilöstöätyösuojeluasioissa. Työsuojeluhenkilöstönkeskeisiä tehtäviäovat työympäristön arviointi, häiriöidenja oireiden tunnistaminen janiiden perusteella toimenpide-ehdotustentekeminen päättäjille.Työsuojeluhenkilöstön valintatoimikaudeksi 1.1.2002 - 31.12.2005Seurakuntien ja seurakuntayhtymien(jäljempänä seurakunta) työsuojeluvaltuutettujenja varavaltuutettujensekä työympäristötoimikuntientoimikausi päättyy 31.12.2001. Seurakunnan henkilöstöä yhteistoimintajärjestelmässäedustavientyösuojeluvaltuutettujen ja varavaltuutettujenvalinta 1.1.2002alkavalle neljän vuoden toimikaudelletapahtuu vaalilla, joka on toimitettavatämän vuoden marrasjoulukuunaikana. Ajankohta ja paikkatulee määrätä siten, että mahdollisimmanmoni äänioikeutetuistavoi osallistua vaalitoimitukseen.Seurakunnassa, jossa asetetaantyöympäristötoimikunta, on sovittavahyvissä ajoin ennen jäsenten valintaatoimikunnan jäsenten määrästä(Sopimus yhteistoiminnastaseurakunnassa, 12 §). Vähintäänneljäsosan jäsenistä tulee edustaaseurakuntaa työnantajana. Tällaisiaedustajia ovat nelijäsenisessä toimikunnassatyösuojelupäällikkö,kahdeksanjäsenisessä toimikunnassatyösuojelupäällikkö ja kirkkoherraja 12-jäsenisessä toimikunnassatyösuojelupäällikkö, kirkkoherraja kirkkoneuvoston määräämämuu henkilö. Henkilöstön edustajinatyöympäristötoimikunnassatoimivat työsuojeluvaltuutetut sekävaravaltuutettujen ja pääsopijajärjestöjenasettamien luottamusmiestenyhteisessä kokouksessaankeskuudestaan valitsemat henkilöt.TyösuojeluviikkoVuoden 2001 Euroopan työterveys-ja työturvallisuusviikon teemanaon tapaturmien torjunta.Tavoitteena on tehdä Euroopastaturvallinen ja terveellinen paikkatehdä työtä vähentämällä työtapaturmienmäärää ja vakavuutta.Viikon teema on “Menestysei ole vahinko”.Suomessa viikkoa vietetään lokakuussaviikolla 43. Joka vuosinoin 5,500 ihmistä kuolee työtapaturmissaEuroopan Unionissa.Yli kolmen päivän poissaoloonjohtavia työtapaturmia sattuu yli4,5 miljoonaa, joissa menetetäännoin 146 miljoonaa työpäivää. Tapaturmatovat erityisesti pientenja keskisuurten (PK) yritysten ongelma.7


8Alun tuntemuksia liittosihteerinäAloitin SVTL:n liittosihteerin tehtävättämän vuoden maaliskuussa.Olen kokenut uuden tehtäväni varsinmonipuolisena ja haasteellisena.Työtoverit täällä toimistossaovat auttavaisia ja todella mukavaajoukkoa.Muutaman kerran olen jo käynytyhdistysten tilaisuuksissa eripuolillaSuomea, nämä tilaisuudet ja kokemukseniniistä ovat olleet todellakaikki miellyttäviä ja itselleni antoisia.Olen huomannut, että tilaisuuksienjärjestäjät ovat nähneetvaivaa sekä yrittävät tehdä kaikkensatilaisuutensa onnistumiseksi ja,kun paikalla on runsas ja aktiivinenosallistujien joukko on se tietenkinaina paras tunnustus kaikille niilleyhdistysten puuhaihmisille jotka järjestelyissäovat olleet mukana. Kokemuksenion näistä tilaisuuksistapelkästään positiivisia ja se aktiivisuus,jolla väki on ottanut osa keskusteluunon lämmittänyt ainakinminun mieltäni kovasti.Alkaneen syksyn aikana on jo tullutrunsaasti kutsuja yhdistystensyyskokouksiin, mutta tilaa löytyneevielä. Se, että uutena liittosihteerinäkierrän paljon yhdistysten tilaisuuksiaon varmasti paras tapatulla jäsenistön keskuudessa tunnetummaksija ehkäpä yhteydenototkinovat sen jälkeen helpompia.Näistä tilaisuuksista on ollut myösse hyöty, että niiden aikana tai sittenkahdenkeskisissä keskusteluissaon voitu yhdessä löytää ratkaisujaerilaisiin työelämän tilanteisiintai ongelmiin. Yksi pääasioista onmyös se, että tieto kirkon työelämäänliittyvistä asioista kulkeemolempiin suuntiin. Näin liitontyöntekijöinä saamme suoraankuulla jäsenistömme ajatuksia, sopimusratkaisuistaja niiden kehittämistarpeista.Toivon myös, ettäsaan kunnolla perehtyä tähän laajaantehtäväalueeseeni ja jäsenistöömmejo heti alkuvaiheessa, jottapystyisin hoitamaan tehtäväänihyvin.Mielestäni SVTL:n rikkaus on senmonet erilaiset yhdistykset ja niidenvilkas toiminta sekä tietenkinkaikki aktiiviset ihmiset tehtävissään.Ilolla olen muistellut myös niitäviimekesän Kirkonpalvelijat ry:nOpinto- ja koulutuspäiviä Lappeenrannassa.Niiden mukava läheinenilmapiiri sekä tilaisuuden monipuolinenanti jäivät varmasti meillekaikille osallistujille pysyvästi mieleen.Kiitos vielä kerran, kun sainmahdollisuuden olla mukana hyvinonnistuneessa kesätapahtumassanne.Opinto- ja koulutuspäivien yhtenäkeskeisenä asiana oli kirkonpalvelijoidenammattitutkinnon suorittamisenvaikutuksen huomioiminenpalkkauksessa. Tämän ammattitutkinnonkehittämisessä ja opintosuunnitelmanlaadinnassa ovatkäsitykseni mukaan olleet mukananiin työntekijöiden edustajat, kuinArto Ahvenanmaan saaristossa.myös työnantajaa edustavan Kirkonsopimusvaltuuskunnan edustus.On täysin perusteltua, että Kirkonpalvelijanammattitutkinnon suorittamisella( ammattitaidon kehittämisellä) tulee olla selkeä vaikutus,jokaisen tutkinnon suorittaneenhenkilökohtaisessa palkkauksessa.Ei ole myöskään Kirkon kannaltaoikein, että ammattitutkinnon suorittaminenei tällä hetkellä ole milläänlailla noteerattuna mm. Kirkonvirka- ja työehtosopimuksen hinnoittelussa.Asialla on sikälikin kiire,koska ensimmäiset tutkinnonsuorittaneet ovat jo täydessä työtouhussa. Ammattitutkinnon aikaansaaminenon ollut tärkeää kirkonpalvelijoidenammatin arvostuksenja työn laadun yhtenäistämisenja kehittämisen kannalta.Tulevalla sopimuskierroksella ontähän asiaan mahdillisuus yrittääsaada korjausta aikaan. Asian etenemiseentäytyy kuitenkin kokoajan kiinnittää erityistä huomiota.Alkanut syksy näyttää jo nyt varsintyön täyteiseltä. Liiton koulutusohjelmatpyörivät täysillä ja hallin-


non kokousrytmi on syksyn aikanamelkoisen kiivas. Yksi tärkeistäsyyskauden asioista on liiton budjetinja toimintasuunnitelmien kasaaminenja tekeminen sellaiseksi,että niillä voidaan turvallisin mielinvalmistautua alkavaan vuoteen2002.Liiton jäsenlehti SVTL uutiset onuudistunut melkoisesti. Toivottavastilehtemme palvelee jäsenkuntaammeentistäkin paremmin.Loppuvuodesta 2001 eli 1.11. –31.12. välisenä akana suoritetaanseurakunnissa työsuojeluvaltuutettujenvaalit. Työsuojeluvaltuutetunvaaleissa on tärkeää, asettaahyviä ehdokkaita ja olla mukana äänestämässäja vaikuttamassa valintoihin.Työsuojeluvaltuutettujen työon vaativaa ja arvokasta työtä jokamielestäni vaatii tuekseen myös hyvänkoulutuksen. Liittomme pyrkiivastaamaan myös tähän tarpeeseenSeurakunnissa toimivien työympäristötoimikuntientyö on tärkeä.Toimikunnan kautta voidaanvaikuttaa mm. seurakuntien palveluksessaolevien henkilöiden työympäristönturvallisuuteen ja viihtyisyyteen.Ehkäpä näin lopuksi vielä muutamarivi henkilötietoja itsestäni.Nimi : Arto LapiolahtiPerhe: Vaimo Marja ja kaksi poikaaJuha ja Antti-Pekka.Harrastukset: - Ammattiyhdistystoimintaja oman kotikaupunkiniasiat. Vapaa-aikani kuluu pääosinperheen kanssa, mökkeillen ja kalastellen.Oikein hyvää alkanutta toiminnallistasyksyäLiittosihteeri Arto LapiolahtiEmäntä-siivooja, ”kaikentekijä”– Kuka olet?– Olen Leila Arjasalo, 50 v., emäntä-siivoojaSäkylän seurakunnasta,”tekee kaikkea”, avioliitossa, 3 lapsenäiti ja 3 lapsen mummu.– Mikä on kiinnostavinta työssäsi?– Monipuolisuus, ihmisten kohtaaminen.Ei ole kahta samanlaistapäivää, olen ollut seurakunnan töissäyli 13 vuotta.– Entä työn varjopuolet?– Työajat, ei säännöllistä työaikaa,painottuu viikonloppuihin. Ylityöt,vaikka niistä maksetaankin.– Arvostetaanko sinua naisena jatyöntekijänä seurakunnassa?– Kyllä, en ole kohdannut minkäänlaistaerottelua. Meillä onnaisenemmistö työyhteisössä.– Vahvuutesi jaksamiseen työssä?– Joustavuus. Perhe.– Millainen on sinun työnkuva”pienessä seurakunnassa”?– Siivoaminen virastossa eli kaikkitoimistotilat, ja srk.talo. Työpaikkakahvitus.Seurakunnan järjestämätkirkkokahvit ja kokouskahvitukset.Avustamista päiväkerhoissa.Nyt koulutuksen myötä suntionasekä hautausmaan ja ulkoalueidenhoitoa. Eli tehdään kaikkea mitä tarvitsee.– Millainen on unelmaseurakuntaja sen työntekijät?– Se on oma seurakunta. Työntekijöitäolis vara pitää niin paljonettä vois pitää vapaapäivät ajallaan.– Millaisena koet oppisopimuskoulutuksentähtäimenä suntionammattitutkinto?– Mielenkiintoinen, antaa varmuuttaja paljon uutta tietoa ja taitoahoitaa suntion työtä. Myös jotainsellaista jonka vois poistaa.– Mitä uutta olet oppinut koulutuksenmyötä?– Arvostamaan suntion työtä.– Lempivirtesi?– Virsi 512. Perustelut: Konfirmaatiovirsimyös tehtävään siunauksessalaulettu.Kari Hartikainen/Leila Arjasalo9


KEHITYS KEHITTYYRaudaskylän Kristillisen Opiston rehtori Ilkka Mattila on siirtynytelokuussa Pieksämäelle johtamaan SisälähetysseuranOppilaitoksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kehittämisyksikköä.Pieksämäen oppilaitoskokonaisuudessa opiskeleenoin 900 toisen asteen ammatillisen, vapaan sivistystyön jaammattikorkeakoulun opiskelijaa.Uusien latujenavaamistaSisälähetysseuran Oppilaitoksellaon pitkä historia. Sisälähetysseuraaloitti Sortavalassa 1894 diakonissakoulutuksenja 1901 diakonikoulutuksen.Viimeksi mainitussatyössä oppilaitos oli edelläkävijä.Oppilaitos haluaa tänäänkin ollauusien latujen aukaisija. Siksi oppilaitoksenkampukselle on perustettuuusi yksikkö kehittämistyötä varten.Kehittämisyksikön toimintanousee oppilaitoksen omistajanKirkkopalveluiden perustehtävästäkäsin. Kirkkopalvelut edistää kansankirkonuudistumista, sosiaalistavastuuta ja kristittynä kasvamista.Haluamme olla kokoava voima seurakuntientyön tukemiseksi, yhteiskunnallisenvastuun vahvistamiseksija arjen kristillisyyden kasvattamiseksi.Monesti kuulee sanottavan, ettäkehitys kehittyy. Kehitystäkin onmonenlaista: negatiivista ja positiivista.Jotta kehitys ei olisi omalakista,sille täytyy asettaa tavoitteetja etsiä kehittämistyölle muodot.Vasta tällöin on kyse kehittämistoiminnasta,jolta voidaan odottaamyönteistä. Tähän haasteeseenvastaamaan tarvitaan kehittämiseenerikoistuneita organisaatioita.Kehittämispäällikkö Ilkka Mattilanjohtaman kehittämisyksikön tehtävätalkavat hahmottua. Yksikkö tukeekansankirkon ja kansalaisyhteiskunnantoimintaa kehittämällätyöelämän koulutus- ja palvelutuotteita.Oppilaitoksen näköalat eivätsaa kaventua, eikä se saa irtautuatoimintaympäristönsä todellisuudesta.Tehtävämme on tunnistaa sisäisetja ulkoiset asiakastarpeet siten,että kykenemme vastaamaantoiminta-alueen tarpeisiin nopeasti,joustavasti ja tulevaisuutta ennakoiden.Kehittämisyksikkö koordinoija tukee toimintaverkostonsaluovuuden ja osaamisen kehittämistävalmiiksi koulutus- ja palvelutuotteiksi.Sisälähetysseuran Oppilaitoksenja Diakonia-ammattikorkeakoulunPieksämäen yksikön yhteinen kehittämisyksikkötekee laaja-alaisestityötä ammatillisen täydennyskoulutuksenja projektien parissa. Pieksämäelläon lähdetty ideoimaan jatoteuttamaan laajoja projektejamm. EU:n ja Suomen itsenäisyydenjuhlarahaston SITRA:n tuella.Projekteilla rakennetaan hyvinvointia,koulutusta ja palveluita tulevaisuuttasilmällä pitäen.AmmatillisenkoulutuksenkehittäminenIlkka Mattila on osallistunut suntionammattitutkinnon kehittämiseenniin tutkinnon perusteiden,oppilaitoskohtaisten opetussuunnitelmienkuin tutkintotoimikunnannäkökulmasta. SisälähetysseuranOppilaitos ja samalla tontilla toimivaDiakonia-ammattikorkeakoulunyksikkö kehittävät aktiivisesti koulutustoimintaa.Nykyinen ammatillinen koulutusja ammattikorkeakouluopetus nousevatvahvasti työelämän tarpeista.Kaikessa työssä – myös kirkollisissaammateissa – näkyvät samatpiirteet. Ammattitaito, -identiteettija -etiikka luovat koulutuksen perustan.Inhimillisiä, sosiaalisia taitojatarvitaan aina. Nykyaikaisen ammatillisenkoulutuksen on annettavavalmiuksia vuorovaikutukseen, tiimityöhönja oman työn kehittämiseen.Sen on tuettava kasvua.Työelämä on kuitenkin alituisessamuutoksessa, siksi oppiminenei saa jäädä vain koulunpenkille.Haasteemme on oppia työelämässäläpi elinikämme. Oppimistaidotja työssä jaksamisen valmiudet onomaksuttava jo varhain. Koska ammatti-ihmisenkouluttaminen onkallista, koulutuksen tulee antaajuuri mainittuja taitoja, joilla pärjätäänalati muuttuvassa ja monimutkaistuvassatyöelämässä. Täydennyskoulutusturvaa kykyämmemuuttua.Voidaksemme turvata työllisyyttä,työvoiman liikkuvuutta ja työntekijänurakehitystä, koulutuksentulee antaa laaja-alaista osaamista.Erikoistuminen seuraa myöhemmin.Erityisesti suurissa työyhteisöissäjoudutaan erikoistumaantiettyihin tehtäviin, mikä näkyymyös kirkonpalvelijakunnan tehtävänimikkeidenmoninaisuudessa.Kun koulutetaan ammattilaisiakirkon työhön, liikutaan herkällä alueella.Yhteiskunta asettaa tutkinnoilleomat odotuksensa. Myöskirkko työelämätahona odottaamyös paljon. Työntekijän tulee olla”sinut” kirkkomme parituhatvuoti-10


sen historian, perinnön ja opetuksenkanssa. Tarvitaan herkkyyttä japieteettiä toimia seurakunnan arjessaja juhlassa, ihmisten erilaisissaelämäntilanteissa. Kirkko edellyttääarvoihinsa sitoutumista, muttamyös yhteiskunta arvostaa arvoosaamista.Nykyaikainen ammatillinen koulutuselää tiiviissä vuorovaikutuksessatyöelämän kanssa. Opetus eienää tapahdu vain oppilaitoksenseinien sisällä, vaan työpaikat ovatkiinteä osa oppimisympäristöä.Tämä varmistaa myös teoriatiedonmuuntamisen oikein suoritetuksityöksi vaihtelevissa tilanteissa. Seturvaa opiskelijan ongelmanratkaisutaitojenkehittymisen. Juuri näistäsyistä Sisälähetysseuran Oppilaitoson panostanut suntioiden oppisopimuskoulutukseen.Tarvitaan yhteistyötäTaloudelliset ja henkilöstöresurssitkaikkialla yhteiskunnassa ovatpitkästä nousukaudesta huolimattatiukilla. Yhteiskuntamme rakennemuutosalueilla– maaseudulla jamonissa kaupungeissakin – tulevaisuuden-ja elämänusko ovat koetteilla.Monet sosiaaliset ongelmatovat niin monimutkaisia, että niitäei ole mielekästä yrittää ratkoa yksin.Työtä kannattaa tehdä toivonnäyt silmissä. Ratkaisut ongelmiinon löydettävissä.Ilkka Mattila kertoo uskovansaverkostoitumiseen. Erilaisten organisaatioidenkannattaa hakeutuayhteen ratkomaan kipeitä sosiaalisiaongelmia. Yhdessä tekemällälöydämme malleja, joilla ihminenvoidaan kohdata kokonaisena. Yhdessätoimimalla saamme aikaanvaikuttavuutta. Yhdessä panostamallaminkään osapuolen yksittäissatsausei nouse ylivoimaisen suureksi.Kunnat ja elinkeinoelämä ovattämän huomanneet. Ilkka Mattilahaluaa kutsua seurakuntia ja niidenhenkilöstöä mukaan yhteiseen kehittämistoimintaan.Juuri nytJoku on hyvin ylpeä sinustaJoku ajattelee sinuaJoku välittää sinustaJoku kaipaa sinuaJoku haluaa puhua sinulleJoku haluaa olla kanssasiJoku haluaa pitää sinua kädestäsiJoku toivoo sinun löytävän hänetJoku ajattelee että sinä olet lahjaJoku rakastaa sinuaJoku ajattelee sinua ja hymyileeJotkut haluavat jakaa unelmansa kanssasiJotkut haluavat pitää sinua käsivarsillaanJotkut haluaisivat pysäyttää ajan vuoksesiJotkut eivät voi odottaa nähdäksesi sinutJoku valvoi koko yön ajatellen sinua...KESKI-SUOMEN ALAOSASTONSYYSKOKOUS tiistaina 16.10. 2001 klo 13.00 uudistuneessaVaajakosken kirkossa.Mukana mm. hallituksen jäsen Jaakko Lampinen jaSVTL:n liittosihteeri Arto Lapiolahti.Luvassa kahvit + muuta tarjottavaa. Tervetuloa.ToimikuntaLämmin paikkaSattui erään kunnan vanhainkodin vuodeosastolla. Muuaniäkkäämpi mummeli alkoi tehdä kuolemaa. Paikalle kutsuttiinseurakunnan uusi, nuori kirkkoherra. Hän alkoi johdatella keskusteluatuonpuoleisiin ja valinnan tekemiseen:– On kaksi tietä, toinen vie alas kuumuuteen, toinen ylöstaivaan iloon, pappi selvitti.Mummeli alkoi kovasti kysellä sen kuuman paikan perään.Kirkkoherra meni ymmälleen ja tokaisi lopulta:– Mutta ette kai te sinne kuumaan ole menossa!Mummeli vastasi:– Ka veikkonen, sinnepä hyvinkin. Missä on lämmin, sielläse on vanhan hyvä olla.Terminologista sekaannustaSeurakunnan nuorempi papisto ehdotti, että alettaisiin kutsuaseurakuntalaisia ja jumalanpalvelusvieraita asiakkaiksi.Kirkkoherra kovasti kummeksui ehdotusta:– Olettekos te pojat ihan tosissanne?– Tietysti, selitti nuorempi papisto. Termi korostaa meidänammatillisuutta ja luontevaa vuorovaikutusta kentän kanssa.Kirkkoherra raapi korvantaustojaan ja huokaisi:– Jos seurakuntalaiset olisivat asiakkaita, niin mitä te siinätapauksessa olisitte. Taivaan armon myyntiedustajia, vai?PIRKANMAAN ALAOSASTONKOKOONTUMINEN keskiviikkona 10.10.2001 klo 18.30Vatialan seurakuntakodilla, Holvastintie 6.Keskustelua ja käsitellään v. 2000 tilit ja vastuuvapaudenmyöntäminen tilivelvollisille.Tuomas Leminen 050 539 3259, fax (03) 454 0030.Toimikunta11


Kuoleman kanssakasvokkain“Kuolema kuuluu ihmisenosaan. Uuden elämän syntyminenja kuolema kulkevat rinnakkaintässä maailmassa.Koko luomakunta on katoavainen.Jokaisen meistä on lähdettävätäältä kerran. Kuolemaon lopullinen ja tuntematon,ja siksi tunnemme pelkoa,kun ajattelemme sitä.“(Hautaansiunaamisen kaavan puheesta,vuoden 2001 ehdotus kirkollistentoimitusten kirjaksi).Kuolemanpelko on tuttu tunnemyös meille, jotka työssämme joudummeusein kuoleman kanssakasvokkain. Pelon tunnistaa erityisestisilloin, kun vainaja on samanikäinen,oman lapsen ikäinen taiomien vanhempien ikäinen. Kuolematuntuu juuri noissa tilanteissatulevan kohti ja nostavan mieleenkysymyksen, milloin on minun vuoronilähteä tai milloin on minun vuoronisurra ja itkeä jotain läheistäni.Pelko on terve tunne. Toisaalta sepitää meidät elämässä kiinni. Toisaaltase saa meidät ajattelemaanomaa kuolemaamme, hyväksymäänsen, että kuolema kuuluu ihmisenosaan.Mitä perusteellisemmin olemmetyöntekijöinä pohtineet omaa suhdettammekuolemaan, sitä levollisemminvoimme kohdata sureviaomaisia työssämme. Tällaiseenpohdintaan tarjoutuu mahdollisuussekä koulutuksessa että työnohjauksessa,johon toivoisi yhä useammankirkonpalvelijankin voivan osallistua.SurevankohtaamisestaEmpatia on kykyä eläytyä toisenmielentilaan, kykyä asettua toisenihmisen asemaan. Empaattinen ihminenon luja ja lämmin. Vaikka empatiatarkoittaa sananmukaisestikäännettynä tuskan sisällä olemista,meidän ei työntekijöinä pidä ottaaomaisten surua kannettavaksemme.Mutta empaattisuus luoturvallisuutta tilanteeseen, joka onmonille outo ja hämmentävä.Siinäkin tilanteessa on hyvä muistaaJeesuksen vuorisaarnan neuvo,ns. kultainen sääntö: “Kaikki, minkätahdotte ihmisten tekevän teille,tehkää te heille.“ (Matt 7:12)Suru on jokaisen omaa, muttame voimme kulkea surevan rinnallasen matkan ajan, jossa tiemmekohtaavat: kun vainaja tuodaan kylmiöön,kun järjestämme hautapaikkaakoskevia asioita, kun tarjoammeomaisille mahdollisuuden katsoavainajaa, kun valmistelemme jatoimitamme hautaansiunaamisen,kun hoidamme muistotilaisuudenjärjestelyjä jne.Näissä tilanteissa lohdutuksensanat ovat monesti hukassa eikäniitä juuri kaivata. Jos työntekijäJaana MarjanenKappalainenKuopionPuijon seurakuntaosaa laulaa, hän voi tarjoutua aloittamaanvirren avatun arkun äärellä.Sitä olen monien omaisten kuullutarvostavan. Virsikirjan liiteosassaon myös sopivia psalmeja tairukouksia, joiden lukemiseen ei tarvitapappia. Omaiset voivat lukeaniitä itsekin, kunhan vain tietävät,mistä ne löytyvät.Rituaalien kauttasurutyön alkuunErilaisten symbolien ja rituaalienmerkitys on keskeinen surutyönalkuvaiheessa. Ne auttavat näkemääntapahtuneen osana suurempaakokonaisuutta ja antavat menneidensukupolvien hyviksi kokemiavälineitä käsitellä tapahtunutta.Näen tämän usein siinä muutoksessa,joka omaisissa tapahtuuhautaansiunaamisen aikana: kappelinlohduton itku vaihtuu muistotilaisuudenkiitolliseksi muistelemiseksi.En tarkoita sitä, etteikö omainenitkisi ja kaipaisi vainajaa vielähautajaistenkin jälkeen, vaan sitä,että kirkolliset tavat sanoittavat ihmistensurua ja tuovat siihen lohtua,joka auttaa jaksamaan.Kirkolliseen hautaansiunaamiseenliittyviä symboleja ovat sanomakellojensoitto, jolloin kirkossakinpalavat kynttilät, arkkuun laittaminen,saattohartaus, vainajan12


käyttäminen kotipihalla (ulosveisuu),hautajaiset ja esirukous vainajanja omaisten puolesta jumalanpalveluksessa.Vainajan hyvästelystä on suuriapu surutyössä, mutta sen on tapahduttavaturvallisessa ja esteettisestikauniissa tilassa eikä siihensaa pakottaa ketään. Ystäväni kertoi,kuinka häntä pelotti mennä katsomaankuollutta isäänsä, muttamiten vapauttava kokemus se olikaan.“Tajusin, mitä kuolema on.Siinä arkussa oli vain isän kuoret,mutta isän elämä jatkuu toisessatodellisuudessa“, ystäväni puki sanoiksiuskonsa ikuiseen elämäänJumalan luona.Jos kuolema on ollut traaginenesimerkiksi niin, että kasvoja eienää voi tunnistaa, omaiset voisivatsaada mahdollisuuden silittäävaikkapa vainajan kättä. Hyvästelyntarkoitus on tehdä kuolema todeksi.Myös lapset voivat osallistua,kun mukana on turvallinen aikuinenja kun etukäteen on puhuttu, mistäon kyse.Myös surutyön myöhemmissävaiheissa symbolit ovat tärkeitä,kuten kukkien ja kynttilöiden vieminenhaudalle ja pyhäinpäivän kirkkoiltoihinosallistuminen. Valokuvienkatseleminen ja kirjeiden lukeminentäyttävät vähitellen muistoillasitä tyhjää paikkaa, jonka vainajaon jättänyt läheistensä sydämiin.Surutyö on pitkä prosessi, jokavoi kestää vuosia. Monet sanovat,että ensimmäinen vuosi on vaikein,koska vuodenkierto, sen juhla-ajatja vuodenaikojen vaihtuminen nostaamieleen kaiken yhdessä eletynja yhdessä koetun. Mutta ilmansurutyötä kuolema jää traumaattiseksiluopumiseksi, jonka seurauksetvoivat olla arvaamattomat.Siksi meidän on kirkon työntekijöinähyvä auttaa kohtaamiammesurevia ottamaan pieniä askeleitasurutyön tiellä erityisesti alkuvaiheessa,jossa useimmiten heitäkohtaamme ja jossa he monestiovat vielä surun aiheuttaman shokinjärkyttämiä. Tässä kirkolliseenhautaansiunaamiseen liittyvät symbolitja rituaalit ovat verraton työväline.Syvimmältään ne kertovat työmmetarkoituksesta ja päämäärästä.Meidän elämämme on Jumalanlahjaa ja päiviemme määrä on hänenkädessään. Kun aikamme ihmistenmaailmassa täyttyy, Vapahtajaon valmistanut meille asuinsijanJumalan luona.Jokainen kuolemajokainen läheisen tai ystävän lähtöjokaiset hautajaisetvalmistavat meitä kohtaamaanoman kuolemammeMitä useamminläheisen tai ystävän kuolemaon meidät pysäyttänytsitä enemmän meillä on niitäjotka jo ovat perilläjotka odottavat meitäsiellä minne me kyllätiedämme tien... (Joh. 14: 1-6)Paniikki kirkossaOli joulukuun alkupäivät, talvisotaoli juuri alkanut, kun menin vanhempienikanssa nyt jo luovutetullealueelle jääneen seurakuntanikirkkoon. Sinä sunnuntaipäivänä oliniin sanottu usvapakkaspäivä. Usvaoli laskeutunut hyvin alas, peittäenkirkontorninkin melkein kokonaan.Kirkonmäelle kokoontuneet ihmisettuntuivat olevan hyvillään, kunon näin sumuinen sää, eihän ne ryssänkoneetkaannyt näe lentää. Näilläsamoilla sanoilla pappikin aloittisaarnansa: “Kuka tietää milloinkasaamme ja saammeko milloinkaankokoontua enää tähän herranhuoneeseen.Nyt oli säiden valtiasmeille armollinen.” Ihmiset olivat jotuskaantuneet alituiseen annettuihinilmavaaramerkkeihin, kun eitiennyt tulevatko koneet tänne vaimenevätkö paremmille apajille.Kirkkoväki kuunteli kuitenkin korvathöröllään ulkoa kuuluvia ääniä,ehkä tarkemmin kuin papin saarnaa.Sitten kuului äkkiä kova huuto,kaasua, ja huutaja näytti kädelläänkohti ikkunaa. Ikkunan takananäkyi tosiaan harmaa vaippa jotatuuli liikutteli. Toisienkin kirkossaolevien herrnot olivat herkät tämmöiseensanomaan, kaikki ryntäsivätkohti ovea, hyvä että eivät heikoimmatjääneet jalkoihin.Kun tulimme ulos niin siellä suntiolohdutteli, ettei tämä kaasu oletappavaa. Se on savua, joka tuleekirkon savupiipusta, tuuli painaa sitävasten kirkon ikkunaa. Kun asia näinonnellisesti selvisi menivät ihmisettakaisin kirkkoon jatkamaan jumalanpalvelusta.M. P.13


Alueyhdistysten neuvottelukuntaAhvenanmaallaSVTL:n alueyhdistysten Neuvottelukunnankokous pidettiin perjantaina14.9.2001 Ahvenanmaalla Maarianhaminanseurakunnan kurssikeskuksessaLembötessä.Kokouksessa käsiteltiin alueyhdistyksientekemiä aloitteita suuri määrä,n. 15 kpl. Lähes kaikki meneeedelleen liittohallituksen ja valtuustonkäsittelyyn ja edelleen sopimustavoitteiksiseuraaviin neuvotteluihinliiton ja KiSV:n kanssa.Kokousväki tutustui viikonlopunaikana mm. Maarianhaminaan, Kastelholmanlinnaan, etanoiden kasvatukseen,Ålvados -omenaviinitilaan.Sunnuntaina oli Sana-jumalanpalvelusFöglön keskiaikaisessa kirkossasaaristossa ja tiukkaa koulutusta laivallamennen-tullen. Kaikkiaan kokoukseenosallistui 42 henkilöä.Savon alueyhdistyksen pj.Kari HartikainenKokoukseen osallistuneita kirkonpalvelijoita kuvassa vas. Tapio Aho,Kari Hartikainen, Anna-Liisa Tikkala, Päivi Kylä-Heiko, Hilkka Heliö-Virtanen,Helena Tuulaniemi, Matti Löppönen, Arvo Katajamäki, TuomasLeminen ja Sakari Takalo-Eskola.Kiitos Sinulle,joka osaltasi autoit ja vaikutitKirkonpalvelijat ry:n opinto- jakoulutuspäivien onnistumiseenLappeenrannassa 26.-27.6. 2001yhdessä Etelä-Karjalan alaosastonjuhlatoimikunnan kanssa.Kirkonpalvelijat ry:n hallitusSeppo Pyykkönen Kari HartikainenKeitä ne onne sankarit !Hallitus on myöntänyt kultaisetansiomerkit vuosikokouksessa26.6.2001 seuraaville:Osmo Nissi HämeenlinnaJouko Leinikka LappeenrantaVeli Rehn SaimaanharjuHeikki Niemi LohtajaVuokko Salo KälviäRiitta Keskitalo ToholampiPerttu Hanhisuanto SaloinenHannu Saari HämeenlinnaAino Koivukangas TurkuValma Kiuttu OuluTuomas Leminen IkaalinenJyri Kauppinen Stormi14


JYVÄSKYLÄN KRISTILLINEN OPISTOK U R S S I T A R J O N T A 2 0 0 2JUMALANPALVELUSELÄMÄ JA SPIRITUALITEETTIJumalanpalvelus - Suntio valmistaa tilan Jumalan ja ihmisen kohtaamiselle 12.-16.8.20022300 mkKirkon ja esineistön symboliikka - Puhetta silmille 20.-21.8.2002 1050 mkKirkolliset toimitukset - Pyhät portit elämänkaaressa 22.-23.8.2002 1050 mkKukkien kieltä - Kirkko kauniiksi leikkokukin ja viherkasvein 29.-30.8.2002 1050 mkKirkon esineistö - Kallisarvoiset esineet ja tekstiilit 10.-12.12.2002 1400 mkSIELUNHOITOAjankohtaisuus ja jaksaminen kirkonpalvelutyössä oleville 11.-15.2.2002 2300 mkVoimia jaksamiseen - Oma kunto-ohjelma 4.-6.3.2002 1400 mkSukellus sielunhoidon sisimpään -Sielunhoidon perusteet suntioille 11.-13.11.2002 1400 mkVUOROVAIKUTUSTAIDOT, LUOVA TOIMINTAVihersisustaminen 19.-21.8.2002 1400 mkJOHTAMINEN, TYÖNOHJAUS JA KEHITYSTOIMINTATyönjohtokurssi - Esimiestaidot esiin kiinteistössä ja hautausmaalla a ja ba. 8.-10.4.2002 + b. 2.-3.9.2002 a. 1400 mk, b. 1050 mkKohtaamispainotteinen työote 1 - Vuorovaikutustaidot 21.-23.10.2002 1400 mkKohtaamispainotteinen työote 2 - Tiimityötaidot kevät 2003 1400 mkKohtaamispainotteinen työote 3 - Ohjaustaidot kevät 2003 1400 mkKIINTEISTÖNHOITO JA KIRKONPALVELUSTYÖKiinteistöautomatiikkaa suntioille ja muille kiinteistövastaaville 4.-8.2.2002 2300 mkYllättävät tilanteet asiakastyössä - Järjestyksenvalvojana toimiminen 16.-20.9.2002 2300 mkJäteongelmat ja ongelmajätteet - Myrkyt myrkkyinä 3.-4.10.2002 1050 mkKahvitilaisuuden suunnittelu ja toteuttaminen I 21.-23.10.2002 1400 mkLVI-laitteet kiinteistöissä 18.-22.11.2002 2300 mkHAUTAUS- JA PUUTARHATYÖTRaskaat työkoneet hautausmaalla 18.-20.3.2002 1400 mkHautausmaakulttuuri - Monikulttuuriset hautaustavat ja käsitykset kuolemasta 11.-12.4.20021050 mkViheralueiden pienkoneet talvisäilöön 12.-13.9.2002 1050 mkKokeneet hautausmaan työntekijät - Ajankohtaisuus ja jaksaminen 1.-3.10.2002 1400 mkTIEDOTUS JA VIESTINTÄSeurakunta ja media - Tiedottamisen keinot tutuiksi 11.-12.3.2002 1050 mkPerustoimisto-ohjelmien käyttö asiakirjojen ja tiedotteiden luomisessa 5.-7.8.2002 1400 mkATK-perustaidot 30.10.-1.11.2002 1400 mkYhteensä 26 mielenkiintoista kurssia !JYVÄSKYLÄN KRISTILLINEN OPISTOSulkulantie 28, 40520 JYVÄSKYLÄpuh. 014-641 166, fax 014-641 478toimisto@jko.org / www.jko.org15


TERVETULOAOPINTO- JA KOULUTUSPÄIVILLEVAASAAN 25.–26.6. 2002Hinnat: Kaksi yötä (tulo 24.6.); täysihoito. Osallistumismaksu 1400 mk, n. 235 €Yksi yö; täysihoito. Osallistumismaksu 1100 mk, n. 185 €Pelkkä osallistuminen (sis. ruokailut + osall.) 600 mk, n. 100 €Tarkempi ohjelma ensi kevään Kirkonpalvelija-lehdessä ja nettisivuillaosoitteessa www.kolumbus.fi/kirkonpalvelijat.ryHuomioi tämä koulutussuunnitelmassa tänä syksynä !Vaasa sijaitsee Länsi-suomessa Merenkurkun kapeimmalla kohdalla. Välimatka Suomesta Ruotsiinon vain 80 km. Vaasassa on 56 400 asukasta, joista 72 % on suomenkielisiä ja 26% ruotsinkielisiä.Liikenneyhteydet ulkomaille ovat hyvät ja kansainväliset virtaukset saapuvat kaupunkiin nopeasti.Kaarle IX perusti Vaasan vuonna 1606, ja antoi kaupungille samalla sen kuninkaallisen nimen.Vanhan kaupungin keskuksena oli kirkko, raatihuone ja tori. 1600-luvulla syntyi koululaitos ja1700-luvulla hovioikeus ja Suomen ensimmäinen kirjasto. Vuonna 1852 Vaasa paloi maan tasalle.Vaasassa oli tuolloin 3200 asukasta. Uusi kaupunki rakennettiin n. 7 kilometrin päähän merenäärelle ja se alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. Vuonna 1918 Vaasa oli valkoisen Suomenpääkaupunki. Sen merkkinä on Suomen vapaudenpatsas kauppatorilla, jääkärinpatsas rantapuistossaja vapaudenristi kaupungin vaakunassa.Vaasan koululaitoksen juuret ulottuvat 1600-luvulle ja mm. Suomen kansallisrunoilija JohanLudwig Runeberg kävi koulua Vaasassa. Tänään yliopisto on koulutuksen lippulaivana, muttaVaasa on enemmän kuin yliopistokaupunki. Koulutus on pitkälle erikoistunutta. Vaasa on myösvilkas teatteri-, musiikki- ja kuvataidekaupunki. Tervetuloa Vaasaan !Edellisen kerran kokoonnuimme Vaasassa 23.–24.6. 1970.16Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697, GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp:/www.kolumbus.fi/kirkonpalvelijat.ryPankit: Merita Kuopio 202718-136346Leonia 800015-252706Paino:Kuopion Painotuote Oy, Vuorikatu 42, 70100 Kuopio.E-mail: kuopion.painotuote@kolumbus.fiN:o 3/200148. vuosikertaLehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari HartikainenToimituskunta:Yhdistyksen hallitusSeuraava lehti ilmestyy joulukuussa 2001.ISSN 0 355-8258

More magazines by this user
Similar magazines