Kulttuuri kokoaa, kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot

cupore.fi

Kulttuuri kokoaa, kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot

värittämään yhteiskunnalliseen ja/tai liiketaloudelliseen kontekstiin.Toiminnan ytimessä on yksilöllinen luovuus, taidot sekä lahjakkuus.Näiden ympärillä on suuri joukko väittäjäammateissa toimivia ammattikuntia,joiden toiminta keskittyy tuotteistamaan taidelähtöisiä ydinsisältöjätuotteiksi ja palveluiksi. Välittäjäammattien lisääntyminenliittyy muun muassa kiristyvään kilpailuun potentiaalisen yleisön vapaa-ajasta,joka edellyttää tehokasta markkinointiviestintää. Samallataiteen itseisarvon rinnalle on noussut tuottajan työalueeksi joukkouusia tavoitteita, jotka edellyttävät aiempaa järjestelmällisempäätuotteistamista. Tällaisiin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa taiteennäkeminen yhä selvemmin potentiaalisena taloudellisen vaurauden,alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen lähteenä.Verkosto, toimiala, sektori ja klusteri ovat olleet termeinä esillä useissaeri kulttuurialan selvityksissä ja arvoketjukuvauksissa. Eri toimijaverkostojenmäärittely on kuitenkin jäänyt usein monelta osin avoimeksija implisiittiseksi. Tässä kartoituksessa toimialalla viitataanlaajaan kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden toimialaan. Sektoritutkimuson keskittynyt taidealojen osalta eri taidesisältöjen mukaiseenjaotteluun. Pohjana ovat Taidetoimikunnan jaostot, joissa ominasektoreinaan ovat esimerkiksi säveltaide, mediataide, ja sirkustaide.Tapahtumatuotannossa kuitenkin yhä yleisempää on, että tapahtumasisällöissäon läsnä monien eri taidesektorien osaajia. Klusterillaviitataan useita toimialoja (mahdollisesti esimerkiksi siivous- ja jätehuolto,majoituspalvelut ja ravitsemuspalvelut jne.) yhdistävään vakiintuneeseenja tiiviiseen, usein symbioottiseen, suhdeverkostoon.Kotimainen klusteritutkimus ja -kartoitus on ammentanut paljon Harvardinyliopiston professori Michael E. Porterin esittämästä klusterimallista,jota kutsutaan "timanttimalliksi". Yritysten, toimialojen, klusterienja kokonaisten maiden kilpailukykyä tutkinut Porter (1998)määrittelee klusteria seuraavasti "Klusterit ovat toisiinsa kytkeytyneidenyritystenja yhteisöjen muodostamia maantieteellisiä keskittymiäjollain erityisillä osa-alueilla. Klusterit muodostuvat keskenäänsidoksissa olevista toimialoista ja niihin liittyvistä muista toimijoista,jotka ovat keskeisiä kilpailun kannalta." Suomessa klusteri on tulkittuyritysten vuorovaikutteiseksi verkostoksi, jonka perustana ovat toisiaantarvitsevat yritykset ja heitä tukevat organisaatiot (kts. esim.Virtanen & Hernesniemi 2005, 3). Klusteriin kuuluu organisaatioita,jotka toimivat useilla erilaisilla toimialoilla, mutta joiden tuotantojärjestelmätkytkeytyvät toisiinsa (Virtanen & Hernesniemi 2005, 13).Klusteri ulottuu sisällön tuotannosta markkinointiviestintään, jakelukanaviin,täydentävien tuotteiden valmistajiin sekä samankaltaisiataitoja, tekniikan sovelluksia ja tuotantopanoksia hyödyntäviin organisaatioihin.Ne eivät noudata perinteistä toimialaluokitusta, vaanniiden rakenteen keskeinen osa on yhteinen toiminta.Klusteriajattelu sisältää tiukkoja sidoksia eri toimijoiden välillä. Rinnalleon nostettu ekosysteemin termi, joka sisältää laajemman toimijaverkoston,jonka kaikki jäsenet eivät ole välttämättä suorassa suhteessatoisiinsa. Innovaatioiden tuotannon kannalta toimijoille ei olesamantekevää missä he sijaitsevat. Jokainen toimija ja organisaatiomiettii entistä tarkemmin, että se toimii luovassa ympäristössä, joihinsijoittuvat maailmanluokan osaamiskeskittymät. Erityisissä vuorovaikutteisissaympäristöissä syntyy eniten innovaatioita ja Antti Hautamäki(2009, 6) kutsuukin niitä erityisiksi innovaatioiden ekosysteemeiksi.Ekosysteemi käsitetään metaforana, joka viittaa eri toimijoidenhedelmälliseen vuorovaikutukseen ja keskinäiseen riippuvuuteen.Se ei tarvitse ulkopuolista ohjausta toimiakseen, vaan kykenee itsesäätelyyn.Innovaatioiden ekosysteemin ytimessä ovat arvot ja asenteet. Systeemindynamiikka riippuu siten hyvin paljon kulttuurisista tekijöistä,kuten sosiaalisesta pääomasta, ihmisten liikkuvuudesta, asenteistayrittäjyyttä ja riskin ottoa kohtaan, siis erityisestä innovaatiokulttuurista.Sitä ei voida rakentaa yksinomaan esimerkiksi koulutusta lisäämällätai tuottamalla lisää tietoa tai lisäämällä yritysrahoitusta. (Hautamäki2008, 46). Tuottaja2020 hankkeessa edetään systeemin tunnistamisestaproaktiivisesti systeemin osaamiskarikoiden paikantamiseen- viimekädessä ongelmien mahdollisten ratkaisujen suodattamiseenosaksi kulttuurituottajien koulutusta. Ekosysteemiajattelustalainataan näkemys tapahtumatuottajasta osana laajaa systeemiä,7

More magazines by this user
Similar magazines