Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009-2013

SisällysTiivistelmäEsipuhe ................................................................................................................... 3Johdanto .................................................................................................................. 51 Ohjelman luonne ja lähtökohdat ............................................................... 91.1 Kokonaisohjelma osana valtakunnallista maaseutu- ja aluepolitiikkaa ................91.2 Maaseudun tehtävät ....................................................................................................111.3 Maaseutupolitiikan paradigma ...................................................................................121.4 Maaseutupolitiikan kehittyminen ..............................................................................122 Maaseudun nykytila, muuttuva toimintaympäristö ja merkitys .............172.1 Maaseudun nykytila erilaisilla maaseutualueilla .....................................................172.2 Toimintaympäristön muutostekijät ............................................................................282.3 Maaseudun merkitys ja kilpailukyky ..........................................................................312.4 Suomi on harvaan asuttu, pienten keskusten maa ................................................333 Strategiset linjaukset ja toimenpiteet linjausten toteuttamiseksi ......... 353.1 Maaseutu toimintaja elinympäristönä ....................................................................353.1.1 Harvaan asuttu maaseutu .................................................................................353.1.2 Maaseutu asuinympäristönä ............................................................................393.1.3 Maaseudun palvelut ...........................................................................................483.1.4 Saavutettavuus ja tietoliikenneyhteydet ........................................................603.1.5 Maaseudun luonto ja ympäristö .....................................................................653.2 Maaseudun työt ja elinkeinot .....................................................................................713.2.1 Osaaminen ja innovaatiojärjestelmät .............................................................713.2.2 Työelämän kehittäminen ..................................................................................783.2.3 Elinkeinot ja yrittäjyys .........................................................................................833.2.4 Maatilat ja elintarvikkeiden huoltovarmuus ................................................1063.2.5 Metsät ja puu ....................................................................................................1133.2.6 Energiantuotanto ja energian huoltovarmuus ............................................1163.3 Maaseutupoliittisen järjestelmän kehittäminen ....................................................1203.3.1 Toimijoita kaikilla sektoreilla ja tasoilla ........................................................1203.3.2 Kansalaistoiminta .............................................................................................1203.3.3 Paikallinen kehittäminen .................................................................................1253.3.4 Seutukunnat ja maakunnat ...........................................................................1373.3.5 Valtakunnan tason maaseutupolitiikka ........................................................1393.3.6 Byrokratiaa vähennetään ................................................................................147

4 Maaseutupolitiikka kansainvälisesti ........................................................1514.1 Eurooppalainen maaseutupolitiikka ......................................................................1514.2 Muiden maiden maaseutupoliittiset haasteet ja -järjestelmät .........................1574.3 OECD:n arvio suomalaisesta maaseutupolitiikasta .............................................1645 Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteuttaminen ........................1695.1 Toimenpiteiden toteuttajat ja toimijoiden roolit ..................................................1695.2 Uusien varojen tarve ..................................................................................................1705.3 Toteuttamisen seuranta ja arviointi .........................................................................173Lähdeluettelo .....................................................................................................175Liitteet .................................................................................................................181Liite 1: Kokonaisohjelman valmisteluprosessin kuvaus ............................................181Liite 2: Ympäristövaikutusten arviointi ........................................................................185Liite 3: Sukupuolivaikutusten arviointi ..........................................................................189Liite 4: Sektoripolitiikkojen maaseutuvaikutusten arviointi ........................................192

Maaseutupolitiikan tavoitteenaon maaseudullaasuvien, toimivienja vierailevien ihmistenhyvinvointi ikään, sukupuoleen,ammattiin taietniseen taustaan katsouJohdantoMaaseutupoliittinen kokonaisohjelma onMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR)toimintaohjelma. Se on kansallisen laajanmaaseutupolitiikan väline, joka sisältäävaltakunnan tasolla toteutettavia toimenpiteitä.Niiden toteutusvastuu on eri hallinnonaloilla,mutta myös valtionhallinnon jajulkisen sektorin ulkopuolisilla toimijoilla.Ohjelma kattaa koko Suomen. Kohdealueenaon maaseutu mukaan lukien kaikkimaaseutualueet, alle 23 000 asukkaan pikkukaupungitkokonaisuudessaan sekä suurempienkaupunkien keskustojen ulkopuolisetmaaseutualueet.Tämä vuosina 2009–2013 toteutettavamaaseutupoliittinen kokonaisohjelma onjärjestyksessä viides. Ohjelman valmistelutyönaloitti vuosina 2005–2008 toiminutneljäs Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä,ja sitä jatkoi valtioneuvoston17.7.2008 asettamaviides yhteistyöryhmä,jonka toimikausi jatkuu16.7.2013 saakka. YTRon vastuussa kokonaisohjelmantoteutuksesta.Hallitus antaa eduskunnallevuonna 2009 valtioneuvostonmaaseutupoliittisenselonteon, jonkalinjauksia kokonaisohjelmatukee ja osaltaan toteuttaa.Visio Suomen maaseudustavuonna 2020Maaseutu on monimuotoinen jaarvostettu osa suomalaista yhteiskuntaa.Tilaa, väljää asutusta ja paikallisiaratkaisuja hyödynnetäänhyvinvoinnin lähteenä ja kestävänkehityksen perustana. Yhteiskuntaturvaa maaseudulla asumisen jatoimimisen perusrakenteet sekäkannustaa ja tukee ihmisten omatoimistakehittämistyötä. Maaseudunihmiset, yhteisöt ja yrityksetvoivat hyvin ja yhteisöllisyys, ympäristöntila ja kilpailukyky ovatparantuneet hyödyttäen samallakoko yhteiskuntaa. Toimijoidenkansainväliset yhteydet ovat olennaisestilisääntyneet.matta. Maaseutupoliittisella kokonaisohjelmallavaikutetaan yhtäältä siihen, ettämaaseudulla on hyvä elää ja tehdä työtä;toisaalta siihen, että maaseudulla olevatvoimavarat ja mahdollisuudet tukevat entistäparemmin koko maan hyvinvointia jakilpailukykyä.Ohjelman nimi, Maaseutu ja hyvinvoivaSuomi, viittaa maaseudun merkitykseenkoko maallemme. Se viestittää myös, ettäkoko Suomessa tulee olla tasa-arvoisetmahdollisuudet hyvinvointiin. Harvaanasuttu maaseutu on kehityksessä jäämässämuista alueista jälkeen, mikä uhkaa sen hyvinvoinninedellytyksiä. Se on yhteiskunnallinenepäkohta, johon on puututtava.Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassapainotetaan maaseudun kehitykseenmyönteisesti vaikuttaviaja sitä vahvistaviaasioita ja rakenteitasekä maaseudun mahdollisuuksianiin paikallis-,alue- kuin valtakunnantasolla. Elinkeinojennäkökulmasta huomiokiinnitetään erityisestikasvaviin ja vahvistuviinaloihin sekä uusiintapoihin organisoidatöitä. Etiikkaan perustuenkokonaisohjelmaesittää, ettei mitään ryhmäätai aluetta jätetäselviytymään muutoksestayksin.Kokonaisohjelma edistäävuoden 2020 visiontoteutumista. Paikallis-

yhteisöjen voimistuminen ja kansainvälistenyhteyksien lisääntyminen tulevat vuotta2020 lähestyttäessä yhä merkittävämmiksivision toteutumiselle. Valtioneuvostonmaaseutupoliittinen selonteko ja eduskunnansiihen antama vastaus sekä linjaavat lähivuosienmaaseutupolitiikkaa että antavatsuuntaa EU:n seuraavan ohjelmakaudenmaaseudun kehittämistyölle Suomen lähtökohdista.Tavoitteisiin ja visioon tähdätään seuraavillastrategisilla linjauksilla:Maaseutu toimintaja elinympäristönä1 Elämisen edellytyksiä harvaan asutullamaaseudulla parannetaan.2 Maaseutua kehitetään monimuotoisenaasuinmaaseutuna, jossa arki onsujuvaa.3 Maaseudun asukkaiden hyvinvointialisätään kehittämällä erityisolosuhteethuomioon ottavia, joustavia ja asiakaslähtöisiätapoja palvelujen järjestämiseksi.4 Maaseudun saavutettavuudesta, yhteyksientoimivuudesta ja tietoliikenneyhteyksientasapuolisuudesta huolehditaan.5 Maaseutua kehitetään ekologisestikestävästi luonto ja ympäristö huomioonottaen.Maaseudun työt ja elinkeinot6 Maaseudun osaamispääomaa hyödynnetäänja kasvatetaan, ja innovaatiojärjestelmiäkehitetään.7 Työvoimapolitiikkaa kehitetään vastaamaantyövoimapulaan ja maaseudunerityistarpeisiin. Työperusteistamaahanmuuttoa edistetään.8 Maaseudun elinkeinojen ja maaseudunyrittäjyyden monipuolistamista jakehittämistä jatketaan.9 Maatiloja kehitetään joko erikoistuvinaja yleensä kasvavina yksikköinä taimonipuolisen yritystoiminnan ja monientehtävien yksikköinä. Maatalous- jaelinkeinopolitiikan avulla varmistetaanelintarvikkeiden huoltovarmuus.10 Metsää ja puuta hyödynnetään nykyistäenemmän ja monipuolisemmintyön sekä toimeentulon lähteenä.11 Maaseudulla hyödynnetään hajautettua,paikallisiin ja uusiutuviin energialähteisiinperustuvaa energiantuotantoaja osallistutaan näin koko maanenergian huoltovarmuuden lisäämiseen.Maaseutupoliittisen järjestelmänkehittäminen12 Kansallisen maaseutupoliittisen järjestelmänkehittämistä jatketaan ja maaseutupolitiikanhallinnan ulottuvuuttavahvistetaan kaikilla toiminnan tasoillaja maaseutuun vaikuttavilla hallinnonaloilla.13 Kansalaistoiminnan edellytyksiä ja rooliayhteiskunnassa vahvistetaan kaikillatoiminnan tasoilla.14 Paikallisen kehittämisen välineitä vahvistetaanmerkittävästi.15 Suomi osallistuu aktiivisesti eurooppalaisenmaaseutupolitiikan rakentamiseen.Kokonaisohjelma pohjautuu toimintaympäristöanalyysiin,jossa tunnistetaan sekäglobaalien että kansallisten muutostenmerkitys maaseudulle. Strategisilla linjauksillaotetaan kantaa ajankohtaisiin ja tulossaoleviin muutoksiin, joilla on maaseudunkannalta merkitystä, ja joihin maaseutupolitiikallatulee vaikuttaa.Näitä ovat poliittisesta ja taloudellisestanäkökulmasta etenkin globalisaation ja lokalisaationsyveneminen, rajattomuudenlisääntyminen, bottom-up-toimintatavanvoimistuminen, hallinto- ja palvelurakenteidentehostaminen, palveluvaltaistuminen,aineettomuuden lisääntyminen, työn muotojenmuuttuminen sekä työperusteisenmaahanmuuton lisääntyminen. Keskeisiä

sosiaalisia muutoksia ovat ikääntyminen,turvattomuuden tunteen lisääntyminen,yhteiskunnan mosaiikkimaistuminen, kaupungistuminenja muuttoliike kaupunkienläheiselle maaseudulle sekä jossain määrinvieraantuminen maaseudusta ja luontosuhteenmuuttuminen. Teknologisia muutoksiaovat toimintojen siirtyminen verkkoonsekä teknologioiden monipuolinen kehittyminenmuun muassa ekotehokkaissaenergiamuodoissa. Ekologisiin muutoksiinkuuluvat resurssien niukentuminen, kestävänkehityksen merkityksen kasvu sekä ilmastonmuutokseneteneminen.Ohjelman valmistelun aikana keskusteltiintalouden laman huomioon ottamisesta.Keskustelussa eivät korostuneet leikkaukset,vaan elvyttävän toiminnan muodot.Kokonaisohjelma tunnustaa vaikeat ajatkahdella tavalla: valtiontalouteen kohdistuvatkokonaisohjelman toimenpiteet ovatmaaseudun haasteet huomioon ottaen vaatimattomia,ja ohjelma painottaa julkisenvallan ja yritystoiminnan sekä varsinkin julkisenvallan ja kansalaistoiminnan suhteentarkistamista ja yhteistyötä. Mikäli lamastatulee syvä ja pitkäaikainen, on edettävä ohjelmassaesitettyä nopeammin esimerkiksikunnan ja paikallisyhdistysten työnjaon kehittämisessäniin, että monialainen paikallinenkehittämistyö voimistuu.Maaseutupoliittisen kokonaisohjelmanvalmistelussa hyödynnettiin ja otettiin huomioonmuut ajankohtaiset ja maaseutupolitiikankannalta merkittävät strategiat, ohjelmatja raportit. Näitä olivat muun muassapääministeri Matti Vanhasen II hallituksenohjelma, Valtakunnalliset alueiden kehittämisentavoitteet vuosiksi 2007–2011, Valtakunnallisetalueidenkäyttötavoitteet, Pitkänaikavälin energia- ja ilmastostrategia, Kansallinenkestävän kehityksen strategia, Suomenluonnon monimuotoisuuden suojelun jakestävän käytön strategia ja toimintaohjelma2006–2016, Kansallinen metsäohjelma(KMO) 2015, Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkonkehittämis- ja rahoitusohjelmavuoteen 2020, Valtioneuvoston liikennepoliittinenselonteko eduskunnalle 27.3.2008,Kansallinen innovaatiostrategia, OECD:nSuomen maaseutupolitiikan maatutkinta,Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma2007–2013, Harvaan asutun maaseuduntoimenpideohjelma 2008–2013, Alueellinenkoheesio- ja kilpailukykyohjelma(KOKO) sekä Kylätoiminnan ja Leader-ryhmienvaltakunnallinen ohjelma 2008–2013.

1.Ohjelman luonneja lähtökohdat1.1 Kokonaisohjelma osanavaltakunnallista maaseutu- jaaluepolitiikkaaKansallisen aluepolitiikan tavoitteena onkehittää koko Suomea alueellisesti tasapainoisesti.Maaseutupolitiikan tavoitteenapuolestaan on kehittää nimenomaanmaaseutualueiden elinvoimaisuutta ja toimivuutta.Kokonaisohjelma on kansallisenmaaseutupolitiikan keskeisin työväline.Suomessa maaseudun kehittäminen koostuulaajasta ja suppeasta maaseutupolitiikasta.Molemmat tarvitsevat omat välineensä.Laaja maaseutupolitiikka on toimintatapa,jossa eri hallinnon alat ja maaseudun sidosryhmätsuuntaavat yhdessä politiikkaasiten, että maaseutu ja siellä olevat ihmisetotetaan huomioon kokonaisuutena. Senpiiriin kuuluvat eri hallinnonalojen poliittisetlinjaukset, päätökset ja budjettivarojenkäyttö etenkin keskushallinnossa. Suppeaamaaseutupolitiikkaa ovat yhteiskunnallisetvälineet, joiden varsinainen tarkoitus onmaaseudun kehittäminen. Näitä ovat muunmuassa EU:n osarahoittama maaseudunkehittämisohjelma sisältäen toimintaryhmätyön,EU:n osarahoittamat rakennerahastoohjelmatmaaseutuun kohdistuvilta osiltaan,maakuntaohjelmien maaseutuun kohdistuvatosat, kylätoiminta ja maaseutupoliittisenerityisohjelman 2007–2010 alueellinenmaaseutuosio (AMO) (Sisäasiainministeriö2007) sekä vuodesta 2010 alkaen KOKO(Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma)(Työ- ja elinkeinoministeriö 2008a)maaseutuun kohdistuvilta osiltaan.Hallinnonalojen välisen Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän tehtävänä on sovittaa yh-teen laajan ja suppean maaseutupolitiikankehittämistoimia ja tehostaa maaseutuunkohdistettavien voimavarojen käyttöä.Maaseutupolitiikan perusta on aluepolitiikassa,josta se on kehittynyt 1980-luvunloppupuolelta lähtien omaksi politiikanalakseen.Näiden kahden politiikanalan toimijat,välineet ja painopisteet ovat muotoutuneeterilaisiksi. Maaseutupolitiikassa korostetaanaluepolitiikkaa enemmän kolmannensektorin roolia ja paikallistason toimintaa.Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksenohjelmassa todetaan Suomen menestyksenedellyttävän, että maamme kaikki voimavaratsaadaan nykyistä paremmin käyttöön.Hallituksen tavoitteena on edistää alueidenkansainvälistä kilpailukykyä, pienentää alueidenvälisiä kehityseroja sekä turvata kansalaistenperuspalvelut ja yhteydet kokoSuomessa. Harvaan asutun maaseudunja syrjäisen maaseudun kehittäminen onnostettu ohjelmassa omaksi kohdakseen.Hallitusohjelmassa todetaan, että maaseutuelinkeinojentoimintamahdollisuuksia parannetaanja maaseudun palveluja, turvallisuutta,työllisyyttä ja yrittäjyyttä, etätyönmahdollisuuksia sekä toimivaa infrastruktuuriatuetaan.Hallitusohjelma antaa siten hyvän tuenmaaseudun kehittämiselle ja maaseutupoliittisenkokonaisohjelman toteuttamiselle.Vastaavia aluepoliittisia tavoitteita japäämääriä on määritelty alueiden kehittämislain(2002/602) mukaisessa valtioneuvostonaluepoliittisessa tavoitepäätöksessähallituskaudelle 2007–2011 (Valtakunnallisetalueiden kehittämisen tavoitteet). Hallituskaudenkolme keskeisintä tavoitetta val-

10takunnalliselle alueiden kehittämiselle ovat- alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvynvahvistaminen- alueiden elinvoimaisuuden vahvistaminenja alueellisten kehityserojen pienentäminen- alueellisten erityishaasteiden ratkaiseminen.Tavoitepäätöksen mukaan erilaisia alueitavarten kehitetään räätälöityä politiikkaa.Alueille, joille keskusten vaikutus ei ulotu,suunnataan voimakkaita maaseutupoliittisiatoimia. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2008c.)Aluepolitiikkaa säätelee alueiden kehittämislaki.Myös maaseutupoliittinen järjestelmäon osittain mukana tässä laissa, silläsiinä säädetään alueiden kehittämisen välineistäja niitä valmistelevista yhteistyöryhmistä.Alueiden kehittämislakia uudistetaanvuoden 2009 aikana valtioneuvoston aluepoliittisentavoitepäätöksen mukaisesti.Myös valtiovarainministeriön aluehallinnonuudistamishanke (ALKU-hanke) aiheuttaamuutostarpeita alueiden kehittämislakiin.Lain muutoksen yhteydessä muun muassaarvioidaan yhteistyöryhmien asemaa sekäKOKO:sta (Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma)aiheutuvia muutoksia muilleerityisohjelmille.Maaseutu- ja aluepolitiikoilla on vahva yhteysalueidenkäytön suunnitteluun. Valtakunnallisetalueidenkäyttötavoitteet (Ympäristöministeriö2008b) ovat osa maankäyttö- jarakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää.Tavoitteet on otettavahuomioon ja niiden toteuttamista on edistettävävaltion viranomaisten toiminnassa,maakuntien suunnittelussa ja muussa alueidenkäytönsuunnittelussa. Ne linjaavatvaltakunnallisesti merkittäviä alueidenkäytönkysymyksiä ja täydentävät kaavojensisältövaatimuksia. Valtioneuvosto tarkistivuodelta 2000 olleita valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteitavuonna 2008 ja tarkistetuttavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009.Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteettähtäävät aluerakenteen tasapainoiseenkehittämiseen. Aluerakenteen ja alueidenkäytönkehittäminen perustuu ensisijaisestialueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin.Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteidenmukaan maaseudun alueidenkäytössäja sen suunnittelussa on edistettäväkaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta,kyläverkoston kehittämistä ja olemassaolevien rakenteiden hyödyntämistä. Elinkeinotoiminnanja muun toimintapohjanmonipuolistaminen sekä uusien pysyvienasukkaiden tarve on myös otettava huomioon.Elinympäristön laatu on varmistettavamuun muassa turvaamalla terveellinen jahyvälaatuinen vesi ja ottamalla huomioonjätevesihaittojen ehkäisy. Alueidenkäytössäon myös varmistettava, että valtakunnallisestimerkittävät kulttuuri- ja luonnonarvotsäilyvät, ja että luonnonvarojen saatavuusturvataan tuleville sukupolville. Hyvät ja yhtenäisetpeltoalueet sekä laajat metsätalousalueettulee säästää muulta maankäytöltä.Tavoitteiden tarkistuksessa kiinnitettiinlisäksi erityistä huomiota ilmastonmuutoksenhaasteisiin. Alueidenkäytössä tuleeottaa huomioon tulvavaara-alueet ja onpyrittävä ehkäisemään tulviin liittyvät riskit.Kaavoituksessa on myös varauduttavalisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin jataajamatulviin. Energian säästämistä sekäuusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmönkäyttöedellytyksiä on edistettävä.Maaseutupolitiikan kannalta on tärkeää,että alueidenkäytön suunnittelussa otetaanhuomioon maaseudun asutusrakenteenominaispiirteet ja asukkaiden asumisodotukset.Maakuntien keskusalueiden vahvistamistaei pidä tehdä reuna-alueidenkustannuksella, vaan asumisen edellytykseton turvattava kaikilla maaseutualueilla.Taajamien lisäksi vahvistetaan maaseudunkylämäistä asutusta ja annetaan mahdollisuusyksilöllisiin ratkaisuihin asumispaikanvalinnassa ja rakennustavassa.Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma ja

11valtioneuvoston maaseutupoliittinen selontekototeuttavat ja syventävät hallitusohjelmanja valtioneuvoston aluepoliittisen tavoitepäätöksenlinjauksia, joissa painotetaanalueiden elinvoimaisuuden vahvistamista,alueellisten kehityserojen pienentämistäja erityisesti harvaan asutun maaseudunkehittämistä. Kokonaisohjelmassa ja selonteossaotetaan huomioon Valtakunnallisetalueidenkäyttötavoitteet.1.2 Maaseudun tehtävätMaaseutu on olennainen ja arvokas osasuomalaista yhteiskuntaa. Se on keskuksiinmonin tavoin linkittyvä, mutta luonteeltaanomanlaisensa alue, jonka olemassaolollaja saavutettavuudella on yhteiskunnallinenarvo sinänsä. Maaseudun arvo liittyy muunmuassa koko yhteiskunnalle välttämättömiinelinkeinoihin, kulttuuriperinnön jaluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseensekä ekosysteemipalvelujen tuottamiseen(ihmisen luonnosta saamat aineelliset ja aineettomathyödyt). On merkille pantavaa,että suurin osa kaupunkiyhteiskunnallekinvälttämättömistä ekosysteemipalveluistatuotetaan maaseudulla.Erityyppisillä alueilla on omat tehtävänsä.Alueellinen työnjako riippuu kulloisestakinyhteiskunnan kehitysvaiheesta sekä vallitsevistaarvoista, kulttuurista ja instituutioista.Maaseudun perinteinen tehtävä yhteiskunnanalueellisessa työnjaossa on olluttuottaa raaka-aineita, kuten elintarvikkeita,puuta ja maa-aineksia. Maaseudun aineellisetja aineettomat resurssit ovat edelleenolennainen osa Suomen kilpailukykyä jane luovat taloudellisia edellytyksiä hyvinvoinnille.Raaka-aineiden tuottaminen onsuhteellisesti tärkeämpää harvaan asutullaja ydinmaaseudulla kuin kaupunkien läheisellämaaseudulla.Alkutuotannosta on tuottavuuden parannuttuavapautunut sodan jälkeen puoli miljoonaatyöllistä muille toimialoille. Tämävapautunut työvoima on ollut maaseudunvoimavara, jota monet keskukset ovat voineetkehityksessään ja kasvussaan hyödyntää.Suomen talouden monipuolistuminen,elintason nousu ja kansallinen kilpailukykyovat perustuneet paljolti tähän rakennemuutokseenja työvoimalähteeseen. Enäätyövoima ei kuulu maaseudun tärkeimpiinresursseihin. Maan sisäisellä muuttoliikkeelläei työvoiman tarjonnan säätelijänä ole enääsamaa roolia kuin ennen. Nyt maaseuduntyövoimareservi on ehtymässä, ja työvoimaatarvitaan maaseudun omiin tarpeisiin.Maaseudun tehtävä yhteiskunnassa perustuumaaseutuympäristöön monipuolisenaihmisten hyvinvoinnin lähteenä. Maaseudunvoimavarat ja mahdollisuudet, kutenviihtyisä asuinympäristö, luonnonrauhasekä matkailu- ja virkistyspalvelut, ovat tulevaisuudessaentistä tärkeämpiä taloudellisenkilpailukyvyn tekijöitä ja hyvinvoinninlähteitä. Hyvä luonnon- ja kulttuuriympäristöntila on edellytys maaseudun elinvoimaisuudelleja kilpailukyvylle. Olennaistakuitenkin on ihmisten määrän ja heidänhyvinvointinsa kehitys.Tämä uusi tehtävä kansakunnan hyvinvoinninvälttämättömänä rakentajana muuttaamaaseutua ja sen luonnetta. Tehtävä tarjoaamonia mahdollisuuksia maaseudunelinkeinopohjan vahvistamiselle ja monipuolistamiselle.Uutta liiketoimintaa syntyyerityisesti palvelualoille. Maaseutuympäristövirkistyksen tarjoajana ja maaseuturuuan tuotantoalueena on suomalaisilleyhä tärkeämpi osa maaseudun tuottamaahyvinvointia. Ihmisten tarpeiden varaanvoi rakentua uutta hyvinvointiteknologiantuotantoa. Maaseudun kilpailukyky asuinympäristönävahvistuu ja etätyöntekijöidensuhteellinen osuus maaseudun asukkaistakasvaa. Nykyisen työikäisen väestön ikääntymisenseurauksena työtilaisuuksia avautuumyös maaseudulla runsaasti. Monenlaisetelämänprojektit ovat maaseudullamahdollisia, ja monimuotoisuus säilyy maaseuduntunnusomaisena piirteenä.

121.3 MaaseutupolitiikanparadigmaKansainvälisessä maaseutupoliittisessa keskustelussa,ja vähitellen myös käytännöissä,on vahvistunut näkökulma, jota OECDkutsuu maaseutupolitiikan uudeksi paradigmaksi.Paradigmalla tarkoitetaan oikeanapidettyä ja yleisesti hyväksyttyä teoriaa taiviitekehystä. Maaseutupolitiikan uusi paradigmakorostaa politiikan alueperusteisuutta:Politiikan kohteena ovat maaseutualueetja niiden monet toimijat, väestöryhmät jaelinkeinot. Tavoitteena on alueiden kilpailu-ja toimintakyvyn parantaminen niidenomista lähtökohdista käsin. Maaseudunkäyttämättömien voimavarojen selvittäminenja hyödyntäminen on keskeistä.Maaseutupolitiikka perustuu keskushallinto-ohjauksensijaan monitasoiseen hallintaan(governance) hallinnon eri tasojen,kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorinkesken. Aikaisemmin maaseutupolitiikka jamaaseutu on nähty kapeammin vain maatalouselinkeinonnäkökulmasta. Maaseutupoliittisenkokonaisohjelman näkökulmaon uuden paradigman mukainen.Maaseutupolitiikan uuden paradigmantaustalla on paradoksi, johon OECD:nmaaseutuasiantuntijat ovat törmänneetjäsenvaltioiden maaseutupolitiikkaa tutkiessaan:vaikka maaseudun haasteet jamahdollisuudet ovat hyvin moninaisia,julkiset kehittämistoimet ja rahoitus ovatkeskittyneet lähinnä yhden sektorin, maatalouden,tukemiseen. OECD:n näkemyson, että maatalouden tuet eivät edistämaaseudun elinvoimaa kokonaisvaltaisesti,vaikka ne tuovatkin runsaasti taloudellisiaresursseja maaseutualueille. Maaseudunkokonaiskehityksen kannalta maataloudentukipolitiikka on ongelmallista, koska maataloustueteivät ensisijaisesti kohdistu tukeatarvitsevalle alueelle, vaan yhteen elinkeinoon.OECD:n jäsenvaltioissa on kuitenkinhavaittavissa muutosta kohti kattavampaaja yhtenäisempää maaseutupolitiikkaa.Maaseutupolitiikan paradigmanmuutoksentaustalla on kolme tekijää, jotka vaikuttavatsamansuuntaisesti eri OECD-maissa. Ensinnäkinmaaseutupolitiikan painopiste onsiirtynyt haittojen kompensoimisesta maaseudunvahvuuksien hyödyntämiseen. Toiseksimaatalouspolitiikan mahdollisuudetmaaseudun kehittämisessä ovat rajallisia,ja kansainväliset paineet maatalouspolitiikanuudistamiseen ovat kasvaneet. Lisäksialuepolitiikassa on otettu käyttöön uusiavälineitä, kuten alueellistaminen ja toimintojenhajauttaminen.1.4 MaaseutupolitiikankehittyminenMaaseutupolitiikka on uusi politiikanala,joka on alkanut eriytyä omakseen vastaharvoissa maissa. Suomi on yksi pisimmälleehtineistä. 1900-luvun alkupuoliskolla isoosa yhteiskunnan toiminnoista oli tavallatai toisella maaseudun kehittämistä, muttasiitä ei puhuttu maaseutupolitiikkana.Aluepolitiikan vahvoina vuosikymmeninä1950–1970-luvuilla maaseutupolitiikka oliosa aluepolitiikkaa. 1980-luku on arvioituvielä aluepoliittiseksi maaseudun kehittämiseksi,joskin maaseutupolitiikka käsitteenäalkoi silloin nousta esiin. Nykymuotoinenmaaseutupolitiikka alkoi maaseudun kehittämisprojektinperustamisella 1988. Se oliSuomessa toteutetun Euroopan neuvostonmaaseutukampanjan merkittävin tulos. Kehittämisprojektiaseurasi maaseutupolitiikanneuvottelukunta, ja sen jälkeen vuodesta1995 lähtien on toiminut Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä onsuunnitelmallisesti rakentanut maaseutupolitiikanjärjestelmää. Se on koko 21-vuotisenhistoriansa ajan ollut maaseutupolitiikanuuden paradigman mukainen niinkokoonpanoltaan kuin toimintatavoiltaan.Valtioneuvoston maaseutupoliittiset periaatepäätökset,selonteot ja erityisohjelmaton laadittu uuden paradigman mukaisiksi.

13OECD:n tekemässä Suomen maaseutupolitiikanmaatutkinnassa (OECD 2008a) Suomeapidetään maaseutupolitiikan edelläkävijänäja suomalaista maaseutupolitiikanmallia ainutlaatuisena. Yhtenä perustelunaon Suomen tapa jakaa maaseutupolitiikkalaajaan ja suppeaan. Jako yhdistää toimivastikokonaissuunnitelman (grand plan) jakapean erikoisalan politiikan (niche policy).Muita perusteita ovat Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän rooli, tuloksekas ja kattavatoimintaryhmätyö sekä vahvistuva kylätoiminta.OECD arvioi Suomen pystyneensoveltamaan EU:n ohjelmavälineitä omiinolosuhteisiinsa hyvin.Suomen maaseutupolitiikan ja sen järjestelmänkehittymisen osatekijät voidaan tiivistääseuraaviin kohtiin:- Käsitys maaseudusta ja maaseutupolitiikastaon avartunut. Maaseutupolitiikankokonaisuus on monipuolinen ja siihenkuuluu runsaasti muitakin elementtejäkuin maatalouden kehittäminen. Maaseudunmonimuotoisuus ymmärretäänja maaseutua tarkastellaan monenlaisinaaluetyyppeinä ja yhteisöinä. Maaseudunja kaupungin vuorovaikutus on osa sekämaaseutu- että kaupunkipolitiikan sisältöä.- Maaseutupolitiikan järjestelmä on kehittynyt.Toiminnan kaikilla tasoilla alkaa ollapoikkihallinnollisesti maaseudun kysymyksiätarkastelevia ja valmistelevia toimielimiä.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänasema on vakiintunut ja sen tehtävät ovatlaajentuneet keskushallinnossa. YTR:n teemaryhmienote teemoistaan on voimistunut.Toimintaryhmät kattavat koko Suomenmaaseudun ja ne ovat kehittymässäyhä vahvemmiksi seudullisiksi toimijoiksi.Järjestelmä ei kuitenkaan ole vielä valmis;maakunnan yhteistyöryhmien maaseutujaostotovat vielä asemaltaan epävakaita,eikä kylien asemaa merkittävinä maaseudunkehittäjinä tunnusteta vielä riittävänlaajalti. Järjestelmän välttämättömät poliittisetosat ovat eduskunnan maaseutuverkosto,joka on toiminut vuodesta 2001lähtien, ja vuodesta 2004 lähtien toiminutmaaseutupoliittinen ministeriryhmä.- Maaseutupoliittista kokonaisohjelmaaon kehitetty laajan maaseutupolitiikanvälineenä. Kokonaisohjelma on YTR:n toimintaohjelma. Sen toimenpiteidentoteutumista tukevat valtioneuvoston linjaukset,jotka annetaan periaatepäätöksenä,selontekona eduskunnalle tai maaseutupoliittisenerityisohjelman muodossa.YTR:n kokonaisohjelman ja valtioneuvostonpoliittisen asiakirjan yhtäaikaisuus jakytkeytyminen toisiinsa ovat olennainenmetodinen vahvuus.- Maaseutupolitiikan toimijakenttä onlaajentunut ja maaseutuasiantuntijoidenmäärä on kasvanut. Maaseutupolitiikkaon pystynyt mobilisoimaan olennaisestienemmän vastuunkantajia ja kehittämistyöntekijöitäkuin aikaisemmin. Maaseudunkehittämistä päätyönään tekevienorganisaatioiden ja henkilöiden määrä onlisääntynyt.- Maaseutuosaamista on syvennetty. Maaseudunkehittäjienkoulutus on laajentunutja monipuolistunut (muun muassa maaseutualanmonitieteiset maisteriopinnot,Rural Studies ja maaseudun kehittäjänerikoisammattitutkinto). Samalla maaseutututkimuksenyksikköjä on laajennettualueellisesti ja osin alakohtaisestikin kattaviksi.Maaseutututkimusta vahvistamaanon perustettu yhdeksän maaseutuprofessuurinverkosto.- Maaseudun kehittämistyöhön on osoitettulisää rahaa, ja etenkin hankevaratja -toiminta lisääntyivät kymmenen ensimmäisenEU-jäsenyysvuoden aikana.Tosiasian kääntöpuolella on samanaikainenniin yksityisten kuin julkisten palveluidenkeskittyminen ja vetäytyminen poismaaseudulta. Kaiken kaikkiaan maaseudunkehittämiseen käytettävissä olevat

141980-lukuMaaseutupolitiikansynty1988EuroopanNeuvostonElävä maaseutu-kampanja1950-lukuMaaseutuelinkeinojenlautakuntat1960- ja 1970-lukuAluepolitiikassalitiikpaino maaseudulla1981Maaseutuakoskevavaltioneuvostontperiaatepäätös1981Maaseudunkehittämistoimikunta1987Maaseutuakoskevavaltioneuvostontperiaatepäätös1992–1994Maaseutupolitiikanneuvottelu-kunta1983Maaseudunkehittämistyöryhmäy1988–1991Maaseudunkehittämisprojekti1966–1981Kehitysaluelait1993Hallituksen 1.maaseutu-poliittinenselonteko1. suun-nitelma2. suun-nitelmaEnsimmäinenmaininta”maaseutupolitiikasta”19911. maaseutupoliittinenohjelma1972Maaseudunsuunnittelun seura1970-lukuKylätoimintaliikeKylätoimikuntia perustettiinKylätoiminnaninstitutionalisoituminenJuuret Suunnitteluvaihe TäytäntöönpanoKuva 1. Suomalaisen maaseutupolitiikan kehittyminen (Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä2008b: 11; alkuperäinen lähde: OECD 2008a: 93).

151995Suomi liittyyEuroopanUnioniinEU-ohjelmat1995–1999LEADER IITavoite 5b, 6YMPEU-ohjelmat2000–2006LEADER +Tavoite 1, 2YMPEU-ohjelmat2007–2013Manner-Suomenmaaseudunkehittämisohjelma(ml. LEADER),Alueellinen kilpailukyky jatyöllisyys -tavoite, YMP1995–19991. maaseutupolitiikanyhteistyö-ryhmä2000YTR tunnustetaanlainsäädännössä1999–20022. maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä2001Maaseutuakoskevavaltioneuvostonperiaatepäätös2002–20053. maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä2005–20084.maaseutupolitiikanyhteistyöryhmäryhmä ryhmä yhteistyö-2009–2020Hallituksen 2.maaseutu-poliittinenselonteko2008–20135. maaseutupolitiikanyhteistyö-ryhmäMääritellään laaja ja suppea maaseutupolitiikka19962. maaseutupoliittinenohjelma2001–20043. maaseutupoliittinenohjelma2005–200820084. maaseutupoliittinenohjelma2009–201320135. maaseutupoliittinenohjelma2002Alueidenkehittämislaki2005–2006 2007–20101. erityisohjelma2. erityisohjelmaYTR:n maaseutupoliittinen verkosto1997SuomenkylätoimintayhdistysSYTY ryKyläyhdistyksiä yhä enemmänPaikalliset toimintaryhmätvaiheEurooppalaistuminen

16varat ovat vähentyneet, mutta ilman EUohjelmiatilanne olisi vielä huonompi.- Maaseudun pk-yrityksiä kohdellaan kehittämistyössätasapuolisemmin kuinennen. Elinkeino-, maatalousja työvoimahallinnonmääritelmät tukikelpoisistayrityksistä ja varsinkin niiden edellytyksistäsaada yritystukea ovat lähentyneet,eikä näiden tukien katveessa ole enää väliinputoajia.- Kansainvälinen maaseutupoliittinen yhteistyöja tiedonvälitys ovat lisääntyneet.Yhteistyöfoorumeita on useita: komissionja sen verkostoyksikön (Euroopan maaseutuverkosto)sekä OECD:n järjestämätkonferenssit ja seminaarit; maaseutupoliittistenyhteistyöjärjestöjen toiminta(muun muassa European Rural Alliance,Pre-Accession Partnerships for Rural EuropePREPARE, Hela Norden Ska Leva);kansainvälinen Leader-toiminta; rajat ylittäväthankkeet (muun muassa edellistenohjelmakausien Interreg ja nykyisen ohjelmakaudenEuroopan alueellinen yhteistyö-tavoite) sekä monimuotoinen kansainvälinentutkijayhteistyö.Luetellut maaseutupolitiikan ja sen järjestelmänkehittymiseen liittyvät asiat ovatpääosin rakenteellisia. Rakenteiden muuttaminen,kuten esimerkiksi uusien politiikantyövälineiden kehittäminen, vaatii pitkäjänteistätyötä. Tarve näiden välineidenkehittämiseen on jatkuva. Maaseutupolitiikanjärjestelmän kehittyminen ja sitä kauttapolitiikan tulokset riippuvat lähivuosina ennenkaikkea siitä, missä määrin sektorihallintojentoimia ja varoja sekä EU-ohjelmienmäärärahoja kohdennetaan maaseutupolitiikanlinjausten mukaisesti.

172.Maaseudun nykytila, muuttuvatoimintaympäristö ja merkitys2.1 Maaseudun nykytilaerilaisilla maaseutualueillaMaaseututyypitMaaseutualueet ovat monimuotoisia javaihtelevia. Tämän vuoksi maaseudulle eiole olemassa yhtä yksiselitteistä määritelmää.Suomessa käytetään maaseudun kolmijakoa,jossa maaseudun kunnat jaetaankolmeen tyyppiin: kaupunkien läheiseenmaaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaanasuttuun maaseutuun. Näiden kuntien pinta-alaon noin 90 prosenttia koko maanmaapinta-alasta. Koko maan väestöstä noin42 prosenttia asui vakituisesti maaseudunkolmijaon mukaisissa maaseutukunnissavuonna 2004. Haja-asutusalueiden ja alle500 asukkaan taajamien asukasluku oli samanavuonna noin viidennes koko maanväestöstä. Kolmijako tehtiin ensimmäisenkerran vuonna 1993 ja se on päivitetty vuosina2000 ja 2006 (Maa- ja metsätalousministeriö2006). Maaseututyypit määritelläänseuraavasti:Kaupunkien läheinen maaseutu. Näillä alueillaon parhaat kehittymisedellytykset.Asukkailla on mahdollisuus käydä työssälähikaupungeissa. Maatalous- ja muillayrittäjillä on monipuoliset lähimarkkinat.Monet kaupunkien läheisen maaseudunkunnista saavat muuttovoittoa ja etenkinlapsiperheet suosivat näitä alueita. Muuttovoitonansiosta monet kaupunkien läheisenmaaseudun kunnat, joukossa myös pieniäkaupunkeja, pystyvät monipuolistamaanpalvelujaan ja tekemään investointeja,mutta säilyttävät silti taloudellisen liikkumavaransa.Hyvinvointi on maan parastatasoa kaupunkien läheisellä maaseudulla.Ympäristönäkökulmasta kaupunkien läheinenmaaseutu on kaikista haasteellisin, silläsiellä yhdyskuntarakenteeseen ja sujuvanjoukkoliikenteen järjestämiseen on kiinnitettävähuomiota liikenteen päästöjen hillitsemiseksi.Ydinmaaseutu. Alue on vahvaa alkutuotantoaluetta.Paikka paikoin on maaseudullasijaitsevia teollisuuden toimialakeskittymiä.Ydinmaaseudulla on myös erikoistuneenalkutuotannon keskittymiä: sikataloutta,turkistarhausta, lasinalusviljelyä ja siipikarjataloutta.Maatalouden rakennemuutosvaikuttaa voimakkaimmin ydinmaaseudunkuntien elinkeinorakenteeseen. Ydinmaaseudunläheisyydessä on useita keskisuuriakeskuksia. Alueen kuntakeskukset ovattoiminnoiltaan monipuolisia, ja useimmatkylät ovat elinvoimaisia. Ydinmaaseudunkunnat sijoittuvat pääosin Etelä- ja Länsi-Suomeen.Harvaan asuttu maaseutu. Tämän alueenuhkana on huonon kehityksen kierre: nuoretmuuttavat pois, palvelut kaikkoavat,maatalous vähenee, uudet työpaikat eivätriitä korvaamaan perinteisten työpaikkojenpoistumaa, vanhusväestön määrä lisääntyy,ja kuntien taloudellinen kantokyky onkovilla. Kasvukauden lyhyys ja luonnonasettamat muut reunaehdot salpaavat alkutuotannonkehittymisedellytyksiä. Harvaanasutulla maaseudulla on kuitenkin myös kilpailukykyisiäteollisia ja kaupallisia yrityksiäja voimistuvia matkailu- ja kaivospaikkakuntiasekä elinvoimaisia kyliä. Valtaosa harvaanasutun maaseudun kunnista sijaitseeItä- ja Pohjois-Suomessa.Maaseudun kolmijaon päivityksessä vuonna2006 niin kaupunkien läheisen maaseudunkuin harvaan asutun maaseudun osuudet

18kasvoivat ydinmaaseudun kustannuksella,ja harvaan asutun maaseudun alue siirtyiyhä etelämmäksi. Muutos kertoo sekäkeskusten myönteisistä, mutta alueellisestirajallisista kasvuvaikutuksista maaseudulle,että nykyistä voimakkaamman maaseutupolitiikantarpeesta.Kehitystrendejä maaseututyypeittäinMaaseudun yleiset kehitystrendit vaihtelevatmaaseututyypin mukaan. Kaupunkienläheisellä maaseudulla kehitys on ollutmyönteisintä, kun taas harvaan asuttu maaseutuon joutunut kohtaamaan yhä mittavampiahaasteita. Seuraavassa tarkastellaanlyhyesti muutamien keskeisimpien muuttujienkehitystrendejä maaseututyypeittäin.Väestökehitys ja muuttoliikeVäestökehitys oli hyvin vaihtelevaa eri aluetyyppienvälillä vuosina 1995–2005 (Kuva2). Harvaan asutulla maaseudulla vuotuinenväestökato oli joka vuosi yli prosentinluokkaa, huonoimmillaan 1990-luvun lopullayli 1,5 prosenttia. Myös ydinmaaseudullaväestö väheni, muttei yhtä nopeasti kuinharvaan asutulla maaseudulla. Vuodesta2000 lähtien sekä harvaan asutun että ydinmaaseudunväestökato pienentyi tasaisesti.Kaupunkien läheisellä maaseudulla väestönkasvuoli puolestaan kiihtyvää vuosina1995–2005.Muuttoliike vaikuttaa voimakkaasti väestökehitykseen.Nettomuutto suhteessa väkilukuunkehittyi lähes samansuuntaisestikuin vuotuinen väestönmuutos aluetyypeittäin1995–2005. Vuosina 2000–2004harvaan asutun maaseudun ja ydinmaaseudunmuuttotappio pienentyi, mutta vuonna2005 tilanne kääntyi taas huonompaansuuntaan. Kaupunkien läheisellä maaseudullamuuttovoitto puolestaan kasvoi vuosina1995–2005. Kaupunkien suhteellisenmuuttovoiton se ylitti 1990-luvun lopulla(Maa- ja metsätalousministeriö 2006).Muuttoliike vaikuttaa eritavoin muuttotappio-ja muuttovoittokuntiin. Poismuutollaon merkittäviä vaikutuksia lähtöalueilla.Nuoret ja koulutetut henkilöt ovat muita taipuvaisempialähtemään maaseutualueilta,ja heidän lähtönsä näkyy paitsi maaseutuyhteisöjenikääntymisessä myös työvoimankoossa ja koulutustasossa. Lähtöalueilla julkistenpalvelujen rahoittamiseen tarvittavatverotulot laskevat. Vaikka joidenkin julkistenpalvelujen, kuten koulujen, tarve vähenee,esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelujentarve kasvaa. Muuttoliike kumuloituusiten, että se kasvattaa muuttajia saavienalueiden vetovoimaa entisestään ja heikentääpuolestaan lähtöalueiden väestöpohjaa.Lähtökunnissa valmiit perusrakenteet,palvelut ja asunnot jäävät yhä vähemmällekäytölle, ja tulokunnissa joudutaan rakentamaanlisää yleistä infrastruktuuria, päiväkoteja,kouluja ja asuntoja.Väestörakenne eri maaseututyypeillä on sukupuolenmukaan tarkasteltuna vinoutunut.Harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla asuuenemmän miehiä kuin naisia, kun taas kaupungeissanaiset ovat enemmistönä. Sekämiesten että naisten määrä on harvaanasutulla ja ydinmaaseudulla vähentynyt janoussut kaupunkien läheisellä maaseudullaja kaupungeissa. (Taulukko 1.)Pohjoismaiden väestörakenteeltaan vinoutuneimmatalueet ovat Suomessa. Vuonna2007 väestörakenteen hankalin tilanne olijoissakin Itä-Lapin kunnissa sekä muutamissaTurun saariston kunnissa, joissa paikoin15–64-vuotiaiden ikäluokassa kymmentämiestä kohden oli 6,5 naista. Maaseutuväestönikärakenne on sukupuolen mukaantarkasteltuna vinoutunut. Maaseudullaasuu enemmän työikäisiä miehiä kuin naisia,ja enemmän yli 64-vuotiaita naisia kuinmiehiä. Suomessa naisten elinajanodote onkorkeampi kuin miehillä, mikä selittää sen,että kaikilla aluetyypeillä asuu enemmänyli 64-vuotiaita naisia kuin miehiä. Erityisestinuoret naiset muuttavat maaseudultakaupunkeihin, mikä vaikuttaa laskevasti

19Kuva 2. Vuotuinen väestönmuutos aluetyypeittäin 1995–2005 (%) (MMM 2006).Taulukko 1. Väestömäärä sukupuolen mukaan 1995–2005 (Tilastokeskus).VÄESTÖMÄÄRÄ SUKUPUOLEN MUKAANMiehet Naiset YhteensäKaupungit 1995 1385258 1519498 2904756Kaupunkien läheinenmaaseutu2005 1483919 1605916 30898351995 370580 372505 7430852005 405518 405531 811049Ydinmaaseutu 1995 448108 453147 901255Harvaan asuttumaaseutu2005 428901 426795 8556961995 287755 279975 5677302005 254021 244988 499009

20Kuva 3. Väestörakenteen tasapaino kuntatyypeittäin 2005 (OECD 2008a: 43).Taulukko 2. Ikärakenteen kehitys 1995–2005 eri aluetyypeillä sukupuolen mukaan (%)(Tilastokeskus).IKÄRAKENTEEN KEHITYS 1995–2005 ERI ALUETYYPEILLÄSUKUPUOLEN MUKAAN (%)0–14-vuotiaat (%) 15–64-vuotiaat (%) yli 64–vuotiaat (%)Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet NaisetKaupungit 1995 19,3 17,0 71,0 66,7 9,7 16,4Kaupunkienläheinenmaaseutu2005 17,4 15,5 71,0 67,1 11,6 17,41995 22,3 21,1 68,3 64,3 9,4 14,72005 21,5 20,7 67,0 63,8 11,5 15,5Ydinmaaseutu 1995 20,4 19,1 65,8 59,4 13,8 21,5Harvaan asuttumaaseutu2005 18,1 17,3 65,6 59,7 16,3 23,01995 19,2 18,8 66,8 59,7 14,1 21,52005 15,6 15,4 65,6 58,8 18,8 25,8

21Taulukko 3. Väestöllinen huoltosuhde eri aluetyypeillä 2005 (Tilastokeskus).VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE ERI ALUETYYPEILLÄ 2005(alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä sataa 15–64-vuotiasta kohti)Yli 65-vuotiaidenosuus koko väestöstä(%)0–14-vuotiaidenosuus koko väestöstä(%)VäestöllinenhuoltosuhdeKaupungit 14,7 16,4 45,0Kaupunkien läheinenmaaseutu13,5 21,1 53,0Ydinmaaseutu 19,6 17,7 59,6Harvaan asuttumaaseutuKoko maa(kuntien keskiarvo)22,3 15,5 60,716,0 17,3 49,8maaseutualueiden syntyvyyteen, ja tämävinouttaa väestörakennetta edelleen. Toisaaltamaaseudulle muuttaneiden joukossaon enemmän naisia kuin miehiä. (Högbacka2005.)Kaupunkien läheisellä maaseudulla on Suomenkorkein syntyvyys (Kuva 3). Korkeinkuolleisuus ja vanhin ikärakenne puolestaanon harvaan asutulla maaseudulla, jossavuonna 2005 yli 64-vuotiaita oli yli 22 prosenttia(miehistä 18,8 % ja naisista 25,8 %)(Kuva 3 ja Taulukko 2). Vuosina 1995–2005yli 64-vuotiaiden osuus kasvoi kaikissa maaseututyypeissä.Voimakkainta ikääntyminenon ollut harvaan asutulla maaseudulla.Ikääntyminen nähdään usein yksipuolisestimaaseudulle kielteisenä ilmiönä – toisaaltaeläkeläiset ovat entistä aktiivisempia jamyös merkittävä voimavara maaseudulla.Kaupungeissa ja kaupunkien läheisellämaaseudulla väestörakenteen tasapainoon positiivinen, kun taas ydinmaaseudullaja erityisesti harvaan asutulla maaseudullase on negatiivinen (Kuva 3). Ennusteidenmukaan väestö vähenee suuressa osassaSuomea 18–54 prosenttia vuoteen 2040mennessä, samalla kun kaupunkien ja niidenkehyskuntien väestömäärä kasvaa15–60 prosenttia (OECD 2008: 43, sit. Tilastokeskus2006).Demografinen huoltosuhde ilmaisee, kuinkamonta alle 15-vuotiasta ja 65 vuottatäyttänyttä on sataa 15–64-vuotiasta (työikäistä)kohti (Taulukko 3). Vuonna 2005huoltosuhde oli harvaan asutulla maaseudulla60,7, ydinmaaseudulla 59,6, kaupunkienläheisellä maaseudulla 53,0 ja kaupungeissa45,0. Koko maassa se oli 49,8.Kaupunkien läheisen maaseudun huoltosuhdettaheikentää lastenja varhaisnuortensuhteellisen suuri osuus sen väestöstä:0–14-vuotiaiden osuus koko kaupunkienläheisen maaseudun kuntien väestöstä olivuonna 2005 noin 21 prosenttia. Alueellasijaitsevat kunnat ovat usein muuttovoittoaluetta,jonne muutetaan rakentamaanoma koti ja perustamaan perhe. Yli 65 vuottatäyttäneiden osuus kaupunkien läheisenmaaseudun väestöstä oli vuonna 2005noin 13,5 prosenttia eli alueittain vertailtunapienin. Harvaan asutulla maaseudulla jaydinmaaseudulla huoltosuhdetta heikentää65 vuotta täyttäneiden korkea osuus.

22Kuva 4. Työttömyysaste työministeriön tietojen mukaan aluetyypeittäin 1995–2005 (%)(MMM 2006).Kuva 5. Valtionveronalaiset tulot/tulonsaaja aluetyypeittäin 1995–2003 (indeksi kokomaa=100) (MMM 2006).

23Ikääntyminen kasvattaa sosiaali- ja terveysmenoja.Demografisen huoltosuhteenheikentyminen Etelä-Suomessakin vaikuttaakoko hyvinvointivaltion järjestelmään.Eteläisen Suomen suuret maakunnat ovattähän asti olleet hyvinvointivaltion tärkeitärahoittajia. Jatkossa sosiaali- ja terveysmenojenlisäyspaineet tietyillä alueilla vaativattulonsiirtojärjestelmältä enemmän joustavuutta.Koko järjestelmän kestävyys heikkeneeresurssien vähenemisen myötä.Lapsi- ja nuoruusikäluokat pienenevät kokoSuomessa. Peruskouluikäisten määrä väheneevuodesta 2005 vuoteen 2010 noin43 000 lapsella, 16–21-vuotiaiden määrävähenee koko maan tasolla noin 10 prosenttiavuodesta 2005 vuoteen 2010. Muutoson suurin, 22–31 prosenttia, Itä- ja Pohjois-SuomessaPohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta. Uudellamaalla nuorisoikäluokkiinkuuluvia tulee olemaan suunnilleen samamäärä vuonna 2020 kuin vuonna 2005.Työttömyys ja tulotasoTyöttömyysaste pienentyi kaikilla aluetyypeillä1990-luvun puolivälistä alkaen suhteellisentasaisesti 2000-luvun alkuvuosiinsaakka, jolloin kehitys tasaantui (Kuva 4).Maaseututyyppien väliset erot työttömyysasteessasäilyivät vuosina 1995–2005 lähesennallaan työttömyyden ollessa korkein harvaanasutulla maaseudulla (vuonna 2005noin 15 %) ja matalin kaupunkien läheisellämaaseudulla (vuonna 2005 noin 9 %).Harvaan asutulla maaseudulla työttömyysväheni siellä samalla, kun työvoima kokonaisuudessaanväheni. Osa työttömyydenvähenemisestä selittyy työttömien muutollamuille alueille sekä työvoiman siirtymisellätyövoiman ulkopuolelle esimerkiksi ikääntymisenseurauksena. Vaikka naisten osuusmaaseudun väestöstä on laskenut, on naistenosuus maaseudun työvoimasta hiemannoussut. Erityisesti paikkakuntaa vaihtaviennaisten on kuitenkin havaittu työllistyvänmiehiä huonommin. (Högbacka 2005.)Väestön tulotasossa on huomattavat erotmaaseututyyppien välillä (Kuva 5). Harvaanasutun maaseudun tulotaso oli vuonna2003 noin 75 prosenttia koko maan keskimääräisestätulotasosta. Ydinmaaseudullavastaava luku samana ajankohtana olinoin 85 prosenttia. Kaupunkien läheisellämaaseudulla tulotaso oli tarkastelujaksolla1995–2003 likimäärin koko maan keskitasoa.Aluetyyppien väliset tuloerot pysyivätlähes ennallaan koko tarkastelujakson ajan.Työpaikat toimialoittain jaelinkeinorakenneHarvaan asuttua maaseutua lukuun ottamattatyöpaikkojen kokonaismäärä kasvoikaikilla aluetyypeillä vuosina 1995–2004.Työpaikkojen määrän kasvu johtui pääasiassapalvelualan työpaikoista, jotka lisääntyivätkaikilla aluetyypeillä kasvuprosentinvaihdellessa harvaan asutun maaseudunkahdeksasta prosentista kaupunkien läheisenmaaseudun yli 30 prosenttiin (Kuva 6,Taulukko 4). Jalostustyöpaikkojen nopealisääntyminen 1990-luvulla taittui laskuun2000-luvun vaihteessa. Alkutuotannontyöpaikkakato oli tasaista ja suhteellisestisamansuuruista eri maaseututyypeillä vuosina1995–2005. Kaikilla maaseututyypeilläalkutuotannon työpaikoista hävisi noin kolmannes.Maaseudun elinkeinorakenne on muuttunut(Taulukko 5). Suurin muutos on ollutalkutuotannon osuuden pienentyminen japalvelujen osuuden kasvu kaikilla aluetyypeillä.Vuosina 1995–2004 alkutuotannontyöpaikkaosuus laski harvaan asutulla jaydinmaaseudulla yli seitsemän prosenttiyksikköäja vastaavasti palvelujen osuuskasvoi yli viisi prosenttiyksikköä. Myös jalostuksentyöpaikkaosuus kasvoi hiemanharvaan asutulla ja ydinmaaseudulla muistaalueista poiketen.Julkisten palvelujen osuus työllistäjänä onmaaseudulla merkittävämpi kuin kaupun-

24Taulukko 4. Työpaikkamäärien muutos toimialoittain ja aluetyypeittäin 1995–2004e(vuosi 2004 on ennakkotieto) (MMM 2006).Työpaikat yht. Alkutuotanto Jalostus PalvelutKpl % Kpl % Kpl % Kpl %Kaupungit 294 263 23,2 -5 976 -35,3 35 744 10,9 267 852 29,9Kaupunkienläheinenmaaseutu40 267 18,9 -7 047 -32,9 12 798 18,3 35 307 30,6Ydinmaaseutu 19 891 7,4 -15 857 -29,9 10 155 13,3 25 024 19,2Harvaan asuttumaaseutuKoko maayhteensä-3 260 -1,8 -14 292 -32,9 2 725 7,0 7 700 7,9351 161 18,2 -43 172 -32,0 61 422 12,0 335 883 27,1Taulukko 5. Elinkeinorakenteen muutos aluetyypeittäin 1995–2004e(vuosi 2004 on ennakkotieto) (MMM 2006).Elinkeinorakenne1995, %Elinkeinorakenne2004e, %Elinkeinorakenteenmuutos 1995–2004e,%-yksikköäAlkut. Jalos. Palv. Alkut. Jalos. Palv. Alkut. Jalos. Palv.Kaupungit 1,3 25,8 70,9 0,7 23,2 74,7 -0,6 -2,6 3,8KaupunkienläheinenmaaseutuYdinmaaseutuHarvaan asuttumaaseutuKoko maayhteensä10,0 32,8 54,2 5,7 32,6 59,5 -4,4 -0,2 5,319,8 28,6 48,7 12,9 30,2 54,1 -6,9 1,6 5,323,4 20,9 52,4 16,0 22,7 57,6 -7,4 1,9 5,17,0 26,5 64,2 4,0 25,1 69,0 -3,0 -1,4 4,8

25Kuva 6. Työpaikat toimialoittain 1995–2005 (indeksi v. 1995=100) (MMM 2006).Kuva 7. Yrityskannan vuotuinen muutosprosentti suhteessa olemassaolevaan yrityskantaan (Tilastokeskus).

26geissa, sillä yksityisten palvelujen sektori onsiellä pienempi (noin 25 prosenttia verrattunakaupunkien 41 prosenttiin). Yksityisetpalvelut työllistävät kuitenkin yhä useampiaja sektori on jo toiseksi merkittävin työllistäjämaaseudulla. Nopeinta kasvu on ollutkiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelujensekä liike-elämän palvelujen alalla. (OECD2008a: 60, 63.)Vaikka julkisten palvelujen työpaikkataseon nettomääräisesti positiivinen kaikillamaaseututyypeillä, julkisella sektorilla onmeneillään sisäinen rakennemuutos, jonkatuloksena tietyt julkisen sektorin työpaikatvähenevät (valtionhallinnon ja valtionyhtiöidentyöpaikat kaikissa maaseututyypeissä,koulutusalan ja kunnallishallinnon työpaikatharvaan asutun maaseudun kunnissa). Samallatyöpaikkojen määrä lisääntyy aloilla,joilla palvelujen kysyntä kasvaa, kuten sosiaali-ja terveyspalvelujen alalla. Näitä työpaikkojaei voi helposti korvata toisillaan,etenkään harvaan asutun maaseudun kunnissa,joissa on toisinaan pulaa ammattilaistyövoimastaaloilla, joilla kysyntä kasvaa.Erityisesti harvaan asutulla maaseudullapalvelualojen ja teollisuuden työpaikkamääriennousu ei ole yltänyt paikkaamaanalkutuotannosta vähentyneitä työpaikkoja.Monilla perinteisilläkin aloilla tuotantomäärätovat pysyneet ennallaan tai jopa kasvaneet,vaikka alan työvoiman määrä ja työpaikatovat vähentyneet. Osassa harvaanasutun maaseudun kunnissa ja kylissä maajametsätaloudella on edelleen merkittävärooli maaseudun työllistäjänä. Yksikkökoonedelleen kasvaessa voi tilan ulkopuolisentyövoiman tarve lisääntyä, jolloin uusia työpaikkojasyntyy myös alkutuotantoon.Useissa ydin- ja harvaan asutun maaseudunkunnissa (58 kpl vuonna 2005) maa- jametsätalouden piirissä työskentelee edelleen20–30 prosenttia alueen työllisistä.Vuonna 2005 ydinmaaseudulla keskimääräinenosuus oli noin 13 prosenttia ja harvaanasutulla maaseudulla 16 prosenttia.Kaupungeissa osuus oli noin 2 prosenttiaja kaupunkien läheisellä maaseudulla 6prosenttia. Maakunnittain tarkasteltunamaa- ja metsätaloudessa työskentelevienosuus työllisistä oli suurin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, (molemmissa kymmenenprosenttia) sekä Etelä-Savossa, Kainuussa,Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla,joissa kaikissa osuus oli 7–9 prosenttia.Koko maassa maa- ja metsätaloudessatyöskentelevien osuus työllisistä olisamana vuonna 3,9 prosenttia.Maaseudun elinkeinorakenteessa teollisuudellaon keskeisempi rooli kuin kaupungeissa.Maaseudulla on jalostussektorin kaikkientoimialojen toimintaa. Teollisuudensuhteellisesti vahvimmat toimialat maaseudullaovat puu- ja huonekaluteollisuus, tekstiili-,vaate- ja nahkateollisuus, kemianteollisuus,elintarviketeollisuus sekä metalli- jakoneteollisuus.Maa- ja metsätalouden työpaikkojen väheneminenon koskettanut naisia ja miehiämelko tasaisesti. Sen sijaan uudet työpaikatovat jakautuneet voimakkaasti sukupuolenmukaan. Teollisuuteen syntyneistä uusistatyöpaikoista 88–131 prosenttia on työllistänytmiehiä, kun taas palvelualojen uusistatyöpaikoista 88–116 prosenttia on suuntautunutnaisille (yli 100 prosentin osuustarkoittaa sitä, että toisen sukupuolentyöpaikkojen lukumäärä on vähentynyt).(OECD 2008a: 74–75).Maaseudun yrityskannan kehitysSuomessa on lähes 260 000 yritystä ja niistä40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Pientenja keskisuurten yritysten osuus yrityskunnastaon 99,8 prosenttia ja niistä alle 10 henkilönyrityksiä on noin 93 prosenttia. Noin6400 yritystä on maahanmuuttajien perustamiaja maahanmuuttajien yritykset työllistävätnoin 20 500 henkilöä. Maaseudunkolmijaon mukaan eriteltynä yritysten lukumääräinenkasvu oli vuodesta 2001 vuoteen2006 nopeinta kaupunkien läheisellä

27Kuva 8. Työntekijämäärän muutosprosentti erikokoisissa yrityksissä vuosina 2000–2005(Tilastokeskus).maaseudulla (18 %) ja ydinmaaseudulla (12%). Harvaan asutun maaseudun yrityskantakasvoi samana ajanjaksona seitsemän prosenttiaja kaupunkien 14 prosenttia. (Kuva7.) Maaseudun yrityskannan kasvua selittääerityisesti uusien yritysten määrän nopea lisääntyminen,joka oli kaupunkien läheisellämaaseudulla 57 prosenttia, ydinmaaseudulla40 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla29 prosenttia. Kaupungeissa aloittaneidenyritysten määrä kasvoi 38 prosenttia.Yritysten työntekijämäärä kasvoi vuodesta2000 vuoteen 2005 nopeimmin kaupunkienläheisellä maaseudulla (3,4 %). Kaupungeissakasvu oli hieman hitaampaa (3,0%). Ydinmaaseudulla yritysten työntekijämääräkasvoi 1,1 prosenttia kun taas harvaanasutulla maaseudulla se väheni kaksiprosenttia. (Kuva 8.) Työntekijämäärän väheneminenmaaseutualueilla selittyy sillä,että kokoluokaltaan yli 50 työntekijää työllistäneetyritykset ovat erityisesti harvaanasutuilla maaseutualueilla vähentäneethenkilöstöään. Yritysten henkilöstö on vähentynytkaikilla maaseututyypeillä.Maaseudun uusiksi työnantajiksi ovat nousseetalle 50 henkilöä työllistävät yritykset.Myös harvaan asutuilla maaseutualueillaon pieniin yrityksiin lisätty henkilöstöä. Enitentyöntekijämäärä on tämän kokoluokanyrityksissä kasvanut kaupunkien läheisellämaaseudulla. Työpaikkojen määrä onpienissä yrityksissä kasvanut nopeamminydinmaaseudulla ja kaupunkien läheisellämaaseudulla kuin kaupungeissa.Harvaan asutun maaseudun muita aluetyyppejäheikommat luvut kertovat siitä,että näillä alueilla uusien työpaikkojen luominenon muuta maata vaikeampaa. Maaseudunyrityskanta on pien- ja mikroyritysvaltaista.Useimmat maaseudun yrityksettyöllistävät alkuvaiheessa enimmäkseenyrittäjää itseään sekä hänen perhettään.Monet keskikokoiset ja suuret yritykset lakkauttavattoimipaikkoja ja vähentävät työpaikkojamaaseutualueilla.

282.2 ToimintaympäristönmuutostekijätPESTE-analyysiToimintaympäristön muutostekijät luokitellaantässä PESTE-analyysin (Policy-Economy-Society-Technology-Ecology) mukaisiinryhmiin eli poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin,teknologisiin ja ekologisiin muutoksiin.Muutostekijät ovat kytköksissä toisiinsa, jaasioilla on monia ilmenemismuotoja, kunniitä tarkastellaan eri näkökulmista. Tässäkuvatut muutokset tuovat esiin mahdollisiakehityskulkuja.Globalisaatiolla ja lokalisaatiolla on moniaeri ulottuvuuksia ja ne käsitellään tässä erilläänPESTE-luokittelusta. Globalisaation jalokalisaation odotetaan muuttuvan seuraavasti:Globalisaatio syvenee: Politiikka, hallinto,rahatalous, markkinat, tuotantoprosessit,kulutustottumukset, arvot, elämäntyylit, tieto,teknologiat ja ympäristöongelmat tulevatmaailmanlaajuisiksi. Lisääntyvä keskinäinenriippuvuus ja kiristynyt kilpailu vaikuttavatvoimakkaasti ihmisten ja yritysten toimintaan.Globaali talousjärjestelmä vaikuttaaSuomen aluerakenteeseen etenkin tuotantolaitostensijoittumispäätösten kautta.Lokalisaatio korostuu: Rinnan globalisaationkanssa korostuu paikallisuuden merkitys.Samalla kun toimintaympäristö on tullutmaailmanlaajuiseksi, identifioidutaan entistävahvemmin paikalliseen ympäristöön jayhteisöön. Tätä myös hyödynnetään erottavanaja kilpailukykyä lisäävänä tekijänä.Siten alueen tai seutukunnan menestyminenvoi tukeutua yhtä aikaa sekä globaaliinettä lokaaliin toimintaan ja verkostoihin. Neovat yhä enemmän rinnakkaisia ilmiöitä jatoimintoja.Poliittiset ja hallinnolliset muutoksetRajattomuus lisääntyy: EU laajenee, jäsenvaltioidenhallinnolliset rajat madaltuvatja kaupankäynti vapautuu. Rajojen madaltuminenlisää muun muassa työvoimanliikkuvuutta, mikä on tärkeää ulkomaistatyövoimaa tarvitseville alueille, kuten Suomelle.Rajattomuuden lisääntyminen näkyymyös julkisen ja yksityisen sulautumisenatoisiinsa samoin kuin tuotteiden ja palveluidenrajojen hämärtymisenä tai tuotteisiinsidottujen palveluiden lisääntymisenä.Top-down-mallista siirrytään bottom-upmalliin:Yhteiskunnissa tapahtuu siirtymäähierarkkisesta ja byrokraattisesta järjestelmästäkohti hajautetumpaa, osallistavampaaja toimijakeskeisempää mallia. Maaseudullatämä näkyy kansalaistoiminnanvahvistumisena ja lisääntyvänä vastuunottona. Paikalliset ihmiset ovat entistä vahvemminmukana alueensa kehittämisessä.Palvelu- ja hallintorakenteet tehostuvat:Maaseudun palveluihin ja hallinnolliseenrakenteeseen vaikuttavat merkittävästimeneillään olevat kunta- ja palvelurakenneuudistushanke,Paras sekä aluehallinnonuudistamishanke, ALKU. Toteutuessaan molemmatvähentävät ja keskittävät palveluyksiköitä.Toisaalta niihin liittyvät palvelujenkehittämistavoitteet antavat mahdollisuudenuusiin ratkaisuihin. Maaseutupolitiikalletilanne on haasteellinen.Taloudelliset muutoksetYhteiskunta palveluvaltaistuu ja palvelutkansainvälistyvät: Useimmat palvelualatkasvavat, liike-elämän palvelut todennäköisestinopeimmin. Valmistavan teollisuudenpalveluliiketoiminta kehittyy, ja tuotekauppamuodostaa monilla aloilla enää noin puoletliiketoiminnan volyymista. Maaseudullepalveluvaltaistuminen tuo uusia elinkeinomahdollisuuksia.Väestön ikääntyminenlisää palveluiden kysyntää ja asettaa uusiavaatimuksia palvelujen laadulle sekä järjes-

29tämiselle. Palvelut myös kansainvälistyvät.Kansainvälistymiskehitystä tukee muun muassaEU:n palveludirektiivi (2006/123/EY),jonka tavoitteena on palvelujen liikkumisenedistäminen EU:n sisämarkkinoilla.Aineettomuus lisääntyy: Aineettomuuskytkeytyy kestävään kehitykseen ja ekotehokkuuteeneli tavaroiden ja palveluidentuottamiseen käyttämällä vähemmän raaka-aineitaja energiaa sekä tuottamalla vähemmänpäästöjä. Yritystoiminnassa onsuuntaus fyysisistä tuotteista elämystuotteisiin.Tuotteisiin haetaan lisäarvoa sisällyttämälläniihin elämyksiä. Myös digitaalistentuotteiden määrä kasvaa. Fyysiset markkinapaikatkorvautuvat vähitellen tulevaisuudenvirtuaalisilla markkina-avaruuksilla,ja materiaaliseen tuotteeseen perustuvattuotantokulut korvautuvat yhä enemmänelämyksien tuottamiseen liittyvillä kuluilla.Aineettomia palveluita on mahdollista tuottaamyös maaseudulta käsin ja maaseudullaon hyödynnettävää potentiaalia elämystentuottajana.Työn muodot muuttuvat: Pätkätyön, osaaikatyön,etätyön, liikkuvan työn, tietotyönja muiden vaihtelevien työn muotojen seurauksenamaaseutu on entistä useammallemahdollinen toimintaympäristö. Syntyyuusia ammatteja ja ammattien yhdistelmiä,mikä laajentaa maaseudun elinkeinomahdollisuuksia.Lähes jokainen joutuu vaihtamaantyötä työuransa aikana.Työperusteinen muuttoliike kasvaa: Maahanmuuttajiatarvitaan monissa teollisuusmaissa,myös Suomen maaseudulla, täydentämäänniukkenevaa kotimaista työvoimaaja vastaamaan tulevaisuuden työvoimapulaan.Globaali työperusteinen muuttoliikeon kasvussa, sillä monikansallisten yritystenohella monet yksityiset yritykset tarvitsevatjatkuvasti liikkuvaa, osaavaa työvoimaa.Sosiaaliset muutoksetMaailman väestömäärä kasvaa ja ikääntyy;osassa kehittyneitä maita väestö vähenee:Maapallon väestön ennustetaankasvavan 9,2 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa,väestönkasvu on hidasta. Joissakin Euroopanmaissa väkiluvun kasvu pysähtyy taiväestö jopa vähenee. Samanaikaisesti läheskaikkialla maailmassa väestö ikääntyy, tosinmuutamissa kehitysmaissa väestö nuorentuu.Tilastokeskuksen julkaiseman väestöennusteen2007–2030 mukaan Suomenväkiluvun kasvu jatkuu melko voimakkaanavuoteen 2030 asti, jos kehitys säilyy nykyisenkaltaisena. Väestö kuitenkin ikääntyy,työikäisten määrä vähentyy ja väestöllinenhuoltosuhde eli lasten ja vanhusten määräsataa työikäistä kohden nousee. Väestöennusteidenmukaan väestö vähenee suurimmassaosassa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntiaja kasvaa eniten Ahvenanmaalla jaEtelä-Suomen maakunnissa.Köyhien ja rikkaiden maiden erot kasvavat,myös Suomi eriarvoistuu: Tulo- ja hyvinvointierotjatkavat kasvuaan sekä teollistuneidenmaiden sisällä että teollistuneidenja kehitysmaiden välillä. Suomessa väestövoi entistä paremmin, mutta hyvinvointierotovat kasvaneet sekä terveyden että tulojensuhteen. Hyvinvoinnin alueellisten erojenkasvu sen sijaan näyttää pysähtyneen 2000-luvulla, vaikka väestön pakkautuminen kasvukeskuksiinjatkuu. Psyykkiset ja sosiaalisetongelmat ovat yleisimpiä suurimmissakaupungeissa. Toimeentulo-ongelmat ovatyleisimpiä harvaan asutulla maaseudulla.Kaupunkien läheisellä maaseudulla aineellinenja subjektiivisesti koettu hyvinvointi onparasta.Turvattomuuden tunne lisääntyy: Terrorismi,tsunamit, hakkerit ja pandemiat puhuttavatmaailmaa. Päällimmäisiä turvattomuuttalisääviä tekijöitä suomalaisessayhteiskunnassa ovat kansainvälinen rikollisuus,yllättävät väkivallan purkaukset, lisään-

30tyvä huumeiden ja päihteiden käyttö sekäihmisten ja alueiden eriarvoistuminen ja siitäjohtuva syrjäytymiskehitys. Kaupungeissaja maaseudulla turvattomuuden tunteenaiheuttajat ovat erilaisia. Tilastojen mukaanturvattomuus on Suomessa merkittävästiyleisempää kaupungeissa kuin maaseudullaja harvaan asutulla maaseudulla ihmistenkokema turvallisuus on parasta. Harvaanasutulla maaseudulla palvelujen heikentyminenkuitenkin lisää turvattomuutta,.Teiden kunto heikkenee ja hätätilanteissaensiapu tai poliisi ovat kaukana.Yhteiskunta mosaiikkimaistuu: Ihmistenelämäntavat ja kulutustottumukset eriytyvät,mistä seurauksena on enemmän yksilöllisiäratkaisuja työelämässä ja vapaaajalla.Valintojen perustaksi, taloudellistenarvojen sijaan ja rinnalle, tulee muita arvoja,kuten luovuus, turvallisuus, rauhallisuus,perhearvot, kulttuuri tai alueiden omaleimaisuus.Kaupungistuminen ja muuttoliike kaupunkienläheiselle maaseudulle jatkuvat:Maailmassa kaupungistumiskehitys jatkuu,vaikka toisaalta elintason kohotessa muuttoliikelisääntyy myös toiseen suuntaan,kaupunkien läheiselle maaseudulle. MonillaEuroopan alueilla näin on jo tapahtunut.Suomessa väestön suhteellinen määrä onjo vuosia lisääntynyt kaupunkien läheisenmaaseudun kunnissa. Ydin- ja harvaanasutunmaaseudun kuntien suhteellisen väestönmääränlasku on samaan aikaan loiventunut.Ihmisten luontosuhde muuttuu ja maaseudustavieraannutaan: Suomessa valtaosallavanhenevasta väestöstä on siteitäperinteiseen maaseutuun ja monet ovatvasta ensimmäisen polven kaupunkilaisia.Jatkossa osa kasvavasta kaupunkilaisväestöstäetääntyy maaseudusta ja vieraantuusen nykyarjesta, luonnosta ja ruokaketjusta,kun taas osalle siteet maaseutuun säilyvätvahvoina. Myös maahanmuuton lisääntyminenmuuttaa keskimääräistä suhdettaluontoon ja maaseutuun. Ulkomaalaistaustaisillasuomalaisilla ei ole samanlaista kulttuuristakytkentää suomalaiseen maaseutuunkuin alkuperäisväestöllä.Teknologiset muutoksetToimintoja siirtyy verkkoon: Aineettomuudenlisääntyminen ja yhteiskunnanpalveluvaltaistuminen näkyvät myös teknologisenamuutoksena. Palveluiden hoitaminentietoverkkojen kautta lisääntyy kaikenaikaa, mikä helpottaa niiden saatavuuttaharvaan asutuilla alueilla. Tämä koskee niinkauppaa, rahoitusta, hallintoa, viranomaistoimintaakuin asiantuntijapalveluita. Verkkomaailmassaon myös erilaisia kansalaistenkeskustelufoorumeja.Teknologia kehittyy monipuolisesti: Informaatioteknologianratkaisut ja sisällötkehittyvät nopeasti ja niiden palvelut linkittyvätkaikkialle. Viestintäyhteyksien kapasiteetintarve kasvaa jatkuvasti. Lääke-, bio- jaelintarviketeknologian aloilla tehdään uusiainnovaatioita. Funktionaaliset elintarvikkeetvaltaavat markkinoita, ja geeniteknologianja -manipulaation sovelluksia tulee lisää.Mikroelektroniikka ja nanoteknologia tuovatuudenlaisia ratkaisuja teollisuuteen,asumiseen, liikkumiseen sekä ihmisten terveydenhoitoonja hyvinvointiin. Poikkitieteellisetja -teknologiset sovellutukset yleistyvät.Teknologinen kehitys mahdollistaaesimerkiksi joidenkin terveydenhoitopalvelujensiirtymisen verkkoon etädiagnostiikkaahyödyntäen. Teknologiaan liittyvämuutos on myös erilaisten teknologioidenja tekniikoiden yhdistäminen.Ekotehokkaiden energiamuotojen teknologiakehittyy: Uusiutuvien energialähteiden,kuten aurinko-, tuuli-, ilma-, maalämpö-ja bioenergian teknologiat kehittyvät,samoin polttokennotekniikka. Paikallistenenergiaratkaisujen merkitys korostuu. Kunliikenteen käyttämät polttoaineet kallistuvat,raakaenergiaa ei kannata kuljettaa pitkiämatkoja, vaan se kannattaa jalostaa seu-

31dullisesti tai paikallisesti. Tulevaisuudessayhä suurempi osuus Suomen käyttämästäenergiasta tuotetaan maaseudulla.Ekologiset muutoksetResurssit niukentuvat ja kestävän kehityksenmerkitys kasvaa: Tuotannon jakulutuksen kasvu on johtanut lukuisiinympäristöongelmiin. Uusiutumattomienluonnonvarojen rajallisuus ja uusiutuvienuusiutumisnopeus heijastuvat luonnonvarojenkäyttöön. Väestön ja kulutuksenkasvun sekä luonnonvarojen rajallisuudenseurauksena henkilöä kohden on käytettävissäyhä vähemmän luonnonvaroja, mikävoi nostaa niiden hintaa. Niukentuminennostaa (eko)tehokkuuden strategiseksi kilpailutekijäksi.Ilmastonmuutos vaikeuttaatilannetta monin paikoin. Muun muassaruuantuotanto kärsii alueellisesti ja maankäyttömuuttuu. Maankäytön muutostenseurauksena luonnon monimuotoisuudenturvaaminen on entistä haasteellisempaa.Ilmastonmuutos etenee: Ilmastonmuutoskorostaa uudella tavalla kysymystä kestävästäluonnonvarojen käytöstä ja käytönhallinnasta. Ilmastonmuutos kiihdyttääluonnon monimuotoisuuden vähenemistä.Luonnon ekosysteemipalvelujen heikkeneminenvähentää mahdollisuuksia ilmastonmuutoksenhillintään ja sopeutumiseen.Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkiaihmisen luonnosta saamia aineettomia jaaineellisia hyötyjä. Ilmastonmuutoksen hillintävaatii energiankäytön tehostamista,energian säästämistä sekä fossiilisten polttoaineidenkorvaamista uusiutuvalla energialla.Ilmastonmuutos muodostaa uhkia maaseudunelinvoimaisuudelle ja maaseudulla asumiselle.Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat maaseudunelinkeinoihin, ja vaikutusten suuntaaon vaikea arvioida. Sateiden, tuulisuudenja erityisesti myrskyjen lisääntyessä infrastruktuurinkuten teiden ja energiaverkkojenvaurioitumisen riski ja kunnossapidonkustannukset kasvavat. Haaste maaseudullaasumiselle on energian, erityisesti liikennepolttoaineiden,hinnan kallistuminen.Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessakäsitellään tarkemmin luvussa 3.1.5.2.3 Maaseudun merkitys jakilpailukykyKilpailukyvystä ei ole olemassa yksiselitteistämääritelmää, vaan se tulkitaan eri tavoinasiayhteydestä riippuen. Kansantaloudellisenailmiönä kilpailukyvyllä tarkoitetaanvaltion edullisuutta tuotannon sijaintipaikkana.Valtioneuvoston aluepoliittisessa tavoitepäätöksessäalueiden kilpailukyvyllätarkoitetaan kaikkia alueen ominaisuuksia,jotka tekevät sen houkuttelevaksi ja kehittyväksiympäristöksi taloudelliselle toimeliaisuudelleja työvoiman sijoittumiselle.Tavoitepäätöksen mukaan kilpailukykyäkasvattavat erityisesti vahva osaamisperusta,hyvät edellytykset yrittäjyydelle javerkostoitumiselle, toimivat innovaatio-,rahoitus- ja tukijärjestelmät sekä työmarkkinoidenja infrastruktuurin toimivuus ja asumis-ja elinympäristön viihtyisyys.Alueellista kilpailukykyä on Suomessa tutkittuerityisesti aluetieteen piirissä. Sotaraudanym. (2001) ja Linnamaan (2004) tutkimustenmukaan kilpailukyvyn kahdeksanelementtiä ovat infrastruktuuri, yritykset,inhimilliset voimavarat, asuin- ja elinympäristönlaatu, instituutiot ja toimiva kehittäjäverkosto,verkostoihin kuuluminen, alueenimago sekä luova jännite.Infrastruktuurilla kilpailukyvyn osatekijänätarkoitetaan yritystoiminnalle olennaistafyysistä toimintaympäristöä (liikenne- jatietoliikenneyhteydet sekä energia- ja vesihuoltoverkostot).Yrityksillä kilpailukyvyntekijänä viitataan alueen yrityskenttään:yritysten kokoon ja toimialarakenteeseen,vientisuuntautuneisuuteen, osaamisintensiivisyyteensekä alihankkijoiden ja muidenyritysyhteistyökumppaneiden läheisyyteen.

32Inhimilliset voimavarat liittyvät puolestaanalueen osaamispääomaan eli alueella asuviinja työskenteleviin ihmisiin sekä muunmuassa koulutusjärjestelmän toimivuuteen.Asuin- ja elinympäristön laatu kilpailukyvynosa-alueena viittaa alueen fyysisen,toiminnallisen, sosiaalisen ja taloudellisenympäristön kokonaisuuteen. Tämä vaikuttaa”osaavan” työvoiman viihtyvyyteen jaelämisen mahdollisuuksiin alueella.Instituutiot ja toimiva kehittäjäverkostoovat olennainen osa alueen kilpailukyvynrakentumista. Tällöin tarkastelun kohteinaovat alueelliset kehittäjäverkostot (kunnat,maakunnan liitot, yliopistot, ammattikorkeakoulut,rahoituslaitokset, TE-keskukset,yrittäjäjärjestöt, kansalaisjärjestöt jne.) janiiden välinen yhteistyö. Alueen kilpailukykyynvaikuttaa myös se, minkälaisiin kansallisiinja kansainvälisiin verkostoihin edellämainitut toimijat ovat kiinnittyneet, ja mitälisäarvoa verkostot tuovat alueille. Kilpailukykyiselläalueella vallitsee luovan jännitteentila, joka mahdollistaa uusien, erilaisten,epävarmojen ja ennen kokemattomientuotteiden ja toimintamallien kehittämisen.Kaikki mainitut tekijät heijastuvat alueenvetovoimaan ja houkuttelevuuteen.Yhdyskunnan kilpailukykyä ei ratkaiseyhteisön koko, vaan se, miten kilpailukyvyntekijät yhdessä toteutuvat ja toimivat.Maaseudulla vahvimpia kilpailukyvyn elementtejäovat monipuolinen elinkeinotoiminta,viihtyisä ja laadukas asuin- ja elinympäristö,arjen sujuvuus sekä hyvin toimivatkehittäjäverkostot.Yhtenä kilpailukyvyn tekijänä voidaan pitääarjen sujuvuutta. Arjen sujuvuuden kannaltakilpailukykyisimpiä yhdyskuntia ovat pienetkeskukset, joissa arki on sujuvaa, ja joissatoteutuu läheisyyden ekonomia. Näissä yhdyskunnissaasunnot, työpaikat ja palvelutovat mahdollisimman joustavasti saavutettavissa.Ruuhkattomuus, lyhyet jonotusajatpalveluja hankittaessa, palvelujen saaminen“yhdeltä luukulta”, monipuoliset harrastusmahdollisuudet,turvallisuuden tunne ja sosiaalistenverkostojen monipuolisuus lisäävätarjen sujuvuutta. Arjen sujuvuuden näkökulmastakeskimääräistä useampia vahvuuksiaon kirkonkylillä ja pienillä kaupungeilla sekäkylillä ja kaupunginosilla, joissa on palveluja.Maaseudun paikallisyhteisöt, jotkasijaitsevat muualla kuin tällä hetkellä kilpailukykyisimpinäpidetyillä alueilla, voivat ollatulevaisuudessa merkittäviä koko Suomenkilpailukyvyn tekijöitä.Suomen ja erityisesti maaseutualueidenvahvuus ja kilpailukyvyn tekijä on edellämainittujen lisäksi tila. Suomi kuuluu pintaalaltaanEuroopan suurimpien ja harvimpaanasuttujen maiden joukkoon. Suomessaon paitsi paljon maaseutua, myös pitkätperinteet haja-asumiselle alueilla, joidenluonnonresurssit sijaitsevat laajalle levittäytyneinä.Historiaan, kulttuuriin ja arkipäivänkäytäntöihin on latautuneena hiljaistatietoa siitä, miten elämäntapa, elinkeinot jayhteisö rakennetaan maaseudulla toteutetuillehajautetuille ratkaisuille.Yhdyskuntarakenteen kannalta tila merkitseeusein pitkiä välimatkoja sekä liikkumiseenkuluvaa suhteellisen suurta ajan jaenergian käyttöä. Toisaalta tila antaa mahdollisuudenolemassa olevien rakenteidenhyödyntämiseen esimerkiksi uudisrakentamisessa.Samalla voidaan hyödyntää lähelläolevia luonnonvaroja esimerkiksi energiantuotannossatai käyttää hajautettujajäte- ja vesihuoltoratkaisuja. Hajautettujenratkaisujen edut pääsevät harvoin esille,sillä keskitettyjen ratkaisujen kehittely onsuhteessa paljon paremmin resursoitu. JottaSuomen tärkeää voimavaraa, tilaa, voidaanhyödyntää aikaisempaa paremmin,lisätään voimavaroja hajautettujen ratkaisujenkehittämiseen niin teknologiassa,yhteiskunnallisissa palveluissa kuin energiantuotannossa.

332.4 Suomi on harvaan asuttu,pienten keskusten maaAlueidenkäytön suunnittelu- ja ohjausjärjestelmäon Euroopan unionissa jäsenvaltioidenkansallinen kysymys. EU:n ohjelmaperusteinenalueiden kehittäminen on kuitenkin vaikuttanutjäsenvaltioiden aluesuunnitteluun.Vuonna 1999 hyväksytyssä ESDP-asiakirjassa(European Spatial Development Perspective)visioitiin Euroopan aluerakenteen tulevaisuutta.Sen käynnistämän prosessin ehkänäkyvimmäksi keskustelufoorumiksi muodostuiESPON-tutkimusohjelma (EuropeanSpatial Planning Observation Network), johonsuomalaisetkin ovat osallistuneet. Eurooppalaisenaluesuunnittelun perimmäisiäpäämääriä ovat monikeskuksinen aluerakenne,uudistuva kaupunki–maaseutu-suhde,kattava infrastruktuuri, saavutettavuussekä kestävä luonnon ja kulttuuriperinnönhyödyntäminen.Suomen ja erityisesti suomalaisen maaseudunhahmottaminen eurooppalaisen aluesuunnittelunlähtökohdista on ongelmallista,sillä Suomen aluerakenne poikkeaauseimpien Euroopan maiden rakenteestaoleellisesti. Monet Euroopan maat ovatSuomeen verrattuna pinta-alaltaan pieniä,tiheään asuttuja ja niissä on suuria kaupunkeja.Suomi taas on pääosin harvaanasuttua ja pienten kaupunkien maaseutua.Eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltunatoiminnot ovat Suomessa hajautuneitaja keskukset pieniä. Ne ovat kaukana toisistaaneivätkä muodosta selkeää hierarkiaa.Toisin kuin Euroopassa, keskusten verkkoei ulotu Suomen kaikkiin osiin, eivätkä keskustenvaikutusalueet peitä kaikkia alueita.Suomessa keskusten myönteinen vaikutusulottuu kaupunkien läheiselle maaseudulle,mutta vaikutusalueen ulkopuolelle jäälähes koko harvaan asuttu maaseutu eli ylipuolet Suomen pinta-alasta ja noin puolimiljoonaa asukasta.Suomessa kaupunkiseutujenkin kehitys onviime vuosina mennyt hajautuneempaansuuntaan: kaupungeista muutetaan läheisillemaaseutualueille muun muassa viihtyisämmänasuinympäristön ja halvempientonttien vuoksi. Suomen ympäristökeskuson luonut yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän(YKR), jolla tuotetaan tietoamuun muassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteidentoteutumisesta. Seurantajärjestelmästätarkemmin luvussa 3.3.5(maaseudun tilastotietojen kehittäminen).Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2000Lissabonin strategian, jonka tavoitteena ontehdä Euroopan unionista maailman dynaamisinja kilpailukykyisin tietoon perustuvatalous. Strategiaa uudistettiin sen välitarkastuksenyhteydessä vuonna 2005, ja Eurooppa-neuvostohyväksyi neljä painopistealaauudistetun strategian kulmakiviksi. Painopistealojaovat panostaminen osaamiseen ja innovointiin,liiketoimintapotentiaalin vapauttaminenerityisesti pienissä ja keskisuurissayrityksissä, investointi ihmisiin ja työmarkkinoidenuudistaminen sekä vähähiilisen jaenergiatehokkaan talouden edistäminen.Suomessa Lissabonin strategiaa toteutetaankansallisella toimenpideohjelmalla2008–2010 (Valtiovarainministeriö2008a), jonka tavoitteina ovat työllisyysasteennostaminen ja kansalaisten hyvinvoinninparantaminen kestävällä tavalla.Tarkastelu Suomen toimenpideohjelmassaon alueneutraalia, mutta rivien välistä onluettavissa lähtökohta kilpailukyvyn syntymisestäkeskusten kautta. Tällainen monikeskuksisuuteenperustuva tulkinta kilpailukyvystäon kapea, sillä tähän asti Suomi onmenestynyt hajautuneesta aluerakenteestahuolimatta. Maaseudun näkökulmasta onhyvä, että Lissabonin strategian ja kilpailukykykeskustelunrinnalle on noussut alueellisenkoheesion tavoite, ja että Lissaboninsopimukseen on taloudellisen ja sosiaalisenkoheesion rinnalle lisätty myös alueellisenkoheesion ulottuvuus.Valtioneuvoston aluepoliittisessa tavoitepäätöksessä2007–2011 todetaan, että

34alueiden elinvoiman kehittämisen edellytyksenäovat vahvojen kaupunkiseutujenlisäksi pienet keskukset ja maaseutualueet.Periaatteena on kehittää monikeskuksista,koko maan kattavaan verkostoon perustuvaaelinvoimaista aluerakennetta, jokamuodostuu kaupunkiseuduista ja niitäympäröivästä maaseudusta. Suomalaisenaluekehittämisen strategian tulee perustuamaaseudun ja eri mittakaavaisten kaupunkienverkostomaiseen vuorovaikutukseen.Aluepoliittisessa tavoitepäätöksessä edellytetään,että harvaan asuttujen, syrjäistenmaaseutualueiden ongelmien hoitamista jakehittämistä varten luodaan aikaisempaavahvempia välineitä ja menettelytapoja.Tavoitepäätöksen mukaan maaseudun tasapainoinenkehittäminen edellyttää huomionkiinnittämistä harvaan asuttuun jaydinmaaseutuun, jotta alueet eivät jää jälkeenkoko maan kehityksestä.Pikkukaupungit (alle 50 000 asukasta) ovatkaupunki- ja maaseutupolitiikkojen yhteinenkehittämisen kohde. Ne elävät tiiviissävuorovaikutuksessa ympäröivän maaseudunkanssa, ja maaseutu puolestaan tarvitseekeskusten tarjoamia palveluja. Useimpienpikkukaupunkien hallinnollinen alueon kokonaisuudessaan tai pääosin ydinkeskustaalukuun ottamatta maaseutupoliittistentoimien, kuten Leader-toiminnan sekäkylä- ja asukastoiminnan piirissä.

353.Strategiset linjaukset jatoimenpiteet linjaustentoteuttamiseksi3.1 Maaseutu toiminta- jaelinympäristönä3.1.1 Harvaan asuttu maaseutuHarvaan asutun maaseudun tarpeet jatoimet nostetaan erityiseksi huomionkohteeksimaaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa.Harvaan asutun maaseudun kehittäminenotetaan omaksi strategiseksilinjauksekseen, mutta myös muiden linjaustenyhteydessä on harvaan asutun maaseudunkannalta tärkeitä toimenpiteitä.Maaseudun kolmijaon mukaan vuonna2006 Suomessa oli 143 harvaan asutunmaaseudun kuntaa, eli noin kolmasosa kaikistakunnista. Leimaa-antava piirre harvaanasutulle maaseudulle on monimuotoisuus.Harvaan asutulla maaseudulla on tilaa elää jatoimia puhtaassa turvallisessa ympäristössä.Sen luonnonvarat, maisema ja maaseudunelämänkulttuuri muodostavat erinomaisenasumisen, yrittämisen ja vapaa-ajan ympäristön.Myös rakennettu kulttuuriperintö japerinnebiotoopit ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä,joita kuitenkin uhkaa hoidon ja käytönpuute. Alueen tiestö palvelee suhteellisenhyvin sekä vakituisiaettä osa-aikaisia asukkaitaja elinkeinojen toimintamahdollisuuksia,mutta uhkaarappeutua resurssienpuutteessa. Myös julkisenliikenteen supistuminenentisestään vaikeuttaa ihmistenliikkumista. Kehittyvättietoliikenneyhteydetlisäävät alueen houkuttelevuuttasekä asuin- että työympäristönä,ja lisääntyvätStrateginen linjaus 1: Elämisenedellytyksiä harvaanasutulla maaseudullaparannetaan.Tasapainoinen aluekehitysja kansalaisten tasa-arvoedellyttävät kehittämistoimienkohdistamista aiempaaenemmän harvaanasutulle maaseudulle.sähköiset palvelut parantavat vähenemässäolevien palveluiden saavutettavuutta. Kattavienja kohtuuhintaisten tietoliikenneyhteyksiensaaminen alueelle vaatii kuitenkinjatkuvaa edunvalvontaa.Harvaan asutulla maaseudulla on vahvasosiaalinen pääoma ja kakkosasumisen kulttuuri,mutta yhteisöllisyys on koetuksellavakituisen väestön ikääntyessä ja vähetessä.Aktiiviset kehittäjäyhteisöt sekä asukkaidenhiljainen tieto ja monialainen osaaminenantavat myönteisen ilmapiirin yritys- ja innovaatiotoiminnalle.Vanheneva väestö ja runsasosa-aika-asuminen tuovat uusia palveluyrittäjyydenmahdollisuuksia. Vähenevättyövoimaresurssit voivat kuitenkin rajoittaaalueen menestymisen mahdollisuuksia japalveluyrittäjyyden kehittymistä.Harvaan asutun maaseudun väestö onikääntynyttä. Elinkeinorakenteen muutoson tyhjentänyt harvaan asuttua maaseutuaasukkaista vuosikymmenten ajan. Nuoretovat muuttaneet parempien työpaikkojenperään maaseudun taajamiin sekä kaupunkeihin.Naiset ovat miehiä herkempiä muuttamaanharvaan asutuilta alueilta, mikä heijastuuväestökehitykseenmyös syntyvyyden vähenemisenä.Globalisaatiokiihdyttää tuotannon keskittymistä.EU:n yhteinen maatalouspolitiikkaon keskittänytmaataloustuotantoasuuriin tuotantoyksiköihinja alueelliseesti Länsi-Suomeen.Tämä on vähentänytharvaan asutun maaseuduntyöpaikkoja ja harventanutpysyvän asutuksen raken-

36netta. Palvelusektori ei ole harvaan asutullamaaseudulla kyennyt korvaamaan maataloudestaja teollisuudesta poistuvia työpaikkojakuten muualla maassa.Harvaan asutun maaseudun vahvuus onluontoon ja elinympäristöön liittyvissä aineettomissaresursseissa ja luonnonvaroissaaineellisena resurssina. Harvaan asuttuamaaseutua ei useinkaan mielletä olennaiseksiosaksi Suomen kilpailukykyä. Tarkoituksenmukaistaon kuitenkin saada kokoSuomen voimavarat palvelemaan ihmistenhyvinvointia. Jotta harvaan asutun maaseudunvoimavaroja voidaan hyödyntää, tarvitaanalueella myös asukkaita.Koska harvaan asuttu alue eroaa olennaisestitiiviimmän asutuksen Suomesta, setarvitsee myös erilaisia ratkaisuja ja päätöksiäkuin muu maa. Samalla tavalla kuin Euroopanunionille perustellaan Suomen erilaisuuttamuihin unionin maihin verrattuna,on harvaan asuttu maaseutu aluetta, jokatarvitsee omista erityispiirteistään lähtevääpolitiikkaa.Jotta harvaan asutulla alueella tulevaisuudessakinvoi asua ja elää, tarvitaan sinnemonipuolisia työmahdollisuuksia ja toimentuloasekä palveluita. Harvaan asutunalueen kehittäminen on monien asioidensumma. Tärkeää on siirtyä itseään ruokkivastanegatiivisesta kierteestä positiiviseenkierteeseen, jossa erilaisten toimenpiteidenyhtäaikaisella toteuttamisella päästään haluttuuntavoitteeseen.Vapaaehtoistoiminnan merkitys korostuuharvaan asutulla maaseudulla. Kansalaistoimijattuottavat yhteistyössä kunnan javaltion viranomaisten kanssa palvelujaparantaen alueen elinolosuhteita omantoimintansa ja asiantuntijuutensa lähtökohdistakäsin. Viranomais- ja vapaaehtoistoimijoidenvälinen kumppanuus perustuu yhteisestimääriteltyyn joustavaan työnjakoonja selkeästi määriteltyihin rooleihin. Viranomaisetovat edelleen vastuussa palvelutuotannonkokonaisuudesta ja asukkaidensaamista palveluista silloinkin, kun osa palveluistatuotetaan yhteistyössä kansalaistoimijoidenkanssa tai vain näiden voimin.Valtion ja kunnan viranomaiset tukevat jaedistävät vapaaehtoistoiminnan edellytyksiälainsäädännöllisesti ja taloudellisestisilloin, kun vapaaehtoistyö liittyy viranomaistenpalvelutuotantoon. On tärkeää,että valtion ja kunnan eri viranomaiset jatoimijat noudattavat yhtenäisiä periaatteitatoimiessaan kansalaistoimijoiden kanssa.Keskeisimmät asiat harvaan asutun maaseudunkehittymiselle ja kehittämiselle ovatseuraavat:- Harvaan asuttujen alueiden erityispiirteettunnistetaan poliittisesti ja ne otetaanhuomioon sekä valtion että kuntiensuunnittelussa ja päätöksenteossa.Kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujensaatavuudessa ymmärretään siten,että asuinalueesta riippumatta palvelutuotantovastaa palvelujen käyttäjientarpeita. Palvelutuotannossa korostuupaikallisuus ja kansalaistoimijoidensuureneva rooli, ei palvelujen kaavamainensamankaltaisuus. Syrjäisiä jaharvaan asuttuja alueita varten kehitetäänniiden olosuhteita, tarpeita javahvuuksia vastaavia julkisia, vapaaehtoisiaja yksityisiä palveluja sekä osaamista.Palvelut turvataan tarvittaessaerityislainsäädännön avulla.- Infrastruktuurin, kuten vesihuollon, tietoliikenteen,sähköyhteyksien ja tiestönsekä liikkumismahdollisuuksien muodot,jotka vastaavat harvan asutuksen,pienten keskusten ja suurten etäisyyksienhaasteisiin. Ihmisillä ja yrityksillätulee olla asuin- ja sijaintipaikasta riippumattamahdollisuus saada kohtuulliseenhintaan julkisin varoin rakennetutnopeat tietoliikenneyhteydet. Ihmistenja tavaraliikenteen kulkemiseen tarvitaankunnossa oleva tiestö. Ihmistenliikkumiseen tarvitaan uusia yhteiskunnantukemia toimintamalleja kompensoimaanvähenevää julkista liikennettä.

37- Kytkeytyminen kehittämisen, oppimisenja innovaatioiden verkostoihin.Monien sektoripoliittisten ratkaisujenvuoksi harvaan asuttujen alueidenasukkaat ovat jäämässä syrjään yhävälttämättömämpien osaamisen jakehittämisen verkostojen toiminnasta.Samalla niiden oma kyky siirtää jasoveltaa muualla tehtyjä innovaatioitaomiin olosuhteisiinsa, eli paikallisenasiantuntemuksen ja yhteisöllisen oppimisenvoimavarat, uhkaavat heikentyä.Jotta tämä voidaan ehkäistä, onolennaisesti lisättävä paikallista osaamistavahvistavia yhteistyömuotojasekä paikallisia yhteyksiä asiantuntemuksenja tiedon verkostoihin.- Harvaan asuttujen alueiden elinkeinojenkehittämisen ja monipuolistamisentulee perustua käytössä oleviin paikallisiinkehittämisstrategioihin, joillamääritellään alueen toimintojen erikoistuminenja kytkennät laajempiinkehittämisen, kulutuksen ja tuotannonverkostoihin. Yhtenä tavoitteena onmaa- ja metsätalouden toimintaedellytystenturvaaminen harvaan asutullamaaseudulla maaseutu- ja maatalouspolitiikanyhteistyöllä. Myös harvaanasutuilla alueilla on mahdollisuus tehdäkilpailukyky- ja innovaatiopolitiikkaa.Yritysten sijainnista aiheutuviahaittoja on kompensoitava yritys- jasyrjäseututuilla.Toimenpiteet1 Valtiovarainministeriö laatii harvaanasuttujen alueiden kehittämiseksi veropoliittistenkeinojen käyttöä koskevanmietinnön. (VM)2 Kuntien ja valtionhallinnon palvelujensaavutettavuutta kehitetään perustamallamonipuolisella palveluvalikoimallaainakin 300 yhteispalvelutoimistoa riittäväntiheästi ja tasaisesti koko maahanottaen huomioon harvaan asutun maaseudunpitkät etäisyydet. Huolehditaansiitä, että yhteispalvelutoimistoissa onriittävän nopeat tietoliikenneyhteydetmuun muassa videoneuvotteluja varten.(ko. ministeriöt, kunnat, Kela)3 Harvaan asutuilla alueilla otetaan opetustoimenvaltionosuusperusteissavuonna 2010 uudistuvassa järjestelmässähuomioon peruskoulun alimpienluokkien oppilaiden vähäisyys japoikkeuksellisen pitkät koulumatkat janäillä perusteilla korotetaan kyseistenkuntien valtionosuutta. (VM, OPM)4 Huolehditaan siitä, että viranomaistenturvallisuuspalvelujen ohella on käytettävissänopeita vapaaehtoisorganisaatioidenpalveluja muun muassa onnettomuuksienyhteydessä. Vapaaehtoisiaturvallisuuspalveluja kehitetään viranomaistenja vapaaehtoisorganisaatioidenyhteistyönä, ottaen huomioon eriväestöryhmien tarpeet. Huolehditaanvapaaehtoisten toimijoiden riittävästäosaamisesta, yhteydenpitojärjestelmistäja muista valmiuksista. (SM, Terveydenja hyvinvoinnin laitos, kansalaisjärjestöt,kunnat, palo- ja pelastusviranomaiset,aluehallinto)5 Kunnat liittävät harvaan asuttujen alueidenturvallisuusohjelman osaksi kunnanturvallisuussuunnittelua. Turvallisuusohjelmassaotetaan huomioon naisten jamiesten erityistarpeet (kuten sukupuolittunutväkivalta). Turvallisuusohjelmasuunnitellaan yhdessä vapaaehtoisjärjestöjenkanssa. (SM, STM, Terveyden jahyvinvoinnin laitos, aluehallinto, kunnat,Suomen Kuntaliitto, järjestöt)

386 Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksenTekesin kehittämisohjelmiasuunnataan niin, että rahoitusinstrumentitovat nykyistä paremminhyödynnettävissä myös harvaan asutullamaaseudulla. (Tekes, TEM)7 Työ- ja elinkeinoministeriö kaksinkertaistaaalueellisen kuljetustuen 10 miljoonaaneuroon vuodessa. (TEM)8 Tiepiirit/Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset(ELY:t) arvioivat harvaanasutun maaseudun tieverkostonkunnon ja kehittämistarpeet ja laativatalueelleen harvaan asutun maaseuduntieohjelman yhteistyössä alan toimijoidenja kehittäjien kanssa. (tiepiirit/ELY:t,maakunnan liitot, metsäyhtiöt, kunnat,metsäkeskukset, kyläyhdistykset)9 Lapin ja Itä-Suomen vaikeimmilla alueillaotetaan osaavan henkilöstönsaatavuuden turvaamiseksi ja pitkistäetäisyyksistä aiheutuvien kustannustenosittaiseksi kompensoimiseksi verotuksessakäyttöön niin sanottu syrjäisyysvähennys.(TEM, VM)10 Kansallista investointitukea (yrityksenkehittämisavustus investointeihin) lisätään30 miljoonaa euroa vuodessa.Lisätuki kohdistetaan harvaan asutullamaaseudulla toimivien yritysten investointeihin.(TEM)11 Paikallisten toimintaryhmien työtävahvistetaan jo ohjelmakauden 2007–2013 aikana harvaan asutulla maaseudullalisäämällä niiden käytössä oleviajulkisia varoja neljä miljoonaa euroajoka vuosi (yhteensä 16 miljoonaa euroavuosina 2010–2013). (MMM, TEM,YTR/Toimintaryhmätyöryhmä, kunnat,toimintaryhmät)12 Kannustetaan nuoria yrittäjyyteen järjestöjen(etenkin 4H) ja koulujen yhteistyölläsekä levittämällä Into-talo-tyyppistä toimintaa harvaan asutullemaaseudulle. (TE-keskukset/ELY:t, maakunnat,kunnat, 4H)

393.1.2 Maaseutu asuinympäristönäAsuinmaaseudun edellytystensäilyttäminenMaaseutu houkuttelee asuinympäristönämuun muassa väljyydellään, rauhallisuudellaanja luonnonläheisyydellään. Houkuttelevuuttalisäävät alueiden oma identiteettija yhteisöllisyys, joiden rakentumisesta jakehittymisestä huolehtiminen on paikallisyhdistystenerityinen tehtävä.Maaseutuelinympäristön viihtyisyyteenja houkuttelevuuteen vaikuttavat monetmuutostekijät. Kaupunkien läheisellä maaseudullarakentaminen on vilkasta ja liikenneverkoston,kaupan suuryksiköiden jateollisuuslaitosten harkitsemattomalla sijoittamisellavoidaan heikentää alueiden asuttavuuttaja kulttuurisia arvoja sekä tuhotavanhaa rakennuskantaa. Metsien näkyvätavohakkuut ja maastonmuokkaus, käytöstäpoistuneiden peltojen vesakoituminensekä vesistöjen rehevöityminen heikentävätmaaseudun vetovoimaa virkistysympäristönä.Maisema- ja virkistysarvokaupan yleistyminentuo uusia mahdollisuuksia elinympäristönviihtyisyyden ylläpitämiseen.Paikallistasolla asuinympäristön viihtyisyyttä,maiseman hoitoa sekä kylien elinvoimaisuuttaedistetään asukaslähtöisellä kyläsuunnittelulla.Sen asemaa tulee vahvistaakuntien suunnittelussa. Maaseudun maankäytönsuunnittelussa tulee ottaa huomiooneri toimijoiden tarpeet sekä maaseutualueidenerilaisuus ja erilainen rakentamisenohjauksen tarve,riittävä rakennuspaikkojentarjonta, asumispreferenssit,maaseudun vetovoimatekijöidenvaaliminen ja ympäristöhaittojenehkäiseminen.Kehittämällä palveluja jalisäämällä työmahdollisuuksiasekä kysyntää vastaavaatonttitarjontaa voidaan kasvattaamaaseudun suosiotaStrateginen linjaus 2:Maaseutua kehitetäänmonimuotoisena asuinmaaseutuna,jossa arkion sujuvaa.Maaseudulla vahvistetaanpysyvän ja vapaaajanasumisenedellytyksiäsekä eri kieliryhmientoimintamahdollisuuksia.uudisasutuksen kohteena myös kauempanakeskuksista. Maallemuuton esteenä saattaapaikoin olla rakennusluvan saanti, jos kuntahaluaa rajoittaa asuinrakentamista keskustenulkopuolella. Erityisesti näin saattaa tapahtuakaupunkien läheisellä maaseudulla,jossa paine uudisrakentamiselle on suurin.Nuorten kiinnittymistä kotiseudulle edistääkokemus siitä, että he voivat vaikuttaaasuinympäristöään koskeviin asioihin. Lapsuudenkokemukset maaseutuympäristöstävaikuttavat myöhemmin asumisen ja lastenkasvuympäristön valintoihin. Kouluissa japäiväkodeissa lapset tulisi tutustuttaa kotiseutuunsaja paikallisiin perinteisiin, jottahe oppivat arvostamaan ja tuntemaanomaa taustaansa. Koulutoimen ja paikallistenyhdistysten tehtävänä on järjestää lapsilleja nuorille mielekästä tekemistä myöskeskusten ulkopuolella, jotta harrastaminenei olisi kiinni autokyydin saamisesta kuntakeskukseen.Kaupungin läheinen maaseutukehittämiskohteenaAsumisen edellytykset ja haasteet ovat erimaaseututyyppien alueilla erilaiset. Halutuintaasuinaluetta on kaupunkien läheinenmaaseutu, joka on Suomen hyvinvoivintaaluetta. Syinä kaupunkien läheisen maaseudunsuosioon ovat keskuksia alemmatrakennuspaikkojen ja asuntojen hinnat,luonnonläheisyys ja erityisesti lapsiperheidenarvostama asuinympäristö.Muuttoliike muuttaa maaseutuavoimakkaasti. Muuttovoittoisetmaaseutualueetpainivat toisenlaistenongelmien kanssa kuinharvaan asuttu maaseutu.Uhkina ovat muun muassamaaseutumaisen maisemanja väljyyden häviäminen,kotiutumisen haasteet, alueidenkehittyminen nukkumalähiöiksi,eläintenpidon

40rajoittaminen sekä lähipalveluiden jääminenpuutteellisiksi. Runsaan uuden asutuksenmyötä alueiden sosiaalinen rakennemuuttuu. Ikärakenne nuorentuu, mikä näkyymuuttovoittokunnissa päivähoito- jakoulupalveluiden jatkuvana riittämättömyytenä.Luokkakoot suurenevat, eikä kuntiennuoriso-, vapaa-aika- ja kulttuuritoimella oleuseinkaan tarpeeksi resursseja vastata nopeastilisääntyneen nuorison tarpeisiin.Keskittymiskehitykselle on tyypillistä, ettäväkiluku ei juuri kasva keskuskaupungeissa,vaan niiden naapurikunnissa. Puhutaan”reikäleipäilmiöstä”. Näkökulmasta riippuenilmiötä voidaan tarkastella kaupungistumisenyhtenä muotona, vastakaupungistumisenatai maaseutumaistumisena.Kasvukeskuksia ympäröivät maaseutualueetvastaavat huonosti perinteistä käsitystämaaseudusta, mutta ne eivät vastaa myöskäänkäsitystä kaupungista maisemaltaan,yhdyskuntarakenteeltaan tai muulta toiminnalliseltaympäristöltään.Kaupunkien läheisellä maaseudulla uudisasutuspitäisi integroida olemassa olevaanrakennettuun ympäristöön nykyistä paremmin,jotta elinympäristön maaseutumaisuusvoidaan säilyttää. Rakennuspaikkoja valittaessatulee ottaa huomioon maisema ja ympäristöarvot,yhteisöllisyyden edistäminensekä alueen elinkeinotoiminta. Kaavoituksessatulee lisätä alueella asuvien kuulemistaja uusille alueille muuttavien osallistumisjavaikuttamismahdollisuuksia.Uusien ja vanhojen asukkaiden kohtaaminenei tapahdu aina ongelmitta. Kunnankaavoittaessa uusia asuinalueita voivat alueenasukkaat puolustaa kiivaastikin tärkeiksija arvokkaiksi kokemiensa ympäristöjen jamaisemien säilyttämistä. Uusien ja vanhojenasukkaiden mielikuvat alueen olemuksestaja sen kehittämistarpeista saattavatpoiketa toisistaan. Jos muualta muuttaneenelämän kiintopisteet, kuten työ, palvelut,harrastukset ja ystävät, säilyvät edelleenlähtöpaikkakunnalla, voi maaseudun asuinpaikkajäädä pelkäksi nukkumalähiöksi.Kaupunkimaiseen elämäntyyliin kuuluu selkeämminomassa perhepiirissä toimiminenkuin maaseutumainen yhteisöllisyys – erotovat tosin hälvenemässä puolin ja toisin.Yhteisöllisyyden lisääminen on erityisentärkeää kaupunkien läheisellä, melko urbaanillaalueella.Kaupungin läheisellä maaseudulla on tärkeääkäynnistää toimia uusien asukkaidensitouttamiseksi uuteen ympäristöön. Sitouttamistavoidaan auttaa lisäämällä uusienasuinalueiden yhteisöllisyyttä jo kaavoitusvaiheessaesimerkiksi kunnostamalla tai rakentamallayhteisiä tiloja. Kuntien kannattaaottaa uudet asukkaat vastaan yhdessäpaikallisten yhdistysten kanssa. Uudet asukkaatvoivat liittyä olemassa oleviin kylä- jamuihin yhteisöihin yhteisten päämäärienja hankkeiden kautta. Omakotialueillakinon, ja uusille alueille syntyy, omaehtoista jaomaperäistä kyläläisyyttä. Uusien jäsentenmukana yhdistyksiin voidaan saada uuttaintoa ja uusia näkökulmia.Maaseudun asumismuotojenmonipuolistaminenMaaseudulla asunnot ovat valtaosin yksityisomistuksessaolevia pientaloja. Kunnallistaasuntotuotantoa on suhteellisen vähän,eikä se aina kunnoltaan tai sijainniltaan houkutteleuusia asukkaita. Maaseudun asuntotarjontaatulisi lisätä erilaisilla asumismuodoillaja vaihtoehdoilla. Vuokra-asuntojenlisäämiseksi ei aina tarvita uudisrakentamista,vaan asuntoja voidaan rakentaa esimerkiksikäytöstä poistettuihin kouluihin. Vuokra-asukkaitakylillä voisivat olla muun muassakylän vanhukset, joille omakotitalon hoitoon vaivalloista, sekä aikuistuvat nuoret.Ekokylä- ja yhteisöasuminen rikastuttavatmaaseutukulttuuria ja ne voivat parhaimmillaantoimia hyvinä esimerkkeinä kestävästäkehityksestä sekä kyläläisyyden jayhteisöllisyyden uusista ilmentymistä. Vaihtoehtoisetratkaisut vaativat joustavuutta

41Taulukko 6. Vapaa-ajan asunnot ja vapaa-ajan asukkaat Suomessa (Tilastokeskus).Vapaa-ajanasuntojaOmistajien asuntokuntiinkuuluvia 1)Mökkien säännöllisiäkäyttäjiä 2)1980 1990 2007 2004 2007251 744 367 686 478 306 803 851 1 913 2241) Ei sisällä perikuntien osakkaita2) Laskelma perustuu Saaristoasiain neuvottelukunnan tutkimukseen (1998), jonka mukaanmökkien säännöllisiä käyttäjiä on 4 henkilöä / vapaa-ajan asunto.ja ennakkoluulottomuutta kaavoitukselta,rakennusvalvonnalta ja kunnilta sekä ympäristönasukkailta.Vapaa-ajanasuminen ja kakkosasuminenovat merkittäviä asumisen muotoja maaseudulla.Vapaa-ajan asuntojen ja niidenkäyttäjien määrä lisääntyy edelleen. Vuonna2004 säännöllisiä mökkien käyttäjiä oliSuomessa noin 1,9 miljoonaa (Taulukko 6).Vapaa-ajanasuntojen käyttö on muuttumassaympärivuotiseksi. Kakkosasuminen onyksi keskeisistä maaseudun vahvuuksistaja voimavaroista varsinkin ydinmaaseudullaja harvaan asutulla maaseudulla, missävaltaosa maamme nykyisistä yli 490 000vapaa-ajanasunnosta sijaitsee. Vapaa-ajanasukkaatvahvistavat maaseudun sosiaalistapääomaa, mikä on voimavara, jota kannattaahyödyntää. Vapaa-ajanasukkaiden vuorovaikutteistaosallistumista paikallisyhteisöntoimintaan voidaan edistää esimerkiksikyläyhdistysten sekä mökkiläistoimikuntien,-neuvostojen ja -foorumien kautta.Mökkeily ja kakkosasuminen parantavatsekä monien ihmisten elämänlaatua ettämökkikuntien elinvoimaisuutta. Yhä useammallasuomalaisella alkaa olla käytännössäuseita koti- ja asuinkuntia. Vapaa-ajanasukkaattarvitsevat kunnallisia palveluja,kuten kulttuuri-, vapaa-ajan- sekä sosiaalijaterveystoimen palveluita. Kansalaisillaon tarve saada palveluita joustavasti siinäkunnassa, missä vapaa-ajanasunto sijaitsee.Äkillisten ja kiireellisten terveystoimen palveluidenlisäksi vapaa-ajanasukkaiden tuleesaada käyttää myös ei-kiireellisiksi nähtyjäsosiaali- ja terveyspalveluja siten, että palveluistaaiheutuvat kustannukset laskutetaanvapaa-ajan asukkaan kotikunnasta. Muidenpalveluiden, kuten kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluiden, kustannusten kompensoimiseksietsitään keinoja. On syytä selvittää verotulojenkohdentamista kahteen kuntaan.Veronmaksua vastaan kakkosasukkaallaolisi oikeus käyttää muun muassa terveyskeskuspalveluitakunnan asukkaan tavoin.Lisäksi tulee selvittää mahdollisuutta jättäämökkiläisten maksamat kiinteistöverot huomiottavaltionosuusjärjestelmään kuuluvassakuntien verotulojen tasauksessa.Maaseutuasumisen ekologisenkestävyyden lisääminenAsuinmaaseudun ekologisesti kestävä kehittäminenedellyttää, että samalla, kun tavoitteenaon maaseudun pysyminen asuttunaja jokaisen mahdollisuus tarpeitaan jatoiveitaan vastaavaan asumiseen, tavoitteenaon myös uusiutumattomien luonnonvarojensäästö. Tämä koskee esimerkiksilämmitystä ja liikennettä. Päästöjä voidaanvähentää kaikilla ympäristöä vähemmänkuormittavilla tuotantoja kulutustottumuksilla.Ilmastonmuutoksen torjunta asettaasuuria haasteita, joihin maaseutupolitiikkaosaltaan vastaa.

42Maaseutuasumisen ympäristökuormitustaon mahdollista vähentää ottamalla paikallisiauusiutuvaa energiaa hyödyntäviä ratkaisujatehokkaasti käyttöön. Näitä ovat muunmuassa puu eri muodoissaan, aurinko, tuuli,ilma- ja maalämpö sekä biopolttoaineet,kuten rypsidiesel. Samalla lisätään energiaomavaraisuutta,työtilaisuuksia maaseudullaja turvallisuutta kriisitilanteissa.Asuntorakentamisen laadulla on suurivaikutus energiankulutukseen. Uudis- jakorjausrakentajien valintoja tulee ohjatakestävien ja vähäpäästöisten ratkaisujensuuntaan tehokkaalla tiedottamisella, esimerkkikohteidenavulla ja taloudellisin tuin.Rakentamisessa tulee ottaa yleisesti käyttöönnykyistä energiatehokkaammat rakenteetja terveelliset materiaalit sekä kotimaisetlämmönlähteet. Maaseudulla tähänon hyvät edellytykset. Kestävän kehityksenmukaista on myös vanhojen rakennustenkunnossapito ja uudiskäyttö.Pitkien välimatkojen maaseudulla auto ontulevaisuudessakin välttämätön kulkuväline.Moni asukas pendelöi päivittäin asuinpaikanja työpaikkakunnan väliä. Samallakun kehitetään ”puhtaampia” autoja ja polttoaineita,on syytä myös vähentää omanauton käytön tarvetta. Tähän voidaan vaikuttaamuun muassa kuntien strategisellasuunnittelulla ja maaseuturakentamisenohjaamisella ensisijaisesti kylärakenteidensisään tai jatkoksi – unohtamatta kuitenkaanasukkaiden toiveita väljistä tonteista.Paikallisjoukkoliikenteen kehittäminen onyksi keino vähentää ilmastorasitetta. Kutsuohjatunjoukkoliikenteen palveluja tuleelaajentaa haja-asutusalueilla. Kimppakyytejävoidaan organisoida. Lyhyiden matkojenautoilua voidaan vähentää kohentamallakevyenliikenteen turvallisuutta. Pyöräily- jakävelyreittejä parantamalla vähennetääntarvetta kuljettaa autolla lapsia kouluun javanhuksia lähipalveluihin.Työmatkaliikennettä voidaan vähentää merkittävästi,jos paikasta riippumaton työ tehdäänpääasiassa kotona tai lähellä asuntoa.Etätyön tekemiseen tulee kannustaa verotuksella,työpaikkakohtaisilla pelisäännöillä,tiedotuksella ja tukemalla riittävän nopeidentietoliikenneyhteyksien rakentamistakoko Suomeen. Jokaisessa kunnassa tuleeolla edullinen videokonferenssimahdollisuusjoko yksityisen yrityksen tai kunnantarjoamana. Tietoliikenneyhteydet mahdollistavatmyös etäopiskelun ja aktiivisenosallistumisen monenlaiseen yhteiskunnantoimintaan.Mökkielämän mukavuusvaatimusten lisääntyminenja ilmastonmuutoksen tuomathaasteet aiheuttavat ristiriitaa, jokaedellyttää vapaa-ajan asumisen ja kakkosasumisenmuotojen kehittämistä. Vapaaajanasuntojenkoon ja varustetason kasvunmyötä niiden ekotehokkuuteen on kiinnitettäväenemmän huomiota. Myös vanhanmökkikannan energiatehokkuuden ja jätevesijärjestelmienparantaminen on tärkeää.Lomakyliin rakennettavalla jätehuollollaja jätevesien käsittelyjärjestelmillä, kutenviemäröinnillä, vähennetään vesistöjen jamuun ympäristön kuormitusta.Vesi- ja jätehuoltoToimiva vesihuolto on maaseudun kehittämisenvälttämätön perusedellytys. Maaseudullatarvitaan nykyaikaiset vaatimuksettäyttäviä vesihuoltopalveluja. Verkostojenlaajentaminen haja-asutusalueille on asumisenlaatua ja elinkeinotoiminnan kilpailukykyäparantava tekijä. Haja-asutusalueidensaattamista verkostojen piiriin voidaan nopeuttaavesiosuuskuntien avulla.Haja- ja loma-asutus on vesiemme toiseksisuurin kuormittaja. Viemäriverkostojenulkopuolinen asukas kuormittaa vesiä jätevesilläänsaman verran kuin 6–7 viemäriverkonpiirissä asuvaa. Vesistöjen rehevöitymistäpyritään hidastamaan muun muassajätevesien aikaisempaa tehokkaammallapuhdistamisella. 1.1.2004 voimaan tulleessavaltioneuvoston asetuksessa määrätään

43haja-asutusalueiden kiinteistöjen talousjätevesienkäsittelystä. Haja-asutusalueidenkiinteistöjen jätevesijärjestelmät tulee saattaavaatimusten mukaiseksi 1.1.2014 mennessä.Kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmättuottavat aina myös lietettä,jonka käsittely jätteenä tulee järjestää asianmukaisesti.Jätevesijärjestelmien uusimisen asiantuntijoiksion koulutettu suunnittelijoita, jotkaosaavat neuvoa parhaan mahdollisen ratkaisunvalinnassa. Kylä- ja kiinteistökohtaistensekä taloryhmien jätevesijärjestelmienkäytännön suunnittelusta, rakentamisesta,käytöstä ja huollosta vastaaviin töihin valmistavakoulutus tulee ottaa entistä tiiviimminosaksi ammatillista koulutusta esimerkiksiympäristö- ja luontoalan tutkinnoissasiten, että osioita voi suorittaa myös näyttötutkintoina.Jätevesijärjestelmien ylläpitoonja huoltoon tarvitaan palveluja, joita tulisikehittää kysyntää vastaaviksi. Palvelujentuottaminen tarjoaa uusia yrittäjyysmahdollisuuksiamaaseudulla. Rakennustöidenaiheuttamiin kustannuksiin voidaan käyttääkotitalousvähennystä. Sen käyttö tulisi laajentaakattamaan myös suunnittelu, ylläpitoja huolto.Yhdyskuntajätteen ja siihen rinnastettavanjätteen keräys kiinteistöltä ja keskitetynkäsittelyn järjestäminen on palvelutoimintaa,jonka järjestäminen kuuluu kunnille.Kunnan vastuulle kuuluu myös asuinkiinteistöissäsyntyvän sakokaivolietteen käsittelynjärjestäminen. Yritykset, mukaanlukien maatilat, ovat itse vastuussa tuottamiensayritystoiminnan jätteiden asialliseenkäsittelyyn toimittamisesta. Valtioneuvostonpäätöksessä valtakunnallisesta jätesuunnitelmastavuoteen 2016 (Ympäristöministeriö2008a) tavoitteena on muun muassa se,että kaikki maaseudun elinkeinotoiminnassasyntyvä lanta hyödynnetään, ja ettävuonna 2016 haja-asutusalueiden lietteistä90 prosenttia ohjautuu käsittelyyn jätevedenpuhdistuslaitoksille ja 10 prosenttiamaatilojen biokaasulaitoksiin. Biokaasun laitosmaistatalteenottoa, tuotantoa ja käyttöäedistetään. Kunnat järjestävät haja-asutuslietteidenkäsittelyn ja hyödyntämisen jätevedenpuhdistamoissa,biokaasulaitoksissatai kompostointilaitoksissa.Sekä perinteiset maatilat että esimerkiksimatkailu- ja hoivapalveluyritykset tai elintarvikkeidenjalostusyritykset tuottavatmääränsä ja/tai laatunsa perusteella myössellaisia jätteitä, joita ei voi rinnastaa yhdyskuntajätteeseen.Lisäksi syntyy ongelmajätteitäja hygieniamääräysten vuoksierikoiskäsittelyä vaativia jätteitä, joiden jätehuollonjärjestäminen ei myöskään kuulukunnan vastuulle. Yrityksille ongelmaksisaattaa tulla sopivien palveluntarjoajienpuuttuminen lähialueelta.Maaseudulla jätteiden kierrätystä hankaloittavatpitkät etäisyydet keräyspisteistä. Vaikkajätteiden aluekeräysjärjestelmät ovatkehittyneet, maaseudulla on vielä useitakatvealueita. Erityisesti harvaan asutullamaaseudulla ja matkailukeskusten läheisyydessäkunnallisia, alueellisia ja paikallisiaekopisteitä tulee lisätä. Myös tuottajavastuuseenperustuvien keräysjärjestelmienkeräyspisteitä tarvitaan lisää maaseudulle.Ongelmajätteiden hyödyntämisen lisäämiseksivarmistetaan, että keräyspaikkoja onriittävästi ja kohtuullisesti saavutettavissakoko maassa.Kieliryhmien maaseutuRuotsinkielisetRuotsinkielinen asutus Suomessa on pääosinsijoittunut rannikoille ja saaristoon,sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Ruotsin-ja kaksikieliset alueet muodostavat yhteenliittyviä rannikkoalueita, joissa asukkaitayhdistää kieleen ja kulttuuriin perustuvayhteenkuuluvuuden tunne. Elinkeinollisestimainittuja alueita luonnehtii erikoismaataloudensuuri osuus: yli puolet Suomenkasvihuonetuotannosta ja turkistarhoistasijoittuu niille.

44Suomen sisäinen muuttoliike etelään jalounaaseen on muuttanut kielirakenteitaerityisesti Uudellamaalla ja Turunmaalla.Yhtä tärkeä merkitys on ollut rannikko- jasaaristoalueiden houkuttelevuudella vapaa-ajanviettopaikkoina.Saaristomiljöö,kulttuurimaisemat, rauhallinen luonto japikkukaupunkiympäristöt houkuttelevatkasvavaa kaupunkiväestöä. Samalla, kunväestökehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksialiiketoimintaan, pirstaloituminen uhkaarannikon luontoja kulttuuriympäristöjä jakestävää kehitystä niin kulttuurisessa, taloudellisessakuin ekologisessakin merkityksessä.Myös 1960- ja 1970-lukujen laajatpoismuutot ruotsinkielisiltä rannikkoalueiltaovat vaikuttaneet voimakkaasti etenkin Etelä-Pohjanmaanväestön ikärakenteeseen.Ruotsinkielinen maaseudun väestö on kaupunkienväestöä harvemmin kaksikielistä.Tästä johtuen ruotsinkieliset rakenteetja palvelut ovat suhteellisesti tärkeämpiämaaseudulla. Kaksikielisellä maaseudullapuolestaan harvaa asutusta syventää edelleenasutuksen jakautuminen suomen- jaruotsinkielisiin. Tämän vuoksi on tärkeäälöytää soveltuvia erityisratkaisuja palvelujenjärjestämiseen kummankin kieliryhmäntarpeisiin.Yhteiskuntarakenteiden kehittyminen eiole kielellisesti eikä kulttuurisesti neutraalia.Kielellisten ja kulttuuristen näkökohtienhuomioon ottamiseksi tarvitaan aluerajatylittävää kokonaisnäkemystä ja koordinointia,jolloin voidaan saavuttaa synergiaetuja.Nykyisen, ruotsinkielisiä rannikkoalueitahajauttavan kehityksen vastapainoksi onkyettävä luomaan uudenlaisia rakenteitaruotsin- ja kaksikielisen maaseudun yhteenkuuluvuudenja yhteistyön vahvistamiseksi.Yhteistyön tulee rakentua kaupunki- jamaaseutualueiden keskinäisen vuorovaikutuksenpohjalle.Ruotsinkielisiä koskevien asioiden valmistelunparantamiseksi on perusteltuamuodostaa ruotsinkielinen yhteistyöalue,ALKU-hankkeen yhteistyöaluemallin mukaisesti.Kielellisten asioiden lisäksi on muitakinerityisesti suomenruotsalaisia koskeviakysymyksiä, kuten saaristoon ja yhteyksiinliittyvät asiat, jotka on syytä käsitellä yhteistyöalueilla.Kaksikielisten TE-keskustenruotsinkielisiä asioita koskeva käytännönyhteistyö on toimivaa. On perusteltua, ettätällainen yhteistyö säilyy ja sitä kehitetään,kun valtion aluehallintoa uudistetaan.Kaksikieliset toimintaryhmät ja kylätoimijatvoisivat muodostaa yhteistyöalueenmaakuntaliittojen tapaan. Ruotsinkielisetkansalaisjärjestöt ovat Suomessa järjestäytyneetSvenska studieförbundetin alle.Maaseudusta kiinnostuneet Svenska studiecentralinSSC:n organisaatiot voisivatperustaa yhteistyöverkoston valmistelemaanmaaseudun kehittämistyötä. Tähänyhteistyöfoorumiin kuuluisivat kaksikielisetmaakunnat, valtion alueviranomaiset, toimintaryhmätja kylätoimijat.SaamenkielisetSaamelaisasutus on keskittynyt Pohjois-Lappiinja sen perusteella on myös määriteltyvirallinen saamelaisten kotiseutualue. Suomensaamelaisalue on osa pohjoismaistasaamelaisaluetta. Saamelaiset ovat Euroopanunionin alueen ainoa alkuperäiskansaja heillä on oikeus ylläpitää ja kehittääkieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluviaperinteisiä elinkeinojaan. Saamelaisten perinteisetelinkeinot, saamen kieli ja saamelaistenperinteinen tietämys ja sen säilyminenja siirtyminen uusille sukupolville ovatriippuvaisia taloudellisista, kulttuurisista jasosiaalisista muutoksista, ympäristötekijöistäja ilmastonmuutoksesta. Saamen kielenkäytöstä viranomaisissa on säädetty omalaki. Vuodesta 1996 lähtien saamelaisillaon ollut lakiin perustuva, kotiseutualueellaankieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslainmukainen itsehallinto, Saamelaiskäräjät.Suomessa on noin 9000 saamelaista. Heis-

45tä yli 60 prosenttia asuu kotiseutunsa ulkopuolella,mikä asettaa saamenkieliselleopetukselle, palveluille ja tiedonvälitykselleomat vaatimuksensa. Kaikkiaan saamelaisiaarvioidaan olevan eri maissa yhteensä yli 75000. Poronhoito, kalastus, metsästys ja pienimuotoinenmaatalous sekä luonnontuotteidenkeräily ja käsityöt ovat saamelaistenperinteisiä elinkeinoja. Niitä harjoitetaanmyös yhdistelmäelinkeinona matkailun jamuiden palveluelinkeinojen ohella. Luontaiselinkeinojenosuus liikevaihdolla jatyövoimaosuudella mitattuna ei ole kovinsuuri, mutta niiden kulttuurinen merkityson tärkeä. Ne eivät ole pelkkä elinkeino taiammatti, vaan ne ovat osa omaleimaistaelämäntapaa. Uudet elinkeinot, erityisestimatkailu, tuovat liiketoimintamahdollisuuksienja työpaikkojen lisäksi maankäytönpirstaloitumisesta johtuen samalla uhkiasaamelaisalueen luonnon- ja kulttuuriympäristölleja kestävälle kehitykselle.Porotalous on edelleen tärkeä osa saamelaisuutta.Noin 39 prosenttia poronhoitoalueeneloporoista on saamelaisalueilla.Porosaamelaisilla asumismuodot ja liikkumistavatovat helpottaneet sopeutumistamuuttuneisiin olosuhteisiin. Uusien välineidenkäyttöönotto on mahdollistanut poromiehenelämisen ilman kaikkien entistenporonhoitoon liittyvien traditioiden omaksumistaja noudattamista. Poronhoidonteknistyminen on lyhyessä ajassa muuttanutmyös saamelaisten suhdetta luontoonja poroon. Luonnon tehokas hyödyntäminenon ulottunut syrjäisimmillekin alueille.Saamelaisuuden nykypiirteisiin kuuluu vahvakansainvälisyys. Saamelaisalueella työssäkäynti,perhe- ja sukulaissuhteet, media,osa julkisista palveluista ja kaupasta onaina kulkenut luontevasti valtioiden rajojenylitse. Monikulttuurisella arktisella alueellaon suuri merkitys muun muassa Barentsinalueen yhteistyössä ja maailman alkuperäiskansojenyhteisössä. Pohjoismaidensaamelaiset ovat vuosikymmenten ajanolleet yhtenä aktiivisimmista kansoista mukanakehittämässä alkuperäiskansojen javähemmistöjen oikeuksia kansainvälisilläfoorumeilla, muun muassa YhdistyneissäKansakunnissa.Saamelaisalueen kansalaistoiminta on aktiivista,monikielistä ja monikulttuurista.Verrattaessa saamelaisten yhdistysten (kulttuuri-,ammatti-, nuoriso-, urheilu- ja erilaisetyhteistyöjärjestöt) määrää saamelaisväestönlukumäärään, voi olettaa saamelaisenkansalaistoiminnan olevan jopa aktiivisempaa,näkyvämpää ja innovatiivisempaa kuinkansalaistoiminnan suomalaisilla syrjäseuduillakeskimäärin. Saamelaisyhdistyksetovat merkittäviä saamelaisen kulttuurinylläpitäjiä, kehittäjiä ja yhtenäisyyden luojia.Aktiivinen yhdistystoiminta tuo vireyttäja toimintaa muuten hiljaisille seuduille.Omaehtoisella toiminnalla paikataan myösjulkisten palvelujen puutetta, sillä julkinenpalvelujärjestelmä pystyy vain harvoin tuottamaantoimintaa tai kulttuuripalveluitasaamen kielellä ja saamelaiskulttuurin pohjalta.Saamelaisilla on oikeus saada omallakielellään peruspalveluita, mutta tätä ei olekaikilta osin vielä saavutettu. Saamelaisilleon tärkeää kehittää koko maahan vaikutuksensaulottava saamen kielen ja kulttuurinopetuksen ja asiantuntemuksen keskus.

46Toimenpiteet13 Uudentyyppisiä kyläasumisen osayleiskaavamuotojakehitetään ja käynnistetäänsellaisia kyläalueita varten, joissakaavaohjausta tarvitaan. Kaavaprosessiaja menettelyjä yksinkertaistetaan.Paikallisille asukkaille ja muille toimijoilleannetaan keskeinen rooli kaavansisällön ja toteutusmallien kehittämisessä.Hyviä käytäntöjä välitetään esimerkeillä,tiedottamisella ja koulutuksella.Erityyppisillä maaseutualueilla vahvistetaanasumisen mahdollisuuksia myösmuilla kuin kaavallisilla ratkaisuilla.(YM, MMM, Suomen Kuntaliitto, SuomenKylätoiminta ry, Suomen Kotiseutuliitto,TKK/Yhdyskuntasuunnitteluntutkimus- ja koulutuskeskus)14 Kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiauudistetaan. Erilaisilla maaseutualueillamahdollistetaan vaihtoehtoisiaratkaisuja jätevesiasetuksen toimeenpanoavarten. (MMM, YM, Suomen Kuntaliitto,kunnat)15 Maaseudun kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmienasianmukaisen huollonvarmistamiseksi koulutetaan tehtäväänomakoti- ja kylätalkkareita, jotka organisoivathuollon alueellisesti sekätiedottavat mahdollisuudesta saadamääräaikainen vapautus vähäisen jätevesikuormituksentapauksissa. (MMM,alueelliset ympäristökeskukset, kunnat,Suomen Omakotiliitto, Suomen Kylätoimintary)16 Kotitalousvähennystä kehitetään siten,että sitä voidaan käyttää sekä ympärivuotisessakäytössä että vapaa-ajan käytössäolevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmiensuunnittelussa, ylläpidossa jahuollossa. (VM, YM)17 Toteutetaan maaseudulle suunnattu laaja-alainentiedotus- ja koulutuskampanja,jolla välitetään tutkittua tietoa siitä,miten maaseudun olosuhteissa voidaanvähentää ympäristön kuormitusta maaseudunyritystoiminnassa ja asumisessamuun muassa toteuttamalla kestäviä jätevesihuollonja jätehuollon ratkaisuja.(YM, MMM, Suomen ympäristökeskus,alueelliset ympäristökeskukset, Motiva,ympäristö- ja paikallisjärjestöt)18 Kierrätys- ja jätehuoltopalveluja parannetaanmaaseutu- ja saaristoalueillalisäämällä keräyspisteitä. Kiinteistökohtaistakompostointia edistetään. (kunnat,jätealan toimijat, alueelliset ympäristökeskukset)19 Vähenevän asuntokysynnän alueita vartenjatketaan ja kehitetään Asumisen rahoitus-ja kehittämiskeskuksen ARAnkehittämishankkeita sekä akordi- jaavustusjärjestelmiä asuntojen käytönmonipuolistamiseksi ja asuntokannanuudistamiseksi paremmin kysyntää vastaavaksi(mm. loma-asumisen kysyntähuomioonottaen). (Asumisen rahoitusjakehittämiskeskus)20 Edistetään ikäihmisten asuinyhteisöjenmuodostamista kylille. Kehitetäänmaaseudulle soveltuva, omaan ja naapuriapuunperustuva, seniori-ikäisillesopiva yhteisöllinen asumismuoto.(Vanhustyön keskusliitto, paikallisetvanhusten asuntoyhdistykset, SuomenKylätoiminta ry, kyläyhdistykset, YTR/Maaseutuasumisen teemaryhmä, alueellisetympäristökeskukset)21 Selvitetään mahdollisuus malliin, jossaasukas vapaaehtoisesti oman oleskeluarvionsamukaan voisi siirtää enimmilläänneljän kuukauden verotulot “mök-

47kipaikkakunnalle” kotipaikkakunnanveroprosentin mukaan. (VM, SuomenKuntaliitto, verohallinto)22 Pendelöintiliikenteen haittoja vähennetään,lisätään etätyötä, parannetaanjulkista liikennettä, lisätään kimppakyytienkäyttöä sekä kehitetään paikallisjunaliikennettä.(LVM, kunnat, yksityisethenkilöt, työnantaja- ja työntekijäorganisaatiot)23 Kaksikieliset maakunnat muodostavatruotsinkielisen yhteistyöalueen. (kaksikielisetmaakunnan liitot, ALKU-hanke,YTR/Svensk temagrupp)24 Kaksikielisten alueiden valtion alueviranomaisetjatkavat ja kehittävät yhteistyötäruotsinkielisten asioiden hoitamisessa.(kaksikielisten alueiden valtionalueviranomaiset)25 Kaksikieliset toimintaryhmät ja kaupunkeihinperustettavat vastaavat ryhmätmuodostavat yhteistyöalueen ruotsinkielistäaluekehittämistyötä varten, erityinenpainopiste maaseudun ja kaupunkienvälisissä toiminnoissa. (kaksikielisettoimintaryhmät, Svensk Byaservice)26 Kaksikieliset hallinto-organisaatiot jasuomenruotsalaiset kansalaisjärjestötperustavat maaseudun kehittämistyötävalmistelevan yhteistyöfoorumin. (kaksikielisetmaakunnan liitot, kaksikielistenalueiden valtion alueviranomaiset,kaksikieliset Toimintaryhmät, kyläyhdistyksetja kehittämisorganisaatiot, Svenskastudiecentralen, YTR/Svensk temagrupp)27 Valtio turvaa saamelaisille mahdollisuudetsaada peruspalveluja (päivähoito,opetustoimi, sosiaali- ja terveyspalvelut,vanhuspalvelut sekä kulttuuripalvelut)omalla kielellään. Selvitetään mahdollisuudetsaamelaisen kielen ja kulttuurinopetuksen ja asiantuntijakeskuksen perustamiseksi.(VM, OPM, STM, Saamelaiskäräjät)

483.1.3 Maaseudun palvelutPalvelut hyvinvoinnin lähteenäHyvinvointi koostuu monista tekijöistä,jotka ovat sekä objektiivisesti mitattaviaasioita, kuten terveys ja toimeentulo, ettäsubjektiivisia kokemuksia. Subjektiivisia tekijöitäovat muun muassa sosiaaliset suhteet,itsensä toteuttaminen ja onnellisuus.Hyvinvoinnin objektiiviset ja subjektiivisettekijät vahvistavat toisiaan. Maaseutupolitiikanperimmäinen tarkoitus on lisätä ihmistenhyvinvointia. Suomalaisten hyvinvointion kehittynyt positiivisesti 2000-luvulla javäestötasolla voidaan entistä paremmin.Hyvinvointieroja on kuitenkin havaittavissaväestöryhmien ja alueiden välillä.Palvelujen riittävyys ja saatavuus vaikuttavatmaaseudun pysyvien ja vapaa-ajanasukkaiden hyvinvointiin, elämän laatuunja maaseudun elinvoimaisuuteen; asuinpaikanvalintaan ja siihen, kuinka mahdollisena,houkuttelevana ja toimivana maaseudullaasuminen koetaan. Seuraavassakäsitellään hyvinvointipalvelujasisältäen sosiaali-ja terveyspalvelut jasivistyspalvelut sekä kaupallisiapalveluja. Liikenne-ja tietoliikennepalvelujakäsitellään luvussa3.1.4.Strateginen linjaus 3: Maaseudunasukkaiden hyvinvointialisätään kehittämällä erityisolosuhteethuomioon ottavia,joustavia ja asiakaslähtöisiätapoja palvelujen järjestämiseksi.Kuntien mahdollisuuksia jakeinoja maaseudun palvelujenjärjestämiseksi vahvistetaan.Palveluyritysten ja palvelujatuottavien järjestöjen toimintaedellytyksiäparannetaan muunmuassa palvelualan koulutustaja lainsäädäntöä kehittämällä,kuntien hankintaosaamistaparantamalla ja yhteispalvelua,yhdistelmäpalveluja sekä sähköisiäja liikkuvia palvelumuotojarakentamalla.Kaikille maaseudun pysyvilleja vapaa-ajanasukkaille tulee tarjotaperuspalvelut läheltähyödyntäen yhteistyötä,kokonaisvaltaista suunnittelua,uutta teknologiaaja uusia toimintatapoja.Valtakunnallisesti eiole määritelty sitä, mitälähipalvelulla tarkoitetaanja käsitettä tuleekintarkentaa. Peruspalveluillatarkoitetaan olennaisentärkeitä ja usein tarvittavia palvelujakuten sosiaali- ja terveyspalveluja sekä perusopetus-,turvallisuus- ja liikennepalvelujaja päivittäistavarakauppaa.Maaseudun palveluita on tutkittu verrattainvähän. Ajantasaista tietoa palvelujen sijainnistaja saavutettavuudesta ei ole saatavilla.Muuttuvien kunta- ja palvelurakenteidenvaikutukset eri väestöryhmien elinoloihinon ajankohtainen kysymys, josta tarvitaantietoa. Tutkimustiedon pohjalta voidaantunnistaa maaseudun palveluiden uhat jamahdollisuudet, palveluaukot ja maaseudullesoveltuvat hyvät palvelukäytännöt.Tutkimustietoa tarvitaan muutosten vaikutuksistamaaseudun ihmisten terveyteenja sosiaaliseen turvallisuuteen, palvelujensaatavuuteen, palvelujen järjestämisen kustannuksiin,palvelujen laatuun sekä vastuukysymyksiin.Palvelurakenteen muutokset edellyttävättulevina vuosina selviä ja poliittisestihaasteellisia linjauksia ja priorisointia sekäkuntatasolla että valtionhallinnossa. Palvelujenjärjestämisen kustannustenjakoa kuntienja valtion kesken on tarkasteltavaennakkoluulottomallatavalla siten,että maaseudun palvelujentuottamisen korkeammatkustannuksetotetaan huomioon kuntienvaltionosuuksissa.Jos verovarat eivät riitäja palvelutuotannontuottamisen ja rahoittamisentapoja halutaanmonipuolistaa, tarvitaanlinjauksia siitä, mitkäpalvelut julkinen sektorituottaa itse, mitä palvelujaulkoistetaan ja kilpailutetaan,millä periaatteillakilpailutukset ratkaistaan,sekä kuka maksaa mitä-

49kin. Näistä linjauksista ovat vastuussa ennenkaikkea poliitikot niin paikallisella kuinvaltakunnallisella tasolla.Sosiaali- ja terveyspalvelutToimivat ja helposti saavutettavat sosiaalijaterveyspalvelut ovat keskeisiä maaseudunasukkaiden hyvinvoinnille. Palvelujenhajanaisuus tai niiden puuttuminen kokonaanvaikeuttavat avun saantia ja korkeakynnys palvelun piiriin hidastaa sairauksienja sosiaalisten ongelmien ehkäisyä ja varhaistapuuttumista niihin.Valtion vuonna 2005 käynnistämän kuntajapalvelurakenneuudistus -hankkeen (Paras)tavoitteena on varmistaa koko maassalaadukkaat ja kansalaisten saatavilla olevatpalvelut, hillitä kuntien menojen kasvua jakehittää kuntien järjestämien palvelujenohjausta. Tavoitteena on myös kehittää palvelujenkäyttäjälähtöisyyttä ja edistää palvelujenuudelleen organisoitumista. Parashankeyhdessä Sosiaali- ja terveydenhuollonkansallisen kehittämisohjelman (Kaste) (Sosiaali-ja terveysministeriö 2008) kanssa tarjoaamahdollisuuden palvelujen paikallislähtöiseenkehittämiseen. Valtioneuvostonvuoden 2008 alussa vahvistamassa Kasteohjelmassamääritellään sosiaali- ja terveydenhuollonyleiset kehittämistavoitteet jatoimenpiteet vuosille 2008–2011.Sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvava kysyntämaaseudulla yhdistettynä kuntienniukkoihin taloudellisiin - ja henkilöstöresursseihinasettaa kunnat haasteelliseentilanteeseen. Käytännössä kuntalaisia jaheidän tarpeitaan ei ole aina otettu riittävästihuomioon. Maan eri osat ja eri väestöryhmäthyötyvät palvelujen uudistamishankkeistatodennäköisesti eri tavoin,joskin toistaiseksi on liian aikaista arvioidauudistusten vaikuttavuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluissaon kielteisiä kehityssuuntia,jotka johtavat palvelujen keskittymiseen,pirstoutumiseen ja sektoroitumisenvahvistumiseen. Maaseudun asukkaidenhyvinvoinnin vuoksi tavoitteena tulisi ollapäinvastainen kehitys, joka johtaisi hallinnollistenrajojen madaltumiseen sekä lähipalveluperiaatteenkorostumiseen.Monet lähipalvelut, kuten ennaltaehkäiseväsosiaalityö, terveyskeskuslääkäri ja perhepalvelut,ovat jo kaikkoamassa ihmistenarkielämän piirin ulkopuolelle. Sosiaali- jaterveyspalvelujen saatavuuden heikentymiselläon suurempi merkitys naisille, jotkaovat useammin vastuussa perheen erilaisistahoivatöistä, kuten sairaiden lasten tai vanhustenhoidosta. Palvelujen etääntyminenyhdessä julkisen liikenteen vähentymisenkanssa vaikeuttaa asumista haja-asutusalueellailman omaa autoa. Pitkien välimatkojenmaaseudulla palvelujen rakennemuutosmerkitsee asukkaille pitkiä matkoja palvelujenluo, jolloin kustannukset siirtyvätkansalaisten matka- ja aikakustannuksiksi.Asukkaalle olennaista on, että palvelut ovatsaatavissa kohtuuetäisyyden päästä, kynnyspalvelun piiriin on matala ja että asiointiliikennetai kutsutaksi on järjestetty, silloinkun julkinen liikenne ei toimi eikä omaaautoa ole käytössä. Palvelujen asiakaslähtöisyyttäon mahdollisuus parantaa kuntiensosiaali- ja terveystoimen palvelustrategialla,kun se laaditaan systemaattiseen asiakaspalautteeseennojautuen. Asukkaat pitävätlääkärille pääsyä, terveyskeskuspalveluja,vanhuspalveluja, pitkäaikaishoitoa ja palvelujensaamisen nopeutta tärkeimpinä kehittämiskohteinasosiaali- ja terveyspalveluissa.(Westman & Muuri 2008.)Vuoden 1993 kuntien valtionosuusjärjestelmänuudistuksen myötä paikallisen päätöksenteonrooli palvelujen järjestämisessäon kasvanut merkittävästi. Paikallinenpäätöksenteko mahdollistaa paikallistenpalvelumallien toteuttamisen. Tietoon jasuosituksiin perustuva ohjaus ei ole sitovaaja kunnat ovat ottaneet suositukset vaihtelevastihuomioon. Tämän vuoksi kuntienväliset erot palveluvalikoimissa, palvelujensaatavuudessa ja laadussa ovat suuria jaerot ovat viime vuosina kasvaneet.

50Alueelliset ja sosiaaliryhmien väliset terveyserotovat kasvaneet. Pitkäaikaissairastavuuson lähes kaksi kertaa yleisempää harvaanasutulla maaseudulla kuin suurimmissa kaupungeissaja väki myös kokee terveytensähuonommaksi harvaan asutulla maaseudulla.Vaikka maaseutuväestö on vanhempaaja vähemmän koulutettua kuin kaupunkilaiset,terveyserot eivät johdu pelkästäännäistä tekijöistä. Yksi todennäköinenselitys liittyy sosiaali- ja terveyspalvelujensaatavuuteen. On viitteitä siitä, että terveydenhuollonkeinoin vältettävissä olevankuolleisuuden alue-erot ovat kasvaneet.(Karvonen & Kauppinen 2008.)KoulupalvelutPeruskoulujen lakkauttamisen tahti on ollutrajua. Vuosina 2002–2006 perusopetuksenoppilaiden määrä väheni 18 438 oppilaallaeli kolme prosenttia. Samaan aikaanSuomen peruskoulujen määrä väheni 480:llä eli 12 prosenttia. Kouluja lakkautettiinmoninkertainen määrä oppilaiden vähenemiseennähden. Koulujen lakkauttamistahtikiihtyi vuonna 2006, kun pienten koulujentuki poistettiin kuntien valtionosuusperusteidenmuututtua. Tämä viittaa siihen, ettävaltionosuusperusteissa ei painotettu riittävästiasutuksen rakenteen ja etäisyyksienvaikutusta palvelukustannusten tuotantohintoihin.Vuoden 2010 valtionosuusuudistuksessaasia tulisi korjata. Kouluverkkokysymyksetovat edelleen ajankohtaisiauseissa kunnissa. Kouluverkon harveneminenjatkuu ikäluokkien pienenemisen myötäennusteiden mukaan vielä noin 10 vuodenajan. Perusopetuksen saavutettavuuson tämän vuoksi tärkeä seurannan kohdetulevinakin vuosina.Erityisesti pienten perusopetuksen kouluyksiköidenlakkauttamisia tulisi kunnissakäsitellä kokonaisuuksina miettien lakkauttamisenhyötyjä ja haittoja. Merkittävä syykoulujen lakkauttamiseen on kuntien pyrkimysvähentää menoja. Suurimman koulutuksestaaiheutuvan menoerän, 60–80 prosenttia,muodostavat henkilöstön palkat.Tilakustannukset ovat koulutuskustannuksistanoin 10–20 prosenttia ja pinta-alaltaansuurissa kunnissa kuljetukset muodostavatnoin 10–20 prosenttia kustannuksista. Kuljetuskustannuksetkasvavat polttoaineenhinnan noustessa. Mitä pienempiä opetusryhmätovat opettajaa kohden, sitä kalliimmaksimuodostuu opetuksen hinta. Erityisestiharvaan asutun maaseudun kunnissapienten peruskouluyksikköjen määrä tulleekasvamaan lähivuosina oppilasmäärän vähentyessä.Huomattava on, että oppilasmääräteivät alene tasaisesti kouluittain(esimerkiksi yhden opettajanviran verran)ja siksi oppilasmäärän aleneminen ei suoraanvaikuta opetuksen järjestämisen menoihin.Kuntien ei myöskään ole viisasta vähentääpalvelujaan etupainotteisesti, koskase vähentäisi lapsiperheiden sijoittumistamaaseudulle.Ikäluokkien pieneneminen on alkanut myösnuorisoikäluokissa 12–18, mikä tarkoittaasitä, että myös toisen asteen koulutusverkkoaharvennetaan. Lukioita on lakkautettukuntien säästötoimista ja kuntaliitoksistajohtuen. Pienten lukioiden säilymisellä onsuuri välillinen merkitys maaseudulla asumiseen.Koulutuspolun katkeaminen kotipaikkakunnallaperuskoulun jälkeen vähentäämaaseudun vetovoimaa tulomuuttajiensilmissä ja saa aikaan lapsiperheiden poismuuttoa.Monilla maaseutupaikkakunnillalukio on ainoa peruskoulun jälkeinen oppilaitos.Peruskoulun 10. luokan käymisenmahdollistaminen myös maaseudulla ontärkeää. Näin voidaan ennalta ehkäistäkoulupudokkuutta ja mahdollista myöhempäätyöelämästä syrjäytymistä.Lukion lakkauttaminen on uhka myös peruskoulunyläluokille, koska opettajat ovatusein lukion ja yläkoulun yhteisiä. Lukioverkostonharveneminen johtaa peruskoulunyläkoulujen keskittämiseen pienistä keskuksistasuurempiin. Verkostolukiomallion hyvä esimerkki tahdosta säilyttää koulutuspalveluitamyös harvaan asutulla maa-

51seudulla. Lukioiden keskinäinen verkostoituminenmyös muuten kuin hallinnollisestiparantaa lukiokoulutuksen saatavuutta jalaatua sekä tukee lukioiden säilymistä. Toisenasteen oppilaitosten tulee tiivistääyhteistyötä myös yli koulutusasterajojen.Tulee tarjota luovia ratkaisuja, jotta nuoretvoivat hyödyntää työssäolo- ja oppimisjaksojaja vapaan sivistystyön laitoksia ja sitensuorittaa osan opinnoista lähellä kotipaikkaa.Kaksois- ja kolmoistutkintojen suosiovaatii joustavuutta ja koulutuksen jalkauttamistaopiskelijoiden tarpeiden mukaan.Lukioiden roolia voisi kasvattaa osaamisenvälittäjinä muillekin alueensa asukkaillekuin opiskelijoille. Harvaan asutuilla alueillalukio on se osaamiskeskittymä, jossa ontöissä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneitahenkilöitä monelta alalta.Ongelmallista on valtakunnallisen määrittelynpuute siitä, mitä tarkoitetaan lähipalveluilla.Ainoa määrittely on koulumatkaankäytettävän ajan pituus perusopetuslaissa(1998/628, 32 §) ja sitäkään ei käytännössänoudateta. Lain mukaan oppilaan koulumatka-aikasaa kestää odotusaikoineenkaksi ja puoli tuntia päivässä ja lukuvuodenalussa kolmetoista vuotta täyttäneille oppilaillekolme tuntia päivässä. Lääninhallitustenselvityksen mukaan yli neljänsadanperuskoululaisen koulumatka-ajan lain asettamayläraja ylittyi vuonna 2006. Lääninhallituksetjulkistavat tiedon, mutta sanktioitakunnille ei ole. Jokainen kunta päättää itsekuljetuksista ja jää lähinnä vanhempien vastuulle,peräävätkö he nopeampaa koulukuljetustalapselleen.Tietoteknologiaa ja monimuoto-opetustatulee hyödyntää enenevissä määrin, silläniiden avulla voidaan vähentää koulukuljetustentarvetta ja keventää koulumatkojenkuormittavuutta. Nuorten koulutustarjonnanmonipuolinen turvaaminen kohtuullisellaetäisyydellä ikäluokan pienentyessäedellyttää yhteistyötä maakuntakeskustenulkopuolella. Koulutustarjonnan keskittäminenvain maakuntakeskuksiin on monistasyistä riittämätöntä. Koulutuspaikkojen riittävänmäärän turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötäsekä toisen asteen oppilaitostenettä aikuisten ja nuorten koulutuksen välillä.Toisen asteen koulutuksen aloituspaikkojaei voida mitoittaa vain peruskoulun päättävänikäluokan mukaan, koska osa hakijoistaon jo aikaisemmin peruskoulun päättäneitä.Kaikki lukion päättötodistuksen saajattai ylioppilastutkinnon suorittaneet eivätsijoitu korkea-asteen koulutukseen ja tarvitsevatmuita jatkokoulutuspaikkoja. Toisenasteen ylioppilaspaikkoja tarvitaan lisää.Koulutustakuu edellyttää ammatillisessaperuskoulutuksen järjestämisluvuissa enimmäisopiskelijamäärienlisäämistä.Kulttuuri- ja kirjastopalvelutMaaseudun kulttuuripalvelujen saatavuudenturvaamiseksi tulee kehittää taide- jakulttuurilaitosten sekä kulttuuristen keskittymienverkostoitumista ja verkostomaistatoimintatapaa. Alueorkestereiden,-teattereiden ja -museoiden toimintaa jaosaamista voidaan hyödyntää alueellisestinykyistä tehokkaammin ja kattavammin.Valtion myöntämä kulttuurituki keskittyymaakuntakeskuksiin. Kulttuuripalvelujensaatavuuden turvaamiseksi, omaehtoisenkulttuuritoiminnan järjestämiseksi ja vahvanpaikalliskulttuurin ylläpitämiseksi maaseutukuntienkeskinäistä ja kuntien sekäpaikallisten yhdistysten yhteistyötä tuleevahvistaa.Kunnilla on merkittävä rooli paikallisenkulttuuripolitiikan kehittämisessä. Kuntaliitoksissaon syytä kiinnittää huomiotasiihen, miten kulttuurihallinto ja -palveluidentuottaminen järjestyvät. Kuntaliitostenyhteydessä kunnilla on tilaisuus yhdistääosa-aikaisia kulttuurisihteerin toimia kokopäiväisiksi.Sama voidaan tehdä kuntayhteistyönä.Maaseudulla on olemassa toimitilojakulttuuripalvelujen järjestämiseksi(kirjastot, kylätalot, auditoriot, elokuvateatterit).Näiden tilojen monikäyttöön tuleekannustaa ja luoda yhteistyötä toimijoiden

52välille. Kulttuuripalvelut ovat osa alueellistaosaamista, vetovoimaa ja palveluvarustusta.Kulttuurilla on terveyttä, osaamista, hyvinvointiaja viihtyisyyttä edistäviä ja tukeviavaikutuksia.Suomen jokaisessa kunnassa on pääkirjasto.Pääkirjaston lisäksi kuntien kirjastoverkkomuodostuu sivukirjastoista, kirjastoautoistaja -veneistä sekä muista palvelupisteistä,kuten lainausasemasta koulun yhteydessä.Kirjastoverkko ei nykyisellään turvaa tasavertaistakirjastopalvelujen saatavuuttaeikä kirjastolain (1998/904) henkeä pystytänoudattamaan kaikkialla tasapuolisesti.Laatusuositus on, että kirjasto- ja tietopalveluidentulisi sijaita niin, että noin 80 prosentillavakinaisesta kunnan väestöstä onpalvelupaikkaan enintään kahden kilometrinmatka tai kirjastoautopysäkki on enintäänyhden kilometrin päässä. Varsinkaanharvaan asutulla maaseudulla nämä suositukseteivät toteudu. Kirjastoautopysäkitovat vähentyneet yli 15 prosentilla vuodesta2002 ja lähikirjastoja on lakkautettu vuoden2002 jälkeen 30 kappaletta.Yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti,eivätkä tämän päivän asiakkaalle enää riitäperinteiset kirjastopalvelut eli kirjojenlainaaminen ja yksinkertaiset tietopalvelutarpeet.Maaseutukirjasto toimii parhaimmillaanasiakkaidensa tietokeskuksena jaedistää omaehtoista opiskelua ja virikkeellistävapaa-aikaa. Kirjaston tulee olla kiinteässäyhteistyössä sidosryhmiensä, kutenkoulujen, kanssa ja sen toiminnan tuleesuuntautua ulospäin.Maaseudulla taiteen perusopetuksessamusiikki on hyvin edustettuna, ja muut taiteenlajitjäävät yleensä musiikkiopetuksenvarjoon. Ilman kansalais- ja työväenopistojataiteen perusopetuksen järjestäminenolisi joissakin kunnissa hankalaa. Taiteenperusopetuksen järjestäminen on opistoillearvovalinta: lapsille järjestetty opetus syöaikuisopetuksen varoja. Opistot tarvitsevattukea lasten taideopetuksen tarjonnassa,sillä ne eivät saa toimintaansa tuntiperusteistataiteen perusopetuksen tukea. Käsityöalallakäsityöyhdistykset pystyvät jonkinverran tarjoamaan opetusta. Maaseudunlastenkulttuurin saavutettavuutta voidaanlisätä ottamalla laajemmin käyttöön lastenkulttuurikeskustenverkoston Taikalampuntuottamia malleja lasten taide- ja kulttuurikasvatuksentoteuttamiseksi pienillä paikkakunnilla.KauppapalvelutAsiakaskunnan määrän väheneminen jakuluttajien ostotapojen muutokset ovatheijastuneet kyläkauppoihin. Kyläkauppojenja maaseudun taajamienkin kaupallistenpalvelujen kysyntää vähentää se, ettäpäivittäistavarat hankitaan yhä useammintyömatkan varrella olevasta, liikenteellisestiedullisesti sijaitsevista kaupan suuryksiköistä.Sama vaikutus on taajamien liepeillerakennettujen liikennemyymälöiden yhteyteenhakeutuvilla kaupallisten palvelujenkeskittymillä.Päivittäistavaramyymälöiden verkosto onSuomessa muiden Pohjoismaiden tavoinharva verrattuna moniin Keski-Euroopanmaihin. Etäisyydet kotoa kauppaan ovatkasvaneet viime vuosina. Vuodesta 1999vuoteen 2004 harvaan asutulla maaseudullayli kymmenen kilometrin kauppamatkojenosuus kasvoi 9 prosentista 19 prosenttiinja kaupunkien läheisellä maaseudulla ylikahden kilometrin kauppamatkojen osuuskasvoi 31 prosentista 42 prosenttiin. Kaupattomissataajamissa asui vuona 2005noin 5000 asukasta ja kaupattomilla hajaasutusalueillanoin 228 000 asukasta.Väestöä menettävillä syrjäisillä maaseutualueillaon uhkana palvelutyhjiön synty.Erityisesti harvaan asutun maaseudun kylilläasuville autottomille ihmisille kyläkauppaverkostoon tärkeä. Nykyisen kyläkauppaverkostonylläpito tulee tuskin olemaantulevaisuudessa mahdollista ilman valtiontukea ja kehittämistoimia. Kyläkaupoista

53voidaan myös kehittää monialapalvelupisteitä,joissa saman katon alla on tarjolla päivittäistavarakaupanpalvelujen lisäksi muitakaupallisia sekä julkisia palveluja. Kyläkaupoillaja myymäläautoilla on ollut vapaa aukiolovuodesta 1989 saakka, mikä on osittainparantanut niiden kilpailukykyä. Lisäksiniiden toimintaedellytyksiä on 2000-luvullaparannettu investointituella, joka jatkuumyös vuosina 2008–2011. (Kytö & Väliniemi2007; Ympäristöministeriö 2007a.)Kauppa reagoi herkästi ja osin ennakoivastiväestörakenteen alueellisiin muutoksiin.Päivittäistavarakaupan tarjonta on kasvanutkaupunkiseutujen taajamissa väestönkasvua nopeammin ja heikentynyt pienissämaaseutumaissa kunnissa, joista käytiinkeskimääräistä enemmän töissä naapurikunnissa.Päivittäistavarakaupan saatavuusei muutu niin voimakkaasti kunnissa, joidenväestömäärä pysyy ennallaan ja joiden työpaikkaomavaraisuuson suuri. Taajamissakaupan toimintaedellytykset kasvavat väestömääränkasvun ja kasvunopeuden ansiosta,kun taas haja-asutusalueilla etenkinkesäasutuksen määrä ja sen lisääntyminenparantavat kaupan toimintaedellytyksiä.(Kytö & Väliniemi 2007: 30.)Kaupunkien läheiselle maaseudulle muuttaneethankkivat muutonkin jälkeen useinelintarvikkeensa kaupungista. Lähes puoletkaupungin läheisyyteen muuttaneista hankkiielintarvikkeensa jostain muualta kuinasuinkunnastaan. Suurten kaupunkiseutujenkehyskuntien väestö kasvoi suhteellisestinopeammin kuin päivittäistavarakauppojenmäärä. Harvaan asutulle maaseudulle muuttaneistavain noin joka kymmenes tekeeruokaostoksensa muualla kuin asuinkunnassaan.Myös suurin osa taajamiin muuttaneistatekee elintarvikeostoksensa omassakunnassa. Muuttaneiden mielestä parhaatelintarvikkeiden hankintamahdollisuudetovat harvaan asutun maaseudun taajamissaja huonoimmat kaupungin läheisen maaseudunhaja-asutusalueilla. (Kytö & Aatola2006: 57; Kytö & Väliniemi 2007: 48.)Maaseudulle on viime vuosina rakennettuniin kutsuttuja liikennemyymälöitä. Liikennemyymälöidensijaintia kylien kannaltaei ole tutkittu valtakunnallisesti. Yleisvaikutelmaon, ettei niiden sijainnissa niinkäänole otettu huomioon kylien asukkaidenpalvelutarpeita, vaan enemmän on painotettutiellä liikkujien näkökulmaa. Liikennemyymäläntoteuttaminen edellyttää asemakaavaa,joten kunnilla on mahdollisuusvaikuttaa niiden sijaintiin. Hyvin sijoitettunaliikennemyymälä, joka hyödyntää tiellä liikkujienostovoimaa, parantaa palvelutarjontaamyös kylissä. Käytännössä liikennemyymälöidensijoittamisessa on harvoin otettuhuomioon kylien elinvoiman tukeminen.Kaupan rakenne muuttuu jatkuvasti. Postimyyntion jo pitkään ollut yksi maaseudunkauppapalveluista ja 2000-luvullamyös sähköinen kauppa on lisääntynyt.Nopeiden internetyhteyksien lisääntyessämaaseudulla arvioidaan sähköisen kaupanlisääntyvän. Verkkokauppa lisännee merkitystäänerikoiskaupan tietyissä tuoteryhmissä,kuten elektroniikassa, musiikissa jatietokoneisiin liittyvissä tuotteissa. Verkkokaupankasvu nojaa nuoriin internetin käyttäjiin.Verkkokaupan kautta ei toistaiseksiole tehty paljon elintarvikehankintoja, eikäelintarvikkeiden verkkokaupan edellyttämiäjakelukanavia ole syntynyt.Palvelutuotannon monipuolistuminenPalvelutuotannossa tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja,ja ratkaisuja on etsittävä sekä julkisen,yksityisen että kolmannen sektorintuottamista palveluista. Maaseudulla palvelujentuottamisessa vahvuuksia ovat valmisinfrastruktuuri, toimiva palveluverkosto javahva sosiaalinen pääoma. Heikkouksiaovat väestön sukupuolirakenteen vinous,etenkin työikäisen väestön väheneminen jaheikko kuntatalous. Palvelujen turvaamisenperusteet on laadittava maaseutuoloihintoisin keinoin kuin kaupunkeihin.

54Erilaiset palvelujen tuottamisen muodot, kutenhyvinvointipalvelujen sekatalous, ostopalvelut,kilpailuttaminen ja eri toimijoidenpalvelujen yhteen sovittaminen lisääntyvät.Palvelujen saatavuutta voidaan parantaahyödyntämällä enemmän pyörillä kulkevia,kiertäviä palveluita (esimerkiksi sosiaali- jaterveysbussi lääkäreineen). Tietoteknologianavulla osa palveluista voidaan tuodalähelle. Sähköisiä palveluita kehitetään janiiden vaikutuksia maaseudun ihmistenarkeen tutkitaan. Sähköisten palvelujenlisääntymisen varjopuolena voi olla sosiaalisenvuorovaikutuksen ja huolenpidonväheneminen, vaikka tietoteknologia tuomyös lisää vuorovaikutusmahdollisuuksia.Uusien ratkaisujen rohkeaa kokeilua ja kokeilustasaatujen kokemusten valtakunnallistajalkauttamista tarvitaan.Hyvinvointipalvelujen järjestäminen on jatkossakinkuntien vastuulla. Kunnan tuleevastata myös kansalaisten hyvinvointia tukevastatoiminnasta ja sosiaalisia ongelmiaehkäisevästä työstä, joka ei ole välittömästikunnan järjestämisvastuulla. Hyvinvoinninedistäminen ja varhainen puuttuminen ongelmiinvaatii henkilöstöä. Mahdollisuushenkilökohtaiseen kontaktiin on säilyttävä,vaikka sähköisen asioinnin ja etäyhteyksienavulla luodaan myös uusia mahdollisuuksiapalvelujen järjestämiseksi. Kunnissarekrytointia ja palvelujen tuottamisenkustannustehokkuutta voitaisiin parantaalaajentamalla työntekijöiden toimenkuvaamoniammatilliseen suuntaan (esimerkiksipalveluohjaaja, jolla on perusterveydenhoidonkoulutus). Toimenkuvan muutoksillaon mahdollisuus parantaa työn vaikuttavuuttaja henkilöstön riittävyyttä. Tähän onkiinnitettävä huomiota jo palvelualan koulutussisältöjäsuunniteltaessa.Kunnat kilpailuttavat palveluja yhä enemmänja niitä ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta.Liian usein tuloksena onlyhytkestoisia ostosopimuksia. Tämä luoepävarmuutta sekä palveluntuottajille ettäasiakkaille. Lyhytjänteisyys estää palvelukokonaisuuksienja kumppanuuden kehittämisenja lyhyet sopimukset ovat useinpienen palveluyrityksen talouden kannaltakestämättömiä. Asiakkaan näkökulmastapalvelusopimusten lyhytkestoisuus merkitseehoitohenkilöstön, -paikkojen ja -tapojen vaihtuvuutta. Kunnat tarvitsevatvankkaa tilaajaosaamista, jotta ne osaavathyödyntää hankintalainsäädännön antamatmahdollisuudet täysimääräisesti aluettaanhyödyttävällä tavalla.Palvelutuotannon vaihtoehtojen monipuolistuessakannetaan huolta siitä, millä tavoinpienet tuottajat pärjäävät kilpailussa isojentilaajien hankkiessa palveluja. Toisaaltaongelmallinen on myös asetelma, jossa tilaajaon pieni ja tuottaja on suuri. Pienilläpalveluja tuottavilla yrityksillä tai järjestöilläei aina ole mahdollisuuksia tarjota riittävänsuuria palvelukokonaisuuksia, vaikkane pystyisivätkin kilpailemaan paremmallapaikallistuntemuksella ja ehkä paremmillahinnoilla isompia palveluyrityksiä vastaan.Toista ongelmaa kuvaavat tilanteet, joissayksittäiset maaseutukunnat joutuvat pieninätilaajina neuvottelemaan suurten palvelujatuottavien yritysten kanssa. Kunnallisenitsehallinnon ja kansalaisten yhdenvertaisenaseman näkökulmasta tämä ei ole turvallistakehitystä. Paikallisten kunnan virkamiestenja luottamushenkilöiden neuvotteluasemaja asiantuntemus eivät ole välttämättäriittäviä, kun he neuvottelevat palvelujensisällöstä, laajuudesta ja hinnoista suurten,osin kansainvälisessä omistuksessa olevienpalveluyritysten asiantuntijoiden kanssa.Nämä vakavat ongelmat ja niiden syyt ovatyksittäisten kuntien päätösvallan ulottumattomissa,joten niihin on paneuduttavaeduskunnassa ja ministeriössä. Tilanne onjo akuutti terveydenhuollossa.Maaseudun erityisolosuhteet tulee ottaahuomioon, kun palvelujen järjestämistäkoskevaa lainsäädäntöä muokataan. Nykyinenkansallinen ja EU-tasoinen hankinta- jakilpailulainsäädäntö on rakennettu kaupunkienja asutuskeskusten olosuhteisiin

55sillä ajatuksella, että markkinat ja kilpailutoimivat. Lainsäädäntö on kaikkialla sama,vaikka olosuhteet ovat erilaiset erilaisillaaluetyypeillä. Monilla maaseutualueillapalvelujen järjestämisessä tärkeintä ei olesaada aikaan kilpailua, vaan pitää huolisiitä, että palveluja ylipäätään on saatavilla.Palvelurakenteita uudistettaessa on määriteltävä,miten ne palvelut järjestetään, joitajulkinen sektori ei enää jatkossa itse tuotaja rahoita. Kuntien liikkumatila kapeneetulevina vuosina entisestään, kun ikääntyvälleväestölle tuotettavat lakisääteisetpalvelut haukkaavat yhä suuremman osanpalvelujen tuottamiseen käytettävissä olevistayhteisistä verovaroista. Mikäli julkisensektorin tuottamat palvelut väheneväteikä yksityisiä palveluntarjoajia syystä taitoisesta ole, kolmannen sektorin palvelutovat vaihtoehto. Maaseudulla monia tehtäviäon siirtynyt järjestöjen hoidettavaksi jajärjestöjen toiminta vapaa-ajan, liikunnan,kulttuurin, taiteen sekä lasten ja nuorisonerilaisten harrastusmahdollisuuksien parissaon monissa kunnissa ratkaisevan tärkeää jonyt. Järjestöt järjestävät esimerkiksi pientenkoululaisten iltapäivätoimintaa ja kunnossapitävätliikuntapaikkoja ja urheilukenttiä.Niin ikään monien potilasjärjestöjen ja sosiaali-ja terveysjärjestöjen tarjoamat palvelut,vertaistuki sekä muut toimintamuodotovat paikallisella tasolla jo tällä hetkellä niinmerkittäviä, että ilman niitä yhteiskuntammeei kestäisi lisääntyvästä palvelutarpeestaaiheutuvaa kustannusrasitusta.Kolmannen sektorin roolia palvelujen järjestämisessätoistetaan entistä enemmänmyös virallisissa poliittisissa puheissa, muttasitä, mitä poliittiset päätöksentekijät javiranomaiset tällä todellisuudessa tarkoittavat,ei ole määritelty. Siirretäänkö kuntienvielä tällä hetkellä tuottamat ei-lakisääteisetja ”vähemmän elintärkeät” palvelut selvemminasukkaiden itsensä maksettavaksitai osittain tai kokonaan vapaaehtoisvoiminhoidettaviksi? Vapaaehtoisen auttamistyönkinkoordinointiin tarvitaan perusresursseja.Lähtökohta ei voi olla se, että entistä suurempiosa maaseudun asukkaiden palvelujenja avun tarpeesta siirrettäisiin vapaaehtoisvoiminhoidettavaksi. Voidakseenhuolehtia palvelujen pitkäjänteisestä ja ammattimaisestatuottamisesta, järjestöjen onsolmittava ostopalvelusopimuksia kuntienkanssa ja hyödynnettävä monenlaisia julkisiatukia, kuten projektirahoitusta, työllistämismäärärahojaja kuntien avustuksia.Palvelujen tuottamiseen ja myymiseen erikoistuvienjärjestöjen toiminta lähestyy monillatavoilla palveluja tuottavien yritystentoimintaa, eivätkä rajanvedot järjestö- jayritystoiminnan sekä yleishyödyllisen toiminnanja elinkeinotoiminnan välillä olenykyisinkään selvät. Tästä kertovat muunmuassa hankinta-, kilpailutus- ja verotussäädöksetja niiden tulkinnat, jotka hankaloittavatjärjestöjen toimintaa. Viime vuosienkehitys säädöksissä ja niiden tulkinnoissaon johtanut siihen, että useiden järjestöjenpalvelutoimintaa on muutettu osakeyhtiömuotoon.Tällä kehityksellä voi olla pitkälläaikavälillä suuri vaikutus siihen, miten järjestötoiminnanyhteisöllisyyttä, sosiaalistapääomaa ja verkostoja vahvistava merkitysihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinninedistäjänä säilyy. Kysymys nähdäänmyös toisinpäin. Kansalaisjärjestötoimintaja palvelujen tuottaminen haluttaisiin pitääerillään, ja järjestöihin kehittyvä palvelutoimintayhtiöittää, jolloin järjestötoiminnallejäisi perinteinen, yhteiskuntaa kriittisestitarkasteleva rooli. On selvitettävä, onkoSuomen lainsäädännössä tarpeen määritellänykyistä paremmin yleishyödylliseen toimintaantarkoitettu taloudellinen yhteisö,kuten yleishyödyllinen osakeyhtiö tai taloudellinenyhdistys. Nykyinen lainsäädäntösoveltuu huonosti toimintaan, jossa korostuusamanaikaisesti sekä taloudellinen toimintaettä yleishyödyllisyys.Suomessa on selvitettävä poliittisesti jahallinnollisesti, onko maaseudun asukkaidentarvitsemien palvelujen turvaamiseksi

56tarpeen ja mahdollista säätää kolmannellesektorille joitain julkisen palvelun velvoitteisiinliittyviä tehtäviä. Eduskunta onhankintalakia säätäessään todennut, ettänäin olisi mahdollista toimia, mutta näistätehtävistä ja niihin liittyvistä velvollisuuksistaja oikeuksista on säädettävä tarkemminerillisellä lainsäädännöllä.Keskustelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiinliittyvistä palveluista (SGEI-palvelut,services of general economic interest) onvasta käynnistynyt EU:ssa. Jäsenvaltioidentehtävänä on itse määrittää, miten nämätaloudellisiin, sosiaalisiin tai alueellisiintavoitteisiin liittyvät palvelut järjestetään.SGEI-palvelut eroavat markkinoiden tuottamistapalveluista siten, että poliitikkojen javiranomaisten mielestä niitä tarvitaan, vaikkamarkkinoilla ei olekaan riittävästi kannusteitaniiden tarjoamiseen. Velvoitteentäyttämiseen voi liittyä erityis- tai yksinoikeuksiatai erityisiä rahoitusjärjestelyjä.On selvitettävä, miten tätä yleisiin taloudellisiintarkoituksiin liittyvän palvelun käsitettäja siihen läheisesti liittyviä muita käsitteitä(julkisen palvelun velvoite, valtiontuki,yleishyödyllisyys, taloudelliset ja ei-taloudellisetpalvelut) ja sitä koskevaa lainsäädäntöävoidaan määritellä kansallisesti niin,että tätä kautta voidaan turvata maaseudunasukkaiden tarvitsemien palvelujen saatavuus.Samoin tulee selvittää, onko aiheellistamääritellä ne palvelut tai sektorit, joillavoivat toimia vain voittoa tavoittelemattomatpalveluntuottajat. On tärkeää selvittää,voidaanko näiden toimenpiteiden avullaturvata maaseudun palvelut ja mitä muitamaaseudun olosuhteet huomioon ottavia,kohdennettuja toimenpiteitä tarvitaan. Suomenpitkät välimatkat ja vähäväkiset markkinatsopivat huonosti yhteen EU:n kilpailusäädöstenkanssa.Palvelujen yhdistäminenKunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelakiedellyttää, että valtio ja kunnat kehittävätja ottavat käyttöön tietoja viestintäteknisiäratkaisuja hyödyntävän, organisaatio- ja hallintorajatylittävän yhteispalvelumallin. Julkisetpalvelut voidaan tarjota valtion, kuntienja Kansaneläkelaitoksen yhteispalvelunayhden luukun periaatteella. Julkisen asiakaspalvelumallinuudistamista, erityisestiyhteispalvelumallin kehittämistä, selvittänytselvitysmies Timo Kietäväinen esittää, ettäkaikkiin nykyisiin kuntiin perustetaan yksiyhteispalvelutoimisto ja että kunnat saisivatyhteispalvelutoimistoa varten valtionapua50 prosenttia laskennallisista kustannuksista.Lisäksi selvitysmies on tehnyt muunmuassa yleisneuvontapuhelinta ja uudentekniikan käyttöönottoa koskevia ehdotuksia.(Valtiovarainministeriö 2008c.)Yhteispalvelun laajentamiseksi valtiovarainministeriöon asettanut hankkeen, jollapyritään turvaamaan palvelujen saatavuuskoko maassa valtion toimijoiden organisoidessapalveluverkkoaan uudelleen. Konkreettisenatavoitteena on lisätä yhteispalvelupisteidenmäärää, laajentaa olemassaolevien yhteispalvelupisteiden palveluvalikoimaasekä menettelytapoja ja luoda uusiatyövälineitä. Hankkeen keskeisimpänätehtävänä on käsitellä ja jatkovalmistellaselvitysmies Kietäväisen ehdotukset. Uudentoimintamallin mukaisia yhteispalvelupisteidenpilotteja pyritään käynnistämäänkevään 2009 aikana. Yhteispalvelun laajentamishankkeentoteutuessa suunnitelmienmukaisesti yhteispalvelupisteitä tai -toimistojaon vuoden 2010 loppuun mennessä jonoin 300.Keskeiset julkishallinnon palvelujen tuottajatovat antaneet suosituksen alue- japaikallishallinnolle palvelujen saatavuudenturvaamisesta yhteispalvelun avulla (Valtiovarainministeriö2008b). Suosituksessatodetaan, että myös aluetason yhteistyötätarvitaan. Yksi merkittävimmistä yhteistyönkohteista on yhteispalvelun järjestäminenpaikkakunnilla, joissa toimipaikkaverkon taipalveluvalikoiman muutokset heikentävätpalvelun saatavuutta. Kuntien toivotaan

57kehittävän yhteispalvelupisteen palveluvalikoimaansosiaali- ja terveystoimen palveluita,muun muassa palveluneuvontaa.Vuonna 2007 uudistetun yhteispalvelulainmukaan viranomaiset eivät voi tehdä yhteispalvelu-sopimuksiakolmannen sektorintoimijoiden kanssa. Maaseudun näkökulmastatilanne on ongelmallinen, sillä onalueita, joilla ei ole lainkaan julkishallinnonasiakaspalvelua. Näillä seuduilla järjestöjenylläpitämät monipalvelupisteet tai palvelutoimistotvoisivat ottaa hoitaakseen julkishallinnonasiakaspalveluja. Järjestöjenpalvelupisteissä annetaan tälläkin hetkelläepävirallista julkisten palvelujen neuvontaa,mutta toiminnan rahoitus ja juridiset kysymyksetovat epäselviä. Kun uutta yhteispalvelulakiaannettiin, rajaus viranomaistoimintaantehtiin, koska julkisen vallan tehtäviensiirto kolmannelle sektorille vaatisi jokaisentoimijan ja tehtävän erikseen määrittelyälaissa, mikä olisi tavattoman hankalaa jaepätarkoituksenmukaista. Perustuslakia ontarpeen tarkastella tältä osin uudelleen,jotta järkevä palvelujen tuottaminen olisimahdollista ja julkishallinnon palvelujensaatavuus voitaisiin turvata myös maaseudulla.Näin maaseudulla toimivilla järjestöilläja viranomaisilla olisi mahdollisuustehdä yhteispalvelusopimuksia. Niin ikääntulee valmistella toimintamalleja ja -ohjeistustakolmannen sektorin ja julkisen vallanyhteistyön toimivuuden varmistamiseksi.Kyläpalvelukeskus on yksi keino koota palveluitayhteen. Palvelukeskus voidaan sijoittaaesimerkiksi kauppaan, kouluun tai kylätaloon.Koulujen käyttöä palvelukeskuksinaestää kunnissa eri hallintokuntien työskenteleminenerillään toisistaan. Perusturva jakoulutoimi eivät yleensä suunnittele palvelujayhdessä ja kumpikin sektori huolehtiivain omista palveluistaan ja omista budjeteistaan.Maaseudun palveluja tulisi kehittääsektorirajat ylittävällä yhteistyöllä.Kyläpalvelukeskus toimii sekä kylän yhteisenäkokoontumistilana että paikkana,missä on eri toimijoiden järjestämiä palveluja.Kyläpalvelukeskuksessa kansalaisjärjestöt(muun muassa kyläyhdistykset,liikuntajärjestöt, sosiaali- ja terveysjärjestöt,4H-järjestö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto)voivat toimia ja tuoda toimintaakyläläisten ulottuville. Kunnan sosiaalijaterveystoimen palveluiden on mahdollistajalkautua asiakasta lähelle kyläpalvelukeskuksessa(esimerkiksi sosiaalityöntekijän,terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotot).Myös yritykset voivat tuottaa palveluja kyläpalvelukeskuksessa.Malleja on olemassayhdistys-, osuuskunta- ja osakeyhtiöpohjaisistapalvelukeskuksista, myös sosiaalinenyritys on yksi mahdollisuus toteuttaa palvelukeskustoimintaa.Yhteispalvelu koskee julkisia palveluja,mutta myös yksityisen ja kolmannen sektorintarjoamia palveluja voidaan kehittäämonialapalveluina maaseudun tarpeisiin.Näitä ovat esimerkiksi yhteisövastaavat,yhteisötalonmiehet, asiointiliikenteen sovellukset,liikkuvat monialapalvelut ja palvelupäivätkylillä.

58Toimenpiteet28 Lisätään maaseudun palvelujen käyttäjälähtöisyyttäja kustannustehokkuuttakehittämällä sektorirajoja ylittäviä jaammatteja yhdistäviä palvelukokonaisuuksia.(STM, YTR/Hyvinvointipalvelujenteemaryhmä, TEM, Suomen Kuntaliitto,VM)29 Peruspalvelujen arvioinneissa painotetaannykyistä enemmän saavutettavuudennäkökulmaa ja arvioinneissa kuvataan,kuinka pitkien matkojen päästäihmiset joutuvat hakemaan peruspalveluitaja millaisin liikkumisjärjestelyin seeri väestöryhmillä tapahtuu. Tarkennetaanlähipalvelun käsitettä. (VM, STM,Suomen Kuntaliitto, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset, yliopistot,Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL)30 Kuntien palvelustrategioissa määritellään,miten kunnan asukkaiden tarvitsematsosiaali- ja terveyspalvelutturvataan, miten palvelujen tuotanto rahoitetaanja mitä palveluja ei rahoitetaverovaroin sekä se, millä tavoin ennaltaehkäisevä ja terveyttä edistävä toimintaresursoidaan ja järjestetään. Strategiaselkeyttää kuntatasolla sitä, kuka tuottaapalvelut, kunta, yritykset vai kolmas sektori.Tavoitteena on turvata sosiaalijaterveyspalvelut mahdollisimman lähelläkäyttäjää. (kunnat, Suomen Kuntaliitto)31 Kunnat perustavat ja kehittävät yhteistyössävaltion, muiden viranomaisten,seurakuntien, kansalaisjärjestöjen, kyläyhdistystenja yritysten kanssa kylienmonipalvelukeskuksia ja liikkuvia palveluitamaaseudun kyliin muun muassamonipuolistamalla kyläkoulujen käyttöäja ottamalla käyttöön palveluautoja.(kunnat, maakunnat, OPM, Opetushallitus,STM, Lääkelaitos, kansalaisjärjestöt,seurakunnat, kyläyhdistykset, yritykset)32 Luodaan mahdollisimman selkeät käsitteet,joilla kyetään tunnistamaan jaerottamaan elinkeinotoiminnaksi luettavajärjestöjen palvelutuotanto, järjestöjenyleishyödyllinen palvelutuotantoja muu kansalaisjärjestötoiminta. Sovelletaannäitä mittareita verotuksessa jahankinta- ja kilpailulainsäädäntöä sekäjulkisia tukia koskevassa päätöksenteossaja tulkinnoissa. (Verohallitus, Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)33 Kilpailu- ja hankintalainsäädäntöä kehitettäessäja tulkittaessa otetaan huomioonmaaseutualueiden palvelumarkkinoidenerityispiirteet (pitkät välimatkat,vähän asiakkaita, vähän potentiaalisiaja aitoja tuottajia). (TEM, STM, OPM,sosiaali- ja terveysjärjestöt)34 Esi- ja perusopetus järjestetään lähipalveluna.Kuntaliitosten yhteydessähuolehditaan perusopetuspalvelujensaavutettavuudesta kunnan eri osissa.(kunnat, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset)35 Kouluverkkosuunnittelua tehdään pitkäjänteisestikestävällä pohjalla seudullisenayhteistyönä yli kuntarajojen.(OPM, Opetushallitus, kunnat, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset)36 Innovatiivisia työtapoja peruskouluikäistenopettamiseen pienissä kouluissakehitetään. Nimetään pientenkoulujen opetuksen asiantuntijaryhmäopetushallintoon, muun muassa kehittämäänyhdysluokkaopetusta. (OPM,Opetushallitus, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset)37 Perusopetusoppilaiden ja toisen asteenopiskelijoiden työelämätietouttamaaseudun ammateista ja ohjaamistaharjoitteluun maaseudun yrityksiin lisä-

59tään. (kunnat, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset)38 Lukioverkosto ja toisen asteen ammatillisenkoulutuksen verkosto säilytetäänseudullisesti kattavana. Etenkin harvaanasuttujen ja heikon saavutettavuudenalueilla saavutettavuutta parannetaantoisen asteen oppilaitosten, varsinkinlukioiden välisellä, tiiviillä yhteistyölläkeskenään ja muiden koulutuksen järjestäjienja oppilaitosten kanssa sekälisäämällä etä- ja monimuoto-opetusta.Saavutettavuutta parannetaan myös kehittämälläopiskelijoille kodin ulkopuolisiaasumismahdollisuuksia ja sosiaalisiaetuuksia asumismahdollisuuksienturvaamiseksi. (OPM, kunnat, SuomenKuntaliitto, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset,STM)39 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksenyhteydessä turvataan liikunnan ja nuorisotyönlähipalvelut sekä liikunta- januorisotilat lähipalveluna. Kunnat tiivistävätyhteistyötä paikallisten yhdistystenja muiden yhteisöjen kanssa näidenpalvelujen järjestämisessä. (kunnat, paikallisyhdistykset)40 Valtionosuusuudistuksen yhteydessätaataan kunnille mahdollisuus palkataseudullinen tai kuntakohtainen kulttuurikoordinaattori.Yhdyshenkilö toimiiverkostossa, joka muodostuu julkisenja yksityisen sektorin toimijoista sekäjärjestöjen edustajista. (OPM, kunnat,maakunnalliset kulttuuritoimen vastuuorganisaatiot,kansalaisjärjestöt, toimintaryhmät/seutukunnallisetkehittämisorganisaatiot)41 Huolehditaan, että kirjastoverkko säilyylähikirjastoineen, lainausasemineen jakirjastoautoineen koko maan kattavana.Kannustetaan kuntia kehittämäänkirjastojen toimintoja kunnan monipalvelupisteenäsekä lisäämään ja uudistamaankirjastoautotoimintaa. Valtiomyöntää valtionosuuden tai valtionavustuksenkirjastoautojen hankintaan.Verkkokirjastopalvelujen kehittämistäjatketaan. (OPM, kunnat, SuomenKuntaliitto, YTR/Kulttuuriteemaryhmä)

603.1.4 Saavutettavuus jatietoliikenneyhteydetSaavutettavuus ja liikenneyhteydetValtioneuvosto antoi liikennepoliittisen selonteoneduskunnalle keväällä 2008. Selonteonliikennepoliittisten toimien tavoitteenaon kansalaisten arjen liikkumisen ja elinkeinoelämänmenestyksen tukeminen sekämaan kilpailukyvyn edistäminen. Liikennepolitiikkaja liikennejärjestelmät kytkeytyvättiiviisti yhteiskunnan muihin toimintoihin,erityisesti alue- ja yhdyskuntarakenteenkehittämiseen. Vaikutukset ihmisten liikkumismahdollisuuksiinja elinkeinoelämän kilpailukykyynon otettava huomioon toimiavalittaessa. Esimerkiksi henkilöautoilulle eikäytännössä ole vaihtoehtoa niillä alueilla,joilla ei ole riittävää joukkoliikenteen tarjontaa.Ihmisten arkielämän sujuvuudenkannalta liikenneinfrastruktuurin tulee ollahyvä ja liikennejärjestelmän toimiva.Suomelle liikennejärjestelmä on tärkeäkilpailuun vaikuttava tekijä, koska maa onlaaja ja kuljetusetäisyydetpitkiä, niin etelä-pohjoinen-kuin itä-länsi-suunnassa.Koko liikennejärjestelmäntoimivuuden ja maankilpailukyvyn kannalta onolennaista, että pääliikenneyhteyksilläon riittäväpalvelutaso. Liikenneyhteydetvaikuttavat myösyritysten haluun sijoittuaalueille, jolloin hyvät liikenneyhteydetovat keskeinenedellytys alueiden kehittymiselle.Toimiva liikennejärjestelmäon elinehto matkailuelinkeinolle.Matkailu ontärkeää kansantaloudenja työllisyyden kannaltaja sillä on suuret kasvumahdollisuudet.ToimivatStrateginen linjaus 4:Maaseudun saavutettavuudesta,yhteyksientoimivuudesta ja tietoliikenneyhteyksientasapuolisuudestahuolehditaan.Jo rakennetut tie- ja ratayhteydetpidetään kunnossaja lisätään lähijunayhteyksiäuseilla alueilla. Lapinrautatie- ja lentoyhteyksiälisätään.Maaseudulla on paljonyritystoimintaa ja kasvavamäärä etätöiden tekijöitä,joiden tietoliikennetarpeetovat suuret, joten tavoiteon kapasiteetiltaan yhtäläisetyhteydet koko maassa.liikenneyhteydet ja matkailukeskusten janiitä ympäröivien alueiden hyvä saavutettavuusedistävät matkailua. Näköpiirissä onympärivuotisen lentoliikenteen tarve Lapinmatkailupainotteisille lentokentille Kittilään,Ivaloon, Enontekiölle ja Kuusamoon. Lapinlentokentiltä ja raideliikenteen pääteasemiltaon tarve jatkoyhteyksille lähialueen matkailukeskuksiin.Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kaupunkiseuduillaon keskeinen liikennepolitiikankeino vähentää liikenteen päästöjäja siten hillitä ilmastonmuutosta pitkälläaikavälillä. Tiiviissä yhdyskuntarakenteessajoukkoliikenteen toimintaedellytykset ovatparemmat. Hajautuminen lisää henkilöautontarvetta ja toisaalta henkilöauto myösantaa mahdollisuuden hajautumiseen. Riittävänvarhaisella yhdyskuntasuunnittelullavoidaan merkittävästi vaikuttaa liikenteensujuvuuteen ja liikennemuotojen kehittymiseenmahdollisimman ilmastoystävälliseksikaupunkien läheisen maaseudun kasvattaessasuosiotaan asumisympäristönä. Lyhyillämatkoilla auton käyttöä voidaan vähentääsekä maaseudulla ettäkaupungeissa parantamallakevyen liikenteen väyliä.Liikkumistottumuksiin vaikuttaminenja ympäristönkannalta kestävien valintojentekeminen edellyttävätmonien keinojen käyttöä,tiedottamista sekä uuttavastuuajattelua. Uudellavastuuajattelulla tarkoitetaan,että ongelmien ratkaisuedellyttää yhteistyötä javastuuta valtakunnan, alueellisenja paikallisen tasonpäätöksentekijöiltä, elinkeinoelämänedustajilta,suunnittelijoilta ja joukkoliikennepalvelujentarjoajiltasekä yksilöiltä itseltään. Liikenneongelmienratkaisuei ole yksittäisen sektorin

61vastuulla. Liikkumisen ohjaus ei lähde liikkeelleitsestään. Julkisen hallinnon on pantavase käyntiin ja sijoitettava siihen tarvittavatyöpanos ja rahoitus. Vaikka toteutus onmonessa tapauksessa yhteistyötä yritystenkanssa, ei mitään tapahdu ilman jatkuvaajulkisen hallinnon panostusta.Harvaan asutulla maaseudulla tarvitaansaavutettavuuden ja infrastruktuurin parantamista.Harvaan asutun maaseudunvahvuutena on hyvä olemassa oleva infrastruktuuri,joka on kuitenkin hoidon puutteessapahasti rappeutumassa. Harvaanasutuilla seuduilla matkojen sujuvuuteenja turvallisuuteen vaikuttaa eniten teidenkunto ja liikenneolojen laatu. Yksityisteitäon Suomessa noin 330 000 kilometriä janiiden vaikutuspiirissä suunnilleen miljoonasuomalaista. Alemman tason tiestönkunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksiosoitetut valtion määrärahat yksityisteilleeivät ole tarvetta vastaavalla tasolla. Kokomaata koskeva yksityisteiden valtionapuon vaihdellut viime vuosina 12–14 miljoonaaneuroon ja on vuosina 2009–2011 23miljoonaa euroa vuodessa. Tämä rahoitusriittää vain akuuttien peruskorjausten avustamiseen.Normaaliin vuotuiseen hoitotyönavustamiseen rahoitus ei riitä.Kunnat osallistuvat valtion vastuulla olevienmaanteiden ylläpitoon ja rakentamiseenjopa 55 miljoonalla eurolla vuodessasaadakseen tärkeät paikalliset tiehankkeettoteutumaan. Paikalliset hankkeet jäävätusein suurempien ja käyttäjämääriltäänmerkittävämpien teiden korjaustoimienjalkoihin. Myös metsistä saatavan uusiutuvanenergian käytön lisääminen rasittaaalempaa tieverkkoa, kun korjuukalustoasiirretään ja metsähaketta kuljetetaan käyttövarastoihin.Teiden ympärivuotinen käytettävyystulee entistä tärkeämmäksi. Sekäalemman maantieverkon että metsäteidenja muiden yksityisteiden kuntoa on parannettavakestämään raskaita kuljetuksiamyös syys- ja kevätkelirikon aikana. Vuosina2008–2012 puukuljetusten kannaltamerkittäville maanteille osoitetaan rahoitustayhteensä 137 miljoonaa euroa. Rahoituksenturvin korjataan kelirikolle alttiitasorateitä ja päällystettyjä teitä niin, että kelirikkoja painorajoituksen uhka poistuvat 6500 kilometriltä sorateitä ja 1 200 kilometriltäpäällystettyjä teitä. Myös yksityistieavustuksistaosoitetaan vuosina 2009–2011vuosittain 10 miljoonaa euroa puukuljetustenkannalta merkittäville teille.Suomen Tieyhdistyksen käynnistämää jatiehallinnon ja maa- ja metsätalousministeriön/ Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänrahoittamaa tieisännöintitoimintaa kannattaajatkaa ja kehittää kohti kyläisännöintiä.Kyläisännöitsijä voi vastata tienpitoon, vesihuoltoon,jätehuoltoon, jopa liikennepalveluihinliittyvästä organisoinnista kylällä.Julkisten liikennepalvelujen merkitys maaseudullakasvaa väestön ikääntyessä.Joukkoliikenne on myös hyvä esimerkkipäätösten erilaisista vaikutuksista naisilleja miehille. Naiset käyttävät joukkoliikennettäkaikissa ikäryhmissä miehiä enemmän.Kaikki päätökset, joilla vähennetäänjoukkoliikenteen käyttöä, heikentäväterityisesti naisten mahdollisuutta liikkua.Pitkät välimatkat ja vähäiset julkisen liikenteenyhteydet ovat erityisen hankalia myösnuorille, joilla ei ole ajokorttia. Monet lapsiperheidenongelmat, varsinkin harvaanasutulla maaseudulla, liittyvät perheiden”logistiikkaan”: pienten lasten päivähoito,koululaisten iltapäivätoiminta ja liikkuminenharrastuksiin tuottavat hankaluuksiapitkien välimatkojen takia.Etenkin harvaan asutulla maaseudullamatkustajien määrän vähäisyydestä johtuenon vaikea tyydyttää kohtuullisia,asiointiyhteydet turvaavia julkisen liikenteentarpeita. Joukkoliikenteen suunnitteluaja yhteensovittamista on kehitettävä.Pääosa matkoista maaseudulla tehdäänhenkilöautolla, mutta myös autottomilletalouksille on turvattava liikennepalvelut.Kohtuullisten liikennepalvelujen turvaami-

62nen maaseudulla edellyttää julkisen liikenteenrahoituksen, liikenteen järjestämisenja suunnitteluperiaatteiden uudistamista.Liikenteen suunnittelu tulee toteuttaa nykyistäkoordinoidummin ja kuljetuspalveluttuottaa pienemmällä ja monikäyttöisemmälläkalustolla. Maaseudun liikennepalvelujenturvaaminen edellyttää taksipalvelujen,kutsujoukkoliikenteen, naapuriavunja kimppakyytijärjestelmän kehittämistä.Kimppakyytikäytännön yleistymistä voidaantukea kehittämällä informaatiopalveluja.Saariston yhteysalusliikenteenvuorojen riittävyys ja vähintään peruspalvelutasoisetliikennepalvelut tulee myösturvata. Laajoilla harvaan asutuilla alueillaon varauduttava liikkumisen mahdollistamiseenesimerkiksi liikennesetelin avulla,vaikka ei olisi minkäänlaista julkisen liikenteenvaihtoehtoa.Julkisen liikenteen peruspalvelutaso onmääritetty liikenne- ja viestintäministeriöntyöryhmän raportissa (Liikenne- ja viestintäministeriö2005), mutta peruspalvelutasontavoitteen toteuttamiseksi on puuttunutriittävä tahtotila. Peruspalvelutasoon määritelty seuraavasti: ”Kuntakeskustenja muiden isojen taajamien välisessäliikenteessä turvataan työ-, opiskelu jaliityntämatkojen tarpeita palvelevat yhteydetsekä asiointimahdollisuudet kuntakeskuksistaja merkittävimmistä taajamistaalueen keskuskaupunkiin ja seutukunnallisestitärkeisiin palvelukeskuksiin. Julkisenliikenteen palvelut muodostavat kattavanalueellisen liikenneverkon. Seutukuntienja kuntien sisäisessä liikenteessä järjestetäänperuspalveluihin liittyvät kuljetuksetkustannustehokkaasti ja turvallisesti sekätarjotaan riittävät asiointiyhteydet autottomillekuntalaisille. Määritetty julkisen liikenteenperustapalvelutaso on tavoite, eisubjektiivinen oikeus. Yhteiskunta hankkiivain sellaisia julkisen liikenteen palveluja,joille on käyttäjiä.”Liikenne- ja viestintäministeriön asettamaselvitysmies Olli Riikonen selvitti julkisenliikenteen palveluiden turvaamista haja-asutusalueilla(Liikenne- ja viestintäministeriö2008a). Selvitysmiehen mukaan tiedosta,näkemyksestä tai innovatiivisista ajatuksistaliikennepalvelujen järjestämiseksi ei olepuutetta. Pahimmat puutteet ovat kuntienja seutukuntien sisäisen liikenteen järjestämisessä.Tärkeimpänä toimenpide-ehdotuksenaRiikonen esittää haja-asutusalueen”kyytitakuuta”, jolla haja-asutusalueidenasukkaille taattaisiin kohtuuhintaiset asiointiyhteydetkunta- tai muuhun palvelukeskukseen.Liikennepoliittisen selonteon (Liikenne- javiestintäministeriö 2008c) ja julkisen liikenteenpalveluiden turvaamista koskevanselvityksen lisäksi liikennepalveluihinvaikuttavia ajankohtaisia asioita ovat henkilöliikennelainkokonaisuudistus ja EU:npalvelusopimusasetus (uuden lain määrätulla voimaan 3.12.2009), aluehallinnonuudistamishanke (ALKU), kunta- ja palvelurakenneuudistussekä kuntien valtionosuusjärjestelmänuudistaminen. Paras-hankkeenmyötä joidenkin palvelujen keskittyminenlisää liikkumistarvetta.ViestintäyhteydetViestintäyhteyksien kapasiteetin tarve kasvaajatkuvasti vaikeasti ennustettavaa nopeutta.OECD:ssä on esitetty arvioita, ettäjo vuoteen 2011 mennessä kotitalouksientiedonsiirtokapasiteetin tarve taloutta kohdenolisi vähintään 50 Mbit/s. Varsinkinteräväpiirtotelevision käyttöönotto vaatiiselvää verkkokapasiteetin kasvua.Suomessa nykyisin käytössä oleva telepalveluidenlankaverkko tulee lähivuosina ainakinhaja-asutusalueilla korvaantumaanlangattomalla tekniikalla. Suurin syy tähänon se, että haja-asutusalueiden puhelinpylväätovat lähestymässä uusimistaan. Lisäksikäyttäjät ovat puheviestinnässä siirtyneetkäyttämään matkapuhelimia ja yhä nopeutuvaantahtiin luopuneet lankapuhelimista,jolloin lankaverkkojen kustannukset joudu-

63taan jakamaan entistä pienemmillä käyttäjämäärillämikä nostaa näiden palveluidenhintatasoa.Suomalainen viestintäpolitiikka on tähänasti perustunut siihen, että teleyrityksethuolehtivat markkinaehtoisesti kattavienja edullisten viestintäpalveluiden tarjonnasta.Vastavuoroisesti valtio ei ole juurikaanpuuttunut teleyritysten toimintaan esimerkiksitiukoin toimilupaehdoin tai veroin jamaksuin. Julkisia varoja ei ole merkittävästikäytetty yleisen viestintäinfrastruktuurin rakentamiseen.Viestintämarkkinoilla on kuitenkin tapahtunutmerkittäviä muutoksia, joiden seurauksenaviestintäpolitiikan keinoja on jouduttuharkitsemaan uudelleen. Viestintäyhteydetovat muuttuneet ylellisyyshyödykkeestävälttämättömyydeksi. Samaan aikaan kuitenkinteleyritykset ovat taloudellisista syistäilmoittaneet karsivansa kiinteän verkonpalveluita laajoilla alueilla ja korvaavansane langattomilla yhteyksillä. Laajakaistayhteyksissälangattomat yhteydet eivät voityydyttää jatkuvasti kasvavia yhteystarpeita,jotka maaseudulla ovat yhtä suuret kuinkeskuksissa.Valtioneuvosto teki 4.12.2008 periaatepäätöksenkansallisesta toimintasuunnitelmastatietoyhteiskunnan infrastruktuurin parantamiseksi(Liikenne- ja viestintäministeriö2008b). Tämän laajakaistahankkeen ensimmäisenvaiheen tavoitteena on taata kaikkiinvakinaisiin asuntoihin sekä yritystentoimipaikkoihin mahdollisuus vähintäänyhden megabitin laajakaistayhteyteen kohtuulliseenhintaan. Viestintämarkkinalainmuutosta koskevassa esityksessä yhdenmegabitin yhteys on määritelty yleispalveluksi.Yleispalvelu tarkoittaa sitä, että yritykselläon velvollisuus tarjota tietyn tasoisiatelepalveluita kiinteässä verkossa tai langattomastimyös silloin, kun se ei ole kaupallisestikannattavaa. Jos taloudellinen rasiteon yritykselle kohtuuton, korvataan tappiollinenosa toiminnasta valtion varoista. Maatalous-ja matkailuelinkeinon sekä muunyritystoiminnan tarvitsemien, yleispalveluanopeampien, yhteyksien hankinnan nykyisiätukimuotoja myös jatketaan.Laajakaistahankkeen toisen vaiheen tavoitteenaon, että lähes kaikki (yli 99 prosenttia)vakinaiset asunnot sekä yritysten jajulkishallinnon vakinaiset toimipaikat ovatvuoden 2015 loppuun mennessä enintäänkahden kilometrin päässä vähintään sadanmegabitin yhteydestä. Mikäli tämäntasoinenverkko ei toteudu kaupallisesti julkinensektori (valtio, maakunnat ja kunnat) ryhtyisiantamaan yritystukea yrityksille, jotkatoteuttavat verkon siellä, missä se ei olekaupallisesti kannattavaa.Vuoden 2015 tavoitteen rahoituksestajulkisen tuen osuus on enintään 67 prosenttiasiten, että valtion rahoitusosuus onkorkeintaan 33 prosenttia ja teleyritystenvähintään samansuuruinen osuus. Julkistarahoitusta käytetään silloin, kun laajakaistaohjelmantavoitetasoa ei pystytä saavuttamaankaupallisesti. Valtionrahoituksenehtona on, että maakunnan liitot ja kunnatosallistuvat nopeiden laajakaistaverkkojenrakentamiseen ja että Euroopan komissiohyväksyy tuen. Kuntien osuuden pienentämiseenon tarkoitus käyttää EU:n rakennerahastorahaa.

64Toimenpiteet42 Valtio lisää yksityisteiden valtionapuatarvetta vastaavaksi. (LVM, tiepiirit/ELYt,VM)43 Lisätään valtion vastuulla olevien maanteidenylläpitoon ja rakentamiseen kohdennettaviavaroja. (LVM, VM, aluehallinto)44 Turvataan maaseudun asukkaille, yrityksilleja matkailijoille riittävät liikenneyhteydet.Busseilla ja takseilla hoidettavassaalueellisessa runkoliikenteessäturvataan peruspalvelutasoiset julkisenliikenteen palvelut ja vähenevää reittiliikennettätäydentämään kehitetäänkutsujoukkoliikennettä. Haja-asutusalueidenasukkaiden asiointipalvelujenturvaamiseksi toteutetaan ”kyytitakuu”.Suurenevissa kunnissa huolehditaan taksilupientasapuolisesta sijoittamisesta.Saaristoliikenteessä turvataan peruspalvelutasoisetyhteysalusliikenneyhteydet.(LVM, VR, lääninhallitukset/aluehallintoviranomaiset,liikenteenharjoittajat)45 Usean hallinnonalan, vesiosuuskuntienja alan yhdistysten toimesta koulutetaantie- ja kyläisännöitsijöitä riittävän tiheänasiantuntijaverkon aikaansaamiseksi.(LVM, YM, MMM, YTR, vesiosuuskunnat,Suomen Tieyhdistys, Suomen Kylätoimintary)46 Nykyajan ja tulevaisuuden tietoyhteiskunnantarpeisiin vastaavien palveluidensaaminen varmistetaan koko Suomessakaikkiin talouksiin vuoteen 2015mennessä. Näitä ovat esim. tehokas laajakaistakohtuulliseen hintaan, langatonpuhelin, digi-TV ja sähkö. (VM, LVM,kunnat, maakunnan liitot)47 Lainsäädännöllä varmistetaan, että täydenpalvelun yleisradio-ohjelmisto onjokaisen saatavilla yhtäläisin ehdoin.(LVM)

653.1.5 Maaseudun luontoja ympäristöKansallisessa kestävän kehityksen strategiassa(Valtioneuvoston kanslia 2006) visioksi asetetaanhyvinvoinnin turvaaminen luonnonkantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti.Maaseutupolitiikan kokonaisuudessahyvinvoinnin luominen ja turvaaminen ovatkeskeisiä tavoitteita ja kestävän kehityksenkaikki ulottuvuudet (taloudellinen, ekologinen,sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus)ovat siinä sisäänrakennettuja, läpileikkaaviateemoja. Tässä luvussa tarkastellaan maaseutuaja sen kehittämistä ekologisen kestävyydennäkökulmasta.Luonnon monimuotoisuudenparantaminenLuonnon monimuotoisuuteen vaikuttavatluonnonvarojen käytön tehokkuus ja alueidenkäytön muutokset. Suomessa suurimmatympäristömuutokset ovat tapahtuneetmaatalousympäristössä ja muissa ihmisenluomissa ympäristöissä sekä luontaisissaelinympäristöissä metsissä ja rannoilla. Näidenelinympäristöjen tila ja kehitys ovat johtaneeteliölajiston monimuotoisuudenvähenemiseen javaateliaan tai erikoistuneeneliölajiston uhanalaistumiseen.Tulevaisuudessa myösilmastonmuutos vaikuttaamerkittävästi luonnon monimuotoisuuteen.Suomenluonnon monimuotoisuudensuojelun ja kestävänkäytön strategian ja toimintaohjelmantavoitteena onpysäyttää Suomen luonnonmonimuotoisuuden köyhtyminenvuoteen 2010 mennessä.(Ympäristöministeriö2007b.)Maaseutu on luonnon monimuotoisuudenkeskiössä,koska siellä sijaitsee moniaerilaisia elinympäristöjä: metsiä, soita, maatalousympäristöjä,kosteikkoja, sisävesiä,rantoja, tuntureita. Luonnon monimuotoisuudentarjoamia aineellisia ja aineettomiahyötyjä ja mahdollisuuksia ihmistenhyvinvoinnille ovat ekosysteemipalvelut,kuten perustuotanto, ravinteiden kierrätys,ravinto, juomavesi, geneettiset varannot,virkistäytyminen luonnossa ja esteettisetnautinnot. Ne ovat lähtökohtaisesti ihmisenkannalta tärkeitä, sillä niillä on merkitystäpaikallisesti ja alueellisesti, henkisen ja fyysisenvirkistyksen lähteenä sekä elinkeinojenja yritystoiminnan perustana.Luonnon monimuotoisuuden suojelu jakestävä käyttö tukevat ja mahdollistavat yritystoimintaavarsinkin matkailualalla. Luontomatkailutyöllistää ja tuottaa elinkeinojenedellytyksiä syrjäisillä maaseutualueilla, joillaperinteiset elinkeinot ovat väistymässä,mikä on erityisen merkittävää alueellisestitasapainoisen kehityksen näkökulmasta.Luonnon monimuotoisuuden parantamisellaja ekosysteemipalvelujen tarjonnalla onkiinteä yhteys maaseudun kehittämiseen:maaseudulla jalostetaan ekosysteemipalvelujakansalaisten, myös kaupunkilaistenStrateginen linjaus 5:Maaseutua kehitetäänekologisesti kestävästiluonto ja ympäristö huomioonottaen.Maaseutuluonnon monimuotoisuuttaparannetaanja vesistöjen kuormitustavähennetään. Ilmastonmuutoksenhillintä ja siihensopeutuminen otetaanhuomioon maaseudunkehittämistyössä ilmastojaenergiastrategian sekäilmastonmuutoksen kansallisensopeutumisstrategianpohjalta. Maaseudun luonnon-ja kulttuuriympäristöjensäilymistä edistetään.ja kaupunkiyhteisöjen,käyttöön. Laadullisesti tarkasteltunaluonnon monimuotoisuuson yksi suomalaisenelämäntavan jasuomalaisten arvojen kulmakivistä.Monimuotoinenluonto auttaa myös vastaamaanilmastonmuutoksenhaasteisiin. (Ympäristöministeriö2007b: 38–42.)Ilmastonmuutoksen hillintäsekä siihen sopeutuminenmaaseudullaIlmastonmuutos on ihmiskunnanja luonnonjärjestelmienkestävyydensuurimpia uhkia. Se vaikuttaamonin tavoin suoma-

66laiseen maaseutuun. Ilmastonmuutoksenodotetaan lisäävän sateita ja poikkeuksellisiasääilmiöitä, kuten myrskyjä, kaatosateitaja voimakkaita tuulia. Muita mahdollisia vaikutuksiaovat eroosion eteneminen, tulvienlaajeneminen ja tuulien voimistuminen rannikkoalueilla,maasta tulevan kuormituksenlisääntyminen vesistöissä sekä alkuperäistenlajien katoaminen ja korvautuminenvieraslajeilla. Itämerellä ilmastonmuutoksenvaikutukset näkyvät jääpeitteen laajuudessaja jään paksuudessa. Sademääräja jokivesien valunta Itämereen kasvavat,tuulisuus ja merenkäynti voimistuvat. Ilmastonmuutoksenvoimakkuus ja seurauksetovat kuitenkin vielä hyvin epävarmoja. Jokatapauksessa ne vaativat merkittävää sopeutumista.Ilmastonmuutos on nopeinta pohjoisillaalueilla. Tunturialueiden luontotyypeille jalajistolle ilmastonmuutos voi merkitä häviämisuhkaametsänrajan siirtyessä ylemmäksija routimisolojen ja lumitalven muutostenvuoksi. Ilmastonmuutos on tunturiluonnolleerittäin vakava uhka, joka on haaste sekäluonnonsuojelulle että luontaiselinkeinoille.Porotalouden sopeutuminen muutokseenon nykytiedoilla epävarmaa. (Ympäristöministeriö2007b: 75.)Ilmastonmuutos vaikuttaa myös pohjavedenmäärään ja laatuun. Ilmastonmuutoksen ennustetaanaiheuttavan nykyistä useamminpitkiä kuivia kausia, jolloin pohjaveden pintaalenee ja kaivot kuivuvat. Pohjaveden laatuauhkaavat muun muassa torjunta-aineetja lannoituksen nitraatit. Suomessa pohjavettäkäytetään runsaasti talousvetenä javesilaitosten raakaveden lähteenä, koska seon usein laadultaan parempaa ja paremminsuojassa likaantumiselta kuin pintavesi. Vesilaitostenjakamasta talousvedestä noin 60prosenttia on pohjavettä. Suomessa pohjavesienmikrobiologinen laatu on yleisestiottaen erittäin hyvä. Viimeaikaiset vesiperäisetepidemiat ovat kuitenkin osoittaneet,että pohjavedet ovat alttiita saastumiselle.Suomen runsaat pohjavesivarannot ovatmerkittävä kansallinen voimavara, joidenpuhtaana säilyminen tulee turvata.Maaseudulla on hyvät mahdollisuudet osallistuailmastotalkoisiin. Maaseutu tuleekinnähdä ilmastonmuutoksen hillitsemisessäosana ratkaisua, ei ongelmana. Ilmastonmuutoksenhillintä vaatii sekä uusiutuvienenergialähteiden tuotannon ja käytön lisäämistäettä energian säästöä ja energiankäytöntehostamista erityisesti asumisessa,rakentamisessa ja liikenteessä. Energiatehokkuudenparantaminen vaatii toimenpiteitä,joilla tehdään laitteista, rakennuksista,liikennevälineistä ja energiantuotannostaentistä energiatehokkaampia. Maaseudullavoidaan hyödyntää lähellä tuotettua energiaaja ravintoa ja kehittää paikallisia ratkaisujaniiden tuottamiseen. Maaseudun liikennepäästötovat suurten kaupunkiseutujenulkopuolella marginaalisia liikenteen pientenvolyymien johdosta. Ilmastonmuutokseenvaikuttavat ratkaisut tehdään suurissakaupunkikeskuksissa ja niiden läheisellämaaseudulla, joissa liikenteen volyymit ovatmittavat harvaan asuttuun maaseutuun jaydinmaaseutuun verrattuna.Ilmastonmuutokseen sopeutuminen onosa ilmastopolitiikan kokonaisuutta päästöjenhillinnän rinnalla. Sopeutumistoimillapyritään vähentämään ilmastonmuutoksenhaitallisia vaikutuksia ja hyödyntämäänmahdollisia etuja. Varhaiset sopeutumistoimetovat välttämättömiä, jotta vältytäänsuunnittelemattomilta sopeutumistoimiltamyöhemmin ja sitä myöten suuremmiltakustannuksilta. Sopeutumistoimia tarvitaankaikilla tasoilla ja politiikanaloilla. Ilmastonmuutoksenkansallisessa sopeutumisstrategiassa(Maa- ja metsätalousministeriö 2005a)tavoitteena on vahvistaa ja lisätä sopeutumiskykyäilmastonmuutokseen ja vähentääilmastonmuutoksen aiheuttamia kustannuksiayhteiskunnalle.Lämpötilojen kohoaminen saattaa vahvistaajoitakin Suomen etuja ja vähentää joitakinhaittoja. Ilmastonmuutoksen arvioidaan

67esimerkiksi lisäävän metsien kasvua ja siirtävänpuuntuotannon pohjoisrajaa, vähentävänlämmitystarvetta ja sähkönkulutustaja lisäävän vesivoiman tarjontaa. Sen arvellaanmyös parantavan Suomen asemaaelintarvikkeiden tuottajana (kun kasvukaudenarvioidaan pitenevän 3–5 viikkoa),helpottavan merenkulkua ja kuljetuksiatalviaikaan ja tekevän Suomesta houkuttelevammanmatkailu- ja luontokohteen sekäkesäisin (jolloin se on viileämpi kuin Keski-Eurooppa) että talvisin (kun Keski-Euroopantalvilomakohteiden suosio vähenee). Ilmastonmuutokseensopeutuminen tulee jokatapauksessa vaatimaan merkittäviä ponnistelujaja maankäytön uudistamista, jokaedellyttää poliittisia toimia. Maaseudun kehittämisennäkökulmasta on erityisen tärkeääkiinnittää huomiota ilmastonmuutoksenvaikutuksiin ekosysteemipalveluihin.Aluerakenteen kehittämisessä lähtökohtanaon Suomen alue-, seutuja yhdyskuntakehityksenvoimavarojen tasapainoinen kehittäminen.Alueidenkäytön suunnittelussa ontärkeää ottaa huomioon ilmasto- ja energianäkökulmateri aluetyypeille parhaitensoveltuvalla tavalla. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden(Ympäristöministeriö2008b) mukaan alueidenkäytössä jasen suunnittelussa on kiinnitettävä erityistähuomiota yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen,olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseensekä uusiutuvien energialähteidenkäytön edistämiseen.Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja senmyötä palvelujen saatavuuden paraneminenjoukkoliikenteen ja kevyen liikenteenavulla on lähinnä suurilla kaupunkiseuduillamerkittävä keino energian säästöön japäästöjen vähentämiseen pitkällä aikavälillä(Valtioneuvosto 2008a). Maaseudulla palvelujensaatavuuden ympäristöystävällinenparantaminen voidaan toteuttaa innovatiivisillakeinoilla, kuten verkkopalveluiden,kuvapuhelinyhteyksien välityksellä annettavienpalvelujen ja yhdistelmäpalveluidenavulla. Maaseudulla ilmasto- ja energianäkökulmanhuomioon ottaminen voi myöstarkoittaa paikallisten energiaratkaisujen(puu, biomassa, ilma- ja maalämpö, jätteet)aikaisempaa parempaa hyödyntämistämuun muassa asumisessa. Tämän suuntaisestimyös valtioneuvoston päätöksessävaltakunnallisista alueiden kehittämisentavoitteista vuosiksi 2007–2011 todetaan,että “energian tuotannossa suositaan pienimuotoistahajautettua uusiutuviin luonnonvaroihinperustuvaa tuotantoa” (Työ- jaelinkeinoministeriö 2008c: 30). Sekä maaseudullaettä kaupungeissa voidaan elääkestävän kehityksen mukaisesti (Valtioneuvostonkanslia 2006: 77).Vesistöt ja vesiensuojeluVesistöt (niin Itämeri kuin järvet, joet jalammet) ovat yksi keskeisistä maaseudunvetovoimatekijöistä. Vesistöt ovat maaseudullemerkittävä voimavara muun muassaelinkeinollisesta, virkistyksellisestä ja ympäristönäkökulmastakatsottuna; vesistöjenäärelle hakeudutaan asumaan, matkailemaan,kalastamaan sekä virkistäytymään jaharrastamaan. Suomen sisävedet, rannikotja saaristo tarjoavat ainutlaatuisia veneilyreitistöjä,ja veneilyn suosio sekä kotimaistenettä ulkomaisten veneilijöiden keskuudessaonkin kasvussa.Vesistöjä vaivaa monin paikoin ravinnekuormituksestaaiheutuva rehevöityminen.Ravinnekuormitusta aiheuttavat muun muassamaa- ja metsätalous, asutus (asiaa onkäsitelty tarkemmin luvussa 3.1.2), kalankasvatusja turvetuotanto. Uhkatekijöitä ovathappikato, leväesiintymien yleistyminen,veden likaantuminen, lajiston yksipuolistuminenja ilmastonmuutoksen seurauksenasadannan ja tästä aiheutuva pintavalunnanlisääntyminen. Edellä mainitut tekijät ovataiheuttaneet monien vesistöjen tilan heikkenemisen.Vesistöjen tilan heikkenemisenhillitseminen on maaseutupoliittisesti tärkeäämaaseudun keskeisen vetovoimatekijänja vahvuuden säilyttämiseksi.

68Itämeri on Suomelle erityisen tärkeä alue.Itämeren vedenlaatu on ratkaiseva tekijäasuinympäristön ja monien saariston elinkeinojenkannalta. Itämeren pahin ympäristöongelmaon rehevöityminen; toiseksisuurin ongelma on erilaisten myrkkyjenesiintyminen eliöstössä. (Merentutkimuslaitos2008). Vedenlaadun parantamiseksitarvitaan tehokkaita toimenpiteitä. Valtioneuvostoteki 26.4.2002 periaatepäätöksentoimista Itämeren suojelemiseksi, SuomenItämeren suojeluohjelman. Itämeren hyvänekologisen tilan saavuttamiseksi toimitaankuudella päätavoitealueella. Nämä ovatrehevöitymisen torjunta, vaarallisten aineidenaiheuttamien riskien vähentäminen,Itämeren käytön aiheuttamien haittojen vähentäminen,luonnon monimuotoisuudensäilyttäminen ja lisääminen, ympäristötietoisuudenlisääminen sekä tutkimus ja seuranta.(Ympäristöministeriö 2002.)Vuosituhannen alussa maatalouden osuusihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksestavesistöihin oli noin 60 prosenttiaja vastaavasta typpikuormituksesta noin 50prosenttia (Turtola & Lemola 2008). Maataloudenvesistövaikutukset riippuvat vahvastipaikallisista ympäristöolosuhteista, eikä niitäyleensä voida liittää yksittäiseen, tunnistettavissaolevaan aiheuttajaan. Valtaosallapohjavesialueita maatalous ei kuitenkaanole merkittävä uhka pohjaveden laadulle.Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Vesiensuojelunsuuntaviivat vuoteen 2015(Ympäristöministeriö 2007c) maataloudenravinnekuormituksen vähentäminen onavainasemassa. Se on laadittu ohjaamaanvesiensuojelua jo asetettujen tavoitteidensaavuttamiseksi sekä vastaamaan aiempienohjelmien jälkeen esille tulleisiin vesiensuojelunuusiin haasteisiin. Periaatepäätöksentavoitteeksi on asetettu maatalouden kuormituksenväheneminen kolmanneksellavuoteen 2015 mennessä verrattuna vuosien2001–2005 kuormitukseen. Keskeisenäkeinona siinä on maatalouden ympäristötukijärjestelmäntoimeenpano. Ympäristötuentoimia on tarpeen kohdentaa aiempaakustannustehokkaammin vesiensuojelunongelma-alueille ja suunnitella siten, että netoteuttavat entistä paremmin EU:n ja kansallisiatavoitteita vesien- ja monimuotoisuudensuojelussa. Paikallisesti tehokkaimmattoimenpiteet tulee ottaa käyttöön.Maaseudun ja ympäristön hoitoa tulee pyrkiäedistämään niin, että samalla lisätäänmyös maaseudun asukkaiden hyvinvointiaja maaseudun vetovoimaa. Maaseutulähtöinenajattelu laajentaa maaseutuympäristönkehittämiseen osallistuvaa toimijajoukkoa.Nykyisellä ohjelmakaudella esimerkiksi kyläyhdistyksetovat saaneet mahdollisuudensaada ympäristötukea ja ei-tuotannollisteninvestointien tukea perinnebiotooppienhoitoon ja alkuraivaukseen ja monivaikutteistenkosteikkojen perustamiseen ja hoitoon.EU:n vesipuitedirektiivin mukaisetvesienhoito-ohjelmat antavat laajemmalletoimijajoukolle mahdollisuuden osallistuamäärittelemään myös maataloudelta vaadittaviavesiensuojelutoimia. Maaseudunpinta- ja pohjavesien tilan parantamisessakeskeinen merkitys on vesienhoitosuunnitelmilla,jotka valtioneuvosto hyväksyy vuoden2009 lopulla.Luonnon- ja kulttuuriympäristöjensäilyminen maaseudullaMaatalous on vuosisatojen aikana luonutSuomeen omaleimaisia luonnon- ja kulttuuriympäristöjä.Maatalouden luomissa jaylläpitämissä elinympäristöissä elää edelleenrunsaasti luonnonvaraisia eläin- jakasvilajeja, jotka hyötyvät maataloudenharjoittamisesta. Tilakoon kasvu, viljelynpanosintensiteetin kasvu sekä tilakohtainenja alueellinen erikoistuminen vaikuttavatkuitenkin heikentävästi maatalousympäristöjenluonnon monimuotoisuuteen.Maaseudun luonnossa merkittäviä muutoksiavoivat aiheuttaa vieraslajit, jotka ihmisentoiminnan seurauksena ovat päässeetleviämään uusille alueille aiheuttaen vaka-

69vaa haittaa alkuperäiselle luonnolle, senmonimuotoisuudelle sekä maa- ja metsätaloudelle.Vierasperäisten lajien aiheuttamaahaittaa tulisikin pyrkiä vähentämäänosana maaseudun luonnon hoitoa. Maa- jametsätalousministeriö on myös käynnistänytvieraslajistrategian laadinnan yhdessäympäristö- sekä liikenne- ja viestintäministeriönkanssa.Perinnebiotooppien ja niistä riippuvaisteneläin- ja kasvilajien hoidon jatkuvuuden turvaamiseenon kiinnitettävä huomiota. Maatalousympäristöilläon suuri kulttuurinenarvo. Tämä korostaa niiden merkitystä maisemassa.Myös metsäympäristöt ovat osakulttuuriympäristöjä. Metsäympäristön jametsiin liittyvien perinnebiotooppien, muidenkulttuuriperintökohteiden sekä suojeltujenrakennusten hoidossa on yksityistenja säätiöiden lisäksi myös Metsähallituksellatärkeä rooli. Metsähallitus hallinnoiyksin noin kolmannesta Suomen metsämaisemistaeli on maisemakokonaisuuksiensekä luonnon monimuotoisuuden hoidonkannalta oleellinen toimija. Metsien merkitystämaaseudulle on käsitelty tarkemminluvussa 3.2.5.Kulttuuriympäristö on muotoutunut ihmisenja luonnon yhteisvaikutuksesta vuosituhansienaikana. Kulttuuriympäristö koostuuneljästä osa-alueesta, joita ovat kulttuurimaisemat,rakennusperintö, perinnebiotoopitja muinaismuistot. Suurin osa Suomenarvokkaista kulttuuriympäristöistä sijaitseemaaseudulla. Ne sisältävät esimerkiksi perinteisiäviljelysmaisemia, vanhoja niittyjäja hakoja, muinaisjäännöksiä, historiallisiateitä, yksittäisiä rakennuksia ja rakennusryhmiäsekä pieniä kyliä ja kirkonkyliä.Kulttuurimaiseman perusta on viljelysmaisemassa,peltojen ja niittyjen avoimuudessa.Viljelysmaisemat ovat maan eri osissaerityyppisiä historiallisista ja luonnonoloistajohtuen. Kullakin alueella sille tyypillisetviljelysmaisemat ovat erityisen hoidon javaalimisen arvoisia. Parhaiten viljelysmaisemaahoidetaan jatkamalla elinkeinoja, jotkasen ovat synnyttäneet ja muokanneet.Laidunnuksen jäätyä lähes historiaan tuleeperinnebiotooppien eli niittyjen, ketojen jahakamaiden ennallistamis- ja hoitotoimiaentisestään tehostaa.Kulttuuriympäristöissä leimallisinta onrakennettu ympäristö eli rakennukset jarakennelmat kylistä ja rakennusryhmistäyksittäisiin asuin- ja talousrakennuksiin, tiestöön,siltoihin ja aina muinaisjäännöksiinasti. Arvokkaiden asuinrakennusten kirjoulottuu kartanoista mäkitupalaisten mökkeihin.Paikallisia erityispiirteitä riittää kylätasolleasti. Kokonaisia eheinä säilyneitäkyliä on vain vähän jäljellä. Lisäksi maaseudullaon elinkeinoihin liittyviä, harvinaisiksikäyneitä kulttuuriympäristökohteita kutenvesiliikenteen, uiton, sahateollisuuden,meijerielinkeinon, tiiliteollisuuden ja raudanvalmistuksensynnyttämiä ympäristöjä.Kulttuuriympäristökohteita hyödynnetäänusein matkailullisesti.Paikallisesti ja alueellisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjentunnistaminen, inventointija arvottaminen ovat ensisijaisen tärkeitätoimia, jotta ne voidaan ottaa huomioonmaankäytön suunnittelussa ja jotta niitävoidaan hoitaa suunnitelmallisesti. Kulttuuriympäristöohjelmaon tämän toteuttamiseksihyvä väline. Sellainen tulisikin laatiajoka kuntaan. Huomattavilla maisema-alueillayleiskaavan merkitys korostuu, sillä senavulla on mahdollista vaalia maisemaan liittyviäarvoja esimerkiksi rakennusten sijoitteluaja rakentamispäätöksiä ohjaamalla.Arvokohteiden vaalimisen lisäksi tulee kiinnittääentistä enemmän huomiota maaseudun”arkisen” kulttuuriympäristön hoitoon.Esimerkiksi rapistuvat rakennukset kylän raitilla,pusikoituvat tienvarret ja umpeutuvatjärvinäköalat vaativat jatkuvia, säännöllisiähoitotoimenpiteitä, jotta maaseutu säilyyvetovoimaisena ympäristönä asumiselle jayrittämiselle. Kulttuuriympäristöjen hoitoontarvitaan suoraa julkista tukea ja verohuojen-

70nuksia muun muassa kiinteistöverotuksessa.Esimerkiksi rakennusperinnön hoitoonkohdistuvia avustuksia on entistä enemmänsuunnattava maaseudun paikallisesti arvokkaanrakennuskannan kunnostukseen.Maaseutuympäristön omaleimaisuudensäilyminen on tärkeää. Niillä maaseutualueilla,joilla rakentaminen lisääntyy jaalueen luonne muuttuu, asiaan on syytäkiinnittää erityistä huomiota. Maaseudullatarvitaan luonnon- ja kulttuurimaisemansuojelua ja hoitoa. Tämä luo maaseudullemyös uusia elinkeinomahdollisuuksia. Näitänäkökulmia on tärkeää korostaa kylienomaehtoisissa kyläsuunnitelmissa (ks. luku3.2.3, luonnon- ja maisemanhoitotyöt). Monimuotoisetluonnon- ja kulttuuriympäristötovat suuri voimavara maaseudulla.Toimenpiteet48 Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueidenja lajistoltaan arvokkaidenperinnebiotooppien selvitystyö päivitetään.(YM)49 Perinnebiotooppien ja muiden luonnonarvoltaanarvokkaiden maatalousalueidenhoidon jatkuvuus turvataan.Lisätään hoidon piirissä olevien perinnebiotooppienmäärää ja perinnebiotooppienhoitoa suojelualueilla. Kehitetäänmaataloustuotannosta poistuvillealueille, erityisesti perinnebiotoopeille,vaihtoehtoisia keinoja säilyttää ja hoitaaalueita avoimina sekä säilyttää alueidenmonimuotoisuus. (MMM, YM,alueelliset ympäristökeskukset/ELY:t,toimintaryhmät, kyläyhdistykset)50 Laaja-alaista pohjavesitutkimusta lisätäänvesihuollon varmistamiseksi. (MMM,alueelliset ympäristökeskukset/ELY:t)51 Kunnat laativat kulttuuriympäristöohjelman,jossa kulttuuriympäristökohteetinventoidaan ja jossa suunnitellaankohteiden hoito ja nimetään toteuttajatahot.Opetus- ja ympäristöhallintokehittävät työn tueksi yhteisen ohjeistuksenja toimintamallin. (kunnat, alueellisetympäristökeskukset/ELY:t, YM,OPM, maakunnan liitot)52 Sektoritutkimuksen neuvottelukuntakäynnistää tutkimus- ja kehittämisohjelmanluonnon monimuotoisuudentarjoamien uusien taloudellisten mahdollisuuksien(mm. bioteknologia, elintarviketuotantoja luonnontuotteet)tunnistamiseksi ja kestävän käytön edistämiseksi.(YM, VM, OPM, MMM, TEM)53 Maatalouden ympäristötoimenpiteetkohdennetaan tehokkaasti. Luodaanvesiensuojelun ja luonnonhoidon huomioivanintegroivan yleissuunnittelunavulla (win-win) tilanteita, joissa Manner-Suomenmaaseudun kehittämisohjelman2007–2013 mahdollisuuksiahyödynnetään täysimääräisesti, niinettä hyödynsaajana ovat luonto, maanviljelijät,paikalliset asukkaat ja matkailu.Tukien kohdentamista kehitetään.(MMM, YM, TE-keskukset/ELY:t, alueellisetympäristökeskukset/ELY:t, kunnat,Tapio, yhdistykset)54 Maisemallisesti tärkeillä metsäalueillasekä luonnon monimuotoisuudenkannalta merkittävillä alueilla hakkuutja metsänhoitotyöt sopeutetaanmaisemaan mahdollisimman hyvin jaluonnon monimuotoisuuden säilyminenotetaan huomioon. Metsätaloussuunnitelmiinsisällytetään toteutuksenvaihtoehtoja, taloudellisia laskelmia jauudenlaisia sopimuskäytäntöjä. (maanomistajat,MMM, Tapio, metsäkeskukset,kyläyhdistykset, matkailuyrittäjät)

713.2 Maaseudun työt ja elinkeinot3.2.1 Osaaminen jainnovaatiojärjestelmätOsaaminen maaseudun voimavaraksiKilpailukykyä, hyvinvointia, uutta työtä jatuotantoa voidaan kestävällä tavalla luodamaaseudulla vain korkean osaamisenavulla. Maaseudun osaamista on tietoisestikasvatettava alueelliseksi varannoksi, jokamuodostuu osaamispääomasta ja innovaatiojärjestelmistä.Osaamispääoma ontiedon, taidon, pätevyyden, identiteetinja asiantuntijuuden rakentumista tietyissäasia- ja alueyhteyksissä. Maaseudun osaamispääomankehittymisessä keskeistä ovatyhteisötaloudessa ja kansalaistoiminnassasyntyvät osaaminen ja asiantuntijuus. Innovaatiojärjestelmistäpuolestaan voidaan puhuatunnistettavina ja tavoitettavina tiedon,osaamisen ja rahoituksen instituutioinasekä niiden toimintaa tukevina tiedonsiirronja yhteistyön mekanismeina.Maaseudun osaamispääoman ja innovaatiojärjestelmienrakentumisen edellytyksiätulee parantaa kolmesta näkökulmasta.Keskeisiä asioita ovat 1) tämänhetkisenosaamisen tunnistaminenja tunnustaminensekä osaamisen kehittämisentarpeet, 2) uutta tietoa ja taitoaluova osaaminen sekä 3)nykyisen ja uuden tiedon jataidon vuorovaikutus ja ihmistenosallisuus.Maaseudulla on paljontunnistamatonta tai vainpaikallisesti hyödynnettyäkäytäntöön liittyvää tietoaja osaamista, jolla on arvoalaajempaan soveltamiseen.Myös kulttuurialan osaamistamaaseudulla voisi hyödyntäänykyistä enemmän. Luovatalous ja kulttuurituotantolisääntyvät maaseudulla ja niiden merkitysmaaseudun kehittämistyössä kasvaa. Maaseudunkulttuuritapahtumista ja taiteen erialojen harrastustoiminnasta tulee huolehtiakansallisilla toimenpiteillä vahvistamallamaaseudulla toimivia kulttuuri- ja taideorganisaatioita,muun muassa kansalaisopistojenkurssitarjonnan kehittäminen on tärkeää.Arjen luovuuden ja kulttuurisuuden kehittäminensekä taiteen soveltava käyttö ovattärkeitä sosiaalisten innovaatioiden lähteitäja alueita. Ne myös lisäävät ihmisten hyvinvointiasekä tarjoavat uudentyyppisiä työjayrittäjyysmahdollisuuksia taiteenalojenammattilaisille ja harrastajille. Maaseudullaolevan luovuuden ja osaamisen hyödyntäminenedellyttää vuorovaikutteisuudenlisäämistä ja innovaatiojärjestelmien kehittämistä.Maaseudulla suurta merkitystä oninnovaattoreilla, jotka osaavat yhdistellä eriasioita.Strateginen linjaus 6:Maaseudun osaamispääomaahyödynnetään jakasvatetaan, ja innovaatiojärjestelmiäkehitetään.Yliopistollisen maaseutuopetuksenjatkuvuusturvataan. Moniosaaja- jatäydennyskoulutusta sekämonimuoto- ja etäopetustalisätään ja sosiaalisteninnovaatioiden syntyäedistetään. Kansalaisopistojaja ammattikorkeakoulujahyödynnetään aiempaaenemmän paikallisessa jaalueellisessa kehittämistyössä.Kirjastot ovat maaseudulla tärkeitä oppimisympäristöjä,ja niitä on syytä kehittääyhteistyössä opetustoimen ja kansalaisopistojenkanssa sekä monipalvelukeskuksina.Kirjastojen tietojärjestelmien ja tietokantojensaattamista ajan tasalletarvitaan ja kirjastoihintulee luoda suotuisatolosuhteet verkko-opiskelulleja työskentelylle.Kansalaisopistot ovatmerkittäviä yhteiskunnallisiatoimijoita maaseudulla.Ne tuovat osaamistaja koulutuspalveluita janiiden roolia kehittämistehtävissävoidaan lisätä.Kansalaisopistot tarjoavatpalveluita myös harvaanasutulla maaseudulla paikallisistatarpeista lähtien.Myös neuvontajärjestöjenantama lyhytkestoinenkoulutus tavoittaa vuosittaintuhansia maaseudun

72asukkaita. Neuvontajärjestöjen antamakoulutus on joustavaa ja toteutettavissalähellä koulutuksen tarvitsijoita. Kansalaisopistojenja neuvontajärjestöjen yhteistyötätulee lisätä ja roolia korostaa maaseudunkehittämisessä. Myös muiden oppilaitostenja korkeakoulujen toimiva valtakunnallinenja alueellinen yhteistyö on tärkeää.Maaseudun monipuolisen osaamisen lisäksion tunnistettava osaamisen kehittämisalueet.Koulutuksessa on hyödynnettäväjoustavasti maaseudulla olevaa käytännöntietoa ja osaamista. Työvoiman tarjonta jakysyntä eivät kohtaa, jos muodollinen koulutuspuuttuu ja sitä on vaikea hankkia. Siksioppilaiden vähenemisen vuoksi tapahtuvanlukioiden ja ammatillisen koulutuksen yksiköidenrakennemuutos on tehtävä taitenvaarantamatta koulutuksen saatavuutta,jolla on suora yhteys nuorten pysymiseenmaaseudulla tai palaamiseen maaseudulle.Osaamista kehitetään työelämässä ja yritystentarpeista lähtien. Keskeistä on osaamis-,koulutus- ja työvoimatarpeiden ennakointija tunnistaminen. Erityisesti on pyrittäväpurkamaan koulutusalojen jakautumistamiesten ja naisten aloihin ja parannettavakummankin sukupuolen mahdollisuuksiahakeutua aloille, joilla on tulevaisuudessakasvava työvoimatarve. Yksilön näkökulmastaon tärkeää, että sekä miehet ettänaiset voivat vapaammin hakeutua haluamilleenaloille ja tehtäviin. Yhteiskunnallisellatasolla segregaation purku on tärkeäämyös siksi, että perinteiset sukupuolen mukaisetammatinvalinnat eivät usein vastaaalueiden työvoiman tarvetta, ja esimerkiksipalvelujen laatu ja monimuotoisuus paranee,kun palveluammateissa työskenteleesekä naisia että miehiä. Esimerkiksi työvoimapulantai ammatin yhteiskunnallisenmerkityksen vuoksi on tärkeää lisätä monientekniikan, erityisesti tietotekniikan ja-liikenteen koulutuksen kiinnostavuutta naisilleja toisaalta kasvatus-, opetus- hoito- jasosiaalialan ammatteja miehille.Koulutusjärjestelmän on varmistettava riittävänmonipuolinen ja joustava koulutustarjontamaaseudulla. Tarvitaan uudenlaisenmoniosaajakoulutuksen käynnistämistä,sillä keskittyminen yhteen ammattialaan eituo maaseudun sirpaleisten töiden vaatimaamonipuolista osaamista. Monipuolistaosaamista saadaan myös suorittamallaosia monista eri tutkinnoista. Tutkintojenyhdistämisen menettelyjä on tehty joustavammiksi.Myös oppisopimuskoulutuksenja aikuiskoulutuksen kehittäminen ja lisääminenon keskeistä.Maaseudun osaamispääoman kasvattamisessakeskeinen tekijä on korkeakoulutasoisenmaaseutuopetuksen saaminen. Etenkinyliopistokeskusten jatkuva kehittäminen ontärkeää, koska iso osa maaseututiedostaja -tutkimuksesta sijaitsee niissä. Ne ovatMikkelin, Seinäjoen, Kokkolan ja Kajaanintapaisten seutujen välttämättömiä osaamiskeskuksia.Maaseutualan korkeinta opetustaon saatavilla sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.Rural Studies on kymmenenyliopiston muodostama verkosto, jokatarjoaa maaseutualan monitieteisiä perus- jasyventäviä opintoja joko lähi- tai etäopiskeluna,myös ruotsinkielisenä. Ammattikorkeakouluissaannetaan maaseutuelinkeinojenja metsätalouden koulutusta kattavasti kokoSuomessa 12 oppilaitoksessa, joista kuudessavoi opiskella myös Master-tasoisenylemmän ammattikorkeakoulututkinnonjoko maaseudun kehittämisen tai metsätaloudenliikkeenjohdon koulutusohjelmassa,ensiksi mainitun myös ruotsinkielisenä. Siltimaaseutualan koulutusjärjestelmä tulee selkiyttäämäärittämällä eri toimijoiden roolit javuorovaikutus nykyistä yksiselitteisemmin.Tehtävä vaatii korkeakouluasiamiehiä, jotkalaativat ja välittävät toimeksiantoja.Suomeen on rakennettu yhdeksän maaseutuprofessorinverkosto, jonka tehtävätkohdentuvat maaseutututkimukseen, -opetukseenja maaseudun kehittämistyöhön.Maaseutuprofessuurien myötä maaseutututkimuson saanut tunnustetun asemantutkimus- ja politiikkakentässä: maaseudun

73ja maaseutupolitiikan tunnettuus on lisääntynyt.Tutkimusta on pystytty tekemäänpitkäjänteisemmin ja suurempia kokonaisuuksiasisältäen. Tästä johtuen maaseutuosaamisentaso on noussut sekä perusettäjatko-opinnoissa. Maaseutupolitiikansisällönmuodostamisessa ja käytännöneteenpäin viemisessä maaseutuprofessuuritovat tarjonneet käyttöön tieteellisyyteenpohjautuvaa, tutkimustuloksia hyödyntävääasiantuntemusta, joka on tunnustettu laajastimaaseutupolitiikassa, myös Suomenrajojen ulkopuolella. Suomi on maaseutupolitiikassaja maaseudun kehittämisessäusein mainittu mallimaaksi, nyt Suomellaon myös professoritason tieto-taitoa vietäväksikansainvälisille areenoille.Tutkimustoiminnassa uhkana ovat erityisestiperusrahoituksen riittämättömyys japysyvien rahoitusrakenteiden rapistuminensekä näistä johtuvat henkilöstön vähennystarpeet.Tutkimuslaitokset on pakotettuhankkimaan yhä enemmän ulkopuolistarahoitusta tutkimustyölleen samaan aikaankuin julkinen tutkimusrahoitus on muutostenja budjettileikkausten kohteena. Maaseutututkimusniin tutkimus- kuin opetusalanaon vielä niin uusi, että perusrahoituksensaaminen näihin työkokonaisuuksiin onhyvin hankalaa, samoin pätkärahoituksestajohtuen ammattitaitoisen tutkimushenkilöstönsaaminen, mikä osaltaan johtaa työnlyhytjänteisyyteen.Suomenruotsalaisesta näkökulmasta on tarpeellista,että Vaasassa tehtävää maaseutututkimustakoordinoidaan yhteistyössämuiden korkeakoulujen ja opintokokonaisuuksienkanssa, erityisesti Helsingin yliopiston(Svenska social- och kommunalhögskolansekä maa- ja metsätaloustieteellisentiedekunnan kanssa) ja ammattikorkeakouluNovian opintokokonaisuuksien kanssa.Yksi mahdollinen väylä ruotsinkielisillemaaseutuopinnoille olisi maisteriohjelma,johon yllämainitut oppilaitokset voisivatosallistua, ja jossa opiskelu järjestettäisiinmonimuoto-opiskeluna. Myös yhteistyötäRuotsin maataloustieteellisen yliopistonSLU:n (Sveriges lantbruksuniversitet) kanssatulisi kehittää, esimerkiksi yhdistelmätutkinnonkautta.Uudistuva innovaatiopolitiikkamaaseudun mahdollisuutenaMaaseudun innovaatiokapasiteettija -toimintaInnovaation määritteleminen on tärkeää,koska sillä on vahvoja poliittisia seurauksiaja se vaikuttaa julkisten investointien kohdentamiseen.Perinteisesti innovaatio yhdistetäänhuipputekniikan tuotteisiin sekätutkimus- ja kehitystoimintaan, jotka lähespoikkeuksetta toteutetaan kaupungeissa.Suomessa innovaatio on käsitteenä viimevuosina kuitenkin laajentunut ja monipuolistunut.Muutos näkyy selkeästi syksyllä2008 valmistuneessa Kansallisessa innovaatiostrategiassa(Työ- ja elinkeinoministeriö2008b) ja innovaatiotoiminnan tärkeimmänrahoittajan eli Teknologian ja innovaatioidenkehittämiskeskuksen Tekesin tuoreissalinjauksissa. Uudessa kansallisessa innovaatiostrategiassainnovaatio ymmärretäänhyödynnettynä osaamislähtöisenä kilpailuetuna.Innovaatiot eivät liity enää ainoastaankorkean teknologian yrityksiin taiteollisuuteen vaan ne liittyvät kaikkeen liiketoimintaanja julkisten palveluiden kehittämiseen;puhutaan muun muassa sosiaalisistainnovaatioista. Sosiaalinen innovaatiosyntyy, kun kokemukset ja tietotaito muuntuvatuudenlaisiksi hyvinvointia luoviksi teknologioiksi,tuotteiksi ja palveluiksi tai työnorganisointitavoiksi. Sosiaaliset innovaatiotmuuttavat sosiaalista todellisuutta sekä synnyttävätuudenlaisia liiketoiminta-, käyttäytymis-ja organisoitumismuotoja.Suomi on ollut mallina monille maille innovaatioidenedistämisessä ja yritysten, korkeakoulujenja hallinnon välisen vuorovaikutuksenvahvistamisessa (ns. ”triple helix”eli kolmoiskierrevuorovaikutusmalli). Koskayliopistot, tutkimus- ja kehityskeskukset ja

74huipputeknologian yritykset eivät sijaitsemaaseudulla, Suomen, kuten useimpienmuidenkin maiden, kansallinen innovaatiojärjestelmäsuosii epäsuorasti kaupunkejaja jossakin määrin myös suuria yrityksiä.Poikkeuksena ovat Metsäntutkimuslaitoksenja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksenmaaseudulla sijaitsevat yksiköt,mutta ne eivät muuta keskuksiin keskittymisenpääsääntöä. Kansallinen innovaatiojärjestelmäon perinteisesti painottunut teknologiaan,eikä siinä ole kiinnitetty paljoakaanhuomiota pienten yritysten johtamismenetelmiintai perinteisiin sektoreihin, joilla onvahva asema useimmissa alueellisissa talouksissa.Innovaatiojärjestelmässä on keskityttylähinnä suuriin yrityksiin, jotka johtavatverkostoja, eikä niinkään yrittäjyyden jayritysten läheisyyssuhteiden merkitykseeninnovaatioiden levittämisessä. Innovaatiokapasiteettion keskittynyt muutamaan alueeseen,vaikka innovatiivisten tekniikoidenmahdollisuudet ja tarpeet ulottuvat laajemmalle.Olennainen kysymys on ollut, mitenerityisesti harvaan asutut ja ydinmaaseudunalueet voivat menestyä osaamistaloudessa.Siinä on työ- ja elinkeinoministeriöninnovaatio-osastolla yhteiskuntapoliittisestierittäin tärkeä tehtävä, samoin edellä mainituillasektoritutkimuslaitoksilla.Tuoreissa innovaatiotutkimuksissa painotetaanoppimisen merkitystä sekä osaamisenlevittämisen ja omaksumisen merkitystäinnovaatioprosessissa tieteellisten keksintöjensijasta. Innovointi on pohjimmiltaanluonteeltaan sosiaalista ja se syntyy tavallisestiyritysten ja niitä ympäröivien erilaistentoimijoiden yhteistyön ja vuorovaikutuksentuloksena. Eri OECD-maista kerätyt tiedotosoittavat, että maaseutualueilla innovaatiotovat usein pienimuotoista kehitystyötäja hankkeita, joita toteutetaan lähinnä olemassaolevilla sektoreilla, kuten maatalouden,matkailun, käsitöiden ja vanhuksilletarkoitettujen palvelujen aloilla. Tästä näkökulmastainnovaatiot ja innovaatiopolitiikkaovat tärkeitä maaseudun kehittämisessä.(OECD 2008a: 198–199.)Maaseudulla on innovatiivisia yrityksiä,mutta dynaamiseen klusterikehitykseenvaadittavaa kriittistä osaamismassaa onkäytännössä mahdoton saavuttaa (vrt. mikroklusteritja toimialakeskittymät). Maaseudunyritysten innovaatioprosessit perustuvatusein käytännönläheiseen tietoon, jotaopitaan työssä ja kokemukseen perustuen.Vaikka kansallinen innovaatiostrategia painottaasisällöllisten ja alueellisten osaamiskeskittymiensynnyttämistä, ovat strategianmukaiset toimenpiteet myös maaseudunyrityksille toistaiseksi käyttämätön voimavara.Maaseudun yrityksille ja muille toimijoille,joiden innovaatiotoiminta on ollutkäytäntölähtöisempää kuin tiedepohjaisillakeskuksilla, uusi käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikkaja sitä tukevat toimenpiteetvoivat olla nopeammin omaksuttavissa.Uusi kansallinen innovaatiostrategia painottaainnovaatiotoiminnan edistämisessäaiempaa enemmän kysyntä- ja asiakaslähtöisyyttä.Innovaatioita haetaan erityisestiasiakasrajapinnasta. Tulevaisuudessa tämänäkyy käyttäjien ja asiakkaiden tarpeistajohdettujen innovaatioiden ja uusien liiketoimintamallienlisääntymisenä sekä kehittäjienja käyttäjien yhteisten innovaatioprosessienja avoimen innovaatiotoiminnanmuotojen yleistymisenä. Teknologian soveltamisenohella innovaatiot voivat rakentuauusille palveluja liiketoimintamalleille,työ- ja toimintatavoille tai tuotekonseptienhallinnalle. Etenkin julkisen sektorin tuottavuudenkasvattamiseen on tarkoitus kiinnittääerityistä huomiota. Pidemmällä aikavälilläjulkisia panostuksia laajennetaan näilleuusille innovaatiotoiminnan osa-alueille.Koska merkittävä osa julkisista tutkimus- jakehittämisresursseista ohjautuu jatkossastrategisen huippuosaamisen keskittymien(SHOK) sekä osaamiskeskusohjelmaa(OSKE) toteuttavien osaamisklustereidenkautta, on maaseudun näkökulmasta erittäinkriittistä se, miten hyvin se yritystensä,asiantuntijoidensa ja muiden innovaatiojärjestelmäänkuuluvien toimijoidensa kanssa

75pääsee mukaan näihin verkostoihin ja mitennäiden työn vaikuttavuus ulottuu maaseudulle.Erityisesti osaamiskeskusohjelmaatulee kehittää järjestelmänä niin, että separemmin tunnistaa maaseudun yritystenmahdollisuudet ja että maaseudun innovaatiotoimintakytkeytyy osaamiskeskusohjelmaannykyistä helpommin.Maaseudulla on etulyöntiasema kehitettäessäsellaisia innovaatioita, jotka perustuvatverrattain pieneen mittakaavaan ja joissaon hyötyä siitä, että tilaa ja luonnonvarojaon käytettävissä runsaasti. Esimerkiksi kestävilleuusiutuviin energialähteisiin perustuvilleratkaisuille on kysyntää sekä asuintalojenettä tuotantolaitosten hajautetussaenergiahuollossa. Hajautetut vettä ja energiaasäästävät vähäpäästöiset vesi- ja jätehuoltojärjestelmätovat toinen ja erilaistenlähiruokaketjujen ja hoivapalveluiden kehittäminenkolmas innovaatioalue.Innovaatioiden omaksuminen javerkottuminen innovaatioyhteisöihinMaaseudun innovaatiotoiminnan yhteydessäon tärkeää erottaa toisistaan innovaatioidentuotanto ja niiden omaksuminen.Innovaatioympäristön kehittämisen näkökulmastamaaseudulla tulee teknologisteninnovaatioiden synnyttämisen sijaan antaaenemmän painoarvoa innovaatioiden hyödyntämiseenja käyttöönottoon. Maaseudunyritykset hyötyisivät todennäköisestieniten uuden tiedon ja innovaatioiden leviämisestä.Usein nämä yritykset ovat kuitenkinsijainniltaan, toimialaltaan ja tuotannonarvoketjun asemaltaan sellaisia, ettäolemassa olevankin teknologian ja osaamisenomaksuminen on työläämpää kuinkeskittymissä sijaitsevien yritysten. Tieto jainnovaatiot on saatava leviämään nykyistänopeammin.Maaseudulla investoinnit koulutukseenovat tärkeämpiä kuin tutkimus- ja kehitystyöhöntehtävät investoinnit, koska muuallatuotetun osaamisen omaksuminen onmaaseudun kehittämisen kannalta olennaisempaakuin itse osaamisen tuottaminen.Tämä näkemys vahvistuu eri puolilla EU:taviime aikoina tehdyissä tutkimuksissa, joissaon tehty neljä merkittävää päätelmää: 1)innovaatiopolitiikat ja inhimillisen pääomanpolitiikat vahvistavat toisiaan, 2) alueet, joillaon paljon inhimillistä pääomaa mutta vähäntutkimus- ja kehitystyön investointeja,voivat tuottaa innovaatioita, mutta 3) innovaatioidensyntyminen on epätodennäköisempää,jos tilanne on päinvastainen, ja 4)alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen tekniikankehittymisessä, inhimillisen pääoman politiikatovat paras tapa edistää innovaatioidenomaksumista ja muiden teknisen osaamisenhyödyntämistä. (OECD 2008a: 199.)Yritysten innovaatioprosessit ovat sidoksissayritysten sisäisiin ja ulkoisiin vuorovaikutussuhteisiin.Verkostoihin kuuluvatasiakkaat, alihankkijat, kilpailijat, rahoittajat,kehittäjäorganisaatiot sekä tutkimus- jaoppilaitokset. Maaseudun yritysten on aktivoiduttavanykyistä tiiviimmin mukaan sekäteknologia- että asiakaslähtöisten innovaatioidenkehittämiseen ja alueiden välisiininnovaatioyhteisöihin. Samalla on mahdollistettavavuorovaikutteinen oppiminen jaosaamisen kerryttäminen esimerkiksi maaseudunmikroklustereissa, oppilaitoksissa jaelinkeinojen kehittämisorganisaatioissa.Verkottumisella voidaan osittain korvatamaantieteellistä läheisyyttä yritysten innovaatioprosesseissa.Uusien innovaatioidenkäyttöönotto ja synnyttäminen vaatii yrityksissäuudentyyppistä osaamista ja uudenlaisiavalmiuksia myös niitä tukevissa kehittäjäorganisaatiossa.Ongelmana on, ettäsyrjäisemmillä alueilla on vähän erikoistuneitatukipalveluja tarjoavia organisaatioita.Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttäämaaseudun yritysten ja muualla sijaitsevientoimijoiden aktiivisuutta hakea ja kehittääyhteistyötä, jotta teknologista ja muutaosaamista välittyy maaseudun yrityksille.

76Mikroklusterit maaseudunkilpailukyvyn tekijöinäKlusterinäkökulmasta maaseudun innovaatioympäristönmahdollisuudet liittyvätympäristön ja luonnonvarojen tuomaan kilpailuetuun(esim. elintarvike- ja puutuoteteollisuus,matkailu, harvaan asutukseen jakylmään ilmastoon perustuvat testausympäristöt,liikunta- ja urheilu, hajautettu energiantuotanto ja kaivosteollisuus). Teknologianja innovaatioiden kehittämiskeskuksenTekesin sisältölinjauksista esimerkiksi puhdasenergia, niukkaresurssiset ratkaisutja palveluliiketoiminta luovat edellytyksiämaaseudun elinkeinojen uusiutumiselle, samointietämysyhteiskuntaa koskevat tavoitteethelpottavat asukkaiden arkea.Maaseudulla voi kehittyä kilpailukykyisiämikroklustereita, jotka ovat lähellä toisiaansijaitsevien pienyritysten muodostamia, yhteistyöhönperustuvia kokonaisuuksia. Maaseudunmikroklusterien toimialat liittyväterityisesti matkailuun, sosiaali- ja terveyspalveluihin,kulttuuriin, designyrittäjyyteen,rakentamisen ja sisustamisen puutuotteisiin,lähiruokaan ja uusiutuviin energialähteisiin.Markkinalähtöisten mikroklusterienaihioiden tunnistaminen ja vahvistaminenparantaa maaseudun kilpailukykyä. Esimerkiksihajautetun energiantuotannon ympärillesyntyvä innovaatiojärjestelmä synnyttääosaamista, jolla on vientimarkkinoita,kun eri puolilla maapalloa kehitetään uusiutuviinluonnonvaroihin perustuvia lähienergiantuotannon malleja. Mikroklusterienkytkeminen kansainvälisille markkinoille ontärkeää.Elinkeinojen kehittämisessä korostuu tällähetkellä elinkeinoelämän ja yritysten mahdollisuusrakenteidenvahvistaminen klustereitaja osaamiskeskuksia tukemalla. Tuoreentutkimuksen (Vihinen & Vesala 2007)mukaan maaseudun yritysten edistämisenkeinoissa painottuu vielä käsitys siitä, ettämaaseudun pienyritysten ongelmana olisiensi sijassa taitojen, osaamisen ja yrittäjäkykyjenpuute, ja maaseutuelinkeinojenkehittämisessä keskitytään edelleen näidenpuutteiden korjaamiseen. Maaseudunmikroklusterien ja joissain tapauksissa sitäväljempään toimijoiden verkottumiseen tulisikiinnittää huomiota muun yrittäjyydenedistämisen ohella selvästi enemmän. Tätävarten tarvitaan tietoa siitä, millä tavoinyritysten mahdollisuusrakenteita syntyyja miten niitä voidaan edistää maaseudunhajautettujen ratkaisujen oloissa. Innovaatioympäristöjätulee kehittää myös monialaiselleyrittäjyydelle, joka ei rakennu minkäänyksittäisen toimialan erityisosaamisenympärille.

77Toimenpiteet55 Niin sektoritutkimuksen uudistuksessakuin valtio-omisteisten tutkimuslaitostenperusrahoituksen tulosohjauksessaja palvelusopimuksissa huolehditaansiitä, että maaseudun elinkeinot, maaseutuasuin- ja vapaa-ajanpaikkana sekämaaseudun väestöryhmien hyvinvointi(ml. palvelut) ovat mukana eri laitostentutkimuksessa. (MMM, Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos,VM, STM, YM, Suomenympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL, Suomen Akatemia)56 Vakiinnutetaan maaseutuprofessuurijaRural Studies -verkostot ja turvataanniiden rahoituksen jatkuminen. (OPM,ao. yliopistot ja sektoritutkimuslaitokset,MMM)57 Perustetaan ruotsinkielinen Rural Studies-maisteriohjelma, esimerkiksi yhdistelmätutkintona.(Åbo Akademi,OPM)58 Ammattikorkeakoulut ja yliopistot kehittävätopetus-, tutkimus- ja kehittämispalvelujaanmyös pienillä paikkakunnillaottaen huomioon alueellisetkehittämistarpeet ja tehden yhteistyötämuiden alueen toimijoiden kanssa, ml.yksityiset kehittämispalvelujen tarjoajat.(OPM, yliopistot, ammattikorkeakoulut)59 Maaseudun innovaatioympäristöjenerityisongelmat sekä mahdollisuudetuusiin mikroklustereihin tunnistetaan janiihin kehitetään ratkaisuja alueellisessainnovaatiopolitiikassa. (TEM, MMM,OPM, STM, sektoritutkimuslaitokset,KOKO-ohjelman toteuttajat)60 Käynnistyneitä yliopistokeskuksia kehitetääntasapuolisesti yliopistojen muidentyömuotojen kanssa, koska niilläon merkittäviä myönteisiä maaseutuvaikutuksiaosaamisen ja innovaatiotoiminnanvahvistajina. (OPM, yliopistot,sijaintikunnat)

783.2.2 Työelämän kehittäminenTyövoiman saatavuusTulevaisuudessa on odotettavissa paineitatyövoiman saatavuudessa, osaamisessa jasijoittumisessa. Väestön ikääntyminen vaikuttaaosaavan työvoiman saantiin. Työvoimanikärakenne painottuu jo nyt voimakkaastiyli 50-vuotiaisiin ja tämän ikäryhmänosuus väestöstä kasvaa vuoteen 2015 saakka.Laskelmien perusteella työikäinen väestövähenee vuodesta 2010 lähtien noin17 000 henkilöllä vuodessa, vaikka nettomaahanmuuttokasvaisi. Pitkällä aikavälillätyövoimapula on vakavasti otettava uhkaniin yritysten kilpailukyvylle kuin koko yhteiskunnantoimivuudelle ja tasa-arvoistenpalvelujen tarjoamiselle. Aikaisemmin työvoimapulaakoettiin alhaisempaa koulutustavaativissa tehtävissä, mutta nyt ongelmaon varsinkin maaseudulla laajentunut myöskorkeampaa koulutusta ja asiantuntemustavaativiin tehtäviin kuten lääkäreihin ja opettajiin.Jatkossa suurin työvoiman tarve onpalvelualoilla, jotka työllistävät enemmistönkoko työvoimasta. Varsinkinjulkisella palvelusektorillaongelma on kahtalainen;työvoima ikääntyy jasamanaikaisesti erityisestivanhuspalvelujen tarve lisääntyy.Pätevistä ammattilaisistaon pulaa myösyrityksissä, mukaan lukienmaatilat. Toimivia sijaisjärjestelmiäon kehitettävä.Ikääntymisen lisäksi työvoimansaannille haasteitaasettavat toimintaympäristönja -tapojen jatkuvatmuutokset, mitkä edellyttävättyövoimalta joustavuuttaja jatkuvaa uudelleenkouluttautumista.Kansainvälistymiseen jakilpailun kovenemiseenliittyvät yritysjärjestelytStrateginen linjaus 7:Työvoimapolitiikkaa kehitetäänvastaamaan työvoimapulaanja maaseudunerityistarpeisiin. Työperusteistamaahanmuuttoaedistetään.Maaseudun hajanaistentöiden kokoamiseksi kehitetäänsopimuksellisuuttaja uusia työnvälitysmekanismeja.Maahanmuuttajat tunnistetaanmaaseudun uutenaja välttämättömänä väestöryhmänä,jolla on omatlähtökohdat ja tarpeet.Maahanmuuttajien edellytyksiätulla täysivaltaisiksipaikallisyhteisöjen jäseniksiparannetaan ja tuetaan.sekä epätyypillisen työn lisääntyminen aiheuttavatturvattomuutta, mikä heijastuutyövoiman hyvinvointiin työssäjaksamisongelmina.Työelämän laadullisiin kysymyksiintulee jatkossa kiinnittää yhä enemmänhuomiota.Työvoimapulaan ratkaisuja etsittäessäavainasioita ovat työurien pidentäminen,syrjäytymisen estäminen, nuorison saaminenaktiiviseen työelämään heti koulutuksenjälkeen, koulutuksen vastaaminentyöelämän tarpeisiin, joustavat, työntekijöidenelämäntilanteet huomioon ottavattyöjärjestelmät, tällä hetkellä työvoimanulkopuolella olevien vajaakuntoisten saaminenmukaan työelämään sekä työntekijöidenjaksamisesta ja terveydestä huolehtiminen.Osan ratkaisusta muodostaa lisäksitietointensiivistä työelämää leimaava työnirtautuminen yhä enemmän paikasta pendelöinnin,etätyön, työn pirstaloitumisenja “keikkatyön” lisääntyessä, mikä samallaedistää ihmisten mahdollisuuksia asua maaseudulla.Naisten ja miesten työllisyydessä ja työttömyydessäon suuria alueellisiaeroja. Joillakin alueillanaisten työttömyys onhuomattavasti korkeampikuin miesten. Toisilla alueillapuolestaan miestenpitkäaikaistyöttömyydenvähentäminen vaatii kohdennettujatoimia. Yksitärkeä syy naisten miehiäaktiivisempaan poismuuttoonmaaseutualueilta on,ettei maaseudulla ole olluttarjota erityisesti koulutetuillenaisille heidänkoulutustaan vastaavaatyötä. Nuorten naistentyöllistymistä vaikeuttavatyhteiskunnallisten palvelujenpuute tai niiden vaikeatavoitettavuus, esimerkiksipäivähoitokysymykset ja

79sijaisjärjestelyt. Väestömuutosten kannaltaon keskeistä huomion kiinnittäminen naistentyöllisyyteen ja työpaikkoihin sekä naistenmahdollisuuksiin yrittäjinä.Työmarkkinat, samoin kuin ammatillinenkoulutus, ovat Suomessa voimakkaasti jakautuneetsukupuolen mukaan. Maaseudunelinkeinorakenteen muutos on vaikuttanuteri tavoin naisiin ja miehiin. Enitennaisia työllistää palveluala – maataloudentyöpaikkojen jatkuvasti vähentyessä naisetovat työllistyneet erityisesti julkisen sektorinhoivatyöpaikkoihin. Palvelualan työpaikkojenväheneminen on vienyt työpaikkojanimenomaan naisilta. Elinkeinorakenteenmonipuolistaminen ja palvelualojen kehittäminentyöpaikkojen ja naisten yritystoiminnanlisäämiseksi on keino korjata alueentyöpaikkojen vääristynyttä sukupuolijakaumaa,mutta samalla on varottava vahvistamastatyöelämän segregaatiota edelleen.On kiinnitettävä huomiota naisten osaamisenja työmahdollisuuksien laajentamiseenuusilla toimialoilla. Työehdot, työelämänkäytännöt ja työpaikkakulttuuri ovatavainasemassa segregaation jatkumisen japurkamisen kannalta. Niillä ammatti- ja tuotantoaloilla,joilla halutaan lisää naisia, tuleetehdä pitkäjänteistä ja konkreettista työtätyöpaikkakäytäntöjen ja kulttuurin muuttamiseksinaisten kannalta houkutteleviksi.Sama koskee kääntäen naisvaltaisia aloja jaammatteja, joille toivotaan lisää miehiä, esimerkiksipäiväkoteihin ja peruskouluun.Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa eiole vielä tarpeeksi tunnustettu työelämäntoimintatapojen ja sosiaalisten innovaatioidenmerkitystä kilpailukyvyn tekijöinä.Dialoginen johtaminen, tietoja viestintäteknologioiden(ICT) hyödyntäminen, joustavattyönmuodot, arvoketjuissa tapahtuvaverkostoituminen, palkitsemisjärjestelmät,monitaitoinen henkilöstö ja osaamisensuunnitelmallinen kehittäminen sekä henkilöstönosallistumismahdollisuudet ovatkeskeisiä tekijöitä, joilla yritykset houkuttelevattyöntekijöitä. Maaseutu kilpaileekeskusseutujen kanssa työvoimasta. Maaseudullaosaavan työvoiman tarve liittyymuuhunkin kuin väestön ikääntymiseen.Kyse on yritysten sijoittumispäätöksistä,logistiikasta, työvoiman houkutustekijöistäsekä ulkomaisesta työvoimasta. Työhallinnonpalveluiden tasa-arvoinen saatavuuson erittäin tärkeää.Työperusteinen maahanmuuttoTyövoimapulan yksi osaratkaisu on maahanmuutto.Ulkomaalaistaustaisten suhteellinenosuus väestöstä on kasvanutvoimakkaasti 1980-luvun lopulta lähtienerityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissakasvukeskuksissa, mutta muutos on olluthuomattava myös Kaakkois-Suomessa,jossa vaikutus leviää monin tavoin myösmaaseudulle. Suurimmat maahanmuuttajaryhmätovat koko Suomessa virolaiset,venäläiset ja somalit, mutta erot ovat paikallisestivarsin suuria. Paikkakunnilla, joillatarvitaan sesonkityövoimaa, ulkomaalaistenmäärä ja suhteellinen osuus saattavatolla ajoittain huomattavat, vaikka heistävain pieni osa asuisi paikkakunnalla ympärivuotisesti.Maa- ja puutarhataloudentyöntekijöistä joka kymmenes oli vierastyöläinenvuonna 2007 ja 67 prosenttia heistätyöskenteli puutarhakasvien viljelyssä (Tike2008). Työlupa tarvitaan vasta yli kolmenkuukauden työskentelyyn.Maaseudun vetovoimaisuutta maahanmuutonkohteena voidaan edistää eriyttämälläkotouttamiskeinoja maaseutu-näkökulmastasekä tarjoamalla tietoa maaseudun työ-,asuin- ja harrastusmahdollisuuksista. Maahanmuuttajienkotouttamisessa tulee ottaahuomioon maahanmuuttajan taustatilanne,kuten koulutus, osaaminen, harrastuksistasaatu tietotaito ja entinen asuinpaikka, japyrkiä löytämään sitä vastaavia työtilaisuuksia.Maaseututaustaisille maahanmuuttajilletulisi tarjota pääsy maaseudulla sijaitseviinvastaanottokeskuksiin, joissa on valmiudetohjata maahanmuuttajia heidän osaamistaanhyödyntäviin paikallisiin harrastus-,

80opiskelu-, työ- ja työssäoppimispaikkoihin.Kotouttamiseen tarvitaan nykyistä monipuolisempiakeinoja, jotta maahanmuuttajatintegroituisivat työpaikan lisäksi nopeastikoko ympäröivään yhteiskuntaan, sosiaalisiinverkostoihin ja päätöksentekoon. Kotouttamistoimenpiteettulee kohdistaapaitsi työperusteisiin maahanmuuttajiin,myös mukana muuttaviin perheenjäseniin.Kunnat tarvitsevat valmiuksia huolehtiamaahanmuuttajista ja auttaa rekisteröintijapoliisiasioissa ja järjestää asuntoja, päiväkoti-ja opiskelupaikkoja. Kielenopetus onensiarvoisen tärkeää, jotta kotouttaminenonnistuisi. Tarvitaan myös tehokasta yhteiskunnallistatiedottamista ja ammatillista täydennyskoulutusta.Maahanmuuttajien määrän kasvulla voi ollamerkittäviä vaikutuksia maaseudun väestönikä- ja sukupuolijakaumaan. Suhteellinenmuutos voi maaseutupaikkakunnilla ollasuurempi kuin kasvukeskuksissa. Maaseudunelinvoimaisuuden kannalta maahanmuuttoon myönteinen ja tärkeä asia. Tosinse vaatii vastaanottavalta yhteisöltä, yrityksiltäja instituutioilta valmiuksia hoitaa maahanmuuttajienasioita. Sosiaalisten verkostojen,pienimuotoisuuden ja monipuolisenelinkeinoelämän ansiosta kotouttaminenonnistuu maaseudulla menestyksekkäästi.EtätyöEtätyö lisääntyy, mutta ei niin nopeasti,kuin maaseutupolitiikassa on toivottu.Etätyöstä on tehty useita tutkimuksia javoidaan sanoa, että keskimäärin etätyönmahdollistajia ovat työntekijän oma tahto,internetyhteys, työnantajan suostumus jajoustava työ. Etätyötä voidaan tehdä kotonatai vapaa-ajan asunnolla, mutta myösetätyöpisteet voivat olla yksi mahdollisuus.Etätyötä tehdään sekä osa-aikaisena ettäkokoaikaisena. Useille asiantuntijatyötä tekevilleetätyö antaa tilaisuuden keskittyätyön vaativimpiin osiin.Etätyön käyttöönotto vaatii oppimista jauusiin toimintatapoihin tottumista niin yksilöidenkuin yritysten ja julkisten organisaatioidentasolla. Etätyön käyttöönotonlinkittäminen kokonaisvaltaiseen kunnantai valtionhallinnon kehittämiseen onkinsuositeltavaa. Kuntien sisäistä etätyötä tulisipohtia myös kuntaliitoskunnissa; tyhjeneviinkunnantaloihin voitaisiin jättää joitakinkunnan toimintoja. Etätyön mahdollistaminenedellyttää, että saatavilla ovat edulliset,kattavat ja nopeat tietoliikenneyhteydet.Kunnat voivat omalta osaltaan edistää etätyömahdollisuuksiakannustamalla kunnantyöntekijöitä etätyöhön tai tarjoamalla etätyöpisteentyöntekijöiden käyttöön ja edistämällälaadukkaiden tietoliikenneyhteyksiensaamista kuntaan.Etätyö on yksi keino tuottavuuden, kilpailukyvynja joustavuuden parantamisessa sekätyöntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisessä.Se on myös ilmastopoliittisesti perusteltua.Etätyö voidaan nähdä osittaisena ratkaisunaosaavan työvoiman saatavuudenhaasteeseen sekä alueellisen kehittämisenkeinona. Tällöin tavoitteena on työn siirtäminenkeskusten ulkopuolelle syrjäisemmilleseuduille ja tätä kautta alueellisen hyvinvoinninlisääminen. Lisäksi etätyö tarjoaamahdollisuuden erityisolosuhteissa (esim.saaristoalueilla) työskentelyyn.Työllisyystilanteen vaihtelutTämän kokonaisohjelman valmistelu aloitettiintalouskasvun ja noususuhdanteenvallitessa, mutta vuoden 2008 loppupuolellatalous ajautui niin maailmanlaajuisestikuin Suomessa nopeasti taantumaan.Vahva työllisyystilanne kääntyi laskuunmetsä- ja paperiteollisuuden sekä metalli-ja rakennusteollisuuden käynnistämientuhansia ihmisiä koskevien lomautusten jairtisanomisten myötä. Taloustilanteen heikkeneminennäkyi talven 2008–2009 aikanamyös muille toimialoille laajentuneinalomautuksina ja irtisanomisina sekä asuntomarkkinoidenheilahduksina, samoin elin-

81kustannusten yleisenä nousuna. Samaan aikaankuntatalouden vuotta 2010 koskevatennusteet synkkenivät. Eniten työllisyydenheikkeneminen kosketti maakuntien niitäkaupunkiseutuja, joille on keskittynyt perinteistäraskasta teollisuutta. Tällä on suoria,tuloveroa alentavia vaikutuksia myösympäröiviin maaseutualueisiin, sillä osateollisuuden irtisanotuista asuu tehdaspaikkakunnanulkopuolella. Lisäksi teollisuudenalasajo vaikuttaa varsinkin omalla alueellaan,mutta myös laajemmin sitä tukevaanpalveluliiketoimintaan, mukaan lukien kuljetusala.Taantuman edetessä maaseudullaolevien yritysten tuotteiden ja palveluidenkysyntä laskee kuluttajien ostovoiman heiketessä.Taantuma ei kuitenkaan iske yhtärajusti pieniin yrityksiin, joita maaseudunyritykset lähinnä ovat, koska niiden markkinatovat enemmän alueperusteisia globaaleidenmarkkinoiden sijaan.Työttömyyden nopeasta kasvusta huolimattaniin maaseudulla kuin kaupungeissaon työvoimapulaa. Rakennetyöttömyydenvoi odottaa kasvavan vuodesta 2008 vieläpaljon samaan aikaan kun tekemättömientöiden määrä on kasvussa. Rakennetyöttömyydenhoitoon tarvitaan nopeita ratkaisujamuunto- ja jatkokoulutuksen kautta jainvestoimalla uusia innovaatioita ja työpaikkojaluoviin toimialoihin. Kokonaisohjelmasisältää näitä keinoja.Sopimuksellisuus – voimien kokoamistaja työn järjestämistäMaaseudun työtilaisuuksia varsinkin harvaanasutulla maaseudulla kuvaa väestönvähetessä työmahdollisuuksien runsaus,mutta työn hajautuminen yhtä pirstaleisempiinosiin. Ongelmana on se, että työ jatyöntekijä eivät kohtaa. Hajanaisten töidenkokoamiseksi tarvitaan sopimuksellisuudenkäyttöön ottoa ja uudenlaisia työnvälitysmekanismeja.Sopimuksellisuus maaseudun kehittämiskäytäntönätarkoittaa maaseudun toimintojenyhdistämistä joustavan työn ja hyödykkeidenvälitysmekanismin avulla, jokasamalla täydentää yksityisen ja julkisensektorin olemassa olevia järjestelmiä. Sopimuksellisuudessaon kyse uudenlaisestatoimintatavasta kysynnän ja tarjonnanyhdistämiseksi paikallisesti. Sopimuksellisuudenavulla voidaan synnyttää paikallisiakumppanuuksia ja yhteistyöasetelmiajulkisen, yksityisen ja kolmannen sektorinkesken. Kumppanuuksiin perustuvalla yhteistyölläon paremmat mahdollisuudet täydentääpaikallista palvelutarjontaa ja saadaaikaan työllisyyttä verrattuna siihen, että erisektorit toimivat omilla tahoillaan.Sopimuksellisuuden edistäminen on ollutkahden YTR:n sopimuksellisuusteemaryhmäntehtävänä 2000-luvulla. Teemaryhmätovat selvittäneet sopimustoiminnan edellytyksiäja koonneet kokemuksia sopimuksellisuushankkeista.Sopimuksellisuudentoteutuminen käytännössä edellyttää, ettävastuu prosessin käynnistämisestä annetaankäytännön toteuttajille. Sopimuksellisuuttaedistäneiden Vaasan yliopistonLevón-instituutin hankkeiden kokemustenperusteella luontevimpia sopimuksellisuudenorganisoijia ovat monialaista paikallistakehittämistä tekevät kyläyhdistykset, taivastaavasti organisoituneet muut paikallisyhdistykset,yhdessä seudullisen kyläasiamiehenja alueen toimintaryhmän kanssa.Sopimusprosessia ja sopimusten syntymistävoidaan vauhdittaa työnvälitysmekanismilla,jossa jonkin organisaation tehtäväksiannetaan töiden tekijöiden, teettäjien jarahoittajien yhteen saattaminen sekä yhteistyöhönkannustaminen tukemalla heitämuun muassa rahoituksen hankkimisessa.Nämä ”välittäjäorganisaatiot” voivat ollamyös itse sopimuskumppaneita. Sopimuskumppaneinaovat tilanteen mukaan niinjulkinen sektori, yhdistykset ja yritykset kuinkotitaloudet. Jos palvelun tarjoaja on yritys,ollaan hyvin lähellä liiketoimintaa. Tavallisenliiketoiminnan ja sopimuksellisuudenero on toiminnan tavoite: liiketoiminnassa

82päätavoite on voiton luominen yrittäjälle,sopimuksellisuudessa tavoitteena on tarpeellistenpalvelujen ja työtehtävien toteuttaminentai muu yhteinen hyvä.Työnvälitysmekanismin toiminnan taustaksitarvitaan ymmärrystä asioiden pienuudestamutta lukuisuudesta. Kun pieniä toimiakootaan yhteen, saadaan aikaan riittäväätoiminnan volyymiä eli kannattavaa toimintaa.Tarkoitus ei ole vapaaehtoistyön lisääminen.Pienimuotoisuus on tavoiteltavaa,sillä silloin toiminta säilyy lähipalveluna jahajautettuna keskittämisen sijasta.Toimenpiteet61 Maahanmuuttajien sijoittautumista maaseudulletuetaan ohjeistuksella ja suvaitsevaisuuskasvatuksellasekä rahoittamallakotouttamistoimenpiteitä. (SM, TEM,maakunnan liitot, Työtehoseura)62 Erityisesti kaupunkien läheisellä maaseudullakäynnistetään toimintoja,joissa keskitytään maallemuuttajien vastaanottoonja sitouttamiseen kylä- taiasuinyhteisöön. Erityistä huomiota kiinnitetäänlapsiperheisiin ja nuorisoonja heidän harrastusmahdollisuuksiinsa.(kunnat, paikallisyhdistykset)63 Ruotsin- ja kaksikieliset kunnat tekevätyhteistyössä kokemustensa pohjaltamaahanmuuttajien kotouttamisohjelman,jota tarjotaan koko maankunnille. Tuetaan kuntien yhteistyötämaahanmuuttajien kotouttamisohjelmienlaadinnassa. (ruotsin- ja kaksikielisetkunnat, maakunnan liitot, SuomenKuntaliitto, TE-keskukset/ELY:t, SM)64 Työnantajaosaamista erityisesti ensimmäisentyöntekijän palkkaamiseen sekävierastyövoimaan liittyen lisätään tiedottamallaja kouluttamalla. (verohallinto,työsuojelupiirit, työmarkkinajärjestöt)65 Etätyön käyttöönotto yhdistetään organisaationkokonaiskehittämiseen niinjulkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.Mahdollisuudet etätyöhön selvitetäänerityisesti uusissa laajentuneissa kunnissa.(TEM, LVM, Suomen Kuntaliitto,kunnat, työmarkkinajärjestöt)66 Valtionhallinnossa käynnistetään etätyöhanke,jossa toteutetaan alueellistamistauudella tavalla. Henkilöt tekevätetätyötä omalta kotipaikkakunnaltaan.Työpiste voi sijaita joko kotona tai etätoimistossa.Tavoitteena on, että tulevaisuudessaosa julkisen hallinnon tehtävistävoitaisiin alueellistaa etätyön kautta.(TEM, VM, työmarkkinajärjestöt)67 Etätyötä edistetään nostamalla olennaisestityöhuonevähennystä. (VM)68 Valtio vahvistaa paikallisia työmarkkinoitakehittämällä ja lisäämällä täydennys-,muunto- ja jatkokoulutusta. (OPM,Opetushallitus)69 YTR, Suomen Kylätoiminta ry ja Maaseutuverkostoyksikkötarjoavat sopimuksellisuudenedistämiseksi ja välittäjäorganisaatioidenvakiinnuttamiseksikoulutusta toimintaryhmille, kunnille(luottamushenkilöt ja virkamiehet), kyläasiamiehilleja muille paikallistoimijoillesekä maakunnan liitoille. (YTR/Sopimuksellisuusteemaryhmä, SuomenKylätoiminta ry, Maaseutuverkostoyksikkö)

833.2.3 Elinkeinot ja yrittäjyysMaaseudun elinkeinokehitys sekäelinkeinopolitiikan vahvistaminenMaaseudulla sijaitsevista yrityksistä valtaosaon pieniä. Vuonna 2003 maaseudun pienyrityksiäoli yli 130 000, ja niistä 39 prosenttiaharjoitti perustuotantoa (maatilat),18 prosenttia oli monialaisia maatiloja ja 43prosenttia oli muita pienyrityksiä. Yritystenkokonaismäärä laski vuosina 1995–2003pääasiallisesti maataloussektorin supistumisentakia, mutta monialaisten maatilojenja muiden maaseudun yritysten määräja suhteellinen osuus kasvoivat. Vuonna2005 Suomessa oli noin 24 300 monialaistamaatilaa, joista 68 prosenttia harjoittitoimintaa palvelusektorilla, pääasiallisestikoneurakointia (41 prosenttia monialaisistamaatiloista), matkailua (7 %) ja muitapalveluja, kuten hoito-, kuljetusja kiinteistönhoitopalveluja(19 %). Yhä useampimaatila laajentaa toimintaansa uusiutuviinenergianlähteisiin tarjoamalla polttopuitaja puuhaketta. Maatilojen yritystoiminta onyleensä melko pienimuotoista. Toiminnanmonipuolistamisesta saadut tulot ovat kuitenkinviime vuosina kasvaneet yhä useammallamaatilalla, samalla kun heikosti kannattavienmaatilojen määrä on vähentynyt.Joka neljännellä monialaisista maatiloistayli puolet perheen nettotuloistaon peräisin muustaliiketoiminnasta. (OECD2008a: 63–64, sit. maa- jametsätalousministeriön tietopalvelukeskus2006.)Maaseudulla harjoitettavanyritystoiminnan merkitysaluetaloudelle vaihtelee.Etelä-Pohjanmaalla, Lapissa,Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassaja Kainuussa yli 20 prosenttiayritysten henkilöstöstätyöllistyy maaseudunyrityksissä. Uudellamaallamaaseudulla sijaitsevienyritysten merkitys aluetaloudelle on taashuomattavasti pienempi. Alueen ja sen yritystenmyönteisen kehityksen keskeisiä tekijöitäovat sijainti, saavutettavuus, etäisyysmarkkinoista, toimintaympäristön laatu, väestörakenneja työikäisen väestön osaamistaso,yhteydet yritysten tuotteiden, palvelujenja liiketoiminnan kehittämisen kannaltatärkeisiin palveluihin sekä tutkimus- ja kehitysyksiköihinja -verkostoihin. Osa näistätekijöistä on sellaisia, joihin alueen toimijatvoivat itse vaikuttaa. Merkittävää on alueenelinkeinopolitiikka sekä keskeisten toimijoidenyhteistyö ja verkottuminen oikeidenkumppaneiden kanssa. Kansalliset linjaukseterityisesti kaivannaisteollisuuden, palveluyrittäjyydenja matkailun kehittämiseksivaikuttavat maaseudun elinkeinotoiminnankehittämismahdollisuuksiin. Matkailussamyös suurten matkailukeskusten ulkopuolisetmaaseutualueet voivat päästä myönteisenkasvun imuun verkottumalla majoitus-,ravitsemus- ja ohjelmapalveluillaan keskenäänsekä keskusten yrittäjien kanssa.Strateginen linjaus 8:Maaseudun elinkeinojenja maaseudun yrittäjyydenmonipuolistamista jakehittämistä jatketaan.Maaseudun yrittäjyydenmonipuolistamista ja kehittämistäjatketaan koulutuksenja neuvonnan keinoin.Maaseudun yrityksetnähdään kiinteänä osanaSuomen menestystä jatuottamassa vaihtoehtoisiaratkaisuja keskittymiskehitykselle.Erityisesti harvaan asutun maaseudun, muttajossain määrin myös ydinmaaseudunkuntien edellytykset toteuttaa yksin vahvaaelinkeinopolitiikkaa ovat heikot johtuenmuun muassa vähäisistä suunnittelu- jatoimeenpanoresursseista sekä etäisyydestäyritysneuvontaa ja -palveluja tarjoaviin organisaatioihin.Organisoituminenseudullisiksi kehittämisyhteisöiksiparantaaelinkeinopolitiikan edellytyksiä.Lisäksi tarvitaan verkostoitumistakansallisestija jopa kansainvälisestiyhteistyöhön oman alueenelinkeinopoliittistenkehittämismahdollisuuksienkannalta relevanttienkumppaneiden, muidenseudullisten kehittäjäorganisaatioiden,koulutus- jatutkimusyksiköiden ja yritystenkanssa. Verkostoituminenon maaseudun toi-

84mijoille vähintään yhtä välttämätöntä kuinse on suurempien keskusten toimijoille.Käytettävissä olevien aluekehitysohjelmienvoimavaroja tulee kohdentaa erityisesti näidenyhteistyöverkostojen pitkäjänteiseenrakentamiseen.Maaseudun pienyritykset ovat valtaosaltaanperheyrityksiä. Naisilla on toiminnassakeskeinen rooli ja ammatillista osaamista,jota voidaan hyödyntää yritystoiminnanmonipuolistamisessa. Maaseudun yrittäjistäoli vuonna 1997 naisia 35 prosenttia. Naistenyrittäjyys on keskittynyt yhä enemmänpalveluihin. Kaupallisen alan yritykset ovatvähentyneet, kun taas yhteiskunnallisia palvelujatarjoavat yritykset ovat lisääntyneet.Koulutus- ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovatperinteisiä naisten toimialoja palkkatyössä,mutta myös naisten yrittäjyys näillä aloillaon lisääntynyt. Suurin osa yhteiskunnallisiapalveluja tarjoavista naisten yrityksistätoimii kuitenkin muilla aloilla, kuten ympäristönhuollossa,järjestö-, virkistys-, kulttuuri-ja urheilutoiminnassa. (Asikainen& Komulainen 2004.) Kotitalousvähennysjärjestelmä,kuntien palvelutuotannonavautuminen kilpailulle ja ostopalvelujenlisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissaovat olleet merkittäviä naisyrittäjyyden kasvusysäyksenantajia. Monet yritysideat ovatsyntyneet naisten halusta oman yrityksenperustamiseen.Maaseudulle voidaan synnyttää lisää yritystoimintaamuun muassa tukemalla nuortenyrittäjyyttä. Nuorten yrittäjyysasenteetovat muuttumassa yrittäjyysmyönteisempäänsuuntaan. Mielipiteet oman yrityksenperustamiseen ovat muuttuneet entistämyönteisemmiksi. Tärkeää on myös ottaahuomioon naisten yrittäjyyteen liittyvät erityispiirteetja tukea yritystoiminnan käynnistämistä.Naisyrittäjyyttä on edistetty naisvaltaistentoimialojen koulutus- ja kehittämishankkeillasekä kannustamalla naisia ryhtymäänyrittäjiksi. Kehittämistarpeita on edelleenyritysneuvonnassa, ohjauksessa ja koulutuksessasekä yrittäjien sosiaaliturvassa.Tarvitaan erityisesti naisyrittäjille suunnattujapalveluja. Naisyrittäjille ja yrittäjiksi aikovillenaisille on tarjottava asiantuntevaahenkilökohtaista neuvontaa, yrittäjäosaamiseenliittyvää koulutusta, kohtuuhintaistarahoitusta sekä toimivia verkostoja. Hyviäkokemuksia antanut mentorointi ja kummitoimintatulee organisoituna laajentaa kokomaahan. Huomattava haaste naisyrittäjilleon yritystoiminnan ja perheen yhdistäminen.Perhepolitiikkaan liittyvillä toimintamalleillaja ratkaisuilla helpotetaan erityisestinuorten naisten ryhtymistä yrittäjiksi.Myös sijaispalvelujärjestelmällä on tärkeärooli vanhemmuuden ja yrittäjyyden edistämisessä.Naisyrittäjyyttä edistäviä tahojaon useita. Ongelmana ovat toimijoiden jatoiminnan suuret alueelliset erot. Yrittäjilletarkoitettujen palvelujen tarjonnan selkeyttämiseksitarvitaan enemmän ja tiiviimpääorganisaatioiden välistä yhteistyötä.Sosiaalinen yritys on uusi mahdollisuushenkilöresursointiin ja liiketoiminnan kehittämiseenmaaseudulla. Yritys, jolla onsosiaalisen yrityksen status, on oikeutettupalkkatukeen. Sosiaalinen yritys ei muutoinyrityksenä poikkea muista yrityksistä ja sevoi toimia millä toimialalla tahansa. Sosiaalisenyrityksen statuksen ehtona on, ettäyrityksen työllistämistä työntekijöistä vähintään30 prosenttia on vajaakuntoisia taiyhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.Yrityksen näkökulmasta palkkatukimadaltaa ulkopuolisen työvoiman palkkauksenkustannuksia. Esimerkiksi maatiloillaulkopuolisen työvoiman tarve kasvaatilakoon kasvun, tuotannon laajentamisenja liitännäiselinkeinojen harjoittamisenseurauksena. Aluetalouden näkökulmastasosiaalista yrittäjyyttä tukemalla päädytäänkokonaistaloudellisesti edulliseen ratkaisuun.Työttömyyteen liittyvien sosiaalistenongelmien ja syrjäytymisen vähentyminenalentaa julkisen sektorin taloudellisentuen tarvetta. Työhön siirtymisen kynnystämadaltamalla työvoima saadaan täyteen

85käyttöön ja samalla ihmisten hyvinvointi jaelämän laatu paranee. Maaseudulla osatyökykyistentyöllistämiseen on mahdollisuuksiaerityisesti hoiva-alan avustavissa työtehtävissäja maa- ja metsätalouden töissä.Kansantalouksien painotukset muuttuvatkansainvälisessä tarkastelussa. On seurattavaja reagoitava, minne teollisuus milloinkinsiirtyy. Esimerkki näistä ilmiöistä onkaivosteollisuuden nousu Suomessakin.Kuluttajakysyntään perustuvaa teollisuuttasiirtyy lähelle markkinoita, esimerkiksi kulutuselektroniikantehtaita Aasiaan. Maailmantaloudenmuutokset vaikuttavat aikaisempaanopeammin myös maaseutuun jamaaseudun yrityksiin. Suomalaisessa kansantaloudessaei ole enää sellaisia suodattimia,jotka hidastaisivat taloussuhdanteidenmuutoksia tai vaikutuksia, eikä suhdanteitaenää säädellä kansallisella rahapolitiikalla.Toisaalta kaikki alat eivät välttämättä oletaloussuhdanteiden samassa vaiheessa.Muutamat alat kokevat noususuhdanteenja ovat kasvualoja huolimatta siitä, että toisetalat kärsivät talouden taantumasta.Maaseudun yrittäjyyden kasvualojaYrittämisen mahdollisuuksien arvioidaanmaaseudulla lisääntyvän erityisesti seuraavillakasvualoilla: hoiva-ala, e-työ, metalliala,matkailu, bioenergia, koneyrittäjyys, puutuoteala,hevosala sekä kaivosalaan liittyvättukipalvelut. Kasvualoja voisivat olla myöselintarvikeala, liikkeenjohdon tukipalvelut,virkistyskalastukseen liittyvä yrittäjyys sekäluontoyrittäjyys ja metsäpalvelut. Näidenalojen kasvua estäviä tekijöitä on ryhdyttäväpoistamaan erityistoimin.Hoiva-alan yrittäjyyden tarpeen kasvu onnähtävissä kaikkialla. E-työ hakee muotojaanja edellyttää tietoliikenneyhteyksien parantamista.Metallialan kehittyminen edellyttäämonimuotokoulutuksen lisäämistä ja rekrytointikampanjoitasekä yritysverkostojensystemaattista lisäämistä. Maataloudessaon tuettava tilojen kannattavuuskehityksenparantamista ja tuottavuuden kasvua sekäjatkettava tilusjärjestelyjen ja liikkeenjohtoosaamisenkehittämistä. Maaseudun yritystentarjoamia matkailu- ja virkistyspalvelujavoidaan lisätä kulttuuripalveluja ja luoviaaloja kehittämällä. Bioenergia-alan kehittäminennojautuu valtiovallan toimenpiteisiinenergiakysymyksissä ja veroratkaisuissa.Koneala nojautuu muun muassa energiaalanja metsäalan menestykseen.Hevosyrittäjyys on voimakkaassa kasvussaja sen merkitys maaseudulla vahvistuu. Suomessaon noin 70 000 hevosta, joista noinkolmannes on ratsuja. Hevosten määrä kasvaanoin 1000:lla vuodessa. Ratsastus onnousemassa erittäin merkittäväksi naistenlajiksi. Aikuisten harrastajien määrä on kasvanut44 prosentilla vuosina 2001–2005 jayli kaksinkertaistunut vuodesta 1994. Nuortenharrastajamäärät ovat pysyneet vakaallatasolla. Hevosala menestyy erityisesti kaupunkienläheisellä maaseudulla, missä silläon huomattava sosiaalinen ja taloudellinenmerkitys. Etenkin Uudellamaalla hevosalatarjoaa yhä enemmän työpaikkoja; 10 uuttahevosta tuo alalle yhden uuden työpaikan.Vuonna 2003 Maa- ja metsätaloustuottajainKeskusliitto, Suomen Hippos ja SuomenRatsastajainliitto kutsuivat koolle Hevosalanhaasteet -työryhmän ajamaan kokohevosalan etua koordinoidusti ja laajassayhteistyössä eri toimijoiden kesken. Työryhmänaloitteesta valmistui syksyllä 2004hevosalan yhteinen Hevosalan haasteet -kehittämissuunnitelma(Hollmén & Mäenpää2004), johon linjattiin ne painopisteet, joihinhalutaan yhdessä vaikuttaa. Jatkotyönätehtiin Hevosalan hanketoiminnan kehittämisohjelmavuosille 2007–2013 (Martin-Päivä& Mäenpää 2007). Kehittämisohjelmantavoitteena on lisätä ammattimaista ja kannattavaahevosalan yritystoimintaa, parantaaolemassa olevien yritysten kilpailukykyämuiden toimialojen rinnalla sekä ohjatahankerahoitusta ja alan kehittämistoimenpiteitäyhteisiä päämääriä kohti.

86Eri toimialoihin ja maaseudun yrittäjyyteenliittyviä heikkouksia ja kehittämishaasteitasekä toisaalta mahdollisuuksia voidaan kuvataseuraavasti:- Tulevaisuuden ennakointi on vaikeaaniin yrityksille, kehittäjille kuin päätöksentekijöille.- Osaavan työvoiman riittävyys ja yritystoiminnanosaamisen kehittäminen onhaasteellista kaikilla maaseudun yrittäjyydenkasvualoilla.- Vanhoihin klustereihin perustuva yritys-ja kehittämistoiminta saapuu elinkaarimallinmukaiseen kypsyysvaiheeseen.Voimakkaimmin kasvavat alatpohjautuvat uusiin ratkaisuihin ja uusientoimintamallien ja teknologioidenhyödyntämiseen, kysynnän rakenteenmuuttumiseen sekä sektorirajat ylittävääntoimintaan. Tämän vuoksi onsuosittava erityisesti uusia, vanhoistatoimialoista riippumattomia aloja.- Kuntien ja yhteiskunnan rakennemuutossekä julkisen järjestelmän kankeusja kalleus tuottaa palveluja aloille, joillakunta ja valtio ovat aikaisemmin toimineet,muuttaa julkishallinnon toimintatapaaniin, että yhteistyö yksityisensektorin kanssa lisääntyy.Työ- ja elinkeinohallinnonuudistuminen mahdollisuutenaOsana työ- ja elinkeinohallinnon uudistumistatyövoimatoimistot muutetaan työ- jaelinkeinotoimistoiksi (TE-toimistot). Niidenrooli laajenee palvelujen järjestämisestäja tuottamisesta myös strategiseen kehittämiseenja niiden rooli alueensa työllisyys-ja elinkeinostrategioihin osallistuvanaaktiivisena toimijana tullee vahvistumaan.Tällaisesta toimintamallista on hyviä kokemuksiaesimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla(TE-keskuksen koordinoima seudullistentyöllisyysstrategioiden ja -neuvottelukuntienkehittäminen). Työ- ja elinkeinotoimistouudistuksentoimeenpanossa ei saahuonontaa maaseutualueiden TE-toimistopalveluidensaatavuutta.Samanaikaisesti työ- ja elinkeinohallinnonpaikallisen organisoinnin kanssa linjataanYritys Suomi -palvelujärjestelmän kehittämistä.Julkisrahoitteisten organisaatioiden yritysneuvontaaja -palveluja kehitetään edelleenseudullisiin yhteistoimintaverkostoihinja -sopimuksiin perustuen. Työvoimapalvelut(työnantajapalvelut, starttirahoitus, työvoimakoulutus,työelämän kehittäminen)ovat aiempaa selkeämmin osa seudullistenyrityspalvelujen kokonaisuutta.ProAgrian maaseutuyritysneuvojat ovatmukana lähes kaikkien seudullisten yrityspalvelupisteidentoiminnassa. Vajaalla 30seudulla ProAgrian yritysneuvojat toimivatseudullisten kehittämisyhtiöiden tiloissa janoin 20 seudulla on sovittu muulla tavoinasiakasvastaanotosta ja asiakkaiden ohjauksestatoimijoiden välillä. Samantyyppinentoimintamalli on laajenemassa uusille seuduille.ProAgrian neuvojat vastaavat omillapalveluillaan maaseutuyritysten kehittämisestä,minkä lisäksi lähes puolella seuduistatoteutetaan maaseutuyritysneuvonnan kehittämishankkeita.Maa- ja kotitalousnaistenyritysneuvojat toimivat tiiviissä yhteistyössäProAgrian yritysneuvojien kanssa ja sitenmyös seudullisissa monipalvelupisteissä.Tämä on tärkeää, jotta maaseudun naisyrittäjientarpeet tulevat riittävästi kuulluiksi jaotetuiksi huomioon.Maaseudun yritykset tarvitsevat omat, erityisestitähän kohderyhmään keskittyvätasiakasvastaavansa. Erityisesti maatilasidonnaistenmaaseutuyritysten toimintaympäristöpoikkeaa selkeästi muusta yritystoiminnasta.Maaseutuyritysneuvontaanerikoistuneiden neuvojien vahvuutena ontämän toimintaympäristön mahdollisuuksien,mutta myös rajoitteiden hyvä hallinta.Maaseutuyritysneuvonnan hankkeisiinsisältyvä maksuton perusneuvonta vastaa

87kunnallisten yritysneuvojien ja elinkeinoasiamiestenmuille yrityksille tuottamaamaksutonta perusneuvontaa. Muun muassaseudullisten yrityspalvelujen kehittämishankkeidenkautta maaseutuyritykset ovatpäässeet tässä suhteessa muiden yritystenkanssa tasavertaiseen asemaan.Työ- ja elinkeinohallinnon monikanavaisiapalveluja sähköistetään (puhelin- ja verkkopalvelut).Niiden avulla voidaan huomattavastiparantaa maaseudun yrittäjienja yrittäjiksi aikovien palveluja samoin kuinmaaseudun elinkeino-organisaatioiden maakunnallistayhteistyötä ja verkottumista.Maaseudun hoiva- jahyvinvointipalveluyrittäjyysSosiaalihuollossa, terveydenhoidossa jakulttuuripalveluissa haetaan uusia tapojajärjestää palveluja. Kunnat ostavat yhäsuuremman osan sosiaali- ja terveyspalveluistaanyksityisiltä ja laitoshoidolle etsitäänvaihtoehtoja. Maaseudulla hoiva-alan yrittäjyystarjoaa uusia mahdollisuuksia ja resursseja,joilla voidaan täydentää nykyistäsosiaalihuollon ja terveydenhoidon järjestelmää.Maaseudulle hyvinvointipalvelujentuottaminen voi merkitä uusia työllistymismahdollisuuksiaja lähipalvelujen paranemista.Hoivayrittäjyyden kehittäminenlisää naisten työllistymismahdollisuuksiamaaseudulla. Alan markkinat laajenevat japalvelujen kysyntä kasvaa.Maaseudulla on noin 2900 terveydenhuolto-ja sosiaalialan palveluja tarjoavaa yritystä.Yritykset ovat yleensä mikroyrityksiä; netyöllistävät keskimäärin 1,8 henkilötyövuottaja niiden keskimääräinen liikevaihto on107 000 euroa. Suurin osa yrityksistä tuottaapalveluja paikallisille markkinoille. Maaseudunhoivayritysten määrä on lisääntynyterityisesti ydin- ja harvaan asutulla maaseudulla,millä alueilla myös hoivapalveluidenkehittämiseen on suurimmat tarpeet (Maaseudunpienyritysrekisteri 2006). Vuonna2007 Suomessa oli 400 monialaista maatilaa,jotka tarjosivat hoito- ja hoivapalveluita.Näistä noin 300 tilalla hoito- ja hoivapalvelutolivat muun yritystoiminnan suurintoimiala (Maa- ja metsätalousministeriöntietopalvelukeskus).Green Care ja Farming for Health -toiminnallatarkoitetaan hyvinvointi-, kuntoutus- jaterapiapalveluiden tuottamista eri kohderyhmillemaaseutuympäristössä. Maaseutuympäristönä ja maatilat toiminnallisinayksikköinä tarjoavat monipuoliset fyysiset,sosiaaliset ja kulttuuriset puitteet hyvinvointipalvelujentuottamiselle: lasten, nuortenja vanhusten sosiaalipalveluille (päiväkodit,perhekodit, hoivakodit) ja erityisryhmienkuntoutuspalveluille (eläinavusteinen kuntoutus,puutarhaterapia). Maatilat ja maaseudullatoimivat yritykset voivat toimiamyös sosiaalisina yrityksinä työllistämällävajaakuntoisia ja sosiaalisesti syrjäytyneitä.Green Care toimiala on laajentunut Euroopassavoimakkaasti 2000-luvulla. Toimintaon lähtenyt liikkeelle paikallisen tason hankkeista,joita on syntynyt samanaikaisesti eripuolilla Eurooppaa. Kehityksen kärkimaitaovat Hollanti, Norja, Iso-Britannia ja Italia.Esimerkiksi Hollannin maatalousministeriöon laatinut hoivamaatilojen laatuluokituksenja toimintaohjeet. Toiminnan tukemiseenon perustettu asiantuntijakeskus, jayrittäjät ovat järjestäytyneet yhdistyksiksi,jotka kokoontuvat opintopiireihin. Hoivapalvelujatarjoavien yritysten määrä onHollannissa vuosina 1998–2005 viisinkertaistunutja oli vuonna 2006 jo 700. Italiassaon puolestaan perustettu vajaakuntoisiatyöllistäviä sosiaalisia osuuskuntia (vuonna2006 1980 osuuskuntaa). Osuuskunnatovat sijoittuneet kiinteäksi osaksi kyläyhteisöjä.Suomessa selkeimmin kasvuun on lähtenytratsastusterapian, sosiaalipedagogisen hevostoiminnanja puutarhaterapian käyttö,mihin on suomalaista koulutusta tarjolla.Kansaneläkelaitos hyväksyy myös ratsastusterapiankäytön osana fysioterapiaa ja toi-

88mintaterapiaa. Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksenhankkeessa (2006–2008)todettiin Green Care -toiminnan suurimpienmahdollisuuksien olevan sosiaalipalveluissa– sekä ongelmia ennaltaehkäisevissävarhaisen puuttumisen malleissa että laitoshoidostatoipuvien potilaiden palautumisessayhteiskuntaan. Myös vajaakuntoistentyöllistäminen maatalousja puutarhayrityksissäon mahdollisuus.Maaseudun hoivayritykset voivat tarjotapalveluitaan oman alueen sosiaali- ja terveydenhuollontarpeisiin ja palvella myösläheisten kaupunkialueiden kysyntää. Maaseudunhoivayrityksiä tulee kehittää monipalveluyritystensuuntaan, jolloin asiakkainaolisi sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalanasiakasryhmiä että yksityisiltä markkinoiltatulevaa kysyntää. Kosketuspinta maaseutumatkailun,erityisesti hyvinvointi- ja elämysmatkailunkanssa on läheinen. Tältä osinmyös ulkomainen kysyntä on vahvistumassa.Toinen yhteistyöpinta on kasvatuksensuuntaan. Maaseutu on todettu monellatavalla hyväksi oppimis- ja kasvuympäristöksi.Kaupungistuvassa ja teknistyvässäyhteiskunnassa vaaditaan uusia toimintatapoja,joiden avulla lasten ja nuorten luontosuhdettavoidaan ylläpitää ja kehittää.Maatila ja maaseutuympäristö tarjoavatmonipuoliset fyysiset, sosiaaliset ja kulttuurisetpuitteet hyvinvointipalvelujentuottamiselle. Maaseudun resurssien käyttöhoivatyössä on lisäarvo, joka voi tuodakilpailuetua maaseudulla sijaitseville palveluyrityksille.Tiedonpuute rajoittaa tällähetkellä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.Tietoa puuttuu heiltä, jotka suunnittelevatalan yritystoimintaa ja markkinointia,samoin kuin heiltä, jotka päättävät hoivaa,hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevien ihmistensijoittamisesta. Toiminnan laajenemista vaikeuttaalisäksi puute maaseutuympäristössätuotettujen sosiaali- ja terveyspalveluidenvaikuttavuutta koskevasta tutkimustiedosta,Green Care -toiminnan tuntemattomuussekä alan institutionaalinen hajanaisuus javakiintumattomuus.ElintarviketalousElintarviketeollisuus on Suomen neljänneksisuurin teollisuuden ala metalli-, metsä- jakemianteollisuuden jälkeen. Elintarviketalouselää globalisoituvassa maailmassa maailmankaupankilpailuehtojen rajoissa. Suomenelintarviketalous on pärjännyt hyvinkiristyvässä kilpailutilanteessa. Suomalaisenelintarviketalouden vahvuuksia ovat muunmuassa tuotteiden korkea laatu ja hyvähygieniataso, yritysten ja neuvojien korkeaammattitaito, kuluttajien kasvava arvostuskotimaista ruokaa kohtaan sekä ketjun eritoimijoiden vahva yhteistyö elintarvikkeidenlaadun ja turvallisuuden eteen ns. pelloltapöytään -periaatteella. Ulkomaiset yritykseteivät ainakaan vielä ole osoittaneetisoa kiinnostusta suomalaisia markkinoitakohtaan, mihin vaikuttaa varmasti osaltaanmaamme syrjäisyys, pitkät kuljetusmatkat jakansainvälisesti pienet markkinat. Tulevaisuudenkuvissaon kuitenkin näkyvissä alanpolarisoituminen yhä isompiin ja toisaaltapieniin yrityksiin keskisuurten yritysten lukumääränja kannattavuuden kustannuksella.Suomalaisen elintarviketalouden on jatkuvastikehitettävä toimintaansa ja kilpailukykyäänmarkkinoilla. Kilpailukyky syntyytoiminnan kokonaisuuden hallinnasta. Senosa-alueita ovat strateginen suunnittelu,johtaminen, asiakkuuksien valinta ja hallinta,tietojen ja tulosten kerääminen jaanalysointi, osaamisen kehittäminen sekäprosessien hallinta. Kustannustehokkaatprosessit yksittäisissä yrityksissä sekä kokoketjussa takaavat tuotteiden hintakilpailukyvynja menestymisen markkinoilla. Suomalaisenelintarvikeketjun kilpailukyvynvahvistamiseksi on tärkeää lisätä elintarvikeketjuntuottavuuden kasvun edellytyksiäsekä koko elintarvikeketjun kattavia yhteistyömuotoja.Tuotekehitys, innovaatioidenedistäminen ja markkinointiosaaminen ovatedellytyksiä koko alan kehittymiselle.

89Elintarvikealan tulevaisuuteen ja kannattavuuteenvaikuttavat jatkossa nykyistä enemmänraaka-aineiden hinta ja saatavuus. Maailmankaupansuhdanteet, ilmastonmuutosja eläin- ja kasviperäiset epidemiat vaikuttavatmyös maamme elintarviketalouteen.Omavaraisuuden säilyttäminen on kestävätulevaisuuden tavoite taaten paitsi yleisenhuoltovarmuuden, myös laadukkaiden raaka-aineidensaannin alan yrityksille.Kilpailuedun säilyttämisessä kuluttajienluottamuksen saaminen on ratkaisevaa.Kuluttajien on oltava varmoja, että heidänostamansa tuotteet ovat laadultaan hyviäja turvallisia. Kasvava määrä kuluttajia onmyös kiinnostunut tuotteiden valmistamisenvaikutuksista ympäristöön ja eläintenhyvinvointiin, mikä vahvistaa erityisesti luomutuotannonkysyntää. Elintarvikeketjunosien on tehostettava tiedon välittämistätuotteiden tuotantoja valmistusvaiheistaja niiden olosuhteista.Suomalaisen elintarviketeollisuuden onjatkossa yhä tarkemmin seurattava kuluttajienkulutustottumusten muutoksia. Jo nyttuotekehitys seuraa kuluttajien vaatimuksiaerilaisista terveyttä edistävistä tuotteista(kevyet, vähäsuolaiset, ym.). Elintarviketaloudentulevaisuutta leimaa jatkuva erikoistuminen.Elintarviketeollisuus ei pärjäämassatuotteilla, vaan sen on pystyttävätarjoamaan laajenevaa valikoimaa eri kuluttajaryhmille.Myös kuluttajien irtautuminenyhä kauemmas ruuan tuotantoketjustaasettaa alalle omat haasteensa. Arvostustaruokaa kohtaan saadaan aikaan herättämällämielenkiinto ruuan alkuperään ja sentekijöihin. Kiinnostus ruokaa ja sen moninaisiamerkityksiä kohtaan johtaa kuluttajatvalitsemaan terveellisempää, tuoreempaaja vastuullisesti tuotettua ruokaa. Huomionkiinnittäminen ruuan alkuperään on aloitettavajo lapsuudessa, jolloin luodaan pohjaaikuisiän ravitsemuskäyttäytymiseen.Pienyritykset ovat merkittävä osa Suomenelintarviketaloutta. YTR:n Ruoka-Suomi -teemaryhmänkokoaman yritystilaston mukaanSuomessa oli kesällä 2008 yhteensä 3 154elintarvikeyritystä, joista 91 prosenttia onpieniä, alle 20 henkilöä työllistäviä. Noin 75prosenttia kaikista elintarvikealan yrityksistäsijaitsee maaseutukunnissa. Alan yritysmääräon tähän saakka ollut hienoisessa kasvussa,mutta vuonna 2008 määrässä tapahtuipieni notkahdus. Alan pienyrityksille haasteitatuo lähivuosina erityisesti ammattitaitoistenjatkajien löytäminen toimiville yrityksille,samoin elintarvikelain mukainen vaatimuslaitosten uudelleen hyväksymisestä.Elintarvikealan pienyritysten keskeiset liiketoiminnallisetvahvuudet liittyvät paikallistenmarkkinoiden tuntemiseen, omastamaakunnasta saatavien raaka-aineidenkäyttöön ja asiakkaan lähellä toimimiseen.Keskeisiä kilpailutekijöitä ovat ammattitaitoinenhenkilöstö, yrityksen hyvä mainesekä palvelun nopeus ja joustavuus. Myösasiakaslähtöisen ajattelun tärkeys on tunnistettualan yrityksissä. Yritykset joutuvatusein toimimaan vaikeassa kilpailutilanteessa.Kilpailun ei kuitenkaan pääsääntöisestikoeta uhkaavan yrityksen jatkuvuutta.Elintarvikealan pienyritykset ovat kiinnostuneitalaajentamaan liiketoimintaa tulevaisuudessalähinnä kotimaassa, mutta yhäenemmän alalle syntyy, ja siellä tarvitaan,niitä pienyrityksiä, joilla on selviä kasvuhalujaja -mahdollisuuksia myös vientitoiminnassa.Liikevaihdon kasvattaminen, tuotantomäärienlisääminen sekä henkilökunnankehittäminen ovat yrityksille keskeisiä kehittämistavoitteita.Markkinointitrendientunnistaminen ja innovatiivisuus tukevatyrityksen menestystä, jota kuitenkin rajoittaaeniten neuvotteluvoiman puute markkinoillepääsystä, viranomaissäädökset jaasiakkaiden riittämättömyys markkina-alueella.Kiristyneet säädökset edellyttävätmahdollisimman yhtenäistä valvontaa jasäädösten tulkintaa. Tämä on haaste Elintarvikevirastonkoulutustoiminnalle.

90Alan kehittämisessä pyritään siihen, ettäkuluttajille on tarjolla niin päivittäistavarakaupassakuin ammattikeittiöiden ruokatarjonnassavalikoimaa monipuolistaviapienyrittäjien tuotteita, jotka ovat usein paikallisia.Tämän eteen on tehty paljon kehittämistyötä,mutta pienyrittäjillä on edelleenongelmia tuotteiden markkinoille saamisessa.Päivittäistavarakaupan keskittyminenja logistiikkajärjestelmien yhtenäistäminenovat vaikeuttaneet pienyrittäjien tuotteidenpääsyä kaupan hyllylle tavaraerien pienuuden,toimitusvarmuuspuutteiden ja muidenvastaavien syiden vuoksi. Kuluttajat eivätmyöskään tunnista pienyrittäjien tuotteita.Näköpiirissä toisaalta on, että päivittäistavarakauppaalkaa nähdä pienyritysten tuotteetimagoaan vahvistavana ja näitä tuotteitaotetaan herkemmin valikoimiin.Suomella on rikas alueellinen ja paikallinenruokakulttuuri, joka on vahvistunutviime vuosina kotimaisen ruuan arvostuksennousun ja vahvan alueellisen kehittämistoiminnanmyötä. Kiinnostus luomu- jalähiruokaa kohtaa kasvaa ja tuo varsinkinalan pienyrittäjille mahdollisuuksia tarjotamarkkinoille oman alueen raaka-aineistatuotettuja, omaleimaisia tuotteita. Asia onvahvasti esillä hallituksen suomalaisen ruokakulttuurinedistämisohjelmassa.Ammattikeittiöiden kiinnostus lähiruuan japienyritysten tuotteiden käyttöön kasvaa,mutta toimitusvarmuuden, tuotantoprosesseihinsopivien raaka-aineiden, laadun jahinnan on oltava kohdallaan. Pienyrittäjienpaikallisten tuotteiden kysyntää voi kasvattaavalmistumassa oleva ohjeistus kestävistäjulkisista hankinnoista (ns. KeHa-suositus),jossa on julkiselle sektorille suosituksia paikallisten,lähellä tuotettujen elintarvikkeidenhankintaan. Rakennettaessa toimitusketjujasekä ammattikeittiöihin että muihinostajiin erityinen haaste ovat pienten erienkuljetuskustannukset. On luotu paikallisiakuljetusratkaisuja ja toimintatapoja, muttayhä edelleen tarvitaan jakelukanavien vahvistamistaja uusia kokeiluja sekä yhteistyönkehittämistä esimerkiksi pientukkujen kanssa.Lähiruuan edistäminen vaatii poliittistenpäättäjien ja julkisen sektorin ruokapalvelustavastaavien sitoutumista. Tietoisuudenlisääminen ruuan alkuperästä ja lähiruuanympäristö- ja aluevaikutuksista on tärkeää.Kasvatus-, opetus- ja ruokapalveluhenkilöstöntäydennyskoulutukseen sekä koulujenopetussuunnitelmiin pitää saada mukaanruuan alkuperään ja alueelliseen ruokakulttuuriinperehdyttäminen.Elintarvikkeiden jalostajien tulisi aktiivisestipyrkiä vuorovaikutukseen ja yhteistyöhönmatkailu- ja muiden hyvinvointielinkeinojenkanssa ja tarjota mahdollisuus hyödyntääpaikallisia tuotteita myös muiden alojenpalvelulaadun rakentamiseen. Tällä hetkellävarsinkin suurempien matkailukohteidenruokatarjonta perustuu liiaksi ylikansallisiinbrändeihin, eivätkä ne vastaa etenkään ulkomaalaistenmatkailijoiden odotuksia palvelunkokonaislaadusta.Luonnon-, ympäristön- jamaisemanhoitotyötLuonnon-, ympäristön- ja maisemanhoito,mukaan lukien luonnonsuojeluun liittyvättyöt, on uusi ja nopeasti kehittyvä yritystoiminnanala maaseudulla. Ihmiset arvostavathoidettua ja viihtyisää asuinympäristöä jaovat halukkaita maksamaan siitä. Hoidettumaisema lisää alueiden vetovoimaisuutta.Lisäksi kansainväliset ja kansalliset luonnonmonimuotoisuuden, maisemanhoidon javesiensuojelun tavoitteet velvoittavat luonnon-ja maisemanhoitotöihin.Luonnon- ja maisemanhoitotöillä tai luonto-ja maisemapalveluilla tarkoitetaanluonnon ja kulttuurimaiseman hoitoonja käyttöön liittyviä palveluita. Suojelu- jamonimuotoisuuskohteiden hoidon lisäksipalveluilla on merkitystä maisemanhoidossa,kulttuurikohteiden vaalimisessa, luonnonvirkistyskäytössä ja luontomatkailussa.Luonto- ja maisemapalvelut voidaan jakaaluonnonhoitopalveluihin, maisemanhoito-

91palveluihin ja luonnon käyttöön liittyviinpalveluihin.Luonnon ja rakennettujen ympäristöjenraivaus- ja hoitotöille on tarvetta, sillä monetkylien ja taajamien kulttuurimaisematrantoineen ovat vaarassa kasvaa umpeen.Lisäksi hoitamalla edistetään luonnon monimuotoisuutta.Vesistöjen hoitotöillä paitsiparannetaan vesien tilaa, myös kehitetäänmaaseudun asukkaiden ja mökkiläisten virkistyskäyttömahdollisuuksia.Kosteikkojaperustamalla edistetään paitsi monimuotoisuuttaja vesistön suojelua mutta myösriistan elinympäristöjä, joita voidaan hyödyntäämetsästyksessä sekä maaseutumatkailussa.Luonnon virkistyskäyttö parantaaihmisten psyykkistä ja fyysistä terveyttä,mutta vaatii jatkossa yhä enemmän hoidettujareittejä ja rakenteita.Luonto- ja maisemapalvelujen kysynnän lisäämiseksiotetaan käyttöön uusia rahoitusmalleja.Säätiöiden ja yhdistysten mahdollisuuksiaostaa työpalveluja investointituillaja veroratkaisuilla lisätään. Kotitalouksienkotitalousvähennysoikeutta ja metsäverotuksenmenojen vähennysoikeutta monipuolistetaanluonnon- ja maisemanhoitotöihin.Kysynnän lisäämiseksi otetaankäyttöön muita taloudellisia kannustimia jamarkkinoidaan kuluttajille työpalveluja.Luonto- ja maisemapalvelujen tarjonnanlisäämiseksi yrittäjiä tuetaan tuotteistus-,markkinointija työosaamisessa. Esteitä, jotkavääristävät kilpailua tai vaikeuttavat yrittäjyyttä,selvitetään ja vähennetään. Alantoimijoiden verkostoitumista lisätään tavoitteenatarjota asiakkaille kokonaispalveluja,erikoisosaamista ja kustannussäästöjä.Työpalvelujen laadukasta toteutusta vartenotetaan käyttöön ammattitaidon osoittaviatutkintoja ja todistuksia. Luonto- ja ympäristöalanammatillinen perustutkinto uudistuuelokuun 2009 alusta. Tutkinnossa on otettuhuomioon luontoja maisemapalvelujenosaamisvaatimukset.ProAgria/maa- ja kotitalousnaiset, alueellisetympäristökeskukset, aikuiskoulutukseenerikoistuneet oppilaitokset ja muuttoimijat ovat järjestäneet luonnon- ja maisemanhoidonlyhytkestoista koulutusta.Kohderyhminä ovat olleet yrittäjät, yrittäjiksiaikovat sekä työttömät, joita kiinnostaatuottaa maisemanja luonnonhoitopalveluita.Koulutus on kiinnostanut ja tuottanuthyviä tuloksia. Palvelujen kysynnänkasvaessa tarvitaan edelleen paikallista jaalueellista koulutusta, koulutuksen laadunvaltakunnallista yhtenäistämistä ja yhteisiäkoulutusmateriaaleja.Luonnon- ja maisemanhoidon töitä rahoitetaanjulkisesti muun muassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman,Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopansosiaalirahaston kautta. Kansallista rahoitustaon käytössä ympäristökeskuksilla, Museovirastollaja TE-keskusten kalatalousyksiköillä.Kestävän metsätalouden rahoituslain(Kemera) perusteella voidaan rahoittaahankkeita, jotka edistävät metsäluonnonhoitoa ja monimuotoisuutta. Ympäristönhoitotöillä(YTY-töillä) parannetaan erityisestiharvaan asuttujen alueiden työllisyystilannettaja ympäristön laatua. Työkohteetvalitaan kohteiden yleishyödyllisyyden perusteellaja niillä on välillinen myönteinenvaikutus elinkeinoelämään. Töiden toteuttamisessatyö- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön,TE-keskusten ja kuntienrahoituspäätöksillä on keskeinen merkitys.LuonnontuotealaLuonnontuoteala käsittää luonnonmarjoihin,-sieniin ja -yrtteihin sekä muihin luonnonkeruutuotteisiinliittyvän toiminnan:raaka-aineen talteenoton, jalostuksen, yritystoiminnan,koulutuksen, neuvonnan jatutkimuksen. Luonnontuotteisiin kuuluvatmarjojen, sienten ja yrttien lisäksi erikoisluonnontuotteet.Näitä ovat muun muassapuiden sivutuotteet, käsityö- ja koristetuotteetsekä hoitotuotteet.

92Luontoalan yrittäjyyden kasvunäkymät perustuvatkuluttajien ympäristötietoisuudenja terveysajattelun lisääntymiseen. Alan vahvuutenaovat luonnonläheiset, aromikkaatja terveellisiä ainesosia sisältävät tuotteet,joita on kehitettävissä toistaiseksi hyödyntämättömistäraaka-aineista. Mahdollisuuson myös luonnontuotteiden yhdistäminenhyvinvointipalveluihin ja matkailuun. Tuotteistamismahdollisuuksiaon metsien fyysistäja psyykkistä terveyttä edistävissä vaikutuksissa.Luonnosta peräisin olevien kasvien, marjojenja yrttien tuominen viljelyyn tuo mahdollisuuksialiiketoiminnan mittakaavankasvattamiseen, parantaa raaka-aineen saatavuuttaja tasalaatuisuutta sekä vähentääkasvukausien satovaihteluista aiheutuviaongelmia. Luonnonkasvit ovat viljelykasveinauusia, joten niiden viljelytekniikkaa jatuotteistamista on kehitettävä ennen varsinaisenkaupallisen viljelyn aloittamista.Luonnontuotealan koulutuksen on kyettäväkattamaan alan yrittäjyyden erilaiset tarpeetja yhteistyösuunnat sekä tarjoamaan luontevatjatkokouluttautumismahdollisuudet.Alan koulutuksen tuntemusta ja kiinnostavuuttalisätään. Luonnontuotealan mahdollisuuksiintarttuvaa tutkimusta ja kehittämistyötäsekä alan kansainvälistymistä sekäteknologian kehittämistä edistetään. Luonnontuotealantoimintaohjelman laatiminenja metsän tuotteiden terveysvaikutustentutkimus- ja kehittämistyön tehostaminenovat mukana myös Kansallisen Metsäohjelman2015 toimenpide-esityksissä.Luonnontuotealan tutkimusta, kehittämistäja yrityspalveluita on syytä lisätä. Suomessaon luontoon liittyvässä osaamisessa kansainvälisestitarkastellen vahva pohja, johonkehitystyö voi tukeutua. Uusien innovatiivistentuotteiden ja palveluiden kehittämisessätarvitaan toimialarajapinnat ylittävääyhteistyötä sekä alan eri liiketoiminta-alueidenasiantuntijajärjestelmän rakentamista.Pohjatyössä tärkeitä vaiheita ovat toimialakartoitus,alan liiketoiminnan tulevaisuudenennakoiminen sekä luonnontuotealanlähitoimialojen ja arvoverkkojen tarkastelu.Kansainväliseen kilpailutilanteeseen ja hyviintoimintamalleihin tutustuminen ovattutkimuksen ja kehittämistyön suunnittelussatarpeen. Luonnontuotealalla tarvitaanalan mahdollisuuksiin tarttuvaa tutkimustaja kehittämistyötä, kansainvälistymistä, teknologiankehittämistä sekä tiedon siirtoayritysten käyttöön. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänLuonnontuotealan teemaryhmäverkostoineen ja Arktiset Aromit ryovat hyvä perusta toimialan jatkokehittämiselle.Luonnontuotealalla raaka-aineen saanti onmerkittävä alan liiketoiminnan kehittymiseenvaikuttava tekijä. Viime vuosina esimerkiksisuomalaisella mustikalla on ollutvoimakasta kysyntää kansainvälisillä markkinoilla,mutta kysyntään ei ole pystyttytäysimääräisesti vastaamaan. Suomalaistenaktiivisuus kaupallisessa keruussa on vähentynytalan kampanjoinnista huolimatta. Keruullaon kuitenkin edelleen suuri merkitystuloverovapaana ansiolähteenä erityisestiItä- ja Pohjois-Suomen asukkaille.Suomessa jokamiehenoikeuksiin perustuvassamarjojen ja sienien poiminnassa oikeuksiaei ole rajoitettu tulonhankkimisentai kansalaisuuden perusteella. Jokamiehenoikeuksienhyödyntämisestä mahdollisestiaiheutuvia ristiriitoja voidaan ehkäistä selkeyttämälläja kehittämällä toimintatapojasekä tiedotuksella. Luonnontuotteiden talteenottoonvoidaan vaikuttaa poiminnanverokohtelun lisäksi paikkatiedon ja mahdollisistakeruualueista laadittavien karttojenavulla.Luonnontuotteiden keruu on kansantaloudellisestimerkittävää työtä, jossa on nykyisinjouduttu tukeutumaan ulkomaalaisiinpoimijoihin, jotka keräävät noin puoletluonnontuoteteollisuuteen vuosittain saatavastamarjamäärästä.

93Luonnontuotteiden talteenotto ja jalostusketjuvoi tarjota töitä pitkäaikaistyöttömilleja kuntoutettaville. Työskentely parantaatyöttömän työmarkkina-asemaa ja pääsyäavoimille työmarkkinoille. Työllistämisessätarvitaan välityömarkkinoiden toimintamallienkehittämistä luonnontuotealalle,työelämän ja koulutus- ja neuvontaorganisaatioidenyhteistyötä sekä työntekijöidenkoulutuksen suunnittelua ja toteutusta.Työttömän työnhakijan työllistämiseentyönantajan on mahdollista saada työllistämistukeapalkkatukena. Rakennetyöttömät,joille keruutyö soveltuu, osoitetaan kolmannensektorin työnantajille tai sosiaalisilleyrityksille, jotka voivat tehdä sopimuksialuonnontuotealan jatkojalostavien yritystenkanssa. Toimintatavassa kehitetään mahdollisuuksiatyöllistyä alan työtehtäviin pitkäaikaisesti.MatkailuMatkailu on kasvava työllisyyden ja hyvinvoinnintuoja Suomelle ja sen maaseudulle.Kausiluonteisesta talomajoituksesta alkanutlisäansioiden hankkiminen on kehittynytkohti ammattimaista ja ympärivuotista matkailunyritystoimintaa. Maaseudun matkailuelinkeinontähän mennessä toteutetullakehittämistyöllä on luotu vahva pohja edetäsystemaattisempaan suuntaan.Matkailun kansainväliset trendit nostavatesiin sellaisia kysyntätekijöitä (luonto, terveys,turvallisuus, rauhallisuus, hiljaisuus,väljyys, kulttuuri, hyvinvointi), joihin maaseudunympäristö ja matkailuelinkeinoovat parhaita vastaamaan. Kansainvälisestikatsoen Suomessa on maaseutumaisuudestahuolimatta varsin kattava ja toimivainfrastruktuuri ja runsaasti kulttuuritapahtumiasekä rikas luonto, joiden varassa matkailuelinkeinovoi toimia ja joiden ylläpitämistävilkastuva elinkeinotoiminta toisaaltatukee. Monet yleiset kulutustrendit, kutenyksilöllisyys, hyvinvointi ja alkuperäisyydenkorostuminen tukevat Suomen matkailun jaerityisesti maaseudun matkailun kasvumahdollisuuksia.Matkailu on myös konkreettinentapa lisätä kaupungin ja maaseudunvuorovaikutusta.Pääosa Suomen matkailutarjonnasta onsuurten kasvukeskusten ulkopuolella. Vuonna2006 Suomen majoitusliikkeissä rekisteröitiinreilut 18 miljoonaa yöpymistä. Lisäksirekisteröimättömien ulkomaisten matkailijoiden,joista suurin osa yöpyy juuri maaseudunmatkailuyrityksissä, yöpymisiä kirjattiinnoin 16 miljoonaa. Tilastoimattomanmajoituksen osuus maaseudulla on suuri.Esimerkiksi Pohjois-Karjalan majoitusliikkeistäon alueella tehdyn erillistutkimuksenmukaan vain neljännes virallisen tilastoinninpiirissä. Maaseutumatkailun teemaryhmänvuonna 2002 tekemän selvityksen mukaanmaaseudun pienten yritysten ympärivuotinen(tilastoimaton) majoituskapasiteetti olinoin 30 000 vuodepaikkaa, joka oli vajaakolmannes hotellien tuolloisesta yhteenlasketustavuodepaikkamäärästä. Tämänjälkeen maaseudun matkailuyrityksissä ontehty runsaasti laajennusinvestointeja.Matkailun merkitystä kasvattaa elinkeinonpaikkasidonnaisuus; matkailualan työpaikkojaja pääomaa ei voida siirtää muihinmaihin eikä muille paikkakunnille. Matkailutulee pysymään työvoimavaltaisenamyös teknologian ja tätä kautta palvelujensaavutettavuuden lisääntyessä. Matkailuluo kysyntää maaseudulla monille muilleelinkeinoille, kuten rakennusteollisuudelle,elintarviketeollisuudelle ja muille palveluillekuten kyläkaupalle, parantaen samallamyös vakinaisten asukkaiden palvelujensaatavuutta ja laatua. Maaseudulla matkailuon mikroyritysvaltainen, perheyrittäjävoimintoimiva elinkeino.Matkailuelinkeinon merkitys korostuu paikallisestierityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevienmatkailukeskusten yhteydessä. Vuonna2002 Lapissa, Uudellamaalla, Kainuussaja Ahvenanmaalla matkailuarvonlisäyksenosuus alueen yhteenlasketusta arvonlisäyksestäoli yli maan keskiarvon eli yli 2,3

94prosenttia. Yhä useammilla Pohjois-Suomenharvaan asutuilla alueilla ja saaristossamatkailu voi olla ainoa vaihtoehto säilyttääalueen elinvoimaisuus. Harvaan asutullamaaseudulla matkailun kasvavat vetovoimatekijät– puhdas luonto, tila ja hiljaisuus– ovat myös parhaimmillaan.Maaseudun matkailun toimijoiden on otettavaomalta osaltaan vastuu matkailunstrategisesta kehittämisestä ja osuutensasen kokonaiskasvusta. Pienten maaseutumatkailuyritystentarjoamat palveluttuovat lisäarvoa ja ainutlaatuisuutta kokomatkailukenttään. Työtä tukevat jo hyvätkehittämisen työvälineet kuten täydennyskoulutusjärjestelmäja matkailun turvallisuuskoulutusohjelmat,joita toteutetaantyöelämälähtöisesti yrittäjille sopivana ajankohtanaja sopivalla tavalla.EU:n tasolla matkailun kehittäminen edellyttääkaikilta sidosryhmiltä uudenlaistakumppanuutta kasvun ja työllisyyden edistämiseksi.Tähän periaatteeseen tukeutuumyös uusi EU:n matkailun toimintaohjelma,joka korostaa matkailutoiminnan kannustamistaosana maaseudun elinkeinoelämänmonipuolistamista. Matkailua vartenluodut perusrakenteet edistävät paikallistakehitystä, ja työpaikkoja voidaan luoda taisäilyttää myös taantuvilla teollisuus- ja maatalousalueilla.Monimuotoinen luonto, suomalainenkulttuuri kirkollisine ja muine vuotuisjuhlineen,toimiva infrastruktuuri, korkeaelintaso ja elämisen laatu, joihin sisältyväthyvä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ovatmatkailumme perusta. Ulkomaalaiselle vapaa-ajanmatkailijalleluonto, osaltaan senläheinen sijainti keskusten lähellä ja siihenliittyvät aktiviteetit, ovat merkittävimmätsyyt valita Suomi matkakohteeksi. Suomihoukuttelee myös uutuuden viehätykselläänja lähialueen matkailijoita otollisellasijainnillaan. Näiden vahvuuksien varaanrakentuvalta työltä edellytetään pitkäjänteisyyttä.Sen on oltava systemaattista ja kestävänmatkailun periaatteita painottavaa.Natura-verkostoon kuuluvia alueita tuleehyödyntää matkailussa ja tuotteistamisessasuojelun asettamisessa rajoissa nykyistäenemmän. Esimerkiksi Keski-EuroopassaNatura-alueita on osattu hyödyntää hyvinja niiden tuotteilla ja ohjelmapalveluilla onsuuri menekki.Metsillä ja metsissä liikkumisella on moniaaineettomia fyysistä ja psyykkistä terveyttäedistäviä vaikutuksia. Nykyisin tarvitaanyhä useammin ohjattua luontoon viemistä.Kaupungistuneet tai ikääntyneet kuluttajateivät osaa tai kykene menemään yksinluontoon. Metsien hyvinvointivaikutuksiavoidaan hyödyntää kehittämällä terveyttäedistäviä palveluita luontoyrittäjien ja terveydenhuollonammattilaisten osaamisellaja yhteistyöllä. Valtioneuvosto teki vuonna2003 periaatepäätöksen toimintaohjelmastaluonnon virkistyskäytön ja luontomatkailunkehittämiseksi (ns. VILMAT-ohjelma) (Ympäristöministeriö2003).Metsähallitus hallinnoi yksin noin kolmannestaSuomen metsämaisemista eli on maisemakokonaisuuksiensekä luonnon monimuotoisuudenhoidon kannalta oleellinentoimija. Metsähallituksen luontopalveluthoitaa luonnonsuojelu-, erämaa-, retkeily- jamuita erityisalueita, yhteensä yli seitsemäämiljoonaa hehtaaria valtion maita ja vesiä,jotka ovat merkittävä osa Suomi-kuvaa.Metsähallitus on siten huomattava luonnon-ja maisemanhoitotöiden toteuttajaja yhä enenevässä määrin myös palveluntarjoajien työllistäjä erityisesti valtion luonnonsuojelualueillaja muilla erityiskohteilla.Metsähallituksen luontopalvelut hoitavatjatkossa myös yksityismaiden luonnonsuojelualueidenhoitotehtäviä siten kuin alueellisenympäristökeskuksen ja maanomistajankanssa sovitaan. Vapaaehtoisuuteen jasopimuksiin perustuvat luonnon- ja maisemanhoitotyötyksityismailla liittyvät tähänkokonaisuuteen erityisesti ylläpitämälläperinnebiotooppeja ja vastaavia maaseutumaisemiaja luonnon monimuotoisuutta.

95Metsähallitus perii kansallispuistojen ja valtionretkeilyalueiden yleisten tulipaikkojenja käymälöiden käytöstä luontoyrittäjiltä kävijäkohtaisiamaksuja. Maksun periminenvoi vaikuttaa uuden, luontoon ja terveyteenkeskittyvän yritystoiminnan kehittymiseen.Terveysliikunnan näkökulmasta maksu nostaasuhteellisesti eniten yksinkertaisten japaljon liikuntaa sisältävien (lihasvoimallatapahtuvien) luontoretkituotteiden hintoja.Näitä tuotteita kuluttavat tavallisesti ne,joilla ei ole paljon ostovoimaa, esimerkiksityky-ryhmät, leirikoulut ja yhdistykset. Lisämaksutuotteen hinnassa on jopa suurempikuin liikuntapalvelun arvonlisävero (8%). Näin maksu kumoaa liikuntapalveluilleannetun veroedun. Jos maksut nousevat,hinnan nousu saattaa kaventaa palvelunluontosisältöä tai ohjaa asiakkaan muidenpalveluiden hankintaan. Maksujen pitäminenkohtuullisena olisi liikunta- ja terveyspoliittisestijärkevää, koska se tukisi kansanterveyttäja työkyvyn ylläpitoa. Tärkeää onkinselvittää paras mahdollinen yhteistyömalli(PPP) millä Metsähallituksen retkeilyalueidenlaavut, puut ym. voitaisiin ylläpitääasiakkaiden vaatimusten tasolla erityisestimatkailun tarpeiden näkökulmasta.Maaseudun matkailun kehittämisen perusarvojaovat maaseudun identiteetin ja suomalaisuuteenliittyvien ominaispiirteidentunnistaminen ja arvostaminen. Suomalaisuustarkoittaa oman kulttuuriperintömmeja nykykulttuurin monipuolista hyödyntämistä,luonnon arvostamista ja tuntemista,kestävää tuotteistamista sekä turvallisuuteenliittyviä elementtejä unohtamattakilpailijoistamme erottautumista. Suomalaisuustarkoittaa luotettavuutta, teeskentelemätöntävieraanvaraisuutta, ystävällistäpalvelua ja rehtiä tapaa toimia. Kaikessa toiminnassaotetaan huomioon vastuullinentoiminta, kestävän matkailun periaatteetja turvallisuus. Turvallisuuteen tulee kiinnittäähuomiota jo toimintoja suunniteltaessasekä yritysten toimintatavoissa ja henkilökunnankouluttamisessa.Kotimaanmatkailijoiden maaseudun matkailunodotetaan kasvavan noin 3 prosenttiavuodessa. Kasvu perustuu erityisesti ikääntyvienmäärän kasvuun ja heidän suurenevaankulutukseensa. Toisaalta voimakaskasvu haetaan kansainvälisiltä markkinoilta– ulkomaisten asiakkaiden määrän odotetaanlisääntyvän keskimäärin 5 prosenttiavuodessa. Ulkomaiset matkailijat myös kuluttavataiempaa enemmän matkaillessaanSuomessa.Maaseudun matkailun tavoitetilaan vuonna2020 kuuluu, että maaseudun matkailuyrityksetovat kasvavia, kilpailukykykyisiä,jatkuvasti uudistuvia, ammattimaisesti ympärivuotistatoimintaa harjoittavia. Matkailuyrityksettyöllistävät ja luovat hyvinvointiamaaseudulla. Tavoitteena on, että vetovoimaisia,korkealaatuisia ja helposti saavutettaviasekä sähköisiä jakelukanavia pitkinostettavia matkailutuotteita ja -palveluja ontarjolla kansainvälisille ja kotimaisille matkailijoille.Matkailualan kannattava voimakaskasvu saadaan ulkomailta, mutta kotimaanmatkailuon alan perusta. Maaseudunmatkailun kehittämisessä toimintatapanaon tuloksellinen verkostomainen, hallintojaaluerajat ylittävä, ennakoiva ja pitkäntähtäimenmatkailun kehittäminen.Näiden päämäärien ja kasvutavoitteidentoteutuminen vaatii vahvan maaseutua tukevanmatkailumaakuvan, tyytyväisempienasiakkaiden aikaansaamiseksi katkeamattomanpalveluketjun, sujuvaa saavutettavuuttaja saatavuutta, ammattitaitoa ja osaavaatyövoimaa koulutuksen ja tutkimuksenavulla, toimivan ja kilpailukykyisen infrastruktuurin,maaseudun matkailuelinkeinonkannattavuutta ja kilpailukykyä tukevansäädösympäristön sekä selkeän toimijoidentyönjaon ja vahvan verkoston.Sähköinen markkinointi ja kaupankäyntikilpailutekijänä kasvattavat merkitystään.Sähköisten myyntikanavien puutteen sekämaaseudun matkailuyritysten kotisivujenpuutteellisen toimivuuden ja heikon laadun

96vuoksi matkailijan tiedonhaku, tietojen ylläpitosekä yritysten tarjonnan markkinointija myynti on vaikeaa. Lähivuosina selvitetään,mikä on paras vaihtoehto maaseudunmatkailuyritysten tuotteiden myynnille japäätetään taho, joka ottaa asiassa vetovastuun.Jotta matkailutuotteet saadaan sähköisiinjakelukanaviin sopiviksi, tarvitaankehittämistyötä ja koulutusta niin asiakkaidentarpeiden ymmärtämisessä, dynaamisessapaketoinnissa, hinnoittelussa ja ansaintalogiikanymmärtämisessä, vastuu- javelvollisuuskysymyksissä kuin sähköisessäliiketoiminnassakin. Valtakunnallisen sähköiseninformaatio- ja kauppapaikan toteuttaminenon alkanut. Tämä maaportaaliyhdistää Suomen kaupallisen ja viestinnällisenmaa- ja matkailutiedon sekä vastaavatalueelliset, Matkailun edistämiskeskuksen(MEK) ja yksityiset palvelut.Yhä kiihtyvässä matkailun kilpailussa menestyminenedellyttää yrittäjältä nopealiikkeisyyttämarkkinoilla ja taitoa rakentaakilpailuetua tyytyväisten asiakkaiden kautta.Erityisesti pienen yrityksen ja sen tuotteidentehokkain markkinoija on tyytyväinenasiakas. Laatu on asiakastyytyväisyyttä, asiakkaidentarpeiden, odotusten ja toiveidentäyttymistä – mielellään jopa yli odotusten.Suomen maaseudulla tarjottavien matkailutuotteidentulee pohjautua suomalaisenkulttuurin sekä luonnon erityispiirteisiin javetovoimatekijöihin kestävän matkailun periaatteidenmukaisesti. Potentiaalia on erityisestituoteteemoissa, jotka liittyvät lumeenja jouluun, vesistöihin ja suomalaiseen hyvinvointiin.Lumivarmuuden vähentyessäEtelä-Suomessa on syytä kehittää vaihtoehtoisiatuotteita ja oheistarjontaa. Lähiruokatuotteena ja tuotteen osana tulee liittääluontevaksi osaksi matkailun tuotteistamistaalueen ja vuodenaikojen erityspiirteitämukaillen. Samoin paikalliskulttuurin esiinnostoa osana matkailun kehittämistä tuleetehostaa. Kylämatkailua edistetään suunnitelmallisesti.Maaseudun matkailun palvelutarjonnankehittämisessä pohjaudutaankohdematkailun lisäksi kiertomatkailuun.Kalastusmatkailua kehitetään osana vesistömatkailua,kokonaisvaltaisena elämystuotteena.Hallitus toteuttaa kalastusmatkailunkehittämisen valtakunnallista toimenpideohjelmaa2007–2013 (Maa- ja metsätalousministeriö2008b) ja on käynnistänytkalastuslain kokonaisuudistuksen. Metsästysmatkailuon vielä pieni, mutta hyviäkasvumahdollisuuksia fokusoidulle asiakasryhmälletarjoava matkailun ala. Suomessavallitsee toisin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassatalonpoikainen metsästyskulttuuri elimahdollisimman monella on oikeus metsästää,mikä rajoittaa metsästysmatkailunlaajenemista. Sen sijaan petojen, etenkinkarhujen, katseluliiketoiminta lisääntyy. Sevaatineekin lähivuosina pelisääntöjä, joillayhteen sovitetaan eri intressiryhmien tarpeita.Erityisesti nuoria vetää maaseudulle luontoja siihen liittyvät aktiviteetit. Kehittämistyöllätuetaan alueille ominaisia erityispiirteitäja vahvuuksia. Kaikessa kehittämistyössätulee varmistaa, että maaseudun matkailuyrityksissäotetaan huomioon hyvän asiakaspalvelunja laadunkehittämisen tärkeyssekä se, että käytössä ovat asianmukaisetkehittämisen työkalut. Matkailun ja siihenliittyvien trendien aaltoliike edellyttävät kilpailussamukana pysyviltä yrittäjiltä uudentutkimustiedon jatkuvaa hyödyntämistä.Kaikkia osapuolia hyödyttävällä verkostomaisellatoimintatavalla optimoidaan maaseudunmatkailun kehittämisen nopeus,kustannustehokkuus ja vaikuttavuus osanakoko matkailun kehittymistä. Myös matkailunmarkkinointia tekevien tahojen, kutenkuntien, sekä niiden vaikutuspiirissä olevienyksittäisten yritysten, yhteistyötä tulee tiivistää.Toimijoiden tietoisuus toistensa tehtävistäja toiminnasta edesauttaa heitä hyödyntämääntoistensa osaamista ja yhteisiärajapintoja aiempaa tehokkaammin, hahmottamaantoimijakenttä kokonaisuudessaanja itsensä sen osana, sekä arvioimaanalaa ja siihen liittyvää toimijakenttää ammattimaisemmin.Yhteistyömallina julkisen

97ja yksityisen sektorin välistä kumppanuutta(public-private-partnership) tulee vahvistaa.Seuraavan vuosikymmenen aikana huomattavaosa tällä hetkellä toimivista maaseutumatkailuyrityksistäon sukupolvenvaihdoksenedessä. Tärkeää olisikin selvittää niitätekijöitä, jotka vaikuttavat yrittäjänä menestymiseen,yrittäjän henkiseen kasvuuntodelliseksi tavoitteellista yritystoimintaatoteuttavaksi yritysjohtajaksi sekä sukupolvenvaihdoksenmerkitykseen matkailuyrityksenmenestystekijänä ja sen vaikutukseenyrittäjyyteen sitoutumiseen sekä tukeavahvasti prosessia.Kulttuuri ja luova talousKulttuuri ja taide tarjoavat uusia mahdollisuuksiamonipuolistaa maaseudun elinkeinorakennetta.Kulttuurisidonnaisen yritystoiminnanyhteydessä on viime vuosinakeskusteltu laajemmin luovien alojen kasvusta,joiden vaikutukset heijastuvat myössuomalaisen maaseudun kehitykseen. Esimerkiksimaaseudun kulttuurimatkailussapiilee runsaasti vielä hyödyntämättömiämahdollisuuksia.Suppean määritelmän mukaan luovat alat rajautuvatyrittäjyyteen ja kauppaan, jota käydäänkulttuurisilla sisällöillä. Tällöin luoviksialoiksi voidaan lukea muun muassa arkkitehtipalvelut,muotoilu, graafisen alan toiminta,elokuva ja tv-tuotannot, kirjojen tuotantoja jakelu sekä digitaalinen sisällöntuotanto.Luovalla toimialalla on läheinen yhteys myöstapahtumatuotantoon, teatteriin, musiikkiin,tanssiin ja näyttelytoimintaan. Yritykset tekevätosan teatteri- ja tapahtumatuotannosta,vaikka erityisesti tapahtumien järjestämisessäjärjestöt ja talkootyö ovat merkittävässäasemassa. Ratkaisevaa tapahtumatuotannossa,teatterissa, musiikissa, tanssissa ja näyttelytoiminnassaon niiden tuotantotapa.Laajimman näkemyksen mukaan luovatalat sisältävät kaikki alat, jotka synnyttävättekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä.Tällöin ne nähdään liiketoimintana,joka perustuu aineettoman omaisuudenkaupalliselle hyödyntämiselle.Lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissäraporteissa luovien alojen on todettuolevan kasvava talouden sektori. Luovienalojen kasvu on ollut vahvaa Euroopan unioninalueella ja Suomessa. Vuonna 2002Suomessa toimi kulttuurin toimialoilla runsaatkuusi prosenttia kaikista yrityksistä. Viimevuosina luovien alojen kasvu on ollutmonissa maissa keskimääräistä talouskasvuavoimakkaampaa. Alan kasvavan painoarvonjohdosta monissa maissa on laadittuluovien alojen strategioita.Luovien alojen kasvu liittyy ihmisten kulutustottumustenmuutoksiin, teknologiseenkehitykseen, ihmisten elämyshakuisuudenvoimistumiseen sekä palveluammattien kasvuun.Luovien alojen kasvun taustalla ovatvapaa-ajan lisääntyminen, elintason noususekä arvojen ja elämäntapojen muutokset.Osin digitalisoitumisen johdosta kulttuurituotteidenja -palveluiden määrä on kasvanut,samoin kilpailu kuluttajien huomiosta.Kysyntää on erityisesti elämyksellisille tuotteille,joiden arvo perustuu immateriaalisiinominaisuuksiin. Palveluyhteiskunnassayritysmaailma on siirtynyt tuotteiden japalvelujen tarjoamisesta kokemusten tuotteistamiseen,mistä osoituksena ovat muunmuassa Lapin elämysmatkailun piirteet.Luovilla aloilla on taloudellista kasvupotentiaaliamyös Suomessa. Luovien alojenyrittäjien liiketoimintaa on kehitettävä määrätietoisestija pitkäjänteisesti. Kulttuurivienninedistäminen on ollut uusi strateginenpainopiste luovien alojen yritystoiminnankehittämisessä. Luovien alojen kasvulle onleimallista monialaisuus ja toimialojen rajojenylittäminen. Myös maaseudun yritystoiminnanja uusien palvelujen kehittämisenhaasteena on yritysten tuotekehitystätukevien monialaisten palveluinnovaatioidenluominen, esimerkiksi kulttuuri- ja sisältöosaamisenuudenlainen soveltaminen

98erilaisilla toimialoilla, kuten maaseudun sosiaali-ja hyvinvointipalveluissa, maaseutumatkailussa,media- ja informaatioteknologiassasekä muoti- ja mainosteollisuudessa.Niiden tuotantoprosesseissa kulttuurisenosaamisen soveltaminen voi liittyä maaseutuyritystenmarkkinointiin, elämyksellisiinpalvelukonsepteihin sekä tuotteiden ja palvelujenmuotoiluun. Tulevaisuudessa juuriluovilla rajapinnoilla toimivien elämyspalvelujenon arvioitu omaavan eniten taloudellistakasvupotentiaalia. Uudet palvelut eivätnäin ollen synny maaseudulla pelkästäänperinteisten alojen sisällä, vaan monialaisuudestaeri toimialojen välissä.Luovien alojen kehitys on kasvava haastesuomalaiselle maaseutupolitiikalle. Maaseutualueetvoivat toimia luovien alojen yritystoiminnankasvualustoina ja mahdollistajina.Tämä edellyttää jatkuvaa maaseuduntyömarkkinoilla tapahtuvien muutostentunnistamista ja ennakointia sekä monialaisiapalvelukonsepteja tukevaa kehittämistyötä.Maaseudun luovien alojen uudettyöpaikat voivat syntyä paitsi yrityksiinmyös kolmannelle sektorille sekä julkisenpalvelutuotannon yhteyteen. Kehittämistyössäon tunnistettava maaseudun luovienalojen veturiyritykset, alueelliset erityispiirteetsekä vahvistettava alueellisesti profiloituneitaluovien alojen keskittymiä.KaivosteollisuusKaivostoiminnan merkitys on kasvanut metallienhintakehityksen ja kysynnän vaihtelujenmyötä merkittävästi ja kaivosten määräSuomessa on pitkän tasaisen vaiheenjälkeen alkanut lisääntyä. Etsintään tehdytinvestoinnit kasvoivat kesään 2008 saakkamerkittävästi, mutta talouskriisin myötäkehitys on kääntynyt laskuun. Noin 40ulkomaista yhtiötä on tehnyt valtauksia javarauksia. Vuonna 2007 käytettiin jo yli 50miljoonaa euroa malminetsintään.Uusia kaivoksia on avautumassa, kutenKittilään kultakaivos ja Kainuun Talvivaaraannikkelikaivos. Kittilässä olevan Pohjois-Euroopansuurimman kultaesiintymänkaivoksen investointi maksaa yhteensä 110miljoonaa euroa. Lisäksi vireillä on lukuisiamuita eri kehitysvaiheessa olevia hankkeita,joiden tulevaisuus kuitenkin riippuuvoimakkaasti rahoituksen saatavuudestasekä metallien hintakehityksestä. Lappi,Pohjois-Karjala ja Kainuu ovat mineraalivaroiltaanrikkaita alueita. Uusilla tekniikoillaja yritysrakenteilla pienetkin jo tunnetut jauudet esiintymät voidaan ottaa tehokkaastikäyttöön. Kaivossektorin tarpeet kytkeytyvätlähinnä infrastruktuuriin ja työvoimansaatavuuteen.Kaivostoiminta on tärkeä elinkeino, jollaon vaikutuksia erityisesti alueelliseen kehitykseenja työllistymiseen. Malminetsintä jakaivostoiminta herättävät kuitenkin keskusteluaja monia eri mielipiteitä. Suomen kaivostoimintaon nykyaikaista ja ympäristön,turvallisuuden ja henkilöstön huomioivaateollista toimintaa. Teolliseen toimintaanliittyy muun muassa lisääntynyt liikenne,uudet asukkaat sekä muutokset tiestöön,sähkölinjoihin ja vesistöihin. Nämä muutoksetovat määrättyyn mittaan hyväksyttäviä,kun teollista toimintaa halutaan.Kaivostoiminnan aloittamiseen tarvitaantyö- ja elinkeinoministeriön myöntämäkaivosoikeus. Ennen kaivostoiminnan aloittamistatarvitaan kaivosoikeuden ohellaympäristölupa. Lisäksi tulevat nykyäänhyvin todennäköinen kaavan laadinta sekärakennuslupa-asiat. Luonnonsuojelun näkökulmaatarkastellaan paitsi mahdollisessaympäristövaikutusten arviointiprosessissa,myös ympäristöluvassa sekä kaivosviranomaisenlupaharkinnassa. Alueen asukkaita,yrityksiä, järjestöjä ja kuntia on tärkeääkuulla kaivosta koskevia päätöksiä tehtäessä,sillä kaivostoiminta vaatii tilaa ja infrastruktuuria,vaikuttaa maisemaan ja luonnonympäristöönsekä aiheuttaa päästöjä(kuten melua, pölyä sekä päästöjä pinta- japohjavesiin). Kaivostoiminnan mukanaantuoma infrastruktuuri voidaan alueen toimi-

99joita kuulemalla rakentaa mahdollisimmanhyvin hyödyttämään myös alueen muitaelinkeinoja ja asumista.Kaivosten avaamisen myötä alan arvioidaantarjoavan jo 3–5 lähivuoden aikana välillisetvaikutukset huomioon ottaen tuhansiauusia työpaikkoja. Edellytyksenä on kuitenkintalouden suhdannenäkymien tasaantuminenja kehittyminen. Koska kaivoshankkeetsijaitsevat pääosin ydinmaaseudunja harvaan asutun maaseudun alueilla, onkaivostoiminnalla erityisen suuri merkitysmaaseudun aluetalouksiin.Kaivosala työllistää sekä malminetsintävaiheessa,kaivoksen rakentamisvaiheessaettä varsinaisessa toimintavaiheessa. Ajallisetvaikutukset ovat kohtalaisen pitkiä.Ennen kuin kaivostoimintaan päästään,tarvitaan yleensä 5–20 vuotta pitkä tutkimusvaihe,jota kaivoslaissa kutsutaanvaltaukseksi. Tämä on välttämätön vaihemalmin tutkimiseksi ja sen hyödyntämisensuunnittelemiseksi. Tutkimusvaiheen ympäristövaikutuksetovat vähäiset ja jo siinävaiheessa usein tarvitaan paikallisten ihmistenapua tutkimustöissä ja tarvittavissakonetöissä. Rakentamisvaiheen sysäyksessäkaivos tyypillisesti työllistää useammanvuoden kestävän projektin aikana satojakintyöpaikkoja alueellaan ja lisäksi varsinainenhyödyntämisvaihe on useamman vuoden,jopa muutaman kymmenen vuoden, pituinen.Kerroinvaikutusten kautta kunkin kaivostyöpaikanon arvioitu tuottavan lisäksikolme työpaikkaa erityisesti palvelutoimialoille.Työllistämisen kokonaisvaikutuksetovat vielä suuremmat, jos mukaan luetaanmyös tuotteiden jatkojalostus.Jotta kaivostoiminta olisi maaseudun kehittämisennäkökulmasta kestävää kehitystä,alueen elinvoimaisuus on tärkeää saadasäilymään kaivosprojektin päätyttyä. Kaivostoiminnantuottama lisäarvo maaseudulleriippuu kaavoituksesta: kaivoksen lähialueillatulisi kaavoittaa siten, että kyliinvoidaan rakentaa ja muuttaa asumaan.Kaivostyön päättymisen jälkeen alueellakorostuu muiden elinkeinojen merkitys,joten niiden kehittäminen kaivostoiminnanrinnalla on tärkeää. Tavoitteena on kehittääaluetaloudelle pitkäaikaista taloudellista jamuuta hyötyä kaivosteollisuuden suurinvestoinneistaja sitä tukevien toimialojenkehittymisestä. Myös suljetun kaivoksenjatkokäytön suunnittelu on tärkeää. Vanhojakaivoksia käytetään muissa Pohjoismaissamuun muassa sienimöinä.Useinkaan paikalliset työvoimareservit eivätriitä kaivostoiminnan tarpeisiin, vaantyövoimaa on hankittava kauempaa. Tulomuuttajienkotouttamiseen on kiinnitettävähuomiota alusta lähtien. Alan koulutustarpeenkasvuun on reagoitu nopeasti ja useillapaikkakunnilla on jo saatavissa alan ammattitutkintoonjohtavaa koulutusta. Alanongelmana on tällä hetkellä puutteellinentyönjohtotason (AMK) ja insinööritasonkoulutus. Opetushallitus on toteuttanutkaivosalan ammatillisen perustutkinnonkokeilun ja alan ammatillinen perustutkintotulee voimaan 1.8.2009. Tulevaisuudessamerkittävin ongelma on asiantuntijoiden(rikastusinsinöörit, kaivosinsinöörit) saanninturvaaminen.Kaivosala on pitkään hiipunut Suomessa.Kokonaisohjelman toteutusjakson aikanase voi laajeta olennaisesti. Työpaikatlisääntyvät ja etenkin kuljetusyrityksille tuleepitkäaikaista työtä. Yleensä kaivos tuoympäristöönsä tai lähitaajamiin tiestön parantumistasekä asuinolojen ja palvelujenkehittymistä. Samalla se kuitenkin voi näkyäalueen maan hinnan kohoamisena taialkuaikoina palvelujen riittämättömyytenä.Kaivoksen aiheuttamat ympäristövaikutukseton keskeistä pitää hallinnassa asettamallaniille riittävät vaatimukset sekä ympäristönpilaantumisen että maiseman hoidonnäkökulmasta. Alueelta poislähteneitä voipalata takaisin töihin kotialueelleen ja kaivoksentuoman vaurauden kautta asuntoolotkohentuvat alueella, sillä paluumuuttajatyleensä tulevat jäädäkseen pysyvästi.

100Heidän ammattiosaamisensa ja maailmallasaatu kokemuksensa näkyy myös muussapaikallisessa toiminnassa.Vaikka negatiivisia tuntemuksia herkästisyntyy niiden joukossa, jotka joutuvatmuuttamaan kaivoksen takia tutuilta asuinsijoiltaan,on tärkeää nähdä kaivostoimintapositiivisena mahdollisuutena maaseudulla.Yleensä nämä tapaukset ovat olleet myösmuuttajille uusi mahdollisuus, kun siihen onsuhtauduttu sellaisena. Kaivoksien mahdollistamiarahavirtoja maaseudulle on harvointarjolla muilla keinoin.KalatalousKalataloutta voidaan tarkastella niin elinkeinotoiminnankuin virkistystoiminnannäkökulmista. Vapaa-ajankalastajien määräon hieman laskenut 2000-luvulla ja vuonna2006 kalastusta harrasti 1,8 miljoonaa suomalaista.Vapaa-ajan kalastuksen luonneon muuttunut kotitarvekalastuksesta virkistyskalastuksensuuntaan. Tämä muutos onnäkynyt muun muassa verkkokalastuksenvähentymisenä. Ammattikalastajien määräon vähentynyt voimakkaasti 2000-luvullaja vuonna 2007 oli enää noin 1 000 päätoimistaammattikalastajaa ja noin 1 600sivutoimista ammattikalastajaa. Ammattikalastuson alueellisesti merkittävintä merialueellaSaaristomerellä ja Pohjanmaan rannikollasekä sisävesillä Itä-Suomen alueella jaisoilla järvialueilla.Kalastusmatkailun kehittämiseen on Suomessahyvät edellytykset ja sen odotetaankehittyvät voimakkaasti tulevaisuudessa.Arvioiden mukaan yrityksiä, jotka saavat ylipuolet tuloistaan kalastusmatkailusta on arvioltanoin 120 kappaletta. Lisäksi kalastusmatkailupalveluitatarjoaa noin 1200–1400matkailuyritystä. Yritysten määrä on kasvussaja palvelutarjontaa kehitetään suunnitelmallisesti.Kalankasvatus on globaalisti voimakkaastikasvava toimiala. Vuonna 2007 toiminnassaoli Suomessa 376 kalanviljely-yritystä.Yritysten ruokakalan tuotanto oli noin 13miljoonaa kiloa ja tuotannon arvo 43 miljoonaaeuroa. Lisäksi istutuksiin tai jatkokasvatukseentuotettiin noin 70 miljoonaakalanpoikasta. Ruokakalan kasvatus onkeskittynyt Saaristomeren ja Ahvenanmaanalueelle ja kalan poikastuotanto Oulun jaLapin läänien sekä Keski-Suomen alueille.Suomalaisen kalankasvatuksen arvioidaankasvavan tulevaisuudessa.Kalanjalostuksen ja kalakaupan toimiala onkehittynyt ja keskittynyt voimakkaasti 2000-luvulla ja se työllistää noin 2 000 henkilöä.Suotuisan kehityksen arvioidaan jatkuvanedelleen. Kalanjalostus ja tukkukauppakeskittyvät kaupunkikeskuksiin ja erityisestiUudellemaalle. Kalan käyttö elintarvikkeenaon Suomessa vielä suhteellisen alhaista.Suomalaisten kalankulutus on nyt noin 30kiloa/henkilö vuodessa, mutta pääosa jayhä suureneva osa siitä on ulkolaista kalaa,ennen kaikkea norjalaista lohta. Kotimaisenkalan käytön lisääminen tuontikalan sijaanloisi alalle uusia toimintamahdollisuuksia.Jotta maamme elinkeinollinen kalatalousylipäätään jatkuisi ja toimiala kehittyisi, tuleesen toimintaedellytykset turvata. Tämätarkoittaa muun muassa hylje- ja merimetsokantojenseuraamista ja rajoittamista,pyydysten ja kalastusmenetelmien kehittämistä,kotimaisen kalan käytön voimakastalisäämistä kuluttajien keskuudessa, kalatuotteidenlaadun jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistäsekä yhä parempaa ympäristönhuomioon ottamista kalan tuotantoketjuneri vaiheissa.TurkistalousTurkistalous ja sitä tukeva tuotanto, etenkinrehunvalmistus, tarjoaa yhden toimeentulomahdollisuudenmaaseudun perheyrityksille.EU on maailman suurin turkisten tuotantoaluetarjoten 60 000 työpaikkaa 6 000turkistilalla. Suomessa näistä turkistiloistasijaitsee 1 400 ja 22 000 suomalaista saa

101elantonsa suoraan tai välillisesti turkistoimialalta.Pääasiassa perheyrittäjien harjoittamaelinkeino tuo yli 200 miljoonan euronvientitulot, ja sen alueellinen vaikutuson huomattava turkistalouden keskittyessäetenkin Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle.Lähes kaikki tuotetut raakanahat myydäänyhteisissä huutokaupoissa kansainvälisillemarkkinoille.Suomessa turkistalouden tutkimukseen,ympäristövaikutuksiin ja eläinten hyvinvointikysymyksiinon kiinnitetty paljon huomiota.Suomi on toimialan sertifioinneissaedelläkävijä. Turkistalous kärsii kuitenkinjatkuvasta epävarmuudesta. Vanhenevayrittäjäkunta tarvitsisi uusia yritystoiminnanjatkajia ja kiristyvät eläinten hyvinvointivaatimuksetedellyttävät investointeja tuotanto-oloihin.Alaa kohtaan esitetään kovaakritiikkiä, mikä kärjistyy pahimmillaan turkistarhaiskuihin,mutta on myös käynnistänytlaajaa poliittista keskustelua tuotantorajoitteista,eri turkislajien tarhauskielloista jakoko toimialan tuotannosta luopumisesta.Suomen aluetalouteen luopumisella olisikielteinen vaikutus.PorotalousYksi harvaan asutun maaseudun erityispiirteistäon Suomen pohjoisiin osiin keskittyväporotalous. Porotaloutta harjoitetaanporonhoitoalueella, joka kattaa Suomenpinta-alasta noin kolmanneksen. Lapin jakoko poronhoitoalueen luonnonolosuhteetja yritysten taloudellinen toimintaympäristövaihtelevat suuresti alueen eri osissa. Suurinosa poronhoitoalueesta on Euroopanharvaanasutuinta maaseutua tai asumatontakairaa, toisaalta alueella on myös kaupunkejaja kaupunkien läheistä maaseutua.Porotalous on tärkeä harvaan asutun maaseudunomiin resursseihin perustuva mahdollisuus.Poronhoitokulttuuri on omaleimaineneläintuotannon muoto, joka onmuuttunut entisaikojen paimentolaisuudestaja pienkarjanpidosta lähemmäs kotieläintuotantoa.Porot elävät edelleen suurimmanosan vuodesta vapaana tuntureillaja metsissä, mutta jo lähes puolet poroistaviettää talvet tarhattuna ja poroja myös ruokitaanmaastoon. Samoin koneellistuminen(mönkijät, moottorikelkat, autot ja pienhelikopterienkäyttö porojen kokoamisessa)on tyypillistä nykypäivän porotaloudelle.Poronliha on haluttu erikoistuote, joka tavoittaapaikallisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiämarkkinoita. Porotalous on leimallisestipohjoisen alueen elinkeino, jokaelintarviketalouden lisäksi on merkittäväämuun muassa matkailulle ja maataloudelle.Porotaloutta harjoitti poronhoitovuonna2007/2008 4 800 poronomistajaa. Määräon ollut nopeassa laskussa viimeisen kymmenenvuoden ajan. Porotalous on myösosa maatilayrittäjyyttä: vuoden 2006 tilastonmukaan yli 600 suomalaisella aktiivitilallaharjoitettiin porotaloutta, näistä yli500 tilalla porotalous oli tärkein yksittäinenmaatalouden ulkopuolinen toimiala. Elinkeinonsuurimpia haasteita ovat laidunmaidenmenettäminen, petoeläinten aiheuttamatporomenetykset, lisäarvotuotannon kehittäminensekä maanomistuskysymykset.Myös ilmastonmuutoksen arvellaan tuovanomat haasteet porotaloudelle.

102ToimenpiteetMaaseudun yrittäjyyden kehittäminen70 Yritysten jatkuvuuden turvaamiseksiluodaan uusia menettelyjä yritysten siirtämiseksiyrittäjältä toiselle perheen sisällätai yritysostojen kautta. (VM, TEM,MMM, yrittäjäjärjestöt, ammatillinen jaaikuiskoulutus, sektoritutkimuslaitokset)71 Pienyritysten ja palveluyrittäjien liiketoimintaosaamista(ml. markkinointiosaaminen)vahvistetaan ja tätä kauttatuetaan kasvuyritysten syntyä. (MMM,TEM, ammatillinen ja aikuiskoulutus,yrittäjäjärjestöt, alueelliset kehittäjäorganisaatiot,YTR:n teemaryhmät)72 Yrittäjien e-liiketoimintaosaamisen lisäämiseksiedistetään valtakunnallistenja alueellisten sähköisen liiketoiminnankoulutusohjelmien syntymistä. Varmistetaanyritysten ja tuotteiden näkyvyyssähköisissä informaatio- ja myyntikanavissa,kuten matkailussa Suomenmaaportaalissa ja elintarvikealalla Aitojamakuja.fi-portaalissa.(YTR/Matkailunteemaryhmä, YTR/Ruoka-Suomi-teemaryhmä,Matkailun edistämiskeskus, alueellisetmatkailun kehittäjät, neuvontajärjestöt)73 Parannetaan työssä oppimisen edellytyksiäja käytäntöjä nykyistä paremminpienyritysten työpaikoille sopiviksi.(Opetushallitus, ammatillisen koulutuksenjärjestäjät, yrittäjäjärjestöt)74 Käynnistetään seutukunnittain tulevaisuustyöpaja-ja klubitoimintaa yrittäjyydentoimintaympäristön nopean muutoksenhavaitsemiseksi, hallitsemiseksija mahdollisuuksien näkemiseksi. (YTR/Yrittäjyyden teemaryhmä, seudulliset yrityspalvelut,maakunnan liitot, Maaseutuverkostoyksikkö,TEM, toimintaryhmät,sektoritutkimuslaitokset)75 Vahvistetaan seudullisten yrityspalvelujenasiantuntemusta yrityksen johtamiseen,käsityöyrittäjyyteen ja naisyrittäjyydenerityiskysymyksiin liittyen sekävakinaistetaan seudullisten yrityspalveluidenrahoitus. (TEM, MMM, Yritys-Suomi-palvelujärjestelmä,seudulliset yrityspalvelut,ProAgria, uusyrityskeskukset)76 Selvitetään naisyrittäjyyden ongelmakohdat(perheen ja yrittäjyyden yhdistäminen,sosiaaliturvan kannustinloukutjne.) ja etsitään niihin ratkaisuja muunmuassa sijaispalvelujärjestelmää kehittämällä.(TEM, STM, yrittäjäjärjestöt,sektoritutkimuslaitokset)Hoiva- ja hyvinvointipalveluyrittäjyys77 Hyvinvointipalvelujen tuottamisen uusistamahdollisuuksista maaseudullaja toiminnan hyvistä käytännöistä tuodaantietoa julkisuuteen, mm. GreenCare -toiminta. Käynnistetään uusiatoimintamuotoja jalkauttavia ja/tai soveltaviahoiva- ja hyvinvointipalvelujenyrityshankkeita. (Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus, MTK, Maaseutuverkostoyksikkö,Työtehoseura, YTR/Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä, toimintaryhmät,seudulliset yrityspalvelut,alueelliset kehittäjät)Elintarviketalous78 Pienyritysten ja niiden tuotteiden näkyvyyttäkuluttajille ja ammattikeittiöilleparannetaan sekä menekinedistämistälisätään. (MMM, YTR/Ruoka-Suomi-teemaryhmä,Finfood, Pro Agria/maa- jakotitalousnaiset, alueelliset kehittäjät,yritykset, yrittäjäjärjestöt)79 Parannetaan yrittäjien ja elintarvikehankinnoistavastaavien kilpailuttamisosaamistavahvistamaan pienyritysten

103ja lähiruokatuotteiden merkitystä julkisissahankinnoissa. (MMM, TEM, YM,EkoCentria, YTR/Ruoka-Suomi -teemaryhmä,yrittäjäjärjestöt, alueelliset kehittäjät)80 Elintarvikealan kehittäjäorganisaatioissavahvistetaan alan erityisosaamistakuten tuotekehitys, markkinatuntemus,teknologia, logistiikka sekä vahvistetaanelintarvikealan kehittäjäorganisaatioidenyhteyttä Yritys-Suomi-palvelujärjestelmään.(MMM, TEM, alueellisetkehittäjät)81 Parannetaan pienten ja keskisuurtenelintarvikealan yritysten toimintaedellytyksiämukaan lukien lainsäädäntö,muut säädökset ja valvonta. (MMM,TEM, Evira)Luonnon-, ympäristön- jamaisemanhoitotyöt82 Lyhytkestoinen luontoja maisemapalvelujenkoulutus nivotaan tiiviimminammatilliseen opetukseen. Koulutusmoduleistasuunnitellaan riittävän houkutteleviayrittäjille ja muille toimijoille.(YTR/Luonto- ja maisemapalvelut -teemaryhmä,Opetushallitus, oppilaitokset,ProAgria/maa- ja kotitalousnaiset,alan toimijat)83 Kyläsuunnitelmiin sisällytetään aiempaaenemmän maisemanja luonnonhoitotöitä(ml. luonnonsuojeluun liittyvättyöt). Töiden toteutuksen rahoituslähteitälaajennetaan ja monipuolistetaanjulkisin ja asiakkaiden varoin koko- jaosa-aikaisten toimijoiden lisäämiseksi.Olemassa olevia maatalousalueidenluonnon monimuotoisuuden ja monivaikutteistenkosteikkojen yleissuunnitelmiahyödynnetään aikaisempaalaajemmin maaseudun maiseman- jaluonnonhoitotöissä. (YTR/Luonto- jamaisemapalvelut -teemaryhmä, Tapio,toimintaryhmät, kyläyhdistykset, ProAgria/maa-ja kotitalousnaiset)84 Valmistellaan edellytyksiä luonnonhoitoonliittyvän yritystoiminnan laajentamiseksi.(MMM, YM, alueelliset ympäristökeskukset/ELY:t,järjestöt, yritykset)Luonnontuoteala85 YTR:n luonnontuotealan teemaryhmäkäynnistää luonnontuotealan toimintaohjelman,joka kytkeytyy alalle kehitettäviinalueellisiin osaamiskeskittymiin jaalan toimialaselvitykseen. (YTR/Luonnontuotealanteemaryhmä, Tekes, Sitra,TEM, MMM, TE-keskukset/ELY:t, OPM,STM, alan yritykset ja tutkijat)86 Vahvistetaan luonnontuotealaan liittyvientutkinto- ja koulutustoimikuntienyhteistyötä, oppilaitosten työelämäyhteyksiäsekä käynnistetään peruskouluapäättäville ja yrittäjille suunnattu tiedotuskampanjaluontoalan ammatillisestakoulutuksesta. (OPM, Opetushallitus,oppilaitokset, ProAgria/maaseutukeskukset,YTR/Luonnontuotealan teemaryhmä,alan järjestöt, yritykset)87 Vahvistetaan luonnontuotteiden talteenottoasäilyttämällä nykyiset jokamiehenoikeudetsekä kehittämälläulkomaisten poimijoiden palkkaamisenmahdollisuuksia ja toimintatapoja.(UM, YM, SM, MMM, YTR/Luonnontuotealanteemaryhmä, Arktiset Aromitry, luonnontuoteteollisuus, maakunnanliitot, neuvontajärjestöt, kyläyhdistykset,kylien maakunnalliset yhteenliittymät)

104Matkailu88 Osana valtakunnallisia matkailun kehittämisohjelmia,kuten vuosina 2009–2011 toteutettavat Outdoors Finland jaTeemapohjaisen kylämatkailun kehittäminen,sekä alueellisten hankkeidenavulla tuetaan matkailuyritysten kansainvälistymistämuun muassa oikeidenjakeluteiden löytämisen ja näiden tehokkaanhyödyntämisen kautta. (Matkailunedistämiskeskus, YTR/Matkailunteemaryhmä, matkailun alueorganisaatiot,neuvontajärjestöt, aluehankkeet,LVM, kunnat)89 Valtakunnallisena yhteistyönä käynnistetäänkonseptoitujen matkailutuotteidenkehittämisohjelmia. Näitä tuotteitaovat muun muassa elämysmaatila, leirikoulusekä palvelumökki. (YTR/Matkailunteemaryhmä, Matkailun edistämiskeskus,neuvontajärjestöt, yrittäjät)90 Kehittyvän kalastusmatkailuelinkeinontarpeet otetaan huomioon tähänastistaparemmin kalastuksen järjestämiseensekä lupajärjestelmän ja kalavesien hoitoonliittyvissä kalanviljelyssä ja istutustoiminnassa.(MMM, TE-keskukset/ELY:t, alueelliset ympäristökeskukset/ELY:t,vesialueiden omistajat, kalastusalueet,kunnat, alan järjestöt, sektoritutkimuslaitokset)91 Päivitetään ympäristöministeriön VIL-MAT-kehittämissuunnitelma ja edistetäänsen pohjalta suojelualueisiin liittyviätyöllisyyttä ja elinkeinotoimintaatukevia toimintamahdollisuuksia sekäkestävää matkailu- ja virkistyskäyttöäluonnonsuojelualueilla ja muilla valtionalueilla. (YM, TEM, MMM, Metsähallitus,Metsäntutkimuslaitos)92 Uudistetaan valtion retkeilyalueidenhoito- ja käyttösuunnitelmat 2008–2010, ylläpidetään ja rakennetaan ulkoilureittejäja niiden palvelurakenteitasekä huolehditaan opastuspalveluista.(YM, MMM, Metsähallitus)93 Selvitetään paras mahdollinen yhteistyömalli,millä Metsähallituksen retkeilykohteidenpalveluvarustus, laavut,polttopuut ym. voidaan ylläpitää huomioideneri käyttäjäryhmien tarpeet.Selvityksessä huomioidaan maksujenkäyttöön liittyvä toiminnan ohjausvaikutus,yrittäjien tasapuolinen kohtelu,kilpailunäkökohdat ja Metsähallituksentoimintojen rahoitus. (YM, Metsähallitus,Suomen luontoyrittäjyysverkostory, STM, MMM, Metsäntutkimuslaitos)Kulttuuri ja luova talous94 Monialaisia ja innovatiivisia elämystuotannonpalvelukonsepteja, joissakulttuuriosaamista sovelletaan uudellatavalla (design, brändäys, ohjelmapalvelut,informaatio- ja mediateknologiankäyttö jne.), kehitetään erityisestisosiaali- ja terveysalalle ja matkailuun.(Tekes, osaamiskeskukset, seudullisetyrityspalvelut)95 Tarjotaan välineitä ja toimintamalleja,joiden avulla luovien alojen liiketoiminta-ja tuotteistamisosaamista voidaansiirtää maaseudulla toimivien kulttuuriyritystenja taiteilijoiden käyttöön (seudullisetyrityspalvelut, luovien alojenhautomoratkaisut jne.). (TEM, Tekes,Luova-Suomi-koordinaatiohanke, seudullisetyrityspalvelut, taidetoimikunnat)96 Maaseudun luovien alojen osaamiskeskittymiätuetaan ja niihin liittyviäoheispalveluja kehitetään paikallisestierikoistuneen ja kansallisesti profiloituneentapahtumatuotannon ympärille,kulttuuritilojen hyödyntämiseen monialaisinaelämyspalvelukeskuksina sekäerikoistuneiden ja elämyksellisten teemaympäristöjenkehittämiseen yhteistyössämatkailuyritysten kanssa. (OPM,

105osaamiskeskukset, maakunnan liitot, kehittämisorganisaatiot,taidetoimikunnat)Kaivosteollisuus97 Vahvistetaan kaivannaisalan osaamisperustaakaikilla koulutusasteilla. Erityistähuomiota kiinnitetään koulutuksentasapainoiseen tarjontaan ja sen hallintaan.(OPM, Opetushallitus)98 Kaivosalan toimintaedellytyksiä, infrastruktuuriaja logistiikkaa, suunnitellaanja rakennetaan niin, että ne palvelevatalueen elinvoimaa kaivostoiminnan aikanaja sen loputtua. Nämä asiat otetaanhuomioon kaivoslain uudistuksessa.(TEM, LVM, kunnat, kaivosyhtiöt)Porotalous99 Porotalouden ja luontaiselinkeinojeninvestointeihin liittyvän rahoituslain uudistamistyöryhmäntekemien esitystentoimeenpano käynnistetään. Selvitetäänporotalouden toimintaedellytyksiävaikeuttavien muiden seikkojen, kutenpitkistä välimatkoista aiheutuvien valvonta-ym. kustannusten sekä peto- jaliikennevahinkojen, vähentämistä.(MMM, LVM)

1063.2.4 Maatilat ja elintarvikkeidenhuoltovarmuus 1Maaseudun arvo ruuantuotannossaMaailmanlaajuisesti ylituotannosta on siirryttynopeasti ruokapulaan, mikä on johtanutelintarvikkeiden hintojen nousuun javaihteluun sekä eri puolilla maailmaa kärjistyneisiinruokamellakoihin. Elintarvikkeidenhinnan nousun taustalla on sekä satunnaisiaettä rakenteellisia tekijöitä. Satunnaisista tekijöistävoidaan mainita vuonna 2007 Australiaakohdannut kova kuivuus, joka vaikuttivälittömästi elintarvikkeiden raaka-aineidenmaailmanmarkkinatilanteeseen. Kuivuusennakoi ilmastonmuutosta ja siitä aiheutuvienilmaston ääriolosuhteiden lisääntymistä,mikä vaikuttaa maailman ruokahuoltoonjatkossa hyvin paljon. Markkinarakenteisiinvaikuttaa kysynnän kasvu erityisesti Aasiannopeimmin kasvavissa talouksissa, mikä onnostanut elintarvikkeiden hintaa. Elintarvikkeidenhintakehitykseen vaikuttavat paljonmyös energian hintamuutokset. Lisäksi bioenergianlisääntynyt tuotanto sekä paineetasutuksen ja infrastruktuurin sijoittamisestahyville aluille rajaavat peltomaan käyttöäalkutuotantoon, nostaen pellon hintaa jalisäten elintarvikkeiden hintapaineita.Ruuan ja energian hintojen nousu kasvattaaluonnonvarojen merkitystä. Öljyn loppumisenajankohdasta on esitettyuseita arvioita ja tämä heijastuujatkossa yhä laajemminelintarviketalouteen.Fossiilisten polttoaineidenja niitä tuotantoprosesseissaanhyödyntävien lannoitteidentilalle on kehitettävävaihtoehtoisia raaka-aineitamukaan lukien elintarvikeketjunsivuvirtojen sekäyhdyskuntajätteen hyödyntäminen.Myös jalostus- japakkausteollisuuden on kehitettävätuotantoaan ja kuljetusalankalustoaan entistäStrateginen linjaus 9:Maatiloja kehitetään jokoerikoistuvina ja yleensäkasvavina yksikköinä taimonipuolisen yritystoiminnanja monien tehtävienyksikköinä. Maatalous- jaelinkeinopolitiikan toimenpiteinvarmistetaan elintarvikkeidenhuoltovarmuus.Maatalouden ja maaseudunyhteistä etua rakennetaankansallisesti maatalous- jamaaseutupolitiikan yhteistyönä.ympäristöystävällisemmiksi. Näillä keinoinelintarvikkeen ekologista jalanjälkeä pystytäänpienentämään.Suomessa ei ole vielä tarpeeksi ymmärrettyennen itsestään selvyytenä pidetyn puhtaanveden merkitystä niin oman elintarviketaloudenperusedellytyksenä kuin sen hyödyntämistätuloja tuottavana liiketoimintana.Maaperässä sijaitsevia vesivarantoja tuleehyödyntää monipuolisesti ja niiden omistusoikeuksiintulee kiinnittää huomiota.Maailman elintarvikemarkkinoiden muutoksetheijastuvat nopealla aikataululla myösSuomeen, sillä maamme on elintarvikkeidennettotuoja. Kiristyvässä elintarviketilanteessamaataloustuotteiden, rehujen ja energiankansallinen omavaraisuus ja huoltovarmuuson taattava kaikissa oloissa. Maataloudenkannattavuuskriisi korkeiden panoskustannusten,huonojen satovuosien ja alhaistentuottajahintojen vuoksi on kuitenkin heikentänytjo omavaraisuustavoitetta. Tämävaikuttaa koko elintarvikesektoriin, muttaerityisiä vaikutuksia sillä on maaseudun elintarvikealanpienyrityksiin, joiden kilpailuvalttinaon ollut raaka-aineen hankkiminenpääosin oman maakuntansa alueelta.Elintarvikehuolto on keskeinen huoltovarmuudenala, jota säädellään lainsäädännöllä.Vastuu organisoinnista on Huoltovarmuuskeskuksella.Linjausten mukaan elintarvikehuollontulee perustuakansalliseen maataloustuotantoon.EU:n maatalouspolitiikkaantulee vaikuttaa niin, ettätuotantoedellytykset Suomessasäilyvät. Huoltovarmuussuunnittelussaelintarvikehuollontavoitteenaon turvata riittävä elintarviketeollisuudenjalostuskapasiteettisekä toimivateollisuuden ja kaupanjakelujärjestelmä. Jakelu-1 Valtioneuvosto antoi syksyllä 2005 maatalouspoliittisen selonteon eduskunnalle (Maa- ja metsätalousministeriö2005b). Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa ei keskitytä samoihin asioihin kuin maatalouspoliittisessaselonteossa.

107järjestelmän toimivuus kuluttajalle saakkaedellyttää sekä vähittäiskauppaverkostonettä erilaisten laitoskeittiöiden toiminnanturvaamista. Keskeisistä tuotantopanoksistaon varmuusvarastoja, joita voidaan käyttääpuskureina kun kriittisten materiaaliensaannissa on häiriöitä.Yksi keino turvata huoltovarmuutta on kytkeämaataloustuotanto nykyistä tiiviimminalueellisiin ruokajärjestelmiin. Alkutuotannon,jalostuksen ja kulutuksen sitominenalueellisesti yhteen muuttaisi tuottajienasemaa tuotantoketjussa ja vahvistaisi alkutuotannonkannattavuutta. Parempi yhteistyöalueen tuottajien ja julkisen sektorinkeittiöiden välillä edistäisi tuotteidentoimitusvarmuutta ja voisi synnyttää uusia,keskuskeittiöiden tarpeisiin soveltuvia tuotteita.Keskuskeittiöiden lukumäärän lisääntyessäprosessoitujen lähituotteiden tarveon lisääntynyt, mikä tulee ottaa huomioonmaakuntien omissa elintarviketuotantoakoskevissa strategioissa. Samalla onnistuumaakunnallisen ruokakulttuurin ja ruokaperinteidenvaaliminen. Maatalouden myönteisetmaaseutuvaikutukset vahvistuvat,kun tuotannon arvonlisäys ei valu alueenulkopuolelle. Maatalouspolitiikkaa on syytämuuttaa kohti ruokapolitiikkaa.Tuotantotavoilla ruuantuotannonerilaistumistaMaataloustuotanto on Suomessa perustunutperinteiseen perheviljelyyn, jota harjoitetaanpääosin niin sanottuna tavanomaisenaviljelynä käyttäen avuksi lannoitteita,torjunta-aineita ja kasvunsääteitä sekä antibiootteja.Tälle vaihtoehtoinen tuotantomuotoon luonnonmukainen viljely, jotavuoden 2006 lopussa harjoitti lähes 4 000tilaa. Luomutuotteiden kulutus on kasvanutkysyntävetoisesti voimakkaasti 1990-luvunpuolivälistä eteenpäin. Luomutuotteistaeniten käytetään hiutaleita, jauhoja, leipiä,pastoja, maitoa ja jogurttia, kananmuniasekä vihanneksia. Luomulihan ja luomulihatuotteidensaatavuus on vielä heikkoa.Tuotannon ja valmistajien vähäisyys heijastuutarjonnan epätasaisuutena. Luomualankehittämiseksi vuonna 2006 julkaistussastrategiassa perättiin asiakaslähtöistä kehittämistoimintaa,tehokasta yhteistyötä kokotuotantoketjussa, kokemuksellisen tiedonsekä tutkimustiedon jalkauttamista sekäalan profiilin kirkastamista.Luomutuotanto on yksi keino hillitä ilmastomuutostaja vähentää maataloustuotannonympäristöhaittoja. Luonnonmukaisestiviljellyssä ympäristössä on suurempi lajienmonimuotoisuus, mikä johtuu elinympäristötyyppienmonimuotoisuudesta, vähemmästäravinnekuormituksesta sekä siitä,että torjunta-aineita ei käytetä. Luomutuotannossaenergian käyttö ja kasvihuonekaasupäästötovat tuotettua ruokakiloa kohdenparhaimmillaan vain puolet tavanomaisentuotannon päästöistä.Luomutuotanto on myös ainoa tuotantotapa,jolla luotettavasti varmistetaan tuotannonja tuotteiden vapaus geenimuunnelluistaorganismeista (GMO-vapaus). Suomellaon hyvät mahdollisuudet profiloitua pohjoisenarktisuutta, puhtautta ja turvallisuuttakorostavan GMO-vapaan ruuan tuotannossa,mikä tukisi samalla Suomen matkailunmarkkinointia sekä maaseudun elintarvikealanpienyrityksiä. Elintarviketeollisuuden jamaatalouspolitiikan tulisi tehdä selvä linjaussiitä, annetaanko geenimuunneltujen organismientulla, vai kuunnellaanko rohkeastiasiantuntijoiden ja kuluttajien mielipiteitäGMO-vapaista tuotteista. Suomi ei pystykilpailemaan maailmanmarkkinoilla suurtuotannonja ylikansallisten yritysten kanssamassatuotteilla. GMO-vapauden varmistaminenedellyttää tuotantoketjun entistäselvempää läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttäsekä pakkausmerkintöjen muutoksia.Maatalouden ja maaseudunmuuttuva suhdeMaaseutu- ja maatalouspolitiikan suhdesekä maatalouden rooli maaseudun kehit-

108tämisessä ovat Suomen maaseudun kehittämisellesekä keskeisiä että haasteellisiakysymyksiä. Maatalous on elinkeinonamuuttunut nopeasti. Teknologian kehitys,pyrkimys parantaa tuottavuutta ja maataloudenasema elintarviketeollisuuden raaka-aineentuottajanaovat johtaneet siihen,että maatalouden merkitys maaseudunelinvoimalle on vähentynyt. KeskimäärinOECD-maissa puolet maatalouden työllisyysvaikutuksestakohdistuu kaupunkimaisilletai kaupunkien läheisille alueille. (Bollman2006).Maatalouteen ohjattua julkista tukea oikeutetaannykyään ensi sijassa ympäristöperusteillaja elinkeinon myönteisellämaaseutuvaikutuksella. Maatalousväestöntulotasotavoitteet ovat perusteluissa takaalalla,vaikka niiden merkitys on politiikkatoimienmuotoilussa suuri. Ympäristöpainotuson vahvistumassa maatalouspolitiikansisällä, kun markkina- ja hintatukea pyritäänalentamaan ja tuki kanavoidaan niin kutsuttunamaaseudun kehittämistukena EU:nyhteisen maatalouspolitiikan kakkospilarinkautta. Maatalous- ja maaseutupolitiikanyhteensovittaminen on ajankohtaista molempienpolitiikkojen kehittämisessä.Maatalous ja alkutuotannon kehittämineneivät kuulu suoraan maaseutupolitiikantoimialaan, sillä maataloutta ohjataan vahvallamaatalouspolitiikalla. Maataloudellaja maatalouspolitiikalla on kuitenkin paljonrajapintaa ja rajojen yli meneviä toimintojaniin maaseutupolitiikan kuin muiden politiikkasektoreidenkanssa. Sillan rakentaminenmaatalous- ja maaseutupolitiikan välilleon silti ollut tähän saakka vaikeaa. Maaseutupolitiikassaon kritisoitu sitä, että maatalouspolitiikassamaaseutu nähdään vieläkinvain maatalouden kautta, vaikka elinkeinorakenteessamaatalous on jo pitkään ollutsupistuva toimiala. Viimeisin kansallinenmaatalouspoliittinen dokumentti, valtioneuvostonmaatalouspoliittinen selontekoeduskunnalle (Maa- ja metsätalousministeriö2005b) niin ikään esitti maataloudenmahdollisimman vapaana maaseutukytkennästä.Etualalla selonteossa oli maataloudentuotantotoiminta ja monivaikutteisuus,eikä keskusteluun noussut esimerkiksi monialainenmaatilayrittäjyys, joka taas maaseutupolitiikannäkökulmasta olisi ollut perusteltua.Selonteon eduskuntakäsittelyssämonialainen maatilayrittäjyys sen sijaannostettiin esille.Etenkin ydinmaaseudun kunnissa maatalouson edelleen olennainen osa alueentaloudellista ja toiminnallista ympäristöä.Maatilat muodostavat tärkeän osan asutuksenrungosta. Olennaista on huomata,että toimiala (maatalous) ja yritys (maatila)eivät kuitenkaan enää aina lankea yhteen.Kyseessä on uudenlainen asetelma, jolla onmerkitystä niin maaseudulle, maataloudellekuin elinkeinojen yleiselle kehittämiselle.Sekä kaupunkien läheisellä että harvaanasutulla maaseudulla lisääntyvät monialaisetmaatilat, joilla asutaan ja harjoitetaanesimerkiksi ratsastuspalveluita tai metallitaielektroniikka-alan alihankintaa. Vaikkaperinteisen maataloustuotannon merkitysmonen maatilan toiminnassa vähenee, säilyvättilat yleensä muun yritystoiminnan taiasumisen kautta tärkeinä maaseudun toimintayksikköinä.Maatalouden ja maaseudun etääntyminentoisistaan ei ole tapahtunut ristiriidatta. Kunyksikkökoot ovat kasvaneet, ovat lisääntyneetmyös tuotannosta aiheutuvat haitat,kuten haju, maiseman yksitoikkoistuminen,vesistökuormitus ja eläintautien riskit. Maaseutuväestönenemmistönä olleet viljelijätovat jääneet maaseudun vähemmistöksi.Heitä tarvittaisiin nykyistä enemmän mukaanpaikalliseen kehitystyöhön muun muassaympäristön ja maiseman kunnostuksessaja paikallisina työllistäjinä.Maatalouden ja maaseudun suhteen muutoskorostaa maatalouden ja maaseudunvälistä synergiaa. Maatalouden tuottamamaisema on tärkeää kaikille maaseudullaasuville. Sekä pysyvä että vapaa-ajan asu-

109Kuva 9. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden työlliset (%) maakunnittain vuonna 2006.(Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2009, Tilastokeskus).tus synnyttää työpaikkoja, joista myös maataloushyötyy. Kulttuurimaisema on yksiniistä tekijöistä, joka pitää maataloutta jamaaseutua yhdessä. Maaseudulla tarvitaanmonialaosaajia, joita maanviljelijät perinteisestiovat. Suuret tilat puolestaan tarjoavatpalkka- ja urakointityötä omalla alueellaan.Paikoin maatalouden tarjoamien työpaikkojenmäärä on alkanut nousta. Suurillatiloillakin on siten merkittäviä myönteisiämaaseutuvaikutuksia. Maatalous tuottaamyös verotuloja alueelleen, raaka-ainettamuun muassa bioenergiatuotantoon jaelintarviketeollisuuteen sekä laajoja välillisiätyöllisyysvaikutuksia.Maaseudun kannalta on olennaista havaita,että maatalous on elinkeinona selvästialueellisesti keskittyvä. Aluetaloudellisestimaatalous on merkittävintä ydinmaaseudunkunnissa. Määrällisesti maataloustuotantoon keskittynyt parhaille tuotantoalueillemaan länsi- ja lounaisosiin. Maatalousja elintarviketeollisuus työllistävät enitenEtelä- ja Keski-Pohjanmaalla, noin 13 prosenttia(Kuva 9). Maan itä- ja pohjoisosissamaatalouden merkitys on selvästi vähäisempi.Vuonna 2007 maatalouden työllistenmäärä oli koko maassa 89 000 henkilöäeli 3,6 prosenttia.Maatilojen maaseutusuhdetta voi tarkastellamyös tilatason ja yksittäisen maatilayrittäjännäkökulmasta. Maatila on paitsielinkeinon luoja myös monen ihmisenasuinpaikka. Maatilalla asuvia koskevatsamat huolenaiheet maaseudun palvelujensäilymisestä, teiden kunnosta, tietoverkkojenkattavuudesta ja toimeentulon turvaamisestakuin muitakin maaseudun asukkaita.Usein nämä tarpeet ovat maatiloillevielä muita asukkaita tärkeämpiä, sillä nevaikuttavat heillä myös oman elinkeinonharjoittamiseen, toisin kuin muualla työssäkäyvällämaaseudun asukkaalla. Teiden onkestettävä maito- ja tukkirekkoja sekä ol-

110tava siinä kunnossa, että koulukyyti pääsejoka paikkaan. Maatiloilla käytetään apunapaljon tietotekniikkaa ja siksi on tärkeää,että verkkoyhteydet ovat tarpeeksi tehokkaitaja varmatoimisia. Sähköisen asioinninon onnistuttava niin viranomais- ja neuvontatahojenkuin muuta elinkeinotoimintaaharjoittavien tilojen ja asiakkaiden kanssa.Kotieläintiloilla eläinlääkäripalveluiden onoltava nopeasti saatavilla, samoin palo- japelastustoimen.Maatilojen kehityssuunnat jatilojen monialaistuminenMaatalouden rakennemuutos on vähentänyttilojen määrää samaan aikaan kunmaatilojen koko ja tehokkuus ovat kasvaneet.Osa maatiloista erikoistuu ja tehostaatuotantoaan, osa monialaistuu ja pyrkii tätäkautta parantamaan kannattavuuttaan. Osamaatiloista suuntautuu tuotantotoiminnassaanselvästi tilan ulkopuolisiin töihin jokopalkansaajana tai itsellisenä muun alan yrittäjänä.Maatilan tärkeimpänä tehtävänä ontällöin toimia perheen asuinpaikkana.Noin kolmasosa tiloista kehittää tilan kasvuedellytyksiäinvestoimalla ja tehostamallatuotantoaan kasvattaen samalla tilakokoayhä suurempiin yksiköihin. Nämä tilatovat yleensä valinneet tiukan erikoistuneentuotantotavan ja osa tiloista yhtiöittää toimintansa.Erikoistuvat tilat keskittyvät lähespuhtaasti raaka-aineen tuotantoon.Yli kolmasosa (36 %) tiloista on valinnut monialaistumisentien. Tällä hetkellä Suomessaon noin 23 700 maatilaa, joilla harjoitetaanmaatalouden ulkopuolista yritystoimintaa.Tiloilla, joilla on perusmaatalouden ohellajotain muuta yritystoimintaa, nähdään yritystoiminnankannattavuus sekä tällä hetkelläettä tulevaisuudessa maatalouteen jametsätalouteen verrattuna selvästi parempana.Monialaistumisella laajennetaan tilantulopohjaa sekä mahdollistetaan resurssienlaaja-alaisempi käyttö etenkin silloin kunmaatalouden harjoittaminen ei työllistä kokopäiväisesti.Monialaistuminen tarkoittaakoneurakointia, lumen aurausta ja teidenkunnossapitoa, mutta myös matkailu-, majoitus-ja virkistyspalveluiden tuottamista,metallialan verstaita ja teollisuuden alihankintaa.Viidennes kaikista monialaisista tiloista harjoittiteollisuustuotantoa kuten energiantuotantoa,puun ja elintarvikkeiden jatkojalostustasekä metallituotteiden valmistusta.Alueellisesti vireitä seutuja ovat erityisestiEtelä-Savo, Uusimaa ja Pirkanmaa. Monialaisetmaatilat vahvistavat maatalouden jamaaseudun suhdetta. Kun maatalouselinkeinonkehitysnäkymät ovat epävarmat, onmuunlainen tekeminen maatiloille mahdollisuus.Se on sitä myös koko maaseudulle.Monialaiset maatilat sekä tuotantotoiminnastairtautuneet tilat ovat maaseutupoliittisenkehittämistoiminnan ytimessä. Maatilatomistavat huomattavan osan maaseutualueidenmaapohjasta ja ovat siksi merkittäviämaaseutumaiseman ylläpitäjiä. Maisemanhoitoja sen vastuutus maanomistajille taisopimuksellisuuden ja yritystoiminnankautta muille toimijoille tulee jatkossanähdä yhä laajemmin koko yhteiskunnanhyötynä. Hyvin hoidettu ympäristö on pusikoitunuttamaisemaa houkuttelevampiniin asuin- kuin työympäristönä. Erityisestimatkailuelinkeinolle maisemalla on tärkeämerkitys. Maatilat ovat keskeisiä toimijoitamyös koko yhteiskuntaa koskettavassa vesientilanparantamisessa. Energiantuotantoluo mahdollisuuksia maatiloille, vaikka vastapieni osa maatiloista toimii tällä alalla.Hajautetut energiantuotantoratkaisut turvaavattoimeentuloa maaseudulla ja ovattärkeitä erityisesti ympäristökysymystensekä energian huoltovarmuuden kannalta.Monet maataloustuotannon sisäiset muutokset,kuten urakoinnin lisääntyminen,yrityspalvelujen tarve ja tilojen välisen yhteistyönlisääntyminen, luovat kysyntäätuotteille, palveluille ja toimintatavoille,jotka soveltuvat maatilojen monialaisek-

111si yritystoiminnaksi. Oman tai lähitilojentuottamien raaka-aineiden jalostaminenelintarvikkeiksi on yksi tärkeä monialaistumisensuunta, mihin myös kasvava lähiruoka–trendiantaa hyviä mahdollisuuksia.Pohdittaessa maatalouden tukijärjestelmienuudistuksia onkin aihetta harkita, voidaankotuen määrää porrastaa hehtaarien jatuotantomäärien sijaan suhteessa raaka-aineenjalostusasteeseen, jolloin maaseudunjalostusarvo kokonaisuutena kasvaa luodensamalla uusia työpaikkoja. Varsinkin muillakuin tehomaataloutta harjoittavilla tiloillajää osa tuotantoresursseista hyödyntämättä.Tyhjilleen jääviä tuotantorakennuksiavoidaan hyödyntää muussa yritystoiminnassa.Vajaakäytössä olevia koneita pystytäänhyödyntämään maisemanja tienhoidossasekä metsätöissä.Harvaan asutuilla alueilla maatilat muodostavatasutuksen rungon. Maatilat voivat toimiamuiden kylän asukkaiden, usein vanhenevanväestön, arkiaskareiden ja palvelujenhankinnan apuna. Täysin palkattomaannaapuriapuun tämä ei kuitenkaan saa perustua,vaan tärkeän yhteiskunnallisen palvelutuotannonpitää tuoda myös tuloja.Maatilojen rooli voi vahvistua myös hoivantarjoamisessa. Väestön ikääntymisenja palvelutuotannon uudelleenjärjestelyjenmyötä muille kuin julkisten toimijoiden tarjoamillepalveluille muodostuu kysyntää.Maatiloilla on oma roolinsa palvelujen tarjonnassaniin sanotun hoivamaatalouden(green care, care farming) kautta. Tämämaatiloilla tapahtuva ja sen resurssit (ympäristö,eläimet, tuotantotavat, elämänmuodot)uudella tavalla yhdistävä toimintatähtää inhimillisen terveyden ja hyvinvoinninlisäämiseen perinteisen tuotannonharjoittamisen sijaan. Hoivamaatalous voisisältää eläinavusteista terapiaa, puutarhaterapiaatai kasvatuksellista toimintaa, jolloinmaatila muodostuu hoitopaikaksi taioppimisympäristöksi. Maatiloilla tapahtuvan”luonto hoitaa ihmistä” –yritystoiminnankautta varsinkin maaseudun naisille voimuodostua työpaikkoja. Luontosuhteenparantamiseksi ja ruokaketjujen tuomiseksiparemmin lasten ja nuorten tietoisuuteentulee kehittää toimintamalleja ja erilaisia tukimuotoja,joilla maatilat nivotaan kasvatusympäristöksi.Muun muassa kummimaatilatoimintaja vierailutilaverkostot ovat tässähyviä keinoja.Osa monialaisista tiloista voisi keskittyämyös geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseenylläpitämällä kansalliseen kulttuuriperintöömmekuuluvia maatiaislajeja.Tuotantokyvyltään maatiaiset ovat usein nykyisiä,pitkälle jalostettuja rotuja heikompia,ja kotieläintuotannon tehokkuusvaatimustenkasvu on johtanut maatiaisrotujen syrjäytymiseen.Monia vanhoja kotieläinrotujauhkaa häviäminen ja suomalainen maatiaissikaon jo kokonaan hävinnyt. Alkuperäisrotujenkasvatukseen tulee löytää parempiakannusteita nykyisten tukien lisäksi.Maatilojen monialaistumisessa tärkein resurssion viljelijä itse: riittävän monipuolisellaammattitaidolla hän pystyy hankkimaantoimeentuloa maatalouden lisäksi sen ulkopuolelta.Kunnissa maatilayritysten monialaistumisenedistäminen on usein erilläänyleisestä elinkeinopolitiikasta, yritysneuvonnasta,osaamiskeskittymien kehittämisestäja toimintaryhmätyöstä. Monialaistumisenedistäminen rajoittuu myös ahtaamminyksittäiseen yrittäjään vaikuttamiseen kuinmuu elinkeinojen kehittäminen. Monialaistamaatilayrittäjyyttä ei ole systemaattisestiedistetty verkostojen tai klustereiden avulla,vaikka potentiaaliset asetelmat olisivat valmiina,esimerkiksi alihankinta puu-, metalli-tai muovialalla, markkinointi matkailu- javirkistyspalveluissa, tai tuotanto ja jalostuselintarvikealalla. Jossain tapauksissa väljäverkosto voi olla toimivin, aina ei ole tarvettatukeutua selkeiden ja erikoistuneidenkärkiklustereiden ideaaliin.Yksi ratkaisu voisi olla monialaista yrittäjyyttäedistävä osaamiskeskus. Monialaisetmaatilat eivät saa jäädä innovaatioympäris-

112töjen kehittämisen ja innovaatiopolitiikanulottumattomiin. On selvitettävä, missämäärin maatilat ovat nykyisellään mukanaerilaisissa osaamiskeskittymissä tai aluekeskusohjelmienpanostuksissa. Tältä pohjaltavoidaan kerätä maatilojen monialaistumisenmahdollisuuspooli, jossa olisi listattuparhaita käytäntöjä maatilojen monialaistumisestaja sen edistämisestä esimerkiksiosaamiskeskittymien avulla.Toimenpiteet100 Kehitetään alueellisia ruokajärjestelmiäluomalla edellytyksiä jatkojalostukselleja logistisille ratkaisuillealueiden sisällä. (MMM, TEM, MTK,YTR/Ruoka-Suomi–teemaryhmä,alueelliset kehittäjät, EkoCentria)101 Luodaan kokonaiskuva monialaistenmaatilojen suhteesta toimintaympäristöönsäja menestystekijöistäeri toimialoilla. Vahvistetaanmonialaisten maatilojen ja muidenmaaseudun yritysten verkostoja javahvistetaan monialaisten maatilojenkehittämistä osana alueeninnovaatio- ja osaamisverkostoja.(MMM, MTK, TEM, neuvontajärjestöt,Yritys-Suomi-palvelujärjestelmä,kunnat)102 Selvitetään mahdollisuudet laajentaaensimmäisen työntekijänpalkkatukijärjestelmää maataloustuotteidenjatkojalostukseen jamarkkinointiin sekä niihin maatilasidonnaisiinyrityksiin, jotka laajentavatalkutuotannon ulkopuolistatoimintaa. Samalla menettely laajennetaanniihin harvaan asutunmaaseudun kuntiin, jotka ovatvielä kokeilun ulkopuolella. (TEM,MMM)103 Otetaan monialaiset maatilatnykyistä paremmin huomioonalueellisissa ja paikallisissa kehittämisstrategioissa.(Yritys-Suomi-palvelujärjestelmä,TE-keskukset/ELY:t,maakunnan liitot, toimintaryhmät,MTK, ProAgria, kunnat)104 Huolehditaan suurenevilla maatiloillaomistajien jaksamisesta ja työvoimansaatavuudesta. (STM, TEM,MTK, Maatalousyrittäjien eläkelaitos,ProAgria)

1133.2.5 Metsät ja puuSuomen maapinta-alasta noin kaksi kolmannesta(20 milj. ha) on metsämaata. Metsätovat Suomen merkittävin taloudellisestihyödynnettävä luonnonvara ja uusiutuvanaluonnonvarana metsien merkitys resurssienniukentuessa ja ilmastonmuutoksenedetessä kasvaa. Puun lisäksi ne tuottavatmonipuolisen ja runsaan riista-, marja- jasienisadon. Metsät ovat tärkeä osa maaseudunasuin- ja virkistysympäristöä ja sitä hyvinvoinninlähdettä, joka on kuvattu maaseudunuudeksi tehtäväksi yhteiskunnassa.Metsillä on kasvava alueellinen merkitysmatkailuelinkeinolle.Vuoden 2008 keväällä valtioneuvosto hyväksyiKansallisen metsäohjelman 2015(KMO) (Maa- ja metsätalousministeriö2008c), jonka päämääränä on lisätä kansalaistenhyvinvointia hyödyntämällä metsiämonipuolisesti kestävän kehityksen periaatteitanoudattaen. Myös KMO:n rinnallavalmisteltu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuudentoimintaohjelma METSO2008–2016 (Valtioneuvosto 2008b) vaikuttaametsien hyödyntämiseen ja sitä kauttamaaseudun elinvoimaisuuteen. METSO:ssaon monipuolisesti vapaaehtoisuuteenperustuviatoimenpiteitä sekäkunnianhimoinen rahoitusohjelma.Osa MET-SO:n keinoista rajoittaametsien talouskäyttöä,mutta toisaalta niidenavulla syntyy uusiakohteita, joita voidaanhyödyntää luontomatkailussa.Ympäristö- jaluonnonarvotuki tuovattuloja maaseudulle.Strateginen linjaus 10: Metsääja puuta hyödynnetään nykyistäenemmän ja monipuolisemmintyön ja toimeentulonlähteenä.Hyödynnetään kasvavanpuuvarannon, puuta jalostavanteollisuuden kotimaisen puuntarpeen ja puun energiakäytönluomat mahdollisuudet metsienkäytölle ja uudelle liiketoiminnalle.Käytetään metsiämonipuolisesti ja kestävästi niinkemiallisen metsäteollisuudenkuin puutuotealan, matkailun,luonnontuotealan ja elämyspalveluidentarpeisiin.Metsäsektori, eli metsätalousja metsäteollisuus,työllisti 89 000henkilöä vuonna 2006,eli 3,7 prosenttia kansantaloudentyöllisistä. Sektorin merkitystyöllistäjänä on puolittunut kolmen vuosikymmenenkuluessa, mutta se on monillaalueilla paikallisesti merkittävä työnantaja.Metsäsektorilla on suuret välilliset työllisyysvaikutukset;kaikkiaan metsäklusterinpalveluksessa arvioidaan olevan Suomessalähes 200 000 henkilöä. (Metsäntutkimuslaitos2007.) Metsäsektorin vaikutuksetmaaseudun työllisyyteen ovat kuitenkinvaatimattomampia, koska puun korjuu onmekanisoitu, jalostus on pitkälle automatisoitu,ja kemialliset puunjalostustehtaat sijaitsevatpääosin keskuksissa.Kilpailu metsäsektorilla on kiristynyt, jayhtenä ongelmana on tuontipuun saanninvaikeutuminen Venäjän asettamien puunvientitullien takia. Arvioiden mukaan vuosittaistaainespuun hakkuumäärää voitaisiinkasvattaa Suomessa 55 miljoonasta noin70 miljoonaan kuutiometriin vaarantamattametsien moninaiskäytön ja suojelun tarpeita.Arvion mukaan tuontipuuta korvaavan15 miljoonan kuutiometrin lisäys kotimaisissahakkuissa toisi 5 000 uutta pysyväätyöpaikkaa haja-asutusalueille. Metsäteollisuudentaloudellinen ahdinko on viimeaikoina alentanut edellä mainittuja arvioita.Yksityiset metsänomistajatomistavat metsämaastanoin 60 prosenttia(12,0 milj. ha)ja puuston tilavuudestanoin 64 prosenttia.Metsänomistajien (920000) keski-ikä nouseeedelleen, kaupunkilaisjanaismetsänomistajienmäärät lisääntyvät javiljelijöiden määrä metsänomistajistavähenee.Suurten ikäluokkien metsäomaisuussiirtyy seuraavillesukupolville vuoden2015 jälkeen, mikätullee pirstaloittamaanmetsänomistusraken-

114netta edelleen. Metsänomistusrakenteenmuutokset voivat näkyä metsän käytön jahoidon passivoitumisena ja toisaalta muutoksetlisäävät metsänhoitopalvelujen kysyntääsekä myönteistä asennetta metsänvirkistyskäyttöön. Yksityismetsien aktiivisenkäytön säilyttämiseksi hyviä keinoja ovatsukupolvenvaihdokset, uudet yhteismetsätja uusien yhteisomistusmuotojen kehittäminen.(Metsäntutkimuslaitos 2007, Maajametsätalousministeriö 2008c.) Haasteetmetsäpalvelujen ja työn paikalliseksi ja alueelliseksijärjestämiseksi kasvavat.Metsien monikäyttö tuo maaseudulle elinkeinomahdollisuuksiaja lisää maaseutuympäristönviihtyisyyttä. Erityisen tärkeätulevaisuuden kohde on puupohjaisenbioenergian lisääntyvä käyttö, jolla on merkittävääaluepoliittista vaikutusta kaikkinekerrannaisvaikutuksineen. Muita metsäänja puuhun liittyviä mahdollisuuksia ovatpuuhun perustuvat tuotteet puutuoteteollisuudessa,rakentamisessa, älypapereissa,bioenergiassa ja biojalosteissa sekä elintarvike-ja lääketeollisuudessa. Puutuotteidenkäyttökohteita voidaan laajentaa yhdistämälläpuuta muihin materiaaleihin. Lisäksiyhdistämällä tuotteita palveluihin voidaanluoda uusia liiketoimintamuotoja. Puuenergiantuotannon ja puuhun perustuvientuotteiden kehittämisen lisäksi kasvaviamahdollisuuksia on metsäpalveluissa sekäluonto- ja metsästysmatkailussa. Matkailustaelinkeinon ja yrittäjyyden näkökulmastaon tarkemmin luvussa 3.2.3.Metsiin liittyvän yrittäjyyden haasteita ovattöiden kausiluonteisuus, työvoiman saatavuus,yritystoimintaa tukevan osaamisenja koulutuksen puutteet sekä erityisestimetsäkone-, kuljetusja energiapuualoillasuuret investointikustannukset. Alan houkuttelevuudenlisäämiseksi tulee erityisestikiinnittää huomiota työmenetelmien ja–olojen kehittämiseen ja työssä jaksamiseen.Myös metsäalalle tarvitaan maahanmuuttajia.Opiskelijoiden käyttöä kausityössävoisi Ruotsin tapaan tehostaa alankiinnostavuuden lisäämiseksi. Pienten jakeskisuurten yritysten metsästä markkinoille–arvoketjuosaamista on parannettava.Maaseudun pienten puutuotealan yritystentoimintaedellytyksiä parannetaan kehitys- jainvestointituilla sekä kehittämällä yhteistyötä.Puun ja metsän yhteiskunnallisen roolinolennainen muutos on suuri haaste ammatilliselleja muuntokoulutukselle.

115Toimenpiteet105 Kehitetään lainsäädäntöä uusienmetsänomistusmuotojen, kutenkiinteistö- ja sijoitusrahastojen perustamiseksisekä perikuntamuotoisenmetsänomistusajan lyhentämiseksi.Käytetään myös verotuksenkeinoja omistusrakenteiden kehittämiseksi.(MMM, VM, Metsäntutkimuslaitos)106 Metsäalan tutkimus- ja kehitystoimintaalisätään ja suunnataan sitäuusien tuotteiden ja palvelujenkehittämiseen ja tuotteistamiseen,ml. aineettomat palvelut. (Metsäntutkimuslaitos,Valtion teknillinentutkimuskeskus, Tekes)107 Kehitetään yhteismetsiä metsienomistusmuotona ja lisätään tätäkoskevaa viestintää ja neuvontaa.Metsien kiinteistörakenteen analysointivälineitäkehitetään metsätilusjärjestelyjenhyötyjen määrittelemiseksija metsätilusjärjestelyjentoimintamallien parantamiseksi.(MMM, Maanmittauslaitos, Tapio,metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset,maanmittaustoimistot,yhteismetsät, sektoritutkimuslaitokset)108 Kehitetään metsätalouden japuunhankinnan työmenetelmiä,teknologiaa ja toimintamalleja,jotka edistävät työn tuottavuutta,parantavat työoloja ja mahdollistavatympärivuotisen työllistymisensekä aikaisempaa paremmanluonnonhoidon. (MMM, TEM,Metsäntutkimuslaitos, Tapio, Työtehoseura,Metsäteho, sektoritutkimuslaitokset)109 Puutuotealan maakunnallisia asiantuntijaverkostojavahvistetaanja jatketaan niitä palvelevaa valtakunnallistaPuu-Suomi-työtä. (TEM,MMM, YTR, Metsäntutkimuslaitos,metsäkeskukset, metsäteollisuus)110 Metsä- ja puualan toimijaryhmienyhteistä koulutusta lisätään edellytystenluomiseksi uusille tuotteilleja palveluille sekä ympäristötietoudenvahvistamiseksi. (Opetushallitus)

1163.2.6 Energiantuotanto ja energianhuoltovarmuusIlmasto- ja energiatavoitteetEU:n vuoteen 2020 asettamien energia- jailmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttääjäsenvaltioilta mittavia toimia. Tavoitteidenmukaan uusiutuvien energialähteidenosuutta tulee lisätä EU:ssa keskimäärin 20prosenttiin ja liikenteen uusiutuvien energialähteidenosuutta kussakin jäsenvaltiossa10 prosenttiin. Kasvihuonekaasupäästöjätulee puolestaan vähentää 20 prosentillavuoden 1990 tasoon verrattuna. Lisäksienergiatehokkuutta tulee lisätä 20 prosentillaja fossiilisten polttoaineiden kulutustavähentää. (Euroopan komissio 2008a: 7.)Energiatehokkuuden lisäämisessä korostuujo olemassa olevan uuden teknologian ja innovatiivistentoimintatapojen käyttöönotto.Marraskuussa 2008 annettu Suomen kansallinenpitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia(Valtioneuvosto 2008a) esittäätoimenpiteitä, joiden kautta Suomi aikoosaavuttaa asetetut tavoitteet. Strategianmukaisessa kehityksessä uusiutuvan energianosuus nousee 38 prosenttiin energianloppukulutuksesta, energiajärjestelmän tehokkuusparanee ja kasvihuonekaasupäästötkääntyvät pysyvästi laskuun. Kivihiilen jaöljyn osuus Suomen energiataseessalaskee. Energiajärjestelmänmonipuolisuusparanee ja samallariskit siitä, että maammeulkopuoliset energiakriisitvoisivat vaarantaa energiahuoltoamme,vähenevät.Suomen energiajärjestelmäperustuu entistäenemmän sähkön käyttöön.Sähkökapasiteetinrakentamisessa etusijalleasetetaan kasvihuonekaasujapäästämättömättai vähäpäästöiset laitokset,kuten uusiutuvaapolttoainetta käyttävät yhdistetyn sähkönja lämmön tuotannon laitokset sekä taloudellisestikannattavat ja ympäristöllisestihyväksyttävät vesi- ja tuulivoimalaitokset.(Valtioneuvosto 2008a.)Suomelle tulee 16 prosentin päästövähennysvelvoitepäästökaupan ulkopuolelle jääviäaloja (mm. asuminen ja liikenne) koskienvuoteen 2020 mennessä. Merkittäviä asioitavelvoitteen täyttämiseksi ovat muun muassalämmitysmuoto ja polttoaineen laatu.Uusiutuvat energialähteetosana ratkaisuaStrateginen linjaus 11:Maaseudulla hyödynnetäänhajautettua, paikallisiin jauusiutuviin energialähteisiinperustuvaa energiantuotantoaja osallistutaan näinkoko maan energian huoltovarmuudenlisäämiseen.Bioenergiasta kehitetäänmerkittävä maaseudunelinkeino. Uusiutuvien energialähteidenavulla luodaannykyistä kestävämpi, varmempija kilpailukykyisempienergiahuolto.Huoli ilmaston lämpenemisestä fossiilistenpolttoaineiden vuoksi, polttoaineen hinnannousuja ennusteet öljyn loppumisestasekä kansainväliset poliittiset epävarmuustekijätovat ilmiöitä, jotka ovat nostaneetuusiutuvat energialähteet uudenlaisen mielenkiinnonkohteeksi. Uusiutuvilla energianlähteilläon monia etuja. Ne tuottavat vainvähän tai eivät lainkaan kasvihuonekaasujaja vähentävät myös ilman saastumista. Lisäksiniiden avulla voidaan vähentää riippuvuuttafossiilisten polttoaineiden tuonnista,käyttää enemmän kotoperäistä energiaa jamonipuolistaa energiahuoltoa. Uusiutuvienenergialähteiden kautta voidaan luoda nykyistäkestävämpi, varmempi ja kilpailukykyisempienergiahuolto.Uusiutuvilla energialähteillävoidaan tehostaateollista kilpailukykyä.Niiden odotetaan olevantaloudellisesti kilpailukykyisiäperinteistenenergialähteiden kanssakeskipitkällä tai pitkälläaikavälillä. Investoimallauusiutuviin energialähteisiinvoidaan luoda liiketoimintaaja työpaikkojasekä edistää innovointiataloudessa. Uusiutuviaenergialähteitä koskevan

117teknologian vienti tuo myös liiketoimintamahdollisuuksia.Uusiutuvia energialähteitä voidaan käyttääkolmeen eri sovellukseen: sähköntuotantoon,lämmitykseen ja jäähdytykseen sekäliikenteen biopolttoaineisiin. Vaikka uusiutuvillaenergialähteillä on valtava potentiaalilämmitys- ja jäähdytysalalla, niiden hyödyntäminenon vielä vähäistä. Tarvitaan lisäätutkimusta ja kokeiluja. Suomessa muunmuassa Metsäntutkimuslaitoksen Bioenergiaametsistä tutkimus- ja kehittämisohjelmatuottaa tietoa puubiomassan talteenotonseurannaisvaikutuksista, biomassan hankinnasta,liiketoimintamalleista ja poliittisistaohjauskeinoista sekä uusista tuotteista.Suomen luonnonvarat mahdollistavat uusiutuvanenergian lisäkäytön. Sen käynnistämiseksikuitenkin tarvitaan nykyistentuki- ja ohjausjärjestelmien tehostamistaja rakenteiden muuttamista. Uusiutuvanenergian lisäämisvelvoitteen täyttäminenedellyttää niin puuperäisen energian, jätepolttoaineiden,biokaasun kuin tuulienergiankinkäytön voimakasta lisäämistä. Uutenaedistämiskeinona otetaan käyttöönkustannustehokas ja mahdollisimmanmarkkinaehtoinen syöttötariffijärjestelmä.Suomi lähtee siitä, että uusiutuvan energiantavoitteet saavutetaan kansalliseltapohjalta kehittämällä ja täydentämällä nykyisiätuki- ja ohjaustoimia. (Valtioneuvosto2008a.) Maaseutu on ratkaisevassa asemassauusiutuvan energian tuotannossa.Energiantuotannon ympäristövaikutukseton kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, silläkaikki bioenergia ei ole ympäristö- ja ilmastoystävällistä.Energiantuotanto maaseudunmahdollisuutenaUusiutuvan energian tuotanto avaa lupaavianäkymiä maaseudulle. Se sisältäämahdollisuuksia uuden liiketoiminnan jatyöpaikkojen luomiseen sekä innovoinninedistämiseen. Maaseudulla on hyvät mahdollisuudetlöytää paikallisia ratkaisukeinojapäästövähennysvelvoitteen vaatimiintoimenpiteisiin asumisen lämmityksen jaliikenteen polttoaineen laadun suhteen.Paikallisen, uusiutuvan energian tuotannonkautta maaseudulla voidaan osallistua nykyistäkestävämmän ja varmemman energiahuollonrakentamiseen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaallaenergiaklusteri työllistäänoin 2100 henkilötyövuotta. Siitä yli puoletmuodostuu energiaan liittyvästä kone- jalaitevalmistuksesta.Bioenergian tuotannosta voi tulevaisuudessakehittyä merkittävä maaseudun elinkeinohaara.Useat seikat lisäävät bioenergianmahdollisuuksia. Ensinnäkin, yleinenilmapiiri on suotuisa energiantuotannonkotimaisuusasteen kasvattamiseen bioenergianavulla. Toiseksi, biosähkön tai –lämmön tuottaminen puusta, maataloudenbiomassoista tai –kaasuista sekä haja-asutuksestaperäisin olevien lietteiden, yhdyskuntalietteidensekä elintarviketeollisuudenja kaupan eloperäisten jätteiden avulla onaluesidonnaista, paikallisiin voimavaroihinperustuvaa, eikä sen tuotantoa voida helpostisiirtää muualle. Kolmanneksi, maatiloillavoi olla keskeinen rooli alueellisestikäytettävän metsä- ja maatalouspohjaisenbioenergian tuottajina. Monilla tiloilla onmahdollisuuksia hankkia omien metsienja peltojen turvin lisätuloja bioenergiaketjusta,vaikka useita kysymyksiä on vieläratkaisematta (muun muassa verotus, tuetja jakelu). Erityisen tärkeää on käyttää maataloudessasyntyviä jätteitä energian tuottamiseentilalla. Neljäs puoltava seikka onse, että bioenergian tuotannolla on vankkaasema useiden ministeriöiden ja alueellistenviranomaisten suunnitelmissa. Se istuuhyvin nykyisten maaseudun kehittämisstrategioidenlinjauksiin alueiden omien voimavarojenhyödyntämisestä elinkeinojenkehittämisessä.Metsähakkeen käytön lisäämiselle on olemassapotentiaaliset mahdollisuudet. EsimerkiksiKainuussa metsähakkeen käyttö

118vuonna 2007 oli noin 300 GWh, kun taasMetsäntutkimuslaitoksen arvioima realistinenvuosittainen potentiaali käytölle onnoin 700 GWh. Energiapuun talteenottomahdollistaa metsänhoidollisten ”rästikohteiden”kunnostamisen. Tämä potentiaalion suureksi osaksi vielä hyödyntämättä.Metsähaketta saadaan muun muassa hakkuutähteistä,uudistusalojen kannoista sekäharvennuspuusta. Nuorista metsistä saatavaharvennuspuu soveltuu hyvin pienille(alle 1 MW) lämpölaitoksille. (Jauhiainen2008.)Paikallisen metsäenergian suosiminen onedullinen tapa toteuttaa aluepolitiikkaa.Metsäenergia on paikallinen polttoaine jatapa tuottaa energiaa; se on hyödynnettäväalle 100 km:n etäisyydellä raaka-ainelähteestä,sillä pidemmillä kuljetusmatkoillakannattavuus häviää. Tämä tarkoittaa, ettämyös työllisyys- ja taloudelliset vaikutuksetovat paikallisia; verotuksen seurauksenamerkittävä osuus taloudellisista hyödyistäjää kuntaan. Kilpailukykyinen metsäenergiavaatii korkeaa tuottavuutta, mikä puolestaanvaatii osaavia tekijöitä. Työvoiman ammattitaitoja riittävyys ovatkin alan kriittisiätekijöitä. Myös konekapasiteetin riittävyysvoi muodostua pullonkaulaksi. Lisäksi metsähakettakäyttävät laitokset ovat kalliita jane sitovat paljon pääomaa.Maaseudulla sijaitsevien vanhojen patojenja myllyjen uusiokäyttö mahdollistaisi myöspienimuotoisen pienvoimalatoiminnanosana paikallista energiantuotantoa. Tätätoimenpidettä tukisi valtakunnallisen pienvesiselvityksenlaatiminen maakunnallistenesimerkkien pohjalta.Maaseudun kehitykselle on ratkaisevaa,keskitetäänkö metsä- ja maatalousbioenergiantuotantoa tulevaisuudessa vain suuriinyksiköihin puunkorjuuketjun ja kemiallisenpuunjalostuksen yhteyteen, vai rakennetaankosen rinnalla toisena tukijalkanamyös hajautettuihin, paikallisiin korjuu- jajalostusratkaisuihin perustuvaa tuotantoa.Bioenergiatuotannolle asetettujen mittavientavoitteiden saavuttamiseksi hajautetuntuotannon kehittäminen on välttämätöntä,koska suurtuotannon mahdollisuudet ovatmonelta osin jo käytössä. Todelliset bioenergianlisäys- ja kehitysmahdollisuudetovat todennäköisimmin tehokkaasti organisoidussahajautetussa pientuotannossa,osin jopa liikkuvissa yksiköissä. Samalla ehkäistäänmaatalouskäytöstä poistuneidenalueiden umpeenkasvua. Maaseutu tarjoaahyvät mahdollisuudet hajautetuille energiantuotanto-ja jätteenkäsittelytoimille, joidenkehittämiseen ja käyttöönottoon kannattaasijoittaa varoja ja tietotaitoa nykyistäenemmän.Julkisella sektorilla, etenkin kunnissa, lämpöyrittäjienhoitamien alueellisten lämpölaitostenlisääntymistä voisi helpottaa lämpölaitoksissayleisimmin käytettävän, niinsanotun matalalämpötekniikan virallinenstandardointi. Tämä tekniikka on edullisinja teknis-taloudellisin rakentamistapakokoluokaltaan maksimissaan 2,5 MWbiolämpölaitoksiin. Virallisen standardinpuuttuminen voi johtaa siihen, että lämpöyrittäjäkokoluokassakuntien pyytämättarjoukset pohjautuvat pienissäkin laitoksissakaukolämpötekniikkaan. Tämä taas johtaausein koko hankkeen kaatumiseen liiansuurien kustannuksien vuoksi.

119Toimenpiteet111 Jatketaan lämpöyritysten ja muidenhajautetun energian tuotantolaitostenlisäämistä, puun korjuu- ja polttoteknologiankehittämistä sekäpaikallisen ja alueellisen yhteistyönlaajentamista energiantuotannossaja lämpölaitosten hankinnoissa.(TEM, MMM, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset,kunnat, Motiva,Työtehoseura)112 Osana lämpöyrittäjyyden ja hajautetunenergiantuotannon edistämistäselvitetään edellytyksiä toteuttaamaaseututaajamiin teknis-taloudellisestiparemmin soveltuva matalalämpötekniikanstandardi. (TEM,MMM, metsäkeskukset, kunnat,Motiva, Suomen lähilämpöyhdistys)113 Organisoidaan valtakunnallisestikattava ja puolueeton uusiutuvanenergian lisäämistä ja energiankäytön tehostamista ja maaseutuapalveleva neuvontatoiminta. Bioenergiantuotannon kestävyys varmistetaantutkimuksella ja seurannalla.(MMM, TEM, Tapio, Motiva,ProAgria, metsäkeskukset)114 Puun energiankäytön lisäämiseksituetaan siihen erikoistuvien palveluyrityksiensyntymistä ja selvitetäänkyläkeskusten aluelämmityksenmahdollisuuksia. (TE-keskukset/ELY:t, metsänhoitoyhdistykset, Motiva)

1203.3 Maaseutupoliittisenjärjestelmän kehittäminen3.3.1 Toimijoita kaikilla sektoreillaja tasoillaKansalliseen maaseutupoliittiseen järjestelmäänkuuluu toimijoita yhteiskunnaneri sektoreilla ja kaikilla aluetasoilla. Maaseutupoliittinenjärjestelmä muodostuukaikista näistä toimijoista ja niiden välisistäverkostoista sekä erilaisista toimintatavoista,joita ovat muun muassa ohjelmatyö jatutkimus- ja kehittämishankkeet. Yhteiskunnankolmen sektorin kaikille toiminnan tasoilletarvitaan maaseutupoliittinen toimija,jonka toiminnassa ensisijainen tavoite onmaaseudun elinvoimaisuuden lisääminen(Taulukko 7). Maaseutupoliittisella toimijallaei tarkoiteta kaikkia maaseudulla toimiviaorganisaatioita tai kaikkia niitä toimijoita,joiden toiminta kohdistuu maaseudulle.Toimijat ja niiden keskinäiset suhteet ovatjatkuvassa muutoksessa. Julkisen vallan jayritystoiminnan sekä kansalaistoimijoidensuhteiden kehittäminen vie aikaa ja aiheuttaajännitteitä.Strateginen linjaus 12: Kansallisenmaaseutupoliittisen järjestelmänkehittämistä jatketaan ja maaseutupolitiikanhallinnan ulottuvuutta vahvistetaankaikilla toiminnan tasoilla jamaaseutuun vaikuttavilla hallinnonaloilla.Hyviksi koettuja työmuotoja vahvistetaanja järjestelmän keskeneräisyyksiätäydennetään.Strateginen linjaus 13: Kansalaistoiminnanedellytyksiä ja roolia yhteiskunnassavahvistetaan kaikilla toiminnantasoilla.Kehitetään uusia yhteistyön ja työnjaonmuotoja julkisen vallan ja kansalaistoimijoidenvälille.3.3.2 KansalaistoimintaJärjestökenttä erilaistuuJulkisen, yksityisen ja kolmannen sektorintehtävät ja roolit muuttuvat voimakkaastiyhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä.Kolmannen sektorin rooli korostuu,mutta sen merkityksen hahmottaminen onvaikeaa, sillä järjestökenttä on heterogeeninen.On yhdistyksiä, joiden rooli ja tehtävätsäilyvät myös tulevina vuosina vapaamuotoisenaja –ehtoisena harrastamisen, sosiaalisenkanssakäymisen tai yhteisen asianedistämisen areenana. Monet järjestöissätoimivat ihmiset haluavat tietoisesti säilyttäävapaaehtoisuuteen perustuvan yhdistyksenroolin ja tehtävät, eivätkä koe tarvetta linjanmuuttamiselle. Toisaalta kysymys voi ollamyös resurssien puutteesta. Tarvetta olisi,mutta kaikissa järjestöissä ei ole riittävästiaktiivisia ihmisiä tai osaamista haasteellisempientehtävien vastaanottamiseksi.Perinteisesti toimivien järjestöjen rinnalleon kehittynyt järjestöjä, jotka hakeutuvatyhteistyöhön julkisen sektorin ja yritystenkanssa palvelujen tuottajana ja myyjänä,ja joilla on palveluksessaan myös palkattuaammattihenkilökuntaa. Järjestöt erilaistuvat,osa erikoistuu, ammattimaistuu ja siirtyypalvelujen tuottajaksi, osa jatkaa perinteisenyhdistystoiminnan perinnettä. Järjestökentänerilaistuminen asettaa haasteitaniin järjestötoimijoille itselleen kuin julkisellevallalle. Työntekijöitä palkkaavassa japalveluja myyvässä järjestössäkin vapaaehtoistenjäsenten työpanos ja sitoutuminenovat tärkeitä niin toimintaan osallistuvilleihmisille, toiminnan periaatteille, kuin myöstoiminnan taloudelliselle kannattavuudelle.Järjestöt tekevät tärkeää yhteiskunnallistatyötä riippumatta siitä, ovatko ne ammatillisiakolmannen sektorin palveluntuottajia vai

121Taulukko 7. Maaseutupolitiikan keskeisimmät toteuttajat yhteiskunnan kolmen sektorineri tasoilla.Tasot Yritystoiminta Hallinto Kansalaistoimijatkylä/kuntayritykset, maatilat,yrittäjäyhdistykset,tuottajayhdistyksetkunnatseutukunta mikroklusterit kuntien yhteistyöorganisaatiot/ elinkeinoyhtiöt,seudulliset yrityspalvelupisteetmaakuntavaltakuntaEuroopan unioniyrittäjien aluejärjestöt,maataloustuottajienliitot,kauppakamarit,ProAgria/maa- jakotitalousnaisetCommittee ofProfessional AgriculturalOrganisationsCOPA,eurooppalaisetyrittäjäjärjestötTE-keskukset,alueelliset ympäristökeskukset,maakunnanliitot, maakunnanyhteistyöryhmienmaaseutujaostot,viranomaisryhmätMaa- ja metsätaloustuottajainKeskusliitto MTK,ProAgria/maa- jakotitalousnaiset,Suomen Yrittäjät,Keskuskauppakamari,ElinkeinoelämänKeskusliittoEK, toimialajärjestötMaaseutupolitiikanyhteistyöryhmäYTR,ministeriöt,Valtioneuvosto,eduskunta, MaaseutuvirastoEU:n toimielimetkyläyhdistykset jakylätoimikunnattoimintaryhmätpaikalliskehittäjienmaakuntajärjestöt/ maakunnallisetkylien yhteenliittymät/ muutamatmaakunnallisetjärjestötSuomen kylätoimintayhdistysSYTY, MaaseudunUusi Aika –yhdistys,4H-liitto,Maaseudun sivistysliittoEuroopan maaseutuallianssi(EuropeanRural AllianceERA)

122toimivatko ne perinteisillä yhdistystoiminnanareenoilla, kuten kulttuurin, vapaa-ajan taiharrastustoiminnan parissa. Järjestötoiminnanmuutoksessa tärkeää on ensisijaisestise, miten järjestö pystyy vastaamaan omienjäsentensä ja toimintaympäristönsä muuttuviinja jopa piilossa oleviin tarpeisiin ja toiveisiin,eikä se, miten haasteellisia yhteiskunnallisiatehtäviä järjestö ottaa hoitaakseen.Kansalaisjärjestöjen toiminnan merkitysJärjestöt on nähty toisinaan julkisen vallankriittisenä vastavoimana ja toisenlaisen kehityksensuunnannäyttäjänä. Järjestötoiminnanmonipuolistuessa on tärkeää korostaamyös perinteisen järjestötoiminnan merkitystäja sen itseisarvoa. Perinteinen järjestötoimintavahvistaa yhteisöllisyyttä, ihmistenvälistä kanssakäymistä, keskinäistä tukeaja sosiaalisia suhteita. Järjestötoiminnassaihmisillä on mahdollisuuksia osallistua javaikuttaa, eli järjestöt ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaasekä demokratian tilaa jakehitystä. Kansalaisjärjestöjen merkitys kasvaakuntakoon kasvaessa ja edustuksellisendemokratian ohentuessa.Järjestötoiminnan perusominaisuuksienmerkitys ja arvo säilyvät ja korostuvat jatkossasitä voimakkaammin, mitä enemmänkiinnitetään huomiota ihmisten hyvinvointiinsekä ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyynja näistä yhteiskunnalle aiheutuviinkustannuksiin. Tätä järjestöissä tehtävää,ongelmia ennalta ehkäisevää ja raskaampienpalvelujen tarpeen kasvua hillitsevää toimintaaon alettu kutsua hyvinvointityöksi.Järjestöissä tehdyn hyvinvointityön merkityson sitä suurempi, mitä haasteellisemmaksikuntien työ peruspalvelujen säilyttämiseksikäy. Kunnissa nähdään, että kuntien varatriittävät tulevaisuudessa vain lakisääteistenpalvelujen tuottamiseen. Käytännössä julkinensektori tulee palveluineen apuun useinvasta silloin, kun vahinko on jo sattunut jaapua tarvitaan enemmän ja pidempään. Oninhimillisempää, järkevämpää ja yhteiskunnalleedullisempaa tarttua ongelmiin aikaisemminja ehkäistä ongelmia syntymästä.Esimerkiksi ikäihmisten kulttuuri-, liikunta- jaharrastusjärjestöt tekevät varsinkin maaseutukunnissamittaamattoman arvokasta työtä.Niiden tarjoama tekeminen pitää yllä fyysistäja henkistä terveyttä, mikä puolestaanpidentää sitä aikaa, jonka ikäihmiset voivatasua kotonaan.Järjestöissä tehdyllä laajalla vapaaehtoistyölläon suuri yhteiskuntataloudellinenmerkitys, vaikkei sitä lasketa osaksi bruttokansantuotetta.Järjestöt kykenevät reagoimaannopeasti, herkästi ja joustavasti ihmistenja ympäristön muuttuviin tarpeisiin,mikä on moniarvoistuvassa ja nopeamminmuuttuvassa maailmassa yhä tärkeämpää.Järjestötoiminnan inhimilliset jataloudelliset resurssitKansalaisjärjestöjen toiminta perustuuaktiivisiin ihmisiin. Järjestötoiminta kehittyyniissä toimivien ihmisten ansiosta, eiyhteiskunnan tai poliitikkojen asettamienvaatimusten tai ulkoisen paineen alaisena.Järjestöjen vapaaehtoisperusta rajoittaajärjestöjen tehtävien ja roolin kasvattamista.Järjestötoiminta ei olisi nykyisessä laajuudessaanmahdollista ilman yhdistystenhallituksissa istuvia, ohjaajina toimivia, vertaistukeaantavia, talkoisiin osallistuvia taiammatillista osaamistaan tarjoavia tuhansiavapaaehtoisia ihmisiä. Ihmisten elämän yksityistyminen,työelämän vaatimukset sekätoisaalta järjestötoiminnan haasteiden javastuiden kasvaminen kasvattavat kynnystäosallistua vahvaa sitoutumista ja vastuunottoaedellyttävään järjestötoimintaan.Vaikka sosiaali- ja terveysjärjestöjen vuosittainkokoamien sosiaalibarometrien mukaanon pääteltävissä, ettei kansalaistenosallistuminen järjestötoimintaan ole hiipumassa,on asiasta syytä olla huolissaan. Onoletettavissa, että varsinkin maaseudulla,missä väestön väheneminen ja ikärakenteenvinoutuminen on nopeaa, järjestö-

123kenttä uudistuu pitkällä aikavälillä paljon.Yhdistyksiä lakkautetaan ja niitä yhdistetään.Myös uusia järjestöjä perustetaan.Kolmannen sektorin sisäiset tekijät on otettavahuomioon suunniteltaessa sektorirajatylittävää yhteistyötä. Järjestöt eivät ole politiikantai viranomaisvalmistelun passiivisiakohteita. Valtionhallinnon ja keskusjärjestöjentasolla organisoitu yhteistyö kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunnanmuodossa voisi olla mallina kehitettäessäsektoreiden välisen yhteistyön tapoja myösalueellisella ja paikallisella tasolla.Järjestöjen taloudellisiin toimintamahdollisuuksiintulee kiinnittää erityistä huomiota.Järjestöjen toiminta rahoitetaan pitkältitarkkaan kohdennetuilla avustuksilla japrojektirahoituksella, mutta järjestöjen pitkäjänteisenperustyön rahoitus on viimevuosina päästetty rapistumaan. Järjestöilleosoitettu julkinen tuki on tärkeää järjestötyönarvostuksen ja järjestöväen henkisenjaksamisen näkökulmasta, mutta myös kansantaloudennäkökulmasta: julkisen euronvaikuttavuus moninkertaistuu järjestöissätehtävän vapaaehtoistyön kautta.

124Toimenpiteet115 Poistetaan yksittäisten henkilöidenja voittoa tavoittelemattomien yhdistystennaapuriavun antamisenesteet, jotka liittyvät verotukseen,matkakuluihin ja työttömyyskorvaustenmenettämiseen. (VM, TEM)116 Tuetaan järjestötoiminnan sisäistäuudistumista ja oppimista järjestämälläenemmän ja entistäparemmin tarpeisiin räätälöityäammatillista koulutusta ja tukeaammatilliseen toimintaan suuntautuvilleja palveluja tuottavillejärjestöille. (Ammattikorkeakoulut,oppilaitokset, sivistysjärjestöt, Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)117 Lisätään järjestötoiminnan opetustajo perusopetuksessa. Kansalais- jayhteisökasvatus rakennetaan omaksioppiaineekseen tai keskeiseksisisällöksi yhteiskuntaopin opetukseen.(Opetushallitus)118 Järjestöjen keskinäistä yhteistyötäja verkostoitumista sekä paikallisellaettä valtakunnallisella tasollakannustetaan ja tuetaan, jotta tieto,kokemukset ja hyvät käytännötleviävät. Selvitetään tarvetta ja valmiuttajärjestöjen yhteisen tiedontuotannon,think tank –tyyppisentoiminnan, edunvalvonnan, koulutuksenja neuvonnan järjestämiseenhyödyntäen yliopistojen tutkimustyötä.(valtakunnalliset järjestöt,ministeriöt, politiikkaohjelmat, kunnat,seurakunnat, Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)119 Luodaan selvä ja yhteiskunnassalaajasti omaksuttavissa oleva yhteisötaloudenmääritelmä, joka luopohjan kolmannen sektorin erityispiirteidenymmärtämiselle (vrt.esim. Ruotsi). Määritelmä lanseerataanja juurrutetaan tehokkaan tiedotuksenja kampanjoinnin avullapaitsi valtionhallintoon ja kuntiin,myös suurelle yleisölle. (Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)120 Selvitetään yleishyödyllisille kansalaisjärjestöillemaksettavien jäsenmaksujenverovähennysmahdollisuus(vrt. työmarkkinajärjestöjenjäsenmaksut). Näin järjestöt voivatkorottaa jäsenmaksujaan ja hankkiarahoitusta, mikä pienentääjulkisen rahoituksen tarvetta järjestöissäja vahvistaa järjestöjenautonomisuutta. (VM, Verohallitus,Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)121 Kevennetään pienten järjestöjentoimintaan kohdistuvia vero-, kirjanpito-ja tilintarkastusvelvoitteita.(OM, Verohallitus, Kansalaisyhteiskuntapolitiikanneuvottelukunta)

1253.3.3 Paikallinen kehittäminenPaikallisuus maaseutupolitiikassayhdistyksiä. Maaseudun ja kaupunkien toimijoidenyhteistyö ja vuorovaikutus on yksipaikallisen kehittämisen muoto.Politiikan kentässä maaseutupolitiikka tuoesiin paikallisuuden ja aidon poikkihallinnollisuudenmerkitystä sektoripolitiikkojentoteutuksessa. Poikkihallinnollisuudellasaadaan aikaan paremmin koordinoitujatoimenpiteitä, tilkitään sektoripolitiikkojenväliin jääviä aukkoja ja edistetään sektoreidenvälistä yhteistyötä sekä suunnataantoimintaa yhteisiin tavoitteisiin. Paikalliseterityispiirteet ja tarpeet otetaan huomioonkehittämällä paikallisen osallistumisen jayhteistyön muotoja ja niitä tukevia instituutioita.Maaseutupolitiikassa tunnistetaanalueiden paikalliset erityispiirteet.Tämän päivän ihmisen arvot, liikkuvuus jasosiaalinen vuorovaikutus tuottavat entistämosaiikkimaisempia paikallisia yhteisöjä.Paikallinen kehittäminen ja kansalaistoimintasynnyttävät ja vahvistavat yhteisöllisyyttä.Maaseutupolitiikalla on valmiita ja toimiviavälineitä paikallis- ja aluetason horisontaaliseentoimintaan. Tällaisia ovat kylätoimintaja toimintaryhmätyö, jotka ovat paikkaansitoutuneita, laaja-alaisen toiminnan työmuotoja.Paikallisen kehittämisen toimijoitaovat yhdistysten ohella maaseudullamyös kunnat. Seurakunnat, kotiseutuyhdistyksetsekä muut paikalliset järjestöt kutenmaa- ja kotitalousnaiset,Martat, 4H-yhdistykset,maamies-, nuoriso-, urheilu-ja metsästysseuratovat niin ikään tärkeitäpaikallistason toimijoita.Tosin monien yhdistystensuureneminen on vähentänytpaikallista toimintaa.Myös kaupungeissa onaktiivisia paikallisen kehittämisentoimijoita, asukas-ja omakotiyhdistyksiäsekä harrastustoiminnanympärille perustettujaJulkisessa poliittisessa keskustelussa moniapaikallisiin yhdistyksiin tai pieniin yrityksiinperustuvia kehittämistoimia pidetään marginaalisina,vaikka nimenomaan näitä toimialisäämällä voidaan saada enemmän tuloksia.Paikallisen kehittämisen merkitys jaosuus maaseutupolitiikassa kasvaa, vaikkase ei korvaakaan laajemmille alueille ulottuvaakehittämistyötä. Maaseudun väestö- jayhdyskuntarakenteesta johtuen tehokkaintakehittämistä saadaan aikaan pienillä japaikallislähtöisillä hankkeilla.Kylät vastuunkantajiksiKylätoiminnan kehittyminen ja nykytilaKylätoiminta lähti Suomessa liikkeelle vastareaktiona1960-luvun lopun maaltamuuttoon,jolloin usko maaseudun elinvoimaisuuteenoli hiipumassa ja tulevaisuus näyttisynkältä. Kylätoiminnan varsinainen syntyajoittuu 1970-luvun puoliväliin. Kylätoimikuntienmäärä lisääntyi 1970- ja 1980-luvuillanopeasti. 1990-luvun jälkipuoliskollakäynnistyi kylätoimikuntien rekisteröityminenyhdistykseksi tai osuuskunnaksi ja kylienyhteistyö kuntien ja maakuntien kanssatiivistyi. Yhdistysten rekisteröityminen mahdollistiniiden osallistumisenhanketoimintaan.Strateginen linjaus 14:Paikallisen kehittämisenvälineitä vahvistetaan merkittävästi.Erityisesti jo rakennettuapaikallistoimintaa, kuten toimintaryhmiä,kyläyhdistyksiäja muita paikallista kehitystyötätekeviä organisaatioita,vahvistetaan olennaisesti.Kuntien maaseutupoliittistavastuunkantoa kehitetään.Alussa kylätoiminta olilähes yksinomaan asukkaidenvirkistykseen javapaa-aikaan liittyväätoimintaa, mutta vuosienmittaan se on monipuolistunutpalvelujentuottamisen ja elinkeinotoiminnansuuntaan.Kylätoiminnan laajenemistapalvelutuotantoonon tarvittu ja tarvitaan

126edelleen, sillä useat kunnat ovat joutuneetkarsimaan palvelujaan.Suomen liittyminen Euroopan unioniinvauhditti paikallista omaehtoisuutta. Kyläyhdistyksetovat tärkeitä EU:n kehittämisohjelmientoteuttajia. EU:n ohjelmapolitiikassakorostetaan paikallisen tason päätöksentekoaja kehittämisaloitteiden liikkeellelähtöäalhaalta ylöspäin. Ohjelmat ovat tuoneetkylätoimintaan määrärahoja. Ne ovat antaneetmaaseudun asukkaille resursseja omanelinympäristön kehittämiseen.Paikallisuuden ja yhteisöllisyyden merkityskaiken kehityksen osana ymmärretään jatunnustetaan nykyään laajasti. Suomessaon 3 900 kylää, joista 2 800 on organisoitunutkyläyhdistyksiksi. Noin 2000 kylässäon laadittu paikallinen kyläsuunnitelma jasuunnitelmien määrä kasvaa. Yli 2,5 miljoonaavakituista sekä loma-asukasta onmukana kylien kehittämistoiminnan piirissä.Maakunnallinen kylien yhteenliittymäon perustettu jokaiseen Manner-Suomenmaakuntaan, ja jokaiseen maakuntaan onlaadittu maakunnallinen kyläohjelma. Lisäksion saatu aikaan kyläasiamiesjärjestelmä,perustettu MaaseutuPlus-lehti maaseudunpaikallistoimijoiden tiedonvälitykseen sekälaadittu ja toteutettu valtakunnallisia kyläohjelmia.Kylätoiminnan ja toimintaryhmienyhteinen valtakunnallinen kehittämisohjelmaVastuuta ottava paikallisyhteisö ulottuuvuosille 2008–2013 (Suomen Kylätoimintary 2008). Ohjelmien hyvän toteutumisenmyötä kylätoiminta on vahvistunut ja kylätoimijoidenmukana olo alueellisessa kehittämistyössäon saanut uutta painoarvoa.Kylätoiminnan valtionapu alkoi vuonna2003. Valtionavusta valtaosa suuntautuukylien maakunnallisten yhteenliittymientyöhön. Hanketoiminta on kuitenkin edelleenkeskeisin osa Suomen Kylätoiminta ry:n työtä ja rahoitusta. Kylätoiminnan kehittämistehtävänlaajuutta kuvaa vuosittaistenhankkeiden yli 50 miljoonan euron arvo,josta julkisia varoja on noin 34 miljoonaaeuroa, loput talkootyötä ja yksityisiä varoja.Kylätoiminnan saamat resurssit ovatselvästi nostaneet yhteistyötahojen ja kansalaistenkiinnostusta ja arvostusta kylätoimintaakohtaan. Kylätoiminnan valtionapu(700 000 euroa vuonna 2009) on kuitenkinkohtuuttoman pieni suhteessa toiminnanlaajuuteen. Se on edelleen vain murto-osavaltioneuvoston jo kahdessa maaseutupoliittisessaerityisohjelmassa (2005–2006 ja2007–2010) linjaamasta tasosta, jonka mukaankylätoiminnan valtionapu nostettaisiintoiminnaltaan saman laajuisten muidenvastaavien järjestöjen valtionavun tasolle(tämä olisi noin 10 miljoonaa euroa).Valtionavun pienuus koetaan kentälläepäoikeudenmukaisena kyläyhdistystenhoitamiin tehtäviin nähden. Valtionaputuo vakautta kylätoimintaan ja se koetaantyön yhteiskunnallisen arvostuksen mittarina,toisin kuin lyhytkestoinen hankeraha.Hankevarat ja yksityinen rahoitus sekä työpanospysyvät suurimpina taloudellisina jatoiminnallisina resursseina myös valtionavunkasvaessa. Kylätoiminta kokoaa hyvintehokkaasti paikalliset asukkaat ja voimavaratyhteen. Kyläyhdistykset hankkivat varojausein myös muille paikallisille yhdistyksille.Kylä- ja paikallistoiminnan kansainvälinenverkosto on vahvistunut viime vuosina.Kylätoiminta ja valtavirtaistettu toimintaryhmätyöovat suomalaisen maaseutupolitiikantavaramerkkejä Euroopassa. Suomion auttamassa muissa maissa uusia valtakunnallisiakyläliikkeitä toiminnan alkuun,siirtämässä hyviä käytäntöjä maiden välilläja tiivistämässä eurooppalaisten kyläliikkeidenyhteistyötä. European Rural Alliance(ERA) perustettiin Suomessa vuonna 2005,perustajina olivat kylä- ja yhteisöliikkeet 16eri maasta.

127Kylätoiminnan vahvistaminen kunta- japalvelurakennemuutoksessaKunta- ja palvelurakenneuudistuksessatavoitellaan palveluiden parempaa saatavuutta,mutta kokemus on osoittanut, ettäkuntaliitokset keskittävät palveluja ja kansalaistenon sopeuduttava piteneviin asiointimatkoihin.Maaseudun asukkaat kärsivätetenkin niissä kuntaliitoksissa, joissa laajatmaaseutualueet muodostavat uuden suurkunnankeskuskaupungin kanssa. Kunta- japalvelurakenneuudistus johtaa kuntakoonsuurentumiseen ja palvelujen kokoamiseennykyistä suurempiin yksiköihin. Tämä onvaltava haaste kunnille, kylätoiminnalle,toimintaryhmille ja muille paikalliskehittäjille.Haasteista selvitään suunnitelmallisenpaikallisen kehittämistyön avulla. Kun kunta-ja palvelurakenneuudistuksen myötäkunnat ja valtio vähentävät palvelujaan kylillä,kyläyhdistykset joutuvat yhä enemmänvastaamaan palvelujen toteuttamisesta.Kylätoiminnan avulla palvelut on edelleenmahdollista turvata lähellä palvelujen tarvitsijoita.Kylätoiminta kokoaa palveluja yhteispalvelupisteiksikylätaloihin.Kylät ja kaupunginosat on syytä nähdä pienimpinäalueellisina toimintayksikköinä jahallinnollistenkin toimijoiden kumppaneina,vaikka ne säilyvät kansalaistoimijoina.Uusi hallinnon taso kylä ei ole. Maaseudunpaikallinen kehittäminen on yhteiskunnallisiltamittasuhteiltaan jo niin suurta, että seansaitsee nykyistä vahvemman poliittisenaseman ja kohtelun. Paikallinen kehittämistyöon vastuullista kansalaistoimintaayhteistyössä julkisen vallan kanssa.Suurenevissa kunnissa tarvitaan välineitä,joiden avulla kuntien osa-alueiden asiattulevat huomioon otetuiksi kunnan päätöksenteossa.Suurenevien kuntien toimintojensuunnittelu on perusteltua tehdäkylälähtöisesti. Monet kirkonkylät tulevattavallisten kylien joukkoon tässä suunnittelutyössä.Laaja kunta tarvitsee kunnanhallituksenja kylien asukkaiden ja yhdistystenvälille toimivan mekanismin niin demokratiankuin palvelujen turvaamiseksi. Mekanisminon oltava uskottava ja pystyttävähyödyntämään yhteiskunnan kolmen sektorinmahdollisuudet sekä lisättävä julkisentoiminnan ja varojen oheen yksityisiä varojaja talkootyötä. Palvelujen järjestämisessätarvitaan entistä enemmän julkisen vallan,yritystoiminnan ja kansalaistoimijoiden yhteistyötäsekä työn jakoa kylittäin.On tärkeää, että kylä- ja kaupunginosatoimintaei jää kunnan suuntaan pelkäksikuulemiseksi tai lausunnon antamiseksi.Maaseudun ja kylätoiminnan, samoinkuin kaupungeissa kaupunginosien ja asukasyhdistysten,kannalta tärkeä tavoiteon kylä- ja kaupunginosasuunnitelmienkytkeminen osaksi kunnan toiminta- jataloussuunnitteluprosessia. Kyläsuunnitelmattai -ohjelmat antavat tarkan kuvankylän nykytilasta ja muutoksista. Niissä kerrotaanjäsentyneesti kylien päämääristä jamahdollisuuksista ja ne sisältävät konkreettisiatoimenpiteitä lähivuosille. Suunnitelmientoteuttamisessa ongelmallista on ollutkyläsuunnitelmien ja kunnan suunnitelmienheikko yhteys. Asiaan on kiinnitetty huomiotaja paikoin myös saatu parannusta,mutta kyläsuunnitelmat eivät ole vielä osakunnan suunnittelujärjestelmää, eikä niissäesitettyjä rakennuspaikka- tai ympäristösuunnitelmiaole otettu riittävästi kaavoituksenlähtökohdiksi.Kylä- ja kaupunginosasuunnitelmien vahvempikytkeminen kunnan budjettiprosessiinvoi tapahtua ”kyläistämällä” osa kuntienbudjeteista kyläsuunnitelmien kautta.Tätä varten irrotettaisiin kunnan budjetistapaikalliskehittämisen määrärahat. Varatpäättäisi kunnanhallitus kunnanvaltuustonmäärittelemien periaatteiden mukaisesti.Kylien järjestettäväksi siirrettäisiin esimerkiksikulttuurin, lasten päivähoidon sekä erilaisiinhoivan lähipalvelujen organisointiinliittyviä tehtäviä ja samalla kylien rooli palvelujenorganisoimisessa kasvaisi. Paikallismäärärahatja kolmen seuraavan vuoden

128yleissuunnitelmat hyväksyttäisiin vuosittainkunnanvaltuuston budjettikokouksessa.Kunnanhallituksen ja kylien asukkaiden jayhdistysten välille tarvitaan toimivaltainenja uskottava linkki. Tällainen olisi paikallistoimijoidenyhteistyöelin, kylä- ja kotiseutuneuvostotai vastaava, joka toimisi kunnankumppanina ja neuvotteluosapuolenasuunniteltaessa kylillä toteutettavia tehtäviäja varojen käyttöä. Toisaalta yhteistyöelimelläolisi kylillä ohjaajan, yhteistyön rakentajanja yhteishankkeiden suunnittelijanja liikkeelle saattajan tehtäviä. Menettelyjäsuunniteltaessa tulee ottaa huomioon myöskylillä tapahtuva ohjelma- ja hankeperusteinenkehittämistyö.Palvelujen organisointi- ja suunnittelutehtäviensiirtyminen vähitellen enemmänkylien tehtäväksi lisää kylien vastuuta.Muutoksessa huolehditaan alueellisesta jakylien välisestä tasa-arvosta, etteivät tällähetkellä heikommin organisoituneiden kylienihmiset jää kehityksen jalkoihin. Kylienmuodostaessa kyläyhdistyksiä naapurikylätusein yhdistyvät keskenään. Kylän roolinvahvistaminen nopeuttaa kylien yhdistymisprosessiaja se myös aktivoi kansalaisiaosallistumaan ja kantamaan vastuuta, mikäon samalla kunnan etu.Kunta maaseutupolitiikan toimijana jamaaseutu kuntaliitoksissaKunnat osallistuvat maaseudun kehittämiseenmonin eri tavoin ja kunta voi olla omallaalueellaan merkittävä maaseutupoliittinentoimija. Uudenlaisten hoivapalveluidenkehittäminen, palvelupisteen perustaminenkylälle, kesäasukkaiden huomioiminenpäätöksenteossa, yrittämisen edellytystenparantaminen ja nuorten vapaa-ajan mahdollisuuksienlisääminen ovat esimerkkejäkuntien maaseutupoliittisesta toiminnasta.Kunnan lähes kaikilla päätöksillä on vaikutustasen maaseutualueiden elinvoimaisuuteen.Siihen, miten hyvin maaseutu kunnanpäätöksenteossa otetaan huomioon, vaikuttavatkäytössä olevat resurssit ja asioidenvalmistelumekanismit sekä vallitsevanpolitiikan painotukset. Monet pienet, muttamaantieteellisesti laajat kunnat ovat joutuneettekemään maaseudun kannalta epäedullisiaratkaisuja kuntatalouden heikontilan takia.Kunnat osallistuvat myös ohjelmaperusteiseenmaaseudun kehittämiseen muunmuassa toimintaryhmätyön kautta. Useissakunnissa elinkeino- tai maaseutuasioista vastaavahenkilö osallistuu maaseudun kehittämiseen.OECD:n vuonna 2008 tekemänSuomen maaseutupolitiikan maatutkinnanyhtenä suosituksena esitetään julkisten palveluidentasapuolisuuden ja tehokkuudenturvaamiseksi yhteistyön lisäämistä toimintaryhmienja kuntien välillä. Haasteena onedistää positiivista kehitysketjua kylistä seututasolle.Varovasti arvioiden kuntia on Suomessakymmenen vuoden kuluttua alle 300(vuonna 2008 vielä 415 ja vuonna 2009enää 348). Kunnan vastuu maaseudunelinvoiman turvaamisesta kasvaa tulevaisuudessakuntakoon suuretessa. Yhä useammassatulevaisuuden kunnassa väkilukuja maantieteelliset etäisyydet ovat nykyistäsuuremmat. Liitoksien myötä suurten jakeskikokoisten kaupunkien maaseutualueetkasvavat. Uusissa kunnissa ollaan haasteidenedessä kun koko kunnan elinvoimaisuudestaon huolehdittava tasapuolisesti.Kaupungin ja maaseudun välinen vuorovaikutuson tulevaisuudessa yhä enemmänmyös yksittäisen kunnan sisällä tapahtuvaavuorovaikutusta.Maaseudun huomioon ottaminen kuntienyhdistymisessä on erittäin tärkeää tapauksissa,joissa selvään kaupunkikeskuskuntaanliittyy maaseutukunta tai -kuntia. Tehokkuudenja yhdyskuntarakenteen eheyden tavoittelu,liikkumisen tarpeen vähentäminensekä erikoisosaamista vaativien palveluidenkeskittäminen voivat olla kaikki uhkia maaseudunja haja-asutusalueen näkökulmasta.

129Uhka on lievempi useamman keskenääntasavertaisen maaseutukunnan yhdistyessäja niissä tapauksissa, joissa yhdistyvien kuntienväestö kasvaa tai pysyy ennallaan. Uhkatvoivat puolestaan kärjistyä, jos kuntienyhdistyessä ja sen jälkeen palveluverkkoaja kehittämistä koskevia päätöksiä tehdäänvähenevän väestön tilanteessa tai väestönkeskittyessä pelkästään uuden kunnan suurimpaantaajamaan. Kuntien yhdistyminensaattaa johtaa taitamattomalla kilpailutuksellamyös usean yrityksen toiminnan vaikeutumiseen,kun monen tilaajan sijaan onenää yksi tilaaja.Eri osapuolten näkökohdat tulee liitostilanteessaottaa huomioon uskottavalla tavalla.Lähtökohtana tulee olla se, että yhdistyvänkunnan eri osat tuovat tärkeitä voimavarojakoko yhdistyneen kunnan menestymiseenja kunnan yhteiseen strategiaan. Tällöinon käsiteltävä myös maaseudun asematulevassa kunnassa ja luotava suunnitelmamaaseudun kehittämiseen. Kyseiset asiaton käsiteltävä kokonaisvaltaisesti myös liitossopimuksessa.Kaikissa kuntaliitostapauksissaon tärkeää kirjata selkeät linjauksetmaaseudun kehittämisestä ja sen käytännöistäkuntaliitossopimukseen.Se, miten yhdistyvän kunnan maaseutualueetja kylien osaaminen kyetään hyödyntämään,riippuu paljolti siitä, mitenonnistuneesti maaseudun kehittäminensisällytetään yhdistyneen kunnan kokonaisstrategiaan.Strategiaa voidaan ja kannattaatarkentaa kunnan maaseutuohjelmalla, jonkavalmisteluun paikalliset toimijat osallistuvat.Paikallisuuden vahvistamiseksi kunnanon järkevää tukea äänen kuulemista kunnaneri osista. Kunta vastaa maaseutualueidensakehittämisestä kokonaisstrategiansapuitteissa ja sen kilpailukykyä rakentavanaosana. Uusissa suurissa kunnissa on huolehdittavamyös siitä, että kunnan virkakunnassaon maaseudun ja haja-asutusalueenvahvuuksiin sekä heikkouksiin perehtyneitäasiantuntijoita.Monissa tapauksissa seurakuntien yhteenliittyminenon kuntaliitosta herkempi asia.Se kertoo seurakunnan olennaisesta roolistaidentiteetin ja yhteisöllisyyden rakentajana.Seurakuntien ja niiden toimintapiirien sekäkylien kehittäjien kannattaa yhä useamminyhdistää voimansa paikallisessa kehittämistyössä.Edut ovat yhteiset. Vaikka seurakunnatkinyhdistyvät suuremmiksi kuntaliitostenyhteydessä, niiden toiminnalliset muutoksetjäävät pienemmiksi. Tätä kannattaa hyödyntääratkaistaessa palveluja identiteettikysymyksiä.Kunnallishallinnon, paikallistoimijoidenja seurakunnan työntekijöiden on syytäaika-ajoin yhdessä käsitellä kylien elinolojenmuutosta ja havaittuja pulmia sekä sopiayhteistyöstä ja työnjaosta.Kaupungin ja maaseudun kehittäminenverkostoituneen yhdyskuntarakenteenosanaKaupungin ja maaseudun toimijoiden vuorovaikutuksenmuodotSuomi on pienten kaupunkien ja laajojenmaaseutualueiden maa. Erityyppisten alueidenvuorovaikutuksella pyritään työssäkäyntialueentai muun toiminnallisenalueen kehittämiseen yhtenä kokonaisuutenaalueiden toimijoiden tasaveroistakumppanuutta edistämällä. Kaupungin jamaaseudun toimijoiden vuorovaikutuksestapuhuttaessa tarkoitetaan kaupungeissaja maaseudulla toimivien ihmisten arkistakanssakäymistä (esimerkiksi pendelöinti,kesämökkeily), kaupungeissa ja maaseudullatoimivien yhteisöjen suoraa yhteistyötä(esimerkiksi kyläyhdistysten ja kaupunginosayhdistystenyhteistyö tai yritysten yhteistyö)sekä lähinnä kuntien välistä seutuyhteistyötä(esimerkiksi Aluekeskusohjelmanja vuonna 2010 käynnistyvän KOKO:n,alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma,sekä Paras-hankkeen puitteissa).Maaseutu- ja kaupunkialueiden kehittämistäosana yhteistä kokonaisuutta tarvitaan,jotta sekä kaupungeissa että maaseudulla

130voidaan elää hyvää ja monipuolista elämää.Maaseutu koetaan usein ihanteellisenaasuinpaikkana, mutta ongelmaksi muodostuvatesimerkiksi työmatkoihin kuluvaaika ja kustannukset sekä pendelöijille ettäympäristölle. Vuorovaikutuksella voidaankoordinoida tilanteita ja asioita, joissa muutenajauduttaisiin keskinäiseen kilpailuun.Kuntien kilpailua suurituloisista asukkaistavoidaan pyrkiä hillitsemään seudullisellaasuntopolitiikalla. Tietämättömyydestäpuolin ja toisin kehittyy helposti vastakkainasettelua,mistä on päästävä eroon.Erilaisten alueiden yhteistyön merkitys korostuukuntien suuretessa ja kaupunkienmaaseutumaistuessa. Tarvitaan kuntiensisäistä vuorovaikutuspolitiikkaa, jonkaavulla nostetaan esille sekä maaseutualueidenvahvuudet että niiden erilaiset tarpeetverrattuna keskuksiin. Kaupungin ja maaseuduntoimijoiden yhteistyöllä voidaanlöytää keinoja, jotka turvaavat suurenevissakunnissa reuna-alueiden tasa-arvoisuudenja asukkaiden osallistumismahdollisuudet.Kunnallisen ja laajemminkin alueellisenpäätöksenteon hallinnollisia toimintatapojatulee kehittää siten, että kaikkien alueidentarpeet otetaan huomioon.Kaupungin ja maaseudun toimijoidenkumppanuuden lähtökohtana on molempienetuun perustuva yhteistyö ja menestyminen.Vuorovaikutus liittyy aina johonkinteemaan ja käytännön vuorovaikutustasyntyy vain sellaisiin teemoihin, joista onhyötyä molemmille osapuolille. Kaupunginja maaseudun yhteistyötä edellyttäviäteemoja ovat esimerkiksi monipaikkainenasuminen, työssäkäyntiliikenne, etätyö, pysyvienasukkaiden ja kesä- ja kakkosasukkaidenvälinen kanssakäyminen, työnjakopalvelujen tarjonnassa, seurakuntien jamuiden tahojen kurssi- ja leirikeskustoiminta,lähiruoka, harrastustoiminta, luonnonvirkistyskäyttö ja metsänhoito. Potentiaaliavuorovaikutuksen edistämiselle on energiantuotannossa,jossa biopolttoaineisiinsiirtyvät kaupunkien yksiköt luovat työtä lukuisallejoukolle maaseudun pienyrityksiä.Myös matkailun sektorilla on potentiaalia,sillä maaseudun ohjelmapalvelut voivatoleellisesti täydentää muun muassa keskustenkongressivieraiden palvelutarjontaa jaluoda näin kansainvälisesti kilpailukykyisiäkokonaisuuksia.Vuorovaikutus kestävän kehityksenedellytyksenäTyössäkäyntialueen kehittäminen kaupunginja maaseudun toimijoiden yhteistyönäon keskeistä kestävän kehityksen tavoitteidenedistämiseksi ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa.Kaupunkien ja maaseudunkehittämisen yhteistyötä ja koordinointiavahvistamalla muun muassa pidetään ylläalueiden ja yhteisöjen moninaisuutta, vahvistetaanpaikallisidentiteettejä sekä itseisarvoisinaettä alueiden vetovoimaisuudenja kilpailukyvyn rakentajina, vähennetäänliikkumistarvetta sekä tuetaan paikallis- jalähitalouksia.Tutkimuksen kohteina olevissa kestävienyhdyskuntien malleissa on paikallisellapäätöksenteolla sekä paikallisella energiantuotannolla,jätteiden käsittelyllä ja ruuantuotannollamerkittävä rooli yhdyskuntienhallinnassa ja toimintojen toteuttamisessa.Paikallisyhteisöjen toimintavalmiuksienvahvistaminen sekä maaseudun ja kaupunginvuorovaikutuksen muotojen edelleenkehittäminen tukevat ja mahdollistavat mallientoteuttamisen tulevaisuudessa.Tutkimuksessa on nostettu esiin, että harvenevanasutuksen maaseudulla kylät eivätole enää omavaraisia ja paikallisia, vaan niidentyössäkäynti-, palveluja vapaa-ajan verkostotulottuvat laajoille alueille. Kaupunkija maaseutu tuleekin ymmärtää yhden jasaman verkostoituneen yhdyskuntarakenteenosina. Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseenperustuvassa yhdyskuntarakenteessapikkukaupungit, kuntakeskuksetja kylät toimivat laajemman verkostorakenteenkantavina solmuina. Kun alueen ver-

131kostorakenne tunnistetaan, voidaan kyliäja suurempia keskuksia kehittää kokonaisuutenaniin, että lopputulos on suurempikuin sen osien summa. Paikalliset resurssitosaamisesta maisemiin on tunnistettavaja valjastettava kehitystyöhön. Samaan aikaantulisi keskittyä myös niihin virtoihin javerkostoihin, joiden kautta paikkaan sitoutunutpotentiaali on hyödynnettävissä jamuutettavissa kylän vetovoimatekijöiksi.Työkaluja vuorovaikutuksen edistämiseenKaupungin ja maaseudun erot sekä molempienvahvuudet tulee tunnistaa. Kaupunginja maaseudun toimijoiden yhteistyön käytännöntoteuttajiksi tarvitaan kunnallishallinnonohella entistä vahvemmin paikallistoimijoita,etenkin kun kuntaliitosten myötäpieniä maaseutukuntia häviää kartalta. Käytännössäkaupungin ja maaseudun kehittämisenvuorovaikutusta lisätään muun muassaedellä kuvattujen kuntakohtaistenkylien yhteistyöelinten avulla sekä kytkemälläkylä- ja kaupunginosasuunnitelmatosaksi kunnan toimintaja taloussuunnitteluprosessia.Yritystoiminnassa toteutuvanvuorovaikutuksen lisäämisen keinoja ovatseudulliset elinkeinostrategiat, seudullisetyrityspalvelut (jotka itsessään ovat organisaatioidenvälistä yhteistyötä), seudullisettoimialahankkeet, seudun markkinointi kehittämisyhtiöidenja kuntayhtymien toimesta,osaamisen kehittäminen ja oppilaitosyhteistyöosana seudullista kehittämistä.Pienten ja suurten toimijoiden kohtaamisenvaikeus ja erilaiset toimintakulttuurit ovatolleet haasteena käytännön vuorovaikutuksensynnylle. Maaseututoimijoiden keskinäinenverkottuminen ja organisoituminensuuremmaksi kokonaisuudeksi on yksikeino muodostaa tasaveroinen kumppanisuuremmalle kaupunkitoimijalle. Esimerkiksimaaseudun matkailun parissa toimivienpienten yritysten koalitiolla on yksittäisiäyrityksiä paremmat mahdollisuudet toimiayhteistyössä muun muassa kaupungin lentokentänkanssa.Maaseudulla keskeisiä toimijoita ovatkyläyhdistykset ja toimintaryhmät, kaupungeissataas kyläyhdistyksiä vastaavatkaupunginosa- ja asukasyhdistykset. Maaseuduntoimintaryhmissä ovat tasavertaisestimukana paikallishallinto, järjestöt jayrittäjien edustajat sekä yksittäiset asukkaat.Kaupungeissa ei ole vastaavaa foorumia,mikä johtuu osin kaupunkien toimijoidenrunsaslukuisuudesta ja erikoistumisestatiettyyn teemaan, ja toisaalta kaupunkienkehittämistyön organisoitumisesta julkisensektorin kautta. Toimintaympäristö on kuitenkinmuuttumassa. Yhteisöllisyys, demokratiakysymyksetja julkisen, yksityisen jakolmannen sektorin yhteistyön vahvistaminennousevat entistä enemmän esiin, joteneri tahoja ja resursseja yhteen kokoavia uudenlaisiatoimijoita tarvitaan jatkossa myöskaupungeissa. Tämä edistää vuorovaikutuksenkäytäntöjä maaseutu- ja kaupunkitoimijoidenkesken.Toimintaryhmätyö maaseutupolitiikantäsmävälineenäToimintaryhmätyön perustaEU:n myötä Suomeen tullut Leader-toimintatapaeli toimintaryhmätyö eteni Suomessanopeasti. Suomeen perustettiin ohjelmakaudella1995–1999 22 Leader-ryhmänlisäksi 26 kansallista Pomo-ryhmää, sillätarve paikallislähtöiselle kehittämistyölleoli suuri. Ohjelmakaudeksi 2000–2006 toimintaryhmätyötälaajennettiin kattamaankoko Manner-Suomi: 25 Leader-ryhmän jaseitsemän Pomo-ryhmän lisäksi toimintaryhmätyövaltavirtaistettiin ”isoihin ohjelmiin”ja 19,5 toimintaryhmää sai rahoituksensaALMA- ja 6,5 toimintaryhmää tavoite1 -ohjelmasta.Ohjelmakaudella 2007–2013 Manner-Suomessa toimii 55 toimintaryhmää, jotkakattavat kaikki Manner-Suomen maaseutualueet.Lisäksi Ahvenanmaalla toimii yksitoimintaryhmä. Manner-Suomen maaseudunkehittämisohjelmassa Leader-

132toimintaan (toimintalinja 4) on varattujulkista rahoitusta 242 miljoonaa euroa.Jotta toimintaryhmät olisivat saavuttaneetedellisen kauden Leader+-ryhmien vuosittaisenrahoitustason, se olisi edellyttänyt(toimintalinjaan 4) 263 miljoonaa euroa 2 .Leader-ryhmien varojen vähentyminen onkäytännössä vieläkin merkittävämpi, sillänykyisellä ohjelmakaudella ryhmien tehtävätovat olennaisesti entistä laajemmat.Toimintaryhmät ovat paitsi Leader-toiminnantoteuttajia myös autonomisia kehittämisyhdistyksiä,jotka toimivat seudullisinaaluekehittäjinä ja joilla on monenlaista toimintaaja tehtäviä. Toimintaryhmät toteuttavatja vastaavat eri ohjelmavaroilla rahoitetuistahankkeista. Lisäksi osa ryhmistä onmukana välittäjäorganisaatio-toiminnassaja osa on Elinkeinokalatalouden kehittämisohjelmantoimintaryhmiä tai Maaseutupoliittisenerityisohjelman 2007–2010 alueellisenosion toteuttajia. Toimintaryhmiä onmukana yhä vahvemmin myös seudullisissaja alueellisissa strategia- ja ohjelmaprosesseissa.Kaudella 2007–2013 Leader-ryhmätovat sovittaneet kehittämissuunnitelmansaalueensa muihin ohjelmiin (erityisestialueelliseen maaseudun kehittämissuunnitelmaan)sekä luoneet kumppanuuksia jayhteistyömuotoja niin TE-keskuksiin kuinmaakunnan liittoihin.Suomen on useissa arvioinneissa ja eri indikaattoritietoihinperustuen todettu olevantoimintaryhmätyön mallimaa EU:ssa. Työtapaon istunut suomalaiseen maaseudunkehittämiseen erittäin hyvin. Metodi onmaamme olosuhteisiin nähden tuloksekasja sopiva kehittämisväline, sillä se kokoaatehokkaasti niukat voimavarat yhteen. Leader-toimintaon osoittautunut soveltuvaksikeinoksi kohentaa vähäväkisten alueidenelämisen edellytyksiä ja täten se soveltuuhyvin myös harvaan asutun maaseudunkehittämistyökaluksi. Toimintaryhmätyönmenestyksen avaimia ovat olleet muunmuassa vahva kylä- ja muun paikallisenjärjestötoiminnan perinne, toimintatavanaktiivit niin paikallistasolla kuin alue- ja valtionhallinnossasekä vahva yhteiskunnallinen”tilaus” puolueisiin sitoutumattomalletoiminnalle. Lisäksi Suomen tiukasti kiinnipitämä toimintaryhmien hallitusten kolmikanta-periaate,jossa paikalliset asukkaat,järjestöt, yritykset ja kunnat yhteisvastuullisestivievät asioita eteenpäin, sekä tarveja toimintaryhmätyön kautta avautunut kanavaoman alueen paikalliskehittämiselleovat olleet keskeisiä onnistumisen osatekijöitä.Muun muassa LEADER+-ohjelmanväliarvioinnin päivityksessä vuonna 2005todettiin, että hyvät tulokset ovat seuraustakehitysprosessista, joka alkoi vuonna 1995LEADER II -ohjelmasta, vaikka metodin tuloksellisuustuli selkeästi näkyviin vasta Leader+-kaudella.Työtapa, jossa samaan yhdistykseen kootaantasa-arvoiseen asemaan julkinensektori, yksityinen ja kolmas sektori sekäyksittäinen asukas, on poikkeuksellinensuomalaisessa maaseutu- ja aluepolitiikassa.On harvinaista, että julkista valtaa siirretäänpaikallisille yhdistyksille. Työtapa onkuitenkin osoittautunut toimivaksi, koskase aktivoi ja sitouttaa uusia toimijoita mukaanalueensa kehittämiseen ja kannustaaeri sektoreiden toimijat yhteistyöhön. Toimintaryhmätyöpystyy ottamaan huomioonpaikallisten ihmisten tarpeet ja olosuhteet.Myös toimintaryhmien rahoittamien hankkeidenvaikutukset ovat paikallisesti merkittäviä.Hankkeet ovat kolmesta syystä tehokastyöväline: yhtäältä toimet on räätälöityjuuri kyseiselle maaseutualueelle ja toisaaltahankkeiden toteuttajat ovat paikallisiatoimijoita, joten hankkeiden pitkäaikaisetvaikutukset jäävät sille alueelle, missä hankeon toteutettu. Työtapa sitouttaa myösyksityistä työtä ja rahaa kehittämistyöhönkeskimääräistä enemmän. Hankkeisiinosallistuneille toimintaryhmätyö on tuottanutmyönteisiä osallistumiskokemuksia jauskoa tulevaan henkilökohtaisella tasolla.Toimintaryhmätyön vaikutus maaseutupo-2 Rahoituksen laskemisessa on käytetty kauden 2000–2006 toteutunutta toiminta-aikaa, joka oli 5,5 vuotta, jakautena 2007–2013 käytännössä toteutuvaa toiminta-aikaa, joka on 6 vuotta.

133litiikan hallintajärjestelmään, maaseutupolitiikantoimijoihin ja toimintakulttuuriin onsyntynyt yli 13-vuotisena jatkumona. Maaseutupoliittisestimerkittävä toimenpideoli toimintaryhmätyömetodin levittäminenkaikkialle maahan ja sen valtavirtaistaminenmuihin kehittämisohjelmiin. Toimintaryhmätyöon vaikuttanut kehittämisosaamisenja –orientaation kasvuun ohjelmahallinnoneri tasoilla niin keskus- kuin aluehallinnossa,sekä paikallisen tason yhteisöjen ja asukkaidenomaehtoisuuden ja osaamistason elikansalaispätevyyden lisääntymiseen.Toimintaryhmätyön kautta kehittämistoimintaanon saatu mukaan uusia toimijoitasekä vahvistettu paikallisen identiteetin rakentamistaja sosiaalista pääomaa sekä yhteisöllisyydenuutta nousua maaseudulla.Toimintaryhmät ovat luoneet alueillaan uudenlaista,laajaan verkottumiseen ja yhteistyöhönperustuvaa kehittämisen kulttuuriaja nauttivat alueen muiden sidosryhmienluottamusta. Alkaneella ohjelmakaudellakaikki toimintaryhmät voivat myöntää yritysrahoitusta,mikä kannustaa yrittäjyyteen.Toimintaryhmät ovat myös avanneet paikallisilleihmisille, kylille ja yrityksille väylänkansainvälistymiseen. On tärkeää, että toimintaryhmienja alueeltaan suurentuneidentyö- ja elinkeinotoimistojen työ sovitetaanyhteen.Toimintaryhmien merkitys kasvaa edelleenLeader-toiminta on tulevaisuudessa entistätärkeämpää, koska globalisoituvassa maailmassamaaseudun kehittämisen haasteet javahvuudet eriytyvät alueiden välillä kiihtyvällätahdilla. Leader-toiminnassa räätälöidäänjulkisen ja yksityisen sektorin yhteistyölläsektorirajat ylittäen kunkin alueenhaasteisiin täsmäratkaisuja. Toimintaryhmilläon käytettävissään toimivia työmuotojaja rahoitusinstrumentteja maaseutualueillatapahtuvaan yhteistyöhön niin kansallisellakuin kansainvälisellä tasolla. Yhteistyö onosoittautunut tulokselliseksi, joten sitä tuleeedelleen vahvistaa. Myös toimintaryhmientyötä julkisen, yksityisen ja kolmannensektorin kumppanuuden edistäjinä vahvistetaanja uusia työmuotoja kehitetään.Näin monipuolisen yhteistyön kautta rakennetaanuusia pitkäjänteisiä maaseudunkehittämismuotoja.Yhteiskunta on kehittymässä suuntaan, jossasektoritoimijat suurenevat ja loittonevatmaaseudulta. Tällöin tarvitaan paikallisentoiminnan ja toimijoiden (paikallisyhteisöjen,kylien, kuntien ja seutujen) samanaikaistavahvistamista. Toimintaryhmientarjoaman suoran demokratian muotoja tuleekehittää laajasti, jolloin toimintaryhmättarjoavat maaseudun toimijoille paikallisiaja suoria vaikuttamiskanavia muutoin yhäsuurempiin kokonaisuuksiin keskittyvienjulkisen ja yksityisen sektorin toimintojenrinnalle.Horisontaalisen ja sektorirajat ylittävän toimintaryhmätyönmerkitys ja tarve kasvavatnykyisessä tilanteessa, jossa Suomen kuntajapalvelurakenne muuttuu rajusti ja nopeallaaikataululla. Jo nyt on esimerkkejä siitä,että suurenneissa alueyksiköissä toimintaryhmälleon annettu vastuu maaseudun kehittämisestä.Esimerkiksi monissa kunnissamaaseutusihteerit ovat vastanneet maaseudunkehittämiskysymyksistä, mutta heidäntoimenkuviensa keskittyessä yhä enemmänmaataloustukibyrokratian pyörittämiseenkehittämistoimintaan jää aukko. Yhteiskunnanmuuttuessa myös kansalaistoimijoidenon kyettävä muuttumaan, kehittämään yhteistyömuotojaanja työnsä laadukkuutta jayhteiskunnallista vaikuttavuutta.Kehittämisyhdistysten vahvuutena on lisäresurssientuominen kuntaan: yhdenrahayksikön avulla kunta saa neljä julkistarahayksikköä lisää kehittämistyöhön ja yksityisetvarat päälle. Todennäköistä on myösse, että suurenevissa kunnissa toimintaryhmistäon yhä enemmän tulossa maaseutualueideneduntekijöitä ja kylätoiminnanohella vahvistuva keino paikallistason vaikuttamiseenja edun tekemiseen muiden

134toimijoiden ja päätöksenteon keskittyessäyhä harvempiin keskuksiin.Suomi pyrkii vaikuttamaan monin tavoinEU-toimielimiin, jäsenvaltioihin ja järjestöihin,jotta vuonna 2014 alkavalla ohjelmakaudellatoimintaryhmätyö on edelleenvahvistuva osa EU:n maaseutupolitiikkaa.Mikäli Euroopan unioni ei jostain syystäenää jatka toimintaryhmätyötä, Suomentulee kansallisesti varautua jatkamaan työtapaa.Toimintaryhmätyölle tulee osoittaariittävästi varoja niin EU-osarahoitteeseenLeader-toimintaan kuin osana kasvavaakansallista kehittämistoimintaa. Toimintaryhmätyöei ole Suomessa enää pilottimaistatoimintaa eikä sitä kokemusten perusteellaole aihetta rajoittaa vain pientenhankkeiden metodiksi.Toimintaryhmätyön tuloksellisuus jatkossavaatii varojen lisäksi myös muutoksia hallintokäytännöissä.Nykyisenkaltaiset käytännötsuuntaavat liikaa toimintaryhmienhenkilöstön työaikaa hallinnon pyörittämiseen,jolloin itse kehittämistyöhön käytettäväaika jää vähemmälle. Osa hallintokäytännöistäon kansallista alkuperää. Tätätukee esimerkiksi tutkimus, jossa vertailtiinSuomen, Irlannin ja Tsekin tasavallan kokemuksiatoimintaryhmätyöstä (Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä 2008a). Suomentoimintaryhmätyön suurimmaksi ongelmaksinostettiin musertava byrokratia, kun taasIrlannissa byrokratiaa ei koettu lainkaan ongelmalliseksi.Koska molemmilla mailla ontaustalla samat EU:sta tulevat säädökset,erot kansallisissa hallintokäytännöissä selittäväterilaiseksi koettua byrokratiaa.Vaikka toimintaryhmätyö on ollut Suomessamenestyksekästä, tulevaisuus tuo mukanaanlisääntyviä haasteita, mikä edellyttääLeader-metodin jatkuvaa kehittämistä. Metodinkeskeisin tehtävä on palvella erilaistenmaaseutualueiden paikallisia ihmisiä jakyetä vastaamaan kunkin maaseutualueentarpeisiin. Leader-metodia kehitetään monisektoraalisuutta,kumppanuutta ja osallistuvuuttapainottaen. Kaikilla toiminnantasoilla edistetään toimijoiden jaksamista,osaamisen kehittämistä sekä erityisestinuorten saamista mukaan toimintaan.

135ToimenpiteetKylätoiminta122 Aluekehittämisen vaikuttavuudenlisäämiseksi ja lähipalvelujen turvaamiseksikylästä tehdään toiminnallisestipienin alueyksikkö.(YTR, Tilastokeskus, TEM, kunnat,maaseutututkimus, Suomen Kylätoimintary)123 Kylätoiminnan valtionapua nostetaan500 000 eurolla vuosittain niin,että saavutetaan suhteessa samataso kuin toiminnaltaan saman laajuisillamuilla vastaavilla järjestöilläja voidaan palkata pysyvästi maakunnallisetkyläasiamiehet. (VM,MMM, Suomen Kylätoiminta ry)124 Kyläasiamiesverkostoa laajennetaanmaakunnalliseksi ja seutukunnalliseksi(19 + 55) sekä suurissakunnissa kuntakohtaiseksi kylätoiminnanvaltionavun nostolla ja yhteistyössätoimintaryhmien, maakuntienja kuntien kanssa. (MMM,toimintaryhmät, maakunnan liitot,kunnat, Suomen Kylätoiminta ry)125 Asukkaiden yhteiskäytössä olevienseuran-, kylä- ym. talojen korjausmäärärahojanostetaan olennaisestinykyisestä ja tukea kohdennetaanmyös talojen ylläpitokustannuksiin.(OPM, Suomen Kotiseutuliitto,Suomen Nuorisoseurojen liitto,ProAgria, Suomen Kylätoiminta ry,Suomen Työväentalojen liitto)126 Vuoden 2013 loppuun mennessäkylä- ja kotiseutusuunnitelmienmäärä nostetaan 2700:aan ja kuntakohtaistenkyläsuunnitelmien tai–ohjelmien määrä 100:aan. (SuomenKylätoiminta ry, kunnat, kyläyhdistykset)127 Alueellisesti laajojen kuntien keskus-maaseutu-toimintojentasapainoiseksisuunnittelemiseksikehitetään kyläsuunnitelmia ja nekytketään osaksi kuntien toimintajataloussuunnitteluprosesseja. Kylienyhteistyön välineeksi ja kehittämistyönvoimistajaksi sekä kuntiensuuntaan neuvottelukumppaneiksiperustetaan kuntakohtaisia kylä- jakotiseutuneuvostoja, neuvottelukuntiatai vastaavia. (kunnat, kyläyhdistykset,Suomen Kuntaliitto,Suomen Kylätoiminta ry, SuomenKotiseutuliitto)Kunnat128 Kunnat laativat joka neljäs vuosimaaseutuohjelman yhteistyössäpaikallistoimijoiden kanssa ja ottavatohjelman laadinnassa huomioonolemassa olevat kyläsuunnitelmat,toimintaryhmän ohjelman jayhteistyömahdollisuudet seurakunnankanssa. (kunnat, seurakunnat,toimintaryhmät, paikallisyhdistykset,yritykset)129 Kunnat järjestävät osaltaan äänenkuulumisen kyliltä ja haja-asutusalueiltasekä hajautetut palvelut maaseutualueillevastuuvirkamiestenavulla, sopimuksin ja neuvotteluinkunnan alueen kattavan kylä- ja kotiseutuneuvostontai muun vastaavankanssa. Kuntalain neljättä lukuatarkistetaan (kansalaisten osallistumisoikeudet).(VM, Suomen Kuntaliitto,kunnat)

136130 Kuntaliitossopimuksiin kirjataanselkeät linjaukset maaseudun kehittämisestäja sen käytännöistä.Liitossopimus on voimassa kolmevuotta. Sen jälkeen maaseudun kehittämisenlinjaukset ja käytännötkirjataan kunnan pitkän aikavälinsuunnitelmaan. Toiminnan rahoittamiseksivoidaan käyttää uudenkunnan maaseutualueita tasapuolisestikohtelevia säätiöitä. (kunnat)Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus131 Maaseutu- ja kaupunkipolitiikanvuoropuhelua ja hyvien käytäntöjenvaihtamista lisätään valtakunnantasolla. (Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä,Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä, TEM, MMM, YTR/Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutustyöryhmä)Toimintaryhmät133 Leader-metodia jatketaan kokomaassa EU-osarahoitteisesti seuraavallaohjelmakaudella 2014– taiSuomi varautuu kansallisesti jatkamaanja vahvistamaan toimintaryhmätyötä.Tavoitteena on kolminkertaistaatoimintaryhmätyönkokonaisrahoitus vuonna 2014alkavalla ohjelmakaudella. (MMM,TEM, YTR/Toimintaryhmätyöryhmä)134 Leader-metodia ja toimintaryhmätyönmenetelmiä ja työtapoja kehitetääntoimintaryhmätyön roolin jaaseman vahvistamiseksi ja hallintokäytäntöjensuoraviivaistamiseksi.(MMM, Maaseutuvirasto, Maaseutuverkostoyksikkö,YTR/Toimintaryhmätyöryhmä,kunnat)132 Maaseudun ja kaupunkien paikallisyhdistyksetja yhteen teemaanerikoistuneet yhdistykset rakentavatyhteistyöhankkeita kaikkienosapuolien hyödyksi. (maaseudunkehittämisyhdistykset, kyläyhdistykset,kaupunginosa- ja asukasyhdistykset,kotiseutuyhdistykset, teemayhdistykset)

1373.3.4 Seutukunnat ja maakunnatMaaseutupolitiikan päätoteuttajia seutukuntatasollaovat toimintaryhmät, kuntienyhteiset elinkeinoyhtiöt sekä seudulliset yrityspalvelupisteet.Leader-toiminta kohdistuunimenomaan maaseutumaisille alueille,kun taas elinkeinoyhtiöiden toiminnanpainopiste on keskusalueilla. Vaikka hallintorakenteetsuurenevat edelleen, säilyynykyinen seututaso maaseudun hanketoiminnankeskiössä. Lähivuosien haasteenaon vahvistaa sekä Leader-toimintaa ettäseudullisia yrityspalveluja ja jatkaa niidentyönjaon kehittämistä.Seututason ohella maakunnan merkityskorostuu. Maaseutupolitiikan toimijarakenteessapoliittinen vaikuttaminen keskittyyministeriöiden lisäksi maakuntiin. Monetviranomaispäätökset tehdään maakuntaliitoissa,TE-keskuksissa tai alueellisissaympäristökeskuksissa (jatkossa elinkeino-,liikenne- ja luonnonvarakeskukset ELY:t).Suomen Yrittäjillä on aluejärjestönsä ja toimialayhdistyksiä,Maa- ja metsätaloustuottajainkeskusliitolla MTK:lla liittoja ja kauppakamareillaalueellisia toimintayksiköitämaakuntatasolla. Maakunnissa käsitelläänsekä maakuntarajat ylittäviä yhteisiä tavoitteitaja hankkeita että varojen kohdentamistapaikallisiin ja seudullisiin hankkeisiin.Monien toimijoiden järjestäytyminen maakuntatasollaheijastuu alueellisen kehittämisenluonteeseen: suuria maakunnallisiahankkeita painotetaan ja ote on melko hallinnollinen.Useista hallinnollisista toimijoista ja yritysmaailmanjärjestöistä muodostuu maakunnissalaaja verkosto, joka näyttää riittävältäaluekehitystyöhön, vaikka monetkäytännön hanketoteuttajat viiteryhmineenovatkin jääneet sivuun. Maakuntatasonkehittämistyön suuri haaste on vahvistaakansalaistoimintaa aluekehittämisessä.Alan järjestöillä on velvollisuus koota voimianykyistä merkittävämmän kumppanuudenja kansalaistoimintaan perustuvanyhteistyöosapuolen aikaansaamiseksi aluehallinnolle.Maakunnan yhteistyöryhmäntoiminnan kehittäminen on olennainen osamaakunnallista maaseutupolitiikkaa.Maakuntaohjelmat ovat aluepolitiikan perusväline.Ne ovat kehittyneet paremmiksiottamaan huomioon maaseutualueidenolot ja tarpeet, mutta vaihtelu maakuntienvälillä on suurta. Maakuntaohjelmistajää helposti edelleen maaseudun pieniltänäyttäviä asioita sivuun, vaikka ne omallaalueellaan voivat olla vähintään yhtä suuriakuin monet esiin nostetut keskusten kysymykset.Maakuntien maaseuturyhmien tärkeintehtävä on toimia alueen maaseutupolitiikanvalmistelijana.Jokaisella TE-keskusalueella on oma alueellinen,EU-osarahoitteinen maaseutuohjelmansaja Leader-ryhmien ohjelmat kattavatkoko maaseudun. Manner-Suomen maaseutuohjelmanrahoitus painottuu maatalouteenja rakennerahasto-ohjelmat sekäosaamiskeskus- ja aluekeskusohjelmat keskuksienvahvuuksien vahvistamiseen. Maaseutujää maakunnissa helposti keskustenja maatalouden väliin, ellei siihen kiinnitetäohjelmanvalmistelussa nimenomaistahuomiota. Keskeistä maakunnan tasapainoisellealuekehitykselle on monipuolinenmaakuntaohjelma, maaseutupoliittisestivahva EU-perusteinen maaseutuohjelma javarsinkin voimistuva Leader-toiminta sekämaakunnan yhteistyöryhmän riittävän suurikiinnostus maaseutuasioihin niitä valmistelevanjaostonsa avulla. KOKO:n (alueellinenkoheesio- ja kilpailukykyohjelma) metodinenkehittäminen on erittäin tärkeää,jotta sekä koheesio että kilpailukyky toteutuisivat.Aluehallinnon uudistus (ALKU-hanke), jokakokoaa valtion aluehallintoviranomaisettämän hetkisen suunnitelman mukaan kahteenvirastoon, on käynnistetty hallitusohjelmanmukaisesti. Toiseen virastoon kootaanelinkeino-, liikenne- ja ympäristöasiat,toiseen valvonta- ja lupatehtävät. Samalla

138uudistetaan aluekehitysvarojen käsittelyäsiten, että maakunnan liittojen päätöksentekosaa varojen suuntaamisessa entistäpainokkaamman roolin. Tarkoitus on, ettäuusimuotoinen aluehallinto astuu voimaanvuoden 2010 alussa. Käynnissä oleva aluehallinnonuudistaminen antaa myös mahdollisuudenuudenlaisten yhteistyömuotojenkehittämiseen ja maaseutupolitiikanorganisoitumiseen aluetasolla.Hallitusohjelman mukaisesti sukupuolinäkökulmaon integroitava kaikkeen päätöksentekoon.Sen sisällyttäminen alueellisenkehittämisen prosesseihin toteutuu kuitenkinvain tietoisen työn tuloksena. Maaseudunkehittämisessä tarvitaan osaamistasukupuolinäkökulman huomioimiseksi kaikillatasoilla. Väestön sukupuolirakenne onerityisesti monilla harvaan asutun maaseudunalueilla vinoutunut, minkä vuoksi ontärkeää, että niin paikallisen kuin alueellisentason kehittämistyössä ja valtakunnallisessapäätöksenteossa kiinnitetään huomiotanuorten naisten mahdollisuuksiin asua jatyöllistyä maaseudulla. Nuorten naistenpoismuuton vaikutuksille alueen kehitykseenja maaseudun ihmisten sosiaalisiinsuhteisiin ja hyvinvointiin on myös löydettäväratkaisuja. On tunnistettava maaseudullaasuvien miesten ja naisten tarpeet, japuututtava ikä- ja sukupuolijakaumaltaanepätasapainoisen väestörakenteen aiheuttamiinongelmiin, kuten syrjäytymiseen.Joissakin maakunnissa on toiminut alueellisianaisteemaryhmiä, joiden tavoitteena onollut saada naisten ääni paremmin kuuluvillemm. maakuntaohjelmatyössä, tuoda lisäävoimavaroja alueelliseen kehittämiseen sekävahvistaa ja jäntevöittää tasa-arvon edistämiseentähtäävää toimintaa maakunnissa.Toimenpiteet135 Kehitetään maaseutupolitiikan toimintamuotojaaluetasolla aluehallinnonuudistamisen yhteydessäluomalla maakunnan yhteistyöryhmientai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten(ELY) yhteyteenpoikkihallinnollinen ja monialainenmaaseutuasioita valmistelevaelin (maaseutujaosto tai vastaava),joka toteuttaa laajaa maaseutupolitiikkaamaakunnallisena maaseutupolitiikanyhteistyöryhmänä. (maakunnanliitot, TE-keskukset/ELYt,maakunnalliset ja seudulliset järjestöt)

1393.3.5 Valtakunnan tasonmaaseutupolitiikkaValtakunnalliseen maaseutupolitiikkaankuuluu Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänYTR:n toimintaa ja EU-perusteistenmaaseutuohjelmien valtakunnan tason toimintaa.Käytännössä tämä on ohjelmienlaadintaa, yhteydenpitoa EU:n komissionkanssa, asetusten ja säädösten valmisteluaja ohjelmatyöhön liittyvien järjestelmienkehittämistä sekä tarkastus- ja valvontatoimintaa.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmäntoimintaMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmän päätyömuodotovat kokonaisohjelma ja siihenkytkeytyvä poliittinen ohjelma, teema- jatyöryhmät, joista monilla on myös alueellisiakumppaneita, valtakunnalliset tutkimus-ja kehittämishankkeet, moninainenyhteistyö läheisten yhteistyökumppaneidenkanssa sekä lisääntyvä kansainvälinentoiminta.Maaseutupoliittisilla kokonaisohjelmilla (5)on luotu politiikanalojen valtakunnallisiinvälineisiin maaseudun kannalta myönteisiäpäätöksiä ja toimintaa tai toisaalta pyrittylöytämään kielteisille päätöksille pehmentäviätai vaihtoehtoisia ratkaisuja. Maaseutupoliittinenkokonaisohjelma on statukseltaanYTR:n toimintaohjelma, mutta se onsaanut aina seurakseen poliittisen dokumentin:1993 valtioneuvoston maaseutupoliittisenselonteon, 1996 valtioneuvostoniltakoulupäätöksen, 2001 valtioneuvostonmaaseutupoliittinen periaatepäätöksensekä 2005 ja 2007 valtioneuvoston maaseutupoliittisenerityisohjelman.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on kokonaisohjelmanlaatija ja toimeksiannostamyös poliittisten ohjelmien valmistelija.Viides kokonaisohjelma ja valtioneuvostontoista maaseutupoliittista selontekoa eduskunnallevalmisteltiin vuoden 2008 aikanarinnakkain. Poliittisten asiakirjojen viimeistelyon tapahtunut maaseutupoliittisessaministeriryhmässä tai erikseen nimetyssäpoliittisessa työryhmässä. YTR avustaa välineistölläänpoliittisten ohjelmien toteutustasamaan tapaan kuin kokonaisohjelmassa.YTR on siten maaseutupolitiikan suunnittelunytimessä ja verkostonsa avulla merkittäväpäätösten ja ehdotusten toteuttaja jatoteutumisen myötävaikuttaja.YTR:n asettamat teema- ja työryhmät laativatusein oman kehittämisohjelmansaja toteuttavat sitä osana YTR:n toimintaa.Muutamissa teemoissa on muodostettualueellinen yhteyshenkilöverkosto yhteistyössäalueellisten toimijoiden ja aluehallinnonkanssa. Näin valtakunnallista ja alueellistakehittämistyötä on nivottu yhteen,mikä lisää yhdensuuntaisia tavoitteita jatoiminnan tuloksellisuutta. Osa hankevaroistakäytetään teemaryhmätyön toteuttamiseen.Maaseutupolitiikan asema harkintaanSuomen maaseutupoliittinen järjestelmäon kahdenkymmenen vuoden aikana vähitellenkehittynyt, mutta se ei ole valmis jamaaseutupolitiikan asemointi suomalaiseenyhteiskuntapolitiikkaan ja hallintojärjestelmäänon edelleen kesken. Hallinnonalojenrajat ylittävien toimijoiden luominen keskushallintoonon vaikeaa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän toiminta on alusta lähtienollut maaseutupolitiikan uuden paradigmanmukaista, useilla tasoilla tapahtuvaa jamonien toimijoiden ja vastuunkantajien yhteistyötä.YTR on rahattomuudestaan huolimattaherättänyt kansainvälistä kiinnostustaja se sai myös OECD:n maatutkinnassakorkean arvosanan hallintaan (governance)perustuvasta työtavastaan. Järjestelmän kehittyminenon tuonut lisää vastuunkantajiakeskushallintoon, alueille ja paikallistasolle,vaikka toiminta perustuukin pitkälti virkamiestenja asiantuntijoiden osittain vapaaehtoiseenyhteistyöhön. Linkit poliittiseenpäätöksentekoon ovat vahvistuneet maa-

140seutupoliittisen ministeriryhmän ja eduskunnanmaaseutuverkoston kautta.YTR:n “koti” oli vuoden 1996 alkuun astisisäasiainministeriö aluepolitiikkaministeriönä,minkä jälkeen ensin pääsihteerin jasitten puheenjohtajan vaihtuminen maa- jametsätalousministeriöön on tehnyt YTR:stäja kansallisesta maaseutupolitiikasta maa- jametsätalousministeriövetoisen. YTR sijoittuutällä hetkellä institutionaalisesti maajametsätalousministeriöön, joka hallinnoisuppeaan maaseutupolitiikkaan kuuluvaaEU-osarahoitteista Manner-Suomen maaseudunkehittämisohjelmaa.OECD:n (2008a: 112–113; 116) mukaanmaaseudun kehittämisen kuuluminen maatalousministeriöntoimivaltaan on harvoinparas mahdollinen ratkaisu. Maaseutuasioistavastaavan elimen pitäisi pystyä toimimaansektorirakenteen yläpuolella eikä sensisällä. Sen tulisi voida osallistua sektoriministeriöidentoiminnan koordinointiin, varmistaakaupunki- ja maaseutupolitiikan yhteensovittaminenja käsitellä kaupunkien jamaaseudun välisiä yhteyksiä. Lisäksi sen tulisivoida hallinnoida omaa varainkäyttöään,laajentaa maaseutuyhteisöjen tukemisennäkökulma kokonaishallinnolliseksi, luodakeskeisiä maaseutuasioita tukeva ilmapiiri,sekä tehdä selkeä ero maaseutu- ja maatalousasioidenvälille ja yhdistää nämä uudelleensiten, että syntyy positiivinen, molempiatukeva suhde. (OECD 2008a: 116.)Aidosti poikkihallinnollisen toiminnan paikkaei ole sektorihallinnon osaston, jopa yksikön,sisällä. YTR:n tämänhetkinen asemaon keinotekoinen ja rajoittava. Vaikka maaseudunkehittäminen tunnustetaan maa- jametsätalousministeriön toimialaksi, maataloudenetuja ajetaan järjestäytyneemminkuin maaseudun kehittämisen etuja. Maajametsätalousministeriössä sijainnin heikkoutenaon jatkuva kilpailu maaseutupolitiikanja maatalouspolitiikan prioriteettienvälillä. Maa- ja metsätalousministeriö ja EU:n maaseutupolitiikka kohdentavat varojaja vastuuta pääosin maatalouteen ja siihenliittyvään toimintaan. Maaseudun haasteetovat maataloussektorin haasteita laajempia,jolloin maatalouteen keskittyvä politiikka eimahdollista maaseudun tarpeiden huomioonottamista riittävän kattavasti.Maaseutupolitiikka kytkeytyy myös osaksialuepolitiikkaa, minkä vuoksi myös alueidenkehittämisestä vastaavan työ- ja elinkeinoministeriönomistajuus maaseudunkehittämistyössä on keskeistä. Työ- jaelinkeinoministeriö vastaa jatkossa myöselinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten(ELY) koordinoinnista ja tulosohjauksesta,ja sen vastuulla on lisäksi maakuntaohjelmatyönohjeistus. Aluepolitiikka on maaseudunnäkökulmasta näyttäytynyt keskuspainotteisena.Alue- ja maaseutupolitiikankytkennän vahvistaminen voisi muuttaa tilannettamaaseudun kannalta paremmaksi.Yksi konkreettinen mahdollisuus maaseutujaaluepolitiikan yhteyden kehittämiseen onaluepolitiikan keinovalikoimaan valmisteltavauusi väline, KOKO (alueellinen koheesio-ja kilpailukykyohjelma), joka käynnistyyvuoden 2010 alussa. KOKO:n keskeisenätavoitteena on luoda yhteinen ohjelmallisenkehittämisen väline sekä kaupunki- ettämaaseutumaisille alueille. Ohjelma kattaakoko Manner-Suomen ja yhdistää aluetasonkehittämistyökaluna aikaisemmat aluekeskus-ja saaristo-ohjelmat sekä maaseutupoliittisenerityisohjelman alueellisen osion.Aluekehityslain uudistamisen yhteydessäon tärkeä määrittää niin kansalliselle maaseutu-kuin saaristopolitiikalle omat aluepoliittisetvälineet.Maaseutupolitiikan sijainnista ja etenkintoimintatavasta keskushallinnossa on tehtäväselkeä poliittinen ja hallinnollinenpäätös. Vastuu laajasta maaseutupolitiikastakuuluu sekä maa- ja metsätalousministeriölleettä työ- ja elinkeinoministeriölle, jatämän tulee näkyä myös Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän toimintaa johtavienja toteuttavien virkamiesten institutionaalisessasijainnissa. Askel eteenpäin otetaan,

141kun YTR:n roolia vahvistetaan OECD:nmaatutkinnassa esitetyllä tavalla: antamallamaaseutupolitiikalle oma paikka ja resurssit.Laaja maaseutupolitiikka tarvitsee varojatoimiakseen entistä tuloksekkaammin jahoitaakseen asioita, joista muut politiikanalat eivät kanna vastuuta maaseudulla.Maaseutupolitiikan varojen keskittäminenyksinomaan suppean maaseutupolitiikanvälineisiin (EU-ohjelmiin) ei ole perusteltua.YTR on pitkään toiminut politiikkaohjelmantapaan. Maaseutupolitiikan yhteisvastuutaja nykyistä toimintatapaa vahvistava mahdollisuuson muodostaa maaseutupolitiikastapitkäkestoinen politiikkaohjelma. Politiikkaohjelmaaohjaisi poikkihallinnollinenministeriryhmä, jonka asemaa tulee vahvistaa.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmätoimisi yhtenä työnään politiikkaohjelmansihteeristönä. Tällä tavoin laaja maaseutupolitiikkatoimisi nykyistä tehokkaammin.Maaseutupolitiikan itsenäinen asema järkevöittäisikäytännön toimintaa. Tämä näkyisimuun muassa maaseutupolitiikan asiantuntijoidennimeämisenä työryhmiin, joissa kyseistäasiantuntemusta tarvitaan. Nykykäytännönmukaisesti työryhmiin pyydetäänsektoriministeriöiden edustajia, jolloin merkittäväosa maaseutuun liittyvien horisontaalistenasioiden asiantuntemus voi jäädähyödyntämättä.Valtakunnallinen maaseudun tutkimusjakehittämishanketoimintaMaaseudun kehittämisvälineeksi on EU:n myötä vahvistunut ohjelma- ja hankeperusteinenkehittämistyö paikallisine, alueellisine,kansallisine ja kansainvälisine hankkeineen.Maaseutupolitiikan järjestelmänkehittäminen ja ohjelmaperusteinen työalkoi kuitenkin jo ennen EU-aikaa ja suhteellisenvaatimattomin resurssein. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän kaltaistatoimintaa on ollut talvesta 1988 lähtien.Kehittämismäärärahaksi silloinen maaseutuprojektisai vuoden 1989 valtion tulo- jamenoarvioon 5 miljoonaa markkaa (noin841 000 euroa). Siitä se vaiheittain nousiollen korkeimmillaan vuosina 1996 ja1997 noin 35 miljoonaa markkaa (noin5,88 miljoonaa euroa), jonka jälkeen määrärahalaski ensin vuosittain, sitten tasaantuennoin 2,5 miljoonan euron tasolle. Eriarvioinneissa sekä vuonna 2008 valmistuneessaOECD:n tekemässä Suomen maaseutupolitiikanmaatutkinnassa on nostettuesiin tarve riittävästä varojen kohdentamisestaMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmällemuun muassa maaseutupoliittisten kokonaisohjelmientoteuttamiseen.Hanke- ja euromääräisesti painopiste onselvästi aluetasolla, mutta tehokas ohjelmapolitiikkaedellyttää kullekin hanketyypilleomat mekanisminsa. Paikallista ja seudullistakehittämistyötä vahvistaa toimintaryhmientyö ja kylätoiminnan tiivistyminen. Maaseudunkehittämiseen liittyvät kansallisettoimet ovat YTR:n tehtäväkenttää, kun taassuppeaan maaseutupolitiikkaan liittyvätpaikalliset ja alueelliset hankkeet saavat rahoituksensapääasiassa EU-osarahoitteisistaohjelmista. EU-osarahoitteiset ohjelmat rajautuvatkäytännön toteuttamisessa hyvistätavoitteista huolimatta pitkälti TE-keskus- jamaakuntaliittorajoihin. Laajojen, hallinnollisetrajat ylittävien hankkeiden aikaansaaminenja käytännössä eteenpäinvieminen onhakijoille hallinnollisesti raskasta ja hankalaa,jopa mahdotonta. Myöskään perustutkimustaei voi rahoittaa EU-osarahoitteisistaalueohjelmista. Laajoja, maaseutupolitiikanrakenteellista kehittämistä koskevia tai toimialoittaisia,koko alaa eteenpäin vieviähankkeita on järkevääkin hoitaa keskitetystivaltakunnallisella rahoituksella. Valtakunnallista,alueohjelmiin sitomatonta rahoitustatarvitaan. Erilaisia hanketyyppejätulee kehittämistyössä hyödyntää täysimääräisestija toimintojen synergiaetujahyödyntäen.Valtakunnallinen rahoitus on jakaantunutkehittämis- ja tutkimusrahoitukseen, jossakehittämispuolella pääpaino on laajoissa

142teemakohtaisissa kokonaisuuksissa. Näissävastuuvetäjänä toimii usein alan kehittämistäkoordinoiva teemaryhmä tai muu kansallisestivahva asiantuntijataho. Määrärahallaon käynnistetty uusien alojen kehittämistyötäsekä vahvistettu maaseudun kannaltatärkeitä tehtäviä niissä tapauksissa, joissaorganisaatioiden perusrahoituksen leikkaamisenja ydintoimintoihin keskittymisenvuoksi ei muuten olisi voitu vahvistaa uusiaaloja. Valtakunnallisilla maaseuduntutkimus- ja kehittämishankkeilla on myösedistetty kehittäjäverkostojen yhteistyötäja tehtävänjakoa sekä maaseutupolitiikanrakenteiden kehittämistä ja vahvistamista.Valtakunnallisin hankkein on luotu paljonkehittämisvälineitä, joita muut hanketyypitvoivat omassa toiminnassaan suoraan hyödyntää.Tämä karsii päällekkäisiä toimintojalisäten resurssien kustannustehokasta käyttöä.Tutkimusrahoituksella on vuosien mittaansaatu maaseutututkimusta osaksi yliopistojen,korkeakoulujen ja tutkimuslaitostentoimintaa sekä vahvistettu maaseutututkimuksenja -opetuksen osaamispääomaa jarakenteita mukaan lukien maaseutuprofessuuri-ja RuralStudies-verkostot. Lisäksi onylläpidetty ja kehitetty maaseutututkimuksenaikakausikirjaa sekä saatu ajankohtaistaja tulevaisuuteen suuntaavaa tutkimustietoaniin politiikan kuin käytännön kehittämistyöntekemiseen. Maaseutututkimuksenvahvistuminen tukee myös maaseutupolitiikankansainvälistymistä.Hanketoiminta on yhä lukuisempien lakienja muiden säädösten säätelemää jahankkeen toiminta-ajasta iso osa meneehankehallintoon vieden pois resurssejaitse hankkeen sisällöllisestä eteenpäin viemisestä.Niin kansallisella kuin EU-tasollatulisi pystyä vaikuttamaan lainsäädännönyksinkertaistamiseen ja hankehallinnonkeventämiseen.Maaseutupolitiikka maaseudun laajasti ymmärtävänä,mutta uutena politiikanalanatarvitsee jatkossakin määrätietoista vahvistamista.Tämä edellyttää vahvaa tutkimusjakehittämistoimintaa, jotta maaseutupoliittinenjärjestelmä kylätasolta valtakunnantasolle rakentuu, vahvistuu ja löytää oman,tunnustetun paikkansa, samoin maaseudunkehittämisen tukena olevat teemakohtaisetverkostot. Nämä ovat perusteita määrärahojenlisäämiselle sekä muiden hallinnonalojenvarojen ohjaamiselle tukemaan YTR:n asettamia tavoitteita.Maaseutuvaikutusten arviointimenetelmäksi päätöksentekoonMaaseutuvaikutusten arviointi (Rural Proofing)on menetelmä, jonka avulla voidaanvarmistaa, että maaseudulla asuvien ja työskentelevienihmisten olosuhteet ja tarpeetotetaan huomioon politiikkoja suunniteltaessaja päätöksiä tehtäessä. Maaseudulletyypillisten piirteiden, väljän asutuksen japitkien välimatkojen, seurauksena politiikkojenvaikutukset ovat erityyppisillä maaseutualueillaja keskuksissa erilaisia. Politiikanvaikutuksia maaseudun ihmisille,yrityksille ja organisaatioille ei usein tunneta,minkä vuoksi tarvitaan maaseutuvaikutustenarviointia selventämään, millaisiapolitiikan vaikutukset ovat laadultaan javoimakkuudeltaan erilaisilla maaseutualueilla.Maaseutunäkökulma tulee saadaaikaisempaa systemaattisemmaksi osaksipolitiikkojen valmistelua ja toteuttamistaeri tasoilla, jotta maaseudun ihmiset voivatsaada tasapuolista kohtelua keskusten ihmistenkanssa.Maaseutuvaikutusten arvioinnissa tunnistetaanja kuvataan politiikan aiheuttamat merkittävätmaaseutuvaikutukset, jotka voivatkohdistua muun muassa maaseudun ihmistenelinoloihin, viihtyvyyteen ja terveyteen,elinkeinoihin ja työhön, kulttuuriin, osaamiseen,palveluihin, infrastruktuuriin, saavutettavuuteen,ympäristöön ja maisemaantai yhteisöllisyyteen. Arviointia tarvitaankaikilla tasoilla (kansallisella, alueellisellaja paikallisella) alueellisen tasa-arvon to-

143teutumiseksi ja maaseudun tulevaisuuteenvaikuttamiseksi. Erityisen tärkeää on arvioidavaikutuksia harvaan asutun maaseudunnäkökulmasta, koska siellä vaikutukset ovatkaikkein merkittävimmät.Maaseutuvaikutusten arviointia sovellettiinkokonaisohjelman valmisteluprosessinyhteydessä, jolloin alueita pyydettiin arvioimaanlyhyesti omasta näkökulmastaansektoripolitiikkojen maaseutuvaikutuksia.Liitteessä 4 on esitetty tiivistetysti alueiltasaatujen arviointien keskeinen sisältö.Maaseudun tilastotietojen kehittäminenSuomen tilastojärjestelmä perustuu pääosinkuntapohjaisiin tietoihin. Seutukunnat,maakunnat ja tilastollinen kuntaryhmitysovat kuntien lisäksi ensisijaiset Suomen tilastotoimessakäytettävät alueluokitukset.Muita yleisiä tilastoissa käytettäviä kuntapohjaisiaalueluokituksia ovat läänit, työvoima-ja elinkeinokeskukset sekä tilastollisettyössäkäyntialueet. Kuntatyypittelyjäovat muun muassa kalleus-, kantokyky-,kielisuhde- ja kuntamuotoluokitus sekä EU:n tavoitealueet ja kansallisen kehitysalueentukialueet.Myös maaseudun kolmijako on perustunutkuntakohtaisiin tilastotietoihin. Kuntienlukumäärän vähentyessä kuntapohjaistentilastojen ja aluerajausten käyttökelpoisuusväistämättä heikkenee, mikä vaikeuttaamaaseutupolitiikan ja maaseudun kehittämistoimienkohdentamista ja myösseurantatietojen saamista toimenpiteidenvaikuttavuudesta. Kuntaliitoksissa voi yhdistyäjopa nykyisen maaseututyypittelynmukaisia harvaanasuttuja maaseutukuntiaja kasvavia kaupunkeja. Kuntien pinta-alatsuurenevat ja niiden sisäinen aluerakenneerilaistuu. Uudessa tilanteessa aluetyypittelyntekeminen jatkossakin kuntapohjaisenakeskiarvoistaisi ja hämärtäisi maaseudunkehityskuvan tärkeitä piirteitä. Esimerkiksikaupunkiseuduille syntyvien uusien suurkuntienmaaseutualueet peittyisivät keskusalueidentilastolukuihin. Maaseudunrajaamiseen ja muutoksen tilastolliseenanalysointiin on etsittävä uusia välineitä.Myöskään yleinen käsitys maaseudusta eiperustu hallinnollisiin aluejakoihin. Kylät janiiden asukkaat ovat edelleen olemassa,vaikka pienet maaseutukunnat itsenäisinähallinto- ja toimintayksikkönä liittyisivätlaajempiin kokonaisuuksiin. Laajenevienkuntien sisällä on vahvistettava paikallistasuunnittelu- ja kehittämistyötä ja tätä työtävarten on löydettävä uusia tilastointimenetelmiä,joilla saadaan kyläkohtaista tilastotietoa.Virallisissa kansainvälisissä tilastoissa aluejakoperustuu karkeammin maakuntatasoontai korkeintaan seututasoon. Näiden tilastojenkautta valmistellaan suomalaistakinmaaseutua koskevia politiikkoja ja kehittämistoimia,esimerkiksi EU käyttää omienohjelmiensa valmistelussa taustalla OECD:n maaseutuluokituksen mukaisia tietoja.Kansainvälisten tilastojen valossa suomalaisenmaaseudun erityispiirteet ja mosaiikkimaisuuskatoavat lähes täysin. Maakunnanvoimakas keskuskaupunkialue tasapäistäämaaseutualueiden tietoja: Koko Suomi onesimerkiksi OECD:n maaseutuluokituksenmukaan luokiteltu ensisijassa maaseutumaiseksialueeksi Uudenmaan, Varsinais-Suomenja Kymenlaakson maakuntaa lukuunottamatta. Nämä maakunnat on luokiteltuniin sanotuksi välialueeksi. Politiikkatoimenpiteidenvalmistelussa tulisi päästä alueidenhienojakoisempaan tarkasteluun myös kansainvälisissäyhteyksissä.Paikkatiedot käyttöönSuomalainen väestötilastointijärjestelmämahdollistaa koordinaattipohjaisten paikkatietojenkäytön aluetiedon hallinnassaja erilaisten aluerajausten teossa. Paikkatiedotovat riippumattomia hallinnollisistaaluejaoista, mutta ne voidaan myös koostaaaluejakoihin halutulla tavalla. Tarkka,peruskarttakoordinaatistoon sidottu sijain-

144titieto yhdistettiin ominaisuustietoihin ensimmäisenkerran vuoden 1970 väestö- jaasuntolaskennan yhteydessä, joten pisimmätpaikkatietoaikasarjat ovat jo lähes 40vuoden mittaisia. Vuodesta 1987 väestöäkoskeva tilastointi on Suomessa perustunutkokonaan eri rekistereistä koottujen tietojenyhdistämiseen henkilö- ja sijaintitietojenavulla, eli perinteisiä ja kalliita lomakelaskentojaei ole toteutettu enää 20 vuoteen.Lähes kaikki Tilastokeskuksen kokoama tietoon yhdistettävissä sijainnin perusteella.Kansainvälisesti suomalainen paikkatietojärjestelmäon ainutlaatuinen, mikä antaaSuomelle hyvän aseman myös maaseutuakoskevien tietojärjestelmien kehittämiselle.EU:n tuoreen INSPIRE-direktiivin (2007/2/EY) tavoitteena on yhteisön ympäristöpolitiikkojaja toimintoja tukevan paikkatietoinfrastruktuurinperustaminen. Tämäeurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuripohjautuu jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiinja niiden vaiheittaiseen perustamiseen.Yhteistyöllä pyritään parantamaanviranomaisten välistä tietojen yhteiskäyttöäja tehostamaan siten paikkatiedon hyödyntämistä.Lisäksi tavoitteena on taata kansalaisillepääsy paikkatietoihin sähköistenviestintävälineiden kuten internetin kautta.Maa- ja metsätalousministeriön asettamatyöryhmä arvioi vuoden 2007 aikana INSPI-RE-direktiivin edellyttämiä lainsäädännöllisiä,teknillisiä ja muita toimenpiteitä sekäniiden vaikutuksia suomalaisiin järjestelmiin.Työryhmän loppuraportissa (Maa- jametsätalousministeriö 2008a) ISPIRE-direktiivintoteuttamisen mahdollisina yhteistyötahoinaon mainittu muun muassa Tilastokeskus,Maanmittauslaitos, perusteilla olevavaltion IT-palvelukeskus sekä mahdollisestimyös Tieteellisen laskennan keskus CSC.Suomen Akatemia on rahoittanut paikkatiedonkäytön koordinointia tutkimuksen infrastruktuurirahoituksenyhteydessä. Kansallistapaikkatietoalan koordinointia jatketaanparhaillaan opetusministeriön rahoituksellausean yliopiston yhteistyönä.Mahdollinen yhteistyötaho voi olla myösSuomen ympäristökeskus ja siellä kehitettyyhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä(YKR). YKR:n käyttökelpoisuus perustuuhallintorajoista riippumattomaan tarkasteluun,laajaan tietosisältöön sekä käyttööneri sektoriviranomaisilla ja aluehallinnolla.Maaseutualueiden luokittelua varten soveltuvatYKR:stä muun muassa taajamarajausja kylärajaus sekä näiden ulkopuolinen harvamaaseutualue. Erikseen huomioidaanloma-asutus. YKR:n tiedot sisältävät paljonalueilta kerättyä tietoa sekä eurooppalaisellavertailulla luokitellut tiedot maankäytöstä.Maankäytön luokitteluja voidaantarkastella myös osana kaupunkiseutuja,työssäkäyntialueita tai hallinnollisia rajoja,kuten maakunnan liittojen alueet.Maaseutua koskevan tilastoinnin ja erilaistenmaaseutualueiden rajaamisen ontulevaisuudessa järkevää perustua paikkatietoonja yhteistyöhön yllämainittujen EUtasoistenja kansallisten linjausten, hankkeidenja organisaatioiden kanssa.Toimialatietojen keruun kehittäminenVirallinen tilastojärjestelmä ei tunnista kaikiltaosin maaseudulla sijaitsevia pienyrityksiä.Tämä vaikeuttaa kehittämispolitiikkojenja -toimenpiteiden suunnittelua sekä niidenvaikuttavuuden arviointia. Maaseutuyrityksiäkoskevia tietoja virallisia tilastotietojatarkemmin ja niitä syventäen onkin kerättyesimerkiksi YTR:n teemaryhmien työnä taihankkeistaen erillisselvityksiä. Tiedonkeruuon tällöin kuitenkin hankalaa, kallista eikämahdollista aina pitkäjänteistä tiedonkeruuta,jolloin kehityksen seuraaminen onvaikeaa.Esimerkiksi elintarvikealalla Suomen virallinentilasto kattaa vain ne elintarvikealanyritykset, joiden tiedot ovat saatavissa verottajanyritystietokannoista. Maaseudullaon paljon elintarvikkeiden jalostajia, jotkajalostavat elintarvikkeita osana maatilanmuuta toimintaa ilman erillistä elintarvi-

145kealan yritysstatusta. Alan yritystietojaon kerätty pitkään osana YTR:n Ruoka-Suomi-teemaryhmän aluejäsenten työtä.Myöskään luontoalan yrittäjyydestä kutenluonnontuotealasta, luontomatkailusta tailuonto- ja maisemapalveluista ei ole saatavillakattavaa, yhtenäistä ja pitkäjänteistätietoa yritysten lukumäärästä, liikevaihdostaja työllistävyydestä. Tämän tiedon keruutavaikeuttaa se, että toimialaluokitukset eivättunnista asianomaisia aloja. Suomen virallisissamatkailutilastoissa tiedot kerätäänkuukausittain majoitusliikkeiltä, joissa onvähintään kymmenen huonetta, mökkiä taisähköpistokkeella varustettua matkailuvaunupaikkaa.Tämä jättää suurimman osanmaaseudun matkailupalveluja tarjoavistayrityksistä tilastoinnin ulkopuolelle. Edellämainitut ongelmat ovat tuttuja myös kulttuuriyrittäjyydelle,bioenergialle, hevosalalleja koneurakoinnille. Yrityksistä kerätäänkylläkin paljon tietoja viranomaisten sekäyritysten omiin rekistereihin muun muassaelintarvike-, majoitus- ja ravitsemistoiminnansäädösten myötä, mutta nämä tiedoteivät sisällä muun muassa liikevaihtotietoja.Viranomaisrekisteröintejä ja niiden mukaistentietojen levittämistä kehittämälläyksinkertaistettaisiin tilastotuotantoa palvelemaanparemmin useaa eri tarkoitusta.Tilastointia kehittämällä pystytään arvioimaanmaaseudun yrittäjyyden merkitystäkansallisesti ja aluetasolla. Maaseudun yrityksettukevat alueensa kilpailukykyä, monipuolistavatpalvelutarjontaa, työllistävätja tuovat tuloja. Kattava tilastointi antaa perustaamaaseudun eri toimialojen tutkimusjakehittämistyölle.

146Toimenpiteet136 Hallitus nimeää maaseutupolitiikanpolitiikkaohjelmaksi. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän (YTR) asemaja sijainti selkeytetään hallinnollisestivaltioneuvoston selonteossajoko maa- ja metsätalousministeriööntai työ- ja elinkeinoministeriööntai selkeästi molempiin. YTR:nyksi tehtävä on toimia politiikkaohjelmansihteeristönä. YTR:n rooliavahvistetaan lisäämällä sen toimintavaltuuksiaja taloudellista itsenäisyyttä.(valtioneuvosto)137 Maaseutupoliittisen järjestelmänsekä valtakunnallisen kehittämistyönvahvistamiseksi laajennetaanvaltakunnallista maaseudun tutkimus-ja kehittämistoimintaa. Perusteltuvuosittainen kehittämisvarojentarve on 6 miljoonaa euroa.(MMM, VM, TEM, OPM, YM, LVM,STM)138 Maaseutuvaikutusten arviointi otetaansystemaattiseksi osaksi politiikkojenvalmistelua ja toteuttamistaeri tasoilla siten, että maaseudunerityispiirteet ja politiikkojen vaikutuksetmaaseutuun otetaan aidostihuomioon politiikkoja valmisteltaessaja toteutettaessa. Arvioinnissakiinnitetään huomiota erityisestiharvaan asuttuun maaseutuun,maaseutuasumiseen ja elinkeinotoimintaan(ml. mikroyritykset)liittyviin kysymyksiin. (ministeriöt,aluehallinto, kunnat)139 Maaseutuvaikutusten arviointi liitetäänosaksi kuntaliitosselvityksiä.(kunnat, Suomen Kuntaliitto, VM)140 YTR tuottaa joka kolmas vuosi maaseutukatsauksen,jossa kuvataanmaaseudun kehitystä maaseutuvaikutustenarvioinnin, tilastojen jatutkimusten valossa. Ensimmäinenkatsaus valmistuu vuonna 2010.(YTR/Maaseutuvaikutusten arviointiryhmä,YTR/Hankeryhmä, tutkimuslaitokset)141 Kehitetään maaseudun tilastointijärjestelmiäpaikkatietoperusteisestiottaen huomioon kylätoiminnanja eri toimialojen (erityisesti matkailu,elintarvikeala, luontoyrittäjyys,kulttuuri, bioenergia, hevosala,koneurakointi) ja alueluokitustentarpeet. (Tilastokeskus, VM, TEM,MMM, YTR , maaseutututkimus)142 Varmistetaan maaseutuun kohdistuvientoimenpiteiden suunnittelussajäsenmaiden maaseudun erityispiirteidenhuomioon ottaminenvaikuttamalla EU:n ja OECD:n tilastointimenetelmienkehittämiseen.(Tilastokeskus, TEM, MMM, YTR)

1473.3.6 Byrokratiaa vähennetäänMaaseudun ohjelma- ja hankeperusteistakehittämistyötä haittaava byrokratia onlisääntynyt vuosi vuodelta. Yksi syy hallinnonvaikeutumiseen on maaseutupolitiikansäädösten lähentäminen maataloudentukijärjestelmiin. Tämä ei kuitenkaan oleperusteltua, sillä ohjelma- ja hanketoiminnanidea on harkinnanvaraiseen, tavoitteelliseen,innovatiiviseen ja uusien tulostensaavuttamiseen tähtäävän toiminnan kannustaminen.Byrokratian lisäännyttyä ohjelma-ja hanketoiminnan perusideaa ja siihenliittyviä lainalaisuuksia ei oteta huomioonriittävästi. Byrokratia estää keskeisten ohjelmapolitiikanelementtien toteutumista.Hallinnon eri tasojen lisääminen on kiristänytsäädöksiä ja niiden tulkintoja. Hallinnonsinänsä oikea pyrkimys kohdella asiakkaitatasapuolisesti on johtanut ohjelmien tuloksellisentoteuttamisen kannalta liian pikkutarkkaanohjaamiseen. Hallinnolle ei myöskäänole kunniaksi, että uusi ohjelmakausialoitetaan byrokraattisten vaikeuksien takiamyöhästyneenä ja aiempaan nähden kiristyneinsäädöksin. Hallinnon tulee nähdäroolinsa ohjelma- ja hanketoiminnassaavustajana. Tällä hetkellä monet hankkeidentoteuttajat kokevat, että hallinnon roolion liian korostunut. Alan toimijoiden keskuudessavaikeuksia aiheuttavat ennakoidensaannin vaikeutuminen, hakemuksiinvaadittavien liitteiden runsaus, kiristynytlinja tukikelpoisiin kulueriin ja liian pitkällemenevät vaatimukset tietää hankeen konkreettinentoteutus etukäteen. TE-keskustenja toimintaryhmien päällekkäiseen työhönei ole perusteita.Kokonaisohjelman ja selonteon valmisteluunkuuluneissa alueseminaareissa ja-neuvotteluissa (yhteensä 15 tilaisuutta) tulimaaseudun kehittämisohjelmiin liittyvänbyrokratian ahdistavuus tavattoman voimakkaastiesille. Toimijat tunsivat EU-perusteisenmaaseudun kehittämisohjelman kasvottomaksi:kysymyksiin ei saa vastausta taivastaus riippuu vastaajista ja vastuunkantajaaei ole. Byrokratia on tähän asti ollutlähinnä hankkeiden toteuttajien päänsärky,mutta nyt TE-keskusten virkamiehetkin pitivätbyrokratian lisääntymistä samalla tavoinhankalana kuin heidän asiakkaansa.Ohjelma- ja hanketoiminnan luonteeseenkuuluvat seuraavat peruspiirteet, joidenkunnioittaminen on tulosten saavuttamiseksivälttämätöntä:- Kehittämisohjelmien ja hankkeidentoteuttamiseen tarvittava julkinenrahallinen tuki on harkinnanvaraistamäärärahaa, ei vastaavaa laskennallistatukea kuin maataloustuet.- Kehittämistyöhön kuuluu riskien ottaminen,eikä ohjelmallisessa kehittämistyössävoi aina onnistua.- Ohjelmatasolla jää aina lukuisista erisyistä varoja jonkin verran käyttämättä,eikä sadan prosentin käyttöaste olerealistinen tavoite.- Hanketoiminnassa onnistuminen edellyttäätekijöiden motivoitumista ja kokemustasiitä, että hankkeesta on hyötyä.- Ohjelma- ja hanketoiminnan kehittämistyössäon vaalittava toimintatavankannustavuutta, jotta saadaan uusiatuloksia.- Rahoitusta koskevia säädöksiä tehtäessäon otettava huomioon, että monillahanketoteuttajilla ei ole omaa rahaa jasiksi tarvitaan ennakoita.- Ohjelma- ja hanketoiminta edellyttääsiihen kytkeytyvien osapuolten keskinäistäluottamusta. Luottamusta ei voikorvata tarkoilla säädöksillä.- Ohjelmien, hankkeiden ja niiden tulostenanalyyttinen arviointi on huomattavanpaljon tärkeämpää kuin hallinnollisten,pienten yksityiskohtien hionta.Hallintotapaa tulee kehittää sisällön jatulosten arvioinnin perusteella.- EU-säädökset ovat jo huomattavanyksityiskohtaisia, eikä niitä tiukempiakansallisia säädöksiä juuri tarvita.

148Byrokratiatalkoita tarvitaan, sillä nykyiselläänsäädökset eliminoivat jo joukon tarvittaviaohjelmien toteuttajia pois. Mitähallinnon täsmällisyydellä on saavutettu, seon menetetty toiminnan tarkoituksenmukaisuudessaja tuloksellisuudessa. Ongelmaanon syytä puuttua pikaisesti, jotta osatarvittavista muutoksista saadaan voimaanjo nykyisellä ohjelmakaudella.Toimenpiteet143 Maa- ja metsätalousministeriökutsuu maaseudun kehittämisenohjelma- ja hanketoiminnasta monipuolistakokemusta hankkineenasiantuntijan selvityshenkilöksipelkistämään ohjelma- ja hanketyötäohjaavia säädöksiä. Työhönliitetään myös tietoteknisten ratkaisujenarviointi. Selvityshenkilöntueksi asetetaan asiantuntijaryhmä.(MMM)

149Maaseutupolitiikan tavoitetila vuonna 2020Kokonaisohjelmassa esitettyjen maaseudunkehittämisen sisällöllistenasioiden toteutuminen edellyttäämaaseudun kehittämistyön ja maaseutupolitiikanmetodologisia ja rakenteellisiamuutoksia. Työtapojen ja toimijoidenkehittäminen sekä eri sektoreihinkohdistuvien toimenpiteiden toteutuminenauttavat pääsemään johdannossaesitettyyn visioon Suomen maaseudustavuonna 2020.– Maaseutupolitiikan järjestelmää jaYTR:n työtapoja kehitetään jatkuvasti.Päämääränä on, että kaikillatoiminnan tasoilla (valtakunnallinen,maakunnallinen, seudullinen,paikallinen) on maaseutupolitiikanvalmistelusta vastaava poikkihallinnollinentoimielin. Tällä varmistetaanse, että alueiden kehittämisessämyös heikoimmat alueet tulevathuomioon otetuiksi. Tällaisen poikkihallinnollisentoimielimen kehittäminenon erityisen tärkeää maakunta-ja kuntatasolla. Myös vieläpassiivisten kylien aktivoituminenon välttämätöntä.– Tasojen välisiä yhteyksiä lisätäänja systematisoidaan, jotta saadaanenemmän voimaa samojen tavoitteidentoteuttamiseen. EsimerkiksiYTR:n teemaryhmätyötä, valtakunnallisiahankkeita, alueiden yhteisiähankkeita, toimialaneuvojia ja pitkäaikaisiaprosessihankkeita voidaanedelleen kehittää.– Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänasema ja sijainti ratkaistaanpoikkihallinnollisuutta ja integroivaaotetta kunnioittavalla tavalla.– Maaseutupolitiikan suhdetta maatalous-ja aluepolitiikkaan selkeytetäänja yhteisissä tavoitteissaharjoitetaan tietoista yhteistyötä.Alue- ja maaseutupolitiikan kytkentäämuihin politiikanaloihin kehitetään,jotta vältyttäisiin alueidenkehittämisen näkökulmasta täysinvastakkaisilta toimenpiteiltä. Tunnustetaankuitenkin se tosiseikka,että politiikanalojen välillä esiintyymyös ristiriitaisuuksia.– Ohjelmiin perustuvaa maaseudunkehittämistä jatketaan vuoden2013 jälkeen riippumatta Euroopanunionin rahallisesta panoksestasiihen. Ohjelma- ja hanketoiminnanmenettelytapoja kehitetäänsuuntaan, jossa kehittämistyön jatkuvuusvarmistetaan ja hankkeidenmääräaikaisuudesta aiheutuvia ongelmiavähennetään. Uusia ja joustaviakansallisia menettelytapojaja säädöksiä kehitetään ohjelmienkestävään ja tulokselliseen toteuttamiseen.Jatkuvuutta voidaan

150lisätä tekemällä kokeneiden hanketoimijoidenkanssa pitkäaikaisiasopimuksia kehittämistoiminnasta.– Harvaan asuttujen alueiden erityisasematunnustetaan myös jatkossa.Pysyvän haitan vuoksi harvaanasutut alueet pidetään korkeimpienaluetukien piirissä.– Leader-toimintaa vahvistetaan kaikillaSuomen maaseutualueilla jatoimintatapaa sovelletaan myöskaupunkien kehittämisessä. NäinLeader-ryhmät saavat kaupunkientoimijoista tasavertaisia kumppaneita.Toimijoiden yhtäläinenlähtökohta edistää kaupungin jamaaseudun vuorovaikutuksen hyödyntämistä.– Kunnan ja kylien välinen suhdemuutetaan siten, että kehittämistyössäkylien rooli vahvistuu jatoiminnasta tulee suunnitelmallisempaa.Kunta käy kyliensä kanssaneuvotteluja ja muodostaa sopimuksiaja kunnan budjetista myönnetäänkylille määrärahoja lisääntyvientehtävien hoitamiseksi.– Maaseudun yrittäjyyden kehittämiseentarvittavan asiantuntemuksensaatavuudesta huolehditaan, jottauusia yrityksiä perustettaisiin ja yrityksetselviäisivät yhä nopeamminmuuttuvissa markkinaolosuhteissa.– Kansainvälinen vuorovaikutusmaaseutupolitiikassa syvenee Leader-toiminnansekä pohjoismaistenja eurooppalaisten kylätoimijoidenja paikallista kehittämistyötätekevien järjestöjen avulla. Näitäovat muun muassa Hela NordenSka Leva (HNSL), European RuralAlliance (ERA) ja European RuralCommunity Assosiaction (ERCA).Euroopan unionin, Pohjoismaidenministerineuvoston ja OECD:n välityksellätapahtuva kansainvälistenkokemusten vaihto jatkuu ja siihenosallistutaan aktiivisesti.

1514. Maaseutupolitiikkakansainvälisesti4.1 EurooppalainenmaaseutupolitiikkaEU:n maaseutu- ja aluepolitiikka Suomessaohjelmakaudella 2007–2013EU voi tukea maaseudun kehittämistäpääasiassa maatalousja maaseutupolitiikansekä alue- ja rakennepolitiikan kautta.Suomessa ohjelmakaudelle 2007–2013valmisteltiin koko maata koskeva maaseudunkehittämisstrategia, jota toteutetaanManner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmallasekä Ahvenanmaan maaseudunkehittämisohjelmalla. Kansalliseksi strategiaksion valittu Lissabonin ja GöteborginEurooppa-neuvostojen päätelmissä esitettyjentavoitteiden mukaisesti elinvoimaisenja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristöntilan parantaminen ja uusiutuvienluonnonvarojen kestävä käyttö, joita edistetäänkolmella painopistealueella:1) Maa- ja metsätalouden harjoittaminentaloudellisesti ja ekologisesti kestävälläsekä eettisesti hyväksyttävällä tavalla kokoSuomessa;2) Yritysten kilpailukykyä,uutta yrittäjyyttä,ja yrittäjien verkostoitumistasuosiva ja kehittävätoiminta maaseudunelinkeinojen monipuolistamiseksija työllisyydenparantamiseksi; sekä3) Paikallisen omaehtoisentoiminnan vahvistaminenmaaseudun elinvoimanja elämänlaadunlisäämiseksi.Strateginen linjaus 15: Suomiosallistuu aktiivisesti eurooppalaisenmaaseutupolitiikan rakentamiseen.Vaikutetaan eurooppalaisen maaseutupolitiikanrakentumiseen,sillä se vasta etsii työmuotojaan.Suomella on vahvat intressit jahyvät mahdollisuudet vaikuttamiseen,sillä suomalainen maaseutupolitiikkaon herättänyt kansainvälisestilaajaa kiinnostusta.Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmantavoitteita ovat elinvoimaisen ja toimivanmaaseudun säilyminen, ympäristöntilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojenkestävän käytön varmistaminen.Ohjelmaa toteutetaan neljällä toimintalinjalla.Ensimmäiseen toimintalinjan toimenpiteitäovat muun muassa nuorten viljelijöidentuet, maa- ja metsätaloustuottajienkoulutus, maatalouden investoinnit sekäelintarvike-, puu- ja bioenergia-alan kehittäminen.Toiseen toimintalinjaan kuuluvatmuun muassa epäsuotuisten alueiden tuet,NATURA 2000 -alueille maksettavat tuet,maatalouden ympäristötuet sekä eläintenhyvinvoinnin edistäminen. Kolmanteen toimintalinjaankuuluvat muun muassa maaseutuelinkeinojenmonipuolistaminen jakehittäminen maatiloilla ja muissa maaseudunmikroyrityksissä, maaseutumatkailunkehittäminen ja maaseudun palveluiden jakylien kehittäminen. Neljänteen toimintalinjaankuuluu Leader-ryhmien toiminta em.linjojen mukaisesti sekä ryhmien alueidenja valtioiden välinen yhteistyö.Aiempaan ohjelmakauteen verrattuna täysinuusia toimenpiteitä ovat muun muassatuet elintarvikkeidenjalostukseen, eläintenhyvinvointiin sekä maaseudunmikroyritystenkehittämiseen. Ohjelmankokonaisrahoituksen arvioidaanolevan 7 408miljoonaa euroa, jostajulkista rahoitusta 6 626miljoonaa euroa. 81,6prosenttia julkisesta rahoituksestakohdistuu linjalle2 eli puhtaasti maataloudentukemiseen.

152Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikkaon taloudellisesti merkittävää. Rakennerahastokaudella2007–2013 on käytettävissäkaikkiaan 350 miljardia euroa EU-tason instrumenteissavastaamaan alueiden talous- jatyöllisyyshaasteisiin. Tämä on yli kolmannesEU:n kokonaisbudjetista. Ohjelmakaudella2007–2013 taloudellista ja sosiaalistakoheesiota parannetaan suuntaamallavoimavaroja kaikkein vähiten kehittyneillealueille, mutta lisäksi myös vauraammillealueille Lissabonin strategian tavoitteidenmukaisiin toimenpiteisiin.Suomen rakennerahastostrategia vuosille2007–2013 määrittelee ne tavoitteet japainopisteet, joiden perusteella eri kehityshankkeillemyönnetään rahoitusta. Suomenrakennerahastostrategian tavoite on vahvistaakansallista ja alueellista kilpailukykyä,työllisyyttä ja hyvinvointia. Rakennerahasto-ohjelmillatuetaan toimenpiteitä, joillavoidaan vastata kiristyvään kansalliseenja kansainväliseen kilpailuun, ennakoidaja reagoida joustavasti maailmantaloudenmuutoksiin, luoda houkuttelevia yritys-, osaamis-, työ- ja asuinympäristöjä sekäedistää alueiden välisten kehittyneisyyserojentasoittamista. Strategiassa huomioidaanalueelliset erityispiirteet. Toimenpiteitäsuunnataan erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen,harvaan asutuille alueille sekä Etelä-ja Länsi-Suomen haasteellisille alueille.Rajat ylittävässä yhteistyössä Suomen prioriteettejaovat yhteistyön unionin ulkorajoilla(Suomi/Venäjä) ja pohjoisilla alueillasekä Itämeri-yhteistyö.Suomessa toteutetaan rakennerahastokaudella2007–2013 viittä alueellistaEAKR-ohjelmaa. Etelä-Suomi, Itä-Suomi,Länsi-Suomi, Pohjois-Suomi sekä Ahvenanmaatoteuttavat kukin omaa ohjelmaansa.Aluekehitysrahasto tukee yrityksiä ja alueidenrakenteellista kehitystä investoinneilla,joilla turvataan asukkaiden tasa-arvoisuusja tulevaisuus eri maakunnissa. Aluekehitysrahastokeskittyy työllisyyden parantamiseen,alueiden kilpailukyvyn kehittämiseenja elinvoimaisuuden lisäämiseen. Tavoitteetkannustavat yrittäjyyteen, innovaatioidenja verkostojen synnyttämiseen, oppimis- jainnovaatioympäristöjen kehittämiseen sekäalueiden saavutettavuuden parantamiseen.Manner-Suomessa toteutettavien ohjelmienkokonaisrahoitus on noin 1 995 miljoonaaeuroa.Suomeen valmisteltiin kaksi rakennerahastostrategiaatoteuttavaa ESR-ohjelmaa:Manner-Suomen ja Ahvenanmaan ohjelmat.Manner-Suomen ESR-ohjelman tavoitteetliittyvät erityisesti työllisyyteen jaosaamiseen, mutta myös syrjäytymisen estämiseenja jaksamiseen. Ohjelma jakautuuneljään toimintalinjaan: 1) Työorganisaatioiden,työssä olevan työvoiman ja yritystenkehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen;2) Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisenedistäminen sekä syrjäytymi¬sen ehkäiseminen;3) Työmarkkinoiden toimintaaedistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmienkehittäminen; 4) Jäsenvaltioidenja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassasekä 5) Tekninen tuki. Ohjelmankokonaisrahoitus on 1 414 miljoonaa euroa.Muun muassa edellisen ohjelmakauden2000–2006 ALMA-ohjelman väliarvioinnissakiinnitettiin huomiota siihen, että maaseudunkehittäminen on jäänyt ao. ohjelma-alueellavain EMOTR-rahoituksen varaan. Nytkäynnissä olevalla ohjelmakaudella esimerkiksiEuroopan Parlamentin ja NeuvostonAsetus (EY) n:o 1081/2006 (ns. ESR-asetus)määrittelee ESR-rahoituksen tehokkuudenvarmistamiseksi, että ohjelmissa on tarpeenmukaan otettava huomioon erityisesti alueetja paikkakunnat, joilla on vakavimpiaongelmia ml. taantuvat maaseutualueet jakalastuksesta riippuvaiset alueet. Erityisenäpainopisteenä tämä ei kuitenkaan Manner-Suomen ESR-ohjelmassa näy. Myös EU:nkomissio on omissa asiakirjoissaan lähtenytsiitä, että kaikki rahastot osallistuvat maaseudunkehittämiseen kuitenkin välttäenrahoituksen päällekkäisyyttä. Maaseudun

153elinvoimaisuuden kannalta on merkittävää,että näin myös tapahtuu. EAKR- ja ESR-ohjelmienlinjausten perusteella on kuitenkinhyvin todennäköistä, ettei edellä mainittuperusteltu tavoite toteudu.EU:n maaseutu- ja aluepolitiikantulevaisuusTulevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n koheesiopolitiikansisältökeskustelussa yleislähtökohtanaon EU:n politiikalla saavutettavalisäarvo ja sen mitoitus, jotta vaikuttavuussuhteessa käytettyyn rahoitukseen olisiparas mahdollinen. Keskustelun painopisteiksinäyttävät muodostuvan seuraavatpolitiikan kysymykset:Koheesiopolitiikan keskittäminen köyhimmillemaille ja alueille: Vuosien 2004 ja2007 laajentumisten myötä EU:n heikoimminkehittyneet alueet sijaitsevat pääosinuusissa jäsenvaltioissa. Alueellisten kehityserojentasoittamiseen ja köyhyyden poistamiseentähtäävälle koheesiopolitiikalle onolemassa vahva tuki myös tulevaisuudessa.Maaseudun kehittämisessä tämä tarkoittaapanostusta uusien jäsenvaltioiden maaseudunköyhyyden poistamiseksi. Haasteeterityisesti Romaniassa ja Bulgariassa ovatniin mittavia ja sen luonteisia, etteivät toimetvoi rajoittua maaseudun kehittämiseenensisijaisesti maatalouden kautta.Alue- ja rakennepolitiikan sisällön suuntaaminenkilpailukyvyn edistämiseen: Kilpailukyvynedistämiseksi on tärkeää tukeaalueiden innovaatiotoimintaa. Tulevan koheesiopolitiikansisältökeskustelussa esilläon myös Lissabonin strategiaa tukevienkilpailukykytavoitteiden ulottaminen kattamaanmyös uusia jäsenvaltioita. Kilpailukyky-ja työllisyystavoitteen vahvistuminenlisää paineita leikata maatalouden tukea.Maatalous on kaikkialla Euroopassa alhaisentuottavuuden ja vähenevän työvoimanala. Budjettiin liittyvät tarkastelut, joissa mittarinakäytetään rahoituksen tuomaa lisäarvoa,saattavat nykyisen yhteisen maatalouspolitiikanmelko kriittiseen valoon ja onkinaiheellista varautua muutoksiin maatalouspolitiikantoimenpidevalikoimassa.Koheesiopolitiikan perusrakenteen säilyttäminen:Lähentymistavoitteen ulkopuolistenalueiden rahoitusta eli kaikkia alueitakattavaa koheesiopolitiikkaa on perusteltumuun muassa sillä, että nettomaksajamaatsaavat ainakin osittain takaisin EU:n budjettiinmaksamiaan varoja ja samalla voidaansäilyttää kiinnostus rakennerahastopolitiikkaankoko EU:n alueella. Tätä on pidettytärkeänä politiikan yleisen hyväksyttävyydenkannalta. Tukialuekartta muuttuu tulevaisuudessa,kun monet, erityisesti vanhojenjäsenvaltioiden alueet, kasvavat uloslähentymistavoitteen määrittelykriteeristä.Tämä on johtanut siihen, että suhtautuminenalueellista kilpailukykyä ja työllisyyttäedistävään ohjelmapolitiikkaan on tullutmyönteisemmäksi.Koheesiopolitiikan ja maaseutupolitiikantäydentävyys: Euroopan yhteisön suuntaviivoissa2007–2013 painotetaan rakenne-,työllisyys- ja maaseutupolitiikan synergiantärkeyttä ja annetaan jäsenvaltioiden tehtäväksivarmistaa, että nämä politiikat täydentävättoisiaan. Euroopan tasolla EAKRon pääasiassa keskittynyt kaupunkialueidentaloudellisen kilpailukyvyn tukemiseenja maatalousrahasto maatilataloudenkilpailukyvyn tukemiseen. Maatilataloudenulkopuolisen toiminnan tukeminenmaaseutualueilla on jäänyt pienelle huomiolle– uusissa jäsenvaltioissa miltei olemattomaksi.Maaseutualueet ovat muodostuneetharmaaksi vyöhykkeeksi, johoneivät EAKR:n eivätkä maaseuturahastontoimenpiteet kohdistu riittävästi. Ohjelmakaudella2007–2013 arviolta vain 20prosenttia EAKR:n rahoituksesta kohdistuumaaseutualueille. Useimmissa jäsenvaltioissamaaseuturahaston varoista lähes 80prosenttia ohjataan maa- ja metsätaloudenkilpailukyvyn kehittämiseen ja ympäristötukiinmaaseudun kehittämistoimien kustannuksella.

154Edellä kuvattu kehitys on EU:n sisällä virittänytuudelleen keskustelun siitä, pitäisikömaaseudun kehittäminen olla seuraavallarakennerahastokaudella osana alue- jarakennepolitiikkaa. Komission koheesiopolitiikanuudistamiseen liittyvässä konsultaatiossavallitsevana näkemyksenä olise, että maaseutupolitiikan eriyttäminenkoheesiopolitiikasta on vaikeuttanut johdonmukaisenja integroidun lähestymistavankehittämistä. Mikäli unioninlaajuisestakoheesiosta tulee keskeisin maaseudunkehittämisen tavoite EU:n tasolla, supistuuEU-ohjelmien kohdennus Suomen kaltaisenmaan maaseudulle. Tällöin EU-osarahoitteinenmaaseudun kehittäminen maassammevähenee, mikä edellyttää kansallisten politiikkatoimienvahvistamista ja lisäresursointia.Samalla EU-osarahoitukseksi sidottujaaluekehittämisvaroja vapautuu kokonaankansalliseen päätöksentekoon.EU:n sisäiset budjettipaineet ja laajentuneenunionin sisäisen koheesion tarve ovatsaattaneet keskustelun yhteisen maatalouspolitiikan(Common Agricultural Policy,CAP) kakkospilarin eli EU:n maaseutupolitiikantulevaisuudesta uudelle tasolle.Vaihtoehtoja esitetään tässä vaiheessa kaksi.Ensimmäinen vaihtoehto on, että alueperusteisuuttavahvistetaan nykyisestäänmaatilaperusteisuuden kustannuksella kaikissakakkospilarin politiikkatoimissa (linjoissa1, 2 ja 3 sekä toimintaryhmätyössä).Tämä edellyttäisi varojen huomattavaa siirtämistämodulaation avulla ykköspilaristakakkospilariin. Toinen vaihtoehto on, ettävain linjat 1 (maa- ja metsätalouden kilpailukyky)ja 2 (luonnonhaittakorvaus ja maataloudenympäristötuki) jäävät vanhaanyhteiseen maatalouspolitiikkaan, ja linja3 (maaseutuelinkeinojen monipuolistaminen)sekä Leader-toimintatapa siirretäänosaksi vahvistettua, koheesioon tähtäävääaluepolitiikkaa. Tämä taas tarkoittaisi varojensiirtämistä EU:n budjetin sisällä maatalousbudjetistakoheesiovälineisiin.Komission neljännen koheesioraportin (Euroopankomissio 2007) mukaan merkittäviätalouden suorituskykyyn tulevaisuudessavaikuttavia uusia haasteita ovat globalisaatio,energiakysymykset, ilmastonmuutos javäestönmuutokset. Suomen maaseudunkehittämisessä haasteet merkitsevät sekäuhkia että mahdollisuuksia. Koheesiopolitiikanstrategisissa suuntaviivoissa 2007–2013 todetaan, että alueellisen ulottuvuudenmukaan ottaminen auttaa kehittämäänkestäviä yhteisöjä ja torjumaan epätasaistaaluekehitystä, joka pienentäisi yleistä kasvupotentiaalia.Tämä edellyttää, että maaseutualueidenkuten myös rajat ylittävienja laajempien valtioidenvälisten alueidenerityisongelmat ja -mahdollisuudet otetaanhuomioon.Komissio julkaisi lokakuussa 2008 vihreänkirjan alueellisesta koheesiosta. Sen pohjaltajatketaan tulevaa koheesiopolitiikkaakoskevaa keskustelua, jonka tarkoituksenaon syventää tietämystä alueellisesta koheesiostaja sen vaikutuksista politiikkaan jayhteistyöhön. Alueellinen monimuotoisuushalutaan kääntää vahvuudeksi ja voimavaraksi,joka edesauttaa kestävää kehitystäkoko EU:ssa. Alueiden kilpailukyky ja vaurausriippuvat yhä enemmän niillä sijaitsevienyritysten ja ihmisten valmiuksista hyödyntääkaikki alueelliset voimavarat sekäalueiden välisistä yhteyksistä, joiden avullavarmistetaan, että yhteisiä varoja käytetäänyhteensopivalla ja kestävällä tavalla. Alueellinennäkökulma halutaan osaksi taloudellistaja sosiaalista koheesiota. Tavoitteenaon tasapainoisen ja kestävän alueellisenkehityksen varmistaminen koko EU:ssa.(Euroopan komissio 2008b.) Vielä ratifioimattomassaLissabonin sopimuksessa määritelläänaluetyypit, joihin kiinnitetään erityistähuomiota alueellisessa koheesiossa,ja näihin aluetyyppeihin lukeutuvat muunmuassa maaseutu ja pohjoiset harvaan asututalueet.

155Eurooppalaiset maaseutujärjestötpoliittisina vaikuttajinaEuroopassa on paljon yhdistyksiä ja järjestöjä,joiden tavoitteet ja toiminta liittyvätmaaseutuun. Useimmat niistä ovat jokomaatalous- tai ympäristöjärjestöjä. Sen sijaanmaaseutujärjestöjä (rural) on vasta alkanutsyntyä. Monialaista, poikkihallinnollistatyötä tekevät paikalliset ja alueellisetyhdistykset ovat verrattain nuoria ja joutuvatkäytännössä kisaamaan vanhempiensektoriorganisaatioiden kanssa. Monet eurooppalaisetmaaseutujärjestöt ovat vieläepävirallisia, muutaman aktiivisen ihmisenympärille rakentuneita. Siksi näiden merkitysmuuan muassa Euroopan unionin ohjelmienvalmistelutyössä on vielä vähäinen.Euroopan unioni kokoaa asiantuntijaryhmiävalmistelemaan lähestymistapoja japerusteita tuleviksi toimenpiteiksi. Maaseutupolitiikankehittäminen Euroopan tasollavaatii kunnolliset, nimenomaan maaseutupoliittiseennäkökulmaan keskittyvät järjestöt.Tällainen on Suomessa vuonna 2005perustettu European Rural Alliance (ERA).Se on paikallisen maaseudun kehittämistyöneli suomalaisittain kylätoiminnan jatoimintaryhmien eduntekijä, joka vahvistuessaanpyrkii vaikuttamaan EU:n komissioonja jäsenvaltioiden hallituksiin. Järjestökokoaa jäsenikseen kansallisia ja eurooppalaisiarural-järjestöjä. Lokakuussa 2008 valtakunnallisiajäsenjärjestöjä oli kymmenenja useiden maiden yhteistyöryhmiä neljä:Partnership for Rural Europe -verkosto (Prepare),European Network on EndogenousDevelopment (Ened), Hela Norden SkaLeva (HNSL) ja European Rural CommunityAssociation (ERCA) eli eurooppalainenkylätoimintajärjestö. Eurooppalaisia kyläjärjestöjäon runsaat 20, eli yhteensä ERA:njäsenistö tullee olemaan noin 30.Maaseutupolitiikan eurooppalaisessa vaikuttamisessaon lähivuosina keskeistäedesauttaa eri maiden maaseutupoliittisenjärjestelmän kehittymistä, muun muassalevittää toimintaryhmätyötä ja vakiinnuttaase mahdollisimman laajasti Euroopan maaseutualueille.Lisäksi on tärkeää vahvistaaeurooppalaista kylätoimintaa ja järjestäytymistäkaikkialla siellä, missä se on mahdollistasekä kehittää keskusten ja maaseudunvälistä vuorovaikutusta.OECD:n laaja-alainen toiminta jäsenvaltioidensamaaseutupolitiikan tutkinnassavälittää tietoa eri maiden käytännöistä, saavutuksistaja ongelmista sekä kehittää maaseutupoliittistajärjestelmää. Suomi on aktiivisestimukana tässä työssä ja on samallarakentamassa maaseutupoliittisia mekanismejaniin omaan maahansa kuin Eurooppaan.Maaseutupolitiikan kehittyminenedellyttää poikkihallinnolliset ja -toiminnallisetjärjestöt kaikille toiminnan tasoille. Maaseudunkehittäjien eurooppalainen yhteistyövaikuttaa ennen pitkää myös Euroopanunionin politiikkaan ja sen välineisiin. Nytmaaseutuäänen vaatimattomuus näkyy EUvälineidenkeskeneräisyytenä ja vanhan paradigmanmukaisena politiikkana.Kansainvälistymisen merkitysmaaseudun kehittämisessäEuroopan unioni on ohjelmillaan ja eritotenyhteisöaloitteillaan lisännyt tuntuvastikansainvälistä toimintaa. YhteisöaloitteetInterreg, Leader ja Equal vahvistivat voimakkaastikansainvälistä toimintaa kukinomalla tavallaan. Maaseutunäkökulmastakansainvälinen hanketoiminta on vahvistumassaerityisesti tutkijaryhmien yhteishankkeidensekä paikallistason toimijoillesuoran mahdollisuuden kansainvälistenkontaktien luomiseen tarjoavan toimintaryhmienkansainvälisen hanketoiminnankautta. Kansainvälinen toiminta edistäämaaseutupolitiikan tavoitteita muun muassalaajentamalla toimijoiden kokemuspiiriäja vauhdittamalla uusien toimintamallienkeksimistä, kirkastamalla omien vahvuuksientunnistamista, luomalla uusia verkostojamyös kotimaan toimijoiden kesken sekäluomalla kansainvälisiä liittolaissuhteita ja

156poliittista voimaa maaseutupolitiikan tavoitteidenedistämiseksi kansainvälisissäorganisaatioissa. Maaseudun kehittämisenkansainvälistä toimintaa tulee kehittää niin,että paikallistason toimijat yhdessä alue- javaltakunnan tason kehittäjien kanssa pohtivatmuiden maiden kokemuksia ja niidenparhaiden käytäntöjen ja opetuksien soveltuvuuttaSuomen paikallisiin olosuhteisiin.EU-osarahoitteisten ohjelmien kansainvälinenhanketoiminta sisältää hankkeidenkansallisen vastinrahan, mutta varsinkintutkimushankkeissa ja kansainvälisten organisaatioiden,kuten Pohjoismaiden ministerineuvoston,rahoittamissa hankkeissa kansallisenvastinrahan järjestäminen on useinhakijan kannalta hankalaa. Tähän tulee löytääratkaisuja, jotta emme jää ulkopuolelletärkeistä kansainvälisistä tutkimus- tai kehittämisohjelmista.Suomen maaseutupolitiikan kokonaisuuskiinnostaa kansainvälisesti. Tämä on tullutesiin kansainvälisissä arviointitutkimuksissa,viimeksi OECD:n vuonna 2008 julkaisemassaSuomen maaseutupolitiikan maatutkinnassa.On odotettavissa, että suomalainenmaaseudun kehittäminen saa laajaakansainvälistä huomiota. Siihen voidaanodottaa kohdistuvaksi yhä laajempaa kysyntää,joka on syytä hyödyntää tarkasti.Kysyntään vastaaminen edellyttää useidentoimijatahojen aktiivisuutta ja osaamista.Hyviä käytäntöjä ja todettuja ”pullonkauloja”pitää esitellä havainnollisesti,monipuolisesti ja avoimesti mutta myössystemaattisesti ja kriittisesti. Suomalaisenmaaseutupolitiikan asiantuntijoiden kenttääkannattaa hyödyntää laajasti keskushallinnonvirkamiehistä ja päättäjistä tutkijoihinja paikallisiin kehittäjiin. Osaamisenja asiantuntemuksen taso ja laatu varmistetaansekä koulutuksen että monipuolisen ja-kielisen materiaalituotannon avulla. Maaseutuverkostoyksikölläja YTR:llä on tässähyvin tärkeä tehtävä.Toimenpiteet144 Varmistetaan rakennerahastovarojenkohdentuminen myösmaaseutualueita hyödyttäviksi,sekä sisällytetään ohjelmakauden2007–2013 rakennerahastojenväliarviointeihin ao. ohjelmien varojenkohdentuminen ja vaikuttavuusmaaseudulle. (TEM, ohjelmienseurantakomiteat)145 Eurooppalaisen maaseutu- ja kehityspolitiikanrakentamiseen jametodiikan kehittämiseen osallistutaanaktiivisesti. (YTR, MMM,UM, toimintaryhmät, Maaseutuverkostoyksikkö,maaseutututkimus,Suomen Kylätoiminta ry)146 Suomessa luotuja ja hyviksi havaittujamaaseutupolitiikan toimintatapojaesitellään aktiivisesti niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella. Muissamaissa kehitettyjä hyviä toimintatapojahyödynnetään suomalaisessamaaseutupolitiikassa. (YTR,toimintaryhmät, maaseutututkimus-ja kehittämisorganisaatiot,alueelliset rahoittajat)

1574.2 Muiden maidenmaaseutupoliittiset haasteetja -järjestelmätPohjoismaiden maaseutupolitiikkaPohjoismaissa on sekä eroavaisuuksia ettäyhtymäkohtia niin maaseudun haasteidenkuin maaseutupoliittisten keinojenkin välillä.Seuraavassa luodaan tiivis katsaus niihin.RuotsiNeljännes Ruotsin väestöstä elää maaseutualueilla.Maaseutualueiden väestö kuitenkinvähenee pääasiassa alhaisen syntyvyyden januorten poismuuton myötä ja tämän seurauksenamyös palvelut vähenevät. Maaseutupolitiikkaon pyrkinyt puuttumaan kehitykseeneri hallinnon tasojen toimien kauttaedistämällä ekologisesti, taloudellisesti jasosiaalisesti kestävää kehitystä ja maaseutuyrittäjyyttä.(Knobblock & Ikonen 2007: 90.)Mitään Suomen kaltaista maaseutupoliittistajärjestelmää Ruotsissa ei ole (Glesbygdsverket2008), mikä on heikentänyt yhteisöllistämaaseudun kehittämistyötä.Ruotsalaisella maaseutupolitiikalla on vahvasektoripainotus, mikä ei johdu maataloudensuhteellisesta merkityksestämaaseudun talouteen, vaan vahvasta aluepolitiikastaja paikallisdemokratiasta sekäkattavasta palvelutarjonnasta, jotka ovatvastanneet useimpiin taloudellisiin ja sosiaalisiintarpeisiin jopa maan syrjäisimmissäkolkissa. Esimerkiksi yksityisteiden valtiontuki on Ruotsissa Suomeen verrattuna kolminkertainen,vaikka yksityisteitä on siellävain viidennes Suomea enemmän.Kuitenkin ruotsalainen aluepolitiikan perinneon pahentanut maaseudun ongelmia nopeuttamallakaupungistumista ja maaseudunväestön vähenemistä. Kaupungistuminen onmyös antanut maaseudulle roolin toimia ennemminkinhyödykkeiden lähteenä kaupunkilaisillekuin paikkana, jossa yhteisöt voivatelää ja työskennellä. (Knobblock & Ikonen2007: 108.) Ruotsissa arvioidaan, että EUohjelmientoteuttaminen on sysännyt kansallisenmaaseutupolitiikan syrjään, mikä ontosiasiassa vähentänyt maaseudun kehittämistyötäverrattuna esimerkiksi 1980-luvunlopun toimintaan (Niemi 2008).Ruotsissa kolmannella sektorilla (muun muassakylätoimintaliikkeellä) on vahva roolimaaseudun kehittämisessä. Paikallisia kylätoimintaryhmiäon arviolta 4400 ja noin1/3 maaseudun asukkaista uskotaan olevanaktiivisesti mukana kansalaistoiminnassa.Jotkut kylätoimintaryhmät ylläpitävät kyläkoulujasekä mahdollistavat senioriväestönasumisen kylässä erityisten vanhustenhoitokeskustenavulla. (Knobblock & Ikonen2007: 94.) Silti Ruotsin kylätoimintaliikeHela Sverige Ska Leva vaati valtakunnallistenkylätoimintapäivien (Lycksele 7.–9.3.2008)julkilausumassa paikallisille toimijoille ja yrittäjillenykyistä selkeämpää ja tunnustetumpaaasemaa sekä vähemmän byrokraattistasuhdetta kunnallis- ja valtionhallintoon. Julkilausumatähdensi, että tuloksellinen maaseudunkehittämistyö edellyttää aktiivisia jaaloitteellisia paikallistoimijoita, joita hallinnonkohteena oleminen ei synnytä. (HelaSverige ska leva 2008.)Toimintaryhmien määrä Ruotsissa kasvoiohjelmakausien vaihtuessa. Ohjelmakaudella2000–2006 Ruotsissa toimi 12 toimintaryhmää,kun taas ohjelmakaudella2007–2013 toimintaryhmien määrä nouseerunsaaseen 60:neen. Aivan koko maaseutuaniillä ei saada katetuksi. Varat toimintaryhmätyöhönkaksinkertaistettiin. Uudenohjelmakauden nähdään tuovan Ruotsiinlisää mahdollisuuksia ja kehittämistyökaluja,sillä maaseudun kehittämisresurssit eivätole olleet koskaan aikaisemmin näin suuret.Suomeen verrattuna Ruotsin lähtökohdatmaaseudun kehittämistyölle ovat heikommat,mutta suunta on parempi.Maaseutupolitiikka on parhaillaan ajankohtainenaihe Ruotsissa. Hallitus esitteli uudenkansallisen maaseutupolitiikan strategian ja

158kaksi vuotta sitten valmistui parlamentaarisenryhmän maaseutupoliittinen linjauspaperi,jolta hallituksen vaihdos vei osittainpohjan pois. Strategia ei sisällä merkittäviäesityksiä maaseutupoliittisen järjestelmänkehittämiseksi, mitä alan toimijat pitävät pahanatakaiskuna, ellei sitten strategiassa luvattuelinkeino- ja maatalousministeriöihinnojautuva työryhmä tällaiseksi osoittaudu.TanskaMaaseudulla asuu vain noin 15 prosenttiatanskalaisista, joista noin 4 prosenttia onmaanviljelijöitä perheineen (Tanvig 2007:33). Tanskassa maaseutupolitiikka on saanutpitkään vain vähän huomiota ja jopaLeader-ohjelmalla on ollut vaatimatonrooli. Yhtenä syynä tähän on ollut se, ettäpienessä hyvinvointivaltiossa ei ole ollut tähänsaakka erityistä tarvetta vahvalle aluejamaaseutupolitiikalle. Yhteiskunnallisetmuutokset kuitenkin lisäävät huomiota em.politiikan aloihin. Alueellinen kehitys ei oleTanskassa enää tasavertaista, ja sen seurauksenajoillakin maaseutualueilla syntyysosio-ekonomisia eroja. (Tanvig 2007: 32.)Tanskassa on vallinnut näkemys, että maaseutupolitiikkaei kuulu niinkään keskushallinnontehtäväkenttään, vaan ennemminkinalue- ja kuntatasolle. Niinpä keskushallinnonrahoitus on suuntautunut pääasiassamaatalouskytkentäisiin toimiin. Maaseudunkehittämiseen suunnatut varat ovatolleet vaatimattomia. Osallistuminen EU:nmaaseutupolitiikkaan aiheuttaa tarpeen fokusoidumpaanmaaseudun kehittämiseen.Maaseudun kehittämisohjelman valmistelukaudelle 2007–2013 osoitti, että maaseutupolitiikkasaa Tanskassa enemmän huomiotakuin aikaisemmin. Erityisesti Leader-metodiapainotetaan aikaisempaa enemmän.(Tanvig 2007: 32; 34; 36; 38.)Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen maaseudunkehittämiseen on ollut aktiivistaTanskassa. Paikallistason maaseutupolitiikkaavoidaan luonnehtia maaseutualueidenpaikallisen sitoutumisen ja vapaaehtoistoiminnansummaksi. (Tanvig 2007: 35.)Tanskassa on toteutettu merkittävä, keskittämiseenjohtava muutosprosessi. Tanskankuntien lukumäärä laski 271 kunnasta 98kuntaan 1.1.2007 voimaan astuneen kuntareforminmyötä. Kunnat sijaitsevat viidelläalueella, ja 14 aikaisempaa lääniä lakkautettiin.(Pedersen 2007: 53.) Maaseutupolitiikkaei ollut merkittävässä asemassakuntauudistusta koskevassa debatissa. Tulevaisuudessamaaseutupolitiikka tullee kuitenkinolemaan aiempaa laaja-alaisempaasisältäen muun muassa luonnonsuojelun,ympäristön ja fyysisen suunnittelun. Tämäon todennäköinen tulos uudenlaisesta alueellisestasuunnittelusta, joka on uusienaluehallintoviranomaisten vastuulla. Kuntatasollamaaseutupolitiikka asetetaan uusiinpuitteisiin. Kuntien tulee laatia kehittämisstrategiat,joihin niiden fyysinen suunnitteluperustuu. Tämä tuo kunnille vastuun maaseudunkehittämisestä. On tärkeää muistaa,että monissa uusissa laajentuneissa kunnissajopa yli 40 prosenttia asukkaista asuumaaseutualueilla. Tämä herättää poliittisenkeskustelun siitä, kuinka maaseudun asukkaidenintresseistä huolehditaan. (Tanvig2007: 35–36.) Erään arvion mukaan kuntareformitarkoitti Tanskassa käytännössähajautumista ja myötävaikutti maaseudunvahvistumiseen. Uudistuksen myötä syntyneeseendemokratiahaasteeseen etsitäänratkaisuksi uusia toimintamalleja. (Wollter2008.)Maaseutupolitiikka on Tanskassa nyt tienristeyksessä.Tulevaisuudessa maaseutupolitiikanmerkitys kasvaa alueellisten kehityserojensuuretessa ja keskittymiskehityksenmyötä. Kaupunkien läheinen maaseutupääsee nauttimaan keskusten kehittymisestä,mutta syrjäisimmillä maaseutualueillatyöpaikat ja asukkaat vähenevät ja maaseutupolitiikantarve korostuu entisestään.Myös maataloussektorin rakennemuutosvetää huomiota maatalouden rooliin maaseutualueilla.Lisäksi tanskalaisen hyvin-

159vointiyhteiskunnan osittainen vetäytyminenvaikeuttaa maaseudun kehittämistä.(Tanvig 2007: 40–42.)NorjaNorja on harvaan asuttu maa, mutta 78prosenttia sen 4,5 miljoonaisesta väestöstäasuu kaupungeissa. Suurimmat kaupungitovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti.Myös Norjassa nuoret muuttavat kaupunkeihin,minkä seurauksena syntyvyysmaaseudulla laskee. Lisäksi norjalaisenmaaseudun perinteiset työnantajat maa-,kala- ja vesitalouden aloilla ovat rationalisoineetja vähentäneet toimintojaan, mikäon aiheuttanut lisää ongelmia jo entisestäänharvaan asutuilla alueilla. Väestönväheneminen on kasvava ongelma monillamaaseutualueilla, mutta Norjalla on poliittinentavoite ylläpitää ja tukea maaseutualueidenelinvoimaisuutta ja säilyttää väestönjakautuminen maan eri osiin. (Borch 2007:136; Prestegard & Hegrenes 2007: 123-124; 130.)Vaikka vain 3 prosenttia Norjan maa-alueestaon maataloudelle sopivaa ja norjalaisenmaatalouden merkitys maaseuduntyöllistäjänä ja asuttajana on vähentynyt, onsillä silti tärkeä merkitys monissa kunnissa,etenkin harvaan asutuilla alueilla. Merkityksenvähentymisestä huolimatta maatalouson edelleen vahvasti tuettua. Maataloudennähdään olevan keskeisessä roolissa aluepoliittistentavoitteiden saavuttamisessa,mikäli aluepolitiikan kohteena olevilla alueillaon maataloutta. (Prestegard & Hegrenes2007: 124; 126; 130.)Norjan maaseutupolitiikka kytkeytyy sekämaatalous- että aluepolitiikkaan. Maaseutupolitiikallatarkoitetaan yleensä politiikkoja,jotka pyrkivät ylläpitämään maataloudentoimia maaseudulla ja auttamaan viljelijöitäperustamaan uusia maatilan resursseihinliittyviä yrityksiä. Norjalainen maatalous- jamaaseutupolitiikka on ollut pääasiassa ylhäältäalaspäin suuntautunutta, mutta viimeaikoina joitakin vähäisempiä politiikanosia on delegoitu keskushallinnosta alue- japaikallistasolle. Tavoitteena on hyödyntääpaikallista tietämystä ja kokemuksia aikaisempaaparemmin. (Prestegard & Hegrenes2007: 123 -124; 126; 134.)Norjassa aluepoliittisia tukia on vähennettyhuomattavasti. Viimeisen vuosikymmenenaikana hallituksen alueelliseen kehittämiseenkäyttämän rahan arvioidaan vähentyneenpuolella. Aluepolitiikan sijasta tukiaon suunnattu innovaatiopolitiikkaan ja tavoitteenaon ollut nostaa innovatiivisten jaerityisesti high tech -yritysten lukumäärää.Tämän seurauksena ja yhdessä mittavienjulkisten ja yksityisten investointien kanssaOslosta on tullut yksi Euroopan nopeimminkasvavista alueista. Innovaatiopainotteinenpolitiikka on vaikuttanut keskittävästi.(Borch 2007: 136; 144.)Norjan aluerakenteisiin on tulossa muutoksiavuodesta 2010 alkaen. Suunnitelmissa onluoda uusi alueellinen taso, jolle annetaankaikki aluekehittämisen varat. Kuntien suurempikoko ja vähäisempi määrä nähdäänvälttämättömänä uudistuksena, jotta voidaanluoda elinvoimaisempi paikallishallinto,jolla on kykyä ja osaamista hoitaa lisääntyvämäärä tehtäviä. (Borch 2007: 145.)IslantiIslannin pinta-alasta 80 prosenttia on asumatontaaluetta. Lähes kaksi kolmesta Islannin300 000 asukkaasta asuu Reykjavikinalueella ja vain 6 prosenttia väestöstä asuumaaseudulla. Islanti kärsii erittäin nopeastamaaseutualueiden tyhjenemisestä ja asutuksenvoimakkaasta keskittymisestä Reykjavikinalueelle; 75 prosenttia islantilaisistaasuu 45 minuutin ajoetäisyydellä Reykjavikista.(Jóhannesson 2007: 149; 152.)Islannissa maaseutupolitiikalla ja aluepolitiikallatarkoitetaan pääosin samaa asiaa.Päävastuu maaseutupolitiikan eteenpäinviemisestä on hallituksella. Vuoteen 1999

160saakka maaseudun kehittäminen kuuluipääministerin vastuualueelle, mutta vuodesta2000 lähtien maaseudun kehittämisestäon vastannut kauppa- ja teollisuusministeri.Tämä voidaan nähdä tärkeänämaaseutupoliittisena kurssinmuutoksena,jossa maaseudun kehittäminen muutettiinyksityiskohtaisemmiksi toimenpiteiksi poikkihallinnollisenkansallisen politiikan sijasta,ja jossa taloudellinen kehittäminen sekäinnovaatiot saivat lisää painoarvoa. (Jóhannesson2007: 149; 157; 167.)Islannissa parlamentti antaa maaseutupolitiikastaperiaatepäätöksen (parliamentaryresolution) neljän vuoden välein. Periaatepäätösvoi velvoittaa hallituksen ryhtymääntoimenpiteisiin, kuten esimerkiksi toteuttamaantietyn projektin, valmistelemaan lainsäädäntöäjostakin aiheesta tai tutkimaanjotakin asiaa. Periaatepäätös esitetään maaseudunkehittämissuunnitelman muodossa,joita on tähän mennessä tehty neljä. Kauden2006–2009 maaseudun kehittämissuunnitelmankolme keskeistä tavoitettaovat seuraavat:1. Vahvistaa erityisiä aluekeskuksia, muttasamalla löytää keinoja vahvistaaasutusta paikoissa, joissa väestö onvähentynyt.2. Auttaa Islannin maaseutuyhteisöjä sopeutumaannopeisiin sosiaalisiin ja taloudellisiinmuutoksiin.3. Vahvistaa maaseudun taloutta, koulutusta,kulttuuria ja sosiaalista tasa-arvoa.Erityisesti painotettavia asioita kehittämissuunnitelmassaovat koulutuksen ja kulttuurintärkeys, innovaatioiden lisääminenja talouden kehittäminen, kehittynyt kuljetusja viestintä sekä aluekeskusten vahvistaminen.Kehittämissuunnitelmassa on23 toimenpidettä, joiden toimeenpano ontietyn ministeriön tai instituution vastuulla.(Jóhannesson 2007: 153; 156–158; 162.)Islannin hallintorakenne koostuu vain keskushallinnostaja kunnista, eikä Islannissaole aluetason hallintoa. Kunnilla on tärkeärooli alueensa asukkaiden ja yritysten intressienedistämisessä. Kunnat ovat aktiivisiatoimijoita maaseudun kehittämisessä,sillä niiden omissa intresseissä on vahvistaakunnan asutusta ja elinkeinotoimintaa. Kaupungistumiskehityksenseurauksena monetmaaseutukunnat ovat kärsineet väestönvähenemisestä, samalla kun kuntien velvollisuudetovat lisääntyneet. Pienillä kunnillaon ollut vaikeuksia tarjota laissa määritellytpalvelut. Viime vuosina kuntien lukumääräon laskenut rajusti, kun monet erityisestipienemmät kunnat ovat yhdistyneet. Uusistakunnista on tullut suurempia ja aktiivisempiatoimijoita maaseudun kehittämisessä.Myös Kuntaliitto on ollut aktiivinenmaaseudun kehittämistä koskevassa keskustelussa.Kansalaisjärjestöillä puolestaanei ole ollut kovin suurta roolia maaseutupolitiikassa,muun muassa kylätoimintaa onollut vasta muutamia vuosia. Ruohonjuuritasollatoimii kuitenkin maaseutujärjestöjä,jotka ovat olleet aktiivisia osallistujia maaseudunja kaupungin välistä vuorovaikutustakäsittelevässä keskustelussa. (Jóhannesson2007: 152; 155–156; 163; 165.)Muutamien OECD-maidenmaaseutupolitiikkaOECD arvioi jäsenvaltioidensa politiikkojalaatimalla maatutkintoja. Maatutkinnat sisältävätvertailuja ja esimerkkejä myös muidenmaiden maaseutupoliittisista haasteistaja käytännöistä. OECD:n tekemiä tuoreitamaaseutupolitiikan maatutkintoja on tehtyMeksikosta (2007), Saksasta (2007),Suomesta (2008), Alankomaista (2008) jaSkotlannista (2008). Vuonna 2009 ilmestyvätKiinan, Espanjan ja Italian maatutkinnat.Seuraavassa käsitellään muutamien OECDmaidenmaaseudun haasteita ja maaseutupolitiikkoja.Lähdemateriaalina on hyödynnettymuun muassa edellä mainittujamaatutkintoja.

161AlankomaatAlankomaat on OECD:n kaupungistuneinjäsenvaltio ja 85 prosenttia sen väestöstäasuu kaupunkialueilla. Alankomailla onmyös OECD:n toiseksi korkein väestöntiheys.Vaikka Alankomaat on yksi suurimmistamaataloustuotteiden viejistä maailmassa,sen maaseutumaisuus on vähäistä. Korkeanväestötiheyden ja mittavan maataloustuotannonyhdistelmä on tehty mahdolliseksirajoittavalla maankäytön suunnittelulla,joka on erottanut selkeästi kaupungit jamaaseudun toisistaan: ihanteena on ollutkompakti kaupunkirakenne ja esikaupunkienlevittäytymistä on vältetty. Kaikki Alankomaidenmaaseutualueet ovat kaupunkienläheisyydessä. Viime vuosikymmeninäkaupunkien ja maaseudun välinen vuorovaikutuson lisääntynyt.Alankomaiden maaseutualueet ovat melkoitsenäisiä monessa mielessä: muihinOECD-maiden maaseutualueisiin verrattunaniiden taloudet ovat paikallisesti orientoituneitaja riippumattomia maataloudestaja ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet ostostentekemiselle, virkistäytymiselle ja julkistenpalveluiden käyttämiselle. Pendelöintimaaseutu- ja kaupunkialueiden välillä onkasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenenaikana, samalla kun maataloustyöllisyydenosuus on laskenut huomattavasti.Alankomaiden maaseutualueet voivattaloudellisesti hyvin. Niillä on alhainentyöttömyysaste ja niiltä puuttuvat monetsosiaaliset ongelmat, joita on vastaavillaalueilla muissa OECD-maissa. Elämänlaatuon hyvä, väestö ei vähene ja julkisten palvelujentaso on verrattavissa kaupunkialueidentasoon. Alueiden väliset taloudelliset jasosiaaliset erot ovat pieniä. Huolenaiheinaovat kuitenkin maaseutumaisemien ja biodiversiteetinheikkeneminen.Maaseutupolitiikka on Alankomaissa siirrettyäskettäin alueiden vastuulle. Maaseudunkehittämisvarat on integroitu yhteenmaaseutubudjettiin. Hallituksen ja alueidenvälillä on kirjoitettu seitsemäksi vuodeksisopimukset, joissa alueille siirtyy aluekehittämisvastuu.Myös maankäyttöpolitiikka onalueellistettu ja siitä on tehty vähemmän rajoittavaa.Alankomaissa maankäytönsuunnittelullaon merkittävä rooli maaseutupolitiikassa.Maaseutu- ja maankäyttöpolitiikan siirtäminenaluetasolle lisää mahdollisuuksiaalueperusteisten ratkaisujen tekemiseen japaikallisiin preferensseihin vastaamiseen,mutta toisaalta huolenaiheena on se, riittääköalueiden kapasiteetti tehtävien hoitamiseen.Alueiden huolena on keskushallinnostatuleva tiukka sääntely ja vähäinenliikkumavara: uusi maaseutubudjetti ei oleantanut alueille paljoakaan lisää itsenäisyyttämaaseutupolitiikan suhteen ja hallituksenkanssa laadittu sopimus on hyvin täsmällinensäädellen tarkasti käytettävissä olevatvälineet ja sisältäen sanktiomekanismin.Tulevaisuudessa Alankomaiden maaseutuunkohdistuu yhä enemmän paineita. Väestönkasvujatkuu ja maaseudulla asumisenja virkistäytymisen kysyntä kasvaa. Pendelöinninkasvu johtaa paikallisen liikenteenruuhkautumiseen. Maaseutupolitiikan keskeisiähaasteita ovat paikallisten tarpeidenja kehityskulkujen huomioon ottaminen,mekanismien löytäminen helpottamaantulevaisuuden valintoja maankäytössä sekämaisema- ja biodiversiteettikysymysten tehokashoitaminen.SkotlantiSkotlannilla ja Suomella on paljon harvaanasuttua maaseutua. Siten monet maaseudunpulmat ovat samanlaisia. Siitä huolimattauseat maaseutupoliittiset ratkaisutovat erilaisia. OECD teki samaan aikaanSuomen maatutkinnan kanssa vastaavaaarviota Skotlannissa (OECD 2008b). Arvionpääviesti oli, että Skotlannilla on hyvätlähtökohdat voimakkaalle maaseutupolitiikalle,mutta se on jättänyt käyttämättä

162mahdollisuuksiaan. Skotlannin maaseudunsosioekonomiset ja hyvinvointi-indikaattoritovat parempia kuin kaupunkialueillaja väestön määrä on kasvanut 1980-luvunloppupuolelta lähtien. Myös Skotlannissaon kaukaisia alueita, joissa väestö onvanhaa, poismuutto runsasta ja palvelujensaavutettavuus heikkoa, mutta maaseudunkeskimääräinen tilanne on parempi ja tasaisempikuin Suomessa.Skotlannin maaseutupolitiikka näyttäytyytoimivana sektorihallintona. Hallituksenmaaseutupoliittinen linjauspaperi ”RuralScotland: Better Still, Naturally” vuodelta2007 (Scottish Executive 2007) sisältää erittäinpaljon hyviä maaseutupoliittisia painotuksia,mutta yleisellä tasolla ja kunkin sektorinehdoilla. Jo 1990-luvun puolivälissäsuomalaiset tutkijat Pikkarainen, Malinenja Keränen (1995) tutkiessaan Skotlanninaluekehitysohjelmia maaseutupolitiikan jasyrjäisten alueiden näkökulmasta havaitsivatpolitiikan keskusjohtoiseksi ja kokoaluetta (esimerkiksi Highlands and Islands)koskevaksi. Integroivasta ja aidosti poikkihallinnollisestamaaseutupolitiikasta onkyllä maassa laadittu perusteellisia suunnitelmia(esimerkiksi European Rural Exhange2002 ja Tony Fitzpatrick 2005), muttapoikkihallinnollisen toiminnan rakenteetovat edelleen heikot. Niinpä ei myöskäänLEADER-ohjelman mahdollisuuksia ole täysinoivallettu ja Leaderiä sovelletaan vaatimattomasti,kuten maatutkinta toteaa.Integroivaan maaseutupolitiikkaan liittyytoimintojen hajauttamista, alueperusteisiaratkaisuja, sektoreiden välistä vahvaa koordinaatiotaja alueellisen päätöksenteonvoimistamista. Skotlannin poliitikot, virkamiehetja asiantuntijat työskentelevät hyvinyhteen, maassa on muun muassa useitaeurooppalaisittain arvostettuja maaseutututkijoita.Myös yhteydet yritysmaailmanja julkisen vallan välillä toimivat, sen sijaanjulkisen vallan ja kolmannen sektorin yhteydeteivät ole riittäviä tai ne ovat hyvin traditionaalisia.Käsite kolmas sektori on alkanutyleistyä maassa ja samalla yhteisötalous-terminkäyttö on vähentynyt.OECD:n Skotlannin maatutkinta tähdentääSuomen tapaan maaseudun elinkeinojenmonipuolistumisen toista aaltoa, mitä luonnehtiiasuminen ja aktiivinen yrittäminen.Molempien maiden arvioinnissa OECD kritisoitosiasian liian vaatimatonta näkymistäEU-perusteisessa maaseutuohjelmassa,jossa maatalous ja ympäristö korostuvatsuhteettomasti, jolloin elinkeinoelämänmonipuolistamiseen, palvelujen kehittämiseentai kulttuuritoimintaan kohdennetaanliian niukasti voimavaroja. Siten EU-välineidensoveltaminen vahvistaa kummassakinmaassa maaseutupolitiikan vanhaa paradigmaa.Skotlannissa asiaan liittyy vielä hyvinjäykkä maankäyttöpolitiikka maaseudulla,mikä vähentää uusien asukkaiden mahdollisuuksiasijoittautua sinne.OECD toivoo, että Skotlanti voisi käyttäävahvistunutta itsemääräämisoikeuttaanaiempaa voimakkaammin maaseudun hyväksi,mikä edellyttää poikkihallinnollisiatoimielimiä toiminnan eri tasoille, maaseutu–kaupunki-yhteydenja -vuorovaikutuksenhyödyntämistä sekä huomion kiinnittämistäpalvelujen saatavuuteen ja sujuvaanliikennöintiin. Vaikka viimeksi mainittujenasioiden eteen on tehty paljon työtä varsinkinvaikeimmilla alueilla, tavoite pyrkiikarkaamaan käsistä. ElinkeinopolitiikassaOECD:n raportti tähdentää pienimuotoisenmutta monipuolisen turismin mahdollisuuksiasekä metsän ja paikallisen energianparempaa hyödyntämistä.Tiivistetysti sanottuna Skotlanti on maaseudunkehitystyössään saavuttanut paljonja iso osa sen maaseutua on kasvavaa jakehittyvää. Toisaalta hyvien lähtökohtiensavuoksi se voisi saavuttaa vielä enemmän,jos sillä olisi systemaattinen, integroivamaaseutupolitiikka. Siitä maassa parastaikaakeskustellaan.

163EspanjaEspanjassa on muutama suuri kaupunkisekä runsaasti pieniä ja keskisuuria kaupunkeja.OECD:n (2008c) mukaan vain 27prosenttia espanjalaisista asuu maaseutualueilla.Maaseutuväestön väheneminenon ollut Espanjassa merkittävämpää kuinmuissa OECD-maissa. Nuorten poismuuttoon johtanut maaseutuväestön ikääntymiseenja sukupuolirakenteen vääristymiseen(maaseudulla asuu selvästi enemmän miehiäkuin naisia). Ulkomaalaisen väestönmäärän kasvu maaseudulla on kuitenkinmerkittävää ja se on hidastanut maaseutuväestönvähenemistä.Espanjan talous on kasvanut kahden viimevuosikymmenen aikana vahvasti ja väestönkoulutustaso ja elämänlaatu ovat kohentuneetmerkittävästi. Espanja on muuttunutsiirtolaisten lähtömaasta siirtolaistenvastaanottajaksi. Kasvu ja hyvinvointi ovatkuitenkin voimakkaasti painottuneet keskuksiinja niiden ympäristöön. Saavutettavuuson ollut ratkaiseva tekijä sosiaalisessahyvinvoinnissa; kaupunkien läheisellämaaseudulla on suurin väestönkasvu, parasdemografinen tasapaino ja alhaisin työttömyysaste.Espanjan maaseutupolitiikka perustui pitkäänpääasiassa EU:n maaseutu- ja rakennerahasto-ohjelmiin.Toimintaryhmätyöhönluotiin LEADERin rinnalle kansallinen ohjelmaPRODER. Toimintaryhmätyö koetaanEspanjassa tehokkaaksi kehittämisvälineeksi,mikä näkyy myös rahoituksessa: Espanjanosti kansallisessa strategiassaan toimintalinjalle4 (Leader-toimintatapa) maaseuturahastonminimiprosentiksi 10 komissionmäärittelemän 5 prosentin sijasta ohjelmakaudelle2007–2013.Espanjan maaseutupoliittisessa lähestymistavassaon tapahtunut vastikään merkittäväkäänne, kun kapean lähestymistavanhuomattiin olevan riittämätön vastaamaanmaaseutualueiden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.Tammikuussa 2008 astui voimaanuusi laki maaseutualueiden kestävästä kehittämisestäja huhtikuussa 2008 toimintansaaloitti uusi ministeriö, joka vastaa ympäristö-,maaseutu- ja meriasioista. Lain myötäEspanjassa on luotu useita uusia instituutioitamaaseutupolitiikan hallintaan: ministeriöidenvälinen komissio maaseudun kehittämiseen,maaseudun kehittämisneuvostosekä maaseudun kehittämisjärjestöjen yhteistyöelin.Lailla luotiin myös laaja ministeriöidenvälinen monivuotinen maaseutuohjelma,jossa yhdistetään eri ministeriöidenja alueiden budjettien jakaminen. Lisäksiohjelmalle on varattu omia taloudellisia resursseja.Ohjelmassa on myös mekanismejakansalaisyhteiskunnan osallistumiseen.Uusi maaseutupolitiikan kehys nostaa Espanjanhorisontaalisen ja monitasoisen hallinnaneturintamaan.Espanjan maaseutualueista parhaiten ovatmenestyneet ne, joilla on monialaisin elinkeinorakenne.Maaseutumatkailu on kasvanutEspanjassa voimakkaasti (vuosina2001–2007 20 prosenttia vuodessa) Espanjanmaaseutualueilla on runsaasti taloudellisestimerkittäviä luonnonvaroja (mm.uusiutuvia energialähteitä).

1644.3 OECD:n arvio suomalaisestamaaseutupolitiikastaOECD teki vuosien 2006–2008 aikanamaatutkinnan Suomen maaseutupolitiikassa.Seuraavassa esitetään tiivistetystiOECD:n näkemys suomalaisesta maaseutupolitiikastamuiden OECD-maiden politiikkoihinverrattuna.Suomi on kehittänyt ainutlaatuisen maaseutupolitiikanmallinOECD:n mukaan globalisaatio, maataloustyöllisyydenvoimakas vähentyminen jamerkittävien kapean erikoisalan markkinoidenilmaantuminen ovat yleismaailmallisiailmiöitä, joiden seurauksena on ymmärretty,ettei maaseutupolitiikassa voidakeskittyä pelkkään maatalouspolitiikkaan.OECD-maissa maaseutualueet nähdäänkinyhä useammin heterogeenisena alueidenryhmänä, jonka monipuolisiin tarpeisiinja mahdollisuuksiin ei voida enää vastatakattavalla yleispolitiikalla. Monissa OECDmaissaon luotu innovatiivisia hallintorakenteitakoordinoinnin lujittamiseksi eri alojenvälillä, hallinnon eri tasojen välillä sekä julkistenja yksityisten toimijoiden välillä.Vaikka Suomi ei suinkaan ole saanut valmiiksiuutta maaseudun kehittämisen mallia,se on yksi niistä harvoista maista, jotkaovat tehneet työtä asian eteen jo läheskahden vuosikymmenen ajan. OECD:nmukaan Suomi on rakentanut viime vuosikymmenienaikana ainutlaatuisen maaseutupolitiikanmallin, joten se on hyvässäasemassa arvioimaan, mitä tulevaisuudessapitäisi tehdä tällä politiikan alalla, joka onosoittanut tarpeellisuutensa ja tuottanuttuloksia resurssien ja mahdollisuuksienpuitteissa. OECD:n mukaan maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän tunnustaminen lainsäädännössävuonna 2000 oli merkittäväedistysaskel.OECD:n mukaan suomalainen maaseutupolitiikkaon hyvä kompromissi OECDmaissausein ääripäinä esiintyvien ”suurensuunnitelman” (grand plan, jossa yhdistetäänkaikki politiikat kattavaksi strategiaksi)ja ”kapean erikoisalan politiikan” (nichepolicy, jolla on hyvin suppea soveltamisalaja budjetti) välillä. Maaseutupolitiikan jakaminenlaajaan ja suppeaan tekee politiikastaSuomessa selkeämmän kuin monessamuussa maassa. Laajan ja suppean ulottuvuudenkautta on löydetty hyvä tasapainotoisiaan täydentävien tavoitteiden välillä: tasapuolisuudenja julkisten palvelujen saatavuudentavoitteet sekä sektoripolitiikkojenoikea kohdentaminen saavutetaan laajallapolitiikalla ja kilpailukyvyn parantamisentavoite ja erityyppisten maaseutualueidenerityistarpeiden täyttäminen saavutetaansuppealla politiikalla.Laaja maaseutupolitiikka on onnistunutmelko hyvin yhteensovittamaan maaseutualueillesuunnattuja sektoripolitiikkojamaaseutupoliittisella ohjelmalla. Se ontarjonnut poliittiset puitteet ja pitkän aikavälinvision maaseutupolitiikalle. Suppeanmaaseutupolitiikan kehittämisessä Suomion onnistunut sovittamaan yhteen omanlähestymistapansa maaseutupolitiikkaanja EU:n lähestymistavat tehokkaasti ja yhtenäisestisamalla, kun se on tehnyt selväneron näiden kahden välillä ja säilyttänytkotimaisen lähestymistavan näkyvänä ja aktiivisena.Muut EU-maat ottavat Suomestamallia erityisesti Leader-toimintatavan noudattamisessaja sen valtavirtaistamisessakoko maaseudun kattavaksi. Leader-ohjelmaon nostanut paikalliset toimintaryhmätuusiksi paikallisen tason toimijoiksi, jotkaovat vähitellen jäsentäneet tehtäviä alue- japaikallisviranomaisten kanssa. Maaseutupolitiikanulottuvuutta aluetasolla voitaisiinkuitenkin vielä vahvistaa.Maaseutupolitiikan asema Suomessavaatii selkiinnyttämistäOECD:n mukaan maaseutupolitiikan asemahallinnossa ei ole selkeä: perinteisestimaaseutupolitiikka kuuluisi politiikkojen

165suunnittelun ja maaseutupoliittisen kokonaisohjelmanperusteella aluepolitiikkaan,mutta EU:n maaseutupolitiikan johdostaMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja maaseudunkehittämisohjelmat on asetettumaa- ja metsätalousministeriön yhteyteen.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän tärkeintehtävä liittyy laajaan maaseutupolitiikkaan.Sen mekanismeja on vakiinnutettumerkittävimmin alueiden kehittämislaissa,jossa maaseutupoliittinen kokonaisohjelmavahvistettiin yhdeksi neljästä erityisohjelmasta.Tuntuu siis ristiriitaiselta, että tärkeinlaajan maaseutupolitiikan väline (maaseutupoliittinenkokonaisohjelma) kuuluu aluepolitiikkaanja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä(joka vastaa maaseutupoliittisenkokonaisohjelman valmistelusta ja neuvotteluista)toimii maa- ja metsätalousministeriössä.Kuten muissakin maissa, maaseudunkehittämisen sijoittaminen maa- ja metsätalousministeriönyhteyteen luo kilpailevienprioriteettien ja toimialueiden aiheuttamaajännitettä maatalousja maaseutupolitiikanvälille.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän nykyinensijainti maa- ja metsätalousministeriössäasettaa maaseutupolitiikan hankalaanasemaan, koska maatalous ja maaseudunkehittäminen joutuvat kilpailemaan keskenään.Tilanne voisi olla toinen, jos ministeriönnimeen lisättäisiin maaseudun kehittäminen,kuten muualla on tehty. Muissamaissa on kuitenkin todettu, että vaikkaministeriölle annetaan virallisesti toimivaltamaaseudun kehittämispolitiikan alalla,kohdetahot vaikuttavat varojen jakoon.Tältä osin maaseudun kehittämispolitiikatovat muita huonommassa asemassa, koskaniiden kohdetahot ovat paikallisempia, heikomminjärjestäytyneitä ja vähemmän vaikutusvaltaisiakuin maa- tai metsätaloudeneturyhmät.Eri OECD-maista kerätyn aineiston perusteellamaaseutuasioista vastaavan elimenpitäisi pystyä toimimaan hallinnon sektorirakenteenyläpuolella eikä sen sisällä. Sentulisi voida osallistua sektoriministeriöidentoiminnan koordinointiin, varmistaa kaupunki-ja maaseutupolitiikan yhteensovittaminenja käsitellä kaupunkien ja maaseudunvälisiä yhteyksiä. Lisäksi sen tulisivoida hallinnoida omaa varainkäyttöään,laajentaa maaseutuyhteisöjen tukemisennäkökulma kokonaishallinnolliseksi, luodakeskeisiä maaseutuasioita tukeva ilmapiiri,ja tehdä selkeä ero maaseutu- ja maatalousasioidenvälille ja yhdistää nämä uudelleensiten, että syntyy positiivinen, molempiatukeva suhde. Tällaisesta korkeimman tasonsuorasta maaseutualueiden valvonnastavoidaan mainita esimerkkinä Englanninmaaseutuyhteisöjen toimikunta (Commissionfor Rural Communities, CRC). MyösEspanjan tuoreet maaseutupolitiikan toimielimetviestivät samaa, samoin Kanadanmuutamien osavaltioiden järjestelmät kertovatkehittyneestä maaseutupolitiikasta.Suomen valinnat maaseudunkehittämisvarojen jakamisessaManner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmavuosille 2007–2013 on suppeanmaaseutupolitiikan keskeisin väline. Senvalmistelun yhteydessä tuli selvästi ilmimaaseudun kehittämisen vähäinen tärkeys.Suomi on maa, jossa toimintalinjoihin 3 ja 4(maaseudun kehittämiseen) varattu osuuson hyvin pieni. Toimintalinjan 2 (maataloudenympäristötukien) osuus on Suomessasuurempi kuin missään muussa maassa(kuva 10). (OECD 2008a: 135.)OECD:n (2008a: 135) mukaan maaseudunkehittämistoimiin kohdennettavien varojenmuita pienempi osuus paljastaa jo aiemminmainitun ristiriidan Suomen maatalouspolitiikanja maaseudun kehittämispolitiikanprioriteettien välillä. Vaikka onkin totta,ettei Suomi saa YMP:n ensimmäisestä pilaristayhtä paljon resursseja kuin muutEU-maat ja että toisen pilarin varoilla näinollen täydennetään viljelijöille maksettaviatukia, Suomen prioriteetit ovat ristiriidassasen kuvan kanssa, joka muilla Euroopan

166Kuva 10. Julkisten varojen (maaseuturahasto + kansalliset varat) suhteellinen jakautuminenmaaseudun kehittämisohjelmien neljän toimintalinjan kesken (OECD 2008a: 137,perustana Euroopan komissio (2007)).mailla on Suomesta edelläkävijänä maaseutupolitiikanalalla ja Leader-toimintatavanvaltavirtaistamisessa. Tukien myöntäminenviljelijöille vaikuttaa olevan Suomen politiikassatärkeämpää kuin julkisten palvelujentuottaminen tai investoiminen tulevaisuuteen.Tämä selittää, miksi toimintalinjan 2toimenpiteillä on suhteettoman suuri painoarvosiitä huolimatta, että ne ovat osoittautuneettehottomammiksi kuin Leader jamuut maaseudun kehittämistoimet. (OECD2008a: 138.)Ohjelmakaudella 2007–2013 Leader-toimintaryhmänkeskimääräinen rahoitus budjettivuottakohti on hieman alhaisempi kuinedellisellä ohjelmakaudella. Oikea alueellinenkohdentaminen ja edellisten ohjelmakausienaikana saadut opetukset antavatkuitenkin uskoa siihen, että Leader-ohjelmatuottaa Suomessa merkittäviä tuloksia maaseudunkehittämisen välineenä tulevinakinvuosina.Maaseutupoliittisten ohjelmienvahvuudetOECD:n (2008a: 119–120) arvion mukaanSuomen maaseutupoliittisilla ohjelmilla onmonia vahvuuksia, joita voidaan luonnehtiaseuraavasti:– Maaseutupoliittiset ohjelmat ovattarjonneet poliittiset puitteet ja pitkänaikavälin vision maaseutupolitiikalle.Neljä maaseutupoliittistakokonaisohjelmaa ja ennen kaikkeavaltioneuvoston poliittisen sitoutumisenosoituksena hyväksymät selontekoeduskunnalle (1993), erityisohjelmat(2005–2006 ja 2007–2010) ja periaatepäätökset(1981, 1987, 2001) ovatkenties Suomen maaseutupolitiikansuurimmat saavutukset. Nämä asiakirjatovat auttaneet muodostamaanyhteisen näkemyksen maaseutupolitiikasta.

167– Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänkokonaisohjelman ja valtioneuvostonpäätöksiä sisältävän ohjelman välinenero helpottaa vastuun jakamista,päätöksentekoa, tiedon jakamistasekä suunnittelu- ja toteutusvaiheenyhdistämistä. Kahden ohjelman olemassaoloon selkeä osoitus siitä, ettämaaseutupolitiikka ulottuu valtioneuvostoalaajemmalle, eikä tällaista vastuunjakamista hallinnon sisäisten jaulkopuolisten toimijoiden kesken esiinnymonessa muussa maassa. Kahdellaohjelmalla luodaan myös asteittainenprosessi, joka etenee osallistavastasuunnitteluvaiheesta (jonka aikanajärjestetään lukuisia alueellisia seminaarejaja neuvotteluja, joihin kansalaisyhteiskuntaja yliopistomaailmaosallistuvat) toteutusvaiheeseen (jossavaltioneuvosto hyväksyy päätökset jamäärittelee selkeät vastuut valtioneuvostonsisällä ja hallinnon ulkopuolisettoimijat ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmätoteuttavat valtioneuvostontoimialaan kuulumattomat toimet).– Hallinnon sisäisten ja ulkopuolistentoimijoiden omistajuus ohjelmassaon seurausta pitkästä neuvotteluprosessista.Maaseutupoliittisenkokonaisohjelman neuvotteluja valmisteluprosessissatunnustetaan kansalaisyhteiskunnanasema paitsi tärkeäntiedon tarjoajana myös ohjelmanaktiivisena toteuttajana yhdessä valtioneuvostonkanssa.– Valtioneuvoston maaseutupoliittisessaerityisohjelmassa on selkeä roolienja vastuiden jako hallinnon sisällä.Erityisohjelmassa jokainen toimenpideon annettu tiettyjen ministeriöidentai valtion virastojen vastuulle. Tämämuodostaa puitteet ohjelman seurannalleja arvioinnille.– Kansalaisyhteiskunta ja yliopistomaailmaosallistuvat paikallisen jateknisen osaamisen tarjoajina maaseutupoliittisenkokonaisohjelmanvalmistelu- ja toteutusprosessiin.Yhdenmukaisen maaseutustrategiansuunnittelu edellyttää hyviä tietojamaaseudun dynamiikasta ja paikallisistatarpeista. Ilman selkeää käsitystämaaseutualueiden haasteista ja mahdollisuuksistamaaseutupoliittisissa ohjelmissasaatetaan kohdentaa resurssejaja ponnisteluja tehottomasti taipuutteellisesti. Suomessa tutkijoilla jakorkeakouluilla on alusta lähtien ollutmerkittävä rooli maaseutupolitiikassa.Tietoon perustuva varhainen näkemysmaaseutualueiden muutoksesta selittäämahdollisesti osaltaan sitä, miksiSuomi otti käyttöön poikkihallinnollisenlähestymistavan ennen muitaOECD-maita.

168

1695. Maaseutupoliittisenkokonaisohjelmantoteuttaminen5.1 Toimenpiteiden toteuttajat jatoimijoiden roolitKokonaisohjelma toimenpiteineen on laadittulaajassa valmisteluprosessissa, johonkuului neuvotteluja valtakunnantason toimijoidenkanssa sekä aluetilaisuuksia, joissaalue- ja paikallistason toimijat ottivat kantaaohjelman strategisiin linjauksiin. YTR:n teemaryhmätlaativat omista teemoistaan esityksiätoimenpiteiksi. Ohjelman valmisteluryhmäsihteeristöineen muokkasi eri tahoiltasaamiaan toimenpide-ehdotuksia, kuullenvalmistelun aikana jonkin verran myös omiataustatahojaan ja sidosryhmiään. Lausuntokierros(108 lausuntoa) toi vielä lukuisia täsmennyksiäja tarkistuksia tekstiin. Ohjelmatoimenpiteineen kuvaa laajan asiantuntijajoukonnäkemystä siitä, mitä maaseudunelinvoimaisuuden parantamiseksi tulee vuoteen2013 mennessä tehdä.Maaseutupoliittisen kokonaisohjelmanhyväksyi Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.Hyväksyessään ohjelman YTR määrittisamalla kullekin toimenpiteelle toteuttajatahot.Toteuttajiksi nimettiin laaja joukkotoimijoita niin julkiselta, yksityiseltä kuinkolmannelta sektorilta, kaikilta tasoiltavaltakunnallisesta paikalliseen esityksestäriippuen. Kokonaisohjelman painopisteetovat valtakunnan tasolla toteutettavissatoimenpiteissä ja maaseutupoliittisissalinjauksissa.Kokonaisohjelma on YTR:n toimintaohjelmaja YTR:n tehtävä on vauhdittaa toimenpiteidentoteuttamista. YTR:n jäsenten, varajäsentenja sihteeristön jäsenten tehtäväon viedä omissa taustaorganisaatioissaantoteuttamista aktiivisesti eteenpäin. YTR:nsihteeristö käy pääsihteerin johdolla toimenpiteidentoteuttajatahojen kanssa neuvottelujakunkin vastuulle kuuluvista asioista.Osittain näin tapahtui jo kokonaisohjelmanvalmistelun aikaisten neuvottelujen yhteydessä.YTR:n teema- ja työryhmät toteuttavatja avustavat monien toimenpiteidentoteuttamisessa. Toimenpiteitä toteutetaanmyös valtakunnallisilla maaseudun tutkimus-ja kehittämishankkeilla, jotka YTR:nhankeryhmä valitsee. Kokonaisohjelmaaon mahdollista toteuttaa lisäksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman jarakennerahasto-ohjelmien varoin.Horisontaalisen ohjelman toteuttaminenon haasteellista. Toteutumisen edellytyksenäon laajan toteuttajajoukon sitoutuminenmaaseudun kehittämisen tavoitteisiinja YTR:n toimintaan. Sitoutumisenedellytyksenä puolestaan on maaseutupolitiikanluonteen ymmärtäminen. Maaseutupolitiikantavoitteena on maaseudullaasuvien, toimivien ja vierailevien ihmistenhyvinvointi, ja maaseudun kehittämisenkokonaisuus koostuu laajasta ja suppeastamaaseutupolitiikasta. Sitoutumista edesauttaaohjelman laaja ja avoin valmistelu. Ohjelmantoimenpiteitä toteutetaan kaikkienYTR:n verkostoon kuuluvien henkilöiden jaorganisaatioiden yhteistyöllä. Valmistelussasekä toteuttamisessa on välttämätöntä pitääensimmäisenä mielessä ohjelman tavoite.Horisontaalinen ohjelma ei toteudu, josverkoston osat ovat toiminnassa mukanavain vahtiakseen omien sektoreidensa jataustatahojensa intressejä.

170Tämä, järjestyksessä viides maaseutupoliittinenkokonaisohjelma, saa poliittisentuen valtioneuvoston maaseutupoliittisestaselonteosta eduskunnalle, jonka valmistelualoitettiin rinnan kokonaisohjelman valmistelunkanssa. Kokonaisohjelma ei olerahanjako-ohjelma EU-perusteisten ohjelmientapaan, vaan sen vaikutus perustuuinformaatio-ohjaukseen, jolla vaikutetaanniin valtion kuin kuntien budjettivarojenkäyttöön. Ohjelma ei myöskään toteuduilman yksityisiä toimia ja varoja yksityiseenkäyttöön tai ilman kolmannen sektorinvahvistumista. Monet kokonaisohjelmantoimenpiteet toteutuessaan näkyvät myösEU-ohjelmien käytännöissä.5.2 Uusien varojen tarveKokonaisohjelmaa luonnehtivat toimenpide-esitykset,jotka merkitsevät maaseudunkehittämistyön tehostamista muuttamallatoimintatapoja tai lisäämällä yhteistyötä.Näillä seikoilla on myönteisiä valtiontaloudellisiavaikutuksia, joiden suuruutta onkuitenkin mahdoton arvioida. Sen sijaanvaltiolta lisävaroja edellyttävien toimenpiteidenlistaaminen on mahdollista. Keskeistäon kuitenkin, että maaseudun kehittämisestäovat vastuussa valtion lisäksi myösmuut toimenpiteiden yhteydessä mainitutvastuutahot, joiden sitoutuminen kehittämistyöhönon välttämätöntä tulosten saamiseksi.Maaseutupoliittisen kokonaisohjelmantoimenpiteiden toteuttamiseen ei ole erikseenvarattu määrärahaa. Suurimmalla osalla,127 yhteensä 146 toimenpiteestä, ei olesuoria valtiontaloudellisia vaikutuksia, vaanne toteutetaan muuttamalla toimintatapojaja kohdentamalla olemassa olevia varojauudelleen. Toimenpiteistä 15 vaatii toteutuakseenvaltiolta lisää varoja. Ohjelmassaesitetään yhteensä noin 132 miljoonaneuron vuosittaista lisäystä ao. kohteisiinkauden 2010–2013 aikana. Toimenpiteistäneljä vähentäisi toteutuessaan valtiontaloudentuloja arviolta 62 miljoonaa euroa. Toimenpiteistäyksikään ei suoraan lisää valtiontaloudentuloja, mutta välillisesti kyllä.Toimenpiteissä on monia, jotka toteutuessaantulevat valtiolle kokonaistaloudellisestiedullisiksi, eli niihin laitetut varat toisivatsäästöjä toisaalla. Tällaisia ovat muun muassaohjelman monet hanketoiminnan kehittämiseen,osaamistason nostamiseen jatoimijoiden yhteistyön tehostamiseen liittyvättoimenpiteet. Rahoitusta koskevat asiatkäsitellään ja niistä päätetään valtiontaloudenkehyspäätös- ja talousarvioprosesseissavaltiontalouden kehysten puitteissa. Rahoituksenmitoituksessa otetaan huomioonkokonaistaloudellinen tilanne ja sen vaikutuksetkokonaisohjelmaan ja siinä esitettyihinkehittämistoimenpiteisiin.Taulukossa 8. on lueteltu valtion lisävarojatarvitsevat sekä verovaroja vähentävätesitykset. Lisäksi on mainittu toimenpiteentoteuttamisen määrärahan tarve tai hahmotettutarvittavien määrärahojen suurusluokkaniissä tapauksissa, joissa täsmällistälukua on mahdoton esittää.

171Taulukko 8. Toimenpiteiden valtiontaloudelliset vaikutuksetNumero Toimenpide Arvio valtiontalouden menoja lisäävästävaikutuksesta3 Peruskoulun alimpien luokkienoppilaiden vähäisyyden japoikkeuksellisen pitkien koulumatkojenkorottava vaikutusvaltionosuuteen.7 Alueellisen kuljetustuen kaksinkertaistaminen10 miljoonaaneuroon.843Harvaan asutun maaseuduntieohjelman toteutus.Maanteiden ylläpitoon ja rakentamiseenkohdennettavienvarojen lisääminen.10 Kansallisen investointituen lisääminen30 miljoonalla eurollaharvaan asutulla maaseudulla.11 Harvaan asutun maaseudun paikallistentoimintaryhmien työnvahvistaminen ohjelmakaudella2007–2013.42 Yksityisteiden valtionavun lisääminen.20 miljoonaa euroa / vuosi5 miljoonaa euroa / vuosi30 miljoonaa euroa / vuosi(yhteensä tiestön ylläpidossa ja rakentamisessaon arviolta 200 miljoonan euronvajaus; tästä maaseudun tiestön osuus30 miljoonaa euroa)30 miljoonaa euroa / vuosi4 miljoonaa euroa / vuosi(varataan yhteensä 16 miljoonaa euroalisää julkisia varoja toimintaryhmille vuosille2010–2013; raha jaetaan ryhmienkäyttöön harvaan asutun maaseudunväestön määrän suhteessa)7 miljoonaa euroa / vuosi(vuonna 2009 23 miljoonaa euroa; tarve30 miljoonaan euroa / vuosi)44 Haja-asutusalueiden kyytitakuu. 2 miljoonaa euroa / vuosi61 Maahanmuuttajien sijoittautumisentukeminen.68 Paikallisten työmarkkinoidenvahvistaminen lisäämällä täydennys-,muunto- ja jatkokoulutusta.113 Valtakunnallisesti kattavan bioenergianeuvonnanorganisointi.2 miljoonaa euroa / vuosi2 miljoonaa euroa / vuosi2 miljoonaa euroa / vuosi

172Numero Toimenpide Arvio valtiontalouden menoja lisäävästävaikutuksesta123 Kylätoiminnan valtionavunnostaminen.125 Kylä-, nuorisoseura- ja työväentalojenkorjausmäärärahojennostaminen.133 Leader-toiminnan kokonaisrahoituksenkolminkertaistaminenvuodesta 2014 alkaen (Huom!rahoitus kokonaisohjelman kaudenjälkeen, valmistelu vuosina2012–2013.).137 Valtakunnallisen maaseuduntutkimus- ja kehittämistyönlaajentaminen.kumulatiivisesti 0,5 miljoonaa euroa /vuosi, siten että ensimmäisenä vuonna0,5, toisena 1, kolmantena 1,5 miljoonaaja niin edelleen(vuonna 2009 valtionapu yhteensä 700000 euroa; tavoitetaso 10 miljoonaaeuroa / vuosi)3,9 miljoonaa euroa / vuosi(vuonna 2009 1,47 miljoonaa euroa +1,5 miljoonaa euroa elvytysrahaa; tarve5,4 miljoonaa euroa / vuosi)EU:n ohjelmakaudella 2014–toimintaryhmienlisärahoitus yhteensä 480 miljoonaaeuroa eli vajaa 70 miljoonaa euroa/ vuosi, josta valtion varoja noin 21miljoonaa euroa, suunnilleen nykyisilläeri rahoituslähteiden suhteilla.3 miljoonaa euroa / vuosi(vuonna 2009 2,5 miljoonaa euroa(MMM) + noin 0,5 miljoonaa euroa(muut hallinnonalat); tarve yhteensä 6miljoonaa euroa / vuosi)Numero Toimenpide Arvio valtiontalouden verotuloja vähentävästävaikutuksesta19Harvaanasuttujen alueidenveropoliittisten keinojen käyttöäkoskeva mietintö.Syrjäisyysvähennyksen käyttöönotto.16 Kotitalousvähennyksen laajentaminenkiinteistöjen ja jätevesijärjestelmiensuunnitteluun,ylläpitoon ja huoltoon.67 Työhuonevähennyksen olennainennostaminen verotuksessa.Yhteensä19 esitystä, joista 15 lisäävarojen käyttöä ja 4 vähentääverotuloja vuosina 2010–2013.50 miljoonaa euroa / vuosi2 miljoonaa euroa / vuosi10 miljoonaa euroa / vuosiLisää vuosittaista varojen tarvetta noin132 miljoonaa euroa javähentää vuosittaisia verotuloja noin 62miljoonaa euroa.

173Suurimat lisävarojen tarpeet kohdistuvat infrastruktuuriinsekä varsinaiseen maaseudunkehittämistyöhön eli suppean maaseutupolitiikanvälineisiin. Tiestön parantamisessaon kysymys vuosia jatkuneen rapautumisenestämisestä. Tietoliikenneyhteyksienlisärakentaminen tarkoittaa maaseudunolosuhteiden tasapuolistamista keskustenkanssa. Hallituksen joulukuussa 2008 tekemänlaajakaistaohjelman toteuttamistakoskevassa periaatepäätöksessä tarkoitustavarten varattiin 66 miljoonaa euroa kansallisiavaroja vuosille 2010–2015. Lisäksimaaseuturahastosta suunnataan 25 miljoonaaeuroa elvytysvaroja.Kylätoiminta, toimintaryhmätyö, valtakunnallisethankkeet, koulutus ja yritysrahoitusovat osoittautuneet tehokkaiksi maaseudunkehittämistyön muodoiksi, jotka pystyvätsitomaan julkisten varojen rinnallamyös yksityistä rahaa ja talkootyötä. Harvaanasutulla maaseudulla tepsiviä kehittämiskeinojaei ole monia. Jotta alueellinenepätasapaino ei syvenisi, osuvien keinojenkäyttöä on laajennettava sisällöllisesti ja toiminnallisesti.Suomen oloihin purevaa, tehokasta maaseutuohjelmaaei voi rakentaa vain infrastruktuuriininvestoimisen ja suorien kehittämiskeinojenvaraan. On käytettävä myösveropoliittisia keinoja. Siksi ohjelmassaesitetään, että asiantuntijat punnitsevatuseita vaihtoehtoisia veropoliittisia keinojamaaseudulla elämisen edellytysten helpottamiseksi.Aiempiin hyviin kokemuksiinviitaten suositetaan syrjäisyysvähennyksenkäyttöön ottoa ja kotitalousvähennyksenpientä laajentamista.Perustellusti voidaan arvioida, että kokonaisohjelmankymmenet menettelytapojentehostamisehdotukset vähentävät olennaisestijulkisia kustannuksia. Siten kokonaisohjelmanvaltion menoja lisäävä vaikutuson vähäinen.5.3 Toteuttamisen seuranta jaarviointiMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä pyytäätoimenpiteiden toteuttajaorganisaatioissatyöskenteleviä yhteyshenkilöitä raportoimaansäännöllisesti toteutumisen edistymisestä.Kunkin toimenpiteen toteutumisastearvioidaan toteumamuistiossa kerranvuodessa. YTR seuraa kokonaisohjelmantoteutumista ja raportoi siitä maaseutupoliittiselleministeriryhmälle sekä eduskunnanmaaseutuverkostolle. Itse kokonaisohjelmamenettelyarvioidaan osana YTR:nkokonaisarviointia, joka toteutetaan kerranviidessä vuodessa.

174

175LÄHDELUETTELOAsikainen, A. & M. Komulainen (toim.)(2004). Yhdessä vahvat. NaisyrittäjyyttäSuomessa, Italiassa ja Virossa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja2/2004.Bollman, R. D. (2006). The demographicoverlap of agriculture and rural: Implicationsfor the coherence of agriculturaland rural policies. Teoksessa: Diakossavvas,D. (toim.) Coherence ofAgricultural and Rural DevelopmentPolices. OECD. Pariisi.Borch, O. J. (2007). The Governance ofRural Development Policy in Norway.Teoksessa: Continuity or Transformation?Perspectives on Rural Developmentin the Nordic Countries, ss. 136-148. Nordregio Report 2007: 4.Euroopan komissio (2007). Growing Regions,growing Europe. Fourth reporton economic and social cohesion.Communication from the Commission.May 2007. European Communities.Euroopan komissio (2008a). Uusiutuvienenergialähteiden käytöllä on merkitystä.Euroopan yhteisöt.Euroopan komissio (2008b). Vihreä kirjaalueellista koheesiosta Euroopassa. Alueellisenmoninaisuuden kääntäminenvahvuudeksi. Komission tiedonantoneuvostolle, Euroopan parlamentille,Alueiden komitealle ja Euroopan talous-ja sosiaalikomitealle. {SEC(2008)2550}. Bryssel 6.10.2008. KOM(2008)616 lopullinen.European Rural Exchange (2002). IntegratedRural Development. Policy andPractice. May 2002. A Discussion Paperby the European Rural Exchange.A UK Rural Local Authoroties StructuralFunds Partnership.Fitzpatrick, T. (2005). Rural Areas & RegionalCompetitiveness. Commissionedby the Local Government Rural Network.University of Newcastle uponTyne. Centre for Rural Economy.Glesbygdsverket (2008). Exempel på samverkankring lokal utveckling.Hela Sverige ska leva (2008). Landsbygdsriksdag 2008. En slutrapport.Hollmén, M. & M. Mäenpää (toim.) (2004).Hevosalan haasteet.Högbacka, R. (2005). Maaseudun naiset jahyvä elämä. Artikkeli Maaseudun uusiaika -lehdessä 2/2005.Jauhiainen, M. (2008). Energia vahvuutena- energiaa metsistä paikallisin voimin.Esitys Kainuun aluetilaisuudessa13.5.2008.Jóhannesson, H. (2007). An Overview ofRural Development in Iceland. Teoksessa:Continuity or Transformation?Perspectives on Rural Developmentin the Nordic Countries, ss. 149-171.Nordregio Report 2007: 4.Karvonen S. & TM. Kauppinen. (2008). Hyvinvoinninvajeet maalla, kaupungeissaja kaupunkikeskuksissa. Teoksessa:Moisio, P., S. Karvonen, J. Simpura, M.Heikkilä (toim.) Suomalaisten hyvinvointi2008. Stakes, ss. 276–293.Knobblock, E. & R. Ikonen (2007). An Overviewof Rural Development in Sweden.Teoksessa Continuity or Transformation?Perspectives on Rural Developmentin the Nordic Countries, ss. 90-119. Nordregio Report 2007: 4.Kytö, H. & L. Aatola (2006). Muuttuva maallemuuttaja.Maallemuuttajan elämäntavatja maallemuuton mukanaan tuomatmuutokset. Kuluttajatutkimuskeskuksenjulkaisuja 3/2006.

176Kytö, H. & J. Väliniemi (2007). Kauas kauppakarkaa – vai karkaako? – Päivittäistavarakaupanrakennemuutos Suomessavuosina 2003–2005. Kuluttajatutkimuskeskus.Julkaisuja 3/2007.Liikenne- ja viestintäministeriö (2005). Julkisenliikenteen peruspalvelutaso. Liikenne-ja viestintäministeriön julkaisuja7/2005. Edita Publishing Oy.Liikenne- ja viestintäministeriö (2008a).Julkisen liikenteen palvelujen turvaaminenhaja-asutusalueilla. SelvityshenkilöOlli Riikonen 12.9.2008.Liikenne- ja viestintäministeriö (2008b). Laajakaistakaikkien ulottuville. Kansallinentoimintasuunnitelma tietoyhteiskunnaninfrastruktuurin parantamiseksi. Selvitysmiehenehdotus 15.9.2008.Liikenne- ja viestintäministeriö (2008c). Liikennepolitiikanlinjat ja liikenneverkonkehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen2020. Valtioneuvoston liikennepoliittinenselonteko eduskunnalle. Liikenne-ja viestintäministeriön julkaisuja17/2008.Linnamaa, R. (2004). Verkostojen toimivuusja alueen kilpailukyky. (Functionalityof networks and regional competitiveness).HAUS-julkaisuja 1/2004. HAUSkehittämiskeskus Oy.Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus(2009). Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot2009. Jyrki Niemi ja JaanaAhlstedt (toim.). MTT Taloustutkimus.Julkaisuja 109.Maa- ja metsätalousministeriö (2005a).Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia.MMM:n julkaisuja1/2005. Vammalan kirjapaino Oy.Maa- ja metsätalousministeriö (2005b).Valtioneuvoston maatalouspoliittinenselonteko.Maa- ja metsätalousministeriö (2006). Suomenmaaseututyypit 2006. Maa- jametsätalousministeriö 7/2006. VammalanKirjapaino Oy.Maa- ja metsätalousministeriö (2008a).INSPIRE-työryhmän loppuraportti.Työryhmämuistio mmm 2008:2.Maa- ja metsätalousministeriö (2008b). Kalastusmatkailunkehittämisen valtakunnallinentoimenpideohjelma 2008–2013. Maa- ja metsätalousministeriö2/2008. Vammalan Kirjapaino Oy.Maa- ja metsätalousministeriö (2008c).Kansallinen metsäohjelma 2015. Lisäähyvinvointia monimuotoisista metsistä– Valtioneuvoston periaatepäätös.Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja3/2008. Vammalan kirjapainoOy.Maaseudun pienyritysrekisteri (2006). MTTtaloustutkimus.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä(2008a). A LEADER DisseminationGuide Book based on programme experiencein Finland, Ireland and CzechRepublic. Wade, P. ja P. Rinne. FinalReport of the Transnational LEADERDissemination Project for the FinnishRural Policy Committee. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja5/2008. Vammalan Kirjapaino Oy.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (2008b).OECD:n arvio Suomen maaseutupolitiikasta.Tiivistelmä. Kuhmonen, H.M.(toim.). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 6/2008. VammalanKirjapaino Oy.Martin-Päivä, M. & M. Mäenpää (toim.)(2007). Hevosalan hanketoiminnan kehittämisohjelmavuosille 2007–2013.Suomen Hippos ry.Merentutkimuslaitos (2008). Itämeriportaali.http://www.fimr.fi/fi_FI/Metsäntutkimuslaitos (2007). Metsätilastollinenvuosikirja 2007. Vammalan Kirjapaino.Niemi, R. M. (2008). Suomen Kylätoimintary, Hela Sverige ska leva sekä Suomenja Ruotsin maaseutuverkostoyksiköidensuunnittelupäivä 26.6.2008. Muistio.6.8.2008.OECD (2008a). OECD Rural Policy Reviews:Finland.OECD (2008b). OECD Rural Policy Reviews:Scotland, UK.

177OECD (2008c). OECD Rural Policy Reviews:Spain. Assessment and recommendations.OECD (2008d). OECD Rural Policy Reviews:The Netherlands.Pedersen, N. J. M. (2007). Teoksessa Continuityor Transformation? Perspectiveson Rural Development in the NordicCountries, ss. 44-59. Nordregio Report2007: 4.Pikkarainen, M. & P. Malinen & H. Keränen(1995). Skotlannin aluekehitysohjelmatmaaseutupolitiikan ja syrjäisten alueidennäkökulmasta. University of Oulu.Research Insitute of Northern Finland.Research Reports 125. Oulu.Prestegard, S. S. & A. Hegrenes (2007).Agriculture and Rural DevelopmentPolicy in Norway. Teoksessa: Continuityor Transformation? Perspectiveson Rural Development in the NordicCountries, ss. 123-135. Nordregio Report2007: 4.Scottish Executive (2007). Rural Scotland:Better still, naturally.Sisäasiainministeriö (2007). Elinvoimainenmaaseutu – ministeriöiden vastuut jaalueellinen kehittäminen. Maaseutupoliittinenerityisohjelma 2008–2013.Sisäasiainministeriön julkaisusarja19/2007. Helsinki, Edita Prima Oy.Sosiaali- ja terveysministeriö (2008). Sosiaali-ja terveydenhuollon kansallinenkehittämisohjelma. KASTE-ohjelma2008–2011. Sosiaali- ja terveysministeriönselvityksiä 2008:6. Helsinki, Yliopistopaino.Sotarauta, M. & Mustikkamäki, N. (toim.)(2001). Alueiden kilpailukyvyn kahdeksanelementtiä. [The eight elements inregional competitiveness]. SuomenKuntaliitto, Acta-sarja 137. Helsinki.Suomen Kylätoiminta ry (2008). Vastuutaottava paikallisyhteisö. Kylätoiminnanja Leader-ryhmien valtakunnallinenohjelma 2008–2013. Suomen Kylätoimintary:n (SYTY) julkaisusarja 2/2008.Sälekarin kirjapaino Oy.Tanvig, H. (2007). Rural Development andRural Policy in Denmark - A GeneralOverview. Teoksessa: Continuity orTransformation? Perspectives on RuralDevelopment in the Nordic Countries,ss. 32-43. Nordregio Report 2007: 4.Tike (2008). Maatalouden rakennetutkimus.Maatilojen ja puutarhayritysten ulkomaalainentyövoima tuotantosuunnittain2007; Maatalous- ja puutarhatöihinkäytetty työaika tuotantosuunnittain2007. Maa- ja metsätalousministeriöntietopalvelukeskus, Matilda-tietopalvelu.Turtola E. & R. Lemola (toim.) (2008). Maataloudenympäristötuen vaikutukset vesistökuormitukseen,satoon ja viljelyntalouteen 2000–2006 (MYTVAS 2).Maa- ja elintarviketalous 120.Työ- ja elinkeinoministeriö (2008a) Alueellisenkoheesio- ja kilpailukykyohjelmanKOKO:n ohjelma-asiakirja 16.10.2008.Työ- ja elinkeinoministeriö (2008b) Kansallineninnovaatiostrategia.Työ- ja elinkeinoministeriö (2008c). Valtakunnallisetalueiden kehittämisen tavoitteetvuosiksi 2007–2011. Työ- jaelinkeinoministeriön julkaisuja, Alueidenkehittäminen 3/2008.Valtioneuvosto (2008a). Pitkän aikavälinilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvostonselonteko eduskunnalle 6. päivänämarraskuuta 2008.Valtioneuvosto (2008b). Valtioneuvostonperiaatepäätös Etelä-Suomen metsienmonimuotoisuuden toimintaohjelmasta2008–2016. 27.3.2008.Valtioneuvoston kanslia (2006). Kohti kestäviävalintoja. Kansallisesti ja globaalistikestävä Suomi. Kansallinen kestävänkehityksen strategia. Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 5/2006.Valtiovarainministeriö (2008a). Lissaboninstrategia kasvun ja työllisyyden parantamiseksi2008–2010. Suomen kansallinentoimenpideohjelma. Valtiovarainministeriönjulkaisuja 36a/2008.Taloudelliset ja talouspoliittisen katsaukset.Helsinki, Edita Prima Oy.

178Valtiovarainministeriö (2008b). Suositus.Valtion palveluverkon muutokset japalveluiden säilyttäminen yhteispalveluna.Valtiovarainministeriö (2008c). Uusi Julkinenasiakaspalvelumalli. SelvitysmiesTimo Kietäväinen. Kesäkuu 2008.Vihinen, H. & K. M. Vesala (toim.) (2007).Maatilayritysten monialaistuminenmaaseudun elinkeinopolitiikassa ja senrakentuminen kuntatason kehittämiskohteena.MTT:n julkaisuja Maa- jaelintarviketalous/Maaseutu n:o 114.Westman R & A. Muuri (2008). Koko eikasvata tyytyväisyyttä. Maaseudunasukkaiden mielipiteitä sosiaali- ja terveyspalveluista.Teoksessa: Haverinen,R. & K. Ilmarinen (toim). Hyvinvoinninarki maaseudulla. Tekeviä käsiä ja tietoteknologiaa.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 3/2008.Wollter, A. (2008). Kommunpolitiker finnernya roller. Gränsbrytning 14/2008.Ympäristöministeriö (2002). Suomen Itämerensuojeluohjelma. Valtioneuvostonperiaatepäätös. Suomen ympäristö569.Ympäristöministeriö (2003). Valtioneuvostonperiaatepäätös toimintaohjelmastaluonnon virkistyskäytön ja luontomatkailunkehittämiseksi. 13.2.2003.Ympäristöministeriö (2007a). Kaupan ja kilpailuntyöryhmän raportti. Ympäristöministeriönraportteja 26/2007. EditaPrima Oy. Helsinki.Ympäristöministeriö (2007b). Luonnonpuolesta - ihmisen hyväksi. Suomenluonnon monimuotoisuuden suojelunja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma2006-2016. 162 s. Suomenympäristö 35/2007.Ympäristöministeriö (2007c). Vesiensuojelunsuuntaviivat vuoteen 2015. Valtioneuvostonperiaatepäätös. Riktlinjerför vattenskydd fram till år 2015.Stadsrådets principbeslut. Suomenympäristö 10/2007. Vammalan KirjapainoOy, Vammala.Ympäristöministeriö (2008a). Kohti kierrätysyhteiskuntaa.Valtioneuvoston10.4.2008 hyväksymä valtakunnallinenjätesuunnitelma vuoteen 2016.Ympäristöministeriö (2008b). Valtioneuvostonpäätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteidentarkistamisesta.30.11.2008.

179

180

181LIITE 1:Kokonaisohjelman valmisteluprosessin kuvausValtioneuvosto asetti 2.6.2005 hallinnonalojenvälisen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän(YTR), jonka tehtävänä on yhteensovittaamaaseudun kehittämistoimiaja edistää maaseutuun kohdistettavienvoimavarojen käyttöä. Asettamiskirjeessä(MMM041:00/2005) määriteltiin, että yksiYTR:n tehtävistä on viidennen maaseutupoliittisenkokonaisohjelman valmisteleminen.Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-LiisaAnttila antoi keväällä 2007 Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän tehtäväksi valmistellavaltioneuvoston maaseutupoliittinen selontekoeduskunnalle. Selonteon aikajänneulottuu vuoteen 2020. Maaseutupoliittisenselonteon valmistelu nivottiin yhteen kokonaisohjelmanvalmistelun kanssa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä hyväksyikokonaisohjelman tammikuussa 2009. Valtioneuvostonon määrä antaa maaseutupoliittinenselonteko eduskunnalle vuoden2009 kevätistuntokaudella.Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma eliYTR:n toimintaohjelma mitoitettiin vuosille2009–2013. Kokonaisohjelma on selontekoakonkreettisempi ja laaja-alaisempija se sisältää myös useisiin valtionhallinnonulkopuolisiin toimijoihin liittyviä esityksiä.Selonteon kiinnekohtana pidetään vuotta2020. Se sisältää keskeiset maaseudunkehittämisen suuntaviivat kansallisen laajanmaaseutupolitiikan ja EU:n maaseudunkehittämisen näkökulmista tarkasteltuna.Selonteko on luonteeltaan vahvasti tulevaisuuteensuuntautunut. Siinä analysoidaanlyhyesti maaseudun nykytila ja perustellaanasiat, joihin selonteolla pyritään puuttumaansekä esitetään keskeiset maaseutupoliittisetlinjaukset.Strategiaryhmä ja valmisteluryhmäSelonteon ja kokonaisohjelman valmisteluavarten YTR asetti 18.9.2007 strategiaryhmänja 12.2.2008 valmisteluryhmän. Strategiaryhmäntyö valmistui keväällä 2008 javalmisteluryhmän työ alkoi maaliskuussa2008. Lähinnä maaseutuprofessoreista jatutkijoista koostuva strategiaryhmä valmisteliselonteon ja kokonaisohjelman strategiaosuuden.Valmisteluryhmä oli YTR:n luonteen mukaisesti horisontaalinen, elisen työhön osallistui eri organisaatioidenedustajia niin keskus- ja aluehallinnostakuin järjestöistä. Lisäksi valmisteluryhmäntyöhön osallistuivat maa- ja metsätalousministerinvaltiosihteeri sekä eduskuntaavustajaharkintansa mukaan. Valmisteluryhmäkokosi teemaryhmien ehdotukset,neuvottelutulokset sekä aluetilaisuuksienannin liittäen ne strategiaryhmän strategioihin.Molempien ryhmien työtä johti YTR:npääsihteeri, professori Eero Uusitalo ja sihteereinätoimivat ylitarkastajat Laura Jänisja Hanna-Mari Kuhmonen sekä maaseutuylitarkastajaKirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriöstäsekä ylitarkastaja PetraStenfors työ- ja elinkeinoministeriöstä.Strategiaryhmän kokoonpano- professori, maaseutuneuvos Eero Uusitalo,maa- ja metsätalousministeriö (puheenjohtaja)- professori, ohjelmajohtaja Mikael Hildén,Suomen ympäristökeskus- tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen, Ruralia-instituutti,Helsingin yliopisto- johtaja Juha Kaskinen, Tulevaisuudentutkimuskeskus- professori Hannu Katajamäki, Vaasanyliopisto

182- erikoistutkija Tuomas Kuhmonen, Jyväskylänyliopisto- aluekehitysjohtaja Kaisa-Leena Lintilä,sisäasiainministeriö- tutkimusprofessori Toivo Muilu, Oulunyliopisto- vanhempi tutkija, dosentti Jukka Oksa,Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto- professori Hilkka Vihinen, Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus- ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen, maajametsätalousministeriö (sihteeri)- suunnittelija Laura Jänis, maa- ja metsätalousministeriö(sihteeri)- ylitarkastaja Kirsi Viljanen, maa- ja metsätalousministeriö(sihteeri)Valmisteluryhmän kokoonpano- maaseutuneuvos Eero Uusitalo, maa- jametsätalousministeriö (puheenjohtaja)- ryhmäpäällikkö Janne Antikainen, työ- jaelinkeinoministeriö, alueiden kehittämisenyksikkö- yliarkkitehti Anne Jarva, ympäristöministeriö,asumisen teemaryhmä- tutkimusjohtaja Kimmo Kainulainen,Mikkelin ammattikorkeakoulu, kulttuuriteemaryhmä- ylitarkastaja Pentti Kananen, sosiaali- jaterveysministeriö- tutkija Arja Kilpeläinen, Lapin yliopisto,hyvinvointipalvelujen teemaryhmä- ylitarkastaja Ilkka Korhonen, työ- ja elinkeinoministeriö,väljästi asutun maaseudunteemaryhmä- kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho, työ- jaelinkeinoministeriö, työllisyys- ja yrittäjyysosasto- tulosalueen päällikkö Jouko Lehtoviita,Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio- pääsihteeri Risto Matti Niemi, SuomenKylätoiminta ry, maaseutuasumisen teemaryhmä- ylitarkastaja Merja Nikkinen, liikenne- javiestintäministeriö- puheenjohtaja Håkan Nystrand, MetsäalanAsiantuntijat ry- koulutoimenjohtaja Taina Peltonen, Nummi-Pusulankunta, Suomen lähikoulut ry- toimitusjohtaja Heikki Pietarinen, Pohjois-Karjalan Uusyrityskeskus, yrittäjyydenteemaryhmä- neuvotteleva virkamies Mika Pikkarainen,työ- ja elinkeinoministeriö, innovaatioosasto- johtaja Juha Ruippo, Maa- ja metsätaloustuottajainKeskusliitto MTK ry, yrittäjyydenteemaryhmä- neuvotteleva virkamies Rainer Salonen,liikenne- ja viestintäministeriö- erityisasiantuntija Tytti Seppänen, Kuntaliitto,väljästi asutun maaseudun teemaryhmä- johtaja Kaj Suomela, Pohjanmaan TE-keskus- toiminnanjohtaja Jyrki Wallin, Agronomiliitto- toimitusjohtaja Jarkko Wuorinen, Wiisaudenhammas-Yhtiöt,Suomen Yrittäjät ry- ylitarkastaja Laura Jänis, maa- ja metsätalousministeriö(sihteeri)- ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen, maajametsätalousministeriö (sihteeri)- ylitarkastaja Petra Stenfors, työ- ja elinkeinoministeriö(sihteeri)- ylitarkastaja Kirsi Viljanen, maa- ja metsätalousministeriö(sihteeri)YTR:n teemaryhmätYTR:n teemaryhmät valmistelivat helmikuuhun2008 mennessä omista aihepiireistääntiiviit perustelut sekä keskeiset ehdotuksetvalmisteluryhmän käyttöön. Teemaryhmätkommentoivat kokonaisohjelmaluonnostaja täydensivät sitä omalta osaltaan lokakuussa2008.NeuvottelukierrosMaaseutupolitiikan keskeisten toimijoidenkanssa käytiin laaja neuvottelukierros pääasiassahelmi-huhtikuun 2008 aikana jamuutama syksyllä. Pyyntö neuvottelujenjärjestämisestä lähetettiin 37 taholle tammi-

183kuun lopussa 2008 ja neuvottelut pidettiin35 tahon kanssa. Neuvotteluosapuolia olivatmuun muassa ministeriöt osastoineen,tutkimus- ja kehittämislaitokset, ammattijärjestötja puolueet. Neuvotteluissa käytiinläpi asioita, joita osapuolet pitivät tärkeinämaaseudun kehittämisen kannalta. Läheskaikissa neuvotteluissa käsiteltiin ainakinseuraavaa kolmea teemaa:1. Neljännen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman(2005–2008) ja maaseutupoliittistenerityisohjelmien (2005–2006 ja 2007–2010) toteumatilanne.2. Tulevan selonteon ja kokonaisohjelmanlinjaukset ja toimenpiteet.3. YTR:n valmisteleman maaseutuvaikutustenarviointimenettelyn käyttöönotto.Kunkin neuvottelutilaisuuden tarkempiasialista laadittiin yhteistyössä kyseisen organisaationkanssa. Neuvottelutulokset raportoitiinYTR:lle.AluetilaisuudetMaaseutupoliittinen selonteko ja kokonaisohjelmavalmisteltiin vuorovaikutteisestialueiden kanssa. Prosessiin kuului 15 aluetilaisuutta,jotka järjestettiin TE-keskusalueittain.Noin puolet tilaisuuksista järjestettiintoukokuussa ja puolet syksyllä 2008. Tilaisuudetkoostuivat kaikille avoimesta seminaaristasekä erillisestä neuvottelusta maakunnankeskeisten maaseututoimijoidenkanssa (useimmiten maakunnan yhteistyöryhmän(MYR) maaseutujaoston jäsenet).Yhteensä tilaisuuksiin osallistui noin 710henkilöä, keskimäärin 49 henkilöä seminaareihinja 18 henkilöä neuvotteluihin. Seminaareihinosallistui lukuisten järjestöjenedustajia, tosin maakunnittain vaihdellen.Neuvotteluissa keskusteltiin muun muassalaajan maaseutupolitiikan ja maaseutuvaikutustenarvioinnin toteuttamisesta maakuntatasollaja siitä, miten maakunnassaon organisoiduttu maaseudun ja maaseutupolitiikankehittämiseen liittyvissä asioissa.Alueellisten neuvottelujen asialistat laadittiinyhdessä alueiden toimijoiden kanssaja aluetilaisuudet järjestettiin muutoinkintiiviissä yhteistyössä alueen TE-keskuksen,maakunnan liiton tai -liittojen, alueellistenympäristökeskusten sekä maaseudun kehittämisjärjestöjenkanssa.Liittyminen muihin prosesseihinKokonaisohjelman valmistelussa hyödynnettiinja otettiin huomioon muut ajankohtaisetja maaseutupolitiikan kannaltamerkittävät strategiat, ohjelmat ja raportit.Näitä olivat muun muassa pääministeriMatti Vanhasen II hallituksen ohjelma, Valtakunnallisetalueiden kehittämisen tavoitteetvuosiksi 2007–2011, Valtakunnallisetalueidenkäyttötavoitteet, Pitkän aikavälinenergia- ja ilmastostrategia, Kansallinen kestävänkehityksen strategia, Suomen luonnonmonimuotoisuuden suojelun ja kestävänkäytön strategia ja toimintaohjelma 2006–2016, Kansallinen metsäohjelma (KMO)2015, Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkonkehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen2020, Valtioneuvoston liikennepoliittinenselonteko eduskunnalle 27.3.2008, Kansallineninnovaatiostrategia, OECD:n Suomenmaaseutupolitiikan maatutkinta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma2007–2013, valmisteilla ollut Kuntaliitonmaaseutustrategia, Harvaan asutun maaseuduntoimenpideohjelma 2008–2013, Alueellinenkoheesio- ja kilpailukykyohjelma(KOKO) sekä Kylätoiminnan ja Leader-ryhmienvaltakunnallinen ohjelma 2008–2013.Alueellinen yhteyshenkilöverkostoVuorovaikutusta alueiden kanssa vahvistettiinmuodostamalla alueellinen yhteyshenkilöverkosto.Verkostoon kutsuttiinmukaan henkilöt kustakin TE-keskuksesta,maakunnan liitosta, alueellisesta ympäristökeskuksestasekä kultakin alueelta henki-

184löitä alueen järjestöistä. Yhteensä alueellinenyhteyshenkilöverkosto koostui noin 70henkilöstä. Yhteyshenkilöt olivat mukanaselonteon ja kokonaisohjelman valmisteluprosessissakommentoimalla ohjelmaluonnoksia.Yhteyshenkilöt ottivat myös vastuutaaluetilaisuuksien järjestämisestä yhdessäTE-keskusten ja maakunnan liittojen tiedottajienkanssa.Ohjelmasta annetut lausunnotOhjelmasta järjestettiin laaja lausunto-ja kommentointikierros 12.12.2008–12.1.2009. Lausuntoja ja kommenttejasaatiin yhteensä 108 kappaletta ja niitähyödynnettiin kokonaisohjelman viimeistelyssä.

185LIITE 2: Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2009–2013toimenpiteiden ympäristövaikutusten arviointiMaaseudulla keskeisimmät ympäristövaikutuksetliittyvät sen ominaispiirteisiin:pitkiin etäisyyksiin ja väljään asutukseen.Niiden seurauksena liikkumisesta syntyyympäristölle rasitetta, sillä julkisen liikenteenpalveluiden niukkuuden seurauksenayksityisautoilu on maaseudulla välttämätönliikkumismuoto. Maaseudulla ei myöskäänole mahdollista saavuttaa tiettyjä synergiaetujalämmityksessä ja valaistuksessa.Sen sijaan maaseudulla voidaan hyödyntäähajautettua energiantuotantoa ja uusiutuviaenergianlähteitä. Liikkumistarpeidenvähentämiseksi voidaan kehittää ratkaisujamm. sähköisten ja lähipalveluiden kauttasekä etätyöskentelyn ja -opiskelun mahdollisuuksiahyödyntämällä. Sekä maaseudullaettä kaupungeissa voidaan elää kestävän kehityksenmukaisesti (VNK 2006: 77).Maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa koskeeSOVA-lain (Laki viranomaisten suunnitelmienja ohjelmien ympäristövaikutustenarvioinnista, 200/2005) kolmannen pykälänmukainen yleinen velvollisuus selvittääympäristövaikutukset. Suunnitelmastatai ohjelmasta vastaavan viranomaisen onhuolehdittava siitä, että suunnitelman taiohjelman ympäristövaikutukset selvitetäänja arvioidaan riittävässä määrin valmistelunkuluessa, jos suunnitelman tai ohjelman toteuttamisellasaattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia.Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa ympäristövaikutusymmärretään laajasti, kutenSOVA-lain toisessa pykälässä on määritelty.Ympäristövaikutuksella tarkoitetaan tässämaaseutupoliittisen kokonaisohjelmanvälitöntä ja välillistä vaikutusta 1) ihmistenterveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; 2)maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen,eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;3) yhdyskuntarakenteeseen,rakennettuun ympäristöön, maisemaan,kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; 4)luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä 5)1–4 kohdissa mainittujen tekijöiden keskinäisiinvuorovaikutussuhteisiin.Maaseutupoliittisen kokonaisohjelmanvalmistelussa ympäristönäkökohdat osanakestävää kehitystä otettiin huomioon kokovalmisteluprosessin ajan läpäisevänä periaatteena.Valmistelutyön vaiheet ja siihenosallistuneet tahot on kuvattu ohjelmanliitteessä 1. Arviointiselostus ohjelman ympäristövaikutuksistalaadittiin valmistelunloppuvaiheessa ohjelmaan määriteltyjentoimenpiteiden pohjalta. Tämä maaseutupoliittinenkokonaisohjelma on lajissaanensimmäinen, jossa ekologinen kestävyyson nostettu omaksi strategiseksi linjauksekseen,ja jossa pohditaan mm. ilmastonmuutoksenhillinnän ja sopeutumisen keinojamaaseudun näkökulmasta. Maaseutupoliittistakokonaisohjelmaa toteutettaessaympäristönäkökohtien jatkuva huomioonottaminen on keskeistä.Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa2009–2013 on 15 strategista linjausta,joiden toteuttamiseksi on yhteensä 146toimenpidettä. Strategiset linjaukset ovatseuraavat:1. Elämisen edellytyksiä harvaan asutullamaaseudulla parannetaan.2. Maaseutua kehitetään monimuotoisenaasuinmaaseutuna, jossa arki onsujuvaa.3. Maaseudun asukkaiden hyvinvointialisätään kehittämällä erityisolosuhteethuomioon ottavia, joustavia ja asiakas-

186lähtöisiä tapoja palvelujen järjestämiseksi.4. Maaseudun saavutettavuudesta, yhteyksientoimivuudesta ja tietoliikenneyhteyksientasapuolisuudesta huolehditaan.5. Maaseutua kehitetään ekologisestikestävästi luonto ja ympäristö huomioonottaen.6. Maaseudun osaamispääomaa hyödynnetäänja kasvatetaan, ja innovaatiojärjestelmiäkehitetään.7. Työvoimapolitiikkaa kehitetään vastaamaantyövoimapulaan ja maaseudunerityistarpeisiin. Työperusteistamaahanmuuttoa edistetään.8. Maaseudun elinkeinojen ja maaseudunyrittäjyyden monipuolistamista jakehittämistä jatketaan.9. Maatiloja kehitetään joko erikoistuvinaja yleensä kasvavina yksikköinä taimonipuolisen yritystoiminnan ja monientehtävien yksikköinä. Maatalous- jaelinkeinopolitiikan avulla varmistetaanelintarvikkeiden huoltovarmuus.10. Metsää ja puuta hyödynnetään nykyistäenemmän ja monipuolisemmintyön sekä toimeentulon lähteenä.11. Maaseudulla hyödynnetään hajautettua,paikallisiin ja uusiutuviin energialähteisiinperustuvaa energiantuotantoaja osallistutaan näin koko maanenergian huoltovarmuuden lisäämiseen.12. Kansallisen maaseutupoliittisen järjestelmänkehittämistä jatketaan ja maaseutupolitiikanhallinnan ulottuvuuttavahvistetaan kaikilla toiminnan tasoillaja maaseutuun vaikuttavilla hallinnonaloilla.13. Kansalaistoiminnan edellytyksiä ja rooliayhteiskunnassa vahvistetaan kaikillatoiminnan tasoilla.14. Paikallisen kehittämisen välineitä vahvistetaanmerkittävästi.15. Suomi osallistuu aktiivisesti eurooppalaisenmaaseutupolitiikan rakentamiseen.Linjaukset voidaan ryhmitellä aihepiireittäinseuraavasti:– Asuminen, palvelut ja osaaminen(Linjaukset 1, 2, 3, 7)– Yrittäjyys ja työvoimapolitiikka (Linjaukset1, 5, 6, 8, 10, 11)– Saavutettavuus, energia ja ympäristö(Linjaukset 1, 4, 8, 9)– Kansalaistoiminta, paikallinen kehittäminenja maaseutupolitiikan järjestelmä(Linjaukset 1, 12, 13, 14, 15)Harvaan asutun maaseudun elämisen edellytystenkohentaminen (linjaus 1) on läpileikkaavateema kaikissa aihepiireissä.Strategisia linjauksia toteuttavien toimenpiteidenympäristövaikutukset arvioitiin em.aihepiireittäin. Toimenpiteet vaikuttavattoteutuessaan myönteisesti maaseudullaasuvien, toimivien ja vierailevien ihmistenelinoloihin ja viihtyvyyteen. Useat toimenpiteetlisäävät toteutuessaan mahdollisuuksiaelää ja toimia ekologisesti kestävästi maaseudulla.Monet toimenpiteistä keskittyvättoimintatapojen ja rakenteiden kehittämiseen,suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseensekä tiedon lisäämiseen ja kokemustenvaihtoon, jolloin ne eivät aiheuta suoriaympäristövaikutuksia, mutta edistävät välillisestiihmisten elinoloja ja hyvinvointiasekä inhimillisen ja sosiaalisen pääomankasvua maaseudulla.Asuminen, palvelut ja osaaminenAsumiseen, palveluihin ja osaamiseen liittyvättoimenpiteet vaikuttavat monin tavoinmyönteisesti eri-ikäisten ihmisten elinoloihin,viihtyvyyteen ja terveyteen sekä luontoonja ympäristöön. Monet toimenpiteistätähtäävät eri tahojen tuottamiin läheltäsaataviin tai sähköisiin palveluihin, mikäkohentaa ihmisten elinoloja, turvallisuuttaja elämänlaatua, lisää alueellista tasa-arvoisuuttaja toimijoiden välistä yhteistyötäsekä vähentää liikkumistarvetta ja liikenteestäaiheutuvia päästöjä. Perusopetuk-

187sen ja koulutuspalveluiden sekä liikunta- januorisotyön palveluiden saatavuus läheltävaikuttavat myönteisesti erityisesti lastenja nuorten elämänlaatuun sekä kehittymismahdollisuuksiin.Useat toimenpiteet edistävät hyvän elinympäristönsyntymistä tai säilymistä sekämaankäytön kehittämistä kunkin alueenomien edellytysten pohjalta. Ne luovatedellytyksiä kylien ja muiden maaseutualueidenkehittämiselle sekä erilaisten ympäristönarvojen vaalimiselle ja vaikuttavattoteutuessaan myönteisesti yhdyskuntarakenteeseen,rakennettuun ympäristöönja maisemaan. Monet toimenpiteet parantavatihmisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiaoman ympäristönsä suunnitteluunja kehittämiseen. Lisäksi monettoimenpiteet luovat perustaa luonnonvarojenkestävälle hyödyntämiselle.Useat toimenpiteet vähentävät ympäristöhaittojaja päästöjä. Esimerkiksi jätevesijärjestelmiinliittyvät toimenpiteet vähentävätpäästöjä maaperään ja vesistöihin. Asuntokannanja asumismuotojen kehittäminenedistävät ihmisten viihtyvyyttä ja elämänlaatuaja lisäävät sosiaalista pääomaa,mutta voivat samalla muuttaa rakennetunympäristön luonnetta ja ulkonäköä. Maallemuuttajiinkeskittyvä toimenpide lisääetenkin lasten ja nuorten viihtyvyyttä sekäkasvattaa sosiaalista pääomaa. Pendelöintiliikenteenhaittojen vähentämiseen kohdistuvatoimenpide vähentää liikenteenpäästöjä ja ruuhkia sekä parantaa ihmistenviihtyvyyttä ja elämänlaatua. Tiedotus- jakoulutuskampanjaa koskeva toimenpidevoi muuttaa ihmisten asenteita aikaisempaaympäristöystävällisemmiksi.Yrittäjyys ja työvoimapolitiikkaYrittäjyyteen ja työvoimapolitiikkaan liittyvättoimenpiteet lisäävät ennen kaikkea alueellistatasa-arvoa ja ihmisten työllistymis- jayrittäjyysmahdollisuuksia maaseudulla javaikuttavat siten myönteisesti ihmisten elinoloihinja mahdollisuuksiin. Muutamat toimenpiteetperustuvat maaseudun luonnonja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseenelinkeinotoimintaa (kuten matkailua)kehitettäessä.Useat mm. koulutukseen liittyvät toimenpiteetlisäävät inhimillistä ja sosiaalistapääomaa. Maahanmuuttajiin kohdistuvattoimenpiteet edistävät maahanmuuttajienkotoutumista ja työllistymistä ja vaikuttavattäten myönteisesti heidän viihtyvyyteensäja elinoloihinsa.Etätyömahdollisuuksien kehittäminen tuojoustavuutta työelämään ja lisää näin ihmistenviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Lisäksilisääntyvä etätyöskentely vähentää työmatkaliikenteestäaiheutuvia ruuhkia ja päästöjä.Kuljetustuen lisääminen edistää yritystenalueellista tasa-arvoa, mutta sen seurauksenaliikenne ja sen aiheuttamat päästöt voivatlisääntyä.Lähiruokatuotteiden käytön lisäämiseentähtäävä toimenpide vaikuttaa ympäristöönmyönteisesti, sillä lyhyet kuljetusmatkatvähentävät kuljetusten aikana syntyviäpäästöjä. Maisemallisesti tärkeiden metsäalueidenhakkuita ja metsänhoitotöitäkoskeva toimenpide vaikuttaa myönteisestimaiseman säilymiseen. Maiseman- ja luonnonhoitotöidensisällyttäminen kyläsuunnitelmiinedistää maisemien säilymistä.Luonnontuotteiden talteenottoa vahvistavatoimenpide lisää luonnontuotteiden hyödyntämistä,missä on keskeistä ottaa huomioonluonnon kantokyky.Puun poltto- ja korjuuteknologian kehittyminenvähentää sekä suoraan että välillisestikielteisiä ympäristövaikutuksia. Metsienhyödyntämiseen liittyviä toimenpiteitätoteutettaessa on pidettävä huoli siitä, ettämaaseutupoliittiset tavoitteet huomioonotettaessa myös luonnonsuojelubiologistentavoitteiden painoarvo säilyy.

188Saavutettavuus, energia ja ympäristöTeiden kunnostamiseen liittyvät toimenpiteetparantavat turvallisuutta ja vaikuttavatmyönteisesti ihmisten elinoloihin, mutta nevoivat lisätä myös liikenteen ja siinä syntyvienpäästöjen määrää. Toimiviin liikenne- jatietoliikenneyhteyksiin ja julkisen liikenteenpalveluihin tähtäävät toimenpiteet lisäävätalueellista tasa-arvoa. Julkisen liikenteenpalvelujen turvaaminen esim. kutsujoukkoliikenteenkeinoin vähentää yksityisautoiluntarvetta sekä liikenteen päästöjä. Tehokkaatlaajakaistapalvelut vähentävät liikkumisentarvetta ja liikenteen päästöjä, kun asioitavoi hoitaa sähköisesti verkossa.Uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseentähtäävät toimenpiteet ovat kokonaisuudessaanympäristölle myönteisiä verrattunaesimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttöön.Energian käytöstä aiheutuvat päästötovat puhtaampia ja energiaraaka-aineenkäyttö on mahdollista toteuttaa kestävästi,mutta toisaalta esimerkiksi puun poltostasyntyy ilmanlaatua heikentäviä pienhiukkasia.Energian säästöön kannustava toimenpidevähentää energian tuotannosta ja kulutuksestasyntyviä päästöjä. Toimenpiteet,jotka tähtäävät puuenergian aikaisempaasuurempaan tuotantoon ja käyttöön, vaikuttavatmetsiin, luonnon monimuotoisuuteenja maisemaan. Uusiutuvien energianlähteidenaikaisempaa suuremmassahyödyntämisessä ympäristön kannaltaratkaisevaa on kestävyys ja luonnon kantokyvynhuomioon ottaminen. Hajautettuenergiantuotanto vähentää kuljetustarpeitaja kuljetuksista syntyviä päästöjä.Toimenpide maatalouden ympäristötoimenpiteidentehokkaasta kohdentamisestavähentää maatalouden päästöjä maaperään,vesiin ja ilmaan. Maataloustuotannostapoistuvien alueiden säilyttäminen avoiminavaikuttaa myönteisesti maiseman jaluonnon monimuotoisuuden säilymiseen.Kulttuuriympäristökohteiden inventointija hoidon suunnittelu sekä rakennusperinnönhoito edistävät kulttuuriympäristöjenja -perinnön sekä rakennetun ympäristönsäilymistä.Kansalaistoiminta, paikallinen kehittäminenja maaseutupolitiikan järjestelmäToimenpiteet maaseutupolitiikan järjestelmänkehittämiseksi parantavat sekä suoraanettä välillisesti ihmisten elinoloja ja elämänlaatuamaaseudulla. Järjestötoimijoidenkouluttaminen, järjestötoiminnan opetusperusopetuksessa ja järjestöjen keskinäinenverkostoituminen lisäävät inhimillistäja sosiaalista pääomaa ja vaikuttavat välillisestiihmisen elinoloihin ja viihtyvyyteen.Naapuriavun mahdollistamiseen tähtäävätoimenpide vaikuttaa myönteisesti erityisestiikääntyvän väestön hyvinvointiin.Paikallisen ja seudullisen kehittämistyönvahvistaminen lisää sosiaalista pääomaaja ihmisten mahdollisuuksia osallistua alueensakehittämiseen sekä vaikuttaa myönteisestiihmisten elinoloihin, osallisuuteenja viihtyvyyteen. Toimenpide kylien yhteiskäytössäolevien rakennusten korjauksen jaylläpidon edistämiseksi vaikuttaa myönteisestirakennetun ympäristön ja kulttuuriperinnönsäilymiseen sekä yhteisöllisyyteen.Kylä- ja kotiseutusuunnitelmien sekä kuntienmaaseutuohjelmien laatiminen luovatedellytyksiä maaseudun ja kylien kehittämiselleja erilaisten ympäristön arvojen vaalimiselle.Lisäksi ne parantavat ihmisten osallistumis-ja vaikutusmahdollisuuksia omanympäristönsä suunnitteluun ja kehittämiseensekä kasvattavat sosiaalista pääomaa.

189LIITE 3: Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2009–2013sukupuolivaikutusten arviointiPääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelmanmukaan ”sukupuolinäkökulmavaltavirtaistetaan lainvalmistelussa, talousarvioprosessissasekä muissa merkittävissähankkeissa jo toiminnan alkuvaiheissa”.Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitustoimeenpanee sukupuolten välisen tasaarvonvaltavirtaistamisen koko valtionhallinnossa.Valtavirtaistamisella tarkoitetaansukupuolinäkökulman huomioimista kaikessatoiminnassa ja päätöksenteon kaikissavaiheissa. Valtavirtaistamisen soveltamiseenvaltionhallinnossa sisältyy tasa-arvonedistäminen hankkeissa, kuten erilaistenohjelmien valmistelussa. Sukupuolivaikutustenarviointi eli suva on yksi tasa-arvonvaltavirtaistamisen menetelmä.Sukupuoli tai sukupuoliero on koko väestöäkoskettava rakenteellinen tekijä. Useillapolitiikan lohkoilla, ennen kaikkea työmarkkinoilla,on sukupuoleen liittyviä tekijöitä,joiden johdosta näennäisesti neutraalit toimenpiteettai esitykset saattavat kohdistuanaisiin ja miehiin eri tavoin, eriarvoisuuttavahvistaen. Toimenpiteiden tai esitysten sukupuolivaikutuksetovat vain harvoin suoriaja välittömiä, kuten kiintiösäädöksissä, vaanne ovat yleensä välillisiä, jolloin niiden esiinnostaminen edellyttää analyysia ja tulkintaaohjaavan viitekehyksen rakentamista ja soveltamista.Väestön sukupuolirakenteen vinoutuminenja erityisesti koulutettujen naisten lähtömuuttosyrjäisemmiltä alueilta on yksi tasapainoisenaluekehityksen este Suomessa.Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminenliittyy alueiden kilpailukykyyn ja vetovoimaisuuteenniin tasapainoisen väestörakenteenkuin työpaikkojen, yritystoiminnanja palvelujen kautta. Väestörakenteen tasapainoisuudenkannalta olennaista on huomionkiinnittäminen perus- ja hyvinvointipalvelujensaatavuuteen, erityisesti nuortennaisten työllisyyteen ja työpaikkoihin sekänaisten mahdollisuuksiin yrittäjinä.Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassaon 15 strategista linjausta, ja näitä toteuttaviatoimenpiteitä. Monet linjauksista liittyvätsuoraan ihmisten toimintaan ja toimenpiteilläon suoria tai välillisiä vaikutuksiaihmisten elämään, työskentely-, liikkumisopiskelu-ja harrastusmahdollisuuksiin jahyvinvointiin. Kokonaisohjelman toimenpide-ehdotuksillaon sukupuolivaiku¬tuksia.Kokonaisohjelma ja sen toimenpiteet onmuotoiltu sukupuolineutraa-leiksi, eikämiehiin ja naisiin mahdollisesti eri tavoinkohdistuvia vaikutuksia ole tuotu esiin. Sukupuolivaikutustenarvioinnin tueksi tarvittaisiintutkimusta, tietoa ja resursseja.Tasa-arvoisuutta edistetään muutamallatoimenpiteellä lähinnä korjaamallahuo¬nommassa asemassa olevan sukupuolentilannetta. Koska naisten muut¬toliikemaaseudulta on niin voimakasta, että seuhkaa maaseudun yhteisöjen elinvoi¬maa,on erityishuomiota kohdistettu naisten työllistymis-ja yrittäjyysmahdollisuuksien lisäämiseen.Seuraavassa on tarkemmin käyty läpi kokonaisohjelmansukupuolivaikutuksia niistänäkökulmista, joilla on suoraan vaikutuksiaihmisryhmiin: 1) asuminen ja palvelut, 2)yrittäjyys ja työ, 3) osaaminen 4) kansalaistoimintaja paikallinen kehittäminen. Näistäkaksi ensimmäistä liittyvät useisiin strategisiinlinjauksiin ja niissä on käsitelty toimenpiteitäkokonaisohjelman eri osista. Kahdessajälkimmäisessä on käsitelty toimenpiteitä

190luvuista 3.2.1 (osaaminen ja innovaatiojärjestelmät)ja 3.3.2 ja 3.3.3 (kansalaistoimintaja paikallinen kehittäminen).Asuminen ja palvelutMonet maaseutuasumisen, palveluiden jaesimerkiksi kulttuurin edistämiseen keskittyvistätoimenpiteistä edistävät paitsi palvelujensaatavuutta, myös työllistymistäpalvelualoilla. Naisia työllistävät erityisestihyvinvointi- ja kulttuuripalvelut, kun taasmiehet työllistyvät esimerkiksi ympäristönhoitopalvelujenparissa ja kylä- ja mökkitalkkareina.Asumiseen ja palveluihin liittyviä toimenpiteitätoteutettaessa on tärkeää ottaa huomioonsukupuolinäkökulma, jotta ne eivättahattomasti vaikuta negatiivisesti ja lisääepätasa-arvoisuutta. Ohjelman toteutumistaseurattaessa tulee kiinnittää huomiotasiihen, miten toimenpiteiden toteutus onvaikuttanut ja vaikuttaa sukupuolten tasaarvoon.Esimerkiksi nuorison harrastusmahdollisuuksiatulee kehittää sekä tyttöjenettä poikien näkökulma huomioiden, sitenettä molemmilla on riittävän monipuolisiaharrastusmahdollisuuksia.Maaseudun ihmisten turvallisuuden lisäämiseentähtäävät toimenpiteet ovat tärkeitäkaikkien maaseudun asukkaiden näkökulmasta.Kuitenkin Suomessa mm. väkivaltaon voimakkaasti sukupuolittunut. Perheväkivaltatapauksissasuuri enemmistö uhreistaon naisia, ja tämä tulisi huomioida turvapalvelujasuunniteltaessa - kunnat ovat monestilaiminlyöneet velvollisuutensa kehittääperheväkivallan ehkäisy- ja hoitotoimia.On huolehdittava sekä viranomaisten ettävapaaehtoisten osaamisesta tunnistaa perheväkivaltatapauksetja reagoida niihin. Erityisestiharvaan asutuilla alueilla muodostuuperheväkivaltaa kokeneille vakava uhka, mikäliturvallisuuspalveluja suunniteltaessa tätänäkökulmaa ei ole riittävästi huomioitu.Vallitsevien sosiaalisten roolien vuoksi naisillaon monissa perheissä suurempi vastuuerilaisista hoivatöistä (kuten lasten ja vanhustenhoito). Lasten päivähoidon saatavuudellaja läheisyydellä on suuri merkitysnaisille, joille työn ja perheen yhdistäminenaiheuttaa yhä usein haasteita. Kulttuuri- jaliikuntapalveluiden ja omakohtaisen kulttuurisenosallistumisen merkitys korostuu väestönikääntyessä, koulutustason kohotessa jaerityisesti naisilla. Kulttuuripalveluilla on erityisensuuri merkitys naisten viihtyvyyteen.Toimiva joukkoliikenne tukee naisten työssäkäyntiäyhden auton perheissä ja edistääerityisesti naisten liikkumismahdollisuuksia.Kyläpal¬veluiden järjestäminen edistää kokopaikallisyhteisön hyvinvointia, erityisesti kotonatyöskentelevien ja iäkkäiden naisten.Maaseudun palveluja kehitettäessä on tärkeäottaa huomioon myös syrjäytyminen,mikä on usein miehiä koskettava ongelma.Naisten miehiä aktiivisempi poismuuttomaaseudulta on johtanut paikoin hyvinepätasaiseen sukupuolirakenteeseen (vuonna2007 joissakin Turun saariston kunnissaja Itä-Lapin kunnissa ikäryhmässä 15–64-vuotiaat oli 6,5 naista 10 miestä kohden).Maaseudulle jäävien miesten keskuudessanaimattomuus on yhä yleisempää. Hyvinvointikysymyksiäon tarkasteltava kumpikinsukupuoli ja sen erityispiirteet huomioiden.Yrittäjyys ja työTyöskentely-, yrittäjyys- ja liikkumismahdollisuuksienedistäminen parantaa kaikkienmaaseudulla asuvien elinoloja, ja monillatoimenpiteillä on positiivinen vaikutus sekämaaseudun naisten että miesten elämään.Etätyömahdollisuuksien kehittäminen tuojoustavuutta työelämään ja lisää näin ihmistenviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Erityisenmerkittävää joustavan työelämän kehittäminenon naisille, joita hoiva- ja palkkatyönyhteensovittamisen ongelmat koskevat kokonaisvaltaisemmin.Ohjelmassa todetaan, että Suomessa vallitsevaavoimakasta jakautumista miesten janaisten aloihin on tärkeää purkaa yksilön näkökulmanlisäksi myös siksi, että perinteiset

191sukupuolen mukaiset ammatinvalinnat eivätusein vastaa alueiden työvoiman tarvetta.Elinkeinorakenteen monipuolistaminen japalvelualojen kehittäminen työpaikkojen janaisten yritystoiminnan lisäämiseksi on keinokorjata alueen työpaikkojen vääristynyttäsukupuolijakaumaa, mutta samalla on varottavavahvistamasta työelämän segregaatiotaedelleen. Naisten osaamisen ja työmahdollisuuksienlaajentamiseen uusilla toimialoillatarvittaisiin toimenpiteitä. Niillä ammatti- jatuotantoaloilla, joilla halutaan lisää naisia,tarvitaan työtä työpaikkakäytäntöjen ja kulttuurinmuuttamiseksi naisten kannalta houkutteleviksi.Sama koskee kääntäen naisvaltaisiaaloja ja ammatteja, joihin toivotaanlisää miehiä, esimerkiksi päiväkoteihin ja peruskouluun.Segregaation purkamista ei olehuomioitu kokonaisohjelman toimenpiteitälaadittaessa, mutta tähän voidaan kiinnittäähuomiota toteutuksessa.Työelämän segregaatiosta johtuen eri toimialojenkehittämisellä on erilaiset merkityksetmiehille/naisille (vrt. puunjalostus/hoiva-ala/elintarvikkeiden jatkojalostus). Erityisesti elintarvikkeidenjatkojalostus, hoiva- ja palvelutoimialatovat maaseudulla asuville nai¬sillemahdollinen tapa työllistää itsensä ja jäädäkotiseudulleen tai muuttaa maa¬seudulle.Sekä yrittäjyyden että palkkatyömahdollisuuksientukeminen näillä aloilla edistäänaisten mahdollisuuksia maaseudulla elämiseen.Kokonaisohjelman toimenpiteissä,joissa tähdätään esimerkiksi metsäalanliiketoimintamahdollisuuksien lisäämiseen,edistetään puolestaan pääosin miesten työllisyys-ja yrittäjyysmahdollisuuksia. Samojavaikutuksia on myös esimerkiksi luonnon- jamaisemanhoidon kehittämisellä. Maatalouteenliittyvissä toimenpiteissä välillisiä vaikutuksiakohdistuu enemmän mies- kuin naissukupuoleen,sillä viljelijöistä noin 90 % onmiehiä (vuoden 2006 maatilarekisteritiedot).Maataloustuotteiden jatkojalostus, samoinkuin maatilojen monialaistumistoimenpiteetkohdistuvat sen sijaan kumpaankin sukupuoleen.Näilläkin toimenpiteillä on sukupuolenmukaan eriytyneitä vaikutuksia: jatkojalostusluo erityisesti naisille uusia työpaikkoja, muumonialaistaminen voi mahdollistaa miespuolisellemaatalousyrittäjälle vaihtoehtojatuotannosta luopumisen sijaan.OsaaminenOsaamisen ja koulutuksen edistämiseen tähtäävättoimenpiteet hyödyttävät kumpaakinsukupuolta. Sukupuolineutraali muotoilu voikuitenkin tahattomasti johtaa toimenpiteidenkohdistumiseen vain jommankummansukupuolen suosimille koulutusaloille. Kunlisätään perusopetusoppilaiden ja toisenasteen opiskelijoiden työelämätietouttamaaseudun ammateista ja harjoittelun ohjaamistamaaseutuyrityksiin, tulee kiinnittäähuomiota sekä tyttöjen että poikien mahdollisuuksiinja kiinnostuksiin näillä aloilla.Koulutusta kehitettäessä tulee panostaa aliedustetunsukupuolen mukaan saamiseen,ja siten segregaation vähentämiseen.Esimerkiksi Rural Studies -opintoja kehitettäessäon erityisen tärkeää integroida opetukseennykyistä paremmin sukupuolinäkökulmantunnistaminen, sillä tämä edistääsekä sukupuolinäkökulmasta tehdyn tutkimustiedonsaatavuutta että mahdollisuuksiahyödyntää sitä kehittämistyössä.Kansalaistoiminta ja paikallinenkehittäminenKansalaistoiminnan kehittämisellä on positiivisiavaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.Esimerkiksi naapuriavun esteiden poistaminenedistää etenkin naisten, lasten javanhusten elinolojen paranemista, kun harrastuksiin,töihin, ostoksille yms. voi saadanaapurilta kyydin tai naapuri voi hankkiaostokset heidän puolestaan.Kokonaisohjelmalla vahvistetaan sekä paikallisenkehittämisen rakenteita että toimijoita.Paikallinen kehittämistyö kohdistuukumpaankin sukupuoleen, mutta arviointienperusteella paikallislähtöinen kehittäminenaktivoi erityisesti naisia ja nuoria. Tästä hyvänäesimerkkinä toimii Leader-toiminta. Myöskylätoiminnassa naisten rooli on suuri.

192LIITE 4:Sektoripolitiikkojen maaseutuvaikutusten arviointiMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTRpyysi maaseutupoliittisen kokonaisohjelmanja selonteon valmisteluprosessinyhteydessä alueita arvioimaan omastanäkökulmastaan sektoripolitiikkojen maaseutuvaikutuksia.Arvioinnin tueksi YTR:nmaaseutuvaikutusten arvioinnin työryhmäoli valmistellut arvioinnin ideaa selventäväntaustamuistion ja tarkistuslistan.Alueiden arviot käsittelivät sekä valtakunnanettä paikallisen tason sektoripolitiikkojenmyönteisiä ja kielteisiä vaikutuksiamaaseudun elinkeinoihin ja yrittäjyyteen,työhön, osaamiseen, asumisen mahdollisuuksiin,palvelujen järjestämiseen, infrastruktuurintoimivuuteen, saavutettavuuteenja yhteyksiin, vetovoimatekijöihin jakilpailukykyyn, paikallisuuteen, identiteettiinja paikallistason elinvoimaisuuteen sekäkansalaisten osallistumiseen, yhteisöllisyyteenja sosiaaliseen pääomaan. Lisäksi arvioissanostettiin esiin asioita ja toimia, joitasektoripolitiikat eivät ole tehneet ja joita niidenpitäisi tehdä. Vastauksissa tuotiin esiin,että kansallisesti tehdään päätöksiä, joidentodellista vaikutusta ei mietitä loppuun asti.Yksi kapea perustelu on myönteinen, muttamaaseutuvaikutukset kokonaisuudessaanovat kielteisiä.Tässä tiivistelmässä nostetaan esiin alueidentekemän sektoripolitiikkojen maaseutuvaikutustenarvioinnin keskeisimmätseikat. Yhteenveto on koottu Etelä-Pohjanmaan,Hämeen, Kaakkois-Suomen, Kainuun,Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen,Lapin, Pirkanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan jaVarsinais-Suomen arviointiselostusten pohjalta.Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savostaarviointiselostusta ei saatu.1 Maaseudun elinkeinot ja yrittäjyysElinkeinopolitiikan painotukset:Elinkeinopolitiikan painotus suuriin yrityksiin,vientiteollisuuteen ja korkeaan teknologiaankohdistaa resursseja kasvukeskuksiin. Uudenyritystoiminnan luomisessa painotetaanliikaa suurten ja usein teollisten yritystenperustamista, vaikka pienyrittäjyys tuottaaenemmän uusia työtilaisuuksia. Maaseutuyrittäjyydenmahdollisuuksia ovat heikentäneetpoliittiset ratkaisut keskusten tukemisestaja maaseudun uuden infrastruktuurinrakentamisen ja vanhan kunnossapidon rahoituksenvähentymisestä. Maaseudulle eiole kohdistettu valtion rakennemuutostukeavastaavasti kuin monille kaupunkialueille.Uusiutuvaan energiaan ja hyvinvointipalveluihintehtävät panostukset tukevat maaseudunelinkeinoja ja yrittäjyyttä.Ohjelma- ja hanketoiminta,erilaiset tuet ja neuvonta:Maaseutuohjelmilla on saavutettu merkittäviätuloksia. Hanketoiminnalla on mm. toteutettukoulutusta, luotu työmahdollisuuksiamaaseudulle ja kehitetty monipuolistayrittäjyyttä. Toimintaryhmillä on ollut vahvapanos (erityisesti pienten ja aloittavien sekänaisten) yritysten rahoituksessa. Nuorisoa eiole otettu riittävästi huomioon maaseudunkehittämisessä (esim. nuorisohankkeisiin onollut vaikea saada rahaa). Maatilakytkennänpoistaminen maaseuturahastosta rahoitettavistayritystuista sekä yritystukien porrastaminenmaaseututyypittelyn mukaisesti ovatmyönteisiä asioita, samoin yli 5 htv:ta työllistävienyritysten rahoittaminen. Maaseutuohjelmassaon myös ongelmallisia kohtia,esim. yritystuissa määritellyt tukien alarajat.

193Hanketyön ongelmana on hyvien käytäntöjenvakiinnuttaminen osaksi normaaliakansallista toimintaa ja pysyvän rahoitusmallinsynnyttäminen sekä hanketyön jakautuminenliian moneen ohjelmaan. Hanketoiminnassarahoitus ja jatkuvuus ovatepävarmalla pohjalla ja maaseutupolitiikantoteuttaminen on liikaa vain EU-rahoituksenvarassa. Muut kuin maaseutuohjelman yritystuetmaaseudulla ovat vähäisiä.Erilaisilla tuilla ja palveluilla (mm. kyläkauppatuki,starttiraha, energia- ja kuljetustuki,palkkatuki, kansallinen maataloustuki sekätyönantaja-, sijoittautumis- ja verkostoitumispalvelut)on vaikutettu myönteisestimaaseudun elinkeinoihin ja yrittäjyyteen.Finnveran naisyrittäjälainat ovat edistäneetnaisyrittäjyyttä.Kehittämistyön koordinaatio on vähentänytpäällekkäistä työtä. Yhden luukun periaatettaei kuitenkaan ole saatu toimimaan käytännössä.Uusyrityskeskusten neuvonta tukeemaaseudun uusien yritysten syntymistä.Byrokratia haittaa yrittäjyyttä ja hanketoimintaa.Erityisesti pienten yritysten byrokratiataakkaon suhteeton. Lisääntynyt hankebyrokratiaja kehittämistyön lyhytjänteisyysvähentävät panostusten vaikuttavuutta.Hankkeiden ”jälkihoito” on vähäistä.Alkutuotanto ja jatkojalostus:Maa- ja metsätalouden mieltäminen lähesainoaksi maaseudun toiminnan perustaksion elinkeinorakenteen monipuolistamisessakeskeinen este. Kunnissa tämä näkyyvoimavarojen kohdentamisessa alkutuotantoonmuun maaseudun kehittämisenkustannuksella. Alkutuotannon kriisi onsyventynyt eikä siihen ole löydetty helpotusta.Maatalousyrittäjien vaikeudet ovataikaisempaa monisyisempiä ja muutoksetnopeampia.Maatalouspolitiikka ei mahdollista pienimuotoisenmonialaisen maatalousyrittämisenkehittämistä. Nykyisen politiikanseurauksena yrittäjien määrä vähenee, metsäsektorinpäätöksenteko ja puun liikkeellesaaminen on liian hidasta ja bioenergian tukitasotovat liian alhaiset. Elintarvikkeidenjalostukseen on vaikeaa luoda uusia yrityksiäja työpaikkoja.Matkailu:Matkailun kehitykseen on panostettu,mikä on lisännyt ulkopuolisia investointejakerrannaisvaikutuksineen ja synnyttänytuutta yritystoimintaa (ml. naisyrittäjyys).Matkailualan kysyntä on edistänyt toiminnanpainopisteen siirtymistä raaka-aineentuottamisesta palvelujen ja jatkojalosteidentuottamiseen, jolloin maakunnan sisäisettuotantoketjut ovat pidentyneet. Paikoinmatkailun kasvu on ollut hallitsematontaja aiheuttanut ympäristöongelmia ja tyytymättömyyttäpaikallisyhteisöissä.Alueiden ja maaseudun kehittäminenelinkeinonäkökulmasta:Päätösvaltaa kuntien / alueiden kehittämisestäon siirtynyt maakunnan ulkopuolelle.Maaseutupolitiikan valtakunnallisissaohjauskeinoissa ei hyödynnetä tarpeeksialueellisia mahdollisuuksia, erityispiirteitäja hyviksi havaittuja toimintaja menettelytapoja.Mittarit, jotka kuvaavat maaseudunelinkeinotoiminnan alueellista kehitystä jareagoivat nopeasti muutoksiin, puuttuvat.2 Maaseudun työMaaseudulla työn mahdollisuudet ovat pirstoutuneetja työpaikkatarjonta on yksipuolista.Väestö ja työpaikat ovat vähentyneet.Syrjäinen maaseutu ei ole pystynyt kilpailemaanosaavasta työvoimasta. Varsinkinsesonkiluonteisen työvoiman saatavuus onheikkoa. Sen sijaan alueilla, joilla on paljonkoulutuspaikkoja, on osaavaa työvoimaatarjolla. Maaseudun vanhusten hoitoon eiole varauduttu, eivätkä kuntien verotulot

194riitä tarvittavaan laitoshoitoon. Työvoimapulaanei ole ratkaisuja.Kakkosasumiseen/etätyöhön on mahdollisuuksiarakennuskapasiteetin puolesta,mutta etätyö on määrällisesti edelleenvaatimatonta. Etätyön mahdollisuuksiaon lisätty mm. kehittämällä tietoverkkoja,mutta paikoin huonot tietoliikenneyhteydetovat yhä ongelma. Valtio ei ole omallaesimerkillään edistänyt etätyön lisääntymistä.Kokonaisten toimivien keskusvirastojenhajasijoittaminen on johtanut hallinnonosittaiseen lamautumiseen. Vierasperäisentyövoiman saantiin ei ole luotu järjestelmällistämenettelyä.3 Maaseudun osaaminenKeskittävä koulutuspolitiikka:Koulutuksen keskittäminen suuriin yksiköihinaiheuttaa vaaran, että syrjäisimpienseutujen nuoret jäävät vaille peruskoulunjälkeistä koulutusta tai eivät palaa takaisin,jos lähtevät muualle opiskelemaan. Tämävaikuttaa seutukunnan väestökehitykseenja osaavan työvoiman saatavuuteen kielteisesti.Koulutoiminnan siirtäminen poismaaseudulta tuottaa osaamisvajetta jaheikentää koulutuksen saavutettavuutta.Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten jalkautuminenmaaseudulle ei ole riittävää. Innovaatiotoiminnankohdentaminen kaupunkeihinheikentää entisestään maaseudunosaamista ja tutkimusta.Koulutuksen saatavuus jakoulujen lakkauttaminen:Pienten kyläkoulujen ylimääräinen valtionapuon poistettu saaristokuntia lukuun ottamatta.Tämä on aiheuttanut peruskoulujenmäärän vähenemistä, mikä on lyhytnäköistäpolitiikkaa, sillä kyläkoulu houkutteleeuusia asukkaita ja toimii kylän yhteisöllisenäsydämenä. Harvenevan kouluverkon takiapienillä lapsilla on kohtuuttoman pitkiäkoulumatkoja sekä matkassa että ajassa mitattuna.Joillakin alueilla koulutuksen saatavuuson sekä määrällisesti että laadullisestihyvä peruskoulusta alkaen. Myös koulutuksen,tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyönedellytykset ovat paikoin hyvät. Seudullisetypp-palvelut, maaseudulla toimivat oppilaitokset,seutukuntien kehittämiskeskukset,alueelle tuotettu työvoimakoulutus ja etäopetuksentarjonta mahdollistavat palvelutmaaseudun osaamisen kehittymiseksi.Kansalais- ja työväenopistojen merkitystäharrastustoiminnan ja oppimisen tukenaei arvosteta riittävästi. Opistotoimintaa onkeskitetty, mikä on kielteistä.Koulutuksen sisältö ja koulutuksessahyödynnettävät välineet:Perusopetuksen opetusohjelmiin ei sisällyalkutuotannon tai luonnontuotealan laajempaanymmärtämiseen ja arvostamiseentähtääviä opintokokonaisuuksia. Koulutusjärjestelmäei valmenna nuoria yhdistystoimintaan.Maahanmuuttajien kielikoulutuksenjärjestäminen maaseudulla onhankalaa. Avoin yliopisto-opetus ja vapaasivistystyö (mm. kansalais- ja kansanopistotja kesäyliopistot) tuovat monimuotoisia (aikuis)opiskelumahdollisuuksia maaseudulle.Etäopiskelu täydentää lähiopetusta, muttase edellyttää riittävän hyviä tietoliikenneyhteyksiä.Verkko-opetuksen tarjoamia mahdollisuuksiaon alettu aktiivisesti toteuttaakäytännössä niin korkea-asteen koulutuksessakuin lukioissa. Hajautettu koulutuksenpalvelujärjestelmä on mahdollistanut kouluttautumisenlähellä kotiseutua. Osaamisenkehittämisen arvostus on korkealla tasolla.Koulutustarjonnan koordinointi (oppilaitostentyönjako ja roolit) on puutteellista.Ammatillinen koulutus jatyössä oppiminen:Joillakin alueilla ammatillista koulutusta onrunsaasti ja monipuolisesti tarjolla. Moniammatillistentai -taitoisten ihmisten koulut-

195taminen tai valmentaminen on kuitenkinriittämätöntä. Oppisopimuskoulutuksenlähipäivät järjestetään usein liian kaukana.Tutkimus:Neuvonnan ja tutkimuksen sekä hallinnonvälillä oleva kiinteä yhteistyö on myönteistä,samoin se, että tutkimus on pikku hiljaaalettu nähdä yhdeksi maaseudun kehittäjätahoksi.Myönteistä on, että yliopistollisiamaaseutuopintoja on tarjolla ja maaseutuprofessoriverkostoon luotu.Hankkeet ja osaaminen:Hanketoiminta on lisännyt tietoisuuttamaaseudun kysymyksistä ja sen kautta onkehitetty maaseudun osaamista. Hankeosaaminenon lisääntynyt ja verkostot ovatvahvistuneet. Osaamispohjan kaventuminenon kielteistä.4 MaaseutuasumisenmahdollisuudetValtakunnan tasolla tehty työ maallemuutonja maaseutuasumisen edistämiseksi onmyönteistä, samoin kakkosasumisen edellytystenluominen. Nuorten kohdalla ei kuitenkaanole onnistuttu, sillä nuoret muuttavatpois maaseudulta.Kaavoituskäytännöt, verotuskysymyksetja jätevesien käsittely:Kaavoituskäytännöt eivät tue maaseuturakentamista,vaan maankäyttöä ohjataankeskusvetoisesti ja keskittävästi vastoin ihmistenasumispreferenssejä. Haja-asutustarajoitetaan. Tonttien verokohtelu aiheuttaaongelmia uusien asukkaiden saamisessamaaseudun kyliin. Kakkosasunnon verovähennysoikeuson tukenut maaseudullemuuttoa, mutta kakkosasumiskunnallesyntyviä kustannuksia ei ole otettu huomioon.Kunnille aiheutuu kohtuuttomia kustannuksialoma-asukkaiden sairaanhoitopalveluidenjärjestämisestä. Haja-asumisenkustannukset ja vaatimukset (mm. jätevesiasetuksenseurauksena) ovat lisääntyneet.Palvelujen vaikutukset asumiseen:Maaseutualueet, joilla on tarjolla nykyisiäelintasovaatimuksia vastaava toimiva infrastruktuurija hyvät palvelut, ovat houkutelleetuusia asukkaita (esimerkkinä kakkosasuminenmatkailukeskuksissa). Matkailunja kakkosasumisen lisääntyminen ja sitäkautta rakennetut palvelut hyödyttävätmyös vakituisia asukkaita. Kylien palvelujenkarsiutuminen aiheuttaa ongelmia maaseutukylissäasumiselle. Erilaiset tekniset innovaatiotja niiden hyödyntäminen internetinkautta (esim. hoiva- ja terveyspalvelut) ovatosittain paikanneet maaseudun palvelutarjonnankaventumista.Polttoaineen hinta:Polttoaineveroa peritään syrjäisillä alueillasamalla tavalla kuin kaupungeissa. Se heikentäämaaseutuasumisen ja -yrittämisenmahdollisuuksia ja vaikeuttaa maaseudunliikennettä. Polttoaineen hinnan korotuksetkohdistuvat ankarimmin syrjäisten seutujenasukkaisiin.5 Maaseudun palvelujen järjestäminen;palveluiden määrä, laatu,hinta ja saavutettavuusPalvelujen tuottaminen:Julkisten palvelujen yksityistäminen/ulkoistaminenon synnyttänyt uutta yritys- ja palvelutoimintaaja turvannut joitakin palveluita.Palvelujen laatutaso ja hintalaatusuhdesekä palvelutoiminnan jatkuvuus tulisi kuitenkinvarmistaa. Kilpailuttamisvaatimuksetjohtavat helposti huonoon laatuun ja pitkienpalvelusuhteiden katkeamiseen.Erilaisten kehittämishankkeiden kautta onluotu ja testattu erilaisia uusia palveluiden

196tuottamisen toimintamalleja. Niiden laajempaakäyttöönottoa ei kuitenkaan olemahdollistettu eikä toimintamallin käyttöönottoarajoittavia tekijöitä poistettu.Julkisten palvelujen ja työpaikkojen vähentyminenon erityisesti syrjäisellä maaseudullalisännyt kolmannen sektorin työtä jatyöikäisten syrjäytymistä. Kolmannen sektorinorganisaatioiden tuottamia palvelujakohdellaan verotuksellisesti liiketoimintana,vaikka ne ovat todellisuudessa palvelutoimintaa.Yhteispalvelupisteissä on tarjollavain viranomaispalveluja, joita ei voi nykyisenlainsäädännön puitteissa antaa esim.kolmannen sektorin toteutettaviksi. Kolmannensektorin tuottamina palvelut olisivattodennäköisesti saatavissa lähempänäkäyttäjiään.Palvelujen määrä ja saatavuus:Palvelujen keskittyminen keskuksien suuriinyksiköihin on vienyt palvelut kauemmaksimaaseudun asukkaista. Se on lisännytmatkustustarvetta ja pidentänyt asiointietäisyyksiäkohtuuttoman pitkiksi sekä heikentänytpalveluiden saavutettavuutta jaturvallisuuden tunnetta (etäisyys terveys- jaturvapalveluihin). Maaseudun ja erityisestisyrjäseutujen palvelutaso on edelleen laskenut.Palvelujen saatavuudessa ja hinnoissaon suuria alueellisia eroja, mikä on lisännytkansalaisten epätasa-arvoa. Ikääntymisenmyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntäkasvaa ja niiden saatavuus syrjäisimmillämaaseutualueilla on heikko.Paras-hanke mahdollistaa uusien innovatiivistenratkaisumallien käyttöönoton ja palvelutasonparantumisen maaseutualueilla.Siinä on kuitenkin kiinnitetty valtakunnallisestihuomiota talouteen ja säästöihin sensijaan, että kannettaisiin huolta terveys- jasosiaalipalvelujen saatavuudesta mahdollisimmanläheltä ja mm. matkakustannustennoususta. Uudistuksen kansantaloudellisetkokonaisvaikutukset ovat laskematta.Myönteistä kehitystä on se, että sähköistenpalveluiden käyttöönotto on mahdollistanutpalveluiden sijoittumisen myös maaseudulle(esim. call centerit). Virtuaalistenpalveluiden (esim. verkkokauppa ja sähköisetpalvelut) kehittämistä tukevat poliittisetratkaisut ovat vaikuttaneet myönteisestimm. maaseudun elinkeinoihin. Syrjäisellämaaseudulla toimivien yritysten ei kuitenkaanole välttämättä mahdollista saada nykypäivänyritystoiminnan vaatimuksien mukaisiatehokkaita tietoliikenneyhteyksiä.6 Maaseudun infrastruktuurintoimivuusInfrastruktuurin kehittäminen:Toimivat liikenne- ja tietoliikenneyhteydetsekä infrastruktuuri ovat edellytys yritystoiminnalleja asumiselle maaseudulla. Syrjäisellämaaseudulla rapistunut infrastruktuuriaiheuttaa pysyvän kilpailuhaitan. Infrastruktuurinkehittämistä on keskitetty aluekeskuksiin.Infrastruktuuriin osoitetut valtiontukimuodot ovat monien rahoittajien hallinnassaja niitä myönnetään erityyppisinperustein, jolloin kokonaisuuden hallintaon kehittämistyössä vaikeaa.Julkinen sektori on voinut tukea myös välillisestielinkeinojen kehittymistä luomallayrityksille houkuttelevia toimintaympäristöjämarkkinoiden läheisyyteen (esimerkkinämatkailukeskukset). Saariston infrastruktuuriaon rakennettu tietoisesti. Paikoinpanostukset infrastruktuuriin ovat olleenmyönteisiä.Tietoliikenneyhteydet:Tietoliikenneyhteyksien taso ja kattavuusvaihtelevat alueittain ja ne eivät vastaa kaikkiallanykyajan tarpeita. Laajakaistaverkkoaon kuitenkin kehitetty. Kiinteän lankaverkonpurkaminen heikentää tietoliikenneyhteyksiätilanteessa, jossa langattomat verkoteivät vielä ole riittävän nopeita, toimivia ja

197turvallisia. Kännykän kuuluvuus ei ulotukaikkialle. Maakuntien laajakaistastrategioidentoteuttamisella on myönteisiä vaikutuksiatietoliikenneyhteyksien saatavuuteen.Tie-, rautatie- ja vesiliikenneyhteydet:Perustienpito on mennyt huonompaansuuntaan rahoituksen laskun myötä. Erityisestialemmanasteinen tiestö on rapistunut.Valtio ja kunnat ovat vähentäneet yksityisteidentukemista.Paikoin tieliikenneyhteyksiä on parannettumatkailun kasvun perusteella. Metsäautoteidentuki ja muut maaseudun infrastruktuurintuet ovat parantaneet maaseutuatoimintaympäristönä. Vesi- ja rautateidenmahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi,yhteysalusliikenne on kehittynyt kielteiseensuuntaan.Vesi- ja jätehuolto, viemäröintija sähköverkot:Vesi- ja viemäriverkostojen rakentaminen jatukeminen ovat edistäneet tasa-arvoista kehitystä.Vesi- ja jätehuolto sekä viemäriverkostotovat kuitenkin paikoin puutteellisiaja niiden rahoitus on riittämätöntä. Jätevesienkäsittely ja puhtaan veden saaminen onkalliimpaa kuin taajamissa. Jätevesiasetustulee kalliiksi maaseudulla. Samat jätevedenkäsittelyvaatimukset vesistön läheisyydestätai asumisintensiivisyydestä riippumatta onkielteistä. Ympäristökeskusten jakama tukivesihuolto-osuuskunnille ei ole riittävää tarpeeseennähden. Sähköverkkojen herkkyysja haavoittuvuus myrskyjen yhteydessä onhaitta.7 Maaseudun saavutettavuusja yhteydetJulkisen liikenteen vähentyminen ja paikoinjopa puuttuminen vaikeuttavat ihmisten(etenkin nuorten ja iäkkäiden) liikkumista japalveluiden saavuttamista, lisäävät liikkumisenkalleutta ja riippuvuutta omasta autostasekä vähentävät maaseudun ja kaupunginvälistä vuorovaikutusta. Palveluliikenteenkokeilut ovat myönteisiä, mutta toisaaltaniihin ei ole panostettu riittävästi. Huonontuneetjunayhteydet ja kalliit lentoyhteydetovat ongelmallisia joillakin alueilla. Toimivistaja joustavista liikenneyhteyksistä on pulaa.Pitkien kuljetusmatkojen kustannuksetasettavat maaseudun yrittäjät ja asukkaatmuita heikompaan asemaan. Työmatkavähennyksiäon karsittu. Logistiikkakysymykset(sis. kustannukset) ovat yksi pienyritystoiminnankehittymisen pullonkauloista.8 Maaseudun vetovoimatekijätja kilpailukykyKulttuuri- ja luonnonmaisemat säilyvät parhaitenpitämällä huolta perusmaataloudentoimintaedellytyksistä, sillä maatalous pitääpellot käytössä ja estää puskittumista.Tilakokoa kasvattava tukipolitiikka kuitenkinpilaa maaseudun kulttuurimaisemia jatehomaatalous heikentää luonnon monimuotoisuutta.Suuret tuotantoeläinlaitoksetvaikuttavat ympäristön viihtyisyyteenkielteisesti. Hoidettua maalaismaisemaapidetään yhteisenä omaisuutena, muttasen ylläpidon joutuvat maksamaan maanviljelijät.Perinnemaisemia ei ole saatu riittävässämäärin hoidon piiriin. Rahaa ei ole riittävästikäytössä vanhojen rakennusten entisöintiin,kulttuurimaiseman ja -ympäristönkunnostuksiin tai neuvontatyöhön. Ns.matkailullisten teitten maisemien siistimistäon tehty. Ympäristötuen sisältämä mahdollisuustehdä perinnebiotooppien ja muidenluonnon- ja maisemanhoitokohteiden työvaiheitaedesauttaa uusien perinnemaisema-ja maisemanhoitokohteiden ottamistahoidon piiriin maaseudulla. Paikallistentoimijoiden aktivointi ympäristötöihin onmyönteistä. Metsiä ei oteta huomioon riittävästimaaseudun kehittämisessä, vaikkaniillä on suuri merkitys.

198Luonnonvarojen hyvinvointivaikutukset onalettu nähdä mahdollisuutena, joka edistäälähiruoka- ja hoitopalvelutuotantoa. Toisaaltatoimenpiteet ovat toistaiseksi keskittyneetpääasiassa kasvukeskuksiin ja luonnontuote-sekä matkailutoimialoille.Kannustimet maaseutuasumiseen puuttuvat.Maaseutumatkailua on kehitetty merkittävästivaltakunnallisesti sekä alueellisesti.Kaupunkilaisten maaseututuntemuson vähentynyt, ja kaupunkeja ympäröivätluontoalueet ja harvaan asuttu maaseutuherättävät jopa pelkoa. Luontosuhde onheikentynyt myös maaseudulla. Maaseudunverkostot heikkenevät ja yhteisöllisyydenluominen vaikeutuu.Järvien ja muiden vesistöjen kunnostuson myönteistä, samoin metsien suojelusekä virkistys- ja suojelualueiden rahoitus.Bioenergiapuolen kehittäminen lisää maaseudunkilpailukykyä, mutta tällä hetkelläkehittäminen on sekavaa ja siltä puuttuukoordinaatio. Maaseudun arvo tulee kasvamaanilmastopoliittisesti hiilinieluna. Luomuon vahvistunut ja eläinten hyvinvointiinon kiinnitetty enemmän huomiota. Kestäväkehitys on konkretisoitunut toimiksi paikallistasolla.9 Paikallisuus, identiteetti japaikallistason elinvoimaisuusValtakunnalliset aluepoliittiset linjaukset aiheuttavatongelmia maakunnallisesti, sillämahdollisuudet ovat eritasoisia ja käytössäon erilaisia välineitä. Kuntatason muutosprosessivaikuttaa paikalliseen toimintaanja identiteettiin. Riskinä on päätöksenteonja edustuksellisen demokratian etääntyminen,ja että kyky vastata paikallisiin tarpeisiinheikkenee ja keskusvetoinen kehittäminensaa vielä nykyistä enemmän jalansijaajättäen reuna-alueet oman onnensa nojaan.Uudentyyppiset vaikuttamiskanavat (kutenkylä- ja kotiseutuneuvostot) ovat tärkeitä.Maaseudun identiteetti on katomassa,mikä osaltaan aiheuttaa juurettomuutta jasosiaalisia ongelmia.Kylätoiminnan arvostus on noussut, muttavaltio- ja kunnat aliarvioivat sitä taloudellisenatoimijana. Kylätoiminnan valtionapuon riittämätön. Kyläyhdistystoiminta on kuitenkinvahvistunut, samoin kyläsuunnittelu.Toimintaryhmätyö on valtavirtaistettu kokomaahan, mutta sen resurssit ovat riittämättömät.Leader-toiminta on vahvistanut paikallistaaktiivisuutta ja sosiaalista pääomaasekä vastannut paikallisiin tarpeisiin. Se onantanut mahdollisuuden tukea asukkaidenomaehtoista kehittämistyötä, kouluttautumistaja osallistumista sekä tuotteistaa ruohonjuuritasonideoita. Lisäksi se on saanutkehittämistoimintaan mukaan pieniä toimijoita.Päätökset tehdään siellä, mihin toimenpiteetkinkohdistuvat, mikä on tärkeää.Yhteisöllisyyttä on hyödynnetty erilaistenpalveluiden kehittämisessä (mm. perhekodit,vanhustenhuolto, matkailu). Leadertyönjoustavuus on kuitenkin heikentynyt,turha kotimainen byrokratia on lisääntynytja uuden kokeilusta ja riskinotosta on tullutmahdotonta.Maaseutupolitiikka on tukenut paikallistaelintarvikkeiden jalostusta ja edistänytlähiruuan tunnettuutta ja käyttöä. Paikallisuudenmerkitys ja imago ovat kasvaneetmaaseudun yritystoiminnassa.10 Kansalaisten osallistuminen, yhteisöllisyysja sosiaalinen pääomaMaaseutupolitiikka ja etenkin toimintaryhmätyöovat edistäneet kansalaisten osallistumis-ja vaikuttamismahdollisuuksia.Toisaalta julkinen hallinto ei edesauta kansalaistenosallistumista ja osallistumismahdollisuuksienkehittämistä. Luottamustoimetkeskittyvät ja päätöksenteko loittonee.Palvelutoimipisteiden vähentyminen onheikentänyt asukkaiden paikallisia vaikuttamismahdollisuuksia.Kaikissa kylissä ei olekokoontumistiloja.

199Yhteiskuntaa koskevat keskittämis- ja tehostamispäätöksetjohtavat aktiiviväestönsiirtymiseen kasvukeskuksiin. Väen vähetessäalueen henkinen pääoma kaventuu jamielipiteet ääreistyvät. Alueiden elintaso jasiellä harjoitettavien elinkeinojen kirjo laskevat.Tämä johtaa maaseudun elinvoimanheikkenemiseen ja toimintojen supistumiseen.Riskinä on yhteisöllisyyden perinteenhäviäminen.Yhteiskuntarakenteen muutos antaa tilaapaikalliselle asukaslähtöiselle kehittämistyölle.Haasteena on nivoa yhteen edustuksellinendemokratia ja vapaan kansalaistoiminnankehittämistyö. Aktiivisten vaikuttajienpieni joukko saattaa väsyä vapaaehtoistoimintaanja vapaaehtoisia ihmisiä on entistävaikeampaa saada mukaan järjestötyöhön.Nuoret eivät osallistu alueen kehittämiseen,koska näkevät alueelta muuton usein ainoanatulevaisuuden mahdollisuutenaan.Kolmannen sektorin toimijoille ei annetapainoarvoa elinkeinotoimintaa rakennettaessa.Tämä näkyy mm. talkootyön verotuksensuunnitelmissa, päätöksissä jakäytännöissä. Yhteisöjen verotus estää käytännössäkansalaisjärjestöjen tehokkaantoiminnan ja johtaa toimijoiden passivoitumiseenja yhteisöjen toiminnan taloudellisenperustan heikentymiseen.Maaseutuasioissa otetaan aikaisempaalaajemmin huomioon maakunnan tahtotilaa.Maaseudun kehittämiseen laadittuja,asukkaita ja elinkeinonharjoittajia osallistaviaalue- tai paikallisstrategioita (muitakuin kuntastrategioita) sekä kohdennettujaja konkreettisia toimintasuunnitelmia onkuitenkin edelleen vähän. Ohjelmiin perustuvallaalueiden kehittämisellä ei päästäasetettuihin tavoitteisiin eikä edistetä paikallisyhteisöjentoiminnan vaikuttavuutta,mikäli nykyistä ohjelmien hallinnoinnin byrokratiaaei vähennetä.Lähidemokratia ei ole aina toteutunut parhaallamahdollisella tavalla. Asukkaat ja alkutuotannonharjoittajat ovat olleet paikoinerittäin tyytymättömiä mahdollisuuksiinsavaikuttaa maankäyttöratkaisuihin, jolloinon syntynyt konflikteja.

200

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelmaMaaseutu ja hyvinvoivaSuomi on Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän, YTR:ntoimintaohjelma. Tämä viideskokonaisohjelma nostaa esiinkonkreettisia ehdotuksia maaseudunasukkaiden ja yritystenolosuhteiden parantamiseksi.Se korostaa maaseutua kokoSuomen hyvinvoinnin edistäjänä.Ohjelmassa on viisitoistastrategista linjausta ja 146toimenpidettä kolmen pääotsikonalla: maaseutu toiminta- jaelinympäristönä, maaseuduntyöt ja elinkeinot sekä maaseutupoliittisenjärjestelmänkehittäminen.Ohjelman valmistelu ja toteuttaminenperustuvat laajaanhorisontaaliseen yhteistyöhönja verkostomaiseen toimintatapaan.Toimenpiteidentoteuttajina on laaja joukkomaaseudun kehittäjiä niin julkisella,yksityisellä kuin kolmannellasektorilla, kaikilta tasoiltavaltakunnallisesta paikalliseen.YTR toteuttaa osaltaan esityksiä,seuraa kokonaisohjelmantoteutumista ja raportoi siitämaaseutupoliittiselle ministeriryhmällesekä eduskunnanmaaseutuverkostolle.www.maaseutupolitiikka.fi

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009-2013 - Maaseutupolitiikka

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009-2013 - Maaseutupolitiikka

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?