18.11.2012 Views

Armo arjessa

Armo arjessa

Armo arjessa

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Sakari Pihlajalle kelpaa tänään armo<br />

Jumala kutsuu ihmisiä eri tavoilla työhönsä<br />

ja osoittaa kullekin hänen tehtävänsä.<br />

Joskus kuitenkin unohdetaan,<br />

että ”kutsu odottaa aikaansa” ja työ aloitetaan<br />

liian aikaisin, ilman sitä kasvua ja<br />

eheytymistä jonka Jumala on työntekijälleen<br />

tarkoittanut. Ohitetaan Jumalan<br />

tarkoittamaan työhön valmistautuminen,<br />

kiirehditään alkamaan työ ilman<br />

omaa sisäistä parantumista ja seuraukset<br />

voivat olla katastrofaalisia.<br />

Monta kertaa syy Jumalan ohittamiseen löytyy ihmisen<br />

sisäisestä rikkinäisyydestä. Tyypillistä tällainen toiminta<br />

on entisillä alkoholisteilla, narkomaaneilla ja vankilataustaisilla<br />

ihmisillä, jotka on nostettu heti uskoon tultua, todistajaksi,<br />

saarnaajaksi tai työntekijäksi. Vaatimus olla<br />

esillä, tehdä työtä täysin rajattomasti, nousee sisäisestä<br />

rikkinäisyydestä ja olemattomasta itsetunnosta, jota ei<br />

ole koskaan kunnolla hoidettu.<br />

Jyväskyläläinen Sakari Pihlaja on pitkän linjan päihdetyöntekijä,<br />

joka itse nousi syvältä kaikkien arvostamaksi<br />

ammattilaiseksi. Sitten tuli romahdus. Se ei kuitenkaan<br />

ollut kaiken loppu. Jumala armahtaa heti, kun Häneltä<br />

sitä pyydämme. Ihmiset armahtavat paljon hitaammin<br />

ja kaikkein vaikeinta on armahtaa itsensä. Sakari Pihlaja<br />

on nyt saanut armon kaikilta kolmelta ja jatkaa elämää<br />

paljon entistä ehyempänä.<br />

Ei tullut pappia pojasta<br />

Sakarista toivottiin pappia, mutta tämä toive jäi toteutumatta.<br />

Taisi matkan varrella jäädä moni muukin toive<br />

toteutumatta, mutta nyt eletään tätä päivää ja takana<br />

on jo melkoinen matka elettyä elämää. Tänä aikana kiviä<br />

on viskottu ja niitä on kerätty, mutta sana armo on tullut<br />

Sakarille tutuksi. Tänään se hänelle kelpaa, mutta vielä<br />

muutama vuosi sitten mentiin lujaa, eikä armoa aneltu.<br />

Sakarin lapsuus kului suurelta osalta tavalla tai toisella<br />

hengellisissä piireissä. Pyhäkoulut, erilaiset kerhot ja<br />

leirit kuuluivat lapsuuden arkeen. Sakari pärjäsi myös<br />

koulussa ja oli opettajien lempilapsi aina kaksitoistavuotiaaksi<br />

asti, ja ehkä sen takia myös koulukiusattu. Siihen<br />

aikaan kuitenkin kaikki keikahti päälaelleen, kiusatusta<br />

tuli kiusaaja. Jyväskylän nyrkkeilijöitten poikanyrkkeilyssä<br />

opitut taidot otettiin käyttöön, väkivaltaisuus ja<br />

päihteet astui pojan elämään.<br />

Vankila kutsui ensimmäisen kerran 16 vuoden ikäisenä<br />

vuonna 1966. Päihteet, vankilat ja rikokset kuuluivat<br />

sen jälkeen miehen arkeen aina vuoteen 1985 jolloin Sakari<br />

tuli uskoon ruotsalaisen vankilan eristyssellissä.<br />

Puku ei tee miestä<br />

Pian uskoontulonsa jälkeen Sakari kävi Raamattukoulun<br />

Katinalassa ja pääsi vahtimestariksi Jyväskylän Helluntaiseurakuntaan.<br />

Kun hän joutui kerran poistamaan sieltä<br />

kaksi vanhaa kaveriaan jotka olivat päihtyneinä tulleet<br />

häiritsemään tilaisuutta, sai hän kuulla kunniansa.<br />

” Ei ole sinussa muuta muutosta tapahtunut kuin että<br />

on suorat housut ja kravatti kaulassa”. Tämä jäi vaivaamaan<br />

Sakaria. Minkälaisen viestin minä itsestäni ulkopuolisille<br />

annan?<br />

6 <strong>Armo</strong> <strong>arjessa</strong><br />

Elämä alkoi kuitenkin sujua kohtuullisen mallikkaasti.<br />

Sakari avioitui ja pariskunnalle syntyi kaksi poikaa.<br />

Molemmat ovat isän onneksi uskossa ja heillä menee<br />

hyvin. Sakarilla on myös tytär ja tyttären tytär. Pihlajat<br />

aloittivat 90-luvun alussa päihdetyön Jyväskylän<br />

Katulähetyksessä. Sakarin kohdalla ansiokas lähes 20<br />

vuotta kestänyt työ päättyi noin kolme vuotta sitten<br />

lähes täydelliseen haaksirikkoon. Mies tuli päihtyneenä<br />

työpaikalle ja sai potkut. Päihteiden käyttö oli alkanut<br />

salakavalasti jo kotvan aiemmin, eikä työnantajalla ollut<br />

muuta vaihtoehtoa kuin lopputilin antaminen. Se oli<br />

kova, mutta varmasti ainoa mahdollinen väliintulo minun<br />

silloisessa tilanteessani, sanoo Sakari.<br />

Kovaa ja hyvääkin aikaa<br />

Sakari Pihlaja muistelee hengellisen päihdetyön alkuaikoja.<br />

Töitä tehtiin paljon. Sakari asui useimmiten perheineen<br />

siinä yksikössä missä kulloinkin työskenteli.<br />

Tänä päivänä uskallan kuitenkin sanoa, että työyhteisössä<br />

asuminen ja sitä kautta aina töissä oleminen on<br />

lähinnä sairas tapa työskennellä. Se ajaa ihmisen lopulta<br />

varmuudella jonkinasteiseen Burn Outiin.<br />

Minua on aina kaduttanut kun nuoruuden ylpeydellä<br />

sanoin psykiatrian erikoissairaanhoitaja Tuula Kuusiselle,<br />

kun hän varoitteli minua työyhteisössä asumisesta.<br />

”Kaksi vuotta Sakari on maksimi, sen jälkeen tulee varmuudella<br />

loppuun palaminen”. Etkö Tuula tiedä, että Jumala<br />

aina kahden vuoden välein täyttää lippaan uudelleen?<br />

Tuulalla oli omakohtainen kokemus työyhteisössä<br />

asumisesta ja ammatti-ihmisenä hän hyvin tiesi mistä<br />

puhui, ja hän oli ehdottoman oikeassa, pohtii Sakari<br />

Lisää töitä ja vastuuta<br />

Koska Sakari oli aikaansaava ja tarmokas mies alkoi<br />

pikku hiljaa vastuuta ja töitä tulla yhä enemmän. Hän<br />

oli mukana erilaisissa Sininauhaliiton projekteissa ja<br />

oli mukana muun muassa Vaasan vankilan kristillisen<br />

osaston perustamisessa. Tässä vaiheessa hän alkoi keskittyä<br />

yhä enemmän vankilataustaisten ihmisten auttamiseen<br />

ja tähän työhön hänellä oli erinomaiset eväät.<br />

- Kyllä sitä virtaa silloin piisasi. Töitä tehtiin vähintään<br />

12 tuntia päivässä, eikä aikaa oikeastaan jäänyt mihinkään<br />

muuhun. Se oli täysin rajatonta työskentelyä, joka<br />

lopulta johti siihen, että aloin sairastella, kertoo Sakari.<br />

Vanhat evää eivät riittäneet<br />

Sakari Pihlaja toimi yli viisi vuotta Laukaassa sijaitsevan<br />

Tessio Backan johtajana. Hoitokoti oli tarkoitettu entisille<br />

vangeille. Siellä pyrittiin hoitojakson aikana laatimaan<br />

turvallinen polku takaisin siviilielämään. Opastusta<br />

annettiin kädestä pitäen ja tulokset olivat hyviä.<br />

Työpaineet alkoivat kuitenkin käydä liian koviksi.<br />

- Aloin voida pahoin. Tuli erilaisia fyysisiä sairauksia,<br />

selkä leikattiin kahdesti, keuhkoihin nousi nestettä jonka<br />

seurauksena olin useita jaksoja sairaalassa, vasen<br />

keuhko aukaistiin ja sitten tuli psyyke puolen sairaudet<br />

joita hoidettiin depressiona. Siihen sitten tietenkin<br />

määrättiin vahvat lääkitykset. Yleensä kävi niin, että<br />

depression jälkeen oli taas tavattomasti virtaa ja mentiin<br />

vauhdilla eteenpäin. Nämä vauhtikaudet jäivät kuitenkin<br />

aina vaan lyhyemmiksi ja minut valtasi epätoivo.<br />

En tiennyt mikä minulla oli. Päivä päivältä mentiin<br />

eteenpäin vanhoilla eväillä ja lopulta aloin turvautuakin<br />

vanhoihin eväisiin, eli päihteisiin. Hain niiden avul-

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!