Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Sakari Pihlajalle kelpaa tänään armo<br />
Jumala kutsuu ihmisiä eri tavoilla työhönsä<br />
ja osoittaa kullekin hänen tehtävänsä.<br />
Joskus kuitenkin unohdetaan,<br />
että ”kutsu odottaa aikaansa” ja työ aloitetaan<br />
liian aikaisin, ilman sitä kasvua ja<br />
eheytymistä jonka Jumala on työntekijälleen<br />
tarkoittanut. Ohitetaan Jumalan<br />
tarkoittamaan työhön valmistautuminen,<br />
kiirehditään alkamaan työ ilman<br />
omaa sisäistä parantumista ja seuraukset<br />
voivat olla katastrofaalisia.<br />
Monta kertaa syy Jumalan ohittamiseen löytyy ihmisen<br />
sisäisestä rikkinäisyydestä. Tyypillistä tällainen toiminta<br />
on entisillä alkoholisteilla, narkomaaneilla ja vankilataustaisilla<br />
ihmisillä, jotka on nostettu heti uskoon tultua, todistajaksi,<br />
saarnaajaksi tai työntekijäksi. Vaatimus olla<br />
esillä, tehdä työtä täysin rajattomasti, nousee sisäisestä<br />
rikkinäisyydestä ja olemattomasta itsetunnosta, jota ei<br />
ole koskaan kunnolla hoidettu.<br />
Jyväskyläläinen Sakari Pihlaja on pitkän linjan päihdetyöntekijä,<br />
joka itse nousi syvältä kaikkien arvostamaksi<br />
ammattilaiseksi. Sitten tuli romahdus. Se ei kuitenkaan<br />
ollut kaiken loppu. Jumala armahtaa heti, kun Häneltä<br />
sitä pyydämme. Ihmiset armahtavat paljon hitaammin<br />
ja kaikkein vaikeinta on armahtaa itsensä. Sakari Pihlaja<br />
on nyt saanut armon kaikilta kolmelta ja jatkaa elämää<br />
paljon entistä ehyempänä.<br />
Ei tullut pappia pojasta<br />
Sakarista toivottiin pappia, mutta tämä toive jäi toteutumatta.<br />
Taisi matkan varrella jäädä moni muukin toive<br />
toteutumatta, mutta nyt eletään tätä päivää ja takana<br />
on jo melkoinen matka elettyä elämää. Tänä aikana kiviä<br />
on viskottu ja niitä on kerätty, mutta sana armo on tullut<br />
Sakarille tutuksi. Tänään se hänelle kelpaa, mutta vielä<br />
muutama vuosi sitten mentiin lujaa, eikä armoa aneltu.<br />
Sakarin lapsuus kului suurelta osalta tavalla tai toisella<br />
hengellisissä piireissä. Pyhäkoulut, erilaiset kerhot ja<br />
leirit kuuluivat lapsuuden arkeen. Sakari pärjäsi myös<br />
koulussa ja oli opettajien lempilapsi aina kaksitoistavuotiaaksi<br />
asti, ja ehkä sen takia myös koulukiusattu. Siihen<br />
aikaan kuitenkin kaikki keikahti päälaelleen, kiusatusta<br />
tuli kiusaaja. Jyväskylän nyrkkeilijöitten poikanyrkkeilyssä<br />
opitut taidot otettiin käyttöön, väkivaltaisuus ja<br />
päihteet astui pojan elämään.<br />
Vankila kutsui ensimmäisen kerran 16 vuoden ikäisenä<br />
vuonna 1966. Päihteet, vankilat ja rikokset kuuluivat<br />
sen jälkeen miehen arkeen aina vuoteen 1985 jolloin Sakari<br />
tuli uskoon ruotsalaisen vankilan eristyssellissä.<br />
Puku ei tee miestä<br />
Pian uskoontulonsa jälkeen Sakari kävi Raamattukoulun<br />
Katinalassa ja pääsi vahtimestariksi Jyväskylän Helluntaiseurakuntaan.<br />
Kun hän joutui kerran poistamaan sieltä<br />
kaksi vanhaa kaveriaan jotka olivat päihtyneinä tulleet<br />
häiritsemään tilaisuutta, sai hän kuulla kunniansa.<br />
” Ei ole sinussa muuta muutosta tapahtunut kuin että<br />
on suorat housut ja kravatti kaulassa”. Tämä jäi vaivaamaan<br />
Sakaria. Minkälaisen viestin minä itsestäni ulkopuolisille<br />
annan?<br />
6 <strong>Armo</strong> <strong>arjessa</strong><br />
Elämä alkoi kuitenkin sujua kohtuullisen mallikkaasti.<br />
Sakari avioitui ja pariskunnalle syntyi kaksi poikaa.<br />
Molemmat ovat isän onneksi uskossa ja heillä menee<br />
hyvin. Sakarilla on myös tytär ja tyttären tytär. Pihlajat<br />
aloittivat 90-luvun alussa päihdetyön Jyväskylän<br />
Katulähetyksessä. Sakarin kohdalla ansiokas lähes 20<br />
vuotta kestänyt työ päättyi noin kolme vuotta sitten<br />
lähes täydelliseen haaksirikkoon. Mies tuli päihtyneenä<br />
työpaikalle ja sai potkut. Päihteiden käyttö oli alkanut<br />
salakavalasti jo kotvan aiemmin, eikä työnantajalla ollut<br />
muuta vaihtoehtoa kuin lopputilin antaminen. Se oli<br />
kova, mutta varmasti ainoa mahdollinen väliintulo minun<br />
silloisessa tilanteessani, sanoo Sakari.<br />
Kovaa ja hyvääkin aikaa<br />
Sakari Pihlaja muistelee hengellisen päihdetyön alkuaikoja.<br />
Töitä tehtiin paljon. Sakari asui useimmiten perheineen<br />
siinä yksikössä missä kulloinkin työskenteli.<br />
Tänä päivänä uskallan kuitenkin sanoa, että työyhteisössä<br />
asuminen ja sitä kautta aina töissä oleminen on<br />
lähinnä sairas tapa työskennellä. Se ajaa ihmisen lopulta<br />
varmuudella jonkinasteiseen Burn Outiin.<br />
Minua on aina kaduttanut kun nuoruuden ylpeydellä<br />
sanoin psykiatrian erikoissairaanhoitaja Tuula Kuusiselle,<br />
kun hän varoitteli minua työyhteisössä asumisesta.<br />
”Kaksi vuotta Sakari on maksimi, sen jälkeen tulee varmuudella<br />
loppuun palaminen”. Etkö Tuula tiedä, että Jumala<br />
aina kahden vuoden välein täyttää lippaan uudelleen?<br />
Tuulalla oli omakohtainen kokemus työyhteisössä<br />
asumisesta ja ammatti-ihmisenä hän hyvin tiesi mistä<br />
puhui, ja hän oli ehdottoman oikeassa, pohtii Sakari<br />
Lisää töitä ja vastuuta<br />
Koska Sakari oli aikaansaava ja tarmokas mies alkoi<br />
pikku hiljaa vastuuta ja töitä tulla yhä enemmän. Hän<br />
oli mukana erilaisissa Sininauhaliiton projekteissa ja<br />
oli mukana muun muassa Vaasan vankilan kristillisen<br />
osaston perustamisessa. Tässä vaiheessa hän alkoi keskittyä<br />
yhä enemmän vankilataustaisten ihmisten auttamiseen<br />
ja tähän työhön hänellä oli erinomaiset eväät.<br />
- Kyllä sitä virtaa silloin piisasi. Töitä tehtiin vähintään<br />
12 tuntia päivässä, eikä aikaa oikeastaan jäänyt mihinkään<br />
muuhun. Se oli täysin rajatonta työskentelyä, joka<br />
lopulta johti siihen, että aloin sairastella, kertoo Sakari.<br />
Vanhat evää eivät riittäneet<br />
Sakari Pihlaja toimi yli viisi vuotta Laukaassa sijaitsevan<br />
Tessio Backan johtajana. Hoitokoti oli tarkoitettu entisille<br />
vangeille. Siellä pyrittiin hoitojakson aikana laatimaan<br />
turvallinen polku takaisin siviilielämään. Opastusta<br />
annettiin kädestä pitäen ja tulokset olivat hyviä.<br />
Työpaineet alkoivat kuitenkin käydä liian koviksi.<br />
- Aloin voida pahoin. Tuli erilaisia fyysisiä sairauksia,<br />
selkä leikattiin kahdesti, keuhkoihin nousi nestettä jonka<br />
seurauksena olin useita jaksoja sairaalassa, vasen<br />
keuhko aukaistiin ja sitten tuli psyyke puolen sairaudet<br />
joita hoidettiin depressiona. Siihen sitten tietenkin<br />
määrättiin vahvat lääkitykset. Yleensä kävi niin, että<br />
depression jälkeen oli taas tavattomasti virtaa ja mentiin<br />
vauhdilla eteenpäin. Nämä vauhtikaudet jäivät kuitenkin<br />
aina vaan lyhyemmiksi ja minut valtasi epätoivo.<br />
En tiennyt mikä minulla oli. Päivä päivältä mentiin<br />
eteenpäin vanhoilla eväillä ja lopulta aloin turvautuakin<br />
vanhoihin eväisiin, eli päihteisiin. Hain niiden avul-