4ALI )HANTALA - Suomen elokuvasäätiö

15 miljoonaa dollaria --- suomalaisen elokuvan budjetitovat keskimäärin n. 1,5 miljoonaa.”Jälleen muistutettiin myös siitä, kuinka elokuvantuki palautuu valtiolle verotuloina, sekä ihmeteltiin,miksi muissa pohjoismaissa elokuvaa arvostetaanenemmän kuin Suomessa: ”Maikkarin uutisten mukaanSuomessa PER ASUKAS tuetaan elokuvaa ylivoimaisestivähiten. Kolme kertaa vähemmän kuin Norjassa, kaksikertaa vähemmän kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Siihenkinon varmaan syy, miksi näissä maissa tuetaan niin paljon.Kulttuuriperinnöllinen, viennin edistäminen, työllistävävaikutus, tuottava vaikutus.” Eräs kirjoittaja epäili, ettei Suomen elokuvateatteriverkostokotimaista elokuvaa kaipaa: ”Tuotot taitavattulla jostain aivan muualtakuin kotimaisesta elokuvasta.” Kirjoittaja uskoi, että amerikkalaisetelokuvat pitävätteatteriverkoston pystyssä,ellei sitten kotiteatterisysteeminkehitys kaada sitä. Kukanyt suomalaista elokuvaa teatterissa katsoisi?Toinen kirjoittaja oli faktoista paremmin perillä,ja kuvaili kotimaisen elokuvaa asemaa katsojatilastoissa”moitteettomaksi”. ”Julkistuella ei siis enää ole pidettypystyssä mitään mitä elokuvissa kävijät eivät hyväksyisi”,hän totesi ja huomautti, että on turha pohtia, onkoamerikkalainen elokuva parempaa vai huonompaakuin suomalainen, sillä jos suomalaista elokuvaa eitehdä, suuri määrä teattereita panee lapun luukulle,jolloin Amerikkakin vaikenee.Jälleen kaivettiin kehiin myös tilastoja katsojamääristä.Tilastoja esitellyt kirjoittaja laski vuoden 2006kokonaiskatsojaluvun, koti- ja ulkomaisten ensi-iltojenmäärän ja markkinaosuuksien pohjalta, että suomalaisillaelokuvilla oli katsojia keskimäärin 100 081per elokuva, amerikkalaisilla elokuvilla 39 745, eurooppalaisillaelokuvilla 18 224 ja muun maailmanelokuvilla 8 375. Eräs nettikeskustelun osallistujista iloitsi lakosta,koska se osoitti, että tuottajat ”edes jossain asiassalöytävät yhteisen rintaman”. Hän toivoikin että yhteisrintamanseurauksena tuottajat järjestäytyisivättyönantajinakin noudattamaan paremmin sovittujapelisääntöjä.Toinen kommentoija käytti tiukempia sanavalintoja,ja kehotti tuottajia ilmoittamaan ”avoimesti Wallinillekäyttämänsä orjatyön määrän Suomessa. Nyt olisihyvä mahdollisuus kertoa hänelle, kuinka haluaisi oikeastimaksaa työharjoittelijoille myös palkkaa ammattityöstä,jota heillä teetetään”.Useampikin kirjoittaja nosti erikseen esille harjoittelijakysymyksen.”Harjoittelu tehdään elokuvantuotannossa ilmaiseksi, puhumattakaan ylityökorvauksistaja muista lakisääteisistä oikeuksista.” Toisaalta myöstilanteen toinen puoli ymmärrettiin: ”Tuo opiskelijakysymyson vähän kaksipiippuinen juttu, kun jossain opiskelijoidenon kuitenkin työharjoittelunsa suoritettava. Sekun kuuluu pakollisena opetusohjelmaan.”Toinen yleisemmän kritiikin kohde oli elokuvasäätiöja sen tapa jakaa rahaa – tästä kritiikistä osansasai myös YLE: ”Elokuvasäätiö ja Yle eivät myönnärahoitusta vähänkään kokeileville käsisideoille, koskane eivät uskalla ottaa taloudellista riskiä. Näin Suomessaei vahingossakaan pääse syntymään Ruotsin jaTanskan kaltaisia taiteellisia, koko maan levitykseenpäätyviä helmiä (vrt. von Trier, Roy Andersson,Lukas Moodysson...) – poikkeuksena Aki Kaurismäki.”Elokuvasäätiötä kritisoitiin myös edelliseen verrattunajokseenkin vastakkaisin kriteerein: ”Alalle onajautunut Suomen elokuvasäätiön myötä ohjaajakummajaisia,joille lohkeaa tuotantotukea lähes käsittämättömiinprojekteihin.” Päällimmäiseksi nettikeskustelusta jää mieleen, ettätietoa ja tilastoja elokuva-alasta ja sen olosuhteista onkyllä saatavilla sille, joka niitä jaksaa ja viitsii etsiä.Suurin osa ihmisistä kuitenkin perustaa näkemyksensäparhaimmillaankin vain valtamediassa esitetyilletiedoille – tai väärinkäsityksille. Siksi on olennaisentärkeää, ettei ala ainakaan itse tiedota asioistaan epäselvästisaati virheellisesti.On helppo havaita ainakin kaksi asiaa, jotka tuotantosulkuakoskeneessa tiedotuksessa nousivat harmillisestiesille niin tilanteen virallisessa uutisoinnissakuin myös sen seurauksena nettikeskusteluissa.Ensimmäinen on rahasumma, jolla elokuvan tukeatoivottiin nostettavaksi. Työsulun alkaessa kaikkiallamainittiin – ei suinkaan alan tavoitteena olevaa