SUOMI 90FINLAND - Kirkonpalvelijat ry

kirkonpalvelijat.fi
  • No tags were found...

SUOMI 90FINLAND - Kirkonpalvelijat ry

SUOMI 90 FINLAND42007


I. IntroductionSince 1973, the Pollution Abatement Costs and Expenditures (PACE) survey has been theprinciple source of information on U.S. industries’ capital expenditure and operating costsassociated with pollution abatement efforts. The data published from this survey (e.g., U.S.Bureau of the Census, 1994) are widely used by government agencies, academic researchers, andindustry to estimate the costs of environmental regulations and analyze their effects. Forbudgetary reasons the PACE survey was discontinued after 1994 and then revived for just oneyear – in 1999 – in a substantially different form than the preceding surveys. 1These 1999 datawere released in November 2002. 2Our study is the first comprehensive effort to document the many conceptual changes inthe PACE survey between 1994 and 1999. It is extremely important to note that many of thesechanges make it impossible to directly compare even such “core” data items as pollutionabatement operating costs. As we will make clear, things similarly named are not necessarilysimilarly defined – a fact that is not necessarily apparent from the 1999 PACE publication (U.S.Bureau of the Census, 2002). Here, we provide a detailed guide – with appropriate cautions andcaveats – for researchers and policymakers who wish to utilize the 1999 data in a longitudinalcontext. Our paper also discusses a number of critical measurement issues and challenges,including ones of survey methodology and design. This study should help inform current effortsto redevelop the PACE survey and re-establish it as a regular, annual survey.The paper proceeds as follows. In Section II, we briefly highlight the importance of thePACE survey and discuss just some of the many ways that its data have been used. In Section IIIof the paper, we detail many of the important changes in the survey between 1994 and 1999.1 Note that a survey was also not conducted for reference year 1987.2 See Iovanna et al. (2003) for a history of the 1999 PACE survey.1


Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahtoJoulu on lähestymässä ja kirjoituksenotsikko on totuttu liittämäänjouluun. Minulla on vähän ”ketunhäntä” kainalossa kun otsikon kirjoitin.Otsikon sanoin voisi kysyä,että vieläkö tämä pitää paikkansauudistetun palkkausjärjestelmänkäyttöönoton ja siihen liittyvienneuvottelujen jälkeen.Liiton puheenjohtajana ja kirkonpalvelijanaolen saanut paljon yhteydenottojanimenomaan kirkonpalvelijoiltajotka ovat olleet huolissaanja kyselleet neuvoja liittyen työnvaativuuden arviointiin , sekä neuvotteluihinsijoittelusta. Virallisia yhteenvetojaei ole vielä saatavilla muttanäiden yhteyden ottojen perusteellanäyttäisi että palkkaratkaisut eri seurakunnissaja eri puolilla Suomeaovat kaksijakoiset. Toisaalta on paljonseurakuntia joissa sijoittelut ovatmenneet oikeudenmukaisesti ja sittenon seurakuntia joissa mennäänselvästi alle riman aivan tarkoituksellisesti.Näitä riman alle menijöitäovat eräät suuret seurakuntayhtymät4JOULURAUHANHISTORIAJoulurauha on jo keskiajalta astiSuomessa ja Ruotsissa jatkunutperinne. Joulurauha julistettiin Suomenkielellä ensimmäistä kertaavuonna 1711. Julistaminen onperuutettu sen jälkeen vain neljäkertaa sotien vuoksi, viimeksi talvisodanalkaessa.Joulurauha on perua raamatullisesta”Maassa rauha”-kehotuksesta.Joulurauha julistetaan Turussajouluaattona kello 12 Brinkkalankartanon parvekkeelta, juhlallistenmenojen saattelemana.Julistuksen nykyinen sanamuotoperustuu kuningatar Kristiinankäskykirjeeseen 1640-luvulta. Siinäkehotetaan kaikkia viettämään joulujuhlaahartaudella ja rauhallisestikäyttäytyen, ja lopuksi toivotetaanriemullista joulujuhlaa.Radiossa joulurauha julistettiinensimmäistä kertaa 1935, televisiossa1983. Joulurauha kestää 20vuorokautta jatkuen Nuutin päivään13. tammikuuta saakka.jotka ovat selvästi keskenään sopineetmatalasta linjasta. Tämä onsopimuksen vastaista , eikä työnvaativuus palkkauksen perusteenatoteudu. Toinen ryhmä riman allemenijöistä on pienimpiä seurakuntiajoissa työnantajalta selvästi puuttuuosaamista ja joissa on selkeästi harrastettusanelupolitiikkaa ja sitä kuuluisaa”pärstäkerroin” taktiikkaa.Tässä vaiheessa näyttää siltä, ettäpalkkausuudistus ei kaikilta osintoteudu niin kuin alun perin oli tarkoitus,mutta ei pidä heittää vieläkirvestä kaivoon. Jos työnantajankanssa käydyissä neuvotteluissatyön vaativuuden arvioinnista javaativuusryhmiin sijoittelusta ei olepäästy yksimielisyyteen on työnantajanratkaisusta mahdollisuuskäynnistää luottamusmiesneuvottelut.Jos näissä neuvotteluissa eipäästä yksimielisyyteen, asia voidaanriitauttaa ja viedä keskustasolleratkaistavaksi. Kuulostaa vähän siltäettä riitautuksia on tulossa paljon.Vasta kun nämä riitautukset on keskustasollaratkaistu voidaan sanoamiten palkkausuudistus on tähänmennessä toteutunut.Minulta on monessa yhteydessäkysytty, miltä näyttää SVTL:n tulevaisuus.Siihen on helppo vastata.SVTL on elämänsä kunnossa. Meilläon kaikki perusasiat niin kuin menestyvälläammattijärjestöllä pitääkinolla. Olemme kirkon alan pääsopijajärjestöja meillä on kolmen sopimusalansopimusoikeudet. Jäsenmäärämme on runsaasta eläköitymisestähuolimatta nousussa, jotamoni ammattiliitto ei tänä päivänävoi sanoa. Liiton talous on hyvässäkunnossa ja tästä johtuen liitonedustajisto teki syyskokouksessaanmerkittävän päätöksen jäsenmaksunalentamisesta 1.45 %:sta 1.3 %:iin1.1.2008 alkaen.Olemme jäsenmaksullamme kilpailukykyisiäkaikkiin ammattiliittoihinnähden joilla on kirkon työntekijöitäjäseninään. Tämä antaa hyväteväät mittavaan jäsenhankintakampanjaammejoka käynnistyy vuodenalusta. Kampanjasta on tarkemmattiedot SVTL:n lehdessä jonka uusinimi on Kirkon töissä. Tämän lisäksiliiton toimistoa on uudistettu uudellaomalla jäsenrekisterillä joka nopeuttaaja monipuolistaa jäsentietojenkäsittelyä.Liiton toimistossa työskenteleemotivoitunut ja osaa joukko hoitamassaetujemme valvontaa.Tästä on hyvä jatkaa kohti vuotta2008.Toivotan kaikille Kirkonpalvelija lehdenlukijoille Hyvää Joulua ja HyvääUutta Vuotta.Matti LöppönenPuheenjohtajaKirkon alojen ammattijärjestöSVTL ry


Kyllä se siitä !Kirjoittelin tässä sammaisessaavviisissa, tais olla männä vuonnatae etellisenä, että meillä se taetaaolla tekkeillä oikein emäiso seorakunta.Tottahan siitä sitten tulj`. Vajjaavuosj` on ny harjoteltu yhteiselloo.Mikä iso tämä loppujen lopuksi onkaekkineesa meijän seorakunta, kunparikymmentä tuhatta, vähän vajjaa,on piäluku kaikkinensa. Taijjettiintehä erräänlaenen Suomen ennätyssen etellisen liitoksen kanssa vaipaakahtiko peräti mualimanennätysseorakunnan ijässä, kun ehittii ollahengissä peräti kolome vuotta, vaioliko se kaks` tiijä häntä? Vaekkanimi ei oekeesti muuttunukkaa siinäseorakunnassa, vuan parj` mitätöntäjäe vaevihkoo poekkeen.Palataan asiaan ja ehkä hiemanparemmin ymmärrettävään kieleen.Olemme todellakin saaneet vihdoinyhden reikäleivän umpeen ja alueellisestiehjän seurakunnan. Vain yksikirkko lisää, kolmen entisen lisäksitoimialueelleni ja nelisenkymmentäuutta työtoveria työyhteisöön. Aiemminmeitä oli lähes saman verraneli väki reilusti tuplaantui. Kuten joviittasin edelliseen liitokseen, ”me”Positiivinen energialähentääolimme silloin se isompi, johon paripientä ja köyhää liitettiin melkeinpämeidän ehdoilla. Nyt meidät ”liitettiin”isompaan ja varakkaanpaan”heidän” ehdoin, kuten monettyötoverini ovat asian mieltäneettai ymmärtäneet. Todellisuudessamolemmat entiset srk:t lakkautettiinja perustettiin uusi. Kyseistä yhteenlaskuateoriassa on viety eteenpäinkirkkohallituksen ja tuomiokapitulinohjeita noudatellen. Asenteet,mallit, menetelmät ja tietenkäänennakkoluulot vain eivät nollaudusille tasolle, mistä uutta alettaisiinoikeasti rakentaa.Olen tuntenut itseni ulkopuoliseksikärsiväksi tarkkailijaksi. Samojatuntoja joita koin jo itse edellisenliitoksen aikana,olen havaitsevinaninyt työtovereissakin, jotka kokevattämän sopan uutena, ensi kertaa.Uhkakuvia, lisää töitä, erilaisia toimintatapojaja –malleja ja hirveästiuuden oppimista.”Mikään ei muutu”, ”Jatketaanvanhalla mallilla”, ”Onhan seurakuntatoiminut tähänkin asti entisinkonstein” jne, jne. Tällaisia viestejäOlen viime aikoina miettinyt paljonmeidän suomalaisten elämänasennetta.Miksi siinä näyttää hyvin vahvasti hallitsevankatkeruus, kateus Ja vihamielisyys?Nämähän ovat niitä tunteita, jotkajättävät varjoonsa kaikki muut tunteet.Mikäli jokin em. tunteista hallitseevahvasti elämäämme, niin esim. rakkaudentunnetta emme tunne. Emmevoi rakastaa itseämme emmekä muita.Sehän on tietysti jokaisen oma asia. Taiainakin sen pitäisi olla.Mutta asialla on toinenkin puolensa.Ihminen, joka ei ole löytänyt itseään,saattaa olla todella rasittava työ-ja perheyhteisössä.Vaikka tällaisella ihmiselläolisi taloudellinen tilanne todella hyvä jaavioliittokin päällisin puolin kunnossa,niin tällainen ihminen voi myrkyttääilmaa em. yhteisöissä.Tällainen hyvin taloudellisesti toimeentulevaihminen voi kadehtia jopatoisen ihmisen elämäniloa, sitä positiivistaelämänasennetta, joka pulppuaaitsensä löytäneen ihmisen sisältä. Se ontosiaankin kuin pieni puro. Positiivisestiajatellen elämän laatu tuntuu todellasuurelta ja kallisarvoiselta. Siinä on sitäilon aihetta jokaiselle päivälle. Siksi sitäuskaltaakin sanoa läheisilleen, että ”rakastansinua”, ”anna anteeksi” tai työtoverille,että pidän tavastasi pukeutua taitavastasi tehdä työtä jne. Sitä ei tarvitseja kommentteja olin kuulevinani tuleviltauusilta ”liittolaisilta”. Muistanehkä liiankin usein möläyttäneenilähimmille uusille työtovereille, ettämikään ei tule olemaan ja toimimaansamalla tavoin kuin ennen! Ja siltäminusta ainakin nyt tuntuu! Alanolla ihan puhki ja tuskin olen ainuttyöyhteisössämme. Täytyy murheellisenatodeta, että meitä epäluuloisia,itsekkäitä jne. jne. pässejä on seurakuntammepullollaan. Tuntuu kuinei löytyisi pienintäkään empatian jaymmärryksen hitusta kenestäkään.Samoin hyvää tarkoittavat kurssit jaseminaarit työyhteisön kehittämiseksiovat kuin Kankkulan kaivoonheitettyä potaskaa.Toivotan onnea ja menestystäkaikille uusille liitosten kouriin joutuvilletyötä tekeville ja raskautetuille.Olkaa mieleltänne avoimia jakuunnelkaa toinen toisianne. Yrittäkääedes muuttaa itseänne ja omiakäsityksiänne oikeasta ja väärästä.Onnellista Uutta Vuotta toivotteleeteille kaikilleKohta entisen Piä Kirkonentinen Piä Suntiopelätä menettävänsä mitään itsestäänjos on ystävällinen muille.Ihmiset, jotka eivät ole löytäneetitseään, eivät uskalla sanoa kauniistimuillekaan. Olipa, sitten kyse vaatteistatai toisen ihmisarvosta. Tuntuu, ettätällainen ihminen yrittää kaiken aikaa”kiskoa mattoa toisten jalkojen alta”.Itsekin olen hyvin vaikeiden kriisienjälkeen löytänyt itseni.Elämä tuntuu todellakin kallisarvoiseltasuurella lahjalta. Haluaisin todellakinauttaa niitä ihmisiä, joilta myönteinenelämänasenne on syystä tai toisestahukassa. Haluaisin auttaa ihmisiälöytämään tätä positiivista hyvää, jokatuottaa mielihyvää ja antaa elämäniloajokaiseen päivään. Elämänilo5


Itsemurha ja omaisten kohtaaminenElämme ajassa, jolle on tunnusomaistapinnallisuus ja yksilökeskeisyys.Elämässä onnistumistamitataan usein taloudellisten mittareidenkautta. Siksi suorittaminenja onnistuminen ovat tekijöitä, joistamainetta ja kunniaa kertyy.Ahkeran, osaavan ja uhrautuvanihmisen vaivannäkö näyttäytyyusein siinä, että hänellä on varaamistä valita. Tästä seuraa, että hänvoi itse päättää siitä, miten nauttiaulkoisen onnistumisen tuomastamielihyvästä.Menestymisen ja siitä seuraavavauraus antaa elämästä liian yksipuolisenkuvan; Pahimmillaan kuvittelenolevani haavoittumaton. Tuo kuvitelmaon kuitenkin harhaa.Eilen kaikki oli vielä kaunista ja turvallista,mutta nyt kaikki on erilaista;Joku poistui oman käden kautta.Miksi? Mitä nyt tehdä? Miksi minunläheiseni? Kuka minua nyt kuuntelee?Yksi silmänräpäys ja mikään ei tunnusamalta kuin ennen. Löydän itseniyllättäen surun, kaaoksen, ahdistuksenja yksinäisyyden maailmasta.Joulukuusen historiaAskeleeni suuntautuu nyt kohtikirkkomaata. Tapaan elämäni ensimmäistäkertaa ihmisen, josta käytetäänperäti outoa nimeä suntio taikirkonpalvelija.Nyt ymmärrän, että kirkonpalvelijahoitaa tärkeää ja keskeistä tehtävääkirkossa ja myös yhteiskunnassa.Sananmukaisesti hän palvelee kirkkoaja samalla kaikkia ihmisiä.Elämän ehkä vaikein asia tuleelähelle silloin, kun läheinen ihminenpäätyy elämässään tilanteeseen,jossa hän näkee itsemurhanainoaksi vaihtoehdoksi.On kysymys jostain käsittämättömästä,loputtomasta ja paljon syyllisyyttäaikaansaavasta tapahtumasta.Harvoin ihminen kokee samanlaistaavuttomuutta kuin tällaisessa tilanteessa.Tapahtuma tuntuu niin järjenvastaiselta.Itsemurhan tehneen henkilönomaisen tunteet vaihtelevat äärimmäisestäkaipauksesta jopa syväänhäpeään ja vihaan.Luonnostaan ihminen siirtyy kysymyksienloputtomaan virtaan;Täydellisen, terveen puun kaataminenja tuominen sisään vajaaksi kahdeksi viikoksisaattaa vaikuttaa omituiselta. Kunnioituksemmetalven ikivihreitä kohtaanon kuitenkin yksi ihmiskunnan vanhimmistaperinteistä. Talvipäivänseisauksenmerkiksi muinaiset egyptiläiset kantoivatvihreitä taatelipalmuja koteihinsa jasamaan tapaan roomalaiset kiikuttivatainavihantoja Saturnalia-juhliinsa, kuntaas Britannian druidit juhlivat salkoruusujenja mistelin kera ja asettelivatikivihreitä puunoksia oviensa yläpuolellekarkotlaakseen pahat henget.Vaikka se, että Martti Luther mukaensimmäisenä keksi koristaa puun kynttilöillä,on jokseenkin varmasti pötyä,saksalaiset kehittivät ensimmäisinäperinteen, jossa kuusipuu kannetaantaloon joka joulu ja koristellaan. Tämäperinne rajoittui lähes täydellisesti Reininmaanpohjoiskolkkiin aina 1700-luvunloppuun saakka.Suomalainen joulukuusiPohjoismaista joulukuusi tuli ensimmäisenäRuotsiin 1700-luvulla, ja Suomeenperinne saatiin vasta seuraavallavuosisadalla. Yleisesti joulukuusi löysialuksi tiensä yläluokan koteihin ja levisisieltä vähitellen myös talonpoikientupiin. 1900-luvun alkupuolella moninäki kansakoulussa joulukuusen ensimmäistäkertaa.Miksi teit tämän meille? Miksi jätitmeidät? Mitä pahaa me olemmesinulle tehneet? Entä mitä minulta jäitekemättä?Suntio on surevien omaisten kohdallausein ensimmäinen kirkon työntekijä,jonka omaiset kohtaavat.Tällainen tilanne on luonteeltaanherkkä ja haavoittuva. Työnsä sisäistänytihminen tietää, mitä tehdä.Lohduttavinta, mitä kirkontyöntekijävoi omaisille antaa on hänenoma, tietoinen läsnäolonsa.Tässä yhteydessä on hyvä muistaa,että sinulta ei odoteta hienojasuorituksia, eikä tyhentäviä vastauksia.Se, mitä sinulta odotetaan,on aitoa ihmisyyttä ja vierelläkulkemista.Vaikka ihmisen yllättävä poismenoon peruuttamatonta, yllättävää jatotta, niin siitä huolimatta rohkaisenSinua;Uskalla olla oma itsesi. Teet arvokastatyötä, jota arjen kiireinenihminen harvoin ymmärtää..Antero AaltonenTeologi, työnohjaajaJoulukuusien yleistymistä edisti vanhakansantapa laittaa juhannus-, nimipäiväjahääpuita lähinnä ulos.Ennen muinoin joulukuusen sai hakeamistä vain, se oli jokamiehen oikeus.Nykyään puu on ostettava kuusikauppiaalta,jollei itsellä tai ystävällä satuolemaan metsää. Omatoimisuuteenjoulukuusen suhteen ei kannata ryhtyä,sillä maatalojen isännät heräävättalvihorroksestaan joulunalusviikoillakyttäämään metsiään.Ennen aikaan joulukuusi koristeltiinkynttilöillä, paperiketjuilla, erilaisilla olkikoristeilla,lippurimpsuilla ja piparkakuilla.Nyttemmin muovi on korvannutne. Joulukuusi löytyy noin miljoonastasuomalaiskodista joka joulu.6


Hurskas palkkauudistusKun Pönttövuorelan seurakunnassaoli selvinnyt, minkälaisin perusteinpalkkakymmenyksiä alettaisiintulevina kirkkovuosina työntekijöillejakaa, päätti kirkkoherra Hurskainenjärjestää äänestyksen seurakuntalaisille,että virkojen vaativuudestasaataisiin oikea otanta sielunhoidonkuluttajien taholta. Äänestys olisitietysti neuvoa antava, eikä sitä tarvitsisikäyttää uudistusten pohjana,kuten muussakin yhteiskunnassa ontapana menetellä.Uurna oli kirkon eteisessä ja lippuihinoli painettu viranhaltijoidennimet. Niihin piti lisätä vaativuuskertoimetasteikolla 1-10. Adventtina,kun Hoosianna veti väkeä yli puolikirkollista, toimitus pantiin käytäntöön.Kirkkoherra oli uurnan vieressä,kaikki kasukat yllään, hyvästelemässälaumaansa, kestohymyllä hyväntahtoistettuna.Kanttori Sinikannel,joka kuului virkakuntansa avaranäkemykselliseenvähemmistöön, soittipäätössoittona ja äänestysmusiikkinaPohjolan muistoja duurissa, tempossaandante ma non troppo.Ja kansa kirjoitteli lippuihin, kukapitempään miettien ja kuka Hurskaiseltatai uurnavahtina toimivaltasuntio Huituselta neuvoa kysellen.Äänestysprosentiksi saatiin normaalikirkollinen 4,5. Tuloslaskennansuorittivat kirkkoherra ja kappalainen,jotka alkoivat välittömästi katua kokojaloa, demokraattista toimeenpanoaan.Tulos asetti arvot uuteen jaarvaamattomaan järjestykseen.Hauturi Hukkanen sai parhaatpisteet työn vaativuuden suhteen.Olihan haudat kaivettava oikeaanpaikkaan ja siististi, oikein mitoitettuina.Seurankuntaemäntä Loikkanentuli toiseksi. Olihan kahvin laatu tärkeääja kuiva kakku ammattitaitoavaativa tarjottava. Kolmas vaativuudentaso tuli kanslisti Henttuselle,joka oli tunnetusti kestoystävällinen.Tasapisteisiin ylsivät suntio Huitunenja kanttori Sinikannel. DiakonissaSairanen oli melkein tasoissa muttanuorisonohjaajaan oli jo pitkä väli.Nuorisoa ja keski-ikäisiä ei kirkossaollut kuin muutama harva. Pyhä Demokratiusjätti papit laitimmaisiksi,mutta armeliaasti tasapistein. Kahteenpaperiin oli puhkaistu reikä jayhdessä luki: liijan pitkä sarna.VaivaisukkoautomaattiKorttiautomaatti kirkon eteisessäon todella loistava idea. Kirkko tarvitseeuudistumista, mutta ei silläole varaa menettää konservatiivisiajäseniään. Siksi automaatin voisimuotoilla aivan perinteisen vaivaisukonnäköiseksi. Muovilätkän voisisujauttaa vaikka sen suuhun.Laskennan jälkeen liput katosivatjonnekin ja Hurskainen vaikutti seuraavanviikon huonouniselta ja hajamieliseltä.Kappalainen Loikkanentoipui parissa päivässä, sillä hän olilaittanut hakemukset lähikaupunginkuudennen seurakuntapapin virkaanja toiveet olivat korkealla.Kirkollisen palkkahaitarin säveletkaikuivat päätösten jälkeen äänestyksestävälittämättä, sillä telineelleasetettiin vanhat , jo kulmista rypistyneetnuotit.SnapKortin käytöllä voisi myös kerryttääbonuksia käytettäväksi aneiden verkkokaupassa.Kortin luottopuolellavoisi osallistua ja maksaa sitten, kunsaa rahaa.Ei enää nappejakolehtihaaviinOulun alaosastonvuosikokous pidetään 11.02.2008klo. 18.00 Iin seurakuntatalolla. Puistotie3.Yhdistyksen puheenjohtaja KaarinaYli-Somero saapuu vieraaksemmekertomaan menneistä ja tulevistatapahtumista. Toimikunta7


Työnohjaaja vm -07Olen koulutukseltani putkiasentajaja työskentelen nykyisin Keminmaanseurakunnassa vastuualueinanihautausmaanhoitajan jasuntion tehtävät. Työ seurakunnassaalkoi ensimmäisen kerran keväällä-95 kesätyöntekijänä. Tulin valituksinykyiseen tehtävääni vuoden -96lopulla, kun edeltäjäni Yrjö Ylijääsköjäi ansaitulle eläkkeelle 32 palvelusvuodenjälkeen.Seurakunnan työsarkaa minulla onnyt takana runsas 11 vuotta, joten näkemystäja kokemusta eri tilanteistaon kertynyt kohtalainen määrä.Käymäni koulutuksen järjesti Ryhmätyör.y, joka on kouluttajatahonavarsin arvostettu ja omaa pitkän jaansiokkaan koulutushistorian. Ryhmätyör.y käyttää kouluttajinaanalan parhaimmistoa, johon koulutusjaksommekouluttajat, psykologiAnita Ankkuri-Ikonen ja kouluttajaryhmätyö r.y:n puheenjohtaja TuuliJulin kuuluvat.Käymäni koulutus oli kestoltaankaksivuotinen 2005 – 2007, valmistumispäiväoli 19.9.2007. Kymmenenlähiopiskelujaksoa toteutettiinItä-Hämeen opistossa Hartolassa.Lisäksi ensimmäisen vuoden aikanaopiskeluun liittyi osallistuminenkeskusteluryhmään, joka kokoontuiOulussa kerran viikossa tiistaisinkestäen 2,5 tuntia kerrallaan.Ryhmätyö r.y:n kaksivuotisessatyönohjaajakoulutuksessa perehdytäänsekä teoreettisesti että käytännönkokemuksen avulla erityisestiryhmässä tapahtuvaan työnohjaukseen,ryhmien työnohjaukseenja yhteisöjen työnohjaukseen. Sensyventämisalueina ovat ryhmäntoimintaan vaikuttavien tekijöidentutkiminen ja kokemuksellisen tiedonsaaminen erilaisten ryhmientoiminnasta sekä työnohjaajana tarvittavienpersoonallisten valmiuksienkehittäminen.Mielestäni kirkolla on erinomaiseteväät tulevaisuutta ajatellen, sisäisistäjännitteistä huolimatta. Monipuolisestiosaavaa henkilökuntaa on käytettävissäja rahaakin on riittävästi,rahan riittämisen suhteen joissakinpienimmissä seurakunnissa voi ollaongelmia. Perustehtävän suhteenei ole epäselvyyttä, sen on kirkolliskokousraamattuun perustuvineratkaisuineen vahvistanut. Yhtälössäon siis hyvät ainekset käytettävissä.Jos hyvää tahtoa riittää niin asiatetenevät suotuisasti.Hallintokulttuurissa on usein vainyksi eli esittelijän / valmistelijantotuus. Haasteena näen sen, ettähallintokulttuuri saadaan toimimaankaikissa vaiheissa avoimesti, ei pelkästäänpykälien mukaan vaan myösniiden lisäksi. Olisi erittäin suotavaa,että valtuutetut saisivat riittävästiobjektiivista tietoa päätöksenteontueksi eri vaihtoehtojen muodossa.Näen vaarana sen, että valtuutetutkoulutetaan ottamaan kantaa vainvalmistelijan esille tuomiin esityksiin.Näin vaihtoehtoiset mallit sivuutetaanja luotetaan vain yhteentotuuteen.Työnohjauksessa voidaan vaikuttaaniin johtajiin kuin johdettaviin. Koulutuksessaotettiin huomioon, etteityönohjaukselle ole mitään erityistäammattisidonnaista kohderyhmää.Ohjattavien ei tarvitse olla samanalan työntekijöitä. Työnohjaus ei oletyöhön opastamista tai perehdyttämistä.Työnohjaus on ammatillistakasvua edistävää, vuorovaikutuksellinenoppimis –ja ohjausprosessi,jossa ohjattavat tutkivat ja kehittävätsuhdetta työhön ja työyhteisöön.Työnohjaajan tärkeimpiä taitojaovat muun muassa kuunteleminen,tarkentavien kysymysten tekeminenja ohjattavien pysäyttäminen.Lähivuosien tavoitteita. Aion ensivaiheessatehdä työnohjausta sivutoimisestityön ohessa, siihen onjo lupa seurakunnalta. Laulupuolellajatkuu määrätietoinen työ lauluharjoitusten–ja opintojen parissa. Konserttienpitäminen tulee mahdollisuuksienmyötä lisääntymään.Matti L. Halttunen, ensimmäinentyönohjaaja hautausmaanhoitaja– suntion ammattiryhmästä.8


Jouluevankeliumi Läntisen Lapineli Yliperän kielelläJa niihin aikhoin kävi siihen laihin,että keisari Aukustus anto käskyn,että koko mailma oli pantava veronalaseksi.Tämä veronalaseksi pano oli rohkiensimäinen ja se sattu Kyreniuksenollessa Syyrian käskynhaltiana. Janethän menit kaikki kirjottautumhanveroluettelhon, itte kuki omhaan kaupunkhiinsa.Niinpä Joosehviki lähtiKalileasta, Natsareetin kaupunkista,verole panoa varten Juutehaan, Taavitinkaupunkhiin Peetlehemhiin, sillähän oli Taavitin sukua.Hän meni sinne yhessä kihlattunsaMarijan kanss, jok’oli viimisilhänoottamassa. Niin tapahtu, että kohtapajusthin ku het pääsit perile,Marijan synnyttämisen aika tuli jahän synnytti pojan, esikoisensa. Hänkapaloi sikiönsä niin ku pruukathan japani seihmeen, ku heile ei löytynytsiijaa majapaikasta. Sillä seu’ula olipaimenia kenturalla vahtaamassavyölä laumaansa. Yhtäkkiä heäneessä seiso Herran enkeli, ja Herrankirkhaus loisti he’än ympärilhänja het pölästyit kauheasti, muttaenkeli sano heile: ”Älkää pöljäkkö,sillä nähkää, mie ilmotan teile isonilon, joka tullee koko kansale: ”Tänäpäivänä teile on syntyny Taavitin kaupunkissaVapahtaja, jok’oon Ristus,Herra. Ja täm’oon teile merkkinä:tet löy’ättä sikiön, joka kapaloitunamakkaa seimessä.”Ja samala hetkelä oli enkelin kanssiso roikka taihvaalista sotaväkeä, jokaylisti Jumalaa ja sano: Kunnia oonJumalalla korkeuksissa ja maassarauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”Ku enkelit olit menheet paimententyköä taihvaasseen, het porisit keskenhäänja päätit: ”Menhäänpä juurivarsin Peetlehemhiin kattomhan, mitäsiel’oon tapahtunnu ja minkä Herrameile ilmotti.” Het lähit joutusasti jalöysit lapsivaimo Marijan ja Joosehinja sikiön, joka makas seimessä.Tämän jälkhin het kerroit, mitä heileoli sikiöstä puhuttu. Ja kaikki, jokkasatuit sen kuuhleen, ihmettelit, mitäpaimenet puhuit.Mutta Marija kätki kaikki nämätsanat sishäänsä ja tutkiskeli niitämieleshän. Paimenet palasit takasikenturalhen kiittäin ja ylistäin Jumalaasiittä, mitä het olit kuuhleetja nähneet. Kaikki oli justhin niin kuheile oli sanottu.Lapin joulu on pohjoisen taivaan lumoaSyksyn maaruskan mentyä värit siirtyvät Lapin taivaalle. Joulun tienoilla pohjoisen pallonpuoliskon kirjokansion kauneimmillaan. Vaikka auringon kultainen kehrä jaksaa joulukuussa vaivoin kurkistaa toisella silmällääntunturin takaa, se hyvittää niukan läsnäolonsa muuten. Säteet leikittelevät pilvenhattaroiden reunoissa japuiden latvoissa tuhansin kultaisin silmäniskuin.Kaikki avaruuden sinisen sävyt peilaavat itseään lumessa, taivas tulee liki. Illalla, kun aurinko on väsynytkurkisteluunsa, se saattaa huokaista sisuksistaan joskus myrskyksi asti yltyvän aurinkotuulen. Hillittyjen värienpäivätanssi muuttuu silloin iloiseksi revontulten marssiksi. Metsä hiljentyy katselemaan näytelmää. Kunpakkanen yöllä kiristyy, se ryhtyy samalla puheliaaksi, narisee jalkojen alla ja paukuttelee nurkissa.Lapin taivaan värit ja tyynen pakkasyön hiljaisuus vaikuttavat joulukiireen kiristämiin hermoihin nopeasti.Sinisen metsän keskellä, kelomökin tukevassa sylissä ja hiljaisuudessa mieli rauhoittuu. Lapin taika toimiijouluna erityisen hyvin. Luonnon keskellä ei kinastella, kun ihmiset löytävät sisimmästään sen oikean joulutunnelmanja rauhan.9


Ansiomerkkejä ja jäähyväisiäKirkon alojen ammattijärjestöSVTL:n edustajiston sääntömääräinensyyskokous 1.10.2007HelsinkiKirkonpalvelijat ry:n jäsentenedustus SVTL:ssäSVTL:n hallituksen jäsenen nimeämiseksivuosille 2008-2009:SVTL:n hallituksen jäsen SeppoPyykkönen on ilmoittanut erostaanSVTL:n hallituksesta 1.1.2008 lukien.Seppo Pyykkösen tilalle SVTL.nhallituksen varsinaiseksi jäseneksivalittiin Kari Hartikanen Kuopiosta.Kari Hartikaisen varajäseneksi valittiinYrjö Leppänen Lahdesta.Kaarina Yli-Someron varajäsenenäedustajistossa vuonna 2007 onollut Kari Hartikainen. Kaarina Yli-Someron varajäseneksi valittiin EijaJaakola Rovaniemeltä.SVTL:n edustajiston jäsentennimeämiseksi vuosille2008-2009.Kari Hartikaisen tilalle SVTL:nedustajistoon valittiin Hannu KorhonenKuopiosta ja Jaakko Lampisentilalle valittiin Anna-Liisa TikkalaLaukaasta.Yhdistystämme on siunattu ansiokkailla puheenjohtajilla.SVTL:n edustajistossa jatkavatedelleen seuraavat henkilöt:Varsinaiset jäsenet (Varajäsenet)Hilkka Heliö-Virtanen,Ahlainen(Maija Haukkaniemi)Jouni Honkanen, Tervakoski(Osmo Nissi, Hämeenlinna)Yrjö Leppänen, Lahti(Martti Ora, Vääksy)Eija Jaakola, Rovaniemi(Mirja Kaaretkoski, Sodankylä)Tuomas Leminen, Ikaalinen(Jalo Katiska, Muhos)Harri Kosola, Seinäjoki(Maarit Ilonen, Seinäjoki)Hallituksen kokous 13.-15.11.2007m/s Gabriella laivamatkalla Helsinki-Tukholma-Helsinki.Puheenjohtaja Seppo Pyykkösenpuheenjohtajakauden viimeinen hallituksenkokous pidettiin jo perinteeksimuodostuneella tavalla, saattamallaeroavan puheenjohtajan kausi päätökseenjuhlaristeilyllä.Puheenjohtajat sekä sihteeri.Hallituksen jäsenet ”mustissaan”.10


Hallituksessa esillä oleviaasioitaYhdistyksen jäsenmäärä 12.11.2007 oli 2241 henkilöä.Opinto- ja koulutuspäivät Levillä24.-25.6.2008. Kevään lehdessä tietoakuljetuksista Leville. Alaosastotjärjestävät kuljetuksia pohjoiseen.Opinto- ja koulutuspäivät Haikonkartanossa 23.-24.6.2009. Messupidetään Porvoon uusitussa tuomiokirkossa24.6.2009.Arvo Katajamäelle on luovutettupe 9.11.2007 SVTL:n ansiomerkkija yhdistyksen ansiomerkki. PekkaJormanaiselle luovutettu SVTL:nansiomerkki 12.11.2007. Kaarina Yli-Somerolle on luovutettu SVTL:n ansiomerkki14.11.2007. Lisäksi SVTL:nansiomerkin ovat saaneet Riitta Järveläinenja Yrjö Leppänen.Syvennä osaamistasi - päivitä ammattitaitoasiSuntion ammattitutkinnonvalmistava koulutus ja näytöt• lähiopiskeluna 7.1. alkaen• oppisopimuksella työn ohessa• näytöilläAjankohtaisia lyhytkurssejaYleisen teologianperusopinnot avoimeenyliopistoon.www.jko.fiSoita ja kysy lisää (014) 3348 000Opiskele seurakunnan moniosaajaksi!Hae syvyyttä työhösi!Suntion ammattitutkintoTurun kristillisessä opistossaJo neljä tyytyväistä suntioryhmää onkoulutettu. Uusi ryhmä käynnistyy31.3.2008. Haku 31.1.2008 mennessä.Täydennä osaamistasi opiskelemalla työnohessa ja hanki tutkinto! Tutkinto suoritetaannäyttöinä. Koulutus kestää puolitoistavuotta, tutkinto on mahdollista suorittaanopeamminkin.Lue ja kysy lisää: www.tk-opisto.fi >Koulutus > Suntion ammattitutkintoMatti Ahonen, puh. (02) 412 3109,matti.ahonen@tk-opisto.fiMatti Ijäs, puh. (02) 412 3609,matti.ijas@tk-opisto.fiTurun kristillinen opisto • Lustokatu 7, 20380 Turkupuh. (02) 412 3500 • info.tko@tk-opisto.fi • www.tk-opisto.fi11


Kiitos isänmaastamme Suomesta. Kiitos, että olet ohjannut kansaamme sen kaikissa vaiheissa. Autameitä yhä etsimään tietä sinun sanastasi. Auta meitä kuuntelemaan sinua. Älä anna meidän langetaomahyväisyyteen ja itseriittoisuuteen. Ohjaa meitä tuntemaan vastuuta kaikista, erityisesti niistä,jotka eivät voi itse puhua puolestaan. Auta meitä muistamaan, että kaikki hyvä on lahjaa sinulta.N:o 4/2007 – 54. vuosikertaJulkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp://www.kirkonpalvelijat.fiLehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari HartikainenToimituskunta:Yhdistyksen hallitusIlmoitushinnat:Kokosivu 250 €1/2 sivua 150 €1/3 sivua 100 €Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207Paino:Suomen Graafiset Palvelut OyTaitto: Jarmo Salonenaineisto@graafisetpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyy 03/2008.ISSN 0 355-8258