Uusi toivo 1/2009 - Sininauhaliitto

uusitoivo1/09muutoksen ja eheytymisen erikoislehtiIrtonumerohinta 6 cTavaramerkkinämankeloidut lakanatNetistä uusiväylä vapaaehtoistyöhönKeräyksellä varojaasunnottomuudenpoistamiseksi

uusi toivo 1/2009Sisältö3 Vesipoika ja pultsari.4 Mummon tiukat väliintulot antoivatvihjettä tulevaisuuteen.Myrna-kahviastiasto onnellisuudentakeena?8 Ystävyydestä.9 Kansa pois kadulta. Sininauhasäätiökerää varoja asunnottomuudenvähentämiseksi.11 Havis Amanda.12 Työpaikkoja, joista ei pääse juomallaeroon.13 Rukous.14 Yhteiskuntavastuullisia tekoja.Kierrätyslaaksossa tekstiili saajatkoajan.17 Sydämen amputaatio.18 Jumala näytti elämän suuntaviivat.Eila-Maria Törmä päätti taipuaIsän suunnitelmaan.21 Perhe on vankilan yhteistyökumppani.22 Yö kontissa Helsingin Narinkkatorilla.24 Suurella sydämellä tehdään hyvää.Netti on tavoittanut uusia vapaaehtoistyöstäkiinnostuneita.26 Vapaaehtoisena diakoniaruokailussa.Puolukkasosetta lautasenreunalle.27 Kanikonttori. Kanit työn touhussa.28 Sininauhasäätiö palaa Järvenpäähän.29 Arkistolöytöjä. Pääkirjoitus 50 vuodentakaa.30 Suomen Siniaalto ry:llä ontavaramerkkinä mankeloidutlakanat.JULKAISIJASininauhasäätiö.Tuetun asumisen,tuetun tekemisen,tuetun olemisenammattilainenISSN 0780-374563. vuosikerta4 numeroa vuodessaPÄÄTOIMITTAJAPäivi StrandénTAITTOTerttu HauhiaETUKANNEN KUVATJorma Soini jaSatunnainen ohikulkijaTOIMITUS JA TILAUKSETSininauhasäätiöMäkelänkatu 5000510 Helsinkip. 040 5444 105stranden@in105.fiTILAUSHINTA 200924 euroaPAINOPAIKKAYkkös-OffsetVaasa 2009PERUSTETTUv. 1946 nimellä Wangin Toivo2

pääkirjoitusVesipoika ja pultsariPYYSIN TYÖTOVEREITANI listaamaannimityksiä, joita päihteitä käyttävistä jatoisaalta päihteettömistä ihmisistä käytetään.Aavistelin, että oma nimiketietämyksenion varsin vaatimaton. Raitistailmaisevalle sanalle en juuri muutasynonyymiä keksinyt kuin absolutisti.Haukkumanimeltä kuulostava raivoraitistietysti myös tuli mieleen.Sanat juoppo ja narkkari tunnen toki,pultsarin myös, mutta aika heiveröiselläpohjalla arvelin liikkuvani tämänalan sanastojen suhteen.Alkoihan niitä sanoja löytyä, kunpyysin. Vesipoika kuulosti raittiin synonyyminävähän vieraalta, mutta sittenmuistin Ari Vatasen, ralliautoilijan janykyisen EU-kansanedustajan, jota tituleerattiinaikoinaan maitopojaksi hänenpäihteisiin liittyvän vakaumuksensajohdosta. Vatanen olikin melkoinenmannekiini tällä saralla. Saattoipa jopaomalla maitolasin skoolaamiskampanjallaanhieman ärsyttääkin alkoholinkäyttöön myönteisesti suhtautuvia.Narkomaanipiireissä käytetään,näin minulle kerrottiin, sanontaa putsitai puhtaana. Kun ei vedetä kamaa,vietetään puhdasta päivää. En tulluttarkistaneeksi, tarkoittaako puhdaspäivä vain hetkellistä raittiutta vai pitempääkinkieltäytymistä, kuivilla oloa.Joka tapauksessa, tuolloin kyseisenhenkilön sanotaan sisäpiirin kielenkäytössäporeilevan streittinä.AIVAN NIIN KUIN ARVELINKIN, alkoholiaja muita päihteitä käyttäville löytyylaajempi kirjo nimikkeitä. Jopa normaalion joissakin piireissä sana, jollakuvataan päihteitä käyttävää ihmistä.Raitis on kai sitten epänormaali. Myöstavikseksi kutsuttava henkilö käyttääainakin alkoholia, ehkä kuitenkin kohtuudella.Muistin, että itsekin olen joskusaivan spontaanisti todennut eräänAA:laisen ei-AA:laisesta puolisosta, ettähän on tavis. Tosin en tuolloin ajatellutasiaa sen pitemmälle, sillä en erotellutmielessäni sitä, onko puoliso ehkäkuitenkin absolutisti vai kenties kohtuukäyttäjä.No olihan niitä tutuilta kuulostaviasanoja ehdolla enemmänkin: spurgu,tenukeppi ja tenttu-ukko. Spuge, denuja denso lienevät myös jonkinlaisia hellittelynimiä,jos tässä yhteydessä nythellittelystä voi puhua. Toiselta päihteidenkäytön laidalta tuttuja olivat hörhöja nisti.En ole ihan varma, kuvaavatko sanatköpö tai rupu varsinaisesti yksistäänpäihdekäyttäytymistä vai laajemminkintiettyä elämäntapaa. Joku tiesi kertoa,että rupuksi ainakin poliisit varsinyleisesti nimittävät sitä vakioasiakaskuntaansa,jolle poliisimaijan kyyti ontuttua.OLIN AIKALAILLA näissä päihdesanastomietteissä,kun satuin kuulemaanradiosta ohjelmapätkän, jossa juontajakaksikkolätisi tavanomaisia jorinoitaanja jututti puhelimessa sattumalta juurikyseisenä päivänä 18 vuotta täyttäväänuorta naista. Tärkeintä neitokaisenmerkkipäivässä tuntui juontajien mielestäolevan se, että eikös olekin hienoa,kun nyt pääsee ravintolaan ja kainyt tänään kotonakin juodaan shampanjaajuhlapäivän kunniaksi. Kyllä jakyllä, kuuluivat vastaukset.Tietämättömyyteni siis myös tälläsaralla paljastui, kun kuvittelin, ettävain menneessä maailmassa täysiikäistyvälleoli suuri merkitys sillä, ettävihdoin pääsee ravintolaan. Paikkaan,josta ennen vanhaan vain itseä aiemminsyntyneet saattoivat kertoa villejäjuttuja. Olen luullut, että nykyäänlapsesta saakka totutaan siihen, ettäravintolat ovat myös ruokailupaikkoja,eikä niihin pääsy ja tunnelmaan oppiminenole mikään ikäkysymys. Muttaolen ollut väärässä. En myöskäänosannut ajatella, että alkoholi on niinsyvällä meissä, että 18 vuoden ikääntuloa ei mitenkään muuten voi juhliakuin laseja kilistelemällä. Tai jos kilistelläänkin,onko siitä tehtävä niin suurinumero. Alkoholilla ja sen käyttöyhteyksilläon edelleenkin jokin kummallinensalaisuuksien sumun verhoamasädekehä.MINULLA ON OLLUT tapana ajatella,että jotkut asiat muuttuvat niin nopeasti,etten enää millään pysy perässä.Nyt pitää kai ajatella asioita uusiksi. Onasioita, jotka eivät todellakaan muutuyhtään miksikään, vaikka toivoisi, ettämuutos tapahtuisi. Mielellään tietystiparempaan suuntaan. •Päivi Strandénstranden@in105.fi3

u Jarmo ”Hakkis” Hakkarainenkertoo mielelläänlep poisalla tavallaan omaaelämäntarinaansa ja pohtiielä män filosofioitaan.Ta ri naan kuu luvat onnellisetlapsuus vuo det isovanhempienhoi vis sa, villit vauhtivuodetja vii mein, noin 25 vuottasitten tehty päätös jättääjuomi nen. Nyt kun mittarissaon 50 ja ri sat, Hakkis onennättänyt teh dä jo merkittävänuran nuo risotyön ja päihdetyönpa ris sa. Päihdetyöon ehkä täl lä erää vetänytpitemmän kor ren.Hakkis kertoo viettäneensä12 ensimmäistäelinvuottaanisovanhempiensahoivissa.– Minulla oliälyttömän hyvä lapsuus, varmaan parempikuin keskiverto suomalaisellamiehellä. Isovanhemmat eivät siltiole sama asia kuin omat vanhemmat,Hakkis arvioi.Kuusivuotiaana Hakkis muistaasuuttuneensa kovasti mummolleen,jonka käytös oli tuntunut epäoikeudenmukaiselta.Silloin hän päätti isonatarjota lapsille kodin, jossa heidän olisihyvä olla. Sanaa sijaiskoti pieni poikaei tietenkään tuolloin voinut tuntea,mutta tuon yhteentörmäyksen mummonkanssa Hakkis, myöhemminmyös pitkäaikainen sijaiskotivanhempi,muistaa elävästi.Meille on vuosikymmenet uskoteltumainosten välityksellä ja hoettu slogania,että tiilitalossa asuu onnellinenperhe. Jarmo sen sijaan luuli pienenä,että Myrna-kahvikupit tekevät kodinonnelliseksi. Sellaisessa perheessä hänoli päässyt käymään vieraisilla ja oliselvästi aistinut Myrna-kuppien kalinankeskellä onnen tuntemuksia.Omat vanhemmat tulivat kuvaanmukaan Hakkiksen ollessa 12-vuotias,mutta tähän muutokseen hän ei vieläollut valmis. Siitä alkoivat vauhtivuodetja päihteiden käyttö. IsäksiJarmo tuli alaikäisenä ja naimisiinkinhän esikoisensa äidin kanssa päätyipresidentin luvalla. Huvittavalta kuulostaanyt vuosien jälkeen, kun Hakkiskertoo, miten sai ensin muutamankuukauden ajan nuoresta vaimostaanlapsilisää ja sen jälkeen omasta esikoisestaan.Päihteilyn Hakkis arvelee omallakohdallaan olleen jonkinlaistasydä men tyhjän aukon täyttämistä.Muutok sen mahdollisti muun muassaym märrys siitä, etteivät päihteet olerat kaisu elämän ongelmiin. Omakohtainentausta on auttanut myöhem minkohtaamaan asiakkaita, joiden kanssahän kokee samankaltaisuutta. Parempanahän ei myöskään itseään osaapitää.– Kokemusta siis on myös tiskintoiselta puolelta, Hakkis huomauttaa.Luuhaamisestaunelma-ammattiHakkis sanoo, että hänellä on ainaollut näky työstä, jota haluaa viedäeteenpäin. Tosin hän myöntää, ettähelpompaa olisi joskus voinut olla, josolisi vain ottanut ja luovuttanut. Tosinauttaa jaksamaan, jos työnäyn pystyysäilyttämään. Se on myös hänen reseptinsätyöuupumusta vastaan.Hakkis toivoo, että pystyisi ainanäkemään rujon päihdeongelmaisentakana olevan ihmisen. Jos se näky katoaa,voi hänen mielestään yhtä hyvinmennä vaikka jonkun kunnan vesilaitokselletöihin.– Omalla tuurilla se olisi Nokianvesilaitos, Hakkis vitsailee.Nuorempana Hakkis päätyi suurenmetallitehtaan palvelukseen. Jokinkuitenkin veti tekemään työtä ihmisten,erityisesti päihdeongelmaistenparissa. Siitäkin on näyttöä, että vetoajuoppoköörien puoleen pojalla olijo nuorena. Muistin syövereihin onjäänyt tilanne, kun vihainen mummohaki Jarmo-pojan pois seuraamastaukkojen juopottelua.Ollessaan vielä tehtaan palkkalistoilla,Hakkis kysyi silloiselta JyväskylänKatulähetyksen toiminnanjohtajalta,Jorma Soinilta, työmahdollisuutta.Soini kehotti tulla aluksi tutustumaanniin sanottuun Intiaanikylään, alkoholistienhuonomaineiseen parakkiyhteisöön.Hakkis myöntää, että ilman koulutustahänellä ei juuri muita mahdollisuuksiaolisi ollutkaan. Intiaanikylässähän alkoi käydä vapaa-aikoinaan.Jalkapalloharrastus, omakohtaisenpäihdetaustan lisäksi, saattoi ollaavuksi, kun ura Katulähetyksessä lähtiurkenemaan.– Luuhasin kaduilla ja kämpissä,Hakkis kuvailee lyhyesti työtään, jostavähitellen tuli hänelle unelma-ammatti.Niukin naukin Hakkikselta puuttuuedelleen muodollinen pätevyys.Ollessaan Jyväskylän Katulähetyksenpalveluksessa, hän olisi päässyt opiskelemaansairaanhoitajaksi, mutta samaanaikaan avoinna ollut vastaavannuorisotyöntekijän paikka oli houkuttelevampivaihtoehto. Päihdetyönammattitutkinto on hieman kesken,mutta parhaillaan meneillään olevan,kaksivuotisen yhteisöhoidon koulutuksenHakkis on päättänyt viedä ensinloppuun. Yhteisöllisyys kiinnostaa.– Ammatillisuus on kirosana, jos se5

tarkoittaa, ettei välitä ihmisestä, Hakkiskritisoi.Retkuun menemistäei voi välttääJarmo Hakkarainen sanoo, ettei oikeintunne olevansa töissä. Yksinkertainentekemisen salaisuus on siinä, että saatehdä sitä, mistä pitää.– Osaan kyllä rajata, mutta en haluaolla tavoittamattomissakaan, Hakkisselittää.Puhelimen hän pitää pois päältävain jos on meneillään jotain sellaista,jonka aikana ei ole sopivaa vastailla.Humalassa soittelevan on myös hiemanvaikea saada Hakkiksesta juttukumppania.– Soittajat ovat tärkeitä ihmisiä,joilla on tärkeitä asioita, joita haluavatkelata juuri minun kanssani.Hakkis selittää mielellään, miksityö, jota hän tekee, tuntuu mielekkäältä.– Haluan katsoa päihde- tai mielenterveysongelmantaakse. Eivät ihmisetole surkimuksia, vaikka jollain voi ollavähän likaiset vaatteet, Hakkis toteaa.Hyväntahtoiselta päihdetyöntekijältäpitää kyllä kysyä, eikö ole vaaratulla asiakkaiden manipuloimaksi.Siihen Hakkis kertoo heti esimerkinkaukaa vuosien takaa, kun hän menieräänä aamuna töihin Intiaanikyläänmukanaan mukavasti rahaa ja tupakkaa.Töistä pois lähtiessä hänellä eiollut enää kumpaakaan.– Ihmisyyden nimissä menee välilläretkuun. No mitä sitten, seuraavallakerralla ei tee samaa virhettä, Hakkiskuittaa ja toteaa oppineensa suhtautumaan.Päihdeongelmaiset syyttävät helpostitoisia juomisestaan. Kenenkäänjuomisesta Hakkis ei suostu ottamaansyyllisyyttä itselleen. Sen sijaan hänsanoo usein kilpailevansa kurjien tarinoidenkertomisessa. Hyväksi koettutapa keskeyttää vikaan mennyt keskusteluon myös asioiden kääntäminenuudelle uralle kysäisemällä, onkotoiselle tapahtunut yhtään mitäänhyvää.Tasapaksu elämäkauhistuttaa– On osattava surra ja iloita toistenkanssa. Joitakin pitää välillä opettaa,Hakkis listaa reseptejä, miten kyynisyyttävoi torjua.Tasapaksu pökeltämiselämä, kutenhän asiaa kutsuu, on Hakkikselle kauhistus.Sellaisesta seuraa vain kokemus,ettei mikään tunnu enää miltään.Tunteiden kuolettaminen valitettavastialkaa monella, kun omaiset ovat kaikonneet,työt ovat loppuneet eikä kilpailussaenää pysy mukana.Hakkis sanoo ihmettelevänsä, miksihumalapäissään itkeskelevällä onkauhea tarve selittää myöhemmin, ettäteki näin vain siksi, että oli niin kännissä.Humalassa pitkin kadunkulmiajulkisesti kuseskelevat harvemminselittelevät tekemistään jälkeenpäin, seei hävetä lainkaan.– Yhtä tippaa silmäkulmassa pitääkäydä puhumassa tyhjäksi, Hakkispäivittelee.Hänen itsensä on kuitenkin kovinhelppoa ymmärtää, kun lapsistaanerossa oleva vanhempi kaipaa jälkikasvuaantai joku kokee yksinäisyyttäja heikkona hetkenään tunnustaa sentoiselle ihmiselle.– Meillä on tultu varovaisiksi, kukaanei oikein sano asioita, mistään eiolla oikein mitään mieltä. Suunta onkateissa, Hakkis latelee.Hän sanoo kaipaavansa gurua, jokajoskus tekisi stopin asioille ja sanoisisamaan tapaan niin kuin lapsi Keisarinuudet vaatteet -sadussa, että mustaon musta ja valkoinen on valkoinen.– Kaikkea ei pidä hyväksyä, onlupa sanoa oma mielipiteensä, jos eihyväksy jotain, Hakkis tuohtuu.Hakkis sanoo kaipaavansa myösrajoja ja reunaehtoja. Niitä tarvitseemyös hänen asiakaskuntansa. Olisihyvä, jos asioilla on selkeät rajat, pieninvaihteluvälein ja yksilölliset asiathuomioiden. Nykyään tuntuu ettäkaikki käy, vaikka on paljon asioita,jotka yksinkertaisesti ajateltuna eivätkäy ja sovi.Hakkis pohtii, miten asioita voisisaada paremmaksi. Väkisin runnomistahän pitää huonona tapana.Hakkiksella on kokemusta myös luottamustehtävistä,joten tuntumaa onainakin siltä saralta kertynyt. Hyvyydellähänen mielestään saakin asioitaparemmin eteenpäin.– Tarvitaan yhteinen nyökkäys,Hakkis sanoo ja selittää sen tarkoittavan,että päätetään yrittää yhdessä janiin myös tehdään.Vapaaehtoistyötäette voi estääHakkiksesta kiertää tarina, jonkatodenperäisyys piti päästä varmistamaan.Hakkis on tunnettu sitoutumisestaantekemäänsä työhön. Vaikka JyväskylänKatulähetyksen nuorisotyössähänellä oli työajat, se ei silti estänytHakkaraista olemasta palokunnanlailla paikalla, kun työntekijää tarvittiin,vuorokaudenaikaan katsomatta.Muutenkin työpäivät tuppasivat venymään.Erään kesäloman kynnyksellä Ka-6

Yhteiskristillinenvankilalähetysseminaari40 vuottaVihdin NummelassaPelastusarmeijanlomakodilla,Hiidenrannantie 2215.–17.5.2009(pe klo 12 – su klo 13)Teema:”OdotankoJeesuksen paluuta”tulähetyksen johtokunnalla oli syvähuoli työntekijänsä jaksamisesta japelko siitä, että riittävä hengähdystaukoloman muodossa ei toteutuisi,vaikka loma on ansaittu. Johtokuntapäätti kutsua Hakkaraisen puhutteluunja varmistaa siten, että lainmukaisetvuosilomat tulisi pidettyä.Hakkis kuunteli puhuttelun loppuunja poistui kokoushuoneesta.Ovella hän kuitenkin kääntyi vielätakaisin ja totesi johtokunnan jäsenilleehkä hieman uhmaakin äänessään:”Mutta vapaaehtoistyötä ette voi estää.”Hakkis myöntää, että tarina on tosi.Kun Hakkikselta kysyy syytä siihen,miksi myös hänen jälkikasvunsaTasapaksu elämäon Hakkiksellekauhistus.tuntuu hakeutuneen erilaisiin hoiva-alanammatteihin ja päihdetyönpariin, vastaus on, että ”olisikohangeeneissä” tai ”en ole pystynyt suojelemaan”.Selvästi mies on kuitenkinhyvillään siitä, että nyt jo aikuistuneetlapset ovat tavalla tai toisella seuranneethyvässä isänsä jalanjälkiä.Nuorempi Hakkaraisten suku, lapsettoisesta avioliitosta, on vasta kouluvuosiensaalkupäässä. Kotona ontällä hetkellä Hakkiksen mukaan hyväyhteisö, jonka ytimen muodostavateri tavoin hankitut lapset, kuten hänasian ilmaisee. Kertomus Jarmo Hakkaraisestaisänä myös toisten lapsille,onkin sitten ihan oma tarinansa. •Majuri Tella Puotiniemi, Vankeinhoidonedustaja, vankilalähetitAntti Sainio, PerttiHottinen, Salme Elo, KyöstiSimanainen, rovasti KeijoRainerma, pastori JuhaniEriksson, päihdetyöntekijä SakariPihlaja, kapteeni JormaRavantti, vankilapastori TapioPastila.Ylläpito, ruoka, majoitus, sauna(omin liinavaattein)50 c / henkilö.Ilmoittautumiset 4.5. mennessä,Ilkka Nummelaturku.osasto@pelastusarmeija.fiPuh. 044-7577893Järj. Pelastusarmeija, YhteinentoimikuntaTervetuloa,luonnon keskelle,elävän vedenääreen!7

Kuva: Päivi StrandénYstävyydestäKÄVIN ELOKUVISSA joulun jälkeen katsomassaKolme viisasta miestä. Elokuvakertoo kolmesta viisikymppisestä tuttavasta,jotka vuosien jälkeen kohtaavattoisensa. Tapahtumat ajoittuvat jouluaattoon.Miehet kyselevät toisiltaan kuulumisia.Hyvin kuulemma menee.Tapahtumat etenevät illan mittaan niin,että todellisuus alkaa selvitä. Yksi miehistäon tulossa sairaalasta, missä hänenentinen vaimonsa on juuri kuollut. Hänenaikuinen poikansa on samal la sairaalareissullahakannut isänsä kat keruudestahäntä kohtaan. Toinen miehistä asuu yhdessävenäläisen naisen kanssa, joka onraskaana. Kolmas miehistä on sairastunutparantumatto masti syöpään. Elokuvanedetessä pal jastuu että syöpäsairas kaverion syntymättömän lapsen isä, mikäei siis tarjona kovin hyvää pohjaa näidenkahden miehen jälleennäkemiseen.Meillä miehillä keskustelu jää useinvain pinnalliselle tasolle. Kaikki on ok,ei valittamista tai ihan hyvin. Kuuntelinerään psykoterapeutin haastattelua radiosta.Hän sanoi, että ihminen kasvaavain tappioiden, menetysten ja vastoinkäymistenkautta. Joulutarinan miehetolivat näitä vastoinkäymisiä kohdanneitaihmisiä. Ehkä siksi he pääsivät illan aikanapitkälle ja ystävyys lujittui. Asioistavoitiin puhua oikeilla nimillä.Olen siitä onnekas, että minulla on hyviäystäviä jotka ovat säilyneet vuosienvarrella. Perustimme 90-luvun alussa ryhmän,jossa sitouduimme kokoontumaanaina kun joku kutsuu porukan kokoon.Aluksi tapaamisia oli muutaman kerranvuodessa. Viime vuosina olemme tavanneetnoin kerran vuodessa. Aina on ollutvähintään puoli tusinaa paikalla, vaikkaolemme ajautuneet eri puolille maata jamaailmaakin. Matkan varrella on tapahtunutpaljon, mutta ystävyys on säilynyt.YSTÄVYYS on liian aliarvostettu käsite.Francesco Alberoni on kirjoittanutkirjan ystävyydestä. Hänen mielestäänystävyyssuhde on kaikkein herkin ihmis­suhde sillä siinä ei sallita loukkaamista.Ystävyyteen sisältyy salaisuuksien pitäminen.Voin kertoa toiselle mitä tahansaja luottaa siihen, että toinen ei kerroasioista muille jos niin olemme sopineet.Jos luottamuksen pettää, sitä on erittäinvaikeaa saada takaisin. Ystävyys on siisuseimmiten herkempi suhde kuin parisuhde,jossa usein loukataan toista.Ystävyys ei maksa mitään. Tuntuumyös, että se tulee iän myötä haasteellisemmaksi.Kuinka monta uutta ystävääolen hankkinut viime vuosina? Nimenomaanhankkinut. En voi odottaa, ettäystäviä vain ilmaantuu. Huomaan, ettämukavuudenhaluni ja laiskuuteni vainlisääntyy. Kiinnostus tavaroihin ja mukavuuteenon liian vahva. Ystävyys vaatiiponnisteluja. Se vaatii myös kykyä empatiaanja omasta luopumista. Meneilläänoleva taantuma ja aiemminkin koetutkovat taloudelliset ajat paljastavat,että ihmiset eivät ole vain itsekkäitä.Tiukkoina aikoina ihmisten auttaminenja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovatlisääntyneet. Toivottavasti tämä aika tarkoittaamyös minun osaltani panostustatoisiin ihmisiin ja ystävyyteen.Suomalainen kristitty terapeutti, muistaakseniErik Ewalds, on kirjoittanut etteimielisairaaloita tarvittaisi, jos jokaisellaihmisellä olisi edes yksi ystävä. Edes yksijoka kuuntelisi ja kulkisi vierellä tarvittaessa.Ystävyys ei vaadi aina edes läsnäoloa.Joskus riittää tunnekin, että on joku jokavälittää.ME KRISTITYT OLEMME ETUOIKEU TET-TUJA sillä meillä on kuuntelija. Jee suskinkutsui opetuslapsiaan ystä vik seen. Paljonkohe olivat valmiit uhraa maan ystävyyteen?Lähes kaik ki, yhtä lukuun ottamatta,kuolivat väkivaltaisen kuolemanystävyyden ja uskon puolesta. Raamattutoteaa, ettei suurempaa rakkautta olekuin antaa henkensä toisen puolesta.Katselin hiljattain tv-ohjelmaa jossa terapeutitja terapioissa olleet keskustelivatkokemuksistaan. Liian pienelle huomiollejäi selvitys, jonka mukaan niillä ihmisilläjoiden puolesta rukoiltiin, oli viisinkertainenmahdollisuus parantua muihinryhmiin verrattuna. Uskon, että osa vaikutuksestaperustuu siihen, että rukoilijathaluavat toisen parasta. Toinen puoli onJeesuksen lupaus siitä että missä useampiihminen on koolla hänen nimessään,siellä myös Hän itse on mukana.Niin helppoa kuin rukouksen luulisiolevan, vaikeaa se kuitenkin on. Muistanvieläkin tilanteen Turun torilla 80-luvunalusta. Nuorena kristittynä tapasin siellävanhan laitapuolen kulkijan, joka pyysireilusti markkaa aamukaljaan. Hurskastelinsiinä tilanteessa turhaan etteimarkka kaljaan auttaisi häntä, mut talupasin rukoilla hänen puolestaan. Yllättäenhän tarttui lupauk seen ja pyysi että”rukoillaan sitten”. Ajattelin etten voi vetäytyälupauksesta ja niin hiljennyimmeseisten keskellä Turun toria kiivaimpaantoriaikaan. Rukousta en kuvailisi kovinhartaaksi, mieluumminkin väkinäiseksi.Jälkeenpäin ymmärsin, ettei rukouksenaina tarvitsekaan olla harras. Yrityskinriittää. Tätä yritystä se tuntuu edelleenkinolevan.KEVÄT ALKAA OLLA PARHAIMMILLAANkun tämä lehti ilmestyy. Minulle yksi keväänluontoäänistä on moottoripyörä. Siihenliittyy paitsi pitkä oma ajohistoria niinmyös nykyisin liikkuminen Gospel Riders-moottoripyöräkerholaisten kanssa. Vierailutrippileireillä ja yhteiset kokoontumisetpitkin kesää ovat kesän kohokohtia.En koe olevani hyvä saarnamies muttaosaan vastata kysymyksiin. Miksi oletkristillisen moottoripyöräkerhon jäsen?Paljonko kerhossa on jäseniä? Paljonkopyörässäsi on tehoa? Mitä usko merkitseesinulle? Vastaukset tulevat entistähelpommin. Näin on ollut helppoa tunnustaaväriä. Ystävien seurassa. •Vesa LehtelätoimitusjohtajaSininauhasäätiö8

Kansa pois kadultaSininauhasäätiö kerää varoja asunnottomuuden vähentämiseksiKeräyskaksikkona Diakonia ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Katja Peltonen ja Sininauhasäätiön Taina Andreev. Kuvanottaneen ohikulkijan ensi kommentti oli ”ei ole rahaa”, mutta eihän tämä kampanjakaksikko ota maksua valokuvasta!u Sininauhasäätiö on toiminutSuomessa jo yli viidenkymmenenvuoden ajan ja viimeisinä vuosinayhtenä toiminnan painopistealueenaon korostunut erityisestivaikeimmassa asemassa olevienasunnottomien asuttaminen. Vuosienvarrella toiminnan laajetessamyös uusille työmuodoille on tulluttarvetta. Tämän vuoden alussaSininauhasäätiö polkaisi käyntiinEtelä-Suomen lääninhallituksenmyöntämän keräysluvan myötäKansa pois kadulta 2009 – 2010-varainkeräyskampanjan. Kampanjanavulla vetoamme kaikkiinsuomalaisiin tarttumaan keräyshaasteeseenkodittomuuden poistamiseksimaastamme.Kampanjaidea sai alkunsaentisen kansanedustajan,tuusulalaisen yrittäjä JuhaniSjöblomin lahjoitettuakansanedustajan työstähänelle maksetun, vuoden 2007 sopeuttamiseläkkeensäSininauhasäätiölleasunnottomuuden poistamisohjelmanmukaiseen työhön.Lahjoituksen innostamana säätiössäalkoi suunnittelutyö keräyshaasteenviemiseksi eteenpäin. Myös Sjöblom onlupautunut haastamaan kaikkia muitakintukemaan keräystä ja lähtemäänyhteisiin talkoisiin asunnottomuudenpoistamiseksi.Varainhankintakeräys on alkanutmuun muassa neuvotteluilla UudenmaanYrittäjien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.Alku on aina haasteellista jamonella tapaa mielenkiintoista aikaauusien yhteistyöverkostojen luomisen,erilaisten osoiterekistereiden kokoamisenja kampanjasuunnitelman luomisenparissa. Kaiken kaikkiaan voisi todeta,että nyt kampanjan myötä Sininauhasäätiössäkehitetään kokonaan uutta varainhankintakulttuuria,joka monella tapaaSuomessa on lapsenkengissä verrattunaamerikkalaiseen tapaan vaikuttaa yhteiskunnallisiinepäkohtiin varainhankinnankeinoin.Monella meistä on vauhdikkaitavisioita siitä, mitä kaikkia varainhankintamuotojakampanjassa voisikaan ollamukana, mutta niin tässä, kuin monessamuussakin asiassa, raha luo selvät raamitmiten edetään. Olisi hienoa järjestääesimerkiksi televisioitava hyväntekeväisyysilta,mutta huh, kylläpä toteuttamisessaonkin kovat kustannukset!Syksyllä vietetään YK:n köyhyyden9

”ja syrjäytymisen vastaista päivää 17.10,johon monissa järjestöissä on vuosienvarrella tartuttu olemalla esillä Asunnottomienyö -tapahtumassa. JatkossaSininauhasäätiö pyrkii Kansa pois kadulta-kampanjatempausten ja opiskelijayhteistyön myötä hakemaan tässä syksyisessätapahtumassa aiempaa enemmännäkyvyyttä eripuolella Suomea jovaloisan aikaan.Helmikuun alussa olin opiskelijoillesuunnatussa tilaisuudessa kertomassasiitä, millaisin toimintamuodoin Sininauhasäätiö vaikuttaa vaikeimminasu tettavien asuttamiseksi Suomessa.Paikalla oli noin sata henkilöä kuuntelemassa,mitkä asiat Sininauhasäätiössäkoemme asunnottomuuden poistossatärkeiksi.Tilaisuuden jälkeen pohdiskelin, voisinkotyössäni kuunnella asunnotontaitseään enemmän ja ottaa häntä mukaanvaikuttamaan asioihin, jotka koskevathäntä. Edistänkö kampanjatyössä työntekijäkeskeisyyttä,jota kaikin keinoinhaluaisimme toiminnassamme madaltaa?Ovatko asunnottomat minulletekemisen kohteita eivätkä osallisia jayhdessä tekijöitä? Voihan olla että jotkutteistä lukijoistammekin odottavat, ettäjoku kutsuisi mukaan ja antaisi vinkkejä,kuinka vaikuttaa ja tehdä jotakinhyvää Suomessa olevien asunnottomientilanteen korjaamiseksi. Miten osaisinjatkossa kannustaa myös lukijoitammeVoisinko työssäni kuunnella asunnotonta itseään enemmän jaottaa häntä mukaan vaikuttamaan asioihin, jotka koskeva häntä.”asunnottomuuden poistokampanjaanmukaan?Kampanja toteutuuyhdessä tekemälläVapaaehtoistyö kuuluu suomalaiseenyhteiskuntaan ja voi olla keino toteuttaaomaa kristillistä vakaumustaan, laajentaamaailmankuvaansa ja saada uusiaihmissuhteita. Uskon että lukijoillammekinon paljon annettavaa yhteiseksihyväksi oman elämänkokemuksensapohjalta. Lukijamme voisivat omallaalueellaan miettiä, miten Kansa pois kadultavarainhankintaviestiä voisi viedäeteenpäin paikallistasolla.Oma näkemykseni Sininauhasäätiönvarainhankintatoiminnasta on sellainen,jossa lukijammekin ovat kanssammeyhdessä viemässä valtakunnallistaKansa pois kadulta -kampanjahaastettaeteenpäin. Uskon, että tässä joukossa onhenkilöitä, jotka voisivat olla halukkaitaantamaan palan vapaa-aikaansa Kansapois kadulta -kampanjatyöhön.Olisiko sinusta siihen? Esimerkiksilöytyisikö naapuristostasi suosittukahvila tai kuppila, jonka vetäjäkin onsinulle tuttu ja jolle voisit helposti kertoakampanjahaasteesta. Ehkä kahvilanpitäjä innostuisikin ajatuksesta saadavaikkapa Sininauhasäätiön toimittamaakampanjamateriaalia pöytiin asiakkailleluettavaksi. Jos itse osallistut johonkinharrastusryhmään, niin miksipä etkertoisi kampanjahaasteesta toisillekin.Yhdessä voitte laittaa vetoomukseneteenpäin ja haastaa toisenkin porukanhyväntekeväisyyteen mukaan! Olisikokampanjan puitteissa toteuttamasi tempaussyytä olla esillä paikallislehdessäkin?Ota meihin yhteyttä niin yhdistetäänvoimavaramme! Yksinkertaisimmillaankampanjahaasteen saa etenemään haastamallaystävänsä mukaan keräykseen.Keräyskampanjan edistäminen vaatiiniin ajallisia kuin taloudellisiakin resursseja.Pienistä puroista syntyy suurempivirta. Yhteiskunnassamme korostetaanosallisuutta ja yhtenä osa-alueena nostetaanesiin vapaaehtoistoiminnan kehittäminen.Näen tehtäväkseni jalkauttaaKansa pois kadulta -kampanjahaastettaruohonjuuritasolle ja olla tukemassasekä puhelimitse että sähköpostitsekam panjahaasteen eteenpäin viemisessä.Mielellämme toimitamme myöstarvittavaa tekstimateriaalia ja mahdollisuuksienmukaan järjestämme kampanjaporukallevierailumahdollisuudenjohonkin Sininauhasäätiön asumispalveluyksikköön.Kiitoksena kaikille mukana olleillevapaaehtoisille tai heidän ryhmilleentoimitamme todistuksen osallistumisestakuultuamme järjestämästänne haastetempauksesta.Erilaisista lukijoittemmetoteuttamista Kansa pois kadulta -tapahtumistaolisi mielenkiintoista lukea janähdä kuvasatoa Uusi Toivo -lehdestäjälkeenpäin. Millaisia nämä tempauksettulevat olemaan, jää nähtäväksi. Haasteeneteenpäin vieminen antaa laajantehtäväkentän, joka on täynnä mahdollisuuksia.Mutta jos et ota askeltakaan,niin mitä silloin teet?Soppaa ja SirkustaHelsingissäKauppakeskuksen juhliessa 50 -vuotistataivaltaan pääkaupungissa Munkkivuorenkaupunginosassa teemalla Soppaaja Sirkusta, myös Sininauhasäätiön kampanjakaksikkopoikkesi paikalle keräyslippaatkädessä. Erityisesti paikallisenK-kauppiaan soppatykistä tarjoamahernesoppa keräsi sankoin joukoin keskipäivänkulkijoita tapahtumatelttaan istuskelemaan,joka osoittautuikin oivaksipaikaksi lähestyä ihmisiä ja kertoa heillesäätiön tekemästä työstä.Yllätyksemme huomasimme, ettämoni paikalla olijoista oli etukäteen tietoinenSininauhasäätiön roolista tarjota10

tuettua asumista heille, joille pelkkä kotiei riitä. Monen mielestä kodittomuussuomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassaon erittäin surullinen asia, jokaherättää ihmetystä siitä, kuinka jonkinihmisen asiat voivatkaan mennä niinhuonolle mallille. Puheissa ilmeni myösmyötätuntoa kodittomia kohtaan.Joissakin kommenteissa nousi esiinajatuksia, kuinka koditon itse on aiheuttanutvaikean tilanteen itselleen, muttakeskustelun syvetessä ilmaantui myösymmärrystä oikeaan aikaan apua vaillejääneille alkoholisteille ja mielenterveysongelmaisille.Paikalla oli myös henkilöitä,jotka totesivat, että asunnottomuusasiat eivät kosketa heitä. He itse olivatasuneet pitkäaikaisesti omistusasunnossaan,eivätkä olleet kohdanneet asunnottomuuttaomalla asuinalueellaan. Heeivät olleet esimerkiksi nähneet ketäänrappukäytävässä nukkuvaa, mutta toisaaltatotesivat myös, etteivät vuosikausiinole liikkuneetkaan iltaisin kotinsaulkopuolella.Jututtaessamme nuorempaa ikäryhmääkuulimme omakohtaisista kodittomuudenkokemuksista. Ihmissuhteenkatkettua yhteinen koti jää naiselle jalapselle, miehelle jää kulkurin rooli.Kaupungilta asuntoa ei tarjota, jos asunnonhakijaltavain löytyy jokin paikkamissä yöpyä.Sosiaalisten suhteiden kannalta onvaikeaa, kun aikuisella iällä joutuunukkumaan vanhempiensa sohvalla.Samalla ollakseen rasittamatta läheisiäänliikaa, sohvapaikkaa joutuu vaihtamaantuttavapiirin sisällä. Lopulta tuntuu, ettäkoko lähipiiri on kyllästynyt asunnottomannaaman ilmestymiseen kotiovensataakse. Jos tähän väliin vielä ottaa mellakkalientä,niin soppa on valmis työpaikanmenetykseenkin. Laskusuhdanteenaikana uuden työsuhteen saaminen onkiven alla ja puusepän koulutuksellavarustetun ammattilaisen miltei kahdenkymmeneneuron tuntipalkka kiepsahtaauuden tarjouksen myötä summaan,jonka mies on viimeksi nähnyt viisitoistavuotta sitten kesätöitä hakiessaan.Toisessa esimerkissä yhteiskunnantukijärjestelmän porsaanreikä johtaapostilokero-osoitteen ylläpitämiseen.Naisystävän asunnossa ei ole kannattavaaolla kirjoilla, sillä kahden työttömäntoimeentulolle tarpeellinen asumistukimenetetään. Tämä ylläpitää näennäisasunnottomuutta.Iloisella mielelläasian puolestaIhmisten lähestyminen keräyslippaankanssa voi välillä tuntua vaikealtakin.Aina paikalla on myös heitä, joita asiasiei kiinnosta ja jotka tuntevat vaivautuneisuuttalivahtaessaan ohitsesi. Ohikulkijoidenkohtaaminen vaatii tilannetajuaja hienotunteisuutta.Olimme liikkeellä iloisin mielin ja asianpuolesta, jolle tarvitaan parannusta.Lähestyimme ihmisiä kysymällä, millaisiavälittömiä ajatuksia asunnottomuusteemaSuomessa herättää ja keskustelunsynnyttyä oli luontevaa kertoa Sininauhasäätiöntekemästä työstä ja kampanjahaasteestaosana suurempaa kokonaisuutta.Keräyskolikoiden lisäksi saimmeosaksemme positiivista kannustusta jaonnentoivotuksia kampanjahankkeelle.Toivottavasti saan pian valmiiksihyvät nettisivut, josta lukijammekin saavattukea kampanjaideoilleen ja joidenvälityksellä mallit hyvistä varainhankintakäytännöistävoisivat levitä eteenpäin.Ennen kaikkea toivoisin, että lukijammelöytäisivät paljon eri mahdollisuuksiatoimia asunnottomuuden poistamisenhyväksi ja toteuttaa omaa uskoaan lähimmäistemmeaseman parantamiseksi.Jokainen portaikossa yönsä viettäväon liikaa! Laitetaan Kansa pois kadulta-vetoomus kulkemaan läpi Suomen!Lisätietoa ja tukea kampanjatempaus tenjärjestämiseen saat soittamalla Sininauhasäätiöönkampanjapäällikölle numeroon040 7034 105 tai laittamalla sähköpostiaosoitteeseen sininauhasaatio@sininauhasaatio.fiKeräykseen voit osallistualahjoittamalla Osuuspankinkeräystilille: 578954-236159.Etelä-Suomen lääninhallituksenkeräyslupa: OKH531ATaina AndreevkampanjapäällikköSininauhasäätiöHAVIS AMANDAEilenbussin ikkunastakatse Ståhlbergiineduskuntatalon edustalleMiten mies sitä pesihartioita, käsiä, selkääHarjasi niin että saippua pärskyisuihkutti sitten puhdasta vettähuuhteli huolellisestiYksinäisyytenija kauppakassieni kanssakuljin kotiinIllalla suihkussa toivoin:Olisinpa Havis AmandaSini Piri11

Työpaikkoja,Mauri oli taas kerran viikkojajatkuneen juomaputken jälkeenymmällään. Paljon olikateissa. Kuten kaikki rahat, muisti jasen mukana vuorokausi sieltä ja toinentäältä. Kuvio tästä eteenkinpäin olikuitenkin tuttu. Liiankin kanssa. Ei kunaika sosiaalitoimistosta ja siellä kovastikintutun sosiaalityöntekijän luokse.Mutta mitä ihmettä! Jotain oli kuitenkinmuuttunut. Normaalisti Mauri astui sojoistaei pääse juomalla eroonOsa 112siaalityöntekijän huoneeseen virne kasvoillaan,sillä hän tiesi oikeutensa. Useinparemmin kuin työntekijä. Nyt oli jotaintoisin. Virne, todellinen tai kuviteltu, olikintälle kertaa pöydän toisella puolella.Ei Maurilla.Mauri kuitenkin aloitti entiseen, hyväksikoettuun tapaansa. Sairaista vanhemmista,vuokraveloista, selkävaivoistaja kaikista vuosien saatossa hyviksihavaituista ”luukuttamiskeinoista”,Kuva: Päivi Strandénpäätyen tällä kertaa pyytämään harkinnanvaraisestitalvitakkiin rahaa, ”jottaolisi hieman helpompaa tehdä sairaalleäidille lumitöitä, pilkkoa saunapuita,käydä kaupassa ja niin edelleen”.Virne pöydän takaa ei kuitenkaankadonnut, vaan työntekijä, joka niinmon ta kertaa oli Maurin ja muiden hänenkaltaistensa kohdalla kokenut voimattomuuttatyökalujen puuttumisenvuoksi, loihe lausumaan: ”Että kuulepasnyt Mauri, luukuttaminen on loppu minunja muidenkin kanssa. Nyt ruvetaantöihin, jonka puutetta olet minullekinmoneen kertaan valittanut. Nyt ruvetaantekemään hirviaitoja ja voit arvata, ettäse on mielekästä hommaa, sillä niilläsäästetään ihmishenkiä. Kun lähdet nyttäältä tällä kertaa tyhjin käsin, suuntaatkinAlkon sijaan osoitteeseen, jonkasinulle annan.Teet siellä työsopimuksen, saatrukkaset ja lapion. Auto vie sinut tienvarteen työmaakopille, jotta huomenaamullaosaat sinne omin avuin. Silmänkantamattomiinalat kaivella kuoppianelostien viereen ja suuntana on pohjoinen.Kuoppiin laittavat sitten toiset miehettolpat ja kolmannet tekijät verkon jakas, näin syntyy hirviaitaa, jolla pelastetaanihmishenkiä. Ja ei hätää, jos hirttääryyppy päälle, annat vaan mennä niinkauan kuin janottaa. Ja kun suu sittenyhtenä aamuna napsaa sillä tavalla, ettäilojuoma saa sillä erää riittää, et suuntaakaantänne sitä sosiaaliämmää luukuttamaan.Vaan kurkkaat petin alle, ettätulikohan otettua lapio mukaan vai jäiköhänse työmaalle. Ja lähdet jatkamaankaivuhommia aivan oman rahantarpeenmukaan.Me olemme nyt luoneet työpaikkoja,joista ei pääse juomalla eroon, vaanpalkka maksetaan niistä päivistä taitunneista, kun ollaan työmaalla selvinpäin. Vähän samaan tapaan, kun satamakaupungissarantojen miehet odottivatsatamatoimiston pihalle ketkä ovattyökunnossa ja huudetaan laivalastinpurkuun.”Vastikkeeton raha ja hyödyttömyydensekä tarpeettomuuden tunne onihmiselle myrkkyä. Jotenkin sen pitäisiolla niin, että kun joku alan mies tai nainenmenee sosiaalitoimeen hakemaantoimeentulotukea, niin työntekijä voisi

Rukousottaa vaikka kirjoituspöytänsä alta pärekorin.Ja sanoa, että kipaisepas kaupunginpuutarhalla keräämässä tähänpa ri litraa mustaherukoita, niin laitanne puolenpäivän aikaan kotipalvelunmat kassa vanhainkodille vanhusten jahen kilökunnan iltapäiväkaffepöytään.Katsotaan sen jälkeen se sinun taloudellinentilanteesi.Meillä on mieletön määrä tekemätöntätyötä. Jokin aika sitten luin lehdestä,että meillä jää energiaa raaka- ynnämuina puina yhden ydinvoimalanverran metsään. Roskaamisessa olemmetätä vauhtia kohta Intian tasolla. Jokapuolella on paikkoja, jotka repsottavat jaodottavat korjaajaansa, joka ei koskaansaavu. Vanhainkodit valittavat henkilökuntapulaasiinä määrin, että pyörätuolissa,elämänsä ehtoota viettävä vanhusei pääse edes pihamaalle tuokioksikevätaurinkoon, kun kenelläkään ei oleaikaa pistää hänelle palttoota niskaanja pipoa päähän. Kuitenkin me olemmesitoutuneet yhdessä kustantamaan kaikkienperustoimeentulon. Meillä on myösvaraa siihen.Jos ihminen ei ole vuosiin tehnytmitään hyödyllistä ja nyt hän tekeekaksi kottaraisen pönttöä kuukaudessa,niin voittoa tulee tasan kaksi pönttöä.Jos tekijä haluaa olla itselleen tai muillehyö dyk si tämän verran, niin miksiemme tee sitä mahdolliseksi? Valmiidentuotteiden lisäksi saldoa kasvattaa itsetunnoneheytyminen. Olen hyödyksi,olen tarpeellinen.Aikoinaan väsäsin yhden puolimatkankodinautotallissa samaistenkottaraisen pönttöjen kimpussa viikkotolkulla.Yhtä pönttöä taisin tehdä iltapuhteenaviikon verran näillä taidoilla.Siinä sitten kävi monenlaista kirvesmiestä,puuseppää ja telinetimpuria irvailemassa,että etkö tiedä, että noita pönttöjäsaa torilta ostaa kahdella eurolla kappale.Aikani kuuntelin, kunnes totesin, ettäväärin. Minun tekemiä pönttöjä ei saatorilta eikä mistään muualtakaan edes200 eurolla kappale. Episodin jälkeenyksi sun toinen nikkaroi yhtä sun toistamutisten tehdessään, että näitä tekeleitäei muuten saa rahallakaan mistään.Mutta teimme me pönttöjä enem-Kuva: Jorma SoiniÄlä jätä minua yksin. Anna elämääni ihmisiä, joille olen muutakin kuinvain välttämätön paha.Luoja. Olen saanut kyllä maistaa yksinäisyyttä. Olen saanut olla hiljaa jaolen oppinut myös nauttimaan hiljaisuudesta. Älä silti jätä minua vailleystäviä ja läheisiä. Osoita tielleni edes yksi, joka välittää, joka oikeastihaluaa tietää, mitä minulle kuuluu. Vaikka vain pienen ohi kiitävän hetkenverran.Oikaise minua silloin, kun huomaat, että olen itsekkäistä syistä ajautunutliian kauas itselleni tärkeistä ihmisistä. Itsekeskeisyydessäni ja voimanitunnossa saatan unohtaa, mitä muut minulle merkitsevät. En oikeastihalua kuvitella, että läheiseni ovat itsestäänselvyyksiä.En odota, että ihmiset lähelläni ovat täydellisiä. Enhän itsekään ole sitä.Anna minulle anteeksi antava mieli, kun huomaan, että tulen loukatuksi.Opeta minut hyväksymään ja ymmärtämään sekin, että vaikeinapitämäni ihmiset, joita vastaani tulee, olet tarkoittanut minulle. Juuriminulle.Opeta minut myös olemaan ystävä toisille. Etten kääntäisi selkääni sille,jolle minä ehkä olen se ainut, joka voisi osoittaa välittämistään.Sivulle 1713

KierrätysYhteiskuntavastuullisiatekojaAloitamme uuden sar jan,jossa esitellään päihdetyötätekevien kolmannensektorin toimijoiden ja yh distyksissätoimivien ihmistenerilaisia, yhteiskuntavastuuta osoittavia hankkeitaja kestävän kehityksenmu kai sia tekoja. Ekoteotvoi vat olla mittavia, luontoasääs täviä järjestelmiä taiaivan pieniä ympäristöasiathuomioivia käytäntöjä. Yhtäarvokkaita ovat eri tavointyöllistävät hankkeet kuinvaikkapa pienet päiväkeskuksessatoteutettavatympäristöystävälliset tavat,joista kuitenkin pidetääntiukasti kiinni. Yhteiskuntavastuutavoi osoittaa monintavoin, esimerkiksi tarjoamallayhdyskuntapalvelumahdollisuuksia,tekemistäsiviilipalvelusmiehille taiosallistumalla vaikkapa sovittelutoimintaan.Jos oma järjestönne taijoku järjestössä toimiva onottanut yhteiskuntavastuunja ympäristöasiat omakseen,pienin tai suurin teoin,Uusi toivo -lehti kirjoittaasiitä mielellään tarinan.Yhteydenotot voi laittaasähköpostitse osoitteeseenstranden@in105.fi.Jyväskylän Kankitielle on keskittynytiso ja laaja kierrätystoiminta samallealueelle. Tekstiilikierrä tyksen lisäksiKankitien päässä toimii myös Katulähetyksenja Tekevä-säätiön yhteinenEkoCenter Raksan rakennustarvikkeidenkierrätys ja Tekevän huonekalukierrätys.Kolmannen sektorin toimijoidenlisäksi kadun varrelta löytyykaupan kylmälaitteiden kierrätykseenerikoistunut yritys.Jyväskylän Katulähetyksen kierrätystoiminnastavastaava yksikön päällikkö,Usko Hintikka, viittaa ympäristövastuuseen,jota yhdistys toteuttaatekstiilien käsittelyn avulla.Tekstiilit Katulähetys saa erillisistäkeräyspisteistä. Jyväskylän kaupunginalueella on parisenkymmentä keltaistakeräyslaatikkoa, joihin kaupunkilaisetlahjoittavat ylijäämävaatteitaan ja muitatekstiilejä. Laatikot tyhjennetäänkolme kertaa viikossa.Osa Katulähetyksen keräyspisteitekstiilisaajatkoajanTeksti ja kuvat: Päivi StrandénJyväskylän Katulähetys onvuosien varrella kehittänytyhdeksi keskeisistä toiminnoistaantekstiilikierrätyksen,jossa käytetty tekstiili saavielä uuden käyttötarkoituksen.Kierrätyslaaksoksi ristitylläalueella toteutetaanSuomen monipuolisinta tekstiilijätteenkierrätystä.siin jätetyistä tekstiileistä lajitellaankirpputorikäyttöön, osasta leikataankonepyyhkeitä ja osa päätyy karstauksenkautta jatkojalostukseen. Kierrätyslaaksossakäsitellään vuosittain yli300 000 kiloa tekstiilejä.– Hukkuisimme tekstiileihin, josniitä ei käsiteltäisi koko ajan, UskoHintikka toteaa varsin yritysmäisestätoiminnasta.Kirpputorilta paras tuottoEkoCenter JykaTuotteen erilleen lajittelemistakirpputorivaatteista tuottoon paras. Kirpputorille sellaisenaankelpaavien tekstiilien lajittelu vaatiitarkkaa silmää. Joukosta on hyväosata poimia erilleen muun muassamerkkivaatteet. Aika ajoin kirpputorinhenkilökunta käy kertomassa lajittelupuolella,minkälainen vaatetavaramilloinkin näyttäisi käyvän kaupaksi.Jyväskylän Katulähetyksen kirpputoritoimii samalla Kierrätyslaaksonalueella kuin muukin kierrätystoiminta.Varsin lähelle Kierrätyslaaksoasijoittunut Tekevän kirpputori onHintikan mukaan vain lisännyt asiakasmääriä,vaikka aluksi kilpailunpelättiinkin karsivan kävijöitä.Mahtavasta kierrätystekstiilienmäärästä huolimatta Jyväskylän Katulähetysei yksin pysty täyttämäänasiak kaidensa tarvetta. Katulähetykselläon runsaat 600 yritysasiakasta,joille konepyyhkeitä toimitetaan.Pyyhkeiden kysyntään vastataan käyttämällälisänä alihankintaa. Sininauhaliitonjäsenjärjestöistä muun muassaSivulle 1614

laaksossaUsko Hintikkaon ylpeä uudestatuotteesta.Kierrätysideaaedelsi työnäkyKun lähdimme Jyväskylän Katulähetyksessäpohtimaan ihmisen kokonaiskuntoutusta,oli yhtenä tärkeimpänäajatuksena tehdä oikeita työpaikkojavaihtuville työntekijöille. Mielestämmeihmiselle on tärkeää, että hän voi kokeaolevansa tarpeellinen esimerkiksimääräaikaisen tekemisen kautta. Silläon yhteiskuntaa hyödyttävän tekemisenlisäksi itsetuntoa eheyttävä merkitys.On inhimillistä kokea, että työtön onyhtä kuin hyödytön. Kukaan meistä eihaluaisi olla tarpeeton.Meille oli tärkeää visio ja työnäky.Sen voi pukea viiteen kysymykseenja yhtä moneen vastaukseen: 1. kukate kee, 2. mistä tekee, 3. missä tekee,4. miksi tekee ja 5. mitä tekee. Jos esimerkiksi1. päihdeongelmainen tekee,2. kaa topaikalle menevästä lumpusta,3. voit toa tavoittelemattoman kolmannensektorin työntekijänä, 4. osana kokonaiskuntoutusta,5. öljynimeytysmattoa,on siinä edelle mainittuihin viiteenkysymykseen melkoisen mielekkäätvastaukset.Me kävimme jopa Italiassa Pratonkaupungissa tutustumassa tekstiilikierrätykseen.Kaupunki on perinteinentekstiiliteollisuuskaupunki ja se oli jokeskiajalla villakaupan keskus. Se onedelleen tekstiilikierrätyksen mekkaja siellä on luotu tekstiilikierrytyksenympärille monta tuhatta työpaikkaa.Vaikka karstauslinjan löysimmekinlopulta Suomesta, avasi matka silmämme.Tekstiilien ja ylipäätään kierrätyksenympärille Jyväskylän Katulähetyson luonut merkittävän, kuntouttavantyöpaikka- ja ylipäätään tekemisenkokonaisuuden. •Jorma SoiniKeräystilkut lajitellaan materiaalin mukaan.15

”Tekstiilikierrätyksen käsityövaltaisuus tietää erilaisiatekemisen mahdollisuuksia monille.”polttaa. Kaatopaikalle menevät myöslahjoitusten joukossa olleet, muttakirpputorimyyntiin kelpaamattomatkengät.Poltettava tekstiilimateriaali kuljetetaanJyväskylästä Anjalankoskelle jaLahteen. Kuljetuskustannuksista huolimattapolttaminen tulee kaatopaikallevientiä halvemmaksi.Usko Hintikka toteaa, että kierrätettäväntekstiilin parissa tehtävä työ onvälillä melkoista puljaamista. Välillämateriaalia on liikaa ja välillä liian vähän.Usein myös ollaan sen armoilla,mitä sattuu tulemaan. Hintikka kuitenkinsanoo työtä mielenkiintoiseksi,sillä ideoinnin tarvetta on hyvin usein.Silputtu ja lajiteltu tekstiili lähtee karstauslinjaa pitkin eteenpäin.Pirkanmaan Sininauhan Mäntän yksikköja Joutsan päiväkeskusyhdistystoimittavat konepyyhkeitä Katulähetyksentarpeisiin.Kirpputorille kelpaamattomistatekstiileistä erotellaan puhdas puuvillajäte.Kaikesta kierrätykseen tulleestatekstiilimäärästä noin 35 prosenttiasopii konepyyhkeiksi. Hintikan mukaanlajittelijat oppivat nopeasti tunnistamaanjoukosta puuvillatekstiilin,vaikka materiaalista kertovaa lappuaei enää olisikaan tallella.Kierrätystekstiilien myynnistä konepyyhkeidenosuus on noin puolet.Karstaamalla uusiakäyttömahdollisuuksiaJyväskylän Katulähetys hankki karstauslinjalaitteistonKankitielle vuoden1998 keväällä. Silloisella toiminnanjohtajalla,Jorma Soinilla, oli jo tuolloinvisio tekstiilikierrätyksen monipuolisistamahdollisuuksista. Samaanaikaan myös taustaltaan teknikko jayrittäjänä toiminut Usko Hintikka palkattiintaloon.Tekstiilijätteen joukosta otetaanvilla tarkkaan talteen. Karstaukseenkelpaavassa tekstiilissä on villan osuudenoltava vähintään 35 prosenttia.Hintikan mukaan villaa sisältävistätekstiileistä kaikki menee karstaukseen,mitään ei jää varastoon. Keinokuitutekstiileistäparhaiten kierrätykseenkelpaa neulemainen materiaali.Keinokuidun käyttöä olisi Hintikanmielestä varaa lisätä, sillä materiaaliaon erittäin paljon.Karstatusta tekstiilistä valmistetuistajatkojalosteista Hintikka pitää öljylletarkoitettua imeytysmattoa parhaanakaikista tuotteista. Imeytysmattoimee esimerkiksi lattialla olevan öljynitseensä, kun matto saa olla jonkinaikaa öljyläikän päällä. Myös vedessäoleva öljy voidaan imeyttää mattoon.Monimatto-niminen tuote on uusintulokas EkoCenter JykaTuotteen tuoteperheessä.Usko Hintikka on siitäselvästi ylpeä. Pehmeä ja läpäisemätönmatto suojaa kolhuilta ja nesteiltä.Sen käyttömahdollisuudet ovat lähesrajattomat.Kaikkea ei voi kierrättääKeräystekstiilin joukkoon jätetäänmyös likaisia vaatteita. Koska Katulähetykselläei ole pesulaa, likaisetvaatteet toimitetaan poltettaviksi.Noin neljännes tekstiileistä ei kelpaaedes polttoon, joten ne viedään kaatopaikalle.Muun muassa Gore-Tex, PVCja nahka ovat materiaaleja, joita ei voiKäsityövaltaisuustietää tekemistä monilleTekstiilikierrätyksen käsityövaltaisuustietää erilaisia tekemisen mahdollisuuksiamonille. JyväskylänKatulähetyksellä on työllistettyjä noin70 henkeä kerrallaan, joista kolmisenkymmentätyöskentelee EkoCenterintarjoamissa tehtävissä. Työrupeamatkestävät kerrallaan keskimäärin vuoden.Usko Hintikan mukaan kyse eiole pelkästään pitkäaikaistyöttömientyöllistämisestä. Mukana on selkeästimyös valmentava elementti. Yksilövalmentajapyrkii viemään jokaista työllistettyätyösuhteen jatkoksi eteenpäinuuteen työhön, työn jälkeiseen koulutukseentai kuntoutukseen.Alihankkijoiden ketjuatarve kasvattaaUsko Hintikka näkee, että jatkossaEkoCenterillä on tarve kasvattaa alihankkijoidenmäärää. Hintikka näkisimielellään, että tekeminen kiinnostaisiSininauhaliiton jäsenjärjestöjä. Niillehän ehdottaisi esimerkiksi T-paitojenlajittelua konepyyhekäyttöön.Hintikka vihjaa miettimään, olisikojäsenjärjestöillä mahdollisuus rakennellaalihankintatoimintaa noin 3 – 5henkilön varaan. Lisätietoja mahdollisestayhteistyön aloittamisesta voikysyä suoraan Usko Hintikalta JyväskylänKatulähetyksestä. •16

ajatuksellaSydämen amputaatioAmputaatio tuntuu kamalaltatoimenpiteeltä. Wikipedia-sanakirjatoteaa toimenpiteestä,että ”kirurgisena toimenpiteenäamputaatio suoritetaan silloin,jos raajaa ei voida enää parantaa tairaajassa olevan sairauden leviäminenmuualle kehoon halutaan estää”. Sodastapalasi paljon amputoituja miehiä:keneltä oli jalka, keneltä käsi amputoitu.Sydämen amputaatio se on paljonkovempi juttu. Jotkut järjestöt harkitsevatkristillisen peruslähtökohtansahävittämistä. Jotkut ovat sen toteuttaneet.Siitä sitä vain sitten kylillä liikuskelemaan– sydäntä vailla.1800-luvulla syntyi voimakasta kristillissosiaalistaliikehdintää. Yhden suntoisen liikkeen taustalla oli kristillisenvakaumuksen omaavia henkilöitä, joidenliikkeellepanevana voimana olilähimmäisenrakkaus.Vuosikymmenten saatossa osalta lähtökohdat putosivat virallisista teksteistä,ei sydämen palosta. Osalla putosimolemmista. Osalla taas säilyi molemmissa.Niin merkittävää tämä toiminta oli,että voitiin puhua ”hyvinvointivaltion jumalisista juurista” (Helsingin Sanomat22.3.2003). Voimakkaiden kansalaisyhteiskuntienja hyvinvointivaltion lähtökohdatovat siinä protestanttisessakristillisyydessä, jossa saarnattiin kristitynvastuuta lähimmäisestä ja esivallanvastuuta yhteiskunnan heikoimmista.Olen taas viime aikoina plarannutmo nia tutkimuksia, jotka nostavat uskonnollisenmotivaation auttamisessaja lähimmäisvastuussa merkittäväksitekijäksi. Vaikka yhteiskuntamme jakulttuurimme maallistuu, jumalinen lähimmäisenrakkaudenvoima elää.Kyllä minä jossakin tapauksessaymmärrän sen, miksi kirkkaimmistamainosvaloista kristillisyys halutaanhäivyttää. Voi olla palvelumuotoja, joihinasiakkaat eivät uskalla tulla uskonnollisuudenpelossa. Osalla kansalaisistaon huonoja kokemuksia hyväätahtovista mutta pahaa jälkeä aikaansaavista”auttajista”.Silti ei kannattaisi sydäntä amputoida.Jos se on huonossa hapessa, kuoliossatai sairastunut, kannattaa pyytääuutta sydäntä.Sydämessä on yleensä se hyvä puoli,että se kestää loppuun asti. •Jorma NiemeläTyöpaikkoja...Sivulta 13mänkin. Ainakin parisataa. Tekijät olivatinnoissaan mukana, sillä asunnottomuusoli koskettanut monia. Moni samaistuimuuttolintuihin: ”Sieltä sitä tullaanrajojen yli kuka mistäkin perhettä perustamaanilman passeja, viisumia tai oleskelulupia,asunnosta puhumattakaan.Mutta ei hätää, Mauri auttaa ja tekeeainakin yhden kodin, johon voi palatapitemmältäkin reissulta. Mauriltakin onmonta kotia mennyt reissujen vuoksi.”Sitten ihmettelimme mitä näillä lintujenkodeilla tehdään, sillä kuten kuvioonkuului, niitä ei saa rahalla mistään. Soittelinkaupunginkin puistopuolelle, ettäjosko puistoihin. Olisi ollut sen verranbyrokratiaa edessä, että homma kaikenmaailman lupineen olisi mahdoton tie.Kaiken kruunasi arvonsa tunteva virkamies,joka puhelun päätteeksi totesi, ettäsitä paitsi kaupungin puista huolehtivatkaupungin työntekijät, joten vaikkalupakin olisi, ei niitä puihin ripustelemitään mitkään ”kolmannen sektorinpuuhastelijat”.Mutta on toisenkinlaisia virkamiehiä.Keskusvarastolla oli boss, jonka kanssavuosien aikana olimme tehneet paljonkinkaikenlaista kaavoihin sopimatontayhteiskunnan hyväksi. Niin nytkin. Pyysimmehäneltä vanhojen vääryyksienkunniaksi 3 – 4 haalarit selässä olevallakaupungin tekstillä lainaan. Pöntötripustelimme kaupungin työntekijöinäomin päin ja omistajan elkein vanhainjapäiväkotien sekä koulujen pihamaillaoleviin puihin. Muistan yhdenkin johtajattaren,joka tuli oikein pihalle ihmettelemäänja kehumaan kaupunkia. Että onmeillä hieno kaupunki. Oikein pönttöjäasennetaan keväisin vanhusten iloksi.Onpa mukavaa seurata keitä niihinmuuttaa.Vielä vuosienkin päästä meille soitettiin,että onko teillä pönttöjen puhdistuspalveluakin,kun viime kesänä eipöntössä ollut asukkaita. •Jorma Soinisosiaalineuvos,elämän koelentäjä17

Jumala näytti elämän suuntaviivatEila-Marja Törmä päättitaipua Isän suunnitelmaanTeksti ja kuvat: Päivi StrandénEila-Marja Törmä on tehnytpitkään ja päättäväisestipäihde- ja vankilatyötä Raumanseudulla, mutta sanoosilti luopuneensa jo varhainoman suunnitelmansa toteuttamisesta.Jumalalla on olluthänelle ura valmiiksi merkittynä.Isän suunnitelmaaTörmä toteuttaa tällä hetkelläKylmäkosken vankilassa.Eila-MarjaTörmähuomasi,että on aikatehdä jotainuutta.Jo muutama vuosi sitten Eila-MarjaTörmä koki, että nyt hänen on aikatehdä jotain uutta. Tuolloin takanaoli lähes kolmekymmentä vuottavankila- ja päihdetyötä Rauman seudulla.Törmä hakeutui terapiakoulutukseenja valmistui perhe- ja pariterapiapainotteiseksipsykoterapeutiksivuonna 2005.– Se on yksi syy, miksi olen nytKylmäkoskella vankilatyössä, Raumanseurakunnasta virkavapaalla olevaTörmä toteaa.Raumalla Eila-Marja Törmä olimuutenkin tehnyt pitkän rupeamantyötä ”pultsareiden sisarena”, kutenhän lämpimästi toteaa ja koki tarvitsevansaedelleen jotain muutosta. Hänoli juuri ennättänyt ilmoittaa seurakunnassa,että aikoo hakea virkavapautta,kun Kylmäkoskelta tuli viimesyksynä puhelu ja pyyntö tulla tekemäänpapin ja psykologin lomituksia.Lomitus on äskettäin vaihtunutpäihdetyöksi vankilassa ja työnkuvaon vielä jossain määrin avoin. Törmäarvioi, ettei kaikesta kokemuksestaanhuolimatta ole varsinainen päihde-18

työntekijä, mutta toteaa samalla, ettäpäihdetyö on myös perhetyötä, jokaon tällä hetkellä lähellä hänen sydäntään.Tätä haastatteluakin tehdään perheleirinyhteydessä, jonka Kylmäkoskenvankila toteutti Viljakkalan vankilantätä tarkoitusta varten olevissa tiloissa.– Olen pyytänyt Jumalalta, että hänosoittaisi selvästi, jos on lähdettäväRaumalta, Törmä sanoo.Vuosikymmenet Raumalla eivätEila-Marja Törmää ole tehneet täysinraumalaiseksi. Merta hän sanoo mielelläänkatselevansa, mutta samallase on pelottava elementti. Kotiseutulöytyy muualta, lapsuuden harjumaisemista.Koti on edelleen Raumalla,jonne Eila-Marjakin viikonlopuiksipalaa.”Olen voinut kulkeaennalta valmistettuja teitä.”Ennalta valmistettujateitä kulkienEila-Marja laskee palvelleensa Raumanseurakuntaa 31 vuoden ajan, yksiosa tätä palvelutyötä on ollut vankilatyö.Ensimmäisen vankilakäyntinsähän teki jo ennen Raumalle muuttoaan.Diakonissaksi valmistuttuaan hänsiirtyi kotikunnastaan JanakkalastaRaumalle, sillä tuore aviomies, HeimoTörmä, oli työssä länsirannikolla.Eila-Marja Törmä uskoo vakaastiJumalan johdatukseen kaikissa elämänsämuutoskohdissa. Varmuus lähteäRaumallekin tuli Pyhäkoulu-lehdensivulta. Hän tarttui unettomanayönä lehteen, kun viimeistään aamullaoli pakko päättää, jättääkö kotikonnutHämeessä. Lehden avattuaan Eila-Marja luki sieltä sanat ”TervetuloaRaumalle”. Se tosin oli otsikkonakutsulle osallistua pyhäkoulupäiville,mutta Eila-Marjalle se oli rukousvastaus.Eila-Marja kertoo kirkkaasta urasuunnitelmastaan,jota hän sitkeästiyritti nuorena toteuttaa. Sairaanhoitajakoulutuksenjälkeen hän hankkidiakonissan pätevyyden.– Kävin kauppaa Jumalan kanssaja olin varma, että jatkan vielä omaasuunnitelmaani, hän toteaa huvittuneena.Siitä, että myös Jumalalla oli hänelleoma suunnitelmansa, vihjaa muunmuassa ääni, jonka Eila-Marja opiskeluvuosinaankuuli. Ääni sanoi, että”sinut on pelastettu palvelemaan”.Diakonissan koulutukseen kuuluneentyöharjoittelun hän päätti mennä suorittamaanKuortaneelle, voidakseenkohdata aitoja körttejä. KuortaneellaEila-Marjalle vahvistui ajatus lähteäseurakuntatyöhön, johon hänellä eialuksi ollut minkäänlaista kutsumusta.Tärkeinä vaikuttajina tälle päätökselleenhän mainitsee kirkkoherraPekka Vihman ja seurakuntasisarSanna Sippolan.Myöhemmin Eila-Marja ei mielestäänole enää haikaillut omien suunnitelmiensaperään.– Olen voinut kulkea ennalta valmistettujateitä, kuten Raamattu sanoo.Tärkeän merkityksen elämäkululleenEila-Marja sanoo lankeavanuskossa olevalle miehelleen, Heimolle,joka on kokenut tehtäväkseen Eila-Marjan pitämisen pystyssä, jotta tämäon voinut tehdä työtään niin kuin onhalunnut. Osa yhteistä tehtävää onollut kolmen lapsen kasvattaminenaikuisuuteen.Rauman Seudun Katulähetyssaa alkunsaRauman seurakunnassa perustettiinvuonna 1983 erityisvirka kriminaali-ja päihdetyöhön, johon virkaanEila-Marja Törmä nimitettiin. Samaanaikaan hän alkoi etsiä itselleen tukijoukkoa,jonka avulla voitaisiin auttaalaitapuolen kulkijoita. Törmää harmitti,kun joku onnistuneesti hakeutuipäihdehoitoon, mutta joutui palaamaansieltä takaisin tyhjän päälle, entisiinkaveriporukoihin työttömäksi jaasunnottomaksi.Tukijoukon ydin löytyi Heimo-puolisontyökavereista, uskovista teknisenalan miehistä. Syntyi Länsi-Suomenvapautuvien tuki -yhdistys, omadiakoniapiiri, jonka nimi sittemminvaihdettiin Rauman Seudun Katulähetykseksi.Moni koki, että vapautuvallatarkoitetaan vain vankilasta vapautuvaaja ajatus yhdistyksen tarkoituksestatuli väärin ymmärretyksi.Eila-Marja Törmä muistelee vuonna1985 perustetun yhdistyksen alkutaipaleita,jolloin melkein kaikillamukana olleilla oli myös pieniä lapsia.Kuukausikokoukset ja leirit toteutettiinlasten ehdoilla ja lapsille järjestettiinomaa toimintaa, kun vanhemmatopiskelivat mitä milloinkin.1990-luvulle tultaessa Eila-MarjaTörmä oli myös jo mukana Sininauhaliitonhallituksessa, josta hän sanoosaaneensa paljon virikkeitä katulähetystyöhön.Raumalla kaivattiin vaihtoehtoaA-killalle, jonka toimintaan eikuulunut hengellisyys. Törmän seurakuntatyössäkäyttämä kolmen huoneenja keittiön huoneisto sai palvellamyös yhdistyksen päiväkeskuksena,mutta se kävi pian ahtaaksi. Väkeäkävi liian paljon. Alkoi haaveilu suu-19

Perheon vankilanyhteistyökumppaniAjatukset hyvästä parisuhteesta ovat samanlaisiamuurin molemmin puolin.Teksti ja kuva: Päivi StrandénVilppulan vankilan alueellaerityisesti perheleirejä ja perhetapaamisiavarten varattuuntaloon on kokoontunut neljä Kylmäkoskenvankilassa vapausrangaistuksensasuorittajaa perheineen. Mukanaon myös lapsia, pieniä ja vähän isompiakin.– Siviili ja linna kohtaavat täällä,tiivistää yksi Kylmäkosken vankilanperheleirin osallistujista.Kylmäkosken vankilassa pappinatoimiva Vesa Mäkelä toteaa, että perheon vankilalle yhteistyökumppani.Parisuhde ja perhe ovat vahva voimavaramuuttumiseen. Mäkelä on ollutjärjestämässä perheleirejä jo vuodesta1987 alkaen, kun perheleirijärjestelmäluotiin Vaasan vankilaan.Vangille perheleirille pääsy on Mäkelänmukaan iso etuoikeus, luottamuksenosoitus. Karkaamisongelmaaei ole. Silti Kylmäkoskenkin leiriläistenjoukossa on myös yksi vartija.Pukeutumisellaan hän tai muutkaanleirillä virkansa puolesta olevat eivätmitenkään poikkea joukosta: kaikkiovat siviilivaatteissa. Leiriä ohjaamassaon myös muutama opiskelija, jotkavastaavat muun muassa lastenhoidostasilloin, kun vanhemmat osallistuvatryhmätyöskentelyyn.Leiriläiset ja puolisot vakuuttavat,että perheleiri on jotain aivan muutakuin tapaamiset vankilan sisällä. Vankilannormitapaamisille on aikaa 45minuuttia, eikä silloin toista voi edeskoskettaa. Kaikki asiat pitää puhuamuiden kuullen. PerhetapaamisiinKylmäkosken vankilassa on mahdollisuuskolmen tunnin ajan kerrankuussa.– Se on karua tähän verrattuna, yksipuolisoista toteaa kauniissa järvenrantamaisemassasijaitsevan jugend-talonsalissa, jonne osa leiriläisistä on kokoontunutpäiväkahville.Vilppulan vankilan perhetyön erityisohjaajaRaili Niemisen mukaanperheleirin tarkoituksena on auttaa sekävankia että vapaudessa olevaa puolisoa.Toiminta voidaan nähdä myösperhekuntoutuksena, jonka aikana pyritäänavaamaan parisuhteen tai perheensisäisiä solmukohtia. Perheleiriantaa lisäksi isille mahdollisuudenolla lapsen kanssa nämä muutamatpäivät ja kokea, mitä arki on.Perheleireille osallistuvat eivätkokemusten mukaan halua vain olla.Kaikki osallistuvat täysillä ohjelmaanja tekevät annettuja tehtäviä.– Ohjelmaa on oltava sopivasti.Vangitkaan eivät ole tyytyväisiä, jossitä ei ole tarjolla, Vesa Mäkelä sanoo.Perheleiriä edeltää valintatilannevankilassa, jolloin katsotaan, ketkävoisivat hyötyä siitä eniten. Neljä perhettäkerrallaan voi tuntua pieneltäryhmältä, mutta järjestävät toteavatsen olevan juuri sopivan kokoinen.Ryhmä ei voi olla isompi, jos todellahaetaan laadukasta toimintaa. Tämänkertainenleiri kestää kolme päivää.Raili Niemisen mielestä perheleirinaikana vankiin saa hyvän kontaktin,joka on erilainen kuin normaaleissavankilaolosuhteissa. Eila-Marja Törmäpahoittelee sitä, ettei perheleirejävielä koeta kaikissa vankiloissa yhtätärkeänä asiana. Vesa Mäkelän kokemuksenmukaan perhetyö on kuitenkinvankilassa aivan keskeisimpiätyömuotoja.Eila-Marja Törmä allekirjoittaa Mäkelänajatuksen. Hän myöntää, ettäKylmäkoskelle tultuaan hän aluksisuorastaan hämmästeli parisuhteiden,puolisoiden ja entisten puolisoidenmäärää.– Ihmissuhteet ovat aika sekaisinmonella, Törmä toteaa.Vilppulassa järjestetään vuosittaintoistakymmentä perheleiriä, joistakolme on vankilan omaa leiriä ja noinviisi on alueellisia leirejä. Alueellinenleiritoiminta on vielä varsin uutta.Myös isille järjestetään omia leirejälasten kanssa. Lisäksi Vapautuvien tukiry järjestää 10 perheleiriä vuodessaeri paikkakunnilla. •21

Yö kontissaHelsingin NarinkkatorillaTeksti: Päivi Strandén, kuva: Jorma SoiniJorma Soini ja Päivi Strandénviettivät vuorokauden asunnoksiremontoidussa kontissakeskellä Helsinkiä. Päiväkirjanomaisetmerkinnät kertovatkokemuksista asumismuodossa,joka ehkä tulevaisuudessavoi olla yksi tapa vähentääasunnottomuutta. Kontinvoi oikealla suunnittelulla jarakentamisella saada houkuttelevaksi,jossa ei ole jäljellähäivääkään kaurismäkeläisestäkonttiasumisesta.22Olimme remonttifirma RustholliOy:n Yö kontissa -huutokaupanvoittajia, korkeimmantarjouksen antaneita. Idea konttiyöstäoli napattu pätkästä radiomainostamuutamaa päivää aikaisemmin. Internetissätoimivan Huutonetin kauttatoteutettu huutokauppa päättyi klo 16aikaan torstaina. Siitä alkoi tapahtumanpikainen valmistelu. Päätimmeyhdistää konttiyön mainosarvon jaSininauhasäätiön juuri käynnistyneen,asunnottomuuden vähentämiseenliittyvän varainkeräyskampanjantoisiinsa.Kampanjan esitteet saatiin lähespainokuntoon seuraavaksi aamuksi,jolloin jormas ja kampanjapäällikköTaina Andreev menivät pitämäänpalaveria Rusthollin ja mainostoimistoHasan & Partnersin kanssa. Sielläkäynti poiki kutsutekstin ja lehdistötiedotteen,joita porukalla levitimmesähköpostilla eteenpäin pitkin iltaa.Aika moni kansanedustaja, valtuutettutai muu vaikuttaja vastaili kutsuviestiimmeja pahoitteli, ettei näinlyhyellä varoitusajalla pääse vieraisilleja puhumaan asunnottomuudesta,jonka varjolla vieraita kutsuimmetutustumaan konttiasumiseen.Lauantaina aamulla pakkasimmeomat tavarat ja kanit kassiin. HakkaraisenJarno ajoi meidät KamppiinNarinkkatorille, jossa oli jo väkeä paikallaselittämässä, mistä löytyy mitäkinja mihin numeroon voi soittaa, jostulee ongelmia. Palomiehistä värvätytvartijat esiteltiin myös: he päivystävätturvanamme yli yön. Narinkkatorillakaksi suurta skriiniä toitotti tietoa, ettäJorma Soini on muuttanut asumaan

konttiin. Toiselta skriiniltä ohikulkijatsaattoivat myös seurata tapahtumiakontin sisällä.Ympäristöministeriöstä PeterFredriksson oli ensimmäinen ulkopuolinenvieraamme. Säätiön omaa väkeälappasi ovesta sisään pitkin päivää jailtaa. Peter kertoi olevansa lähiaikoinamenossa Uuteenkaupunkiin, jossarakennetaan konttiasuntoja, olisivatkohanjuuri niitä Veikko Savolaisenmarkkinoimia Punaisia tupia, joistasaimme viikolla mainoksia. Peterpuhui kerrostaloratkaisuista, mutta jäiselvästi miettimään, kun jormas mainitsipääkaupunkiin liitetystä Sipoonosasta ja esimerkiksi sen mahdollisuudestasijoittaa hajalleen yksittäisiäasuntokontteja maalaismaisemaan.Kanit ikkunaprinsessoinaKontin korkean ikkunan eteen majoitetutkanit, Kari ja Törky, ovat saaneethuomiota osakseen. Enimmäkseenlasin läpi on kantautunut lasten jaaikuisten ihastuneita kommentteja,mutta jokunen teinityttö ei ole ollenkaanymmärtänyt kanien tilapäistävapaudenriistoa. Kettutyttöjä?Konttiin oli varattu kannettava tietokone,jotta voisimme shattailla kaikkiensiitä innostuneiden kanssa. Shatintoiminta takkusi välillä, mutta niinpaljon viestejä heti alusta saakka tuli,että järjestäjätaho esitti toiveen laittaakanit yöksi kameran alle, jotta ”kari”ja ”törky” voivat shattailla. MainostoimistonHeidi halusi myös kuvataTörkyä, joka tosiasiassa oli Kari. No,kani kuin kani.Hufvudstadsbladetin toimittajaja kuvaaja kävivät ihmettelemässäkonttiasumistamme ja ylipäätäänasunnottomuuden syitä. Asunnottomuus-teemaahantässä on yritettyviedä eteenpäin - ja tietysti myös Sininauhasäätiönvasta alkanutta keräyskampanjaa.Juttelimme myös siitä,että helpompi on olla nettikamerantuijotuksen alla kuin kokea normaaliksise, että ihmiset käyvät tuijottamassaikkunoista sisälle. Olemme tännetullessa hyväksyneet sen, että kontinnurkkaan on asennettu kamera, jonkakautta epämääräinen määrä ihmisiävoi seurata yksityiselämäämme netinkautta, myös puhetta, läpi vuorokauden.Ehkä siksi ikkunoista kurkkiminentuntuu erityisen oudolta. Siihenemme ymmärtäneet varautua.Rustholli oli varannut meitä vartenpiikin Kamppiin Don Corleone -ravintolaan.Oli mukava poiketa ulossyömään. Kotona kontissa oleminenalkoikin jo iltaa kohti tuntua rasittavalta.Ruokailun aikana yhteyksistävastannut Juho oli käynyt tekemässäjotain, joten shatti pelitti taas. Saimmeiltakahviseuraa pelastuslaitoksenmiehistä, jotka valvoisivat kontinrauhaa yön yli. Voi olla, että valvottavaariittää, sillä ainakaan ikkunastakurkkijoiden määrä ei ole illan pimetessäyhtään vähentynyt. Pikkulastentilalle on tullut hieman isompaa jaäänekkäämpää kulkijaa, tulevia veron-ja eläkkeidemme maksajia toivonmukaan kuitenkin.Illemmalla Juhani Sjöblom tyttärineenpoikkesi kontissa. Juhanillahanon ollut tärkeä merkitys keräyskampanjammealkuun polkaisemisenkannalta.Ennen iltakymmentä siirsimmekanit kylppärin suunnalle. Siinä nesaavat olla yön näytillä ja me piilossakatseilta, sen mitä tässä nyt voi olla,kun kahdella seinällä on verhotonikkuna ja isojen ikkunoidenkin edessäon vain valoverhot. Valojen vähentäminensisällä toivon mukaan antaariittävästi yksityisyyttä, sitä ei olevielä kokeiltu.Kontti kiinnostaayökyöpeleitäkinEnnen kymmentä konttiin tupsahtiuudelleen Juho, joka asensi kaneilleläppärin yövaloksi. Kanit jatkavatwebbikameran mannekiineina siitämihin me lopetimme. Tai luulimmelopettavamme.Onneksi löytyi teippiä, jolla kiinnitimmesanomalehden sivuja pikkuikkunoideneteen näkösuojaksi. Muutenolisimme yön ajankin olleet kuin tarjottimellaohikulkijoiden ihmeteltävinä.Sisällä kontissa oli melko valoisaa,koska kontti on ulkopuolelta kohdevalaistu.Kontin sisustaja ei selvästikäänollut ottanut kaikkia asioita huomioon,vaikka muuten kontti onkin viimeisenpäälle varusteltu.Yö oli melkoista hulabaloota.Suomalaisen humalan kaikki äänivivahteettuli kuultua. Humalan piikkiinmeni varmaan myös suurin osa yöllisistäikkunoihin koputteluista, joihinhavahduimme noin 0,5 – 1 tunnin välein.Kolmen aikaan aamuyöstä edesvartijan (jormaksen sanoin rauhanturvaajan)toppuuttelut eivät tuntuneetmenevän perille, kun joku olisi välttämättähalunnut päästä katsomaan,miten kontissa asutaan. Tulemisentahto tietenkin ilmaistiin napakalla ikkunaankoputtamisella. Neljän jälkeenravintoloista kantautunut musiikki jaöykkääminen pikkuhiljaa vaimeni.Aamuksi oli vielä sovittu, ettäHufvudstadsbladetin verkkotoimittajatulee kyselemään lähtötunnelmia.Kysyy varmaan myös, miltä kontissaasuminen tuntui. Tuntuihan se varmaanerilaiselta kuin jos olisi yövyttyelokuvasta tutussa kaurismäkeläisessäkonttikodissa. Kontiksi tämän kodinvoi ymmärtää vain katsomalla joitakinrakenteellisia yksityiskohtia. Tietynlainenretkimeininki täällä tietysti on,koska konttia ei ole kytketty kunnallistekniikkaan.Hufvudstadsbladetin verkkotoimittajatuli ja meni, saimme myös aamunlehden, jossa eilen tehty haastatteluoli pienesti mutta myönteiseensävyyn tehtynä uutisena. Oli aikapakata tavarat ja kanit kassiin ja palataoikeaan kotiin. Kokemus kontissaoli kaikesta ylimääräisestä riesastahuolimatta myönteinen. Kontti toimiihyvinkin kotina.Vuorokauttamme kontissa sai vieläviikkotolkulla tapahtuman jälkeenkinseurata nopeutettuna ja musiikinsäestämänä Rusthollin nettisivuilta.Asuminen kontissa ja sen kiinnostavuusnettisurfareiden joukossataisivat yllättää kontin remontoineenja sisustaneen firmankin. YouTube-videotakontista katsoi 10 päivän aikana111 000 ihmistä. •23

Suurella sydämelläNetti on tavoittanutuusia vapaaehtoistyöstä kiinnostuneitaTeksti ja kuva: Päivi Strandénu Suurella sydämellä onnettiin rakennettu vapaaehtoistyönpankki. Sivustostawww.suurellasydamella.filöytyy tällä hetkellä neljässäkaupungissa tarjolla oleviavapaaehtoistöitä. Vapaaehtoistyöpaikkojatarjoavatevankelisluterilaiset seurakunnatsekä niiden yhteistyökumppanit.Toiminta käynnistyi Tampereella,jossa saadut hyvätkokemukset uudenlaisestavapaaehtoistyön levittämismuodostaovat levinneet nyt myösHelsinkiin, Mikkeliin ja Vantaalle.Kirkkohallituksessa hanketta koordinoivanHannu Majamäen mukaantoimintaan kosiskellaan parhaillaanmyös Lahtea ja Turkua.Tampereelta toiminta lähti laajenemaan,kun sinne ensin oli investoituja kehitetty yksinkertainen malli.Internetissä kerrotaan, minkälaistavapaaehtoistyötä on tarjolla ja netinkautta voi myös ilmoittautua vapaaehtoiseksi.Jokainen voi myös itse ehdottaa,minkälaista työtä olisi valmistekemään.– Se on verkkokaupan tyyppinensysteemi, Hannu Majamäki kuvailee.Internetin kautta esillä olevan vapaaehtoistyönjuju on Majamäen mielestäsiinä, ettei toimintaan tarvitse sitoutua.Netistä näkee tarjonnan ja voimyös olla lähtemättä tekemään vapaaehtoistyötä.Silloin ei tarvitse tunteasosiaalista häpeää. Vapaaehtoistyötävoi kokeilla ja tunnustella, mikä olisiitselle sopivin ja kiinnostavin tapatyöskennellä.Helsingin Suurella sydämellä -nettisivuillakerrotaan, että viime vuodenloppupuolella julkistetun vapaaehtoispankkitoiminnankäynnistyttyä mukaanilmoittautui viikon sisällä yli 40ihmistä. Uuden toiminnan sisäänajovie Majamäen mukaan vuoden tai pari.Helsingissäkin tarjolla on edelleenmonenlaisia avustustehtäviä vapaaehtoistyöstäkiinnostuneille.Vapaaehtoisilleomia yhteisöjäHannu Majamäki pitää mielenkiintoisenasitä, miten vapaaehtoistyössämukana olevat vähitellen muodostavatkeskenään uusia, omia yhteisöjään.Vapaaehtoistyöhön osallistuminentuo selvästi lisäarvoa elämään.Suurella sydämellä -toiminnan kaltaisillakampanjoilla vapaaehtoistyömyös avautuu ihmisille aivan uudellatavalla.Majamäen mukaan nykyajan ihmisetovat myös taipuvaisia ajattelemaan,että pitää saada, jos kerranantaakin. Vapaaehtoistyöstäkin odotetaan,että se tuo itselle jonkinlaistailoa.Netin kautta vapaaehtoistyöhön onlöytynyt kokonaan uudenlaista väkeä.Majamäki viittaa aiemmin tehtyynselvitykseen, jossa Helsingissä Kallionseurakunnan alueella asuvilta nuoriltaaikuisilta kysyttiin halua toimiavapaaehtoisina. Innostusta tuntui olevan,kunhan löytyy vapaaehtoistyönmuoto, joka ei vaadi tiukkaa sitoutumista.Suurella sydämellä -toimintavoi olla vastaus monen mielenkiintoonvapaaehtoistyötä kohtaan. Hiemantavoittamaton ryhmä ovat edelleenmuun muassa opiskelijat, joilta saattaisiliietä aikaa myös vapaaehtoistyölleesimerkiksi tenttijaksojen välissä.Verkon välityksellä tapahtuvaavapaaehtoistyötä on mahdollista kehittää.Majamäki viittaa muun muassakouluampumistapauksiin. Netissäviihtyvien joukossa oli niitäkin, jotkajo etukäteen kiinnittivät huomiotasiihen, että koulusurmaajilla jokin onmennyt pieleen. Nuorten vertaisapuaolisi muutenkin mahdollisuus nostaaenemmän esiin.Erikoisena Hannu Majamäki pitääTampereella tehtyä havaintoa, ettäseurakunnan vapaaehtoistyö on vetänytpuoleensa varsin paljon myössellaisia kaupunkilaisia, jotka ovateronneet kirkosta.Hieman ihmetellen Majamäki sanooseuraavansa kuntien innostustalisätä vapaaehtoistyötä. Myös tälletoiminnan saralle netti on tarjonnutkasvupohjan. Majamäki pohtii, missämenee ammatillisuuden ja vapaaehtoistyönraja. Ovatko kunnat kentiessysäämässä joitakin niille kuuluviatehtäviä vapaaehtoisten hoidettaviksi.Vain mielikuvitusasettaa rajatTavoille tehdä vapaaehtoistyötä tuntuuvain mielikuvitus asettavan rajoja.Vapaaehtoisena voi esimerkiksi pitääkirkkoa auki, roudata tuoleja eri tilaisuuksiin,laulaa tai soittaa, kerätäkolehtia, ripustaa tauluja tai vaihtaalamppuja. Vauvantossunkutojanakinvapaaehtoinen voi toimia.– Kun ilon jakaa, se kaksinkertaistuu,kun surun kertoo, se puolittuu,houkuttelee Helsingin seurakuntienvapaaehtoispankki ihmisläheiseenvapaaehtoistyöhön, jolle on nimeksiannettu Ilonjakaja.Ilonjakajat ovat ystäviä yksinäisille,ulkoilu- ja kahviseuraa. Tärkeää onläsnäolon tarjoaminen sitä tarvitsevalle.Myös koulutusta tehtävään onsaatavilla.Ihmisten parissa tapahtuva vapaaehtoistyölieneekin kaikkein tutuinta24

tehdään hyvääja sitä on kaikissa neljässä mukanaolevassa kaupungissa tarjolla moneenlähtöön.Vapaaehtoistyön uudempia alueitaHannu Majamäen mukaan on muunmuassa maahanmuuttajien parissatehtävä työ. Kohteena voivat olla esimerkiksimaahanmuuttajaperheenlapset. Myös kehitysvammaistennuorten liikuntaharrastusten tukemiseenja mukana oloon toivotaanvapaaehtoisia.Vapaaehtoistyön kohteen voi myösvalita sen mukaan, haluaako toimialasten, nuorten tai esimerkiksi vanhustenparissa. Myös vankilatyöhönhaetaan vapaaehtoisia. Erityisestitamperelaisille vangeille toivotaanPirkanmaan suunnalla vapaaehtoisiavierailijoita.” Nykyajanihminenajattelee,että pitää saada,jos kerranantaakin.”Työajallavapaaehtoiseksi?Kampanjasivustolta löytyy myös ajatustehdä vapaaehtoistyötä työajalla.Karkaa töistäsi -haasteen ovat sivustonmukaan ottaneet vastaan ainakinNokia, Sisäministeriö sekä Tampereenseurakunnat. Kaikki nämä työnantajatovat mahdollistaneet auttamistyöntyöajalla.Työajalla tehtävän vapaaehtoistyönavulla on tuettu muun muassa yritystenarvojen ja yhteiskuntavastuuntoteutumista.Työajalla tapahtuva vapaaehtoistyövoidaan liittää myös tyky-toimintaan.Yhdessä tehtävä vapaaehtoistyö voiesimerkiksi tukea työpaikan yhteisöllisyyttä.Suurella sydämellä -organisaatiolupaa vinkin saatuaan olla suoraanyhteydessä työnantajaan. •25

Kuva: Päivi StrandénVapaaehtoisena diakoniaruokailussaPuolukkasosetta lautasen reunalleMaria Väänänentoteuttaa lähimmäisenrakkauttavapaaehtoistyönavulla.u Ilmoittauduin Helsingin seurakuntayhtymänerityisdiakoniandiakoniaruokailuun vapaaehtoiseksi.Kaksi kertaa viikossajärjestettävä ruokailu oli Suurellasydämellä -nettisivujen yksi kohteista,jonne haluttiin uusia vapaaehtoisia.Hermannin diakoniatalonkeittiöllä ruoanvalmistus olijo pitkällä, kun ennätin paikallehieman ennen kello kymmentä.Emäntä Eevaliisa Lindfors oli kauhanvarressa. Muutama vakituisempi vapaaehtoinenja kuntouttavassa työssäoleva olivat tehneet valmiiksi voileivätja pussittaneet leipiä, joita oli samanaaamuna haettu niitä lahjoittavalta leipomolta.Leipää jaetaan eteenpäin sitätarvitseville.Lindfors esitteli talon toimintaa jahämmensi välillä kaalipatakattilaansa.Muu väki tiesi, mitä kuuluu tehdä, jottapaikat ovat puoliltapäivin valmiinavastaanottamaan noin 40 ruokailijaa.Toinenkin uusi vapaaehtoinen ilmestyipaikalle. Englantilainen AndrewSutton on kouluttautunut keittiötyöhön,mutta työpaikkaa ei ole vielä löytynyt.Aikansa kuluksi ja oppiakseenlisää suomen kieltä, hän oli päättänytryhtyä vapaaehtoistyöhön. Paikka löytyisuomalaisen vaimon avustuksellainternetistä.Eevaliisa lupasi, että Andrewilleja minulle riittäisi tekemistä, kunhanruokailu alkaa. Sitä ennen istuimmekoko väki yhteiseen pöytään, jonnemyös Erityisdiakonian omassa talossatyöskenteleviä kokoontui syömäänlounasta. Diakoniaruokailuun olisivielä hyvä tovi aikaa.Talousalan töistä eläkkeellä olevaAnneli kertoi halunneensa vapaaehtoistyöhön,jossa kohteena ovatpäihdeongelmaiset. Pari kolme kertaakuukaudessa hänen nimensä löytyydiakoniatalon keittiön vapaaehtoistenlistalta.Eevaliisa kertoo, että vapaaehtoistenmäärä noudattaa aaltoliikettä, joskusväkeä on paljonkin, välillä vähemmän.Osa käy muuallakin tekemässähyvää. Ruokailupäivinä Hermannissatarvitaan kaikkein eniten ylimääräisiäkäsiä avustamaan.Maria Väänänen on vapaaehtoistyön”ammattilainen”. Asian hän kokiomakseen jo 1980-luvulla.– Lähimmäisen rakkauden toteuttamiselletämä on oikea paikka, Mariakuvailee.Seurakunta on ollut Marialle elämäntyö,joka on alkanut jo pyhäkoulusta.Palkkatyöuransa hän teki seurakunnanlapsityössä ja ateriapalvelunemäntänä. Kalenteri hänellä on kotonaauki odottamassa merkintöjä, milloinja minne vapaaehtoistyö milloinkinkutsuu. Tärkeä vapaaehtoistyön kohdeon myös Valkonauhaliiton puhelinpalvelu,jonne Maria sanoi kiiruhtavansaillaksi.Kello lähestyy kahtatoista. Sisääntulee joukko miehiä ja pari naista,jotka istuvat ensin pöytiin. Tuntuvatkaikki tietävän, että ruokailu alkaaavauksella, jonka tällä kertaa pitäädiakoni Henna Laitinen. Henna puhuikiusauksista, jonka jälkeen laulettiinvirsi ja luettiin ruokarukous. Salinovet, jotka oli laitettu rukoushetkenajaksi kiinni, avattiin, jotta kaikki halukkaatpääsisivät syömään. Euronhintainen osallistuminen ruokailuunrahastettiin jo oven ulkopuolella.Andrew ja minä olimme saaneettehtäväksemme jakaa ruoan. Andrewannosteli kaalipataa lautaselle ja minälisäsin lautasen reunalle lusikallisenpuolukkasurvosta. Kaikki ruokailijatvaikuttivat olevan selvin päin. Eevaliisanmukaan päihtyneenäkin voi tulla,kunhan käyttäytyy asiallisesti.Ohje kuului, että santsaamaan pääseevasta puoli yhden jälkeen, jottatiedetään, onko ruokaa valmistetturiittävästi. Kenenkään ei haluta jäävänilman ruokaa. Ennen puolta moni olikuitenkin jo kysymässä lisää ja lautasiatäytettiin uudelleen. Päivän menusai kovasti kehuja, jotka välitettiinruoanvalmistuksesta vastaavalle Eevaliisalle.Santsaamisesta huolimattaruokaa jäi vielä ylikin. Kävijöitä oli setotuttu noin 40 henkeä.Kun ruokasali tunnin kuluttua olityhjentynyt, tiskit tiskattu ja pöydätpyyhitty, istuttiin taas joukolla pöytäänkahvikupin äärelle vakinaista jamuuta väkeä mitenkään erottelematta.Kuten missä tahansa työyhteisössä,pohdinnan aiheena olivat makeat leivonnaisetja niiden syömisen seuraamukset.•Päivi Strandén26

Teksti: Päivi Strandén • Kuva: Jorma SoiniKanikonttoriKanit työn touhussaTörky- ja Kari-kanin uuden vuo denalku sujui työn merkeissä. Kanipihaaodottaa myöhemmin suuri pintaremontti,mutta sitä ennen pihassapiti tehdä koekaivantoja. Niiden avullaselvitetään, mitä pihan pinnan altalöytyy, missä tulee kallio vastaan.Koekaivantojen tekoon varauduttiinrakentamalla kaneille pienempiaitaus, jotta ne eivät olisi kaivajientiellä. Selvästikään ne eivät olleettyytyväisiä elinpiirinsä pienenemiseen.Kun kaivantoja tekemään tullutrakennusmieskin oli sitä mieltä, etteikaneista olisi hänelle haittaa, eikäkaivamisesta kaneille vaaraa, Kari jaTörky pääsivät takaisin isolle pihalle.Kaivuu ei kuitenkaan sujunut aivanniin kuin oli ajateltu. Kanit olivatsitä mieltä, että se on myös niidenprojekti. Aina kun kuopasta lensilapiollinen maata, kanit hyppivätinnoissaan hiekka- ja asfalttikokkareidenperään. Kun tuttavuus kaivajanja kanien välillä oli vahvistettu, kanitosoittivat jopa pientä röyhkeyttä: neolivat sitä mieltä, että lapiosta oli mukavatarrata kiinni kesken työn. Lopultapihaan valmistui seitsemän noinpuolen metrin syvyistä reikää, jotkakanien uteliaisuuden vuoksi piti tukkia.Kanit olisivat saattaneet loikatakapeansorttisiin kuoppiin, mutta poisponnistamisen kanssa olisikin ollutniin ja näin. Kastelukannut ja erilaisetkukkalaatikot ja amppelit ajoivat hyvinkuopan kannen virkaa.Piharemontin suunnittelijallepienet kaivannot eivät sittenkään riittäneet,joten pihaan tarvittiin huomattavastisuurempi ja syvempi koekaivantoalue.Kaneille se niiden suureksiharmiksi merkitsi telkeämistä pienempäänaitaukseen. Pihatyöt ovat niidenosalta toistaiseksi päätöksessä.Työt eivät silti loppuneet. Seuraavaksikanit joutuivat ”ikkunaprinsessoiksi”Helsingin Kampin torillepystytetyn asuntokontin ikkunaan,tällä kertaa sisätiloihin todella kaninmentävään pieneen karsinaan. Ikkunassane keräsivät yhden päivän ajanohikulkijoiden, lasten ja aikuistenihastuneita katseita. RemonttifirmaRustholli Oy:n rakentamaan konttiinkanit pääsivät mukaan testaamaan,miltä yö taidolla rakennetussa kontissatuntuu. Asukkaiden mielestäpaikka oli lähes luksusta, mutta kanittaisivat olla toista mieltä. Vuorokausikontissa tallentui videokameralle internetiinja tallenteessa näkyy kuinkakanit makailevat välillä nääntyneenoloisina omassa pikkukarsinassaan.Ulkokaneina niillä täytyi olla tosi kurjaajouduttuaan sisälle lämpimään.Konttivuorokauden ansiosta kanitpääsivät myös lehteen ja tempauksenviestintäpuolesta vastanneenmainostoimiston omiin tarkoituksiin.Hufvudstadsbladet kirjoitti konttiyöpymisestäviikonlopun lehteensäja lehden verkkosivuille jutun, jonkakuvituksena on kuva toisesta, syliinnapatusta kanista.Paluu omalle kotipihalle oli selvästimieluinen. Hetken tuumittuaankanit olivat täynnä virtaa. Jokainenpaikka piti tutkia, ikään kuin poissaoloaolisi kestänyt enemmänkin kuinnoin 24 tuntia. Ihmisiä Törky ja Karikarttelivat muutaman päivän paluunsajälkeen. Ehkä niiden päässä oliajatus, että jotain yhtä kamalaa saattaataas tapahtua, jos päästävät ihmisenvähänkin lähelleen.Välttelevä vaihe oli kuitenkin pianohi ja paluu arkeen näyttäytyi aamuisessarituaalissa, johon kanit ovatoppineet. Monet kerrat tällä palstallaon kirjoitettu kanien suuresta herkusta,Lidlin sesamnäkkäristä. Pihaoventakana on taas aamuisin kaksi virkkuakania, joiden elämän tärkein juttunäyttäisi olevan kisailu näkkileivänpalasesta. Kun kumpikin on saanutomat puolikkaansa herkkupalasta,elämä on taas mallillaan. •Piinallinen vuorokausi töissä sisätiloihin ja karsinaan teljettyinä.27

Sininauhasäätiöpalaa JärvenpäähänTeksti: Päivi Strandén,kuva: Jorma SoiniSininauhasäätiö on muu tamanvuoden tauon jälkeenpalaamassa Järvenpääntyöhön.Säätiöllä ja Järvenpäänkaupungilla oli sosiaaliseenisän nöintiin liittyväkokeiluhanke, joka päättyiparisen vuotta sitten. Nytsäätiö käynnistää päiväkeskustoiminnanja päihteettömänasumisen kehittämishankkeenWärtsilänkadullevalmistuvassa uudisrakennuskohteessa.Wärttinä-asuntojen neljän talon pihapiiriin sijoittuu päihteetöntä-, opiskelija- ja työsuhdeasumista.28Järvenpään Mestariasunnot rakennuttaaradan varteen Wärtsilänkadulleneljän kiinteistön kokonaisuutta,jossa kahteen taloon sijoittuupäihteetön asumisyksikkö. Toiseentaloista rakennetaan asumista tukevatpäiväkeskustilat. Kansalaistoimintaareena-tyyppisiintiloihin tulee myösSininauhasäätiön palkkaaman kahdentyöntekijän työtilat. Myös Järvenpäänkaupungin kaksi työntekijää siirtyytyöskentelemään samassa kiinteistössä.Sininauhasäätiö kehitteli yhdessäJärvenpään kaupungin ja Mestariasuntojenkanssa mallia, joka olisikopioitavissa myöhemmin erilaisiintoimintaympäristöihin. Sininauhasäätiöon saanut hankkeelle Raha-automaattiyhdistyksenmääräaikaisenavustuksen. Kyseessä on uudenlainenkonsepti, jossa kunnallinen vuokrataloyhtiötuottaa asumisen ja päiväkeskustoiminnanpuitteet, joidensisään kolmas sektori kehittää valmiittuotteet. Projektirahoituksen päätyttyähankkeen jatko kilpailutetaan.Wärtsilänkadun tilat ovat Sininauhasäätiöllekolmas yksikkö, jossa seryhtyy tuottamaan täysin päihteetöntäasumista. Säätiön omat päihteettömätpuolimatkankodit sijaitsevat VantaanMyyrmäessä ja Tuusulan Hyrylässä.Wärttinä-asuntojen päihteettömiinasuntoihin asukasvalinnat tekee Järvenpäänkaupungin sosiaalitoimi yhdessäSininauhasäätiön kanssa.Samalle tontille myösopiskelija- ja työsuhdeasuntojaJärvenpään Mestariasunnot rakennuttaaWärtsilänkadun tontille myösopiskelija-asumista palvelevan talonsekä kymmenen pienasuntoa Järvenpäänkaupungin palvelukseen tuleville.Yksiöt, joista osa on yhdistettävissäisommiksi asunnoiksi on tarkoitettulyhytaikaiseen, vastaanottoasumistyyppiseentyösuhdeasumiseen. Työsuhdeasuntojaon kaikkiaan 10.Opiskelijataloon valmistuu seitsemänyksiötä ja yksi isompi asunto.Mestariasuntojen toimitusjohtajaVeikko Simunaniemi uskoo, ettäopiskelija-asuntoihin sijoittuu ensisijaisestiJärvenpäässä opiskelevia.Päihteettömään asumiseen tarkoitettuihintaloihin tulee toiseenkymmenen pienasuntoa. Toisen talonalakertaan sijoittuvat päiväkeskustilat.Lisäksi rakennukseen tulee kolmepienasuntoa ja asunto sosiaaliselletalonmiesperheelle. Kaikki neljä taloaovat niin sanottuja luhtitaloja.Wärttinä-asuntojen harjannostajaisiavietettiin maaliskuussa. Ensimmäinen,päihteettömään asumiseentarkoitettu talo päiväkeskustiloineenvalmistuu huhtikuussa ja toinen päihteettömänasumisen taloista pari kuukauttamyöhemmin. Opiskelijataloonja työsuhdeasumiseen tarkoitettuunrakennukseen asukkaat pääsevätmuuttamaan myöhemmin syksyllä.Wärttinä-asuntojen lisäksi JärvenpäänMestariasunnoilla on meneillääntoinenkin rakennushanke, jossa samalletontille sijoittuu tietyllä tavallakeskenään erilaisia erityisryhmiä.Vanhusten palvelupihaksi kutsutunkohteen kanssa saman tontin jakaasinne valmistuva lasten päiväkoti. •

arkistolöytöjäPääkirjoitus50 vuoden takaaUuden toivon lehtiarkisto päätettiinsiir tää maaliskuussaSininauhaliitosta Sininauhasäätiön,lehden nykyisen julkaisijanarkistoon. Aivan vanhimmat jaensim mäiset lehdet, silloisetVangin toivot, ei vät näytä olevantallella, mutta vanhin arkis toontallennettu lehti on 50 vuoden takaa.Vangin toivon ensimmäinennumero ilmestyi jo kolme vuottaaikaisemmin.Vuoden 1949 kakkosnumeroon 18-sivuinen julkaisu, jonka kannessakerrotaan, että lehteä jaetaanilmaiseksi vankiloihin. Aivankuten nykyäänkin teh dään. Otsikot”Olenko minä veljeni var tija”,”Evankeliumin voima”, Jumala onrakkaus” tai ”Kristitty ja elämänmurheet” viittaavat lehden aihepiiriin,joka on hyvin hengellinenja samalla myös opettavainen.Julkaisemme ensimmäisenäarkistolöytönä 50 vuoden takaisestalehdestä pääkirjoituksenomaisen,erityisesti vangit huomioivantekstin, jonka on kirjoittanutpiispa E. G. Gulin. Aika ei ole ajanutohi Gulinin tekstin, joka edelleenon varsin puhutteleva. •Älkää antakomielenne masentua!Tulin ajatelleeksi, että teille, rakkaat veljet ja sisaret, olisi sanottavavain kolme asiaa.Ensimmäinen on tämä: meilläkin, jotka olemme täällä siviilielämässä,ovat itsessämme kaikki ne siemenet, jotka ovat saattaneetteidät sinne kiinni. Tunnemme itsessämme kaikki ne kiusaukset,kaikki viettelykset ja houkutukset, jotka teidät veivät mukananne.Sentähden: älkää jättäkö toivoanne! Älkää kuvitelko että olisitteauttamattomasti muita huonompia. Ette ole. Me olemme aivan yhtähuonoja itsessämme.Toinen asia. Älkää koskaan luulko, että pelkkä sattuma on saattanutteidät sinne lukkojen taakse. Ei se ollut sattuma. Ei sattuma niinsuuria asioita ratkaise. Siinä on ollut takana Jumalan sallimus. Hänse on nyt sinut sinne eristänyt. Ja Hänellä oli siinä aivan määrättytarkoitus. Hän tahtoi, että sinä siellä yksinäisyydessä, erilläsi kaikistaomaisistasi, tulisit ajattelemaan asioita oikein vakavasti.Kolmas asia on tämä. Koko ihmiskunta on joutunut saman kysymykseneteen kuin sinäkin. Kun atomivoima keksittiin, ihmiskunnallaon edessään vain kaksi mahdollisuutta, niin kuin Englanninpääministeri, työväenpuolueen johtaja majuri Attlee on sanonut. Senon joko hävitettävä itsensä atomipommeilla tahi sen on lähdettäväelämään kristillisten periaatteiden mukaan. On opittava uudistumaantahi on tuhouduttava. Sinä olet nyt joutunut saman vaihtoehdoneteen. Sinun on joko annettava elämäsi uudistua tahi sinätuhoudut entisellä tielläsi. Tämä on nyt selvä asia. Olet pakon uhanalainen, niin kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan. Jumala on asiansaattanut tähän vaiheeseen.Mutta. Hän ei vain pakota. Hän houkuttelee. Sillä Hän tietää, ettäuudistuminen on hänen voimillaan mahdollinen. Hän tahtoo antaasiihen tarpeellisen avun. Mutta ehtona on, että sinä kuuntelet Hänenpuhettaan ja alat Häntä myös totella.Voima annetaan vain sille, joka sitä käyttää. •29

Suomen Siniaalto ry:llä onTeksti ja kuva: Päivi StrandénTavaramerkkinäu Keski-Suomessa, Ääne koskenkaupungissa, on 17 päihdeongelmaista,joilla on käynythyvä tuuri. He saavat kotiinsatukipalvelua, jonka tuottaa kak sisydämellään työtä tekevää ihmistä.Jarmo Hakkarainen jahänen vaimonsa Sirpa Välimäkitoteavat tavaramerkik seenmankeloidut lakanat. Puhtaidenvuodevaatteiden lisäksi SuomenSiniaalto ry:n kaksikkohuolehtii myös asiakkaidensaruokailusta, puhtaudesta jalää kityksestä. Inhimillinen kanssakäyminensiinä sivussa onpalvelu, jonka jokainen asiakassaa maksutta.selvänä, ettei matkaa itseensä ole mahdollistaaloittaa ennen kuin ruokailuun,puhtauteen ja terveyteen liittyvät asiatovat kunnossa. Joskus matka alkaa vastajuuri ennen kuolemaa. Sirpa Välimäkitoivookin, että he voisivat olla mukana,kun joku vielä ennen viimeistä rajapyykkiä,tuonpuoleista, pysähtyy miettimäänasioitaan. Monen kanssa Sirpa kertookinheidän päässeen keskustelemaan elämänsuurista kysymyksistä.Mittarina asiakkaiden edistymisestäSirpa pitää myös rivitaloyhteisön liepeillälojuvien juomapullojen määrää.Kun työn alkaessa ympäristöstä helpostilöytyi neljä muovikassillista tyhjiä pulloja,nyt hyvällä tuurilla pulloja on enääneljä.Siivotessa syntyyluottamusSirpa Välimäki on kokenut, että siivotessaon hyvä tilaisuus luoda suhdeasiakkaaseen. Silloin asiakas ei ajattele,että tuo toinen olisi hänen yläpuolellaan,vaikka tuen ja avun tuojalla olisi kaikkihampaat suussaan, päinvastoin kuinautettavalla.Siivoaminen on Sirpalle myös yksipäihdetyön työkaluista. Siivottu koti antaaseuraavana päivänä paremmat mahdollisuudetaloittaa jotain uutta.– Aina ne ensin näyttävät hurjanluontonsa. Mittaavat, miten välittäminennäkyisi, Sirpa Välimäki toteaa kohtaamisestauuden asiakkaan kanssa.Kun asukkaan osoittama vastustus on– Ateriapalvelulla on suunnaton suosio.Se on piristänyt poikien eloa ja oloa,Hakkarainen ja Välimäki toteavat.Suomen Siniaalto on tehnyt ruokapalveluistasopimuksen Jyväskylän Katulähetyksenkanssa. Sen Vellikellosta Jyväskylästäpariskunnan matkaan lähtevätkolme kertaa viikossa ruoka-annokset,jotka jaetaan asiakkaille kotiin asti.Sen lisäksi kerran viikossa, torstaisin,on Äänekosken pienellä toimipisteelläyhteinen ruokailu, jossa käy myös muitakinkuin Siniaallon sopimusasiakkaita.Usein pöydissä istuu parisenkymmentä,enemmän tai vähemmän juovuksissaolevaa ruokailijaa.Yhteistyötä Katulähetyksen kanssaHakkarainen ja Välimäki pitävät ruokapalvelunelinehtona ja muutenkinerinomaisen hyvänä. Se että asiat hoituvatÄänekoskella, on Sirpan ja Jarmonmielestä pitkälti myös paikallisen päihdeklinikan,perusturvan ja terveydenhuollonerinomaisen yhteistyön tulosta.Lisäksi asuntotoimen kanssa yhteistyöon sujuvaa.Siniaallon kohtaamat miehet ja naisetovat Välimäen mukaan varsin heikkokuntoisia.Työelämään kykeneviä ei joukossaole lainkaan. Kuolemantapauksiakinon ollut muutama sen jälkeen, kunensimmäinen sopimus tukipalveluistasolmittiin vuoden 2006 alussa.Hakkarainen ja Välimäki pitävät30Jarmo Hakkarainen(vas.) ja SirpaVälimäki tapaavatsäännöllisesti”poikiaan”, JoukoKemppaista jaIlmari Vikkiä (oik.).

mankeloidut lakanatkovimmillaan, silloin tietää, että hyväksyntäalkaa jo olla lähellä.Sirpa ja Jarmo ovat huomanneet, mitentärkeää heidän tulonsa on joillekinasiakkaille. Päivillä on merkitystä, kunon jotain, jota odottaa. Välillä tosin asiakkaanomassa sisäisessä almanakassa voiolla päivän heitto. Vietetään vielä sunnuntaita,vaikka onkin jo maanantai.Sirpa sanoo löytäneensä asiakkaistaanihania ihmisiä. Pärjäämisestäheidän kanssaan kertovat myös hellittelynimet,joita asiakkaat Sirpalle antavat.Suonikohju on ehkä omituisimmastapäästä.– Näiden kanssa on mukava olla.Juonittelu puuttuu kokonaan. Sanotaanasiat suoraan, eikä ilmaista niitä äänenpainoillatai ovien paiskomisella.Erityisesti Sirpa arvostaa kavereiltakuulemaansa toteamusta, että heidänluonaan hän on turvassa. Sirpa Välimäenmukaan näin onkin. Välillä porukoihineksyy kulkureita, jotka eivät ymmärräSirpan ja Jarmon toimenkuvaa. Ne ovatainoita uhkia, joita Sirpa päihdetyössäänsanoo joutuvansa kohtaamaan.Sirpalla ja Jarmolla on rutinoitunuttapa toimia asiakkaidensa kanssa. Heilläon käsitys ja tuntuma siitä, mitenpäihdetyötä tässä ja nyt on hyvä tehdä.Heillä on usein apunaan harjoittelijoitaja yhdyskuntapalvelun suorittajia. Apujoukkoihinliittyy silloin tällöin riskinpaikkoja.– Harjoittelijat katsovat, miten meteemme asioita ja tekevät samalla tavallaperässä. Mutta he eivät ota huomioonsitä, että pitää ensin ansaita, jotta voi esimerkiksimennä lupaa kysymättä toisenkaapille.Arjen pyörittämisentaitoaSuomen Siniaalto on vuonna 2005 perustettuyhdistys, jolla on tällä hetkellärunsaat 30 jäsentä. Yhdistys on yksiSininauhaliiton lähes sadasta jäsenjärjestöstä.Siniaalto perustettiin erityisestitekemään päihdetyötä, jota Sirpa Välimäkija Jarmo Hakkarainen tällä hetkellätoteuttavat. Toimintaa on Äänekoskentukipalveluiden lisäksi myös muun muassajärjestön kotikunnassa, Jyväskylässä.Yhteydet seurakuntiin ovat tiiviit.– Taivaallinen isä on antanut minullevaimon, joka tykkää tehdä tätä työtä.Muuten tästä ei tulisikaan mitään, JarmoHakkarainen suitsuttaa.Sirpa Välimäki sanoo kiinnostuneensapäihdetyöstä, koska on kokenutlähipiirissään päihteiden kielteisetvaikutukset. Hän on halunnut hankkiatietoa siitä, miksi elämä joillakin meneeposkelleen. Vahvistusta tiedonnälkäänsähän on hankkinut yrittäjäpohjaisestalähihoitajakoulutuksesta. Kun kotonaon lisäksi sijaislapsi, kaikki tekeminentuntuu liittyvän toisiinsa. Arjen sumplimisentaito on Sirpan mielestä yksi keskeisistäasioista.Asioiden kelailua yhdessä puolisonkanssa Jarmo pitää suurena rikkautena.Heiltä yhdessä työskentely onnistuu.Työnohjauksetkin tapahtuvat ilmanulkopuolista apua, kun aamuisin voirauhassa mietiskellä työn tekemiseenliittyviä asioita. Asiat on ennätetty puhuaselviksi, kun ollaan itse työn äärellä.Äänekoskella ei Jarmon mukaan enäätarvitse neuvotella mistään.Jarmo kiittelee työpariaan myös siitä,että saa Sirpan kanssa omaan osaamiseensatarpeellista naisnäkökulmaa.KymmenyksetpäihdetyöhönSirpalle päihdetyö on osa-aikatyö. Senlisäksi hän pyörittää ompelualan yritystään.Häntä ovat ajatukset kymmenystenantamisesta puhutelleet kovasti. Jo SuomenSiniaallon työn alkaessa hän päätti,että omasta yrityksestä voisi antaa kymmenyksetvarsin niukan tulon jatkoksi.Nyt ainakin ruokaa on Sirpan mukaanriittävästi.Kymmenysten antaminen on ollutSirpalle niin tärkeä asia, että hän on käynytniistä jopa luennoimassa.– Kymmenyksiä voi antaa myös ajastaan,vaikka yksinäiselle. Antaja voi ollasiis kuka tahansa, Sirpa toteaa.Yhdistys on saanut runsaasti myösmuita lahjoituksia. Tavaraa on vastaanotettuja jaettu eteenpäin sitä tarvitseville.Vain kaksi keilapalloa, jotka joku onlahjoittanut, eivät tunnu kelpaavan kenellekään.Muuten tavara tulee ja meneetarpeeseen. Kun yksi Siniaallon asiakkaistasai pitkän laitosjaksonsa jälkeenasunnon, ei hänellä ollut sinne mitäänvietävää. Lahjoitusten joukosta hänellesaatiin koottua täydellinen kodin varustus.Digiboksi oli ainut, jonka hän joutuiitse hankkimaan. Nyt digiboksejakin onjo tarvitseville jaettavissa.Suomen Siniaallon tekemään päihdetyöhönkuuluu myös monenlainenretkeily. Retriiteissäkin on käyty ja parturireissujaJyväskylään ei tehdä vainyksistään parturissa käynnin vuoksi.Tärkeää on lähteä jonnekin.Yksityisesti Jarmo Hakkarainen jaSirpa Välimäki ovat kokeilleet omassako dissaan tapahtuvaa katkaisua.Kun heil lä on ollut huone vapaana,sin ne on voitu ottaa katkon tarpeessaollut päih deongelmainen. Lapsiperheeltäeri koinen ratkaisu, joka kertoopariskunnan syvästä sitoutumisestatekemäänsä työhön, mutta myös jälkikasvunsopeutumisesta hyväksymäänerilaisuus. •31

Auta meitä,me olemmehädässä!Turha onihmisten apu.Ps. 60:11Kuva: Päivi StrandénTämä lehti kertoo toivosta,siitä, että aina voi alkaa alusta.Elämä on äärettömän kallisarvoinen lahja,josta saa pitää hyvää huolta.Tilaa ja tutustu!Leikkaa tästäKyllä kiitos! Tilaan Uuden toivon!Itselleni kestotilauksena hintaan 24 euroa/vsk 2009Lahjaksi vuodeksi eteenpäin hintaan 24 euroa/vsk 20091 lk:n postimerkkiLehden saajaLähiosoitePostitoimipaikkaLehden maksajaLähiosoiteUusi toivoSininauhasäätiöMäkelänkatu 5000510 HELSINKIPostitoimipaikkaAllekirjoitus32