Saatavissa - Lahti

lahti.fi

Saatavissa - Lahti

Hannu LehtoTeledemokratia — äänestäminenja osallistuminen tietoverkkojahyödyntäenTeknillinen korkeakouluTietotekniikan osastoTeollisuuden tietotekniikan laboratorio2004


TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄTekijä:Hannu LehtoTyön nimi:Teledemokratia — äänestäminen ja osallistuminentietoverkkoja hyödyntäenPäivämäärä: 2. 1. 2004 Sivuja: 127Osasto: Tietotekniikan osasto Professuuri: T–126Työn valvoja: Juha TuominenTyön ohjaaja: Juha TuominenTutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko teledemokratialla, joka on kansanvallantoteuttamista tieto- ja viestintätekniikan keinoin, parantaa demokraattisenjärjestelmän toimivuutta.Lähtökohtana on demokratian nykytila Suomessa. Lainsäädäntömme nojaa edustuksellisendemokratian periaatteille, mutta antaa myös suoralle osallistumiselleja vaikuttamiselle melko hyvät mahdollisuudet. Tosin vain neuvoa-antavat kansanäänestyksetovat sallittuja. Tutkimus vahvistaa yleistä ennakkokäsitystä, ettäsuomalainen edustuksellinen demokratia ei toimi hyvin: äänestysaktiivisuus onalhainen, puoluelaitos on vieraantunut kansasta ja päätösvalta on siirtynyt demokraattistenelinten ulottumattomiin. Samoin suoran demokratian keinoja käytetäänvielä säästeliäästi ja aika pintapuolisesti tulkitsemalla kansalaisten osallistuminenja vaikuttaminen vain tiedottamis- ja kuulemisvelvollisuudeksi.Tutkimuksessa keskitytään kahteen teledemokratian osa-alueeseen. Toinen niistäon sähköinen äänestäminen. Siinä näkökulma on kansanäänestysprosessissa, jokamuodostuu kansanäänestysaloitteesta, esityslistan ja erityisesti äänestysvaihtoehtojenlaatimisesta ja internet-äänestyksestä. Teknisesti yleiset, yhtäläiset ja salaisetvaalit voidaan toteuttaa internetissä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuuäänestettävän asian pelkistäminen muutamaksi vaihtoehdoksi sekä äänestyssäännönvalinta.Toinen painopistealue on osallistuva suunnittelu, johon liittyy tutkimuksen kokeellinenosa: Lahden Radiomäen metsänhoidon suunnittelu. Monipuolinen tiedonvälitysja hyvät palautemahdollisuudet toteutettiin internetin ja paikallisenvaltalehden avulla. Kaupunkilaisia pyrittiin aktivoimaan moni tavoin. Tästä huolimattaosallistuminen jäi vähäiseksi, joskin uusia ideoita saatiin ja osa niistä pystyttiinmyös toteuttamaan. Osallistuvan suunnittelun merkitys onkin laadun parantamisessa;suuria massoja ei saada mukaan. Samoin kansalaisten vaikutusmahdollisuudetlisääntyvät ja suunnittelun avoimuus paranee, jolloin on mahdollista,että suunnitelmien toteutusvaihe sujuu kitkattomammin.Teledemokratia tarjoaa keinoja, jotka lisäävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.Se, halutaanko niitä käyttää, riippuu siitä, mielletäänkö suora demokratiaedustuksellisuuden kilpailijaksi vai täydentäjäksi.Avainsanat: teledemokratia, suora demokratia, edustuksellinen demokratia, sähköinenäänestäminen, osallistuva suunnitteluii


HELSINKI UNIVERSITYABSTRACT OF THEOF TECHNOLOGYMASTER’S THESISAuthor:Hannu LehtoName of the thesis: Teledemocracy — Voting and Participatingby Means of Computer NetworksDate: January 2, 2004 Number of pages: 127Department: Faculty of Information Technology Professorship: T–126Supervisor: Juha TuominenInstructor: Juha TuominenThe goal of this research is to find out, if it is possible to improve the functionalityof our democratic system using teledemocracy.The starting point of this research is to analyze the present situation of the democraticsystem in Finland. According to our laws the democratic system in Finlandis representative but it also gives quite good possibilities for direct participation.Only a consultative referendum is allowed. This research confirms the commonopinion that the Finnish democracy is not functioning well: the turnout of electionsis low, political parties don’t reflect opinions of the people and the power ofdecission has been moved outside democratic organisations. The possibilities ofdirect democracy are used sparely and quite weakly so that people’s participationis understood to be the same as informing people and listening to them.This research is focused on two parts of teledemocracy. The first one is electronicvoting, which is understood widely as the whole process of a referendum containinginitiative, agenda and voting. Technically it is possible to arrange in the internetelections which quarantee eligibility, fairness and privacy — and also verifiabilityand even receipt-freeness. The biggest problem is how to simplify the voting issueinto only a few alternatives and how to avoid voting paradoxes.The second part is participatory planning. We made an experiment concerningparticipatory forest planning. The planning area — Radiomäki in the centerof Lahti — is in many ways a very important planning target. The two-waycommunication was realized mainly using the internet and the local newspaper.We tried to activate the citizens in many ways. Even though the participationwas passive, we also got some new ideas. Few of these ideas were used in the finalplan. The meaning of participatory planning is to improve the quality; it seemsto be impossible to activate big crowds. One advantage is that the possibilitiesto influence and the openess of planning increase and so it is possible that therealization of the plan is easier.Teledemocracy offers means which increase people’s possibilities to influence ondecissions. The basic question is, do we want to use these means. The answerpartly depends on our attitude towards direct and representative democracy: isdirect democracy a competitor or an equal partner of representative democracy.Keywords: teledemocracy, direct democracy, representative democracy, electronicdemocracy, electronic voting, participatory planningiii


KiitoksetTämä työ on tehty Teknillisen korkeakoulun teollisuuden tietotekniikan laboratoriolle,jonka johtajaa professori Juha Tuomista kiitän työni ohjaamisesta ja valvonnasta.Kiitos myös Teknillisen korkeakoulun Lahden keskukselle — ja kaikille asianosaisille— hienosti järjestetystä tietotekniikan muuntokoulutuksesta, joka mahdollisti mielenkiintoisen,tehokkaan ja joustavan opiskelun työn ohessa. Samoin kiitän Lahdenkorkeakoulukirjastoa saamastani hyvästä palvelusta, erinomaisista tiedonhakumahdollisuuksistasekä heidän tarjoamastaan työtilasta.Tutkimuksen kokeellisessa osassa yhteistyökumppaneinani ovat olleet Lahden tekninentoimiala, erityisesti sen vihertoimi sekä Etelä-Suomen Sanomat. Heille lämpimätkiitokset. Lisäksi aivan erityisesti haluan kiittää suunnittelija Raimo Asikaista. Ilmanhänen apuaan, ammattitaitoaan ja innostustaan työn kokeellinen osa olisi jäänyttekemättä.Lopuksi suurkiitokset vaimolleni Maritalle sekä lapsilleni Timolle ja Annelle monenlaisestatuesta ja avusta.Lahdessa, 2. tammikuuta 2004Hannu Lehtoiv


SisältöLyhenteet ja matemaattiset merkinnätix1 Johdanto 12 Demokratia ja muita tapoja hallita 32.1 Valtiomuotojen jaottelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32.2 Demokratiamalleja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42.2.1 Suora demokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52.2.2 Edustuksellinen demokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52.2.3 Puolivälitön demokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 Suora demokratia Suomen lainsäädännössä 83.1 Perustuslaki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83.2 Neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestys . . . . . . . . . . . . . . . 93.3 Suora demokratia kunnissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103.3.1 Kunnallinen kansanäänestys ja kansanäänestysaloite . . . . . 113.3.2 Aloiteoikeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113.3.3 Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet . . . . . . . . . . 123.3.4 Tiedottaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123.3.5 Asiakasdemokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133.3.6 Osallistuva suunnittelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144 Demokratian nykytila 164.1 Edustuksellisen demokratian kriisi? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184.1.1 Käykö kansa äänestämässä? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18v


4.1.2 Äänestysaktiivisuutta selittäviä tekijöitä . . . . . . . . . . . . 224.1.2.1 Sosiodemografiset ja -ekonomiset tekijät . . . . . . . 234.1.2.2 Sosiaalipsykologiset tekijät . . . . . . . . . . . . . . 274.1.2.3 Rationaalisen valinnan tekijät . . . . . . . . . . . . . 304.1.3 Johtopäätöksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334.2 Kunta yrityksenä — uhka demokratialle? . . . . . . . . . . . . . . . 344.3 Suora demokratia — vaihtoehto? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354.3.1 Referendum ja kansalaisaloite . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354.3.2 Kunnallinen kansanäänestysaloite . . . . . . . . . . . . . . . . 374.3.3 Kunnallinen kansanäänestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374.3.4 Osallistuva suunnittelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 384.3.5 Asiakasdemokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405 Teledemokratia 425.1 Teledemokratian historiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425.2 Teledemokratian muotoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435.2.1 Keskusteluun pohjautuvat mielipidemittaukset . . . . . . . . 445.2.2 Tiedotusvälineitä hyödyntävät sähköiset kuntakokoukset . . . 465.2.3 Osallistuva valmistelu ja suunnittelu . . . . . . . . . . . . . . 505.2.3.1 Pelkkä keskustelupalsta ei riitä . . . . . . . . . . . . 515.2.3.2 Verkko-osallistuminen käytännössä . . . . . . . . . . 535.2.4 Vaikuttaminen verkostoitumalla . . . . . . . . . . . . . . . . . 565.3 Teledemokratia ja tasa-arvo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 576 Kansanäänestys internetissä 596.1 Kansanäänestysten luokittelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 606.2 Kansanäänestysaloite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 616.3 Äänestysvaihtoehtoehdot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 626.3.1 Äänestys kahdesta vaihtoehdosta . . . . . . . . . . . . . . . . 626.3.2 Äänestys monesta vaihtoehdosta . . . . . . . . . . . . . . . . 636.3.3 Äänestysparadokseja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 676.4 Internet-äänestys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70vi


6.4.1 Äänestysprotokollat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 716.4.1.1 Historiallinen äänestysprotokolla . . . . . . . . . . . 726.4.1.2 Salaisuuksien salaiseen myyntiin perustuva äänestysprotokolla. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 736.4.1.3 Sokeaan allekirjoitukseen perustuvat äänestysprotokollat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 746.4.1.4 Salaisuuksien jakamista, homomorfismia ja nollatietotodistuksiakäyttävät äänestysprotokollat . . . . . 766.4.2 Realismia vai utopiaa? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 787 Etädemokratiakokeilu 807.1 Kokeilun tausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 807.2 Kokeilun tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 817.3 Kokeilun toteutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 827.3.1 Suunnittelukohde . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 827.3.2 Alustavat suunnitelmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 837.3.3 Kansalaiskeskustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 837.3.4 Lopulliset suunnitelmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 857.3.5 Toteutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 867.4 Kokeilun tulokset ja johtopäätöksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 868 Johtopäätökset 899 Tulevaisuus 94A Vuorovaikutteisen suunnittelun www-sivut 105B Netlarin keskustelupalsta 110C Lehtijutut Etelä-Suomen Sanomissa 112D Yhteenveto asukaspalautteesta 115E Salauksesta ja kryptografisista protokollista 119E.1 Kryptosysteemi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119E.2 Symmetrinen salaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120vii


E.3 Asymmetrinen salaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120E.4 Sormenjälkialgoritmit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121E.5 Sähköinen allekirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122E.6 Sokea allekirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123E.7 Autentikointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123E.8 Salaisuuden jakaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124E.9 Homomorfismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125E.10 Nollatietotodistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126E.11 Salaisuuksien salainen myynti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126viii


Lyhenteet###/yyyy Viittaus lakiin numero ### vuodelta yyyy.ESSEtelä-Suomen SanomatEUEuroopan unioniEVAElinkeinoelämän ValtuuskuntaKuntaL kuntalaki (365/1995)NetlariEtelä-Suomen Sanomien verkkolehtiPeL Suomen perustuslaki (731/1999)PKIPublic Key Infrastructure, julkisten avainten jakelujärjestelmäRSARivest–Shamir–Adleman, julkisen avaimen salausjärjestelmäMatemaattiset merkinnätp, q alkulukujaZ nkokonaisluvut modulo nZ ∗ nalkuluvut modulo ne A (m)viesti m on salattu henkilön A julkisella avaimellad A (m)viesti m on salattu henkilön A salaisella (henkilökohtaisella)avaimella⊕poissulkeva bittitason tai (XOR)‖merkkijonojen katenointiix


Luku 1JohdantoPerinteisiä demokratiamalleja ovat edustuksellinen eli välillinen ja suora eli välitöndemokratia sekä näiden yhdistelmä puolivälitön demokratia. Jako perustuu siihen,päättävätkö kansalaiset yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittujen edustajiensa välityksellävai suoraan itse. Tele- eli etädemokratialla tarkoitetaan kansanvallan toteuttamistauusien tieto- ja viestintätekniikan antamien mahdollisuuksien avulla.Teledemokratia on siis väline, jota voidaan käyttää sekä edustuksellisessa että suorassademokratiassa. Se tarkoittaa suppeimmillaan sähköistä äänestämistä, muttamyös nykyaikaisia, antiikin Ateenasta innoituksensa saaneita kaupunkikokouksia taimediaa ja tietoverkkoja käyttävää vuorovaikutteista suunnittelua.Suomen poliittinen järjestelmä noudattaa edustuksellisen demokratian periaatteita.Sen toimivuus ei kuitenkaan on kovin hyvä — ainakin jos mittapuuna käytetään äänestysaktiivisuutta.Jotkut puhuvat jopa legitimiteettikriisistä, jolloin laillisesti tehdytpäätökset eivät enää saa kansan hyväksyntää. Erityisesti nuoret käyvät laiskastivaaliuurnilla ja ovat vieraantuneet perinteisestä puoluevetoisesta välillisestä vaikuttamisesta.Toisaalta tilalle on tullut muita osallistumisen tapoja, kuten elämäntapapolitikointija kansainvälinen verkostoituminen tiettyjen päämäärien ajamiseksi.Poliittinen järjestelmämme ei kuitenkaan ole puhtaasti edustuksellinen, vaan siinä onmyös joitakin suoran demokratian elementtejä: neuvoa-antava kansanäänestys, kunnallinenaloiteoikeus, kunnallinen kansanäänestysaloite, yksilön oikeus osallistua javaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsa kehittämiseen jne. Kuitenkin painopisteon vahvasti edustuksellisuudessa varsinkin, kun esimerkiksi kansanäänestyksiä onkäytetty erittäin säästeliäästi.Onkin aiheellista kysyä, voitaisiinko suoran demokratian painotuksia lisätä nykyisestäja olisiko tieto- ja viestintätekniikalla tarjottavana välineitä tällaisen paremmintoimivan puolivälittömän demokratian rakentamiseksi.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ensin suomalaisen demokratian nykytilaa.Hypoteesina on, että sekä edustuksellinen että suora demokratia eivät toimitällä hetkellä kovin hyvin. Toiseksi tutkitaan teledemokratian mahdollisuuksia se-1


2 LUKU 1. JOHDANTOkä kirjallisuuden perusteella että yhteen teledemokratian osa-alueeseen kohdistuvallakokeellisella tutkimuksella. Kolmanneksi yritetään selvittää, voitaisiinko teledemokratiaakäyttää suomalaisen demokratian vahvistamiseen. Seuraavaksi esitellääntutkimuksen rakenne hieman tarkemmin.Luvussa 2 käsitellään lyhyesti erilaisia tapoja hallita valtioita ja yleisemminkin julkisyhteisöjä.Erityisesti tarkastellaan eri demokratiamalleja.Seuraavaksi kartoitetaan demokratian toteutumista Suomessa. Luvussa 3 tutkitaan,mitä mahdollisuuksia Suomen lainsäädäntö, varsinkin perustuslaki ja kuntalaki, antaasuoralle demokratialle. Luvussa 4 selvitetään suomalaisen edustuksellisen demokratiannykyistä tilaa kiinnittäen erityistä huomiota äänestysaktiivisuuteen ja siihenvaikuttaviin tekijöihin. Samoin tutkitaan, miten suoran demokratian keinoja on käytetty.Luvuissa 5 ja 6 tarkastellaan teledemokratiaa. Ensin tutkitaan sen historiaa, erilaisiateledemokratian muotoja ja digitaalista tasa-arvoa. Sitten pureudutaan internetissätoteutettavaan kansanäänestykseen, joka ymmärretään kokonaisuudeksi, johon kuuluvatkansanäänestysaloitteen tekeminen, äänestyksen esityslistan ja erityisesti äänestysvaihtoehtojenlaatiminen, varsinainen tekninen äänestysmenettely internetissäsekä äänestystuloksen tulkinta.Tutkimuksen kokeellinen osa liittyy osallistuvaan suunnitteluun, joka on eräs suorandemokratian muoto. Se toteutettiin yhteistyössä Lahden kaupungin vihertoimen jamaakunnan päälehden Etelä-Suomen Sanomien kanssa ja kohteena oli Lahden keskustassaolevan Radiomäen ja sen lähialueen metsänhoidon suunnittelu. Luvussa 7esitellään kokeilu ja sen tulokset.Luku 8 sisältää työn keskeisimmät tulokset ja luvussa 9 tutkimuksen tekijä hahmotteleeoman näkemyksensä siitä, miltä tulevaisuuden demokraattinen yhteiskuntanäyttää.


Luku 2Demokratia ja muita tapojahallitaYhteiskunnallisella vallalla tarkoitetaan kykyä vaikuttaa toisten ihmisten käyttäytymiseenhaluttuun suuntaan. Valtaa voi käyttää, jos omaa resursseja, kuten sopiviahenkilökohtaisia ominaisuuksia, suhteita, rahavaroja, armeijan, teknistä taitoa. Koskavaltaresurssit eivät jakaudu tasaisesti, on mahdollista, että vähemmistö hallitseeenemmistöä. ([41], s. 112, 116–117)Vallankäyttö voi perustua pakkoon ja palkkioihin. Tällaista alastonta valtaa käyttävätesimerkiksi miehittäjät. On myös mahdollista, että valtaa käytetään niin, ettähallitut voivat pitää sitä oikeutettuna, legitiiminä. Ligitimiteettiä voidaan perustellaeri tavoin:1. Uskonnollinen motivointi: valta on saatu jumalalta.2. Kansan suvereenisuuden teoria: kaikki valta on peräisin kansalta.3. Primitiivinen legitimiteettikaava: vahvemman oikeus valtaan.4. Karismaattinen legitimiteetti: perustuu hallitsijan ylivertaisille ominaisuuksille.5. Rationaalisesti perusteltu legitimiteetti: on järkevää käyttää valtaa tietyllä tavalla.Paitsi legitiimiä vallankäytön on oltava myös tehokasta. Vasta nämä molemmat edellytyksettekevät hallitusjärjestelmästä pysyvän. ([41], s. 121–127)2.1 Valtiomuotojen jaotteluAristoteleen mukaan valtio (polis, kreikkalainen kaupunkivaltio) on sosiaalisten ihmistenluonnollinen yhteisö ja sen tehtävänä on mahdollistaa hyvä elämä. Hän jakoi3


4 LUKU 2. DEMOKRATIA JA MUITA TAPOJA HALLITAvaltiomuodot eli hallitusjärjestelmät valtaa käyttävien lukumäärän mukaan kolmeenryhmään, joista jokaista voitiin käyttää joko hyvin tai huonosti eli yhteisen edunajamiseen tai omien itsekkäiden pyrkimysten saavuttamiseen:yksinvaltaisiin: hyveellinen monarkia ja omaa etua ajava tyrannia;harvainvaltaisiin: yhteistä etua ajava aristokratia (parhaiden valta) ja omaa etuaajava oligarkia;monienvaltaisiin: yhteiseksi hyväksi toimiva politeia (perustuslaillinen valtio) jasen vastakohtana demokratia.Demokratialla oli Aristoteleen luokituksessa negatiivinen väritys; se oli sellaista joukkojenvaltaa, jossa kaikki vain ajoivat omia etujaan. Myöhemmin tämä kielteinendemokratian painotus on hävinnyt. Hyvistä valtiomuodoista ainoastaan politeia onAristoteleen mukaan käytännössä toteutettavissa. ([48], s. 42–47, [41], s.130–131)Toinen klassinen valtiomuotojen jaottelu on peräisin Machiavellilta. Hän jakaa valtiotruhtinaskuntiin ja tasavaltoihin. Ruhtinaskunnissa valta periytyy, kansa on hallitsijanvallan alla eikä tavallisella ihmisellä ole mahdollisuuksia osallistua hallitsemiseen.Sen sijaan tasavalta perustuu kansan itsehallintoon, jossa valtaa käyttää määräajaksivalittu henkilö tai ryhmä ja jossa kansa osallistuu hallitsemiseen. Vastaavakahtiajako on edelleenkin olemassa, kun valtiot jaetaan diktatuureihin ja demokratioihin.([41], s. 131–132)Tällaiset jaottelut ovat kuitenkin liian kategorisia. Valtiomuotoja voidaankin tarkastellakahdella jatkuvalla asteikolla, joista toinen kuvaa osallistujien määrää ja toinenvallan keskittymistä ([41], s. 135–136). Yksinkertaistaen demokratiassa valta ei olekeskittynyttä ja osallistujien määrä on suuri. Kuitenkin todellisissa demokraattisissajärjestelmissä osallistuminen saattaa olla laiskaa ja vähän vaikuttavaa, jolloin vainkäydään äänestämässä, jos viitsitään. Samoin valta voi keskittyä kansanvaltaistenjärjestelmien ulkopuolelle, kuten virkamiehille tai talouselämän johdolle. Avoin kysymyson, milloin valta on niin keskittynyttä ja osallistuminen niin heikkoa, ettädemokratiasta ei enää voi puhua.2.2 DemokratiamallejaDemokratiassa kaikille taataan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Erilaisia demokratiamallejaovat suora- ja edustuksellinen demokratia sekä näiden yhdistelmäpuolivälitön demokratia. Ne eroavat toisistaan osallistumisen muotojen ja vaikuttavuudensuhteen.


2.2. DEMOKRATIAMALLEJA 52.2.1 Suora demokratiaSuoran (välittömän) demokratian juuret ovat noin 2500 vuoden takana antiikin Kreikassa,Ateenan kaupunkivaltiossa, jossa vapaat miehet osallistuivat yleiseen kansankokoukseen,Demokseen, Pnyx-kukkulalla. Jokaisella oli tasavertainen osallistumisoikeuskeskusteluun sekä päätöksentekijöiden ja toimeenpanijoiden valintaan. Lisäksijokaisella oli mahdollisuus tulla valituksi hoitamaan yhteisiä tehtäviä ja valituksi tulleellaoli myös velvollisuus hoitaa tehtävät. Nykykäsityksen mukaan Ateena ei kuitenkaanollut kovin demokraattinen: naiset, orjat ja muukalaiset eivät saaneet osallistua.Samoin osa vapaista miehistä kuului nukkuvien puolueeseen. Pnyx-kukkulallaoli kokoustilaa vain 18 000 miehelle, vaikka vapaita miehiä oli 30 00–40 000, edestuntuva päiväraha ei houkutellut. ([12], s. 36–37)Suora demokratia on laaja ja jäsentymätön käsite. Tässä esityksessä sillä tarkoitetaankansalaisten osallistumista ja vaikuttamista itseään koskevaan päätöksentekoonsekä valtion että kunnan tasolla (yleisesti julkisyhteisöissä). Suoran demokratian keinojavoidaan käyttää kaikissa demokraattisen prosessin vaiheissa, joita ovat asioidenvireilletulo, suunnittelu, valmistelu, päättäminen, täytäntöönpano, arviointi ja kontrollointi.Se voi esimerkiksi toteutua välittömänä osallistumisena päätöksentekoontai kansalaisvaikuttamisena asioiden valmisteluvaiheessa. Suora vaikuttaminen päätöksentekijöihin,osallistuva vuorovaikutteinen suunnittelu sekä asiakas- tai käyttäjädemokratiakuuluvat suoran demokratian piiriin. Samoin suoran demokratian keinoihinluetaan perinteisesti kansanäänestykset ja erilaiset aloiteoikeudet.([99], s. 60)Kansanäänestys voi olla sitova tai neuvoa-antava, ja se voi koskea joko perustuslakiatai tavallista lakia. Sen järjestäminen saattaa olla vapaaehtoista, ehdollistatai pakollista. Lopullinen päätösvalta kansanäänestyksen järjestämisestä voi siis ollaedustuksellisella elimellä tai sitten tiettyjen ehtojen täyttyessä tai tietyissä asioissakansanäänestys on pakko järjestää. Kansalaisten tekemä, määrätyt muotovaatimuksettäyttävä kansanäänestysaloite voi olla sitova tai sitten vain pelkkä toivomusedustukselliselle päättävälle elimelle.Yhtenä suoran demokratian osana on lähidemokratia, jossa vaikutetaan oman, kuntaapienemmän alueen olosuhteisiin. Lähialueena voi olla kaupunginosa, kylä, korttelitai katu, mutta myös työpaikka, jolloin puhutaan yritys- tai virastodemokratiasta.Lähidemokraattinen toiminta voi olla ylhäältä päin organisoitua. Kunta voi esimerkiksipyytää alueen asukkailta ehdotuksia tai lausuntoja suunnitelmista tai muodostaakunnanosavaltuustoja tai -lautakuntia. Toisaalta toiminta voi myös lähteäliikkeelle ruohonjuuritasolta, jolloin jokin paikallinen ongelma aktivoi ihmiset toimimaan.Tällaisia ovat esimerkiksi monet paikalliset yhden asian liikkeet. ([32], s.616–618, [44], s. 118)2.2.2 Edustuksellinen demokratiaAteenan mallin mukainen ideaalidemokratia ei kuitenkaan voinut toimia tehokkaasti,kun piti hallita suuria alueita tai ihmisjoukkoja. Kansankokouksen järjestäminen


6 LUKU 2. DEMOKRATIA JA MUITA TAPOJA HALLITAoli mahdotonta. Vähitellen siirryttiin säätyedustukseen, alue-edustukseen ja lopultapuolue- ja ryhmäedustukseen. Samalla valta siirtyi yksinvaltijoilta parlamenteille,jotka edustivat — ainakin jollain tavoin — kansaa.(([12], s. 37)Nykyisissä edustuksellisissa (välillisissä) demokraattisissa järjestelmissä kansa valitseeyleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla määräajaksi kansanedustuslaitoksen (parlamentin,eduskunnan), joka kansan puolesta käyttää valtaa. Vaalit voivat olla enemmistövaalit,jolloin jokaisesta vaalipiiristä eniten ääniä saanut valitaan tai sitten suhteelliset,jolloin puolueet tai valitsijayhdistykset saavat edustajia äänimääränsä suhteessa. Lisäksivaalikelpoisuutta ei rajoiteta: vähäisin poikkeuksin kaikki äänioikeutetut ovatvaalikelpoisia.Kansanedustajien asema edustuksellisissa järjestelmissä on hyvin itsenäinen. Suomessavain eduskunta voi erottaa kansanedustajan ja silloinkin vasta erittäin painavistasyistä (PeL 28 §). Kansanedustaja ei ole velvollinen ottamaan ohjeita valitsijoiltaan,kansan valta on siirtynyt vaalikaudeksi eduskunnalle, eikä kansa voi saadasitä takaisin ennen kuin seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajien poliittinen vastuurealisoituu aina vasta vaaliuurnilla.Edustuksellinen järjestelmä voi olla parlamentaarinen, jolloin ylintä päätäntävaltaakäyttää eduskunta ja hallitus toimeenpano ja esittelyvallan käyttäjänä on vastuussaeduskunnalle. Jos hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, niin sen on erottava.Suomen järjestelmä ei ole täysin parlamentaarinen, koska hallitusvaltaa joissakinasioissa käyttää yleisillä vaaleilla valittu presidentti.2.2.3 Puolivälitön demokratiaPuolivälitön demokratia on suoran- ja edustuksellisen demokratian yhdistelmä. Tavoitteenaon järjestelmä, joka on tehokas, toimiva, mutta myös kansanvaltainen. Siihenkuuluu aina parlamentti, mutta myös vaihteleva joukko suoran demokratian instrumentteja,kuten kansanäänestys, kansanaloite ja mahdollisuus osallistua asioidenvalmisteluun. Suomen demokratiamalli on puolivälitön, joskin se on hyvin vahvastipainottunut edustuksellisuuteen. Kuitenkin suoran demokratian piirteet ovat viimevuosina vahvistuneet.Äärimmilleen viedyssä edustuksellisessa järjestelmässä kansalaisella on vain äänestäjänja yhteiskunnan tarjoamien palveluiden käyttäjän eli asiakkaan roolit. Puolivälittömässädemokratiassa kansalaisten ja hallintokoneiston välinen vuorovaikutuson monipuolisempaa sekä jatkuvaa. Anttiroikon esitystä ([3], s. 123–126) mukaillentällaisessa järjestelmässä kansalaisella on äänestäjän, asiakkaan ja aktiivisen osallistujanroolit ja hän voi toimia sekä yksilönä että pienissä tai suurissa ryhmissä.Kuva 2.1 esittää edustuksellista demokratiaa täydentäviä vaikutustapoja. Tällöinasiakas ei enää olekaan pelkästään nöyrä palvelujen vastaanottaja, vaan hän pystyypalauttein ja omin valinnoin vaikuttamaan palveluihin. Suora vaikuttaminen voitapahtua monin eri menetelmin, kuten aloittein ja kansanäänestyksin, mutta myösosallistumalla kansalaisraateihin, kuntakokouksiin tai painostusryhmiin.


2.2. DEMOKRATIAMALLEJA 7Hallintokoneisto, julkiset palvelutYksilöt Pienet ryhmät Isot ryhmät-palaute-palvelusetelit-asiakkaan valinnat-kansalaisraadit-konsensuskokoukset-sähköinen kuntakokous-keskusteluun pohjautuvatmielipidekyselyt-kansanäänestysaloite-kansanäänestysAsiakasdemokratia Suora demokratia EdustuksellinendemokratiaAsiakas Aktiivinen osallistuja ÄänestäjäKuva 2.1: Puolivälitön demokratia


Luku 3Suora demokratia Suomenlainsäädännössä3.1 Perustuslaki”Perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön kulmakivi. Se sisältääsäännökset valtion järjestysmuodosta, ylimpien valtioelinten suhteista ja yksilönperusoikeuksista. Mikään muu laki ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa.” ([78])Suomen nykyinen perustuslaki (PeL 331/1999) on tullut voimaan 1. maaliskuuta2000. Perustuslain 2.1 §:n mukaan Suomen demokratia on edustuksellista: ”ValtiovaltaSuomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”Heti seuraavassa momentissa kuitenkin todetaan: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilönoikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen.” Perustuslainmukaan suomalainen demokratia sisältää siis kaksi tukipylvästä: edustuksellisenja osallistuvan demokratian.Kansalaisten suoraan valitsemia edustuksellisen eli välillisen demokratian instituutioitaovat eduskunta, tasavallan presidentti sekä kunnan- ja kaupunginvaltuustot.Näistä kahdesta ensimmäisestä säädetään perustuslaissa. Lisäksi kansalaiset valitsevatSuomen edustajat europarlamenttiin. Vaalit ovat yleiset ja yhtäläiset.Perustuslaissa säädetään myös suoran demokratian piiriin kuuluvasta neuvoa-antavastavaltakunnallisesta kansanäänestyksestä (PeL 53 §).Osallistuva demokratia ei voi jäädä edustuksellisuuden varjoon. Perusoikeuksien yhteydessäasiaa vielä korostetaan asettamalla julkisyhteisöille velvoite edistää osallistuvaademokratiaa: ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksiaosallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon”(PeL 14.3 §). Säädöksessä ei ole esimerkiksi ikään tai kansalaisuuteenliittyviä rajoituksia, joten osallistuvan demokratian piiriin tulee ottaa myös alaikäisetja henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Pel 6.3 § korostaa vielä erikseenlasten vaikutusmahdollisuuksia: ” Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja8


3.2. NEUVOA-ANTAVA VALTIOLLINEN KANSANÄÄNESTYS 9heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.”Perusoikeuksiin luetaan myös vastuu ympäristöstä. PeL 20.1 § :n mukaan: ” Vastuuluonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluukaikille.” Jotta voisi olla vastuussa, pitää myös olla mahdollisuuksia vaikuttaa. NiinpäPel 20.2 § vielä painottaa, että yksilölle on turvattava mahdollisuus vaikuttaaelinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Toisaalta taas osallistuminen ja vaikuttaminenkasvattavat ympäristövastuuseen, joten vastuun ja vaikuttamisen välilläon molemminpuolinen vuorovaikutus. ([66], s. 39–40)Osallistumisen ja vaikuttamisen perusedellytyksiä ovat sanavapaus ja julkisuus (PeL12 §) sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (PeL 13 §). Lisäksi PeL 21 § säätäähyvästä hallintotavasta, joka sisältää oikeuden saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetontaviivytystä, käsittelyn julkisuuden, oikeuden tulla kuulluksi ja saada perusteltupäätös sekä muutoksenhakuoikeuden.Perutuslaki korostaa jopa lievän toistonkin keinoin, että yksilöllä on oltava mahdollisuusvaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen ja asettaa lisäksijulkiselle vallalle velvoitteen edistää kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.Edustuksellinen ja osallistuva demokratia eivät ole toisensa poissulkeviavaan toisiaan täydentäviä.3.2 Neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestysSuomen vuoden 1919 hallitusmuoto perustui täysin edustuksellisuudelle eikä tarjonnutmahdollisuutta kansanäänestyksiin, jotka olivat olleet sisällissodan hävinneenpuolen tavoitteena. Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiehdotus sisälsi päättävänkansanäänestyksen useista eri asioista sekä kansanaloitteen, jonka pohjaltakansanäänestys olisi järjestettävä. ([92], s. 37)Ennen vuoden 1931 kieltolakikansanäänestystä perustusvaliokunta määritteli MarkkuSuksen ([92], s. 38) mukaan seuraavat kriteerit kansanäänestyksille:1. Eduskunta voi yksittäisissä tapauksissa tavallisen lain nojalla päättää järjestääneuvoa-antavan kansanäänestyksen.2. Äänestettävän kysymyksen on kuuluttava kansalaisten kokemus- ja tietopiiriin.3. Kansanäänestys voidaan järjestää vain erityisistä ja pakottavista syistä.Näitä kriteerejä käytettiin 30-luvulla kumoamaan useita kansanäänestysesityksiä.Neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestys liitettiin Suomen hallitusmuotoon vuonna1987. Sisällöltään samanlainen pykälä sisältyy myös nykyiseen vuoden 2000 perustuslakiin.Eduskunta säätää neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä tapauskohtaisesti lailla,jossa määrätään äänestyksen ajankohta ja esitettävät vaihtoehdot (PeL 53 §). Mi-


10 LUKU 3. SUORA DEMOKRATIA SUOMEN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄtään kriteerejä neuvoa-antavalle kansanäänestykselle ei 30-luvun tapaan anneta jase voidaan järjestää mistä asiasta tahansa ([92], s. 39). Tavallisella lailla (571/1987)säädetään lisäksi käytännön menettelytavoista kansanäänestyksessä.Suomen perustuslaki jättää kansanäänestyksen eduskunnan valtaan nähden toissijaiseksi:eduskunta päättää kansanäänestyksen järjestämisestä ja eduskunnalla onlopullinen päätösoikeus. Kansanäänestys ei oikeudellisesti sido, mutta moraalisestisillä on sitovuutta. Tietysti päätösten legitiimisyys kärsisi, jos toimittaisiin vastoinäänestäneiden enemmistön tahtoa ja edustajan uudelleenvalinta saattaisi seuraavissavaaleissa vaarantua.. Kuitenkin spekulaatioille jää mahdollisuus. Milloin kansantahto on riittävän selvä? Edellytetäänkö tietyn suuruista voittomarginaalia? Entäonko äänestysaktiivisuudella merkitystä? Mitä jos iso osa kansasta ei äänestä?Neuvoa-antavaan kansanäänestykseen liittyvän epämääräisyyden takia professori AnteroJyränki ehdottaakin, että siitä luovuttaisiin ja tilalle otettaisiin sitova kansanpäätös.Tässä järjestelmässä eduskunta ensin hyväksyisi lain ja alistaisi sen sittenkansan päätettäväksi. Laki tulisi voimaan, jos yli puolet äänestäneistä kannattaisi sitä.Jos kansa äänestäisi vastoin eduskunnan enemmistön tahtoa, seurauksena olisivatennenaikaiset eduskuntavaalit. ([44], s. 112–113, 259–260)Vain eduskunta voi muuttaa perustuslakia. Menettely vaatii suurta ja tietyissä tapauksissamyös pitkäaikaista yksimielisyyttä (PeL 73 §). Jyrängin mukaan olisikinharkittava kansanäänestystä vaihtoehdoksi perustuslain säätämisessä ([43], s. 7).3.3 Suora demokratia kunnissaHistoriallisesti suoran ja edustuksellisen demokratian painotukset ovat vaihdelleetSuomen paikallishallinnossa. Seuraava lyhyt historiallinen katsaus perustuu professoriAimo Ryynäsen teokseen Kunnan uusi toimintamalli. ([85], s. 20–32)Vuoden 1865 kunnallisasetuksessa päätösvalta annettiin kuntakokoukselle, jossa äänioikeusoli jokaisella veroamaksavalla kuntalaisella ja ääniosuus riippui maksettujenverojen määrästä. Lisäksi oli mahdollisuus perustaa valtuustoja, mutta ne eivätyleistyneet, koska niiden ajateltiin kaventavan välitöntä kansanvaltaa.Vuoden 1873 asetuksessa siirryttiin edustuksellisuuteen: kaikkiin yli 2000 asukkaankuntiin oli perustettava valtuusto. Pienissä kunnissa kuntakokoukset toimivat edelleen,mutta niiden rinnalle perustettiin yhä useammin valtuusto.Kunnallislaki vuodelta 1917 yhdisti mielenkiintoisella tavalla edustuksellisuuden jasuoran demokratian. Valtuusto on pakollinen ja äänioikeus yleisesti ja yhtäläisestikaikilla 21 vuotta täyttäneillä. Valtuuston päätös voitiin alistaa kansanäänestykseen.Eräissä tapauksissa kansanäänestys oli pakollinen, toisissa taas vaadittiin, että kymmenesosakunnan äänioikeutetuista yhtyi vaatimukseen. Kansanäänestys oli sitova.Tätä lakia ei kuitenkaan ehditty soveltaa.Vuoden 1919 lainmuutoksilla kansanäänestys kuitenkin poistettiin ja valtion valvon-


3.3. SUORA DEMOKRATIA KUNNISSA 11taoikeutta laajennettiin. Valtuuston pakollisuus ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeussäilyivät. Muutoksen argumentit olivat tutut: porvarit painottivat tehokkuutta jaasiantuntemusta, kun taas vasemmisto ja keskusta kansanvaltaisuutta.Vuonna 1927 kaupungeissa otettiin käyttöön kaupunginhallitus ja palkattiin kaupunginjohtaja.Näin tapahtui siirtyminen kohti virkamiesmäisempää hallintoa. Vastaavamuutos tapahtui maalaiskunnissa ja kauppaloissa vuonna 1948, jolloin kaupunkienja maalaiskuntien hallinnot yhtenäistettiin (642/1948).Vuoden 1976 kunnallislaissa (953/1976) painopiste oli edustuksellisuuden vahvistamisessa(valtuustojen koon suurentaminen, varajäsenjärjestelmä, luottamusmiestenansionmenetysten korvaaminen), mutta mukana oli myös suoran demokratian elementtejä(tiedottaminen, aloiteoikeus, kunnanosahallinto). Sen sijaan kansanäänestystälakiin ei sisältynyt. Kuntalaisen osallistumismahdollisuuksien lisäämistä perusteltiinsillä, että paras asiantuntemus on niillä, joita asia läheisesti koskee. Toisaaltatavoitteena oli opettaa kuntalaisia osallistumaa. Lähidemokratiakokeilut kuitenkinepäonnistuivat. Ne olivat liian ylhäältä johdettuja, byrokraattisia, vähän vaikuttaviaja kankeita.Neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys tuli mahdolliseksi vuonna 1990. Sen jälkeenuusi vuoden 1995 kuntalaki (365/1995) on vahvistanut osallistuva demokratianpiirteitä.3.3.1 Kunnallinen kansanäänestys ja kansanäänestysaloiteValtuusto päättää kunnallisen neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä(KuntaL 365/1995 30 §). Kansanäänestystä ei voi järjestää muiden yleisten vaalienyhteydessä (656/1990). Tämä lisää kustannuksia, mutta myös vaaliväsymystä jalaskee äänestysprosenttia, jolloin kansanäänestyksiin turvaudutaan entistä harvemmin.Kuntalain 31 §:n mukaan ”Kansanäänestysaloitteen voi tehdä vähintään viisi prosenttiaäänioikeutetuista kunnan asukkaista. Valtuuston on viipymättä päätettävä,toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys.” Kansanäänestysaloite ei siisole sitova, vaan lopullisen päätöksen tekee valtuusto, joka voi siis jättää kansanäänestyksenjärjestämättä, vaikka aloite olisikin pätevä. Lisäksi vaikka kansanäänestysjärjestettäisiinkin, valtuusto päättää äänestyksen kohteena olevasta asiasta ja eri äänestysvaihtoehdoista.Valtuuston kansanäänestyspäätöksestä ei voi valittaa (KuntaL99 §). Näin valtuuston valta korostuu entisestään. ([99], s. 179–182, 269)3.3.2 AloiteoikeusKuntalain 28 §:n mukaan kuntalaisilla on aloiteoikeus. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava,mihin toimenpiteisiin aloite on johtanut. Lisäksi valtuuston on vähintäänkerran vuodessa saatava tietoonsa saapuneet aloitteet ja niiden seurauksena tehdyttoimenpiteet. Jos aloitteen tekijöinä on vähintään kaksi prosenttia kunnan äänioikeu-


12 LUKU 3. SUORA DEMOKRATIA SUOMEN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄtetuista asukkaista, on valtuuston otettava aloite käsiteltäväksi kuuden kuukaudenaikana.3.3.3 Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudetNykyinen kuntalaki (365/1995) painottaa kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.Sen 27 §:ssä valtuusto velvoitetaan huolehtimaan, että asukkailla ja palvelujenkäyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Tämävoi tapahtua seuraavilla keinoilla (KuntaL 27 §):1. valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia kunnan toimielimiin;2. järjestämällä kunnan osa-aluetta koskevaa hallintoa;3. tiedottamalla kunnan asioista ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia;4. selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa;5. järjestämällä yhteistyötä kunnan tehtävien hoitamisessa;6. avustamalla asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua;sekä7. järjestämällä kunnallisia kansanäänestyksiä.Luettelo on melko kattava. Tosin vain kohdassa 1 puututaan kuluttaja- tai asiakasdemokratiaan,ja siinäkin hyvin suppeasti. Kuitenkin yhä suurempi osa kunnanpalvelutuotannosta on yksityistetty tai yhtiöitetty. Tällöin Marja Sutelan mukaan([98], s. 423) hallinnon tehokkuus on parantunut, mutta samanaikaisesti kansalaisnäkökulmaon unohtunut.Useimmat luetellut keinot ovat ylhäältä päin organisoituja, jolloin niistä saattaamuodostua byrokraattisia tai kulissinomaisia, jolloin itse asiassa päätökset on jotehty etukäteen. Esimerkiksi osallistuva suunnittelu saattaakin olla enemmän osallistavaa,ylhäältä johdettua, jolloin annetaan vain lisää yksipuolista informaatiota([50], s. 56). Samoin lähidemokratiakokeilut ovat epäonnistuneet, koska valta valitsiitse ne tavat, joilla vuorovaikutusta toteutettiin ([85], s. 27) . Ainoastaan kohdassa6 kiinnitetään huomiota asukkaiden omaehtoiseen toimintaa, jolle tulisi luoda hyvätedellytykset. Varsinkin moderni tietotekniikka antaisi tähän uusia mahdollisuuksia.3.3.4 TiedottaminenKunnille on asetettu myös laaja ja kattava tiedostusvelvollisuus (KuntaL 29 §), koskakaiken osallistumisen ja vaikuttamisen perusta on riittävän ja objektiivisen tiedonsaanti. Tiedottamista on tapahduttava koko suunnittelu- ja päätöksentekoprosessin


3.3. SUORA DEMOKRATIA KUNNISSA 13ajan vireillä olevista asioista ja suunnitelmista aina tehtyihin ratkaisuihin ja niidenvaikutuksiin.Tiedottaminen ei kuitenkaan saa olla yksisuuntaista, vaan kuntalaisten omalle aktiivisuudelleon annettava mahdollisuus. Niinpä kunnan on tiedotettava, millä tavoinasioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille.Julkisuuslaki (621/1999) sisältää tarkemmat määräykset asiakirjojen julkisuudesta.Perusperiaatteena on, että viranomaisten asiakirjat ovat julkisia (1 §). Samoin viranomaisillaon velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoa ( 20 §).Hallintomenettelylaki (598/1982) velvoittaa myös viranomaiset neuvomaan (4 §),ilmoittamaan asian vireilläolo julkisesti (13 §), perustelemaan päätökset (24 §) sekäkuulemaan asianosaisija (15 §).3.3.5 AsiakasdemokratiaAikaisemmin kunnat tuottivat itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa tarvitsemansapalvelut. Nykyisin kunnat yhä enenevässä määrin ostavat palveluita yksityisiltätai kunnallisilta yhtiöiltä. Kunta mielletään yhä enemmän palveluita järjestäväksiyritykseksi, jonka tulee toimia tehokkaasti ja taloudellisesti. Näkemys saattaatuntua luontevalta varsinkin, kun kunnan tehtävistä enää vain pieni murto-osa on viranomaistehtäviä.Kuitenkin kunnan ensisijainen tehtävä ei ole tuottaa voittoa, vaanedistää asukkaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Sen on taattava oikeudenmukainenpalvelujen saanti, heikkojen suoja ja terveelliset elämän olosuhteet (KuntaL1–3 §).Kunnan asukas on muuttumassa kuntayrityksen asiakkaaksi. Muutos on suuri. Kuntalainenon yhteisön jäsen, jolla on siitä seuraavat oikeudet ja velvollisuudet. Asiakastaas on yksilö, joka tekee vapaita valintoja. Sutela ([98], s. 434–435) erotteleekinkaksi kansalaisuusmallia:Yksityinen kansalaisuus. Yksilö on ensisijaisesti asiakas ja kuluttaja ja hän voireagoida palveluiden laatuun ja sisältöön kyselyiden ja muiden palautejärjestelmienavulla. Kyse on tällöin asiakasdemokratiasta.Julkinen poliittinen kansalaisuus. Yksilö on yhteisön jäsen, joka haluaa keskustellakaikista yhteisistä asioista ja osallistua edustuksellisen tai suoran demokratiankeinoin päätöksentekoon.Kun kunta ostaa palveluita, se asettaa laatuvaatimukset, joiden toteutumista ja tarkoituksenmukaisuuttatulee jatkuvasti seurata asiakaspalauttein. Näin asiakasdemokratiaon parhaimmillaan vuorovaikutteista osallistumista tavoitteena yhä paremmatpalvelut. Myöhemmin luvussa 4.3.5 pohditaan, mitä ongelmia tässä saattaa olla.Asiakasnäkökulma on huomioitu myös lainsäädännössä. Esimerkiksi vuoden 2001alussa astui voimaan laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta (812/2000). Sen tarkoi-


14 LUKU 3. SUORA DEMOKRATIA SUOMEN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄtuksena on edistää asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun. Laissa säädetään,että kunnassa on oltava sosiaaliasiamies, jonka toimenkuva muistuttaa osittainkuluttajaneuvojan työtä. Hänen tehtävänään on muun muassa neuvoa ja avustaaasiakasta muistutusten tekemisessä sekä seurata asiakkaan oikeuksien ja asemankehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle.Kuntalaisten tulee pystyä arvioimaan oman kuntansa palvelutasoa ja toimintatapoja.Tätä varten tarvitaan laatukriteerejä, joita valtion viranomaiset ovatkin viimevuosina laatineet. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut ikäihmistenhoitoa ja laatua koskevan laatusuosituksen, jonka tavoitteena on edistää asiakkaiden,omaisten ja kuntalaisten osallistumista palvelutoiminnan arviointiin ja kehittämiseen.([90], s. 5)3.3.6 Osallistuva suunnitteluPerustuslaki jo edellyttää, että kansalainen voi osallistua ja vaikuttaa häntä koskevaanpäätöksentekoon (PeL 14.3 §). Muitten lakien on noudatettava perustuslainperiaatteita. Osallistuva suunnittelu korostuukin uusimmassa ympäristölainsäädännössä,kuten laissa ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA 468/1994), maankäyttöjarakennuslaissa (MRL 132/1999) ja ympäristönsuojelulaissa (YSL 86/2000) ([66],s. 36–37, 43–44).Tarkastellaan seuravaksi esimerkinomaisesti, miten avoimuus ja vuorovaikutteinensuunnittelu painottuu maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 132/1999). Lain 1 §:nmukaan tavoitteena on turvata:1. jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun;2. suunnittelun laatu;3. vuorovaikutteisuus;4. asiantuntemuksen monipuolisuus;5. avoin tiedottaminen.Laatu ja asiantuntemuksen monipuolisuus liittyvät toisiinsa. Kunnan asukkaallasaattaa olla sellaista paikallista ruohonjuuritason asiantuntemusta joka suunnittelijaltapuuttuu. Näin suunnittelukohteen piirteet tulevat monipuolisesti valaistuksi.Vuorovaikutteisuudella pyritään siis turvaamaan suunnittelun ja päätöksenteon laatutaso.Tämä on nähty tärkeäksi myös siksi, että valtion valvonta on vähentynyt.([6], s. 7)Osallistumisella tavoitellaan myös kansalaisen ennakollista oikeusturvaa: päätöstenlegitiimisyys lisääntyy ja valitukset vähenevät ([66], s. 37–38). Näin myös suunnitteluntehokkuus paranee.


3.3. SUORA DEMOKRATIA KUNNISSA 15Merkittävää on, että myös ei-asianosaisille on taattu vaikutusmahdollisuus. MRLmäärittelee 62 §:ssä osallinen-käsitteen. Osallisia ovat alueen maanomistajat ja ne,joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa,sekä viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään.


Luku 4Demokratian nykytilaDemokratia on kansan itsehallintoa, mutta miten demokratian toimivuutta voi mitata?Tanskalaisen Alf Rossin ([84], s. 145–146) mukaan demokratian toimivuudellaon kolme ulottuvuutta:Intensiteetti : miten suuri osa kansasta osallistuu päätöksentekoon.Tehokkuus : miten kansan ääni otetaan huomioon.Ulottuvaisuus : mille vallankäytön alueille kansan valta ulottuu.Demokratian intensiteetti on korkea sellaisessa edustuksellisessa järjestelmässä, jossaon voimassa yleinen ja yhtäläinen vaalioikeus ja -kelpoisuus sekä ehdokasasettelunja vaalitoiminnan vapaus ([44], s.110-111). Näiden puuttuminen johtaa rajoitettuundemokratiaan.Demokratian tehokkuus on suurin välittömässä demokratiassa, jossa kansa itse päättääkaikista asioista. Jos kansan edustajat päättävät, niin demokratian tehokkuusriippuu edustajien valvonnan tehokkuudesta. Valvonta edellyttää Jyrängin mukaan([44], s. 111) mahdollisuutta vaihtaa edustajaa riittävän usein, julkista päätöksentekoaja avointa kansalaiskeskustelua sekä ennen että jälkeen päätöksen. Mitä heikompaavalvonta on, sitä lähempänä ollaan nimellistä demokratiaa.Demokratia on sitä ulottuvampaa, mitä paremmin se kattaa kaikki vallankäytönalueet: lainsäädännön, toimeenpanon ja tuomiovallan. Näistä kuitenkin lainsäädäntöon keskeisin, koska se määrää yhteiskunnan toiminnan puitteet. Jos päätösvalta jollayhteiskunnan alueella on karannut kansanvaltaisen kontrollin ulottumattomiin, niinkyseessä on enää vain osittainen demokratia.Rossin ([84], s. 146) mukaan demokratian ”ihannetyyppi on se valtiomuoto, jossa kansaparlamentaarista tietä käyttää poliittista toimivaltaa suurimmalla mahdollisellaintensiteetillä, tehokkuudella ja laajuudella.” Tällaisessa ihannevaltiossa kansalainenhyväksyy vallankäytön, pitää sitä legitiiminä.16


17Näiden institutionaalisten demokratian ulottuvuuksien lisäksi kansalla on oltavatietyt demokraattiseet perusoikeudet, joihin kuuluvat vaalioikeus, vaalikelpoisuus,sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, julkisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate([43], s. 1).Demokraattiset instituutiot ja perusoikeudet ovat välttämätön, mutta eivät riittäväedellytys demokratialle. Paljon muutakin vaaditaan ([69], s. 29, [44], s. 113–115):Tasa-arvoinen resurssien jakautuminen. Demokratian esteinä ovat suuret tulo-,omaisuus- ja koulutuserot sekä erot sosiaalisessa asemassa, henkilösuhteissa jamahdollisuudessa käyttää järjestövoimaa.Vapaa tiedonvälitys. Viranomaisten ennakkosensuuri ja median voimakas keskittyminenuhkaavat demokratiaa. Lehdistöä tai nykyisin yleisemmin tiedonvälitystä— mediaa — pidetään neljäntenä valtiomahtina. Tällä on haluttu korostaamedian merkitystä, joka ilmeisesti on koko ajan vain kasvamassa. Muttakuka valvoo mediaa? Sipponen ([89], s. 211) toivookin median omistajilta jaheidän palveluksessaan olevilta samantyyppistä heidän tilannettaan, toimeksiantoaanja henkilöhistoriaansa koskevaa julkisuutta kuin poliitikoilta, korkeiltavirkamiehiltä ja talouselämän johdolta vaaditaan.Kansan kollektiivinen identiteetti. Jos kansalla ei ole riittävää yhteistä käsitystäyhteiselämän tavasta ja järjestyksestä, niin enemmistöpäätökset eivät saavähemmistön hyväksyntää.Demokraattinen eetos. Demokratia edellyttää toisen kunnioitusta, avoimuuttakompromisseille ja demokraattisten pelisääntöjen varauksetonta tunnustamista.Runsas valintavaihtoehtojen määrä. Edustuksellisessa demokratiassa kansalainenluovuttaa vapaaehtoisesti valtansa edustajalleen määräajaksi. Jotta vallanluovutus olisi vapaata, on oltava mahdollisuus valita useista eri vaihtoehdoista.Ihmisten aktiivisuus. Elämässä on paljon asioita, joiden merkitys on suurempikuin julkiseen toimintaan osallistumisen. Työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi,työajat venyvät ja elinikäisen koulutuksen idea vaatii opiskeluavapaa-aikanakin. Perhe on edelleenkin tärkeä runsaista avioeroista huolimattaja harrastukset sekä viihde ovat entistä houkuttelevampia. Yksilöllistyminenon nykyajan aatteellinen muotivirtaus, kollektiivissa toiminnoissa on menneenajan leima.Toimivat keinot demokratian toteuttamiseksi. Kansainvälistyvässä maailmassa,jossa ylikansalliset pörssiyhtiöt ja useiden valtioiden yhteisöt toimivat, onvaikea löytää keinoja, joilla demokratiaa voitaisiin tehokkaasti toteuttaa.Näiden perusedellytysten puuttuminen tekee esimerkiksi mahdottomaksi demokratiannopean juurruttamisen aikaisemmin epädemokraattisiin valtioihin, kuten Irak


18 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAtai Venäjä, vaikka lainsäädäntö olisikin tehty länsimaisen demokratian mallin mukaan.Mutta myös perinteisissä demokratioissa on havaittavissa näiden perusedellytystenrapautumista ja siten demokratian haalistumista. Kuitenkin on myös tärkeäähuomata, että viimeaikainen kehitys myös joiltakin osin vahvistaa demokratian edellytyksiä.Esimerkiksi internetin tulo koteihin ja kirjastoihin on lisännyt monipuolistatiedonvälitystä ja avannut uusia mahdollisuuksia kansalaistoiminnalle.4.1 Edustuksellisen demokratian kriisi?Pelkästään lainsäädännön valossa edustuksellisen demokratian tila on Suomessa hyvä:vaalit ovat vapaat, yleiset ja yhtäläiset, demokraattiset perusoikeudet ovat voimassa.Samoin hyvinvointivaltio takaa ainakin kohtalaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden.Demokratian kattavuus ei kuitenkaan ole kovin hyvä: monet tärkeät asiatovat markkinavoimien ja ylikansallisen päätöksenteon varassa eikä niihin Suomenkansalaisilla ole sanottavaa vaikutusmahdollisuutta. (EU, säännösten purkaminen jakilpailun vapauttaminen eli deregulaatio)Pelkkä osallistumisoikeus demokraattiseen päätöksentekoon ei riitä. Jaakko Nousiainentoteaakin ([69], s. 30), että pitää kysyä, kuinka moni todella on kiinnostunutjulkisista asioista ja haluaa osallistua ainakin minimimäärän eli äänestämällä vaaleissa.Kuinka alas äänestysaktiivisuus ja yleisemminkin yhteiskunnallinen osallistuminenvoi painua, jotta tavallinen kansalainen vielä pitäisi järjestelmää legitiiminä,hyväksyisi sen tekemät enemmistöpäätökset — vieläpä sellaisetkin, jotka ovat omienhenkilökohtaisten intressien vastaisia?Puolueet ovat edustuksellisen demokratian keskeisiä toimijoita. Puolueiden tulisi kuvastaakansalaisten mielipiteitä laajasti ja niiden tulisi nauttia arvostusta. Edustuksellisenjärjestelmän uskottavuus lepää puolueiden varassa. Miten kansalaiset arvostavatpuolueita ja poliitikkoja? Kiinnostaako puolueissa toimiminen? Löytyyköehdokkaita vaaleihin?Seuraavassa tarkastellaan lähemmin edustuksellisen demokratian tilaa vaaliaktiivisuudenja puoluejärjestelmän toimivuuden kannalta.4.1.1 Käykö kansa äänestämässä?Eräänä edustuksellisen demokratian toimivuuden mittana pidetään vaalien äänestysprosenttia.Suomessa on ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus eduskuntavaaleissavuodesta 1906 lähtien. Äänioikeusikäraja on kuitenkin laskenut niin, että ennentoista maailmansotaa se oli 24 vuotta, sitten 21 vuotta, vuoden 1970 ja 1972 vaaleissa20 vuotta ja sen jälkeen 18 vuotta. Taulukossa 4.1 ([105]) näkyvät itsenäisyytemmeajan eduskuntavaalien äänestysprosentit 1 . Yleisenä piirteenä on äänestysprosentin1 Prosentteina äänioikeutetuista, vuosina 1975–2003 poislukien ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 19Vuosi Yhteensä Naiset Miehet1919 67,1 65,1 69,51922 58,5 54,5 63,01924 57,4 53,7 61,71927 55,8 52,4 59,71929 55,6 52,1 59,61930 65,9 63,6 68,61933 62,2 58,5 66,41936 62,9 59,1 67,31939 66,6 62,4 71,31945 74,9 72,7 77,51948 78,2 75,9 81,01951 74,6 71,4 78,41954 79,9 77,4 82,91958 75,0 72,1 78,31962 85,1 84,2 86,11966 84,9 83,9 86,11970 82,2 81,3 83,21972 81,4 81,0 81,91975 79,7 79,4 80,11979 81,2 80,6 81,91983 81,0 80,9 81,21987 76,4 76,6 76,21991 72,1 73,2 71,01995 71,9 73,1 70,61999 68,3 69,7 66,82003 69,7 71,6 67,6Taulukko 4.1: Eduskuntavaalien äänestysprosentti


20 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAnousu itsenäisyytemme alkuaikojen melko matalista, lähellä 50 prosenttia olevistaluvuista sodanjälkeisiin korkeisiin noin 80 % lukemiin. Äänestysaktiivisuuden huippusaavutettiin vuonna 1962, jonka jälkeen vaaliosallistuminen on hiipunut ja jäänytkaksissa viimeisissä vaaleissa jo alle 70 prosentin. Tuomo Martikainen ([63], s. 5–6ja [61], s. 9) onkin osallistumisen näkökulmasta jakanut Suomen poliittisen elämänkolmeen jaksoon:Mobilisaatiovaihe. Sen aikana muodostuvat poliittisen osallistumisen väylät, kutenpuolueet ja erilaiset järjestöt ja kansalaisten poliittinen tietämys kasvaa.Vakiintumisvaihe. Kansalaiset samastuvat vahvasti omaan puolueeseensa. Puolueidenkannatus perustuu pitkälti luokka- ja ryhmäjakoon.Irtaantumisvaihe. Kansalaiset vieraantuvat perinteisen poliittisen toiminnan muodoista,jolloin törmätään edustuksellisen demokratian motivaatio- samastumisjalegitimiteettiongelmiin. Tyypillisenä piirteenä tälle vaiheelle on, että ideologioidenja alueellisten sekä ryhmäkohtaisten traditioiden sijaan tulevat hetkellisetmuotiasiat, yksittäiset poliittiset kysymykset, populismi ja kaupallisuus.Samoin perinteisen puolueuskollisen äänestäjän tilalle tulee liikkuva äänestäjä.Erityisen huolestuttava piirre on suurten ryhmien — erityisesti nuorten— äänestyspassiivisuus. Irtaantumisvaihetta saattaa seurata tulevaisuudessauudelleenryhmittyminen, jossa puoluekenttä ja laajemminkin koko poliittinenjärjestelmä joutuu isojen muutosten kouriin.Äänestys-%10090807060504030201001915 1930 1945 1960 1975 1990 2005VuosiKunnallisvaalit Eduskuntavaalit PresidentinvaalitKuva 4.1: Kotimaassa henkikirjoitettujen valitsijoiden äänestysprosentti ([106])


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 21Kuvasta 4.1 2 nähdään, että kunnallisvaalien äänestysprosentti on ollut selkeästi alhaisempikuin eduskuntavaalien, mutta trendi on ollut sama. Sen sijaan presidentinvaalienäänestysaktiivisuus on vaihdellut muista vaaleista poiketen. Tämä johtuupresidentinvaalijärjestelmän erilaisuudesta ja vaalitavassa tapahtuneista muutoksista.Vuoteen 1982 asti presidentti valittiin välillisillä vaaleilla, joissa kansa valitsi 300valitsijamiestä, jotka lopullisesti valitsivat presidentin. Tämä on saattanut aiheuttaasen, että äänestysprosentti on jäänyt alle eduskuntavaalien äänestysprosentin. Vuosi1982 oli poikkeus. Silloin valittiin ensimmäinen Kekkosen pitkän kauden jälkeinenpresidentti Mauno Koivisto, jolloin varmasti monia poliittisia paineita purkautui innostaenäänestäjiä. Vuoden 1988 vaaleissa oli käytössä ainoan kerran välittömän vaalinja valitsijamiesvaalin yhdistelmä ns. sekavaalijärjestelmä, jossa äänestettiin sekäsuoraan presidenttiehdokasta että valitsijamiesehdokasta. Sen jälkeen on presidenttivalittu suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla, jossa toinen kierros käydään kahdeneniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken, jos kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäiselläkierroksella yli 50 prosenttia äänistä.([75])Välittömät presidentinvaalit kiinnostavat kansaa. Ne ovat henkilövaalit ja enemmistövaalit,jotka ilmeisesti sopivat nykyiseen yksilöllisyyttä korostavaan ilmapiiriin.Vuoden 2003 eduskuntavaalit personoituivat pääministerivaaleiksi ja saattaa olla,että tämä lisäsi äänestysvilkkautta niin, että äänestysprosentti nousi vuoden 1999vaaleista — tosin vain 0,8 prosenttiyksikköä. Presidentinvaalien korkea äänestysaktiivisuuseduskuntavaaleihin verrattuna on myös eräällä tavalla paradoksaalista. Uudenperustuslain mukaan presidentti on kuitenkin selvästi toissijainen valtakeskuseduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen rinnalla ([69], s. 32).Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Sen jälkeen on järjestetty kahdet europarlamenttivaalitvuosina 1996 ja 1999 , joissa on valittu 16 edustajaa 626-jäseniseen parlamenttiin([28]). Seuraavat vaalit ovat kesäkuussa 2004, jolloin Suomella on EU:nlaajentumisen seurauksena enää 14 edustajapaikkaa. Äänestysaktiivisuus vuonna1996, jolloin vaalit järjestettiin kunnallisvaalien yhteydessä, oli 60,3 % ja vuonna1999 vain 31,4 % ([107]). Matala äänestysaktiivisuus ei ole yksin suomalainen ilmiö.Esimerkiksi Alankomaissa ja Iso-Britanniassa äänestysprosentti oli Suomeakinalhaisempi, mutta Belgiassa peräti 91,0 ([22]). Kuvasta 4.2 nähdään, että äänestysaktiivisuuskoko EU:n alueella on laskenut vuodesta 1979 vuoteen 1999 peräti 17,3prosenttiyksikköä. Samaan aikaan EU on myös kasvanut viidellä uudella jäsenellä.Suomessa onkin ehdotettu, että eurovaalit järjestettäisiin joko kunnallisvaalien taieduskuntavaalien yhteydessä, jolloin osallistuminen eurovaaleihin kasvaisi, vaalikustannuksetpienenisivät eivätkä kansalaiset väsyisi jatkuviin vaaleihin. Yhdistämiseenliittyy myös runsaasti ongelmia, kuten erilaiset toimikaudet (kunnanvaltuusto jaeduskunta 4 vuotta, europarlamentti 5 vuotta), eurovaalien huono ajankohta kesäkuussaja ennen kaikkea vaalien erilaiset teemat, jolloin paikalliset kysymyksetsaattaisivat jäädä Eurooppa-kysymysten jalkoihin tai päinvastoin. Vaalien yhdistäminenonkin vain näennäistä demokratian vahvistamista. Korkea äänestysprosenttiei ole itsetarkoitus, kiinnostus vaaleihin syntyy vain, jos vaalit koetaan merkityksel-2 Vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaaleista huomioitu toinen kierros.


22 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAÄänestys-%807067.2 64.7 63.86055.149.9504030201001975 1980 1985 1990 1995 2000Kuva 4.2: Eurovaalien äänestysprosentti, koko EU ([22]).lisiksi ([60]). Martikaisen mukaan ([60]) vuoden 1999 vaaliasetelma oli äänestäjänkannalta täysin yhdentekevä, koska puolueet olivat tarkoituksellisesti jättäytyneettaustalle ja ainoat toimijat olivat yksinäiset ammattipoliitikot ja julkkikset. Tästäseurasi väistämättä alhainen äänestysprosentti ja vaalien protestiluonteen korostuminen.Koska kuitenkin yhä suurempi osa suomalaisille tärkeitä päätöksistä tehdäänEU:ssa, tulisi puolueiden tehdä selväksi näitä koskevat vaihtoehdot, jolloin vaalitkinalkaisivat kiinnostaa ([60]). Toisaalta EU on niin suuri yksikkö, että demokratia eisiinä enää voi toimia; kansalaiset eivät motivoidu äänestämään, koska äänellä ei olemitään vaikutusta. Havainto ei ole uusi. Robert Michels esitti jo vuonna 1911 oligarkianrautaisen lain: Valta pyrkii organisaation kasvaessa keskittymään harvojen käsiinriippumatta organisaation rakenteesta, esimerkiksi johtohenkilöiden demokraattisestavaalitavasta. Michelsin sanoin ([64], s. 43): ”Se joka sanoo organisaatio, sanoooligarkkian tendenssi, taipumus harvainvaltaisuuteen. . . . Organisaation lisääntyessädemokratia on katoamassa.”4.1.2 Äänestysaktiivisuutta selittäviä tekijöitäVaalikäyttäytymistä voidaan Sami Borgin mukaan tutkia kolmella eri lähestymistavalla,jotka eroavat käytettyjen aineistojen perusteella ([11], s. 20–24 ja [63], s.16–17):Sosiodemografinen ja -ekonominen lähestymistapa, jossa hyödynnetään virallisiatulos- ja osallistumistietoja. Tarkasteltavia tekijöitä ovat muun muassaikä, sukupuoli, siviilisääty, äidinkieli, koulutus, ammatti, asuinpaikka, tulot,omaisuus ja työttömyys. Tarkastelutavan etuna on sen luotettavuus verrattunahaastattelututkimuksiin, joissa äänestäjät kaunistelevat osallistumistaan:noin joka neljäs tai jopa kolmas äänestämättä jättänyt ilmoittaa äänestäneensäja näin täyttäneensä kansalaisvelvollisuuden. Kuitenkin virallisten tilastojen


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 23perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä äänestämättä jättämisen motiiveista.Sosiaalipsykologinen lähestymistapa, jossa käytetään joukkohaastatteluja. Selittäviätekijöitä ovat muun muassa puoluesamastuminen, äänestäjien poliittinenkiinnostuneisuus ja kansalaispätevyys.Äänestäjän rationaalisia valintoja korostava lähestymistapa, jossa osallistumisaktiivisuuttatarkastellaan peliteoreettisesti: yhteiskunnalliseen toimintaanryhtyminen edellyttää, että kokonaishyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset.Äänestäjä on homo politicus, joka suhtautuu vaaleihin instrumentaalisesti:vaalit ovat keino ajaa omia etuja. Yhden äänen vaikutus on kuitenkin hyvinvähäinen ja kustannukset, kuten vaalikampanjan seuraaminen, asioihin perehtyminenja äänestyspaikalle meno, ovat isot, jolloin äänestäminen ei kannattaisijuuri koskaan. Mutta äänestämiseen liittyy myös ns. ekspressiivisiä hyötyjä:äänestäjä haluaa ilmaista tukensa demokraattiselle järjestelmälle, omalle viiteryhmälleenja suorittaa kansalaisvelvollisuutensa. Juuri nämä ekspressiivisethyödyt tekevät yksilön äänestyspäätöksen rationaaliseksi.Lisäksi äänestysaktiivisuuden kansainvälisessä vertailussa käytetään lähestymistapaa,jossa tutkitaan lainsäädännön, vaalijärjestelmän ja vaalijärjestelyjen sekä puoluelaitoksenvaikutusta vaaliosallistumiseen. Tyypillisiä tutkittavia tekijöitä ovatvaalitapa (enemmistövaali ja suhteellinen vaali), vaalien ajankohta, äänioikeusikäraja,automaattinen tai omaehtoinen rekisteröityminen, puolueiden lukumäärä japuoluejärjestelmän vahvuus ([63], s. 14–15).4.1.2.1 Sosiodemografiset ja -ekonomiset tekijätIkäÄänestysaktiivisuuden ja iän välillä on yhteys. Perinteisesti nuoret ovat äänestäneetlaiskemmin kuin muut lukuun ottamatta kaikkein vanhimpia ikäluokkia ([63],s. 26). Iän lisääntyessä nuoret ovat kuitenkin kiinnittyneet tiukemmin yhteiskuntaan,perustaneet perheen, asettuneet pysyvästi asumaan jollekin paikkakunnalle janäin vähitellen sisäistäneet yhteiskunnan perinteisiä arvoja ja velvollisuuksia kutenosallistumisen vaaleihin. Näin äänestysaktiivisuus on lisääntynyt ikäluokan vanhenemisenmyötä ja toimintojen ja asenteiden rutinoitumisen seurauksena pysynyt läpikeski-iän vakaana, kunnes se on taas vanhuuden koittaessa pudonnut johtuen yhteiskunnallisestairtaantumisesta ja myös monista liikkumiseen ja terveyteen liittyvistävaikeuksista. Tätä ikään liittyvää yksilöllistä kehitystä kutsutaan elämänkaariefektiksi.Martikainen ja Wass ovat verranneet eri ikäryhmien äänestysaktiivisuutta vuosien1979, 1987 ja 1999 vaaleissa. Yleinen äänestysaktiivisuuden lasku (1979 81,2 % ja1999 68,3 %) pitää sisällään suuria ikäryhmäkohtaisia eroja: erityisesti nuorten ikäryhmienaktiivisuus on pudonnut muita enemmän. Taulukossa 4.2 esitetään eri ikä-


24 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILA1979 1987 1999Ikä Äänestys-% Ikä Äänestys-% Ikä Äänestys%18 75,5 26 66,5 38 67,419–20 70,4 27–28 68,7 39–40 68,721–22 72,2 29–30 72,1 41–42 70,2Taulukko 4.2: Joidenkin ikäkohorttien äänestysaktiivisuus vuosien 1979, 1987 ja 1999eduskuntavaaleissa ([63], s. 34).kohorttien 3 äänestysaktiivisuus vuosien 1979, 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa. Keskeistäon, että äänestysprosentti ei enää nouse iän mukana, kuten elämänkaariefektiedellyttäisi vaan pysyy aika vakiona. Vuonna 1979 18-vuotiaiden käyttäytymisessänäkyy uutuuden viehätys ja kodin vaikutus. Ilmeisesti äänestäminen on muodostunutsukupolvisidonnaiseksi. Sukupolvi viittaa tietylle ikäkohortille yhteiseen piirteeseen,joka on seurausta samoista yhteisöllisistä kokemuksista, jotka tapahtuvayleensä jossakin herkässä iässä, yleensä siis nuoruudessa. Elämänkaariefektillä onkuitenkin edelleen merkitystä: vuoden 1979 vanhempien ikäkohorttien äänestysprosenttilaskee selkeästi vuoteen 1999 tultaessa ja myös vuonna 1987 parikymppistenäänestysaktiivisuus on 1999 hieman korkeampi kuin 1987. ([63], s. 25–37)Vuoden 2003 eduskuntavaalien tiedot Helsingistä ovat kuitenkin yllättäviä ja sukupolviteorianvastaisia: 25–34-vuotiaiden äänestysaktiivisuus on noussut peräti 12prosenttiyksikköä. Edellisissä vaaleissa sama ikäkohortti kuului niihin, joista suuriosa jätti vaalit väliin. Ilmeisesti mielenkiintoinen ehdokasasettelu (Tony Halme) saiaikaisemmin passiiviset innostumaan. Kyse saattaa kuitenkin olla vain yksittäisestätapauksesta. ([35])SukupuoliPerinteisesti miesten äänestysaktiivisuus on ollut naisia korkeampi. Ero on kuitenkinvähitellen kaventunut. Ensimmäistä kertaa vuoden 1987 eduskuntavaaleissa naistenäänestysprosentti (76,6 %) oli korkeampi kuin miesten (76,2 %)([105]) ja samoin tapahtuivuoden 1984 kunnallisvaaleissa, joissa naisten äänestysprosentti oli 74,3 %ja miesten 73,7 % ([108]). Tämän jälkeen naisten ja miesten äänestysaktiivisuudenero on koko ajan kasvanut. Lisäksi nuorimmissa ikäluokissa ero naisten hyväksi ontodella suuri, esimerkiksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa alle 45-vuotiailla 7–8 prosenttiyksikköämuuttuen kaikkein vanhimmissa ikäluokissa miesten eduksi ([63], s.25). Näin sukupuolten välinen äänestysaktiivisuuden ero on iso ja tulee edelleenkinilmeisesti lisääntymään nykyisten nuorten ikäluokkien vanhentuessa.Työttömyys ja ammattialatTyöttömyys lisää äänestyspassiivisuutta. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa työttömienäänestysprosentti oli 55, joka oli 17 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin työl-3 Ikäkohortti on joukko yksilöitä, jotka kuuluvat samaan ikäluokkaan tiettynä aikana. Esimerkiksivuonna 1979 18-vuotiaat olivat 1987 26-vuotiaita ja 1999 38-vuotiaita muodostaen yhdenikäkohortin.


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 25listen ([63], s. 39). Ilmeisesti työttömyys ja sen seurannaisvaikutukset aiheuttavatsyrjäytymistä, jolloin sitoutuminen yhteiskuntaan ja poliittiseen toimintaan heikkenee.Äänestysaktiivisuudessa on ammattialakohtaisia eroja. Erityisesti maataloudessa jatietyillä palvelualoilla (opetus, terveysala, järjestöt, maanpuolustus, liike-elämän jateollisuuden tukipalvelu)) aktiivisuus on keskimääräistä suurempaa. Sen sijaan kaupan,majoituksen, ravintola-alan, kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen piirissäaktiivisuus on alhaista. Perinteisissä teollisuuden ja rakentamisen ammateissa äänestysaktiivisuuson laskenut kaikkein eniten verrattaessa vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleja.([63], s. 39)Suomessa puolueet ovat perustuneet yhteiskuntaluokkiin, perinteisesti työväestöön,maanviljelijöihin ja porvaristoon. Yhteiskunnan rakennemuutos on kuitenkin hämärtänytluokkarajoja ja synnyttänyt suuren ja identiteetiltään epäyhtenäisen keskiluokan.Luokat ovat kuitenkin jossain määrin yhteiskuntaa jäsentäviä. ElinkeinoelämänValtuuskunnan tutkimusten mukaan ([31], s. 78–80 ja 95) vuonna 2002 28 % suomalaisistakatsoi, ettei kuulu mihinkään luokkaan. Vuonna 1984 vastaava luku oli24 %. Työväenluokkaan samastuneiden osuus on vastaavana ajanjaksona vähentynyt26 prosentista 19 prosenttiin ja keskiluokan kasvanut 40 prosentista 53 prosenttiin.Yläluokkaan samastuu vain 1 % väestöstä. EVA:n tutkimus ei kuitenkaan kerro mitäänsamastumisen voimakkuudesta. Samoin keskiluokka on varmasti hyvin kirjavaja sille on vaikea löytää yhteisiä piirteitä. Myös yläluokan pieni osuus tuntuu hämmentävältäja osaltaan tekee luokkajaon epämielekkääksi. Täten luokkarajat ovat hämärtyneetja puolueet muuttuneet yleispuolueiksi. Näin mitään selvää oman yhteiskuntaluokanpuoluetta, johon sitoudutaan lujasti, ei enää yleensä ole. Tämä näkyypuoluetta vaihtavien liikkuvien äänestäjien määrän kasvuna ja myös äänestämättäjättämisenä.Koulutus, tulot, omaisuusKoulutuksella on voimakas vaikutus äänestämiseen: korkeammin koulutetut äänestävätaktiivisemmin. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vain perusasteen käyneidenäänestysprosentti oli 63, kun taas ylemmän korkeakoulututkinnon omaavien äänestysprosenttioli 88. Nuorista perusasteen koulutuksen saaneista vain noin kolmasosakävi vaaliuurnilla, kun taas samanikäiset ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneetäänestivät aktiivisesti, äänestysprosentin ollessa yli 80. Koulutuksen vaikutus onlisäksi selkeä, vaikka muut muuttujat (sukupuoli, luokka, tulot omistaminen) vakioidaan.Koulutustason nousu on ilmeisesti lieventänyt äänestysaktiivisuuden laskua.([63], s. 48–49, ([61], s. 51–54))Tulot ja omistaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissaalimpaan tulokymmenykseen kuuluvien äänestysaktiivisuus oli 31 prosenttiyksikköämatalampi kuin ylimpään desiiliin kuuluvien. Samoin vuokralla ja omistusasunnossaasuvien äänestysaktiivisuusero oli noin 7 prosenttiyksikköä. Ero äänestysaktiivisuudessasäilyy — joskin pienempänä — vaikka muut muuttujat vakioidaan. Näin omistaminenja tulotaso ovat itsenäisiä äänestysaktiivisuuden selittäjiä. ([61], s. 45–46,


26 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILA51–54)MaassamuuttoSuomi on ollut voimakkaan rakennemuutoksen ja muuttoliikkeen kourissa. 1990-luvulla 2,2 miljoonaa suomalaista vaihtoi asuinkuntaa. Muutto vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen,koska se aiheuttaa juurettomuutta, sosiaalisten suhteiden katkeamistaja irtaantumista politiikasta. Samoin uudella paikkakunnalla ehdokkaat ja paikallisetongelmat ovat vieraita eikä niihin perehtymiseen jää riittävästi aikaa ja tarmoa,koska muutto itsessään on raskas. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vuoden aikanaennen vaaleja muuttaneiden aktiivisuus oli 17 prosenttiyksikköä pienempi kuin niiden,jotka eivät olleet muuttaneet kertaakaan vaaleja edeltävien 12 vuoden aikana.Äänestysaktiivisuutta heikentävä vaikutus vähenee sitä mukaa, mitä pitempi aikamuutosta on kulunut. Samoin muuttojen lukumäärällä on vaikutusta: mitä useampiamuuttoja sitä alhaisempi äänestysaktiivisuus. Lisäksi muuton passivoiva vaikutuson sitä suurempi mitä alhaisempi on koulutustaso. ([61], s.72–78, [62])SiviilisäätySiviilisäädyllä on voimakas yhteys vaaleissa äänestämiseen. Avioliitossa elävien äänestysprosenttivuoden 1999 eduskuntavaaleissa oli 79, kun naimattomien oli 55.Lisäksi eronneiden äänestysprosentti oli 62. Näin äänestämispäätös ei ole pelkästäänyksilöllinen, vaan siihen vaikuttaa ympäristö kuten perhe ja muu viiteryhmä. Niinpäperhe yleensä äänestää yhdessä ja äänestäminen koetaan kunnon perheen velvollisuudeksi.Naimisissa olevat ovat myös tiukemmin kiinnittyneet yhteiskuntaan; heilläon lapsia, jotka tarvitsevat terveydenhuoltopalveluja, päivähoitoa, kouluja, jolloinomia etuja on enemmän pelissä kuin yksineläjillä. Samoin elämä on perheellisillävakiintuneempi, jolloin aikaa jää enemmän yhteiskunnallisille asioille. Yhä vanhempanasolmittavilla avioliitoilla ja perheinstituution rapautumisella on näin ilmeinenvaikutus äänestysaktiivisuuden laskuun. ([61], s. 83–85)ÄidinkieliRuotsinkielisten äänestysaktiivisuus on selvästi korkeampi kuin suomenkielisten; äänestysprosentitesimerkiksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa olivat 76 ja 68. Sen sijaanjotain muuta kieltä äidinkielenään puhuvien äänestysaktiivisuus oli vain 48 %.Tulos ei ole yllättävä. Ruotsinkieliset muodostavat tiiviin ja perinteisen vähemmistön,joka samastuu selkeästi Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen, jolla puolestaan onollut Suomessa tärkeä poliittinen merkitys. Lisäksi ruotsinkieliset ovat esimerkiksikorkeammin koulutettuja kuin suomenkieliset, mikä myös vaikuttaa äänestysaktiivisuuttanostavasti. Muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset eivät koe riittävästi kuuluvansasuomalaiseen yhteiskuntaan, jolloin äänestäminen jää vähäiseksi. ([61], s.85–87)AsuinalueÄänestysaktiivisuudessa on suuria eroja eri vaalipiirien välillä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissakorkein äänestysprosentti oli Helsingin vaalipiirissä (73,9 %) ja mata-


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 27lin Etelä-Savossa (65,4 %) 4 . Ero oli siis 8,5 prosenttiyksikköä. Pitemmällä aikavälillätarkastellen korkein äänestysprosentti on yleensä ollut Vaasan vaalipiirissä ja matalinjoko Etelä- tai Pohjois-Savossa. Myös kaupunkimaisuudella on merkitystä: maaseutumaistenkuntien äänestysprosentti on ollut hieman korkeampi kuin kaupunkimaisten.Ero vuoden 2003 eduskuntavaaleissa oli koko maassa 0,5 prosenttiyksikköä,mutta esimerkiksi Vaasan vaalipiirissä peräti 6,7 prosenttiyksikköä. ([110])Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa vuodesta 1991 vuoteen 2003 ei ole muuttunutsamalla tavoin eri vaalipiireissä. Suurin pudotus 6,3 prosenttiyksikköä on ollutLapissa, kun taas Helsingissä ja Uudellamaalla äänestysaktiivisuus on hieman lisääntynyt.Koska muuttajat ovat yleensä nuoria ja hyvin koulutettuja, niin muuttotappiokuntiinjää matalammin koulutettuja, jotka ovat passiivisempia äänestämäänsekä ikääntyneitä, joiden äänestysaktiivisuus hiipuu elämänkaariefektin seurauksena.([62], [110])Yhtenä osasyynä erityisesti pienten vaalipiirien matalaan äänestysaktiivisuuteen saattaaolla eduskuntavaaleissa käytetyn d’Hondtin järjestelmän sopimattomuus tilanteeseen,jossa vaalipiirien kokoerot ovat suuret. Järjestelmä tuo mukanaan ns. piilevänäänikynnyksen, jolla tarkoitetaan pienintä puolueen vaalipiirissä tarvitsemaaääniosuutta, joka takaa yhden ehdokkaan läpimenon. Pienin piilevä äänikynnys olivuoden 1999 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä (2,9 %) ja suurin Etelä-Savossa (14,3 %). Näin suhteellisuusperiaate toteutuu huonosti ja saattaa vaikuttaaäänestysaktiivisuuteen: pienten puolueiden tai muiden ryhmittymien ehdokkailla eisuuren piilevän äänikynnyksen vaalipiireissä ole käytännössä mitään läpimenomahdollisuuksia.Siis miksi äänestää heitä? ([69], s. 32–33, [45], s. 1)4.1.2.2 Sosiaalipsykologiset tekijätPuoluesamastuminenElinkeinoelämän Valtuuskunta (EVA) on tutkinut laajasti suomalaisten asenteita janiiden muutoksia vuosina 1984–2003. Taulukko 4.3 osoittaa, että suomalaiset ovatvieraantuneet poliittisista puolueista. Noin puolet kansalaisista on sitä mieltä, ettämikään puolue ei aja heille tärkeitä asioita. Lisäksi noin 80 prosenttia katsoo, ettäpuolueet ovat ajautuneet yhä etäämmälle tavallisista arkielämän ongelmista. Tosinaivan viime vuosina on ollut nähtävissä pientä asenteiden lieventymistä.Edustuksellinen demokratia perustuu puolueisiin, joiden tulisi peilata eri kansanosienmielipiteitä ja kanavoida ne päätöksentekoon. Voimakas puoluevastaisuus osoittaa,että puolueet ovat ainakin osittain epäonnistuneet perustehtävässään. Samaansuuntaan viittaavat myös kansalaisten myönteiset asenteet erilaisia vaihtoehtoliikkeitäkohtaan. Taulukosta 4.4 nähdään, että noin puolet kansalaisista katsoo, ettäkansalaisliikkeet välittävät heidän mielipiteensä päättäjille paremmin kuin puolueetja vain noin 15 % on päinvastaista mieltä. Tosin usko kansalaisliikkeiden mahdollisuuksiinon vähenemään päin, mutta tämä ei sanottavasti ole vahvistanut puolueiden4 Ahvenanmaata ei ole huomioitu, koska vaaliasetelma siellä on muusta maasta poikkeava.


28 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAasemaa, vaan lisännyt epätietoisten määrää.Puoluesamastuminen ei ole enää yhtä voimakasta kuin aikaisemmin, jolloin puoluevalittiin jo nuorena ja tärkeimpänä vaikuttajana oli koti: puolueuskollisuus siirtyivanhemmilta lapsille. Kehitykseen on vaikuttanut kasvatuksen vapautuminen,lisääntynyt ja monipuolinen informaatio sekä kasvanut maantieteellinen ja sosiaalinenliikkuvuus.([115], s. 42–43) Lisäksi puolueet ovat muuttuneet yleispuolueiksi,niiden ideologiat ovat lähentyneet tehden puolueen vaihdon helpommaksi. Näin onsyntynyt yhä suureneva liikkuvien äänestäjien joukko, joka jättää myös helpomminäänestämättä kuin tiukasti puolueeseen sitoutunut 5 .”Mikään puolue ei aja juuri minulle tärkeitä asioita.”Vuosi 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984Samaamieltä(%) 49 51 54 55 55 54 55 48 46 44”Puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista.”Vuosi 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984Samaamieltä(%) 78 79 82 85 84 84 83 77 75 79Taulukko 4.3: Suomalaisten vieraantuminen puolueista, täysin tai jokseenkin samaamieltä olevat ([31], s. 82).”Nyky-Suomessa kansalaisten mielipiteet välittyvät päätöksentekijöillepaljon paremmin kansalaisliikkeiden kautta kuin puolueiden kautta.”Vuosi 2002 2000 1998 1996 1994 1992Täysin tai jokseenkin samaa mieltä(%) 46 52 52 53 57 57Vaikea sanoa(%) 38 32 31 34 29 29Täysin tai jokseenkin eri mieltä(%) 16 15 16 13 14 13Taulukko 4.4: Kansalaisten mielipiteiden välittyminen päättäjille, kansalaisliikkeetja puolueet ([31], s. 92).Poliittinen kiinnostuneisuusPolitiikka kiinnostaa vain osaa suomalaisista. Taulukon 4.5 mukaan vain hieman allepuolet suomalaisista on kiinnostunut politiikasta ja seuraa sitä aktiivisesti. Mitäänoleellisia muutoksia asiassa ei viime vuosina ole tapahtunut. On selvää, että poliittinenkiinnostus lisää äänestysaktiivisuutta ([11], s. 111). Ehkä yhtenä syynä politiikankiinnostamattomuuteen on se, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet koetaan5 Borgin mukaan äänestysosallistumisen varmuuden (asteikko 1–5, jossa 1 = varmasti ei äänestäja 5 = varmasti äänestää) ja puolueläheisyyden (asteikko 1–5, jossa 1 = ei puoluekantaa ja 5 =erittäin lähellä puoluetta) välillä on merkitsevä positiivinen korrelaatio ([11], s. 111).


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 29huonoiksi. EVA:n tutkimuksen mukaan ([31], s. 81) vuonna 2002 vain 21% suomalaisistaoli sitä mieltä, että demokratia toimii niin hyvin, että puheet kansalaistenheikoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa ja 57% pitää vaikutusmahdollisuuksiademokratian toimivuuden kannalta liian vähäisinä.”Olen kiinnostunut politiikasta ja seuraan sitä aktiivisesti.”Vuosi 2002 2000 1998 1996Täysin tai jokseenkin samaa mieltä(%) 47 48 48 51Vaikea sanoa(%) 8 7 8 8Täysin tai jokseenkin eri mieltä(%) 44 45 44 42Taulukko 4.5: Poliittinen kiinnostuneisuus ([31], s. 92).Puolueen jäsenyys ei myöskään enää kiinnosta suomalaisia. Puolueiden jäsenmäärätovat olleet laskussa 80-luvun taitteesta lähtien. Taulukossa 4.6 näkyvät kolmen suurimmanpuolueen jäsenmäärät vuosina 1979 ja 2003. Jäsenmäärän pudotus on ollutvähintään 35 %.1979 2003SDP 99 000 59 000Keskusta 306 000 200 000Kokoomus 81 000 40 000Taulukko 4.6: Kolmen suurimman puolueen jäsenmäärät vuosina 1979 ja 2003 ([82],[49], [95], [93])KansalaispätevyysKansalaispätevyys jaetaan yleensä kahteen osaan. Sisäinen kansalaispätevyys kuvaasitä, kuinka kansalainen tuntee ymmärtävänsä politiikkaa ja kuinka pätevänä hänpitää itseään siihen osallistumiseen. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvaa yksilönkäsitystä julkiseen hallintoon ja politiikkaan osallistumisen merkityksestä ja vaikutuksesta.([11], s. 35) Molemmilla kansalaispätevyyden lajeilla on varmasti vaikutustaäänestysosanottoon, mutta varsinkin suoran ja osallistuvan demokratian keinojenhallinnan ja käytön yhteydessä niiden merkitys on oleellinen.Sami Borg on tutkinut väitöskirjassaan ([11], s. 117–121) kyselytutkimuksen ja asenneväittämienavulla kansalaispätevyyden ja äänestysvarmuuden yhteyttä. Kysely toteutettiinennen vuoden 1991 eduskuntavaaleja. Sisäisellä kansalaispätevyydellä oliheikko yhteys äänestysvarmuuteen, ilmeisesti koska äänestäminen toimenpiteenä onhelppo eikä vaadi erityistä pätevyyttä. Sen sijaan ulkoinen kansalaispätevyys lisäsiselvästi äänestysvarmuutta ja näin erityisesti nuorilla. Lisäksi Borgin mukaan nuorillavaaleihin osallistumisvelvollisuutta koskeva normi on jäänyt omaksumatta, koskahe ovat kokeneet, että puoluejärjestelmä ei reagoi riittävästi heidän toiveisiinsa. Tällöinäänestämättä jättäminen ei niinkään ilmennä puolueisiin kohdistuvaa aktiivistaepäluottamusta, vaan pitkäaikaista etääntymisprosessia.


30 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILA4.1.2.3 Rationaalisen valinnan tekijätÄänestämisen rationaalisuutta tarkasteltaessa kiinnitetään huomio saatuihin hyötyihinja kustannuksiin. Äänestäminen voidaan ajatella välineeksi, jonka avulla voivaikuttaa ja ajaa omia tavoitteitaan. Ääritapauksena on ns. lompakkoäänestäjä, jokatekee äänestyspäätöksen pelkästään taloudellisten syiden takia ([115], s. 43). Toisaaltaäänestäminen voidaan mieltää symboliseksi teoksi, velvollisuudeksi tai tavaksi,jolla tuetaan demokratiaa tai jonka perusteella tavallaan annetaan itselle arvostelujapuheoikeus yhteiskunnallisista asioista. Näin äänestyspäätöksen tekemiseen vaikuttavatsekä instrumentaaliset että ekspressiiviset syyt ([11], s. 66–72).Äänestämisen syitäBorg jakaa äänestämässä käyneet neljään ryhmään ([11], s. 76–78):Heikosti motivoituneet, joilla sekä vaikuttamiseen että velvollisuuteen liittyvätsyyt olivat heikkoja. Tähän ryhmään kuului noin joka kymmenes äänestäjä.Ekspressiiviset, joille tärkeätä ovat perinteisen tavan ja kansalaisvelvollisuudennoudattaminen. Lähes puolet (46 %) äänestäneistä kuului tähän ryhmään.Instrumentaaliset, joiden äänestämispäätös perustuu suurelta osin vaikuttamissyihin.Vain 6 % äänestäneistä kuului tähän ryhmää.Ekspressiivis-instrumentaaliset, jotka perustelivat äänestämään menoaan sekäsymbolisin että välinesyin, toiseksi suurin ryhmä (38 %).Ehkä yllättävää on, että äänestäminen mielletään niin voimakkaasti tavaksi ja velvollisuudeksi,vaikuttaminen jää toissijaiseksi. Varsinkin korkeasti koulutetut perustelevatvaaliosallistumistaan pelkästään ekspressiivisin syin ([11], s. 94–95). Ilmeisestihyvin koulutetuilla on käytössään monia muita vaikuttamisen kanavia, jolloinäänestäminen koetaan symboliseksi tueksi nyky-yhteiskunnalle.Nuorten matala äänestysaktiivisuus johtuu ensisijaisesti osallistumisnormin heikostasisäistämisestä ([11], s. 204). Tämä ei siis tarkoita sitä, että nuoret olisivat passiivisiaeivätkä haluaisi vaikuttaa. Sama koskee nuorten lisäksi myös muita ikäryhmiä —joskaan ei aivan yhtä voimakkaasti — sillä ekspressiiviset syyt käydä vaaliuurnillaovat hallitsevia. Ehkä käsitteiden osallistuminen ja vaikuttaminen välille tulisi tehdäselvä ero: osallistuminen on enemmän symbolista, kun taas vaikuttamisella pyritäänjohonkin itselle edulliseen lopputulokseen. Suomalaiset osallistuvat vaaleihin, muttavaikuttamiseen tarvitaan muita kanavia.Borg on myös tutkinut suomalaisten osallistumisvalmiutta sovinnaisiin (yhteydenototpäättäjiin, yhteistoiminta muiden kanssa,. . . ) ja epäsovinnaisiin (vetoomustenallekirjoitukset, boikotit, mielenosoitukset,. . . ) poliittisiin toimiin. Vaaliuurnillakäymättömillä on suurempi valmius tarttua epäsovinnaisiin vaikuttamisen keinoihinkuin äänestäneillä. Tosin äänestämättömien joukossa on vähemmistönä poliittisesta


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 31toiminnasta kiinnostumattomia, joita voidaan pitää syrjäytyneinä tai yhteiskunnastairtautuneina. ([11], s. 209–215)Myös Hellsten ja Martikainen ovat havainneet, että pääkaupunkiseudulla nuorten(18–30-vuotiaat) poliittisessa kiinnittymisessä ei ole vuosina 1988–1999 tapahtunutsuuria muutoksia, vaikka äänestysaktiivisuus on samaan aikaan romahtanut. Sen sijaanedustuksellisen demokratian rakenteiden ja mekanismien (puolueet, vaalit) tilalleon tullut uusia poliittisen toiminnan foorumeja, jotka paremmin vastaavat globalisoituneenja markkinavetoisen yhteiskunnan vaatimuksia. Tällaisia uusia tapojatoimia ovat:Vapaamuotoinen kansainvälinen verkottuminen, jossa hyödynnetään internetiä,sähköpostilistoja ja keskustelufoorumeja ja jossa usein keskitytään johonkintiettyyn asiaan, kuten eläinten oikeudet, ympäristökysymykset tai maailmankaupanglobalisoituminen.Kulutus- ja elämäntapapolitikointi, jossa markkinat ovat poliittisen toiminnanfoorum. Keinoina ovat esimerkiksi ostoboikotit, reilun kaupan tuotteiden ostaminen,kasvissyönti ja kierrätyksen edistäminen.Organisoidun puoluevetoisen politikoinnin tilalle on siis varsinkin nuorten keskuudessatullut eräänlainen tee-se-itse -politikointi, henkilökohtaisesta on tullut poliittista.([33], s. 41, 94–95)Suomalaiset ovat siis halukkaita osallistumaan poliittiseen toimintaa. Tässä suhteessakansanvalta ei ole kriisissä. Tarvitaan vain uusia osallistumisen väyliä ja mahdollisuuksiasekä yhteiskunnan koneistolta herkkyyttä kuunnella ja kysyä kansalaistenmielipiteitä. Pelkkä äänestäminen ei enää riitä; se mielletään usein pääasiassa vainsymboliksi tai normiksi, joka on haalistunut moniarvoisuuden, markkinavoimien, yksilönvapaudenja individualismin pyörteissä.Äänestämättömyyden syitäBorg on myös tutkinut syitä, miksi jätetään äänestämättä. Hän löytää neljä erityyppistäsyytä ([11], s. 72–75):Kiinnostumattomuus ja hyödyttömyys. Politiikka ei kiinnosta, äänestäminenon yhdentekevää eikä siitä ole mitään hyötyä. Yhdellä äänellä ole mitään vaikutustavaalin lopputulokseen. Tämä oli tärkein äänestämättä jättämisen syy.Valinnan vaikeus. Ei löytynyt sopivaa puoluetta tai ehdokasta. Tämä oli nuorillekeskeisin syy jäädä pois vaaliuurnilta.Epäluottamus ja protesti. Noin viidennes piti protestointia ja kaksi viidennestäepäluottamusta politiikkaa ja politiikkoja kohtaan tärkeänä syynä kuulumiselleennukkuvien puolueeseen.


32 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAEsteet. Vanhuus, sairaus, matka tai työeste on estänyt äänestämisen. Tämä ryhmäon muihin verratuna pieni, syynä varmaankin hyvät ennakkoäänestysmahdollisuudet.Äänestämättömyys ei merkitse haluttomuutta osallistua. Protestointi on eräs muotovaikuttaa tai ainakin yritys ilmaista oma mielipide. Valinnan vaikeudet kuvaavatenemmänkin puolueiden epäonnistumista ja epäluottamus koko poliittisen järjestelmänvieraantumista tavallisesta kansalaisesta. Äänestämisen kokeminen hyödyttömäksiei merkitse, etteikö jokin muu poliittisen toiminnan muoto voisi olla motivoivaa.Äänestäminen tarvitsee rinnalleen muita vaikuttamisen muotoja, jotta kansalaisyhteiskuntatulisi toimivammaksi.Voidaan olettaa, että eräänä syynä politiikan kiinnostamattomuuteen, äänestämisenhyödyttömyyteen, poliitikkoihin kohdistuvaan epäluottamukseen ja protestiinon vallan karkaaminen poliittisilta päättäjiltä virkamiehille, EU:lle, markkinavoimille,medialle,. . . Näin päätöksiä tekevätkin muut kuin kansan valitsemat edustajat.Ainakin kansan mielestä näin todellakin on käynyt.Kokenut poliitikko, entinen ministeri ja puoluejohtaja Pertti Paasio toteaa TurunSanomien haastattelussa, että poliitikkojen tulisi ottaa takaisin se valta, joka on luisunutvaltakunnan- ja kuntatason johtaville virkamiehille. ”Suomi on ainoita maita,joissa uuden hallituksen muodostamisen jälkeen johtava virkamies sanoo mitä tehdäänja mitä ei” ([111]). Ehkä voisi mennä vieläkin pidemmälle: kansan tulisi ottaaitselleen takaisin se valta, joka on liukunut demokraattisen kontrollin ulottumattomiin.Kansalaisten suurin huoli ei kuitenkaan EVA:n vuonna 2002 tekemän mielipidetiedustelunmukaan näytä olevan virkamiesten liian suuri ja poliittisten päättäjien liianpieni valta: 36 % suomalaisista katsoo virkamiehillä olevan liikaa valtaa, mutta aikaharvan mielestä hallituksella (4 %), eduskunnalla (19 %) ja kunnallisilla päättäjillä(26 %) on liian vähän valtaa. Sen sijaan 68 % suomalaisista katsoo, että EU:lla onliikaa valtaa. Seuraavat liiallisen vallan käyttäjät ovat markkinavoimat (56 %), suuryritykset(55 %), media (53 %), pankit (48 %), puolueet (39 %) ja luonnonsuojelijat(37 %). Näin virkamiehet sijoittuvat liiallisen vallan käyttäjinä kahdeksannelle sijalleja heidän jälkeensä tulevat vasta työnantajajärjestöt ja ammattiyhdistysliike. ([31],s. 89)Euroopan unionilla on kiistatta paljon valtaa. Kun eduskunta hyväksyi vuonna1994 EU-liittymissopimuksen poikkeuslakina (102/1994) supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä,niin samalla siirrettiin säädösvaltaa kansallisilta toimielimiltäunionille. Nykyisin jäsenvaltioilla katsotaan —laskutavasta riippuen — olevan jäljelläriippumattomasta lainsäädäntövallastaan enintään 40–60 %. Lainsäädäntövallansiirtymistä tasoittaa jäsenvaltioiden edustajien oikeus osallistua EU:ssa valmisteluunja päätöksentekoon. Lisäksi jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuus riippuu siitä, vaativatkopäätökset yksimielisyyden vai riittääkö määräenemmistö. Kuitenkin EU:n laajentumisenmyötä yksimielisyysvaatimuksesta tultaneen vähitellen luopumaan, jottataattaisiin EU:n toimivuus. ([44], s. 195–196, 199–200, 336–337).


4.1. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN KRIISI? 33Noin puolet suomalaisista oli vuonna 2002 sitä mieltä, että toimittajat ohjaavat liikaamielipiteitä ([31], s. 93). Median yhteydessä puhutaankin neljännestä valtiomahdista,jolla halutaan korostaa median suurta merkitystä tiedonvälittäjänä, kansanvallanvahtikoirana ja mielipiteiden muokkaajana, mutta myös riippumattomuuttalainsäädäntö- toimeenpano- ja tuomiovallasta. Tähän liittyen Kalevi Sorsa toi julkisuuteenkäsitteen infokratia, jolla tarkoitetaan toimittajien valtaa ja erityisesti senväärinkäyttämistä. Tällä hetkellä ehkä kovin kritiikki kohdistuu median viihteellistymiseen,kaupallistumiseen ja keskittymiseen. Joka tapauksessa on kiistatonta, ettämedia ei ole vain pelkkä väline, areena, jossa esitetään faktoja ja jossa erilaiset näkemyksetvälittyvät ja kehittyvät. Media myös vaikuttaa.Suomalaisten mielestä aika monilla instansseilla on liikaa valtaa, mutta yksi on joukostapoissa: yksityinen kansalainen. Suomalaisista 75 % kokee, että yksityisellä kansalaisellaon liian vähän valtaa, 24 %:n mielestä valtaa on sopivasti ja 1 % katsoo,että valtaa on liikaa ([31], s. 89). Kansalaisen mielestä demokratiavaje on suuri jatodellinen, mikä myös näkyy äänestysaktiivisuudessa.4.1.3 JohtopäätöksiäÄänestysprosentti on viime aikaisissa vaaleissa jäänyt alhaiseksi presidentinvaalejalukuun ottamatta. Erityisesti nuoret ja heikosti koulutetut ovat laiskoja äänestäjiä.Kuitenkin äänestämättömyys ei läheskään aina merkitse passiivisuutta. Monet ovatvalmiit osallistumaan ja vaikuttamaan muilla keinoin, esimerkiksi omilla kulutus- jaelämäntavoillaan tai verkostoitumalla kansainvälisesti ajaakseen jotakin itselle tärkeääasiaa. Äänestäminen koetaan velvollisuudeksi ja tavaksi, eräänlaiseksi riitiksi,jolla ei ole ensisijaisesti vaikuttamismerkitystä. Näin varsinkin, koska valta on karannutpoliittisilta päättäjiltä EU:lle, markkinavoimille, medialle, virkamiehille, monilletahoille, jotka ovat perinteisen demokraattisen kontrollin tavoittamattomissa. Äänestämistäei koeta enää välttämättä keskeiseksi arvoksi nyky-yhteiskunnassa, jokanäyttäytyy arvosekamelskana.Puolueet ovat edustuksellisen demokratian keskeisiä toimijoita. Ne ja poliitikot eivätnauti yleistä arvostusta. Puolueet ukkoutuvat, muuttuvat harvainvaltaisiksi. Pätevienehdokkaiden saaminen vaaleihin on yhä hankalampaa. Samalla väestön koulutustasonousee ja tietoa on saatavissa, jolloin moni tuntee itsensä riittävän päteväksiosallistumaan itse ilman välittäjiä. Tähän myös nykyaikainen tekniikka antaa hyvätmahdollisuudet. Kyse onkin enemmän siitä, haluavatko valtaapitävät luopua osastavallastaan. Toisaalta myös yhteiskunnassa vallitsevat asenteet vaikuttavat. Jos toiminnanlähes ainoana mittarina on taloudellinen tehokkuus, laajojen kansalaispiirienosallistuminen päätöksentekoon koetaan helposti haitaksi ja kustannustekijäksi.Kuitenkin perinteisen kansanviisauden mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.Ja hyvään suunnitteluun kuuluu kansalaisten kuuleminen ja heidän ottamisensamukaan koko suunnitteluprosessiin; kaikki viisaus ei asu päättäjien ja virkamiestenpäässä. Avoin ja vuorovaikutteinen kansalaiskeskustelu myös mitä ilmeisimmin vähentäävalituksia ja näin nopeuttaa päätösten toimeenpanoa. Tätä olettamusta on


34 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILApyritty tutkimaan tähän työhön kuuluvassa osallistuvan metsänhoidon kokeilussa.Tutkittaessa 1970- ja 1980-lukujen vaihteen nuorten äänestysaktiivisuutta on havaittusen pysyvän vuodesta toiseen matalana. Perinteinen elämänkaariefekti ei ole nostanutäänestysprosenttia tultaessa kypsään aikuisuuteen. Näyttääkin siltä, että ratkaisevaaonkin sukupolviefekti: yhteiset kokemukset ovat muokanneet 70- ja 80-luvunvaihteen nuorten asenteet niin politiikan vastaisiksi, että vanheneminenkaan ja senmukanaan tuoma yhteiskuntaan kiinnittyminen eivät ole saaneet niitä lientymään.Demokratiaan kasvetaan, se ei ole geeneissä. Niinpä varsinkin nuorille olisi tarjottavatodellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia, jotta yhteisvastuu ja taito toimia kehittyisi.Ja nuorille luonteva tapa toimia on tietotekniikan antamien mahdollisuuksienhyödyntäminen, vaikkapa osallistuvassa suunnittelussa tai nettiäänestyksissä.4.2 Kunta yrityksenä — uhka demokratialle?Kuntien hallinnossa on tehty 90-luvulla suuria muutoksia. On siirrytty kohti managerialismia,jolla tarkoitetaan yksityistalouden johtamisjärjestelmien, kuten tulos- jalaatujohtamisen siirtämistä julkiselle sektorille ([85], s. 96). Taustasyinä ovat ainakinkuntien kiristynyt taloudellinen asema, valtion asettamien normien purkaminensekä kuntien valtionosuusuudistus, jonka seurauksena valtionosuudet eivät enää olekorvamerkittyjä, vaan kunta päättää niiden käytöstä itse. Uudet johtamismenetelmätja samalla vallalla olevat liberalistiset aatteet ovat heijastuneet myös palvelujenjärjestämistapoihin. On otettu käyttöön tilaaja-tuottaja -malli, kilpailuttaminen, ostopalvelut,palvelusetelit; toimintoja on siirretty yhdistyksille ja kansalaisjärjestöillesekä työntekijöitä kannustettu yritystoimintaan ([98], s. 421). Ongelmaksi muodostuutehokkuuden ja kansanvallan ristiriita. Sutelan mukaan hallinnon suorituskykyja tuottavuus ovatkin lisääntyneet, mutta kunnat ovat samanaikaisesti unohtaneetkansalaisnäkökulman([98], s. 423).Konkreettinen esimerkki managerialismista on Lahden kaupunginjohtajan syksyllä2003 esittelemä tulevaisuuspaketti ([53]), jossa esitetään erillisen palvelustrategianlaatimista ja siihen perustuvan johtamisjärjestelmän rakentamista. Tavoitteena on”kohdentaa organisaation käytössä olevat voimavarat tehokkaasti haluttujen asioidentoteutukseen”([53], s. 1). Samoin siinä ehdotetaan lautakuntien määrän vähentämistäneljään: tarkastuslautakunta, sosiaali- ja terveyslautakunta, tekninen ja ympäristötoimenlautakunta sekä sivistystoimen lautakunta ([53], s. 14). Niiden toimiala olisihyvin laaja ja tehtävänä määritellä tarvittavat palvelut, valvoa palveluiden laatua,saavutettavuutta ja hinnoittelua ([53], s. 13). Koko tulevaisuuspaketin perusasetelmaon liikkeenjohdollinen, suoran tai edustuksellisen demokratian vahvistamisestaei puhuta sanaakaan. Sana strategia esiintyy noin sata kertaa, mutta kansanvallastaei puhuta kertaakaan. Demokratia ei kuulu Lahden tulevaisuuden strategiaan.Kaupunkilaiset voivat osallistua asiakkaina ja äänestäjinä, siinä kaikki.Tehokkuuteen perustuva managerialismi jyrää kansanvallan, jota pidetään järkeväntoiminnan hidasteena tai jopa esteenä. Kansanvallassa, jota ylläpidetään verova-


4.3. SUORA DEMOKRATIA — VAIHTOEHTO? 35roin, tulisi legitiimisyysketjun kuitenkin olla katkeamaton: kaikkien päätösten olisiperustuttava kansan antamaan valtuutukseen, jonka voi myös menettää. Eräänäratkaisuna on ehdotettu ministeriöihin poliittisia valtiosihteereitä ja suuriin kaupunkeihinpormestaria sekä päätoimista kaupunginhallitusta ([111]). Pormestari toimisikaupunginjohtajana ja hänet valitsisi joko valtuusto tai kansa määräajaksi. Järjestelmänyhtenä heikkoutena saattaisi olla, että se aiheuttaisi varsinkin vaalikaudenlopulla äänestäjien kosiskelua ja tehokkaan toiminnan halvaantumista pitkän vaalikampanjanaikana. Myös pitkäjänteinen työ saattaisi kärsiä pormestarin vaihtuessataajaan. Toisaalta kansan ääni kuuluisi paremmin.Kuntien palveluiden yhtiöittäminen on ongelmallista kansanvallan kannalta. Valtuustojoutuu tällöin luopumaan välittömistä vaikutusmahdollisuuksista ja valitsemaanyhtiön hallintoon omia edustajiaan ([85], s. 105). Mutta miten tarkat toimintaohjeetedustajille on annettu ja kuinka edustajat niitä noudattavat?Osakeyhtiöiden toimintaa säätelee osakeyhtiölaki. Vaikka palveluja tuottava osakeyhtiöolisi kuntaenemmistöinen, niin siinä ei noudateta esimerkiksi hallintomenettelylakiatai julkisuuslakia. Aloite, osallistumis- ja tietojensaantioikeus on vainyhtiön toimielimien jäsenillä. Päätösvalta siirtyy kunnanvaltuustolta osakeyhtiönhallitukselle.([96], s. 131–132)4.3 Suora demokratia — vaihtoehto?4.3.1 Referendum ja kansalaisaloiteDemokratiaan voidaan liittää käytännön toteutuksen näkökulmasta neljä kriteeriä([1]): alueellinen itsehallinto, kansalaisen aloiteoikeus, kansalaisen päätöksentekooikeusja vaalioikeus. Edustuksellinen järjestelmä nojaa vaalioikeuteen, jossa kansalainenluovuttaa määräajaksi oman päätöksenteko-oikeutensa edustajalleen, jokamyös kantaa päätöksistään poliittisen vastuun seuraavissa vaaleissa. Suorassa demokratiassakansa säilyttää itsellään aloite- ja päätösoikeuden.Suomen lainsäädäntö sallii neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Sitä voidaan tarkastellasuoran ja edustuksellisen demokratian näkökulmista:1. Tiukasti tulkiten kansanäänestys ei ole suoraa demokratiaa, vaan hallitsijoidenvallan väline ([1]), koska aloiteoikeus, kysymysten muotoilu, suurelta osintiedottaminen ja vaalituloksen huomioiminen ovat valtaapitävien käsissä. Kyseei siis ole kansalaisten päätöksenteosta, joskin on selvää, etteivät valtaapitävät käytännössä voi ohittaa täysin vaalin tulosta. Mutta mikä on riittäväenemmistö, jotta kansanäänestyksen tulosta olisi noudatettava? ProfessoriAntero Jyränki esittääkin monia huomautuksia siitä, kuinka vapaa SuomenEU-kansanäänestyksessä syntynyt ratkaisu todella oli ([44], s. 260–263, 195):Tiedotus ei ollut tasapuolista. Hallituksella oli kaksoisrooli, kun se suosittelieduskunnalle kansanäänestystä ja samalla propagoi toisen vaihtoehdon puo-


36 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAlesta. Kansalta ei kysytty mielipidettä perustuslain muuttamisesta, vaan EUjäsenyydestä,vaikka se todellisuudessa merkitsee lainsäädäntövallan siirtämistäpois eduskunnalta. Lisäksi kansanedustajat tulkitsivat vaihtelevasti kansanäänestyksensitovuutta.2. Kansanäänestykset elävöittävät poliittista keskustelua ja lisäävät kansalaistenmielenkiintoa, jolloin poliittisen järjestelmän legitimiteetti lisääntyy ([19]).Kansanäänestykset saattavat kuitenkin johtaa kansan edustajien vastuun pakoilemiseen:päättäjät eivät uskalla tehdä vaikeita päätöksiä, vaan piiloutuvatkansan selän taakse. Näin edustuksellinen järjestelmä rapautuu ja tilalletulee ennustamaton ja epävakaa järjestelmä. Koska kansanäänestyksessä tehtyäpäätöstä ei voi kumota muu kuin kansa itse ja koska samasta asiasta eivoi ilman uskottavuuden menetystä äänestää tiheästi, niin huonojenkin päätöstenkanssa on elettävä pitkää. Tämä riski on yhä merkityksellisempi, koskanyky-yhteiskunta on nopeiden muutosten kourissa. Lisäksi monimutkaistenongelmien pelkistäminen kansanäänestyksessä kahdeksi toisensa poissulkevaksivaihtoehdoksi yksinkertaistaa päätöksentekoa liikaa ja aiheuttaa kansan jakautumisenkahtia. Samoin voidaan aiheellisesti kysyä, mihin kansa oikein vastaavalitessaan kyllä tai ei. Moni muukin asia vaikuttaa kuin pelkkä kysymyksenasetteluja sen takana oleva asia. Djupsundin mukaan ([19]) kolme neljäsosaasuomalaisista hyväksyy valuutaksemme euron, mutta vain 55 % tukisi kansanäänestyksessämaan EU-jäsenyyttä. Siis mistä suomalaiset äänestäisivät, josEU:n perustuslaki asetettaisiin kansanäänestykseen? Kansanäänestykset tuottavatkinhuonompia päätöksiä kuin edustuksellinen päätöksenteko. Djupsundtoteaakin ([19]), että jos kansan mieltä pahoittavat asiat päätettäisiin kansanäänestyksessä,niin voisi odottaa, että esimerkiksi kuolemanrangaistus otettaisiinkäyttöön, pakolaiskiintiöt ajettaisiin alas, eläkkeitä nostettaisiin ja kulttuuripalvelujakarsittaisiin.Referendumia käytetään usein kansanäänestyksen synonyyminä. Almquist [1] kuitenkinhuomauttaa, että referendum oikeuskäsitteenä tarkoittaa kansalaisten oikeuttavaatia lainsäätäjien lakeja ja päätöksiä alistettavaksi kansanäänestykseen. Siis eduskuntatekisi päätöksen esimerkiksi liittymisestä Natoon ja sitten päätös alistettaisiinkansanäänestykseen, jossa eduskunnan päätös joko hyväksyttäisiin tai hylättäisiin.Suomessa on järjestetty neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestys kahdesti: vuonna1931 erityislain nojalla kieltolain päättymisestä ja vuonna 1994 liittymisestä Euroopanunioniin. Äänestysprosentit olivat 44,4 ja 74,0 6 ([76]). Äänestyksiä on ollutaivan liian vähän, jotta mitään johtopäätöksiä äänestysaktiivisuudesta voitaisiintehdä. Valtiollisesta kansanäänestyksestä ei ole Suomessa tullut suoran demokratianvälinettä.6 Suomessa asuvat Suomen kansalaiset.


4.3. SUORA DEMOKRATIA — VAIHTOEHTO? 374.3.2 Kunnallinen kansanäänestysaloiteKunnallinen kansanäänestysaloite on aika pitkälti jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Vuosina1990–1997 järjestettiin Suomessa 19 kunnallista neuvoa-antavaa kansanäänestystä,joista kolmea edelsi kuntalaisten jättämä aloite ja vain yhdessä niistä valtuustonoudatti aloitteen kysymyksenasettelua ([99], s. 245). Koska lähes kaikki kansanäänestyksetovat koskeneet kuntaliitoksia, on luonnollista, että aloite ei ole lähtenytkuntalaisilta: kunnan asukkaat haluavat säilyttää itsenäisyyden ja jos kyse on pienenja suuren kunnan yhdistymisestä, niin suuremman kunnan asukkaille liitoksellaei ole isoa merkitystä. Kaksi kansalaisaloitetta on koskenut tiehankkeita, joissatoisessa (Tuusula 1991) kunta oli vain lausunnonantaja ja juuri siinä pitäydyttiinaloitteen kysymysvaihtoehtoihin ([99], s. 245–246) Ehkä siksi, että kunnan ei tarvinnuttehdä päätöstä? Lisäksi muun muassa Turussa ja Tampereella on tehty pätevätkansanäänestysaloitteet, mutta valtuustot päättivät kuitenkin olla järjestämättäkansanäänestystä ([97], s. 24).Oikeus tehdä kansanäänestysaloitteita ei ole toimiva. Syynä on pätevän aloitteenvaatima vähintään viiden prosentin tuki äänioikeutettujen kuntalaisten keskuudessasekä valtuuston ehdoton päätösvalta (luku 3.3.1).4.3.3 Kunnallinen kansanäänestysNeuvoa-antavaa kunnallista kansanäänestystä koskeva lainsäädäntö tuli voimaan1.8.1990 ja sen jälkeen äänestyksiä on järjestetty 35 kertaa, joista 32 on koskenutkuntaliitosta, yksi lääninvaihtoa ja kaksi tiehankkeita ([77]). Äänestysprosentti kuntaliitosäänestyksissäon vaihdellut välillä 49,4%–87,4% äänestysprosenttien keskiarvonollessa 69,3% ([94], [34], [38]). Tuusulassa 1991 ja Lohjan kaupungissa 1992järjestetyissä tiehankeäänestyksissä äänestysprosentit olivat 46,8% ja 38,9% ([99], s.245–246).Kunnallisen kansanäänestyksen käyttöalue on siis ollut hyvin rajallinen eikä kunnallisestakansanäänestyksestä ole kehittynyt laajalti käytettyä suoran demokratianvälinettä. Kuitenkin kuntaliitosäänestyksissä kuntalaisten aktiivisuus on ollut korkeaverrattuna saman ajanjakson valtakunnalliseen kunnallisvaalien äänestysprosenttiin62,7%. Tosin vertailu ei ole täysin luotettava, koska kansanäänestyksiä on käyty vainpienissä tai keskikokoisissa kunnissa, joissa kunnallisvaalien äänestysprosentti on valtakunnallistakeskiarvoa korkeampi. Kuitenkin Sutela ([99], s. 247–248) on päätynytvastaavaan tulokseen vertaillessaan vuosien 1990–1997 kansanäänestysaktiivisuuttavastaavien kuntien kunnallisvaaliaktiivisuuteen. Kunnallista kansanäänestystä koskevanlain mukaan (656/1990) kansanäänestystä ei voi järjestää muiden vaalien yhteydessä.Tästä huolimatta aktiivisuus on ollut hyvä. Ilmeisesti kansalaiset kyllävaivautuvat uurnille, jos kansanäänestyksen aihe koetaan riittävän tärkeäksi.Taulukko 4.7 ([94], [34], [38], [36]) esittää, miten kuntalaisten kansanäänestyksessäilmaisema mielipide on huomioitu lopullisessa päätöksenteossa. Erikoista on, ettäneljässä tapauksessa kuntaliitos toteutettiin enemmistön vastustuksesta huolimatta.


38 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILATähän on kyllä juridiset perusteet, kansanäänestys on neuvoa-antava. Kuitenkin tällaisettapaukset murentavat kansalaisten aktiivisuutta ja luottamusta poliitikkoihin:kansalta kysyttiin, mutta sitä ei kuunneltu.Toteutui RaukesiEnemmistö kannatti 8 4Enemmistö vastusti 4 16Taulukko 4.7: Kansanäänestyksessä ilmaistu kuntalaismielipide ja lopullinen kuntaliitospäätös,aineistona kaikki vuosina 1990–2003 suoritetut 32 kuntaliitosäänestystä.Kuntalaiset kuitenkin suhtautuvat myönteisesti kansanäänestyksiin. Kunnallisalankehittämissäätiön vuonna 2000 tekemän tutkimuksen mukaan 77 % kuntalaisistakatsoo, että kunnallisten kansanäänestysten nykyistä laajempi käyttö lisäisi kuntalaistenkiinnostusta kunnallisia asioita kohtaan ja halua osallistua niihin. Myösvaltuutetuista 59 % on samaa mieltä. Toisaalta kansanäänestyksen vaaratkin nähdään.Kuntalaisista 49 % ja valtuutetuista 56 % on sitä mieltä, että kuntalaistensuorien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen esimerkiksi kansanäänestyksin tuottaisihelposti huonoja ja lyhytjänteisiä päätöksiä. ([46], s. 22–23)Kansanäänestyksiin tuntuisi olevan halukkuutta ja niiden nähdään myös vahvistavandemokratiaa. Äänestysten järjestäminen on kuitenkin hankalaa ja kallista. Suurenakysymyksenä kansanäänestystenkin takana on edustuksellisen ja suoran demokratiansuhde. Ovatko valtuutetut valmiita luopumaan osasta omaa valtaa?4.3.4 Osallistuva suunnitteluLuvussa 3.3.6 todettiin perustuslain ja monien tavallisten lakien edellyttävän, ettäkansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Osallistuminenvoi olla hyvin eri tasoista. Sherry Arnstein esitti 60-luvulla osallistumisentikapuut ([39], s. 243–244):Täysivaltainen osallistuminen, jossa kansalaiset toimivat itse ilman yhteiskunnansanottavaa puuttumista.Kumppanuus, jossa osalliset ovat mukana koko suunnitteluprosessissa suunnittelijoidenkanssa tasa-arvoisina toimijoina, mutta päätökset jäävät edelleen poliitikkojentehtäväksi.Kuuleminen, jossa käyttäjillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä eri vaihtoehdoista.Tiedottaminen, joka yksinään ei enää ole osallistumista, mutta joka on osallistumisenedellytys.Uusimmassa lainsäädännössä pyrkimys on kumppanuuden tasolle. Mutta miten lakienvuorovaikutteisuutta korostava henki on toteutunut käytännössä?


4.3. SUORA DEMOKRATIA — VAIHTOEHTO? 39Tuija Arola on tutkinut ([6]) maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämän osallistuvansuunnittelun toteutumista ja erityisesti siinä ilmenneitä ristiriitoja. Haastattelujenja kyselyjen kohteina ovat olleet asukkaat ja asukasyhdistykset, suunnittelijat sekäluottamushenkilöt. Hän on löytänyt kuusi erilaista ristiriitaulottuvuutta:1. Suunnittelijat ja asukkaat. Suunnittelijat edustavat asiantuntemusta, kokonaisnäkemystäja valtaa, kun taas asukkailla on paikallistuntemusta muttei valtaa.Erityyppiset lähtöasetelmat aiheuttavat konflikteja.2. Kokonaisuus ja paikallisuus. Paikalliset edut ja paikallisesti ihanteellisin ratkaisuvoi olla ristiriidassa kokonaisedun kanssa.3. Kielten kohtaamattomuus. Asukkaat eivät ymmärrä suunnittelijoiden käyttämiätermejä. Yleisemmin kyse on erilaisista ajatusmaailmoista.4. Suunnittelijavallan haastaminen. Suunnittelija kokee oman aikaisemmin kiistämättömänasiantuntijuuden olevan vaarassa. Suunnittelijoiden on perusteltavaratkaisunsa entistä paremmin ja myös vastattava asukkaiden esittämiinsuunnitteluhaasteisiin ja -ehdotuksiin. Keskeinen kysymys on, miten asukkailtasaatu palaute huomioidaan ja miten se välitetään päätöksentekijöille.5. Suoran ja edustuksellisen demokratian kohtaamattomuus. Vuorovaikutteinensuunnittelu tapahtuu asukkaiden ja suunnittelijoiden yhteistyönä, päättäjätovat sivussa. Suora demokratia koetaan epäluottamuslauseeksi edustukselliselledemokratialle.6. Osallistujan paradoksi. Aktiiviset osallistuja ovat vain pieni osa kuntalaisista.Ketä he itse asiassa edustavat? Mikä on heidän painoarvonsa? Suhtaudutaankopalautteeseen edustavuuden vai sisällön perusteella.Edelleen Arolan tutkimuksen mukaan asukkaiden, suunnittelijoiden ja luottamushenkilöidenmielestä osallistuva suunnittelu oli parantanut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä;asukkaiden ja suunnittelijoiden yhteydenpito ja kohtaamiset olivat lisääntyneet.Tämä ei välttämättä merkitse eri näkemysten parempaa yhteensovittamista. Itseasiassa suunnittelun ristiriidat korostuvat. Vuorovaikutteinen suunnittelu toimiikinparhaiten, kun vallitsee laaja yksimielisyys lähtökohdista ja tavoitteista. Lisäksi keskisuurissakunnissa oltiin osallistuvaan suunnitteluun selvästi tyytyväisempiä kuinsuurissa kunnissa. Tutkimuksessa jäi avoimeksi kysymys siitä, lisääntyvätkö kuntalaistenvaikutusmahdollisuudet myös ristiriitatilanteissa. ([6], s. 45–46)Vili Lindström on tutkinut sanomalehteä vuorovaikutteisen suunnittelun välineenäLahdessa ([55]). Tutkimus perustuu vuosina 1998–2001 kerättyyn lehtileikeaineistoon.Lahden teknisessä virastossa lehdistö ymmärrettiin ensisijaisesti tiedonvälityskanavaksi,jonka toivottiin jakavan oikeaa tietoa — siis viraston tiedotteita.Yleisönosastoa pidettiin vuorovaikutusfoorumina, mutta samalla kirjoittajien asiantuntemustavähäteltiin eikä kirjoituksiin juurikaan vaivauduttu vastaamaan. Samoin


40 LUKU 4. DEMOKRATIAN NYKYTILAmyös maakunnan päälehdessä Etelä-Suomen Sanomissa lehdistön tehtäväksi ymmärrettiinlähinnä päätösten esittely ja niiden tulkitseminen sekä kritisointi, siisyksisuuntainen uutisointi, mutta ei keskustelufoorumina toimiminen. Uutisjutuissaei ollut juurikaan kansalaisten ja viranomaisten vuorovaikutteisuutta tai jos oli,niin kansalaiset jäivät sivurooliin. Lindström päätyykin toteamaan, että ”kaupunkisuunnitteluntoiminnassa voi julkisen keskustelun näkökulmasta nähdä enemmänelementtejä asiantuntijasuunnittelusta kuin vuorovaikutteisesta suunnittelusta”. Jaedelleen hän toteaa lehdistön asenteesta: ”. . . journalismi palvelee yleisöään välittämälläyhdyskuntasuunnittelun tapahtumia . . . Sen sijaan journalismi vain harvoinperustelee, kyseenalaistaa, etsii vaihtoehtoisia näkökulmia tai järjestää keskustelua.”([55], s. 95–101)Lindström on tehnyt myös kansalaisjournalismikokeilun 7 Lahdessa. Siinä Etelä-SuomenSanomissa esiteltiin ensin Lahden keskustan suunnittelutilannetta sekä eri vaihtoehtojaja pyydettiin lukijoilta kommentteja yleisönosastoon sekä internetin keskustelupalstalle.Palautteen perusteella asiasta tehtiin jatkojuttu. Yleisön aktiivisuus eiollut järin suurta: neljä yleisönosastojuttua ja parikymmentä keskustelupalstaviestiä.Tavallisten kaupunkilaisten lisäksi osallistujina oli muutama kaupunginvaltuutettuja yksi virkamies, jonka aktiivinen osallistuminen oli keskustelun kannalta tärkeää.Keskustelupalstan ongelmana oli todellisen vuorovaikutteisuuden puute: vain harvatkommentoivat toisten esittämiä mielipiteitä, ainoastaan oma näkemys esitettiin.Toisena ongelmana oli palautteen vähäisyys. Tosin kyse ei ollutkaan mistään gallupkyselystä,vaan erilaisten käsitysten esilletuomisesta, jolloin määrä ei ole ratkaisevatekijä. ([55], s. 89–94, 99–100)4.3.5 AsiakasdemokratiaKunnan asukkaat ovat entistä enemmän kunnan tarjoamia palveluita käyttäviä asiakkaita.Miten asiakkaiden ääni yksityistetyssä palvelutuotannossa kuuluu päättäjilleasti? Yleinen tapa on tehdä asiakastyytyväisyyskyselyjä. Näissä on kuitenkin Sutelanmukaan vaarana, että virkavaltaisuus lisääntyy, sillä juuri virkamiehet päättävätkyselyjen muodosta ja siitä, miten tuloksia hyödynnetään ([98], s. 436). Asiakkaidentavoittaminen voi olla vaikeaa. Miten esimerkiksi yksityisessä hoitokodissa olevansairaan vanhuksen mielipide kantautuu valtuustolle asti ([96], s. 132)?Jotta asiakasdemokratia toimisi asiakkaan on oltava aktiivinen, rohkea ja hänelläon oltava tietoa omista oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan. Kunnanyksi keskeisimmistä tehtävistä on huolehtia heikoista, vähäosaisista ja vanhuksista.Heidän kohdallaan asiakasdemokratian edellytykset täyttyvät huonosti.Kilpailuttaminen kannustaa palveluiden tuottajia kuuntelemaan asiakkaita ja ottamaanheidän mielipiteensä huomioon. Toisaalta liian kovat taloudellisen tehokkuu-7 Kansalaisjournalismi asettuu kansalaisten osallistumisen välineeksi, arvostaa arkisia kokemuksiaja ylläpitää monipuolista keskustelua. Kansalaisjournalismissa lehtijutun sisällön objektiivisuudenarviointi on korvautunut eri instanssiryhmien mahdollisimman täydellisellä vetämisellä mukaanjournalismin piiriin. ([55], s. 35–36)


4.3. SUORA DEMOKRATIA — VAIHTOEHTO? 41den vaatimukset ja kiire voivat käytännössä estää asiakaslähtöisyyden. Kuitenkinehkä suurimpina esteinä ovat asenteet ja vanha perinteinen ylhäältä käskyttämälläjohdettu tapa toimia.


Luku 5TeledemokratiaTeledemokratia (etädemokratia) on kansanvallan toteuttamista nykyaikaisin tietojaviestintätekniikan keinoin, joita ovat tiedon tuottaminen ja jakelu, vuorovaikutteinenkommunikaatio sekä erilaiset transaktiot kuten etä-äänestys. Teledemokratianlähikäsitteitä ovat elektroninen demokratia eli e-demokratia, digitaalinen demokratiaja verkkodemokratia. Teledemokratia ei ole oma demokratiamalli (luku 2.2), vaan seon väline, jota voidaan käyttää niin edustuksellisessa kuin suorassakin demokratiassasekä näiden yhdistelmässä.Vaalikampanjat käydään nykyisin pääasiassa sähköisessä mediassa. Langaton viestintä,internet ja sähköposti ovat helpottaneet kansalaisten ja heidän edustajiensayhteydenpitoa sekä yleisesti tiedonsaantia. Tulevaisuudessa myös eduskunnan jakunnanvaltuustojen valinta voitaisiin suorittaa vaalihuoneistojen sijasta internetissä.Näin teledemokratia voi tehostaa edustuksellisen järjestelmän toimintaa.Kuitenkin ennen kaikkea uusi tieto- ja kommunikaatiotekniikka parantaa ja lisääsuoran demokratian mahdollisuuksia. Se antaa välineitä kansanäänestysten suorittamiseenja vuorovaikutteiseen suunnitteluun sekä mahdollistaa kansalaisten omatoimisenverkostoitumisen. Globaalin talouden maailmassa tietoverkot ovat rajojakunnioittamattomia vaikuttamisen välineitä.5.1 Teledemokratian historiaaSähköisen kaupunkikokouksen idean esitettiin jo vuonna 1941, mutta vasta 1970-luvun alussa tehtiin ensimmäiset teledemokratiakokeilut. 1980-luvun puoliväliin mennessäsaadut kokemukset olivat osittain myönteisiä: saavutettiin aikaisemmin passiivisiaväestöryhmiä, ja ihmiset olivat iästä ja taustasta riippumatta innostuneitaosallistumaa, myös tulevaisuudessa. Ongelmana oli, että kokeiluilla ei kuitenkaanollut vaikutusta poliittiseen ja hallinnolliseen päätöksentekoon. Lisäksi kokeilujenjärjestäjien lähtökohdat olivat enemmän laitteissa ja tekniikassa kuin poliittisessavaikuttamisessa. ([10], s. 43)42


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 43Teledemokratiakokeilut olivat muunnelmia sähköisestä kaupunkikokouksesta. Siinävalitaan jollakin tavoin ryhmä kansalaisia, jotka perehtyvät päätettävän asian taustatietoihin.Tämän jälkeen heillä on mahdollisuus osallistua vielä keskusteluun ja vastasen jälkeen tapahtuu äänestys. Teknisesti nämä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alunkokeilut toteutettiin käyttäen postitse lähetettävää taustatietoa, televisiolähetyksiä,joihin kansalaiset saivat soittaa esittääkseen kysymyksiä sekä puhelinäänestystä. Hyvinsuunnitelluista sähköisistä kaupunkikokouksista saatiin myönteisiä tuloksia: netodella vaikuttivat päättäjien toimintaan ja kaupunkikokousten osallistujat olivatperehtyneet asioihin osittain varmasti siksi, että ne olivat heille läheisiä ja tärkeitä.([10], s. 43–50)Professori Ari-Veikko Anttiroikon mukaan monissa maissa myöhemminkin tehdytteledemokratiakokeilut ovat osoittaneet, että ihmiset ovat halukkaita osallistumaan,jos heidän mielipiteitään on arvostettu ja jos vaikutusmahdollisuudet ovat olleet riittävät.Lisäksi tiedon jakaminen ja sen pohjalta käyty avoin keskustelu ovat ensiarvoisentärkeitä. ([4], s. 31)5.2 Teledemokratian muotojaTeledemokratia alkoi kehittyä sähköisestä äänestämisestä. Käsite on kuitenkin ajanmyötä laajentunut osallistumisen ja vuorovaikutuksen suuntaan. Teledemokratia käsitteenäon aika jäsentymätön ja teledemokratian eri muodot voidaan luokitella monineri tavoin. Luokitteluperusteena voidaan käyttää esimerkiksi sitä, miten teledemokratianmenetelmä lisää kansalaisen todellista valtaa.1. Kansalaiset saavat tietoa edustajiensa mielipiteistä ja voivat keskustella heidänkanssaan. Näin edustuksellinen järjestelmä tulee läpinäkyvämmäksi ja ehkämyös responsiivisemmäksi.2. Lisää äänestysaktiivisuutta ja ottaa paremmin huomioon syrjäytyneet ryhmät,jolloin edustuksellinen järjestelmä vahvistuu.3. Kansalaiset otetaan mukaan valmisteluun ja suunnitteluun, mutta heille eianneta päätösvaltaa, joka pysyy edustuksellisilla elimillä.4. Kansalaiset pystyvät vaikuttamaan ratkaisevasti suoraan päätöksentekoon esimerkiksierilaisten mielipidemittausten antamien tulosten perusteella, neuvoaantavassakansanäänestyksessä tai organisoitumalla painostusryhmiksi5. Kansalaiset päättävät suoraan joistakin asioista sitovassa kansanäänestyksessä.6. Riittävän suurella kansalaisryhmällä tai jopa yksittäisellä henkilöllä on on oikeustehdä kansanäänestysaloite, joka väistämättä ja sellaisenaan johtaa sitovaankansanäänestykseen.


44 LUKU 5. TELEDEMOKRATIATeledemokratialla on mahdollista vahvistaa nykyistä edustuksellista demokraattistajärjestelmää, mutta se on haluttaessa myös väline, jonka avulla suoraa demokratiaavoidaan lisätä edustuksellisuuden kustannuksella.Toinen tapa luokitella teledemokratia on enemmän käytännönläheinen ja lähtee menetelmistä.Jatkotarkasteluissa käytetään viittä kategoriaa:1. Keskusteluperusteiset mielipidemittausmenetelmät2. Sähköiset kuntakokoukset3. Vuorovaikutteiset valmistelu- ja suunnittelumenetelmät4. Kansalaisten omaehtoinen, vaikuttamistarkoituksella tapahtuva verkostoituminen5. Kansalaisten aloiteoikeus ja sähköinen äänestäminen (internet-äänestys)Sähköinen äänestäminen ei ole uusi asia. Monissa maissa ovat äänestyskoneet käytössä.Uutta on kuitenkin, että teknisesti salaiset, yleiset ja yhtäläiset vaalit voidaantoteuttaa internetissä. Kansanäänestykseen liittyy olennaisesti se, kuka päättää, mitkäasiat otetaan kansanäänestykseen, miten äänestysvaihtoehdot muotoillaan ja onkokansalaisilla aloiteoikeus. Näihin asioihin perehdytään luvussa 6.Teledemokratian historia on painottunut otospohjaisiin mielipidemittauksiin ja sähköisiinkuntakokouksiin, joihin periaatteessa kaikilla on osallistumisoikeus. Näin onollut varsinkin USA:ssa, jossa gallupit ovat suurta liiketoimintaa. Vuorovaikutteinensuunnittelu on yleisesti hyväksytty menetelmä, jolla lisätään kansalaisten osallistumistaja suunnittelun laatua ja johon tieto- ja viestintätekniikka tuo lisää mahdollisuuksia.Kuitenkin individualistisessa ja globaalissa maailmassa ylhäältä johdettuosallistaminen ei saa välttämättä ihmisiä mukaan. Halutaan itse pitää ohjat omissakäsissä ja verkottua muiden samanmielisten kanssa päämäärän saavuttamiseksi.5.2.1 Keskusteluun pohjautuvat mielipidemittauksetMielipidemittauksia eli gallup-kyselyitä tehdään taajaan. Puolueiden kannatusta jaihmisten suhtautumista mitä moninaisimpiin asioihin mitataan vaalien välillä. Yhtenätarkoituksena on, että puolueet ja kansan edustajat saavat näin palautettatoteutetusta politiikasta. Toisaalta gallupit myös ohjaavat päättäjien toimintaa.Kyselytutkimuksissa on kuitenkin monia ongelmia. Tietysti otos on valittava huolellisestiniin, että se on riittävän suuri, satunnainen ja siinä on huomioitu väestönsosiodemografinen ja -ekonominen jakauma. Usein vastaajien määrä jää pieneksi,jolloin vastaajat eivät enää olekaan yhtä edustavia kuin koko otos. Samoin kysymystenasettelullavoidaan vaikuttaa kyselyn tuloksiin. Ehkä kuitenkin suurin ongelmaon se, että vastaajat joutuvat ottamaan kantaa usein monimutkaisiin asioihinnopeasti ja ilman taustatietoa. Tästä on seurauksena muun muassa ei ota kantaa


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 45-vastauksien suuri määrä. Päättäjien seuratessa epävarmoja ja heilahtelevia gallupnumeroitapäätökset tehdään hetkellisten ilmiöiden perusteella ja näin yhteiskunnankehitys muuttuu lyhytjänteiseksi ja tempoilevaksi. Päättäjät piiloutuvat kansan seläntaakse ja yrittävät näin varmistaa valinnan seuraavissa vaaleissa. Puhutaan gallupdemokratiasta,joka on näennäisen kansanvaltainen ja tuottaa pitemmällä aikavälillähuonoja päätöksiä.Keskusteluun pohjautuvat mielipidemittaukset pyrkivät poistamaan perinteisten gallup-tutkimustenongelmia. Niissä valitaan ensin riittävän suuri ja edustava otos, jonkajokaiselle jäsenelle toimitetaan äänestettävään asiaan liittyvää monipuolista taustatietoaesimerkiksi television, radion, internetin tai sähköpostin kautta tai vaikkapapitämällä perinteisiä kokouksia. Taustamateriaaliin tutustumiseen varataan riittävästiaikaa. Lisäksi olennaista on, että asiasta keskustellaan. Se voi tapahtua epävirallisestityöpaikalle tai tuttujen kanssa, mutta myös otokseen kuuluvien kesken sähköpostitse,yhteisissä tapaamisissa tai internetin keskustelupalstalla. Vasta tämänvalmisteluvaiheen jälkeen tapahtuu äänestys, jolloin tavallisen kansalaisen tilanneon vastaava kuin esimerkiksi kunnanvaltuutetun: hän tietää asiasta jotakin ennenäänestystä. ([9], s. 51–64)Edellä kuvattu menetelmä on vaativa. Taustamateriaali on tuotettava hyvin, se ei saaolla asenteellista eikä puutteellista. Toisaalta se ei saa rönsyillä liian laajaksi ja kielenon oltava sellaista, että tavallinen kansalainen ymmärtää sitä. Äänestysvaihtoehtojentulee olla selkeitä ja relevantteja. Osallistujilta menetelmä vaatii aikaa, ponnistelujaja aktiivisuutta. Osallistujien jaksamisen edellytyksiä ovat, että asiat ovat oleellisia jaettä heidän mielipiteillään on vaikutusta päätöksiin ([9], s. 74). Riittävän motivaationvoi tuoda jo sekin, että taataan kyselyn tuloksille julkisuus, jolla luonnollisesti onvaikutusta päättäjiin.Beckerin ja Slatonin mukaan keskusteluun pohjautuviin mielipidemittauksiin osallistuminenon ollut aktiivista. Lisäksi osallistujat ovat todella paneutuneet asioihin,ja näin äänestys on tapahtunut tietoisemmin ja perustellummin. ([9], s. 64–68)Myös suunnittelusolut, kansalaisraadit ja kansalaispaneelit ovat sellaisia suoran demokratianinstrumentteja, jotka perustuvat satunnaisotokseen ja toimivat hyvänennakkoinformaation pohjalta keskustellen sekä lopulta tuottavat päättäjille tietoakansan mielipiteistä ([9], s. 53–54)Tanskan valtion perustama ja ylläpitämä teknologiaraati ([104]), jonka eräänä tehtävänäon neuvoa Tanskan parlamenttia ja muita hallintoviranomaisia teknologiaanliittyvissä asioissa, on kehittänyt ja soveltanut monia suoran demokratian keinoja.Seuraavassa esitellään kolme heidän kehittämäänsä kansalaisraateihin perustuvaamenetelmää, jotka antavat hyvän kuvan kansalaispaneelien käytön joustavuudesta:1. Kansalaisten kuulemismenettelyssä satunnaisesti valittu ryhmä kootaan yhdeksipäiväksi pohtimaan jotakin tärkeää aihealuetta. Pienryhmäkeskusteluissayritetään löytää keskeisimmät ongelmat, jotka esitellään koko ryhmälle jajotka sen jälkeen pisteytetään. Tärkeimmät niistä valitaan jatkokäsittelyyn,jossa jokainen pienryhmä saa käsiteltäväkseen oman ongelman, johon keksi-


46 LUKU 5. TELEDEMOKRATIAtään parannusehdotuksia. Lopuksi parannusehdotukset esitellään koko ryhmälleja asetetaan tärkeysjärjestykseen. Näin lopputuloksena on idealuetteloparannusehdotuksineen, se julkaistaan ja toimitetaan poliitikoille.2. Äänestyskokouksessa esitellään eri intressiryhmien vastakkaiset mielipiteet jaratkaisuehdotukset jostakin asiasta. Osallistujat muodostuvat kolmesta tasapuolisestija edustavasti valitusta ryhmästä: tavalliset kansalaiset, asiantuntijatja poliitikot. Osallistujat ovat heille jaetun informaation avulla perehtyneetetukäteen eri osapuolten näkemyksiin. Kokous kulminoituu keskustelun jälkeenäänestykseen, jossa selviää, miten eri ryhmät kannattavat kutakin vaihtoehtoa.Menetelmässä ei siis pyritä kompromissiin, vaan paljastamaan poliitikkojen,asiantuntijoiden ja kansalaisten mielipiteiden välillä mahdollisesti oleva kuilu.3. Konsensus-konferenssi on asiantuntijoiden ja tavallisista kansalaisista kootunryhmän välinen vuoropuhelu. Ennen konferenssia kansalaisryhmän jäsenet perehtyväthuolellisesti käsiteltävään asiaan ja tutustuvat toisiinsa sekä muotoilevatkonferenssissa käsiteltävät kysymykset ja osallistuvat asiantuntijoiden valintaan.Konferenssissa kansalaisryhmä pyrkii saamaan aikaan yksimielisen esityksen,jossa ei ole asiavirheitä eikä väärinkäsityksiä. Menetelmää on käytettyTanskassa useita kertoja, viimeksi vuonna 2002 pohdittaessa geenitestausta.5.2.2 Tiedotusvälineitä hyödyntävät sähköiset kuntakokouksetTiedotusvälineitä hyödyntävään sähköiseen kuntakokoukseen on kaikilla kuntalaisillaosallistumisoikeus. Se on siis antiikin Ateenan Demoksen nykyaikainen vastine, joskinkuntakokouksen päätökset eivät edustuksellisuuteen perustuvissa järjestelmissäole päättäjiä sitovia. Se muodostuu tehokkaasta television välityksellä tapahtuvastatiedonvälityksestä ja keskustelusta, johon myös tavallisilla kuntalaisilla on mahdollisuusosallistua, äänestämisestä kotoa käsin sekä keinoista, joilla näin saatu kuntalaismielipidevälittyy päätöksentekoon. Televisiota ja radiota käytetään, koska ne ovatjokaisessa kodissa. Vuorovaikutteisuus taas saadaan aikaan hyödyntämällä puhelinta,sähköpostia ja internetiä.Jos kaikilla on mahdollisuus osallistua sähköiseen kuntakokoukseen, niin ketkä todellaosallistuvat? Ongelma on sama kuin tavallisissa vaaleissa, joissa äänestysaktiivisuusriippuu monista sosiodemografisista ja -ekonomisista seikoista (luku 4.1.2.1).Beckerin ja Slaton mukaan vuonna 1984 Honolulussa toteutetuissa sähköisissä kaupunkikokouksissaosallistujien sosiodemografinen jakauma riippui käsiteltävästä asiasta.Kun kuitenkin tarkasteltiin 14 toteutettuun kaupunkikokoukseen osallistuneita,havaittiin, että he muodostivat sosiodemografisten tekijöiden suhteen Honolulun lähespienoiskoossa. Kuitenkin henkilöt, jotka olivat tottuneet ilmaisemaan poliittisiamielipiteitään avoimesti ja puhumalla, olivat yliedustettuina, mikä on luonnollista,koska vuorovaikutteisuus toteutettiin puhelimitse ja äänestyssalaisuutta ei ollut. Samoinkokeilujen suuria ongelmia olivat, että kaikki halukkaat eivät linjojen tukkeutumisentakia päässeet äänestämään ja toisaalta useampikertainen äänestäminen oli


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 47mahdollista. Näin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vaalien salaisuus eivät toteutuneet.On yllättävää, että Becker ja Slaton eivät pidä tätä minään suurena ongelmana.([9], s. 83–89)Beckeriä ja Slatonia ([9], s. 111–112) mukaillen ja täydentäen voidaan luetella hyvänsähköisen kuntakokouksen elementtejä:1. Käsiteltävien aihealueiden ja niihin liittyvien kysymysten määrittely voidaantehdä kartoittamalla keskeiset asiat esimerkiksi sanomalehdistä tai puolueohjelmistatai sitten tekemällä mielipidetiedustelu. Aihealue voi myös olla viranomaistenehdottama. Aiheena voi olla selkeästi rajattu yksittäinen kysymys,laajempi visiointi tai suunnittelutehtävä.2. Tiedotusmateriaalin on valaistava käsiteltävää asiaa monipuolisesti ja puolueettomasti.Sen laadinnassa voidaan käyttää eri intressiryhmiä, jolloin saadaanerilaiset näkökulmat paremmin esille.3. Tiedotusmateriaalin on oltava visuaalisesti näyttävää ja selkeää ja sitä on tarjottavamonipuolisilla tavoilla (dokumentit, asiantuntijapaneelit, väittelyt, animaatiot,sarjakuvat, vuorovaikutteiset TV-ohjelmat, tietokonesimulaatiot ja-animaatiot, mitä-jos -pelit). Lisäksi tarvitaan tavallisen ihmisen mielipiteistäkertovia juttuja.4. Viihteen varjolla voidaan asioita tuoda esille, esimerkkeinä poliittinen satiiritai kantaa ottava musiikki.5. Perehdytään asioihin eri intressiryhmien näkökulmasta esimerkiksi roolipeleillä.6. On käytettävä montaa eri mediaa (TV, radio, videot, CD:t, sanomalehdet,puhelin, sähköposti, internet, . . . ).7. On tarjottava mahdollisimman monia tapoja osallistua (vuorovaikutteiset TVjaradio-ohjelmat, tapaamiset, kirjeet, puhelut, sähköposti, keskustelupalstat,keskusteluun ja ennakkomateriaaliin pohjautuvat äänestykset, kyselyt).8. Osallistujien on voitava antaa jatkuvaa palautetta .9. On tarjottava mahdollisuus osallistua ajasta ja paikasta riippumatta.10. Nimettömänä osallistuminen on sallittava.11. Paikallinen kulttuuri ja sen ominaispiirteet kannattaa huomioida.12. Tarvitaan henkilöitä, jotka tekevät keskustelusta yhteenvetoja ja vievät sitäeteenpäin. Lisäksi innostajia ja innostujia, jotta keskustelu pysyisi eloisana jaluovana.


48 LUKU 5. TELEDEMOKRATIA13. Äänestysvaihtoehdot on laadittava mahdollisimman puolueettomasti. Eri intressiryhmienkannat kysymysten muotoiluun olisi hyvä selvittää etukäteen.Huonosti laaditut vaihtoehdot saattavat ohjata äänestäjien valintoja ja äänestystulosvoidaan kyseenalaistaa.14. Äänestysten on oltava salaisia, jolloin ääntä ja sen antajaa ei voida yhdistää.15. Kaikille asianosaisille on taattava mahdollisuus äänestää ja jokaisella on vainyksi ääni (yleinen ja yhtäläinen äänioikeus).16. Sähköisen kuntakokouksen mielipiteillä on oltava vaikutusta päätöksentekoonja niiden on saatava julkisuutta.Sähköisten kuntakokousten toteuttamiseen liittyy myös huomattava määrä ongelmiaja vaaroja, joita Beckeriä ja Slatonia ([9], s. 112–113) mukaillen ja täydentäen ovatmuun muassa:1. Osallistujat eivät ole edustava otos kaikista osallistumisoikeutetuista. Tietytäänekkäät vähemmistöryhmät saavat kokoaan suuremman vaikutusvallan.2. Kuinka kuntalaisten kiinnostus saadaan säilymään, jos sähköisistä kuntakokouksistatulee pysyviä? Kokeiluthan sisältävät aina uutuuden viehätyksen,joka nostaa aktiivisuutta, mutta rutiini turruttaa. Osallistuminen vie aikaaja energiaa, mutta onko niitä, kun työ, perhe ja harrastukset usein vievät jokaiken.3. Kuinka estetään vähemmistöjen syrjäytyminen?4. Pystyykö omaehtoinen, aktiivinen kansalaistoiminta kilpailemaan viihdeteollisuudenkanssa?5. Kuinka estetään asiallisen keskustelun luisuminen sivuraiteille ja henkilökohtaisuuksiin?6. Kuka päättää, mitkä mielipiteet saavat julkisuutta? Mitä, jos joku ryhmä käyttääkuntakokousta ajaakseen omia etujaan?7. Miten kuntakokous saadaan edustuksellista demokratiaa täydentäväksi välineeksi,jolla on todellista vaikutusta päätöksiin?8. Onko kuntakokous liian hidas, tehoton ja kallis menetelmä nopeiden päätöstenja reaaliaikaisuuden maailmassa?9. Kuka järjestää sähköiset kuntakokoukset ja maksaa kustannukset?10. Muuttuuko päätöksenteko ennakoimattomaksi ja lyhytjännitteiseksi, jolloinhetkelliset julkisuudessa olevat muotiasiat vaikuttavat liikaa?11. Miten monimutkaisista asioista tiedotetaan ja äänestetään? Pelkät kyllä/ei -vaihtoehdot yksinkertaistavat liikaa.


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 49Kannattaa kuitenkin huomata, että monet edellä luetellut ongelmat ovat sellaisia,jotka liittyvät myös edustukselliseen järjestelmää: äänestysaktiivisuus on matala,tietyt ryhmät ovat syrjäytyneet, kovaääniset ja julkkikset saavat suhteettomasti tilaa,kansalaisten edustajat eivät jaksa tai pysty perehtymään monipuolisesti asioihin,päättäjät eivät ole kansa pienoiskoossa, jopa omia itsekkäitä etuja ajetaan.Toimivien kuntakokousten etuna on kansalaisten tietoisuuden lisääntyminen, päätöstenlegitiimisyyden kasvu ja ehkä myös paremmat päätökset. Ja ainakin paikallisissalyhytkestoisissa kokeiluissa kansalaisten aktiivisuus on lisääntynyt ja moniaaikaisemmin passiivisia ryhmiä on saatu mukaan osallistumaan.Elektroniset kuntakokoukset eivät kuitenkaan ole yleistyneet, kokeilujen jälkeen niistäei ole tullut pysyvää toimintaa. Alan pioneerit perustivat vuonna 1995 ETMConimisenkaupallisen yhtiön, jonka tavoitteena oli tuotteistaa sähköinen kuntakokousja tarjota sitä asiakkaille. Menestystä ei ole ollut, yhtiö yrittää edelleenkin hankkiarahoitusta sähköisten kuntakokousten suunnittelua varten. ([103])Yhtenä onnistuneena esimerkkinä on Carolyn J. Lukensmeyerin perustama ja johtamaorganisaatio America Speaks ([2]). Se on järjestänyt eri puolilla Yhdysvaltojasuuria kuntakokouksia, joissa on ollut jopa 5000 osallistujaa. Menetelmän peruslähtökohtanaon turvallisten pienten keskusteluryhmien ja niiden yhdessä muodostamansuuren kollektiivin vuorovaikutus. Menetelmä ja käytetty tekniikka muodostuuseuraavista osista ([14]):Keskustelu pienryhmissä. Keskustelu käsiteltävän asian arvoista ja keskeisistätekijöistä käydään 10–12 hengen ryhmissä. Keskustelua pitää koossa ulkopuolinenkoulutettu avustaja ja siinä hyödynnetään etukäteen jaettua materiaalia.Langaton lähiverkko. Jokaisella keskusteluryhmällä on oma langattomaan lähiverkkoonkytketty tietokone, jolla ideat kirjataan ja siirretään reaaliaikaisestikokousta organisoivalle teemaryhmälle.Aiheiden valinta. Teemaryhmä lukee pienryhmistä tulleet kommentit sekä valitseeja muokkaa niistä tärkeät avainaiheet ja -ideat, jotka esitetään koko kokoukselle,jotta osallistujat voivat kommentoida niitä tai äänestää niistä.Äänestyslaitteet. Jokaisella osallistujalla on langaton näppäimistö äänestyksiä varten.Äänestyksillä selvitetään kokouksen mielipide keskusteluissa esille tulleisiinkysymyksiin. Kokouksen alussa äänestyslaitteita käytetään selvitettäessäosallistujien tausta (ikä, sukupuoli, rotu, asuinpaikka, tulot, . . . ).Suuret videotaulut. Suurten videotaulujen avulla tiedotetaan kokoukselle aiheistaja äänestyksistä sekä niiden tuloksista.Edellä kuvattua menetelmää on sovellettu muun muassa vuonna 2002, jolloin 4300New Yorkin asukasta kokoontui suureen kokoukseen, jossa osallistujilla oli mahdollisuusottaa kantaa kuuteen World Trade Centerin alueen kehittämistä koskevaan


50 LUKU 5. TELEDEMOKRATIAsuunnitelmaan ([57]). Kokouksen jälkeen oli vielä mahdollista osallistua kahden viikonajan nettikeskusteluun. Osallistujista neljä viidesosaa oli vähintäänkin melkotyytyväisiä käydyn keskustelun tasoon ([58], s. 3). Kokous kritisoi voimakkaasti kuuttaetukäteen viranomaisten toimesta laadittua suunnitelmaa pitäen niitä liian tiheinä,tylsinä ja kaupallisina, mutta erityisesti arvosteltiin suunnittelun lähtökohtia,jotka eivät olleet tuottaneet kuutta erilaista suunnitelmaa, vaan yhdestä suunnitelmastakuusi erilaista versiota ([58], s. 2). Kokouksen loppuraportin mukaan, näyttääsiltä, että kokouksella oli vaikutusta WTC:n alueen suunnitteluprosessiin: uusiainnovatiivisia ratkaisuja etsitään (([58], s. 3). Ainakin osallistujat tuntuivat luottavaisilta:kolmasosa on vakuuttunut ja 45 % melko vakuuttunut siitä, että heidänääntään kuullaan (([58], s. 20). Kokouksen järjestäjät ja sponsorit olivat myös yllättyneetkäydyn keskustelun laajuudesta ja syvyydestä ([58], s. 20).Monia teledemokraattisia kokeiluja on toteutettu ilman tietokoneita. Kuitenkin nykyaikainentieto- ja viestintätekniikka tehostaa tiedonvälitystä ja ennen kaikkea vuorovaikutusta.Varhaisimmat teledemokratiakokeilut olivat staattisia: kansalaiset saivatasiasta tietoa, harkitsivat ja keskustelivat ja sitten äänestivät ([9], s. 134). Menetelmäon eräänlainen vesiputousmalli, etukäteen jonkin asiantuntijaryhmän suunnittelema,jolloin siitä puuttuu joustavuus; kaikkea ei osata ottaa etukäteen huomioon.Internet, sähköposti ja muut nykyaikaiset välineet tekevät mahdolliseksi sen,että keskustelun edetessä voidaan luoda uusia vaihtoehtoja ja ohjata koko prosessiauuteen suuntaan ([9], s. 135). Näin teledemokraattisesta prosessista saadaan inkrementaalinen,jolloin alkuperäiset asiat tarkentuvat tai muuttuvat jopa epäoleellisiksiuusien lähestymistapojen korvatessa ne.5.2.3 Osallistuva valmistelu ja suunnitteluVerkko-osallistuminen perusedellytys on, että kansalaisilla on mahdollisuus päästäverkkoon helposti, nopeasti sekä halvalla ja että tietokoneen käytön perustaidot hallitaan.Lisäksi eri viranomaisten on pystyttävä tuottamaan verkkoon selkeää, vuorovaikutteistaja ajantasaista materiaalia. Samoin kansalaisten olisi opittava löytämäänentistä paremmin viranomaisten tarjoamat verkkopohjaiset osallistumis- ja vaikuttamiskanavat.Koska nämä perusedellytykset täyttyvät vajavaisesti, on oltava myösmuita kuin internet-pohjaisia tapoja osallistua.Kuitenkin laadukkaat verkkopalvelut eivät vielä riitä. Kansalaisilla on oltava motivaatiokäyttää niitä. Motivaatioon vaikuttaa verkossa olevan materiaalin laatu, muttaennen kaikkea asian tärkeys, läheisyys ja osallistumisen vaikuttavuus. Jos syntyyvaikutelma, että palautetta voi antaa, mutta kukaan ei siihen vastaa eikä sitä huomioi,osallistumisesta on tullut kulissi, joka tuhoaa motivaation.Suunnittelijoiden ja virkamiesten asenteet vuorovaikutteiseen suunnitteluun ovat ratkaisevassaasemassa. Onnistumisen edellytys on, että valmistelijat näkevät kansalaisetyhteistyökumppaneikseen, joilla on annettavanaan paikallista asiantuntemusta,joka täydentää suunnittelijan teoreettisempaa ja kokonaisvaltaisempaa näkemystä.


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 51Keskeisiä ovat myös sekä kansalaisten että suunnittelijoiden kommunikaatiotaidot.On pystyttävä kuuntelemaan vastapuolta, huomioimaan toisten mielipiteitä, joustamaanomista sekä tekemään kompromisseja. Vastapuolen asiantuntemuksen vähättelyja omien tietojen ja käsitysten pitäminen ylivertaisina tuhoaa vuorovaikutteisuudenja kommunikointi muuttuu riitelyksi.5.2.3.1 Pelkkä keskustelupalsta ei riitäTaustamateriaalin julkaiseminen ja keskustelupalstan avaaminen eivät riitä. Keskusteluaei synny, koska osallistujat esittävät omat mielipiteensä eivätkä juurikaan osallistukeskinäiseen vuorovaikutukseen. Samoin asiat rönsyilevät epäoleellisuuksiin taialueille, joilla ei ole mitään tehtävää valmistelussa olevan asian kanssa.Perusedellytys on, että kansalaiset löytävät osallistuvan suunnittelun materiaalin japalautemahdollisuudet. Pelkkä linkki kaupungin internetsivulla ei riitä, ainakaan vielänykyisin, kun osallistuminen ei ole vakiintunutta toimintaa eikä suomi.fi -portaalitai oman kunnan etusivu aukea selaimen oletussivuksi. Tarvitaan perinteistä tiedottamistasanomalehdissä, televisiossa ja radiossa sekä erilaisia kansalaistilaisuuksia.Valmistelun pohjana oleva materiaali saattaa myös olla yksipuolista, jolloin jotkinpiirteet painottuvat liikaa. Esimerkiksi tekniset vaatimukset saattavat olla dominoiviaja sosiaaliset tai ympäristöön liittyvät arvot jäävät syrjään.Jotta keskustelu pysyisi asiassa ja etenisi, sitä on jollain tavoin ohjattava. Kuitenkinvirkamiesten liian voimakas puuttuminen saattaa tuntua tukahduttavalta ja jyräävältä,jolloin se estää vapaan mielipiteenvaihdon. Toisaalta suunnittelijoiden aktiivisuustaas antaa keskusteluun uusia virikkeitä ja luo vaikutelman, että keskustelullaon merkitystä. Suunnittelijoiden rooli keskustelussa määräytyy tapauskohtaisestija riippuu suunnittelukohteen luonteesta. Etsittäessä uusia ideoita tai visioita keskusteluatulisi innostaa ja vapauttaa, kun taas rajatussa ja täsmällisessä suunnittelukohteessaon yritettävä pitää keskustelu hienovaraisesti asetettujen reunaehtojensisällä.Gordon ja Richter ([29], s. 249–251) näkevät, että vuorovaikutteisen suunnitteluntulisi perustua dialogiin, joka on tavoitteellista toimintaa ja jossa osapuolet keskustelevatjärjestäytyneesti noudattaen tiettyjä sääntöjä. Heidän mukaansa osallistujillavoi olla kolmenlaisia rooleja, lukijan, kirjoittajan ja toimittajan. Samalla henkilöllävoi olla useita rooleja, kuten lukijan ja kirjoittajan.Lukijat perehtyvät materiaaliin ja seuraavat keskustelua. He ovat kiinnostuneitasuunnitteludokumenteista, osallistujien taustoista ja motiiveista, keskustelustaja kaikesta sellaisesta tiedosta, joka helpottaa asioiden ymmärtämistä, erityisestiaikaisemmista vastaavankaltaisista projekteista. Dialogia tukevassa teknisessäjärjestelmässä olisi oltava tehokas tekstihakuun ja metatietoon perustuvahakukone, mahdollisuus ryhmitellä dokumentteja eri kriteerien pohjalta sekähälytysjärjestelmä, joka tiedottaa muutoksista automaattisesti.


52 LUKU 5. TELEDEMOKRATIAKirjoittajat laativat osia dokumenteista ja osallistuvat aktiivisesti keskusteluun.Heidän täytyy pystyä lisäämään dokumentteja ja keskusteluviestejä sekä bibliografistatietoa ja tiivistelmiä tietokantoihin. Heillä on oltava mahdollisuusviitata muihin dokumentteihin tai niiden osiin. Lisäksi järjestelmän tulee huolehtia,että kirjoittajat ovat tietoisia heidän vastuullaan olevista tehtävistä janiiden tilasta.Toimittajat editoivat dokumentteja ja ohjaavat keskustelua. He ovat vastuussa dokumenttienja keskustelun laadusta ja valvovat sekä ohjaavat koko prosessia.Dialogin suuntaaminen voi tapahtua keräämällä uutta informaatiota, visioimallauusia ratkaisumalleja, luokittelemalla eri mahdollisuuksia suuremmiksikokonaisuuksiksi tai priorisoimalla eri asioita. Toimittajien on oltava koko ajantietoisia prosessin tilasta ja heidän pitää myös pystyä innostamaan osallistujia.Valmistelun tarkoituksena on löytää konsensustyyppinen tai enemmistön hyväksymäratkaisu tai sitten useita vaihtoehtoja jatkokäsittelyä ja lopullista päätöstä varten.Vaikeissa suunnitteluongelmissa, kuten moottoritien rakentaminen lähelle asutusta,pelkkä keskustelumahdollisuus todennäköisesti vain lisää ja kärjistää ristiriitoja. Tämänongelman ratkaisemisessa voidaan käyttää välitysmenetelmää, joka on kehitettyongelmien löytämiseksi ja ristiriitojen ratkaisemiseksi. Siinä puolueettoman välitysmiehenavulla neuvotellaan ja pyritään pääsemään yhteisymmärrykseen. Tavoitteenaon ratkaisu, jossa kaikki voittavat ja johon osapuolet tyytyvät. Selvää on, että välitysmiehenrooli on keskeinen. Menetelmää voidaan myös soveltaa verkossa. ([59], s.70)Yksi keino yhteisymmärryksen saavuttamiseksi on ns. Delphi-menetelmä, joka muodostuuuseista haastattelu – palaute – haastattelu -kierroksista. Suunnitteluryhmävoi olla satunnaisesti valittu kansalaisotos tai laaja-alainen asiantuntijaryhmä. Jäseneteivät tunne toisiaan ja toimivat anonyymisti, jotta henkilökohtaiset suhteetja asenteet eivät vaikuttaisi. Jokaisen kierroksen jälkeen osallistujille annetaan tilastollistapalautetta edellisen kyselyn tuloksista ja tämän perusteella heidän tuleeharkita uudelleen omia vastauksiaan. Iterointikierroksia käydään, kunnes tarvittavayhteisymmärrys on saavutettu.([59], s. 69–70 ja [114], s. 243)Suuren joukon osallistuessa suunnitteluun tarvitaan tehokkaita menetelmiä sekätieto- ja viestintätekniikkaa, jotta yleisesti hyväksytty ratkaisu saavutettaisiin. DE-MOS-menetelmässä (Delphi Mediation Online System)) yhdistetään mielipidetiedustelut,Delphi-metodi ja välimiesmenettely sekä hyödynnetään nykyaikaista tietotekniikkaa.Menetelmä jakaantuu kolmeen vaiheeseen ([59], s. 71–72):1. Keskustelu valitusta aiheesta aloitetaan. Tavoitteena on löytää tärkeimmät näkökannatja osa-alueet. Sitä varten toimittajien on analysoitava ja ryhmiteltäväsaatu vapaamuotoinen palaute. Tässä hyödynnetään tiedon louhintamenetelmiä.Toimittajien on myös tehtävä käydyn keskustelun sisällöstä ja edistymisestäyhteenveto, jossa pyritään löytämään erilaiset ristiriidat. Lopuksi toimittajatjakavat asiakokonaisuuden osa-alueisiin. Koska yhteenvedot perustuvat


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 53käydyn keskustelun tulkintaa, ne eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia.Siksi vielä mielipidetiedusteluin varmennetaan, että tulkinnat ovat asialliset jatarpeen mukaan niitä muutetaan.2. Keskustelua valituista osa-alueista käydään pienemmissä ryhmissä. Kullekinkäyttäjälle valitaan sopivat osa-alueet käyttäjäprofiilin mukaan. Toimittajienon tässäkin vaiheessa tehtävä yhteenvedot, paljastettava ristiriidat ja pyrittävälähentämään vastapuolia toimimalla välitysmiehinä. Lopputuloksena on jokokonsensus tai tilanne, jossa kaikki ovat yksimielisiä siitä, mistä ollaan erimielisiä.Tätä vaihetta voidaan vielä täydentää asiantuntijaryhmässä käytettävälläDelphi-menetelmällä, jolla selvitetään asiantuntijoiden yksimielisyyden aste.Lopuksi toimittajat päättävät osa-alueiden käsittelyt yhteenvetoihin, joillehaetaan myös osallistujien hyväksyntä.3. Osa-alueiden tulokset yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi, jota osallistujatvoivat kommentoida. Lisäksi he asettavat osa-alueet tärkeysjärjestykseen. Lopputuloksenaon tiivis dokumentti, joka kuvaa käytyä keskustelua ja sisältää eriosa-alueiden priorisoinnin.DEMOS-menetelmää on käytetty Bolognan kaupungin liikennesuunnittelussa ja kehiteltäessäHampurin tulevaisuuden suunnitelmia. Kokemukset olivat myönteisiä.Keskustelun taso oli korkea, mutta toisaalta osallistujia ei ollut kovin paljon, esimerkiksiHampurissa runsaat 500. ([18])5.2.3.2 Verkko-osallistuminen käytännössäKansalaisilla on lainsäädäntöön perustuva oikeus osallistua asioiden suunnitteluunja valmisteluun (luku 3, erityisesti 3.3.6). Nykyaikaiset tieto- ja viestintätekniikanmenetelmät antavat tähän uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin niitä nykyisin käytetäänpääasiassa vain ylhäältä alaspäin tapahtuvaan tiedottamiseen ja satunnaiseenkansalaispalautteen keräämiseen sähköpostin avulla. Tässäkin olisi paljon parannettavaa.Esimerkiksi Oikeusministeriön kansalaisten osallisuutta pohtivan työryhmänmuistiossa vuodelta 2002 painotetaan monipuolista ja eri tiedotusvälineiden kauttatapahtuvaa tiedotusta, joka alkaa vireillepanosta ja kattaa kaikki hankkeen erivaiheet. Lisäksi valmisteluasiakirjojen tulisi olla sähköisesti saatavilla ja valmistelunetenemistä olisi pystyttävä seuraamaan ajantasaisesti internetsivuilta ja tässä yhteydessäolisi koko ajan oltava mahdollisuus antaa suoraa kansalaispalautetta. ([79], s.33–34, 38)OECD:n vuonna 2002 tekemän arviointitutkimuksen mukaan yli 90 % Suomen ministeriöistäja valtionhallinnon virastoista käyttää tietoverkkoja tiedottamiseen, hiemanyli 60 % vuorovaikutteiseen tiedottamiseen, noin 30 % transaktioihin ja vain noin 5% tiedonvaihtoon muiden virastojen kanssa ([74], s. 4–5). Tutkimus perustuu viranomaisilletehtyihin kyselyihin, eikä siinä mitenkään puututa esimerkiksi vuorovaikutteisuudenlaajuuteen ja laatuun. Tutkimuksen mukaan Suomi on ollut eturintamas-


54 LUKU 5. TELEDEMOKRATIAsa parantaessaan kansalaisten tiedonsaantia, kansalaiskonsultointia ja osallistumista([74], s. 6).Kansalaisten kannalta internetin kautta tapahtuvaa tiedonsaantia ja osallistumistaon haitannut järjestelmien hajanaisuus: eri viranomaisilla on omat ja omaperäisetkotisivut, joita on vaikea löytää ja joissa on hankala suunnistaa. Aivan viime aikoinatilanne on jossain määrin parantunut, kun valtioneuvoston hankerekisteri ja suomi.fiportaalion avattu. Suomi.fi on julkishallinnon verkkopalveluiden yhteinen osoite jasen pääasiallinen tehtävä on välittää tietoa ja mahdollistaa lomake.fi-palvelun kauttajossain määrin sähköinen asiointi.Valtioneuvoston hankerekisteri (www.hare.vn.fi) sisältää keskitetysti kaikki valtionhallinnonhankkeet, joista tallennetaan muun muassa niiden tehtäväkuvaus, aikataulu,vastuuhenkilöt, tilannetiedot, tiedot julkisista asiakirjoista ja mahdollisuuksienmukaan myös itse asiakirjat ja julkaisut. Hankkeita voi etsiä hakukoneella japalautetta voi antaa hankekohtaisesti. Järjestelmä on massiivinen, hankkeiden löytäminenon hankalaa, mutta periaatteessa valmistelu on muuttunut avoimemmaksi.Palautteen huomioimisesta ei ole takeita, palautteen käsittelyä ei voi seurata eikäpalautteeseen tarvitse vastata, joten mistään todellisesta vuorovaikutuksesta ei voipuhua.Valtiovarainministeriön Kuule kansalaista -hankkeen loppuraportissa vuodelta 2001ehdotetaan valtionhallinnon yhteisen keskustelufoorumin otakantaa.fi kehittämistä,jolloin palaute saataisiin keskitetysti yhdestä paikasta eikä kansalaisen tarvitsisi osallistuakseenkäydä eri viranomaisten sivuilla ([112], s. 30). Idea viranomaisten kannaltatuntuu varmasti hyvältä, sivut ovat olemassa, mutta niillä ei käy keskustelijoita,itse asiassa ei ketään! Tämä voi johtua tiedon puutteesta, mutta tärkein syy on ylhäältätapahtuvan osallistamisen epäonnistuminen: toiminta on viranomaislähtöistäja keskustelun vaikuttavuudesta ei ole mitään takeita.Kunnat käyttävät sähköistä osallistumista ja vaikuttamista hyvin kirjavasti. Yksi hyväesimerkki on Tampereen kaupungin internet-palvelu Valma ([100]), jonka kauttakuntalainen voi osallistua valmisteluun ja esittää mielipiteensä luottamuselinten käsittelyssäolevista asioista. Mielipiteen jostakin esityslistan asiasta voi lähettää luottamushenkilöilletai se voidaan julkaista keskustelupalstalla. Jatkossa suunnitteillaon, että merkittävien asioiden valmistelijat tuottavat tietopaketin verkkoon jo ennenesityslistavaihetta jonka jälkeen keskustelua ja materiaalin tuotantoa jatketaanavoimesti. Tavoitteena on järjestelmä, jossa valmisteludokumentit ovat yhteisessäwww-pohjaisessa järjestelmässä, josta tarpeelliset osat ovat kuntalaisten saatavissaja kommentoitavissa. ([101], s. 21–22)Espoossa kaupungin e-palvelujärjestelmä on monipuolinen. Kuntalainen voi pannaasiansa vireille sähköisesti ([23]). Asia kirjataan samana tai seuraavana arkipäivänäkaupungin asianhallintajärjestelmään ja se saa käsittelynumeron, joka kahden arkipäivänkuluessa ilmoitetaan asian vireillepanijalle. Asian etenemistä voi seurataasianumeron avulla, joskin nykyisin vain tiedustelemalla puhelimitse kirjaamosta.Vastaavasti voi tehdä myös kuntalain mukaisen kuntalaisaloitteen. Sähköistä alle-


5.2. TELEDEMOKRATIAN MUOTOJA 55kirjoitusta ei vaadita, joten on mahdollista antaa virheelliset henkilötiedot. Samoinyhteys ei ole suojattu, joten arkaluonteisia asioita ei ole syytä lähettää. Myös kaikkiepävirallinen palaute kirjataan, ja sen etenemistä voi seurata kirjaamisnumeronavulla www-sivuilta. Kaupungissa vireillä olevat asiat ([24]) on ryhmitelty teemakokonaisuuksiksija niiden etenemistä voi seurata ja antaa palautetta.Espoon kaupunki järjesti kesä–elokuussa vuonna 2001 Suurpellon alueen suunnittelustakyselyn internetissä ([42]). Sen tarkoituksena oli kerätä mielipiteitä Suurpelto–Kehä II:n osayleiskaavan suunnittelun maankäyttövaihtoehdoista ja kokeilla internetiäasukkaiden vaikutuskanavana. Kysely koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinenkäsitteli aluetta rakennusten ulkoasun ja ympäristön, palveluiden, virkistysalueidensekä liikenneyhteyksien kannalta. Tähän osaan vastasi 149 henkilöä. Toisessaosassa alue oli jaettu useisiin pienalueisiin ja kysymykset vaihtelivat alueiden ominaispiirteidenmukaan. Tähän osaan vastasi 46 henkilöä, joista 19 vastasi useammanpienalueen kysymyksiin. Peräti 74 % kaikista vastaajista oli miehiä. Vaikka kokeiluoli suunniteltu ja toteutettu huolellisesti ja hyvin, niin vastaajien määrä oli todellapieni, varsinkin mentäessä yksityiskohtaisempaan pienalueiden suunnitteluun. Ehkäyhtenä syynä oli heikko tiedotus, koska osallistujat toivoivat, että tulevista internetinavulla tapahtuvista palautemahdollisuuksista kerrottaisiin paremmin ([42], s.2).Kaupunkisuunnitteluun on kehitetty myös kaavoituspelejä, joissa kaupungin asukasvoi verkossa tehdä omia suunnitelmia ja lähettää palautetta suunnittelijoille. Yhtenäesimerkkinä on Tampereen Viinikan–Nekalan alueen suunnittelupeli ([102]), jostaJari Seppälä on tehnyt pro gradu -tutkimuksen ([87]). Peli on leikkimielinen ja yksinkertainen.Siinä suunnittelualue on jaettu 12 osa-alueeseen ja niihin on sijoitettavatietty tavoitteena oleva asukasmäärä. Tehtyjä valintoja havainnollistettiin tietokonemallein.Oman suunnitelmansa voi lähettää viranomaisille ja lisäksi palautetta saaantaa sähköpostitse sekä keskustelupalstalla. Pelin tavoitteena oli tarjota havainnollinenosallistumiskeino, tuoda suunnittelijoille palautetta, opettaa kuntalaisille kaavoituksenmonitahoisuutta ja parantaa kuntalaisten ja virkamiesten keskustelukulttuuria([87], s. 56). Kahden kuukauden aikana palautettuja suunnitteluvaihtoehtojakertyi 284, joista 110 sisälsi myös sanallisia selityksiä; keskustelupalstalla ei syntynytkunnollista keskustelua, puheenvuoroja oli vain kahdeksan ([87], s. 62). Osallistujiaei ollut kovin paljon, vaikka peli sai runsaasti julkisuutta eri tiedotusvälineissä([87], s. 68). Kuitenkin verrattuna perinteisiin yleisötilaisuuksiin ja varsinkin niissäpuheenvuoroja käyttäneiden määrään tietoverkko kerää jo varsin hyvin paikallisiakannanottoja ([87], s. 70).Nettimaunula-projektiin on kehitetty Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla interaktiivinenkarttasovellus ([68]). Siinä asukkaat kommentoivat ympäristöään visuaalisestimerkitsemällä karttaan miellyttävät, epämiellyttävät, turvattomat ja liikenteellisestivaaralliset kohteet ja perustelut valinnoilleen. Tiedot tallentuvat ja näinsuunnittelijat saavat tärkeää tietoa siitä, millaiseksi asukkaat itse kokevat asunalueensa.


56 LUKU 5. TELEDEMOKRATIA5.2.4 Vaikuttaminen verkostoitumallaTietoverkot mahdollistavat samanmielisten ihmisten verkostoitumisen maailmanlaajuisestierilaisiksi painostus- ja vaikuttamisryhmiksi. Beckerin ja Slatonin ([9], s.201–202) mukaan tietoverkkoja voidaan käyttää poliittisessa vaikuttamisessa kolmellaeri tavalla. Ensiksikin vapaana, sensuroimattomana tiedonvälityskanavana jakeskustelufoorumina. Toiseksi samoja mielipiteitä omaavat voivat muodostaa virtuaalisiayhteisöjä, joissa yhteensitovana tekijänä ei perinteisten kuntien ja valtioidentavoin ole maantieteellinen läheisyys, vaan yhteiset intressit ja näkökannat. Kolmanneksitietoverkkoja voidaan käyttää suoran toiminnan välineenä, joka tuo hallitsevaneliitin ja kaupallisuuden maailmaan voimakkaan kansalaisnäkökulman.Internet tarjoaa ainakin kehittyneissä ja rikkaissa maissa halvan ja vapaan tavanjulkaista mielipiteitä ja keskustella. Kuitenkin mielipiteet käytännössä hukkuvat internetintietotulvan, kaupallisuuden ja kaiken roskan sekaan. Omalla nettisivulla jakeskustelulla ei ole mitään yleisempää vaikutusta, vaikkakin ne yksilön kannaltasaattavat olla tärkeitä ja palkitsevia. Ja näin eräällä tavalla kuuluukin olla; yksilö onyksi kuudesta miljardista, ei sen enempää. Suurempi oman äänen painoarvo sopisihuonosti demokratian periaatteisiin.Samalla tavoin ajattelevat voivat internetin välityksellä liittyä yhteen, verkostoituavirtuaalisiksi yhteisöiksi, joiden jäsenet tapaavat toisiaan internetissä. Näin syntyyuudenlainen yhteisöllisyys, joka ei ole sidottu paikkaan ja jota eivät maantieteellisetrajat kahlitse. Parhaimmillaan ennakkoluulot vähenevät ja solidaarisuus kasvavat,joskin vapaa väline voi myös yhdistää vaarallisia tai rikollisia tavoitteita omaavia.Esimerkiksi syksyllä 2002 Vantaan Myyrmannissa tapahtuneen pommiräjähdyksentekijä oli internetissä olleiden Kotikemian forum -sivujen aktiivinen keskustelija ([37].Verkostot voivat myös vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen varsinkin toimimalla samanaikaisestija yhdensuuntaisesti, jolloin syntyy maailmanlaajuinen vaikutus. Yhtenäesimerkkinä ovat erilaiset ostoboikotit, joiden avulla pyritään vaikuttamaankansainvälisiin suuryhtiöihin vähentämällä niiden tuotteiden myyntiä, mutta ennenkaikkea pilaamalla niiden yrityskuva. Eräs tunnetuimmista kansainvälisistä vaikuttamisverkostoistaon Greenpeace, joka ylläpitää internetissä kyberaktivistien yhteisöä([30]). Yhtenä toimintakohteena on esimerkiksi Islannin valaanpyynnin vastustaminenja halutessaan voi lähettää Islannin matkailuteollisuudelle viestin, jossa sitoutuuharkitsemaan Islannin matkaa ja toivoo saavansa matkailuesitteitä, jos valaanpyyntikielletään. Boikoteilla on ollut merkitystä. Vuonna 1977 alkanut Nestle-boikottipakotti maailman suurimman elintarvikeyrityksen siistimään äidinmaitokorvikkeenmainontaansa. Taustana oli tilanne, jossa agressiivisen markkinoinnin seurauksenakehitysmaiden äidit alkoivat antaa lapsilleen rintamaidon sijasta pullomaitoa, jotatehtiin sekoittamalla lehmänmaidosta tehtyä korviketta veteen, jolloin seurauksinaköyhissä ja epähygieenisissä oloissa olivat ripulit ja aliravitsemus sekä vauvojen kuolema([40]).


5.3. TELEDEMOKRATIA JA TASA-ARVO 575.3 Teledemokratia ja tasa-arvoTeledemokratia on keino lisätä hallinnon avoimuutta ja kansalaisten osallistumistaja vaikuttamista. Erityisesti sen avulla voidaan tavoittaa nuoria, jotka ovat tottuneitatietokoneen ja internetin käyttäjiä ja jotka toisaalta suhtautuvat perinteiseenpolitiikkaan ja äänestämiseen passiivisesti.Kuitenkin kaikilla ei ole tietokonetta, internetyhteyksiä, riittävää käyttötaitoa eikävälttämättä edes halua tunkeutua tietoverkkoihin. Yhteiskuntaan on syntynyt digitaalinenkahtiajako. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa keväällä 2002 noin kahdellakolmasosalla 10–74-vuotiaista oli mahdollisuus päästä tietoverkkoihin kotoa, töistätai oppilaitoksesta. Vastaava luku 60–74-vuotiailla oli vain noin 20 prosentilla, kuntaas 15–29-vuotiailla 90 %. Tutkimus ei kerro mitään siitä, millaista ja kuinka useintapahtuvaa käyttö oli. Lisäksi sähköpostia käytettiin vähemmän kuin verkkoyhteyttä.([109])Vesa Mäensivu on tutkinut 18–67-vuotiaitten suomalaisten internetin ja matkapuhelimenkäytön valmiuksia, joiksi tutkimuksessa määriteltiin välineet, taidot ja motivaatio.Tärkeimmiksi viestintävalmiuksiin vaikuttaviksi tekijöiksi osoittautuivat ikäja koulutus. Koulutustason noustessa ikäryhmien väliset erot vähenivät. Tietoyhteiskuntakehityksestäsyrjäytyneitä ovat erityisesti ikääntyneet ja ammatillista koulutustavailla olevat tai ammattikoulun tai -kurssin käyneet sekä eläkeläiset, työttömät jalomautetut. ([65], s.145–146)Työttömät ja heikosti koulutetut eivät liiku tiedon valtaväylillä ja he käyvät myöserittäin laiskasti vaaliuurnilla. Näiden ryhmien osalta teledemokratia ei lisää yhteiskunnallistaosallistumista. Mitkään ilmaiset internetpisteet kirjastoissa eivät ole heidänkohdallaan ratkaisu, koska käyttötaito ja motivaatio puuttuvat. Koulutus auttaisiasiaa ja on välttämätöntä pelkästään jo senkin takia, että sähköinen asiointi onsyrjäyttämässä perinteisen asiakaspalvelun.Ikääntyneet ja eläkeläiset ovat nykyisen edustuksellisen demokratian tukijalka; heidänäänestysaktiivisuutensa on pysynyt korkeana. Kuitenkin heidän heikot tieto- javiestintätekniset valmiudet estävät uusien osallistumiskeinojen hyödyntämisen. Josyhteiskunnassa siirrytään liian yksipuolisesti verkkoasiointiin ja -osallistumiseen, niinseurauksena on ikääntyneiden syrjäytyminen.Teledemokratia voi saavuttaa nuoret. Heillä on tarvittava tieto ja taito sekä käytettävissäänvälineet kotona, töissä, koulussa tai kirjastoissa. Nuorten matala äänestysaktiivisuusjohtuu epäluottamuksesta nykyiseen poliittiseen järjestelmää ja edustukselliseendemokratiaan eikä siitä, etteivätkö nuoret olisi kiinnostuneita yhteiskunnallisistaasioista ja haluaisi vaikuttaa. Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa mahdollisuuksiasuoraan vaikuttamiseen, verkostoitumiseen, elämäntapapolitikointiin, joillaon kunta- ja kansallisvaltiotason sijasta kansainvälistäkin vaikutusta.Uusien kansalaisryhmien mukaantulo ei kuitenkaan välttämättä tapahdu ylhäältäpäinorganisoitujen osallistumiskanavien kautta, vaikka käytössä olisivat nykyaikaisentieto- ja viestintätekniikan suomat mahdollisuudet. Saksassa Osnabrueckin kau-


58 LUKU 5. TELEDEMOKRATIApungissa on tutkittu, ketkä osallistuvat internetissä toteutettuun vuorovaikutteiseensuunnitteluun. Loppupäätelmänä oli, että ne osat väestöstä, jotka eivät ole aikaisemminosallistuneet suunnitteluprosessiin, eivät tee sitä myöskään internetin kautta.Internet on kommunikointitaitoisen eliitin väline. ([114], s. 242)Digitaalinen kahtiajako on ongelma, johon on aika vähän kiinnitetty käytännön tasollahuomiota, retoriikka on asia erikseen. Anttiroiko on tutkinut EU:n tietoyhteiskuntakehitystäja toteaa sen tapahtuneen taloudellisen kasvun ja kilpailukyvynlähtökohdista. Suurin prioriteetti on ollut markkinoiden vaatimilla toimenpiteillä;sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus ja tasa-arvo on otettu mukaan, jotta taattaisiin sähköiselletaloudelle ja hallinnolle riittävästi asiakkaita. Demokratia on jäämässä EUtasollataka-alalle. Tämä koskee myös teledemokratiaa. Anttiroiko toteaakin hiemankärjistäen, että EU:ssa tietoverkkoihin pääsy viittaa kriittiseen massaan, osallistuminenkuluttamiseen, dialogi mahdollisuuteen tehdä internetin kautta kyselyitä jaläpinäkyvyys siihen, että viralliset dokumentit ovat saatavilla internetissä. ([5], s.33–34)Kuitenkin digitaalisen kahtiajaon ongelmaa ei tule korostaa liikaa, vaan sitä voi myösverrata nykyiseen tilanteeseen, jossa vain vaikutusvaltaisilla intressiryhmillä on mahdollisuussaada mielipiteensä esille lehdistön ja television kautta. Tämä analoginenkahtiajako on ollut demokratian kannalta hyvin haitallinen, varsinkin kun tiedotusvälineetovat voimakkaasti keskittyneet ja kaupallistuneet. Internet antaa kuitenkinsuurelle joukolle ihmisiä mahdollisuuden saada mielipiteensä esille. ([29], s. 248–249)Maailmanlaajuisesti teledemokratia ei ole vastaus demokratiavajeeseen. Ensinnäkinsuurimmalla osalla ihmisistä ei ole kännykkää eikä tietokonetta käytössään. On arvioitu,että vuonna 2005 vain viidesosalla maapallon väestöstä on mahdollisuus käyttäänykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa ([67], s. 471). Toiseksi teledemokratiaedellyttää, että yhteiskunta on sisäistänyt ja noudattaa demokraattisia periaatteita,joista keskeisimmän ovat vapaus ja tasa-arvo. Juuri näistä on useimmissa maissapuute eikä sitä voida korjata internetillä, vaan päinvastoin tietotekniikka saattaalisätä epätasa-arvoa ja ihmisten valvontaa. Mutta kehittyneissä maissa, joissa onpitkä demokraattinen perinne ja joissa yhteiskunta on avoin, saattavat tietoverkotlisätä todellista osallistumista, elleivät sitten työ, liiallinen kaupallistuminen, viihdeja mukavuudenhalu vie kaikkea ihmisten huomiota.


Luku 6Kansanäänestys internetissäEduskunnan, kunnanvaltuuston, europarlamentin tai presidentin vaalien toteuttamineninternetissä ei juurikaan lisäisi demokratiaa. Ehkä joitakin uusia äänestäjiäsaataisiin mukaan. Tosin jo nykyisinkin äänioikeuden käyttö on helppoa ja vaivatontajohtuen hyvistä ennakkoäänestysmahdollisuuksista. Järjestelmä pysyisi samana janiin myös ne edustuksellisen demokratian ongelmat, joita on käsitelty luvussa 4.1.Suomen lainsäädäntö mahdollistaa neuvoa-antavat valtiolliset (luku 3.2) ja kunnalliset(luku 3.3.1) kansanäänestykset. Kuitenkin niiden käyttö on ollut vähäistä janiihin on liittynyt myös monia ongelmia (luvut 4.3.1 ja 4.3.3), jotka seuraavat siitä,että kansanäänestyksen järjestäminen, kysymysten muotoilu ja äänestystuloksenhuomioiminen ovat aina viime kädessä edustuksellisen elimen päätösvallassa.Internetin välityksellä tapahtuvista äänestyksistä ei siis nykyjärjestelmässämme olisijuurikaan hyötyä. Tuskin syntyisi edes kustannussäästöjä, koska yleisiä ennakkoäänestyspisteitäolisi kuitenkin järjestettävä ja vaalipäivänä olisi vaalihuoneistoja pidettäväauki niitä varten, jotka eivät voi tai halua äänestää internetissä. Mutta joshalutaan vahvistaa suoraa demokratiaa, niin internet tarjoaa keinon äänestää vaivattomastiesimerkiksi kotoa. Mutta kuka päättää mistä äänestetään ja mitkä ovatvaihtoehdot? Aloiteoikeus ja kansanäänestys liittyvät saumattomasti toisiinsa. Setälä([88], s. 140) toteaakin sattuvasti: ”Osallistuva demokratia edellyttää kuitenkinenemmän kuin vain kansalaisten osallistumista päätöksentekoon — heille pitää myösantaa mahdollisuus määritellä ne asiakysymykset ja vaihtoehdot, joista päätöksiätehdään.”Populistisen demokratiakäsityksen mukaan poliittisten päätösten tulee noudattaakansan enemmistön tahtoa, joka saadaan selville muun muassa kansanäänestyksillä.Kuitenkin on tärkeätä huomata, että enemmistön tahtoa ei ole läheskään aina mahdollistayksikäsitteisesti määrittää. Tämä johtuu heikosta äänestysaktiivisuudesta,mutta myös erilaisista äänestysmenettelyyn liittyvistä ongelmista, kuten äänestysvaihtoehtojenvalinnasta, tiedottamisesta ja tuloksen tulkinnasta.59


60 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄ6.1 Kansanäänestysten luokitteluSetälä ([88], s. 133–134) on tutkinut valtiollisia kansanäänestyksiä 22 eri maassa. Hänenmukaansa aivan keskeistä on se, mikä poliittinen toimija päättää kansanäänestyksenjärjestämisestä ja onko tämä toimija sama, joka on ehdottanut äänestyksenkohteena olevaa lakia. Hän jakaa kansanäänestykset aktiivisiin ja passiivisiin sekälakeja edistäviin ja lakeja valvoviin. Passiivisen kansanäänestyksen alullepanija onjokin edustuksellisen demokratian elin, kun taas aktiivinen kansanäänestys järjestetäänkansalaisryhmän aloitteesta. Lisäksi voi olla pakollisia kansanäänestyksiä, joitamonissa maissa käytetään perustuslain muutosten yhteydessä. Lakeja edistävä kansanäänestysjärjestetään lakeja säätävän toimielimen toimesta tai kansalaisaloitteenseurauksena. Sen sijaan lakeja valvovan kansanäänestyksen aloitteen tekee aina jokinmuu kuin lain säätäjä.Suomen lainsäädännössä oleva neuvoa-antava kansanäänestys on passiivinen ja lakejaedistävä ollen vain edustuksellisen demokratian jatke. Se ei sanottavasti muutakansanedustajien ja kansalaisten valtasuhteita. Lakeja valvova kansanäänestysrajoittaa parlamentin enemmistön valtaa. Jo tällaisen mahdollisuuden olemassaolosaattaa johtaa kansalaisten mielipiteen parempaan huomioimiseen ja paremman yhteisymmärryksenlöytymiseen. Kansalaisaloitteeseen perustuva kansanäänestys lisääkansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Sen avulla voidaan tuoda esille uusiavaihtoehtoja ja monipuolistaa poliittista keskustelua. ([88], s. 145)Kansanäänestyksiä voidaan tarkastella myös niiden vaikuttavuuden perusteella. Sutela([96], s. 17–20) on luokitellut kunnalliset kansanäänestykset tällä perusteellakuuteen ryhmään:1. Fasadiosallistuminen. Päätökset on jo asiallisesti tehty ennen kansanäänestystä,jolla haetaan kansan hyväksyntää. Kansalaisilla ei ole aloiteoikeutta.2. Lievä osallistuminen. Kansanäänestys on neuvoa-antava ja päätöksentekijätvoivat poiketa sen tuloksesta. Tietty prosenttiosuus kunnan äänioikeutetuistaasukkaista voi tehdä aloitteen kansanäänestyksestä valtuustolle, joka päättää,järjestetäänkö se. Suomessa käytössä oleva kunnallinen kansanäänestys kuulutähän luokkaan.3. Keskivahva osallistuminen. Kansanäänestys on neuvoa-antava, mutta päättäjätnoudattavat sen tulosta. Kansalaisaloite, jonka takana on tietty määrä kuntalaisia,johtaa aina kansanäänestykseen.4. Vahva osallistuminen. Valtuusto alistaa jonkin asian lopullisesti äänioikeutettujenkunnan asukkaiden vahvistettavaksi sitovassa äänestyksessä. Hyväksymiseenvoidaan vaatia esimerkiksi vain äänestäneiden yksinkertainen enemmistötai sitten sen lisäksi tietty prosenttiosuus kunnan äänioikeutetuista. Järjestelmäänvoi sisältyä myös kansanäänestyspakko, jolloin riittävän suurista asioistatehdyt päätökset alistetaan aina kansanäänestykseen.


6.2. KANSANÄÄNESTYSALOITE 615. Erittäin vahva osallistuminen. Riittävän laajan kannatuksen saanut kansanäänestysaloiteon alistettava sitovaan kansanäänestykseen. Aloite voi koskea jotakintäysin uutta asiaa tai sillä voidaan vaatia valtuuston tekemän päätöksenkansanäänestykseen.6. Erittäin vahva vaikuttava osallistuminen. Äänioikeutetut kuntalaiset päättävätsuoraan tärkeimmistä asioista sitovissa kansanäänestyksissä. Yhdenkin äänioikeutetunkuntalaisen tietyt muotoseikat täyttävä aloite johtaa kansanäänestykseen.Luokka 1 edustaa käytännössä puhdasta edustuksellista demokratiaa ja luokassa 6suora demokratia on syrjäyttänyt edustuksellisuuden. Vaikka luokittelu koskeekinkunnallisia kansanäänestyksiä, niin sitä voidaan myös soveltaa valtiollisiin kansanäänestyksiin.Kansanäänestyksen vaikuttavuuden lisäksi oleellista on, minkä tehtäväalueen ja suuruusluokanasioista äänestetään. Suomessa järjestetyt kunnalliset kansanäänestyksetovat kolmea poikkeusta lukuun ottamatta koskeneet kuntaliitoksia, siis yleishallintoa(luku 4.3.3). Kansanäänestyksiä voitaisiin soveltaa myös kunnan muilla toimialoilla,kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa, sosiaaliturvassa, kaavoituksessa jne.Jatkossa tarkastellaan lähemmin kansanäänestysaloitteen tekemistä, äänestysvaihtoehtojenlaatimista sekä itse äänestämistä — siis koko kansanäänestysprosessia jaerityisesti tieto- ja viestintätekniikan soveltamista siihen.6.2 KansanäänestysaloiteSuomessa tavalliset kansalaiset eivät voi tehdä valtiollista kansanäänestysaloitetta.Sen sijaan kunnallinen kansanäänestysaloite (luku 3.3.1) on mahdollinen, joskin sentoimivuus on ollut heikko (luku 4.3.2). On täysin selvää, että kansanäänestystenyhteydessä keskeistä on, kuka päättää äänestettävistä asioita ja tekee esityslistanäänestysvaihtoehtoineen. Kansanäänestysaloitetta voidaan säädellä monin eri tavoin:– vaatimalla aloitteen taakse tietty osuus äänioikeutetuista;– rajoittamalla asioita, joista voidaan äänestää;– vaatimalla, että aloitteen on täytettävä tietyt muotoseikat;– rajoittamalla kansanäänestyksellä päätetyn asian ottamista uudelleen esille;– jättämällä lopullinen päätös äänestyksen järjestämisestä esimerkiksi kunnanvaltuustolletai eduskunnalle;– pitämällä äänestyksen esityslistan laatiminen edustuksellisen elimen käsissä.


62 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄToisaalta voidaan myös tietyt asiat, kuten esimerkiksi perustuslain muutos tai rahallisestisuuret päätökset, alistaa automaattisesti kansanäänestykseen, jolloin mitäänkansalaisaloitetta ei tarvita.Kansanäänestysaloitteen tekeminen voitaisiin myös antaa sähköisille kuntakokouksille(luku 5.2.2), joihin jokaisella kansalaisella olisi vapaa pääsy tai joihin valittaisiinedustava otos ([9], s. 190–191). Jos selkeä enemmistö osallistujista kannattaisi kansanäänestystä,niin se olisi järjestettävä. Myös äänestysvaihtoehdot muotoiltaisiinsähköisessä kuntakokouksessa.Aloitteita — myös kansanäänestysaloitteita — voitaisiin tehdä ja jalostaa internetissä.Espoon nuorisovaltuuston ideahautomo ([25]) on esimerkki tällaisesta. Siinä kerrotaanensin idea, jota muut voivat kommentoida. Niistä ideahautomon toimittajatmuokkaavat aloitteen, mielipiteen medialle tai kirjeen päättäjille, josta sitten äänestetään.Mikäli enemmistö äänestykseen osallistujista kannattaa, niin muokattu ideajätetään halukkaiden allekirjoitettavaksi ja lähetetään lopuksi eteenpäin viranomaisille,lehdistölle tai poliitikoille. Käytännössä prosessi on osoittautunut aivan liianraskaaksi ja kankeaksi eikä se ole toiminut. Ilmeisesti se on koettu byrokraattiseksija liiaksi nykyisen poliittisen järjestelmän ehdoilla rakennetuksi. Vastaavanlainenjärjestelmä (TOM = täna otsustan mina eli tänään päätän minä) on käytössä Virossavaltiollisella tasolla. Erona Espoon ideahautomoon on, että keskustelun jälkeenaloitetta voi muokata vain sen esittäjä.Vastaavalla tavalla kansanäänestysaloitetta voitaisiin muokata ja kerätä sille internetissäkannatusta. Halukkaat voisivat allekirjoittaa aloitteen omalla henkilökohtaisellasähköisellä tunnisteellaan (HST). Tällainen allekirjoitus on juridisesti pätevä. Näinkannatuksen saaminen aloitteen taakse tulisi helpommaksi.6.3 ÄänestysvaihtoehtoehdotEdustuksellisessa päätöksenteossa samasta asiakokonaisuudesta voidaan äänestääuseita kertoja ja päättäjät osallistuvat ainakin osittain äänestyksen esityslistan laatimiseen.Näin ei ole kansanäänestyksissä, joissa joku muu kuin kansa itse pelkistäävaikeat asiat muutamaksi vaihtoehdoksi. Myös äänestystuloksen tulkinta saattaa ollahankalaa ja moniselitteistä. Kansan tahtoa ei ole helppo saada selville.6.3.1 Äänestys kahdesta vaihtoehdostaPoliittiset ongelmat ovat monimutkaisia eivätkä yleensä pelkistettävissä kahdeksivaihtoehdoksi. Kuitenkin useimmat kansanäänestykset on toteutettu kahden vaihtoehdonvälillä. Voittaja on valittu enemmistösäännöllä, jota pidetään järkevänä jareiluna, koska se kahden vaihtoehdon tapauksessa kohtelee kaikkia äänestäjiä ja vaihtoehtojatasapuolisesti ja tuottaa yksikäsitteisen lopputuloksen (tasatuloksen todennäköisyyson lähes olematon).


6.3. ÄÄNESTYSVAIHTOEHTOEHDOT 63Kansanäänestyksen esityslistan muuttaminen dikotomiseksi kyllä/ei kysymyksenasetteluksisaattaa ratkaista lopputuloksen. Lagerspetz ([52], s. 92) esittää tästä esimerkkinäAustralian vuoden 1999 kansanäänestyksen tasavallasta. Ennen vaalejatehtyjen mielipidemittausten mukaan selvä enemmistö oli valmis hylkäämään monarkian.Kuitenkin varsinaisessa äänestyksessä perustuslain muutosta ei hyväksytty.Syynä tähän oli ensisijaisesti se, että suuri osa tasavallan kannattajista halusi presidentinvalittavaksi suorilla vaaleilla, kun taas kansanäänestykseen alistettu perustuslainmuutos edellytti, että parlamentti valitsi presidentin. Näin kysymyksenasettelumääräsi lopputuloksen.Suomen EU-kansanäänestyksen yhteydessä kahden vaihtoehdon äänestysasetelmatuntuu luontevalta: hyväksytään tai hylätään neuvoteltu sopimus. Kuitenkin Setälä([88], s. 133) toteaa, että tässäkin on tulkinnanvaraa; ehkä jäsenyyssopimus olisijoltakin osin voitu neuvotella uudelleen. Lisäksi EU-kansanäänestykseen liittyy muitakinongelmia, joita on sivuttu luvussa 4.3.1.6.3.2 Äänestys monesta vaihtoehdostaParlamenteissa äänestykset tapahtuvat yleensä pareittain enemmistöperiaatteella.Jos esimerkiksi asiaan liittyen on tehty viisi ehdotusta, niin äänestyksiä tarvitaanneljä. Teknisistä syistä tällainen menettely ei ole kansanäänestyksissä mahdollinen— ainakaan vielä. Tosin vaalien toteuttaminen internetissä mahdollistaisi tämänkinmenettelyn, jolloin ongelmaksi kuitenkin jää, miten huomioidaan ne kansalaiset,jotka eivät halua tai osaa internetiä käyttää. Entä riittäisikö kansalaisten innostus?Myös monen vaihtoehdon kansanäänestyksessä esityslistan laatiminen on vaikeaaja esityslista kyseenalaistetaan usein . Lagerspetz ([52], s. 94) mainitsee esimerkkinämuun muassa Ruotsin vuoden 1980 ydinvoimakansanäänestyksen, jossa vaihtoehtojaoli kolme: ydinvoimamyönteinen, varauksellinen (ydinvoimasta luovuttaisiin pitkälläaikavälillä) sekä ydinvoimavastainen. Ydinvoiman vastustajat kritisoivat voimakkaastikysymyksenasettelua katsoen, että varauksellinen vaihtoehto tuotiin äänestykseenvain, jotta saataisiin vastustajien rivit hajalle.Usean vaihtoehdon tilanteissa voittaja voidaan saada selville monilla eri menetelmillä,joista yleisimpiä tarkastellaan seuraavaksi.PluraliteettiÄänestäjä valitsee vaihtoehdoista parhaan. Se vaihtoehto, joka saa suurimman suhteellisenkannatuksen on voittaja. Tähän menetelmään liittyy Lagerspetzin ([52], s.92–93) mukaan monia ongelmia. Jo vuonna 1770 Charles Borda havaitsi seuraavanongelman, jota kutsutaan Borda-paradoksiksi. Oletetaan, että vaihtoehtoja on kolmeA, B ja C sekä äänestäjiä sata. He asettavat vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen,jolloin saattaa syntyä taulukon 6.1 tilanne, jossa esimerkiksi 40 äänestäjän mielestävaihtoehtojen paremmuusjärjestys on A–B–C. Nyt A voittaa saaden 40 %:n kanna-


64 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄ40 äänestäjää 35 äänestäjää 25 äänestäjääA B CB C BC A ATaulukko 6.1: Borda-paradoksituksen. Kuitenkin pareittain verrattaessa A häviäisi sekä B:lle että C:lle eli A onCondorcet-häviäjä 1 . ([70], s. 335–336)Kansanäänestyksessä Borda-paradoksi voidaan välttää vaatimalla, että vaihtoehdonon saatava yli 50 %:n kannatus tullakseen hyväksytyksi, muussa tapauksessa päätösjää parlamentille. Triviaali ratkaisu olisi sallia äänestäjän valita vai yksi vaihtoehdoista,jolloin äänestäjän preferenssit eivät paljastu. Tämä on kuitenkin ongelmanlakaisemista maton alle. ([70], s. 341–342)Toinen pluraliteetin ongelma on, että se houkuttelee strategiseen äänestämiseen,jolloin äänestetään vastoin omia preferenssejä. Hylätään oma paras vaihtoehto jaäänestetään siedettävän vaihtoehdon puolesta, jolloin torjutaan huonoimman valinta.Taulukon 6.1 esimerkissä C:n kannattajat voisivat strategisesti äänestää B:tä estäennäin A:n valinnan.Kolmantena ongelmana on, että esityslistan laadinnalla voidaan vaikuttaa lopputulokseen.Olkoon vaihtoehtoja aluksi kaksi A ja B. Mielipidetiedustelujen mukaan A:nkannatus on 40 % ja B:n 60 %. Kansanäänestyksen vaihtoehtojen laatija kannattaaA:ta. Hän voi lisätä sopivan vaihtoehdon C, joka jakaa B:n kannattajat kahtia, niinettä pluraliteettisäännöllä A voittaa kuten taulukon 6.1 esimerkissä.Parittaiset enemmistövertailutVaihtoehtoja verrataan pareittain. Valitaan ns. Condorcet-voittaja eli se, joka voittaakaikki parivertailut. Tämäkin menetelmä sisältää ongelman, Condorcet-paradoksin.Oletetaan, että vaihtoehtoja on kolme A, B, C ja äänestäjät asettavat ne paremmuusjärjestykseen.silloin saattaa syntyä taulukon 6.2 tilanne, jossa mitkä tahansa kaksiryhmää muodostavat enemmistön. Ajaudutaan sykliseen pattitilanteeseen: enemmistöpitää A:ta parempana kuin B, B:tä parempana kuin C ja C:tä parempana kuinA. Siis mikä vaihtoehto valitaan? ([70], s. 335–336)Jos kansanäänestyksessä olisi mahdollisuus asettaa vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen,niin Condorcet-paradoksi voitaisiin ratkaista vaatimalla, että voittaakseenvaihtoehdon on oltava Condorcet-voittaja. Jos näin ei olisi, niin parlamentti tekisilopullisen päätöksen. ([70], s. 341–342)1 Condorcet-häviäjä häviää pareittain verrattaessa kaikille muille.


6.3. ÄÄNESTYSVAIHTOEHTOEHDOT 65Ryhmä 1(40 %) Ryhmä 2(35 %) Ryhmä 3(25 %)A B CB C AC A BTaulukko 6.2: Condorcet-paradoksiKarsivat kaksi- tai monivaiheiset menettelytVaihtoehtoja karsitaan eri äänestyskierroksilla, jolloin viimeisellä kierroksella on vastakkainyleensä kaksi, joista voittaja valitaan enemmistöperiaatteella. Uusintakierroksiaei tarvita, jos jokin vaihtoehto saa yli 50 %:n kannatuksen. Menettelyllä vältetäänCondorcet-häviäjän valinta, mutta ei taata Condorcet-voittajan valintaa. Taulukon6.3 ([73], s. 48) tapauksessa toiselle kierrokselle pääsevät A ja B. Lopullinenvoittaja on B. Kuitenkin Condorcet-voittaja on C. Syynä on, että Condorcet-voittajaputoaa jo ensimmäisellä kierroksella, jolla itse asiassa käytetään pluraliteetti-menetelmää.7 äänestäjää 7 äänestäjää 6 äänestäjää 1 äänestäjäA B C AC C B BB A A CTaulukko 6.3: Kaksivaiheinen karsiva menettelyHyväksymismenettelyÄänestäjältä kysytään, mitkä esitetyistä vaihtoehdoista hän hyväksyy. Hän voi antaavaihtoehdolle yhden äänen (hyväksyy) tai nolla ääntä (hylkää). Vaihtoehto, jokaon saanut eniten hyväksymisiä, voittaa. Menetelmä on yksinkertainen, koska äänestäjänei tarvitse miettiä preferenssijärjestystä, joka varsinkin monien vaihtoehtojentapauksessa on hankalaa. Menetelmällä on kuitenkin heikkouksia. Tarkastellaan Nurmen([73], s. 57) esittämää taulukon 6.4 esimerkkiä, jossa äänestäjiä on 9 ja vaihtoehtojakolme, A, B ja C. Jos kaikki äänestäjät hyväksyvät vain ensimmäisen preferenssinsä,voittaja on A ja menetelmä toimii kuin pluraliteetti. Condorcet-häviäjä tuleevalituksi, vaikka mukana on myös Condorcet-voittaja B. Jos toisaalta äänestäjät hyväksyvätkaksi korkeinta preferenssiään, niin Condorcet-voittaja B tulee valituksi.Menetelmä ei siis takaa, että Condorcet-voittaja, jos sellainen on, valitaan, muttatoisaalta on olemassa vilpittömien äänestysstrategioiden 2 joukko, josta seurauksenaon Condorcet-voittajan valinta ([73], s. 57).2 Äänestysstrategia tarkoittaa tässä äänestäjän hyväksymiä vaihtoehtoja. Vilpittömyys taas merkitsee,että jos äänestäjä hyväksyy jonkin vaihtoehdon x, niin hän hyväksyy myös kaikki x:ää korkeammanpreferenssin omaavat.


66 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄ4 äänestäjää 3 äänestäjää 2 äänestäjääA B CB C BC A ATaulukko 6.4: HyväksymismenettelyBorda-menettelyBorda-menettely on tunnetuin pistelaskuun perustuva valintamenetelmä. Äänestäjätasettavat vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen: heikoin vaihtoehto saa nolla pistettä,seuraava yhden jne. Voittaja on se, jonka pistemäärä on suurin. Nyt Condorcethäviäjäei voi voittaa, mutta menetelmä ei takaa, että voittaja lyö parivertailussakaikki muut vaihtoehdot (vrt. Condorcet-paradoksi). Valituksi tulee se, jota äänestäjätpitävät keskimäärin parhaana. Borda-menettely ei siis perustu enemmistönpäätökseen, joka pahimmillaan saattaa olla ristiriitoja syventävä, vaan sillä on ominaisuusehkäistä enemmistön tyranniaa. ([52], s. 90–91 ja [21], s. 291)Borda-menettelyn ongelma on, että se voi hylätä absoluuttisen voittajan. Taulukon6.5 esimerkissä äänestäjiä on 100 ja heidän preferenssinsä muodostavat kolmeryhmää, joista ensimmäiseen kuuluu 60 äänestäjää, toiseen 10 ja kolmanteen 30. NytBorda-pisteet ovat: A = 120, B = 50 ja C = 130. Borda-kriteerin perusteella C onvoittaja ja kuitenkin A saa yli puolet äänistä. Tämä ongelma voitaisiin kansanäänestyksessäratkaista siten, että ensin tutkittaisiin, onko enemmistövoittajaa. Jos eiole, katsottaisiin muut preferenssit ja määrättäisiin Borda-kriteerillä voittaja ([52],s. 100).Ryhmä 1(60) Ryhmä 2(10) Ryhmä 3(30)A B CC C BB A ATaulukko 6.5: Borda-kriteeri ei valitse absoluuttista voittajaa.Borda-menettely on myös altis esityslistan manipuloinneille. Tietyn vaihtoehdon Bkannattajat voivat parantaa voittomahdollisuuksiaan lisäämällä uuden vaihtoehdonC, joka eroaa vain vähän B:stä. Manipulointi toimii parhaiten, jos C sijoittuu jokaisenäänestäjän preferensseissä heti B:n jälkeen, jolloin se nostaa B:n Borda-pistemääräämahdollisimman paljon eli äänestäjien lukumäärän verran. Muiden vaihtoehtojen,esimerkiksi A:n, pistemäärä nousee vähemmän, koska C ei aina sijoitu A:n alapuolelle.Taulukon 6.6 esimerkissä ([21], s. 294) on kahdeksan äänestäjää ja neljä vaihtoehtoaA, B, D, E. Borda-pistemäärät ovat: A=15, B=13, D=12 ja E=8, jolloin Aon voittaja. Jos nyt lisätään uusi vaihtoehto C, joka sijoittuu jokaisella äänestäjällävälittömästi B:n jälkeen, niin Borda-pistemäärät ovat: A=19, B=21, C=13, D=16ja E=11 ja näin B tulee valituksi.


6.3. ÄÄNESTYSVAIHTOEHTOEHDOT 671 2 3 4 5 6 7 8A B A A D B D EB A D E B D A DE E B B A A E BD D E D E E B ATaulukko 6.6: Esityslistan manipulointi6.3.3 ÄänestysparadoksejaKansanäänestykseen liittyy edellä esitettyjen Borda- ja Condorcet-paradoksien lisäksimuitakin paradokseja, jotka on huomioitava kansanäänestyksiä suunniteltaessa taikeskusteltaessa suoran ja edustuksellisen demokratian keskinäisistä painotuksista.KansanäänestysparadoksiOletetaan, että kansanäänestys on neuvoa-antava ja valintavaihtoehtoja on kaksi(kyllä/ei). Äänestäneiden enemmistö ja päätöksen tekevien edustajien enemmistösaattavat olla asiasta vastakkaista mieltä, jolloin keskeistä on, kuinka sitovaksi päättäjätmieltävät kansanäänestyksen. Taulukossa 6.7 on esitetty kuvitteellinen esimerkki,jossa äänestäjiä on 99 ja parlamentissa on 9 edustajaa, joista 6 edustaa puoluettaA ja 3 puoluetta B. Lisäksi oletetaan, että jokainen edustaja on saanut saman äänimääräneli 11 ääntä. Kansanäänestyksessä kyllä-äänet voittavat selkeästi 63–36.Puolueen B kannattajat äänestävät kaikki kyllä, mutta sen sijaan puolueen A jokaisenedustajan kannattajista 5 äänestää kyllä ja 6 ei. Samasta asiasta äänestetäänparlamentissa. Oletetaan, että kunkin puolueen edustajat ovat tietoisia omien kannattajiensamielipiteistä ja he äänestävät kannattajakuntansa enemmistön mukaan.Silloin puolueen A edustajat äänestävät ei ja puolueen B kyllä, jolloin ei-kanta voittaanumeroin 6–3 vastoin kansan selvän enemmistön tahtoa. Siis edustavatko parlamentinjäsenet omia kannattajiaan vai koko kansaa? Edellisessä tapauksessa kansanäänestykselläei ole mitään merkitystä ja jälkimmäisessä tapauksessa parlamentinäänestyksellä ei ole merkitystä ja kansanäänestys voisi olla sitova. ([70], s. 336–338)Mielipide Puolueen A edustajat Puolueen B edustajat Kaikki äänet1-6 7-9Kyllä 5 11 63Ei 6 0 36Taulukko 6.7: Kansanäänestysparadoksi


68 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄOstrogorski-paradoksiEdustuksellinen järjestelmä voi tuottaa vastakkaisia päätöksiä kuin suora kansanäänestys.Oletetaan, että äänestäjät ovat jakautuneet neljään ryhmään A, B, C ja D,joiden kannatukset ovat 20 %, 20 %, 20 % ja 40 %. Puolueita on kaksi X ja Y jasamanarvoisia asiakysymyksiä kolme, joiden perusteella äänestäjät tekevät äänestyspäätöksensä.Taulukossa 6.8 näkyvät ryhmien preferoinnit; esimerkiksi A-ryhmäpitää asiakysymyksessä 1 puoluetta X parempana. Puolue X saa enemmistö parla-Ryhmä Asia 1 Asia 2 Asia 3 Valittu puolueA(20 %) X X Y XB(20 %) X Y X XC(20 %) Y X X XD(40 %) Y Y Y YTaulukko 6.8: Ostrogorski-paradoksimenttiin ja asiakysymykset päätetään siis X:n kannan mukaan. Kuitenkin jokaisessaerillisessä asiakysymyksessä Y:n kanta on saanut äänestäjien enemmistön tuen. ([70],s. 335–337)Äänestystuloksen tulkintaÄänestystuloksen tulkinta saattaa olla hankalaa ja antaa eri kriteereillä eri voittajan.Taulukon 6.9 esimerkissä on 9 äänestäjää, jotka jakaantuvat äänestyksessä kolmeenryhmään, joissa on neljä, kolme ja kaksi henkilöä. Vaihtoehtoja on viisi, A, B, C, Dja E, jotka äänestäjät asettavat paremmuusjärjestykseen. A voittaa, jos käytetäänpluraliteetti-sääntöä. Jos taas sovelletaan karsivaa kahden kierroksen menetelmää,niin voittaja on B. Condorcet-voittaja on C. Borda-menettelyllä valituksi tulee E. Josoletetaan, että ryhmä 1 hyväksyy kolme korkeinta vaihtoehtoa ja ryhmät 2 ja 3 vainkaksi ylintä, niin hyväksymismenetelmällä voittajaksi saadaan D. Mikä vaihtoehtosiis valitaan? ([73], s. 2–4)Ryhmä 1(4) Ryhmä 2(3) Ryhmä 3(2)A B CE C DD E EC D BB A ATaulukko 6.9: Mikä vaihtoehto voittaa?


6.3. ÄÄNESTYSVAIHTOEHTOEHDOT 69Usean samanaikaisen vaalin paradoksiKansanäänestyksessä voidaan vaikkapa kustannusten säästämiseksi äänestää samallakertaa useista eri ehdotuksista, joihin äänestäjä vastaa joko kyllä tai ei. Tuloslasketaan sitten jokaiselle ehdotukselle erikseen, jolloin saadaan voittokombinaatio.Paradoksi syntyy, jos voittokombinaatiolla on vähiten kannattajia.Brams ym. ([13], s. 213–214) on esittänyt taulukon 6.10 esimerkin, jossa kerralla äänestettäviäehdotuksia on kolme ja äänestäjiä 13. Erilaisia äänestyskombinaatioitaon siten 2 3 = 8. Jokaisessa ehdotuksessa ei-äänet voittavat luvuin 7–6, joten voittokombinaatioon EEE. Sitä ei kuitenkaan kukaan ole kannattanut!Äänestäjien lukumäärä Ehdotus 1 Ehdotus 2 Ehdotus 30 E E E1 K K E1 K E K1 E K K3 E E K3 E K E3 K E E1 K K KTaulukko 6.10: Usean samanaikaisen vaalin paradoksiParadoksi tulee vieläkin dramaattisemmaksi tapauksessa, jossa kukaan ei ole valinnutvoittokombinaatiota, mutta sen täydellinen vastakohta on saanut eniten kannatusta.Taulukon 6.11 esimerkissä äänestäjiä on 31 ja ehdotuksia neljä, jolloin erilaisia vastausyhdistelmiäon 16. Jokaisessa ehdotuksessa kyllä-äänet voittavat numeroin 16–15, joten voittokombinaatio on KKKK. Kukaan ei ole sitä valinnut ja yllättäen suosituinkombinaatio on EEEE, jonka on valinnut viisi äänestäjää. Yksikään äänestäjäei ole täysin tyytyväinen lopputulokseen ja peräti 16 % on erittäin tyytymättömiäollen jokaisesta asiasta vastakkaista mieltä. ([13], s. 215)0 KKKK 4 EKKK 1 EKKE 1 EKEE4 KKKE 1 KKEE 1 EKEK 1 EEKE4 KKEK 1 KEKE 1 EEKK 1 EEEK4 KEKK 1 KEEK 1 KEEE 5 EEEETaulukko 6.11: Usean samanaikaisen vaalin paradoksiMikäli ehdotukset ovat toisistaan täysin riippumattomia, niin on luonnollista käsitelläjokaista ehdotusta erillisinä. Kuitenkin lopullisen päätöksen hyväksyminen saattaatässäkin tapauksessa olla vaikeaa, kuten taulukon 6.11 esimerkki osoittaa.Mikäli äänestäjä ajattelee ehdotuksia kokonaisuutena — niiden yhteisvaikutusta–niin esimerkiksi kolmen ehdotuksen vaalissa saattaa syntyä tilanne, jossa äänestäjä


70 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄolisi valmis hyväksymään kombinaatiot YYY ja NNN, mutta ei muita. Tämä tietoei paljastu, kun äänestetään jokaisesta ehdotuksesta erikseen. Jos ehdotuksia olisikohtuullinen määrä, voisikin olla järkevää pyytää äänestäjiä preferoimaan vaihtoehtokombinaatiotja etsiä voittaja Borda-menettelyllä. Toinen tapa olisi käyttää hyväksymismenettelyä,jossa äänestäjä voi äänestää kaikkia niitä kombinaatioita, jotkahän hyväksyy.Jos ehdotukset liittyvät selkeästi toisiinsa, ongelmat kasvavat. Äänestetään esimerkiksialueen suojelemisesta ja vaihtoehtoja on kolme: suojellaan neljäsosa, puolet taikoko alue. Oletetaan, että kutakin vaihtoehtoa kannattaa kolmasosa äänestäjistä.Silloin kombinaatiot KEE, EKE ja EEK saavat kaikki kolmasosan kannatuksen, jaehdotuskohtainen voittokombinaatio on EEE, jolloin yksikään ehdotus ei mene läpija vallitseva tilanne jatkuu. Kuitenkin oikeudenmukaiselta päätökseltä tuntuisisuojella alueesta puolet. ([13], s. 234)6.4 Internet-äänestysDemokratian perusta ovat salaiset, yleiset ja yhtäläiset vaalit. Jokaisella äänioikeutetullaon yksi ja vain yksi ääni. Salaisuus taataan siten, että äänestyslipun ja äänestäjänvälinen yhteys katkeaa, kun äänestyslippu pudotetaan vaaliuurnaan tai kun seennakkoäänestyksessä suljetaan nimettömään kirjekuoreen. Vaalien rehellisyys taataansillä, että vaalitoimitukseen ja tuloksen laskentaan osallistuu lautakunta, jossaon kilpailevien poliittisten ryhmien edustajat. Näin pyritään estämään sekä yksittäisenjäsenen että koko ryhmän suorittama vilppi.Internetissä suoritettavien vaalien tulee olla vähintään yhtä luotettavia kuin perinteisestitoteutettujen. Vaalimenettelylle voidaan asettaa seuraavat vaatimukset ([72],s. 11–12; [54], s. 7):1. Ainoastaan äänioikeutetut kansalaiset saavat äänestää.2. Jokaisella äänioikeutetulla on yksi ääni.3. Vain äänestäjä itse tietää, mitä vaihtoehtoa hän on äänestänyt.4. Äänestäjä ei voi jälkikäteen todistaa, miten hän on vaaleissa äänestänyt. Tälläpyritään estämään äänten myynti ja painostus. Tätä vaatimusta kutsutaanjatkossa kuitittomuudeksi (receipt-freeness).5. Kaikenlainen osallistujien (vaaliviranomaiset, äänestäjät, ehdokkaat, puolueet)yhteistyö, jonka tarkoituksena on vääristää vaalitulos, epäonnistuu. Käytännössävaatimus on mahdoton, sillä jos esimerkiksi kaikki vaaliviranomaiset pettävät,mitään ei ole tehtävissä. Niinpä ainakin kaikkien järkevän kokoisten huijarikoalitioidenon epäonnistuttava.6. Kukaan ei voi saada tietoja äänestyksen tuloksesta ennen kuin äänestys onsuljettu.


6.4. INTERNET-ÄÄNESTYS 717. Äänestäjä voi tarkistaa, onko hänen äänensä laskettu oikein.8. Kuka tahansa voi varmistua, että ääntenlaskenta on tapahtunut oikein.9. Jokainen äänestäjä voi tietyn ajan kuluessa muuttaa mieltään ja vaihtaa äänensävaalisalaisuuden vaarantumatta.10. Jos äänestäjä huomaa äänensä tulleen lasketuksi väärin, niin hän voi huomauttaasiitä vaalijärjestelmälle säilyttäen vaalisalaisuuden.Vaatimukset 1–5 toteutuvat tavallisissa vaaleissa. Vaatimus 6 toteutuu myös aikahyvin, sillä vaaliuurnat avataan vasta vaalihuoneistojen sulkeuduttua. Kuitenkin ennakkoäänetlasketaan — mutta ei julkaista — jo ennen äänestyksen loppumista.Vaatimukset 7–10 eivät toteudu nykyisissä vaaleissa. Vaatimus 9 on aika kyseenalainen.Sitä voidaan kuitenkin perustella sillä, että vaalikampanjan loppuvaiheessasaattaa ilmetä jotain uusia näkökulmia, jolloin äänestyspäätöksen muuttaminen voiolla perusteltua. Samoin jos on joutunut äänestämään pakon edessä vastoin tahtoaan,äänen vaihtaminen myöhemmin olisi perusteltua.6.4.1 ÄänestysprotokollatSähköiset äänestysmenetelmät voidaan luokitella eri tavoin. Rjašková ([83] s. 10–13)jakaa ne kahteen kategoriaan 3 :– Anonyymiin kanavaan perustuvat menetelmät. Anonyymi kanava takaa viestinlähettäjän nimettömyyden, jolloin vastaanottaja ei tiedä keneltä viesti on eikävoi jäljittää viestiä takaisin lähettäjälle.– Julkista ilmoitustaulua käyttävät menetelmät. Julkinen ilmoitustaulu on kaikkienluettavissa olevaa muistia, jonne jokainen voi omalle alueelleen kirjoittaa.Viestejä ei voi poistaa eikä muuttaa. Menetelmä käyttää homomorfista salausta.Toinen luokittelu voisi perustua äänestysprotokollien alla olevaan kryptografiaan.Perusmenetelmiksi katsottavien sormenjälkialgoritmien (liite E.4), asymmetrisen salauksen(liite E.3), autentikoinnin (liite E.7) ja sähköisen allekirjoituksen (liite E.5)lisäksi käytössä ovat muun muassa– salaisuuksien salainen myynti (liite E.11),– sokea allekirjoitus (liite E.6),– salaisuuden jakaminen (liite E.8),3 Rjašková esittää myös kolmannen kategorian eli menetelmät, jotka perustuvat äänten sekoittamiseenäänestystilanteessa, jossa on valittava yksi vaihtoehto monesta. Kuitenkin tämäkin menetelmähyödyntää julkista ilmoitustaulua ja homomorfista salausta.


72 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄ– homomorfinen salaus (liite E.9),– nollatietotodistus (liite E.10).Erilaisia äänestysprotokolleja on julkaistu viimeisen runsaan kahdenkymmenen vuodenaikana suuri määrä. Seuraavassa ei pyritä mihinkään kattavaan äänestysprotokollienkartoitukseen. Tarkasteltavat protokollat on valittu niin, että edellä luetellutkryptografiset menetelmät tulisivat monipuolisesti esille. Toisaalta valinnassa onmyös yritetty huomioida protokollien käytännöllisyyttä ja sitä, miten ne täyttävätäänestämisen vaatimukset. Tarkasteltavat protokollat on jaettu neljään ryhmään:1. historiallinen protokolla, jossa anonyymi kanava toteutetaan sekoitusverkonavulla;2. salaisuuksien salaiseen myyntiin perustuva äänestysprotokolla;3. sokeaan allekirjoitukseen perustuvat äänestysprotokollat;4. salaisuuksien jakamista, homomorfismia ja nollatietotodistuksia käyttävät äänestysprotokollat.6.4.1.1 Historiallinen äänestysprotokollaNurmen ja Salomaan mukaan ([71], s. 32) Chaum ([16]) esitti ensimmäisen asymmetriseensalaukseen perustuvan äänestysprotokollan aivan 1980-luvun alussa. Protokollassaon useita heikkouksia, mutta se antaa hyvän kuvan äänestysprotokolliinliittyvistä ongelmista, jotka on ratkaistu uudemmissa protokollissa.Anonyymi kanava toteutetaan sekoitusverkon (mix net) avulla. Se muodostuu n:stäsekoituspalvelimesta M 1 , . . . , M n , joiden julkiset avaimet ovat kaikkien tiedossa. Oletetaan,että A lähettää viestin m vastaanottajalle V. Hän salaa viestinsä ensinvastaanottajan julkisella avaimella ja sitten sekoituspalvelimien julkisilla avaimilla:e M1 (e M2 (. . . (e Mn (e V (m))) . . .)). Ensimmäinen sekoituspalvelin odottaa, kunnes viestejäon tullut useita, purkaa sitten jokaisen salausta omalla yksityisellä avaimellaansaaden e M2 (. . . (e Mn (e V (m)) . . .)). Osittain puretut viestit sekoitetaan ja lähetetäänseuraavalle sekoituspalvelimelle. Sekoituksen tarkoituksena on katkaista tulevien jalähtevien viestien välinen yhteys. Yksikin rehellinen palvelin riittää takaamaan kanavananonyymiyden. Kuitenkin luotettavuus paranee, kun palvelimia on useita: vastaniiden kaikkien yhteistyö paljastaa lähettäjän.Äänestäjä A rekisteröityy lähettämällä viranomaiselle V salatun viestin e V (A ′ ) 4 ,jossa äänestäjän valitsema salanimi A ′ on kryptattu käyttäen viranomaisen julkistaavainta. Salanimi toimii äänestäjän julkisena avaimena. Viranomainen julkaisee4 Chaumin protokollassa alkuperäiseen viestiin m liitetään aina suuri satunnaisluku r, jolloinlähetettävä viesti on muotoa e V (r, m). Satunnaisluvun tarkoitus on estää salakuuntelijaa yrityksenja erehdyksen kautta löytämästä lyhyttä viestiä m kokeilemalla, milloin e V (x) = e V (m)


6.4. INTERNET-ÄÄNESTYS 73hyväksytyt salanimet. A äänestää lähettämällä viestin e V (A ′ , d A (v(A))). A:n äänion v(A), joka on kryptattu A:n salaisella avaimella. Viranomainen julkaisee äänenmuodossa A ′ , d A (v(A)). Ääni saadaan selville A:n julkisella avaimella.Tässä protokollassa viranomainen saa halutessaan selville, miten A on äänestänyt!Äänestäjää ei myöskään missään vaiheessa tunnisteta, joten joku voi huijata olevansaA. Salanimiä voidaan ostaa ja myydä. Lisäksi viranomainen voi tekaista ääniä.Protokolla ei siis täytä äänestyksen perusvaatimuksia. ([71], s. 33)6.4.1.2 Salaisuuksien salaiseen myyntiin perustuva äänestysprotokollaTämä protokolla on peräisin Nurmelta, Salomaalta ja Santeanilta ([72], s. 17; [86],s. 201–202 ja 221–223; [71], s. 35–36). Viranomaisia on vain yksi.1. Viranomainen V julkaisee äänioikeutettujen luettelon.2. Äänestäjät rekisteröityvät eli ilmaisevat halunsa äänestää. Tätä ja seuraavaavaihetta ei käytetä Suomen vaalijärjestelmässä.3. V julkaisee rekisteröityneiden luettelon.4. V valitsee m kappaletta suuria alkulukuja, m on huomattavasti suurempi kuinrekisteröityneiden määrä.5. A valitsee yhden näistä alkuluvuista käyttäen salaisuuksien salaisen myynninprotokollaa (liite E.11). A:n valitsema luku i(A)toimii A:n äänestyslupana.Viranomainen ei kuitenkaan pysty selvittämään, minkä luvun A on valinnut!6. Olkoon v(A) A:n ääni. A lähettää äänestysluvan i(A) ja omalla salaisella avaimellaankryptatun äänen d A (v(A)) anonyymiä kanavaa käyttäen viranomaiselleV. Avain on äänestyskohtainen.7. V julkaisee kuitin eli kryptatun äänen d A (v(A)).8. A lähettää V:lle oman äänestyslupansa i(A) ja oman julkisen avaimensa. NytV voi selvittää lupaa vastaavan äänen laskemalla e A (d A (v(A))) = v(A), muttaei tietenkään saa selville itse äänestäjää.9. Äänestysajan umpeuduttua V julkaisee ehdokaskohtaisesti äänestysluvat ja salatunäänen muodostamat parit (i(A), d A (v(A))), jolloin äänestäjä voi tarkistaa,että hänen äänensä on laskettu oikein.Luonnollisesti protokollaan on lisättävä osapuolten autentikointi ja välitettävien viestiensalaus käyttäen vastaanottajan julkista avainta (liite E.7). Äänestäjän autentikoinnissavoidaan hyödyntää henkilökohtaista sähköistä tunnistetta.Protokolla ei täysin estä viranomaisen väärinkäytöksiä, joskin jokainen äänestäjävoi tarkistaa, että hänen äänensä on laskettu oikein. Viranomainen voi kuitenkin


74 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄlisätä äänestäjiksi ”kuolleita sieluja”. Käytännön ongelma on, että kaksi äänestäjääsaattaa saada saman tunnisteen i(A). Tämä aiheutuu siitä, että valittua tunnistettaei voi poistaa listasta, koska viranomainen ei tiedä, minkä tunnisteen on ”myynyt”.Tällaisen tapauksen todennäköisyys on tehtävä mahdollisimman pieneksi siten, ettätunnisteita on hyvin suuri määrä. Äänen myyminen on myös helppoa. Riittää kunluovuttaa sopivaa korvausta vastaan ostajalle oman salaisen avaimen. Tätä voidaanpitää protokollan suurimpana ongelmana.Protokollaa voidaan täydentää niin, että virheen voi korjata äänestyssalaisuuden vaarantumatta.Samoin voi myös muuttaa mieltään eli korvata antamansa äänen uudella— mikäli tällainen mahdollisuus halutaan vaalijärjestelmään. Jos A haluaa vaiheen7 jälkeen korjata virheen tai vaihtaa äänensä, hän lähettää V:lle äänestystunnisteeni(A), salatun äänen d A (v(A)) ja oman julkisen avaimen.6.4.1.3 Sokeaan allekirjoitukseen perustuvat äänestysprotokollatSokealla allekirjoituksella tarkoitetaan dokumentin allekirjoittamista siten, että sensisältö ei paljastu allekirjoittajalle (liite E.6). Äänestäjä lähettää rekisteröintiviranomaisellekryptatun äänen. Jos äänioikeus on voimassa, niin viranomainen allekirjoittaasokeasti äänen ja lähettää sen takaisin äänestäjälle. Tämän jälkeen äänestäjälähettää allekirjoitetun äänensä anonyymisti tuloslaskennasta vastaavalle viranomaiselle,joka todentaa allekirjoituksen ja laskee äänen.Chaum julkaisi ensimmäisen sokeaan allekirjoitukseen perustuvan äänestysprotokollanvuonna 1988. Kuitenkin ensimmäinen soveltamiskelpoinen on vuodelta 1992 olevaFujiokan, Okamoton ja Ohtan FOO-protokolla, josta on tehty myös ainakin kaksiimplementointia: Sensus ja EVOX. FOO-protokollalla on kuitenkin joitakin heikkouksia.Äänestystulos ei ole yleisesti kenen tahansa verifioitavissa, jolloin viranomainenvoi käyttää nukkuvien ääniä. Äänestäjä voi lisäksi jälkikäteen todistaa, mitenhän äänesti. Tämä mahdollistaa äänen myynnin ja painostuksen. ([54], s. 17;[83], s.28–31)Okamoton ([80]) vuonna 1997 julkaisema protokolla käyttää myös sokeaa allekirjoitustaja on FOO-protokollan muunnos. Se takaa, toisin kuin FOO-protokolla, kuitittomuuden.Äänestysmenettely jakaantuu neljään vaiheeseen: äänestysluvan hakeminen,äänestäminen, mahdollisten valitusten tekeminen ja tuloslaskenta.Parametrit p, q, g, h julkaistaan. p ja q ovat alkulukuja, q|p − 1, h, g ∈ Z ∗ p ja g:nsekä h:n kertaluku on q. Lisäksi on h = g α mod p, missä yksikään osapuoli ei tunnevakiota α.Äänestysluvan hakeminen. Äänestäjä A i valitsee satunnaisluvun α i ∈ Z q ja laskeeG i = g α imod p. Jotta äänestäjä ei voisi todistaa jälkikäteen äänestäneensätietyllä tavalla, määritellään takaovellinen bittisopimus (trap-door bitcommitment)seuraavasti:m i = BC(v i , r i ) = g v iG r iimod p,


6.4. INTERNET-ÄÄNESTYS 75missä v i on ääni (0/1) ja r i satunnaisluku. Jos ääni muodostuu bittijonosta, niinjokainen bitti käsitellään erikseen. Äänestäjä voi avata tämän sopimuksen monellaeri tavalla (v i , r i ), (v ′ i , r′ i ), . . ., kunhan vain v i + α i r i ≡ v ′ i + α ir ′ i (mod q)5 .A i pimittää viestin m i sokeaa allekirjoitusta varten (liite E.6), allekirjoittaasen ja lähettää viranomaiselle V , joka tarkistaa allekirjoituksen. Sen jälkeen Vtarkistaa onko äänestäjällä A i oikeus äänestää ja onko A i jo äänestänyt. Joskaikki on kunnossa V allekirjoittaa ja lähettää viestin takaisin äänestäjälle A i .Sitten A i laskee viestille m i viranomaisen V allekirjoituksen s i (liite E.6).Äänestys. A i lähettää anonyymiä kanavaa käyttäen julkiselle ilmoitustaululle (m i ‖G i , s i ). Lisäksi A i lähettää anonyymiä ja täysin turvallista kanavaa pitkin viestin(v i , r i , m i ) ääntenlaskentaan L. Täysin turvallisella kanavalla tarkoitetaanlaitetta, josta vain A i voi lähettää viestin ja kaikki muut paitsi vastaanottajaeivät tiedä viestistä yhtään mitään.Valitusvaihe. Äänestäjä A i tarkistaa, onko hänen äänensä tulostettu ilmoitustaululle.Jos näin ei ole, hän tekee valituksen näyttämällä (m i ‖ G i , s i ).Ääntenlaskenta. Ääntenlaskija L julkaisee annettujen äänien v i listan satunnaisessajärjestyksessä. Lisäksi L osoittaa nollatietotodistuksella, että äänien v ilista sisältää vain oikein avattuja ilmoitustaululla olevia salattuja ääniä m ipaljastamatta kuitenkaan v i :n ja m i :n välistä yhteyttä.Protokollan kuitittomuus perustuu takaovelliseen bittisopimukseen DC(v i , r i ), jokavoidaan avata monella eri tavalla, jolloin äänestäjä voi valehdella äänestäneensä toisinkuin itse asiassa teki. Kuitenkin protokollassa on heikkous. Jos äänestäjän A i sijastaäänen ostaja C valitsee vakion α i eikä paljasta sitä äänestäjällä, vaan pakottaahänet käyttämään vakiota G i = g α imod p, niin äänestäjä ei voi avata bittisopimustakuin yhdellä tavalla. Tämän ongelman Okamoto ratkaisee jakamalla vakion α i n:äänosaan ja ottamalla mukaan lisää viranomaisia, nimittäin n kappaletta parametrinrekisteröijiä R i . Äänestysvaiheessa A i lähettää jokaiselle parametrin rekisteröijälleanonyymiä ja täysin turvallista kanavaa käyttäen yhden parametrin osan. Rekisteröijätja ääntenlaskija voivat nyt yhdessä todeta, että äänestäjä tietää parametrinα i , vaikkei ole sitä paljastanutkaan. ([80]Protokollan ongelmana on, että se vaatii täysin turvallisen tiedonsiirtokanavan (untappedchannel). Okamoton ([80]) mukaan se on fyysinen laite, jolla vain henkilö Avoi lähettää viestin vastaanottajalle B ja muut eivät voi tietää viestistä yhtään mitään.Ongelmaksi jää, miten tällainen kanava saadaan aikaan. Perinteiset suojatutyhteydet eivät ole riittävät, koska salakuuntelija voi siepata salatun viestin ja pakottaalähettäjän paljastamaan suojauksessa käytetyt salaiset avaimet ja satunnaisetvalinnat ([83], s. 60). Canetti ym. ([15]) ovat kehittäneet sellaisen salausjärjestelmän(deniable encryption), jossa lähettäjä voi luoda uskottavalta näyttäviä avaimia5 BC(v i, r i) = g v iG r iig:n kertaluku on q.= g v ig α ir i= g v i+α i r ija BC(v ′ i, r ′ i) = g v′ i +α ir ′ i ovat samat modulo p, koska


76 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄja satunnaisia valintoja, jotka vakuuttavat uhkaajan, mutta eivät paljasta oikeaaviestiä. Virheellisiä avaimia käyttäen lähettäjä voi väärästä selväkielisestä tekstistäluoda juuri käyttäjän sieppaaman salakielisen tekstin. Näin lähettäjä voi valehdellauhkaajalle.6.4.1.4 Salaisuuksien jakamista, homomorfismia ja nollatietotodistuksiakäyttävät äänestysprotokollatSalaisuuden jakamisella voidaan valtaa hajauttaa useille eri viranomaisille tai osapuolille.Tämä lisää äänestyksen turvallisuutta: kukaan ei yksin pysty manipuloimaanvaaleja. Hyödyntämällä homomorfista salausta äänestystulos voidaan laskeapurkamatta annettujen äänien salausta. Näin äänestystulos on jokaisen verifioitavissa.Nollatietotodistusten avulla voidaan ääntä paljastamatta osoittaa, että se onvalidi eli siis jokin sallituista äänestysvaihtoehdoista.Vallan hajauttaminenYksi viranomainen on aina riski. Niinpä äänien avaamiseen tarvittava viranomaistahonsalainen avain jaetaankin n:lle viranomaiselle. Kyseessä on Shamirin ((t, n)-kynnyskaavio (liite E.8). Äänien salauksen avaaminen edellyttää t:n viranomaisenyhteistyötä. Menetelmä on vikasietoinen: äänien dekryptaus onnistuu, vaikka n − t-viranomaista olisi pois pelistä.Cramerin ym. ([17]) mukaan tämä voidaan toteuttaa ElGamal-kryptosysteemillä (liiteE.3) seuraavasti. Avain jaetaan eri viranomaisten kesken. Tämän tekee esimerkiksiluotettava kolmas osapuoli, joka käyttää täysin turvallisia tiedonsiirtokanavia. Onmyös protokollia, joiden avulla salaisuus voidaan jakaa ilman kolmatta osapuolta([81]). Näin jokaisella viranomaisella on salaisuudesta a osa a i ∈ Z p . Salaisuus voidaanselvittää Shamirin ((t, n)-kynnyskaaviolla (liite E.8):a =t∑a i L i (0) (mod p), (6.1)i=1missä L i (0) on Lagrangen polynomi arvolla 0. Arvot β i = α a imod p julkaistaan.Samoin ELGamal-kryptosysteemin julkinen avain (p, α, β), missä β = α a mod p,ilmoitetaan kaikille osapuolille.Salauksen (y 1 , y 2 ) = ( α k , xβ k) purkaminen voidaan suorittaa ilman salaisen avaimena konstruointia seuraavalla protokollalla.1. Jokainen viranomainen V i lähettää muille w i = y a i1 ja nollatietotodistuksella(liite E.10) osoittaa, että hän tietää osasalaisuuden a i , toisin sanoen, että onlog α β i = log y1 w i mod p.2. Oletetaan, että vähintään t viranomaista läpäisee nollatietotodistuksen. OlkoonV 1 , . . . , V t jokin tällainen viranomaisten joukko. Silloin selväkielinen teksti


6.4. INTERNET-ÄÄNESTYS 77x voidaan selvittää seuraavasti:⎛t∏x = y 2⎝j=1w L j(0)j⎞⎠−1mod p.Näin on, koska korottamalla y 1 yhtälön (6.1) molempien puolien ilmoittamaanpotenssiin saadaany a 1 = y ∑ ti=1 a iL i (0)1 = y a 1L 1 (0)1 · · · y atLt(0)1 = w L 1(0)1 · · · w Lt(0)t =Äänen validisuust∏j=1w L j(0)j.Tärkeä seikka äänestyksessä on, että annettu ääni on validi eli siis jokin äänestysvaihtoehdoista.Oletetaan, että vaihtoehtoja on kaksi, x 0 ja x 1 . Ääni x ∈ {x 0 , x 1 } onsalattu ElGamal-kryptosysteemillä:((y 1 , y 2 ) = α k , xβ k) .Todistaja P tietää äänen x ja hänen on saatava todentaja V vakuuttuneeksi ilmanäänen paljastumista, että (y 1 , y 2 ) sisältää äänen. Kyse on jälleen nollatietotodistuksesta,jossa tutkitaan relaatiotalog α y 1 = log β (y 2 x −10 ) ∨ log αy 1 = log β (y 2 x −11 ).P pystyy todistamaan joko vasemman tai oikean puolen, mutta ei molempia. Yksityiskohtainennollatietotodistus löytyy julkaisusta ([17]).Cramerin ym. ([17]) äänestysprotokollaProtokollassa käytetään ElGamal-kryptosysteemiä ja se soveltuu vaaleihin, joissa onkaksi vaihtoehtoa (kyllä/ei). Olkoon G q ⊂ Z ∗ p, jonka kertaluku on q, q|p − 1 ja α sekäG ryhmän G q generaattoreita. Olkoon lisäksi β = α a mod q, missä a on salainenavain.1. Luodaan parametrit p, q, α, G, β, jotka julkaistaan.2. Suoritetaan salaisen avaimen a jakaminen eri viranomaisille V 1 , . . . , V n niin,että viranomaisella V i on salaisuudesta osa a i (sivu 76).3. Olkoon v äänestyksen vaihtoehto, v ∈ {−1, 1}. Äänestäjä lähettää julkiselleilmoitustaululle ElGamalin järjestelmällä salatun äänen(x, y) = (α k , β k G v ),missä k on satunnaisluku. Lisäksi hän suorittaa ei-interaktiivisen nollatietotodistuksenäänen validisuudesta ja lähettää myös sen ilmoitustaululle yhdessäsähköisen allekirjoituksen kanssa.


78 LUKU 6. KANSANÄÄNESTYS INTERNETISSÄ4. Äänestyksen loputtua viranomaiset tarkastavat äänten validisuustodistukset.Hyväksytyistä äänistä muodostetaan tulo( l∏(X, Y ) = x i ,i=1missä l on hyväksyttyjen äänien määrä.)l∏y i ,5. Edellä esitettyä kynnyssalaukseen liittyvää protokollaa (sivu 76) hyödyntäenviranomaiset yhdessä purkavat salaisuuden W = Y X −a , joka julkaistaan. Käytetäänei-interaktiivista nollatietotodistusta.i=16. Homomorfisuudesta (liite E.9) seuraa, että W = G T , missä T = v 1 +· · ·+v l (v ion äänestäjän i valinta, joko -1 tai 1). Näin T on vaalin tulos. Sen ratkaiseminenvaatii kuitenkin diskreetin logaritmin ratkaisemisen, mikä on laskennallisestivaikeaa. Koska kuitenkin T on pieni (−l ≤ T ≤ l), niin T voidaan löytääiteratiivisesti laskemalla G −l , G −l+1 , G −l+2 , . . ., kunnes saadaan W .Cramerin ym. protokolla ei ole kuititon, koska äänen ostaja voi pakottaa äänestäjänpaljastamaan äänestyksessä käytetyn satunnaisluvun k. Jokainen äänestäjä voitarkistaa, että oma ääni on mukana. Samoin kuka tahansa voi varmistua ääntenvalidisuudesta, muodostaa äänten tulon, varmistua siitä, että viranomainen tietääoman osansa salasanasta sekä tarkistaa tuloksen laskemalla log G W . Protokolla sietääepärehellisiä viranomaisia ja hyväksyy vain validit äänet. Samoin se on tehokasja äänestäjän kannalta helppo. Äänestäjän on vain lähetettävä äänensä, sen validisuustodistussekä digitaalinen allekirjoitus ilmoitustaululle, muita äänestäjän javiranomaisten välisiä tiedonsiirtoja ei tarvita.Protokolla voidaan laajentaa myös äänestyksiin, joissa valitaan yksi K:sta vaihtoehdoista,K ≥ 2. Eräs tapa on valita jokaiselle vaihtoehdolle oma generaattoriG i , i = 1, . . . , K. ([17])6.4.2 Realismia vai utopiaa?Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on kehitetty kryptosysteemejä ja niidenpäälle äänestysprotokollia, jotka varmistavat internetissä suoritettavien äänestystenturvallisuuden. Voidaan taata, että jokainen äänioikeutettu saa äänestää, mutta vainkerran. Annettu ääni on salainen, jolloin muut eivät voi tietää, miten henkilö on äänestänyt— eivät edes viranomaiset. Jokaisella äänestäjällä on mahdollisuus tarkistaa,että hänen äänensä on laskettu mukaan äänestystulokseen. Joihinkin protokolliinliittyy myös universaali verifiointi, jolloin kuka tahansa voi varmistua siitä, ettääänestystulos on laskettu oikein. Samoin osa protokollista takaa kuitittomuuden, jolloinäänestäjä ei voi jälkikäteen todistaa, miten hän on äänestänyt. Tämä on tärkeäominaisuus, jolla voidaan osaltaan ennaltaehkäistä äänten myyntiä tai ulkopuolistapainostusta äänestää tietyllä tavalla. Lisäksi viranomaistoiminta voidaan hajauttaa


6.4. INTERNET-ÄÄNESTYS 79useille eri ryhmille, joista osa voi toimia vilpillisesti ja silti vaalitulos on luotettava.Tämä on eräällä tavalla verrattavissa siihen, että tavallisissa vaaleissa vaalilautakunnatmuodostuvat useiden eri puolueiden edustajista.Teknisesti vaalit voidaan toteuttaa internetissä vähintään yhtä turvallisesti kuin perinteisellätavalla. Lisäksi mukaan saadaan vielä joitakin uusia ominaisuuksia, kutenmahdollisuus tarkistaa, että oma ääni on laskettu oikein. Internet-vaalien käyttöönotonesteenä saattaa kuitenkin olla eräänlainen henkinen kynnys. Järjestelmä onniin monimutkainen, että kansalaiset eivät pysty itse konkreettisesti varmistumaanjärjestelmän luotettavuudesta, jolloin epäilys huijaamisesta jää.Yksi ongelma on kuitenkin jäljellä. Tavallisissa vaaleissa kansalainen on äänestyskopissayksin, mutta äänestäessään kotona selän takana voi olla joku, joka sanoo, mitenon äänestettävä. Samoin äänten myynti on mahdollista; ostaja voi varmistua kaupanrehellisyydestä valvomalla itse äänestystapahtumaa. Tähän yhtenä ratkaisunaon kotiäänestyksen kieltäminen, jolloin äänestää voisi vain koneella, joka on julkisestivalvotussa tilassa. Äänestäjän kannalta järjestelmä alkaisi muistuttaa nykyistäennakkoäänestystä ja osa internet-äänestysten hyödyistä menetettäisiin. Toinen ratkaisuolisi, että henkilö voisi korvata internetin kautta antamansa äänen käymällävarsinaisena vaalipäivänä äänestämässä perinteisellä tavalla ([20], s. 239). Samanasian ajaisi myös kuititon protokolla, joka mahdollistaisi uudelleen äänestämisen.Kehittyneissä maissa internet-yhteydet ovat kansalaisten suurimman osan saatavillajoko kotona, töissä tai julkisissa palvelupisteissä ja niitä osataan myös käyttää.Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia ja heillekin on taattava oikeus äänestää. Näintarvitaan internet-vaalien rinnalle myös mahdollisuus äänestää perinteisellä tavalla,jolloin kustannukset kasvavat.Internet-äänestys edellyttää, että äänestäjät tunnistetaan luotettavasti. Jokaisellakansalaisella tulisi olla henkilökohtainen sähköinen tunniste, joka on tallennettu älykortinmikrosirulle. Tunniste sisältää asymmetrisen salausjärjestelmän julkisen jasalaisen avaimen, jotka varmenneviranomainen (Suomessa Väestörekisterikeskus) onmyöntänyt. Älykortin käyttö vaatii tietokoneeseen asennetun lukijalaitteen. Suomessahenkilökohtaiset sähköiset tunnisteet eivät ole yleistyneet. Syynä ovat niiden hinta,lyhyehkö voimassaoloaika, lukulaitteiden puuttuminen, mutta ennen kaikkea vahvaatunnistamista vaativien palvelujen vähäisyys.Vaalien toteuttamisen helpottuminen lisää varmasti kansalaisten vaatimuksia saadaäänestää yhä useammista asioista. Paineet suoran demokratian suuntaan kasvavat.Keskeinen kysymys on, ovatko edustuksellisen järjestelmän päättäjät valmiit tähän.Nähdäänkö suora demokratia edustuksellisuuden kilpailijana vai täydentäjänä?Internetissä suoritettavien vaalien toteuttamisessa on ehkä pisimmälle ehtinyt Viro,jossa on säädetty asiaa koskevat lait. Internet-äänestys on tarkoitus ottaa käyttöönvuonna 2005. (([20], s. 241–242)


Luku 7Etädemokratiakokeilu: osallistuvametsänhoidon suunnitteluTutkimuksen kokeellinen osa muodostuu Lahden kaupungin keskustassa olevan Radiomäenja sen lähialueen osallistuvasta metsänhoidon suunnittelusta. Siinä hyödynnetäänperinteisten asukastilaisuuksien, kirje- ja puhelinpalautteiden sekä eri intressiryhmienlausuntojen lisäksi sanomalehteä, verkkolehteä, internetiä suunnittelutiedonesittämisessä sekä keskustelupalstaa ja sähköpostia. Kokeilu on tehty vuoden2003 aikana yhteistyössä Lahden teknisen ja ympäristötoimialan vihertoimen sekäEtelä-Suomen Sanomien kanssa.7.1 Kokeilun taustaLuvussa 4 käsiteltiin demokratian nykytilaa Suomessa. Edustuksellinen kansanvaltaei toimi kovin hyvin. Äänestysaktiivisuus vaaleissa on matala ja erityisen huolestuttavaaon joidenkin ryhmien, kuten nuorten ja heikosti koulutettujen muita selvästisuurempi passiivisuus. Päätösvalta on liukunut kansan edustajilta markkinavoimille,byrokratialle ja muille instansseille, jotka ovat edustuksellisen demokratian valvonnantavoittamattomissa. Myös puolueiden ja poliitikkojen arvostus on matalallatasolla. Uhkana on, että päätökset eivät saa kansan hyväksyntää ja ajaudutaan legitimiteettikriisiin.Kansalaiset haluavat kuitenkin vaikuttaa. He ovat edelleen kiinnostuneita politiikasta,mutta edustuksellisen demokratian keinoja ei enää koeta riittäviksi tai nykytilanteeseensopiviksi. Monet suoran vaikuttamisen keinot ovat nousseet pinnalle. Lisäksitajutaan selvästi, että poliittisia päätöksiä tehdään koko asioiden valmisteluprosessinaikana, ei vain lopullisessa eri vaihtoehtojen välillä tapahtuvassa äänestyksessä.Osallistuva suunnittelu on keino päästä mukaan asioiden valmisteluun, se on suoraavaikuttamista asioihin, jotka ovat tärkeitä ja läheisiä. Näin kansalaiset ovat läheisestimukana yhteiskunnan toiminnassa ja tehdyt päätöksen on helpompi hyväksyä ja80


7.2. KOKEILUN TAVOITTEET 81kokea mielekkäiksi.Osallistuvaa suunnittelua on toteutettu jossain määrin jo pitkän aikaa. Luvussa 4.3.4todettiin, että siihen liittyy monia ristiriitoja, joista ehkä keskeisin on suunnittelijoidenja kansalaisten välisen suhteen epätasapaino. Kansalaisia ei koeta kumppaneiksi,joilla on sellaista paikallista käytännön tietoa, joka suunnittelijoilta puuttuu. Samoinosallistuminen on ollut vähäistä, jolloin sen edustavuus on ollut kyseenalaista.Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia voidaan parantaa tietoverkkojen avulla.Luvussa 5.2.3 käsiteltiin laajemmin tietoverkkoja hyödyntäviä suunnittelu- ja vaikuttamismenetelmiä.Keskeinen havainto on, että pelkkä keskustelupalsta ja sähköpostipalauteeivät riitä. Tarvitaan kansalaisten motivointia, monipuolisia tiedonvälitysjapalautekanavia sekä suunnittelijoilta kykyä osallistua keskusteluun ja huomioidapalaute.Suunnittelukohteen tulisi olla riittävän tärkeä, läheinen ja mielellään myös monipuolinenja monimutkainen. Radiomäen ja sen lähialueen metsänhoidon suunnittelutäyttää jossain määrin nämä vaatimukset. Se on kuitenkin aika rajallinen ja selväpiirteinen,mutta toisaalta kaupunkilaisille tuttu ja läheinen. Se saattaisi herättäämyös erityisesti luontoaktivistien intohimoja. Keskeinen kohteen valintaan vaikuttanutseikka oli Lahden teknisen ja ympäristötoimialan vihertoimen suunnittelijaRaimo Asikaisen innostuminen asiasta.Paikallinen sanomalehti on yksi tärkeimmistä tiedonvälityskeinoista. Lahdessa Etelä-Suomen Sanomat tulee lähes jokaiseen kotiin. Sen levikki on 62 330 ja lukijamäärä148 000 ([51]). Samoin lehden verkkoversio Netlari on tunnettu. Toimittaja ViliLindström on myös aikaisemmin toteuttanut Etelä-Suomen Sanomissa osana pro gradu-työtään kansalaisjournalismikokeilun ja tutkinut sanomalehteä vuorovaikutteisensuunnittelun välineenä (luku 4.3.4). Etelä-Suomen Sanomat olikin heti kiinnostunutosallistumaan asiasta tiedottamiseen ja kansalaiskeskustelun ylläpitoon. Niinpä peruslähtökohdaksimuotoutuikin internetin, perinteisen sanomalehden ja verkkolehdenyhteiskäyttö osallistuvan suunnittelun välineinä, jolloin tavoitteena oli saavuttaasuuri joukko kansalaisia, motivoida heitä osallistumaan ja pitää keskustelua yllämonipuolisesti sekä aikaansaada kaikin puolin hyvä ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma.7.2 Kokeilun tavoitteetOsallistuvaa suunnittelua voidaan tarkastella ainakin yksittäisen kansalaisen, suunnittelijansekä kansalaisyhteiskunnan ja demokratian näkökulmista. Samoin sitä voidaanarvioida pragmaattisesti vain lopputuloksen perusteella tai sitten teknisestisuunnitteluprosessina. Vuorovaikutteisessa suunnittelussa tieto- ja viestintätekniikkaon väline, jolla asetettuja tavoitteita voidaan tehokkaammin ja paremmin saavuttaa.Samoin lehdistön rooli on välineellinen; se lisää suunnitteluprosessin läpinäkyvyyttä,tiedottaa, kritisoi ja antaa vaikutuskanavan.


82 LUKU 7. ETÄDEMOKRATIAKOKEILUKansalaisen näkökulmasta tavoitteena oli, että osallistuva suunnittelu olisi responsiivista.Siis mielipiteillä olisi todellista vaikutusta suunnitelmiin, suunnittelijanoteeraisi ne. Ja vaikka ehdotuksia ei voitaisikaan toteuttaa, niin kielteinen suhtautuminenkuitenkin perusteltaisiin. Tärkeä tavoite oli myös kansalaisten palautteenjulkisuus: muutkin tietävät mielipiteeni, olen osallistunut.Suunnittelijan kannalta tavoitteena oli kehittää osallistuvan suunnittelun käytänteitäniin, että kansalaiset saataisiin aikaisempaa suuremmalla joukolla mukaan suunnitteluunjo varhaisessa vaiheessa. Näin suunnitelma vastaisi paremmin kansalaistentoiveita. Samoin kansalaisten asiantuntemus kasvaisi ja he tulisivat paremmin tietoisiksisuunnittelun reunaehdoista ja perusfaktoista. Päämääränä oli siis, että lopullisiapäätöksiä koskevista valituksista vältyttäisiin ja suunnitelman toteutus tulisinopeammaksi ja tehokkaammaksi. Suunnittelijan tavoitteena oli myös vähentääperinteisiä kuntalaisten puhelinyhteydenottoja ja ohjata palautteet internetiin muittenkinnähtäväksi, jolloin keskustelun avoimuus lisääntyisi ja suunnittelijan työpainehelpottuisi. Yhtenä tutkimuskohteena oli lisäksi se, voiko vapaasta keskusteluvirrastapoimia suunnittelun kannalta olennaista tietoa vai rönsyileekö keskustelu epäoleellisuuksiintai suunnittelun rajojen ulkopuolelle.Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan perspektiivistä kokeilun keskeisin tavoiteoli tutkia, voidaanko internetin, sanomalehden ja nettilehden suunnitellulla ja tehokkaallayhteiskäytöllä lisätä kansalaisten aktiivisuutta ja parantaa suunnittelua —sekä prosessia että lopputulosta. Etätavoitteena oli etsiä keinoja, joilla demokratiavahvistuisi ja päätösten legitiimisyys paranisi.7.3 Kokeilun toteutus7.3.1 SuunnittelukohdeKokeilu koski Lahden Radiomäen ja jäähallin takaisen luonnontilaisen metsäalueenhoidon suunnittelua ja toteutusta. Alue on suuruudeltaan noin 21 ha, se on aivanLahden keskustassa ja rajoittuu yhdeltä suunnalta Lahden urheilukeskukseen (LiiteA, kuva A.2). Alue on kaupunkilaisten virkistyskäytössä ja se on yksi Lahdenkaupunkiseudun merkittävimmistä luontokohteista.Suunnittelukohde on osa Salpausselän harjua ja se on monessa mielessä vaativa. Radiomäkion Suomen radio- ja TV-toiminnan lähtöpiste ja siellä sijaitsee nykyisinSuomen radio- ja TV-museo. Samoin siellä on vanha hautausmaa, perinteikäs urheilukenttäja lisäksi Radiomäellä on kansalaissodan aikana käyty taisteluja. Osa alueestatoimii kansainvälisten urheilukilpailujen näyttämönä, jonne on suora näköyhteysurheilukeskuksen pääkatsomosta ja jossa kulkevat Salpausselän kisojen hiihtoladut.Myös maastollisesti kohde on hankala suurten korkeuserojen takia.Radiomäki oli kasvanut umpeen ja pusikoitunut, sieltä ei auennut enää juurikaan näköalojakaupungille tai Vesijärvelle. Ero aikaisempaan, esimerkiksi 1960-luvulla taisitä ennen vallinneeseen tilanteeseen oli suuri. Niinpä keskeisenä suunnittelukysy-


7.3. KOKEILUN TOTEUTUS 83myksenä oli, kuinka runsaasti alueen puustoa ja vesakkoa hakataan vai jätetäänköalue kokonaan luonnontilaan. Tehdäänkö kaupunkimainen metsäpuisto vai annetaankoluonnon itsensä hoitaa ilman ihmisen puuttumista? Lisäksi oli pohdittava, mitensovitetaan yhteen alueen runsas virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus, alueenhistorialliset arvot sekä urheilukisojen asettamat vaatimukset.7.3.2 Alustavat suunnitelmatSuunnittelualue jaettiin 25 kuvioon, joista jokaiselle tehtiin kaksi vaihtoehtoistasuunnitelmaa. Näistä ensimmäinen vaihtoehto oli suunnittelijan parhaana pitämäehdotus ja toinen yleensä tätä kevyempi ja säilyttävämpi. Suunnitelmat julkaistiinLahden kaupungin kotisivuilla 12. kesäkuuta 2003. Lisäksi tuotettiin kansalaiskeskustelunpohjaksi laaja taustamateriaali. Se sisälsi tietoja Radiomäen historiasta janykytilasta, kasvuolosuhteista, monimuotoisuudesta, alueen hoidon yleisistä tavoitteista,kustannuksista, riskeistä, aikataulusta, käytettävistä korjuutekniikoista, kalusteista,etädemokratiasta ja kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista.Aluetta pääsi myös katsomaan radiomastoon sijoitetun nettikameran välityksellä.Sivuja on tarkemmin selostettu liitteessä A.Suunnitelmien julkaisupäivänä pidettiin Radiomuseossa asukasilta, josta Etelä-SuomenSanomat uutisoi seuraavana päivänä näyttävästi. Lisäksi lehti oli jo neljä päivääaikaisemmin julkaissut laajan yhden sivun kokoisen jutun Radiomäen historiasta,suunnitteilla olevista metsänhoitotoimenpiteistä sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksistaotsikolla ”Radiomäki pääsee parturiin”.Oma keskustelupalsta avattiin Etelä-Suomen Sanomien verkkoversiossa Netlarissa,jossa oli myös laaja taustajuttu hoitosuunnitelmista. Netlari valittiin siksi, että lahtelaisetovat tottuneet vierailemaan Netlarin sivuilla ja käyttämään sen keskustelupalstojaparemmin kuin Lahden kaupungin kotisivuja. Keskustelupalstan tarkempikäyttösuunnitelma on liitteessä B.7.3.3 KansalaiskeskusteluKansalaiskeskustelua suunnitelmista käytiin Netlarissa parin kuukauden ajan elokuun3. päivään asti. Tänä aikana internetissä olleiden suunnitelmien etusivulla olikäyty noin 1000 kertaa. Kävijämäärä on alhaisempi, koska sama henkilö voi käydä sivullauseampia kertoja. Keskusteluviestejä tuli 57, joista yksi oli yhteenveto asukasillanmielipiteistä. Sunnittelun kohteena olevia metsänhoitotoimenpiteitä ja kalusteita(polut, portaat, penkit) kommentoitiin 32 viestissä. Pelkästään suunnittelutehtäväänkuulumattomia Radiomäen käytön tulevaisuuden visioita sisältäviä viestejä oli 16 jatäysin asiattomia mielipiteenilmaisuja 9.Varsinaista dialogia ei juurikaan syntynyt, asukkaat vain ilmaisivat oman mielipiteensä.Poikkeuksena oli 14 viestin keskustelusäie, joka alkoi tulevaisuusvisiolla ”Maailmansuurin Half-Pipe”. Myös kaksi muuta visiota (kansanradio, sirkus) saivat kum-


84 LUKU 7. ETÄDEMOKRATIAKOKEILUpikin yhden palautteen, jossa ideaa kehiteltiin eteenpäin. Varsinainen metsänhoitosuunnitelmaei synnyttänyt juuri lainkaan asukkaiden välistä mielipiteenvaihtoa.Syntyi asetelma, jossa kaupunki kysyi ja asukkaat vastasivat, siis perinteinen kuulemismenettely.Verkossa olleet alustavat suunnitelmat olivat hyvin perusteelliset: suunnittelualueoli jaettu 24 kuvioon ja jokaiseen oli tehty kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa. Kuitenkinvain muutamassa viestissä kommentoitiin tiettyä yksittäistä kuviota. Syynäsaattaa olla, että yksityiskohtiin ei jaksettu perehtyä niiden runsauden takia. Lisäksiasukkaat ilmeisesti kokevat alueen yhtenä kokonaisuutena, jolloin mikään osa einouse muita tärkeämmäksi. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että alue ei rajoitusuoraan yksityisasutukseen muuta kuin hyvin pieneltä osalta.Keskustelupalstalla oli lisäksi kaksi äänestystä. Näiden tarkoituksena oli lähinnä herättäämielenkiintoa ja ohjata asukkaita kiinnittämään huomiota kahteen tärkeäänasiaan. Toinen äänestys koski esitettyjä suunnitelmia: ”Haluatko, että Radiomäenkunnostushakkuut toteutetaan suunnittelijan suosittelemassa muodossa, joka kullakinkuviolla on vaihtoehto 1?” Äänestäneitä oli 76, 16 %:a ei toteuttaisi, 80 %:atoteuttaisi ja 4 %:a toteuttaisi muutoksin, jotka on esittänyt keskustelussa. Toisessaäänestyksessä oltiin kiinnostuneista yhdestä urheilukeskuksessa olevasta suunnittelukuviostaja kysymys kuului: ”Pitäisikö kuvan kuuset mielestäsi poistaa? (Noin 25kpl vanhoja harsuuntuneita kuusia, jotka näkyvät useimmissa kisalähetyksissä taustalla,kuvio 23)”. Vastaajia oli 74 , joista ei-vastauksia oli 32 % ja kyllä-vastauksia68 %.Keskustelu oli siis vähäistä, vaikka tiedottamiseen ja asukkaiden innostamiseen panostettiinvoimakkaasti. Etelä-Suomen Sanomat muistutti asiasta, referoi keskusteluasekä teki motivoivia ja ajatuksia herättäviä juttuja lehteen noin kerran viikossa.Osassa lehtijutuissa pyrittiin tavallisten kuntalaisten ja suunnittelijan vuoropuheluun.Lisäksi kansalaisjournalismin periaatteiden mukaisesti (luku 4.3.4) juttujennäkökulmia valittiin saatujen nettipalautteiden perusteella. Juttuja oli tässä alustaviensuunnitelmien kommentointivaiheessa kaikkiaan 14, joista viisi oli suuria, kooltaanvähintään kolmasosa sivusta. Mukana oli myös kaksi nettikysymystä ja niidentulokset. Tarkempi kuvaus lehtijutuista on liitteessä C.Etelä-Suomen Sanomissa julkaistiin myös kaksi Radiomäkeä koskevaa nettikysymystä.Ensimmäisessä (19. 6. 2003) kysyttiin : ”Pitäisikö Radiomäelle rakentaa huvipuisto?”Aihe ei liittynyt metsänhoidon suunnitteluun, mutta oli tullut kuitenkin voimakkaastiesille nettikeskustelussa. Äänestäneitä oli 386, , joista kyllä”-vastauksia 47% ja ei”-vastauksia 53 %. Toinen äänestys (25. 7. 2003) koski metsänhoitotoimien perusperiaatetta:”Lahden Radiomäelle suunnitellaan parhaillaan metsänhoitotoimia.Tuleeko Radiomäen olla hoidettu, puistomainen alue?” Vastauksia tuli 213, joistakyllä-vastausten osuus oli 81 % ja ei-vastausten 19 %. Lisäksi Netlarin nettikysymykseenliittyvälle omalle keskustelupalstalle kertyi asiasta 20 viestiä.Äänestysten tarkoitus oli siis herättää kuntalaisten mielenkiintoa, innostaa tutustumaansuunnitelmiin ja ottamaan osaa keskusteluun. Ne eivät tietenkään ole mitään


7.3. KOKEILUN TOTEUTUS 85luotettavia mielipidemittauksia. Otos on pieni ja varmasti monella tavalla vääristynyt,jolloin se ei edusta yleisesti lahtelaisia. Lisäksi äänestys ei ole yleinen ja yhtäläinen:kaikilla ei ole mahdollisuutta äänestää ja joku voi äänestää useita kertoja.Vaikka palaute määrällisesti oli vähäinen eikä siis mitenkään edustava, niin se toikuitenkin esille uusia ideoita ja myös pieniä käytännön parannusehdotuksia, joillaon iso merkitys tavalliselle alueen käyttäjälle. Samoin suunnittelijan suosittelematkeskeiset metsänhoitoperiaatteet (puistomaisuus, kohtuullinen puuston karsinta, näköalojenavaaminen) saivat tukea ja vastakkaisia mielipiteitä oli hyvin vähän. Palautepystyttiin jakamaan kuuteen kategoriaan: yleiset metsänhoitoperiaatteet, näköalojenavaaminen, monimuotoisuus, yksittäisiin kuvioihin kohdistuva palaute, rakenteetja niiden hoito, tulevaisuuden visiot. Visiot olivat osittain mielenkiintoisia,mutta suunnittelutehtävän ulkopuolella. Rakenteisiin kohdistui tärkeitä parannusehdotuksia,joita suunnitelmissa ei oltu huomioitu. Yhteenveto asukaspalautteesta onesitetty liitteessä D.7.3.4 Lopulliset suunnitelmatLopulliset suunnitelmat valmistuivat kansalaiskeskustelun jälkeen ja ne julkaistiin internetissä1. 9. 2003. Suunnitelman toteutuksesta tehtiin viranhaltijapäätös 3. syyskuuta2003, jonka jälkeen se annettiin Lahden tekniselle lautakunnalle tiedoksi. Lautakuntaei muuttanut aiottuja toimenpiteitä.Lopulliset suunnitelmat noudattavat pääpiirteissään suunnittelijan suosittelemaa alkuperästävaihtoehtoa 1. Kansalaiskeskustelu noudatteli, tuki ja vahvisti suunnittelijannäkemyksiä, joten mihinkään suuriin muutoksiin ei ollut tarvetta. Pieniä muutoksiatuli kaikkiaan parikymmentä.Kansalaispalautteen seurauksena Radiomäellä olevia polkuja parannetaan ja tehdäänturvallisemmiksi. Samoin asukkaiden toiveiden mukaisesti avataan Radiomäelleuseita pieniä näköala-aukkoja sekä jätetään kolopuita. Lisäksi hoidon ulkopuolellejätetään pienehkö alue, jolla voi seurata metsän luontaista kehittymistä.Mielenkiintoinen episodi oli urheilukeskuksessa olevien suurten ja harsuuntuneidenkuusten kaataminen. Asia oli suunnittelun aikana korostetusti esillä. Siitä järjestettiinmuun muassa nettiäänestys. Palaute oli kuusien kaatamisen puolella tai ainakaankaatamista ei jyrkästi tai laajasti vastustettu. Lisäksi asiasta pyydettiin lausunnotliikuntatoimistolta, kisa-alueen vastuulliselta hoitajalta, liikuntapaikkojen hoitajaltaja liikuntasihteeriltä, joka myös on entinen huippuluokan mäkimies. Kukaan eivastustanut ([7]). Kun suunnitelmat oli syyskuun alussa hyväksytty, heräsi LahdenHiihtoseura, jonka mukaan kuuset suojaavat hyppyrimäkeä tuulilta ([7]). Niinpä osakuusista jouduttiin jättämään pystyyn vastoin jo hyväksyttyjä suunnitelmia. Hiihtoseuraperusteli myöhäistä heräämistään sillä, ettei se ollut huomannut asiaa eikäkukaan ollut erikseen Hiihtoseuralta kysynyt ([26]).


86 LUKU 7. ETÄDEMOKRATIAKOKEILU7.3.5 ToteutusKoska valituksia ei tullut, metsänhoitotyöt päästiin aloittamaan suunnitelmien mukaisesti1. lokakuuta 2003. Ne saatiin päätökseen lokakuun lopulla. Lisäksi marraskuussaparannettiin vielä polkuja. Keväällä 2004 siivotaan vielä töiden jälkiä, uusitaankalusteita, asennetaan linnunpönttöjä sekä tehdään istutuksia.Etelä-Suomen Sanomat muistutti töiden aikana kahdesti, että hakkuita voi kommentoidaNetlarin Radiomäki-keskustelupalstalla sekä teki myös töiden loppuvaiheessaison jutun hakkuista ja niistä saadusta palautteesta. Vaikka työt tapahtuivat suurillakoneilla tehokkaasti aivan kaupungin keskustassa, niin nettipalautteita tuli vain neljä,joista kaksi kiittävää ja toiset kaksi eivät liittyneet metsänhoitoon. Suunnittelijanmukaan saatu palaute on ollut yli 90-prosenttisesti kiittävää. (Liite D)7.4 Kokeilun tulokset ja johtopäätöksiäHuolimatta erittäin runsaasta tiedottamisesta sekä keskeisestä ja konkreettisestasuunnittelukohteesta asukkaiden osallistuminen jäi vähäiseksi. Kokeilu vahvistaa käsitystä,että suuria massoja ei pystytä saamaan mukaan osallistuvaan suunnitteluun— ehkä yleisemminkin suoran demokratian keinot ovat vain pienen vähemmistöntapa vaikuttaa. Kuitenkin kokeilulla saavutettiin uusia kuntalaisia, jotka eivät osallistuneetasukasiltaan. Kun asukasillassa oli noin 20 osallistujaa, joista viisi käyttipuheenvuoron, niin nettipalaute kasvatti aktiivisten osallistujien määrää huomattavasti.Lisäksi asukasillan osallistujat olivat pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia,kun taas monet nettikeskustelijat viestien tyyleistä ja aiheista päätellen olivatnuoria.Osa palautteista oli perusteellisia ja niissä myös esiintyi uusia ideoita. Monet suunnitelmanreunaehtojen sisäpuolella olevat parannusehdotukset pystyttiin myös ottamaanhuomioon lopullisessa suunnitelmassa, jolloin asukkaiden mielipide tuli myöskonkreettisesti näkyviin. Osallistuva suunnittelu tuleekin nähdä ennen kaikkea laadullisenamenetelmänä, joka parantaa lopputulosta eikä määrällisenä, joka korostaasuurta osallistujajoukkoa.Palautteen vähäisyys voidaan tulkita myös suunnittelijan suosittelemien toimenpiteidenhiljaiseksi hyväksynnäksi. Näin on erityisesti siksi, että suunnittelu sai todellalaajaa julkisuutta sanomalehdessä. Vaikka internetissä olevia suunnitelmia kävikinaika harva katsomassa ja keskustelupalstakin oli melko hiljainen, niin suuri osa lahtelaisistatiesi suunnitelmista ja niiden pääperiaatteista. Jos ne olisivat olleet monienmielestä täysin mahdottomia, olisi keskustelupalstan, puhelimen ja yleisönosastonkautta tullut varmasti runsaasti kritiikkiä.Suunnitelmien toteutusvaiheessakaan ei tullut kritiikkiä juuri lainkaan, sen sijaanjonkun verran kiitosta. Lisäksi kukaan ei valittanut. Tämä viittaa siihen, että hakkuutyöttehtiin taitavasti ja että suunnitelmista ei oltu annettu todellisuudesta poikkeavaakäsitystä. Avoimuus ja läpinäkyvyys ilmeisesti poisti ennakkoluuloja ja vää-


7.4. KOKEILUN TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 87rinkäsityksiä.Keskustelun rönsyilyä suunnitteluun kuulumattomiin asioihin tuskin voidaan kokonaanestää ja onko se edes tarpeellista? Saattaahan olla, että villitkin visiot herättävätkeskustelua, jäävät siten elämään ja voivat myöhemmin poikia uusia toteuttamiskelpoisiasuunnitelmia. Tässäkin kokeilussa esitettiin useita mielenkiintoisia Radiomäenkehittämisideoita, kuten nykytekniikalla toteutettu ”Hyde Park” tai jääkaudenja ilmastomuutosten muistomerkki.Internet-sivut olisi ollut mahdollista rakentaa niin, että ne olisivat ohjanneet palautteenantamista esimerkiksi monivalintakysymyksillä tai liittämällä palaute aina tiettyynsuunnittelukuvioon. Tästä kuitenkin luovuttiin, koska suunnittelukuvioita olirunsaasti, jolloin palautejärjestelmä olis tullut turhan monimutkaiseksi ja käyttäjätolisivat kuitenkin yhden kuvion palautteessa puhuneet yleisistä asioista tai useastakuviosta. Toisaalta palautteen etukäteen tapahtuva ohjaaminen ja rajoittaminenkuuluu ylhäältä alaspäin tapahtuvaan osallistavaan suunnitteluun. Tässä kokeilussatavoitteena oli saada näkyviin mahdollisimman laajasti tavallisen kansalaisen mielipide,vaikka se olisi vähän asian vierestäkin ja tähän rajoittamaton keskustelupalstasopii paremmin. Suunnittelijan tehtävänä on sitten vapaasta palautevirrasta löytääkeskeiset ehdotukset.Mikä sitten on suunnittelijan osuus kansalaiskeskustelussa? Suunnittelijan osallistuminenmielipiteenvaihtoon motivoi ja rohkaisee keskustelijoita, koska heidän ajatuksensanoteerataan ja niitä kommentoidaan. Toisaalta liian jyrkkä asiantuntijanpuuttuminen tyrehdyttää keskustelun ja pahimmillaan kärjistää tilanteen. Kokeilussalähtökohtana oli, että suunnittelija osallistuu kansalaiskeskusteluun mahdollisimmanvähän, vain tapauksissa, joissa ennakkomateriaaliin liittyviä pahoja väärinkäsityksiäon korjattava. Tällaisia tilanteita ei huolellisen etukäteisvalmistelun jarunsaan tiedottamisen takia tullut.Kokeilussa ei syntynyt selkeitä rintamalinjoja, joten konsensus-tyyppiseen ratkaisuunpäästiin. Enemmän intohimoja herättävissä osallistuvan suunnittelun kohteissa saattaasyntyä tilanteita, joissa mielipiteet kärjistyvät, vieläpä niin, että suunnittelijaa eimielletä puolueettomaksi. Samoin taustamateriaali ja alustavat vaihtoehtosuunnitelmatvoivat olla tai tuntua tarkoituksenhakuisilta. Tällaisissa tilanteissa olisi tärkeääolla puolueettomia tiedonvälityskanavia, suunnittelusta vastuussa olevien antamaoma informaatio ei ole riittävää. Samoin puolueettoman ja riittävän vaikutusvaltaisenhenkilön tai ryhmän tulisi ohjata keskustelua, niin, että se ei ajautuisi hedelmättömäänriitelyyn. Kansalaiskeskustelun ei tietenkään tarvitse johtaa konsensukseen,vaan lopputuloksena voi olla eri vaihtoehtoja, joista sitten edustukselliset elimet tekevätpäätöksen tai asiasta järjestetään kansanäänestys. Kuitenkin keskustelun tulisiolla sen verran laadukasta, että sen päätteeksi oltaisiin selvillä siitä, mistä ollaanerimieltä.Kuinka yksityiskohtiin osallistuvassa suunnittelussa sitten kannattaa mennä? Kokeilussajulkaistiin keskustelun pohjaksi hyvin tarkat vaihtoehtosuunnitelmat, jotka molemmatniin haluttaessa olisi voitu suoraan toteuttaa. Näin asukkaille jaettiin kaikki


88 LUKU 7. ETÄDEMOKRATIAKOKEILUoleellinen tieto ja osallistujien harkittavaksi jätettiin, kuinka yksityiskohtaisesti heniihin tutustuisivat tai niitä kommentoisivat. Periaatteena oli mahdollisimman suuriavoimuus ja täsmällisyys. Kuitenkin vain hyvin harva palaute koski yksittäistä suunnittelukuviotaja enimmäkseen huomiota kiinnitettiin yleisiin periaatteisiin. Niinpätässä kokeilussa olisi saattanut olla riittävää julkaista vain suunnitelmien yleisperiaatteetja keskustella sitten niistä. Näin ei kuitenkaan ole yleisesti. Suunnittelukohdeei nimittäin rajoittunut kuin yhdeltä pieneltä osalta yksityisasutukseen, jollointyypillistä kysymystä, mitä minun tonttini kohdalla tapahtuu, ei voinut esiintyä.Avoimuus, epäluulojen poistaminen ja kullekin osalliselle tärkeiden yksityiskohtientietäminen edellyttävät tarkkojen suunnitelmien julkaisemista.Suunnittelijan kannalta myönteistä on ollut runsas positiivinen palaute, jota on tullutpaitsi tavallisilta lahtelaisilta niin myös muilta sidosryhmiltä. Aikaisempien projektienyhteydessä on ollut yleistä valittaa siitä, miksei juuri tietyn ryhmän tai henkilönmielipidettä ole kysytty. Nyt tällaisia palautteita tuli vain yksi. Kokeilu on poikinutuusia toimenpidepyyntöjä eri puolilta kaupunkia, joka osoittaa kokeilun onnistuneen,mutta jota voidaan pitää myös suunnittelijan kannalta haittana, koska työmäärä näinlisääntyy resurssien pysyessä korkeintaan ennallaan. Kokeilun kaltainen osallistuvasuunnittelu lisäsi tavanomaiseen verrattuna suunnittelijan työtä, minkä suunnittelijakuitenkin koki myönteiseksi, koska näin saatettiin välttää valituksia, joiden käsittelyon raskasta. Kokeilussa suunnittelijan perinteinen asiantuntijarooli muuttui selkeästijulkisemmaksi ja ulospäin suuntautuvaksi, mikä lisäsi työn rasittavuutta. ([8])Suunnittelijan mukaan vastaavaa menetelmää tullaan jatkossakin käyttämään kaupunginmetsien hoidossa. Lisäksi suunnitelmien havainnollistamiseen tullaan kiinnittämäänlisää huomiota simuloimalla hakkuita tietokoneella, jolloin tavalliselle kansalaisellesyntyy toimenpiteen vaikutuksista selkeämpi kuva kuin sanallisesti selittämälläja kertomalla hakattavien mottien määrä. ([8])Kokeilu osoitti, että avoimella, asukkaat huomioivalla vuorovaikutteisella suunnittelullavoidaan saavuttaa lopputulos, joka tyydyttää kansalaisia parantaen hallintojärjestelmänlegitiimisyyttä. Lisäksi tietoverkkoja ja perinteisiä medioita tehokkaastihyödyntäen suunnittelun työmääräkään ei lisäänny ratkaisevasti, varsinkin kun toteutusvaihesaattaa sujua tehokkaammin ja nopeammin.


Luku 8JohtopäätöksetSuomen poliittinen järjestelmä perustuu edustukselliselle demokratialle. Kansa käyttäävaltaansa vaaleissa, joiden välillä kansan edustajat tekevät päätökset. Luvussa 4.1tarkasteltiin laajasti edustuksellisen demokratian tilaa Suomessa.Äänestysaktiivisuus on alhainen, mutta sitäkin huolestuttavampaa on, että äänestysaktiivisuuseroteri sosiodemografisten ja -ekonomisten ryhmien välillä ovat hyvinsuuret. Varsinkin nuoret, heikosti koulutetut ja työttömät käyvät laiskasti vaaliuurnilla.Lisäksi näyttää siltä, että nuorten äänestysaktiivisuus ei enää nousekaan heidäntullessaan keski-ikää, vaan äänestyspassiivisuudesta on tullut sukupolvi-ilmiö.Valta on karannut edustuksellisilta elimiltä ja ennen kaikkea tavallisilta kansalaisilta.Kansalaisten mielestä liikaa valtaa on muun muassa EU:lla, markkinavoimilla,suuryrityksillä, medialla, pankeilla ja puolueilla. Demokraattinen valvonta on näissäkaikissa — myös EU:ssa ja puolueissa — hyvin vähäistä. Tehokkuuden vaatimuksetja vallitsevat liberalistiset asenteet ovat myös muuttaneet kunnat yhä selvemmin palveluyrityksiksi,jolloin valtuustot, lautakunnat ja puolueet koetaan tehokkaan johtamisenesteeksi. Edustuksellisen demokratian tilalle on tullut asiakasdemokratia,jossa palvelujen käyttäjiä pyritään kuuntelemaan.Puolueet ovat menettäneet asemaansa. Niiden jäsenmäärä on romahtanut ja niihin eienää samastuta entisellä tavalla. Neljä viidestä suomalaisesta katsoo, että puolueetovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisten ihmisten ongelmista.Kuitenkin yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat edelleen. Laiskasti äänestävillä nuorillaon muita suurempi valmius tarttua epäsovinnaisiin vaikuttamisen keinoihin.Yhteiskunnallisen vapautumisen ja koulutustason nousun myötä on äänestämisenja puoluepolitiikan rinnalle tullut uusia tehokkaampia vaikuttamiskeinoja. Politiikanperinteiset muodot ovat rapautumassa ja tilalle näyttää tulevan eräänlainentee-se-itse -politikointi. Omat kulutus- ja elämäntavat ovat politiikan teon välineitä,suurten ideologioiden tilalle ovat tulleet yksittäiset asiat, kuten luonnonsuojelu taieläinten oikeudet. Kansallisen näkökulman sijasta ongelmat nähdään globaaleina javerkostoituminen tapahtuu yli valtioiden rajojen.89


90 LUKU 8. JOHTOPÄÄTÖKSETEdustuksellinen demokratia toimii Suomessa huonosti. Mutta miten sen rinnalla voisuora demokratia? Ainakin lainsäädäntö mahdollistaa jossain määrin suoran demokratian.Valtiolliset ja kunnalliset kansanäänestykset ovat mahdollisia, mutta niidenasema on laissa hyvin toissijainen: lopullinen päätösvalta sekä päätettäessä kansanäänestyksenjärjestämisestä että tuloksen huomioimisesta on aina eduskunnallatai kunnanvaltuustolla. Lainsäädäntö takaa aina perustuslaista lähtien kansalaisillemahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja jopa velvoittaa julkista valtaaedistämään kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista. Kokonaan toinen kysymyson, missä laajuudessa ja millä tavalla nykyisen lainsäädännön sallimia suoran demokratiankeinoja käytetään.Luvussa 4.3 käsiteltiin suoran demokratian toteutumista Suomessa. Valtiollisia neuvoa-antaviakansanäänestyksiä on järjestetty kaksi: kieltolakiäänestys vuonna 1931ja EU-jäsenäänestys 1994. Kunnallisia kansanäänestyksiä on toimitettu 35 kertaa,joista 32 on koskenut kuntaliitosta. Kansanäänestyksistä ei siis Suomessa ole kehittynytvarteenotettavia suoran demokratian instrumentteja. Mutta harvat esimerkitkinpaljastavat Suomen lainsäädännön sallimien kansanäänestysten heikkoudet.Osaa kunnallisista kansanäänestyksistä seurasi äänestäjien enemmistön tahdon vastainenvaltuuston päätös. Osa kuntalaisten tekemistä pätevistä kansanäänestysaloitteistaei johtanut kansanäänestykseen. Lisäksi äänestysvaihtoehtojen laatiminen onherättänyt paljon kritiikkiä. On siis ilmeistä, että valtiollinen ja kunnallinen kansanäänestysjärjestelmäeivät ole toimineet Suomessa.Osallistuvan suunnittelun yhtenä tavoitteena on laadun parantaminen. Pelkkä tiedottaminenja kansalaisten kuuleminen eivät riitä, vaan pyrkimyksenä on päästätilanteeseen, jossa kansalainen ja suunnittelija ovat kumppaneita, joilla molemmillaon tärkeää annettavaa suunnitteluprosessiin. Tämä ei kuitenkaan käytännössä oletoteutunut: suunnittelu on ollut liiaksi ylhäältä johdettua ja asiantuntijavaltaista.Kuvaavaa onkin, että suunnittelijoilla on yleisesti tapana puhua osallistavasta suunnittelusta.Kansalaisille on kyllä tarjottu mahdollisuus osallistua, mutta ei kumppanina.Lisäksi osallistuminen ei ole läheskään aina merkinnyt vaikuttamista. Kuitenkinosallistuva suunnittelu on parantanut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä lisännytasukkaiden ja suunnittelijoiden yhteydenpitoa, mistä pahimmillaan on kuitenkinseurannut ristiriitojen kärjistymistä. Yhtenä ongelmana on asukkaiden passiivisuus,josta seuraa, että harvat aktiiviset osallistujat eivät edusta hiljaista enemmistöä.Osallistuvasta suunnittelusta on myönteisiä kokemuksia, mutta sen menetelmät ovatvasta muotoutumassa ja asenteet muuttumassa. Niinpä osittain avoimeksi jääkinkysymys, onko osallistuvalla suunnittelulla mahdollisuus täyttää yhteiskunnan demokratiavajetta.Teledemokratia on kansanvallan toteuttamista käyttäen hyväksi nykyaikaista tietoja viestintätekniikkaa. Ensimmäiset teledemokratiakokeilut tehtiin 1970-luvulla,mutta esimerkiksi sähköisen kuntakokouksen idea on jo 1940-luvulta. Luvussa 5 tutustuttiinerilaisiin teledemokratian muotoihin. Erityisesti USA:ssa paljon huomiotaovat saaneet keskustelupohjaiset mielipidetiedustelut ja sähköiset kuntakokoukset.Niissä satunnaisesti valittu ryhmä kansalaisia tai kaikki halukkaat saavat ensin kä-


91siteltävästä asiasta monipuolista tietoa, johon he perehtyvät ja josta keskustelevat.Tavoitteena on taata tavallisille kansalaisille sama tilanne kuin edustuksellisessa järjestelmässäon kansanedustajilla tai kunnanvaltuutetuilla. Perinpohjaisen käsittelynjälkeen suoritetaan sitten äänestykset. Näistä menetelmistä on ulkomailta saatu hyviäkokemuksia: kansalaiset ovat olleet aktiivisia ja osallistumisella on ollut vaikutustapoliittisiin päättäjiin. Kuitenkin ne ovat hyvin työläitä toteuttaa ja sopisivatparhaiten ehkä tulevaisuuden visiointeihin, laajojen suunnittelutehtävien perusperiaatteidenhahmottamiseen ja kansanäänestyksen esityslistan laatimiseen.Tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen tarjoaa mahdollisuuden järjestää kansanäänestyksiäinternetissä. On olemassa asymmetrisiä salausjärjestelmiä ja äänestysprotokollia,jotka takaavat, että internetissä toteutettavat vaalit ovat yleiset, yhtäläisetja salaiset (luku 6.4). Vaaleja voitaisiin järjestää usein ja halvalla. Tosin äänestysmahdollisuudetolisi taattava myös niille, jotka eivät osaa tai halua äänestääinternetissä. Äänestäminen olisi myös vaivatonta. Näin internet-vaalit olisivat keinolisätä suoraa demokratiaa.Tekniset seikat eivät estä kansanäänestysten lisäämistä, jatkuvat vaalit olisivat mahdollisia.Keskeisin kysymys on suoran ja edustuksellisen demokratian suhde. Edustuksellisuustoimii tällä hetkellä Suomessa heikosti. Olisi luontevaa lisätä suorandemokratian keinojen käyttöä, siis myös kansanäänestyksiä. Tavoitteena tulisi ollatilanne, jossa suora ja edustuksellinen järjestelmä vahvistaisivat toisiaan niin, ettäkansalaisten vaikutusmahdollisuudet olisivat nykyistä paremmat.Jos halutaan vahvistaa suoraa demokratiaa, niin kansanäänestysten tulisi pääsääntöisestiolla sitovia ja niiden tukena olisi oltava kansalaisten oikeus tehdä kansanäänestysaloitteita.Pätevien aloitteiden tulisi myös automaattisesti johtaa kansanäänestykseen.Samoin voitaisiin säätää, että tietyt asiat, kuten perustuslain muutokset,on aina alistettava kansanäänestykseen. Suuri ongelma on kansanäänestyksen esityslistanlaatiminen. Montako äänestysvaihtoehtoa tarjotaan ja miten ne laaditaan?Ovelilla kysymyksenasetteluilla voidaan kiistatta vaikuttaa äänestyksen lopputulokseen(luku 6.3). Samoin varsinkin monen vaihtoehdon tapauksessa äänestystuloksentulkinta voi olla hankalaa eikä mitenkään yksikäsitteistä (luku 6.3.3).Voidaan myös epäillä, että ihmiset eivät viitsisi äänestää jatkuvasti. Kuitenkin keskusteluja avoimuus varmasti lisääntyisivät ja jo pelkkä kansanäänestysmahdollisuusvaikuttaisi siihen, että kansan edustajat kuuntelisivat herkemmin väestön toiveita.Ongelmaksi nähdään usein se, että tavallisilla kansalaisilla ei ole riittävästi asiantuntemusta,jolloin päätöksistä tulee arvaamattomia. Riski vaikuttaa liioitellulta, koskakansan koulutustaso on Suomessa korkea ja ennen vaaleja on mahdollisuus tiedottaaja keskustella tehokkaasti ja monipuolisesti. Entä onko esimerkiksi kunnanvaltuutettujenasiantuntemus aina huippuluokkaa?Äänestäminen on keino vaikuttaa, mutta ehkä vieläkin tärkeämpää on saada mielipiteensäkuuluviin asioiden valmisteluvaiheessa. Osallistuvassa suunnittelussa voidaantieto- ja viestintätekniikkaa käyttää tiedon jakamiseen ja palautteen keräämiseen.Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena tulisi olla kaikkien keskusteluun osallis-


92 LUKU 8. JOHTOPÄÄTÖKSETtuvien välinen dialogi, joka noudattaa sovittuja sääntöjä, on tavoitteellista, huomioitoisten näkökohdat ja pyrkii rakentamaan eräänlaista synteesiä tai ainakin saamaanselville, mistä ollaan eri mieltä. Nämä ovat kovia vaatimuksia, sillä keskustelupalstoillaon yleistä, että puhutaan asian vierestä tai peräti asiattomuuksia, esitetäänoma mielipide jyrkästi, ei huomioida muiden näkökantoja tai ei edes kommentoidaniitä.Kaikissa tutkimuksessa tarkastelluissa osallistuvan suunnittelun tietoverkkoja hyödyntävissätoteutuksissa ongelmaksi muodostui asukkaiden passiivisuus. Näin myösomassa kokeilussamme, joka koski lahden Radiomäen metsänhoidon suunnittelua(luku 7), vaikka tiedottaminen oli laajaa ja tehokasta ja tapahtui pääasiassa alueellisenvaltalehden kautta (liite C). Kuitenkin verrattaessa perinteisiin vaikuttamiskeinoihin(asukasillat, yhteydenotot suunnittelijaan) aktiivisten osallistujien määrämoninkertaistui. Lisäksi tavoitettiin myös nuoria, jotka käyvät huonosti kuulemistilaisuuksissa.Osallistuvaa, tietoverkkoja hyödyntävää suunnittelua ei kuitenkaantulisi tarkastella ensisijaisesti määrällisesti, jolloin huomio kiinnitetään osallistujienlukumäärään ja heidän edustavuuteensa, vaan laadullisesti. Osallistuva suunnittelutuo esille uusia ideoita, jotka parantavat suunnitelmaa. Näin tapahtui myös kokeilussamme,jossa osa asukaspalautteen ideoista pystyttiin toteuttamaan ja näinosallistuminen oli myös vaikuttamista. Kokeilumme lisäsi kiistattomasti suunnittelunavoimuutta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, ei aiheuttanut kovinkaanpaljon lisätöitä tai -kustannuksia ja mitä ilmeisimmin nopeutti myös suunnitelmantoteuttamista, koska valituksilta vältyttiin.Osallistuvan suunnittelun kokeilussamme saavutettiin yhteisymmärrys, mitään suuriaristiriitatilanteita ei syntynyt. Jatkossa olisikin mielenkiintoista selvittää, mitenisoja ja selkeästi mielipiteitä jakavia kohteita, joissa vastakkain olisivat esimerkiksitaloudelliset ja luonnonsuojelulliset intressit, voitaisiin suunnitella hyödyntäen teledemokratiankeinoja.Teledemokratiaa ei kuitenkaan saa yksinomaan käsittää ylhäältä päin organisoiduksitoiminnaksi, jonka kulissit ja reunaehdot on annettu kansalaisille. Itse asiassa onepävarmaa, voidaanko näin aktivoida juuri lainkaan suuria joukkoja. Tarkastelukulmakannattaisikin siirtää organisaatioista tavallisten ihmisten tasolle. Tietoverkot,kansainvälistyminen ja koulutustason nousu antavat puitteet, joista spontaanisti voinousta väljästi ja epämuodollisesti järjestäytyneitä liikkeitä. Ne voivat koota aktiivisiaihmisiä jopa ympäri maailmaa vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Näinkansalaismielipide saadaan kuuluville myös sellaisissa valtakeskuksissa, jotka ovatdemokraattisen valvonnan ulottumattomissa. Ostoboikotit ja yrityskuvan tahriintuminenvaikuttavat markkinavoimiinkin.Teledemokratia lisää vaikutusmahdollisuuksia. On tärkeää kysyä myös, kenen vaikutusmahdollisuuksia.Ainakin niiden, joilla on tietoa, tarvittavat välineet, kyky käyttääniitä ja hyvä kommunikointitaito. Onko teledemokratia siis vain yksi eliitin projekti,joka syventää kansojen ja koko maailman kahtiajakoa menestyjiin ja häviäjiin?Digitaalinen kahtiajako on ongelma, jota ei sovi vähätellä. Jos kuitenkin vertailukohdaksiottaa edelleenkin jatkuvan analogisen kahtiajaon, jossa tiedonvälitys on erittäin


keskittynyttä ja valta eliitin käsissä, niin tieto- ja viestintätekniikka sekä teledemokratiavoivat kuitenkin lisätä kansalaisten mahdollisuuksia saada äänensä kuuluvilleja vaikuttaa. Se, tapahtuuko näin, riippuu paljolti arvoistamme ja asenteistamme.93


Luku 9TulevaisuusKuten tunnettua, ennustaminen on vaikeaa. Seuraavassa kuitenkin yritetään hahmotellajoitakin huomispäivän demokratian piirteitä, ehkä kuvata utopiaa tai kauhuskenaariota— miten vain.Sitovat kansanäänestykset tulevat käyttöön sekä valtiollisella että kunnallisella tasolla.Ne toteutetaan internetissä, jolloin jokainen voi äänestää joko kotona tai julkisissaäänestyspisteissä, kuten kirjastoissa. Kansanäänestykset voivat olla joko lakejavalvovia, jolloin edustuksellisen elimen säätämä laki alistetaan kansan lopullisestihyväksyttäväksi, tai lakeja edistäviä, jolloin kansanäänestys suuntaa yhteiskunnankehitystä ja synnyttää uutta lainsäädäntöä. Kahden vaihtoehdon äänestyksessä sovellettaisiinkaksoiskriteeriä: voittajan taakse vaaditaan yli puolet äänestäneistä ja35 % kaikista äänioikeutetuista. Muussa tapauksessa päätös jäisi edustukselliselle elimelle.Useamman vaihtoehdon tapauksessa äänestäjät asettaisivat vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen.Äänestysvaihtoehtoja ei voisi olla kovin paljon, ehkä enintäänviisi, koska niiden laittaminen prioriteettijärjestykseen on vaikeaa. Äänestystulos olisipätevä, jos äänestysaktiivisuus olisi yli 50 %. Voittaja valittaisiin kaksivaiheisellaproseduurilla 1 , jonka suoritus päättyy heti, kun voittaja löytyy.1. Condorcet-kriteeri. Jos jokin vaihtoehto voittaa parivertailussa kaikki muut,niin se valitaan.2. Borda-kriteeri. Voittaja on se, jonka Borda-luku on suurin.Perustuslain muutos ja pätevä kansanäänestysaloite johtavat automaattisesti äänestykseen.Pätevyys edellyttää, että sen takana on riittävästi kannatusta. Pienissäkunnissa tarvittaisiin isompi suhteellinen osuus äänioikeutetuista kuin suuremmissakunnissa tai valtiollisella tasolla. Samoin tietyt asiat, kuten perusoikeuksien rajoittaminentai tiettyyn henkilöön kohdistuvat toimet, on rajattu kansanäänestysmenettelynulkopuolelle. Kannatusta aloitteen tueksi kerätään internetissä olevalla kan-1 Sääntö on peräisin Max Blackilta ([52], s. 100).94


95sanäänestysfoorumilla. Myös edustuksellinen elin voi alistaa jonkin asian sitovaankansanäänestykseen.Yhä yleisempää on, että jossakin maassa pidetty kansanäänestys toteutetaan lähessellaisenaan jossakin toisessa valtiossa. Tietyt verkostoituneet ylikansalliset ryhmätnostavat samanaikaisesti kansanäänestysaloitteen useissa eri maissa. Sen sijaan EUpitää koko unionin alueen kansanäänestyksiä mahdottomina.Kansanäänestyksen esityslista laaditaan mahdollisimman puolueettomasti ja demokraattisesti.Se tehdään konsensuskonferenssissa, joka toteutetaan internetissä. Konferenssimuodostuu edustavasta otoksesta kansalaisia, jotka ensin perehtyvät aiheeseenmonipuolisesti ja keskustelevat keskenään. Sen jälkeen esityksen tekijät, edustuksellinentoimielin (eduskunta, valtuusto) sekä itse konferenssi kutsuvat mukaanasiantuntijoita, jotka muotoilevat ehdotuksen tai ehdotuksia esityslistaksi. Näistäkeskustellaan konferenssissa tavoitteena yhteisymmärrys. Jos sitä ei saavuteta konferenssiäänestää siitä, mikä tulee kansanäänestyksen esityslistaksi.Osallistuva ja vaikuttava suunnittelu ja valmistelu on tehostunut ja muuttunut vakiintuneeksimenettelyksi. Suunnittelu on avointa, sen kehittymistä voi seurata internetissälähes reaaliaikaisesti. Suunnittelijat näkevät kansalaiset kumppaneina. Tämäei johdu demokraattisesta herätyksestä, vaan siitä, että osallistuva suunnittelu ontehokasta, jolloin lopputulos on parempi ja toteutus nopeampaa.Ihmiset ovat yhteiskunnallisina toimijoina ennen kaikkea kuluttajia. Kansainvälisestiverkostoituneet kuluttajat muodostavat painostusryhmiä, joita valtaa pitävienon kuunneltava. Asiakkaat ovat tärkeitä. Heidän aivoituksiaan on tunnettava, jottaomaa toimintaa voidaan kehittää — tai asiakkaita manipuloida. Kunnille ja valtiolletärkein demokratian muoto on asiakasdemokratia. Hyvistä asiakkaista huolehditaan,heidän äänensä kuuluu, huonot jäävät marginaaliin.


Kirjallisuutta[1] Almquist, Torsten. Kansanäänestys ei ole suoraa demokratiaa. Etelä-SuomenSanomat 11. 10. 2003[2] America Speaks [online]. Engagen Citizens in Governance. [Viitattu 10. 11.2003] Saatavissa: http://www.americaspeaks.org[3] Anttiroiko, Ari-Veikko. 2003. Building Strong E-Democracy — The Role ofTechnology in Developing Democracy for the Information Age. Communicationsof the ACM. Vol 46, nro 9. s. 121–128.[4] Anttiroiko, Ari-Veikko. 2002. Teledemokratian haasteet globalisaation aikakaudella.Teoksessa: Kohonen, Kirsi & Tiala, Toni (toim.). Kuntalaiset ja hyväosallisuus. Helsinki. Sisäasiainministeriö. s. 30–36. ISBN 951-734-450-3.[5] Anttiroiko, Ari-Veikko. 2001. Toward the European Information Society. Communicationsof the ACM. Vol 44, nro 1. s. 31–35.[6] Arola, Tuija. 2002 Vuorovaikutteinen kaavoitus ja kuntalaisten vaikuttaminen.Helsinki. Suomen Kuntaliitto. 94 s. ISBN 951-755-663-2.[7] Asikainen, Raimo. Lahden vihertoimen suunnittelija. Henkilökohtainen sähköpostiviesti3. 9. 2003.[8] Asikainen, Raimo. Lahden vihertoimen suunnittelija. Haastattelu 24. 11. 2003.[9] Becker, Ted & Slaton, Christa Daryl. 2000. The Future of Teledemocracy.Westport, Connecticut. Praeger. 230 s. ISBN 0-275-97090-6.[10] Becker, Theodore L. 1995. Etä-äänestämisestä teledemokratiaan. KokemuksiaUSA:sta ja Kanadasta. Suomennos Auli Keskinen. Teoksessa: Keskinen, Auli(toim.). Teledemokratia. Tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki. Painatuskeskus.s.42–50. ISBN-951-37-1702-X.[11] Borg, Sami. 1996 Velvollisuus vaikuttaa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.Politiikan tutkimuksen laitos. Tampere. 255 s. Acta Universitatis Tamperensisser A vol. 491. ISBN 951-44-3959-7.96


KIRJALLISUUTTA 97[12] Borg, Olavi. 1995. Demokratia ja tietotekniikka. Teoksessa: Keskinen, Auli(toim.). Teledemokratia. Tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki. Painatuskeskus.s. 36–41. ISBN 951-37-1702-X.[13] Brams, Steven & Kilgour, Marc & Zwicker, William. 1998. The Paradox ofMultiple Elections. Social Choice and Welfare (1998). Vol. 15, nro 2. s. 211–236. ISSN 0176-1714.[14] Brigham, Steve & Lukensmeyer, Carolyn J. [online]. Taking Democracy toScale: Creating a Town Hall Meeting for the Twenty-First Century. 2002.[Viitattu10. 11. 2003] Saatavissa:http://www.americaspeaks.org/library/21st_century_town_meetings.pdf[15] Canetti, Ran & Dwork, Cynthia & Naor, Moni & Ostrovsky, Ravi. 1997. DeniableEncryption. Berlin, Heidelberg. Springer-Verlag. LNCS 1294. s. 90–104.[16] Chaum, David. 1981 [online]. Untraceable Electronic Mail, Return Addresses,and Digital Pseudonyms. Communications of the ACM. Vol 24, nro 2. Saatavissa:newblock http://world.std.com/˜franl/crypto/chaum-acm-1981.html[17] Cramer, Ronald & Gennaro, Rosario & Schoenmakers, Berry. 1997. A Secureand Optimally Efficient Multi-Authority Election Scheme. Berlin, Heidelberg.Springer-Verlag. LNCS 1233. s. 103–118.[18] Demos — Delphi Mediated Online System [online]. [Viitattu 19. 11. 2003]Saatavissa: http://www.demos-project.org/index.html[19] Djupsund, Göran. Kansanäänestykset eivät aina ole hyväksi demokratialle.Helsingin Sanomat 1. 10. 2003.[20] Drechsler, Wolfgang & Madise, Ülle. 2002. E-Voting in Estonia. TRAMES,2002, 6(56/51). s. 234–244.[21] Dummett, Michael. 1998. The Borda Count and Agenda Manipulation. SocialChoice and Welfare (1998). Vol. 15, nro 2. s. 289–296. ISSN 0176-1714.[22] Flickinger, Richard & Studlar, Donley & Bennet, Stephen [online]. Turnoutin European Parliament Elections: Towards a European Centred Model. 2003.[Viitattu 11. 10. 2003]Saatavissa: http://www.anu.edu.au/NEC/studlar_paper.pdf[23] Espoon kaupunki [online]. Avoin Espoo — asioiden vireillepano. [Viitattu 12.11. 2003] Saatavissa:http://www.espoo.fi/hankkeet/?path=1;2432;585;36711;37309[24] Espoon kaupunki [online]. Avoin Espoo. [Viitattu 12. 11. 2003] Saatavissa:http://www.espoo.fi/hankkeet/?path=1;2432;585;36711[25] Espoon nuorisoparlamentti [online]. Ideahautomo. [Viitattu 14. 12. 2003] Saatavissa:http://www.nettiparlamentti.fi/ideahautomo/index.html


98 KIRJALLISUUTTA[26] Etelä-Suomen Sanomat. Lahden Hiihtoseura heräsi viime tipassa. Kaatotuomionsaaneet kuuset jätetään hyppyrimäkien tuulensuojaksi. 1. 10. 2003.[27] Etelä-Suomen Sanomat. Radiomäen hakkuita kiitelty, kovaa kritiikkiä ei tullutyhtään. 22. 10. 2003.[28] Euroopan unioni [online]. Euroopan parlamentti. [Viitattu 11. 10. 2003] Saatavissa:http://www.europarl.eu.int/home/default_fi.htm[29] Gordon, Thomas & Richter, Gernot. 2002. Discourse Support System for deliberativeDemocracy. Teoksessa: Traunmüller, R. & Lenk, K. (toim.). EGOV2002. Berlin, Heidelberg. Springer-Verlag. LNCS 2456. s. 248–255.[30] Greenpeace [online]. Greenpeace Cyberactivist Community. [Viitattu 11. 11.2003] Saatavissa: http://act.greenpeace.org/[31] Haikonen, Jyrki & Kiljunen, Pentti [online]. 2003. Mitä mieltä suomalainen?EVAn asennetutkimuksien kertomaa vuosilta 1984–2003. [Viitattu 21. 10. 2003]Taloustieto Oy. 426 s. ISBN 951-628-388-8. Saatavissa:http://www.eva.fi/files/149_asenne_20v.pdf[32] Harisalo R. & Ryynänen A. 1997. Lähidemokratia. Teoksessa: Encyclopediaiuridica Fennica V. Julkisoikeus. Helsinki. Suomalainen Lakimiesyhdistys. s.616–618. ISBN 951-855-140-5[33] Hellsten, Villiina & Martikainen, Tuomo. 2001. Nuoret ja uusi politiikka. Tutkimuspääkaupunkiseudun nuorten poliittisista suuntauksista. Helsinki. Helsinginkaupungin tietokeskus. 114 s. ISBN 951-718-660-6.[34] Helsingin Sanomat. Mietoinen tyrmäsi kuntaliitoksen Mynämäen kanssa. 27.1. 2003.[35] Helsingin Sanomat. Tony Halme herätti vaaleissa aiemmin nukkuneita ikäryhmiä.27. 12. 2003.[36] Helsingin Sanomat. Peräseinäjoki ja Seinäjoki yhdistyvät. 25. 6. 2002.[37] Helsingin Sanomat. Lukiolaispoika on pommisivujen ylläpitäjä ja nimimerkkiEinstein. 16. 10. 2002.[38] Helsingin Sanomat. Säynätsalolaiset puoltavat liittymistä jyväskylään. 30. 3.1992.[39] Horelli, Liisa & Kukkonen, Heikki. 2002. Osallistuminen, ympäristö, vuoropuhelu.Teoksessa: Bäcklund, Pia & Häkli, Jouni & Schulman, Harry (toim.).Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Helsinki. Gaudeamus.s. 243–259. ISBN 951-662-847-8.[40] Isomäki, Risto. 1996 [online]. Tappavaa maitojauhetta.Saatavissa: http://www.ruoka-aika.net/uutiset?t=1&sid=394


KIRJALLISUUTTA 99[41] Jansson, Jan-Magnus. 1985. Politiikan teoria. 4.–5. uudistettu painos. Helsinki.Kustannusosakeyhtiö Tammi. 269 s. ISBN-951-30-6329-1.[42] Joutsiniemi, Anssi & Malm, Laura. 2001. Suurpelto — Kehä II:n osayleiskaavansuunnittelutyö. Internetkyselyn tulokset. Espoo. Espoon kaupunginsuunnittelukeskus. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen selvityksiä B:2001.17 s.[43] Jyränki, Antero. 2002. Kansanvalta ja Suomen perustuslaki. Teoksessa: Miettinen,Tarmo(toim.). Kansanvalta. Joensuu. Joensuun yliopisto. s. 1–9. Joensuunyliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja n:o 1. ISBN 952-458-173-6.[44] Jyränki, Antero. 2003. Valta ja vapaus. 3. painos. Helsinki. Talentum. 561 s.ISBN 952-14-0695-3.[45] Jääskeläinen, Arto [online]. Suhteellisuuden parantaminen eduskuntavaaleissa.Helsinki. Oikeusministeriö, vaaliyksikkö. Päivitetty 10. 6. 2002. [Viitattu 26.10. 2003] Saatavissa: http://www.vaalit.fi/uploads/p0yt86h0difo.pdf.[46] Kunnallisalan kehittämissäätiö. 2000. Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari2000. Helsinki. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Polemia-sarja n:o 38. 144s. ISBN 952-9740-73-5.[47] Kaufman, Charlie & Perlman, Radia & Speciner, Mike. 2002. Network Security.Private Communication in a Public world. 2nd edition. Upper Saddle River.Prentice Hall PTR. 713 s. ISBN 0-13-046019-2.[48] Knuuttila, Simo. 1984. Aristoteles. Teoksessa: Kanerva, Jukka (toim.). Politiikanteorian klassikoita. Helsinki. Gaudeamus. s. 33–51. ISBN 951-662-351-4.[49] Kokoomus [online]. Tätä on kokoomus. [Viitattu 26. 10. 2003] Saatavissa:http://www.kokoomus.fi/kok/[50] Koskiaho, Brita. 2002. Onko osallisuus vahvaa demokratiaa? Maankäyttö- jarakennuslain soveltamisesta. Teoksessa: Bäcklund, Pia & Häkli, Jouni & Schulman,Harry (toim.). Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa.Helsinki. Gaudeamus. s. 36–56. ISBN 951-662-847-8.[51] Kärkimedia [online]. Etelä-Suomen Sanomat. [Viitattu 20. 11. 2003] Saatavissa:http://www.karkimedia.fi/yhteystiedot/lehdet/etelasuomensanomat.html[52] Lagerspetz, Erik. 2003. Monen vaihtoehdon kansanäänestykset ja enemmistöjenmystiikka. Politiikka 45:2. s. 85–102. ISSN 0032-3365.[53] Lahden kaupungin tulevaisuuspaketti [online]. [Viitattu 3. 11. 2003] Saatavissa:http://www.lahti.fi//doc/tulevaisuuspaketti.htm[54] Lehtonen, Veera. 2001. Implementation of a Robust Electronic Voting System.Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Tietojenkäsittelyteorian laboratorio. Espoo.63 s.


100 KIRJALLISUUTTA[55] Lindström, Vili. 2002. Sanomalehti vuorovaikutteisen suunnittelun välineenäLahdessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Maantieteen laitos.Helsinki. 105 s.[56] Lipmaa, Helger [online]. Cryptography and Data Security. Päivitetty 7. 11.2003. [Viitattu 29. 11. 2003] Saatavissa:http://www.tcs.hut.fi/Studies/T-79.159/[57] Listening to the City [online]. [Viitattu 10. 11. 2003]Saatavissa: http://www.listeningtothecity.org/[58] Listening to the City [online]. Report of Proceedings. 2002. [Viitattu 10. 11.2003] Saatavissa:http://www.listeningtothecity.org/background/final_report_9_20.pdf[59] Luehrs, R. & Malsch, T. & Voss, K. 2001. Internet, Discourses and democracy.Teoksessa: Terano, T. et al. (toim.). JSAI 2001 Workshop. Berlin, Heidelberg.Springer Verlag. LNAI 2253. s. 67–74.[60] Martikainen, Tuomo Tulevat eurovaalit pelottavat poliittista eliittiä. HelsinginSanomat 3. 10. 2003.[61] Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna. 2002. Äänettömät yhtiömiehet. Tutkimusosallistumisesta vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleihin. Helsinki. Tilastokeskus.108 s. ISBN 952-467-106-9.[62] Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna. Massiivinen muuttoliike heikentää äänestysintoa.Helsingin Sanomat 13. 5. 2002.[63] Martikainen, Tuomo & Wass, Hanna. 2001. Vaienneet äänet. Äänestäminenvuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa. Helsinki. Tilastokeskus. 75 s.ISBN 951-727-963-9.[64] Michels, Robert. 1925. Puoluelaitos nykyajan demokratiassa. 2. painos.Suomennos Timo Kyntäjä. Porvoo–Helsinki–Juva. WSOY. 1986. 352 s.ISBN 951-0-13573-9.[65] Mäensivu, Vesa. 2002. Ikääntyvien viestintävalmiudet ja digitaalinen epätasaarvo.Helsinki. Kela. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 71.ISBN 951-669-610-4.[66] Määttä, Tapio. 2002 Osallistuminen ja vuorovaikutus ympäristöoikeudessa.Teoksessa: Miettinen, Tarmo(toim.). Kansanvalta. Joensuu. Joensuunyliopisto. s. 36–67. Joensuun yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja n:o 1.ISBN 952-458-173-6.[67] Netchaeva, Irina. 2002. E-Government and E-Democracy. A Comparison ofOpportunities on the North and South. Gazette: the International Journal ofCommunication Studies. Vol 64, nro 5. s. 467–477.


KIRJALLISUUTTA 101[68] Nettimaunula [online]. Minun Maunulani. Päivitetty 14. 2. 2003. [Viitattu 11.11. 2003] Saatavissa:http://www.kaupunginosat.net/maunula/kartta/index.html[69] Nousiainen, Jaakko. 2002 Kansanvalta ja vaalilainsäädäntö. Teoksessa: Miettinen,Tarmo(toim.). Kansanvalta. Joensuu. Joensuun yliopisto. s. 29–35. Joensuunyliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja n:o 1. ISBN 952-458-173-6.[70] Nurmi, Hannu. 1998. Voting Paradoxes and referenda. Social Choice andWelfare (1998). Vol. 15, nro 3. s. 333–350. ISSN 0176-1714.[71] Nurmi, Hannu & Salomaa, Arto. 1998. A Comparative Overview of CryptographicVoting Protocols. Annals of Operations Research. Vol. 84. s. 29–43.ISSN 0254-5330.[72] Nurmi, Hannu & Salomaa, Arto. 1991. Salaiset vaalit ja matemaattinen kryptografia.Politiikka 1/1991. s. 11–18. ISSN 0032-3365.[73] Nurmi, Hannu. 1987. Comparing Voting Systems. Dordrecht, Boston, Lancaster,Tokyo. D. Reidel Publishing Company. 209 s. ISBN 90-277-2600-0.[74] OECD Policy Brief. 2003 [online] E-government in Finland: An Assessment.[Viitattu 12. 11. 2003]Saatavissa: http://www.oecd.org/dataoecd/20/50/13314420.pdf[75] Oikeusministeriö [online]. Presidentinvaali. Helsinki. Oikeusministeriö. [Viitattu11. 10. 2003] Saatavissa: http://www.vaalit.fi/14168.htm[76] Oikeusministeriö [online]. Kansanäänestykset. Helsinki. Oikeusministeriö. [Viitattu12. 10. 2003] Saatavissa: http://www.vaalit.fi/14165.htm[77] Oikeusministeriö [online]. Kunnalliset kansanäänestykset. Helsinki. Oikeusministeriö,vaaliyksikkö. Päivitetty 27. 1. 2003. [Viitattu 12. 10. 2003] Saatavissa:http://www.vaalit.fi/uploads/01yt96idifp3.pdf[78] Oikeusministeriö [online]. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Helsinki.Oikeusministeriö. Päivitetty 24. 3. 2003. [Viitattu 27. 10 2003] Saatavisssa:http://www.om.fi/18107.htm[79] Oikeusministeriö. 2002 [online]. Kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudetoikeusministeriön toiminnassa. Työryhmän muistio. [Viitattu:12. 11. 2003] Oikeusministeriö. Toiminta ja hallinto 2002:24. 47 s.ISBN 952-466-108-X. Saatavissa: http://www.om.fi/uploads/lng17ufhyfj.pdf[80] Okamoto, Tatsuaki. 1997 [online]. Receipt-free electronic voting scheme for largescale elections. Springer-verlag. Proc. of Workshop on security Protocols ’97.s. 25–35. Saatavissa: http://citeseer.nj.nec.com/okamoto97receiptfree.html[81] Pedersen, Torben Pryds. 1991. A threshold cryptosystem without a trustedparty. Berlin, Heidelberg. Springer-Verlag. LNCS 547. s. 522–526.


102 KIRJALLISUUTTA[82] Pekonen, Kyösti [online]. Poliittisten puolueiden ajankohtaiset haasteet. Helsinginyliopiston yleisen valtio-opin laitos. Päivitetty 19. 8. 2003. [Viitattu 26.10. 2003] Saatavissa:http://www.valt.helsinki.fi/vol/spj/electures/Pekonen.htm[83] Rjašková, Zuzana. 2002 [online]. Electronic Voting Schemes. MSc thesis. ComeniusUniversity, Bratislava. Department of Computer Science. 63 s. Saatavissa:http://www.ksp.sk/ zuzka/elevote.pdf[84] Ross, Alf. 1951. Miksi demokratia? Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Tammi.314 s.[85] Ryynänen, Aimo. 1996. Kunnan uusi toimintamalli. Maarianhamina. Mermerus.170 s. ISBN 952-9766-13-0.[86] Salomaa, Arto. 1996. Public-Key Cryptography. Second, enlarged edition. Berlin,Heidelberg, New York. Springer-Verlag. 269 s. ISBN: 3-540-61356-0.[87] Seppälä, Jari. 2000 [online]. Verkkomedia osallistumisen välineenä — case Tampereenkaupunkisuunnittelupeli. [Viitattu 13. 11. 2003] Pro gradu -tutkielma.Tampereen yliopisto. Tiedotusopin laitos. 101 s.Saatavissa: http://www.tampere.fi/viy/tyontekijat/jari/gradu.pdf[88] Setälä, Maija. 1998. Kansanäänestysinstituutiot ja käsitykset demokratiasta.Politiikka 40:2. s. 132–146. ISSN 0032-3365.[89] Sipponen, Kauko. 2000 Kansalainen — isäntä vai renki? Helsinki. WernerSöderström Lakitieto Oy. 452 s. ISBN 951-670-032-2.[90] Sosiaali- ja terveysministeriö. 2001. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevalaatusuositus. Helsinki. 24 s. ISBN 942-00-0970-1.[91] Stinson, Douglas R. 2002. Cryptography Theory and Practice. 2nd ed. Chapman& Hall/CRC. 339 s. ISBN 1-58488-206-9.[92] Suksi, Markku [online]. Kansanäänestys valtiollisen tason osallistumisen muotona.Teoksessa: Perustuslakiuudistukseen liittyviä selvityksiä. Perustuslainseurantatyöryhmän mietinnön liite. Helsinki. Oikeusministeriö. s. 15–79. [Viitattu28. 10. 2003] Saatavissa: http://www.om.fi/uploads/hcrp7u385lm.pdf[93] Suomen Keskusta [online]. Jäsenet. [Viitattu 26. 10. 2003] Saatavissa:http://www.keskusta.fi/keskusta/jasenyys[94] Suomen Kuntaliitto [online]. Presidentinvaali. Helsinki. Suomen Kuntaliitto.Päivitetty 10. 9. 2003. [Viitattu 12. 10. 2003] Saatavissa:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;65;348;4827;4892;4865[95] Suomen Sosialidemokraattinen Puolue [online]. Jäsenet. [Viitattu 26. 10. 2003]Saatavissa:http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=sdp&mid=49&sid=170


KIRJALLISUUTTA 103[96] Sutela, Marja. 2002. Yksin, yhdessä vai ostamalla? Näkökulmia kansanvallantoteutumisesta kuntien ulkoistetussa palvelutuotannossa. Teoksessa: Miettinen,Tarmo(toim.). Kansanvalta. Joensuu. Joensuun yliopisto. s. 113–134.Joensuun yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja n:o 1. ISBN 952-458-173-6.[97] Sutela, Marja. 2002. Suoraa ja edustuksellista demokratiaa. Teoksessa: Kohonen,Kirsi & Tiala, Toni (toim.). Kuntalaiset ja hyvä osallisuus. Helsinki.Sisäasiainministeriö. s. 23–25. ISBN 951-734-450-3.[98] Sutela, Marja [online]. Kuntalaisen roolin muutos: asukkaasta asiakkaaksi —tarkastelukohteena sosiaalihuollon asiakaslähtöisyys. [Viitattu 29. 10. 2003] Oikeus2001. Vol. 30, nro 4. s. 418–436. Saatavissa:http://www.joensuu.fi/oikeustieteet/henk/Sutela_final.pdf[99] Sutela, Marja. 2000. Suora kansanvalta kunnassa. Väitöskirja. Joensuun yliopisto.Oikeustieteiden laitos. Helsinki. Kauppakaari OYJ. 348 s.ISBN 952-14-0287-3[100] Tampereen kaupunki [online]. Valma — osallistu valmisteluun! Päivitetty 11.11. 2003. [Viitattu 11. 11. 2003] Saatavissa:http://www.tampere.fi/osallistu/valma/index.htm[101] Tampereen kaupunki [online]. Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen-työryhmän loppuraportti. Päivitetty 19. 2. 2003. [Viitattu 11. 11.2003] Saatavissa:http://www.tampere.fi/osallistu/tyoryhma/pdf/loppuraportti.pdf[102] Tampereen kaupunki [online]. Viinikan–Nekalan kaavoituspeli. Päivitetty 6.10. 2000. [Viitattu 11. 11. 2003] Saatavissa:http://www.tampere.fi/tiedotus/viinikka/frames.htm[103] Teledemocracy Action News + Network TAN+N2 [online] Electronic TownMeetings (ETMs). [Viitattu 6. 11. 2003] Saatavissa:http://frontpage.auburn.edu/tann/tann2/project4.html#Electronic[104] Teknologirådet [online]. [Viitattu 9. 11. 2003] Saatavissa:http://www.tekno.dk/index.php3?language=uk[105] Tilastokeskus [online]. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa1908–2003. Helsinki. Tilastokeskus. Päivitetty 1. 4. 2003. [Viitattu 7.10. 2003] Saatavissa: http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit2003/vaalit2003-_vaalitilastot_asnaistenjamiestenaktiivisuus.html[106] Tilastokeskus [online]. Vaalikohtaiset tilastot. Helsinki. Tilastokeskus. [Viitattu7. 10. 2003] Saatavissa: http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/index.html[107] Tilastokeskus [online]. Äänestysaktiivisuus(%) europarlamenttivaaleissa 1999ja 1996 sekä eduskuntavaaleissa 1999 vaalipiireittäin. Helsinki. Tilastokeskus.


104 KIRJALLISUUTTAPäivitetty 17. 6. 1999. [Viitattu 11. 10. 2003] Saatavissa:http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit99euro/aanakt9699_eu99.html[108] Tilastokeskus [online]. Äänestäneet kunnallisvaaleissa 1921–2000. Helsinki.Tilastokeskus. Päivitetty 4. 1. 2001. [Viitattu 21. 10. 2003] Saatavissa:http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit2000kun/aanestaneet2196.html[109] Tilastokeskus [online]. Tietokone ja verkkoyhteys. Helsinki. Tialstokeskus.[Viitattu 14. 11. 2003] Saatavissa:http://www.stat.fi/tk/yr/tietoyhteiskunta/tietokonejaverkkoyhteys.html[110] Tilastokeskus [online]. Äänestysprosentit kunnan kaupunkimaisuuden mukaanvaalipiireittäin vuosien 2003, 1999, 1995 ja 1991 eduskuntavaaleissa. Helsinki.Tilastokeskus. Päivitetty 27. 3. 2003. [Viitattu 26. 10. 2003] Saatavissa:http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit2003/vaalit2003_vaalitilastot_askaupunkimaisuusvp.html.[111] Turun Sanomat. Poliittiset valtiosihteerit ja pormestarit palauttamaan poliitikkojenvaltaa. Ari Niemen tekemä Pertti Paasion haastattelu. 20. 10. 2003[112] Kuule kansalaista -hanke. 2001 [online]. Kuule kansalaista -hankkeen loppuraportti.[Viitattu 12. 11. 2001] Valtiovarainministeriö. 37 s. ISBN 951-804-222-5.Saatavissa: http://www.vn.fi/vm/julkaisut/keskushallinto/kkansalaista.pdf[113] Vesanen, Ari [online]. Langattoman tietoliikenteen tietoturva. Oulun yliopisto.Päivitetty 14. 4. 2003. [Viitattu 28. 11. 2003] Saatavissa:http://www.tol.oulu.fi/ avesanen/Langaton_TT/luennot/[114] Westholm, Hilmar. 2002. E-democracy Goes Ahead. The Internet As a Toolfor Improving Deliberative Policies? Teoksessa: Traunmüller, R. & Lenk, K.(toim.). EGOV 2002. Berlin, Heidelberg. Springer-Verlag. LNCS 2456. s. 240–247.[115] Wiberg, Matti. 2003. Äänestäjä on arvaamaton. Tiede. 1/2003, s. 42–43.ISSN 1457-9030.


Liite AVuorovaikutteisen suunnittelunwww-sivutMetsänhoidon suunnitelmien laadinnassa käytettiin paikkatieto-ohjelmistoaMapInfo (MapInfo Corporation (USA), http://www.mapinfo.com/.). Suunnitelmatlaati metsäinsinööri Raimo Asikainen Lahden teknisestä virastosta. WWW-sivujentulostamista varten tehtiin Microsoftin FrontPage-ohjelmalla sivujen pohjat, joillevalmiit suunnitelmat liitettiin. Näin suunnitelmien saattaminen www-muotoon tapahtuivähällä vaivalla ja nopeasti ilman sanottavaa lisätyötä.Sivut talletettiin Lahden kaupungin palvelimelle osoitteeseenhttp://www.lahti.fi/Tevi/Puistot_metsat/radiomaki/ ja ne avattiin 12. kesäkuuta2003. Sivuille oli linkki Lahden kaupungin verkkopalvelujen pääsivulta ja Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden Netlarin etusivulta.Sivut olivat kattavat (kuva A.1). Niillä esiteltiin Radiomäen nykyisen tilan lisäksimyös Radiomäen historiaa Lahden kaupunginmuseolta saatujen kuvien avulla.Samoin tarjottiin perustietoa erilaisista työmenetelmistä, Radiomäen kasvuolosuhteistaja luonnon monimuotoisuudesta sekä myös etädemokratiasta. Metsänhoidontavoitteiden lisäksi julkaistiin hoitosuunnitelmat, työn kustannusarvio ja riskikartoitus.Lisäksi Radiomäkeä ja sen ympäristöä pääsi katselemaan mastoon asennetunkameran avulla. Palaute ohjautui Etelä-Suomen Sanomien verkkoversion Netlarinkeskustelupalstalle.Kansalaiskeskustelu päättyi 3. 8. 2003 ja sen jälkeen laadittiin palautteen yhteenvetoja suunnittelijan lopullinen esitys, jotka julkaistiin 1. syyskuuta. 2003. Töidentoteutukseen päästiin virka- ja luottamusmieskäsittelyn jälkeen 1. lokakuuta 2003.Suunnittelussa alue jaettiin 25 kuvioon (kuva A.2), joihin jokaiseen tehtiin kaksivaihtoehtoista suunnitelmaa 1 ja 2 kansalaiskeskustelun pohjaksi. Näistä vaihtoehto1 oli suunnittelijan kannattama esitys.105


106 LIITE A. VUOROVAIKUTTEISEN SUUNNITTELUN WWW-SIVUTTavoitteetHoitosuunnitelmatRadiomäki ennenRadiomäki nytAikatauluKasvuolosuhteetMonimuotoisuusKustannuksetRiskitEtädemokratiaKalusteetKorjuutekniikatAsemakaavaYhteystiedotPalautePalauteyhteenvetoLopullinen suunn.Töiden toteutusMastokameraRadiomäen metsänhoidon suunnitteluKaupunki toteuttaa osallistuvan suunnittelukokeilun osana Radiomäelläluonnontilaisina hoidettavien alueiden suunnittelua. Hoitokohde on merkittävä osasuomalaista kansallismaisemaa. Radiomäki ympäristöineen on jatkuvasti esillätiedotusvälineissä mm. talvikisojen näyttämönä.Suunnittelutyöstä tehdään julkinen. Toimenpiteisiin, tavoitteisiin ja työmenetelmiinvoi ottaa kantaa keskustelupalstalla internetissä, tai antamalla palautetta suoraanLahden tekniseen virastoon puhelimitse, sähköpostilla tai kirjeitse kesän 2003aikana.Myös muu kuin internetin kautta jätetty palaute siirretään seurattavaksi pääkohdittainkeskustelupalstalle.Keskustelu päättyy 03.08.2003, minkä jälkeen aineisto analysoidaan. Palautejätetään vastuullisten viranomaisten ja Lahden teknisen lautakunnan harkittavaksi jahuomioitavaksi lopullisista toimenpiteistä päätettäessä.Toivomme keskusteluun osallistumista myös niiltä henkilöiltä, jotka suhtautuvatmyönteisesti aiottuihin toimenpiteisiin.Hoitotyöt aloitettu 1. 10. 2003.Vilkasta ja asiallista keskustelua toivoen Lahden kaupungin VihertoimiKuva A.1: Radiomäen metsänhoidon suunnittelu, osa etusivustaKuva A.2: Radiomäen metsänhoidon suunnittelu, suunnittelukuviot


107Kuva A.3: Radiomäen metsänhoidon suunnittelu, kuvio 7EsimerkkikuvioSeuraavassa esitetään esimerkinomaisesti yhden kuvion (kuva A.3) suunnitelmasivu.Se sisältää, kuten muutkin kuviot, joitakin valokuvia, yleistietoa alueesta, kaksivaihtoehtoista suunnitelmaa, joista vaihtoehto 1 on suunnittelijan parhaana pitämäsekä mahdollisuuden palautteen antamiseen.Ravinteisuus: Tuore kangas 1Ikä Ppa Rl Klpm Kpit Til/ha Til/kuv Kasvu55 21 7000 19 16 165 310 5.81Ikä Puuston tilavuudella painotettu keski-ikä.Ppa Pohjapinta-ala. Runkojen poikkileikkauspinta-ala 1,3 m:n korkeudelta/ha. Yksikkö m 2 .Rl Valtapuuston ja aluskasvillisuuden puiden lukumäärä/haKlpm Valtapuuston ja aluskasvillisuuden puiden keskimääräinen läpimitta 1,3 m:n korkeudeltapainotettuna tilavuudella. Yksikkö cm.Kpit Valtapuuston ja aluskasvillisuuden puiden keskipituus. Yksikkö m.Til/ha Puuston runkotilavuus kuutiometriä/ha.Til/kuv Puuston runkotilavuus kuutiometriä/kuvio.Kasvu Puuston kasvu kuutiometriä/vuosi vastaavan ikäisenä, vastaavilla puulajisuhteillaja samankaltaisella kasvupaikalla keskimäärin Etelä-Suomessa.


108 LIITE A. VUOROVAIKUTTEISEN SUUNNITTELUN WWW-SIVUTSanallinen kuvaus puustosta ja toimenpiteistä:Puusto: Nuorta mänty-lehtisekametsää. Joukossa muutamia lehtikuusia. Lehtipuustahuomattava osa hieskoivuja. Paikoin myrskyn runtelema, aukkoinen metsikkö.Runsas aluskasvillisuus. Aluskasvillisuudessa muutamia kuusia lehtipuiden ohella.Puuston kunto: Männyt jokseenkin terveitä, mutta lyhytlatvuksisia ja heikkojuurisia.Koivuissa huomattavan paljon pakurikäävän aiheuttamaa lahoa. Osa puista kuollutpystyyn ylitiheyden seurauksena. Muutamia romahtamisvaarassa olevia pystyynkuolleita puita ulkoilureitin varrella.Merkitys maisemassa: Kuvio peittää Radiomäen rakenteet kaukomaisemassa kaupunginja Vesijärven suuntaan. Pidettävä täysipuustoisena. Kuvio muodostaa taustametsänkuviolle 9. Merkitys korostuu, jos näkymiä kaupungille avataan ulkoilureiteiltä.Tämä kuvio estää näkötorninäkymät kaukomaisemaan.Vaihtoehto 1.Hakkuutapa: Harvennushakkuu mäntyjen ja rauduskoivun hyväksi. Poistetaan huonokuntoisimpialatvuksensa menettäneitä puita ja harvennetaan puuryhmiä. Lehtikuusetsäästetään, koska kyseessä on kulttuuriympäristö, minne voitaneen hyväksyämyös vieraita lajeja kotimaisten joukkoon.Hakkuumenetelmä: Monitoimikone, ajokone.Aluskasvillisuuden hoito: Aluskasvillisuuden harvennus. Aluskasvillisuuteen jätetäänmuutaman aarin kokoisia hoitamattomia alueita. Poistetaan ensisijassa vaahteraa japihlajaa. Kaikki havupuut säästetään.Hakkuu- ja perkuutähteet: Poistetaan koneellisesti ja manuaalisesti koko kuviolta.Puutavarakertymä: Ainespuuta 86m 3 , energiapuuta 70m 3 .Toimenpiteen seuraus: Ylitiheyden aiheuttama latvuston karsiintuminen vältetään.Metsikön terveydentila paranee ja lakialueen metsänä myrskyn sietokyky kasvaa. Tosinmyrskytuhoalttius kasvaa tilapäisesti muutamaksi hakkuun jälkeiseksi vuodeksi.Kaukomaisemassa lehtikuuset eivät näy.PalauteAlkuunVaihtoehto 2.Hakkuutapa: Ei hakata.Hakkuumenetelmä:—Aluskasvillisuuden hoito: Aluskasvillisuuden lievä harvennus ulkoilureitin varrelta.


109Hakkuu- ja perkuutähteet: Kerätään.Puutavarakertymä: Ainespuuta 0m 3 , energiapuuta 40m 3 .Toimenpiteen seuraus: Latvustot lyhenevät . Terveet puut altistuvat entisestään puustosairauksille.Näkötorninäkymät eivät aukene. Kenttäkerros peittyy vesakkoon. Alueenvirkistysarvo laskee.PalauteAlkuun


Liite BNetlarin keskustelupalstaTaustaselvitys Netlarin toimitukselleRadiomäen ja Lahden jäähallin takainen metsä vaatii hoitoa. Kunnallislaki edellyttää,että kaupunkilaisia kuunnellaan asioiden valmisteluvaiheessa. Tämä on erityisentärkeää Radiomäen yhteydessä, koska alue on keskellä kaupunkia ja siihen liittyypaljon historiaa ja muistoja.Lahden kaupungin teknisen toimialan vihertoimi toteuttaa kokeiluna vuoden 2003aikana vuorovaikutteisen metsänhoidon suunnittelun Radiomaellä. Tarkoituksena onkehittää ja toteuttaa erilaisia osallistuvan suunnittelun menetelmiä ja saatujen kokemustenperusteella ottaa niitä tulevaisuudessa uusien kohteiden suunnittelun perusvälineiksi.Suunnittelusta vastaa Lahden kaupungin teknisen viraston metsäsuunnittelijaRaimo Asikainen, puh. (03) 8143455, GSM 050–5594101, sähköposti raimo.asikainen@lahti.fiKokeilussa on mukana myös FK, tekn. yo. Hannu Lehto, puh. (03) 7353731, sähköpostihannu.lehto@lahti.fi, joka tekee Teknillisen korkeakoulun teollisuuden tietotekniikanlaboratoriolle diplomityötä etädemokratian mahdollisuuksista ja menetelmistä.Työn ohjaajana toimii professori Juha Tuominen teknillisen korkeakoulun Lahdenkeskuksesta.Kokeilussa tullaan osaksi hyödyntämään tietoverkkoja ja internetiä. Tarkoituksenaon laatia vaihtoehtoisia hoitosuunnitelmia kansalaiskeskustelun ja -suunnittelunpohjaksi. Nämä julkaistaan internetissä ja asiasta kerrotaan kaupunkilaisille toukokuunlopussa Radiomuseossa pidettävässä asukasillassa sekä tiedotusvälineiden kautta.Kansalaiskeskustelun foorumina haluaisimme käyttää Netlaria, koska se on tunnettuja toimiva. Lahden kaupungin metsätoimisto on valmis vastaamaan työstäaiheutuvista kohtuullisista kustannuksista110


111Keskustelupalstan käyttösuunnitelma– Netlariin perustetaan oma keskusteluryhmä, jossa käsitellään vain Radiomäenja Lahden jäähallin takaisen metsän hoidon suunnittelua ja toteutusta. Palstaolisi avoinna 1. 6. 2003 alkaen seuraavan aikataulun mukaisesti:1. 6.–31. 7. Keskustelua vaihtoehtosuunnitelmista, ideointia1. 8.– 31. 8. Hiljaiseloa, metsätoimisto laatii lopullisen suunnitelman1. 9.–30. 9. Keskustelua lähes lopullisesta suunnitelmasta1. 10.–31. 10. Työt suoritetaan, keskustelu1. 11.–30. 11. Arviointikeskustelu– Keskusteluryhmään on linkki Netlarin etusivulta.– Keskusteluryhmän sivulla on linkki kokeilun kotisivuille, samoin linkit Etelä-Suomen Sanomien asiasta julkaisemiin juttuihin.– Kaikki keskusteluviestit saadaan suunnittelukäyttöön Lahden tekniseen virastoonsekä myös tutkimuskäyttöön.– Kokeilun kotisivut (vaihtoehtosuunnitelmat, taustatiedot, . . . ) sijoitetaan Lahdenkaupungin palvelimelle.– Kotisivuille tehdään linkit Netlarin keskustelupalstalle.


Liite CEtelä-Suomen SanomienRadiomäen osallistuvastasuunnittelusta julkaisematlehtijututAlueellinen valtalehti Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti runsaasti Radiomäen osallistuvastasuunnittelusta. Tarkoituksena oli tiedottaa asiasta, motivoida ja aktivoidakuntalaisia sekä tuoda tavallisten Radiomäen käyttäjien mielipiteitä esille. Kansalaisjournalisminperiaatteiden mukaan (luku 4.3.4) juttujen näkökulmia valittiin saatujennettipalautteiden perusteella.Seuraavassa kuvaillaan lyhyesti Etelä-Suomen Sanomissa olleet lehtijutut.– 8. 6. 2003 ”Radiomäki pääsee parturiin”Radiomäen historiaa, metsänhoidon tavoitteita suunnittelijan näkökulmastasekä tietoa asukkaiden osallistumismahdollisuuksista, mukana myösasukasmielipide. Koko sivu.– 13. 6. 2003 ”Keskustan piilotettu näkötorni löytyi. Radiomäen hoitoehdotuksessajoka kuudes puu kaadettaisiin”Uutinen asukastilaisuudesta. Kolmasosa sivusta.– 17. 6. 2003 ”Mitä Radiomäelle tehdään’?’Lyhyt muistutus Radiomäen suunnittelusta ja tiedot siitä, mistä suunnitelmatja keskustelupalsta löytyvät.– 19. 6. 2003 ”Pitäisikö Radiomäelle rakentaa huvipuisto?”112


113Lehdessä julkaistu nettikysymys, jonka aihe oli saatu Netlarin Radiomäkikeskustelupalstallaesitetystä ajatuksesta.– 20. 6. 2003 ”Radiomäen huvipuisto jakaa mielipiteet”Edellisen päivän nettikysymyksen tulokset, keskustelufoorumin mielipiteidenreferointia ja suunnitelmien sekä keskustelupalstan osoitteet.– 28. 6. 2003 ”Radiomäki on ihana henkireikä keskustassa”Lyhyehkö nettikeskustelun referointi ja suunnitelmien sekä keskustelunyhteystiedot.– 2. 7. 2003 ”Radiomäen etelärinteen näköalat vaarassa umpeutua”Kolmasosan etusivusta täyttävä kuvallinen insertti sisäsivulla olevaan juttuun.– 2. 7. 2003 ”Metsäsuunnittelija istuttaisi puita Radiomäen näköalapaikalle”Radiomäellä liikkuneiden mielipiteitä näköalojen avaamisesta, mikä onyksi keskeisistä suunnittelukysymyksistä. Kolmasosa sivusta.– 5. 7. 2003 ”Radiomäelle ehdotetaan taidemuseota ja sirkusta”Nettikeskustelun referointia lyhyesti.– 12. 7. 2003 ”Mastot rajoittavat Radiomäen kehittämistä”Lyhyt nettikeskustelun kommentointi ja yhteystiedot.– 25. 7. 2003 ”Asukaspalaute ei muuta Radiomäen hoitosuunnitelmia”Suunnittelija näkemyksiä ja kommentteja käydystä keskustelusta. Kolmasosasivusta.– 25. 7. 2003 ”Lahden Radiomäelle suunnitellaan parhaillaan metsänhoitotoimia.Tuleeko Radiomäen olla hoidettu, puistomainen alue?”Nettikysymys lehdessä.– 26. 7. 2003 Edellisen päivän nettikysymyksen tulokset.– 2. 8. 2003 ”Radiomäen hoitoa ehtii vielä kommentoida”Lyhyt muistutus yhteystietoineen siitä, että kansalaiskeskustelu alustavistasuunnitelmista päättyy.– 5. 8. 2003 ”Radiomäki parturoidaan lokakuussa”Yhteenveto käydystä keskustelusta ja suunnittelijoiden kommentit. Kolmasosasivusta.


114 LIITE C. LEHTIJUTUT ETELÄ-SUOMEN SANOMISSA– 14. 8. 2003 ”Radiomäen ja Kariniemen harvennuksille luvat”Lyhyt uutinen Lahden rakennuslautakunnan myöntämästä puiden kaadossatarvittavasta maisematyöluvasta.– 3. 9. 2003 ”Radiomäellä korjataan myös ulkoilureittiä”Lyhyt uutinen muutoksista, joita asukaspalautteen perusteella on tehtyalustaviin suunnitelmiin.– 1. 10. 2003 ”Lahden hiihtoseura heräsi viime tipassa. Kaatotuomion saaneetkuuset jätetään hyppyrimäkien tuulensuojaksi”Jutussa kerrotaan suunnitelmiin tulleesta viime hetken muutoksesta sekämetsänhoitotöiden aloittamisesta. Kolmasosa sivusta.– 5. 10. 2003 ”Radiomäkeä taas Netlarissa”Lyhyt muistutus, että käynnissä olevia hakkuita voi kommentoida keskustelupalstalla.– 12. 10. 2003 ”Radiomäkeä taas Netlarissa”Lyhyt muistutus siitä, että keskustelupalsta on vielä käytössä.– 22. 10. 2003 ”Kuuleminen kannatti: Radiomäen hakkuista lähes pelkkää kiitosta”Neljäsosan etusivusta täyttävä kuvallinen insertti sisäsivulla olevaan juttuun.– 22. 10. 2003 ”Radiomäen hakkuita kiitelty, kovaa kritiikkiä ei tullut yhtään”Selvitys tehdyistä metsänhoitotöistä, suunnittelijan sekä asukkaiden kommentteja.Kolmasosa sivusta.


Liite DYhteenveto asukaspalautteestaYleisökeskustelu Radiomäen metsänhoidosta alkoi Etelä-Suomen Sanomien verkkoliitteessä12. kesäkuuta 2003, jolloin suunnitelmia esittelevät verkkosivut avautuivatja jolloin myös Lahden vihertoimi järjesti Radiomuseossa asukastilaisuuden. Palautettahoitosuunnitelmista saattoi antaa myös kirjeitse ja puhelimitse. Keskustelunlisäksi asukkailla oli mahdollisuus osallistua Netlarin sivuilla kahteen äänestykseen,joista toinen koski suunnittelijan omaa esitystä kokonaisuutena ja toinen erästä yksityiskohtaaUrheilukeskuksessa. Samoin ESS järjesti vielä 25. heinäkuuta 2003 päivänkestävän äänestyksen, jossa kysyttiin, tuleeko Radiomäen olla hoidettu, puistomainenalue. Keskustelufoorumi oli avoinna 3. elokuuta 2003 asti ja sen jälkeen vielätöiden toteutusvaiheessa lokakuussa.Saatu palaute ryhmiteltiin seuraavasti:– Yleiset metsänhoitoperiaatteet– Näköalojen avaaminen– Monimuotoisuus– Yksittäisiin kuvioihin kohdistuva palaute– Rakenteet ja niiden hoito– Visioita– Nettiäänestykset– Töiden toteutusYleiset metsänhoitoperiaatteetPalautteen perusteella Radiomäki mielletään puistomaiseksi kulttuurimaisemaksi,jota on hoidettava — mutta hellävaraisesti. Vain yhdessä palautteessa kannatetaan115


116 LIITE D. YHTEENVETO ASUKASPALAUTTEESTApuuston reipasta karsimista, muut asiaan kantaa ottaneet toivovat säästeliäitä hakkuita,joissa lähinnä sairaita ja harsuuntuneita puita poistettaisiin ja maisemia varovaisestiavattaisiin. Yleisesti myös halutaan, että pusikot on raivattava, jotta viihtyvyysja turvallisuus lisääntyisivät. Selvä vähemmistö palautteen antajista kannattaaRadiomäen säilyttämistä nykyisellään antaen luonnon itsensä hoitaa.Osa palautteesta on saatu ESS:ssa 25. 7. 2003 olleen nettikysymyksen kommenteista,jotka on alla merkitty tähdellä (*). Nettikysymys kuului: ”Lahden Radiomäellesuunnitellaan parhaillaan metsänhoitotoimia. Tuleeko Radiomäen olla hoidettu,puistomainen alue?” Hieman epäselvyyttä on tässä kysymyksessä aiheuttanut käsitteidenepätarkkuus. Mitä eroa on hoidetulla metsällä ja puistomaisella alueella?Nettikysymykseen tuli 213 vastausta, joista kyllä-vastausten osuus oli 81 % ja eivastausten19 %. Tietysti tällaiset kyselyt eivät ole luotettavia. Otos on pieni javarmasti monella tavalla vääristynyt, jolloin se ei edusta yleisesti lahtelaisia. Lisäksiäänestys ei ole yleinen ja yhtäläinen: kaikilla ei ole mahdollisuutta äänestää ja jokuvoi äänestää useita kertoja. Kuitenkin saamassamme kirjallisessa ja asukasillanpalautteessa myönteisesti Radiomäen metsänhoitoon suhtautuvia oli myös noin 80prosenttia, joten tulos ei ehkä ole aivan satunnainen.Näköalojen avaaminenEnemmistö palautteen antajista haluaa, että Radiomäeltä ovat näkymät eri ilmansuuntiin.Näköalapaikkoja tulisi olla useita. Liian suuret aukot kuitenkin herättävätvastustusta, koska niiden arvellaan lisäävän tuulia, melua ja myrskytuhoja.MonimuotoisuusVaahteroita ja pihlajia toivotaan kauniin syysvärin ja lintujen takia. Erään palautteenmukaan pihlajia pitäisi kuitenkin harventaa. Lisäksi toivotaan, että kuolleitapuita (keloja) jätettäisiin pystyyn.Yksittäisiin kuvioihin kohdistuva palauteSelkeästi yhteen kuvioon kohdistuvia palautteita oli nettikeskustelussa vähän. Ilmeisestisyynä tähän on ollut suunnitelmien yksityiskohtaisuus: suunnittelukuvioita olikaikkiaan 25 ja huolellinen tutustuminen niihin on ollut liian työläs urakka. LisäksiRadiomäki on vain hyvin harvan omakoti- tai kerrostaloasukkaan välitön tonttinaapuri— jonkin kuvion hoitaminen tai hoitamatta jättäminen ei suoraan vaikuta omanasunnon arvoon tai viihtyvyyteen.Useat kuviokohtaisista palautteista koskivat ainakin osittain kuviota 5 (etelärinteessäoleva aukko). Tähän varmasti on vaikuttanut se, että ESS nosti tämän kuvion


117näyttävästi esiin 2. 7. 2003 olleessa jutussa, jonka otsikko oli "Metsäsuunnittelijaistuttaisi puita Radiomäen näköalapaikalle".Rakenteet ja niiden hoitoPolkuja toivotaan parannettavan, erityisesti poltetun katsomon alapuolella oleva osaon kapea, kalteva ja varsinkin talvella vaarallinen. Samoin kuviolle 12 syntyneellepolulle olisi rakennettava esimerkiksi maaportaat ja kaupungintalolta Radiomäellemenevät portaat peruskorjattava.Penkkejä toivotaan lisää, myös nykyisiä korkeampia huonojalkaisille. Lisäksi penkkienympäristöä tulisi hoitaa säännöllisesti niin, etteivät nokkoset ym. rehottaisi estäenpenkkien käytön. Grillipaikka olisi joidenkin mielestä tarpeen, mutta sen kunnossapysyminen nähdään ongelmana. Myös aidattua koirakäymälää kaivataan.Joissakin palautteissa toivottiin Radiomäelle kahvilaa, jota myös pari palautteenantajaa vastusti.VisioitaKeskustelu rönsyili myös metsänhoidon ulkopuolelle: monenlaisia visioita heiteltiinilmaan — vakavissaan, leikillään, kaunaisena, katkerana, kyynisenä. Ja vastustajialöytyi! Tarjottiin huvipuistoa, kylpylähotellia ja vesipuistoa, nuorisotiloja, sirkusta,taidemuseota, kansanradiota, kävelysiltoja, köysiratoja, näköalatasanteita mastoihin,alueen kaavoittamista rivitaloille tai pilvenpiirtäjille. Ja liikenne kulkisi maanalla tätä kaikkea häiritsemästä. Luovin ehdotuksista lapioisi koko mäen niemeksi Vesijärvelle,jolloin Radiomäen kohdalle tulisi oiva kuoppa maauimalalle. Kuultiinpavaroituksen sanakin: mastot vaativat turva-alueen.NettiäänestyksetÄänestyksiin on suhtauduttava hyvin varoen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta äänestääja joku voi äänestää useasti. Äänestysten tavoitteena olikin lähinnä ihmistenmielenkiinnon lisääminenHaluatko, että Radiomäen kunnostushakkuut toteutetaan suunnittelijan suosittelemassamuodossa, joka kullakin kuviolla on vaihtoehto 1.Ei toteuteta 16 %Toteutetaan 80 %Toteutetaan muutoksin, joita olen tuonut esiin keskustelussa 4 %Äänestäneitä 76.


118 LIITE D. YHTEENVETO ASUKASPALAUTTEESTAPitäisikö kuvan kuuset mielestäsi poistaa? (Noin 25 kpl vanhoja harsuuntuneita kuusia,jotka näkyvät useimmissa kisalähetyksissä taustalla, kuvio 23)Ei poisteta 32 %Kyllä poistetaan 68 %Äänestäneitä 74.Töiden toteutusHakkuiden toteutuksen aikana saatiin neljä nettipalautetta, joista kahdessa kiiteltiinmetsänhoitotöitä. Toiset kaksi eivät liittyneet asiaan, vaan sisälsivät purnaustaluonnon roskaamisesta ja tulevaisuuden vision, jossa Radiomäellä olisi jääkaudenpäättymisen muistomerkki.Suunnittelijan mukaan kovaa kritiikkiä ei muutenkaan ole tullut lainkaan, palaute onollut yli 90-prosenttisesti pelkkää kiitosta. Ainoastaan muutama ihminen on valitellutmaiseman muuttumista ja työn jälkiä. ([27])


Liite ESalauksesta ja kryptografisistaprotokollistaKryptografian (salauksen) perustavoite on, että kaksi osapuolta A ja B voivat kommunikoidaturvattomassa ympäristössä niin, ettei kolmas osapuoli C voi päästä selvilleA:n ja B:n toisilleen lähettämistä viesteistä.Sähköisessä asioinnissa tai vaikkapa sähköisessä äänestyksessä osapuolten on tunnistettavatoisensa luotettavasti. Samoin tieto on salattava ja tiedon eheys sekä kiistämättömyyson taattava.E.1 KryptosysteemiKryptosysteemi muodostuu selväkielisestä tekstistä, salausavaimesta, salaussäännöstä(injektiivinen funktio), salakielisestä tekstistä, salauksen purkuavaimesta ja purkusäännöstä(salausfunktion käänteisfunkio).Määritelmä ([91], s. 1). Kryptosysteemi on viisikko (P, C, K, E, D), joka toteuttaaseuraavat ehdot:1. P on selväkielisten tekstien äärellinen joukko.2. C on mahdollisten salakielisten tekstien äärellinen joukko.3. K on mahdollisten avainten äärellinen joukko.4. Jokaiselle avaimelle K ∈ K on salausfunktio e K ∈ E ja vastaava salauksenpurkufunktio d K ∈ D. Jokainen e K : P → C ja d K : C → P ovat sellaisiafunktioita, joille on d K (e K (x)) = x kaikilla selväkielisillä teksteillä x ∈ P.119


120 LIITE E. SALAUKSESTA JA KRYPTOGRAFISISTA PROTOKOLLISTAE.2 Symmetrinen salausSymmetrinen salaus perustuu yhteiseen salaisuuteen, jonka avulla voidaan sekä salausettä sen purku suorittaa. Tällaisia salausmenetelmiä ovat mm. DES (Data EncryptionStandard) ja AES (Advanced Encryption Standard). Ongelmana on, ettäyhteinen avain on ehdottoman luotettavasti saatettava kummankin osapuolen tietoon,esim. tapaamalla tai käyttämällä täysin turvallista tiedonsiirtokanavaa. Kuitenkinsähköisessä asioinnissa osapuolet eivät koskaan tapaa ja muutakaan täysinluotettavaa tiedonsiirtokanavaa ei helposti löydy.E.3 Asymmetrinen salausAsymmetrinen salaus perustuu kahteen avaimeen — julkiseen ja salaiseen. Salaustapahtuu käyttäen julkista avainta ja yksisuuntaista funktiota, jonka arvo on nopealaskea polynomiaalisessa ajassa (P-ongelma). Salausta ei voi purkaa samallaavaimella kuin se on tehty. Lisäksi purkaminen on laskennallisesti vaativa ongelma(NP-täydellinen ongelma); sen suorittaminen nopeimmilla mahdollisilla tietokoneillaveisi vuosituhansia. Kuitenkin salaus voidaan purkaa nopeasti käyttäen salaistaavainta. Avainten roolit voi myös vaihtaa: salaus voidaan tehdä salaisella avaimellaja purku julkisella. Tunnetuin asymmetrinen kryptosysteemi on RSA, joka perustuusiihen, että kahden suuren alkuluvun tulo on helppo laskea, mutta tulon jakaminentekijöihin on erittäin vaikeaa.RSA-kryptosysteemi([91], s. 167). Olkoon n = pq, missä p ja q ovat alkulukuja.Olkoon lisäksi P = C = Z n jaViisikolle (n, p, q, a, b) määritelläänK = {(n, p, q, a, b) : ab ≡ 1(mod φ(n))} .e K (x) = x b mod njad K (y) = y a mod n(x, y ∈ Z n ). Luvut n ja b muodostavat julkisen avaimen ja luvut p, q, ja a salaisenavaimen.RSA:n määritelmässä φ(n) on Eulerin phi-funktio, joka ilmoittaa, montako luvuista1, 2,. . . , n on suhteellisia alkulukuja n:n kanssa. Z n tarkoittaa jäännösluokkienmodulo n joukkoa.Voidaan osoittaa ([86]), että salaus ja purkaus ovat toistensa käänteisoperaatioita.Toisin sanoen jos x ∈ Z n on selväkielinen merkki, niin kryptattu merkkiy = e K (x) mod n


E.4. SORMENJÄLKIALGORITMIT 121voidaan purkaa korottamalla se potenssiin a modulo ny a = (x b ) a = x mod n.Lisäksi on x = d K (e K (x)) = e K (d K (x)) joten sekä julkista että salaista avaintavoidaan kayttää salaamiseen.Toinen tärkeä asymmetrinen salausmenetelmä on ElGamalin kryptosysteemi, jokaperustuu diskreettiin logaritmiin liittyvään ongelmaan multiplikatiivisessa ryhmässä(Z ∗ p , ·), missä p on alkuluku.ElGamal-kryptosysteemi([91], s. 227). Olkoon α ∈ Z ∗ p primitiivialkio ja P = Z∗ p ,C = Z ∗ p × Z∗ p sekä K = {(p, α, a, β) : β ≡ α a (mod p)} .Julkisen avaimen muodostavat p, α, β ja salaisen avaimen a. Nelikolle K = {p, α, a, β}ja satunnaisluvulle k ∈ Z p−1 määritelläänmissäAlkioille y 1 , y 2 ∈ Z ∗ p märitellääne K (x, k) = (y 1 , y 2 ),y 1 = α k mod p , y 2 = xβ k mod p .d K (y 1 , y 2 ) = y 2 (y 1 a ) −1 mod p .Osoitetaan seuraavaksi, että dekryptausfunktio toimii tuottaen alkuperäisen salaamattomantekstin.y 2 = xβ k mod px = y 2(β k) −1mod px = y 2((α a ) k) −1mod px = y 2((α k) a ) −1mod px = y 2 (y 1 a ) −1 mod pJotta kryptauksen pystyisi murtamaan, olisi pystyttävä laskemaan a = log α β mod p.Tämä on vaikea ongelma. Stinsonin ([91], s. 228) mukaan alkuluvussa p tulisi ollaainakin 300 numeroa ja luvulla p − 1 tulisi olla vähintään yksi suuri alkulukutekijä,jotta kaikki tunnetut hyökkäykset epäonnistuisivat.E.4 SormenjälkialgoritmitViestin eheys taataan sormenjälkialgoritmilla (hash function). Viestistä m lasketaansormenjälki h(m) (message digest), joka on aika lyhyt, yleisesti vain 160 bittiä pitkä.Yleisesti käytettyjä algoritmeja ovat muun muassa SHA1, MD4 ja MD5. Viestiin


122 LIITE E. SALAUKSESTA JA KRYPTOGRAFISISTA PROTOKOLLISTAtehdyt muutokset paljastuvat, kun siitä lasketaan uusi sormenjälki ja verrataan sitävanhaan. Luonnollisesti sormenjälkeä on säilytettävä turvallisessa paikassa, etteiviestin muuttaja pääsisi muuttamaan myös sormenjälkeä.Sormenjälkialgoritmia voidaan käyttää myös salaisen avaimen kanssa, jolloin sormenjäljestätulee viestin autentikointikoodi (Message Authentication Code, MAC).Jos A:lla ja B:llä on yhteinen salainen avain K, niin viesti m voidaan varustaa autentikointikoodillay = h K (m) ja lähettää A:lta B:lle pari (m, y). Kun B saa viestin,hän voi tarkistaa, onko y = h K (m). ([91], s. 117)E.5 Sähköinen allekirjoitusSähköisellä allekirjoituksella varmennetaan, että viesti on tullut tietyltä henkilöltä.Allekirjoitus on pystyttävä sitomaan itse viestiin niin, ettei samaa allekirjoitusta voikäyttää useissa eri viesteissä. Lisäksi jokaisen on pystyttävä todentamaan allekirjoituksenoikeellisuus. Tämä voidaan tehdä asymmetrisellä salauksella. Alkuperäinenallekirjoitettu viesti ja sen kopio ovat identtiset, jolloin viestin tulee sisältää tietoa,joka estää sen uudelleenkäytön.Henkilö A allekirjoittaa viestin x omalla salaisella avaimellaan. A lähettää viestin jaallekirjoituksen henkilölle B, joka tarkistaa A:n julkisella avaimella, että allekirjoituson oikea. Esimerkiksi RSA-kryptosysteemiä käyttäen viestin x allekirjoitus ony = d K (x) = x a mod n, missä n on kahden alkuluvun p ja q tulo ja kolmikko a,p,qmuodostaa A:n salaisen avaimen. Allekirjoitus tarkastetaan luvuista n ja b koostuvallaA:n julkisella avaimella laskemalla y b mod n ja vertaamalla sitä viestiin x.Jos ne ovat samat, A:n allekirjoitus on oikea. Menetelmällä on heikkous, joka mahdollistaaA:n allekirjoituksen väärentämisen: valitaan satunnainen allekirjoitus y jalasketaan siitä viesti x = e K (y), jolloin d K (x) = d K (e K (y)) = y. Tosin vastaanottajatodennäköisesti huomaa vilpin, koska itse viestin sisältö on sattuman tulosta.([91], s. 274–276)Muun muassa edellä kuvattua turvallisuusriskiä voidaan pienentää yhdistämällä sormenjälkialgoritmija asymmetrinen salaustekniikka. Viestistä x lasketaan ensi sormenjälkih(x), joka sitten kryptataan lähettäjän salaisella avaimella. Vastaanottajapurkaa kryptauksen lähettäjän julkisella avaimella ja saa näin selville sormenjäljenh(x). Jos se on sama kuin vastaanottajan viestistä itse laskema sormenjälki, niinallekirjoitus on pätevä ja viesti eheä. Lisäksi lähettäjä ei voi kiistää lähettäneensäkyseistä viestiä, koska vain hän on voinut allekirjoittaa sen omalla salaisella avaimellaan.Jos huijari valitsee satunnaisen allekirjoituksen y, niin silloin sormenjälkion z = e K (y). Nyt huijarin on löydettävä viesti x, jolle on z = h(x). Tämä on hyviensormenjälkialgoritmien tapauksessa äärimmäisen epätodennäköistä. Kuitenkinjos huijari onnistuu, niin hän pystyy lähettämään väärennetyllä allekirjoituksella varustetunviestin (x, y). Tosin viestin sisältö on täysin satunnaista. ([91], s. 279–280)Salaus ja sähköinen allekirjoitus voidaan myös yhdistää. Lähettäjä A laskee ensinselväkielisestä viestistä x allekirjoituksen y käyttäen omaa salaista avaintaan. Sen


E.6. SOKEA ALLEKIRJOITUS 123jälkeen viesti ja allekirjoitus (x, y) kryptataan vastaanottajan B julkisella avaimella.B voi avata viestin omalla salaisella avaimella, jolloin hän saa selville sekä viestin xettä allekirjoituksen y, jonka hän tarkistaa A:n julkisella avaimella.([91], s. 276)Käyttämällä asymmetrista salausta, sormenjälkialgoritmia sekä sähköistä allekirjoitustatäyttyvät seuraavat sähköisten luotettavien transaktioiden perusehdot:1. Vain viestin vastaanottaja pystyy selvittämään sanoman sisällön.2. Viesti on eheä, sitä ei ole muutettu.3. Viestin lähettäjä pystytään tunnistamaan varmasti.4. Viestin lähettäjä ei voi myöhemmin kiistää lähettäneensä viestiäE.6 Sokea allekirjoitusSokea allekirjoittaja varmentaa omalla sähköisellä nimikirjoituksellaan asian, jonkasisältöä hän ei tunne. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi RSA-kryptosysteemillä([47], s. 400). Oletetaan, että A haluaa B:ltä sokean allekirjoituksen viestiin m ja ettäB:n julkinen avain on (b, n) ja salainen avain (p, q, a). A arpoo ensin satunnaisluvunr, laskee uuden viestin m ′ = r b m ja lähettää sen B:lle. B allekirjoittaa saamansaviestin salaisella avaimellaan s ′ = ( r b m ) a mod n ja lähettää sen takaisin A:lle, jokavarmistaa, että B on allekirjoittanut m ′ :n. Koska( as ′ ≡ (m ′ ) a ≡ r m) b ≡ r ab m a ≡ rm a mod n ,niin s ′ /r ≡ m a mod n on m:n allekirjoitus. Viestin sijasta allekirjoittaa voidaanmyös viestin sormenjälki h(m).E.7 AutentikointiSalomaan ([86], s. 181–182) mukaan kryptografinen protokolla on eri osapuoltenvälinen tiedonsiirtoalgoritmi, joka soveltaa kryptografista muunnoksia ja perustuuyleensä julkisen avaimen kryptosysteemiin. Se on enintään yhtä turvallinen kuin senkäyttämä kryptosysteemi. Tiedonsiirtoprotokollissa on varauduttava huijauksiin:1. Kommunikoivat osapuolet yrittävät huijata toisiaan.2. Passiiviset salakuuntelijat voivat kerätä tietoa, joka ei kuulu heille.3. Aktiiviset salakuuntelijat saavat haltuunsa heille kuulumatonta tietoa, muttavoivat myös tarkoituksella sotkea koko protokollan esimerkiksi esiintymälläväärällä henkilöllisyydellä.


124 LIITE E. SALAUKSESTA JA KRYPTOGRAFISISTA PROTOKOLLISTATyypillinen autentikointimenetelmä perustuu haaste-vastaus -periaatteelle. Seuraavassaprotokollassa ([47], s. 267) tapahtuu molempien osapuolten A ja B luotettavatunnistus hyödyntämällä asymmetristä salausta.1. A lähettää B:lle yhteydenottoviestin, joka sisältää A:n tunnistetiedot (voivatolla vääriä!) ja satunnaisluvun a, joka on kyptattu B:n julkisella avaimellae B (a).2. B lähettää A:lle vastauksen, joka sisältää satunnaisluvun a ja toisen satunnaisluvunb, joka on kryptattu A:n julkisella avaimella e A (b).3. A lähettää B:lle takaisin satunnaisluvun b.Protokollassa A tunnistaa B:n luotettavasti, koska A:n arpoman satunnaisluvun asaa selville vain B:n henkilökohtaisella salaisella avaimella. Samoin B tunnistaa A:n.Miten sitten A ja B tietävät toistensa julkiset avaimet? Tähän on kehitetty erilaisiajulkisten avainten jakelujärjestelmiä (Public Key Infrastructure, PKI). YleisinPKI-malli on hierarkkinen (X.509). Varmenneviranomainen (Certificate Authority,CA) takaa antamansa julkisen salasanan luotettavuuden varmenteen avulla. Varmennesisältää tiedot avaimen haltijasta sekä hänen julkisen avaimensa. Varmenneviranomainenon allekirjoittanut varmenteen seuraavasti: varmenteen tiedoista lasketaansormenjälki, joka kryptataan viranomaisen salaisella avaimella. Näin varmennetaanmyöntäjä ja tietojen eheys. Yleensä sormenjälki lasketaan SHA1-algoritmillaja asymmetrisenä kryptosysteeminä on RSA. ([113])E.8 Salaisuuden jakaminenSalaisuus voidaan jakaa usean osapuolen kesken, jolloin salaisuuden selvittäminenedellyttää monen osasalaisuuden haltijan yhteistyötä.Määritelmä ([86], s. 187). Sanotaan, että n osapuolta A i , missä i = 1, 2, . . . , n, t −jakavat salaisuuden c, 1 < t ≤ n, jos ja vain jos seuravat ehdot toteutuvat:1. Jokainen osapuoli A i tuntee osatiedon a i , jota muut osapuolet A j j ≠ i, eivättiedä.2. Salaisuus c voidaan helposti laskea mistä tahansa t:n alkion osasalaisuuksiena i joukosta.3. Jos osasalaisuuksia a i tuntee vain t − 1 kappaletta, niin salaisuutta ei voi paljastaa.Joukkoa {a 1 , . . . , a t }, joka toteuttaa yllä mainitut ehdot, kutsutaan salaisuuden(t, n)-kynnyskaavioksi ((t, n)-threshold scheme).


E.9. HOMOMORFISMI 125Yleisesti käytetty salaisuuksien jakomenetelmä on Shamirin (t, n)-kynnyskaavio, jokaperustuu siihen, että t kappaletta tason erillisiä pisteitä (x 1 , y 1 ), . . . , (x t , y t ) määräävätyksikäsitteisesti polynomin f, jonka asteluku on pienempi tai yhtä suuri kuint − 1 ja jolle on y i = f(x i ) kaikilla i:n arvoilla. Funktio voidaan määrittää näidenpisteiden avulla käyttäen Lagrangen interpolointikaavaa ([56]):f(x) =t∑i=1y it∏j=1,j≠ix − x jx i − x j(mod p),missäL i (x) =t∏j=1,j≠ix − x jx i − x jon Lagrangen polynomi. Salaisuus saadaan laskemallas = f(0) =t∑i=1y it∏j=1,j≠i−x jx i − x j=t∑y i L i (0) (mod p).i=1E.9 HomomorfismiOlkoon X ja Y kaksi ryhmää, joiden ryhmäoperaatiot ovat ⊗ ja ⊙. Funktio h : X →Y on homomorfismi, josh(a ⊗ b) = h(a) ⊙ h(b).Esimerkiksi ElGamal-kryptosysteemin probabilistinen salausfunktio on homomorfinen.Ryhmäoperaattori ⊗ on kertolasku modulo p ja operaattori ⊙ on komponenteittainsuoritettu kertolasku modulo p. Olkoon k 1 ja k 2 kaksi satunnaislukua sekäx 1 ja x 2 kaksi selväkielistä viestiä. Silloin one k1 (x 1 )e k2 (x 2 ) =( ) ( ))α k 1, x 1 β k 1α k 2, x 2 β k 2=(α k 1+k 2, x 1 x 2 β k 1+k 2.Näin ollen satunnaislukujen k 1 ja k 2 avulla salattujen viestien x 1 ja x 2 tulo on samakuin luvulla k 1 + k 2 kryptattu viesti x 1 x 2 . ([17])Toinen esimerkki ([17]) liittyy myös ElGamal-kryptosysteemiin, mutta siinä viestienryhmäoperaationa on summa. Olkoon G ryhmän Z ∗ p generaattori ja x 1 sekä x 2 kaksiselväkielistä viestiä, Salaus suoritetaan niin, että lasketaan alkiot G x 1ja G x 2jakäytetään sitten ElGamal-kryptausta.e k1 (G x 1)e k2 (G x 2) =() ())α k 1, G x 1β k 1α k 2, G x 2β k 2=(α k 1+k 2, G x 1+x 2β k 1+k 2,jotene k1 (G x 1)e k2 (G x 2) = e k1 +k 2(G x 1+x 2).


126 LIITE E. SALAUKSESTA JA KRYPTOGRAFISISTA PROTOKOLLISTAE.10 NollatietotodistusNollatietotodistuksella (zero knowledge proof) voidaan osoittaa, että henkilö tietääjonkin salaisuuden ilman, että salaisuutta paljastetaan.Seuraavassa esimerkissä ([17]) P tietää, että kaksi diskreettiä logaritmia modulo povat yhtäsuuret, ts. log α y 1 = log β y 2 . P siis tuntee sellaisen luvun k, että α k = y 1 jaβ k = y 2 mod p. P yrittää todistaa tämän V:lle.1. P arpoo luvun w ∈ Z p ja laskee a = α w ja b = β w sekä lähettää luvut a ja bV:lle.2. V valitsee satunnaisluvun c ∈ Z p ja lähettää sen P:lle.3. P laskee r = w + kc ja lähettää luvun r V:lle.4. V tutkii, onko α r = ay1 c ja βr = by2 c . Jos yhtäsuuruudet toteutuvat, V onvakuuttunut, että logaritmit ovat yhtä suuret, mutta hän ei tiedä logaritmienarvoa k.Edellinen todistus vaatii P:n ja V:n välistä vuorovaikutusta, koska V lähettää siinäP:lle haasteen. Se voidaan kuitenkin muuttaa ei-interaktiiviseksi siten, että P arpooitse luvun c vaiheessa 2. On tärkeää, että c arvotaan vasta a:n ja b:n laskemisen jälkeen1 . Tämä saadaan aikaan käyttämällä sormenjälkifunktiota h, jolloin c = h(a, b)ja r = w + kc. P lähettää vaiheessa 3 V:lle nelikon (a, b, r, c). Vaihe 4 säilyy entisellään.E.11 Salaisuuksien salainen myyntiA:lla on useita salaisuuksia s 1 , . . . , s k ja B haluaa ostaa niistä yhden niin, ettei Asaa tietää, minkä salaisuuden B on ostanut. Tällainen salaisuuden salainen myyntivoidaan toteuttaa esimerkiksi seuraavalla protokollalla, joka on peräisin Salomaalta([86], s. 200).1. B yrittää ostaa A:lta salaisesti salaisuuden s i . B lähettää A:lle satunnaisluvuty 1 , . . . , y k , joiden pituus on sama kuin salaisuuksien.2. A lähettää B:lle kaikki salaisuudet kuitenkin kryptattuna niin, että B ei saaniitä auki: z j = e A (s j ⊕ y j ), j = 1, . . . , k.3. B lähettää A:lle tiedon siitä, minkä salaisuuden B haluaa: e B (e A (s i ⊕y i )). TätäA ei pysty avaamaan.4. A lähettää B:lle tiedon d A (e B (e A (s i ⊕ y i ))).1 Valitsemalla a = α r y −c1 ja b = β r y −c2 kuka tahansa saa todentamisehdot voimaan.


E.11. SALAISUUKSIEN SALAINEN MYYNTI 1275. B laskee d B (d A (e B (e A (s i ⊕ y i )))) = s i ⊕ y i . Koska B tietää y i :n, niin hän voilaskea s i :n.

More magazines by this user
Similar magazines