TERAPIA - Helsingin psykologiyhdistys
TERAPIA - Helsingin psykologiyhdistys
TERAPIA - Helsingin psykologiyhdistys
Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!
Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.
<strong>TERAPIA</strong><br />
- teemanumero<br />
<strong>Helsingin</strong> <strong>psykologiyhdistys</strong> ry:n jäsenlehti<br />
3/2009
SISÄLLYSLUETTELO<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
Terapiaa ja järjestöasiaa - pj Riitta Kiviluoto 3<br />
EDUNVALVONTA<br />
Lakkotiedote 4<br />
PÄÄTOIMITTAJALTA<br />
Sisäinen kevät - Risto Selin 5<br />
TIEDOTUSASIOITA<br />
Hepsyn syyskokouskutsu 6<br />
Hepsyn teatteri-ilta 7<br />
ARTIKKELIT<br />
Teema: Neuropsykoterapia - Anita Salakari 8<br />
Teema: Lasten psykoterapiasta ja vähän muustakin - Anne Posa 12<br />
Voimaa läsnäolon taidosta - Riitta Wahlström 15<br />
Kattava paletti psykoterapiatutkimusta Chilessä - Erkki Heinonen 16<br />
TIEDOTUSASIOITA<br />
Psykologiliiton monikulttuurisuustoimikunta tiedottaa 18<br />
Osallistu kansikuvakilpailuun !! 20<br />
Seuraava HEPSY-lehti ilmestyy joulukuussa !! 20<br />
Toimitusteksti 21<br />
2<br />
HEPSY 3/2009 Sisällysluettelo
PÄÄKIRJOITUS<br />
Psykologi, psykiatri vai psykoterapeutti? Valitettavasti kovin moni suomalainen ei<br />
taida tietää, mitä eroa em. nimikkeillä ja työssä on. Itse ainakin joudun jonkin verran<br />
työssäni selittämään, että en ole psykiatri, eikä kyseessä ole psykoterapia, vaan asiakas<br />
on tullut psykologin vastaanotolle. Joskus jatkokysymys on, että ”no mitäs hyötyä tästä<br />
sitten on?” Toisaalta joskus tieto siitä, että vastapäätä istuu ”vain” psykologi tuntuu<br />
huojentavan asiakasta. Valitettavan usein kun törmää vastaanotolla – vapaa-ajasta nyt<br />
puhumattakaan – ammatin leimaavuuteen. Kaikille on varmastikin tuttu ilmiö se, miten<br />
korkea kynnys vastaanottohuoneeseen on, kun ”sitähän täytyy olla jotakin vikaa, kun<br />
joutuu tänne…” Ammattiroolissa tähän on mielestäni helpompi suhtautua, mutta vapaalla<br />
ollessa on välillä vaikea jaksaa ihmisten reaktioita heidän kuulleessaan ammattini. Melko<br />
usein vastaan tulee huumorin varjolla heitetty kommentti ”apua, analysoitko sä nyt kaiken<br />
mitä mä sanon!” tai sitten aletaan kysellä neuvoa ongelmiin tai purkaa sydäntä. Paras<br />
vaihtoehto näyttäisi toistaiseksi olevan hieman väkinäisesti esiin puserrettu toteamus ”ai<br />
kun mielenkiintoista” – ja pikainen aiheenvaihdos.<br />
Pikainen aiheenvaihdos toimikoon kömpelönä aasinsiltana tämän pääkirjoituksen<br />
toiseen teemaan siirtymiseksi... Tänä syksynä on työehtosopimusten päättymisten<br />
lähestyessä tiedossa hyvin vaikeiksi arvioidut sopimusneuvottelut kaikilla sektoreilla.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että toiminnassa painottuu järjestövalmiuden vahvistaminen ja<br />
lakkovalmiuden luominen. Meidän on oltava liittona riittävän vahva ja uskottava, jotta<br />
sanamme neuvotteluissa painaa. Käytännössä mikäli aitoa valmiutta lakkoon ei ole,<br />
voimme joutua tyytymään huonoihin sopimuksiin. Psykologiliiton www-sivuilta löytyy<br />
valtavasti tietoa järjestövalmiuteen liittyen ja nyt on ehdottomasti se hetki, kun tähän<br />
materiaaliin kannattaa viimeistään käydä tutustumassa.<br />
Sopimusneuvotteluiden lisäksi syksyn aikana valmistaudutaan myös siihen, että<br />
Psykologiliiton liittovaltuuston ja hallituksen sekä ammattieettisen lautakunnan toimikaudet<br />
päättyvät vuodenvaihteessa. Toimielimien uudet kokoonpanot nimetään liittovaltuuston<br />
marraskuisessa kokouksessa. Lokakuussa pidetään Hepsyn syyskokous, jossa valitaan<br />
jälleen yhdistyksen johtokunta tulevalle vuodelle sekä päätetään toimintaraameista (ks.<br />
kokouskutsu tässä lehdessä). Lisäksi syyskokouksessa nimetään Hepsyn edustajat<br />
liittovaltuustoon kaudelle 2010-2011 sekä liiton erityisalatoimikuntiin vuoden alusta<br />
vapautuville paikoille (asiasta tiedotetaan vielä tarkemmin sähköpostitse). Otathan<br />
yhteyttä allekirjoittaneeseen, mikäli olet kiinnostunut toiminnasta Hepsyn johtokunnassa<br />
tai Hepsyn edustajana liittovaltuustossa tai liiton toimikunnissa.<br />
Aktiivista syksyä!<br />
Riitta Kiviluoto<br />
puheenjohtaja<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Terapiaa ja järjestöasiaa<br />
Riitta Kiviluoto<br />
3
EDUNVALVONTA<br />
4<br />
HYVÄ KUNNAN PALVELUKSESSA TYÖSKENTELEVÄ<br />
PSYKOLOGI!<br />
Tiedätkö mitä tapahtuu 31.1.2010?<br />
• Nykyinen kunnan virka- ja työehtosopimus KVTES raukeaa<br />
• JUKOn neuvottelijat neuvottelevat uudesta sopimuksesta kuntatyönantajan kanssa<br />
Mitä jos kuntatyönantaja ehdottaa sopimusta, jota emme voi hyväksyä?<br />
• Psykologiliiton liittovaltuusto kokoontuu ja päättää toimenpiteistä. Olemmeko valmiita<br />
työtaisteluun?<br />
Jos liittovaltuusto päättää työtaistelun aloittamisesta, mitä tapahtuu?<br />
• Psykologiliiton keskuslakkotoimikunta aloittaa työtaistelutoimenpiteet ja –järjestelyt<br />
sekä tiedottaa asiasta paikallisille lakkotoimikunnille kuten myös Hepsyn<br />
lakkotoimikunnalle.<br />
• Hepsyn palkkatyöryhmään/laajennettuun lakkotoimikuntaan kuuluvat Hepsyn kunnan<br />
järjestövalmiusvastaavat Riitta Kiviluoto ja Sirpa Sammalo, Hepsyn johtokunnan<br />
jäsenet Mika Backlund, Marjo Tuukkanen ja Maaria Kurki sekä työpaikkojen<br />
yhteyshenkilöt.<br />
• Psykologiliiton keskuslakkotoimikunta päättää, ketkä liiton jäsenistä ovat lakossa ja<br />
miltä työpaikoilta ollaan poissa.<br />
• Kaikissa kunta-alan työpaikoissa on nimetty yhteyshenkilö, joka tiedottaa asioista<br />
eteenpäin. Tarkista oma yhteyshenkilösi alla olevasta Hepsyn työpaikkojen<br />
yhteyshenkilölistasta!<br />
HYKS-Helsinki: Ari Ollinheimo<br />
<strong>Helsingin</strong> kaupunki terveysvirasto: Marianne Ijäs<br />
<strong>Helsingin</strong> kaupunki sosiaalivirasto: Niina Lehtinen<br />
<strong>Helsingin</strong> kaupunki opetusvirasto: Kirsi Raunela<br />
• Seuraa tiedotusta liiton nettisivuilla www.psyli.fi ja tarvittaessa toimita<br />
yksityisyhteystietosi yhteyshenkilöllesi. Huomaa, että lakon aikana työpaikan<br />
yhteystietoja, kuten sähköpostia ja puhelinta ei todennäköisesti voi käyttää!<br />
Mitä teemme työtaistelun aikana?<br />
Lakkotiedote<br />
• Lakossa olevat liiton jäsenen tehtävänä on osallistua Psykologiliiton ja Hepsyn<br />
lakkotoimikunnan järjestämiin tilaisuuksiin päivittäin. Kaikki muutkin psykologit<br />
osallistuvat mahdollisimman monena iltana.<br />
• Tilaisuuksien tarkoituksena on herättää huomiota, tuoda psykologeille näkyvyyttä ja<br />
kohottaa ryhmähenkeä. Jokaisen panos on tärkeä!<br />
• Näkyvyyttä pyritään lisäämään pyytämällä julkisiin tempauksiin ja äänekkäisiin<br />
mielenosoituksiin mukaan HY:n psykologian opiskelijoita.
PÄÄTOIMITTAJALTA<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Sisäinen kevät<br />
Risto Selin<br />
Terapia on psykologian ydintä, suuren yleisön parhaiten tuntema osa-alue psykologien<br />
työstä. Ja monille psykologeillekin terapeuttinen työ tulee lähelle: salainen haave,<br />
toteutunut toive, inspiraation lähde tai vertailukohta. Tästä syystä HEPSY-lehti päätti<br />
tarttua aiheeseen ja tarjota hepsyläisille mahdollisuuden kirjoittaa aiheesta, joka herättää<br />
välillä voimakkaitakin tunteita. Tällä kertaa ei ajauduttu vertailevaan kilpailuasetelmaan,<br />
vaan lehdessä julkaistut kirjoitukset edustavat erilaisia näkökulmia tämän päiväiseen<br />
aiheeseen.<br />
Lehtitiimin jäsen Anita Salakari kirjoittaa terapiasta neuropsykologisen kuntoutuksen<br />
yhteydessä. Anne Posa puolestaan kuljettaa kirjoituksellaan lapsipsykoterapeuttiseen<br />
maisemaan. Riitta Wahlströmin juttu kehottaa meitä pysähtymään ja sysäämään<br />
voimaannuttavat prosessit käyntiin. Erkki Heinoselta tuli mielenkiintoinen juttu<br />
psykoterapiajärjestö Society for Psychotherapy Researchin kongressista.<br />
Toivon, että nautitte lehdestä ja saatte siitä jotain itsellenne. Toivon myös, että kirjoitatte<br />
aktiivisesti seuraavaan HEPSY-lehteen. Kirjoituksianne kaivataan kovasti. Myös<br />
kansikuvakilpailuun kannattaa osallistua; tällä kertaa osallistujia oli vain yksi, joskin kuva<br />
oli erityisen näppärä teemaakin ajatellen. Kiitos siitä!!<br />
HEPSY-lehti aloittaa kulkunsa pimenevää taivasta ja synkkenevää syksyä kohti. Mutta<br />
muistetaan, että aina tulee kevät uusine versoineen. Ehkä sitä terapiakin on, sisäistä<br />
kevättä, ennen kesän alkua.<br />
Nauttikaa syksystä!!<br />
Risto Selin<br />
päätoimittaja<br />
5
TIEDOTUSASIOITA<br />
6<br />
KUTSU HELSINGIN PSYKOLOGIYHDISTYS RY:N<br />
SYYSKOKOUKSEEN<br />
Aika: Torstai 22.10.2009 klo 18.00 alkaen<br />
Paikka: Psykologiliiton tilat, Bulevardi 30 B 3<br />
ESITYSLISTA<br />
I. Kokouksen järjestäytyminen<br />
1. Kokouksen avaus ja kokouksen puheenjohtajan valinta<br />
2. Kokouksen sihteerin, pöytäkirjan tarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta<br />
3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen<br />
4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen<br />
II. Varsinaiset kokousasiat<br />
5. Vuoden 2010 toimintasuunnitelman hyväksyminen<br />
6. Johtokunnan jäsenten palkkioiden sekä toimikuntien jäsenten palkkioiden ja<br />
luottamustehtäviin valittujen matkakorvausten määrääminen seuraavaksi kalen<br />
terivuodeksi<br />
7. Yhdistyksen talousarvion hyväksyminen vuodelle 2010<br />
8. Johtokunnan puheenjohtajan, varsinaisten jäsenten ja varajäsenten valinta<br />
vuodelle 2010<br />
9. Kahden varsinaisen tilintarkastajan ja heidän henkilökohtaisten varajäsenten<br />
valinta<br />
10. Yhdistyksen edustajien (16 kpl) ja varaedustajien (32 kpl) valinta Psykologilii<br />
ton liittovaltuustoon kaudelle 2010-2011<br />
11. Yhdistyksen ehdokkaiden valinta Psykologiliiton täydennettäviin toimikuntiin<br />
12. Muiden käsiteltäväksi esitettyjen asioiden käsittely<br />
III Kokouksen päättäminen<br />
Hepsy tarjoaa kokouksen yhteydessä pientä suolaista.<br />
Ilmoittautuminen syyskokoukseen torstaihin 15.10.2009 mennessä Jari Lipsaselle jari.<br />
lipsanen@helsinki.fi. Ilmoitathan samassa yhteydessä mahdollisen erityisruokavaliotoiveesi.<br />
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!
TIEDOTUSASIOITA<br />
Ryhmäteatteri<br />
Pengerkatu 11<br />
00530 Helsinki<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
HEPSYN TEATTERI-ILTA<br />
torstaina 29. lokakuuta 2009 klo 19<br />
Mika Myllyaho<br />
HARMONIA<br />
Raju komedia intohimoisesta suhteesta työhön<br />
Harmonia on jatkoa Ryhmäteatterin suosituille näytelmille Paniikki (2005) ja Kaaos<br />
(2008), joissa Myllyaho on käsitellyt elämän peruskysymyksiä. Harmonia pohtii intohimoa<br />
ja ristiriitoja, joita se aiheuttaa. Samalla Harmonia asettaa kysymyksen: Miten elää<br />
niin, että ilmaa menee hengittäessä yhtä paljon sisään kuin sitä tulee ulos, ja mitä tapahtuu<br />
jos tämä harmonia menee epäkuntoon ja mikä sen laittaa epäkuntoon. Harmonia on<br />
rankka komedia työstä ja sen merkityksestä ihmiselle. Työ on usein arvo, joka määrittää<br />
ihmistä. Minkä arvoinen on ihminen joka ei tee mitään? Onko hän tarpeeton? Harmonia<br />
kertoo myös työuupumuksesta, sekä hinnasta, jonka ihminen joutuu maksamaan jos työ<br />
ajaa oman terveyden ohitse.<br />
Ohjaus Mika Myllyaho<br />
Rooleissa Kari Heiskanen, Juha Kukkonen ja Tiina Lymi<br />
Liput 13e/ hlö (norm. 28e), opiskelijat 6e/ hlö (norm. 15e)<br />
Lisätietoja: www. ryhmateatteri.fi<br />
Ilmoittaudu seuraavasti:<br />
1) Varaa paikkasi 8.10. mennessä (sitova ilmoittautuminen) sähköpostitse osoit<br />
teesta marjo.tuukkanen@hus.fi. Mainitse ilmoittautumisen yhteydessä varaatko<br />
perus- vai opiskelijahintaisen lipun.<br />
2) Maksa sähköpostivahvistuksen saatuasi lipun hinta Hepsyn tilille, tarkemmat<br />
ohjeet saat vahvistuksen yhteydessä<br />
3) Lipun saat ennen näytöstä Ryhmäteatterilta<br />
Varaathan paikkasi ajoissa, lippuja on rajoitetusti!<br />
TERVETULOA!<br />
7
TEEMA: Terapia<br />
”On väärinkäsitys, että neuropsykologinen<br />
kuntoutus olisi pelkkää kognitiivisten taitojen<br />
harjoittamista kynällä ja paperilla tai tietokoneella.<br />
Sitä se ei ole eikä sen ole sitä koskaan pitänytkään<br />
olla. Neuropsykologinen kuntoutus on myös<br />
terapeuttinen prosessi”, neuropsykologian<br />
erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti<br />
Ritva Laaksonen toteaa. Laaksonen on kysytty<br />
kouluttaja ja vastaanotollaan KL-instituutissa<br />
hän tekee sekä kognitiivista psykoterapiaa<br />
että neuropsykologista kuntoutusta. Viime<br />
vuosina Laaksosen sydämenasiaksi on<br />
noussut neuropsykoterapia, psykoterapian<br />
ja neuropsykologisen kuntoutuksen<br />
yhdistäminen. Hänen aloitteestaan Suomeen<br />
on syntynyt kolmivuotinen neuropsykoterapian<br />
koulutusohjelma, jonka ensimmäiset oppilaat<br />
päättivät koulutuksen keväällä 2007.<br />
Neuropsykoterapian juuret<br />
”Neuropsykoterapia on ikään kuin<br />
neurotieteiden, neuropsykologisen<br />
kuntoutuksen ja psykoterapian yhteenliittymä,<br />
allianssi. Se käyttää kaikkien näiden<br />
tietoperustaa eli kuntouttajan pitää tuntea sekä<br />
neuropsykologisen kuntoutuksen perusteet että<br />
vuorovaikutuksen lainalaisuudet ja erilaiset<br />
psykiatriset ilmiöt”, Laaksonen kuvaa.<br />
Ajatus psykoterapian ja neuropsykologisen<br />
kuntoutuksen yhdistämisestä alkoi itää<br />
Laaksosen mielessä jo 10 vuotta ennen<br />
neuropsykoterapiakoulutuksen käynnistämistä.<br />
Taustalla oli oma käytännön kokemus sekä<br />
kehitys, joka maailmalla oli samoihin aikoihin<br />
meneillään. ”Monissa kongresseissa on viime<br />
vuosina todettu, että neuropsykologisessa<br />
kuntoutuksessa on keskitytty liian paljon<br />
kognitiivisiin harjoitteisiin, tehty muistiharjoitteita,<br />
hahmotusharjoitteita ja niin edelleen. Esimerkiksi<br />
kanadalaiset Sohlberg ja Mateer ovat todenneet,<br />
että ehkä viime vuosikymmeninä painotus<br />
kognitiivisiin harjoitteisiin on peittänyt alleen<br />
8<br />
Anita Salakari<br />
Neuropsykoterapia<br />
- psykoterapia neuropsykologisessa kuntoutuksessa<br />
muut sisältömuuttujat ja interpersoonallinen<br />
puoli on jäänyt vähemmälle”, Laaksonen<br />
kertoo.<br />
Psykoterapeuttisen otteen tuominen<br />
neuropsykologiseen kuntoutukseen ei ole<br />
sinänsä mikään uusi ajatus. Esimerkiksi<br />
aivovammapotilaiden kuntoutuksessa on<br />
jo 1980-luvulta alkaen käytetty holistisia<br />
kuntoutusohjelmia, joissa psykoterapeuttinen<br />
näkökulma on ollut tärkeä. Tätä työtä on<br />
tehty Suomessakin Invalidiliiton Käpylän<br />
kuntoutuskeskuksessa. ”Neuropsykologin<br />
työhön on myös aina liittynyt psykoterapeuttinen<br />
elementti, koska neuropsykologikin on<br />
psykologi. Silti neuropsykologit eivät ole<br />
yleensä perehtyneet psykoterapian työtapoihin<br />
lukuun ottamatta tietysti meitä, joilla on<br />
sekä neuropsykologin että psykoterapeutin<br />
koulutus”.<br />
Neuropsykologien psykoterapeuttisten taitojen<br />
vahvistamiseksi tarvittiin Laaksosen mielestä<br />
koulutusta. Hän esitteli asian Suomen<br />
neuropsykologiselle yhdistykselle ja pyysi<br />
koulutushankkeelle johto- ja seurantaryhmää.<br />
Yhdistys lähti mukaan ja syntyi tiettävästi<br />
ensimmäinen neuropsykoterapian<br />
koulutusohjelma koko maailmassa. ”Aloitin<br />
koulutuksen rakentamisen yksin, mutta<br />
ympärille kehittyi vähitellen upea työryhmä.<br />
Kouluttajina ja suunnittelijoina toimimme minä<br />
ja seurantaryhmän jäsen Mervi Ranta, joka<br />
on myös neuropsykologi ja psykoterapeutti.<br />
Koulutukseen sisältyi teoriakoulutusta,<br />
työnohjausta ja oma terapia.”<br />
Psykoterapeuttiselta lähestymistavaltaan<br />
koulutusohjelma oli eklektinen. Jokaisella<br />
opiskelijalla oli mahdollisuus valita niitä<br />
malleja ja teorioita, jotka sopivat parhaiten<br />
omaan ajatteluun. Neuropsykoterapia ei<br />
olekaan itsenäinen psykoterapiasuuntaus<br />
vaan pikemminkin viitekehys, jota<br />
neuropsykologisessa kuntoutuksessa voi
TEEMA: Terapia<br />
käyttää.<br />
Monenlaisia haasteita<br />
Neuropsykoterapeuttinen ote voi olla<br />
tarpeen monenlaisissa tilanteissa.<br />
Aikuisiän aivovammoista, aivoinfarkteista,<br />
aivoverenvuodoista ja muista aivosairauksista<br />
seuraa usein äkillisiä toimintakyvyn muutoksia.<br />
Näihin sopeutuminen on monesti vaikeaa ja<br />
sairastuneen omanarvontunto on koetuksella.<br />
”Oiretiedostuksen herätessä useimmat kysyvät,<br />
että olenko mä nyt yhtään mitään, mitä mulle<br />
on tapahtunut, onko musta tullut täysi idiootti.<br />
He saattavat verrata itseään koko ajan entiseen<br />
itseensä. Tällainen vertailu voi olla haitallista ja<br />
ylläpitää depressiota. Kuntoutuksessa yritetään<br />
saada ihminen tajuamaan, että tapahtunut ei<br />
tee hänestä ihmisenä huonompaa vaan hän on<br />
arvokas sellaisena kuin on.”<br />
Tosiasia on, että elämisen laatu heikkenee<br />
usein sairastumisen myötä. ”Halvausoire tai<br />
afaattinen oireyhtymä ei välttämättä ikinä<br />
häviä. Ihminen joutuu sietämään elämäänsä<br />
sellaisena kuin se on. Tärkeintä onkin saada<br />
ihminen haluamaan elämän jatkumista ja niin<br />
toimintakykyiseksi kuin hän vain haluaa ja<br />
voi tulla”, Laaksonen toteaa. Sopeutumiskyky<br />
on eri ihmisillä erilainen. Siihen vaikuttavat<br />
elämäntilanne, aiempi persoonallisuus sekä<br />
aivovauriosta seuranneet kognitiivisten<br />
toimintojen ja emootioiden säätelyn muutokset.<br />
Kehityksellisissä tiloissa kuten oppimisen<br />
erityisvaikeuksissa haasteet ovat erilaisia.<br />
Asiakas on tottunut vaikeuksiinsa, joita<br />
hänellä on ollut läpi elämän. ”Ihminen ei<br />
välttämättä ymmärrä että toisinkin voisi olla.<br />
Jos kouluaikana ei ole lisäksi saanut tukea<br />
oppimisen erityisvaikeuksiin, minäkäsitys voi olla<br />
ristiriitainen. Asiakas on ehkä joissakin asioissa<br />
hyvä ja joissakin huono eikä oikein tiedä kuka<br />
on, onko hyvä vai huono.” Seurauksena voivat<br />
olla esimerkiksi ylikireät, kompensatoriset<br />
tavoitteet elämässä.<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Neuropsykoterapiaa tarvitaan myös<br />
silloin, kun emotionaalinen prosessointi on<br />
orgaanisista syistä poikkeavaa. Aikuisiän<br />
aivovaurioihin voi liittyä tällaisia muutoksia.<br />
Myös neuropsykiatrisissa häiriöissä kuten<br />
Aspergerin oireyhtymässä esiintyy poikkeavaa<br />
emotionaalista ja sosiaalista prosessointia.<br />
”Asperger-asiakkailla on ajattelun jäykkyyttä<br />
ja kaksijakoisuutta, käyttäytymisen<br />
kummallisuuksia ja empatian puutetta, joita<br />
kuntouttajan täytyy pystyä ymmärtämään.<br />
Jotta asiakas pärjäisi ympäristönsä kanssa,<br />
kuntoutuksessa tulee rakentaa maailmasta<br />
sellainen kuva, että se ei ole vaarallinen paikka<br />
ja maailmassa on erilaisia vaihtoehtoja. Täytyy<br />
luoda joustavuutta ja ymmärtämystä toisia<br />
ihmisiä kohtaan.”<br />
Yhteistyön ensiaskeleet<br />
Anita Salakari<br />
Neuropsykoterapian lähtökohtana on<br />
neuropsykologisessa tutkimuksessa kerätty<br />
tieto asiakkaan kognitiivisista vaikeuksista.<br />
Kuntoutuksen alussa tilannetta hahmotellaan<br />
monipuolisen käsitteellistämiskaavion<br />
avulla. ”Kaavioon kootaan tietoa asiakkaan<br />
luontaisista tavoista ajatella, käyttäytyä ja<br />
tuntea, tällä hetkellä ja aikaisemmin. Siihen<br />
kirjataan, millaisia kompensaatiokeinoja hän<br />
on elämässään käyttänyt ja minkälaisia arvoja<br />
hänellä on ollut”, Laaksonen selittää.<br />
Asiakkaan kanssa keskustellaan siitä, miten<br />
hän näkee tilanteensa ja mihin asioihin hän<br />
haluaa itse muutosta. Tavoitteet kuntoutukselle<br />
asetetaan yhdessä. Työskentelyn painopiste<br />
riippuu neuropsykologisesta oirekuvasta, mutta<br />
kokonaistilanne on otettava huomioon. ”Jos<br />
on vaikea kriisi tai traumaprosessi menossa,<br />
on painotettava psykoterapeuttista puolta.<br />
On turha tehdä hyvin ahdistuneen asiakkaan<br />
kanssa kognitiivisia harjoitteita. Yleensä se<br />
vain ahdistaa lisää ja siitä tulee vastarintaa<br />
kuntoutukseen.”<br />
Tärkeintä on hyvän terapeuttisen<br />
yhteistyösuhteen eli allianssin rakentaminen.<br />
”Kyse on siitä, että tullaan asiakkaan kanssa<br />
9
TEEMA: Terapia<br />
tutuiksi ja puhutaan yhteistä kieltä. Tavoitteena<br />
on luoda samanlainen kannatteleva,<br />
emotionaalinen side kuin psykoterapiassakin”,<br />
Laaksonen kertoo. Jos kunnollista<br />
yhteistyösuhdetta ei synny, asiakas saattaa<br />
vastustaa kuntoutusta ja jättää tulematta<br />
tapaamisiin. Muutosvastarinnan voittaminen<br />
onkin tärkeää. ”Hätiköityjä tulkintoja ei pidä<br />
tehdä, vaan pitää tutkia, mistä on kyse. Taustalla<br />
voi olla esimerkiksi jokin ihmisen uskomus”.<br />
Tukalat säröt<br />
Yhteistyöhön voi syntyä herkästi säröjä<br />
neurologisen asiakkaan kanssa. Usein syynä<br />
ovat kuntouttajan ja asiakkaan erilaiset<br />
tavoitteet, jotka saavat asiakkaan vastustamaan<br />
kuntoutusta. ”Kuntoutuksessa on ehkä<br />
asetettu liian varhain tavoitteita, jotka eivät ole<br />
vielä ajankohtaisia. On esimerkiksi puhuttu<br />
aivovammapotilaalle työhönpalaamisesta<br />
vaatimattomampaan ammattiin kuin hänellä on<br />
aikaisemmin ollut kun hänellä itsellään ei ole<br />
vielä lainkaan tällaisia ajatuksia. Särö voi olla<br />
niin iso, että asiakas loukkaantuu eikä halua<br />
enää käydä kuntoutuksessa.”<br />
Myös oiretiedostamattomuus aiheuttaa säröjä.<br />
Asiakkaalla voi olla epärealistisia suunnitelmia<br />
ja kuntouttaja joutuu ottamaan asian puheeksi.<br />
”Kuvitellaan vaikkapa asiakasta, jolla on<br />
vasemman puolen halvausoiretta ja neglectoiretta.<br />
Hän haluaa itsepäisesti lähteä pitkälle<br />
ulkomaanmatkalle golfaamaan työkaverien<br />
kanssa ja matkalla joutuu kävelemään paljon.<br />
Asiakas on jo nytkin herkästi väsyvä eikä tajua<br />
sitä itse. Kuntouttaja yrittää siinä sitten pyytää<br />
asiakasta harkitsemaan, onko vielä ihan oikea<br />
hetki lähteä. Tämä ei mene yleensä joko perille<br />
ollenkaan tai tulee kupru vuorovaikutukseen”,<br />
Laaksonen havainnollistaa.<br />
Jos säröjä ilmenee, ongelma on nostettava<br />
pöydälle ja asiat puhuttava halki. Useimmiten<br />
ongelma selviää ja tilanne johtaa entistä<br />
parempaan yhteistyöhön. ”Säröt eivät sinänsä<br />
ole pahoja, mutta ne voivat olla aika hankalia.<br />
Silloin pitää hyvin tarkkaan käydä läpi mistä särö<br />
10<br />
syntyi. Jos syynä ovat tavoitteiden erot, pitää<br />
asettaa uudet tavoitteet – ei mikään pakota<br />
tekemään niin kuin kuntouttaja on päättänyt.<br />
Kuntoutus on yhteistyötä”, Laaksonen toteaa.<br />
Tärkeää onkin sensitiivisyys ja joustavuus<br />
kuntouttajan taholta.<br />
Vain mielikuvitus rajana<br />
Anita Salakari<br />
Neuropsykoterapian pääasiallisin työtapa on<br />
dialogi, asioista keskusteleminen. Erityisen<br />
tärkeää on hyväksyvä suhtautuminen<br />
asiakkaan kokemuksiin. ”Missään nimessä ei<br />
pidä vähätellä tai mitätöidä mitään asiakkaan<br />
sanomaa siitäkään huolimatta että hän ei<br />
tiedosta omia oireitaan. Vaatiikin aikamoista<br />
taitoa saada ihminen tietoiseksi siitä mitä hänelle<br />
on tapahtunut kun hän ei itse sitä ymmärrä ja<br />
samalla validoida hänen kokemuksiaan.”<br />
Dialogin ohella voidaan käyttää myös eri<br />
psykoterapioista tuttuja roolitilanteita: kahden tai<br />
kolmen roolin tekniikkaa, tyhjän tuolin tekniikkaa,<br />
kahden tuolin tekniikkaa. ”Itse olen mieltynyt<br />
paljon myös luoviin menetelmiin, sillä ne<br />
koskettavat ihmisen kokemuksellista maailmaa<br />
ja saavat helpommin aikaan muutosta kuin<br />
pelkkä ’rationaalinen’ kuntoutus. Olen käyttänyt<br />
kirjallisuutta ja metaforia silloin kuin se on<br />
mahdollista, kun ihminen pystyy ymmärtämään<br />
metaforista kieltä. Tai kirjoittamista kun ihminen<br />
on siihen motivoitunut eikä ole kielellisiä<br />
vaikeuksia”, Laaksonen kertoo.<br />
Neuropsykoterapiassa vain mielikuvitus<br />
on rajana – kunhan se mitä tehdään on<br />
tarkoituksenmukaista ja yhteistyösuhdetta<br />
vahvistavaa. Erään asiakkaan kanssa Laaksonen<br />
luki kuntoutuksen aikana Dostojevskin<br />
Idiootin. Asiakas kirjoitti tarkat sivukohtaiset<br />
muistiinpanot, sovitut sivut käytiin läpi yhdessä<br />
ja asiakas kuvasi, millä tavalla kirjan ruhtinas<br />
Myshkin on samankaltainen kuin hän. Lopuksi<br />
asiakas kirjoitti kirjasta esseen. ”Kuntoutukseen<br />
saatiin näin sisällytettyä muistikuntoutusta ja<br />
myös vahva kokemuksellinen komponentti.<br />
Asiakas pystyi kokemuksen myötä arvostamaan<br />
paremmin itseään hankalassa tilanteessaan.”
TEEMA: Terapia<br />
Neuropsykoterapiaan voi kuulua olennaisena<br />
osana myös kognitiivisten harjoitteiden<br />
tekemistä. Esimerkiksi neglect-oireesta kärsivän<br />
asiakkaan kanssa voidaan tehdä kynä-paperiharjoituksia<br />
ja käydä dialogia niiden pohjalta.<br />
Sanoma leviää<br />
Neuropsykoterapia on herättänyt kiinnostusta<br />
niin maailmalla kuin Suomessakin. Laaksonen<br />
on käynyt kertomassa neuropsykoterapiasta<br />
laajalti ja viimeksi tänä kesänä hän on<br />
pitänyt aiheesta workshopin kansainvälisen<br />
neuropsykologiyhdistyksen kongressissa<br />
Helsingissä. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta<br />
neuropsykoterapiasta ja näin pikkuhiljaa<br />
vakiinnuttaa sen asemaa. ”Toiveeni on, että<br />
neuropsykoterapia voitaisiin tulevaisuudessa<br />
ajatella subspesialiteetiksi neuropsykologisen<br />
kuntoutuksen sisällä”, Laaksonen linjaa.<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Anita Salakari<br />
Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toinen<br />
kolmivuotinen koulutusohjelma on alkamassa<br />
2010. Laaksonen jatkaa koulutuksen<br />
johtajana ja koordinaattoriksi tulee mukaan<br />
neuropsykologi Jukka Loukkola. Perusteilla<br />
ovat myös neuropsykoterapian omat wwwsivut,<br />
joilta voi seurata alan kehitystä.<br />
”Meillä on nyt iso ja innostunut työryhmä viemässä<br />
asiaa eteenpäin, joten neuropsykoterapian<br />
jatkuvuus näyttää hyvältä. Itse haluaisin olla<br />
takaamassa tulevaisuuden kehitystä, siinä<br />
roolissa mikä minulla nyt sitten milloinkin on”,<br />
Laaksonen hymyilee.<br />
Anita Salakari<br />
Kirjoittaja on HEPSY-lehden toimitustiimin<br />
jäsen<br />
Ritva Laaksonen, neuropsykoterapian uranuurtaja Suomessa. Kuva: Seppo Laaksonen.<br />
11
TEEMA: Terapia<br />
Millaista koulutusta ja työkokemusta sinulla<br />
on?<br />
Valmistuin puheterapeutiksi v. 1981 ja<br />
työskentelin sen jälkeen mm. terveyskeskuksessa<br />
ja kuulovammaisten koulussa.<br />
Erityisopettajaksi valmistuin v. 1985 ja<br />
työskentelin alalla kuutisen vuotta. Vuonna<br />
1990 jatkoin jo aiemmin aloittamiani psykologian<br />
opintoja, joiden ohessa kävin puheterapeuttien<br />
leikkiterapiakoulutuksen. Vuonna<br />
1999 valmistuin psykologiksi ja pian sen<br />
jälkeen aloitin Therapeia-säätiön vaativan<br />
erityistason lapsipsykoterapiakoulutuksen,<br />
josta olen nyt jättänyt päättötodistushakemuksen.<br />
Tällä hetkellä työskentelen yhden<br />
päivän viikossa perheneuvolassa puheterapeuttina<br />
ja lopun aikaa yksityisesti lasten<br />
psykoterapeuttina.<br />
Olet harvinaisen monipuolisesti koulutettu<br />
ja nähnyt lasten problematiikkaa eri kantilta.<br />
Miten päädyit lähtemään lapsipsykoterapiakoulutukseen?<br />
Alun perin olin kiinnostunut lapsen kielen<br />
kehityksestä. Puheterapeutin työhön liittyvät<br />
harjoitteet tuntuivat jotenkin irrallisilta<br />
ja teknisiltä. En nähnyt, että harjoitukset<br />
veisivät kielen kehitystä eteenpäin, vaan<br />
ihan jokin muu. Minussa heräsi uteliaisuus<br />
siitä, mihin esim. käsitteiden oppiminen<br />
perustuu. Psykologin tutkinto ei myöskään<br />
tarjonnut vastausta pohdintoihini. Tein graduni<br />
neuropsykologian alueella ja koin, että<br />
lasten neuropsykologinen kuntoutus muistuttaa<br />
erityisopettajan työtä. Leikkiterapiakoulutuksessa<br />
opiskelimme mm. Sterniä<br />
ja sain psykoterapiakoulutetun puheterapeuttityönohjaajan.<br />
Kyseisen koulutuksen<br />
antina oli leikin merkitys, lupa kiinnostua ja<br />
lähteä tutkimaan asioita jotka kiinnostivat,<br />
oven avaus.<br />
12<br />
Anne Posa<br />
Lasten psykoterapiasta ja vähän muustakin<br />
- haastateltavana lasten psykoterapeutti Jaana Tomma<br />
Kerroit yhdestä melko varhaisesta oivalluksestasi<br />
hoitaessasi naapurin kaksivuotiasta<br />
lasta.<br />
Olin kolmentoista ja hoidin silloin tällöin<br />
naapurini puhumatonta lasta. Kerran olimme<br />
pihalla ja pyöritin häntä vinhasti ympäri.<br />
Oli pilvinen päivä ja aivan yllättäen aurinko<br />
ilmestyi näkyviin muuttaen hetkessä koko<br />
maiseman. Näky pysäytti minut, haltioiduin<br />
ja huudahdin lapselle: ”katso, Jussi, aurinko”<br />
ja hän vastasi yhtä innoissaan: ”au”!!<br />
Pidin tätä hänen ensimmäisenä sananaan.<br />
Mielestäni olennaista tässä oli yhteinen,<br />
jaettu elämys.<br />
Yksi sinulla kaksivuotiaana leikkiterapeuttisen<br />
puheterapian aloittanut lapsi jatkoi sinulla<br />
psykoterapiassa ja lopetti sen 10-vuotiaana.<br />
Hänen hoitonsa alkoi viivästyneen puheenkehityksen<br />
puheterapiana ja oli kiinnostavaa<br />
jatkaa ja katsoa, mitä kaikkea<br />
viivästynyt puheenkehitys ”on syönyt”. Puheterapiassa<br />
hän oppi puhumaan ja leikkimäänkin,<br />
mutta ei koostunut psyykkisesti.<br />
Mitä ajattelet psyyken merkityksestä kielen<br />
kehitykselle?<br />
Kieli ja psyyke ovat kietoutuneet toisiinsa<br />
eikä niitä voi repiä irti ja hoitaa erikseen.<br />
Kielen oppiminen perustuu syvempiin<br />
psyykkisiin prosesseihin. Ylipäätään on<br />
keinotekoista erottaa psyykkinen ja neurobiologinen<br />
toisistaan. Miksei yhtä hyvin<br />
ajatella, että tunteet ovat neurobiologiaa ja<br />
oppiminen jotain ”metafyysistä”?<br />
Mutta lähes kaikki lasten tutkimukset ja<br />
hoito perustuvat eräänlaiselle kahtiajaolle.<br />
Että lapsen pulmat ovat joko neurologista<br />
tai psyykkistä alkuperää. Ja neurologista
TEEMA: Terapia<br />
alkuperää olevia hoidetaan juuri alussa<br />
mainitsemiesi harjoitteiden tapaisilla menetelmillä.<br />
Syntyy vaikutelma, ettei tässä<br />
oteta lainkaan huomioon ihmisen psyykkisen<br />
aparaatin monimutkaisuutta. Mitä ajattelet<br />
tästä?<br />
En voi kuin ihmetellä.<br />
Kerro hieman terapiakoulutuksestasi.<br />
Koulutus oli tiivis: kerran viikossa oli seminaari,<br />
jossa oli teoreettinen ja kliininen<br />
osuus. Oli vauvaobservaatiota, kertaviikkoinen<br />
työnohjaus ja omat koulutushoidot.<br />
Tällaisessa raamissa pääsee punomaan<br />
yhteen teoriaa ja käytäntöä. Työskentely<br />
pelkän tiedon varassa ei onnistu, vaan<br />
teoriaan täytyy yhdistää havainnot, tieto<br />
ja omien tunteiden kanssa työskentely.<br />
On hyvä, että koulutus on pitkä, sillä terapeutiksi<br />
ei kasva nopeasti. Tarvitaan aikaa<br />
samalla tavalla kuin asiakkaan hoidossa<br />
tarvitaan aikaa.<br />
Mitä olet terapiakoulutuksesi kautta oppinut?<br />
Olen oppinut, että terapia on raakaa työtä,<br />
joka perustuu terapeuttisen prosessin ammatilliseen<br />
läpiviemiseen. Tiedostamaton<br />
ja transferenssi ovat koko ajan läsnä. Työ<br />
on terapiassa käyvän ihmisen näkyväksi<br />
piirtämistä. Erilaiset transferenssissa esiin<br />
tulevat tunteet - myös ne kipeät - saavat<br />
olla ja tulla vastaanotetuiksi.<br />
Millainen terapeutin tulisi olla?<br />
Terapeutin tulee olla työhönsä koulutettu<br />
ammatti-ihminen. Terapiaa usein mystifioidaan,<br />
ihannoidaan tai mitätöidään, pohditaan<br />
terapeutin persoonallisuutta. Olen sitä<br />
mieltä, että erilaiset ihmiset voivat tehdä<br />
terapiaa. Tuntemus omaan itseen on luonnollisesti<br />
terapeutille tärkeä ja tämän vuoksi<br />
terapiakoulutuksiin kuuluu oma terapia.<br />
Esim. terapeutin puheen tai puhumatto-<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
muuden määrä ei ole olennainen vaan ymmärrys<br />
ja empaattinen tulkinta.<br />
Mikä työssäsi on raskainta?<br />
Työskentely rikkovan lapsen kanssa vuodesta<br />
toiseen, jatkuva rajaaminen. Toisaalta<br />
raskasta on myös se, jos lapsi jatkuvasti<br />
vetäytyy kontaktista. Hyvin ikävää on huomata,<br />
että lapsessa olisi kasvupotentiaalia,<br />
mutta lapsi on kiinni perheen dynamiikassa<br />
eikä terapia voi jatkua, koska lapsi ei saa<br />
kasvaa omaksi itsekseen.<br />
Mikä työssäsi on antoisinta?<br />
Mahdollisuus yhdistää monia havaintoja<br />
itsestä, lapsesta ja tunteista sekä niiden<br />
ajatteleminen. Antoisaa on myös mahdollisuus<br />
jakaa asioita työnohjauksessa, oivalluksen<br />
syntyminen. Joskus tuntuu kuin<br />
katsoisi kaleidoskoopilla: samat palaset,<br />
mutta kuva muuttuu.<br />
Mitä lasten psykoterapia on?<br />
Lasten psykoterapia on hoitomuoto, johon<br />
päädytään joidenkin lasten kohdalla vakaan<br />
harkinnan jälkeen. Tämä on tärkeä<br />
rajaus, koska psykoterapian ja psykoanalyysin<br />
rasitteena on usein niiden idealisointi<br />
ja nostaminen lähes uskonnon asemaan ja<br />
uskonkappaleistahan voi sitten käydä loputonta<br />
kiistaa.<br />
Terapia on vuorovaikutuksen tutkimista<br />
terapiasuhteessa. Mikään ei ole itsestään<br />
selvää tai helppoa, täytyy sietää epävarmuutta<br />
ja hidasta prosessia. Ihmisten ongelmat<br />
ovat sukupolvissa ja vanhemmat<br />
kantavat omia taakkojaan.<br />
Mikä terapiassa vaikuttaa?<br />
Anne Posa<br />
Psykoanalyyttisessä viitekehyksessä työskenneltäessä<br />
tehdään töitä tiedostamattoman<br />
ja transferenssin kanssa. Ristiriitojen<br />
täytyy tulla terapiavuorovaikutuksessa elä-<br />
13
TEEMA: Terapia<br />
viksi ja yhteiseen jakamiseen ja tarkasteluun,<br />
jotta ihminen voi eheytyä.<br />
Työskenteletkö vanhempien kanssa?<br />
Osallistun pääsääntöisesi verkostotapaamisiin,<br />
joissa myös vanhemmat ovat mukana,<br />
ja lisäksi tapaan vanhempia tarpeen<br />
mukaan. Terapiaan liittyen vanhemmilla tulee<br />
olla oma, lapsen terapiaa tukeva säännöllinen<br />
kontakti/suhde mieluiten toiseen<br />
terapeuttiin. Tämä on tärkeää sen vuoksi,<br />
että vanhemmilla on oma prosessinsa,<br />
jossa he parhaimmillaan voivat käydä läpi<br />
omaa historiaansa ja suhdetta lapseen.<br />
Nykyään keskustellaan paljon terapioiden<br />
tuloksellisuudesta. Mitä aihe sinussa herättää?<br />
Tuloksellisuus liittyy siihen millaisia odotukset<br />
ovat. Toivotaanko, että lapsi olisi<br />
terapian päätyttyä helpompi, sosiaalisempi<br />
jne. Tuloksellisuus on mielestäni ansa.<br />
Mielestäni kysymyksenasettelun tulisi olla:<br />
onko mahdollista ajatella ja ollaanko valmiita<br />
suomaan, että lapsi saa omaa hyvää,<br />
voi kasvaa omaksi itsekseen ja erilliseksi<br />
ihmiseksi. Ei niin, että terapian tavoitteena<br />
olisi oireiden katoaminen ja että lapsi olisi<br />
kiltti ja selviytyisi koulusta. Esim. änkyttävän<br />
lapsen terapian tavoitteena voisi olla<br />
tunne-elämän vahvistuminen, mikä auttaisi<br />
kestämään paremmin stressiä; myös<br />
änkytystä, jos se jatkuu. Tuloksellisuus ei<br />
myöskään ole automaatio, koska terapia<br />
edellyttää suostumisen, työliiton. Lisäksi<br />
tuloksellisuuden tarkastelu kesken terapian<br />
on mielestäni järjetöntä.<br />
Terapian tuloksena voi olla perheen elämän<br />
laadun paraneminen ja arjen helpottuminen.<br />
Lapsen sisäinen kasvu voi perheen<br />
arjessa näkyä vaikkapa niin, että äiti<br />
voi käydä kaupassa ja lapsi viihtyy omissa<br />
leikeissään eikä entiseen tapaan riko tavaroita<br />
sillä aikaa.<br />
14<br />
Mikä terapiakoulutuksesi anti on suhteessa<br />
kysymyksiin vanhemmuudesta ja siitä,<br />
mistä lapsen hyvä kehitys rakentuu?<br />
Voi olla hyvää tarkoittava vanhempi, jolla<br />
on vahvat omat projektiot ja joka näkee<br />
lapsen omien tarpeidensa kautta. Tällöin<br />
vanhempi ei ole saanut kasvaa erilliseksi,<br />
omaksi itseksi. Tämä on juuri yli sukupolven<br />
siirtyvää problematiikkaa, joka haittaa<br />
lapsen kasvua ja kehitystä. Toisaalta joskus<br />
vanhemmat voivat olla hyvin kannattelevia,<br />
mutta tilanteet muodostuvat ylivoimaisiksi<br />
(esim. vanhemman sairastuminen). Ehkä<br />
keskeistä on, että vanhempien itseymmärrys<br />
johtaa kykyyn ymmärtää lasta. Kun lapsi<br />
tulee nähdyksi, vastaanotetuksi, ymmärretyksi<br />
ja rakastetuksi, ovat edellytykset<br />
elämään hyvät.<br />
Mitä työstä saat?<br />
Työ on vaativaa ja pitkäjänteistä, välillä<br />
raskasta ja ahdistavaa. Sellainen mieli ja<br />
ymmärrys, sen työstä saa.<br />
Monesti meillä on käsitys, että terapeutit<br />
ovat viisaita ihmisiä. Haluaisitko kertoa<br />
meille mikä on elämän tarkoitus?<br />
Jaa-a. Äitini kertoi aikoinaan, että 4-vuotiaana<br />
keittiössä istuskellessani ja tuijotellessani<br />
ulos käsi poskella mietin hartaasti,<br />
että mikähän se minunkin elämäni päämäärä<br />
ja tarkoitus oikein on. Näin kun kysymys<br />
on edelleen auki, voisin yhdistää sen Jaan<br />
Krossin rikkaaseen kieleen ja ymmärrykseen<br />
omaksi itsekseen kasvamisesta runossa<br />
Kaikki ihmiset ovat syntyneet Genovassa.<br />
Luepa se.<br />
Kiitos sinulle.<br />
Anne Posa<br />
Anne Posa on HEPSY-lehtitiimin jäsen.
Ympäri maailmaa opetetaan erilaisille<br />
ryhmille tietoisen läsnäolon taitoa. Amerikkalaisessa<br />
kirjallisuudessa sitä kutsutaan<br />
mindfullness. Mieli on ikäänkuin täynnä.<br />
Tosiasiassa ajatus on, että mieli on ikäänkuin<br />
niin täynnä, että se on tietoisesti niin<br />
läsnä ettei mikään voi häiritä tai ahdistaa<br />
mieltä. Osallistuin professori Jon Kabat-<br />
Zinnin koulutukseen, jossa hän opetti<br />
miten mieli saadaan kiinnitetyksi niin täysin<br />
tähän hetkeen, että mieli ikäänkuin irtoaa<br />
huolehtimisesta, masennuksesta, peloista.<br />
Professori Kabat-Zin lainaa kirjassaan Olet<br />
jo perillä kiinalaista Wu-meniä, joka toteaa<br />
seuraavasti: “Jos mieltäsi eivät hämärrä<br />
tarpeettomat asiat, elät elämäsi parasta<br />
hetkeä.”<br />
Kabat-Zinn on perustanut Massachusettisin<br />
yliopistoon stressiklinikan ja tutkinut<br />
mielen ja kehon vuorovaikutusta ja meditaation<br />
vaikutuksia kivun ja stessin hoidossa.<br />
Tutkimukset osoittavat kiistattomasti<br />
kaikenlaisten meditaation hyödyt. Stressi<br />
vähenee, kiputuntemukset lievenevät, masennus<br />
helpottuu. Tutkimusta on tehty jo<br />
useiden vuosien ajan, väitöskirjojakin jo<br />
satoja. Voimaa ja apua stressiin saa siten<br />
yksinkertaisista hiljentymisharjoituksista,<br />
meditaatiosta ja tietoisesta läsnäolon harjoituksesta.<br />
Kaikki nämä eri nimitykset<br />
kuvaavat samaa, keskittyä tuntemaan<br />
itsessä olevat tuntemukset hyväksymällä<br />
ne. Tuntea hengitys, joka on keskeinen<br />
osa joogan harjoittamisessa. Tuntea oma<br />
hidas liike, joka on keskeistä kävelymeditaatiossa.<br />
On kymmeniä tapoja tehdä erilaisia<br />
tietoisen läsnäolon tai meditaation<br />
harjoituksia. Voimaa ja rauhoittumista saa<br />
sitä kautta enemmän kuin voisi uskoa.<br />
Lapsille opetetaan monessa maassa mielikuvien<br />
kautta meditaatiota. Mielikuvaharjoitusten<br />
kautta ohjaan lapsi kokemaan<br />
rauha, tyyneys ja hyvä olo. Tapasin äskeisellä<br />
englannin matkallani lasten meditaa-<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Voimaa läsnäolon taidosta<br />
tio-opettajan. Hän kertoi, että lapset olivat<br />
todella innostuneita. Amerikassa on pitkään<br />
ollut joissain vankiloissa tietynlainen<br />
meditaatiokoulutus vangeille. Raporttien<br />
mukaan tuhannet vangit pystyvät aika lyhyessä<br />
ajassa omaksumaan yksinkertaisen<br />
meditaatiotekniikan. Tulosten mukaan uusintarikollisuus<br />
oli vähentynyt merkittävästi<br />
siinä vankiryhmässä, joka sai meditaatiokoulutusta.<br />
Voimaa, rauhaa ja väkivallan<br />
vähenemistä saa yksinkertaisella, tehokkaalla<br />
keinolla, hiljentämällä alati puhuva<br />
mieli. Tai luomalla mielikuvaharjoitteiden<br />
kautta mieleen kauniita, positiivisia mielikuvia.<br />
Meditaatiota ja sen erilaisia harjoitustapoja<br />
on käytetty maailmassa tuhansia vuosia.<br />
Jokaisella kulttuurilla on ollut hieman erilaisia<br />
tapoja ja näkemyksiä, buddhalaisilla,<br />
kristityillä ja hindulaisilla omansa. Psykologi<br />
voi omaksi voimavarakeinokseen oppia<br />
sellaisen harjoitustavan, joka sopii itselle ja<br />
omaan filosofis-uskonnolliseen näkemykseen.<br />
Nykyään on tarjolla jo Suomessakin<br />
lukuisia retriittejä, meditaatio-joogakursseja<br />
ja zeniläisiä harjoituksia. Myös tietoisen<br />
läsnäolon harjoituksia ja kurssituksia tarjotaan.<br />
Jokaiselle on jokin voimavarakeino<br />
näistä tarjolla. Ja onneksi niitä jo käytetään<br />
potilastyössä. Monet psykologit opettavat<br />
potilailleen yksinkertaisia mielikuvaharjoitteita,<br />
hiljentymistapoja ja tietoisen läsnäolon<br />
taitoja. Hyvin tuloksin.<br />
Kabat-Zinn kirjassaan toteaa, että yksinkertaisin<br />
tapa aloittaa on vain varata päivittäin<br />
vaikka vain viisi minuuttia vain olemiseen.<br />
Sekin voi jo tehdä muutoksen. Olemiseen<br />
niin, ettei huolehdi mistään. Nauttien vain<br />
hetken hiljaisuuden ihanuudesta. Yksinkertaista,<br />
helppoa ja hauskaa. Hyvän olon voi<br />
tuntea vain siitä, että on tietoisesti läsnä<br />
tässä hetkessä sen täydesti hyväksyen.<br />
Riitta Wahlström<br />
Riitta Walhström<br />
15
KONGRESSIMATKA<br />
Kansainvälisen, monitieteisen psykoterapian<br />
tutkimusjärjestön Society for Psychotherapy<br />
Researchin (SPR) 40. vuosittainen<br />
kongressi pidettiin kesäkuussa Santiago de<br />
Chilessä. Vaikka Chilen etäisen sijainnin ja<br />
hyisen talvisään pelättiin verottavan osallistujamäärää,<br />
sai toista kertaa Latinalaisessa<br />
Amerikassa järjestetty kongressi liikkeelle<br />
satajoukoin tutkijoita yli 38 maasta.<br />
Tämänvuotiseksi teemaksi oli valikoitunut,<br />
kongressin lukuisia tutkija-kliinikoita<br />
epäilemättä kiinnostaen, “Sillanrakennus<br />
tutkimuksen ja kliinisen käytännön välillä“.<br />
Nelipäiväisen kokoontumisen täyttivät<br />
avoimen teeman ympärille rakentuneet yli<br />
neljäsataa tieteellistä esitystä. Verraten<br />
vähän tilaa oli puolestaan varattu varsinaisille<br />
keynote-luennoille: kongressin alussa<br />
SPR:n puheenjohtaja Bernhard Strauss<br />
piti vuotuisen addressin psykoterapeuttien<br />
koulutuksesta, ja päätöspuheen piti SPR:n<br />
40. merkkivuoden kunniaksi järjestön perustajajäsen,<br />
professori David Orlinsky.<br />
Lisäksi konferenssissa kokoontuivat SPR:n<br />
lukuisat työryhmät ja maanosakohtaiset<br />
jaokset käydäkseen läpi vuosikertomuksiaan<br />
ja toimintasuunnitelmiaan.<br />
Viitekehysten ja terapiakeinojen kirjoa<br />
Koulukuntiin ja teoreettisiin orientaatioihin<br />
sitoutumattomana foorumina sisälsi SPR:n<br />
kongressi esityksiä psykologisten interventioiden<br />
laidasta laitaan. Tarkastelussa oli<br />
niin perinteisempiä viitekehyksiä psykodynaamisesta<br />
kognitiivis-behavioraaliseen<br />
terapiaan kuin myös uudempia teknologisia<br />
sovelluksia nettiterapioista tekstiviestiinterventioihin.<br />
Esitykset oli ryhmitelty vapaamuotoisesti<br />
erilaisten teemojen alle: potilastekijät,<br />
yhteistyösuhde, metodiikka, psykoterapiakoulutus,<br />
terapeuttitekijät, terapiaprosessi...<br />
16<br />
Erkki Heinonen<br />
Kattava paletti psykoterapiatutkimusta Chilessä<br />
Vaikka laajasta esitysvalikoimasta on<br />
hankala tiivistää kokonaiskuvaa, teemat<br />
ehkä suuntaa-antavasti kuvaavat, mitä<br />
tärkeitä komponentteja ajatellaan terapiatutkimuksessa<br />
nykyisin voitavan erotella.<br />
Tämän lisäksi kongressissa esiteltiin toki<br />
perinteisiä vertailevia tutkimuksia siitä,<br />
mikä terapia toimii parhaiten mihinkin potilasryhmään.<br />
Huolimatta interventioiden ja<br />
tarkastelutapojen valtavasta kirjosta löytyi<br />
kongressiosallistujien väliltä myös luontevasti<br />
yhteistä säveltä ja keskustelupohjaa<br />
– sopien hyvin SPR:ää perustettaessa keskeisenä<br />
periaatteena olleeseen avoimuuteen<br />
kaikille psykoterapeuttisille interventioille<br />
ja näiden tutkimukselle.<br />
Miten TV vaikuttaa terapeuttiin?<br />
Tutkimusesitysten ohella oli kongressissa<br />
myös asiantuntijoiden paneelikeskusteluja<br />
sekä vapaan sanan varassa toimivia<br />
avoimia keskusteluja. Eräs mielenkiintoinen<br />
keskustelu käytiin jo varsinaista kongressia<br />
edeltävässä workshopissa. Keskustelun<br />
aiheena oli psykoterapiatutkimukselle mitä<br />
keskeisin aihe: miten arvioida terapian tuloksellisuutta.<br />
Brigham Youngin yliopiston<br />
professori Michael Lambert kiinnitti huomiota<br />
siihen, että taannoisessa katsauksessa<br />
todettiin psykoterapiatutkimuksessa käytetyn<br />
viiden vuoden sisällä yli 1400 erilaista<br />
tuloksellisuusmittaria. Sen lisäksi, kahdeksaasataa<br />
näistä arviointimenetelmistä<br />
oltiin käytetty vain yhdessä tutkimuksessa.<br />
“Väistämättäkin tutkimusten vertailu tulee<br />
tällöin hankalaksi”, Lambert totesi.<br />
Keskustelussa pohdittiin useassa puheenvuorossa,<br />
kyettäisiinkö sopimaan jostain<br />
yleisestä ja yhtenäisestä arviointimenetelmien<br />
paketista käytettäväksi tutkimuksissa.<br />
Loppupäätelmät jäivät kuitenkin toistaiseksi<br />
tekemättä – ehkä tulevia kongresseja<br />
varten.
KONGRESSIMATKA<br />
Kongressin fokuksessa olivat myös itse<br />
psykoterapeutit; esimerkiksi koulutukseen<br />
liittyviä tekijöitä pohdittiin keskusteluissa<br />
paljon. Eräs kiinnostava huomio<br />
oli, että suuri osa terapeuteista nykyään<br />
kokee olevansa viitekehykseltään eklektisiä<br />
pikemmin kuin edustavansa mitään<br />
tiettyä orientaatiota. Koska systemaattisia,<br />
integratiivisia koulutuksia lienee kuitenkin<br />
merkittävästi vähemmän kuin eklektisiä<br />
terapeutteja, olisi mielenkiintoista tietää,<br />
miten eklektiseksi terapeutiksi varsinaisesti<br />
kehitytään. Samoin pohdittiin, tulisiko hallita<br />
ensin jokin spesifi teoreettinen orientaatio<br />
ennen eklektistä perehtymistä – vaiko aloittaa<br />
jo psykoterapiakoulutuksen alkuaskelissa<br />
eklektinen metodien oppiminen.<br />
Keskusteluissa nousi esiin myös joitain<br />
humoristisia yhdistäviä tekijöitä niin tutkijoiden<br />
kuin kliinikoidenkin kesken. Lähes<br />
kaikki kongressiosallistujat näyttivät tuntevan<br />
amerikkalaisen HBO-televisioyhtiön<br />
“Terapiassa”-draamasarjan. Salillinen kuulijoita<br />
hörähti, kun amerikkalainen tutkija<br />
Sam Nordberg heitti: “Onko tutkittu, miten<br />
tämän sarjan katsominen vaikuttaa terapeuttien<br />
toimintaan? Lyön vetoa, että sillä<br />
on aivan selkeä efekti!”<br />
Konkareita ja kansainvälistä<br />
yhteistyötä<br />
Kongressiin osallistuivat eräät maailman<br />
tunnetuimmat terapiatutkijat, kuten - muutamana<br />
esimerkkinä - Bruce Wampold,<br />
Michael Lambert, Adam Horvath ja William<br />
Stiles, joista viimeksi mainittu myös palkittiin<br />
kongressissa elämäntyöstään. Toisaalta<br />
kongressissa oli myös suuri joukko tohtoriopiskelijoita<br />
Latinalaisen Amerikan maista,<br />
joissa tutkimusperinteet ovat vielä Yhdysvaltoja<br />
ja Eurooppaa lyhyempiä. Pohjoismaista<br />
näyttivät ruotsalaiset ja suomalaiset<br />
tutkijat olevan parhaiten edustettuina.<br />
Ruotsalaiset tutkijat Psykoterapiainstitutenista<br />
ja Karolinska Institutenista esittelivat<br />
muun muassa kiinnostavia tutkimuksia<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Erkki Heinonen<br />
terapeuttien koulutuksesta. Suomesta tuli<br />
puolestaan <strong>Helsingin</strong> Psykoterapiatutkimuksesta<br />
neljä esitystä, jotka käsittelivät<br />
potilaan ja terapeutin kontribuutioita terapian<br />
tuloksellisuuteen, terapian vaikutuksia<br />
elämäntyyliin – kuten alkoholinkäyttöön,<br />
tupakointiin ja liikuntaan – sekä terapiatutkimuksen<br />
tilastollisten analyysien kehittämistä.<br />
SPR:n keskeisiä tavoitteita on ollut myös<br />
kansainvälisen tutkimusyhteistyön kehittäminen.<br />
Tämän tuoreita hedelmiä olikin<br />
nähtävissä Santiagon kongressissa:<br />
merkittävän lukuisia kongressin esityksiä<br />
olivat nimittäin laatineet chileläiset tohtoriopiskelijat,<br />
jotka olivat työskennelleet<br />
edeltävän vuoden Chicagon yliopiston<br />
professori David Orlinskyn ohjauksessa.<br />
“Edelleen ongelmana on kuitenkin kielimuuri:<br />
monille tuottaa vaikeuksia englanninkieliseen<br />
kirjallisuuteen perehtyminen”,<br />
kertoi eräs chileläinen tohtoriopiskelija.<br />
Kongressitoimikunnan paikallinen puheenjohtaja,<br />
professori Guillermo De la Parra<br />
totesi kokoontumisen lopussa olevansa<br />
erittäin tyytyväinen kongressin saamisesta<br />
Chileen. “Kongressi on luonut kontakteja<br />
ja levittänyt tietoa Latinalaisen Amerikan<br />
psykoterapiatutkijoiden ja myös kliinikoiden<br />
kesken. Lisäksi olemme päässeet esittämään<br />
jo tekemämme työn tuloksia kollegoillemme<br />
Yhdysvalloissa ja Euroopassa,<br />
ja oppimaan vuorostamme heiltä.”<br />
Nyt kongressi järjestettiin toista kertaa Latinalaisessa<br />
Amerikassa SPR:n 40-vuotisen<br />
historian aikana; järjestelyjen sujuvuudesta<br />
ja paikallisesta innokkuudesta päätellen<br />
tuskin kuitenkaan viimeistä. Seuraavaksi<br />
odotettaneen SPR:n ensimmäistä kongressia<br />
Aasiassa, ja maanosan kehittyvän terapiakentän<br />
rikastuttavia vaikutuksia kansainväliseen<br />
terapiaymmärrykseen.<br />
Erkki Heinonen<br />
HYKS Psykiatriakeskus,<br />
Biomedicum Helsinki/THL, HY<br />
17
TIEDOTUSASIOITA<br />
Psykologiliiton monikulttuurisuustoimikunta tiedottaa<br />
Hyvät kollegat,<br />
Psykologiliiton monikulttuurisuustoimikunta pyrkii kehittämään psykologien taitoa työskennellä<br />
ihmisten kanssa, joiden kulttuuritausta eroaa omasta tai valtaväestön taustasta.<br />
Tarve taitojen kehittämiselle psykologien keskuudessa on lisääntymässä Suomessa kasvavan<br />
maahanmuuton kautta. Tapaamme entistä useammin asiakkaita tai potilaita, jotka<br />
tulevat toisesta kulttuurista ja puhuvat suomea toisena kielenä. Kulttuuriin liittyvien tekijöiden<br />
tiedostamisesta ja näiden huomioon ottamisesta voi olla hyötyä.<br />
Liiton jäsenten joukossa on monia, joilla on omasta takaa kulttuuritietämystä ja kokemuksia<br />
muista kuin suomalaisesta kulttuurista, joista muut alan ammattilaiset voisivat saada<br />
hyödyllistä tietoa. Olisi mukavaa saada nämä ihmiset koolle, jotta voisimme vaihtaa<br />
kokemuksia ja näkemyksiä.<br />
Tästä syystä järjestämme nyt syyskuussa 14.9.2009 vapaamuotoisen tapaamisen<br />
Helsingissä, psykologiliiton tiloissa, jonne haluaisimme toivottaa tervetulleiksi erityisesti<br />
psykologeja, joilla on joko itse maahanmuuttajataustaa tai jotka toimivat työn puitteissa<br />
maahanmuuttajien kanssa.<br />
Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä monikulttuurisuustoimikunnan jäseniin 4.9.mennessä:<br />
18<br />
carla.schubert@uta.fi<br />
elise.sailas@vantaa.fi<br />
marina.repina-poutiainen@kainuu.fi
TIEDOTUSASIOITA<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
Markus Katiska: Lautta<br />
19
TIEDOTUSASIOITA<br />
Osallistu HEPSY-lehden kansikuvakilpailuun 2009 !!<br />
Hepsy-lehden kansikuvakilpailu on käynnissä. Voittaja äänestetään vuoden lopussa<br />
nettiäänestyksellä kansikuvien joukosta, ja hänet palkitaan kevätkokouksessa 2010.<br />
Kansikuvakilpailu on vain Hepsyn jäsenille, ja muutenkin lehdessä julkaistaan vain<br />
hepsyläisten kuvia. Ennen osallistumista lue tarkemmat ohjeet netistä osoitteesta<br />
www.hepsy.psyli.fi/hepsylehti5.html<br />
Syyskuun lehden teemana on Terapia. Kansikuvakilpailuun osallistui yksi hepsyläinen<br />
yhdellä kuvalla. Tällä kertaa voittaja oli siis helppo valita. Kiitoksia kaikille osallistuneille<br />
erinomaisista kuvista!!<br />
Vuoden toiseksi kansikuvaksi valittiin Jaana Varsan hieno Valmiina dialogiin -kuva.<br />
Joulukuun lehden teemana on PÄÄTÖS. Kansikuvaehdotuksia voi lähettää<br />
päätoimittajalle osoitteeseen hepsylehti@gmail.com aina 1. marraskuuta 2009<br />
asti. Kerro sähköpostissa nimesi ja yhteystietosi. Muista nimetä kuvatiedostot omalla ja<br />
kuvien nimellä (esim. Hepsyläinen Minun kansikuvaehdotukseni.jpg).<br />
Seuraava HEPSY-lehti ilmestyy joulukuussa !!<br />
HEPSY 4 / 2009 ilmestyy joulukuun alussa. Lehden teemana on<br />
20<br />
PÄÄTÖS<br />
Miten päätös näkyy terapiassa, kognitiivisessa psykologiassa, työ- ja<br />
organisaatiopsykologiassa...? Onko se päätöksentekoa vai päättymistä? Päätä itse.<br />
HEPSY-lehteen voi tietysti kirjoittaa muistakin aiheista. Mitä olet nähnyt, kuullut, kokenut<br />
tai tutkinut?<br />
Jos idea pilkahti päähäsi, ehdota kirjoitusta päätoimittajalle: hepsylehti@gmail.com.<br />
Joulukuun numeron deadline on 1. marraskuuta. Voit myös ehdottaa aihetta, tilaisuutta<br />
tai tapahtumaa, josta olisi hyvä kirjoittaa lehteen. Myös ehdotuksia teemoiksi otetaan<br />
vastaan.<br />
Ennen kuin alat kirjoittaa, katso kirjoittajan ohjeet nettisivuilta: www.hepsy.psyli.<br />
fi/hepsylehti2.html
HEPSY on <strong>Helsingin</strong> <strong>psykologiyhdistys</strong> ry:n jäsenlehti<br />
Julkaisija: <strong>Helsingin</strong> <strong>psykologiyhdistys</strong> www.hepsy.psyli.fi<br />
Päätoimittaja: Risto Selin hepsylehti@gmail.com<br />
Toimitus: Anna Posa<br />
Anita Salakari<br />
Riitta Wahlström<br />
Ilmestyy: 4 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa)<br />
Painos: 1500kpl. Painettu Painoyhtymä OY Laakapainossa, Porvoo 2009<br />
Paperi: MultiArtGloss, G-Print<br />
Kansikuva: Jaana Varsa Valmiina dialogiin<br />
Jos lehdessä olevissa tiedoissasi on virhe, ota tällöin yhteys päätoimittajaan<br />
sähköpostitse osoitteeseen hepsylehti@gmail.com. Kaikki muut osoitteenmuutokset<br />
Suomen Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle sähköpostitse osoitteeseen<br />
tarja.koivuniemi@psyli.fi.<br />
<strong>Helsingin</strong> Psykologiyhdistys on yksi Suomen Psykologiliiton 18:sta alueyhdistyksestä.<br />
Psykologit tai psykologian opiskelijat ovat Psykologiliiton jäseniä paikallisyhdistyksensä<br />
kautta. Hepsy perustettiin 8.4.1981 osana Psykologiliiton laajempaa organisaatio-<br />
uudistusta. Näiden vuosien aikana Hepsy on kasvanut jäsenmäärältään suurimmaksi<br />
alueyhdistykseksi. Jäseniä Hepsyssä on tällä hetkellä noin 1500 eli noin joka neljäs<br />
Psykologiliiton jäsen on hepsyläinen. Hepsyyn voivat liittyä kaikki Helsingissä asuvat,<br />
työskentelevät tai opiskelevat psykologit ja psykologian opiskelijat. Hepsy tarjoaa<br />
jäsenilleen muun muassa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden sekä virkistys-<br />
ja koulutustapahtumia.<br />
Seuraava HEPSY-lehti teemalla PÄÄTÖS ilmestyy<br />
joulukuussa 2009. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla<br />
päätoimittajalla 1.11.2009 mennessä.<br />
HEPSY-LEHTI TOIVOTTAA KAIKILLE HEPSYLÄISILLE<br />
SÄKENÖIVÄÄ SYKSYÄ !!<br />
HEPSYLEHTI 3/2009<br />
21
Change language