Kr1_15

haastatteluLukekaa, oppikaa,osallistukaa ja vaikuttakaa!Kenraali Jaakko Valtasen haastatteluTeksti: Hannu LiimattaMiten luonnehditte Euroopannykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta?Tämän päivän turvallisuuspoliittistatilannetta ei voi arvioida palauttamattamieliin edeltänyttä aikaa.Kylmän sodan kaudellahan maailmaeli vuosikymmeniä ydinasesuurvaltojenvälisen jännityksen oloissa.Esimerkiksi Kuuban kriisin aikaanvuonna 1962 maailma oli lähempänäydinsotaa kuin milloinkaan sitä ennentaikka sen jälkeen. Vuosien kuluessajännitystilanteet vaihtelivat, muttavielä 1980-luvulla suurvallat sijoittivatEurooppaan uusia ydinaseita. Vaikkaydinsodan todennäköisyys oli loppujenlopuksi melko vähäinen, se kuitenkinhallitsi suurvaltapolitiikkaa, eikä tavanomaisensodan todennäköisyys ollutpoissuljettu.Kun Neuvostoliitto sortui, Euroopanvaltasi myönteinen ja jopa utopistinenajatus siitä, että ainakin ydinsotaja myös muunlaiset sodat olisivat väistyneet.Ainakin Euroopassa elettäisiinlopulta pysyvän rauhan aikaa. Euroopanunionin laajeneminen vahvistinäitä ajatuksia. Kehitys johti useissamaissa yleisestä asevelvollisuudestaluopumiseen ja asevoimien supistamisiin.Toiveet ja toimenpiteet ovatKenraali Jaakko Valtanen seurasi uransa aikanaaitiopaikalta kylmän sodan vaiheita Kuubanohjuskriisistä Berliinin muurin murtumiseen. Kylkirautasai tilaisuuden haastatella kenraali Valtasta hänen90-vuotismerkkipäivänsä alla. Muistelimme menneitä,mutta pohdimme myös tämän päivän turvallisuus- japuolustuskysymyksiä.nyttemmin osoittautuneet ehkä liianoptimistisiksi.Tällä hetkellä Euroopan turvallisuuspoliittiseentilanteeseen vaikuttavistatekijöistä ensimmäiseksi onmainittava Venäjä. Se on yllättävälläja kansainväliseen oikeusjärjestykseensopimattomalla tavalla toiminutUkrainassa miehittämällä Krimin jatukemalla Ukrainan kapinallisia. ToiminnallaanVenäjä horjuttaa jatkuvasti– ei vain Ukrainan, vaan – itse asiassakoko Euroopan turvallisuutta. Toinenkeskeinen tekijä on uskonnollisistajännitteistä käyttövoimansa saava terrorismi.Kolmantena tekijänä nostaisinesiin kyberturvallisuuden uhkat, jotkakohdistuvat erityisesti kehittyneisiinlänsimaisiin yhteiskuntiin, kuten Suomeen.Uhkatekijät voivat sitä paitsiliittyä toisiinsa päällekkäisinä tai rinnakkaisina.Kaikissa Euroopan maissaonkin nyt ryhdytty vakavasti arvioimaanturvallisuuspoliittista tilannettauudelleen.Mitä sanotte Suomessa käytävästäturvallisuuspoliittisesta keskustelusta?Edellä mainitsemani uhkat ovatsellaisia, jotka meidän täytyy pitäämielessämme ja joihin täytyy varautua.Emme voi unohtaa sitä tosiseikkaa,että olemme Venäjän maantieteellinennaapuri. Venäjän toimet vaikuttavatmeihin välittömästi ja toisella tavallakuin esimerkiksi useimpiin kauempanasijaitseviin Länsi-Euroopan maihin.Turvallisuuspoliittista ja muutakin viisauttaon edelleen se, että ylläpidetäänja kehitetään hyviä ja monipuolisiasuhteita naapurimaihin. Neuvostoajankokeneet entiset Itä-Euroopan maat5Kylkirauta 1/2015

Kuva Jaakko Valtanen / Hannu Liimatta.haastatteluKenraali Jaakko Valtanen puolustusvoimain komentajana ja kotioloissa.ja oikeusjärjestykseen. Suomalainenyhteiskunta tarjoaa ihmisille elämän,jossa on sijaa myös erilaisille mielipiteilleja toiminnan motiiveille.Täytyy vielä muistaa, että rauhanaikana mitattu puolustustahto ei suinkaanvälttämättä automaattisesti tarkoitasitä, että kaikki ihmiset olisivatsodan tilanteissa valmiita uhraamaanhenkensä. Puolustustahdolla ja siihenliittyvällä isänmaallisuudella ei mielestänikannata suuriäänisesti elämöidä.Ne ovat monessa mielessä eri asioita.Mitkä asiat nostaisitte päällimmäisinäesille puhuttaessa upseerin johtajuudesta?Ihmisten johtamisessa tavattomantärkeää on oikea asenne. Yksinkertaiseksipelkistettynä johtaminen onihmisten ”suostuttelua” tehtävänsätäyttämiseen. Upseerin tehtävänä onjohtaa alaisiaan siten, että he ymmärtävät,mistä on kysymys, ja että hehyväksyvät tehtävän toteuttamisenannetulla tavalla. Kukaan ihminen eihalua purkaa energiaansa asiaan taikkatehtävään, jota hän ei ymmärrä.Aikoinaan sotilaallisen kurin sisällöksimääriteltiin annettujen tehtävienja määräysten järkähtämätön noudattaminen.Tässä suhteessa on sivistystasonnousun johdosta tapahtunut meilläkinsuuri muutos. Oikeaan sotilaalliseenkuriin sisältyy sen tähden suuri annosymmärtämisestä johtuvaa itsekuria jasopeutumista. Sotilaallisen kurin jajärjestyksen luomisessa oikealla johtamisellaon suuri merkitys.Sotilaalle tehtävän ymmärtämiseenliittyy se vaikeus, että pahimmassatapauksessa hänen on oltava valmisantamaan jopa henkensä täyttääkseensaamansa tehtävän. Kuolemankohtaamisen ennakoiminen ja jopasen ajatteleminen on ihmisluonnolletavattoman vierasta. Määrätilanteissaupseerin on kuitenkin osattava jauskallettava johtaa myös tilanteita,joissa vaarana on alaisen ja omankinhengen menetys. Tämän vaikean asianymmärtäminen on keskeinen asia sotilas-ja upseerikoulutuksessa. Minullaon kyllä se käsitys, että nykyisessäupseerikoulutuksessa asiaan on perusteellisestisyvennytty ja on oivallettu,mistä sotilaallisessa johtamisessa onperimmältään kysymys.Millaisen viestin haluaisitte välittäälehtemme kautta kadettiupseereille?Spontaanisti sanoisin, että lukekaapaljon, oppikaa uutta, osallistukaakansalaisena ja vaikuttakaa upseerina!Omilta kadettiajoiltani mieleenijuontuu myös tapaus, joka ehkäsopii tähän yhteyteen. Saimme uudeksikadettikomppanian päälliköksimajurin, joka oli toiminut patteristonkomentajana rintamalla. Merisotakoulunsilloinen johtaja esitteli meilleuuden päällikkömme sanoen suurinpiirtein näin: ”Esimiehenänne on nytupseeri, joka on ammattitaitoinen ja kokenutjohtaja. Hän on oikeamielinen,hyvä ja rehellinen ihminen sekä aitoisänmaallinen kansalainen.” Uskon,että nämä vuosikymmenien takaisessaesittelyssä tiivistetyt upseerin ja johtajaneettiset arvot sopivat ohjenuoraksimyös tämän ajan kadettiupseereille.Kenraali Jaakko Valtasen sotilasuraaesitellään tarkemmin Kylkiraudanverkkolehdessä. 7Kylkirauta 1/2015

Kuva Ruotuväki/Puolutusvoimat.haastatteluEn pitäisi mahdottomana sellaistakaanajatusta, että varsinaisten230 000 sotilaan sodan ajan joukkojenlisäksi Suomella olisi sellainenreservi, jonka tehtävät eivät olisikaanmääritellyt sotilaallisiksi vaan yhteiskunnankokonaisturvallisuutta edistäviksitehtäviksi. Niihin voisi sisältyämyös kyber- ja hybridisodankäyntiinsekä kaikkeen muuhun epätavanomaiseensodankäyntiin liittyvää osaamista.Yleinen asevelvollisuus antaa hyvänpohjan rakentaa myös tällaisia elementtejä,jos niin halutaan.Tulisiko muillakin kuin Puolustusvoimillaolla mahdollisuus aseelliseensotilaskoulutukseen?Edellä mainitsemieni kolmen lainuudistamisvaiheessa pidettiin erittäintärkeänä näkökohtana sitä, että sotilaalliseenvoiman ja aseiden käyttöönliittyvän toiminnan pitää olla laillasäädeltyä ja sillä pitää olla selkeätpeli säännöt. Mielestäni olisi hyvinkummallinen ajatus, että Puolustusvoimienja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksenulkopuolelle syntyisi muitaaseellista sotilaskoulutusta antaviavapaita ryhmittymiä. Yleinen asevelvollisuusantaa kyllä kaikille aktiiveilleriittävästi mahdollisuuksia toimia isänmaanhyväksi.Paikallispataljoona täyttää hyvinmyös kodinturvajoukoille asetettavatkriteerit. Se on suomalainen sovellussamanlaisesta tarkoitusperästä, vaikkasiitä ei kodinturvajoukkonimeä käytetäkään.Onko parhaillaan uudistettavaanMaanpuolustuskoulutusyhdistyksenstrategiaan tulossa uusia painotuksia?Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tunnuslukuja vuodelta 2014:– 2 800 vapaaehtoista kouluttajaa ja toimijaa– 80 200 koulutusvuorokautta, joista– Puolustusvoimien tilaamaa sotilaallista koulutusta 30 %– muuta sotilaallisia valmiuksia tukevaa koulutusta 35 %– varautumis- ja turvallisuuskoulutusta 35 %– 47 000 osallistujaa, joista naisia 8 350– 1 829 kurssia.Lähde: MaanpuolustuskoulutusyhdistysMaakuntajoukkojen reserviläinen virka-aputehtävässä.Keskeisimpiä asioita lienevätpaikallispataljoonien koulutuksen jalaatujärjestelmän kehittäminen. Tavoitteellisuudenlisääntyessä koulutuksenlaadun mittaamiseen tulee luodaentistäkin parempia työkaluja. Koskakyse on vapaaehtoisesta toiminnasta,koulutuksen eri osa-alueilla esiintyyalueellisia eroavaisuuksia. Niitä tulisivoida tasoittaa siten, että tärkeimmättavoitteet saavutetaan kaikkialla.Puolustusvoimien strateginenkumppanuus erityisesti käytännöntasolla on yksi edelleen kehitettävistäasioista. Tärkeänä pidän myös sitä, ettäjokainen asevelvollinen saataisiin entistäparemmin ymmärtämään reservinkoulutuksen muodostuvan kokonaisuudesta,johon varusmieskoulutuksen jakertausharjoitusten lisäksi kuuluu myösvapaaehtoinen kouluttautuminen.Millaisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisiaasioita toivoisitte nostettavanesiin kevään eduskuntavaalienvaalikeskusteluissa?On tärkeää ymmärtää laajastiensin näkin se, että nykyinen yleiseenasevelvollisuuteen perustuva järjestelmämmeon hyvä ja kustannustehokasja se vastaa hyvin arvioitavissaolevaan uhkakuvaan niin sotilaallisenkuin koko naisturvallisuudenkin näkökulmasta.Sen eteen kannattaa tehdätöitä, sillä muuten se ei säily. Tärkeänäkökohta on myös se, että materiaalisistatarpeista täytyy pitää huolta vaikeinakinaikoina. Niin vaalitaistelussakuin vaalien jälkeisessä hallitusohjelmanrakentamisessakin tulisi maanpuolustusasioissalöytää yhteinen sävel jarakentaa tavoitteet siten, että niille onlaaja kansalaisten tuki. Politi kointiinlöytyy kyllä ihan tarpeeksi aiheitamuistakin asioista.Millaisia terveisiä haluaisitte välittäälehtemme kautta kadettiupseereille?Kadettiupseerit ovat valinneeturakseen tehtävän, jota suomalaisessayhteiskunnassa arvostetaan. Suomessaarmeija ja sotilaat eivät ole vääränlaisenvallankäytön väline, vaan osakansanvaltaista yhteiskuntaa. Puolustusvoimissahankittu hyvä koulutusja osaaminen ovat arvostettuja paitsisotilaallisissa tehtävissä myös monissamuissakin yhteyksissä. Arvostakaaomaa työtänne ja koulutustanne! 11Kylkirauta 1/2015

artikkelitAvoimuuden myötävarjoista otsikoihin– puolustuspoliittinen keskusteluRuotsissaTeksti: Anders GardbergSuomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on viimevuosina ollut suosittu aihe sekä politiikan ettäturvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Suomenkeskusteluissa Ruotsin puolustuskykyä on useinmuistettu epäillä, mutta yhtä lailla myös moniruotsalainen suhtautuu epäillen asevoimiensasuorituskykyyn. Osasyynä saattaa olla Ruotsin viimevuosien vilkas puolustuskeskustelu, joka on luonutmielikuvaa siitä, että supistusten ja asevelvollisuudestaluopumisen myötä puolustuskyky on menetetty.Puolustusasiamiehenä Ruotsinturvallisuuspoliittista keskusteluaseuratessani saatoin todetakeskustelun tason olevan hyvinkinerilainen kuin Suomessa. Karrikoidenvoisi sanoa, että Suomessa lähesjokai nen joskus varusmiespalveluksensuorittanut mieltää itsensä asiantuntijaksi.Hän ottaa herkästi kantaa keskusteluunja esittää omia ehdotuksiaansiitä, miten puolustusta pitäisi hoitaa.Ilmiölle on jopa keksitty nimi: ”kolpakkostrategia”.Ruotsissa huomasin, että turvallisuus-ja puolustuspolitiikka ei juurikiinnostanut laajaa yleisöä. Sen sijaanasiantuntijoiden ja puolustuskyvyntilaa eniten ”surevien” kesken asiastakäytiin asiantuntevaa ja jäsenneltyäkeskustelua etupäässä blogeissa jaTwitterissä. Useimmat keskustelijatAnders Gardbergesittivät vakavan huolensa puolustusuudistuksestaja sen rahoituksen riittämättömyydestäsekä turvallisuus- japuolustuspolitiikan vähäisestä painoarvostapäättäjien keskuudessa.Myös Ruotsin puolustusvoimatyritti tehdä parhaansa keskustelunkirvoittamiseksi. Ruotsin puolustusvoimienkomentaja, kenraali SverkerGöranson herätti kesällä 2012 huomiotailmoittaessaan, että ellei puolustusmäärärahojakoroteta, on Ruotsinpuolustusvoimien lakkautettava jokoyksi puolustushaara tai useiden puolustushaarojenosia. Ilmoitus herättimedian huomion, joskin pääosin siitäsyystä, että sekä pääministeri ettäpuolustusministeri kiistivät jyrkästikomentajan väitteet. Media nosti esillehallituksen ja puolustusvoimien johdonristiriidat ja spekuloi Göransonin potkuja.Tunnetusti uutiset riidoista ja spekulaatiotpotkuista myyvät paremminkuin mitkään asialliset väitteet.Yhden viikonpuolustuskyky?Vuodenvaihteessa 2012–2013 keskustelusai taas vauhtia. Laajassa lehtihaastattelussaankenraali Göranson mainitsisivumennen, että Ruotsin joutuessa yksinäänhyökkäyksen kohteeksi uudistetutkinpuolustusvoimat kykenisivätenintään viikon vastarintaan. Rivienvälistä saattoi ymmärtää hänen tarkoittaneenhyökkääjällä Venäjää. Tämänjälkeen Ruotsi tarvitsisi apua ulkoa.13Kylkirauta 1/2015

Kuvakaappaus/wisemanwisdoms.blogspot.com.artikkelittainen. Wiseman’s Wisdoms -bloginvuosittainen kävijämäärä on sittemminylittänyt miljoonan rajan, samalla kuinhänen Twitter-seuraajiensa luku onnoussut kohisten yli 10 000 henkilöön.Myös Ruotsin puolustusvoimienjohdon suhtautuminen blogikirjoittajiinoli erittäin myönteinen. Tätä nykyäänBergqvist opiskelee yleisesikuntaupseerikurssillaja kirjoittaa bloginlisäksi myös viikoittaista kolumnia iltapäivälehtiExpresseniin. Myös toinenbloggaaja, merivoimien toimintaankeskittyvä ”Skipper” astui julkisuuteen.Hän oli ohjusveneen päällikkö,komentajakapteeni Niklas Wiklund,joka nyttemmin toimii myös SvenskaDagbladetin kolumnistina.Folk och Försvarinkokoinen aukko Suomessa?Toinen ero Ruotsin ja Suomen turvallisuuspoliittisessakeskustelussa on sensuoruus. Tämä johtuu mahdollisestisiitä, että Ruotsissa asiantuntevallapuolustus- ja turvallisuuspoliittisellakeskustelulla on pitkät perinteet ja vakiintuneettoimintamuodot.Talvisodan aikoihin vuonna 1940perustettiin Ruotsissa kaikista puolueistaja etujärjestöistä koostuva Folkoch Försvar -kattojärjestö edistämäänkansalaisten maanpuolustustahtoa.Nyttemmin järjestön tehtävä on edistääavointa keskustelua yhteiskunnanturvallisuudesta sekä turvallisuus- japuolustuspolitiikasta. Folk och Försvarjärjestää säännöllisesti yleisölle avoimiaturvallisuuspoliittisia seminaareja,joita voi seurata myös internetistä jokosuorana tai nauhoitettuna.Päätoimisten ja ammattitaitoistenvetäjien ansiosta seminaarien taso onerinomainen. Yleensä he onnistuvat herättämäänkeskustelua ja asettamaantiukkoja kysymyksiä. Näin vältytäänSuomessa tyypillisiltä pönöttäviltä jajulistuksellisilta esityksiltä, joissa kriittisiäkysymyksiä harvoin edes esitetään.Myös yli kahdensadan vuodenperinteitä vaalivat Kungliga Krigsvetenskapsakademien(Kuninkaallinensotatiedeakatemia) ja Kungliga Örlogsmannasällskapet(Kuninkaallinenmerisota-akatemia) ovat panostaneetsekä sotatieteiden tutkimukseen ettäseminaarien järjestämiseen.Wisemanin Twitter-seuraajien määrä on nyttemmin jo yli 11 000.Folk och Försvarin kruununjalokivion Sälenissä tammikuussa järjestettäväkorkean tason kolmepäiväinen turvallisuuspoliittinenkonferenssi. Toisinkuin muut seminaarit, Sälenin konferenssiinpääsevät vain kutsutut. Laajanyleisön on kuitenkin mahdollista seuratakeskustelua internetissä ja esittääsuoria kysymyksiä esiintyjille Twitterinkautta. Useimpina vuosina Sälenissä onesiintynyt myös suomalaisia vaikuttajiatasavallan presidentti Sauli Niinistöstäalkaen. Tänä vuonna Suomen edustusoli laaja: seminaariin osallistuivat sekäulkoministeri että puolustusministeri japuolustusvoimain komentaja.Vastaavia aitoa keskustelua edistäviäseminaareja on toki yritetty järjestäämyös Suomessa. Tällaisia ovatesimerkiksi Sälenin mallin mukaisetKultaranta- keskustelut – jossa tosinpääosa keskusteluista on yleisöltä suljettuja– sekä Suomi-areena-keskustelut,joissa on pyritty noudattamaanRuotsin Almedalin politiikkaviikonkonseptia. Myös Hanasaaressa onjärjestetty turvallisuuspoliittisia seminaarejayhteistoiminnassa Folkoch Försvarin kanssa, mutta Ruotsiinverrattuna seminaarien määrä on vielävaatimaton. Suomessa voi siis sanoaolevan Folk och Försvarin mentäväaukko. Kadettikunta voisi omaltaosaltaan osallistua tämän aukon täyttämiseen!Myös palveluksessa olevatupseerit osallistuvatkeskusteluunRuotsissa myös palveluksessa olevatupseerit osallistuvat aktiivisesti turvallisuuspoliittiseenkeskusteluun. Samanlaistakulttuuria Suomessa ei juuriesiinny, lukuun ottamatta muutamiasinänsä loistavia poikkeuksia. Syitäon varmaan monia. Moni suomalainenupseeri todennäköisesti arvioi ilmapiirinsellaiseksi, että avoin osallistuminenturvallisuuspoliittiseen keskusteluunkatkaisee mahdollisuudet edetä uralla,varsinkin jos poikkeaa julistuksellisesta”virallisesta” linjasta.Taannoinen ulkoministerin avaamajulkinen keskustelu silloisen Strategianlaitoksen johtajan lausunnoista jahänen ”epäisänmaallisuudestaan” onehkä kärjekkäin esimerkki yrityksestämäärätä upseerien roolia yhteiskunnallisessakeskustelussa. Lopputuloksenaei saisi olla se, että upseerit vetäytyvättakaisin suljettuihin huoneisiin pohdintoineen.Näiltäkin osin Kadettikunnallavoisi olla rooli turvallisuuspoliittisenkeskustelun edistäjänä rohkaisemallajäseniään osallistumaan keskusteluun.Eversti evp Anders Gardberg palvelipuolustusasiamiehenä Ruotsissavuosina 2011–2014. 15Kylkirauta 1/2015

artikkelitMuutos on mahdollisuus– näkymiä reservin koulutuksestaTeksti: Hannu HyppönenSodan ajan joukkojen vahvuus laski 350 000sotilaasta noin 230 000:een vuodesta 2015 alkaen.Kertausharjoituksissa koulutettavien reserviläistenmäärä nousee Puolustusvoimien tarpeiden mukaiselletavoitetasolle. Eri tavoilla koulutettavien reserviläistenmäärä nouse jopa 45 000 henkilöön vuodessa.Sodan ajan joukkojen mitoitusperusteenaovat arvioidun uhkanedellyttämä suorituskyky, käytettävissäolevat resurssit sekä kykykouluttaa ja varustaa joukot. Puolustusvoimienvalmiutta säädetään joustavastija joukkoja perustetaan kulloistakinuhkaa vastaavasti.Yleinen asevelvollisuus ja naistenvapaaehtoinen asepalvelus tuottavattarvittavat sodan ajan joukot. Tämäedellyttää sitä, että jokaisen ikäluokankenttäkelpoiset sotilaat – vähintään75 prosenttia ikäluokasta – pystytäänsijoittamaan sodan ajan tehtäviin. Joukkotuotannonreilun kymmenen vuodenkierto varmistaa henkilöstön osaamisenja toimintakyvyn. Laadukas varusmieskoulutus,joukon kertausharjoitus sekäkertausharjoitukset valmiuden kohottamisenaikana riittävät pääosalle sodanajan joukoista. Valmiusjoukoille tämäei kuitenkaan riitä.Yleisjoukosta siirrytään yhä enemmänräätälöidympiin joukkoihin. Henkilöstönsijoittamista erikoisjoukkoihin,taistelujoukkoihin, tukijoukkoihin jaesikuntatehtäviin ohjataan osaamis- jatoimintakykyvaatimuksilla. Joukkokohtaisetsuorituskykyvaatimuksetmahdollistavat koulutuksen kohdentamisenjoukon kaluston, tehtävien jakäyttötavan mukaisesti. Tehtäväkohtaisillaosaamis- ja toimintakykyvaatimuksillapystytään ohjaamaan henkilöstönvalintaa, koulutusta ja sijoittamista.Periaatteena on ”oikea henkilö, oikeaanpaikkaan ja oikeaan aikaan”.Sodan ajan joukkojen määränvähetessä ammattisotilaiden suhteellinenmäärä komentaja-, päällikkö-ja erityistehtävissä nouseekeskimääräisestä 2,5:stä noin 3,5 prosenttiin.Sotilasammatillista osaamistatarvitaan 11 000 tehtävään. Palveluksessaon 8 000 ammattisotilasta, ja noin3 000 tehtävään luodaan tarvittava osaaminensotilaseläkejärjestelmän avulla.Ammatti sotilaiden vähäinen määrä edellyttääsitä, että reserviläisiä koulutetaanvaativiin ja laaja-alaisiin tehtäviin.Reservin määräHannu HyppönenAsevelvollinen kuuluu joko reserviintai varareserviin. Sodan ajan reserviinkuuluu noin 900 000 henkilöä, jotkaovat saaneet varusmieskoulutuksen,miehistö 50:n ja päällystö 60 vuodenikään asti. Varareservissä on noin200 000 sellaista asevelvollista, jotkaeivät joko vielä ole suorittaneet varusmiespalvelusta,eivät enää kuulu reserviin(miehistö yli 50-vuotiaat) tai jotkaon vapautettu rauhan ajan palveluksestaesimerkiksi terveydellisistä syistä.Kouluttamalla miesikäluokastakaikki palveluskelpoiset ylläpidetäänsodan ajan joukkoihin sijoitettujenreserviläisten osaaminen ja toimintakykysuoritusvaatimuksia vastaavallatasolla. Jos koko ikäluokkaa ei koulutettaisi,sodan ajan joukkojen tuottamiseentarvittava aika pitenisi ja joukkoihin sijoitettujensotilaiden keski-ikä nousisi.Osa reserviläisistä on henkilövarattu(VAP) muun yhteiskunnan kokonaisturvallisuudenpoikkeusolojen tehtäviin.Jatkossa henkilövarausten tarvekasvaa. Yhteiskunnan elintärkeidentoimintojen turvaaminen edellyttää yhäenemmän ammattilaisia, jotka toimivat17Kylkirauta 1/2015

Kuva Jarno Riipinen / Puolustusvoimat.Kuva Juhani Kandell / Puolustusvoimat.artikkelitTaistelija ja kaksipuolinen simulaattori (KASI-järjestelmä).samoissa tehtävissä niin normaali- kuinpoikkeusoloissakin. Reserviläiset valitaannäihin tehtäviin siviiliosaamisenperusteella ja useimmiten sen jälkeen,kun heidän sodan ajan sijoituksensa onpäättynyt. Yhteiskunnan on pyörittäväniin normaaliaikana kuin eriasteisissakriiseissäkin.Puolustusvoimien reserviläisilleantama sotilaallinen koulutus ja kokemustulee hyödyntää nykyistä paremminkokonaisturvallisuuden kaikilla aloilla.Esimerkki tästä on kehitettävä täydennyspoliisijärjestelmä,johon voidaanrekrytoida sotilaspoliisikoulutettujareserviläisiä, jotka ovat vapautuneetsodan ajan sijoituksestaan.Jokaista reserviläisiä tarvitaan kokoasevelvollisuusajan sodan ajan joukoissa,reservissä tai varareservissä. Kansakunnanetu on, että he kaikki toimivatosaamistaan ja toimintakykyään parhaitenvastaavissa tehtävissä. Sota taidonperiaatteiden mukaisesti reservillä täydennetäänjoukkoja ja varaudutaan vaihtoehtoisiintai ennalta arvioimattomiintilanteisiin.Määrän lisäksi on varmistettava harjoitustenlaatu, jotta pystymme tarjoamaanreserviläisille koulutusta, joka ylittääodotukset hyvästä varusmieskoulutuksesta.Joukkojen kertausharjoituksissa vaaranaon epäonnistuminen, jos miehistönpalaute ensimmäisestä ja viimeisestäpäivästä on ”odottaminen ja jonottaminen”.Molempia voidaan vähentää, kunjohtajat ja kouluttajat ovat joukkonsamukana. Kertausharjoitukset saadaantoiminnallisiksi, erityisesti miehistönkoulutuksessa, simulaattorien sekä taisteluharjoitustenja -ammuntojen avulla.Kertausharjoitusten tehokkuutta ohjataanlaatuvaatimuksilla. Uutta ajatteluatarvitaan harjoitusten toteuttamistapaan.Ne tulee nähdä eri koulutustapojenkokonaisuutena ja kestoltaan noinvuoden pituisena koulutustapahtumana.Varsinkin johto- ja avainhenkilöstönharjoituksiin voidaan liittää omatoimisiaopintoja ja tenttejä avoimessa verkkooppimisympäristössä(PVMoodle). Kunperusasiat on yhtenäistetty etukäteen,varsinainen harjoitus voidaan aloittaakorkeammalta lähtötasolta. Jokainenreserviläinen voi tehdä kuntokartoituksenverkossa ja aloittaa henkilökohtaisenohjelman mukaisen harjoittelunkoska tahansa tai viimeistään kertausharjoituskäskynsaatuaan.Paikallispataljoonien taistelukoulutusyksikötvoivat toteuttaa reserviläistenjohdolla taistelijaparin ja ryhmän taisteluammunnatammattisotilaiden keskittyessäsuurempien taisteluammuntojenjohtamiseen. Reservin johtajien vastuutalisätään siten, että he osallistuvat harjoitustentavoitteiden määrittämiseenja suunnittelevat itse osan harjoituksesta.Kouluttajatehtävissä tulee hyödyntääreserviläisten erityisosaamistasekä heidän kriisinhallintatehtävissätai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksenkursseilla hankkimaansa koulutusta jakokemusta.Sodan ajan komentajat, päälliköt jamuut johtajat vastaavat joukkonsa kouluttamisesta.Kertausharjoitusten viimevuosien alhaisen määrän vuoksi mahdollisestiunohtuneet hyvät koulutuskäytännöton palautettava käyttöön ja niitäon täydennettävä uusien innovaatioidentarjoamilla mahdollisuuksilla.KertausharjoituksetuudistuvatPuolustusvoimien kertausharjoituksissavuosittain koulutettavien reserviläistenmäärä nousee noin 18 000 sotilaaseen.Vapaaehtoisissa harjoituksissa koulutetaanlisäksi noin 2 000 reserviläistä.Kertausharjoituksissa koulutettavienreserviläisten suhteellinen määrä sodanajan joukoista nousee aikaisemmasta.Jokaista reserviläistä tarvitaan sodan ajan joukoissa, reservissä taivarareservissä.Kylkirauta 1/2015 18

artikkelitKehittyvävarusmieskoulutusTeksti: Ville Kostian, Vesa Kankare ja Jarmo ViskariVuoden 2013 alussa Puolustusvoimat käynnistiohjelman, jonka keskeisimpänä tavoitteena onasevelvollisten koulutuksen kehittäminen. Sen yhtenäperusteena oli Risto Siilasmaan johtaman työryhmänvuonna 2010 laatima suomalaista asevelvollisuuttatarkastellut raportti. Tässä artikkelissa Pääesikunnankoulutusosaston asiantuntijat kertovat, miten ohjelmankeskeisimpien kohtien toteuttaminen on tähänmennessä edistynyt.Palveluksen lopussa suoritettujenkyselyjen tulokset osoittavat, ettätämän päivän varusmiehet ovatvarsin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen.Kuuden viimeisimmän saapumiseränyli 60 000 varusmiestä ovat olleetkoulutukseen tyytyväisempiä kuin koskaanaikaisemmin. Tyytyväisyydestähuolimatta Puolustusvoimien koulutusjärjestelmääkehitetään jatkuvasti.KouluttajamäärätkohdalleenVarusmiehiä kouluttavissa perusyksiköissätulee olla riittävä henkilöstö,tarkoituksenmukainen koulutusmateriaalija aikaa keskittyä koulutukseen.Lähtökohtana on se, että perusyksikönjokaisella noin 35 varusmiehen koulutusjoukkueellaon 2,5 kouluttajaa.Heistä yksi on upseeri (sotatieteidenkandidaatti), yksi aliupseeri ja lisäksikahta joukkuetta kohden on yksi sopimussotilas.Tavoitteen saavuttamiseksijoukko-osastoihin kohdennettiin noin300 sotilasta Maanpuolustuskorkeakoulustavalmistuneista upseereista sekälakkautettavista joukko-osastoista, laitoksistaja esikunnista.Perusyksiköiden hallinnon selkiyttämiseksion täsmennetty Puolustusvoimientoiminnan-ohjauksentietojärjestelmän (PVSAP) varusmiestoiminnallisuuksienohjeistusta.Joukko-osastoissa ja valtakunnallisissatyöpajoissa laadittuja muutos- jakorjauspyyntöjä on toteutettu mahdollisuuksienmukaan. Valtakunnallisetpääkäyttäjät ovat kiertäneet joukkoosastoissaja järjestäneet täydennyskoulutustasekä vastuuhenkilöille ettäloppukäyttäjille. Järjestelmien käyttöäkehitetään edelleen muun muassa mahdollistamallavarusmiesten henkilö- jakoulutustietojen järjestelmään syöttämisenvakiomuotoisten seurantataulukoidenmassa-ajoina.PalvelusaikauudistusVarusmiesten kaikkia palvelusaikoja lyhennettiin1. helmikuuta 2013 alkaenviidellätoista päivällä. Samalla tarkistettiinvarusmieskoulutuksen sisältö jasitä ohjaavat normit. Palvelusaikojenlyhentämisellä tavoiteltiin perusyksiköillelyhyttä hengähdystaukoa saapumiserienväliin. Lisäksi sillä arvioitiinsaavutettavan noin seitsemän miljoonaneuron vuosittaiset säästöt.21Ville KostianVesa KankareJarmo ViskariKylkirauta 1/2015

Kuva Jarno Riipinen / Puolustusvoimat.Kuva Pasi Väätäinen / Puolustusvoimat.artikkelitsuorittaa verkko-opintoja palveluksensaaikana, vapaaehtoisesti vapaa-ajalla.Koulutustoimialan seminaareissaon tuotu esille varusmieskoulutuksenhyötyjä Puolustusvoimille, yksilöille jayhteiskunnalle. Vuoden 2013 seminaari”Johtajuutta yhteiskunnalle” esittelielinkeinoelämälle, medialle, hallinnollesekä kolmannelle sektorille Puolustusvoimienjohtaja- ja kouluttajakoulutuksentuottamaa osaamista. Vuoden 2014seminaarissa esiteltiin miehistötasontehtävien osaamista ja sen hyödyntämistätärkeille sidosryhmille, kutenoppilaitoksille, elinkeinoelämälle jatyömarkkinajärjestöille.Varusmieskoulutuksen sisällössäuusia asioita tulevat olemaan toimintakyvynkokonaisvaltainen kehittäminensekä kyberturvallisuus. Taitojenoppimisen lisäksi jatkossa myös varusmiestentoimintakykyä kehitetäänkokonaisvaltaisesti, fyysisellä, psyykkisellä,sosiaalisella ja eettisellä osaalueella.Simulaattoreita ja virtuaalikoulutusympäristöjäPuolustusvoimissa on käytössä erilaisiavarusmieskoulutusta tukevia simulaattoreita,kuten taistelijan simulaattori(TASI) ja kaksipuolisen taistelun simulointijärjestelmä(KASI). Virtuaalisimulaatiokoulutusluokatovat käytössäPanssariprikaatissa ja Reserviupseerikoulussa.Lisäksi joidenkin asejärjestelmienkäytön kouluttamisen tukenakäytetään virtuaalisimulaatioon pohjautuviaasejärjestelmäsimulaattoreita.Kaksipuolisen taistelun simulointijärjestelmänkäyttöä laajennetaan siten,että kahden seuraavan vuoden kuluessalähes jokaiseen Maavoimien joukkoosastoonja Uudenmaan prikaatiinhankitaan KASI-järjestelmä. Lisäksiselvitetään mahdollisuutta laajentaajärjestelmän käyttöä myöhemmin myösIlmavoimiin.Virtuaalikoulutusluokista saatujenhyvien kokemusten perusteella onvalmisteltu laitteiden hankkimista jokaiseenvarusmieskoulutusta antavaanjoukko-osastoon. Virtuaalikoulutusympäristössäannettava koulutus täydentäämaastossa tapahtuvaa ryhmän ja joukkueentaistelukoulutusta. Virtuaalioppiminenon motivoivaa, ja se nopeuttaakoulutustavoitteiden saavuttamista ja23Kylkirauta 1/2015

Kuva Jarno Riipinen / Puolustusvoimat.artikkelitLiikunta-aktiivisuutta ja kuntoapyritään parantamaan jo ennen varusmiespalvelusta.Marsmars.fi-palveluntarkoituksena on edistää kutsuntaikäistenomaehtoista liikuntaa ”Kolmessakuukaudessa inttikuntoon” -ohjelmalla.Palvelu antaa palautteen käyttäjän kuntotasosta,ja käyttäjä voi sen avulla määritelläomat kuntotavoitteensa. Lisäksipalvelu tarjoaa sopivan harjoitusohjelmansen taistelutehtävän edellyttämänkuntotason saavuttamiseksi, jonkakäyttäjä asettaa omaksi tavoitteekseen.Kokeilut ovat osoittaneet, että 60 prosenttiapalvelua käyttäneistä lisäsiliikunta-aktiivisuuttaan. Vuonna 2013tapahtuneen käyttöönoton jälkeen palvelusivustollaon ollut noin 30 000 kävijää.Parhaatkaan simulaattorit eivät korvaa maastokoulutusta.nostaa oppimisen tasoa. Ase- ja ampumakoulutustatehostetaan sisäampumasimulaattoreilla.Ne mahdollistavattaistelijoiden harjaannuttamisen henkilökohtaisenja ryhmäkohtaisen aseenkäyttöön monipuolisissa ampumatilanteissatoistokoulutuksen keinoin.Parhaatkaan simulaattorit eivät kuitenkaankorvaa maastossa tapahtuvaaharjoittelua. Ampuma- ja harjoitusalueidensekä ampumaratojen kehittämiseenonkin viime vuosien aikanasatsattu. Tavoitteena on parantaa työ- japalvelusturvallisuutta, ympäristönsuojeluntasoa sekä koulutusolosuhteita.Maavoimien uudistetun taistelutavankouluttaminen asettaa uudenlaisia vaatimuksiaampuma- ja harjoitusalueidenkehittämiselle. Vaatimukset otetaanhuomioon harjoitusalueiden kehittämissuunnitelmissa,jotka laaditaan kuluvanvuoden aikana.Kolmessa kuukaudessainttikuntoonLiikuntamahdollisuuksien parantamiseksijoukko-osastojen sisäliikuntapaikatmodernisoidaan. Liikuntakoulutustatehostetaan myös kehittämällä lähiliikuntakeskuksiaja urheilukenttienympäristöjä. Lähiliikuntakeskus palveleevarusmiesten liikuntakoulutustamahdollistamalla kiertoharjoitteluunperustuvan eri lajien vuorottelun ja vähentämälläsiten odottamista. Liikuntakoulutustavoidaan monipuolistaaja kohdentaa suuremmille osastoillekerrallaan. Matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksialisätään tuottamallakuntonurkkauksia perusyksiköihin.Varuskuntien esteratojen käyttöä laajennetaan”ryhmäesteradoiksi” taistelijoidenrohkeuden ja ryhmäkiinteydenlisäämiseksi.VerkkopalvelujakehitetäänPuolustusvoimien informaatiopalvelujakehitetään siten, että asevelvollinenvoi asioida verkossa entistä helpommin.Hän saa vastauksia yleisimpiinkysymyksiin joko Puolustusvoimienverkkosivuilta tai henkilökohtaisestialuetoimistoista, jotka myös palvelevatverkossa. Käytännön yksityiskohtiinliittyviä asioita voi kysyä Facebookissatoimivilta some-agenteilta, jotka itsekinovat palveluksessa olevia varusmiehiä.Kaikkiin varuskuntiin rakennetaanlangattomat verkot siten, että asevelvollisetvoivat käyttää Puolustusvoimieninformaatiopalveluja sekä hoitaahenkilökohtaisia opiskeluun tai työhönliittyviä asioitaan vapaa-ajallaan. Perusyksiköitätuetaan siten, että jatkossavarusmiesten rutiiniluonteiset asiat ovatsaatavilla ja hoidettavissa sähköistenpalvelujen avulla. Kouluttajien tueksiluodaan kuva- ja mediapankki, jossa onuusin ja ajan tasalla oleva opetusmateriaalisekä sähköisessä muodossa olevatohjesäännöt, oppaat ja käsikirjat. Puolustusvoimienavointa verkko-oppimisympäristöä(PVMoodle) laajennetaanniin varusmiesten kuin reserviläistenkinkäyttöön tukemaan omatoimista opiskelua.Majurit Ville Kostian ja Vesa Kankarepalvelevat osastoesiupseereina jaeverstiluutnantti Jarmo Viskari palveleeliikuntapäällikkönä Pääesikunnankoulutusosastossa. Kylkirauta 1/2015 24

Kuva Jarno Riipinen / Puolustusvoimat.Harjoituksissa on voitava ampua riittävästi.

Kuva Puolustusvoimat.Kuva Puolustusvoimat.artikkelitjä harjoituksia nostettiin mukaan maastovuorokausiinja muutamaa harjoitustapidennettiin päivällä tai parilla.Vaatimukseni on ollut, että jatkossakinharjoitusten kustannustehokkuudentulee säilyä. Kaikkien kymmenen lisävuorokaudentulee olla tehokkaita uusiakoulutustapahtumia. On pidettävä huolisiitä, ettei vanhoja harjoituksia vain jatketaparilla päivällä lisäämättä tehollisiakoulutus- ja harjoitustapahtumia. Harjoituksissatulee jatkossakin olla vaintarvittava henkilökunta ja joukkotuotannonmukainen kalusto.Kertausharjoitusten toteuttamisenkannalta muutos on merkittävä. Karjalanprikaatin viime vuosien tavoitteenaon ollut noin 250 reserviläisenkouluttaminen. Tänä vuonna määrä ylikymmenkertaistuu, kun tavoitteenammeon kouluttaa noin 2 600 reserviläistä.Muutos on suuri, ja se edellyttää paljontyötä.Kykenemmeköjärjestämään laadukkaitakertausharjoituksia?hallintotyöt, käsittelevät esimerkiksilykkäysasiat.Samanaikainen tehostus sekä varusmies-että reserviläiskoulutukseenaiheuttaa paljon ratkaistavia kysymyksiä.Onko osaavia kouluttajia riittävästi?Riittävätkö tilat, ajoneuvot ja muuttaisteluvälineet, ja kestävätkö ne lisääntyvänkäytön aiheuttaman kulumisen?Kykeneekö uusi kumppani pitämäänkalustomme kunnossa? Kuinka paljontoiminnan muut kokonaiskustannuksetkohoavat?Suurena ongelmana nähdään jo nytkoulutusampumatarvikkeiden määrä.Jos reserviläiset eivät pääse ampumaanriittävästi, ei myöskään harjoituspalautteessavoi odottaa olevan pelkkiä kehuja.Hajautettua taistelutapaa harjoittelevienpataljoonien koulutus edellyttää laajojaalueita, ja joudumme toimimaan entistäenemmän yksityismailla. Jos harjoituksetvakioidaan, kasvaa rasite samoillamaa-alueilla, ja jos taas aina vaihdetaanalueita, työllistyy suunnitteluhenkilöstökohtuuttomasti. Omien harjoitustenlisäksi Karjalan prikaati tukee myösmonien muiden joukko-osastojen harjoituksianiin henkilöstöllä kuin kalustollakin,erityisesti aselajiharjoituksissa.Miten tästä selvitään?Vanha sanonta ”hyvin suunniteltu onpuoliksi tehty” pätee edelleen. Kunsiihen vielä lisätään hyvät ennakkovalmistelut,voidaan jo katsoa luottavaisinaeteenpäin. Toiminnan tasonnostaminen on nähtävä ennen kaikkeamahdollisuutena, jota ei saa hukata.Alueellinen vastuumme Kaakkois-Suomen puolustamisesta mahdollistaajoukkojen kouluttamisen huomioidenjoukolle asetettavat operatiiviset vaatimukset.Koulutamme varusmies- jareserviläisjoukkoja itsellemme ja pahintamahdollista tilannetta varten.Varusmieskoulutuksen maastovuorokausienlisääntymisessä en näesuurempia ongelmia. Prikaatin joukkoyksiköissäon osaava ja pääosin riittävähenkilökunta. Jotta henkilöstöön kohdistuvarasitus jakaantuisi mahdollisimmantasaisesti, on koko kuluvaa vuottakoskeva henkilöstön käyttösuunnitelmatehty hyvissä ajoin. Se mahdollistaahenkilöstön valmistautumisen tuleviinharjoituksiin.Henkilöstön käyttöä priorisoidaansiten, että joinakin ajankohtina koulutusresurssienkäytön painopiste suunnataanreserviläisten kouluttamiseen.Kun pitkän ajan jälkeen päästään taaskouluttamaan reserviläisiä, emme saaepäonnistua harjoitusten laadussa.Toisaalta tämä on myös mahdollisuus,sillä joukkojen operatiivisena käyttäjänävoimme nyt entistä paremmin ohjataharjoitusten sisältöä yhdessä aluetoimistojemmekanssa. Myös aluetoimistoillelisääntyvät kertausharjoitusmäärättulevat olemaan suuri ponnistus, sillänehän tekevät harjoituksiin liittyvätKylkirauta 1/2015 28

Kuva Uudenmaan prikaati / Puolustusvoimat.Kuva Juha Torkkeli / Uudenmaan prikaati.artikkelitprikaati sai valmistautumistehtävän yksikönasettamisesta nopean toiminnanjoukkojen valmiuteen vuodeksi 2015.Rannikkojääkäriyksikön ensimmäinenkertausharjoitus järjestettiinsyksyllä 2013 ja sen yhteydessä suoritettiinNaton edellyttämä SEL2-tason(self evaluation) arviointi. Havaittujenkehittämistarpeiden pohjalta yksikönpäällikkö ja joukkueenjohtajat laativatkoulutussuunnitelmat, joiden mukaisestiavainhenkilöstö jatkokoulutettiinevaluointia edeltäneen vuoden aikana.Yksikön materiaalin kokoaminenoli merkittävä ponnistus. Rannikkojääkärikomppanianmateriaaliyksikkötyyppilaadittiin vuonna 2013 nopeantoiminnan joukkojen valmiudessaolleen Maavoimien erikoisoperaatioosastonpohjalta. Materiaalivalmistelutaloitettiin kahdeksan kuukautta ennenevaluointia, ja prikaatin huoltokeskuksenansiosta kaikki tarvittava materiaalisaatiin lopulta kokoon juuri ennen evaluoinninalkua.Northern Coasts 14 -harjoituksessa Amfibiotaisteluosaston osanatoimi muun muassa saksalainen Satamansuojauskomppania.Komppanian suuri henkilöstövahvuus,290 henkilöä, ja monipuoliset suorituskyvytnostavat sen taistelu kyvynpataljoonatasolle. Siirtymismenetelmiltäänrannikkojääkäriyksikkö on hybridi,eli se kykenee operoimaan sekä merelläettä maalla. Kaksi rannikkojääkärijoukkuettaon varustettu Jurmo-luokan nopeillataisteluveneillä ja yksi joukkueSisu XA-180 panssaroiduilla miehistönkuljetusajoneuvoilla.Lisäksi yksiköllekuuluu pienempiä ryhmäveneitäsekä raskaita maastokuorma- autoja.Komppanian aseistuksena ovat muunilmatorjuntakonekiväärit, kranaattipistoolit,rannikko-ohjukset sekä kevyetkranaatinheittimet.SuorituskykyjenpitkäjänteinenrakentaminenEvaluoinnin edellyttämien suorituskykyjenrakentaminen on vaatinutusean vuoden työn. Varusmiestenkansainvälinen Amphibious TaskUnit -kriisinhallintakoulutus (ATU)aloitettiin vuonna 2005 Porin prikaatinkansainvälisen valmiusjoukkokoulutusmallinmukaisesti ja ottaenhuomioon rannikkojääkäritoiminnanerityispiirteet. Osa yksikön kantahenkilökunnastaja reserviläisistä sai kriisinhallintakokemustaNordic BattleGroup 2009:n valmiusjakson aikana.Vuosina 2010–2011 kehitettiin yksikönhenkilöstö- ja materiaalikokoonpanoa.Vuonna 2012, osana SuomenNaton nopeaan toiminnan joukkojenjoukkorekisteri-ilmoitusta, UudenmaanNEL2-evaluointiKansainvälinen rannikkojääkärikomppaniatoimii sekä maalla että merellä.Sen vuoksi myös evaluointi jakautuisekä taisteluvalmiuden (CombatReadiness Evaluation, CREVAL) ettämerioperaatioiden ja merenkulkutaitojen(Maritime Readiness Evaluation,MAREVAL) evaluointiin. Evaluointitapahtui Amfibiotaisteluosaston johdossaja taisteluosastokokoonpanossa.Rannikkojääkäriyksikön lisäksi siihenkuuluivat Porin prikaatin tiedustelu- jatukikomppania sekä saksalainen Satamansuojauskomppania.Yhteistoimintakykyä mitattiin myösMerivoimien alusyksiköiden sekäuseiden monikansallisten yksiköidenkanssa. Evaluoinnin suorittajina toimikymmenen henkilön muodostamasuomalais-ruotsalainen arviointitiimivalvojinaan kaksi Naton asettamaaupseeria.Evaluointi alkoi perinteisellä sotavalmiustarkastuksella,jossa tarkistettiinyksikön asiakirjavalmius, suunnitelmat,käskyt sekä henkilöstön ja kalustonmäärävahvuudet. Sitä seurasi vaativa72 tuntia kestänyt operatiivisten tehtävienmittaaminen, jossa arvioitiin sekäyksittäistä taistelijaa että komppaniankokonaissuorituksia. Arvioitaviatarkistuskohteita oli kaikkiaan 1 200.Komppaniakokonaisuuksista mitattiinmuun muassaPuolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg tarkasti harjoituksen.Vasemmalla komppanian päällikkö kapteeniluutnantti SimonKällman ja oikealla tulenjohtopäällikkö luutnantti Joakim Borgar.Kylkirauta 1/2015 32

Kuva Jarno Riipinen / Puolustusvoimat.Kuva Jung Yeon-Je / AFP.artikkelitUtin Jääkärirykmentin erikoisjääkäri rantautuu.ovat jääneet marginaalisiksi. Varsinkinmonissa turvallisiksi mielletyissämaissa on maanpuolustusvelvollisuusjätetty vapaaehtoisten kansalaistenkäsiin.Strategisissa asevelvollisuustutkimuksissamassaluopuminen asevelvollisuudestaon kiteytetty niin kutsutun”yhden raiteen mallin” sovellukseksi.Sen mukaan asevelvollisuuden järjestelytolisivat kansainvälisiä esimerkkejäseuraten ajautumassa vääjäämättömästiyleisestä asevelvollisuudesta valikoivaanja vapaaehtoiseen asevelvollisuuteensekä edelleen ammattiarmeijaan.Tulisiko täten asevelvollisuuden kansainvälisiäesimerkkejä etsittäessätyytyä jo valikoivaan sukupuolineutraaliinasevelvollisuuteen siirtyneeseenmalliin (Norja) tai ammattiarmeijamalliin(Ruotsi)? Mielestäni ei yksinomaan.Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissayleisestä asevelvollisuudesta sanotaanluovutun jo vuonna 1973. Siltiyhdysvaltalainenkin asevelvollisuuskeskustelujatkuu ilmeten esimerkiksipohdintoina asevoimien aktiivisenkomponentin ja reservikomponentinmerkityksistä. Mainittakoon, ettäparhaillaan Yhdysvalloissa, kutenLänsi-Euroopassakin, aktiivisen reserviläisyydenmerkitys on vahvassa nosteessa.Lisäksi on syytä muistaa, ettäYhdysvalloissa on edelleen voimassakutsunnat tarvittaessa mahdollistavavalikoivan asepalveluksen lainsäädäntöja järjestelyt.Samaan aikaan maanpuolustusvelvollisuus– ja sille alisteinen asevelvollisuus– ovat toisaalla voineet hyvin jajatkaneet kehittymistään. Mitkä tekijätvoisivat selittää tämän ”megaristiriidan”ammattiarmeijoihin ajautumisenja kehittyvien maanpuolustusvelvollisuuksienvälillä?On tiedostettava, ettei minkäänvaltion asevelvollisuusjärjestelmänkehitys tapahdu tyhjiössä, vaan järjestelmäkehittyy omalla historiallisellakaarellaan. Kunakin aikakautena sekäyhteiskunnalliset intressiristiriidat ettäkansainvälisen toimintaympäristönmuutokset luovat ristipaineita kansallisillepohdinnoille ase- ja maanpuolustusvelvollisuuksista.Tällöinkeskitytään miettimään, missä määrinoman puolustus- ja maanpuolustusjärjestelmänkehittämiseen voitaisiinvaikuttaa omin toimin ja myös ase- jamaanpuolustusvelvollisuuksien keinoin.Etelä-Korean sotilaita partioimassa Yeonpyeongin saarella syyskuussa 2013.35Kylkirauta 1/2015

Kuva Wikipedia.org / Swiss army.artikkelitSveitsin armeijan sotilas esittelee varustustaan.Esimerkiksi Suomessa aiemminvain miehiä koskenut asevelvollisuuslaajeni vapaaehtoisten naisten asepalvelustakoskevaksi vuonna 1995.Vastaavasti myös siviilipalvelusta onpyritty kehittämään – ilmeisen alimitoitetuillaresursseilla, mitä voidaanetenkin suomalaisten maanpuolustustarpeidenja -velvoitteiden vuoksi pitääongelmallisena asiana.Yhteiskunnallisten tekijöidenglobaalin vertailun sijasta etsin ratkaisuamainitsemaani megaristiriitaangeopolitiikasta ja valtioiden erilaisistariskiluokista. Valtioiden geopoliittinenasemoituminen ei ole tasa-arvoista.Toiset valtiot sijaitsevat verraten turvassaomalla saarellaan tai mantereellaan,kun taas toiset sijaitsevatesimerkiksi ”rajamailla”. Täten valtioidenriskiluokat ovat erilaisia, ja nejakautuvat pelkistetysti ulottuvuudellematalasta korkeaan. Ulkoiset riskit jauhkan tulkitut tuntemukset ovat osaltaanjohdatelleet maita – resurssiensamukaan – asemoitumaan ase- ja maanpuolustusvelvollisuuksienjatkumollehyvin eri tavoin.Esimerkiksi Etelä-Korea, Israelja Singapore ovat historiallisesti tulkinneetkuuluvansa korkean riskiluokanvaltioihin, mikä ilmenee myösniiden maanpuolustusjärjestelmissä.Maissa on käytössä asevelvollisuuttalaajempi kansalaispalvelus, mikämahdollistaa kansalaisen osaamispotentiaalinvaljastamisen verratenkattavasti maanpuolustuksen jayhteiskunnan turvallisuuden tarpeisiin.Jätän lukijoiden harkittavaksi, onkoSuomi matalan vai korkean riskiluokanvaltio. Jos Suomi on korkean riskiluokanmaa, miten tulkinta näkyy suomalaisessamaanpuolustusjärjestelmässä?Haastava geopoliittinen asemoitumisemmeon jo perinteisesti näkynytesimerkiksi verraten korkeana maanpuolustustahtona,mutta miten muuten?Turvallisuus ei ole vakio, eikä sitätule käsittää annettuna eikä välttämättäyksinomaan ammattilaisten tuottamanahyödykkeenä. Jokainen kansalainen onväistämättä maanpuolustuksen, samoinkuin yhteiskunnan turvallisuuden taiturvattomuuden, yksi toimija. Tähänkansalaisvastuuseen voi oppia, muttakenellekään se ei siirry ainoastaanäidinmaidon ja geeniperimän myötä.Tarvitaankin kansalaiskasvatusta – elleiperäti globaalikasvatusta. PohjoismaisenPisa-menestyneen ”koulutuksensuurvallan” luulisi ja soisi näyttävänhyvää esimerkkiä tässäkin suhteessamyös muille ”rajamaille”.Yhteiskunnan turvallisuusstrategiailmaisee monenlaiset uhkamallimme,mutta tunnistaako ase- ja maanpuolustusvelvollinenniitä? Tiedostaako kansalainen,mitä ”jotkut” häneltä niidensuhteen normeissaan edellyttävät?Missä yhteisöissä ja organisaatioissakansalaisen suunnitellaan näissä asioissatoimivan ja millaisin välinein?Ketkä häntä tämänlaiseen toimintaanopettavat ja kasvattavat?Katse Sveitsiin,mutta miksi?Maailman parhaan suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmänkehittäjien onsyytä etsiä hyviä esimerkkejä myös Euroopasta.Vuonna 2013 toimittamassaniAsevelvollisuuden tulevaisuus -teoksessatoin esille Karl W. Haltinerinasevoimatyypittelyä ammattiarmeijoistavaleasevelvollisuusarmeijoihin jaKylkirauta 1/2015 36

Kuva Wayne Marotto / eur.army.mil.artikkelitEspanjalainen ja amerikkalainen pioneeri tutkivat mahdollista miinaa tai räjähdettä.edelleen ”pehmeän” ja ”kovan” ytimenasevelvollisuusarmeijoihin. Haltinerinmukaan Suomella, Sveitsillä, Turkillaja Kreikalla on niin kutsutut ”kovanytimen” asevelvollisuusarmeijat. Haltinerinjo 1990-luvun loppupuolellatekemän analyysin selitysvoimaisuuttaja ajankohtaisuutta korostaa muunmuassa se, että hänen mukaansa ammattimaistumisenpaine on kovin niissämaissa, joiden armeijat ovat ”pehmeän”ytimen asevelvollisuusarmeijoita.Näitä ovat esimerkiksi Ruotsi, Norja,Itävalta, Espanja, Italia ja Portugali.Mainittakoon, että 2000-luvunalku puolella ammattimaistumisenpaine on jo edesauttanut rauhanajan asevelvollisuudesta luopumistaEspanjassa, Italiassa, Portugalissa jaesimerkiksi riskiluokkansa näkökulmastaristiriitaisesti myös Ruotsissa.Mainittakoon, että tammikuussa 2013”pehmeän” ytimen Itävallassa järjestetyssäkansanäänestyksessä enemmistöäänesti asevelvollisuuden säilyttämisenpuolesta. Tuolloin uutisoitiin Itävallanvikuroivan asevelvollisuudesta luopumisessaan.Syyskuussa ”kovan” ytimen Sveitsissäjärjestetyssä kansanäänestyksessäyli 73 prosenttia äänestäjistä kannatti”sveitsiläistä asevelvollisuutta” – muttasiis millaista? Sveitsissä kantonit järjestävätkutsunnat. Kirjalliset ohjeetpalveluksesta armeijassa, väestönsuojelussatai siviilipalveluksessa lähetetäänkaikille 16-vuotiaille, myösnaisille. Täytettyään 18 vuotta miehetja vapaaehtoiset naiset osallistuvatorientaatiopäivään. Palvelus suoritetaanaseellisena maa- tai ilmavoimissa,siviilipalveluksena tai väestönsuojelussa.Ne, jotka eivät suorita mitään edellämainituista, maksavat kolmen prosentinlisäveroa 30–34-vuotiaiksi saakka.Sveitsiläisistä miehistä noin 60prosenttia suorittaa varusmiespalveluksen,ja noin 17 prosenttia ikäluokastakoulutetaan väestönsuojelun tehtäviin.Käytännössä korkea sveitsiläistenmaanpuolustustahto näkyy sekä maanpuolustukseenkohdennettujen varojenmäärässä että esimerkiksi poikkeuksellisenaktiivisena reserviläisyytenä.Sveitsissä on pitkäjänteisesti panostettuväestönsuojeluun. Esimerkiksi37väestönsuojatilat ovat korkealuokkaisia.Kansallinen hälytyskeskushuolehtii tilannekuvasta ja vastaa hälyttämisestäsekä johtamistoiminnasta.Vakinaisen henkilökunnan lisäksi hälytyskeskuksessaon asevelvollisia suorittamassapalvelustaan. Väestönsuojelukoetaan tärkeäksi, ja riittävät resurssitmahdollistavat laajan tilannekuvankriisitilanteissa. Mikä merkillisintä,matalan riskiluokan Sveitsi tarjoaaeräiden arvioiden mukaan korkeanriskiluokan Suomelle ja muille ”rajamaille”verraten erinomaisen esimerkinmaanpuolustusvelvollisuuden käytännönmerkityksistä ja järjestelyistä.Juha Mäkinen palvelee sotilaspedagogiikanprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulunjohtamisen jasotilaspedagogiikan laitoksessa. Kylkirauta 1/2015

artikkelitMaanpuolustuskorkeakoulunkampuksen kuulumisiaTeksti: Jyrki Heinonen”Koulutusta pitää parantaa. Sen ja tutkimuksenmerkitys on kahtenakymmenenä seuraavana vuonnahuomattavasti tärkeämpi kuin kahtenakymmenenäedellisenä.” Näin totesi Matti Alahuhta, yksi Suomenmerkittävimmistä talouselämän vaikuttajistaviime vuonna antamassaan lehtihaastattelussa.Maanpuolustuskorkeakoulun on helppo yhtyätähän näkemykseen. Tässä artikkelissa tarkastellaankorkeakoulun näkymiä tilahallinnan, tutkintorakenteenja opetuksen näkökulmista.Maanpuolustuskorkeakoulunkannalta puolustusvoimauudistuksenkeskeisin päätösoli toimintojen keskittäminen Santahaminaan.Päätös konkretisoituu tänä keväänä,kun kaikki tulosyksiköt – lukuunottamatta Sotamuseota ja Maanpuolustuskursseja– aloittavat toimintansaSanta haminassa yhdellä kampuksella.Yhden kampuksen asetelmaa ontavoiteltu jo neljännesvuosisadan ajan.Puolustusvoimain komentajan vuonna1989 tekemässä upseerikoulutuksenkehittämistä koskevassa päätöksessätodettiin Kadettikoulun tarvitsevan lisätiloja,jotka arvioitiin saatavan käyttöönvuonna 1994. Myös Maanpuolustuskorkeakoulunperustamiseen liittyvissäsuunnitelmissa tarkasteltiin useita erilaisiatoimitiloihin liittyviä ratkaisuja.Paino arvoltaan merkittävin lieneekuitenkin ollut puolustusministeriönja Pääesikunnan vuonna 1994 julkistamapuolustushallinnon rauhan ajanorganisaation rationalisointi- ja kehittämisohjelma.Siinä todettiin, että Maanpuolustuskorkeakoulutulee keskittääHelsinkiin ja sen opetustehtävien kannaltakeskeisimmät toiminnot Santahaminaanvuosina 1996–1997.Kadettiupseerien tunnuslause”Kunnia kestävän palkka” kuvanneeoivallisesti myös nyt saavutettua loppuratkaisua.Ratkaiseva ajankohta oli1. tammikuuta 2010, jolloin puolustusvoimainkomentaja hyväksyi toteutettavaksipääkaupunkiseudun tilaratkaisujenensimmäisen vaiheen. Suunnitelmaansisältyi Maanpuolustuskorkeakoulunuudisrakennus. Eduskunta hyväksyihankkeen kesäkuussa 2012, ja peruskivimuurattiin tammikuussa 2014. Talonvirallinen käyttöönottopäivä on 23. helmikuuta2015.Uusi rakennus – Santahamina-talo –on puolustusvoimauudistuksen kalleinyksittäinen rakennushanke. Se mahdollistaaluopumisen useista Santahaminanulkopuolella olevista toimitiloista jakiinteistöistä. Uudisrakennuksen pääkäyttäjiäovat Kruununhaasta siirtyväkirjasto, Maanpuolustuskorkeakouluunvuodenvaihteessa liitetty Puolustusvoimienkansainvälinen keskus sekä Sotatekniikanlaitos.Kolme tutkinto-osastoaMaanpuolustuskorkeakoulun tutkintoosastorakennemuuttui kuluvan vuodenalussa, kun aikaisemmin Kadettikoulunvastuulla ollut sotatieteiden maisterintutkinto siirtyi perustetun Maisteriosastontehtäväksi. Uusi tutkinto-osastoJyrki Heinonenvastaa sotatieteiden maisterin tutkintoonkuuluvien opintojen kokonaisuudesta,mukaan luettuna sotilaallista osaamistakehittävät sotilasammatilliset opinnot,joiden varsinainen toimeenpano onpuolustushaarakoulujen, Raja- ja merivartiokoulunsekä Logistiikkakoulunvastuulla.Sotatieteiden maisterin tutkinto suoritetaanneljän vuoden kuluttua upseeriksivalmistumisesta ja opintoihin tullaanyleensä kadettikursseittain. Opintojenkesto on kaksi vuotta ja laajuus120 opintopistettä. Lentäjäupseeritjatkavat opintojaan heti upseeriksi valmistumisensajälkeen, ja he suorittavatmaisteriopinnot lentokoulutuksen lomassakuuden vuoden aikana ja valmistuvatmaistereiksi samaan aikaan omankadettikurssinsa kanssa. Muille kuinlentäjille maisterin tutkinnon suorittaminenon edellytys upseerin vakinaiseenvirkaan nimittämiselle. Lentäjät nimitetäänvakinaiseen virkaan jo sotatieteidenkandidaatin tutkinnon suoritettuaan.Kylkirauta 1/2015 38

Kuva SA-kuva/Puolustusvoimat.historiakatsausKenttäarmeijankertausharjoitukset ennen talvisotaaTeksti: Iisko LehtoTarve kouluttaa reserviläisiä kertausharjoituksissatodettiin jo 1920-luvun alkuvuosina, jolloin niinsotaministeriö kuin sotaväen esikuntakin tekivätesityksiä ja suunnitelmia harjoitusten järjestämisestä.Vuoteen 1932 asti järjestettiin kuitenkin ainoastaanpäällystön tehtäväkohtaisia kertausharjoituksia.Miehistön kertausharjoitukset saatiin käyntiin vastaneljä vuotta ennen talvisodan alkamista.Maailmanpoliittisen tilanteenkärjistyessä syntyi kesällä 1939kansanliike Karjalan kannaksenlinnoittamiseksi.Suuren reservin kouluttamiseksiluotiin uusi kertausharjoitusjärjestelmä,jonka mukaisesti reserviläisiäalettiin kouluttaa sodan ajankokoonpanoissa. Jalkaväen, kenttätykistönja polkupyöräjoukkojen koulutuskeskitettiin sotilasläänien johtamiinkertausharjoituskeskuksiin. Aselajienerikoiskoulutus annettiin rauhan ajanjoukko-osastoissa. Uuden järjestelmänmukaiset suuret kertausharjoituksetkäynnistyivät vuonna 1935, jane jatkuivat aina talvisotaan asti. Harjoituksetkehittivät suuresti sekä yksilötaitojaettä joukkojen taistelukykyäaina komppaniatasolle saakka.Harjoitusten rakenne oli vakioitu,eikä niissä otettu huomioon joukkojensodan ajan tehtäviä. Kuukaudenkestänyt harjoitus alkoi upseerien jaaliupseerien alkuvalmennuksella. Senjälkeinen miehistökoulutusvaihe alkoiviiden vuorokauden erikoiskoulutuksella,jonka pääpaino oli ase- ja ampumakoulutuksessa.Sitä seurasivatryhmän, joukkueen ja komppaniankoulutusvaiheet, joista kukin kestikolme päivää. Joukkokoulutus huipentuijalkaväen ja tykistön kahdenvuorokauden pituiseen pataljoonanyhteisharjoitukseen. Lopuksi pidettiinvielä upseereille oma maastoharjoituskausi,jonka tarkoituksena oli syventääheidän osaamistaan jalkaväen ja eriaselajien välisessä yhteistoiminnassa.Koulutusta suurillemassoille ja esikunnilleIisko LehtoVuosien 1935–1939 kertausharjoituksissakoulutettiin 22 jalkaväkirykmentinesikuntaa ja 87 pataljoonaa.Tykistön kertausharjoituksissa koulutettiinyhdeksän tykistörykmentin esikuntaa,26 patteristoa ja neljä erillistäpatteria. Koulutus keskittyi pääosinKankaanpään ja Utin kertausharjoituskeskuksiin.Harjoituksissa koulutettiinyhteensä noin 180 000 reserviläistä, elinoin yhdeksän divisioonan henkilöstö.Viiden vuoden aikana saatiin siis koulutettualähes kaikki sotilasläänien jasotilaspiirien perustamisvastuulla olleetkenttäarmeijan joukot.Vuonna 1935 alkoivat myös erillistenesikuntien kertausharjoitukset,joista vastasivat rauhan ajan divisioonatsekä Rajavartiostojen esikunta.Ennen talvisotaa ehdittiin kouluttaakaksi armeijakunnan ja kuusi divisioonanesikuntaa sekä Karjalan Ryhmänja Pohjois-Karjalan Ryhmän esikunnat.Esikuntien kertausharjoitukset järjestettiinpääosin Karjalan kannaksella,joten samanaikaisesti kyettiin osintarkastamaan myös joukkojen operatiivisiasuunnitelmia.Kylkirauta 1/201542

Kuva SA-kuva/Puolustusvoimat.Kuva SA-kuva/Puolustusvoimat.historiakatsausKoulutustuloksetHarjoitusjärjestelmän todettiin palvelevanhyvin aliupseerien koulutusta,sillä he saivat toimia apuopettajinatai ryhmänjohtajina lähes koko harjoituksenajan. Havainnot reservinupseerien koulutuksesta eivät olleetyhtä rohkaisevia, sillä he olivat pääosanharjoitusta ilman omia johdettaviaan.Myös harjoitusohjelmat oli laadittu niintiiviiksi, ettei aika aina tahtonut riittääreserviläisjohtajien valmennukseen.Taistelukoulutuksen harjoituksia olipaljon, ja niiden aiheet kertautuivateri koulutuskausilla. Puutteista huolimattakoulutuksella saavutettiin hyviätuloksia.Talvisotaa edeltänyt laajamittainenkertausharjoituskoulutus ei ole välttämättäsaanut sille kuuluvaa arvostusta.Usein surkutellaan suomalaistenhuonoa koulutus- ja varustetilannettatalvisodassa. Kertausharjoitusten ansiostasotilaat olivat tosiasiallisestiyksilötasolla varsin hyvin koulutettuja.Varustetilanne oli heikko, muttatässäkin suhteessa Suomen armeijanvoidaan katsoa olleen sittenkin olleenparemmassa kunnossa kuin monetmuut Euroopan pienten valtioidenarmeijat. Talvisodan aikainen puolustusministerimmeJuho Niukkanentotesi myöhemmin muistelmissaan:”Armeijamme oli talvisodassa parempikuin välineet, joilla sota oli käytävä”.Kertausharjoituksista huolimattapuutteita oli erityisesti aselajien välisessäyhteistoiminnassa ja johtajienkyvyssä johtaa suuria joukkoja. Määrärahojenpuute vaikeutti tarvittavankoulutusmateriaalin hankkimista jajoukkojen harjoitusten järjestämistä.Yhdessä 1930-luvun lopun suurtensotaharjoitusten sekä Ylimääräistenharjoitusten kanssa kertausharjoituksetloivat kuitenkin koulutuksellisenperustan suomalaisten pärjäämiselletalvisodan taisteluissa. Sodan ajankokoonpanoissa järjestetyillä kertausharjoituksillaoli suuri merkitys myösjoukkojen ryhmäkiinteyden ja talvisodanhengen muodostumiselle.Kertausharjoituksiin virtaavien rivistöä. Miehistöä alettiinkutsua kertausharjoituksiin vasta vuodesta 1936 alkaen.Kapteeni Iisko Lehto palveleeMaanpuolustuskorkeakoulussa Yleisesikuntaupseerikurssilla57. ”Savonmuan” sotureilla on hilpeä mieli.43 Kylkirauta 1/2015

historiakatsausPerinnetietoutta – tiesitkö tätä?Kielekkeinen valtiolippu ja kokardiItsenäisen Suomen ensimmäinensotalippu, punainenleijonalippu, oli jo vapaussodanaikana valkoisen armeijankäytössä. Sodan jälkeen voittajateivät kuitenkaan halunneetlippuun punaista väriä. EeroSnellman ja Bruno Tuukkanensaivat tehtäväkseen suunnitellaSuomelle siniristilipun. Lippuoli valmis toukokuussa 1918,jolloin eduskunta vahvisti senlailla. Tällöin vahvistettiin myöskolmikielekkeinen sotalippu.Aluksi lipussa olevan vaakunanpäällä oli suuriruhtinaskunnankruunu, mutta se poistettiin vuonna1920. Uuden vaakunan piirsi O. W.Ehrström. Nykyisin käytössä olevanvaakunan suunnitteli Olof Erikssonvuonna 1970.Uusin lippulaki on vuodelta 1978,jolloin viralliseksi sotalipuksi määrättiinkielekkeinen valtiolippu. Aiemmintätä lippua käyttivät Puolustusvoimissamuun muassa maanpuolustusalueidensekä sotilaspiirien ja -läänienesikunnat. Nykyisin lippua käyttävätPääesikunta sekä sen alaiset laitoksetjoukkoineen, puolustushaarojen esikunnat,aluetoimistot ja sotilassoittokunnat.Mainittakoon vielä, että omaanjoukko-osastolippuun on oikeus vainsotilaskoulutusta antavilla joukoilla.Puolustusvoimissa tämä oikeus onsekä varusmiehiä kouluttavalla joukkoosastoillaettä sotilasopetuslaitoksilla.Kokarditunnuksen käyttö Suomessaperiytyy preussilaisesta sotilasperinteestä.Suomalaiset jääkärit toivatSaksasta palatessaan mukanaanharmaanvihreän jääkäriunivormun,johon kuului kaksikokardinenlakki. Leijona- jasinivalkokokardit vakiintuivatkansallisuustunnuksiksi vuonna1919, jolloin niiden käytöstä annettiintarkat ohjeet miehistölleja päällystölle. Miehistön ja alipäällystönlakeissa oli peltinensinivalkokokardi ja harmaa leijonanappi.Upseereilla sinivalkoinenkokardi oli emaloitu jakultaleijonainen kokardi taustaltaanpunainen.Yhden kokardin käyttöönsiirryttiin sotilaspukujen m/36 ja m/39myötä asteittain vuodesta 1936 alkaen.Sotien 1939–1944 aikana vakiintuivatsinivalkoinen kokardi vain miehistökäyttöönja leijonakokardi päällystöntunnukseksi.Marko PalokangasKylkirauta 1/201544

pääsihteerin palstaSatayksi tarinaa talvisodastaSeuraava kertomus on teoksestaKorutonta kertomaa, jonkaKadettioppilaskunta julkaisi talvisodanjälkeen vuonna 1940:Tammi-helmikuun vaihteessa olijoukkueeni vedetty lepäämään Kollaanrintamanosalla noin viisitoista kilometriätaaksepäin, ja levätessämme saimmetehtäväksemme varmistaa rintamanvasemman sivustan desanttien ja partioidenvaralta. Joukkueeni oli majoitettunaerääseen keskellä saloseutuaolevaan hirsikämppään. Olin hiihtänytnoin kaksikymmentä kilometriä pitkänvarmistusladun, jota säännöllisesti yksipartio kiersi tarkkailemassa, oliko vieraitalatuja ilmestynyt.Viikko vierähti eikä mitään erikoistatapahtunut. Pojat alkoivatkin jo päätellä,ettei mitään vaaraa ollutkaan. Muttaeräänä aamuna palasi juuri matkallelähteneestä partiosta mies ilmoittamaan,että noin kolmen, neljän kilometrinpäässä majapaikastamme olivatvieraat ladut kulkeneet omien latujemmepoikki ja että kaikesta päättäen siitä olihiihtänyt monta miestä.Järjestin nopeasti kaksi partiota.Toinen lähti hiihtämään varmistuslatuavastakkaiseen suuntaan ja toinen, jotaitse johdin, lähti tavoittamaan edessäolevaa vihollispartiota. Tultuamme sillekohdalle, missä vieraat ladut olivat, lähdimmevarovasti seuraamaan niitä.Konepistoolimies kärjessä etenimmeja saavuimme erään aukean laitaan.Lähdimme ylittämään aukeata, koskatoisella puolella ei ollut havaittavissamitään erikoista. Saavuimme näinaukean toiselle puolelle ja hiukanmatkaa metsikköä hiihdettyämme jouduimmejälleen erään pienen metsikönympäröimän aukean laitaan. Siinä aivanedessämme kolmenkymmenen metrinpäässä olivat miehet. Viisi istui hangellasuomalaisiin varusteisiin pukeutuneenasyöden säilykkeitä ja tupakoiden.Kohtaamisemme oli täydellinen yllätyssekä meille että aterioiville miehille.He kavahtivat pystyyn yrittäen tapaillaaseitaan, mutta karjaistessani seis,kädet ylös, tottelivat he. Kysyin tunnussanaaja osaavatko he puhua suomea,jolloin yksi miehistä vastasi selvälläsuomen kielellä, tosin murtaen, ettähe eivät tiedä tunnussanaa, mutta ovatkyllä ”omia miehiä”. Käskin partionihiukan hajaantua ja olin juuri aikeissalähestyä miehiä, kun samalla mainittusuomea puhuva mies kumartui maahanja kopeloi vierellään olevasta kangaspussistakäsikranaattia ja toisetkinyrittivät tapailla aseitaan. Konepistooliräsähti takanani, kiväärit paukkuivatja nuo viisi olivat iäksi vaienneet. Kunlähemmin tarkastelimme heitä, löysimmepaljon tärkeitä papereita, karttojayms. He olivat pukeutuneet suomalaisiinsotilaspukuihin, aseistuksena pistoolit,automaattikiväärit ja runsaasti käsikranaatteja,– oikein pitemmälle matkallevarustautuneina.Kadettioppilaskunta omisti kirjansodassa kaatuneille johtajille, joita elävätunto päällikön vastuusta, taito ja rohkeuskannustivat tekoihin. Kirjaa vartenkoottiin 24. Kadettikurssin kadeteiltayli kaksisataa kertomusta talvisodasta,joista satayksi kertomusta julkaistiin kirjassa.Kirjoittajat palvelivat talvi sodassapääasiallisesti reservinvänrikkeinä.Kirjan kertomukset ovat luettavissaKadettikunnan kotisivulla www.kadettikunta.fikohdassa julkaisut.Vastaavasti Kadettikunta omistivuoden 1940 Kylkiraudan numero 10talvisodassa kaatuneille tovereille. Lehtion luettavissa Kylkiraudan verkkolehdenwww.kylkirauta.fi sähköisessä arkistossa.Jatkosodan jälkeen Kadettioppilaskuntakokosi toisen Korutonta kertomaa-teoksen. Myös sen artikkelit on julkaistuKadettikunnan verkkosivulla.Kylkiraudan verkkolehdensuosio yllättiKadettikunnan maanpuolustusaatteellinenvaikuttaminen ja turvallisuuspoliittisentiedon sekä maanpuolustustietoudenjakaminen on jatkunut edellisten vuosienmalliin. Kadettipiirit ovat jatkaneetaktiivista ja käytännönläheistä maanpuolustusaatteellistatoimintaa omillaalueillaan. Kadettikunnan järjestämiinmaanpuolustusaatteellisiin tilaisuuksiinon osallistunut vuodesta 1975 lähtien66 000 opettajaa, miljoona koululaista ja1,5 miljoonaa muuta kansalaista.Turvallisuuspolitiikan tietopankkiinkohdistui viime vuonna 1 551 428tietohakua. Presidentti Ahtisaaren japresidentti Halosen kauden turvallisuuspoliittistakehitystä käsitteleväänMaailman muutos ja Suomi -sivustoontehtiin 550 040 tietohakua. UudistetunVeteraanien Perintö -sivuston tietohautlähes kaksinkertaistuivat: viimevuonna tehtiin kaikkiaan 2 339 742hakua. Suomi kylmässä sodassa -oppimisympäristöladattiin verkossa 12 963kertaa. Kylkiraudan verkkosivustollekohdistui 1 450 764 tietohakua kuudessakuukaudessa.Kylkiraudan verkkosivusto ontehostanut Kadettikunnan ja kadettiupseerienosallistumista maanpuolustuskeskusteluun.Sivusto tarjoaaajankohtaista turvallisuuspoliittista jamaanpuolustustietoutta niin omallejäsenistölle kuin muillekin aiheestakiinnostuneille kansalaisille. KadettikunnanFacebook-yhteisösivusto jaTwitter-mikroblogipalvelu ovat tukeneetKadettikunnan osallistumista maanpuolustuskeskusteluunsosiaalisessamediassa. Kadettikunnan avointa jamonikanavaista viestinnän kehittämistäjatketaan edelleen.Constantem decorat honor –Kunnia kestävän palkkaJuha Tammikivijuha.tammikivi(at)kadettikunta.fiTwitter: (at)kadettikuntawww.facebook.com/kadettikunta45 Kylkirauta 1/2015

toimintaKadettikunta ry:n kevätkokousSodankylässä 28.3.2015Kadettikunta ry:n säätömääräinen vuosikokous järjestetään Sodankylän varuskunnassalauantaina 28. maaliskuuta 2015 kello 10.30 alkaen.Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 §:ssä mainitut asiat ja jäsenten Kadettikunnanhallitukselle sääntöjen mukaisesti neljä viikkoa ennen kokousta kirjallisesti lähettämätkokousaloitteet.Perjantai 27.3.klo 14.00 Linja-autokuljetus Rovaniemen lentoasemalta Sodankyläänklo 19.00 Kadettikunnan ja Pohjois-Lapin kadettipiirin upseeripäivällinen avecJääkäriprikaatin VaruskuntakerhollaLauantai 28.3.klo 09.00 Kunnianosoitus ja seppeleenlasku sankarimuistomerkilläklo 09.30 Tutustuminen Jääkäriprikaatiin ja perinnetilan esittelyklo 10.30 Kadettikunnan kevätkokous, koulutusrakennuksen auditorioklo 12.00 Lounas, Leijona Cateringklo 13.15 Kadettikunnan ja Pohjois-Lapin kadettipiirin vastaanottotilaisuus avecJääkäriprikaatin varuskuntakerhollaklo 15.00 Linja-autokuljetus Sodankylästä Rovaniemen lentoasemalleTilaisuuksissa asuna on palveluspuku tai tumma puku.Lisätietoja tapahtumasta ja ilmoittautumisohjeet ovat Kadettikunnan verkkosivuillawww.kadettikunta.fi.Tervetuloa Napapiirin pohjoispuolelle ja Sodankylään!Kadettikunnan hallitus ja Pohjois-Lapin kadettipiirin hallitusKylkirauta 1/2015 46

toiminta”Nato – puolesta ja vastaan” -seminaariSeminaarin ohjelmaKadettikunta ry järjestää turvallisuuspoliittisen seminaarintiistaina 24. maaliskuuta 2015.Paikka: Pasilan auditorio, Ratapihantie 9, 00520 Helsinki12.00 Kahvitarjoilu12.30 Avaus, puheenjohtaja, kenraalimajuri, valtiotieteiden tohtori Pertti SalminenPuolustusvoimien näkymät, kenraalimajuri Timo KivinenNato – puolesta, valtiotieteiden tohtori Pauli JärvenpääNato – vastaan, valtiotieteiden tohtori Pekka VisuriTauko, virvoketarjoiluPaneeli, kansanedustajatLoppupuheenvuoro, puheenjohtaja15.45 Tilaisuus päättyyPaneeliin osallistuvat kansanedustajat Pertti Salolainen (Kok), Johannes Koskinen (SDP),Paula Lehtomäki (Kesk) ja Jussi Niinistö (PS).Seminaari on jo täynnä. Peruutuspaikkoja voi tiedustella sähköpostillakadettikunta(at)kadettikunta.fi -osoitteesta.Tervetuloa!Korjauksia merkkipäiväluetteloon95 vuottaSarparanta Mikko Maj 26.K 9.11.1920 Kuollut85 vuottaVuorela Jeri Maj 27.Mek 26.9.1930 Kuollut75 vuottaPunnonen Otto Evl 47.K 10.10.1940 Kuollut60 vuottaHämäläinen Pauli Evl 64.K 24.10.1955 (sotilasarvo korjattu)50 vuottaHyvätti Arto Maj 73.K 13.4.1965 (sotilasarvo korjattu)Kämäräinen Jarmo Maj 73.K 16.8.1965 (päivämäärä korjattu)Kylkirauta 1/2015 48

toimintaVeteraanien perintö-oppimisympäristön uudistustyö valmistuiKadettikunta on uudistanut sekäsuomenkielisen VeteraanienPerintö – Itsenäinen Isänmaaettä ruotsinkielisen Arvet efter Veteranerna– Ett Sjävständigt Fosterland-oppimisympäristön osoitteessa www.veteraanienperinto.fi. Alkuperäinenoppimisympäristö on tuotettu vuonna2000 yhteistoiminnassa Kadettikunnan,Puolustusvoimien, opetushallituksen,veteraanijärjestöjen ja Historian ja yhteiskuntaopinopettajien liiton kanssa.Merkittävin uudistus on käyttäjällenäkymätön teknisen alustanmodernisointi, mikä mahdollistaaoppimis ympäristön käytön niin pöytätietokoneissa,mobiililaitteissa,älypuhelimissa kuin taulu- ja tablettitietokoneissa.Uudistuksen yhteydessämuutettiin muun muassa veteraanihaastattelutMP4-muotoon, mikä mahdollistaaniiden käytön nykylaitteilla.Kadettikunta kiittää hankkeen tukijoita,jotka ovat mahdollistaneet tietopankinuudistamisen ja antaneet tukeaveteraanien perinnön vaalimiseksi. Hankettaovat tukeneet Kaatuneiden Muistosäätiö,Sotavahinkosäätiö, Jenny jaAntti Wihurin rahasto, URLUS- Säätiö,Puolustusvoimien tukisäätiö, Maanpuolustuksenkannatussäätiö, Uuden Päivänrahasto, Suomen Marsalkka MannerheiminSotatieteellinen rahasto ja Mannerheim-ristinritarien säätiö.Oppimisympäristön uudistamisenyhteydessä on sivustolle tehtyjen tietohakujenmäärä lähes kaksikertaistunut.Vuonna 2014 sivustolle kohdistui yli2,3 miljoonaa tietohakua ja vuosina2006–2014 on tietohakuja tehty yli15 miljoonaa.Tutustu Veteraanien Perintö -sivustoon www.veteraanienperinto.fi.Tiede ja ase -vuosikirjat digitoituSuomen Sotatieteellinen Seura ryon julkaissut jo vuodesta 1933lähtien vuosikirjaa Tiede ja Ase.Siinä käsitellään sotatiedettä laidastalaitaan, sotahistoriasta strategiaan jataktiikasta sotatekniikkaan. Kaikkivuosikirjat on nyt digitoitu, ja ne ovatluettavissa Sotatieteellisen Seuran49verkkosivuilla osoitteessa http://pro.tsv.fi/sotatiedeseura.Painikkeiden Julkaisutoiminta jaTiede ja Ase kautta lukija pääsee käsiksihakutoimintoon, jolla voi etsiäkirjoja tai niissä julkaistuja yksittäisiäartikkeleita esimerkiksi kirjoittajan,aihepiirin tai otsikon avulla.Kylkirauta 1/2015

toimintaKadettikunnan vuosipäivän juhlallisuudetHelsingissä 27.1.2015Kadettikunnan ja Helsinginkadettipiirin seppeleenlaskutilaisuusjärjestettiin 27.tammikuuta 2015 kello 9.00 Hietaniemessä.Kadettikunnan seppeleenlaskivat Sankariristille puheenjohtaja,kontra-amiraali Veijo Taipalus,valtuuskunnan puheenjohtaja, everstiEnsio Mäkipelto ja Kadettikunnanjäsen, komentaja Pentti Miettinen.Helsingin kadettipiirin varapuheenjohtaja,everstiluutnantti IlkkaKouri, hallituksen jäsen, majuri SamiMattila ja kadettipiirin jäsen, everstiTimo Pöysti laskivat seppeleen MarsalkkaMannerheimin haudalle. Kaaderilaulajatesiintyivät Sankariaukiollaja osallistuivat kunnianosoitukseeneversti luutnantti Matti Orlamon johdolla.Kunnianosoituksen jälkeen joukkosiirtyi linja-autokuljetuksella KatajanokanKasinolle, jossa paljastettiinHelsingin kadettipiirin varapuheenjohtajanjohdolla kadettipiirien perustamisenmuistolaatta. Kadettikunnanjohtokunta nimesi 4.4.1924 asiamiehet(18 kadettiupseeria) garnisooneihin.Päätös tehtiin Katajanokan upseerikasinolla.Asiamiesten määrä kasvoivuonna 1926 kahteenkymmeneen jalisäksi merivoimilla ja ilmavoimillaoli omat asiamiehet. KadettikunnanJuhlapuhujana prikaatikenraali Finn-Göran Wennström.johtokunta päätti vuonna 1927, ettäasiamiesten aluetta kutsutaan piiriksi.Vuonna 1929 piirin asiamiestä ryhdyttiinkutsumaan piirin puheenjohtajaksija vuonna 1930 johtokunta perusti hallinnollisenpiirijaon alueittain. Tuolloinperustettiin 24 piiritoimikuntaa, joissaoli puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja.Meri- ja ilmavoimilla oliedellisten lisäksi omat piirit.Muistolaatan on suunnitellut Mannerheim-ristinritarin poika, arkkitehtiReino Hämäläinen ja laatan on valmistanutKilpi-Koskinen Oy Lahdesta.Laatan tekstin on suunnitellut Helsinginkadettipiiri. Laattaan on kiinnitettynäupseerin tutkinnon merkki, jokaon myös Kadettikunnan järjestötunnus.Laatan paljastamisen jälkeen oliHelsingin kadettipiirin kahvitilaisuus,jossa juhlapuheen piti prikaatikenraaliFinn-Göran Wennström. Juhlapuheessaanhän käsitteli mielenkiintoisellatavalla niitä tekijöitä, jotka saivathänet hakeutumaan upseerin uralle.Nuoruuden elinympäristönä oli Myllykoskentehdasyhdyskunta, jossaavaintehtävissä olivat sodan käyneetmiehet. Kaaderilaulajat esiintyivät sekälaatan paljastustilaisuudessa että kahvitilaisuudessaeverstiluutnantti MattiOrlamon johdolla. Kadettikunnan varapuheenjohtaja,eversti Esa Salminenluovutti tilaisuudessa Suomen MarsalkkaMannerheimin Kadettisäätiönstandaarin numero 17 everstiluutnanttiTapio Skogille tämän merkkipäivän jasäätiön hyväksi tehdystä pitkäaikaisestapalveluksesta.Kadettipiirit perustettiin 4.4.1924.Kylkirauta 1/2015 50

Kuvat Hannu Kankkunen.toimintaKadettikunnan puheenjohtaja, kontra-amiraali VeijoTaipalus ja valtuuskunnan puheenjohtaja, everstiEnsio Mäkipelto sekä komentaja Pentti Miettinenlaskivat Kadettikunnan seppeleen Sankariristille.Majuri Sami Mattila, everstiluutnantti Ilkka Kouri jaeversti Timo Pöysti laskivat Helsingin kadettipiirinseppeleen Suomen marsalkka Mannerheiminhaudalle.Helsingin kadettipiirin hallituksen rahastonhoitaja,kapteeniluutnantti Kari Laakko ja sihteeri, luutnanttiPetri Lehtinen paljastamassa muistolaattaa.Muistolaatan suunnittelija, Mannerheim-ristin ritarinpoika, arkkitehti Reino Hämäläinen ja everstiluutnanttiIlkka Kouri.Everstit Hannu Aikio, Risto Kolstela, Timo Pöystija Juha Tammikivi vuosipäivän juhlatunnelmissa.Kaaderilaulajat johtajanaan everstiluutnantti MattiOrlamo esiintyivät Hietaniemessä ja Kasinolla.51Kylkirauta 1/2015

toimintaKauppaneuvos Werner Hacklinin säätiöupseerikoulutuksen edistämiseksiKauppaneuvos Werner Hacklinin säätiö jakaa apurahoja ja stipendejä upseerikoulutustaedistävää sotatieteellistä tutkimusta tai opiskelua varten sekä tukeakseen sotatieteellistentapahtumien järjestämistä ja sotatieteellisten yhdistysten julkaisutoimintaa.Apurahoja ja stipendejä voivat anoa sekä palveluksessa olevat että evp-upseerit. Säätiö ei oletukenut virkatyönä tehtävää sotatieteiden maisterin tutkintoon, esiupseerikurssin opiskeluun taiyleisesikuntaupseerin tutkintoon liittyvää tutkimustyötä.Kevään 2015 hakemukset tulee lähettää 25.3.2015 mennessä säätiön asiamiehelle alla olevaanosoitteeseen. Tarkempia tietoja sekä hakemukseen käytettäviä lomakkeita saa säätiönasiamieheltä.Kauppaneuvos Werner Hacklinin säätiö upseerikoulutuksen edistämiseksiKomentaja Petri PääkkönenPEKOULOSPL 919, 00131 Helsinkis-posti: petri.paakkonen(at)mil.fipuh. 0299 510 107Etelä-Savon kadettipiirin tapahtumiaEtelä-Savon kadettipiirin, Upseeriliiton Mikkelin Osaston, sekä UAY:n Mikkelin alaosastonsääntömääräiset kevätkokoukset tiistaina 31.3.2015.Tilaisuuus alkaa kahvitarjoilulla kello 13.45 alkaen ja jatkuu esitelmällä Upseeriliitonajankohtaisista aiheista kello 14.00 alkaen.Kevätkokoukset järjestetään kello 15.00 alkaen järjestyksessä Upseeriliitto, Kadettikuntaja UAY. Kevätkokouksen jälkeen yhdistysten tarjoama päivällinen noin kello 15.45.Kahvi- ja ruokailuvahvuuksien takia ennakkoilmoittautumiset ml. mahdollisetruoka-aineallergiat pyydetään ilmoittamaan 24.2.2015 mennessä Mika Barckille PVAH:lla,sähköpostilla mika.barck(at)mil.fi tai 050 3138 198.TervetuloaKylkirauta 1/2015 52

ajankohtaista45. Kadettikurssi Talvisotahiihtoa järjestämässäSuomen Latu pyysi apua Talvisotahiihdonavaustapahtuman”Kiilopään Koukkauksen” järjestämiseksi30. marraskuuta 2014 elipäivänä, jolloin oli kulunut tasan 75vuotta talvisodan alkamisesta.Avuksi riensivät 54. Kadettikurssinveljet. Hannu S. otti vastuulleenlähtöpaikan Kiilopään keskuksessaapunaan Suomen Ladun oppaat, ArtoN. vastaavasti Laanilan lähtöjärjestelytja Tapani H. miehitti huoltokeskuksenRönkönlammella. Kadettiveli Pertti K.astui 150 hiihtäjän eteen Piispanojallaja lähti vetämään 18 kilometrin koukkaustaRumakurun ja Luulammenkautta kohti Kiilopäätä. VastaavastiTuomo J:n johdolla alettiin kivutatunturin rinnettä noin kahdensadanhengen voimin.Päivä oli kaikille hiihtäjille upea.Sää- ja lumitilanne oli hyvin samanlainenkuin 75 vuotta sitten. Hiihtäjiä olisaapunut tähän talven ensimmäiseenlaturetkeen lähes pataljoonan verran.Lähtöpaikalla muistettiin talvisodanveteraaneja ja rohkaistiin nuorta varusmiesjoukkoavastuun ottamiseen,ja tunnelma oli täynnä yhteishenkeä.Siihen vaikuttivat tietysti myös hiihdonlähettäjät: Talvisotayhdistyksenpuheenjohtaja eversti Ossi Kettunen(51. Kadettikurssi) ja hiihtäjälegendaJuha Mieto, jotka kumpikin osallistuivathiihtoon.Tapahtuma sai runsaasti kiitostaosanottajilta, joista suurin osa lykki30 kilometrin päämatkan. Tappiotolivat vähäiset: yksi suksi ja yksi sauvakatkesivat. Suurempiinkin tappioihinoli varauduttu, sillä lunta oli vain noin25 senttimetriä ja vaikeat tunturimäetoli ”miinoitettu”: Kiilopään rinteillälumen alta pilkisteli kiviä ja oksia.Mukana oli kaksi varusmiesjoukkoa:sissikomppania Ivalosta ja jääkärijoukkueSodankylästä. Molemmatherättivät paljon myönteistä huo miotaliikkuessaan tunturimaisemassa.Uskon, että koukkaus oli myös näillenuorille miehille merkittävä kokemusja elämys.Kadettikurssin porukka junailimyös kaksi talvisota-aiheista iltaaKiilopään keskuksessa. Salintäyteiselleyleisölle kerrottiin Lapin talvisodasta,talvisodan hengestä, miehistönvarusteista ja talvisodan merkityksestäitsenäiselle Suomelle. Kadettikurssi 54sai paljon raikuvia suosionosoituksia.Onnistuneen tapahtuman jälkeen tietystisaunottiin savusaunassa, uitiinavannossa ja otettiin Marskin maljatlumisten puiden alla.Tuomo JantunenKadetti 5406Suunnittelupalaveri Kiilopään kammissa.55Kylkirauta 1/2015

ajankohtaista73. Kadettikurssin 25-vuotistapaaminenElokuisena viikonloppuna kokoontuiedustava joukko 73.Kadettikurssin herrasmiehiärouvineen Suomen Turkuun. Samaisetherrasmiehet olivat lähes tasan 25vuotta sitten valmistuneet upseerin virkaannuorina ja tarmoa täynnä olevinaluutnantteina.Kurssijuhlan pitopaikaksi päätyiTurku, koska edellisissä juhlassa kurssioli päättänyt Merisotalinjan vastaavan25-vuotisjuhlien järjestelyistä.Juhlapäivää Turkuun ja Merivoimienesikuntaan oli saapunut viettämäänyhteensä yli sata juhlavierasta.Tapaaminen alkoi perinteiselläkurssikokouksella, jonka aluksi kadettivääpelimmeVesa toivotti juhlankansantervetulleeksi ja palautti mieliimmemuutamia tilastotietoja kurssistamme.Todettiin, että melko iso osa kurssistaon edelleen Puolustusvoimien ja Rajavartiostonpalveluksessa. Muistimmemyös lyhyellä hiljaisella hetkellä joajasta ikuisuuteen siirtyneitä kurssiveljiämmesekä kurssimme aikaistaKadettikoulun johtajaa, kaikkien hyvintuntemaa ja arvostamaa eversti MattiLukkaria.Seuraavaksi merikadettiveli Pekkaselvitti kurssille päivän yleisjärjestelytja piti erittäin mielenkiintoisenesitelmän nykyisen Merivoimien esikunnaneli Heikkilän alueen historiasta.Turun Heikkilän alue on toiminutsotilasalueena jo Venäjän vallan aikana,jolta ajalta peräisin on myös nykyinenmonta peruskorjausta kokenut esikunnanpäärakennus. Pekan esityksenjälkeen kadettivääpelimme Vesa pitimielenkiintoisen ja hyvin ajankohtaisenkatsauksen turvallisuuskomiteastaja sen toiminnasta.Kokouksen jälkeen oli hetki aikaalevähtää ennen varsinaista iltajuhlaa.Kurssimme vuosipäivän iltajuhlanpitopaikkana toimi Rettigin palatsissasijaitseva Aboa Vetus & Ars Nova-museo. Iltajuhlan aluksi tutustuimmeoppaiden avulla palatsin kellarissaolevaan ainutlaatuiseen keskiaikaistaTurkua esittelevään museoon sekäylemmissä kerroksissa sijaitsevaanmodernin taiteen näyttelyyn. Ohjatunkulttuuriosuuden jälkeen nautimmerunsaan ja maittavan illallisen museonravintolassa. Laivaston soittokunnanorkesteri tanssitti ja loppuillasta jopalaulatti muitakin kuin kadettikuoroonaikanaan kelpuutettuja veljiä ja puolisoita.Iltajuhlassa oli hieno ja lämmintunnelma. Illan mittaan tuli useaankertaan palattua kadettiajan muistoihin:ajettiin laivaa, ammuttiin tykillä,elettiin uudelleen talvileirit ja ennenkaikkea nautittiin toistemme hienostaseurasta. Ilta päättyi Vareksen jalanjäljilläravintola Uuteen Apteekkiin, jossaensimmäisellä sarkofagilla päivysti itsekirjailija, Reijo Mäki. Ryhmämme virkeimmätsiirtyivät vielä perinteiseenOlavin Krouviin. Sunnuntaipäivänäsitkeimmät jaksoivat lounasristeilylleAiristolle Rudolfina-aluksella.Kurssitapaamisemme ja mukavaviikonloppu yhdessä jäi monien mieleeneräänä kesän 2014 parhaista tapahtumista.Kurssin seuraava kokous, 30-vuotistapaaminen,päätettiin pitää SantahaminassaMaanpuolustuskorkeakoulussaelokuussa 2019.Marko VaramaKadetti 986meKylkirauta 1/2015 56

Kuvat Kimmo Hakanen.Pohjois-Kymen kadettipiiri juhliperinteiseen tyyliin Kadettikunnan94. vuosipäivää Kouvolassaperjantaina 23. tammikuuta 2015.Päiväjuhlan tilaisuudet alkoivat seppeleenlaskullaKouvolan vanhalla hautausmaallasankarivainajien patsaalle.Tilaisuuden hartaushetken pitiKarjalan prikaatin sotilaspastori KariHeikkinen. Puheen jälkeen kadettipiirinseppeleen laskivat patsaan juureen Pohjois-Kymenkadettipiirin puheenjohtajaeverstiluutnantti Tuomas Liukkoja kenraaliluutnantti Hannu Herranen.Kunniavartiossa patsaalla olivat Pohjois-Kymenkadettipiirin varapuheenjohtajakapteeni Tommi Myyryläinenja Karjalan prikaatin luutnantti JoriMuukkonen.Kouvolan upseerikerholla nautittiinkevyt lounas, jonka jälkeen Karjalanprikaatin apulaiskomentajan tehtävässävuoden alussa aloittanut everstiAntti Lehtisalo piti antoisan esitelmän”Karjalan prikaati vuonna 2015”, jossatulivat hyvin esille prikaatin uudet tehtävätja haasteet. Tilaisuuden päätteeksinautittiin kahvit.ajankohtaistaKadettikunnan vuosipäiväPohjois-Kymen kadettipiirissä57Kylkirauta 1/2015

kirja-arvioVoitto tai kuolemaTeemu KeskisarjaTolvajärven jälkeen – Suurtaistelunihmisten historiaSiltala 2014, sivuja 303ISBN 978-952-234-253-9Keskisarjan uusimpaankirjaan tarttuessani tunsinhienoista jännitystä, silläjo hänen edellinen teoksensa Viipuri1918 oli asettanut riman varsinkorkealle. Pelko oli aiheeton, sillärima ei nytkään edes värähtänyt.Keskisarja kertoo tarinaa pienistäja suurista ihmisistä sodanmielikuvitusvoimien räjähtävissäristeyskohdissa. Hänen ihmisensäeivät ole tyhjästä ammuskelemaanja käskemään putoavia ”luonteettomiapökkelöitä”, vaan heillä kaikillaon omat taustansa. Kirjaideankäynnistäjänä on toiminut mänttäläisentyömiehen ja sotaveteraanin KuntoRuokolaisen vuosikymmenien aikanakeräämä mittava arkisto.Luontaiseen tapansa Keskisarjaporautuu sotilaiden pään sisään. Rivimiestenohella hän ei jätä käsittelemättäsuurmiesten pimeitäkään puolia. Tekijänsanoin: ”Minulle sotahistoria niin kuinkaikki muukin on ihmiskuvausta.”Kirja pohjustaa legendaarisen päivän –12. joulukuuta 1939 – tapahtumia, muttakirjaa myös siihen vaikuttaneet taustat jasen, mitä päivän jälkeen seurasi. Mitenkävi Mäntän konekiväärimiehille, entäTalvelalle ja Pajarille? Mistä he oikeastaantulivat, mitä he olivat tehneet ennentuota päivää? Taistelujen kuvauksissa voivain kadehtia Keskisarjan draamantajuaja lähes käsittämätöntä kykyä ”elää” rivimiehenä,päällikkönä ja komentajanaTolvajärven taistelujen raskaina aikoina.Keskisarjan kerronnasta käy ilmiPaavo Talvelan peräänantamattomuudenja myös itseltään äärimmäisyyksiä vaativanluonteen ydin. Sota kaivoi nuoruusajantappelupukarista esiin vahvuuksia,joita taisteluissa tarvittiin. Vapaussotaei 22-vuotiaalle jääkärimajurille riittänyt,oli lähdettävä myös heimosotiinAunukseen ja Vienaan. UpseerikokelasAaro Pajari oli saman poltteen vallassa.Yliopisto-opinnot saivat jäädä, kunsuojeluskunnat nousivat taisteluun.Kylkirauta 1/2015Saksalaisten kouluttajien simputuksenmarinoima kokelas lähti hänkin heimosotientielle. Sotatie katkesi aunuslaistenhylätessä Pajarin. Mies selviytyi koti-Suomeen laihtuneena ja ryysyisenä, muttakorpikoukkauksista kokemusta saaneena.Molempien tulevien suurten sotapäälliköidenkompleksinen suhde alkoholiintulee myös kirjatuksi. On suoranainenihme, että heinäkuussa 1919 Säämäjärvellähumalassa toilaillut Talvela ylipäätänsäsäästyi suurempiin koitoksiin.Monet Tolvajärven näyttämön ”punavalkoiseensotilasainekseen” kuuluneistamiehistä olivat lähtöisin punikkiperheestä,ja joidenkin isät olivat vielä jopa valkoisenpoliittisen väkivaltaisuudenkinkaatamia. Keskisarja ei kuitenkaan yhdyvanhaan ”talvisodan ihme” -retoriikkaan.Pikemminkin hän toteaa kapinan käyteaineiden– työttömyyden, maanomistusolojenja säätykaunan – olleen hyvinkinparantuvaisia verrattuna esimerkiksi nykyisiinetnisiin ja uskonnollisiin kiistoihin.Poliittisen epäkorrektisti Keskisarjatoteaa sisällissodan osapuolien olleen”järkevämpiä, työteliäämpiä ja yritteliäämpiäkuin uskonsotijat 2000-luvulla”!Taistelujen kuvaukset ovat tuttua Keskisarjaa:hengästyttävää ja enemmänkinnäyttävää kuin kertovaa. Hyviä oivalluksia:Tolvajärvi oli ”Cannae nurinpäin”,jossa suomalaisten voitto ei perustunutoveluuteen vaan kolmeen seikkaan:58”julmettuun hyökkäyshenkeen,julmettuun hyökkäyshenkeen jajulmettuun hyökkäyshenkeen”.Tätä julmettua henkeä oli kyllämuuallakin, tosin jäykän torjunnanmuodossa. Hakematta tulee mieleenyhteiskunnallisen ajattelun,tai paremminkin koettelemusten,kestävyydessä nykyaikana tapahtunutmuutos: maaliskuun kahdenensimmäisen viikon aikana talvisodassakaatui 7 500 suomalaista.Amerikkalaisten tappiot Irakinsodassa vuosina 2003–2010 olivatnoin 4 500 sotilasta, mikä jo tulkittiinkotirintaman kannalta läheskestämättömäksi määräksi…Sanonta ”suuretkin miehetvoivat olla pieniä” pitää paikkansajälleen kerran. Pajarin talvisodanjälkeen käynnistämääpakkomielteen omaista prosessiajoitakin alaisia upseereja kohtaan ei voikuin ihmetellä. Lopulta asia huipentuikotijoukkojen komentajan sangen ojentavanluonteiseen kirjeeseen Pajarille.Keskisarja ei missään nimessä mitätöitai vähättele Pajarin saavutuksia. Pajarioli kiistatta loistava sotapäällikkö, jokaei tosin olisi kovin hyvin pärjännyt diplomatiankentillä. Terveys reistaili, eivätkänykyajan johtamisgurut todennäköisestiolisi häntä edes johtajatehtäviin hyväksyneet.Heikkoudet eivät kuitenkaan syövyttäneetsaavutuksia.Reservin päällystöstä ja miehistöstäpuhuessaan Keskisarja pitää talvisodan jajatkosodan ihmeenä sitä, miten valtaosamiehistä kesti sietämättömät muistonsailman psykiatreja, terapiaa ja mielialalääkkeitä.Veteraanit jatkoivat töitään.Hiljaisuus oli eri asia kuin vaikeneminen.Keskisarja päättää kirjansa jalkaväenkenraaliPaavo Talvelan requiemiksi kohoavaantekstiin. Kenraali kantoi kerranottamansa vastuun kuolemaansa saakka.Kokonaisuudessaan Keskisarjanteos on kaunis kiitos veteraaneille, joille”elämä isänmaalle” merkitsi toden tottajotakin muuta kuin tyhjyyttään kumisevaapuhetta kovin tärkeissä juhlatilaisuuksissa.Pekka Holopainen

kirja-arvioSäntillinen rajakenraaliJuha PohjonenRajan ensimmäinen kenraaliFredrik Ferdinant Järnström1870–1936Otava 2014, sivuja 240ISBN 978-951-1-28252-5Historian ystäviä on viimevuosina hemmoteltumuutamilla suurelleyleisölle hieman tuntemattomaksijääneiden upseerien elämäkerroilla.Uusin niistä on Juha Pohjosenteos kenraalimajuri Fredrik FerdinandJärnströmistä. Vuosina1870–1936 elänyt Järnström oliRajavartiolaitoksen ensimmäinenpäällikkö ja samalla Suomen ensimmäinenrajakenraali.Fredrik Järnström syntyivarsinaissuomalaiseen yrittäjäperheeseenaikana, jolloin suomalainenarmeija oli pienempikuin koskaan aikaisemmin.Katovuosien ja niitä seuranneentalouslaman seurauksenasuuriruhtinaskunnan ruotuväkilaitostarkk’ampujapataljoonineen oli hajotettu,ja suomalaisten sotilasmaine lepäsilähes yksinomaan muun muassa Turkinsodassa kunnostautuneen Suomen Kaartinvarassa.Vuoden 1878 asevelvollisuuslainvoimaantulon myötä armeija rakennettiinuudelleen. Sen miehistö jakautuikolmeen osaan, vakinaiseen väkeen,reserviin ja nostoväkeen. Rekryytit vakinaiseenpalvelukseen valittiin arvalla.Valintatavasta johtuen vain noin jokaviides mies kustakin ikäluokasta joutuitai pääsi kolme vuotta kestävään asepalvelukseen.Sotilasuralle halunnut Järnströmei uskonut arpaonneensa, vaanhän hakeutui vuonna 1889 vapaaehtoiseenpalvelukseen Suomen 2:seen Turuntarkk’ampujapataljoonaan.Vielä samana vuonna Järnströmpääsi Keisarilliseen Suomen Kadettikouluun.Ylioppilastutkinnostahuolimatta koulun tuolloinen johtaja,kenraalimajuri Carl Enckell suvaitsiepäillä värjärimestarin pojan kelvollisuuttaupseeriksi. Mahdollista olikuitenkin suorittaa upseerintutkintopäiväoppilaana vapaaehtoisella omakustanteisellaaktiiviupseerikurssilla,jolta Järnström valmistui aliluutnantiksivuonna 1892.Kadettikoulun käyneille upseereillepakollisen palveluksen Venäjällä Järnströmsuoritti Novgorodissa sijainneessajalkaväkirykmentissä ja jatko-opinnotUpseerien ampumakoulussa Oranienbaumissa.Suomen vanhan väen lakkauttaminenvei vuonna 1903 tuolloin33-vuotiaalta Järnströmiltä ammatin,vaan ei palkkaa. Tuon ajan upseerienetuuksiin kuului, että armeijan lakkauttamisenvuoksi työttömäksi jäänytupseeri oli oikeutettu eläkeikään saakkamaksettavaan lakkautuspalkkaan.Järnström ei kuitenkaan jäänyt vapaaherraksi,vaan hän suoritti nopeastiylemmän hallintotutkinnon KeisarillisessaAleksanterin Yliopistossa, minkäjälkeen hän pestautui Tullilaitoksenpalvelukseen. Sotilaspukuun hän pukeutuiuudelleen maaliskuussa 1918.Lempäälän taisteluissa majuri Järnströmkomensi pataljoonaa ja vapaussodanloppuvaiheissa rykmenttiä ensinKymen laaksossa ja lopuksi Oulussa.Rajavartiolaitoksen palvelukseenJärnström valittiin keväällä 1919. Hänpalveli ensin rajavartiostotarkastajana javuodesta 1932 alkaen rajavartiostojenpäällikkönä, josta tehtävästähän myös eläköityi 65-vuotiaanakenraalimajurina. Rajojemmevartioinnin historia on liian pitkäja monivaiheinen tässä kerrottavaksi,mutta Järnströmin elämäkerrastasaa hyvän käsityksenniistä vaikeuksista, joita viimevuonna 95 vuotta täyttäneelläRajavartiolaitoksella itsenäisyytemmeensimmäisinä vuosikymmeninäoli kohdattavanaan.Ahkeralla ja pedantilla tarkastajallaja myöhemmällä päällikölläoli henkilökohtaisestikinmerkittävä rooli muun muassasiinä, että Rajavartiolaitoksenasema ja tehtävät rajavalvonnassasekä osana sotilaallista maanpuolustustavakinaistettiin laillavuonna 1931.Ihmisenä Fredrik Järnströmoli kurinalainen, kirjan perusteellajopa ehkä kuivahkonkinoloinen herrasmies. Hänenelämäkerrastaan on turha etsiäsuuria draamoja, ehkä lukuun ottamattavuonna 1906 tapahtunutta pientähorjahdusta esivallan kunnioituksestaaktivismin puolelle. Silloin Järnströmosoitti kapinamieltä Venäjän sortovaltaavastaan osallistumalla JohannesGummeruksen asehankintamatkalleSveitsiin. Aseasiantuntijana Järnströmtarkasti kiväärit, jotka sittemmin rahdattiinkuunari Peterillä Närpiöön jasieltä edelleen Voimaliiton aktivistienkäyttöön.Itä-Suomen yliopiston Suomen historiandosentti ja poliittisen historiantutkija Juha Pohjonen on kirjoittanutsäntillisestä upseerista säntillisen jahelppolukuisen kirjan. Ilmeisesti päähenkilönpersoonasta johtuen kirjassaei juuri huumoria viljellä, ellei sellaiseksilasketa Järnströmin vuonna 1933antamaa määräystä. Sen mukaan rajaupseerienpiti aina Helsinkiin tullessaankäydä ilmoittautumassa Rajavartiostojenesikunnassa. Vihreäpukuiset kadettiveljemmeosannevat kertoa, mahtaakomääräys olla edelleenkin voimassa.Hannu Liimatta59 Kylkirauta 1/2015

kirja-arvioTietokirja Turkin sodastaJouni Suistolaja Heikki TiilikainenSodassa vieraalla maalla –Suomalaiset Turkinsodassa 1877–1878Atena 2014, sivuja 283ISBN 978-952-300-083-4Suomalaisia sotilaita onvuosien saatossa ollutmukana monenlaisissasodissa. Aikoinaan kerrottiintarinoita suomalaisten osallistumisestasotiin muun muassaBaltiassa, Venäjällä, Saksassa jaTanskassa. Vuosina 1899–1902suomalaisia oli mukana myösEtelä-Afrikassa, jossa buurittaistelivat menestyksekkäästibrittejä vastaan. Vuonna 1918niin valkoiset kuin punaisetkinvertasivat itseään buureihin, javertailtiinpa suomalaisia näihinhuippusotilaisiin vielä talvisodankinaikana. Buurisodan ohella huomiotaon saanut vuosina 1877–1878käyty Turkin sota, joka on aiheenatässä esiteltävässä Jouni Suistolan jaHeikki Tiilikaisen kirjassa.Venäjän tsaari Pietari Suuri julistiaikanaan, että Venäjän tulee saavuttaameriyhteys. Tsaari mainitsi erityisestiIson, Intian ja Atlantin valtameret,Pohjoisen jäämeren, Itämeren ja Mustanmeren.Niiden lisäksi hän korostiVenäjän suhteita Ruotsiin ja Turkkiinpannen erityisesti merkille Turkinosmanien valtakunnan laajentumisenKaukasiaan ja Balkanille. PietariSuuren huoli olikin tältä osin aiheellista,sillä Balkanin alue oli pääosinTurkin vallan alla. Turkkilaiset olivatvuonna 1863 pyrkineet valloittamaanjopa Wienin, siinä kuitenkaan onnistumatta.Balkanin turkkilaisten hallussaolevalla alueella oli koko ajan levotontaesimerkiksi Kreikassa, Bulgariassa,Bosniassa ja Hertsegovinassa.Turkkilaisten sorto herätti pelkoaBalkanin asukkaissa. Lopulta Venäjäsai uskonnosta syyn puuttua asiaan.Turkkilaisten harjoittama ortodoksiensorto oli tietenkin tekosyy, sillä todellisuudessaVenäjä oli kiinnostunutTurkin salmista ja niiden käyttöoikeudesta.Merkittävä syy oli myös se, ettäTurkki oli kovaa vauhtia kehittämässäarmeijansa aseistusta ja taistelukykyä.Keväällä 24. huhtikuuta 1877 Venäjäjulisti sodan Turkille ja sotatoimetalkoivat sekä Balkanilla että Kaukasiassa.Venäjän kansalaisina myös suomalaisetvedettiin mukaan sotaan.Suomen Kaartin osuus Turkin sodassaon kohtuullisen hyvin tunnettu joaikaisemminkin, mutta muilla rintamillaolleiden suomalaisten osuutta eikirjallisuudessa yleensä ole käsitelty.Suistolan ja Tiilikaisen historiateoskertoo monipuolisesti myös näistäsuomalaisista ja heidän toiminnastaanmuun muassa Kaukasiassa.Taistelujen lisäksi teos kertoomyös monista muista tuon ajan taistelukentänominaispiirteistä. Esimerkiksisairastuneiden ja haavoittuneiden lääkintähuoltooli tuohon aikaan täysinlapsenkengissä. Erityisesti tämäkoski miehistöä. Varsinaisissataisteluissa kaatui vain 24 kaartilaista,mutta haavoittuneita taisairastuneita oli 543, joista 57kaartilaista kuoli.Henkivartioväen 3. SuomenTarkk’ampujapataljoona olijoukko-osastojen arvoasteikollamitattuna valiojoukko. Se ylennettiinNuoreksi Kaartiksi 27.heinäkuuta 1829 ja VanhaksiKaartiksi 30. huhtikuuta 1878.Suomen Kaarti oli komennettujo vuosina 1830–1831 kukistamaanPuolan kapinaa, jossa sekunnostautui hieman kyseenalaisillatavoilla. Turkin sodassaSuomen Kaartia komensivateversti Georg Edvard Ramsay(1874–1877) ja eversti ViktorNapoleon Procopé (1877–1884).Kerrottakoon lopuksi tapausvuodelta 1977. Pääesikunnanherrat olivat aina ihmetelleet,miksi joku korkea-arvoinen diplomaattilaski joka vuosi 24. lokakuutaseppeleen Pääesikunnan sisäpihassaolevalle muistomerkille. Vuonna 1977asiaan tuli lisävalaistusta: Bulgarianvaltio kutsui vieraakseen joukon, johonkuuluivat edustajat Kaartin Pataljoonasta,Kaartin Killasta sekä Bulga rianvapaussotaan vuosina 1877–1878osallistuneiden sotilaiden jälkeläisistä.Yhteensä noin kymmenen henkilönryhmä pääsi vierailemaan Turkin sodantaistelukentillä nauttien Bulgarian valtionsuuresta vieraanvaraisuudesta.– Miksi? Suomen puolustusvoimienKaartin pataljoona on ainoa vielä olemassaoleva Bulgarian vapaustaisteluunosallistunut joukko-osasto.Tapio SkogPöytästandaaritvalmistaataitopaino.fiKylkirauta 1/201560

Iiro Viinanenja Kalle Heiskanen (toim.)Vaaran vuodet 1991–1995– Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjäPaasilinna 2014, sivuja 288ISBN 978-952-299-032-7Varmaankin usealle 1990-luvun vaikuttajalle ministeriIiro Viinasenpäiväkirjojen julkaiseminen viimesyksynä tuli kiusallisena yllätyksenä,ja epäilemättä kirjaa on luettujopa henkeä pidätellen. Ministerimyöntääkin esipuheessaan tunnistaneensapäiväkirjojen subjektiivisenluonteen, mutta kirjoittaneensaaikanaan kuten silloin asioista, tapahtumistaja ihmisistä tunsi.Ministerin päiväkohtaisetmuistiinpanot kattavat vuodesta1993 vuoden 1995 kevääseen.Kahdesta ensimmäisestä ministerivuodesta1991–1992 on tiivistelmät,ja Lipposen hallituksenmuodostaminen keväällä 1995tuntui jo rutiinilta. Myös pahimmatvaaran vuodet tuntuivat silloin jotaittuvan.Kuinka lähellä kansantaloutemmeromahdusta 1990-luvun vaaran vuosinalopulta käytiin, jää myöhemmällä tutkimuksellaselvitettäväksi, mutta ministerinaihetodisteet antavat ymmärtää kyseenolleen vain viikoista. ”Totuus on, ettäuseimmat kirjoittajat eivät tiedä mitäänkriittisimmistä hetkistä, koska niitä eivoitu kertoa julkisuuteen maan romahtamisenpelossa. Oli täysin mahdollista, ettäpankkijärjestelmämme voisi romahtaa.Valmisteltiin kriisilakeja niin, että ne voitiintarvittaessa antaa eduskunnalle hetivuoden 1993 alussa.”Ministeri kirjoittaa vuoden 1992olleen hirvittävän, mutta samalla hänkertoo tienneensä, että seuraavasta vuodestatulee vieläkin vaikeampi: ”Minullaolivat nimittäin jo uudet murheet kaatumassapäälle. Vaikka kesäkuun aurinkopaistoi, niin talous synkkeni koko ajan.Haastattelusta ja tilaisuudesta toiseen veintylyä sanomaa. Elintaso ei lähiaikoinanouse, pikemminkin laskee. Saavutetutedut on kyseenalaistettava. Palkkoja eikirja-arvioKuilun partaallasaa korottaa. Työtä on tehtävä silti aiempaaenemmän.”Joskus on sanottu, että Suomen kansapitää nuukista valtiovarainministereistä,jotka pitävät valtion kirstun kannet visustisäpissä. Vaaran vuosien valtiovarainministeriei näytä olleen kansansuosiossa:erilaiset uhkaukset ja suoranaisen lynkkausmielialankohtaaminen näyttävätolleen ministerin arkipäivää. Onneksi hänpääsi joskus metsälle tai ladulle, vaikkavaltiontalouden murheet herättivät keskenunien harva se aamuyö.Yhteistyö valtiovarainministeriönavainvirkamiesten kanssa toimi kuitenkinhyvin. Ministerikin pisti itsensä likoon, jaulkomaisia sijoittajia ja luottoluokittajiavakuutettiin kiertämällä jatkuvasti maailmalla.Viikon roadshow’n jälkeen hänpalasi samoilla silmillä kotimaahan, missäpaineet eivät helpottaneet hetkeksikään,vaan ryöpytystä tuli joka suunnasta. Mikäkuitenkin tärkeintä, tasavallan presidenttituki ja kannusti ministeriä vaikeuksienkeskellä. Myös pääministeri Ahon kanssatilanneymmärrys oli yhtenevä.Ministeri rusikoi sääliä tuntemattakaikki maan edun vaarantajat, menokehystenleventäjät ja välistävetäjät.Omat puoluetoveritkaan eivätsaaneet yhtään pehmeämpää käsittelyä,vaan milteipä päinvastoin:puolueen sisäinen intrigipelija oman edun tavoittelu valtionkustannuksella sai kirjan mukaanministerin miltei menettämäänmalttinsa.Maanpuolustukseen ministerisuhtautuu myönteisesti: ”Armeijatoimii täsmällisesti tässäkin asiassa”,jos kohta ”Turhaan luovuttavat[sen mitalin], sillä muutenkintukisin toimillani vapaaehtoistamaanpuolustustyötä.”Ministerin vaaran vuosiinkuului myös päätös Hornet-hankinnastavuonna 1992. Kun päätöshankinnasta oli tehty, hän osaltaanvalvoi, että hanke toteutettiin suunnitelmienmukaan huolimatta vaikeastalamasta: ”Loppuviikostavierailu Saint Louisiin katsomaanHornetien valmistusta. Sielläisännät kertovat huolestuneenasaaneensa Suomesta faksin, jonkamukaan valiokunta on äänestänyttoimituksien lykkäämisestä. Selvitänheille, että kirjailkoot mitä lystäävät,mutta koneiden on tultava ajallaan kutenon sovittu.”Päiväkirjan jälkipuheissa ministerimaalaa synkän kuvan nykymenosta jatulevaisuudesta, ellei toimenpiteisiinryhdytä heti – tai itse asiassa ne olisi pitänytaloittaa jo kauan sitten. Ministerikauhistelee julkisen sektorin paisumista,vastikkeetonta sosiaaliturvaa, työnteonkannattamattomuutta sekä yleensä kaikkeasitä, mikä on omiaan passivoimaanihmisiä ja mahdollistaa heittäytymisenyhteiskunnan turvaverkkojen varaan.”Tehdyillä päätöksillä velkaantuminenei pysähdy. Mutta kun kysytään, mistäraha tähän maahan tulee, niin kyllä setulee yrityksistä, ei mistään virkamiestenpalkoista. Se näyttää unohtuvan, kunkatsotaan, millainen julkinen sektorimeillä on. Kaikkialla ihmisille on annettavaenemmän vastuuta siinä, missä nyttukeutuvat yhteiskuntaan.”Jussi Ylimartimo61 Kylkirauta 1/2015

kirja-arvioArtikkelikokoelma strategisesta viestinnästäRantapelkonen, Jari (toim.)Strategisen viestinnän salatMaanpuolustuskorkeakouluJohtamisen ja sotilaspedagogiikanlaitos, julkaisusarja 2,N:o 14 2014, sivuja 142ISBN 978-951-25-2590-4Sotilasprofessori Jari Rantapelkosentoimittama Strategisenviestinnän salat-artikkelikokoelma koostuukymmenestä artikkelista, joissaanalysoidaan mediamaisemanmuutosta valtioneuvoston kanslian,hallinnonalojen ja viranomaistennäkökulmasta. Uudenlainenmediamaisema ja erityisesti sosiaalisenmedian luomat mielikuvatpakottavat edellä mainituttahot jatkuvaan kriisiviestinnänkaltaiseen reagointiin, mutta nemahdollistavat myös aloitteellisenja ”mielikuvatappioita” ennaltaehkäisevänviestinnän. Onnistuakseenomistajalähtöinen viestintä edellyttääsekä ”kehyskertomuksellista” koordinaatiotavaltionhallinnon toimijoiden välilläettä kertomuksen ja tekojen välistäyhdenmukaisuutta, mutta onko se enääuudessa mediamaisemassa mahdollista?Teoksen ensimmäisessä artikkelissaJari Rantapelkonen ja sotatieteiden tohtoriSaara Jantunen pohtivat viestinnänparadigman muutosta ja esittävät, ettäyhteiskuntien yksilöllisyyden ja itsenäisentoimijuuden ihanne haastavatstrategisen viestinnän. Muutos vaatiijohtamiselta ja viestinnältä uudenlaistakykyä vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksenkorostaminen vie strategista viestintääkohti strategista kommunikaatiota.Toisin sanoen tiedottamisen ja viestinnänverbaalinen ja performatiivinen ”ylhäältäalas” -toimintatapa edellyttää onnistuakseenmyös ”alhaalta ylös” -toimintaa eliviestinnän kohderyhmien (kansalaisyhteiskunta,valtio ja kansainvälinen yleisö)palautetta viestinnästä, jotta viestinnänsisältöjä ja tekoja voidaan tarvittaessamuuttaa niin, että kohderyhmät sisäistävätja hyväksyvät sanomamme ja tekomme.Muissa artikkeleissa pohditaan muunmuassa tarvetta tehostaa ministeriöidentapaa suunnitella ja toteuttaa viestintää,poliisin maineenhallintaa ja mainekriisejä,Suojelupoliisin muutosta kohtiavoimempaa viestintää, puolustusvoimauudistuksenviestintää sekä tarinoiden jakuvien voimaa poliitikkojen ja valtionviestinnällisessä maineenhallinnassa.Erityisen mielenkiintoinen on ulkoministeriönviestintäjohtajan, Jouko MölsänSieppaus Jemenissä -artikkeli.Artikkelissaan Mölsä kuvaa poikkeuksellistaviestintätilannetta, jossaulko asiainministeriö pyysi tiedotusvälineitäolemaan julkaisematta siepattujenhenkilöllisyyksiä, koska tämä olisi saattanutsiepatut hengenvaaraan. Mölsänmukaan tiedotusvälineet osoittivat erittäinhyvää journalistista harkintaa kokoprosessin aikana ja nimenomaan vapaaehtoisuudenpohjalta.Teoksen viimeisessä artikkelissaJari Rantapelkonen ja sotilasprofessoriAki-Mauri Huhtinen täydentävät ensimmäisenartikkelin ideaa uudenlaisestamediamaisemasta ja yhteiskuntien yksilöllistymisestä.Kirjoittajat käsittelevätsosiaalista mediaa, strategista kommunikaatiotaja johtamista Gilles Deleuzen jaFeliz Guattarin rihmastoajattelun kautta.Artikkelissa haastetaan läntisen maailmanrationaalisen ajattelun malli, jonkamukaisesti median tuottajat jakuluttajat olisivat homogeeninenihmisjoukko. Kirjoittajat väittävätuskottavasti, että sosiaalinenmedia ja valtamedia muodostavatviestinnän kentällä rinnakkaisenja toisiaan täydentävän rihmaston,jossa kuka tahansa ihminenvoi tuottaa oman viestinnällisenohjelmansa ja vaikuttaa laajoihinihmisryhmiin.Valtiojohtoisen strategisenviestinnän kannalta tämä tarkoittaasiis sitä, että pelkkä viestintäsuunnitelmaja sen lineaarinentoimeenpano eivät pelkästäänvoi toimia strategisen viestinnänmallina – valtionhallinnon toimijoidenolisi oltava aktiivisestiläsnä myös sosiaalisen medianrihmastossa.Kokonaisuudessaan kirjahaastaa perinteisen strategisenviestinnän kehyskertomuksellisuuden.Vaikka valtioneuvostonkanslian roolina luulisi loogisestiajatellen olevan valtionhallinnon toimijoidenviestinnän koordinointi valtionhallinnontai Suomen kehyskertomuksella,se ei tunnu onnistuvan, koska viestinnällinenyhteistyö valtioneuvoston kanslianja ministeriöiden välillä perustuu vapaaehtoisuuteen.Ministeriöillämme on vahva omantoimialansa identiteetti ja strateginenkulttuurinsa. Onko Suomen kaltaisessaläntisissä liberaalissa demokratiassa edesmahdollista sitouttaa valtionhallinnontoimijoita – puhumattakaan kansalaisyhteiskunnasta– yhteiseen kehyskertomukseenja sen mukaisiin toimiin, kutenesimerkiksi Venäjä ei-läntisenä toimijanaon onnistunut tekemään? Yhteiseenkehyskertomukseen ja sen mukaisiintoimiin pakottaminen nimittäin saattaapahimmillaan tukahduttaa kansalaisyhteiskunnankriittiset äänet, elleivät kehyskertomusja sen mukaiset toimet ole niinesimerkillisen houkuttelevia, että kokovaltionhallinto ja kansalaisyhteiskuntasisäistävät ne vapaaehtoisesti omaa toimintaansaohjaavaksi arvomaisemaksi.Torsti SirénKylkirauta 1/201562

Kadettioppilaskunta julkaisi talvisodanjälkeen vuonna 1940teoksen Korutonta kertomaa.Kirjaa varten kerättiin 24.Kadettikurssinkadeteilta kaksisataa kertomustatalvisodasta, joista julkaistiin satayksimuistelmaa. Vuonna 1943 Kadettioppilaskuntajulkaisi Korutonta kertomaa IIosan, johon oli koottu 26. Kadettikurssinsotamuistelmia jatkosodan vuosilta1941–1942.Maasotakoulun johtaja, eversti I.Salmio totesi Korutonta kertomaa II-kirjan esipuheessa, että Kadettioppilaskuntatoivoo, että sen vaatimattomistakertomuksista Suomen nuoriso ja tulevatkadettipolvet saisivat jotakin omakseen,saisivat itselleen velvoittavan perinnönhengestä, joka oli Suomen armeijan selkäranka,sai sen kestämään epätasaisissakinyhteenotoissa ja vei sen voitostavoittoon.Kadettikunta on digitoinut sotakertomuksetja ne ovat luettavissa Kadettikunnanverkkosivulla www.kadettikunta.fikohdassa julkaisut ja Veteraanien perintö-oppimisympäristön verkkosivulla www.veteraanienperinto.fi. kohdassa maanpuolustus,kertomuksia.ajankohtaistaKorutonta kertomaaSotavahinkosäätiölle uusi puheenjohtajaSotavahinkosäätiön puheenjohtajaksion valittu vakuutusneuvosHarri Kainulainen (67) edesmenneenpitkäaikaisen puheenjohtajan, vakuutusneuvosPeter Küttnerin jälkeen.Kainulainen on säätiön kuusikymmenvuotisenhistorian neljäs puheenjohtaja.Harri Kainulainen on työskennellytjärjestö-, pankki-, kulttuuri- sekävakuutusalalla ja jäi eläkkeelle vuonna2007 Lähivakuutusryhmän toimitusjohtajantehtävästä. Hän on ollut useissajohtavissa luottamustehtävissä muunmuassa SPR:ssä, vapaaehtoisessamaanpuolustuksessa, pelastusalalla,monissa säätiöissä sekä urheilujärjestöissä.Hän on Suomen Golfliiton liittovaltuustonsekä Joroisten Kartanogolfinpuheenjohtaja. Hänen harrastuksiaanovat metsästys, mökkeily Juvalla, liikunta,musiikki ja avovedessä uintiympäri vuoden. Sotilasarvoltaan Kainulainenon majuri (res).Suomessa toimi sotavuosina1939–1945 sotavahinkolain perusteellavakuutusyhtiöiden perustamat Sotavahinkoyhdistysja Irtaimiston sotavahinkoyhdistys,jotka korvasivat sotienaikana kiinteistöille ja irtaimistolleaiheutuneet vahingot. Kun viimeisetsotavahinkokorvaukset oli maksettu,sotavahinkoyhdistykset lopettivat toimintansa,ja vuonna 1954 perustettiinSotavahinkoyhdistyksen säätiö, jollelahjoitettiin korvaustoiminnasta jäljellejääneet varat. Vuonna 2003 säätiönnimi muuttui Sotavahinkosäätiöksi.Säätiön lahjoitusvarat ovat 60vuoden aikana yli kymmenkertaistuneetollen nykyisin noin 22 miljoonaaeuroa, vaikka samaan aikaan onjaettu apurahoja ja avustuksia yli 10miljoonan euron arvosta. Jakovaroistapuolet on annettu tutkimus-, opetus- jajulkaisutoimintaan, kolmannes veteraaniavustuksiinja loppuosa maanpuolustukselliseentoimintaan, saajina muunmuassa Reserviupseeriliitto ry, Reserviläisliittory, Maanpuolustuskiltojenliitto ry ja Kadettikunta ry.Kylkirauta 1/2015 64

ajankohtaistaMainosta Kylkiraudan verkkolehdessäKUNNIAMERKIT KUNTOON• Uudet nauhat ja merkkien asettelu oikeaanjärjestykseen, ompelu• Pienoiskunniamerkkien,solkien ja kunniamerkkinappien myyntiPuh. (09) 4785 0209 ja 4785 0207 Fax (09) 4785 0100SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTORATAMESTARINKATU 9 C, 00520 HELSINKIVAIHDE (09) 478 500, S-posti: keskus.tsto@sotainvalidit.fiwww.sotainvalidit.fiMannerheimmuseoSuomen marsalkka G. Mannerheim kotivuosina 1924–51. Opastetut kierrokset.Avoinna pe, la ja su klo 11–16sekä sopimuksen mukaan.Osoite: Kalliolinnantie 14, 00140 HelsinkiPuh. 09-635 443, www.mannerheim-museo.fiwww.forcit.fiwww.cobham.com/mastsystems

ajankohtaistaHautakivitunnus kadettiupseerin haudalleSuomen Marsalkka MannerheiminKadettisäätiö on valmistuttanuthautakivitunnuksenkiinnitettäväksi kadettiupseerin hautakiveen.Reliefinomaisesti toteutettumerkki on 60 mm korkea, 45 mm leveäja sen kokonaisvahvuus on noin 7 mm.Tunnus kiinnitetään hautakiveen piilokiinnityksenäkahden mukana olevantapin avulla.Hautakivitunnuksen hinta on42 euroa + postimaksu 5 euroa. Kiinnityshautakiveen maksaa merkinmyyjä yrityksessä Helsingissä 15 euroa.Merkin kiinnityksessä voi olla yritysjapaikkakuntakohtaisia eroja.Hautakivitunnuksen voi tilataHautaustoimisto Autio Oy:stä, osoiteRuneberginkatu 42, 00260 Helsinki,puhelin 09 448 346, fax 09 449 841ja sähköposti info(at)hautaustoimistoautio.fi.Tunnuksia myydään vainkadettiupseerin hautakiveen kiinnitettäväksi.Hautaustoimisto tarkistaa ostooikeudentarvittaessa Kadettikunnasta.Kadettikunnan merkki kuolinilmoituksiinHelsingin Sanomat on Kadettikunnanesityksestä ottanutKadettikunnan jäsenmerkin(upseerin tutkinnon merkki) niidenmerkkien joukkoon, joita on mahdollisuusliittää kuolinilmoitukseen.Merkin käyttö edellyttää upseerin tutkinnonsuorittamista.Merkin saa Helsingin Sanomientoimituksesta. Merkki on saatavissamuiden lehtien käyttöön Kadettikunnantoimistosta.antaa Kadettikunta ry:n jäsenille ilmaistaoikeudellista neuvontaa perhe- ja perintöoikeuden alalta sekä avustaaperintöoikeuteen liittyvässä verosuunnittelussa.Puhelin 02 251 1004 (Kaisa Mähkä)www.asianajotoimistolindell.fi sähköposti aatsto@lindell.inet.fiNeuvontapalvelu perustuu Kadettikunnan perustaman Suomen Marsalkka MannerheiminKadettisäätiön ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen.TestamenttilahjoitusKadettikunnan veljes- ja maanpuolustusaatteellista työtä tai Suomen Marsalkka MannerheiminKadettisäätiön sosiaalista tukitoimintaa voi tukea testamenttilahjoituksilla.Yleishyödyllisen yhteisön, kuten Kadettikunnan, ei tarvitse maksaa testamenttilahjoituksestaperintöveroa. Asianajotoimisto Lindell Oy avustaa testamenttilahjoituksen laatimisessa.Kylkirauta 1/2015 66

kolumni”Lügenpresse”Saksassa on jo neljännesvuosisadan ajanollut tapana, että toimikunta Frankfurtam Mainin yliopistossa nimeää vuosittainedellisen vuoden niin sanotun epäsanan(Unwort). Kysymyksessä on yleiseen kielenkäyttöönujuttautunut muotisana, jonkaviljelyä pidetään sopimattomana. Vuoden2014 epäsanaksi nousi Lügenpresse. Sanalleon hankalaa löytää saksalaista termiä vastaavaaiskevää suomennosta, koska käsite”valelehdistö” voi viedä ajatukset vääräänsuuntaan. Tyydyn siis kömpelöön sanapariin”valahteleva lehdistö”.On selvää, että saksalainen media ei pitänytLügenpresse-käsitteestä. Sana ei olisilevinnyt niin räjähdysmäisesti, ellei vallalla olisi yleistäepäluuloa sitä kohtaan, miten valtalehdistö informoi lukijoitaan.Nimittäin valtalehdistöä Lügenpresse-käsitteellänimenomaan tarkoitetaan, siis niitä arvovaltaisiksi ja vakavastiotettaviksi kutsuttuja lehtiä, joita meilläkin siteerataanja joihin ulkomaankirjeenvaihtajamme nähtävästi mieluitentukeutuvat.Itseään riippumattomaksi kutsuvan Frankfurtin yliopistontoimikunnan perusteluiden totuudellisuudessa oli valitettavastiniissäkin toivomisen varaa. Saksassa käytetty tehokaspoliittinen lyömäase on syyttäminen natsismista, ja siihentoimikuntakin turvautui väittäessään, että Lügenpresse-sanaoli perua tohtori Goebbelsin sanavarastosta. Totta on, ettäkäsite oli tuttu myös natseille, mutta todellisuudessa se onvanhempaa perua. Sitä käytettiin jo 1800-luvulla, ja ensimmäisenmaailmansodan aikana se kuului vasemmiston mielisanoihinkonservatiivista lehdistöä tarkoitettaessa.Toimikunnan ”vale” ei vaikuta järin suurelta, mutta juuritällaisesta ”valehtelusta” Lügenpresseä epäillään. Harvoinhanmedia valehtelee suoraan ja suunnitelmallisesti. Sellaisestamenettää kiinni joutuessaan uskottavuutensa, ja puolitotuuson muutenkin tehokkaampi väline kuin sataprosenttinen vale.Siitä huolimatta puhdasta valehteluakin esiintyy. Mitämuuta voi sanoa israelilaisen sanomalehden julkaisemasta valokuvasta,joka esitti maailman ”eliittiä” marssimassa CharlieHebdo -kulkueen etunenässä Pariisissa. Kuvaa oli sensuroituvoimakkaalla kädellä häivyttämällä siitä pois kaikki naishahmotSaksan Angela Merkel mukaan luettuna. Nykyisillätietokoneilla tällainen sujuu paljon helpommin kuin Stalininajan saksilla ja liimalla.Täyttä totuutta tosin eivät kertoneet tavallisemmatkaankuvat ja filmiotokset, joita myös meidän mediamme julkaisi.Niistähän sai käsityksen, että maailmamme suuret johtajatmarssivat jättimäisen mielenosoittajajoukon kärjessä. Eivätmarssineet. Heillä oli oma turvamiesten ja valokuvaajien ympäröimäosastonsa, joka muista eristettynä poistui valokuvienottamisen jälkeen. Taitavaa manipulointia ei mediatoimituksissammevarmaankaan edes huomattu, mutta pakostahanalan ammattilaiset ovat sen myöhemmin havainneet. Korjauksiaen ole silti ainakaan toistaiseksi nähnyt.Joitakin soraääniä on vähitellen kuitenkin erottunut senyhteisen itkuvirren seasta, johon media puhkesi Pariisin hirmutöidenjälkeen. Murhia sinänsä ei tervejärkinenihminen voi hyväksyä, mutta jonkinverran on pyhimyksenkehä Charlie Hebdonpäältä silti rakoillut.Charlie Hebdon nimenomaisena tarkoituksenaon nimittäin ollut toisella tavallaajattelevien mielen pahoittaminen ja loukkaaminen.Lehden anarkistis-marxilaisille toimittajillevarsinkin uskonnot ovat olleet pahasta,joten niiden edustamia arvoja on täytynyt solvataniin ilkeästi kuin ihmismieli keksii. Tästäpuolesta ei meidänkään valtamediamme oleavoimesti kirjoittanut. Esimerkiksi törkeä pilakuvasiitä, kun Maria synnyttää Jeesuksen,saisi monen suomalaisenkin tyrmistymäänja jonkun jopa hamuamaan kättä pitempää. Sananvapaus onarvoista tärkeimpiä, mutta toisten ehdoin tahdoin tapahtuvariman alittava halventaminen on pahimmalle koulukiusaamisellesukua oleva teko. Kasvupohjaa terrorismille sellaisellavain luodaan.On Charlie Hebdon toimituksella ollut ihanteitakin. Niihinkuuluvat muun muassa Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassariekkuneet Pussy Riot -punktytöt. En ole mediassammehavainnut tästä ihannoinnista mainittavan mitään.Mutta ei Pussy Riotista muutenkaan ole kerrottu kuin valikoiden.Tyttöjä on ihasteltu, mutta tavallisen kansalaisen silmissäheidän arvonsa Putinin varteenotettavina arvostelijoinavoisi laskea, jos hän tietäisi kaiken. Sen sijaan pornografiastakiinnostunut voisi innostua katselemaan netistä tyttöjen ”performanssia”,joka kuvaa neitokaisten yhteispanoa takaapäin.Kyllä kai ammattitaitoinen toimittaja tämän tietää, vaikka eitarkoituksenmukaisuussyistä siitä mitään kirjoitakaan.Samantapaisista syistä toimittaja muutenkin valikoi sen,mitä hän pistää tekstiinsä. Jos jonkun rötöksen tekijää eierikseen mainita ”vaaleaihoiseksi”, skeptisessä lukijassaherää helposti epäilys, että kysymyksessä olisi ollut tummamaahanmuuttaja. Luottamukseni Helsingin Sanomia kohtaanei ainakaan lisääntynyt, kun tiedot Oulun kirvesmurhaajastajäivät kovin pintapuolisiksi. Hufvudstadsbladetin lukijalleselvisi sentään, että tekijä oli mielenterveyshäiriöinen somali.Ukrainan, Syyrian ja muista kriiseistä on lähes mahdotontasaada mediastamme muuta kuvaa kuin mitä toisenosapuolen asiaa ajava angloamerikkalainen tiedonvälitystarjoaa. Eipä silti, kyllä Lügenpresse toimii vastapuolellakin.Niinpä en suostu kirveelläkään uskomaan, että Ukrainanjuutalaissyntyiset presidentti Porošenko ja pääministeriJatsenjuk olisivat fasisteja tai natseja, kuten Venäjän mediaantaa ymmärtää.Ei paljon lohduta, että joidenkin kymmenien vuosienkuluttua varmaan näistäkin asioista tiedetään, mitä todellatapahtui. Ajassa elävälle sen tiedon hankkiminen ei tahdoonnistua, eikä Lügenpressellä ole sen antamiseen halua eikäkykyä.Sampo Ahto67 Kylkirauta 1/2015

UUTUUKSIAElämyksellinen MyanmarKirsikankukkien JapaniLos Angeles – HavaijiKoe vehreä YorkshireAdrianmeren helmiTRANS SIPERIAJunalla KiinaanKEVÄINENBERLIINIMADRIDLISSABONBUDAPEST1/2015KARIBIAN LUMOUSKAUNIISEEN KARJALAANLaatokan ja Äänisen risteilyETELÄ-AFRIKAN AARTEET- Rovos RailMUMMUN MATKASSAMonipuolinen KIINAIDYLLINENSotahistoriaa ja kulttuuriaKaukoidän risteilyHongkongistaSingaporeen 30.10.–11.11.Hongkong – Taipei – Manila – Boracay –Puerto Princesa – Kota Kinabalu – Brunei– Singapore.Asiantuntijaoppaina evl Ilmari Hakalaja Marja-Leena Tiensuu.3190 € /hlö, ikkunahytti3390 € /hlö, parvekkeellinen hyttiPuola ja itäinenSaksa 20.–27.4.Šiauliai, Varsova, Krakova, Leipzig.Matka on täynnä tarinantäyteisiäkulttuurikohteita: Liettuan ŠiauliainRistimäki, Varsovan juutalaisten ghetto,vanha ja kaunis Krakova, mykistäväAuschwitz ja iloisempien tunnelmienLeipzig. Asiantuntijaoppaatevl Ilmari Hakala ja Leena Hakala.1098 €Kulttuuria ja sotahistoriaa RanskassaNormandian maihinnousu29.9.–3.10.Pariisi, Calais, Caen, Saint –Lô.Asiantuntijaopas evl Ilmari Hakala.1356 €Lotat rintamajoukoissa3.–6.9.Lottien toiminta Karjalankannaksella ja ”Sota-ajanlaulut”, Antrea, Räisälä, Käkisalmi, Äyräpää, Muolaa,Rautu, Siiranmäki, Terijoki, Raivola, Johannes, Viipuri.Asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala jaLeena Hakala.595 €Kiinan SilkkitielläMannerheimin jäljillä9.–17.10.Peking, Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki,Kashgar, Abak Hojan hautamuseo ja Id Kah moskeija,Urumqi, Dunhuangi Gobin autiomaan keidaskaupunki,hiekkadyynit Mingsha Hills ja Kuunsirpin lähde, Xian,terrakotta-armeija ja Villihanhipagoda. Mannerheimasiantuntija kenraalimajuri evp Kalervo Sipi.Kiinan asiantuntijaopas Marja-Leena Tiensuu.3098 €Sampo AhtoAnssi SaarikoskiIlmari HakalaLeena HakalaMartti TurtolaTapio NiitynperäHeikki WalaKalervo SipiMarja-LeenaTiensuuJuha MyyryläinenMatkoja 24 h verkkokaupasta lomalinja.fiPohjois-Saksa 23.6.–1.7.Travemünde, jääkäreiden jäljillä Hohenlockstedtissa,Aumühle, Schwerin, Stralsund, Rügenin saari,Jasmund, Rostock, Travemünde.Asiantuntijaopas ev Sampo Ahto.alk. 1598 €Karjalankannas 8.6.–10.6., 10.7.–12.7.Ihantala, Portinhoikka, Muolaa, Äyräpää, Kiviniemi,Siiranmäki, Kuuterselkä, Raivola, Kronstadt, Terijoki,Summa, Viipuri. Asiantuntijaopas professori Martti Turtola.489 €Viipuri 9.–10.5., 24.–25.7., 29.–30.8.Tali-Ihantalan suurtaistelu, Portinhoikka,Aallon kirjasto, Viipurin linna, majoitus htl Victoria.Asiantuntijaopas ev Tapio Niitynperä.315 €Tuntemattoman sotilaan jäljillä11.–14.6. ja 2.–5.7.Sortavala, Läskelä, Kollaa, Suojärvi, Petroskoi. Syväri,Aunus, Tuulos, Salmi. Kuka on kukin Tuntemattomassasotilaassa? Mikä sotaromaanissa on totta, mikä tarua?Väinö Linnan kirjailijakuva?Asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala.695 €Laatokan kierros 25.–28.6., 24.–27.8.Sortavala, Nietjärvi, Pitkäranta, Lemetin motti, Murheenristi, Salmi, Vitele, Tuulosjoki, Nurmoilan karjalaiskylä,Aunus, Syväri, Terijoki, Raivola, Summa, Viipuri.Asiatuntijaopas professori Martti Turtola.586 €Inkerinmaa 7.–10.5.Valkeasaari – Repino – Terijoki, Pohjois-Inkeri: Toksova –Kaukola – Hatsina, Länsi-Inkeri: Kolppana – Kupanitsa –Skuoritysa – Kaprio – Narva-Joesuu, Kuremäen Pühtitsanluostari, Tallinna.Asiantuntijaoppaat Ilmari ja Leena Hakala.638 €Historiallinen Pietari jaMuistojen Karjala 17.–20.9.Pietari, Pushkin, Katariinan Palatsi, Eremitaasi,Terijoki, Kronstadt, Viipurin linna sekä Monrepos´npuisto. Asiantuntijaopas evl Ilmari Hakala.695 €Bosnia – Herzegovina 3.–8.6., 30.9.–5.10.Dobojn kaupunki ja suomalaisten rauhanturvaajienleiri Camp Jussi, Grapska Gornjan ja Besicin”suomalaiskylät” ja Suomen avustuskohde Krtovankylässä, Banovici Itä-Bosnia ja Srebrenica, Sarajevo,historiallinen Pecsin kaupunki.Asiantuntijaopas majuri Heikki Wala.1286 €Viipuri läheltä ja kaukaa 27.–29.7.Viipuri – Saimaan kanava – LappeenrantaViipurissa tutustutaan Alvar Aallon kirjastoon, UnoUllbergin taidemuseoon, Monrepos´n puistoon, Viipurinlinnaan unohtamatta Viipurin toria ja kauppahallia.Paluumatka leppoisasti laivalla Saimaan kanavaa pitkinLappeenrantaan. Asiantuntijaopas Eeva Tammi.595 €Jääkäreiden jäljillä Kuurinmaalla 2.–5.7.Tallinna, Riika, Jurmala, Klapkalnciems, Liepaja,Sigulda, Turaidan linna, Pärnu, Tallinna.Asiantuntijaopas evl Juha Myyryläinen.645 €Sydämen asiallaKroatiaTilaa uusiesitteemme!Suomalainen perheyritys – asiantuntijan matkassa laadukkaasti jo 38 vuottaRatinanlinna, Aleksanterinkatu 32, 33100 Tampere & 010 289 8100 & 010 289 8101 ryhmätBalderin talo, Aleksanterinkatu 12, 00170 Helsinki & 010 289 8102lomalinja@lomalinja.fiPuhelut 8,35 snt/puh +17,17 snt/min. Palvelumaksu 19€/varaus.maailmalleToscanaKorkein luottoluokitus© Bisnode 2014

Kadettikunta r.y.Eino Leinon katu 12 E 6400250 HELSINKI