Suomen UNIMAN tiedotuslehti 2/2006 - Unima.nu

Julkaisija: Suomen UNIMA ry, PL 42, 90015 Oulun kaupunkiPäätoimittaja: Laura PoranenTaitto: Laura PoranenPaino: Juvenes Print, TampereSisällysluettelosivu 3, Puheenjohtajalta, Janne Kuustiesivu 4, Romantiikkaa Imatran festivaalilla, Maiju Tawastsivu 5, Valtion avustuksia nukketeatteritoimintaan, koonnut Maiju Tawastsivut 6-7, Nukketeatterinuken rakennuskurssi Rovaniemellä 2006, Darja Heikkiläsivu 8, Elävät nuket kartanolla, Maiju Tawastsivu 9, Nukketeatteria purjelaivalla, Maiju Tawastsivut 10-11, Klassikoita Tampereen festivaalilla, Maiju Tawastsivut 12-15, Ihmiset höh! Timo Nyyssönen!, Tommi Sahasivu 16, Klassikoita Turussa, Maiju Tawastsivu 17, Nukketeatteritapahtuma jälleen Hämeenlinnassa, Maiju Tawastsivu 18, Monitaituri Rainer Kaunisto, Laura Poranensivu 19, Pikku Veturilla Roomaan, Maiju Tawastsivut 20-22, En kadu mitään, sanoi Jumala, Johanna Piritta Peltonensivu 23, Mainos, Aasatarsivut 24-27, Materiaali, materia ja turvallisuuden tunne, Johanna Piritta Peltonensivut 28-29, Sooloiluja Rovaniemen festivaalilla, Maiju Tawastsivut 30-31 Sirkus Onni menee sinne missä ihmiset ovat, Laura Poranensivu 32, Viipuri-projekti, koonnut Laura Poranensivu 33, Vilkas kesä ja syksy Suomen nukketeatterikentällä, Maiju Tawastsivu 34, Suomalaisen nukketeatterin juhlakirjan toimitustyö on alkanut, Leila PeltonenEtu- ja takakannen kuvat Laura Poranen, Lumottu metsä -näyttely, AnnantaloRovaniemen nukenrakennuskurssi sivut 6 - 7Kädet ja muita tärkeitä nukenrakennustarvikkeita. Kuvaaja Tomi Knuutila

VALTION AVUSTUKSIA NUKKETEATTERITOIMINTAAN VUONNA 2006Opetusministeriö on myöntänyt nukketeatteritoimintaan ainakin seuraavia avustuksia eri momenteilta:1) TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTANäyttämötaiteen taiteilija-apurahatSatu Paavola1-vuotinen taiteilija-apurahaElina Lajunen½- vuotinen taiteilija-apurahaRainer Kaunisto, Helsinkinukketeatteriesityksen tuottamiseen 6000:-Nukketeatteri Taiga-Matto, Turkunukketeatteriesityksen Rikhard III tuottamiseen 2000:-Iida Vanttaja ja työryhmä, HelsinkiPopol Vuh- nukketeatteriesityksen tuottamiseen 3000:-Mustan ja Valkoisen Teatteri-yhdistys, Imatranukketeatterifestivaalin taiteilijavierailuihin 2000:-Näyttämötaiteen kohdeapurahatIshmael FalkeKeskitalven uni-käsikirjoitukseen 2000:Lastenkulttuurin kohdeapurahatSauli Malinen ja työryhmä, Helsinkinukketeatteriesityksen valmistamiseen4000:-Teija Muurinen, HelsinkiPopol Vuh- nukketeatteriesityksenvalmistamiseen 2000:-Tiina Puranen, Turkunukketeatteri ja naamionäytteleminen 2000:-Lastenkulttuurin erityisavustuksetTeatteri ILMIÖnukkeforum-teatteriesityksiin 2000:-AZADEH ry (+ Pakolaisapu ry)monikulttuuriseen nukketeatterihankkeeseen6000:-2) NÄYTTÄMÖTAIDETOIMIKUNTA/VALTIONAVUSTUKSETRahoituslain ulkopuoliset ryhmätNukketeatteri Akseli Klonk 10 000:-Rahoituslain mukaiset valtionosuudet ammattiteattereilleTeatteri Hevosenkenkä 280 212Teatteri Mukamas 208 958Nukketeatteri Sampo 201 909Lähteet: Opetusministeriön nettisivut www.minedu.fi ja Teatterin tiedotuskeskus Tinfon tilastot28.9.06 Maiju Tawast

Nukketeatterinuken rakennuskurssi Rovaniemellä 2006Rovaniemen nukketeatteritalolla järjestettiin keväällä 2006 kolmiosainen teatterinuken rakennuskurssi Kati-AuroraKuuskosken vetämänä. Kurssi oli osa nukketeatterin läänintaiteilija Leila Peltosen järjestämää mahtavaa koulutusjatapahtumasarjaa, jolla meitä nukketeatterista eri tavoin kiinnostuneita aktivoitiin pääsemään kiinnostuksessaalkua pidemmälle. Nukenrakennuskurssia oli mm. edeltänyt sarja Leilan pitämiä nukketeatterin perusteet -iltoja,joissa tutustuimme nukketeatterin tyyleihin ja tekniikoihin välineteatterista marionetteihin muiden työstä oppien jaitse kokeillen. Samalla meistä muodostui hyvä porukka, ja Rovaniemen kunniakastaustainen, mutta välillä hiemanhiipunut nukketeatteritoiminta sai uutta potkua.Kurssin ensimmäisenä viikonloppuna keskityimme sauvanukkeihin. Teimme balsapuiset päät ja yksinkertaisetmekaniikat, joilla nukkien päätä saattoi pyörittää ja vaikkapa nyökyttää. Jokainen valitsi hahmot oman tarpeensamukaan, ja puki ne lopulta sopiviin asuihin. Oli innostavaa nähdä, miten yksinkertaisella toiminnolla nukkeeen saapaljon eloa ja liikettä, ja miten omalla tekemisellä syntyi hahmo, joka selvästi halusi herätä eloon! Pään veistäminenpuusta osoittautui monelle kompastuskiveksi, ja vei ehkä lyhyestä kurssista turhan paljon aikaa. Lopputulokset olivathienoja, ja moni viimeisteli nukkeja kurssiviikonloppujen välilläkin.Palkitsevampaa olikin seuraavan viikonlopun kahvanukketekniikkaan yhdistetty muovailu, jokaosoittautui monelle meistä helpommin lähestyttäväksi. Lopputulokset olivatkin, jos mahdollista,vielä hienompia. Vaikka minun on ollut hankalaa mieltää itseäni ihmisten näkösälle nukettamaan,kahvanuket tuntuivat heti jotenkin omilta käyttää; en viihdy sermin takana ylöspäin kurkottelemassa.Kahvanukeissakin oli hienoa huomata, miten lopulta yksinkertaiset niksit tekevät nukesta elävänja maallikon silmiin nukenrakennuksen mestarinäytteen. Ammattilaisen opissa pääsi ikäänkuinvihkiytymään niihin nukketeatterin taianomaisuutta synnyttäviin salaisuuksiin, joita oli aiemminkatsomon puolelta ihmetellyt ja jotka olivat nukketeatterin pariin vetäneet.Viimeisellä kerralla perehdyimmevarjoteatteriin, ja tällä kertaa syntyi vähemmänvalmista, mutta sitäkin mielenkiintoisempiakokeiluja. Moni myös teki loppuun aiemmillakerroilla keskenjääneitä nukkeja. Vietimmehauskan kurssikaronkan, ja lopuksi syntyneethahmot esiintyivät toisilleen ja ryhmäläisille.Tässä päästiin todella testaamaan niinsyntyneiden nukkejen taipumista esitykseenkuin kurssilaisten omien nukkien myötärohkaistuneita nukettajankykyjä.Hanna Kylöniemen Pikku Kasperi,Kuva: Kati-Aurora KuuskoskiKurssi yhdistettynä ryhmäläisten keskusteluihinsai todella pohtimaan nukenrakennuksenja nuken yleensä asemaa nukketeatterissaja omassa nukketeatterikiinnostuksessa.Monella porukastamme kiinnostusnukketeatteriin lähti itse tekemisestä, nukeista.Osa taas oli kiinnostunut nukketeatterinkäyttömahdollisuuksista, ja nukkien tekeminenoli vain osa tätä tavoitetta. Myöhemminnäimme Rovaniemen kansainvälisilläSoolonukketeatterifestivaaleilla paljonnykynukketeatterille tyypillisiä esityksiä, joissaoli hyvin vähän tai ei ollenkaan nukkeja, mikäjuuri nukenrakennukseen perehtyneelle olioikeastaan sääli.Darja Heikkilän Kasper, Kuva: Tomi Knuutila

Toisaalta siellä näimme myösvenäläiseen perinteeseenpohjautuvaa, nukkien tekniseenhuippuuteen perustuvaa teatteria,johon emme tunteneet milläänvoivamme yltää. Venäläisessäperinteessähän nukenrakennus januketus ovat toisistaan erillään, jasitä tekevät yleensä eri ihmiset.Maria Aron Uinuva nukke Leila Peltosen Tontun huomassa, Kuva: Tomi KnuutilaOmassa, ensimmäisessänukketeatteriprojektissammetyöparini Hanna Kyläniemen olimmealun perin haukanneet liian isonpalan, kun olimme aikoneet tehdäkaiken itse, käsikirjoitus, lavastus,nukenrakennus ja nukettaminenmukaanlukien. Projekti ei ollutennen kurssia oikein edennyt, emmeolleet voineet tehdä nukkeja ennenkäsikirjoitusta, emme käsikirjoitustaennenkuin meillä olisi nuket joillapäästä kokeilemaan, mitä osaisimmenukeilla nukettaa... Kurssi tulisiksi oikeaan saumaan, ja opetti jamuokkasi projektiamme paljon.Ymmärsimme, että vaikkaväsääminen on kivaa ja varsinkinitselleni mieluista, tärkeintä onkuitenkin se, millainen nukke onnukettaa, ja mitä sillä on tarkoitusesittää. Kaunis ja taidokkaastitehty nukke voikin esityksessänäyttää mitättömältä, kun taasrujosti veistetystä reppanastasaattaa tulla mahtavan shownilmeikäs päätähti. Aiomme käyttääkurssilla oppimiamme tekniikoitaniissä kohdin, missä se palveleeesityksemme sanomaa, muttataidokkaista mekaniikoista eitule esityksemme pääsisältöä.Oma tavoitteemme muuttuisaavutettavamman tuntuiseksi, kunideat yksinkertaistuivat, ja saimmeselvemmän kuvan siitä, mitä meidänon mahdollista tehdä ja toteuttaa.Helena Kokon Taiteilija Pupuja Salla Erhon SammakkoKuva: Kati-Aurora KuuskoskiOsa kurssilaisista ja opeKuva: Leila PeltonenSilti, tai ehkä juuri siksi, kurssillatehdystä Kasper-hahmosta tuleekuin tuleekin ensimmäisen omanesityksemme päätähti. Kurssinavulla pääsimme alkua pidemmälle,kiitokset Kati-Auroralle ja Leilalle!Darja HeikkiläKuvassa vasemmalta takana Maria Aro,Salla Erho, Helena Kokko,VesaHuutola, pitkä Johanna Latvala ja ElinaJauhiainen. Edessä alhaallaHanna Kyläniemi, Darja Heikkilä ja opeKati-Aurora KuuskoskiVesa Huutolan Taikuri,Kuva: Kati-Aurora Kuuskoski

ELÄVÄT NUKET KARTANOLLATeatteriyhdistys Into järjesti Rastilan kartanossa sunnuntaina 10.9. jo kolmannen kerranELÄVÄT NUKET KARTANOLLA-tapahtuman, jossa esiintyivät Teatterit Lempi ja Helmi sekäSirkus Supiainen. Lapsille oli tarjolla kaksi varjoteatterityöpajaa, jotka veti Anne Lihavainen.Yhdessä Rastilan kartanon saleista oli myös pienimuotoinen nukketeatterinäyttely.Tapahtuman aloitti Teatteri Lempin eliMaija Keinäsen ulkona, kävelevällänäyttämöllä esittämä Punahilkka. TeatteriHelmen esitys Sampsa, poika pikkarainenperustui Kalevalan tarinoihin, jotka TeijaMuurinen esitti naamioin, käsinukein jamarionetein sekä varjoteatteriosuuksin.Sirkus Supiaisen eli Laura Porasen ja SamuliMännistön aikuisille suuntaama esitysVarjoja paratiisista yhdisti jongleerausta,nukketeatteria ja musiikkia omintakeiseksikokonaisuudeksi.Maiju TawastRastilan nukketeatteritapahtumanpäätteeksi nähtiin Teatteri Lempinesineteatterinäytelmä Kotiinpaluu, jokakertoi nuoren pojan lapsuudesta jasotakokemuksista. Rastilan kartanon salitolivat jälleen salit täynnä monenikäistäyleisöä, vanhuksiakin saapui katsomaanKotiinpaluu-näytelmää. Läsnä oli myösnukketeatterialan näyttötutkintotoimikunta(Mape Lintunen, Mervi Riikonen, RainerKaunisto ja Hannu Räisä), joka arvioi TeatteriLempin ja Helmen esityksiä sekä esiintyjienkompetenssia.Teatteri LempiTeatteri HelmiNukketeatteritapahtuman päätteeksi vietettiin alan konkarin Oili”Olga” Sadeojan 60-vuotissyntymäpäiviä. Oili Sadeoja aloittinukketeatteriuransa jo 1980-luvun taitteessa Teatteri Mukamaksessa,jonka jälkeen hän perusti vuonna 1987 oman NukketeatteriOlgan. Soolonukettajana Oili on kiertänyt kaikkialla Suomessa,kirjoittanut ja ohjannut kymmeniä näytelmiä sekä vetänyt lukuisianukketeatterikursseja kautta vuosikymmenten. Oili on työskennellytahkerasti myös vierailevana ohjaajana eri nukketeatteriryhmissä.Lisäksi hän on perehtynyt nukketeatterin käyttöön terapiassa jaluennoinut aiheesta mm. mielenterveysalan ammattilaisille.Vuonna 2001 Oili käynnisti Adultan Tuusulassa sijaitsevassa ARTO-opistossa aikuisillesuuunnatun nukketeatterikoulutuksen (Nukketeatteri kasvatuksen ja ilmaisun välineenä),jonka satoa ovat monet uudet nukketeatteriryhmät ja soolonukettajat. Rastilannukketeatteritapahtuman järjestäjänä toimivan Teatteriyhdistys Inton jäsenet ovat Oilinkursseilta valmistuneita uusia nukketeatterintekijöitä. Syyskuun tapahtumassa ja Oilin60-vuotispäivillä olikin läsnä viiden eri ARTO-vuosikurssin edustajia, jotka lämpimästionnittelivat opettajaansa. Kuten myös muut paikalle saapuneet suomalaisennukketeatterikentän edustajat. Onnea siis Oilille ! Ja menestystä Teatteriyhdistys Intolle!

NUKKETEATTERIA PURJELAIVALLANukketeatteriyhdistys Into järjesti perjantaina, 9.6. Hyvän mielen nukketeatteritapahtumanpurjelaiva Estellen tiloissa. Helsingin Kaapelitehtaan rannalle ankkuroidun Estellen köysistöön kiinnitetytiloiset ilmapallot ohjasivat laivalle kymmeniä nukketeatterista kiinnostuneita katsojia,joiden iloksi nuket esiintyivät sekä laivan kannella että ruumassa.Tapahtuman maskotteina olivat paikalla vanha herra Eero ja nukkeherra Vankka, jotka juttelivat osanottajienkanssa ja kommentoivat myös illan esitysten kulkua. Nukketeatteritarjonnan aloitti Nukketeatteri PikkuKarhun varjoteatteriesitys kansantarinasta Silmiveden haku. Soile Karhun nukettamista ja kertomista säestiRiitta Leivo kitaralla, laululla ja rytmisoittimilla. Trubaduuri Leivo esitti laulelmiaan myös laivan kannellaesitysten väliajoilla. Toisena esiintyjänä oli Nukketeatteri Lähde eli Tiia Laukkanen, jonka Pygmalion jaGalateia oli vanha kreikkalainen tarina veistämäänsä naispatsaaseen rakastuvasta kuvanveistäjästä. Illanpäätteeksi Nukketeatteri Lempi eli Maija Keinänen esitti katkelmia ohjelmistoon kesällä valmistuvastanäytelmästä Kotiinpaluu. Näytelmä kertoo nuoren sodassa haavoittuneen miehen elämästä esine- janukketeatterin keinoin. Estellen ruumakatsomossa istui livenä näytelmän innoittaja ja elämäkerran lähde,Maija Keinäsen yli 80-vuotias isä, jonka liikuttuneisuus välittyi koko yleisöön. Esitysten jälkeen vanha herraEero luki Jorge Luis Borgesin runon Hetkiä, jossa mietitään miten elämän voisi elää toisinkin, jos vieläehtisi.Esityssarjan jälkeen yleisö kirjoitti ilmapalloihin toiveensa ja marssi iloisena kulkueena laiturille päästämäänne ryppäänä reippaiden tuulten vietäviksi. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan hieno osoitus nukketeatterilaisteninnostuksesta tuottaa hyvää mieltä. Kaiken lisäksi illan tuotot ohjattiin Estellen toiminnan tukemiseen.Maiju TawastValokuvassa: Vanha herra Eeroja nukkeherra Vankka Estellenkannella© Maiju Tawast

Mukamas Group, kuva Maiju TawastKLASSIKOITA TAMPEREEN FESTIVAALILLAKyllä meidän kelpaa, kahden vuoden väleinsaamme nähdä Tampereella sekä kotimaistaettä kansainvälistä nukketeatteria hyvintoimivalla festivaalilla: Viides KansainvälinenNukketeatterifestivaali Mukamas 2006 tarjositoukokuussa laajan skaalan klassikoita viidestämaasta. Suomesta, Englannista, Japanista, Saksastaja Espanjasta saapuneet teatteriryhmät avasivat sekälapsi- että aikuiskatsojille nukke- ja esineteatterinmaailmaa esityksillään, joiden kaari ulottui KuningasLearista Rumaan ankanpoikaseen.Riemastuttavin ja rytmisesti taitavin oli espanjalaisranskalaisenTábola Rassan tulkinta MolièrenSaiturista, jonka päähenkilöinä olivat vesihanat (!).Molièren mutkikas ja commedia dell´arten tyypeistäammentava ihmissuhdekomedia oli esineteatterin,näyttelemisen ja rytmittämisen ilotulitusta. Runsaanja rönsyilevän ranskankielisen tekstin näyttelijätsaivat soljumaan kuin vettä vaan, vaikkei siitäpalon ymmärtänytkään. Japanilaisen Nori SawanKuningas Lear oli puolestaan pelkistetty ja kliseistäriisuttu, joskin rytmisesti ongelmallinen tutkielmaShakespearen klassikkodraamasta näyttelijän-, varjojanukketeatterin keinoin. Teatteri HevosenkengänMachbeth suuntasi sanomansa myös nuorille, joillenäytelmän runsas puhunta ja ajoittainen staattisuussaattoi tehdä tiukkaakin. Saksalaisen SeebühneHiddenseen Sindbad oli komeaa kertojan teatteria,jossa Karl Huckin vahva läsnäolo ja suggestiivinenkerronta kuljettivat katsojia Bagdadista kaukomailleja takaisin. Saman teatterin ja esiintyjän Punahilkkaoli perinteistä marionettiteatteria 1900-luvun aluntyyliin, joskin tekstissä oli saksankielen taitoisilleviitteitä DDR-aikoihinkin.Lapsiyleisölle oli tarjolla useita esityksiä,mm. Nori Sawan Satuja, useita lyhyitä etydejänukketeatterin keinoin. Norwichin nukketeatterinJaakko ja Pavunvarsi toimi hauskana esine- janukketeatteriesityksenä, jossa Luis Zornoza Boynäytteli/nuketti ja Santiago Puente säesti herkästisoittimillaan. Hevosenkengän Pikkaraisen päiväunikärsi toimeliaasta temposta, joka söi nukettamistaja kontaktia yleisön kanssa. Festivaalin kotimaisistavieraista Sampon Kultakutria, Rumaa ankanpoikastaja Haiharan Saapasjalkakissaa en ehtinyttulkkaustehtäviltäni nähdä. Mukamaksen ohjelmistoesittäytyi neljällä teoksella, joista Taikasoitintenhosi Kikka Nurmisen juurevalla esittämisellä jaLumikki kekseliäällä visualisoinnillaan. Tuhkimossaesiintyjille tuli hiki pukujen pyörityksessä, muttaPieniä aarteita viehätti vanhanaikaisella hitaudellaan.Festivaalin kuluessa vietettiin Mukamaksen Mansi

Styczin 60-vuotisjuhlia, joissa huudettiin hurraatasekä päivänsankarille että nukketeatteriuurastukselle.Kaiken kukkuraksi Teatteri Mukamakselleojennettiin Hatanpään kartanossa pidetylläkaupungin vastaanotolla Eino Salmelaisensäätiön 3000:- euron stipendi tunnustuksenapitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä suomalaisennukketeatteritaiteen ja kansainvälisten suhteidenkehittämisestä. Teatteri Mukamaksen tiloissa olimyös Sirppa Sivori-Aspin muistonäyttely, jonkayhteydessä muisteltiin uranuurtajamme elämää janukketeatterityötä. Festivaalin viimeisenä päivänäNori Sawa veti bunraku-kurssin, jolle osallistuiparikymmentä nukketeatterientusiastia. Festivaalinkuluessa Mukamaksen koko henkilökunta osoittitodelliset voimavaransa hoitaessaan lukemattomiatehtäviään aamuvarhaisesta yömyöhään. Logistiikkaeli kuljetukset ja roudaukset pelasivat, lipunmyynnitja yleisötyö hoituivat neljässä eri puolilla kaupunkiasijaitsevassa esityspaikassa, toimistossa hoidettiinhommat viimeisen päälle ja keittiössä huolehdittiinjatkuvasta muonittamisesta. Pystytykset japurkamiset tehtiin vaikka kahteen asti yöllä,välillä näyteltiin ja hoidettiin valot sekä musiikitomissa esityksissä jne. Tähän kulissien takaiseensäpinämaailmaan sain itse tutustua toimiessanifestivaalilla tulkkina, jonka palveluksia tosinvähemmän tarvittiin kuin ennakoin. Mukamaksenporukka nimittäin osaa kieliä, kuunteleesujuvasti saksaakin ja vastaa vaikka englanniksi.Kommunikaatio toimi mainiosti kaikenmaalaistennukketeatteri-ihmisten välillä myös viimeisenillan päättäjäisjuhlassa, jossa perinteiden mukaanlaulettiin ”Sinisiä, punaisia ruusunkukkia kannankädessäni..” Monta muutakin laulua raikui Pispalanpimenevään iltaan väsyneiden, mutta onnellistennukketeatteri-ihmisten juhliessa ansaitusti viikonmittaisen urakan jälkeen.Tampereen mediat muuten huomioivat festivaalinmonin eri tavoin: Aamulehdessä eri kriitikotja toimittajat kirjoittivat viikon mittaan useitaisoja artikkeleita esityksistä, paikallislehtien jaradion toimittajat haastattelivat moneen otteeseennukketeatterintekijöitä yms. Nukketeatteri onTampereella saavuttanut vankan asemansamyös kulttuuripäättäjien keskuudessa, joista vt.kulttuuritoimenjohtaja ja nukketeatterientusiastiTuula Martikainen ojensi Mukamakselle aiemminmainitun tunnustuksen. Onnittelut Mukamaksellekaikista saavutuksista, eteenpäin nukketeatterinviitoittamaa tietä !Maiju TawastTábola Rassa, Saituri

Timo Nyyssönen, kuva Susanna SorsaNyyssösen terveiset Unima - lehden lukijoille ovat:”Nukketeatteri ?”,Minä väittäisin hänen mieliterminsä olevan: ”Höh”.Nyyssönen ei ole punkkari eikä diinari.Nyyssönen on piinari.Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen herra. Siis asiaan.AMMATILLISTA TAUSTAA JA NYKYHETKEÄTimo Nyyssönen, mikä sai sinut alun perininnostumaan teatterinukkien tekemisestä?”Sarjakuvat, animaatiot ja surullisen kuuluisa Muppet- show. Tarkoitukseni oli hakeutua animaatioalankoulutukseen, mutta vuonna -89 ei suomessa ollutsiihen mahdollisuutta.Eli ajauduin nukketeatterialalle syystä siitä.”Teetkö mielelläsi kaikkea teatteriin liittyvää, vaikeskitytkö mieluummin rakennuspuoleen?”Tekisin mielelläni kaikkea, teatteriin liittyvää, muttaerikoistuminen on välttämätöntä josaikoo hoitaa työnsä edes välttävästi. Toki esim.näyttelijäntyön kokemus on hyväksi myösnukentekijä - lavastajalle koska siinä oppii kantapäänkautta perussääntöjä nukettamisesta ja siitä mikä toimiilavalla ja mikä ei.”IHMISET HÖH ! TIMO NYYSSÖNEN !LÄHIKUVATimo Nyyssönen, ystävien kesken tuttavallisestiNyyssönen, on aikuinen mies, yhden lapsen isä janukentekijä, jolla on harvinaisen persoonallinennäkemys työhönsä ja elämään yleensä. Lehmät jamaatyöt ovat lähellä Nyyssösen sydäntä, mikä eiliene ihme sillä hän on alun perin maatalon poikaJäppilästä, Varkauden ja Pieksämäen välistä. Jäppilänvuosien jälkeen Nyyssönen, tai Nysö kuten häntämoni myös kutsuu, on toki ehtinyt vaikuttaa ympäriSuomea erinäisten projektien merkeissä. Tällä hetkellähänen asuntonsa ja työhuoneensa sijaitsevat kuitenkinLahdessa ja hän on mukana paikallisessa nukketeatteriNiveltämössä.Nyyssönen on valmis myös avaamaan meille oviayksityiselämäänsä. Hän kertoo poikansa olevanräppihippi ja tyttöystävänsä Susannan olevantyönarkomaani, mutta samalla hän kyllä tunnustaaitsekin tekevänsä parhaillaan töitä sairaslomalla. Hänsanoo laittavansa mieluiten suuhunsa kahvia ja kaikkearuokaa. Autonkorjaus on Nyyssösen harrastus ja hänsuosittelee meille kuunneltavaksi vanhaa punkkia,iskelmää ja Einstürzende Neubautenia.Sinulla on takana merkittävä määrä ammattiisiliittyvää koulutusta: Puuseppäopintoja Vihdinkäsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, SuomenKirkon Sisälähetysseuran oppilaitoksennukketeatterilinjoja Pieksämäellä, Turun taiteenja viestinnän oppilaitoksen nukketeatterilinja jaTurun ammattikorkeakoulun lastenohjelmientekijät - koulutusohjelma.Onko koulutus mielestäsi välttämätöntä? Voikoitseoppinut nukentekijä olla yhtä hyvä kuinkoulutettu?”Koulutus antaa hyviä välineitä jatkaa oppimistaeteenpäin. Ja itselleni tärkein anti oli, että siellä törmäsihyviin tyyppeihin joiden kanssa on voinut sitten jatkaatuskartelua vuosien varrella. Totta kai itseoppinutnukenrakentaja on yhtä hyvä tai huonompi tai parempikuin superkoulutettu, koska tiedän nukketeatterialanihmisiä jotka jaksoivat päteä ja tehdä koulussa asiansahyvin, mutta kentällä toimiminen onkin heille ollutsitten vaikeampaa. Joo itse en koulutuksen aikanajaksanut aina tehdä parastani.”

Mitkä ovat mielestäsi hyvän nukentekijäntärkeimmät ominaisuudet?”Pitäisi olla pirun ahkera. Puuseppäkoulussa eräsopettajani totesi, että tuotteen tekemisessä on taidettaja luovuutta ehkä 15 % ja loppu on tylsää työtä,puurtamista.”Kuinka kova kilpailu alalla on? Onko ylipäänsäjärkevää ruveta ammattimaiseksi nukentekijäksi?”En koe että alalla olisi kilpailua. Tosin apurahatmenee vuosi vuodelta tietenkin tiukemmallekoska taidealojen koulutusta tapahtuu tätä nykyä jokaniemennotkossa ja saarelmassa jakokonaiskakku/jaettavat taideapurahat eivät tietenkäänvoi kohota samalla vauhdilla. Mutta loppupeleissätaiteilijoiden koulutustehtailu nostaa kyllä taiteen tasoaja muuttaa ehkäpä yhteiskuntaa kokonaisuudessaanpositiiviseen suuntaan. Ammattimaiseksinukentekijäksi ryhtyminen ei ole vipsua. Itsensätyöllistäminen nukentekijänä Suomessa on vaikeaamutta ei mahdotonta, tosin kaikki työtarjoukset pitäisiottaa vastaan, koska muuten olet täysin työtön.Suurin ongelma on, ettei tehdystä työstä tahdosaada riittävää korvausta käytettyyn aikaan nähden.Hinnoittelu menee yleensä projektikohtaisesti. Mitätaas ulkomaihin tulee, haaveet omasta ulkomaillaopiskelustani/työskentelystäni häipyivät vuonna 1995kun oma poika syntyi.”Kun teet nuket näytelmään, jota et itse ohjaa,kuinka suuret ovat vaikutusmahdollisuutesi niihin?Kerro kuinka teet yhteistyötä ohjaajien kanssa jakuinka hyvin se toimii. Joudutko esim. tekemäännukkeja uusiksi?”Ohjaaja sanoo hahmot joita hän näytelmään haluaaja missä tyylissä silloin liikutaan. Itse ehdottelentekniikoita joilla nukkeja liikutellaan. Usein nukkienteko ja lavastus on jonkinasteisten kompromissiensumma. Mutta useimmiten saan kyllä revitellärakenteissa ja visuaalisuuden suossa niin kuinparhaaksi näen. Olen löytänyt itseni tilanteestajolloin nuket ja lavasteet eivät sovi ohjaajan mielestänäytelmään, ja pienen kiroilun ja manaamisen jälkeenolen tehnyt ne alusta asti uudelleen. Tosin olen kylläitsekin hylännyt välillä omia nukkejani ja lavasteitaninäytelmään sopimattomina. Ja tehnyt ne uusiksi.”Seireenit

Laiska Ivan, kuva Elina Onnelaminulla ei ole mitään ismiä. Kaikki materiaalit ovatyhtä hyviä. Ulkona käytettäviin nukkeihin silikonion toimiva. Se hylkii likaa ja kosteutta. Värjääminenon vaikeaa ja kuivuessaan joistakin silikonilaaduistahaihtuu ammoniakkia joka taasen ärsyttää silmiä jahengitysputkistoja. Luonnonkumilateksi on myösnäppärä litku, joskin siihen liittyy samoja ongelmiakuin silikoniin, ja pakkasella se jäätyy aiheuttaenteknisiä ongelmia nukeissa käytettynä. Käyttökelpoisiamuoveja/kumeja ovat myös Finnfoam, akryylimassa,teollisuus- kumit ja saumausvaahto.”Kun teet paperimassanukkeja, tapaat pinnoittaamassaa eri aineilla. Mitä käytät? Oletko tehnytomia materiaali - innovaatioita? Kerro muutamahyvä kikka.”Paperimassan pinnoitukseen kaikenlaisia puupölyliimasotkuja ja seinätasoitteita. Finnfoaminpinnoitukseen kätevä mömmö: akryylimassaa +luonnonkumilateksia + erikeeper + väripigmentti.Seossuhteet täytyy kokeilla, mutta onnistuessaanpinnoite on joustava, kestävä ja päälle maalattavissa.Imee tosin käytössä itseensä likaa.”Tarvitsevatko näyttelijät yleensä paljonkäyttöopastusta nukkiesi kanssa?”Kyllä jos sekoilen liian teknisyyden kanssa.”Mitä muuta teet leipäsi eteen?”Nukketeatteria.”No onko se hauskaa?”Ei mikään työ ole aina hauskaa. Mutta onnistumisenelämys (jos se tulee) kuittaa kyllärakennusvaiheen vittumaisuudet.”Oletko omasta mielestäsi hyvä nukentekijä?”Suomen mittapuussa kyllä mutta laajemmin ajatellenen. Aina olisi parantamisen varaa.”Onko tiettyjä nukketekniikoita, joita valmistatmieluummin kuin toisia? Oletko kehittänyt uusianukketekniikoita perinteisten rinnalle?”Mieluiten tekisin aina jollakin uudella tekniikallamutta se ei ajankäytöllisesti ole aina mahdollista.Yleensä teen sovelluksia olemassa olevista tekniikoistatai sitten joutuu keksimään täysin uusia mekanismejatiettyjen ideoiden toteuttamiseen. En koe suoraaolemassa olevien nukketekniikoiden kopsaamistakiinnostavaksi.”Miten nukesta saadaan helposti käytettävä, muttakuitenkin elävä?”Liika tekniikka pois rakenteista ja pelkistäminen.”MATERIAALIT JA TEKNIIKATOnko sinulla mitään suosikkimateriaaleja? Käytätainakin paljon silikonia ja muoveja.”Tällä hetkellä käytän puuta aina kun se vain onjärkevää. Syy siihen on se, ettei tarvitsisi haistellaliuottimia ja myrkkyliimoja. Tarpeen vaatiessarakennan kyllä nuket materiaalista mistä hyvänsä.Yleensä käytettävä raha määrää kuitenkinmateriaalivalinnat ja tietenkin rakennettavien nukkienkoko vaikuttaa myös siihen. Itse materiaalien suhteen

TYYLISinulla on aika tunnistettava tyyli: korostetutja liioitellut kasvonpiirteet, isot nenät, rohkeavärien käyttö kasvoissa ja vaatteissa, paikoittainengroteskius jne. Onko tyylisi tietoisen suunnittelunja kehittämisen tulosta, vai onko se kehittynytitsestään? Vai myönnätkö edes Nyyssös - tyylinolemassaolon?”Groteskien hahmojen tekeminen on helpompaaja nopeampaa. Tosin olen huomannut että monetnäyttelijät löytävät helpommin groteskin nukenluonteen ja sen käyttöominaisuudet. Samoin groteskiusnäyttää myös ruokkivan eräitten ohjaajien luovuuttaparemmin kuin realistiset hahmot. Siitä huolimattarealistisia hahmoja on hyvä vasäillä silloin tällöinkoska niiden rakentaminen on todella vaikeaa jaosaahan sen jälkeen tekijäkin tehdä entistä oudompiahahmoja. Oma tyylini on siinä mielessä tietoisestirakennettu, että jos itse olen huvittunut rakentamanihahmon olemuksesta, luulen sen myös avautuvankatsojalle samalla tavalla.”Jättiläinen, kuva Tommi SahaOnko tunnistettava tyyli mielestäsipersoonallisuutta, vai kaavoihin kangistumista?”Yleensä kaikki taiteilijat toistavat tavalla tai toisellaitseään. Siksi yritänkin välillä tehdä niitä realistisempiatöitä. Mutta voihan se olla että kaikki itsensä toistajatovat lahjattomia ja heidän pitäisi lopettaa hetitaidesoopan tuottaminen.(heh)”Kuvaile normaali nukenrakennusprosessisi alustaloppuun. Mitkä työvaiheet tulevat missäkinjärjestyksessä?”Ei minulla ole kaavaa. Välillä aloitan rakentamisennuken keskivartalosta (jotta voisin rikkoa kliseisiärakennusoppeja joita koulutus on syöttänyt ja joita olenitselleni tiedostamattomasti luonut) Toisinaan aloitankaiken yhtä aikaa ja yritän edetä sekä lavasteissa ettänukeissa yhtä aikaa vaihe vaiheelta eteenpäin. Joskustekeminen alkaa perinteisesti päistä, käsistä ja jaloista,mutta jos tulee kiire niin nuken muu tekniikka jää tällärakennustavalla huonoksi.”Haluatko sanoa tähän loppuun vielä jotain muuta?”Höh, hirvee haastattelu.”Teksti: Tommi Saha

Turun Taideakatemiannukketeatterilinja tarjosi huhtikuussa2006 kaksi merkittävää ensiesitystä:Shakespearen Rikhard III esitettiinTaideakatemian Naruteatterissa jaOdysseus Turun KaupunginteatterinSopukassa. Klassikkotulkinnatedustivat erilaisia tapoja tulkitauudelleen länsimaisen dramatiikanmerkkiteoksia.Naruteatterissa esitetty RikhardIII perustui Shakespearentunnettuun, jylhään draamaan,jonka tulkinnasta oli karsittulähes kaikki teksti ja siirryttyfyysisen teatterin ilmaisukeinoihin.Sveitsiläis-italialaisen DavideGiovanzanan ohjaama esityskeskittyi nukketeatterilinjan1. vuosikurssilaistennäyttelijänilmaisuun koherenttinajoukkona, jonka keskuudesta nousivoimakkaita soolovälähdyksiä.Miimin, naamioteatterin ja fyysisenilmaisun keinoin tulkittu draama olitekstin raskaudesta riisuttu versio,jossa muutamat merkityksellisetrepliikit lupauksista ja petoksistatoistuivat. Hengitys ja äänet, marssija jyskytykset täyttivät haltuunotetunesitystilan alusta lähtien. Esiintyjättoimivat näyttämöllä antiikin kuorontavoin draaman ensimmäisessänäytöksessä, jonka ilmaisu viittasiylevään kreikkalaiseen tragediaan.Rituaalinomaisesti toistuvat javaihtelevat liikehdinnät muodostivatrintamalinjoja, joiden ylitse jalävitse roolihahmot kurkottivat kohtikruunua kädet punaisina verestä.Toisen näytöksen tyylilaji vaihtuiprofaaniin ja irvokkaaseen pilkkaan,jossa vallanhimoinen ja toisiaanlahtaava joukko ärhenteli ahneuden,veritöiden ja seksuaalisen halunpauloissa. Fyysinen ilmaisu lähenipaikoitellen primitiivistä bakkanaaliarujojen, kyttyräselkäisten jakampurakätisten hahmojen raastaessatoisiaan. Joistakin pitkittyneistämiimijaksoista huolimattanukketeatterilinjalaisten esitys välittimielenkiintoisella ja uudella tavallakuningasnäytelmän dynamiikan.Turun Kaupunteatterin Sopukkaanhuhtikuu-toukokuulle tehtyOdysseus on ensimmäinenTaideakatemian nukketeatterilinjanja Kaupunginteatterinyhteisproduktio. Merkittäväpäänavaus draamateatterilta,jonka vakioyleisökin saa tutustuamoderniin nukketeatteri-ilmaisuun.Fiikka Forsmanin esityksenlähtökohtana oli Odysseus vaeltajanaja tarinaniskijänä, jonka juttujentodenperäisyyttä saattaa epäilläkin.Tekstipohjana esityksessä oliHomeroksen Odysseus-runoelma,johon oli lisätty amerikkalaisenMargaret Atwoodin kirjoittamastaPenelopeiasta feministissävytteisiäkriittisiä painotuksia. Dramaturgisestiratkaisussa tuntui saumakohtia vieläensiesityksessä, jonka rytmiikka eitahtonut pakotta asettua kohdalleen.Taideakatemian 3. vuosikurssilaistenkomeasti esittämä Odysseus olikuitenkin mittava näyttö, monenmittakaavan ja ilmaisukeinonteatteria: nukketeatteria,näyttelijäntyötä, naamioita,varjoteatteria, esineteatteria.Näyttämöllä esiintyivät sekä jumalatettä kuolevaiset, joiden myrskyisiä jaauvoisiakin kohtaamisia kuvitettiinmonipuolisin keinoin ja välinein. JaniUljaksen rautaiset lavasteet liikkuivatja myös soivat: seinälavasteelementtioli kreikkalaisenkielisoittimen suurennettu versio,jonka rautaisilla kielillä esiintyjättuottivat antiikin vanhoja sointuja.Esityksessä oli runsaasti muutakinäänidramaturgiaa, jonka rytmillisestitäsmällisestä liveajosta vastasi 1.vuosikurssilainen Roosa Halme.Karismaattinen Aapo Repo kuljettivahvoilla näyttelijän ja nukettajantaidoillaan sekä puheilmaisullaanOdysseuksen roolia ja seikkailujaherpaantumatta eteenpäin jättiläisairomukanaan. Muissa rooleissaesiintyvillä oli monilla vieläpuheilmaisullisia ongelmia, joihinkoulutuksessa tulee kiinnittää suurtahuomiota.Outi Herrainsillan ja TimoVäntsin luomat monipuolisetja monenkokoiset nuket olivatilmaisuvoimaisia ja esiintyjienhallussa mitä erilaisimmissakohtauksissa. Vaikuttavin olilähes kolmemetrinen Kirke,jonka hallinnassa oli tekemistäjättiraajoineen. Mittakaavanpienimmästä päästä oli Odysseuksenpaperinen laiva miehistöineen,jotka ahmaistiin pariinkin kertaanhirviöiden toimesta. Hulmuavinkankain näyttämön poikki tehty merija myrskyt toimivat. Visuaalisestinäyttävintä kuitenkin oli ylhäältäpudotettu varjoteatterikangas, jollemoniväriset ihmishahmot heittyiväteri skaaloissa riippuen taustavalojenliikuttamisesta.Turun kaupunginteatteri olisatsannut Sopukassa toteutettuunesitykseen täyden miehistönalkaen kuiskaajista ja järjestäjistäaina valo- ja ääniteknikoihin,mikä mahdollisti esitykselletäydet teatterilliset puitteet.Neljäntoista nukketeatterilinjalaisenvoimanponnistus näyttämölläosoitti, miten mielenkiintoista jamonipuolista moderni nukketeatteriilmaisuon ja millaisia lisäresurssejayhteistyö suuren draamateatterinkanssa voi tuottaa.Maiju TawastKLASSIKOITA TURUSSA

NUKKETEATTERITAPAHTUMA JÄLLEEN HÄMEENLINNASSAHämeenlinnan Hippalot-lastenkulttuuritapahtuma tarjosi 3.-6.8. jälleen suurella skaalalla taidetta: Festivaalin tuhannetkävijät saivat neljän päivän aikana nauttia tanssi-, sirkus-, kuvataide-, teatteri-, elokuva-, musiikki- ja työpajatarjonnasta.Nukketeatteri palasi voimalla ja väellä Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin järjestämään Hippalot-tapahtumaan. Sekälapset että aikuiset riensivät lukuisiin nukketeatteriesityksiin entisen Verkatehtaan näyttämöillä ja Hämeenlinnan torilla.Festivaalin kansainväliset esiintyjät edustivat kaikki nukketeatteria. Irlantilainen Your Man´s Puppets esitti humoristisenkoosteen, jossa mursutarinasta edettiin Kolmen pukin tarinaan ja päädyttiin kabareelauluihin. Varieteeohjelmaa tarjosi myösDockteatern Svarta Katten Ruotsista, joka nauratti ja hämmästytti yleisöään bluffitohtori Schwindelfritzin ja tulennielijäFozforon suorituksilla. Pietarista saapunut Kukolny Format oli tarttunut venäläisiin ja englantilaisiin lastenrunoihin,joista jälkimmäiset tunnetaan Suomessa Kirsi Kunnaksen aikoinaan mainiosti suomentamasta Hanhiemon tarinoista.Kirsi Kunnas itse vieraili festivaalilla lasten ja kirjailijoiden tapaamispaikassa. Tsekin tasavallassa toimivan The Theatreof Forman Brothers-ryhmän klassinen marionettiteatteriesitys oli hyvin humoristinen 1700-luvun Barokkioopperaklassisen musiikin säestämänä. Suomalaiset nukketeatterit olivat myös hyvin edustettuina festivaalilla: Varjoteatteriafestivaalilla tarjosi Elviira Davidowin Nukketeatteri Katputli, joka toi tapahtumaan ensiesityksen, intialaisen tarinanTuulen poika Hanuman. Katputlin Karhu poikana nähtiin myös toriesityksenä paahtavassa helteessä. Eurooppalaisetklassikkotarinat olivat neljän teatterin tarjonnassa: Hämeenlinnan Miniteatteri esitti Aulangon Satuteatterissa reippaantulkinnan Pinokkiosta. Tanssiteatteri Hurjaruuthin poikkitaiteellisen Punahilkan oli ohjannut Nukkehallitus-ryhmän ElinaLajunen. Nukketeatteri Akseli Klonk tulkitsi Janne Kuustien reippaasti modernisoiman sadun Karhuja 3 ja 1 Kultakutri.Hämeenlinnan kaupunginteatterin vanhahtava Ruma Ankanpoikanen oli ohjaaja Reija Isosuon käsialaa. NukketeatteriHevosenkenkä toi tapahtumaan Eero Ahreen kirjoittaman näytelmän Rosina ja Ritari von Rusina, joka oli perinteinenja vauhdikas lohikäärme-ritari-prinsessa tarina. Nukketeatterin läänintaiteilija Hannu Räisä veti festivaalilla pidetynseminaarin Punahilkka vai Risto Räppääjä, jossa pohdittiin lastenteatterin ajankohtaisia kysymyksiä nykypäivän jaklassikoiden tiimoilta. Toki Hippalot-tapahtumassa oli paljon muutakin ohjelmaa. Päivittäin tarjolla oli toistakymmentätapahtumaa, näyttelyä ja työpajaa, joissa festivaalin monenikäiset kävijät viihtyivät. Allekirjoittanut keskittyi juoksemaannukketeatteriesityksestä toiseen ja osallistumaan lastenteatteriseminaariin, jossa käsitellyt tärkeät kysymykset lapsillesuunnatusta kulttuurista jäivät askarruttamaan. Syntyjä syviä ja ajankohtaisia teemoja on hyvä välillä miettiä.Maiju Tawast, on the roadTanssiteatteri Hurjaruuth, Punahilkka

Monitaituri Rainer KaunistoHelsingin keskustassa sijaitsevassa lasten- ja nuorten kulttuuriinkeskittyvässä Annantalo-monitoimitalossa oli nukketeatteritaiteilija janukenrakentaja Rainer Kauniston teatterinukkeja esillä 22.8.-12.11.2006.Annantalon teatterinukkenäyttely antaa varsinkattavan kuvan Rainer Kauniston urasta. Esilläon kymmenittäin Kauniston valmistamia nukkejaeri vuosikymmeniltä. Varhaisimmat nuket ovat1970-luvulta, uusimmat lähivuosilta. Kaunistoon aktiivinen toimija, näyttelyssä esillä olevaansioluettelo on niin pitkä, että sitä lukiessahuimaa. Nukenrakennuksen lisäksi Kaunisto ontoiminut myös näyttelijänä, nukkenäyttelijänä sekälavastajana. Rainer Kaunistolla on myös vuodesta1991 ollut oma sooloteatteri, Nukketeatteri Rooma.Kauniston teatterinukkenäyttely on jaettuAnnantalon yläkerrassa kahteen eri näyttelytilaan.Pieniä näyttelytiloja yhdistää leveä käytävä, jonkajokaiseen lamppuun on kiinnitetty nukkehahmojaviitottamaan tietä tilasta toiseen. Näyttely onhuolella suunniteltu ja nukkien esillepanossa onnähty vaivaa. Nuket on aseteltu näytelmien mukaanryhmittäin erilaisiin tilanneasetelmiin. Näyttelynvalaisu on toimiva, muttei kovin erikoinen. Nuketovat näytteillä kuin museossa ikään, asetelmallisinaja hyvin valaistuina. Annantalon alakerrassaolevaan Lumottu metsä –näyttelyn sadunomaiseenmaailmaan verrattuna Kauniston näyttely tuntuupelkistetyltä ja asialliselta. Tarkoituksena onselvästi olevan antaa perusteellinen katsausnukentekijän vuosien uraan, eikä luoda nukeillajotakin tiettyä satumaailmaa. Nuket tuntuvat olevanesillä kertomassa nukentekijä Rainer Kaunistosta,eivät itsestään.Näyttelyssä esillä olevan nuket edustavat erinukketekniikoita, mutta niitä yhdistää Kaunistonvahva, omaleimainen tyyli. Nuket ovat huoliteltujaja yksityiskohdissaan tavattoman viimeisteltyjä. Onkiinnostava seurata Kauniston taitojen kehittymistäaivan ensimmäisistä nukkeharjoitelmista eteenpäinkohti omaa varmaa tyyliä. Näyttelyn lukuisistanukeista omia suosikkejani olivat eläväpintaisennukkaantuneesta kankaasta valmistetut AnniSwanin tekstiin pohjautuvan Jänis Vemmelsäärikujeilee –näytelmän (1998) persoonalliseteläinhahmot. Myös Anton Tsehovin Kosija -näytelmään pohjautuvaan esitykseen (1997-98)valmistetut elämää nähneet hahmot viehättivätminua erityisesti.Rainer Kaunisto: Harjoitelma (1973)Rainer Kaunisto: Prinsessa Ruusunen (1992)Rainer Kaunisto: Jänis Vemmelsääri kujeilee (1998)Teksti ja kuvat: Laura Poranen

PIKKU VETURILLA ROOMAANRainer Kauniston 35-vuotistaiteilijajuhlanäyttely HelsingissäHelsingin Annantalossa on avautunut teatterinukkenäyttelyPIKKU VETURILLA ROOMAAN, jolla NukketeatteriRooman voimamies Rainer Kaunisto juhlii 35-vuotista uraansa.Hänen pitkä taipaleensa näyttelijänä ja nukettajana alkoijo vuonna 1971 Savonlinnan teatterissa. Imatran Teatterinkiinnityksen jälkeen Rainer työskenteli Joensuun ja Jyväskylänkaupunginteattereissa aina vuoteen 1996 saakka. Näinä vuosina,tarkemmin sanottuna 1980-luvulla, syntyi Nukketeatteri Rooma,josta tuli itsenäinen soolonukketeatteri. Rooman toimisto-,verstas- ja varastotilat sijaitsevat Helsingin Vallilassa vanhanpuutalon alakerrassa. Rainer Kaunisto on alamme parhaitaperinteitä noudattaen monen ammatin taitaja: nukentekijä,näyttelijä, ohjaaja ja nukketeatterikouluttaja. Lisäksi häneton valittu UNICEFin Hyvän tahdon lähettilääksi Suomessa.Oman nukketeatteritoimintansa ohella Rainer on vieraillutohjaajana eri draama- ja nukketeattereissa, työskennellyt laajaltikouluttajana ja radiokuunnelmissa sekä esiintynyt elokuvissaja televisiossa. TV1´n lastenohjelmassa Pikku Veturi RainerKaunisto esiintyi usean vuoden aikana 140 kertaa Toivo Taivaanroolissa nukkeineen. Teatterinukkeja Rainer on tehnyt uransaaikana yli 400, joista osa on nyt näytteillä Annantalossa 12.11.saakka. Onnittelut sitkeälle sooloteatterisissille, joka jaksaa kiertääesiintymässä ja kouluttamassa ympäri Suomea.Kuva: Denis HeimonenMaiju TawastKuvat Rainer Kauniston näyttelystä Annantalosta,kuvat Laura Poranen

EN KADU MITÄÄN, SANOI JUMALAeli raportti Charleville-Mézières:in kansainvälisiltänukketeatterifestivaaleilta syyskuussa2006Päätin jo etukäteen, että välttääksenikatsomoon nuupahtamista juonRanskassa kahvia, jota käytänyleensä vain äärimmäisissäuupumustiloissa. Kun näkeekaksikymmentäkaksi esitystävajaassa kuudessa päivässä jakatuesitykset päälle, vaatii seenemmän joustoa ja sulattelua kuinranskalaiset leipomotuotteet jatarjoilijattarien tylyys.Contre Ciel- ryhmän L’eblouiolisi ehkä lumonnut minut äänetitaidenäyttelyn tapaan tarkasteltuna.Visuaalisuus, tarkemmin ilmaistunakuvataiteilijan ottein tehdyt nuketolivat parasta tunnin mittaisessanäkönsä löytävästä pojasta kertovassasadussa. Pyöreäkulmainen Hornpoikaja kärryille rakennettu kirahviolivat riemastuttavan persoonalliset.Niidenkin teho hiipui sanallisenkerronnan ja keinojen ymppäämisentakia. Ranskan kielen taitoni onvajavainen eli paljon runsaastatekstistä meni ohi, mutta muutkinkatsojat vaikuttivat tympääntyneiltäpälätyksentäyteisissä kohdissaja liiallisen keston laimentaessasisällön.Kanadalaisen Sylvie ChartrandinIdem essen perusidea oli kiinnostava.Samanlaisiksi repaleiden peittämiksipuetut ja samanlaiset naamiotkasvoillaan ihminen ja robotti istuvatvieretysten katsoen päinvastaisiinsuuntiin. Kun takaseinälleheijastettiin otsikkomaisiaverbejä ja miesääni tulkitsieksistentiaalisella tummuudellaajatuksia ihmisyydestä, oltiinkinrasittavalla tavalla minuuden jasinuuden etsinnän parissa. Chartrandoli fyysisesti pätevä konemaisissaliikkeissään ja asetelma oli ihailtavanyksinkertainen, mutta minulle jäiepäselväksi, mitä robottipeilikuvallahaettiin. Robotin liikeradat olivatyllättävän suppeat, olisin toivonutselkeyttä siihen, haluaako tekijärobotin liikkeiden eroavan selkeästiomistaan vai muistuttavan niitä.Yhdeksi koskettavimmista esityksistänousi Rémi Verdierin yhden miehenesitys L’Homme Chemin, jokapienen jurtan seinämille rakennetuinkuvin palautti perusasioiden äärelle.Huopahattuveijarin epäilyttäväensivaikutelma muuttui nopeastiluottamukseksi toteavan jamaanläheisen tyylin ansiosta. Suurinosa kuvista toimi mekaanisestija yleisöstä muutamat saivatosallistua pyörittämällä kampea,joka liikutti rataksia ja puisiahahmoja, jotka oli vaatimattomasti,mutta herkkyydellä tehty. Kaksiviimeistä kuvaa, kahden kädenrakkauskohtaus ja nuorallakävelijävälttivät kliseisyyden sen takia, mitäniitä edelsi. Törkeästi ahtaaseenjurttaan ängetty kahden miehenkuvausryhmäkään ei onnistunutpilaamaan kokemusta.Kahden miehen keittiövälinekonserttiToc-Toque oli puhdasta esineteatteria.Monessa tasossa kilkattavatääniryppäät oli taitavasti soitettu jaesineiden luonteet perusteellisestiesitelty. Ainoa ongelma oli, ettäjotkut kohtaukset olivat ylipitkiä jaloppupuolella äänten tuottaminen veivoiton tilanteiden rakentamiselta.Luokittelisin espanjalaisenLa Chana Teatron esityksen”herrasmiesstandupiksi”. Entre deuxdélugesissa herrasmiesmäistä oliylimielisten roolien takaa tihkuvalämpö ja nöyryys. Standuppia oliletkeän röyhkeä läppä ja muoto,jossa yksi mies kertoo tarinoitaesineiden avulla. Esiintyjä kävi läpiihmisen ja ihmiskunnan historiaaAatamista nykyaikaan. Nähtiinmuun muassa Kainin ja Abelinongelmainen suhde minituoleinja minitikkain demonstroitunaja juoppo rypälepartainen Nooa.Lopun syväironia kiteytti tyylin,jossa keveys ja terävyys yhdistyivät:Luoja toteaa Piafin sanoin ”En kadumitään” ja poistuu arvokkaasti samanpitkähelmaisen sateenvarjon alle,josta esiin astui.Välillä tunsi olevansa Kiasmassa,välillä lastennäytelmänharjoituksissa, kun seurasi JabignolTheatren esitystä Double Dimanche.Mielenkiintoinen on lievä ilmausnäytelmää, viedotaidetta ja absurdejatoimintoja niputtavasta lähtemisenvaikeutta kuvaavasta teoksesta.Visuaalinen ilme- tai vaihtuvatilmeet- lähenteli ajoittain taiteellistaneroutta. Veitsenterällä keikuttiinkohdissa, joissa nykytaiteus nostivakavaa päätään, eikä ollut varmaajaudutaanko leikin loogisuudessatahattomaan performanssiparodiaan.Neljän kolmea lasta ja heidänhoitajaansa esittävän näyttelijäntyö oli luontevaa, mikä tasapainottivisuaalisen outouden etäännyttäväävaikutusta. Monessa kohtaa käytettiinvideolta puhuvia lasten päitä,jotka toistivat henkilöiden sanojaja lauseita, mikä korosti lastennäkökulmaa. En ole pitkään aikaannähnyt videokuvaa käytettävänniin hienosti ja perustellusti, kuinoli erilaisille valkoisille pinnoilleheijastettu kohti juoksevien susienanimaatio.Israelilainen sooloesitysSadelinnusta, Galia/Train TheatrenL’oiseau de pluie oli keskinkertaisenlempeä. Muutamaa yllättävämpäämuunnosta lukuun ottamattaorigami-idealla taitellut nuket jalavasteet eivät antaneet mitään uutta.Hempeäsävyisessä maisemassajännittyneen oloinen nainenkertoi tarinan urbanisoitumisenuhkista, kylästä, jonka ahneet jaajattelemattomat aikuiset laajensivatkaupungiksi ja Sadelintukin melkeinkuoli. No hui.

Paniikkihäiriö oli lähellä, kunistuin pienen katsomon eturivissäälämölöspektaakkelin jatkuessa jajatkuessa. Vanhan ajan kulahtanuttakiertuehenkeä hehkuva ulkokuorija kaiken maailman burleskiuttamainostava tervetuliaislaulu lupasivataivan liikaa. Pahinta Le Bal de Fous:ssa oli kammottavan keskinkertaisetnuket ja mikrofoneilla vahvistettuhälinä ja kaakatus, jota oli tungettujokaiseen kolmesta tarinasta. Parastaoli ehdottomasti taidolla soitetut jalauletut musiikkinumerot tarinoidenvälissä. Moby Dickin tunnistin,mutta vasta jälkeenpäin huomasin,että kaksi muuta perustuivatDostojevskin ja Tshehovin tarinoihin.Suoranaista rienausta siis. Huhu, ettäLa Compagnie des Chiffonières etle 40ème Rugissant- show olisi ollutvuosikymmenien takaisen uudelleenlämmitystä olisi antanut jotainanteeksi, muttei tarpeeksi.Esinestanduppia naisnäkökulmastaedusti Jacqueline Manceaun intiiminpienessä tilassa esittämät Punahilkanrakkaustarinat. ChroniquesAmoureuses du P’tit ChaperonRouge rakentui arkisille esineilleja huomiolle, että aikuisena täytyypäästää irti satukirjasta. Rempseänläsnäolevasti, tosin välillä liikaakomediennen rooliin tukeutuenManceau kertoi aikuisen Punahilkanvaihtoehtoisista tulevaisuuksistahahmoina muun muassa lamppu jahuulipuna, joita yhdisti punainenväri. Lopussa esineet olivathyllyssä muistojen kokoelmana jatarinankertoja pukeutui punaiseentuoden mukaan omakohtaisuudensattuvamman, mutta toiveikkaansävyn. En voinut mitään sille, ettäelävien akvaariokalojen lumpsauttelulasista toiseen (Punahilkka ja Mies 1kohtasivat) laski tunnelmaa. Eläväteläimet pois esityksistä!Mies, joka on sympaattisuudenruumiillistuma ja nainen, joka onitse rauhallisuus ovat kuin luoduttekemään lastenteatteria. ArnoldLobelin tarinoihin perustuva Hululou la Soupe aux Histoires esitettiinkoulussa ja olin pikkugabriellejenja olivierien lisäihmetykseksiainoa ulkopuolinen katsoja. Kaikkivalkoisen teltan alle johdattamisestalähtien oli nautittavan hyvin mietittyja hallussa. Noin kuusivuotiaattottelivat hellyttävän hyvin hassujaohjeita ja seurasivat hiljaisina.(Ihmettelin muissakin esityksissäilmennyttä kohtuutonta kurinpitoa,jopa nauraminen oli metelöintiäopettajien mielestä!) Esiintymisessäoli kiireetöntä läsnäoloa, lässynläävältettiin, eikä nukahtamisenvaaraa ollut. Päät kääntyiväthämmästyksestä, kun pääosin mitäerilaisin varjokuvin kerrotut tarinanpalat tapahtuivat katossa, seinilläja teltan sisällä. Kiireettömyys eikatkennut edes esityksen päätyttyä,vaan esiintyjät viettivät hetkenpihalla lasten kanssa tarjoillen”keittoa”, jota kaalipäänukke olikeittänyt esityksen ajan. MuistakaaLes Remoleurs.Jos pitäisi kuvata yhdellä sanallaoloa nukketeatteriopiskelijoidenLa conquête du pôle sud esityksenjälkeen se olisi ehkä kusetettu.Kahden tunnin kesto herättää ainaepäilyksiä. Kuvittelin kuitenkinennakkotietojen perusteellanäkeväni ajankohtaista kommenttiatyöttömyydestä opiskelijamaisenrosoisesti, nukkekeskeisestiesitettynä, en nuorten näyttelijöidenuuvuttavaa pyristelyä itseriittoisenvinttidraaman ilmavirroissa, missänuket ovat perustelematon höyste.Kyseinen draama oli ainoa, josta enollut kirjoittanut mitään muistiin. Sekertokoon kaiken.Iris Meinhardtin videontäyteisenesityksen jälkeen mietin, mikä tekeeteatteriesityksestä teatteriesityksen.Intimitäten/ Choses Intimes jäijonnekin lähtökohdan ja päämääränvälille. Yleensä ei ole hyvämerkki, jos tuntee katsovansaimprovisaatiota. Meinhardttutki esityksessä itseään pienelläkameralla, kuvaa heijastettiintaka-alan kankaalle ja 1800-luvuntyyliselle alushameelle. Nielunkuvaaminen muistutti menneidenaikojen lällystä inhorealismista.Keskeisin ongelma oli, ettäesiintyjä teki galleriaperformanssiateatteriesityksessä. Muutamaaselkeämpää kuvaa -kutenliikkumattoman esiintyjänhameeseen projisoidut uivat jalatlukuunottamatta esitys ei noussutjänskästä sisäänpäin kääntyneestätutkiskelusta mihinkään syvempääntai laajempaan.Kuvan perusteella en odottanut LeGrand Manipule:in Tout s’emboite:ilta paljoa. Sain kuitenkin rutkasti.Ei tullut edes mietittyä, miten eriepisodit liittyvät toisiinsa. Tahtioli rivakka, mutta esittäminentarkkaa. Hulvattominta tykitystäoli kulmakarvamiehen ilveily japönttö puuhastelu sekä tolvanoidenkääpiöiden verstas. Hyvää oliideoiden loppuun vieminen,huonoa taas monien pätkien turhavenytys. Nopea rytmi ei tarkoita,etteikö voisi myös sanoa painaviaasioita, kuten kumisaapassotilaidensotakohtauksessa. Lähtiessä olo oliläpeensä viihdytetty.Pisaran tarina, Histoire courte d’unegoutte, esitettiin piirtoheittimelläyhden muusikon simppelilläsäestyksellä. Yleisö näki sekäheijastetut kuvat ja liikkeetkankaalla, että tavan, millä netehtiin. Kerroksittain vaihtuvatkohtaukset ja läpyskäisestiliikkuvat hahmot saivat aikaananimaatiomaisen jutun, enkä ihanlöytänyt perusteluja, miksi en saisivähintään yhtä paljon irti taidollatehdystä animaatiosta. Paras kohtausoli pisarat putkistossa, helmiäkieriteltiin labyrinttimaisella levylläja musiikkimies pyöritteli kuuliarummunpohjassa. Piirtoheittimentakana oleva nainen haki sanojaan jatarina olisi voinut edetä selkeämmin.Tuloksena oli jotain ihan mukavaa.Sarjassa häiritseviä assosiaatioitanaisesittäjästätuli mieleen OutiMäenpään Noriko.Bouffou Theatren esitys Le Manteauoli yksi eniten odottamistani, koskase oli aikuisille ja mainoskuvaoli erittäin tyylikäs. Ovellahuomasin, että minulla oli lippuväärään esitykseen. Harmimuuttui mielihyväksi, kun kuulinLe Manteausta ei-niin-hyvääja koko perheen Bynocchio deMergeracista jäi käteen pelkkää

hyvää. Kahden rakastettavastinäytellyn pöhelön puusepänverstaaseen sijoittuva kahdenkerroksen tarina oli laadukastakatsottavaa. Nuket oli kauniisti,puulelujen maailmaan rakennettu.Intensiteetti ei kärsinyt, vaikkaPinokkion nenän etsintäseikkailustahypättiin välillä puuseppien väliseenkömpelöviestintään.Katta i sekkenin maineen jaAnne Helgesenin hurmaavuudentuntien odotin Arielilta enemmän.Kirkkaanpuiset nuket näyttivätnäteiltä valoissa, mutta olivatjokseenkin persoonattomia vanhaasiivekästä naista lukuun ottamatta.Naisen laulama ääninauha oli paripykälää liian lujalla ja projisoidutpuiset nuken kasvot jäyhä efekti.Suurin ongelma oli pliisu,yllätyksetön tarina, joka ei ottanuttuulta alleen eikä pysäyttänyt.Toivottavasti Helgesenin hihitysei ole jo muodostunut maneeriksi.Esityksen jälkeen nukentekijälle,aiemmin ESNAM:issa opiskelleellePatrick Mairelle lausutut muistosanatvaikuttivat ratkaisevasti siihen,millainen tunnelma poistuessa oli.Kamikaze? hurmasi minutraskaasta angstista huolimattatinkimättömyydellään jaenergisyydellään. Ei tietoakaan, ettänukettaja aina häivyttäisi itsensänuken taakse tai kohtelisi nukkejaanritualistisella kunnioituksella.Kananmunien symboliikalle jamaailmanlopun visioille rakentuvasooloesitys oli vahva ja loioman maailmansa. Scopitone etCompagnien esitys oli myös ainoa,joka otti selkeästi kantaa. Vaikkakeinot olisivatkin hieman naiiveja,entä sitten. Osuvana yhteensattumanataas käytettiin ”Je ne regretterien”- biisiä, tällä kertaa laulajanaoli Vapaudenpatsas, joka elävätuli kädessään lauloi Yhdysvaltainpresidenttejä esittävien pahvikuvienja pahvikaupungin vierellä, ihan siinälähellä...Nevill Tranterilla on taatustifaninsa, jotka saavat kicksinsä juurihänen rankistelevasta tyylistäänja persoonastaan ja nousevatseisoen aplodeeraamaan. Enkuulu heihin. Huikeaa teknistäosaamista ei voi kiistää, muttatällä kertaa sisältö ei riittänytvastaamaan mainetta. Vampyr olikolmas näkemäni Tranterin esitys,alistuva nukettaja ja hirviömäinennukke- kombinaatioineen se tuntuijo vanhan toistolta. Mahtipontisentraagisuuden ja pienten vitsienkoomisuuden ollessa balanssissaesitys rullasi parhaimmillaan. Nuorivampyyri teiniyden haikailuissaanja hapsotukkainen campingtyöläinenKierkegaard rakastettavanja vastenmielisen hahmonristisiitoksena painuivat mieleen.Compagnie d’Objet Direct:n LaFabrique à Bèbès demonstroilapsenteon vaiheet naistutkijankehittämällä omalaatuisellahärvelillä. Paljon huumoristaperustui valitettavasti tekstiin,mutta ihmisen biologian perusasiatoli tunnistettavasti ja täsmällisestihavainnollistettu. Näyttelijä esittitutkijahahmoa ylivireisesti, muttalavastus, siittiöt, munasarjat ja muuthahmot oli piristävän viitteellisesti jajopa korumaisen kauniisti rakennettu.Nuket kiinnittyivät kätevästimagneeteilla koneen porrasmaisiinrakennelmiin.Yksi värisyttävimmistä näkemistänikuvista sisältyi kokeilevaan esitykseenEntre2, esittäjänä ranskalaiskanadalainenInstituutista kotoisin olevakokoonpano La Meta-Carpe. Nainen,joka pitelee itsensä kaksoisolennonnäköistä valkomekkoista nukkeanostetaan valjailla vesialtaasta janämä kaksi roikkuvat ilmassa vettäsinertävään, valaistuun altaaseen valuen.Loppupuolen taiteellista kirkkauttaikävä kyllä edelsi sarja jäsentämättömiätoimintoja. Vaikeasti tulkittavantaidekokeilun suuntaan esitystä vetiluotaantyöntävä kraapskraapsdingdingäänimaailmaja koko kestoa leimaavavakavuus. Ohjelmassa luvattu tanssiosoittautui nuken kanssa kierimiseksi.Videokuvan käyttö, yliannostus soikoon,ei vaan yhdeksänkymmentäprosenttisestiole toiminut pitkään aikaan. Viimeinenkuva, jossa nainen lipuu veden allapois ja musiikkikin on rauhoittunutkakofoniasta oli se tämän esityksenkymmenen prosenttia, joka olisi minulleriittänyt.Brittiläisen Green Gingerin Rust olityyliltään sukua muppeteille, muttaenemmän punk. Ennakkotiedoissaesitystä kuvattiin sanalla ”fast-moving”,mikä piti vain osittain paikkaansa.Koko höskä olisi pitänyt tunkeavielä dramaturgiapuristimen läpi.Hömelö päähenkilöpoika sai sympatiatpuolelleen ja muissakin henkilöissäoli messeviä aineksia siamilaisistaradiojuontajakaksosista skitsofreeniseenlevykaupan setään ja kilahtaneeseenpastoriin. Toinen taso toi paljon;satamatyöläiset käppäilivät välilläesittämään suloisesti soivia absurdejalauluja tai muuten vaan flirttailemaanyleisön kanssa.Suurin osa bongaamistani katuesityksistäoli perushuttusettiä, joka ei saanutpysähtymään. Aggressiivisestiosallistavat ihmissienet ottivat minutuhrikseen katukahvilassa ja sainesittää huumorintajuista turistia. LesPlasticiens Volants:in jättiläismäisetleijuhahmotkaan eivät saaneet paljonnähnyttä nukketeatteritoimittajaaherkistymään, kiinnostavintaoli puujalkaisten puhallettavienetnohyönteisten valmistautumisenseuraaminen ja päässä liikkui vain:haluan tutustua tän spektaakkelintuottajaan…Nyt Piafia lautaselle jahörppimään haudutettua, itsellenitarjoilemaa teetä.Johanna Piritta Peltonen

Iloinen uutinen kaikille nukketaiteen ystäville:Perinteisiä, taidokkaasti valmistettuja kiinalaisia teatterinukkeja on nyt myynnissä Turussa!Käsinuket – 4 eri perushahmoa, á 22 eVarjonuket á 39 eAnne Virri 02-2463117Aasatar, Sirkkalankatu 24 A 1, 20700 Turku, www.aasatar.fi

MATERIAALI, MATERIA JA TURVALLISUUDEN TUNNEUlkomailla korostuu kaikki mikä kotona on hyvin jaomasta mielestä oikein. Samalla nauttii lapsellisenpaljon kaikesta mikä on vähänkin outoa, kutenerilaisista suklaapatukan kääreistä ja palo-ovista.Sandglass-teatterin ja Connecticutin yliopistonkolmiviikkoisessa nukketeatterikoulutuksessaheinä-elokuussa palattiin toistamiseen materiaaliinja miten se erityisesti nukketeatterissa on kaikenlähtökohta. Silti koulutus oli kaikkea muuta kuinulkokohtaisuutta ja teknistä hinkkausta. Tulitaasen todettua ja todistettua, että nuket ovatinhimillisyystiivisteitä. Olen toki tiennyt, että pallo,jolla on nenä ja vaate voi ilmaista paljon. Opinkuinka paljon rentoutta ja luottamista tarvitaan,että nuo elottomat kappaleet elävät. Ja kuinkavähän tilanteen rakentamista tai rekvisiittaa, ettäsyntyy kirkastettuja oivalluksia ihmisyydestä. Jokaviikko osallistujat jaettiin työryhmiin ja kaikkiohjasivat esityksen, jotka työstettiin varsinaisiltaopetustunneilta jäävänä aikana ja esitettiin toisilleviikon lopulla. Synkkäsävyiset balladit, joistakulloinkin valittiin yksi esityksen lähtökohdaksivaikuttivat ehkä selkeimmin tulokseen ja siihen,miten nuket ideoista materialisoituivat.Kolme painavaa materiaaliin liittyvää pohdintaaristeilivät päänsisäisissä ja yleisissä keskusteluissa:kuinka visuaalisesti tyylitellyn nukesta voitehdä, että se täyttäisi tehtävänsä, kuinka paljonsisällöllisistä intohimoista pitää joustaa nukenliikuteltavuuden vuoksi ja miten paljon materiaalinvalinta vaikuttaa nuken persoonaan ja siihen, mitäesityksestä välittyy. Opetuksessa painotettiin mitenmateriaali ja tapa, millä nukke on rakennettu, voiolla väite ja metafora sinällään.Kahta en vaihda: liimapistooli ja hermot.Taiwanilaisen nykytanssijan Pei-Yun (lausutaanPeeyy) itselleni viimeisellä viikolla ohjaama esityssai alkunsa ainakin läpinäkyvän nuken ajatuksesta.Ohjaajan valitsemassa balladissa kysyttiin mikä saiLouis-pojan lähtemään kotoa (What made her sonLouis leave his home?). Otimme sen johtolangaksija nyimme kunnes äitinsä kaltoin kohteleman pojantarinassa oli tarpeeksi pohjaa edetä. Kävimmeläpi läpinäkyviä materiaaleja ja tartuimmekäytetyn muovin ideaan. Roskista koottu, kuultavapoika kuulosti oikealta ja sopivan symboliselta.Seuraavana päivänä aloitimme kuitenkin toisestahahmosta. Pei-Yulla oli visio punaisesta vaatteesta,joka kohoaa lattiasta ja josta tulee eräänlainensaarnamies hautajaisiin. Virittelimme ensimmäisenillan siimoja katosta vetokoukkujen kauttavaatteeseen, joka oli hyvän kirkkaan värinen,mutta huopaa eli suhteellisen painava ihmisenkokoiseksi hahmoksi. Virittelimme siimoja muinakiniltoina, selvitimme kikkuraan menneitä siimojaja virittelimme uusia, niin että ei tee yhtään mielivähään aikaan viritellä mitään siimoja…Kunvielä vahvistimme päänmuotoa rautalangalla,haamumainen hahmo saatiin kuin saatiinkinkohoamaan jokseenkin visiota vastaavalla tavalla.Keräsimme muovinkierrätyspöntöstä muovipulloja,joista leikkelimme erikokoisia palasia. Maitopullonkahvaosassa oli selvät kasvot.

Litistämällä, runnomalla,rautalangoin tukemalla jametreillä kuuman polttavaaliimaa saimme aikaanhurmaavan sympaattisennäköisen pojan. Ja eikunharjoittelemaan. Päälähti irti noin viisi kertaa,käsi ehkä kahdeksan.Sormi painui torsostasisään. Eihän siitä voinut suuttuakaan, kun Pei-Yu sisäsyntyisellä positiivisuudellaan käskiminua ”hengittämään” ritisevään, otteestalipsuvaan ja saumoistaan raksahtelevaan nukkeen.Kaikkien hengitysharjoitusten jälkeen (joitatehtiin lähinnä pehmeän kangasvartalon omaavillaharjoitusnukeilla) käsissä oli rakennelma, jonkasaisi hengittämään vain väkivalloin. Muovi oli alunalkainkin jäykkää laatua, vartalo-osa niin ohutta, ettäkuuma liima sulatti saumakohdat. Teknisten taitojenja ajan puutteen vuoksi pää saatiin liikkumaanmuovilevy-rautalankavirityksellä, joka aiheuttihartioiden sisään painumista ja pään retkotusta. ”No,no, he’s looking down again!” Pei-Yu sanoi huutaenja meni taas fiksailemaan työpajahuoneeseen.Makasin sillä välin keskellä käytävää, jossanäyttämömmeoli ja opettelinballaditekstiä, joka pitisisällyttää esitykseenkokonaisuudessaantavalla tai toisella (ja osasiitä suomeksi ohjaajanpyynnöstä). Esityksensisältö vaati muovilapsenisoa liikkumista, joparavistelua ja höykyytystä,siitä emme voineet tinkiä.Yhdessä vaiheessa punnitsimme vaihtoehtoatehdä kokonaan uusi nukke tai jopa käyttääharjoitusnukkea, mutta se se vasta väkivallaltatuntui. Olin jo parissa päivässä kiintynyt poikaan,olkoonkin että se oli hankalin manipuloitavamaailmassa. Päähenkilön korvaaminen toisella olisipoistanut puoli ideaa ja käytännössä muuttanutkoko esityksen, joten päätimme, tai minä päätinsitkeillä. Viimeisellä viikolla palautekeskustelu olimonivaiheisempi ja työryhmät saivat kehittää japarannella esitystään noin myöhäisillan ja päivänajan. Palautekeskustelussa yksi, (neurotieteidenopiskelija) John, oli ymmärtänyt, mitä halusimmeesityksessä olevan ja hänelle myönnettiinepävirallinen ESP-palkinto. Hän oli siis nähnytnäkymättömän henkilön. Myönnettäköön, että seoli aika vaativa tavoite, mutta yksi näki sen! ThankYou, John! Materiaalista keskusteltiin odotetustipaljon, siitä miksi valitsimme juuri kyseessä olevanmuovilajin, pitääkö yrittääkään liikuttaa realistisestinukkea, jonka ainekset eivät siihen taivu, miksi silläoli haarukkakädet, jotka aiheuttivat tulkinnan lapsennälästä. Nälästä ei ollut ollenkaan kyse, olimmetodella laittaneet muovihaarukat käsiksi muodonvuoksi. Ehkä kerran ajattelin, että ne saattavat viitatajohonkin ihan väärään, mutta unohdin pian moisenanalysoinnin, keskityin vaan nuken saamiseeneläväksi ja tapahtumaketjun muistamiseen.Muovilajiin meillä oli perusteet, vaikka tiesin pirunhyvin miksi sitä kritisoitiin. Pei-Yu toisteli ”Sorry,sorry, it’s very difficult puppet!..” Palautteen jälkeenolimme edelleen sitä mieltä, että nukkea ei vaihdeta.Lisäsimme pari siimaa (opin hengittämään vieläkinparemmin) lisää liikuttamaan käytävän poikkipunaisia kankaan paloja, joihin Poika voisi reagoidaja karsimme tapahtumia. Pelkistin myös Muovipojanliikkumisen hyppimiseksi, koska kävelymäineneteneminen oli koko ajan ollut epämääräistä.

Suurin ja ratkaisevin muutos oli, että vaihdoimme pojan kädet kömpelöistä haarukoista kelmuun käärittyynsanomalehteen. Se lisäsi liikutettavuutta huomattavasti, muttei rikkonut nuken olemusta. Viimeisenä iltananukketeatterirakennukseen kutsuttiin ulkopuolisia yleisöksi. Kaikki saamamme palaute oli positiivista (jasitä tuli usealta katsojalta). Olimme joustaneet juuri sopivasti.Sekä ensimmäisellä, että toisella viikolla tuli eteen keskustelu tyylitellyn rajoista. Ensimmäisellä viikollaohjaajaksi nimetty Kim tuli harjoituksiin kädessään rautapannu, lamputon muovilamppu ja johtoa ja sanoi”Näistä voisi tehdä sen tyypin.” Syntyi Pannumies, Panman, jolla oli klipsilamppupää, pannuvartalo jalötköt johtojalat ja kädet. Silmätön, yksisilmäinen ja kaksisilmäinen- vaihtoehdoista valitsimme silmättömän.Panmanin liikkumisessa kokeiltiin erilaisia kallistus- sekä normaaliusasteita ja lopulta sen liike löytyimateriaalien luonteesta. Panman istahti raskaasti pannupepulleen ja raahasi toista vääntynyttä johtojalkaaperässään kävellessään. Ilmeisen onneton hahmo, jonka liikuttajina loppujen lopuksi luontevasti vaihteliyksi tai kaksi kolmesta esittäjästä. Ulyssesin (Julissiis) avustamalla hoksauksella, että melkein mitä tahansavoi porata ja reilulla määrällä rautalankaa pää saatiin kiinnitettyä pannun kahvassa joolevaan reikään. Myöhemmin sitäkin tosin jouduttiin fiksailemaan, koska liikuttaminenkulutti rautalankaa. Lampussa oli valmiiksi kääntömekanismi, jolla Pannumies pystyikohdentamaan silmätöntä, tyhjää kupukatsettaan tarvittavaan suuntaan. Pannumiehenkanssa lavalla oli kolme ”höyhentyyppiä”, jotka olin keskusteluissa kuvitellut pelkistähöyhenistä koostuviksi ilmaviksi olioiksi, mutta kun ne tuotiin lähes valmiina näytille,niillä olikin friikkimäinen styroksipää ja möllösilmät. Epäilys muuttui ihastukseksi,kun löysimme oikeanlaisen toisesta ulottuvuudesta tulevan musiikin ja höyhentyyppienliike naksahti kohdilleen. Niiden olemus oli osuvalla tavalla ristiriidassa Pannumiehenpainavuuden kanssa ja ne muodostivat unenomaisen, tarkoitukseen sopivan yhtälön.Omassa ohjauksessani halusin rakentaa tyttönuken, joka näyttää paperista leikatulta. Työryhmän jäsen Maryloihti vakuuttavasti lyhyessä ajassa lelumaisen nuken, joka näytti loppujen lopuksi nahasta ommellulta,vaikka oli spraymaalattua paksua paperia. Paperimaisuuden lisäksi minulla oli vain yksi toive- että nukenpää kääntyisi reilusti. Sekin toteutui. Nivelet kiinnitettiin itsetehdyillä haaraniiteillä, siihen osallistuinminäkin vääntämällä pihdeillä rautalankaa haaraniittien muotoon. Ensin olin sitä mieltä, että silmiä eilaiteta, nukke saa olla pelkistetty ja ääriviivojen muodot riittävät. Koko prosessin ajan vatvoin itsekseni jaryhmän kanssa, mikä on tarpeeksi katsojalle, mitä katsoja mistäkin ymmärtää ja kuinka paljon. Päädyinkuitenkin laittamaan silmät, pyöreät puun kappaleet, jotka antoivat hienon, Maryn sanoin ”deer caughtin the headlights”, eläin jarruvaloissa-efektin. Koska nukella ei ollut nenääkään, silmät paitsi antoivatkatseelle suuntaa, tekivät siitä inhimillisemmän ja korostivat muita muotoja. Huomaan monesti varovaniliian ”arkista” tai liian ”alleviivattua”, vaikka abstraktin vetäminen pienilläkin keinoin lähemmäs konkretiaatai tunnistettavuutta voi jopa vahvistaa tyylittelyn tehokkuutta. Toisena hahmona näkyihini tunki susi,joka ensimmäisessä luonnoksessa oli lasinpaloista tehty, kahdenliikuteltava ja kooltaan noin kymmenen senttiä kertaa viisi senttiä.Siitä kasvoi kuitenkin puolimetrinen useita kiloja painava pää, jonkavalmistus supisti harjoituskerrat kahteen läpimenoon. Yksi vaikutinsuden kasvuun oli työryhmän Allyson, joka innostui lasisudenajatuksesta ja otti sen omaksi vastuuprojektikseen. Allyson myös nuketti

sutta, josta kiitos ja kunnioitus. Susi nimittäinpäällystettiin ulkoa keräämillämme lasinpaloilla,joka ei ainoastaan lisännyt sen painoa, vaan teki siitäoikeasti vaarallisen. Käytimme joissain kohdissapleksin paloja, mutta täytyy tosissaan keskittyä,jos laskeutuu lasikorvainen sudenpää sylissäänalas kasvuston valtaamia paloportaita. Olin käynytsahailemassa ja leikkaamassa hylätyn talon portaissakasvavia oksia aikaisemmin, mutta liikkuminen olisilti haastavaa. Olimme päätyneet siihen, että suttaei maalata, vaan se jätetään boguspaperinharmaaksi,mikä loksahteli oikeaksi ratkaisuksi, kun sudenharmaus yhdistyi portaikon kasvuston harmauteen.Yksi katsoja sanoi, että Allysonin puolestajännittäminen häiritsi keskittymistä itse esitykseen.Bassin kommentti tähän oli ”But didn’t it makeyou respect Allyson’s work and the piece evenmore?” Katsojan kommentista tajusin myös, ettäkiiltävä materiaalihan paljastui lasiksi vasta aivanlopussa, kun susi rikottiin kivillä. Talo, joka oliollut alussa vaikuttava kulissi, kasvoi prosessinmyötä esitykseen kiinni. Vaikken ole herkkähaamujen suhteen, entinen hoitolaitosrakennus olipäivänvalossakin kunnioitettavan karmiva. Kunluvatusta myrskystä ei esityshetkenä ollut tietoakaanja tuulikin oli enemmän kuin kohdallaan, tunsintotisesti, että materia ei aina tarkoita hengetöntä.Koin sarjan huojennuksia ja selittämättömäntiiviitä tavoittamisen, toisin sanoen onnistumisenhetkiä kaikkien kommunikaatiovaikeuksien jakyseenalaistuskierteiden jälkeen.Seisoessani viimeisten esitysten jälkeisenä aamunaStorssin lentokentän absurdissa nestesyynissä envoinut olla ajattelematta muovinkierrätyspöntönpäälle jättämääni poikaa, jolla oli Gatorade-pulloistatehdyt pulleat jalat. Lämmöllä ja laajentuneinmerkityksiä.Teksti ja kuvat:Johanna Piritta Peltonenteatteri-ilmaisun ohjaaja

SOOLOILUJA ROVANIEMEN FESTIVAALILLARovaniemellä 21.-27.8. järjestetty Kansainvälinensoolonukketeatterifestivaali SEITSEMÄN PLUSSEITSEMÄN SOOLOA tarjosi viikon ajanmielenkiintoisia esityksiä ja antoisia kursseja eripuolilla kaupunkia monenlaisissa teatteritaloissa jatiloissa. Festivaalin toteuttamisesta vastasivat Lapintaidetoimikunta ja nukketeatterin läänintaiteilijaLeila Peltonen yhteistyössä Rovaniemen Teatterinja kaupungin, rovaniemeläisten nukketeattereiden,Turun taideakatemian nukketeatterilinjan ja Lapinyliopiston Taiteiden tiedekunnan Taidekasvatusyksikönopiskelijoiden kanssa. Rovaniemen soolofestivaalillesaapui esiintyjiä ja osanottajia Suomesta, Ruotsista,Norjasta, Tanskasta, Islannista ja Venäjältä sekäSaksasta. Festivaalilla nähtyjen esitysten ja etydienteemojen monipuolisuus ja keinojen moninaisuusosoittivat soolonukketeatteriin keskittyneidentekijöiden paneutuvan syvällisesti taidelajiinsa.Soolonukketeatterifestivaalilla kohtasivat myös alammeeri sukupolvet nuorista opiskelijoista vanhoihinkonkareihin. Työpajoissa ja esityksissä saivat ilmaisunsaeri kulttuurit, tarinat ja teatterin tekemisen tavat.Rovaniemen Nukketeatteritalossa pidetynSoolotyöpajan kansainvälinen osanottajajoukkoloi kymmenen koskettavaa sooloetydiä vanhanrautatieläisten talon vinttikomeroihin ja pihalle. Neheijastivat työpajan kuluessa syntyneitä tunnetilojaja ajatuksia, joita vanhaan taloon liittyvät muistot jatarinat herättivät. Työpajan osanottajat pohtivat myöskirjoittamalla ja keskustelemalla soolonukettajanosaa itsenäisenä taiteilijana, josta norjalainenteatterintutkija ja soolotaiteilija Anne Helgesen puhuikulttuuritalo Wiljamissa pidetyssä luentotilaisuudessa.Soolonukketeatterin tekeminen on erityinen taidelaji,jossa taiteilija kohtaa aivan yksin ja suoraan yleisönsä.Soolonukettajat ovat yksinäisiä toimijoita, outsidereita,joiden ei tarvitse noudattaa konventioita ja sääntöjä,jotka liittyvät ryhmässä tai instituutiossa toimimiseen.Taiteellinen vapaus on rajaton, mutta toisaaltasoolotaiteilija on aivan yksin valintojensa kanssa.Soolonukettaja ei saa tukea ryhmästä, eikä useimmitenyhteiskunnaltakaan. Anne Helgesen kertoi luennossaan,kuinka soolotaiteilijat ovat kautta teatterihistorian olleetkiertäviä taiteilijoita, joiden toimeentulo on ollut niukkaaheidän kiertäessään esiintymässä kansan parissa.Suomalaisten soolonukketeattereiden esitykset osoittivatHelgesenin ajatukset todeksi.Rovaniemen festivaalilla esiintynyt, Jyväskylässätoimiva Teatteri Capelle eli Ilona Lehtiranta oli eläväesimerkki köyhän ja sitkeän soolonukketeatterinresursseista. Soolotaiteilijan matka pohjoiseen olivarsinainen matkustusperformanssi: Ilona kärräsiaamutuimaan kotoaan esitysrekvisiitalla lastatutkottikärryt Jyväskylässä junaan ja kipitti Seinäjoellaasematunnelin kautta toiseen junaan kottikärryjensäkanssa pikku kommelluksineen. Rovaniemen asemallehän saapui huomiota ja hilpeyttä herättäneen kuormansakanssa illansuussa. Soolofestivaalilla Ilona esittikierrätysmateriaaleja hyödyntävän esityksensä Inha-Rampe ja Prinsessa sekä aikuisille suunnatun näytelmänEeva kautta aikojen. Oulun soolofestivaalilla nähtiinuseita esityksiä Turun suunnasta: Taideakatemiastavalmistunut Timo Väntsi esitti aikuisille soolonsaKaunokki ja peto. Samasta opinahjosta valmistuneetTerhi-Tuulia Lintukangas ja Satu Villikka toivatfestivaalille esityksensä Paikannin-Finder TurunTaideakatemian opiskelijat Outi Sippola, Ishmael Falkeja Linda Lemmetty esittivät festivaalilla Kolme sooloa.Turussa toimiva, syyskuussa kymmenvuotisjuhliaanviettävä Marionettiteatteri Mundo eli Marco Pintotoi Rovaniemen festivaalille lapsille suunnatunMomi Metsähiiren ja aikuisille tehdyn Mafioson.Oulussa ahkeroivan Nukketeatteri Akseli Klonkintaiteellinen johtaja Janne Kuustie veti festivaalillaantoisan välineteatterityöpajan. Sirpa Grip esittivälineteatterina, kirjoin Klonkin Kirjastojutunkirjastohyllyjen toimiessa näyttämönä. Helsingistäsaapunut Satu Paavola toi aikuisyleisölle briljantin jazznukketeatteriesityksenBette ”Sis” O´Valley. Esityksessähän suvereenina soolonukettajana kertoo vanhan jazzlaulajanja hänen hoitajansa tarinan sekä laulaen ettänukettaen simultaanisti livemusiikin säestyksellä.Kotimaisten soolonukketeattereiden esitykset olivatkinparhaimmillaan korkeatasoista teatteria, muttajoidenkin esitysten dramaturgiassa ja ohjauksessaolisi parantamisen varaa. Ongelman ytimessä on useinsoolotaiteilijan yksinäinen työprosessi, josta puuttuukriittinen ja kannustava osapuoli. Luottamuksellinenyhteistyö nukke- ja esineteatterin syvimmän olemuksenymmärtävän ammattiohjaajan ja – dramaturgin kanssaauttaa useimmiten eteenpäin.Rovaniemen soolofestivaalin ulkomaiset vieraat edustivatNorjaa, Tanskaa, Islantia, Ruotsia ja Venäjää sekäSaksaa laajalla taiteellisella ja sisällöllisellä skaalalla.Norjalaisen teatterintutkija Anne Helgesenin sooloteatterion nimeltään Katta i Sekken, joka on vieraillut Suomessauseita kertoja. Viimeisten neljän vuoden ajan Anne onsyventynyt tutkimaan Henrik Ibsenin lapsena tekemääpaperiteatteria. Paperiteatterit olivat 1800- ja 1900-luvun vaihteessa hyvin suosittua ajanvietettä Euroopanporvarisperheissä. Rovaniemen festivaalille AnneHelgesen toi Ibsenin lapsena käyttämään paperiteatteriinpohjautuvan humoristisen esityksen Veljeni Henrik jaOlaf Liljekrans. Visuaalinen toteutus oli tehty itsensäIbsenin puku- ja lavasteluonnoksien pohjalta. AnneHelgesenillä oli mukanaan myös uunituore Ibseniä janukketeatteria käsittelevä upea kirjansa. Paperiteatteritolivatkin yksi Rovaniemen festivaalin teemoista sekänäyttelynä että työpajana. Rovaniemen teatterin aulassaolivat esillä saksalaisen Inge Sauerin pikkuteatterit,samassa tilassa pidettiin myös hänen vetämänsä

paperiteatterikurssi. Tanskalainen Teater Refleksion, jossavuodesta 2003 lähtien on työskennellyt kolme Turunnukketeatterilinjalta valmistunutta nukketeatterintekijää( Hanna Heimonen, Iisa Tähtinen ja Lars Wingård) toiRovaniemelle PIST-esityksen. Harmonista visualisointiaballerina-, jonglööri- ja klovninukkeineen häiriköihuvittavasti näyttämön lattialuukuista dyykkaileva,kuormia raahaava pikku nukkehahmo. Suomessa nykyäänharvoin nähtävää islantilaista nukketeatteria edustiSögusvuntan-sooloteatteri. Kolmisen vuosikymmentäalalla toiminut konkari Hallveig Thorlacius esittinukke- ja klovniteatterin keinoin Egilin saagan, vanhanja polveilevan viikinkitarinan. Ruotsalainen AnnaLeyman osallistui vuonna 2003 Itämeren maiden nuorillenukketeatterintekijöille suunnattuun koulutusprojektiin.Rovaniemellä nähdyn inuiittitarinaan pohjautuvasooloesityksen Oruk Anna Leyman työsti Lofooteillasijaitsevassa nukketeatterikeskuksessa. Hän käyttääesityksensä peruselementteinä simpukoita ja suolaa,niistä syntyivät mm. hylkeet, meri ja kyyneleet. TeaterAllena eli Lasse Åkerlund saapui myös RuotsistaRovaniemen festivaalille. Hänen nuorille ja aikuisillesuuntaamansa esitykset Shakespearen Machbethistaja Lagerlöfin Vaihdokkaasta olivat railakkaita jaomaperäisiä sovituksia. Shakespearen kuningasdraamanhän oli toteuttanut huoltoaseman pika-aterian keinoilla:olutpullot, tomaattisose, perunamuussi, nakit jaaterimet viuhuivat vauhdikkaassa tiivistelmässä.Vaihdokas-esityksessä hän kertoi nuhruisenavaltion siirtolaisvirkamiehenä peikkolapsen tarinaatoimistotarvikkeiden avulla, käsittämättömällä kielelläesityksen katsojien joutuessa maahanmuuttajien osaan.Venäläinen Viktor Antonov pietarilaisesta KukolnyFormat-nukketeatterista esitti puolestaan taiturimaisiasirkusmarionettinumeroita, joissa tekniset niksit olivatkunniassaan.Kaiken kaikkiaan Rovaniemen Seitsemän + seitsemänsooloa-festivaali oli osoitus soolonukketeattereidenelinvoimaisuudesta ja taiteellisesta annista sekäSuomessa että muissa maissa. Suomalaisillasoolonukketeattereilla on vuosittain tuhansia katsoja jasatoja esityksiä, joiden luulisi vakuuttavan päättäjätkinalan säännöllisestä tukemisesta ja kehittämisestä. Viimevuosikymmeninä maassamme harjoitettu näyttämätaiteenkulttuuripolitiikka on kuitenkin suosinut draamateatterijatanssiryhmiä sekä alan instituutioita nukketeattereidenjäädessä suurimmaksi osaksi paitsioon määrärahoissa.Sooloteatterit ja pienet ryhmät hankkivat kapeanleipänsä lukemattomilla keikoilla ja kursseilla sekäsatunnaisilla projektiavustuksilla, joilla ei pitkälle pötkitä.Valtion ja kuntien määrärahojen tulisikin kohdistuavoimallisesti koko nukketeatterikentälle Suomessa.Kaikesta huolimatta soolonukketeatteri elää ja kukoistaaSuomessa, kuten muukin nukketeatteritoiminta.Rovaniemen Nukketeatteritalosta suunnitellaanLapin aluenukketeatterikeskusta, jonka toimintakäynnistynee muutaman vuoden kuluttua. Rovaniemenkaupunginteatterissa menee nukketeatteriesitysSatu Paavola: Bette ”Sis” O´ValleySammakkoprinsessa, Kaj Chydeniuksen satuooppera,jonka toteutuksessa on mukana Turun nukketeatterilinjanopiskelijoita. Barentsin meren nukketeatteriverkostonprojektit ovat edelleen käynnissä ja seuraavaKansainvälinen festivaali pidetään Petroskoissaensi vuonna. Pohjoinen ulottuvuus toimii myösnukketeatteritaiteen merkeissä.Maiju TawastAnne Helgesen: Veljeni Henrik ja Olaf Liljekrans

Sirkus Onni menee sinne missä ihmiset ovatSirkus Onnin kesäkiertue kiersikuluneen kesän aikana espoolaisiaasukaspuistoja ja kesätapahtumia.Ulkoilmaesityksiä oli kesäkuunaikana yhteensä 18. Esityspaikatvaihtelivat suuresti, välilläesitys oli nurmikentällä,usein asukaspuiston pihalla,tapahtumateltassa tai jopakesäteatterissa. Kevyestimatkustava esitys oli mahdollistalaittaa pystyyn melkein mihintahansa. Sirkus Onnin sirkuskojuoli pystyssä vartissa ja pienenlämmittelyhetken jälkeen esityssaattoi alkaa.Tämän kesän sirkusteatteriesityskertoi sirkuksen tirehtööristäHerra Onnista ja hänen hilpeistäsirkuslapsistaan. Nelihenkisenseurueen esitys sisälsi akrobatiaa,jongleerausta, tasapainoiluaja kuten sirkuksissa ennen,myös runsaasti nukketeatteria.Nukketeatterin keinoin sirkuksenohjelmanumerovalikoimalaajeni, ja esityksessä nähtiinmyös eläinten kesytystäja nuorallatanssia. Omanainutlaatuisen sirkustunnelmanesitykseen toi Antti Hynnisenyhden miehen sirkusorkesteri.Katsojia Herra Onni seurueineenkeräsi pitkälti yli 5000. Kokoperheelle suunnattu esitysriemastutti sirkusperinteitäkunnioittavalla ohjelmallaan jailahdutti myös lipun hinnoillaan.Espoon kaupungin ja SuomenKulttuurirahaston Uudenmaanrahaston tukemana esityksiin olikaikilta katsojilta vapaa pääsy.Kiertueen toiminta-ajatuksena olimennä sinne missä ihmiset ovat jatarjota laadukasta sirkusteatteriakaikenikäisille katsojille.Sirkus Onnin tarkoituksena ontarjota aitoja ja yhteisöllisiäteatterikokemuksia niin lapsillekuin heidän vanhemmilleen.Sirkus Onnin kesäkiertuesai paljon positiivistapalautetta katsojilta, monellesirkusteatteriesityksen vierailumuodostui yhdeksi kuuman kesänkohokohdista.Poikkeuksellinen kesä suosiulkoilmaesiintyjiä, vain kerransataa tihkutti hieman. Muutenesityksissä nautittiin lämmöstäja auringonpaisteesta. Välilläliiankin kanssa, esiintymisasuissaoli varsin kuuma ja välillähiekkakentillä saattoi pölistäakrobatian aikana niin, etteihetkeen nähnyt eteensä.

Sirkus Onnin kesäkiertueon jatkoa neljä vuotta sittenalkaneeseen espoolaiseenkesäsirkusperinteeseen.Aikaisempina vuosinaSirkus Onni kahdesti onpystyttänyt aidon sirkusteltanEspoon kulttuurikeskuksenpysäköintialueelle javieraillut yhden kesän Espoonkaupunginteatterin KahvilaSakarissa.Sirkus Onni –työryhmänesiintyjät ovat alansa koulutettujaammattilaisia. Ryhmänkokoonpano vaihtelee hiemantilanteen ja esityksen mukaan.Tänä kesänä Sirkus Onninkesäkiertueella yleisöä viihdyttisirkustaiteilijat Samuli Männistöja Miika Nuutinen, sirkus-janukketeatteritaiteilija LauraPoranen sekä muusikko AnttiHynninen. Koko ryhmälle onuseiden lastenteatteriesitystenmyötä kertynyt vankka kokemusnimenomaan lapsille ja nuorillesuunnatun teatterin tekemisestä.Teksti: Laura PoranenKuvat: Petri RannikkoSirkus Onni pähkinänkuoressaSirkus Onni: Sirkus Onnin kesäkiertueOhjaus: Samuli MännistöLavastus, rekvisiitta ja nuket: Laura PoranenMusiikki: Antti HynninenEsiintyjät: Samuli Männistö, Miika Nuutinen,Laura Poranen, Antti Hynninen

Hyvät Suomen Unima ry:n jäsenet, yhdistykseen otettiin yhteyttä alla kuvatun hankkeen tiimoilta.Julkaisemme viestin, jotta tieto hankkeesta leviäisi ja voisimme näin yhdessä auttaa Viipurin ja senlähialueiden lapsia, nuoria ja perheitä.Viipuri-projekti ja käsinukkekeräys!Viipuriin tarvittaisiin käsinukkeja ja opetusta niiden käyttöön.Viipuri-projektihanke käynnistettiin vajaat kaksi vuotta sitten. Hanke on lasten, nuorten ja perheidensosiaalisen vahvistamisen hanke Viipurissa ja sen lähialueilla. Hanketta koordinoi Setlementtinuortenliitto, yhteistyökumppaneinaan Tampereen evankelisluterilaiset seurakunnat, Rientolan Setlementti jaPirkanmaan Ammattikorkeakoulu.Hankkeen tiimoilta Viipurissa on tehty hyvin monenlaisia toimenpiteitä ihmisten sosiaalisen asemanvahvistamiseksi, näistä toimenpiteistä saa lisäinformaatiota www.setlementtinuoret.fi nettisivuilta.Viipurissa järjestettiin hiljattain Enkelin päivän juhla orvoille ja katulapsille ja paikallisen seurakunnanpuolelta tuli esille erikoinen toive. Seurakunnan työntekijät toivovat saavansa käsinukkeja, joiden avullahe voisivat kiertää lastenkodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa kertomassa erilaisia tarinoita elämästä.Venäläiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti tarinan kerronta, mutta heiltä puuttuvat työvälineet. Käsinukkeesitystenmyötä heillä olisi mahdolisuus avata keskusteluja esimerkiksi ihmisyydestä, sananvapaudestapuhumattakaan. Teatteri on aina edustanut Venäjällä uutta mahdollisuutta.Tässä on jokaiselle meille vaikuttamisen mahdolisuus!Mahdollista olisi esimerksiksi organisoida hyväntekeväisyystempaus. Tai lähteä käymään Viipurissa,viedä nukkeja ja viivähtää hetki opettaen perusasioita käsinukeista, liikkeistä yms. tärkeistä asioista.Jokainen voi löytää oman tapansa auttaa.Yhteydenotot ja lisätiedot:Viipuri-projekti/ Teija Halkola, puh: 050 358 4674Käsieläin ulkoilee, kuva Laura Poranen

VILKAS KESÄ JA SYKSY SUOMEN NUKKETEATTERIKENTÄLLÄSuomen nukketeatterikentällä tapahtuu todella paljon tänävuonna. Kolmen kansainvälisen nukketeatterifestivaalin(Tampere toukokuussa, Imatra kesäkuussa ja Rovaniemielokuussa) ohella monet nukketeatteriesitykset ovatsaaneet tai saamassa ensiesityksensä. Tässä satoa vainmuutamalla esimerkillä:Helsingin Seurasaaressa esitettiin heinäkuussamuseoalueen vanhassa Selkämän talossa nukkenäytelmääPuupoika, jonka ohjauksesta vastasi NukkehallituksenElina Lajunen. Nukettajina olivat Terhi-TuuliaLintukangas ja Timo Väntsi. Viehättävän vanhanaikaisenesityksen musiikin soittivat livenä Sibelius-Akatemiankansanmusiikkiopiskelijat.Tampereen Teatterikesän aikana sai Vapriikkimuseokeskuksessaensiesityksensä Teatteri Ramppi& Kuumeen Ammattimies. Kati Andrianovin ja RikuLaakkosen nukketeatterinäytelmä kertoo Fabergénsuomalaisesta kultasepästä, jonka työn tuloksia on esillälokakuun loppuun asti jatkuvassa Vapriikin laajassaFabergé-näyttelyssä. Tampereella työskennellyt Kati-Aurora Kuuskoski on puolestaanvalmistanut nuket,lavastuksen ja tarpeiston Ahaa-teatterin koulukiusaamistakäsittelevään näytelmään Pikku Piru, jonka kantaesitysoli elokuun lopussa.Uudessakaupungissa toimivan NukketeatteriPiironginlaatikon Kerttu Aaltonen viettää 35-vuotistaiteilijajuhlaansa Kitta Saran kirjoittamalla jaohjaamalla nukketeatteriesityksellä Kepa ja KurreUurenkaupungi menneisyyre jäljil. Näytelmän kantaesitysoli 31.8. kaupungin kulttuurihistoriallisessa museossa.Helsingin Juhlaviikoilla oli elokuussa tarjollaperäti kaksi nukketeatteria: Nukketeatteri Sytkyt olitarttunut erikoiseen aiheeseen, suklaanukketeatteriin.Katajanokalla toteutetun Hannu ja Kerttu- esityksenluomiseen osallistuivat sekä nukettaja Juha Laukkanenettä suklaamestari Markus Arimo.Rovaniemen kaupunginteatteriin syyskuun alussavalmistuneen Kaj Chydeniuksen satuoopperanSammakkoprinsessa työryhmään kuuluu opiskelijoitaTurun nukketeatterilinjalta. Sammakkoprinsessaesityksenvisualistina on Iida Vanttaja, jolla on sormensasopassa Helsingissä Teatteri Helmen ohjelmistoonvalmistuvassa varjo- ja nukketeatteriesityksessäPopol Vuh. Näytelmän kantaesitys on 6.10. Villa Lill-Kallvikissa Vuosaaressa.Kajaanin kaupunginteatterissa sai 2.9. ensiesityksensälastennäytelmä Kutistettu poika, jonka teatterinuket ontehnyt Säde Oinonen ja nuketuksen konsulttina on ollutliettualainen Milda Bredikyte.Turussa Marionettiteatteri Mundo vietti 16.9.kymmenvuotisjuhliaan. Avointen ovien päivää isännöiMarco Pinto nukkeineen.Espoossa Teatteri Hevosenkenkään valmistui 21.9.kantaesityksenä Tolkienin Maamies ja lohikäärme, jonkanukkehahmoista vastaa Satu Paavola.Helsinkiläisessä Nukketeatteri Sampossa vietettiin 20.-29.9. Lohikäärmeen pöytäteatteri/varjoteatterileikkejä.Lokakuun puolessavälissä, 15.10. ohjelmistoon valmistuinukketeatterikonsertti Musiikkia matkalaukussa.Mäntsälässä toimivan Nukketeatteri Sinisen MyllynNordenskiöld-aiheisen nukketeatteriesitys Koillisväylänpurjehdus jatkaa tilausnäytelmänä, tekijäkaksikkonaanTuula ja Martti Blåfield.Pysyittekö kärryillä ? Nukketeatterikaruselli pyörii…Maiju TawastRovaniemen Sammakkoprinsessa, kuva Timo LindholmAnnantalossa elo-syyskuun vaihteessa esitetty Onnellinenprinssi on uuden ryhmän, Nukketeatteri Akkuratin teos.Onnellisen prinssin ja ryhmän ohjaajana on keväälläEspoon kaupunginteatteriin Alkemistin ohjannut AnneRautiainen. Alkemistissa ansioituneet näyttelijät JuhaKaijomaa, Mari Kahri ja Timo Ruuskanen ovat nytsiis Akkuratin jäseniä ja Onnellisen prinssin rooleissa,esityksen visualistina toimi tällä kertaa Laura Poranen.

SUOMALAISEN NUKKETEATTERINJUHLAKIRJAN TOIMITUSTYÖ ON ALKANUTSuomalaisen nukketeatterin historia, kehitys janykytilanne ovat lähes täysin kartoittamatta jakirjoittamatta; aiheesta ei ole aikaisemmin julkaistukattavaa teosta. Suomen UNIMAn hallituksenaikaisemman päätöksen mukaan järjestömme25-vuotisjuhlavuoden 2009 kunniaksi tuotetaankirja, joka esittelee suomalaista nukketeatteriamonipuolisesti ja analyyttisesti sekä kotimaisesta ettäkansainvälisestä näkökulmasta. Tekstiä tukee laajakuvamateriaali eri vuosikymmeniltä. Suomalaisennukketeatterin historiaa ja kehitystä kartoitetaan ainasen shamanistisista alkujuurista lähtien; näkökulmakohdentuu erityisesti lähimpiin 150 vuoteen janiistä 1900-luvun loppupuolelle ja 2000-luvulle,jona aikana nukketeatteri on vakiintunut taidelajinamaassamme. Teos suunnataan sekä kotimaiselletaide- ja tutkijayhteisölle että nukketeatteritaiteestakiinnostuneelle yleisölle. Kirja on tarkoitettumyös oppikirjaksi teatteri- ja muiden taidealojenoppilaitoksille. Suomenkieliseen kirjaan laaditaanenglannin- ja ruotsinkieliset tiivistelmät.LIKE-kustantamo on ottanut tämän vuodensyyskuussa option kirjan kustantamiseen.Nukketeatterikirja julkaistaan 11.2.2009Suomalaisen nukketeatterin päivänä. SuomenUNIMA tukee kirjan tekemistä myös taloudellisesti,mutta pääosin kirjan tekeminen rahoitetaanapurahoilla. Kordelinin Säätiön lokakuussamyöntämä 5000 euron apuraha Suomalaisennukketeatterin kirjan toimitustyöhön onvankka kannustin aloitetulle työlle. Kirjantoimitustyön käynnistää marraskuussa työryhmä,jonka kokoonkutsujina ovat nukketeatterinläänintaiteilija Leila Peltonen Rovaniemeltäja nukketeatteritoimittaja Marjut TawastHelsingistä. Työryhmä haastattelee työnsäaikana laajasti suomalaisen ja kansainvälisennukketeatterin taiteellisia tekijöitä, tutkijoita jamuita asiantuntijoita. Toimitustyön etenemisestätiedotetaan Suomen UNIMAn Lehden tulevissanumeroissa.LPJENNY JA ANTTI WIHURIN RAHASTOon 9.10. 2006 myöntänytseuraavia apurahoja nukketeatterialalle:Onnittelut!NUKKETEATTERI AKSELI KLONK 10 000:-Kesäteatteritoiminnan edistämiseksi hankitunjunavaunun kunnostamiseenFM KATRIINA ANDRIANOV 16 000:-Väitöskirjatyöhön “Toisen todellisuuden lähettiläät.Metafyysisen representoituminen animoiduissafiguureissa”FM TEEMU PAAVOLAINEN 16 000:-Väitöskirjatyöhön aiheena näyttelijöiden ja esineensuhteet yleisesti ja kolmessa teatteriesityksessäLisätietoja:Leila Peltonen leila.peltonen@pp.inet.fipuhelin 0400-341 663Maiju Tawast maiju.tawast@luukku.compuhelin 050-5839401

www.unima.fi