1riclht

petrikajander

1riclht

Gustav von HertzenJalo Paananen Seppo RiskiUmpikujassa?AIKA ON AJAMASSAAMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN OHITSEJulkinen hyvinvointimme on jo vuosia rahoitettu velkarahalla.Työpaikat siirtyvät Suomen ulkopuolelle. Yritysten toimintaedellytyksetovat Suomessa heikot, eikä maamme houkuttele ulkomaisia pääomia.Työttömyys ja syrjäytyneisyys ovat kasvussa. Tämän raportin kirjoittamiseenjohti työ ryhmän jäsenten kokema syvä huoli Suomen tulevaisuudestaja laskusta, jonka jätämme tulevien sukupolvien maksettavaksi.


Copyright © 2013 Libera-säätiöLibera-säätiö on vuonna 2011 perustettu itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ajatuspaja, joka tukee jaedistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa. Sen toiminta koostuutiedotus- ja julkaisutoiminnasta, tutkimustyöstä ja tapahtumien järjestämisestä.Libera pyrkii lisäämään akateemista ja yleistä tietoutta vapauteen liittyvissä asioissa. Libera on yksityisestirahoitettu, toiminnallinen ja yleishyödyllinen säätiö.Raportti on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta www.libera.fi.Liberan julkaisusarjaKesäkuu 2013Ajatuspaja LiberaSepänkatu 900150 Helsinkiwww.libera.fiJulkaisija: Libera-säätiöDesign: Manual AgencyPaino: InPrint, Riika, Latvia 2013ISBN 978-952-280-027-5 (nid.)ISBN 978-952-280-028-2 (pdf)


TyöryhmäGustav von Hertzen, puheenjohtajaVuorineuvos Gustav von Hertzen toimi Suomen Sokeri Oy:n ja sen seuraajanCultor Oy:n toimitusjohtajana ja sen hallituksen puheenjohtajana vuosina1980–1990. Hän toimi pitkään Elintarviketeollisuusliiton puheenjohtajana jaTeollisuuden keskusliiton varapuheenjohtajana. von Hertzen on toiminut useidensuuryhtiöiden hallituksissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Tämän lisäksihänet tunnetaan filosofina ja kirjailijana. Vuonna 2011 hän perusti Libera-säätiönyhdessä Petri Kajanderin kanssa.Jalo PaananenJalo Paananen ryhtyi yrittäjäksi jo 25-vuotiaana ja on toiminut yrittäjänä yli 45vuoden ajan. Hänen kansainvälisesti tunnettuja yrityksiään ovat mm. PeikkoGroup Oy ja Eimo Oyj. Paananen toimi 1990-luvulla myös Teollisuuden Keskusliitonsekä Teknologiateollisuuden hallitusten varapuheenjohtajana sekäkyseisten järjestöjen pk-valtuuskuntien puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminutetenkin tieteen ja tutkimuksen mesenaattina ja tehnyt huomattavia lahjoituksiaeri yliopistoille.Seppo RiskiVaratuomari Seppo Riski toimi Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) työmarkkinapoliittisensektorin johtajana vuosina 2004–2008. Riski aloitti jo vuonna1968 Liiketyönantajain Keskusliiton palveluksessa. Hän siirtyi vuonna 1974Suomen Työnantajain Keskusliittoon ja myöhemmin sitä seuranneeseen Teollisuudenja Työnantajain Keskusliittoon (TT). Hän toimi näissä järjestöissä johtajanalaki- ja sosiaaliasioissa sekä sopimustoiminnassa. Riski on toiminut useidenyhteisöjen ja yhtiöiden hallituksissa.Työryhmä haluaa kiittää arvokkaasta avusta kaikkia raportin tekemiseen osallistuneita.Vesa Ahoniemellä oli merkittävä panos ay-liikkeen historiaa käsittelevänosuuden kirjoittamisessa. Tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän tutkimuslaitosETLA:sta laati raportin laskelmia ja tilastoja. Arvokasta apua oli myös kansantaloustieteenprofessori Vesa Kanniaisen huomautuksista.5


JohdantoGUSTAV VON HERTZEN, TYÖRYHMÄN PUHEENJOHTAJATässä raportissa ei ole tarkoitus kyseenalaistaa ammattiliittojen johtajientai jäsenten vaikuttimia. Kaikki olemme periaatteessa hyväntahtoisia,mutta käytännössä ajamme sittenkin ensisijaisesti omia etujamme. Näinollen tarvitsemme lakeja ja esivaltaa hyvän, lisäarvoa luovan yhteistyönvarmistamiseksi. Yhdessä sovittujen säännösten tulee ohjata itsekkäät pyrkimyksemmekokonaisedun edellyttämään suuntaan. Jos yhteispeli ei suju,voidaan tietysti syyllistää pelaajia, mutta vika löytyy pikemminkin huonoistapelisäännöistä.Historiallisia harhapolkujaAy-liike syntyi alkujaan tositarpeeseen. Maaseudulta muuttaneet työläisjoukotolivat identiteetiltään eksyksissä. Monet valistuneet yrittäjät olivat tukemassatai jopa käynnistämässä työväkensä organisoitumista työpaikka- ja yritystasolla.Ay-liikkeen valtavirta ajautui kuitenkin kartellimaiseen edunvalvontaan.Yksittäisen työntekijän neuvotteluasema oli heikko. Koettiin, että vain joukkovoimatarjosi turvaa epävarmassa maailmassa. Lisäansiota ei pyritty enää saavuttamaanyrityksen menestyksen kautta, vaan rajoittamalla koko toimialantyövoiman tarjontaa keskiaikaisten kiltojen tapaan.Laajetessaan ja voimistuessaan ay-liikkeen toiminta sai hyvin vaihteleviamuotoja. Syndikalistit pyrkivät ottamaan haltuunsa tuotantovälineet ja anarkosyndikalistithalusivat hävittää kaikki valtiovallan rakenteet. Valtavirraksi muodostuikuitenkin laajapohjainen, poliittisesti ankkuroitunut työväenliike, jonkatavoitteena oli yhteiskunnan kaikinpuolinen muokkaaminen mieleisensä mallinmukaisesti. Tällöin demokraattinen päätöksenteko ja yleinen etu ovat useinjoutuneet väistymään ryhmäetujen paineessa.Ay-liikkeen muodot eri maissa ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia. Yhdysvalloissaammattiliitot ovat hyvin bisneshenkisiä, kun taas Euroopassa luokkataisteluperinneon vielä näkyvissä, varsinkin Etelä-Euroopan maissa. Japanissapalkansaajat yleensä neuvottelevat yhtenä joukkona työpaikkakohtaisesti jasuhteet työnantajaan ovat sopuisat. Entisen Neuvostoliiton alueella organisoitumisasteon vaatimaton ja toiminta rajoittunutta.Ay-liikkeen puolustajat esittävät, että työläisten järjestäytyminen pääsääntöisestiedistää talouskasvua, koska se nostaa palkkoja ja lisää ostovoimaamarkkinatasapainoon verrattuna. Tämän kysyntävetoisen talousmallin tuottamalisäarvo on kuitenkin hyllyvällä pohjalla. Ajan mittaan seurauksena on korkea7


työttömyys ja rahan arvon heikkeneminen, jotka syöttävät toisiaan ja johtavattalouskasvun pysähtymiseen (stagflaatio).Kansainvälinen vertailu ei tue väitettä, että ay-liike lisäisi talouskasvuaja yleistä hyvinvointia. Pikemminkin asiantila on päinvastainen. Löytyy esimerkkejävastuuttomista etujärjestöistä, jotka ovat saattaneet osaltaan ollaromuttamassa kansantalouden ja sen mukana demokraattisen yhteiskuntajärjestyksenperusteita. Toisaalta on todettava, että vahvat ja vastuuntuntoisetammattijärjestöt voivat toimia ja ovat toimineet demokratian puolustajina totalitaarisiavoimia vastaan.Erioikeudet ja erivapaudetKansalaisten yhtäläiset oikeudet ja vapaudet ovat demokraattisen yhteiskunnanperusta. Niihin sisältyy vapaa järjestäytymisoikeus, joten ammattikunnan taityöpaikan henkilöstön organisoitumiseen ei sinänsä voi olla huomauttamista.Tällainen liittoutuma ei kuitenkaan saa loukata ulkopuolisten vapautta taikaventaa kansalaisten samanarvoisuutta lain edessä. Suomalainenkin ay-liikerikkoo selvästi näitä periaatteita. Sen jäsenet muodostavat etuoikeutetun ryhmän– nykyajan rälssin.Poliittisten liittolaistensa kautta ay-liike on pystynyt ohjaamaan lainsäädäntöähaluamiinsa uomiin. Työehtosopimusten yleissitovuus ja ay-maksujenverovähennysoikeus ovat silmäänpistäviä esimerkkejä. Työlainsäädäntö rajoittaakansalaisten sopimusvapautta. Sopimusrikkomuksista ammattijärjestöillevoidaan tuomita vain nimelliset sakot ja yksittäiset jäsenet on täysin vapautettuvahingonkorvausvelvoitteesta.Nykymuotoisen ay-liikkeen peittelemätön päämäärä on vahva kartellisoituminen,toisin sanoen kilpailun poistaminen työmarkkinoilta. Tähän sille onannettu laillinen oikeus kilpailulain poikkeussäännöksellä. Kun työn hintaanostetaan yli käyvän markkinatason, seurauksena on aina ylikapasiteettia –tässä tapauksessa työttömyyttä. Tämä monopoliaseman väärinkäytöstä johtuvakustannus on näppärästi sosialisoitu, siis työnnetty kaikkien veronmaksajienkustannettavaksi.Pahinta on, että yhteiskunta elää vahvan ay-liikkeen armoilla. Ay-liike onja pyrkii olemaan valtio valtiossa, jolla on riittävästi voimaa pysäyttää talouselämäntoiminta haluamassaan laajuudessa. Uhkaamalla ja kiristämällä se pystyytaivuttamaan yhteiskunnan muut osapuolet toimimaan näkemyksiensä ja etujensamukaisesti. Vain markkinavoimat asettavat rajoja ay-liikkeen vallankäytölle.Onneksi ne ovat viime vuosikymmeninä vahvistuneet.8


Olemassaolon oikeutusAmmattiyhdistysliikkeellä on varmasti niin meillä kuin muualla ollut omaoikeutuksensa pääoman ylivallan vastapainona. Tilanne on kuitenkin muuttunut.Pääoma ei enää ole niukkuustekijä ja sen haltijan valta on kaventunut. Sitävastoin työvoimapula lymyää nurkan takana. Yksittäisen työntekijän perustoimeentuloja työskentelyolot ovat lainsäädännöllisesti turvattuja. Ammatillinenjärjestäytyminen ei tänään tuo lisäarvoa, vaan kuluttaa resursseja. Voidaankysyä: Mitä tapahtuisi jos kaikki työmarkkinajärjestöt yhtäkkiä haihtuisivatsavuna ilmaan?Ei ainakaan mitään romahdusta. Hyvää työntekijää arvostettaisiin entistäenemmän. Heikompi joutuisi ehkä pinnistelemään vähän kovemmin, mutta työpaikantoverihenki voisi jopa vahvistua. Sen pohjalta syntyisi todennäköisestityöpaikka- tai yrityskohtaisia yhteenliittymiä, joiden edustajat neuvottelisivattyönantajan kanssa. Ristiriitoihin löydettäisiin paikallisoloihin sopeutetut ratkaisut.Uusia osallistumisen ja motivoinnin muotoja kokeiltaisiin. Harjoitettaisiinsiis yksiselitteistä plussummapeliä 1 .Tämän valoisan näkemyksen lähtökohta on usko vapaiden ihmistenhyvään tahtoon ja yhteistoimintakykyyn. Jos intressit ovat jotakuinkin yhteisetja valta-asema kohtalaisen tasapainoinen, järkevät ihmiset pystyvät tuottamaanlisäarvoa yhdessä ja myös sopimaan sen jaosta. Mitä lähempänä ollaan todellisuuttaja mitä pienempi joukko on kyseessä, sen helpommin päästään tulokseen.Poliittisessa demokratiassa yhteistyöongelmat ovat paljon suuremmat jasiinäkin olemme onnistuneet, ainakin jotenkuten.Onko aika ajamassa ay-liikkeen ohitse? Onko se menettämässä olemassaolonoikeutensa? Siltä näyttää tämän raportin esittämän analyysin pohjalta.Päätteeksi on myös paneuduttu ay-liikkeen uudistumisnäkymiin. Yhden skenaarionmukaan valtiovalta joutuu puuttumaan erivapauksiin ja rajoittamaanvallan väärinkäyttöä esimerkiksi pakkosovinnon ja korvausvelvoitteiden kautta.Siihen on vielä matkaa, mutta reaktio on tulossa – ennemmin tai myöhemmin.Vaihtoehtona on ay-liikkeen radikaali uudistuminen, jossa luovutaan keskitetystävallankäytöstä ja siirrytään aitoon ja hajautettuun yhteispeliin. Hyviäesimerkkejä löytyy maailmalta, ja muutos on jo lähtenyt liikkeelle muissa Pohjoismaissa.Vallasta luopuminen on vaikeata ja ani harvoin se tapahtuu täysinvapaaehtoisesti, mutta kaukonäköiset johtajat voivat toimia ennakoivasti välttäenpakkotilannetta. Muutoksen ei tarvitse olla äkkinäinen. Repivän poliittisentaistelun välttämiseksi riittää, että suunta on oikea – pois hedelmättömästänollasummariitelystä kohti rakentavaa, lisäarvoa tuottavaa plussummapeliä.10


kraattinen puolue syntyi Bismarckin kieltämien kiltojen raunioille pyrkientasoittamaan markkinasuhdanteiden vaikutuksia jäsentensä tuloihin.Jotakuinkin samalla tavoitteella työväenyhdistyksiä alkoi syntyä uudelleenympäri Eurooppaa uuden ideologian, sosialismin, ympärille. Kiltojen tapaan netarjosivat jäsenilleen monenlaista taloudellista turvaa, kuten vakuutuksen sairaudenja kuoleman varalle. Lisäksi sosialismin aatemaailma yhdisti jäsenistöähenkisesti ja loi vaikutelmaa yhteenkuuluvuudesta kansallisten ja etnisten rajojenyli. Useimmat työnantajat Euroopassa suhtautuivat työväenyhdistyksiin kielteisesti,eikä tukea ollut saatavissa valtiojohdoltakaan. Useimmat hallituksetvannoivat 1800-luvulla jäykän konservatismin nimeen eivätkä antaneet tilaavapaalle yhdistymisoikeudelle.1.2 Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen alkuvaiheetSuomessa erilaisilla yhdistyksillä oli ratkaiseva rooli sääty-yhteiskunnan muuntumisessahiljalleen kansalaisyhteiskunnaksi. Säätyläisten mielissä kansalaisyhteiskuntayhdessä kansakoululaitoksen ja kansanvalistusseuran kanssa tähtäsijaloon tavoitteeseen. Alamaisista oli tarkoitus tehdä kansalaisia.1.2.1 Epäpoliittiset alkuaskeleetVenäjän keisarikunnalle tyypilliseen tapaan uudistukset saivat alkunsa ylhäältäpäin – nimenomaan säätyläiset perustivat 1800-luvun loppupuolella vapaapalokuntia,nuorisoseuroja ja työväenyhdistyksiä. Toiminta pyrittiin pitämään kasvatuksellisena,ilman politikointia. Samoihin aikoihin kansalaisyhteiskunta alkoihiljalleen ulottua myös työmarkkinoille, joskin huomattavan hitaasti. Parantunutmaatalouden tuottavuus oli luonut liikaväestöä, joka siirtyi etenkin teollisuudenpalvelukseen. Työläisten taustat olivat kuitenkin kirjavat, ja etenkin metsäteollisuudessatyösuhteet olivat kausittaisia.Yhteistä edunvalvontakoneistoa ei näissä oloissa syntynyt. 1800-luvullaammatillinen järjestäytyminen olikin usein yrityskohtaista, kuten vaikkapaVoikkaan paperiteollisuusyhdyskunnan työväenyhdistyksen tapauksessa. Joillakinaloilla syntyi omaehtoista vakuutus- ja hankintatoimintaa huonojen aikojenvaralle, kuten esimerkiksi ”Ajurien hevosvakuutusrengas” Helsingissä. 3Toisaalta etenkin kaupungeissa ammatillinen järjestäytyminen sai vakiintuneitamuotoja esimerkiksi käsi- ja rakennustyöväen keskuudessa. Näilläaloilla oli suhteellisen helppoa solmia ”tariffisopimuksia”, joilla työvoiman keskinäistäkilpailua voitiin rajoittaa ja samalla estää järjestäytymättömien työläistentulo alalle. Ihmisten liikkuvuus oli 1800-luvun lopulla vähäistä ja ammattitaitoinentyövoima melko harvalukuista, mikä mahdollisti eräiden ammattiosastojennousun monopoliasemaan työvoiman myyntiorganisaatioina.13


vat painoarvossaan poliittisten puolueiden rinnalle, mikä sai jotkut uskomaaneduskunnan olleen matkalla kohti kumileimasimen roolia. Esimerkiksi työttömyysturvaasäätelevät lait kirjoitettiin siten, että ammattijärjestöjen yhteydessätoimiviin työttömyyskassoihin liittyminen oli lähes välttämätöntä paremmankorvaustason vuoksi. Tämä ero näkyy yhä ansiosidonnaisen päivärahan japeruspäivärahan välillä.Presidentti Kekkonen painotti yhteiskunnallista integraatiota, joka asettipoliitikot ja työmarkkinaosapuolet samalle viivalle, presidentin alapuolelle.Toisaalta, politiikoista poiketen, työmarkkinaosapuolet presidentin lisäksiedustivat yhteiskunnallista pysyvyyttä, sillä vuosien 1917 ja 1983 välillä Suomenhallitusten keski-ikä oli vaivaiset 11,8 kuukautta.1.3.2 Luokkaerot tasaantuvatJos ensimmäiset työväenyhdistykset Suomessa olivat politiikattomia, 60- ja70-luvuilla tilanne oli päinvastainen – työntekijöiden ja työnantajien etujapidettiin molemmissa leireissä täysin yhteensopimattomina. Etenkin ay-liikekoki roolikseen saavuttamiensa etuuksien puolustamisen ideologisin perustein.1980-luvulla tilanne alkoi muuttua.Vuoden 1974 alussa voimaan astuneen EEC-vapaakauppasopimuksenmukaisesti useimpien teollisuustuotteiden tullit poistuivat jäsenmaiden keskinäisessäkaupassa, ja Suomi ulkopoliittisen linjansa mukaisesti solmi vastaavansopimuksen myös Neuvostoliiton ja tämän liittolaisten kanssa. Asetelma korostitaloudellisten imperatiivien merkitystä työmarkkinoilla – työntekijät ja työnantajatlöysivät itsensä enenevässä määrin samasta veneestä kansainvälisen kilpailuntyrskyissä. Euroopan unionin liittymisen myötä vuonna 1995 alkoi myössyvenevä poliittinen integraatio lännen kanssa, joka istui huonosti kansallisenluokkataistelun retoriikkaan.Samalla yhteiskunta muuttui. Vielä Kekkosen Suomessa valtio pyrkiparantamaan esimerkiksi työväen tai pienviljelijöiden oloja. Kansalaistenkohonnut elintaso ja keskustelukulttuurin vapautuminen toivat paremmin esiinihmisten yksilölliset erot, eikä enää ollut mielekästä jaotella ihmisiä tuotannollisenaseman mukaisesti. Palkkatyöstä oli tullut yksinomainen elinkeino ylivoimaiselleenemmistölle, josta jopa neljä viidestä kuului ammattiliittoon. Jäsenyydestäalkoi tulla automaattinen, sen enempää työntekijän aatemaailmaa leimaamatonmuodollisuus.1.3.3 Toimintaympäristö muuttumassa16Kansainvälinen kilpailu on muuttanut yritysten kilpailuasetelmia, mikä on heijastunutsuomalaiseen työelämään ammattien erilaistumisena ja yksilöllistymi-


senä. Työmarkkinoiden muutokset ovat asettaneet ammattiliitot vaikeaan asemaan– miten perustella etuoikeutettu asema työväen etujärjestönä, kun työväenintressit menevät ristiin? Mistä asioista kuuluu päättää työmarkkinajärjestöjenkesken ja mitkä asiat kuuluvat valtiojohdolle?Suomessa tulopolitiikan aikana EU-jäsenyyteen saakka valtion oli tapanaratkaista työmarkkinajärjestöjen välisten palkkaneuvottelujen kriisit tuntuvilladevalvaatioilla, 6 joilla suuria yleiskorotuksia estettiin heikentämästä Suomenvientiteollisuuden kilpailukykyä. Devalvaation seurauksena tuontitavarat kallistuivat,joten valtio käytännössä tuki vientiteollisuutta ja osti muutaman vuodentyörauhan suomalaisten kuluttajien kustannuksella.Euro-Suomessa tätä keinoa ei ole enää käytettävissä. Niin kutsuttu kolmikantamallion osoittautumassa toimimattomaksi esimerkiksi työurien pidentämiseen,kun tulosta ei hallituksen patistelusta huolimatta ole saavutettu. Myösyleissitovat työehtosopimukset, siis eräänlaiset laillistetut kartellit, voidaan katsoasopivan entistä huonommin globaalin kilpailun kanssa kamppaileville yrityksille,joiden palkanmaksukyvyissä on huomattavia eroja. Ilmiselvästi ayliikeon aivan uusien haasteiden edessä.1.4 Kansainvälinen vertailuAmmattiyhdistysliikkeen asema on Suomessa kansainvälisesti vertaillenpoikkeuksellisen vahva. Kehittyneissä maissa yleissuuntaus on pitkäänollut jäsenmäärän tasaisesti jatkuva väheneminen. Vahvimmillaan ammattiliitotovat yleensä toimiessaan julkisella sektorilla. Nopeasti kehittyvissämaissa ay-liikkeen asema on useimmiten jäänyt vaatimattomaksi. Maailmanlaajuinentrendi on ay-liikkeen vaikutusvallan hidas hiipuminen.1.4.1 Ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymisastePohjoismaissa palkansaajien järjestäytymisaste on poikkeuksellisen korkea,vajaa 70 % (poikkeuksena Norjan 55 %). Suunta on täälläkin laskeva, karkeastiottaen prosentin verran vuodessa. Silmäänpistäviä ovat Ranskan (8 %), Yhdysvaltojen(11 %) ja Japanin (13 %) alhaiset järjestäytymisasteet. Virossakin se onvain 8 %, Sveitsissä 18 %, Saksassa 19 % ja Iso-Britanniassa 26 %. (KatsoTaulukko 1: Järjestäytyneisyysaste eräissä OECD-maissa, %:a työvoimasta)Hajanaisetkin ammattijärjestöt voivat olla poliittisia vallankäyttäjiä. EsimerkiksiRanskassa sirpaloituneet ammattiliitot ovat lakoilla ja mielenosoituksillatoistuvasti saaneet maan hallituksen perääntymään. Ranskassa mielenosoituksetovat perinteinen kansanhuvi ja lakkolaisten kulkueisiin liittyväthelposti muut vähemmän kiireiset kansalaiset opiskelijoista alkaen.17


TAULUKKO 1:Järjestäytyneisyysaste eräissä OECD-maissa, %:a työvoimasta1999 2002 2005 2008Alankomaat 24,7 21 20,6 18,8Australia 24,9 22,9 21,9 18,2Belgia 50,9 50,9 52,9 51,9Chile 13,5 13,3 13,5 15Espanja 16 16 15,2 15Etelä-Korea 11,7 10,8 9,9 10,3Irlanti 38,7 36,1 34 32,2Iso-Britannia 30,1 29,3 28,4 27,1Italia 35,4 33,8 33,6 33,4Itävalta 37,4 35,2 33,3 29,1Japani 22,2 20,3 18,8 18,2Kanada 30,1 30,3 29,9 29,2Kreikka 26,8 25,5 24,6 24Luxemburg 43,3 42,1 41,4 37,3Meksiko 13,5 13,9 15,1 14,3Norja 54,8 54,5 54,9 53,3Portugali 22,5 20,7 21,2 20,5Puola 26 24,1 19 15,6Ranska 8,1 8,1 7,7 7,6Ruotsi 80,6 77,3 76 68,3Saksa 25,3 23,5 21,7 19,1Slovakia 34,2 27,4 22,8 17,2Suomi 76,3 73,5 72,4 67,5Sveitsi 20,9 20,3 19,3 18,2Tanska 74,9 73,2 71,7 67,6Tšekin tasavalta 30 22,2 19,7 17,4Turkki 10,6 9,5 8,2 5,8Unkari 24,5 17,4 17,5 16,8Uusi-Seelanti 21,7 22,2 20,9 20,6Viro 16,3 12,4 9,1 7,1Yhdysvallat 13,4 12,8 12 11,9OECD-maat 20,8 19,6 18,7 17,8Lähde: OECD, http://stats.oecd.org/Index.aspx?DatasetCode=UN_DENUseissa maissa työvoiman ammatillinen järjestäytyminen on keskittynyt julkisellesektorille, mikä saattaa moninkertaistaa liikkeen vipuvoimaa. Yhdysval-18


loissa yli puolet ay-liikkeen jäsenistä työskentelee julkisella sektorilla, jonkajärjestäytymisaste on noussut 36 %:iin. Yksityisen sektorin järjestäytyminenon vain 7 % ja edelleen laskeva. 71.4.2 Sopimisen mekanismit SuomessaSuomen neuvottelujärjestelmä pohjautui alun perin Ruotsissa omaksuttuunmalliin. Toisen maailmansodan jälkeen säädetyt sopimustoimintaa koskevat laitnoudattelivat pitkälti Ruotsin vastaavia lakeja. Tyypillistä suomalaiselle sopimustoiminnalleovat vielä tänäkin päivänä kaavamaisiin ja kattaviin työehtosopimuksiinperustuvat yleiset palkankorotukset.Laajat tulopoliittiset sopimukset ovat leimaa-antavia Suomen työmarkkinapolitiikalle.Ne kattavat koko työmarkkinakentän ja sisältävät usein merkittävääsosiaaliturvaan ja työelämään liittyvää lainsäädäntöä. Tasavallan hallitus onnäissä sopimuksissa ns. kolmikannan kolmantena jalkana mukana. Tulopoliittistensopimusten kautta demokraattisesti valitut valtion elimet ovat luovuttaneetmelkoisen osan vastuustaan ja päätöksentekovallastaan ulkopuolisille korporaatioille,käytännössä ammattiyhdistysten johtoportaalle.Työnantajien pyrkimys on pitkään ollut lisätä yrityskohtaisen sopimustoiminnanmahdollisuuksia purkamalla keskitettyä järjestelmää. Sopiminen onsiis haluttu siirtää liitoilta yrityksiin ja työpaikoille. Perusteena on ollut yritystenerilaisuus ja ennen kaikkea kansainvälisen kilpailun ja kysynnän joustavakohtaaminen. Ay-liike puolestaan on halunnut pitää keskitetystä päätöksenteostakiinni ja suhtautunut hyvin varauksellisesti sopimistoiminnan, varsinkinpalkkojen, siirtämiseen yritystasolle. Kyse on ollut paitsi substanssista, myösyhteiskunnallisesta vallankäytöstä.1.4.3 Sopimisen mekanismit eräissä EU-maissaEuroopan unionissa työmarkkina- ja työehtosopimusjärjestelmät ovat kansallisiaja vaihtelevat suuresti maittain. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa työehtojensääntely pohjautuu lähinnä lainsäädäntöön, kun taas Saksassa ja Pohjoismaissatyöehtosopimukset ovat pääasiallisin ohjenuora. Yleinen suuntaus on siirtyminenkohti hajautettuja neuvotteluja, vaikka joissakin läntisissä EU-maissa neuvottelujapyritään koordinoimaan kansallisesti.Ruotsissa työehtosopimukset sovitaan toimialakohtaisesti, eikä maan hallituspuutu neuvotteluihin. Teollisuutta koskeva sopimus asettaa työmarkkinoillepalkankorotusten ja kustannusvaikutuksen tason, joskin ammattiliittojenkeskinäinen kilpailu on ajoittain haitannut yleistä sitoutumista. Käytännönpalkkaratkaisut sovitaan yritystasolla. Paikalliset neuvottelut käydään työrauhanvallitessa.19


Pohjoismaista paikallinen sopiminen on pisimmällä Tanskassa. Palkkajatyöehdoista sovitaan toimiala- ja yrityskohtaisesti. Maan hallitus ei puutuneuvotteluihin. Työehtosopimuksissa korotetaan vain minimipalkkoja. Minimipalkankorotus ei suoraan vaikuta käytännön palkkoihin; teollisuudessa vainnoin yksi prosentti henkilöstöstä saa minimipalkkaa. Julkisen sektorin palkateivät saa ylittää yksityisen sektorin korotuksia. Paikalliset neuvottelut palkoistakäydään työrauhan vallitessa.Saksassa työehtosopimukset solmitaan toimiala- tai yritystasolla. Alakohtaisetsopimukset tehdään useimmiten osavaltioittain tai alueittain. Varsinaistasopimusten koordinointia ei ole. Maan hallitus ei puutu neuvotteluihin. Palkoistasovitaan pääosin yritystasolla. Työehtosopimuksiin sidotuissa yrityksissäkäytetään ns. avaamislausekkeita palkka- ja työaikamääräyksistä, jotka mahdollistavatpoikkeamia yritys- ja työpaikkatasolla. Tällä menettelyllä yrityksetja niiden henkilökunta voivat sopeuttaa toimintansa muuttuviin olosuhteisiin.TAULUKKO 2:Työehtosopimusjärjestelmän piirteitä eräissä EU-maissaSopimisen tyyppi Sopimisen taso Sopimisen suuntaBelgia Keskitetty Toimiala Palkkojenkustannusraami indeksoinnistaluovutaanHollanti Informaatio-ohjaus Toimiala, Yritystaso jatäydentävänä avaamislausekkeetyritystasoIrlanti Hajautus Yritystaso Keskitettypolitiikka hylättyIso-Britannia Hajautus Yritystaso Suuntaus yritystasonsopimiseen jatkuuItalia Hajautus Toimiala, YritystasotäydentävänäyritystasoItävalta Järjestynyt hajautus Toimiala Yritystaso jaavaamislausekkeetEspanja Hajautus Toimiala YritystasoRanska Hajautus Toimiala, YritystasotäydentävänäyritystasoRuotsi Hajautus, Toimiala Yritystasopäänavaajana teollisuusSaksa Hajautus Toimiala- Yritystaso jaja yritystaso avaamislausekkeetTanska Hajautus Toimiala Yritystaso20Lähde: J. Visser: Institutional Characteristics of Trade Unions, Wage Setting, State Intervention andSocial Pacts -database (University of Amsterdam)


1.4.4 Yhteys kansalliseen menestykseenAmmattiyhdistysliikkeeseen sisältyy paljon tunnelatauksia, eikä sen merkitystävoi arvioida pelkästään taloudellisilla mittapuilla. Monella taholla liike on tarjonnuttyöntekijöille itsekunnioitusta ja identiteettiä, puhumattakaan toveruudestaja solidariteetista. Toisaalta se on monesti nostattanut luokkavihaa jayllyttänyt laittomuuksiin tai jopa väkivaltaan. Toisin sanoen ay-liike voi olla – jase on ollutkin – sekä kansallinen eheyttäjä että hajottaja riippuen paikasta,ajasta ja ennen kaikkea sen takana olevista ihmisistä.Jos kuitenkin tarkastellaan talousulottuvuutta, joka pitkälle korreloi yleisenhyvinvoinnin kanssa, ovat johtopäätökset selvät. Alhainen järjestäytymisaste,etenkin julkisen sektorin ulkopuolella, ei tunnu haittaavan talouskasvuaeikä palkkojen ja työolojen suotuisaa kehitystä – pikemminkin päinvastoin.Esimerkiksi Viro, Sveitsi, Etelä-Korea ja Japani ovat menestyneet vaikka ayliikeon näissä maissa ollut heikko.Argentiinassa on menetetty kohta puolen vuosisadan kasvupotentiaali,kun ay-liike ja poliittinen populismi ovat yksituumaisesti olleet ajamassa kelvotontatalouspolitiikkaa. 8 Iso-Britanniassakin ammattiliitot olivat vähintään osasyyllisiätalouden pysyvään kriisitilanteeseen toisen maailmansodan jälkeisinävuosikymmeninä. Saksan kilpailukyky ja talouskasvu palautuivat vasta hiljattain,kun kollektiivisista palkankorotuksista luovuttiin ja työmarkkinoidenjoustavuutta saatiin parannettua.Lentoliikenne on tämän hetken malliesimerkki siitä, miten saavutetuistaeduista kiinnipitävät ammattiliitot voivat ajaa kansainvälisen kilpailun kourissasinnittelevät yritykset tuhon partaalle. Vielä opettavaisempi on General Motorsinkohtalo. Maailman suurin ja kannattavin autonvalmistaja sortui hitaastimutta varmasti ylimitoitettujen palkka-, eläke- ja sairaanhoitovastuiden alle.Vain konkurssin (ja liittovaltion tuen) kautta voitiin osa työpaikoista ja eläkeeduistapelastaa.Pohjoismaat – varsinkin Ruotsi, Tanska ja Suomi – tarjoavat lähes ainutlaatuisenesimerkin vahvasta ay-liikkeestä yhdistettynä hyvinvoinnin kasvuun.Onko suhteellinen menestys johtunut ammattiliitoista, vai onko se toteutunutniistä huolimatta? Luvussa 4 esitetty analyysi (Ammattiyhdistysliike on kansantaloudellinenrasite) viittaa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joka tapauksessa naapurimaissammeon ryhdytty määrätietoisesti purkamaan sidonnaisuuksia jalisäämään joustavuutta. Ajan merkit ovat selvät tälläkin suunnalla.21


2. Ammattiyhdistysliikkeen erioikeudet ja legitimiteetti2.1 Kansalaisten yhdenvertaisuuden loukkausSuomen perustuslain ja yleisten demokraattisten periaatteiden mukaisestikaikille kansalaisille kuuluu yhtäläiset vapaudet ja oikeudet. Tätä periaatteellistatasa-arvoa loukkaavat useat ay-liikettä koskevat tai sivuavat säännöksetja käytännöt.2.1.1 TyölainsäädäntöLainsäätäjä on niin meillä kuin muuallakin halunnut rajoittaa työntekijöiden jatyönantajien välistä sopimusvapautta suojellakseen työntekijöitä työntekoonliittyviltä haittatekijöiltä. Työturvallisuutta koskevat säännökset eivät yleensäole kiistanalaisia. Tosin EU:n laajuisten maantiekuljetuksia koskevien työaikamääräystenvoidaan katsoa rajoittavan yrittämisen vapautta. Ne eivät nimittäinrajoitu työsuhteessa oleviin kuljettajiin, vaan koskevat myös itsenäisiä yrittäjiä.Puhtaasti työaikaa koskevat säännökset sitä vastoin merkitsevät vakavaapuuttumista yksilöiden väliseen vapaaseen sopimusoikeuteen. Kahdeksan tunnintyöpäivä oli aikanaan työväenliikkeen keskeinen tavoite ja sen symbolistamerkitystä ei nykypäivänäkään sovi aliarvioida. Vuonna 1917 säädetty työaikalaki(viimeksi täydennetty vuonna 1996) vahvisti merkittävästi työntekijäpuolenneuvotteluasemaa tilanteissa, joissa työnantajapuoli oli perinteisesti pystynytsanelemaan työehdot.Tänä päivänä työaikaa, ylitöitä ja lomia koskeva lainsäädäntö vaikuttaaaikansa eläneeltä. Työ on harvoin samaan tapaan ruumiillisesti uuvuttavaa kuinennen. Kansalaisella pitäisi olla oikeus tehdä niin paljon – tai niin vähän –työtä kuin hän haluaa, ehdoilla, jotka hän on valmis hyväksymään. Työelämänmuutokset kovertavat jatkuvasti työaikalakien soveltuvuutta. Käytännössä niidennoudattaminen on vapaaehtoisuuden ja järjestötoiminnan varassa.2.1.2 Työehtosopimusten yleissitovuus22Työlainsäädännön kiistanalaisin osa on työmarkkinajärjestöjen keskinäistensopimusten lakisääteinen sitovuus myös järjestöihin kuulumattomien yritystenkohdalla. Tämä on ristiriidassa perustuslakimme hengen kanssa ja kaiken kukkuraksidelegoi jo sinälläänkin kyseenalaisen pakkovallan eduskunnalta ulkopuolisilletahoille.Vuonna 2001 tehdyn lakitarkastuksen mukaan yleissitovuus toteutuu,vaikka enemmistö työnantajista ei kuuluisi sopimuksen piiriin. Sitovuus ratkaistaanviime kädessä yleissitovuuden vahvistamislautakunnassa lähinnä


sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden suhteellisen määrän pohjalta.Tämä rankaisee erityisesti syrjäseutujen pienyrittäjiä. He eivät voi kilpaillaalemmilla palkoilla, vaikka matalat elinkustannukset antaisivat siihen oikeutetunmahdollisuuden.Kun yleissitovuutta koskeva laki tuli voimaan vuonna 1971, se saattoityönantajaliittojenkin kannalta tuntua tarkoituksenmukaiselta. ”Villit” yrityksetsaattoivat häiritsevästi kilpailla palkkakustannuksilla. Työvoimapulan sattuessajärjestäytymättömät puolestaan maksoivat herkästi ylipalkkoja, mikä saattoikäynnistää palkkavyöryn koko alalla.Takavuosina pyrittiin toistuvasti katkaisemaan toisiinsa kietoutuneita palkannousu-,inflaatio- ja devalvaatiokierteitä. Yleissitovuus kuului osana tähänsuunnitelmataloudelliseen välineistöön. Se rikkoo kuitenkin räikeästi kansalaistenyhdenvertaisuusperiaatetta vastaan, eikä ole enää mitenkään puolustettavissa.Muissa Pohjoismaissa työehtosopimusten yleissitovuutta ei tunneta.2.1.3 Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeusTulojen hankkimiseksi välttämättömät kustannukset, kuten esimerkiksi ammattiinliittyvät työkalut, ovat periaatteessa vähennyskelpoisia myös yksityishenkilöillä.Verottajan tulkinta on kuitenkin hyvin ahdas. Työmarkkinajärjestöjenjäsenmaksut sitä vastoin ovat Suomessa täysimääräisesti verovähennyskelpoisia.Osa lakkoavustuksista on myös verovapaita. Ammattiliitojen nauttima etuoikeusverotuksessa on selvä lakisääteinen erioikeus.Verovähennysoikeuden poistamisen pitäisi tietysti koskea myös työnantajapuolta,jolloin työantajajärjestöt ylläpidettäisiin verotetuilla voittovaroilla.Nykytilanteessa molempien osapuolten taistelujärjestöjä subventoidaan verovaroin.Tämä on kohtuutonta, koska järjestöt eivät suoranaisesti luo mitään lisäarvoa,vaan kuluttavat resursseja pitkään venähtäneessä nollasummapelissä. Valtiomenettää veropohjaa vuosittain yli 200 miljoonaa euroa ammattiyhdistystenjäsenmaksujen verovähennysoikeuden vuoksi.Työnantajat ovat suostuneet kantamaan työntekijöiden ammattiliitoillekuuluvat jäsenmaksut vähentämällä ne suoraan palkasta palkanmaksun yhteydessä.Tämän käytännön lopettaminen on liitoille paljon vakavampi asia kunverovähennysoikeus. Kun asia on neuvotteluissa nostettu pöydälle, välitönreaktio on ollut yleislakolla uhkailu. Jäsenistön lojaalisuus joutuisi todennäköisestikovalle koetukselle, jos rahasuoritus pitäisi tehdä henkilökohtaisesti.2.1.4 KartellisointioikeusElinkeinoelämää sitoo vuonna 2010 nykymuotonsa saanut kilpailulaki. Senensimmäisessä pykälässä säädetään, että ”tätä lakia sovellettaessa on erityisesti23


otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisenvapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvätkilpailusta.” Toisessa pykälässä säädetään kuitenkin: ”Tätä lakia ei sovelletasopimuksiin eikä järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita.”Ammattiliitoille on siis annettu vapaa oikeus muodostaa kartelleja, jotkarajoittavat tarjontaa kyseisillä työmarkkinoilla, avoimena tavoitteenaan kiristääjäsenilleen parempia palkkoja ja muita työehtoja kuluttajien ja asiakkaidenkustannuksella. Sama koskee tietysti myös työnantajapuolta, mutta työnantajapuolenjärjestäytymistä on ainakin nykypäivän Suomessa pidettävä puolustusvoittoisenavastakartellina.Yrityksetkin ovat kautta aikojen pyrkineet muodostamaan kartelleja taiperäti monopoleja. Rajoittamalla kilpailua turvataan toimeentulo ja työllisyysheikoillekin kartellin jäsenille. Kartellisoitumisen ja kilpailun puutteen kansantaloudellisistahaitoista vallitsee tänään täysi yksimielisyys. EU:n laajuinenkilpailulainsäädäntö kieltääkin jyrkästi sekä myynti- että ostokartellit.Kartellit luovat jähmettyneen tilanteen, jossa niiden jäsenet nauttivat vastikkeetontatuloa ylihinnoittelun muodossa. Monopolikin on taloudellisestitehokkaampi ratkaisu, koska sen oma intressi tähtää maksimaaliseen sisäiseentehokkuuteen. Määräävän kilpailuaseman rakentaminen markkinoilla ei olekilpailulaissa kielletty, mutta sen väärinkäyttö on rangaistavaa.Tätä taustaa vasten ay-liikkeen etuoikeutettu asema on poikkeuksellinenja perusteeton. Työntekijöiden lailla suojattu kartelli tuo mukanaan täsmälleensamat haitat kun muualla talouselämässä. Erona on vain se, että työvoiman ylihinnoittelunaikaansaaman ylikapasiteetin – eli työttömyyden – kustannukseton ulkoistettu koko yhteiskunnalle.2.2 Erivapaus piittaamattomaan edunvalvontaanYhteiskunta on valtapoliittisesti ammattiyhdistysliikkeen armoilla. Vaikkase käyttäisi valtaansa maltillisesti, sen nykyinen valta-asema on jo sinälläänperiaatteellinen epäkohta. Ei saa olla niin, että vahva vähemmistöliittoutumapystyy esimerkiksi yleislakon uhalla sanelemaan ehtonsa ja tätenohittamaan maan demokraattisesti valitun eduskunnan ja hallituksen.Nykytilanteessa vain ay-liike itse voi asettaa toiminnalleen rajat.2.2.1 Erivapaudet lain edessäTyötuomioistuin on Suomessa hampaaton. Esimerkiksi laittomasta lakostaammattiliitolle tai ammattiosastolle langetettavan sakon yläraja on 23 500euroa. Muissa Pohjoismassa ei ole ylärajaa. Sakko voidaan tosin määrätä toistu-24


vasti ja usealle ammattiosastolle, mutta sen rikosta ehkäisevä vaikutus on siinäkintapauksessa mitätön. Ammattiliiton kannalta sakot ovat lähinnä pieniä, liiketoimintaanliittyviä kuluja. Työnantajaan kohdistuvan laittoman painostuksenarvo on ilmeisesti moninkertainen.Ammattiliittoa tai -osastoa ei voi haastaa tavanomaiseen tuomioistuimeensopimusrikkomuksesta, eikä korvausta aiheutetusta vahingosta voi hakea mistäänoikeuselimestä. Tämä on ammottava aukko oikeusjärjestelmässämme. Sejättää runsaasti tilaa häikäilemättömälle painostukselle, joka väistämättä johtaakansantaloudelle tuhoisiin yhteenottoihin.Yksittäisellä työntekijällä on täysi vastuuvapaus vahingosta, joka on syntynytlaittoman lakon johdosta. Erivapaus koskee myös ammattijärjestöjen johtoa.Tällä hetkellä on tosin vireillä ammattiliiton johtajaa vastaan kanne, jostasaattaa kehkeytyä mielenkiintoinen ennakkotapaus. Monissa maissa laittomistalakoista tuomittavat sakot määräytyvät aiheutettujen vahinkojen mukaan.2.2.2 Oikeus yksipuoliseen vallankäyttöönLaittomista lakoista saattaa koitua huomattavia vahinkoja, mutta suurin periaatteellinenerivapaus liittyy laillisen lakko-oikeuden nauttimiin erivapauksiin.Tilannetta pahentaa vielä rajaton mahdollisuus ryhtyä mielenosoitus- tai tukilakkoihin,jotka eivät kohdistu suoraan työnantajaan. Kansalaisten kokoontumis-ja yhdistymisoikeus on säädetty perustuslaissa eikä lakko-oikeutta sinänsävoi kyseenalaistaa. Ongelmana on vapaan kilpailun eliminointi työmarkkinoiltaja tähän liittyvä järjestövoiman suhteeton kasvu.Vapaiden työmarkkinoiden tilalle ovat astuneet järjestöt, joiden välisissämittelöissä voima ratkaisee oikeuden ja kohtuuden jäädessä sivurooliin. Houkuttelevinstrategia on vastapuolen vahinkojen maksimointi samalla, kun omatmenetykset pidetään mahdollisimman pieninä. Viidakon laki vallitsee, eikä oleihme, että otteet helposti kovenevat ja että työtaistelun kansantaloudelliset kustannuksetvoivat nousta kohtuuttomiksi.Varsin pieni mutta päättäväinen joukko voi käytännössä sanella ehtonsa,kuten on toistuvasti koettu. Kysymys on laillistetusta kiristyksestä, joka saisivälittömän tuomionsa muualla yhteiskunnassa. Keskitettyä järjestövoimaa käytettäessäkoko yhteiskunta ja sen perustoiminnot ovat panttivankeina, varsinkinjos väkivallan uhka leijuu ilmassa.25


KAAVIO 1:Työtaisteluissa menetetyt työpäivät tuhatta työllistä kohtikeskimäärin 2000–2008EspanjaRanskaTanskaItaliaBelgiaSuomi*EU 16 (Euro-alue)NorjaEU 27KyprosIrlantiRomaniaIso-BritaniaRuotsiPortugaliMaltaUnkariAlankomaat*LiettuaViroSaksaPuolaSveitsiLuxemburgItävalta*Latvia*Slovakia0 20 40 80 90 100 120 140*ml. tieto vuodelta 2009Lähde: EUROSTAT2.2.3 Julkisen vallan tyhjiö26Kaiken vaurauden takana on ihmisten kyky vapaaehtoisen yhteistyön kauttaluoda lisäarvoa, joka yleensä kasvaa osallistujien lukumäärän mukana. Tämänhyvinvointia luovan plussummapelin varmistamiseksi tarvitaan yleisesti hyväksyttyjäpelisääntöjä. Niiden tulee minimoida hedelmätön nollasummapelaaminensekä pitää väkivallantekijät, vapaamatkustajat ja huijarit kurissa.Julkisen vallan keskeinen tehtävä on taata kansalaisten vapaudet jaoikeudet sekä edistää hyvinvointia luomalla puitteet lisäarvoa tuottavalle plussummapelille.Tämä tapahtuu esimerkiksi säätämällä lakeja, jotka estävätvahingollisten yhteenliittymien syntymisen. Kilpailulakiin nojaten voidaankieltää taloudellisten toimijoiden yhteistoiminta, jos siitä kilpailun kaventumisenkautta syntyy tai on vaarassa syntyä haittaa kuluttajalle.Valtiovalta on työmarkkinoiden osalta kokonaan luopunut valvonta- ja sääntelyoikeuksistaan.Työmarkkinoiden häiriöalttius ja puuttuva tasapaino on seuraustalainsäädännöllisistä virheistä ja laiminlyönneistä. On pakko todeta, että


ammattijärjestöt poliittisine liittolaisineen ovat valjastaneet merkittävän osan valtiokoneistoapalvelemaan omia etujaan muiden kansalaisten kustannuksella.LAATIKKO 1:Ammattiyhdistysliikettä koskevia myyttejäAy-liike ajaa kaikkien työntekijöiden etua?– Ammattiyhdistykset ajavat omien jäsentensä etuja muiden työntekijöidenkustannuksella– Ay-liike pyrkii asettamaan työn hinnan markkinaehtoista tasoakorkeammaksi, mikä nostaa palkkaamisen kynnystä ja heikentäätyöllisyyttä– Ay-liike rajoittaa niiden työntekijöiden sopimusvapautta, jotkasopisivat työehdoistaan mieluummin paikallisestiAy-liikkeen kiristämät palkankorotukset otetaan omistajilta?– Kustannusrakenteen nousun vuoksi kohonneet hinnat pienentävätyrityksen tuotteiden kysyntää– Yritys joutuu vähentämään investointeja tai siirtämään heikostituottavan toiminnan muualle– Monen yrityksen toiminta saattaa muuttua kokonaan kannattamattomaksi– Asiakas ja viime kädessä kuluttaja on palkankorotusten lopullinenmaksumiesTyötä on vain kiinteä määrä tarjolla?– Niin kauan, kuin ihmisillä on tyydyttämättömiä tarpeita, on myöstarvetta lisätyölle– Yhden tekemä työ luo kysyntää myös toisen tekemälle työlle– Työn kohdistuminen muuttuu alati, mutta tekemättömän työnmäärä on rajatonAy-liike pystyy nostamaan reaalipalkkoja?– Palkkojen taso määrittyy työn tuottavuuden perusteella, jonkaviimekädessä päättää asiakas ostopäätöksillään– Ay-liikkeen vaatimat palkankorotukset jäsenilleen eivät lisäävaurautta, vaan ainoastaan kasvattavat tai siirtävät kulurasitetta– Reaalipalkkojen nousun voi tehdä mahdolliseksi vain teknologiankehitys ja tuottavuuden kasvu27


2.3 Ammattiyhdistysliikkeen legitimiteettiKoska elämme demokratiassa, vahvimmankin järjestön toimintakyky riippuusen yleisestä hyväksynnästä kansalaisten piirissä. Yleishyödyllisyys onhyväksyttävyyden tärkeimpiä osatekijöitä. Ay-liikkeen kohdalla yleishyödyllisyysvoidaan vahvasti kyseenalaistaa, mutta näin ei ole toistaiseksi tapahtunut.On korkea aika saattaa tämä kysymys julkisen keskustelun piiriin.2.3.1 Moraalinen oikeutusAy-liikkeen vahvin peruste on alusta alkaen ollut, että se on heikkojen ja vähävaraistenasialla sortajia ja riistäjiä vastaan. Tämä moraalinen legitimiteetti onhaihtumassa. Ay-liike ulottuu jo vakavaraisiin kansalaisiin ja liikkeestä onmuodostunut muutoksia vastustava, ellei peräti taantumuksellinen voima.Omien jäsentensä etujen puolustaminen on ay-liikkeelle kaikki kaikessa.Työttömät yleensä ja erityisesti nuoret ammattitaidottomat sekä maahanmuuttajatovat nyky-yhteiskunnan heikko-osaisia. Näiden väestöryhmien pääsyätyömarkkinoille rajoitetaan pitämällä jäykästi kiinni solmituista työehtosopimuksista.Oppisopimuksia on vastustettu samoin perustein.Ammattitaidottomilta on näin ollen järjestelmällisesti ehkäisty pääsy tuottavaantyöelämään riistämällä heiltä se ainoa valttikortti, jolla he voisivat kilpailla– eli vapaus sopia työstään alempi hinta. Kun ihmiseltä evätään mahdollisuuselättää itsensä omalla työllään, häneltä viedään itsekunnioitus ja omanarvontunto.Tämä, jos mikä, on moraalisesti tuomittavaa.2.3.2 Yhteiskuntarauhan takaaminenAy-liikkeen piirissä viitataan mielellään yhteiskuntarauhaan ja sen säilyttämiseen.Toisin sanoen: jos ay-liikkeen valta-asemaa uhataan, siitä ei seuraa hyvää.Sillä voidaan myös tarkoittaa, että ilman vahvasti organisoitua ay-liikettä työmarkkinatsortuisivat lakkojen keskellä anarkiaan. Tällainen väite tuntuuvähintäänkin yliampuvalta. Laajat työvoimasektorit niin meillä kuin erityisestimuualla toimivat erinomaisesti ilman ay-liikkeen myötävaikutustakin.Ay-liike ei sinällään tuo pöytään lisäarvoa, vaan sen panos on lähinnäpidättäytyminen pahanteosta eli lakkoilusta tai muista häiriöistä, kuten ylityökielloistaja hitaasta työskentelystä. Tämä johtaa parhaimmillaankin hedelmättömäännollasummapeliin. Herää kysymys, tarvitsemmeko tällaisia rauhanpitäjiä,joiden järjestysvälineenä on työrauhan tai peräti yhteiskuntarauhanrikkominen?28


Historiallisesti ammattiyhdistykset saivat legitimiteettinsä vahvistamallaheikoilla olevien työnhakijoiden neuvotteluasemaa työnantajan ylivaltaa vastaan.Nykyään yhä useammat yksilöt ja työyhteisöt eivät kaipaa ay-liikkeenohjausta, vaan osaavat neuvotella omin päin. Yhteiskuntarauhan turvaaminenjääköön demokraattisesti valittujen elinten tehtäväksi.2.3.3 Julkisen sektorin ammattiyhdistysliikeViennin ja tuontikilpailun kohteena olevan kotimaisen toiminnan kohdalla kansainvälisetmarkkinavoimat sanelevat hyödykkeiden hintatason. Tällä avoimellasektorilla toimivat ammattiliitot joutuvat ennemmin tai myöhemmin ottamaanhuomioon lahjomattomat markkinavoimat.Suljetun sektorin ja erityisesti julkisen vallan palveluksessa työskentelevienpyrkimyksille ei ole vastaavia rajoitteita. Tämä on johtanut kasvavaan jännitykseenay-liikkeen sisällä, kun palkkakehitys suojatulla sektorilla uhkaakarata käsistä.Julkisella sektorilla monopolistit (ammattiliitot) törmäävät monopsonistiin(valtio), jota ei helposti pakoteta polvilleen. Kiistat politisoituvat herkästi, jolloinyleinen mielipide nousee ratkaisevaan asemaan. Viime kädessä työmarkkinoidenreaalitilanne on palkkariidoissa ainoa pätevä erotuomari.Suomessa on koettu sitkeitäkin julkisen sektorin lakkoja, mutta pahoiltaylilyönneiltä on vältytty. Pelottavia esimerkkejä julkisen sektorin ammattiliitojenvallankäytöstä löytyy esimerkiksi Yhdysvalloista. Siellä opettajien maanlaajuinenammattiliitto on tullut kuuluisaksi puolustaessaan kaikin keinoin vallitseviatyöehtoja, jotka ovat vieneet perusopetuksen kansainvälisen vertailun alakerroksiin.9 Lasten etu on jäänyt opettajien turvallisuushakuisuuden jalkoihin.2.3.4 Ammattiyhdistysliikkeen yleishyödyllisyysTyöväenyhdistysten toiminta oli aluksi keskittynyt jäsentensä henkiseen kehittämiseenja toverilliseen tukemiseen. Esimerkiksi raittiuskysymys oli vahvastiesillä. Tämä ulottuvuus on sittemmin hiipunut, kun yhteiskunnan palvelutkehittyivät ja vapaa-ajan vietolle tarjoutui runsaasti vaihtoehtoja. Ay-liike ontänään voittopuolisesti edunvalvontajärjestö. Ansioon sidottu työttömyysvakuutuskinon nykyään saatavissa ilman ammattiliittojen jäsenyyttä. Riippumattomientyöttömyyskassojen jäsenmäärä on ollut jatkuvassa kasvussa ja niidenjäseninä oli vuonna 2011 lähes 16 prosenttia palkansaajista.Tässä valossa on vaikeata puolustaa ay-liikkeen yleishyödyllisyyttä ja siihenliittyvää legitimiteettiä. Liike on juuttunut staattiseen talousnäkemykseen.29


30Ajatellaan, että työn määrä on vakio ja että tätä niukkaa resurssia pitää jakaajotenkin tasapuolisesti. Tässä ajatuskehikossa jokainen uusi työntekijä riistääpalkan työtätekevältä. Sukua tämän erheen kanssa on ajatus, että pelkällä palkkojennostamisella voidaan lisätä vaurautta.Ammattiyhdistysliikkeen toiminta vahvana poliittisena lobbarina on täysinoikeutettua. Ay-liike on ollut myös vahva ideologinen vaikuttaja, mutta tämätoiminta on jo hiipumassa. Monet ammattiliitot käyttäytyvät kuten liikeyritykset,keskittyen suoraviivaisesti tuloksen tekemiseen liittojen välisessä kilpailukentässä.Tällainen toiminta ei ainakaan ansaitse mitään erioikeuksia.Ay-liikkeen kansantaloudellinen lisäarvo on selvästi negatiivinen, kutenseuraavassa osiossa tullaan osoittamaan. Toisaalta ay-liike voidaan hyvällä tahdollanähdä yhteiskuntaa vakauttavana tekijänä. Varsinkin sodanjälkeisten vuosienhistoriasta löytyy tilanteita, joissa ay-liike oli rakentava voima maan politiikassa.Mutta aika on ajamassa ay-liikkeen ohitse. Legitimiteetin säilyttäminenedellyttää syvällistä suunnan muutosta.


3. Ammattiyhdistysliike on kansantaloudellinen rasite3.1 Markkinatalouden itsesäätely häiriintyyMarkkinatalous on luonteeltaan lisäarvoa luovaa plussummapeliä. Siinäkysynnän ja tarjonnan sanelema hinta ratkaisee ostajan ja myyjän välisenintressiristiriidan ja minimoi täten kaupankäyntiin liittyvät transaktiokustannukset.Markkinahinnan manipulointi monopolien, kartellien tai poliittisenväliintulon kautta aiheuttaa aina resurssien allokaatiovirheitä jahyvinvointitappioita. Työmarkkinoiden vääristyminen ja kansainvälisen kilpailukyvynheikkeneminen johtavat paitsi työttömyyteen, myös virheellisiininvestointeihin ja julkisen talouden vaikeuksiin.3.1.1 Ammattiyhdistysliike lisää työttömyyttäMonet tutkimukset 10 ovat osoittaneet, että tasapainoisesti kasvavassa taloudessanoin kymmenesosa työpaikoista häviää vuosittain ja tilalle syntyy saman verranuusia. Jatkuva työpaikkojen kierto johtaa pakostakin niin sanottuun kitkatyöttömyyteen,joka on arviolta 2–4 % kansantalouden kehitystilasta riippuen.Pysyvästi tämän tason ylitse nousevat luvut osoittavat, että työvoima on ylihinnoiteltu.Meillä, kuten muuallakin Euroopassa, työttömyyden kirot keskittyvät heikostikoulutettuun nuorisoon, josta melkoinen osa on vaarassa kokonaan vieraantuatyönteosta. Nuoret ihmiset olisi hinnalla millä hyvänsä saatava irti sosiaalitukienloukusta ja sitoutettua mihin tahansa tuottavaan työhön. Kun peruspalkoillaei löydy työtä, nuoret putoavat sosiaaliturvan rakentamaan loukkuun.Siitä on vaikeata ponnistella irti, eikä aina löydy haluakaan.Työmarkkinoiden kartellisointi ja siihen liittyvä työpanoksen ylihinnoitteluvähentää kaikkien syrjäytymisuhan alaisten ryhmien työllistämismahdollisuuksia.Työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on saanut Suomessaräikeitä muotoja varsinkin pääkaupunkiseudulla. Korkeat työttömyysluvut työvoimapulaanyhdistettynä todistavat työmarkkinoiden toimimattomuutta. Sosiaaliturvanrakenteet ovat osasyyllisiä; työtä vieroksuvia löytyy varmasti muualtakinkun nuorison joukosta.Makrotalousteoriassa Okunin lain mukaan yhden prosenttiyksikön nousutyöttömyydessä johtaa kahden prosenttiyksikön reaaliseen menetykseen bruttokansantuotteessa.11 On selvää, että pienelläkin muutoksella työttömyysasteessasuuntaan tai toiseen on Suomessa miljardiluokan kansantaloudelliset vaikutukset.Ay-liike on ainakin osasyyllinen työttömyyden aiheuttamin mittaviin hyvinvointitappioihin.31


3.1.2 Investointien suuntautuminen vääristyyTyön ohella pääoma on toinen tärkeä tuotantotekijä ja sen allokaatiovirheet kostautuvatläpi koko kansantalouden. Ylimitoitetut palkkaedut kiihdyttävät rationalisointiaeli työtä säästäviä investointeja, mutta supistavat laajennuksiin tähtääviäsijoituksia. Molemmat mekanismit vähentävät työvoiman kysyntää. Tiukastisäännellyt työmarkkinat vääristävät myös alueellista toimeliaisuuttamaamme rajojen sisällä.Esimerkiksi syrjäseutujen asukkaiden ei sallita käyttää palkkakilpailuatyöpaikkojen säilyttämiseksi tai perustamiseksi. Toisaalta toimeliaisuuden liikakeskittyminenmetropolialueelle on sidoksissa käänteiseen työmarkkinahäiriöön.Helsingissä työnantajat valittavat työvoimapulaa ja vaativat kaupunkiasubventoimaan halpoja vuokra-asuntoja. Sen sijaan heidän pitäisi houkutellatyövoimaa maksamalla korkeampia, markkinaehtoisia palkkoja. Tämä vähentäisiyritysten halukkuutta sijoittua pääkaupunkiin ja tasapainottaisi talouskehitystä.Varsinkin laajennusinvestoinnit tehdään melkoisen epävarmuuden vallitessaja ne merkitsevät aina huomattavaa riskinottoa. Työmarkkinahäiriöidenuhka tietenkin vähentää investointihalukkuutta, varsinkin, kun maailmalta löytyyrunsaasti houkuttelevia sijoitusvaihtoehtoja. Myös yritykset äänestävätjaloillaan, mutta emme tiedä, kuinka moni investointi on jäänyt tekemättä maahammeammattiyhdistysten vuoksi.Nykyaikana aineettomat investoinnit ovat taloudellisen kilpailukyvynkeskiössä ja tällä saralla Suomi suoriutuu verrattain hyvin. Elintärkeä koulutuson pääosiltaan jäänyt julkisen vallan tehtäväksi, mikä avaa oven sopimattomalleulkopuoliselle vaikuttamiselle. Aika ajoin on ammattikuntien painostuksestarajoitettu esimerkiksi lääkärien ja juristien koulutuspaikkoja. Tämä on takaperoistakiltaitsekkyyttä, johon syyllistyvät eräät kilpailusuojaa hakeneet yrittäjätkin,kuten apteekkarit ja taksiluvan haltijat.3.1.3 Hyvinvointi ja julkinen talous kärsivät32Työmarkkinoiden vääristyminen vähentää taloudellista toimeliaisuutta, aiheuttaahyvinvointitappiota ja rasittaa julkista taloutta. Veropohja kaventuu samalla kuntyöttömyys- ja muut sosiaalimenot kasvavat. Markkinahäiriöitä pyritään paikkaamaanpoliittisen prosessin kautta, jolloin syntyy yhä laajeneva suorien ja epäsuoriensubventioiden vyyhti. Selvityksen 12 mukaan pelkästään tuotantoelämällemaksetut tuet – vaikka maataloustukia ei edes otettaisi lukuun – vastaavat kokoelinkeinoelämän verokertymää. Tämä ei voi olla kustannustehokasta.Julkisen sektorin ammattiliitot ovat suoranaisessa konfliktissa veronmaksajankanssa. Markkinapalkka ei ole määritettävissä muuten kuin vertaamalla


vastaaviin töihin avoimella sektorilla. Julkisten tehtävien ulkoistaminen esimerkiksimaksusetelien kautta on omiaan lisäämään tuottavuutta, parantamaanpalveluja ja pidemmän päälle myös kohentamaan palkkatasoa. Tästä huolimattaliitot ovat haranneet ulkoistamista ja yksityistämistä vastaan.Kuten useimmat demokratiat, Suomen valtio on raskaasti velkaantunut jajulkista taloutta uhkaa paisuva kestävyysvaje. Jos pidämme sitkeästi kiinni saavutetuistaeduistamme, joudumme väistämättä verotuksen ja velanoton syöksykierteeseen.Olemme selvästi kuluttamassa enemmän kuin mitä pystymme tuottamaan.Toiminta on vastuutonta ajatellen tulevia sukupolviamme. Yleistenpalkankorotusten aika on ohitse. Saamme olla iloisia, jos voimme ylläpitäänykyistä elintasoamme tekemällä enemmän työtä samalla reaalipalkalla. Varmintapa mobilisoida tuotantovoimamme on vapauttaa työmarkkinat, jolloinpaikallaan polkeva tuottavuuskehitys lähtisi lentoon.3.2 Ammattiyhdistysliike vaikeuttaa yritystoimintaaYritykset ovat markkinatalouden keskiössä. Yritykset luovat lisäarvoa organisoimallamoninaisia tuotantotekijöitä palvelemaan asiakkaita kilpailukykyisellätavalla. Yritys toimii siis asiakkaittensa edustajana henkilökuntaansanähden. Sen kestävä kilpailukyky edellyttää, että ainakin tärkeimmättuotantotekijät voidaan hankkia mahdollisimman joustavasti avointenmarkkinoiden määrittelemään hintaan.3.2.1 Ammattiyhdistysliike kaventaa joustavuuttaYrityksen sopeutumiskyky on nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa elinkelpoisuudenensimmäinen ehto. Se ei sovi yhteen keskitettyjen työehtosopimustenkanssa, jotka lähtevät vakio-olosuhteista ja tähtäävät vakiotyöehtoihin säännellyillävakiopalkoilla. Joustavuus edellyttää paikallista sopimista, keskinäistäluottamusta ja riittävästi tilaa omintakeisille, luoville ratkaisuille. Nykyinentyölainsäädäntökin asettaa turhan tiukat rajat yksilöllisille työaikajärjestelyille.Tarvitseeko työntekijä enää suojaa työnteolta? Eikö vapaa kansalainen saavapaasti sopia omista asioistaan?Irtisanomissuoja on kaikkein kiperimpiä kysymyksiä. Monet inhimillisetsyyt puoltavat suojaa mielivaltaiselta irtisanomiselta. Toisaalta on kohtuutonta, ettätyönantaja ei voi laillisin perustein päästä irti henkilöstä, jonka hän kokee olevankelvoton tai häirikkö. Kaikkein häiritsevintä tämä voi olla pienessä yrityksessä,jolla ei ole varaa eristää sopimatonta työntekijää omaan suojatyöpaikkaansa. Ei voiolla oikein, että saavutetusta työpaikasta voi tulla subjektiivinen oikeus.Uusien työmenetelmien ja uuden tekniikan käyttöönotto aiheutti takavuosinapaljon kitkaa työpaikoilla. Tänä päivänä toki laajasti ymmärretään, että33


hyvä teknologia on paras työpaikkatakuu. Nyky-yrittämiselle tyypilliset alihankintasuhteetja yritysten verkottuminen ovat joustavuutta lisääviä tekijöitä. Itseasiassa ainakin ammattitaitoiset työntekijät tai työntekijäryhmät voidaan ymmärtääerikoistuneina alihankkijoina, jotka myyvät taitojaan markkinahintaan.3.2.2 Kilpailu- ja riskinottokyky kärsivätYrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Muuten se on tarpeeton tai suorastaanvahingollinen, kun käytettyjen tuotantotekijöiden arvo ylittää markkinoilta saatavantulon. Yrityksen kilpailukyky markkinoilla on henkilökunnankin keskeinenintressi. Sen säilyttämiseksi olisi monissa tilanteissa järkevää joustaa palkkatasostaja/tai työajasta. Nämä valmiudet ovat Suomessa tällä hetkellä vähissä.Työvoiman joustovalmius parantaisi myös yrityksen riskinottokykyä. Työelämässäjoudutaan toimimaan asiakkaan ehdoilla. Uutta työvoimaa voisi pestatarohkeammin, jos siitä ei muodostuisi painolasti heti kysynnän laskiessa.Toisaalta vakituisen työajan venyttäminen kysyntähuippujen aikana palvelisikaikkien etuja. Osa vuosipalkasta voisi muodostua bonuksista tai voitto-osuuksista.Nykykomennossa tämäkin tavoite tuntuu kaukaiselta.Nyky-yhteiskuntaa vaivaa pyrkimys ylenmääräiseen ennakoivaan sääntelyyn.Lainsäädäntö ja työehtosopimukset muodostavat yrityksiä kuristavanpykäläviidakon, jossa oma-aloitteellisuudelle ja terveelle järjelle jää yhävähemmän tilaa. Avoimempi, harkinnanvarainen sääntely tekisi tilaa hyvienyritysten kasvulle. Huonosti käyttäytyviä yrityksiä olisi ehkä vaikeampi pitääruodussa, mutta ne kaatuisivat aikanaan kehnon maineensa aiheuttamaan työvoima-ja asiakaskatoon.3.2.3 Työyhteisön ilmapiiri häiriintyyNykymuotoinen ammattiyhdistystoiminta ei ole omiaan rakentamaan keskinäistäluottamusta työpaikoille. Rehellisyyden ja avoimen keskustelun korvaatiukka työehtobyrokratia. Pahimmillaan tilalle astuvat salaaminen, juonittelu,uhkailu ja avoin kiristys. Tällöin on kenties lopullisesti menetetty hyvän jakehittyvän yhteistoiminnan edellytykset ja samalla siinä piilevät arvaamattomatvoimavarat.Työpaikan pitäisi olla paljon muutakin kuin toimeentulon lähde. Työnäärestä löytyy yhä enemmän mahdollisuuksia kehittää sekä työtä, tuotteita ettäitseään. Toki työhön sisältyy vielä paljon elementtejä, jotka vaativat kurinalaistatäsmällisyyttä. Siihen ei tarvita ulkoisia pakotteita tai valvontaa. Ammattiylpeysja joukkuehenki ovat parhaita itsekurin vahvistajia. Yhteinen korkea työmoraalivoi kuitenkin kehittyä vain itsenäisten yksilöiden vapaassa vuorovaikutuksessa.34


Työilmapiiriin vaikuttaa vahvasti työsuhteiden kesto. Luottamuksenrakentaminen vaatii aikaa. Paljon ammattitaidottomia työllistävät lyhytkestoisettyömaat esimerkiksi rakennusalalla voivat olla ongelmallisia mitä tulee työolosuhteisiin,työn laatuun ja jopa laillisuuden noudattamiseen. Tällöin yhteinensävel jää helposti löytymättä ja säännösten tarjoama perusturva saattaa olla tarpeellinen.Mutta valtaosassa työpaikkoja nykyinen yksityiskohtainen pykäläverkkovain vaikeuttaa luontevaa yhteispeliä.LAATIKKO 2:Ammattiyhdistysliikkeen yritystoiminnalle aiheuttamat rasitteetYrityksen päätehtävä on palvella asiakkaitaan kehittämällä jatkuvastitoimintaansa. Ammattiyhdistysliike vaikeuttaa tätä toimintaamonella tavalla.– Työilmapiiri huononee keskinäisen sopimisen vapaudenkaventuessa– Työvoiman palkkaaminen ja irtisanominen vaikeutuvat– Työmotivaatio heikkenee– Palkkauksen kannustavuus kärsii– Byrokratia paisuuTämän johdosta kärsivät yrityksen keskeiset toimintaedellytykset,nimittäin:– Joustavuus– Kilpailukyky– Investointihalukkuus– RiskinottokykyNykymuotoinen ammattiyhdistysliike rapauttaa yritysten menestymismahdollisuuksiaSuomessa.3.3 Ammattiyhdistysliike heikentää yksityistä talouttaKuluttajan palveleminen on koko kansantalouden toiminnan tarkoitus. Markkinataloudenmekanismien kautta kuluttajalle on ulkoistettu lopullinen päätöksenteko,ja terveessä kilpailutilanteessa hän saa palveluksensa mahdollisimman edullisesti.Kuten monopolit yleensäkin, kartellisoidut työmarkkinat kostautuvat elintason suhteellisenapudotuksena. Toisaalta ylimitoitetuilla odotuksilla ja vaatimuksilla ontaipumus levitä koko yhteiskuntaan. Huomisen tai ylihuomisen elintasosta ei voinauttia etukäteen, vaan se on ansaittava tämän päivän työnteolla.35


3.3.1 AnsiotasoYlisolidaarinen palkkapolitiikka ei pitkän päälle ole kenenkään edun mukaista.Se vähentää motivaatiota ja jarruttaa tuottavuuden kehitystä. Kiristämällä saavutetutpalkankorotukset lepäävät pettävällä pohjalla. Elleivät ne siirry hintoihin,ne vaarantavat työpaikkoja ja nostavat veronkiristyspainetta. Toki häikäilemättömätpienryhmät voivat muiden kustannuksella kiristää itselleen ylimääräisiäetuja.Vain tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvu voi luoda aitoa palkankorotusvaraa,kun työvoiman kysyntä ja palkkataso nousevat. Keskitetty sopimusjärjestelmäei palvele tervettä ansiotason nousua. Se hidastaa työvoiman siirtymistäkannattaville toimialoille ja maksukykyisiin yrityksiin.Vapailla työmarkkinoilla ansiotaso voi tehokkaan työpanoksen ansiostanousta hämmästyttävän nopeasti. Sekä Japanissa että Etelä-Koreassa reaalipalkatnousivat muutamassa vuosikymmenessä kehitysmaatasolta Pohjoismaidenrinnalle. (Katso Kaavio 2: Palkansaajan reaaliansioiden kehitys Suomessa jaEtelä-Koreassa 1975–2011) Tämä ei olisi ollut mahdollista länsimaisen mallinmukaisten ammattiliittojen vaikutuspiirissä.KAAVIO 2:Palkansaajien reaaliansioiden kehitys Suomessaja Etelä-Koreassa 1975–20111975 = 100450400350Etelä-KoreaSuomi30025020015010050019751980 1985 1990 1995 2000 2005 201036Lähde: OECD Economic Outlook


Lakkoja toki esiintyy myös vapaiden työmarkkinoiden vallitessa. Joskus paikallinentai yrityspohjainen sopiminen epäonnistuu ja syntyy vahinkoa. Tuhot ovatkuitenkin rajallisia, eikä työmarkkinoita kahlehdi keskitetyn neuvottelujärjestelmänverkosto. Näin talous pääsee kehittymään vapaasti hengittäen.3.3.2 Hinta- ja elintasoEnnen vanhaan ylisuuret palkankorotukset siirtyivät nopeasti hintoihin, jolloinseurauksena oli inflaatio- ja devalvaatiokierre. Tästä kärsivät ennen kaikkeasäästäjät sekä eläkeläiset ja muut vähävaraiset. Yhteisvaluutan aikana rahanarvo on pysynyt vakaana ja hinnat liikkuvat lähinnä kansainvälisen kysynnän jatarjonnan mukaisesti. Tosin korkea arvonlisävero on heikentämässä kuluttajanostovoimaa.Hinnat ovat tietenkin elintason kannalta aivan yhtä tärkeitä kuin palkat.Vapaakaupan leviämisen ansiosta olemme päässeet nauttimaan useimpienkulutushyödykkeiden halpenemisesta – varsinkin, kun otetaan huomioonparantunut laatu ja toimintakyky. Hintojen vääjäämätön nousu olisi aikoja sittenpudottanut elintasoamme ilman maailmanlaajuisia avoimia työmarkkinoita.Kotimaista työtä ei voida kestävästi puolustaa minkäänlaisilla säännöksillä,suojamuureilla tai sopimuksilla. Siinä auttaa vain tuottava yhteistyö, jossajokainen löytää paikkansa ja palkkansa vapaan vaihdannan puitteissa. Demokratianliikkeelle paneva voima piilee kansalaisten uskossa, että he voivat ominponnistuksin parantaa taloudellista tilannettaan. Tätä perusresurssia ei sovikahlehtia, vaimentaa tai laimentaa.3.3.3 Verotus ja turvaverkotTavallisen palkansaajan työnantajalleen aiheuttamista kustannuksista vain noin43–44 % jää hänen välittömään käyttöönsä (Katso Taulukko 3: Palkansaajanverokiila vuonna 2011). Tämäkään ei tahdo riittää, kun valtio ja kunnat joutuvatvelkaantumaan kattaakseen alati kasvavia kuluja. Vastineeksi kansalaiset saavatvapaan peruskoulutuksen ohella melko kattavan vakuutusturvan eläköitymisen,sairauksien, työttömyyden ja muitten elämän hankaluuksien varalle.37


TAULUKKO 3:Palkansaajan verokiila vuonna 2011Palkkasumma (miljardia euroa) 78,3Palkansaajien lukumäärä (1000 henkilöä) 2142,9Palkansaajan keskimääräinen vuosiansio (1000 euroa) 36,5Työnantajan sosiaalivakuutusmaksut, % 22,3Keskimääräiset työvoimakustannuksethenkilöä kohden vuodessa, (1000 euroa) 44,7Palkansaajan tuloverot, % 28,3Palkansaajan nettotulo vuodessa (1000 euroa) 26,2Kulutuksen verot, % 25,2Palkansaajan vuositulo kaikkien verojen jälkeen (1000 euroa) 19,6Palkansaajan verokiila 56,2Palkansaajan nettotulon osuus työvoimakustannuksista, %:a 43,8Lähde: Kansantalouden tilinpitoElinkeinoelämän tutkimuslaitos Hannu Kaseva / ETLANykyiselläkään veroasteella julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, vaanverotuksen ja velanoton kasvu ovat jatkuvana uhkana. Mitä tällä on tekemistäay-liikkeen kanssa? Ensinnäkin ay-liike on järjestelmällisesti vastustanut eläkeiännostoa elinikäodotusten mukaisesti, mikä rajoittaisi eläkekustannustennousua. Toiseksi nykyinen työehtosopimusjärjestelmä rapauttaa maan kilpailukyvynja ajaa ihmisiä työttömyyteen ehkäisemällä vapaan palkanmuodostuksen.Ja kolmanneksi julkisten palvelujen ulkoistaminen on vastatuulessa ay-liikkeennuivan suhtautumisen vuoksi.Kaikkein suurin haitta koituu kuitenkin taloudellisen kasvun ja täten myösverotuspohjan näivettymisestä. Nykyinen ammattiyhdistystoiminta heittää jatkuvastihiekkaa talouden rattaisiin ja latistaa yritysten riskinottokykyä ja investointihalukkuutta.Sen takana on pyrkimys nauttia jo tänään huomispäivän elintasosta.Halutaan pakkokeinoin korottaa palkkausta yli markkinatilanteen ja tuottavuudenedellyttämän tason. Tämä muistuttaa yritystä nostaa itsensä tukasta.Työmarkkinoiden, sosiaaliturvan ja talouselämän välille on syntynytonneton sidonnaisuuksien verkko, joka lannistaa yrittäjyyttä, nostaa kustannuksia,vähentää työmotivaatiota ja ajaa julkisen talouden kuralle. Ay-liike on osatätä ongelmaa ja sen aiheuttama kokonaisrasitus on tuntuva. Huomisen hyvinvointiaei voi nauttia etukäteen, vaan pitää olla malttia vaurastua. Työntekoatäytyy lisätä ja etuisuuksia pikemmin leikata, jotta päästään takaisin nousevalleuralle. Tekemättömiä töitä on riittämiin.38


4. Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus4.1 Onko ammattiyhdistysliikkeellä olemassaolon oikeutusta?Yhdistymisvapaus kuuluu perusoikeuksiin ja on sisällytetty maamme perustuslakiin.Palkansaajien yhdistyminen työpaikan tai ammatin mukaan eisiis ole ongelma. Ay-liikkeen asema erioikeuksia nauttivana taistelujärjestönäon sitä vastoin kyseenalaistettava. Tarvitaan syvälle käyviä muutoksia,jotta ammattiyhdistysliike voisi säilyttää olemassaolon oikeutensakansalaisten silmissä.4.1.1 Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeen ohitseAsiakaslähtöisyys ja kaikinpuolinen joustavuus ovat tämän päivän liike-elämäntunnussanoja. Läheisyysperiaatteen mukaisesti taloudellinen valta tulisi ainaolla asiakkaalla, joka on lopullinen päättäjä ja palkanmaksaja. Reilu kilpailu ontämän periaatteen paras toteuttaja; kartellit ovat menneen ajan kummajaisia.Keskitettynä, byrokraattisena vallankäyttäjänä ay-liikkeen toiminta on ristiriidassatulevaisuuden vaatimusten kanssa.Pääoma liikkuu jo nyt esteettä yli rajojen ja työvoiman liikkuvuus on jatkuvassakasvussa. Taloudellinen toimeliaisuus hakeutuu entistä nopeamminalueille, joilla liiketoiminnan edellytykset ovat houkuttelevia. Avoimet työmarkkinatja väljennetty työlainsäädäntö olisivat Suomelle verrattomia vetonaulojakansainvälisessä kilpailussa. Ne houkuttelisivat kaivattuja investointejamaahamme, vähentäisivät työttömyyttä, lisäisivät verotuloja ja nostaisivat kestävästipalkkatasoa.Yrityksen palkanmaksukyky ei ole mikään palkanmuodostuksen peruste.Kilpailutaloudessa niin sanottuja ylivoittoja ei ole olemassa. Yrityksen voitotovat ennemmin tai myöhemmin valumassa asiakkaille; kannattava toiminta voidaanylläpitää vain jatkuvalla parannus- ja uudistumistyöllä. Voiton muodostamakannustin on talouselämän liikkeellepaneva voima. Mitä suurempi osahenkilökuntaa osallistuu voitonjakoon, sen parempi.Ellei palkkataso tyydytä, mikään ei estä ammattiliittoa tai sen paikallisosastoaperustamasta yritystä, yhtiötä tai osuuskuntaa, joka toimisi markkinoidenkilpailukentässä. Valmiita menestysmalleja on maailmalla tarjolla (KatsoLaatikko 3: Mondragon – menestynyt työläisosuuskunta). Tällainen käänne olisipaluu aiempaan, sillä aina 1920-luvulle asti esimerkiksi ahtaajatyökunnat kilpailivatmenestyksellisesti ahtaajayrittäjien kanssa. 1339


LAATIKKO 3:Mondragon – menestynyt työläisosuuskuntaMondragonin osuuskunnan perusti 1955 edistysmielinen katolinenpappi José María Arizmendiarrieta. Vuonna 1943 hän oli perustanutpienelle paikkakunnalle (7000 asukasta) teknisen opiston ja valitsi viisisen oppilasta käynnistämään osuuskuntapohjaisen sähkötyöpajan.Vuonna 2011 Mondragon oli kasvanut kansainväliseksi monialayritykseksi,jonka liikevaihto oli 32,5 miljardia euroa ja joka työllistirunsaat 83 000 ihmistä, joista noin 1900 tutkimus- ja kehitystyössä.Voitto oli 125 miljoonaa euroa, edellisenä vuonna 178 miljoonaa.Rahoitus on pitkälle hoidettu 1959 perustetun osuuskassan (CajaLaboral) kautta. Alimmat palkat ovat noin 15 % korkeammat kuinmuualla ja johdon palkat noin 30 % alemmat. Yritys tukee Mondragoninyliopistoa, joka on tärkeä tuotekehityksen yhteistyökumppani.Mondragonin poikkeuksellinen menestys lähtee historiallisestataustasta, jota vahvistaa Espanjan baskimaan voimakas kansallinenidentiteetti. Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut korkeintaan välillinenideologinen vaikutus. Työläisosuuskunnat kaipaavat joka tapauksessavahvaa moraalipääomaa, jotta niitä vaivaavat sisäiset jännitteet olisihallittavissa.Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Mondragon_Corporation, viitattu 23.3.2013 klo 18.474.1.2 Työmarkkinoiden muutoksetAy-liikkeen hitaasti perääntyessä henkilöstö on jakautumassa kahteen eri kerrokseen.Yläkerrassa asustavat etuoikeutetut ja vakituiset työntekijät, joilla onparhaat edut ja jäykät työehdot. Alakerta muodostuu harjoittelijoista, tilapäisistäja/tai osa-aikaisista sekä vuokratyövoimasta, jotka lähinnä toimivat työvoimapuskureina.Luokkaero näiden ryhmien välillä on silmiinpistävä, mikä eilainkaan vastaa ay-liikkeen markkinoimaa mielikuvaa työntekijöiden välisestäsolidaarisuudesta.On sinänsä luontevaa, että ammattitaitoinen ydinjoukko on vahvemmassaneuvotteluasemassa kuin tilapäisesti palkatut, jotka usein eivät edes havittelekokopäivätyötä tai pysyvää työsuhdetta. Tosiasioiden paineessa joustavuus onvähitellen yleistymässä myös ammattiliitojen hallitsemilla alueilla. Palkkajoustotja työajan lyhennykset ovat vielä melko harvinaisia, mutta enenevässä määrinhyväksyttyjä vaihtoehtoja irtisanomisille.40


Työvoima ei enää koostu avuttomista yksilöistä, joilla on neuvotteluvoimaavain yhtenäisenä joukkona. Olemme astumassa rakenteellisen työvoimapulanaikaan, jolloin työtä luulisi löytyvän jokaiselle ammattitaitoiselle työntekijälle.Suotuisan kehityksen voi katkaista vain lyhytnäköinen työehtojen ylihinnoittelu.Kouluttamaton työvoima sitä vastoin on eri asemassa. Se kilpaileemonella alalla kehitysmaiden halpatyöntekijöiden kanssa ja saattaa tarvitarakenteellista sosiaalitukea palkka-ansionsa täydennykseksi.Pääasia on, että kaikki pääsevät työntekoon kiinni. Ay-liike joutuu hyväksymääntosiasian, ettei mikään palkka voi ajan mittaan ylittää työstä markkinoiltasaatavissa olevaa lisäarvoa. Toisaalta kansainväliset markkinat tarjoavatylivertaisia menestymisen mahdollisuuksia niin yrityksille kuin yksilöille.Sääntelyyn ja näennäissolidaarisuuteen nojaavan palkkapolitiikan aika on jäämässämenneisyyteen.4.1.3 Asenteiden muutosValtaosa työmarkkinoille tulevista nuorista on hyvin koulutettua ja eteenpäinpyrkivää työvoimaa. He etsivät kukin omaa, yksilöllistä tapaansa kehittyä jamenestyä. Toteuttamalla itseään he kokevat parhaiten myötävaikuttavansa yleiseenhyvinvointiin. Uudet sukupolvet eivät suostu valjastettaviksi yhteisentavoitteen eivätkä edes yhteisen aatteen edistämiseksi. Heille henkilökohtainenvalinnanvapaus on pysyvä olotila.Itsenäisyyden ja omaehtoisuuden korostumisella on vaikutuksensa työelämässä.Hierarkkiset ja byrokraattiset johtamiskäytännöt joutuvat romukoppaan.Työn mielekkyys on keskeinen motivaatiotekijä palkkauksen ja uranäkymienohella. Jatkuva oppiminen on elämäntapa ja epävarmuuden kanssa voidaanelää, koska pätevälle työvoimalle on aina kysyntää.Uudet tavat tehdä työtä korostuvat informaatioteknologian pienissä ja keskisuurissayrityksissä. Työyhteisöt ovat pitkälti itseohjautuvia – sopimattomatyksilöt karsiutuvat ja palkat sovitaan yksilöllisesti markkinatilanteen mukaisesti.Tyytymättömät työntekijät lähtevät muualle, mikä tehokkaasti rajoittaatyönantajan vallankäyttöä. Ammattiyhdistyksille ei tässä ympäristössä ole tilaaeikä tilausta.Joustavat työajat kiinnostavat yhä kasvavaa osaa työvoimasta. Opiskelijat,perheenäidit – miksei koti-isätkin – ja eläkeläiset ovat luontevia tilapäis- jaosapäivätyön tekijöitä. Työvoiman vuokrayritysten markkinat laajenevat, kunsekä työntekijät että työantajat hakevat lisää joustavuutta. Itsenäisen yrittäjänasemaan hakeutuu kasvava määrä ammattitaitoisia työntekijöitä ja asiantuntijoita.Näille ihmisille ammattiliitoilla tuskin on mitään annettavaa.41


4.2 Yhteiskunnalliset reaktiotEnnemmin tai myöhemmin ammattiyhdistysliikkeen erioikeudet ja vallankäyttöjohtavat poliittiseen vastareaktioon. Tämä on valitettavasti omiaansyventämään ristiriitoja. Nykyaikainen demokratia ei voi ajan mittaan salliavaltakeskittymiä, jotka saattavat vakavasti haitata sen elintärkeitätoimintoja.4.2.1 PakkosovintoKahden työmarkkinakartellin keskinäinen taistelu muistuttaa sodankäyntiä.Pohjimmiltaan pelitilanne on luonteeltaan pelottelun ja hämäyksen yhdistelmä:se joka ensimmäisenä väistää, on hävinnyt. Ellei kumpikaan väistä, syntyytuhoisa yhteentörmäys. Sotatilan lopettaminen on tuskan takana, koska molemmatosapuolet kärsivät alati kasvavista taistelukustannuksista, joille ei milläänvoida saada täyttä korvausta.Tällaisen tilanteen ennaltaehkäisy on kaikkien asianosaisten etujenmukaista. Vuoden 1962 työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan Suomessaon pakko osallistua sovitteluun. Virallista sovitteluehdotusta ei kuitenkaan olepakko hyväksyä. Maan hallituksella ei nykytilanteessa ole keinoja puuttua työtaisteluun,oli se sitten kuinka tuhoisa tahansa. Ainoa vaihtoehto olisi poikkeustilaanjohtavan valmiuslain soveltaminen. Tämä on niin äärimmäinen toimenpide,ettei sitä ilmeisesti ole koskaan edes harkittu.Maailmalla työriitojen pakkosovinto ei ole kovin yleistä, ja käytännöt sensuhteen ovat hyvin kirjavat. Norja on naapurimaana meille läheisin esimerkkimaasta, jossa pakkosovintoa sovelletaan. Norjan ammattiliitot ovat valittaneetvaltion asioihin puuttumisesta. ILO (YK:n alainen International Labour Organization)piti pakkosovintoa kansainvälisten sopimusten vastaisena; toisaaltaECHR (The European Court of Human Rights) piti sitä täysin oikeutettuna.Valituksilla ei ole ollut vaikutusta Norjan oikeuskäytäntöön.Pakon käyttö on aina vastenmielistä, mutta Suomessakin olisi vakavientyömarkkinahäiriöiden varalta harkittava lakia, joka pakottaisi osapuolet alistumaansovitteluviranomaisten päätökseen. Vuonna 2007 laadittiinkin Tehyn työtaistelunajaksi potilasturvalaki, jolla olisi tarpeen vaatiessa voitu määrätä työtaisteluunosallistunutta hoitohenkilökuntaa töihin tilanteissa, joissa potilas olivaarassa kuolla tai vammautua pysyvästi. Muissakin lakkotilanteissa on erityislakejaollut valmisteilla. Parempi olisi kuitenkin pysyvä laki pakkosovinnosta,jolloin kaikki osapuolet tunnistaisivat etukäteen voimassa olevat pelisäännöt.42


4.2.2 Erioikeuksista eroonTyömarkkinoiden osapuolille tuomittavien sakkojen yläraja on naurettavanalhainen ja tekee työtuomioistuimesta oikeusjärjestyksen irvikuvan, mikä onomiaan vaarantamaan yleistä lainkuuliaisuutta. Kuten aiemmin on todettu,Tanskasta löytyy läheinen pohjoismaalainen malli, joka olisi helposti Suomessakinsovellettavissa. Jokainen laiton lakkoilija joutuu maksamaan sakon, jokalasketaan lakkotuntien määrän mukaan. Lakon jatkuessa työtuntikohtainensakon suuruus voi nousta jyrkästikin. Jos liitto tai paikallisosasto on osallisena,niitäkin voidaan sakottaa.Laittomista työtaistelutoimenpiteistä määrättyjen sakkojen pienuus eikuitenkaan ole ainoa ongelma. Työmarkkinoiden sopimusrikkomukset tulisisaada Suomessa myös yleisen lainsäädännön korvausvastuun piiriin. Vapauttakorvausvastuusta ei ole missään selvästi säädetty, mutta käytännössä se ontoteutunut lähes sataprosenttisesti.Ammattiyhdistysten jäsenmaksujen verovähennysoikeus on periaateasia,joka rasittaa koko liikkeen imagoa. Verovähennysoikeutta vakavampi asia onsilti työehtosopimusten yleissitovuus, joka rikkoo kansalaisten perustuslaillistayhdistymisvapautta. Vuonna 2006 Suomen Yrittäjät tekikin asiasta kantelunEuroopan Neuvostolle.KAAVIO 3:Laittomien ja laillisten lakkojen määrä EK:n aloillayritysten ilmoitusten mukaan300LaitonLaillinen2502001501005002002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012Lähde: Elinkeinoelämän keskusliitto EK43


4.2.3 KartellisointioikeusTyömarkkinoiden osapuolten nauttima erivapaus kilpailulainsäädännön määräyksistäon aiheeseemme liittyvistä ongelmista visaisin. Valtiovalta on varannuttyömarkkinajärjestöille vapaan temmellyskentän, jossa ei tarvitse noudattaamarkkinatalouden kirjoitettuja eikä kirjoittamattomia sääntöjä. Tällöin voidaanjoutua tilanteeseen, jossa osapuolet elävät, elleivät sotatilassa, niin ainakin jatkuvassasotavalmiudessa. Vain kauhun tasapaino ylläpitää haurasta rauhantilaa;kärjistymisen uhka on alati läsnä.Vuoden 1956 yleislakon vaiheet noudattavat melko tarkasti edellä esitettyälogiikkaa. Taustalla oli tosin kommunistien vyörytys SAK:n sisällä, jokapuristi sosiaalidemokraatit pakkotilanteeseen. Opettavaisempi esimerkki ontyömarkkinoiden anarkia Isossa-Britanniassa 1970- ja 1980-luvuilla. Se vieraannuttikeskivertoenglantilaisen ja mahdollisti Margaret Thatcherin konservatiivihallituksenlainsäädännön, joka asetti rajoja ammattiliittojen mielivaltaiselletoiminnalle.Vastuunalaiset ammattiyhdistysjohtajat varovat visusti toistamasta tätävirhettä. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan voi olla, etteikö tilanne jossain vaiheessavoisi ryöstäytyä käsistä. Eri ammattiliitojen kiihtyvä kilpalaulanta onkasvava epävakauden lähde. Missään tapauksessa ei ole soveliasta, että yhteiskuntammetulevaisuus on demokraattisen päätöksentekoprosessin ulkopuolellaolevien painostusryhmien varassa. Terveen kilpailun palauttaminen koko työmarkkinakenttäänon ensiarvoinen periaatteellinen kysymys. Se ansaitsee tullaperusteellisen yhteiskuntakeskustelun kohteeksi.4.3 Kohti työmarkkinoiden uudistumistaPakkotoimilla puututaan vain oireisiin. Työmarkkinoiden tervehtyminenedellyttää syvemmälle käyviä muutoksia, jotka voivat lähteä vain järjestöistäitsestään. Kansalliseksi tavoitteeksi pitäisi asettaa tilanne, jossavapaan valinnan kautta ja hyvällä yhteispelillä työvoimamme piilevätresurssit saadaan täysipainoisesti hyödynnetyiksi. Täten varmistammemaamme kansainvälisen kilpailukyvyn ja rakennamme kansalaisten kestäväähyvinvointia.4.3.1 Irti nollasummapelistäNykyinen ampumahautoihin kaivautunut neuvottelujärjestelmä tulee maallemmekalliiksi. Ilman lakkojakin jatkuva köydenveto ei voi aiheuttaa muutakuin kustannuksia, ajanhukkaa, joustamattomuutta ja motivaatiotappioita,puhumattakaan yhteistyöilmaston myrkyttymisestä. Tällöin hyvinvointimme44


kasvu hidastuu merkittävästi. Työmarkkinoilla vallitsevasta hedelmättömästänollasummapelistä on päästävä irti.Lisäarvoa tuottavan plussummapelin edellytyksenä on osapuolten keskinäinenluottamus. Suomalaisten luottamuspääoma on kansainvälisesti vertaillenkorkealla tasolla, mutta työmarkkinajärjestöjen välisissä suhteissa vallitseejatkuva luottamuspula. Työehtojen sopiminen ei kuitenkaan pitäisi olla senmonimutkaisempaa kuin mikä hyvänsä kaupankäynti. Hyödykkeiden vaihtorikastuttaa molempia osapuolia, mutta hinnan kohdalla on selvä intressiristiriita.Sen ratkaisemiseksi nojataan markkinahintaan, joka muodostuu vapaankysynnän ja tarjonnan kautta.Markkinat kaipaavat yleensä jonkinlaista sääntelykehystä; viranomaisetovat valvoneet kauppatorin painoja ja mittoja Suomessa jo keskiajalta lähtien.Ongelmallisempaa on, että markkinahinta ei aina vastaa käsityksiämme oikeudestaja kohtuudesta. Hinnat voivat myös vaihdella nopeasti aiheuttaen epävakauttaja jopa markkinamekanismin romahtamisia. Tämän vuoksi on kauttaaikojen pyritty poliittisin perustein ohjaaman hintoja ja palkkoja. Poikkeusoloissasiihen saattaa löytyä perusteita, mutta markkinamanipulaatio johtaaväistämättä byrokratiaan, korruptioon ja vääristymiin, jotka vaativat yhä uusiasäännöksiä. Se on mieron tie.4.3.2 Terveet työmarkkinatVapaat työmarkkinat eivät sulje pois kollektiivista neuvottelumenettelyä, kunhanse tapahtuu avoimessa kilpailukentässä. Tämä merkitsee, että pakkokeinoistaluovutaan ja että kysynnän ja tarjonnan tasapaino viime kädessä sanelee työehdot.Käytännössä neuvottelut läheisyysperiaatteen mukaisesti siirtyvät lähemmäksityöpaikkaa, jolloin paikallisolot tulevat asianmukaisesti huomioiduiksi.Yritys- tai työpaikkakohtainen sopiminen avaa myös uusia mahdollisuuksiamotivoivan palkkarakenteen kehittämiselle ja ammattitaitoisen työvoiman sitouttamiselle.Yritys ja sen avainhenkilöstö ovat ilmiselvästi samassa veneessä.Työnantaja toimii työmarkkinoilla loppuasiakkaan eli kuluttajan edustajana.Työntekijät myyvät palveluksiaan ryhmänä tai erikseen mahdollisimmanhyvään hintaan. Mitä arvokkaampi panos, sitä enemmän siitä voi saada korvausta.Työntekijän keskeinen intressi on siis yhdessä työnantajan kanssa lisätäobjektiivista markkina-arvoaan kehittämällä yksilöllistä ja yhteistä tehokkuutta.Tällä tavalla toimitaan jo monella tietointensiivisellä alalla. Se on ainoa tie korkeaantuottavuuteen ja hyviin palkkoihin.Mitä sitten tapahtuu tilapäis-, vuokra- ja osapäivätyöntekijöiden suurellejoukolle? Ensinnäkin on todettava, että työnantajan halu välttää pysyviä työsuhteitaon seurausta lähinnä vakituisen väen irtisanomiseen liittyvistä ongelmista.45


Toisekseen kaikissa elämäntilanteissa täyspäiväinen työ ei edes ole paras mahdollinenratkaisu. Monet perheenäidit, opiskelijat ja eläkeläiset antavat arvoatilapäisille lisäansioille, jotka jättävät tilaa oman elämän ja vapaa-ajan rikastuttamiselle.Avoimet työmarkkinat vähentäisivät varmuudella työttömyyttä. Ennenkaikkea ne edistäisivät Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, joka on avainmaan menestykseen ja tulevaan hyvinvointiin. Ongelmaksi jää, että esimerkiksikouluttamattomien nuorten ja monien yksinhuoltajien sosiaaliturva helpostiylittää työmarkkinoiden tarjoaman palkkatason. Työmotivaatio on silloinymmärrettävästi vähäinen. Nyky-yhteiskunnassa on syntynyt lukuisia kitka- jakipupisteitä työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rajapinnassa. Terveet työmarkkinatkaipaavat tuekseen korjauksia myös sosiaaliturvan rakenteisiin.Yhdysvalloissa keksittiin presidentti Clintonin aikaan toimiva ratkaisunimeltään ”workfare”. Sosiaalitukea ei tipu, ellei asianomainen ole vähintäänosapäivätyössä. Täten yhteys työelämään säilyy ja vieraantumisriski vähenee.Saksassakin on liikuttu samaan suuntaan. Tanskassa on kehitetty ”flexicurity”,jonka tarkoitus on alentaa uuden työvoiman pestaamisen kynnystä. Irtisanomissuojaaei käytännössä ole, mutta sosiaaliturva korvaa irtisanotun menetyksetlähes täysmääräisesti.4.3.3 Muutoksen tuskaaJos ammattiliitot haluavat säilyttää paikkansa suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajina,tarvitaan syvälle käyviä muutoksia. Siirtyminen yritys- tai työpaikkakohtaiseensopimiseen olisi johdonmukainen ratkaisu. Ammatti ei enää oleluonteva, solidaarisuutta rakentava side. Yrityksen ja työntekijän suhde on sitävastoin läheinen ja kohtalonyhteys ilmeinen. Siirtymävaihe saattaa tietysti ollavaivalloinen, mutta voi lähteä liikkeelle liittoihin kuulumattomien työnantajientaholta. Työehtosopimusten yleissitovuus ei tietenkään sovi tähän yhtälöön.Pitkälle hajautettu neuvottelumenettely tervehdyttäisi työmarkkinoita.Työnantajat ja työntekijät olisivat entistä riippuvaisempia toisistaan, jolloinhyvästä yhteistyöstä muodostuisi yhteinen elinehto. Luottamuspääoma rakentuupala palalta; osapuolilla ei ole varaa turvautua yksipuoliseen saneluun tai vallankäyttöön.Työpaikkakohtaiset työtaistelutoimenpiteet vahingoittaisivatlähinnä riidan paikallisia osapuolia, eivät juurikaan ympäröivää yhteiskuntaa.Suurin vaikeus lienee sisäiset ristiriidat henkilökunnan keskuudessa. Jokaisenyrityksen on löydettävä siihen omat ratkaisunsa.Kentällä muutokset eivät välttämättä olisi kovin suuria, mutta liitto- ja keskusjärjestötasollasitäkin mullistavampia. Jää nähtäväksi, miten ammattijärjestötsuhtautuvat edessä oleviin strategisiin haasteisiin. Radikaali muutos vaatii46


yleensä ulkopuolisia paineita, jotka ovat vasta rakentumassa. Luonnollinen reaktioon vastustaa kaikkia muutoksia ja tarrautua kiinni saavutettuihin valta-asemiin,etuihin ja erioikeuksiin. Täytyy toivoa, että ammattiliittojen johtajilta löytyyriittävää kaukonäköisyyttä luotsata järjestönsä karikoiden ohi selville vesille.Työnantajajärjestöjenkään puolella tilanne ei ole ongelmaton. Yrityksetovat tottuneet siihen, että keskeinen osa henkilöstöpolitiikkaa on delegoitu työehtosopimusneuvottelijoille.Omavastuu yrityksen tulevaisuudesta kasvaa javuosikymmenien aikana rakentunut työnantajasolidariteetti joudutaan heittämäänromukoppaan. Ja kilpailu työvoimasta kiristyy, mistä kansakunta kokonaisuudessaanvoi vain hyötyä.4.3.4 Tulevaisuuden näköalojaTyömarkkinoiden vapauttamisen jälkeenkin ay-liikkeelle jää vielä laaja toimintakenttäja melkoinen arvovalta. Poliittinen lobbaus pysyy elintärkeänä tehtävänä,mutta sitä ei voi enää harrastaa ylivertaisesta valta-asemasta käsin. Mallisopimuksillatai erityyppisillä suosituksilla voidaan tilanteen mukaan ohjaillapaikallista päätöksentekoa. Oman jäsenistön tukeminen ja kehittäminen nouseeluonnostaan toiminnan keskiöön. Jatkokoulutus, lainopillinen opastus, vakuutuksetja monipuolinen neuvonta työnvälitystä myöten kuuluvat valistuneenedunvalvonnan piiriin.Yllä kaavailtu kehitys merkitsisi luokkataisteluaatteen hylkäämistä japaluuta ammattijärjestöjen juurille – huolenpitoon jäsenten sivistyksen, elämäntapojenja ansaintakyvyn kehittämisestä. Pääoman ja työn väistämätön ristiriitaon osoittautunut harhakuvaksi. Tänä päivänä tieto ja taito, yrittäjyys jayhteistyökyky sekä ennen kaikkea luottamusta rakentava rehellisyys ja avoimuusmuodostavat tärkeimmän pääomapanoksen. Rahaa yleensä löytyy, josnämä kilpailutekijät ovat kunnossa; pelkkä raha ei enää ole yritystoiminnanpullonkaula. Kapitalistin ylivalta on murtunut.Avointen työmarkkinoiden Suomi olisi vauras ja kilpailukykyinen maa. Sevetäisi puoleensa ulkomaista yrittäjyyttä ja pääomaa, mikä vähentäisi työttömyyttä.Meillä olisi hyvät mahdollisuudet puuttua moniin hyvinvointimmeongelmakohtiin, kuten julkista taloutta uhkaavaan kriisiin. Kaiken perustanaon kuitenkin hallussamme oleva moraalipääoma. Se suojaa meitä sortumastakeskinäisiin konflikteihin ja auttaa irrottautumaan nollasumma-ajattelusta. Senpohjalta rakentuu keskinäinen luottamus ja kyky pelata kestävää ja lisäarvoaluovaa plussummapeliä.Usko tulevaisuuteen on kansakunnan koossa pitävä voima. Ammattiyhdistysliikeon ollut tärkeä osa suomalaista menneisyyttä. Siitä itsestään riippuu,onko se myös osa parempaa tulevaisuutta.47


5. Yhteenveto: Ammattiyhdistysliike muutoksen edessäHuonot uutisetPeriaatteelliset ongelmat– Työvoiman kartellisointi on kestämätön toimintaperiaate– Ay-liike on kansantaloudellinen rasite– Valta-asema perustuu vanhakantaisiin etuoikeuksiin– Työehtosopimusten yleissitovuus rajoittaa sopimusvapautta– Olemassaolon oikeutus on kyseenalainenKäytännön uhkakuvat– Ay-liike on liukumassa kriisiin– Sopimusrikkomuksista johtuva korvausvastuu tulee kiristymään– Lakkojen pakkosovinto saattaa olla edessä– Jäsenmaksujen verovähennysoikeus ja kanto ovat uhattuina– Työelämän uudet asenteet ja rakenteet kaventavat ay-liikkeenmerkitystäHyvät uutisetYleishyödylliset muutokset– Avautuvilla työmarkkinoilla kilpailu työvoimasta kiihtyy,työttömyys laskee, tuottavuus ja ansiotaso nousevat– Verotuspaine vähenee ja hyvinvointi paranee– Ay-liikkeen poliittisen vallan huvetessa sen arvovalta voi kasvaa– Ay-liikkeen keskinäiset konfliktit vähenevät– Ay-liike voi löytää oman paikkansa vaikutusvaltaisenakansalaisliikkeenäKäytännön mahdollisuudet– Ay-liikkeen kriisi tuo esille uusia toimintamalleja– Sopeutumisaikaa on vielä riittävästi– Työmarkkinoihin voidaan tehokkaasti vaikuttaa mallisopimuksinja suosituksin– Jäsenet tarvitsevat juridista tukea ja muita palveluita– Palkkatyövoiman osaamisen ja elämänlaadun kehittämiselleon avoin tilaus49


Ammattiyhdistysliike on nykymuodossaan jäänne suljetuntalouden ajoilta. Työmarkkinoita jäykistämällä ja palkkojenylihinnoittelulla se ajaa elinkeinoja Suomen ulkopuolelle jaaiheuttaa erityisesti nuorten ja heikosti koulutettujen työttömyyttä.Työehtosopimusten yleissitovuus loukkaa yksilöidensopimusvapautta.Umpikujassa? – Aika on ajamassa ammattiyhdistysliikkeenohitse -raportin kirjoittajat Gustav von Hertzen, Jalo Paananenja Seppo Riski jakavat saman huolen Suomen tulevaisuudesta.Vapauttamalla työmarkkinat nykyisistä kahleistaan parannettaisiinkaikkien suomalaisten hyvinvointia.www.libera.fi

More magazines by this user
Similar magazines