M/17/Tor 46/1 Tornion alue (Karunki - Ylitornio) Oke ... - Arkisto.gsf.fi

arkisto.gsf.fi

M/17/Tor 46/1 Tornion alue (Karunki - Ylitornio) Oke ... - Arkisto.gsf.fi

M/17/Tor 46/1Tornion alue (Karunki - Ylitornio)Oke Vaasjoki 30.3.1946Työselostus Tornion alueella kesällä 1946 suoritetuista malminetsinnöistä.Käytetyt kartat:- Pohjakartta: Ruotsalainen yleiskartta 1:100 000 v.1944 lehdet 1507 Tornio ja 1607Meltosjärvi.- Vertailukartta: Vuorilajikartat Tornio (B 5), Ylitornio (B 6) ja Rovaniemi (C 6), laatinutV. Hackman.Liitteet:- Paljastuma- ja lohkarekartta Tornion alueelta kesällä 1946.- Luettelo päiväkirjaviittauksista Tornion alueen paljastuma- ja lohkarekarttaan kesällä1946.--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Numeroviittaukset tekstissä tarkoittavat paljastumakartan numeroita tai ao. päiväkirjanhavaintonumeroita.


Keskuspaikka Tutkittu alue Erikoiskohteet Paljastumakartan HuomautuksianumerotLaivajärvi Kaakamo-Laivaniemi-Yliraumo- Ns. Laivajärven kontaktin määrittely. 1 - 33Liakka-Hammasjärvi. Lohkaretutkimukset koko alueella.Ylivojakkala Karunki kk.-Aapajärvi- Laivajärven kontaktin luoteispää, Ala- ja 33 - 114Aapajärven-SattajärvenAapajoki-Kantojärvi-Petäjämaa- Ylivojakkalan dolomiitit, Kantojärven Poislaskettava seudut tutkittiin AapajärveltäLiakka-Ylivojakkala. vanhat eruptiivit. Aapajärven-Sattajärven Arpelan numerot. käsin.Aapajärven-Sattajärven maasto. vihreäkiviesiintymät. Lohkaretutkimuksetkoko alueella sekä tien. Alavojakkala-Ylipaakkola suunnassa.Korpikylä Karunki kk.-Aapajärvi-Kaakamojärvi-Korttovaara-Martimo.Martimon, Mustajärven ja Palovaaranvihreäkivialueet, Korttojärven dolomiitti.Lohkaretutkimukset koko alueella.114-191Poislaskettu n:ot184,185,188.Erillisellä retkellä tutkittiinNiipaharjun emäksinenmuodostuma.ArpelaArpela-Hanhij.-Aapaj.-Sattaj.- Alueella olevat vihreäkivet ja dolomiitit. 65-78 ja 82–84.Kaisajoki-Arpela.Lohkaretutkimukset koko alueella.Ylitornio Kainuunkylä-Luomajoki -Eholampi-Portimojärvenkaakkoispää-Haapakoski-Alkkula-Kainuunkylä.Alkkulan kiisuvyöhyke, Kivilompolonvihreäkiviesiintymä. Lohkaretutkimuksetkoko alueella ja Väystäjässä.184-195 Kivilompolon seutu tutkittiinerillisenä. Samoin Väystäjä.Alkkulassa suoritettiinalustavaa magnetometrausta.


3Ilmeistä kuitenkin on, että kontaktivyöhyke näillä seuduilla on olemassa, sitä tukevathavainnot Vojakkalassa, jossa Oravisaaren kohdalla vanhemmat eruptiivit esiintyvätpohjoisempana. Tästä lähtien tavataan ainoastaan sedimenttisyntyisiä kivilajeja januorempia vihreäkiviä. Muualla päätelmät kontaktivyöhykkeen kulusta on tehtävänojautumalla havaintoihin, joko toisen tai toisen kivilajityypin esiintymisestä.Vanhojen eruptiivien tyypillisenä edustajana on harmahtava keskirakeinendioriitti, jota suuremmassa määrässä tavataan Laivaniemellä Ristijärven kivilouhoksentienoilla. Huomattavana havaintona täältä mainittakoon pari n. 20 cm:n läpimittaistamuodoiltaan särmikästä fragmenttia dioriitissa (21/OV/46). Makroskooppisestifragmenttien kivilaji näyttäisi olevan sedimenttisyntyistä, lähinnä svekofenniidienleptiittien kaltaista tavaraa. Ulkonäön perusteella on tuskin todennäköistä ettäfragmenttiaines kuuluisi ns. kalevaisiin muodostumiin, eikä havainto sen mukaanmuuttaisi dioriittien suhdetta niihin nähden. Toisena mielenkiintoisena havaintonaesitettäköön punaiset lähinnä graniittiset juonet, joita havaittiin dioriittia lävistävinähyvin usein ja vaihtelevan kokoisina. Samanlaisen kokemuksen omaavan juonenhavaittiin myös lävistävän säännöllisen kerroksellisen rakenteen omaavaa fylliittiäLiekan - Hammasjärven tien varressa (18/OV/46). Muutoin alueella tavatut kivilajitvastaavat täysin niitä kivilajeja, jotka vuorilajikartassa on esitetty.Koko alueella ei tavattu yhdenkään kivilajin yhteydessä malmiutumistakiintokalliossa, joskin vihreäkivissä tietenkin aksessoreina esiintyi rikki- jamagneettikiisuja.


4Kiisupitoinen lohkareisto käsitti etupäässä fylliittejä. Tällöin esiintyvinä kiisuina,joita oli hyvin heikosti, olivat rikki- ja magneettikiisut. Ainoastaan kaksi tyypiltäänpoikkeavaa ja runsaammin malmimineraaleja sisältävää lohkaretta on syytä mainita.Toinen, joka kivilajiltaan oli kvartsiutunutta gneissiä, sisälsi kohtalaisestimagneettikiisurakeita ja -pirotetta (13) ja toinen, joka kivilajiltaan on kvartsiittia, sisälsikohtalaisesti pyriittiä (11/VY/46). Sen perusteella että Laivajärven kylän kohdallatavattiin paljastumasta n:o 33 peräisin olevia andalusiittikiilleliuskelohkareita, tuntuisisiltä, että kiisupitoiset lohkareetkin olisivat kulussaan noudattaneet samaa suuntaa.Myöhemmät tutkimukset eivät kuitenkaan antaneet mitään tätä käsitystä tukevia tuloksia.B. YlivojakkalaKivilajityypit tälläkin alueella osoittautuivat vastaavan niitä, jotkavuorilajikartassa mainitaan ja ainoastaan niiden rajoihin, samoin kuinesiintymismuotoihin nähden voi tehdä runsaastikin korjauksia. Näin on asianlaitaerityisesti Aapajärven ja Sattajärven välille merkittyihin vihreäkiviin nähden, joidenesiintymismuodot jo tektonisestikin ovat epäolennaisia ja jotka lienevätkin merkittyhyvin summittaisesti, koska alueella on paljastumia hyvin niukasti. Esim. kontaktinuoremman kvartsiitin ja vihreäkiven välillä oli määriteltävissä ainoastaan yhdessäkohdassa Aapajärven koillispuolisessa maastossa ns. Jokilehdossa (63/OV/46). Tämäkinkontakti on huomattavasti pohjoisempana kuin vuorilajikarttaan merkitty raja edellyttäisi.Kontaktikohta itsessään on kapealla alalla paksun maakerroksen peitossa, mutta sikälikun saattoi päätellä ei ole mitään merkkejä ns. kontaktivyöhykkeestä tai lävistävistävihreäkivijuonista ja kivilajit ilmeisesti rajoittuvat toisiinsa jyrkästi. - MyöskäänAapajärven kaakkois- ja eteläpuoliset kivilajirajat eivät pidä paikkaansa, vaan niihinkinvoidaan tehdä muutoksia dolomiitin kustannuksella.


5Koska kertaakaan yllämainittujen vihreäkiven ja kvartsiitin tai vihreäkiven jadolomiitin rajoilla ei voinut havaita minkäänlaisia reaktiovaikutuksia tai että vihreäkiviolisi esiintynyt lävistävänä, näyttäisi todennäköiseltä, että vihreäkivi on kyseisiäsedimenttejä vanhempaa. Näin ollen kontakti- ja metasomaattisten malmienesiintymiseen ei ole mahdollisuuksia. Ainoa mikä voisi tulla kysymykseen olisi, ettävihreäkivien yhteydessä olisi likvaatiomalmeja siis esim. nikkeli- tai titaanirautamalmeja.Tällaisista ei kuitenkaan tavattu merkkejäkään, vaikka eräät vihreäkivimuunnoksetmakroskooppisesti arvostellen lähentelivät peridotiitteja. Suurin osa niistä kuitenkinedusti puolipinnallisia diabaasimaisia kivilajeja, mikä hyvin selittääkin niidenmalmiköyhyyden. -Mainittakoon vielä, että Aapajärven kaakkoispuolella esiintyy vaaleanvihreähkö hyvin liuskeinen vihreäkivimuunnos, jota V. Hackman on nimittänytfylliiittiseksi vihreäkiviliuskeeksi ja joka paikoin sisältää hyvin pieniä magnetiittioktaedrajä.Tyyppi on identtinen Vähäjoen malmialueen lähistöllä esiintyvienvastaavanlaisten kivilajien kanssa.Uutena kallioperähavaintona mainittakoon dolomiittibreksia, joka kapeanavyöhykkeenä tavataan Kukkolan kohdalla olevan fylliittikallion pohjoispäässä(55/OV/46). Muodostuma on käsitettävä hankausbreksiaksi, jolloin fylliittisiämurtokappaleita on sekautunut dolomiittipatjan pohjaosiin. - Niinikään entuudestaanmainitsemattomana tavattiin basalttijuoni, joka esiintyy Kukkolan kylässä ns.Rantakalliossa (53/OV/46).Kantojärven seudulla vuorilajikarttaan merkityt graniitti-dioriittialueet ovat hyvinhypoteettisia. Molempia kyllä tavataan seudulla, dioriittia puhkeamana ja graniittiakylässä olevan kaivon pohjalta nostettuina lohkareina. Vaikuttaakin siltä, että kivilajirajaton mainittuun karttaan piirretty in situ olevien lohkareiden perusteella. Samallaperusteella voisi myös merkitä vanhempien eruptiivien sarjaan kuuluvangraniittipuhkeaman n. 3 km Petäjämaan koillispuolella, missä esiintyy toisinaanuseamman kuution suuruisia Kurun graniittia muistuttavia lohkareita, joita m.m. onlouhittu ja kuljetettu Tornioon siltakiviksi.


6Alueen lohkareisto ei tarjonnut mitään mielenkiintoista. Joitakin heikostikiisupitoisia liuskelohkareita tavattiin siellä täällä. Myös käytiin tarkastamassaSattajärven kaakkoispuolelta löydetyn työnjohtaja A. Lemisen lähettämänkansannäytteen paikka ja emälohkare. Paikalla todettiin, että diabaasimaista vihreäkiveälävistävään kvartsijuoneen liittyi paikoin rikki-, kupari- ja magneettikiisupitoisuutta,mutta ettei lohkare sellaisenaan ollut lupaava.Ylipaakkolaan johtavasta tiestä n. 50 m pohjoiseen Liakan sillan kohdalla, on joenlänsirannalla pienehköjä matalaksi kuluneita dolomiittipaljastumia, joissa voidaan havaitanähtävästi metasomaattisista syistä johtavaa lievää karsiutumista. Ilmiöön liittyy heikkoakiisuutumista, joka kuitenkin on vailla käytännöllistä merkitystä.C. KorpikyläSeudulla on kalliopaljastumia runsaasti ja sen vuoksi kivilajien rajatkin on voituesittää suhteellisen paikkansapitävästi, joskin tektonisten seikkojen oikea tulkitseminentulisi muuttamaan karttakuvaa huomattavasti.Kivilajit ovat hyvin monotonisia käsittäen pääasiassa vihreäkiviä ja kvartsiitteja,joita molempia esiintyy laajoilla alueilla. Kaikki havainnot tukevat käsitystä, ettävihreäkivet ovat kvartsiitteja vanhempia, sillä mitään metasomaattisia vaikutuksia einiiden välillä havaita eikä liioin havaita lävistäviä vihreäkivijuonia kvartsiiteissa.Kuitenkaan niiden liittyminen toisiinsa ei tapahdu jyrkästi, vaan kvartsiittienetelälounaaseen suunnattu pohjaosa muodostaa vihreäkiviä vastaan muuttumisvyöhykkeen,jossa molempia kivilajiaineksia on sekaantunut toinen toisiinsa. Vyöhykettälienee pidettävä hankaus- ja ruhjoutumispintana, joka myöhempien liikuntojenvaikutuksesta on syntynyt kyseisten kivilajien rajavyöhykkeessä.


7Uutena muodostumana, josta ei aikaisemmissa kallioperäkuvauksissa olomainintoja, löydettiin agglomeraattivyöhyke. Vyöhyke alkaa Nivavaaran kaakkoispuolisenvihreäkiviesiintymän eteläpäästä jatkuen jotensakin yhtenäisenä n. 10 - 20 mleveänä sarjana lähes kilometrin pituudelta. Samanlaista agglomeraattirakennetta tavataanmyös Matkakosken vihreäkiviesiintymien yhteydessä.Malmigeologisesti kivilajit eivät osoittaneet mitään positiivista. Vihreäkivet, jotkasuurelta osaltaan tuntuivat alkuperältään olevan melko pinnallisia, eivät yhdessäkääntapauksessa sisältäneet malmimineraaleja runsaammin. Rikki- ja magneettikiisuja saattoiluonnollisesti esiintyä aksessoreina. Koska, kuten jo aikaisemmin mainittiin, kvartsiititilmeisestikin ovat vihreäkiviä nuorempia muodostumia, ei niissäkään voi malmiutumistaesiintyä edellisten vaikutuksesta.enempään.Joitakin kiisupitoisia liuskelohkareita tavattiin, mutta mikään niistä ei anna aihettaD. ArpelaArpelan suunnan tutkimustyöt kohdistuivat Aapajärven-Korkeamaandolomiittiesiintymiin sekä linjan Sattajärvi-Arpela itäpuolisiin vihreäkivimuodostumiin.Työt suorittivat ylioppilaat V. Yletyinen ja P. Ervamaa. Heidän havaintojensa mukaankivilajityypit vastaavat vuorilajikarttaan merkittyjä, mutta niiden alueellinen levinneisyysei pidä paikkaansa.Malmigeologisesti ei tällä suunnalla tavattu mitään huomionarvoista.


8E. YlitornioTäällä suoritettavia tutkimuksia varten oli varattu aikaa noin kaksi viikkoa, joidenkuluessa oli aikomuksena saada mahdollisimman laajalla alueella selvitettyämigmatiittialueen lohkareisto sekä kallioperähavaintojen avulla saada käsitys siitä,ovatko nuoremmat graniitit aiheuttaneet malmiutumisvyöhykkeitä. Vaikkakin aluetutkittiin tässä mielessä järjestelmällisesti, ei enää kuitenkaan ryhdytty suorittamaanpaljastumakartoitusta, koska se, katsoen tehtävän luonteeseen, olisi ollut liiaksi aikaavievää.Kallioperähavainnot osoittivat, että Ylitornion itäosa tosiaan onmigmatiittigneissialuetta, joka on syntynyt vanhempien liuskeiden ja nuoren ns.postkalevaisen graniitin kontaktivyöhykkeelle. Pohjoisempana tavataan graniittiapuhtainakin massiiveina, mutta useimmiten on se sekautunut liuskemateriaalin kanssa,mikä voidaan todeta monin paikoin hyvin säilyneistä liuskesulkeumista. Seudun kaikkikorkeimmat vaarat ovat graniitteja tai migmatiittigneissejä, eivätkä ne siis ole enääkvartsiittimuodostumia, kuten Karungin ja siitä etelään ja itään olevien pitäjienkorkeimmat maastokohdat.Malmietsinnällisesti näyttivät Ylitornion seudut lupaavammilta kuin eteläisemmättähän asti tutkitut alueet. Lohkareistossa tavattiin runsaasti kiisupitoista materiaalia,joskin valtaosa siitä onkin liuskeita ns. Mulon tyyppiä.Nuotiorannalla ilmoitti herra Palo (os. Nuotioranta, Yrjönheikki) Alkkulanrautatieleikkauksessa tavatun jotain malmimineralisaatiota. Kun paikka käytiintutkimassa havaittiinkin rautatieleikkauksen seinämässä n. viiden metrin levyinenkvartsiutunut gneissivyöhyke, jossa esiintyi linssimäisinä pahkuina aivan kompaktiamagneettikiisua. Myös esiintyi hiukan, kupari- ja rikkikiisuja. Paksun irtomaapeitteenvuoksi ei kiisuuntumisvyöhykettä voinut kuitenkaan seurata rautatieleikkauksestapitemmälle. Aluetta ryhdyttiin kuitenkin alustavasti magnetometraamaan, mutta tästäsaadut lopulliset tulokset eivät vielä ole ehtineet tähän selostukseen. (M/22/Yt46/1)Kyseisen magneettikiisun aiheuttamat häiriöt magnetometriin näyttivät kokeiltaessa


9kuitenkin olevan niin pienet, että työn tulos ennakolta arvioiden näyttää negatiiviselta.Maisteri A. Savolaisen suorittamat jalometallianalyysit kompaktista magneettikiisu- sekälähistöltä löytyneistä rautatieleikkauksesta peräisin olevista pyriittipitoisista näytteistä,eivät ole olleet tuloksiltaan positiivisia.Lohkaretutkimuksia suoritettiin tarkasti kautta koko alueen. Huomionarvoisinamainittakoon Väystäjästä löytynyt arsenikkikiisua sisältävä dolomiittilohkare (185),samoilta tienoilta löytynyt kohtalaisesti magneetti- ja rikkikiisuja sisältävägneissigraniittilohkare (184) sekä Armassaaren läheltä löytynyt sinkkivälkepitoinenlohkare (193).Ylioppilaat O. Waldén ja E. Pehkonen suorittivat Nuotiorannalta käsin erillisetrotkon Kivilompoloon, jossa kohteena oli fylliittialueella sijaitseva, lähellämigmatiittigraniitin rajaa oleva vanhempien vihreäkivien sarjaan kuuluva esiintymä.Retki ei malminetsinnällisesti tuottanut kuitenkaan positiivisia tuloksia.IIIEdellä on lyhyesti pyritty antaman kuva siitä, mitä alueita on tutkittu ja mitämalmigeologisia havaintoja pintatutkimusten avulla on näillä alueilla voitu tehdä. Kutenselostuksesta on ilmennyt, ovat tulokset malmietsinnällisesti olleet vähemmän antoisat.Tämän jälkeen voidaan nyt kuitenkin varmuudella sanoa, että suoritettujenpintatutkimusten perusteella ei tutkitulla alueella, Ylitornion lohko poisluettuna, olemahdollisuuksia käytännöllistä merkitystä omaaviin malmiesiintymiin. Tätä edellyttääalueen geologinen rakenne, kivilajisuhteet ja -tyypit, mikä toivottavasti selvinnee ainakinosittain edellä esitetystä.


10Ylitornion pitäjässä, migmatiittialueella, näyttävät mahdollisuudet paremmilta.Kuitenkin malmietsintä yksinomaan pintatutkimuksiin perustuen, on kyseisillä alueillahyvin vaikeata ja huomattavasti enemmän sattumanvaraista kuin. esim. Etelä-Suomessa.Tähän on syynä lähinnä se, että sekä paljastumat että lohkareetkin miltei kauttaaltaanovat nuorempia migmatiitteja ja graniitteja, joihin malmeja sellaisenaan ei olekonsentroitunut. Näiden graniitti-intruusioiden mahdollisesti aiheuttavat malmipitoisetliuokset ja höyryt ovat kondensoituneet vanhempiin muodostumiin, jotka mataliksikuluneina ovat lohkareistoineen peittyneet moreeniin. Vain sattumalta voidaan tällaisiinmineralisaatiovyöhykkeisiin tai niistä lähteneisiin lohkareisiin päästä käsiksi. -Todennäköisyys malmien olemassaoloon nuoremman graniitin reunavyöhykkeellä onsangen suuri. Tätä otaksumaa tukevat myös osaltaan aikaisemmin mainitut havainnotYlitorniolta, Varmuuden saaminen tässä suhteessa yksinomaan klassillisia menetelmiäkäyttäen on kuitenkin vaikeata, milteipä ylivoimainen tehtävä.Helsingissä, 30 päivänä elokuuta 1946.

More magazines by this user
Similar magazines