Yhdistyksen jäsenlehti 6/09, PDF tiedosto - Helsingin ...

Korian vanha varuskunta-alue on laajuudeltaan noin30 hehtaaria, erillisiä rakennuksia on viitisenkymmentä.kuivaamossa lajittelu, pakkaus jasiivous.Verlaan ei työvoimaa sanan varsinaisessamerkityksessä tarvinnut”hakea”, olihan se alueen suurin jasamalla ainoa työnantaja. Työviihtyvyyttäkuvaa sekin, että eläkkeelleei jääty 70-75-vuotiaina, vaan töitätehtiin niin kauan kuin jaksoi. Myöspalkkataso houkutti, eimerkiksinaistyöntekijä ansaitsi 45.00 mk/kk,kun kartanon sisäpiika sai ylöspidonja hamekankaan lisäksi 50.00mk vuodessa.Työolot vaihtelivat rajusti etenkintalvella kaikissa muissa työpisteissäpaitsi kuivaamossa. Tukkien sisäänotossaja sahalla saattoi olla 30-40asteen pakkanen ja kuivaamossasamaan aikaan peräti 75 lämpöastetta.Kuivaamossa naisten tavallinentyöasu olikin pellavamekko, kuvistanäkyy että he olivat poikkeuksettalanganlaihoja. Kesällä tunninmittaisella lounastauolla käytiinusein uimassa lähellä virtaavassaKymijoessa.Myös naistentyöt olivat fyysisestiraskaita. Märkä pahvilevy painoiviisi-kuusi kiloa ja kuivatut pahvipinkat25 kiloa. Työaika oli 12 tuntia.Marian tarina: ”Maria jäi eläkkeelle77-vuotiaana. Hän työskentelilajittelijana samalla koneella 51,5vuotta. Tehdaskierroksella voi vieläkinnähdä Marian kenkien kuluttamatjäljet lattialankuissa.”Verlan museoitu pahvikoneedustaa tekniikaltaan nykyajan paperikonetta,tosin yksinkertaisempana.Sen 10-12 metriä pitkä pahvi/kartonkikoneon nykyaikaistunut100-1000 metrin jättikoneiksi, muttatekniikka on kuienkin sama. Raaka-ainettaVerlan hiomo tarvitsi 12tunnin päivässä 45 kuutiota, kuntarve nykyisin on noin 50 kuutiotatunnissa. Verlan kuivaamo tarvitsinoin 80 kuutiota puuta päivässä,kuivausaika oli 3 vuorokautta.Työturvallisuus oli Verlassa virallisestikunnossa, kun johto palkkasikoulutetun terveydenhoitaja. Ns. tapaturmatilastoapidettiin, tosin sensisältö vaihteli rajusti vuosittain, joinakinvuosina ei tehty merkintöjälainkaan. Pienistä tapaturmista kirjauksiaei tehty, esimerkiksi sormenkatkeamisessa verenvuoto tyrehdytettiinkylmällä vedellä ja sidottiin sidepäälle. Tilastoista löytyy esimerkiksikirjaus, jonka mukaan naistaoli lyöty vasaralla päähän.Lapinsalmella RepovedenkansallispuistoSeuraavaksi siirryimme LapinsalmelleRepoveden kansallispuistoon.Pysäköintipaikalta lähdimmepatikoimaan MetsähallituksenMarkku Toimelan opastamana kilometrinmatkan Kapiaveden köysisillalle.Siellä osa seurueesta lähti veneelläKapiaveden tulipaikalle, osaporukasta käveli sinne luontopolkuapitkin.Tulipaikalla ihailimme kevätvihreitämaisemia ja nautimme Kymisunyrittäjän Riitta Eskolan tarjoilematnokipannukahvit. Tulipaikaltasiirryimme puolen tunninmatkanpäähän Kuutinlahdelle, jossa Riittatarjosi maittavan lohiperuna -lounaansalaatteineen ja kakkukahvineen.Paluumatkalla ihailimme ns.Löppösen noin 6000 vuotta vanhojakalliomaaluksia. Matka-aikatauluvenyi suunnitellusta, kun Riitan tilaamistakahdesta veneestä toinenjäi pois ja yksi vene teki siten kaksireissua. Harmia korjasi se, että maisematolivat upeita ja kevätsaa aurinkoisenlämmin. Helsinkiin saavuimmenoin kello 21.30 raukeina,mutta tyytyväisinä retken antiin.Reino Rothhrmy15